Alussa Jumala loi taivaan ja maan. Mutta maa oli autio ja tyhjä, pimeys oli syvyyden päällä, ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä. Jumala sanoi: "Tulkoon valkeus!" ja valkeus tuli. Jumala näki, että valkeus oli hyvä, ja Jumala erotti valkeuden pimeydestä. Jumala nimitti valkeuden päiväksi, ja pimeyden hän nimitti yöksi. Illasta ja aamusta oli tullut yksi päivä. Jumala sanoi: "Tulkoon taivaanvahvuus vesien keskuuteen ja olkoon erotuksena vesien välillä." Jumala teki taivaanvahvuuden ja erotti vedet, jotka ovat taivaanvahvuuden alla, vesistä, jotka ovat taivaanvahvuudessa, ja tapahtui niin. Jumala kutsui vahvuuden taivaaksi. Illasta ja aamusta oli tullut toinen päivä. Jumala sanoi: "Kokoontukoot vedet, jotka ovat taivaan alla, yhteen paikkaan, niin että kuiva tulee näkyviin." Tapahtui niin. Jumala kutsui kuivan maaksi, ja paikan, mihin vedet olivat kokoontuneet, hän kutsui mereksi. Jumala näki, että se oli hyvä. Jumala sanoi: "Kasvakoon maa vihantaa, ruohoja, jotka tekevät siementä, ja hedelmäpuita, jotka lajiensa mukaan kantavat maan päällä hedelmää, jossa niiden siemen on." Tapahtui niin: maa tuotti vihanneskasveja, ruohoja, jotka tekivät siementä lajiensa mukaan, ja puita, jotka lajiensa mukaan kantoivat hedelmää, jossa niiden siemen oli. Jumala näki, että se oli hyvä. Illasta ja aamusta oli tullut kolmas päivä. Jumala sanoi: "Tulkoot valot taivaanvahvuuteen erottamaan päivää yöstä, ja olkoot ne merkkeinä osoittamassa aikoja, päiviä ja vuosia. Olkoot ne valoina taivaanvahvuu-dessa paistamassa maan päälle." Tapahtui niin: Jumala teki kaksi suurta valoa, suuremman valon hallitsemaan päivää ja pienemmän valon hallitsemaan yötä, sekä tähdet. Jumala pani ne taivaanvahvuuteen paistamaan maan päälle ja hallitsemaan päivää ja yötä sekä erottamaan valkeuden pimeästä. Jumala näki, että se oli hyvä. Illasta ja aamusta oli tullut neljäs päivä. Jumala sanoi: "Viliskööt vedet eläviä olentoja, ja lennelkööt linnut maan yllä taivaanvahvuudella." Jumala loi suuret merieläimet ja kaikki liikkuvat, vesissä vilisevät elävät olennot, kunkin lajinsa mukaan, ja kaikki siivekkäät linnut, kunkin lajinsa mukaan. Jumala näki, että se oli hyvä. Jumala siunasi ne sanoen: "Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää meren vedet, ja linnut lisääntykööt maan päällä." Illasta ja aamusta oli tullut viides päivä. Jumala sanoi: "Tuottakoon maa elävät olennot, kunkin lajinsa mukaan, karjaeläimet, matelijat ja maaeläimet, kunkin lajinsa mukaan." Tapahtui niin. Jumala teki metsäeläimet, kunkin lajinsa mukaan, ja karjaeläimet, kunkin lajinsa mukaan, ja kaikki maan matelijat, kunkin lajinsa mukaan. Jumala näki, että se oli hyvä. Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme. Vallitkoot he meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka maassa matelevat." Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän loi hänet, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Jumala siunasi heidät, ja Jumala sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset, lisääntykää, täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi. Hallitkaa myös meren kalat, taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet." Jumala sanoi: "Katso, minä annan teille kaikki siementä tekevät ruohot, joita kasvaa kaikkialla maan päällä, ja kaikki puut, joissa on siementä tekevä hedelmä. Olkoot ne teille ravinnoksi. Kaikille metsäeläimille, kaikille taivaan linnuille ja kaikille, jotka maassa matelevat ja joissa on elävä henki, minä annan kaikki vihreät ruohot ravinnoksi." Tapahtui niin. Jumala katsoi kaikkea, mitä hän oli tehnyt, ja katso, se oli erittäin hyvää. Illasta ja aamusta oli tullut kuudes päivä. Taivas ja maa kaikkine joukkoineen olivat tulleet valmiiksi. Jumala päätti seitsemäntenä päivänä työnsä, jonka hän oli tehnyt, ja lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikesta työstään, jonka hän oli tehnyt. Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstään, jonka hän oli tehnyt. Tämä on taivaan ja maan syntykirja, kun ne luotiin tyhjästä sinä päivänä, kun Herra Jumala teki maan ja taivaan, eikä ollut vielä yhtään kedon pensasta maan päällä, eikä mikään ruoho ollut vielä versonut kedolla, koska Herra Jumala ei ollut antanut sataa maan päälle eikä ollut ihmistä maata viljelemässä, vaan sumu nousi maasta ja kasteli koko maan pinnan. Herra Jumala oli tehnyt maan tomusta ihmisen ja puhaltanut hänen sieraimiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä oli tullut elävä sielu. Herra Jumala istutti paratiisin Eedeniin, itään, ja asetti sinne ihmisen, jonka hän oli tehnyt. Herra Jumala kasvatti maasta kaikenlaisia puita, ihania nähdä ja hyviä syödä, ja elämän puun keskelle paratiisia, sekä myös hyvän- ja pahantiedon puun. Eedenistä lähti joki, joka kasteli paratiisia, ja se jakautui sieltä neljään haaraan. Ensimmäisen nimi on Piison. Se kiertää koko Havilan maan, jossa on kultaa, ja sen maan kulta on hyvää. Siellä on myös bedellion-pihkaa ja onyks-kiveä. Toisen virran nimi on Giihon. Se kiertää koko Kuusin maan. Kolmannen virran nimi on Hiddekel. Se juoksee Assurin editse. Neljäs virta on Eufrat. Herra Jumala oli ottanut ihmisen ja pannut hänet Eedenin paratiisiin viljelemään ja varjelemaan sitä. Herra Jumala käski ihmistä sanoen: "Syö vapaasti kaikista muista paratiisin puista, mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, on sinun totisesti kuoltava." Herra Jumala sanoi: "Ei ole ihmisen hyvä olla yksin, minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva." Herra Jumala oli tehnyt maasta kaikki metsän eläimet ja kaikki taivaan linnut ja toi ne ihmisen eteen nähdäkseen, kuinka hän ne nimittäisi. Niin kuin ihminen nimitti kunkin elävän olennon, niin sen nimi oli oleva. Ihminen antoi nimet kaikille karjaeläimille, taivaan linnuille ja kaikille metsän eläimille. Mutta Aadamille ei löytynyt apua, joka olisi hänelle sopinut. Herra Jumala vaivutti ihmisen raskaaseen uneen. Kun hän nukkui, Jumala otti yhden hänen kylkiluistaan ja täytti sen paikan lihalla. Sitten Herra Jumala rakensi vaimon siitä kylkiluusta, jonka hän oli ottanut miehestä, ja toi hänet miehen luo. Mies sanoi: "Tämä on nyt luu minun luistani ja liha minun lihastani. Kutsuttakoon häntä naiseksi, sillä hän on miehestä otettu." Sen tähden mies luopukoon isästään ja äidistään ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi. He olivat molemmat, mies ja hänen vaimonsa, alasti eivätkä he hävenneet toisiaan. Mutta käärme oli älykkäin kaikista kedon eläimistä, jotka Herra Jumala oli tehnyt. Se sanoi vaimolle: "Onko Jumala todellakin sanonut: 'Älkää syökö kaikista paratiisin puista'?" Vaimo vastasi käärmeelle: "Me saamme syödä muiden puiden hedelmiä paratiisissa, mutta sen puun hedelmästä, joka on keskellä paratiisia, Jumala on sanonut: 'Älkää syökö siitä älkääkä koskeko siihen, ettette kuolisi.'" Käärme sanoi vaimolle: "Ette suinkaan kuole, vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette kuin Jumala tietämään hyvän ja pahan." Vaimo näki, että siitä puusta oli hyvä syödä ja että se oli ihana katsella ja suloinen puu antamaan ymmärrystä. Hän otti sen hedelmästä, söi ja antoi myös miehelleen, joka oli hänen kanssaan, ja hänkin söi. Silloin heidän molempien silmät aukenivat, ja he huomasivat olevansa alasti, ja he sitoivat yhteen viikunapuun lehtiä ja tekivät itselleen lannevaatteet. He kuulivat, kuinka Herra Jumala kulki paratiisissa illan viileydessä. Niin mies piiloutui vaimonsa kanssa Herran Jumalan kasvojen edestä paratiisin puiden sekaan. Mutta Herra Jumala huusi miestä ja sanoi hänelle: "Missä olet?" Hän vastasi: "Minä kuulin askeleesi paratiisissa ja pelkäsin, sillä minä olen alasti, ja sen tähden minä menin piiloon." Niin hän sanoi: "Kuka sinulle ilmoitti, että olet alasti? Etkö olekin syönyt siitä puusta, josta minä kielsin sinua syömästä?" Mies vastasi: "Vaimo, jonka annoit olemaan kanssani, antoi minulle siitä puusta, ja minä söin." Herra Jumala sanoi vaimolle: "Mitä olet tehnyt?" Vaimo vastasi: "Käärme petti minut, ja minä söin." Sitten Herra Jumala sanoi käärmeelle: "Koska tämän teit, kirottu ole sinä kaikkien karjaeläinten ja kaikkien metsän eläinten joukossa. Vatsallasi sinun pitää käydä ja syödä tomua koko elinaikasi. Minä panen vihollisuuden sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen Siemenensä välille. Hän on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä häntä kantapäähän." Vaimolle hän sanoi: "Minä teen suuriksi raskautesi vaivat. Kivulla sinun on synnytettävä lapset, mutta mieheesi on sinun halusi oleva, ja hän on sinua vallitseva." Mutta Aadamille hän sanoi: "Koska kuulit vaimoasi ja söit puusta, josta minä kielsin sinua sanoen: 'Älä syö siitä', niin kirottu olkoon maa sinun tähtesi. Vaivaa nähden on sinun elätettävä itseäsi siitä koko elinaikasi. Orjantappuroita ja ohdakkeita se on kasvava sinulle, ja kedon ruohoja sinun on syötävä. Otsasi hiessä sinun pitää syödä leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinut on otettu. Sillä maasta sinä olet, ja maaksi on sinun jälleen tultava." Mies antoi vaimolleen nimen Eeva, sillä hänestä tuli kaiken elävän äiti. Herra Jumala teki Aadamille ja hänen vaimolleen puvut nahasta ja puki ne heidän ylleen. Herra Jumala sanoi: "Katso, ihminen on tullut sellaiseksi kuin joku meistä, niin että hän tietää hyvän ja pahan. Kunpa hän ei nyt vain ojentaisi kättään ja ottaisi myös elämän puusta ja söisi ja eläisi iankaikkisesti!" Niin Herra Jumala ajoi hänet pois Eedenin paratiisista viljelemään maata, josta hänet oli otettu. Hän karkotti ihmisen ja asetti Eedenin paratiisin itäpuolelle kerubit sekä välkkyvän, leimuavan miekan vartioimaan elämän puun tietä. Mies yhtyi vaimoonsa Eevaan, ja tämä tuli raskaaksi ja synnytti Kainin ja sanoi: "Minä olen saanut miehen, Herran." Hän synnytti taas pojan, veljen Kainille, Aabelin. Aabelista tuli lammaspaimen, mutta Kainista maanviljelijä. Jonkin ajan kuluttua tapahtui, että Kain toi maan hedelmistä uhrilahjan Herralle. Aabelkin toi uhrilahjan laumansa esikoisista, niiden rasvoista. Herra katsoi Aabelin ja hänen uhrilahjansa puoleen. Mutta Kainin ja hänen uhrilahjansa puoleen hän ei katsonut. Silloin Kain vihastui kovin, ja hänen kasvonsa synkistyivät. Herra sanoi Kainille: "Miksi olet vihastunut, ja miksi kasvosi synkistyvät? Eikö niin: jos teet hyvin, voit kohottaa katseesi. Mutta jos et hyvin tee, niin synti väijyy ovella, ja se haluaa sinut valtaansa, mutta hallitse sinä sitä!" Sitten Kain puheli veljensä Aabelin kanssa, ja tapahtui heidän kedolla ollessaan, että Kain kävi veljensä Aabelin kimppuun ja tappoi hänet. Herra sanoi Kainille: "Missä on veljesi Aabel?" Hän vastasi: "En tiedä. Olenko minä veljeni vartija?" Hän sanoi: "Mitä olet tehnyt? Kuule, veljesi veri huutaa minulle maasta. Nyt ole kirottu ja karkotettu pois tältä vainiolta, joka avasi suunsa ottamaan veljesi veren kädestäsi. Kun maata viljelet, se ei ole enää sinulle satoaan antava. Kulkija ja pakolainen on sinun oltava maan päällä." Niin Kain sanoi Herralle: "Syyllisyyteni on suurempi, kuin että se voitaisiin antaa minulle anteeksi. Katso, sinä karkotat minut nyt pois vainiolta, ja minun täytyy piiloutua kasvojesi edestä ja olla kulkija ja pakolainen maan päällä. Kuka ikinä minut kohtaa, tappaa minut." Mutta Herra sanoi hänelle: "Sen tähden, kuka ikinä tappaa Kainin, se pitää kostaa hänelle seitsenkertaisesti." Niin Herra pani Kainiin merkin, ettei kukaan, joka hänet kohtaisi, tappaisi häntä. Kain poistui Herran kasvojen edestä ja asettui asumaan Noodin maahan, itään Eedenistä. Kain yhtyi vaimoonsa, ja tämä tuli raskaaksi ja synnytti Hanokin. Hän rakensi kaupungin ja antoi kaupungille poikansa nimen Hanok. Hanokille syntyi Iirad, Iiradille syntyi Mehujael, Mehujaelille syntyi Metusael, Metusaelille syntyi Lemek. Lemek otti itselleen kaksi vaimoa, toisen nimi oli Aada ja toisen nimi Silla. Aada synnytti Jaabalin. Hänestä tuli niiden kantaisä, jotka asuvat teltoissa ja harjoittavat karjanhoitoa. Hänen veljensä nimi oli Juubal. Hänestä tuli kaikkien niiden kantaisä, jotka soittavat lyyraa ja huilua. Myös Silla synnytti pojan, Tuubal-Kainin. Hänestä tuli kaikkien vaski- ja rauta-aseiden takoja. Tuubal-Kainin sisar oli Naema. Lemek lausui vaimoilleen: "Aada ja Silla, kuulkaa puhettani, te Lemekin vaimot, ottakaa sanani korviinne: minä olen tappanut miehen haavastani ja nuorukaisen mustelmastani. Sillä Kain kostetaan seitsenkertaisesti, mutta Lemek seitsemänkymmentä seitsemän kertaa." Aadam yhtyi taas vaimoonsa, ja tämä synnytti pojan ja antoi hänelle nimen Seet, sanoen: "Jumala on suonut minulle toisen pojan Aabelin sijaan, koska Kain hänet tappoi." Myös Seetille syntyi poika, ja hän antoi hänelle nimen Enos. Siihen aikaan alettiin saarnata Herran nimestä. Tämä on Aadamin sukukirja. Kun Jumala loi ihmisen, hän teki hänet Jumalan kaltaiseksi. Mieheksi ja naiseksi hän loi heidät, siunasi heidät ja antoi heille nimen ihminen, silloin kun heidät luotiin. Kun Aadam oli sadan kolmenkymmenen vuoden vanha, syntyi hänelle poika, joka oli hänen kaltaisensa, hänen kuvansa, ja hän antoi hänelle nimen Seet. Aadam eli Seetin syntymän jälkeen kahdeksansataa vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä. Aadamin koko elinaika oli yhdeksänsataa kolmekymmentä vuotta, ja hän kuoli. Kun Seet oli sadan viiden vuoden vanha, syntyi hänelle Enos. Seet eli Enoksen syntymän jälkeen kahdeksansataa seitsemän vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä. Seetin koko elinaika oli yhdeksänsataa kaksitoista vuotta, ja hän kuoli. Kun Enos oli yhdeksänkymmenen vuoden vanha, hänelle syntyi Keenan. Enos eli Keenanin syntymän jälkeen kahdeksansataa viisitoista vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä. Enoksen koko elinaika oli yhdeksänsataa viisi vuotta, ja hän kuoli. Kun Keenan oli seitsemänkymmenen vuoden vanha, syntyi hänelle Mahalalel. Keenan eli Mahalalelin syntymän jälkeen kahdeksansataa neljäkymmentä vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä. Keenanin koko elinaika oli yhdeksänsataa kymmenen vuotta, ja hän kuoli. Kun Mahalalel oli kuudenkymmenen viiden vuoden vanha, syntyi hänelle Jered. Mahalalel eli Jeredin syntymän jälkeen kahdeksansataa kolmekymmentä vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä. Mahalalelin koko elinaika oli kahdeksansataa yhdeksänkymmentä viisi vuotta, ja hän kuoli. Kun Jered oli sadan kuudenkymmenen kahden vuoden vanha, hänelle syntyi Hanok. Jered eli Hanokin syntymän jälkeen kahdeksansataa vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä. Jeredin koko elinaika oli yhdeksänsataa kuusikymmentä kaksi vuotta. Sitten hän kuoli. Kun Hanok oli kuudenkymmenen viiden vuoden vanha, hänelle syntyi Metusalah. Hanok vaelsi Metusalahin syntymän jälkeen Jumalan yhteydessä kolmesataa vuotta ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä. Hanokin koko elinaika oli kolmesataa kuusikymmentä viisi vuotta. Kun Hanok oli vaeltanut Jumalan yhteydessä, häntä ei enää ollut, sillä Jumala oli ottanut hänet luokseen. Kun Metusalah oli sadan kahdeksankymmenen seitsemän vuoden vanha, hänelle syntyi Lemek. Metusalah eli Lemekin syntymän jälkeen seitsemänsataa kahdeksankymmentä kaksi vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä. Metusalahin koko elinaika oli yhdeksänsataa kuusikymmentä yhdeksän vuotta, ja hän kuoli. Kun Lemek oli sadan kahdeksankymmenen kahden vuoden vanha, syntyi hänelle poika. Hän antoi hänelle nimen Nooa, sanoen: "Tämä lohduttaa meitä työssämme ja kättemme vaivoissa viljellessämme maata, jonka Herra on kironnut." Lemek eli Nooan syntymän jälkeen viisisataa yhdeksänkymmentä viisi vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä. Lemekin koko elinaika oli seitsemänsataa seitsemänkymmentä seitsemän vuotta, ja hän kuoli. Kun Nooa oli viidensadan vuoden vanha, hänelle syntyivät Seem, Haam ja Jaafet. Kun ihmiset alkoivat lisääntyä maan päällä ja heille syntyi tyttäriä, Jumalan lapset huomasivat, että ihmisten tyttäret olivat ihania ja ottivat vaimoikseen kaikki, jotka he parhaiksi katsoivat. Herra sanoi: "Minun Henkeni ei ole tuomitseva ihmisessä loputtomasti, koska hän on liha. Niin olkoon hänen määräaikansa sata kaksikymmentä vuotta." Siihen aikaan eli maan päällä tyranneja kuten sen jälkeenkin, kun Jumalan lapset yhtyivät ihmisten tyttäriin ja nämä synnyttivät heille lapsia. Nämä olivat noita muinaisajan kuuluisia valtiaita. Mutta kun Herra näki, että ihmisten pahuus oli suuri maan päällä ja että kaikki heidän sydämensä aivoitukset ja ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat, Herra katui tehneensä ihmiset maan päälle, ja hän tuli murheelliseksi sydämessään. Herra sanoi: "Minä hävitän maan päältä ihmiset, jotka loin, sekä ihmiset että karjan, matelijat ja taivaan linnut. Sillä kadun ne tehneeni." Mutta Nooa löysi armon Herran silmien edessä. Tämä on Nooan suvun syntykirja. Nooa oli aikalaistensa keskuudessa vanhurskas ja nuhteeton mies ja vaelsi Jumalan yhteydessä. Nooalle syntyi kolme poikaa, Seem, Haam ja Jaafet. Mutta maa turmeltui Jumalan edessä, ja maa tuli täyteen väkivaltaa. Jumala näki, että maa oli turmeltunut, sillä kaikki liha oli turmellut vaelluksensa maan päällä. Silloin Jumala sanoi Nooalle: "Minä olen päättänyt tehdä lopun kaikesta lihasta, sillä maa on heidän tähtensä täynnä väkivaltaa. Katso, hävitän heidät sekä maan. Tee itsellesi arkki gooferpuusta, rakenna arkki täyteen kammioita, ja tervaa se sisältä ja ulkoa. Näin sinun on se rakennettava: kolmesataa kyynärää olkoon arkin pituus, viisikymmentä kyynärää sen leveys ja kolmekymmentä kyynärää sen korkeus. Tee arkkiin valoaukko, ja tee se kyynärän korkuiseksi, ja sijoita arkin ovi sen kylkeen. Rakenna siihen kolme kerrosta, alimmainen, keskimmäinen ja ylimmäinen. Sillä katso, minä annan vedenpaisumuksen tulla yli maan hävittämään taivaan alta kaiken lihan, kaiken, jossa on elämän henki. Kaikki, mitä on maan päällä, on hukkuva. Mutta sinun kanssasi minä teen liiton, ja sinun on mentävä arkkiin, sinun, poikiesi, vaimosi ja miniäsi sinun kanssasi. Kaikista eläimistä, kaikesta lihasta, sinun on vietävä arkkiin kaksi kutakin lajia säilyttääksesi ne hengissä kanssasi. Niitä olkoon koiras ja naaras. Lintuja lajiensa mukaan, karjaeläimiä lajiensa mukaan ja kaikkia maan matelijoita lajiensa mukaan tulkoon kaksi kutakin lajia luoksesi säilyttääksesi ne hengissä. Hanki itsellesi kaikkea ravintoa, syötäväksi kelpaavaa, ja kokoa sitä varastoosi, että se olisi ruuaksi sinulle ja heille." Nooa teki näin. Juuri niin kuin Jumala käski hänen tehdä, hän teki. Herra sanoi Nooalle: "Mene sinä ja koko perheesi arkkiin, sillä sinut minä olen tässä sukukunnassa havainnut vanhurskaaksi edessäni. Kaikkia puhtaita eläimiä ota luoksesi seitsemän paria, koiraita ja naaraita, mutta epäpuhtaita eläimiä kutakin yksi pari, koiras ja naaras. [Ota] myös taivaan lintuja seitsemän paria, koiraita ja naaraita, että [niiden] siemen säilyisi elossa koko maan päällä. Sillä seitsemän päivän kuluttua minä annan sataa maan päälle neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä ja hävitän maan päältä kaikki olennot, jotka olen tehnyt." Nooa teki näin, aivan kuin Herra oli hänen käskenyt tehdä. Nooa oli kuudensadan vuoden vanha, kun vedenpaisumus tuli maan päälle. Nooa ja hänen poikansa, vaimonsa ja miniänsä hänen kanssaan menivät arkkiin vedenpaisumuksen tieltä. Puhtaita eläimiä ja epäpuhtaita eläimiä, lintuja ja kaikkia, joita maassa matelee, meni Nooan luo arkkiin kaksittain, koiras ja naaras, niin kuin Jumala oli Nooalle käskyn antanut. Niiden seitsemän päivän kuluttua tuli vedenpaisumus maan päälle. Sinä vuonna, jona Nooa oli kuudensadan vuoden vanha, sen toisena kuukautena, kuukauden seitsemäntenätoista päivänä, sinä päivänä puhkesivat kaikki suuren syvyyden lähteet, ja taivaan ikkunat aukenivat ja satoi rankasti maan päälle neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä. Juuri sinä päivänä Nooa sekä Seem, Haam ja Jaafet, Nooan pojat, ja Nooan vaimo ja hänen kolme miniäänsä menivät heidän kanssaan arkkiin. He ja kaikki metsäeläimet lajiensa mukaan ja kaikki karjaeläimet lajiensa mukaan ja kaikki matelijat, jotka maan päällä matelevat, lajiensa mukaan ja kaikki lentävät olennot lajiensa mukaan, kaikki linnut ja kaikki siivekkäät menivät Nooan luo arkkiin kaksittain. [Sinne meni] kaikki liha, kaikki, jossa oli elämän henki. Ne, jotka menivät sisälle, olivat koiras ja naaras kaikesta lihasta, niin kuin Jumala oli hänelle käskyn antanut. Herra sulki oven hänen jälkeensä. Silloin tuli vedenpaisumus maan päälle, tuli neljänäkymmenenä päivänä, ja vedet paisuivat ja nostivat arkin, niin että se kohosi maasta korkealle. Vedet voimistuivat ja paisuivat suuresti maan päällä, ja arkki kulki veden pinnalla. Vedet nousivat nousemistaan maan päällä, niin että kaikki korkeat vuoret kaiken taivaan alla peittyivät. Vesi nousi vuorten yli viisitoista kyynärää, niin että ne peittyivät. Silloin hukkui kaikki liha, joka maan päällä liikkui: linnut, karjaeläimet, maaeläimet ja kaikki pikkueläimet, joita maassa vilisi, sekä kaikki ihmiset. Kaikki, joiden sieraimissa oli elämän hengen henkäys, kaikki, jotka elivät kuivalla maalla, kuolivat. Niin Herra hävitti kaikki olennot, jotka maan päällä olivat, sekä ihmiset että karjaeläimet, matelijat ja taivaan linnut. Ne hävisivät maan päältä. Ainoastaan Nooa sekä ne, jotka olivat hänen kanssaan arkissa, jäivät henkiin. Vedet vallitsivat maan päällä sataviisikymmentä päivää. Jumala muisti Nooaa, kaikkia metsäeläimiä ja kaikkia karjaeläimiä, jotka olivat hänen kanssaan arkissa. Jumala nosti tuulen puhaltamaan yli maan, niin että vesi laski. Syvyyden lähteet ja taivaan ikkunat sulkeutuivat, ja sade taivaasta taukosi. Vesi väistyi väistymistään maan päältä. Sadan viidenkymmenen päivän kuluttua vesi alkoi vähentyä. Arkki pysähtyi seitsemäntenä kuukautena kuukauden seitsemäntenätoista päivänä Araratin vuorille. Vesi väheni vähenemistään aina kymmenenteen kuukauteen asti. Kymmenentenä kuukautena, kuukauden ensimmäisenä päivänä, tulivat vuorten huiput näkyviin. Neljänkymmenen päivän kuluttua Nooa avasi arkin ikkunan, jonka hän oli tehnyt, ja laski korpin lentoon. Se lenteli edestakaisin, kunnes vesi maan päältä kuivui. Hän lähetti luotaan kyyhkysen nähdäkseen, oliko vesi vähentynyt maan pinnalta. Mutta kyyhkynen ei löytänyt paikkaa, missä lepuuttaa jalkaansa, vaan palasi hänen luokseen arkkiin, sillä koko maa oli vielä veden peitossa. Hän ojensi kätensä ja otti sen luokseen arkkiin. Sitten hän odotti vielä toiset seitsemän päivää ja laski taas kyyhkysen arkista. Kyyhkynen palasi hänen luokseen ilta-aikaan, ja katso, sen suussa oli tuore öljypuun lehti. Niin Nooa ymmärsi, että vesi oli vähentynyt maan päältä. Mutta hän odotti vielä toiset seitsemän päivää ja laski kyyhkysen lentoon, eikä se enää palannut hänen luokseen. Nooan kuudentenasadantena ensim-mäisenä ikävuotena, vuoden ensimmäisenä kuukautena, kuukauden ensimmäisenä päivänä, vesi oli kuivunut maan päältä. Niin Nooa poisti katon arkista, ja katso, hän näki, että maan pinta oli kuivunut. Toisena kuukautena, kuukauden kahdentenakymmenentenä seitsemäntenä päivänä, oli maa aivan kuiva. Jumala puhui Nooalle sanoen: "Lähde arkista, sinä ja vaimosi, poikasi ja miniäsi kanssasi. Kaikki eläimet, jotka ovat luonasi, kaikki liha, linnut, karjaeläimet ja kaikki matelijat, jotka maan päällä matelevat, vie ne ulos kanssasi. Niitä vilisköön maassa, ja ne olkoot hedelmälliset ja lisääntykööt maan päällä." Nooa ja hänen poikansa, vaimonsa ja miniänsä lähtivät ulos hänen kanssaan. Samoin lähtivät arkista suvuittain kaikki maaeläimet, kaikki matelijat ja kaikki linnut, kaikki, mikä liikkuu maan päällä. Nooa rakensi alttarin Herralle ja otti kaikkia puhtaita karjaeläimiä ja kaikkia puhtaita lintuja ja uhrasi polttouhreja alttarilla. Herra tunsi suloisen tuoksun ja sanoi sydämessään: "En enää koskaan kiroa maata ihmisen tähden, sillä ihmisen sydämen ajatukset ovat pahat nuoruudesta saakka. Enkä enää koskaan tuhoa kaikkea, mikä elää, kuten nyt olen tehnyt. Niin kauan kuin maa pysyy, ei lakkaa kylväminen eikä leikkaaminen, ei vilu eikä helle, ei kesä eikä talvi, ei päivä eikä yö." Jumala siunasi Nooan ja hänen poikansa ja sanoi heille: "Olkaa hedelmällisiä, lisääntykää ja täyttäkää maa. Pelätkööt ja vaviskoot teitä kaikki eläimet maan päällä ja kaikki taivaan linnut ja kaikki, jotka maassa matelevat, ja kaikki meren kalat. Olkoot ne teidän valtaanne annetut. Kaikki, mikä liikkuu ja elää, olkoon teille ravinnoksi. Samoin kuin olen antanut teille vihreät kasvit, annan teille myös tämän kaiken. Älkää vain syökö lihaa, jossa sen henki, sen veri, vielä on. Mutta teidän oman verenne minä kostan. Jokaiselle eläimelle sen kostan, ja myös ihmisille kostan ihmisen hengen, sillä hän on hänen veljensä. Sen veri, joka ihmisen veren vuodattaa, pitää ihmisen vuodattaa, sillä Jumala on tehnyt ihmisen kuvakseen. Mutta te olkaa hedelmällisiä ja lisääntykää, enentykää maassa ja lisääntykää siinä." Jumala puhui Nooalle ja hänen pojilleen, jotka olivat hänen kanssaan, sanoen: "Katso, minä teen liiton teidän ja teidän jälkeläistenne kanssa ja kaikkien elävien olentojen kanssa, jotka ovat luonanne, lintujen, karjaeläinten ja kaikkien maaeläinten kanssa, jotka ovat luonanne, kaikkien kanssa, jotka arkista lähtivät, kaikkien maan eläinten kanssa. Teen liiton teidän kanssanne: koskaan ei enää kaikkea lihaa hukuteta vedenpaisumuksella, eikä vedenpaisumus koskaan enää tuhoa maata." Jumala sanoi: "Tämä on sen liiton merkki, jonka minä teen ikuisiksi ajoiksi itseni ja teidän ja kaikkien elävien olentojen välillä, jotka ovat luonanne: panen kaareni pilviin, ja se on oleva liiton merkkinä minun ja maan välillä. Kun kokoan pilviä maan päälle ja kaari näkyy pilvissä, muistan liittoni, joka on minun ja teidän ja kaikkien elävien olentojen, kaiken lihan välillä, eikä vesi enää paisu tulvaksi hävittämään kaikkea lihaa. Niin kaari on oleva pilvissä, ja katselen sitä muistaakseni iankaikkista liittoa Jumalan ja kaikkien elävien olentojen, kaiken lihan välillä, joka maan päällä on." Jumala sanoi Nooalle: "Tämä on sen liiton merkki, jonka minä olen tehnyt itseni ja kaiken lihan välillä, joka maan päällä on." Nooan pojat, jotka lähtivät arkista, olivat Seem, Haam ja Jaafet. Haam oli Kanaanin isä. Nämä kolme ovat Nooan pojat, ja heistä kaikki maan asukkaat polveutuvat. Nooa oli viljelijä ja ensimmäinen, joka istutti viinitarhan. Mutta kun hän joi viiniä, hän juopui ja makasi alasti majassaan. Haam, Kanaanin isä, näki isänsä hävyn ja kertoi siitä molemmille veljilleen ulkona. Niin Seem ja Jaafet ottivat viitan ja panivat molemmat sen hartioilleen ja menivät selin sisään ja peittivät isänsä hävyn. Heidän kasvonsa olivat käännetyt toisaalle, niin etteivät he nähneet isänsä häpyä. Kun Nooa heräsi päihtymyksestään ja sai tietää, mitä hänen nuorin poikansa oli hänelle tehnyt, hän sanoi: "Kirottu olkoon Kanaan, olkoon hän veljiensä orjien orja." Vielä hän sanoi: "Kiitetty olkoon Herra, Seemin Jumala, ja olkoon Kanaan heidän palvelijansa. Jumala laajentakoon Jaafetin, ja asukoon hän Seemin majoissa, ja Kanaan olkoon heidän palvelijansa." Nooa eli vedenpaisumuksen jälkeen kolmesataa viisikymmentä vuotta. Nooan koko ikä oli yhdeksänsataa viisikymmentä vuotta. Sitten hän kuoli. Tämä on Nooan poikien, Seemin, Haamin ja Jaafetin, suvun syntykirja. Heille syntyi poikia vedenpaisumuksen jälkeen. Jaafetin pojat olivat Goomer, Maagog, Maadai, Jaavan, Tuubal, Mesek ja Tiiras. Goomerin pojat olivat Askenas, Riifat ja Toogarma. Jaavanin pojat olivat Elisa, Tarsis, kittiläiset ja doodanilaiset. Heistä haarautuivat pakanoiden saarten asukkaat maittensa, eri kieltensä, heimojensa ja kansakuntiensa mukaan. Haamin pojat olivat Kuus, Misraim, Puut ja Kanaan. Kuusin pojat olivat Seba, Havila, Sabta, Raema ja Sabteka. Raeman pojat olivat Saba ja Dedan. Kuusille syntyi Nimrod. Hän oli ensimmäinen valtias maan päällä. Hän oli mahtava saalistaja Herran edessä. Siitä on sananparsi: "Mahtava saalistaja Herran edessä kuin Nimrod." Hänen valtakuntansa alkuna olivat Baabel, Erek, Akkad ja Kalne Sinearin maassa. Siitä maasta hän lähti Assuriin ja rakensi Niiniven, Rehobot-Iirin ja Kelahin sekä Resenin Niiniven ja Kelahin välille. Se on tuo suuri kaupunki. Misraimille syntyivät luudilaiset, anamilaiset, lehabilaiset, naftuhilaiset, patrokselaiset, kasluhilaiset, joista filistealaiset ovat lähteneet, sekä kaftorilaiset. Kanaanille syntyivät Siidon, hänen esikoisensa, ja Heet, sekä jebusilaiset, amorilaiset, girgasilaiset, hivviläiset, arkilaiset, siiniläiset, arvadilaiset, semarilaiset ja hamatilaiset. Myöhemmin kanaanilaisten heimot hajaantuivat. Kanaanilaisten alue ulottui Siidonista Gerariin päin aina Gassaan asti sekä Sodomaan, Gomorraan, Admaan ja Seboimiin päin aina Lesaan asti. Nämä olivat Haamin pojat heimojensa, kieltensä, maittensa ja kansakuntiensa mukaan. Myös Seemille, Jaafetin, [Nooan] vanhimman [pojan], veljelle, josta tuli kaikkien Eeberin poikien kantaisä, syntyi poikia. Seemin pojat olivat Eelam, Assur, Arpaksad, Luud ja Aram. Aramin pojat olivat Uus, Huul, Geter ja Mas. Arpaksadille syntyi Selah, ja Selahille syntyi Eeber. Eeberille syntyi kaksi poikaa: toisen nimi oli Peleg, sillä hänen aikanaan maa jakautui, ja hänen veljensä nimi oli Joktan. Joktanille syntyi Almodad, Selef, Hasarmavet, Jerah, Hadoram, Uusal, Dikla, Oobal, Abimael, Saba, Oofir, Havila ja Joobab. Kaikki nämä olivat Joktanin poikia. Heidän asumasijansa ulottuivat Meesasta aina Sefariin, Itävuorelle asti. Nämä olivat Seemin pojat heimojensa, kieltensä, maittensa ja kansakuntiensa mukaan. Nämä olivat Nooan poikien heimot sukukuntiensa ja kansakuntiensa mukaan, ja niistä haarautuivat kansat maan päälle vedenpaisumuksen jälkeen. Kaikkialla maan päällä oli yksi kieli ja yksi puhetapa. Kun he lähtivät liikkeelle idän suuntaan, he löysivät alangon Sinearin maassa ja asettuivat sinne. He sanoivat toisilleen: "Tulkaa, tehkäämme tiiliä ja polttakaamme ne koviksi." He käyttivät savitiiltä rakennuskivenä, ja asfalttipikeä he käyttivät laastina. He sanoivat: "Tulkaa, rakentakaamme itsellemme kaupunki ja torni, jonka huippu on taivaassa, ja tehkäämme itsellemme nimi, ettemme hajaantuisi yli kaiken maan." Herra astui alas katsomaan kaupunkia ja tornia, jonka ihmisen lapset olivat rakentaneet. Herra sanoi: "Katso, he ovat yksi kansa, ja heillä kaikilla on yksi kieli, ja tämä on heidän ensimmäinen yrityksensä. Nyt heille ei ole mahdotonta mikään, mihin ryhtyvät. Tulkaa, astukaamme alas ja sekoittakaamme siellä heidän kielensä, niin ettei toinen ymmärrä toisensa kieltä." Herra hajotti heidät sieltä yli koko maan, niin että he lakkasivat rakentamasta kaupunkia. Siitä tuli sen nimeksi Baabel, koska Herra siellä sekoitti kaiken maan kielen. Sieltä Herra hajotti heidät yli koko maan. Tämä on Seemin suvun syntykirja. Kun Seem oli sadan vuoden vanha, hänelle syntyi Arpaksad kaksi vuotta vedenpaisumuksen jälkeen. Seem eli Arpaksadin syntymän jälkeen viisisataa vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä. Kun Arpaksad oli kolmenkymmenen viiden vuoden vanha, hänelle syntyi Selah. Arpaksad eli Selahin syntymän jälkeen neljäsataa kolme vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä. Kun Selah oli kolmenkymmenen vuoden vanha, hänelle syntyi Eeber. Selah eli Eeberin syntymän jälkeen neljäsataa kolme vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä. Kun Eeber oli kolmenkymmenen neljän vuoden vanha, hänelle syntyi Peleg. Eeber eli Pelegin syntymän jälkeen neljäsataa kolmekymmentä vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä. Kun Peleg oli kolmenkymmenen vuoden vanha, hänelle syntyi Regu. Peleg eli Regun syntymän jälkeen kaksisataa yhdeksän vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä. Kun Regu oli kolmenkymmenen kahden vuoden vanha, hänelle syntyi Serug. Regu eli Serugin syntymän jälkeen kaksisataa seitsemän vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä. Kun Serug oli kolmenkymmenen vuoden vanha, hänelle syntyi Naahor. Serug eli Naahorin syntymän jälkeen kaksisataa vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä. Kun Naahor oli kahdenkymmenen yhdeksän vuoden vanha, hänelle syntyi Terah. Naahor eli Terahin syntymän jälkeen sata yhdeksäntoista vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä. Kun Terah oli seitsemänkymmenen vuoden vanha, hänelle syntyivät Abram, Naahor ja Haaran. Tämä on Terahin suvun syntykirja. Terahille syntyivät Abram, Naahor ja Haaran. Haaranille syntyi Loot. Haaran kuoli ennen isäänsä Terahia synnyinmaassaan Kaldean Uurissa. Abram ja Naahor ottivat itselleen vaimot. Abramin vaimon nimi oli Saarai, ja Naahorin vaimon nimi oli Milka, Haaranin tytär. Haaran oli Milkan ja Jiskan isä. Saarai oli hedelmätön. Hänellä ei ollut lasta. Terah otti poikansa Abramin ja poikansa pojan Lootin, Haaranin pojan, ja miniänsä Saarain, poikansa Abramin vaimon, ja he lähtivät heidän kanssaan Kaldean Uurista mennäkseen Kanaanin maahan. He saapuivat Harraniin asti ja asuivat siellä. Terahin elinikä oli kaksisataa viisi vuotta. Terah kuoli Harranissa. Herra oli sanonut Abramille: "Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka sinulle osoitan. Teen sinusta suuren kansan, siunaan sinut ja teen nimesi suureksi, ja olet tuleva siunaukseksi. Siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä." Abram lähti, kuten Herra oli hänelle puhunut, ja Loot meni hänen kanssaan. Abram oli Harranista lähtiessään seitsemänkymmentä viisi vuotta vanha. Abram otti vaimonsa Saarain ja veljensä pojan Lootin sekä kaiken omaisuuden, jonka he olivat koonneet, ja ne palvelijat, jotka he olivat hankkineet Harranissa, ja he lähtivät menemään Kanaanin maahan. He saapuivat Kanaanin maahan. Abram kulki halki maan aina Sikemin paikkakunnalle, Mooren tammelle asti. Siihen aikaan kanaanilaiset asuivat siinä maassa. Silloin Herra ilmestyi Abramille ja sanoi: "Sinun jälkeläisillesi annan tämän maan." Hän rakensi sinne alttarin Herralle, joka oli hänelle ilmestynyt. Sieltä hän siirtyi edemmäksi vuoristoon, Beetelistä itään, ja pystytti telttansa, niin että Beetel oli lännessä ja Ai idässä. Hän rakensi sinne alttarin Herralle ja saarnasi Herran nimestä. Sieltä Abram lähti ja vaelsi yhä edemmäksi Etelämaahan päin. Maahan tuli nälänhätä, ja Abram meni Egyptiin asuakseen siellä jonkin aikaa, sillä nälänhätä maassa oli kova. Kun hän lähestyi Egyptiä, hän puhui vaimolleen Saaraille: "Katso, tiedän, että sinä olet kaunis nainen. Kun egyptiläiset saavat nähdä sinut, he sanovat: 'Hän on hänen vaimonsa', ja tappavat minut, mutta antavat sinun elää. Sano siis olevasi sisareni, että minun kävisi hyvin sinun tähtesi ja sinun takiasi saisin jäädä henkiin." Kun Abram tuli Egyptiin, egyptiläiset näkivät, että Saarai oli hyvin kaunis nainen. Kun faraon ruhtinaat olivat nähneet hänet, he ylistelivät häntä faraolle, ja vaimo vietiin faraon hoviin. Hän kohteli Abramia hyvin Saarain tähden. Hän sai lampaita ja vuohia, nautoja ja aaseja, palvelijoita ja palvelijattaria, aasintammoja ja kameleja. Mutta Herra antoi kovien vitsausten kohdata faraota ja hänen hoviaan Saarain, Abramin vaimon, tähden. Silloin farao kutsui Abramin luokseen ja sanoi: "Mitä olet minulle tehnyt? Miksi et ilmoittanut minulle, että hän on vaimosi? Miksi sanoit: 'Hän on minun sisareni', niin että otin hänet vaimokseni? Katso, tässä on vaimosi, ota hänet ja mene." Farao antoi hänestä käskyn miehilleen, että he saattaisivat hänet pois, hänet ja hänen vaimonsa sekä kaiken, mitä hänellä oli. Abram poistui Egyptistä Negeviin, hän ja hänen vaimonsa ja kaikki, mitä hänellä oli, ja Loot hänen kanssaan. Abram oli hyvin rikas: hänellä oli karjaa, hopeaa ja kultaa. Hän vaelsi kulkien levähdyspaikasta toiseen Negevistä Beeteliin asti, aina siihen paikkaan, missä hänen telttamajansa oli ensi kerralla ollut Beetelin ja Ain välillä, siihen paikkaan, johon hän ennen oli rakentanut alttarin. Abram saarnasi siinä Herran nimestä. Myös Lootilla, joka vaelsi Abramin kanssa, oli lampaita ja vuohia, nautoja ja telttoja. Eikä maa riittänyt heidän asuakseen yhdessä, sillä heillä oli paljon omaisuutta, niin etteivät he voineet asua yhdessä. Syntyi riitaa Abramin karjapaimenten ja Lootin karjapaimenten välillä. Siihen aikaan siinä maassa asuivat kanaanilaiset ja perissiläiset. Abram sanoi Lootille: "Älköön olko riitaa meidän välillämme, minun ja sinun, älköönkä minun paimenteni ja sinun paimentesi välillä, sillä olemmehan veljeksiä. Eikö koko maa ole avoinna edessäsi? Eroa minusta. Jos menet vasemmalle, minä menen oikealle, tai jos sinä menet oikealle, niin minä menen vasemmalle." Loot nosti silmänsä ja näki koko Jordanin alangon olevan runsasvetistä seutua. Ennen kuin Herra hävitti Sodoman ja Gomorran, se oli Sooariin asti kuin Herran puutarha, kuin Egyptin maa. Loot valitsi itselleen koko Jordanin alangon ja siirtyi itään päin, ja he erkanivat toisistaan. Abram asettui Kanaanin maahan. Loot asettui alangon kaupunkeihin ja siirtyi siirtymistään telttoineen Sodomaan asti. Mutta Sodoman kansa oli kovin pahaa ja syntistä Herran edessä. Herra sanoi Abramille, sen jälkeen kun Loot oli hänestä eronnut: "Nosta silmäsi ja katso siitä paikasta, missä olet, pohjoiseen, etelään, itään ja länteen. Sillä kaiken maan, jonka sinä näet, annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi ikiajoiksi. Minä teen jälkeläistesi luvun paljoksi kuin maan tomu. Jos voidaan lukea maan tomu, voidaan lukea myös jälkeläisesi. Nouse ja vaella maata pitkin ja poikin, sillä sinulle sen annan." Abram siirtyi siirtymistään telttoineen ja tuli ja asettui Mamren tammistoon, joka on Hebronin luona, ja rakensi sinne alttarin Herralle. Tapahtui siihen aikaan, kun Amrafel oli Sinearin kuninkaana, Arjok Ellasarin kuninkaana, Kedorlaomer Eelamin kuninkaana ja Tidal Goojimin kuninkaana, että he aloittivat sodan Beraa, Sodoman kuningasta, Birsaa, Gomorran kuningasta, Sinabia, Adman kuningasta, Semeberiä, Seboimin kuningasta, ja Belan, se on Sooarin, kuningasta vastaan. Nämä kaikki liittoutuivat kokoontuen Siddimin laaksoon, jossa on nykyisin Suolameri. Kaksitoista vuotta he olivat olleet Kedorlaomerille alamaisia, mutta kolmantenatoista vuotena he tekivät kapinan. Neljäntenätoista vuotena tulivat Kedorlaomer ja ne kuninkaat, jotka olivat hänen kanssaan, voittivat refalaiset Astarot-Karnaimissa ja suusilaiset Haamissa, niin myös eemiläiset Kirjataimin tasangolla ja hoorilaiset heidän vuoristossaan, Seirissä, aina Eel-Paaraniin asti, joka on erämaan laidassa. Sitten he palasivat ja tulivat Mispatin lähteelle, se on Kaadekseen, ja valloittivat koko amalekilaisten maan ja voittivat myös amorilaiset, jotka asuivat Hasason-Taamarissa. Silloin lähtivät Sodoman kuningas, Gomorran kuningas, Adman kuningas, Seboimin kuningas ja Belan, se on Sooarin, kuningas ja asettuivat Siddimin laaksossa taistelurintamaan heitä vastaan: Eelamin kuningasta Kedorlaomeria, Goojimin kuningasta Tidalia, Sinearin kuningasta Amrafelia ja Ellasarin kuningasta Arjokia vastaan, neljä kuningasta viittä vastaan. Mutta Siddimin laakso oli täynnä maapihkakuoppia. Sodoman ja Gomorran kuninkaat pakenivat ja putosivat niihin, mutta henkiin jääneet pakenivat vuoristoon. Niin he ottivat Sodomasta ja Gomorrasta kaiken tavaran ja kaikki ruokavarat ja menivät matkaansa. Lähtiessään he ottivat mukaansa myös Lootin, Abramin veljenpojan, ja hänen omaisuutensa. Hän näet asui Sodomassa. Sitten muuan pakolainen tuli ja ilmoitti siitä Abramille, heprealaiselle. Tämä asui tammistossa, joka oli amorilaisen Mamren, Eskolin ja Aanerin veljen, oma. He olivat Abramin liittolaisia. Kun Abram kuuli, että hänen veljensä oli otettu vangiksi, hän aseisti luotettavimmat palvelijansa, jotka olivat hänen kodissaan syntyneet, kolmesataa kahdeksantoista miestä, ja ajoi vihollisia takaa aina Daaniin saakka. Hän jakoi väkensä ja hyökkäsi palvelijoineen yöllä vihollisten kimppuun ja voitti heidät. Hän ajoi heitä takaa aina Hoobaan saakka, joka on Damaskosta pohjoiseen. Hän toi takaisin kaiken tavaran. Myös sukulaisensa Lootin ja hänen tavaransa hän toi takaisin, niin myös vaimot ja muun väen. Kun hän oli paluumatkalla voitettuaan Kedorlaomerin ja ne kuninkaat, jotka olivat tämän kanssa, Sodoman kuningas meni häntä vastaan Saaven laaksoon, jota sanotaan "Kuninkaan laaksoksi." Mutta Melkisedek, Saalemin kuningas, toi leipää ja viiniä. Hän oli Jumalan, Korkeimman, pappi. Hän siunasi hänet sanoen: "Siunatkoon Abramia Jumala, Korkein, taivaan ja maan omistaja. Kiitetty olkoon Jumala, Korkein, joka antoi vihollisesi käsiisi." Abram antoi hänelle kymmenykset kaikesta. Sodoman kuningas sanoi Abramille: "Anna minulle väki ja pidä sinä tavara." Mutta Abram sanoi Sodoman kuninkaalle: "Nostan käteni Herran, Jumalan, Korkeimman, taivaan ja maan omistajan, puoleen ja vannon: En totisesti ota, en langan päätä, en sandaalin nyöriä enkä mitään muuta, mikä on sinun, ettet sanoisi: 'Minä olen tehnyt Abramin rikkaaksi.' En tahdo mitään, paitsi mitä palvelijat ovat kuluttaneet ja mikä on niille miehille tuleva, jotka minua seurasivat, Aanerille, Eskolille ja Mamrelle. He saakoot osansa." Näiden tapausten jälkeen Abramille tuli näyssä tämä Herran sana: "Älä pelkää, Abram! Minä olen kilpesi. Palkkasi on oleva erittäin suuri." Mutta Abram sanoi: "Herra, Herra, mitä minulle annat? Minä lähden täältä lapsettomana, ja omaisuuteni haltijaksi tulee damaskolainen mies, Elieser." Abram sanoi vielä: "Katso, et ole antanut minulle jälkeläistä. Katso, talossani syntynyt [palvelija] on minut perivä." Mutta katso, hänelle tuli tämä Herran sana: "Hän ei ole sinua perivä, vaan se, joka lähtee omasta ruumiistasi, on sinut perivä." Hän vei hänet ulos ja sanoi: "Katso taivaalle ja lue tähdet, jos osaat ne laskea." Hän sanoi hänelle: "Niin paljon sinulla on oleva jälkeläisiä." Abram uskoi Herraa, ja Herra luki sen hänelle vanhurskaudeksi. Hän sanoi hänelle: "Minä olen Herra, joka toin sinut Kaldean Uurista, antaakseni sinulle tämän maan omaksesi." Mutta hän sanoi: "Herra, Herra, mistä minä tiedän, että saan sen omakseni?" Hän sanoi hänelle: "Tuo minulle kolmivuotias hieho, kolmivuotias vuohi ja kolmivuotias pässi sekä metsäkyyhkynen ja nuori kyyhkynen." Niin hän toi nämä kaikki ja halkaisi ne ja asetti puolikkaat vastakkain. Lintuja hän ei kuitenkaan halkaissut. Silloin petolintuja laskeutui ruhojen päälle, mutta Abram karkotti ne pois. Kun aurinko oli laskemassa, Abramin valtasi raskas uni, ja katso, kauhu ja suuri pimeys valtasi hänet. Herra sanoi Abramille: "Niin tiedä totisesti, että jälkeläisesi tulevat elämään muukalaisina maassa, joka ei ole heidän omansa, ja heidän pitää palvella näitä, ja nämä sortavat heitä, – neljäsataa vuotta. Mutta minä tuomitsen myös sen kansan, jota he palvelevat. Sitten he pääsevät lähtemään mukanaan paljon tavaraa. Mutta sinä menet isiesi luo rauhassa, ja sinut haudataan päästyäsi korkeaan ikään. Neljännessä polvessa jälkeläisesi palaavat tänne takaisin, sillä amorilaisten syntivelka ei ole vielä täysi." Kun aurinko oli laskenut ja oli tullut pilkkopimeä, näkyi savuava pätsi ja liekehtivä tuli, joka liikkui uhrikappaleiden välissä. Sinä päivänä Herra teki Abramin kanssa liiton, sanoen: "Sinun jälkeläisillesi annan tämän maan, Egyptin virrasta aina suureen virtaan, Eufrat-virtaan saakka: keeniläiset, kenissiläiset, kadmonilaiset, heettiläiset, perissiläiset, refalaiset, amorilaiset, kanaanilaiset, girgasilaiset ja jebusilaiset." Mutta Saarai, Abramin vaimo, ei synnyttänyt hänelle lasta. Saarailla oli egyptiläinen orjatar, jonka nimi oli Haagar. Saarai sanoi Abramille: "Katso, Herra on sulkenut kohtuni synnyttämästä. Yhdy siis orjattareeni, ehkä saisin lapsia hänestä." Abram kuuli Saaraita. Saarai, Abramin vaimo, otti egyptiläisen orjattarensa Haagarin, sitten kun Abram oli asunut kymmenen vuotta Kanaanin maassa, ja antoi hänet miehelleen Abramille vaimoksi. Hän yhtyi Haagariin, ja Haagar tuli raskaaksi. Kun Haagar huomasi olevansa raskaana, hänen emäntänsä tuli halvaksi hänen silmissään. Silloin Saarai sanoi Abramille: "Kärsimäni vääryys kohdatkoon sinua. Minä annoin orjattareni syliisi, mutta kun hän huomasi olevansa raskaana, tulin halvaksi hänen silmissään. Herra tuomitkoon välillämme, minun ja sinun." Abram sanoi Saaraille: "Katso, orjattaresi on sinun vallassasi, tee hänelle, mitä tahdot." Saarai kuritti häntä, ja hän pakeni hänen luotaan. Sitten Herran Enkeli tapasi hänet vesilähteeltä erämaassa, sen lähteen luota, joka on Suurin tien varressa. Hän sanoi: "Haagar, Saarain orjatar, mistä tulet ja mihin menet?" Hän vastasi: "Olen paossa emäntääni Saaraita." Herran Enkeli sanoi hänelle: "Palaa emäntäsi luo ja nöyrry hänen kätensä alle." Herran Enkeli sanoi hänelle: "Teen jälkeläistesi luvun niin suureksi, ettei heitä lasketa heidän paljoutensa tähden." Herran Enkeli puhui hänelle: "Katso, sinä olet raskaana ja synnytät pojan ja annat hänelle nimen Ismael, sillä Herra on kuullut sinun hätäsi. Hänestä tulee mies kuin villiaasi: hänen kätensä on kaikkia vastaan, ja kaikkien käsi on häntä vastaan, ja hän on asuva kaikkien veljiensä edessä." Haagar antoi nimeksi Herralle, joka oli häntä puhutellut: Eel Roi, sillä hän sanoi: "Olenko minä tässä nähnyt takaa hänet, joka minut näkee?" Sen tähden kutsutaan kaivoa nimellä Lahai-Roin kaivo. Se on Kaadeksen ja Beredin välillä. Haagar synnytti Abramille pojan, ja Abram antoi pojalleen, jonka Haagar oli hänelle synnyttänyt, nimen Ismael. Abram oli kahdeksankymmenen kuuden vuoden vanha, kun Haagar synnytti hänelle Ismaelin. Kun Abram oli yhdeksänkymmentä yhdeksän vuotta vanha, Herra ilmestyi hänelle ja sanoi hänelle: "Minä olen Jumala, Kaikkivaltias. Vaella edessäni ja ole nuhteeton. Teen liittoni välillemme, minun ja sinun, ja lisään sinut hyvin runsaasti." Abram lankesi kasvoilleen, ja Jumala puhui hänelle sanoen: "Katso, tämä on liittoni kanssasi: sinusta tulee kansojen paljouden isä. Älköön sinua enää kutsuttako Abramiksi, vaan nimesi olkoon Aabraham, sillä teen sinusta monien kansojen isän. Teen sinut todella hyvin hedelmälliseksi ja annan sinusta tulla kansoja, ja sinusta on polveutuva kuninkaita. Teen liiton kanssasi ja jälkeläistesi kanssa, sukupolvesta sukupolveen, iankaikkisen liiton ollakseni sinun ja sinun jälkeläistesi Jumala, ja annan sinulle ja jälkeläisillesi sen maan, jossa asut muukalaisena, koko Kanaanin maan, ikuiseksi omaisuudeksi, ja minä olen heidän Jumalansa." Jumala sanoi Aabrahamille: "Mutta pidä sinä minun liittoni, sinä ja jälkeläisesi, sukupolvesta sukupolveen. Tämä on minun liittoni sinun ja jälkeläistesi kanssa. Pitäkää se: ympärileikatkaa jokainen miespuolinen keskuudessanne. Ympärileikatkaa esinahkanne liha, ja se olkoon liiton merkki välillämme, minun ja teidän. Sukupolvesta sukupolveen ympärileikattakoon jokainen poikalapsi keskuudessanne kahdeksan päivän ikäisenä, sekä kotona syntynyt palvelija että muukalaiselta, keneltä tahansa, rahalla ostettu, joka ei ole jälkeläisiäsi. Ympärileikattakoon sekä kotonasi syntynyt että rahalla ostamasi, ja liittoni on oleva merkitty lihaanne ikuiseksi liitoksi. Mutta ympärileikkaamaton miehenpuoli, jonka esinahan liha ei ole ympärileikattu, hävitettäköön kansastaan. Hän on rikkonut liittoni." Sitten Jumala sanoi Aabrahamille: "Älä kutsu vaimoasi Saaraita enää Saaraiksi, sillä Saara on hänen nimensä. Siunaan häntä ja annan hänestäkin sinulle pojan. Siunaan häntä, ja hänestä tulee kansakuntia, polveutuu kansojen kuninkaita." Aabraham lankesi kasvoilleen ja nauroi, sillä hän ajatteli sydämessään: "Satavuotiaalleko syntyy poika, ja Saarako, yhdeksänkymmenen vuoden vanha, synnyttää?" Niin Aabraham sanoi Jumalalle: "Kunpa Ismael saisi elää edessäsi!" Jumala sanoi: "Totisesti, vaimosi Saara synnyttää sinulle pojan, ja sinun on pantava hänelle nimeksi Iisak, ja teen liittoni hänen kanssaan ikuiseksi liitoksi hänen jälkeläisilleen. Mutta myös Ismaelista olen kuullut rukouksesi. Katso, siunaan häntä ja teen hänet hedelmälliseksi ja annan hänen lisääntyä hyvin runsaasti. Hänestä on polveutuva kaksitoista ruhtinasta, ja teen hänestä suuren kansan. Mutta liittoni teen Iisakin kanssa, jonka Saara sinulle synnyttää tähän aikaan tulevana vuonna." Kun Jumala oli lakannut puhumasta Aabrahamin kanssa, hän kohosi ylös hänen luotaan. Sitten Aabraham otti poikansa Ismaelin sekä kaikki kotona syntyneet ja kaikki rahalla ostamansa palvelijat, kaikki Aabrahamin perheen miespuoliset, ja ympärileikkasi sinä samana päivänä heidän esinahkansa lihan, niin kuin Jumala oli hänelle sanonut. Aabraham oli yhdeksänkymmenen yhdeksän vuoden vanha, kun hänen esinahkansa liha ympärileikattiin. Hänen poikansa Ismael oli kolmentoista vuoden vanha, kun hänen esinahkansa liha ympärileikattiin. Aabraham ja hänen poikansa Ismael ympärileikattiin samana päivänä. Kaikki hänen perheensä miehet, sekä kotona syntyneet että muukalaisilta rahalla ostetut, ympärileikattiin hänen kanssaan. Herra ilmestyi hänelle Mamren tammistossa, jossa hän istui telttamajansa ovella päivän ollessa palavimmillaan. Kun hän nosti silmänsä ja katseli, niin, katso, kolme miestä seisoi hänen edessään. Nähdessään heidät hän riensi heitä vastaan majan ovelta ja kumartui maahan. Hän sanoi: "Herrani, jos olen saanut armon silmiesi edessä, älä mene palvelijasi ohi. Sallikaa tuoda vähän vettä ja peskää jalkanne ja levätkää puun siimeksessä. Tuon palan leipää virkistääksenne itseänne, ennen kuin jatkatte matkaanne, sillä kaiketi sitä varten olette poikenneet palvelijanne luo." He sanoivat: "Tee, niin kuin olet puhunut." Aabraham kiiruhti majaan Saaran luo ja sanoi: "Hae kiireesti kolme vakallista ydinjauhoja, sotke taikina ja leivo leipiä." Aabraham juoksi karjan luo, otti nuoren ja hyvän vasikan ja antoi palvelijalle, joka riensi nopeasti sitä valmistamaan. Hän otti voita ja maitoa sekä vasikan, jonka hän oli valmistuttanut, ja pani ne heidän eteensä. Itse hän seisoi heidän luonaan puun alla sillä aikaa, kun he söivät. He kysyivät häneltä: "Missä vaimosi Saara on?" Hän vastasi: "Tuolla majassa." Hän sanoi: "Palaan todella luoksesi tulevana vuonna tähän aikaan, ja katso, vaimollasi Saaralla on silloin poika." Saara kuunteli majan ovella hänen takanaan. Mutta Aabraham ja Saara olivat iäkkäitä, eikä Saaran laita enää ollut, kuten naisten tavallisesti on. Sen tähden Saara naurahti mielessään ja ajatteli: "Heräisikö minussa näin kuihduttuani vielä halu? Myös minun herrani on vanha." Mutta Herra sanoi Aabrahamille: "Miksi Saara nauroi ajatellen: 'Synnyttäisinkö todella, minä, joka olen näin vanha?' Onko mikään Herralle mahdotonta? Tähän aikaan palaan luoksesi tulevana vuonna, ja Saaralla on silloin poika." Saara kielsi sanoen: "En minä nauranut", sillä hän pelkäsi. Mutta hän sanoi: "Ei ole niin. Sinä nauroit." Sitten miehet nousivat siitä ja kääntyivät Sodomaan päin, ja Aabraham kulki heidän kanssaan saattaakseen heitä. Herra sanoi: "Salaisinko minä Aabrahamilta, mitä olen tekevä? Onhan Aabrahamista tuleva suuri ja voimakas kansa, ja kaikki kansakunnat maan päällä tulevat hänessä siunatuiksi. Sillä olen valinnut hänet, että hän käskisi lapsiaan ja perhettään, joka jää hänen jälkeensä, noudattamaan Herran tietä ja tekemään sitä, mikä on vanhurskaus ja oikeus, jotta Herra antaisi Aabrahamille tapahtua, mitä hän on hänelle luvannut." Herra sanoi: "Valitushuuto Sodoman ja Gomorran tähden on suuri, ja heidän syntinsä ovat hyvin raskaat. Sen tähden menen alas katsomaan, ovatko he todella tehneet kaiken sen, josta huuto on tullut eteeni, vai eivät. Tahdon sen tietää." Miehet kääntyivät sieltä ja kulkivat Sodomaan päin, mutta Aabraham jäi vielä seisomaan Herran eteen. Aabraham lähestyi häntä ja sanoi: "Aiotko siis hukuttaa vanhurskaan yhdessä jumalattoman kanssa? Entä jos kaupungissa on viisikymmentä vanhurskasta? Aiotko hukuttaa heidät etkä säästä paikkaa siellä olevien viidenkymmenen vanhurskaan tähden? Pois se, että näin tekisit: surmaisit vanhurskaan yhdessä jumalattoman kanssa, niin että vanhurskaan kävisi samoin kuin jumalattoman! Pois se sinusta! Eikö kaiken maan tuomari tekisi oikeutta?" Herra sanoi: "Jos löydän Sodoman kaupungista viisikymmentä vanhurskasta, niin säästän heidän tähtensä koko paikan." Aabraham vastasi ja sanoi: "Katso, olen rohjennut puhua Herralleni, vaikka olen tomu ja tuhka. Entä jos viidestäkymmenestä vanhurskaasta puuttuu viisi? Hävitätkö viiden tähden koko kaupungin?" Hän sanoi: "En hävitä, jos löydän sieltä neljäkymmentä viisi." Hän puhui vielä hänelle sanoen: "Entä jos siellä on neljäkymmentä?" Hän vastasi: "Niiden neljänkymmenen tähden jätän sen tekemättä." Aabraham sanoi: "Älköön Herrani vihastuko, että vielä puhun. Entä jos siellä on kolmekymmentä?" Hän vastasi: "En tee sitä, jos löydän sieltä kolmekymmentä." Mutta hän sanoi: "Katso, minä olen rohjennut puhua Herralleni. Entä jos siellä on kaksikymmentä?" Hän vastasi: "Niiden kahdenkymmenen tähden jätän hävittämättä." Hän sanoi: "Älköön Herrani vihastuko, että puhun vielä tämän ainoan kerran. Entä jos siellä on kymmenen?" Hän vastasi: "Niiden kymmenen tähden jätän hävittämättä." Herra lähti pois, sen jälkeen kun hän oli lakannut puhumasta Aabrahamin kanssa, ja Aabraham palasi kotiinsa. Ne kaksi enkeliä saapuivat Sodomaan illalla, ja Loot istui Sodoman portissa. Nähtyään heidät Loot nousi heitä vastaan ja kumartui maahan kasvoilleen. Hän sanoi: "Katsokaahan, herrani, poiketkaa palvelijanne taloon yöksi ja peskää jalkanne! Aamulla varhain voitte jatkaa matkaanne." He sanoivat: "Emme, vaan me jäämme yöksi ulos." Mutta hän pyysi heitä pyytämällä, ja he poikkesivat hänen luokseen ja tulivat hänen taloonsa. Niin hän valmisti heille aterian ja leipoi happamattomia leipiä, ja he söivät. Ennen kuin he olivat laskeutuneet levolle, kaupungin miehet, sodomalaiset, sekä nuoret että vanhat, koko kansa kaikkialta, piirittivät talon. He huusivat Lootia sanoen hänelle: "Missä ovat ne miehet, jotka tulivat luoksesi yöllä? Tuo heidät tänne luoksemme yhtyäksemme heihin." Silloin Loot meni ulos heidän luokseen portille ja sulki oven jälkeensä. Hän sanoi: "Älkää, veljeni, tehkö niin pahoin. Katsokaa, minulla on kaksi tytärtä, jotka eivät vielä tiedä miehestä. Tuon heidät teille, tehkää heille, mitä tahdotte. Älkää vain tehkö näille miehille mitään pahaa, sillä he ovat tulleet minun kattoni suojaan." Mutta he vastasivat: "Mene tiehesi!" He sanoivat: "Tuo yksi on tullut tänne asumaan muukalaisena, ja toimii tosiaan tuomarina. Nytpä me pitelemmekin sinua pahemmin kuin heitä." He tunkeutuivat väkivaltaisesti miehen, Lootin, kimppuun ja kävivät murtamaan ovea. Mutta miehet ojensivat kätensä, vetivät Lootin luokseen huoneeseen ja sulkivat oven. He sokaisivat ne miehet, jotka olivat talon ovella, sekä nuoret että vanhat, niin että he yrittivät turhaan löytää ovea. Miehet sanoivat Lootille: "Vieläkö sinulla on ketään omaista täällä? Vie pois täältä vävysi, poikasi, tyttäresi ja kaikki, keitä sinulla on kaupungissa. Sillä me hävitämme tämän paikan. Koska huuto heistä on käynyt suureksi Herran edessä, Herra lähetti meidät hävittämään sen." Loot meni puhuttelemaan vävyjään, joiden oli aikomus ottaa hänen tyttärensä, ja sanoi: "Nouskaa, lähtekää pois tästä paikasta, sillä Herra hävittää tämän kaupungin." Mutta hänen vävynsä luulivat hänen laskevan leikkiä. Mutta aamun sarastaessa enkelit kiirehtivät Lootia sanoen: "Nouse, ota vaimosi ja molemmat tyttäresi, jotka ovat luonasi, ettet kuolisi kaupungin syntivelan tähden." Kun hän vielä vitkasteli, miehet tarttuivat hänen käteensä sekä hänen vaimonsa ja molempien tyttäriensä käteen, sillä Herra tahtoi säästää hänet, ja veivät hänet ulos ja jättivät hänet kaupungin ulkopuolelle. Viedessään heitä ulos mies sanoi: "Pakene henkesi tähden, älä katsele taaksesi äläkä pysähdy mihinkään alangolla. Pakene vuorille, ettet hukkuisi." Mutta Loot sanoi heille: "Oi Herrani, ei niin! Katso, palvelijasi on saanut armon silmiesi edessä, ja suuri on laupeutesi, jota olet minulle osoittanut pelastaaksesi henkeni, mutta minä en voi päästä pakoon vuorille. Pelkään, että onnettomuus saavuttaa minut ja minä kuolen. Katso, tuolla on lähellä vähän matkan päässä kaupunki paetakseni sinne. Salli minun pelastua sinne – onhan se vain vähän matkan päässä – jäädäkseni eloon." Hän sanoi hänelle: "Katso, minä teen sinulle mieliksi tässäkin kohden. En hävitä kaupunkia, josta puhut. Pakene nopeasti sinne, sillä en voi tehdä mitään, ennen kuin olet saapunut sinne." Siitä kaupunki sai nimekseen Sooar. Aurinko oli noussut, kun Loot saapui Sooariin. Herra antoi sataa Sodoman ja Gomorran päälle rikkiä ja tulta Herralta taivaalta. Hän hävitti nämä kaupungit ja koko alangon sekä kaikki niiden kaupunkien asukkaat ja maan kasvillisuuden. Mutta hänen vaimonsa, joka oli tullut hänen jäljessään, katsoi taakseen, ja muuttui suolapatsaaksi. Aabraham nousi varhain aamulla ja meni siihen paikkaan, jossa hän oli seisonut Herran edessä. Hän katseli Sodomaan ja Gomorraan päin ja yli koko alangon, ja katso, maasta nousi paksu savu niin kuin sulatusuunin savu. Kun Jumala tuhosi alangon kaupungit, Jumala muisti Aabrahamia ja johdatti Lootin pois hävityksen keskeltä hävittäessään ne kaupungit, joissa Loot oli asunut. Loot lähti Sooarista ja asettui vuoristoon molempien tyttäriensä kanssa, sillä hän pelkäsi asua Sooarissa. Hän asui luolassa, hän ja hänen molemmat tyttärensä. Niin vanhempi sanoi nuoremmalle: "Isämme on vanha, eikä tässä maassa ole ketään miestä, joka voisi tulla luoksemme siten, kuin on kaiken maan tapa. Tule, juottakaamme isällemme viiniä ja maatkaamme hänen kanssaan saadaksemme isästämme jälkeläisen." Niin he juottivat sinä yönä isälleen viiniä. Vanhempi meni ja makasi hänen kanssaan, eikä tämä huomannut, milloin hän tuli hänen viereensä ja milloin hän nousi. Seuraavana päivänä vanhempi sanoi nuoremmalle: "Katso, minä makasin viime yönä isäni kanssa. Juottakaamme hänelle tänäkin yönä viiniä. Mene sinä ja makaa hänen kanssaan saadaksemme isästämme jälkeläisen." Niin he juottivat sinäkin yönä isälleen viiniä, ja nuorempi meni ja makasi hänen kanssaan, eikä tämä huomannut, milloin hän tuli hänen viereensä ja milloin hän nousi. Lootin molemmat tyttäret tulivat raskaaksi isästään. Vanhempi synnytti pojan ja antoi hänelle nimen Mooab. Hänestä polveutuvat mooabilaiset aina tähän päivään asti. Nuorempikin synnytti pojan ja antoi hänelle nimen Ben-Ammi. Hänestä polveutuvat ammonilaiset aina tähän päivään asti. Aabraham siirtyi sieltä Negeviin ja asettui Kaadeksen ja Suurin välille. Hän asui jonkin aikaa Gerarissa. Aabraham sanoi vaimostaan Saarasta: "Hän on sisareni." Abimelek, Gerarin kuningas, lähetti noutamaan Saaran luokseen. Mutta Jumala tuli Abimelekin luo yöllä unessa ja sanoi hänelle: "Katso, sinun on kuoltava sen vaimon tähden, jonka olet ottanut, sillä hän on toisen miehen aviovaimo." Mutta Abimelek ei ollut yhtynyt häneen, ja hän sanoi: "Herra, surmaatko syyttömänkin? Eikö hän itse sanonut minulle: 'Hän on sisareni'? Samoin tämäkin sanoi: 'Hän on veljeni.' Olen tehnyt tämän vilpittömin sydämin ja viattomin käsin." Jumala sanoi hänelle unessa: "Minäkin tiedän, että sinä teit sen vilpittömin sydämin. Sen tähden minä estinkin sinua tekemästä syntiä minua vastaan enkä sallinut sinun kajota häneen. Anna nyt miehelle hänen vaimonsa takaisin, sillä hän on profeetta, ja hän on rukoileva puolestasi, että saisit elää. Mutta ellet anna häntä takaisin, niin tiedä, että olet totisesti kuoleva, sinä ja kaikki omaisesi." Abimelek nousi varhain aamulla ja kutsui kaikki palvelijansa ja kertoi heille tämän kaiken, ja miehet olivat kovin peloissaan. Abimelek kutsui Aabrahamin ja sanoi hänelle: "Mitä oletkaan meille tehnyt! Mitä olen rikkonut sinua vastaan, koska olet saattanut minut ja valtakuntani syypääksi näin suureen rikokseen? Sinä olet tehnyt minulle, mitä ei sovi tehdä." Abimelek sanoi vielä Aabrahamille: "Mikä oli tarkoituksesi, kun tämän teit?" Aabraham vastasi: "Ajattelin näin: 'Tällä paikkakunnalla ei varmaankaan pelätä Jumalaa. He surmaavat minut vaimoni tähden.' Hän onkin todella sisareni, isäni tytär, vaikkei olekaan äitini tytär, ja niin hänestä tuli vaimoni. Mutta kun Jumala lähetti minut kulkemaan pois isäni kodista, sanoin vaimolleni: 'Osoita minulle se rakkaus, että mihin paikkaan ikinä tulemmekin, sanot minusta: hän on veljeni.'" Abimelek otti lampaita ja vuohia, nautoja, palvelijoita ja palvelijattaria ja antoi ne Aabrahamille ja lähetti hänen vaimonsa Saaran hänelle takaisin. Abimelek sanoi: "Katso, maani on avoinna edessäsi. Asu, missä mielesi tekee!" Saaralle hän sanoi: "Katso, annan veljellesi tuhat sekeliä hopeaa. Olkoot ne sinulle hyvitykseksi kaikkien niiden edessä, jotka ovat kanssasi. Niin olet kaikkien edessä todistettu viattomaksi." Mutta Aabraham rukoili Jumalaa, ja Jumala paransi Abimelekin ja hänen vaimonsa ja hänen orjattarensa, niin että he synnyttivät lapsia. Sillä Herra oli sulkenut jokaisen kohdun Abimelekin huoneessa Saaran, Aabrahamin vaimon, tähden. Herra piti Saarasta huolen, kuten oli luvannut. Herra teki Saaralle, niin kuin oli puhunut. Saara tuli raskaaksi ja synnytti Aabrahamille pojan hänen vanhoilla päivillään, juuri sinä aikana, jonka Jumala oli hänelle sanonut. Aabraham antoi pojalleen, joka oli hänelle syntynyt, sille, jonka Saara oli hänelle synnyttänyt, nimen Iisak. Aabraham ympärileikkasi poikansa Iisakin tämän ollessa kahdeksan päivän vanha, niin kuin Jumala oli käskenyt hänen tehdä. Aabraham oli sadan vuoden vanha, kun hänen poikansa Iisak syntyi hänelle. Saara sanoi: "Jumala on saattanut minut riemuitsemaan. Kuka ikinä saa tämän kuulla, se nauraa kanssani." Hän sanoi vielä: "Kuka olisi tiennyt sanoa Aabrahamille: Saara on imettävä lapsia? Nyt minä kuitenkin olen synnyttänyt hänelle pojan hänen vanhoilla päivillään." Poika kasvoi, ja hänet vieroitettiin. Aabraham laittoi suuret pidot siksi päiväksi, jona Iisak vieroitettiin. Saara näki egyptiläisen Haagarin pojan, jonka tämä oli Aabrahamille synnyttänyt, ilkkuvan ja sanoi Aabrahamille: "Aja pois tuo orjatar poikineen, sillä orjattaren poika ei saa periä poikani, Iisakin, kanssa." Aabraham pahastui suuresti tästä puheesta poikansa tähden. Mutta Jumala sanoi Aabrahamille: "Älä pahastu siitä poikasi ja orjattaresi tähden. Kuule Saaraa kaikessa, mitä hän sinulle sanoo, sillä ainoastaan Iisakista sinä saat nimellesi jälkeläiset. Mutta myös orjattaren pojasta minä teen suuren kansan, koska hän on jälkeläisesi." Varhain seuraavana aamuna Aabraham otti leipää ja vesileilin ja antoi ne Haagarille pannen ne hänen olalleen sekä pojan ja lähetti Haagarin menemään. Hän lähti ja harhaili Beerseban erämaassa. Mutta kun vesi loppui leilistä, hän heitti pojan pensaan alle ja meni istumaan syrjään jousenkantaman päähän, sillä hän ajatteli: "En voi nähdä pojan kuolevan." Istuessaan siinä syrjässä Haagar korotti äänensä ja itki. Jumala kuuli pojan valituksen, ja Jumalan enkeli huusi taivaasta Haagarille sanoen: "Mikä sinun on, Haagar? Älä pelkää, sillä Jumala on kuullut pojan valituksen siinä, missä hän makaa. Nouse, nosta poika maasta ja tartu hänen käteensä, sillä minä teen hänestä suuren kansan." Jumala avasi hänen silmänsä, niin että hän huomasi vesikaivon. Hän meni ja täytti leilin vedellä ja antoi pojan juoda. Jumala oli pojan kanssa, ja hän kasvoi ja asui erämaassa, ja hänestä tuli jousimies. Hän asui Paaranin erämaassa, ja hänen äitinsä otti hänelle vaimon Egyptin maasta. Siihen aikaan Abimelek ja hänen sotapäällikkönsä Piikol puhuivat Aabrahamille sanoen: "Jumala on kanssasi kaikessa, mitä teet. Vanno nyt tässä minulle Jumalan kautta, ettet ole oleva petollinen minulle etkä suvulleni etkä jälkeläisilleni, vaan tee sinäkin laupeus minulle ja sille maalle, jossa muukalaisena asut, niin kuin olen sinulle tehnyt." Aabraham sanoi: "Minä vannon." Aabraham nuhteli kuitenkin Abimelekia vesikaivon tähden, jonka Abimelekin palvelijat olivat vallanneet. Mutta Abimelek vastasi: "En tiedä, kuka sen on tehnyt. Et ole itse minulle mitään ilmoittanut, enkä ole siitä kuullut ennen kuin tänään." Silloin Aabraham otti lampaita ja vuohia ja nautoja ja antoi Abimelekille, ja he tekivät molemmat keskenään liiton. Aabraham asetti laumasta seitsemän naaraslampaan karitsaa erilleen muista. Silloin Abimelek sanoi Aabrahamille: "Mitä tarkoittavat nuo seitsemän karitsaa, jotka olet asettanut tuonne erilleen?" Hän vastasi: "Nämä seitsemän karitsaa on sinun otettava minun kädestäni todistukseksi minulle siitä, että tämä kaivo on minun kaivamani." Sen vuoksi sitä paikkaa on sanottu Beersebaksi, koska he molemmat vannoivat siinä toisilleen valan. He tekivät liiton Beersebassa. Abimelek nousi ja myös Piikol, hänen sotapäällikkönsä, ja he palasivat filistealaisten maahan. Aabraham istutti tamariskipuun Beersebaan ja saarnasi siinä Herran, iankaikkisen Jumalan nimestä. Aabraham asui kauan muukalaisena filistealaisten maassa. Näiden tapausten jälkeen Jumala koetteli Aabrahamia ja sanoi hänelle: "Aabraham!" Hän vastasi: "Tässä olen." Hän sanoi: "Ota Iisak, ainoa poikasi, jota rakastat, ja mene Moorian maahan ja uhraa hänet siellä polttouhriksi vuorella, jonka sinulle sanon." Varhain seuraavana aamuna Aabraham satuloi aasinsa ja otti mukaansa kaksi palvelijaansa sekä poikansa Iisakin. Pilkottuaan polttouhripuita hän lähti menemään siihen paikkaan, jonka Jumala oli hänelle sanonut. Kolmantena päivänä Aabraham nosti silmänsä ja näki paikan kaukaa. Silloin Aabraham sanoi palvelijoilleen: "Jääkää tähän aasin kanssa. Minä ja poika menemme tuonne rukoilemaan ja palaamme luoksenne." Aabraham otti polttouhripuut ja pani ne poikansa Iisakin selkään. Itse hän otti käteensä tulen ja veitsen, ja niin he kulkivat molemmat yhdessä. Iisak puhui isälleen Aabrahamille sanoen: "Isäni!" Tämä vastasi: "Tässä olen, poikani." Hän sanoi: "Katso, tässä on tuli ja polttopuut, mutta missä on lammas polttouhriksi?" Aabraham vastasi: "Jumala on katsova itselleen lampaan polttouhriksi, poikani." He kulkivat molemmat yhdessä. Kun he olivat tulleet siihen paikkaan, jonka Jumala oli hänelle sanonut, Aabraham rakensi siihen alttarin, latoi sille polttopuut, sitoi poikansa Iisakin ja pani hänet alttarille puiden päälle. Aabraham ojensi kätensä ja tarttui veitseen teurastaakseen poikansa. Silloin Herran Enkeli huusi hänelle taivaasta sanoen: "Aabraham, Aabraham!" Hän vastasi: "Tässä olen." Niin hän sanoi: "Älä satuta kättäsi poikaan äläkä tee hänelle mitään, sillä nyt minä tiedän, että sinä pelkäät Jumalaa, kun et kieltänyt minulta ainoaa poikaasi." Aabraham nosti silmänsä ja huomasi takanaan pässin, joka oli sarvistaan takertunut pensaikkoon. Aabraham meni, otti pässin ja uhrasi sen polttouhriksi poikansa sijasta. Aabraham pani sen paikan nimeksi "Herra näkee." Niinpä vielä tänä päivänä sanotaan: "Vuorella, missä Herra tullaan näkemään." Herran Enkeli huusi Aabrahamille toistamiseen taivaasta. Hän sanoi: "Minä vannon itseni kautta, sanoo Herra: Sen tähden että tämän teit etkä kieltänyt minulta ainoaa poikaasi, minä siunaan runsaasti sinua ja teen jälkeläistesi luvun paljoksi kuin taivaan tähdet ja hiekka, joka on meren rannalla, ja jälkeläisesi valtaavat vihollistensa portit. Sinun Siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä, sen tähden että olit minun äänelleni kuuliainen." Sitten Aabraham palasi palvelijoidensa luo, ja he nousivat ja kulkivat yhdessä Beersebaan, ja Aabraham jäi asumaan Beersebaan. Näiden tapausten jälkeen ilmoitettiin Aabrahamille: "Katso, myös Milka on synnyttänyt poikia veljellesi Naahorille." Nämä olivat Uus, hänen esikoisensa, tämän veli Buus, Kemuel, Aramin isä, Kesed, Haso, Pildas, Jidlaf ja Betuel. Betuelille syntyi Rebekka. Nämä kahdeksan synnytti Milka Naahorille, Aabrahamin veljelle. Hänen sivuvaimonsa, nimeltä Reuma, synnytti myös lapsia: Tebahin, Gahamin, Tahaan ja Maakan. Saara eli sadan kahdenkymmenen seitsemän vuoden vanhaksi. Niin vanhaksi eli Saara. Saara kuoli Kirjat-Arbassa, se on Hebronissa, Kanaanin maassa. Aabraham meni suremaan Saaraa ja itkemään häntä. Aabraham nousi ja lähti vainajan luota ja puhui heettiläisille sanoen: "Minä olen muukalainen ja vieras keskuudessanne. Antakaa minulle perintöhauta maassanne haudatakseni ja kätkeäkseni siihen vainajani." Heettiläiset vastasivat Aabrahamille sanoen hänelle: "Kuule meitä, herra. Sinä olet Jumalan ruhtinas keskuudessamme. Hautaa vainajasi parhaaseen hautaamme. Ei kukaan meistä kiellä sinua hautaamasta vainajaasi hautaansa." Aabraham nousi ja kumarsi maan kansalle, heettiläisille. Hän puhui heille sanoen: "Jos teille sopii, että hautaan ja kätken vainajani, niin kuulkaa minua ja taivuttakaa Efron, Sooharin poika, antamaan minulle Makpelan luola, joka on hänen omansa ja on hänen vainionsa perällä. Täydestä hinnasta hän antakoon sen minulle perintöhaudaksi teidän keskuudessanne." Efron istui siellä heettiläisten joukossa. Efron, heettiläinen, vastasi Aabrahamille heettiläisten kuullen, kaikkien, jotka kulkivat hänen kaupunkinsa portista, sanoen: "Ei, herrani, vaan kuule minua. Vainion lahjoitan sinulle ja myös luolan, joka siinä on, lahjoitan sinulle. Kansalaisteni nähden sen sinulle lahjoitan. Hautaa vainajasi." Aabraham kumarsi maan kansalle ja puhui Efronille, maan kansan kuullen, sanoen: "Jospa kuitenkin – oi, kuule minua! – maksan vainion hinnan. Ota se minulta ja anna minun haudata siihen vainajani." Efron vastasi Aabrahamille, sanoen hänelle: "Herrani, kuule minua. Neljänsadan hopeasekelin maa, mitä se minulle ja sinulle merkitsee? Hautaa vainajasi." Kuultuaan Efronin sanat Aabraham punnitsi Efronille sen rahasumman, jonka tämä oli maininnut heettiläisten kuullen, neljäsataa hopeasekeliä, kaupassa käypää. Niin Efronin vainio, joka on Makpelassa itään päin Mamresta, sekä vainio että siellä oleva luola sekä kaikki puut, jotka kasvoivat vainiolla, koko sillä alueella, tulivat Aabrahamin omiksi kaikkien heettiläisten nähden, jotka kulkivat hänen kaupunkinsa portista. Sen jälkeen Aabraham hautasi vaimonsa Saaran luolaan, joka on Makpelan vainiolla itään Mamresta, se on Hebronista, Kanaanin maassa. Vainio ja siellä oleva luola siirtyi heettiläisiltä Aabrahamille perintöhaudaksi. Aabraham oli tullut iältään vanhaksi, ja Herra oli siunannut Aabrahamia kaikessa. Aabraham sanoi palvelijalleen, talonsa vanhimmalle, joka hallitsi kaikkea, mitä hänellä oli: "Pane kätesi kupeeni alle. Minä vannotan sinua Herran, taivaan ja maan Jumalan, kautta, ettet ota pojalleni vaimoa kanaanilaisten tyttäristä, joiden keskuudessa minä asun, vaan että menet minun omaan maahani ja sukuni luo ja otat sieltä vaimon pojalleni Iisakille." Palvelija sanoi hänelle: "Entä jos nainen ei tahdo seurata minua tähän maahan, onko minun silloin vietävä poikasi takaisin siihen maahan, josta olet lähtenyt?" Aabraham vastasi hänelle: "Varo, ettet vie poikaani takaisin sinne. Herra, taivaan Jumala, joka otti minut pois isäni kodista ja synnyinmaastani, hän, joka puhui minulle ja vannoi minulle sanoen: 'Sinun jälkeläisillesi annan tämän maan', hän lähettää enkelinsä edelläsi, niin että saat sieltä vaimon pojalleni. Mutta jos nainen ei tahdo seurata sinua, olet tästä valasta vapaa. Älä vain vie poikaani sinne takaisin." Palvelija pani kätensä herransa Aabrahamin kupeen alle ja lupasi sen hänelle valalla vannoen. Palvelija otti herransa kameleista kymmenen sekä kaikenlaisia kalleuksia herransa tavaroista, nousi ja lähti Mesopotamiaan, Naahorin kaupunkiin. Hän antoi kamelien asettua kaupungin ulkopuolelle vesikaivon luo lepäämään illan suussa, jolloin naiset tulivat vettä ammentamaan. Hän sanoi: "Herra, minun herrani Aabrahamin Jumala, suo minulle tänään menestystä ja tee laupeus herralleni Aabrahamille. Katso, minä seison tässä lähteellä, ja kaupunkilaisten tyttäret tulevat ammentamaan vettä. Tapahtukoon, että tyttö, jolle sanon: 'Kallista tänne vesiastiaasi juodakseni', ja joka vastaa: 'Juo, juotan kamelisikin', on juuri se, jonka sinä olet määrännyt palvelijallesi Iisakille, ja siitä tiedän, että olet tehnyt laupeuden herralleni." Tuskin hän oli lakannut puhumasta, kun siihen tuli Rebekka, joka oli Aabrahamin veljen Naahorin ja hänen vaimonsa Milkan pojan, Betuelin, tytär, ja hänellä oli vesiastia olallaan. Tyttö oli näöltään hyvin ihana, neitsyt, johon ei mies ollut koskenut. Hän astui alas lähteelle, täytti astiansa ja tuli ylös. Silloin palvelija riensi häntä vastaan ja sanoi: "Anna minun juoda vähän vettä astiastasi." Hän vastasi: "Juo, herrani." Hän laski nopeasti astiansa alas kädelleen ja antoi hänen juoda. Annettuaan hänen juoda hän sanoi: "Minä ammennan vettä myös kameleillesi, kunnes ne ovat juoneet kyllikseen." Hän tyhjensi nopeasti astiansa juottokaukaloon ja riensi uudestaan kaivolle ammentamaan vettä ja ammensi kaikille hänen kameleilleen. Mies katseli häntä ääneti saadakseen tietää, oliko Herra antanut hänen matkansa onnistua vai ei. Kun kamelit olivat juoneet, mies otti esiin kultaisen nenärenkaan, joka painoi puoli sekeliä, ja pani hänen käsiinsä kaksi rannerengasta, jotka painoivat kymmenen kultasekeliä. Hän kysyi: "Kenen tytär olet? Sano minulle. Onko isäsi talossa tilaa yöpyäksemme siinä?" Hän vastasi hänelle: "Olen Betuelin, Naahorin ja Milkan pojan, tytär." Hän sanoi hänelle vielä: "Meillä on runsaasti olkia ja rehua. Meillä on myös paikka yöpyä." Silloin mies kumartui maahan ja rukoili Herraa ja sanoi: "Kiitetty olkoon Herra, minun herrani Aabrahamin Jumala, joka ei ole ottanut pois armoaan ja totuuttaan minun herraltani. Herra on johdattanut minut tätä tietä herrani veljen kotiin." Tyttö riensi ilmoittamaan äitinsä perheelle, mitä oli tapahtunut. Rebekalla oli veli, jonka nimi oli Laaban. Laaban riensi ulos miehen luo lähteelle. Sillä kun hän näki nenärenkaan ja rannerenkaat sisarensa käsissä ja kuuli sisarensa Rebekan kertovan ja sanovan: "Näin mies puhui minulle", hän meni miehen luo – ja katso, hän seisoi vielä kamelien luona lähteellä. Hän sanoi hänelle: "Tule sisään, sinä Herran siunattu. Minkä tähden seisot ulkona? Minä olen valmistanut tilaa talossa ja sijaa kameleille." Mies tuli taloon, ja Laaban riisui kamelit ja antoi kameleille olkia ja rehua sekä hänelle ja hänen seuralaisilleen vettä jalkojen pesuun. Sitten pantiin ruokaa hänen eteensä, mutta hän sanoi: "En syö, ennen kuin olen puhunut asiani." Laaban vastasi: "Puhu." Hän sanoi: "Minä olen Aabrahamin palvelija. Herra on suuresti siunannut herraani, niin että hänestä on tullut mahtava mies. Hän on antanut hänelle lampaita, vuohia ja nautoja, hopeaa ja kultaa, palvelijoita ja palvelijattaria, kameleja ja aaseja. Saara, herrani vaimo, on vanhalla iällään synnyttänyt herralleni pojan, jolle herrani on antanut kaiken omaisuutensa. Herrani vannotti minua sanoen: 'Älä ota pojalleni vaimoa kanaanilaisten tyttäristä, joiden maassa minä asun, vaan mene isäni kotiin ja sukuni luo ja ota sieltä pojalleni vaimo.' Silloin sanoin herralleni: 'Entä jos tyttö ei seuraa minua?' Hän vastasi minulle: 'Herra, jonka edessä olen vaeltanut, lähettää enkelinsä kanssasi ja antaa matkasi onnistua, niin että saat pojalleni vaimon suvustani ja isäni perheestä. Silloin, kun saavut sukuni luo, olet vapaa valasta, jonka minulle vannoit. Jos he eivät häntä sinulle anna, olet valasta vapaa.' Tulin tänään lähteelle ja sanoin: 'Herra, herrani Aabrahamin Jumala! Jos annat onnistua sen matkan, jolla olen, salli tapahtua, että neitsyt, joka minun seisoessani tässä vesilähteellä tulee ammentamaan vettä ja sanoessani hänelle: 'Anna minun juoda vähän vettä astiastasi', vastaa minulle: 'Juo itse, ja ammennan myös kameleillesi' – että hän on se nainen, jonka Herra on määrännyt herrani pojalle.' Tuskin olin lakannut näin puhumasta itsekseni, katso, Rebekka tuli siihen vesiastia olallaan, astui alas lähteelle ja ammensi. Sanoin hänelle: 'Anna minun juoda.' Hän laski nopeasti astian alas olaltaan ja sanoi: 'Juo, juotan myös kamelisi.' Join, ja hän juotti myös kamelit. Kysyin häneltä sanoen: 'Kenen tytär olet?' Hän vastasi: 'Olen Betuelin, Naahorin ja Milkan pojan, tytär.' Panin nenärenkaan hänen nenäänsä ja rannerenkaat hänen käsiinsä. Kumarruin maahan ja rukoilin Herraa, kiittäen Herraa, herrani Aabrahamin Jumalaa, joka oli johdattanut minut oikeaa tietä saamaan herrani veljen tyttären hänen pojalleen. Jos nyt tahdotte osoittaa suosiota ja uskollisuutta herralleni, ilmoittakaa se minulle. Mutta jos ette, niin ilmoittakaa sekin minulle kääntyäkseni toisaalle, oikealle tai vasemmalle." Laaban ja Betuel vastasivat sanoen: "Herralta tämä on tullut. Emme voi tässä asiassa puhua sinulle hyvää emmekä pahaa. Katso, siinä on Rebekka edessäsi, ota hänet ja mene. Tulkoon hän herrasi pojan vaimoksi, niin kuin Herra on sanonut." Kuultuaan heidän sanansa Aabrahamin palvelija kumartui maahan Herran eteen. Sitten palvelija otti esille hopea- ja kultaesineitä sekä vaatteita ja antoi ne Rebekalle. Hän antoi kallisarvoisia lahjoja myös hänen veljelleen ja äidilleen. He söivät ja joivat, hän ja hänen seuralaisensa, ja olivat siellä yötä. Mutta kun he olivat nousseet seuraavana aamuna, hän sanoi: "Päästäkää minut menemään herrani luo." Tytön veli ja äiti vastasivat: "Anna tytön viipyä luonamme vielä jonkin aikaa, edes kymmenen päivää. Sitten lähde." Mutta hän sanoi heille: "Älkää viivyttäkö minua, koska Herra on antanut matkani onnistua. Päästäkää minut menemään, tahdon lähteä herrani luo." He vastasivat: "Kutsukaamme tänne tyttö ja kysykäämme häneltä itseltään." He kutsuivat Rebekan ja sanoivat hänelle: "Tahdotko lähteä tämän miehen kanssa?" Hän vastasi: "Tahdon." He lähettivät sisarensa Rebekan imettäjineen matkalle Aabrahamin palvelijan ja hänen miestensä mukana. He siunasivat Rebekan ja lausuivat hänelle: "Oi sisaremme, tulkoon sinusta tuhat kertaa kymmenentuhatta, ja vallatkoot siemenesi vihamiestensä portit!" Rebekka nousi palvelijattarineen, ja he istuivat kamelien selkään ja seurasivat miestä. Palvelija otti Rebekan mukaansa ja lähti matkalle. Iisak oli tulossa Lahai-Roin kaivon tienoilta. Hän asui näet Negevissä. Iisak oli illan suussa lähtenyt kedolle kävelemään, ja kun hän nosti silmänsä, hän näki kamelien lähestyvän. Kun Rebekka nosti silmänsä ja näki Iisakin, hän pudottautui nopeasti maahan kamelin selästä. Hän kysyi palvelijalta: "Kuka on tuo mies, joka tulee kedolla meitä vastaan?" Palvelija vastasi: "Hän on herrani." Niin hän otti hunnun ja verhoutui siihen. Palvelija kertoi Iisakille kaikki, mitä hän oli toimittanut. Iisak vei Rebekan äitinsä Saaran majaan ja otti hänet luokseen, ja hänestä tuli hänen vaimonsa, ja hän rakasti häntä. Iisak sai lohdutuksen äitinsä kuoltua. Aabraham otti vielä vaimon. Hänen nimensä oli Ketura. Hän synnytti hänelle Simranin ja Joksanin, Medanin ja Midianin, Jisbakin ja Suuahin. Joksanille syntyi Seba ja Dedan. Dedanin jälkeläisiä olivat assurilaiset, letusilaiset ja leummilaiset. Midianin pojat olivat Eefa, Eefer, Hanok, Abida ja Eldaa. Kaikki nämä ovat Keturan jälkeläisiä. Aabraham antoi kaiken omaisuutensa Iisakille. Mutta sivuvaimojensa pojille Aabraham antoi lahjoja. Hän lähetti heidät vielä eläessään pois poikansa Iisakin luota idän suuntaan, Itäiselle maalle. Tämä on Aabrahamin elinvuosien luku: sata seitsemänkymmentä viisi vuotta. Aabraham vaipui kuolemaan korkeassa iässä, vanhana ja elämästä kyllikseen saaneena, ja tuli otetuksi heimonsa luo. Hänen poikansa Iisak ja Ismael hautasivat hänet Makpelan luolaan, heettiläisen Efronin, Sooharin pojan, vainiolle, joka on Mamren edessä, sille vainiolle, jonka Aabraham oli ostanut heettiläisiltä. Siihen haudattiin Aabraham ja hänen vaimonsa Saara. Aabrahamin kuoltua Jumala siunasi hänen poikaansa Iisakia. Iisak asui Lahai-Roin kaivon tienoilla. Tämä on Ismaelin suvun syntykirja. Aabrahamin pojan, jonka Saaran egyptiläinen orjatar Haagar synnytti Aabrahamille. Nämä ovat Ismaelin poikien nimet heidän nimiensä ja polveutumisensa mukaan: Nebajot, Ismaelin esikoinen, Keedar, Adbeel, Mibsam, Misma, Duuma, Massa, Hadad, Teema, Jetur, Naafis ja Keedma. Nämä ovat Ismaelin pojat ja nämä ovat heidän nimensä heidän kyliensä ja leiripaikkojensa mukaan, kaksitoista ruhtinasta heimokuntineen. Tämä on Ismaelin elinvuosien luku: sata kolmekymmentä seitsemän vuotta. Hän vaipui kuolemaan ja tuli otetuksi heimonsa luo. He asuivat Havilasta aina Suuriin asti, joka on Egyptistä itään Assyriaan mentäessä. Hän asettui asumaan kaikkien veljiensä eteen. Tämä on Iisakin, Aabrahamin pojan, suvun syntykirja. Aabrahamille syntyi Iisak. Iisak oli neljänkymmenen vuoden vanha, kun hän otti vaimokseen Rebekan, joka oli aramilaisen Betuelin tytär Mesopotamiasta ja aramilaisen Laabanin sisar. Iisak rukoili Herraa vaimonsa puolesta, sillä tämä oli hedelmätön. Herra kuuli hänen rukouksensa, ja hänen vaimonsa Rebekka tuli raskaaksi. Lapset sysäsivät toisiaan hänen kohdussaan. Niin hän sanoi: "Jos näin käy, miksi tämä tapahtuu minulle?" Hän meni kysymään Herralta. Herra sanoi hänelle: "Kaksi kansaa on kohdussasi, kaksi heimoa lähtee ruumiistasi, toinen heimo on toista voimakkaampi, vanhempi palvelee nuorempaa." Kun hänen synnyttämisensä aika oli tullut, katso, hänen kohdussaan oli kaksoset. Se, joka ensiksi tuli hänen kohdustaan, oli ruskea ja yltympäri kuin karvainen viitta. Hänelle annettiin nimeksi Eesau. Sen jälkeen tuli ulos hänen veljensä. Hän piti kädellään Eesauta kantapäästä. Hänelle annettiin nimeksi Jaakob. Iisak oli kuudenkymmenen vuoden vanha heidän syntyessään. Pojat kasvoivat suuriksi. Eesausta tuli taitava metsästäjä, eränkävijä. Jaakob sitä vastoin oli hurskas ja asui teltoissa. Iisak rakasti enemmän Eesauta, sillä hän söi mielellään riistaa, mutta Rebekka rakasti enemmän Jaakobia. Kerran, kun Jaakob oli keittänyt itselleen keiton, Eesau tuli kedolta nälästä näännyksissä. Eesau sanoi Jaakobille: "Anna minun ahmia tuota ruskeaa, tuota ruskeaa keittoa, sillä minä olen nälästä näännyksissä." Sen tähden hän sai nimen Edom. Mutta Jaakob sanoi: "Myy minulle ensin esikoisuutesi." Eesau vastasi: "Katso, minä kuolen kuitenkin, mitä teen esikoisuudellani?" Jaakob sanoi: "Vanno minulle ensin." Niin hän vannoi hänelle ja myi esikoisuutensa Jaakobille. Jaakob antoi Eesaulle leipää ja linssikeittoa. Hän söi ja joi, nousi ja meni matkoihinsa. Niin halpana Eesau piti esikoisuutensa. Maahan tuli nälänhätä, eri nälänhätä kuin se, joka oli ollut aikaisemmin Aabrahamin päivinä. Silloin Iisak meni Abimelekin, filistealaisten kuninkaan, luo Gerariin. Herra ilmestyi hänelle ja sanoi: "Älä mene Egyptiin, vaan jää asumaan maahan, jonka sinulle sanon. Oleskele muukalaisena tässä maassa. Olen kanssasi ja siunaan sinua. Sillä sinulle ja siemenellesi annan kaikki nämä maat ja pidän valan, jonka olen vannonut isällesi Aabrahamille. Teen siemenesi luvun paljoksi kuin taivaan tähdet ja annan siemenellesi kaikki nämä maat, ja sinun Siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä sen tähden, että Aabraham kuuli minua ja noudatti, mitä noudatettavaksi annoin, käskyjäni, säädöksiäni ja opetuksiani." Iisak asettui Gerariin. Kun paikkakunnan miehet kysyivät hänen vaimostaan, hän sanoi: "Hän on sisareni." Hän näet pelkäsi sanoa: "Hän on vaimoni", sillä hän ajatteli: "Nuo miehet voivat tappaa minut Rebekan tähden, sillä hän on näöltään kaunis." Kun hän oli viipynyt siellä jonkin aikaa, tapahtui, että Abimelek, filistealaisten kuningas, kerran katsellessaan ulos ikkunasta näki Iisakin hyväilevän vaimoaan. Abimelek kutsutti Iisakin ja sanoi: "Katso, hänhän on vaimosi! Miksi olet sanonut: 'Hän on sisareni'?" Iisak vastasi hänelle: "Ajattelin, että minut muuten ehkä tapetaan hänen tähtensä." Abimelek sanoi: "Mitä oletkaan meille tehnyt! Kuinka helposti olisikaan voinut tapahtua, että joku kansasta olisi maannut vaimosi kanssa, ja olisit saattanut meidät syyllistymään syntiin!" Abimelek antoi käskyn kaikelle kansalle sanoen: "Joka koskee tähän mieheen tai hänen vaimoonsa, se on kuolemalla rangaistava." Iisak kylvi siinä maassa ja sai sinä vuonna satakertaisesti, sillä Herra siunasi häntä. Hän rikastui ja hyötyi hyötymistään, kunnes hänestä tuli hyvin rikas. Hänellä oli laumoittain sekä lampaita ja vuohia että nautoja ja paljon palvelijoita, niin että filistealaiset alkoivat kadehtia häntä. Niin filistealaiset tukkivat kaikki ne kaivot, jotka hänen isänsä palvelijat olivat kaivaneet hänen isänsä Aabrahamin päivinä, ja täyttivät ne maalla. Abimelek sanoi Iisakille: "Mene pois luotamme, sillä sinä olet tullut meitä paljon voimakkaammaksi." Iisak lähti sieltä ja leiriytyi Gerarin laaksoon ja asui siellä. Iisak kaivatti uudelleen auki ne vesikaivot, jotka hänen isänsä Aabrahamin päivinä oli kaivettu, mutta jotka filistealaiset olivat Aabrahamin kuoltua tukkineet, ja antoi niille jälleen ne nimet, jotka hänen isänsä oli niille antanut. Iisakin palvelijat kaivoivat laaksossa ja löysivät sieltä kaivon, jossa oli juoksevaa vettä. Mutta Gerarin paimenet alkoivat riidellä Iisakin paimenten kanssa sanoen: "Vesi on meidän." Niin hän kutsui kaivon Eesekiksi, koska he olivat riidelleet hänen kanssaan. He kaivoivat toisen kaivon ja joutuivat riitaan siitäkin. Niin hän antoi sille nimen Sitna. Hän muutti sieltä pois ja kaivoi vielä yhden kaivon. Siitä ei syntynyt riitaa. Sen tähden hän nimitti sen Rehobotiksi ja sanoi: "Nyt Herra on antanut meille tilaa, niin että voimme lisääntyä maassa." Sieltä hän meni Beersebaan. Herra ilmestyi hänelle sinä yönä ja sanoi: "Minä olen isäsi Aabrahamin Jumala. Älä pelkää, sillä minä olen kanssasi ja siunaan sinua ja teen siemenesi luvun suureksi palvelijani Aabrahamin tähden." Hän rakensi sinne alttarin, saarnasi Herran nimestä ja pystytti sinne telttansa. Iisakin palvelijat kaivoivat siihen kaivon. Niin Abimelek lähti hänen luokseen Gerarista ystävänsä Ahusatin ja sotapäällikkönsä Piikolin seuraamana. Mutta Iisak sanoi heille: "Minkä tähden tulette minun luokseni, vaikka olette minulle vihamielisiä ja karkotitte minut luotanne?" He vastasivat: "Me olemme selvästi nähneet, että Herra on kanssasi. Sen tähden ajattelimme: 'Olkoon sinun ja meidän välillämme valallinen sopimus. Tahdomme tehdä kanssasi liiton, ettet tee meille mitään pahaa, niin kuin mekään emme ole sinuun koskeneet, vaan olemme tehneet sinulle ainoastaan hyvää ja sallineet sinun lähteä rauhassa.' Sinä olet nyt Herran siunattu." Silloin hän laittoi heille pidot, ja he söivät ja joivat. Varhain seuraavana aamuna he vannoivat valan toisilleen. Sen jälkeen Iisak päästi heidät menemään, ja he lähtivät hänen luotaan rauhassa. Samana päivänä Iisakin palvelijat tulivat ja kertoivat hänelle kaivosta, jonka he olivat kaivaneet, sanoen hänelle: "Me löysimme vettä." Hän antoi sille nimen Siba. Sen tähden on kaupungin nimi vielä tänäkin päivänä Beerseba. Kun Eesau oli neljänkymmenen vuoden vanha, hän otti vaimoikseen Jehuditin, heettiläisen Beerin tyttären, ja Baasematin, heettiläisen Eelonin tyttären. Näistä tuli Iisakille ja Rebekalle katkera murhe. Kun Iisak oli tullut vanhaksi ja hänen silmänsä olivat hämärtyneet, ettei hän enää voinut nähdä, hän kutsui Eesaun, vanhimman poikansa, ja sanoi hänelle: "Poikani!" Tämä vastasi hänelle: "Tässä olen." Niin hän sanoi: "Katso, minä olen tullut vanhaksi enkä tiedä kuolinpäivääni. Ota siis aseesi, nuolikotelosi ja jousesi, ja mene kedolle ja pyydystä minulle riistaa. Laita minulle herkkuruokaa, mieliruokaani, ja tuo sitä syödäkseni, että siunaisin sinut, ennen kuin kuolen." Rebekka kuuli, kuinka Iisak puhui pojalleen Eesaulle. Kun Eesau oli lähtenyt kedolle pyydystämään riistaa tuodakseen sitä isälleen, Rebekka puhui pojalleen Jaakobille sanoen: "Katso, kuulin isäsi puhuvan veljellesi Eesaulle ja sanovan: 'Tuo minulle riistaa ja laita minulle herkkuruoka syödäkseni, että siunaisin sinut Herran edessä, ennen kuin kuolen.' Kuule siis, poikani, mitä sanon, ja tee, mitä minä käsken sinulle: mene laumaan ja ota sieltä minulle kaksi hyvää kiliä laittaakseni niistä isällesi herkkuruokaa, hänen mieliruokaansa. Sinun on vietävä se isällesi syötäväksi, että hän siunaisi sinut ennen kuolemaansa." Jaakob sanoi äidilleen Rebekalle: "Katso, veljeni Eesau on karvainen, mutta minä olen sileäihoinen. Entä jos isäni tunnustelee minua? Silloin minusta tulee hänen silmissään pilkkaaja ja hankin itselleni kirouksen enkä siunausta." Hänen äitinsä sanoi hänelle: "Kohdatkoon kirous minua, poikani. Kuule vain ääntäni, mene ja nouda." Niin hän meni noutamaan ne ja toi ne äidilleen. Hänen äitinsä laittoi herkkuruoan, hänen isänsä mieliruoan. Rebekka otti vanhemman poikansa Eesaun parhaat vaatteet, jotka olivat hänen hallussaan talossa, ja puki ne nuoremman poikansa Jaakobin ylle. Mutta kilien nahat hän kääri hänen käsiinsä ja paljaaseen kaulaansa. Sitten hän antoi herkkuruoan sekä leipomansa leivän poikansa Jaakobin käteen. Jaakob meni isänsä luo ja sanoi: "Isäni!" Hän vastasi: "Tässä olen. Kuka sinä olet, poikani?" Jaakob sanoi isälleen: "Minä olen Eesau, esikoisesi. Olen tehnyt, niin kuin käskit minun tehdä. Nouse istumaan ja syö riistaani siunataksesi minut." Mutta Iisak sanoi pojalleen: "Kuinka olet, poikani, niin pian löytänyt?" Hän vastasi: "Herra, Jumalasi, johdatti sen eteeni." Niin Iisak sanoi Jaakobille: "Tulehan lähemmäksi, poikani, tunnustellakseni, oletko sinä poikani Eesau vai et." Jaakob astui isänsä Iisakin luo. Tämä tunnusteli häntä ja sanoi: "Ääni on Jaakobin ääni, mutta kädet ovat Eesaun kädet." Eikä Iisak tuntenut häntä, sillä hänen kätensä olivat karvaiset, niin kuin hänen veljensä Eesaun kädet, ja hän siunasi hänet. Vielä hän kysyi: "Oletko sinä todella poikani Eesau?" Hän vastasi: "Olen." Silloin hän sanoi: "Tuo ruoka minulle syödäkseni poikani riistaa, että siunaisin sinut." Niin hän toi sen hänelle, ja hän söi. Ja hän tarjosi hänelle viiniä, ja hän joi. Sen jälkeen hänen isänsä Iisak sanoi hänelle: "Tule tänne ja suutele minua, poikani." Hän astui hänen luokseen ja suuteli häntä. Niin Iisak tunsi hänen vaatteittensa hajun ja siunasi hänet, sanoen: "Katso, minun poikani tuoksu on kuin kedon tuoksu, jonka Herra on siunannut. Jumala antakoon sinulle taivaan kastetta ja maan lihavuutta, jyviä ja viiniä yllin kyllin. Kansat palvelkoot sinua, kansakunnat sinua kumartakoot. Ole veljiesi herra, ja äitisi pojat kumartakoot sinua. Kirottu olkoon, joka sinua kiroaa, siunattu, joka sinua siunaa." Kun Iisak oli ehtinyt siunata Jaakobin ja tämä oli juuri lähtenyt isänsä Iisakin luota, niin hänen veljensä Eesau tuli kotiin metsästämästä. Hänkin laittoi herkkuruoan, vei sen isälleen ja sanoi isälleen: "Nouse, isäni, ja syö poikasi riistaa siunataksesi minut." Hänen isänsä Iisak kysyi häneltä: "Kuka olet?" Hän vastasi: "Minä olen poikasi Eesau, esikoisesi." Silloin Iisak säikähti kovin ja sanoi: "Kuka sitten oli se metsästäjä, joka toi minulle riistaa, niin että minä, ennen kuin tulit, söin kaikkea ja siunasin hänet? Siunattu hän myös on oleva." Kun Eesau kuuli isänsä sanat, hän puhkesi valittamaan äänekkäästi ja haikeasti ja sanoi isälleen: "Siunaa minutkin, isäni!" Mutta hän vastasi: "Veljesi tuli kavalasti ja riisti sinulta siunauksen." Hän sanoi: "Oikeinpa häntä kutsutaankin Jaakobiksi. Sillä hän on nyt kahdesti minut pettänyt: esikoisuuteni hän on minulta vienyt, ja katso, nyt hän riisti minulta myös siunauksen." Hän kysyi: "Eikö sinulla ole mitään siunausta minun varalleni?" Iisak vastasi ja sanoi Eesaulle: "Katso, minä olen asettanut hänet herraksesi ja antanut kaikki hänen veljensä hänelle palvelijoiksi sekä varustanut hänet jyvillä ja viinillä. Mitä voisin enää tehdä hyväksesi, poikani?" Eesau sanoi isälleen: "Tuo yksi ainoa siunausko sinulla vain onkin, isäni? Siunaa minutkin, isäni!" Niin Eesau korotti äänensä ja itki. Mutta hänen isänsä Iisak vastasi ja sanoi hänelle: "Katso, asuinpaikkasi on oleva kaukana lihavasta maasta ja vailla taivaan kastetta ylhäältä. Miekkasi varassa sinä olet elävä ja palveleva veljeäsi. Mutta valtoimena kierrellen riisut hänen ikeensä niskaltasi." Eesau alkoi vihata Jaakobia siunauksen tähden, jolla hänen isänsä oli hänet siunannut. Eesau ajatteli itsekseen: "Pian tulee aika, jolloin suremme isäämme, ja tapan veljeni Jaakobin." Mutta Rebekalle ilmoitettiin hänen vanhemman poikansa Eesaun aikeista. Hän lähetti kutsumaan luokseen nuoremman poikansa Jaakobin ja sanoi hänelle: "Katso, veljesi Eesau uhkaa kostaa sinulle ja tappaa sinut. Kuule siis, mitä sanon, poikani: nouse ja pakene veljeni Laabanin luo Harraniin. Jää hänen luokseen joksikin aikaa, kunnes veljesi viha asettuu, kunnes veljesi lakkaa sinua vihaamasta ja unohtaa, mitä olet hänelle tehnyt. Sitten lähetän noutamaan sinut sieltä. Minkä tähden menettäisin teidät molemmat samana päivänä!" Rebekka sanoi Iisakille: "Olen kyllästynyt elämääni Heetin tyttärien tähden. Jos Jaakobkin ottaa vaimon Heetin tyttäristä, tässä maassa syntyneen, sellaisen kuin nämä, niin mitä varten minä elän?" Iisak kutsui Jaakobin ja siunasi hänet. Hän käski häntä ja sanoi hänelle: "Älä ota vaimoksesi ketään Kanaanin tyttäristä, vaan nouse ja mene Mesopotamiaan, isoisäsi Betuelin kotiin, ja ota sieltä itsellesi vaimo enosi Laabanin tyttäristä. Jumala, Kaikkivaltias, siunatkoon sinua ja antakoon sinun tulla hedelmälliseksi ja lisääntyä, niin että sinusta tulee suuri kansojen joukko. Hän suokoon sinulle Aabrahamin siunauksen, sinulle sekä siemenellesi, että saisit omaksesi maan, jossa asut muukalaisena ja jonka Jumala on antanut Aabrahamille." Iisak lähetti Jaakobin matkaan. Hän lähti Mesopotamiaan Laabanin luo, joka oli aramilaisen Betuelin poika ja Rebekan, Jaakobin ja Eesaun äidin, veli. Kun Eesau näki, että Iisak oli siunannut Jaakobin ja lähettänyt hänet Mesopotamiaan ottamaan sieltä itselleen vaimon – sillä hän oli siunannut hänet, käskenyt häntä ja sanonut: "Älä ota vaimoa Kanaanin tyttäristä" – ja että Jaakob oli totellut isäänsä ja äitiään ja lähtenyt Mesopotamiaan, hän huomasi, että Kanaanin tyttäret olivat hänen isälleen Iisakille vastenmielisiä. Eesau meni Ismaelin luo ja otti Mahalatin, Aabrahamin pojan Ismaelin tyttären, Nebajotin sisaren, vaimokseen entisten lisäksi. Jaakob lähti Beersebasta mennäkseen Harraniin. Hän tuli erääseen paikkaan, jossa yöpyi, sillä aurinko oli laskenut. Hän otti paikan kivistä yhden, pani sen päänsä aluseksi ja asettui nukkumaan siihen paikkaan. Hän näki unta: Katso, maan päälle oli asetettu tikapuut, joiden pää ulottui taivaaseen. Katso, Jumalan enkelit kulkivat niitä myöten ylös ja alas. Katso, Herra seisoi hänen edessään ja sanoi: "Minä olen Herra, isäsi Aabrahamin Jumala ja Iisakin Jumala. Tämän maan, jonka päällä sinä makaat, annan sinulle ja siemenellesi. Jälkeläistesi paljous on oleva kuin maan tomu, ja sinä leviät länteen ja itään, pohjoiseen ja etelään, ja sinussa ja sinun Siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä. Katso, minä olen kanssasi ja varjelen sinua, missä ikinä kuljet, ja saatan sinut takaisin tähän maahan. Sillä en jätä sinua, ennen kuin olen toteuttanut sen, minkä olen sinulle puhunut." Silloin Jaakob heräsi unestaan ja sanoi: "Herra on totisesti tässä paikassa, enkä minä sitä tiennyt." Pelko valtasi hänet, ja hän sanoi: "Kuinka pelottava onkaan tämä paikka! Tässä on varmasti Jumalan huone ja taivaan portti." Jaakob nousi varhain aamulla, otti kiven, jonka hän oli pannut päänsä aluseksi, nosti sen pystyyn patsaaksi ja vuodatti öljyä sen päälle. Hän antoi paikalle nimen Beetel, mutta ennen kaupungin nimenä oli Luus. Sitten Jaakob teki lupauksen, sanoen: "Jos Jumala on kanssani ja varjelee minut sillä tiellä, jota nyt kuljen, ja antaa minulle leipää syödäkseni ja vaatteita pukeutuakseni, että saan palata rauhassa isäni kotiin, Herra on oleva minun Jumalani, ja tämä kivi, jonka olen pystyttänyt patsaaksi, on oleva Jumalan huone, ja kaikesta, mitä minulle suot, totisesti annan sinulle kymmenykset." Jaakob lähti matkaan ja tuli Idän miesten maalle. Katso, hän huomasi kedolla kaivon, ja katso, sen luona oli makuulla kolme lammaslaumaa, sillä kaivosta oli tapana juottaa laumoja. Kaivon suulla oli suuri kivi. Sen tähden annettiin kaikkien laumojen kokoontua sinne, vieritettiin kivi kaivon suulta ja juotettiin lampaat. Sen jälkeen kivi taas pantiin paikoilleen kaivon suulle. Jaakob sanoi heille: "Veljeni, mistä te olette?" He vastasivat: "Olemme Harranista." Hän kysyi heiltä: "Tunnetteko Laabanin, Naahorin pojan?" He vastasivat: "Tunnemme." Hän kysyi heiltä: "Voiko hän hyvin?" He vastasivat: "Hyvin hän voi, ja katso, Raakel, hänen tyttärensä, tulee tuolla lammasten kanssa." Hän sanoi: "Vielä on täysi päivä ja on liian aikaista koota lauma. Juottakaa lampaat ja viekää ne takaisin laitumelle." He vastasivat: "Emme voi, ennen kuin kaikki laumat ovat koolla ja kivi on vieritetty kaivon suulta. Sitten juotamme lampaat." Hänen vielä puhuessaan heidän kanssaan tuli Raakel isänsä lammasten kanssa, sillä hänellä oli tapana olla paimenessa. Kun Jaakob näki Raakelin, enonsa Laabanin tyttären, ja enonsa Laabanin lampaat, hän astui esiin ja vieritti kiven kaivon suulta ja juotti enonsa Laabanin lampaat. Jaakob suuteli Raakelia, korotti äänensä ja itki. Jaakob ilmoitti Raakelille, että hän oli hänen isänsä sukulainen ja Rebekan poika. Raakel riensi pois ja ilmoitti sen isälleen. Kun Laaban kuuli kerrottavan Jaakobista, sisarensa pojasta, riensi hän häntä vastaan, syleili ja suuteli häntä ja toi hänet kotiinsa. Hän kertoi Laabanille kaiken, mitä oli tapahtunut. Laaban sanoi hänelle: "Todellakin, sinä olet minun luutani ja lihaani." Sitten hän asui hänen luonaan kuukauden päivät. Laaban sanoi Jaakobille: "Olet tosin sukulaiseni, mutta palvelisitko silti minua palkatta? Sano minulle, mikä on palkkasi oleva." Laabanilla oli kaksi tytärtä. Vanhemman nimi oli Leea, nuoremman nimi oli Raakel. Leealla oli sameat silmät, mutta Raakelilla oli kaunis vartalo ja kauniit kasvot. Jaakob rakasti Raakelia. Hän sanoi: "Minä palvelen sinua seitsemän vuotta saadakseni Raakelin, nuoremman tyttäresi." Laaban vastasi: "Parempi on, että annan hänet sinulle, kuin että antaisin hänet jollekin toiselle. Jää luokseni." Jaakob palveli siis seitsemän vuotta saadakseen Raakelin, ja ne tuntuivat hänestä muutamilta päiviltä. Niin hän rakasti häntä. Sen jälkeen Jaakob sanoi Laabanille: "Anna minulle vaimoni, sillä aikani on nyt kulunut umpeen, mennäkseni hänen luokseen." Silloin Laaban kutsui kokoon kaikki paikkakunnan asukkaat ja laittoi pidot. Mutta illalla hän otti tyttärensä Leean ja vei hänet hänen luokseen. Jaakob yhtyi häneen. Laaban antoi orjattarensa Silpan tyttärelleen Leealle orjattareksi. Aamulla Jaakob näki, että se oli Leea. Hän sanoi Laabanille: "Mitä oletkaan minulle tehnyt? Olenhan palvellut sinua saadakseni Raakelin! Miksi petit minut?" Laaban vastasi: "Maassamme ei ole tapana antaa nuorempaa ennen vanhempaa. Vietä nyt vain tämä hääviikko loppuun, niin annetaan sinulle toinenkin, kunhan olet palveluksessani vielä toiset seitsemän vuotta." Jaakob suostui siihen, ja kun hän oli viettänyt sen viikon loppuun, Laaban antoi myös tyttärensä Raakelin hänelle vaimoksi. Laaban antoi orjattarensa Bilhan tyttärelleen Raakelille orjattareksi. Jaakob yhtyi myös Raakeliin, ja Raakel oli hänelle rakkaampi kuin Leea. Hän palveli Laabanin luona vielä toiset seitsemän vuotta. Kun Herra näki, että Leeaa hyljittiin, hän avasi hänen kohtunsa, mutta Raakel oli hedelmätön. Leea tuli raskaaksi ja synnytti pojan ja antoi hänelle nimen Ruuben, sanoen: "Herra on nähnyt kurjuuteni. Nyt on mieheni rakastava minua." Hän tuli jälleen raskaaksi ja synnytti pojan ja sanoi: "Herra on kuullut, että minua hyljitään, ja on antanut minulle myös tämän." Niin hän antoi hänelle nimen Simeon. Hän tuli jälleen raskaaksi, synnytti pojan ja sanoi: "Nyt kai mieheni vihdoinkin kiintyy minuun, sillä olenhan synnyttänyt hänelle kolme poikaa." Sen tähden hän antoi hänelle nimen Leevi. Hän tuli vieläkin raskaaksi ja synnytti pojan ja sanoi: "Nyt minä kiitän Herraa." Sen tähden hän antoi hänelle nimen Juuda. Sitten hän lakkasi synnyttämästä. Kun Raakel näki, ettei hän synnyttänyt Jaakobille, hän kadehti sisartaan ja sanoi Jaakobille: "Hanki minulle lapsia, muuten minä kuolen." Niin Jaakob vihastui Raakeliin ja sanoi: "Minäkö olen Jumala, joka on kieltänyt sinulta kohdun hedelmän?" Raakel sanoi: "Tässä on orjattareni Bilha. Yhdy häneen, että hän synnyttäisi minun helmaani ja minäkin siten saisin lapsia hänestä." Hän antoi hänelle orjattarensa Bilhan vaimoksi, ja Jaakob yhtyi häneen. Bilha tuli raskaaksi ja synnytti Jaakobille pojan. Raakel sanoi: "Jumala hankki minulle oikeuden, ja hän kuuli ääntäni ja antoi minulle pojan." Sen tähden hän antoi hänelle nimen Daan. Bilha, Raakelin orjatar, tuli jälleen raskaaksi ja synnytti Jaakobille toisen pojan. Raakel sanoi: "Jumalan taisteluja olen taistellut sisareni kanssa ja olen voittanut." Hän antoi hänelle nimen Naftali. Kun Leea näki lakanneensa synnyttämästä, hän otti orjattarensa Silpan ja antoi hänet Jaakobille vaimoksi. Silpa, Leean orjatar, synnytti Jaakobille pojan. Leea sanoi: "Onneksi!", ja antoi hänelle nimen Gaad. Silpa, Leean orjatar, synnytti Jaakobille toisen pojan. Leea sanoi: "Oi minua onnellista! Tyttäret ylistävät minua onnelliseksi." Hän antoi hänelle nimen Asser. Mutta Ruuben meni kerran ulos vehnänleikkuun aikaan ja löysi lemmenmarjoja vainiolta ja toi ne äidilleen Leealle. Niin Raakel sanoi Leealle: "Anna minulle poikasi lemmenmarjoja." Leea vastasi hänelle: "Eikö riitä, että olet vienyt minulta mieheni, kun tahdot ottaa vielä poikani lemmenmarjatkin?" Raakel sanoi: "Olkoon, maatkoon hän tämän yön kanssasi, kunhan saan poikasi lemmenmarjat." Kun Jaakob illalla palasi vainiolta, Leea meni häntä vastaan ja sanoi: "Minun luokseni sinun on tultava, sillä olen todella ostanut sinut poikani lemmenmarjoilla." Niin hän makasi sen yön hänen kanssaan. Jumala kuuli Leeaa, ja Leea tuli raskaaksi ja synnytti Jaakobille viidennen pojan. Leea sanoi: "Jumala on palkinnut minulle sen, että annoin orjattareni miehelleni." Hän antoi hänelle nimen Isaskar. Leea tuli jälleen raskaaksi ja synnytti Jaakobille kuudennen pojan. Silloin Leea sanoi: "Jumala on antanut minulle hyvän lahjan. Nyt mieheni on asuva luonani, sillä olen synnyttänyt hänelle kuusi poikaa." Hän antoi hänelle nimen Sebulon. Sitten hän synnytti tyttären ja antoi hänelle nimen Diina. Mutta Jumala muisti Raakeliakin. Jumala kuuli häntä ja avasi hänen kohtunsa. Hän tuli raskaaksi ja synnytti pojan ja sanoi: "Jumala on ottanut pois häpeäni." Hän antoi hänelle nimen Joosef, sanoen: "Herra antakoon minulle vielä toisen pojan." Kun Raakel oli synnyttänyt Joosefin, Jaakob sanoi Laabanille: "Päästä minut menemään kotiini ja omaan maahani. Anna minulle vaimoni ja lapseni, joiden vuoksi olen sinua palvellut, lähteäkseni pois, sillä tiedäthän itse, kuinka olen sinua palvellut." Laaban vastasi hänelle: "Jospa saisin armon silmiesi edessä! Merkkini ilmoittavat, että Herra on sinun tähtesi siunannut minua." Hän sanoi vielä: "Määrää palkka, joka minun on sinulle maksettava, niin sen annan." Hän vastasi hänelle: "Itsehän tiedät, kuinka olen sinua palvellut ja millaiseksi karjasi on tullut hoidossani. Sillä vähän sinulla oli ennen minun tuloani, mutta sitten se on karttunut suureksi, ja Herra on siunannut sinua minun askeleistani. Mutta milloin minäkin saan ruveta tekemään työtä oman perheeni hyväksi?" Hän vastasi: "Mitä minun on sinulle annettava?" Jaakob sanoi: "Ei sinun tarvitse antaa minulle mitään. Jos myönnät minulle tämän, niin yhä edelleen paimennan ja vartioin laumojasi: Tarkastan tänään koko laumasi. Erota siitä pois kaikki pilkulliset ja kirjavat lampaat sekä karitsoista kaikki mustat ja vuohista kirjavat ja pilkulliset. Ne ovat palkkani. Siinä vanhurskauteni tulee näytetyksi toteen: Kun vastaisuudessa tulet omin silmin katsomaan palkkaani, niin kaikki vuohet, jotka eivät ole pilkullisia eivätkä kirjavia, ja kaikki karitsat, jotka eivät ole mustia, katsottakoon minun varastamikseni." Laaban vastasi: "Hyvä, olkoon, kuten olet puhunut." Samana päivänä hän erotti pois juovikkaat ja kirjavat vuohipukit ja kaikki pilkulliset ja kirjavat vuohet – kaikki, joissa oli jotakin valkoista – sekä kaikki mustat karitsat ja jätti ne poikiensa hoitoon. Hän asetti niin, että oli kolmen päivän välimatka hänen ja Jaakobin välillä, ja Jaakob paimensi Laabanin muuta karjaa. Mutta Jaakob otti itselleen tuoreita poppelin, mantelipuun ja plataanin oksia ja kuori niihin valkoisia juovia paljastaen oksien valkoisen rungon. Kuorimansa oksat hän pani eläinten eteen vesikaukaloihin eli juoma-astioihin, joista ne tulivat juomaan. Ne olivat kiimassa juomaan tullessaan. Eläimet pariutuivat oksien edessä ja synnyttivät juovikkaita, pilkullisia ja kirjavia karitsoita. Sitten Jaakob erotti karitsat. Hän asetti eläinten päät niihin päin, jotka olivat pilkullisia, ja kaikkiin niihin päin, jotka olivat mustia Laabanin laumassa. Siten hän hankki itselleen eri laumansa eikä päästänyt niitä Laabanin laumaan. Joka kerta kun voimakkaat eläimet olivat kiimassa, Jaakob pani oksat eläinten silmien eteen vesikaukaloihin, niin että ne pariutuivat oksien edessä. Mutta heikkojen eläinten eteen hän ei niitä pannut. Niin heikot joutuivat Laabanille ja voimakkaat Jaakobille. Mies tuli hyvin rikkaaksi. Hän sai paljon lampaita ja vuohia sekä palvelijattaria, palvelijoita, kameleja ja aaseja. Hän sai kuulla, että Laabanin pojat puhuivat näin: "Jaakob on anastanut kaiken, mitä isämme omisti. Isämme omaisuudesta hän on hankkinut itselleen kaiken tämän rikkauden." Jaakob huomasi Laabanin kasvoista, ettei hän ollut häntä kohtaan kuten ennen. Herra sanoi Jaakobille: "Palaa isiesi maahan ja sukusi luo. Minä olen kanssasi." Jaakob lähetti kutsumaan Raakelin ja Leean kedolle laumansa luo. Hän sanoi heille: "Minä huomaan isänne kasvoista, ettei hän ole minua kohtaan kuten ennen, vaikka isäni Jumala on ollut kanssani. Te tiedätte, että olen palvellut isäänne kaikin voimin, mutta isänne on kohdellut minua petollisesti ja muuttanut palkkaani kymmenen kertaa. Jumala ei kuitenkaan ole sallinut hänen tehdä minulle mitään vahinkoa. Kun hän sanoi: 'Pilkulliset olkoot palkkasi', niin koko lauma kantoi pilkullisia. Kun hän sanoi: 'Juovikkaat olkoot palkkasi', niin koko lauma kantoi juovikkaita. Jumala on ottanut isänne omaisuuden ja antanut minulle. Mutta lauman pariutumisen aikana nostin silmäni ja näin unessa, että pukit, jotka astuivat laumaa, olivat juovikkaita, pilkullisia ja kirjavia. Jumalan Enkeli sanoi minulle unessa: 'Jaakob!' Vastasin: 'Tässä olen.' Hän sanoi: 'Nosta silmäsi ja katso, kaikki pukit, jotka astuvat laumaa, ovat juovikkaita, pilkullisia ja kirjavia, sillä minä olen nähnyt kaiken, mitä Laaban tekee sinulle. Minä olen Jumala, joka ilmestyin Beetelissä, jossa voitelit patsaan ja jossa teit minulle lupauksen. Nouse nyt ja lähde tästä maasta ja palaa synnyinmaahasi.' Raakel ja Leea vastasivat ja sanoivat hänelle: "Meillä ei ole enää osaa eikä perintöä isämme talossa. Eikö hän pitänyt meitä muukalaisina, koska myi meidät ja söi suuhunsa meistä saamansa hinnan? Sillä koko se rikkaus, jonka Jumala on ottanut isältämme, on meidän ja meidän lastemme. Tee siis nyt kaikki, mitä Jumala on sinulle sanonut." Jaakob nousi ja nosti lapsensa ja vaimonsa kamelien selkään. Hän kuljetti pois kaiken karjansa ja kaiken omaisuutensa, jonka hän oli koonnut, kaiken omistamansa ja Mesopotamiassa hankkimansa karjan mennäkseen isänsä Iisakin luo Kanaanin maahan. Laaban oli mennyt keritsemään lampaitaan. Silloin Raakel varasti isänsä kotijumalat. Jaakob lähti salaa aramilaisen Laabanin luota eikä ilmaissut hänelle aikomustaan paeta. Hän pakeni kaikkineen, lähti ja meni virran yli ja suuntasi kulkunsa Gileadin vuoria kohti. Mutta kolmantena päivänä Laabanille ilmoitettiin, että Jaakob oli paennut. Silloin hän otti mukaansa heimonsa miehet ja ajoi häntä takaa seitsemän päivämatkaa ja saavutti hänet Gileadin vuorilla. Mutta Jumala tuli aramilaisen Laabanin luo unessa yöllä ja sanoi hänelle: "Varo, ettet puhu Jaakobille hyvää etkä pahaa." Laaban saavutti Jaakobin. Jaakob oli pystyttänyt telttansa vuorelle, Laaban taas pystytti telttansa Gileadin vuorelle. Laaban sanoi Jaakobille: "Mitä oletkaan tehnyt? Olet pettänyt minut ja kuljettanut pois tyttäreni kuin miekalla otetut! Minkä tähden pakenit salaa ja lähdit luotani varkain? Et ilmoittanut minulle mitään, enkä saanut saattaa sinua matkalle iloiten ja laulaen, tamburiinein ja harpuin, etkä suonut minun suudella lasteni lapsia ja tyttäriäni. Tyhmästi olet menetellyt. Minulla olisi valta tehdä teille pahaa, mutta teidän isänne Jumala sanoi minulle viime yönä näin: 'Varo, ettet puhu Jaakobille hyvää etkä pahaa.' Olet nyt lähtenyt matkaan, koska niin suuresti ikävöit isäsi kotiin, mutta minkä tähden olet varastanut minun jumalani?" Jaakob vastasi ja sanoi Laabanille: "Minä pelkäsin, sillä ajattelin, että sinä riistäisit minulta tyttäresi. Mutta se, jonka hallusta löydät jumalasi, menettäköön henkensä. Heimojemme miesten läsnä ollessa tutki, mitä minulla on, ja ota pois, mikä on omaasi." Sillä Jaakob ei tiennyt, että Raakel oli ne varastanut. Laaban meni Jaakobin telttaan, Leean telttaan ja molempien orjattarien telttaan, mutta ei löytänyt mitään. Tultuaan ulos Leean teltasta hän meni Raakelin telttaan. Mutta Raakel oli ottanut kotijumalat, pannut ne kamelin satulaan ja istunut niiden päälle. Laaban penkoi koko teltan, mutta ei löytänyt mitään. Raakel sanoi isälleen: "Älä vihastu, herrani, siitä, etten voi nousta edessäsi, sillä minun on, niin kuin naisten tavallisesti on." Laaban etsi, mutta ei löytänyt kotijumalia. Jaakob vihastui ja soimasi Laabania. Jaakob puhkesi puhumaan ja sanoi Laabanille: "Mitä olen rikkonut, mitä pahaa olen tehnyt, että näin minua ahdistat? Nyt olet penkonut kaikki tavarani. Mitä olet löytänyt sellaista, joka olisi talosi tavaraa? Tuo se tähän minun heimoni ja sinun heimosi miesten eteen, että he ratkaisisivat meidän molempien välin. Nämä kaksikymmentä vuotta minä olen ollut luonasi. Lampaasi ja vuohesi eivät ole synnyttäneet keskosia, enkä minä ole syönyt pässejä laumastasi. Pedon raatelemaa en ole sinulle tuonut. Se oli minun itseni korvattava. Minulta sinä sen vaadit, olipa se viety päivällä tai viety yöllä. Päivällä vaivasi minua helle, yöllä vilu, ja uni pakeni silmistäni. Nämä kaksikymmentä vuotta olen ollut talossasi. Neljätoista vuotta palvelin sinua saadakseni molemmat tyttäresi ja kuusi vuotta saadakseni sinulta karjaa, mutta kymmenen kertaa sinä muutit palkkani. Jos minun isäni Jumala, Aabrahamin Jumala, jota myös Iisak pelkää, ei olisi ollut puolellani, niin olisit nyt lähettänyt minut tyhjänä tieheni. Jumala on nähnyt kurjuuteni ja kätteni vaivannäön, ja hän ratkaisi viime yönä asian." Laaban vastasi ja sanoi Jaakobille: "Tyttäret ovat minun tyttäriäni, ja lapset ovat minun lapsiani, ja karja on minun karjaani, ja kaikki, mitä sinä näet, on minun omaani. Mutta minkä minä nyt teen näille tyttärilleni tai lapsille, jotka he ovat synnyttäneet! Tule siis, tehkäämme liitto keskenämme, ja olkoon se todistuksena välillämme, minun ja sinun." Silloin Jaakob otti kiven ja nosti sen pystyyn patsaaksi. Jaakob sanoi heimonsa miehille: "Kootkaa kiviä." He ottivat kiviä ja rakensivat niistä röykkiön ja aterioivat siinä kivikasan päällä. Laaban antoi sille nimen Jegar-Saahaduta, mutta Jaakob antoi sille nimen Galed. Laaban sanoi: "Tämä kivikasa olkoon tänään todistajana välillämme, minun ja sinun." Sen tähden hän antoi sille nimen Galed ja myös nimen Mispa, sillä hän sanoi: "Herra olkoon vartija välillämme, minun ja sinun, kun joudumme loitolle toistemme näkyvistä. Jos sinä kohtelet pahasti tyttäriäni tai otat toisia vaimoja tyttärieni lisäksi, niin tiedä, että vaikkei ketään ihmistä olekaan läsnä, Jumala on kuitenkin todistajana välillämme, minun ja sinun." Laaban sanoi vielä Jaakobille: "Katso, tämä kivikasa ja tämä patsas, jonka olen pystyttänyt välillemme, minun ja sinun – tämä kivikasa olkoon todistuksena, ja myös tämä patsas olkoon todistuksena siitä, etten minä kulje tämän kivikasan ohi luoksesi ja ettet sinäkään kulje tämän kivikasan ja tämän patsaan ohi minun luokseni paha mielessä. Aabrahamin Jumala ja Naahorin Jumala, heidän isiensä Jumala, olkoon tuomarina välillämme." Jaakob vannoi valansa Jumalan kautta, jota hänen isänsä Iisak pelkäsi. Jaakob uhrasi vuorella teurasuhrin ja kutsui heimonsa miehet aterioimaan, ja he aterioivat ja olivat yötä vuorella. Mutta varhain seuraavana aamuna Laaban nousi, suuteli lastensa lapsia ja tyttäriään ja hyvästeli heidät. Sitten hän lähti matkaan ja palasi kotiinsa. Jaakob kulki tietään, ja Jumalan enkeleitä tuli häntä vastaan. Nähdessään heidät Jaakob sanoi: "Tämä on Jumalan sotajoukkoa." Hän antoi sille paikalle nimen Mahanaim. Sitten Jaakob lähetti sanansaattajat edellään veljensä Eesaun luo Seirin maahan Edomin alueelle. Hän käski heitä sanoen: "Sanokaa herralleni Eesaulle näin: 'Palvelijasi Jaakob sanoo: Olen oleskellut Laabanin luona ja viipynyt siellä tähän saakka. Olen saanut nautoja, aaseja, lampaita ja vuohia, palvelijoita ja palvelijattaria ja lähetän nyt sanan herralleni, että saisin armon silmiesi edessä.'" Sanansaattajat palasivat Jaakobin luo ja sanoivat: "Tulimme veljesi Eesaun luo. Hän on jo matkalla sinua vastaan neljäsataa miestä mukanaan." Jaakobin valtasi suuri pelko ja ahdistus. Hän jakoi väen, joka oli hänen kanssaan, sekä lampaat, vuohet, naudat ja kamelit kahteen joukkoon. Hän näet ajatteli: "Jos Eesau hyökkää toisen joukon kimppuun ja tuhoaa sen, niin toinen joukko pääsee pakoon." Jaakob sanoi: "Isäni Aabrahamin Jumala ja isäni Iisakin Jumala, Herra, sinä, joka sanoit minulle: 'Palaa maahasi ja sukusi luo, niin teen sinulle hyvää!' Minä olen liian halpa kaikkeen siihen armoon ja kaikkeen siihen uskollisuuteen, jota olet palvelijallesi osoittanut. Sillä ainoastaan sauva kädessäni kuljin tämän Jordanin yli, ja nyt minulla on kaksi joukkoa. Pelasta minut veljeni Eesaun käsistä, sillä minä pelkään, että hän tulee ja tuhoaa minut sekä äidit lapsineen. Olethan sinä sanonut: 'Minä teen sinulle hyvää ja annan siemenesi luvun tulla paljoksi kuin meren hiekka, jota sen paljouden tähden ei voi lukea.'" Hän jäi siihen yöksi. Sitten hän erotti omaisuudestaan lahjaksi veljelleen Eesaulle kaksisataa vuohta ja kaksikymmentä vuohipukkia, kaksisataa emälammasta ja kaksikymmentä pässiä, kolmekymmentä imettävää kamelia varsoineen, neljäkymmentä lehmää ja kymmenen härkää, kaksikymmentä aasintammaa ja kymmenen aasia. Hän jätti ne palvelijoittensa haltuun, kunkin lauman erikseen, ja sanoi palvelijoilleen: "Menkää edelläni ja jättäkää välimatka kunkin lauman välille." Hän käski ensimmäistä sanoen: "Kun veljeni Eesau kohtaa sinut ja kysyy: 'Kenen sinä olet, ja mihin menet, ja kenen ovat nuo eläimet tuolla edelläsi?' vastaa: 'Ne ovat palvelijasi Jaakobin, lähetetyt lahjaksi herralleni Eesaulle. Katso, myös hän itse tulee jäljessämme.'" Samoin hän käski toista ja kolmatta ja kaikkia muita, jotka laumoja ajoivat, sanoen: "Juuri näin on teidän sanottava Eesaulle, kun tapaatte hänet. Sanokaa myös: 'Katso, palvelijasi Jaakob tulee jäljessämme.'" Sillä hän ajatteli: "Minä lepytän häntä lahjalla, joka kulkee edelläni. Sitten astun itse hänen kasvojensa eteen. Ehkä hän ottaa minut ystävällisesti vastaan." Niin lahja kulki hänen edellään, mutta itse hän jäi siksi yöksi leiriin. Mutta yöllä hän nousi, otti molemmat vaimonsa, molemmat orjattarensa ja yksitoista lastaan ja meni kahlauspaikasta Jabbokin yli. Hän otti heidät ja vei heidät joen yli. Hän vei yli kaiken, mitä hänellä oli. Jaakob jäi yksin toiselle puolelle. Silloin hänen kanssaan painiskeli muuan mies päivän koittoon asti. Kun mies huomasi, ettei hän voittanut häntä, hän iski häntä lonkkaluuhun, niin että Jaakobin lonkka nyrjähti hänen painiskellessaan hänen kanssaan. Mies sanoi: "Päästä minut, sillä päivä koittaa." Mutta hän vastasi: "En päästä sinua, ellet siunaa minua." Hän sanoi hänelle: "Mikä on nimesi?" Hän vastasi: "Jaakob." Hän sanoi: "Nimesi älköön enää olko Jaakob, vaan Israel, sillä sinä olet taistellut Jumalan ja ihmisten kanssa ja olet voittanut." Jaakob kysyi ja sanoi: "Ilmoita nimesi." Hän vastasi: "Miksi kysyt nimeäni?" Hän siunasi hänet siinä. Jaakob antoi paikalle nimen Penuel, "sillä", hän sanoi, "minä olen nähnyt Jumalan kasvoista kasvoihin, ja kuitenkin henkeni on pelastunut." Kun hän oli kulkenut Penuelin ohi, nousi aurinko, mutta hän ontui lonkkaansa. Sen tähden israelilaiset eivät vielä tänäkään päivänä syö reisijännettä, joka kulkee lonkkaluun yli, sillä hän iski Jaakobia lonkkaluuhun, reisijänteen kohdalle. Kun Jaakob nosti silmänsä ja katseli, niin, katso, Eesau oli tulossa neljäsataa miestä mukanaan. Hän jakoi lapset Leealle, Raakelille ja molemmille orjattarille. Hän asetti orjattaret lapsineen ensimmäisiksi, niiden jälkeen Leean lapsineen ja Raakelin Joosefin kanssa viimeiseksi. Mutta itse hän meni heidän edellään ja kumartui maahan seitsemän kertaa, kunnes oli saapunut veljensä eteen. Mutta Eesau riensi häntä vastaan, sulki hänet syliinsä, halasi häntä kaulasta ja suuteli häntä, ja he itkivät. Hän nosti silmänsä, näki vaimot ja lapset ja kysyi: "Keitä ovat nämä sinulla?" Hän vastasi: "Ne ovat lapsiani, jotka Jumala on palvelijallesi lahjoittanut." Orjattaret lähestyivät lapsineen ja kumartuivat maahan. Myös Leea lapsineen lähestyi, ja he kumartuivat maahan. Viimein lähestyivät Joosef ja Raakel ja kumartuivat maahan. Sitten hän sanoi: "Mitä tarkoitit kaikella sillä joukolla, jonka kohtasin?" Hän vastasi: "Saada armon herrani silmien edessä." Mutta Eesau sanoi: "Minulla on paljon. Pidä, veljeni, omanasi, mitä sinulla on!" Jaakob vastasi: "Ei niin. Jos olen saanut armon silmiesi edessä, niin ota minulta vastaan lahjani. Sillä olenhan saanut nähdä kasvosi, niin kuin nähdään Jumalan kasvot, ja sinä olet ottanut minut suosiollisesti vastaan. Ota siis tervehdyslahjani, joka sinulle tuotiin, sillä Jumala on ollut minulle armollinen, ja minulla on kaikkea." Hän vaati häntä, ja hän [Eesau] otti. Sitten Eesau sanoi: "Lähtekäämme liikkeelle ja vaeltakaamme eteenpäin. Minä vaellan edelläsi." Mutta Jaakob sanoi hänelle: "Herrani näkee itse, että lapset ovat pieniä ja että minulla on imettäviä lampaita ja lehmiä mukanani. Jos näitä ajaa kiivaasti päivänkään, kuolee koko lauma. Kulkekoon siis herrani palvelijansa edellä. Minä seuraan hiljalleen jäljessä, sen mukaan kuin karja, jota kuljetan, ja lapset jaksavat kulkea kunnes saavun herrani luo Seiriin." Eesau vastasi: "Jätän luoksesi osan väestäni." Hän sanoi: "Minkä tähden niin? Kunhan vain saan armon herrani silmien edessä!" Eesau kääntyi sinä päivänä takaisin ja meni tietään Seiriin. Mutta Jaakob lähti Sukkotiin ja rakensi siellä itselleen majan, mutta karjalleen hän teki katoksia. Siitä tuli paikan nimeksi Sukkot. Jaakob saapui matkallaan Mesopotamiasta onnellisesti Sikemin kaupunkiin, joka on Kanaanin maassa, ja leiriytyi kaupungin edustalle. Hän osti sen maapalstan, johon hän oli pystyttänyt telttansa, Hamorin, Sikemin isän, pojilta sadalla kesitalla. Hän pystytti siihen alttarin ja antoi sille nimen Eel, Israelin Jumala. Diina, Leean tytär, jonka hän oli synnyttänyt Jaakobille, meni tapaamaan maan tyttäriä. Sikem, joka oli hivviläisen Hamorin, maan ruhtinaan, poika, näki hänet, otti hänet luokseen, makasi hänen kanssaan ja teki hänelle väkivaltaa. Hänen sydämensä kiintyi Diinaan, Jaakobin tyttäreen, ja hän rakasti tyttöä ja puheli hellästi hänelle. Sikem puhui isälleen Hamorille sanoen: "Ota minulle tämä tyttö vaimoksi." Jaakob oli saanut kuulla, että Sikem oli raiskannut hänen tyttärensä Diinan. Mutta kun hänen poikansa olivat hänen laumansa kanssa kedolla, Jaakob oli vaiti siihen asti, kunnes he palasivat. Hamor, Sikemin isä, meni Jaakobin luo puhuttelemaan häntä. Jaakobin pojat tulivat kedolta. Kuultuaan, mitä oli tapahtunut, miehet sydämistyivät ja vihastuivat kovin siitä, että hän oli tehnyt häpeällisen teon Israelissa, kun oli maannut Jaakobin tyttären, sillä semmoista ei saa tehdä. Niin Hamor puhui heille sanoen: "Poikani Sikemin sydän on mielistynyt teidän sisareenne. Antakaa hänet hänelle vaimoksi. Lankoutukaa kanssamme, antakaa te tyttäriänne meille, ja ottakaa te itsellenne meidän tyttäriämme. Jääkää asumaan luoksemme. Maa on oleva teille avoinna, asukaa siinä, kierrelkää siinä ja asettukaa siihen." Sikem sanoi tytön isälle ja veljille: "Suokaa minun saada armo silmienne edessä, ja mitä minulta vaaditte, sen minä annan. Vaatikaa minulta kuinka suuri morsiamen hinta ja kuinka suuret lahjat tahansa: annan, mitä te minulle sanotte. Antakaa minulle vain tyttö vaimoksi." Mutta Jaakobin pojat vastasivat Sikemille ja hänen isälleen Hamorille puhuen petollisesti, koska hän oli raiskannut heidän sisarensa Diinan. He sanoivat heille: "Emme voi tehdä sitä, että antaisimme sisaremme ympärileikkaamattomalle miehelle, sillä se olisi meistä häpeällistä. Suostumme ainoastaan sillä ehdolla, että te tulette meidän kaltaisiksemme, niin että kaikki miespuolet ympärileikataan. Silloin annamme omia tyttäriämme teille ja otamme itsellemme teidän tyttäriänne, ja asetumme luoksenne ja tulemme yhdeksi kansaksi. Mutta jos ette kuule meitä ettekä ympärileikkauta itseänne, niin otamme sisaremme ja menemme tiehemme." Heidän puheensa kelpasi Hamorille ja Sikemille, Hamorin pojalle. Eikä nuori mies viivytellyt sen tekemisessä, sillä hän oli mieltynyt Jaakobin tyttäreen. Hän oli suuremmassa arvossa kuin kukaan toinen hänen isänsä perheessä. Hamor ja hänen poikansa Sikem lähtivät kaupunkinsa porttiin ja puhuivat kaupunkinsa miehille sanoen: "Näillä miehillä on rauha mielessä meitä kohtaan. Asukoot maassa ja kierrelkööt siinä, onhan maa tilava heillekin joka suuntaan. Ottakaamme heidän tyttäriään vaimoiksemme, ja antakaamme tyttäriämme heille. Mutta ainoastaan sillä ehdolla miehet suostuvat asettumaan luoksemme tullakseen kanssamme yhdeksi kansaksi, että kaikki miehenpuolemme ympärileikataan, niin kuin he itsekin ovat ympärileikattuja. Tulevathan silloin heidän karjansa ja tavaransa ja kaikki heidän juhtansa omiksemme. Suostukaamme, niin he asettuvat luoksemme." He kuulivat Hamoria ja hänen poikaansa Sikemiä, kaikki, jotka kulkivat hänen kaupunkinsa portista, ja kaikki miespuoliset, kaikki, jotka kulkivat hänen kaupunkinsa portista, ympärileikkauttivat itsensä. Mutta kolmantena päivänä, kun he olivat kipeimmillään, Jaakobin kaksi poikaa, Simeon ja Leevi, Diinan veljet, otti kumpikin miekkansa. He hyökkäsivät kenenkään aavistamatta kaupunkiin ja tappoivat jokaisen miespuolisen. Myös Hamorin ja hänen poikansa Sikemin he tappoivat miekan terällä, ottivat Diinan Sikemin talosta ja menivät pois. Jaakobin pojat kävivät haavoitettujen kimppuun ja ryöstivät kaupungin, sen tähden että he olivat raiskanneet heidän sisarensa. He anastivat heidän lampaansa, vuohensa, nautansa ja aasinsa ja kaikki, mitä oli sekä kaupungissa että kedolla. Kaikki heidän tavaransa, kaikki heidän lapsensa ja vaimonsa he veivät saaliinaan, ja he ryöstivät samoin kaiken muun, mitä taloissa oli. Jaakob sanoi Simeonille ja Leeville: "Te olette syösseet minut onnettomuuteen, saattaneet minut maan asukkaiden, kanaanilaisten ja perissiläisten, vihoihin. Joukkoni on vähäinen. Jos he kokoontuvat minua vastaan, he tuhoavat minut, ja minut ja sukuni hävitetään." Mutta he vastasivat: "Pitikö hänen kohdella sisartamme kuin porttoa!" Jumala sanoi Jaakobille: "Nouse, mene Beeteliin, asetu sinne ja rakenna sinne alttari Jumalalle, joka ilmestyi sinulle paetessasi veljeäsi Eesauta." Jaakob sanoi perheelleen ja kaikille, jotka olivat hänen kanssaan: "Poistakaa vieraat jumalat, joita teillä on keskuudessanne, puhdistautukaa ja muuttakaa vaatteenne. Nouskaamme ja menkäämme Beeteliin rakentaakseni sinne alttarin Jumalalle, joka kuuli minua ahdistukseni aikana ja oli kanssani tiellä, jota vaelsin." He jättivät Jaakobille kaikki vieraat jumalat, jotka olivat heidän hallussaan, sekä renkaat, jotka olivat heidän korvissaan, ja Jaakob kätki ne maahan tammen alle, joka oli Sikemissä. He lähtivät liikkeelle. Jumalan kauhu valtasi heidän ympärillään olevat kaupungit, niin etteivät nämä ajaneet takaa Jaakobin poikia. Jaakob saapui Luusiin, joka on Kanaanin maassa, se on Beeteliin, ja kaikki väki hänen kanssaan. Hän rakensi sinne alttarin ja nimitti paikan Eel-Beeteliksi, koska Jumala oli siellä ilmestynyt hänelle, kun hän pakeni veljeään. Debora, Rebekan imettäjä, kuoli, ja hänet haudattiin Beetelin alapuolelle tammen alle. Siitä se sai nimen Allon-Baakuut. Jumala ilmestyi jälleen Jaakobille hänen palattuaan Mesopotamiasta ja siunasi hänet. Jumala sanoi hänelle: "Sinun nimesi on Jaakob, mutta älköön sinua enää kutsuttako Jaakobiksi, vaan nimesi olkoon Israel." – Ja hän sai nimen Israel. Jumala sanoi hänelle: "Minä olen Jumala, Kaikkivaltias. Ole hedelmällinen ja lisäänny. Kansa, suuri kansojen joukko on sinusta tuleva, ja kuninkaita lähtee kupeistasi. Maan, jonka olen antanut Aabrahamille ja Iisakille, annan sinulle. Myös siemenellesi annan sen maan." Jumala kohosi ylös hänen luotaan siitä paikasta, jossa oli häntä puhutellut. Jaakob pystytti patsaan siihen paikkaan, jossa hän oli häntä puhutellut, kivipatsaan, ja vuodatti juomauhrin sen päälle ja kaatoi öljyä sen päälle. Jaakob nimitti paikan, jossa Jumala oli häntä puhutellut, Beeteliksi. He lähtivät liikkeelle Beetelistä. Kun vielä oli jonkin verran matkaa Efrataan, Raakel synnytti, ja hänen synnytystuskansa olivat hyvin kovat. Tapahtui hänen synnytystuskiensa ollessa kovimmillaan, että kätilö sanoi hänelle: "Älä pelkää, sillä tämäkin on sinulle poika." Kun hänen henkensä oli lähtemäisillään – sillä hänen oli kuoltava – hän antoi hänelle nimen Benoni, mutta hänen isänsä antoi hänelle nimen Benjamin. Niin Raakel kuoli siellä, ja hänet haudattiin Efratan tien varteen Beetlehemiin. Jaakob pystytti hänen haudalleen patsaan. Tämä Raakelin hautapatsas on olemassa vielä tänäkin päivänä. Israel lähti liikkeelle sieltä ja pystytti telttansa Migdal-Ederin tuolle puolen. Tapahtui, kun Israel asui siinä maassa, että Ruuben meni ja makasi Bilhan, isänsä sivuvaimon, kanssa, ja Israel sai sen kuulla. Jaakobilla oli kaksitoista poikaa. Leean pojat olivat Ruuben, Jaakobin esikoinen, Simeon, Leevi, Juuda, Isaskar ja Sebulon. Raakelin pojat olivat Joosef ja Benjamin. Bilhan, Raakelin orjattaren, pojat olivat Daan ja Naftali. Silpan, Leean orjattaren, pojat olivat Gaad ja Asser. Nämä ovat ne Jaakobin pojat, jotka syntyivät hänelle Mesopotamiassa. Jaakob saapui isänsä Iisakin luo Mamreen, Kirjat-Arbaan, se on Hebroniin, jossa Aabraham ja Iisak olivat asuneet muukalaisina. Iisakin elinaika oli sata kahdeksankymmentä vuotta. Iisak vaipui kuolemaan ja tuli otetuksi heimonsa luo, vanhana ja elämästä kylliksi saaneena. Hänen poikansa Eesau ja Jaakob hautasivat hänet. Tämä on Eesaun eli Edomin suvun syntykirja. Eesau otti vaimoikseen Kanaanin tyttäristä Aadan, heettiläisen Eelonin tyttären, ja Oholibaman, joka oli hivviläisen Sibonin pojan Anan tytär, ja Baasematin, Ismaelin tyttären, Nebajotin sisaren. Aada synnytti Eesaulle Elifaan, ja Baasemat synnytti Reguelin. Oholibama synnytti Jeuksen, Jalamin ja Koorahin. Nämä olivat Eesaun pojat, jotka syntyivät hänelle Kanaanin maassa. Eesau otti vaimonsa, poikansa ja tyttärensä ja kaiken talonväkensä, karjansa ja kaikki juhtansa ja kaiken tavaransa, jonka hän oli hankkinut Kanaanin maassa, ja lähti toiseen maahan pois veljensä Jaakobin luota. Sillä heidän omaisuutensa oli niin suuri, etteivät he voineet asua yhdessä, eikä se maa, jossa he asuivat muukalaisina, riittänyt heille heidän karjansa paljouden tähden. Eesau asui Seirin vuoristossa. Eesau on sama kuin Edom. Tämä on edomilaisten kantaisän Eesaun suvun syntykirja, hänen, joka asui Seirin vuoristossa. Nämä ovat Eesaun poikien nimet: Elifas, Eesaun vaimon Aadan poika, ja Reguel, Eesaun vaimon Baasematin poika. Elifaan pojat olivat Teeman, Oomar, Sefo, Gaetam ja Kenas. Timna oli Elifaan, Eesaun pojan, sivuvaimo, ja hän synnytti Elifaalle Amalekin. Nämä olivat Eesaun vaimon Aadan pojat. Reguelin pojat olivat nämä: Nahat ja Sera, Samma ja Missa. He olivat Eesaun vaimon Baasematin pojat. Nämä olivat Eesaun vaimon Oholibaman, Sibonin pojan Anan tyttären, pojat, jotka hän synnytti Eesaulle: Jeus, Jalam ja Koorah. Nämä olivat Eesaun poikien sukuruhtinaat: Elifaan, Eesaun esikoisen, pojat olivat ruhtinas Teeman, ruhtinas Oomar, ruhtinas Sefo, ruhtinas Kenas, ruhtinas Koorah, ruhtinas Gaetam, ruhtinas Amalek. Nämä olivat ne ruhtinaat, jotka polveutuivat Elifaasta Edomin maassa. He olivat Aadan pojat. Nämä olivat Reguelin, Eesaun pojan, pojat: ruhtinas Nahat, ruhtinas Sera, ruhtinas Samma, ruhtinas Missa. Nämä olivat ne ruhtinaat, jotka polveutuivat Reguelista Edomin maassa. Ne olivat Eesaun vaimon Baasematin poikia. Nämä olivat Eesaun vaimon Oholibaman pojat: ruhtinas Jeus, ruhtinas Jalam, ruhtinas Koorah. Nämä olivat ne ruhtinaat, jotka polveutuivat Eesaun vaimosta, Anan tyttärestä Oholibamasta. Nämä olivat Eesaun, se on Edomin, pojat, ja nämä heidän sukuruhtinaansa. Nämä olivat hoorilaisen Seirin pojat, sen maan asukkaat: Lootan, Soobal, Sibon, Ana, Diison, Eeser ja Diisan. Nämä olivat hoorilaisten sukuruhtinaat, Seirin pojat, Edomin maassa. Lootanin pojat olivat Hoori ja Heemam, ja Lootanin sisar oli Timna. Nämä olivat Soobalin pojat: Alvan, Maanahat ja Eebal, Sefo ja Oonam. Nämä olivat Sibonin pojat: Aija ja Ana. Tämä oli se Ana, joka löysi lämpimät lähteet erämaassa, paimentaessaan isänsä Sibonin aaseja. Nämä olivat Anan lapset: Diison ja Oholiba, Anan tytär. Nämä olivat Diisonin pojat: Hemdan, Esban, Jitran ja Keran. Nämä olivat Eeserin pojat: Bilhan, Saavan ja Akan. Nämä olivat Diisanin pojat: Uus ja Aran. Nämä olivat hoorilaisten sukuruhtinaat: ruhtinas Lootan, ruhtinas Soobal, ruhtinas Sibon, ruhtinas Ana, ruhtinas Diison, ruhtinas Eeser, ruhtinas Diisan. Nämä olivat hoorilaisten sukuruhtinaat, ruhtinas ruhtinaalta, Seirin maassa. Nämä olivat ne kuninkaat, jotka hallitsivat Edomin maassa ennen kuin yksikään kuningas oli hallinnut israelilaisia: Bela, Beorin poika, oli kuninkaana Edomissa, ja hänen kaupunkinsa nimi oli Dinhaba. Kun Bela kuoli, tuli Joobab, Seran poika, Bosrasta, kuninkaaksi hänen jälkeensä. Kun Joobab kuoli, tuli Huusam, teemanilaisten maasta, kuninkaaksi hänen jälkeensä. Kun Huusam kuoli, tuli Hadad, Bedadin poika, kuninkaaksi hänen jälkeensä, hän, joka voitti midianilaiset Mooabin arolla, ja hänen kaupunkinsa nimi oli Avit. Kun Hadad kuoli, tuli Samla, Masrekasta, kuninkaaksi hänen jälkeensä. Kun Samla kuoli, tuli Saul, Rehobotista, virran varrelta, kuninkaaksi hänen jälkeensä. Kun Saul kuoli, tuli Baal-Haanan, Akborin poika, kuninkaaksi hänen jälkeensä. Kun Baal-Haanan, Akborin poika, kuoli, tuli Hadar kuninkaaksi hänen jälkeensä, ja hänen kaupunkinsa nimi oli Paagu. Hänen vaimonsa nimi oli Mehetabel, joka oli Matredin, Mee-Saahabin tyttären, tytär. Nämä ovat Eesaun sukuruhtinaiden nimet, heidän sukujensa, asuinpaikkojensa ja nimiensä mukaan: ruhtinas Timna, ruhtinas Alva, ruhtinas Jetet, ruhtinas Oholibama, ruhtinas Eela, ruhtinas Piinon, ruhtinas Kenas, ruhtinas Teeman, ruhtinas Mibsar, ruhtinas Magdiel, ruhtinas Iiram. Nämä olivat Edomin sukuruhtinaat, heidän asuinpaikkojensa mukaan heidän perintömaassaan – Edomin, se on Eesaun, edomilaisten kantaisän, sukuruhtinaat. Jaakob asui siinä maassa, jossa hänen isänsä oli oleskellut muukalaisena, Kanaanin maassa. Tämä on Jaakobin suvun syntykirja. Kun Joosef oli seitsemäntoista vuoden vanha, hän oli veljiensä kanssa paimentamassa lampaita. Hän oli nuorukaisena isänsä vaimojen Bilhan ja Silpan poikien seurassa. Hän kertoi isälleen, mitä pahaa kuuli heistä puhuttavan. Israel rakasti Joosefia enemmän kuin kaikkia muita poikiaan, koska hän oli syntynyt hänelle hänen vanhalla iällään, ja hän teetti hänelle pitkäliepeisen, hihallisen viitan. Kun hänen veljensä näkivät, että heidän isänsä rakasti häntä enemmän kuin kaikkia hänen veljiään, he vihasivat häntä eivätkä voineet puhua hänelle ystävällisesti. Kerran Joosef näki unen ja kertoi sen veljilleen. Sen jälkeen he vihasivat häntä vielä enemmän. Hän näet sanoi heille: "Kuulkaa, minkä unen olen nähnyt. Katso, olimme sitomassa lyhteitä vainiolla, ja katso, minun lyhteeni nousi seisomaan, ja teidän lyhteenne asettuivat sen ympärille ja kumarsivat minun lyhdettäni." Niin hänen veljensä sanoivat hänelle: "Sinäkö tulisit meidän kuninkaaksemme, sinäkö hallitsisit meitä?" He vihasivat häntä vielä enemmän hänen uniensa ja puheidensa tähden. Hän näki vielä toisenkin unen, jonka hän kertoi veljilleen ja sanoi: "Minä näin vielä unen: katso, aurinko, kuu ja yksitoista tähteä kumarsivat minua." Kun hän kertoi sen isälleen ja veljilleen, hänen isänsä nuhteli häntä ja sanoi hänelle: "Mikä se sellainen uni on, jonka olet nähnyt? Olisiko minun, äitisi ja veljiesi tultava kumartumaan eteesi maahan?" Hänen veljensä kadehtivat häntä. Mutta hänen isänsä pani tämän mieleensä. Kun hänen veljensä olivat menneet kaitsemaan isänsä lampaita Sikemiin, Israel sanoi Joosefille: "Eivätkö veljesi ole paimenessa Sikemissä. Tule, lähetän sinut heidän luokseen." Hän vastasi: "Tässä olen." Hän sanoi hänelle: "Mene katsomaan, kuinka veljesi ja karja voivat, ja kerro sitten minulle." Niin hän lähetti hänet matkalle Hebronin laaksosta, ja hän tuli Sikemiin. Muuan mies kohtasi hänet, hänen harhaillessaan kedolla. Mies kysyi häneltä: "Mitä etsit?" Hän vastasi: "Minä etsin veljiäni. Sano minulle, missä he ovat paimentamassa." Mies vastasi: "He lähtivät pois täältä, sillä kuulin heidän sanovan: 'Menkäämme Dootaniin.'" Niin Joosef meni veljiensä perässä ja löysi heidät Dootanista. Kun he kaukaa näkivät hänet ja ennen kuin hän saapui heidän luokseen, he pitivät neuvoa tappaakseen hänet. He sanoivat toisilleen: "Katso, tuolla se unennäkijä tulee! Tulkaa, tappakaamme nyt hänet ja heittäkäämme hänet johonkin kaivoon ja sanokaamme: villipeto on hänet syönyt. Saammepa sitten nähdä, mitä hänen unistaan tulee." Kun Ruuben kuuli sen, hän tahtoi pelastaa hänet heidän käsistään ja sanoi: "Älkäämme lyökö häntä kuoliaaksi." Vielä Ruuben sanoi heille: "Älkää vuodattako verta. Heittäkää hänet tähän kaivoon, joka on täällä erämaassa, mutta älkää tehkö hänelle väkivaltaa." Hän näet tahtoi pelastaa hänet heidän käsistään saattaakseen hänet takaisin isänsä luo. Kun Joosef sitten tuli veljiensä luo, he riisuivat Joosefilta hänen viittansa, pitkäliepeisen, hihallisen viitan, joka oli hänen yllään, ja ottivat hänet ja heittivät hänet kaivoon. Mutta kaivo oli tyhjä. Siinä ei ollut vettä. Sen jälkeen he istuivat aterioimaan. Kun he nostivat silmänsä, he näkivät ismaelilaisten karavaanin tulevan Gileadista. Heidän kamelinsa kuljettivat kumihartsia, balsamia ja mirhaa. He olivat viemässä niitä Egyptiin. Silloin Juuda sanoi veljillensä: "Mitä hyötyä meillä on siitä, että surmaamme veljemme ja salaamme hänen verensä? Tulkaa, myykäämme hänet ismaelilaisille, mutta älköön kätemme kajotko häneen, sillä hän on veljemme, omaa lihaamme." Hänen veljensä kuulivat häntä. Kun nyt midianilaiset kauppiaat olivat menossa ohi, veljet vetivät Joosefin ylös kaivosta ja myivät Joosefin kahdestakymmenestä hopeasekelistä ismaelilaisille. Nämä veivät Joosefin Egyptiin. Kun Ruuben palasi kaivolle, katso, Joosefia ei enää ollut kaivossa. Silloin hän repäisi vaatteensa, palasi veljiensä luo ja sanoi: "Poika on kadonnut. Voi minua, minne minä joudun!" Niin he ottivat Joosefin viitan, teurastivat vuohipukin ja kastoivat viitan vereen. Sitten he lähettivät tuon pitkäliepeisen, hihallisen viitan kotiin isälleen ja sanoivat: "Tämän me löysimme. Tarkasta, onko se poikasi viitta vai ei." Tarkastettuaan sen hän sanoi: "Tämä on poikani viitta. Villipeto on hänet syönyt. Totisesti, Joosef on raadeltu kuoliaaksi." Jaakob repäisi vaatteensa, pani säkin lanteilleen ja suri poikaansa pitkät ajat. Kaikki hänen poikansa ja tyttärensä kävivät häntä lohduttamaan, mutta hän ei huolinut lohdutuksesta, vaan sanoi: "Murehtien minä menen hautaan poikani luo", ja hänen isänsä itki häntä. Mutta midianilaiset myivät hänet Egyptiin Potifarille, joka oli faraon varainhoitaja ja henkivartioston päällikkö. Siihen aikaan Juuda lähti pois veljiensä luota ja asettui erään Adullamissa asuvan miehen luo, jonka nimi oli Hiira. Siellä Juuda näki Suua-nimisen kanaanilaisen miehen tyttären, ja hän otti tämän omakseen ja yhtyi häneen. Hän tuli raskaaksi ja synnytti pojan, ja hän antoi hänelle nimen Eer. Taas hän tuli raskaaksi ja synnytti pojan ja antoi hänelle nimen Oonan. Hän synnytti vieläkin pojan ja antoi hänelle nimen Seela. Synnyttäessään hänet hän oli Kesibissä. Juuda otti Eerille, esikoiselleen, vaimon, jonka nimi oli Taamar. Mutta Eer, Juudan esikoinen, ei ollut Herralle otollinen. Sen tähden Herra antoi hänen kuolla. Niin Juuda sanoi Oonanille: "Yhdy veljesi leskeen ja ota hänet lankousavioon ja herätä siemen veljellesi." Mutta kun Oonan tiesi, ettei siemen olisi oleva hänen, hän antoi aina yhtyessään veljensä vaimoon siemenensä mennä maahan, ettei hankkisi jälkeläistä veljelleen. Mutta se, minkä hän teki, oli paha Herran silmissä. Siksi Herra antoi hänenkin kuolla. Silloin Juuda sanoi miniälleen Taamarille: "Asu leskenä isäsi talossa, kunnes poikani Seela tulee täysikasvuiseksi." Hän näet ajatteli: "Kun ei vain tämäkin kuolisi niin kuin hänen veljensä." Niin Taamar meni pois ja jäi asumaan isänsä kotiin. Pitkän aikaa sen jälkeen Suuan tytär, Juudan vaimo, kuoli. Suruajan mentyä Juuda lähti ystävänsä adullamilaisen Hiiran kanssa Timnaan lammastensa keritsiäisiin. Niin Taamarille tuotiin sanoma: "Katso, appesi menee Timnaan keritsemään lampaitaan." Silloin hän riisui pois leskenvaatteensa ja verhoutui huntuun peittäytyen siihen ja istui Eenaimin portille, Timnaan vievän tien varteen. Sillä hän oli nähnyt, että vaikka Seela oli täysikasvuinen, häntä ei annettu Seelalle vaimoksi. Kun nyt Juuda näki hänet, hän luuli häntä portoksi, sillä hän oli peittänyt kasvonsa. Hän poikkesi hänen luokseen tiepuoleen ja sanoi: "Anna minun yhtyä sinuun." Hän näet ei tiennyt, että nainen oli hänen miniänsä. Tämä vastasi: "Mitä annat minulle saadaksesi yhtyä minuun?" Hän sanoi: "Lähetän sinulle kilin laumastani." Nainen vastasi: "Annatko minulle pantin, kunnes lähetät sen?" Hän sanoi: "Mitä minun on annettava sinulle pantiksi?" Hän vastasi: "Sinettisi, nauhasi ja sauvasi, joka on kädessäsi." Niin hän antoi ne hänelle ja yhtyi häneen, ja hän tuli hänestä raskaaksi. Hän nousi ja meni sieltä ja pani pois huntunsa ja pukeutui lesken vaatteisiinsa. Mutta Juuda lähetti adullamilaisen ystävänsä viemään kiliä saadakseen pantin takaisin naiselta, mutta hän ei löytänyt häntä. Hän kyseli paikkakunnan miehiltä ja sanoi: "Missä on se pyhäkköportto, joka istui Enaimissa tien varressa?" He vastasivat: "Ei täällä ole ollut mitään pyhäkköporttoa." Hän palasi Juudan luo ja sanoi: "En löytänyt häntä, ja myös sen paikkakunnan miehet sanoivat, ettei siellä ole ollutkaan mitään pyhäkköporttoa." Juuda sanoi: "Pitäköön sen, ettemme joutuisi häpeään. Katso, olen lähettänyt tämän kilin, mutta et ole löytänyt häntä." Noin kolmen kuukauden kuluttua ilmoitettiin Juudalle: "Sinun miniäsi Taamar on harjoittanut haureutta, ja haureudesta hän on myös tullut raskaaksi." Juuda sanoi: "Viekää hänet poltettavaksi." Mutta kun häntä vietiin, hän lähetti sanan apelleen sanoen: "Minä olen raskaana siitä miehestä, jonka nämä ovat." Hän käski sanoa: "Tarkasta, kenen tämä sinetti, nämä nauhat ja tämä sauva ovat." Juuda tunsi ne ja sanoi: "Hän on oikeassa minua vastaan, koska en antanut häntä pojalleni Seelalle." Hän ei kuitenkaan enää yhtynyt häneen. Kun hänen synnyttämisensä aika tuli, katso, hänen kohdussaan oli kaksoset. Hänen synnyttäessään pisti toinen kätensä ulos. Kätilövaimo otti punaista lankaa ja sitoi sen hänen käteensä ja sanoi: "Tämä tuli ensiksi ulos." Mutta kun hän sitten taas veti kätensä takaisin, katso, silloin tuli hänen veljensä ulos, ja kätilövaimo sanoi: "Minkä repeämän oletkaan reväissyt itsellesi!" Hän sai nimen Peres. Sitten tuli hänen veljensä, jonka kädessä oli punainen lanka, ja hän sai nimen Sera. Joosef vietiin Egyptiin, ja Potifar, egyptiläinen mies, joka oli faraon varainhoitaja ja henkivartioston päämies, osti hänet ismaelilaisilta, jotka olivat hänet sinne tuoneet. Herra oli Joosefin kanssa, niin että hän menestyi. Hän oli isäntänsä, egyptiläisen, talossa. Hänen isäntänsä näki, että Herra oli hänen kanssaan ja että Herra antoi kaiken, mitä hän teki, menestyä hänen käsissään. Niin Joosef saavutti hänen suosionsa ja sai palvella häntä. Hän asetti hänet talonsa hoitajaksi ja uskoi hänen haltuunsa kaikki, mitä hänellä oli. Siitä ajasta lähtien, kun hän oli uskonut hänen hoitoonsa talonsa ja kaiken, mitä hänellä oli, Herra siunasi egyptiläisen taloa Joosefin tähden. Herran siunaus oli kaikessa, mitä hänellä oli kotona ja kedolla. Hän jätti Joosefin haltuun kaiken, mitä hänellä oli, eikä hän itse välittänyt mistään, paitsi ruoasta, jota söi. Joosefilla oli kaunis vartalo ja kauniit kasvot. Sitten tapahtui jonkin ajan kuluttua, että hänen isäntänsä puoliso iski silmänsä Joosefiin ja sanoi: "Makaa kanssani." Mutta hän kieltäytyi ja sanoi isäntänsä puolisolle: "Katso, isäntäni ei itse välitä mistään, mitä talossa on, vaan on uskonut minun haltuuni kaiken, mitä hänellä on. Hänellä ei ole tässä talossa enempää valtaa kuin minulla, eikä hän ole kieltänyt minulta mitään, paitsi sinut, koska olet hänen puolisonsa. Kuinka siis tekisin niin suuren vääryyden ja rikkoisin Jumalaa vastaan!" Vaikka vaimo joka päivä puhui sellaista Joosefille, tämä ei suostunut makaamaan hänen vieressään eikä olemaan hänen kanssaan. Mutta eräänä päivänä, kun Joosef tuli taloon toimittamaan askareitaan eikä ketään talonväestä ollut sisällä saapuvilla, hän tarttui Joosefin viittaan ja sanoi: "Makaa kanssani." Mutta tämä jätti viittansa hänen käsiinsä, pakeni ja riensi ulos. Kun hän nyt huomasi, että Joosef oli jättänyt viittansa hänen käsiinsä ja paennut ulos, hän huusi talonväkeään ja sanoi heille näin: "Katsokaa, hän on tuonut meille heprealaisen miehen pitämään meitä pilkkanaan. Tämä tuli luokseni maatakseen kanssani, mutta minä huusin kovalla äänellä. Kun hän kuuli minun kirkaisevan ja huutavan, hän jätti viittansa viereeni, pakeni ja riensi ulos." Hän pani viitan viereensä siihen asti, kunnes Joosefin isäntä tuli kotiin. Hän puhui hänelle samalla tavalla, sanoen: "Tuo heprealainen orja, jonka olet tuonut meille, tuli luokseni pitämään minua pilkkanaan. Mutta kun kirkaisin ja huusin, hän jätti viittansa viereeni ja pakeni ulos." Kun hänen isäntänsä kuuli puolisonsa kertovan ja sanovan: "Näin orjasi on tehnyt minulle", syttyi hänen vihansa. Joosefin isäntä otti hänet ja pani hänet vankilaan, paikkaan, jossa kuninkaan vankeja säilytettiin. Hän jäi siihen vankilaan. Mutta Herra oli Joosefin kanssa ja oli hänelle suosiollinen ja päästi hänet vankilan päällikön armoihin. Vankilan päällikkö uskoi kaikki vangit, jotka vankilassa olivat, Joosefin haltuun. Kaikki, mitä siellä toimitettiin, tehtiin hänen toimestaan. Vankilan päällikkö ei valvonut ollenkaan Joosefille uskottua, sillä Herra oli Joosefin kanssa. Herra antoi menestyä sen, mitä hän teki. Jonkin ajan kuluttua tapahtui, että Egyptin kuninkaan juomanlaskija ja leipuri rikkoivat herraansa, Egyptin kuningasta, vastaan. Farao vihastui näihin kahteen hoviherraansa, ylimpään juomanlaskijaan ja ylimpään leipuriin, ja pani heidät vankilaan henkivartioston päämiehen taloon, samaan vankilaan, jossa Joosef oli vankina. Henkivartioston päällikkö antoi heille Joosefin heitä palvelemaan. He olivat jonkin aikaa vankilassa. Ollessaan vankilassa vangittuina he molemmat, Egyptin kuninkaan juomanlaskija ja leipuri, näkivät samana yönä unta, kumpikin unensa. Kummankin unella oli oma selityksensä. Kun Joosef aamulla tuli heidän luokseen, hän huomasi heidät alakuloisiksi. Hän kysyi faraon hoviherroilta, jotka olivat hänen kanssaan vankilassa hänen isäntänsä talossa: "Miksi olette tänään niin murheellisen näköisiä?" He vastasivat hänelle: "Olemme kumpikin nähneet unen, eikä ole niille selittäjää." Joosef sanoi heille: "Unien selitykset ovat Jumalan. Kertokaa kuitenkin minulle." Niin ylin juomanlaskija kertoi unensa Joosefille ja sanoi hänelle: "Näin unta, ja katso, edessäni oli viinipuu. Viinipuussa oli kolme oksaa, ja samassa kun se alkoi versoa, sen kukat puhkesivat ja marjat kypsyivät sen tertuissa. Minulla oli faraon malja kädessäni, ja otin marjat ja pusersin niistä mehun faraon maljaan ja annoin maljan faraon käteen." Joosef sanoi hänelle: "Tämä on sen selitys: kolme oksaa merkitsee kolmea päivää. Kolmen päivän kuluttua farao korottaa pääsi ja asettaa sinut takaisin virkaasi. Sinä annat faraon maljan hänen käteensä kuten ennenkin, kun olit hänen juomanlaskijansa. Mutta muista minua, kun sinun käy hyvin, ja osoita minua kohtaan laupeutta mainitsemalla minusta faraolle ja toimittamalla minut pois tästä talosta. Sillä minut on varastettu heprealaisten maasta, enkä ole täälläkään tehnyt mitään, mistä minut olisi tullut panna tähän vankikuoppaan." Kun ylin leipuri näki, että Joosef antoi hyvän selityksen, hän sanoi hänelle: "Minäkin näin unen, ja katso, kolme vehnäleipäkoria oli pääni päällä. Ylimmässä korissa oli kaikenlaisia leivoksia faraon syötäväksi, mutta linnut söivät ne korista, joka oli minun pääni päällä." Joosef vastasi ja sanoi: "Tämä on sen selitys: kolme koria merkitsee kolmea päivää. Kolmen päivän kuluttua farao korottaa pääsi ripustamalla sinut hirsipuuhun, ja taivaan linnut syövät lihasi." Kolmantena päivänä sen jälkeen, faraon syntymäpäivänä, farao laittoi pidot kaikille palvelijoilleen. Silloin hän korotti palvelijoidensa joukosta sekä ylimmän juomanlaskijan että ylimmän leipurin pään. Ylimmän juomanlaskijan hän asetti hänen entiseen juomanlaskijan toimeensa, niin että hän sai antaa maljan faraon käteen. Mutta ylimmän leipurin hän hirtätti, niin kuin Joosef oli heille selityksessään sanonut. Mutta ylin juomanlaskija ei muistanut Joosefia, vaan unohti hänet. Kahden vuoden kuluttua tapahtui, että farao näki unen. Hän oli seisovinaan Niilin rannalla. Katso, virrasta nousi seitsemän kaunista ja lihavaa lehmää, jotka kävivät laitumella kaislikossa. Katso, niiden jälkeen nousi virrasta toiset seitsemän lehmää, rumia ja laihoja. Ne asettuivat edellisten lehmien viereen virran rannalle. Rumat ja laihat lehmät söivät seitsemän kaunista ja lihavaa lehmää. Siihen farao heräsi. Mutta hän nukahti uudestaan ja näki toisen unen: seitsemän paksua ja kaunista tähkää kasvoi samassa korressa. Katso, niiden jälkeen kasvoi vielä seitsemän tähkää, ohutta ja itätuulen polttamaa. Ohuet tähkät nielivät seitsemän paksua ja täyteläistä tähkää. Siihen farao heräsi, ja katso, se oli ollut unta. Mutta aamulla hänen mielensä oli levoton, ja hän lähetti kutsumaan eteensä kaikki Egyptin tietäjät ja kaikki viisaat. Farao kertoi heille unensa, mutta ei ollut ketään, joka olisi selittänyt ne faraolle. Silloin ylin juomanlaskija puhui faraolle sanoen: "Nyt minä muistan syntini. Farao oli vihastunut palvelijoihinsa, ja hän pani minut vankilaan henkivartijoiden päämiehen taloon, minut ja ylimmän leipurin. Me molemmat, minä ja hän, näimme samana yönä unta. Näimme kumpikin unemme, jolle oli oma selityksensä. Siellä oli kanssamme heprealainen nuorukainen, henkivartijoiden päämiehen palvelija. Kerroimme hänelle unemme. Hän selitti ne meille. Hän selitti, mitä kummankin uni merkitsi. Niin kuin hän meille oli selittänyt, niin kävikin: minut asetettiin entiseen virkaani, toinen hirtettiin." Silloin farao lähetti kutsumaan Joosefin eteensä. Hänet tuotiin kiireesti vankikuopasta. Hän ajatti hiuksensa, vaihtoi vaatteensa ja tuli faraon eteen. Farao sanoi Joosefille: "Minä olen nähnyt unen, eikä ole sille selittäjää, mutta olen kuullut kerrottavan sinusta, että kun kuulet unen, voit sen selittää." Joosef vastasi faraolle sanoen: "En minä, mutta Jumala antaa faraolle suotuisan vastauksen." Farao puhui Joosefille: "Näin unen: Seisoin Niilin rannalla. Katso, virrasta nousi seitsemän lihavaa ja kaunista lehmää, jotka kävivät laitumella kaislikossa. Katso, niiden jälkeen nousi virrasta toiset seitsemän lehmää, kurjia, kovin rumia ja laihoja. En ole koko Egyptin maassa nähnyt niin rumia kuin ne. Laihat ja rumat lehmät söivät ensimmäiset, lihavat lehmät. Mutta vaikka ne olivat nielleet nämä, ei voinut huomata, että ne olivat nielleet ne, vaan ne olivat näöltään yhtä rumia kuin ennenkin. Silloin heräsin. Mutta taas näin unta: seitsemän täyteläistä ja kaunista tähkää kasvoi samassa oljessa. Katso, niiden jälkeen kasvoi vielä seitsemän tähkää, kuivunutta, ohutta ja itätuulen polttamaa. Ohuet tähkät nielivät seitsemän kaunista tähkää. Kerroin tämän tietäjille, mutta kukaan ei kyennyt sanomaan minulle, mitä se merkitsee." Niin Joosef sanoi faraolle: "Faraon unet merkitsevät kumpikin samaa. Jumala on ilmaissut faraolle, mitä hän on tekevä. Seitsemän kaunista lehmää ovat seitsemän vuotta, seitsemän kaunista tähkää ovat myös seitsemän vuotta. Unilla on sama merkitys. Seitsemän laihaa ja rumaa lehmää, jotka nousivat niiden jälkeen, ovat seitsemän vuotta, ja seitsemän tyhjää, itätuulen polttamaa tähkää ovat seitsemän nälkävuotta. Tätä tarkoitin, kun sanoin faraolle: Jumala on antanut faraon nähdä, mitä hän on tekevä. Katso, tulee seitsemän vuotta, jolloin on suuri viljavuus koko Egyptin maassa. Mutta niitä seuraa seitsemän sellaista nälkävuotta, että Egyptin maan entinen viljavuus kokonaan unohtuu, ja nälänhätä tuottaa maalle häviön. Silloin ei enää tiedetä mitään maassa vallinneesta viljavuudesta sitä seuraavan nälänhädän vuoksi, sillä se on oleva erittäin kova. Mutta että uni toistui faraolle, se tietää, että Jumala on asian varmasti päättänyt ja että Jumala antaa sen pian tapahtua. Nyt valitkoon farao ymmärtäväisen ja taitavan miehen ja asettakoon hänet Egyptin hallitusmieheksi. Näin tehköön farao: asettakoon päällysmiehiä maahan ja ottakoon viidennen osan Egyptin maan sadosta seitsemänä viljavuotena. Koottakoon näinä hyvinä vuosina, jotka tulevat, kaikki niiden sato ja koottakoon viljaa faraon haltuun, talletettakoon sato kaupunkeihin ja säilytettäköön, niin että maalla on viljaa säästössä seitsemän nälkävuoden varalle, jotka kohtaavat Egyptin maata, eikä maa joudu perikatoon nälänhädän aikana." Puhe oli hyvä faraon ja kaikkien hänen palvelijoidensa silmissä. Farao sanoi palvelijoilleen: "Voisimmeko löytää ketään, jossa on Jumalan Henki niin kuin tässä?" Farao sanoi Joosefille: "Koska Jumala on ilmoittanut sinulle kaiken tämän, ei ole ketään toista niin ymmärtäväistä ja taitavaa kuin sinä. Hoida sinä taloani, ja käskyäsi totelkoon koko kansani. Ainoastaan valtaistuimen puolesta olen sinua korkeampi." Farao sanoi Joosefille: "Katso, olen asettanut sinut koko Egyptin maan hallitsijaksi." Farao otti sinettisormuksensa kädestään, pani sen Joosefin käteen, puetti hänen ylleen hienot pellavavaatteet ja ripusti kultakäädyt hänen kaulaansa. Hän antoi hänen ajaa omissa, lähinnä parhaissa vaunuissaan, hänen edellään huudettiin: abrek! ja hänet oli asetettu koko Egyptin maan hallitsijaksi. Farao sanoi Joosefille: "Minä olen farao, mutta sinun tahtomattasi älköön kukaan nostako kättä tai jalkaa koko Egyptin maassa." Farao nimitti Joosefin Saafenat-Paneahiksi ja antoi hänelle puolisoksi Aasenatin, Oonin papin Poti-Feran tyttären. Joosef lähti tarkastamaan Egyptin maata. Joosef oli kolmenkymmenen vuoden vanha, kun hän tuli faraon, Egyptin kuninkaan, palvelijaksi. Joosef lähti faraon luota ja kulki läpi koko Egyptin maan. Seitsemänä viljavuotena maa kasvoi hyvin runsaasti. Näinä seitsemänä hyvänä vuotena, jotka tulivat Egyptin maahan, hän kokosi kaikkea viljaa ja talletti sen kaupunkeihin. Hän talletti kuhunkin kaupunkiin sen viljan, joka tuotiin ympäristön vainioilta. Joosef kokosi viljaa kuin meren hiekkaa, hyvin suuret määrät, siihen asti että lakattiin sitä mittaamasta, sillä se ei ollut enää mitattavissa. Joosefille syntyi, ennen kuin nälkävuosi tuli, kaksi poikaa, jotka Aasenat, Oonin papin Poti-Feran tytär, synnytti hänelle. Esikoiselle Joosef antoi nimen Manasse, "sillä", hän sanoi, "Jumala on saattanut minut unohtamaan kaikki vaivani ja koko isäni kodin." Toiselle hän antoi nimen Efraim, "sillä", hän sanoi, "Jumala on tehnyt minut hedelmälliseksi kärsimysteni maassa." Ne seitsemän viljavuotta, jotka tulivat Egyptin maahan, tulivat täyteen. Sen jälkeen alkoi seitsemän nälkävuotta, niin kuin Joosef oli sanonut, ja nälänhätä tuli kaikkiin maihin, mutta Egyptin maassa oli leipäviljaa kaikkialla. Sitten koko Egyptin maa näki nälkää, ja kansa huusi faraolta leipää. Silloin farao sanoi kaikille egyptiläisille: "Menkää Joosefin luo ja tehkää, mitä hän käskee teidän tehdä." Kun nälkä ahdisti koko maata, Joosef avasi kaikki varastot ja myi viljaa egyptiläisille. Mutta nälänhätä tuli yhä kovemmaksi Egyptin maassa. Kaikista maista tultiin Egyptiin Joosefin luo ostamaan viljaa, sillä kaikissa maissa oli kova nälänhätä. Kun Jaakob sai tietää, että Egyptissä oli viljaa, hän sanoi pojilleen: "Mitä epäröitte?" Hän sanoi: "Katso, olen kuullut, että Egyptissä on viljaa. Menkää sinne ja ostakaa meille sieltä viljaa, että pysyisimme hengissä emmekä kuolisi." Kymmenen Joosefin veljeä lähti ostamaan viljaa Egyptistä. Mutta Benjaminia, Joosefin veljeä, Jaakob ei lähettänyt hänen veljiensä mukana, sillä hän pelkäsi, että häntä kohtaisi jokin onnettomuus. Niin Israelin pojat tulivat muiden tulijoiden mukana ostamaan viljaa, sillä Kanaanin maassa oli nälänhätä. Joosef oli käskynhaltijana maassa. Hän myi viljaa kaikelle maan kansalle. Niin Joosefin veljet tulivat ja kumartuivat hänen edessään kasvoilleen maahan. Joosef näki veljensä ja tunsi heidät, mutta tekeytyi heille vieraaksi, puhutteli heitä ankarasti ja kysyi heiltä: "Mistä tulette?" He vastasivat: "Kanaanin maasta tulemme ostamaan ruokaa." Joosef tunsi veljensä, mutta he eivät tunteneet häntä. Joosef muisti unet, jotka hän oli nähnyt heistä, ja sanoi heille: "Te olette vakoojia. Olette tulleet katsomaan, mistä maa olisi avoin." He vastasivat hänelle: "Ei, herra, palvelijasi ovat tulleet ostamaan elintarpeita. Olemme kaikki saman miehen poikia, olemme rehellisiä miehiä. Palvelijasi eivät ole vakoojia." Mutta hän sanoi heille: "Ei ole niin, vaan te olette tulleet katsomaan, mistä maa olisi avoin." He vastasivat: "Meitä, palvelijoitasi, on kaksitoista veljestä, saman miehen poikia Kanaanin maasta. Nuorin on nyt kotona isämme luona, ja yhtä ei enää ole." Joosef sanoi heille: "Niin on, kuin olen teille puhunut: te olette vakoojia. Näin te tulette koeteltaviksi: niin totta kuin farao elää, te ette pääse täältä lähtemään, ellei nuorin veljenne tule tänne. Lähettäkää yksi joukostanne noutamaan veljenne tänne, mutta teidän muiden pitää jäädä tänne vangeiksi, että koeteltaisiin, oletteko puhuneet totta. Muuten, niin totta kuin farao elää, te olette vakoojia." Sitten hän pani heidät vankilaan kolmeksi päiväksi. Kolmantena päivänä Joosef sanoi heille: "Jos tahdotte elää, tehkää näin, sillä minä olen Jumalaa pelkäävä: jos olette rehellisiä miehiä, jääköön teistä veljeksistä yksi vangiksi vankilaan, jossa teitä säilytettiin, mutta te muut menkää viemään kotiin viljaa perheittenne nälänhätään. Tuokaa nuorin veljenne luokseni. Jos teidän puheenne siten vahvistuu todeksi, vältätte kuoleman." Heidän täytyi tehdä niin. Mutta he sanoivat toinen toiselleen: "Totisesti, me olemme syylliset sen tähden, mitä teimme veljellemme. Sillä me näimme hänen sielunsa tuskan, kun hän anoi meiltä armoa, emmekä kuulleet häntä. Sen tähden tämä tuska on tullut meille." Ruuben vastasi heille sanoen: "Enkö sanonut teille: 'Älkää tehkö pahoin nuorukaista vastaan!' Mutta ette kuulleet minua. Katsokaa, nyt kostetaan hänen verensä." Mutta he eivät tienneet, että Joosef ymmärsi heitä, sillä hän puhui heille tulkin kautta. Hän kääntyi heistä pois ja itki. Sitten hän kääntyi taas heihin päin ja puhui heidän kanssaan. Hän otti heidän joukostaan Simeonin ja vangitutti hänet heidän nähtensä. Joosef käski täyttää heidän säkkinsä viljalla ja panna jokaisen rahat takaisin hänen säkkiinsä sekä antaa heille evästä matkalle. Heille tehtiin niin. He sälyttivät viljansa aasien selkään ja lähtivät sieltä. Kun sitten eräs heistä yöpymispaikassa avasi säkkinsä syöttääkseen aasiaan, hän huomasi rahansa säkin suussa. Hän sanoi veljilleen: "Minulle on annettu rahani takaisin. Katso, se on säkissäni." Silloin heidän sydämensä vavahti, ja he katsoivat säikähtyneinä toisiinsa sanoen: "Mitä Jumala on meille tehnyt?" Tultuaan isänsä Jaakobin luo Kanaanin maahan he ilmoittivat hänelle kaikki, mitä heille oli tapahtunut, ja sanoivat: "Mies, joka on sen maan valtiaana, puhutteli meitä ankarasti ja kohteli meitä, kuin olisimme olleet maata vakoilemassa. Mutta sanoimme hänelle: 'Olemme rehellisiä miehiä emmekä mitään vakoojia. Meitä on kaksitoista veljestä saman isän poikia. Yhtä ei enää ole, ja nuorin on nyt kotona isämme luona Kanaanin maassa.' Mutta mies, sen maan valtias, sanoi meille: 'Siitä saan tietää, oletteko te rehellisiä miehiä: jättäkää yksi veljistänne luokseni. Ottakaa sitten viljaa perheittenne nälänhätään. Menkää ja tuokaa nuorin veljenne luokseni saadakseni tietää, ettette ole vakoojia, vaan rehellisiä miehiä. Sitten annan teille veljenne takaisin, ja te saatte vapaasti liikkua maassa.'" Kun he sitten tyhjensivät säkkinsä, niin, katso, kunkin rahakukkaro oli hänen säkissään. Nähdessään rahakukkaronsa he sekä heidän isänsä pelästyivät. Heidän isänsä Jaakob sanoi heille: "Teette minut lapsettomaksi. Joosefia ei enää ole, Simeonia ei enää ole, ja Benjamininkin tahdotte viedä minulta. Tämä kaikki kohtaa minua." Ruuben vastasi isälleen sanoen: "Saat surmata molemmat poikani, jos en tuo häntä sinulle takaisin. Anna hänet huostaani, niin minä tuon hänet sinulle takaisin." Mutta hän sanoi: "Poikani ei saa lähteä kanssanne, sillä hänen veljensä on kuollut, ja hän on yksin jäljellä. Jos onnettomuus kohtaa häntä matkalla, jolle aiotte lähteä, saatatte harmaat hapseni vaipumaan murheella hautaan." Maassa oli kova nälänhätä. Kun he olivat syöneet loppuun viljan, jonka olivat tuoneet Egyptistä, heidän isänsä sanoi heille: "Menkää jälleen ostamaan meille vähän ruokaa." Juuda vastasi hänelle sanoen: "Mies teroitti meille teroittamalla: 'Ette saa tulla kasvojeni eteen, ellei veljenne ole kanssanne.' Jos annat veljemme seurata mukanamme, lähdemme ostamaan sinulle elintarpeita. Mutta jos et anna, emme lähde. Sillä mies sanoi meille: 'Ette saa tulla kasvojeni eteen, ellei veljenne ole kanssanne.'" Israel sanoi: "Minkä tähden teitte niin pahasti minua kohtaan, että ilmaisitte tuolle miehelle teillä olevan vielä veljen?" He vastasivat: "Mies kyseli todella tarkasti meistä ja suvustamme, sanoen: 'Elääkö isänne vielä? Onko teillä vielä veljeä?' Silloin ilmoitimme hänelle, kuten asia on. Saatoimmeko tietää, että hän sanoisi: 'Tuokaa veljenne tänne'?" Juuda sanoi isälleen Israelille: "Anna nuorukaisen seurata mukanani, niin me nousemme ja lähdemme matkalle, että jäisimme eloon, sekä me että sinä, vaimomme ja lapsemme, emmekä kuolisi. Minä vastaan hänestä, minun kädestäni saat vaatia hänet. Jos en tuo häntä takaisin luoksesi ja aseta häntä eteesi, olen syyllinen edessäsi koko elinaikani. Totisesti, jos emme olisi näin vitkastelleet, olisimme jo kaksikin kertaa palanneet sieltä." Silloin heidän isänsä Israel sanoi heille: "Jos niin on, tehkää ainakin tämä: ottakaa säkkeihinne maan parhaimpia tuotteita ja viekää ne miehelle lahjaksi: vähän balsamia ja vähän hunajaa, kumihartsia ja mirhaa, pähkinöitä ja manteleita. Ottakaa mukaanne kaksinkertainen raha, niin että viette takaisin rahan, joka palautettiin säkkienne suussa. Ehkä se oli erehdys. Ottakaa mukaanne myös veljenne, nouskaa ja menkää jälleen miehen luo. Jumala, Kaikkivaltias, suokoon, että mies tekisi teille laupeuden ja antaisi toisen veljenne sekä Benjaminin palata kotiin kanssanne. Mutta jos tulen lapsettomaksi, tulen lapsettomaksi." Miehet ottivat mukaansa lahjan ja kaksinkertaisen rahan sekä myös Benjaminin, nousivat, menivät Egyptiin ja astuivat Joosefin eteen. Kun Joosef näki Benjaminin heidän seurassaan, hän sanoi huoneenhaltijalleen: "Vie nämä miehet sisään. Teurasta teuras ja valmista se, sillä miehet saavat syödä päivällistä kanssani." Mies teki, kuten Joosef oli käskenyt, ja vei miehet Joosefin taloon. Mutta miehet pelkäsivät, kun heitä vietiin Joosefin taloon, arvellen: "Sen rahan tähden, joka viime kerralla tuli takaisin säkeissämme, he nyt vievät meitä tänne hyökätäkseen ja karatakseen kimppuumme ottaakseen meidät orjiksi ja anastaakseen aasimme." Niin he menivät Joosefin huoneenhaltijan luo ja puhuttelivat häntä talon ovella. He sanoivat: "Oi kuule, herra, me olemme kerran ennen käyneet täällä ostamassa elintarpeita. Kun tulimme yöpaikkaan ja avasimme säkkimme, niin, katso, jokaisen raha oli hänen säkkinsä suussa täysipainoisena. Olemme nyt tuoneet ne mukanamme takaisin. Olemme tuoneet mukanamme toisenkin rahan ostaaksemme viljaa elatukseksemme. Emme tiedä, kuka on pannut rahamme säkkeihimme." Hän vastasi: "Olkaa rauhassa, älkää pelätkö. Teidän Jumalanne ja teidän isänne Jumala on antanut teidän löytää aarteen säkeistänne. Teidän rahanne on tullut minulle." Sitten hän toi heidän luokseen Simeonin. Hän vei miehet Joosefin taloon ja antoi heille vettä jalkojen pesuun ja rehua heidän aaseilleen. He laittoivat lahjansa järjestykseen siihen asti, kunnes Joosef tulisi päivälliselle. Sillä he olivat kuulleet, että saisivat aterioida siellä. Kun Joosef oli tullut kotiin, he veivät hänelle taloon lahjat, jotka heillä oli mukanaan, ja kumartuivat maahan hänen edessään. Hän tervehti heitä ja kysyi: "Kuinka voi teidän vanha isänne, josta puhuitte? Vieläkö hän elää?" He vastasivat: "Palvelijasi, meidän isämme, voi hyvin. Hän elää vielä" ja he kumartuivat ja heittäytyivät maahan. Hän nosti silmänsä ja näki veljensä Benjaminin, äitinsä pojan, ja kysyi: "Onko tämä teidän nuorin veljenne, josta puhuitte?" Sitten hän sanoi: "Jumala olkoon sinulle, poikani, armollinen." Silloin Joosef keskeytti äkkiä puheensa, sillä nähdessään veljensä hän tuli sydämessään liikutetuksi ja etsi tilaisuutta itkeäkseen. Niin hän meni sisähuoneeseen ja itki siellä. Pestyään kasvonsa hän tuli sieltä pois, hillitsi itsensä ja käski: "Tarjotkaa ruokaa." Tarjottiin erikseen hänelle ja erikseen heille ja erikseen egyptiläisille, jotka aterioivat hänen kanssaan. Egyptiläiset näet eivät voi syödä yhdessä heprealaisten kanssa, sillä se on egyptiläisille kauhistus. He istuivat vastapäätä häntä iän mukaan esikoinen ensimmäisenä ja nuorin viimeisenä. Ihmetellen miehet katselivat toisiaan. Hän antoi kantaa omasta pöydästään ruokia heille, ja Benjaminin annos oli viisi kertaa suurempi kuin kaikkien muiden. He joivat hänen kanssaan ja juopuivat. Joosef käski huoneenhaltijaansa sanoen: "Täytä miesten säkit viljalla, niin paljon kuin he voivat kuljettaa, ja pane jokaisen raha hänen säkkinsä suuhun. Nuorimman säkin suuhun pane minun maljani, tuo hopeamalja, lisäksi hänen viljarahansa." Hän teki, niin kuin Joosef käski. Aamulla päivän valjetessa miehet saivat aaseineen lähteä matkaan. Kun he olivat ehtineet vähän matkaa kaupungin ulkopuolelle, Joosef sanoi huoneenhaltijalleen: "Nouse ja aja miehiä takaa, ja kun saavutat heidät, sano heille: 'Minkä tähden olette palkinneet hyvän pahalla? Eikö tämä ole juuri se, josta isäntäni juo ja jolla hän ennustaa. Te olette tehneet väärin näin menetellessänne.'" Kun hän sitten saavutti heidät, hän sanoi heille nämä sanat. He vastasivat hänelle: "Minkä tähden herramme sanoo näin? Pois se, että palvelijasi tekisivät niin! Katso, rahan, jonka löysimme säkkiemme suusta, me olemme tuoneet takaisin sinulle Kanaanin maasta. Kuinka siis olisimme varastaneet hopeaa tai kultaa herrasi talosta? Se palvelijoistasi, jolta se löydetään, kuolkoon, ja me muut tulemme herramme orjiksi." Hän vastasi: "Olkoon niin, kuin olette puhuneet. Se, jolta se löydetään, olkoon orjani. Mutta te muut pääsette vapaiksi." He laskivat nopeasti säkkinsä maahan, ja jokainen avasi säkkinsä. Hän etsi alkaen vanhimmasta ja lopettaen nuorimpaan, ja malja löytyi Benjaminin säkistä. Silloin he repäisivät vaatteensa, kuormasivat kukin tavaransa aasinsa selkään ja palasivat kaupunkiin. Juuda meni veljineen Joosefin taloon, jossa tämä vielä oli, ja he lankesivat maahan hänen eteensä. Joosef sanoi heille: "Mitä olettekaan tehneet! Ettekö tienneet, että minun kaltaiseni mies saa salaisuudet ilmi?" Juuda vastasi: "Mitä sanoisimmekaan herralleni, mitä puhuisimme ja millä puolustautuisimme! Jumala on paljastanut palvelijoittesi syyllisyyden. Katso, me olemme herrani orjat, niin hyvin me muut kuin se, jolta malja löytyi." Hän sanoi: "Pois se, että minä tekisin niin! Se, jolta malja löytyi, olkoon orjani, mutta te muut menkää rauhassa kotiin isänne luo." Silloin Juuda astui hänen eteensä ja sanoi: "Oi herrani, salli palvelijasi puhua sana herrani kuullen, älköönkä vihasi syttykö palvelijaasi kohtaan, sillä olet kuin itse farao! Herrani kysyi palvelijoiltaan sanoen: 'Onko teillä isää tai veljeä?' Me vastasimme herralleni: 'Meillä on kotona vanha isä ja veli, joka on syntynyt hänen vanhoilla päivillään ja on vielä nuori. Mutta tämän veli on kuollut, ja niin hän on jäänyt yksin äidistään, ja hänen isänsä rakastaa häntä.' Sanoit palvelijoillesi: 'Tuokaa hänet tänne luokseni, että silmäni saisivat katsella häntä.' Sanoimme herralleni: 'Nuorukainen ei voi jättää isäänsä, sillä jos hän jättäisi isänsä, tämä kuolisi.' Mutta sinä sanoit palvelijoillesi: 'Jos nuorin veljenne ei tule tänne kanssanne, älkää enää näyttäytykö kasvojeni edessä.' Menimme kotiin palvelijasi, minun isäni, luo ja kerroimme hänelle herrani sanat. Niin isämme sanoi: 'Menkää jälleen ostamaan meille vähän elintarpeita.' Me sanoimme: 'Emme voi lähteä sinne. Me lähdemme ainoastaan, jos nuorin veljemme seuraa mukanamme, sillä emme voi näyttäytyä sen miehen kasvojen edessä, ellei nuorin veljemme ole mukanamme.' Palvelijasi, minun isäni, sanoi meille: 'Tiedättehän itse, että vaimoni synnytti minulle kaksi poikaa. Toinen lähti pois luotani, ja sanoin: Varmaan hänet on raadeltu kuoliaaksi, enkä ole häntä sen jälkeen nähnyt. Jos nyt viette minulta tämänkin ja jos onnettomuus kohtaa häntä, saatatte harmaat hapseni vaipumaan tuskalla hautaan.' Jos nyt tulisin kotiin palvelijasi, isäni, luo eikä meillä olisi mukanamme nuorukaista, johon hän on kaikesta sielustaan kiintynyt, hän kuolisi nähdessään, ettei nuorukainen ole kanssamme, ja me, palvelijasi, saattaisimme palvelijasi, isämme, harmaat hapset vaipumaan murheella hautaan. Sillä palvelijasi on luvannut isälleen vastata nuorukaisesta ja sanonut: 'Jos en tuo häntä takaisin luoksesi, olen syyllinen isäni edessä koko elinaikani.' Jääköön siis palvelijasi herralleni orjaksi nuorukaisen sijaan, ja nuorukainen menköön kotiin veljiensä kanssa. Sillä kuinka menen kotiin isäni luo, ellei nuorukainen ole kanssani? En voi nähdä sitä surkeutta, joka tulee isäni osaksi." Joosef ei voinut kauemmin hillitä itseään kaikkien niiden nähden, jotka seisoivat hänen ympärillään. Hän huusi: "Antakaa kaikkien mennä pois luotani!" Niin ei ollut ketään paikalla, kun Joosef ilmaisi itsensä veljilleen. Hän purskahti ääneen itkemään, niin että egyptiläiset ja faraon hoviväki kuulivat sen. Joosef sanoi veljilleen: "Minä olen Joosef. Vieläkö isäni elää?" Mutta hänen veljensä eivät voineet vastata hänelle, niin hämmästyksissään he olivat hänen edessään. Joosef sanoi veljilleen: "Tulkaa tänne luokseni." He tulivat. Hän sanoi: "Minä olen Joosef, veljenne, jonka myitte Egyptiin. Mutta älkää nyt olko murheissanne älkääkä pahoitelko sitä, että olette myyneet minut tänne, sillä Jumala on lähettänyt minut edellänne pitääkseen teidät hengissä. Kaksi vuotta nälänhätä on nyt ollut maassa, ja vielä on jäljellä viisi vuotta, joina ei kynnetä eikä eloa korjata. Jumala lähetti minut edellänne säilyttääkseen teille siemenen maan päällä ja pitääkseen teidät hengissä pelastukseksi monille. Ette siis te ole lähettäneet minua tänne, vaan Jumala. Hän asetti minut faraon neuvonantajaksi ja koko hänen hovinsa herraksi ja koko Egyptin maan valtiaaksi. Menkää, rientäkää isäni luo ja sanokaa hänelle: 'Näin sanoo poikasi Joosef: Jumala on asettanut minut koko Egyptin herraksi, tule luokseni, älä viivyttele! Asetut Goosenin maakuntaan ja olet minua lähellä, sinä, lapsesi ja lastesi lapset, lampaasi, vuohesi ja nautasi, kaikki, mitä sinulla on. Elätän sinua siellä – vielä on näet viisi nälkävuotta – niin ettet sinä eikä perheesi eikä kukaan omaisistasi sorru puutteeseen.' Katso, näette omin silmin, ja myös veljeni Benjamin näkee, että suullani teille puhun. Kertokaa siis isällenne kaikesta siitä kunniasta, joka on tullut osakseni Egyptissä, ja kaikesta, mitä olette nähneet, ja rientäkää ja tuokaa isäni tänne." Hän lankesi veljensä Benjaminin kaulaan ja itki, ja myös Benjamin itki hänen kaulassaan. Hän suuteli kaikkia veljiään ja itki heidän rinnoillaan. Sen jälkeen hänen veljensä puhelivat hänen kanssaan. Kun sanoma siitä, että Joosefin veljet olivat saapuneet, kuului faraon hoviin, se oli faraon ja kaikkien hänen palvelijoidensa mieleen. Farao sanoi Joosefille: "Sano veljillesi: 'Tehkää näin: sälyttäkää kuormat juhtienne selkään ja lähtekää kotiin Kanaanin maahan, ottakaa isänne ja perheenne ja tulkaa luokseni, niin annan teille parasta, mitä Egyptissä on, ja syötte maan lihavuudesta.' Näin sinun on käskettävä heitä: 'Tehkää näin: ottakaa itsellenne vaunuja Egyptin maasta lapsianne ja vaimojanne varten ja tuokaa isänne ja tulkaa. Älkää surko taloustavaroitanne, sillä se, mikä on parasta koko Egyptin maassa, on oleva omaanne.'" Israelin pojat tekivät niin, ja Joosef antoi heille vaunuja faraon käskyn mukaan sekä evästä matkaa varten. Hän antoi kullekin heistä juhlapuvun, mutta Benjaminille hän antoi kolmesataa hopeasekeliä sekä viisi juhlapukua. Samoin hän lähetti isälleen lahjaksi kymmenen aasia, jotka olivat kuormitetut Egyptin parhaimmilla tavaroilla, ja kymmenen aasintammaa, jotka kantoivat viljaa ja leipää sekä eväitä hänen isälleen matkaa varten. Hän päästi veljensä menemään ja sanoi heille: "Älkää riidelkö matkalla." He lähtivät Egyptistä ja tulivat isänsä Jaakobin luo Kanaanin maahan. He kertoivat hänelle ja sanoivat: "Joosef on vielä elossa ja on koko Egyptin maan valtias." Mutta hänen sydämensä pysyi kylmänä, sillä hän ei uskonut heitä. Niin he kertoivat hänelle kaiken, mitä Joosef oli puhunut heille. Kun hän näki vaunut, jotka Joosef oli lähettänyt häntä tuomaan, elpyi heidän isänsä Jaakobin henki. Israel sanoi: "Nyt on minulla kyllin. Poikani Joosef elää vielä, minä menen häntä katsomaan, ennen kuin kuolen." Israel lähti matkalle mukanaan kaikki, mitä hänellä oli. Kun hän saapui Beersebaan, hän uhrasi teurasuhreja isänsä Iisakin Jumalalle. Jumala puhui Israelille näyssä yöllä. Hän sanoi: "Jaakob, Jaakob!" Tämä vastasi: "Tässä olen." Niin hän sanoi: "Minä olen Jumala, isäsi Jumala. Älä pelkää mennä Egyptiin, sillä teen siellä sinusta suuren kansan. Minä menen kanssasi alas Egyptiin, ja minä myös johdatan sinut sieltä takaisin. Joosefin käsi on sulkeva silmäsi." Jaakob lähti Beersebasta, ja Israelin pojat nostivat isänsä Jaakobin, lapsensa ja vaimonsa vaunuihin, jotka farao oli lähettänyt häntä noutamaan. He ottivat karjansa ja tavaransa, jotka he olivat hankkineet Kanaanin maassa, ja tulivat Egyptiin, Jaakob sekä kaikki hänen jälkeläisensä hänen kanssaan. Hän vei mukanaan Egyptiin poikansa ja poikiensa pojat, tyttärensä ja poikiensa tyttäret, kaikki jälkeläisensä. Nämä ovat Israelin lasten nimet, niiden, jotka tulivat Egyptiin: Jaakob ja hänen poikansa. Jaakobin esikoinen oli Ruuben. Ruubenin pojat olivat Hanok, Pallu, Hesron ja Karmi. Simeonin pojat olivat Jemuel, Jaamin, Oohad, Jaakin, Soohar ja Saul, kanaanilaisen vaimon poika. Leevin pojat olivat Geerson, Kehat ja Merari. Juudan pojat olivat Eer, Oonan, Seela, Peres ja Sera. Mutta Eer ja Oonan olivat kuolleet Kanaanin maassa. Peresin pojat olivat Hesron ja Haamul. Isaskarin pojat olivat Toola, Puvva, Joob ja Simron. Sebulonin pojat olivat Sered, Eelon ja Jahleel. Nämä olivat Leean pojat. Hän synnytti heidät Jaakobille Mesopotamiassa sekä tyttären, Diinan. Näitä Jaakobin poikia ja tyttäriä oli kaikkiaan kolmekymmentä kolme henkeä. Gaadin pojat olivat Sifjon ja Haggi, Suuni ja Esbon, Eeri ja Arodi sekä Areli. Asserin pojat olivat Jimna, Jisva, Jisvi ja Beria. Heidän sisarensa oli Serah. Berian pojat olivat Heber ja Malkiel. Nämä olivat Silpan lapset, hänen, jonka Laaban antoi tyttärelleen Leealle. Hän oli synnyttänyt ne Jaakobille, kuusitoista henkeä. Raakelin, Jaakobin vaimon, pojat olivat Joosef ja Benjamin. Pojat, jotka syntyivät Joosefille Egyptin maassa, olivat Manasse ja Efraim. Nämä synnytti hänelle Aasenat, Oonin papin Poti-Feran tytär. Benjaminin pojat olivat Bela, Beker ja Asbel, Geera ja Naaman, Eehi ja Roos, Muppim ja Huppim sekä Ard. Nämä olivat Raakelin pojat, jotka olivat syntyneet Jaakobille, kaikkiaan neljätoista henkeä. Daanin poika oli Husim. Naftalin pojat olivat Jahseel, Guuni, Jeeser ja Sillem. Nämä olivat Bilhan pojat, hänen, jonka Laaban antoi tyttärelleen Raakelille. Hän oli synnyttänyt ne Jaakobille, kaikkiaan seitsemän henkeä. Kaikkiaan niitä, jotka Jaakobin kanssa siirtyivät Egyptiin ja olivat lähteneet hänen kupeistaan, paitsi Jaakobin miniöitä, oli yhteensä kuusikymmentä kuusi henkeä. Joosefin poikia, jotka syntyivät hänelle Egyptissä, oli kaksi. Jaakobin perheen jäseniä, jotka siirtyivät Egyptiin, oli kaikkiaan seitsemänkymmentä henkeä. Hän lähetti Juudan edellään Joosefin luo ilmoittamaan hänelle tulostaan Gooseniin. He tulivat Goosenin maakuntaan. Joosef valjasti vaununsa ja meni isäänsä Israelia vastaan Gooseniin. Kun hän saapui hänen eteensä, hän lankesi hänen kaulaansa ja itki kauan hänen kaulassaan. Israel sanoi Joosefille: "Nyt minä kuolen mielelläni, kun olen nähnyt kasvosi ja tiedän, että sinä vielä elät." Sen jälkeen Joosef sanoi veljilleen ja isänsä perheelle: "Menen ilmoittamaan faraolle ja sanon hänelle: 'Veljeni ja isäni perhe, jotka ovat olleet Kanaanin maassa, ovat saapuneet luokseni. Nämä miehet ovat paimenia, sillä he hoitavat karjaa. He ovat tuoneet mukanaan lampaansa, karjansa ja koko muun omaisuutensa.' Kun siis farao kutsuu teidät eteensä ja kysyy: 'Mikä on ammattinne?' vastatkaa: 'Me, palvelijasi, olemme hoitaneet karjaa nuoruudestamme tähän asti, me kuten isämmekin' – että saisitte asettua Goosenin maakuntaan. Sillä kaikki paimenet ovat egyptiläisille kauhistus." Joosef meni ja ilmoitti faraolle, sanoen: "Isäni ja veljeni ovat pikkukarjoineen ja nautoineen, kaikkine omaisuuksineen tulleet Kanaanin maasta, ja katso, he ovat Goosenin maakunnassa." Hän oli ottanut mukaansa veljiensä joukosta viisi miestä. Hän toi heidät faraon eteen. Farao kysyi hänen veljiltään: "Mikä on ammattinne?" He vastasivat faraolle: "Me, palvelijasi, olemme paimenia, me kuten isämmekin." He sanoivat vielä faraolle: "Olemme tulleet asuaksemme jonkin aikaa tässä maassa. Palvelijoillasi ei näet ollut laidunta karjalleen, koska kova nälänhätä on Kanaanin maassa. Suo siis palvelijaisi asettua Goosenin maakuntaan." Farao sanoi Joosefille: "Isäsi ja veljesi ovat tulleet luoksesi. Egyptin maa on avoinna edessäsi. Sijoita isäsi ja veljesi maan parhaaseen osaan. Asukoot Goosenin maakunnassa. Jos tiedät heidän joukossaan olevan kelvollisia miehiä, niin aseta heidät minun karjani päällysmiehiksi." Sen jälkeen Joosef toi isänsä Jaakobin sisään ja esitteli hänet faraolle. Jaakob toivotti faraolle siunausta. Farao kysyi Jaakobilta: "Kuinka monta ikävuotta sinulla on?" Jaakob vastasi faraolle: "Vaellusaikani on kestänyt sata kolmekymmentä vuotta. Vähät ja pahat ovat olleet elinvuosieni päivät eivätkä ole saavuttaneet sitä elinvuosien määrää, mikä isilläni oli vaelluksensa aikana." Jaakob toivotti faraolle siunausta ja lähti hänen luotaan. Joosef sijoitti isänsä ja veljensä Egyptin maahan ja antoi heille maaomaisuutta maan parhaasta osasta, Ramseksen maakunnasta, kuten farao oli käskenyt hänen tehdä. Joosef elätti isäänsä, veljiään ja koko isänsä perhettä antamalla jokaiselle elatusta vaimojen ja lasten luvun mukaan. Mutta missään koko maassa ei ollut leipää. Nälänhätä oli näet hyvin kova, niin että Egyptin maa ja Kanaanin maa olivat nääntymässä nälkään. Viljalla, jota ostettiin, Joosef kokosi kaiken rahan, mitä oli Egyptin maassa ja Kanaanin maassa, ja Joosef vei rahat faraon hoviin. Kun raha oli loppunut Egyptin maasta ja Kanaanin maasta, kaikki egyptiläiset tulivat Joosefin luo sanoen: "Anna meille leipää. Miksi kuolisimme silmiesi edessä? Sillä raha on loppunut." Joosef vastasi: "Tuokaa tänne karjanne. Annan teille leipää karjastanne, jos rahanne on loppunut." He toivat Joosefille karjansa, ja Joosef antoi heille leipää hevosista, lampaista, naudoista ja aaseista. Hän elätti heitä sen vuoden leivällä kaiken heidän karjansa hinnasta. Niin kului se vuosi. Seuraavana vuonna he tulivat taas hänen luokseen ja sanoivat hänelle: "Emme tahdo salata herraltamme, että raha on lopussa, ja myös eläimemme ovat joutuneet herramme omiksi. Meillä ei ole muuta jäljellä annettavana herrallemme kuin ruumiimme ja peltomme. Miksi menehtyisimme silmiesi edessä, sekä me itse että peltomme? Osta meidät ja peltomme leivällä, niin me tulemme peltoinemme faraon palvelijoiksi. Anna meille siementä, että eläisimme emmekä kuolisi eivätkä peltomme joutuisi autioiksi." Niin Joosef osti faraolle kaikki Egyptin pellot, sillä egyptiläiset myivät jokainen vainionsa, koska nälkä ahdisti heitä. Maa joutui faraon omaksi. Hän siirsi kansan kaupunkeihin Egyptin toisesta äärestä toiseen. Ainoastaan pappien peltoja hän ei ostanut. Sillä papeilla oli määrätyt tulot faraolta ja he elivät niistä määrätyistä tuloistaan, jotka he faraolta saivat. Sen tähden heidän ei tarvinnut myydä peltojaan. Joosef sanoi kansalle: "Katso, olen nyt ostanut teidät ja peltonne faraolle. Katso, tässä on teille siementä, kylväkää peltonne. Mutta sadosta teidän on annettava viides osa faraolle. Neljä viidettä osaa jääköön teille sen sijaan pellon siemeneksi sekä ravinnoksi itsellenne ja niille, jotka talossanne ovat, sekä elatukseksi vaimoillenne ja lapsillenne." He vastasivat: "Sinä olet pitänyt meidät hengissä. Suo meidän vain saada armo herramme silmien edessä, niin olemme faraon palvelijoita." Niin Joosef teki sen säädökseksi, joka vielä tänäkin päivänä on voimassa Egyptin pelloista, että faraolle on annettava viides osa. Ainoastaan pappien pellot eivät joutuneet faraon omiksi. Niin Israel jäi asumaan Egyptiin Goosenin maakuntaan. He asettuivat sinne, olivat hedelmällisiä ja lisääntyivät suuresti. Jaakob eli Egyptin maassa seitsemäntoista vuotta, ja koko hänen elinaikansa oli sata neljäkymmentä seitsemän vuotta. Kun lähestyi aika, jolloin Israelin oli kuoltava, hän kutsui poikansa Joosefin ja sanoi hänelle: "Jos olen saanut armon silmiesi edessä, niin pane nyt kätesi kupeeni alle ja osoita minulle laupeus ja uskollisuus: älä hautaa minua Egyptiin. Tahdon näet levätä isieni luona. Vie siis minut Egyptistä ja hautaa minut heidän hautaansa." Hän vastasi: "Minä teen, kuten sanot." Hän sanoi: "Vanno se minulle", ja hän vannoi sen hänelle. Silloin Israel rukoili kumartuneena vuoteensa päänalusta vasten. Näiden tapahtumien jälkeen tuotiin Joosefille sana: "Katso, isäsi on sairaana." Hän otti mukaansa molemmat poikansa, Manassen ja Efraimin. Jaakobille ilmoitettiin ja sanottiin: "Katso, poikasi Joosef on tullut luoksesi." Israel kokosi voimansa ja nousi istumaan vuoteellaan. Jaakob sanoi Joosefille: "Jumala, Kaikkivaltias, ilmestyi minulle Luusissa Kanaanin maassa ja siunasi minut. Hän sanoi minulle: 'Katso, teen sinut hedelmälliseksi ja annan sinun lisääntyä, annan sinusta tulla suuren kansojen joukon, ja annan jälkeläisillesi tämän maan ikiaikaiseksi perintömaaksi.' Kaksi poikaasi, jotka ovat sinulle syntyneet Egyptin maassa, ennen kuin tulin luoksesi Egyptiin, olkoot omiani. Efraim ja Manasse olkoot omiani niin kuin Ruuben ja Simeon. Mutta ne lapsesi, jotka ovat syntyneet sinulle heidän jälkeensä, olkoot sinun. Nimitettäköön heitä veljiensä nimellä heidän perintöosassaan. Palatessani Mesopotamiasta kuoli minulta Raakel matkalla Kanaanissa, kun vielä oli jonkin verran matkaa Efrataan. Hautasin hänet siellä Efratan" – se on Beetlehemin – "tien varteen." Kun nyt Israel huomasi Joosefin pojat, hän kysyi: "Keitä nämä ovat?" Joosef vastasi isälleen: "He ovat poikani, jotka Jumala on antanut minulle täällä." Hän sanoi: "Tuo heidät luokseni siunatakseni heidät." Israelin silmät olivat vanhuudesta hämärät, niin ettei hän voinut nähdä. Niin Joosef toi heidät hänen luokseen, ja hän suuteli heitä ja syleili heitä. Israel sanoi Joosefille: "En olisi uskonut saavani nähdä kasvojasi. Katso, Jumala on suonut minun nähdä jälkeläisiäsikin." Joosef otti heidät pois hänen polviltaan ja kumartui maahan kasvoilleen. Sitten Joosef tarttui heihin molempiin, Efraimiin oikealla kädellään Israelin vasemmalla puolella ja Manasseen vasemmalla kädellään Israelin oikealla puolella, ja toi heidät niin hänen eteensä. Mutta Israel ojensi oikean kätensä ja laski sen Efraimin pään päälle, vaikka tämä oli nuorempi, ja vasemman kätensä Manassen pään päälle. Hän pani siis kätensä ristikkäin, sillä Manasse oli esikoinen. Hän siunasi Joosefin sanoen: "Jumala, jonka kasvojen edessä isäni Aabraham ja Iisak ovat vaeltaneet, Jumala, joka on ollut paimeneni syntymästäni hamaan tähän päivään asti, Enkeli, joka on pelastanut minut kaikesta pahasta, siunatkoon näitä nuorukaisia. Heitä mainittaessa mainittakoon minun nimeni ja minun isieni Aabrahamin ja Iisakin nimi, ja he lisääntykööt suuresti keskellä maata." Kun Joosef huomasi, että hänen isänsä laski oikean kätensä Efraimin pään päälle, hän pani sen pahakseen ja tarttui isänsä käteen siirtääkseen sen Efraimin pään päältä Manassen pään päälle. Joosef sanoi isälleen: "Ei niin, isäni, sillä tämä on esikoinen. Pane oikea kätesi hänen päänsä päälle." Mutta hänen isänsä epäsi ja sanoi: "Kyllä tiedän, poikani, kyllä tiedän. Hänestäkin on tuleva kansa, hänkin on tuleva suureksi, mutta hänen nuorempi veljensä on kuitenkin tuleva häntä suuremmaksi, ja hänen siemenestään on tuleva kansan paljous." Hän siunasi heidät sinä päivänä, sanoen: "Sinun nimelläsi siunataan Israelissa, kun sanotaan: Jumala tehköön sinut Efraimin ja Manassen kaltaiseksi." Hän asetti Efraimin Manassen edelle. Israel sanoi Joosefille: "Katso, minä kuolen, mutta Jumala on kanssanne ja vie teidät takaisin isienne maahan. Sen lisäksi, minkä veljesi saavat, minä annan sinulle Sikemin, jonka olen ottanut miekallani ja jousellani amorilaisilta." Jaakob kutsui poikansa luokseen ja sanoi: "Kokoontukaa, ja minä ilmoitan teille, mitä teille päivien lopulla tapahtuu. Tulkaa kokoon ja kuulkaa, Jaakobin pojat, kuulkaa isäänne Israelia. Ruuben, sinä olet esikoiseni, voimani ja miehuuteni ensimmäinen, ensi sijalla arvossa, ensi sijalla vallassa. Mutta sinä kuohahdat kuin vesi, et pysy ensi sijalla, sillä sinä nousit isäsi leposijalle. Silloin sen saastutit. Hän nousi vuoteeseeni. Simeon ja Leevi, veljekset, heidän aseensa ovat väkivallan aseet. Heidän neuvoonsa ei suostu sieluni, heidän seuraansa ei yhdy sydämeni. Sillä vihassaan he murhasivat miehiä, omavaltaisuudessaan he silpoivat härkiä. Kirottu olkoon heidän vihansa, sillä se on raju, [kirottu] heidän kiukkunsa, sillä se on julma. Jaan heidät Jaakobin sekaan ja hajotan heidät Israelin sekaan. Juuda, sinua veljesi ylistävät. Kätesi on vihollistesi niskassa, sinua kumartavat isäsi pojat. Juuda on nuori leijona. Saaliilta olet, poikani, noussut. Hän on asettunut makaamaan, hän lepää kuin leijona, kuin naarasleijona – kuka uskaltaa häntä häiritä? Ei siirry valtikka pois Juudalta eikä hallitsijansauva hänen polviensa välistä, kunnes tulee Šilo, jota kansat tottelevat. Hän sitoo aasinsa viinipuuhun, viiniköynnökseen aasinsa varsan. Hän huuhtoo vaatteensa viinissä, viittansa rypäleen veressä. Hänen silmänsä ovat viinistä kirkkaat, hänen hampaansa valkeat maidosta. Sebulon asuu meren rannalla, laivojen rannikolla, hänen alueensa reuna ulottuu Siidoniin. Isaskar on luiseva aasi, joka loikoilee karjatarhojen välissä. Hän huomasi lepopaikkansa suloiseksi ja maan ihanaksi. Hän taivutti olkansa taakan alla ja joutui työveroa tekemään. Daan hankkii oikeutta kansalleen, hänkin yhtenä Israelin sukukunnista. Daan on käärmeenä tiellä, on polulla kyynä, joka puree hevosta vuohiseen, niin että ratsastaja syöksyy selin maahan. Sinulta minä odotan pelastusta, Herra. Gaadia ahdistavat rosvojoukot, mutta hän itse ahdistaa heitä heidän kintereillään. Asserista tulee lihavuus, hänen leipänsä. Hän tarjoaa kuninkaan herkkuja. Naftali on nopea peura. Hän antaa kauniita sanoja. Joosef on nuori hedelmäpuu, nuori hedelmäpuu lähteen reunalla. Sen oksat ulottuvat yli muurin. Jousimiehet hätyyttävät häntä, ampuvat ja ahdistavat häntä. Mutta hänen jousensa pysyy lujana, ja hänen käsivartensa ovat notkeat Jaakobin Väkevän avulla, paimenen, Israelin kallion, isäsi Jumalan, avulla, joka sinua auttakoon, Kaikkivaltiaan avulla, joka sinua siunatkoon, antakoon siunauksia taivaasta ylhäältä, siunauksia syvyydestä alhaalta, siunauksia rinnoista ja kohdusta. Sinun isäsi siunaukset kohoavat yli minun vanhempieni siunausten, yli ikuisten kukkuloiden ihanuuden. Ne laskeutukoot Joosefin pään päälle, veljiensä ruhtinaan päälaelle. Benjamin on raateleva susi. Aamulla hän syö riistaa ja illalla jakaa saalista." Nämä ovat kaikki Israelin sukukunnat, luvultaan kaksitoista, ja tämän puhui heille heidän isänsä siunatessaan heidät. Hän siunasi jokaisen erikseen erityisellä siunauksella. Hän käski heitä ja sanoi heille: "Minut otetaan pois heimoni luo. Haudatkaa minut isieni viereen, siihen luolaan, joka on heettiläisen Efronin vainiolla, luolaan, joka on Makpelan vainiolla, itään Mamresta Kanaanin maassa, jonka vainion Aabraham osti heettiläiseltä Efronilta perintöhaudakseen. Siihen on haudattu Aabraham ja hänen vaimonsa Saara, siihen on haudattu Iisak ja hänen vaimonsa Rebekka, ja siihen minäkin hautasin Leean, siihen vainioon, joka luolineen on ostettu heettiläisiltä." Kun Jaakob oli antanut määräyksensä pojilleen, hän veti jalkansa vuoteeseen, kuoli ja tuli otetuksi heimonsa luo. Joosef vaipui isänsä kasvoja vasten, itki siinä kumartuneena hänen ylitseen ja suuteli häntä. Sitten Joosef käski lääkäreitä, jotka olivat hänen palveluksessaan, balsamoimaan hänen isänsä, ja lääkärit balsamoivat Israelin. Siihen kului neljäkymmentä päivää, sillä niin pitkä aika kuluu balsamoimiseen. Egyptiläiset itkivät häntä seitsemänkymmentä päivää. Sitten kun hänen muistokseen vietetty suruaika oli päättynyt, Joosef puhui hoviväelle: "Jos olen saanut armon silmienne edessä, puhukaa puolestani faraolle näin: Isäni vannotti minua sanoen: 'Katso, minä kuolen, hautaa minut omaan hautaani, jonka olen kaivanut itselleni Kanaanin maassa.' Anna minun siis nyt mennä hautaamaan isäni, sitten palaan takaisin." Farao vastasi: "Mene hautaamaan isäsi sen valan mukaan, jonka olet hänelle vannonut." Niin Joosef meni hautaamaan isäänsä, ja hänen kanssaan menivät kaikki faraon palvelijat, hänen hovinsa vanhimmat ja kaikki Egyptin maan vanhimmat sekä koko Joosefin perhe, hänen veljensä ja hänen isänsä perhe. Ainoastaan vaimonsa, lapsensa, lampaansa, vuohensa ja nautansa he jättivät Goosenin maakuntaan. Hänen mukanaan meni myös sekä vaunuja että ratsumiehiä. Heitä oli hyvin suuri joukko. Kun he saapuivat Gooren-Aatadiin, joka on Jordanin tuolla puolella, he panivat siellä toimeen hyvin suuret ja juhlalliset valittajaiset, ja hän vietti isänsä surujuhlaa seitsemän päivää. Kun maan asukkaat, kanaanilaiset, näkivät surujuhlan Gooren-Aatadissa, he sanoivat: "Siellä on egyptiläisillä suuri surujuhla." Siitä sai paikka nimekseen Aabel-Misraim. Se on Jordanin tuolla puolella. Hänen poikansa tekivät hänelle, niin kuin hän oli heille määrännyt: hänen poikansa veivät hänet Kanaanin maahan ja hautasivat hänet Makpelan vainiolla olevaan luolaan, jonka vainion Aabraham oli ostanut perintöhaudaksi heettiläiseltä Efronilta ja joka oli Mamresta itään. Sen jälkeen kun Joosef oli haudannut isänsä, hän palasi Egyptiin, hän ja hänen veljensä sekä kaikki, jotka hänen kanssaan olivat menneet hautaamaan hänen isäänsä. Mutta Joosefin veljet pelkäsivät, kun heidän isänsä oli kuollut, ja ajattelivat: "Ehkä Joosef nyt alkaa vainota meitä ja kostaa meille kaiken sen pahan, mitä olemme hänelle tehneet." He lähettivät Joosefille tämän sanan: "Isäsi käski ennen kuolemaansa ja sanoi: 'Sanokaa Joosefille näin: Oi, anna anteeksi veljiesi rikos ja synti, sillä pahasti he ovat menetelleet sinua kohtaan.' Anna siis isäsi Jumalan palvelijoille anteeksi heidän rikoksensa." Joosef itki kuullessaan nämä heidän sanansa. Sitten tulivat Joosefin veljet itse, lankesivat maahan hänen eteensä ja sanoivat: "Katso, me olemme sinun orjiasi!" Mutta Joosef vastasi heille: "Älkää pelätkö, olenko minä Jumalan sijassa? Tosin te pyritte saamaan aikaan pahaa minua vastaan, mutta Jumala on kääntänyt sen hyväksi, että hän saisi aikaan sen, mikä nyt on tapahtunut, ja pitäisi hengissä paljon kansaa. Älkää siis pelätkö. Minä elätän teidät, vaimonne ja lapsenne." Hän lohdutti ja rauhoitti heitä. Joosef sekä hänen isänsä perhe jäivät asumaan Egyptiin. Joosef eli sata kymmenen vuotta vanhaksi. Joosef sai nähdä Efraimin lapsia kolmanteen polveen. Myös Maakirista, Ma-nassen pojasta, syntyi lapsia Joosefin polville. Joosef sanoi veljilleen: "Minä kuolen, mutta Jumala pitää huolen teistä ja johdattaa teidät tästä maasta siihen maahan, jonka hän valalla vannoen on luvannut Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille." Joosef vannotti Israelin poikia sanoen: "Kun Jumala pitää huolen teistä, viekää silloin luuni täältä." Joosef kuoli sadan kymmenen vuoden ikäisenä. Hänet balsamoitiin ja pantiin arkkuun Egyptissä. Nämä ovat Egyptiin tulleiden Israelin poikien nimet. Jaakobin kanssa he olivat itse kukin tulleet sinne perheineen: Ruuben, Simeon, Leevi ja Juuda, Isaskar, Sebulon ja Benjamin, Daan, Naftali, Gaad ja Asser. Jaakobin kupeista lähteneitä oli kaikkiaan seitsemänkymmentä henkeä. Joosef taas oli jo edeltä käsin Egyptissä. Sitten Joosef kuoli ja kaikki hänen veljensä sekä koko se sukupolvi. Israelilaiset olivat hedelmällisiä ja sikisivät, lisääntyivät ja kasvoivat hyvin suurilukuisiksi. Maa tuli heitä täyteen. Sitten Egyptiin nousi uusi kuningas, joka ei tiennyt Joosefista mitään. Tämä sanoi kansalleen: "Katso, israelilaisten kansa on meitä suurempi ja voimakkaampi. Tulkaa, menetelkäämme viisaasti heitä kohtaan, etteivät he lisääntyisi eivätkä – jos sota syttyisi – hekin liittyisi vihollisiimme ja sotisi meitä vastaan ja lähtisi maasta pois." Heille asetettiin työnjohtajia rasittamaan heitä raskaalla työllä, ja heidän täytyi rakentaa faraolle varastokaupungit Piitom ja Ramses. Mutta mitä enemmän kansaa rasitettiin, sitä enemmän se lisääntyi, ja sitä enemmän se levisi, niin että israelilaisia ruvettiin pelkäämään. Egyptiläiset pitivät israelilaisia väkisin orjatyössä ja katkeroittivat heidän elämänsä kovalla laasti- ja tiilityöllä ja kaikella työllä ulkona kedolla, kaikella työllä, jota he väkisin heillä teettivät. Egyptin kuningas puhui heprealaisille kätilöille, joista toisen nimi oli Sifra ja toisen Puua. Hän sanoi: "Kun autatte heprealaisia vaimoja heidän synnyttäessään, tarkastakaa lapsen sukupuoli. Jos se on poika, surmatkaa se, mutta jos se on tyttö, jääköön eloon." Mutta kätilöt pelkäsivät Jumalaa eivätkä tehneet, kuten Egyptin kuningas oli heille sanonut, vaan antoivat poikalasten elää. Egyptin kuningas kutsui kätilöt ja sanoi heille: "Miksi te näin teette ja annatte poikalasten elää?" Kätilöt vastasivat faraolle: "Heprealaiset vaimot eivät ole kuin egyptiläiset. He ovat voimakkaita. Ennen kuin kätilö tulee heidän luokseen, he ovat jo synnyttäneet." Mutta Jumala salli kätilöiden menestyä. Kansa lisääntyi ja kasvoi suurilukuiseksi. Koska kätilöt pelkäsivät Jumalaa, hän antoi heille jälkeläisiä. Farao antoi käskyn kaikelle kansalleen sanoen: "Kaikki poikalapset, jotka syntyvät, heittäkää Niiliin, mutta kaikkien tyttölasten antakaa elää." Eräs mies, joka oli Leevin sukua, meni ja otti itselleen leeviläisen tyttären. Vaimo tuli raskaaksi ja synnytti pojan. Kun hän näki, että se oli ihana lapsi, hän salasi sitä kolme kuukautta. Mutta kun hän ei voinut sitä enää salata, hän otti kaisla-arkun, siveli sen maapihkalla ja piellä, pani lapsen siihen ja laski sen kaislikkoon Niilin rantaan. Lapsen sisar asettui taaemmaksi nähdäkseen, mitä hänelle tapahtuu. Faraon tytär tuli alas peseytymään virrassa, ja hänen seuranaisensa kävelivät virran rannalla. Kun hän näki arkun kaislikossa, hän lähetti palvelijattarensa ottamaan sen ylös. Kun hän avasi sen, hän näki lapsen. Katso, siinä oli pieni poika, joka itki. Niin hänen tuli sitä sääli, ja hän sanoi: "Tämä on heprealaisten lapsia." Niin lapsen sisar sanoi faraon tyttärelle: "Menenkö kutsumaan sinulle heprealaisen imettäjän, joka voi imettää lapsen sinulle?" Faraon tytär vastasi hänelle: "Mene!" Niin tyttö meni ja kutsui lapsen äidin. Faraon tytär sanoi hänelle: "Ota tämä lapsi ja imetä se minulle, niin minä maksan sinulle siitä palkan." Vaimo otti lapsen ja imetti sen. Kun lapsi oli kasvanut, hän toi sen faraon tyttärelle. Tämä otti hänet pojakseen ja antoi hänelle nimen Mooses, sillä hän sanoi: "Minä olen vetänyt hänet ylös vedestä." Tapahtui niihin aikoihin, kun Mooses oli kasvanut suureksi, että hän meni veljiensä luo ja näki heidän raskaan työnsä. Hän näki egyptiläisen miehen lyövän heprealaista miestä, erästä hänen veljistään. Hän katseli ympärilleen joka taholle. Kun hän näki, ettei ketään ollut lähellä, hän löi egyptiläisen kuoliaaksi ja kätki hänet hiekkaan. Hän meni seuraavana päivänä ulos ja näki kaksi heprealaista miestä tappelemassa keskenään. Niin hän sanoi syylliselle: "Miksi lyöt toveriasi?" Tämä vastasi: "Kuka on asettanut sinut päämieheksemme ja tuomariksemme? Aiotko tappaa minutkin, kuten tapoit egyptiläisen?" Silloin Mooses pelästyi ja ajatteli: "Se on todella tullut ilmi." Kun farao sai kuulla tästä tapahtumasta, hän etsi Moosesta tappaakseen hänet. Mutta Mooses lähti faraota pakoon ja pysähtyi Midianin maahan ja istahti eräälle kaivolle. Midianin papilla oli seitsemän tytärtä. Nämä tulivat vettä ammentamaan ja täyttivät vesikaukalot juottaakseen isänsä lampaita. Mutta paimenet tulivat ja ajoivat heidät pois. Mooses nousi, auttoi heitä ja juotti heidän lampaansa. Kun he tulivat isänsä Reguelin luo, hän kysyi: "Kuinka te tänä päivänä niin pian tulitte?" He vastasivat: "Egyptiläinen mies auttoi meitä paimenten käsistä, ammensi vielä meille vettäkin ja juotti lampaat." Hän sanoi tyttärilleen: "Missä hän on? Miksi te niin jätitte miehen? Kutsukaa hänet aterioimaan kanssamme." Mooses suostui asumaan miehen luona. Hän antoi Moosekselle tyttärensä Sipporan vaimoksi. Tämä synnytti pojan, ja Mooses antoi hänelle nimen Geersom, sillä hän sanoi: "Muukalainen minä olen ollut vieraalla maalla." [Hän synnytti vielä toisenkin pojan. Mooses antoi hänelle nimeksi Elieser, ja sanoi: "Isäni Jumala on apuni ja on pelastanut minut faraon kädestä."] Kun oli kulunut pitkä aika, Egyptin kuningas kuoli. Israelilaiset huokailivat orjuuttaan ja valittivat. Heidän huutonsa heidän orjuutensa tähden nousi Jumalan luo. Jumala kuuli heidän vaikeroimisensa, ja Jumala muisti liittonsa Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa. Jumala katsoi israelilaisten puoleen. Jumala piti omistaan huolen. Mooses kaitsi appensa Jetron, Midianin papin, lampaita. Kun hän kerran ajoi lampaita erämaan tuolle puolen, hän tuli Jumalan vuoren, Hoorebin, juurelle. Silloin Herran Enkeli ilmestyi hänelle tulen liekissä keskellä orjantappurapensasta. Katso, hän näki pensaan palavan tulessa, mutta pensas ei kuitenkaan kulunut. Mooses sanoi: "Minä käyn tuonne ja katson tätä suurta näkyä, miksi pensas ei pala poroksi." Kun Herra näki hänen tulevan katsomaan, hän, Jumala, huusi hänelle pensaasta ja sanoi: "Mooses, Mooses!" Hän vastasi: "Tässä olen." Hän sanoi: "Älä tule tänne! Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, missä seisot, on pyhää maata." Hän sanoi: "Minä olen isäsi Jumala, Aabrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala." Mooses peitti kasvonsa, sillä hän pelkäsi katsoa Jumalaa. Herra sanoi: "Olen totisesti nähnyt kansani kurjuuden Egyptissä ja kuullut heidän huutonsa heidän sortajiensa tähden, sillä tiedän heidän kärsimyksensä. Olen astunut alas vapauttamaan heidät egyptiläisten kädestä ja johdattamaan heidät siitä maasta hyvään ja tilavaan maahan, maahan, joka vuotaa maitoa ja mettä, sinne, missä kanaanilaiset, heettiläiset, amorilaiset, perissiläiset, hivviläiset ja jebusilaiset asuvat. Katso, nyt on israelilaisten huuto tullut kuuluviini, ja olen myös nähnyt sen sorron, jolla egyptiläiset heitä sortavat. Mene nyt, lähetän sinut faraon luo, ja vie kansani, israelilaiset, pois Egyptistä." Mutta Mooses sanoi Jumalalle: "Mikä minä olen menemään faraon luo ja viemään israelilaiset pois Egyptistä?" Hän vastasi: "Olen kanssasi. Tämä olkoon sinulle merkkinä siitä, että minä olen sinut lähettänyt: kun olet vienyt kansan pois Egyptistä, niin te palvelette Jumalaa tällä vuorella." Mooses sanoi Jumalalle: "Katso, kun minä menen israelilaisten luo ja sanon heille: 'Teidän isienne Jumala on lähettänyt minut teidän luoksenne', ja kun he kysyvät minulta: 'Mikä hänen nimensä on?' mitä sanon heille?" Jumala sanoi Moosekselle: "Olen se, joka olen." Hän sanoi vielä: "Sano israelilaisille näin: 'Minä olen' lähetti minut teidän luoksenne." Jumala sanoi vielä Moosekselle: "Sano israelilaisille näin: Herra, isienne Jumala, Aabrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala, lähetti minut luoksenne. Tämä on minun nimeni iankaikkisesti, ja näin minua kutsuttakoon sukupolvesta sukupolveen. Mene ja kokoa Israelin vanhimmat ja sano heille: Herra, teidän isienne Jumala, Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, on ilmestynyt minulle ja sanonut: 'Totisesti minä pidän teistä huolen ja pidän silmällä, mitä teille tapahtuu Egyptissä. Hän sanoi: minä johdatan teidät pois Egyptin kurjuudesta kanaanilaisten, heettiläisten, amorilaisten, perissiläisten, hivviläisten ja jebusilaisten maahan, siihen maahan, joka vuotaa maitoa ja hunajaa.' He kuulevat sinua. Mene sitten, sinä ja Israelin vanhimmat, Egyptin kuninkaan luo, ja sanokaa hänelle: 'Herra, heprealaisten Jumala, on kohdannut meidät. Anna siis meidän mennä kolmen päivän matka erämaahan uhraamaan Herralle, Jumalallemme.' Mutta minä tiedän, että Egyptin kuningas ei päästä teitä menemään, ei edes väkevän käden pakolla. Kun ojennan käteni ja lyön Egyptiä kaikilla ihmeilläni, joita teen heidän keskuudessaan, hän päästää teidät. Annan tämän kansan päästä egyptiläisten suosioon, niin että te lähtiessänne ette lähde tyhjin käsin, vaan jokainen nainen pyytää naapuriltaan ja luonaan majailevalta naiselta hopea- ja kultaesineitä ja vaatteita. Niihin puette poikanne ja tyttärenne ja viette ne saaliina egyptiläisiltä." Mooses vastasi ja sanoi: "Katso, he eivät usko minua eivätkä kuule minua, vaan sanovat: 'Herra ei ole sinulle ilmestynyt.'" Herra sanoi hänelle: "Mikä sinulla on kädessäsi?" Hän vastasi: "Sauva." Hän sanoi: "Heitä se maahan." Hän heitti sen maahan. Se muuttui käärmeeksi, ja Mooses pakeni sitä. Mutta Herra sanoi Moosekselle: "Ojenna kätesi ja tartu sen pyrstöön." Hän ojensi kätensä ja tarttui siihen, ja se muuttui sauvaksi hänen kädessään. "Siitä he uskovat, että Herra, heidän isiensä Jumala, Aabrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala, on sinulle ilmestynyt." Herra sanoi vielä hänelle: "Pistä kätesi poveesi." Hän pisti kätensä poveensa. Kun hän veti sen ulos, niin, katso, hänen kätensä oli spitaalista valkoinen kuin lumi. Sitten hän sanoi: "Pistä kätesi takaisin poveesi." Hän pisti kätensä takaisin poveensa. Kun hän veti sen ulos povestaan, katso, se oli taas niin kuin hänen muukin ihonsa. Herra sanoi: "Jos he eivät usko sinua eivätkä tottele ensimmäistä tunnustekoa, he uskovat toisen tunnusteon. Mutta jos he eivät usko näitäkään kahta tunnustekoa eivätkä kuule sinua, niin ota vettä Niilistä ja kaada kuivalle maalle, niin vesi, jonka virrasta otat, muuttuu vereksi kuivalla maalla." Mooses sanoi Herralle: "Oi Herra, minä en ole puhetaitoinen mies. En ole ollut ennen enkä senkään jälkeen, kuin sinä puhuit palvelijallesi. Sillä minulla on hidas puhe ja kankea kieli." Herra sanoi hänelle: "Kuka on antanut ihmiselle suun, tai kuka tekee mykän tai kuuron, näkevän tai sokean? Enkö minä, Herra? Mene siis nyt, minä olen suusi apuna ja opetan sinulle, mitä sinun on puhuttava." Mutta hän sanoi: "Oi Herra, lähetä kuka muu tahansa!" Herra vihastui Moosekseen ja sanoi: "Eikö sinulla ole veljesi Aaron, leeviläinen? Tiedän, että hän osaa puhua. Katso, hän tuleekin sinua vastaan. Kun hän näkee sinut, hän iloitsee sydämestään. Puhu hänelle ja pane sanat hänen suuhunsa. Minä olen sinun suusi apuna ja hänen suunsa apuna ja opetan teille, mitä teidän on tehtävä. Hän on puhuva puolestasi kansalle. Hän on oleva sinulla suuna, ja sinä olet oleva hänellä jumalana. Ota käteesi tämä sauva, jolla teet tunnusteot." Niin Mooses tuli takaisin appensa Jetron luo ja sanoi hänelle: "Anna minun mennä takaisin veljieni luo Egyptiin katsomaan, ovatko he vielä elossa." Jetro sanoi Moosekselle: "Mene rauhassa." Herra sanoi Moosekselle Midianissa: "Mene takaisin Egyptiin, sillä kaikki ne, jotka väijyivät henkeäsi, ovat kuolleet." Mooses otti vaimonsa ja poikansa ja pani heidät aasin selkään ja palasi Egyptin maahan. Mooses otti käteensä Jumalan sauvan. Herra sanoi Moosekselle: "Kun tulet takaisin Egyptiin, katso, että teet faraon edessä kaikki ne ihmeet, jotka minä olen pannut käteesi. Mutta minä paadutan hänen sydämensä, niin ettei hän päästä kansaa. Sano faraolle: 'Näin sanoo Herra: Israel on minun esikoispoikani. Sanon sinulle: Päästä minun poikani palvelemaan minua. Mutta jos kieltäydyt päästämästä häntä, katso, minä tapan esikoispoikasi.'" Matkalla yöpaikassa tapahtui, että Herra kohtasi hänet ja yritti surmata hänet. Sippora otti terävän kiven ja leikkasi pois poikansa esinahan, kosketti sillä Mooseksen jalkoja ja sanoi: "Sinä olet minun veriylkäni." Herra jätti hänet rauhaan. Sippora sanoi: "Veriylkä ympärileikkauksen kautta." Herra sanoi Aaronille: "Mene Moosesta vastaan erämaahan." Hän meni ja kohtasi hänet Jumalan vuorella ja suuteli häntä. Mooses kertoi Aaronille kaikki, mitä Herra oli puhunut lähettäessään hänet, ja kaikki ne tunnusteot, jotka hän oli käskenyt hänen tehdä. Mooses ja Aaron menivät ja kokosivat kaikki israelilaisten vanhimmat. Aaron puhui kaikki, mitä Herra oli Moosekselle sanonut, ja Mooses teki tunnusteot kansan silmien edessä, ja kansa uskoi. Kun he kuulivat, että Herra oli pitänyt huolta israelilaisista ja nähnyt heidän kurjuutensa, he kumartuivat maahan ja rukoilivat. Sen jälkeen Mooses ja Aaron menivät sanomaan faraolle: "Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Päästä kansani viettämään minulle juhlaa erämaassa." Mutta farao sanoi: "Kuka on Herra, jota minun pitäisi kuulla ja päästää Israel? En tunne Herraa enkä päästä Israelia." He sanoivat: "Heprealaisten Jumala on tavannut meidät. Anna siis meidän mennä kolmen päivän matka erämaahan uhraamaan Herralle, Jumalallemme, ettei hän rankaisisi meitä rutolla tai miekalla." Mutta Egyptin kuningas sanoi heille: "Miksi te, Mooses ja Aaron, pidätätte kansaa heidän työstään? Menkää pakkotöihinne." Farao sanoi vielä: "Katsokaa, liian paljon on muutenkin joutoväkeä maassa, ja tahdotte saattaa heidät vapaiksi pakkotyöstä." Farao antoi sinä päivänä käskyn kansan työnvalvojille ja työnjohtajille, sanoen: "Älkää enää antako kansalle olkia tiilien tekoa varten kuten ennen. Menkööt itse ja kootkoot itselleen oljet. Pankaa kuitenkin heidän tehtäväkseen sama tiilimäärä, jonka he ovat ennenkin tehneet, siitä mitään vähentämättä. Koska he ovat laiskoja, he huutavat: 'Menkäämme uhraamaan Jumalallemme!' Pantakoon miehille raskasta työtä, että heillä olisi siinä tekemistä ja etteivät he kuuntelisi valheellisia puheita." Kansan työnvalvojat ja työnjohtajat menivät ja sanoivat kansalle: "Näin sanoo farao: 'Enää en anna teille olkia. Menkää itse ja hankkikaa itsellenne olkia, mistä löydätte, mutta teidän työstänne ei vähennetä mitään.'" Kansa hajaantui pitkin Egyptin maata keräämään pahnoja olkien sijasta. Työnvalvojat ahdistivat heitä sanoen: "Tehkää työnne valmiiksi, kunkin päivän määrä päivälleen, niin kuin silloinkin, kun saitte olkia." Israelilaisten työnjohtajia, joita faraon työnvalvojat olivat heille asettaneet, piestiin, ja heille sanottiin: "Miksi ette ole eilen ettekä tänään suorittaneet tähänastista määräänne tiilien teossa?" Israelilaisten työnjohtajat tulivat ja valittivat faraolle, sanoen: "Miksi teet näin palvelijoillesi? Olkia palvelijoillesi ei anneta, mutta kuitenkin sanotaan meille: 'Tehkää tiilet.' Katso, palvelijoitasi ruoskitaan, vaikka vika on oman väkesi." Mutta hän sanoi: "Laiskoja te olette, laiskoja. Sen tähden te sanotte: 'Menkäämme uhraamaan Herralle.' Menkää nyt työhönne. Olkia ei teille anneta, mutta sama määrä tiiliä on teidän toimitettava." Israelilaisten työnjohtajat huomasivat olevansa pahassa tilanteessa, kun heille sanottiin: "Ette saa mitään tiililuvun vähennystä kunkin päivän määrästä." Kun he lähtivät faraon luota, he tapasivat Mooseksen ja Aaronin, jotka odottivat heitä. He sanoivat näille: "Herra kostakoon teille ja tuomitkoon teidät. Sillä olette saattaneet meidät faraon ja hänen palvelijoidensa vihoihin ja antaneet heidän käteensä miekan, meille surmaksi." Mooses palasi Herran luo ja sanoi: "Herra, miksi olet tehnyt niin pahoin tälle kansalle? Miksi lähetit minut? Sillä siitä asti, kun menin faraon luo puhumaan nimessäsi, hän on tehnyt pahaa tälle kansalle, etkä todellakaan ole kansaasi vapauttanut." Mutta Herra vastasi Moosekselle: "Nyt näet, mitä teen faraolle. Väkevän käden pakottamana hän päästää heidät, ja väkevän käden pakottamana hän ajaa heidät maastaan." Jumala puhui Moosekselle ja sanoi hänelle: "Minä olen Herra. Minä olen ilmestynyt Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille 'Jumalana Kaikkivaltiaana', mutta nimelläni 'Herra' minä en ole tehnyt itseäni heille tunnetuksi. Tein myös liittoni heidän kanssaan antaakseni heille Kanaanin maan, sen maan, jossa he muukalaisina asuivat. Nyt minä olen kuullut israelilaisten vaikeroimisen, kun egyptiläiset pitävät heitä orjantyössä, ja olen muistanut liittoni. Sano sen tähden israelilaisille: 'Minä olen Herra, ja vien teidät pois egyptiläisten sorron alta ja vapautan teidät orjuudesta ja pelastan teidät ojennetulla käsivarrella ja suurilla rangaistustuomioilla. Otan teidät kansakseni ja olen teidän Jumalanne. Tulette tietämään, että minä olen Herra, teidän Jumalanne, joka vien teidät pois egyptiläisten sorron alta. Johdatan teidät siihen maahan, jonka olen kättä kohottaen luvannut antaa Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille. Annan sen teille omaksi. Minä olen Herra.'" Mooses puhui näin israelilaisille. Mutta he eivät kuulleet Moosesta tuskaantumisensa ja raskaan orjuutensa tähden. Herra puhui Moosekselle ja sanoi: "Mene ja sano faraolle, Egyptin kuninkaalle, että hän päästää israelilaiset maastaan." Mutta Mooses puhui Herran edessä ja sanoi: "Katso, israelilaiset eivät kuulleet minua. Kuinka sitten farao kuulisi minua, joka olen huuliltani ympärileikkaamaton?" Mutta Herra puhui Moosekselle ja Aaronille ja käski heidän mennä israelilaisten ja faraon, Egyptin kuninkaan, luo ja viedä israelilaiset pois Egyptin maasta. Nämä ovat heidän perhekuntiensa päämiehet: Ruubenin, Israelin esikoisen, pojat olivat Hanok ja Pallu, Hesron ja Karmi. Nämä ovat Ruubenin sukukunnat. Simeonin pojat olivat Jemuel, Jaamin, Oohad, Jaakin, Soohar ja Saul, kanaanilaisen naisen poika. Nämä ovat Simeonin sukukunnat. Nämä ovat Leevin poikien nimet heidän polveutumisensa mukaan: Geerson, Kehat ja Merari. Leevin elinaika oli sata kolmekymmentä seitsemän vuotta. Geersonin pojat olivat Libni ja Siimei, sukujensa mukaan. Kehatin pojat olivat Amram, Jishar, Hebron ja Ussiel. Kehatin elinaika oli sata kolmekymmentä kolme vuotta. Merarin pojat olivat Mahli ja Muusi. Nämä ovat Leevin suvut polveutumisensa mukaan. Amram otti isänsä sisaren Jookebedin vaimokseen, ja tämä synnytti hänelle Aaronin ja Mooseksen. Amramin elinaika oli sata kolmekymmentä seitsemän vuotta. Jisharin pojat olivat Koorah, Nefeg ja Sikri. Ussielin pojat olivat Miisael, Elsafan ja Sitri. Aaron otti vaimokseen Eliseban, Amminadabin tyttären, Nahsonin sisaren, ja tämä synnytti hänelle Naadabin, Abihun, Eleasarin ja Iitamarin. Koorahin pojat olivat Assir, Elkana ja Abiasaf. Nämä ovat koorahilaisten suvut. Eleasar, Aaronin poika, otti itselleen vaimon Puutielin tyttäristä, ja tämä synnytti hänelle Piinehaan. Nämä ovat leeviläisten perhekuntien päämiehet heidän sukujensa mukaan. Nämä olivat Aaron ja Mooses, joille Herra sanoi: "Viekää israelilaiset joukkoineen pois Egyptin maasta." Nämä, nimittäin Mooses ja Aaron, puhuivat faraolle, Egyptin kuninkaalle, että he vievät israelilaiset pois Egyptistä. Sinä päivänä, kun Herra puhui Moosekselle Egyptin maassa, Herra puhui Moosekselle näin: "Minä olen Herra. Sano faraolle, Egyptin kuninkaalle, kaikki, mitä minä sinulle puhun." Mutta Mooses vastasi Herran edessä: "Katso, minä olen huuliltani ympärileikkaamaton, kuinka farao kuulisi minua?" Mutta Herra sanoi Moosekselle: "Katso, minä asetan sinut jumalaksi faraolle, ja veljesi Aaron on oleva profeettasi. Puhu kaikki, mitä minä käsken sinun puhua, ja Aaron, veljesi, puhukoon faraolle, että hän päästäisi israelilaiset maastaan. Mutta minä paadutan faraon sydämen ja teen monta tunnustekoa ja ihmettä Egyptin maassa. Farao ei kuule teitä, mutta asetan käteni Egyptiä vastaan ja vien pois joukkoni, kansani, israelilaiset, Egyptin maasta suurilla rangaistustuomioilla. Egyptiläiset tulevat tietämään, että minä olen Herra, kun ojennan käteni Egyptiin ja vien pois israelilaiset heidän keskeltään." Mooses ja Aaron tekivät, kuten Herra oli heitä käskenyt. Niin he tekivät. Mooses oli kahdeksankymmenen vuoden vanha ja Aaron kahdeksankymmentä kolme vuotta vanha, kun he puhuivat faraon kanssa. Herra puhui Moosekselle ja Aaronille ja sanoi: "Kun farao puhuu teille ja sanoo: 'Tehkää jokin ihmeteko', sano sinä Aaronille: 'Ota sauvasi ja heitä se faraon eteen, niin se muuttuu käärmeeksi.'" Mooses ja Aaron menivät faraon luo ja tekivät, kuten Herra oli käskenyt. Aaron heitti sauvansa faraon ja hänen palvelijoidensa eteen, ja se muuttui käärmeeksi. Faraokin kutsui maansa viisaat ja velhot. Nämä Egyptin tietäjät tekivät samoin taioillaan. He heittivät kukin sauvansa maahan, ja ne muuttuivat käärmeiksi. Mutta Aaronin sauva nieli heidän sauvansa. Faraon sydän paatui, eikä hän kuullut heitä, kuten Herra oli sanonut. Herra sanoi Moosekselle: "Faraon sydän on kovettunut. Hän kieltäytyy päästämästä kansaa. Mene faraon luo huomenaamulla, kun hän menee veden ääreen, ja seisahdu hänen tielleen Niilin reunalle. Ota käteesi sauva, joka oli muuttunut käärmeeksi. Sano hänelle: 'Herra, heprealaisten Jumala, on lähettänyt minut luoksesi ja käskenyt sanoa: Päästä kansani palvelemaan minua erämaassa. Mutta katso, sinä et ole totellut tähän mennessä. Sen tähden Herra sanoo näin: Tästä olet tunteva, että minä olen Herra: katso, minä lyön sauvalla, joka on kädessäni, virran veteen, ja se muuttuu vereksi. Kalat virrassa kuolevat, ja virta rupeaa haisemaan, niin että egyptiläisiä inhottaa juoda vettä virrasta.'" Herra sanoi Moosekselle: "Sano Aaronille: 'Ota sauvasi ja ojenna kätesi Egyptin vetten yli, sen jokien, kanavien ja lammikkojen yli ja kaikkien niiden paikkojen yli, joihin on vettä kokoontunut, niin ne muuttuvat vereksi. Verta on oleva Egyptin maassa kaikkialla, sekä puuastioissa että kiviastioissa.'" Mooses ja Aaron tekivät, kuten Herra oli käskenyt. Hän kohotti sauvan ja löi Niilin veteen faraon ja hänen palvelijoidensa nähden. Kaikki vesi, joka virrassa oli, muuttui vereksi. Kalat virrassa kuolivat, ja virta haisi, niin että egyptiläiset eivät voineet juoda vettä virrasta. Verta oli kaikkialla Egyptin maassa. Mutta Egyptin tietäjät tekivät samoin taioillaan. Faraon sydän paatui, eikä hän kuullut heitä, kuten Herra oli sanonut. Farao kääntyi ja palasi kotiinsa eikä välittänyt tästäkään. Kaikki egyptiläiset kaivoivat Niilin ympäriltä vettä juodakseen. Sillä he eivät voineet juoda virran vettä. Oli kulunut seitsemän päivää siitä, kun Herra oli lyönyt Niiliä. Herra sanoi Moosekselle: "Käske Aaronin ojentaa kädessään oleva sauva jokien, Niilin ja lammikoiden yli ja saata sammakot esiin Egyptin maassa." Aaron ojensi sauvansa kohti Egyptin vesiä, ja sammakot nousivat maalle ja peittivät Egyptin maan. Tietäjät tekivät samoin taioillaan ja nostattivat sammakoita Egyptin maahan. Farao kutsui luokseen Mooseksen ja Aaronin ja sanoi: "Rukoilkaa Herraa, että hän ottaisi sammakot pois minun ja kansani kimpusta, niin lähetän kansanne uhraamaan Herralle." Mooses sanoi faraolle: "Ilmoita minulle, milloin rukoilen puolestasi sekä palvelijoidesi ja kansasi puolesta, niin että sammakot häviävät sinun ja tämän maan talojen päältä ja että niitä jää ainoastaan Niiliin." Farao vastasi: "Huomiseen mennessä." Mooses sanoi: "Olkoon, kuten sanot, jotta näkisit, ettei ole ketään Herran, Jumalamme, vertaista. Sammakot lähtevät kimpustasi, palatsistasi sekä palvelijoittesi ja kansasi kimpusta ja niitä jää vain Niiliin." Mooses ja Aaron lähtivät faraon luota, ja Mooses rukoili Herraa ottamaan pois sammakot faraon kimpusta. Herra teki niin kuin Mooses oli puhunut, ja sammakot kuolivat taloista, pihoilta ja pelloilta. Vaikka niitä kerättiin pois kasoittain, silti löyhkä täytti maan. Mutta kun farao näki, että vitsaus oli ohi, hän paadutti sydämensä eikä kuunnellut heitä, kuten Herra oli sanonut. Herra sanoi Moosekselle: "Käske Aaronia ojentamaan sauvansa ja lyömään maan tomua, niin sääsket valtaavat koko Egyptin maan." He tekivät niin. Aaron ojensi kätensä ja löi sauvallaan maan tomua, ja kaikesta maan tomusta tuli sääskiä sekä ihmisiin että karjaan koko Egyptin maassa. Tietäjätkin koettivat taioillaan saada aikaan sääskiä ihmisten ja karjan kimppuun, mutta eivät voineet. Tietäjät sanoivat faraolle: "Se on Jumalan sormi", mutta farao paadutti sydämensä eikä kuunnellut heitä, kuten Herra oli sanonut. Herra sanoi Moosekselle: "Nouse huomenna aamulla varhain ja asetu faraota vastaan, kun hän menee veden ääreen, ja sano hänelle: 'Näin sanoo Herra: Lähetä kansani palvelemaan minua. Sillä jos et lähetä kansaani, niin, katso, minä lähetän paarmoja sinun, palvelijoittesi ja kansasi kimppuun ja taloihisi, niin että ne täyttävät Egyptin talot, vieläpä sen maankin, jonka päällä ne ovat. Mutta erotan sinä päivänä Goosenin maan, jossa minun kansani asuu, ettei sinne tule paarmoja, tietääksesi, että minä olen Herra tässä maassa. Asetan pelastuksen oman kansani ja sinun kansasi välille. Huomenna tämä merkki tapahtuu." Herra teki niin, ja paarmat täyttivät faraon talon, hänen palvelijoidensa talon ja koko Egyptin maan. Farao kutsui Mooseksen ja Aaronin luokseen ja sanoi: "Menkää uhraamaan Jumalallenne tässä maassa." Mutta Mooses sanoi: "Niin ei ole lupa tehdä, sillä egyptiläisille on kauhistus uhrata Herralle Jumalallemme. Katso, jos uhraamme egyptiläisten nähden sellaista, mikä on heille kauhistus, eivätkö he kivitä meitä? Menemme kolmen päivämatkan päähän erämaahan uhraamaan Herralle, kuten hän on meille sanonut." Farao sanoi: "Minä lähetän teidät uhraamaan Herralle Jumalallenne erämaassa. Älkää vain menkö kovin kauaksi. Rukoilkaa puolestani." Mooses sanoi: "Minä lähden luotasi rukoilemaan Herraa, ja paarmat lähtevät faraon, hänen palvelijoidensa ja hänen kansansa kimpusta huomenna. Älköön vain farao enää pettäkö, niin ettei hän lähetäkään kansaa uhraamaan Herralle." Mooses lähti faraon luota ja rukoili Herraa. Herra teki niin, kuin hän oli sanonut Moosekselle ja poisti paarmat faraon, hänen palvelijoidensa ja hänen kansansa kimpusta niin, ettei niitä jäänyt ainoatakaan. Mutta farao paadutti sydämensä tässäkin tapauksessa eikä lähettänyt kansaa menemään. Herra sanoi Moosekselle: "Mene faraon luo ja puhu hänelle: 'Näin sanoo Herra, heprealaisten Jumala: Päästä kansani palvelemaan minua. Sillä jos kieltäydyt päästämästä heitä ja vielä pidätät heitä, niin, katso, Herran käsi on lyövä karjaasi, joka on kedolla, hevosia, aaseja, kameleita, nautoja ja lampaita hyvin ankaralla ruttotaudilla. Mutta Herra on tekevä erotuksen israelilaisten karjan ja egyptiläisten karjan välillä, niin ettei mitään kuole siitä, mikä on israelilaisten omaa.'" Herra asetti määräajan ja sanoi: "Huomenna Herra on tekevä niin tässä maassa." Seuraavana päivänä Herra teki niin, ja kaikki Egyptin karja kuoli, mutta israelilaisten karjasta ei kuollut ainoakaan. Kun farao lähetti tiedustelemaan, niin, katso, israelilaisten karjasta ei ollut kuollut ainoakaan. Mutta faraon sydän paatui, eikä hän päästänyt kansaa. Herra sanoi Moosekselle ja Aaronille: "Ottakaa kouranne täyteen pätsin nokea, ja Mooses viskatkoon sen taivasta kohti faraon silmien edessä. Se tulee tomuksi, joka peittää koko Egyptin maan, ja siitä tulee ihmisiin ja karjaan märkäpaiseita kaikkialla Egyptin maassa." He ottivat pätsin nokea ja astuivat faraon eteen. Mooses viskasi sen taivasta kohti, ja märkäpaiseita tuli ihmisiin ja karjaan. Eivätkä tietäjätkään voineet pitää puoliaan Moosesta vastaan paiseiden tähden, sillä paiseita oli loihtijoissa samoin kuin kaikissa muissakin egyptiläisissä. Mutta Herra paadutti faraon sydämen, niin ettei hän kuullut heitä, kuten Herra oli sanonut Moosekselle. Herra sanoi Moosekselle: "Astu huomenaamulla varhain faraon eteen ja sano hänelle: 'Näin sanoo Herra, heprealaisten Jumala: Päästä kansani palvelemaan minua. Muuten tällä kertaa minä lähetän kaikki vitsaukseni vaivaamaan sinua itseäsi sekä sinun palvelijoitasi ja kansaasi tietääksesi, ettei ole ketään vertaistani koko maan päällä. Sillä olisin jo ojentanut käteni ja lyönyt sinua ja kansaasi ruttotaudilla, niin että olisit kokonaan hävinnyt maan päältä, mutta juuri sitä varten minä olen antanut sinun nousta, että näyttäisin sinussa voimani ja että minun nimeäni julistettaisiin kaiken maan päällä. Jos sinä vielä estät kansaani etkä päästä heitä, niin, katso, huomenna tähän aikaan minä annan tulla hyvin ankaran raesateen, jonka kaltaista ei ole ollut Egyptissä siitä päivästä saakka, jona sen perustus laskettiin, aina tähän asti. Lähetä nyt saattamaan suojaan karjasi ja kaikki, mitä sinulla on kedolla. Sillä kaikki ihmiset ja karja, jotka ovat kedolla ja joita ei ole korjattu kotiin, joutuvat raesateen alle ja kuolevat.'" Se faraon palvelijoista, joka pelkäsi Herran sanaa, toimitti silloin palvelijansa ja karjansa talojen suojaan. Se taas, joka ei välittänyt Herran sanasta, jätti palvelijansa ja karjansa ulos kedolle. Herra sanoi Moosekselle: "Ojenna kätesi taivasta kohti, niin raesade kohtaa koko Egyptin maata, ihmisiä, karjaa ja kaikkia kedon kasveja Egyptin maassa." Mooses ojensi sauvansa taivasta kohti, ja Herra antoi jyristä ja lähetti rakeita, ja tulta iski maahan. Näin Herra antoi sataa rakeita yli Egyptin maan. Rakeita tuli, ja tulta leimahteli rakeiden keskellä. Raesade oli hyvin ankara, niin ettei sellainen ollut kohdannut koko Egyptin maata siitä ajasta saakka, jolloin se asutettiin. Rakeet löivät maahan kaikkialla Egyptin maassa kaiken, mitä kedolla oli, sekä ihmiset että karjan. Rakeet tuhosivat kaikki maan kasvit ja pirstoivat kaikki kedon puut. Ainoastaan Goosenin maata, jossa israelilaiset olivat, raesade ei kohdannut. Farao kutsutti Mooseksen ja Aaronin ja sanoi heille: "Minä olen tehnyt syntiä tällä kertaa. Herra on oikeassa, mutta minä ja kansani olemme väärässä. Rukoilkaa Herraa, sillä meillä on jo tarpeeksi Jumalan jyrinää ja rakeita. Minä päästän teidät, eikä teidän tarvitse enää viipyä." Mooses vastasi hänelle: "Kun lähden kaupungista, minä ojennan käteni Herran puoleen, ja jyrinä lakkaa eikä rakeita enää tule tietääksesi, että maa on Herran. Mutta et sinä eivätkä palvelijasi, sen kyllä tiedän, vielä nytkään pelkää Herraa Jumalaa." Pellava ja ohra tuhoutuivat, sillä ohra oli tähkällä ja pellava kukassa. Mutta vehnä ja speltti eivät turmeltuneet, sillä ne tuleentuvat myöhemmin. Mooses lähti faraon luota ulos kaupungista, ja ojensi kätensä Herran puoleen. Jyrinä ja rakeet lakkasivat, eikä sade enää vuotanut maahan. Kun farao näki, että sade, rakeet ja jyrinä lakkasivat, hän teki yhä edelleen syntiä ja paadutti sydämensä, sekä hän että hänen palvelijansa. Faraon sydän paatui, eikä hän päästänyt israelilaisia, kuten Herra oli Mooseksen kautta sanonutkin. Herra sanoi Moosekselle: "Mene faraon luo, sillä minä olen kovettanut hänen sydämensä ja hänen palvelijoidensa sydämet, että tekisin nämä merkit heidän keskellään ja että kertoisit lapsillesi ja lastesi lapsille, mitä olen tehnyt egyptiläisille, ja merkkini, jotka olen tehnyt heidän keskuudessaan tietääksenne, että minä olen Herra." Mooses ja Aaron menivät faraon luo ja sanoivat hänelle: "Näin sanoo Herra, heprealaisten Jumala: Kuinka kauan sinä kieltäydyt nöyrtymästä edessäni? Päästä kansani palvelemaan minua. Sillä jos sinä kieltäydyt päästämästä kansaani, katso, annan huomenna tulla maahasi heinäsirkkoja. Ne peittävät maan pinnan, niin ettei maata näy, ja ne syövät tähteet siitä, mikä teille rakeilta pelastui ja jäi, ja ne syövät kaikki puunne, jotka kedolla kasvavat. Ne täyttävät talosi, kaikkien palvelijoittesi talot ja kaikkien egyptiläisten talot, niin ettei isäsi eivätkä esi-isäsi ole sellaista nähneet siitä päivästä, jona tulivat maailmaan, hamaan tähän päivään asti." Hän kääntyi pois ja lähti faraon luota. Mutta faraon palvelijat sanoivat hänelle: "Kuinka kauan tämä mies on oleva meille paulaksi? Päästä miehet palvelemaan Herraa, heidän Jumalaansa. Etkö vieläkään ymmärrä, että Egypti joutuu perikatoon?" Mooses ja Aaron tuotiin takaisin faraon eteen. Hän sanoi heille: "Menkää ja palvelkaa Herraa, Jumalaanne. Ketkä kaikki menevät?" Mooses vastasi: "Menemme, nuoret ja vanhat, menemme poikinemme ja tyttärinemme, lampainemme ja karjoinemme, sillä meillä on Herran juhla." Hän sanoi heille: "Olkoon niin! Herra olkoon kanssanne! Lähetän teidät menemään. Entä lapsenne? Katsokaa, teillähän on paha mielessä. Se ei tule tapahtumaan. Mutta menkää te, vahvat miehet, ja palvelkaa Herraa, sillä sitähän te olette pyytäneetkin." Heidät ajettiin pois faraon edestä. Sitten Herra sanoi Moosekselle: "Ojenna kätesi Egyptin maan yli ja tuo tänne heinäsirkat. Tulkoon niitä Egyptin maahan, ja syökööt ne kaikki maan kasvit, kaikki, mitä rakeilta on jäänyt." Mooses ojensi sauvansa Egyptin maan yli, ja Herra antoi itätuulen puhaltaa yli maan koko sen päivän ja koko yön. Kun aamu tuli, itätuuli toi heinäsirkat mukanaan. Heinäsirkkoja tuli koko Egyptin maahan, ja ne laskeutuivat hyvin suurina parvina koko Egyptin alueelle. Niin paljon heinäsirkkoja ei ole koskaan sitä ennen tullut eikä sen jälkeen tule. Ne peittivät koko maan pinnan, niin että maa tuli mustaksi. Ne söivät kaikki maan kasvit ja kaikki puiden hedelmät, jotka olivat rakeilta säilyneet. Mitään vihantaa ei jäänyt jäljelle puihin eikä kedon kasveihin koko Egyptin maassa. Farao kutsutti kiireesti Mooseksen ja Aaronin ja sanoi: "Olen rikkonut Herraa, teidän Jumalaanne, ja teitä vastaan. Anna nyt anteeksi syntini vielä tämä kerta, ja rukoilkaa Herraa, Jumalaanne, että hän vain poistaisi minulta tämän surman." Hän lähti pois faraon luota ja rukoili Herraa. Herra käänsi tuulen hyvin kovaksi länsituuleksi. Se vei heinäsirkat mukanaan ja painoi ne Kaislamereen, niin ettei yhtään heinäsirkkaa jäänyt koko Egyptin alueelle. Mutta Herra paadutti faraon sydämen, niin ettei hän päästänyt israelilaisia. Herra sanoi Moosekselle: "Ojenna kätesi taivasta kohti, niin Egyptin maahan tulee sellainen pimeys, että siihen voi käsin tarttua." Mooses ojensi kätensä taivasta kohti, ja koko Egyptin maahan tuli synkkä pimeys kolmeksi päiväksi. Kukaan ei voinut nähdä toistaan, eikä kukaan voinut liikkua paikaltaan kolmeen päivään. Mutta kaikilla israelilaisilla oli valoisaa asuinpaikoissaan. Niin farao kutsui Mooseksen ja sanoi: "Menkää ja palvelkaa Herraa. Ainoastaan lampaanne ja karjanne jääkööt tänne. Myös vaimonne ja lapsenne menkööt teidän mukananne." Mutta Mooses sanoi: "Sinun on annettava mukaamme myös teurasuhrit ja polttouhrit uhrataksemme niitä Herralle, Jumalallemme. Karjammekin täytyy tulla kanssamme, ei sorkkaakaan saa jäädä, sillä siitä meidän on otettava uhrit palvellaksemme Herraa, Jumalaamme, emmekä ennen sinne tuloa itsekään tiedä, mitä meidän on uhrattava palvellessamme Herraa." Mutta Herra paadutti faraon sydämen, niin että hän ei tahtonut päästää heitä. Farao sanoi hänelle: "Mene pois luotani ja varo, ettet enää tule kasvojeni eteen, sillä sinä päivänä, jona tulet kasvojeni eteen, sinä kuolet." Mooses vastasi: "Oikein puhuit. Enää en näe kasvojasi." Herra sanoi Moosekselle: "Vielä yhden vitsauksen tuotan faraolle ja Egyptiin. Sen jälkeen hän päästää teidät täältä. Kun hän todella päästää teidät, hän ajamalla ajaa teidät täältä. Puhu siis nyt kansalle, että he, jokainen mies ja jokainen nainen, pyytävät lähimmäisiltään hopea- ja kultaesineitä." Herra antoi kansan päästä egyptiläisten suosioon. Myös Mooses oli hyvin arvossapidetty mies Egyptin maassa, sekä faraon palvelijoiden että kansan silmissä. Mooses sanoi: "Näin sanoo Herra: Puolenyön aikaan minä lähden kulkemaan kautta Egyptin maan. Kaikki esikoiset Egyptin maassa kuolevat, valtaistuimellaan istuvan faraon esikoisesta käsikiveä pyörittävän orjattaren esikoiseen asti, sekä kaikki karjan esikoiset. Koko Egyptin maassa on oleva kova valitus, jonka kaltaista ei ole ollut eikä koskaan tule. Mutta kenellekään israelilaiselle ei koirakaan murise, ei ihmiselle eikä eläimelle, tietääksesi, että Herra tekee erotuksen egyptiläisten ja Israelin välillä. Kaikki nämä palvelijasi tulevat luokseni, kumartavat minua ja sanovat: 'Mene pois, sinä ja kaikki kansa, joka sinua seuraa.'" Hän lähti faraon luota vihasta hehkuen. Mutta Herra sanoi Moosekselle: "Farao ei kuule teitä, jotta paljon ihmeitäni tapahtuisi Egyptin maassa." Mooses ja Aaron olivat tehneet kaikki nämä ihmeet faraon edessä, mutta Herra oli paaduttanut faraon sydämen, niin ettei hän päästänyt israelilaisia maastaan. Herra puhui Moosekselle ja Aaronille Egyptin maassa sanoen: "Tämä kuukausi olkoon teillä kuukausista ensimmäinen. Siitä aloittakaa vuoden kuukaudet. Puhukaa koko Israelin kansalle ja sanokaa: Tämän kuun kymmenentenä päivänä ottakoon kukin perheenisäntä itselleen karitsan, yhden karitsan joka perhekuntaa kohti. Mutta jos perhe on liian pieni syödäkseen koko karitsan, ottakoon lähimmän naapurinsa kanssa yhteisen karitsan, henkilöluvun mukaan. Karitsaa kohti laskekaa niin monta, että voivat sen syödä. Karitsanne olkoon virheetön, vuoden vanha urospuoli. Ottakaa se lampaista tai vuohista. Säästäkää se neljänteentoista päivään tätä kuuta. Silloin Israelin koko seurakunta teurastakoon sen iltahämärässä. Ottakoot sen verta ja sivelkööt sillä molemmat pihtipielet ja ovenkamanan niissä taloissa, joissa he sitä syövät. Syökööt lihan samana yönä. Syökööt sen tulessa paistettuna, happamattoman leivän ja katkerien yrttien kanssa. Älkää syökö siitä mitään raakana tai vedessä keitettynä, vaan tulessa paistettuna päineen, jalkoineen ja sisälmyksineen. Älkää jättäkö siitä mitään huomenaamuksi. Mutta jos jotakin siitä jäisi huomenaamuksi, niin polttakaa se tulessa. Syökää se näin: lanteet vyötettyinä, kengät jalassanne ja sauva kädessänne. Syökää se kiirettä pitäen. Tämä on pääsiäinen Herran kunniaksi. Sillä kuljen sinä yönä kautta Egyptin maan ja surmaan kaikki esikoiset Egyptin maassa, sekä ihmiset että eläimet, ja panen toimeen rangaistustuomion, jonka olen langettanut kaikista Egyptin jumalista. Minä olen Herra. Veri on oleva merkki teille suojelukseksi taloissa, joissa olette. Sillä kun näen veren, menen teidän ohitsenne, eikä rangaistus tuhoa teitä, kun rankaisen Egyptin maata. Tämä päivä olkoon teille muistopäivä, ja viettäkää sitä Herran juhlana. Sukupolvesta sukupolveen viettäkää sitä ikiaikaisena säädöksenä. Seitsemän päivää syökää happamatonta leipää. Jo ensimmäisenä päivänä korjatkaa pois hapan taikina taloistanne. Sillä jokainen, joka syö hapanta ensimmäisestä päivästä seitsemänteen päivään asti, hävitettäköön Israelista. Ensimmäisenä päivänä pitäkää pyhä kokous ja samoin myös seitsemäntenä päivänä pyhä kokous. Mitään työtä älköön tehtäkö niinä päivinä. Ainoastaan se, mitä kukin tarvitsee ruuaksi, ainoastaan se valmistettakoon. Pitäkää tätä happamattoman leivän juhlaa, sillä juuri sinä päivänä vein teidän joukkonne pois Egyptin maasta. Sen tähden pitäkää tätä päivää sukupolvesta sukupolveen ikuisena säädöksenä. Ensimmäisessä kuussa kuukauden neljännentoista päivän iltana syökää happamatonta leipää. Tehkää niin aina saman kuun kahdennenkymmenennen ensimmäisen päivän iltaan asti. Seitsemään päivään älköön hapanta taikinaa olko taloissanne. Sillä jokainen, joka syö hapanta leipää, hävitettäköön Israelin kansasta, olipa hän muukalainen tai maassa syntynyt. Älkää syökö mitään hapanta, vaan syökää happamatonta leipää, missä asuttekin." Niin Mooses kutsui kaikki Israelin vanhimmat ja sanoi heille: "Menkää ja ottakaa lammas jokaista perhekuntaanne kohti ja teurastakaa pääsiäislammas. Ottakaa iisoppikimppu, kastakaa se vereen, joka on maljassa, ja sivelkää oven kamana ja molemmat pihtipielet sillä verellä, joka on maljassa. Älköön kukaan menkö ulos talonsa ovesta ennen aamua. Sillä Herra kulkee rankaisemassa egyptiläisiä. Mutta kun Herra näkee veren ovenkamanassa ja molemmissa pihtipielissä, hän menee sen oven ohi eikä salli tuhoojan tulla taloihinne lyömään teitä vitsauksella. Noudattakaa tätä. Olkoon se ikuinen säädös sinulle ja lapsillesi. Kun te tulette siihen maahan, jonka Herra teille antaa, kuten hän on sanonut, noudattakaa näitä menoja. Kun sitten lapsenne kysyvät teiltä: 'Mitä nämä menot merkitsevät?' niin vastatkaa: 'Tämä on pääsiäisuhri Herralle, joka meni israelilaisten talojen ohi Egyptissä, kun hän rankaisi egyptiläisiä, mutta säästi meidän kotimme.'" Kansa kumartui maahan ja rukoili. Israelilaiset menivät ja tekivät, kuten Herra oli Moosekselle ja Aaronille käskyn antanut. Niin he tekivät. Puolenyön aikaan tapahtui, että Herra surmasi kaikki Egyptin maan esikoiset valtaistuimellaan istuvan faraon esikoisesta vankikuopassa olevan vangin esikoiseen asti, sekä kaikki karjan esikoiset. Farao nousi sinä yönä ja kaikki hänen palvelijansa sekä kaikki egyptiläiset, ja kova valitus oli Egyptissä. Sillä ei ollut yhtään taloa, jossa ei ollut kuollutta. Hän kutsutti yöllä Mooseksen ja Aaronin ja sanoi: "Nouskaa ja menkää pois kansani joukosta, sekä te että israelilaiset. Menkää ja palvelkaa Herraa, niin kuin olette puhuneet. Ottakaa myös lampaanne ja karjanne mukaanne, niin kuin olette puhuneet, ja menkää ja rukoilkaa minullekin siunausta." Egyptiläiset ahdistivat kansaa jouduttaakseen heidän lähtöään maasta pois, sillä he ajattelivat: "Me kaikki kuolemme." Kansa otti taikinansa, ennen kuin se oli hapantunut, ja kantoi taikinakaukalonsa vaatteisiin käärittynä olkapäillään. Israelilaiset olivat tehneet Mooseksen sanan mukaan: he olivat pyytäneet egyptiläisiltä hopea- ja kultaesineitä sekä vaatteita. Herra oli antanut kansan päästä egyptiläisten suosioon, niin että nämä suostuivat heidän pyyntöönsä. He veivät saalista egyptiläisiltä. Israelilaiset lähtivät liikkeelle ja kulkivat Ramseksesta Sukkotiin. Heitä oli noin kuusisataa tuhatta jalkamiestä, laskematta mukaan vaimoja ja lapsia. Myös paljon sekakansaa meni heidän kanssaan, sekä suuret laumat lampaita ja nautakarjaa. He leipoivat happamattomia leipiä siitä taikinasta, jonka olivat tuoneet Egyptistä, sillä se ei ollut hapantunut, kun heidät karkotettiin Egyptistä. He eivät olleet saaneet viipyä, eivätkä he myöskään olleet valmistaneet itselleen evästä. Aika, jonka israelilaiset olivat asuneet Egyptissä, oli neljäsataa kolmekymmentä vuotta. Kun ne neljäsataa kolmekymmentä vuotta olivat kuluneet, niin juuri sinä päivänä kaikki Herran joukot lähtivät Egyptin maasta. Valvontayö Herran kunniaksi on tämä yö, koska hän silloin vei heidät pois Egyptin maasta. Tämän yön kaikki israelilaiset valvokoot Herran kunniaksi, sukupolvesta sukupolveen. Herra sanoi Moosekselle ja Aaronille: "Tämä on säädös pääsiäislampaasta: Kukaan muukalainen älköön siitä syökö. Mutta jokainen rahalla ostettu orja syököön siitä, kunhan olet ympärileikannut hänet. Kansalaisoikeutta vailla oleva ja päiväpalkkalainen älkööt siitä syökö. Samassa talossa se syötäköön. Älköön talosta vietäkö ulos mitään siitä lihasta, älkääkä siitä luuta rikkoko. Koko Israelin seurakunta viettäköön tätä ateriaa. Jos joku muukalainen asuu luonasi ja tahtoo viettää pääsiäistä Herran kunniaksi, ympärileikkauttakoon kaikki talonsa miespuoliset ja sitten käyköön sitä viettämään ja olkoon silloin kuin maan kansalainen. Mutta yksikään ympärileikkaamaton älköön siitä syökö. Sama laki olkoon maassa syntyneellä ja muukalaisella, joka asuu keskuudessanne." Kaikki israelilaiset tekivät, kuten Herra oli Moosekselle ja Aaronille käskyn antanut. Niin he tekivät. Juuri sinä päivänä Herra vei israelilaiset joukkoineen pois Egyptin maasta. Herra puhui Moosekselle sanoen: "Pyhitä minulle jokainen esikoinen, jokainen, joka israelilaisten keskuudessa, sekä ihmisistä että karjasta, avaa äidinkohdun. Se on minun." Mooses sanoi kansalle: "Muistakaa tämä päivä, jona te lähditte Egyptistä, orjuuden pesästä, sillä Herra vei teidät sieltä pois väkevällä kädellä. Sen tähden älköön silloin mitään hapanta syötäkö. Tänä päivänä aabib-kuussa te lähditte. Kun Herra vie sinut kanaanilaisten, heettiläisten, amorilaisten, hivviläisten ja jebusilaisten maahan, jonka hän isillesi vannotulla valalla on luvannut antaa sinulle, siihen maahan, joka vuotaa maitoa ja hunajaa, niin vietä tämä jumalanpalvelus tässä kuussa. Syö seitsemänä päivänä happamatonta leipää, ja seitsemäntenä päivänä olkoon Herran juhla. Happamatonta leipää syötäköön näinä seitsemänä päivänä. Älköön mitään hapanta olko, älköön olko hapanta taikinaa koko maassasi. Kerro pojallesi sinä päivänä ja sano: 'Näin tehdään sen johdosta, mitä Herra minulle teki, kun lähdin Egyptistä.' Se olkoon merkkinä kädessäsi ja muistutuksena otsallasi, että Herran laki olisi suussasi, sillä Herra vei sinut väkevällä kädellä pois Egyptistä. Sen tähden noudata tätä säädöstä määräaikana vuodesta vuoteen. Kun Herra on vienyt sinut kanaanilaisten maahan, kuten hän on sinulle ja isillesi vannonut, sitten kun hän on sen sinulle antanut, luovuta Herralle kaikki, mikä avaa äidinkohdun. Kaikki urospuoliset esikoiset karjastasi olkoot Herran. Mutta jokainen aasin esikoinen lunasta lampaalla. Mutta jos et sitä lunasta, niin taita siltä niska. Lunasta jokainen ihmisen esikoinen poikiesi joukosta. Kun poikasi vastaisuudessa kysyy sinulta ja sanoo: 'Mitä tämä merkitsee?' vastaa hänelle: 'Herra vei meidät väkevällä kädellä pois Egyptistä, orjuuden pesästä. Sillä kun farao paatui ja kieltäytyi päästämästä meitä, Herra surmasi kaikki esikoiset Egyptin maassa, ihmisten esikoisista karjan esikoisiin asti. Sen tähden minä uhraan Herralle jokaisen urospuolen, joka avaa äidinkohdun, ja lunastan jokaisen esikoisen pojistani.' Se olkoon merkkinä kädessäsi ja muistolauseena otsallasi. Sillä Herra vei meidät väkevällä kädellä pois Egyptistä." Mutta kun farao oli päästänyt kansan, Jumala ei johdattanut heitä sitä tietä, joka kulki filistealaisten maan kautta, vaikka se oli suorin. Jumalalla näet oli huoli siitä, että kansa katuu nähdessään sodan syttyvän ja palaa Egyptiin. Sen sijaan Jumala antoi kansan poiketa erämaahan vievälle tielle Kaislamerta kohti. Taisteluvalmiina israelilaiset lähtivät Egyptin maasta. Mooses otti mukaansa Joosefin luut, sillä tämä oli vannottanut israelilaisia ja sanonut: "Kun Jumala pitää huolen teistä, viekää silloin luuni täältä mukananne." He lähtivät liikkeelle Sukkotista ja leiriytyivät erämaan reunaan Eetamiin. Herra kulki heidän edellään päivällä pilvenpatsaassa johdattaakseen heitä tietä myöten ja yöllä tulenpatsaassa valaistakseen heidän kulkunsa, niin että he voivat vaeltaa sekä päivällä että yöllä. Pilvenpatsas ei poistunut päivällä eikä tulenpatsas yöllä kansan edestä. Herra puhui Moosekselle sanoen: "Sano israelilaisille, että he kääntyvät takaisin ja leiriytyvät Pii-Hahirotin kohdalle Migdolin ja meren välille. Leiriytykää vastapäätä Baal-Sefonia meren rannalle. Farao sanoo sydämessään, että israelilaiset ovat eksyneet maassa ja että erämaa on saartanut heidät. Paadutan faraon sydämen, niin että hän ajaa heitä takaa. Mutta näytän kunniani faraossa ja koko hänen sotajoukossaan. Egyptiläiset tulevat tietämään, että minä olen Herra." He tekivät niin. Kun Egyptin kuninkaalle ilmoitettiin, että kansa oli paennut, faraon ja hänen palvelijoidensa mieli muuttui kansaa kohtaan. He sanoivat: "Mitä teimmekään, kun päästimme Israelin meitä palvelemasta!" Hän valjastutti hevoset sotavaunujensa eteen ja otti sotaväkensä mukaansa. Hän otti kuusisataa valiosotavaunua sekä kaikki muut Egyptin sotavaunut sekä valiomiehistöt niihin kaikkiin. Sillä Herra paadutti faraon, Egyptin kuninkaan, sydämen, niin että hän lähti ajamaan takaa israelilaisia, vaikka israelilaiset olivat lähteneet matkaan voimallisen käden suojassa. Egyptiläiset, kaikki faraon hevoset, sotavaunut ja ratsumiehet ja koko hänen sotajoukkonsa, ajoivat heitä takaa ja saavuttivat heidät leiriytyneinä meren rannalla, Pii-Hahirotin kohdalla, vastapäätä Baal-Sefonia. Kun farao oli lähellä, israelilaiset nostivat silmänsä ja näkivät, että egyptiläiset olivat tulossa heidän perässään. Silloin israelilaiset pelästyivät suuresti ja huusivat Herraa. He sanoivat Moosekselle: "Eikö Egyptissä ollut hautoja, kun toit meidät tänne erämaahan kuolemaan? Mitä teitkään meille, kun johdatit meidät pois Egyptistä! Emmekö sanoneet tätä sinulle Egyptissä? Sanoimmehan: Anna meidän olla rauhassa, että palvelisimme egyptiläisiä. Sillä parempi olisi ollut palvella egyptiläisiä kuin kuolla erämaahan." Mooses vastasi kansalle: "Älkää pelätkö. Pysykää paikoillanne, niin näette, minkä pelastuksen Herra tänä päivänä antaa teille, sillä sellaista, minkä näette egyptiläisille tapahtuvan tänä päivänä, ette tule enää koskaan näkemään. Herra sotii teidän puolestanne, mutta te olkaa hiljaa." Herra sanoi Moosekselle: "Miksi huudat minulle? Sano israelilaisille, että he lähtevät liikkeelle. Mutta nosta sinä sauvasi ja ojenna kätesi meren yli ja halkaise se, niin että israelilaiset voivat käydä meren poikki kuivaa maata. Katso, minä paadutan egyptiläisten sydämet, niin että he tulevat heidän perässään. Näytän kunniani faraossa ja koko hänen sotajoukossaan, hänen sotavaunuissaan ja ratsumiehissään. Egyptiläiset tulevat tietämään, että minä olen Herra, kun näytän kunniani faraossa, hänen sotavaunuissaan ja ratsumiehissään." Jumalan Enkeli, joka oli kulkenut Israelin joukon edellä, siirtyi kulkemaan heidän takanaan, ja pilvenpatsas siirtyi heidän edeltään ja asettui heidän taakseen. Se tuli egyptiläisten joukon ja Israelin joukon väliin. Pilvi oli pimeä heille, mutta valaisi yön Israelille. Näin koko yönä toinen joukko ei voinut lähestyä toista. Sitten Mooses ojensi kätensä meren yli. Herra saattoi vahvalla itätuulella, joka puhalsi koko yön, meren väistymään ja muutti meren kuivaksi maaksi, ja vesi jakautui kahtia. Israelilaiset kulkivat meren poikki kuivaa maata, ja vesi oli heillä muurina sekä oikealla että vasemmalla puolella. Egyptiläiset, kaikki faraon hevoset, hänen sotavaununsa ja ratsumiehensä, ajoivat heitä takaa ja tulivat heidän perässään keskelle merta. Kun aamuvartio tuli, Herra katsoi egyptiläisten joukkoon tulenpatsaasta ja pilvestä ja saattoi hämminkiin egyptiläisten joukon. Hän antoi heidän vaunujensa pyörien irtautua, niin että heille kävi vaikeaksi päästä eteenpäin. Niin egyptiläiset sanoivat: "Paetkaamme Israelia, sillä Herra sotii heidän puolestaan egyptiläisiä vastaan." Herra sanoi Moosekselle: "Ojenna kätesi meren yli, että vedet palautuisivat ja peittäisivät egyptiläiset, heidän sotavaununsa ja ratsumiehensä." Mooses ojensi kätensä meren yli, ja aamun koittaessa meri palasi paikalleen egyptiläisten paetessa sitä vastaan. Herra syöksi egyptiläiset keskelle merta. Vedet palasivat ja peittivät sotavaunut ja ratsumiehet, koko faraon sotajoukon, joka oli seurannut heitä mereen. Yksikään heistä ei pelastunut. Mutta israelilaiset olivat kulkeneet kuivaa maata meren poikki. Vesi oli heillä muurina sekä oikealla että vasemmalla puolella. Herra pelasti Israelin sinä päivänä egyptiläisten käsistä, ja Israel näki egyptiläiset kuolleina meren rannalla. Israel näki sen suuren teon, jonka Herra teki tuhotessaan egyptiläiset. Kansa pelkäsi Herraa ja uskoi Herraan ja uskoi hänen palvelijaansa Moosesta. Silloin Mooses ja israelilaiset veisasivat Herralle tämän virren. He sanoivat näin: "Veisaan Herralle, sillä hän on hyvin korkea. Hevoset ja miehet hän mereen syöksi. Herra on väkevyyteni ja ylistysvirteni. Hänestä tuli minulle pelastus. Hän on Jumalani, ja ylistän häntä, hän on isäni Jumala, ja kunnioitan häntä. Herra on sodankävijä. Herra on hänen nimensä. Faraon vaunut ja hänen sotajoukkonsa hän suisti mereen, hänen valiovaunusoturinsa hukkuivat Kaislamereen. Syvyys peitti heidät. He vajosivat pohjaan kuin kivi. Sinun oikea kätesi, Herra, on suuri voimassa. Sinun oikea kätesi, Herra, murskaa vihollisen. Valtasuuruudessasi kukistat vastustajasi. Päästät vihasi valloilleen, ja se kuluttaa heidät kuin korret. Vihasi puhalluksesta vedet kasaantuivat, laineet seisahtuivat röykkiöiksi, syvyyden aallot hyytyivät keskelle merta. Vihollinen sanoi: Ajan heitä takaa ja saavutan heidät. Jaan saaliin ja tyydytän heissä kostonhimoni. Paljastan miekkani, ja käteni hävittää heidät.' Tuulesi puhalsi, ja meri peitti heidät. He upposivat mahtaviin vesiin kuin lyijy. Herra, kuka on vertaisesi jumalien joukossa! Kuka on vertaisesi, sinä pyhyydessä jalo, sinä ylistettävissä teoissa pelottava, sinä ihmeiden tekijä! Ojensit oikean kätesi, ja maa nielaisi heidät. Mutta armossasi sinä johdatit lunastamaasi kansaa ja veit sen voimallasi pyhään asuntoosi. Kansat kuulevat sen ja vapisevat, tuska valtaa Filistean asukkaat. Silloin pelästyvät Edomin ruhtinaat, Mooabin päämiehet valtaa vapina, kaikki Kanaanin asukkaat menehtyvät pelkoon. Kauhu ja väristys valtaa heidät. Käsivartesi väkevyyden tähden he käyvät mykiksi kuin kivi. Sinun kansasi, Herra, kulkee perille, kulkee perille se kansa, jonka olet hankkinut itsellesi. Viet heidät perille ja istutat heidät vuorelle, joka on perintöosasi, paikkaan, jonka sinä, Herra, olet asunnoksesi valmistanut, pyhäkköösi, Herra, jonka kätesi ovat tehneet. Herra on kuningas aina ja iankaikkisesti." Sillä kun faraon hevoset ja hänen sotavaununsa ja ratsumiehensä menivät mereen, Herra palautti meren vedet heidän päälleen, mutta israelilaiset kulkivat kuivaa maata meren poikki. Naisprofeetta Mirjam, Aaronin sisar, otti tamburiinin käteensä, ja kaikki naiset seurasivat häntä tamburiineja lyöden ja karkeloiden. Mirjam viritti heille virren: "Veisatkaa Herralle, sillä hän on hyvin korkea, hevoset ja miehet hän mereen syöksi." Mooses antoi israelilaisten lähteä liikkeelle Kaislameren luota, ja he menivät Suurin erämaahan. He vaelsivat kolme päivää erämaassa löytämättä vettä. He tulivat Maaraan. Mutta he eivät voineet juoda Maaran vettä, sillä se oli karvasta. Sen tähden paikka sai nimen Maara. Niin kansa niskoitteli Moosesta vastaan ja sanoi: "Mitä juomme?" Mutta hän huusi Herran puoleen. Herra osoitti hänelle puun, jonka hän heitti veteen, ja vesi tuli makeaksi. Siellä hän antoi kansalle lain ja oikeussäädöksiä, ja siellä hän koetteli sitä. Hän sanoi: "Jos sinä kuulet Herraa, Jumalaasi, ja teet, mikä on oikein hänen silmissään, otat vaarin hänen käskyistään ja noudatat koko hänen lakiaan, niin en pane kärsittäväksesi ainoatakaan niistä vaivoista, jotka olen pannut egyptiläisten kärsittäviksi, sillä minä olen Herra, parantajasi." He saapuivat Eelimiin. Siellä oli kaksitoista vesilähdettä ja seitsemänkymmentä palmupuuta. He leiriytyivät siellä veden ääreen. Toisen kuun viidentenätoista päivänä sen jälkeen, kun he olivat lähteneet Egyptin maasta, he, koko Israelin kansa, lähtivät liikkeelle Eelimistä ja tulivat Siinin erämaahan, joka on Eelimin ja Siinain välillä. Koko Israelin kansa niskoitteli Moosesta ja Aaronia vastaan erämaassa. Israelilaiset sanoivat heille: "Jospa olisimme saaneet surmamme Herran kädestä Egyptin maassa, jossa istuimme lihapatojen ääressä ja meillä oli leipää kyllin syödäksemme! Mutta olette tuoneet meidät tähän erämaahan antaaksenne koko tämän seurakunnan kuolla nälkään." Herra sanoi Moosekselle: "Katso, annan sataa teille leipää taivaasta. Kansa menköön ja kootkoon kunakin päivänä päivän tarpeen. Näin koettelen heitä, vaeltavatko he laissani vai eivät. Kun he kuudentena päivänä valmistavat sen, mitä ovat tuoneet kotiin, niin sitä on oleva kaksi kertaa niin paljon, kuin mitä he muuten joka päivä kokoavat." Mooses ja Aaron sanoivat kaikille israelilaisille: "Tänä iltana te tulette tietämään, että Herra on vienyt teidät pois Egyptin maasta. Aamulla näette Herran kunnian, koska Herra on kuullut napinanne häntä vastaan. Sillä mitä me olemme, että te meitä vastaan niskoittelette?" Mooses sanoi: "Herra antaa teille tänä iltana lihaa syödäksenne ja huomenna leipää yllin kyllin, koska Herra on kuullut napinanne, kun olette niskoitelleet häntä vastaan. Sillä mitä me olemme? Ette ole niskoitelleet meitä vastaan, vaan Herraa vastaan." Mooses sanoi Aaronille: "Sano koko Israelin kansalle: Astukaa Herran eteen, sillä hän on kuullut napinanne." Kun Aaron oli puhunut tämän koko Israelin seurakunnalle, he kääntyivät erämaahan päin, ja katso, Herran kunnia näkyi pilvessä. Herra puhui Moosekselle sanoen: "Olen kuullut israelilaisten napinan. Puhu heille ja sano: iltahämärässä teillä on oleva lihaa syödäksenne, ja huomenna on teillä leipää yllin kyllin tietääksenne, että minä olen Herra, teidän Jumalanne." Illalla tuli viiriäisiä, ja ne peittivät leirin, ja aamulla laskeutui kastesumu leirin ympärille. Kun kastesumu oli haihtunut, katso, erämaassa oli maan pinnalla hienoa mannaa, hienoa kuin härmä. Kun israelilaiset näkivät sen, he sanoivat toisilleen: "Se on mannaa." Sillä he eivät tienneet, mitä se oli. Mooses sanoi heille: "Tämä on se leipä, jonka Herra on antanut teille syötäväksi. Näin Herra on käskenyt: Kootkaa sitä, jokainen tarpeenne mukaan. Ottakaa kukin goomer-mitta perheenne pääluvun mukaan, kukin niin monelle, kuinka monta kullakin on teltassaan." Israelilaiset tekivät niin, ja he kokosivat, yksi enemmän, toinen vähemmän. Mutta kun he mittasivat sen goomer-mitalla, sille ei jäänyt liikaa, joka oli koonnut enemmän, eikä siltä puuttunut, joka oli koonnut vähemmän. Jokainen oli koonnut niin paljon, kuin tarvitsi. Mooses sanoi heille: "Älköön kukaan jättäkö siitä mitään huomiseksi." Mutta he eivät kuulleet Moosesta, vaan muutamat jättivät siitä huomiseksi. Siihen kasvoi matoja, ja se rupesi haisemaan, ja Mooses vihastui heihin. He kokosivat sitä joka aamu sen verran, kuin kukin tarvitsi. Mutta kun aurinko alkoi paahtaa, se suli. Mutta kuudentena päivänä he kokosivat leipää kaksinkertaisesti, kaksi goomeria kullekin. Kaikki kansan päämiehet tulivat ja ilmoittivat sen Moosekselle. Hän sanoi heille: "Tämä tapahtuu Herran sanan mukaan. Huomenna on sapattijuhla, Herralle pyhitetty sapatti. Mitä leivotte, se leipokaa, ja mitä keitätte, se keittäkää. Mutta kaikki, mitä jää tähteeksi, pankaa talteen huomiseksi." He panivat sen talteen huomiseksi, kuten Mooses oli käskenyt, eikä se ruvennut haisemaan, eikä siihen tullut matoja. Mooses sanoi: "Syökää se tänä päivänä, sillä tänä päivänä on Herran sapatti. Tänään ette löydä kedolta mitään. Kuutena päivänä on teidän sitä koottava, mutta seitsemäntenä päivänä on sapatti, eikä sitä ole." Kuitenkin muutamat kansasta lähtivät seitsemäntenä päivänä kokoamaan sitä, mutta eivät löytäneet. Herra sanoi Moosekselle: "Kuinka kauan aiotte kieltäytyä noudattamasta käskyjäni ja lakiani? Katsokaa, Herra on antanut teille sapatin. Sen tähden hän antaa teille kuudentena päivänä kahden päivän leivän. Pysyköön jokainen paikallaan. Älköön kukaan lähtekö paikaltaan seitsemäntenä päivänä." Kansa lepäsi seitsemäntenä päivänä. Israelin heimo antoi sille nimen manna. Se oli valkean korianterin siemenen kaltaista ja maistui hunajakakulta. Mooses sanoi: "Näin on Herra käskenyt: Ota sitä täysi goomer-mitta säilytettäväksi sukupolvesta sukupolveen, että he näkisivät sen leivän, jolla olen ravinnut teitä erämaassa johdattaessani teitä Egyptin maasta." Mooses sanoi Aaronille: "Ota astia ja pane siihen täysi goomer-mitta mannaa ja aseta se Herran eteen säilytettäväksi sukupolvesta sukupolveen." Aaron asetti sen sitten talteen lain arkin eteen, kuten Herra oli Moosesta käskenyt. Israelilaiset söivät mannaa neljäkymmentä vuotta, kunnes he tulivat asuttuun maahan. He söivät mannaa siihen asti, kunnes he tulivat Kanaanin maan rajalle. – Goomer on kymmenesosa eefaa. Koko israelilaisten seurakunta lähti liikkeelle Siinin erämaasta ja kulki päivämatkojaan Herran sanan mukaan. He leiriytyivät Refidimiin, mutta siellä ei ollut vettä kansan juoda. Kansa niskoitteli Moosesta vastaan ja sanoi: "Antakaa meille vettä juoda!" Mooses vastasi heille: "Miksi niskoittelette minua vastaan? Miksi kiusaatte Herraa?" Mutta kansalla oli siellä jano, ja he niskoittelivat yhä Moosesta vastaan ja sanoivat: "Minkä tähden toit meidät Egyptistä antaaksesi meidän, lastemme ja karjamme kuolla janoon?" Mooses huusi Herraa ja sanoi: "Mitä teen tälle kansalle? Vielä vähän aikaa, ja he kivittävät minut." Herra vastasi Moosekselle: "Mene kansan edellä ja ota mukaasi muutamia Israelin vanhimpia. Ota käteesi sauva, jolla löit Niiliä, ja mene. Katso, seison siellä edessäsi kalliolla Hoorebin luona. Lyö kallioon, ja siitä vuotaa vettä, niin että kansa saa juoda." Mooses teki niin Israelin vanhimpien nähden. Hän antoi paikalle nimen Massa ja Meriba, koska israelilaiset siellä riitelivät ja kiusasivat Herraa, sanoen: "Onko Herra keskellämme vai ei?" Amalekilaiset tulivat ja taistelivat Israelia vastaan Refidimissä. Mooses sanoi Joosualle: "Valitse meille miehiä, mene ja taistele huomenna amalekilaisia vastaan. Minä asetun vuoren huipulle Jumalan sauva kädessäni." Joosua teki, kuten Mooses oli hänelle sanonut, ja taisteli amalekilaisia vastaan. Mutta Mooses, Aaron ja Huur nousivat vuoren huipulle. Niin kauan kuin Mooses piti kätensä ylhäällä, Israel oli voitolla. Mutta kun hän antoi kätensä laskea, amalekilaiset olivat voitolla. Mutta kun Mooseksen kädet väsyivät, he ottivat kiven ja asettivat sen hänen alleen, ja hän istui sille, ja Aaron ja Huur kannattivat hänen käsiään molemmin puolin. Näin hänen kätensä kestivät vahvoina auringon laskuun asti. Joosua voitti amalekilaiset ja heidän sotaväkensä miekan terällä. Herra sanoi Moosekselle: "Kirjoita tämä kirjaan muistoksi ja teroita se Joosuan mieleen: Pyyhkimällä pyyhin pois amalekilaisten muiston taivaan alta." Mooses rakensi alttarin ja pani sille nimeksi: "Herra on lippuni." Hän sanoi: "Minä nostan käteni Herran istuinta kohden: Herra sotii amalekilaisia vastaan sukupolvesta sukupolveen." Midianin pappi Jetro, Mooseksen appi, sai kuulla kaiken, mitä Jumala oli tehnyt Moosekselle ja kansalleen Israelille, ja että Herra oli vienyt Israelin pois Egyptistä. Jetro, Mooseksen appi, oli ottanut mukaansa Sipporan, Mooseksen vaimon, jonka Mooses oli lähettänyt kotiin, ja hänen kaksi poikaansa. Näistä toisen nimi oli Geersom, koska Mooses oli sanonut: "Minä olen muukalainen vieraalla maalla." Toisen nimi oli Elieser, koska hän oli sanonut: "Isäni Jumala oli apuni ja pelasti minut faraon miekalta." Jetro, Mooseksen appi, tuli hänen poikiensa ja hänen vaimonsa kanssa Mooseksen luo erämaahan, jossa tämä oli leiriytynyt Jumalan vuoren juurelle. Hän käski sanoa Moosekselle: "Minä Jetro, appesi, sekä vaimosi kahden poikansa kanssa olemme tulleet luoksesi." Mooses meni appeaan vastaan, kumarsi ja suuteli häntä. Kun he olivat tervehtineet toisiaan, he menivät telttaan. Mooses kertoi apelleen kaiken, mitä Herra oli tehnyt faraolle ja egyptiläisille Israelin tähden, ja kaikki ne vaikeudet, jotka olivat kohdanneet heitä matkalla, ja kuinka Herra oli pelastanut heidät. Jetro iloitsi kaikesta siitä hyvästä, mitä Herra oli tehnyt Israelille pelastaessaan heidät egyptiläisten kädestä. Jetro sanoi: "Kiitetty olkoon Herra, joka on pelastanut teidät egyptiläisten ja faraon kädestä, Herra, joka on pelastanut kansansa egyptiläisten vallasta. Nyt tiedän, että Herra on suurempi kaikkia jumalia. Sillä sen tähden, että egyptiläiset ylpeilivät, heidän kävi näin." Jetro, Mooseksen appi, toimitti polttouhrin ja teurasuhreja Jumalalle. Aaron ja kaikki Israelin vanhimmat tulivat aterioimaan Mooseksen apen kanssa Jumalan eteen. Seuraavana päivänä Mooses istui jakamaan oikeutta kansalle, ja kansa seisoi Mooseksen ympärillä aamusta iltaan asti. Kun Mooseksen appi näki kaiken, mitä hän teki kansalle, hän sanoi: "Mitä tämä tehtävä on, joka sinulla on kansan kanssa? Miksi sinä istut yksin ja kaikki kansa seisoo ympärilläsi aamusta iltaan asti?" Mooses vastasi apelleen: "Kansa tulee luokseni kysymään Jumalalta neuvoa. Kun heillä on jokin riita-asia, he tulevat luokseni, ja tuomitsen heidän välillään ja ilmoitan heille Jumalan säädökset ja hänen lakinsa." Mooseksen appi sanoi hänelle: "Siinä et menettele hyvin. Sinä uuvutat sekä itsesi että tämän kansan, joka on kanssasi. Tämä tehtävä on näet sinulle liian raskas, etkä voi sitä yksin toimittaa. Kuule nyt ääntäni. Neuvon sinua, ja Jumala on oleva kanssasi. Ole sinä kansan edustaja Jumalan edessä, ja saata sinä sen asiat Jumalan eteen. Opeta heille säädökset ja lait, ja neuvo heille tie, jota heidän on kuljettava, ja mitä heidän on tehtävä. Valitse koko kansasta kelvollisia ja Jumalaa pelkääviä, luotettavia ja väärää voittoa vihaavia miehiä, ja aseta ne heille tuhannen, sadan, viidenkymmenen ja kymmenen päämiehiksi. Nämä jakakoot aina oikeutta kansalle. Kaikki suuret asiat he saattakoot sinun tietoosi, mutta kaikki vähäiset asiat ratkaiskoot itse. Huojenna näin kuormaa itseltäsi, ja kantakoot he kuormaa kanssasi. Jos näin teet ja Jumala itse sinua näin käskee, jaksat sen kestää, ja myös koko tämä kansa saa mennä rauhassa paikalleen." Mooses noudatti appensa puhetta ja teki kaiken, mitä tämä oli sanonut. Mooses valitsi kelvollisia miehiä koko Israelista ja asetti heidät kansan johtoon, tuhannen, sadan, viidenkymmenen ja kymmenen päämiehiksi. Nämä jakoivat aina oikeutta kansalle. Vaikeat asiat he siirsivät Moosekselle, mutta vähäiset asiat he ratkaisivat itse. Mooses saattoi appensa matkaan, ja tämä meni omaan maahansa. Kolmantena kuukautena sen jälkeen, kun israelilaiset olivat lähteneet Egyptin maasta, juuri samana kuukauden päivänä, he tulivat Siinain erämaahan. He olivat lähteneet Refidimistä, ja tulleet Siinain erämaahan sekä leiriytyneet erämaahan. Israel oli siellä leirissä vuoren juurella. Mooses nousi Jumalan luo, ja Herra huusi häntä vuorelta ja sanoi: "Sano näin Jaakobin heimolle ja ilmoita israelilaisille: 'Te olette nähneet, mitä olen tehnyt egyptiläisille ja kuinka olen kantanut teitä kotkan siivillä ja tuonut teidät luokseni. Jos nyt todella kuulette ääntäni ja pidätte liittoni, olette omaisuuteni ennen kaikkia muita kansoja, sillä koko maa on minun. Te olette minulle pappisvaltakunta ja pyhä kansa.' Sano nämä sanat israelilaisille." Kun Mooses tuli takaisin, hän kutsui kokoon kansan vanhimmat ja puhui heille kaikki ne sanat, jotka Herra oli käskenyt hänen puhua. Koko kansa vastasi yksimielisesti ja sanoi: "Kaiken, mitä Herra on puhunut, teemme." Mooses vei kansan vastauksen Herralle. Herra sanoi Moosekselle: "Katso, minä tulen luoksesi sakeassa pilvessä, että kansa kuulisi, kun puhun kanssasi, ja myös uskoisi sinua ainiaan." Mooses ilmoitti Herralle kansan vastauksen. Herra sanoi Moosekselle: "Mene kansan luo ja pyhitä heidät tänä päivänä ja huomenna, ja peskööt he vaatteensa. Olkoot valmiit kolmanneksi päiväksi. Kolmantena päivänä Herra näet astuu koko kansan nähden alas Siinain vuorelle. Merkitse raja kansan ympärille ja sano: 'Varokaa nousemasta vuorelle tai koskettamasta sen juurta. Jokaista, joka vuoreen koskee, rangaistakoon kuolemalla. Älköön kenenkään käsi häneen koskeko, vaan hänet kivitettäköön tai ammuttakoon kuoliaaksi. Olipa eläin tai ihminen, se ei saa jäädä eloon.' Vasta kun kuuluu pitkä torven puhallus, he nouskoot vuorelle." Mooses astui alas vuorelta kansan luo ja pyhitti kansan, ja he pesivät vaatteensa. Hän sanoi kansalle: "Olkaa ylihuomiseksi valmiit. Älköön kukaan koskeko naiseen." Kolmantena päivänä, kun aamu oli tullut, alkoi jyristä ja salamoida, ja sakea pilvi laskeutui vuoren ylle, ja kuului erittäin kova torven ääni, niin että koko kansa, joka oli leirissä, vapisi pelosta. Mooses vei kansan leiristä Jumalaa vastaan, ja he asettuivat vuoren juurelle. Koko Siinain vuori peittyi savuun, kun Herra astui sille alas tulessa. Siitä nousi savu kuin uunista, ja koko vuori vapisi kovasti. Torven ääni koveni kovenemistaan. Mooses puhui, ja Jumala vastasi hänelle jyrinällä. Herra astui alas Siinain vuorelle, vuoren laelle. Herra kutsui Mooseksen vuoren huipulle, ja Mooses nousi sinne ylös. Herra sanoi Moosekselle: "Astu alas ja varoita kansaa tunkeutumasta lähelle Herraa hänet nähdäkseen, sillä heistä kaatuu monta. Myös papit, jotka saavat lähestyä Herraa, pyhittäkööt itsensä, ettei Herra tuhoaisi heitä." Mooses vastasi Herralle: "Kansa ei voi nousta Siinain vuorelle, sillä sinä olet varoittanut meitä ja sanonut: 'Merkitse raja vuoren ympäri ja pyhitä se.'" Herra sanoi hänelle: "Astu alas ja tule taas ylös, sinä ja Aaron kanssasi. Mutta papit ja kansa älkööt tunkeutuko ylös lähelle Herraa, ettei hän heitä tuhoaisi." Mooses astui alas kansan luo ja sanoi heille tämän. Jumala puhui kaikki nämä sanat ja sanoi: "Minä olen Herra, Jumalasi, joka vein sinut pois Egyptin maasta, orjuuden talosta. Älä pidä muita jumalia minun rinnallani. Älä tee itsellesi jumalankuvaa äläkä mitään kuvaa, älä niistä, jotka ovat ylhäällä taivaassa, älä niistä, jotka ovat alhaalla maan päällä, äläkä niistä, jotka ovat vesissä maan alla. Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä. Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat, mutta teen laupeuden tuhansille, jotka rakastavat minua ja pitävät käskyni. Älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi, nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka hänen nimensä turhaan lausuu. Muista pyhittää lepopäivä. Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi, mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti. Silloin älä toimita mitään askaretta, älä sinä älköönkä poikasi tai tyttäresi, palvelijasi tai palvelijattaresi tai juhtasi älköönkä muukalaisesi, joka porteissasi on. Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi. Sen tähden Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen. Kunnioita isääsi ja äitiäsi, että kauan eläisit siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa. Älä tapa. Älä tee huorin. Älä varasta. Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi. Älä himoitse lähimmäisesi huonetta. Älä himoitse lähimmäisesi vaimoa äläkä hänen palvelijaansa, palvelijatartaan, härkäänsä, aasiaan äläkä mitään, mikä on lähimmäisesi omaa.". Kaikki kansa havaitsi jyrinän, tulen leimaukset, torven äänen ja vuoren suitsuamisen. Kun he sen havaitsivat, he vapisivat ja pysyivät taaempana. He sanoivat Moosekselle: "Puhu sinä kanssamme, niin me kuulemme. Älköön Jumala puhuko kanssamme, ettemme kuolisi." Mutta Mooses vastasi kansalle: "Älkää pelätkö, sillä Jumala on tullut koettelemaan teitä, että Herran pelko olisi edessänne ja ettette tekisi syntiä." Kansa pysyi taaempana, mutta Mooses lähestyi pimeyttä, jossa Jumala oli. Herra sanoi Moosekselle: "Sano israelilaisille näin: Te olette nähneet, että minä olen puhunut teille taivaasta. Älkää tehkö jumalia minun rinnalleni. Älkää tehkö itsellenne hopeisia tai kultaisia jumalia. Tee minulle alttari maasta, ja uhraa sen päällä polttouhrisi ja rauhanuhrisi, lampaasi ja nautasi. Joka paikassa, mihin säädän nimeni muiston, tulen luoksesi ja siunaan sinua. Mutta jos sinä teet minulle kivialttarin, älä rakenna sitä hakatusta kivestä. Sillä jos kosket taltallasi kiveen, saastutat sen. Äläkä nouse portaita myöten minun alttarilleni, ettei häpysi sen päällä paljastuisi." "Nämä ovat ne oikeudet, jotka sinun tulee asettaa heidän eteensä: Jos sinä ostat heprealaisen orjan, hän palvelkoon kuusi vuotta, mutta seitsemäntenä hän pääsköön maksutta vapaaksi. Jos hän on tullut yksin, yksin lähteköönkin. Mutta jos hän oli naimisissa, niin lähteköön vaimo hänen kanssaan. Jos hänen isäntänsä on antanut hänelle vaimon, ja tämä on synnyttänyt hänelle poikia tai tyttäriä, vaimo lapsineen jääköön isännän omaksi, ja hän lähteköön yksin. Mutta jos orja vakuuttaa: 'Minä rakastan isäntääni, vaimoani ja lapsiani enkä tahdo päästä vapaaksi', niin hänen isäntänsä vieköön hänet Jumalan eteen ja asettakoon hänet ovea tai pihtipieltä vasten, ja hänen isäntänsä lävistäköön hänen korvansa naskalilla, ja hän olkoon hänen orjansa ainiaan. Jos joku myy tyttärensä orjaksi, älköön tämä pääskö vapaaksi, kuten miesorjat pääsevät. Jos hän ei miellytä isäntäänsä, sitten kun tämä jo on määrännyt hänet itselleen, tämä sallikoon lunastaa hänet pois. Vieraaseen kansaan älköön hänellä olko valtaa häntä myydä, kun hän hänet hylkää. Mutta jos hän määrää hänet pojalleen, antakoon hänen nauttia tyttärien oikeutta. Jos hän ottaa itselleen toisen vaimon, älköön vähentäkö ensimmäiseltä tämän ravintoa, vaatetusta eikä avio-oikeutta. Jos hän ei tee hänelle näitä kolmea, lähteköön vaimo pois maksutta ja rahakorvauksetta. Sitä, joka lyö ihmistä, niin että tämä kuolee, rangaistakoon kuolemalla. Mutta jos hän ei ole tehnyt sitä murha-aikeessa, vaan Jumala on sallinut vahingon tapahtua hänen kätensä kautta, minä määrään sinulle paikan, jonne hän voi paeta. Mutta jos joku menettelee niin rikollisesti lähimmäistään kohtaan, että tappaa hänet kavalasti, sinun on otettava hänet minun alttarinikin luota surmattavaksi. Sitä, joka lyö isäänsä tai äitiään, rangaistakoon kuolemalla. Sitä, joka varastaa ihmisen ja joko myy hänet tai pitää häntä hallussaan, rangaistakoon kuolemalla. Sitä, joka kiroaa isäänsä tai äitiään, rangaistakoon kuolemalla. Jos miehet riitelevät keskenään ja toinen lyö toista kivellä tai nyrkillä, mutta tämä ei kuole, vaan joutuu vuoteen omaksi, niin olkoon, jos hän tointuu ja voi mennä ulos sauvaansa nojaten, lyöjä vapaa rangaistuksesta. Korvatkoon ainoastaan hänen sairastamisaikansa ja pitäköön huolta hänen paranemisestaan. Jos joku lyö orjaansa tai orjatartaan sauvalla, niin että tämä kuolee hänen käsiinsä, häntä rangaistakoon. Mutta jos hän elää päivän tai kaksi, niin älköön lyöjää rangaistako, sillä se on hänen omaa rahaansa. Jos miehet tappelevat keskenään ja loukkaavat raskaana olevaa vaimoa, niin että hän synnyttää kesken, mutta vahinkoa ei tapahdu, niin sakotettakoon syyllistä vaimon miehen vaatimuksen ja riidanratkaisijan harkinnan mukaan. Mutta jos vahinko tapahtuu, annettakoon henki hengestä, silmä silmästä, hammas hampaasta, käsi kädestä, jalka jalasta, palovamma palovammasta, haava haavasta, mustelma mustelmasta. Jos joku lyö orjaansa tai orjatartaan silmään ja turmelee sen, päästäköön hänet vapaaksi silmän tähden. Jos hän lyö orjaltaan tai orjattareltaan hampaan suusta, päästäköön hänet vapaaksi hampaan tähden. Jos härkä puskee miehen tai naisen kuoliaaksi, härkä kivitettäköön älköönkä sen lihaa syötäkö. Mutta härän omistaja olkoon vapaa rangaistuksesta. Jos taas härkä on ennenkin puskenut ja sen isäntää on varoitettu eikä hän ole sitä vartioinut, ja jos se tappaa miehen tai naisen, härkä kivitettäköön, ja myös sen isäntää rangaistakoon kuolemalla. Mutta jos hänelle määrätään lunastusmaksu, maksakoon henkensä lunnaiksi niin paljon, kuin hänelle määrätään. Jos se puskee pojan tai tytön hengiltä, meneteltäköön saman lain mukaan. Jos härkä puskee orjan tai orjattaren hengiltä, maksakoon sen omistaja pusketun isännälle kolmekymmentä hopeasekeliä, ja härkä kivitettäköön. Jos joku jättää kaivon auki tai kaivaa kaivon eikä peitä sitä, ja härkä tai aasi putoaa siihen, kaivon omistaja korvatkoon isännälle sen rahassa, mutta kuollut eläin olkoon hänen. Jos jonkun härkä puskee toisen härän kuoliaaksi, myykööt elävän härän ja jakakoot sen hinnan, ja jakakoot myös kuolleen keskenään. Jos taas oli tunnettua, että härkä oli ennenkin puskenut eikä sen isäntä ollut sitä vartioinut, antakoon härän härästä, mutta kuollut olkoon hänen." "Jos joku varastaa härän tai lampaan ja teurastaa tai myy sen, antakoon viisi nautaa yhdestä härästä ja neljä lammasta yhdestä lampaasta. Jos varas tavataan murtautumasta sisälle ja lyödään kuoliaaksi, tappaja ei ole vereen syypää. Mutta jos aurinko oli jo noussut, tappaja on vereen syypää. Varas maksakoon korvauksen. Mutta jos hänellä ei ole mitään, myytäköön hänet varastamansa tavaran korvaukseksi. Jos varastettu eläin, olipa härkä, aasi tai lammas, tavataan hänen hallustaan elävänä, korvatkoon sen kaksinkertaisesti. Jos joku turmelee toisen pellon tai viinitarhan päästämällä siihen karjansa ja syöttämällä sitä toisen pellossa, antakoon korvaukseksi peltonsa tai viinitarhansa parhaimman kasvun. Jos tuli pääsee irti ja tarttuu orjantappuroihin ja jos kuhilaat tai vilja tai pelto palavat, vahingon korvatkoon se, joka on kulovalkean sytyttänyt. Jos joku antaa toiselle rahaa tai tavaraa säilytettäväksi ja se varastetaan tämän talosta, varas, jos hänet tavataan, korvatkoon sen kaksinkertaisesti. Mutta jos varasta ei tavata, astukoon talon omistaja Jumalan eteen ja vannokoon, ettei ole kädellään kajonnut toisen omaan. Jokaisessa anastusasiassa, koskipa se härkää, aasia, lammasta, vaatetta tai mitä tahansa kadonnutta, josta joku sanoo: 'Tämä se on', tulkoon kummankin asia Jumalan eteen. Se, jonka Jumala tuomitsee syylliseksi, korvatkoon toiselle kaksinkertaisesti. Jos joku antaa toiselle aasin tai härän tai lampaan tai minkä eläimen tahansa säilytettäväksi ja se kuolee, vahingoittuu tai ryöstetään kenenkään näkemättä, vala Herran edessä ratkaiskoon heidän välillään, onko toinen kädellään kajonnut toisen omaan. Omistaja hyväksyköön valan, ja toinen olkoon korvauksesta vapaa. Mutta jos se on häneltä varastettu, korvatkoon sen omistajalle. Jos se on raadeltu, tuokoon sen esiin todistukseksi. Raadeltua hänen ei tarvitse korvata. Jos joku lainaa toiselta eläimen ja se vahingoittuu tai kuolee eikä omistaja ole saapuvilla, korvatkoon sen. Jos omistaja on saapuvilla, korvausta ei tarvitse maksaa. Jos se oli vuokralla, olkoon korvauksena vuokra. Jos joku viettelee neitsyen, joka ei ole kihlattu, ja makaa hänet, maksakoon hänestä morsiamenhinnan ja ottakoon hänet vaimokseen. Jos isä kieltäytyy antamasta häntä hänelle, maksakoon mies rahassa morsiamen hinnan kuten neitsyestä. Noituuden harjoittajan älä salli elää. Rangaistakoon kuolemalla jokaista, joka sekaantuu eläimeen. Joka uhraa muille jumalille kuin Herralle, ainoalle, olkoon vihitty tuhon omaksi. Älä sorra äläkä ahdista muukalaista, sillä te olette itse olleet muukalaisina Egyptin maassa. Älkää sortako leskeä tai orpoa. Sillä jos sinä sorrat heitä ja he huutavat minua avukseen, niin minä totisesti kuulen heidän huutonsa, ja vihani syttyy, ja surmaan teidät miekalla, niin että teidän vaimonne joutuvat leskiksi ja lapsenne orvoiksi. Jos lainaat rahaa jollekulle kansastani, jollekulle köyhälle, joka on luonasi, älä menettele häntä kohtaan koronkiskurin tavoin. Älkää panko korkoa hänen maksettavakseen. Jos olet ottanut lähimmäiseltäsi pantiksi peiton, anna se hänelle takaisin, ennen kuin aurinko laskee. Sillä se on hänen ainoa peitteensä, johon hän käärii ruumiinsa. Missä hän muuten makaisi? Jos hän huutaa minua avukseen, minä kuulen häntä, sillä minä olen laupias. Älä herjaa Jumalaa äläkä kiroa kansasi ruhtinasta. Älä viivyttele antamasta antia vilja- ja mehusatosi runsaudesta. Esikoinen pojistasi anna minulle. Samoin tee nautojesi ja lampaittesi esikoiselle. Seitsemän päivää se olkoon emänsä kanssa. Kahdeksantena päivänä anna se minulle. Olkaa te minulle pyhä kansa. Älkää syökö kedolla raadellun eläimen lihaa, vaan heittäkää se koirille." "Älä levitä valheellista huhua äläkä anna apuasi syylliselle rupeamalla vääräksi todistajaksi. Älä ole joukon mukana tekemässä pahaa äläkä todista riita-asiassa niin, että taivut joukon mukaan ja väännät oikean vääräksi. Älä suosi alhaista hänen asiassaan. Jos tapaat vihollisesi härän tai aasin eksyksissä, saata se hänelle takaisin. Jos näet vihamiehesi aasin makaavan kuormansa alla, älä jätä häntä auttamatta, vaan auta häntä päästämään se. Älä vääristä keskuudessanne asuvan köyhän oikeutta hänen riita-asiassaan. Pysy loitolla väärästä asiasta äläkä surmaa viatonta ja vanhurskasta, sillä minä en julista syyllistä vanhurskaaksi. Äläkä ota lahjusta, sillä lahjus sokaisee näkevät ja vääristää syyttömien asiat. Muukalaista älä sorra, sillä te tiedätte muukalaisen mielen, koska itsekin olette olleet muukalaisina Egyptin maassa. Kuutena vuotena kylvä maasi ja korjaa sen sato. Mutta seitsemäntenä vuotena jätä se korjaamatta ja lepäämään, että kansasi köyhät saisivat siitä syödä. Sen, mitä jää jäljelle, metsän eläimet syökööt. Samoin tee viinitarhallesi ja öljytarhallesi. Kuusi päivää tee työtäsi, mutta lepää seitsemäs päivä, että härkäsi ja aasisi saisivat hengähtää ja orjattaresi poika sekä muukalainen saisivat virkistyä. Noudattakaa kaikkea, mitä olen sanonut teille. Vierasten jumalien nimiä älkää mainitko, älköön niitä kuultako teidän huuliltanne. Kolme kertaa vuodessa vietä juhlaa minun kunniakseni. Pidä happamattoman leivän juhla: seitsemänä päivänä syö happamatonta leipää, kuten olen sinua käskenyt, määrättynä aikana aabib-kuussa, sillä siinä kuussa sinä olet lähtenyt Egyptistä. Mutta tyhjänä älköön ilmaannuttako kasvojeni eteen. Vietä leikkuujuhla, kun leikkaat ensisadon viljastasi, jonka olet kylvänyt peltoon, ja korjuujuhla vuoden lopussa, kun korjaat satosi pellolta. Kolme kertaa vuodessa tulkoon kaikki miesväkesi Herran, Herran, kasvojen eteen. Älä uhraa teurasuhrini verta happaman leivän kanssa. Juhlauhrini rasvaa älköön jääkö yön yli seuraavaan aamuun. Parhaat maasi ensisadosta tuo Herran, Jumalasi, huoneeseen. Älä keitä kiliä emänsä maidossa. Katso, minä lähetän Enkelin edelläsi varjelemaan sinua tiellä ja johdattamaan sinut siihen paikkaan, jonka olen valmistanut. Ole varuillasi hänen edessään ja kuule häntä äläkä pahoita hänen mieltään. Hän ei jätä teidän rikoksianne rankaisematta, sillä minun nimeni on hänessä. Mutta jos sinä kuulet häntä ja teet kaikki, mitä minä käsken, niin minä olen vihollistesi vihollinen ja vastustajiesi vastustaja. Sillä Enkelini käy edelläsi ja johdattaa sinut amorilaisten, heettiläisten, perissiläisten, kanaanilaisten, hivviläisten ja jebusilaisten maahan, ja minä hävitän heidät. Älä kumarra heidän jumaliaan, älä palvele niitä äläkä tee, kuten he tekevät, vaan kukista ne maahan ja murskaa niiden patsaat. Palvelkaa Herraa, Jumalaanne, niin hän siunaa ruokasi ja juomasi, ja minä pidän puutteen sinusta kaukana. Maassasi ei ole oleva sitä, jolle on tapahtunut keskenmeno, eikä hedelmätöntä. Päiviesi luvun minä teen täydeksi. Minä lähetän kauhuni edelläsi ja saatan hämminkiin kaikki kansat, joiden luo sinä tulet, ja ajan kaikki vihollisesi pakoon edestäsi. Minä lähetän herhiläisiä edelläsi karkottamaan hivviläiset, kanaanilaiset ja heettiläiset tieltäsi. Mutta minä en karkota heitä tieltäsi yhtenä vuotena, ettei maa tulisi autioksi eivätkä metsän pedot lisääntyisi vahingoksesi. Vähitellen minä karkotan heidät tieltäsi, kunnes olet tullut kyllin lukuisaksi ottamaan maan haltuusi. Minä asetan rajasi Kaislamerestä filistealaisten mereen ja erämaasta Eufrat-virtaan asti. Minä nimittäin annan maan asukkaat valtaanne, ja sinä karkotat heidät tieltäsi. Älä tee liittoa heidän äläkä heidän jumaliensa kanssa. Älkööt he jääkö asumaan maahasi, etteivät saattaisi sinua tekemään syntiä minua vastaan. Sillä jos sinä palvelet heidän jumaliaan, se on sinulle ansaksi." Sitten hän sanoi Moosekselle: "Nouse Herran luo, sinä ja Aaron, Naadab ja Abihu sekä seitsemänkymmentä Israelin vanhinta, ja kumartukaa ja rukoilkaa taaempana. Lähestyköön Mooses yksin Herraa. Muut älkööt lähestykö, ja kansa älköön nousko sinne hänen kanssaan." Mooses tuli ja kertoi kansalle kaikki Herran sanat ja kaikki hänen säädöksensä. Niin koko kansa vastasi yhteen ääneen ja sanoi: "Kaikkia sanoja, jotka Herra on puhunut, me noudatamme." Mooses kirjoitti kaikki Herran sanat. Hän nousi varhain seuraavana aamuna ja rakensi alttarin vuoren juurelle sekä pystytti kaksitoista patsasta Israelin kahdentoista sukukunnan mukaan. Hän lähetti israelilaisten joukosta nuoria miehiä uhraamaan polttouhreja ja teurastamaan härkiä rauhanuhriksi Herralle. Mooses otti verestä puolet ja pani uhrimaljoihin, ja toisen puolen hän vihmoi alttarille. Hän otti liiton kirjan ja luki sen kansan kuullen. He sanoivat: "Kaikkea, minkä Herra on puhunut, me noudatamme ja tottelemme." Mooses otti veren, vihmoi sitä kansan päälle ja sanoi: "Katso, tämä on sen liiton veri, jonka Herra on tehnyt kanssanne kaikkien näiden sanojen perusteella." Mooses ja Aaron, Naadab ja Abihu sekä seitsemänkymmentä Israelin vanhinta nousivat vuorelle. He näkivät Israelin Jumalan. Hänen jalkojensa alla oli alusta kuin safiirikivistä, kirkas kuin itse taivas. Eikä hän kajonnut kädellään israelilaisten päälliköihin, ja he katselivat Jumalaa, söivät ja joivat. Herra sanoi Moosekselle: "Nouse luokseni vuorelle ja ole siellä, niin annan sinulle kivitaulut sekä lain ja käskyt, jotka olen kirjoittanut heille opetukseksi." Mooses ja hänen palvelijansa Joosua lähtivät, ja Mooses nousi Jumalan vuorelle. Mutta vanhimmille hän sanoi: "Odottakaa meitä täällä, kunnes palaamme luoksenne. Katso, Aaron ja Huur ovat kanssanne. Se, jolla on jotakin asiaa, kääntyköön heidän puoleensa." Kun Mooses oli noussut vuorelle, peitti pilvi vuoren. Herran kirkkaus laskeutui Siinain vuorelle, ja pilvi peitti sen kuusi päivää. Seitsemäntenä päivänä hän huusi Moosesta pilven keskeltä. Herran kirkkaus vuoren huipulla näytti israelilaisten silmissä kuluttavalta tulelta. Mooses meni pilven keskelle ja nousi vuorelle. Mooses oli vuorella neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä. Herra puhui Moosekselle sanoen: "Sano israelilaisille, että he kokoavat anteja minulle. Ottakaa vastaan anti minulle jokaiselta, jonka sydän on siihen altis. Nämä ovat ne annit, joita teidän on otettava heiltä vastaan: kultaa, hopeaa ja vaskea, sinipunaisia, purppuranpunaisia ja karmiininpunaisia lankoja ja valkoisia pellavalankoja sekä vuohenkarvoja, punaisia pässin nahkoja, tahašin nahkoja, akasiapuuta, öljyä seitsenhaaraista lamppua varten, tuoksuvia voiteita öljyä ja suitsuketta varten, onykskiviä ja muita jalokiviä kasukkaa ja rintakilpeä varten. Tehkööt minulle pyhäkön asuakseni heidän keskellään. Tehkää asumus ja kaikki sen kalusto tarkasti sen kaavan mukaan, jonka sinulle näytän. Tehkööt arkin akasiapuusta, kaksi ja puoli kyynärää pitkän, puolitoista kyynärää leveän ja puolitoista kyynärää korkean. Päällystä se puhtaalla kullalla, päällystä se sisältä ja ulkoa. Tee siihen kultareunus yltympäri. Vala siihen neljä kultarengasta ja kiinnitä ne sen neljään jalkaan, niin että kaksi rengasta tulee toiselle puolelle ja kaksi rengasta toiselle puolelle. Tee korennot akasiapuusta ja päällystä ne kullalla. Pistä renkaisiin arkin sivuille korennot, joilla arkkia on kannettava. Korennot jääkööt arkin renkaisiin, älköönkä niitä vedettäkö pois. Pane arkkiin laki, jonka sinulle annan. Tee myös armoistuin puhtaasta kullasta, kaksi ja puoli kyynärää pitkä ja puolitoista kyynärää leveä. Tee kaksi kultakerubia. Tee ne takomalla armoistuimen molempiin päihin. Tee toinen kerubi toiseen päähän ja toinen kerubi toiseen päähän. Tehkää kerubit armoistuimesta kohoaviksi, sen kumpaankin päähän. Kerubit levittäkööt siipensä ylöspäin, niin että ne peittävät siivillään armoistuimen. Niiden kasvot olkoot vastakkain. Kerubien kasvot olkoot käännetyt armoistuinta kohti. Aseta armoistuin arkin päälle ja pane arkkiin laki, jonka sinulle annan. Siinä ilmestyn sinulle ja puhun sinulle armoistuimelta niiden kahden kerubin välistä, jotka ovat lain arkin päällä, kaiken sen, minkä sinun kauttasi israelilaisille säädän. Tee pöytä akasiapuusta, kahden kyynärän pituinen, kyynärän levyinen ja puolentoista kyynärän korkuinen. Päällystä se puhtaalla kullalla ja tee siihen kultareunus yltympäri. Tee sen ympäri kämmenen korkuinen lista ja listan ympäri kultareunus. Tee siihen neljä kultarengasta ja kiinnitä renkaat sen neljään kulmaan kunkin neljän jalan kohdalle. Renkaat olkoot juuri listan alla niiden korentojen pitiminä, joilla pöytää on kannettava. Tee korennot akasiapuusta ja päällystä ne kullalla. Niillä on pöytää kannettava. Tee myös siihen vadit ja kupit, kannut ja maljat, joista juomauhrit vuodatetaan. Tee ne puhtaasta kullasta. Pidä aina minun edessäni pöydällä näkyleivät. Tee myös seitsenhaarainen lamppu puhtaasta kullasta. Tee lamppu jalkoineen ja varsineen taottua tekoa. Sen kukkakuvut ja nuput kukkalehtineen olkoot samaa kappaletta kuin se. Kuusi haaraa lähteköön lampun sivuista, kolme haaraa toisesta sivusta ja kolme haaraa toisesta sivusta. Toisessa haarassa olkoon kolme mantelinkukan muotoista kukkakupua, nuppua kukkalehtineen, ja toisessa haarassa samoin kolme mantelinkukan muotoista kukkakupua, nuppua kukkalehtineen. Näin olkoon jokaisessa kuudessa haarassa, jotka lampusta lähtevät. Mutta lampussa itsessään olkoon neljä mantelinkukan muotoista kukkakupua, nuppua kukkalehtineen. Yksi nuppu olkoon aina jokaisen haaraparin alla niistä kuudesta haarasta, jotka lampusta lähtevät. Nuput ja haarat olkoot samaa kappaletta kuin se. Olkoon se kauttaaltaan samaa taottua tekoa, puhdasta kultaa. Tee siihen seitsemän lamppua, ja lamput asetettakoon niin, että seitsenhaarainen lamppu antaa valonsa etupuolelle. Sen lamppusakset ja karstakupit olkoot puhdasta kultaa. Yhdestä talentista puhdasta kultaa tehtäköön sekä se että kaikki nämä esineet. Katso, että teet ne sen kaavan mukaan, joka sinulle niistä vuorella näytettiin." "Tee asumus kymmenestä telttakankaan kaistasta, jotka ovat valmistetut kerratuista valkoisista pellavalangoista ja sinipunaisista, purppuranpunaisista ja karmiininpunaisista langoista, ja tee niihin taidokkaasti kudottuja kerubeja. Kunkin kaistan pituus olkoon kaksikymmentä kahdeksan kyynärää ja leveys neljä kyynärää. Kaikilla kaistoilla olkoon sama mitta. Viisi kaistaa yhdistettäköön toisiinsa, ja samoin toiset viisi kaistaa yhdistettäköön toisiinsa. Tee silmukat sinipunaisesta langasta ensimmäisen kaistan reunaan yhdistetyn kappaleen laitaan, ja samoin toisen yhdistetyn kappaleen viimeisen kaistan reunaan. Tee viisikymmentä silmukkaa ensimmäiseen kaistaan ja tee viisikymmentä silmukkaa vastaavan kaistan laitaan toiseen yhdistettyyn kappaleeseen, niin että silmukat ovat kohdakkain. Tee viisikymmentä kultahakasta ja yhdistä kaistat toisiinsa näillä hakasilla, niin että siitä tulee yhtenäinen asumus. Tee vielä vuohenkarvoista kudotuista kaistoista teltta asumuksen suojaksi. Tee niitä kaistoja yksitoista. Kunkin kaistan pituus olkoon kolmekymmentä kyynärää ja leveys neljä kyynärää. Niillä yhdellätoista kaistalla olkoon sama mitta. Liitä yhteen viisi kaistaa erikseen ja kuusi kaistaa erikseen, ja aseta kuudes niistä kaksin kerroin teltan etupuolelle. Tee viisikymmentä silmukkaa toisen yhdistetyn kappaleen viimeisen kaistan reunaan ja viisikymmentä silmukkaa toisen yhdistetyn kappaleen vastaavan kaistan reunaan. Tee myös viisikymmentä vaskihakasta ja pistä hakaset silmukoihin ja liitä teltta yhteen, niin että siitä tulee yhtenäinen. Siitä telttakaistojen liiasta osasta, joka jää riippumaan, jääköön puolet riippumaan asumuksen takasivulle. Siitä, mikä telttakaistoissa on liikaa pituutta, riippukoon kyynärän verran asumuksen kummallakin sivulla sitä peittämässä. Tee teltalle peite punaisista pässin nahoista ja sen päälle vielä toinen peite tahašin nahoista. Asumuksen laudat tee akasiapuusta pystyyn asetettaviksi. Jokainen lauta olkoon kymmenen kyynärää pitkä ja puolitoista kyynärää leveä. Jokaisessa laudassa olkoon kaksi tappia, jotka ovat poikkilistalla yhdistetyt keskenään. Tee näin kaikki asumuksen laudat. Asumuksen lautoja tee kaksikymmentä lautaa eteläpuolta varten. Tee neljäkymmentä hopeajalustaa kahdenkymmenen laudan alle, aina kaksi jalustaa kunkin laudan alle sen kahta tappia varten. Samoin asumuksen toista sivua, pohjoispuolta, varten kaksikymmentä lautaa, ja neljäkymmentä hopeajalustaa, aina kaksi jalustaa kunkin laudan alle. Asumuksen takasivua, sen länsipuolta varten tee kuusi lautaa. Tee kaksi lautaa asumuksen peränurkkia varten. Ne olkoot yhteen liitettyjä kaksoislautoja ja alhaalta alkaen kiinni toisissaan ylös saakka, ensimmäiseen renkaaseen asti. Näin tehtäköön ne molemmat ja asetettakoon kumpaankin nurkkaan. Siten tulee olemaan yhteensä kahdeksan lautaa ja niihin kuusitoista hopeajalustaa, aina kaksi jalustaa kunkin laudan alla. Tee myös viisi poikkitankoa akasiasta asumuksen toisen sivun lautoja varten ja viisi poikkitankoa asumuksen toisen sivun lautoja varten sekä viisi poikkitankoa asumuksen takasivun, länsipuolen, lautoja varten. Keskimmäinen poikkitanko asetettakoon keskelle lautoja. Kulkekoon se reunasta reunaan. Päällystä laudat kullalla ja tee kullasta niiden renkaat poikkitankojen pitimiksi ja päällystä poikkitangot kullalla. Aseta asumus pystyyn sen muotoiseksi, kuin sinulle vuorella näytettiin. Tee vielä esirippu sinipunaisista, purppuranpunaisista ja karmiininpunaisista langoista ja kerratuista valkoisista pellavalangoista, ja tehtäköön siihen taidokkaasti kudottuja kerubeja. Ripusta se neljään akasiapuiseen kullalla päällystettyyn pylvääseen, joissa on kultakoukut ja jotka seisovat neljällä hopeajalustalla. Ripusta esirippu hakasten alle ja vie sinne esiripun sisäpuolelle lain arkki. Olkoon esirippu teille väliseinänä pyhän ja kaikkeinpyhimmän välillä. Aseta armoistuin todistusten arkin päälle, joka on kaikkeinpyhimmässä. Mutta pöytä sijoita esiripun ulkopuolelle ja seitsenhaarainen lamppu vastapäätä pöytää, asumuksen eteläsivulle. Aseta siis pöytä pohjoissivulle. Tee myös teltan oveen verho, kirjaillen kudottu sinipunaisista, purppuranpunaisista ja karmiininpunaisista langoista ja kerratuista valkoisista pellavalangoista. Tee verhoa varten viisi pylvästä akasiapuusta ja päällystä ne kullalla, mutta niiden koukut olkoot kultaa, ja vala niille viisi vaskijalustaa." "Tee alttari akasiapuusta. Se olkoon neliskulmainen, viisi kyynärää pitkä ja viisi kyynärää leveä sekä kolme kyynärää korkea. Tee sarvet sen neljään kulmaan, niin että sarvet ovat samaa kappaletta kuin se. Päällystä se vaskella. Tee siihen kuuluvat kattilat tuhkan pois viemistä varten sekä lapiot, maljat, haarukat ja hiilipannut. Tee kaikki sen kalusto vaskesta. Tee siihen myös verkonkaltainen ristikkokehys vaskesta ja tee verkkoon ristikon neljään kulmaan neljä vaskirengasta. Aseta se alttarin välireunuksen alle maahan kiinni, niin että verkko ulottuu puoliväliin alttaria. Tee alttariin korennot akasiapuusta ja päällystä ne vaskella. Korennot pistettäköön renkaisiin, niin että korennot ovat molemmilla puolilla alttaria sitä kannettaessa. Tee se laudoista ontoksi. Kuten sinulle näytettiin vuorella, niin se tehtäköön. Tee myös asumukselle esipiha. Etelän puolella esipihan ympärysverhot olkoot kerratuista valkoisista pellavalangoista ja sadan kyynärän pituisia tätä yhtä sivua varten. Olkoon niiden pylväitä kaksikymmentä ja näiden vaskijalustoja kaksikymmentä, mutta pylväiden koukut ja niiden koristepienat olkoot hopeaa. Samoin myös pohjoisen puolen ympärysverhot olkoot sata kyynärää pitkiä, ja olkoon niiden pylväitä kaksikymmentä ja näiden vaskijalustoja kaksikymmentä. Pylväiden koukut ja niiden koristepienat olkoot hopeaa. Esipihan länsisivustalla olkoot ympärysverhot viidenkymmenen kyynärän pituisia, ja olkoon niiden pylväitä kymmenen ja näiden jalustoja kymmenen. Esipihan leveys etupuolella itään päin olkoon viisikymmentä kyynärää. Ympärysverhot portin toisella puolella olkoot viisitoista kyynärää pitkiä, ja olkoon niiden pylväitä kolme ja näiden jalustoja kolme. Samoin olkoot ympärysverhot toisella puolella viisitoista kyynärää pitkiä, ja olkoon niiden pylväitä kolme ja näiden jalustoja kolme. Esipihan portissa olkoon kahdenkymmenen kyynärän pituinen verho kirjaillen kudottu sinipunaisista, purppuranpunaisista ja karmiininpunaisista langoista ja kerratuista valkoisista pellavalangoista, ja olkoon sen pylväitä neljä ja näiden jalustoja neljä. Kaikissa pylväissä esipihan ympärillä olkoot koristepienat hopeaa ja koukut hopeaa, mutta jalustat vaskea. Esipihan pituus olkoon sata kyynärää ja leveys viisikymmentä kyynärää. Ympärysverho olkoon viisi kyynärää korkea ja kudottu kerratuista valkoisista pellavalangoista, ja jalustat olkoot vaskea. Koko asumuksen kalusto kaikkia siinä tehtäviä töitä varten, samoin kuin kaikki sen vaarnat ja kaikki esipihan vaarnat olkoot vaskea. Käske israelilaisten tuoda sinulle puhdasta, survomalla saatua öljypuun öljyä seitsenhaaraista lamppua varten, että lamput aina voidaan nostaa paikoilleen. Ilmestysmajassa, ulkopuolella esiripun, joka on todistusten [arkin] edessä, hoitakoon Aaron poikineen niitä illasta aamuun asti Herran edessä. Tämä olkoon ikuinen säädös, jota israelilaiset noudattakoot sukupolvesta sukupolveen." "Kutsu luoksesi israelilaisten joukosta veljesi Aaron poikineen, että he pappeina palvelisivat minua: Aaron ja hänen poikansa Naadab ja Abihu, Eleasar ja Iitamar. Teetä veljellesi Aaronille pyhät vaatteet kunniaksi ja kaunistukseksi. Mutta sinä, puhuttele kaikkia taitavia miehiä, jotka olen täyttänyt taitavuuden Hengellä, että he tekevät vaatteet Aaronille, jotta hänet pyhitettäisiin pappina palvelemaan minua. Nämä ovat ne vaatteet, jotka heidän on tehtävä: rintakilpi, kasukka, viitta, ruudullinen paita, turbaani ja vyö. He tehkööt veljellesi Aaronille ja hänen pojilleen pyhät vaatteet, että he pappeina palvelisivat minua. He ottakoot tätä varten kultaa sekä sinipunaisia, purppuranpunaisia ja karmiininpunaisia lankoja ja valkoisia pellavalankoja. Kasukan he tehkööt kullasta sekä sinipunaisista, purppuranpunaisista ja karmiininpunaisista langoista ja kerratuista valkoisista pellavalangoista, taitavasti kutomalla. Siinä olkoon kaksi yhdistettävää olkakappaletta, ja se kiinnitettäköön niihin molemmista päistään. Vyö, jolla kasukka kiinnitetään, olkoon tehty samalla tavalla ja samasta kappaleesta kuin se: kullasta sekä sinipunaisista, purppuranpunaisista ja karmiininpunaisista langoista ja kerratuista valkoisista pellavalangoista. Ota sitten kaksi onyks-kiveä ja kaiverra niihin Israelin poikien nimet, kuusi heidän nimeään toiseen kiveen ja toiset kuusi nimeä toiseen kiveen siinä järjestyksessä, kuin he ovat syntyneet. Kuten taidokkaasti hiotaan kiveä ja kaiverretaan sinettisormuksia, kaiverra Israelin poikien nimet niihin kahteen kiveen. Kehystettäköön ne kultapunoksilla. Pane molemmat kivet kasukan olkakappaleisiin kiviksi, jotka johdattavat muistoon israelilaiset. Näin Aaron kantakoon heidän nimiään molemmilla olkapäillään Herran kasvojen edessä, että heitä muistettaisiin. Tee kultapunokset ja kahdet ketjut puhtaasta kullasta. Tee ne punomalla, kuten punosta tehdään, ja kiinnitä punotut ketjut punoksiin. [Jumalan] ratkaisun rintakilpi tee taidokkaasti kutomalla. Tee sekin samalla tavalla, kuin kasukka on tehty: tee se kullasta sekä sinipunaisista, purppuranpunaisista ja karmiininpunaisista langoista ja kerratuista valkoisista pellavalangoista. Se olkoon neliskulmainen ja taskun muotoon tehty, vaaksan pituinen ja vaaksan levyinen. Kiinnitä sen pintaan kiviä joka puolelle, neljään riviin: ensimmäiseen riviin karneoli, topaasi ja smaragdi; toiseen riviin rubiini, safiiri ja jaspis; kolmanteen riviin hyasintti, akaatti ja ametisti; ja neljänteen riviin krysoliitti, onyks ja berylli. Kultapunoksilla kehystettyinä kiinnitettäköön ne paikalleen. Kiviä olkoon Israelin poikien nimien mukaan kaksitoista, yksi kutakin nimeä kohti. Kussakin kivessä olkoon yksi kahdentoista sukukunnan nimistä, kaiverrettuna samalla tavalla, kuin kaiverretaan sinettisormuksia. Tee rintakilpeen puhtaasta kullasta ketjut, punotut, niin kuin punonnaista tehdään. Tee rintakilpeen kaksi kultarengasta ja kiinnitä molemmat renkaat rintakilven kahteen yläkulmaan. Kiinnitä ne molemmat kultapunonnaiset kahteen renkaaseen rintakilven yläkulmiin. Kiinnitä molempien punonnaisten toiset kaksi päätä kahteen palmikkoon ja kiinnitä nämä kasukan olkakappaleisiin, sen etupuolelle. Tee vielä kaksi kultarengasta ja pane ne rintakilven molempiin alakulmiin, sen sisäpuoliseen, kasukkaa vasten olevaan reunaan. Tee lisäksi kaksi kultarengasta ja kiinnitä ne kasukan molempiin olkakappaleisiin, niiden alareunaan, etupuolelle sauman kohdalle, kasukan vyön yläpuolelle. Rintakilpi solmittakoon renkaistaan sinipunaisella nauhalla kasukan renkaisiin, niin että se on kasukan vyön yläpuolella. Näin rintakilpi ei irtoa kasukasta. Aaron kantakoon [Jumalan] ratkaisun rintakilvessä sydämensä päällä Israelin poikien nimiä astuessaan pyhäkköön, että heidät alati johdatettaisiin muistoon Herran edessä. Pane jumalanvastausten rintakilpeen uurim ja tummim, niin että ne ovat Aaronin sydämen päällä, hänen astuessaan Herran eteen. Kantakoon Aaron Jumalan ratkaisun israelilaisille sydämensä päällä aina Herran edessä ollessaan. Kasukan viitta tee kokonaan sinipunaisista langoista. Sen keskellä olkoon pääntie, ja tämä pääntie ympäröitäköön kudotulla päärmeellä niin kuin haarniskan aukko, ettei se repeä. Tee sen helmaan granaattiomenia sinipunaisista, purppuranpunaisista ja karmiininpunaisista langoista, ja kiinnitä ne helmaan ympäriinsä ja niiden väliin kultatiukuja yltympäri. Kiinnitä vuorotellen kultatiuku ja granaattiomena viitan helmaan ympäriinsä. Aaron pitäköön sitä yllään toimittaessaan virkaansa, niin että kuuluu, kun hän menee pyhäkköön Herran eteen ja tulee sieltä ulos, ettei hän kuolisi. Tee myös otsakoriste puhtaasta kullasta ja kaiverra siihen, kuten sinettisormusta kaiverretaan, sanat: 'Herralle pyhitetty.' Sido se sinipunaisella nauhalla, niin että se on kiinni turbaanissa. Olkoon se turbaanin etupuolella. Se olkoon Aaronin otsalla, niin että Aaron kantaa kaiken sen, mitä israelilaiset rikkovat uhratessaan pyhiä uhrejaan ja antaessaan pyhiä lahjojaan. Se olkoon aina hänen otsallaan, jotta Herran mielisuosio tulisi heidän osakseen. Kudo myös ruudullinen paita valkoisista pellavalangoista. Tee turbaani valkoisista pellavalangoista, ja tee vyö kirjokudoksesta. Aaronin pojille tee paidat ja vyöt. Tee heille myös päähineet kunniaksi ja kaunistukseksi. Pue ne veljesi Aaronin ja hänen poikiensa päälle. Voitele heidät ja vihi heidät virkaansa ja pyhitä heidät pappeina palvelemaan minua. Tee heille pellavahousut hävyn peitteeksi. Ulottukoot ne lanteilta reisiin asti. Aaron ja hänen poikansa pitäkööt ne yllään mennessään ilmestysmajaan tai lähestyessään alttaria tehdäkseen palvelusta pyhäkössä, etteivät joutuisi syynalaisiksi ja kuolisi. Tämä olkoon ikuinen säädös hänelle ja hänen jälkeläisilleen." "Pyhittääksesi heidät pappeina palvelemaan minua tee heille näin: Ota mulli ja kaksi virheetöntä pässiä ja happamatonta leipää ja öljyyn leivottuja happamattomia leipäkakkuja ja öljyllä voideltuja happamattomia ohuita leipiä. Leivo ne ydinvehnäjauhoista. Pane ne samaan koriin ja tuo ne korissa, samalla kertaa kuin tuot mullin ja kaksi pässiä. Tuo sitten Aaron poikineen ilmestysmajan ovelle ja pese heidät vedellä. Ota vaatteet ja pue Aaronin ylle paita ja kasukan viitta ja kasukka ja rintakilpi. Sido sitten hänen ympärilleen kasukan vyö. Pane myös turbaani hänen päähänsä ja kiinnitä pyhä kruunu turbaaniin. Ota voiteluöljyä ja vuodata sitä hänen päähänsä ja voitele hänet. Tuo hänen poikansa esille ja pue heidän ylleen paidat. Vyötä heidät vyöllä, sekä Aaron että hänen poikansa, ja sido päähineet heidän päähänsä, että pappeus olisi heille ikuisena säätynä. Vihi näin virkaansa Aaron ja hänen poikansa. Tuo mulli ilmestysmajan eteen, ja Aaron poikineen laskekoon kätensä mullin pään päälle. Teurasta sitten mulli Herran edessä ilmestysmajan ovella. Ota mullin verta ja sivele sitä sormellasi alttarin sarviin, mutta kaikki muu veri vuodata alttarin juurelle. Ota kaikki sisälmyksiä peittävä rasva ja maksan takalohko ja molemmat munuaiset sekä niiden päällä oleva rasva, ja polta ne alttarilla. Mutta mullin liha, nahka ja ruokasula polta tulella leirin ulkopuolella. Se on syntiuhri. Ota toinen pässeistä, ja Aaron poikineen laskekoon kätensä pässin pään päälle. Teurasta sitten pässi ja ota sen veri ja vihmo se alttarille ympäriinsä. Leikkele pässi määräkappaleiksi ja pese sen sisälmykset ja jalat ja pane ne kappaleiden ja pään päälle. Polta koko pässi alttarilla. Se on polttouhri Herralle. Se on suloisesti tuoksuva uhri Herralle. Ota sitten toinen pässi, ja Aaron poikineen laskekoon kätensä pässin pään päälle. Teurasta pässi ja ota sen verta ja sivele Aaronin ja hänen poikiensa oikean korvan lehteen ja oikean käden peukaloon ja heidän oikean jalkansa isoonvarpaaseen, mutta vihmo muu veri alttarille ympäriinsä. Ota alttarilla olevaa verta ja voiteluöljyä ja pirskota Aaronin ja hänen vaatteittensa päälle, ja samoin hänen poikiensa ja heidän vaatteittensa päälle. Näin hän tulee pyhäkölle pyhitetyksi, sekä hän itse että hänen vaatteensa, ja samoin hänen poikansa ja hänen poikiensa vaatteet. Ota sitten pässistä rasva ja rasvahäntä ja sisälmyksiä peittävä rasva ja maksan takalohko ja molemmat munuaiset sekä niiden päällä oleva rasva ja oikea reisi, sillä tämä on vihkiäispässi. Ota pyöreä leipä ja öljyyn leivottu leipäkakku ja ohut leipä happamattomien leipien korista, joka on Herran edessä. Pane sitten kaikki nämä Aaronin käsiin ja hänen poikiensa käsiin, että toimitettaisiin niiden heilutus Herran edessä. Ota ne sitten heidän käsistään ja polta alttarilla, polttouhrin päällä, suloiseksi tuoksuksi Herran edessä. Se on Herran uhri. Ota rintaliha Aaronin vihkiäispässistä ja toimita sen heilutus Herran edessä. Se olkoon sinun osasi. Näin sinun on pyhitettävä heilutettu rintaliha ja anniksi annettu reisi, se, mitä on heilutettu ja anniksi annettu Aaronin ja hänen poikiensa vihkiäispässistä. Ne olkoot Aaronin ja hänen poikiensa ikuinen osuus, israelilaisilta saatu, sillä se on anti. Se olkoon israelilaisten anti heidän rauhanuhreistaan, heidän antinsa Herralle. Aaronin pyhät vaatteet tulkoot hänen pojilleen hänen jälkeensä, että heidät niissä voideltaisiin ja vihittäisiin virkaansa. Seitsemänä päivänä on sen hänen pojistaan, joka tulee papiksi hänen tilalleen, puettava ne ylleen, kun hän menee ilmestysmajaan toimittamaan virkaansa pyhäkössä. Ota vihkiäispässi ja keitä sen liha pyhässä paikassa. Aaron poikineen syököön ilmestysmajan ovella pässin lihan sekä leivän, joka on korissa. He syökööt sen, mitä käytettiin heidän sovittamisekseen, kun heidät vihittiin virkaansa ja pyhitettiin, mutta ulkopuolinen älköön sitä syökö, sillä se on pyhää. Jos jotakin jää tähteeksi vihkiäislihasta tai leivästä seuraavaan aamuun, polta tähteeksi jäänyt tulessa. Älköön sitä syötäkö, sillä se on pyhää. Tee näin Aaronille ja hänen pojilleen, aivan kuten olen sinua käskenyt. Seitsemän päivää kestäköön heidän vihkimisensä. Uhraa joka päivä syntiuhrimulli sovitukseksi, ja puhdista alttari toimittamalla sen sovitus ja voitele se pyhittääksesi sen. Seitsemänä päivänä toimita alttarin sovitus ja pyhitä se. Näin tulee alttarista korkeasti pyhä. Jokainen, joka alttariin koskee, on pyhäkölle pyhitetty. Uhraa alttarilla tämä: kaksi vuoden vanhaa karitsaa joka päivä, ainiaan. Uhraa toinen karitsa aamulla ja toinen karitsa iltahämärässä, ja kumpaakin karitsaa kohti kymmenesosa [eefaa] ydinjauhoja, sekoitettuna neljännekseen hiin-mittaa survomalla saatua öljyä, ja juomauhriksi neljännes hiin-mittaa viiniä. Uhraa toinen karitsa iltahämärässä. Uhrattakoon se toimittamalla samankaltainen ruokauhri ja juomauhri kuin aamullakin, suloisesti tuoksuvaksi uhriksi Herralle. Tämä olkoon teillä jokapäiväinen polttouhri sukupolvesta sukupolveen ilmestysmajan ovella Herran edessä, jossa ilmestyn teille puhuakseni kanssasi. Siinä ilmestyn israelilaisille, ja se on oleva kirkkauteni pyhittämä. Pyhitän ilmestysmajan ja alttarin, ja pyhitän Aaronin poikineen pappeina palvelemaan minua. Asun israelilaisten keskellä ja olen heidän Jumalansa. He tulevat tietämään, että minä olen Herra, heidän Jumalansa, joka vein heidät pois Egyptin maasta asuakseni heidän keskellään. Minä olen Herra, heidän Jumalansa." "Tee myös alttari suitsutuksen polttamista varten. Tee se akasiapuusta. Olkoon se kyynärän pituinen ja kyynärän levyinen, siis neliskulmainen, ja kaksi kyynärää korkea. Sen sarvet olkoot samaa kappaletta kuin se itsekin. Päällystä se puhtaalla kullalla, sekä sen levy että sivut ympäriinsä ja sen sarvet, ja tee kultareunus sen ympäri. Tee siihen kaksi kultarengasta. Pane ne reunuksen alle, kummallekin sivulle, molempiin sivukappaleisiin. Ne olkoot niiden korentojen pitiminä, joilla alttaria on kannettava. Tee korennotkin akasiapuusta ja päällystä ne kullalla. Aseta se todistuksen arkin edessä olevan esiripun eteen, niin että se tulee armoistuimen kohdalle, joka on todistuksen arkin päällä ja jossa minä sinulle ilmestyn. Aaron polttakoon sen päällä hyvänhajuista suitsutusta. Hän polttakoon sitä joka aamu pannessaan lamput kuntoon. Samoin Aaron polttakoon sitä myös iltahämärässä, kun hän nostaa lamput paikoilleen. Tämä olkoon teillä jokapäiväinen suitsutusuhri Herran edessä sukupolvesta sukupolveen. Älkää uhratko sen päällä vierasta suitsutusta älkääkä polttouhria tai ruokauhria. Älkää myöskään vuodattako juomauhria sen päällä. Aaron toimittakoon kerran vuodessa sen sarvien sovituksen. Sovitukseksi uhratun syntiuhrin verellä hän toimittakoon kerran vuodessa sen sovituksen sukupolvesta sukupolveen. Se on korkeasti pyhä Herralle." Sitten Herra puhui Moosekselle sanoen: "Kun sinä lasket israelilaisten lukumäärän – niiden, joiden on oltava katselmuksessa – niin jokainen heistä suorittakoon, kun pidetään heistä katselmusta, hengestään sovitusmaksun Herralle, ettei mikään rangaistus kohtaisi heitä heistä katselmusta pidettäessä. Jokainen katselmuksessa oleva antakoon puoli sekeliä pyhäkkösekelin painon mukaan, kaksikymmentä geeraa laskettuna sekeliin. Puoli sekeliä olkoon anti Herralle. Kaikki katselmuksessa olevat, kaksikymmentävuotiaat ja sitä vanhemmat, antakoot tämän annin Herralle. Rikas älköön antako enempää älköönkä köyhä vähempää kuin puoli sekeliä antina Herralle maksaaksenne sovituksen hengestänne. Ota sovitusrahat israelilaisilta ja käytä ne palvelukseen ilmestysmajassa, että israelilaiset johdatettaisiin muistoon Herran edessä henkenne sovitukseksi." Herra puhui Moosekselle sanoen: "Tee myös vaskiallas vaskijalustoineen peseytymistä varten ja aseta se ilmestysmajan ja alttarin välille ja kaada siihen vettä. Aaron ja hänen poikansa peskööt siinä kätensä ja jalkansa. Kun he menevät ilmestysmajaan, peseytykööt vedessä, etteivät kuolisi. Samoin myös, kun he lähestyvät alttaria ja käyvät toimittamaan virkaansa polttamalla uhrin Herralle. Peskööt kätensä ja jalkansa, etteivät kuolisi. Tämä olkoon heille ikuinen säädös, hänelle itselleen ja hänen jälkeläisilleen sukupolvesta sukupolveen." Herra puhui Moosekselle sanoen: "Ota itsellesi hajusteita parasta lajia: sulavaa mirhaa viisisataa sekeliä, hyvälle tuoksuvaa kanelia puolet siitä eli kaksisataa viisikymmentä sekeliä ja hyvälle tuoksuvaa kalmoruokoa samoin kaksisataa viisikymmentä sekeliä. Ota sitten vielä kassiaa viisisataa sekeliä pyhäkkösekelin painon mukaan, ja hiin-mitta oliiviöljyä. Tee siitä pyhä voiteluöljy, voidesekoitus, jollaista voiteensekoittaja valmistaa. Se olkoon pyhä voiteluöljy. Voitele sillä ilmestysmaja, lain arkki ja pöytä kaikkine esineineen, seitsenhaarainen lamppu varusteineen, niin myös suitsutusalttari, polttouhrialttari kaikkine varusteineen sekä allas jalustoineen. Pyhitä ne, niin että ne tulevat korkeasti pyhiksi. Jokainen, joka niihin koskee, tulee pyhäksi. Voitele myös Aaron ja hänen poikansa ja pyhitä heidät pappeina palvelemaan minua. Puhu myös israelilaisille ja sano: Tämä olkoon teillä minun pyhä voiteluöljyni sukupolvesta sukupolveen. Kenenkään muun ihmisen ruumiille älköön sitä vuodatettako, älkääkä jäljitelkö sen sekoitusta. Pyhä se on, ja pyhänä se pitäkää. Jokainen, joka valmistaa sellaisen voiteen, ja jokainen, joka sivelee sitä ulkopuoliseen, hävitettäköön kansastaan." Herra sanoi vielä Moosekselle: "Ota itsellesi hyvälle tuoksuvia aineita, mirhaa, simpukankuorta, tuoksuvaa kumia, näitä hyvälle tuoksuvia aineita, ja puhdasta suitsuketta, yhtä paljon kutakin lajia. Tee niistä suitsutus, voidesekoitus, jollaista voiteensekoittaja valmistaa, suolansekainen, puhdas ja pyhä. Hienonna osa siitä jauhoksi ja pane sitä todistuksen arkin eteen ilmestysmajaan, jossa minä ilmestyn sinulle. Pitäkää se korkeasti pyhänä. Älkää valmistako itsellenne mitään muuta suitsutusta tämän sekoituksen mukaan. Pidä tämä Herralle pyhitettynä. Jokainen, joka sellaista tekee nauttiakseen sen tuoksusta, hävitettäköön kansastaan." Herra puhui Moosekselle sanoen: "Katso, olen kutsunut nimeltä Besalelin, Uurin pojan, Huurin pojanpojan, Juudan sukukunnasta. Olen täyttänyt hänet Jumalan Hengellä, taidolla, ymmärryksellä, tiedolla ja kaikella kätevyydellä sommittelemaan taidokkaita teoksia ja valmistamaan niitä kullasta, hopeasta ja vaskesta, hiomaan ja kiinnittämään kiviä ja veistämään puuta, tekemään kaikkia töitä. Katso, minä olen antanut hänelle apulaiseksi Oholiabin, Ahisamakin pojan, Daanin sukukunnasta, ja olen antanut kaikkien taitavien sydämeen taidon tehdä kaikkea, mitä olen sinulle käskenyt: ilmestysmajan, todistuksen arkin, armoistuimen sen päälle, kaiken majan kaluston, pöydän varusteineen, seitsenhaaraisen lampun aidosta kullasta kaikkine varusteineen, suitsutusalttarin, polttouhrialttarin kaikkine varusteineen, altaan jalustoineen, virkapuvut ja pappi Aaronin muut pyhät vaatteet sekä hänen poikiensa papinpuvut, voiteluöljyn ja hyvälle tuoksuvan suitsukkeen pyhäkköä varten. He tehkööt kaiken niin, kuin olen sinua käskenyt heitä tekemään." Herra puhui Moosekselle sanoen: "Puhu sinä israelilaisille ja sano: Pitäkää sapattini, sillä se on merkkinä välillämme, minun ja teidän sukupolvesta sukupolveen tietääksenne, että minä olen Herra, joka pyhitän teidät. Siis pitäkää sapatti, sillä se on teille pyhä. Sitä, joka sen rikkoo, rangaistakoon kuolemalla. Sillä kuka ikinä silloin tekee työtä, hävitettäköön kansastaan. Kuusi päivää tehtäköön työtä, mutta seitsemäntenä päivänä on sapatti, levon päivä, Herralle pyhitetty. Sitä, kuka ikinä tekee työtä sapatinpäivänä, rangaistakoon kuolemalla. Pitäkööt israelilaiset sapatin, niin että he viettävät sapattia sukupolvesta sukupolveen ikuisena liittona. Se on oleva ikuinen merkki minun ja israelilaisten välillä. Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi ja hengähti." Kun hän oli lakannut puhumasta Mooseksen kanssa Siinain vuorella, hän antoi hänelle kaksi todistuksen taulua, joiden kirjoitus oli Jumalan sormella kirjoitettu. Mutta kun kansa näki, että Mooses viipyi eikä tullut alas vuorelta, kansa kokoontui Aaronin ympärille ja sanoi hänelle: "Nouse, tee meille Jumala, joka käy edellämme. Sillä me emme tiedä, mitä on tapahtunut Moosekselle, tälle miehelle, joka johdatti meidät Egyptin maasta." Niin Aaron sanoi heille: "Irrottakaa kultarenkaat, jotka ovat vaimojenne, poikienne ja tyttärienne korvissa, ja tuokaa ne minulle." Silloin kaikki kansa irrotti kultarenkaat, jotka heillä oli korvissaan, ja he toivat ne Aaronille. Hän otti kullan vastaan heidän käsistään, muotoili sitä piirtimellä ja teki siitä valetun vasikan. He sanoivat: "Tämä on jumalasi, Israel, se, joka on johdattanut sinut Egyptin maasta." Kun Aaron tämän näki, rakensi hän sille alttarin. Aaron julisti ja sanoi: "Huomenna on Herran juhla." He nousivat varhain seuraavana päivänä ja uhrasivat polttouhreja ja toivat rauhanuhreja. Kansa istui syömään ja juomaan, ja sitten he nousivat iloa pitämään. Silloin Herra sanoi Moosekselle: "Mene, astu alas, sillä kansasi, jonka johdatit Egyptin maasta, on tehnyt turmiollisen asian. Pian he poikkesivat siltä tieltä, jota käskin heidän kulkea. He tekivät itselleen valetun vasikan. Sitä he ovat kumartaneet, ja sille he ovat uhranneet ja sanoneet: 'Tämä on jumalasi, Israel, se, joka on johdattanut sinut Egyptin maasta.'" Herra sanoi vielä Moosekselle: "Näen, että tämä kansa on niskurikansa. Anna minun olla rauhassa, että vihani leimahtaisi heitä vastaan hukuttaakseni heidät. Mutta sinusta minä teen suuren kansan." Mooses rukoili armoa Herralta, Jumalaltaan, ja sanoi: "Herra, miksi vihasi syttyy omaa kansaasi vastaan, jonka olet vienyt pois Egyptin maasta suurella voimalla ja väkevällä kädellä? Miksi egyptiläiset saisivat sanoa: 'Heidän onnettomuudekseen hän vei heidät pois tappaakseen heidät vuorilla ja hävittääkseen heidät maan päältä'? Käänny vihasi hehkusta ja kadu sitä turmiota, jonka aiot tuottaa kansallesi. Muista palvelijoitasi Aabrahamia, Iisakia ja Israelia, joille olet itse itsesi kautta vannonut ja sanonut: 'Minä teen teidän jälkeläistenne luvun paljoksi kuin taivaan tähdet. Koko tämän maan, josta olen puhunut, minä annan jälkeläisillenne, ja he saavat sen ikiaikaiseksi perinnöksi.'" Niin Herra katui sitä turmiota, jonka hän oli uhannut tuottaa kansalleen. Mooses kääntyi ja astui alas vuorelta, ja hänen kädessään oli kaksi todistuksen taulua. Tauluihin oli kirjoitettu molemmille puolille. Niiden etu- ja takapuolelle oli kirjoitettu. Taulut olivat Jumalan tekemät, ja kirjoitus oli Jumalan kirjoitusta, joka oli tauluihin kaiverrettu. Kun Joosua kuuli kansan huudon sen melutessa, hän sanoi Moosekselle: "Sotahuuto kuuluu leiristä." Mutta tämä vastasi: "Se ei ole voittajien huutoa eikä voitettujen huutoa. Minä kuulen laulua." Kun Mooses lähestyi leiriä ja näki vasikan ja karkelon, niin hänen vihansa syttyi, ja hän heitti taulut käsistään ja murskasi ne vuoren juurella. Sen jälkeen hän otti vasikan, jonka he olivat tehneet, poltti sen tulessa ja rouhensi sen hienoksi ja hajotti veteen ja juotti sen israelilaisille. Mooses sanoi Aaronille: "Mitä tämä kansa on tehnyt sinulle, kun olet saattanut heidät näin suureen syntiin?" Aaron vastasi: "Älköön herrani viha syttykö. Sinä tiedät itse, että tämä kansa on paha. He sanoivat minulle: 'Tee meille jumala, joka käy edellämme. Sillä emme tiedä, mitä on tapahtunut Moosekselle, miehelle, joka johdatti meidät Egyptin maasta.' Sanoin heille: 'Jolla on kultaa, irrottakoon sen yltään.' Niin he antoivat sen minulle, ja minä heitin sen tuleen, ja siitä tuli tämä vasikka." Kun Mooses näki, että kansa oli kurittomuuden vallassa, koska Aaron oli päästänyt heidät kurittomuuden valtaan vahingoniloksi heidän vihollisilleen, niin Mooses seisahtui leirin portille ja huusi: "Se, joka on Herran oma, tulkoon luokseni." Silloin kokoontuivat hänen luokseen kaikki leeviläiset. Hän sanoi heille: "Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: 'Jokainen sitokoon miekkansa vyölleen. Menkää sitten edestakaisin leirin halki portista porttiin ja tappakaa jokainen, olkoon vaikka oma veli, ystävä tai sukulainen.'" Niin leeviläiset tekivät Mooseksen käskyn mukaan. Sinä päivänä kaatui kansaa noin kolmetuhatta miestä. Mooses sanoi: "Koska te nyt olette olleet omia poikianne ja veljiänne vastaan, vihkiytykää tänä päivänä Herran palvelukseen, että hän tänä päivänä antaisi siunauksen teille." Seuraavana päivänä Mooses sanoi kansalle: "Te olette tehneet suuren synnin. Minä nousen nyt Herran luo – jos ehkä voisin sovittaa rikoksenne." Mooses palasi Herran luo ja sanoi: "Voi, tämä kansa on tehnyt suuren synnin! He ovat tehneet itselleen jumalan kullasta. Jospa nyt antaisit anteeksi heidän rikoksensa! Mutta jos et, niin pyyhi minut pois kirjastasi, johon kirjoitat." Mutta Herra vastasi Moosekselle: "Joka on tehnyt syntiä minua vastaan, sen minä pyyhin pois kirjastani. Mene nyt ja johdata kansa siihen paikkaan, josta minä olen sinulle puhunut. Katso, enkelini kulkee edelläsi. Mutta kostoni päivänä minä kostan heille heidän rikoksensa." Herra rankaisi kansaa, koska he olivat teettäneet vasikan, jonka Aaron teki. Sitten Herra sanoi Moosekselle: "Lähde täältä ja vaella, sinä ja kansa, jonka olet johdattanut Egyptin maasta, siihen maahan, jonka olen vannoen luvannut Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille, sanoen: 'Sinun jälkeläisillesi minä annan sen.' Lähetän enkelin edelläsi ja karkotan pois kanaanilaiset, amorilaiset, heettiläiset, perissiläiset, hivviläiset ja jebusilaiset, että tulisit siihen maahan, joka vuotaa maitoa ja hunajaa. Sillä minä en vaella kanssasi, koska sinä olet niskurikansa, etten hukuttaisi sinua tiellä." Kun kansa kuuli tämän kovan puheen, he tulivat murheellisiksi, eikä yksikään pukenut korujaan ylleen. Herra sanoi Moosekselle: "Sano israelilaisille: Te olette niskurikansa. Jos minä silmänräpäyksenkään vaeltaisin keskelläsi, minä hukuttaisin sinut. Riisu nyt korusi yltäsi tietääkseni, mitä sinulle teen." Israelilaiset riisuivat korunsa ja olivat Hoorebin vuoren luota lähtien ilman niitä. Mooses otti telttamajan ja pystytti sen leirin ulkopuolelle, jonkin matkan päähän leiristä, ja nimitti sen ilmestysmajaksi. Jokaisen, jolla oli kysyttävää Herralta, oli mentävä ilmestysmajalle, leirin ulkopuolelle. Kun Mooses lähti majalle, nousi koko kansa, ja kukin asettui telttansa ovelle ja katseli Mooseksen jälkeen, kunnes hän oli mennyt majaan. Aina kun Mooses meni majaan, laskeutui pilvenpatsas ja seisahtui majan ovelle, ja Herra puhutteli Moosesta. Kaikki kansa näki pilvenpatsaan seisovan majan ovella. Kaikki kansa nousi, ja he kumartuivat kukin telttansa ovella. Herra puhutteli Moosesta kasvoista kasvoihin, niin kuin mies puhuttelee toista. Sitten Mooses palasi takaisin leiriin, mutta Joosua, Nuunin poika, hänen apumiehensä ja palvelijansa, ei poistunut majasta. Mooses sanoi Herralle: "Katso, sinä sanot minulle: 'Johdata tämä kansa sinne', mutta et ole ilmoittanut minulle, kenen sinä lähetät kanssani. Kuitenkin sinä sanoit: 'Minä tunnen sinut nimeltä, ja sinä olet myös löytänyt armon silmieni edessä.' Jos siis olen saanut armon silmiesi edessä, ilmoita minulle tiesi, että tulisin tuntemaan sinut ja tietäisin saaneeni armon silmiesi edessä. Katso: tämä kansa on sinun kansasi." Hän sanoi: "Pitäisikö kasvojeni kulkea kanssasi ja minun viedä sinut lepoon?" Hän vastasi hänelle: "Jos kasvosi eivät kulje kanssamme, älä johdata meitä täältä pois. Sillä mistä muusta tiedetään, että olen löytänyt armon silmiesi edessä, ellei siitä, että kuljet kanssamme. Niin me, minä ja kansasi, olemme erikoisia kaikkien kansojen joukossa, jotka maan päällä ovat." Herra vastasi Moosekselle: "Mitä sinä nyt pyydät, sen myös teen, sillä sinä olet löytänyt armon silmieni edessä, ja minä tunnen sinut nimeltä." Silloin hän sanoi: "Anna siis minun nähdä kirkkautesi." Hän vastasi: "Minä annan kaiken hyvyyteni kulkea kasvojesi editse ja saarnaan Herran nimestä edessäsi. Olen armollinen, kenelle olen armollinen, ja armahdan, ketä armahdan." Hän sanoi vielä: "Et voi nähdä kasvojani. Sillä ei kukaan, joka näkee minut, jää eloon." Sitten Herra sanoi: "Katso, tässä on paikka minua lähellä. Astu tuohon kalliolle. Kun kunniani kulkee ohi, asetan sinut kallionrotkoon ja peitän sinut kädelläni, kunnes olen kulkenut ohi. Kun sitten siirrän käteni pois, näet selkäpuoleni, mutta kasvojani ei voi nähdä." Herra sanoi Moosekselle: "Veistä itsellesi kaksi kivitaulua, entisten kaltaista, niin kirjoitan tauluihin ne sanat, jotka olivat entisissä tauluissa, jotka murskasit. Ole valmis huomenaamuksi. Nouse huomenna aamulla Siinain vuorelle ja seiso siellä minua vastassa vuoren huipulla. Mutta älköön kukaan nousko sinne kanssasi, älköönkä ketään näkykö koko vuorella. Lampaita ja karjaakaan älköön käykö laitumella vuoren vaiheilla." Mooses veisti kaksi kivitaulua, entisten kaltaista. Varhain seuraavana aamuna Mooses nousi Siinain vuorelle, kuten Herra oli häntä käskenyt, ja otti ne kaksi kivitaulua käteensä. Herra astui alas pilvessä, ja seisoi siellä hänen kanssaan ja saarnasi Herran nimestä. Herra kulki ohi hänen editseen ja julisti: "Herra, Herra on laupias ja armahtavainen Jumala, pitkämielinen ja suuri armossa ja uskollisuudessa. Hän pysyy armollisena tuhansille ja antaa anteeksi pahat teot, rikokset ja synnit, mutta ei kuitenkaan jätä rankaisematta, vaan kostaa isien pahat teot lapsille ja lasten lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen." Mooses kumartui nopeasti maahan, rukoili ja sanoi: "Herra, jos olen löytänyt armon silmiesi edessä, käyköön Herra keskellämme. Sillä tämä on tosin niskurikansa, mutta anna anteeksi pahat tekomme ja syntimme ja ota meidät perintöosaksesi." Hän sanoi: "Katso, minä teen liiton, teen koko kansasi nähden ihmeellisiä tekoja, joiden kaltaisia ei ole tehty yhdessäkään maassa, ei minkään kansan keskuudessa. Koko kansa, jonka keskellä sinä olet, on näkevä Herran teot, sillä pelottavaa on, mitä minä sinulle teen. Noudata, mitä minä tänä päivänä käsken sinun noudattaa. Katso, minä karkotan tieltäsi amorilaiset, kanaanilaiset, heettiläiset, perissiläiset, hivviläiset ja jebusilaiset. Varo, ettet tee liittoa sen maan asukasten kanssa, johon tulet, etteivät he tulisi ansaksi teidän keskuudessanne, vaan kukistakaa heidän alttarinsa, murskatkaa heidän patsaansa ja hakatkaa maahan heidän aserapaalunsa. Älä kumarra muuta jumalaa, sillä Herra on nimeltään Kiivas. Hän on kiivas Jumala. Älä siis tee liittoa maan asukkaiden kanssa, niin ettet sinä, kun he kulkevat haureudessa jumaliensa jäljessä ja uhraavat jumalilleen ja kutsuvat sinua, söisi heidän uhristaan, ja etteivät heidän tyttärensä, kun otat heitä pojillesi vaimoiksi ja kun he kulkevat haureudessa jumaliensa perässä, viettelisi poikiasikin haureudessa kulkemaan heidän jumaliensa perässä. Älä tee itsellesi valettuja jumalankuvia. Vietä happamattoman leivän juhlaa: seitsemänä päivänä syö happamatonta leipää, kuten olen sinua käskenyt, määrättynä aikana, aabib-kuussa, sillä aabib-kuussa sinä lähdit Egyptistä. Kaikki, mikä avaa äidinkohdun, on minun, samoin myös kaikki karjasi urospuolet, nautojesi ja lampaittesi ensiksi synnyttämät. Mutta aasin ensiksi synnyttämä lunasta lampaalla, mutta jos et sitä lunasta, taita siltä niska. Jokainen esikoinen pojistasi lunasta. Tyhjänä älköön tultako kasvojeni eteen. Kuusi päivää tee työtä, mutta lepää seitsemäs päivä. Myös kyntö- ja elonleikkuuaikana sinun on levättävä. Vietä viikkojuhla, kun leikkaat vehnäsi ensi sadon, ja korjuujuhla vuoden vaihteessa. Kolme kertaa vuodessa kaikki miesväkesi tulkoon Herran, Herran, Israelin Jumalan, kasvojen eteen. Sillä minä karkotan kansat tieltäsi ja laajennan alueesi, eikä kukaan ole himoitseva maatasi, kun sinä kolme kertaa vuodessa vaellat tullaksesi Herran, Jumalasi, kasvojen eteen. Älä uhraa teurasuhrini verta hapanleivän kanssa. Pääsiäisjuhlan uhrista älköön jääkö mitään yli yön seuraavaan aamuun. Tuo parhaat antimet maasi ensi sadosta Herran, Jumalasi, huoneeseen. Älä keitä kiliä emänsä maidossa." Herra sanoi Moosekselle: "Kirjoita itsellesi nämä sanat, sillä näiden sanojen mukaisesti olen tehnyt liiton sinun ja Israelin kanssa." Hän oli siellä Herran luona neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä syömättä ja juomatta. Hän kirjoitti tauluihin liiton sanat, ne kymmenen sanaa. Kun Mooses astui alas Siinain vuorelta ja hänellä vuorelta alas astuessaan oli kädessään kaksi laintaulua, hän ei tiennyt, että hänen kasvojensa iho oli tullut säteileväksi hänen puhuessaan Herran kanssa. Kun Aaron ja kaikki israelilaiset näkivät Mooseksen kasvojen ihon säteilevän, he pelkäsivät tulla hänen lähelleen. Mutta Mooses kutsui heitä. Aaron ja kaikki kansan päämiehet kääntyivät takaisin hänen luokseen, ja Mooses puhui heille. Sitten kaikki israelilaiset lähestyivät häntä, ja hän käski heidän noudattaa kaikkea, mitä Herra oli puhunut hänelle Siinain vuorella. Kun Mooses oli lakannut puhumasta heidän kanssaan, hän pani peitteen kasvoilleen. Mutta mennessään Herran eteen puhumaan hänelle hän poisti peitteen, siihen asti kunnes tuli ulos. Tultuaan ulos hän puhui israelilaisille, mitä hänen oli käsketty. Israelilaiset näkivät joka kerta Mooseksen kasvojen ihon säteilevän. Mooses veti peitteen kasvoilleen, siihen asti kunnes hän jälleen meni puhumaan hänelle. Mooses kokosi koko Israelin kansan ja sanoi heille: "Näin Herra on käskenyt teidän tehdä: Kuusi päivää tehtäköön työtä, mutta seitsemäs päivä olkoon teille pyhä sapatti, levon päivä, Herralle pyhitetty. Kuka ikinä silloin työtä tekee, surmattakoon. Älkää sytyttäkö tulta sapatin päivänä, missä asuttekin." Mooses sanoi koko Israelin kansalle näin: "Näin Herra on käskenyt ja sanonut: Ottakaa anti Herralle siitä, mitä teillä on. Jokainen, jonka sydän on siihen altis, tuokoon Herralle anniksi kultaa, hopeaa ja vaskea, sinipunaisia, purppuranpunaisia ja karmiininpunaisia lankoja ja valkoisia pellavalankoja sekä vuohenkarvoja, punaisia pässin nahkoja, tahašin nahkoja, akasiapuuta, öljyä seitsenhaaraista lamppua varten, hajuaineita voiteluöljyä ja hyvänhajuista suitsutusta varten, onyks-kiviä ja muita jalokiviä kasukkaa ja rintakilpeä varten. Kaikki taitavat keskuudessanne tulkoot ja tehkööt kaiken, mitä Herra on käskenyt: asumuksen telttoineen ja peitteineen, hakasineen, lautoineen, poikkitankoineen, pylväineen ja jalustoineen, arkin korentoineen, armoistuimen ja sitä verhoavan esiripun, pöydän korentoineen ja kaikkine varusteineen sekä näkyleivät, seitsenhaaraisen lampun varusteineen ja lamppuineen, öljyä seitsenhaaraista lamppua varten, suitsutusalttarin korentoineen, voiteluöljyn ja hyvänhajuisen suitsukkeen, oviverhon asumuksen ovelle, polttouhrialttarin vaskiristikkoineen, korentoineen ja kaikkine esineineen, altaan jalustoineen, esipihan ympärysverhot pylväineen ja jalustoineen sekä esipihan porttiin verhon, ilmestysmajan vaarnat ja esipihan vaarnat köysineen, virkapuvut pyhäkköpalvelusta varten ja pappi Aaronin muut pyhät vaatteet sekä hänen poikiensa papinpuvut." Koko israelilaisten seurakunta meni pois Mooseksen luota. He tulivat takaisin, jokainen, jonka sydän häntä siihen vaati, ja jokainen, jonka henki oli siihen altis, ja toivat antinsa Herralle ilmestysmajan valmistamista varten ja kaikkea siinä vietettävää jumalanpalvelusta varten ja pyhiä vaatteita varten. He tulivat, sekä miehet että naiset, jokainen, jonka sydän oli siihen altis, ja toivat solkia, korvarenkaita, sormuksia ja kaulakoristeita, kaikkia kultaesineitä – jokainen, joka toi Herralle kultaa heilutusuhriksi. Jokainen, jolla oli sinipunaisia, purppuranpunaisia ja karmiininpunaisia lankoja, valkoisia pellavalankoja, vuohenkarvoja, punaisia pässin nahkoja tai tahašin nahkoja, toi niitä. Jokainen, joka saattoi antaa anniksi hopeaa ja vaskea, toi annin Herralle. Jokainen, jolla oli akasiapuuta, toi sitä kaikkien töiden valmistamista varten. Kaikki taitavat naiset kehräsivät omin käsin ja toivat kehräämänsä sinipunaiset, purppuranpunaiset ja karmiininpunaiset langat ja valkoiset pellavalangat. Kaikki naiset, joiden taitava sydän heitä siihen vaati, kehräsivät vuohenkarvoja. Mutta päämiehet toivat onyks-kiviä ja muita jalokiviä kasukkaa ja rintakilpeä varten, ja hajuaineita ja öljyä seitsenhaaraista lamppua varten sekä voiteluöljyksi ja hyvänhajuiseksi suitsutukseksi. Kaikki israelilaiset, miehet ja naiset, joiden sydän oli altis ja vaati heitä tuomaan jotakin niitä töitä varten, joita Herra Mooseksen kautta oli käskenyt tehdä, toivat vapaaehtoisen lahjan Herralle. Mooses sanoi israelilaisille: "Katsokaa, Herra on nimeltään kutsunut Besalelin, Uurin pojan, Huurin pojanpojan, Juudan sukukunnasta, Hän on täyttänyt hänet Jumalan Hengellä, taidolla, ymmärryksellä, tiedolla ja kaikella kätevyydellä sommittelemaan taidokkaita teoksia ja valmistamaan niitä kullasta, hopeasta ja vaskesta, hiomaan ja kiinnittämään kiviä ja veistämään puuta, tekemään kaikenlaisia taidokkaita töitä. Hänelle ja Oholiabille, Ahisamakin pojalle, Daanin sukukunnasta, hän on myös antanut kyvyn opettaa muita. Nämä hän on täyttänyt taidolla tekemään kaikkia töitä, jollaisia tekevät seppä, kuvakudosten tekijä, kirjokankaiden kutoja, joka valmistaa sinipunaisia, purppuranpunaisia ja karmiininpunaisia kankaita ja valkoisia pellavakankaita, sekä muu kankaan kutoja, ne, jotka valmistavat kaikkia töitä ja sommittelevat taidokkaita teoksia." "Besalel ja Oholiab sekä kaikki taitajat, joille Herra on antanut taidon ja ymmärryksen tietää, miten mikin pyhäkössä tehtävä työ on suoritettava, tehkööt kaikissa kohdin, niin kuin Herra on käskenyt." Mooses kutsui luokseen Besalelin ja Oholiabin ja kaikki taitajat, joiden sydämeen Herra oli antanut taidon, kaikki, joiden sydän vaati heitä ryhtymään työhön suorittaakseen sen. He ottivat Moosekselta kaikki annit, jotka israelilaiset olivat tuoneet pyhäkössä tehtävien töiden suorittamista varten. He toivat hänelle vielä joka aamu vapaaehtoisia lahjoja. Niin tulivat kaikki taitajat, jotka tekivät kaikkia töitä pyhäkössä, mies toisensa jälkeen, siitä työstä, jota kukin oli tekemässä, ja sanoivat Moosekselle näin: "Kansa tuo enemmän, kuin mitä tarvitaan sen työn valmistamiseksi, jonka Herra on käskenyt tehdä." Mooses käski kuuluttaa leirissä ja sanoa: "Älköön kukaan, mies tai nainen, enää valmistako mitään anniksi pyhäkköä varten." Niin kansa lakkasi tuomasta lahjoja. Sillä kaikkea työtä varten, mikä oli tehtävä, oli jo koottu riittävästi, jopa yli tarpeen. Niin kaikki taitajat, jotka siinä työssä olivat, tekivät asumuksen kymmenestä telttakankaan kaistasta, jotka olivat valmistetut kerratuista valkoisista pellavalangoista ja sinipunaisista, purppuranpunaisista ja karmiininpunaisista langoista. Niihin tehtiin taitavasti kudottuja kerubeja. Kunkin kaistan pituus oli kaksikymmentä kahdeksan kyynärää ja leveys neljä kyynärää. Kaikilla kaistoilla oli sama mitta. Viisi kaistaa yhdistettiin toisiinsa, ja samoin toiset viisi kaistaa yhdistettiin toisiinsa. Sitten tehtiin silmukat sinipunaisesta langasta ensimmäisen kaistan reunaan, yhdistetyn kappaleen laitaan, ja samoin toisen yhdistetyn kappaleen viimeisen kaistan reunaan. Viisikymmentä silmukkaa tehtiin ensimmäiseen kaistaan ja viisikymmentä silmukkaa vastaavan kaistan laitaan toiseen yhdistettyyn kappaleeseen, niin että silmukat olivat kohdakkain. Sitten tehtiin viisikymmentä kultahakasta, ja kaistat yhdistettiin toisiinsa näillä hakasilla, niin että siitä tuli yhtenäinen asumus. Vielä tehtiin vuohenkarvoista telttakankaan kaistoja asumusta suojaavaksi teltaksi. Niitä kaistoja tehtiin yksitoista. Kunkin kaistan pituus oli kolmekymmentä kyynärää ja leveys neljä kyynärää. Niillä yhdellätoista kaistalla oli sama mitta. Kaistat liitettiin yhteen, viisi kaistaa erikseen ja kuusi kaistaa erikseen. Viisikymmentä silmukkaa tehtiin toisen yhdistetyn kappaleen viimeisen kaistan reunaan ja viisikymmentä silmukkaa toisen yhdistetyn kappaleen vastaavan kaistan reunaan. Sitten tehtiin viisikymmentä vaskihakasta, joilla teltta liitettiin yhteen, niin että siitä tuli yhtenäinen. Teltalle tehtiin peite punaisista pässin nahoista ja sen päälle vielä toinen peite tahašin nahoista. Asumuksen laudat tehtiin akasiasta, pystyyn asetettaviksi. Jokainen lauta oli kymmenen kyynärää pitkä ja puolitoista kyynärää leveä. Jokaisessa laudassa oli kaksi tappia, jotka oli yhdistetty keskenään poikkilistalla. Näin tehtiin kaikki asumuksen laudat. Asumuksen lautoja tehtiin kaksikymmentä lautaa eteläpuolta varten. Kahdenkymmenen laudan alle tehtiin neljäkymmentä hopeajalustaa, aina kaksi jalustaa kunkin laudan alle sen kahta tappia varten. Samoin asumuksen toista sivua, pohjoispuolta, varten tehtiin kaksikymmentä lautaa, ja neljäkymmentä hopeajalustaa, aina kaksi jalustaa kunkin laudan alle. Mutta asumuksen takasivua, länsipuolta, varten tehtiin kuusi lautaa. Kaksi lautaa tehtiin asumuksen peränurkkia varten. Ne olivat yhteen liitettyjä kaksoislautoja ja alhaalta alkaen kiinni toisissaan ylös saakka, ensimmäiseen renkaaseen asti. Näin ne molemmat tehtiin kumpaakin nurkkaa varten. Näin tuli olemaan yhteensä kahdeksan lautaa ja niihin kuusitoista hopeajalustaa, aina kaksi jalustaa kunkin laudan alla. Tehtiin myös viisi poikkitankoa akasiasta asumuksen toisen sivun lautoja varten ja viisi poikkitankoa asumuksen toisen sivun lautoja varten ja viisi poikkitankoa asumuksen takasivun, länsipuolen, lautoja varten. Keskimmäinen poikkitanko tehtiin ulottumaan lautojen keskikohdalta reunasta reunaan. Laudat päällystettiin kullalla, ja niiden renkaat tehtiin kullasta poikkitankojen pitimiksi, ja poikkitangotkin päällystettiin kullalla. Vielä tehtiin esirippu sinipunaisista, purppuranpunaisista ja karmiininpunaisista langoista ja kerratuista valkoisista pellavalangoista. Siihen tehtiin taitavasti kudottuja kerubeja. Siihen tehtiin neljä pylvästä akasiasta, ja ne päällystettiin kullalla, ja niiden koukut olivat kultaa, ja niitä varten valettiin neljä hopeajalustaa. [Tehtiin] teltan oveen verho, kirjaillen kudottu sinipunaisista, purppuranpunaisista ja karmiininpunaisista langoista ja kerratuista valkoisista pellavalangoista, viisi pylvästä koukkuineen, ja niiden päät ja niiden koristepienat päällystettiin kullalla. Niiden viisi jalustaa tehtiin vaskesta. Besalel teki arkin akasiapuusta, kaksi ja puoli kyynärää pitkän, puolitoista kyynärää leveän ja puolitoista kyynärää korkean. Hän päällysti sen puhtaalla kullalla sisältä ja ulkoa ja teki siihen kultareunuksen yltympäri. Hän valoi siihen neljä kultarengasta, sen neljään kulmaan, niin että kaksi rengasta tuli toiselle puolelle ja kaksi rengasta toiselle puolelle. Hän teki korennot akasiapuusta ja päällysti ne kullalla. Hän pisti arkin sivuilla oleviin renkaisiin korennot, joilla arkkia oli kannettava. Hän teki armoistuimen puhtaasta kullasta, kaksi ja puoli kyynärää pitkän ja puolitoista kyynärää leveän. Hän teki kaksi kultakerubia, taottua tekoa, armoistuimen molempiin päihin, toisen kerubin toiseen päähän ja toisen kerubin toiseen päähän. Armoistuimesta kohoaviksi hän teki kerubit sen kumpaankin päähän. Kerubit levittivät siipensä ylöspäin, niin että ne peittivät siivillään armoistuimen, ja niiden kasvot olivat vastakkain. Kerubien kasvot olivat käännetyt armoistuinta kohti. Hän teki myös pöydän akasiapuusta, kaksi kyynärää pitkän, kyynärän leveän ja puolitoista kyynärää korkean. Hän päällysti sen puhtaalla kullalla ja teki siihen kultareunuksen yltympäri. Hän teki sen ympäri kämmenen korkuisen listan, ja listan ympäri kultareunuksen. Hän valoi siihen neljä kultarengasta ja kiinnitti renkaat neljään kulmaan, sen neljän jalan kohdalle. Renkaat olivat juuri listan alla niiden korentojen pitiminä, joilla pöytää oli kannettava. Hän teki korennot akasiapuusta ja päällysti ne kullalla. Pöytää oli niillä kannettava. Hän teki puhtaasta kullasta pöydällä pidettävät astiat: vadit ja kupit, maljat ja kannut, joista juomauhri vuodatetaan. Hän teki myös seitsenhaaraisen lampun puhtaasta kullasta. Hän teki seitsenhaaraisen lampun taottua tekoa jalkoineen ja varsineen. Sen kukkakuvut, nuput kukkalehtineen, olivat samaa kappaletta kuin sekin. Kuusi haaraa lähti lampun sivuista, kolme haaraa toisesta sivusta ja kolme haaraa toisesta sivusta. Toisessa haarassa oli kolme mantelinkukan muotoista kukkakupua, nuppua kukkalehtineen, ja toisessa haarassa samoin kolme mantelinkukan muotoista kukkakupua, nuppua kukkalehtineen. Näin oli jokaisessa kuudessa haarassa, jotka lähtivät lampusta. Itse seitsenhaaraisessa lampussa taas oli neljä mantelinkukan muotoista kukkakupua, nuppua kukkalehtineen. Yksi nuppu oli aina jokaisen haaraparin alla niistä kuudesta haarasta, jotka lähtivät lampusta. Nuput ja haarat olivat samaa kappaletta kuin se. Se oli kokonaan samalla tavalla takomalla tehtyä, puhdasta kultaa. Hän teki siihen seitsemän lamppua ja siihen kuuluvat lamppusakset ja karstakupit puhtaasta kullasta. Yhdestä talentista puhdasta kultaa hän teki sekä sen että kaikki siihen kuuluvat esineet. Hän teki myös suitsutusalttarin akasiapuusta, kyynärän pituisen ja kyynärän levyisen, siis neliskulmaisen, ja kaksi kyynärää korkean. Sen sarvet olivat samaa kappaletta kuin sekin. Hän päällysti sen puhtaalla kullalla, sekä sen levyn että sivut ympäriinsä ja sen sarvet. Hän teki kultareunuksen sen ympärille. Hän teki siihen kaksi kultarengasta reunuksen alle molemmin puolin, molempiin sivuihin, niiden korentojen pitimiksi, joilla alttaria oli kannettava. Korennotkin hän teki akasiapuusta ja päällysti ne kullalla. Hän teki pyhän voiteluöljyn ja puhtaan, hyvälle tuoksuvan suitsukkeen, jollaista voiteensekoittaja valmistaa. Hän teki polttouhrialttarin akasiapuusta, neliskulmaisen, viisi kyynärää pitkän, viisi kyynärää leveän ja kolme kyynärää korkean. Hän teki siihen sarvet sen neljään kulmaan, niin että sarvet olivat samaa kappaletta kuin sekin. Hän päällysti sen vaskella. Hän teki kaikki alttariesineet: kattilat, lapiot, maljat, haarukat ja hiilipannut. Kaikki sen esineet hän teki vaskesta. Hän teki alttariin verkonkaltaisen ristikkokehyksen vaskesta alttarin välireunuksen alle maahan kiinni, niin että se ulottui puoliväliin alttaria. Hän valoi neljä rengasta vaskiristikon neljään kulmaan, korentojen pitimiksi. Korennot hän teki akasiapuusta ja päällysti ne vaskella. Hän pisti alttarin sivuilla oleviin renkaisiin korennot, joilla oli kannettava sitä. Hän teki sen laudoista sisältä avoimeksi. Hän teki vaskialtaan vaskijalustoineen niiden naisten vaskipeileistä, jotka toimittivat palvelusta ilmestysmajan ovella. Sitten hän teki esipihan. Etelän puolella olivat esipihan ympärysverhot kerratuista valkoisista pellavalangoista, sata kyynärää pitkiä. Niiden pylväitä oli kaksikymmentä ja näiden vaskijalustoja kaksikymmentä, mutta pylväiden koukut ja niiden koristepienat olivat hopeaa. Samoin olivat ympärysverhot myös pohjoisen puolella sadan kyynärän pituiset. Niiden pylväitä oli kaksikymmentä ja näiden vaskijalustoja kaksikymmentä, mutta pylväiden koukut ja niiden koristepienat olivat hopeaa. Länsipuolella ympärysverhot sen sijaan olivat viisikymmentä kyynärää pitkiä. Niiden pylväitä oli kymmenen ja näiden jalustoja kymmenen, ja pylväiden koukut ja niiden koristepienat olivat hopeaa. Etupuolella itään päin ympärysverhot olivat viisikymmentä kyynärää pitkiä. Ympärysverhot olivat portin toisella sivulla viisitoista kyynärää pitkiä. Niiden pylväitä oli kolme ja näiden jalustoja kolme. Samoin olivat ympärysverhot toisellakin sivulla, siis esipihan portin kummallakin puolella, viisitoista kyynärää pitkiä. Niiden pylväitä oli kolme ja näiden jalustoja kolme. Kaikki esipihan ympärysverhot yltympäri olivat kerratuista valkoisista pellavalangoista. Pylväiden jalustat olivat vaskea, mutta pylväiden koukut ja niiden koristepienat olivat hopeaa, ja niiden päiden päällys oli hopeaa. Kaikki esipihan pylväät oli ympäröity hopeisilla koristepienoilla. Esipihan portin verho oli kirjaillen kudottu sinipunaisista, purppuranpunaisista ja karmiininpunaisista langoista ja kerratuista valkoisista pellavalangoista, kaksikymmentä kyynärää pitkä ja niin kuin esipihan ympärysverhotkin viisi kyynärää korkea vaatteen leveyden mukaan. Sen pylväitä oli neljä ja näiden vaskijalustoja neljä, mutta niiden koukut olivat hopeaa, ja niiden päiden päällystys ja niiden koristepienat olivat hopeaa. Kaikki asumuksen ja ympärillä olevan esipihan vaarnat olivat vaskea. Näin paljon lasketaan menneen asumuksen, todistuksen asumuksen, kustannuksiin, joka lasku tehtiin Mooseksen käskyn mukaan leeviläisten toimesta Iitamarin, pappi Aaronin pojan, johdolla. Besalel, Uurin poika, Huurin pojanpoika, Juudan sukukunnasta, oli tehnyt kaikki, mistä Herra oli Moosekselle antanut käskyn. Apulaisena hänellä oli Oholiab, Ahisamakin poika, Daanin sukukunnasta, seppä ja kuvakudosten tekijä. Tämä valmisti kirjokankaita sinipunaisista, purppuranpunaisista ja karmiininpunaisista langoista ja valkoisista pellavalangoista. Kultaa, joka käytettiin tähän työhön, kaikkeen työhön pyhäkössä, oli heilutusuhrina tuotu kaikkiaan kaksikymmentä yhdeksän talenttia, seitsemänsataa kolmekymmentä sekeliä pyhäkkösekelin painon mukaan. Hopeaa, joka kansalta katselmusta pidettäessä kerääntyi, oli sata talenttia ja tuhat seitsemänsataa seitsemänkymmentä viisi sekeliä pyhäkkösekelin painon mukaan, puolikas, puoli sekeliä henkeä kohti pyhäkkösekelin painon mukaan, jokaiselta katselmuksessa olleelta kaksikymmenvuotiaalta ja sitä vanhemmalta, kaikkiaan kuudeltasadalta kolmelta tuhannelta viideltäsadalta viideltäkymmeneltä. Ne sata talenttia hopeaa käytettiin pyhäkön jalustojen ja esiripun jalustojen valamiseen, sata talenttia sataan jalustaan, talentti jalustaa kohden. Niistä tuhannesta seitsemästäsadasta seitsemästäkymmenestä viidestä sekelistä tehtiin koukut pylväisiin ja päällystettiin hopealla niiden päät ja tehtiin niihin koristepienat. Heilutusuhrivaskea oli seitsemänkymmentä talenttia, kaksituhatta neljäsataa sekeliä. Siitä tehtiin jalustat ilmestysmajan oveen, vaskialttari ja siihen kuuluva vaskinen ristikkokehys ja kaikki alttarin esineet sekä jalustat ympärillä olevaan esipihaan ja jalustat esipihan porttiin ja kaikki asumuksen vaarnat ja kaikki vaarnat ympärillä olevaan esipihaan. Sinipunaisista, purppuranpunaisista ja karmiininpunaisista langoista tehtiin virkapuvut pyhäkköpalvelusta varten. Samoin tehtiin muut pyhät vaatteet Aaronille, kuten Herra oli Moosesta käskenyt. Kasukat tehtiin kullasta sekä sinipunaisista, purppuranpunaisista ja karmiininpunaisista langoista ja kerratuista valkoisista pellavalangoista. Kultalevyt taottiin ohuiksi ja leikattiin säikeiksi, taitavasti kudottaviksi sinipunaisten, purppuranpunaisten ja karmiininpunaisten lankojen ja valkoisten pellavalankojen sekaan. Siihen tehtiin yhdistettävät olkakappaleet. Se kiinnitettiin niihin molemmista päistään. Vyö kasukan kiinnittämiseksi tehtiin samasta kappaleesta kuin se, samalla tavalla kullasta sekä sinipunaisista, purppuranpunaisista ja helakanpunaisista langoista ja kerratuista valkoisista pellavalangoista, kuten Herra oli Moosesta käskenyt. Sitten valmistettiin kultapalmikoilla kehystetyt onykskivet, joihin oli kaiverrettu Israelin poikien nimet, niin kuin kaiverretaan sinettisormuksia. Kivet pantiin kasukan olkakappaleisiin, että ne toisivat mieleen israelilaiset, kuten Herra oli Moosesta käskenyt. Rintakilpi tehtiin taitavasti kutomalla, samalla tavalla kuin kasukkakin oli tehty, kullasta sekä sinipunaisista, purppuranpunaisista ja karmiininpunaisista langoista ja kerratuista valkoisista pellavalangoista. Se oli neliskulmainen ja taskun muotoon tehty. Rintakilvestä tehtiin vaaksan mittainen ja vaaksan levyinen, taskun muotoon. Sen pintaan kiinnitettiin kiviä joka puolelle, neljään riviin: ensimmäiseen riviin karneoli, topaasi ja smaragdi, toiseen riviin rubiini, safiiri ja jaspis, kolmanteen riviin hyasintti, akaatti ja ametisti, ja neljänteen riviin krysoliitti, onyks ja berylli. Kultapunoksilla kehystettyinä ne kiinnitettiin paikoilleen. Kiviä oli Israelin poikien nimien mukaan kaksitoista, yksi kutakin nimeä kohti. Kussakin kivessä oli yksi kahdentoista sukukunnan nimistä, kaiverrettuna samalla tavalla, kuin kaiverretaan sinettisormuksia. Rintakilpeen tehtiin puhtaasta kullasta ketjut, punotut, niin kuin punosta tehdään. Sitten tehtiin kaksi kultapunosta ja kaksi kultarengasta, ja molemmat renkaat kiinnitettiin rintakilven molempiin yläkulmiin. Molemmat kultapunokset kiinnitettiin kahteen renkaaseen rintakilven yläkulmiin. Molempien punosten toiset kaksi päätä kiinnitettiin kahteen palmikkoon, ja nämä kiinnitettiin kasukan olkakappaleisiin, sen etupuolelle. Sitten tehtiin kaksi kultarengasta, jotka pantiin rintakilven molempiin alakulmiin, sen sisäpuoliseen, kasukkaa vasten olevaan reunaan. Vielä tehtiin kaksi kultarengasta, ja ne kiinnitettiin kasukan molempiin olkakappaleisiin, niiden alareunaan, etupuolelle, sauman kohdalle, kasukan vyön yläpuolelle. Sitten rintakilpi solmittiin renkaistaan sinipunaisella nauhalla kasukan renkaisiin, niin että se oli kasukan vyön yläpuolella, eikä rintakilpi siis irronnut kasukasta – kaikki, kuten Herra oli Moosesta käskenyt. Kasukan viitta tehtiin kokonaan kutomalla sinipunaisista langoista. Pääntie viitan keskellä oli kuin haarniskan aukko. Pääntie ympäröitiin päärmeellä, ettei se repeäisi. Viitan helmaan tehtiin granaattiomenia sinipunaisista, purppuranpunaisista ja karmiininpunaisista kerratuista langoista. Sitten tehtiin tiukuja puhtaasta kullasta. Tiu'ut kiinnitettiin granaattiomenien väliin viitan helmaan ympäriinsä, granaattiomenien väliin: vuorotellen tiuku ja granaattiomena viitan helmaan ympäriinsä, käytettäviksi virantoimituksessa, kuten Herra oli Moosesta käskenyt. Sitten tehtiin Aaronille ja hänen pojilleen valkoisista pellavalangoista kudotut paidat, turbaani valkoisista pellavalangoista, koristepäähineet valkoisista pellavalangoista ja pellavahousut kerratuista valkoisista pellavalangoista, ja vyö kerratuista valkoisista pellavalangoista ja sinipunaisista, purppuranpunaisista ja karmiininpunaisista langoista, kirjaillen kudottu, kuten Herra oli Moosesta käskenyt. Tehtiin otsakoriste, pyhä otsalehti, puhtaasta kullasta ja siihen piirrettiin, niin kuin sinettisormusta kaiverretaan, kirjoitus: "Herralle pyhitetty." Siihen kiinnitettiin sinipunainen nauha sidottavaksi turbaanin yläreunaan, kuten Herra oli Moosesta käskenyt. Niin valmistui koko työ: asumus, todistuksen maja. Israelilaiset tekivät kaiken, kuten Herra oli Moosesta käskenyt, niin he tekivät. He toivat Mooseksen eteen asumuksen, telttamajan kaikkine varusteineen, hakasineen, lautoineen, poikkitankoineen, pylväineen ja jalustoineen, punaisista pässin nahoista tehdyn peitteen ja tahašin nahoista tehdyn peitteen ja verhona olevan esiripun, todistuksen arkin korentoineen, armoistuimen, pöydän kaikkine esineineen ja näkyleivät, aitokultaisen seitsenhaaraisen lampun riviin pantavine lamppuineen ja kaikkine varusteineen sekä öljyä seitsenhaaraista lamppua varten, kultaisen alttarin, voiteluöljyn ja hyvälle tuoksuvan suitsukkeen, telttamajan oviverhon, vaskialttarin vaskisine ristikkokehyksineen, sen korennot ja kaikki esineet, altaan jalustoineen, esipihan ympärysverhot pylväineen ja jalustoineen, esipihan portin verhon sekä sen köydet ja vaarnat, ja kaikki esineet, joita tarvitaan asumuksen, todistuksen telttamajan, tehtävissä, virkapuvut pyhäkköpalvelusta varten ja pappi Aaronin muut pyhät vaatteet sekä hänen poikiensa papinpuvut. Aivan niin kuin Herra oli Moosesta käskenyt, niin israelilaiset olivat tehneet kaiken tämän työn. Mooses katseli kaikkea työtä, ja katso, he olivat tehneet sen niin, kuin Herra oli käskenyt. Niin he olivat sen tehneet. Sitten Mooses siunasi heidät. Herra puhui Moosekselle sanoen: "Ensimmäisen kuukauden ensimmäisenä päivänä pystytä asumus, todistuksen telttamaja. Aseta sinne todistuksen arkki ja ripusta esirippu arkin eteen. Tuo sinne pöytä ja lado sille näkyleivät päälletysten. Tuo sinne seitsenhaarainen lamppu ja nosta sen lamput paikoilleen. Sijoita kultainen suitsutusalttari lain arkin eteen ja ripusta verho telttamajan oveen. Sijoita polttouhrialttari asumuksen, ilmestysmajan, oven eteen. Sijoita allas ilmestysmajan ja alttarin välille ja kaada siihen vettä. Tee esipiha yltympäri ja pane verho esipihan porttiin. Ota sitten voiteluöljyä ja voitele asumus ja kaikki, mitä siinä on, ja pyhitä se kalustoineen, että siitä tulisi pyhä. Voitele polttouhrialttari kaikkine esineineen ja pyhitä alttari, että alttarista tulisi korkeasti pyhä. Voitele myös allas jalustoineen ja pyhitä se. Tuo sitten Aaron poikineen ilmestysmajan ovelle ja pese heidät vedellä. Pue Aaron pyhiin vaatteisiin ja voitele hänet ja pyhitä hänet, että hän palvelisi minua pappina. Tuo myös hänen poikansa ja pue heidän ylleen viitat. Voitele heidät, niin kuin sinä voitelit heidän isänsäkin, että he pappeina palvelisivat minua. Niin tämä on oleva heille voitelu ikuiseen pappeuteen, sukupolvesta sukupolveen." Mooses teki kaiken, kuten Herra oli häntä käskenyt. Niin hän teki. Asumus pystytettiin toisen vuoden ensimmäisessä kuussa, kuukauden ensimmäisenä päivänä. Silloin Mooses pystytti asumuksen. Hän asetti paikoilleen sen jalustat, kiinnitti sen laudat, sovitti paikoilleen sen poikkitangot ja pystytti sen pylväät. Hän levitti asumuksen ylle teltan ja asetti ylimmäksi sen päälle telttapeitteen, kuten Herra oli Moosesta käskenyt. Sitten hän otti lain, pani sen arkkiin ja kiinnitti arkkiin korennot ja asetti armoistuimen arkin päälle. Hän toi arkin asumukseen ja sijoitti paikoilleen sitä verhoavan esiripun ripustaen sen todistuksen arkin eteen, kuten Herra oli Moosesta käskenyt. Hän asetti pöydän todistuksen telttamajaan asumuksen pohjoissivulle esiripun ulkopuolelle ja latoi sille näkyleivät päälletysten Herran eteen, kuten Herra oli Moosesta käskenyt. Hän asetti seitsenhaaraisen lampun ilmestysmajaan, vastapäätä pöytää, asumuksen eteläsivulle, ja nosti lamput paikoilleen Herran eteen, kuten Herra oli Moosesta käskenyt. Hän asetti kultaisen alttarin ilmestysmajaan esiripun eteen ja poltti siinä hyvälle tuoksuvaa suitsuketta, kuten Herra oli Moosesta käskenyt. Hän ripusti verhon asumuksen oveen. Polttouhrialttarin hän asetti asumuksen, todistuksen telttamajan, oven eteen ja uhrasi sen päällä polttouhrin ja ruokauhrin, niin kuin Herra oli Moosesta käskenyt. Hän asetti altaan ilmestysmajan ja alttarin välille ja kaatoi siihen vettä peseytymistä varten. Mooses ja Aaron ja hänen poikansa pesivät siinä kätensä ja jalkansa. Kun he menivät todistuksen telttamajaan tai lähestyivät alttaria, niin he aina peseytyivät, niin kuin Herra oli Moosesta käskenyt. Asumuksen ja alttarin ympärille hän laittoi esipihan ja ripusti verhon esipihan porttiin. Niin Mooses päätti sen työn. Sitten pilvi peitti todistuksen telttamajan, ja Herran kirkkaus täytti asumuksen, eikä Mooses voinut mennä todistuksen telttamajaan, sillä pilvi oli laskeutunut sen päälle, ja Herran kirkkaus täytti asumuksen. Joka kerta, kun pilvi kohosi asumuksen päältä, israelilaiset lähtivät liikkeelle. Näin oli koko heidän vaelluksensa ajan. Mutta milloin pilvi ei kohonnut, he eivät lähteneet liikkeelle, ennen kuin sinä päivänä, jona se taas kohosi. Sillä Herran pilvi oli päivällä asumuksen päällä, ja yöllä oli pilvessä tulen hohde kaikkien israelilaisten silmien edessä. Näin oli koko heidän vaelluksensa ajan. Herra kutsui Mooseksen ja puhui hänelle ilmestysmajan sisältä sanoen: "Puhu israelilaisille ja sano heille: Jos joku teistä tahtoo tuoda uhrilahjan Herralle, niin tuokaa uhrilahjanne karjasta, joko nautakarjasta tai lampaista. Jos hänen uhrilahjansa on nautapolttouhri, tuokoon virheettömän urospuolen. Tuokoon sen ilmestysmajan ovelle, jotta Herran mielisuosio tulisi hänen osakseen. Laskekoon kätensä polttouhriteuraan pään päälle, niin se on otollinen ja tuottaa hänelle sovituksen. Teurastakoon mullin Herran kasvojen edessä, ja papit, Aaronin pojat, tuokoot veren ja vihmokoot veren ympäriinsä alttarille, joka on ilmestysmajan ovella. Nylkeköön polttouhriteuraan ja leikelköön sen määräpaloiksi. Pappi Aaronin pojat tehkööt tulen alttarille ja pankoot puita tuleen. Papit, Aaronin pojat, asettakoot palat sekä pään ja rasvan puiden päälle, jotka ovat tulella alttarilla. Mutta sisälmykset ja jalat hän pesköön vedessä, ja pappi polttakoon kaiken alttarilla. Se on polttouhri, suloisesti tuoksuva uhri Herralle. Jos hänen uhrilahjansa, joka on tarkoitettu polttouhriksi, on otettu lampaista tai vuohista, tuokoon virheettömän urospuolen. Teurastakoon sen alttarin pohjoissivulla, Herran edessä, ja papit, Aaronin pojat, vihmokoot sen veren alttarille ympäriinsä. Leikelköön sen määräpaloiksi, ja pappi asettakoon ne sekä pään ja rasvan puiden päälle, jotka ovat tulella alttarilla. Mutta sisälmykset ja jalat hän pesköön vedessä, ja pappi tuokoon sen kaiken ja polttakoon sen alttarilla. Se on polttouhri, suloisesti tuoksuva uhri Herralle. Jos hänen uhrilahjansa Herralle on polttouhri linnuista, tuokoon uhrilahjanaan metsäkyyhkysiä tai kyyhkysenpoikia. Pappi tuokoon sen alttarille, vääntäköön siltä niskat nurin ja polttakoon sen alttarilla, ja puserrettakoon sen veri alttarin seinään. Hän irrottakoon sen kuvun ruokasulineen ja heittäköön sen alttarin viereen itäpuolelle tuhkaläjälle. Sitten hän reväisköön linnun auki siipien kohdalta niitä irrottamatta, ja pappi polttakoon sen alttarilla puiden päällä, jotka ovat tulella. Se on polttouhri, suloisesti tuoksuva uhri Herralle." "Jos joku tahtoo tuoda Herralle lahjaksi ruokauhrin, olkoon hänen uhrilahjanaan ydinjauhoja, vuodattakoon siihen öljyä ja pankoon sen päälle suitsuketta sekä vieköön sen papeille, Aaronin pojille. Pappi ottakoon kourallisen näitä jauhoja ja tätä öljyä sekä kaiken suitsukkeen ja polttakoon tämän muistouhrin alttarilla suloisesti tuoksuvana polttouhrina Herralle. Mutta se, mitä jää tähteeksi ruokauhrista, olkoon Aaronin ja hänen poikiensa. Se on korkeasti pyhää, Herran uhria. Mutta jos tahdot tuoda ruokauhrilahjan uunissa paistetusta, olkoon uhrinasi ydinjauhoista valmistetut, öljyyn leivotut happamattomat leipäkakut tai öljyllä voidellut happamattomat rieskat. Jos taas uhrilahjasi on ruokauhri, joka paistetaan leivinlevyllä, olkoon se valmistettu ydinjauhoista, öljyyn leivottu ja happamaton. Paloittele se palasiksi ja vuodata öljyä sen päälle. Se on ruokauhri. Jos uhrilahjasi on ruokauhri, joka paistetaan pannussa, valmistettakoon se ydinjauhoista ja öljystä. Vie näin valmistettu ruokauhri Herralle. Vietäköön se papille. Hän tuokoon sen sitten alttarille. Pappi uhratkoon ruokauhrista muistouhrin ja polttakoon sen alttarilla suloisesti tuoksuvana uhrina Herralle. Mutta se, mitä jää tähteeksi ruokauhrista, olkoon Aaronin ja hänen poikiensa. Se on korkeasti pyhää, Herran uhria. Mitään ruokauhria, jonka te tuotte Herralle, älköön valmistettako happamasta. Älkää polttako uhria Herralle mistään happamasta taikinasta tai hunajasta. Uutisuhrilahjana saatte tuoda niitä Herralle, mutta älkööt ne tulko alttarille suloiseksi tuoksuksi. Jokainen ruokauhrilahjasi suolaa suolalla äläkä anna Jumalasi liitonsuolan puuttua ruokauhristasi. Jokaiseen uhrilahjaasi sinun on tuotava suolaa. Mutta jos tahdot tuoda ensisadosta ruokauhrin Herralle, niin tuo ensisadon ruokauhrinasi tulella paahdettuja tähkiä tai survottuja jyviä tuleentumattomasta viljasta. Vuodata siihen sitten öljyä ja pane siihen suitsuketta. Se on ruokauhri. Pappi polttakoon alttariuhriosan survotuista jyvistä ja öljystä sekä kaiken suitsukkeen uhrina Herralle." "Jos hänen uhrilahjansa on rauhanuhri nautakarjasta joko härkä tai lehmä, tuokoon virheettömän eläimen Herran eteen. Laskekoon kätensä uhriteuraansa pään päälle ja teurastakoon sen ilmestysmajan oven edustalla. Papit, Aaronin pojat, vihmokoot veren alttarille, sen joka taholle. Tuokoon rauhanuhrista uhrina Herralle sisälmyksiä peittävän rasvan ja kaiken sisälmysten rasvan sekä molemmat munuaiset ja niiden päällä lantiolihaksissa olevan rasvan ja maksan takalohkon, joka on irrotettava munuaisten kohdalta. Aaronin pojat polttakoot sen alttarilla polttouhrin päällä, joka on polttopuiden päällä tulella, suloisesti tuoksuvana uhrina Herralle. Jos hän tuo uhrilahjanaan Herralle rauhanuhriksi lampaista ja vuohista urospuolen tai naaraspuolen, niin tuokoon virheettömän eläimen. Jos hän tuo uhrilahjanaan lampaan, tuokoon sen Herran eteen ja laskekoon kätensä uhriteuraansa pään päälle ja teurastakoon sen ilmestysmajan oven edustalla, ja Aaronin pojat vihmokoot sen veren alttarille joka taholle. Hän tuokoon rauhanuhrista uhrina Herralle sen rasvan, koko rasvahännän, joka on irrotettava häntänikamista, sisälmyksiä peittävän rasvan ja kaiken sisälmysten rasvan ja molemmat munuaiset sekä niiden päällä lantiolihaksissa olevan rasvan ja maksan takalohkon, joka on irrotettava munuaisten kohdalta. Pappi polttakoon sen alttarilla uhriruokana Herralle. Jos hänen uhrilahjansa on vuohi, tuokoon sen Herran eteen ja laskekoon kätensä sen pään päälle ja teurastakoon sen ilmestysmajan ovella. Aaronin pojat vihmokoot sen veren alttarille, sen joka puolelle. Tuokoon siitä uhrilahjanaan Herralle uhriksi sisälmyksiä peittävän rasvan ja kaiken sisälmysten rasvan ja molemmat munuaiset sekä niiden päällä lantiolihaksissa olevan rasvan ja maksan takalohkon, joka on irrotettava munuaisten kohdalta. Pappi polttakoon ne alttarilla uhriruokana, suloisesti tuoksuvana uhrina. Kaikki rasva olkoon Herralle tuleva. Tämä olkoon teille ikiaikainen säädös sukupolvesta sukupolveen, missä asuttekin: mitään rasvaa tai verta älkää siitä syökö." Herra puhui Moosekselle sanoen: "Puhu israelilaisille ja sano: Jos joku erehdyksestä rikkoo jotakin Herran käskyä vastaan ja tekee sellaista, mitä ei saa tehdä, ja jos voideltu pappi tekee synnin ja saattaa kansan syynalaiseksi, tuokoon tekemänsä synnin tähden virheettömän mullin Herralle syntiuhriksi. Vieköön mullin ilmestysmajan ovelle Herran eteen ja laskekoon kätensä mullin pään päälle ja teurastakoon mullin Herran edessä. Voideltu pappi ottakoon mullin verta ja vieköön sen ilmestysmajaan, kastakoon sormensa vereen ja pirskottakoon verta seitsemän kertaa Herran edessä, pyhäkön esiripun edessä. Pappi sivelköön verta alttarin sarviin, jolla poltetaan hyvänhajuista suitsutusta Herran edessä ja joka on ilmestysmajassa. Kaiken muun mullin veren hän vuodattakoon ilmestysmajan oven edustalla olevan polttouhrialttarin juurelle. Kaiken syntiuhrimullin rasvan hän erottakoon siitä pois, sekä sisälmyksiä peittävän rasvan että kaiken sisälmysten rasvan, ja molemmat munuaiset sekä niiden päällä lantiolihaksissa olevan rasvan ja maksan takalohkon, joka on irrotettava munuaisten kohdalta, samalla tavalla kuin se erotetaan pois rauhanuhrin härästä. Pappi polttakoon ne polttouhrialttarilla. Mutta mullin nahan ja kaiken lihan sekä pään ja jalat, sisälmykset ja ruokasulan, koko mullin, hän vieköön leirin ulkopuolelle puhtaaseen paikkaan, johon tuhka heitetään, ja polttakoon sen polttopuiden päällä tulella. Poltettakoon se siinä paikassa, johon tuhka heitetään. Jos koko Israelin seurakunta tahattomasti tekee synnin seurakunnan sitä tietämättä ja jos he rikkomalla jotakin Herran käskyä vastaan ovat tehneet sellaista, mitä ei saa tehdä, he ovat siten joutuneet syynalaisiksi, ja jos sitten synti, jonka he ovat tehneet jotakin käskyä vastaan, tulee ilmi, seurakunta tuokoon mullin syntiuhriksi ja vieköön sen ilmestysmajan eteen. Seurakunnan vanhimmat laskekoot kätensä mullin pään päälle Herran edessä, ja mulli teurastettakoon Herran edessä. Voideltu pappi vieköön mullin verta ilmestysmajaan. Pappi kastakoon sormensa vereen ja pirskottakoon sitä seitsemän kertaa Herran edessä, esiripun edessä. Sivelköön sitten verta alttarin sarviin, joka on Herran edessä ilmestysmajassa. Kaiken muun veren hän vuodattakoon ilmestysmajan oven edustalla olevan polttouhrialttarin juurelle. Erottakoon siitä pois kaiken rasvan ja polttakoon sen alttarilla ja tehköön mullille, niin kuin hän teki syntiuhrimullille. Tehköön sille samalla tavalla. Kun pappi on näin toimittanut heille sovituksen, heille annetaan anteeksi. Vieköön mullin leirin ulkopuolelle ja polttakoon sen, niin kuin hän poltti edellisen mullin. Se on seurakunnan syntiuhri. Jos kansan johtomies tekee synnin rikkoen tietämättään jotakin Herran, Jumalansa, käskyä vastaan tehden sellaista, mitä ei saa tehdä ja joutuu syynalaiseksi, ja kun hän sitten tulee tietoiseksi synnistään, tuokoon uhrilahjanaan vuohen, virheettömän urospuolen. Laskekoon sitten kätensä vuohen pään päälle ja teurastakoon sen siinä paikassa, jossa polttouhriteuraat Herran edessä teurastetaan. Se on hänen syntiuhrinsa. Pappi ottakoon syntiuhrin verta sormeensa ja sivelköön sitä polttouhrialttarin sarviin. Muun veren hän vuodattakoon polttouhrialttarin juurelle. Mutta kaiken sen rasvan hän polttakoon alttarilla, samalla tavalla kuin rauhanuhrin rasvan. Kun pappi on näin toimittanut hänelle sovituksen hänen synnistään, se annetaan hänelle anteeksi. Jos joku kansasta erehdyksessä rikkoo jotakin Herran käskyä vastaan tekemällä sellaista, mitä ei saa tehdä, ja joutuu syynalaiseksi, ja kun hän sitten saa tietää tehneensä synnin, tuokoon tekemänsä synnin tähden uhrilahjana vuohen, virheettömän naaraspuolen, ja laskekoon kätensä syntiuhriteuraan pään päälle ja teurastakoon sen polttouhripaikalla. Pappi ottakoon vuohen verta sormeensa ja sivelköön sitä polttouhrialttarin sarviin. Kaiken muun veren hän vuodattakoon alttarin juurelle. Pappi irrottakoon kaiken sen rasvan, niin kuin rasva irrotetaan rauhanuhrista, ja polttakoon sen alttarilla suloisena tuoksuna Herralle. Kun pappi on näin toimittanut hänelle sovituksen, hänelle annetaan anteeksi. Mutta jos hän tuo lampaan syntiuhriksi, niin tuokoon virheettömän naaraan ja laskekoon kätensä tämän syntiuhriteuraan pään päälle ja teurastakoon sen syntiuhriksi siinä paikassa, missä polttouhrieläin teurastetaan. Pappi ottakoon syntiuhrin verta sormeensa ja sivelköön polttouhrialttarin sarviin. Kaiken muun veren hän vuodattakoon alttarin juurelle. Kaiken lampaan rasvan hän irrottakoon, samoin kuin rauhanuhrilampaan rasva irrotetaan, ja pappi polttakoon sen alttarilla Herran uhrin päällä. Kun pappi on toimittanut hänelle sovituksen tekemästään synnistä, hänelle annetaan anteeksi." "Joka tekee syntiä kuultuaan jonkun kiroavan toisen tai on sen todistaja joko silminnäkijänä tai muuten asiasta tietoinen, mutta ei kuitenkaan ilmoita sitä, on syynalainen. Joka tietämättään koskee johonkin saastaiseen, mihin tahansa, joko saastaisen metsäeläimen raatoon tai saastaisen kotieläimen raatoon tai saastaisen matelijan raatoon, on siten tullut saastaiseksi ja syynalaiseksi. Tai joka tietämättään koskee ihmisen saastaan, olipa se mitä saastaa tahansa, josta tulee saastaiseksi, mutta salaa sen, joutuu syynalaiseksi. Tai joka ajattelemattomasti puhuen huulillaan tietämättään vannoo tekevänsä jotakin pahaa tai hyvää – vannoipa mitä hyvänsä, mitä ihminen saattaa ajattelemattomasti vannoa – mutta tultuaan siitä tietoiseksi salaa sen, syyllistyy johonkin näistä. Joka on syyllinen johonkin näistä, tunnustakoon syntinsä. Tuokoon sitten syntiuhriksi tekemästään synnistä naaraspuolen lampaista ja vuohista, uuhen tai vuohen. Pappi toimittakoon hänelle sovituksen hänen synnistään. Mutta jos hän ei voi hankkia sellaista eläintä, tuokoon Herralle hyvitykseksi synnistään kaksi metsäkyyhkystä tai kaksi kyyhkysenpoikaa, toisen syntiuhriksi ja toisen polttouhriksi ja vieköön ne papille. Tämä uhratkoon ensiksi sen, joka on määrätty syntiuhriksi, vääntäköön siltä niskat poikki, päätä kuitenkaan irrottamatta, ja pirskottakoon syntiuhrin verta alttarin seinälle, ja jäljelle jäävä veri puserrettakoon alttarin juurelle. Se on syntiuhri. Toisen kyyhkysen hän valmistakoon säädetyllä tavalla polttouhriksi. Kun pappi on näin toimittanut hänelle sovituksen hänen tekemästään synnistä, annetaan hänelle anteeksi. Jollei hän voi hankkia kahta metsäkyyhkystä tai kahta kyyhkysenpoikaa, tuokoon uhrilahjanaan tekemänsä synnin sovittamiseksi kymmenennen osan eefa-mittaa ydinjauhoja syntiuhriksi, mutta älköön vuodattako siihen öljyä älköönkä panko sen päälle suitsuketta, sillä se on syntiuhri. Vieköön sen sitten papille, ja pappi ottakoon niitä kourallisen, alttariuhriosan, ja polttakoon sen alttarilla Herran uhrin päällä. Se on syntiuhri. Kun pappi näin on toimittanut hänelle sovituksen jostakin sellaisesta hänen tekemästään synnistä, annetaan hänelle anteeksi. Papille tulkoon se, mikä ruokauhristakin." Sitten Herra puhui Moosekselle sanoen: "Jos joku laiminlyö uskollisuuden ja erehdyksessä rikkoo anastamalla sitä, mikä on Herralle pyhitetty, tuokoon hyvityksenä Herralle vikauhriksi virheettömän pässin lampaista, niin monen hopeasekelin arvoisen, pyhäkkösekelin painon mukaan, kuin sinä arvioit. Sen, mitä hän on anastanut pyhitetystä itselleen, hän korvatkoon. Lisätköön siihen vielä viidennen osan sen arvosta ja antakoon sen papille. Kun pappi on näin toimittanut hänelle sovituksen uhraamalla pässin vikauhriksi, annetaan hänelle anteeksi. Jos joku rikkoo jotakin Herran käskyä vastaan ja tekee tietämättään sellaista, mitä ei saa tehdä, ja tulee syynalaiseksi, tuokoon papille vikauhriksi lampaista arviosi mukaisen, virheettömän pässin. Kun pappi on toimittanut hänelle sovituksen siitä erehdyksestä, jonka hän tietämättään teki, hänelle annetaan anteeksi. Se on vikauhri, sillä hän oli tullut syylliseksi Herran edessä." Herra puhui Moosekselle sanoen: "Jos joku tekee synnin olemalla uskoton Herraa kohtaan kieltäessään saaneensa lähimmäiseltään, mitä tämä on hänen haltuunsa antanut tai hänen hoitoonsa uskonut, tai mitä hän itse on lähimmäiseltään väkisin ottanut tai vääryydellä anastanut, tai jos hän on löytänyt kadotetun esineen ja kieltää sen, tai vannoo väärin missä asiassa tahansa, jossa ihminen helposti rikkoo, niin jos hän näin on tehnyt syntiä ja tullut syynalaiseksi, antakoon takaisin, mitä hän on väkisin ottanut tai vääryydellä anastanut, tai mitä hänen haltuunsa oli uskottu, tai löytämänsä kadotetun esineen, kaiken, minkä tähden hän oli väärin vannonut, korvatkoon sen täyteen määrään ja pankoon siihen vielä lisäksi viidennen osan sen arvosta. Sille, jonka oma se on, hän antakoon sen sinä päivänä, jona hän toimittaa vikauhrinsa. Mutta hyvityksenä Herralle hän tuokoon papille vikauhriksi arviosi mukaisen, virheettömän pässin lampaista. Kun pappi on näin toimittanut hänelle sovituksen Herran edessä, annetaan hänelle anteeksi kaikki, mitä hän on tehnyt sellaista, josta hän on tullut syynalaiseksi." Herra puhui Moosekselle sanoen: "Käske Aaronia ja hänen poikiaan ja sano: Tämä on laki polttouhrista. Polttouhri olkoon alttarin liedellä koko yön aamuun asti, ja tulta pidettäköön siten vireillä alttarilla. Pappi pukeutukoon pellavapukuunsa ja pukeutukoon pellavahousuihin peittääkseen häpynsä. Korjatkoon pois tuhkan, joksi tuli on kuluttanut polttouhrin alttarilla, ja pankoon sen alttarin viereen. Riisukoon sitten vaatteensa ja pukeutukoon toisiin vaatteisiin, ja vieköön tuhkan leirin ulkopuolelle puhtaaseen paikkaan. Tulta pidettäköön siten vireillä alttarilla älköönkä se koskaan sammuko. Pappi sytyttäköön alttarilla puut joka aamu ja asettakoon sen päälle polttouhrin ja polttakoon sen päällä rauhanuhrin rasvat. Tuli palakoon aina alttarilla koskaan sammumatta. Tämä on laki ruokauhrista: Aaronin pojat tuokoot sen Herran eteen, alttarin ääreen. Pappi erottakoon ruokauhrista kourallisen ydinjauhoja, öljyä ja kaiken suitsukkeen, joka on ruokauhrin päällä, ja polttakoon alttarilla alttariuhriosan suloiseksi tuoksuksi Herralle. Sen, mikä siitä jää tähteeksi, Aaron syököön poikiensa kanssa. Happamattomana se syötäköön pyhässä paikassa. Ilmestysmajan esipihalla he sen syökööt. Älköön sitä leivottako hapatettuna. Heidän osakseen minä olen sen uhreistani antanut. Se on korkeasti pyhä, kuten myös syntiuhri ja vikauhri. Jokainen miehenpuoli Aaronin jälkeläisistä syököön siitä. Tämä olkoon heidän ikuinen osuutensa Herran uhreista sukupolvesta sukupolveen. Jokainen, joka niihin koskee, on pyhäkölle pyhitetty." Herra puhui Moosekselle sanoen: "Tämä olkoon Aaronin ja hänen poikiensa uhrilahja, joka heidän on tuotava Herralle heidän voitelupäivänään: kymmenesosa eefa-mittaa ydinjauhoja jokapäiväiseksi ruokauhriksi, puolet aamulla ja puolet illalla. Se valmistettakoon leivinlevyllä öljyyn leivottuna. Tuo se hyvin sotkettuna ja uhraa se palasiksi paloiteltuna ruokauhrina suloiseksi tuoksuksi Herralle. Se pappi, joka hänen pojistaan on voideltu hänen sijaansa, toimittakoon sen. Se on Herran ikuinen osuus. Poltettakoon se kokonaisuhrina. Jokainen papin ruokauhri on kokonaisuhri. Älköön sitä syötäkö." Herra puhui Moosekselle sanoen: "Puhu Aaronille ja hänen pojilleen ja sano: Tämä on laki syntiuhrista. Siinä paikassa, missä polttouhri teurastetaan, teurastettakoon myös syntiuhri Herran edessä. Se on korkeasti pyhä. Pappi, joka syntiuhrin uhraa, syököön sen. Syötäköön se pyhässä paikassa ilmestysmajan esipihalla. Jokainen, joka koskee sen lihaan, on pyhäkölle pyhitetty, ja jos sen verta on roiskunut vaatteille, niin pese pyhässä paikassa se, mihin sitä on roiskunut. Saviastia, jossa se keitetään, rikottakoon. Jos se on keitetty vaskiastiassa, hangattakoon astia puhtaaksi ja huuhdottakoon vedellä. Jokainen miehenpuoli papeista saakoon sitä syödä. Se on korkeasti pyhää. Älköön kuitenkaan syötäkö mitään syntiuhria, jonka verta viedään ilmestysmajaan sovituksen toimittamista varten pyhäkössä, vaan se poltettakoon tulella." "Tämä on laki vikauhrista. Se on korkeasti pyhä. Siinä paikassa, missä polttouhri teurastetaan, teurastettakoon myös vikauhri, ja sen veri vihmottakoon alttarin joka puolelle. Sen kaikki rasva uhrattakoon, sekä rasvahäntä että sisälmyksiä peittävä rasva, ja molemmat munuaiset sekä niiden päällä lantiolihaksissa oleva rasva ja maksan takalohko, joka tulee irrottaa munuaisten kohdalta. Pappi polttakoon ne alttarilla uhrina Herralle. Se on vikauhri. Jokainen miehenpuoli papeista saakoon sitä syödä. Se syötäköön pyhässä paikassa. Se on korkeasti pyhä. Se, mitä on säädetty syntiuhrista, koskee vikauhriakin. Laki on molemmista sama. Se olkoon sen papin, joka sillä sovituksen toimittaa. Pappi, joka toimittaa jonkun puolesta polttouhrin, saakoon uhraamansa polttouhriteuraan nahan. Jokainen ruokauhri, joka paistetaan uunissa, ja jokainen pannussa tai leivinlevyllä valmistettu, olkoon sen papin, joka uhrin toimittaa. Mutta jokainen muu ruokauhri, oli siihen sekoitettu öljyä tai olipa se kuiva, olkoon kaikkien Aaronin poikien, yhden niin kuin toisenkin. Tämä on laki rauhanuhrista, joka tuodaan Herralle: Jos joku tuo sen kiitokseksi, niin tuokoon rauhanuhriteuraan lisäksi öljyyn leivottuja happamattomia leipäkakkuja, öljyllä voideltuja happamattomia rieskoja ja sekoitettuja ydinjauhoja öljyyn leivottuina leipäkakkuina. Hapatetusta taikinasta leivottujen leipäkakkujen ohella tuokoon tämän uhrilahjansa rauhanuhrina uhratun rauhanuhriteuraan lisäksi. Tuokoon siitä yhden kutakin uhrilahjalajia anniksi Herralle. Olkoon se sen papin, joka vihmoo rauhanuhrin veren. Rauhanuhrina uhratun rauhanuhriteuraan liha syötäköön sinä päivänä, jona se on uhrattu, älköönkä siitä jätettäkö mitään seuraavaan aamuun. Mutta jos uhrilahjana tuotu teuras on lupausuhri tai vapaaehtoinen uhri, syötäköön se sinä päivänä, jona se on tuotu. Jos kuitenkin siitä jää jotakin tähteeksi, se saadaan syödä seuraavana päivänä. Mutta mitä uhrilihasta on tähteenä kolmantena päivänä, se poltettakoon tulella. Jos rauhanuhriteuraan lihaa syödään kolmantena päivänä, se ei ole otollista eikä sitä lueta tuojan hyväksi, vaan se on saastaista. Jokainen, joka sitä syö, joutuu syynalaiseksi. Sitä lihaa, joka on ollut kosketuksissa saastaiseen, mihin tahansa, älköön syötäkö, vaan se poltettakoon tulessa. Muuten jokainen, joka on puhdas, saakoon syödä rauhanuhriteuraan lihaa. Mutta jokainen, joka saastaisena ollessaan syö rauhanuhriteuraan lihaa, joka kuuluu Herralle, hävitettäköön kansastaan. Jos joku koskee johonkin saastaiseen, mihin tahansa, joko ihmisen saastaan tai saastaiseen karjaeläimeen tai mihin inhottavaan saastaan tahansa, ja syö rauhanuhriteuraan lihaa, joka kuuluu Herralle, hänet hävitettäköön kansastaan." Herra puhui Moosekselle sanoen: "Puhu israelilaisille ja sano: Älkää syökö mitään härän, lampaan tai vuohen rasvaa. Itsestään kuolleen tai kuoliaaksi raadellun eläimen rasva käytettäköön kaikkinaisiin tarpeisiin, mutta älkää sitä syökö. Sillä jokainen, joka syö sen eläimen rasvaa, josta tuodaan uhri Herralle, hävitettäköön kansastaan. Älkää myöskään, missä asuttekin, syökö mitään verta, älkää lintujen älkääkä karjaeläinten. Jokainen, joka syö verta, minkälaista hyvänsä, hävitettäköön kansastaan." Herra puhui Moosekselle sanoen: "Puhu israelilaisille ja sano: Joka tuo Herralle rauhanuhrinsa, tuokoon Herralle uhrilahjan tästä rauhanuhristaan. Tuokoon omin käsin Herran uhrit. Tuokoon rasvan sekä rintalihan, ja toimitettakoon niiden heilutus Herran edessä. Pappi polttakoon rasvan alttarilla, mutta rintaliha olkoon Aaronin ja hänen poikiensa. Oikea reisi antakaa papille anniksi rauhanuhriteuraistanne. Se Aaronin pojista, joka uhraa rauhanuhrin veren ja rasvan, saakoon oikean reiden osakseen. Sillä minä olen ottanut heilutusrintalihan ja anniksi annetun reiden israelilaisilta heidän rauhanuhriteuraistaan ja antanut ne pappi Aaronille ja hänen pojilleen ikuiseksi osuudeksi israelilaisilta." Tämä on Aaronin ja hänen poikiensa osa Herran uhreista, joka heille määrättiin sinä päivänä, jona hän toi heidät pappeina palvelemaan Herraa. Sen osan Herra käski sinä päivänä, jona hän heidät voiteli, israelilaisten antaa heille ikuiseksi osuudeksi sukupolvesta sukupolveen. Nämä ovat lait polttouhrista, ruokauhrista, syntiuhrista, vikauhrista, vihkiäisuhrista ja rauhanuhrista. Nämä lait Herra antoi Moosekselle Siinain vuorella sinä päivänä, jona hän antoi israelilaisille käskyn tuoda uhrilahjansa Herralle Siinain erämaassa. Sitten Herra puhui Moosekselle sanoen: "Ota Aaron ja hänen poikansa sekä heidän vaatteensa ja voiteluöljy sekä syntiuhrimulli ja ne kaksi pässiä ja kori, jossa ovat happamattomat leivät. Kokoa koko seurakunta ilmestysmajan oven edustalle." Mooses teki, niin kuin Herra oli häntä käskenyt, ja seurakunta kokoontui ilmestysmajan oven edustalle. Mooses sanoi seurakunnalle: "Näin on Herra käskenyt tehdä." Mooses toi Aaronin ja hänen poikansa esille ja pesi heidät vedellä. Sitten hän pani hänen päälleen paidan, vyötti hänet vyöllä, puki hänet viittaan ja pani kasukan hänen päälleen, vyötti hänet kasukan vyöllä ja sitoi sen hänen ympärilleen. Sitten hän asetti hänen rintaansa rintakilven, pani kilpeen uurimin ja tummimin. Vielä hän pani turbaanin hänen päähänsä ja kiinnitti turbaanin etupuolelle kultaisen otsakoristeen, pyhän otsalehden, niin kuin Herra oli Moosesta käskenyt. Sitten Mooses otti voiteluöljyn ja voiteli asumuksen ja kaikki, mitä siinä oli, ja pyhitti ne. Hän pirskotti sitä seitsemän kertaa alttarille ja voiteli alttarin ja sen koko esineistön sekä altaan jalustoineen pyhittäen ne. Hän vuodatti voiteluöljyä Aaronin päähän ja voiteli hänet pyhittäen hänet. Mooses toi esille Aaronin pojat ja puki heidän ylleen paidat ja vyötti heidät vyöllä ja sitoi päähineet heidän päähänsä, niin kuin Herra oli Moosesta käskenyt. Hän toi syntiuhrimullin, ja Aaron ja hänen poikansa laskivat kätensä syntiuhrimullin pään päälle. Mooses teurasti mullin, otti sen verta, siveli sitä sormellaan alttarin sarviin ympäriinsä ja puhdisti alttarin. Muun veren hän vuodatti alttarin juurelle ja pyhitti sen toimittamalla sen sovituksen. Mooses otti kaiken sisälmysten päällä olevan rasvan ja maksan takalohkon ja molemmat munuaiset rasvoineen ja poltti ne alttarilla. Mutta mullin nahkoineen, lihoineen ja ruokasulineen hän poltti tulessa leirin ulkopuolella, niin kuin Herra oli Moosesta käskenyt. Hän toi esille polttouhripässin, ja Aaron ja hänen poikansa laskivat kätensä pässin pään päälle. Mooses teurasti sen ja vihmoi veren alttarille sen joka puolelle ja leikkeli pässin määräpaloiksi. Sitten Mooses poltti pään sekä palat ja rasvan. Mutta sisälmykset ja jalat hän pesi vedessä. Sitten Mooses poltti koko pässin alttarilla. Se oli polttouhri suloiseksi tuoksuksi, uhri Herralle, niin kuin Herra oli Moosesta käskenyt. Sitten hän toi esille toisen pässin, vihkiäispässin, ja Aaron ja hänen poikansa laskivat kätensä pässin pään päälle. Mooses teurasti sen, otti sen verta ja siveli sitä Aaronin oikeaan korvalehteen, oikean käden peukaloon ja oikean jalan isoonvarpaaseen. Sitten Mooses toi Aaronin pojat esille ja siveli verta heidän oikeaan korvalehteensä, oikean kätensä peukaloon ja heidän oikean jalkansa isoonvarpaaseen, mutta vihmoi muun veren alttarin joka puolelle. Hän otti rasvan ja rasvahännän ja kaiken sisälmysten päällä olevan rasvan ja maksan takalohkon ja molemmat munuaiset rasvoineen ja oikean reiden. Hän otti happamattomien leipien korista, joka oli Herran edessä, yhden happamattoman leipäkakun, yhden öljyyn leivotun leipäkakun ja yhden rieskan ja pani ne rasvojen ja oikean reiden päälle. Hän pani kaikki nämä Aaronin käsiin ja hänen poikiensa käsiin, ja toimitutti niiden heilutuksen Herran edessä. Mooses otti ne heidän käsistään ja poltti ne alttarilla polttouhrin päällä. Tämä oli vihkiäisuhri suloiseksi tuoksuksi, uhri Herralle. Sitten Mooses otti rintalihan ja toimitti sen heilutuksen Herran edessä. Vihkiäispässistä tämä tuli Mooseksen osalle, niin kuin Herra oli Moosesta käskenyt. Mooses otti voiteluöljyä ja verta, jota oli alttarilla, pirskotti sitä Aaronin ja hänen vaatteittensa päälle ja samoin hänen poikiensa ja heidän vaatteittensa päälle ja pyhitti niin Aaronin ja hänen vaatteensa sekä hänen poikansa ja heidän vaatteensa. Mooses sanoi Aaronille ja hänen pojilleen: "Keittäkää liha ilmestysmajan ovella ja syökää se siinä sekä leipä, joka on vihkiäisuhriin kuuluvassa korissa, niin kuin minä olen käskenyt ja sanonut: Aaron poikineen syököön sen. Mutta mitä jää tähteeksi lihasta ja leivästä, polttakaa tulella. Seitsemään päivään älkää lähtekö ilmestysmajan ovelta, älkää ennen kuin vihkimispäivänne ovat kuluneet umpeen, sillä seitsemän päivää kestää vihkimisenne. Niin kuin on tehty tänä päivänä, niin Herra on käskenyt vastakin tehdä toimittaakseen teille sovituksen. Olkaa seitsemän päivää ilmestysmajan oven edustalla, päivät ja yöt, ja toimittakaa Herran palvelustehtävät, ettette kuolisi. Sillä niin on minulle käsky annettu." Aaron ja hänen poikansa tekivät kaiken, mitä Herra oli Mooseksen kautta käskenyt. Kahdeksantena päivänä Mooses kutsui Aaronin, hänen poikansa ja Israelin vanhimmat ja sanoi Aaronille: "Ota itsellesi härkävasikka syntiuhriksi ja pässi polttouhriksi, molemmat virheettömiä, ja tuo ne Herran eteen. Puhu israelilaisille ja sano: 'Ottakaa vuohipukki syntiuhriksi ja vasikka ja karitsa, molemmat vuoden vanhoja ja virheettömiä, polttouhriksi. [Ottakaa] myös härkä ja pässi rauhanuhriksi, uhrattaviksi Herran edessä, sekä ruokauhri, johon on sekoitettu öljyä, sillä tänä päivänä ilmestyy teille Herra.'" Niin he toivat, mitä Mooses oli käskenyt, ilmestysmajan edustalle, ja koko seurakunta astui esiin ja asettui Herran eteen. Mooses sanoi: "Näin Herra on käskenyt teidän tehdä, jotta Herran kirkkaus ilmestyisi teille." Mooses sanoi Aaronille: "Astu alttarin luo, uhraa syntiuhrisi ja polttouhrisi ja toimita itsellesi ja kansalle sovitus sekä uhraa sitten kansan uhrilahja ja toimita heille sovitus, niin kuin Herra on käskenyt." Aaron astui alttarin luo ja teurasti oman syntiuhrivasikkansa. Aaronin pojat ojensivat hänelle veren. Hän kastoi sormensa vereen ja siveli sitä alttarin sarviin, mutta muun veren hän vuodatti alttarin juurelle. Mutta syntiuhriteuraan rasvan ja munuaiset ja maksan takalohkon hän poltti alttarilla, niin kuin Herra oli Moosesta käskenyt. Lihan ja nahan hän poltti tulella leirin ulkopuolella. Hän teurasti polttouhrin, ja Aaronin pojat ojensivat hänelle veren, ja hän vihmoi sen alttarin joka taholle. He ojensivat hänelle polttouhrin paloina sekä pään, ja hän poltti ne alttarilla. Hän pesi sisälmykset ja jalat ja poltti ne polttouhrin päällä alttarilla. Sitten hän toi kansan uhrilahjan ja otti kansan syntiuhrivuohen, teurasti sen ja uhrasi sen syntiuhrina samalla tavalla kuin edellisen. Hän toi myös polttouhrin ja uhrasi sen säädetyllä tavalla. Hän toi ruokauhrin ja otti siitä täyden kourallisen ja poltti sen alttarilla aamupolttouhrin lisäksi. Hän teurasti härän ja pässin kansan rauhanuhriksi, ja Aaronin pojat ojensivat hänelle veren, ja hän vihmoi sen alttarin joka puolelle. Mutta härän ja pässin rasvat, rasvahännän, rasvakalvon, munuaiset ja maksan takalohkon, nämä rasvat he panivat rintalihojen päälle, ja hän poltti rasvat alttarilla. Rintalihan ja oikean reiden heilutuksen Aaron toimitti Herran edessä, niin kuin Mooses oli käskenyt. Aaron kohotti kätensä kansaa kohti ja siunasi heidät. Kun hän oli toimittanut syntiuhrin, polttouhrin ja rauhanuhrin, hän astui alas. Mooses ja Aaron menivät ilmestysmajaan. Kun he tulivat sieltä ulos, he siunasivat kansan. Silloin Herran kirkkaus ilmestyi kaikelle kansalle. Tuli lähti Herran luota ja kulutti polttouhrin ja rasvat alttarilta. Kaikki kansa näki sen, ja he riemuitsivat ja lankesivat kasvoilleen. Aaronin pojat Naadab ja Abihu ottivat kumpikin hiilipannunsa ja virittivät niihin tulen ja panivat suitsuketta sen päälle ja toivat vierasta tulta Herran eteen vastoin hänen käskyään. Silloin tuli lähti Herran luota ja kulutti heidät, niin että he kuolivat Herran edessä. Mooses sanoi Aaronille: "Tämä tapahtuu Herran sanan mukaan: Niissä, jotka ovat minua lähellä, minä osoitan pyhyyteni ja kaiken kansan edessä kirkkauteni." – Mutta Aaron oli ääneti. Mooses kutsui Miisaelin ja Elsafanin, Aaronin sedän Ussielin pojat, ja sanoi heille: "Astukaa esiin ja kantakaa sukulaisenne pyhäkön läheisyydestä leirin ulkopuolelle." He astuivat esiin ja kantoivat heidät viittoineen leirin ulkopuolelle, niin kuin Mooses oli sanonut. Mooses sanoi Aaronille ja hänen pojilleen Eleasarille ja Iitamarille: "Älkää päästäkö tukkaanne hajalle älkääkä repikö vaatteitanne, ettette kuolisi ja ettei hänen vihansa kohtaisi koko seurakuntaa. Mutta teidän veljenne, koko Israelin heimo, itkekööt tätä paloa, jonka Herra on sytyttänyt. Älkää poistuko ilmestysmajan ovelta, ettette kuolisi, sillä Herran voiteluöljy on teissä." He tekivät, niin kuin Mooses oli sanonut. Herra puhui Aaronille sanoen: "Viiniä ja väkijuomaa älkää juoko, älä sinä älköötkä poikasi kanssasi, kun menette ilmestysmajaan, ettette kuolisi. Tämä olkoon teille ikuinen säädös sukupolvesta sukupolveen, tehdäksenne erotuksen pyhän ja epäpyhän, saastaisen ja puhtaan välillä, ja opettaaksenne israelilaisille kaikki ne käskyt, jotka Herra on heille puhunut Mooseksen kautta." Mooses puhui Aaronille ja hänen eloon jääneille pojilleen Eleasarille ja Iitamarille: "Ottakaa Herran uhreista tähteeksi jäänyt ruokauhri ja syökää se happamattomana alttarin ääressä, sillä se on korkeasti pyhä. Syökää se pyhässä paikassa, sillä se on sinun osuutesi ja poikiesi osuus Herran uhreista. Niin on minulle käsky annettu. Heilutusrintaliha ja anniksi annettu reisi syökää puhtaassa paikassa, sinä ja poikasi ja tyttäresi kanssasi. Sillä ne ovat sinun osuudeksesi ja sinun poikiesi osuudeksi annetut israelilaisten rauhanuhriteuraista. Anniksi annettu reisi ja heilutusrintaliha tuotakoon uhrirasvojen kanssa ja toimitettakoon niiden heilutus Herran edessä. Ne olkoot sinun ja poikiesi ikuinen osuus, niin kuin Herra on käskenyt." Mooses tiedusteli syntiuhripukkia, ja katso, se oli poltettu. Silloin hän vihastui Eleasariin ja Iitamariin, Aaronin eloon jääneille pojille, ja sanoi: "Miksi ette ole syöneet syntiuhria pyhässä paikassa? Sehän on korkeasti pyhä. Hän on antanut sen teille, että poistaisitte kansan syntivelan ja toimittaisitte heille sovituksen Herran edessä. Katso, sen verta ei ole tuotu pyhäkköön sisälle. Teidän olisi tullut syödä se pyhäkössä, niin kuin olen käskenyt." Mutta Aaron sanoi Moosekselle: "Katso, he ovat tänä päivänä tuoneet syntiuhrinsa ja polttouhrinsa Herran eteen, ja kuitenkin on tämä minua kohdannut. Jos minä tänä päivänä söisin syntiuhria, olisikohan se Herralle otollista?" Sen kuultuaan Mooses hyväksyi sen. Herra puhui Moosekselle ja Aaronille sanoen heille: "Puhukaa israelilaisille ja sanokaa: Näitä eläimiä saatte syödä kaikista nelijalkaisista eläimistä maan päällä: Kaikkia nelijalkaisia eläimiä, joilla on kokonaan halkinaiset sorkat ja jotka märehtivät, saatte syödä. Näitä älkää kuitenkaan syökö niistä, jotka märehtivät, ja niistä, joilla on sorkat: Kameli, joka kyllä märehtii, mutta jolla ei ole sorkkia, olkoon teille saastainen. Tamaani, joka tosin märehtii, mutta jolla ei ole sorkkia, olkoon teille saastainen. Jänis, joka kyllä märehtii, mutta jolla ei ole sorkkia, olkoon teille saastainen. Sika, jolla tosin on kokonaan halkinaiset sorkat, mutta joka ei märehdi, olkoon teille saastainen. Näiden lihaa älkää syökö ja näiden raatoihin älkää koskeko. Ne olkoot teille saastaisia. Näitä saatte syödä kaikista vesieläimistä: te saatte syödä kaikkia, joilla on evät ja suomukset ja jotka elävät vedessä, niin hyvin merissä kuin joissa. Mutta inhotkaa kaikkia niitä, joita vedet vilisevät, kaikkia veden eläviä, mutta joilla ei ole eviä eikä suomuksia, elivätpä merissä tai joissa. Niitä inhotkaa. Älkää syökö niiden lihaa. Inhotkaa myös niiden raatoja. Kaikkia niitä vesieläimiä, joilla ei ole eviä eikä suomuksia, inhotkaa. Linnuista taas inhotkaa seuraavia älkääkä niitä syökö, vaan olkoot ne teille iljettäviä: kotka, partakorppikotka ja hanhikorppikotka, haarahaukka ja muut haukat, kaikki korpit, strutsi, pääskynen, lokki ja jalohaukkalajit, huuhkaja, kalasääski ja kissapöllö, sarvipöllö, pelikaani ja likakorppikotka, haikara ja sirriäislajit, harjalintu ja lepakko. Kaikkia siivellisiä pikkueläimiä, jotka liikkuvat neljällä jalalla, inhotkaa. Kuitenkin saatte siivellisistä pikkueläimistä, jotka liikkuvat neljällä jalalla, syödä niitä, joilla jalkaterien yläpuolella on kaksi säärtä hypelläkseen niillä maassa. Niistä saatte syödä seuraavia: heinäsirkkalajeja, solam-sirkkalajeja, hargol-sirkkalajeja ja haagab-sirkkalajeja. Mutta kaikkia muita siivellisiä pikkueläimiä, joilla on neljä jalkaa, inhotkaa. Seuraavista eläimistä te tulette saastaisiksi. Jokainen, joka koskee niiden raatoihin, olkoon iltaan asti saastainen. Jokainen, joka kantaa niiden raatoja, pesköön vaatteensa ja olkoon saastainen iltaan asti. Kaikki nelijalkaiset eläimet, joilla on sorkat, mutta ei kokonaan halkinaiset, ja jotka eivät märehdi, olkoot teille saastaiset. Jokainen, joka koskee niihin, olkoon saastainen. Kaikki nelijalkaiset eläimet, jotka kulkevat käpälillä, olkoot teille saastaisia. Jokainen, joka koskettaa niiden raatoja, olkoon iltaan asti saastainen. Joka kantaa niiden raatoja, pesköön vaatteensa ja olkoon saastainen iltaan asti. Ne olkoot teille saastaiset. Myös nämä olkoot teille saastaisia niistä pikkueläimistä, jotka liikkuvat maassa: myyrä, hiiri ja sisiliskolajit, anaka-eläin, kooah-eläin, leeta-eläin, hoomet-eläin ja kameleontti. Ne olkoot teille saastaisia kaikista pikkueläimistä. Jokainen, joka niihin koskee, kun ne ovat kuolleet, olkoon saastainen iltaan asti. Kaikki, minkä päälle jokin niistä kuolleena putoaa, on saastaista, olipa se sitten puuastia tai vaatekappale tai nahka tai säkki tai mikä tahansa tarvekalu. Se pantakoon veteen ja olkoon saastainen iltaan asti. Sitten se on puhdas. Jos jokin niistä putoaa saviastiaan, kaikki, mitä siinä on, on saastaista, ja astia rikottakoon. Kaikki ruoka, jota syödään, on saastaista, jos sen astian vettä tulee siihen, ja kaikki juoma, jota juodaan, on jokaisessa sellaisessa astiassa saastaista. Kaikki, minkä päälle niiden raato putoaa, tulee saastaiseksi. Olkoonpa se leivinuuni tai liesi, revittäköön se maahan. Sillä saastaisia ne ovat ja saastaisia ne olkoot teille. Kuitenkin lähde tai kaivo, paikka, johon vettä on kokoontunut, pysyy puhtaana. Mutta joka niiden raatoon koskee, olkoon saastainen. Jos niiden raato putoaa kylvösiemenen päälle, minkä hyvänsä, joka kylvetään, pysyy tämä puhtaana. Mutta jos siemen on vedellä kasteltu ja niiden raato putoaa sen päälle, tulee siemen teille saastaiseksi. Jos jokin eläin, joka on teille ravinnoksi, kuolee, olkoon se, joka sen raatoon koskee, saastainen iltaan asti. Joka syö sen raatoa, pesköön vaatteensa ja olkoon saastainen iltaan asti. Se, joka kantaa sen raatoa, pesköön vaatteensa ja olkoon saastainen iltaan asti. Kaikki pikkueläimet, jotka liikkuvat maassa, olkoot inhottavia. Älköön niitä syötäkö. Kaikista niistä, jotka kulkevat vatsallaan, ja kaikista pikkueläimistä, jotka liikkuvat maassa, kulkien neljällä tai useammalla jalalla, älkää syökö niistä mitään, sillä ne ovat inhottavia. Älkää saattako itseänne inhottaviksi koskettamalla matelevaa pikkueläintä, mitä tahansa, älkääkä saastuttako itseänne niillä, niin että tulette niistä saastaisiksi. Sillä minä olen Herra, teidän Jumalanne. Pyhittäkää siis itsenne ja olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä. Älkää saastuttako itseänne koskemalla mihinkään pikkueläimeen, joka liikkuu maassa. Sillä minä olen Herra, joka olen johdattanut teidät Egyptin maasta, ja joka olen teidän Jumalanne. Olkaa siis pyhät, sillä minä olen pyhä. Tämä on laki nelijalkaisista eläimistä ja linnuista ja kaikista elollisista, joita vilisee vedessä, ja kaikista olennoista, joita liikkuu maassa, että tietäisitte erottaa puhtaat saastaisista ja syötävät eläimet niistä eläimistä, joita ei saa syödä." Sitten Herra puhui Moosekselle sanoen: "Puhu israelilaisille ja sano: Kun vaimo tulee hedelmälliseksi ja synnyttää pojan, olkoon saastainen seitsemän päivää. Hän olkoon saastainen yhtä monta päivää kuin hänen kuukautisensa kestävät. Kahdeksantena päivänä ympärileikattakoon pojan esinahan liha. Mutta vaimo pysyköön kotona kolmekymmentä kolme päivää puhdistavan verenvuotonsa aikana. Älköön koskeko mihinkään, mikä on pyhää. Älköön myöskään tulko pyhäkköön, ennen kuin hänen puhdistuspäivänsä ovat kuluneet umpeen. Mutta jos hän synnyttää tytön, olkoon saastainen kaksi viikkoa samoin kuin kuukautisissaan, ja pysyköön kotona kuusikymmentä kuusi päivää puhdistavan verenvuotonsa aikana. Mutta kun hänen puhdistuspäivänsä pojan tai tyttären jälkeen ovat kuluneet umpeen, vieköön vuoden vanhan karitsan polttouhriksi ja kyyhkysenpojan tai metsäkyyhkysen syntiuhriksi ilmestysmajan oven edustalle papille. Tämä tuokoon ne Herran eteen ja toimittakoon hänelle sovituksen, niin hän on puhdas verenvuodostaan. Tämä on laki lapsensynnyttäjästä, olipa hän synnyttänyt pojan tai tytön. Mutta jos hän ei saa hankituksi lammasta, ottakoon kaksi metsäkyyhkystä tai kaksi kyyhkysenpoikaa, toisen polttouhriksi ja toisen syntiuhriksi. Sitten pappi toimittakoon hänelle sovituksen, niin hän on puhdas." Herra puhui Moosekselle ja Aaronille sanoen: "Jos jonkun ihoon tulee nystyrä tai ihottuma tai vaalea pilkku, niin kuin spitaalilaikku olisi tulossa hänen ihoonsa, vietäköön hänet pappi Aaronin tai jonkun hänen poikansa, pappien, eteen. Jos pappi tutkiessaan laikkua iholla huomaa, että karvat laikussa ovat muuttuneet valkoisiksi ja että laikku näyttää muuta ihoa matalammalta, se on spitaalilaikku. Heti kun pappi on sen huomannut, julistakoon hänet saastaiseksi. Jos taas hänen ihollaan on valkea pilkku, mutta se ei näytä muuta ihoa matalammalta eivätkä karvat ole muuttuneet valkoisiksi, sulkekoon pappi laikkuisen sisälle seitsemäksi päiväksi. Seitsemäntenä päivänä pappi tarkastakoon hänet. Jos laikku hänestä näyttää pysyneen entisellään vaivan leviämättä ihossa, sulkekoon pappi hänet sisälle vielä seitsemäksi päiväksi. Seitsemäntenä päivänä pappi tutkikoon hänet uudestaan. Jos hän huomaa, että laikku on käynyt vaaleaksi ja että laikku ei ole ihossa levinnyt, julistakoon pappi hänet puhtaaksi, sillä se on ihottumaa. Pesköön vaatteensa, ja niin hän on puhdas. Mutta jos ihottuma leviää leviämistään hänen ihollaan, sen jälkeen kun hän oli näyttäytynyt papille tullakseen puhtaaksi julistetuksi, näyttäytyköön uudestaan papille. Jos pappi huomaa ihottuman levinneen iholla, julistakoon pappi hänet saastaiseksi. Se on spitaalia. Jos spitaalilaikku ilmestyy ihmiseen, vietäköön hänet papin luo. Jos pappi tutkiessaan huomaa iholla valkoisen nystyrän, jonka kohdalta karvat ovat muuttuneet valkoisiksi, ja liikaa lihaa kasvavan nystyrän, on hänen ihollaan jo vanha spitaali, ja sen tähden pappi julistakoon hänet saastaiseksi älköönkä enää sulkeko häntä sisälle, sillä hän on saastainen. Jos taas spitaali puhkeaa iholla, niin että se peittää koko ihon päästä jalkoihin asti, minne pappi katsookin, ja jos pappi tutkiessaan huomaa spitaalin peittävän koko ihon, julistakoon hänet puhtaaksi. Hän on kokonaan muuttunut valkoiseksi ja on puhdas. Mutta niin pian kuin häneen ilmestyy verestävää lihaa, hän on saastainen. Kun pappi huomaa verestävän lihan, julistakoon hänet saastaiseksi. Verestävä liha on saastaista. Se on spitaalia. Mutta jos verestävä liha häviää ja paikka muuttuu valkoiseksi, menköön papin luo. Jos pappi huomaa, että paikka on muuttunut valkoiseksi, julistakoon hänet puhtaaksi. Hän on puhdas. Jos jonkun ihoon tulee paise, joka paranee, ja paiseen tilalle tulee valkoinen nystyrä tai vaaleanpunainen pilkku, näyttäytyköön papille. Jos pappi tutkiessaan huomaa, että paikka näyttää muuta ihoa matalammalta ja että karvat siinä ovat muuttuneet valkoisiksi, julistakoon hänet saastaiseksi. Paiseeseen on puhjennut spitaali. Mutta jos pappi tutkiessaan huomaa, ettei siinä ole valkoisia karvoja ja ettei paikka ole muuta ihoa matalampi ja että se on käynyt vaaleaksi, sulkekoon hänet sisälle seitsemäksi päiväksi. Jos se leviää leviämistään hänen ihollaan, julistakoon pappi hänet saastaiseksi. Se on spitaalia. Mutta jos laikku pysyy ennallaan laajenematta, se on paiseen arpi. Pappi julistakoon hänet puhtaaksi. Jos taas joku saa palohaavan ihoonsa ja palohaavaan kasvavaan lihaan ilmestyy vaaleanpunainen tai valkoinen pilkku, ja jos pappi tutkiessaan huomaa laikun karvojen muuttuneen valkoisiksi ja paikan näyttävän muuta ihoa matalammalta, niin palohaavaan on puhjennut spitaali. Pappi julistakoon hänet saastaiseksi. Se on spitaalia. Mutta jos pappi tutkiessaan huomaa, ettei pilkussa ole valkoisia karvoja eikä se ole muuta ihoa matalampi ja että se on käynyt vaaleaksi, sulkekoon hänet sisälle seitsemäksi päiväksi. Seitsemäntenä päivänä pappi tutkikoon hänet. Jos se on yhä levinnyt iholla, julistakoon hänet saastaiseksi. Se on spitaalia. Mutta jos pilkku on pysynyt alallaan eikä ole levinnyt iholla ja on edelleen vaalennut, se on palohaavasta syntynyt nystyrä. Pappi julistakoon hänet puhtaaksi. Se on palohaavan arpi. Jos mieheen tai naiseen tulee läikkä päähän tai partaan, ja jos pappi tutkiessaan läikkää huomaa, että se näyttää muuta ihoa matalammalta ja että siinä on ohuita, kellertäviä karvoja, julistakoon hänet saastaiseksi. Se on spitaalisyyhyä. Se on pää- tai partaspitaalia. Jos pappi tutkiessaan paikkaa huomaa, ettei se näytä muuta ihoa matalammalta, mutta ettei siinä ole mustia karvoja, sulkekoon syyhyisen sisälle seitsemäksi päiväksi. Jos pappi seitsemäntenä päivänä tutkiessaan läikkää huomaa, ettei syyhy ole levinnyt ja ettei siinä ole kellertäviä karvoja ja ettei syyhy näytä muuta ihoa matalammalta, tutkittava ajakoon hiuksensa tai partansa, kuitenkaan ajamatta läikkää, ja pappi sulkekoon syyhyisen sisälle vielä seitsemäksi päiväksi. Jos pappi seitsemäntenä päivänä tutkiessaan läikkää huomaa, ettei syyhy ole levinnyt iholla ja ettei se näytä muuta ihoa matalammalta, julistakoon hänet puhtaaksi. Hän pesköön vaatteensa, ja niin hän on puhdas. Mutta jos syyhy leviää leviämistään iholla, sen jälkeen kun hänet julistettiin puhtaaksi, ja jos pappi tutkiessaan häntä huomaa, että syyhy on levinnyt iholla, älköön pappi enää etsikö kellertäviä karvoja. Hän on saastainen. Mutta jos syyhy näyttää hänestä pysyneen entisellään ja jos siihen on kasvanut mustia karvoja, syyhy on parantunut. Hän on puhdas. Pappi julistakoon hänet puhtaaksi. Jos miehen tai naisen ihoon tulee pilkkuja, jotka ovat valkoisia, ja jos pappi tutkiessaan huomaa vaalenevia, valkoisia pilkkuja heidän ihollaan, se on vaaratonta valkoista ihottumaa, joka on puhjennut ihoon. Hän on puhdas. Jos hiukset lähtevät miehen päästä takaraivolta, hän on takakalju. Hän on puhdas. Jos taas hiukset lähtevät päästä ohimoista, hän on otsakalju. Hän on puhdas. Mutta jos vaaleanpunainen laikku ilmestyy takaraivon tai otsapuolen paljaaseen paikkaan, se on spitaalia, joka on puhkeamassa takaraivon tai otsapuolen paljaaseen kohtaan. Jos pappi tutkiessaan häntä huomaa, että nystyrä takaraivon tai otsapuolen paljaassa kohdassa on vaaleanpunainen näyttäen samanlaiselta kuin spitaali muussa ihossa, mies on spitaalinen ja saastainen. Pappi julistakoon hänet heti saastaiseksi hänen päässään olevan läikän tähden. Jolla on spitaali, käyköön rikkirevityissä vaatteissa, tukka hajalla ja parta peitettynä ja huutakoon: 'Saastainen, saastainen!' Niin kauan kuin ihomuutos hänessä on, hän olkoon saastainen. Koska hän on saastainen, asukoon yksinään. Hänen asuinpaikkansa olkoon leirin ulkopuolella. Jos spitaalilaikku tulee vaatteeseen, olipa vaate villainen tai pellavainen, tai kudottuun tai solmustettuun kankaaseen, olipa se pellavaa tai villaa, tai nahkaa tai mikä tahansa nahasta tehty esine, ja jos laikku näyttää vihertävältä tai punertavalta vaatekappaleessa, nahassa, kudotussa tai solmustetussa kankaassa tai missä nahasta tehdyssä esineessä tahansa, se on spitaalia. Se on näytettävä papille. Kun pappi on tutkinut laikun, sulkekoon esineen sisälle seitsemäksi päiväksi. Jos hän seitsemäntenä päivänä tutkiessaan laikun huomaa, että laikku on levinnyt vaatteessa tai kudotussa tai solmustetussa kankaassa tai nahassa tai mihin nahasta tehdyssä esineessä tahansa, laikku on pahanlaatuista spitaalia. Ne ovat saastaisia. Polttakoon vaatteen tai kudotun tai solmustetun kankaan, olipa se villaa, pellavaa tai nahasta tehty esine, tai olipa se mikä tahansa, jossa laikku on, sillä se on pahanlaatuista spitaalia. Kaikki sellainen poltettakoon tulessa. Mutta jos pappi tarkastaessaan huomaa, ettei laikku ole levinnyt vaatekappaleessa, kudotussa tai solmustetussa kankaassa tai nahasta tehdyssä esineessä, olipa se mikä tahansa, käskeköön pestä esineen, jossa laikku on, ja sulkekoon sen sisälle vielä seitsemäksi päiväksi. Jos pappi tarkastaessaan esinettä, sen jälkeen kun se on pesty, huomaa, ettei laikku ole muuttunut näöltään, esine, vaikka laikku ei olekaan levinnyt, on saastainen. Se poltettakoon tulessa. Se on spitaalin syömä, olkoon sitten nurjalta tai oikealta puolelta. Mutta jos pappi tutkiessaan huomaa, että laikku on pesemisen jälkeen vaalennut, reväisköön sen pois vaatekappaleesta, nahasta tai kudotusta tai solmustetusta kankaasta. Jos sitten vielä laikku ilmestyy vaatekappaleeseen, kudottuun tai solmustettuun kankaaseen tai mihin nahasta tehtyyn esineeseen tahansa, se on puhkeavaa spitaalia. Esine, jossa laikku on, poltettakoon tulessa. Mutta vaatekappale, kudottu tai solmustettu kangas tai mikä nahasta tehty esine tahansa, josta laikku on pesemällä kadonnut, pestäköön vielä kerran, ja niin se on puhdas." Tämä on laki spitaalilaikusta vaatteessa, villaisessa tai pellavaisessa, kudotussa tai solmustetussa kankaassa tai missä nahasta tehdyssä esineessä tahansa. Tämä on laki niiden puhtaiksi tai saastaisiksi julistamisesta. Sitten Herra puhui Moosekselle sanoen: "Tämä olkoon laki spitaalisen puhdistamispäivästä. Hänet tuotakoon papin luo, ja pappi menköön leirin ulkopuolelle. Jos pappi tarkastaessaan spitaalista huomaa, että hän on parantunut spitaaliläikästä, käskeköön pappi puhdistettavaa varten ottamaan kaksi elävää, puhdasta lintua, setripuuta, helakanpunaista lankaa ja iisoppikorren. Pappi käskeköön teurastamaan toisen linnun saviastian päällä, jossa on raikasta vettä. Sitten hän ottakoon elävän linnun ja setripuun, helakanpunaisen langan ja iisoppikorren ja kastakoon ne sekä elävän linnun sen linnun vereen, joka teurastettiin raikkaan veden päällä, ja pirskottakoon sitä seitsemän kertaa siihen, joka on spitaalista puhdistettava. Puhdistettuaan hänet päästäköön elävän linnun lentämään kedolle. Puhdistettava pesköön vaatteensa, ajakoon kaikki hiuksensa ja peseytyköön vedessä, niin hän on puhdas. Sen jälkeen hän saa mennä leiriin. Asukoon kuitenkin telttansa ulkopuolella seitsemän päivää. Ajakoon seitsemäntenä päivänä kaikki hiukset päästään, partansa ja kulmakarvansa. Ajakoon kaikki karvansa. Pesköön sitten vaatteensa ja ruumiinsa vedessä, niin hän on puhdas. Kahdeksantena päivänä ottakoon kaksi virheetöntä karitsaa ja virheettömän, vuoden vanhan uuhikaritsan sekä ruokauhriksi kolme kymmenennestä ydinjauhoja, joihin on sekoitettu öljyä, ja yhden loog-mitan öljyä. Puhdistusta toimittava pappi asettakoon puhdistettavan henkilön ja nämä esineet Herran eteen ilmestysmajan ovelle. Sitten pappi ottakoon toisen karitsan ja tuokoon sen vikauhriksi sekä loog-mitan öljyä, ja toimittakoon niiden heilutuksen Herran edessä. Teurastakoon sitten karitsan siinä paikassa, jossa syntiuhri- ja polttouhriteuraat teurastetaan, pyhässä paikassa, sillä vikauhri on kuten syntiuhrikin papin. Se on korkeasti pyhä. Pappi ottakoon vikauhrin verta ja sivelköön sitä puhdistettavan oikeaan korvalehteen sekä oikean käden peukaloon ja oikean jalan isoonvarpaaseen. Sen jälkeen pappi ottakoon öljyä loog-mitasta ja kaatakoon sitä vasempaan käteensä ja kastakoon oikean kätensä etusormen öljyyn, jota on hänen vasemmassa kädessään, ja pirskottakoon öljyä sormellaan seitsemän kertaa Herran edessä. Käteensä jäänyttä öljyä pappi sivelköön puhdistettavan oikeaan korvalehteen sekä oikean käden peukaloon ja oikean jalan isoonvarpaaseen vikauhrin veren päälle. Käteensä vielä jääneen öljyn pappi sivelköön puhdistettavan päähän. Näin pappi toimittakoon hänelle sovituksen Herran edessä. Sitten pappi uhratkoon syntiuhrin ja toimittakoon puhdistettavalle sovituksen hänen saastaisuudestaan ja sen jälkeen teurastakoon polttouhriteuraan. Pappi uhratkoon polttouhrin ja ruokauhrin alttarilla. Kun pappi on toimittanut hänelle sovituksen, hän on puhdas. Mutta jos hän on köyhä eikä saa hankituksi niin paljoa, ottakoon vain yhden karitsan vikauhriksi heilutettavaksi toimittaakseen itselleen sovituksen, sekä ruokauhriksi vain yhden kymmenenneksen ydinjauhoja, joihin on sekoitettu öljyä ja loog-mitan öljyä, sekä kaksi metsäkyyhkystä tai kaksi kyyhkysenpoikaa, mikäli hän on voinut ne hankkia. Toinen olkoon syntiuhriksi ja toinen polttouhriksi. Vieköön ne papille puhdistustaan varten kahdeksantena päivänä ilmestysmajan ovelle Herran eteen. Pappi ottakoon vikauhrikaritsan ja loog-mitan öljyä ja toimittakoon niiden heilutuksen Herran edessä. Vikauhrikaritsa teurastettakoon, ja pappi ottakoon vikauhrin verta ja sivelköön sitä puhdistettavan oikeaan korvalehteen sekä oikean käden peukaloon ja oikean jalan isoonvarpaaseen. Sitten pappi kaatakoon öljyä vasempaan käteensä, ja pappi pirskottakoon oikealla etusormellaan öljyä, jota on hänen vasemmassa kädessään, seitsemän kertaa Herran edessä. Käteensä jäänyttä öljyä pappi sivelköön puhdistettavan oikeaan korvalehteen sekä oikean käden peukaloon ja oikean jalan isoonvarpaaseen, siihen paikkaan, missä on vikauhrin verta. Käteensä vielä jääneen öljyn pappi sivelköön puhdistettavan päähän toimittaakseen hänelle sovituksen Herran edessä. Hän uhratkoon toisen niistä metsäkyyhkysistä tai kyyhkysenpojista, jotka hän on hankkinut, mikäli on voinut ne hankkia, toisen syntiuhriksi ja toisen polttouhriksi ruokauhrin ohella. Pappi toimittakoon puhdistettavalle sovituksen Herran edessä." Tämä on laki spitaalisesta, joka ei pysty hankkimaan puhdistukseen sitä, mikä on säädetty. Sitten Herra puhui Moosekselle ja Aaronille sanoen: "Kun tulette Kanaanin maahan, jonka minä annan teille perintömaaksi, ja minä sallin spitaalin tulla johonkin taloon siinä maassa, jonka saatte perintömaaksenne, talon omistaja menköön ja ilmoittakoon sen papille sanoen: 'Minun talooni näyttää ilmestyneen jotakin spitaalilaikun tapaista.' Pappi käskeköön tyhjentää talon, ennen kuin menee tutkimaan laikkua, ettei kaikki, mitä talossa on, tulisi saastaiseksi. Sitten pappi menköön tutkimaan laikkua. Jos hän tutkiessaan laikkua näkee laikun kohdalla talon seinissä vihertäviä tai punertavia syvennyksiä, jotka näyttävät muuta seinää matalammilta, menköön talosta ulos talon ovelle ja sulkekoon talon seitsemäksi päiväksi. Jos pappi palattuaan seitsemäntenä päivänä tarkastaessaan huomaa laikun levinneen talon seinissä, käskeköön murtaa pois ne kivet, joissa laikkua on, ja heittää ne ulos kaupungista saastaiseen paikkaan. Talo kaavittakoon sisältä ympäriinsä puhtaaksi, ja kaavittu savi heitettäköön ulos kaupungista saastaiseen paikkaan. Sitten otettakoon uusia kiviä ja pantakoon entisten kivien sijaan, ja otettakoon uutta savea ja savettakoon talo sillä. Jos laikku ilmestyy taloon uudestaan, sen jälkeen kun kivet ovat murretut pois ja talo on puhtaaksi kaavittu ja uudelleen savettu, menköön pappi sisälle, ja jos hän tarkastaessaan huomaa laikun levinneen talossa, niin talossa on pahanlaatuinen spitaali. Se on saastainen. Sen tähden talo revittäköön, sekä sen kivet että puuaines ja kaikki sen savi, ja vietäköön ne ulos kaupungista saastaiseen paikkaan. Se, joka on käynyt talossa sinä aikana, jona sen oli oltava suljettuna, olkoon saastainen iltaan asti. Se, joka on maannut siinä talossa, pesköön vaatteensa, ja se, joka on syönyt talossa, pesköön vaatteensa. Mutta jos pappi menee sisälle ja tarkastaessaan huomaa, ettei laikku ole levinnyt talossa sen saveamisen jälkeen, julistakoon pappi talon puhtaaksi, sillä tartunta on hävinnyt. Ottakoon kaksi lintua, setripuuta, helakanpunaista lankaa ja iisoppikorren talon puhdistamista varten. Teurastakoon toisen linnun saviastian päällä, jossa on raikasta vettä. Ottakoon setripuun, iisoppikorren ja helakanpunaisen langan ja elävän linnun, kastakoon ne teurastetun linnun vereen ja raikkaaseen veteen ja pirskottakoon sitä taloon seitsemän kertaa. Puhdistakoon näin talon linnun verellä ja raikkaalla vedellä, elävällä linnulla, setripuulla, iisoppikorrella ja helakanpunaisella langalla. Päästäköön sitten elävän linnun lentämään kaupungin ulkopuolelle kedolle. Toimitettuaan talolle sovituksen, se on puhdas." Tämä on laki kaikkinaisesta spitaalista ja syyhystä, spitaalista vaatteissa ja taloissa, nystyröistä, ihottumista ja vaaleista pilkuista, neuvoksi siitä, milloin mikin on saastainen, milloin puhdas. Tämä on laki spitaalista. Sitten Herra puhui Moosekselle ja Aaronille sanoen: "Puhukaa israelilaisille ja sanokaa heille: Jos jollakulla, kenellä tahansa, on elimestään liman vuoto, hänen vuotonsa on saastainen. Hänen vuotonsa saastaisuus on sellainen, että hän, sekä silloin, kun hänen elimestään vuotaa, että silloin, kun hänen elimensä pidättää vuodon, on saastainen. Jokainen vuode, jossa se lepää, jolla on vuoto, tulee saastaiseksi, ja jokainen istuin, jolla hän istuu, tulee saastaiseksi. Joka koskee hänen vuoteeseensa, pesköön vaatteensa ja peseytyköön vedessä ja olkoon saastainen iltaan asti. Joka istuu istuimelle, jolla on istunut sellainen, jolla on vuoto, pesköön vaatteensa ja peseytyköön vedessä ja olkoon saastainen iltaan asti. Joka koskee sellaisen ruumiiseen, jolla on vuoto, pesköön vaatteensa ja peseytyköön vedessä ja olkoon saastainen iltaan asti. Jos se, jolla on vuoto, sylkee puhtaan ihmisen päälle, tämä pesköön vaatteensa ja peseytyköön vedessä ja olkoon saastainen iltaan asti. Jokainen satula, jossa sellainen, jolla on vuoto, ratsastaa, tulee saastaiseksi. Jokainen, joka koskee mihin hyvänsä, mikä on ollut hänen allaan, olkoon saastainen iltaan asti. Joka sellaista kantaa, pesköön vaatteensa ja peseytyköön vedessä ja olkoon saastainen iltaan asti. Jokainen, johon sellainen, jolla on vuoto, koskee, ennen kuin on huuhtonut kätensä vedessä, pesköön vaatteensa ja peseytyköön vedessä ja olkoon saastainen iltaan asti. Saviastia, johon sellainen, jolla on vuoto, koskee, rikottakoon, mutta jokainen puuastia huuhdottakoon vedessä. Kun se, jolla on ollut vuoto, tulee puhtaaksi vuodostaan, laskekoon puhdistumisestaan seitsemän päivää ja sitten pesköön vaatteensa ja pesköön ruumiinsa raikkaassa vedessä, niin hän on puhdas. Ottakoon kahdeksantena päivänä kaksi metsäkyyhkystä tai kaksi kyyhkysenpoikaa ja tulkoon Herran eteen ilmestysmajan ovelle ja antakoon ne papille. Pappi uhratkoon ne, toisen syntiuhriksi ja toisen polttouhriksi. Näin pappi toimittakoon Herran edessä hänelle sovituksen hänen vuodostaan. Kun miehellä on ollut siemenvuoto, pesköön koko ruumiinsa vedessä ja olkoon saastainen iltaan asti. Jokainen vaate ja jokainen nahka, johon siemenvuotoa on tullut, pestäköön vedessä ja olkoon saastainen iltaan asti. Kun mies on maannut naisen kanssa ja vuodattanut siemenensä, peseytykööt vedessä ja olkoot saastaiset iltaan asti. Kun naisella on vuoto, niin että verta vuotaa hänen ruumiistaan, olkoon kuukautistilassaan seitsemän päivää, ja jokainen, joka häneen koskee, olkoon saastainen iltaan asti. Kaikki, minkä päällä hän lepää kuukautistilansa aikana, tulee saastaiseksi, ja kaikki, minkä päällä hän istuu, tulee saastaiseksi. Jokainen, joka koskee hänen vuoteeseensa, pesköön vaatteensa ja peseytyköön vedessä ja olkoon saastainen iltaan asti. Jokainen, joka koskee istuimeen, mihin hyvänsä, jolla hän on istunut, pesköön vaatteensa ja peseytyköön vedessä ja olkoon saastainen iltaan asti. Jos joku koskee esineeseen, joka on hänen vuoteellaan tai istuimella, jolla hän on istunut, olkoon saastainen iltaan asti. Jos mies makaa hänen kanssaan ja hänen kuukautistaan tulee hänen päälleen, olkoon saastainen seitsemän päivää, ja jokainen vuode, jolla mies lepää, tulee saastaiseksi. Jos naisen verenvuoto kestää kauan aikaa, vaikka ei ole hänen kuukautisaikansa, tai jos se jatkuu hänen kuukautisaikansa ohi, pidettäköön hänet koko vuotonsa ajan saastaisena kuten hänen kuukautisaikanaankin. Hän on saastainen. Jokaisesta vuoteesta, jolla hän lepää vuotonsa aikana, olkoon voimassa, mitä on säädetty hänen kuukautisaikana käyttämästään vuoteesta. Jokainen istuin, jolla hän istuu, tulee saastaiseksi kuten hänen kuukautisaikanaankin. Jokainen, joka niihin koskee, tulee saastaiseksi. Hän pesköön vaatteensa ja peseytyköön vedessä ja olkoon saastainen iltaan asti. Mutta kun hän tulee puhtaaksi vuodostaan, laskekoon seitsemän päivää, ja sitten hän on puhdas. Ottakoon kahdeksantena päivänä kaksi metsäkyyhkystä tai kaksi kyyhkysenpoikaa ja tuokoon ne papille ilmestysmajan ovelle. Pappi uhratkoon toisen syntiuhriksi ja toisen polttouhriksi. Näin pappi toimittakoon Herran edessä hänelle sovituksen hänen saastaisesta vuodostaan. Näin teidän on varoitettava israelilaisia saastaisuudesta, etteivät he saastaisuudessaan kuolisi, jos saastuttavat minun asumukseni, joka on heidän keskellään." Tämä on laki miehestä, jolla on vuoto, ja miehestä, jolla on siemenvuoto ja joka tulee siitä saastaiseksi, ja naisesta, jolla on kuukautisensa, ja miehestä ja naisesta, joilla on jotakin vuotoa, sekä miehestä, joka makaa saastaisen naisen kanssa. Herra puhui Moosekselle sen jälkeen, kun Aaronin kaksi poikaa oli kuollut, ne, joita kuolema oli kohdannut, kun he astuivat Herran eteen. Herra sanoi Moosekselle: "Sano veljellesi Aaronille: hänen ei tule joka aika mennä pyhimpään esiripun sisäpuolelle armoistuimen eteen, joka on arkin päällä, ettei hän kuolisi, sillä minä ilmestyn pilvessä armoistuimen kohdalla. Mutta näin Aaron menköön pyhimpään: hänellä olkoon mukanaan mulli syntiuhriksi ja pässi polttouhriksi, ja pukekoon pyhän pellavaihokkaan ylleen, peittäköön häpynsä pellavahousuilla, vyöttäköön itsensä pellavavyöllä ja pankoon pellavaisen turbaanin päähänsä. Nämä ovat pyhät vaatteet. Pesköön ruumiinsa vedessä ja pukekoon ne ylleen. Ottakoon israelilaisten seurakunnalta kaksi pukkia syntiuhriksi ja yhden pässin polttouhriksi. Aaron tuokoon oman syntiuhrimullinsa ja toimittakoon sovituksen itselleen ja perheelleen. Ottakoon sitten ne kaksi vuohipukkia ja asettakoon ne Herran eteen ilmestysmajan ovelle. Aaron heittäköön arpaa niistä kahdesta vuohesta: toisen arvan Herralle ja toisen vapauteen. Aaron tuokoon vuohen, jonka arpa määräsi Herralle, ja uhratkoon sen syntiuhriksi. Mutta vuohi, jonka arpa määräsi vapauteen, asetettakoon elävänä Herran eteen, että sille toimitettaisiin sovitus ja se sitten päästettäisiin erämaahan vapauteen. Sen jälkeen Aaron tuokoon oman syntiuhrimullinsa ja toimittakoon sovituksen itselleen ja perheelleen ja teurastakoon oman syntiuhrimullinsa. Ottakoon sitten hiilipannun täyteen tulisia hiiliä alttarilta, joka on Herran edessä, ja kouransa täyteen survottua hyvänhajuista suitsuketta ja vieköön ne esiripun sisäpuolelle. Pankoon sitten suitsukkeen tulen päälle Herran eteen, niin että suitsutus peittää pilvenä lain arkin päällä olevan armoistuimen, ettei hän kuolisi. Ottakoon sitten mullin verta ja pirskottakoon sitä sormellaan armoistuimen etupuolelle. Pirskottakoon sitten armoistuimen eteen sormellaan verta seitsemän kertaa. Teurastakoon sitten kansan syntiuhripukin ja vieköön sen verta esiripun sisäpuolelle ja tehköön sen verellä, niin kuin hän teki mullin verellä: pirskottakoon sitä armoistuimelle ja armoistuimen eteen. Toimittakoon pyhäkölle sovituksen israelilaisten saastaisuudesta ja heidän rikoksistaan, kaikista heidän synneistään. Tehköön samoin myös ilmestysmajalle, joka on heidän luonaan keskellä heidän saastaisuuttaan. Älköön ketään olko ilmestysmajassa, kun hän tulee toimittamaan sovitusta pyhimmässä, siihen asti kunnes hän sieltä lähtee ja on toimittanut sovituksen itselleen, perheelleen ja koko Israelin seurakunnalle. Menköön sieltä sitten alttarin luo, joka on Herran edessä, ja toimittakoon sille sovituksen. Ottakoon mullin verta ja vuohipukin verta ja sivelköön sitä alttarin sarviin joka puolelle. Pirskottakoon sormellaan sen päälle verta seitsemän kertaa ja puhdistakoon ja pyhittäköön sen israelilaisten saastaisuudesta. Kun hän on toimittanut valmiiksi pyhäkön ja ilmestysmajan ja alttarin sovituksen, tuokoon elävän vuohipukin. Aaron laskekoon molemmat kätensä elävän vuohen pään päälle ja tunnustakoon siinä kaikki israelilaisten pahat teot, kaikki heidän rikoksensa ja kaikki heidän syntinsä ja pankoon ne vuohen pään päälle ja lähettäköön sen sitä varten varatun miehen viemänä erämaahan. Näin vuohi kantakoon kaikki heidän pahat tekonsa autioon seutuun, ja vuohi päästettäköön erämaahan. Aaron menköön ilmestysmajaan ja riisukoon päältään pellavavaatteet, jotka hän oli pukenut ylleen mennessään pyhäkköön, ja jättäköön ne sinne. Pesköön sitten pyhässä paikassa ruumiinsa vedellä ja pukekoon ylleen omat vaatteensa. Lähteköön sitten sieltä ja uhratkoon sekä oman polttouhrinsa että kansan polttouhrin ja toimittakoon sekä itselleen että kansalle sovituksen. Polttakoon sitten syntiuhrin rasvan alttarilla. Se, joka päästi vuohen vapauteen, pesköön vaatteensa ja myös ruumiinsa vedellä, ja tulkoon vasta sitten leiriin. Syntiuhrimulli ja syntiuhripukki, joiden veri tuotiin sovitukseksi pyhäkköön, vietäköön leirin ulkopuolelle, ja niiden nahka, liha ja ruokasula poltettakoon tulessa. Se, joka ne polttaa, pesköön sekä vaatteensa että ruumiinsa vedessä, ja tulkoon vasta sitten leiriin. Tämä olkoon teille ikuinen säädös: seitsemännessä kuussa, kuukauden kymmenentenä päivänä kurittakaa itseänne paastolla älkääkä toimittako yhtään askaretta, älköön maassa syntynyt älköönkä muukalainen, joka asuu keskellänne. Sillä sinä päivänä toimitetaan teille sovitus teidän puhdistamiseksenne. Te tulette puhtaiksi kaikista synneistänne Herran edessä. Se olkoon teille levon päivä. Kurittakaa silloin itseänne paastolla. Se olkoon ikuinen säädös. Sovituksen toimittakoon pappi, joka on voideltu ja joka on vihitty papinvirkaan isänsä sijaan. Hän pukekoon ylleen pellavavaatteet, pyhät vaatteet, ja toimittakoon sovituksen kaikkeinpyhimmälle ja sovituksen ilmestysmajalle ja alttarille sekä sovituksen myös papeille ja kaikelle seurakunnan kansalle. Olkoon tämä teille ikuisena säädöksenä, niin että toimitatte israelilaisille sovituksen kaikista heidän synneistään kerran vuodessa." Niin Aaron teki, kuten Herra oli Moosesta käskenyt. Herra puhui Moosekselle sanoen: "Puhu Aaronille ja hänen pojilleen ja kaikille israelilaisille ja sano heille: Näin on Herra käskenyt sanoen: Kuka ikinä Israelin heimosta teurastaa härän tai karitsan tai vuohen leirissä tai leirin ulkopuolella eikä tuo sitä ilmestysmajan ovelle antaakseen sen uhrilahjana Herralle Herran asumuksen edessä, hänet pidettäköön vereen vikapäänä. Hän on vuodattanut verta. Mies hävitettäköön kansastaan. Sen tähden israelilaiset tuokoot uhriteuraansa, jotka he ovat teurastaneet kedolla, Herran eteen ilmestysmajan ovelle papille, ja siellä uhratkoot ne rauhanuhriksi Herralle. Pappi vihmokoon veren Herran alttarille ilmestysmajan oven edessä ja polttakoon rasvan suloiseksi tuoksuksi Herralle. Älkööt he enää uhratko uhrejaan pukeille, joiden jäljessä he kulkevat haureudessa. Tämä olkoon heille ikuinen säädös sukupolvesta sukupolveen. Sano heille: Kuka ikinä Israelin heimosta tai muukalaisista, jotka asuvat keskuudessanne, uhraa polttouhrin tai teurasuhrin eikä tuo sitä ilmestysmajan ovelle, Herralle uhrattavaksi, se mies hävitettäköön kansastaan. Kuka ikinä Israelin heimosta tai muukalaisista, jotka asuvat teidän keskuudessanne, syö verta, mitä tahansa, minä käännän kasvoni sitä ihmistä vastaan, joka syö verta, ja hävitän hänet kansastaan. Sillä lihan henki on sen veri, ja minä olen antanut sen teille alttarille, että se tuottaisi teille sovituksen. Sillä veri tuottaa sovituksen, koska elämä on siinä. Sen tähden minä olen sanonut israelilaisille: Älköön kukaan teistä syökö verta. Älköön myöskään muukalainen, joka asuu keskuudessanne, syökö verta. Kuka ikinä Israelin heimosta tai muukalaisista, jotka asuvat keskuudessanne, saa pyydystetyksi syötävän metsäeläimen tai linnun, vuodattakoon sen veren maahan ja peittäköön multaan. Sillä kaiken lihan henki on sen veressä sen eläessä. Sen tähden minä sanon israelilaisille: Älkää syökö minkään lihan verta. Sillä kaiken lihan henki on sen veri. Jokainen, joka sitä syö, hävitettäköön. Jokainen, olipa hän maassa syntynyt tai muukalainen, joka syö itsestään kuollutta tai kuoliaaksi raadeltua eläintä, pesköön vaatteensa ja peseytyköön vedellä ja olkoon saastainen iltaan asti. Niin hän tulee puhtaaksi. Mutta jos hän ei pese vaatteitaan eikä pese ruumistaan, hän joutuu syynalaiseksi." Sitten Herra puhui Moosekselle sanoen: "Puhu israelilaisille ja sano heille: Minä olen Herra, teidän Jumalanne. Älkää tehkö, kuten tehdään Egyptin maassa, jossa asuitte. Älkää myöskään tehkö, niin kuin tehdään Kanaanin maassa, johon minä teidät vien. Älkää vaeltako heidän tapojensa mukaan. Vaan seuratkaa minun säädöksiäni ja noudattakaa minun käskyjäni vaeltaaksenne niiden mukaan. Minä olen Herra, teidän Jumalanne. Noudattakaa käskyjäni ja säädöksiäni, sillä se ihminen, joka ne pitää, on niistä elävä. Minä olen Herra. Älköön kukaan teistä yhtykö veriheimolaiseensa paljastaakseen hänen häpynsä. Minä olen Herra. Isäsi häpyä ja äitisi häpyä älä paljasta. Hän on äitisi, älä hänen häpyään paljasta. Älä paljasta äitipuolesi häpyä, se on isäsi häpy. Älä paljasta sisaresi häpyä, olipa hän isäsi tytär tai äitisi tytär, kotona tai sen ulkopuolella syntynyt. Älä paljasta heidän häpyään. Älä paljasta poikasi tyttären tai tyttäresi tyttären häpyä, sillä se on oma häpysi. Älä paljasta äitipuolesi tyttären häpyä, tyttären, joka on isällesi syntynyt. Hän on sisaresi. Älä paljasta isäsi sisaren häpyä. Hän on isäsi veriheimolainen. Älä paljasta äitisi sisaren häpyä, sillä hän on äitisi veriheimolainen. Älä paljasta setäsi häpyä, älä ryhdy hänen vaimoonsa. Hän on tätisi. Älä paljasta miniäsi häpyä. Hän on poikasi vaimo, älä paljasta hänen häpyään. Älä paljasta veljesi vaimon häpyä. Se on veljesi häpy. Älä paljasta kenenkään muun veriheimolaisvaimon ja hänen tyttärensä häpyä, äläkä ota vaimoksi hänen poikansa tytärtä tai tyttärensä tytärtä paljastaaksesi hänen häpynsä, sillä he ovat veriheimolaisia. Se on sukurutsausta. Älä ota vaimosi eläessä hänen sisartaan vaimoksesi ja paljasta hänen häpyään, sillä se tuo riidan. Älä yhdy vaimoon paljastaaksesi hänen häpynsä, kun hän on saastainen kuukautisaikanaan. Älä makaa lähimmäisesi vaimon kanssa, ettet saastuttaisi itseäsi. Älä anna lapsiasi poltettaviksi uhrina Molokille, ettet häpäisisi Jumalasi nimeä. Minä olen Herra. Älä makaa miehenpuolen kanssa, niin kuin naisen kanssa maataan. Se on kauhistus. Älä sekaannu mihinkään eläimeen, ettet siten saastuttaisi itseäsi. Älköön nainen tarjoutuko eläimelle pariutuakseen sen kanssa. Se on iljettävyys. Älkää saastuttako itseänne millään näistä, sillä näillä kaikilla ovat itsensä saastuttaneet ne kansat, jotka minä karkotan teidän tieltänne. Maa saastui, ja minä kostin sille sen pahat teot, niin että maa oksensi ulos asukkaansa. Sen tähden noudattakaa minun käskyjäni ja säädöksiäni älkääkä tehkö mitään näistä kauhistuksista, älköön maassa syntynyt älköönkä muukalainen, joka asuu teidän keskuudessanne. Sillä kaikkia näitä kauhistuksia tekivät tämän maan asukkaat, jotka olivat ennen teitä, niin että maa saastui. Älkää niitä tehkö, ettei maa oksentaisi teitäkin ulos, jos te sen saastutatte, niin kuin se oksensi ulos kansan, joka oli ennen teitä. Sillä jokainen, joka tekee minkä tahansa näistä kauhistuksista, hävitettäköön kansastaan, kaikki, jotka semmoista tekevät. Sen tähden noudattakaa minun määräyksiäni, ettette seuraisi niitä kauhistavia tapoja, joita on seurattu ennen teitä, ettekä saastuttaisi itseänne niillä. Minä olen Herra, teidän Jumalanne." Herra puhui Moosekselle sanoen: "Puhu kaikelle israelilaisten seurakunnalle ja sano heille: Olkaa pyhät, sillä minä, Herra, teidän Jumalanne, olen pyhä. Jokainen teistä osoittakoon [kunnioittavaa] pelkoa äidilleen ja isälleen, ja pitäkää sapattini. Minä olen Herra, teidän Jumalanne. Älkää kääntykö epäjumalien puoleen älkääkä tehkö itsellenne valettuja jumalankuvia. Minä olen Herra, teidän Jumalanne. Kun uhraatte rauhanuhria Herralle, uhratkaa se niin, että hänen mielisuosionsa tulee osaksenne. Syökää se samana päivänä, jona sen uhraatte, tai seuraavana päivänä, mutta mitä tähteeksi jää kolmanteen päivään, se poltettakoon tulessa. Jos sitä syödään kolmantena päivänä, se on saastaista eikä otollista. Joka sitä syö, joutuu syynalaiseksi, sillä hän on häväissyt Herran pyhän, ja hänet hävitettäköön kansastaan. Kun korjaatte satoa maastanne, älä leikkaa viljaa pelloltasi reunoja myöten äläkä poimi tähkää leikkuun jäljeltä. Älä myöskään korjaa tyhjäksi viinitarhaasi äläkä poimi varisseita marjoja, vaan jätä ne köyhälle ja muukalaiselle. Minä olen Herra, teidän Jumalanne. Älkää varastako, älkää valehdelko älkääkä pettäkö lähimmäistänne. Älkää vannoko väärin minun nimeeni, ettet häpäisisi Jumalasi nimeä. Minä olen Herra. Älä tee lähimmäisellesi vääryyttä äläkä ota mitään väkisin. Päivämiehesi palkka älköön olko hallussasi huomiseen asti. Älä kiroa kuuroa äläkä pane kompastusta sokean eteen, vaan pelkää Jumalaasi. Minä olen Herra. Älkää tehkö vääryyttä tuomitessanne. Älä ole puolueellinen köyhän hyväksi äläkä pidä ylhäisen puolta, vaan tuomitse lähimmäisesi oikein. Älä liiku panettelijana kansasi keskellä äläkä vaani lähimmäisesi verta. Minä olen Herra. Älä vihaa veljeäsi sydämessäsi, vaan nuhtele lähimmäistäsi, ettet joutuisi hänen tähtensä syynalaiseksi. Älä kosta äläkä pidä vihaa kansasi lapsia vastaan, vaan rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Minä olen Herra. Noudattakaa käskyjäni. Älä anna karjassasi kahden erilaisen eläimen pariutua, älä kylvä peltoosi kahdenlaista siementä, älköönkä kahdenlaisista langoista kudottua vaatetta tulko yllesi. Jos mies makaa naisen, joka on orjatar ja toisen miehen oma eikä ole lunastettu eikä vapaaksi laskettu, rangaistakoon heitä, ei kuitenkaan kuolemalla, koska nainen ei ollut vapaa. Mies tuokoon hyvityksenään Herralle vikauhripässin ilmestysmajan ovelle. Kun pappi on toimittanut hänelle sovituksen vikauhripässillä Herran edessä siitä synnistä, jonka hän oli tehnyt, annetaan hänelle hänen tekemänsä synti anteeksi. Kun tulette siihen maahan ja istutatte kaikenlaisia hedelmäpuita, jättäkää niiden hedelmä, niiden esinahka, koskemattomaksi. Kolmena vuotena pitäkää ne ympärileikkaamattomina, älkää niitä syökö. Mutta neljäntenä vuotena pyhitettäköön kaikki niiden hedelmät ilojuhlassa Herralle. Vasta viidentenä vuotena syökää niiden hedelmää. Näin te lisäätte niiden tuottoa. Minä olen Herra, teidän Jumalanne. Älkää syökö mitään verineen. Älkää ennustelko merkeistä älkääkä harjoittako noituutta. Älkää ajako tukkaanne päälaen ympäriltä, äläkä leikkaamalla turmele partasi reunaa. Älkää viileskelkö ihoanne vainajan tähden älkääkä piirrelkö siihen tatuointeja. Minä olen Herra. Älä häpäise tytärtäsi antamalla hänen tulla portoksi, ettei maa harjoittaisi haureutta ja tulisi täyteen iljettävyyttä. Pitäkää sapattini ja osoittakaa pelkoa pyhäkölleni. Minä olen Herra. Älkää kääntykö vainaja- ja tietäjähenkien puoleen. Älkää etsikö heitä, ettette saastuisi heistä. Minä olen Herra, teidän Jumalanne Nouse harmaapään edessä ja kunnioita vanhusta sekä pelkää Jumalaasi. Minä olen Herra. Kun muukalainen asuu luonasi teidän maassanne, älkää sortako häntä. Muukalainen, joka asuu luonanne, olkoon niin kuin maassa syntynyt teikäläinen. Rakasta häntä niin kuin itseäsi, sillä tekin olitte muukalaisina Egyptin maassa. Minä olen Herra, teidän Jumalanne. Älkää tehkö vääryyttä tuomitessanne älkääkä käyttäessänne pituus-, paino- tai tilavuusmittaa. Olkoon teillä oikea vaaka, oikeat punnukset, oikea eefa-mitta ja oikea hiin-mitta. Minä olen Herra, teidän Jumalanne, joka vein teidät pois Egyptin maasta. Noudattakaa kaikkia käskyjäni ja kaikkia säädöksiäni ja pitäkää ne. Minä olen Herra." Herra puhui Moosekselle sanoen: "Sano israelilaisille: Jos joku, kuka tahansa israelilainen tai muukalainen, joka asuu Israelissa, antaa lapsiaan Molokille, häntä rangaistakoon kuolemalla. Maan kansa kivittäköön hänet. Minä käännän kasvoni sitä miestä vastaan ja hävitän hänet hänen kansastaan, koska hän on antanut Molokille lapsiaan saastuttaen pyhäkköni ja häväisten pyhän nimeni. Jos maan kansa säästää sen miehen, joka antaa lapsiaan Molokille, niin etteivät he häntä surmaa, niin minä itse käännän kasvoni sitä miestä vastaan ja hänen sukuaan vastaan. Hänet ja kaikki, jotka häntä seuraten ovat lähteneet haureudessa kulkemaan Molokin jäljessä, minä hävitän kansastaan. Jos joku kääntyy vainaja- tai tietäjähenkien puoleen lähtien haureudessa kulkemaan niiden perässä, sitä ihmistä vastaan minä käännän kasvoni ja hävitän hänet kansastaan. Pyhittäkää siis itsenne ja olkaa pyhät, sillä minä olen Herra, teidän Jumalanne. Noudattakaa käskyjäni ja pitäkää ne. Minä olen Herra, joka pyhitän teidät. Kuka ikinä kiroaa isäänsä tai äitiään, hänen pitää totisesti kuolla. Koska hän on kironnut isäänsä ja äitiään, hän on verivelan alainen. Jos joku tekee aviorikoksen toisen miehen vaimon kanssa, jos hän tekee aviorikoksen lähimmäisensä vaimon kanssa, niin heidät, sekä aviorikoksen tehnyt mies että nainen, rangaistakoon kuolemalla. Jos joku makaa äitipuolensa kanssa paljastaen isänsä hävyn, heidät molemmat rangaistakoon kuolemalla. He ovat verivelan alaisia. Jos joku makaa miniänsä kanssa, rangaistakoon heidät molemmat kuolemalla. He ovat tehneet iljettävyyden ja ovat verivelan alaiset. Jos joku makaa miehenpuolen kanssa, niin kuin naisen kanssa maataan, tekevät molemmat kauhistuksen. Heitä rangaistakoon kuolemalla. He ovat verivelan alaiset. Jos joku ottaa vaimoksi naisen ja hänen äitinsä, se on iljettävyys. Sekä hänet että ne molemmat poltettakoon tulessa, ettei mitään iljettävyyttä olisi teidän keskuudessanne. Jos joku sekaantuu eläimeen, rangaistakoon hänet kuolemalla. Eläin tappakaa. Jos nainen ryhtyy eläimeen, mihin tahansa, pariutuakseen sen kanssa, niin surmaa sekä nainen että eläin. Heidät rangaistakoon kuolemalla. He ovat verivelan alaiset. Jos joku ottaa vaimoksi sisarensa, isänsä tyttären tai äitinsä tyttären, ja näkee hänen häpynsä ja tämä näkee hänen häpynsä, niin se on häpeä, ja heidät hävitettäköön kansalaistensa silmistä. Hän on paljastanut sisarensa hävyn, hän on joutunut syynalaiseksi. Jos joku makaa kuukautistilassa olevan naisen kanssa ja paljastaa hänen häpynsä, avaa hänen lähteensä, ja nainen paljastaa verensä lähteen, niin heidät molemmat hävitettäköön kansastaan. Älä paljasta äitisi sisaren tai isäsi sisaren häpyä. Sillä se, joka niin tekee, on paljastanut veriheimolaisensa. He joutuvat syynalaisiksi. Jos joku makaa setänsä vaimon kanssa, hän on paljastanut setänsä hävyn. He joutuvat syynalaisiksi. Lapsettomina he kuolkoot. Jos joku ottaa vaimoksi veljensä vaimon, se on saastaisuus. Hän on paljastanut veljensä hävyn, lapsettomiksi he jääkööt. Noudattakaa siis kaikkia käskyjäni ja kaikkia säädöksiäni ja pitäkää ne, ettei teitä oksentaisi ulos se maa, johon minä vien teidät asumaan. Älkää vaeltako sen kansan tapojen mukaan, jonka minä karkotan teidän tieltänne. Sillä kaikkia näitä he ovat tehneet ja nostaneet minun inhoni. Mutta minä sanon teille: Te saatte ottaa omaksenne heidän maansa, sillä minä annan sen teille omaksi, maan, joka vuotaa maitoa ja hunajaa. Minä olen Herra, teidän Jumalanne, joka olen teidät erottanut muista kansoista. Erottakaa myös puhtaat eläimet saastaisista ja saastaiset linnut puhtaista, ettette saattaisi itseänne inhottaviksi koskemalla nelijalkaisiin eläimiin, lintuihin tai maan matelijoihin, mihin tahansa, jotka minä olen erottanut, että te pitäisitte niitä saastaisina. Olkaa siis minulle pyhät, sillä minä, Herra, olen pyhä, ja minä olen teidät erottanut muista kansoista olemaan omiani. Jos jossakin miehessä tai naisessa on vainaja- tai tietäjähenki, niin heitä rangaistakoon kuolemalla. Heidät kivitettäköön, he ovat verivelan alaiset." Herra sanoi Moosekselle: "Puhu papeille, Aaronin pojille, ja sano heille: Pappi älköön saattako itseään saastaiseksi kenestäkään kuolleesta sukulaisestaan, paitsi lähimmästä veriheimolaisestaan: äidistään, isästään, pojastaan, tyttärestään ja veljestään, sekä sisarestaan, jos tämä oli neitsyt ja eli hänen luonaan eikä ollut naitu. Hänestä hän saa saastua. Älköön hän, sukunsa päämies, saattako itseään saastaiseksi, ettei häpäisisi itseään. Älkööt he ajako paljaaksi päälakeaan, älkööt leikatko partansa reunaa älköötkä viileskelkö ruumistaan. Olkoot Jumalalleen pyhät älköötkä häväiskö Jumalansa nimeä, sillä he uhraavat Herran uhreja, Jumalansa leipää. Sen tähden olkoot pyhät. Älkööt ottako vaimoksi porttoa tai häväistyä naista älköötkä ottako miehensä hylkäämää vaimoa, sillä pappi on pyhä Jumalalleen. Sinun on pidettävä häntä pyhänä, koska hän uhraa sinun Jumalasi leipää. Hän olkoon sinulle pyhä, sillä minä, Herra, joka pyhitän teidät, olen pyhä. Jos papin tytär häpäisee itsensä haureudella, hän häpäisee isänsä. Hänet poltettakoon tulessa. Pappi, joka on ylimmäinen veljiensä seassa, jonka pään päälle voiteluöljy on vuodatettu ja joka on vihitty virkaansa pukemalla hänet pyhiin vaatteisiin, älköön päästäkö tukkaansa hajalle älköönkä reväiskö vaatteitaan. Älköön hän myöskään menkö minkään kuolleen luo. Isästäänkään tai äidistään hän älköön saastuko. Älköön hän lähtekö pyhäköstä, ettei hän häpäisisi Jumalansa pyhäkköä, sillä hänessä on hänen Jumalansa voiteluöljyn vihkimys. Minä olen Herra. Hän ottakoon vaimokseen neitsyen. Leskeä, hylättyä vaimoa, häväistyä naista tai porttoa hän älköön ottako, vaan ottakoon vaimokseen neitsyen omasta suvustaan, ettei häpäisisi jälkeläisiään suvussaan. Sillä minä olen Herra, joka pyhitän hänet." Herra puhui Moosekselle sanoen: "Puhu Aaronille ja sano: jos jossakussa jälkeläisistäsi tulevissa sukupolvissa on jokin vamma, älköön hän lähestykö uhraamaan Jumalansa leipää. Älköön uhraamaan lähestykö kukaan, jossa on jokin vamma, älköön kukaan sokea tai ontuva, kukaan kasvoiltaan tai jäseniltään muodoton, jalkansa tai kätensä taittanut, kyttyräselkäinen, surkastunut, silmävikainen, ihotautinen, rupinen tai kuohittu. Pappi Aaronin jälkeläisistä älköön kukaan, jossa on jokin vamma, lähestykö uhraamaan Herran uhreja. Koska hänessä on vamma, älköön sellainen lähestykö uhraamaan Jumalansa leipää. Syököön kuitenkin Jumalansa leipää, sekä korkeasti pyhää että pyhää. Älköön kuitenkaan tulko esiripun luo älköönkä lähestykö alttaria, koska hänessä on vamma, ettei hän häpäisisi minun pyhäkköäni. Sillä minä olen Herra, joka pyhitän heidät." Mooses sanoi tämän Aaronille ja hänen pojilleen ja kaikille israelilaisille. Herra puhui Moosekselle sanoen: "Käske Aaronia ja hänen poikiaan pyhästi käsittelemään israelilaisten pyhiä lahjoja, heidän minulle pyhittämiään, etteivät he häpäisisi pyhää nimeäni. Minä olen Herra. Sano heille polvesta polveen: Jos kuka tahansa jälkeläisistänne saastuneena ollessaan lähestyy niitä pyhiä lahjoja, joita israelilaiset pyhittävät Herralle, hänet hävitettäköön kasvojeni edestä. Minä olen Herra. Älköön kukaan Aaronin jälkeläinen, joka on spitaalinen tai jolla on vuoto, syökö pyhistä lahjoista, ennen kuin on tullut puhtaaksi. Joka koskee johonkin kuolleesta saastuneeseen tai jolla on siemenvuoto, tai joka koskee mihin tahansa pikkueläimeen, josta saastuu, tai ihmiseen, josta saastuu, olipa sen saastaisuus mitä laatua tahansa, niin jokainen, joka koskee johonkin sellaiseen, olkoon saastainen iltaan asti älköönkä syökö pyhistä lahjoista, ellei ole pessyt ruumistaan vedellä. Mutta kun aurinko on laskenut, hän on puhdas. Sitten syököön pyhistä lahjoista, sillä se on hänen ruokaansa. Itsestään kuollutta tai kuoliaaksi raadeltua eläintä älköön syökö, ettei saastuisi. Minä olen Herra. Noudattakoot määräyksiäni, etteivät joutuisi syynalaisiksi pyhitetyn tähden ja kuolisi sen vuoksi, että häpäisevät pyhitetyn. Minä olen Herra, joka pyhitän heidät. Kukaan muu kuin pappi älköön syökö pyhästä lahjasta. Älköön muukalainen tai papin luona asuva tai päiväpalkkalainen syökö pyhästä lahjasta. Mutta kun pappi ostaa rahallaan orjan, saakoon tämä siitä syödä. Samoin hänen kodissaan syntyneet orjat syökööt hänen ruokaansa. Jos papin tytär tulee muukalaisen miehen vaimoksi, älköön hän syökö pyhistä uhrilahjoista. Mutta jos papin tytär tulee leskeksi tai hylätyksi ja on lapseton ja tulee takaisin isänsä taloon ja asuu siellä niin kuin nuoruudessaan, syököön isänsä ruokaa. Mutta kukaan muukalainen älköön sitä syökö. Jos joku erehdyksessä syö pyhästä lahjasta, korvatkoon papille pyhän lahjan ja pankoon siihen vielä lisäksi viidennen osan sen arvosta. Älkööt papit häväiskö israelilaisten pyhiä lahjoja, joita nämä antavat Herralle, älköötkä saattako heitä syynalaisiksi ja vikapäiksi sallimalla heidän syödä pyhiä lahjojaan. Sillä minä olen Herra, joka pyhitän heidät." Herra puhui Moosekselle sanoen: "Puhu Aaronille ja hänen pojilleen ja kaikille israelilaisille ja sano heille: Kuka ikinä Israelin heimosta tai muukalaisista Israelissa tuo polttouhriksi uhrilahjansa, olipa se mikä hyvänsä lupausuhri tai vapaaehtoinen uhri, jonka he tuovat Herralle, niin tuokaa sellainen uhri, että hänen mielisuosionsa tulee osaksenne: virheetön urospuoli naudoista, lampaista tai vuohista. Mutta yhtään eläintä, jossa on vamma, älkää tuoko, sillä siitä hänen mielisuosionsa ei tule teidän osaksenne. Jos joku tuo Herralle rauhanuhrin naudoista tai lampaista, joko lupausta täyttääkseen tai vapaaehtoisena uhrina, olkoon eläin virheetön ollakseen otollinen. Älköön siinä olko mitään vammaa. Sokeaa tai raajarikkoa tai silvottua tai paiseista tai ihotautista tai rupista älkää Herralle tuoko, älkääkä sellaisia asettako alttarille uhriksi Herralle. Härän tai lampaan, joka on jäseniltään muodoton tai vaivainen, saat uhrata vapaaehtoisena uhrina, mutta lupausuhriksi se ei ole otollinen. Älkää uhratko Herralle eläintä, joka on kuohittu puristamalla, musertamalla, repimällä tai leikkaamalla. Älkää tehkö maassanne sellaista. Älkää myöskään ostako muukalaiselta mitään sellaisia eläimiä tuodaksenne niitä Jumalanne ruoaksi. Sillä ne ovat turmeltuja, niissä on vamma. Niistä ei tule osaksenne mielisuosiota." Herra puhui Moosekselle sanoen: "Kun vasikka, karitsa tai kili on syntynyt, olkoon se emänsä luona seitsemän päivää. Mutta kahdeksannesta päivästä alkaen se on otollinen uhrilahjaksi Herralle. Älkää teurastako samana päivänä nautaa vasikkansa kanssa tai lammasta karitsansa kanssa. Kun uhraatte Herralle rauhanuhrin, uhratkaa se niin, että hänen mielisuosionsa tulee osaksenne. Syötäköön se samana päivänä. Älkää jättäkö siitä mitään seuraavaan aamuun. Minä olen Herra. Noudattakaa siis käskyjäni ja pitäkää ne. Minä olen Herra. Älkää häväiskö pyhää nimeäni: minä tahdon olla pyhä israelilaisten keskellä. Minä olen Herra, joka pyhitän teidät ja joka vein teidät pois Egyptin maasta, ollakseni Jumalanne. Minä olen Herra." Herra puhui Moosekselle sanoen: "Puhu israelilaisille ja sano heille: Herran juhla-ajat, joiksi teidän on kuulutettava pyhät kokoukset, minun juhlani, ovat nämä: Kuusi päivää tehtäköön työtä, mutta seitsemäntenä päivänä on sapatti, levon päivä, pyhä kokous. Silloin älkää toimittako yhtään askaretta. Se on Herran sapatti, missä asuttekin. Nämä ovat Herran juhlat, pyhät kokoukset, jotka teidän on kuulutettava määräajallaan: Ensimmäisessä kuussa, kuukauden neljäntenätoista päivänä, iltahämärässä, on pääsiäinen Herran kunniaksi. Saman kuukauden viidentenätoista päivänä on happamattoman leivän juhla Herran kunniaksi. Syökää happamatonta leipää seitsemän päivää. Ensimmäisenä päivänä olkoon teillä pyhä kokous, silloin älkää toimittako mitään arkiaskaretta. Tuokaa Herralle uhri seitsemänä päivänä. Seitsemäntenä päivänä on pyhä kokous. Silloin älkää toimittako mitään arkiaskaretta." Herra puhui Moosekselle sanoen: "Puhu israelilaisille ja sano heille: Kun te tulette siihen maahan, jonka minä teille annan, ja leikkaatte sen viljaa, niin viekää papille viljastanne ensimmäinen lyhde. Hän toimittakoon lyhteen heilutuksen Herran edessä, että hänen mielisuosionsa tulisi osaksenne. Pappi toimittakoon heilutuksen sapatin jälkeisenä päivänä. Sinä päivänä, jona lyhteenne heilutus toimitetaan, uhratkaa virheetön, vuoden vanha karitsa polttouhriksi Herralle. Uhratkaa myös siihen kuuluvana ruokauhrina kaksi kymmenesosaa ydinjauhoja öljyyn sekoitettuna, uhrina, suloisena tuoksuna Herralle, sekä siihen kuuluvana juomauhrina neljännes hiin-mittaa viiniä. Älkääkä syökö ensi sadon leipää, paahdettuja jyviä tai tuleentumatonta viljaa ennen sitä päivää, jona tuotte uhrilahjan Jumalallenne. Se olkoon teille ikuinen säädös sukupolvesta sukupolveen, missä asuttekin. Sitten laskekaa sapatin jälkeisestä päivästä, siitä päivästä, jona toitte heilutuslyhteen, seitsemän täyttä viikkoa, laskekaa viisikymmentä päivää seitsemännen sapatin jälkeiseen päivään asti. Sitten tuokaa Herralle uusi ruokauhri. Sieltä, missä asutte, tuokaa heilutusleiväksi kaksi leipäkakkua, jotka on leivottava happamena kahdesta kymmenesosasta ydinjauhoja, Herralle ensi sadon lahjaksi. Tuokaa leipänne ohella seitsemän virheetöntä, vuoden vanhaa karitsaa ja mulli sekä kaksi pässiä. Ne olkoot ruoka- ja juomauhreineen polttouhri Herralle, suloisesti tuoksuva uhri Herralle. Uhratkaa vuohipukki syntiuhriksi sekä kaksi vuoden vanhaa karitsaa rauhanuhriksi. Pappi toimittakoon niiden ja ensi sadon leivän sekä kahden karitsan heilutuksen Herran edessä. Ne olkoot Herralle pyhät ja papille tulevat. Kuuluttakaa pyhä kokous juuri siksi päiväksi. Älkää toimittako silloin mitään arkiaskaretta. Se olkoon teille ikuinen säädös sukupolvesta sukupolveen, missä asuttekin. Kun korjaatte eloa maastanne, älä leikkaa viljaa pelloltasi reunoja myöten äläkä poimi tähkää leikkuun jälkeen, vaan jätä ne köyhälle ja muukalaiselle. Minä olen Herra, teidän Jumalanne." Herra puhui Moosekselle sanoen: "Puhu israelilaisille ja sano: Seitsemännessä kuussa, kuukauden ensimmäisenä päivänä, pitäkää sapattilepo, muistojuhla torvea soittaen, pyhä kokous. Älkää silloin toimittako mitään arkiaskaretta, vaan tuokaa uhri Herralle." Herra puhui Moosekselle sanoen: "Tämän seitsemännen kuun kymmenentenä päivänä on sovituspäivä. Pitäkää silloin pyhä kokous, kurittakaa itseänne paastolla ja tuokaa Herralle uhri. Älkää toimittako yhtään askaretta sinä päivänä, sillä se on sovituspäivä, jolloin teille toimitetaan sovitus Herran, Jumalanne, edessä. Sillä jokainen, joka sinä päivänä ei kurita itseään paastolla, hävitettäköön kansastaan. Jokaisen, joka sinä päivänä toimittaa jotakin askaretta, minä hävitän hänen kansastaan. Älkää silloin toimittako yhtään askaretta. Se olkoon teille ikuinen säädös sukupolvesta sukupolveen, missä asuttekin. Se on oleva teille levon päivä. Kurittakaa itseänne paastolla. Kuukauden yhdeksäntenä päivänä illalla, illasta iltaan, pitäkää tämä sapatti." Herra puhui Moosekselle sanoen: "Puhu israelilaisille ja sano: Tämän seitsemännen kuun viidentenätoista päivänä on lehtimajanjuhla Herran kunniaksi. Se kestää seitsemän päivää. Ensimmäisenä päivänä pidettäköön pyhä kokous. Älkää silloin toimittako mitään arkiaskaretta. Seitsemänä päivänä tuokaa uhri Herralle. Kahdeksantena päivänä olkoon teillä pyhä kokous, ja tuokaa uhri Herralle. Se on juhlakokous, älkää silloin toimittako mitään arkiaskaretta. Nämä ovat Herran juhla-ajat, joiksi teidän on kuulutettava pyhät kokoukset tuodaksenne Herralle uhreja: polttouhreja ja ruokauhreja, teurasuhreja ja juomauhreja, kunakin päivänä sen päivän uhrit. Nämä ovat Herran sapattien ja teidän muiden lahjojenne ja kaikkien lupausuhrienne ja kaikkien vapaaehtoisten uhrienne lisäksi, joita te Herralle annatte. Seitsemännen kuukauden viidentenätoista päivänä, kun te olette korjanneet maan sadon, viettäkää Herran juhlaa seitsemän päivää. Ensimmäinen päivä on levon päivä, ja myös kahdeksas päivä on levon päivä. Ensimmäisenä päivänä ottakaa puista ihania hedelmiä, palmunoksia ja tuuheiden puiden lehviä sekä pajuja purojen varsilta, ja pitäkää iloa seitsemän päivää Herran, Jumalanne edessä. Viettäkää sitä juhlana Herran kunniaksi seitsemän päivää vuodessa. Se olkoon teille ikuinen säädös sukupolvesta sukupolveen. Viettäkää se seitsemännessä kuussa. Seitsemän päivää asukaa lehtimajoissa. Kaikki Israelissa syntyneet asukoot lehtimajoissa, että jälkeläisenne tietäisivät, kuinka minä annoin israelilaisten asua lehtimajoissa, kun vein heidät pois Egyptin maasta. Minä olen Herra, teidän Jumalanne." Mooses ilmoitti israelilaisille nämä Herran juhla-ajat. Herra puhui Moosekselle sanoen: "Käske israelilaisia tuomaan sinulle puhdasta, survomalla saatua öljypuun öljyä seitsenhaaraista lamppua varten, että lamput voidaan aina nostaa paikoilleen. Esiripun ulkopuolella, joka on lain arkin edessä ilmestysmajassa, Aaron hoitakoon sitä niin, että se palaa aina illasta aamuun Herran edessä. Se olkoon teille ikuinen säädös sukupolvesta sukupolveen. Aidosta kullasta valmistetun seitsenhaaraisen lampun lamppuja hän hoitakoon niin, että ne palavat aina Herran edessä. Ota ydinjauhoja ja leivo niistä kaksitoista leipäkakkua. Jokaisessa kakussa olkoon jauhoja kaksi kymmenesosaa. Lado ne päällekkäin kahteen pinoon, kuusi pinoonsa, aidosta kullasta valmistetulle pöydälle Herran eteen. Pane pinojen päälle puhdasta suitsuketta. Leivät ovat muistouhri, tuliuhri Herralle. Sapatti sapatilta hän asettakoon ne aina Herran eteen israelilaisten antina. Se on ikuinen liitto. Ne olkoot Aaronin ja hänen poikiensa. He syökööt ne pyhässä paikassa, sillä ne ovat korkeasti pyhät. Ne ovat hänen ikuinen osuutensa Herran uhreista." Erään israelilaisen vaimon poika, jonka isä oli egyptiläinen mies, oli lähtenyt maasta israelilaisten mukana. Tämän israelilaisen vaimon poika ja muuan israelilainen mies riitelivät keskenään leirissä. Israelilaisen vaimon poika pilkkasi Herran nimeä ja kirosi sitä. Silloin he toivat hänet Mooseksen eteen. Hänen äitinsä nimi oli Selomit, Dibrin tytär, Daanin sukukunnasta. He panivat hänet vankilaan, kunnes heille ilmoitettaisiin Herran vastaus. Herra puhui Moosekselle sanoen: "Vie kiroaja leirin ulkopuolelle, ja kaikki, jotka kuulivat sen, laskekoot kätensä hänen päänsä päälle, ja koko kansa kivittäköön hänet. Puhu israelilaisille ja sano: Kuka ikinä Jumalaansa kiroaa, se joutuu syynalaiseksi. Sitä, joka Herran nimeä pilkkaa, rangaistakoon kuolemalla. Koko kansa kivittäköön hänet kuoliaaksi. Olipa se muukalainen tai maassa syntynyt, joka pilkkaa Herran nimeä, hänet surmattakoon. Jos joku lyö kuoliaaksi ihmisen, kenet hyvänsä, häntä rangaistakoon kuolemalla. Mutta joka lyö kuoliaaksi kotieläimen, korvatkoon sen: henki hengestä. Joka tuottaa lähimmäiselleen vamman, sille tehtäköön, niin kuin hänkin oli tehnyt: ruhje ruhjeesta, silmä silmästä, hammas hampaasta. Saman vamman, jonka hän on toiselle tuottanut, saakoon hän itsekin. Joka lyö kuoliaaksi kotieläimen, korvatkoon sen. Mutta se, joka lyö kuoliaaksi ihmisen, surmattakoon. Sama laki olkoon teillä, niin muukalaisella kuin maassa syntyneelläkin. Sillä minä olen Herra, teidän Jumalanne." Mooses puhui näin israelilaisille. Niin he veivät kiroajan leirin ulkopuolelle ja kivittivät hänet kuoliaaksi. Näin israelilaiset tekivät, kuten Herra oli Moosesta käskenyt. Herra puhui Moosekselle Siinain vuorella sanoen: "Puhu israelilaisille ja sano heille: Kun tulette siihen maahan, jonka minä teille annan, pitäköön maa sapattia Herran kunniaksi. Kuutena vuotena kylvä peltosi ja kuutena vuotena leikkaa viinitarhasi ja korjaa niiden sato. Seitsemäntenä vuotena sen sijaan olkoon maalla levon aika, sapatti Herran kunniaksi. Älä silloin kylvä peltoasi äläkä leikkaa viinitarhaasi. Leikatun viljasi jälkikasvua älä leikkaa. Älä myöskään poimi viinirypäleitä, jotka ovat kasvaneet leikkaamattomissa viinipuissasi. Olkoon maalla silloin lepovuosi. Se, mitä itsestään kasvaa maan levätessä, olkoon teille ruoaksi, sinulle itsellesi, palvelijallesi ja palvelijattarellesi, päiväpalkkalaisellesi ja muukalaisille, jotka asuvat kanssasi. Karjallesi ja metsäeläimille maassasi olkoon kaikki maan sato ruuaksi. Laske seitsemän vuosiviikkoa: seitsemän kertaa seitsemän vuotta, niin että seitsemän vuosiviikon aika on neljäkymmentä yhdeksän vuotta. Seitsemännessä kuussa, kuukauden kymmenentenä päivänä anna torven raikuen soida. Sovituspäivänä antakaa torven soida koko maassanne. Pyhittäkää viideskymmenes vuosi ja julistakaa vapautus maassa kaikille sen asukkaille. Se olkoon teille riemuvuosi. Jokainen teistä saa silloin palata perintömaalleen ja sukunsa luo. Riemuvuosi olkoon teille viideskymmenes vuosi. Älkää silloin kylväkö älkääkä jälkikasvua leikatko. Älkää myöskään poimiko, mitä leikkaamattomissa viinipuissa on kasvanut. Sillä se on riemuvuosi. Olkoon se teille pyhä. Syökää sen sato pellolta. Riemuvuotena saa jokainen teistä palata perintömaalleen. Jos myyt jotakin lähimmäisellesi tai ostat jotakin lähimmäiseltäsi, älkää tehkö vääryyttä toinen toisellenne, vaan maksa lähimmäisellesi riemuvuoden jälkeisten vuosien luvun mukaan. Satovuosien luvun mukaan hän saakoon sinulta. Maksa sitä suurempi hinta, mitä useampia vuosia on, ja maksa sitä pienempi hinta, mitä vähemmän vuosia on, sillä sadon määrän hän myy sinulle. Älköön teistä kukaan tehkö vääryyttä lähimmäiselleen, vaan pelkää Jumalaasi, sillä minä olen Herra, teidän Jumalanne. Sen tähden pitäkää käskyni ja noudattakaa säädöksiäni ja pitäkää ne, niin saatte turvallisesti asua maassa. Maa on antava hedelmänsä, ja teillä on kyllin syötävää, ja te saatte turvallisesti asua siinä. Jos te sanotte: 'Mitä syömme seitsemäntenä vuotena, kun meidän ei ole lupa kylvää eikä korjata satoamme?' Niin minä käsken siunaukseni kuudentena vuotena tulemaan teille, niin että se tuottaa teille kolmen vuoden sadon. Kun kylvätte kahdeksantena vuotena, teillä on vielä vanhaa satoa syödäksenne. Teillä on vanhaa satoa syödäksenne siihen asti, kunnes yhdeksännen vuoden sato on saatu. Älköön myytäkö maata ainaiseksi, sillä maa on minun ja te olette muukalaisia ja vieraita minun luonani. Kaikessa siinä maassa, jonka te saatte perintömaaksenne, antakaa oikeus maan sukulunastamiseen. Jos veljesi köyhtyy ja myy perintömaatansa, hänen lähin sukulunastajansa tulkoon ja lunastakoon sen, minkä hänen veljensä on myynyt. Mutta jos jollakulla ei ole sukulunastajaa, mutta hän itse voi hankkia niin paljon, kuin lunastukseen tarvitaan, laskekoon, kuinka monta vuotta on kulunut myymisestä, ja maksakoon jäljellä olevasta ajasta miehelle, jolle hän myi, ja palatkoon perintömaalleen. Mutta jos hän ei voi hankkia niin paljon, kuin maksamiseen tarvitaan, niin jääköön ostajalle se, minkä hän on myynyt, riemuvuoteen asti. Mutta riemuvuotena se on vapaa. Sitten hän palatkoon perintömaalleen. Jos joku myy asuinrakennuksen muureilla varustetussa kaupungissa, olkoon hänellä oikeus lunastaa se vuoden kuluessa siitä, kun hän sen myi. Sen ajan kestää hänen sukulunastusoikeutensa. Mutta jollei sitä lunasteta, ennen kuin vuosi on kulunut umpeen, jääköön talo muureilla varustetussa kaupungissa ainaiseksi ostajalle ja hänen suvulleen tulematta vapaaksi riemuvuotena. Mutta talot kylissä, joiden ympärillä ei ole muuria, luettakoon peltomaaksi. Ne olkoot lunastettavissa. Ne tulevat vapaiksi riemuvuotena. Leeviläisillä olkoon kuitenkin ikuinen oikeus talojen lunastamiseen niissä kaupungeissa, jotka ovat heidän perintöomaisuuttaan. Jos joku leeviläinen käyttää lunastusoikeutta, niin myyty talo kaupungissa, joka on leeviläistä perintöomaisuutta, palautuu riemuvuotena vapaaksi. Sillä talot leeviläiskaupungeissa ovat heidän perintöomaisuuttaan israelilaisten keskuudessa. Heidän kaupunkeihinsa kuuluvaa laidunmaata älköön myytäkö, sillä se on heidän ikuista perintöomaisuuttaan. Jos veljesi luonasi köyhtyy eikä jaksa pysyä pystyssä, tue häntä samoin kuin muukalaista tai talossasi asuvaa. Hän eläköön luonasi. Älä ota korkoa tai voittoa häneltä, vaan pelkää Jumalaasi ja anna veljesi elää luonasi. Älä anna hänelle rahaasi korolle äläkä ota elintarpeista voittoa. Minä olen Herra, teidän Jumalanne, joka vein teidät pois Egyptin maasta antaakseni teille Kanaanin maan ja ollakseni Jumalanne. Jos veljesi luonasi köyhtyy ja myy itsensä sinulle, älä pane häntä orjan työhön, vaan hän olkoon päiväpalkkalaisena ja loisena luonasi. Riemuvuoteen asti hän palvelkoon sinua. Silloin hän lähteköön luotasi vapaana, hän ja hänen lapsensa hänen kanssaan, ja palatkoon sukunsa luo ja isiensä perintömaalle. Sillä he ovat palvelijoitani, jotka minä vein pois Egyptin maasta. Sen tähden älköön heitä orjan tavalla myytäkö. Älä hallitse heitä kovuudella, vaan pelkää Jumalaasi. Mutta orjasi ja orjattaresi, jotka hankit itsellesi, ostakaa kansoista, jotka asuvat ympärillänne. Tai ostakaa ne luonanne asuvien suojattien lapsista ja heidän sukulaisistaan, jotka ovat luonanne ja jotka ovat heille syntyneet maassanne. He olkoot perintöomaisuuttanne. Jättäkää heidät jälkeenne perinnöksi lapsillenne, pysyväksi perintöomaisuudeksi. Heitä saatte pitää ainaisesti orjinanne. Mutta veljistänne, israelilaisista, älä hallitse ketään kovuudella. Jos luonasi asuva muukalainen tai suojatti tulee varoihin veljesi köyhtyessä hänen luonaan, niin että hän myy itsensä luonasi asuvalle muukalaiselle, suojatille tai jollekin muukalaisen suvun jäsenelle, olkoon hän sen jälkeen, kun hän myi itsensä, lunastettavissa. Joku hänen veljistään lunastakoon hänet. Tai lunastakoon hänet hänen setänsä, setänsä poika tai joku veriheimolainen hänen suvustaan. Tai jos hän tulee varoihin, lunastakoon itse itsensä. Hänen on laskettava yhdessä ostajansa kanssa, kuinka pitkä aika on riemuvuoteen siitä vuodesta, jolloin hän myi itsensä hänelle. Hänen myyntihintansa jaettakoon vuosien luvulla. Hänen palvelusaikansa laskettakoon samanarvoiseksi kuin päiväpalkkalaisen. Jos hänellä on vielä monta vuotta jäljellä, maksakoon takaisin lunastushintanaan niitä vastaavan osan siitä summasta, jolla hänet ostettiin. Mutta jos vain vähän vuosia on jäljellä riemuvuoteen, laskekoon ostaja ne hänen kanssaan, ja hän maksakoon lunastushintansa sen mukaan, kuin hänellä on vuosia jäljellä. Palvelkoon vuosikaupalla otetun päiväpalkkalaisen tavalla häntä, mutta älköön tämä kovuudella hallitko häntä silmiesi edessä. Mutta jos häntä ei näin lunasteta, hän tulkoon riemuvuotena vapaaksi, hän itse ja hänen lapsensa hänen kanssaan. Sillä israelilaiset ovat minun palvelijoitani. He ovat palvelijani, jotka minä vein pois Egyptin maasta. Minä olen Herra, teidän Jumalanne." "Älkää tehkö itsellenne epäjumalia. Älkää pystyttäkö itsellenne jumalankuvia tai patsaita. Älkää myöskään asettako maahanne kiviä, joissa on kuvia, kumartaaksenne niitä, sillä minä olen Herra, teidän Jumalanne. Pitäkää sapattini ja osoittakaa pelkoa pyhäkölleni. Minä olen Herra. Jos te vaellatte säädöksieni mukaan ja noudatatte käskyjäni ja pidätte ne, minä annan teille sateen ajallaan, niin että maa antaa satonsa ja kedon puut kantavat hedelmänsä. Silloin puiminen kestää teillä viininkorjuuseen asti, ja viininkorjuu kestää kylvöön asti. Teillä on kyllin leipää syödäksenne, ja saatte asua turvallisesti maassanne. Minä annan rauhan maallenne, ja te saatte levätä, eikä kukaan ole teille pelkona. Minä hävitän pahat pedot maastanne, eikä miekka käy maanne yli. Te ajatte pakoon vihollisenne, ja he kaatuvat miekkaan edessänne. Viisi teistä ajaa pakoon sata, ja sata teistä ajaa pakoon kymmenentuhatta. Teidän vihollisenne kaatuvat miekkaan teidän edessänne. Minä käännän kasvoni teidän puoleenne ja teen teidät hedelmällisiksi ja annan teidän lisääntyä. Minä pidän liittoni teidän kanssanne. Te saatte syödä vanhaa, viime vuoden satoa, ja te joudutte viemään vanhan pois uuden tieltä. Minä panen asumukseni keskuuteenne enkä vieroksu teitä. Minä vaellan teidän keskellänne ja olen teidän Jumalanne, ja te olette minun kansani. Minä olen Herra, teidän Jumalanne, joka vein teidät pois Egyptin maasta, olemasta heidän orjinaan, ja minä mursin rikki teidän ikeenne puut ja annoin teidän kulkea pystypäin. Mutta jos te ette kuule minua ettekä pidä kaikkia näitä käskyjä, vaan hylkäätte määräykseni ja sielunne luopuu säädöksistäni, niin ettette pidä kaikkia käskyjäni, vaan rikotte liittoni, minäkin teen teille samoin. Minä rankaisen teitä hirveillä onnettomuuksilla, hivuttavalla taudilla ja kuumeella, jotka sumentavat silmänne ja näännyttävät sielunne. Te kylvätte siemenenne turhaan, sillä vihollisenne syövät sen. Minä käännän kasvoni teitä vastaan, ja teidän vihollisenne voittavat teidät. Teidän vihamiehenne hallitsevat teitä, ja te pakenette, vaikka kukaan ei aja teitä takaa. Jos ette sittenkään kuule minua, niin minä vielä kuritan teitä seitsenkertaisesti syntienne tähden. Minä murran ylpeän uhmanne. Minä teen taivaanne raudankovaksi ja maanne vasken kaltaiseksi. Teidän voimanne kuluu hukkaan, sillä teidän maanne ei suo satoaan eivätkä maan puut anna hedelmäänsä. Jos te sittenkin käytte minua vastaan ettekä tahdo kuulla minua, minä lyön teitä vielä seitsenkertaisesti syntienne mukaan. Minä lähetän keskuuteenne metsän pedot riistämään teiltä lapsenne, raatelemaan karjaanne ja vähentämään lukuanne, niin että tienne tulevat autioiksi. Jos te ette vielä tästäkään kurituksestani ojennu, vaan käytte yhä minua vastaan, niin minäkin käyn teitä vastaan ja lyön teitä seitsenkertaisesti syntienne tähden. Minä saatan kimppuunne miekan, joka kostaa rikotun liiton. Kun kokoonnutte kaupunkeihinne, lähetän keskuuteenne ruttotaudin, ja teidän täytyy antautua vihollisen valtaan. Kun murran teiltä leivän tuen, kymmenen vaimoa paistaa leipänne yhdessä uunissa. He tuovat kotiin leipänne vaa'alla punnittuna. Kun sen syötte, ette tule ravituiksi. Jos ette vielä sittenkään kuule minua, vaan yhä käytte minua vastaan, minäkin kiivastuksessani käyn teitä vastaan ja kuritan teitä seitsenkertaisesti syntienne tähden. Te syötte poikienne lihaa, ja tyttärienne lihaa te syötte. Minä kukistan uhrikukkulanne ja hävitän auringonpatsaanne ja panen ruumiinne epäjumalienne ruumiiden päälle, ja sieluni inhoaa teitä. Minä teen kaupunkinne raunioiksi ja hävitän pyhäkkönne enkä mielisty uhrienne tuoksuun. Minä hävitän maan, niin että vihollisenne, jotka siinä asuvat, siitä tyrmistyvät. Mutta teidät minä hajotan pakanakansojen sekaan ja ajan teitä takaa paljastetulla miekalla, ja maanne tulee autioksi ja kaupunkinne raunioiksi. Silloin maa saa hyvityksen sapateistaan, niin kauan se on autiona ja te olette vihollistenne maassa. Silloin maa lepää ja saa hyvityksen sapateistaan. Kun se on autiona, se saa levätä nauttien sitä lepoa, jota se ei saanut sapatteinanne asuessanne siinä. Niille teistä, jotka jäävät jäljelle, minä annan pelokkaan sydämen heidän vihollistensa maassa, niin että lentävän lehden kahina ajaa heidät pakoon. He pakenevat, niin kuin pakenisivat miekkaa, ja kaatuvat, vaikka ei kukaan aja heitä takaa. He kompastuvat toisiinsa kuin miekkaa paeten, vaikka ei kukaan aja heitä takaa, ettekä voi pitää puolianne vihollisianne vastaan. Te häviätte kansojen sekaan, ja vihollistenne maa nielee teidät. Ne teistä, jotka jäävät jäljelle, riutuvat vihollistenne maassa syntivelkansa tähden. Myös isiensä syntivelan tähden he riutuvat kuten hekin. Silloin he tunnustavat syntivelkansa ja isiensä syntivelan, sen että ovat olleet minulle uskottomat ja käyneet minua vastaan, jonka tähden minäkin kävin heitä vastaan ja vein heidät heidän vihollistensa maahan. Silloin heidän ympärileikkaamaton sydämensä nöyrtyy, ja silloin he sovittavat syntivelkansa. Silloin minä muistan liittoni Jaakobin kanssa ja muistan liittoni Iisakin kanssa ja liittoni Aabrahamin kanssa, ja minä muistan myös maata. Mutta ensin tulkoon maa tyhjäksi heistä ja saakoon hyvityksen sapateistaan olemalla autiona, niin kauan kuin he ovat poissa. Sovittakoot syntivelkansa sen tähden, juuri sen tähden, että he hylkäsivät säädökseni ja että heidän sielunsa luopui käskyistäni. Mutta sittenkään, vaikka he ovat vihollistensa maassa, en minä heitä hylkää enkä hylkää heitä niin, että tekisin heistä lopun ja rikkoisin liittoni heidän kanssaan, sillä minä olen Herra, heidän Jumalansa. Minä muistan heidän hyväkseen liiton heidän isiensä kanssa, jotka minä vein pois Egyptin maasta pakanakansojen silmien edessä, ollakseni heidän Jumalansa. Minä olen Herra." Nämä ovat ne käskyt, säädökset ja lait, jotka Herra asetti itsensä ja israelilaisten välille Siinain vuorella Mooseksen kautta. Herra puhui Moosekselle sanoen: "Puhu israelilaisille ja sano heille: Jos jollakin on täytettävänä lupaus Herralle ja sinun on arvioitava luvatun ihmisen arvo, niin arvioi mies, joka on kahdenkymmenen ja kuudenkymmenen vuoden välillä, viiteenkymmeneen hopeasekeliin pyhäkkösekelin painon mukaan. Mutta jos se on nainen, arvioi hänet kolmeenkymmeneen sekeliin. Viisivuotiaasta kaksikymmenvuotiaaseen asti arvioi miespuoli kahteenkymmeneen sekeliin ja naispuoli kymmeneen sekeliin. Kuukauden vanhasta viisivuotiaaseen asti arvioi miespuoli viiteen hopeasekeliin ja naispuoli kolmeen hopeasekeliin. Kuusikymmenvuotias ja sitä vanhempi miespuoli arvioi viiteentoista sekeliin ja naispuoli kymmeneen sekeliin. Jos joku on liian köyhä maksamaan arviohintaa, vietäköön hänet papin eteen, ja pappi arvioikoon hänet. Pappi arvioikoon hänet lupauksen tekijän varallisuuden mukaan. Jos lupaus sen sijaan koskee karjaa, josta voidaan tuoda uhrilahja Herralle, olkoon kaikki, mikä siitä annetaan Herralle, pyhää. Älköön sitä vaihdettako älköönkä muutettako, ei hyvää huonoon eikä huonoa hyvään. Jos joku kuitenkin vaihtaa eläimen toiseen, olkoon sekä se että siihen vaihdettu pyhä. Mutta jos se on saastainen eläin, mikä tahansa, joita ei saa tuoda uhrilahjaksi Herralle, vietäköön eläin papin eteen. Pappi arvioikoon sen tarkastaen, onko se hyvä vai huono. Olkoon sillä se arviohinta, jonka pappi määrää. Jos omistaja tahtoo sen lunastaa, antakoon arviohinnan lisäksi viidennen osan siitä. Jos joku pyhittää talonsa pyhäksi lahjaksi Herralle, pappi arvioikoon sen tarkastaen, onko se hyvä vai huono. Olkoon sillä se arviohinta, jonka pappi määrää. Mutta jos se, joka on talonsa pyhittänyt, tahtoo lunastaa sen, niin antakoon arviosumman lisäksi viidennen osan siitä. Niin se on hänen omansa. Jos joku pyhittää Herralle kappaleen perintömaataan, niin arvioi se kylvön suuruuden mukaan. Hoomer-mitta ohria vastatkoon viittäkymmentä hopeasekeliä. Jos hän pyhittää peltonsa riemuvuodesta alkaen, jääköön sille arvioimasi täysi hinta. Mutta jos hän pyhittää peltonsa riemuvuoden jälkeen, laskekoon pappi hänelle rahasumman niiden vuosien luvun mukaan, jotka ovat jäljellä seuraavaan riemuvuoteen. Vähennettäköön se arvioimastasi hinnasta. Jos se, joka on pellon pyhittänyt, tahtoo lunastaa sen, niin antakoon arvioimasi hinnan lisäksi viidennen osan siitä, ja niin se jää hänen omakseen. Mutta jos hän ei lunasta peltoa, vaan myy sen toiselle, se ei ole enää lunastettavissa. Kun pelto riemuvuotena tulee vapaaksi, olkoon se Herralle pyhitetty, niin kuin vihitty pelto. Se tulee papin omaisuudeksi. Jos joku pyhittää Herralle ostamansa pellon, joka ei ole hänen perintömaataan, laskekoon pappi hänelle arviohinnan riemuvuoteen asti. Suorittakoon hän samana päivänä arvioimasi hinnan pyhänä lahjana Herralle. Riemuvuotena pelto palautukoon sille, jolta se on ostettu ja jonka perintömaata se on. Kaikki arvioimisesi tapahtukoon pyhäkkösekelin painon mukaan. Sekelissä olkoon kaksikymmentä geeraa. Mutta karjan esikoista, joka ensiksi syntyneenä on jo Herralle tuleva, älköön kukaan pyhittäkö, olipa se härkä tai lammas. Se on jo Herran. Jos se on saastaisia eläimiä, lunastakoon omistaja sen arvioimastasi hinnasta ja pankoon lisäksi viidennen osan sen arvosta. Jos sitä ei lunasteta, myytäköön se arvioimaasi hintaan. Mitään vihittyä, mitä hyvänsä, jonka joku on vihkinyt Herralle omaisuudestaan, olipa se ihminen, eläin tai perintömaa, älköön myytäkö älköönkä lunastettako. Kaikki vihitty on näet korkeasti pyhää, Herralle tulevaa. Ihmistä, ketä hyvänsä, joka on tuhon omaksi vihitty, älköön lunastettako, vaan hänet surmattakoon. Kaikki maan kymmenykset, sekä pellon viljasta että puiden hedelmistä, ovat Herran. Ne ovat pyhä lahja Herralle. Jos joku tahtoo lunastaa jotakin kymmenyksistään, antakoon siihen lisäksi viidennen osan. Kaikki kymmenykset nautakarjasta ja lampaista ja vuohista, sekä joka kymmenes eläin kaikesta, mikä kulkee paimenen sauvan ali, olkoot pyhiä lahjoja Herralle. Älköön kysyttäkö, onko se hyvä vai huono, älköönkä sitä vaihdettako. Jos joku kuitenkin vaihtaa sen, olkoon sekä se että siihen vaihdettu pyhä. Älköön niitä lunastettako." Nämä ovat ne käskyt, jotka Herra Siinain vuorella antoi Moosekselle israelilaisia varten. Herra puhui Moosekselle Siinain erämaassa ilmestysmajassa toisen kuukauden ensimmäisenä päivänä, toisena vuotena siitä, kun he olivat lähteneet Egyptin maasta, sanoen: "Laskekaa koko Israelin kansan väkiluku suvuittain ja perhekunnittain nimien lukumäärän mukaan, kaikki miespuolet heidän päälukunsa mukaan. Pitäkää katselmus, sinä ja Aaron, kaikista Israelin sotakelpoisista miehistä, kahdenkymmenen vuoden ikäisistä ja sitä vanhemmista, osastoittain. Apuna teillä olkoon yksi mies jokaisesta sukukunnasta, sen perhekuntien päämies. Nämä ovat niiden miesten nimet, jotka teitä avustakoot: Ruubenista Elisur, Sedeurin poika; Simeonista Selumiel, Suurisaddain poika; Juudasta Nahson, Amminadabin poika Isaskarista Netanel, Suuarin poika; Sebulonista Eliab, Heelonin poika; Joosefin pojista: Efraimista Elisama, Ammihudin poika ja Manassesta Gamliel, Pedasurin poika; Benjaminista Abidan, Gideonin poika; Daanista Ahieser, Ammisaddain poika; Asserista Pagiel, Okranin poika; Gaadista Eljasaf, Deguelin poika; Naftalista Ahira, Eenanin poika." Nämä, heidän isiensä sukukuntien ruhtinaat, Israelin heimojen päämiehet, olivat kutsutut tehtäväänsä seurakunnasta. Mooses ja Aaron ottivat luokseen nämä nimeltä mainitut miehet. He kokosivat koko seurakunnan toisen kuukauden ensimmäisenä päivänä. Kansa pantiin luetteloihin suvuittain ja perhekunnittain, nimien lukumäärän mukaan, kaksikymmentävuotiaat ja sitä vanhemmat heidän päälukunsa mukaan, niin kuin Herra oli Moosesta käskenyt. Silloin hän piti heistä katselmuksen Siinain erämaassa. Ruubenin, Israelin esikoisen, jälkeläisiä oli heidän polveutumisensa mukaan, suvuittain ja perhekunnittain, nimien lukumäärän, heidän päälukunsa mukaan, kaikkiaan miespuolisia, kaksikymmentävuotiaita ja sitä vanhempia, kaikkia sotakelpoisia, näitä Ruubenin sukukunnasta katselmuksessa olleita oli neljäkymmentäkuusi tuhatta viisisataa. Simeonin jälkeläisiä oli katselmuksessa heidän polveutumisensa mukaan, suvuittain ja perhekunnittain, nimien lukumäärän, heidän päälukunsa mukaan, kaikkiaan miespuolisia kaksikymmentävuotiaita ja sitä vanhempia, kaikkia sotakelpoisia, näitä Simeonin sukukunnasta katselmuksessa olleita oli viisikymmentäyhdeksän tuhatta kolmesataa. Gaadin jälkeläisiä oli katselmuksessa heidän polveutumisensa mukaan, suvuittain ja perhekunnittain, nimien lukumäärän mukaan, kaksikymmentävuotiaita ja sitä vanhempia, kaikkia sotakelpoisia, näitä Gaadin sukukunnasta katselmuksessa olleita oli neljäkymmentäviisi tuhatta kuusisataa viisikymmentä. Juudan jälkeläisiä oli katselmuksessa heidän polveutumisensa mukaan, suvuittain ja perhekunnittain, nimien lukumäärän mukaan, kaksikymmenvuotiaita ja sitä vanhempia, kaikkia sotakelpoisia, näitä Juudan sukukunnasta katselmuksessa olleita oli seitsemänkymmentäneljä tuhatta kuusisataa. Isaskarin jälkeläisiä oli katselmuksessa heidän polveutumisensa mukaan, suvuittain ja perhekunnittain, nimien lukumäärän mukaan, kaksikymmentävuotiaita ja sitä vanhempia, kaikkia sotakelpoisia, näitä Isaskarin sukukunnasta katselmuksessa olleita oli viisikymmentäneljä tuhatta neljäsataa. Sebulonin jälkeläisiä oli heidän polveutumisensa mukaan, suvuittain ja perhekunnittain, nimien lukumäärän mukaan, kaksikymmentävuotiaita ja sitä vanhempia, kaikkia sotakelpoisia, näitä Sebulonin sukukunnasta katselmuksessa olleita oli viisikymmentäseitsemän tuhatta neljäsataa. Joosefin jälkeläisistä Efraimin jälkeläisiä, oli heidän polveutumisensa mukaan, suvuittain ja perhekunnittain, nimien lukumäärän mukaan, kaksikymmentävuotiaita ja sitä vanhempia, kaikkia sotakelpoisia, näitä Efraimin sukukunnasta katselmuksessa olleita oli neljäkymmentätuhatta viisisataa. [Joosefin jälkeläisistä] Manassen jälkeläisiä oli katselmuksessa heidän polveutumisensa mukaan, suvuittain ja perhekunnittain, nimien lukumäärän mukaan, kaksikymmentävuotiaita ja sitä vanhempia, kaikkia sotakelpoisia, näitä Manassen sukukunnasta katselmuksessa olleita oli kolmekymmentäkaksi tuhatta kaksisataa. Benjaminin jälkeläisiä oli katselmuksessa heidän polveutumisensa mukaan, suvuittain ja perhekunnittain, nimien lukumäärän mukaan, kaksikymmentävuotiaita ja sitä vanhempia, kaikkia sotakelpoisia, näitä Benjaminin sukukunnasta katselmuksessa olleita oli kolmekymmentäviisi tuhatta neljäsataa. Daanin jälkeläisiä oli katselmuksessa heidän polveutumisensa mukaan, suvuittain ja perhekunnittain, nimien lukumäärän mukaan, kaksikymmentävuotiaita ja sitä vanhempia, kaikkia sotakelpoisia, näitä Daanin sukukunnasta katselmuksessa olleita oli kuusikymmentäkaksi tuhatta seitsemänsataa. Asserin jälkeläisiä oli katselmuksessa heidän polveutumisensa mukaan, suvuittain ja perhekunnittain, nimien lukumäärän mukaan, kaksikymmentävuotiaita ja sitä vanhempia, kaikkia sotakelpoisia, näitä Gaadin sukukunnasta katselmuksessa olleita oli neljäkymmentäyksi tuhatta viisisataa. Naftalin jälkeläisiä oli katselmuksessa heidän polveutumisensa mukaan, suvuittain ja perhekunnittain, nimien lukumäärän mukaan, kaksikymmentävuotiaita ja sitä vanhempia, kaikkia sotakelpoisia, näitä Naftalin sukukunnasta katselmuksessa olleita oli viisikymmentäkolme tuhatta neljäsataa. Nämä ovat ne katselmuksessa olleet, joista Mooses ja Aaron ja Israelin ruhtinaat, nuo kaksitoista miestä, perhekuntiaan edustaen, pitivät katselmuksen. Kaikkiaan katselmuksessa olleita israelilaisia oli perhekunnittain, kaksikymmentävuotiaita ja sitä vanhempia, kaikkia Israelin sotakelpoisia miehiä, näitä katselmuksessa olleita oli yhteensä kuusisataakolme tuhatta viisisataa viisikymmentä. Mutta leeviläisistä, heidän isiensä sukukunnasta, ei pidetty katselmusta yhdessä muiden kanssa. Sillä Herra oli puhunut Moosekselle sanoen: "Ainoastaan Leevin sukukunnasta älä pidä katselmusta äläkä laske heidän väkilukuaan yhdessä muiden israelilaisten kanssa, vaan pane leeviläiset hoitamaan lain asumusta ja sen kaikkea kalustoa ja kaikkea, mitä siihen kuuluu. He kantakoot asumusta ja sen kaikkea kalustoa, ja toimittakoot siinä palvelusta sekä leiriytykööt asumuksen ympärille. Kun asumus lähtee liikkeelle, purkakoot leeviläiset sen. Kun asumus pysähtyy leiriytymispaikalle, pystyttäkööt leeviläiset sen. Heihin kuulumaton, joka sitä lähestyy, surmattakoon. Muut israelilaiset asettukoot osastoittain kukin omaan leiriinsä ja kukin lippunsa luo. Mutta leeviläiset leiriytykööt lain asumuksen ympärille, ettei Herran viha kohtaisi Israelin kansaa. Leeviläiset hoitakoot tehtäviä lain asumuksessa." Israelilaiset tekivät kaiken, niin kuin Herra oli Moosesta käskenyt. Niin he tekivät. Herra puhui Moosekselle ja Aaronille sanoen: "Israelilaiset leiriytykööt kukin lippunsa luo perhekuntiensa sotamerkkien kohdalle. He leiriytykööt taaemmaksi ilmestysmajan ympärille. Etupuolelle itään päin leiriytyköön Juudan leirin lippukunta osastoittain. Juudan jälkeläisten päämiehenä olkoon Nahson, Amminadabin poika. Hänen osastonsa, katselmuksessa olleet, on seitsemänkymmentäneljä tuhatta kuusisataa miestä. Hänen viereensä leiriytyköön Isaskarin sukukunta. Isaskarin jälkeläisten päämiehenä olkoon Netanel, Suuarin poika. Hänen osastonsa, katselmuksessa olleet, on viisikymmentäneljä tuhatta neljäsataa miestä. Sitten leiriytyköön Sebulonin sukukunta. Sebulonin jälkeläisten päämiehenä olkoon Eliab, Heelonin poika. Hänen osastonsa, katselmuksessa olleet, on viisikymmentäseitsemän tuhatta neljäsataa miestä. Juudan leirin katselmuksessa olleita on siis kaikkiaan sata kahdeksankymmentäkuusi tuhatta neljäsataa miestä, osastoittain. He lähtekööt liikkeelle ensimmäisenä joukkona. Ruubenin leirin lippukunta leiriytyköön etelään päin osastoittain. Ruubenin jälkeläisten päämiehenä olkoon Elisur, Sedeurin poika. Hänen osastonsa, katselmuksessa olleet, on neljäkymmentäkuusi tuhatta viisisataa miestä. Hänen viereensä leiriytyköön Simeonin sukukunta. Simeonin jälkeläisten päämiehenä olkoon Selumiel, Suurisaddain poika. Hänen osastonsa, katselmuksessa olleet, on viisikymmentäyhdeksän tuhatta kolmesataa miestä. Sitten Gaadin sukukunta, ja Gaadin jälkeläisten päämiehenä olkoon Eljasaf, Reguelin poika. Hänen osastonsa, katselmuksessa olleet, on neljäkymmentäviisi tuhatta kuusisataa viisikymmentä miestä. Ruubenin leirin katselmuksessa olleita on siis kaikkiaan sata viisikymmentäyksi tuhatta neljäsataa viisikymmentä miestä, osastoittain. He lähtekööt liikkeelle toisena joukkona. Sitten lähtee liikkeelle ilmestysmaja ja leeviläisten leiri toisten leirien keskellä. Niin kuin olivat leiriytyneet, niin lähteköötkin, kukin kohdallaan, lippukunnittain. Efraimin leirin lippukunta leiriytyköön länteen päin osastoittain. Efraimin jälkeläisten päämiehenä olkoon Elisama, Ammihudin poika. Hänen osastonsa, katselmuksessa olleet, on neljäkymmentä tuhatta viisisataa miestä. Hänen viereensä leiriytyköön Manassen sukukunta, ja Manassen jälkeläisten päämiehenä olkoon Gamliel, Pedasurin poika. Hänen osastonsa, katselmuksessa olleet, on kolmekymmentäkaksi tuhatta kaksisataa miestä. Sitten leiriytyköön Benjaminin sukukunta. Benjaminin jälkeläisten päämiehenä olkoon Abidan, Gideonin poika. Hänen osastonsa, katselmuksessa olleet, on kolmekymmentäviisi tuhatta neljäsataa miestä. Efraimin leirin katselmuksessa olleita on siis osastoittain kaikkiaan satakahdeksan tuhatta ja sata miestä. He lähtekööt liikkeelle kolmantena joukkona. Daanin leirin lippukunta leiriytyköön pohjoiseen päin osastoittain. Daanin jälkeläisten päämiehenä olkoon Ahieser, Ammisaddain poika. Hänen osastonsa, katselmuksessa olleet, on kuusikymmentäkaksi tuhatta seitsemänsataa miestä. Hänen viereensä leiriytyköön Asserin sukukunta, ja Asserin jälkeläisten päämiehenä olkoon Pagiel, Okranin poika. Hänen osastonsa, katselmuksessa olleet, on neljäkymmentäyksi tuhatta viisisataa miestä. Sitten leiriytyköön Naftalin sukukunta. Naftalin jälkeläisten päämiehenä olkoon Ahira, Eenanin poika. Hänen osastonsa, katselmuksessa olleet, on viisikymmentäkolme tuhatta neljäsataa miestä. Daanin leirin katselmuksessa olleita on siis kaikkiaan sata viisikymmentäseitsemän tuhatta kuusisataa miestä. He lähtekööt liikkeelle viimeisenä joukkona, lippukuntineen." Nämä olivat israelilaisten katselmuksessa olleet, perhekunnittain. Eri leirien katselmuksessa olleita oli osastoittain kaikkiaan kuusisataakolme tuhatta viisisataa viisikymmentä miestä. Leeviläisten katselmusta ei kuitenkaan pidetty samalla kuin muiden israelilaisten, sillä niin oli Herra Moosesta käskenyt. Israelilaiset tekivät kaiken, niin kuin Herra oli Moosesta käskenyt. He leiriytyivät lippukunnittain, ja lähtivät liikkeelle kukin suvuittain ja perhekunnittain. Tämä on kertomus Aaronin ja Mooseksen suvusta, siihen aikaan kun Herra puhui Moosekselle Siinain vuorella. Nämä ovat Aaronin poikien nimet: Naadab, esikoinen, Abihu, Eleasar ja Iitamar. Nämä ovat Aaronin poikien, voideltujen pappien, nimet, niiden, jotka olivat vihityt papinvirkaa toimittamaan. Mutta Naadab ja Abihu olivat kuolleet Herran edessä tuodessaan vierasta tulta Herran eteen Siinain erämaassa. Heillä ei ollut poikia. Niin Eleasar ja Iitamar toimittivat papinvirkaa isänsä Aaronin edessä. Herra puhui Moosekselle sanoen: "Tuo Leevin sukukunta esille ja aseta se pappi Aaronin eteen palvelemaan häntä. He hoitakoot sekä hänen että koko kansan tehtäviä ilmestysmajan edustalla. He toimittakoot palvelusta asumuksessa. He hoitakoot kaikkea ilmestysmajan kalustoa ja israelilaisten tehtäviä. He toimittakoot palvelusta asumuksessa. Niin sinun on annettava leeviläiset Aaronille ja hänen pojilleen. Antakoot israelilaiset heidät hänen haltuunsa hänelle palvelijoiksi. Käske Aaronin ja hänen poikiensa hoitaa papinvirkansa. Mutta ulkopuolinen, joka siihen ryhtyy, surmattakoon." Herra puhui Moosekselle sanoen: "Katso, minä itse olen ottanut leeviläiset israelilaisten keskuudesta israelilaisten kaikkien esikoisten sijaan, kaiken sijaan, joka avaa äidinkohdun. Leeviläiset ovat siis tulleet minun omikseni. Sillä minun omani on jokainen esikoinen. Sinä päivänä, jona minä surmasin kaikki Egyptin maan esikoiset, minä pyhitin itselleni kaikki Israelin esikoiset, sekä ihmisten että karjan. Minun ne ovat. Minä olen Herra." Herra puhui Moosekselle Siinain erämaassa sanoen: "Toimita leeviläisten katselmus perhekunnittain ja suvuittain. Pidä katselmus kaikista miespuolisista, kuukauden ikäisistä ja sitä vanhemmista." Mooses piti heistä katselmuksen Herran käskyn mukaan, kuten hänelle oli määrätty. Nämä olivat Leevin poikien nimet: Geerson, Kehat ja Merari. Nämä olivat Geersonin poikien nimet suvuittain: Libni ja Siimei. Kehatin pojat olivat suvuittain: Amram, Jishar, Hebron ja Ussiel. Merarin pojat olivat, suvuittain, Mahli ja Muusi. Nämä olivat Leevin suvut perhekunnittain. Geersonista polveutuivat libniläisten suku ja siimeiläisten suku. Nämä olivat geersonilaisten suvut. Heitä oli katselmuksessa kaikkien miespuolisten kuukauden ikäisten ja sitä vanhempien lukumäärän mukaan seitsemäntuhatta viisisataa miestä. Geersonilaisten suvut leiriytyivät asumuksen taakse länteen päin. Geersonilaisten perhekunnan päämies oli Eljasaf, Laaelin poika. Geersonin poikien hoidettavana ilmestysmajassa oli asumus ja teltta, sen peite, ilmestysmajan oviverho sekä asumusta ja alttaria ympäröivän esipihan ympärysverhot ja sen portin verho sekä sen köydet kaikkine niihin kuuluvine palvelustehtävineen. Kehatista polveutuivat amramilaisten suku, jisharilaisten suku, hebronilaisten suku ja ussielilaisten suku. Nämä olivat kehatilaisten suvut. Miespuolisten, kuukauden ikäisten ja sitä vanhempien, lukumäärän mukaan heitä oli kaikkiaan kahdeksantuhatta kuusisataa, jotka hoitivat pyhäkkötehtäviä. Kehatilaisten suvut leiriytyivät asumuksen sivulle etelään päin. Kehatilaisten sukujen perhekunnan päämies oli Elisafan, Ussielin poika. Heidän hoidettavanaan oli arkki, pöytä, seitsenhaarainen lamppu, alttarit ja pyhä kalusto, jota jumalanpalveluksessa käytettiin, sekä esirippu kaikkine niihin liittyvine palvelustehtävineen. Leeviläisten päämiesten esimies oli Eleasar, pappi Aaronin poika. Hän oli niiden päällysmies, jotka hoitivat tehtäviä pyhäkössä. Merarista polveutuivat mahlilaisten suku ja muusilaisten suku. Nämä olivat Merarin suvut. Heitä oli katselmuksessa kaikkien miespuolisten, kuukauden ikäisten ja sitä vanhempien lukumäärän mukaan kuusituhatta kaksisataa. Merarin sukujen perhekunnan päämies oli Suuriel, Abihailin poika. He leiriytyivät asumuksen sivulle pohjoiseen päin. Merarin poikien hoidettavaksi oli uskottu asumuksen laudat, poikkitangot, pylväät ja jalustat sekä kaikki sen kalusto kaikkine palvelustehtävineen sekä myös ympärillä olevan esipihan pylväät jalustoineen, vaarnoineen ja köysineen. Mutta asumuksen eteen, itään päin, ilmestysmajan eteen, auringonnousuun päin, leiriytyivät Mooses ja Aaron sekä hänen poikansa. Heidän hoidettavanaan oli pyhäkkö, mikä oli israelilaisten hoitoon annettu. Mutta ulkopuolinen, joka ryhtyi siihen, oli surmattava. Katselmuksessa olleita leeviläisiä, joista Mooses ja Aaron Herran käskyn mukaan pitivät katselmuksen suvuittain, kaikkia miespuolisia kuukauden ikäisiä ja sitä vanhempia, oli kaikkiaan kaksikymmentäkaksi tuhatta. Herra sanoi Moosekselle: "Katsasta kaikki israelilaisten miespuoliset esikoiset kuukauden ikäisistä ja sitä vanhemmista ja laske heidän nimiensä lukumäärä. Ota minulle – minä olen Herra – leeviläiset israelilaisten kaikkien esikoisten sijaan sekä myös leeviläisten karja israelilaisten karjan kaikkien esikoisten sijaan." Mooses katsasti, kuten Herra oli häntä käskenyt, kaikki israelilaisten esikoiset. Heitä oli katselmuksessa kaikkia miespuolisia esikoisia, nimien lukumäärän mukaan kuukauden ikäisiä ja sitä vanhempia, kaikkiaan kaksikymmentä kaksituhatta kaksisataa seitsemänkymmentä kolme. Herra puhui Moosekselle sanoen: "Ota leeviläiset israelilaisten kaikkien esikoisten sijaan ja leeviläisten karja heidän karjansa sijaan. Niin leeviläiset ovat minun. Minä olen Herra. Mutta lunastukseksi noista kahdestasadasta seitsemästäkymmenestä kolmesta, jonka verran israelilaisten esikoisia on yli leeviläisten määrän, ota miestä kohti viisi sekeliä. Ota ne pyhäkkösekelin painon mukaan, kaksikymmentä geeraa laskettuna sekeliin. Anna raha Aaronille ja hänen pojilleen lunastukseksi niistä, joita on yli leeviläisten määrän." Mooses otti lunastushinnan niistä, joita oli yli leeviläisillä lunastettujen määrän. Hän otti israelilaisten esikoisista tämän rahan, tuhat kolmesataa kuusikymmentä viisi sekeliä pyhäkkösekelin painon mukaan. Mooses antoi sen lunastushinnaksi Aaronille ja hänen pojilleen Herran käskyn mukaan, kuten Herra oli Moosesta käskenyt. Sitten Herra puhui Moosekselle ja Aaronille sanoen: "Laske Leevin jälkeläisten joukosta Kehatin jälkeläisten lukumäärä suvuittain ja perhekunnittain. [Laske] kolmekymmentävuotiaat ja sitä vanhemmat aina viisikymmentävuotiaisiin asti, kaikki, joiden on palveltava toimittamalla tehtäviä ilmestysmajassa. Kehatin poikien palvelustehtävänä ilmestysmajassa olkoon huolenpito korkeasti pyhistä. Leirin liikkeelle lähtiessä menkööt Aaron ja hänen poikansa ja päästäkööt alas esiripun sekä peittäkööt sillä lain arkin. Pankoot sitten sen päälle tahašinnahkaisen peitteen ja levittäkööt päällimmäiseksi kokonaan sinipunaisista langoista tehdyn vaatteen ja asettakoot paikoilleen sen korennot. Leipien esillepanopöydälle he levittäkööt sinipunaisen vaatteen ja pankoot sen päälle vadit ja kupit, maljat ja juomauhrikannut. Sen päällä olkoon aina myös esillä oleva näkyleipä. Levittäkööt sitten näiden päälle karmiininpunaisen vaatteen ja peittäkööt sen tahašinnahkaisella peitteellä ja asettakoot paikoilleen sen korennot. Ottakoot sitten sinipunaisen vaatteen ja peittäkööt seitsenhaaraisen lampun lamppuineen, lamppusaksineen, karstakuppeineen ja kaikkine öljyastioineen, joita sen hoitamiseen käytetään. Käärikööt sen ja kaiken siihen kuuluvan kaluston tahašinnahkaiseen peitteeseen ja pankoot kantopaareille. Levittäkööt sitten kultaiselle alttarille sinipunaisen vaatteen ja peittäkööt sen tahašinnahkaisella peitteellä ja asettakoot paikoilleen sen korennot. Ottakoot mukaan kaiken jumalanpalveluskaluston, jota pyhäkössä käytetään, ja käärikööt sen sinipunaiseen vaatteeseen ja peittäkööt sen tahašinnahkaisella peitteellä ja pankoot kantopaareille. Puhdistakoot alttarin tuhkasta sekä levittäkööt sen päälle purppuranpunaisen vaatteen Pankoot sen päälle kaiken kaluston, jota alttarilla käytetään: hiilipannut, haarukat, lapiot ja maljat, kaiken alttarikaluston. Levittäkööt sitten sen päälle tahašinnahkaisen peitteen ja asettakoot paikoilleen sen korennot. Kun leirin lähtiessä liikkeelle Aaron ja hänen poikansa ovat valmiiksi peittäneet pyhäkön ja pyhäkön kaiken kaluston, niin tulkoot Kehatin pojat kantamaan, mutta älkööt koskeko pyhäkköön, etteivät kuolisi. Tämä on se kuorma ilmestysmajasta, mitä Kehatin poikien on kannettava. Eleasar, pappi Aaronin poika, puolestaan pitäköön huolen seitsenhaaraisen lampun öljystä, hyvänhajuisesta suitsukkeesta, jokapäiväisestä ruokauhrista ja voiteluöljystä. Hän pitäköön huolen koko asumuksesta ja kaikesta, mitä siinä on, pyhäköstä ja sen kalustosta." Herra puhui Moosekselle ja Aaronille sanoen: "Älkää päästäkö kehatilaisten sukuhaaraa häviämään leeviläisten joukosta. Tehkää siis heille näin, että he saisivat elää eivätkä kuolisi lähestyessään kaikkeinpyhintä: Aaron ja hänen poikansa menkööt ja asettakoot jokaisen heistä tekemään palvelustehtäväänsä ja kantamaan kannettavaansa. Mutta älkööt nämä menkö katsomaan pyhiä esineitä, älkööt silmänräpäykseksikään, jotta eivät kuolisi." Herra puhui Moosekselle sanoen: "Laske myös Geersonin jälkeläisten lukumäärä perhekunnittain ja suvuittain. Pidä sotakelpoisten kolmekymmentävuotiaiden ja sitä vanhempien katselmus viisikymmentävuotiaisiin asti, kaikkien niiden, joiden tulee toimittaa palvelusta ilmestysmajassa. Geersonilaissukujen tehtävänä palveltaessa ja kannettaessa olkoon tämä: he kantakoot asumuksen telttakankaan kaistat ja ilmestysmajan, sen peitteen ja tahašinnahkaisen peitteen, joka on sen päällä päällimmäisenä, sekä ilmestysmajan oviverhon ja asumusta ja alttaria ympäröivän esipihan ympärysverhot ja sen portin verhon sekä niiden köydet ja kaiken niiden hoitamiseen tarvittavan kaluston. He toimittakoot kaiken, mitä siinä on tehtävä. Aaronin ja hänen poikiensa käskyn mukaisesti tapahtukoon kaikki geersonilaisten palvelus, mitä hyvänsä he kantavat ja toimittavatkin, ja antakaa heidän hoitoonsa kaikki heidän kannettavansa. Tämä on geersonilaissukujen palvelustehtävä ilmestysmajassa. He hoitakoot toimensa Iitamarin, pappi Aaronin pojan, johdolla. Pidä Merarin jälkeläisten katselmus suvuittain ja perhekunnittain. Pidä kolmekymmentävuotiaiden ja sitä vanhempien katselmus, viisikymmentävuotiaisiin asti, kaikkien, joiden on palveltava toimittamalla palvelusta ilmestysmajassa. Nämä ovat uskotut heille kannettaviksi heidän toimittaessaan palvelusta ilmestysmajassa: asumuksen laudat, sen poikkitangot, pylväät ja jalustat sekä ympärillä olevan esipihan pylväät jalustoineen, vaarnoineen ja köysineen, kaikki niiden kalusto ja kaikki, mitä tarvitaan niiden hoitamiseen. Antakaa heidän hoitoonsa nimeltä mainittuina ne esineet, joiden kantaminen on heidän tehtävänään. Tämä on merarilaissukujen palvelustehtävä, mitä hyvänsä he toimittavatkin ilmestysmajassa Iitamarin, pappi Aaronin pojan, johdolla." Mooses ja Aaron sekä kansan päämiehet pitivät Kehatin jälkeläisten katselmuksen suvuittain ja perhekunnittain, kolmekymmentävuotiaiden ja sitä vanhempien, aina viisikymmentävuotiaisiin asti, kaikkien, joiden oli toimitettava palvelusta ilmestysmajassa. Heitä oli suvuittain katselmuksessa kaksituhatta seitsemänsataa viisikymmentä. Näin paljon kehatilaissuvuista oli katselmuksessa kaikkia ilmestysmajassa palvelevia, joiden katselmuksen Mooses ja Aaron pitivät sen käskyn mukaisesti, jonka Herra oli Mooseksen kautta antanut. Geersonin jälkeläisistä pidettiin katselmus suvuittain ja perhekunnittain, kolmekymmentävuotiaista ja sitä vanhemmista viisikymmentävuotiaisiin asti, kaikista, joiden oli toimitettava palvelusta ilmestysmajassa. Heitä oli katselmuksessa suvuittain ja perhekunnittain kaksituhatta kuusisataa kolmekymmentä. Niin paljon oli geersonilaisten suvuista katselmuksessa olleita, kaikkia ilmestysmajassa palvelevia, joiden katselmuksen Mooses ja Aaron pitivät Herran käskyn mukaisesti. Merarilaisten suvuista pidettiin katselmus suvuittain ja perhekunnittain, kolmekymmenvuotiaista ja sitä vanhemmista viisikymmentävuotiaisiin asti, kaikista, joiden oli toimitettava palvelusta ilmestysmajassa. Heitä oli suvuittain katselmuksessa kolmetuhatta kaksisataa. Niin paljon oli merarilaisten suvuista katselmuksessa olleita, joista Mooses ja Aaron pitivät katselmuksen sen käskyn mukaisesti, jonka Herra oli Mooseksen kautta antanut. Kaikkia katselmuksessa olleita leeviläisiä, joiden katselmuksen Mooses ja Aaron ja Israelin päämiehet pitivät suvuittain ja perhekunnittain, kolmekymmenvuotiaita ja sitä vanhempia, viisikymmentävuotiaisiin asti, kaikkia, joiden oli toimitettava palvelusta ja kantamistyötä ilmestysmajassa, oli katselmuksessa kahdeksantuhatta viisisataa kahdeksankymmentä. Sen käskyn mukaisesti, jonka Herra oli Mooseksen kautta antanut, määrättiin jokaiselle heistä oma palvelustehtävänsä ja kantamistyönsä. Tämän katselmuksen Mooses piti, kuten Herra oli häntä käskenyt. Herra puhui Moosekselle sanoen: "Käske israelilaisten karkottaa leiristä jokainen spitaalinen ja jokainen jolla on vuoto ja jokainen kuolleesta saastunut. Karkottakaa sellaiset, sekä miehet että naiset, leirin ulkopuolelle, etteivät he saastuttaisi leiriään, jossa minä asun heidän keskellään." Israelilaiset tekivät niin ja karkottivat heidät leirin ulkopuolelle, kuten Herra oli puhunut Moosekselle. Niin israelilaiset tekivät. Herra puhui Moosekselle sanoen: "Puhu israelilaisille: Jos mies tai nainen tekee synnin, minkä tahansa, jonka ihminen tekee menettelemällä uskottomasti Herraa kohtaan, ja se sielu tulee syynalaiseksi, tunnustakoon syntinsä, jonka on tehnyt, ja maksakoon velkansa täyteen määrään sekä pankoon siihen lisäksi viidennen osan sen arvosta ja antakoon sen sille, jolle hän on velkaa. Mutta jos hänellä ei ole sukulunastajaa, jolle velka olisi maksettava, maksettakoon velka Herralle papille tulevana ja sen lisäksi pässi, jolla toimitetaan syynalaiselle sovitus. Jokainen anti, mikä tahansa israelilaisten papille tuomista pyhistä lahjoista, olkoon papin. Jokaisen pyhät lahjat olkoot papille tulevat. Se, mitä joku antaa papille, olkoon papin." Herra puhui Moosekselle sanoen: "Puhu israelilaisille ja sano heille: jos jonkun miehen vaimo on pettänyt miestään olemalla hänelle uskoton ja jos joku on maannut hänen kanssaan miehen saamatta sitä tietää ja vaimo, vaikka on saastuttanut itsensä, on saanut sen salatuksi, kun ei ole todistajaa häntä vastaan eikä häntä ole teosta tavattu, mutta mustasukkaisuuden henki on vallannut miehen ja hän epäilee vaimoaan, joka onkin saastuttanut itsensä, tai jos mustasukkaisuuden henki on vallannut miehen ja hän epäilee vaimoaan, vaikka tämä ei ole saastuttanut itseään, toimittakoon seuraavasti: Mies tuokoon vaimonsa papin eteen ja uhrilahjana hänen puolestaan kymmenesosan eefa-mittaa ohrajauhoja, mutta älköön vuodattako sen päälle öljyä älköönkä panko suitsuketta, sillä se on mustasukkaisuusuhri, muistutusuhri, joka johdattaa muistoon pahan teon. Pappi tuokoon vaimon ja asettakoon hänet Herran eteen. Pappi ottakoon pyhää vettä saviastiaan, ja sitten pappi ottakoon tomua asumuksen lattialta ja pankoon veteen. Pappi asettakoon vaimon Herran eteen, päästäköön vaimon tukan hajalle ja asettakoon hänen käsiinsä muistutusuhrin, se on mustasukkaisuusuhrin, ja papin kädessä olkoon katkera kirovesi. Sitten pappi vannottakoon vaimoa ja sanokoon hänelle: 'Jos ei kukaan ole maannut kanssasi etkä ole pettänyt miestäsi ja saastuttanut itseäsi, älköön tämä katkera kirovesi vahingoittako sinua. Mutta jos olet pettänyt miehesi ja saastuttanut itsesi ja joku muu kuin miehesi on maannut kanssasi', pappi vannottakoon vaimoa kirovalalla ja sanokoon vaimolle: 'Tehköön Herra nimesi kiroukseksi ja sadatukseksi kansasi keskuudessa, kuihduttakoon Herra lanteesi ja paisuttakoon vatsasi. Menköön kirovesi sisuksiisi, niin että vatsasi paisuu ja lanteesi kuihtuvat.' Vaimo sanokoon: 'Aamen, Aamen.' Pappi kirjoittakoon nämä kiroukset ja huuhtokoon kirjoituksen kiroveteen. Sitten hän juottakoon vaimolle sen katkeran kiroveden, ja menköön kirovesi häneen, tuskaksi hänelle. Pappi ottakoon vaimon kädestä mustasukkaisuusuhrin ja toimittakoon uhrin heilutuksen Herran edessä ja tuokoon sen alttarille. Pappi ottakoon uhrista kourallisen alttariuhriosaksi ja polttakoon sen alttarilla ja juottakoon sitten vaimolle veden. Kun hän on juottanut vaimolle veden, niin, jos vaimo on saastuttanut itsensä ja ollut miehelleen uskoton, menee kirovesi häneen, hänelle tuskaksi, ja hänen vatsansa paisuu ja lanteensa kuihtuvat, ja vaimon nimi tulee kiroukseksi hänen kansansa keskuudessa. Mutta jos vaimo ei ole saastuttanut itseään, vaan on puhdas, hän ei vahingoitu, vaan pysyy hedelmällisenä. Tämä on laki mustasukkaisuudesta. Jos vaimo pettää miehensä ja saastuttaa itsensä, tai jos jonkun valtaa mustasukkaisuuden henki ja hän epäilee vaimoaan, asettakoon vaimonsa Herran eteen, ja pappi tehköön vaimolle kaiken tämän lain mukaan. Niin mies olkoon syyllisyydestä vapaa, mutta vaimo kantakoon syyllisyytensä." Herra puhui Moosekselle sanoen: "Puhu israelilaisille ja sano heille: Kun mies tai nainen tekee nasiirilupauksen vihkiytyäkseen Herralle, pidättyköön viinistä ja väkijuomasta. Älköön juoko hapanviiniä tai hapanta juomaa älköönkä mitään viinirypäleen mehua. Älköön syökö tuoreita älköönkä kuivia rypäleitä. Niin kauan kuin hänen nasiirilupauksensa kestää, älköön hän syökö mitään viiniköynnöksestä saatavaa, älköön edes raakileita tai köynnösten versoja. Niin kauan kuin hänen nasiirilupauksensa kestää, älköön partaveitsi koskettako hänen päätään. Siihen asti kunnes kuluu umpeen aika, joksi hän on vihkiytynyt Herralle, hän olkoon pyhä ja kasvattakoon päänsä hiukset pitkiksi. Niin kauan kuin hän on Herralle vihkiytynyt, älköön hän menkö kuolleen luo. Älköön hän saastuko edes isästään tai äidistään, veljestään tai sisarestaan heidän kuoltuaan, sillä hänen päässään on Jumalalle vihkiytymisen merkki. Niin kauan kuin hänen nasiirilupauksensa kestää, hän on pyhä Herralle. Jos joku odottamatta, äkkiarvaamatta kuolee hänen läheisyydessään ja hän niin saastuttaa vihityn päänsä, niin ajattakoon hiuksensa puhdistuspäivänään. Seitsemäntenä päivänä hän ne ajattakoon. Kahdeksantena päivänä hän tuokoon kaksi metsäkyyhkystä tai kaksi kyyhkysenpoikaa papille ilmestysmajan ovelle. Pappi uhratkoon toisen syntiuhriksi ja toisen polttouhriksi ja toimittakoon hänelle sovituksen kuolleen tähden tulleesta synnistä ja pyhittäköön uudelleen hänen päänsä sinä päivänä. Vihkiytyköön uudelleen Herralle nasiirilupauksensa ajaksi ja tuokoon vuoden vanhan karitsan vikauhriksi. Mutta kulunut aika jääköön ottamatta huomioon, koska hän saastutti vihkimyksensä. Tämä on nasiirilaki: Sinä päivänä, jona hänen nasiirilupauksensa aika on kulunut umpeen, tuotakoon hänet ilmestysmajan ovelle. Hän tuokoon uhrilahjanaan Herralle vuoden vanhan virheettömän karitsan polttouhriksi ja vuoden vanhan virheettömän uuhikaritsan syntiuhriksi sekä virheettömän pässin rauhanuhriksi sekä korillisen ydinjauhoista leivottuja happamattomia leipiä, öljyyn leivottuja kakkuja ja öljyllä voideltuja happamattomia rieskoja sekä niihin kuuluvan ruoka- ja juomauhrin. Pappi tuokoon ne Herran eteen ja toimittakoon hänen syntiuhrinsa ja polttouhrinsa. Mutta pässin hän uhratkoon rauhanuhriksi Herralle sekä korillisen happamattomia leipiä. Pappi toimittakoon myös hänen ruoka- ja juomauhrinsa. Nasiiri ajattakoon hiuksensa, vihkiytymisensä merkin, ilmestysmajan ovella ja ottakoon päänsä hiukset, vihkiytymisensä merkin, ja pankoon ne tuleen, joka palaa rauhanuhrin alla. Pappi ottakoon pässin keitetyn lavan ja korista happamattoman leipäkakun sekä happamattoman rieskan ja pankoon ne nasiirin käsiin, sen jälkeen kun tämä on ajattanut pois vihkiytymisensä merkin. Pappi toimittakoon niiden heilutuksen Herran edessä. Se olkoon pyhä lahja papille. Se annetaan heilutetun rintalihan ja anniksi annetun reiden lisäksi. Sen jälkeen nasiiri saakoon juoda viiniä. Tämä on laki nasiirista, joka tekee lupauksen, ja hänen uhrilahjastaan, jonka hän uhraa Herralle vihkiytymisensä tähden, sen lisäksi, mitä hän muuten saa hankituksi. Tekemänsä lupauksen mukaan hän menetelköön näin, noudattaen vihkiytymistään koskevaa lakia." Herra puhui Moosekselle sanoen: "Puhu Aaronille ja hänen pojilleen ja sano: Siunatessanne israelilaisia sanokaa heille: Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua. Herra valaiskoon kasvonsa sinulle ja olkoon sinulle armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan. Näin he laskekoot nimeni israelilaisten ylle, ja minä siunaan heitä." Kun Mooses oli nyt saanut pystytetyksi asumuksen, voidellut ja pyhittänyt sen kaikkine kalustoineen sekä voidellut ja pyhittänyt alttarin kaikkine esineineen, Israelin ruhtinaat, perhekuntien päämiehet, nimittäin heimoruhtinaat, katselmuksessa olleiden esimiehet, toivat lahjanaan Herran eteen kuudet katetut vaunut ja kaksitoista nautaa, kaksi ruhtinasta aina yhdet vaunut ja kukin ruhtinas härän. He toivat ne asumuksen eteen. Herra sanoi Moosekselle näin: "Ota ne heiltä vastaan ilmestysmajan palveluksessa käytettäviksi ja anna ne leeviläisille, kullekin hänen palvelustehtävänsä mukaisesti." Mooses otti vastaan vaunut ja naudat ja antoi ne leeviläisille. Hän antoi kahdet vaunut ja neljä nautaa Geersonin pojille heidän palvelustehtävänsä mukaisesti. Hän antoi neljät vaunut sekä kahdeksan nautaa Merarin pojille sen palvelustehtävän mukaisesti, joka heidän oli suoritettava Iitamarin, pappi Aaronin pojan, johdolla. Mutta Kehatin pojille hän ei antanut mitään, koska heidän hoidettavinaan olivat olalla kannettavat pyhät esineet. Ruhtinaat toivat vihkiäislahjoja alttaria varten sinä päivänä, jona se voideltiin, ja ruhtinaat toivat lahjansa alttarin eteen. Herra sanoi Moosekselle: "Ruhtinaat tuokoot yksitellen kukin hänelle määrättynä päivänä uhrilahjansa alttarin vihkiäisiin." Ensimmäisenä päivänä toi uhrilahjansa Nahson, Amminadabin poika, Juudan sukukunnasta. Hänen uhrilahjanaan oli hopeavati, sadan kolmenkymmenen sekelin painoinen, ja hopeamalja, joka painoi seitsemänkymmentä sekeliä pyhäkkösekelin painon mukaan, molemmat täynnä öljyllä sekoitettuja ydinjauhoja ruokauhriksi, kymmenen sekelin painoinen kultakuppi täynnä suitsuketta, mulli, pässi ja vuoden vanha karitsa polttouhriksi, vuohipukki syntiuhriksi ja rauhanuhriksi kaksi nautaa, viisi pässiä, viisi vuohipukkia ja viisi vuoden vanhaa karitsaa. Tämä oli Nahsonin, Amminadabin pojan, uhrilahja. Toisena päivänä Netanel, Suuarin poika, Isaskarin ruhtinas, toi uhrilahjansa. Hän toi uhrilahjanaan hopeavadin, sadan kolmenkymmenen sekelin painoisen, hopeamaljan, joka painoi seitsemänkymmentä sekeliä pyhäkkösekelin painon mukaan, molemmat täynnä öljyllä sekoitettuja ydinjauhoja ruokauhriksi, kymmenen sekelin painoisen kultakupin, täynnä suitsuketta, mullin, pässin ja vuoden vanhan karitsan polttouhriksi, vuohipukin syntiuhriksi ja rauhanuhriksi kaksi nautaa, viisi pässiä, viisi vuohipukkia ja viisi vuoden vanhaa karitsaa. Tämä oli Netanelin, Suuarin pojan, uhrilahja. Kolmantena päivänä Sebulonin jälkeläisten ruhtinas Eliab, Heelonin poika toi uhrilahjansa: hänen uhrilahjanaan oli hopeavati, sadan kolmenkymmenen sekelin painoinen, hopeamalja, joka painoi seitsemänkymmentä sekeliä pyhäkkösekelin painon mukaan, molemmat täynnä öljyllä sekoitettuja ydinjauhoja ruokauhriksi, kymmenen sekelin painoinen kultakuppi, täynnä suitsuketta, mulli, pässi ja vuoden vanha karitsa polttouhriksi, vuohipukki syntiuhriksi ja rauhanuhriksi kaksi nautaa, viisi pässiä, viisi vuohipukkia ja viisi vuoden vanhaa karitsaa. Tämä oli Eliabin, Heelonin pojan, uhrilahja. Neljäntenä päivänä Ruubenin jälkeläisten ruhtinas Elisur, Sedeurin poika toi uhrilahjansa: hänen uhrilahjanaan oli hopeavati, sadan kolmenkymmenen sekelin painoinen, hopeamalja, joka painoi seitsemänkymmentä sekeliä pyhäkkösekelin painon mukaan, molemmat täynnä öljyllä sekoitettuja ydinjauhoja ruokauhriksi, kymmenen sekelin painoinen kultakuppi, täynnä suitsuketta, mulli, pässi ja vuoden vanha karitsa polttouhriksi, vuohipukki syntiuhriksi ja rauhanuhriksi kaksi nautaa, viisi pässiä, viisi vuohipukkia ja viisi vuoden vanhaa karitsaa. Tämä oli Elisurin, Sedeurin pojan, uhrilahja. Viidentenä päivänä Simeonin jälkeläisten ruhtinas Selumiel, Suurisaddain poika toi uhrilahjansa: hänen uhrilahjanaan oli hopeavati, sadan kolmenkymmenen sekelin painoinen, hopeamalja, joka painoi seitsemänkymmentä sekeliä pyhäkkösekelin painon mukaan, molemmat täynnä öljyllä sekoitettuja ydinjauhoja ruokauhriksi, kymmenen sekelin painoinen kultakuppi, täynnä suitsuketta, mulli, pässi ja vuoden vanha karitsa polttouhriksi, vuohipukki syntiuhriksi ja rauhanuhriksi kaksi nautaa, viisi pässiä, viisi vuohipukkia ja viisi vuoden vanhaa karitsaa. Tämä oli Selumielin, Suurisaddain pojan, uhrilahja. Kuudentena päivänä Gaadin jälkeläisten ruhtinas Eljasaf, Deguelin poika toi uhrilahjansa: hänen uhrilahjanaan oli hopeavati, sadan kolmenkymmenen sekelin painoinen, hopeamalja, joka painoi seitsemänkymmentä sekeliä pyhäkkösekelin painon mukaan, molemmat täynnä öljyllä sekoitettuja ydinjauhoja ruokauhriksi, kymmenen sekelin painoinen kultakuppi, täynnä suitsuketta, mulli, pässi ja vuoden vanha karitsa polttouhriksi, vuohipukki syntiuhriksi ja rauhanuhriksi kaksi nautaa, viisi pässiä, viisi vuohipukkia ja viisi vuoden vanhaa karitsaa. Tämä oli Eljasafin, Deguelin pojan, uhrilahja. Seitsemäntenä päivänä Efraimin jälkeläisten ruhtinas Elisama, Ammihudin poika toi uhrilahjansa: hänen uhrilahjanaan oli hopeavati, sadan kolmenkymmenen sekelin painoinen, hopeamalja, joka painoi seitsemänkymmentä sekeliä pyhäkkösekelin painon mukaan, molemmat täynnä öljyllä sekoitettuja ydinjauhoja ruokauhriksi, kymmenen sekelin painoinen kultakuppi, täynnä suitsuketta, mulli, pässi ja vuoden vanha karitsa polttouhriksi, vuohipukki syntiuhriksi ja rauhanuhriksi kaksi nautaa, viisi pässiä, viisi vuohipukkia ja viisi vuoden vanhaa karitsaa. Tämä oli Elisaman, Ammihudin pojan, uhrilahja. Kahdeksantena päivänä Manassen jälkeläisten ruhtinas Gamliel, Pedasurin poika toi uhrilahjansa: hänen uhrilahjanaan oli hopeavati, sadan kolmenkymmenen sekelin painoinen, hopeamalja, joka painoi seitsemänkymmentä sekeliä pyhäkkösekelin painon mukaan, molemmat täynnä öljyllä sekoitettuja ydinjauhoja ruokauhriksi, kymmenen sekelin painoinen kultakuppi, täynnä suitsuketta, mulli, pässi ja vuoden vanha karitsa polttouhriksi, vuohipukki syntiuhriksi ja rauhanuhriksi kaksi nautaa, viisi pässiä, viisi vuohipukkia ja viisi vuoden vanhaa karitsaa. Tämä oli Gamlielin, Pedasurin pojan, uhrilahja. Yhdeksäntenä päivänä Benjaminin jälkeläisten ruhtinas Abidan, Gideonin poika toi uhrilahjansa: hänen uhrilahjanaan oli hopeavati, sadan kolmenkymmenen sekelin painoinen, hopeamalja, joka painoi seitsemänkymmentä sekeliä pyhäkkösekelin painon mukaan, molemmat täynnä öljyllä sekoitettuja ydinjauhoja ruokauhriksi, kymmenen sekelin painoinen kultakuppi, täynnä suitsuketta, mulli, pässi ja vuoden vanha karitsa polttouhriksi, vuohipukki syntiuhriksi ja rauhanuhriksi kaksi nautaa, viisi pässiä, viisi vuohipukkia ja viisi vuoden vanhaa karitsaa. Tämä oli Abidanin, Gideonin pojan, uhrilahja. Kymmenentenä päivänä Daanin jälkeläisten ruhtinas Ahieser, Ammisaddain poika toi uhrilahjansa: hänen uhrilahjanaan oli hopeavati, sadan kolmenkymmenen sekelin painoinen, hopeamalja, joka painoi seitsemänkymmentä sekeliä pyhäkkösekelin painon mukaan, molemmat täynnä öljyllä sekoitettuja ydinjauhoja ruokauhriksi, kymmenen sekelin painoinen kultakuppi, täynnä suitsuketta, mulli, pässi ja vuoden vanha karitsa polttouhriksi, vuohipukki syntiuhriksi ja rauhanuhriksi kaksi nautaa, viisi pässiä, viisi vuohipukkia ja viisi vuoden vanhaa karitsaa. Tämä oli Ahieserin, Ammisaddain pojan, uhrilahja. Yhdentenätoista päivänä Asserin jälkeläisten ruhtinas Pagiel, Okranin poika toi uhrilahjansa: hänen uhrilahjanaan oli hopeavati, sadan kolmenkymmenen sekelin painoinen, hopeamalja, joka painoi seitsemänkymmentä sekeliä pyhäkkösekelin painon mukaan, molemmat täynnä öljyllä sekoitettuja ydinjauhoja ruokauhriksi, kymmenen sekelin painoinen kultakuppi, täynnä suitsuketta, mulli, pässi ja vuoden vanha karitsa polttouhriksi, vuohipukki syntiuhriksi ja rauhanuhriksi kaksi nautaa, viisi pässiä, viisi vuohipukkia ja viisi vuoden vanhaa karitsaa. Tämä oli Pagielin, Okranin pojan, uhrilahja. Kahdentenatoista päivänä Naftalin jälkeläisten ruhtinas Ahira, Eenanin poika toi uhrilahjansa: hänen uhrilahjanaan oli hopeavati, sadan kolmenkymmenen sekelin painoinen, hopeamalja, joka painoi seitsemänkymmentä sekeliä pyhäkkösekelin painon mukaan, molemmat täynnä öljyllä sekoitettuja ydinjauhoja ruokauhriksi, kymmenen sekelin painoinen kultakuppi, täynnä suitsuketta, mulli, pässi ja vuoden vanha karitsa polttouhriksi, vuohipukki syntiuhriksi ja rauhanuhriksi kaksi nautaa, viisi pässiä, viisi vuohipukkia ja viisi vuoden vanhaa karitsaa. Tämä oli Ahiran, Eenanin pojan, uhrilahja. Nämä olivat ne vihkiäislahjat, jotka Israelin ruhtinaat antoivat alttaria varten sinä päivänä, jona se voideltiin: kaksitoista hopeavatia, kaksitoista maljaa, kaksitoista kultakuppia, kukin hopeavati sadan kolmenkymmenen sekelin ja kukin malja seitsemänkymmenen sekelin painoinen. Näissä astioissa oli siis hopeaa yhteensä kaksituhatta neljäsataa sekeliä pyhäkkösekelin painon mukaan. Kultakuppeja oli kaksitoista, täynnä suitsuketta, kukin kuppi kymmenen sekelin painoinen pyhäkkösekelin painon mukaan. Kupeissa oli siis kultaa yhteensä sata kaksikymmentä sekeliä. Polttouhrieläimiä oli yhteensä: kaksitoista härkää, kaksitoista pässiä, kaksitoista vuoden vanhaa karitsaa sekä niihin kuuluva ruokauhri. Syntiuhripukkeja oli kaksitoista. Rauhanuhrieläimiä oli yhteensä kaksikymmentä neljä härkää, kuusikymmentä pässiä, kuusikymmentä vuohipukkia ja kuusikymmentä vuoden vanhaa karitsaa. Nämä olivat ne vihkiäislahjat, jotka annettiin alttaria varten, sen jälkeen kun se oli voideltu. Kun Mooses sitten meni ilmestysmajaan puhumaan Herran kanssa, hän kuuli äänen, joka puhutteli häntä lain arkin päällä olevalta armoistuimelta, molempien kerubien välistä. Silloin Herra puhui hänelle. Herra puhui Moosekselle sanoen: "Puhu Aaronille ja sano hänelle: kun nostat lamput paikoilleen, niin valaiskoot nuo seitsemän lamppua seitsenhaaraisen lampun edustaa." Aaron teki niin. Hän nosti lamput valaisemaan seitsenhaaraisen lampun edustaa, kuten Herra oli Moosesta käskenyt. Seitsenhaarainen lamppu oli tehty näin: se oli kullasta, taottua tekoa, myös sen jalka ja kukkalehdet olivat taottua tekoa. Aivan sen kaavan mukaan, jonka Herra oli Moosekselle näyttänyt, hän teki seitsenhaaraisen lampun. Herra puhui Moosekselle sanoen: "Ota leeviläiset israelilaisten keskuudesta ja puhdista heidät. Puhdistaaksesi heidät tee näin: Pirskota heihin synnistä puhdistavaa vettä, ja ajattakoot he koko ruumiinsa partaveitsellä ja peskööt vaatteensa ja puhdistakoot itsensä. Sitten ottakoot mullin sekä siihen kuuluvana ruokauhrina öljyllä sekoitettuja ydinjauhoja. Ota toinen mulli syntiuhriksi. Tuo sitten leeviläiset ilmestysmajan eteen sekä kokoa kaikki Israelin kansa. Kun olet tuonut leeviläiset Herran eteen, israelilaiset laskekoot kätensä leeviläisten päälle. Sitten Aaron toimittakoon leeviläisille israelilaisten puolesta heilutuksen Herran edessä, että he kelpaisivat Herran palvelukseen. Mutta leeviläiset laskekoot kätensä mullien pään päälle. Valmista sitten toinen syntiuhriksi ja toinen polttouhriksi Herralle toimittaaksesi sovituksen leeviläisille. Aseta sitten leeviläiset Aaronin ja hänen poikiensa eteen ja toimita heille heilutus Herran edessä. Erota leeviläiset israelilaisten keskuudesta, että leeviläiset olisivat palveluksessani. Sen jälkeen leeviläiset menkööt palvelemaan ilmestysmajaa, sitten kun sinä olet puhdistanut heidät ja toimittanut heille heilutuksen. Sillä he ovat kokonaan annetut palvelukseeni israelilaisten keskuudesta. Kaiken sen sijaan, joka avaa äidinkohdun, israelilaisten kaikkien esikoisten sijaan, minä olen heidät ottanut palvelukseeni. Sillä jokainen esikoinen israelilaisten keskuudessa, niin ihmisten kuin karjankin, on minun. Sinä päivänä, jona minä surmasin kaikki Egyptin maan esikoiset, minä pyhitin heidät itselleni. Minä otin leeviläiset israelilaisten kaikkien esikoisten sijaan. Minä annoin leeviläiset Aaronille ja hänen pojilleen palvelijoiksi, israelilaisten keskuudesta, suorittamaan israelilaisten puolesta palvelusta ilmestysmajassa ja toimittamaan israelilaisille sovitusta. Niin israelilaisia ei kohtaa rangaistus siitä, että lähestyvät pyhäkköä. Mooses ja Aaron ja koko Israelin kansa tekivät leeviläisille kaiken, kuten Herra oli antanut Moosekselle käskyn leeviläisistä. Niin israelilaiset heille tekivät. Sitten leeviläiset puhdistautuivat synnistä ja pesivät vaatteensa. Aaron toimitti heille heilutuksen Herran edessä, ja Aaron toimitti heille sovituksen heidän puhdistamisekseen. Sen jälkeen leeviläiset menivät toimittamaan palvelustaan ilmestysmajassa Aaronin ja hänen poikiensa edessä. Niin kuin Herra oli antanut Moosekselle käskyn leeviläisistä, niin heille tehtiin. Herra puhui Moosekselle sanoen: "Tämä olkoon voimassa leeviläisistä: Kaksikymmentäviisivuotiaat ja sitä vanhemmat menkööt palvelemaan ja toimittamaan palvelusta ilmestysmajassa. Mutta viidennestäkymmenennestä ikävuodesta alkaen leeviläinen olkoon palveluksesta vapaa älköönkä enää palvelko, vaan auttakoon veljiään heidän tehtäviensä hoitamisessa ilmestysmajassa, mutta palvelusta hän älköön enää toimittako. Järjestä näin leeviläisille heidän tehtävänsä." Herra puhui Moosekselle Siinain erämaassa seuraavana vuotena siitä, kun he olivat lähteneet Egyptin maasta, sen vuoden ensimmäisessä kuussa, sanoen: "Israelilaiset viettäkööt pääsiäisen sille määrättynä aikana. Tämän kuukauden neljäntenätoista päivänä, iltahämärässä, viettäkää se sille määrättynä aikana. Viettäkää se kaikkien sitä koskevien käskyjen ja säädösten mukaan." Mooses käski israelilaisten viettää pääsiäistä. Niin he viettivät pääsiäisen ensimmäisessä kuussa, kuukauden neljäntenätoista päivänä iltahämärässä, Siinain erämaassa. Israelilaiset tekivät kaiken, niin kuin Herra oli Moosesta käskenyt. Mutta siellä oli miehiä, jotka olivat saastuneet kuolleesta eivätkä voineet viettää pääsiäistä sinä päivänä. Niin he astuivat sinä päivänä Mooseksen ja Aaronin eteen. Miehet sanoivat hänelle: "Me olemme saastuneet kuolleesta. Miksi meitä estetään tuomasta Herralle uhrilahjaa sen määräaikana israelilaisten keskuudessa?" Mooses sanoi heille: "Jääkää tähän, minä menen kuulemaan, mitä Herra teistä säätää." Herra puhui Moosekselle sanoen: "Puhu israelilaisille näin: Jos joku teistä tai teidän jälkeläisistänne on saastunut kuolleesta tai on kaukana matkalla, viettäköön kuitenkin pääsiäistä Herran kunniaksi. Viettäkööt sitä toisen kuukauden neljäntenätoista päivänä iltahämärässä. Happamattoman leivän ja katkerien yrttien kanssa he syökööt pääsiäislampaan. Älkööt jättäkö siitä mitään seuraavaan aamuun älköötkä he siitä luuta rikkoko. Kaikkien pääsiäistä koskevien käskyjen mukaan he viettäkööt sitä. Mutta se mies, joka on puhdas eikä ole matkoilla ja kuitenkin jättää pääsiäisen viettämättä, hävitettäköön kansastaan, koska hän ei tuonut uhrilahjaa Herralle sille määrättynä aikana. Se mies tulee syynalaiseksi. Jos taas muukalainen asuu luonanne ja tahtoo viettää pääsiäistä Herran kunniaksi, viettäköön sitä pääsiäistä koskevien käskyjen ja säädösten mukaan. Samat käskyt olkoot teillä, niin muukalaisella kuin maassa syntyneelläkin." Mutta sinä päivänä, jona asumus pystytettiin, peitti pilvi asumuksen, lain majan, ja illalla näkyi asumuksen päällä kuin tulen hohde aina aamuun asti. Niin oli aina: pilvi peitti sen päivällä ja tulen hohde yöllä. Niin usein kuin pilvi kohosi majan päältä, israelilaiset lähtivät liikkeelle. Siihen, mihin pilvi laskeutui, israelilaiset leiriytyivät. Herran käskyn mukaan israelilaiset lähtivät liikkeelle, ja Herran käskyn mukaan israelilaiset leiriytyivät. He olivat leiriytyneinä, niin kauan kuin pilvi pysyi asumuksen päällä. Kun pilvi viipyi asumuksen päällä useampia päiviä, noudattivat israelilaiset, mitä Herra oli käskenyt heidän noudattaa, eivätkä lähteneet liikkeelle. Mutta joskus pilvi viipyi asumuksen päällä vain muutamia päiviä. Silloinkin he Herran käskyn mukaan olivat leiriytyneinä ja lähtivät Herran käskyn mukaan liikkeelle. Joskus pilvi pysyi paikallaan vain illasta aamuun ja kohosi aamulla. Silloinkin he lähtivät liikkeelle. Tai jos pilvi pysyi päivän ja yön ja sitten kohosi, niin he lähtivät liikkeelle. Tai kun pilvi viipyi pysyen asumuksen päällä pari päivää tai kuukauden tai vielä pidemmän ajan, niin israelilaiset olivat leiriytyneinä eivätkä lähteneet liikkeelle. Mutta kun se kohosi, he lähtivät liikkeelle. Herran käskyn mukaan he leiriytyivät ja Herran käskyn mukaan he lähtivät liikkeelle. He noudattivat, mitä Herra Mooseksen kautta oli käskenyt heidän noudattaa. Herra puhui Moosekselle sanoen: "Tee itsellesi kaksi hopeatorvea, tee ne taottua tekoa, käyttääksesi niitä kansan koolle kutsumiseen ja leirien liikkeellepanoon. Kun niihin molempiin puhalletaan, kokoontukoon koko kansa luoksesi ilmestysmajan oven edustalle. Mutta kun ainoastaan toiseen puhalletaan, kokoontukoot sinun luoksesi ruhtinaat, Israelin heimojen päämiehet. Mutta kun puhallatte hälytyssoiton, silloin lähtekööt itään päin leiriytyneet leirit liikkeelle. Kun puhallatte toistamiseen hälytyssoiton, lähtekööt etelään päin leiriytyneet leirit liikkeelle. Hälytyssoitto puhallettakoon liikkeelle lähdettäessä. Seurakuntaa koolle kutsuttaessa puhaltakaa torveen hälytyssoittoa soittamatta. Aaronin pojat, papit, puhaltakoot näitä torvia. Tämä olkoon teille ikuinen säädös sukupolvesta sukupolveen. Kun te maassanne lähdette taisteluun vihollista vastaan, joka teitä ahdistaa, soittakaa torvilla hälytys. Silloin te muistutte Herran, Jumalanne, mieleen ja pelastutte vihollisistanne. Ilopäivinänne sekä juhlinanne sekä uudenkuun päivinä puhaltakaa torviin uhratessanne poltto- ja rauhanuhrejanne, niin ne saattavat teidän Jumalanne muistamaan teitä. Minä olen Herra, teidän Jumalanne." Toisen vuoden toisen kuukauden kahdentenakymmenentenä päivänä pilvi kohosi lain asumuksen päältä. Silloin israelilaiset lähtivät liikkeelle, leiri leirin jälkeen, Siinain erämaasta, ja pilvi pysähtyi Paaranin erämaassa. Niin he ensi kerran lähtivät liikkeelle sillä tavoin, kuten Herra oli Mooseksen kautta käskenyt. Juudan jälkeläisten leirin lippukunta lähti ensimmäisenä joukkona liikkeelle osastoittain, ja tätä osastoa johti Nahson, Amminadabin poika. Isaskarin jälkeläisten sukukuntaosastoa johti Netanel, Suuarin poika. Sebulonin jälkeläisten sukukuntaosastoa johti Eliab, Heelonin poika. Kun asumus oli purettu, lähtivät liikkeelle Geersonin pojat ja Merarin pojat, jotka kantoivat asumusta. Sitten lähti Ruubenin leirin lippukunta liikkeelle osastoittain. Tätä osastoa johti Elisur, Sedeurin poika. Simeonin jälkeläisten sukukuntaosastoa johti Selumiel, Suurisaddain poika. Gaadin jälkeläisten sukukuntaosastoa johti Eljasaf, Deguelin poika. Sitten lähtivät kehatilaiset liikkeelle kantaen pyhiä esineitä. Asumus pantiin pystyyn ennen kuin he saapuivat perille. Sitten lähti Efraimin jälkeläisten leirin lippukunta liikkeelle osastoittain. Tätä osastoa johti Elisama, Ammihudin poika. Manassen jälkeläisten sukukuntaosastoa johti Gamliel, Pedasurin poika. Benjaminin jälkeläisten sukukuntaosastoa johti Abidan, Gideonin poika. Sitten lähti Daanin jälkeläisten leirin lippukunta liikkeelle kaikkien leirien jälkijoukkona, osastoittain. Tätä osastoa johti Ahieser, Ammisaddain poika. Asserin jälkeläisten sukukuntaosastoa johti Pagiel, Okranin poika. Naftalin jälkeläisten sukukuntaosastoa johti Ahira, Eenanin poika. Tällainen oli israelilaisten liikkeellelähtö osastoittain. Niin he lähtivät liikkeelle. Mooses puhui Hoobabille, midianilaisen Reguelin, Mooseksen apen, pojalle: "Me lähdemme siihen paikkaan, josta Herra on sanonut: 'Sen minä annan teille.' Lähde kanssamme, niin me palkitsemme sinut hyvin, sillä Herra on luvannut hyvää Israelille." Mutta hän vastasi hänelle: "En lähde, vaan minä menen omaan maahani ja sukuni luo." Niin Mooses sanoi: "Älä jätä meitä, sillä sinähän tiedät, mihin meidän sopii leiriytyä erämaassa. Ryhdy siis meille oppaaksi. Jos lähdet kanssamme, me annamme sinun saada osasi siitä hyvästä, minkä Herra meille suo." Niin he lähtivät liikkeelle Herran vuoren luota ja vaelsivat kolme päivämatkaa. Herran liitonarkki kulki heidän edellään kolme päivämatkaa etsimässä heille levähdyspaikkaa. Herran pilvi oli heidän päällään päivällä, kun he lähtivät leiristä liikkeelle. Kun arkki lähti liikkeelle, Mooses lausui: "Nouse, Herra, hajaantukoot vihollisesi, ja vihamiehesi paetkoot sinua." Kun arkki laskettiin maahan, hän lausui: "Palaa, Herra, Israelin heimojen monituhatpäisen joukon luo." Mutta kansa tuskitteli. Se oli paha Herran korvissa. Sen kuullessaan Herra vihastui, ja Herran tuli syttyi heidän keskelleen. Se kulutti ulommaisen osan leiriä. Silloin kansa huusi Moosesta apuun. Niin Mooses rukoili Herraa, ja tuli alkoi sammua. Paikan nimeksi pantiin Tabeera, koska Herran tuli oli syttynyt siellä heidän keskelleen. Mutta heidän joukossaan olleelle sekakansalle tuli kova ruuan himo. Silloin israelilaisetkin rupesivat jälleen valittamaan, sanoen: "Voi, jospa meillä olisi lihaa syödäksemme! Me muistelemme kaloja, joita söimme Egyptissä ilmaiseksi, kurkkuja, meloneja, ruohosipulia, sipulia ja valkosipulia. Mutta nyt sielumme nääntyy, koska täällä ei ole silmillemme mitään muuta kuin mannaa." Manna oli korianterin siemenen kaltaista ja bedellion-pihkan näköistä. Kansa riensi sitä kokoamaan ja jauhoi sitä käsikivillä tai survoi huhmaressa. Sitten he keittivät sitä padassa ja valmistivat siitä leipiä. Sen maku oli samanlainen kuin öljyleivoksen. Kasteen laskeutuessa yöllä leiriin laskeutui siihen mannakin. Mooses kuuli, kuinka kansa ja jokainen sukukunta vaikeroi, kukin telttansa ovella. Silloin Herra vihastui kovin. Se oli paha myös Mooseksen silmissä. Mooses sanoi Herralle: "Miksi olet tehnyt niin pahoin palvelijallesi, ja miksi en ole saanut armoa silmiesi edessä, koska olet pannut kaiken tämän kansan taakakseni? Olenko minä kaiken tämän kansan äiti tai isä, koska käsket minua kantamaan sitä sylissäni, niin kuin hoitaja kantaa imeväistä lasta, siihen maahan, jonka olet valalla vannoen luvannut heidän isilleen? Mistä minulla on lihaa antaa kaikelle tälle kansalle, kun he ahdistavat minua itkullaan sanoen: 'Anna meille lihaa syödäksemme'? En minä jaksa yksinäni kantaa koko tätä kansaa, sillä se on minulle liian raskas. Jos näin aiot kohdella minua, surmaa minut mieluummin, jos olen saanut armon silmiesi edessä, ja päästä minut tätä kurjuutta näkemästä." Silloin Herra puhui Moosekselle: "Kutsu kokoon minua varten seitsemänkymmentä miestä Israelin vanhimpia, jotka tiedät kansan vanhimmiksi ja päällysmiehiksi. Tuo heidät ilmestysmajalle. Asettukoot he sinne kanssasi. Minä astun sitten alas ja puhun siellä kanssasi ja otan henkeä, joka sinussa on, ja annan heille. Siten he voivat auttaa sinua kansataakan kantamisessa, ettei sinun tarvitse kantaa sitä yksinäsi. Mutta kansalle sano: Pyhittäytykää huomiseksi, niin saatte syödä lihaa, koska itkitte Herran kuullen, sanoen: 'Voi, jospa meillä olisi lihaa syödäksemme! Egyptissä meidän oli hyvä olla.' Herra antaa nyt teille lihaa syödäksenne. Siinä ei ole teillä syömistä ainoastaan päiväksi tai kahdeksi, tai viideksi tai kymmeneksi tai kahdeksikymmeneksi päiväksi, vaan kuukauden päiviksi, kunnes ette enää siedä sen hajua ja se iljettää teitä. Sillä te olette pitäneet halpana Herran, joka on keskellänne, ja vaikeroineet hänen edessään sanoen: 'Miksi lähdimme Egyptistä!'" Mooses vastasi: "Kuusisataa tuhatta jalkamiestä on kansaa, jonka keskuudessa minä elän, ja kuitenkin sinä sanot: 'Minä annan heille lihaa, niin että heillä on sitä syödä kuukauden päivät.' Onko lampaita ja nautoja teurastettaviksi heille, niin että heille riittää, vai kootaanko heille kaikki meren kalat, niin että heille riittää?" Mutta Herra sanoi Moosekselle: "Onko Herran käsi lyhyt? Nyt saat nähdä, toteutuuko sinulle minun sanani vai ei." Niin Mooses meni ulos ja kertoi kansalle Herran sanat. Sitten hän kutsui kokoon seitsemänkymmentä miestä kansan vanhimpia ja asetti heidät majan ympärille. Silloin Herra astui alas pilvessä ja puhutteli häntä, otti henkeä, joka hänessä oli, ja antoi sitä niille seitsemällekymmenelle vanhimmalle. Kun henki laskeutui heihin, he profetoivat, mutta sen jälkeen he eivät enää profetoineet. Mutta leiriin oli heitä jäänyt kaksi miestä, toisen nimi oli Eldad ja toisen nimi Meedad. Heihinkin henki laskeutui, sillä hekin olivat luetteloon merkityt, vaikka eivät olleet lähteneet majalle. Nämä profetoivat leirissä. Silloin riensi muuan nuorukainen ja ilmoitti Moosekselle sanoen: "Eldad ja Meedad profetoivat leirissä." Mutta Joosua, Nuunin poika, joka oli ollut Mooseksen palvelija nuoruudestaan asti, puuttui puheeseen sanoen: "Oi, herrani Mooses, kiellä heitä!" Mutta Mooses vastasi hänelle: "Oletko kateellinen minun puolestani? Oi, jospa koko Herran kansa olisi profeettoja, niin että Herra antaisi Henkensä heihin!" Sitten Mooses siirtyi takaisin leiriin ja hänen kanssaan Israelin vanhimmat. Mutta Herran lähettämä tuuli nousi ja ajoi edellään viiriäisiä mereltä päin ja painoi niitä leiriin päivämatkan laajuudelta joka suunnalle leiristä, lähes kahden kyynärän korkeuteen maasta. Silloin kansa ryhtyi kokoamaan viiriäisiä ja kokosi niitä koko sen päivän ja koko yön ja koko seuraavan päivän. Vähin määrä, jonka joku sai kootuksi, oli kymmenen hoomer-mittaa. He levittivät niitä pitkin leiriä kuivumaan. Mutta lihan vielä ollessa heidän hampaissaan, ennen kuin se oli syöty loppuun, syttyi Herran viha kansaa kohtaan, ja Herra tuotti kansalle hyvin suuren surman. Sen paikan nimeksi pantiin Kibrot-Hattaava, koska sinne haudattiin kansasta ne, jotka olivat antautuneet halunsa valtaan. Kibrot-Hattaavasta kansa lähti liikkeelle Haserotia kohti ja pysähtyi Haserotiin. Mutta Mirjam ja Aaron parjasivat Moosesta kuusilaisen naisen tähden, jonka Mooses oli ottanut vaimokseen. Hän oli näet ottanut vaimokseen kuusilaisen naisen. He sanoivat: "Ainoastaan Mooseksen kauttako Herra puhuu? Eikö hän puhu myös meidän kauttamme?" Herra kuuli sen. Mutta Mooses oli hyvin nöyrä mies, nöyrempi kuin kukaan toinen ihminen maan päällä. Niin yhtäkkiä Herra sanoi Moosekselle, Aaronille ja Mirjamille: "Menkää kaikki kolme ilmestysmajalle." Niin he kaikki kolme menivät sinne. Silloin Herra astui alas pilvenpatsaassa, asettui majan ovelle ja kutsui Aaronia ja Mirjamia. Molemmat menivät sinne. Herra sanoi: "Kuulkaa minun sanani. Jos keskuudessanne on profeetta, niin minä ilmestyn hänelle näyssä, puhun hänen kanssaan unessa. Niin ei ole minun palvelijani Mooses. Hän on uskollinen koko minun talossani. Hänen kanssaan minä puhun suusta suuhun, avoimesti enkä peitetyin sanoin, ja hän saa katsella Herran muotoa. Miksi siis rohkenitte puhua palvelijaani Moosesta vastaan?" Niin Herran viha syttyi heitä kohtaan, ja hän meni pois. Kun pilvi oli poistunut majan päältä, niin, katso, Mirjam oli lumivalkea spitaalista. Aaron kääntyi Mirjamiin päin, ja katso, tämä oli spitaalinen. Silloin Aaron sanoi Moosekselle: "Oi, herrani! Älä pane meidän päällemme syntiä, jonka olemme tyhmyydessä tehneet. Älä anna hänen jäädä kuolleen sikiön kaltaiseksi, sellaiseksi, jonka ruumis on puoleksi mädännyt, kun se tulee äitinsä kohdusta." Silloin Mooses huusi Herran puoleen sanoen: "Oi, Jumala! Paranna hänet!" Herra vastasi Moosekselle: "Jos hänen isänsä olisi sylkenyt häntä silmille, eikö hänen olisi ollut hävettävä seitsemän päivää? Olkoon hän nyt suljettuna leirin ulkopuolelle seitsemäksi päiväksi, ja sitten pääsköön takaisin." Niin Mirjam oli suljettuna leirin ulkopuolelle seitsemäksi päiväksi eikä kansa lähtenyt liikkeelle, ennen kuin Mirjam oli tuotu takaisin. Sen jälkeen kansa lähti liikkeelle Haserotista ja leiriytyi Paaranin erämaahan. Herra puhui Moosekselle sanoen: "Lähetä miehiä vakoilemaan Kanaanin maata, jonka minä annan israelilaisille. Lähettäkää mies kustakin isien sukukunnasta, ainoastaan niitä, jotka ovat ruhtinaita heidän keskuudessaan." Mooses lähetti heidät Paaranin erämaasta Herran käskyn mukaan. Miehet olivat kaikki israelilaisten päämiehiä. Nämä olivat heidän nimensä: Ruubenin sukukunnasta Sammua, Sakkurin poika, Simeonin sukukunnasta Saafat, Hoorin poika, Juudan sukukunnasta Kaaleb, Jefunnen poika, Isaskarin sukukunnasta Jigal, Joosefin poika, Efraimin sukukunnasta Hoosea, Nuunin poika, Benjaminin sukukunnasta Palti, Raafun poika, Sebulonin sukukunnasta Gaddiel, Soodin poika, Manassen sukukunnasta Joosefin sukukuntaa Gaddi, Suusin poika, Daanin sukukunnasta Ammiel, Gemallin poika, Asserin sukukunnasta Setur, Miikaelin poika, Naftalin sukukunnasta Nahbi, Vofsin poika, Gaadin sukukunnasta Genuel, Maakin poika. Nämä olivat niiden miesten nimet, jotka Mooses lähetti vakoilemaan maata. Mooses antoi Hoosealle, Nuunin pojalle, nimen Joosua. Lähettäessään heidät vakoilemaan Kanaanin maata Mooses sanoi heille: "Lähtekää nyt Etelämaahan ja nouskaa vuoristoon ja katselkaa, millainen maa on ja millainen kansa, joka siinä asuu, onko se voimakas vai heikko, onko sitä vähän vai paljon, ja millainen maa on, jossa se asuu, onko se hyvä vai huono, ja millaiset ovat ne kaupungit, joissa se asuu, ovatko ne avonaisia kyliä vai varustettuja kaupunkeja. Katselkaa, millaista maa on, onko se lihavaa vai laihaa, onko siinä puita vai ei. Olkaa rohkealla mielellä ja ottakaa mukaanne sen maan hedelmiä." Oli näet se aika, jolloin ensimmäiset rypäleet kypsyivät. Niin he lähtivät sinne ja vakoilivat maata Siinin erämaasta Rehobiin asti, josta mennään Hamatiin. He lähtivät Negeviin ja tulivat Hebroniin, jossa asuivat Ahiman, Seesai ja Talmai, Anakin jälkeläiset. Hebron oli rakennettu seitsemän vuotta ennen Egyptin Sooania. He tulivat Rypälelaaksoon. Sieltä he leikkasivat viiniköynnöksen, jossa oli rypäleterttu. Kahden miehen täytyi kantaa sitä korennolla. Samoin he ottivat granaattiomenia ja viikunoita. Paikka nimitettiin Rypälelaaksoksi, rypäleen tähden, jonka israelilaiset sieltä leikkasivat. He palasivat maata vakoilemasta neljänkymmenen päivän kuluttua. He vaelsivat ja tulivat Mooseksen, Aaronin ja kaiken Israelin kansan luo Paaranin erämaahan Kaadekseen. He tekivät heille ja kaikelle kansalle selkoa matkastaan ja näyttivät heille sen maan hedelmiä. He kertoivat hänelle sanoen: "Me menimme siihen maahan, jonne meidät lähetit. Se tosiaan vuotaa maitoa ja hunajaa, ja tällaisia ovat sen hedelmät. Mutta kansa, joka siinä maassa asuu, on voimakasta, ja kaupungit ovat lujasti varustettuja ja hyvin suuria. Näimmepä siellä Anakin jälkeläisiäkin. Amalekilaiset asuvat Negevissä ja heettiläiset, jebusilaiset ja amorilaiset asuvat vuoristossa. Kanaanilaiset taas asuvat meren rannalla ja Jordanin varsilla." Kaaleb koetti tyynnyttää kansaa niskoittelemasta Moosesta vastaan ja sanoi: "Menkäämme sittenkin sinne ja ottakaamme se haltuumme, sillä varmasti me sen voitamme." Mutta miehet, jotka olivat käyneet siellä hänen kanssaan, sanoivat: "Emme me kykene käymään sen kansan kimppuun, sillä se on meitä voimakkaampi." Niin he saattoivat israelilaisten keskuudessa pahaan huutoon sen maan, jota olivat olleet vakoilemassa, sanoessaan: "Maa, jota olemme kierrelleet ja vakoilleet, on maa, joka syö omia asukkaitaan. Kaikki kansa, jota siellä näimme, oli kookasta väkeä. Näimmepä siellä jättiläisiäkin, Anakin jättiläisheimon jälkeläisiä. Me olimme mielestämme kuin heinäsirkkoja. Sellaisia me heistäkin olimme." Silloin koko kansa alkoi huutaa ja parkua, ja kansa itki sen yön. Kaikki israelilaiset niskoittelivat Moosesta ja Aaronia vastaan, ja koko kansa sanoi heille: "Jospa olisimme kuolleet Egyptin maahan tai tähän erämaahan! Jospa olisimme kuolleet! Miksi Herra viekään meitä tuohon maahan, jossa me kaadumme miekkaan ja vaimomme ja lapsemme joutuvat vihollisen saaliiksi! Eikö meidän olisi parempi palata Egyptiin?" He puhuivat toinen toiselleen: "Valitkaamme johtaja ja palatkaamme Egyptiin." Silloin Mooses ja Aaron lankesivat kasvoilleen Israelin kansan koko seurakunnan eteen. Mutta Joosua, Nuunin poika, ja Kaaleb, Jefunnen poika, jotka olivat olleet mukana maata vakoilemassa, repäisivät vaatteensa ja puhuivat kaikelle israelilaisten seurakunnalle näin: "Maa, jota kävimme vakoilemassa, on hyvin ihana maa. Jos Herra on meille suosiollinen, hän vie meidät siihen maahan ja antaa sen meille, maan, joka vuotaa maitoa ja hunajaa. Älkää vain kapinoiko Herraa vastaan älkääkä pelätkö sen maan kansaa, sillä heitä ei ole meille kuin suupalaksi. Heidän varjelijansa on väistynyt heistä, mutta meidän kanssamme on Herra. Älkää te heitä pelätkö." Silloin koko seurakunta vaati heitä kivitettäviksi, mutta Herran kirkkaus ilmestyi kaikille israelilaisille ilmestysmajassa. Herra sanoi Moosekselle: "Kuinka kauan tämä kansa pitää minua pilkkanaan eikä usko minuun, huolimatta kaikista tunnusteoista, jotka olen tehnyt sen keskuudessa? Minä tuhoan sen rutolla ja hävitän sen perin juurin, mutta sinusta minä teen suuremman ja väkevämmän kansan, kuin se on." Mutta Mooses sanoi Herralle: "Ovathan egyptiläiset kuulleet, että sinä voimallasi olet vienyt tämän kansan heidän keskeltään. He ovat puhuneet siitä sen maan asukkaille. Hekin ovat siis kuulleet, että sinä, Herra, olet tämän kansan keskellä, sinä Herra, joka olet sille ilmestynyt silmästä silmään, ja että sinun pilvesi pysyy heidän päällään ja että sinä kuljet heidän edellään pilvenpatsaassa päivin ja tulenpatsaassa öin. Mutta jos sinä nyt surmaat tämän kansan, niin kuin yhden miehen, niin kansat, jotka saavat kuulla sitä kerrottavan sinusta, sanovat näin: 'Koska Herra ei kyennyt viemään tätä kansaa siihen maahan, jonka hän oli heille valalla vannoen luvannut, tappoi hän heidät erämaahan.' Osoittautukoon nyt sinun suuri voimasi, Herra, kuten olet puhunut sanoen: 'Herra on pitkämielinen ja suuri armossa, hän antaa anteeksi pahat teot ja rikokset, mutta ei jätä niitä rankaisematta, vaan kostaa isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen.' Anna siis anteeksi tämän kansan pahat teot suuressa armossasi, niin kuin sinä olet ennenkin antanut anteeksi tälle kansalle, Egyptistä tänne saakka." Herra vastasi: "Minä annan anteeksi, niin kuin sinä olet anonut. Mutta niin totta kuin minä elän, ja niin totta kuin Herran kirkkaus on täyttävä kaiken maan: ei kukaan niistä miehistä, jotka ovat nähneet kirkkauteni ja tunnustekoni, jotka minä olen tehnyt Egyptissä ja tässä erämaassa, mutta kuitenkin nyt jo kymmenen kertaa ovat minua kiusanneet eivätkä ole kuulleet ääntäni, ei yksikään heistä ole näkevä sitä maata, jonka minä valalla vannoen lupasin heidän isilleen. Ei yksikään pilkkaajistani ole sitä näkevä. Mutta koska minun palvelijassani Kaalebissa on toinen henki, niin että hän on seurannut minua uskollisesti, niin hänet minä vien siihen maahan, jossa hän kävi, ja hänen jälkeläisensä saavat sen omakseen. Mutta koska amalekilaiset ja kanaanilaiset asuvat laaksoissa, kääntykää huomenna toisaalle ja painukaa erämaahan, Kaislameren tietä." Herra puhui Moosekselle ja Aaronille sanoen: "Kuinka kauan tämä paha joukko niskoittelee minua vastaan? Minä olen kuullut, kuinka israelilaiset niskoittelevat minua vastaan. Sano heille: Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, aivan niin kuin te olette minulle puhuneet, niin minä teille teen. Tähän erämaahan kaatuvat teidän ruumiinne, teidän kaikkien, jotka olette katselmuksessa olleet, niin monta kuin teitä on kaksikymmenvuotiaita ja sitä vanhempia, jotka olette niskoitelleet minua vastaan. Totisesti, te ette pääse siihen maahan, jonka minä olen kättä kohottaen luvannut antaa teille asuinsijaksi, ei kukaan teistä, paitsi Kaaleb, Jefunnen poika, ja Joosua, Nuunin poika. Mutta teidän lapsenne, joiden sanoitte joutuvan vihollisen saaliiksi, heidät minä vien sinne, ja he saavat tulla tuntemaan sen maan, jota te halveksitte. Mutta teidän ruumiinne kaatuvat tähän erämaahan, ja teidän lastenne täytyy harhailla paimentolaisina tässä erämaassa neljäkymmentä vuotta ja kärsiä uskottomuutenne tähden, kunnes ruumiinne ovat maatuneet tähän erämaahan. Niin kuin te neljäkymmentä päivää vakoilitte maata, niin saatte nyt, päivä vuodeksi luettuna, neljäkymmentä vuotta kärsiä pahoista teoistanne ja tulla tuntemaan, mitä se on, että minä käännyn teistä pois. Minä, Herra, olen puhunut. Totisesti, niin minä teen tälle pahalle kansalle, joka on käynyt kapinoimaan minua vastaan: he hukkuvat tähän erämaahan, tänne he kuolevat." Mutta ne miehet, jotka Mooses oli lähettänyt maata vakoilemaan ja jotka palattuaan olivat saattaneet koko kansan niskoittelemaan häntä vastaan saattamalla sen maan pahaan huutoon, ne miehet, jotka olivat saattaneet sen maan pahaan huutoon, kuolivat äkkikuolemalla Herran edessä. Mutta Joosua, Nuunin poika, ja Kaaleb, Jefunnen poika, jäivät eloon niistä miehistä, jotka olivat käyneet maata vakoilemassa. Mooses puhui tämän kaikille israelilaisille. Niin kansa tuli kovin murheelliseksi. He nousivat varhain seuraavana aamuna lähteäkseen ylös vuoristoon ja sanoivat: "Katso, tässä olemme. Lähdemme siihen paikkaan, josta Herra on puhunut, sillä olemme syntiä tehneet." Mutta Mooses sanoi: "Minkä tähden te nyt käytte rikkomaan Herran käskyä? Ei se onnistu. Älkää lähtekö sinne, sillä Herra ei ole keskellänne. Älkää lähtekö, etteivät vihollisenne voittaisi teitä. Sillä amalekilaiset ja kanaanilaiset ovat siellä teitä vastassa, ja niin te kaadutte miekkaan, sillä te olette kääntyneet pois Herrasta eikä Herra ole kanssanne." Yhtäkaikki he lähtivät uppiniskaisuudessaan kulkemaan ylös vuoristoon. Kuitenkaan Herran liitonarkki eikä Mooseskaan siirtynyt leiristä. Silloin amalekilaiset ja kanaanilaiset, jotka asuivat vuoristossa, syöksyivät alas ja voittivat heidät ja hajottivat heidät ajaen heitä aina Hormaan asti. Herra puhui Moosekselle sanoen: "Puhu israelilaisille ja sano heille: Kun tulette siihen maahan, jonka minä annan teille asuinpaikaksi, ja uhraatte Herralle uhrin, poltto- tai teurasuhrin, joko lupausta täyttääksenne tai vapaaehtoisena lahjana tai juhlissanne valmistaaksenne Herralle suloisen tuoksun naudoista tai lampaista, niin se, joka tuo uhrin, tuokoon lahjanaan Herralle ruokauhriksi kymmenesosan ydinjauhoja, sekoitettuna neljännekseen hiin-mittaa öljyä, ja juomauhriksi, polttouhrin tai teurasuhrin lisäksi, uhraa neljännes hiin-mittaa viiniä kutakin karitsaa kohti. Mutta pässin lisäksi uhraa ruokauhrina kaksi kymmenesosaa ydinjauhoja sekoitettuna kolmannekseen hiin-mittaa öljyä, ja juomauhriksi tuo kolmannes hiin-mittaa viiniä suloiseksi tuoksuksi Herralle. Mutta kun uhraat mullin poltto- tai teurasuhriksi, joko lupausta täyttääksesi tai rauhanuhriksi Herralle, niin tuotakoon mullin lisäksi ruokauhrina kolme kymmenesosaa ydinjauhoja sekoitettuna puoleen hiin-mittaa öljyä, ja juomauhriksi tuo puoli hiin-mittaa viiniä suloisesti tuoksuvaksi uhriksi Herralle. Näin tehtäköön kutakin härkää, pässiä, karitsaa tai kiliä uhrattaessa. Niin monta kuin uhrieläimiä on, niin tehkää näin kullekin, sen mukaan kuinka monta niitä on. Jokainen maassa syntynyt tehköön näin tuodessaan suloisesti tuoksuvan uhrin Herralle. Jos muukalainen, joka asuu luonanne tai on ainiaaksi asettunut keskuuteenne, tahtoo uhrata suloisesti tuoksuvan uhrin Herralle, hän tehköön, niin kuin tekin teette. Seurakunnassa olkoon laki sama teillä kuin muukalaisellakin, joka asuu luonanne. Tämä olkoon teille ikuinen säädös sukupolvesta sukupolveen. Se, mikä koskee teitä, koskekoon myös muukalaista Herran edessä. Sama laki ja sama oikeus olkoon sekä teillä että muukalaisella, joka asuu luonanne." Herra puhui Moosekselle sanoen: "Puhu israelilaisille ja sano heille: Kun tulette siihen maahan, johon minä teidät vien, niin syödessänne sen maan leipää antakaa Herralle anti. Ensimmäisistä jyvärouheistanne antakaa leipäkakku anniksi. Antakaa se, niin kuin puimatantereelta annatte annin. Ensimmäisistä jyvärouheistanne antakaa Herralle anti sukupolvesta sukupolveen. Mutta jos erehdyksestä jätätte täyttämättä jonkin näistä käskyistä, jotka Herra on Moosekselle puhunut, minkä hyvänsä, mistä Herra Mooseksen kautta on teille käskyn antanut siitä päivästä lähtien, jolloin Herra antoi käskynsä, ja edelleen sukupolvesta sukupolveen, niin, jos rikkomus tapahtui seurakunnan tietämättä, erehdyksestä, uhratkoon koko seurakunta mullin polttouhriksi, suloiseksi tuoksuksi Herralle, myös siihen kuuluvan ruoka- ja juomauhrin, kuten on säädetty, sekä vuohipukin syntiuhriksi. Kun pappi sitten on toimittanut sovituksen koko israelilaisten seurakunnalle, rikkomus annetaan heille anteeksi. Se on näet ollut erehdys ja he ovat tuoneet lahjansa uhriksi Herralle sekä syntiuhrinsa Herran eteen erehdyksensä vuoksi. Se annetaan silloin anteeksi koko israelilaisten seurakunnalle samoin kuin muukalaiselle, joka asuu heidän keskellään, sillä koko kansa on vastuunalainen erehdyksestä. Mutta jos joku yksityinen rikkoo erehdyksestä, tuokoon vuoden vanhan vuohen syntiuhriksi. Kun pappi on toimittanut sovituksen sille, joka on erehdyksestä, tahtomattaan, rikkonut Herraa vastaan, kun hän on toimittanut hänelle sovituksen, niin hänelle annetaan anteeksi. Sama laki olkoon sekä maassa syntyneillä israelilaisilla että muukalaisella, joka asuu heidän keskellään, kun joku rikkoo erehdyksestä. Mutta se, joka tahallisesti tekee syntiä, olipa hän maassa syntynyt tai muukalainen, pilkkaa Herraa, niin hänet hävitettäköön kansastaan. Sillä hän on pitänyt halpana Herran sanan ja rikkonut hänen käskynsä. Hänet tuhottakoon, syntivelka painaa häntä." Israelilaisten oleskellessa erämaassa tavattiin mies kokoamassa puita sapatinpäivänä. Niin ne, jotka hänet tapasivat puita kokoamasta, toivat hänet Mooseksen ja Aaronin ja koko seurakunnan eteen. He panivat hänet vankilaan, koska ei ollut vielä määrätty, mitä hänelle oli tehtävä. Mutta Herra sanoi Moosekselle: "Se mies rangaistakoon kuolemalla, koko seurakunta kivittäköön hänet leirin ulkopuolella." Silloin koko seurakunta vei hänet leirin ulkopuolelle, ja he kivittivät hänet kuoliaaksi, kuten Herra oli Moosesta käskenyt. Herra puhui Moosekselle sanoen: "Puhu israelilaisille ja sano heille, että heidän on sukupolvesta sukupolveen tehtävä itselleen tupsut viittojensa kulmiin ja sidottava kulmien tupsuihin sinipunainen lanka. Tupsut olkoot teillä niin, että ne nähdessänne muistaisitte kaikki Herran käskyt ja noudattaisitte niitä ettekä seuraisi sydämenne ettekä silmienne himoja, jotka houkuttelevat teitä haureuteen. Niin muistakaa ja täyttäkää kaikki minun käskyni ja olkaa pyhät Jumalallenne. Minä olen Herra, teidän Jumalanne, joka vein teidät pois Egyptin maasta ollakseni teidän Jumalanne. Minä olen Herra, teidän Jumalanne." Mutta Koorah, Jisharin poika, joka oli Leevin pojan Kehatin poika, otti Daatanin ja Abiramin, Eliabin pojat, ja Oonin, joka oli Ruubenin pojan Peletin poika, ja he nousivat kapinaan Moosesta vastaan, ja heihin yhtyi israelilaisista kaksisataa viisikymmentä miestä, kansan päämiehiä, kansankokouksen jäseniä, arvokkaita miehiä. He kokoontuivat Moosesta ja Aaronia vastaan ja sanoivat heille: "Jo riittää! Koko seurakunta, he kaikki, ovat pyhät, ja Herra on heidän keskellään. Miksi te siis korotatte itsenne Herran seurakunnan yli?" Kun Mooses sen kuuli, hän lankesi kasvoilleen. Sitten hän puhui Koorahille ja kaikelle hänen joukolleen sanoen: "Huomenna Herra ilmoittaa, kuka on hänen omansa, kuka on pyhä ja kenen hän sallii käydä luokseen. Sen, kenet hän valitsee, hän sallii käydä luokseen. Tehkää näin: Ottakaa itsellenne hiilipannut, sinä Koorah ja kaikki joukkosi, ja virittäkää niihin tuli ja pankaa niihin huomenna suitsuketta Herran edessä, niin se mies, jonka Herra silloin valitsee, on pyhä. Riittäköön se teille, te leeviläiset!" Mooses puhui Koorahille: "Kuulkaa, te leeviläiset! Eikö teille jo riitä, että Israelin Jumala on erottanut teidät palvelukseensa Israelin seurakunnasta, sallinut teidän käydä hänen luokseen toimittamaan palvelusta Herran asumuksessa ja seisomaan seurakunnan edessä palvelemassa heitä? Hän salli käydä luokseen sinun ja kaikkien veljiesi, leeviläisten, sinun kanssasi, ja nyt te tavoittelette pappeuttakin. Niin siis sinä ja koko joukkosi käytte kapinoimaan Herraa vastaan, sillä mikä on Aaron, että te häntä vastaan niskoittelette!" Mooses kutsutti Daatanin ja Abiramin, Eliabin pojat. Mutta he sanoivat: "Emme tule. Eikö jo riitä, että olet tuonut meidät tänne maasta, joka vuotaa maitoa ja hunajaa, hukuttaaksesi meidät erämaahan? Pyritkö vielä valtiaaksemmekin? Oletpa totisesti tuonut meidät maahan, joka vuotaa maitoa ja hunajaa, ja antanut meille perintöosaksi vainioita ja viinitarhoja! Luuletko voivasi sokaista silmät näiltä ihmisiltä? Emme tule." Silloin Mooses vihastui kovin ja sanoi Herralle: "Älä katso heidän uhrilahjansa puoleen. En ole keneltäkään heistä aasiakaan anastanut enkä kenellekään heistä mitään vääryyttä tehnyt." Silloin Mooses sanoi Koorahille: "Astukaa huomenna Herran eteen, sinä itse ja koko joukkosi, sekä myös Aaron. Ottakoon kukin teistä hiilipannunsa ja pankoon siihen suitsuketta sekä tuokoon Herran eteen hiilipannunsa, kaksisataa viisikymmentä hiilipannua. Myös sinä ja Aaron tuokaa kumpikin hiilipannunne." Niin he ottivat kukin hiilipannunsa, virittivät niihin tulen ja panivat niihin suitsuketta ja asettuivat ilmestysmajan ovelle, samoin myös Mooses ja Aaron. Mutta Koorah kokosi heitä vastaan koko seurakunnan ilmestysmajan ovelle. Silloin Herran kirkkaus näkyi koko seurakunnalle. Herra puhui Moosekselle ja Aaronille sanoen: "Erottautukaa te tästä joukosta, niin minä tuokiossa heidät tuhoan." Mutta he lankesivat kasvoilleen ja sanoivat: "Oi Jumala, sinä Jumala, jonka vallassa on kaiken lihan henki: jos yksi mies rikkoo, vihastutko silloin koko seurakuntaan?" Niin Herra puhui Moosekselle sanoen: "Puhu seurakunnalle näin: Lähtekää pois Koorahin, Daatanin ja Abiramin asumuksen ympäriltä." Sitten Mooses nousi ja meni Daatanin ja Abiramin luo, ja Israelin vanhimmat seurasivat häntä. Hän puhui seurakunnalle sanoen: "Siirtykää pois näiden jumalattomien miesten majoilta älkääkä koskeko mihinkään, mikä on heidän, ettette tuhoutuisi kaikkien heidän syntiensä tähden." Niin he lähtivät pois Koorahin, Daatanin ja Abiramin asumuksen ympäriltä. Mutta Daatan ja Abiram olivat tulleet ulos ja asettuneet majojensa ovelle vaimoineen ja suurine ja pienine lapsineen. Mooses puhui: "Tietäkää tästä, että Herra on minut lähettänyt tekemään kaikki nämä teot ja etteivät ne ole tapahtuneet minun omasta tahdostani: jos nämä kuolevat samalla tavalla, kuin muut ihmiset kuolevat, ja heidän käy, kuten kaikkien muiden ihmisten käy, niin Herra ei ole minua lähettänyt. Mutta jos Herra antaa jotakin erikoista tapahtua ja maa avaa kitansa ja nielaisee heidät kaikkineen, niin että he elävältä suistuvat hautaan, niin siitä tietäkää, että nämä miehet ovat pilkanneet Herraa." Tuskin hän oli saanut kaiken tämän sanotuksi, niin maa halkesi heidän altaan ja maa avasi kitansa ja nielaisi heidät, heidän asuntonsa, kaiken Koorahin väen ja kaikki heidän tavaransa. He suistuivat kaikkineen elävältä hautaan, ja maa peitti heidät, ja niin heidät hävitettiin seurakunnan keskeltä. Koko Israel, joka oli heidän ympärillään, pakeni kuullessaan heidän huutonsa, sillä he pelkäsivät maan nielaisevan heidätkin. Mutta tuli lähti Herran luota ja kulutti ne kaksisataa viisikymmentä miestä, jotka olivat tuoneet suitsutusta. Herra puhui Moosekselle sanoen: "Käske Eleasaria, pappi Aaronin poikaa, korjaamaan talteen hiilipannut palosta, mutta pudistamaan tuli niistä kauas, sillä ne ovat tulleet pyhäkön omiksi. Noiden henkensä menettäneiden syntisten hiilipannuista takokaa ohuita levyjä alttarin päällystämiseksi, sillä he toivat ne Herran eteen, ja niin ne tulivat pyhäkön omiksi ja merkiksi israelilaisille." Niin pappi Eleasar otti vaskiset hiilipannut, jotka tulen polttamat miehet olivat tuoneet, ja ne taottiin alttarin päällystykseksi, muistuttamaan israelilaisille, ettei kukaan ulkopuolinen, joka ei ole Aaronin sukua, lähestyisi polttamaan suitsuketta Herran edessä, niin ettei hänen kävisi samoin kuin Koorahin ja hänen joukkonsa, kuten Herra oli hänelle Mooseksen kautta puhunut. Mutta seuraavana päivänä koko israelilaisten seurakunta niskoitteli Moosesta ja Aaronia vastaan sanoen: "Te olette surmanneet Herran kansaa." Mutta kun kansa kokoontui Moosesta ja Aaronia vastaan, niin he kääntyivät ilmestysmajaan päin, ja katso, pilvi peitti sen, ja Herran kirkkaus näkyi. Silloin Mooses ja Aaron menivät ilmestysmajan edustalle. Herra puhui Moosekselle sanoen: "Poistukaa tämän joukon luota, niin minä tuokiossa heidät tuhoan." Silloin he lankesivat kasvoilleen. Mooses sanoi Aaronille: "Ota hiilipannu ja sytytä siihen tuli alttarilta, pane siihen suitsuketta ja vie se nopeasti seurakunnan luo ja toimita heille sovitus, sillä viha on lähtenyt liikkeelle Herran luota, vitsaus on jo alkanut." Aaron teki, niin kuin Mooses oli käskenyt, ja riensi seurakunnan keskelle, ja katso, vitsaus oli jo alkanut kansan keskuudessa. Silloin hän suitsutti ja toimitti kansalle sovituksen. Hänen siinä seisoessaan kuolleitten ja elävien vaiheilla vitsaus taukosi. Mutta niitä, jotka vitsauksesta kuolivat, oli neljätoista tuhatta seitsemänsataa henkeä, paitsi niitä, jotka saivat surmansa Koorahin tähden. Sitten Aaron palasi takaisin Mooseksen luo ilmestysmajan ovelle, ja vitsaus oli tauonnut. Herra puhui Moosekselle sanoen: "Puhu israelilaisille ja ota heiltä, kaikilta heidän ruhtinailtaan, sauva kutakin sukukuntaa kohti, heidän sukukuntiensa mukaan, kaksitoista sauvaa. Kirjoita kunkin nimi hänen sauvaansa, mutta Leevin sauvaan kirjoita Aaronin nimi, sillä tämänkin sukukunnan päämiehellä olkoon sauvansa. Pane ne sitten ilmestysmajaan lain arkin eteen, missä ilmestyn teille. Niin tapahtuu, että sen sauva, kenet minä valitsen, versoo. Siten minä lopetan israelilaisten napinan, niin että pääsen kuulemasta heidän napinaansa teitä vastaan." Mooses puhui tämän israelilaisille, ja kaikki heidän ruhtinaansa antoivat hänelle kukin sauvansa sukukunnittain, yhteensä kaksitoista sauvaa, ja Aaronin sauva oli heidän sauvojensa joukossa. Mooses pani sauvat lain majaan, Herran eteen. Kun Mooses seuraavana päivänä meni lain majaan, niin, katso, Aaronin sauva, joka oli siinä Leevin sukukunnan puolesta, oli alkanut versoa. Siihen oli ilmestynyt silmuja, puhjennut kukkia ja kasvanut kypsiä manteleita. Mooses vei ulos kaikki sauvat Herran kasvojen edestä kaikkien israelilaisten luo. He katselivat niitä ja ottivat kukin sauvansa. Herra sanoi Moosekselle: "Vie Aaronin sauva takaisin lain arkin eteen säilytettäväksi merkkinä uppiniskaisille, ja lopeta heidän napinansa, niin että minä pääsen sitä kuulemasta, jotta he eivät kuolisi." Mooses teki sen. Niin kuin Herra häntä käski, niin hän teki. Mutta israelilaiset sanoivat Moosekselle näin: "Katso, me menehdymme, me hukumme, me kaikki hukumme! Kuka vain lähestyy, kuka ikinä lähestyy Herran asumusta, se kuolee! Onko meidän kaikkien hukuttava?" Herra puhui Aaronille sanoen: "Sinun, poikiesi ja isäsi suvun on kanssasi kannettava pyhäkköä vastaan tehdyt rikokset. Samoin sinun ja poikiesi on kanssasi kannettava pappeutta vastaan tehdyt rikokset. Mutta salli myös veljiesi, Leevin sukukunnan, isäsi heimon, käydä sinne kanssasi. He liittykööt sinuun ja palvelkoot sinua, kun sinä ja poikasi kanssasi toimitatte palvelusta lain majan edessä. He hoitakoot sekä sinun tehtäviäsi että kaikkia majan tehtäviä, mutta älkööt lähestykö pyhiä esineitä tai alttaria, etteivät kuolisi, niin he kuin tekin. Liittykööt he sinuun ja hoitakoot ilmestysmajan tehtävät, majan kaikki palvelustehtävät, mutta ulkopuolinen älköön lähestykö teitä. Teidän on hoidettava tehtävät pyhäkössä ja alttarilla, ettei Herran viha enää kohtaisi israelilaisia. Katso, minä olen ottanut teidän veljenne, leeviläiset, israelilaisten keskuudesta teille lahjaksi, Herralle annettuina toimittamaan palvelusta ilmestysmajassa. Mutta sinä ja poikasi kanssasi hoitakaa papinvirkaanne, pitäen huolta kaikista alttarilla ja esiripun sisäpuolella suoritettavista tehtävistä, ja toimittakaa palvelusta siellä. Lahjana minä annan teille papinvirkanne, mutta ulkopuolinen, joka siihen ryhtyy, surmattakoon." Herra puhui Aaronille: "Katso, minä annan sinulle sen, mikä saamistani anneista on otettava talteen. Kaikista israelilaisten pyhistä lahjoista minä annan sen sinulle osuudeksi ja pojillesi ikuiseksi oikeudeksi. Korkeasti pyhistä lahjoista olkoon omasi tämä, jota ei tulessa polteta: kaikki ne heidän uhrilahjansa, jotka kuuluvat kaikkiin heidän ruokauhreihinsa, syntiuhreihinsa ja vikauhreihinsa, joita he suorittavat minulle korvauksena. Se on korkeasti pyhää. Se olkoon sinulle ja pojillesi tulevaa. Syökää se korkeasti pyhässä paikassa. Jokainen miespuolinen saakoon syödä sitä. Olkoon se sinulle pyhä. Antina heidän lahjoistaan olkoon sinulle tuleva tämä: kaiken sen, minkä israelilaiset uhraavat heilutusmenoin, minä annan sinulle, sinun pojillesi ja tyttärillesi ikuiseksi oikeudeksi. Jokainen, joka on puhdas perheessäsi, saakoon syödä sitä. Kaiken parhaan öljyn ja kaiken parhaan viinin ja viljan, minkä he ensi sadosta antavat Herralle, sen minä annan sinulle. Ensi sato kaikesta, mitä heidän maassaan kasvaa ja minkä he tuovat Herralle, olkoot sinun. Jokainen, joka on puhdas perheessäsi, saakoon syödä niitä. Kaikki, mitä Israelissa on vihittyä Herralle, olkoon sinun. Kaikki, mikä avaa äidinkohdun, mikä elollinen hyvänsä, joka tuodaan Herralle, ihmisistä tai karjasta, olkoon sinun. Lunastuta kuitenkin ihmisen esikoinen samoin kuin saastaisen eläimen esikoinen. Mitä heidän lunastamiseensa tulee, niin lunastuta heidät kuukauden ikäisistä alkaen sinun asettamastasi viiden sekelin arviohinnasta pyhäkkösekelin painon mukaan, sekeli kaksikymmentä geeraa. Mutta naudan tai lampaan tai vuohen esikoista älä lunastuta. Ne ovat pyhiä. Vihmo niiden veri alttarille ja polta niiden rasva uhriksi, suloiseksi tuoksuksi Herralle. Mutta niiden liha olkoon sinun. Niin kuin heilutettu rintalihakin ja oikea reisi olkoot sinun. Kaikki pyhät annit, joita israelilaiset antavat Herralle, minä annan sinulle, sinun pojillesi ja tyttärillesi ikuiseksi oikeudeksi. Se olkoon ikuinen suolaliitto Herran edessä sinulle ja jälkeläisillesi." Herra puhui Aaronille: "Sinulla älköön olko perintöosaa heidän maassaan älköönkä osuutta heidän keskellään. Minä itse olen sinun osuutesi ja perintöosasi israelilaisten keskellä. Mutta leeviläisille minä annan kaikki kymmenykset Israelissa perintöosaksi palkkana siitä palveluksesta, jonka he toimittavat ilmestysmajassa. Älkööt muut israelilaiset enää lähestykö ilmestysmajaa, etteivät joutuisi syynalaisiksi ja kuolisi. Ainoastaan leeviläiset toimittakoot palvelusta ilmestysmajassa ja kantakoot tehdyt rikokset. Se olkoon teille ikuinen säädös sukupolvesta sukupolveen. Mutta perintöosaa israelilaisten keskellä älköön heillä olko. Sillä israelilaisten kymmenykset, jotka he antavat Herralle anniksi, minä annan leeviläisille perintöosaksi. Sen vuoksi minä kiellän heiltä perintöosan israelilaisten keskuudessa." Herra puhui Moosekselle sanoen: "Puhu leeviläisille ja sano: Kun otatte israelilaisilta kymmenykset, jotka minä olen määrännyt heidän teille annettavaksi perintöosaksenne, niin antakaa siitä Herralle anti, kymmenykset kymmenyksistä. Se katsotaan teidän anniksenne, niin kuin puimatantereelta annetut jyvät tai kuurnasta tullut mehu. Niin antakaa tekin Herralle anti kaikista kymmenyksistä, jotka te saatte israelilaisilta. Tämä Herralle niistä tuleva anti antakaa pappi Aaronille. Kaikista saamistanne lahjoista antakaa Herralle täysi anti. Kaikesta, mikä on parasta, antakaa pyhä lahja. Sano heille: Kun te siitä annatte parhaimman osan, niin se katsotaan leeviläisten anniksi niin kuin puimatantereen tai kuurnan sato. Te ja teidän perheenne saatte sen syödä missä hyvänsä, sillä se on teille palkka palveluksestanne ilmestysmajassa. Kun te näin annatte siitä anniksi parhaimman osan, ette joudu syynalaisiksi ettekä saastuta israelilaisten pyhiä lahjoja ettekä kuole." Herra puhui Moosekselle ja Aaronille sanoen: "Tämä on lain määräys, jonka Herra sääti sanoen: Käske israelilaisia tuomaan sinulle ruskeanpunainen, virheetön hieho, jossa ei ole mitään vammaa ja jonka päälle iestä ei ole vielä pantu. Antakaa se pappi Eleasarin haltuun, ja vietäköön se leiristä ulos ja teurastettakoon hänen edessään. Pappi Eleasar ottakoon sen verta sormeensa ja pirskottakoon sen verta ilmestysmajan etupuolta kohti seitsemän kertaa. Hieho poltettakoon hänen nähtensä. Nahkoineen, lihoineen ja verineen sekä ruokasulineen se poltettakoon. Mutta pappi ottakoon setripuuta, iisoppikorren ja helakanpunaista lankaa ja viskatkoon ne tuleen, missä hieho palaa. Sitten pappi pesköön vaatteensa ja pesköön ruumiinsa vedessä ja menköön leiriin. Mutta pappi olkoon saastainen iltaan asti. Sekin, joka poltti hiehon, pesköön vaatteensa vedellä ja pesköön ruumiinsa vedellä ja olkoon saastainen iltaan asti. Sitten joku, joka on puhdas, kootkoon hiehon tuhkan ja pankoon sen talteen leirin ulkopuolelle puhtaaseen paikkaan. Säilytettäköön se israelilaisten seurakunnalle puhdistusvettä varten. Tämä on syntiuhri. Se, joka kokosi hiehon tuhkan, pesköön vaatteensa ja olkoon saastainen iltaan asti. Tämä olkoon ikuinen säädös israelilaisille ja muukalaiselle, joka asuu heidän keskellään. Joka koskee kuolleen ihmisen ruumiiseen, kenen hyvänsä, olkoon saastainen seitsemän päivää. Hän puhdistakoon itsensä tällä vedellä kolmantena ja seitsemäntenä päivänä, niin hän tulee puhtaaksi. Mutta jos hän ei puhdistaudu kolmantena ja seitsemäntenä päivänä, hän ei tule puhtaaksi. Jokainen, joka koskee kuolleeseen, kuolleen ihmisen ruumiiseen, eikä puhdistaudu, saastuttaa Herran asumuksen. Hänet hävitettäköön Israelista, koska puhdistusvettä ei ole vihmottu häneen. Hän on saastainen. Hänen saastaisuutensa pysyy hänessä yhä. Tämä on laki: Kun joku kuolee telttamajassa, niin jokainen, joka menee siihen majaan, ja jokainen, joka on siinä majassa, olkoon saastainen seitsemän päivää. Jokainen avoin astia, johon ei ole peitettä sidottu, olkoon saastainen. Jokainen, joka ulkona kedolla koskee miekalla surmattuun tai muulla tavoin kuolleeseen tai ihmisluuhun tai hautaan, olkoon saastainen seitsemän päivää. Mutta näin saastunutta varten otettakoon poltetun syntiuhrin tuhkaa ja kaadettakoon sen päälle astiaan raikasta vettä. Ottakoon sitten joku, joka on puhdas, iisoppikorren ja kastakoon sen siihen veteen ja pirskottakoon sitä tuohon majaan ja kaikkiin sen esineisiin ja ihmisiin, jotka siellä olivat, samoin kuin siihen, joka on koskenut luuhun tai surmattuun tai muulla tavoin kuolleeseen tai hautaan. Puhdas pirskottakoon sitä saastuneeseen kolmantena ja seitsemäntenä päivänä ja puhdistakoon hänet seitsemäntenä päivänä. Sitten hän pesköön vaatteensa ja peseytyköön vedessä, niin hän tulee illalla puhtaaksi. Mutta se, joka on saastunut eikä puhdistaudu, hävitettäköön seurakunnasta, koska hän on saastuttanut Herran pyhäkön eikä puhdistusvettä ole vihmottu häneen. Hän on saastainen. Tämä olkoon heille ikuinen säädös. Mutta puhdistusveden pirskottaja pesköön vaatteensa, ja se, joka koskee puhdistusveteen, olkoon saastainen iltaan asti. Kaikki, mihin saastunut koskee, olkoon saastaista. Myös se, joka koskee häneen, olkoon saastainen iltaan asti." Sen jälkeen israelilaiset, koko seurakunta, tulivat Siinin erämaahan ensimmäisenä kuukautena, ja kansa asettui Kaadekseen. Siellä Mirjam kuoli, ja hänet haudattiin sinne. Mutta kansalla ei ollut vettä. Niin he kokoontuivat Moosesta ja Aaronia vastaan. Kansa riiteli Moosesta vastaan ja sanoi näin: "Jospa mekin olisimme hukkuneet silloin, kun veljemme hukkuivat Herran edessä! Minkä tähden toitte Herran seurakunnan tähän erämaahan kuollaksemme karjoinemme tänne? Miksi johdatitte meidät pois Egyptistä tuodaksenne meidät tähän pahaan paikkaan, jossa ei kasva viljaa eikä viikunoita, ei viiniköynnöksiä eikä granaattiomenia, ja jossa ei ole vettä juoda?" Mutta Mooses ja Aaron menivät seurakunnan luota ilmestysmajan ovelle ja lankesivat kasvoilleen. Silloin heille näkyi Herran kirkkaus. Herra puhui Moosekselle sanoen: "Ota sauva ja kokoa seurakunta, sinä ja veljesi Aaron. Puhukaa heidän silmiensä edessä kalliolle, niin se antaa vettä. Sinä saat vettä tulemaan heille kalliosta ja juotat joukon ja sen karjan." Niin Mooses otti sauvan Herran kasvojen edestä, niin kuin hän oli häntä käskenyt. Mooses ja Aaron kokosivat seurakunnan kallion eteen. Hän sanoi heille: "Kuulkaa nyt, te niskurit! Onko meidän saatava teille vettä tästä kalliosta?" Niin Mooses nosti kätensä ja iski kalliota kahdesti sauvallaan, ja siitä lähti runsaasti vettä, niin että kansa ja sen karja saivat juoda. Mutta Moosekselle ja Aaronille Herra sanoi: "Koska ette uskoneet minuun ettekä pitäneet minua pyhänä israelilaisten silmien edessä, ette saa viedä tätä seurakuntaa siihen maahan, jonka minä heille annan." Tämä oli Meriban vesi, jonka luona israelilaiset riitelivät Herraa vastaan ja hän näytti heille pyhyytensä. Mutta Mooses lähetti Kaadeksesta sanansaattajat Edomin kuninkaan luo sanomaan: "Näin sanoo veljesi Israel: Sinä tunnet kaiken vaivan, joka on meitä kohdannut, kuinka isämme lähtivät Egyptiin, kuinka olemme asuneet Egyptissä kauan aikaa ja kuinka egyptiläiset kohtelivat pahoin meitä ja isiämme. Mutta me huusimme Herran puoleen, ja hän kuuli huutomme ja lähetti Enkelin, joka vei meidät pois Egyptistä. Katso, me olemme nyt Kaadeksessa, kaupungissa, joka on maasi rajalla. Salli meidän kulkea maasi läpi. Me emme kulje peltojen emmekä viinitarhojen poikki emmekä juo vettä kaivoista. Poikkeamatta oikealle tai vasemmalle me kuljemme valtatietä, kunnes olemme päässeet alueesi läpi." Mutta Edom vastasi hänelle: "Älä kulje maani läpi. Muuten lähden miekka kädessä sinua vastaan." Mutta israelilaiset sanoivat hänelle: "Maantietä me kuljemme, ja jos juomme vettäsi, me tai karjamme, niin maksamme sen, kun vain saamme jalkaisin kulkea maasi läpi." Mutta hän vastasi: "Tästä et kulje!" Sitten Edom lähti häntä vastaan suurella sotajoukolla ja vahvasti varustettuna. Kun siis Edom kielsi Israelia kulkemasta maansa läpi, niin Israel väistyi sieltä pois. He lähtivät liikkeelle Kaadeksesta. Sitten israelilaiset, koko kansa, tulivat Hoorin vuorelle. Mutta Herra sanoi Moosekselle ja Aaronille Hoorin vuorella, Edomin maan rajalla, näin: "Aaron otetaan nyt pois heimonsa luo, sillä hän ei pääse siihen maahan, jonka annan israelilaisille, koska te niskoittelitte käskyäni vastaan Meriban veden luona. Ota Aaron ja hänen poikansa Eleasar ja vie heidät Hoorin vuorelle. Riisu Aaronilta vaatteet ja pue ne hänen poikansa Eleasarin ylle. Aaron otetaan pois ja kuolee siellä." Mooses teki, niin kuin Herra oli käskenyt. He nousivat Hoorin vuorelle koko kansan silmien edessä. Mooses riisui Aaronilta vaatteet ja puki ne hänen poikansa Eleasarin ylle. Niin Aaron kuoli siellä vuoren huipulla, mutta Mooses ja Eleasar astuivat alas vuorelta. Kun koko kansa sai tietää, että Aaron oli kuollut, niin he, koko Israelin heimo, itkivät Aaronia kolmekymmentä päivää. Mutta kun Aradin kuningas, kanaanilainen, joka asui Negevissä, kuuli, että Israel oli tulossa Atarimin tietä, hän ryhtyi sotimaan Israelia vastaan ja otti muutamia heistä vangiksi. Silloin Israel teki lupauksen Herralle ja sanoi: "Jos sinä annat tämän kansan käsiini, niin minä vihin sen kaupungit tuhon omiksi." Herra kuuli Israelin ääntä ja antoi kanaanilaiset heidän käsiinsä. Niin Israel vihki heidät ja heidän kaupunkinsa tuhon omiksi. Sen paikan nimeksi pantiin Horma. Sen jälkeen he lähtivät liikkeelle Hoorin vuorelta Kaislameren tietä kiertääkseen Edomin maan. Mutta matkalla kansa kävi kärsimättömäksi. Kansa puhui Jumalaa ja Moosesta vastaan: "Minkä tähden te johdatitte meidät pois Egyptistä kuolemaan erämaahan? Eihän täällä ole leipää eikä vettä, ja me olemme kyllästyneet tähän huonoon ruokaan." Silloin Herra lähetti kansan sekaan myrkkykäärmeitä, jotka purivat kansaa, niin että paljon kansaa Israelista kuoli. Niin kansa tuli Mooseksen luo, ja he sanoivat: "Me teimme syntiä, kun puhuimme Herraa ja sinua vastaan. Rukoile Herraa, että hän poistaa käärmeet kimpustamme." Mooses rukoili kansan puolesta. Silloin Herra sanoi Moosekselle: "Tee itsellesi käärme ja pane se tangon päähän, niin jokainen purtu, joka siihen katsoo, jää eloon." Niin Mooses teki vaskikäärmeen ja pani sen tangon päähän. Jos sitten käärmeet purivat ketä hyvänsä ja tämä katsoi vaskikäärmeeseen, hän jäi eloon. Sitten israelilaiset lähtivät liikkeelle ja leiriytyivät Oobotiin. He lähtivät liikkeelle Oobotista ja leiriytyivät Iije-Abarimiin siinä erämaassa, joka on Mooabista itään, auringon nousun puolella. Sieltä he lähtivät liikkeelle ja leiriytyivät Seredin laaksoon. Sieltä he lähtivät liikkeelle ja leiriytyivät erämaahan tuolle puolelle Arnon-jokea, joka lähtee amorilaisten alueelta, sillä Arnon on Mooabin rajana Mooabin ja amorilaisten maan välillä. Sen tähden sanotaan "Herran sotien kirjassa": "Vaaheb Suufassa ja Arnonin laaksot ja laaksojen rinteet, jotka ulottuvat Aarin tienoille ja kallistuvat Mooabin rajaan." Sieltä he kulkivat Beeriin. Se oli se kaivo, josta Herra oli sanonut Moosekselle: "Kokoa kansa, niin minä annan heille vettä." Silloin Israel lauloi tämän laulun: "Kuohu, kaivo! – laulakaa sille laulu – kaivo, jonka ruhtinaat kaivoivat, kansan parhaat koversivat valtikallaan, sauvoillaan!" Tästä erämaasta he kulkivat Mattanaan ja Mattanasta Nahalieliin ja Nahalielista Baamotiin ja Baamotista siihen laaksoon, joka on Mooabin maassa, Pisgan huipun juurella, joka kohoaa yli erämaan. Israel lähetti sanansaattajat Siihonin, amorilaisten kuninkaan, luo sanomaan: "Salli minun kulkea maasi läpi. Me emme poikkea pelloille emmekä viinitarhoihin emmekä juo vettä kaivoista. Kuninkaan tietä me kuljemme, kunnes olemme päässeet alueesi läpi." Mutta Siihon ei sallinut Israelin kulkea alueensa läpi, vaan kokosi kaiken väkensä ja lähti Israelia vastaan erämaahan. Kun hän oli tullut Jahaaseen, hän ryhtyi taisteluun Israelia vastaan. Mutta Israel voitti hänet miekan terällä ja valloitti hänen maansa Arnonista Jabbokiin, aina ammonilaisten maahan asti, sillä ammonilaisten raja oli varustettu. Israel valtasi sieltä kaikki kaupungit. Israel asettui kaikkiin amorilaisten kaupunkeihin, Hesboniin ja kaikkiin sen tytärkaupunkeihin. Sillä Hesbon oli amorilaisten kuninkaan Siihonin kaupunki. Hän oli näet käynyt sotaa entistä Mooabin kuningasta vastaan sekä vallannut häneltä koko hänen maansa Arnoniin asti. Niinpä runosepät sanovat: "Tulkaa Hesboniin! Rakennettakoon ja varustettakoon Siihonin kaupunki. Sillä tuli lähti Hesbonista, liekki Siihonin kaupungista. Se kulutti Aar-Mooabin, Arnonin kukkuloiden valtiaat. Voi sinua, Mooab! Sinä hukuit, Kemoksen kansa! Poikiensa hän salli tulla pakolaisiksi, tyttäriensä amorilaisten kuninkaan Siihonin vangeiksi. Me ammuimme heidät, Hesbon kukistui Diibonia myöten. Me hävitimme Noofahiin asti, aina Meedebaan saakka." Niin Israel asettui amorilaisten maahan. Mooses lähetti vakoilemaan Jaeseria, ja he valloittivat sen tytärkaupungit. Hän karkotti siellä olleet amorilaiset. Sitten he kääntyivät toisaalle ja kulkivat Baasanin tietä. Silloin lähti Oog, Baasanin kuningas, heitä vastaan. Hän ja kaikki hänen väkensä lähtivät Edreihin taistelemaan. Mutta Herra sanoi Moosekselle: "Älä pelkää häntä, sillä minä annan hänet ja kaiken hänen kansansa ja maansa käteesi. Tee hänelle, niin kuin teit Siihonille, amorilaisten kuninkaalle, joka asui Hesbonissa." He voittivat hänet, hänen poikansa ja kaiken hänen väkensä päästämättä pakoon ainoatakaan. Niin he valloittivat hänen maansa. Sitten israelilaiset lähtivät liikkeelle ja leiriytyivät Mooabin arolle Jordanin tuolle puolelle Jerikon kohdalle. Mutta Baalak, Sipporin poika, näki kaiken, mitä Israel oli tehnyt amorilaisille. Mooab pelkäsi tätä kansaa suuresti, kun sitä oli niin paljon, ja Mooab kauhistui israelilaisia. Mooab sanoi Midianin vanhimmille: "Nyt tuo lauma syö puhtaaksi kaiken ympäriltämme, niin kuin härkä syö kedon vihannuuden." Baalak, Sipporin poika, oli Mooabin kuninkaana siihen aikaan. Hän lähetti sanansaattajat Bileamin, Beorin pojan, luo Petoriin, joka on Eufrat-virran varrella, heimolaistensa maahan kutsumaan häntä ja käski sanoa hänelle: "Katso, Egyptistä on lähtenyt liikkeelle kansa. Katso, se on tulvinut yli maan ja asettunut minua lähelle. Tule siis ja kiroa puolestani tämä kansa, sillä se on minua väkevämpi. Ehkä minä sitten saan sen voitetuksi ja karkotetuksi maasta. Sillä minä tiedän, että se, jonka sinä siunaat, on siunattu, ja se, jonka sinä kiroat, on kirottu." Niin Mooabin vanhimmat ja Midianin vanhimmat lähtivät matkaan, tietäjänpalkka mukanaan. Kun he saapuivat Bileamin luo, he puhuivat hänelle Baalakin sanat. Hän vastasi heille: "Viipykää täällä tämä yö, niin minä annan teille vastauksen sen mukaan, kuin Herra minulle puhuu." Silloin jäivät mooabilaisten päämiehet Bileamin luo. Niin Jumala tuli Bileamin luo ja kysyi: "Keitä ovat ne miehet, jotka ovat luonasi?" Bileam vastasi Jumalalle: "Baalak, Sipporin poika, Mooabin kuningas, on lähettänyt heidät tuomaan minulle tämän sanan: 'Katso, kansa on lähtenyt Egyptistä ja on tulvinut yli maan. Tule siis, kiroa se minun puolestani, ehkä sitten voin ryhtyä taisteluun sitä vastaan ja karkottaa sen.'" Mutta Jumala sanoi Bileamille: "Älä mene heidän kanssaan äläkä kiroa sitä kansaa, sillä se on siunattu." Niin Bileam nousi aamulla ja sanoi Baalakin päämiehille: "Menkää takaisin maahanne, sillä Herra ei ole sallinut minun lähteä teidän kanssanne." Silloin Mooabin päämiehet nousivat ja tulivat Baalakin luo ja sanoivat: "Bileam ei suostunut lähtemään kanssamme." Mutta Baalak lähetti uudestaan päämiehiä matkaan, vielä useampia ja arvokkaampia kuin edelliset. He saapuivat Bileamin luo ja sanoivat hänelle: "Näin sanoo Baalak, Sipporin poika: 'Älä kieltäydy tulemasta luokseni. Sillä minä palkitsen sinut ylenpalttisesti ja teen kaiken, mitä minulta vaadit. Tule siis ja kiroa minun puolestani tämä kansa.'" Mutta Bileam vastasi ja sanoi Baalakin palvelijoille: "Vaikka Baalak antaisi minulle talonsa täyden hopeaa ja kultaa, en sittenkään voisi, en pienessä enkä suuressa, rikkoa Herran, Jumalani, käskyä. Mutta jääkää nyt tänne tekin täksi yöksi saadakseni tietää, mitä Herra vielä minulle sanoo." Niin Jumala tuli Bileamin luo yöllä ja sanoi hänelle: "Jos nämä miehet ovat tulleet kutsumaan sinua, nouse ja lähde heidän kanssaan, mutta tee vain se, mitä minä sinulle sanon." Bileam nousi aamulla, satuloi aasintammansa ja lähti matkaan Mooabin päämiesten kanssa. Mutta kun hän lähti, syttyi Jumalan viha, ja Herran Enkeli asettui tielle estämään häntä hänen ratsastaessaan aasintammallaan mukanaan kaksi palvelijaa. Kun aasintamma näki Herran Enkelin seisovan tiellä paljastettu miekka kädessään, niin se poikkesi tieltä ja meni peltoon. Mutta Bileam löi aasintammaa palauttaakseen sen tielle. Sitten Herran Enkeli asettui solaan viinitarhojen välille, jossa oli kiviaita kummallakin puolella. Kun aasintamma näki Herran Enkelin, niin se painautui aitaan ja likisti Bileamin jalkaa aitaa vasten. Niin hän löi sitä vielä kerran. Silloin Herran Enkeli meni taas edemmäksi ja asettui ahtaaseen paikkaan, jossa ei ollut tilaa väistyä oikealle eikä vasemmalle. Kun aasintamma näki Herran Enkelin, se laskeutui maahan Bileamin alla. Silloin Bileamin viha syttyi, ja hän löi aasintammaa sauvalla. Niin Herra avasi aasintamman suun, ja se sanoi Bileamille: "Mitä minä olen sinulle tehnyt, koska lyöt minua jo kolmannen kerran?" Bileam vastasi aasintammalle: "Sinä olet pitänyt minua pilkkanasi. Olisipa minulla miekka kädessäni, niin minä tappaisin sinut nyt." Mutta aasintamma sanoi Bileamille: "Enkö minä ole aasintammasi, jolla olet ratsastanut kaiken aikasi tähän päivään asti? Onko minulla ollut tapana tehdä näin sinulle?" Hän vastasi: "Ei." Niin Herra avasi Bileamin silmät, niin että hän näki Herran Enkelin seisovan tiellä, paljastettu miekka kädessään. Silloin hän kumartui ja heittäytyi kasvoilleen. Niin Herran Enkeli sanoi hänelle: "Minkä tähden olet lyönyt aasintammaasi jo kolme kertaa? Katso, minä olen tullut sinua estämään, sillä ajattelemattomasti olet lähtenyt tälle matkalle vastoin minun tahtoani. Mutta aasintamma näki minut ja on väistynyt minun edestäni jo kolme kertaa. Jos se ei olisi väistynyt minun edestäni, niin minä olisin surmannut sinut, mutta jättänyt sen elämään." Niin Bileam vastasi Herran Enkelille: "Minä olen tehnyt syntiä, sillä minä en tiennyt, että sinä olit asettunut minua vastaan tielle. Mutta jos tämä ei ole sinulle mieleen, niin minä nyt palaan takaisin." Mutta Herran Enkeli sanoi Bileamille: "Mene näiden miesten kanssa, mutta puhu ainoastaan se, minkä minä sinulle puhun." Niin Bileam lähti Baalakin päämiesten kanssa. Kun Baalak kuuli, että Bileam oli tulossa, hän meni häntä vastaan Iir-Mooabiin, joka on Arnonia pitkin kulkevalla rajalla, uloimmalla rajalla. Baalak sanoi Bileamille: "Enkö minä varta vasten lähettänyt kutsumaan sinua? Minkä tähden et tahtonut tulla luokseni? Enkö minä tosiaankaan voi sinua palkita?" Mutta Bileam vastasi Baalakille: "Olenhan minä nyt tullut luoksesi. Mutta onko minun vallassani puhua mitään? Minkä Jumala panee minun suuhuni, sen minä puhun." Niin Bileam lähti Baalakin kanssa, ja he saapuivat Kirjat-Husotiin. Baalak teurasti nautoja ja lampaita ja lähetti ne Bileamille ja päämiehille, jotka olivat hänen luonaan. Seuraavana aamuna Baalak otti Bileamin mukaansa ja vei hänet Baamot-Baalin kukkulalle, josta hän näki reunimmaisen osan tuota kansaa. Bileam sanoi Baalakille: "Rakenna minulle tähän seitsemän alttaria ja hanki minulle tänne seitsemän härkää ja seitsemän pässiä." Baalak teki, niin kuin Bileam käski. Baalak ja Bileam uhrasivat härän ja pässin jokaisella alttarilla. Bileam sanoi Baalakille: "Asetu tähän polttouhrisi luo, minä menen tuonne, ehkä saan kohdata Herran. Minkä hän minulle näyttää, sen ilmoitan sinulle." Sitten hän meni eräälle autiolle kukkulalle. Jumala tuli ja kohtasi Bileamin. Silloin tämä sanoi hänelle: "Seitsemän alttaria minä olen pannut kuntoon ja olen uhrannut härän ja pässin jokaisella alttarilla." Herra pani sanat Bileamin suuhun ja sanoi: "Palaa Baalakin luo ja puhu hänelle näin." Hän palasi hänen luokseen, ja hän seisoi siinä polttouhrinsa luona, hän ja kaikki Mooabin päämiehet. Niin hän puhkesi lausumaan ja sanoi: "Aramista nouti minut Baalak, idän vuorilta Mooabin kuningas: 'Tule, kiroa puolestani Jaakob, tule ja sadattele Israelia.' Kuinka minä kiroaisin sen, jota Jumala ei kiroa, kuinka sadattelisin sitä, jota Herra ei sadattele? Näen sen kallioiden huipulta, katselen sitä kukkuloilta: katso, se on erillään asuva kansa, se ei lukeudu pakanakansojen joukkoon. Kuka mittaa Jaakobin hiekkajyväset, kuka Israelin tomuhiukkasten luvun? Suotakoon minun kuolla oikeamielisten kuolema, olkoon loppuni niin kuin heidän." Silloin Baalak sanoi Bileamille: "Mitä oletkaan minulle tehnyt! Minä toin sinut tänne vihollisiani kiroamaan, vaan katso, sinä olet siunannut heidät!" Mutta hän vastasi ja sanoi: "Eikö minun ole puhuttava tarkasti se, minkä Herra panee suuhuni?" Niin Baalak sanoi hänelle: "Tule kanssani toiseen paikkaan, josta voit nähdä tuon kansan, kuitenkin ainoastaan sen äärimmäisen reunan, et sitä kokonaisuudessaan, ja kiroa se minun puolestani sieltä." Hän vei hänet Vartijakedolle Pisga-vuoren huipulle ja rakensi siihen seitsemän alttaria ja uhrasi härän ja pässin jokaisella alttarilla. Sitten Bileam sanoi Baalakille: "Asetu tähän polttouhrisi luo, ehkä hän kohtaa minut tuolla." Niin Herra tuli kohtaamaan Bileamia, pani sanat hänen suuhunsa ja sanoi: "Palaa Baalakin luo ja puhu hänelle näin." Niin hän tuli hänen luokseen ja seisoi siinä polttouhrinsa luona Mooabin päämiehet kanssaan. Baalak kysyi häneltä: "Mitä Herra puhui?" Niin hän puhkesi lausumaan ja sanoi: "Nouse, Baalak, ja kuule! Kuuntele minua, sinä Sipporin poika! Jumala ei ole ihminen, niin että hän valehtelisi, eikä ihmislapsi, että hän katuisi. Sanoisiko hän jotakin eikä tekisi sitä, puhuisiko jotakin eikä täyttäisi sitä? Katso, minä sain tehtäväkseni siunata: hän on siunannut, enkä minä voi sitä peruuttaa. Ei havaita vaivaa Jaakobissa eikä nähdä onnettomuutta Israelissa. Herra, hänen Jumalansa, on hänen kanssaan, riemuhuuto kuninkaalle kaikuu siellä. Jumala vei sen pois Egyptistä. Sen sarvet ovat kuin re'eem-eläimen. Sillä ei ole noituutta Jaakobissa eikä tavata taikuutta Israelissa. Aikanaan ilmoitetaan Jaakobille ja Israelille, mitä Jumala on tekevä. Katso, se on kansa, joka nousee kuin naarasleijona, joka kohoaa kuin leijona. Se ei paneudu levolle, ennen kuin on saalista syönyt ja juonut surmattujen verta." Mutta Baalak sanoi Bileamille: "Sinä et kiroa kirotessasi etkä siunaa siunatessasi." Mutta Bileam vastasi ja sanoi Baalakille: "Enkö minä puhunut sinulle näin: 'Kaikki, mitä Herra sanoo, minun on tehtävä'?" Niin Baalak sanoi Bileamille: "Tule, minä vien sinut toiseen paikkaan. Ehkäpä Jumalan silmissä on otollista, että sieltä käsin kiroat kansan puolestani." Sitten Baalak vei Bileamin Peor-vuoren huipulle, joka kohoaa erämaan ylle. Sitten Bileam sanoi Baalakille: "Rakenna minulle tähän seitsemän alttaria ja hanki minulle tänne seitsemän härkää ja seitsemän pässiä." Baalak teki, niin kuin Bileam käski, ja uhrasi härän ja pässin kullakin alttarilla. Kun Bileam näki, että Israelin siunaaminen oli Herralle otollista, hän ei enää mennyt kuten aina ennen ennusmerkkejä etsimään, vaan käänsi kasvonsa erämaahan. Kun Bileam nosti silmänsä ja näki Israelin leiriytyneenä heimokunnittain, Jumalan Henki tuli häneen. Hän puhkesi lausumaan ja sanoi: "Näin puhuu Bileam, Beorin poika, näin puhuu mies, jonka silmä on avattu. Näin puhuu se, joka kuulee Jumalan puheen, joka katselee Kaikkivaltiaan näkyjä, kun hän lankeaa maahan, hänen silmänsä avataan ilmoitukselle. Kuinka ihanat ovat majasi, Jaakob, asuinpaikkasi, Israel! Niin kuin laajat purolaaksot, kuin puutarhat virran varrella, kuin aloepuut, Herran istuttamat, kuin setripuut vesien varsilla! Sen vesisangoista läikkyy vettä, ja sen laihot saavat runsaasti vettä. Agagia mahtavampi on sen kuningas, ylhäinen sen kuningasvalta. Jumala vei sen pois Egyptistä. Sen sarvet ovat kuin re'eem-eläimen. Se syö suuhunsa viholliskansat, heidän luunsa se murskaa ja lävistää heidät nuolillaan. Se on kyyristynyt, se on laskeutunut maahan kuin leijona, kuin naarasleijona – kuka sitä uskaltaa häiritä? Siunattu olkoon, joka sinua siunaa, kirottu, joka sinua kiroaa!" Silloin Baalak vihastui Bileamiin ja löi kätensä yhteen. Baalak sanoi Bileamille: "Minä kutsuin sinut vihollisiani kiroamaan, ja nyt sinä olet siunannut heidät jo kolme kertaa. Mene tiehesi! Minä aioin sinut runsaasti palkita, mutta katso, Herra on sinulta palkan kieltänyt." Bileam vastasi Baalakille: "Enkö minä jo sanonut sanansaattajillesi, jotka lähetit luokseni: 'Vaikka Baalak antaisi minulle talonsa täyden hopeaa ja kultaa, en sittenkään voisi rikkoa Herran käskyä, en tehdä mitään oman mieleni mukaan, en hyvää, en pahaa.' Minkä Herra puhuu, sen minäkin puhun. Nyt minä lähden kansani luo, mutta sitä ennen minä ilmoitan sinulle, mitä tämä kansa on tekevä sinun kansallesi päivien lopulla." Hän puhkesi lausumaan ja sanoi: "Näin puhuu Bileam, Beorin poika, näin puhuu mies, jonka silmä on avattu. Näin puhuu se, joka kuulee Jumalan puheen ja saa tiedon Korkeimmalta, joka näkee Kaikkivaltiaan näkyjä, joka saa [häneltä] ilmoituksia ja jonka silmät ovat avatut: Minä näen hänet, en kuitenkaan nyt, minä katselen häntä, en kuitenkaan läheltä. Tähti nousee Jaakobista, ja valtikka kohoaa Israelista. Se ruhjoo Mooabilta ohimot, päälaen kaikilta Seetin pojilta. Edomista tulee alusmaa, Seir joutuu vihollistensa omaksi, mutta Israel tekee väkeviä tekoja. Jaakobista tulee valtias, hän hävittää kaupungeista niihin pelastuneet." Kun hän näki Amalekin, hän puhkesi lausumaan ja sanoi: "Kansakunnista ensimmäinen on Amalek, mutta sen loppu on perikato." Kun hän näki keeniläiset, hän puhkesi lausumaan ja sanoi: "Järkkymätön on asumuksesi, ja kalliolle on pesäsi pantu. Mutta sittenkin Kain hävitetään: ei aikaakaan, niin Assur vie sinut vangiksi." Hän puhkesi lausumaan ja sanoi: "Voi! Kuka jää enää elämään, kun Jumala tämän tekee! Laivoja saapuu kittiläisten suunnalta, ja ne kurittavat Assurin ja kurittavat Eeberin. Hänkin on perikadon oma." Sen jälkeen Bileam nousi, lähti matkaan ja palasi kotiinsa, ja myös Baalak lähti tiehensä. Israel asettui Sittimiin. Kansa rupesi irstailemaan Mooabin tyttärien kanssa. Nämä kutsuivat kansaa jumaliensa uhreille, ja kansa söi ja kumarsi heidän jumaliaan. Kun Israel näin antautui palvelemaan Baal-Peoria, Herran viha syttyi Israelia kohtaan. Herra sanoi Moosekselle: "Ota kansan kaikki päämiehet ja lävistä heidät paaluihin Herralle, vasten aurinkoa, että Herran vihan hehku kääntyisi pois Israelista." Niin Mooses sanoi Israelin tuomareille: "Surmatkoon jokainen miehistään ne, jotka ovat antautuneet palvelemaan Baal-Peoria." Katso, muuan mies israelilaisista tuli ja toi veljiensä luo midianilaisen naisen Mooseksen ja kaiken israelilaisten seurakunnan nähden, kun nämä olivat itkemässä ilmestysmajan ovella. Kun Piinehas, pappi Aaronin pojan Eleasarin poika, näki sen, hän nousi kansan keskeltä ja otti keihään käteensä ja seurasi tuota Israelin miestä makuusuojaan ja lävisti heidät molemmat, Israelin miehen ja sen naisen, vatsan kohdalta. Silloin taukosi israelilaisilta vitsaus. Niitä, jotka kuolivat tässä vitsauksessa, oli kaksikymmentäneljä tuhatta. Herra puhui Moosekselle sanoen: "Piinehas, pappi Aaronin pojan Eleasarin poika, on kääntänyt vihani pois israelilaisista, kun hän on kiivaillut puolestani heidän keskuudessaan, ettei minun ole tarvinnut kiivaudessani tehdä loppua israelilaisista. Sano siis: Katso, minä teen hänen kanssaan liiton hänen menestymisekseen. Se tulee hänelle ja hänen jälkeläisilleen ikuiseksi pappeuden liitoksi, koska hän kiivaili Jumalansa puolesta ja toimitti sovituksen israelilaisille." Surmatun Israelin miehen nimi, sen, joka surmattiin midianilaisen naisen kanssa, oli Simri, simeonilaisen perhekunnan päämiehen Saalun poika. Surmatun midianilaisen naisen nimi oli Kosbi, Suurin, midianilaisen perhekunnan heimopäällikön, tytär. Herra puhui Moosekselle sanoen: "Ahdistakaa midianilaisia ja tuhotkaa heidät. Sillä he ahdistivat teitä viekkailla juonillaan, joilla he houkuttelivat teidät Peorin ja sisarensa Kosbin, midianilaisen päämiehen tyttären, ansaan, hänen, joka surmattiin Peorin vuoksi tapahtuneen vitsauksen päivänä." Tämän vitsauksen jälkeen Herra puhui Moosekselle ja Eleasarille, pappi Aaronin pojalle, sanoen: "Laskekaa koko israelilaisten seurakunnan väkiluku, kaksikymmentävuotiaat ja sitä vanhemmat, perhekunnittain, kaikki Israelin sotakelpoiset miehet." Mooses ja pappi Eleasar puhuivat heille Mooabin arolla Jordanin luona Jerikon kohdalla sanoen: "Kaksikymmentävuotiaat ja sitä vanhemmat laskettakoot", kuten Herra oli Moosesta käskenyt. Israelilaiset, jotka olivat lähteneet Egyptin maasta, olivat: Ruuben, Israelin esikoinen. Ruubenin jälkeläisiä olivat: Hanokista hanokilaisten suku, Pallusta pallulaisten suku, Hesronista hesronilaisten suku, Karmista karmilaisten suku. Nämä olivat ruubenilaisten suvut. Katselmuksessa olleita heitä oli neljäkymmentäkolme tuhatta seitsemänsataa kolmekymmentä. Pallun poika oli Eliab. Eliabin pojat olivat Nemuel ja Daatan ja Abiram. Nämä olivat ne kansan edusmiehet Daatan ja Abiram, jotka taistelivat Moosesta ja Aaronia vastaan Koorahin joukossa ja taistelivat Herraa vastaan, jolloin maa avasi kitansa ja nielaisi heidät ja Koorahin, silloin kun hänen joukkonsa kuoli ja tuli kulutti kaksisataa viisikymmentä miestä, ja heistä tuli varoitusmerkki. Mutta Koorahin pojat eivät kuolleet. Simeonin jälkeläisiä sukujensa mukaan olivat: Nemuelista nemuelilaisten suku, Jaaminista jaaminilaisten suku, Jaakinista jaakinilaisten suku, Serahista serahilaisten suku, Saulista saulilaisten suku. Nämä olivat simeonilaisten suvut, kaksikymmentäkaksi tuhatta kaksisataa. Gaadin jälkeläisiä, sukujensa mukaan, olivat: Sefonista sefonilaisten suku, Haggista haggilaisten suku, Suunista suunilaisten suku, Osnista osnilaisten suku, Eeristä eeriläisten suku, Arodista arodilaisten suku, Arelista arelilaisten suku. Nämä olivat Gaadin jälkeläisten suvut. Katselmuksessa olleita oli heitä neljäkymmentä tuhatta viisisataa. Juudan poikia olivat Eer ja Oonan, mutta Eer ja Oonan kuolivat Kanaanin maassa. Juudan jälkeläisiä sukujensa mukaan olivat: Seelasta seelalaisten suku, Pereksestä perekseläisten suku, Serahista serahilaisten suku. Pereksen jälkeläisiä olivat: Hesronista hesronilaisten suku, Haamulista haamulilaisten suku. Nämä olivat Juudan suvut. Katselmuksessa olleita heitä oli seitsemänkymmentäkuusi tuhatta viisisataa. Isaskarin jälkeläisiä sukujensa mukaan olivat: Toolasta toolalaisten suku, Puvvasta puunilaisten suku, Jaasubista jaasubilaisten suku, Simronista simronilaisten suku. Nämä olivat Isaskarin suvut. Katselmuksessa olleita heitä oli kuusikymmentäneljätuhatta kolmesataa. Sebulonin jälkeläisiä sukujensa mukaan olivat: Seredistä serediläisten suku, Eelonista eelonilaisten suku, Jahlelista jahlelilaisten suku. Nämä olivat sebulonilaisten suvut. Katselmuksessa olleita heitä oli kuusikymmentä tuhatta viisisataa. Joosefin jälkeläisiä sukujensa mukaan olivat Manasse ja Efraim. Manassen jälkeläisiä olivat: Maakirista maakirilaisten suku. Maakirille syntyi Gilead. Gileadista on gileadilaisten suku. Nämä olivat Gileadin jälkeläisiä. Iieseristä iieseriläisten suku, Helekistä helekiläisten suku. Asrielista asrielilaisten suku, Sekemistä sekemiläisten suku. Semidasta semidalaisten suku, Heeferistä heeferiläisten suku. Mutta Selofhadilla, Heeferin pojalla, ei ollut poikia, vaan ainoastaan tyttäriä. Selofhadin tyttärien nimet olivat: Mahla, Nooga, Hogla, Milka ja Tirsa. Nämä olivat Manassen suvut. Katselmuksessa olleita heitä oli viisikymmentäkaksi tuhatta seitsemänsataa. Nämä olivat Efraimin jälkeläisiä, sukujensa mukaan: Suutelahista suutelahilaisten suku, Bekeristä bekeriläisten suku, Tahanista tahanilaisten suku. Nämä olivat Suutelahin jälkeläisiä: Eeranista eeranilaisten suku. Nämä olivat efraimilaisten suvut. Katselmuksessa olleita heitä oli kolmekymmentäkaksi tuhatta viisisataa. Nämä olivat Joosefin jälkeläiset sukujensa mukaan. Benjaminin jälkeläisiä, sukujensa mukaan, olivat: Belasta belalaisten suku, Asbelista asbelilaisten suku, Ahiramista ahiramilaisten suku, Sefufamista suufamilaisten suku, Huufamista huufamilaisten suku. Mutta Belan jälkeläisiä olivat Ard ja Naaman: Ardista ardilaisten suku, Naamanista naamilaisten suku. Nämä olivat Benjaminin jälkeläiset sukujensa mukaan. Katselmuksessa olleita heitä oli neljäkymmentäviisi tuhatta kuusisataa. Nämä olivat Daanin jälkeläisiä, sukujensa mukaan: Suuhamista suuhamilaisten suku. Nämä ovat Daanin suvut sukujensa mukaan. Kaikista suuhamilaisten suvuista oli katselmuksessa olleita kuusikymmentäneljätuhatta neljäsataa. Asserin jälkeläisiä, sukujensa mukaan, olivat: Jimnasta jimnalaisten suku, Jisvistä jisviläisten suku, Beriasta berialaisten suku. Berian jälkeläisiä olivat: Heeberistä heeberiläisten suku, Malkielista malkielilaisten suku. Asserin tyttären nimi oli Serah. Nämä olivat asserilaisten suvut. Katselmuksessa olleita heitä oli viisikymmentäkolme tuhatta neljäsataa. Naftalin jälkeläisiä, sukujensa mukaan, olivat: Jahselista jahselilaisten suku, Guunista guunilaisten suku, Jeeseristä jeeseriläisten suku, Sillemistä sillemiläisten suku. Nämä olivat Naftalin suvut sukujensa mukaan. Katselmuksessa olleita heitä oli neljäkymmentäviisi tuhatta neljäsataa. Nämä olivat katselmuksessa olleet israelilaiset: kuusisataayksi tuhatta seitsemänsataa kolmekymmentä. Herra puhui Moosekselle sanoen: "Näille jaettakoon maa perintöosiksi nimien lukumäärän mukaan. Isommalle suvulle anna isompi perintöosa ja pienemmälle pienempi perintöosa. Kullekin annettakoon perintöosa katselmuksessa olleiden määrän mukaan. Maa jaettakoon arvalla. Isiensä heimojen nimien mukaan he saakoot perintöosansa. Arvan määräyksen mukaan jaettakoon perintöosat suurilukuisten ja vähälukuisten heimojen kesken." Nämä olivat Leevin katselmuksessa olleet sukujensa mukaan: Geersonista geersonilaisten suku, Kehatista kehatilaisten suku, Merarista merarilaisten suku. Nämä olivat leeviläisten suvut: libniläisten suku, hebronilaisten suku, mahlilaisten suku, muusilaisten suku, koorahilaisten suku. Kehatille oli syntynyt Amram. Amramin vaimon nimi oli Jookebed, Leevin tytär, joka oli Leeville syntynyt Egyptissä. Hän synnytti Amramille Aaronin ja Mooseksen sekä heidän sisarensa Mirjamin. Aaronille syntyi Naadab ja Abihu, Eleasar ja Iitamar. Mutta Naadab ja Abihu kuolivat, kun toivat vierasta tulta Herran eteen. Katselmuksessa olleita heitä oli kaksikymmentäkolme tuhatta, kaikki miespuolisia, kuukauden vanhoja ja sitä vanhempia. Sillä heistä ei pidetty katselmusta yhdessä muiden israelilaisten kanssa, koska heille ei annettu perintöosaa israelilaisten keskuudessa. Nämä olivat siinä israelilaisten katselmuksessa, jonka Mooses ja pappi Eleasar pitivät Mooabin arolla lähellä Jordania, Jerikon kohdalla. Heidän joukossaan ei ollut ketään siinä israelilaisten katselmuksessa ollutta, jonka Mooses ja pappi Aaron olivat pitäneet Siinain erämaassa. Sillä Herra oli heille sanonut, että heidän oli kuoltava erämaassa. Eikä heistä jäänyt ketään, paitsi Kaaleb, Jefunnen poika, ja Joosua, Nuunin poika. Niin astuivat esiin Selofhadin tyttäret – Selofhadin, Heeferin pojan, Gileadin pojan, Maakirin pojan, Manassen pojan, tyttäret – jotka olivat Manassen, Joosefin pojan, suvuista ja joiden nimet olivat Mahla, Nooga, Hogla, Milka ja Tirsa. He asettuivat Mooseksen ja pappi Eleasarin ja päämiesten ja kaiken kansan eteen ilmestysmajan ovelle ja sanoivat: "Meidän isämme kuoli erämaassa, mutta hän ei ollut siinä joukossa, joka kävi kapinoimaan Herraa vastaan, Koorahin joukossa, vaan hän kuoli oman syntinsä tähden, eikä hänellä ollut poikia. Miksi häviäisi nyt isämme nimi hänen sukunsa keskuudesta sen tähden, ettei hänellä ollut poikaa? Anna meille perintöosuus isämme veljien keskuudessa." Mooses saattoi heidän asiansa Herran eteen. Herra puhui Moosekselle sanoen: "Selofhadin tyttäret puhuvat oikein. Anna heille perintöosuus heidän isänsä veljien keskuudessa ja siirrä heidän isänsä perintöosa heille. Puhu israelilaisille sanoen: jos joku kuolee ilman poikaa, siirtäkää hänen perintöosansa hänen tyttärelleen. Mutta jos hänellä ei ole tytärtä, antakaa hänen perintöosansa hänen veljilleen. Mutta jos hänellä ei ole veljiä, antakaa hänen perintöosansa hänen isänsä veljille. Mutta jos hänen isällään ei ole veljiä, antakaa hänen perintöosansa sille hänen veriheimolaiselleen, joka hänen suvussaan on häntä lähin. Tämä ottakoon sen haltuunsa. Tämä olkoon oikeussäädöksenä israelilaisilla, niin kuin Herra on Moosesta käskenyt." Herra sanoi Moosekselle: "Nouse tälle Abarimin vuorelle ja katsele sitä maata, jonka minä annan israelilaisille. Kun olet sitä katsellut, sinutkin otetaan pois heimosi luo, niin kuin veljesi Aaron otettiin, sen tähden että te Siinin erämaassa, kansan riidellessä, niskoittelitte minun käskyjäni vastaan ettekä pyhittäneet minua vedellä. Se oli Meriban vesi Kaadeksessa Siinin erämaassa. Mooses puhui Herralle sanoen: "Asettakoon Herra, Jumala, jonka vallassa on kaiken lihan henki, tämän seurakunnan johtoon miehen, joka lähtee heidän edellään ja joka tulee heidän edellään, joka saattaa heidät lähtemään ja tulemaan, ettei Herran seurakunta olisi kuin lammaslauma, jolla ei ole paimenta." Herra sanoi Moosekselle: "Ota Joosua, Nuunin poika, mies, jossa on Henki, ja pane kätesi hänen päälleen. Aseta hänet pappi Eleasarin ja kaiken kansan eteen ja aseta hänet virkaan heidän nähtensä. Anna hänelle arvovaltasi, että kaikki israelilaisten seurakunta tottelisi häntä. Hän astukoon pappi Eleasarin eteen, ja tämä kysyköön hänen puolestaan uurimin kautta Jumalan vastausta Herran edessä. Hänen käskystään he lähtekööt ja hänen käskystään he tulkoot, hän ja kaikki israelilaiset hänen kanssaan, koko seurakunta." Mooses teki, niin kuin Herra oli häntä käskenyt, ja otti Joosuan ja asetti hänet pappi Eleasarin ja kaiken seurakunnan eteen. Hän pani kätensä hänen päälleen ja asetti hänet virkaan, niin kuin Herra oli puhunut Mooseksen kautta. Herra puhui Moosekselle sanoen: "Käske israelilaisia ja sano heille: tuokaa minulle määräaikana ruokauhrini ja polttouhrini, suloisesti tuoksuvat uhrini. Sano heille: Tämä on se uhri, joka teidän on tuotava joka päivä Herralle: kaksi vuoden vanhaa virheetöntä karitsaa jokapäiväiseksi polttouhriksi. Uhraa toinen karitsa aamulla, ja toinen karitsa uhraa iltahämärässä ja ruokauhriksi kymmenesosa eefa-mittaa ydinjauhoja sekoitettuna neljännekseen hiin-mittaa survomalla saatua öljyä. Tämä on jokapäiväinen polttouhri, joka toimitettiin Siinain vuorella suloisesti tuoksuvana uhrina Herralle. Siihen kuulukoon juomauhrina neljännes hiin-mittaa viiniä kumpaakin karitsaa kohti. Pyhäkössä vuodata Herralle höysteviiniuhri. Toinen karitsa uhraa iltahämärässä ja toimita siihen kuuluva ruoka- ja juomauhri samalla tavoin kuin aamullakin suloisesti tuoksuvana uhrina Herralle. Mutta sapatinpäivänä uhraa kaksi vuoden vanhaa virheetöntä karitsaa sekä kaksi kymmenesosaa ydinjauhoja öljyyn sekoitettuna ruokauhrina sekä siihen kuuluva juomauhri. Tämä on sapattipolttouhri, joka uhrattakoon kunakin sapattina jokapäiväisen polttouhrin ja siihen kuuluvan juomauhrin lisäksi. Kuukausienne ensimmäisenä päivänä tuokaa polttouhriksi Herralle kaksi mullia, pässi ja seitsemän virheetöntä vuoden vanhaa karitsaa sekä kolme kymmenesosaa ydinjauhoja öljyyn sekoitettuna ruokauhrina kutakin mullia kohti sekä kaksi kymmenesosaa ydinjauhoja öljyyn sekoitettuna ruokauhrina pässiä kohti, sekä yksi kymmenesosa ydinjauhoja öljyyn sekoitettuna, ruokauhriksi kutakin karitsaa kohti. Tämä on polttouhri, suloisesti tuoksuva uhri Herralle. Niihin kuulukoon juomauhrina puoli hiin-mittaa viiniä kutakin mullia kohti ja kolmannes hiin-mittaa pässiä kohti ja neljännes hiin-mittaa karitsaa kohti. Tämä on uudenkuun polttouhri, joka uhrattakoon kunakin uutenakuuna vuoden kaikkina kuukausina. Sen lisäksi uhratkaa yksi vuohipukki syntiuhrina Herralle. Se uhrattakoon jokapäiväisen polttouhrin sekä siihen kuuluvan juomauhrin ohella. Ensimmäisessä kuussa kuukauden neljäntenätoista päivänä on pääsiäinen Herran kunniaksi. Saman kuukauden viidentenätoista päivänä on juhla. Seitsemän päivää syötäköön happamatonta leipää. Ensimmäisenä päivänä on pyhä kokous. Älkää silloin toimittako yhtään arkiaskaretta. Tuokaa polttouhriksi Herralle kaksi mullia, pässi ja seitsemän vuoden vanhaa karitsaa. Ne olkoot virheettömiä. Niihin kuuluvana ruokauhrina uhratkaa ydinjauhoja öljyyn sekoitettuna kolme kymmenesosaa mullia kohti ja kaksi kymmenesosaa pässiä kohti. Kutakin kohti niistä seitsemästä karitsasta uhratkaa kymmenesosa. Uhratkaa vielä vuohipukki syntiuhriksi, joka tuottaa teille sovituksen. Aamupolttouhrin lisäksi, joka on jokapäiväinen polttouhri, uhratkaa nämä. Samoin uhratkaa Herralle joka päivä seitsemän päivän aikana leipää suloisesti tuoksuvaksi uhriksi. Uhratkaa tämä jokapäiväisen polttouhrin sekä siihen kuuluvan juomauhrin ohella. Seitsemäntenä päivänä olkoon teillä pyhä kokous. Älkää silloin toimittako mitään arkiaskaretta. Mutta ensi sadon päivänä, kun tuotte uuden ruokauhrin Herralle viikkojuhlananne, olkoon teillä pyhä kokous. Älkää silloin toimittako mitään arkiaskaretta. Tuokaa suloisesti tuoksuvana polttouhrina Herralle kaksi mullia, pässi ja seitsemän vuoden vanhaa karitsaa ja niihin kuuluvana ruokauhrina ydinjauhoja öljyyn sekoitettuna kolme kymmenesosaa kutakin mullia kohti, kaksi kymmenesosaa pässiä kohti ja yksi kymmenesosa kutakin kohti niistä seitsemästä karitsasta, sekä yksi vuohipukki itsenne sovittamiseksi. Paitsi jokapäiväistä polttouhria ja siihen kuuluvaa ruokauhria uhratkaa nämä sekä niihin kuuluvat juomauhrit. Eläimet olkoot virheettömiä." "Seitsemännessä kuussa kuukauden ensimmäisenä päivänä olkoon teillä pyhä kokous. Älkää silloin toimittako mitään arkiaskaretta. Olkoon se teille torvensoiton päivä. Uhratkaa suloisesti tuoksuvana polttouhrina Herralle mulli, pässi ja seitsemän vuoden vanhaa virheetöntä karitsaa ja niihin kuuluvana ruokauhrina ydinjauhoja öljyyn sekoitettuna kolme kymmenesosaa mullia kohti, kaksi kymmenesosaa pässiä kohti ja yksi kymmenesosa kutakin kohti niistä seitsemästä karitsasta sekä vuohipukki syntiuhriksi teidän sovittamiseksenne. Paitsi uudenkuun polttouhria sekä siihen kuuluvaa ruokauhria ja jokapäiväistä polttouhria sekä siihen kuuluvaa ruokauhria ja niihin kuuluvia juomauhreja, niin kuin niistä on säädetty, uhratkaa kaikki tämä suloisena tuoksuvana uhrina Herralle. Saman seitsemännen kuun kymmenentenä päivänä olkoon teillä pyhä kokous. Kurittakaa itseänne silloin paastolla älkääkä toimittako mitään askaretta. Tuokaa suloisesti tuoksuvana polttouhrina Herralle mulli, pässi ja seitsemän vuoden vanhaa karitsaa. Ne olkoot virheettömiä. Niihin kuulukoon ruokauhrina ydinjauhoja, öljyyn sekoitettuna kolme kymmenesosaa mullia kohti, kaksi kymmenesosaa pässiä kohti ja yksi kymmenesosa kutakin kohti niistä seitsemästä karitsasta, ja vuohipukki syntiuhriksi, paitsi sovitusuhria ja jokapäiväistä polttouhria sekä niihin kuuluvia ruoka- ja juomauhreja. Seitsemännen kuukauden viidentenätoista päivänä olkoon teillä pyhä kokous. Älkää toimittako silloin mitään arkiaskaretta, vaan viettäkää juhlaa Herran kunniaksi seitsemän päivää. Tuokaa polttouhrina, suloisesti tuoksuvana uhrina Herralle, kolmetoista mullia, kaksi pässiä ja neljätoista vuoden vanhaa karitsaa. Ne olkoot virheettömiä. Niihin kuulukoon ruokauhrina ydinjauhoja öljyyn sekoitettuna kolme kymmenesosaa kutakin kohti niistä kolmestatoista mullista, kaksi kymmenesosaa kumpaakin kohti niistä kahdesta pässistä ja yksi kymmenesosa kutakin kohti niistä neljästätoista karitsasta sekä vuohipukki syntiuhrina jokapäiväisen polttouhrin sekä siihen kuuluvan ruoka- ja juomauhrin lisäksi. Uhratkaa toisena päivänä: kaksitoista mullia, kaksi pässiä ja neljätoista vuoden vanhaa virheetöntä karitsaa ja niihin kuuluvat ruoka- ja juomauhrit mullien, pässien ja karitsojen luvun mukaan, kuten on säädetty, sekä vuohipukki syntiuhrina, lisäksi jokapäiväinen polttouhri sekä siihen kuuluva ruoka- ja juomauhri. Kolmantena päivänä: yksitoista mullia, kaksi pässiä ja neljätoista vuoden vanhaa virheetöntä karitsaa ja niihin kuuluvat ruoka- ja juomauhrit mullien, pässien ja karitsojen luvun mukaan, kuten on säädetty, sekä vuohipukki syntiuhriksi, lisäksi jokapäiväinen polttouhri sekä siihen kuuluva ruoka- ja juomauhri. Neljäntenä päivänä: kymmenen mullia, kaksi pässiä ja neljätoista vuoden vanhaa virheetöntä karitsaa ja niihin kuuluvat ruoka- ja juomauhrit mullien, pässien ja karitsojen luvun mukaan, kuten on säädetty, sekä vuohipukki syntiuhrina, paitsi jokapäiväistä polttouhria sekä siihen kuuluvaa ruoka- ja juomauhria. Viidentenä päivänä uhratkaa yhdeksän mullia, kaksi pässiä ja neljätoista vuoden vanhaa virheetöntä karitsaa ja niihin kuuluvat ruoka- ja juomauhrit mullien, pässien ja karitsojen luvun mukaan, kuten on säädetty, sekä vuohipukki syntiuhrina, paitsi jokapäiväistä polttouhria sekä siihen kuuluvaa ruoka- ja juomauhria. Kuudentena päivänä: kahdeksan mullia, kaksi pässiä ja neljätoista vuoden vanhaa virheetöntä karitsaa ja niihin kuuluvat ruoka- ja juomauhrit mullien, pässien ja karitsojen luvun mukaan, kuten on säädetty, sekä vuohipukki syntiuhrina, paitsi jokapäiväistä polttouhria sekä siihen kuuluvaa ruoka- ja juomauhria. Seitsemäntenä päivänä uhratkaa: seitsemän mullia, kaksi pässiä ja neljätoista vuoden vanhaa virheetöntä karitsaa ja niihin kuuluvat ruoka- ja juomauhrit mullien, pässien ja karitsojen luvun mukaan, kuten on säädetty, sekä vuohipukki syntiuhrina, paitsi jokapäiväistä polttouhria sekä siihen kuuluvaa ruoka- ja juomauhria. Kahdeksantena päivänä olkoon teillä juhlakokous. Älkää silloin toimittako mitään arkiaskaretta, vaan tuokaa suloisesti tuoksuvana polttouhrina Herralle mulli, pässi ja seitsemän vuoden vanhaa virheetöntä karitsaa ja niihin kuuluvat ruoka- ja juomauhrit mullin, pässin ja karitsojen luvun mukaan, kuten on säädetty, sekä vuohipukki syntiuhrina, paitsi jokapäiväistä polttouhria sekä siihen kuuluvaa ruoka- ja juomauhria. Nämä uhratkaa Herralle juhla-aikoinanne, paitsi mitä lupausuhreinanne ja vapaaehtoisina lahjoinanne tuotte polttouhreiksi, ruokauhreiksi, juomauhreiksi ja rauhanuhreiksi." Mooses puhui israelilaisille kaiken, mitä Herra oli Mooseksen käskenyt puhua. Mooses puhui Israelin sukukuntien päämiehille sanoen: "Näin on Herra käskenyt: Jos mies tekee lupauksen Herralle tai valalla vannoen sitoutuu kieltäytymään jostakin, älköön rikkoko sanaansa, vaan tehköön kaiken, mitä hänen suunsa on sanonut. Jos nainen ollessaan nuorena tyttönä isänsä kodissa tekee lupauksen Herralle tai sitoutuu kieltäytymään jostakin ja hänen isänsä kuulee hänen lupauksensa tai sitoumuksensa eikä hänen isänsä hänelle siitä mitään puhu, niin kaikki hänen lupauksensa ja kaikki hänen sitoumuksensa, joilla hän kieltäytyy jostakin, olkoot päteviä. Mutta jos hänen isänsä kieltää häntä sinä päivänä, jona hän ne kuulee, niin hänen lupauksensa ja sitoumuksensa, joilla hän kieltäytyy jostakin, älkööt olko päteviä, olivatpa ne mitkä hyvänsä, ja Herra antaa hänelle anteeksi, sen tähden että hänen isänsä on häntä kieltänyt. Jos hän joutuu miehelle ja hänellä on täytettävänä lupauksia tai ajattelemattomasti lausuttu sana, jolla hän on kieltäytynyt jostakin, ja hänen miehensä saa sen kuulla, mutta ei puhu hänelle siitä mitään sinä päivänä, jona hän sen kuulee, niin hänen lupauksensa ja hänen sitoumuksensa, joilla hän on kieltäytynyt jostakin, olkoot päteviä. Mutta jos hänen miehensä sinä päivänä, jona hän sen kuulee, kieltää häntä, niin hän purkaa hänen lupauksensa, jonka täyttämiseen hän on sitoutunut, ja sen ajattelemattomasti lausutun sanan, jolla hän on kieltäytynyt jostakin, ja Herra antaa hänelle anteeksi. Mutta lesken tai hylätyn vaimon lupaus, mihin hyvänsä hän onkin sitoutunut, olkoon pätevä. Jos vaimo on miehensä kodissa tehnyt lupauksen tai valalla sitoutunut kieltäytymään jostakin ja hänen miehensä saa sen kuulla, mutta ei puhu hänelle siitä mitään eikä kiellä häntä, niin kaikki hänen lupauksensa ja kaikki sitoumukset, joilla hän on kieltäytynyt jostakin, olkoot päteviä. Mutta jos hänen miehensä purkaa ne sinä päivänä, jona hän niistä kuulee, älköön yksikään hänen huuliltaan lähtenyt lupaus tai sitoumus olko pätevä. Hänen miehensä on ne purkanut, ja Herra antaa hänelle anteeksi. Jokaisen lupauksen ja jokaisen valallisen sitoumuksen, jonka vaimo itsensä kurittamiseksi tekee, saakoon hänen miehensä joko vahvistaa tai purkaa. Mutta jos hänen miehensä ei puhu hänelle niistä mitään sen päivän kuluessa, niin hän on vahvistanut kaikki hänen lupauksensa ja kaikki hänen sitoumuksensa, jotka hänellä on täytettävinä. Hän on ne vahvistanut, koska hän ei niistä hänelle mitään puhunut sinä päivänä, jona hän niistä kuuli. Mutta jos hän ne purkaa vasta jonkin aikaa sen jälkeen, kun on niistä kuullut, hän joutuu kantamaan vaimonsa syyllisyyden." Nämä ovat ne säädökset, jotka Herra antoi Moosekselle, olemaan voimassa miehen ja hänen vaimonsa välillä sekä isän ja hänen tyttärensä välillä, tämän ollessa nuorena tyttönä isänsä kodissa. Herra puhui Moosekselle sanoen: "Kosta israelilaisten puolesta midianilaisille. Sen jälkeen sinut otetaan pois heimosi luo." Niin Mooses puhui kansalle sanoen: "Varustakaa joukostanne miehiä sotaan. He lähtekööt Midiania vastaan toimittamaan Herran koston Midianille. Lähettäkää sotaan tuhat miestä jokaisesta sukukunnasta kaikista Israelin sukukunnista." Silloin annettiin Israelin heimoista tuhat miestä jokaisesta sukukunnasta, yhteensä kaksitoista tuhatta sotaan varustettua miestä. Mooses lähetti heidät, tuhat miestä jokaisesta sukukunnasta, sotaan sekä heidän kanssaan Piinehaan, pappi Eleasarin pojan. Tällä oli mukanaan pyhät esineet ja hälytystorvet. Niin he lähtivät sotimaan Midiania vastaan, niin kuin Herra oli Moosesta käskenyt, ja surmasivat kaikki miespuoliset. Muiden mukana, jotka kaatuivat, he surmasivat Midianin kuninkaat Evin, Rekemin, Suurin, Huurin ja Reban, Midianin viisi kuningasta. Myös Bileamin, Beorin pojan, he surmasivat miekalla. Mutta israelilaiset ottivat vangiksi midianilaisten vaimot ja lapset ja ryöstivät kaikki heidän juhtansa ja koko heidän karjansa ja kaikki heidän tavaransa. He polttivat tulella kaikki heidän asumansa kaupungit ja kaikki heidän leiripaikkansa. He ottivat kaiken ryöstettävän ja kaiken otettavan, sekä ihmiset että karjan. He toivat Moosekselle ja pappi Eleasarille sekä Israelin kansalle vangit ja ottamansa ja ryöstämänsä saaliin leiriin Mooabin arolle, joka on Jordanin luona, Jerikon kohdalla. Silloin Mooses ja pappi Eleasar ja kaikki kansan päämiehet lähtivät heitä vastaan leirin ulkopuolelle. Mooses vihastui sotajoukon johtajiin, tuhannen- ja sadanpäämiehiin, kun he palasivat sotaretkeltä. Mooses sanoi heille: "Oletteko siis jättäneet henkiin kaikki naiset? Katso, nehän ne olivat, jotka Bileamin neuvosta saivat israelilaiset antautumaan uskottomuuteen Herraa vastaan Peorin vuoksi, niin että vitsaus kohtasi Herran seurakuntaa. Niin surmatkaa siis kaikki poikalapset ja surmatkaa myös jokainen vaimo, joka on yhtynyt mieheen. Mutta jokainen tyttö naisista, joka ei ole yhtynyt mieheen, jättäkää itsellenne henkiin. Mutta itse oleskelkaa leirin ulkopuolella seitsemän päivää. Jokainen teistä, joka on jonkun surmannut, ja jokainen teistä, joka on koskenut surmattuun, puhdistautukoon kolmantena ja seitsemäntenä päivänä, sekä te että teidän vankinne. Puhdistettakoon jokainen vaate ja jokainen nahkaesine ja kaikki, mikä on tehty vuohen karvoista, ja jokainen puuesine." Silloin pappi Eleasar sanoi sotamiehille, jotka olivat menneet sotaan: "Tämä on lakisäädös, jonka Herra antoi Moosekselle: Vain kulta, hopea, vaski, rauta, tina ja lyijy, kaikki, mikä tulta kestää, käyttäkää tulessa, niin se puhdistuu, Puhdistettakoon se kuitenkin vielä puhdistusvedellä. Mutta se, mikä ei tulta kestä, käyttäkää vedessä. Peskää vaatteenne seitsemäntenä päivänä, niin te puhdistutte, ja tulkaa sitten leiriin." Herra puhui Moosekselle sanoen: "Laskekaa, sinä ja pappi Eleasar ja kansan perhekuntien päämiehet, otetun saaliin määrä, ihmiset ja karja. Jaa saalis kahtia soturien, sotaan lähteneiden, ja kaiken muun kansan kesken. Ota Herralle verona sotamiehiltä, sotaan lähteneiltä, yksi viidestäsadasta, ihmisiä, nautoja, aaseja ja lampaita. Ota se heille tulevasta puoliskosta ja anna se pappi Eleasarille antina Herralle. Israelilaisille tulevasta puoliskosta ota yksi viidestäkymmenestä, ihmisiä, nautoja, aaseja, lampaita ja kaikkia karjaeläimiä, ja anna ne leeviläisille, joiden on hoidettava tehtävät Herran asumuksessa." Mooses ja pappi Eleasar tekivät, niin kuin Herra oli Moosesta käskenyt. Saalis, jäännös siitä, mitä sotajoukko oli ryöstänyt, oli: lampaita kuusisataa seitsemänkymmentäviisi tuhatta, nautoja seitsemänkymmentäkaksi tuhatta, aaseja kuusikymmentäyksi tuhatta ja ihmisiä, naisia, jotka eivät olleet yhtyneet mieheen, kaikkiaan kolmekymmentäkaksi tuhatta. Puolet siitä eli se osa, joka tuli sotaan lähteneille, oli: lampaita kolmesataa kolmekymmentäseitsemän tuhatta viisisataa. Herralle tuleva vero lampaista oli kuusisataa seitsemänkymmentä viisi, ja nautoja kolmekymmentäkuusi tuhatta sekä niistä Herralle tuleva vero seitsemänkymmentä kaksi. Aaseja oli kolmekymmentä tuhatta viisisataa sekä niistä Herralle tuleva vero kuusikymmentä yksi. Ihmisiä oli kuusitoista tuhatta sekä niistä Herralle tuleva vero kolmekymmentä kaksi. Mooses antoi veron Herralle tulevista anneista pappi Eleasarille, niin kuin Herra oli Moosesta käskenyt. Israelilaisille tuleva puolisko, jonka Mooses oli erottanut sotamiesten osasta, tämä seurakunnalle tuleva puolisko oli: lampaita kolmesataa kolmekymmentäseitsemän tuhatta viisisataa ja nautoja kolmekymmentäkuusi tuhatta ja aaseja kolmekymmentä tuhatta viisisataa sekä ihmisiä kuusitoista tuhatta. Tästä israelilaisille tulevasta puoliskosta Mooses otti yhden viidestäkymmenestä, ihmisiä ja karjaa, sekä antoi ne leeviläisille, joiden oli hoidettava tehtävät Herran asumuksessa, niin kuin Herra oli Moosesta käskenyt. Silloin tulivat sotajoukon osastojen johtajat, tuhannen- ja sadanpäämiehet, Mooseksen luo ja sanoivat Moosekselle: "Palvelijasi ovat laskeneet niiden sotamiesten luvun, jotka ovat olleet hallussamme, eikä meistä puutu yhtään. Sen tähden me tuomme nyt Herralle lahjaksi, mitä kukin on saanut kultaesineitä: käätyjä, rannerenkaita, sormuksia, korvarenkaita ja kaulakoristeita, saadaksemme itsellemme sovituksen Herran edessä." Niin Mooses ja pappi Eleasar ottivat heiltä kullan, kaikkinaiset taidokkaasti valmistetut esineet. Anniksi annettua kultaa, jonka he antoivat Herralle tuhannen- ja sadanpäämiesten puolesta, oli kaikkiaan kuusitoista tuhatta seitsemänsataa viisikymmentä sekeliä. Sotamiehet olivat ottaneet saalista kukin itselleen. Mooses ja pappi Eleasar ottivat kullan tuhannen- ja sadanpäämiehiltä ja veivät sen ilmestysmajaan, että se johdattaisi israelilaiset Herran muistoon. Mutta ruubenilaisilla ja gaadilaisilla oli paljon karjaa, hyvin runsaasti. Kun he nyt katselivat Jaeserin maata ja Gileadin maata, he huomasivat, että seutu oli karjanhoitoon sopiva. Niin gaadilaiset ja ruubenilaiset tulivat ja puhuivat Moosekselle ja pappi Eleasarille ja seurakunnan päämiehille sanoen: "Atarot, Diibon, Jaeser, Nimra, Hesbon, Elale, Sebam, Nebo ja Beon, tämä maa, jonka Herra on vallannut Israelin seurakunnalle, on karjanhoitoon sopivaa maata, ja sinun palvelijoillasi on karjaa." He sanoivat vielä: "Jos olemme saaneet armon silmiesi edessä, niin annettakoon tämä maa palvelijoillesi omaksi, äläkä vie meitä Jordanin yli." Mutta Mooses vastasi gaadilaisille ja ruubenilaisille: "Onko teidän veljienne lähdettävä sotaan, ja te jäisitte tänne? Miksi viette israelilaisilta halun mennä siihen maahan, jonka Herra on heille antanut? Niin teidän isännekin tekivät, kun minä lähetin heidät Kaades-Barneasta katselemaan sitä maata. Kun he olivat saapuneet Rypälelaaksoon asti ja katselleet sitä maata, he veivät israelilaisilta halun lähteä siihen maahan, jonka Herra oli heille antanut. Sinä päivänä syttyi Herran viha, ja hän vannoi sanoen: 'Ne miehet, jotka lähtivät Egyptistä, kaksikymmentävuotiaat ja sitä vanhemmat, eivät saa nähdä sitä maata, jonka minä vannoen lupasin Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille, sillä he eivät ole minua uskollisesti seuranneet, paitsi Kaaleb, kenissiläisen Jefunnen poika, ja Joosua, Nuunin poika, sillä nämä ovat uskollisesti seuranneet Herraa.' Herran viha syttyi Israelia kohtaan, ja hän antoi heidän harhailla erämaassa neljäkymmentä vuotta, kunnes koko se sukupolvi hävisi, joka oli tehnyt sitä, mikä oli pahaa Herran silmissä. Mutta katso, te olette nyt astuneet isienne sijaan, te syntisten sikiöt, lisätäksenne vielä Herran vihan kiivautta Israelia kohtaan. Jos te nyt käännytte pois hänestä, niin hän jättää kansan vielä kauemmaksi aikaa tähän erämaahan, ja te tuotatte tuhon kaikelle tälle kansalle." Niin he lähestyivät häntä ja sanoivat: "Karjatarhoja me vain rakentaisimme tänne laumoillemme ja kaupunkeja vaimojamme ja lapsiamme varten, mutta itse me varustautuisimme ja rientäisimme israelilaisten etunenässä, kunnes saisimme viedyksi heidät määräpaikkoihinsa, mutta vaimomme ja lapsemme asuisivat sillä aikaa varustetuissa kaupungeissa maan asukkailta rauhassa. Emme palaisi koteihimme, ennen kuin israelilaiset ovat saaneet haltuunsa kukin perintöosansa, sillä me emme tahdo perintöosaa heidän kanssaan tuolta puolen Jordanin emmekä kauempaa, vaan meidän perintöosamme on tullut meille tältä puolelta Jordanin, siitä itään." Niin Mooses vastasi heille: "Jos näin teette, jos Herran edessä varustaudutte sotaan ja teistä jokainen, sotaan varustettuna, menee Jordanin yli Herran edessä niin pitkäksi aikaa, kunnes on karkottanut vihollisensa edeltään, ja palaatte vasta sen jälkeen, kun maa on tehty alamaiseksi Herralle, olette vastuusta vapaat Herran ja Israelin edessä, ja tämä maa tulee teidän omaksenne Herran edessä. Mutta jos ette tee näin, niin, katso, te rikotte Herraa vastaan ja saatte tuntea syntinne palkan, joka kohtaa teitä. Rakentakaa siis itsellenne kaupunkeja vaimojanne ja lapsianne varten ja tarhoja karjallenne ja tehkää se, mitä suunne on sanonut." Niin gaadilaiset ja ruubenilaiset vastasivat Moosekselle sanoen: "Sinun palvelijasi tekevät, kuten herramme käskee. Lapsemme, vaimomme, laumamme ja kaikki juhtamme jääkööt tänne Gileadin kaupunkeihin, mutta palvelijasi lähtevät, jokainen sotaan varustettuna, sinne taisteluun Herran edessä, kuten herramme sanoi." Mooses antoi heistä käskyn pappi Eleasarille ja Joosualle, Nuunin pojalle, ja Israelin sukukuntien perhekuntien päämiehille, ja Mooses sanoi heille: "Jos gaadilaiset ja ruubenilaiset teidän kanssanne lähtevät Jordanin yli, jokainen varustettuna taisteluun Herran edessä, ja maa tulee teille alamaiseksi, niin antakaa heille Gileadin maa omaksi. Mutta jolleivät he varustaudu ja lähde teidän kanssanne sinne, asettukoot teidän keskuuteenne Kanaanin maahan." Silloin gaadilaiset ja ruubenilaiset vastasivat sanoen: "Mitä Herra on puhunut palvelijoillesi, sen teemme. Me lähdemme varustettuina Herran edessä Kanaanin maahan, että saisimme omaksemme perintöosan tältä puolen Jordanin." Mooses antoi heille, gaadilaisille ja ruubenilaisille sekä puolelle Manassen, Joosefin pojan, sukukuntaa, amorilaisten kuninkaan Siihonin valtakunnan ja Baasanin kuninkaan Oogin valtakunnan, maan ja sen kaupungit alueineen, maan kaupungit ympäristöstä. Gaadilaiset rakensivat Diibonin, Atarotin, Aroerin, Atrot-Soofanin, Jaeserin, Jogbehan, Beet-Nimran ja Beet-Haaranin varustetuiksi kaupungeiksi sekä karjatarhoja. Ruubenilaiset puolestaan rakensivat Hesbonin, Elalen ja Kirjataimin, Nebon ja Baal-Meonin, joiden nimet muutettiin, sekä Sibman. He antoivat nimet niille kaupungeille, jotka he rakensivat. Mutta Maakir, Manassen poika, lähti Gileadiin ja valloitti sen ja karkotti amorilaiset, jotka asuivat siellä. Mooses antoi Gileadin Maakirille, Manassen pojalle, ja hän asettui sinne. Jaair, Manassen poika, meni ja valloitti heidän leirikylänsä ja kutsui ne Jaairin leirikyliksi. Noobah meni ja valloitti Kenatin sekä sen alueella olevat kylät ja kutsui sen, nimensä mukaan, Noobahiksi. Nämä olivat israelilaisten matkat, jotka he kulkivat Egyptistä osastoittain Mooseksen ja Aaronin johdolla. Mooses kirjoitti Herran käskyn mukaan muistiin ne paikat, joista he lähtivät liikkeelle matkoillaan. Nämä ovat heidän matkansa heidän lähtöpaikkojensa mukaan. He lähtivät liikkeelle Ramseksesta ensimmäisessä kuussa ensimmäisen kuukauden viidentenätoista päivänä. Israelilaiset lähtivät matkaan pääsiäisen jälkeisenä päivänä voimallisen käden suojassa kaikkien egyptiläisten nähden egyptiläisten haudatessa kaikkia esikoisiaan, jotka Herra heidän keskuudestaan oli surmannut, ja Herran antaessa tuomion kohdata heidän jumaliaan. Israelilaiset lähtivät Ramseksesta ja leiriytyivät Sukkotiin. He lähtivät Sukkotista ja leiriytyivät Eetamiin, joka on erämaan reunassa. He lähtivät Eetamista ja kääntyivät takaisin Pii-Hahirotiin päin, joka on vastapäätä Baal-Sefonia, ja leiriytyivät Migdolin kohdalle. He lähtivät Pii-Hahirotista ja kulkivat meren keskitse erämaahan ja vaelsivat kolmen päivän matkan Eetamin erämaassa ja leiriytyivät Maaraan. He lähtivät Maarasta ja tulivat Eelimiin. Eelimissä oli kaksitoista vesilähdettä ja seitsemänkymmentä palmupuuta, ja he leiriytyivät sinne. He lähtivät Eelimistä ja leiriytyivät Kaislameren rannalle. He lähtivät Kaislameren rannalta ja leiriytyivät Siinin erämaahan. He lähtivät Siinin erämaasta ja leiriytyivät Dofkaan. He lähtivät Dofkasta ja leiriytyivät Aalukseen. He lähtivät Aaluksesta ja leiriytyivät Refidimiin. Siellä ei ollut vettä kansan juoda. He lähtivät Refidimistä ja leiriytyivät Siinain erämaahan. He lähtivät Siinain erämaasta ja leiriytyivät Kibrot-Hattaavaan. He lähtivät Kibrot-Hattaavasta ja leiriytyivät Haserotiin. He lähtivät Haserotista ja leiriytyivät Ritmaan. He lähtivät Ritmasta ja leiriytyivät Rimmon-Perekseen. He lähtivät Rimmon-Pereksestä ja leiriytyivät Libnaan. He lähtivät Libnasta ja leiriytyivät Rissaan. He lähtivät Rissasta ja leiriytyivät Kehelataan. He lähtivät Kehelatasta ja leiriytyivät Seferin vuoren juurelle. He lähtivät Seferin vuoren juurelta ja leiriytyivät Haradaan. He lähtivät Haradasta ja leiriytyivät Makhelotiin. He lähtivät Makhelotista ja leiriytyivät Tahatiin. He lähtivät Tahatista ja leiriytyivät Tarahiin. He lähtivät Tarahista ja leiriytyivät Mitkaan. He lähtivät Mitkasta ja leiriytyivät Hasmonaan. He lähtivät Hasmonasta ja leiriytyivät Mooserotiin. He lähtivät Mooserotista ja leiriytyivät Bene-Jaakaniin. He lähtivät Bene-Jaakanista ja leiriytyivät Hoor-Gidgadiin. He lähtivät Hoor-Gidgadista ja leiriytyivät Jotbataan. He lähtivät Jotbatasta ja leiriytyivät Abronaan. He lähtivät Abronasta ja leiriytyivät Esjon-Geberiin. He lähtivät Esjon-Geberistä ja leiriytyivät Siinin erämaahan, se on Kaadekseen. He lähtivät Kaadeksesta ja leiriytyivät Hoorin vuoren juurelle, Edomin maan rajalle. Pappi Aaron nousi Hoorin vuorelle Herran käskyn mukaan ja kuoli siellä neljäntenäkymmenentenä vuotena siitä, kun israelilaiset olivat lähteneet Egyptin maasta, viidennessä kuussa, kuukauden ensimmäisenä päivänä. Aaron oli sadan kahdenkymmenen kolmen vuoden vanha kuollessaan Hoorin vuorella. Aradin kuningas, kanaanilainen, joka asui Kanaanin maan eteläosassa, sai kuulla israelilaisten tulosta. He lähtivät Hoorin vuorelta ja leiriytyivät Salmonaan. He lähtivät Salmonasta ja leiriytyivät Puunoniin. He lähtivät Puunonista ja leiriytyivät Oobotiin. He lähtivät Oobotista ja leiriytyivät Iije-Abarimiin Mooabin rajalle. He lähtivät Iijimistä ja leiriytyivät Diibon-Gaadiin. He lähtivät Diibon-Gaadista ja leiriytyivät Almon-Diblataimiin. He lähtivät Almon-Diblataimista ja leiriytyivät Abarimin vuoristoon vastapäätä Neboa. He lähtivät Abarimin vuoristosta ja leiriytyivät Mooabin arolle Jordanin rantaan, Jerikon kohdalle. Jordanin rannalla heidän leirinsä ulottui Beet-Jesimotista aina Aabel-Sittimiin asti Mooabin arolle. Herra puhui Moosekselle Mooabin arolla Jordanin rannalla Jerikon kohdalla sanoen: "Puhu israelilaisille ja sano heille: Kun olette kulkeneet Jordanin yli Kanaanin maahan, niin karkottakaa tieltänne kaikki maan asukkaat ja hävittäkää kaikki heidän jumalankuvansa, hävittäkää kaikki heidän valetut kuvansa ja kukistakaa kaikki heidän uhrikukkulansa. Ottakaa sitten maa haltuunne ja asukaa siinä, sillä teille minä annan omaksi sen maan. Jakakaa maa keskenänne arvalla sukujenne mukaan. Suuremmalle suvulle antakaa suurempi perintöosa ja pienemmälle pienempi perintöosa. Kukin saakoon perintöosansa siinä, mihin arpa sen hänelle määrää. Jakakaa maa isienne sukukuntien mukaan keskenänne. Mutta jos ette karkota maan asukkaita tieltänne, niin ne, jotka te heistä jätätte jäljelle, tulevat teille okaiksi silmiinne ja tutkaimiksi kylkiinne, ja he ahdistavat teitä siinä maassa, jossa te asutte. Silloin minä teen teille, niin kuin aioin tehdä heille." Herra puhui Moosekselle sanoen: "Käske israelilaisia ja sano heille: Kun tulette Kanaanin maahan – se on se maa, jonka te saatte perintöosaksenne, Kanaanin maa rajasta rajaan – niin teidän etelärajanne kulkekoon Siinin erämaasta Edomia pitkin. Eteläraja alkakoon idässä Suolameren päästä ja kääntyköön Skorpionisolasta etelään ja kulkekoon Siiniin, ja päättyköön Kaades-Barneasta etelään. Sieltä raja lähteköön Hasar-Addariin, kulkekoon Asmoniin ja kääntyköön Asmonista Egyptin purolle ja päättyköön mereen. Teidän länsirajananne olkoon Suuri meri. Tämä olkoon länsirajananne. Teidän pohjoisrajanne olkoon tämä: Suuresta merestä vetäkää raja Hoorin vuoreen. Hoorin vuoresta vetäkää raja siihen, mistä mennään Hamatiin, ja raja päättyköön Sedadiin. Sieltä raja lähteköön Sifroniin ja päättyköön Hasar-Eenaniin. Tämä olkoon pohjoisrajananne. Itärajanne vetäkää Hasar-Eenanista Sefamiin. Sefamista raja kulkekoon Riblaan, Ainista itään, ja sieltä raja kulkekoon edelleen, kunnes se kohtaa vuoriselänteen Kinneretin järven itäpuolella. Sitten raja yhtyköön Jordaniin ja päättyköön Suolamereen. Tämä on oleva teidän maanne rajoineen ympäriinsä." Mooses käski israelilaisia sanoen: "Tämä on se maa, joka teidän on jaettava arvalla keskenänne ja jonka Herra määräsi annettavaksi yhdeksälle ja puolelle sukukunnalle. Sillä ruubenilaisten sukukunta perhekunnittain ja gaadilaisten sukukunta perhekunnittain ja toinen puoli Manassen sukukuntaa ovat jo saaneet perintöosansa. Nämä kaksi ja puoli sukukuntaa ovat jo saaneet perintöosansa tällä puolella Jordania Jerikon kohdalla, itään, auringon nousun suuntaan." Herra puhui Moosekselle sanoen: "Nämä ovat niiden miesten nimet, joiden on maa teille jaettava: pappi Eleasar ja Joosua, Nuunin poika. Näiden lisäksi valitkaa päämies kustakin sukukunnasta maata jakamaan. Nämä ovat niiden miesten nimet: Juudan sukukunnasta Kaaleb, Jefunnen poika; simeonilaisten sukukunnasta Semuel, Ammihudin poika; Benjaminin sukukunnasta Elidad, Kislonin poika; daanilaisten sukukunnasta päämies Bukki, Joglin poika; joosefilaisista, manasselaisten sukukunnasta, päämies Hanniel, Eefodin poika; efraimilaisten sukukunnasta päämies Kemuel, Siftanin poika; sebulonilaisten sukukunnasta päämies Elisafan, Parnakin poika; isaskarilaisten sukukunnasta päämies Paltiel, Assanin poika; asserilaisten sukukunnasta päämies Ahihud, Selomin poika, ja naftalilaisten sukukunnasta Pedahel, Ammihudin poika." Nämä Herra määräsi jakamaan israelilaisille Kanaanin maan. Herra puhui Moosekselle Mooabin arolla Jordanin rannalla Jerikon kohdalla sanoen: "Käske israelilaisia antamaan omistamistaan perintöosista leeviläisille kaupunkeja heidän asuakseen ja antamaan leeviläisille myös laidunmaata kaupunkien ympäriltä. Nämä kaupungit olkoot heillä asuntoina, ja niiden laidunmaat olkoot heidän juhtiaan, karjaansa ja kaikkia muita eläimiään varten. Näiden kaupunkien laidunmaat, jotka teidän on annettava leeviläisille, ulottukoot kaupungin muurista ulospäin tuhat kyynärää joka taholle. Mitatkaa kaupungin ulkopuolella itään kaksituhatta kyynärää ja etelään kaksituhatta kyynärää ja länteen kaksituhatta kyynärää ja pohjoiseen kaksituhatta kyynärää, ja kaupunki olkoon siinä keskellä. Tämä olkoon heillä kaupunkien laidunmaa. Niistä kaupungeista, jotka teidän on annettava leeviläisille, olkoon kuusi turvakaupunkia, jotka teidän on annettava pakopaikaksi sille, joka on jonkun tappanut. Niiden lisäksi antakaa neljäkymmentä kaksi kaupunkia. Kaikkiaan olkoon kaupunkeja ja niiden laidunmaita, jotka teidän on annettava leeviläisille, neljäkymmentä kahdeksan. Niitä israelilaisten omistamia kaupunkeja, jotka teidän on annettava, otettakoon useampia siltä sukukunnalta, jolla niitä on paljon, ja vähemmän siltä, jolla on niitä vähemmän. Kukin sukukunta antakoon leeviläisille kaupunkejaan saamansa perintöosan mukaan." Herra puhui Moosekselle sanoen: "Puhu israelilaisille ja sano heille: Kun olette menneet Jordanin yli Kanaanin maahan, niin valitkaa itsellenne kaupunkeja turvakaupungeiksenne. Niihin paetkoon tappaja, joka on jonkun surmannut vahingossa. Nämä kaupungit olkoot teillä turvapaikkoina verenkostajalta, niin ettei tappajan tarvitse kuolla, ennen kuin hän on ollut seurakunnan tuomittavana. Kaupunkeja, jotka teidän on määrättävä turvakaupungeiksi, olkoon teillä kuusi. Kolme kaupunkia teidän on määrättävä tältä puolelta Jordanin, ja kolme kaupunkia teidän on määrättävä Kanaanin maasta. Ne olkoot turvakaupunkeja. Israelilaisille ja teidän keskuudessanne asuvalle muukalaiselle ja talonne suojatille olkoot ne kuusi kaupunkia turvapaikkoina, joihin voi paeta jokainen, joka surmaa jonkun tahattomasti. Mutta jos joku rauta-aseella lyö toista, niin että tämä kuolee, hän on tahallinen tappaja. Tappaja rangaistakoon kuolemalla. Jos joku ottaa käteensä kiven, jolla voi lyödä kuoliaaksi, ja lyö toista, niin että tämä kuolee, hän on tahallinen tappaja. Tappaja rangaistakoon kuolemalla. Tai jos joku ottaa käteensä puuaseen, jolla voi lyödä kuoliaaksi, ja lyö toista, niin että tämä kuolee, on hän tahallinen tappaja. Tappaja rangaistakoon kuolemalla. Verenkostaja ottakoon tappajan hengiltä. Hän ottakoon hänet hengiltä, milloin vain hänet tapaa. Jos joku vihassa iskee toista tai heittää häntä jollakin murhaamistarkoituksessa, niin että tämä kuolee, tai vihaa kantaen lyö häntä kädellään, niin että hän kuolee, rangaistakoon lyöjä kuolemalla, sillä hän on tahallinen tappaja. Verenkostaja ottakoon sellaisen tappajan hengiltä, milloin vain hänet tapaa. Mutta jos joku vahingossa, vaan ei vihassa, satuttaa toista tai heittää häntä jollakin esineellä, millä hyvänsä, ilman murhaamistarkoitusta, tai jos hän kivellä, jolla voi lyödä kuoliaaksi, huomaamattaan satuttaa toista, niin että tämä kuolee, eikä hän ollut hänen vihamiehensä eikä tarkoittanut häntä vahingoittaa, seurakunta ratkaiskoon tappajan ja verenkostajan välin näiden säädösten mukaan. Seurakunta päästäköön tappajan verenkostajan kädestä, ja seurakunta antakoon hänen palata turvakaupunkiin, johon hän oli paennut. Asukoon siellä pyhällä öljyllä voidellun ylimmäisen papin kuolemaan asti. Mutta jos tappaja menee sen turvakaupungin alueen ulkopuolelle, johon hän on paennut, ja verenkostaja tapaa hänet hänen turvakaupunkinsa alueen ulkopuolella ja verenkostaja surmaa tappajan, hän ei joudu verenvikaan. Hänen on näet asuttava turvakaupungissaan ylimmäisen papin kuolemaan asti. Mutta ylimmäisen papin kuoltua tappaja saa palata perintömaalleen. Tämä olkoon teillä oikeussäädöksenä sukupolvesta sukupolveen, missä asuttekin. Jos joku lyö toisen kuoliaaksi, surmattakoon tappaja todistajien antaman todistuksen nojalla, mutta yhden todistajan todistuksen nojalla älköön ketään kuolemalla rangaistako. Älkää ottako lunastusmaksua sellaisen tappajan hengestä, joka on tehnyt henkirikoksen, vaan rangaistakoon hänet kuolemalla. Älkääkä ottako lunastusmaksua siltä, joka on paennut turvakaupunkiin, ettei hän ennen papin kuolemaa saisi palata asumaan omalle maalleen. Älkääkä saastuttako sitä maata, jossa olette, sillä veri saastuttaa maan. Maalle ei voi toimittaa sovitusta verestä, joka siihen on vuodatettu, muulla kuin sen verellä, joka on sen vuodattanut. Älkää siis saastuttako maata, jossa asutte ja jossa minäkin asun teidän keskellänne, sillä minä, Herra, asun israelilaisten keskellä." Gileadin, Maakirin pojan, Manassen pojanpojan, suvun perhekuntapäämiehet, jotka olivat Joosefin poikien sukua, astuivat esiin ja puhuivat Moosekselle ja ruhtinaille, israelilaisten perhekuntien päämiehille, ja sanoivat: "Herra käski herrani jakaa sen maan arvalla israelilaisille perintöosaksi, ja herrani sai käskyn Herralta antaa Selofhadin, veljemme, perintöosan hänen tyttärilleen Mutta jos he joutuvat vaimoiksi joillekin israelilaisten muiden heimojen pojista, heidän perintöosansa siirtyy pois isiemme perintöosasta ja liitetään sen sukukunnan perintöosaan, johon he tulevat kuulumaan, mutta meidän perintöosamme vähenee. Kun israelilaisten riemuvuosi tulee, niin heidän perintöosansa lisätään sen sukukunnan perintöosaan, johon he tulevat kuulumaan, mutta meidän isiemme sukukunnan perintöosasta vähentyy heidän perintöosansa." Silloin Mooses sääti israelilaisille Herran käskyn mukaan, sanoen: "Joosefilaisten sukukunta puhuu oikein. Näin Herra säätää Selofhadin tyttäristä: Menkööt vaimoiksi kenelle tahtovat, kunhan vain menevät vaimoiksi johonkin isänsä sukukunnan sukuun. Sillä älköön perintöosa israelilaisilta siirtykö sukukunnasta toiseen, vaan israelilaiset säilyttäkööt kukin isiensä sukukunnan perintöosan. Mutta jokainen tytär, joka saa perintöosan israelilaisten sukukunnissa, menköön vaimoksi johonkin isänsä sukukunnan sukuun, että israelilaiset saisivat periä kukin isiensä perintöosan ja ettei perintöosa siirtyisi sukukunnasta toiseen, vaan israelilaisten sukukunnat säilyttäisivät kukin perintöosansa." Kuten Herra oli Moosesta käskenyt, niin Selofhadin tyttäret tekivät. Mahla, Tirsa, Hogla, Milka ja Nooga, Selofhadin tyttäret, menivät vaimoiksi setiensä pojille. He menivät vaimoiksi Joosefin pojan Manassen poikien sukuihin, ja niin heidän perintöosansa jäi heidän isänsä suvun sukukuntaan. Nämä ovat ne käskyt ja säädökset, jotka Herra Mooseksen kautta antoi israelilaisille Mooabin arolla Jordanin rannalla, Jerikon luona. Nämä ovat ne sanat, jotka Mooses puhui kaikelle Israelille, tuolla puolella Jordanin erämaassa, Aromaassa, vastapäätä Suufia, Paaranin, Toofelin, Laabanin, Haserotin ja Dii-Saahabin välillä. Hoorebista on yksitoista päivämatkaa, Seirin vuoriston tietä, Kaades-Barneaan. Neljäntenäkymmenentenä vuotena yhdennessätoista kuussa kuukauden ensimmäisenä päivänä Mooses puhui israelilaisille kaiken, mitä Herra oli käskenyt hänen heille puhua. Tämä tapahtui sen jälkeen, kun hän oli voittanut Siihonin, amorilaisten kuninkaan, joka asui Hesbonissa, ja Oogin, Baasanin kuninkaan, joka asui Astarotissa, Edrein luona. Tuolla puolella Jordanin Mooabin maassa Mooses alkoi selittää tätä lakia sanoen: "Herra, Jumalamme, puhui meille Hoorebilla näin: 'Te olette jo tarpeeksi kauan olleet tämän vuoren vaiheilla. Kääntykää toisaalle, lähtekää liikkeelle ja menkää amorilaisten vuoristoon ja kaikkien heidän naapuriensa luo Aromaahan, Vuoristoon, Alankomaahan, Negeviin ja Merenrannikolle, kanaanilaisten maahan ja Libanoniin, aina suureen virtaan, Eufrat-virtaan, saakka. Katso, minä annan maan teidän valtaanne. Menkää ja ottakaa omaksenne maa, jonka Herra teidän isillenne, Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille, vannotulla valalla on luvannut antaa heille ja heidän jälkeläisilleen.' Silloin minä puhuin teille sanoen: 'Minä en jaksa yksin kantaa teitä. Herra, teidän Jumalanne, on antanut teidän lisääntyä, ja katso, teidän lukunne on tänä päivänä kuin taivaan tähtien. Lisätköön Herra, isienne Jumala, teitä vielä tuhatkertaisesti ja siunatkoon teitä, niin kuin hän on teille puhunut. Mutta kuinka minä voin yksin kantaa sitä kuormaa ja taakkaa, joka minulla on teistä ja teidän riitelemisistänne? Tuokaa tänne viisaita, ymmärtäväisiä ja tunnettuja miehiä jokaisesta sukukunnastanne, niin minä asetan heidät päämiehiksenne.' Te vastasitte minulle ja sanoitte: 'On hyvä, mitä ehdotat tehtäväksi.' Silloin otin sukukuntienne päämiehet, jotka olivat viisaita ja tunnettuja miehiä, ja asetin heidät päämiehiksenne, tuhannen-, sadan-, viidenkymmenen- ja kymmenenjohtajiksi, ja päälliköiksi sukukuntiinne. Käskin tuomareitanne sanoen: 'Kuulustelkaa veljiänne ja tuomitkaa oikein, jos jollakulla on riita-asia veljensä tai luonaan asuvan muukalaisen kanssa. Älkää katsoko henkilöön tuomitessanne, vaan kuulkaa pientä yhtä hyvin kuin suurtakin. Älkää pelätkö ketään ihmistä, sillä tuomio on Jumalan. Mutta asia, joka on teistä liian vaikea, lykätkää minulle kuullakseni sen.' Silloin annoin teille käskyt kaikesta, mitä teidän oli tehtävä. Lähdimme liikkeelle Hoorebilta ja kuljimme koko sen suuren ja pelottavan erämaan kautta, jonka te olette nähneet, amorilaisten vuoriston tietä, niin kuin Herra, Jumalamme, oli käskenyt meitä, ja tulimme Kaades-Barneaan. Sanoin teille: 'Te olette tulleet amorilaisten vuoristoon, jonka Herra, Jumalamme, meille antaa. Katso, Herra, Jumalasi, antaa maan valtaasi. Mene ja ota se omaksesi, niin kuin Herra, isiesi Jumala, on sinulle puhunut. Älä pelkää äläkä arkaile.' Te astuitte kaikki minun eteeni ja sanoitte: 'Lähettäkäämme miehiä edellämme tutkimaan maata ja antamaan meille tietoja tiestä, jota meidän on sinne mentävä, ja kaupungeista, joihin tulemme.' Tämä puhe oli minun silmissäni hyvä, ja minä otin kaksitoista miestä teidän keskuudestanne, yhden jokaisesta sukukunnasta. Nämä lähtivät ja nousivat vuoristoon ja tulivat Rypälelaaksoon ja vakoilivat maata. He ottivat mukaansa maan hedelmiä ja toivat meille ja antoivat meille tietoja ja sanoivat: 'Maa, jonka Herra, Jumalamme, antaa meille, on hyvä.' Mutta te ette tahtoneet mennä sinne, vaan niskoittelitte Herran, Jumalanne, käskyä vastaan. Te niskoittelitte teltoissanne ja sanoitte: 'Sen tähden että Herra vihaa meitä, hän vei meidät pois Egyptin maasta antaakseen meidät amorilaisten käsiin ja tuhotakseen meidät. Mihin me menemme? Veljemme ovat saattaneet meidän rohkeutemme raukeamaan, sillä he sanovat: Siellä on meitä suurempi ja kookkaampi kansa, siellä on suuria, taivaan tasalle varustettuja kaupunkeja. Näimmepä siellä anakilaisiakin.' Niin minä vastasin teille: 'Älkää säikähtykö älkääkä pelätkö heitä. Herra, teidän Jumalanne, joka käy teidän edellänne, taistelee itse teidän puolestanne, aivan kuin hän teki teille Egyptissä teidän silmienne edessä ja erämaassa, jossa sinä olet nähnyt, kuinka Herra, Jumalasi, on kantanut sinua, niin kuin mies kantaa poikaansa, koko sen matkan, jonka te olette kulkeneet, kunnes tulitte tähän paikkaan.' Mutta sittenkään te ette uskoneet Herraan, teidän Jumalaanne, joka kävi teidän edellänne tiellä katsoakseen teille leiripaikat: yöllä tulessa, valaistakseen teille tien, jota teidän oli kuljettava, ja päivällä pilvessä. Kun Herra kuuli teidän puheenne, hän vihastui ja vannoi sanoen: 'Totisesti, ei kukaan näistä miehistä, tästä pahasta sukupolvesta, saa nähdä sitä hyvää maata, jonka minä valalla vannoen olen luvannut antaa isillenne, ei kukaan, paitsi Kaaleb, Jefunnen poika. Hän saa sen nähdä, ja hänelle ja hänen lapsilleen minä annan sen maan, johon hän on astunut, sen tähden että hän on uskollisesti seurannut Herraa.' Minuunkin Herra vihastui teidän tähtenne ja sanoi: 'Et sinäkään pääse sinne. Joosua, Nuunin poika, joka sinua palvelee, hän pääsee sinne. Vahvista häntä, sillä hän on jakava maan Israelille perinnöksi. Teidän lapsenne, joiden sanoitte joutuvan vihollisen saaliiksi, ja teidän poikanne, jotka eivät vielä tiedä, mikä on hyvä, mikä paha, he pääsevät sinne. Heille minä annan maan, ja he ottavat sen omakseen. Mutta te kääntykää takaisin ja lähtekää liikkeelle erämaahan Kaislameren tietä.' Silloin te vastasitte ja sanoitte minulle: 'Me olemme tehneet syntiä Herraa vastaan. Me menemme ja taistelemme, aivan kuten Herra, Jumalamme, on meitä käskenyt.' Te vyöttäydyitte kaikki sota-aseisiinne ja lähditte kevytmielisesti nousemaan vuoristoon. Mutta Herra sanoi minulle: 'Sano heille: Älkää nousko sinne älkääkä antautuko taisteluun, sillä minä en ole teidän keskellänne. Älkää tehkö niin, etteivät vihollisenne voittaisi teitä.' Minä puhuin teille, mutta te ette kuulleet, vaan niskoittelitte Herran käskyä vastaan ja lähditte ylimielisesti vuoristoon. Amorilaiset, jotka asuvat siinä vuoristossa, lähtivät teitä vastaan ja ajoivat teitä takaa, niin kuin mehiläiset tekevät, ja hajottivat teidät Seirissä, ja aina Hormaan asti. Niin te palasitte ja itkitte Herran edessä. Mutta Herra ei kuullut huutoanne eikä kuunnellut teitä. Teidän täytyi viipyä Kaadeksessa se pitkä aika, minkä siellä viivyitte." "Sitten me käännyimme toisaalle ja lähdimme liikkeelle erämaahan Kaislameren tietä, niin kuin Herra oli minulle puhunut, ja kiertelimme kauan aikaa Seirin vuoristossa. Herra sanoi minulle näin: 'Te olette jo tarpeeksi kauan kierrelleet tässä vuoristossa. Kääntykää nyt pohjoista kohti. Käske kansaa sanoen: Te tulette kulkemaan Seirissä asuvien veljienne, Eesaun jälkeläisten, alueen kautta. He pelkäävät teitä, mutta te pitäkää itsestänne tarkka vaari: älkää ryhtykö taisteluun heidän kanssaan, sillä minä en anna teille jalanleveyttäkään heidän maastaan, koska minä olen antanut Seirin vuoriston Eesaun omaksi. Rahalla ostakaa heiltä ruokaa syödäksenne, vesikin hankkikaa heiltä rahalla juodaksenne. Sillä Herra, Jumalasi, on siunannut sinua kaikissa kättesi töissä. Hän on pitänyt huolen vaelluksestasi tässä suuressa erämaassa. Jo neljäkymmentä vuotta on Herra, Jumalasi, ollut kanssasi, eikä sinulta ole puuttunut mitään.' Niin me lähdimme pois veljiemme Eesaun jälkeläisten luota, jotka asuvat Seirissä, poiketen Aromaan tieltä, joka tulee Eilatista ja Esjon-Geberistä. Me käännyimme toisaalle ja lähdimme kulkemaan Mooabin erämaan tietä. Silloin Herra sanoi minulle: 'Älä käy Mooabin kimppuun äläkä ryhdy taisteluun heidän kanssaan, sillä minä en anna heidän maastaan mitään omaksesi, koska minä olen antanut Aarin Lootin jälkeläisten omaksi.' Eemiläiset asuivat muinoin siellä. He olivat suuri, lukuisa ja kookas kansa niin kuin anakilaiset. Samoin kuin anakilaiset heidätkin luettiin refalaisiin, mutta mooabilaiset kutsuivat heitä eemiläisiksi. Hoorilaiset sitä vastoin asuivat muinoin Seirissä, mutta Eesaun jälkeläiset karkottivat heidät tieltään ja tuhosivat heidät ja asettuivat heidän sijaansa, samoin kuin Israel teki siinä maassa, jonka Herra oli antanut heidän omakseen. 'Nouskaa siis ja kulkekaa Seredin puron poikki.' Niin me kuljimme Seredin puron yli. Aika, joka kului vaellukseemme Kaades-Barneasta siihen asti, että kuljimme Seredin puron yli, oli kolmekymmentä kahdeksan vuotta, kunnes hävisi koko se sukupolvi, kaikki sotakuntoiset miehet, leiristä, niin kuin Herra oli heille vannonut. Myös Herran käsi oli heitä vastaan hävittämässä heitä leiristä viimeiseen mieheen asti. Kun kaikki sotakuntoiset miehet olivat kuolleet pois kansasta, puhui Herra minulle sanoen: 'Sinä kuljet nyt Mooabin alueen kautta, Aarin kautta, ja lähestyt ammonilaisia. Mutta älä käy heidän kimppuunsa äläkä ryhdy taisteluun heidän kanssaan, sillä minä en anna ammonilaisten maasta mitään omaksesi, koska minä olen antanut sen Lootin jälkeläisten omaksi.' Tämäkin on luettu refalaisten maaksi. Refalaiset asuivat muinoin siellä, mutta ammonilaiset kutsuivat heitä samsumilaisiksi. He olivat kuin anakilaiset suuri, lukuisa ja kookas kansa. Mutta Herra tuhosi nämä heidän tieltään. He karkottivat heidät ja asettuivat näiden sijaan. Samoin hän on tehnyt Eesaun jälkeläisille, jotka asuvat Seirissä, kun hän tuhosi hoorilaiset heidän tieltään. He karkottivat nämä ja asettuivat näiden sijaan, ja siellä he asuvat vielä tänäkin päivänä. Mutta avvilaisille, jotka asuivat maakylissä aina Gassaan asti, tuottivat tuhon kaftorilaiset, jotka olivat lähteneet Kaftorista, ja asettuivat heidän sijaansa. 'Nouskaa ja lähtekää liikkeelle ja kulkekaa Arnon-joen yli. Katso, minä annan käsiisi amorilaisen Siihonin, Hesbonin kuninkaan, ja hänen maansa. Käy sitä valloittamaan ja ryhdy taisteluun häntä vastaan. Tästä päivästä alkaen minä saatan kauhuun ja pelkoon edessäsi kansat kaiken taivaan alla, niin että kun ne kuulevat sinusta kerrottavan, ne pelkäävät ja vapisevat edessäsi.' Minä lähetin sanansaattajat Kedemotin erämaasta Siihonille, Hesbonin kuninkaalle, viemään rauhan tervehdyksen ja sanomaan: 'Salli minun kulkea maasi kautta. Aina tiellä pysyen minä kuljen poikkeamatta oikealle tai vasemmalle. Anna minun rahalla ostaa ruokaa syödäkseni ja anna minulle rahalla vettä juodakseni. Salli vain minun jalkaisin kulkea maasi kautta' – sen minulle myönsivät Eesaun jälkeläiset, jotka asuvat Seirissä, ja mooabilaiset, jotka asuvat Aarissa – 'kunnes menen Jordanin yli siihen maahan, jonka Herra, Jumalamme, meille antaa.' Mutta Siihon, Hesbonin kuningas, ei tahtonut antaa meidän kulkea maansa kautta, sillä Herra, Jumalasi, paadutti hänen mielensä ja kovensi hänen sydämensä antaakseen hänet käsiisi, niin kuin nyt onkin tapahtunut. Herra sanoi minulle: 'Katso, minä annan nyt Siihonin ja hänen maansa valtaasi. Ryhdy sitä valloittamaan ja ota hänen maansa omaksesi.' Siihon ja kaikki hänen sotaväkensä lähti Jahaaseen taistelemaan meitä vastaan. Mutta Herra, Jumalamme, antoi hänet valtaamme, ja me voitimme hänet ja hänen poikansa ja kaiken hänen sotaväkensä. Me valloitimme silloin kaikki hänen kaupunkinsa ja vihimme tuhon omiksi jokaisessa kaupungissa miehet, naiset ja lapset, päästämättä ainoatakaan pakoon. Ainoastaan karjan me ryöstimme itsellemme sekä saaliin valloittamistamme kaupungeista. Aroerista, joka on Arnon-joen rannalla, ja jokilaaksossa olevasta kaupungista Gileadiin saakka ei ollut ainoatakaan kaupunkia, joka olisi ollut meille liian korkealla. Herra, Jumalamme, antoi kaikki valtaamme. Ainoastaan ammonilaisten maahan sinä et astunut, et mihinkään, mikä on Jabbok-joen varrella, et vuoriston kaupunkeihin etkä mihinkään muuhun. Sen Herra, Jumalamme, oli niin määrännyt." "Käännyimme toisaalle ja kuljimme Baasanin tietä. Silloin lähti Oog, Baasanin kuningas, hän ja koko hänen sotajoukkonsa, Edreihin taistelemaan meitä vastaan. Mutta Herra sanoi minulle: 'Älä pelkää häntä, sillä minä annan hänet käsiisi ja kaiken hänen kansansa ja hänen maansa. Tee hänelle, niin kuin teit Siihonille, amorilaisten kuninkaalle, joka asui Hesbonissa.' Niin Herra, Jumalamme, antoi käsiimme myös Oogin, Baasanin kuninkaan, ja kaiken hänen sotaväkensä, ja me voitimme hänet päästämättä ainoatakaan pakoon. Me valloitimme silloin kaikki hänen kaupunkinsa – ei ollut ainoatakaan kaupunkia, jota emme olisi heiltä ottaneet – kuusikymmentä kaupunkia, koko Argobin seudun, Oogin valtakunnan Baasanissa, kaikki nämä kaupungit korkeilla muureilla, porteilla ja salvoilla varustettuja, ja sen lisäksi vielä suuren joukon linnoittamattomia pikkukaupunkeja. Vihimme ne tuhon omiksi, niin kuin olimme tehneet Siihonille, Hesbonin kuninkaalle. Vihimme tuhon omiksi jokaisessa kaupungissa miehet, naiset ja lapset. Mutta kaiken karjan sekä saaliin kaupungeista ryöstimme itsellemme. Otimme silloin kahdelta amorilaisten kuninkaalta, jotka hallitsivat tuolla puolella Jordanin, heidän maansa Arnon-joesta aina Hermonin vuoreen asti – siidonilaiset kutsuvat Hermonia Sirjoniksi, mutta amorilaiset kutsuvat sitä Seniriksi – otimme kaikki ylätasangon kaupungit ja koko Gileadin ja koko Baasanin aina Salkaan ja Edreihin, Baasanissa oleviin Oogin valtakunnan kaupunkeihin, saakka. Sillä Baasanin kuningas Oog oli yksin enää jäljellä viimeisistä refalaisista. Hänen basaltista tehty ruumisarkkunsa on vieläkin ammonilaisten kaupungissa Rabbassa. Se on yhdeksän kyynärää pitkä ja neljä kyynärää leveä, mitattuna tavallisella kyynärämitalla. Kun olimme ottaneet silloin omaksemme tämän maan, annoin ruubenilaisille ja gaadilaisille sen osan siitä, joka alkaa Aroerista, Arnon-joen varrelta, sekä puolet Gileadin vuoristoa kaupunkeineen. Loput Gileadista ja koko Baasanin, Oogin valtakunnan, annoin toiselle puolelle Manassen sukukuntaa, koko Argobin seudun. Koko tätä Baasania kutsutaan refalaisten maaksi. Jaair, Manassen poika, valtasi koko Argobin seudun aina gesurilaisten ja maakatilaisten alueeseen saakka, ja hän kutsui nämä seudut, se on Baasanin, oman nimensä mukaan Jaairin leirikyliksi, niin kuin niitä kutsutaan vielä tänäkin päivänä. Maakirille annoin Gileadin. Ruubenilaisille ja gaadilaisille annoin maan Gileadista aina Arnon-jokeen, jokilaakson keskikohtaan saakka, joka on rajana, ja Jabbok-jokeen saakka, joka on ammonilaisten rajana. Samoin annoin heille Aromaan, Jordan rajana, Kinneretistä aina Aromaan mereen, Suolamereen, saakka, Pisgan rinteiden juurelle, itään päin. Silloin minä käskin teitä ja sanoin: 'Herra, teidän Jumalanne, on antanut teille tämän maan omaksenne. Mutta te, kaikki sotakuntoiset miehet, lähtekää aseistettuina veljienne, israelilaisten, etunenässä. Ainoastaan vaimonne, lapsenne ja karjanne – sillä tiedän teillä olevan paljon karjaa – jääkööt kaupunkeihinne, jotka olen teille antanut, kunnes Herra suo veljienne, samoin kuin teidänkin, päästä rauhaan, kun hekin ovat ottaneet omakseen sen maan, jonka Herra, teidän Jumalanne, antaa teille Jordanin tuolta puolelta. Sitten saatte palata takaisin, kukin omistamalleen maalle, jonka olen teille antanut.' Silloin käskin Joosuaa ja sanoin: 'Sinä olet omin silmin nähnyt kaiken, mitä Herra, teidän Jumalanne, on tehnyt näille kahdelle kuninkaalle. Samalla tavalla Herra on tekevä kaikille valtakunnille, joihin menet. Älkää niitä pelätkö, sillä Herra, teidän Jumalanne, sotii itse teidän puolestanne.' Silloin anoin Herralta armoa sanoen: 'Herra, Herra, sinä olet alkanut näyttää palvelijallesi valtasuuruuttasi ja väkevää kättäsi. Sillä kuka on se jumala taivaassa tai maassa, joka voi tehdä sellaisia töitä ja niin voimallisia tekoja kuin sinä? Niin salli minun nyt mennä katsomaan sitä hyvää maata, joka on tuolla puolella Jordanin, tuota ihanaa vuoristoa ja Libanonia.' Mutta Herra oli vihastunut minuun teidän tähtenne eikä kuullut minua, vaan sanoi minulle: 'Riittää! Älä puhu minulle enempää tästä asiasta. Nouse Pisgan huipulle ja kohota katseesi länteen ja pohjoiseen, etelään ja itään ja katsele silmilläsi. Sillä tämän Jordanin yli sinä et mene. Anna määräyksiä Joosualle, vahvista ja rohkaise häntä. Sillä hän menee sinne tämän kansan edellä, ja hän jakaa heille perinnöksi maan, jonka näet.'. Niin me jäimme laaksoon, vastapäätä Beet-Peoria." "Nyt, Israel, kuule ne käskyt ja säädökset, jotka teille opetan, että seuraisitte niitä, eläisitte ja ottaisitte omaksenne sen maan, jonka Herra, teidän isienne Jumala, antaa teille. Älkää lisätkö mitään siihen, mitä minä teille määrään, älkääkä ottako siitä mitään pois, vaan noudattakaa Herran, Jumalanne, käskyjä, jotka minä teille säädän. Te olette omin silmin nähneet, mitä Herra teki Baal-Peorin asiassa, kuinka Herra, Jumalasi, hävitti keskuudestasi jokaisen, joka lähti kulkemaan Baal-Peorin perässä. Mutta te, jotka riipuitte kiinni Herrassa, teidän Jumalassanne, te kaikki olette elossa vielä tänä päivänä. Katso, minä olen opettanut teille käskyt ja säädökset, niin kuin Herra, minun Jumalani, on minua käskenyt, että seuraisitte niitä siinä maassa, jota te menette ottamaan omaksenne. Noudattakaa ja seuratkaa niitä, sillä se on oleva teidän viisautenne ja ymmärryksenne kansojen silmissä. Kun he kuulevat kaikki nämä käskyt, he sanovat: 'Totisesti, viisas ja ymmärtäväinen kansa on tämä suuri kansa.' Sillä onko toista suurta kansaa, jonka jumalat ovat sitä niin lähellä, kuin Herra, Jumalamme, on lähellä meitä, niin usein kuin me häntä rukoilemme? Onko toista suurta kansaa, jolla on niin vanhurskaat käskyt ja säädökset, kuin on koko tämä laki, jonka minä tänä päivänä teille annan? Ole vain varuillasi ja ota itsestäsi tarkka vaari, ettet unohda, mitä olet omin silmin nähnyt, ja ettei se lähde sydämestäsi koko elinaikanasi, vaan että ilmoitat sen lapsillesi ja lastesi lapsille: mitä tapahtui sinä päivänä, jona seisoit Herran, Jumalasi, edessä Hoorebilla, kun Herra sanoi minulle: 'Kokoa kansa, niin minä julistan heille sanani, että he oppisivat pelkäämään minua, niin kauan kuin elävät maan päällä, ja opettaisivat lapsensakin siihen.' Te astuitte esille ja jäitte seisomaan vuoren juurelle, ja vuori paloi tulena, joka loimusi sisimpään taivaaseen asti pimeyden ja synkkien pilvien keskellä. Silloin Herra puhui teille tulen keskeltä. Sanat te kuulitte, mutta ette nähneet hänen muotoaan, kuulitte vain äänen. Hän ilmoitti teille liittonsa, jonka hän käski teidän pitää, nimittäin nuo kymmenen käskysanaa. Hän kirjoitti ne kahteen kivitauluun. Silloin Herra käski minun opettaa teille käskyt ja säädökset, että te seuraisitte niitä siinä maassa, jota te menette ottamaan omaksenne. Ottakaa siis itsestänne tarkka vaari – sillä te ette nähneet sinä päivänä, jona Herra puhui teille tulen keskeltä Hoorebilla, hänestä minkäänlaista muotoa – ettette menettele kelvottomasti ettekä tee itsellenne jumalankuvaa, ette minkään muotoista patsasta, ette miehen tai naisen kuvaa, ette maan päällä liikkuvan nelijalkaisen eläimen kuvaa, ette taivaan alla lentävän siivekkään linnun kuvaa, ette maassa matelevan kuvaa ettekä vesissä maan alla olevan kalan kuvaa, ja ettet, kun nostat silmäsi taivasta kohti ja katselet aurinkoa, kuuta ja tähtiä, kaikkea taivaan joukkoa, anna vietellä itseäsi kumartamaan ja palvelemaan niitä, sillä Herra, Jumalasi, on jakanut ne kaikille muille kansoille koko taivaan alla. Onhan Herra ottanut teidät ja vienyt pois rautapätsistä, Egyptistä, että teistä tulisi hänen perintökansansa, niin kuin nyt on tapahtunut. Mutta Herra vihastui minuun teidän tähtenne ja vannoi, etten minä saa mennä Jordanin yli enkä tulla siihen hyvään maahan, jonka Herra, Jumalasi, antaa sinulle perintöosaksi, vaan että minä kuolen tässä maassa enkä mene Jordanin yli. Mutta te menette sen yli ja otatte tuon hyvän maan omaksenne. Niin varokaa, ettette unohda Herran, Jumalanne, liittoa, jonka hän on tehnyt kanssanne, ettekä tee itsellenne jumalankuvaa, ette mitään sen muotoista kuvaa, jota Herra, Jumalasi, on kieltänyt sinua tekemästä. Sillä Herra, Jumalasi, on kuluttava tuli, kiivas Jumala. Kun sitten sinulle on syntynyt lapsia ja lastenlapsia ja te olette vanhentuneet maassa, ja jos te silloin menettelette kelvottomasti ja teette itsellenne jumalankuvan, minkämuotoisen kuvan tahansa, ja siten teette sitä, mikä on pahaa Herran, Jumalasi, silmissä, ja vihoitatte hänet, minä otan tänä päivänä taivaan ja maan todistajiksi teitä vastaan, että teidät äkkiä hävitetään siitä maasta, johon te menette Jordanin yli ottamaan sen omaksenne. Te ette saa kauan elää siellä, vaan teidät tuhotaan kokonaan. Herra hajottaa teidät kansojen sekaan, ja ainoastaan vähäinen joukko teitä on jäävä niiden pakanakansojen keskelle, joiden luo Herra kuljettaa teidät. Siellä te palvelette jumalia, jotka ovat ihmiskätten tekoa, puuta ja kiveä, jotka eivät näe eivätkä kuule, eivät syö eivätkä hajua tunne. Mutta sitten sinä siellä etsit Herraa, Jumalaasi, ja sinä löydät hänet, kun kysyt häntä kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi. Kun olet ahdistuksessa ja kaikki tämä kohtaa sinua aikojen lopussa, niin sinä palaat Herran, Jumalasi, luo ja kuulet hänen ääntään. Sillä Herra, Jumalasi, on laupias Jumala. Hän ei jätä sinua eikä hukuta sinua. Hän ei unohda isiesi kanssa tekemäänsä liittoa, jonka hän on heille valalla vahvistanut. Sillä kysy menneiltä ajoilta, jotka ovat olleet ennen sinua, alkaen siitä päivästä, jona Jumala loi ihmiset maan päälle, kysy taivaan äärestä toiseen, että onko koskaan mitään näin suurta tapahtunut tai onko mitään tällaista ikinä kuultu? Onko mikään kansa kuullut Jumalan äänen puhuvan tulen keskeltä, niin kuin sinä olet kuullut, ja kuitenkin jäänyt elämään? Tai onko mikään jumala koettanut mennä ottamaan itselleen kansaa toisen kansan keskuudesta koettelemuksilla, tunnusteoilla ja ihmeillä, sodalla, väkevällä kädellä ja ojennetulla käsivarrella ja suurilla, pelottavilla teoilla, minkä kaiken Herra, teidän Jumalanne, on tehnyt teille Egyptissä, silmiesi edessä? Sinun on annettu se nähdä, tietääksesi, että Herra on Jumala, eikä muuta jumalaa ole kuin hän. Taivaasta hän antoi sinun kuulla äänensä opettaakseen sinua, ja maan päällä hän antoi sinun nähdä suuren tulensa, ja sinä kuulit hänen sanansa tulen keskeltä. Koska hän siis rakasti isiäsi ja valitsi heidän jälkeläisensä itselleen ja itse suurella voimallaan vei sinut pois Egyptistä karkottaen tieltäsi kansoja, suurempia ja väkevämpiä kuin sinä, ja tuoden sinut heidän maahansa antaakseen sen sinulle perintöosaksi, niin kuin nyt on tapahtunut, niin tiedä siis tänä päivänä ja paina se sydämeesi, että Herra on Jumala ylhäällä taivaassa ja alhaalla maan päällä, eikä muuta jumalaa ole Noudata hänen säädöksiään ja käskyjään, jotka minä tänä päivänä sinulle annan, että sinä ja lapsesi sinun jälkeesi menestyisitte ja että eläisit kauan siinä maassa, jonka Herra, Jumalasi, antaa sinulle ikiajoiksi." Silloin Mooses erotti kolme kaupunkia tuolta puolelta Jordanin, auringon nousun puolelta, että niihin voisi paeta tappaja, joka on tappanut toisen tahtomattaan ja häntä ennestään vihaamatta. Paetkoon sellainen johonkin näistä kaupungeista, niin hän saa elää. Ne olivat: ruubenilaisille Beser erämaassa, ylätasangolla, gaadilaisille Raamot Gileadissa ja manasselaisille Goolan Baasanissa. Tämä on se laki, jonka Mooses antoi israelilaisille, ja nämä ovat ne todistukset, käskyt ja oikeudet, jotka Mooses julisti israelilaisille, heidän lähdettyään Egyptistä, tuolla puolella Jordanin laaksossa vastapäätä Beet-Peoria Siihonin, amorilaisten kuninkaan, maassa, hänen, joka asui Hesbonissa ja jonka Mooses ja israelilaiset voittivat lähdettyään Egyptistä. He ottivat omakseen hänen maansa ja Oogin, Baasanin kuninkaan, maan, kahden amorilaisten kuninkaan maat, jotka ovat Jordanin tuolla puolella, auringon nousun suuntaan, alkaen Aroerista, joka on Arnon-joen rannalla, aina Sirjonin vuoreen, se on Hermoniin, saakka, sekä koko Aromaan, Jordanin tuolla puolella, idän puolella, aina Kuolleeseen mereen saakka, Pisgan rinteiden juurelle. Sitten Mooses kutsui kokoon koko Israelin ja sanoi heille: "Kuule, Israel, nämä käskyt ja oikeudet, jotka minä tänä päivänä julistan teidän korvienne kuullen, oppikaa ne ja noudattakaa niitä tarkasti. Herra, Jumalamme, teki liiton kanssamme Hoorebilla. Herra ei tehnyt tätä liittoa isiemme kanssa, vaan meidän kanssamme, jotka olemme tässä tänä päivänä, kaikkien meidän kanssa, jotka nyt elämme. Kasvoista kasvoihin Herra puhui teidän kanssanne vuorelta, tulen keskeltä. Minä seisoin silloin Herran ja teidän välillänne ja ilmoitin teille Herran sanan, sillä te pelkäsitte tulta ettekä nousseet vuorelle. Hän sanoi: 'Minä olen Herra, Jumalasi, joka vein sinut pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä. Älä pidä muita jumalia minun rinnallani. Älä tee itsellesi jumalankuvaa, älä mitään kuvaa, älä niistä, jotka ovat ylhäällä taivaassa, älä niistä, jotka ovat alhaalla maan päällä, äläkä niistä, jotka ovat vesissä maan alla. Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä. Sillä minä, Herra, Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat, mutta teen laupeuden tuhansille, jotka minua rakastavat ja pitävät minun käskyni. Älä lausu turhaan Herran, Jumalasi, nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka lausuu turhaan hänen nimensä. Ota vaari lepopäivästä, niin että sen pyhität, niin kuin Herra, Jumalasi, on sinua käskenyt. Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi. Mutta seitsemäs päivä on Herran, Jumalasi, sapatti. Silloin älä mitään askaretta toimita, älä sinä älköön myöskään poikasi tai tyttäresi, palvelijasi tai palvelijattaresi, härkäsi, aasisi tai muu juhtasi älköönkä muukalaisesi, joka on porteissasi, että palvelijasi ja palvelijattaresi saisivat levätä niin kuin sinäkin. Muista, että itse olit orjana Egyptin maassa ja että Herra, Jumalasi, vei sinut sieltä pois väkevällä kädellä ja ojennetulla käsivarrella. Sen tähden Herra, Jumalasi, käski sinun viettää lepopäivän. Kunnioita isääsi ja äitiäsi, niin kuin Herra, Jumalasi, on sinua käskenyt, että kauan eläisit ja menestyisit siinä maassa, jonka Herra, Jumalasi, sinulle antaa. Älä tapa. Älä tee huorin. Älä varasta. Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi. Älä himoitse lähimmäisesi vaimoa. Älä himoitse itsellesi lähimmäisesi huonetta, älä hänen peltoaan, älä hänen palvelijaansa, palvelijatartaan, härkäänsä, aasiaan, äläkä mitään, mikä on lähimmäisesi omaa.'. Nämä sanat Herra puhui koko teidän seurakunnallenne vuorelta, tulen ja synkkien pilvien keskeltä, suurella äänellä, eikä siihen enempää lisännyt. Hän kirjoitti ne kahteen kivitauluun ja antoi ne minulle. Kun te kuulitte äänen pimeyden keskeltä, vuoren palaessa tulena, niin te astuitte luokseni, kaikki teidän sukukuntienne päämiehet, niin myös teidän vanhimpanne. Te sanoitte: 'Katso, Herra, Jumalamme, on antanut meidän nähdä kirkkautensa ja valtasuuruutensa, ja me olemme kuulleet hänen äänensä tulen keskeltä. Tänä päivänä olemme nähneet, että Jumala voi puhua ihmisen kanssa, ja tämä jää kuitenkin henkiin. Miksi meidän on siis kuoleminen? Sillä tämä suuri tuli kuluttaa meidät. Jos me vielä kuulemme Herran, Jumalamme, äänen, niin me kuolemme. Sillä kuka kaikesta lihasta koskaan on niin kuin me kuullut elävän Jumalan äänen puhuvan tulen keskeltä ja jäänyt henkiin? Astu siis esiin ja kuule kaikki, mitä Herra, Jumalamme, sanoo. Puhu sinä meille kaikki, mitä Herra, Jumalamme, sinulle puhuu, niin kuulemme ja teemme.' Herra kuuli puheenne, kun te puhuitte minulle, ja Herra sanoi minulle: 'Minä olen kuullut, mitä tämä kansa on puhunut sinulle. Kaikki, mitä he ovat puhuneet, on oikein puhuttu. Jospa heillä olisi sellainen sydän, että he alati pelkäisivät minua ja noudattaisivat kaikkia käskyjäni, niin he ja heidän lapsensa menestyisivät iankaikkisesti! Mene siis ja sano heille: Palatkaa majoillenne. Mutta jää sinä tähän minun eteeni, niin minä puhun sinulle kaikki ne käskyt, säädökset ja oikeudet, jotka sinun on opetettava heille, että he seuraisivat niitä siinä maassa, jonka minä annan heille omaksi.' Niin noudattakaa siis tarkasti niitä, niin kuin Herra, teidän Jumalanne, on teitä käskenyt. Älkää poiketko oikealle älkääkä vasemmalle, vaan vaeltakaa aina sitä tietä, jota Herra, teidän Jumalanne, käski teidän vaeltaa, että eläisitte, menestyisitte ja elinpäivänne olisivat pitkät siinä maassa, jonka otatte omaksenne." "Nämä ovat ne käskyt, säädökset ja oikeudet, jotka Herra, teidän Jumalanne, on käskenyt teille opettaa, että seuraisitte niitä siinä maassa, jota menette ottamaan omaksenne ja että sinä pelkäisit Herraa, Jumalaasi, ja noudattaisit kaikkia hänen säädöksiään ja käskyjään, jotka minä sinulle annan, sekä sinä että poikasi ja poikasi poika, kaikkena elinaikanasi, ja että saisit kauan elää. Niin kuule siis, Israel, ja noudata tarkasti niitä, että niin kuin Herra, isiesi Jumala, on sinulle luvannut, menestyisit ja te lisääntyisitte suuresti siinä maassa, joka vuotaa maitoa ja hunajaa. Kuule, Israel! Herra, Jumalamme, Herra on yksi. Rakasta Herraa, Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi. Nämä sanat, jotka minä tänä päivänä sinulle annan, painukoot sydämeesi. Teroita niitä lastesi mieleen ja puhu niistä kotona istuessasi ja tietä käydessäsi, maata pannessasi ja ylös noustessasi. Sido ne merkiksi käteesi. Olkoot ne muistolauseena otsallasi. Kirjoita ne talosi pihtipieliin ja portteihisi. Kun Herra, Jumalasi, on vienyt sinut siihen maahan, jonka hän isillesi, Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille, vannotulla valalla on luvannut antaa sinulle – suuret ja kauniit kaupungit, joita sinä et ole rakentanut, ja talot, täynnä kaikkea hyvää, joita sinä et ole täyttänyt, ja kallioon hakatut vesisäiliöt, joita sinä et ole hakannut, viinitarhat ja öljypuut, joita sinä et ole istuttanut. Kun olet syönyt ja olet ravittu, niin varo, ettet unohda Herraa, joka vei sinut pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä. Pelkää Herraa, Jumalaasi, ja palvele häntä ja vanno hänen nimeensä. Älkää kulkeko muiden jumalien perässä, niiden kansojen jumalien, jotka asuvat ympärillänne – sillä Herra, Jumalasi, on kiivas Jumala keskelläsi – ettei Herran, Jumalasi, viha syttyisi sinua vastaan ja hän hävittäisi sinua maasta. Älkää kiusatko Herraa, teidän Jumalaanne, niin kuin kiusasitte häntä Massassa, vaan noudattakaa Herran, Jumalanne, käskyjä ja niitä todistuksia ja säädöksiä, jotka hän on sinulle antanut. Tee, mikä on oikein ja hyvää Herran silmissä, että menestyisit ja pääsisit siihen hyvään maahan, jonka Herra valalla vannoen on luvannut isillesi, ja ottaisit sen omaksesi ja karkottaisit tieltäsi kaikki vihollisesi, niin kuin Herra on puhunut. Kun poikasi vastaisuudessa kysyy sinulta ja sanoo: 'Mitä merkitsevät ne todistukset, säädökset ja oikeudet, jotka Herra, Jumalamme, on teille antanut?' niin vastaa pojallesi: 'Me olimme faraon orjia Egyptissä, mutta väkevällä kädellä Herra vei meidät pois Egyptistä. Herra teki suuria ja tuhoisia tunnustekoja ja ihmeitä Egyptissä faraolle ja kaikelle hänen hoviväelleen silmiemme edessä, mutta meidät hän vei sieltä pois ja johdatti meidät siihen maahan, jonka hän valalla vannoen oli luvannut isillemme, ja antoi sen meille. Herra käski meidän pitää kaikki nämä säädökset ja pelätä Herraa, Jumalaamme, että aina menestyisimme ja hän pitäisi meidät elossa, kuten on tapahtunut tähän päivään asti. On oleva meille vanhurskaudeksi, että noudatamme tarkasti kaikkia näitä käskyjä Herran, Jumalamme, edessä, kuten hän on meitä käskenyt.'" "Kun Herra, Jumalasi, vie sinut siihen maahan, jonka menet ottamaan omaksesi, ja kun hän karkottaa tieltäsi suuret kansat, heettiläiset, girgasilaiset, amorilaiset, kanaanilaiset, perissiläiset, hivviläiset ja jebusilaiset, nuo seitsemän kansaa, jotka ovat sinua suuremmat ja väkevämmät, ja kun Herra, Jumalasi, antaa ne sinulle alttiiksi ja sinä voitat ne, niin vihi heidät tuhon omiksi, älä tee liittoa heidän kanssaan äläkä osoita heille armoa. Älä lankoudu heidän kanssaan. Älä anna tyttäriäsi heidän pojilleen äläkä ota heidän tyttäriään pojillesi vaimoiksi. Sillä he viettelevät poikasi luopumaan minusta ja palvelemaan muita jumalia. Silloin Herran viha syttyy teitä kohtaan, ja hän hävittää sinut nopeasti. Vaan tehkää heille näin: kukistakaa heidän alttarinsa, murskatkaa heidän patsaansa, hakatkaa maahan heidän aserapaalunsa ja polttakaa tulessa heidän jumalankuvansa. Sillä sinä olet Herralle, Jumalallesi, pyhitetty kansa. Herra, Jumalasi, on valinnut sinut omaisuuskansakseen ennen kaikkia muita kansoja, mitä maan päällä on. Ei Herra sen tähden ole mielistynyt teihin ja valinnut teitä, että olisitte lukuisammat kaikkia muita kansoja, sillä tehän olette kaikkia muita kansoja vähälukuisemmat, vaan sen tähden, että Herra rakasti teitä ja tahtoi pitää valan, jonka hän oli vannonut isillenne. Niin Herra vei teidät pois väkevällä kädellä ja vapahti sinut orjuuden pesästä, faraon, Egyptin kuninkaan, käsistä. Tiedä siis, että Herra, Jumalasi, on Jumala, uskollinen Jumala, joka pitää liiton ja on laupias tuhansiin polviin asti niille, jotka häntä rakastavat ja pitävät hänen käskynsä, mutta kostaa sille, joka häntä vihaa, ja hukuttaa hänet. Hän ei vitkastele, vaan kostaa sille, joka häntä vihaa. Noudata siis näitä käskyjä, säädöksiä ja oikeuksia, jotka minä tänä päivänä sinulle annan, ja pidä ne. Jos te tottelette näitä säädöksiä, noudatatte ja seuraatte niitä, niin Herra, Jumalasi, pitää liittonsa ja on laupias sinulle, niin kuin hän valalla vannoen on isillesi luvannut. Hän rakastaa sinua, siunaa sinua ja antaa sinun lisääntyä. Hän siunaa kohtusi hedelmän ja maasi hedelmän. Hän siunaa viljasi, viinisi ja öljysi, nautojesi vasikat ja lampaittesi karitsat siinä maassa, jonka hän isillesi vannotulla valalla on luvannut antaa sinulle. Siunattu olet sinä oleva yli kaikkien muiden kansojen. Hedelmätöntä miestä tai naista ei ole keskuudessasi oleva, eikä myöskään karjassasi ole yhtään hedelmätöntä. Herra on poistava sinusta kaikki sairaudet. Hän ei ole paneva kärsittäväksesi ainoatakaan Egyptin kovista taudeista, jotka sinä tunnet, vaan hän antaa niiden tulla kaikkiin niihin, jotka sinua vihaavat. Tuhoa kaikki kansat, jotka Herra, Jumalasi, antaa sinulle. Älä heitä sääli. Älä myöskään palvele heidän jumaliaan, sillä se tulee sinulle ansaksi. Vaikka ajatteletkin sydämessäsi: 'Nämä kansat ovat minua suuremmat, kuinka voisin karkottaa ne', niin älä kuitenkaan pelkää niitä. Muista, mitä Herra, Jumalasi, teki faraolle ja kaikille egyptiläisille, niitä suuria koettelemuksia, jotka näit omin silmin, ja niitä tunnustekoja ja ihmeitä ja sitä väkevää kättä ja ojennettua käsivartta, joilla Herra, Jumalasi, vei sinut pois. Samoin Herra, Jumalasi, on tekevä kaikille niille kansoille, joita sinä pelkäät. Niin, Herra, Jumalasi, lähettää heidän kimppuunsa herhiläisiä, kunnes ne, jotka ovat jäljellä ja ovat sinulta piiloutuneet, on hävitetty. Älä heitä säikähdä, sillä Herra, Jumalasi, on keskelläsi, suuri ja pelottava Jumala. Herra, Jumalasi, karkottaa nämä kansat tieltäsi vähitellen. Älä lopeta heitä yhtäkkiä, etteivät metsän pedot lisääntyisi vahingoksesi. Herra, Jumalasi, antaa heidät sinulle alttiiksi ja saattaa heidät suureen hämminkiin, kunnes he tuhoutuvat, ja hän antaa heidän kuninkaansa käsiisi, ja sinä hävität heidän nimensä taivaan alta. Ei kukaan kestä edessäsi, vaan sinä tuhoat heidät. Heidän jumaliensa kuvat polttakaa tulessa. Älä himoitse hopeaa ja kultaa, joka niissä on, äläkä ota siitä itsellesi mitään, ettet joutuisi sen pauloihin, sillä se on Herralle, Jumalallesi, kauhistus. Äläkä vie noita kauhistuksia taloosi, ettet sinäkin samoin kuin ne joutuisi vihittäväksi tuhon omaksi. Katso ne inhottaviksi ja kauhistaviksi, sillä ne on vihitty tuhon omaksi." "Pitäkää tarkasti kaikki käskyt, jotka minä tänä päivänä sinulle annan, että eläisitte ja lisääntyisitte ja pääsisitte ottamaan omaksenne sen maan, jonka Herra valalla vannoen on luvannut teidän isillenne. Muista kaikki, mitä on tapahtunut sillä tiellä, jota Herra, Jumalasi, näinä neljänäkymmenenä vuotena on sinua kuljettanut erämaassa nöyryyttääkseen sinua ja koetellakseen sinua ja tietääkseen, mitä sydämessäsi on: tahdotko noudattaa hänen käskyjään vai et. Hän nöyryytti sinua ja antoi sinun nähdä nälkää, ja hän antoi sinulle mannaa syödä, jota et ennen tuntenut ja jota eivät isäsikään tunteneet, opettaakseen sinut ymmärtämään, ettei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan että hän elää jokaisesta sanasta, joka Herran suusta lähtee. Vaatteesi eivät kuluneet yltäsi, eivätkä jalkasi turvonneet näinä neljänäkymmenenä vuotena. Tiedä siis sydämessäsi, että Herra, Jumalasi, kasvattaa sinua, niin kuin isä kasvattaa poikaansa. Noudata Herran, Jumalasi, käskyjä, vaella hänen teitään ja pelkää häntä. Sillä Herra, Jumalasi, vie sinut hyvään maahan, laaksoissa ja vuorilla vuotavien purojen, lähteiden ja syvien vesien maahan, vehnän ja ohran, viiniköynnöksen, viikunapuun ja granaattiomenapuun maahan, jalostetun öljypuun ja hunajan maahan, maahan, jossa sinun ei tarvitse syödä leipääsi puutteessa eikä nähdä mitään puutetta, maahan, jonka kivet ovat rautaa ja jonka vuorista voit louhia vaskea. Kun syöt ja tulet ravituksi, niin ylistä Herraa, Jumalaasi, siitä hyvästä maasta, jonka hän on antanut sinulle. Varo, ettet unohda Herraa, Jumalaasi, ja muista noudattaa hänen käskyjään, oikeuksiaan ja säädöksiään, jotka minä tänä päivänä sinulle annan. Kun syöt ja tulet ravituksi, kun rakennat kauniita taloja ja asut niissä, kun karjasi ja lampaasi lisääntyvät ja kun hopeasi ja kultasi lisääntyvät ja kaikki, mitä sinulla on, lisääntyy, niin älköön sydämesi ylpistykö, äläkä unohda Herraa, Jumalaasi, joka vei sinut pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä, kuljetti sinua suuressa ja hirmuisessa, myrkyllisten käärmeiden ja skorpionien ja kuivien, vedettömien maiden erämaassa, vuodatti sinulle vettä kovasta kalliosta ja antoi erämaassa sinulle mannaa syödä, jota isäsi eivät tunteneet – nöyryyttääkseen ja koetellakseen sinua ja tehdäkseen lopuksi sinulle hyvää. Älä ajattele sydämessäsi: 'Oma voimani ja oman käteni väkevyys on hankkinut minulle tämän rikkauden', vaan muista, että Herra, Jumalasi, antaa sinulle voiman hankkia rikkautta pitääkseen liittonsa, jonka hän valalla vannoen teki isiesi kanssa, niin kuin tähän päivään saakka on tapahtunut. Mutta jos sinä tosiaan unohdat Herran, Jumalasi, ja seuraat muita jumalia, palvelet niitä ja kumarrat niitä, niin vakuutan teille tänä päivänä, että te todella hukutte. Niin kuin ne kansat, jotka Herra hukuttaa tieltänne, niin tekin hukutte, kun ette kuulleet Herraa, teidän Jumalaanne." "Kuule, Israel! Sinä menet nyt Jordanin yli laskeaksesi valtasi alle kansoja, jotka ovat sinua suuremmat ja väkevämmät, ja suuria, taivaan tasalle varustettuja kaupunkeja, anakilaisten suuren ja kookkaan kansan, jonka sinä tunnet ja josta olet kuullut sanottavan: 'Kuka kestää anakilaisten edessä?' Niin tiedä nyt, että Herra, Jumalasi, käy edelläsi kuin kuluttava tuli. Hän hävittää heidät ja nöyryyttää heidät edessäsi, ja sinä karkotat heidät ja hukutat heidät nopeasti, kuten Herra on sinulle puhunut. Kun Herra, Jumalasi, työntää heidät tieltäsi, älä ajattele sydämessäsi näin: 'Vanhurskauteni tähden Herra on tuonut minut ottamaan tämän maan omakseni.' Sillä näiden kansojen jumalattomuuden tähden Herra karkottaa heidät tieltäsi. Et sinä vanhurskautesi ja oikeamielisyytesi tähden pääse ottamaan heidän maataan omaksesi, vaan näiden kansojen jumalattomuuden tähden Herra, Jumalasi, karkottaa heidät edestäsi ja täyttääkseen, mitä Herra valalla vannoen on luvannut isillesi, Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille. Tiedä siis, ettei Herra, Jumalasi, vanhurskautesi tähden anna sinulle tätä hyvää maata omaksesi, sillä sinä olet niskurikansa. Muista äläkä unohda, kuinka sinä erämaassa vihoitit Herran, Jumalasi. Siitä päivästä alkaen, jona sinä lähdit Egyptin maasta, aina siihen saakka, kun tulitte tähän paikkaan, te olette niskoitelleet Herraa vastaan. Myös Hoorebilla te vihoititte Herran, ja Herra vihastui teihin, että hän aikoi tuhota teidät. Kun minä olin noussut vuorelle vastaanottamaan kivitaulut, sen liiton taulut, jonka Herra oli tehnyt kanssanne, olin vuorella neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä syömättä ja juomatta. Herra antoi minulle ne kaksi kivitaulua, joihin oli kirjoitettu Jumalan sormella, ja niissä oli kaikki ne sanat, jotka Herra oli puhunut teille vuorelta, tulen keskeltä, silloin kun seurakunta oli koolla. Niiden neljänkymmenen päivän ja neljänkymmenen yön kuluttua Herra antoi minulle ne kaksi kivitaulua, liitontaulut. Herra sanoi minulle: 'Nouse ja astu nopeasti täältä alas, sillä kansasi, jonka sinä veit pois Egyptistä, on tehnyt turmiollisen teon. Pian he poikkesivat siltä tieltä, jota minä käskin heidän vaeltaa. He tekivät itselleen valetun kuvan.' Herra puhui minulle sanoen: 'Olen nähnyt, että tämä kansa on niskurikansa. Anna minun olla, minä tuhoan heidät ja pyyhin pois heidän nimensä taivaan alta. Mutta sinusta minä teen väkevämmän ja lukuisamman kansan kuin se.' Silloin minä käännyin ja astuin alas vuorelta vuoren palaessa tulena, ja minulla oli käsissäni ne kaksi liitontaulua. Minä näin, että te olitte rikkoneet Herraa, Jumalaanne, vastaan. Te olitte tehneet itsellenne valetun vasikankuvan ja pian poikenneet siltä tieltä, jota Herra oli käskenyt teidän vaeltaa. Silloin minä tartuin molempiin tauluihin ja heitin ne käsistäni ja murskasin ne teidän silmienne edessä. Heittäydyin Herran eteen ja olin, kuten edelliselläkin kerralla, neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä syömättä ja juomatta, kaiken sen synnin tähden, jota te olitte tehneet, kun teitte sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, ja vihoititte hänet. Sillä minä pelkäsin sitä vihaa ja kiivautta teitä vastaan, joka oli vallannut Herran, niin että hän aikoi tuhota teidät. Herra kuuli minua vielä silläkin kertaa. Myös Aaroniin Herra vihastui niin suuresti, että hän aikoi tuhota hänet, ja minä rukoilin silloin myös Aaronin puolesta. Sitten otin teidän tekemänne syntikuvatuksen, vasikan, ja poltin sen tulessa, löin sen palasiksi ja rouhensin sen hienoksi, aivan kuin tuhkaksi, ja heitin tuhkan puroon, joka juoksi vuorelta. Tabeerassa, Massassa ja Kibrot-Hattavassa te vielä vihoititte Herran. Kun Herra tahtoi lähettää teidät Kaades-Barneasta ja sanoi: 'Menkää ja ottakaa omaksenne se maa, jonka minä teille annan', te niskoittelitte Herran, Jumalanne, käskyä vastaan ettekä uskoneet häntä ettekä kuulleet hänen ääntään. Olette niskoitelleet Herraa, Jumalaanne, vastaan aina siitä päivästä alkaen, jona opin teidät tuntemaan. Heittäydyin Herran eteen ja olin siinä neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä. Sillä Herra oli sanonut aikovansa tuhota teidät. Rukoilin Herraa ja sanoin: Herra, Herra, älä tuhoa kansaasi ja perintöosaasi, jonka sinä suuruudessasi vapahdit ja jonka sinä veit pois Egyptistä väkevällä kädellä. Muista palvelijoitasi Aabrahamia, Iisakia ja Jaakobia, älä katso tämän kansan uppiniskaisuutta, jumalattomuutta ja syntiä, ettei sanottaisi siinä maassa, josta sinä veit meidät pois: 'Koska Herra ei kyennyt viemään heitä siihen maahan, jonka hän oli heille luvannut, ja koska hän vihasi heitä, hän vei heidät täältä pois surmatakseen heidät erämaassa.' Ovathan he sinun kansasi ja perintöosasi, jonka veit sieltä pois suurella voimallasi ja ojennetulla käsivarrellasi." "Silloin Herra sanoi minulle: 'Veistä itsellesi kaksi kivitaulua, entisten kaltaista, ja nouse vuorelle luokseni. Tee myös itsellesi puusta arkki. Minä kirjoitan niihin tauluihin ne sanat, jotka olivat entisissä tauluissa, niissä, jotka sinä murskasit. Pane ne arkkiin.' Minä tein arkin akasiapuusta ja veistin kaksi kivitaulua, entisten kaltaista, ja nousin vuorelle, kädessäni nuo kaksi taulua. Hän kirjoitti tauluihin saman, minkä edellisellä kerralla, ne kymmenen sanaa, jotka Herra oli puhunut teille vuorelta, tulen keskeltä, seurakunnan kokouspäivänä. Herra antoi ne minulle. Sitten käännyin ja astuin alas vuorelta ja panin taulut tekemääni arkkiin, niin kuin Herra oli minua käskenyt, ja siinä ne ovat. Israelilaiset lähtivät liikkeelle Bene-Jaakanin kaivoilta ja vaelsivat Mooseraan. Aaron kuoli siellä, ja hänet haudattiin sinne. Hänen poikansa Eleasar tuli papiksi hänen sijaansa. Sieltä he lähtivät liikkeelle Gudgodaan, ja Gudgodasta Jotbataan, seutuun, jossa on vesipuroja. Siihen aikaan Herra erotti Leevin sukukunnan kantamaan Herran liitonarkkia, seisomaan Herran edessä, palvelemaan häntä ja siunaamaan hänen nimeensä, kuten tähän päivään asti on tapahtunut. Sen tähden Leevi ei saanut osuutta eikä perintöosaa veljiensä rinnalla, sillä Herra on hänen perintöosansa, kuten Herra, Jumalasi, on hänelle puhunut. Minä viivyin vuorella, niin kuin edelliselläkin kerralla, neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä. Herra kuuli minua vielä silläkin kerralla, sillä Herra ei tahtonut tuhota sinua. Herra sanoi minulle: 'Nouse ja lähde, kulje kansan edellä, että he menevät ja ottavat omakseen maan, jonka heidän isilleen vannotulla valalla olen luvannut antaa heille.' Nyt, Israel, mitä Herra, Jumalasi, sinulta muuta vaatii, kuin että pelkäät Herraa, Jumalaasi, että aina vaellat hänen teitään ja rakastat häntä, ja että palvelet Herraa, Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi, noudattaen Herran käskyjä ja säädöksiä, jotka minä sinulle tänä päivänä annan, että menestyisit. Katso, taivaat ja taivasten taivaat, maa ja kaikki, mitä siinä on, ovat Herran, Jumalasi. Mutta ainoastaan isiisi Herra mielistyi ja rakasti heitä. Hän valitsi omikseen heidän jälkeläisensä, hän valitsi teidät kaikista kansoista, niin kuin yhä vielä on. Ympärileikatkaa sen tähden sydämenne älkääkä enää olko niskureita. Sillä Herra, teidän Jumalanne, on jumalien Jumala ja herrain Herra, suuri, voimallinen ja pelottava Jumala, joka ei katso henkilöön eikä ota lahjusta, joka hankkii orvolle ja leskelle oikeuden ja joka rakastaa muukalaista ja antaa hänelle ruuan ja vaatetuksen. Sen tähden rakastakaa muukalaista, sillä te olette itse olleet muukalaisina Egyptin maassa. Herraa, Jumalaasi, pelkää, häntä palvele, hänessä riipu kiinni ja vanno hänen nimeensä. Hän on ylistyksesi, ja hän on Jumalasi, joka on tehnyt sinulle nuo suuret ja pelottavat teot, jotka silmäsi ovat nähneet. Seitsemänkymmentä henkeä oli isiesi joukkoa, kun he menivät Egyptiin, mutta nyt Herra, Jumalasi, on tehnyt lukusi paljoksi kuin taivaan tähdet." "Rakasta siis Herraa, Jumalaasi, ja noudata alati hänen määräyksiään, säädöksiään, oikeuksiaan ja käskyjään. Tietäkää tänä päivänä, etten puhu teidän lapsillenne, jotka eivät ole kokeneet eivätkä nähneet Herran, Jumalanne, kuritusta, hänen suuruuttaan, väkevää kättään ja ojennettua käsivarttaan, eivät hänen tunnustekojaan ja töitään, jotka hän teki Egyptissä faraolle, Egyptin kuninkaalle, ja koko hänen maalleen, eivätkä sitä, mitä hän teki egyptiläisten sotajoukolle, heidän hevosilleen ja vaunuilleen, joiden päälle hän vyörytti Kaislameren vedet, kun he ajoivat teitä takaa, ja jotka Herra hukutti, niin ettei heitä enää ole, eivätkä, mitä hän teki teille erämaassa, aina siihen saakka, kunnes te tulitte tähän paikkaan, eivätkä, mitä hän teki Daatanille ja Abiramille, Eliabin, Ruubenin pojan pojille, kun maa avasi kitansa ja nielaisi koko Israelin keskeltä heidät ja heidän perheensä ja telttamajansa ja kaiken, mitä heillä oli mukanaan. Vaan minä puhun teille, jotka olette omin silmin nähneet kaikki Herran suuret teot, jotka hän on tehnyt. Pitäkää kaikki käskyt, jotka minä tänä päivänä teille annan, että tulisitte voimakkaiksi, menisitte ja ottaisitte omaksenne sen maan, jota nyt menette ottamaan omaksenne, ja että eläisitte kauan siinä maassa, jonka Herra teidän isillenne vannotulla valalla on luvannut antaa heille ja heidän jälkeläisilleen, maan, joka vuotaa maitoa ja hunajaa. Sillä maa, jota sinä menet ottamaan omaksesi, ei ole kuin Egyptin maa, josta te olette lähteneet ja jota siemenesi siihen kylvettyäsi jalalla polkien kastelit kuin vihannestarhaa. Vaan se maa, jota te menette ottamaan omaksenne, on maa, jossa on vuoria ja laaksoja ja joka juo vettä taivaan sateesta, maa, josta Herra, Jumalasi, pitää huolen ja jota Herran, Jumalasi, silmät tarkastelevat alati, vuoden alusta sen loppuun saakka. Jos nyt todella tottelette käskyjäni, jotka minä tänä päivänä teille annan, että rakastatte Herraa, teidän Jumalaanne, ja palvelette häntä kaikesta sydämestänne ja kaikesta sielustanne, annan teidän maallenne sateen ajallaan, syyssateen ja kevätsateen, ja saat korjata viljasi ja viinisi ja öljysi. Annan karjallesi ruohoa kedoillesi, että saat syödä ja tulet ravituksi. Varokaa, ettei sydämenne antaudu vieteltäväksi, että poikkeatte pois ja palvelette muita jumalia ja kumarratte niitä. Muuten Herran viha syttyy teitä kohtaan, ja hän sulkee taivaan, niin ettei tule sadetta eikä maa anna satoaan, ja te häviätte pian siitä hyvästä maasta, jonka Herra antaa teille. Painakaa siis nämä sanani sydämeenne ja mieleenne ja sitokaa ne merkiksi käteenne, ja ne olkoot muistolauseena otsallanne. Opettakaa ne lapsillenne, että puhut niistä kotona istuessasi ja tietä käydessäsi, maata pannessasi ja ylös noustessasi. Kirjoita ne talosi pihtipieliin ja portteihisi, että te ja teidän lapsenne kauan eläisitte siinä maassa, jonka Herra teidän isillenne vannotulla valalla lupasi antaa heille, niin kauan kuin taivas on maan yllä. Sillä jos pidätte kaikki nämä käskyt, jotka minä teille annan, ja seuraatte niitä, että rakastatte Herraa, teidän Jumalaanne, ja aina vaellatte hänen teitään ja riiputte hänessä kiinni, Herra karkottaa kaikki nämä kansat tieltänne, ja te laskette valtanne alle kansoja, jotka ovat teitä suuremmat ja väkevämmät. Mihin paikkaan te jalallanne astutte, se on oleva teidän. Erämaasta ja Libanonista, virrasta, Eufrat-virrasta, aina Länsimereen saakka on teidän alueenne ulottuva. Ei kukaan kestä edessänne. Kauhuun ja pelästykseen edessänne on Herra saattava koko sen maan, johon astutte, kuten hän on teille puhunut. Katso, minä asetan tänä päivänä eteenne siunauksen ja kirouksen: siunauksen, jos te tottelette Herran, Jumalanne, käskyjä, jotka minä tänä päivänä teille annan, mutta kirouksen, jos ette tottele Herran, Jumalanne, käskyjä, vaan poikkeatte siltä tieltä, jota minä tänä päivänä käsken teidän vaeltaa, ja seuraatte muita jumalia, joita ette tunne. Kun Herra, Jumalasi, on vienyt sinut siihen maahan, jota nyt menet ottamaan omaksesi, niin tee Garissimin vuoresta siunauksen paikka ja Eebalin vuoresta kirouksen paikka." Ne ovat toisella puolella Jordanin, länteen auringonlaskun tiestä, kanaanilaisten maassa, niiden, jotka asuvat Aromaassa, vastapäätä Gilgalia, Mooren tammiston luona. "Sillä te kuljette Jordanin yli ja menette ottamaan omaksenne maan, jonka Herra, teidän Jumalanne, teille antaa. Kun sitten olette ottaneet sen omaksenne ja asettuneet siihen, noudattakaa tarkasti kaikkia niitä käskyjä ja oikeuksia, jotka minä tänä päivänä teille annan." "Nämä ovat ne käskyt ja oikeudet, joita teidän on tarkasti noudatettava siinä maassa, jonka Herra, isiesi Jumala, sinulle antaa, että ottaisit sen omaksesi. [Sinun on] noudatettava [niitä] niin kauan kuin elätte maan päällä. Hävittäkää perin pohjin kaikki ne paikat, missä karkottamanne kansat ovat jumaliaan palvelleet, korkeilla vuorilla, kukkuloilla tai vihreiden puiden alla. Kukistakaa heidän alttarinsa, murskatkaa heidän patsaansa, polttakaa tulessa heidän aserapaalunsa ja hakatkaa maahan heidän jumaliensa kuvat, ja hävittäkää heidän nimensä niistä paikoista. Palvellessanne Herraa, teidän Jumalaanne, älkää tehkö niin kuin he, vaan se paikka, jonka Herra, teidän Jumalanne, valitsee teidän sukukuntienne alueelta ja johon hän asettaa nimensä asuakseen siellä, se etsikää, niin sinä tulet sinne. Viekää sinne polttouhrinne ja teurasuhrinne, kymmenyksenne, kätenne anti, lupausuhrinne ja vapaaehtoiset uhrinne sekä nautojenne ja lampaittenne esikoiset. Syökää siellä Herran, Jumalanne, edessä, ja iloitkaa perheinenne kaikesta, mitä kätenne on hankkinut, millä Herra, Jumalasi, on sinua siunannut. Älkää tehkö, niin kuin me tässä tänä päivänä teemme, älköön jokainen tehkö sitä, mikä hänen omasta mielestään on oikein, sillä te ette vielä ole päässeet lepoon ettekä sille perintömaalle, jonka Herra, Jumalasi, on sinulle antava. Mutta kun olette menneet Jordanin yli ja asettuneet siihen maahan, jonka Herra, teidän Jumalanne, jakaa teille perinnöksi, ja kun hän on suonut teidän päästä rauhaan kaikista vihollisistanne joka taholta, niin että asutte turvassa, silloin viekää siihen paikkaan, jonka Herra, Jumalanne, valitsee nimensä asuinpaikaksi, kaikki, mitä minä käsken teidän viedä: polttouhrinne ja teurasuhrinne, kymmenyksenne, kätenne anti, niin myös kaikki parhaat lupausuhrinne, jotka te lupaatte Herralle. Iloitkaa Herran, Jumalanne, edessä, sekä te että teidän poikanne ja tyttärenne, palvelijanne ja palvelijattarenne, ja leeviläiset, jotka asuvat teidän porttienne sisäpuolella, sillä heillä ei ole osuutta eikä perintöosaa teidän rinnallanne. Varo, ettet uhraa polttouhrejasi missä tahansa mieleisessäsi paikassa, vaan siinä paikassa, jonka Herra valitsee jonkin sukukuntasi alueelta. Siinä uhraa polttouhrisi ja tee kaikki, mitä minä käsken sinun tehdä. Kuitenkin saat kaikkialla porttiesi sisäpuolella teurastaa mielin määrin ja syödä lihaa, sen mukaan kuin Herra, Jumalasi, sinulle siunaa. Sekä saastainen että puhdas saakoon syödä sitä, niin kuin syödään gasellia tai peuraa. Vain verta älkää syökö, vuodattakaa se maahan kuin vesi. Sinä et saa omien porttiesi sisäpuolella syödä jyviesi, viinisi ja öljysi kymmenyksiä etkä myöskään nautojesi ja lampaittesi esikoisia etkä mitään lupaamaasi lupausuhria, vapaaehtoisia uhreja tai kätesi antia, vaan syö niitä Herran, Jumalasi, edessä siinä paikassa, jonka Herra, Jumalasi, valitsee, sekä sinä että poikasi ja tyttäresi, palvelijasi ja palvelijattaresi ja leeviläinen, joka asuu porttiesi sisäpuolella. Iloitse näin Herran, Jumalasi, edessä kaikesta, mitä kätesi on hankkinut. Varo, ettet jätä osattomaksi leeviläistä, niin kauan kuin sinä elät maassasi. Kun Herra, Jumalasi, on laajentanut alueesi, niin kuin hän on sinulle luvannut, ja sinä ajattelet: 'Minä tahdon syödä lihaa' – koska haluat syödä lihaa – niin syö lihaa mielin määrin. Jos se paikka, jonka Herra, Jumalasi, valitsee asettaakseen siihen nimensä, on liian kaukana sinusta, niin teurasta, niin kuin olen sinua käskenyt, nautojasi ja lampaitasi, joita Herra on sinulle antanut, ja syö niitä porttiesi sisäpuolella mielin määrin. Mutta syö niitä, niin kuin syödään gasellia ja peuraa. Yhtä hyvin saastainen kuin puhdas saakoon syödä niitä. Ole vain luja siinä, ettet syö verta. Sillä sen veri on sen henki, ja henkeä sinun ei pidä syödä lihan kanssa. Älä syö sitä. Vuodata se maahan kuin vesi. Älä syö sitä, että menestyisit, sinä ja sinun lapsesi sinun jälkeesi, kun teet, mikä on oikeaa Herran silmissä. Mutta pyhät lahjasi, jotka sinä tuot, sekä lupausuhrisi, ota ja vie siihen paikkaan, jonka Herra on valinnut. Uhraa polttouhrisi, sekä liha että veri, Herran, Jumalasi, alttarilla. Teurasuhreistasi vuodatettakoon veri Herran Jumalasi, alttarille, mutta lihan saat syödä. Noudata ja tottele kaikkia näitä sanoja, jotka minä sinulle annan, että menestyisit, sinä ja sinun lapsesi jälkeesi, ikuisesti, kun teet sitä, mikä on hyvää ja oikeaa Herran, Jumalasi, silmissä. Kun Herra, Jumalasi, on hävittänyt ne kansat, joita menet karkottamaan tieltäsi, ja kun olet karkottanut heidät ja asettunut heidän maahansa, varo, sitten kun he ovat hävitetyt tieltäsi, ettet kietoudu heidän ansoihinsa seuraamaan heitä. [Varo,] ettet etsi heidän jumaliaan ja kysy: 'Miten näiden kansojen tapana oli palvella jumaliaan, että minäkin tekisin niin?' Älä tee niin Herraa, Jumalaasi, kohtaan, sillä kaikkea, mikä on Herralle kauhistus ja mitä hän vihaa, he ovat tehneet palvellessaan jumaliaan: omia poikiansakin ja tyttäriään he ovat jumalilleen polttaneet. Kaikkea, mitä minä käsken, noudattakaa tarkasti. Älkää lisätkö siihen mitään älkääkä ottako siitä mitään pois." "Jos teidän keskuuteenne ilmestyy profeetta tai unennäkijä ja lupaa sinulle jonkin tunnusteon tai ihmeen, ja jos sitten todellakin tapahtuu se tunnusteko tai ihme, josta hän puhui sinulle sanoen: 'Lähtekäämme seuraamaan muita jumalia, joita te ette tunne, ja palvelkaamme niitä', niin älä kuuntele sen profeetan puhetta tai sitä unennäkijää, sillä Herra, teidän Jumalanne, ainoastaan koettelee teitä tietääkseen, rakastatteko Herraa, teidän Jumalaanne, kaikesta sydämestänne ja kaikesta sielustanne. Seuratkaa Herraa, teidän Jumalaanne, häntä pelätkää ja pitäkää hänen käskynsä, häntä kuulkaa, häntä palvelkaa ja riippukaa hänessä kiinni. Mutta se profeetta tai unennäkijä surmattakoon, sillä hän on julistanut luopumusta Herrasta, teidän Jumalastanne, joka vei teidät pois Egyptin maasta ja vapahti sinut orjuuden pesästä, ja on tahtonut vietellä sinut siltä tieltä, jota Herra, Jumalasi, käski sinun vaeltaa. Poista paha keskuudestasi. Jos veljesi, äitisi poika, poikasi, tyttäresi, vaimo, joka on sylissäsi, tai ystäväsi, joka on sinulle kuin oma sielusi, salaa houkuttelisi sinua ja sanoisi: 'Käykäämme palvelemaan muita jumalia', joita sinä et tunne eivätkä isäsi tunteneet – niiden kansojen jumalia, jotka asuvat teidän ympärillänne, lähellä sinua tai kaukana sinusta, maan äärestä toiseen – niin älä noudata hänen mieltään äläkä kuule häntä. Älä sääli äläkä armahda häntä äläkä salaa hänen rikostaan, vaan tapa hänet: oma kätesi kohotkoon ensimmäisenä häntä vastaan surmatakseen hänet, ja sitten koko kansan käsi. Kivitä hänet kuoliaaksi, sillä hän koetti saada sinut luopumaan Herrasta, Jumalastasi, joka vei sinut pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä. Koko Israel kuulkoon sen ja pelätköön, ettei kukaan enää tekisi sellaista pahaa keskuudessasi. Jos sinä kuulet sanottavan, että jossakin kaupungeistasi, jotka Herra, Jumalasi, antaa sinun asuttaviksesi, keskuudestasi on lähtenyt kelvottomia miehiä, jotka viettelevät kaupunkinsa asukkaita sanoen: 'Käykäämme palvelemaan muita jumalia', joita ette tunne, niin tutki, tiedustele ja kysele tarkasti. Jos on totta ja varmaa, että sellaista kauhistusta on harjoitettu keskuudessasi, niin surmaa kaupungin asukkaat miekan terällä ja vihi tuhon omaksi se ja kaikki, mitä siinä on, ja tapa sen karjakin miekan terällä. Kokoa kaikki siitä otettu saalis keskelle sen toria ja polta tulella sekä kaupunki että kaikki siitä otettu saalis kokonaisuhrina Herralle, Jumalallesi. Jääköön se rauniokummuksi ikuisesti, älköönkä sitä koskaan enää rakennettako. Älköön tuhon omaksi vihitystä tarttuko mitään käsiisi, että Herra kääntyisi pois vihansa hehkusta, antaisi sinulle armon ja armahtaisi sinua ja sallisi sinun lisääntyä, niin kuin hän on vannonut isillesi, jos sinä vain kuulet Herran, Jumalasi ääntä ja pidät kaikki hänen käskynsä, jotka minä tänä päivänä sinulle annan, ja teet sitä, mikä on oikein Herran, Jumalasi, silmissä." "Te olette Herran, Jumalanne, lapsia. Älkää viileskelkö ihoanne älkääkä ajako paljaaksi päätänne otsapuolelta vainajan tähden, sillä sinä olet Herralle, Jumalallesi, pyhitetty kansa, ja Herra on valinnut sinut omaisuuskansakseen ennen kaikkia muita kansoja, mitä maan päällä on. Älä syö mitään, mikä on kauhistus. Nämä ovat ne nelijalkaiset eläimet, joita saatte syödä: nauta, lammas ja vuohi, peura, gaselli, metsäkauris, vuorikauris, musta antilooppi, keihäsantilooppi ja betsoari-vuohi, kaikkia niitä nelijalkaisia eläimiä, joilla on kokonaan halkinaiset, kaksivarpaiset sorkat ja jotka märehtivät, saatte syödä. Näitä älkää kuitenkaan syökö märehtivistä ja niistä, joilla on kokonaan halkinaiset sorkat: kamelia, jänistä ja tamaania, jotka kyllä märehtivät, mutta joilla ei ole sorkkia. Olkoot ne teille saastaisia. Älkää syökö sikaa, jolla kyllä on sorkat, mutta joka ei märehdi. Se olkoon teille saastainen. Näiden lihaa älkää syökö älkääkä koskeko niiden raatoihin. Näitä saatte syödä kaikista vesieläimistä: kaikkia, joilla on evät ja suomukset, saatte syödä. Mutta mitään niistä, joilla ei ole eviä eikä suomuksia, älkää syökö. Ne olkoot teille saastaisia. Kaikkia puhtaita lintuja saatte syödä. Nämä ovat linnuista ne, joita älkää syökö: kotka, partakorppikotka, harmaa korppikotka, haarahaukka ja suohaukkalajit, kaikki korppilajit, strutsi, pääskynen, kalalokki, jalohaukkalajit, huuhkaja, kissapöllö, sarvipöllö, pelikaani, lihakorppikotka, kalasääski, haikara, sirriäislajit, harjalintu ja lepakko. Kaikki siivelliset pikkueläimet olkoot teille myös saastaisia, niitä älköön syötäkö. Kaikkia puhtaita siivellisiä te saatte syödä. Älkää syökö mitään itsestään kuollutta. Muukalaiselle, joka on porteissasi, saat antaa sitä syötäväksi, tai myy se vieraalle, sillä sinä olet Herralle, Jumalallesi, pyhitetty kansa. Älä keitä kiliä emänsä maidossa. Kaikesta kylvösi sadosta, joka kasvaa pellollasi, anna joka vuosi kymmenykset, ja syö ne Herran, Jumalasi, edessä, siinä paikassa, jonka hän valitsee nimensä asuinpaikaksi: kymmenykset jyvistäsi, viinistäsi ja öljystäsi, niin myös nautojesi ja lampaittesi esikoiset, että oppisit pelkäämään Herraa, Jumalaasi, koko elinaikasi. Mutta jos tie on sinulle liian pitkä, niin ettet voi kantaa kannettavaasi, koska se paikka, jonka Herra, Jumalasi, on valinnut asettaakseen siihen nimensä, on sinulle liian kaukana, – sillä Herra, Jumalasi, on sinua siunaava – niin muuta se rahaksi, pane raha kääröön, ota käteesi ja mene siihen paikkaan, jonka Herra, Jumalasi, valitsee, ja osta rahalla kaikkea, mitä haluat, joko nautoja tai lampaita, viiniä tai väkijuomaa, kaikkea, mitä mielesi tekee, ja syö siellä Herran, Jumalasi, edessä ja iloitse, sinä ja perheesi. Äläkä jätä osattomaksi leeviläistä, joka asuu porttiesi sisäpuolella, sillä hänellä ei ole osuutta eikä perintöosaa rinnallasi. Joka kolmas vuosi tuo kaikki kymmenykset sinä vuonna saamastasi sadosta ja pane ne talteen porttiesi sisäpuolelle. Sitten tulkoon leeviläinen, jolla ei ole osuutta eikä perintöosaa rinnallasi, samoin myös muukalainen, orpo ja leski, jotka asuvat porttiesi sisäpuolella, ja syökööt ja tulkoot ravituiksi, että Herra, Jumalasi, siunaisi sinua kaikissa kättesi töissä, joita teet." "Joka seitsemäs vuosi pane toimeen vapautus. Näin on vapautuksesta määrätty: jokainen saamamies luopukoon siitä, minkä hän on lähimmäiselleen lainannut, älköönkä velkoko lähimmäistään ja veljeään, sillä silloin on julistettu vapautus Herran kunniaksi. Vierasta saat velkoa, mutta luovu siitä, mitä sinulla on saamista veljeltäsi. Tosin köyhää ei tulisi ollakaan keskuudessasi, sillä Herra on runsaasti siunaava sinua siinä maassa, jonka Herra, Jumalasi, antaa sinulle perintöosaksi ja jonka saat ottaa omaksesi, jos vain kuulet Herran, Jumalasi, ääntä ja tarkasti noudatat kaikkia näitä käskyjä, jotka minä tänä päivänä sinulle annan. Sillä Herra, Jumalasi, on siunaava sinua, niin kuin hän on sinulle puhunut. Sinä lainaat monelle kansalle, mutta sinun ei tarvitse lainaa ottaa, ja sinä vallitset monia kansoja, mutta he eivät vallitse sinua. Jos keskuudessasi on joku köyhä, joku veljesi jossakin porttiesi sisäpuolella siinä maassa, jonka Herra, Jumalasi, sinulle antaa, niin älä paaduta sydäntäsi äläkä sulje kättäsi köyhältä veljeltäsi, vaan avaa auliisti kätesi hänelle ja lainaa mielelläsi, mitä hän tarvitsee puutteessaan. Varo, ettei sydämessäsi synny tämä paha ajatus: 'Seitsemäs vuosi, vapautusvuosi, on lähellä', ja ettet sen tähden katso karsaasti köyhää veljeäsi etkä anna hänelle mitään. Jos hän silloin huutaa sinun tähtesi Herran puoleen, sinä joudut syynalaiseksi. Anna mielelläsi hänelle, älköönkä sydämesi olko vastahakoinen antaessasi, sillä lahjasi tähden on Herra, Jumalasi, siunaava sinua kaikissa töissäsi, kaikessa, mihin ryhdyt. Koska köyhiä ei koskaan puutu maasta, sen tähden minä käsken sinua näin: Avaa auliisti kätesi veljellesi, kurjalle ja köyhälle, joita maassasi on. Jos joku veljesi, heprealainen mies tai nainen, on myynyt itsensä sinulle ja palvellut sinua kuusi vuotta, niin päästä hänet seitsemäntenä vuotena luotasi vapaaksi, ja kun päästät hänet vapaaksi luotasi, älä lähetä häntä tyhjin käsin, vaan sälytä hänen selkäänsä runsaasti lahjoja laumastasi, puimatantereeltasi ja kuurnastasi. Anna hänellekin siitä, millä Herra, Jumalasi, on sinua siunannut. Muista, että itse olit orjana Egyptin maassa ja että Herra, Jumalasi, lunasti sinut. Sen tähden minä tänä päivänä annan sinulle tämän käskyn. Mutta jos hän sanoo sinulle: 'En tahdo lähteä luotasi', koska hän rakastaa sinua ja perhettäsi ja koska hänen on ollut hyvä olla luonasi, ota naskali ja pistä se hänen korvansa läpi oveen. Olkoon hän sitten orjasi ainiaan. Samoin tee myös orjattarellesi. Älköön sinusta olko vaikeaa päästää häntä luotasi vapaaksi: onhan hänestä kuutena vuotena ollut sinulle kaksin verroin suurempi hyöty kuin palkkalaisesta. Niin Herra, Jumalasi, on siunaava sinua kaikessa, mitä teet. Kaikki urospuoliset esikoiset, jotka syntyvät nautakarjassasi, lampaissasi ja vuohissasi, pyhitä Herralle, Jumalallesi. Nautasi esikoisella älä tee työtä, älä myöskään keritse lampaasi esikoista. Herran, Jumalasi, edessä syö perheinesi se joka vuosi siinä paikassa, jonka Herra valitsee. Jos siinä on jokin vamma, jos se ontuu tai on sokea tai jos sillä on jokin muu paha vamma, mikä tahansa, niin älä uhraa sitä Herralle, Jumalallesi. Syö se porttiesi sisäpuolella. Niin hyvin saastainen kuin puhdas saakoon syödä sitä, niin kuin syödään gasellia tai peuraa. Vain verta älä syö. Vuodata se maahan kuin vesi." "Ota vaari aabib-kuusta ja vietä pääsiäinen Herran, Jumalasi, kunniaksi, sillä aabib-kuussa Herra, Jumalasi, vei sinut pois Egyptistä, yöllä. Teurasta Herralle, Jumalallesi, pääsiäisuhri, lampaita ja nautoja, siinä paikassa, jonka Herra valitsee nimensä asuinpaikaksi. Älä syö sen ohella hapanta. Syö seitsemänä päivänä sen ohella happamatonta leipää, kurjuuden leipää – sillä kiireellä sinä lähdit pois Egyptin maasta – että alati muistaisit sitä päivää, jona lähdit Egyptin maasta. Seitsemään päivään älköön hapanta taikinaa olko koko maassasi, eikä siitä, mitä teurastat ensimmäisen päivän ehtoona, jääkö mitään lihaa yli seuraavaan aamuun. Sinä et saa teurastaa pääsiäisuhria niiden kaupunkiesi porttien sisäpuolella, jotka Herra, Jumalasi, sinulle antaa, vaan siinä paikassa, jonka Herra, Jumalasi, valitsee nimensä asuinpaikaksi. Teurasta pääsiäisuhri ehtoolla auringon laskiessa sinä määrähetkenä, jona Egyptistä lähdit. Keitä ja syö se siinä paikassa, jonka Herra, Jumalasi, valitsee. Aamulla saat sitten lähteä paluumatkalle ja mennä kotiisi. Kuutena päivänä syö happamatonta leipää, ja seitsemäntenä päivänä olkoon juhlakokous Herran, Jumalasi, kunniaksi. Silloin älä toimita yhtään askaretta. Laske seitsemän viikkoa siitä alkaen, kun sirppi ensi kerran pannaan olkeen. Laske [siitä] seitsemän viikkoa ja vietä viikkojuhla Herran, Jumalasi, kunniaksi kätesi vapaaehtoisin lahjoin, joita sinä annat sen mukaan, kuin Herra, Jumalasi, on sinulle siunausta antanut. Iloitse Herran, Jumalasi, edessä, sinä, poikasi ja tyttäresi, palvelijasi ja palvelijattaresi, leeviläinen, joka asuu porttiesi sisäpuolella, muukalainen, orpo ja leski, jotka keskuudessasi ovat, siinä paikassa, jonka Herra, Jumalasi, valitsee nimensä asuinpaikaksi. Muista, että itse olit orjana Egyptissä, ja noudata tarkasti näitä käskyjä. Lehtimajanjuhlaa vietä seitsemän päivää, korjatessasi satoa puimatantereeltasi ja kuurnastasi. Iloitse tänä juhlanasi, sinä, poikasi ja tyttäresi, palvelijasi ja palvelijattaresi, leeviläinen, muukalainen, orpo ja leski, jotka asuvat porttiesi sisäpuolella. Seitsemän päivää juhli Herran, Jumalasi, kunniaksi siinä paikassa, jonka Herra valitsee. Sillä Herra, Jumalasi, on siunaava sinua kaikessa, minkä saat satona, ja kaikissa kättesi töissä. Ole sen tähden iloinen. Kolme kertaa vuodessa tulkoon kaikki miesväkesi Herran, Jumalasi, kasvojen eteen siihen paikkaan, jonka hän valitsee: happamattoman leivän juhlana, viikkojuhlana ja lehtimajanjuhlana. Mutta tyhjin käsin älköön tultako Herran kasvojen eteen. Kukin tuokoon lahjana sen, minkä voi, sen siunauksen mukaan, minkä Herra, Jumalasi, on sinulle antanut. Aseta tuomarit ja päällysmiehet eri sukukuntiasi varten kaikkien niiden kaupunkiesi portteihin, jotka Herra, Jumalasi, antaa sinulle. He tuomitkoot kansaa oikein. Älä vääristä oikeutta: älä katso henkilöön äläkä ota lahjusta, sillä lahjus sokaisee viisaiden silmät ja vääristää syyttömien asiat. Vanhurskautta, ainoastaan vanhurskautta harrasta, että eläisit ja ottaisit omaksesi sen maan, jonka Herra, Jumalasi, sinulle antaa. Älä pystytä itsellesi aserapaaluja, älä mitään puuta, Herran, Jumalasi, alttarin viereen, jonka itsellesi teet. Älä myöskään pystytä itsellesi patsasta, sillä niitä Herra, Jumalasi, vihaa." "Älä uhraa Herralle, Jumalallesi, nautaa tai lammasta, jossa on jokin vamma, mikä paha vika tahansa, sillä se on kauhistus Herralle, Jumalallesi. Jos keskuudessasi niiden kaupunkiesi porttien sisäpuolella, jotka Herra, Jumalasi, sinulle antaa, on mies tai nainen, joka tekee sitä, mikä on pahaa Herran, Jumalasi, silmissä, rikkoo hänen liittonsa, ja menee ja palvelee muita jumalia ja kumartaa niitä: aurinkoa, kuuta tai kaikkea taivaan joukkoa, minkä olen kieltänyt, ja siitä ilmoitetaan sinulle, että saat sen kuulla, niin tutki asia tarkasti, ja jos on totta ja varmaa, että sellaista kauhistusta on harjoitettu Israelissa, vie se mies tai se nainen, joka on sellaisen pahan tehnyt, porttiesi edustalle – vie sinne se mies tai se nainen – ja kivitä heidät kuoliaaksi. Kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla kuolemaan tuomittu surmattakoon. Yhden ainoan todistajan todistuksen nojalla älköön häntä surmattako. Todistajien käsi kohotkoon ensimmäisenä häntä vastaan surmatakseen hänet, ja sitten koko kansan käsi. Poista paha keskuudestasi. Jos jokin murhaa, omaisuusriitaa tai pahoinpitelyä koskeva asia tai mikä muu asia hyvänsä, josta porteissasi riidellään, näyttää sinusta liian vaikealta ratkaista, nouse ja lähde siihen paikkaan, jonka Herra, Jumalasi, valitsee, ja mene leeviläisten pappien luo ja sen luo, joka siihen aikaan on tuomarina. Kysy heiltä, ja he ilmoittavat sinulle tuomion. Toimi sen sanan mukaan, minkä he sinulle ilmoittavat siinä paikassa, jonka Herra valitsee. Noudata tarkasti kaikkea, mitä he sinulle opettavat. Tee sen lain mukaan, minkä he sinulle opettavat, ja sen tuomiopäätöksen mukaan, minkä he sinulle julistavat, poikkeamatta oikealle tai vasemmalle siitä, mitä he sinulle ilmoittavat. Mutta jos joku menettelisi niin julkeasti, ettei kuulisi pappia, joka siellä seisoo palvelemassa Herraa, Jumalaasi, tai tuomaria, niin se mies kuolkoon. Poista paha Israelista. Kaikki kansa kuulkoon sen ja pelätköön, ettei kukaan enää olisi niin julkea. Kun tulet siihen maahan, jonka Herra, Jumalasi, sinulle antaa, ja otat sen omaksesi ja asetut siihen ja ajattelet: 'Minä asetan itselleni kuninkaan, kuten on kaikilla kansoilla, jotka minun ympärilläni asuvat', niin aseta itsellesi kuninkaaksi se, jonka Herra, Jumalasi, valitsee. Aseta joku veljistäsi kuninkaaksesi. Älä korota hallitsijaksesi muukalaista miestä, joka ei ole veljesi. Mutta älköön hän hankkiko itselleen suurta määrää hevosia älköönkä viekö kansaa takaisin Egyptiin hankkiakseen paljon hevosia, sillä Herra on teille sanonut: 'Älkää palatko enää tätä tietä.' Älköön hän ottako monta vaimoa, ettei hänen sydämensä luopuisi pois. Älköön hän myöskään kootko itselleen hyvin paljon hopeaa ja kultaa. Kun hän on noussut valtaistuimelleen, kirjoituttakoon itselleen kirjaan jäljennöksen tästä laista, joka on leeviläisten pappien huostassa. Pitäköön sen luonaan ja lukekoon sitä, niin kauan kuin elää, oppiakseen pelkäämään Herraa, Jumalaansa, ja noudattamaan tarkasti kaikkia tämän lain sanoja ja näitä käskyjä, ettei hänen sydämensä ylpistyisi veljiään kohtaan ja ettei hän poikkeaisi käskyistä, ei oikealle eikä vasemmalle – että hän ja hänen poikansa kauan hallitsisivat Israelin keskuudessa." "Leeviläisillä papeilla, Leevin koko sukukunnalla, älköön olko osuutta tai perintöosaa muun Israelin rinnalla. He saakoot elatuksensa Herran uhreista, nimittäin siitä, mikä hänen osakseen tulee. Heillä ei ole oleva perintöosaa veljiensä keskuudessa. Herra itse on heidän perintöosansa, kuten hän on heille puhunut. Tämä olkoon pappien oikeus saada kansalta, niiltä, jotka uhraavat teurasuhrin, naudan tai lampaan: papille annettakoon lapa, leukaluut ja maha. Ensi sato jyvistäsi, viinistäsi, öljystäsi ja lammastesi ensimmäiset kerityt villat anna hänelle. Sillä hänet Herra, Jumalasi, on valinnut kaikista sukukunnistasi, että hän ja hänen poikansa alati seisoisivat ja palvelisivat Herran nimessä. Jos leeviläinen tahtoo tulla jostakin kaupungistasi, jonka porttien sisäpuolella hän muukalaisena asuu, missä hyvänsä Israelissa, tulkoon vapaasti, kuten hänen mielensä tekee, siihen paikkaan, jonka Herra valitsee, ja palvelkoon Herran, Jumalansa, nimessä, niin kuin kaikki muutkin hänen veljensä, leeviläiset, jotka seisovat siellä Herran edessä. He kaikki saakoot elatukseksensa yhtäläisen osuuden lukuun ottamatta sitä, mitä joku on saanut myymällä perheomaisuuttaan. Kun tulet siihen maahan, jonka Herra, Jumalasi, sinulle antaa, niin älä opettele jäljittelemään niiden kansojen kauhistavia tekoja. Älköön keskuudessasi olko ketään, joka panee poikansa tai tyttärensä kulkemaan tulen läpi, tai joka tekee taikoja, ennustelee merkeistä, harjoittaa noituutta tai velhoutta, joka lukee loitsuja, kysyy vainaja- tai tietäjähengiltä tai kääntyy vainajien puoleen. Sillä jokainen, joka sellaista tekee, on kauhistus Herralle, ja sellaisten kauhistusten tähden Herra, Jumalasi, karkottaa heidät tieltäsi. Ole siis nuhteeton Herran, Jumalasi, edessä. Sillä nämä kansat, jotka sinä nyt karkotat, kuuntelevat kyllä merkeistä ennustajia ja taikureita, mutta sinulle Herra, Jumalasi, ei sitä salli. Sinun keskuudestasi, veljiesi joukosta, Herra, Jumalasi, herättää sinulle profeetan, minun kaltaiseni. Häntä kuulkaa. On tapahtuva aivan niin, kuin sinä Herralta, Jumalaltasi, anoit Hoorebilla, silloin kun seurakunta oli koolla ja sanoit: 'Älköön minun enää suotako kuulla Herran, Jumalani, ääntä älköönkä nähdä tätä suurta tulta, etten kuolisi.' Silloin Herra sanoi minulle: 'Mitä he ovat puhuneet, on oikein puhuttu. Profeetan minä olen herättävä heille heidän veljiensä keskuudesta, kaltaisesi, ja minä panen sanani hänen suuhunsa, ja hän puhuu heille kaikki, mitä minä käsken hänen puhua. Joka ei kuule sanojani, joita hän minun nimessäni puhuu, hänet minä itse vaadin tilille. Mutta profeetta, joka julkeaa puhua minun nimessäni jotakin, jota minä en ole käskenyt hänen puhua, tai puhuu muiden jumalien nimessä, sellainen profeetta kuolkoon.' Jos sanot sydämessäsi: 'Mistä tiedämme, mikä sana ei ole Herran puhetta?' niin huomaa: kun profeetta puhuu Herran nimessä, ja kun se, mitä hän on puhunut, ei tapahdu eikä käy toteen, sitä sanaa Herra ei ole puhunut. Julkeuttaan profeetta on niin puhunut. Älä pelkää häntä." "Kun Herra, Jumalasi, on hävittänyt ne kansat, joiden maan Herra, Jumalasi, antaa sinulle, ja kun olet karkottanut heidät ja asettunut heidän kaupunkeihinsa ja heidän taloihinsa, erota itsellesi kolme kaupunkia siinä maassa, jonka Herra, Jumalasi, sinulle antaa, että ottaisit sen omaksesi. Mittaa matkat ja jaa kolmeen osaan sen maan alue, jonka Herra, Jumalasi, antaa sinulle perinnöksi, että niihin voisi paeta jokainen tappaja. Näin on määrätty tappajasta, joka pakenee niihin saadakseen elää: kun joku tappaa lähimmäisensä tahtomattaan ja häntä ennestään vihaamatta – niin kuin jos joku menee lähimmäisensä kanssa metsään puita hakkaamaan ja hänen kätensä heiluttaa kirvestä kaataakseen puun ja rauta lentää varresta ja sattuu toiseen, niin että tämä kuolee – niin paetkoon sellainen johonkin näistä kaupungeista saadakseen elää, ettei verenkostaja, sydämensä kiihkossa tappajaa takaa ajaessaan, saavuttaisi häntä, jos tie on pitkä, ja surmaisi häntä, vaikka hän ei ole ansainnut kuolemaa, koska ei ennestään toista vihannut. Sen tähden minä käsken sinua sanoen: 'Erota itsellesi kolme kaupunkia.' Jos Herra, Jumalasi, laajentaa aluettasi, niin kuin hän on vannonut isillesi, ja antaa sinulle kaiken sen maan, jonka hän on sanonut antavansa isillesi, jos sinä noudatat tarkasti kaikkia näitä käskyjä, jotka minä tänä päivänä sinulle annan, että alati rakastat Herraa, Jumalaasi, ja vaellat hänen teitään, lisää silloin vielä kolme kaupunkia näihin kolmeen, ettei viatonta verta vuodatettaisi maassasi, jonka Herra, Jumalasi, antaa sinulle perintöosaksi, ja ettet joutuisi verivelan alaiseksi. Mutta jos joku vihaa lähimmäistään ja asettuu häntä väijymään ja karkaa hänen kimppuunsa ja lyö hänet kuoliaaksi ja sitten pakenee johonkin näistä kaupungeista, niin lähettäkööt hänen kaupunkinsa vanhimmat noutamaan hänet sieltä ja antakoot hänet verenkostajan käsiin, ja hän kuolkoon. Älä sääli häntä, vaan poista viattoman veren velka Israelista, että menestyisit. Älä siirrä lähimmäisesi rajaa, jonka entiset polvet ovat määränneet perintöosallesi siinä maassa, jonka Herra, Jumalasi, sinulle antaa, että ottaisit sen omaksesi. Yksi ainoa todistaja älköön olko pätevä ketään vastaan, olkoonpa mikä pahanteko tai rikos, mikä synti tahansa, jonka joku tekee. Kahden tai kolmen todistajan sanalla on asia vahva. Jos väärä todistaja nousee jotakuta vastaan ja syyttää häntä jostakin rikoksesta, astukoot molemmat riitapuolet Herran eteen, pappien eteen ja niiden eteen, jotka siihen aikaan ovat tuomareina. Tuomarit tutkikoot asian tarkasti, ja jos todistaja on väärä todistaja, joka on tehnyt väärän syytöksen veljeään vastaan, tehkää hänelle samoin, kuin hän aikoi tehdä veljelleen. Poista paha keskuudestasi. Muut kuulkoot sen ja pelätkööt, niin ettei kukaan enää tekisi sellaista pahaa keskuudessasi. Älä sääli häntä: henki hengestä, silmä silmästä, hammas hampaasta, käsi kädestä, jalka jalasta." "Jos lähdet sotaan vihollistasi vastaan ja näet hevosia, sotavaunuja ja sotajoukon, joka on sinua suurempi, älä pelkää heitä, sillä Herra, Jumalasi, on kanssasi, hän, joka johdatti sinut Egyptin maasta. Kun olette ryhtymässä taisteluun, astukoon pappi esiin puhumaan kansalle ja sanokoon heille: 'Kuule, Israel! Te ryhdytte nyt taisteluun vihollisianne vastaan. Älkää arkailko, älkää pelätkö, älkää hätääntykö älkääkä säikähtykö heitä. Sillä Herra, Jumalanne, käy kanssanne, sotii puolestanne vihollisianne vastaan ja antaa teille voiton.' Päällysmiehet puhukoot kansalle ja sanokoot: 'Joka on rakentanut uuden talon, mutta ei ole vielä sitä vihkinyt, menköön ja palatkoon kotiinsa, ettei hän kaatuisi taistelussa ja joku toinen vihkisi sitä. Joka on istuttanut viinitarhan, mutta ei ole vielä korjannut sen ensi hedelmää, menköön ja palatkoon kotiinsa, ettei hän kaatuisi taistelussa ja joku toinen korjaisi sen ensi hedelmän. Joka on kihlannut naisen, mutta ei vielä ole ottanut häntä vaimokseen, menköön ja palatkoon kotiinsa, ettei hän kaatuisi taistelussa ja joku toinen ottaisi hänen morsiantaan vaimokseen.' Vielä puhukoot päällysmiehet kansalle ja sanokoot: 'Joka pelkää ja arkailee, menköön ja palatkoon kotiinsa, etteivät hänen veljensäkin menettäisi rohkeuttaan niin kuin hän.' Kun päällysmiehet ovat tämän kaiken kansalle puhuneet, asettakoot he osastopäälliköt väen johtoon. Kun lähestyt jotakin kaupunkia sotiaksesi sitä vastaan, tarjoa sille ensin rauhaa. Jos se suostuu tarjoamaasi rauhaan ja avaa sinulle porttinsa, kaikki siellä oleva kansa suorittakoon sinulle työveroa ja palvelkoon sinua. Mutta jos se ei tee rauhaa kanssasi, vaan valmistautuu taistelemaan sinua vastaan, niin piiritä sitä. Jos Herra, Jumalasi, antaa sen käsiisi, surmaa kaikki sen miesväki miekan terällä. Mutta naiset, lapset, karja ja kaikki, mitä kaupungissa on, kaikki, mitä sieltä on saatavana saalista, ryöstä itsellesi, ja nauti vihollisiltasi saatu saalis, minkä Herra, Jumalasi, sinulle antaa. Tee näin kaikille niille kaupungeille, jotka ovat sinusta hyvin kaukana, jotka eivät ole näiden kansojen kaupunkeja. Mutta näiden kansojen kaupungeissa, jotka Herra, Jumalasi, antaa sinulle perintöosaksi, älä jätä ainoatakaan henkeä eloon, vaan vihi ne tuhon omiksi: heettiläiset ja amorilaiset, kanaanilaiset ja perissiläiset, hivviläiset ja jebusilaiset, niin kuin Herra, Jumalasi, on sinua käskenyt, etteivät he opettaisi teitä tekemään kaikkia niitä kauhistavia tekoja, joita he ovat tehneet palvellessaan jumaliaan, ja ettette rikkoisi Herraa, teidän Jumalaanne, vastaan. Jos joudut kauan piirittämään kaupunkia ja sotimaan sitä vastaan valloittaaksesi sen, älä hävitä sen puita äläkä heiluta kirvestäsi niitä vastaan. Niiden hedelmiä saat nauttia, mutta älä hakkaa niitä maahan, sillä eivät kedon puut ole ihmisiä joutuakseen sinun piiritettäviksesi. Ainoastaan ne puut, joista tiedät, että niissä ei ole mitään syötävää, saat hävittää ja hakata maahan rakentaaksesi niistä varustuksia sinua vastaan sotivaa kaupunkia vastaan, kunnes se kukistuu." "Jos siinä maassa, jonka Herra, Jumalasi, sinulle antaa ottaaksesi sen omaksesi, löydetään murhattu virumassa kedolla, eikä tiedetä, kuka hänet tappoi, niin lähettäkööt vanhimpasi ja tuomarisi mittaamaan välimatkan niihin kaupunkeihin, jotka ovat murhatun ympärillä. Sen kaupungin vanhimmat, joka on murhattua lähinnä, ottakoot hiehon, jolla ei ole työtä tehty ja joka ei ole ollut vetojuhtana ikeen alla, ja sen kaupungin vanhimmat viekööt hiehon alas ehtymättömän puron notkoon, jossa ei ole kynnetty eikä kylvetty. He taittakoot hieholta niskan siinä notkossa. Papit, leeviläiset, astukoot esiin, sillä heidät on Herra, Jumalasi, valinnut palvelemaan häntä ja Herran nimeen siunaamaan, ja heidän sanansa mukaan ratkaistakoon jokainen riita ja pahoinpitely. Kaikki sen kaupungin vanhimmat, he kun asuvat murhattua lähinnä, peskööt kätensä pitäen niitä hiehon päällä, jolta niska taitettiin siinä notkossa, ja lausukoot sanoen: 'Meidän kätemme eivät ole tätä verta vuodattaneet, eivätkä silmämme tapausta nähneet. Anna anteeksi, Herra, kansallesi Israelille, jonka lunastit, äläkä lue viatonta verta syyksi kansallesi Israelille.' Verivelka annetaan heille anteeksi. Poista keskuudestasi viattoman veren velka, sillä sinun on tehtävä se, mikä on oikeaa Herran silmissä. Kun lähdet sotaan vihollisiasi vastaan ja Herra, Jumalasi, antaa heidät käsiisi ja sinä otat heistä vankeja ja vankien joukossa näet kaunisvartaloisen naisen ja mielistyt häneen ja tahdot ottaa hänet vaimoksesi, niin vie hänet kotiisi, ja hän ajattakoon hiuksensa ja leikatkoon kyntensä. Hän riisukoon vaatteensa, joissa hänet vangittiin, ja asukoon kodissasi ja saakoon itkeä kuukauden päivät isäänsä ja äitiään. Sitten saat yhtyä häneen ja naida hänet, niin että hän tulee vaimoksesi. Mutta jos hän ei sitten enää sinua miellytä, niin päästä hänet menemään vapaana äläkä myy häntä rahasta. Älä kohtele häntä tylysti, koska olet kohdellut häntä alentavasti. Jos jollakulla miehellä on kaksi vaimoa, toinen, jota hän rakastaa, ja toinen, jota hän hylkii, ja he synnyttävät hänelle lapsia, sekä se, jota hän rakastaa, että se, jota hän hylkii, ja esikoinen on hyljityn poika, älköön hän, kun jakaa pojilleen omaisuutensa perinnöksi, antako esikoisoikeutta rakastetun pojalle syrjäyttämällä hyljityn vaimon pojan, joka on esikoinen. Vaan tunnustakoon esikoisekseen hyljityn vaimon pojan ja antakoon hänelle kaksinkertaisen osan kaikesta, minkä omistaa. Sillä hän on hänen miehuutensa paras. Hänen on esikoisoikeus. Jos jollakulla on uppiniskainen ja kovakorvainen poika, joka ei ota kuullakseen, mitä hänen isänsä ja äitinsä sanovat, eikä tottele heitä, vaikka he kurittavat häntä, niin hänen isänsä ja äitinsä ottakoot hänet ja viekööt kaupunkinsa vanhinten eteen asuinpaikkansa porttiin, ja sanokoot kaupunkinsa vanhimmille: 'Tämä poikamme on uppiniskainen ja kovakorvainen. Hän ei ota kuullakseen, mitä sanomme, vaan on irstailija ja juomari.' Silloin kaikki hänen kaupunkinsa miehet kivittäkööt hänet kuoliaaksi. Poista paha keskuudestasi, ja koko Israel kuulkoon sen ja pelätköön. Jos joku on tehnyt itsensä syypääksi rikokseen, josta rangaistaan kuolemalla, ja hänet surmataan, ja sinä olet ripustanut hänet puuhun, älköön hänen ruumiinsa jääkö puuhun yöksi, vaan hautaa hänet samana päivänä, sillä Jumalan kiroama on se, joka on puuhun ripustettu. Älä saastuta maata, jonka Herra, Jumalasi, antaa sinulle perintöosaksi." "Jos näet veljesi härän tai lampaan eksyneen, älä jätä sitä siihen. Vie se takaisin veljellesi. Jos veljesi ei asu sinua lähellä tai jos et tiedä, kuka hän on, korjaa eksynyt taloosi, ja olkoon se huostassasi, kunnes veljesi tiedustelee sitä. Anna se silloin hänelle takaisin. Tee samoin, jos veljeltäsi on kadonnut aasi, samoin, jos vaate, samoin, jos mitä muuta hyvänsä, jonka löydät. Älä jätä sitä siihen. Jos näet veljesi aasin tai härän kaatuneen tielle, älä jätä sitä siihen. Auta häntä nostamaan se jaloilleen. Nainen älköön käyttäkö miehen asusteita, älköönkä mies pukeutuko naisen vaatteisiin. Sillä jokainen, joka niin tekee, on kauhistus Herralle, Jumalallesi. Jos kulkiessasi tapaat puusta tai maasta linnun pesän, jossa on poikaset tai munat ja emo makaamassa poikien tai munien päällä, niin älä ota emoa poikineen, vaan päästä emo lentämään ja ota vain poikaset, että menestyisit ja kauan eläisit. Kun rakennat uuden talon, tee kaide kattosi ympärille, ettet saattaisi verenvikaa taloosi, jos joku sieltä putoaisi. Älä kylvä viinitarhaasi kahdenlaista siementä, muuten kaikki, mitä siinä on, sekä siemen, jonka kylvit, että viinitarhan sato, on oleva pyhäkölle pyhitetty. Älä kynnä yhtä aikaa härällä ja aasilla. Älä pue yllesi vaatetta, joka on kudottu kahdenlaisista langoista, villaisista ja pellavaisista sekaisin. Tee itsellesi tupsut viittasi neljään kulmaan, johon verhoudut. Jos joku on ottanut vaimon ja yhtynyt häneen, mutta sitten hylkii häntä ja esittää häntä vastaan perättömiä syytöksiä ja saattaa hänet pahaan maineeseen ja sanoo: 'Minä otin tämän naisen vaimokseni, mutta kun yhdyin häneen, en tavannut hänessä neitsyyden merkkiä', niin tytön isä ja äiti ottakoot ja tuokoot tytön neitsyyden merkin kaupungin vanhimmille, porttiin. Tytön isä sanokoon vanhimmille: 'Minä annoin tyttäreni vaimoksi tälle miehelle, mutta hän hylkii häntä. Katso, hän esittää häntä vastaan perättömiä syytöksiä sanoen: Minä en tavannut tyttäressäsi neitsyyden merkkiä. Mutta tässä on tyttäreni neitsyyden merkki,' levittäkööt vaatteen kaupungin vanhinten eteen. Silloin kaupungin vanhimmat ottakoot sen miehen ja kurittakoot häntä. Määrätkööt hänelle sakkoa sata hopeasekeliä annettavaksi tytön isälle, sen tähden että hän saattoi Israelin neitsyen huonoon maineeseen. Hän olkoon hänen vaimonsa. Älköön hylätkö häntä koko elinaikanaan. Mutta jos syytös on tosi, jos tytössä ei tavattu neitsyyden merkkiä, vietäköön tyttö isänsä talon ovelle, ja kaupungin miehet kivittäkööt hänet kuoliaaksi, koska hän teki häpeällisen teon Israelissa, harjoittaen haureutta isänsä kodissa. Poista paha keskuudestasi. Jos joku tavataan makaamasta naisen kanssa, joka on toisen miehen aviovaimo, niin kuolkoot molemmat, sekä mies, joka makasi vaimon kanssa, että vaimo. Poista paha Israelista. Jos joku neitsyt on kihloissa miehen kanssa ja toinen tapaa hänet kaupungissa ja makaa hänen kanssaan, viekää molemmat sen kaupungin portille ja kivittäkää heidät kuoliaaksi, tyttö siksi, että hän ei huutanut apua kaupungissa, ja mies siksi, että hän teki väkivaltaa lähimmäisensä morsiamelle. Poista paha keskuudestasi. Mutta jos mies tapaa kihlatun tytön kedolla, käy häneen käsiksi ja makaa hänen kanssaan, mies, joka makasi hänen kanssaan, kuolkoon yksin. Mutta tytölle älä tee mitään, sillä tyttö ei ole tehnyt kuoleman rikosta. Tässä on samanlainen tapaus, kuin jos mies karkaa toisen kimppuun ja tappaa hänet. Sillä hän tapasi hänet kedolla. Kihlattu tyttö huusi, mutta hänellä ei ollut auttajaa. Jos joku tapaa neitsyen, joka ei ole kihlattu, ja ottaa hänet kiinni ja makaa hänen kanssaan ja heidät siitä tavataan, niin mies, joka makasi hänen kanssaan, antakoon tytön isälle viisikymmentä hopeasekeliä, ja tyttö tulkoon hänen vaimokseen, koska hän raiskasi hänet. Älköön hylätkö häntä koko elinaikanaan. Älköön kukaan ottako vaimoksi äitipuoltaan älköönkä nostako isänsä peitettä." "Älköön kukaan, joka on kuohittu musertamalla tai leikkaamalla, pääskö Herran seurakuntaan. Älköön kukaan sekasikiö pääskö Herran seurakuntaan. Älköön sellaisen jälkeläinen edes kymmenennessä polvessa pääskö Herran seurakuntaan. Älköön ammonilainen ja mooabilainen pääskö Herran seurakuntaan. Älkööt heidän jälkeläisensä edes kymmenennessä polvessa koskaan pääskö Herran seurakuntaan, sen tähden että he eivät tulleet leipää ja vettä tuoden teitä vastaan matkalla, kun olitte lähteneet Egyptistä, ja sen tähden että hän palkkasi sinua vastaan Bileamin, Beorin pojan, Mesopotamian Petorista, sinua kiroamaan. Mutta Herra, Jumalasi, ei tahtonut kuulla Bileamia, vaan Herra, Jumalasi, muutti kirouksen sinulle siunaukseksi, sillä Herra, Jumalasi, rakasti sinua. Älä koskaan, älä koko elinaikanasi, etsi heidän menestystään ja onneaan. Edomilaista älä inhoa, sillä hän on veljesi. Älä inhoa egyptiläistä, sillä sinä olet asunut muukalaisena hänen maassaan. Lapset, jotka heille syntyvät kolmannessa polvessa, pääskööt Herran seurakuntaan. Kun lähdettyäsi vihollisiasi vastaan asetut leiriin, karta kaikkea epäsiistiä. Jos keskuudessasi on joku, joka ei ole puhdas sen johdosta, mitä hänelle yöllä on tapahtunut, menköön leirin ulkopuolelle älköönkä tulko leiriin. Illan suussa peseytyköön vedessä, ja auringon laskettua tulkoon leiriin. Leirin ulkopuolella olkoon sinulla syrjäinen paikka, johon sinun on mentävä tarpeellesi. Sinulla olkoon aseittesi lisänä pieni lapio, ja kun istut siellä ulkona tarpeellesi, kaiva sillä kuoppa ja peitä ulosteesi. Sillä Herra, Jumalasi, vaeltaa leirissä auttaakseen sinua ja antaakseen vihollisesi sinulle alttiiksi. Sen tähden olkoon leirisi pyhä, ettei hän näkisi keskuudessasi mitään häpeällistä ja kääntyisi sinusta pois. Älä luovuta isännälleen orjaa, joka on paennut isäntänsä luota luoksesi. Asukoon luonasi, keskuudessasi, valitsemassaan paikassa, jonkin kaupunkisi porttien sisäpuolella, missä hän viihtyy. Älä sorra häntä. Älköön pyhäkköporttoa olko Israelin tyttärien joukossa älköönkä haureellista pyhäkköpoikaa Israelin poikien joukossa. Älä tuo portonpalkkaa äläkä koiranpalkkaa Herran, Jumalasi, huoneeseen lupauksen suoritukseksi, sillä molemmat ovat kauhistus Herralle, Jumalallesi. Älä pane veljeäsi maksamaan korkoa rahasta tai elintarpeista tai muusta, mitä korkoa vastaan lainataan. Muukalaisen saat panna korkoa maksamaan, mutta et veljeäsi, että Herra, Jumalasi, siunaisi sinua kaikessa, mihin ryhdyt, siinä maassa, jota menet ottamaan omaksesi. Kun teet lupauksen Herralle, Jumalallesi, niin täytä se aikailematta, sillä totisesti Herra, Jumalasi, on vaativa sen sinulta, ja sinä joudut syynalaiseksi. Mutta jos jätät lupauksen tekemättä, et joudu syynalaiseksi. Pidä se, mikä on huuliltasi lähtenyt, ja tee, niin kuin vapaaehtoisesti olet luvannut Herralle, Jumalallesi, niin kuin olet suullasi puhunut. Kun tulet lähimmäisesi viinitarhaan, syö rypäleitä, minkä mielesi tekee, kunnes olet saanut tarpeeksi, mutta älä pane mitään astiaasi. Kun tulet lähimmäisesi viljapellolle, saat kädelläsi katkoa tähkiä, mutta sirppiä älä heiluta lähimmäisesi viljapellolla." "Jos joku ottaa vaimon ja nai hänet ja vaimo ei häntä enää miellytä, koska mies on tavannut hänessä jotakin häpeällistä, ja hän kirjoittaa hänelle erokirjan, antaa sen hänen käteensä ja lähettää hänet pois talostaan, ja jos nainen sitten lähdettyään hänen talostaan menee ja joutuu toisen miehen vaimoksi, ja tämäkin, toinen mies, hylkii häntä ja kirjoittaa hänelle erokirjan, antaa sen hänen käteensä ja lähettää hänet pois talostaan, tai jos tämä toinen mies, joka on ottanut hänet vaimokseen, kuolee, älköön hänen ensimmäinen miehensä, joka lähetti hänet pois, ottako häntä uudestaan vaimokseen, sitten kun tämä on tullut saastutetuksi, sillä se olisi kauhistus Herran edessä. Älä saata syynalaiseksi maata, jonka Herra, Jumalasi, antaa sinulle perintöosaksi. Jos joku on hiljan ottanut vaimon, hänen ei tarvitse lähteä sotaan. Älköön hänen päälleen pantako muutakaan rasitusta. Olkoon vuoden vapaa perhettään varten ja iloksi vaimolleen, jonka on ottanut. Älköön pantiksi otettako käsikiviä, ei päällimmäistäkään kiveä, sillä se olisi hengen ottamista pantiksi. Jos joku tavataan siitä, että hän on varastanut jonkun veljistään, israelilaisista, ja kohdellut häntä tylysti tai myynyt hänet, varas kuolkoon. Poista paha keskuudestasi. Ole varuillasi spitaalilaikkua vastaan, niin että tarkasti noudatat kaikkea, mitä leeviläiset papit teille opettavat. Noudattakaa tarkasti käskyjä, jotka olen heille antanut. Muista, mitä Herra, Jumalasi, teki Mirjamille matkalla, kun te olitte lähteneet Egyptistä. Jos lainaat jotakin lähimmäisellesi, älä mene hänen taloonsa ottamaan häneltä panttia. Jää ulos. Mies, jolle lainasit, tuokoon pantin sinulle ulos. Jos hän on köyhä mies, älä mene nukkumaan pitäen hänen panttinsa, vaan anna hänelle takaisin hänen panttinsa auringon laskiessa, että hän voisi maata paidassaan ja siunaisi sinua. Se koituu sinulle vanhurskaudeksi Herran, Jumalasi, edessä. Älä tee vääryyttä kurjalle ja köyhälle palkkalaiselle, olipa hän veljiäsi tai muukalaisia, joita asuu maassasi, porttiesi sisäpuolella. Maksa hänelle hänen palkkansa samana päivänä, ennen kuin aurinko laskee, sillä hän on kurja ja haluaa palkkaansa – ettei hän huutaisi tähtesi Herran puoleen ja ettet joutuisi syynalaiseksi. Älköön isiä rangaistako kuolemalla lasten tähden älköönkä lapsia isien tähden. Jokainen rangaistakoon kuolemalla oman syntinsä tähden. Älä vääristä muukalaisen äläkä orvon oikeutta, äläkä ota lesken vaatteita pantiksi. Muista, että itse olit orjana Egyptissä ja että Herra, Jumalasi, sinut sieltä vapahti. Sen tähden minä käsken sinua näin tekemään. Jos korjatessasi eloa pelloltasi unohdat pellolle lyhteen, älä palaa sitä hakemaan. Se olkoon muukalaisen, orvon ja lesken oma, että Herra, Jumalasi, siunaisi sinua kaikissa kättesi töissä. Kun olet pudistanut öljypuustasi hedelmät, älä enää poimi oksilta, mitä sinne on jäänyt. Se olkoon muukalaisen, orvon ja lesken. Kun olet korjannut sadon viinitarhastasi, älä toimita enää jälkikorjuuta. Se jääköön muukalaiselle, orvolle ja leskelle. Muista, että itse olit orjana Egyptin maassa. Sen tähden minä käsken sinua noudattamaan näitä sanoja." "Jos syntyy riita miesten välillä ja he astuvat oikeuden eteen ja heidät tuomitaan, syytön syyttömäksi ja syyllinen syylliseksi, ja jos syyllinen tuomitaan raippoihin, käskeköön tuomari hänen laskeutua maahan ja läsnä ollessaan hänelle annettavaksi hänen rikostaan vastaavan määräluvun raippoja. Neljäkymmentä raippaa saa hän hänelle antaa, ei enempää, ettei veljeäsi häväistäisi silmiesi edessä antamalla hänelle vielä useampia lyöntejä. Älä sido puivan härän suuta. Kun veljeksiä asuu yhdessä ja joku heistä kuolee eikä hänellä ole poikaa, älköön vainajan leski menkö naimisiin muuhun sukuun, suvun ulkopuolisen miehen kanssa. Hänen lankonsa yhtyköön häneen, ottakoon hänet vaimokseen ja täyttäköön häntä kohtaan langon velvollisuuden. Esikoinen, jonka vaimo synnyttää, katsottakoon kuolleen veljen omaksi, ettei hänen nimeään pyyhittäisi pois Israelista. Mutta jos mies ei suostu ottamaan kälyään vaimoksi, niin menköön käly porttiin vanhinten eteen ja sanokoon: 'Minun lankoni kieltäytyy säilyttämästä veljensä nimeä Israelissa. Hän ei tahdo täyttää langon velvollisuutta.' Silloin hänen kaupunkinsa vanhimmat kutsukoot hänet ja puhutelkoot häntä. Jos hän pysyy päätöksessään ja sanoo: 'En suostu ottamaan häntä vaimokseni', hänen kälynsä astukoon hänen luokseen vanhinten silmien eteen ja vetäköön kengän hänen jalastaan, sylkeköön häntä silmille ja lausukoon sanoen: 'Näin tehtäköön jokaiselle, joka ei rakenna veljensä huonetta.' Hänen perhettään nimitettäköön sitten Israelissa 'paljasjalan perheeksi.' Jos kaksi miestä tappelee keskenään ja toisen vaimo tulee auttamaan miestään sen käsistä, joka häntä lyö, ja ojentaa kätensä ja tarttuu tämän häpyyn, hakkaa poikki hänen kätensä säälimättä. Älä pidä kukkarossasi kahdenlaisia punnuksia, suurempia ja pienempiä. Älä pidä talossasi kahdenlaista eefa-mittaa, suurempaa ja pienempää. Olkoon sinulla täydet ja oikeat punnukset. Olkoon sinulla täysi ja oikea eefa-mitta, että eläisit kauan siinä maassa, jonka Herra, Jumalasi, sinulle antaa. Sillä jokainen, joka näitä tekee, on kauhistus Herralle, jokainen, joka vääryyttä tekee. Muista, mitä Amalek teki sinulle matkalla, kun olit lähtenyt Egyptistä, kuinka hän, Jumalaa pelkäämättä, tuli sinua vastaan tiellä, kun sinä olit väsynyt ja uuvuksissa, ja eristi yhteydestäsi kaikki heikommat, jotka kulkivat jälkipäässä. Sen tähden, kun Herra, Jumalasi, antaa sinun päästä rauhaan kaikista ympärillä olevista vihollisistasi siinä maassa, jonka Herra, Jumalasi, antaa sinulle perintöosaksi, ottaaksesi sen omaksesi, pyyhi pois Amalekin muisto taivaan alta. Älä tätä unohda." "Kun tulet maahan, jonka Herra, Jumalasi, antaa sinulle perintöosaksi, ja otat sen omaksesi ja asetut siihen, niin ota ensisato kaikista maasi hedelmistä, mitä saat satona maastasi, jonka Herra, Jumalasi, sinulle antaa, ja pane ne koriin ja lähde siihen paikkaan, jonka Herra, Jumalasi, valitsee nimensä asuinpaikaksi. Mene sen luo, joka siihen aikaan on pappina, ja sano hänelle: 'Tunnustan tänä päivänä Herralle, Jumalallesi, että olen tullut siihen maahan, jonka Herra isillemme vannotulla valalla on luvannut antaa meille.' Pappi ottakoon korin kädestäsi ja asettakoon sen Herran, Jumalasi, alttarin eteen. Sitten lausu Herran, Jumalasi, edessä sanoen: 'Isäni oli vaelteleva aramealainen, joka meni Egyptiin vähäinen joukko mukanaan, ja asui siellä muukalaisena ja tuli siellä suureksi, väkeväksi ja lukuisaksi kansaksi. Mutta egyptiläiset kohtelivat meitä pahoin ja rasittivat meitä ja teettivät meillä kovaa työtä. Huusimme Herran, isiemme Jumalan, puoleen, ja Herra kuuli huutomme ja näki kurjuutemme, vaivamme ja kärsimämme sorron. Herra vei meidät pois Egyptistä väkevällä kädellä ja ojennetulla käsivarrella tehden suuria pelottavia tunnustekoja ja ihmeitä. Hän toi meidät tähän paikkaan ja antoi meille tämän maan, maan, joka vuotaa maitoa ja hunajaa. Katso, minä tuon nyt ensisadon sen maan hedelmistä, jonka sinä, Herra, minulle annoit.' Niin aseta ne Herran, Jumalasi, eteen ja kumartaen rukoile Herran, Jumalasi, edessä ja iloitse kaikesta hyvästä, minkä Herra, Jumalasi, on antanut sinulle ja perheellesi, sinä, leeviläinen ja muukalainen, joka asuu keskuudessasi. Kun kolmantena vuotena, kymmenysten vuotena, olet suorittanut loppuun kaikki kymmenykset saamastasi sadosta ja antanut ne leeviläiselle, muukalaiselle, orvolle ja leskelle, ja he ovat syöneet porttiesi sisäpuolella ja tulleet ravituiksi, sano Herran, Jumalasi, edessä: 'Minä olen vienyt pois talostani sen, mikä on pyhäkölle pyhitettyä, ja olen antanut sen leeviläiselle ja muukalaiselle, orvolle ja leskelle, aivan käskysi mukaan, jonka olet minulle antanut. En ole rikkonut käskyjäsi enkä niitä unohtanut. En syönyt siitä mitään silloin, kun minulla oli suru, enkä vienyt siitä mitään pois silloin, kun olin saastunut, enkä antanut siitä mitään vainajalle. Olen kuullut Herran, Jumalani, ääntä. Olen tehnyt aivan niin, kuin olet käskenyt minun tehdä. Katso pyhästä asunnostasi, taivaasta, ja siunaa kansaasi Israelia ja sitä maata, jonka olet meille antanut, niin kuin valalla vannoen lupasit isillemme, maata, joka vuotaa maitoa ja hunajaa.' Tänä päivänä Herra, Jumalasi, käskee sinun seurata näitä käskyjä ja oikeuksia. Noudata ja seuraa niitä kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi. Sinä olet tänään kuullut Herran, Jumalasi, julistavan, että hän tahtoo olla Jumalasi ja että sinun on vaellettava hänen teitään ja noudatettava hänen käskyjään, säädöksiään ja oikeuksiaan sekä kuultava häntä. Herra on kuullut sinun tänä päivänä julistavan, että tahdot olla hänen omaisuuskansansa, niin kuin hän on sinulle puhunut, ja noudattaa kaikkia hänen käskyjään, että hän asettaisi sinut korkeammaksi kaikkia luomiaan kansoja, ylistykseksi, kunniaksi ja kiitokseksi, ja että olisit Herralle, Jumalallesi, pyhitetty kansa, niin kuin hän on puhunut." Niin Mooses ja Israelin vanhimmat käskivät kansaa sanoen: "Noudattakaa kaikkia niitä käskyjä, jotka minä tänä päivänä teille käsken. Kun menette Jordanin yli siihen maahan, jonka Herra, Jumalasi, sinulle antaa, pystytä itsellesi suuria kiviä ja sivele ne kalkilla. Kirjoita niihin kaikki tämän lain sanat, kun menet joen yli siihen maahan, jonka Herra, Jumalasi, sinulle antaa, maahan, joka vuotaa maitoa ja hunajaa, niin kuin Herra, isiesi Jumala, on sinulle puhunut. Kun olette menneet Jordanin yli, pystyttäkää Eebalin vuorelle ne kivet, joista minä tänä päivänä annan teille käskyn, ja sivele ne kalkilla. Rakenna siihen alttari Herralle, Jumalallesi, alttari kivistä, joihin et saa rauta-aseella koskea. Hakkaamattomista kivistä rakenna Herran, Jumalasi, alttari. Uhraa sen päällä polttouhreja Herralle, Jumalallesi, ja teurasta teuraita rauhanuhriksi ja syö siellä ja iloitse Herran, Jumalasi, edessä. Kirjoita kiviin kaikki tämän lain sanat hyvin selvästi." Mooses ja leeviläiset papit puhuivat kaikelle Israelille sanoen: "Ole hiljaa ja kuule, Israel! Tänä päivänä on sinusta tullut Herran, Jumalasi, kansa. Kuule Herraa, Jumalaasi, ja noudata hänen käskyjään ja ohjeitaan, jotka minä tänä päivänä sinulle käsken." Mooses käski kansaa sinä päivänä sanoen: "Kun olette menneet Jordanin yli, asettukoot nämä Garissimin vuorelle siunaamaan kansaa: Simeon, Leevi, Juuda, Isaskar, Joosef ja Benjamin. Nämä taas asettukoot Eebalin vuorelle lausumaan kirouksen: Ruuben, Gaad, Asser, Sebulon, Daan ja Naftali. Leeviläiset lausukoot ja sanokoot kovalla äänellä kaikille Israelin miehille: 'Kirottu olkoon se, joka tekee jumalankuvan, veistetyn tai valetun taitajan käden tekemän kauhistukseksi Herralle, ja joka salaa sen pystyttää.' Kaikki kansa vastatkoon ja sanokoon: 'Aamen.' Kirottu olkoon se, joka häpäisee isäänsä tai äitiään. Kaikki kansa sanokoon: 'Aamen.' Kirottu olkoon se, joka siirtää lähimmäisensä rajan. Kaikki kansa sanokoon: 'Aamen.' Kirottu olkoon se, joka vie sokean harhaan tieltä. Kaikki kansa sanokoon: 'Aamen.' Kirottu olkoon se, joka vääristää muukalaisen, orvon tai lesken oikeuden. Kaikki kansa sanokoon: 'Aamen.' Kirottu olkoon se, joka makaa äitipuolensa kanssa, sillä hän nostaa isänsä peitteen. Kaikki kansa sanokoon: 'Aamen.' Kirottu olkoon se, joka sekaantuu eläimeen. Kaikki kansa sanokoon: 'Aamen.' Kirottu olkoon se, joka makaa sisarensa, isänsä tyttären tai äitinsä tyttären, kanssa. Kaikki kansa sanokoon: 'Aamen.' Kirottu olkoon se, joka makaa anoppinsa kanssa. Kaikki kansa sanokoon: 'Aamen.' Kirottu olkoon se, joka salaa murhaa lähimmäisensä. Kaikki kansa sanokoon: 'Aamen.' Kirottu olkoon se, joka ottaa lahjuksen surmatakseen viattoman. Kaikki kansa sanokoon: 'Aamen.' Kirottu olkoon se, joka ei pidä tämän lain sanoja eikä täytä niitä. Kaikki kansa sanokoon: 'Aamen.'" "Jos kuulet Herran, Jumalasi, ääntä ja pidät tarkasti kaikki hänen käskynsä, jotka minä tänä päivänä sinulle käsken, niin Herra, Jumalasi, asettaa sinut korkeammaksi kaikkia kansoja maan päällä. Jos kuulet Herran, Jumalasi, ääntä, kaikki nämä siunaukset tulevat osaksesi ja saavuttavat sinut. Siunattu olet sinä kaupungissa ja siunattu olet kedolla. Siunattu on kohtusi hedelmä, maasi hedelmä ja karjasi hedelmä, nautojesi vasikat ja lampaittesi karitsat. Siunattu on korisi ja taikinakaukalosi. Siunattu olet tullessasi ja siunattu olet lähtiessäsi. Herra antaa sinun voittaa vihollisesi, jotka nousevat sinua vastaan. Yhtä tietä he lähtevät sinua vastaan, mutta seitsemää tietä he sinua pakenevat. Herra käskee siunauksen seurata sinua jyväaitoissasi ja kaikessa, mihin ryhdyt. Hän siunaa sinua maassa, jonka Herra, Jumalasi, sinulle antaa. Herra korottaa sinut hänelle pyhitetyksi kansaksi, niin kuin hän valalla vannoen on sinulle luvannut, jos sinä noudatat Herran, Jumalasi, käskyjä ja vaellat hänen teitään. Silloin kaikki kansat maan päällä näkevät, että Herra on ottanut sinut nimiinsä, ja he pelkäävät sinua. Herra antaa sinulle hyvin runsaasti hyvää, tekee kohtusi hedelmän, karjasi hedelmän ja maasi hedelmän hyvin runsaaksi siinä maassa, jonka Herra isillesi vannotulla valalla on luvannut antaa sinulle. Herra avaa sinulle rikkaan aarrekammionsa, taivaan, antaakseen maallesi sateen ajallaan ja siunatakseen kaikki kättesi työt. Sinä lainaat monelle kansalle, mutta sinun itsesi ei tarvitse ottaa lainaa. Herra tekee sinut pääksi eikä hännäksi. Sinä aina vain ylenet etkä koskaan alene, jos tottelet Herran, Jumalasi, käskyjä, jotka minä tänä päivänä sinulle annan, jotta pitäisit ne tarkasti, etkä poikkea oikealle etkä vasemmalle yhdestäkään niistä sanoista, jotka minä tänä päivänä teille annan, et seuraa muita jumalia etkä palvele niitä. Mutta jos sinä et kuule Herran, Jumalasi, ääntä etkä tarkasti pidä kaikkia hänen käskyjään ja säädöksiään, jotka minä tänä päivänä sinulle käsken, niin kaikki nämä kiroukset tulevat päällesi ja saavuttavat sinut. Kirottu olet sinä kaupungissa ja kirottu olet kedolla. Kirottu on korisi ja taikinakaukalosi. Kirottu on kohtusi hedelmä ja maasi hedelmä, kirotut nautojesi vasikat ja lampaittesi karitsat. Kirottu olet tullessasi ja kirottu olet lähtiessäsi. Herra lähettää keskellesi kirousta, hämminkiä ja uhkaa, mihin tahansa ryhdyt, kunnes äkisti tuhoudut ja hukut töittesi pahuuden tähden, kun olet minut hylännyt. Herra antaa ruttotaudin tarttua sinuun, kunnes se hävittää sinut sukupuuttoon maasta, jota menet ottamaan omaksesi. Herra lyö sinua hivutustaudilla, kuumeella, poltteella ja tulehduksella, kuivuudella, nokitähkillä ja viljan ruosteella, ja ne vainoavat sinua, kunnes menehdyt. Taivaasi, joka on pääsi päällä, on kuin vaskea, ja maa, joka on allasi, on kuin rautaa. Herra muuttaa maasi sateen tomuksi ja tuhkaksi. Se tulee päällesi taivaasta, kunnes tuhoudut. Herra antaa vihollistesi voittaa sinut. Yhtä tietä sinä menet heitä vastaan, mutta seitsemää tietä sinä heitä pakenet, ja sinä tulet kauhistukseksi kaikille valtakunnille maan päällä. Ruumiisi joutuvat ruuaksi kaikille taivaan linnuille ja maan eläimille, eikä kukaan karkota niitä. Herra lyö sinua Egyptin paiseilla ja ajoksilla, ihottumalla ja ruvella, joista et parane. Herra lyö sinua hulluudella, sokeudella ja mielisairaudella. Sinä haparoit keskellä päivää, kuin sokea haparoi pimeässä. Sinä et menesty teilläsi, vaan kaiken elinaikasi sinä olet oleva sorrettu ja ryöstetty, eikä ole auttajaa. Sinä kihlaat naisen, mutta toinen makaa hänet. Sinä rakennat talon, mutta et siinä asu. Sinä istutat viinitarhan, mutta et korjaa sen hedelmää. Härkäsi teurastetaan silmiesi edessä, mutta sinä et sitä syö. Aasisi ryöstetään sinulta nähtesi eikä sitä anneta sinulle takaisin. Lampaasi joutuvat vihollistesi valtaan, eikä sinulla ole auttajaa. Poikasi ja tyttäresi joutuvat vieraan kansan valtaan, ja silmäsi näkevät sen ja raukeavat heitä alinomaa ikävöidessäsi, mutta sinä et voi sille mitään. Maasi hedelmän ja kaiken vaivannäkösi kuluttaa kansa, jota et tunne. Kaiken elinaikasi olet oleva sorrettu ja runneltu. Sinä tulet hulluksi siitä, mitä silmäsi näkevät. Herra lyö sinuun, polviisi ja pohkeisiisi, pahoja paiseita, joista et parane, kantapäästä kiireeseen asti. Herra vie sinut ja kuninkaan, jonka sinä itsellesi asetat, kansan luo, jota sinä et tunne ja jota isäsi eivät tunteneet. Siellä sinä palvelet muita jumalia, puu- ja epäjumalia. Sinä tulet kauhistukseksi, sananparreksi ja ivailun kohteeksi kaikille niille kansoille, joiden keskuuteen Herra kuljettaa sinut. Sinä viet paljon siementä pellollesi, mutta korjaat vähän, sillä heinäsirkat hävittävät sen. Viinitarhoja sinä istutat ja hoidat, mutta viiniä et saa juodaksesi etkä tallettaaksesi, sillä madot syövät sen. Öljypuita sinulla on kaikkialla alueellasi, mutta öljyllä et itseäsi voitele, sillä öljymarjasi varisevat maahan. Poikia ja tyttäriä sinulle syntyy, mutta et saa niitä pitää, sillä he vaeltavat vankeuteen. Tuhohyönteiset valtaavat kaikki puusi ja maasi hedelmän. Muukalainen, joka asuu keskuudessasi, kohoaa ylitsesi yhä ylemmäksi, mutta sinä painut aina alemmaksi. Hän lainaa sinulle, mutta sinä et voi lainata hänelle. Hän tulee pääksi, mutta sinä hännäksi. Kaikki nämä kiroukset tulevat päällesi, vainoavat sinua ja saavuttavat sinut, kunnes tuhoudut, koska et kuullut Herran, Jumalasi, ääntä etkä noudattanut hänen käskyjään ja säädöksiään, jotka hän on sinulle antanut. Ne jäävät merkkeinä ja ihmeinä sinuun ja jälkeläisiisi ikiajoiksi. Koska et palvellut Herraa, Jumalaasi, ilolla ja sydämen halulla, kun sinulla oli yltäkyllin kaikkea, on sinun palveltava nälässä, janossa, alastomuudessa ja kaiken puutteessa vihollisiasi, jotka Herra lähettää kimppuusi. Hän panee kaulallesi rautaikeen, kunnes hän sinut tuhoaa. Herra nostaa sinua vastaan kaukaisen kansan, joka tulee maan äärestä lentäen kuin kotka, kansan, jonka kieltä et ymmärrä. Tuimakatseisen kansan, joka ei armahda vanhaa eikä sääli nuorta. Se syö karjasi hedelmän ja maasi hedelmän, kunnes tuhoudut. Se ei jätä sinulle mitään, ei jyviä, ei viiniä eikä öljyä, ei nautojesi vasikoita eikä lampaittesi karitsoita, kunnes on tehnyt sinusta lopun. Se ahdistaa sinua kaikissa porteissasi, kunnes korkeat ja lujat muurisi, joihin luotit, kukistuvat kaikkialla maassasi. Se ahdistaa sinua kaikissa porteissasi kaikkialla maassasi, jonka Herra, Jumalasi, on sinulle antanut. Siinä hädässä ja ahdistuksessa, johon vihollisesi saattaa sinut, sinä syöt oman kohtusi hedelmän, syöt poikiesi ja tyttäriesi lihaa, jotka Herra, Jumalasi, on sinulle antanut. Hemmoteltu ja suuressa ylellisyydessä elänyt mies keskuudessasi katselee karsaasti veljeään ja vaimoaan, joka on hänen sylissään, ja jäljellä olevia lapsiaan, jotka hän on jättänyt henkiin. Kenellekään heistä hän ei anna lastensa lihaa, jota hän itse syö, kun hänellä ei ole mitään muuta jäljellä, siinä hädässä ja ahdistuksessa, johon vihollisesi saattaa sinut kaikissa porteissasi. Hemmoteltu ja keimaileva nainen keskuudessasi, joka nautinnonhalunsa ja ylellisyytensä tähden ei edes yrittänyt laskea jalkaansa maahan, katselee silloin karsaasti miestä, joka on hänen sylissään, ja poikaansa ja tytärtään eikä suo heille jälkeläisiä, jotka tulevat hänen kohdustaan, eikä lapsia, jotka hän synnyttää, sillä kaiken muun puutteessa hän syö ne salaa itse siinä hädässä ja ahdistuksessa, johon vihollisesi saattaa sinut porteissasi. Jos et tarkasti noudata kaikkia tämän lain sanoja, jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan, niin että pelkäät tätä kunniallista ja pelottavaa nimeä, Herraa, Jumalaasi, niin Herra panee sinun ja jälkeläistesi kärsittäväksi ihmeenomaisia vaivoja, suuria ja pitkällisiä vaivoja, pahoja ja pitkällisiä sairauksia. Hän kääntää sinua vastaan kaikki Egyptin taudit, joita sinä pelkäät, ja ne tarttuvat sinuun. Kaikenlaisia muita sairauksia ja vaivoja, joista ei ole kirjoitettu tähän lain kirjaan, Herra nostattaa sinua vastaan, kunnes tuhoudut. Teistä, jotka ennen olitte monilukuiset kuin taivaan tähdet, jää jäljelle ainoastaan vähäinen joukko, koska et kuullut Herran, Jumalasi, ääntä. Niin kuin Herra ennen iloitsi teistä, siitä, että teki teille hyvää ja antoi teidän lisääntyä, niin Herra silloin iloitsee teistä, siitä, että hävittää ja tuhoaa teidät. Teidät temmataan irti maasta, jota menet ottamaan omaksesi. Herra hajottaa sinut kaikkien kansojen sekaan maan äärestä toiseen, ja sinä palvelet siellä muita jumalia, joita et tunne ja joita isäsi eivät tunteneet, puuta ja kiveä. Niiden kansojen seassa sinä et saa rauhaa, eikä jalkasi löydä lepopaikkaa. Herra antaa sinulle siellä vapisevan sydämen, rauenneet silmät ja nääntyvän sielun. Elämäsi näyttää sinusta olevan hiuskarvan varassa, yöt ja päivät sinä olet pelon vallassa etkä ole varma hengestäsi. Aamulla sinä sanot: 'Jospa olisi ilta!' ja illalla sanot: 'Jospa olisi aamu!' – sellaista pelkoa tunnet sydämessäsi, ja sellaisia näkyjä näet silmissäsi. Herra vie sinut laivoilla takaisin Egyptiin samaa tietä, josta minä sanoin sinulle: 'Et ole sitä enää näkevä.' Siellä teitä kaupitellaan vihollisillenne orjiksi ja orjattariksi, mutta ostajaa ei ole." Nämä ovat sen liiton sanat, jonka Herra käski Mooseksen tehdä israelilaisten kanssa Mooabin maassa, sen liiton lisäksi, jonka hän oli tehnyt heidän kanssaan Hoorebilla. Mooses kutsui kokoon koko Israelin ja sanoi heille: "Te olette nähneet kaiken, minkä Herra teki silmienne edessä Egyptin maassa faraolle ja kaikille hänen palvelijoilleen ja koko hänen maalleen, ne suuret koettelemukset, jotka silmäsi näkivät, ne suuret tunnusteot ja ihmeet. Mutta tähän päivään asti Herra ei vielä ole antanut teille sydäntä ymmärtääksenne ja silmiä nähdäksenne ja korvia kuullaksenne. Kuljetin teitä erämaassa neljäkymmentä vuotta: teidän vaatteenne eivät kuluneet yltänne, eivätkä sandaalisi kuluneet jalassasi. Leipää ette saaneet syödäksenne ettekä viiniä ja väkijuomaa juodaksenne, jotta tietäisitte, että minä olen Herra, Jumalanne. Kun te tulitte tähän paikkaan, niin lähtivät Siihon, Hesbonin kuningas, ja Oog, Baasanin kuningas, sotimaan meitä vastaan, mutta me voitimme heidät. Me valloitimme heidän maansa ja annoimme sen perintöosaksi ruubenilaisille, gaadilaisille ja toiselle puolelle Manassen sukukuntaa. Noudattakaa siis tämän liiton sanoja ja täyttäkää ne menestyäksenne kaikessa, mitä teette. Te seisotte tänä päivänä kaikki Herran, Jumalanne, edessä: päämiehenne, sukukuntanne, vanhimpanne ja päällysmiehenne, kaikki Israelin miehet, teidän lapsenne ja vaimonne sekä muukalainen, joka on leirissäsi, jopa puunhakkaajasi ja vedenkantajasikin käydäksenne Herran, Jumalanne, liittoon, siihen valaliittoon, jonka Herra, Jumalasi, tänä päivänä tekee kanssasi, että hän tänä päivänä korottaisi sinut kansakseen ja tulisi Jumalaksesi, niin kuin hän on sinulle puhunut ja niin kuin hän on vannonut isillesi, Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille. Enkä minä tee tätä liittoa, tätä valaliittoa, ainoastaan teidän kanssanne, vaan yhtä hyvin niiden kanssa, jotka tänä päivänä ovat tässä meidän kanssamme seisomassa Herran, Jumalamme, edessä kuin niidenkin kanssa, jotka eivät ole tänä päivänä tässä meidän kanssamme. Sillä te tiedätte, kuinka asuimme Egyptin maassa ja kuinka kuljimme niiden kansojen keskitse, joiden kautta te olette kulkeneet. Te näitte heidän iljetyksensä, ne puu-, kivi-, hopea- ja kultajumalat, jotka heillä on. Älköön siis joukossanne olko ainoatakaan miestä tai naista, sukua tai sukukuntaa, jonka sydän tänä päivänä kääntyy pois Herrasta, Jumalastamme mennäkseen palvelemaan noiden kansojen jumalia. Älköön keskuudessanne olko juurta, josta kasvaa koiruohoa ja marunaa, niin että, se joka kuulee tämän valan sanat, siunaisi itseään sydämessään sanoen: 'Minun käy hyvin, vaikka vaellankin sydämeni paatumuksessa.' Siten hän hukuttaisi kaiken, sekä kostean että kuivan maan. Herra ei tahdo antaa hänelle anteeksi, vaan silloin suitsuaa Herran viha ja kiivaus sitä miestä vastaan, ja kaikki se kirous, joka on kirjoitettu tähän kirjaan, laskeutuu hänen päälleen, ja Herra pyyhkii pois hänen nimensä taivaan alta. Herra erottaa hänet kaikista Israelin sukukunnista tuottaakseen hänelle onnettomuuden, kaikki ne kiroukset, jotka sisältyvät tähän lainkirjaan kirjoitettuun liittoon. Tuleva sukupolvi, lapsenne, jotka nousevat teidän jälkeenne, ja vieras, joka tulee kaukaisesta maasta, kysyvät [syytä] nähdessään sen maan vaivat ja ne sairaudet, joilla Herra sitä rasittaa, rikin ja suolan, kun koko maa on poltettu, niin ettei siihen kylvetä eikä se kasva eikä siitä nouse ruohonkortta, niin kuin oli silloin, kun Sodoma ja Gomorra, Adma ja Seboim hävitettiin, kun Herra vihassaan ja kiivastuksessaan hävitti ne. Kaikki kansat kysyvät: 'Minkä tähden Herra on näin tehnyt tälle maalle? Mistä tämä hänen suuri vihansa hehku?' Silloin vastataan: 'Siitä, että he hylkäsivät Herran, isiensä Jumalan, liiton, jonka hän teki heidän kanssaan viedessään heidät pois Egyptin maasta, ja menivät palvelemaan muita jumalia ja kumarsivat niitä, jumalia, joita eivät tunteneet ja joita hän ei ollut heidän osalleen jakanut – siitä syttyi Herran viha tätä maata kohtaan, niin että hän antoi kohdata sitä kaiken sen kirouksen, joka on kirjoitettu tähän kirjaan. Herra tempasi heidät irti heidän maastaan vihassa ja kiivastuksessa ja suuressa suuttumuksessa ja heitti heidät toiseen maahan, niin kuin nyt on tapahtunut.' Se, mikä on salassa, on Herran, Jumalamme. Mutta mikä on ilmoitettu, on meitä ja lapsiamme varten ikuisesti, että pitäisimme kaikki tämän lain sanat." "Jos sinä silloin, kun tämä kaikki sinua kohtaa, siunaus tai kirous, jotka minä olen asettanut valittavaksesi, painat sen sydämeesi kaikkien kansojen keskellä, joiden luo Herra, Jumalasi, on sinut karkottanut, ja palaat Herran, Jumalasi, luo ja kuulet hänen ääntään kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi, sinä itse ja lapsesi, kaikessa, niin kuin minä tänä päivänä sinua käsken, niin Herra, Jumalasi, kääntää kohtalosi ja armahtaa sinua. Herra, Jumalasi, kokoaa sinut jälleen kaikista kansoista, joiden sekaan hän on hajottanut sinut. Vaikka sinun karkotettusi olisivat taivaan äärissä, niin Herra, Jumalasi, kokoaa ja noutaa sinut sieltäkin. Herra, Jumalasi, tuo sinut siihen maahan, jonka isäsi ovat omistaneet, ja otat sen omaksesi, ja hän tekee sinulle hyvää ja antaa sinun lisääntyä enemmän kuin isiesi. Herra, Jumalasi, ympärileikkaa sydämesi ja jälkeläistesi sydämet, niin että rakastat Herraa, Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi sinulle elämäksi. Herra, Jumalasi, antaa kaikkien näiden kirousten kohdata vihollisiasi ja vihamiehiäsi, jotka sinua vainosivat. Sinä kuulet jälleen Herran ääntä ja pidät kaikki hänen käskynsä, jotka minä tänä päivänä sinulle annan. Herra, Jumalasi, antaa sinulle hyvin runsaasti hyvää kaikissa kättesi töissä. Hän tekee hyvin runsaaksi kohtusi hedelmän, karjasi hedelmän ja maasi hedelmän. Sillä niin kuin Herra iloitsi isistäsi, hän jälleen iloitsee sinusta, siitä, että hän tekee sinulle hyvää, kun sinä kuulet Herran, Jumalasi, ääntä ja noudatat hänen käskyjään ja säädöksiään, jotka ovat kirjoitetut tähän lain kirjaan, ja kun sinä palaat Herran, Jumalasi, luo kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi. Sillä tämä käsky, jonka minä tänä päivänä sinulle annan, ei ole sinulle vaikea täyttää eikä liian kaukana. Se ei ole taivaassa, eikä sinun tarvitse sanoa: 'Kuka nousisi puolestamme taivaaseen noutamaan sen meille ja julistaisi sen meille, että sen täyttäisimme?' Se ei ole meren takana, eikä sinun tarvitse sanoa: 'Kuka menisi puolestamme meren taakse noutamaan sen meille ja julistaisi sen meille, että sen täyttäisimme?' Vaan sana on sinua aivan lähellä, sinun suussasi ja sydämessäsi, niin että voit sen täyttää. Katso, minä panen tänä päivänä eteesi elämän ja hyvän, kuoleman ja pahan, kun minä tänä päivänä käsken sinua rakastamaan Herraa, Jumalaasi, ja vaeltamaan hänen teitään ja noudattamaan hänen käskyjään, säädöksiään ja oikeuksiaan, että eläisit ja lisääntyisit ja että Herra, Jumalasi, siunaisi sinua siinä maassa, jota menet ottamaan omaksesi. Mutta jos sydämesi kääntyy pois etkä tottele, vaan annat vietellä itsesi kumartamaan muita jumalia ja palvelemaan niitä, julistan teille tänä päivänä, että te totisesti hukutte. Te ette kauan elä siinä maassa, johon sinä menet Jordanin yli, ottamaan sen omaksesi. Minä otan tänä päivänä taivaan ja maan todistajiksi teitä vastaan, että minä olen pannut eteesi elämän ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen. Valitse elämä, että sinä ja sinun jälkeläisesi eläisitte. Rakasta Herraa, Jumalaasi, kuule hänen ääntään ja riipu hänessä kiinni, sillä siinä on elämäsi ja pitkä ikäsi asuaksesi siinä maassa, jonka Herra sinun isillesi, Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille, vannotulla valalla on luvannut heille antaa." Sitten Mooses meni ja puhui kaikelle Israelille nämä sanat. Hän sanoi heille: "Minä olen nyt sadan kahdenkymmenen vuoden vanha. En voi enää mennä ja tulla, ja Herra on sanonut minulle: 'Sinä et mene tämän Jordanin yli.' Mutta Herra, Jumalasi, kulkee edelläsi. Hän tuhoaa nämä kansat tieltäsi, ja sinä lasket heidät valtasi alle. Joosua kulkee edelläsi, kuten Herra on puhunut. Herra tekee heille, niin kuin hän teki Siihonille ja Oogille, tuhoamilleen amorilaisten kuninkaille, ja heidän maalleen. Herra antaa heidät teille alttiiksi. Tehkää heille kaikessa sen käskyn mukaan, jonka olen teille käskenyt. Olkaa lujat ja rohkeat. Älkää pelätkö älkääkä säikähtäkö heitä, sillä Herra, Jumalasi, käy itse sinun kanssasi. Hän ei jätä eikä hylkää sinua." Mooses kutsui Joosuan ja sanoi hänelle koko Israelin läsnä ollessa: "Ole luja ja rohkea, sillä sinä viet tämän kansan siihen maahan, jonka Herra heidän isilleen vannotulla valalla on luvannut antaa heille. Sinä jaat sen heille perinnöksi. Herra itse käy edelläsi. Hän on kanssasi, hän ei jätä sinua eikä hylkää sinua. Älä pelkää äläkä arkaile." Mooses kirjoitti tämän lain ja antoi sen papeille, leeviläisille, jotka kantoivat Herran liitonarkkia, ja kaikille Israelin vanhimmille. Mooses käski heitä sanoen: "Joka seitsemäs vuosi, määrättynä aikana vapautusvuonna, lehtimajanjuhlassa, kun koko Israel tulee Herran, Jumalasi, kasvojen eteen siinä paikassa, jonka hän valitsee, lue tämä laki koko Israelin läsnä ollessa, heidän kuultensa. Kokoa kansa, miehet, naiset ja lapset sekä muukalaiset, jotka asuvat porttiesi sisäpuolella, että he kuulisivat sen ja oppisivat pelkäämään Herraa, Jumalaanne, ja tarkasti pitämään kaikki tämän lain sanat, ja että heidän lapsensa, jotka eivät vielä sitä tunne, kuulisivat sen ja oppisivat pelkäämään Herraa, Jumalaanne, niin kauan kuin elätte siinä maassa, johon menette Jordanin yli, ottamaan sen omaksenne." Herra sanoi Moosekselle: "Katso, lähestyy aika, jolloin sinun on kuoltava. Kutsu Joosua, ja asettukaa ilmestysmajaan, niin minä asetan hänet virkaansa." Niin Mooses ja Joosua menivät ja asettuivat ilmestysmajaan. Niin Herra ilmestyi majassa pilvenpatsaassa, ja pilvenpatsas seisahtui majan ovelle. Herra sanoi Moosekselle: "Katso, sinä käyt lepäämään isiesi luo. Silloin tämä kansa nousee ja lähtee haureudessa kulkemaan vieraiden jumalien perässä, joita palvellaan siinä maassa, johon se menee, ja hylkää minut ja rikkoo liiton, jonka minä olen tehnyt sen kanssa. Sinä päivänä minun vihani syttyy sitä vastaan, ja minä hylkään heidät ja peitän kasvoni heiltä, niin että he joutuvat tuhon omiksi, ja suuret onnettomuudet ja ahdistukset kohtaavat sitä. Sinä päivänä se sanoo: 'Eivätkö nämä onnettomuudet ole kohdanneet minua sen tähden, ettei minun Jumalani ole keskuudessani?' Mutta sinä päivänä minä kokonaan peitän kasvoni kaiken sen pahan tähden, mitä he ovat tehneet, kun ovat kääntyneet muiden jumalien puoleen. Kirjoittakaa nyt itsellenne tämä virsi. Opeta se israelilaisille ja pane se heidän suuhunsa, että tämä laulu olisi minulle todistajana israelilaisia vastaan. Sillä minä vien heidät siihen maahan, jonka minä valalla vannoen olen luvannut heidän isilleen, maahan, joka vuotaa maitoa ja hunajaa, ja he syövät ja tulevat ravituiksi ja lihaviksi. Mutta he kääntyvät muiden jumalien puoleen ja palvelevat niitä ja pitävät pilkkanaan minua ja rikkovat liittoni. Kun suuret onnettomuudet ja ahdistukset kohtaavat heitä, tämä laulu on oleva todistajana heitä vastaan, eikä se unohdu heidän jälkeläistensä suusta. Sillä minä tiedän heidän aikeensa, joita he hautovat jo ennen kuin minä olen vienyt heidät siihen maahan, josta minä olen valan vannonut." Mooses kirjoitti tämän laulun sinä päivänä ja opetti sen israelilaisille. Hän asetti virkaan Joosuan, Nuunin pojan, ja[Herra]sanoi: "Ole luja ja rohkea, sillä sinä viet israelilaiset siihen maahan, jonka minä valalla vannoen olen heille luvannut, ja minä olen kanssasi." Kun Mooses oli kirjoittanut kirjaan tämän lain sanat alusta loppuun asti, hän käski leeviläisiä, jotka kantoivat Herran liitonarkkia, sanoen: "Ottakaa tämä lain kirja ja pankaa se Herran, Jumalanne, liitonarkin viereen, olemaan siellä todistajana sinua vastaan. Sillä minä tunnen sinun tottelemattomuutesi ja uppiniskaisuutesi. Katso, minun vielä eläessäni teidän kanssanne te olette niskoitelleet Herraa vastaan, saati sitten kuoltuani! Kootkaa luokseni kaikki sukukuntienne vanhimmat sekä päällysmiehenne, että minä heidän kuultensa puhuisin nämä sanat ja ottaisin taivaan ja maan todistajiksi heitä vastaan. Sillä minä tiedän, että te minun kuoltuani vaellatte kelvottomasti ja poikkeatte siltä tieltä, jota minä käskin teidän vaeltaa. Sen tähden on onnettomuus kohtaava teitä aikojen lopulla, kun te teette sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, ja vihoitatte hänet kättenne teoilla." Sitten Mooses lausui koko Israelin seurakunnan kuullen tämän virren sanat alusta loppuun asti: "Kuunnelkaa, te taivaat, kun minä puhun, ja kuulkoon maa suuni sanat! Sateena pisaroikoon opetukseni, kasteena valukoon puheeni kuin vihma vihannalle, kuin sadekuuro ruohikolle. Sillä minä julistan Herran nimeä. Antakaa kunnia meidän Jumalallemme. Hän on kallio. Täydelliset ovat hänen tekonsa, sillä kaikki hänen tiensä ovat oikeat. Uskollinen Jumala ja ilman vääryyttä, vanhurskas ja vakaa hän on. Heidän menonsa oli paha häntä kohtaan, he eivät olleet hänen lapsiaan, vaan häpeäpilkku – tuo nurja ja kiero sukupolvi! Niinkö sinä maksat Herralle, sinä houkka ja tyhmä kansa? Eikö hän ole sinun isäsi, joka sinut loi? Hän sinut teki ja valmisti. Muistele muinaisia päiviä, ajattele menneiden sukupolvien vuosia. Kysy isältäsi, niin hän sen sinulle ilmoittaa, vanhoilta, niin he sen sinulle sanovat. Kun Korkein jakoi perinnöt kansoille, kun hän erotteli ihmisten lapset, silloin hän määräsi kansojen rajat israelilaisten luvun mukaan. Sillä Herran kansa on hänen osuutensa, Jaakob on hänen perintöosansa. Erämaasta hän löysi sen, autiosta, ulvovasta korvesta. Hän otti sen suojaansa ja hoitoonsa ja varjeli sitä kuin silmäteräänsä. Niin kuin kotka kiihottaa pesuettaan lentoon ja liitelee poikastensa suojana, niin hän levitti siipensä, otti sen luokseen ja kantoi sitä sulillaan. Herra yksin johdatti sitä, eikä hänen kanssaan ollut ketään vierasta jumalaa. Hän kuljetti sen maan kukkuloiden yli ja ruokki sitä pellon antimilla. Hän antoi sen imeä hunajaa kalliosta ja öljyä kovasta kivestä. Hän antoi voita lehmistä ja maitoa lampaista sekä karitsojen ja pässien rasvaa, Baasanin härkiä ja vuohipukkeja ja parasta vehnän ydintä. Sinä sait juoda rypäleen verta, tulista viiniä. Jesurun lihoi ja alkoi potkia, sinä tulit lihavaksi, paksuksi ja aloit äksyillä. Niin se hylkäsi Jumalan, joka oli sen tehnyt, ja halveksui pelastuksensa kalliota. He herättivät hänen kiivautensa vierailla jumalillaan. He vihoittivat hänet kauhistuksillaan. He uhrasivat riivaajille, epäjumalille, jumalille, joita he eivät tunteneet, uusille, äsken tulleille, joista isänne eivät tienneet. Kalliota, joka sinut synnytti, sinä et muistanut. Sinä unohdit Jumalan, joka antoi sinulle elämän. Herra näki sen ja hylkäsi heidät, sillä hän vihastui poikiinsa ja tyttäriinsä. Hän sanoi: 'Minä peitän heiltä kasvoni, minä katson, mikä heidän loppunsa on. Sillä he ovat nurja suku, lapsia, joissa ei ole uskollisuutta. He ovat herättäneet minun kiivauteni jumalilla, jotka eivät ole jumalia, ovat vihoittaneet minut turhilla jumalillaan. Niin minäkin herätän heidän kiivautensa kansalla, joka ei ole kansa. Vihoitan heidät houkalla pakanakansalla. Sillä minun vihani tuli on syttynyt, ja se leimuaa helvetin syvyyksiin saakka. Se kuluttaa maan kasvuineen ja polttaa vuorten perustukset. Minä kasaan onnettomuuksia heidän päälleen, kaikki nuoleni minä ammun heihin. He nääntyvät nälkään ja menehtyvät ruttoon, kulkutautien poltteeseen. Minä lähetän heidän kimppuunsa petojen hampaat ja tomussa matelevaisten myrkyn. Ulkona surmaa miekka ja sisällä kauhu sekä nuorukaisen että neitsyen, sekä imeväisen että harmaapään. Minä sanoisin: 'Minä puhallan heidät pois, hävitän heidän muistonsa ihmisten seasta', jollen varoisi, että vihollinen tuottaisi minulle mielipahaa, että heidän vastustajansa selittäisivät sen väärin, että he sanoisivat: 'Meidän kätemme oli korotettu, eikä Herra ole tästä kaikesta mitään tehnyt.' Sillä he ovat neuvoton kansa, eikä heissä ole ymmärrystä. Jos he olisivat viisaita, he käsittäisivät tämän, he ymmärtäisivät, mikä on heidän loppunsa. Kuinka yksi ajaisi tuhatta takaa, kuinka kaksi ajaisi pakoon kymmenentuhatta, jollei heidän kallionsa olisi heitä myynyt ja Herra luovuttanut heitä! Sillä heidän kallionsa ei ole kuin meidän kalliomme. Niin vihollisemmekin päättelevät. Sillä Sodoman viinipuita on heidän viinipuunsa. Se on kotoisin Gomorran viinitarhoista. Heidän rypäleensä ovat myrkkyrypäleitä, heidän viiniterttujensa maku on karvas. Heidän viininsä on lohikäärmeitten kähyä, kyykäärmeitten kauheaa myrkkyä. Eikö sitä ole talletettuna minun takanani, sinetillä lukittuna aitoissani? Minun on kosto ja rankaiseminen, säästetty siksi ajaksi, jolloin heidän jalkansa horjuu. Sillä heidän onnettomuutensa päivä on lähellä, ja se, mikä heitä odottaa, tulee rientäen. Sillä Herra hankkii oikeuden kansalleen ja armahtaa palvelijoitaan. Hän näet näkee, että heidän voimansa on poissa ja että kaikki tyynni on lopussa. Silloin hän kysyy: 'Missä ovat nyt niiden jumalat, missä kallio, johon he turvasivat, missä ne, jotka söivät heidän teurasuhriensa rasvan ja joivat heidän juomauhriensa viinin?' Nouskoot he auttamaan teitä, olkoot he teidän suojananne. Katsokaa nyt, että minä, minä se olen, eikä yhtään jumalaa ole minun rinnallani. Minä kuoletan ja minä teen eläväksi, minä lyön ja minä parannan. Eikä ole ketään, joka pelastaisi minun käsistäni. Minä nostan käteni taivasta kohti ja sanon: Niin totta kuin minä elän iankaikkisesti, kun minä terotan miekkani salaman, kun minun käteni ryhtyy pitämään tuomiota, niin minä kostan vastustajilleni ja maksan vihamiehilleni. Minä annan nuolteni juopua verestä – ja minun miekkani syö lihaa – surmattujen ja vangittujen verestä, vihollispäällikköjen päistä. Riemuiten ylistäkää, te pakanakansat, hänen kansaansa, sillä hän kostaa palvelijoittensa veren. Hän antaa koston kohdata vastustajiaan ja toimittaa sovituksen maalleen, kansalleen." Mooses tuli ja lausui kaikki tämän virren sanat kansan kuullen, hän itse ja Joosua, Nuunin poika. Kun Mooses oli puhunut loppuun kaikki nämä sanat koko Israelille, hän sanoi heille: "Painakaa sydämiinne kaikki ne sanat, jotka minä tänä päivänä teen todistajiksi teitä vastaan, niin että käskette lapsianne tarkasti täyttämään kaikki tämän lain sanat. Sillä se ei ole turha sana, joka ei koskisi teitä, vaan siinä on teidän elämänne. Sen sanan varassa te elätte kauan siinä maassa, johon te menette Jordanin yli ottamaan sen omaksenne." Herra puhui Moosekselle sinä samana päivänä sanoen: "Nouse tänne Abarimin vuoristoon, Nebon vuorelle, joka on Mooabin maassa vastapäätä Jerikoa, ja katsele Kanaanin maata, jonka minä annan israelilaisten omaksi. Sinä kuolet sillä vuorella, jolle nouset, ja tulet otetuksi heimosi luo, niin kuin veljesi Aaron kuoli Hoorin vuorella ja tuli otetuksi heimonsa luo, koska te lankesitte uskottomuuteen minua kohtaan israelilaisten keskellä Meriban veden ääressä Kaadeksessa, Siinin erämaassa, kun ette pitäneet minua pyhänä israelilaisten keskellä. Niin, sinä saat katsella sitä maata matkan päästä, mutta sinne sinä et pääse, siihen maahan, jonka minä annan israelilaisille." Tämä on se siunaus, jolla Jumalan mies Mooses siunasi israelilaiset ennen kuolemaansa. Hän sanoi: "Herra tuli Siinailta, Seiristä hän nousi loistaen heille. Hän ilmestyi kirkkaudessa Paaranin vuoristosta, hän tuli kymmentuhantisesta pyhien joukosta. Hänen oikealla puolellaan liekehti lain tuli. Hän rakastaa kansoja. Kaikki niiden pyhät ovat kädessäsi. He asettuvat jalkojesi juureen, ottavat oppia sanoistasi. Mooses antoi meille lain, perintönä Jaakobin seurakunnalle. Herra tuli kuninkaaksi Jesurunissa, kun kansan päämiehet kokoontuivat, kaikki Israelin sukukunnat. Ruuben eläköön, älköön hän kuolko, mutta vähäiseksi jääköön hänen miestensä joukko." Tämän hän sanoi Juudasta: "Kuule, Herra, Juudan huuto ja tuo hänet kansansa luo. Hän taisteli sen puolesta käsillään. Ole sinä apuna hänen vihollisiaan vastaan." Leevistä hän sanoi: "Sinun tummimisi ja uurimisi olkoot hurskaasi omat, sen miehen, jota sinä Massassa koettelit, jonka kanssa sinä riitelit Meriban veden luona, joka sanoi isästään ja äidistään: 'Minä en heitä nähnyt', ja joka ei tunnustanut veljiään omikseen eikä tuntenut omia lapsiaan. Sillä he noudattivat sinun sanaasi ja pysyivät liitossasi. He opettavat säädöksesi Jaakobille ja Israelille lakisi. He panevat suitsutusta eteesi ja kokonaisuhreja alttarillesi. Siunaa, Herra, hänen voimansa, ja olkoon hänen kättensä työ sinulle otollinen. Ruhjo hänen vastustajiensa lanteet ja hänen vihamiehensä niin, etteivät he enää nouse." Benjaminista hän sanoi: "Herran rakkaana hän asuu hänen turvissaan. Herra suojelee häntä aina ja asuu hänen kukkuloittensa välissä." Joosefista hän sanoi: "Herra siunatkoon hänen maansa kalleimmalla, kasteella, joka tulee taivaasta, kalleimmalla, mikä tulee syvyydestä alhaalta, kalleimmalla, minkä aurinko antaa, kalleimmalla, minkä kuun vaiheet tuottavat, kalleimmalla, mikä tulee ikivuorten huipuilta, kalleimmalla, mikä tulee ikikukkuloilta, kalleimmalla, minkä maa kasvaa, ja kaikella, mitä siinä on, ja mielisuosiollaan, hän, joka pensaassa asui. Ne laskeutukoot Joosefin pään päälle, hänen päälaelleen, hänen, joka on ruhtinas veljiensä joukossa. Uljas on hänen härkiensä esikoinen, sen sarvet ovat kuin re'eem-eläimen sarvet. Niillä se puskee kumoon kansat, kaikki tyynni maan ääriin asti. Sellaisia ovat Efraimin kymmenet tuhannet, sellaisia Manassen tuhannet." Sebulonista hän sanoi: "Iloitse, Sebulon, kun liikkeelle lähdet, ja sinä, Isaskar, majoissasi. He kutsuvat kansoja vuorelleen, siellä he uhraavat oikeita uhreja. Sillä he imevät merten rikkauden ja hiekkaan kätketyt aarteet." Gaadista hän sanoi: "Kiitetty olkoon hän, joka on niin laajentanut Gaadin. Kuin naarasleijona hän asettuu leposijaansa ja raatelee sekä käsivarren että päälaen. Hän katsoi itselleen parhaan osan maata, sillä siellä oli hänelle johtajan osa varattu. Mutta hän tuli kansan päämiesten kanssa, pani toimeen Herran vanhurskauden ja hänen tuomionsa yhdessä muun Israelin kanssa." Daanista hän sanoi: "Daan on nuori leijona, joka syöksyy esiin Baasanista." Naftalista hän sanoi: "Naftali on kylläinen mielisuosiosta ja täynnä Herran siunausta. Lännen ja etelän hän ottakoon omakseen." Asserista hän sanoi: "Siunattu olkoon Asser poikien joukossa. Olkoon hän veljiensä lemmikki, ja kastakoon hän jalkansa öljyyn. Rautaa ja vaskea olkoot salpasi, ja niin kuin sinun päiväsi, niin olkoon voimasikin. Ei kukaan ole kuin Jesurunin Jumala, joka kulkee taivasten yli sinun apunasi ja korkeudessaan pilvien yltä. Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret. Hän karkotti viholliset tieltäsi, hän sanoi: 'Hävitä!' Näin Israel asuu turvassa, Jaakobin lähde erillään viljan ja viinin maassa, jonka taivaskin pisaroi kastetta. Autuas olet sinä, Israel! Kukapa on sinun vertaisesi! Sinä olet kansa, jota Herra auttaa, hän, joka on kilpesi ja suojasi, miekkasi ja korkeutesi. Vihollisesi mielistelevät sinua, ja sinä astelet heidän kukkuloillaan." Mooses nousi Mooabin arolta Nebon vuorelle, Pisgan huipulle, vastapäätä Jerikoa. Herra näytti hänelle koko maan: Gileadin Daaniin asti, koko Naftalin, Efraimin ja Manassen maan, koko Juudan maan aina Länsimereen asti, Etelämaan sekä Lakeuden, se on Jerikon, Palmukaupungin, laakson, aina Sooariin asti. Herra sanoi hänelle: "Tämä on se maa, jonka minä valalla vannoen olen luvannut Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille, sanoen: 'Sinun jälkeläisillesi minä annan sen.' Minä olen nyt antanut sinun omin silmin nähdä sen, mutta sinne sinä et mene." Herran palvelija Mooses kuoli siellä Mooabin maassa, Herran sanan mukaan. Hän hautasi hänet laaksoon Mooabin maahan, vastapäätä Beet-Peoria, mutta ei kukaan ole saanut tietää hänen hautaansa tähän päivään asti. Mooses oli kuollessaan sadan kahdenkymmenen vuoden vanha, mutta hänen silmänsä eivät olleet hämärtyneet, eikä hänen elinvoimansa ollut kadonnut. Israelilaiset itkivät Moosesta Mooabin arolla kolmekymmentä päivää. Sitten päättyi Mooseksen muistoksi vietetty itku- ja suruaika. Joosua, Nuunin poika, oli täynnä viisauden henkeä, sillä Mooses oli pannut kätensä hänen päälleen. Israelilaiset tottelivat häntä ja tekivät, niin kuin Herra oli Moosesta käskenyt. Mutta Israelissa ei enää noussut yhtään sellaista profeettaa kuin Mooses, jonka kanssa Herra seurusteli kasvoista kasvoihin, ei ketään, joka olisi tehnyt sellaisia tunnustekoja ja ihmeitä, kuin hän Herran lähettämänä teki Egyptin maassa faraolle ja kaikille hänen palvelijoilleen, koko hänen maalleen, ei ketään, jolla olisi ollut niin väkevä käsi ja joka olisi tehnyt niin suuria, pelättäviä tekoja, kuin hän teki koko Israelin silmien edessä. Herran palvelijan Mooseksen kuoltua Herra puhui Joosualle, Nuunin pojalle, Mooseksen palvelijalle, sanoen: "Palvelijani Mooses on kuollut. Mutta nouse nyt ja mene Jordanin yli, sinä ja koko tämä kansa, siihen maahan, jonka minä annan heille, israelilaisille. Jokaisen paikan, johon jalkanne astuu, annan teille, kuten olen Moosekselle puhunut. Maa erämaasta ja tuolta Libanonilta aina suureen virtaan, Eufrat-virtaan, saakka, koko heettiläisten maa, ja aina Suureen mereen asti, auringonlaskuun päin, on oleva aluettanne. Kukaan ei kestä edessäsi koko elinaikanasi. Niin kuin minä olin Mooseksen kanssa, olen sinunkin kanssasi. En jätä sinua enkä hylkää sinua. Ole luja ja rohkea. Sillä sinä jaat tälle kansalle perinnöksi sen maan, jonka olen heidän isilleen vannonut antavani heille. Ole vain luja ja aivan rohkea ja noudata tarkasti kaikessa sitä lakia, jonka palvelijani Mooses on sinulle antanut. Älä poikkea siitä oikealle äläkä vasemmalle, että menestyisit, missä kuljet. Älköön tämä lain kirja poistuko suustasi, vaan tutki sitä päivät ja yöt, että noudattaisit kaikkea, mitä siihen on kirjoitettu, sillä silloin tiesi käy hyvin ja silloin menestyt. Olenhan sinua käskenyt: Ole luja ja rohkea. Älä säikähdä äläkä arkaile, sillä Herra, Jumalasi, on kanssasi, missä kuljet." Silloin Joosua käski kansan päämiehiä sanoen: "Kulkekaa leirin halki ja käskekää kansaa sanoen: 'Valmistakaa itsellenne evästä, sillä kolmen päivän kuluttua te kuljette tämän Jordanin yli mennäksenne ottamaan omaksenne maan, jonka Herra, teidän Jumalanne, antaa teidän omaksenne.'" Mutta ruubenilaisille, gaadilaisille ja toiselle puolelle Manassen sukukuntaa Joosua puhui sanoen: "Muistakaa sitä käskyä, jonka Herran palvelija Mooses käski teille sanoen: 'Herra, teidän Jumalanne, suo teidän päästä rauhaan ja antaa teille tämän maan.' Vaimonne, lapsenne ja karjanne jääkööt siihen maahan, jonka Mooses antoi teille Jordanin tältä puolelta. Mutta teidän itsenne, kaikkien väkevien sankarien, on lähdettävä taisteluun valmiina veljienne etunenässä ja autettava heitä, kunnes Herra suo veljienne päästä rauhaan niin kuin teidänkin, ja hekin ottavat omakseen sen maan, jonka Herra, Jumalanne, heille antaa. Sitten saatte palata takaisin siihen maahan, joka on teidän omanne, ja ottaa omaksenne sen maan, jonka Herran palvelija Mooses antoi teille tältä puolelta Jordanin, päivänkoiton puolelta." Niin he vastasivat Joosualle sanoen: "Kaiken, minkä olet käskenyt meille, teemme, ja mihin meidät lähetät, sinne menemme. Niin kuin olemme kaikessa totelleet Moosesta, niin tottelemme sinuakin. Olkoon vain Herra, Jumalasi, kanssasi, niin kuin hän oli Mooseksen kanssa. Jokainen, joka niskoittelee suusi puhetta vastaan eikä tottele sanojasi kaikessa, mitä hänelle käsket, surmattakoon. Ole vain luja ja rohkea." Niin Joosua, Nuunin poika, lähetti salaa Sittimistä kaksi vakoojaa, sanoen: "Menkää, katselkaa maata ja Jerikoa." Niin he menivät ja tulivat Rahab-nimisen porton taloon ja laskeutuivat siellä levolle. Mutta Jerikon kuninkaalle kerrottiin näin: "Katso, tänne on yöllä tullut miehiä israelilaisten joukosta vakoilemaan maata." Silloin Jerikon kuningas lähetti sanan Rahabille: "Tuo ulos ne miehet, jotka ovat tulleet luoksesi, jotka ovat tulleet taloosi, sillä he ovat tulleet vakoilemaan koko maata." Mutta nainen otti molemmat miehet, piilotti heidät ja sanoi: "Miehet kyllä tulivat luokseni, mutta en tiennyt, mistä he olivat. Kun kaupungin porttia oltiin pimeän tullen sulkemassa, miehet lähtivät ulos. En tiedä, minne miehet menivät. Ajakaa nopeasti heitä takaa, että saavutatte heidät." Mutta hän oli vienyt heidät katolle ja kätkenyt heidät pellavanvarsien alle, joita hän oli asetellut katolle. Niin miehet ajoivat heitä takaa Jordanin tietä kahluupaikoille saakka, ja kaupungin portti suljettiin, heti kun heidän takaa-ajajansa olivat menneet. Mutta ennen kuin he olivat laskeutuneet levolle, hän nousi heidän luokseen katolle ja sanoi miehille: "Minä tiedän, että Herra antaa teille tämän maan ja että kauhu teitä kohtaan on vallannut meidät ja että kaikki maan asukkaat menehtyvät pelkoon edessänne. Sillä olemme kuulleet, kuinka Herra kuivasi Kaislameren vedet tieltänne, kun lähditte Egyptistä, ja mitä teitte niille kahdelle amorilaisten kuninkaalle tuolla puolella Jordanin, Siihonille ja Oogille, jotka vihitte tuhon omiksi. Kun sen kuulimme, raukesi sydämemme, eikä kenelläkään ole enää rohkeutta asettua teitä vastaan. Sillä Herra, Jumalanne, on Jumala ylhäällä taivaassa ja alhaalla maan päällä. Niin vannokaa nyt minulle Herran kautta, että niin kuin olen tehnyt teille laupeuden, tekin teette laupeuden isäni perheelle. Antakaa minulle varma merkki siitä, että jätätte eloon isäni, äitini, veljeni, sisareni ja kaikki heidän omaisensa ja pelastatte meidät kuolemasta." Niin miehet sanoivat hänelle: "Me vastaamme hengellämme hengestänne, kunhan vain ette ilmaise tätä meidän asiaamme. Kun Herra antaa meille tämän maan, niin osoitamme sinulle laupeutta ja uskollisuutta." Hän laski heidät köydellä alas ikkunasta, sillä hänen talonsa oli kiinni kaupungin muurissa, niin että hän asui muurissa kiinni. Hän sanoi heille: "Menkää vuoristoon, etteivät takaa-ajajat kohtaisi teitä, ja olkaa siellä piilossa kolme päivää, kunnes takaa-ajajat ovat palanneet. Sitten voitte lähteä matkaanne." Niin miehet sanoivat hänelle: "Me olemme vapaat siitä valasta, jonka meillä vannotit, jollet sinä, kun tulemme tähän maahan, sido tätä punaista nauhaa siihen ikkunaan, josta laskit meidät alas, ja kokoa isääsi, äitiäsi, veljiäsi ja isäsi koko perhettä luoksesi taloon. Kuka vain menee talosi ovesta ulos, sen veri tulkoon hänen oman päänsä päälle, ja me olemme vastuusta vapaat. Mutta kuka vain on kanssasi talossa, sen veri tulkoon meidän päämme päälle, jos kenen tahansa käsi sattuu häneen. Mutta jos sinä ilmaiset tämän asiamme, niin me olemme vapaat valasta, jonka meillä vannotit." Niin hän sanoi: "Olkoon, niin kuin sanotte", ja hän päästi heidät menemään, ja he lähtivät. Hän sitoi punaisen nauhan ikkunaan. Niin he lähtivät ja tulivat vuoristoon ja viipyivät siellä kolme päivää, kunnes takaa-ajajat olivat palanneet. Takaa-ajajat etsivät heitä kaikkialta tien varrelta, mutta eivät löytäneet. Sitten nuo kaksi miestä kääntyivät paluumatkalle. He laskeutuivat alas vuoristosta, menivät virran yli ja tulivat Joosuan, Nuunin pojan, luo ja kertoivat hänelle kaiken, mitä heille oli tapahtunut. He sanoivat Joosualle: "Herra on antanut koko maan käsiimme, ja kaikki maan asukkaat menehtyvät pelkoon edessämme." Niin Joosua nousi varhain seuraavana aamuna, ja he lähtivät liikkeelle Sittimistä ja tulivat Jordanille, hän ja kaikki israelilaiset. He olivat siellä yötä, ennen kuin menivät virran yli. Mutta kolmen päivän kuluttua päällysmiehet kulkivat leirin halki ja käskivät kansaa sanoen: "Kun näette Herran, Jumalanne, liitonarkin ja leeviläiset papit sitä kantamassa, niin lähtekää tekin liikkeelle paikoiltanne ja seuratkaa sitä. Kuitenkin olkoon noin kahdentuhannen kyynärän välimatka teidän ja sen välillä – älkää menkö sitä lähelle – että tietäisitte tien, jota teidän on kuljettava, sillä te ette ole ennen menneet sitä tietä." Joosua sanoi kansalle: "Pyhittäytykää, sillä huomenna Herra tekee ihmeellisiä tekoja teidän keskuudessanne." Mutta papeille Joosua puhui sanoen: "Ottakaa liitonarkki ja kulkekaa kansan edellä." Niin he ottivat liitonarkin ja kulkivat kansan edellä. Silloin Herra sanoi Joosualle: "Tästä päivästä alkaen minä teen sinut suureksi koko Israelin silmissä, jotta he tietäisivät, että niin kuin minä olin Mooseksen kanssa, niin minä olen sinunkin kanssasi. Käske pappeja, jotka kantavat liitonarkkia, ja sano: 'Kun tulette Jordanin veden ääreen, niin pysähtykää Jordanin rantaan.'" Sitten Joosua sanoi israelilaisille: "Tulkaa tänne ja kuulkaa Herran, Jumalanne, sanat." Joosua sanoi: "Tästä saatte tietää, että elävä Jumala on keskellänne ja karkottaa tieltänne kanaanilaiset, heettiläiset, hivviläiset, perissiläiset, girgasilaiset, amorilaiset ja jebusilaiset: katso, kaiken maan Herran liitonarkki kulkee edellänne Jordanin poikki. Ottakaa siis kaksitoista miestä Israelin sukukunnista, yksi mies kustakin sukukunnasta. Niin pian kuin papit, jotka kantavat Herran, kaiken maan Herran, liitonarkkia, laskevat jalkansa Jordanin veteen, katkeaa Jordanin vesi, ylhäältä päin virtaava vesi, juoksussaan ja pysähtyy röykkiöksi." Kun kansa sitten lähti liikkeelle teltoistaan mennäkseen Jordanin poikki, liitonarkkia kantavien pappien kulkiessa kansan edellä, ja niin pian kuin liitonarkin kantajat tulivat Jordanille ja liitonarkkia kantavien pappien jalat painuivat rantaveteen, niin vaikka Jordan koko elonleikkuuajan tulvii yli kaikkien äyräidensä, pysähtyi ylhäältä päin virtaava vesi ja seisoi yhtenä röykkiönä hyvin kaukana Adamin luona, sen kaupungin, joka on Saaretanin vieressä. Vesi, joka virtasi alaspäin Aromereen, Kuolleeseen mereen, hävisi kokonaan. Niin kansa kulki virran yli Jerikon kohdalta. Herran liitonarkkia kantavat papit seisoivat alallaan kuivalla pohjalla keskellä Jordania, koko Israelin kulkiessa kuivaa myöten, kunnes kaikki kansa oli ehtinyt kulkea Jordanin yli. Kun koko kansa oli ehtinyt kulkea Jordanin yli, Herra puhui Joosualle sanoen: "Ottakaa kansasta kaksitoista miestä, kustakin sukukunnasta yksi mies, ja käskekää heitä sanoen: 'Ottakaa itsellenne tästä, keskeltä Jordania, siltä kohdalta, missä papit seisovat paikoillaan, kaksitoista kiveä ja viekää ne mukananne ja asettakaa ne siihen paikkaan, mihin jäätte seuraavaksi yöksi.'" Niin Joosua kutsui ne kaksitoista miestä, jotka hän oli määrännyt otettaviksi israelilaisista, yhden miehen kustakin sukukunnasta, ja Joosua sanoi heille: "Menkää Herran, Jumalanne, arkin eteen keskelle Jordania, ja nostakoon kukin kiven olalleen israelilaisten sukukuntien luvun mukaan, että ne olisivat merkkinä teidän keskellänne. Kun lapsenne vastaisuudessa kysyvät ja sanovat: 'Mitä nämä kivet merkitsevät?' niin vastatkaa heille: 'Sitä, että Jordanin vedet katkesivat Herran liitonarkin edessä. Kun se kulki Jordanin poikki, Jordanin vedet katkesivat juoksussaan. Siitä nämä kivet ovat muistona israelilaisille ikiajoiksi.'" Israelilaiset tekivät, kuten Joosua oli käskenyt, ja ottivat israelilaisten sukukuntien luvun mukaan kaksitoista kiveä keskeltä Jordania, niin kuin Herra oli puhunut Joosualle. He veivät ne mukanaan yöpymispaikkaan ja asettivat ne sinne. Joosua pystytti kaksitoista [muuta] kiveä keskelle Jordania sille kohdalle, jossa liitonarkkia kantavat papit seisoivat. Siellä ne ovat vielä tänäkin päivänä. Papit, jotka kantoivat arkkia, seisoivat keskellä Jordania, kunnes oli suoritettu kaikki, mitä Herra oli käskenyt Joosuan puhua kansalle, kaikki tyynni, mistä Mooses oli Joosualle käskyn antanut. Sitten kansa kulki nopeasti virran yli. Kun koko kansa oli ehtinyt kulkea virran yli, menivät Herran arkki ja papit yli, kansan eteen. Ruubenilaiset, gaadilaiset ja toinen puoli Manassen sukukuntaa kulkivat taisteluvalmiina israelilaisten etunenässä, niin kuin Mooses oli heille puhunut. Heitä kulki noin neljäkymmentätuhantinen sotaan varustettu joukko Herran edellä taisteluun Jerikon arolle. Sinä päivänä Herra teki Joosuan suureksi koko Israelin silmissä. He pelkäsivät häntä koko hänen elinaikansa, niin kuin olivat pelänneet Moosesta. Herra puhui Joosualle sanoen: "Käske pappien, jotka kantavat lain arkkia, astua ylös Jordanista." Niin Joosua käski pappeja sanoen: "Astukaa ylös Jordanista." Kun nyt Herran liitonarkkia kantavat papit astuivat ylös Jordanista, niin tuskin olivat pappien jalat nousseet kuivalle maalle, kun Jordanin vesi palasi paikoilleen ja juoksi kuten ennenkin yli kaikkien äyräidensä. Kansa astui ylös Jordanista ensimmäisen kuun kymmenentenä päivänä. He leiriytyivät Gilgaliin, Jerikon itäiselle rajalle. Ne kaksitoista kiveä, jotka he olivat ottaneet Jordanista, Joosua pystytti Gilgaliin. Hän puhui israelilaisille sanoen: "Kun lapsenne vastaisuudessa kysyvät isiltään ja sanovat: 'Mitä nämä kivet merkitsevät?' niin ilmoittakaa se lapsillenne ja sanokaa: 'Israel kulki tämän Jordanin poikki kuivaa myöten, koska Herra, Jumalanne, kuivasi Jordanin veden tieltänne, kunnes olitte kulkeneet virran poikki, samoin kuin Herra, Jumalanne, teki Kaislamerelle, jonka hän kuivasi tieltämme, kunnes olimme kulkeneet sen poikki. Hän teki niin, jotta kaikki maan kansat tulisivat tietämään, että Herran käsi on väkevä, ja jotta te pelkäisitte Herraa, Jumalaanne, ainiaan.'" Kun kaikki amorilaisten kuninkaat, jotka asuivat Jordanin tällä puolella, lännen puolella, ja kaikki kanaanilaisten kuninkaat, jotka asuivat meren rannalla, kuulivat, kuinka Herra oli kuivannut Jordanin veden israelilaisten tieltä, kunnes he olivat kulkeneet yli, niin raukesi heidän sydämensä, eikä heillä enää ollut rohkeutta asettua israelilaisia vastaan. Siihen aikaan Herra sanoi Joosualle: "Tee itsellesi kiviveitsiä ja ympärileikkaa taas israelilaiset toistamiseen." Niin Joosua teki itselleen kiviveitsiä ja ympärileikkasi israelilaiset Esinahkakukkulan luona. Syy siihen, että Joosua toimitti ympärileikkauksen, oli tämä: koko kansa, joka oli lähtenyt Egyptistä, miespuoliset, kaikki sotakuntoiset miehet, olivat kuolleet matkalla erämaassa heidän lähdettyään Egyptistä. Sillä kaikki se kansa, joka oli lähtenyt, oli ollut ympärileikattu, mutta sitä kansaa, joka oli syntynyt matkalla erämaassa, heidän lähdettyään Egyptistä, ei ollut ympärileikattu. Sillä neljäkymmentä vuotta olivat israelilaiset vaeltaneet erämaassa, kunnes oli hävinnyt koko se kansa, ne sotakuntoiset miehet, jotka olivat lähteneet Egyptistä, ne, jotka eivät olleet totelleet Herran ääntä ja joille Herra sen tähden oli vannonut, ettei hän ollut salliva heidän nähdä sitä maata, jonka Herra heidän isilleen vannotulla valalla oli luvannut antaa meille, sitä maata, joka vuotaa maitoa ja hunajaa. Mutta hän herätti heidän poikansa heidän sijaansa. Ne Joosua ympärileikkasi, sillä he olivat ympärileikkaamattomia, koska heitä ei ollut ympärileikattu matkalla. Kun koko kansa oli saatu ympärileikatuksi, he pysyivät paikallaan leirissä, kunnes olivat toipuneet. Niin Herra sanoi Joosualle: "Tänä päivänä minä olen vierittänyt päältänne Egyptin häväistyksen." Sen tähden kutsutaan paikkaa vielä tänäkin päivänä Gilgaliksi. Kun israelilaiset olivat leiriytyneet Gilgaliin, he viettivät sen kuukauden neljäntenätoista päivänä, illalla, pääsiäistä Jerikon arolla. Pääsiäisen jälkeisenä päivänä he söivät sen maan tuotteista happamatonta leipää ja paahdettuja jyviä, juuri sinä päivänä. Mutta seuraavana päivänä lakkasi manna, koska he söivät sen maan tuotteita, eivätkä israelilaiset enää saaneet mannaa, vaan he söivät sinä vuonna Kanaanin maan satoa. Tapahtui Joosuan ollessa Jerikon luona, että hän nosti silmänsä ja näki miehen seisovan edessään, paljastettu miekka kädessä. Joosua meni hänen luokseen ja sanoi hänelle: "Oletko sinä meikäläisiä vai vihollisiamme?" Niin hän sanoi: "En, vaan minä olen Herran sotajoukon Päällikkö ja olen juuri nyt tullut." Niin Joosua heittäytyi kasvoilleen maahan, kumarsi ja sanoi hänelle: "Mitä herrallani on sanottavana palvelijalleen?" Herran sotajoukon Päällikkö sanoi Joosualle: "Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä." Joosua teki niin. Mutta Jeriko sulki porttinsa ja oli suljettuna israelilaisilta: ei kukaan kulkenut siitä ulos, eikä kukaan kulkenut sisälle. Niin Herra sanoi Joosualle: "Katso, minä annan käsiisi Jerikon sekä sen kuninkaan ja väkevät sankarit. Kulkekaa siis, kaikki sotakuntoiset miehet, kaupungin ympäri. Kiertäkää kerran kaupunki ympäri. Tee niin kuutena päivänä. Seitsemän pappia kantakoon seitsemää pässinsarvista tehtyä torvea arkin edellä. Seitsemäntenä päivänä kulkekaa kaupungin ympäri seitsemän kertaa, ja papit puhaltakoot torviin. Kun kuuluu pitkä pässin sarven puhallus, kun kuulette torven äänen, koko kansa nostakoon kovan sotahuudon. Silloin kaupungin muuri luhistuu siihen paikkaan, ja kansa voi rynnätä sinne ylös, kukin suoraan eteensä." Silloin Joosua, Nuunin poika, kutsui papit ja sanoi heille: "Ottakaa liitonarkki, ja seitsemän pappia kantakoon seitsemää pässin sarvista tehtyä torvea Herran arkin edellä." Sitten hän sanoi kansalle: "Lähtekää ja kulkekaa kaupungin ympäri. Aseväki käyköön Herran arkin edellä." Tapahtui, kuten Joosua oli kansalle sanonut. Ne seitsemän pappia, jotka kantoivat niitä seitsemää pässin sarvista tehtyä torvea Herran edellä, lähtivät ja puhalsivat torviin, ja Herran liitonarkki kulki heidän jäljessään. Aseväki kulki torvea puhaltavien pappien edellä, mutta muu väki kulki arkin jäljessä, samalla kun torviin puhallettiin taukoamatta. Joosua käski kansaa sanoen: "Älkää nostako sotahuutoa älkääkä antako äänenne kuulua, älköönkä sanaakaan pääskö suustanne ennen kuin sinä päivänä, jona teille sanon: 'Nostakaa sotahuuto'. Silloin se nostakaa." Hän antoi Herran arkin kulkea yhden kierroksen kaupungin ympäri. Sitten he menivät leiriin ja jäivät yöksi leiriin. Joosua nousi varhain seuraavana aamuna, ja papit ottivat Herran arkin. Ne seitsemän pappia, jotka kantoivat seitsemää pässin sarvista tehtyä torvea Herran arkin edellä, kulkivat puhaltaen torviin taukoamatta, ja aseväki kulki heidän edellään, mutta muu väki kulki Herran arkin jäljessä samalla, kun torviin puhallettiin taukoamatta. Tänä toisenakin päivänä he kulkivat kerran kaupungin ympäri ja palasivat sitten leiriin. Niin he tekivät kuutena päivänä. Mutta seitsemäntenä päivänä he nousivat varhain aamun sarastaessa ja kulkivat kaupungin ympäri samalla tavalla seitsemän kertaa. Ainoastaan sinä päivänä he kulkivat kaupungin ympäri seitsemän kertaa. Kun papit seitsemännellä kerralla puhalsivat torviin, Joosua sanoi kansalle: "Nostakaa sotahuuto, sillä Herra antaa teille kaupungin. Kaupunki ja kaikki, mitä siinä on, vihittäköön tuhon omaksi Herran kunniaksi. Ainoastaan portto Rahab jääköön henkiin, hän ja kaikki, jotka ovat hänen kanssaan hänen talossaan, sillä hän piilotti tiedustelijat, jotka lähetimme. Mutta karttakaa tuhon omaksi vihittyä, ettette vihi jotakin tuhon omaksi ja kuitenkin ota tuhon omaksi vihittyä ja niin tule vihkineiksi Israelin leiriä tuhon omaksi ja syökse sitä onnettomuuteen. Kaikki hopea ja kulta sekä vaski- ja rautaesineet olkoot pyhitetyt Herralle. Ne tulkoot Herran aarteistoon." Silloin kansa nosti sotahuudon ja torviin puhallettiin. Kun kansa kuuli torven äänen, se nosti kovan sotahuudon. Silloin muuri luhistui juuri siihen paikkaan, ja kansa ryntäsi ylös kaupunkiin, kukin suoraan eteensä. Niin he valloittivat kaupungin. He vihkivät miekan terällä tuhon omaksi kaiken, mitä kaupungissa oli, miehet ja naiset, nuoret ja vanhat, vieläpä härät, lampaat ja aasit. Mutta niille kahdelle miehelle, jotka olivat olleet vakoilemassa maata, Joosua sanoi: "Menkää sen porton taloon ja tuokaa nainen ja kaikki hänen omaisensa sieltä ulos, niin kuin olette hänelle vannoneet." Silloin ne nuoret miehet, jotka olivat olleet vakoilemassa, menivät ja toivat ulos Rahabin sekä hänen isänsä, äitinsä, veljensä ja kaikki hänen omaisensa. He toivat ulos kaikki hänen sukulaisensa ja jättivät heidät Israelin leirin ulkopuolelle. Mutta kaupungin ja kaikki, mitä siinä oli, he polttivat tulella. Ainoastaan hopean, kullan sekä vaski- ja rautaesineet he panivat Herran huoneen aarteistoon. Mutta portto Rahabin sekä hänen isänsä perheen ja kaikki hänen omaisensa Joosua jätti henkiin. Hän jäi asumaan Israelin keskuuteen, aina tähän päivään asti, koska hän oli piilottanut ne tiedustelijat, jotka Joosua oli lähettänyt vakoilemaan Jerikoa. Siihen aikaan Joosua vannotti tämän valan: "Kirottu olkoon Herran edessä se mies, joka nousee rakentamaan tätä Jerikon kaupunkia. Sen perustuksen laskemisesta hän menettäköön esikoisensa ja sen porttien pystyttämisestä nuorimpansa." Herra oli Joosuan kanssa, ja hänen maineensa levisi kautta koko maan. Mutta israelilaiset menettelivät uskottomasti anastamalla itselleen tuhon omaksi vihittyä. Aakan, Karmin poika, joka oli Sabdin poika, joka Seran poika, Juudan sukukuntaa, otti näet itselleen tuhon omaksi vihittyä. Silloin syttyi Herran viha israelilaisia kohtaan. Joosua lähetti miehiä Jerikosta Aihin, joka on lähellä Beet-Aavenia, itään Beetelistä, ja puhui heille sanoen: "Menkää vakoilemaan maata." Niin miehet menivät ja vakoilivat Aita. Kun he palasivat Joosuan luo, he sanoivat hänelle: "Älköön koko kansa menkö, vaan menköön Aita valloittamaan noin kaksi tai kolme tuhatta miestä. Älä vaivaa koko kansaa sinne, sillä niitä on vähän." Niin sinne meni kansasta noin kolme tuhatta miestä, mutta he kääntyivät pakoon Ain miesten edestä. Ain miehet löivät heitä kuoliaaksi noin kolmekymmentä kuusi miestä, ajoivat heitä takaa kaupungin portilta Sebarimiin asti ja voittivat heidät rinteessä. Silloin kansan sydän raukesi ja tuli kuin vedeksi. Niin Joosua repäisi vaatteensa ja lankesi kasvoilleen maahan Herran arkin eteen ja oli siinä iltaan saakka, hän ja Israelin vanhimmat. He heittivät tomua päänsä päälle. Joosua sanoi: "Voi, Herra, Herra, minkä tähden toit tämän kansan Jordanin yli antaaksesi meidät amorilaisten käsiin ja tuhotaksesi meidät? Oi, jospa olisimme päättäneet jäädä tuolle puolelle Jordanin! Oi, Herra, mitä sanoisinkaan, kun Israel on kääntynyt pakoon vihollistensa edestä! Kun kanaanilaiset ja kaikki muut maan asukkaat sen kuulevat, he saartavat meidät ja hävittävät nimemme maan päältä. Mitä aiot tehdä suuren nimesi puolesta?" Mutta Herra sanoi Joosualle: "Nouse! Miksi makaat kasvoillasi? Israel on tehnyt syntiä. He ovat rikkoneet liittoni, jonka olen heille säätänyt. He ovat ottaneet sitä, mikä oli tuhon omaksi vihittyä. He ovat varastaneet ja valehdelleet. He ovat panneet sen omien tavaroidensa joukkoon. Sen tähden israelilaiset eivät voi kestää vihollistensa edessä, vaan heidän täytyy kääntyä pakoon vihollistensa edestä, sillä he itse ovat vihityt tuhon omiksi. En ole enää kanssanne, ellette hävitä keskuudestanne tuhon omaksi vihittyä. Nouse, pyhitä kansa ja sano: Pyhittäytykää huomiseksi, sillä näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Keskuudessasi, Israel, on jotakin tuhon omaksi vihittyä. Sinä et voi kestää vihollistesi edessä, ennen kuin olette poistaneet keskuudestanne tuhon omaksi vihityn. Astukaa siis huomenaamuna sukukunnittain esiin. Se sukukunta, johon Herran arpa osuu, astukoon esiin suvuittain. Se suku, johon Herran arpa osuu, astukoon esiin perhekunnittain. Se perhekunta, johon Herran arpa osuu, astukoon esiin mies mieheltä. Mutta se, jolta tavataan tuhon omaksi vihittyä, poltettakoon tulessa, hän ja kaikki, mitä hänellä on, sillä hän on rikkonut Herran liiton ja tehnyt häpeällisen teon Israelissa." Joosua antoi varhain seuraavana aamuna Israelin astua sukukunnittain esiin, ja arpa osui Juudan sukukuntaan. Silloin hän antoi Juudan sukukunnan astua esiin, ja arpa osui serahilaisten sukuun. Sitten hän antoi serahilaisten suvun astua esiin mies mieheltä, ja arpa osui Sabdiin. Niin hän antoi hänen perhekuntansa astua esiin mies mieheltä, ja arpa osui Aakaniin, Karmin poikaan, joka oli Sabdin poika, joka Seran poika, Juudan sukukuntaa. Silloin Joosua sanoi Aakanille: "Poikani, anna Herralle, Israelin Jumalalle, kunnia ja anna hänelle ylistys: tunnusta minulle, mitä olet tehnyt, äläkä salaa sitä minulta." Niin Aakan vastasi Joosualle ja sanoi: "Minä olen todella tehnyt syntiä Herraa, Israelin Jumalaa, vastaan, sillä näin minä tein: kun minä näin saaliin joukossa kauniin sinearilaisen paidan, kaksisataa sekeliä hopeaa ja kultalevyn, viidenkymmenen sekelin painoisen, niin minussa syttyi niihin himo, ja minä otin ne. Ne ovat kätkettyinä maahan keskelle telttaani, hopea alimpana." Niin Joosua lähetti miehiä ottamaan selvää asiasta, ja he juoksivat telttaan. Siellä oli kätkö hänen teltassaan, hopea alimpana. He ottivat ne teltasta, veivät ne Joosuan ja kaikkien israelilaisten luo ja panivat Herran eteen. Joosua otti yhdessä koko Israelin kanssa Aakanin, Seran pojan, ja hopean, paidan ja kultalevyn, sekä hänen poikansa, tyttärensä, härkänsä, aasinsa, lampaansa, telttansa sekä kaikki, mitä hänellä oli, ja he veivät ne Aakorin laaksoon. Joosua sanoi: "Miksi olet syössyt meidät onnettomuuteen? Herra syöksee sinut onnettomuuteen tänä päivänä." Silloin koko Israel kivitti hänet kuoliaaksi. He polttivat heidät tulessa ja kivittivät heidät. He kasasivat hänen päälleen suuren kivikasan, joka vielä tänäkin päivänä on olemassa, ja niin Herra lauhtui vihansa hehkusta. Sen tähden kutsutaan sitä paikkaa vielä tänäkin päivänä Aakorin laaksoksi. Sitten Herra sanoi Joosualle: "Älä pelkää äläkä arkaile. Ota mukaasi kaikki sotaväki ja lähde ja mene Aihin. Katso, minä annan sinun käsiisi Ain kuninkaan ja hänen kansansa, hänen kaupunkinsa ja maansa. Tee Aille ja sen kuninkaalle, niin kuin teit Jerikolle ja sen kuninkaalle. Kuitenkin saatte ryöstää itsellenne, mitä sieltä on saatavana saalista ja karjaa. Aseta väijytys kaupungin taakse." Niin Joosua sekä kaikki sotaväki lähti liikkeelle noustakseen ylös Aihin. Joosua valitsi kolmekymmentä tuhatta miestä, voimakkaita sankareita, ja lähetti heidät menemään yöllä. Hän käski heitä sanoen: "Asettukaa väijyksiin kaupungin taakse, ei aivan kauas kaupungista, ja olkaa kaikki valmiina. Mutta minä sekä kaikki väki, joka on kanssani, lähestymme kaupunkia. Kun he sitten tulevat ulos meitä vastaan niin kuin ensimmäiselläkin kerralla, niin käännymme pakoon heidän edestään. He seuraavat meitä niin kauas, että eristämme heidät kaupungista, sillä he sanovat: 'He pakenevat meitä niin kuin ensimmäiselläkin kerralla.' Kun näin pakenemme heitä, silloin nouskaa te väijytyksestä ja ottakaa kaupunki haltuunne, sillä Herra, teidän Jumalanne, antaa sen käsiinne. Kun olette saaneet kaupungin valtaanne, sytyttäkää kaupunki palamaan. Tehkää Herran sanan mukaan. Huomatkaa, että käsken teitä sen tekemään." Sitten Joosua lähetti heidät menemään, ja he menivät ja asettuivat väijyksiin Beetelin ja Ain välille, länteen Aista. Mutta Joosua oli sen yön kansan kanssa. Varhain seuraavana aamuna Joosua piti kansan katselmuksen ja lähti, hän ja Israelin vanhimmat, kansan etunenässä nousemaan Aihin. Kaikki sotaväki, joka oli hänen kanssaan, nousi, lähestyi ja tuli kaupungin edustalle, ja he leiriytyivät Ain pohjoispuolelle, niin että laakso oli heidän ja Ain välillä. Sitten hän otti noin viisituhatta miestä ja asetti heidät väijyksiin Beetelin ja Ain välille, kaupungista länteen. Niin kansa, koko leiri, joka oli kaupungin pohjoispuolella, ja kaupungin länsipuolella oleva jälkijoukko asetettiin asemiinsa. Mutta Joosua meni sinä yönä keskelle laaksoa. Kun Ain kuningas näki sen, kaupungin miehet, kuningas ja kaikki hänen väkensä, lähtivät varhain aamulla nopeasti taisteluun Israelia vastaan määrättyyn paikkaan aromaan puolelle. Hän ei näet tiennyt, että kaupungin takana oli väijytys häntä vastaan. Niin Joosua ja koko Israel olivat joutuvinaan tappiolle ja pakenivat erämaahan päin. Silloin kaupungin koko väki kutsuttiin ajamaan heitä takaa. He ajoivat Joosuaa takaa, ja niin heidät eristettiin kaupungista. Eikä Aihin eikä Beeteliin jäänyt ainoatakaan miestä, joka ei lähtenyt Israelin perään, vaan he jättivät kaupungin avoimeksi ja ajoivat takaa Israelia. Niin Herra sanoi Joosualle: "Ojenna keihäs, joka on kädessäsi, Aita kohti, sillä annan sen käsiisi." Joosua ojensi keihään, joka oli hänen kädessään, kaupunkia kohti. Silloin väijyksissä oleva joukko nousi kiireesti paikaltaan ja riensi, heti kun hän ojensi kätensä, ja tunkeutui kaupunkiin, valloitti sen ja sytytti heti kaupungin palamaan. Kun Ain miehet kääntyivät ja katsoivat taakseen, niin he näkivät kaupungista savun nousevan taivasta kohti, eivätkä he kyenneet pakenemaan, ei sinne eikä tänne. Väki, joka oli paennut erämaahan, kääntyi näet takaa-ajajia vastaan. Kun Joosua ja koko Israel näki, että väijyksissä ollut joukko oli valloittanut kaupungin ja että kaupungista nousi savu, he palasivat takaisin ja voittivat Ain miehet. Myös toiset lähtivät kaupungista heitä vastaan, joten he joutuivat israelilaisten väliin, toisten ollessa edessä, toisten takana. He voittivat heidät, päästämättä pakoon ja pelastumaan ainoaakaan heistä. Mutta Ain kuninkaan he ottivat kiinni elävänä ja toivat hänet Joosuan eteen. Kun Israel oli surmannut kaikki Ain asukkaat kedolla, erämaassa, jonne he olivat heitä ajaneet takaa, ja he kaikki olivat kaatuneet viimeiseen mieheen miekan terään, koko Israel palasi Aihin, ja siellä olevat tapettiin miekan terällä. Niitä, jotka sinä päivänä kaatuivat, miehiä ja naisia, oli kaikkiaan kaksitoista tuhatta, kaikki Ain asukkaat. Joosua ei vetänyt takaisin kättään, jossa hänellä oli keihäs ojennettuna, ennen kuin oli vihkinyt tuhon omiksi kaikki Ain asukkaat. Ainoastaan karjan, ja mitä kaupungista oli saatavana saalista, Israel ryösti itselleen sen määräyksen mukaan, jonka Herra oli Joosualle antanut. Joosua poltti Ain ja teki siitä ikiajoiksi rauniokummun, aution aina tähän päivään asti. Mutta Ain kuninkaan hän ripusti hirteen, jossa hän riippui iltaan asti. Mutta auringon laskiessa Joosua käski ottaa hänen ruumiinsa alas hirrestä, ja he heittivät sen kaupungin portin edustalle ja kasasivat sen päälle suuren kivikasan, joka on siellä vielä tänäkin päivänä. Silloin Joosua rakensi Eebalin vuorelle alttarin Herralle, Israelin Jumalalle, niin kuin Herran palvelija Mooses oli käskenyt israelilaisten tehdä ja niin kuin on kirjoitettuna Mooseksen lain kirjassa: alttarin hakkaamattomista kivistä, joihin ei ollut rauta-aseella koskettu. He uhrasivat sen päällä Herralle polttouhreja ja rauhanuhreja. Hän kirjoitti siellä kiviin jäljennöksen Mooseksen laista, jonka tämä oli kirjoittanut israelilaisille. Koko Israel vanhimpineen, päämiehineen ja tuomareineen seisoi kummallakin puolella arkkia, [kääntyneinä] kohti leeviläisiä pappeja, jotka kantoivat Herran liitonarkkia, niin muukalaiset kuin maassa syntyneetkin, toinen puoli kääntyneenä Garissimin vuorta kohti, toinen puoli Eebalin vuorta kohti. Niin Israelin kansa ensiksi siunattiin, niin kuin Herran palvelija Mooses oli käskenyt. Sitten hän luki kaikki lain sanat, siunauksen ja kirouksen, aivan niin kuin lain kirjassa on kirjoitettuna. Joosua ei jättänyt lukematta mitään siitä, mitä Mooses oli käskenyt, kaiken Israelin seurakunnan läsnä ollessa, niin myös naisten, lasten ja mukana kulkevien muukalaisten läsnä ollessa. Kun kaikki kuninkaat, jotka asuivat Jordanin tällä puolella, Vuoristossa, Alankomaassa ja pitkin Suuren meren koko rannikkoa Libanoniin päin, heettiläiset, amorilaiset, kanaanilaiset, perissiläiset, hivviläiset ja jebusilaiset, kuulivat, mitä oli tapahtunut, he kokoontuivat yhteen sotiakseen yksimielisesti Joosuaa ja Israelia vastaan. Mutta kun Gibeonin asukkaat kuulivat, mitä Joosua oli tehnyt Jerikolle ja Aille, hekin menettelivät viekkaasti: he menivät ja tekeytyivät lähettiläiksi, ottivat kuluneita säkkejä aasiensa selkään sekä kuluneita, repeytyneitä ja korjattuja viinileilejä ja panivat kuluneet, paikatut sandaalit jalkaansa ja kuluneet vaatteet päälleen. Kaikki heidän eväsleipänsä olivat kuivia ja murentuneita. He menivät Joosuan luo Gilgalin leiriin ja sanoivat hänelle sekä Israelin miehille: "Olemme tulleet kaukaisesta maasta. Tehkää siis liitto kanssamme." Mutta Israelin miehet vastasivat hivviläisille: "Kenties asutte täällä keskellämme, kuinka me tekisimme liiton teidän kanssanne?" He sanoivat Joosualle: "Me olemme palvelijoitasi." Joosua sanoi heille: "Keitä te olette ja mistä tulette?" He vastasivat hänelle: "Palvelijasi tulevat hyvin kaukaisesta maasta Herran, Jumalasi, nimen tähden. Sillä me olemme kuulleet hänestä kaiken, mitä hän teki Egyptissä, ja kaiken, mitä hän teki niille kahdelle amorilaisten kuninkaalle, jotka asuivat tuolla puolella Jordanin, Siihonille, Hesbonin kuninkaalle, ja Oogille, Baasanin kuninkaalle, joka asui Astarotissa. Sen tähden vanhimpamme ja kaikki maamme asukkaat puhuivat meille sanoen: 'Ottakaa evästä mukaanne matkalle ja menkää heitä vastaan ja sanokaa heille: Me olemme teidän palvelijanne, tehkää nyt liitto kanssamme.' Tämä leipämme oli vielä lämmintä, kun kotoa otimme sen evääksi lähtiessämme matkalle luoksenne, ja katso, nyt se on kuivaa ja murentunutta. Nämä viinileilit, jotka uusina täytimme, ovat nyt repeytyneitä. Nämä vaatteemme ja sandaalimme ovat kovin pitkällä matkalla kuluneet." Niin miehet ottivat heidän evästään, mutta eivät kysyneet Herran mieltä. Niin Joosua takasi heille rauhan ja teki heidän kanssaan liiton, luvaten jättää heidät henkiin. Kansan päämiehet vannoivat heille valan. Mutta kolmen päivän kuluttua, sen jälkeen kun liitto heidän kanssaan oli tehty, saatiin kuulla, että he olivat lähiseuduilta ja asuivat heidän keskellään. Israelilaiset lähtivät liikkeelle ja tulivat kolmantena päivänä heidän kaupunkeihinsa. Heidän kaupunkinsa olivat Gibeon, Kefira, Beerot ja Kirjat-Jearim. Mutta israelilaiset eivät surmanneet heitä, sillä kansan päämiehet olivat vannoneet heille valan Herran, Israelin Jumalan, kautta. Koko seurakunta niskoitteli päämiehiä vastaan. Silloin kaikki päämiehet sanoivat koko seurakunnalle: "Me olemme vannoneet heille valan Herran, Israelin Jumalan, kautta emmekä nyt voi koskea heihin. Mutta tämän me teemme heille: jätämme heidät henkiin, ettei viha kohtaisi meitä valan tähden, jonka olemme vannoneet." Päämiehet sanoivat heistä: "Jääkööt henkiin, mutta tulkoon heistä puunhakkaajia ja vedenkantajia kaikelle kansalle" Niin päämiehet heitä käskivät. Silloin Joosua kutsui heidät ja puhui heille sanoen: "Miksi olette pettäneet meidät ja sanoneet: 'Me asumme hyvin kaukana teistä', vaikka asutte täällä keskellämme? Sen tähden olkaa kirotut! Älköön ikinä ketään teistä päästettäkö olemasta minun Jumalani huoneen palvelijana, puunhakkaajana ja vedenkantajana." He vastasivat Joosualle ja sanoivat: "Sinun palvelijoillesi oli kerrottu, että Herra, Jumalasi, oli käskenyt palvelijaansa Moosesta antamaan teille koko tämän maan ja tuhoamaan kaikki maan asukkaat teidän tieltänne. Sen tähden suuresti pelkäsimme henkeämme edessänne ja teimme tämän. Mutta katso, nyt me olemme käsissäsi: tee meille, mikä mielestäsi on hyvin ja oikein." Silloin hän teki heille näin: hän pelasti heidät israelilaisten käsistä, niin etteivät he heitä surmanneet. Niin Joosua määräsi heidät sinä päivänä seurakunnan ja Herran alttarin puunhakkaajiksi ja vedenkantajiksi, aina tähän päivään asti, sitä paikkaa varten, jonka Herra oli valitseva. Kun Adonisedek, Jerusalemin kuningas, kuuli, että Joosua oli valloittanut Ain ja vihkinyt sen tuhon omaksi, tehden Aille ja sen kuninkaalle, niin kuin oli tehnyt Jerikolle ja sen kuninkaalle, ja että Gibeonin asukkaat olivat tehneet rauhan Israelin kanssa ja jääneet heidän keskuuteensa, niin he pelästyivät suuresti, sillä Gibeon oli suuri kaupunki, niin kuin jokin kuninkaankaupunki, ja suurempi kuin Ai, ja kaikki sen miehet olivat urhoollisia. Adonisedek, Jerusalemin kuningas, lähetti sanan Hoohamille, Hebronin kuninkaalle, Piramille, Jarmutin kuninkaalle, Jaafialle, Laakiin kuninkaalle, ja Debirille, Eglonin kuninkaalle: "Tulkaa luokseni ja auttakaa minua, ja kukistakaamme Gibeon, koska se on tehnyt rauhan Joosuan ja israelilaisten kanssa." Nuo viisi amorilaisten kuningasta, Jerusalemin kuningas, Hebronin kuningas, Jarmutin kuningas, Laakiin kuningas ja Eglonin kuningas, kokoontuivat ja lähtivät liikkeelle kaikkine joukkoineen. He asettuivat leiriin Gibeonin edustalle ja ryhtyivät taisteluun sitä vastaan. Gibeonin miehet lähettivät sanan Joosualle Gilgalin leiriin: "Älköön kätesi vetäytykö auttamasta palvelijoitasi. Tule nopeasti luoksemme, pelasta meidät ja auta meitä, sillä kaikki vuoristossa asuvien amorilaisten kuninkaat ovat kokoontuneet meitä vastaan." Niin Joosua lähti Gilgalista, hän ja kaikki sotaväki hänen kanssaan ja kaikki väkevät sankarit. Silloin Herra sanoi Joosualle: "Älä pelkää heitä, sillä minä annan heidät käsiisi. Ei kukaan heistä kestä sinun edessäsi." Niin Joosua yllätti heidät kuljettuaan koko yön Gilgalista. Herra saattoi heidät hämminkiin israelilaisten edessä, niin että nämä tuottivat heille suuren tappion Gibeonissa ja ajoivat heitä takaa Beet-Hooronin solatietä surmaten heitä aina Asekaan ja Makkedaan asti. Kun he paetessaan Israelia olivat Beet-Hooronin rinteessä, Herra heitti taivaasta heidän päälleen isoja kiviä, koko matkan Asekaan asti, niin että he kuolivat. Niitä, jotka kuolivat raekivistä, oli useampia kuin niitä, jotka israelilaiset surmasivat miekalla. Silloin Joosua puhui Herralle, sinä päivänä, jona Herra antoi amorilaiset israelilaisten valtaan, ja sanoi Israelin silmien edessä: "Aurinko, seiso alallasi Gibeonissa, ja kuu Aijalonin laaksossa." Niin aurinko seisoi liikkumatta, ja kuu pysyi paikallaan, kunnes kansa oli kostanut vihollisilleen. Niin on kirjoitettuna "Oikeamielisen kirjassa." Niin aurinko pysyi paikallaan keskitaivaalla päiväkauden, kiirehtimättä laskemaan. Eikä ole ollut sen päivän vertaista, ei ennen eikä jälkeen, jona Herra näin kuuli ihmisen ääntä, sillä Herra soti Israelin puolesta. Joosua ja koko Israel hänen kanssaan palasi Gilgalin leiriin. Mutta nuo viisi kuningasta pakenivat ja piiloutuivat Makkedan luolaan. Joosualle ilmoitettiin: "Ne viisi kuningasta on löydetty piiloutuneina Makkedan luolaan." Joosua sanoi: "Vierittäkää isoja kiviä luolan suulle ja asettakaa sen eteen miehiä vartioimaan heitä. Mutta te muut, älkää pysähtykö, vaan ajakaa takaa vihollisianne ja hakatkaa maahan heidän jälkijoukkonsa älkääkä päästäkö heitä menemään kaupunkeihinsa, sillä Herra, teidän Jumalanne, on antanut heidät käsiinne." Kun sitten Joosua ja israelilaiset olivat tuottaneet heille hyvin suuren, perinpohjaisen tappion ja ne harvat, jotka olivat pelastuneet, olivat päässeet varustettuihin kaupunkeihin, niin koko kansa palasi vahingoittumattomana takaisin Joosuan luo leiriin Makkedaan, eikä kukaan uskaltanut hiiskua sanaakaan israelilaisia vastaan. Silloin Joosua sanoi: "Avatkaa luolan suu ja tuokaa ne viisi kuningasta eteeni luolasta." He tekivät niin ja toivat hänen eteensä ne viisi kuningasta luolasta: Jerusalemin kuninkaan, Hebronin kuninkaan, Jarmutin kuninkaan, Laakiin kuninkaan ja Eglonin kuninkaan. Kun he olivat noutaneet nämä kuninkaat Joosuan eteen, Joosua kutsui kaikki Israelin miehet ja sanoi sotaväen päälliköille, jotka olivat seuranneet häntä: "Astukaa esiin ja pankaa jalkanne näiden kuninkaiden niskalle." He astuivat esiin ja panivat jalkansa heidän niskalleen. Joosua sanoi heille: "Älkää pelätkö älkääkä arkailko, vaan olkaa lujat ja rohkeat, sillä näin on Herra tekevä kaikille vihollisillenne, joita vastaan te joudutte sotimaan." Sen jälkeen Joosua löi heidät kuoliaaksi ja ripusti heidät viiteen hirsipuuhun. He riippuivat hirressä iltaan asti. Mutta auringonlaskun aikaan Joosua käski ottaa heidät alas hirrestä ja heittää luolaan, johon he olivat olleet piiloutuneina. He panivat luolan suulle isoja kiviä, jotka ovat siinä vielä tänäkin päivänä. Samana päivänä Joosua valloitti Makkedan ja surmasi miekan terällä sen asukkaat ja sen kuninkaan. Hän vihki tuhon omiksi heidät ja jokaisen, joka siellä oli, päästämättä pakoon ainoatakaan. Hän teki Makkedan kuninkaalle, niin kuin oli tehnyt Jerikon kuninkaalle. Sitten Joosua ja koko Israel hänen kanssaan lähti Makkedasta Libnaan ja ryhtyi taisteluun Libnaa vastaan. Herra antoi senkin ja sen kuninkaan Israelin käsiin. Joosua surmasi miekan terällä sen asukkaat, jokaisen, joka siellä oli, päästämättä sieltä pakoon ainoatakaan. Hän teki sen kuninkaalle saman, minkä oli tehnyt Jerikon kuninkaalle. Sitten Joosua ja koko Israel hänen kanssaan lähti Libnasta Laakiiseen ja asettui leiriin sen edustalle ja ryhtyi taisteluun sitä vastaan. Herra antoi Laakiin Israelin käsiin, niin että hän valloitti sen toisena päivänä. Hän surmasi miekan terällä sen asukkaat, jokaisen, joka siellä oli, samoin kuin oli tehnyt Libnalle. Silloin Hooram, Geserin kuningas, tuli auttamaan Laakista, mutta Joosua voitti hänet ja hänen väkensä päästämättä heistä ainoatakaan pakoon. Laakiista Joosua ja koko Israel hänen kanssaan lähti Egloniin, ja he asettuivat leiriin sen edustalle ja ryhtyivät taisteluun sitä vastaan. He valloittivat sen samana päivänä ja surmasivat miekan terällä sen asukkaat. Hän vihki tuhon omaksi sinä päivänä jokaisen, joka siellä oli, samoin kuin oli tehnyt Laakiille. Joosua ja koko Israel hänen kanssaan lähti Eglonista Hebroniin, ja he ryhtyivät taisteluun sitä vastaan. He valloittivat sen ja surmasivat miekan terällä sen asukkaat ja sen kuninkaan, ja samoin kaikki sen alaiset kaupungit ja jokaisen, joka siellä oli, päästämättä pakoon ainoatakaan, samoin kuin hän oli tehnyt Eglonille. Hän vihki tuhon omaksi sen ja jokaisen, joka siellä oli. Sitten Joosua ja koko Israel hänen kanssaan kääntyi Debiriin ja ryhtyi taisteluun sitä vastaan. Hän sai valtaansa sen ja sen kuninkaan sekä kaikki sen alaiset kaupungit, ja he surmasivat miekan terällä niiden asukkaat ja vihkivät tuhon omaksi jokaisen, joka siellä oli, päästämättä pakoon ainoatakaan. Hän teki Debirille ja sen kuninkaalle saman, minkä oli tehnyt Hebronille ja minkä oli tehnyt Libnalle ja sen kuninkaalle. Joosua valtasi koko maan, Vuoriston, Negevin, Alankomaan ja Rinnemaat, ja surmasi kaikki niiden kuninkaat, päästämättä pakoon ainoaakaan, ja vihki tuhon omaksi joka hengen, niin kuin Herra, Israelin Jumala, oli käskenyt. Joosua valtasi heidän alueensa Kaades-Barneasta Gassaan saakka ja koko Goosenin maakunnan Gibeoniin saakka. Kaikki nämä kuninkaat ja heidän maansa Joosua sai valtaansa yhdellä kerralla. Sillä Herra, Israelin Jumala, soti Israelin puolesta. Sitten Joosua ja koko Israel hänen kanssaan palasi Gilgalin leiriin. Kun Jaabin, Haasorin kuningas, sen kuuli, hän lähetti sanan Joobabille, Maadonin kuninkaalle, ja Simronin kuninkaalle ja Aksafin kuninkaalle ja niille kuninkaille, jotka asuivat pohjoisessa, Vuoristossa, Aromaassa Kinarotista etelään päin, Alankomaassa ja Doorin kukkuloilla lännessä, kanaanilaisille itään ja länteen, amorilaisille, heettiläisille, perissiläisille ja jebusilaisille vuoristoon ja hivviläisille Hermonin juurelle Mispan maahan. Nämä lähtivät liikkeelle kaikkine joukkoineen. Väkeä oli niin paljon kuin hiekkaa meren rannalla ja hevosia ja sotavaunuja hyvin paljon. Kaikki nämä kuninkaat liittyivät yhteen, tulivat ja leiriytyivät yhdessä Meeromin veden rannalle sotiakseen Israelia vastaan. Silloin Herra sanoi Joosualle: "Älä pelkää heitä, sillä huomenna tähän aikaan minä annan heidät kaikki voitettuina Israelin valtaan. Sinä katkot heidän ratsujensa vuohisjänteet, ja heidän vaununsa sinä poltat tulessa." Joosua ja kaikki sotaväki hänen kanssaan yllätti heidät Meeromin veden rannalla ja hyökkäsi heidän kimppuunsa. Herra antoi heidät Israelin käsiin, niin että he voittivat heidät ja ajoivat heitä takaa aina suureen Siidoniin, Misrefot-Majimiin ja itään päin Mispan laaksoon asti. He voittivat heidät päästämättä heistä ainoatakaan pakoon. Joosua teki heille, niin kuin Herra oli hänelle sanonut: heidän ratsujensa vuohisjänteet hän katkoi, ja heidän vaununsa hän poltti tulessa. Sitten Joosua kääntyi takaisin ja valloitti Haasorin ja surmasi miekalla sen kuninkaan. Haasor oli näet muinoin kaikkien näiden kuningaskuntien pääkaupunki. He surmasivat miekan terällä ja vihkivät tuhon omaksi jokaisen, joka siellä oli, niin ettei jäänyt jäljelle ainoatakaan henkeä. Haasorin hän poltti tulella. Kaikki nämä kuninkaankaupungit ja niiden kuninkaat Joosua sai valtaansa, ja hän surmasi miekan terällä niiden asukkaat vihkien heidät tuhon omiksi, niin kuin Herran palvelija Mooses oli käskenyt. Mutta kukkuloilla olevista kaupungeista Israel ei polttanut ainoatakaan, paitsi Haasorin, jonka Joosua poltti. Kaiken, mitä näistä kaupungeista oli saatavana saalista, sekä karjan israelilaiset ryöstivät itselleen. Mutta kaikki ihmiset he surmasivat miekan terällä ja tuhosivat heidät jättämättä eloon ainoaakaan henkeä. Niin kuin Herra oli käskenyt palvelijaansa Moosesta, niin Mooses oli käskenyt Joosuaa, ja niin Joosua teki, eikä hän jättänyt tekemättä mitään kaikesta siitä, minkä Herra oli Moosekselle käskenyt. Niin Joosua valloitti koko tämän maan, Vuoriston, koko Negevin ja koko Goosenin maakunnan, Alankomaan ja Aromaan, niin myös Israelin vuoriston ja sen alankomaan – maan Seiriin päin kohoavasta Sileästä vuoresta aina Baal-Gaadiin saakka, Libanonin laaksoon, Hermonin vuoren juurelle. Kaikki heidän kuninkaansa hän sai valtaansa ja löi heidät kuoliaaksi. Kauan aikaa Joosua kävi sotaa kaikkia näitä kuninkaita vastaan. Eikä ollut ainoaakaan kaupunkia, joka olisi tehnyt rauhan Israelin kanssa, paitsi ne hivviläiset, jotka asuivat Gibeonissa, vaan kaikki valloitettiin asevoimin. Sillä Herralta tämä tuli. Hän paadutti heidän sydämensä, niin että he kävivät taisteluun Israelia vastaan, jotta heidät armotta vihittäisiin tuhon omiksi ja hävitettäisiin, kuten Herra oli Moosesta käskenyt. Siihen aikaan Joosua tuli ja hävitti anakilaiset vuoristosta, Hebronista, Debiristä ja Anabista, koko Juudan vuoristosta ja koko Israelin vuoristosta. Joosua vihki heidät kaupunkeineen tuhon omiksi. Israelilaisten maahan ei jäänyt anakilaisia. Ainoastaan Gassaan, Gatiin ja Asdodiin heitä jäi. Näin Joosua valloitti koko maan, aivan niin kuin Herra oli Moosekselle puhunut. Joosua antoi sen perintöosaksi Israelille, heidän sukukunnilleen heidän osastojensa mukaan. Maa pääsi rauhaan sodasta. Nämä olivat ne [Kanaanin] maan kuninkaat, jotka israelilaiset voittivat ja joiden maan he ottivat omakseen tuolla puolella Jordanin, päivänkoiton puolella, maan Arnon-joesta aina Hermonin vuoreen saakka ja koko itäpuolisen Aromaan: Siihon, amorilaisten kuningas, joka asui Hesbonissa ja hallitsi maata Arnon-joen rannalla olevasta Aroerista ja jokilaakson keskikohdalta, ja puolta Gileadia, Jabbok-jokeen saakka, joka on ammonilaisten rajana, ja Aromaata aina Kinneretin järveen, sen itärantaan, saakka ja Aromaan mereen, Kuolleeseen mereen, sen itärantaan, saakka, Beet-Jesimotin tienoille, ja etelään päin Pisgan rinteiden juurelle saakka. He ottivat omakseen Oogin, Baasanin kuninkaan, alueen, hänen, joka oli viimeisiä refalaisia ja asui Astarotissa ja Edreissä ja hallitsi Hermonin vuorta, Salkaa ja koko Baasania gesurilaisten ja maakatilaisten alueeseen saakka ja toista puolta Gileadia, Hesbonin kuninkaan Siihonin alueeseen saakka. Herran palvelija Mooses ja israelilaiset olivat voittaneet heidät. Herran palvelija Mooses oli antanut maan omaksi ruubenilaisille ja gaadilaisille ja toiselle puolelle Manassen sukukuntaa. Nämä olivat ne maan kuninkaat, jotka Joosua ja israelilaiset voittivat Jordanin tällä puolella, sen länsipuolella, Libanonin laaksossa olevasta Baal-Gaadista aina Seiriin päin kohoavaan Sileään vuoreen saakka, ja joiden maan Joosua antoi Israelin sukukuntien omaksi, heidän osastojensa mukaan, Vuoristossa, Alankomaassa, Aromaassa, Rinnemaissa, Erämaassa ja Negevissä, heettiläisten, amorilaisten, kanaanilaisten, perissiläisten, hivviläisten ja jebusilaisten maan: Jerikon kuningas yksi, lähellä Beeteliä olevan Ain kuningas yksi, Jerusalemin kuningas yksi, Hebronin kuningas yksi, Jarmutin kuningas yksi, Laakiin kuningas yksi, Eglonin kuningas yksi, Geserin kuningas yksi, Debirin kuningas yksi, Gederin kuningas yksi, Horman kuningas yksi, Aradin kuningas yksi, Libnan kuningas yksi, Adullamin kuningas yksi, Makkedan kuningas yksi, Beetelin kuningas yksi, Tappuahin kuningas yksi, Heeferin kuningas yksi, Afekin kuningas yksi, Lassaronin kuningas yksi, Maadonin kuningas yksi, Haasorin kuningas yksi, Simron-Meronin kuningas yksi, Aksafin kuningas yksi, Taanakin kuningas yksi, Megiddon kuningas yksi, Kedeksen kuningas yksi, Karmelin juurella olevan Jokneamin kuningas yksi, Doorin kukkuloilla olevan Doorin kuningas yksi, Gilgalin seudun pakanoiden kuningas yksi, Tirsan kuningas yksi. Kaikkiaan kolmekymmentä yksi kuningasta. Kun Joosua oli käynyt vanhaksi ja iäkkääksi, Herra sanoi hänelle: "Sinä olet käynyt vanhaksi ja iäkkääksi, mutta vielä on hyvin paljon maata valtaamatta. Tämä on se maa, mikä vielä on jäljellä: kaikki filistealaisten alueet ja koko gesurilaisten maa Siihorista alkaen, joka on itään Egyptistä, aina Ekronin alueeseen asti pohjoisen suuntaan – se luetaan kanaanilaisten alueeseen – viisi filistealaista ruhtinasta, nimittäin Gassan, Asdodin, Askelonin, Gatin ja Ekronin ruhtinaat, niin myös avvilaiset etelässä päin, koko kanaanilaisten maa ja Meara, joka on siidonilaisten, Afekiin saakka, amorilaisten alueeseen saakka, ja gebalilaisten maa ja koko Libanon, päivänkoiton puolella, Hermonin vuoren juurella olevasta Baal-Gaadista siihen saakka, mistä mennään Hamatiin. Kaikki vuoriston asukkaat Libanonista Misrefot-Majimiin saakka, kaikki siidonilaiset, minä karkotan israelilaisten tieltä. Arvo vain niiden maa Israelin kesken perintöosaksi, niin kuin olen sinua käskenyt. Jaa siis tämä maa perintöosana yhdeksälle sukukunnalle ja toiselle puolelle Manassen sukukuntaa." Samalla kun sen toinen puoli olivat näet myös ruubenilaiset ja gaadilaiset saaneet perintöosansa, jonka Mooses antoi heille tuolta puolelta Jordanin, idän puolelta, kuten Herran palvelija Mooses sen heille antoi, maan Arnon-joen rannalla olevasta Aroerista ja jokilaakson keskikohdalla olevasta kaupungista alkaen ja koko Meedeban ylätasangon Diiboniin saakka, kaikki Siihonin, amorilaisten kuninkaan, kaupungit, hänen, joka hallitsi Hesbonissa, aina ammonilaisten alueeseen saakka, Gileadin sekä gesurilaisten ja maakatilaisten alueet ja koko Hermonin vuoren ja koko Baasanin Salkaan saakka, ja koko Oogin valtakunnan Baasanissa, hänen, joka hallitsi Astarotissa ja Edreissä ja oli viimeisiä refalaisia. Nämä Mooses voitti ja karkotti. Mutta israelilaiset eivät karkottaneet gesurilaisia ja maakatilaisia, vaan gesurilaiset ja maakatilaiset jäivät asumaan Israelin keskuuteen aina tähän päivään asti. Ainoastaan Leevin sukukunnalle hän ei antanut perintöosaa. Herran, Israelin Jumalan, uhrit ovat sen perintöosa, niin kuin hän on sille puhunut. Mooses oli antanut maata ruubenilaisten sukukunnalle, heidän suvuilleen: heille tuli alue Arnon-joen rannalla olevasta Aroerista ja jokilaakson keskikohdalla olevasta kaupungista alkaen ja koko ylätasanko Meedeban luona, Hesbon sekä kaikki sen alaiset kaupungit, jotka ovat ylätasangolla, Diibon, Baamot-Baal, Beet-Baal-Meon, Jahas, Kedemot, Meefaat, Kirjataim, Sibma, Seret-Sahar Laaksovuorella, Beet-Peor ja Pisgan rinteet ja Beet-Jesimot, ja kaikki ylätasangon kaupungit ja Siihonin, amorilaisten kuninkaan, koko valtakunta, hänen, joka hallitsi Hesbonissa ja jonka Mooses oli voittanut samalla kun Midianin ruhtinaat Evin, Rekemin, Suurin, Huurin ja Reban, jotka olivat Siihonin aliruhtinaita ja asuivat siinä maassa. Muiden mukana, jotka olivat kaatuneet, israelilaiset olivat surmanneet miekalla myös tietäjä Bileamin, Beorin pojan. Ruubenilaisten raja on Jordan, se on rajana. Tämä on ruubenilaisten, heidän sukujensa, perintöosa, kaupungit kylineen. Mooses oli antanut Gaadin sukukunnalle, gaadilaisille, heidän suvuilleen, maata: heidän alueekseen tuli Jaeser ja kaikki Gileadin kaupungit ja puolet ammonilaisten maata Aroeriin asti, joka on itään Rabbasta, ja maa Hesbonista Raamat-Mispeen ja Betonimiin saakka, ja Mahanaimista Lidebirin alueeseen saakka; ja laaksossa: Beet-Raam, Beet-Nimra, Sukkot ja Saafon, loput Siihonin, Hesbonin kuninkaan, valtakunnasta, rajana Jordan Kinneretin järven päähän saakka, Jordanin tuolla puolella, idän puolella. Tämä on gaadilaisten, heidän sukujensa, perintöosa, kaupungit kylineen. Mooses oli antanut toiselle puolelle Manassen sukukuntaa maata, ja se tuli toiselle puolelle Manassen sukukuntaa, heidän suvuilleen: heidän alueekseen tuli Mahanaimista alkaen koko Baasan, Oogin, Baasanin kuninkaan, koko valtakunta, kaikki Jaairin leirikylät Baasanissa, kuusikymmentä kaupunkia, ja puolet Gileadia sekä Astarot ja Edrei, Oogin valtakunnan pääkaupungit Baasanissa. Tämä tuli Maakirin, Manassen pojan, jälkeläisille, toiselle puolelle Maakirin jälkeläisiä, heidän suvuilleen. Nämä ovat ne alueet, jotka Mooses oli jakanut perintöosiksi Mooabin arolla, Jordanin tuolla puolen, Jerikon kohdalla, idän puolella. Mutta Leevin sukukunnalle Mooses ei ollut antanut perintöosaa. Herra, Israelin Jumala, on heidän perintöosansa, niin kuin hän on heille puhunut. Nämä ovat ne alueet, jotka israelilaiset saivat perintöosiksi Kanaanin maassa, ne, jotka pappi Eleasar ja Joosua, Nuunin poika, ja israelilaisten sukukuntien perhekuntien päämiehet jakoivat heille arvalla perintöosiksi sen käskyn mukaan, jonka Herra oli yhdeksästä ja puolesta sukukunnasta antanut Mooseksen kautta. Sillä Mooses oli antanut kahdelle ja puolelle sukukunnalle perintöosat Jordanin tuolta puolen, mutta leeviläisille hän ei ollut antanut perintöosaa heidän keskeltään. Sillä joosefilaisia oli kaksi sukukuntaa, Manasse ja Efraim. Leeviläisille taas ei annettu osuutta maahan, vaan ainoastaan kaupunkeja heidän asuttavikseen sekä niiden laidunmaat heidän karjaansa ja omaisuuttaan varten. Niin kuin Herra oli Moosesta käskenyt, niin israelilaiset tekivät ja jakoivat maan. Silloin juudalaiset astuivat Joosuan eteen Gilgalissa, ja kenissiläinen Kaaleb, Jefunnen poika, sanoi hänelle: "Sinä tunnet sanan, jonka Herra puhui Jumalan miehelle Moosekselle minusta ja sinusta Kaades-Barneassa. Minä olin neljänkymmenen vuoden vanha, kun Herran palvelija Mooses lähetti minut Kaades-Barneasta vakoilemaan maata, ja minä annoin hänelle tietoja parhaan ymmärrykseni mukaan. Mutta veljeni, jotka olivat käyneet siellä kanssani, saivat kansan sydämen raukeamaan, kun minä seurasin uskollisesti Herraa, Jumalaani. Sinä päivänä Mooses vannoi sanoen: 'Totisesti, se maa, johon sinä olet jalkasi astunut, on tuleva sinulle ja sinun lapsillesi perintöosaksi ikiaikoihin asti, koska olet uskollisesti seurannut Herraa, minun Jumalaani.' Mutta nyt, katso, Herra on antanut minun elää, niin kuin hän oli sanonut, vielä neljäkymmentä viisi vuotta sen jälkeen, kun Herra puhui tämän sanan Moosekselle, Israelin vaeltaessa erämaassa. Katso, minä olen nyt kahdeksankymmenen viiden vuoden vanha ja olen vielä tänä päivänä yhtä voimakas, kuin olin sinä päivänä, jona Mooses minut lähetti. Niin kuin voimani oli silloin, niin se on vielä nytkin: minä kykenen sotimaan, lähtemään ja tulemaan. Anna minulle siis tämä vuoristo, josta Herra sinä päivänä puhui. Sinähän kuulit sinä päivänä, että siellä asuu anakilaisia ja että siellä on suuria, varustettuja kaupunkeja. Ehkä Herra on kanssani, ja karkotan heidät, kuten Herra on puhunut." Silloin Joosua siunasi Kaalebin, Jefunnen pojan, ja antoi hänelle perintöosaksi Hebronin. Hebron tuli kenissiläisen Kaalebin, Jefunnen pojan, perintöosaksi, kuten se on tänäkin päivänä, sen tähden että hän oli uskollisesti seurannut Herraa, Israelin Jumalaa. Mutta Hebronin nimi oli muinoin Kirjat-Arba, Arban mukaan, joka oli mahtavin mies anakilaisten joukossa, kun maa oli päässyt sodasta rauhaan. Juudan jälkeläisten sukukunta, heidän sukunsa, saivat arpaosansa etelästä Edomin rajaan ja Siinin erämaahan päin, etäisintä etelää myöten. Heidän eteläinen rajansa alkaa Kuolleen meren päästä, sen eteläisimmästä pohjukasta, jatkuu Skorpionisolan eteläpuolitse, kulkee Siiniin, nousee Kaades-Barnean eteläpuolitse, kulkee Hesroniin, nousee Addariin ja kääntyy Karkaan päin. Se kulkee edelleen Asmoniin ja jatkuu Egyptin puroon. Sitten raja päättyy mereen. Tämä olkoon teidän eteläinen rajanne. Itäisenä rajana on Kuollut meri Jordanin suuhun saakka. Pohjoinen raja alkaa siitä meren pohjukasta, jossa on Jordanin suu. Sieltä raja nousee Beet-Hoglaan ja kulkee Beet-Araban pohjoispuolitse. Edelleen raja nousee Boohanin, Ruubenin pojan, kiveen. Sitten raja nousee Debiriin Aakorin laaksosta ja kääntyy pohjoiseen päin Gilgalia kohti, joka on vastapäätä puron eteläpuolella olevaa Adummimin solaa. Sitten raja kulkee Een-Semeksen veteen ja päättyy Roogelin lähteeseen. Edelleen raja nousee Ben-Hinnomin laaksoon, Jebusilaiskukkulan, se on Jerusalemin, eteläpuolitse. Sitten raja nousee sen vuoren laelle, joka on vastapäätä Hinnomin laaksoa, lännessä päin, Refaimin tasangon pohjoisessa laidassa. Tämän vuoren laelta raja kaartuu Neftoahin veden lähteelle ja jatkuu Efronin vuoren kaupunkeihin, ja sitten raja kaartuu Baalaan, se on Kirjat-Jearimiin. Baalasta raja kääntyy länteen päin Seirin vuoreen, kulkee Jearimin vuoren kukkulan, se on Kesalonin, pohjoispuolitse, laskeutuu Beet-Semekseen ja kulkee sitten Timnaan. Edelleen raja jatkuu Ekronin kukkulaan, pohjoiseen päin. Sitten raja kaartuu Sikkeroniin, kulkee Baala-vuoreen ja jatkuu Jabneeliin. Sitten raja päättyy mereen. Läntisenä rajana on Suuri meri. Se on rajana. Nämä ovat Juudan jälkeläisten, heidän sukukuntiensa, rajat yltympäri. Mutta Kaalebille, Jefunnen pojalle, Joosua antoi, niin kuin Herra oli häntä käskenyt, osuuden Juudan jälkeläisten keskuudessa, Kirjat-Arban, anakilaisten isän Arban kaupungin, se on Hebronin. Kaaleb karkotti sieltä kolme anakilaista, Anakin jälkeläiset Seesain, Ahimanin ja Talmain, ja lähti sieltä Debirin asukkaita vastaan. Mutta Debirin nimi oli muinoin Kirjat-Seefer. Silloin Kaaleb sanoi: "Joka voittaa ja valloittaa Kirjat-Seeferin, sille minä annan tyttäreni Aksan vaimoksi." Niin Otniel, Kenaan, Kaalebin veljen, poika, valloitti sen. Niin Kaaleb antoi tälle tyttärensä Aksan vaimoksi. Kun Aksa tuli, hän yllytti miestään, että tämä pyytäisi hänen isältään peltomaata. Aksa pudottautui aasin selästä maahan. Silloin Kaaleb sanoi hänelle: "Mikä sinun on?" Niin hän vastasi: "Anna minulle siunaus, sillä sinä olet naittanut minut kuivaan maahan. Anna siis minulle vesilähteitä." Silloin hän antoi hänelle Ylälähteet ja Alalähteet. Tämä on Juudan jälkeläisten sukukunnan, heidän sukujensa, perintöosa. Juudan jälkeläisten sukukunnan etäisimmät kaupungit Edomin rajalla Negevissä ovat: Kabseel, Eeder, Jaagur, Kiina, Diimona, Adada, Kedes, Haasor, Jitnan, Siif, Telem, Bealot, Haasor-Hadatta, Kerijot-Hesron, se on Haasor, Amam, Sema, Moolada, Hasar-Gadda, Hesmon, Beet-Pelet, Hasar-Suual, Beerseba ja Bisjotja, Baala, Ijjim, Esem, Eltolad, Kesil, Horma, Siklag, Madmanna, Sansanna, Lebaot, Silhim, Ain ja Rimmon – kaikkiaan kaksikymmentä yhdeksän kaupunkia kylineen. Alankomaassa: Estaol, Sora, Asna, Saanoah, Een-Gannim, Tappuah, Eenam, Jarmut, Adullam, Sooko, Aseka, Saaraim, Aditaim, Gedera ja Gederotaim – neljätoista kaupunkia kylineen; Senan, Hadasa, Migdal-Gaad, Dilan, Mispe, Jokteel, Laakis, Boskat, Eglon, Kabbon, Lahmas, Kitlis, Gederot, Beet-Daagon, Naema ja Makkeda – kuusitoista kaupunkia kylineen; Libna, Eter, Aasan, Jiftah, Asna, Nesib, Kegila, Aksib ja Maaresa – yhdeksän kaupunkia kylineen; Ekron ja sen tytärkaupungit ja kylät; koko se alue kylineen, joka on Asdodin puolella Ekronista mereen kulkevaa rajaa; Asdod ja sen tytärkaupungit ja kylät; Gassa ja sen tytärkaupungit ja kylät Egyptin puroon asti. Ja Suuri meri on rajana. Ja vuoristossa: Saamir, Jattir, Sooko, Danna, Kirjat-Sanna, se on Debir, Anab, Estemo, Aanim, Goosen, Hoolon ja Giilo – yksitoista kaupunkia kylineen, Arab, Duuma, Esan, Jaanum, Beet-Tappuah, Afeka, Humta, Kirjat-Arba, se on Hebron, ja Siior – yhdeksän kaupunkia kylineen, Maaon, Karmel, Siif, Jutta, Jisreel, Jokdeam ja Saanoah, Kain, Gibea, Timna – kymmenen kaupunkia kylineen, Halhul, Beet-Suur, Gedor, Maarat, Beet-Anot ja Eltekon – kuusi kaupunkia kylineen, Kirjat-Baal, se on Kirjat-Jearim, ja Rabba – kaksi kaupunkia kylineen. Ja erämaassa: Beet-Araba, Middin, Sekaka, Nibsan, Iir-Melah ja Een-Gedi – kuusi kaupunkia kylineen. Mutta jebusilaisia, jotka asuivat Jerusalemissa, eivät Juudan jälkeläiset kyenneet karkottamaan, ja niin jebusilaiset jäivät asumaan Juudan jälkeläisten sekaan, Jerusalemiin, aina tähän päivään asti. Joosefilaisille määräsi arpa rajan kulkemaan idästä Jerikon Jordanista Jerikon veteen ja sieltä erämaahan, joka kohoaa Jerikosta vuoristoon Beeteliä kohti. Beetelistä raja jatkuu Luusiin ja kulkee arkilaisten alueelle, Atarotiin. Sitten se laskeutuu länteen päin jafletilaisten alueelle, aina alemman Beet-Hooronin alueelle ja Geseriin asti ja päättyy mereen. Joosefilaiset, Manasse ja Efraim, saivat perintöosakseen tämän: Efraimilaisille, heidän suvuilleen, tuli seuraava alue: heidän perintöosansa itäinen raja kulkee Aterot-Addarista yliseen Beet-Hooroniin. Sitten raja päättyy mereen. Pohjoisessa on Mikmetat rajana. Sieltä raja kääntyy itään päin Taanat-Siiloon ja menee sen itäpuolitse Janohaan. Janohasta se laskeutuu Atarotiin ja Naaraan, koskettaa Jerikoa ja päättyy Jordaniin. Tappuahista raja kulkee länteen päin Kaana-puroon ja päättyy mereen. Tämä on efraimilaisten sukukunnan, heidän sukujensa, perintöosa, ja lisäksi ne kaupungit, jotka erotettiin efraimilaisille keskeltä manasselaisten perintöosaa, kaikki ne kaupungit kylineen. Mutta he eivät karkottaneet kanaanilaisia, jotka asuivat Geserissä, ja kanaanilaiset jäivät asumaan Efraimin keskuuteen aina tähän päivään asti, mutta joutuivat työveron alaisiksi. Manassen sukukunta sai sekin arpaosansa, sillä hän oli Joosefin esikoinen. Maakir, Manassen esikoinen, Gileadin isä, sai Gileadin ja Baasanin, sillä hän oli sotilas. Muutkin manasselaiset saivat osuutensa, suvuittain: abieserilaiset, heelekiläiset, asrielilaiset, sekemiläiset, heeferiläiset ja semidalaiset. Nämä ovat Manassen, Joosefin pojan, miespuoliset jälkeläiset, suvuittain. Mutta Selofhadilla, Heeferin pojalla, joka oli Gileadin poika, joka Maakirin poika, joka Manassen poika, ei ollut poikia, vaan ainoastaan tyttäriä. Nämä olivat hänen tyttäriensä nimet: Mahla, Nooga, Hogla, Milka ja Tirsa. Nämä astuivat pappi Eleasarin ja Joosuan, Nuunin pojan, ja päämiesten eteen ja sanoivat: "Herra käski Mooseksen antaa meille perintöosan veljiemme keskuudessa." Silloin Joosua antoi heille Herran käskyn mukaisesti perintöosan heidän isänsä veljien keskuudesta. Niin lankesi Manasselle kymmenen osaa lukuun ottamatta Gileadin maata ja Baasania tuolla puolella Jordanin, koska Manassen tyttäret saivat perintöosan hänen poikiensa keskuudessa, mutta Gileadin maa joutui Manassen muille jälkeläisille. Manassen raja kulkee Asserista Mikmetatiin, joka on Sikemin itäpuolella. Sitten raja menee oikealle Een-Tappuahin asukkaiden tienoille. Tappuahin maa joutui Manasselle, mutta Tappuah, Manassen rajalla, efraimilaisille. Sitten raja laskeutuu Kaana-puroon, puron eteläpuolelle. Mutta siellä, Manassen kaupunkien keskellä, olevat kaupungit joutuivat Efraimille. Sitten Manassen raja kulkee puron pohjoispuolelle ja päättyy mereen. Eteläpuolella oleva maa joutui Efraimille, mutta pohjoispuolella oleva maa joutui Manasselle, ja sen rajana on meri. Pohjoisessa taas sen raja koskettaa Asseria ja idässä Isaskaria. Isaskarista ja Asserista joutui Manasselle Beet-Sean ja sen tytärkaupungit, Jibleam ja sen tytärkaupungit, Een-Doorin asukkaat ja sen tytärkaupungit, Taanakin asukkaat ja sen tytärkaupungit, Megiddon asukkaat ja sen tytärkaupungit, kolme kukkulaa. Mutta manasselaiset eivät kyenneet ottamaan haltuunsa näitä kaupunkeja, vaan kanaanilaisten onnistui jäädä asumaan siihen maahan. Kun israelilaiset voimistuivat, he saattoivat kanaanilaiset työveron alaisiksi, mutta eivät karkottaneet heitä. Joosefilaiset puhuivat Joosualle sanoen: "Miksi olet antanut minulle perintöosaksi vain yhden arvan ja yhden osan, vaikka minä olen lukuisa kansa, kun Herra on siunannut minua aina tähän asti?" Joosua sanoi heille: "Jos sinä olet niin lukuisa kansa, niin mene metsäseudulle ja raivaa itsellesi maata sieltä perissiläisten ja refalaisten maasta, koska Efraimin vuoristo on sinulle liian ahdas." Mutta joosefilaiset vastasivat: "Ei vuoristo riitä meille. Kaikilla kanaanilaisilla, jotka asuvat tasangoilla, on raudoitettuja sotavaunuja, sekä niillä, jotka asuvat Beet-Seanissa ja sen tytärkaupungeissa, että niillä, jotka asuvat Jisreelin tasangolla." Silloin Joosua puhui Joosefin heimolle, Efraimille ja Manasselle, sanoen: "Sinä olet lukuisa kansa ja sinun voimasi on suuri. Sinua ei ole jätettävä yhdelle ainoalle arpaosalle, vaan vuoristo on tuleva omaksesi. Koska se on metsäseutua, sinun on se raivattava, ja sen laitapuoletkin tulevat omiksesi. Sillä sinun on karkotettava kanaanilaiset, vaikka heillä on raudoitettuja sotavaunuja ja vaikka he ovat voimakkaita." Sitten koko israelilaisten seurakunta kokoontui Siiloon, ja he pystyttivät sinne ilmestysmajan, sitten kun maa oli tullut heille alamaiseksi. Mutta israelilaisista oli jäljellä vielä seitsemän sukukuntaa, joiden perintöosa oli jakamatta. Joosua sanoi israelilaisille: "Kuinka kauan hidastelette ettekä mene ottamaan omaksenne maata, jonka Herra, isienne Jumala, on teille antanut? Tuokaa tänne jokaisesta sukukunnasta kolme miestä, niin lähetän heidät menemään ja kiertelemään maata ja kirjaamaan sen heidän perintöosiensa [jakoa] varten. Tulkoot sitten takaisin luokseni. He jakakoot maan seitsemään osaan. Juuda pysyköön alueellaan etelässä, ja Joosefin heimo pysyköön alueellaan pohjoisessa. Pankaa maa, ne seitsemän osaa, kirjaan ja tuokaa kirja tänne minulle, niin minä heitän teidän puolestanne arpaa täällä Herran, Jumalamme, edessä. Sillä leeviläisillä ei ole osuutta teidän keskuudessanne, vaan Herran pappeus on heidän perintöosansa. Gaad ja Ruuben ja toinen puoli Manassen sukukuntaa taas ovat saaneet tuolta puolelta Jordanin, idän puolelta, perintöosansa, jonka Herran palvelija Mooses antoi heille." Miehet nousivat ja lähtivät. Joosua käski lähtevien panna kirjaan maan sanoen: "Menkää maa ristiin rastiin ja pankaa se kirjaan ja palatkaa sitten luokseni, niin heitän teidän puolestanne arpaa täällä Herran edessä Siilossa." Miehet lähtivät, kulkivat kautta maan ja panivat sen kirjaan kaupunki kaupungilta, seitsemänä osana, ja tulivat takaisin Joosuan luo Siilon leiriin. Sitten Joosua heitti heidän puolestaan arpaa Siilossa Herran edessä, ja Joosua jakoi siellä maan israelilaisille, heidän osastojensa mukaan. Arpa nousi benjaminilaisten sukukunnalle, heidän suvuilleen. Heidän arvalla saamansa alue oli Juudan jälkeläisten ja joosefilaisten välissä. Heidän pohjoinen rajansa lähtee Jordanista, ja raja nousee Jerikon pohjoispuolella olevalle kukkulalle ja nousee vuoristoon länteen päin ja päättyy Beet-Aavenin erämaahan. Sieltä raja kulkee Luusiin, Luusin eteläpuolella olevalle kukkulalle, se on Beeteliin. Sitten raja laskeutuu Aterot-Addariin vuoren yli, joka on alemman Beet-Hooronin eteläpuolella. Sitten raja kaartuu ja kääntyy läntisenä rajana etelään siitä vuoresta, joka on vastapäätä Beet-Hooronia, sen eteläpuolella, ja päättyy Kirjat-Baaliin, se on Kirjat-Jearimiin, Juudan jälkeläisten kaupunkiin. Tämä on läntinen raja. Mutta eteläinen raja lähtee Kirjat-Jearimin laidasta lännen puolelta ja jatkuu Neftoahin veden lähteelle. Sitten raja laskeutuu sen vuoren päähän, joka on vastapäätä Ben-Hinnomin laaksoa, Refaimin tasangon pohjoisessa laidassa. Sieltä se laskeutuu Hinnomin laaksoon Jebusilaiskukkulan eteläpuolitse ja edelleen Roogelin lähteelle. Sitten se kaartuu pohjoiseen päin ja jatkuu Een-Semekseen ja edelleen kivikoille, jotka ovat vastapäätä Adummimin solaa, ja laskeutuu Boohanin, Ruubenin pojan, kiveen. Edelleen se kulkee Aromaahan päin olevan kukkulan pohjoispuolitse ja laskeutuu Aromaalle. Sitten raja kulkee Beet-Hoglan kukkulan pohjoispuolitse, ja raja päättyy Kuolleen meren pohjoiseen pohjukkaan, Jordanin eteläpäähän. Tämä on eteläinen raja. Mutta idän puolella rajana on Jordan. Tämä on benjaminilaisten, heidän sukujensa, perintöosa rajoineen ympäriinsä. Benjaminilaisten sukukunnan, heidän sukujensa, kaupungit ovat: Jeriko, Beet-Hogla, Eemek-Kesis, Beet-Araba, Semaraim, Beetel, Avvim, Paara, Ofra, Kefar-Ammoni, Ofni ja Geba – kaksitoista kaupunkia kylineen; Gibeon, Raama, Beerot, Mispe, Kefira, Moosa, Rekem, Jirpeel, Tarala, Seela, Elef, Jebus, se on Jerusalem, Gibeat ja Kirjat – neljätoista kaupunkia kylineen. Tämä on benjaminilaisten, heidän sukujensa, perintöosa. Toinen arpa tuli Simeonille, simeonilaisten sukukunnalle, heidän suvuilleen. Heidän perintöosansa tuli olemaan keskellä Juudan jälkeläisten perintöosaa. Heidän perintöosakseen tuli: Beerseba, Seba, Moolada, Hasar-Suual, Baala, Esem, Eltolad, Betul, Horma, Siklag, Beet-Markabot, Hasar-Suusa, Beet-Lebaot ja Saaruhen – kolmetoista kaupunkia kylineen; Ain, Rimmon, Eeter ja Aasan – neljä kaupunkia kylineen; sitten kaikki ne kylät, jotka ovat näiden kaupunkien ympärillä, aina Baalat-Beeriin, Negevin Raamaan, saakka. Tämä on simeonilaisten sukukunnan, heidän sukujensa, perintöosa. Juudan jälkeläisten osasta saivat simeonilaiset perintöosansa, sillä Juudan jälkeläisille oli heidän osuutensa liian suuri. Niin simeonilaiset saivat perintöosansa heidän perintöosansa keskeltä. Kolmas arpa nousi sebulonilaisille, heidän suvuilleen, ja heidän perintöosansa alue tuli ulottumaan Saaridiin asti. Lännen suuntaan heidän rajansa nousee Maralaan, koskettaa Dabbesetia ja puroa, joka on Jokneamin itäpuolella. Itään, päivänkoittoon päin, kääntyy raja Saaridista Kislot-Taaborin alueelle ja jatkuu Daberatiin ja nousee Jaafiaan. Sieltä se kulkee itään, päivänkoittoon päin, Gat-Heeferiin ja Eet-Kasiniin ja jatkuu Rimmoniin, joka ulottuu Neegaan. Sitten raja kääntyy sen pohjoispuolitse Hannatoniin ja päättyy Jiftah-Eelin laaksoon. Kattat, Nahalal, Simron, Jidala ja Beetlehem – kaksitoista kaupunkia kylineen. Tämä on sebulonilaisten, heidän sukujensa, perintöosa, nämä kaupungit kylineen. Neljäs arpa tuli Isaskarille, isaskarilaisille, heidän suvuilleen. Heidän alueellaan tuli olemaan Jisreel, Kesullot, Suunem, Hafaraim, Siion, Anaharat, Rabbit, Kisjon, Ebes, Remet, Een-Gannim, Een-Hadda ja Beet-Passes; ja raja koskettaa Taaboria, Sahasimia, Beet-Semestä, ja heidän rajansa päättyy Jordaniin – kuusitoista kaupunkia kylineen. Tämä on isaskarilaisten sukukunnan, heidän sukujensa, perintöosa, kaupungit kylineen. Viides arpa tuli asserilaisten sukukunnalle, heidän suvuilleen. Heidän alueellaan tulivat olemaan Helkat, Hali, Beten ja Aksaf, Alammelek, Amad ja Misal. Lännessä raja koskettaa Karmelia ja Siihor-Libnatia, kääntyy sitten auringonnousuun päin Beet-Daagoniin ja koskettaa Sebulonia ja Jiftah-Eelin laaksoa pohjoisessa, Beet-Eemekiä ja Negieliä ja jatkuu Kaabulin pohjoispuolitse Ebroniin, Rehobiin, Hammoniin ja Kaanaan, aina suureen Siidoniin saakka. Sitten raja kääntyy Raamaan ja menee Tyyron varustettuun kaupunkiin saakka. Sitten raja kääntyy Hoosaan ja päättyy mereen, Heebelistä Aksibiin. Umma, Afek ja Rehob – kaksikymmentä kaksi kaupunkia kylineen. Tämä on asserilaisten sukukunnan, heidän sukujensa, perintöosa, nämä kaupungit kylineen. Kuudes arpa tuli naftalilaisille, naftalilaisten suvuille. Heidän rajansa tuli kulkemaan Heelefistä, Saanannimin tammesta, Adami-Nekebin ja Jabneelin kautta Lakkumiin asti ja päättyy Jordaniin. Raja kääntyy länteen päin Asnot-Taaboriin ja jatkuu sieltä Hukkokiin ja koskettaa etelässä Sebulonia, lännessä Asseria ja idässä Juudaa Jordanin luona. Varustettuja kaupunkeja ovat: Siddim, Seer, Hammat, Rakkat, Kinneret, Adama, Raama, Haasor, Kedes, Edrei, Een-Haasor, Jireon, Migdal-Eel, Horem, Beet-Anat ja Beet-Semes – yhdeksäntoista kaupunkia kylineen. Tämä on naftalilaisten sukukunnan, heidän sukujensa, perintöosa, kaupungit kylineen. Seitsemäs arpa tuli daanilaisten sukukunnalle, heidän suvuilleen. Heidän perintöosansa alueella tulivat olemaan Sora, Estaol, Iir-Semes, Saalabbin, Aijalon, Jitla, Eelon, Timna, Ekron, Elteke, Gibbeton, Baalat, Jehud, Bene-Berak, Gat-Rimmon, Mee-Jarkon ja Rakkon, sekä Jaafoon päin oleva alue. Mutta daanilaisten alue joutui heiltä pois. Niin daanilaiset lähtivät ja taistelivat Lesemiä vastaan ja valloittivat sen ja surmasivat miekan terällä sen asukkaat ja ottivat sen omakseen ja asettuivat sinne. He antoivat Lesemille nimen Daan, isänsä Daanin mukaan. Tämä on daanilaisten sukukunnan, heidän sukujensa, perintöosa, nämä kaupungit kylineen. Kun israelilaiset olivat saaneet jaetuksi maan sen rajoja myöten, he antoivat Joosualle, Nuunin pojalle, perintöosan keskuudessaan. Herran käskyn mukaisesti he antoivat hänelle sen kaupungin, jota hän pyysi, Timnat-Serahin Efraimin vuoristossa. Hän rakensi kaupungin uudestaan ja asettui sinne. Nämä ovat ne perintöosat, jotka pappi Eleasar ja Joosua, Nuunin poika, ja israelilaisten sukukuntien perhekuntapäämiehet jakoivat arvalla Siilossa Herran edessä, ilmestysmajan ovella. He saivat tehdyksi maan jakamisen. Herra puhui Joosualle sanoen: "Puhu israelilaisille ja sano: Määrätkää itsellenne ne turvakaupungit, joista minä olen teille Mooseksen kautta puhunut, että niihin voisi paeta tappaja, joka tapaturmaisesti, tahtomattaan, on surmannut jonkun. Ne olkoot teillä turvapaikkoina verenkostajalta. Kun joku pakenee johonkin näistä kaupungeista, pysähtyköön kaupungin portin ovelle ja kertokoon asiansa sen kaupungin vanhimmille. He ottakoot hänet luokseen turvaan kaupunkiin ja antakoot hänelle paikan, jossa hän saa asua heidän luonaan. Jos verenkostaja ajaa häntä takaa, älkööt he luovuttako tappajaa hänen käsiinsä, koska hän tahtomattaan ja häntä ennestään vihaamatta tappoi lähimmäisensä. Asukoon hän siinä kaupungissa, kunnes on ollut kansan tuomittavana, ja silloisen ylipapin kuolemaan saakka. Sitten tappaja tulkoon taas takaisin omaan kaupunkiinsa ja kotiinsa, kaupunkiin, josta oli paennut." Niin he pyhittivät sitä varten Kedeksen Galileasta, Naftalin vuoristosta, Sikemin Efraimin vuoristosta ja Kirjat-Arban, se on Hebronin, Juudan vuoristosta. Jerikon tuolta puolen Jordanin itäpuolelta he määräsivät Ruubenin sukukunnasta Beserin erämaasta, ylätasangolta, ja Gaadin sukukunnasta Raamotin, Gileadista, ja Manassen sukukunnasta Goolanin, Baasanista. Nämä ovat ne kaupungit, jotka asetettiin kaikille israelilaisille ja heidän keskuudessaan asuville muukalaisille sitä varten, että niihin voisi paeta jokainen, joka tahattomasti oli surmannut jonkun, eikä hänen tarvitsisi kuolla verenkostajan käden kautta, ennen kuin oli ollut kansan tuomittavana. Leeviläisten perhekuntien päämiehet astuivat pappi Eleasarin ja Joosuan, Nuunin pojan, eteen ja israelilaisten sukukuntien perhekuntien päämiesten eteen ja puhuivat heille Siilossa Kanaanin maassa, sanoen: "Herra käski Mooseksen kautta antaa meille kaupunkeja asuaksemme ja niiden laidunmaat karjaamme varten." Niin israelilaiset antoivat leeviläisille perintöosastaan Herran käskyn mukaan nämä kaupungit laidunmaineen: Arpa tuli kehatilaisten suvuille niin, että leeviläisistä pappi Aaronin jälkeläiset saivat arvalla Juudan sukukunnalta, Simeonin sukukunnalta ja Benjaminin sukukunnalta kolmetoista kaupunkia. Mutta muut kehatilaiset saivat arvalla Efraimin sukukunnan suvuilta, Daanin sukukunnalta ja toiselta puolelta Manassen sukukuntaa kymmenen kaupunkia. Geersonilaiset saivat arvalla Isaskarin sukukunnan suvuilta, Asserin sukukunnalta ja Naftalin sukukunnalta, sekä toiselta puolelta Manassen sukukuntaa Baasanista, kolmetoista kaupunkia. Merarilaiset, heidän sukunsa, saivat Ruubenin sukukunnalta, Gaadin sukukunnalta ja Sebulonin sukukunnalta kaksitoista kaupunkia. Israelilaiset antoivat arvalla leeviläisille nämä kaupungit laidunmaineen, niin kuin Herra oli Mooseksen kautta käskenyt. Juudan jälkeläisten sukukunnasta ja simeonilaisten sukukunnasta annettiin nämä nimeltä mainitut kaupungit: Leevin jälkeläisiin, kehatilaisten sukuihin, kuuluville Aaronin jälkeläisille, sillä heille arpa tuli ensin, annettiin Kirjat-Arba, anakilaisten kantaisän Arban kaupunki, se on Hebron, Juudan vuoristosta, ympärillä olevine laidunmaineen. Mutta kaupungin peltomaat kylineen annettiin Kaalebille, Jefunnen pojalle, perintömaaksi. Pappi Aaronin jälkeläisille annettiin tappajan turvakaupunki Hebron laidunmaineen, Libna laidunmaineen, Jattir laidunmaineen, Estemoa laidunmaineen, Hoolon laidunmaineen, Debir laidunmaineen, Ain laidunmaineen, Jutta laidunmaineen ja Beet-Semes laidunmaineen – yhdeksän kaupunkia näistä kahdesta sukukunnasta. Sitten Benjaminin sukukunnasta Gibeon laidunmaineen, Geba laidunmaineen, Anatot laidunmaineen ja Almon laidunmaineen – neljä kaupunkia. Aaronin jälkeläisten, pappien, kaupunkeja oli kaikkiaan kolmetoista kaupunkia laidunmaineen. Muut leeviläisiin kuuluvat kehatilaisten suvut, muut kehatilaiset, saivat arvalla Efraimin sukukunnalta seuraavat kaupungit: heille annettiin tappajan turvakaupunki Sikem laidunmaineen Efraimin vuoristosta, Geser laidunmaineen, Kibsaim laidunmaineen, Beet-Hooron laidunmaineen – neljä kaupunkia; ja Daanin sukukunnasta Elteke laidunmaineen, Gibbeton laidunmaineen, Aijalon laidunmaineen ja Gat-Rimmon laidunmaineen – neljä kaupunkia, ja toisesta puolesta Manassen sukukuntaa Taanak laidunmaineen ja Gat-Rimmon laidunmaineen – kaksi kaupunkia. Näiden muiden kehatilaisten sukujen kaupunkeja laidunmaineen oli kaikkiaan kymmenen. Leeviläisten sukuihin kuuluvat geersonilaiset saivat toiselta puolelta Manassen sukukuntaa tappajan turvakaupungin Goolanin laidunmaineen Baasanista ja Beesteran laidunmaineen – kaksi kaupunkia; ja Isaskarin sukukunnalta Kisjonin laidunmaineen, Daberatin laidunmaineen, Jarmutin laidunmaineen ja Een-Gannimin laidunmaineen – neljä kaupunkia; ja Asserin sukukunnalta Misalin laidunmaineen, Abdonin laidunmaineen, Helkatin laidunmaineen ja Rehobin laidunmaineen – neljä kaupunkia; ja Naftalin sukukunnalta tappajan turvakaupungin Kedeksen laidunmaineen Galileasta, Hammot-Doorin laidunmaineen ja Kartanin laidunmaineen – kolme kaupunkia. Geersonilaisten, heidän sukujensa, kaupunkeja oli kaikkiaan kolmetoista kaupunkia laidunmaineen. Muut leeviläisiin kuuluvat merarilaisten suvut saivat Sebulonin sukukunnalta Jokneamin laidunmaineen, Kartan laidunmaineen, Dimnan laidunmaineen, Nahalalin laidunmaineen – neljä kaupunkia; ja Ruubenin sukukunnalta Beserin laidunmaineen, Jahaan laidunmaineen, Kedemotin laidunmaineen ja Meefaatin laidunmaineen – neljä kaupunkia; ja Gaadin sukukunnalta tappajan turvakaupungin Raamotin laidunmaineen Gileadista ja Mahanaimin laidunmaineen, Hesbonin laidunmaineen ja Jaeserin laidunmaineen – yhteensä neljä kaupunkia. Niitä kaupunkeja, jotka nämä muut leeviläisten sukuihin kuuluvat merarilaiset, heidän sukunsa, saivat arvalla, oli kaikkiaan kaksitoista kaupunkia. Kaikkiaan oli leeviläisten kaupunkeja israelilaisten perintömaassa neljäkymmentä kahdeksan kaupunkia laidunmaineen. Näihin kaupunkeihin kuului kuhunkin itse kaupunki ja sen ympärillä olevat laidunmaat. Sellaisia olivat kaikki nämä kaupungit. Niin Herra antoi Israelille koko sen maan, jonka hän oli vannonut antavansa heidän isilleen. Niin he ottivat sen omakseen ja asettuivat siihen. Herra soi heidän päästä rauhaan kaikkialla, aivan niin kuin hän valalla vannoen oli luvannut heidän isilleen. Yksikään heidän vihollisistaan ei kestänyt heidän edessään, vaan kaikki heidän vihollisensa Herra antoi heidän käsiinsä. Ei jäänyt täyttämättä mikään niistä kaikista lupauksista, jotka Herra oli antanut Israelin heimolle, vaan kaikki toteutui. Sitten Joosua kutsui ruubenilaiset, gaadilaiset ja toisen puolen Manassen sukukuntaa ja sanoi heille: "Te olette noudattaneet kaikkea, mitä Herran palvelija Mooses on käskenyt teidän noudattaa, ja olette kuulleet minua kaikessa, mitä minä olen käskenyt teidän tehdä. Te ette ole hylänneet veljiänne koko tämän pitkän ajan kuluessa aina tähän päivään asti, ja te olette noudattaneet, mitä Herra, teidän Jumalanne, on käskenyt noudattaa. Nyt Herra, Jumalanne, on suonut teidän veljienne päästä rauhaan, niin kuin hän heille puhui. Kääntykää siis takaisin ja menkää majoillenne, siihen perintömaahanne, jonka Herran palvelija Mooses antoi teille tuolta puolelta Jordanin. Noudattakaa vain tarkasti niitä käskyjä ja sitä lakia, jotka Herran palvelija Mooses on teille antanut, rakastakaa Herraa, teidän Jumalaanne, vaeltakaa aina hänen teitään, noudattakaa hänen käskyjään, riippukaa hänessä kiinni ja palvelkaa häntä kaikesta sydämestänne ja kaikesta sielustanne." Niin Joosua siunasi heidät ja päästi heidät menemään, ja he menivät teltoilleen. Toiselle puolelle Manassen sukukuntaa Mooses oli antanut maata Baasanista, ja toiselle puolelle Joosua oli antanut maata Jordanin länsipuolelta, heille samoin kuin heidän veljilleen. Kun Joosua päästi heidät menemään teltoilleen ja siunasi heidät, hän puhui heille sanoen: "Kun te palaatte teltoillenne, mukananne suuret rikkaudet ja suuri määrä karjaa, suuri määrä hopeaa, kultaa, vaskea, rautaa ja vaatteita, jakakaa veljienne kanssa vihollisiltanne saatu saalis." Niin ruubenilaiset, gaadilaiset ja toinen puoli Manassen sukukuntaa palasivat takaisin ja lähtivät pois israelilaisten luota Siilosta, joka on Kanaanin maassa, mennäkseen Gileadin maahan, perintömaahansa, johon he olivat asettuneet sen käskyn mukaan, jonka Herra oli Mooseksen kautta antanut. Kun ruubenilaiset, gaadilaiset ja toinen puoli Manassen sukukuntaa tulivat Jordanin kivikoille, jotka ovat Kanaanin maan puolella, he rakensivat sinne Jordanille alttarin, valtavan kokoisen alttarin. Israelilaiset kuulivat sanottavan: "Katso, ruubenilaiset, gaadilaiset ja toinen puoli Manassen sukukuntaa ovat rakentaneet alttarin, Kanaanin maan suuntaan, Jordanin kivikkojen luo, israelilaisten puolelle." Kun israelilaiset sen kuulivat, koko israelilaisten seurakunta kokoontui Siiloon lähteäkseen sotaan heitä vastaan. Israelilaiset lähettivät ruubenilaisten ja gaadilaisten luo ja Manassen sukukunnan toisen puolen luo Gileadin maahan pappi Piinehaan, Eleasarin pojan, ja hänen kanssaan kymmenen ruhtinasta, yhden ruhtinaan kustakin perhekunnasta, kaikista Israelin sukukunnista. Jokainen heistä oli perhekunnan päämies Israelin heimojen joukossa. He tulivat ruubenilaisten ja gaadilaisten luo ja Manassen sukukunnan toisen puolen luo Gileadin maahan, puhuivat heille ja sanoivat: "Näin sanoo koko Herran seurakunta: Kuinka te menettelette näin uskottomasti Israelin Jumalaa kohtaan, että nyt käännytte pois Herrasta rakentamalla itsellenne alttarin ja nyt kapinoitte Herraa vastaan? Eikö meille jo riitä Peorin vuoksi tehty rikos, josta emme ole päässeet puhdistumaan vielä tänäkään päivänä ja josta rangaistus kohtasi Herran seurakuntaa? Kuitenkin te nytkin käännytte pois Herrasta! Kun te tänä päivänä kapinoitte Herraa vastaan, niin hän huomenna vihastuu koko Israelin seurakuntaan. Mutta jos teidän perintömaanne on saastainen, niin tulkaa Herran perintömaahan, jossa on Herran asumus, ja asettukaa keskellemme. Älkää kapinoiko Herraa vastaan älkääkä kapinoiko meitä vastaan rakentamalla itsellenne alttaria, toista kuin Herran, Jumalamme, alttari. Eikö silloin, kun Aakan, Seran poika, oli ollut uskoton ja anastanut itselleen sitä, mikä oli vihitty tuhon omaksi, viha kohdannut koko Israelin seurakuntaa, vaikka hän olikin vain yksi mies? Eikö hänen täytynyt kuolla rikoksensa tähden?" Silloin ruubenilaiset, gaadilaiset ja toinen puoli Manassen sukukuntaa vastasivat ja puhuivat Israelin heimojen päämiehille: "Jumala, Jumala, Herra, Jumala, Jumala Herra, hän tietää sen, ja Israel myös tietäköön sen: jos olemme kapinamielessä tai uskottomuudesta Herraa kohtaan – älä meitä silloin tänä päivänä auta – rakentaneet alttarin kääntyäksemme pois Herrasta, uhrataksemme sen päällä polttouhria ja ruokauhria tai toimittaaksemme sen päällä rauhanuhreja, niin kostakoon Herra itse sen. Totisesti, me olemme tehneet sen vain huolestuneina yhdestä asiasta, siitä, että teidän lapsenne vastaisuudessa voivat sanoa meidän lapsillemme näin: 'Mitä teillä on tekemistä Herran, Israelin Jumalan, kanssa? Onhan Herra pannut Jordanin välirajaksi meille ja teille, te ruubenilaiset ja gaadilaiset. Teillä ei ole mitään osuutta Herraan.' Niin teidän lapsenne voivat saada aikaan, että meidän lapsemme lakkaavat pelkäämästä Herraa. Sen tähden me sanoimme: Tehkäämme itsellemme alttari, rakentakaamme se, ei polttouhria eikä teurasuhria varten, vaan olemaan meidän ja teidän sekä myös meidän jälkeläistemme välillä meidän jälkeemme todistajana siitä, että tahdomme toimittaa Herran palvelusta hänen edessään, polttouhreja, teurasuhreja ja rauhanuhreja, etteivät teidän lapsenne vastaisuudessa sanoisi meidän lapsillemme: 'Teillä ei ole mitään osuutta Herraan.' Me ajattelimme: Jos he vastaisuudessa sanovat näin meille ja meidän jälkeläisillemme, niin me voimme vastata: 'Katsokaa Herran alttarin kuvaa, jonka esi-isämme ovat tehneet, ei polttouhria eikä teurasuhria varten, vaan olemaan todistajana meidän välillämme ja teidän.' Pois se, että me kapinoisimme Herraa vastaan ja kääntyisimme tänä päivänä pois Herrasta rakentamalla alttarin polttouhria, ruokauhria ja teurasuhria varten, toisen kuin Herran, Jumalamme, alttarin, joka on hänen asumuksensa edessä!" Kun pappi Piinehas ja kansan ruhtinaat, Israelin heimojen päämiehet, jotka olivat hänen kanssaan, kuulivat, mitä ruubenilaiset, gaadilaiset ja manasselaiset puhuivat, se oli heille mieleen. Pappi Piinehas, Eleasarin poika, sanoi ruubenilaisille, gaadilaisille ja manasselaisille: "Nyt me tiedämme, että Herra on keskellämme, koska ette olekaan menetelleet uskottomasti Herraa kohtaan. Näin te pelastitte israelilaiset joutumasta Herran käsiin." Sen jälkeen pappi Piinehas, Eleasarin poika, ja ruhtinaat palasivat Gileadin maasta, ruubenilaisten ja gaadilaisten luota, takaisin Kanaanin maahan israelilaisten luo ja antoivat heille nämä tiedot. Ne olivat israelilaisille mieleen, ja israelilaiset ylistivät Jumalaa, eivätkä he enää ajatelleet lähteä sotaan heitä vastaan hävittämään sitä maata, jossa ruubenilaiset ja gaadilaiset asuivat. Ruubenilaiset ja gaadilaiset kutsuivat alttaria nimellä Ed, sillä se on [todistaja] meidän välillämme siitä, että Herra on Jumala. Pitkän ajan kuluttua, sitten kun Herra oli suonut Israelin päästä rauhaan kaikilta sen ympärillä asuvilta vihollisilta, ja kun Joosua oli käynyt vanhaksi ja iäkkääksi, Joosua kutsui koolle koko Israelin, sen vanhimmat, päämiehet, tuomarit ja päällysmiehet ja sanoi heille: "Minä olen käynyt vanhaksi ja iäkkääksi. Te olette itse nähneet kaiken, mitä Herra, Jumalanne, on tehnyt kaikille näille kansoille, jotka hän on karkottanut tieltänne, sillä Herra, teidän Jumalanne, on itse sotinut puolestanne. Katsokaa, minä olen arponut teille, teidän sukukunnillenne, perintöosaksi nämä kansat, jotka vielä ovat jäljellä, ja kaikki kansat, jotka minä hävitin Jordanista Suureen mereen asti, auringon laskuun päin. Herra, Jumalanne, työntää itse ne pois edestänne ja karkottaa ne tieltänne, niin että te otatte omaksenne heidän maansa, niin kuin Herra, teidän Jumalanne, on teille puhunut. Olkaa siis aivan lujat ja noudattakaa tarkasti kaikkea, mitä Mooseksen lain kirjaan on kirjoitettu, poikkeamatta siitä oikealle tai vasemmalle, niin ettette yhdy näihin teidän keskuuteenne jääneisiin kansoihin, ette mainitse heidän jumaliensa nimiä ettekä vanno niiden nimeen, ette palvele niitä ettekä kumarra niitä, vaan että riiputte kiinni Herrassa, Jumalassanne, niin kuin olette tehneet aina tähän päivään asti. Sen tähden Herra on karkottanut teidän tieltänne suuret ja mahtavat kansat, eikä ainoakaan ole kestänyt teidän edessänne aina tähän päivään asti. Yksi ainoa mies teistä ajoi pakoon tuhat, sillä Herra, Jumalanne, soti itse puolestanne, niin kuin hän on teille puhunut. Ottakaa siis henkenne tähden tarkka vaari siitä, että rakastatte Herraa, Jumalaanne. Sillä jos te käännytte hänestä pois ja liitytte näiden keskuuteenne jääneiden kansojen tähteisiin ja lankoudutte heidän kanssaan ja yhdytte heihin ja he teihin, niin tietäkää, ettei Herra, Jumalanne, enää karkota näitä kansoja tieltänne, vaan ne tulevat teille paulaksi ja ansaksi, kylkienne ruoskaksi ja okaiksi silmiinne, kunnes te häviätte tästä hyvästä maasta, jonka Herra, Jumalanne, on teille antanut. Katso, minä menen nyt kaiken maailman tietä. Koko sydämenne ja koko sielunne tietäköön, ettei ainoakaan kaikista niistä teitä koskevista lupauksista, jotka Herra, teidän Jumalanne, on antanut, ole jäänyt täyttämättä. Kaikki ovat toteutuneet teille, eikä ainoakaan niistä ole jäänyt täyttämättä. Niin kuin kaikki teitä koskevat lupaukset, jotka Herra, teidän Jumalanne, on antanut, ovat toteutuneet teille, niin Herra myös antaa kaikkien uhkauksiensa toteutua teille, kunnes hän on hävittänyt teidät tästä hyvästä maasta, jonka Herra, teidän Jumalanne, on teille antanut: jos te rikotte Herran, Jumalanne, liiton, jonka hän on teille säätänyt, ja menette ja palvelette muita jumalia ja niitä kumarratte, niin Herran viha syttyy teitä kohtaan, ja te häviätte pian siitä hyvästä maasta, jonka hän on teille antanut." Joosua kokosi kaikki Israelin sukukunnat Sikemiin ja kutsui Israelin vanhimmat, sen päämiehet, tuomarit ja päämiehet, ja he asettuivat Jumalan eteen. Joosua puhui koko kansalle: "Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Tuolla puolella Eufrat-virran asuivat muinoin teidän isänne, myös Terah, Aabrahamin ja Naahorin isä, ja he palvelivat muita jumalia. Mutta minä otin teidän isänne Aabrahamin tuolta puolelta virran ja kuljetin häntä kautta koko Kanaanin maan ja tein hänen jälkeläisensä lukuisiksi ja annoin hänelle Iisakin. Iisakille minä annoin Jaakobin ja Eesaun. Eesaulle minä annoin Seirin vuoriston omaksi, mutta Jaakob ja hänen poikansa menivät Egyptiin. Lähetin Mooseksen ja Aaronin ja rankaisin Egyptiä sillä, mitä siellä tein, ja sen jälkeen vein teidät sieltä pois. Kun vein isänne pois Egyptistä ja olitte saapuneet meren rannalle, egyptiläiset ajoivat isiänne takaa sotavaunuilla ja ratsumiehillä Kaislamereen saakka. He huusivat Herraa, ja hän pani pimeyden teidän ja egyptiläisten välille ja antoi meren tulla heidän ylitseen. Se peitti heidät. Omin silmin näitte, mitä tein egyptiläisille. Kun olitte asuneet kauan aikaa erämaassa, toin teidät amorilaisten maahan, jotka asuivat tuolla puolella Jordanin, ja he taistelivat teitä vastaan. Mutta annoin heidät käsiinne, ja otitte omaksenne heidän maansa, ja tuhosin heidät tieltänne. Silloin nousi Baalak, Sipporin poika, Mooabin kuningas ja taisteli Israelia vastaan. Hän lähetti kutsumaan Bileamin, Beorin pojan, että hän kiroaisi teidät. Mutta en tahtonut kuulla Bileamia, vaan hänen täytyi siunata teidät, ja pelastin teidät hänen käsistään. Kun te olitte menneet Jordanin yli ja tulleet Jerikoon, Jerikon miehet ja amorilaiset, perissiläiset, kanaanilaiset, heettiläiset, girgasilaiset, hivviläiset ja jebusilaiset taistelivat teitä vastaan, mutta annoin heidät teidän käsiinne. Lähetin herhiläisiä edellänne, ja ne karkottivat heidät tieltänne, ne kaksi amorilaisten kuningasta. Et tehnyt sitä miekallasi ja jousellasi. Annoin teille maan, josta et ollut vaivaa nähnyt, ja kaupunkeja, joita ette olleet rakentaneet, mutta joihin asetuitte. Te söitte viinitarhoista ja öljypuista, joita ette olleet istuttaneet. Pelätkää nyt Herraa, palvelkaa häntä nuhteettomasti ja uskollisesti ja poistakaa ne jumalat, joita isänne palvelivat tuolla puolen virran ja Egyptissä, ja palvelkaa Herraa. Mutta jos pidätte pahana palvella Herraa, niin valitkaa tänä päivänä, ketä tahdotte palvella, niitäkö jumalia, joita teidän isänne palvelivat virran tuolla puolen, vai amorilaisten jumalia, niiden, joiden maassa te asutte. Mutta minä ja minun perheeni, me palvelemme Herraa." Kansa vastasi ja sanoi: "Pois se, että me hylkäisimme Herran ja palvelisimme muita jumalia! Sillä Herra on meidän Jumalamme, hän, joka johdatti meidät ja isämme pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä, ja joka teki silmiemme edessä suuret tunnusteot ja aina varjeli meitä sillä tiellä, jota vaelsimme, ja kaikkien niiden kansojen keskellä, joiden kautta kuljimme. Herra karkotti tieltämme kaikki ne kansat, myös amorilaiset, jotka asuivat tässä maassa. Sen tähden me palvelemme Herraa, sillä hän on Jumalamme." Niin Joosua sanoi kansalle: "Te ette voi palvella Herraa, sillä hän on pyhä Jumala. Hän on kiivas Jumala, hän ei anna anteeksi teidän rikoksianne ja syntejänne. Jos te hylkäätte Herran ja palvelette vieraita jumalia, niin hän kääntyy pois ja antaa teille käydä pahoin ja tekee teistä lopun, sen sijaan että hän on ennen antanut teille käydä hyvin." Mutta kansa sanoi Joosualle: "Ei niin, vaan me palvelemme Herraa." Joosua sanoi kansalle: "Te olette itse todistajina itseänne vastaan, että olette valinneet itsellenne Herran palvellaksenne häntä." He vastasivat: "Olemme." Hän sanoi: "Poistakaa nyt vieraat jumalat, joita on keskuudessanne, ja taivuttakaa sydämenne Herran, Israelin Jumalan, puoleen." Kansa vastasi Joosualle: "Herraa, Jumalaamme, me palvelemme, ja hänen ääntään me kuulemme." Joosua teki sinä päivänä liiton kansan kanssa ja antoi heille Sikemissä käskyt ja oikeudet. Joosua kirjoitti nämä puheet Jumalan lain kirjaan, ja hän otti suuren kiven ja pystytti sen sinne, tammen alle, joka oli Herran pyhäkössä. Joosua sanoi kaikelle kansalle: "Katso, tämä kivi on oleva todistajana meitä vastaan, sillä se on kuullut kaikki Herran sanat, jotka hän on meille puhunut, ja se on oleva todistajana teitä vastaan, ettette kieltäisi Jumalaanne." Sitten Joosua päästi kansan menemään, kunkin perintöosalleen. Näiden tapausten jälkeen Herran palvelija Joosua, Nuunin poika, kuoli sadan kymmenen vuoden vanhana. He hautasivat hänet hänen perintöosansa alueelle, Timnat-Serahiin, joka on Efraimin vuoristossa, pohjoispuolelle Gaas-vuorta. Israel palveli Herraa Joosuan koko elinajan ja niiden vanhinten koko elinajan, jotka elivät vielä kauan Joosuan jälkeen ja tunsivat kaikki ne teot, jotka Herra oli Israelille tehnyt. Joosefin luut, jotka israelilaiset olivat tuoneet Egyptistä, he hautasivat Sikemiin, sille maapalstalle, jonka Jaakob oli ostanut Hamorin, Sikemin isän, pojilta sadalla kesitalla ja jonka joosefilaiset olivat saaneet perintöosakseen. Eleasar, Aaronin poika, kuoli, ja he hautasivat hänet Gibeaan, hänen poikansa Piinehaan kaupunkiin, joka oli annettu hänelle Efraimin vuoristosta. Joosuan kuoleman jälkeen israelilaiset kysyivät Herralta ja sanoivat: "Kenen meistä on lähdettävä ensiksi sotimaan kanaanilaisia vastaan?" Herra vastasi: "Juuda lähteköön. Katso, minä annan maan hänen käsiinsä." Juuda sanoi veljelleen Simeonille: "Lähde kanssani arpaosaani. Sotikaamme kanaanilaisia vastaan, niin minäkin tulen kanssasi sinun arpaosaasi." Simeon lähti hänen kanssaan. Juuda lähti. Herra antoi kanaanilaiset ja perissiläiset heidän käsiinsä. He voittivat heidät Besekissä – kymmenentuhatta miestä. He kohtasivat Adoni-Besekin Besekissä ja taistelivat häntä vastaan ja voittivat kanaanilaiset ja perissiläiset. Adoni-Besek pakeni, mutta he ajoivat häntä takaa ja ottivat hänet kiinni ja hakkasivat häneltä peukalot ja isotvarpaat. Silloin Adoni-Besek sanoi: "Seitsemänkymmentä kuningasta, joilta oli hakattu peukalot ja isotvarpaat, kokosi muruja pöytäni alta. Niin kuin minä olen tehnyt, niin on Jumala minulle maksanut." He veivät hänet Jerusalemiin, ja siellä hän kuoli. Juudan miehet ryhtyivät taisteluun Jerusalemia vastaan ja valloittivat sen ja surmasivat miekan terällä sen asukkaat ja pistivät kaupungin tuleen. Sen jälkeen Juudan miehet laskeutuivat sotimaan niitä kanaanilaisia vastaan, jotka asuivat Vuoristossa, Negevissä ja Alankomaassa. Juuda meni niitä kanaanilaisia vastaan, jotka asuivat Hebronissa – Hebronin nimi oli muinoin Kirjat-Arba – ja he voittivat Seesain, Ahimanin ja Talmain. Sieltä hän meni Debirin asukkaita vastaan – Debirin nimi oli muinoin Kirjat-Seefer – ja Kaaleb sanoi: "Joka voittaa ja valloittaa Kirjat-Seeferin, sille annan tyttäreni Aksan vaimoksi." Niin Otniel, Kenaan, Kaalebin nuoremman veljen, poika, valloitti sen, ja hän [Kaaleb] antoi hänelle tyttärensä Aksan vaimoksi. Kun Aksa tuli, hän yllytti miestään, että tämä pyytäisi hänen isältään peltomaata, ja Aksa pudottautui aasin selästä maahan. Silloin Kaaleb sanoi hänelle: "Mikä sinun on?" Niin hän vastasi hänelle: "Anna minulle siunaus, sillä sinä olet antanut minut kuivaan maahan. Anna siis minulle vesilähteitä." Silloin Kaaleb antoi hänelle Ylälähteet ja Alalähteet. Keeniläisen, Mooseksen apen, jälkeläiset olivat lähteneet Palmukaupungista Juudan jälkeläisten kanssa Juudan erämaahan, eteläpuolelle Aradia. He menivät ja asettuivat sikäläisen kansan sekaan. Mutta Juuda meni veljensä Simeonin kanssa, ja he voittivat kanaanilaiset, jotka asuivat Sefatissa, ja he vihkivät kaupungin tuhon omaksi ja kutsuivat sen Hormaksi. Juuda valloitti Gassan alueineen, Askelonin alueineen ja Ekronin alueineen. Herra oli Juudan kanssa, niin että hän sai haltuunsa vuoriston. Hän ei näet kyennyt karkottamaan niitä, jotka asuivat tasangolla, koska heillä oli raudoitettuja sotavaunuja. He antoivat Kaalebille Hebronin, niin kuin Mooses oli puhunut. Hän karkotti sieltä ne kolme anakilaista. Mutta benjaminilaiset eivät karkottaneet jebusilaisia, jotka asuivat Jerusalemissa, ja jebusilaiset jäivät asumaan benjaminilaisten keskuuteen Jerusalemiin aina tähän päivään asti. Myös Joosefin heimo lähti liikkeelle. Se lähti Beeteliin, ja Herra oli heidän kanssaan. Joosefin heimo lähetti vakoilijoita Beeteliin – kaupungin nimi oli muinoin Luus – ja vakoilijat näkivät miehen tulevan kaupungista ja sanoivat hänelle: "Näytä meille, mistä päästään kaupunkiin, niin teemme sinulle laupeuden." Hän näytti heille, mistä päästiin kaupunkiin, ja he surmasivat miekan terällä kaupungin asukkaat, mutta miehen ja koko hänen sukunsa he päästivät menemään. Mies meni heettiläisten maahan ja rakensi kaupungin ja antoi sille nimen Luus. Se nimi sillä on vielä tänäkin päivänä. Mutta Manasse ei saanut haltuunsa Beet-Seania ja sen tytärkaupunkeja, ei Taanakia ja sen tytärkaupunkeja, ei Doorin asukkaita ja sen tytärkaupunkeja, ei Jibleamin asukkaita ja sen tytärkaupunkeja eikä Megiddon asukkaita ja sen tytärkaupunkeja, vaan kanaanilaisten onnistui jäädä asumaan maahan. Kun Israel sitten voimistui, se saattoi kanaanilaiset työveron alaisiksi, mutta ei karkottanut heitä. Efraim ei karkottanut kanaanilaisia, jotka asuivat Geserissä. Niin kanaanilaiset jäivät asumaan sen keskuuteen Geseriin. Sebulon ei karkottanut Kidronin asukkaita eikä Nahalolin asukkaita. Kanaanilaiset jäivät asumaan sen keskuuteen, mutta joutuivat työveron alaisiksi. Asser ei karkottanut Akkon asukkaita eikä Siidonin asukkaita eikä myöskään Ahlabin, Aksibin, Helban, Afekin ja Rehobin asukkaita. Asserilaiset asuivat maan asukkaiden, kanaanilaisten, keskuudessa, koska eivät karkottaneet heitä. Naftali ei karkottanut Beet-Semeksen asukkaita eikä Beet-Anatin asukkaita ja asui maan asukkaiden, kanaanilaisten, keskuudessa. Mutta Beet-Semeksen ja Beet-Anatin asukkaat olivat heille työveron alaisia. Amorilaiset tunkivat daanilaiset vuoristoon, sillä he eivät sallineet heidän laskeutua tasangolle. Amorilaisten onnistui jäädä asumaan Har-Herekseen, Aijaloniin ja Saalbimiin, mutta Joosefin heimon käsi kävi heille raskaaksi, ja he olivat työveron alaisia. Amorilaisten alue ulottui Skorpionisolasta, Seelasta, ylöspäin. Herran Enkeli tuli Gilgalista ylös Bookimiin. Hän sanoi: "Johdatin teidät Egyptistä ja toin teidät maahan, jonka valalla vannoen olin luvannut isillenne, ja sanoin: 'Minä en riko liittoani teidän kanssanne ikinä. Te taas älkää tehkö liittoa tämän maan asukasten kanssa, vaan kukistakaa heidän alttarinsa.' Mutta te ette ole kuulleet minun ääntäni. Mitä olettekaan tehneet! Minäkin sanon nyt teille: Minä en karkota heitä tieltänne, vaan heistä tulee teille ahdistajia, ja heidän jumalansa tulevat teille ansaksi." Kun Herran Enkeli oli puhunut nämä sanat kaikille israelilaisille, kansa korotti äänensä ja itki. He antoivat paikalle nimen Bookim ja uhrasivat siinä Herralle. Kun Joosua oli päästänyt kansan menemään, israelilaiset olivat menneet kukin perintöosalleen ottaakseen maan omakseen. Kansa oli palvellut Herraa Joosuan koko elinajan ja niiden vanhinten koko elinajan, jotka elivät vielä kauan Joosuan jälkeen ja jotka olivat nähneet kaikki ne suuret teot, jotka Herra oli tehnyt Israelille. Mutta Herran palvelija Joosua, Nuunin poika, oli kuollut sadan kymmenen vuoden vanhana. He olivat haudanneet hänet hänen perintöosansa alueelle Timnat-Herekseen, Efraimin vuoristoon, Gaas-vuoren pohjoispuolelle. Kun koko sekin sukupolvi oli tullut kootuksi isiensä luo, heidän jälkeensä nousi toinen sukupolvi, joka ei tuntenut Herraa eikä niitä tekoja, jotka hän oli tehnyt Israelille. Israelilaiset tekivät sitä, mikä oli pahaa Herran silmissä, ja palvelivat baaleja ja hylkäsivät Herran, isiensä Jumalan, joka oli vienyt heidät pois Egyptin maasta. He lähtivät kulkemaan muiden jumalien perässä, niiden kansojen jumalien, jotka asuivat heidän ympärillään, kumarsivat niitä ja vihoittivat Herran. Mutta kun he hylkäsivät Herran ja palvelivat baalia ja astarteja, Herran viha syttyi Israelia kohtaan, ja hän antoi heidät ryöstäjien käsiin, jotka ryöstivät heitä, ja myi heidät heidän ympärillään asuvien vihollisten käsiin, niin etteivät he enää voineet kestää vihollistensa edessä. Mihin he lähtivätkin, Herran käsi oli heitä vastaan tuottaen onnettomuutta, niin kuin Herra oli puhunut ja niin kuin Herra oli heille vannonut. He joutuivat suureen ahdinkoon. Silloin Herra herätti tuomareita, jotka pelastivat heidät heidän ryöstäjiensä käsistä. Mutta he eivät totelleet tuomareitansakaan, vaan kulkivat haureudessa muiden jumalien jäljessä ja kumarsivat niitä. Pian he poikkesivat siltä tieltä, jota heidän isänsä Herran käskyjä totellen olivat kulkeneet eivätkä tehneet niin. Kun siis Herra herätti heille tuomareita, niin Herra oli tuomarin kanssa ja pelasti heidät heidän vihollistensa käsistä niin kauaksi aikaa, kuin tuomari eli. Sillä Herran tuli sääli, kun he voihkivat sortajiensa ja ahdistajiensa käsissä. Mutta kun tuomari kuoli, he vaelsivat jälleen kelvottomasti, vielä pahemmin kuin heidän isänsä, kulkien muiden jumalien perässä, palvellen ja kumartaen niitä. He eivät lakanneet teoistaan eivätkä paatuneesta vaelluksestaan. Herran viha syttyi Israelia kohtaan, ja hän sanoi: "Koska tämä kansa on rikkonut liittoni, jonka minä säädin heidän isilleen, eivätkä he ole kuulleet ääntäni, en minäkään enää karkota heidän tieltään ainoatakaan niistä kansoista, jotka Joosua kuollessaan jätti jäljelle. Minä tahdon näin heissä koetella Israelia, noudattavatko he Herran tietä ja vaeltavatko sitä, niin kuin heidän isänsä tekivät, vai eivät." Niin Herra jätti nämä kansat paikoilleen karkottamatta niitä heti. Hän ei ollut antanut niitä Joosuan käsiin. Nämä ovat ne kansat, jotka Herra jätti paikoilleen koetellakseen niillä Israelia, kaikkia niitä, jotka eivät olleet kokeneet mitään mistään Kanaanin sodista – hän jätti ne ainoastaan sitä varten, että israelilaisten sukupolvet saisivat kokea sotaa hänen opettaessaan heitä sotimaan, kuitenkin ainoastaan niitä, jotka eivät ennen olleet sotaa kokeneet – filistealaisten viisi ruhtinasta ja kaikki kanaanilaiset ja siidonilaiset ja hivviläiset, jotka asuivat Libanonin vuoristossa, Baal-Hermonin vuoresta siihen saakka, mistä mennään Hamatiin. Nämä jäivät, että hän niiden kautta koettelisi Israelia saadakseen tietää, tottelisivatko he Herran käskyjä, jotka hän oli antanut Mooseksen kautta heidän isilleen. Israelilaiset asuivat siis kanaanilaisten, heettiläisten, amorilaisten, perissiläisten, hivviläisten ja jebusilaisten keskellä, ja ottivat heidän tyttäriään vaimoikseen ja antoivat omia tyttäriään heidän pojilleen ja palvelivat heidän jumaliaan. Israelilaiset tekivät sitä, mikä oli pahaa Herran silmissä, ja unohtivat Herran, Jumalansa, ja palvelivat baaleja ja aseroja. Herran viha syttyi Israelia kohtaan, ja hän myi heidät Kuusan-Risataimin, Mesopotamian kuninkaan, käsiin. Israelilaiset palvelivat Kuusan-Risataimia kahdeksan vuotta. Mutta israelilaiset huusivat Herraa, ja Herra herätti israelilaisille vapauttajan, joka heidät vapautti, Otnielin, Kenaan, Kaalebin nuoremman veljen, pojan. Herran Henki tuli häneen, ja hän oli tuomarina Israelissa. Hän lähti sotaan, ja Herra antoi Kuusan-Risataimin, Aramin kuninkaan, hänen käsiinsä, ja Kuusan-Risataim sai tuntea hänen kätensä voiman. Maassa oli rauha neljäkymmentä vuotta. Sitten Otniel, Kenaan poika, kuoli. Mutta israelilaiset tekivät jälleen sitä, mikä oli pahaa Herran silmissä. Silloin Herra vahvisti Eglonin, Mooabin kuninkaan, Israelia väkevämmäksi, koska he tekivät sitä, mikä oli pahaa Herran silmissä. Tämä kokosi luokseen ammonilaiset ja amalekilaiset, lähti liikkeelle ja voitti Israelin, ja he valtasivat Palmukaupungin. Israelilaiset palvelivat Eglonia, mooabilaisten kuningasta, kahdeksantoista vuotta. Israelilaiset huusivat Herraa, ja Herra herätti heille vapauttajan, benjaminilaisen Eehudin, Geeran pojan, vasenkätisen miehen. Kun israelilaiset lähettivät hänet viemään veroa Eglonille, Mooabin kuninkaalle, niin Eehud teki itselleen kaksiteräisen miekan, jalan pituisen, ja sitoi sen takkinsa alle oikealle lanteelleen. Hän toi veron Eglonille, Mooabin kuninkaalle. Mutta Eglon oli hyvin lihava mies. Kun Eehud oli saanut tuoduksi veron, hän lähetti matkaan väen, joka oli kantanut verolahjoja. Mutta hän itse kääntyi takaisin Gilgalin luona olevilta jumalankuvilta ja käski sanoa: "Minulla on salaista asiaa sinulle, kuningas." Niin tämä sanoi: "Hiljaa!" Silloin kaikki, jotka seisoivat hänen luonaan, poistuivat hänen luotaan. Kun Eehud oli tullut hänen luokseen hänen istuessaan yksin viileässä yläsalissa, Eehud sanoi: "Minulla on sinulle sana Jumalalta." Silloin hän nousi istuimeltaan, mutta Eehud ojensi vasemman kätensä ja tempasi miekan oikealta lanteeltaan ja pisti sen hänen vatsaansa, niin että kahvakin meni sisään terän mukana ja terä upposi kokonaan ihraan, sillä hän ei vetänyt ulos miekkaa hänen vatsastaan. Sitten hän meni ulos laakealle katolle. Kun Eehud oli tullut pylväskäytävään, hän sulki yläsalin ovet jälkeensä ja lukitsi ne. Hänen mentyään tulivat kuninkaan palvelijat, ja kun he näkivät, että yläsalin ovet olivat lukitut, niin he ajattelivat: "Varmaankin hän on tarpeellaan viileässä kammiossa." Sitten he odottivat kyllästymiseen asti, mutta kun hän ei sittenkään avannut yläsalin ovia, he ottivat avaimen ja avasivat itse. Niin, katso, heidän herransa makasi kuolleena lattialla. Mutta Eehud oli paennut heidän vitkastellessaan. Hän oli jo päässyt jumalankuvien ohi ja pakeni Seiraan. Sinne tultuaan hän puhalsi torveen Efraimin vuoristossa. Silloin israelilaiset laskeutuivat hänen kanssaan vuoristosta, ja hän heidän etunenässään. Hän sanoi heille: "Seuratkaa minua, sillä Herra antaa vihollisenne, mooabilaiset, käsiinne." Silloin he laskeutuivat hänen jäljessään alas, valtasivat mooabilaisten tieltä Jordanin kahluupaikat eivätkä päästäneet ketään yli. He voittivat silloin Mooabin, lähes kymmenen tuhatta miestä, kaikki voimakkaita ja sotakuntoisia miehiä, eikä ainoakaan päässyt pakoon. Mooab nöyrtyi sinä päivänä Israelin käden alle. Maassa oli rauha kahdeksankymmentä vuotta. Hänen jälkeensä tuli Samgar, Anatin poika. Hän surmasi filistealaisia kuusisataa miestä häränpistimellä. Hänkin vapautti Israelin. Mutta Eehudin kuoltua israelilaiset tekivät jälleen sitä, mikä oli pahaa Herran silmissä. Herra myi heidät Jaabinin, Kanaanin kuninkaan, käsiin, joka hallitsi Haasorissa. Hänen sotapäällikkönsä oli Siisera, joka asui Haroset-Goojimissa. Israelilaiset huusivat Herraa, sillä Siiseralla oli yhdeksänsataa raudoitettua sotavaunua, ja hän sorti ankarasti israelilaisia kaksikymmentä vuotta. Debora, naisprofeetta, Lappidotin vaimo, oli siihen aikaan tuomarina Israelissa. Hänen oli tapana istua Debora-palmun alla, Raaman ja Beetelin välillä Efraimin vuoristossa, ja israelilaiset menivät hänen luokseen saamaan oikeutta. Hän lähetti kutsumaan Baarakin, Abinoamin pojan, Naftalin Kedeksestä, ja sanoi hänelle: "Näin käskee Herra, Israelin Jumala: Lähde ja mene Taaborin vuorelle ja ota mukaasi kymmenentuhatta miestä naftalilaisia ja sebulonilaisia. Minä tuon luoksesi Kiisonin purolle Siiseran, Jaabinin sotapäällikön, sotavaunuineen ja laumoineen ja annan hänet käsiisi." Niin Baarak sanoi hänelle: "Jos sinä lähdet kanssani, niin minäkin lähden, mutta jos et lähde kanssani, niin en minäkään lähde." Hän vastasi: "Lähden kanssasi, mutta kunnia siitä retkestä, jolle lähdet, ei tule sinulle, vaan Herra on myyvä Siiseran naisen käsiin." Debora nousi ja lähti Baarakin kanssa Kedekseen. Baarak kutsui Sebulonin ja Naftalin koolle Kedekseen. Kymmenentuhatta miestä seurasi häntä, ja Debora lähti hänen kanssaan. Mutta keeniläinen Heber oli eronnut keeniläisistä, Hoobabin, Mooseksen apen, jälkeläisistä. Hän oli telttaansa pystytellen tullut aina Saanaimin tammelle asti, joka on Kedeksen luona. Kun Siiseralle ilmoitettiin, että Baarak, Abinoamin poika, oli noussut Taaborin vuorelle, Siisera kutsui koolle kaikki sotavaununsa, yhdeksänsataa raudoitettua sotavaunua, ja kaiken väen, mikä hänellä oli, Haroset-Goojimista Kiisonin purolle. Debora sanoi Baarakille: "Nouse, sillä tämä on se päivä, jona Herra antaa Siiseran käsiisi. Onhan Herra lähtenyt edelläsi." Baarak laskeutui Taaborin vuorelta, ja häntä seurasi kymmenentuhatta miestä. Herra saattoi Baarakin miekan terän edessä sekasortoon Siiseran ja kaikki hänen sotavaununsa ja koko hänen joukkonsa. Siisera astui alas vaunuistaan ja pakeni jalkaisin. Mutta Baarak ajoi takaa sotavaunuja ja sotajoukkoa Haroset-Goojimiin saakka. Koko Siiseran joukko kaatui miekan terään. Ainoakaan ei pelastunut. Siisera oli paennut jalkaisin Jaaelin, keeniläisen Heberin vaimon, teltalle. Jaabinin, Haasorin kuninkaan, ja keeniläisen Heberin perheen välillä oli näet rauha. Jaael meni Siiseraa vastaan ja sanoi hänelle: "Poikkea, herrani, poikkea luokseni, älä pelkää." Hän poikkesi hänen luokseen telttaan, ja hän peitti hänet peitteellä. Hän sanoi hänelle: "Anna minulle vähän vettä juodakseni, sillä minun on jano." Niin hän avasi maitoleilin ja antoi hänen juoda ja peitti hänet. Hän sanoi hänelle: "Asetu teltan ovelle. Jos joku tulee ja kysyy sinulta ja sanoo: 'Onko täällä ketään?' vastaa: 'Ei ole.'" Mutta Jaael, Heberin vaimo, tempasi telttavaarnan, otti vasaran käteensä, hiipi hänen luokseen ja löi vaarnan hänen ohimoonsa, niin että se tunkeutui aina maahan asti. Hän oli näet väsymyksestä vaipunut sikeään uneen, ja hän kuoli. Katso, silloin Baarak tuli ajaen Siiseraa takaa. Jaael meni häntä vastaan ja sanoi hänelle: "Tule, näytän sinulle miehen, jota etsit." Hän tuli hänen luokseen, ja katso, Siisera makasi kuolleena, vaarna ohimossaan. Näin Jumala sinä päivänä nöyryytti Jaabinin, Kanaanin kuninkaan, israelilaisten edessä. Israelilaisten käsi painoi yhä raskaammin Jaabinia, Kanaanin kuningasta, kunnes he tuhosivat Jaabinin, Kanaanin kuninkaan. Sinä päivänä Debora ja Baarak, Abinoamin poika, lauloivat näin: "Johtajat johtivat Israelia, kansa oli altis. Kiittäkää Herraa. Kuulkaa, te kuninkaat, kuunnelkaa, te ruhtinaat. Herran kiitosta minä laulan. Minä veisaan Herran, Israelin Jumalan, ylistystä. Kun sinä, Herra, lähdit liikkeelle Seiristä, kun marssit Edomin maasta, maa järisi, ja taivaat vuotivat, pilvet vuotivat vettä. Vuoret järkkyivät Herran edessä, itse Siinai Herran, Israelin Jumalan, edessä. Samgarin, Anatin pojan, päivinä, Jaaelin päivinä tiet olivat tyhjät, matkamiehet kiertelivät syrjäisiä polkuja. Israel oli johtoa vailla, peräti vailla, kunnes sinä, Debora, nousit, sinä, Israelin äiti. He valitsivat uusia jumalia. Silloin oli sota porteilla asti, mutta ei näkynyt kilpeä, ei keihästä Israelin neljänkymmenen tuhannen joukossa. Sydämeni on kiintynyt Israelin johtomiehiin. Te kansan joukossa alttiit, kiittäkää Herraa. Te, jotka ratsastatte valkoisilla aasintammoilla, te, jotka istutte matoilla, ja te, jotka kuljette teillä, puhukaa. Laulu kuuluu juotto-ojilta, siellä ylistetään Herran vanhurskaita tekoja, hänen johdatuksensa vanhurskautta Israelissa. Silloin Herran kansa laskeutui porteille. Herää, herää, Debora! Herää, herää, laula laulu! Nouse, Baarak! Ota vankeja saaliiksesi, sinä Abinoamin poika! Silloin pakolaiset laskeutuivat näiden jalojen luo. Herran kansa, sankarien joukko, laskeutui luokseni. Efraimista tulivat ne, jotka saivat juurensa Amalekiin, he seurasivat joukkojesi mukana, Benjamin. Maakirista laskeutuivat johtomiehet, Sebulonista ne, jotka vetävät esiin kirjurin valtikan. Isaskarin ruhtinaat tulivat Deboran kanssa, ja niin kuin Baarak, niin Isaskar: hän kiiti tasangolle hänen jäljessään. Ruubenin suvuissa oli suuria neuvotteluja. Miksi jäit istumaan karjatarhojen välille, kuuntelemaan paimenpillin soittoa? Ruubenin suvuissa oli suuria neuvonpitoja. Gilead pysyi alallaan tuolla puolella Jordanin, ja Daan – miksi hän viipyi vierailla laivoilla? Asser jäi istumaan meren rannalle ja pysyi alallaan lahtiensa luona. Sebulon on kansa, joka antaa henkensä alttiiksi kuolemaan, samoin Naftali kedon kummuilla. Kuninkaat tulivat ja taistelivat. Silloin taistelivat Kanaanin kuninkaat Taanakissa, Megiddon vesien varsilla. Mutta hopeaa he eivät saaneet saaliikseen. Tähdet taivaalta kävivät sotaa. Radoiltaan ne sotivat Siiseraa vastaan. Kiisonin puro tempasi heidät mukaansa, taistelujen puro, Kiisonin puro. Astu esiin, sieluni, voimassa! Silloin hevoset tömistivät kavioillaan, kun he rynnistivät urhoollisia vastaan. Kirotkaa Meeros, sanoo Herran Enkeli, kiroamalla kirotkaa sen asukkaat, koska eivät tulleet Herran avuksi, Herran avuksi sankarien joukkoon. Siunattu olkoon vaimojen joukossa Jaael, keeniläisen Heberin vaimo, siunattu vaimojen joukossa, jotka teltoissa asuvat. Vettä toinen pyysi, maitoa hän antoi, toi juhlamaljassa kokkelipiimää. Hän ojensi kätensä ottamaan vaarnaa, oikean kätensä työvasaraa. Hän iski Siiseraa, löi murskaksi hänen päänsä, musersi ja lävisti hänen ohimonsa. Hänen jalkojensa juureen hän vaipui, kaatui, jäi siihen, hänen jalkojensa juureen hän vaipui, kaatui, ja jäi kuolleena makaamaan siihen, mihin vaipui. Siiseran äiti katselee ikkunasta ja huutaa ristikon läpi: 'Miksi hänen sotavaunujensa tulo viipyy? Miksi hänen valjakkonsa askeleet ovat niin hitaat?' Viisain hänen ruhtinattaristaan vastaa hänelle, ja hän kertaa itselleen hänen sanansa: 'Varmaankin he ovat saaneet saalista ja jakavat sitä: tytön, kaksikin mieheen, kirjavaa kangasta saaliiksi Siiseralle, kirjavaa kangasta, kirjailtua vaatetta saaliiksi, kaksi kirjailtua, kirjavaa huivia saatujen saalisten kaulaan.' Niin häviävät kaikki vihollisesi, Herra. Mutta ne, jotka häntä rakastavat, ovat kuin aurinko, kun se nousee voimassaan." Maassa oli rauha neljäkymmentä vuotta. Mutta israelilaiset tekivät sitä, mikä oli pahaa Herran silmissä, ja Herra antoi heidät Midianin käsiin seitsemäksi vuodeksi. Silloin Israel sai tuntea Midianin käden voiman, ja israelilaiset tekivät suojakseen midianilaisia vastaan ne onkalot, joita on vuorissa, ja luolat ja vuorilinnat. Joka kerta kun israelilaiset olivat kylväneet, tulivat midianilaiset, amalekilaiset ja Idän miehet ja hyökkäsivät heidän kimppuunsa. He leiriytyivät heitä vastaan ja hävittivät maan sadon aina Gassaa myöten eivätkä jättäneet mitään elintarpeita Israeliin, eivät myöskään lampaita, nautakarjaa eivätkä aaseja. Sillä he lähtivät liikkeelle laumoineen ja telttoineen, he tulivat monilukuisina kuin heinäsirkat, heitä ja heidän kameleitaan oli lukematon määrä, ja he tulivat maahan hävittämään sitä. Niin Israel joutui suureen kurjuuteen midianilaisten tähden, ja israelilaiset huusivat avuksi Herraa. Kun israelilaiset huusivat Herraa Midianin tähden, Herra lähetti israelilaisten luo profeetan, joka sanoi heille: "Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Minä johdatin teidät Egyptistä ja vein teidät pois orjuuden pesästä. Pelastin teidät egyptiläisten käsistä ja kaikkien sortajienne käsistä. Karkotin heidät teidän tieltänne ja annoin teille heidän maansa. Sanoin teille: Minä olen Herra, teidän Jumalanne, älkää pelätkö amorilaisten jumalia, joiden maassa asutte. Mutta ette kuulleet ääntäni." Herran Enkeli tuli ja istui Ofran tammen alle, joka oli abieserilaisen Jooaan oma, juuri kun tämän poika Gideon oli puimassa vehnää viinikuurnassa korjatakseen ne talteen midianilaisilta. Herran Enkeli ilmestyi hänelle ja sanoi hänelle: "Herra olkoon kanssasi, sinä väkevä sankari!" Gideon vastasi hänelle: "Oi, Herrani, jos Herra on kanssamme, miksi sitten kaikki tämä on kohdannut meitä? Missä ovat kaikki hänen ihmetekonsa, joista isämme ovat meille kertoneet sanoen: 'Herra on johdattanut meidät tänne Egyptistä'? Mutta nyt Herra on hylännyt meidät ja antanut meidät Midianin kouriin." Silloin Herra kääntyi häneen ja sanoi: "Mene tässä voimassasi ja vapauta Israel Midianin kourista. Enkö ole sinua lähettänyt?" Hän vastasi hänelle: "Oi, Herrani, millä minä vapautan Israelin? Sukunihan on heikoin Manassessa, ja minä olen kaikkein vähäpätöisin isäni perheessä." Herra sanoi hänelle: "Olen kanssasi, ja [sinä] voitat midianilaiset kuin yhden miehen." Mutta hän sanoi hänelle: "Jos olen saanut armon silmiesi edessä, osoita minulle tunnusteolla, että sinä itse puhut kanssani. Älä poistu täältä, ennen kuin tulen takaisin luoksesi ja tuon uhrilahjani ja panen sen eteesi." Hän sanoi: "Minä jään, kunnes tulet takaisin." Gideon meni ja valmisti kilin, ja eefa-mitan jauhoja happamattomiksi leiviksi, pani lihan koriin ja liemen pataan ja vei ne hänen luokseen tammen alle ja pani ne tarjolle. Mutta Jumalan Enkeli sanoi hänelle: "Ota liha ja happamattomat leivät ja pane ne tälle kalliolle ja vuodata liemi." Hän teki niin. Herran Enkeli ojensi sauvan, joka hänellä oli kädessään, ja kosketti sen kärjellä lihaa ja happamattomia leipiä. Kalliosta nousi tuli, ja se kulutti lihan ja happamattomat leivät. Sitten Herran Enkeli meni pois hänen silmistään. Kun Gideon näki, että se oli ollut Herran Enkeli, Gideon sanoi: "Voi minua, Herra, Herra, kun olen nähnyt Herran Enkelin kasvoista kasvoihin!" Mutta Herra sanoi hänelle: "Rauha sinulle! Älä pelkää, sinä et kuole." Silloin Gideon rakensi siihen Herralle alttarin ja pani sen nimeksi: "Herra on rauha." Se on vielä tänäkin päivänä abieserilaisten Ofrassa. Sinä yönä Herra sanoi hänelle: "Ota härkä, joka on isälläsi, ja toinen seitsenvuotias härkä ja hajota Baalin alttari, joka isälläsi on, ja hakkaa maahan aserapaalu, joka on sen vieressä. Rakenna sitten ladotuista kivistä alttari Herralle, Jumalallesi, tämän vuorenkukkulan laelle. Ota sitten toinen härkä ja uhraa se polttouhriksi polttopuiden päällä, jotka saat hakkaamastasi aserapaalusta." Gideon otti palvelijoitaan kymmenen miestä ja teki, niin kuin Herra oli hänelle puhunut. Mutta kun hän isänsä perhettä ja kaupungin miehiä peläten ei uskaltanut tehdä sitä päivällä, hän teki sen yöllä. Kun kaupungin miehet varhain seuraavana aamuna nousivat, katso, Baalin alttari oli kukistettu ja aserapaalu oli sen vierestä hakattu maahan, ja toinen härkä oli uhrattu polttouhriksi vastarakennetulla alttarilla. He sanoivat toinen toiselleen: "Kuka tämän on tehnyt?" Kun he tutkivat ja tiedustelivat, sanottiin: "Gideon, Jooaan poika, on sen tehnyt." Silloin kaupungin miehet sanoivat Jooaalle: "Tuo tänne poikasi, hänen täytyy kuolla, sillä hän on tuhonnut Baalin alttarin ja hakannut maahan aserapaalun sen vierestä." Mutta Jooas vastasi kaikille, jotka seisoivat hänen ympärillään: "Tekö ajatte Baalin asiaa, tekö autatte häntä? Se, joka ajaa hänen asiaansa, rangaistakoon kuolemalla ennen huomisaamua. Jos hän on jumala, ajakoon itse asiansa, koska kukistettu alttari oli hänen." Sinä päivänä Gideon sai nimekseen Jerubbaal, sillä sanottiin: "Baal ajakoon itse asiansa häntä vastaan, koska hän on kukistanut hänen alttarinsa." Kaikki midianilaiset, amalekilaiset ja Idän miehet olivat kokoontuneet yhteen, tulleet virran yli ja leiriytyneet Jisreelin tasangolle. Herran Henki täytti Gideonin. Hän puhalsi torveen, ja abieserilaiset kutsuttiin koolle seuraamaan häntä. Hän lähetti sanansaattajia koko Manasseen, niin että heidätkin kutsuttiin koolle seuraamaan häntä. Samoin hän lähetti sanansaattajat Asseriin, Sebuloniin ja Naftaliin, ja nämä lähtivät vihollisia vastaan. Silloin Gideon sanoi Jumalalle: "Jos sinä aiot vapauttaa Israelin kädelläni, niin kuin olet puhunut, katso, minä panen nämä kerityt villat puimatantereelle: jos kastetta tulee ainoastaan villoihin ja kaikki maa muuten jää kuivaksi, tiedän, että sinä vapautat kädelläni Israelin, niin kuin olet puhunut." Tapahtui niin. Sillä kun hän varhain seuraavana päivänä nousi ja puristi villoja, pusersi hän kastetta villoista koko vesimaljan täyteen. Gideon sanoi Jumalalle: "Älköön vihasi syttykö minua kohtaan, jos minä vielä kerran puhun. Anna minun tehdä vielä yksi koe villoilla. Anna ainoastaan villojen jäädä kuiviksi ja kastetta tulla kaikkialle muualle maahan." Jumala teki niin sinä yönä. Ainoastaan villat jäivät kuiviksi, ja kastetta tuli kaikkialle muualle maahan. Varhain seuraavana aamuna Jerubbaal, se on Gideon, sekä kaikki väki, joka oli hänen kanssaan, leiriytyi Harodin lähteelle. Midianilaisten leiri taas oli siitä, Mooren kukkulasta, pohjoiseen tasangolla. Herra sanoi Gideonille: "Sinulla on kanssasi liian paljon väkeä antaakseni Midianin heidän käsiinsä. Muuten Israel voisi kerskua minua vastaan ja sanoa: 'Oma käteni vapautti minut.' Julista siis kansan kuullen näin: 'Se, joka pelkää ja on arka, palatkoon takaisin ja väistyköön Gileadin vuorilta.'" Niin kansasta palasi takaisin kaksikymmentäkaksi tuhatta, ja kymmenentuhatta jäi. Herra sanoi Gideonille: "Vielä on väkeä liian paljon. Vie heidät alas veden ääreen, niin minä tutkin heidät siellä sinulle. Se, josta minä sinulle sanon: 'Tämä lähteköön kanssasi', se lähteköön kanssasi. Mutta kukaan, josta minä sinulle sanon: 'Tämä älköön lähtekö kanssasi', älköön lähtekö." Hän vei väen alas veden ääreen. Herra sanoi Gideonille: "Aseta erikseen jokainen, joka latkii vettä kielellään, niin kuin koira latkii, ja samoin jokainen, joka laskeutuu polvilleen juomaan." Niiden luku, jotka latkivat kädestä suuhunsa, oli kolmesataa miestä. Kaikki muu väki oli laskeutunut polvilleen juomaan vettä. Herra sanoi Gideonille: "Niillä kolmellasadalla miehellä, jotka latkivat, vapautan teidät ja annan Midianin käsiisi. Kaikki muu väki menköön kukin kotiinsa." Sitten väki otti mukaansa eväät ja torvensa, ja hän päästi kaikki Israelin miehet menemään kunkin majalleen pitäen ainoastaan ne kolmesataa miestä. Midianilaisten leiri oli hänen alapuolellaan tasangolla. Sinä yönä Herra sanoi hänelle: "Nouse ja käy leirin kimppuun, sillä minä annan sen sinun käsiisi. Mutta jos sinä pelkäät käydä sen kimppuun, mene palvelijasi Puuran kanssa alas leiriin ja kuuntele, mitä siellä puhutaan. Sitten saat rohkeutta käydä leirin kimppuun." Hän meni palvelijansa Puuran kanssa alas aina leirin etuvartijoiden luo. Midianilaisia, amalekilaisia ja kaikkia Idän miehiä oli asettunut tasangolle paljon kuin heinäsirkkoja, eikä heidän kameleillaan ollut määrää, niitä oli niin paljon kuin hiekkaa meren rannalla. Kun Gideon tuli, muuan mies kertoi untaan toiselle. Hän sanoi: "Minä näin unta ja katso, ohraleipäkakku tuli pyörien midianilaisten leiriin. Se tuli teltalle saakka, iski siihen niin, että se kaatui, ja käänsi sen ylösalaisin, ja teltta jäi kumoon." Toinen vastasi ja sanoi: "Se ei ole mikään muu kuin israelilaisen Gideonin, Jooaan pojan, miekka. Jumala antaa hänen käsiinsä Midianin ja koko leirin." Kun Gideon oli kuullut kertomuksen unesta ja sen selityksen, hän rukoili kumartaen, palasi sitten takaisin Israelin leiriin ja sanoi: "Nouskaa, sillä Herra antaa midianilaisten leirin käsiinne." Hän jakoi ne kolmesataa miestä kolmeen joukkoon ja antoi heille kullekin käteen torven ja tyhjän saviruukun tulisoihdun ollessa ruukussa. Hän sanoi heille: "Ottakaa minusta mallia ja tehkää kuten minä. Katso, kun minä olen tullut leirin laitaan, tehkää, kuten minä teen. Kun minä ja kaikki, jotka ovat kanssani, puhallamme torviin, niin puhaltakaa tekin torviin kaikkialla leirin ympärillä ja huutakaa: 'Herran ja Gideonin puolesta!'" Niin Gideon ja ne sata miestä, jotka olivat hänen kanssaan, tulivat leirin laitaan keskimmäisen yövartion alussa. Vartijat olivat juuri asetetut paikoilleen. He puhalsivat torviin ja särkivät saviruukut, jotka heillä oli käsissään. Ne kolme joukkoa puhalsivat torviin, murskasivat saviruukut, tempasivat vasempaan käteensä tulisoihdut ja oikeaan torvet, puhalsivat niihin ja huusivat: "Herran ja Gideonin miekka!" He seisoivat kukin paikallaan leirin ympärillä. Mutta leirissä kaikki juoksivat sekaisin, huusivat ja pakenivat. Kun he puhalsivat noihin kolmeensataan torveen, Herra käänsi toisen miekan toista vastaan koko leirissä, ja leiri pakeni Beet-Sittaan asti Sereraan päin, Tabbatin luona olevan Aabel-Meholan rantaan asti. Sitten Israelin miehet kutsuttiin koolle Naftalista, Asserista ja koko Manassesta, ja he ajoivat midianilaisia takaa. Gideon oli lähettänyt sanansaattajia koko Efraimin vuoristoon sanomaan: "Tulkaa alas midianilaisia vastaan ja vallatkaa heidän tieltään vedet aina Beet-Baaraan asti sekä Jordan." Kaikki Efraimin miehet kutsuttiin koolle, ja he valtasivat vedet aina Beet-Baaraan asti sekä Jordanin. He ottivat vangiksi kaksi midianilaisten ruhtinasta, Oorebin ja Seebin. Oorebin he surmasivat Oorebin kalliolla, ja Seebin he surmasivat Seebin viinikuurnan luona, ja he ajoivat midianilaisia takaa. Oorebin ja Seebin päät he toivat Gideonille tuolta puolelta Jordanin. Efraimin miehet sanoivat hänelle: "Miksi teit meille sen, ettet kutsunut meitä, kun lähdit taistelemaan midianilaisia vastaan?" He riitelivät kovasti häntä vastaan. Niin hän sanoi heille: "Mitä olen nyt tehnyt teihin verraten? Eikö Efraimin jälkikorjuu ole parempi kuin Abieserin viininkorjuu? Teidän käsiinnehän Jumala antoi midianilaisten ruhtinaat Oorebin ja Seebin. Mitä minä olen voinut tehdä teihin verraten?" Kun hän näin puhui, asettui heidän suuttumuksensa häneen. Kun Gideon tuli Jordanille, hän meni sen yli, hän ja ne kolmesataa miestä, jotka olivat hänen kanssaan. He olivat uuvuksissa takaa-ajosta. Hän sanoi Sukkotin miehille: "Antakaa joitakin leipäkakkuja väelle, joka seuraa minua, sillä he ovat uuvuksissa. Minä olen ajamassa takaa midianilaisten kuninkaita Sebahia ja Salmunnaa." Mutta Sukkotin päämiehet sanoivat: "Onko sinulla sitten jo Sebahin ja Salmunnan nyrkki kädessäsi, että antaisimme leipää sotajoukollesi?" Gideon vastasi: "Hyvä! Kun Herra antaa Sebahin ja Salmunnan käsiini, puin lihanne rikki erämaan orjantappuroilla ja orjanruoskilla." Sitten hän kulki sieltä ylös Penueliin ja puhui heille samalla tavalla. Myös Penuelin miehet vastasivat hänelle samoin, kuin Sukkotin miehet olivat vastanneet. Hän sanoi myös Penuelin miehille: "Kunhan palaan voittajana, kukistan tämän tornin." Sebah ja Salmunna olivat Karkorissa ja heidän joukkonsa heidän kanssaan, noin viisitoista tuhatta miestä, kaikki, mitä oli jäljellä Idän miesten koko joukosta. Kaatuneita oli sata kaksikymmentä tuhatta miekkamiestä. Gideon kulki teltoissa eläjien tietä Noobahin ja Jogbehan itäpuolitse ja voitti joukon, kun se oli huolettomana leirissään. Sebah ja Salmunna pakenivat, mutta hän ajoi heitä takaa. Hän otti molemmat midianilaisten kuninkaat, Sebahin ja Salmunnan, vangiksi saatettuaan koko leirin pakokauhun valtaan. Gideon, Jooaan poika, palasi taistelusta Hereksen solalta. Hän otti kiinni erään nuorukaisen, joka oli Sukkotin miehiä, ja kyseli häneltä, ja tämä kirjoitti hänelle Sukkotin päämiehet ja vanhimmat, seitsemänkymmentä seitsemän miestä. Kun hän sitten tuli Sukkotin miesten luo, hän sanoi: "Tässä ovat nyt Sebah ja Salmunna, joilla te pilkkasitte minua sanoen: 'Onko sinulla sitten jo Sebahin ja Salmunnan nyrkki kädessäsi, että antaisimme leipää uupuneille miehillesi?'" Hän otti kiinni kaupungin vanhimmat, otti sitten erämaan orjantappuroita ja orjanruoskia ja antoi Sukkotin miesten maistaa niitä. Hän kukisti Penuelin tornin ja surmasi kaupungin miehet. Sitten hän sanoi Sebahille ja Salmunnalle: "Minkä näköisiä ne miehet olivat, jotka tapoitte Taaborilla?" He vastasivat: "Ne olivat niin kuin sinä. Jokainen oli varreltaan kuin kuninkaan poika." Hän sanoi: "He olivat veljiäni, äitini poikia. Niin totta kuin Herra elää: jos te olisitte jättäneet heidät henkiin, en surmaisi teitä." Sitten hän sanoi Jeterille, esikoiselleen: "Nouse ja surmaa heidät." Mutta nuorukainen ei paljastanut miekkaansa, sillä hän pelkäsi, koska oli vielä nuori. Silloin sanoivat Sebah ja Salmunna: "Nouse sinä ja pistä meidät kuoliaaksi, sillä miehellä on miehen voima." Gideon nousi ja surmasi Sebahin ja Salmunnan. Hän otti heidän kameliensa kaulasta puolikuukorut. Niin Israelin miehet sanoivat Gideonille: "Hallitse sinä meitä, sekä sinä itse että poikasi ja poikasi poika. Olethan vapauttanut meidät Midianin käsistä." Mutta Gideon vastasi heille: "En minä hallitse teitä, eikä poikani ole hallitseva teitä. Herra on teitä hallitseva." Gideon sanoi heille: "Yhtä pyydän teiltä: antakoon kukin minulle heiltä saaliiksi saamansa nenärenkaan." Heikäläisillä näet on kultaiset nenärenkaat, koska ovat ismaelilaisia. He vastasivat: "Annamme mielellämme." He levittivät viitan ja heittivät siihen kukin saaliiksi saamansa nenärenkaan. Hänen pyytämänsä kultaiset nenärenkaat painoivat tuhat seitsemänsataa kultasekeliä lukuun ottamatta niitä puolikuukoruja, korvarenkaita ja purppuravaatteita, joita midianilaisten kuninkaat olivat kantaneet, ja heidän kameliensa kaulaketjuja. Gideon valmisti niistä kasukan, jonka hän sijoitti kaupunkiinsa Ofraan, ja koko Israel kulki haureudessa siellä sen jäljessä. Se tuli ansaksi Gideonille ja hänen perheelleen. Niin täytyi Midianin nöyrtyä israelilaisten edessä, eikä se enää nostanut päätään. Maassa oli rauha neljäkymmentä vuotta, niin kauan kuin Gideon eli. Jerubbaal, Jooaan poika, meni ja jäi asumaan taloonsa. Gideonilla oli seitsemänkymmentä poikaa, jotka olivat lähteneet hänen kupeistaan, sillä hänellä oli monta vaimoa. Myös hänen sivuvaimonsa, joka hänellä oli Sikemissä, synnytti hänelle pojan, ja hän antoi tälle nimen Abimelek. Gideon, Jooaan poika, kuoli päästyään korkeaan ikään, ja hänet haudattiin isänsä Jooaan hautaan abieserilaisten Ofraan. Mutta kun Gideon oli kuollut, israelilaiset lähtivät haureudessa kulkemaan baalien jäljessä ja ottivat Baal-Beritin jumalakseen. Eivätkä israelilaiset enää muistaneet Herraa, Jumalaansa, joka oli pelastanut heidät kaikkien heidän vihollistensa käsistä, jotka asuivat heidän ympärillään. He eivät myöskään tehneet Jerubbaalin, Gideonin, perheelle laupeutta kaiken sen hyvän tähden, mitä hän oli tehnyt Israelille. Abimelek, Jerubbaalin poika, meni Sikemiin äitinsä veljien luo ja puhui heille sekä kaikille, jotka olivat sukua hänen äitinsä isän perheelle, ja sanoi: "Puhukaa kaikkien Sikemin miesten kuullen: Kumpi teille on parempi, sekö, että teitä hallitsee seitsemänkymmentä miestä, kaikki Jerubbaalin pojat, vai että teitä hallitsee yksi mies? Muistakaa, että minä olen luutanne ja lihaanne." Hänen äitinsä veljet puhuivat hänen puolestaan kaikkien Sikemin miesten kuullen kaiken tämän. Heidän sydämensä taipui Abimelekin puolelle, sillä he sanoivat: "Hän on veljemme." He antoivat hänelle seitsemänkymmentä hopeasekeliä Baal-Beritin temppelistä. Niillä Abimelek palkkasi tyhjäntoimittajia ja huikentelijoita, ja ne seurasivat häntä. Sitten hän lähti isänsä taloon Ofraan ja surmasi veljensä, Jerubbaalin pojat, seitsemänkymmentä miestä, saman kiven päällä. Mutta Jootam, Jerubbaalin nuorin poika, jäi henkiin, sillä hän oli mennyt piiloon. Sen jälkeen kaikki Sikemin miehet ja koko Millon väki kokoontuivat, menivät ja tekivät Abimelekin kuninkaaksi Muistomerkkitammen luona, joka on Sikemissä. Kun se kerrottiin Jootamille, hän meni, asettui seisomaan Garissimin vuoren laelle ja korotti äänensä, huusi ja sanoi heille: "Kuulkaa minua, te Sikemin miehet, että Jumalakin kuulisi teitä. Puut lähtivät voitelemaan itselleen kuningasta. He sanoivat öljypuulle: 'Ole sinä kuninkaamme.' Mutta öljypuu vastasi heille: 'Jättäisinkö lihavuuteni, josta jumalat ja ihmiset minua ylistävät, mennäkseni huojumaan ylempänä muita puita!' Puut sanoivat viikunapuulle: 'Tule sinä ja ole kuninkaamme.' Mutta viikunapuu vastasi heille: 'Jättäisinkö makeuteni ja hyvät hedelmäni mennäkseni huojumaan ylempänä muita puita!' Puut sanoivat viinipuulle: 'Tule sinä ja ole kuninkaamme.' Mutta viinipuu vastasi heille: 'Jättäisinkö rypälemehuni, joka saa jumalat ja ihmiset iloisiksi, mennäkseni huojumaan ylempänä muita puita!' Kaikki puut sanoivat orjantappuralle: 'Tule sinä ja ole kuninkaamme.' Orjantappura vastasi puille: 'Jos todella aiotte voidella minut kuninkaaksenne, tulkaa ja etsikää suojaa varjossani, mutta ellette, lähtee tuli orjantappurasta ja kuluttaa Libanonin setrit.' Jos te nyt olette menetelleet uskollisesti ja rehellisesti tehdessänne Abimelekin kuninkaaksi ja jos olette kohdelleet hyvin Jerubbaalia ja hänen perhettään ja jos olette palkinneet häntä siitä, mitä hyvää hänen kätensä ovat tehneet – sillä sotihan isäni teidän puolestanne ja pani alttiiksi henkensä ja pelasti teidät Midianin käsistä, mutta te olette tänä päivänä nousseet isäni perhettä vastaan ja surmanneet hänen poikansa, seitsemänkymmentä miestä, saman kiven päällä ja tehneet Abimelekin, hänen orjattarensa pojan, Sikemin miesten kuninkaaksi, koska hän on teidän veljenne – jos te siis olette tänä päivänä menetelleet uskollisesti ja rehellisesti Jerubbaalia ja hänen perhettään kohtaan, olkoon teillä iloa Abimelekista ja olkoon hänelläkin iloa teistä, mutta ellette ole, lähteköön tuli Abimelekista ja kuluttakoon Sikemin miehet sekä Millon väen. Samoin lähteköön tuli Sikemin miehistä ja Millon väestä ja kuluttakoon Abimelekin." Jootam lähti pakoon ja pääsi pakenemaan Beeriin. Hän asettui sinne suojaan veljeltään Abimelekilta. Kun Abimelek oli hallinnut Israelia kolme vuotta, Jumala lähetti pahan hengen Abimelekin ja Sikemin miesten väliin, niin että Sikemin miehet luopuivat Abimelekista, jotta Jerubbaalin seitsemällekymmenelle pojalle tehty väkivalta tulisi kostetuksi ja heidän verensä tulisi Abimelekin, heidän veljensä, päälle, joka oli heidät surmannut, ja Sikemin miesten päälle, jotka olivat auttaneet häntä surmaamaan veljensä. Sikemin miehet asettivat vuorten kukkuloille väijyjiä, ja nämä ryöstivät jokaisen, joka kulki sitä tietä heidän ohitseen. Se kerrottiin Abimelekille. Mutta Gaal, Ebedin poika, tuli veljineen, ja he poikkesivat Sikemiin, ja Sikemin miehet luottivat häneen. He menivät kedolle ja korjasivat sadon viinitarhoistaan, polkivat rypäleet ja pitivät ilojuhlan. He menivät jumalansa huoneeseen ja söivät, joivat ja kirosivat Abimelekia. Gaal, Ebedin poika, sanoi: "Mikä on Abimelek, ja mikä on Sikem, että me häntä palvelisimme? Eikö hän ole Jerubbaalin poika, eikö Sebul ole hänen käskynhaltijansa? Palvelkaa Hamorin, Sikemin isän, miehiä. Miksi me palvelisimme häntä? Olisipa minulla tuo kansa vallassani, minä toimittaisin pois Abimelekin. Mutta Abimelekista hän sanoi: 'Lisää sotajoukkoasi ja tule!'" Mutta kun Sebul, kaupungin päällikkö, kuuli Gaalin, Ebedin pojan, sanat, syttyi hänen vihansa. Hän lähetti salaa sanansaattajia Abimelekin luo sanomaan: "Katso, Gaal, Ebedin poika, ja hänen veljensä ovat tulleet Sikemiin, ja nyt he yllyttävät kaupunkia sinua vastaan. Nouse siis yöllä, sinä ja väki, joka on kanssasi, ja asetu kedolle väijyksiin. Karkaa aamulla varhain, auringon noustessa, kaupungin kimppuun. Kun hän ja väki, joka on hänen kanssaan, lähtee silloin sinua vastaan, tee hänelle, minkä voit." Silloin Abimelek ja kaikki väki, joka oli hänen kanssaan, lähti liikkeelle yöllä, ja he asettuivat väijyksiin Sikemiä vastaan neljässä joukossa. Gaal, Ebedin poika, tuli ulos ja asettui kaupungin portin ovelle. Silloin Abimelek ja väki, joka oli hänen kanssaan, nousi väijyksistä. Kun Gaal näki väen, hän sanoi Sebulille: "Katso, väkeä tulee alas vuorten kukkuloilta." Mutta Sebul vastasi hänelle: "Vuorten varjot näyttävät sinusta miehiltä." Gaal puhui taas ja sanoi: "Katso, väkeä tulee alas Maan navalta, ja toinen joukko tulee Tietäjätammelta päin." Sebul sanoi hänelle: "Missä on nyt sinun suuri suusi, kun sanoit: 'Mikä on Abimelek, että häntä palvelisimme?' Siinä on nyt se väki, jota halveksit. Mene nyt ja taistele heitä vastaan." Gaal lähti Sikemin miesten etunenässä ja taisteli Abimelekia vastaan. Mutta Abimelek ajoi hänet pakoon, ja hän pääsi pakenemaan häntä. Heitä kaatui paljon, aina portin ovelle asti. Abimelek jäi Arumaan, mutta Sebul karkotti Gaalin ja hänen veljensä pois Sikemistä. Seuraavana päivänä kansa lähti ulos kedolle, ja siitä ilmoitettiin Abimelekille. Hän otti väkensä ja jakoi sen kolmeen joukkoon ja asettui väijyksiin kedolle. Kun hän näki kansan lähtevän kaupungista, hän hyökkäsi heidän kimppuunsa ja surmasi heidät. Abimelek ja ne joukot, jotka olivat hänen kanssaan, karkasivat näet esiin ja asettuivat kaupungin portin ovelle, samalla kun muut kaksi joukkoa kävivät kaikkien niiden kimppuun, jotka olivat kedolla, ja surmasivat heidät. Abimelek taisteli kaupunkia vastaan koko sen päivän, valloitti kaupungin ja surmasi kansan, joka siellä oli. Hän hävitti kaupungin ja kylvi suolaa sen paikalle. Kun kaikki Sikemin tornin miehet sen kuulivat, menivät he Eel-Beritin temppelin holviin. Mutta kun Abimelekille kerrottiin, että kaikki Sikemin tornin miehet olivat kokoontuneet sinne, Abimelek nousi Salmonin vuorelle, hän ja kaikki väki, joka oli hänen kanssaan. Abimelek otti kirveen käteensä ja löi poikki puunoksan, nosti ja pani sen olalleen ja sanoi väelle, joka oli hänen kanssaan: "Mitä näitte minun tekevän, tehkää tekin kiireesti." Kukin väestäkin löi poikki oksansa, ja he seurasivat Abimelekia, panivat oksat holvin päälle ja sytyttivät holvin heidän päällään palamaan. Niin saivat surmansa myös kaikki Sikemin tornin asukkaat, noin tuhat miestä ja naista. Sitten Abimelek meni Teebekseen, asettui leiriin Teebestä vastaan ja valloitti sen. Mutta kaupungin keskellä oli luja torni, ja kaikki miehet ja naiset, kaikki kaupungin asukkaat, pakenivat sinne. He sulkivat oven jälkeensä ja nousivat tornin katolle. Abimelek tuli tornin luo ja ryhtyi taisteluun sitä vastaan, ja hän astui tornin ovelle polttaakseen sen tulella. Mutta eräs nainen heitti jauhinkiven Abimelekin päähän ja murskasi hänen pääkallonsa. Silloin hän heti huusi palvelijalle, joka kantoi hänen aseitaan, ja sanoi hänelle: "Paljasta miekkasi ja surmaa minut, ettei minusta sanottaisi: 'Nainen tappoi hänet.'" Hänen palvelijansa lävisti hänet, ja hän kuoli. Kun Israelin miehet näkivät, että Abimelek oli kuollut, he menivät kukin kotiinsa. Näin Jumala kosti Abimelekille sen pahan, minkä tämä oli tehnyt isäänsä kohtaan surmatessaan seitsemänkymmentä veljeään. Jumala käänsi kaiken Sikemin miesten tekemän pahan heidän omaan päähänsä, ja heidät saavutti Jootamin, Jerubbaalin pojan, kirous. Abimelekin jälkeen nousi Israelia vapauttamaan isaskarilainen Toola, Doodon pojan Puuan poika, joka asui Saamirissa, Efraimin vuoristossa. Hän oli tuomarina Israelissa kaksikymmentä kolme vuotta. Sitten hän kuoli, ja hänet haudattiin Saamiriin. Hänen jälkeensä nousi gileadilainen Jaair. Hän oli tuomarina Israelissa kaksikymmentä kaksi vuotta. Hänellä oli kolmekymmentä poikaa, jotka ratsastivat kolmellakymmenellä aasilla. Heillä oli kolmekymmentä kaupunkia, joita vielä tänäkin päivänä kutsutaan Jaairin leirikyliksi ja jotka ovat Gileadin maassa. Jaair kuoli, ja hänet haudattiin Kaamoniin. Mutta israelilaiset tekivät jälleen sitä, mikä oli pahaa Herran silmissä. He palvelivat baaleja ja astarteja ja Aramin jumalia, Siidonin jumalia, Mooabin jumalia, ammonilaisten jumalia ja filistealaisten jumalia. He hylkäsivät Herran eivätkä palvelleet häntä. Herran viha syttyi Israelia kohtaan, ja hän myi heidät filistealaisten ja ammonilaisten käsiin. Nämä riistivät ja sortivat israelilaisia sen vuoden ja vielä kahdeksantoista vuotta, kaikkia israelilaisia, jotka asuivat Jordanin tuolla puolen amorilaisten maassa, Gileadissa. Ammonilaiset menivät Jordanin yli taistelemaan myös Juudaa, Benjaminia ja Efraimin heimoa vastaan, ja niin Israel joutui suureen ahdinkoon. Silloin israelilaiset huusivat Herraa sanoen: "Me olemme tehneet syntiä sinua vastaan, sillä me olemme hylänneet oman Jumalamme ja palvelleet baaleja." Herra vastasi israelilaisille: "Eivätkö egyptiläiset, amorilaiset, ammonilaiset, filistealaiset, siidonilaiset, amalekilaiset ja maaonilaiset sortaneet teitä, ja kun huusitte minua avuksi, enkö minä pelastanut teitä heidän käsistään? Mutta te hylkäsitte minut ja palvelitte muita jumalia. Sen tähden en enää teitä pelasta. Menkää ja huutakaa avuksenne niitä jumalia, jotka olette valinneet. Pelastakoot ne teidät ahdinkonne aikana." Israelilaiset sanoivat Herralle: "Me olemme tehneet syntiä. Tee sinä meille aivan kuten hyväksi näet, kunhan vain tänä päivänä autat meitä." He poistivat vieraat jumalat keskuudestaan ja palvelivat Herraa. Hän ei enää kärsinyt sitä, että Israelia vaivattiin. Ammonilaiset kutsuttiin koolle, ja he leiriytyivät Gileadiin. Mutta israelilaiset kokoontuivat ja leiriytyivät Mispaan. Silloin kansa, Gileadin ruhtinaat, sanoivat toisilleen: "Kuka on se mies, joka alkaa taistelun ammonilaisia vastaan? Hän on oleva kaikkien Gileadin asukkaiden päämies." Gileadilainen Jefta oli väkevä sankari, mutta hän oli porton poika. Jeftan isä oli Gilead. Mutta Gileadin vaimo oli synnyttänyt hänelle poikia, ja kun tämän vaimon pojat kasvoivat suuriksi, he karkottivat Jeftan ja sanoivat hänelle: "Et sinä saa perintöosaa isämme talossa, sillä sinä olet toisen naisen poika." Jefta lähti pakoon veljiään ja asettui Toobin maahan. Jeftan luo kerääntyi tyhjäntoimittajia, ja he kuljeksivat yhdessä hänen kanssaan. Jonkun ajan kuluttua ammonilaiset aloittivat sodan Israelia vastaan. Kun nyt ammonilaiset aloittivat sodan Israelia vastaan, niin Gileadin vanhimmat lähtivät noutamaan Jeftaa Toobin maasta. He sanoivat Jeftalle: "Tule ja ryhdy päälliköksemme sotiaksemme ammonilaisia vastaan." Mutta Jefta vastasi Gileadin vanhimmille: "Ettekö te vihanneet minua ja karkottaneet minut isäni talosta? Miksi nyt, kun teillä on hätä, tulette luokseni?" Gileadin vanhimmat sanoivat Jeftalle: "Juuri sen tähden olemme nyt kääntyneet puoleesi, ja jos sinä tulet kanssamme ja ryhdyt taistelemaan ammonilaisia vastaan, sinä olet oleva meidän, kaikkien Gileadin asukkaiden, päämies." Jefta vastasi Gileadin vanhimmille: "Jos te viette minut takaisin taistelemaan ammonilaisia vastaan, ja Herra antaa heidät valtaani, minä tulen päämieheksenne." Silloin Gileadin vanhimmat sanoivat Jeftalle: "Herra kuulee välipuheemme. Totisesti teemme kaiken, mitä sanoit." Niin Jefta lähti Gileadin vanhinten kanssa, ja kansa asetti hänet päämiehekseen ja päällikökseen. Jefta lausui Herran edessä Mispassa kaiken, mitä oli puhunut. Sitten Jefta lähetti ammonilaisten kuninkaan luo sanansaattajia sanomaan: "Mitä sinulla on kanssani tekemistä, kun tulet minua vastaan sotimaan maatani vastaan?" Niin ammonilaisten kuningas vastasi Jeftan sanansaattajille: "Ottihan Israel tullessaan Egyptistä maani Arnonista Jabbokiin ja Jordaniin asti. Anna se nyt hyvällä takaisin." Jefta lähetti taas sanansaattajia ammonilaisten kuninkaan luo ja käski sanoa hänelle: "Näin sanoo Jefta: Israel ei ole ottanut Mooabin maata eikä ammonilaisten maata. Sillä tullessaan Egyptistä Israel kulki erämaan kautta Kaislamerelle saakka ja tuli Kaadekseen. Israel lähetti sanansaattajia Edomin kuninkaan luo sanomaan: 'Salli minun kulkea maasi läpi.' Mutta Edomin kuningas ei kuullut heitä. He lähettivät sanan myös Mooabin kuninkaalle, mutta hänkään ei suostunut. Niin Israel asettui Kaadekseen. Sitten he kulkivat erämaan kautta ja kiersivät Edomin maan ja Mooabin maan ja tulivat itäpuolelle Mooabin maata ja leiriytyivät Arnonin toiselle puolelle. He eivät tulleet Mooabin alueelle, sillä Arnon on Mooabin raja. Silloin Israel lähetti sanansaattajia Siihonin, amorilaisten kuninkaan, Hesbonin kuninkaan, luo, ja Israel käski sanoa hänelle: 'Salli meidän kulkea maasi läpi määräpaikkaamme.' Mutta Siihon ei uskonut Israelia, että olisi sallinut sen kulkea alueensa läpi, vaan Siihon kokosi kaiken joukkonsa, ja he leiriytyivät Jahaaseen, ja hän ryhtyi taisteluun Israelia vastaan. Mutta Herra, Israelin Jumala, antoi Siihonin ja kaiken hänen väkensä Israelin käsiin, niin että nämä voittivat heidät. Israel valloitti koko amorilaisten maan, niiden, jotka asuivat siinä maassa. He ottivat omakseen koko amorilaisten alueen Arnonista Jabbokiin asti ja erämaasta Jordaniin saakka. Näin siis Herra, Israelin Jumala, karkotti amorilaiset kansansa Israelin tieltä. Mutta nyt sinä ottaisit omaksesi heidän maansa! Eikö ole niin: minkä jumalasi Kemos antaa omaksesi, sen sinä otat omaksesi, ja kenen hyvänsä Herra, meidän Jumalamme, karkottaa tieltämme, sen maan otamme omaksemme? Vai oletko sinä parempi kuin Baalak, Sipporin poika, Mooabin kuningas? Rakensiko hän riitaa Israelin kanssa, tai ryhtyikö hän sotaan heitä vastaan? Israel on nyt asunut Hesbonissa ja sen tytärkaupungeissa, Aroerissa ja sen tytärkaupungeissa ja kaikissa Arnonin varrella olevissa kaupungeissa kolmesataa vuotta. Miksi te ette sen ajan kuluessa ole ottaneet niitä pois? Minä en ole rikkonut sinua vastaan, mutta sinä teet pahasti minua kohtaan, kun ryhdyt sotimaan minua vastaan. Herra, joka on tuomari, tuomitkoon tänä päivänä israelilaisten ja ammonilaisten välillä." Mutta ammonilaisten kuningas ei ottanut kuullakseen, mitä Jefta lähetti hänelle sanomaan. Herran Henki tuli Jeftaan, ja hän kulki Gileadin ja Manassen läpi ja kulki edelleen Gileadin Mispaan, ja Gileadin Mispasta hän lähti ammonilaisia vastaan. Jefta teki lupauksen Herralle ja sanoi: "Jos annat ammonilaiset käsiini, tulkoon kuka tulkoonkin minua vastaan taloni ovesta, kun voittajana palaan ammonilaisten luota, hän on oleva Herran, ja minä uhraan hänet polttouhriksi." Jefta lähti ammonilaisia vastaan, sotimaan heitä vastaan, ja Herra antoi heidät hänen käsiinsä. Hän tuotti heille hyvin suuren tappion, valloittaen maan Aroerista Minnitiin ja Aabel-Keramimiin asti, kaksikymmentä kaupunkia. Niin täytyi ammonilaisten nöyrtyä israelilaisten edessä. Kun Jefta sitten tuli kotiinsa Mispaan, katso, hänen tyttärensä tuli ulos häntä vastaan tamburiinia lyöden ja karkeloiden. Hän oli hänen ainoa lapsensa. Tämän lisäksi hänellä ei ollut poikaa eikä tytärtä. Nähdessään hänet hän repäisi vaatteensa ja sanoi: "Voi, tyttäreni, nyt sinä masennat minut maahan, nyt sinä syökset minut onnettomuuteen! Sillä minä avasin suuni Herralle enkä voi sanaani peruuttaa." Hän vastasi hänelle: "Isäni, jos sinä avasit suusi Herralle, tee minulle, niin kuin suusi on puhunut, koska Herra on antanut sinun kostaa vihollisillesi, ammonilaisille." Hän sanoi isälleen: "Myönnettäköön minulle kuitenkin tämä: jätä minut vapauteeni kahdeksi kuukaudeksi, että minä yhdessä ystävättärieni kanssa menen vuorille itkemään neitsyyttäni." Niin hän sanoi: "Mene!" ja päästi hänet menemään kahdeksi kuukaudeksi. Hän meni ystävättärineen ja itki neitsyyttään vuorilla. Mutta kahden kuukauden kuluttua hän palasi isänsä luo, ja tämä pani hänessä täytäntöön lupauksensa, jonka oli tehnyt. Eikä hän miehestä tietänyt. Tuli tavaksi Israelissa, että Israelin tyttäret joka vuosi menivät lauluin ylistämään gileadilaisen Jeftan tytärtä – neljän päivän ajaksi joka vuosi. Efraimin miehet kutsuttiin koolle, ja he lähtivät pohjoista kohti ja sanoivat Jeftalle: "Miksi lähdit sotimaan ammonilaisia vastaan kutsumatta meitä tulemaan kanssasi? Poltamme tulella talosi pääsi päältä." Jefta vastasi heille: "Minulla ja kansallani oli kova taistelu ammonilaisten kanssa. Silloin kutsuin teitä, mutta te ette tulleet auttamaan minua heidän käsistään. Kun näin, ettette te tulleet auttamaan minua, panin henkeni kämmenelleni ja lähdin ammonilaisia vastaan, ja Herra antoi heidät käsiini. Miksi te nyt olette lähteneet minua vastaan, sotimaan minua vastaan?" Jefta kokosi kaikki Gileadin miehet ja ryhtyi taisteluun Efraimia vastaan. Gileadin miehet voittivat efraimilaiset, jotka olivat sanoneet: "Te olette karkureita Efraimista. Gilead on Efraimin ja Manassen keskuudessa." Gileadilaiset valtasivat efraimilaisten tieltä Jordanin kahluupaikat. Kun sitten Efraimin pakolaiset sanoivat: "Antakaa minun mennä yli", Gileadin miehet kysyivät heiltä jokaiselta: "Oletko efraimilainen?" Jos hän vastasi: "En", niin he sanoivat hänelle: "Sano 'šibbolet.'" Jos hän sanoi "sibbolet", kun ei osannut ääntää oikein, ottivat he hänet kiinni ja tappoivat Jordanin kahluupaikoilla. Niin kaatui silloin Efraimista neljäkymmentä kaksi tuhatta. Jefta oli tuomarina Israelissa kuusi vuotta. Sitten gileadilainen Jefta kuoli, ja hänet haudattiin erääseen Gileadin kaupunkiin. Hänen jälkeensä oli Ibsan, Beetlehemistä, tuomarina Israelissa. Hänellä oli kolmekymmentä poikaa, ja hän naitti kolmekymmentä tytärtään muualle ja toi muualta kolmekymmentä tyttöä pojilleen vaimoiksi. Hän oli tuomarina Israelissa seitsemän vuotta. Sitten Ibsan kuoli, ja hänet haudattiin Beetlehemiin. Hänen jälkeensä oli sebulonilainen Eelon tuomarina Israelissa. Hän oli tuomarina Israelissa kymmenen vuotta. Sitten sebulonilainen Eelon kuoli, ja hänet haudattiin Aijaloniin, Sebulonin maahan. Hänen jälkeensä oli piratonilainen Abdon, Hillelin poika, tuomarina Israelissa. Hänellä oli neljäkymmentä poikaa ja kolmekymmentä pojanpoikaa, jotka ratsastivat seitsemälläkymmenellä aasilla. Hän oli tuomarina Israelissa kahdeksan vuotta. Sitten piratonilainen Abdon, Hillelin poika, kuoli, ja hänet haudattiin Piratoniin, Efraimin maahan, amalekilaisten vuoristoon. Kun israelilaiset yhä tekivät sitä, mikä oli pahaa Herran silmissä, Herra antoi heidät filistealaisten käsiin neljäksikymmeneksi vuodeksi. Sorassa oli mies, Daanin sukukuntaa, nimeltä Maanoah. Hänen vaimonsa oli hedelmätön eikä ollut synnyttänyt. Silloin Herran Enkeli ilmestyi vaimolle ja sanoi hänelle: "Katso, sinä olet hedelmätön etkä ole synnyttänyt, mutta sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan. Varo siis, ettet juo viiniä ja väkijuomaa etkä syö mitään saastaista. Sillä katso, sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan. Partaveitsi älköön koskettako hänen päätään, sillä poika on oleva Jumalan nasiiri äitinsä kohdusta asti, ja hän on aloittava Israelin vapauttamisen filistealaisten käsistä." Vaimo lähti ja sanoi miehelleen näin: "Jumalan mies tuli luokseni. Hän oli näöltään kuin Jumalan Enkeli, hyvin pelottava. En kysynyt häneltä, mistä hän oli, eikä hän ilmaissut minulle nimeään. Hän sanoi minulle: 'Katso, sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan. Älä siis juo viiniä ja väkijuomaa äläkä syö mitään saastaista, sillä poika on oleva Jumalan nasiiri äitinsä kohdusta aina kuolinpäiväänsä asti.'" Silloin Maanoah rukoili Herraa ja sanoi: "Oi Herra, salli Jumalan miehen, jonka lähetit, vielä tulla luoksemme opettamaan meille, mitä meidän on tehtävä pojalle, joka on syntyvä." Jumala kuuli Maanoahin rukouksen, ja Jumalan Enkeli tuli jälleen vaimon luo, kun tämä istui kedolla. Mutta Maanoah, hänen miehensä, ei ollut hänen kanssaan. Vaimo juoksi nopeasti ilmoittamaan miehelleen ja sanoi hänelle: "Katso, sama mies, joka äsken kävi luonani, ilmestyi minulle." Niin Maanoah nousi ja seurasi vaimoaan. Kun hän tuli miehen luo, hän sanoi tälle: "Sinäkö olet se mies, joka puhuttelit tätä vaimoa?" Hän vastasi: "Minä." Silloin Maanoah sanoi: "Kun sanasi käy toteen, miten sitten on meneteltävä pojan kanssa ja mitä hänelle on tehtävä?" Herran Enkeli sanoi Maanoahille: "Varokoon vaimo kaikkea, mistä minä olen hänelle puhunut: älköön syökö mitään, mikä viiniköynnöksestä tulee, viiniä ja väkijuomaa hän älköön juoko älköönkä syökö mitään saastaista. Noudattakoon kaikkea, mitä minä olen käskenyt hänen noudattaa." Maanoah sanoi Herran Enkelille: "Salli meidän pidätellä sinua valmistaaksemme sinulle kilin." Mutta Herran Enkeli vastasi Maanoahille: "Vaikka pidättelisitkin minua, en kuitenkaan söisi ruokaasi. Mutta jos tahdot valmistaa polttouhrin, uhraa se Herralle." Sillä Maanoah ei tiennyt häntä Herran Enkeliksi. Maanoah sanoi Herran Enkelille: "Mikä on nimesi kunnioittaaksemme sinua, kun sinun sanasi käy toteen?" Herran Enkeli vastasi hänelle: "Minkä tähden kysyt minun nimeäni? Se on Ihmeellinen." Maanoah otti kilin ja ruokauhrin ja uhrasi sen kalliolla Herralle. Herra teki ihmeen Maanoahin ja hänen vaimonsa nähden: liekin kohotessa alttarilta taivasta kohti kohosi Herran Enkeli alttarin liekissä ylös Maanoahin ja hänen vaimonsa nähden, ja he heittäytyivät kasvoilleen maahan, eikä Herran Enkeli enää ilmestynyt Maanoahille ja hänen vaimolleen. Nyt Maanoah tiesi hänet Herran Enkeliksi. Niin Maanoah sanoi vaimolleen: "Olemme kuoleman omat, sillä olemme nähneet Jumalan." Mutta hänen vaimonsa vastasi hänelle: "Jos Herra tahtoisi surmata meidät, hän ei olisi ottanut meiltä vastaan polttouhria ja ruokauhria eikä antanut meidän nähdä tätä kaikkea eikä antanut meidän juuri nyt tätä kuulla." Sen jälkeen vaimo synnytti pojan ja antoi hänelle nimen Simson, ja poika kasvoi, ja Herra siunasi häntä. Herran Henki alkoi hänessä vaikuttaa Daanin leirissä Soran ja Estaolin välillä. Simson meni alas Timnaan ja näki Timnassa naisen, filistealaisten tyttäriä. Hän tuli sieltä ja kertoi sen isälleen ja äidilleen ja sanoi: "Minä näin Timnassa naisen, filistealaisten tyttäriä. Ottakaa hänet nyt minulle vaimoksi." Hänen isänsä ja äitinsä sanoivat hänelle: "Eikö veljiesi tyttärien joukossa ja koko kansassani ole yhtään naista, kun aiot mennä ottamaan vaimon ympärileikkaamattomien filistealaisten joukosta?" Mutta Simson sanoi isälleen: "Ota hänet minulle, sillä hän on mieluinen silmissäni." Mutta hänen isänsä ja äitinsä eivät tienneet, että se tuli Herralta, sillä hän etsi tilaisuutta filistealaisia vastaan. Filistealaiset näet hallitsivat siihen aikaan Israelia. Simson meni isänsä ja äitinsä kanssa alas Timnaan. Mutta kun he saapuivat Timnan viinitarhoille, katso, nuori leijona tuli ärjyen häntä vastaan. Silloin Herran Henki tuli häneen, niin että hän repäisi sen, niin kuin olisi reväissyt kilin, paljain käsin. Eikä hän ilmoittanut isälleen eikä äidilleen, mitä oli tehnyt. Hän meni sinne ja puhutteli naista, ja tämä oli mieluinen Simsonin silmissä. Kun hän jonkin ajan kuluttua palasi sinne ottaakseen hänet, hän poikkesi katsomaan leijonan raatoa, ja katso, leijonan ruumiissa oli mehiläisparvi ja hunajaa. Hän kaapi hunajan kouriinsa ja kulki edelleen ja söi sitä. Hän tuli isänsä ja äitinsä luo ja antoi heille, ja he söivät. Mutta hän ei sanonut heille, että oli kaapinut hunajan leijonan ruumiista. Hänen isänsä meni naisen luo, ja Simson laittoi siellä pidot, sillä niin oli nuorten miesten tapa. Mutta kun he näkivät hänet, valitsivat he kolmekymmentä sulhaspoikaa olemaan hänen kanssaan. Simson sanoi heille: "Minä panen teille arvoituksen. Jos selitätte sen minulle seitsemän pitopäivän kuluessa ja arvaatte oikein, annan teille kolmekymmentä pellavapaitaa ja kolmekymmentä juhlapukua. Mutta ellette voi sitä minulle selittää, te annatte minulle kolmekymmentä pellavapaitaa ja kolmekymmentä juhlapukua." He sanoivat hänelle: "Lausu arvoituksesi, että saamme sen kuulla." Hän sanoi heille: "Lähti syötävä syömäristä, lähti väkevästä makea." Mutta he eivät voineet kolmen päivän kuluessa selittää arvoitusta. Seitsemäntenä päivänä he sanoivat Simsonin vaimolle: "Viekoittele miehesi selittämään meille arvoitus, muuten poltamme sinut ja sinun isäsi talon tulella. Oletteko kutsuneet meidät tänne köyhdyttääksenne meitä, vai kuinka?" Simsonin vaimo ahdisti häntä itkullaan ja sanoi: "Sinähän vihaat minua etkä rakasta. Sinä olet pannut arvoituksen kansalaisilleni etkä selitä sitä minulle." Mutta hän vastasi hänelle: "En ole selittänyt sitä edes isälleni enkä äidilleni, sinulleko sen selittäisin!" Hän ahdisti häntä itkullaan ne seitsemän päivää, jotka heidän pitonsa kestivät. Mutta seitsemäntenä päivänä Simson selitti hänelle, koska vaimo häntä ahdisti. Sen jälkeen vaimo selitti arvoituksen kansalaisilleen. Kaupungin miehet sanoivat hänelle seitsemäntenä päivänä, ennen kuin aurinko laski: "Mikä on makeampaa kuin hunaja, ja mikä leijonaa väkevämpi?" Hän vastasi heille: "Ellette olisi kyntäneet vasikallani, ette olisi arvoitustani arvanneet." Silloin Herran Henki tuli häneen, ja hän meni Askeloniin, löi siellä kuoliaaksi kolmekymmentä miestä, otti heiltä vaatteet ja antoi juhlapuvut arvoituksen selittäjille. Hänen vihansa syttyi, ja hän meni isänsä kotiin. Mutta Simsonin vaimo tuli sille sulhaspojista, joka oli ollut yljän ystävänä. Jonkin ajan kuluttua, vehnänleikkuuaikaan, tuli Simson katsomaan vaimoaan tuomisinaan kili, ja sanoi: "Minä menen vaimoni luo sisähuoneeseen." Mutta tämän isä ei sallinut hänen mennä, vaan sanoi: "Minä tosiaankin luulin, että olit ruvennut vihaamaan häntä, ja annoin hänet sulhaspojallesi. Mutta onhan hänen nuorempi sisarensa häntä kauniimpi, saat hänet toisen sijaan." Mutta Simson vastasi heille: "Nyt minä en tule syynalaiseksi filistealaisista, vaikka teenkin heille pahaa." Simson meni ja pyydysti kolmesataa kettua. Hän otti tulisoihtuja, sitoi aina kaksi häntää yhteen ja asetti tulisoihdun kunkin häntäparin väliin. Hän sytytti tulisoihdut ja päästi ketut menemään filistealaisten viljapeltoihin. Hän sytytti palamaan sekä kuhilaat että kasvavan viljan, viinitarhat ja öljypuut. Filistealaiset kysyivät: "Kuka tämän on tehnyt?" Vastattiin: "Simson, timnalaisen vävy, koska tämä otti hänen vaimonsa ja antoi sen hänen sulhaspojalleen." Filistealaiset menivät ja polttivat sekä vaimon että hänen isänsä tulessa. Mutta Simson sanoi heille: "Koska te näin teitte, totisesti lakkaan vasta sitten, kun olen kostanut." Hän piiskasi heitä lanteisiin ja jalkoihin pahasti haavoittaen heitä. Hän meni ja asettui asumaan Eetamin kallioluolaan. Filistealaiset lähtivät liikkeelle, leiriytyivät Juudaan ja levittäytyivät Lehin tienoille. Juudan miehet kysyivät: "Miksi olette tulleet meitä vastaan?" He vastasivat: "Me olemme tulleet sitomaan Simsonin tehdäksemme hänelle, niin kuin hän teki meille." Niin kolmetuhatta miestä Juudasta meni Eetamin kallioluolalle, ja he sanoivat Simsonille: "Etkö tiedä, että filistealaiset hallitsevat meitä? Mitä oletkaan meille tehnyt!" Hän vastasi heille: "Niin kuin he tekivät minulle, niin minäkin tein heille." He sanoivat hänelle: "Tulimme sitomaan sinut antaaksemme sinut filistealaisten käsiin." Mutta Simson sanoi heille: "Vannokaa minulle, ettette itse lyö minua kuoliaaksi." He vastasivat hänelle sanoen: "Emme lyö. Me vain sidomme sinut ja annamme sinut heidän käsiinsä, mutta emme sinua surmaa." He sitoivat hänet kahdella uudella köydellä ja veivät hänet pois kalliolta. Kun hän saapui Lehiin, filistealaiset riensivät riemuhuudoin häntä vastaan. Silloin Herran Henki tuli häneen, ja samalla köydet hänen käsivarsissaan olivat kuin tulen polttamat pellavalangat, ja hänen siteensä sulivat pois hänen käsistään. Hän huomasi tuoreen aasinleukaluun, ojensi kätensä, otti sen ja löi sillä kuoliaaksi tuhat miestä. Simson sanoi: "Aasinleukaluulla minä löin heitä läjään, löin kahteen, aasinleukaluulla löin heitä tuhat miestä." Sen sanottuaan hän heitti leukaluun kädestään. Sen paikan nimeksi tuli Raamat-Lehi. Mutta kun hänellä oli kova jano, hän huusi Herraa ja sanoi: "Sinä annoit palvelijasi käden kautta tämän suuren voiton, mutta nyt kuolen janoon ja joudun ympärileikkaamattomien käsiin." Jumala avasi syvänteen Lehiin, ja siitä vuoti vettä. Hän joi, ja hänen henkensä elpyi, ja hän virkistyi. Siitä lähde sai nimekseen Een-Hakkore. Se on vielä tänäkin päivänä Lehissä. Hän oli filistealaisten aikana tuomarina Israelissa kaksikymmentä vuotta. Niin Simson meni Gassaan ja näki siellä porton ja meni tämän luo. Kun gassalaisille kerrottiin, että Simson oli tullut sinne, he piirittivät hänet ja väijyivät häntä koko yön kaupungin portilla. He olivat hiljaa koko yön ajatellen: "Kun aamu valkenee, surmaamme hänet." Simson makasi siellä puoliyöhön asti. Mutta keskiyöllä hän nousi, tarttui kaupungin portin oviin ja molempiin pihtipieliin, nosti ne salpoineen paikaltaan, asetti hartioilleen ja vei ne sen vuoren laelle, joka on vastapäätä Hebronia. Sen jälkeen hän rakastui erääseen Soorekin laaksossa asuvaan naiseen, jonka nimi oli Delila. Filistealaisten ruhtinaat tulivat naisen luo ja sanoivat hänelle: "Viettele hänet ja ota selko, missä hänen suuri voimansa on ja miten voisimme voittaa hänet, että saisimme hänet sidotuksi ja masennetuksi, niin annamme sinulle kukin tuhat ja sata hopeasekeliä." Silloin Delila sanoi Simsonille: "Ilmaise minulle, missä suuri voimasi on ja miten sinut voidaan sitoa ja lannistaa." Simson vastasi hänelle: "Jos minut sidotaan seitsemällä tuoreella jänteellä, jotka eivät ole kuivuneet, tulen heikoksi ja olen kuin muutkin ihmiset." Niin filistealaisten ruhtinaat toivat naiselle seitsemän tuoretta jännettä, jotka eivät olleet kuivuneet, ja hän sitoi hänet niillä. Mutta sisähuoneessa hänellä istui väijyjiä. Niin hän sanoi hänelle: "Filistealaiset ovat kimpussasi, Simson!" Silloin tämä katkaisi jänteet, niin kuin katkeaa tulen kärventämä rohdinlanka. Ei siis päästy perille hänen voimastaan. Delila sanoi Simsonille: "Katso, sinä olet pettänyt minut ja valehdellut minulle. Ilmaise nyt minulle, miten sinut voidaan sitoa." Hän sanoi hänelle: "Jos minut sidotaan uusilla köysillä, joilla ei ole tehty työtä, tulen heikoksi ja olen kuin muutkin ihmiset." Delila otti uudet köydet, sitoi hänet niillä ja sanoi hänelle: "Filistealaiset ovat kimpussasi, Simson!" Sisähuoneessa istui väijyjiä. Mutta hän katkaisi ne käsivarsistaan kuin langan. Niin Delila sanoi Simsonille: "Sinä olet tähän asti minua pettänyt ja valehdellut minulle. Ilmaise minulle, miten sinut voidaan sitoa." Hän vastasi hänelle: "Jos kudot päässäni olevat seitsemän palmikkoa kankaan loimiin." Niin Delila löi ne kiinni lujaan vaarnalla. Sitten hän sanoi hänelle: "Filistealaiset ovat kimpussasi, Simson!" Kun hän heräsi unestaan, hän repäisi irti vaarnan ja loimet. Niin nainen sanoi hänelle: "Kuinka saatat sanoa: 'Rakastan sinua', vaikka sydämesi ei ole kanssani? Jo kolme kertaa olet pettänyt minut etkä ole ilmaissut minulle, missä suuri voimasi on." Kun hän joka päivä ahdisti häntä sanoillaan ja vaivasi häntä, hän tuskastui kuollakseen ja paljasti hänelle koko sydämensä ja sanoi hänelle: "Ei ole partaveitsi päähäni koskenut, sillä minä olen Jumalan nasiiri äitini kohdusta asti. Jos minun hiukseni ajetaan, voimani lähtee minusta pois, ja tulen heikoksi ja olen kuin kaikki muutkin ihmiset." Kun Delila huomasi, että hän oli paljastanut hänelle koko sydämensä, hän lähetti kutsumaan filistealaisten ruhtinaat sanoen: "Nyt tulkaa, sillä hän on paljastanut minulle koko sydämensä." Niin filistealaisten ruhtinaat tulivat hänen luokseen tuoden mukanaan rahat. Sitten hän nukutti hänet polvilleen ja kutsui miehen, joka leikkasi hänen päänsä seitsemän palmikkoa. Hän alkoi saada hänet lannistetuksi, ja hänen voimansa poistui hänestä. Delila sanoi: "Filistealaiset ovat kimpussasi, Simson!" Kun hän heräsi unestaan, hän ajatteli: "Kyllä minä selviydyn niin kuin aina ennenkin ja ravistan itseni vapaaksi." Eikä hän tiennyt, että Herra oli poistunut hänestä. Filistealaiset ottivat hänet kiinni ja puhkaisivat hänen silmänsä. He veivät hänet Gassaan ja sitoivat hänet vaskikahleisiin, ja hänen täytyi jauhaa vankilassa. Mutta hiukset rupesivat jälleen kasvamaan hänen päähänsä sen jälkeen, kun ne olivat ajetut. Filistealaisten ruhtinaat kokoontuivat uhraamaan suurta uhria jumalalleen Daagonille ja iloa pitämään, sillä he sanoivat: "Jumalamme on antanut vihollisemme Simsonin käsiimme." Kun kansa näki hänet, he ylistivät jumalaansa, sillä he sanoivat: "Jumalamme on antanut käsiimme vihollisemme, maamme hävittäjän, sen, joka surmasi meistä niin monta." Kun heidän sydämensä olivat tulleet iloisiksi, he sanoivat: "Noutakaa Simson huvittamaan meitä." Simson noudettiin vankilasta huvittamaan heitä. He asettivat hänet seisomaan pylväiden väliin. Simson sanoi palvelijalle, joka piti kiinni hänen kädestään: "Päästä minut tunnustelemaan pylväitä, joiden varassa rakennus on, nojatakseni niihin." Mutta huone oli täynnä miehiä ja naisia, myös kaikki filistealaisten ruhtinaat olivat siellä, ja katolla oli noin kolmetuhatta miestä ja naista katselemassa, kuinka Simson heitä huvitti. Simson huusi Herraa ja sanoi: "Herra, Herra, muista minua ja vahvista minua ainoastaan tämä kerta, oi Jumala, että saisin filistealaisille yhdellä kertaa kostetuksi molemmat silmäni!" Simson kiersi käsivartensa molempien keskipylväiden ympäri, joiden varassa rakennus oli, toisen ympäri oikean ja toisen ympäri vasemman käsivartensa, ja painautui niitä vastaan. Simson sanoi: "Menköön oma henkeni yhdessä filistealaisten kanssa!" Sitten hän taivuttautui eteenpäin niin rajusti, että rakennus luhistui ruhtinaiden ja kaiken siinä olevan kansan päälle. Kuolleita, jotka hän surmasi kuollessaan, oli enemmän kuin niitä, jotka hän oli surmannut eläessään. Hänen veljensä ja koko hänen isänsä perhe menivät, ottivat hänet, veivät ja hautasivat hänet Soran ja Estaolin välille, hänen isänsä Maanoahin hautaan. Hän oli ollut tuomarina Israelissa kaksikymmentä vuotta. Efraimin vuoristossa oli mies, nimeltä Miika. Hän sanoi äidilleen: "Ne tuhatsata hopeasekeliä, jotka sinulta otettiin ja joiden tähden sinä lausuit vannotuksen minunkin kuulteni, katso, rahat ovat minulla. Minä ne otin." Silloin hänen äitinsä sanoi: "Herra siunatkoon sinua, poikani!" Hän palautti äidilleen tuhatsata hopeasekeliä. Mutta hänen äitinsä sanoi: "Minä pyhitän nämä rahat Herralle ja luovutan ne pojalleni veistetyn ja valetun jumalankuvan teettämistä varten. Nyt annan ne sinulle takaisin." Mutta hän antoi rahat takaisin äidilleen. Hänen äitinsä otti kaksisataa hopeasekeliä ja antoi ne kultasepälle, joka teki niistä veistetyn ja valetun jumalankuvan. Se oli sitten Miikan talossa. Miehellä, Miikalla, oli jumalanhuone, ja hän teetti papinpuvun ja kotijumalien kuvia ja asetti yhden pojistaan itselleen papiksi. Siihen aikaan ei ollut kuningasta Israelissa, ja jokainen teki sitä, mikä hänen omasta mielestään oli oikein. Juudan Beetlehemissä oli nuori mies, Juudan sukukuntaa. Hän oli leeviläinen ja asui siellä muukalaisena. Mies lähti siitä kaupungista, Juudan Beetlehemistä, asuakseen muukalaisena, missä vain sopisi, ja vaeltaessaan tietään hän tuli Efraimin vuoristoon, Miikan talolle. Miika kysyi häneltä: "Mistä tulet?" Hän vastasi: "Minä olen leeviläinen Juudan Beetlehemistä ja vaellan asuakseni muukalaisena, missä vain sopii." Miika sanoi hänelle: "Asetu luokseni ja tule isäkseni ja papikseni, niin minä annan sinulle vuosittain kymmenen hopeasekeliä, vaatetuksen ja elatuksesi." Leeviläinen tuli. Leeviläinen suostui asettumaan miehen luo, ja tämä piti nuorta miestä kuin omaa poikaansa. Miika asetti leeviläisen virkaan, ja nuoresta miehestä tuli hänen pappinsa, ja hän jäi Miikan taloon. Miika sanoi: "Nyt tiedän, että Herra tekee minulle hyvää, sillä minulla on pappina leeviläinen." Siihen aikaan ei ollut kuningasta Israelissa, ja siihen aikaan daanilaisten sukukunta etsi itselleen perintöosaa asuttavakseen, sillä siihen päivään asti se ei ollut saanut perintöosaa Israelin sukukuntien keskuudesta. Daanilaiset lähettivät sukukuntansa keskuudesta viisi miestä, sotakuntoisia miehiä Sorasta ja Estaolista, vakoilemaan maata ja tutkimaan sitä. He sanoivat heille: "Menkää tutkimaan maata." Nämä tulivat Efraimin vuoristoon, Miikan talolle, ja yöpyivät sinne. Ollessaan Miikan talon luona he tunsivat nuoren miehen hänen äänestään leeviläiseksi. He poikkesivat sinne ja kysyivät häneltä: "Kuka on tuonut sinut tänne? Mitä sinä täällä toimitat, ja mitä sinulla on täällä tekemistä?" Hän vastasi heille: "Niin ja niin teki Miika minulle ja palkkasi minut papikseen." He sanoivat hänelle: "Kysy Jumalalta, että saisimme tietää, onnistuuko matka, jolla olemme." Pappi vastasi heille: "Menkää rauhassa. Matka, jolla olette, tapahtuu Herran edessä." Nuo viisi miestä jatkoivat matkaansa ja tulivat Laikseen ja näkivät, että sikäläinen kansa asui huoleti siidonilaisten tavoin, rauhassa ja turvassa, eikä kukaan tehnyt vahinkoa tässä maassa rikkauksia anastamalla. He olivat myös etäällä siidonilaisista eivätkä olleet tekemisissä muiden ihmisten kanssa. He tulivat veljiensä luo Soraan ja Estaoliin, ja heidän veljensä kysyivät heiltä: "Mitä kuuluu?" He sanoivat: "Nouskaa, lähtekäämme heitä vastaan. Sillä olemme katselleet maata, ja katso, se on oikein hyvä. Tekö jäisitte toimettomiksi! Älkää vitkastelko, lähtekää liikkeelle, menkää sinne ja ottakaa maa omaksenne. Kun tulette sinne, tulette huolettomana elävän kansan luo, ja maassa on tilaa joka suuntaan. Niin, Jumala antaa teidän käsiinne paikan, jossa ei ole puutetta mistään, mitä maan päällä on." Niin sieltä, daanilaisten sukukunnasta, Sorasta ja Estaolista, lähti liikkeelle kuusisataa sota-asein varustettua miestä. He nousivat Juudan Kirjat-Jearimiin ja leiriytyivät sinne. Sen tähden paikkaa kutsutaan vielä tänäkin päivänä "Daanin leiriksi". Se on Kirjat-Jearimin takana. Sieltä he kulkivat Efraimin vuoristoon ja tulivat Miikan talolle. Nuo viisi miestä, jotka olivat käyneet vakoilemassa Laiksen maata, rupesivat puhumaan ja sanoivat veljilleen: "Tiedättekö, että noissa huoneissa on kasukka ja kotijumalia sekä veistetty ja valettu jumalankuva? Miettikää siis, mitä teidän on tehtävä." He poikkesivat sinne ja tulivat nuoren leeviläisen miehen asunnolle Miikan taloon ja tervehtivät häntä. Ne kuusisataa sota-asein varustettua daanilaista asettuivat portin oven eteen. Mutta nuo viisi miestä, jotka olivat käyneet vakoilemassa maata, nousivat taloon, menivät sisään ja ottivat veistetyn jumalankuvan, kasukan, kotijumalat ja valetun jumalankuvan, kun taas pappi ja ne kuusisataa sota-asein varustettua miestä seisoivat portin oven edessä. Kun he menivät Miikan taloon ja ottivat veistetyn jumalankuvan, kasukan, kotijumalat ja valetun jumalankuvan, pappi kysyi heiltä: "Mitä te teette?" He vastasivat hänelle: "Vaikene, pidä suusi kiinni ja lähde kanssamme ja tule isäksemme ja papiksemme. Onko sinun parempi olla pappina yhden miehen talossa kuin Israelin heimon ja sukukunnan pappina?" Silloin pappi tuli hyville mielin ja otti kasukan, kotijumalat ja veistetyn jumalankuvan ja meni väkijoukkoon. He kääntyivät jatkamaan matkaansa ja panivat vaimot ja lapset sekä karjan ja kuormaston kulkemaan edellään. He olivat ehtineet vähän matkaa Miikan talosta, kun Miikan talon lähitalojen miehet kutsuttiin koolle, ja he pääsivät daanilaisten kintereille. He huusivat daanilaisille. Nämä kääntyivät ja kysyivät Miikalta: "Mikä sinun on, kun väkesi on noin kutsuttu koolle?" Hän vastasi: "Te olette vieneet jumalani, jotka olen teettänyt, ja papin, ja menette matkoihinne. Mitä minulla on enää jäljellä? Kuinka te vielä kysytte minulta: 'Mikä sinun on'?" Mutta daanilaiset sanoivat hänelle: "Lakkaa huutamasta meille, muuten miehet ärtyvät ja käyvät kimppuunne, ja menetätte henkenne, sekä sinä että perheesi." Daanilaiset jatkoivat matkaansa, ja kun Miika näki, että he olivat häntä voimakkaammat, hän kääntyi ja palasi kotiinsa. Otettuaan siis sen, minkä Miika oli teettänyt, sekä hänen pappinsa, he tulivat Laikseen rauhassa ja huolettomina elävän kansan kimppuun ja surmasivat heidät miekan terällä ja polttivat kaupungin tulella. Eikä kukaan tullut avuksi, sillä se oli kaukana Siidonista eivätkä he olleet tekemisissä muitten ihmisten kanssa. Se oli Beet-Rehobin tasangolla. Daanilaiset rakensivat kaupungin uudestaan ja asettuivat siihen. He antoivat kaupungille nimen Daan, isänsä Daanin nimen mukaan, hänen, joka oli Israelille syntynyt. Mutta ennen kaupungin nimi oli ollut Lais. Sitten daanilaiset pystyttivät itselleen tuon veistetyn jumalankuvan. Joonatan, Manassen pojan Geersomin poika, ja hänen poikansa olivat daanilaisten sukukunnan pappeina, kunnes maan väestö vietiin karkotukseen. He pystyttivät itselleen sen veistetyn jumalankuvan, jonka Miika oli teettänyt, ja se oli siellä koko sen ajan, minkä Jumalan huone oli Siilossa. Siihen aikaan, kun Israelissa ei ollut kuningasta, eräs leeviläinen mies asui muukalaisena Efraimin vuoriston perukoilla ja otti itselleen sivuvaimon Juudan Beetlehemistä. Mutta hänen sivuvaimonsa oli hänelle uskoton ja meni hänen luotaan isänsä kotiin Juudan Beetlehemiin, ja hän oli siellä jonkin aikaa, neljä kuukautta. Sitten hänen miehensä nousi ja lähti hänen jälkeensä puhuakseen hänelle mieliksi ja palauttaakseen hänet luokseen. Hänellä oli mukanaan palvelija ja aasipari. Nainen vei hänet isänsä kotiin, ja kun naisen isä näki hänet, hän riensi iloisena häntä vastaan. Hänen appensa, naisen isä, pidätteli häntä, niin että hän viipyi hänen luonaan kolme päivää. He söivät ja joivat ja olivat siellä yötä. Neljäntenä päivänä hän varhain aamulla nousi lähteäkseen, mutta naisen isä sanoi vävylleen: "Vahvista itseäsi leipäpalalla. Sitten saatte lähteä." He istuivat, söivät ja joivat molemmat yhdessä. Sitten naisen isä sanoi miehelle: "Suostu jäämään yöksi, ja olkoon sydämesi iloinen." Mies nousi lähteäkseen. Silloin hänen appensa pyysi häntä pyytämällä, ja hän jäi sinne vielä yöksi. Viidentenä päivänä hän varhain aamulla nousi lähteäkseen, mutta naisen isä sanoi hänelle: "Vahvista itseäsi, ja viipykää iltapäivään asti." He söivät toistensa kanssa. Mies nousi lähteäkseen sivuvaimonsa ja palvelijansa kanssa, mutta hänen appensa, naisen isä, sanoi hänelle: "Katso, päivä kallistuu iltaan, jääkää yöksi, päivä on menemässä mailleen, jää tänne yöksi, ja olkoon sydämesi iloinen. Nouskaa huomenna varhain matkallenne, ja lähde sitten majallesi." Mutta mies ei tahtonut jäädä yöksi, vaan nousi ja lähti ja tuli Jebuksen, se on Jerusalemin, kohdalle, mukanaan satuloitu aasipari ja sivuvaimonsa. Kun he olivat Jebuksen luona ja päivä oli kohta laskemassa, palvelija sanoi isännälleen: "Tule, poiketkaamme tuohon jebusilaisten kaupunkiin ja yöpykäämme siellä." Mutta hänen isäntänsä vastasi hänelle: "Emme poikkea vieraiden kaupunkiin, jotka eivät ole israelilaisia, vaan menemme edelleen Gibeaan asti." Hän sanoi palvelijalleen: "Tule, pyrkikäämme toiseen paikkaan, yöpykäämme Gibeassa tai Raamassa." He jatkoivat matkaansa, ja aurinko laski heiltä lähellä Gibeaa, joka on Benjaminissa. He poikkesivat Gibeaan yöpyäkseen siellä. Hän tuli sinne ja istuutui kaupungin torille, mutta kukaan ei ottanut heitä yöksi huoneeseen. Mutta katso, illalla tuli vanha mies työstään kedolta. Hän oli Efraimin vuoristosta ja asui muukalaisena Gibeassa. Mutta paikkakunnan miehet olivat benjaminilaisia. Kun hän nosti silmänsä, hän näki matkamiehen kaupungin torilla. Silloin vanha mies sanoi: "Minne olet matkalla ja mistä tulet?" Hän vastasi hänelle sanoen: "Olemme matkalla Juudan Beetlehemistä Efraimin vuoriston perukoille. Sieltä olen kotoisin ja olen käynyt Juudan Beetlehemissä asti. Olen matkalla Herran huoneeseen, mutta kukaan ei ota minua sisälle taloonsa. Meillä on sekä olkia että muuta rehua aaseillemme, niin myös leipää ja viiniä minulle itselleni ja palvelijattarellesi ja nuorelle miehelle, joka on palvelijasi kanssa, niin ettei meiltä puutu mitään." Vanha mies sanoi: "Rauha sinulle! Minun asiani on, jos sinulta jotakin puuttuisi. Älä vain jää yöksi tähän torille." Sitten hän vei hänet taloonsa ja teki aaseille appeen. He pesivät jalkansa ja söivät ja joivat. Kun he olivat ilahduttamassa sydäntään, katso, kaupungin miehet, kelvottomat miehet, piirittivät talon, kolkuttivat ovelle ja sanoivat vanhalle miehelle, talon isännälle, näin: "Tuo tänne se mies, joka tuli taloosi, yhtyäksemme häneen." Mutta mies, talon isäntä, meni ulos heidän luokseen ja sanoi heille: "Älkää, veljeni, älkää tehkö niin pahoin! Kun kerran tämä mies on tullut minun talooni, älkää tehkö sellaista häpeällistä tekoa. Katso, täällä on tyttäreni, joka on neitsyt, ja tämän miehen sivuvaimo. Minä tuon heidät tänne. Tehkää heille väkivaltaa, tehkää heille, mitä tahdotte, mutta tälle miehelle älkää tehkö sellaista häpeällistä tekoa." Mutta miehet eivät tahtoneet häntä kuulla. Silloin mies tarttui sivuvaimoonsa ja vei hänet heidän luokseen kadulle, ja he yhtyivät häneen ja pitelivät häntä pahoin koko yön aina aamuun asti, ja vasta aamun sarastaessa he hänet päästivät. Päivän koittaessa vaimo tuli ja kaatui [kuolleena] sen miehen talon oven eteen, jonka talossa hänen isäntänsä oli, ja makasi siinä, kunnes päivä valkeni. Kun hänen isäntänsä aamulla nousi ja avasi talon oven ja tuli ulos lähteäkseen matkalle, katso, hänen sivuvaimonsa makasi talon oven edessä, kädet kynnyksellä. Hän sanoi hänelle: "Nouse ja lähtekäämme!" Mutta vastausta ei tullut. Silloin mies nosti hänet aasin selkään, nousi ja lähti kotiinsa. Mutta kotiin tultuaan hän otti veitsen, tarttui sivuvaimoonsa, paloitteli hänet luineen kaikkineen kahdeksitoista kappaleeksi ja lähetti ne kaikkialle Israelin alueelle. Jokainen, joka sen näki, sanoi: "Mitään sellaista ei ole tapahtunut eikä nähty siitä päivästä lähtien, jona israelilaiset tulivat Egyptin maasta, aina tähän päivään saakka. Harkitkaa tätä, neuvotelkaa ja puhukaa." Kaikki israelilaiset lähtivät liikkeelle, ja kansa kokoontui yhtenä miehenä Daanista aina Beersebaan saakka, niin myös Gileadin maasta, Herran eteen Mispaan. Koko kansan päämiehet ja kaikki Israelin sukukunnat astuivat esiin Jumalan kansan seurakunnassa: neljäsataa tuhatta miekalla varustettua jalkamiestä. Benjaminilaiset saivat kuulla, että israelilaiset olivat menneet Mispaan. Israelilaiset sanoivat: "Kertokaa, kuinka tämä ilkityö tapahtui." Niin leeviläinen mies, murhatun vaimon mies, vastasi ja sanoi: "Minä ja minun sivuvaimoni olimme tulleet Benjaminin Gibeaan yöpyäksemme sinne. Silloin Gibean miehet nousivat minua vastaan ja piirittivät yöllä talon, jossa olin. Minut he aikoivat tappaa ja sivuvaimolleni he tekivät väkivaltaa, niin että hän kuoli. Sitten tartuin sivuvaimooni ja paloittelin hänet ja lähetin kappaleet kaikkialle Israelin perintömaahan, koska he olivat tehneet ilkityön ja häpeällisen teon Israelissa. Katso, te israelilaiset, te olette nyt tässä kaikki. Keskustelkaa ja neuvotelkaa tässä paikassa." Silloin nousi kaikki kansa yhtenä miehenä ja sanoi: "Älköön meistä kukaan menkö teltalleen, älköön kukaan poistuko kotiinsa. Tämän me nyt teemme Gibealle: menemme sitä vastaan arvan mukaan. Me otamme kymmenen miestä sadasta, Israelin kaikista sukukunnista, ja sata tuhannesta ja tuhat kymmenestätuhannesta, hankkimaan muonaa kansalle, kun se menee kostamaan Benjaminin Gibealle sen häpeällisen teon, minkä se on tehnyt Israelissa." Niin kokoontuivat kaikki Israelin miehet kaupunkia vastaan kuin yhdeksi mieheksi yhtyneinä. Israelin sukukunnat lähettivät miehiä kaikkiin Benjaminin sukuihin sanomaan: "Millainen rikos onkaan tehty teidän keskuudessanne! Luovuttakaa nyt ne Gibean kelvottomat miehet, surmataksemme heidät ja poistaaksemme pahan Israelista." Mutta benjaminilaiset eivät tahtoneet kuulla veljiään, israelilaisia. Benjaminilaiset kokoontuivat kaupungeistaan Gibeaan lähteäkseen sotaan israelilaisia vastaan. Sinä päivänä pidettiin benjaminilaisten katselmus. Heitä oli muista kaupungeista kaksikymmentäkuusi tuhatta miekkamiestä, ottamatta lukuun Gibean asukkaita, joita katselmuksessa oli seitsemänsataa valiomiestä. Kaikesta tästä väestä oli seitsemänsataa valiomiestä vasenkätistä. Jokainen näistä osasi lingota kiven hiuskarvalleen, erehtymättä. Myös pidettiin Israelin miesten katselmus, ja heitä oli, paitsi benjaminilaisia, neljäsataa tuhatta miekkamiestä, kaikki sotilaita. He nousivat ja lähtivät Beeteliin ja kysyivät Jumalalta. Israelilaiset sanoivat: "Kenen meistä on ensiksi lähdettävä taistelemaan benjaminilaisia vastaan?" Herra vastasi: "Juuda ensiksi." Israelilaiset lähtivät liikkeelle seuraavana aamuna ja asettuivat leiriin Gibean edustalle. Israelin miehet lähtivät taistelemaan Benjaminia vastaan, ja Israelin miehet asettuivat sotarintaan heitä vastaan Gibean edustalle. Mutta benjaminilaiset ryntäsivät ulos Gibeasta ja kaatoivat sinä päivänä Israelista kaksikymmentäkaksi tuhatta miestä. Mutta kansa, Israelin miehet, rohkaisivat mielensä ja asettuivat jälleen rintamaan samalle paikalle, mihin olivat asettuneet ensimmäisenä päivänä. Sillä kun israelilaiset menivät ja itkivät Herran edessä iltaan asti ja kysyivät Herralta sanoen: "Onko minun vielä ryhdyttävä taisteluun veljiäni, benjaminilaisia, vastaan?" Herra vastasi: "Menkää heitä vastaan." Toisena päivänä israelilaiset lähenivät benjaminilaisia. Benjaminilaiset toisena päivänä ryntäsivät Gibeasta heitä vastaan ja kaatoivat israelilaisia vielä kahdeksantoista tuhatta miestä, kaikki miekkamiehiä. Silloin kaikki israelilaiset, koko kansa, lähtivät ja tulivat Beeteliin ja itkivät ja istuivat siellä Herran edessä ja paastosivat sen päivän aina iltaan asti. He uhrasivat polttouhreja ja rauhanuhreja Herran edessä. Israelilaiset kysyivät Herralta – sillä Jumalan liitonarkki oli siihen aikaan siellä, ja Piinehas, Aaronin pojan Eleasarin poika, seisoi siihen aikaan sen edessä – ja sanoivat: "Onko minun vielä lähdettävä taisteluun veljiäni, benjaminilaisia, vastaan, vai onko minun siitä luovuttava?" Herra vastasi: "Lähtekää, sillä huomenna minä annan heidät sinun käsiisi." Silloin Israel asetti väijytyksiä Gibean ympärille, ja israelilaiset menivät kolmantena päivänä benjaminilaisia vastaan ja asettuivat rintamaan Gibeaa vastaan niin kuin edellisilläkin kerroilla. Benjaminilaiset ryntäsivät ulos kansaa vastaan, mutta tulivat eristetyiksi kaupungista. Kuten edellisilläkin kerroilla he aluksi saivat lyödyksi kansaa kuoliaaksi niillä valtateillä, joista toinen vie Beeteliin, toinen kedon yli Gibeaan, noin kolmekymmentä Israelin miestä. Silloin benjaminilaiset sanoivat: "Me voitimme heidät nyt niin kuin ennenkin." Mutta israelilaiset sanoivat: "Paetkaamme ja eristäkäämme heidät kaupungista valtateille." Kaikki Israelin miehet nousivat kukin paikaltaan ja asettuivat rintamaan Baal-Taamariin, ja väijyksissä oleva Israelin joukko syöksyi esiin paikaltaan Geban aukealta. Niin tuli kymmenentuhatta valiomiestä koko Israelista Gibean edustalle, ja syntyi ankara taistelu, eivätkä he huomanneet, että onnettomuus oli kohtaamassa heitä. Herra antoi Israelin voittaa Benjaminin, ja israelilaiset kaatoivat sinä päivänä Benjaminista kaksikymmentäviisi tuhatta ja sata miestä, kaikki miekkamiehiä. Nyt benjaminilaiset näkivät olevansa voitetut. Mutta Israelin miehet väistyivät benjaminilaisten tieltä, sillä he luottivat väijytykseen, jonka olivat asettaneet Gibeaa vastaan. Silloin väijyksissä ollut joukko riensi ja karkasi Gibeaan. Väijyksissä ollut joukko meni ja surmasi kaikki kaupungin asukkaat miekan terällä. Israelin miehet olivat sopineet väijyksissä olevan joukon kanssa, että se panisi sakean savupilven nousemaan kaupungista. Kun siis Israelin miehet olivat kääntyneet pakoon taistelussa, ja kun Benjaminin miehet aluksi olivat lyöneet kuoliaaksi Israelin miehiä noin kolmekymmentä miestä ja sanoneet: "Varmasti me voitamme heidät niin kuin ensimmäisessäkin taistelussa", niin alkoi pilvi, savupatsas, nousta kaupungista. Kun benjaminilaiset kääntyivät taaksepäin, katso, koko kaupunki nousi savuna taivasta kohti. Israelin miehet kääntyivät takaisin, mutta Benjaminin miehet kauhistuivat, sillä he näkivät, että onnettomuus oli kohdannut heitä. He kääntyivät pakoon Israelin miesten edestä erämaan tielle, mutta sota seurasi heitä heidän kintereillään. Sikäläisten kaupunkien asukkaat kaatoivat heitä heidän keskeltään. He saartoivat Benjaminin, ajoivat heitä takaa ja tallasivat heitä maahan levähdyspaikassa ja aina Gibean kohdalle asti auringonnousuun päin. Niin kaatui Benjaminista kahdeksantoistatuhatta miestä, kaikki sotakuntoisia miehiä. He kääntyivät ja pakenivat erämaahan päin Rimmonin kalliolle. Israelilaiset tekivät heistä valtateillä vielä jälkikorjuun, surmaten viisituhatta miestä, ja seurasivat heitä heidän kintereillään aina Gideomiin asti ja surmasivat heitä kaksituhatta miestä. Kaikkiaan oli niitä, jotka sinä päivänä kaatuivat Benjaminista, kaksikymmentäviisi tuhatta miekkamiestä, kaikki sotakuntoisia miehiä. Heitä kääntyi pakoon kohti erämaata, Rimmonin kalliolle, kuusisataa miestä. He jäivät Rimmonin kalliolle neljäksi kuukaudeksi. Mutta Israelin miehet palasivat takaisin benjaminilaisten luo ja surmasivat heidät miekan terällä, [tuhosivat] kaupungin sekä vahingoittumatta jääneet ihmiset että eläimet, kaiken, minkä tapasivat. Myös he pistivät tuleen kaikki kaupungit, joihin tulivat. Israelin miehet olivat vannoneet Mispassa ja sanoneet: "Kukaan meistä ei anna tytärtään benjaminilaiselle vaimoksi." Kansa oli tullut Beeteliin, ja he istuivat siellä aina iltaan asti Jumalan edessä, korottivat äänensä ja itkivät katkerasti ja sanoivat: "Miksi, oi Herra, Israelin Jumala, Israelissa on käynyt niin, että Israelista puuttuu nyt yksi sukukunta?" Varhain seuraavana päivänä kansa nousi ja rakensi sinne alttarin ja uhrasi polttouhreja ja rauhanuhreja. Israelilaiset sanoivat: "Onko yhdessäkään Israelin sukukunnassa ketään, joka ei ole tullut seurakunnan kanssa tänne Herran eteen?" Sillä siitä, joka ei tulisi Herran luo Mispaan, oli vannottu ankara vala: "Hänet on kuolemalla rangaistava." Israelilaisten tuli sääli veljeään Benjaminia, ja he sanoivat: "Tänä päivänä yksi sukukunta on hakattu pois Israelista. Mitä meidän on tehtävä, että jäljelle jääneet saavat vaimoja? Sillä itse me olemme vannoneet Herran kautta, ettemme anna heille tyttäriämme vaimoiksi." He kysyivät: "Onko Israelin sukukunnissa ainoatakaan, joka ei ollut tullut Herran eteen Mispaan?" Niin, katso, Gileadin Jaabeksesta ei ollut ketään tullut leiriin, seurakuntakokoukseen. Sillä kun kansasta pidettiin katselmus, katso, siellä ei ollut ketään Gileadin Jaabeksen asukkaista. Kansa lähetti sinne kaksitoista tuhatta sotakuntoista miestä ja käski heitä sanoen: "Menkää ja surmatkaa miekan terällä Gileadin Jaabeksen asukkaat vaimoineen ja lapsineen. Tehkää näin: kaikki miespuoliset ja kaikki naiset, jotka ovat yhtyneet mieheen, vihkikää tuhon omiksi." Mutta Gileadin Jaabeksen asukkaista he löysivät neljäsataa nuorta naista, jotka olivat neitsyitä eivätkä olleet yhtyneet mieheen. He veivät nämä leiriin Siiloon, joka on Kanaanin maassa. Sitten koko kansa lähetti sanansaattajia puhumaan benjaminilaisten kanssa, jotka olivat Rimmonin kalliolla, ja tarjosi heille rauhaa. Silloin benjaminilaiset palasivat takaisin, ja heille annettiin ne naiset, jotka oli jätetty henkiin Gileadin Jaabeksen naisista. Mutta ne eivät riittäneet heille. Kansan tuli sääli Benjaminia, koska Herra oli tehnyt aukon Israelin sukukuntiin. Silloin kansan vanhimmat sanoivat: "Mitä meidän on tehtävä, että jäljelle jääneet saisivat vaimoja? Sillä onhan naiset hävitetty Benjaminista." He sanoivat: "Pelastuneiden perintöomaisuus on jäävä Benjaminille, ettei yksikään sukukunta häviäisi Israelista. Mutta itse emme voi antaa heille tyttäriämme vaimoiksi, sillä israelilaiset ovat vannoneet ja sanoneet: kirottu olkoon se, joka antaa vaimon benjaminilaiselle." He sanoivat: "Katso, joka vuosi vietetään Herran juhla Siilossa, joka on pohjoiseen Beetelistä, auringonnousun suuntaan siitä valtatiestä, joka vie Beetelistä Sikemiin, ja etelään Lebonasta." He käskivät benjaminilaisia sanoen: "Menkää ja asettukaa väijyksiin viinitarhoihin. Kun näette Siilon tyttärien tulevan ulos karkeloimaan, rynnätkää viinitarhoista ja ryöstäkää jokainen itsellenne vaimo Siilon tyttäristä ja lähtekää Benjaminin maahan. Kun heidän isänsä tai veljensä tulevat valittamaan meille, sanomme heille: 'Lahjoittakaa heidät meille, sillä ei kukaan meistä ole ottanut sodalla vaimoa. Ettehän te ole itse antaneet niitä heille, muuten olisitte joutuneet syyllisiksi.'" Benjaminilaiset tekivät niin ja ottivat lukumääränsä mukaan itselleen vaimoja karkeloivien joukosta ryöstäen heidät. Sitten he palasivat perintöosaansa ja rakensivat uudestaan kaupungit ja asettuivat niihin. Silloin israelilaisetkin vaelsivat sieltä, kukin sukukuntaansa ja sukuunsa, ja menivät sieltä kukin perintöosalleen. Siihen aikaan ei ollut kuningasta Israelissa. Jokainen teki sitä, mikä hänen omasta mielestään oli oikein. Siihen aikaan kun tuomarit hallitsivat, maahan tuli nälänhätä. Silloin muuan Juudan Beetlehemin mies lähti sieltä ja asettui vaimonsa ja kahden poikansa kanssa asumaan muukalaisena Mooabin maahan. Miehen nimi oli Elimelek, hänen vaimonsa nimi Noomi ja hänen kahden poikansa nimet Mahlon ja Kiljon. He olivat efratilaisia Juudan Beetlehemistä. He tulivat Mooabin maahan ja oleskelivat siellä. Elimelek, Noomin mies, kuoli, ja Noomi jäi elämään kahden poikansa kanssa. Nämä ottivat itselleen mooabilaiset vaimot. Toisen nimi oli Orpa ja toisen nimi Ruut. He asuivat siellä noin kymmenen vuotta. Sitten myös molemmat, Mahlon ja Kiljon, kuolivat, niin että vaimo jäi yksin jäljelle kahden poikansa ja miehensä kuoltua. Hän nousi miniöineen palatakseen Mooabin maasta, sillä hän oli kuullut Mooabin maassa, että Herra oli pitänyt kansastaan huolen ja antanut sille leipää. Hän lähti yhdessä molempien miniöidensä kanssa siitä paikasta, jossa oli oleskellut. Heidän tietä käydessään matkalla Juudan maahan Noomi sanoi molemmille miniöilleen: "Menkää, palatkaa kumpikin äitinne kotiin. Herra tehköön teille laupeuden, kuten olette tehneet vainajille ja minulle. Herra suokoon, että saisitte turvan kumpikin miehenne kodissa." Sitten hän suuteli heitä. Mutta he korottivat äänensä ja itkivät ja sanoivat hänelle: "Me palaamme kanssasi kansasi luo." Mutta Noomi vastasi: "Kääntykää takaisin, tyttäreni, miksi lähtisitte kanssani? Voinko minä enää saada poikia miehiksi teille? Kääntykää takaisin, tyttäreni, menkää, sillä minä olen liian vanha mennäkseni miehelle. Vaikka ajattelisinkin: 'Minulla on vielä toivoa', ja vaikka vielä tänä yönä tulisin miehelle vaimoksi ja synnyttäisin poikia, ette kai te kuitenkaan odottaisi, kunnes he kasvaisivat suuriksi, ette kai te kuitenkaan sulkeutuisi huoneeseen ja olisi menemättä miehelle vaimoksi. Ei, tyttäreni. Minä olen hyvin murheissani tähtenne, sillä Herran käsi on koskenut minuun." Niin he korottivat vielä äänensä ja itkivät. Silloin Orpa suuteli anoppiaan jäähyväisiksi, mutta Ruut riippui hänessä kiinni. Noomi sanoi: "Katso, kälysi on kääntynyt takaisin oman kansansa ja jumalansa luo, käänny sinäkin kälysi kanssa." Mutta Ruut vastasi: "Älä vaadi minua jättämään sinua ja kääntymään takaisin, pois luotasi. Sillä mihin sinä menet, sinne minäkin menen, ja missä sinä yövyt, siellä minäkin yövyn. Sinun kansasi on minun kansani, sinun Jumalasi on minun Jumalani. Missä sinä kuolet, siellä minäkin tahdon kuolla ja tulla sinne haudatuksi. Herra rangaiskoon minua nyt ja vasta, jos muu kuin kuolema erottaa meidät." Kun Noomi näki, että hän oli lujasti päättänyt seurata häntä, hän ei enää puhunut siitä hänen kanssaan. Niin he kulkivat molemmat yhdessä, kunnes tulivat Beetlehemiin. Kun he tulivat Beetlehemiin, koko kaupunki joutui liikkeelle heidän tähtensä, ja vaimot sanoivat: "Onko tämä Noomi?" Mutta hän vastasi heille: "Älkää kutsuko minua Noomiksi, kutsukaa minua Maaraksi, sillä Kaikkivaltias on antanut minulle paljon katkeraa murhetta. Rikkaana minä lähdin, mutta tyhjänä Herra antaa minun palata. Miksi siis kutsutte minua Noomiksi, kun Herra on todistanut minua vastaan ja Kaikkivaltias on tuottanut onnettomuutta minulle?" Niin Noomi oli palannut miniänsä, mooabilaisen Ruutin, kanssa, joka tuli Mooabin maasta. He olivat saapuneet Beetlehemiin ohranleikkuun alussa. Noomilla oli miehensä puolelta sukulainen, hyvin varakas mies, Elimelekin sukua, nimeltä Booas. Mooabilainen Ruut sanoi Noomille: "Anna minun mennä pellolle poimimaan tähkiä jonkun jäljessä, jonka silmien edessä saan armon." Noomi vastasi hänelle: "Mene, tyttäreni!" Niin hän lähti ja meni poimimaan eräälle pellolle leikkuuväen jäljessä. Niin hänelle kävi niin, että se peltopalsta oli Booaan, joka oli Elimelekin sukua. Silloin, katso, Booas tuli Beetlehemistä ja sanoi leikkuuväelle: "Herra olkoon kanssanne!" He vastasivat hänelle: "Herra siunatkoon sinua!" Sitten Booas sanoi palvelijalleen, joka oli leikkuuväen päällysmiehenä: "Kenen tuo nuori nainen on?" Palvelija, joka oli leikkaajien päämiehenä, vastasi ja sanoi: "Se on nuori mooabitar, joka tuli Noomin mukana Mooabin maasta. Ruut sanoi: 'Salli minun poimia ja koota tähkiä lyhteiden väliltä leikkaajien jäljessä.' Niin hän tuli ja on ahertanut aamusta varhain tähän saakka. Vasta äsken hän hiukan levähti tuolla majassa." Niin Booas sanoi Ruutille: "Kuule, tyttäreni! Älä mene muiden pelloille poimimaan äläkä lähde pois täältä, vaan pysy täällä palvelijattarieni mukana. Pidä silmällä, millä pellolla leikataan, ja kulje heidän perässään. Olen kieltänyt palvelijoitani koskemasta sinuun. Jos sinun tulee jano, mene astioille ja juo vettä, jota palvelijat ammentavat." Ruut heittäytyi kasvoilleen, kumartui maahan ja sanoi hänelle: "Miten olen saanut armon silmiesi edessä, niin että huolehdit minusta, vaikka olen vieras?" Booas vastasi ja sanoi hänelle: "Minulle on kerrottu kaikki, mitä olet tehnyt anopillesi miehesi kuoltua, kuinka jätit isäsi ja äitisi ja synnyinmaasi ja lähdit kansan luo, jota et ennen tuntenut. Herra palkitkoon sinulle tekosi. Tulkoon sinulle täysi palkka Herralta, Israelin Jumalalta, jonka siipien alta olet tullut etsimään turvaa." Ruut sanoi: "Minä olen saanut armon silmiesi edessä, herrani, sillä sinä olet lohduttanut minua ja puhutellut palvelijatartasi ystävällisesti, vaikka en ole yhdenkään palvelijattaresi vertainen." Ruoka-ajan tultua Booas sanoi hänelle: "Tule tänne syömään leipää ja kasta palasesi hapanviiniin." Ruut istui viljan leikkaajien viereen. Booas pani hänen eteensä paahdettuja jyviä, niin että hän söi tarpeekseen ja jäi tähteeksikin. Kun hän sitten nousi poimimaan, Booas käski palvelijoitaan sanoen: "Hän saa poimia myös lyhteiden väliltä, ettekä te saa loukata häntä. Voittepa vetää lyhteistäkin joitakin tähkiä ja jättää ne hänen poimittavikseen, ettekä saa nuhdella häntä." Ruut poimi pellolla iltaan asti. Sitten hän pui, mitä oli saanut poimituksi, ja siitä tuli noin eefa-mitan verran ohria. Hän otti ne, tuli kaupunkiin ja näytti anopilleen, mitä oli poiminut. Sen jälkeen Ruut otti esille tähteet ruuasta, josta oli syönyt tarpeekseen, ja antoi ne hänelle. Silloin hänen anoppinsa sanoi hänelle: "Missä olet tänään poiminut ja missä olet tehnyt työtä? Siunattu olkoon se, joka on sinusta huolehtinut." Sitten hän ilmoitti anopilleen, kenen luona hän oli ollut työssä, sanoen: "Se mies, jonka luona olin tänä päivänä työssä, on nimeltään Booas." Noomi sanoi miniälleen: "Siunatkoon häntä Herra, joka on osoittanut laupeutta eläviä ja kuolleita kohtaan." Noomi sanoi vielä: "Hän on sukulaisemme ja sukulunastajiamme." Silloin mooabilainen Ruut sanoi: "Vielä hän sanoi minulle: 'Pysyttele vain palvelijoitteni mukana siihen asti, että he saavat päätökseen kaiken leikkuuni.'" Niin Noomi sanoi miniälleen Ruutille: "Hyvä on, tyttäreni, lähde hänen palvelijattariensa mukana, niin et joudu tönittäväksi muiden pelloilla." Hän pysytteli Booaan palvelijattarien seurassa poimien tähkiä, kunnes ohran- ja vehnänleikkuu oli lopussa. Sitten hän jäi asumaan anoppinsa luo. Niin Noomi, hänen anoppinsa, sanoi hänelle: "Tyttäreni, minäpä hankin sinulle turvapaikan, että sinun kävisi hyvin. Onhan Booas, jonka palvelijattarien kanssa olit, sukulaisemme. Katso, hän viskaa tänä yönä ohria puimatantereella. Niin peseydy nyt, voitele itsesi, pukeudu ja mene puimatantereelle. Mutta älä näyttäydy hänelle, ennen kuin hän on syönyt ja juonut. Kun hän panee maata, niin, katso, mihin paikkaan hän panee maata, ja mene ja nosta peitettä hänen jalkojensa kohdalta ja pane siihen maata. Hän sanoo sitten sinulle, mitä sinun on tehtävä." Ruut vastasi hänelle: "Teen kaiken, mitä sanot." Hän meni alas puimatantereelle ja teki aivan niin, kuin hänen anoppinsa oli häntä käskenyt. Kun Booas oli syönyt ja juonut, tuli hänen sydämensä iloiseksi, ja hän meni maata viljakasan viereen. Ruut tuli hiljaa ja nosti peitettä hänen jalkojensa kohdalta ja pani siihen maata. Puoliyön aikaan mies säikähti ja kumartui eteenpäin. Niin, katso, nainen makasi hänen jalkopäässään. Hän kysyi: "Kuka sinä olet?" Hän vastasi: "Minä olen Ruut, palvelijattaresi. Levitä helmasi palvelijattaresi yli, sillä sinä olet sukulunastajani." Hän sanoi: "Herra siunatkoon sinua, tyttäreni! Sinä olet osoittanut sukurakkauttasi nyt viimeksi vielä kauniimmin kuin aikaisemmin, kun et ole kulkenut nuorten miesten jäljessä, et köyhien etkä rikkaitten. Nyt, tyttäreni, älä pelkää. Kaiken, mitä sanot, teen sinulle. Sillä kansani portissa jokainen tietää sinut kunnialliseksi naiseksi. Totta on, että olen sukulunastajasi, mutta on vielä toinen sukulunastaja, joka on läheisempi kuin minä. Jää tähän yöksi. Jos hän huomenna lunastaa sinut, niin hyvä, lunastakoon. Mutta jollei hän halua lunastaa sinua, niin minä lunastan sinut, niin totta kuin Herra elää. Lepää siinä aamuun asti." Niin hän lepäsi hänen jalkopäässään aamuun asti, mutta nousi, ennen kuin kukaan vielä voi tuntea toisensa. Booas ajatteli: "Älköön tulko tietoon, että tuo nainen on tullut tänne puimatantereelle." Hän sanoi: "Anna tänne viitta, joka on ylläsi, ja pidä siitä kiinni." Niin Ruut piti siitä kiinni. Silloin hän mittasi siihen kuusi mittaa ohria ja pani ne hänen selkäänsä. Sitten Ruut meni kaupunkiin. Ruut tuli anoppinsa luo, joka sanoi: "Kuinka kävi, tyttäreni?" Niin hän kertoi hänelle kaikki, mitä mies oli hänelle tehnyt. Hän sanoi: "Nämä kuusi mittaa ohria hän antoi minulle, sanoen: 'Et saa mennä tyhjin käsin anoppisi luo.'" Silloin Noomi sanoi: "Pysy alallasi, tyttäreni, kunnes saat tietää, kuinka asia päättyy; sillä mies ei suo itselleen lepoa, ennen kuin hän tänä päivänä saattaa asian päätökseen." Mutta Booas meni kaupungin porttiin ja istuutui sinne. Katso, sukulunastaja, josta Booas oli puhunut, kulki siitä ohitse. Booas sanoi: "Sinä siellä, poikkea tänne istumaan." Hän poikkesi ja istui siihen. Sen jälkeen Booas otti kaupungin vanhimpia kymmenen miestä ja sanoi: "Istukaa tähän." Niin he istuivat. Sitten Booas sanoi sukulunastajalle: "Sen peltopalstan, joka oli veljellämme Elimelekillä, Noomi, joka on palannut Mooabin maasta, haluaa myydä. Sen tähden minä ajattelin: ilmoitan siitä sinulle ja sanon: osta se tässä saapuvilla olevien ja kansani vanhimpien läsnä ollessa. Jos tahdot sen lunastaa sukuun, niin lunasta. Mutta ellet tahdo sitä lunastaa, ilmoita minulle, että saan sen tietää. Sillä ei ole ketään muuta sukulunastajaa kuin sinä, ja sinun jälkeesi minä." Hän sanoi: "Minä lunastan sen." Niin Booas sanoi: "Ostaessasi pellon Noomilta ostat sen myös mooabilaiselta Ruutilta, vainajan leskeltä, ja sinun on pysytettävä vainajan nimi hänen perintöosassaan." Silloin sukulunastaja sanoi: "En voi lunastaa sitä itselleni, sillä siten turmelisin oman perintöosani. Lunasta sinä itsellesi, mitä minun olisi lunastettava, sillä en voi sitä lunastaa." Muinoin oli Israelissa lunastus- ja vaihtokauppoja vahvistettaessa tällainen tapa: riisuttiin sandaali ja annettiin toiselle. Tätä käytettiin Israelissa todisteena. Sukulunastaja sanoi Booaalle: "Osta sinä se itsellesi." Ja hän veti kengän jalastaan. Silloin Booas sanoi vanhimmille ja kaikelle kansalle: "Te olette tänään todistajina, että ostan Noomilta kaiken Elimelekin ja kaiken Kiljonin ja Mahlonin omaisuuden. Samalla minä olen ostanut myös mooabilaisen Ruutin, Mahlonin lesken, vaimokseni, pysyttääkseni vainajan nimen hänen perintöosassaan, ettei vainajan nimi häviäisi hänen veljiensä keskuudesta eikä hänen kotipaikkansa portista. Sen todistajia te olette tänä päivänä." Niin kaikki kansa, joka oli portissa saapuvilla, ja vanhimmat sanoivat: "Me olemme sen todistajia. Suokoon Herra, että vaimo, joka tulee taloosi, tulisi Raakelin ja Leean kaltaiseksi, jotka molemmat rakensivat Israelin huoneen. Tee väkeviä tekoja Efratassa ja saata nimesi kuuluisaksi Beetlehemissä. Tulkoon niistä jälkeläisistä, jotka Herra antaa sinulle tästä nuoresta naisesta, sinulle suku, Pereksen suvun kaltainen, hänen, jonka Taamar synnytti Juudalle." Niin Booas otti Ruutin, ja tämä tuli hänen vaimokseen. Hän yhtyi häneen. Herra antoi hänen tulla raskaaksi, ja hän synnytti pojan. Silloin vaimot sanoivat Noomille: "Kiitetty olkoon Herra, joka tänä päivänä salli sinun saada sukulunastajan. Hänen nimensä tulee kuuluisaksi Israelissa. Hän on virvoittava sinua, ja hänestä on tuleva vanhuutesi tuki, sillä miniäsi, joka rakastaa sinua, on hänet synnyttänyt, hän, joka on sinulle parempi kuin seitsemän poikaa." Niin Noomi otti lapsen, pani sen helmaansa ja rupesi sen hoitajaksi. Naapurivaimot antoivat lapselle nimen, sanoen: "Noomille on syntynyt poika." He panivat hänelle nimeksi Oobed. Hänestä tuli Daavidin isän, Iisain, isä. Tämä on Pereksen sukuluettelo: Perekselle syntyi Hesron. Hesronille syntyi Raam, ja Raamille syntyi Amminadab. Amminadabille syntyi Nahson, ja Nahsonille syntyi Salma. Salmalle syntyi Booas, ja Booaalle syntyi Oobed. Oobedille syntyi Iisai, ja Iisaille syntyi Daavid. Raamataim-Soofimissa, Efraimin vuoristossa, oli mies, nimeltä Elkana, Jerohamin poika, joka oli Elihun poika, joka Toohun poika, joka Suufin poika, efratilainen. Hänellä oli kaksi vaimoa. Toisen nimi oli Hanna, ja toisen nimi oli Peninna. Peninnalla oli lapsia, mutta Hanna oli lapseton. Mies meni joka vuosi kaupungistaan Siiloon rukoilemaan Herraa Sebaotia ja uhraamaan hänelle. Siellä oli kaksi Eelin poikaa, Hofni ja Piinehas, Herran pappeina. Elkana uhrasi eräänä päivänä. Hänellä oli tapana antaa vaimolleen Peninnalle ja kaikille tämän pojille ja tyttärille uhrista määräosat. Mutta Hannalle hän antoi kaksinkertaisen osan, sillä hän rakasti Hannaa, vaikka Herra oli sulkenut hänen kohtunsa. Hänen kilpailijattarensa kiusasi häntä kiusaamistaan ärsyttääkseen häntä, koska Herra oli sulkenut Hannan kohdun. Näin tapahtui joka vuosi, niin usein kuin hän meni ylös Herran huoneeseen. Niinpä Peninna nytkin kiusasi Hannaa, ja Hanna itki eikä syönyt mitään. Hänen miehensä Elkana sanoi hänelle: "Hanna, mitä itket, miksi et syö ja miksi olet noin apealla mielellä? Enkö minä ole sinulle enemmän kuin kymmenen poikaa?" Kun he olivat syöneet ja juoneet Siilossa ja pappi Eeli istui istuimellaan Herran temppelin ovenpielessä, Hanna nousi, rukoili Herraa mieli murheellisena, itki katkerasti ja teki lupauksen sanoen: "Herra Sebaot, jos katsot palvelijattaresi kurjuutta, muistat minua etkä unohda palvelijatartasi, vaan annat palvelijattarellesi miespuolisen perillisen, niin annan hänet Herralle hänen koko elinajakseen, eikä partaveitsi ole koskettava hänen päätään." Kun hän kauan rukoili Herran edessä, tarkkaili Eeli hänen suutaan, sillä Hanna puhui sydämessään ja ainoastaan hänen huulensa liikkuivat, mutta ääntä häneltä ei kuulunut. Eeli luuli, että hän oli juovuksissa. Eeli sanoi hänelle: "Kuinka kauan sinä olet siinä juovuksissa? Haihduta humalasi." Mutta Hanna vastasi ja sanoi: "Ei, herrani, minä olen murheen raskauttama nainen. Viiniä ja väkijuomaa en ole juonut, vaan vuodatin sydämeni Herran eteen. Älä pidä palvelijatartasi kelvottomana naisena, sillä tuskani ja suruni suuruuden tähden olen näin kauan puhunut." Eeli vastasi ja sanoi: "Mene rauhaan, Israelin Jumala antakoon sinulle, mitä olet häneltä pyytänyt." Hän sanoi: "Salli palvelijattaresi saada armo silmiesi edessä." Nainen meni pois, söi eikä enää näyttänyt murheelliselta. Varhain seuraavana aamuna he nousivat ja kumartaen rukoilivat Herran edessä. Sitten he palasivat ja tulivat kotiinsa Raamaan. Elkana yhtyi vaimoonsa Hannaan, ja Herra muisti tätä. Tapahtui joidenkin päivien kuluttua, että Hanna tuli raskaaksi ja synnytti pojan ja antoi hänelle nimen Samuel, sanoen: "Herralta olen hänet pyytänyt." Sitten hänen miehensä Elkana, ja koko hänen perheensä lähti uhraamaan Herralle jokavuotista teurasuhria ja lupausuhriaan, mutta Hanna ei lähtenyt, vaan sanoi miehelleen: "Kun poika on vieroitettu, vien hänet sinne, että hän tulee Herran kasvojen eteen ja saa jäädä sinne ainiaaksi." Hänen miehensä Elkana sanoi hänelle: "Tee, kuten hyväksi näet, jää kotiin, kunnes olet hänet vieroittanut. Herra vahvistakoon sanansa." Vaimo jäi kotiin ja imetti poikaansa, kunnes hän vieroitti tämän. Mutta kun hän oli hänet vieroittanut, hän vei hänet kanssaan ottaen mukaansa kolme härkää, yhden eefa-mitan jauhoja ja leilin viiniä. Hän toi hänet Herran huoneeseen Siiloon. Mutta poika oli vielä pieni. Teurastettuaan härän he toivat pojan Eelin luo. Hanna sanoi: "Oi, herrani, niin totta kuin sinä elät, herrani, minä olen se vaimo, joka seisoin tässä sinun luonasi rukoillen Herraa. Tätä poikaa rukoilin, ja Herra antoi minulle, mitä häneltä pyysin. Minäkin annan hänet Herralle kaikiksi elinpäivikseen. Hän olkoon Herralle annettu." Ja hän rukoili siellä Herraa. Hanna rukoili ja sanoi: "Sydämeni riemuitsee Herrassa. Sarveni kohoaa korkealle Herrassa. Suuni on avartunut vihollisiani vastaan, sillä iloitsen avustasi. Kukaan ei ole pyhä niin kuin Herra. Sinun lisäksesi ei ole ketään toista. Ei ole kalliota Jumalamme vertaista. Älkää yhä ylpeitä puhuko, älköön suustanne lähtekö julkeita sanoja. Sillä Herra on kaikkitietävä Jumala, hänen edessään punnitaan teot. Sankarien jouset ovat särjetyt, väsyneet vyöttäytyvät voimalla. Kylläisinä olleet käyvät palvelukseen leipäpalkoilla, nälkää nähneet eivät enää nälkää näe. Hedelmätön synnyttää seitsemän lasta, monilapsinen kuihtuu. Herra antaa kuoleman ja antaa elämän, hän vie alas helvettiin ja tuo ylös jälleen. Herra köyhdyttää ja rikastuttaa, hän alentaa ja ylentää. Hän nostaa tomusta halvan, hän korottaa loasta köyhän asettaakseen heidät ruhtinasten rinnalle ja tehdäkseen heistä kirkkauden valtaistuimen perillisiä. Sillä maailman perustukset ovat Herran, hän on asettanut maanpiirin niiden varaan. Hän varjelee pyhiensä jalat, mutta jumalattomat hukkuvat pimeyteen. Sillä mies ei voi mitään omassa voimassaan. Ne, jotka taistelevat Herraa vastaan, joutuvat kauhun valtaan. Hän jylisee taivaasta heidän ylitseen. Herra tuomitsee maan ääret. Hän antaa vallan Kuninkaalleen ja korottaa korkealle Voideltunsa sarven." Elkana meni kotiinsa Raamaan, mutta poika palveli Herraa pappi Eelin johdolla. Eelin pojat olivat kelvottomia miehiä. He eivät välittäneet Herrasta eivätkä siitä, mitä papeilla oli oikeus saada kansalta. Niin usein kuin joku uhrasi teurasuhria, papin palvelija tuli lihan kiehuessa kolmihaarainen haarukka kädessään, ja pisti sen kattilaan, ruukkuun, pannuun tai pataan, ja pappi otti itselleen kaiken sen, minkä haarukka toi mukanaan. Niin he tekivät kaikille israelilaisille, jotka tulivat sinne Siiloon. Jo ennen kuin rasva oli poltettu, tuli papin palvelija ja sanoi miehelle, joka uhrasi: "Anna liha paistettavaksi papille, sillä hän ei ota sinulta keitettyä lihaa, vaan raakaa." Kun mies sanoi hänelle: "Ensin poltettakoon rasva. Ota sitten itsellesi, mitä haluat." Hän sanoi: "Ei niin, vaan anna se nyt heti, muuten otan väkisin." Nuorten miesten synti oli kovin suuri Herran edessä, koska he pitivät halpana Herran uhrilahjan. Mutta Samuel palveli Herran edessä. Poikanen oli puettuna pellavakasukkaan. Hänen äitinsä teki hänelle joka vuosi pienen viitan ja toi sen hänelle, kun hän miehensä kanssa tuli uhraamaan jokavuotista teurasuhria. Eeli aina siunasi Elkanan ja hänen vaimonsa ja sanoi: "Herra antakoon sinulle lapsen tästä vaimosta sen tilalle, jonka hän on suostunut antamaan Herralle." Sitten he menivät kotiinsa. Herra piti Hannasta huolen, niin että hän tuli raskaaksi ja synnytti vielä kolme poikaa ja kaksi tytärtä. Mutta poikanen Samuel kasvoi Herran edessä. Eeli oli käynyt hyvin vanhaksi. Kun hän sai kuulla, mitä hänen poikansa tekivät kaikelle Israelille, nimittäin että he makasivat niiden naisten kanssa, jotka toimittivat palvelusta ilmestysmajan ovella, hän sanoi heille: "Miksi teette sellaista pahaa, mitä minä teistä kuulen kaikelta tältä kansalta? Ei niin, poikani! Ei ole hyvä se puhe, jonka kuulen kulkevan Herran kansan keskuudessa. Jos ihminen rikkoo ihmistä vastaan, Jumala voi olla hänelle välittäjänä. Mutta jos ihminen rikkoo Herraa vastaan, kuka voi ruveta hänelle välittäjäksi?" Mutta he eivät kuulleet isäänsä, sillä Herra tahtoi surmata heidät. Mutta poikanen Samuel kasvoi kasvamistaan ja oli sekä Herralle että ihmisille otollinen. Eelin luo tuli Jumalan mies ja sanoi hänelle: "Näin sanoo Herra: Enkö toden totta ilmestynyt sinun isäsi suvulle, kun he olivat Egyptissä faraon huoneen vallan alla? Valitsin heidät kaikista Israelin sukukunnista olemaan pappeinani, nousemaan alttarilleni, polttamaan suitsuketta ja kantamaan kasukkaa edessäni, ja annoin isäsi suvulle kaikki israelilaisten uhrit. Miksi häpäisette teurasuhrini ja ruokauhrini, jotka olen säätänyt asuntooni? Miksi kunnioitat poikiasi enemmän kuin minua, niin että te lihotatte itseänne parhaalla osalla jokaisesta kansani Israelin uhrilahjasta? Sen tähden Herra, Israelin Jumala, sanoo: Olen tosiaan sanonut: sukusi ja isäsi suku saavat vaeltaa edessäni iäti. Nyt on Herran sana: Pois se minusta! Sillä kunnioitan niitä, jotka minua kunnioittavat, mutta jotka katsovat minut ylen, ovat kirottuja. Katso, päivät tulevat, jolloin katkaisen käsivartesi ja isäsi suvun käsivarren, niin ettei kukaan suvussasi elä vanhaksi. Saat nähdä asuntosi olevan puutteessa huolimatta kaikesta siitä hyvästä, mikä tulee Israelille. Eikä kukaan suvussasi ole koskaan elävä vanhaksi. En hävitä jokaista alttariltani, niin että sammuttaisin silmäsi ja näännyttäisin sielusi, mutta kaikki suvussasi kasvaneet kuolevat miehiksi tultuaan. Merkkinä tästä on sinulla oleva se, mitä tapahtuu kahdelle pojallesi, Hofnille ja Piinehaalle: he kuolevat molemmat samana päivänä. Mutta herätän itselleni uskollisen papin, joka tekee sydämeni ja mieleni mukaan. Hänelle rakennan pysyvän huoneen, ja hän on vaeltava minun voideltuni edessä koko elinaikansa. Jokainen, joka jää jäljelle suvustasi, on tuleva kumartamaan häntä saadakseen hopearahan ja leipäkakun ja sanova: 'Päästä minutkin johonkin papintehtävään, että saisin palan leipää syödäkseni.'" Poikanen Samuel palveli Herraa Eelin johdolla. Mutta Herran sana oli harvinainen siihen aikaan, eivätkä näyt olleet tavallisia. Siihen aikaan tapahtui kerran, kun Eeli, jonka silmiä alkoi hämärtää, ettei hän voinut nähdä, makasi paikallaan eikä Jumalan lamppu ollut vielä sammunut ja Samuel makasi Herran temppelissä, jossa Jumalan arkki oli, että Herra kutsui Samuelia. Hän vastasi: "Tässä olen." Hän riensi Eelin luo ja sanoi: "Tässä olen, kutsuit minua." Mutta hän vastasi: "En minä kutsunut. Pane jälleen maata." Hän meni ja pani maata. Mutta Herra kutsui taas Samuelia. Samuel nousi ja meni Eelin luo ja sanoi: "Tässä olen, kutsuit minua." Mutta tämä vastasi: "En minä kutsunut, poikani. Pane jälleen maata." Samuel ei silloin vielä tuntenut Herraa, eikä Herran sana ollut vielä ilmestynyt hänelle. Herra kutsui Samuelia vielä kolmannen kerran. Hän nousi ja meni Eelin luo ja sanoi: "Tässä olen, kutsuit minua." Silloin Eeli ymmärsi, että Herra oli kutsunut poikasta. Eeli sanoi Samuelille: "Mene ja pane maata. Jos sinua vielä kutsutaan, sano: 'Puhu, Herra, palvelijasi kuulee.'" Samuel meni ja pani maata paikalleen. Herra tuli, seisoi ja huusi kuten edellisilläkin kerroilla: "Samuel, Samuel!" Samuel vastasi: "Puhu, palvelijasi kuulee." Herra sanoi Samuelille: "Katso, minä teen Israelissa sellaisen teon, että joka sen kuulee, sen molemmat korvat soivat. Sinä päivänä minä toteutan Eelille kaiken, mitä hänen sukuaan vastaan olen puhunut, alusta loppuun asti. Ilmoitan hänelle, että minä tuomitsen hänen sukunsa ikiajoiksi sen rikoksen tähden, kun hän tiesi poikiensa pilkkaavan Jumalaa eikä pannut heitä kuriin. Sen tähden olen vannonut Eelin suvusta: 'Totisesti, Eelin suvun rikosta ei koskaan soviteta, ei teurasuhrilla eikä ruokauhrilla.'" Samuel makasi aamuun asti ja avasi Herran huoneen ovet. Eikä Samuel uskaltanut kertoa Eelille näkyä. Mutta Eeli kutsui Samuelin ja sanoi: "Samuel, poikani!" Hän vastasi: "Tässä olen." Hän sanoi: "Mikä oli asia, josta hän sinulle puhui? Älä salaa sitä minulta. Jumala rangaiskoon sinua nyt ja vasta, jos salaat minulta mitään siitä, mitä hän sinulle puhui." Samuel kertoi hänelle kaiken eikä salannut häneltä mitään. Hän sanoi: "Hän on Herra, hän tehköön, minkä hyväksi näkee." Samuel kasvoi, ja Herra oli hänen kanssaan eikä antanut yhdenkään hänen sanoistaan pudota maahan. Koko Israel Daanista Beersebaan asti tiesi, että Samuelille oli uskottu Herran profeetan tehtävä. Herra ilmestyi edelleenkin Siilossa. Herra ilmestyi näet Samuelille Siilossa Herran sanan kautta, ja Samuelin sana tuli koko Israelille. Israel lähti sotaan filistealaisia vastaan ja leiriytyi Eben-Eserin luo, mutta filistealaiset olivat leiriytyneet Afekiin. Filistealaiset asettuivat sotarintaan Israelia vastaan, ja taistelu levisi laajalle, ja filistealaiset voittivat Israelin ja surmasivat taistelukentällä noin neljätuhatta miestä. Kun kansa tuli leiriin, Israelin vanhimmat sanoivat: "Minkä tähden Herra antoi tänä päivänä filistealaisten voittaa meidät? Ottakaamme Herran liitonarkki Siilosta luoksemme, tulkoon se keskellemme pelastamaan meidät vihollistemme käsistä." Kansa lähetti sanan Siiloon, ja sieltä tuotiin Herran Sebaotin liitonarkki, hänen, jonka valtaistuinta kerubit kannattavat, ja Eelin kaksi poikaa, Hofni ja Piinehas, seurasivat sieltä Jumalan liitonarkkia. Kun sitten Herran liitonarkki tuli leiriin, koko Israel nosti suuren riemuhuudon, niin että maa tömisi. Kun filistealaiset kuulivat riemuhuudon, he sanoivat: "Mitä tuo suuri riemuhuuto on heprealaisten leirissä?" He saivat tietää, että leiriin oli tullut Herran arkki. Filistealaiset pelästyivät, sillä he sanoivat: "Jumala on tullut leiriin." He sanoivat: "Voi meitä! Tällaista ei ole milloinkaan ennen tapahtunut. Voi meitä! Kuka pelastaa meidät tämän voimallisen jumalan kädestä? Tämähän on se jumala, joka löi egyptiläisiä kaikkinaisilla vaivoilla erämaassa. Rohkaiskaa mielenne ja olkaa miehiä, filistealaiset, ettette joutuisi palvelemaan heprealaisia, niin kuin he ovat palvelleet teitä. Olkaa miehiä ja taistelkaa." Filistealaiset ryhtyivät taisteluun, ja Israel voitettiin, niin että he pakenivat kukin majalleen, ja tappio oli hyvin suuri: Israelista kaatui kolmekymmentä tuhatta jalkamiestä. Jumalan arkki ryöstettiin, ja Eelin kaksi poikaa, Hofni ja Piinehas, saivat surmansa. Eräs benjaminilainen mies juoksi rintamalta ja tuli samana päivänä Siiloon takki reväistynä ja multaa pään päällä. Kun hän saapui sinne, Eeli istui istuimellaan tien vieressä tähystellen, sillä hänen sydämensä oli levoton Jumalan arkin tähden. Kun mies tuli ja kertoi kaupungissa tapahtumasta, koko kaupunki puhkesi valittamaan. Kun Eeli kuuli valitushuudon, hän kysyi: "Mikä meteli tämä on?" Mies riensi sinne ja kertoi sen Eelille. Eeli oli yhdeksänkymmentä kahdeksan vuotta vanha, ja hänen silmissään oli kaihi, niin ettei hän voinut nähdä. Mies sanoi Eelille: "Minä tulen rintamalta, olen tänä päivänä paennut rintamalta." Hän kysyi: "Miten ovat asiat, poikani?" Sanansaattaja vastasi ja sanoi: "Israel on paennut filistealaisia, ja kansan mieshukka on suuri. Myös molemmat poikasi, Hofni ja Piinehas, ovat saaneet surmansa, ja Jumalan arkki on ryöstetty." Kun hän mainitsi Jumalan arkin, Eeli kaatui istuimeltaan taaksepäin portin viereen, taittoi niskansa ja kuoli, sillä hän oli vanha ja painava mies. Hän oli ollut tuomarina Israelissa neljäkymmentä vuotta. Hänen miniänsä, Piinehaan vaimo, oli viimeisillään raskaana. Kun hän kuuli sanoman Jumalan arkin ryöstöstä ja appensa ja miehensä kuolemasta, hän vaipui maahan ja synnytti, sillä poltot yllättivät hänet. Kun hän silloin oli kuolemaisillaan, sanoivat vaimot, jotka seisoivat hänen luonaan: "Älä pelkää, sillä sinä olet synnyttänyt pojan." Mutta hän ei vastannut mitään eikä välittänyt siitä, vaan nimitti pojan Iikabodiksi ja sanoi: "Kunnia on mennyt Israelilta" – hän tarkoitti Jumalan arkin ryöstöä sekä appeaan ja miestään. Hän sanoi: "Kunnia on mennyt Israelilta", koska Jumalan arkki oli ryöstetty. Kun filistealaiset olivat ryöstäneet Jumalan arkin, he veivät sen Eben-Eseristä Asdodiin. Filistealaiset ottivat Jumalan arkin ja veivät sen Daagonin temppeliin ja asettivat sen Daagonin rinnalle. Kun asdodilaiset nousivat varhain seuraavana päivänä, katso: Daagon makasi kasvoillaan maassa Herran arkin edessä. Mutta he ottivat Daagonin ja asettivat sen takaisin paikoilleen. Kun he taas nousivat varhain seuraavana aamuna, niin katso: Daagon makasi kasvoillaan maassa Herran arkin edessä, mutta Daagonin pää ja molemmat kädet olivat katkaistuina kynnyksellä, ja ainoastaan [muuta] Daagonia oli siinä jäljellä. Sen tähden eivät Daagonin papit eikä kukaan, joka menee Daagonin temppeliin, astu Daagonin kynnykselle Asdodissa vielä tänäkään päivänä. Herran käsi painoi asdodilaisia, ja hän tuhosi heitä. Hän löi heitä paiseilla, sekä Asdodia että sen aluetta. Kun Asdodin miehet näkivät, miten oli, he sanoivat: "Älköön Israelin Jumalan arkki jääkö luoksemme, sillä hänen kätensä on käynyt raskaaksi meille ja jumalallemme Daagonille." He lähettivät sanan ja kokosivat kaikki filistealaiset ruhtinaat luokseen ja sanoivat: "Mitä teemme Israelin Jumalan arkille?" He vastasivat: "Israelin Jumalan arkki siirtyköön Gatiin." He siirsivät Israelin Jumalan arkin sinne. Kun he olivat siirtäneet sen sinne, kohtasi Herran käsi kaupunkia ja sai aikaan suuren hämmingin: hän löi kaupungin asukkaita, sekä pieniä että suuria, niin että heihin puhkesi paiseita. Silloin he lähettivät Jumalan arkin Ekroniin. Kun Jumalan arkki tuli Ekroniin, huusivat ekronilaiset sanoen: "He ovat siirtäneet Israelin Jumalan arkin tänne luokseni surmaamaan minut ja kansani." He lähettivät sanan ja kokosivat kaikki filistealaisten ruhtinaat ja sanoivat: "Lähettäkää Israelin Jumalan arkki pois, ja palatkoon se kotiinsa älköönkä se enää surmatko minua ja kansaani." Sillä surma oli saattanut koko kaupungin hämminkiin. Jumalan käsi painoi sitä kovasti. Ne asukkaat, jotka eivät olleet kuolleet, olivat paiseilla lyötyjä, ja huuto nousi kaupungista ylös taivaaseen. Herran arkki oli ollut filistealaisten maassa seitsemän kuukautta. Filistealaiset kutsuivat papit ja tietäjät ja sanoivat: "Mitä teemme Herran arkille? Antakaa meidän tietää, millä tavalla lähettäisimme sen kotiinsa." He vastasivat: "Jos te lähetätte Israelin Jumalan arkin pois, älkää lähettäkö sitä tyhjin käsin, vaan antakaa hänelle hyvitys. Silloin te tulette terveiksi ja saatte tietää, minkä tähden hänen kätensä ei heltiä teistä." Mutta he kysyivät: "Millainen hyvitys meidän on annettava hänelle?" He vastasivat: "Viisi kultaista paisetta ja viisi kultahiirtä, yhtä monta, kuin on filistealaisten ruhtinasta, sillä sama vitsaus on kohdannut kaikkia, myös teidän ruhtinaitanne. Tehkää siis kuvat paiseistanne, samoin hiiristänne, jotka hävittävät maata, ja antakaa kunnia Israelin Jumalalle. Kenties hän silloin hellittää kätensä teistä, jumalistanne ja maastanne. Miksi paadutatte sydämenne, niin kuin egyptiläiset ja farao paaduttivat sydämensä? Eivätkö he, sitten kun hän oli näyttänyt heille voimansa, päästäneet israelilaisia menemään? Tehkää nyt uudet vaunut ja ottakaa kaksi imettävää lehmää, joiden niskassa ei ole ollut iestä, ja valjastakaa lehmät vaunujen eteen, mutta ajakaa vasikat kotiin pois niiden perästä. Ottakaa Herran arkki ja asettakaa se vaunuihin ja pankaa ne kultaesineet, jotka annatte hänelle hyvitykseksi, lippaaseen sen viereen, ja lähettäkää se menemään. Sitten katsokaa: jos se menee omaa aluettaan kohti ylös Beet-Semekseen, niin se on tuottanut meille tämän suuren onnettomuuden. Mutta jos ei, niin tiedämme, ettei hänen kätensä ole meihin koskenut. Se on silloin tapahtunut meille sattumalta." Miehet tekivät niin. He ottivat kaksi imettävää lehmää ja valjastivat ne vaunujen eteen, mutta niiden vasikat he jättivät kotiin. He panivat Herran arkin vaunuihin sekä lippaan, kultahiiret ja paiseittensa kuvat. Lehmät menivät suoraan Beet-Semestä kohden. Ne kulkivat koko ajan samaa tietä poikkeamatta oikealle tai vasemmalle ja ammuivat lakkaamatta. Filistealaisten ruhtinaat seurasivat niitä Beet-Semeksen alueelle asti. Mutta Beet-Semeksessä oltiin leikkaamassa vehnää laaksossa. Kun he nostivat silmänsä, he näkivät arkin ja ilahtuivat sen nähdessään. Vaunut tulivat beet-semekseläisen Joosuan pellolle ja pysähtyivät sinne. Siellä oli suuri kivi. He hakkasivat vaunut polttopuiksi ja uhrasivat lehmät polttouhriksi Herralle. Leeviläiset nostivat maahan Herran arkin ja sen vieressä olevan lippaan, jossa kultaesineet olivat, ja panivat ne suurelle kivelle. Beet-Semeksen miehet uhrasivat sinä päivänä Herralle polttouhreja ja teurasuhreja. Katseltuaan tätä nuo filistealaisten viisi ruhtinasta palasivat samana päivänä Ekroniin. Nämä ovat ne kultapaiseet, jotka filistealaiset antoivat Herralle hyvitykseksi: yksi Asdodin puolesta, yksi Gassan puolesta, yksi Askelonin puolesta, yksi Gatin puolesta ja yksi Ekronin puolesta. Kultahiiriä taas oli yhtä monta, kuin oli kaikkiaan filistealaisten kaupunkeja viidellä ruhtinaalla, sekä varustettuja kaupunkeja että linnoittamattomia kyliä, suureen kiveen asti, jolle he laskivat Herran arkin ja joka on vielä tänäkin päivänä beet-semekseläisen Joosuan pellolla. Mutta Herra surmasi Beet-Semeksen miehiä sen tähden, että he olivat katsoneet Herran arkkiin. Hän surmasi kansasta seitsemänkymmentä miestä, viisikymmentä päämiestä. Kansa suri, että Herra oli surmannut niin paljon kansaa. Beet-Semeksen miehet sanoivat: "Kuka voi kestää Herran, tämän pyhän Jumalan, edessä? Kenen luo hän menee meidän luotamme?" He lähettivät sanansaattajat Kirjat-Jearimin asukkaiden luo sanomaan: "Filistealaiset ovat tuoneet Herran arkin takaisin. Tulkaa tänne ja viekää se luoksenne." Kirjat-Jearimin miehet tulivat ja veivät Herran arkin sinne ja toivat sen Abinadabin taloon mäelle, ja pyhittivät hänen poikansa Eleasarin pitämään huolta Herran arkista. Siitä päivästä, jona arkki oli asettunut Kirjat-Jearimiin, kului pitkä aika, kului kaksikymmentä vuotta, ja koko Israelin heimo kääntyi valittaen Herran puoleen. Mutta Samuel puhui koko Israelin huoneelle sanoen: "Jos te kaikesta sydämestänne käännytte Herran puoleen, poistakaa keskuudestanne vieraat jumalat ja astartet ja kiinnittäkää sydämenne Herraan ja palvelkaa ainoastaan häntä, niin hän pelastaa teidät filistealaisten käsistä." Israelilaiset poistivat baalit ja astartet ja palvelivat ainoastaan Herraa. Silloin Samuel sanoi: "Kootkaa koko Israel Mispaan, ja [minä] rukoilen puolestanne Herraa." Niin he kokoontuivat Mispaan, ammensivat vettä, vuodattivat sitä Herran eteen sekä paastosivat sen päivän, ja he sanoivat siellä: "Me olemme tehneet syntiä Herraa vastaan." Samuel jakoi israelilaisille oikeutta Mispassa. Kun filistealaiset kuulivat israelilaisten kokoontuneen Mispaan, filistealaisten ruhtinaat lähtivät Israelia vastaan. Kun israelilaiset kuulivat sen, he pelkäsivät filistealaisia. Israelilaiset sanoivat Samuelille: "Älä kieltäydy huutamasta avuksi puolestamme Herraa, Jumalaamme, että hän pelastaisi meidät filistealaisten käsistä." Samuel otti imevän karitsan ja uhrasi sen polttouhriksi, kokonaisuhriksi, Herralle, ja Samuel huusi Herraa avuksi Israelin puolesta, ja Herra kuuli häntä. Sillä kun Samuelin uhratessa polttouhria filistealaiset lähestyivät käydäkseen taisteluun Israelia vastaan, Herra jyrisi kovalla ukkosen jyrinällä sinä päivänä filistealaisia vastaan ja saattoi heidät hämminkiin, niin että Israel voitti heidät. Israelin miehet lähtivät Mispasta ja ajoivat filistealaisia takaa surmaten heitä aina Beet-Kaarin alapuolelle asti. Samuel otti kiven ja pani sen Mispan ja Seenin välille ja antoi sille nimen Eben-Eser ja sanoi: "Tähän asti Herra on meitä auttanut." Niin filistealaiset lannistettiin, eivätkä he enää tulleet Israelin alueelle. Herran käsi oli filistealaisia vastaan Samuelin koko elinajan. Ne kaupungit, jotka filistealaiset olivat ottaneet Israelilta, joutuivat takaisin Israelille, Ekronista Gatiin saakka. Myös niiden alueet Israel vapautti filistealaisten käsistä. Myös Israelin ja amorilaisten välillä oli rauha. Samuel oli tuomarina Israelissa koko elinaikansa. Hän teki joka vuosi kiertomatkoja Beeteliin, Gilgaliin ja Mispaan, ja hän jakoi Israelille oikeutta kaikissa näissä paikoissa. Hän palasi jälleen Raamaan, sillä siellä oli hänen kotinsa ja siellä hän jakoi oikeutta Israelille. Hän rakensi sinne alttarin Herralle. Kun Samuel oli käynyt vanhaksi, hän pani poikansa Israelin tuomareiksi. Hänen esikoisensa nimi oli Jooel, ja hänen toisen poikansa nimi oli Abia. Nämä olivat tuomareina Beersebassa. Mutta hänen poikansa eivät vaeltaneet hänen teitään, vaan olivat väärän voiton pyytäjiä, ottivat lahjuksia ja vääristivät oikeutta. Kaikki Israelin vanhimmat kokoontuivat ja tulivat Samuelin luo Raamaan ja sanoivat hänelle: "Katso, sinä olet käynyt vanhaksi, eivätkä poikasi vaella teitäsi. Aseta nyt meille oikeutta jakamaan kuningas, jollainen kaikilla muillakin kansoilla on." Mutta Samuel pahastui siitä, että he sanoivat: "Anna meille kuningas jakamaan meille oikeutta." Samuel rukoili Herraa. Niin Herra sanoi Samuelille: "Kuule kansan ääntä kaikessa, mitä he sinulle sanovat, sillä sinua he eivät ole pitäneet halpana, vaan minut he ovat pitäneet halpana olemaan heidän kuninkaanaan. Kuten he ovat tehneet aina siitä päivästä, jona johdatin heidät tänne Egyptistä, tähän päivään asti, kun ovat hylänneet minut ja palvelleet muita jumalia, aivan niin he tekevät nyt sinullekin. Kuule siis heidän ääntään. Kuitenkin varoita heitä vakavasti ja ilmoita heille, mitkä oikeudet on kuninkaalla, joka on heitä hallitseva." Samuel puhui kaikki Herran sanat kansalle, joka pyysi häneltä kuningasta. Hän sanoi: "Nämä oikeudet on kuninkaalla, joka on teitä hallitseva: Hän ottaa poikanne ja panee heidät vaunumiehikseen, ratsumiehikseen ja vaunujensa edellä juoksijoiksi. Hän panee heitä myös tuhannen- ja viidenkymmenenpäämiehiksi ja kyntämään kyntöjään ja leikkaamaan viljaansa sekä tekemään itselleen sotatarvikkeita ja vaunujen osia. Tyttärenne hän ottaa voiteiden tekijöiksi, keittäjiksi ja leipojiksi. Hän ottaa parhaat peltonne, viinitarhanne ja öljypuunne ja antaa ne palvelijoilleen. Hän ottaa kymmenykset kylvöstänne ja viinitarhojenne sadosta ja antaa ne hoviherroilleen ja palvelijoilleen. Hän ottaa myös palvelijanne ja palvelijattarenne ja parhaat nuoret miehenne sekä aasinne ja teettää niillä työnsä. Hän ottaa myös kymmenykset lampaistanne, ja te tulette hänen palvelijoikseen. Silloin te huudatte Herraa kuninkaanne tähden, jonka olette itsellenne valinneet, mutta hän ei silloin teitä kuule." Mutta kansa ei tahtonut kuulla Samuelin puhetta, vaan sanoi: "Ei, kuningas meillä pitää olla. Mekin tahdomme olla niin kuin kaikki muut kansat: kuningas jakaa meille oikeutta, johtaa meitä ja käy sotiamme." Kun Samuel kuuli kaikki kansan puheet, hän puhui ne Herralle. Herra sanoi Samuelille: "Kuule heidän ääntään ja aseta heille kuningas." Niin Samuel sanoi Israelin miehille: "Menkää kukin kaupunkiinne." Benjaminissa oli mies, hyvin varakas, nimeltä Kiis, Abielin poika, joka oli Serorin poika, joka Bekoratin poika, joka Afiahin poika, joka erään benjaminilaisen miehen poika. Hänellä oli poika, nimeltä Saul, nuori, komea mies. Israelilaisten joukossa ei ollut komeampaa miestä kuin hän: hän oli päätään pitempi kaikkea kansaa. Kiisiltä, Saulin isältä, olivat aasintammat joutuneet kadoksiin, ja Kiis sanoi pojalleen Saulille: "Ota palvelijoista joku mukaasi, nouse ja mene etsimään aasintammoja." Hän kulki Efraimin vuoriston halki, ja hän kulki Salisan maan halki, mutta he eivät löytäneet niitä. Sitten he kulkivat Saalimin maan halki, eikä niitä ollut sielläkään. Sitten he kulkivat Benjaminin maan halki eivätkä löytäneet niitä. Kun he olivat tulleet Suufin maahan, Saul sanoi palvelijalleen, joka oli hänellä mukana: "Tule, palatkaamme. Muuten isäni käy levottomaksi tähtemme ja jättää mielestään aasintammat." Mutta palvelija sanoi hänelle: "Katso, tässä kaupungissa on Jumalan mies, arvossa pidetty mies. Kaikki, mitä hän sanoo, varmasti toteutuu. Menkäämme nyt sinne. Kenties hän ilmaisee meille jotakin matkasta, jolla olemme." Niin Saul sanoi palvelijalleen: "Jos menemme sinne, niin mitä viemme miehelle? Sillä leipä on loppunut repuistamme, eikä meillä ole muutakaan lahjaa vietäväksi Jumalan miehelle. Vai onko meillä mitään?" Palvelija vastasi vielä Saulille ja sanoi: "Katso, tässä on minulla neljännes sekeliä hopeaa. Minä annan sen Jumalan miehelle, että hän ilmaisisi meille jotakin matkastamme." – Muinoin sanottiin Israelissa, kun mentiin kysymään Jumalalta, näin: "Tulkaa, menkäämme näkijän luo." Sillä sitä, jota nyt sanotaan profeetaksi, kutsuttiin muinoin näkijäksi. – Saul vastasi palvelijalleen: "Puheesi on hyvä, tule, menkäämme." He menivät kaupunkiin, jossa Jumalan mies oli. Kun he nousivat rinnettä ylös kaupunkiin, he kohtasivat tyttöjä, jotka olivat menossa ammentamaan vettä. Näiltä he kysyivät: "Onko näkijä täällä?" Nämä vastasivat heille ja sanoivat: "On, katso, hän on tuolla edessäpäin. Riennä, sillä hän on juuri nyt tullut kaupunkiin, koska kansalla tänä päivänä on teurasuhrit uhrikukkulalla. Kun tulette kaupunkiin, tapaatte hänet, ennen kuin hän menee uhrikukkulalle aterioimaan. Sillä kansa ei aterioi, ennen kuin hän tulee. Kun hän on siunannut uhrin, sitten vasta kutsuvieraat aterioivat. Menkää siis sinne, sillä juuri nyt tapaatte hänet." Niin he menivät kaupunkiin. Kun he tulivat kaupunkiin, katso, Samuel tuli heitä vastaan ollessaan menossa uhrikukkulalle. Mutta päivää ennen Saulin tuloa oli Herra ilmoittanut ja sanonut Samuelille: "Huomenna tähän aikaan minä lähetän luoksesi miehen Benjaminin maasta. Voitele hänet kansani Israelin ruhtinaaksi. Hän on vapauttava kansani filistealaisten käsistä. Sillä minä olen katsonut kansani puoleen. Sen huuto on tullut eteeni." Kun Samuel näki Saulin, ilmoitti Herra hänelle: "Katso, tässä on mies, josta minä olen sinulle sanonut: 'Tämä on hallitseva kansaani.'" Saul meni Samuelin luo keskelle porttia ja sanoi: "Sano minulle, missä on näkijän asunto?" Samuel vastasi Saulille ja sanoi: "Minä olen näkijä. Mene edelläni uhrikukkulalle. Aterioikaa tänä päivänä kanssani. Huomenaamuna lasken sinut menemään, ja kaiken, mitä sinulla on sydämelläsi, selvitän sinulle. Äläkä enää ole huolissasi aasintammoista, jotka ovat olleet sinulta kateissa kolme päivää, sillä ne ovat löytyneet. Kenen on kaikki, mitä kallisarvoisinta Israelissa on, jollei sinun ja koko isäsi perheen?" Saul vastasi ja sanoi: "Minähän olen benjaminilainen, olen sukukunnasta, joka on Israelin pienimpiä, ja minun sukuni on vähäisin kaikista Benjaminin sukukunnan suvuista. Miksi puhut minulle näin?" Samuel otti Saulin palvelijoineen ja vei heidät ruokailuhuoneeseen ja antoi heille ylimmän sijan kutsuvierasten joukossa, joita oli noin kolmekymmentä miestä. Samuel sanoi keittäjälle: "Tuo tänne se kappale, jonka sinulle annoin ja josta sanoin sinulle: 'Pane se sivuun.'" Keittäjä otti reiden, ja mitä siihen kuului, ja pani sen Saulin eteen. Samuel sanoi: "Katso, tässä pannaan eteesi se, mikä on varattu. Syö siitä. Sillä juuri täksi hetkeksi se säästettiin sinua varten, kun sanoin: 'Minä olen kutsunut kansan.'" Saul aterioi Samuelin kanssa sinä päivänä. Kun he sitten olivat tulleet uhrikukkulalta alas kaupunkiin, hän puhui Saulin kanssa katolla. Sitten he nousivat varhain. Aamun sarastaessa Samuel kutsui Saulia katolta ja sanoi: "Nouse, lähden saattamaan sinua." Saul nousi, ja hän ja Samuel menivät yhdessä ulos. Kun he tulivat alas kaupungin laitaan, sanoi Samuel Saulille: "Sano palvelijalle, että hän menee meidän edellämme" – ja tämä meni edelle – "mutta pysähdy sinä hetkeksi tähän, niin julistan sinulle Jumalan sanan." Samuel otti öljyastian, vuodatti öljyä hänen päähänsä, suuteli häntä ja sanoi: "Katso, Herra on voidellut sinut perintöosansa ruhtinaaksi. Kun tänä päivänä lähdet luotani, kohtaat kaksi miestä Raakelin haudan luona Selsahissa Benjaminin rajalla. He sanovat sinulle: 'Aasintammat, joita olet lähtenyt etsimään, ovat löytyneet. Katso, isäsi on heittänyt mielestään aasintammat, kun on levoton tähtenne ja sanoo: Mitä teen poikani avuksi?' Kun menet edemmäksi ja tulet Taaborin tammelle, siellä tulee sinua vastaan kolme miestä menossa Jumalan eteen Beeteliin. Yksi kantaa kolmea kiliä, toinen kantaa kolmea leipäkakkua, ja kolmas kantaa viinileiliä. He tervehtivät sinua ja antavat sinulle kaksi leipää. Ota ne heiltä. Sen jälkeen tulet Jumalan kukkulalle, missä on filistealaisten leiri. Tullessasi kaupunkiin kohtaat joukon profeettoja, jotka tulevat alas uhrikukkulalta profetoiden, harppu, tamburiini, huilu ja lyyra edellään. Herran Henki tulee sinuun, ja sinäkin profetoit niin kuin hekin. Sinä muutut toiseksi mieheksi. Kun nämä ennusmerkit käyvät toteen, niin tee, mikä tehtäväksesi tulee, sillä Jumala on kanssasi. Mene sitten edelläni Gilgaliin, niin tulen sinne luoksesi uhraamaan polttouhreja ja rauhanuhreja. Odota seitsemän päivää, kunnes tulen luoksesi ja ilmoitan sinulle, mitä sinun on tehtävä." Kun hän käänsi selkänsä lähteäkseen Samuelin luota, Jumala muutti hänen sydämensä, ja kaikki nämä ennusmerkit kävivät sinä päivänä toteen. Kun he tulivat sinne kukkulalle, katso, joukko profeettoja tuli häntä vastaan. Silloin Jumalan Henki tuli häneen, ja hänkin profetoi heidän keskellään. Kun kaikki, jotka ennestään tunsivat hänet, näkivät hänen profetoivan niin kuin profeetat, he sanoivat toisilleen: "Mikä Kiisin pojalle on tullut? Onko Saulkin profeettojen joukossa?" Mutta eräs sikäläisistä miehistä vastasi ja sanoi: "Kuka sitten heidän isänsä on?" – Niin tuli sananlaskuksi: "Onko Saulkin profeettojen joukossa?" Lopetettuaan profetoimisen hän meni uhrikukkulalle. Saulin setä kysyi häneltä ja hänen palvelijaltaan: "Missä olette käyneet?" Hän vastasi: "Aasintammoja etsimässä. Mutta kun emme niitä missään nähneet, menimme Samuelin luo." Saulin setä sanoi: "Kerro minulle, mitä Samuel teille sanoi." Saul vastasi sedälleen: "Hän ilmoitti meille aasintammojen löytyneen." Mutta sitä, mitä Samuel oli sanonut kuninkuudesta, hän ei hänelle kertonut. Sitten Samuel kutsui kansan koolle Herran eteen Mispaan. Hän sanoi israelilaisille: "Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Minä johdatin Israelin Egyptistä, ja vapautin teidät egyptiläisten käsistä sekä kaikkien niiden valtakuntien käsistä, jotka teitä sortivat. Mutta nyt te olette pitäneet halpana Jumalanne, joka on auttanut teidät kaikista onnettomuuksistanne ja ahdingoistanne, ja olette sanoneet hänelle: 'Aseta meille kuningas.' Asettukaa siis Herran eteen sukukunnittain ja suvuittain." Samuel antoi kaikkien Israelin sukukuntien astua esiin, ja arpa osui Benjaminin sukukuntaan. Kun hän sitten antoi Benjaminin sukukunnan astua esiin suvuittain, arpa osui Matrin sukuun. Sen jälkeen osui arpa Sauliin, Kiisin poikaan. Mutta kun häntä etsittiin, häntä ei löydetty. He kysyivät vielä kerran Herralta: "Onko ketään muuta vielä tullut tänne?" Herra vastasi: "Katso, hän on piiloutunut kuormastoon." Niin he juoksivat ja toivat hänet sieltä, ja kun hän asettui kansan keskelle, hän oli päätään pitempi kaikkea kansaa. Samuel sanoi kaikelle kansalle: "Näettekö, kenet Herra on valinnut, sillä ei ole hänen vertaistaan koko kansan joukossa." Koko kansa riemuitsi huutaen: "Eläköön kuningas!" Samuel julisti kansalle kuninkuuden oikeudet, kirjoitti ne kirjaan ja asetti sen Herran eteen. Sitten Samuel päästi kaiken kansan menemään, kunkin kotiinsa Myös Saul meni kotiinsa Gibeaan, ja hänen kanssaan lähti sotaväki, ne, joiden sydämiä Jumala oli koskettanut. Mutta kelvottomat miehet sanoivat: "Mitä apua meille on tästä?" He halveksivat häntä eivätkä tuoneet hänelle mitään lahjoja, mutta hän oli ääneti. Ammonilainen Naahas meni ylös ja piiritti Gileadin Jaabesta. Niin kaikki Jaabeksen miehet sanoivat Naahaalle: "Tee liitto kanssamme, niin palvelemme sinua." Mutta ammonilainen Naahas vastasi heille: "Sillä ehdolla teen liiton kanssanne, että saan puhkaista jokaiselta teiltä oikean silmän ja tuottaa koko Israelille häpeän." Jaabeksen vanhimmat sanoivat hänelle: "Jätä meidät rauhaan seitsemäksi päiväksi, niin lähetämme sanansaattajia kaikkialle Israelin alueelle. Ellei kukaan meitä auta, antaudumme sinulle." Sanansaattajat tulivat Saulin Gibeaan ja puhuivat asian kansalle. Kaikki kansa korotti äänensä ja itki. Katso, Saul tuli kävellen härkien perässä pellolta. Saul kysyi: "Mikä kansalla on, kun he itkevät?" He kertoivat hänelle Jaabeksen miesten asian. Kun Saul kuuli nämä sanat, Jumalan Henki tuli häneen, ja hän vihastui kovin. Hän otti härkäparin, paloitteli härät ja lähetti kappaleet kaikkialle Israelin alueelle sanansaattajien mukana ja käski sanoa: "Näin tehdään jokaisen härille, joka ei seuraa Saulia ja Samuelia." Herran kauhu valtasi kansan, niin että he lähtivät yhtenä miehenä. Hän piti katselmuksen heistä Besekissä. Iraelilaisia oli kolmesataa tuhatta ja Juudan miehiä kolmekymmentä tuhatta. He sanoivat sanansaattajille, jotka olivat tulleet: "Sanokaa näin Gileadin Jaabeksen miehille: 'Huomenna auringon ollessa polttavimmillaan te saatte apua.'" Sanansaattajat tulivat ja ilmoittivat sen Jaabeksen miehille, ja nämä ilahtuivat. Jaabeksen miehet sanoivat: "Huomenna tulemme ulos luoksenne, ja te saatte tehdä meille, mitä hyväksi näette." Seuraavana päivänä Saul jakoi kansan kolmeen joukkoon, ja he tunkeutuivat leiriin aamuvartion aikana ja voittivat ammonilaiset surmaten heitä, kunnes päivä tuli palavimmilleen. Jäljelle jääneet hajaantuivat, niin ettei heistä jäänyt kahta yhteen. Kansa sanoi Samuelille: "Ketkä olivat ne, jotka sanoivat: 'Saulko tulisi meidän kuninkaaksemme?' Antakaa tänne ne miehet surmataksemme heidät." Mutta Saul sanoi: "Tänä päivänä ei ketään surmata, sillä tänä päivänä Herra on antanut voiton Israelille." Samuel sanoi kansalle: "Tulkaa, menkäämme Gilgaliin ja uudistakaamme siellä kuninkuus." Kaikki kansa meni Gilgaliin ja teki Saulin kuninkaaksi siellä, Herran edessä Gilgalissa, ja he uhrasivat siellä rauhanuhreja Herran edessä. Saul ja kaikki Israelin miehet iloitsivat siellä suuresti. Samuel sanoi kaikelle Israelille: "Katso, minä olen kuullut teidän ääntänne kaikessa, mitä olette minulle sanoneet, ja olen asettanut kuninkaan teitä hallitsemaan. Nyt teidän kuninkaanne on käyvä teidän edellänne, kun minä olen tullut vanhaksi ja harmaaksi – ovathan jo poikani kanssanne. Mutta minä olen käynyt edellänne nuoruudestani tähän päivään asti. Katso, tässä minä olen. Todistakaa minua vastaan Herran ja hänen voideltunsa edessä. Keneltä olen vienyt härän tai keneltä aasin? Kenelle olen tehnyt vääryyttä, kenelle väkivaltaa? Keneltä olen ottanut lahjuksia ummistaakseni silmäni hänen hyväkseen? Todistakaa, niin korvaan sen teille." He vastasivat: "Et ole tehnyt meille vääryyttä etkä väkivaltaa, et ole myöskään ottanut keneltäkään mitään." Hän sanoi heille: "Herra on todistaja teitä vastaan, ja hänen voideltunsa on todistaja tänä päivänä, että te ette ole löytäneet mitään kädestäni." He vastasivat: "Hän on todistaja." Samuel sanoi kansalle: "Todistaja on Herra, joka kutsui Mooseksen ja Aaronin ja johdatti isänne Egyptin maasta. Astukaa nyt esiin, minä haastan teidät tuomiolle Herran edessä kaikista Herran vanhurskaista teoista, jotka hän on teille ja isillenne tehnyt. Kun Jaakob oli tullut Egyptiin, isänne huusivat avuksi Herraa, ja Herra lähetti Mooseksen ja Aaronin viemään isänne pois Egyptistä ja sijoittamaan heidät tähän paikkaan. Mutta he unohtivat Herran, Jumalansa, ja hän myi heidät Siiseran, Haasorin sotapäällikön, käsiin ja filistealaisten käsiin ja Mooabin kuninkaan käsiin, ja nämä sotivat heitä vastaan. He huusivat avuksi Herraa ja sanoivat: 'Me olemme tehneet syntiä, kun hylkäsimme Herran ja palvelimme baaleja ja astarteja. Mutta vapauta nyt meidät vihollistemme käsistä, niin palvelemme sinua.' Sitten Herra lähetti Jerubbaalin, Bedanin, Jeftan ja Samuelin ja vapautti teidät ympärillä asuvien vihollistenne käsistä, niin että saitte asua turvassa. Mutta kun näitte Naahaan, ammonilaisten kuninkaan, hyökkäävän teitä vastaan, te sanoitte minulle: 'Ei, vaan kuningas hallitkoon meitä', vaikka Herra, Jumalanne, on kuninkaanne. Tässä on nyt kuningas, jonka te valitsitte ja jota anoitte: katso, Herra on antanut teille kuninkaan. Jos te pelkäätte Herraa ja palvelette häntä, kuulette hänen ääntään ettekä niskoittele hänen käskyjään vastaan, niin te seuraatte Herraa, Jumalaanne, sekä te että kuningas, joka teitä hallitsee. Mutta ellette kuule Herran ääntä, vaan niskoittelette hänen käskyjään vastaan, Herran käsi on oleva teitä vastaan, niin kuin oli myös isiänne vastaan. Astukaa nyt esiin ja katsokaa tätä suurta tekoa, jonka Herra tekee teidän silmienne edessä. Nythän on vehnänleikkuun aika. Mutta huudan Herraa, että hän antaa ukkosenjylinän ja sateen, että ymmärtäisitte ja näkisitte, kuinka paha Herran silmissä on se, minkä olette tehneet anoessanne itsellenne kuningasta." Samuel huusi Herraa, ja Herra antoi ukkosenjylinän ja sateen sinä päivänä. Kaikki kansa pelkäsi suuresti Herraa ja Samuelia. Kaikki kansa sanoi Samuelille: "Rukoile palvelijoittesi puolesta Herraa, Jumalaasi, ettemme kuolisi. Sillä olemme tehneet kaikkien muiden syntiemme lisäksi senkin pahan, että anoimme itsellemme kuninkaan." Samuel sanoi kansalle: "Älkää pelätkö. Te olette tosin tehneet kaiken tämän pahan, mutta älkää kuitenkaan poiketko pois seuraamasta Herraa, vaan palvelkaa Herraa kaikesta sydämestänne. Älkää poiketko seuraamaan turhia jumalia, joista ei ole hyötyä eikä apua, sillä turhia ne ovat. Suuren nimensä tähden Herra ei hylkää kansaansa, koska Herra on tahtonut tehdä teidät omaksi kansakseen. Pois se minusta, että tekisin sen synnin Herraa vastaan, että lakkaisin rukoilemasta puolestanne ja opettamasta teille hyvää ja oikeaa tietä. Pelätkää vain Herraa ja palvelkaa häntä uskollisesti kaikesta sydämestänne. Sillä katsokaa, kuinka suuria hän on teille tehnyt Mutta jos teette pahaa, niin hukutte, sekä te itse että teidän kuninkaanne." Saul oli ollut vuoden kuninkaana ja hallitsi Israelia toista vuotta, kun Saul valitsi itselleen kolmetuhatta miestä Israelista. Näistä oli kaksituhatta Saulin kanssa Mikmaassa ja Beetelin vuoristossa, ja tuhat Joonatanin kanssa Benjaminin Gibeassa. Mutta muun väen hän oli päästänyt menemään, kunkin telttamajalleen. Mutta Joonatan, Saulin poika, löi kuoliaaksi filistealaisten maaherran, joka asui Gebassa, ja filistealaiset saivat kuulla sen. Silloin Saul puhallutti torveen kaikkialla maassa ja käski sanoa: "Heprealaiset kuulkoot tämän." Koko Israel kuuli sen sanoman, että Saul oli lyönyt kuoliaaksi filistealaisten maaherran ja että Israel oli joutunut filistealaisten vihoihin. Kansa kutsuttiin koolle Gilgaliin seuraamaan Saulia. Sillä filistealaiset olivat kokoontuneet sotimaan Israelia vastaan: kolmekymmentä tuhatta sotavaunua, kuusituhatta ratsumiestä ja muuta väkeä niin paljon kuin hiekkaa meren rannalla. He nousivat ylös ja leiriytyivät Mikmaaseen, vastapäätä Beet-Aavenia. Kun Israelin miehet näkivät joutuneensa hätään ja kansaa ahdistettavan, he piiloutuivat luoliin, onkaloihin, kalliorotkoihin, hautoihin ja kaivoihin. Heprealaisia meni myös Jordanin yli Gaadiin ja Gileadin maahan. Mutta Saul oli vielä Gilgalissa, ja kaikki sotaväki seurasi häntä peloissaan. Kun hän oli odottanut seitsemän päivää, sen ajan, jonka Samuel oli määrännyt, eikä Samuel tullutkaan Gilgaliin, kansa alkoi hajaantua pois hänen luotaan. Silloin Saul sanoi: "Tuokaa minulle polttouhri ja rauhanuhri." Sitten hän uhrasi polttouhrin. Mutta juuri kun hän oli saanut polttouhrin uhratuksi, katso, Samuel tuli. Saul meni häntä vastaan tervehtimään häntä. Mutta Samuel sanoi: "Mitä olet tehnyt?" Saul vastasi: "Kun näin, että kansa hajaantui pois luotani etkä sinä tullut määräaikaan mennessä, vaikka filistealaiset olivat kokoontuneet Mikmaaseen, niin ajattelin: nyt filistealaiset hyökkäävät minua vastaan alas Gilgaliin, enkä minä ole etsinyt Herran mielisuosiota. Minä rohkaisin itseni ja uhrasin polttouhrin." Samuel sanoi Saulille: "Sinä olet tehnyt tyhmästi. Et ole noudattanut Herran, Jumalasi, käskyä, jonka hän antoi sinulle. Muuten Herra olisi vahvistanut sinun kuninkuutesi Israelissa ikiajoiksi. Mutta nyt kuninkuutesi ei ole pysyvä. Herra on etsinyt itselleen mielensä mukaisen miehen, ja hänet Herra on määrännyt kansansa ruhtinaaksi, koska sinä et noudattanut käskyä, minkä Herra sinulle antoi." Samuel nousi ja meni Gilgalista Benjaminin Gibeaan. Saul piti mukanaan olevan väen katselmuksen: noin kuusisataa miestä. Saul ja hänen poikansa Joonatan sekä väki, joka oli heidän kanssaan, jäivät Benjaminin Gebaan, mutta filistealaiset olivat leiriytyneet Mikmaaseen. Filistealaisten leiristä lähti ryöstöosasto kolmena joukkona: yksi joukko kääntyi Ofran tielle Suualin maahan päin, toinen joukko kääntyi Beet-Hooronin tielle, ja kolmas joukko kääntyi sille tielle, joka vie Seboimin laakson yli kohoavalle alueelle erämaahan päin. Mutta yhtään seppää ei ollut löydettävissä koko Israelin maasta, sillä filistealaiset ajattelivat, että muuten heprealaiset teettäisivät miekkoja tai keihäitä. Koko Israelin, joka miehen, oli mentävä filistealaisten luo taotuttamaan auran vannastaan, kuokkaansa, kirvestään tai muuta teräkaluaan, kun auran vannasten, kuokkien, talikkojen tai kirvesten terät olivat tylsyneet, tai kun häränpistimen tutkain oli oikaistava. Niinpä taistelupäivänä ei ollut yhtään miekkaa eikä keihästä kenelläkään siitä väestä, joka oli Saulin ja Joonatanin kanssa. Ainoastaan Saulilla ja hänen pojallaan Joonatanilla oli. Mutta filistealaisten vartiosto lähti Mikmaan solatielle. Eräänä päivänä tapahtui, että Joonatan, Saulin poika, sanoi palvelijalle, joka kantoi hänen aseitaan: "Tule, menkäämme lähelle filistealaisten vartiostoa, joka on tuolla toisella puolella." Mutta isälleen hän ei ilmoittanut sitä. Saul istui granaattiomenapuun juurella Migronissa Gibean rajalla, ja väkeä oli hänen kanssaan noin kuusisataa miestä. Kasukankantajana oli Ahia, Ahitubin, Iikabodin veljen, poika, joka oli Piinehaan poika, joka Eelin poika, sen, joka oli ollut Herran pappina Siilossa. Mutta kansa ei tiennyt, että Joonatan oli lähtenyt. Kummallakin puolen solatietä, jota Joonatan koetti mennä lähelle filistealaisten vartiostoa, oli jyrkkä kallionkieleke. Toisen nimi on Booses, toisen Sene. Toinen kallionkieleke on kuin pylväs, pohjoispuolella, Mikmaaseen päin, toinen on eteläpuolella, Gebaan päin. Joonatan sanoi palvelijalle, joka kantoi hänen aseitaan: "Tule, menkäämme lähelle noiden ympärileikkaamattomien vartiostoa. Ehkä Herra on tekevä jotain puolestamme, sillä ei mikään estä Herraa antamasta voittoa harvojen kautta yhtä hyvin kuin monien." Hänen aseenkantajansa vastasi hänelle: "Tee, mitä mielessäsi on. Lähde, seuraan sinua mielesi mukaan." Joonatan sanoi: "Katso, me menemme tuonne lähelle noita miehiä, ja näyttäydymme heille. Jos he sanovat meille näin: 'Olkaa hiljaa, kunnes tulemme luoksenne', niin seisomme alallamme emmekä lähde nousemaan heidän luokseen. Mutta jos he sanovat näin: 'Nouskaa tänne meidän luoksemme', niin nousemme, sillä silloin Herra on antanut heidät käsiimme. Tämä olkoon meille merkkinä." Kun he molemmat tulivat sitten filistealaisten vartioston näkyviin, filistealaiset sanoivat: "Katso, heprealaiset tulevat esiin koloistaan, joihin ovat piiloutuneet." Vartioston miehet huusivat Joonatanille ja hänen aseenkantajalleen ja sanoivat: "Nouskaa tänne luoksemme, niin me ilmoitamme teille jotakin." Silloin Joonatan sanoi aseenkantajalleen: "Nouse minun perässäni, sillä Herra on antanut heidät Israelin käsiin." Niin Joonatan kiipesi käsin ja jaloin ylöspäin, ja aseenkantaja hänen perässään. Silloin he kaatuivat Joonatanin edessä, ja aseenkantaja surmasi heidät hänen jäljessään. Tässä ensimmäisessä kahakassa Joonatan ja hänen aseenkantajansa surmasivat noin kaksikymmentä miestä, noin puolen auranalan suuruisella maa-alalla. Silloin syntyi kauhu leirissä ja sen ulkopuolella koko sotaväessä. Myös vartiosto ja ryöstöosasto joutuivat kauhun valtaan. Maakin järisi, ja niin syntyi Jumalan kauhu. Saulin tähystäjät Benjaminin Gibeassa huomasivat lauman hajoavan ja menevän sinne tänne. Niin Saul sanoi väelle, joka oli hänen kanssaan: "Pitäkää katselmus ja katsokaa, kuka on mennyt pois luotamme." Kun katselmus pidettiin, huomattiin, etteivät Joonatan ja hänen aseenkantajansa olleet läsnä. Saul sanoi Ahialle: "Tuo tänne Jumalan arkki." Sillä Jumalan arkki oli siihen aikaan israelilaisten hallussa. Mutta Saulin vielä puhutellessa pappia kävi meteli filistealaisten leirissä yhä suuremmaksi. Saul sanoi papille: "Jätä sikseen." Saul kutsui koolle kaiken väen, joka oli hänen kanssaan, ja he tulivat taistelupaikalle, ja katso, toisen miekka oli toista vastaan, ja oli mitä suurin hämminki. Myös ne heprealaiset, jotka ennestään olivat filistealaisten vallassa ja jotka olivat tulleet heidän kanssaan ja olivat leirissä, menivät niiden israelilaisten puolelle, jotka olivat Saulin ja Joonatanin kanssa. Kun sitten ne Israelin miehet, jotka olivat piiloutuneet Efraimin vuoristoon, kuulivat filistealaisten pakenevan, hekin yhtyivät kaikki ajamaan heitä takaa taistelussa. Herra antoi Israelille voiton sinä päivänä, ja taistelu levisi Beet-Aavenin toiselle puolelle. Israelin miehet olivat sinä päivänä hyvin rasitettuja, mutta Saul vannotti kansan ja sanoi: "Kirottu olkoon mies, joka syö mitään ennen iltaa ja ennen kuin olen kostanut vihollisilleni." Koko kansa oli ruokaa maistamatta. Kun he kaikki sitten tulivat metsään, maassa oli hunajaa. Kun kansa tuli kennokakkujen ääreen, niin, katso, niistä vuoti hunajaa, mutta kukaan ei vienyt kättään suuhun, sillä kansa pelkäsi valaa. Mutta Joonatan ei ollut kuulemassa, kun hänen isänsä vannotti kansan. Niin hän ojensi sauvan, joka oli hänen kädessään, pisti sen kärjen kennokakkuun ja vei sitten kätensä suuhunsa, ja silloin hänen silmänsä kirkastuivat. Mutta eräs mies väestä puhkesi puhumaan ja sanoi: "Sinun isäsi vannotti väen ja sanoi: 'Kirottu olkoon se mies, joka tänä päivänä syö jotakin." Mutta väki oli näännyksissä. Joonatan vastasi: "Isäni on syössyt maan onnettomuuteen. Katsokaa, kuinka silmäni kirkastuivat, kun vähän maistoin tätä hunajaa. Jos myös väki olisi tänä päivänä saanut syödä vihollisiltaan ottamaansa saalista, niin eiköhän filistealaisten tappio olisi ollut vieläkin suurempi?" He voittivat sinä päivänä filistealaiset ja ajoivat heitä takaa Mikmaasta Aijaloniin asti. Mutta väki oli kovin näännyksissä. Sen tähden väki syöksyi saaliin kimppuun ja otti lampaita, nautoja ja vasikoita ja teurasti niitä paljaan maan päällä, ja väki söi lihan verineen. Niin Saulille ilmoitettiin tämä: "Katso, väki tekee syntiä Herraa vastaan, kun syö lihaa verineen." Hän sanoi: "Te olette menetelleet uskottomasti. Vierittäkää nyt minun eteeni tänne suuri kivi." Sitten Saul sanoi: "Menkää väen sekaan ja sanokaa heille: 'Tuokaa kukin härkänne ja lampaanne luokseni ja teurastakaa ne täällä. Sitten syökää, älkääkä tehkö syntiä Herraa vastaan syömällä lihaa verineen.'" Väestä jokainen toi silloin yöllä omin käsin härkänsä ja teurasti sen siellä. Saul rakensi alttarin Herralle. Tämä oli ensimmäinen alttari, jonka hän Herralle rakensi. Sitten Saul sanoi: "Lähtekäämme tänä yönä filistealaisten perään ja ryöstäkäämme heitä, kunnes aamu valkenee. Älkäämme jättäkö heistä jäljelle ainoatakaan." He vastasivat: "Tee kaikki, mitä hyväksi näet." Mutta pappi sanoi: "Astukaamme tänne Jumalan eteen." Silloin Saul kysyi Jumalalta: "Lähdenkö filistealaisten perään? Annatko sinä heidät Israelin käsiin?" Mutta hän ei vastannut hänelle sinä päivänä. Niin Saul sanoi: "Tulkaa tänne, kaikki kansan päämiehet, saadaksenne tietää ja nähdä, mikä synti nyt on tähän syynä. Sillä niin totta kuin Herra elää, hän, joka on antanut Israelille voiton: vaikka syy olisi minun poikani Joonatanin, hänen on kuoltava." Mutta ei kukaan koko kansasta vastannut hänelle. Silloin hän sanoi koko Israelille: "Olkaa te toisella puolella, niin minä ja poikani Joonatan olemme toisella puolella." Kansa vastasi Saulille: "Tee, kuten hyväksi näet." Saul sanoi Herralle, Israelin Jumalalle: "Anna oikea arpa." Niin arpa osui Joonataniin ja Sauliin, ja kansa pääsi vapaaksi. Saul sanoi: "Heittäkää arpaa minun ja poikani Joonatanin välillä." Niin arpa osui Joonataniin. Saul sanoi Joonatanille: "Ilmaise minulle, mitä olet tehnyt." Joonatan ilmaisi sen hänelle ja sanoi: "Minä maistoin vähän hunajaa sauvan kärjellä, joka oli kädessäni. Katso, minä olen valmis kuolemaan." Saul sanoi: "Jumala rangaiskoon minua nyt ja vasta: sinun on totisesti kuoltava, Joonatan." Mutta kansa sanoi Saulille: "Onko Joonatanin kuoltava, hänen, joka on hankkinut tämän suuren voiton Israelille? Pois se! Niin totta kuin Herra elää: hiuskarvakaan ei saa pudota maahan hänen päästään, sillä Jumalan avulla hän on sen tänä päivänä tehnyt." Ja kansa vapautti Joonatanin kuolemasta. Sitten Saul lähti eikä ajanut filistealaisia takaa, ja filistealaiset menivät kotiinsa. Kun Saul oli nyt saanut kuninkuuden Israelissa, hän soti kaikkia vihollisiaan vastaan joka taholla: mooabilaisia, ammonilaisia, edomilaisia, Sooban kuninkaita ja filistealaisia vastaan, ja minne tahansa hän kääntyi, siellä hän rankaisi. Hän teki väkeviä tekoja ja voitti amalekilaiset ja vapautti Israelin sen ryöstäjien käsistä. Saulin pojat olivat Joonatan, Jisvi ja Malkisua, ja hänen kahden tyttärensä nimet olivat: vanhemman nimi Meerab ja nuoremman nimi Miikal. Saulin vaimon nimi oli Ahinoam, Ahimaan tytär. Hänen sotapäällikkönsä nimi oli Abner, Neerin, Saulin sedän, poika. Sillä Kiis, Saulin isä, ja Neer, Abnerin isä, olivat Abielin poikia. Filistealaisia vastaan käytiin kiivaasti sotaa, niin kauan kuin Saul eli. Kenet vain, urhoollisen ja sotakuntoisen miehen, Saul tapasi, sen hän otti luokseen. Mutta Samuel sanoi Saulille: "Minut Herra lähetti voitelemaan sinut kansansa Israelin kuninkaaksi. Kuule siis Herran ääntä. Näin sanoo Herra Sebaot: Kostan Amalekille sen, mitä hän teki Israelille asettumalla hänen tielleen, kun hän tuli Egyptistä. Mene siis ja voita amalekilaiset. Vihkikää tuhon omaksi kaikki, mitä heillä on, älä säästä heitä, vaan surmaa miehet ja naiset, lapset ja imeväiset, naudat ja lampaat, kamelit ja aasit." Saul kuulutti kansan kokoon ja piti heistä katselmuksen Telaimissa: kaksisataa tuhatta jalkamiestä sekä kymmenentuhatta Juudan miestä. Kun Saul tuli lähelle amalekilaisten kaupunkia, hän asettui laaksoon väijyksiin. Silloin Saul sanoi keeniläisille: "Tulkaa, erotkaa ja siirtykää pois amalekilaisten joukosta, etten hukuttaisi teitä heidän kanssaan. Sillä te teitte laupeuden kaikille israelilaisille, kun he tulivat Egyptistä." Niin keeniläiset erosivat amalekilaisista. Saul voitti amalekilaiset ja ajoi heitä takaa Havilasta Suuriin päin, joka on Egyptistä itään. Hän otti Agagin, Amalekin kuninkaan, elävänä vangiksi, mutta kaiken kansan hän vihki tuhon omaksi miekan terällä. Saul ja väki säästivät Agagin sekä parhaat lampaat, lihavimmat naudat ja karitsat, kaiken, mikä oli arvokasta. Sitä he eivät tahtoneet vihkiä tuhon omaksi. Mutta kaiken karjan, mikä oli halpaa ja arvotonta, he vihkivät tuhon omaksi. Silloin Samuelille tuli tämä Herran sana: "Kadun, että tein Saulin kuninkaaksi, sillä hän on kääntynyt minusta pois eikä ole täyttänyt käskyjäni." Samuel pahastui, ja hän huusi Herraa koko sen yön. Varhain seuraavana aamuna Samuel lähti tapaamaan Saulia. Samuelille ilmoitettiin: "Saul on mennyt Karmeliin ja pystyttänyt sinne itselleen muistomerkin. Hän on palannut sieltä ja mennyt alas Gilgaliin." Kun Samuel tuli Saulin luo, Saul sanoi hänelle: "Herra siunatkoon sinua! Minä olen täyttänyt Herran käskyn." Mutta Samuel sanoi: "Mitä tämä lammasten määkiminen on, joka kuuluu korviini, ja tämä nautojen ammuminen, jonka kuulen?" Saul vastasi: "Amalekilaisilta ne on tuotu, sillä kansa säästi parhaat lampaat ja naudat uhratakseen ne Herralle, sinun Jumalallesi, mutta muut olemme vihkineet tuhon omiksi." Samuel sanoi Saulille: "Lopeta! Ilmoitan sinulle, mitä Herra on minulle tänä yönä puhunut." Tämä sanoi hänelle: "Puhu." Samuel sanoi: "Sinä olet Israelin sukukuntien päämies, vaikka oletkin vähäinen omissa silmissäsi: Herra on voidellut sinut Israelin kuninkaaksi. Herra lähetti sinut matkaan ja sanoi: 'Mene ja vihi tuhon omiksi nämä syntiset, amalekilaiset, ja sodi heitä vastaan, kunnes olet tehnyt heistä lopun.' Miksi et kuullut Herran ääntä, vaan syöksyit saaliin kimppuun ja teit sitä, mikä on pahaa Herran silmissä?" Saul vastasi Samuelille: "Minähän olen kuullut Herran ääntä ja tehnyt sen matkan, jolle Herra minut lähetti. Minä olen tuonut tänne Agagin, Amalekin kuninkaan, ja vihkinyt amalekilaiset tuhon omiksi. Mutta väki on ottanut saaliista lampaita ja nautoja, parhaan osan siitä, mikä oli vihitty tuhon omaksi, uhratakseen ne Herralle, sinun Jumalallesi, Gilgalissa." Silloin Samuel sanoi: "Haluaako Herra polttouhreja ja teurasuhreja yhtä paljon kuin kuuliaisuutta Herran äänelle? Katso, kuuliaisuus on parempi kuin uhri ja tottelevaisuus parempi kuin pässien rasva Sillä tottelemattomuus on taikuuden syntiä, ja niskoittelu on valhetta ja kuin kotijumalien palvomista. Koska olet hylännyt Herran sanan, hänkin on hylännyt sinut, etkä saa olla kuninkaana." Saul sanoi Samuelille: "Minä olen tehnyt syntiä, kun olen rikkonut Herran käskyn ja sanasi. Sillä minä pelkäsin kansaa ja kuulin heidän ääntään. Anna nyt minulle anteeksi syntini ja palaa kanssani, niin kumartaen rukoilen Herraa." Samuel sanoi Saulille: "Minä en palaa kanssasi, sillä sinä olet hylännyt Herran sanan, ja Herra on myös hylännyt sinut, niin että et enää saa olla Israelin kuninkaana." Kun Samuel kääntyi menemään pois, Saul tarttui hänen viittansa liepeeseen, niin että se repesi. Samuel sanoi hänelle: "Herra on tänä päivänä repäissyt Israelin kuninkuuden sinulta ja antanut sen toiselle, joka on sinua parempi. Hän, joka on Israelin kunnia, ei valehtele eikä kadu, sillä hän ei ole ihminen, että hän katuisi." Hän vastasi: "Minä olen tehnyt syntiä. Mutta osoita minulle kuitenkin se kunnia kansani vanhimpien edessä ja Israelin edessä, että palaat kanssani, niin minä kumartaen rukoilen Herraa, Jumalaasi." Samuel palasi Saulin jäljessä, ja Saul kumartaen rukoili Herraa. Samuel sanoi: "Tuokaa eteeni Agag, Amalekin kuningas." Agag tuli iloisesti hänen eteensä, ja Agag sanoi: "Totisesti on katkera kuolema väistynyt pois." Samuel sanoi: "Niin kuin miekkasi on tehnyt vaimoja lapsettomiksi, on myös äitisi tuleva lapsettomaksi ennen muita vaimoja." Samuel hakkasi Agagin kappaleiksi Herran edessä Gilgalissa. Samuel lähti Raamaan, mutta Saul meni kotiinsa Saulin Gibeaan. Eikä Samuel enää nähnyt Saulia kuolinpäiväänsä asti, ja Samuel suri Saulia. Mutta Herra katui, että oli tehnyt Saulin Israelin kuninkaaksi. Herra sanoi Samuelille: "Kuinka kauan sinä suret Saulia? Minähän olen hylännyt hänet, niin ettei hän saa enää olla Israelin kuninkaana. Täytä sarvesi öljyllä ja mene. Lähetän sinut beetlehemiläisen Iisain luo, sillä hänen pojistaan olen katsonut itselleni kuninkaan." Mutta Samuel sanoi: "Kuinka menen sinne? Jos Saul saa sen kuulla, hän tappaa minut." Herra vastasi: "Ota mukaasi vasikka ja sano: 'Minä tulin uhraamaan Herralle.' Kutsu sitten Iisai uhrille, niin minä ilmoitan sinulle, mitä sinun on tehtävä, ja voitele minulle se, jonka sinulle sanon." Samuel teki, kuten Herra oli puhunut. Mutta kun hän saapui Beetlehemiin, kaupungin vanhimmat tulivat vavisten häntä vastaan ja kysyivät: "Tietääkö tulosi rauhaa?" Hän vastasi: "Rauhaa. Minä olen tullut uhraamaan Herralle. Pyhittäytykää ja tulkaa kanssani uhrille." Niin hän pyhitti Iisain ja hänen poikansa ja kutsui heidät uhrille. Kun he tulivat ja hän näki Eliabin, hän ajatteli: "Varmaan tässä on nyt Herran edessä hänen voideltunsa." Mutta Herra sanoi Samuelille: "Älä katso hänen näköään äläkä kookasta vartaloaan, sillä olen hänet hylännyt. Sillä ei ole, niin kuin ihminen näkee: ihminen näkee ulkomuodon, mutta Herra näkee sydämen." Iisai kutsui Abinadabin ja toi hänet Samuelin eteen. Mutta hän sanoi: "Ei ole Herra tätäkään valinnut." Silloin Iisai toi Samman esille. Mutta hän sanoi: "Ei ole Herra tätäkään valinnut." Iisai toi seitsemän poikaansa Samuelin eteen. Mutta Samuel sanoi Iisaille: "Herra ei ole valinnut näistä ketään." Samuel kysyi Iisailta: "Siinäkö olivat kaikki nuorukaiset?" Hän vastasi: "Vielä on nuorin jäljellä, mutta hän on kaitsemassa lampaita." Samuel sanoi Iisaille: "Lähetä noutamaan hänet, sillä emme istu ruualle, ennen kuin hän tulee tänne." Tämä haetti hänet, ja hän oli verevä, kaunissilmäinen ja komea näöltään. Herra sanoi: "Nouse ja voitele tämä, sillä hän se on." Samuel otti öljysarven ja voiteli hänet hänen veljiensä keskellä. Herran Henki tuli Daavidiin siitä päivästä lähtien ja yhä edelleen. Samuel nousi ja meni Raamaan. Mutta Herran Henki poistui Saulista, ja Herran lähettämä paha henki vaivasi häntä. Saulin palvelijat sanoivat hänelle: "Katso, Jumalan lähettämä paha henki vaivaa sinua. Käskeköön vain herramme, niin palvelijasi, jotka ovat edessäsi, etsivät miehen, joka osaa soittaa lyyraa, että hän, kun Jumalan lähettämä paha henki tulee sinuun, soittaisi sitä, ja sinun olisi parempi olla." Silloin Saul sanoi palvelijoilleen: "Katsokaa minulle mies, joka on taitava soittaja, ja tuokaa hänet luokseni." Eräs nuorista miehistä vastasi ja sanoi: "Katso, minä olen nähnyt beetlehemiläisellä Iisailla pojan, joka osaa soittaa ja joka on kunnon mies ja sotilas sekä ymmärtäväinen puheiltaan ja komea mies, ja Herra on hänen kanssaan." Saul lähetti sanansaattajat Iisain luo ja käski sanoa: "Lähetä luokseni poikasi Daavid, joka kaitsee lampaita." Iisai otti aasin sekä leipää, viinileilin ja kilin ja lähetti ne poikansa Daavidin mukana Saulille. Daavid tuli Saulin luo ja rupesi palvelemaan häntä. Hän tuli hänelle hyvin rakkaaksi ja pääsi hänen aseenkantajakseen. Saul lähetti sanan Iisaille ja käski sanoa: "Anna Daavidin jäädä minua palvelemaan, sillä hän on saanut armon silmieni edessä." Niin usein kuin Jumalan lähettämä henki tuli Sauliin, Daavid otti lyyran ja soitti sitä. Silloin Saulin oli helpompi ja parempi olla, ja paha henki väistyi hänestä. Filistealaiset kokosivat joukkonsa sotaan ja kokoontuivat lähelle Sookoa, joka on Juudassa. He leiriytyivät Sookon ja Asekan välille, Efes-Dammimiin. Saul ja Israelin miehet olivat myös kokoontuneet ja leiriytyneet Tammilaaksoon ja asettuivat rintamaan filistealaisia vastaan. Filistealaiset olivat vuorella, joka oli toisella puolella, ja israelilaiset olivat vuorella, joka oli toisella puolella, ja laakso oli heidän välissään. Niin filistealaisten joukoista tuli kaksintaistelija nimeltä Goljat, kotoisin Gatista. Hän oli kuuden kyynärän ja vaaksan pituinen. Hänellä oli vaskikypärä päässä ja suomuspanssari yllä. Rintahaarniska, joka painoi viisituhatta sekeliä, oli vaskea. Hänellä oli säärissään vaskisuojukset ja hartioillaan vaskikeihäs. Hänen peitsensä varsi oli kuin kangastukki, ja hänen peitsensä kärki, joka painoi kuusisataa sekeliä, oli rautaa. Kilvenkantaja kulki hänen edellään. Hän astui esiin ja huusi Israelin taisteluriveille sanoen: "Miksi te lähditte sotaan ja asetuitte sotarintaan? Minä olen filistealainen, ja te olette Saulin palvelijoita. Valitkaa joukostanne mies, joka tulee tänne alas luokseni. Jos hän kykenee taistelemaan minua vastaan ja surmaa minut, olemme teidän palvelijanne. Mutta jos minä voitan ja surmaan hänet, te olette meidän palvelijoitamme ja palvelette meitä." Vielä filistealainen sanoi: "Minä olen tänä päivänä häväissyt Israelin taistelurivit. Antakaa tänne mies, niin taistelemme keskenämme." Kun Saul ja koko Israel kuuli nämä filistealaisen puheet, heidät valtasi kauhu, ja he pelkäsivät suuresti. Mutta Daavid oli sen efratilaisen miehen poika Juudan Beetlehemistä, jonka nimi oli Iisai, ja tällä oli kahdeksan poikaa. Hän oli Saulin aikana jo vanha, iäkäs mies. Iisain kolme vanhinta poikaa oli seurannut Saulia sotaan. Näiden hänen kolmen sotaan lähteneen poikansa nimet olivat: esikoisen Eliab, toisen Abinadab ja kolmannen Samma. Daavid oli nuorin. Nuo kolme vanhinta olivat seuranneet Saulia. Mutta Daavid kävi välillä Saulin luota Beetlehemissä kaitsemassa isänsä lampaita. Niin filistealainen astui esiin haastaen taisteluun joka aamu ja ilta neljänäkymmenenä päivänä. Iisai sanoi pojalleen Daavidille: "Ota veljillesi eefa-mitta näitä paahdettuja jyviä ja nämä kymmenen leipää, ja vie ne nopeasti leiriin veljillesi. Vie nämä kymmenen juustoa tuhannenpäällikölle. Tiedustele veljiesi vointia ja hanki varmuus, että lähetys on heille saapunut. Saul, he sekä kaikki Israelin miehet ovat Tammilaaksossa sotimassa filistealaisia vastaan." Varhain seuraavana aamuna Daavid jätti lampaat vartijan haltuun, otti kantamuksensa ja lähti matkalle, niin kuin Iisai oli häntä käskenyt. Kun hän tuli leiriin, sotaväki lähti taistelurintamaan ja nosti sotahuudon. Israel ja filistealaiset asettuivat rintamaan toisiaan vastaan. Niin Daavid heitti tavarat selästään kuormaston vartijalle ja riensi rintamaan. Sinne tultuaan hän tervehti veljiään. Kun hän puhutteli heitä, niin, katso, kaksintaistelija, Goljat niminen filistealainen, kotoisin Gatista, tuli filistealaisten taisteluriveistä ja puhui kuten ennenkin, ja Daavid kuuli sen. Kun israelilaiset näkivät miehen, he pakenivat häntä kaikki ja pelkäsivät suuresti. Israelin miehet sanoivat: "Katsokaa miestä, joka tuolla tulee! Hän tulee häpäisemään Israelia. Mutta sen miehen, joka surmaa hänet, kuningas tekee hyvin rikkaaksi ja antaa hänelle tyttärensä ja tekee Israelissa hänen isänsä perheen vapaaksi veroista." Niin Daavid sanoi miehille, jotka seisoivat siinä hänen kanssaan: "Mitä se mies saa, joka surmaa filistealaisen ja poistaa häväistyksen Israelista? Sillä mikä tuo ympärileikkaamaton filistealainen on häpäisemään elävän Jumalan taistelurivejä?" Väki sanoi hänelle saman, minkä ennenkin: sen ja sen saa se mies, joka hänet surmaa. Mutta kun hänen vanhin veljensä Eliab kuuli hänen puhuvan miesten kanssa, Eliab vihastui Daavidiin ja sanoi: "Miksi sinä olet tullut tänne, ja kenelle olet jättänyt sen pienen lammaslauman siellä erämaassa? Minä tunnen julkeutesi ja pahan sisusi. Sinä olet tullut tänne katsomaan sotaa." Daavid vastasi: "Mitä minä sitten olen tehnyt? Saaneehan tuon verran kysyä." Hän kääntyi hänen luotaan toisen puoleen ja kysyi kuten ennenkin, ja väki vastasi hänelle samoin kuin äsken. Niin tuli tunnetuksi, mitä Daavid oli puhunut, ja se kerrottiin Saulille, ja tämä noudatti hänet luokseen. Daavid sanoi Saulille: "Älköön kenenkään mieli masentuko hänen tähtensä. Palvelijasi käy taistelemaan tuota filistealaista vastaan." Saul sanoi Daavidille: "Et sinä voi mennä tuota filistealaista vastaan etkä taistella hänen kanssaan, sillä sinä olet nuorukainen, mutta hän on sotilas nuoruudestaan saakka." Mutta Daavid sanoi Saulille: "Palvelijasi on ollut kaitsemassa isänsä lampaita. Jos leijona tai karhu tuli ja vei lampaan laumasta, minä lähdin sen perään, löin sen maahan ja tempasin saaliin sen suusta. Jos se karkasi minua vastaan, tartuin sen partaan, löin sen maahan ja tapoin sen. Kun palvelijasi on lyönyt maahan sekä leijonan että karhun, tuolle ympärileikkaamattomalle filistealaiselle käy kuten niille, sillä hän on häväissyt elävän Jumalan taistelurivejä." Sitten Daavid sanoi: "Herra, joka on pelastanut minut leijonan ja karhun kynsistä, pelastaa minut myös tämän filistealaisen käsistä." Silloin Saul sanoi Daavidille: "Mene, Herra olkoon kanssasi." Saul puki takkinsa Daavidin ylle ja pani vaskikypärän hänen päähänsä sekä panssarin hänen ylleen. Daavid sitoi hänen miekkansa vyölleen takin päälle ja yritti kävellä, sillä hän ei ollut koskaan sellaisia kokeillut. Niin Daavid sanoi Saulille: "En minä voi näissä kulkea, sillä en ole koskaan tällaisia kokeillut." Daavid riisui ne päältään. Sitten hän otti käteen sauvansa, valitsi purosta viisi sileää kiveä, pani ne paimenlaukkuun, joka hänellä oli linkokivisäiliönä, otti lingon käteensä ja meni filistealaista vastaan. Filistealainen tuli yhä lähemmäksi Daavidia, ja kilvenkantaja kulki hänen edellään. Kun filistealainen katsoi ja näki Daavidin, hän halveksi häntä, sillä tämä oli vielä nuorukainen, verevä ja komea näöltään. Filistealainen sanoi Daavidille: "Olenko minä koira, kun tulet sauva kädessä minua vastaan?" Ja filistealainen kiroili Daavidia vannoen jumaliensa kautta. Filistealainen sanoi Daavidille: "Tule tänne luokseni, ja annan lihasi taivaan linnuille ja metsän eläimille." Daavid sanoi filistealaiselle: "Sinä tulet minua vastaan miekan, peitsen ja keihään voimalla, mutta minä tulen sinua vastaan Herran Sebaotin nimeen, Israelin sotajoukon Jumalan, jota olet häväissyt. Tänä päivänä Herra antaa sinut käsiini, ja surmaan sinut, katkaisen sinulta pään ja annan filistealaisten sotajoukon ruumiit tänä päivänä taivaan linnuille ja metsän pedoille, ja kaikki maat tulevat tietämään, että Israelilla on Jumala. Koko tämä suuri joukko tulee tietämään, ettei Herra anna voittoa miekan eikä keihään voimalla, sillä sota on Herran, ja hän antaa teidät käsiimme." Kun filistealainen lähti tulemaan ja lähestyi Daavidia, niin Daavid juoksi nopeasti rintamaan filistealaista vastaan. Daavid pisti kätensä reppuunsa, otti sieltä kiven, linkosi ja osui filistealaista otsaan, niin että kivi upposi hänen otsaansa, ja hän kaatui maahan kasvoilleen. Niin Daavid sai voiton filistealaisesta lingolla ja kivellä ja löi filistealaisen kuoliaaksi, eikä Daavidilla ollut miekkaa kädessään. Sitten Daavid juoksi ja asettui filistealaisen viereen, tarttui hänen miekkaansa, veti sen tupesta ja tappoi hänet ja löi sillä häneltä pään poikki. Kun filistealaiset näkivät, että heidän sankarinsa oli kuollut, he pakenivat. Israelin ja Juudan miehet nousivat, nostivat huudon ja ajoivat filistealaisia takaa laakson suulle ja Ekronin porteille saakka. Filistealaisia kaatui surmattuina Saaraimin tiellä aina Gatiin ja Ekroniin saakka. Israelilaiset palasivat ajamasta filistealaisia takaa ja ryöstivät heidän leirinsä. Daavid otti filistealaisen pään ja vei sen Jerusalemiin, mutta hänen aseensa hän asetti telttaansa. Kun Saul oli nähnyt Daavidin menevän filistealaista vastaan, hän oli kysynyt sotapäälliköltään Abnerilta: "Kenen poika tuo nuorukainen on, Abner?" Abner vastasi: "Niin totta kuin sinä, kuningas, elät, en sitä tiedä." Niin kuningas sanoi: "Kysele sitten, kenen poika nuori mies on." Kun Daavid palasi takaisin surmattuaan filistealaisen, Abner otti hänet ja vei hänet Saulin eteen, ja hänellä oli kädessään filistealaisen pää. Niin Saul kysyi häneltä: "Kenen poika sinä olet, nuorukainen?" Daavid vastasi: "Palvelijasi beetlehemiläisen Iisain poika." Kun hän [Daavid] oli lakannut puhumasta Saulin kanssa, kiintyi Joonatan kaikesta sielustaan Daavidiin, ja Joonatan rakasti häntä kuin omaa sieluaan. Saul otti hänet sinä päivänä luokseen eikä sallinut hänen enää palata isänsä kotiin. Joonatan teki liiton Daavidin kanssa, sillä hän rakasti häntä kuin omaa sieluaan. Joonatan riisui viitan, joka hänellä oli yllään, ja antoi sen Daavidille, ja samoin takkinsa, vieläpä miekkansa, jousensa ja vyönsä. Daavid lähti, minne vain Saul hänet lähetti, ja hän menestyi. Niin Saul asetti hänet sotamiesten päälliköksi, ja se oli mieleen kaikelle kansalle ja myös Saulin palvelijoille. Kun he olivat tulossa, silloin kun Daavid palasi takaisin surmattuaan filistealaisen, menivät naiset kaikista Israelin kaupungeista laulaen ja karkeloiden kuningas Saulia vastaan, riemuiten, tamburiineja ja symbaaleja lyöden. Karkeloivat naiset virittivät laulun ja sanoivat: "Saul voitti tuhat, mutta Daavid kymmenentuhatta." Saul vihastui kovin, sillä hän pani puheen pahakseen, ja sanoi: "Daavidille he antavat kymmenen tuhatta, ja minulle he antavat tuhat. Nyt häneltä puuttuu enää vain kuninkuus." Saul katsoi karsain silmin Daavidia siitä päivästä alkaen. Seuraavana päivänä Jumalan lähettämä paha henki valtasi Saulin, niin että hän profetoi kotonaan, mutta Daavid soitteli, niin kuin muulloinkin joka päivä, ja Saulilla oli kädessään keihäs. Niin Saul heitti keihään ja ajatteli: "Minä keihästän Daavidin seinään." Mutta Daavid väisti häntä kaksi kertaa. Saul pelkäsi Daavidia, koska Herra oli hänen kanssaan, mutta oli poistunut Saulista. Sen tähden Saul toimitti hänet pois luotaan ja teki hänet tuhannenpäämieheksi. Niin hän lähti ja tuli väen edellä. Daavid menestyi kaikilla teillään, ja Herra oli hänen kanssaan. Kun Saul näki, että hänellä oli niin suuri menestys, rupesi hän häntä kammoamaan. Mutta koko Israel ja Juuda rakasti Daavidia, koska hän lähti ja tuli heidän edellään. Saul sanoi Daavidille: "Katso, vanhimman tyttäreni, Meerabin, annan sinulle vaimoksi. Ole vain urhoollinen ja käy Herran sotia." Sillä Saul ajatteli: "Minun käteni älköön sattuko häneen, vaan sattukoon häneen filistealaisten käsi." Mutta Daavid vastasi Saulille: "Mikä minä olen, mikä on minun elämäni ja mikä on isäni suku Israelissa, että tulisin kuninkaan vävyksi?" Kun aika tuli, että Saulin tytär Meerab oli annettava Daavidille, annettiinkin hänet vaimoksi meholalaiselle Adrielille. Mutta Saulin tytär Miikal rakasti Daavidia. Kun se ilmoitettiin Saulille, se oli hänelle mieleen. Sillä Saul ajatteli: "Minä annan hänet Daavidille, että hän tulisi hänelle ansaksi ja filistealaisten käsi sattuisi häneen." Saul sanoi Daavidille: "Nyt voit toisen kerran tulla vävykseni." Sitten Saul käski palvelijoitaan: "Puhukaa salaa Daavidille näin: 'Katso, kuningas on mieltynyt sinuun, ja kaikki hänen palvelijansa rakastavat sinua. Sinun on nyt tultava kuninkaan vävyksi.'" Saulin palvelijat puhuivat nämä sanat Daavidille. Mutta Daavid sanoi: "Onko teidän mielestänne niin pieni asia tulla kuninkaan vävyksi? Minähän olen köyhä ja halpa mies." Saulin palvelijat ilmoittivat hänelle tämän, sanoen: "Näin on Daavid puhunut." Niin Saul sanoi: "Sanokaa Daavidille näin: 'Kuningas ei halua muuta morsiamenhintaa kuin sata filistealaisten esinahkaa, että kuninkaan vihollisille kostettaisiin.'" Sillä Saul ajatteli kaataa Daavidin filistealaisten käden kautta. Kun hänen palvelijansa ilmoittivat tämän Daavidille, Daavidia miellytti tulla näin kuninkaan vävyksi. Ennen kuin määräaika oli kulunut umpeen, Daavid nousi ja lähti miehineen ja kaatoi filistealaisia kaksisataa miestä. Daavid toi heidän esinahkansa, täyden määrän, kuninkaalle, tullakseen kuninkaan vävyksi. Silloin Saul antoi tyttärensä Miikalin hänelle vaimoksi. Saul näki ja ymmärsi, että Herra oli Daavidin kanssa, ja Saulin tytär Miikal rakasti häntä. Saul pelkäsi vielä enemmän Daavidia, ja Saulista tuli koko loppuiäkseen Daavidin vihamies. Mutta filistealaisten ruhtinaat lähtivät sotaan, ja niin usein kuin he lähtivät sotaan, oli Daavidilla suurempi menestys kuin kaikilla muilla Saulin palvelijoilla, niin että hänen nimensä tuli sangen kuuluisaksi. Saul puhui pojalleen Joonatanille ja kaikille palvelijoilleen, että Daavid oli surmattava. Mutta Saulin poika Joonatan oli suuresti mieltynyt Daavidiin. Sen tähden Joonatan ilmaisi sen Daavidille ja sanoi: "Minun isäni Saul koettaa saada sinut surmatuksi. Ole siis varuillasi huomenaamuna, kätkeydy ja pysy piilossa. Mutta minä menen ja asetun isäni viereen kedolle, sinne, missä olet, ja puhun sinusta isälleni, ja jos jotakin huomaan, ilmaisen sen sinulle." Joonatan puhui hyvää Daavidista isälleen Saulille ja sanoi hänelle: "Älköön kuningas rikkoko palvelijaansa Daavidia vastaan, sillä hän ei ole rikkonut sinua vastaan, vaan hänen työnsä ovat olleet sinulle suureksi hyödyksi. Hänhän pani henkensä kämmenelleen ja surmasi filistealaisen, ja Herra antoi suuren voiton koko Israelille. Sinä olet itse nähnyt sen ja iloinnut. Miksi siis rikkoisit viatonta verta vastaan surmaamalla Daavidin syyttömästi?" Saul kuuli Joonatanin ääntä, ja Saul vannoi: "Niin totta kuin Herra elää, häntä ei surmata." Joonatan kutsui Daavidin, ja Joonatan ilmoitti hänelle kaiken tämän. Joonatan vei Daavidin Saulin luo, ja hän palveli häntä kuten ennenkin. Kun sota alkoi uudestaan, Daavid lähti taistelemaan filistealaisia vastaan ja tuotti heille suuren tappion, niin että he pakenivat hänen edestään. Herran lähettämä paha henki tuli Sauliin, kun hän istui kotonaan keihäs kädessä ja Daavid soitteli. Saul yritti keihästää Daavidin seinään. Mutta hän väisti Saulia, ja tämä iski keihään seinään. Daavid pakeni ja pelastui sinä yönä. Saul lähetti miehiä Daavidin kotiin vartioimaan häntä ja surmaamaan hänet aamulla. Mutta Daavidin vaimo Miikal ilmaisi sen hänelle ja sanoi: "Jollet tänä yönä pelasta henkeäsi, sinä huomenna olet surman oma." Miikal laski Daavidin alas ikkunasta, ja hän lähti pakoon ja pelastui. Miikal otti kotijumalan ja asetti sen vuoteeseen, ja levitettyään vuohenkarvoista tehdyn kärpäsverkon sen pään yli hän peitti sen vaatteella. Kun Saul lähetti miehiä ottamaan Daavidia, Miikal sanoi: "Hän on sairas." Saul lähetti miehiä katsomaan Daavidia, sanoen: "Tuokaa hänet vuoteessa tänne luokseni surmattavaksi." Mutta kun miehet tulivat sisälle, katso, vuoteessa olikin kotijumala vuohenkarvoista tehty kärpäsverkko pään päällä. Saul sanoi Miikalille: "Miksi sinä olet minut näin pettänyt ja olet päästänyt vihamieheni pelastumaan?" Miikal vastasi Saulille: "Hän sanoi minulle: 'Päästä minut, muutoin surmaan sinut.'" Kun Daavid oli paennut ja pelastunut, hän meni Samuelin luo Raamaan ja kertoi hänelle kaikki, mitä Saul oli hänelle tehnyt. Sitten hän ja Samuel menivät Naajotiin ja he jäivät sinne. Saulille ilmoitettiin: "Katso, Daavid on Raaman Naajotissa." Saul lähetti miehiä ottamaan Daavidia. Mutta kun he näkivät profeettajoukon profetoivan ja Samuelin seisovan johtamassa heitä, tuli Jumalan Henki Saulin miehiin, niin että hekin profetoivat. Kun se ilmoitettiin Saulille, hän lähetti toiset miehet, mutta hekin profetoivat. Saul lähetti vielä kolmannet miehet, mutta hekin profetoivat. Silloin hän itse lähti Raamaan. Kun hän sitten tuli sen suuren vesisäiliön luo, joka on Seekussa, hän kysyi ja sanoi: "Missä ovat Samuel ja Daavid?" Hänelle vastattiin: "He ovat Raaman Naajotissa." Kun hän oli menossa sinne, Raaman Naajotiin, Jumalan Henki tuli häneenkin, niin että hän kulki profetoiden, kunnes tuli Raaman Naajotiin. Hänkin riisui vaatteensa ja profetoi Samuelin edessä. Hän kaatui maahan ja makasi alastomana koko sen päivän ja koko sen yön. Sen tähden on tapana sanoa: "Onko Saulkin profeettojen joukossa?" Daavid pakeni Raaman Naajotista. Hän tuli ja puhui Joonatanille: "Mitä olen tehnyt? Mitä vääryyttä, mitä syntiä olen tehnyt isääsi vastaan, kun hän väijyy henkeäni?" Tämä vastasi hänelle: "Pois se! Et sinä kuole. Katso, isäni ei tee mitään, suurta eikä pientä, ilmoittamatta minulle. Miksi sitten isäni salaisi minulta tämän? Ei ole niin." Mutta Daavid vielä vakuutti vannoen ja sanoi: "Isäsi tietää, että olen saanut armon silmiesi edessä. Sen tähden hän ajattelee: 'Älköön Joonatan saako tietää tätä, ettei hän tulisi murheelliseksi.' Mutta niin totta kuin Herra elää ja niin totta kuin sinä itse elät: on vain askel minun ja kuoleman välillä." Joonatan sanoi Daavidille: "Mitä vain lausut toivovasi, sen minä sinulle teen." Daavid sanoi Joonatanille: "Katso, huomenna on uusikuu, ja minun pitäisi istua aterioimassa kuninkaan kanssa. Mutta salli minun mennä ja kätkeytyä ulos kedolle ylihuomeniltaan asti. Jos isäsi kaipaa minua, sano: 'Daavid pyysi minulta, että saisi käväistä kaupungissaan Beetlehemissä, sillä koko suvulla on siellä jokavuotiset teurasuhrit.' Jos hän sanoo: 'Hyvä on', voi palvelijasi olla rauhassa. Mutta jos hän vihastuu, tiedä, että hänellä on paha mielessä. Tee siis laupeus palvelijallesi, koska olet ottanut palvelijasi Herran liittoon kanssasi. Mutta jos minussa on vääryys, surmaa sinä minut, sillä miksi veisit minut isäsi eteen?" Joonatan sanoi: "Pois se! Jos huomaan, että isälläni on paha mielessä sinua vastaan, enkä sitä sinulle ilmoita." Mutta Daavid sanoi Joonatanille: "Kunpa sitten joku ilmoittaisi minulle, antaako isäsi sinulle kovan vastauksen." Joonatan sanoi Daavidille: "Tule, menkäämme ulos kedolle." He menivät molemmat ulos kedolle. Joonatan sanoi Daavidille: "Minä vakuutan Herran, Israelin Jumalan, kautta, että koetan huomenna tai ylihuomenna tähän aikaan päästä selville isästäni. Jos Daavidin asiat ovat hyvin, varmasti lähetän siitä tiedon ja ilmoitan sen sinulle. Herra rangaiskoon Joonatania nyt ja vasta, jollen minä, jos isäni mielii tehdä sinulle pahaa, ilmoita sitä sinulle ja päästä sinua menemään rauhassa. Herra olkoon kanssasi, kuten hän on ollut isäni kanssa. Etkö sinäkin, jos minä silloin vielä elän, etkö sinäkin tee Herran laupeutta minulle, niin etten kuole? Ethän koskaan kiellä laupeuttasi suvultani, et silloinkaan, kun Herra hävittää Daavidin vihamiehet kaikki tyynni maan päältä?" Joonatan teki liiton Daavidin huoneen kanssa ja [sanoi:] Herra on vaativa sen Daavidin vihamiesten kädestä. Joonatan vannotti vielä Daavidin heidän keskinäisen rakkautensa kautta, sillä hän rakasti häntä kuin omaa sieluaan. Joonatan sanoi hänelle: "Huomenna on uusikuu, ja sinua kaivataan, kun paikkasi on tyhjä. Mutta ylihuomenna mene nopeasti siihen paikkaan, johon kätkeydyit tuon teon päivänä ja istuudu Eselin kiven viereen. Minä ammun kolme nuolta sen laitaa kohti, kuin ampuisin maaliin. Katso, [minä] lähetän palvelijan sanoen: 'Mene ja hae nuolet.' Jos silloin tosiaan sanon palvelijalle: 'Katso, nuolet ovat takanasi, tännempänä, ota ne', niin tule kotiin, sillä silloin voit olla rauhassa eikä mitään ole tekeillä, niin totta kuin Herra elää. Mutta jos sanon nuorelle miehelle näin: 'Katso, nuolet ovat edessäsi, sinnempänä', niin lähde, sillä Herra lähettää sinut pois. Sen, mitä minä ja sinä olemme keskenämme puhuneet, todistajana meidän välillämme, minun ja sinun, on Herra iankaikkisesti." Daavid kätkeytyi kedolle. Kun sitten uusikuu tuli, kuningas istuutui aterialle. Kuningas istui tavallisella istuimellaan, istuimella seinän vieressä. Joonatan nousi seisomaan, ja Abner istuutui Saulin viereen. Mutta Daavidin paikka oli tyhjä. Saul ei kuitenkaan sanonut mitään sinä päivänä, sillä hän ajatteli: "Jotakin on hänelle tapahtunut: hän ei ole puhdas." Mutta kun Daavidin paikka oli tyhjä seuraavanakin päivänä, toisena uudenkuun päivänä, Saul sanoi pojalleen Joonatanille: "Miksi Iisain poika ei ole eilen eikä tänään tullut aterialle?" Joonatan vastasi Saulille: "Daavid pyysi minulta, että saisi mennä Beetlehemiin. Hän sanoi: 'Salli minun mennä, sillä meillä on suvun teurasuhrit kaupungissa, ja veljeni itse on käskenyt minut sinne. Jos siis olen saanut armon silmiesi edessä, päästä minut katsomaan veljiäni.' Sen tähden hän ei ole tullut kuninkaan pöytään." Saul vihastui Joonataniin ja sanoi hänelle: "Sinä säädyttömän naisen poika! Tiesinhän, että olet mieltynyt Iisain poikaan häpeäksi itsellesi ja häpeäksi äitisi hävylle. Sillä niin kauan kuin Iisain poika elää maan päällä, et sinä eikä kuninkuutesi ole turvassa. Lähetä nyt noutamaan hänet luokseni, sillä hän on kuoleman oma." Joonatan vastasi isälleen Saulille ja sanoi hänelle: "Miksi hänet on surmattava? Mitä hän on tehnyt?" Saul heitti keihään häntä kohti surmatakseen hänet. Joonatan ymmärsi, että hänen isänsä oli päättänyt tappaa Daavidin. Joonatan nousi pöydästä vihasta hehkuen eikä syönyt mitään toisena uudenkuun päivänä, sillä hän oli murheissaan Daavidin tähden, koska hänen isänsä oli häväissyt tätä. Seuraavana aamuna Joonatan lähti ulos kedolle, niin kuin hän oli sopinut Daavidin kanssa, ja hänellä oli mukanaan pieni poika. Hän sanoi pojalle: "Juokse noutamaan nuolet, jotka ammun." Pojan juostessa hän ampui nuolen hänen ylitseen. Kun poika oli tulossa siihen paikkaan, missä Joonatanin ampuma nuoli oli, Joonatan huusi pojalle ja sanoi: "Nuoli on edessäsi, sinnempänä." Joonatan huusi vielä pojalle: "Riennä nopeasti, älä seisahtele!" Joonatanin poika otti nuolen ja tuli herransa luo. Eikä poika tiennyt asiasta mitään, ainoastaan Joonatan ja Daavid tiesivät sen. Joonatan antoi aseensa pojalle, joka hänellä oli mukanaan, ja sanoi hänelle: "Mene ja vie nämä kaupunkiin." Kun poika oli mennyt, Daavid nousi ylös etelän puolelta, ja lankesi kasvoilleen maahan ja kumartui kolme kertaa. He suutelivat toisiaan ja itkivät yhdessä. Daavid itki hillittömästi. Joonatan sanoi Daavidille: "Mene rauhassa. Niin on, kuin me molemmat olemme vannoneet Herran nimeen ja sanoneet: 'Herra on todistaja välillämme, minun ja sinun, ja minun jälkeläisteni ja sinun jälkeläistesi välillä iankaikkisesti.'" Sitten Daavid nousi ja lähti, mutta Joonatan palasi kaupunkiin. Daavid tuli pappi Ahimelekin luo Noobiin. Mutta Ahimelek tuli vavisten Daavidia vastaan ja kysyi häneltä: "Miksi sinä tulet yksin, eikä ketään ole kanssasi?" Daavid vastasi pappi Ahimelekille: "Kuningas on käskenyt minut asialle ja sanoi minulle: 'Älköön kukaan saako tietää mitään asiasta, jolle minä sinut lähetän, ja siitä käskystä, jonka olen sinulle antanut.' Palvelijat olen määrännyt siihen ja siihen paikkaan. Anna nyt minulle, mitä sinulla on, viisi leipää, tai mitä muuta löytyy." Pappi vastasi Daavidille ja sanoi: "Tavallista leipää minulla ei ole, ainoastaan pyhää leipää on, jos vain palvelijat ovat karttaneet naisia." Daavid vastasi papille ja sanoi hänelle: "Totisesti naiset olivat eristettyinä meistä kuten ennenkin, kun lähdin. Ovatpa palvelijoiden astiatkin olleet aina pyhät, vaikka matka on ollut tavallinen matka. Sitä enemmän leipä astioissa pysyy nyt pyhänä." Pappi antoi hänelle pyhää leipää, sillä siellä ei ollut muuta leipää kuin näkyleipiä, jotka oli siirretty pois Herran edestä, että sinne samana päivänä, jona ne oli otettu pois, pantaisiin tuoreet leivät. Mutta siellä oli sinä päivänä eristettynä Herran edessä eräs Saulin palvelija, nimeltä Dooeg, edomilainen, Saulin paimenten päämies. Daavid kysyi vielä Ahimelekilta: "Eikö sinulla ole täällä keihästä tai miekkaa? Sillä en ottanut mukaani, en miekkaani enkä muita aseitani, koska kuninkaan asia oli kiireellinen." Pappi vastasi: "On, sen filistealaisen Goljatin miekka, jonka sinä surmasit Tammilaaksossa. Katso, se on viittaan käärittynä kasukan takana. Jos tahdot ottaa sen itsellesi, ota. Sillä muuta kuin se ei täällä ole." Daavid sanoi: "Ei ole toista sen veroista. Anna se minulle." Sitten Daavid nousi ja pakeni sinä päivänä Saulia ja tuli Aakiin, Gatin kuninkaan, luo. Aakiin palvelijat sanoivat hänelle: "Eikö tämä ole Daavid, sen maan kuningas? Eivätkö he karkeloiden virittäneet hänelle tätä laulua: 'Saul voitti tuhat, mutta Daavid kymmenentuhatta'?" Daavid painoi mieleensä nämä sanat ja pelkäsi suuresti Aakista, Gatin kuningasta. Hän tekeytyi mielipuoleksi heidän silmissään ja raivosi heidän käsissään ja piirusteli portin oviin ja valutti sylkeä partaansa. Silloin Aakis sanoi palvelijoilleen: "Näettehän, että mies on hullu. Miksi toitte hänet luokseni? Puuttuuko minulta hulluja, kun toitte tämän mielipuolen eteeni? Tällainenko saisi tulla hoviini?" Daavid lähti sieltä ja pääsi pakoon Adullamin luolaan. Kun hänen veljensä ja koko hänen isänsä perhe kuulivat sen, he tulivat sinne hänen luokseen. Hänen luokseen kokoontui kaikenlaista ahdingossa olevaa, velkaantunutta ja katkeroitunutta väkeä, ja hän rupesi heidän päämiehekseen. Häneen liittyi noin neljäsataa miestä. Sieltä Daavid meni Mooabin Mispeen. Hän sanoi Mooabin kuninkaalle: "Salli isäni ja äitini tulla asumaan luoksenne, kunnes saan tietää, mitä Jumala minulle tekee." Hän vei heidät Mooabin kuninkaan eteen, ja he jäivät tämän luo kaikeksi aikaa, minkä Daavid oli Vuorilinnassa. Profeetta Gaad sanoi Daavidille: "Älä jää Vuorilinnaan, lähde täältä ja mene Juudan maahan." Daavid lähti ja tuli Jaar-Heretiin. Saul kuuli, että oli saatu vihiä Daavidista ja niistä miehistä, jotka olivat hänen kanssaan. Saul istui Gibeassa tamariskipuun alla kummulla keihäs kädessä, ja kaikki hänen palvelijansa seisoivat hänen luonaan. Saul sanoi palvelijoilleen, jotka seisoivat hänen luonaan: "Kuulkaa, benjaminilaiset! Antaako Iisain poika teillekin kaikille pellot ja viinitarhat, ja tekeekö hän teidät kaikki tuhannen- ja sadanpäämiehiksi? Tehän olette kaikki salaliitossa minua vastaan, eikä kukaan ole ilmaissut minulle, että oma poikani on tehnyt liiton Iisain pojan kanssa. Ei kukaan teistä välitä niin paljoa minusta, että olisi ilmaissut sen minulle. Sillä poikani on yllyttänyt palvelijani väijymään minua, niin kuin nyt tapahtuu." Edomilainen Dooeg, joka seisoi siinä Saulin palvelijain kanssa, vastasi ja sanoi: "Näin Iisain pojan tulevan Noobiin, Ahimelekin, Ahitubin pojan, luo. Tämä kysyi hänelle neuvoa Herralta ja antoi hänelle evästä ja antoi hänelle filistealaisen Goljatin miekan." Kuningas lähetti kutsumaan pappi Ahimelekin, Ahitubin pojan, ja koko hänen isänsä suvun, Noobin papit. He tulivat kaikki kuninkaan luo. Saul sanoi: "Kuule, Ahitubin poika!" Hän vastasi: "Tässä olen, herrani." Saul sanoi hänelle: "Miksi olette salaliitossa minua vastaan, sinä ja Iisain poika, koska olet antanut hänelle leipää ja miekan ja kysynyt hänelle Herralta neuvoa, että hän ryhtyisi väijymään minua, niin kuin nyt tapahtuu?" Ahimelek vastasi kuninkaalle ja sanoi: "Kuka on kaikkien palvelijoittesi joukossa niin uskottu kuin Daavid, joka on kuninkaan vävy ja henkivartiostosi päällikkö ja korkeassa arvossa hovissasi? Olenko tänään ensi kertaa kysynyt hänelle Jumalalta neuvoa? Pois se! Älköön kuningas lukeko mitään viaksi minulle, palvelijalleen, älköönkä kaikelle isäni suvulle, sillä palvelijasi ei tietänyt lainkaan tästä kaikesta, ei vähää eikä suurta." Mutta kuningas sanoi: "Sinun on kuolemalla kuoltava, Ahimelek, sinun ja koko sinun isäsi suvun." Kuningas sanoi henkivartijoille, jotka seisoivat hänen luonaan: "Käykää tänne ja surmatkaa Herran papit, sillä hekin pitävät Daavidin puolta, ja vaikka tiesivät hänen paenneen, eivät ilmoittaneet sitä minulle." Mutta kuninkaan palvelijat eivät tahtoneet ojentaa kättään lyömään kuoliaaksi Herran pappeja. Kuningas sanoi Dooegille: "Käy sinä tänne ja lyö papit kuoliaaksi." Silloin edomilainen Dooeg astui esiin ja löi papit kuoliaaksi, ja hän tappoi sinä päivänä kahdeksankymmentä viisi pellavakasukkaa kantavaa miestä. Myös pappiskaupungin Noobin asukkaat hän surmasi miekan terällä, sekä miehet että naiset, sekä lapset että imeväiset, jopa naudat, aasit ja lampaatkin hän tappoi miekan terällä. Ainoastaan yksi Ahimelekin, Ahitubin pojan, poika, nimeltä Ebjatar, pelastui ja pakeni Daavidin luo. Ebjatar kertoi Daavidille, että Saul oli tappanut Herran papit. Niin Daavid sanoi Ebjatarille: "Minä ymmärsin jo silloin, että edomilainen Dooeg, kun hän oli siellä, oli ilmaiseva sen todella Saulille. Minä olen syypää koko sinun isäsi suvun joka hengen kuolemaan. Jää luokseni, älä pelkää. Sillä joka väijyy sinun henkeäsi, väijyy minun henkeäni. Olethan turvassa luonani." Daavidille ilmoitettiin: "Katso, filistealaiset ovat taistelemassa Kegilaa vastaan ja ryöstävät puimatantereita." Daavid kysyi Herralta: "Lähdenkö ja lyönkö nämä filistealaiset maahan?" Herra vastasi Daavidille: "Mene, lyö filistealaiset maahan ja pelasta Kegila." Mutta Daavidin miehet sanoivat hänelle: "Mehän elämme pelossa jo täällä Juudassa. Menisimmekö vielä Kegilaan filistealaisten taistelurivejä vastaan?" Daavid kysyi taas Herralta, ja Herra vastasi hänelle ja sanoi: "Nouse ja mene alas Kegilaan. Sillä minä annan filistealaiset käsiisi." Daavid meni miehineen Kegilaan ja ryhtyi taisteluun filistealaisia vastaan ja kuljetti heidän karjansa pois ja tuotti heille suuren tappion. Näin Daavid pelasti Kegilan asukkaat. Kun Ebjatar, Ahimelekin poika, pakeni Daavidin luo Kegilaan, seurasi kasukka hänen mukanaan. Saulille ilmoitettiin, että Daavid oli mennyt Kegilaan. Saul sanoi: "Jumala on jättänyt hänet käsiini, sillä hän on itse sulkenut itsensä sisälle, kun on mennyt kaupunkiin, jossa on ovet ja salvat." Saul kuulutti kaiken kansan sotaan menemään alas Kegilaan piirittämään Daavidia ja hänen miehiään. Kun Daavid sai tietää, että Saul suunnitteli hänelle tuhoa, hän sanoi pappi Ebjatarille: "Tuo tänne kasukka." Silloin Daavid sanoi: "Herra, Israelin Jumala! Palvelijasi on kuullut, että Saul aikoo tulla Kegilaan hävittämään kaupungin takiani. Luovuttavatko Kegilan miehet minut hänen käsiinsä? Tuleeko Saul, kuten palvelijasi on kuullut? Herra, Israelin Jumala, ilmoita se palvelijallesi." Herra vastasi: "Tulee." Daavid kysyi vielä: "Luovuttavatko Kegilan miehet minut ja mieheni Saulin käsiin?" Herra vastasi: "Luovuttavat." Niin Daavid nousi miehineen, joita oli noin kuusisataa miestä, ja he lähtivät Kegilasta ja kuljeskelivat paikasta toiseen. Mutta kun Saulille kerrottiin, että Daavid oli päässyt pakoon Kegilasta, hän ei lähtenyt matkaan. Sitten Daavid oleskeli erämaassa vuorten huipuilla. Hän oleskeli Siifin erämaan vuoristossa. Niin Saul etsi häntä kaiken aikaa, mutta Jumala ei antanut häntä tämän käsiin. Daavid huomasi, että Saul oli lähtenyt väijymään hänen henkeään, ja Daavid oli Hooreksessa, Siifin erämaassa. Saulin poika Joonatan nousi ja meni Daavidin luo Hoorekseen ja rohkaisi häntä Jumalassa. Hän sanoi hänelle: "Älä pelkää. Sillä isäni Saulin käsi ei ole löytävä sinua, vaan sinusta tulee Israelin kuningas, ja minä tulen olemaan lähinnä sinua. Myös isäni Saul tietää sen kyllä." He molemmat tekivät liiton Herran edessä. Daavid jäi Hoorekseen, mutta Joonatan palasi kotiinsa. Siifiläisiä meni Saulin luo Gibeaan, ja he sanoivat: "Daavid piileskelee meillä päin, vuorten huipuilla Hooreksessa, Gibeat-Hakilassa, joka on Jesimasta etelään. Tule nyt sinne, kuningas, milloin vain haluat tulla. Me kyllä luovutamme hänet kuninkaan käsiin." Saul sanoi: "Herra siunatkoon teitä, kun te säälitte minua. Menkää, pitäkää häntä vielä silmällä, tiedustelkaa ja katsokaa, missä paikassa hänen jalkansa liikkuu ja kuka hänet on siellä nähnyt. Sillä minulle on sanottu, että hän on hyvin kavala. Katsokaa ja tiedustelkaa kaikki piilopaikat, joihin hän voi piiloutua. Palatkaa luokseni ja tuokaa varmat tiedot, niin lähden kanssanne. Jos hän on tässä maassa, etsin hänet kaikkien Juudan sukujen seasta." He nousivat ja menivät Siifiin Saulin edellä. Mutta Daavid miehineen oli Maaonin erämaassa, aromaassa, kallioerämaasta etelään. Kun Saul miehineen meni etsimään Daavidia, ilmoitettiin se tälle, ja hän laskeutui eräälle kalliolle ja jäi Maaonin erämaahan. Kun Saul kuuli sen, hän lähti ajamaan Daavidia takaa Maaonin erämaahan. Saul kulki vuoren toista puolta ja Daavid miehineen vuoren toista puolta. Kun Daavid riensi pakoon Saulin tieltä ja Saul miehineen oli kiertämässä Daavidia ja hänen miehiään ottaakseen heidät kiinni, tuli sanansaattaja Saulin luo ja sanoi: "Tule nopeasti, sillä filistealaiset ovat hyökänneet maahan." Saul lakkasi ajamasta takaa Daavidia ja lähti filistealaisia vastaan. Siitä paikka sai nimekseen Mahlekotin kallio. Mutta Daavid lähti sieltä ja oleskeli Een-Gedin vuorten huipuilla. Kun Saul palasi ajamasta filistealaisia takaa, ilmoitettiin hänelle: "Katso, Daavid on Een-Gedin erämaassa." Saul otti kolmetuhatta valiomiestä koko Israelista ja meni etsimään Daavidia ja hänen miehiään Kauriskallioiden itäpuolelta. Kun hän tuli tien varrella oleville lammas- ja vuohitarhoille, siellä oli luola, ja Saul meni luolaan tarpeelleen. Mutta Daavid ja hänen miehensä istuivat luolan perällä. Niin Daavidin miehet sanoivat hänelle: "Katso, tämä on päivä, josta Herra on sanonut sinulle: 'Minä annan vihamiehesi sinun käsiisi tehdäksesi hänelle, mitä hyväksi näet.'" Daavid nousi ja leikkasi salaa kappaleen Saulin viitan liepeestä. Mutta sen jälkeen Daavidin sydän soimasi häntä siitä, että hän oli leikannut Saulin viitan lievettä. Hän sanoi miehilleen: "Pois se! Herra varjelkoon minua tekemästä sitä herralleni, Herran voidellulle, että satuttaisin käteni häneen. Sillä hän on Herran voideltu." Daavid kovisti miehiään eikä sallinut heidän hyökätä Saulin kimppuun. Saul nousi luolasta ja meni matkaansa. Daavidkin nousi, lähti luolasta ja huusi Saulin jälkeen: "Herrani, kuningas!" Kun Saul katsoi taakseen, Daavid kumartui kasvoilleen maahan ja osoitti kunnioitusta. Daavid sanoi Saulille: "Miksi kuuntelet ihmisten puheita, jotka sanovat: 'Daavid hankkii sinulle onnettomuutta'? Katso, näethän nyt omin silmin, kuinka Herra tänä päivänä antoi sinut käsiini luolassa, mutta säästin sinut, vaikka minua neuvottiin tappamaan sinut. Ajattelin näet: 'En satuta kättäni herraani, sillä hän on Herran voideltu.' Katso itse, isäni, katso tätä viittasi liepeen kappaletta, joka on kädessäni. Kun leikkasin sen viittasi liepeestä enkä sinua tappanut, ymmärrä siitä ja näe: minulla ei ole tekeillä mitään pahaa tai rikollista enkä ole sinua vastaan rikkonut, vaikka vainoat minua ottaaksesi minulta hengen. Herra tuomitkoon välillämme, minun ja sinun, ja Herra kostakoon sinulle puolestani, mutta minun käteni ei sinuun satu. On, niin kuin vanha sananlasku sanoo: 'Jumalattomuus tulee jumalattomista', mutta minun käteni ei sinuun satu. Kenen perään Israelin kuningas on lähtenyt? Ketä sinä ajat takaa? Koiranraatoa, yhtä kirppua! Herra olkoon tuomari ja tuomitkoon välillämme, minun ja sinun. Hän nähköön ja ajakoon asiani ja auttakoon minut käsistäsi oikeuteeni." Kun Daavid oli päättänyt tämän puheensa Saulille, Saul sanoi: "Eikö se ole äänesi, poikani Daavid?" Saul korotti äänensä ja itki. Hän sanoi Daavidille: "Sinä olet minua vanhurskaampi, sillä sinä olet tehnyt minulle hyvää, vaikka minä olen tehnyt sinulle pahaa. Sinä olet tänä päivänä osoittanut hyvyyttäsi minua kohtaan, kun et tappanut minua, vaikka Herra oli antanut minut käsiisi. Sillä kun joku kohtaa vihollisensa, päästääkö hän hänet menemään rauhassa? Herra palkitkoon sinulle runsaasti sen, mitä olet tänä päivänä tehnyt minulle. Katso, nyt tiedän, että sinä tulet kuninkaaksi ja että Israelin kuninkuus on pysyvä kädessäsi. Vanno nyt minulle Herran kautta, ettet hukuta jälkeläisiäni etkä hävitä nimeäni isäni suvusta." Daavid vannoi Saulille. Saul lähti kotiinsa, mutta Daavid ja hänen miehensä nousivat Vuorilinnaan. Samuel kuoli, ja koko Israel kokoontui pitämään hänelle valittajaisia. He hautasivat hänet hänen kotipaikkaansa Raamaan. Daavid nousi ja meni Paaranin erämaahan. Maaonissa oli mies, jolla oli taloutensa Karmelissa. Mies oli hyvin rikas: hänellä oli kolmetuhatta lammasta ja tuhat vuohta. Hän oli keritsemässä lampaitaan Karmelissa. Miehen nimi oli Naabal, ja hänen vaimonsa nimi oli Abigail. Vaimo oli hyvin ymmärtäväinen ja vartaloltaan kaunis, mutta mies oli tyly ja raaka. Hän oli kaalebilainen. Kun Daavid kuuli erämaassa, että Naabal keritsi lampaitaan, hän lähetti sinne kymmenen nuorta miestä. Daavid sanoi nuorille miehille: "Menkää Karmeliin, ja kun tulette Naabalin luo, tervehtikää häntä nimessäni ja sanokaa hänelle: 'Sinä elät rauhassa. Rauhassa elää myös perheesi ja kaikki, mitä sinulla on. Olen nyt kuullut, että sinulla on lammasten keritsiäiset. Paimenesi ovat olleet läheisyydessämme. Me emme ole heitä loukanneet, eikä heiltä ole mitään hävinnyt koko sinä aikana, minkä he ovat olleet Karmelissa. Kysy nuorilta miehiltäsi, niin he sanovat sen sinulle. Saakoot siis nämä miehet armon silmiesi edessä, sillä mehän olemme tulleet juhlapäivänä. Anna sen tähden palvelijoillesi ja pojallesi Daavidille sitä, mitä sinulla on käsillä.'" Kun Daavidin miehet tulivat sinne, he puhuivat Daavidin nimessä Naabalille tämän kaiken ja jäivät hiljaa odottamaan. Mutta Naabal vastasi Daavidin palvelijoille ja sanoi: "Kuka Daavid on, kuka on Iisain poika? Tätä nykyä on paljon orjia, jotka karkaavat isäntiensä luota. Ottaisinko minä ruokani, juomaveteni ja teuraani, jotka olen teurastanut keritsiäisiini, ja antaisin ne miehille, jotka ovat kotoisin ties mistä?" Daavidin miehet kääntyivät ja menivät pois. Tultuaan takaisin he kertoivat hänelle tämän kaiken. Daavid sanoi miehilleen: "Jokainen sitokoon miekkansa vyölleen." Jokainen sitoi miekkansa vyölleen. Daavid itsekin sitoi miekkansa vyölleen. Noin neljäsataa miestä lähti seuraamaan Daavidia, mutta kaksisataa jäi kuormaston luo. Eräs nuori mies toi sanan Abigailille, Naabalin vaimolle, ja sanoi: "Katso, Daavid lähetti sanansaattajia erämaasta tervehtimään isäntäämme, mutta hän vain haukkui heitä. Miehet ovat kuitenkin olleet meille varsin hyviä: he eivät loukanneet meitä, eikä meiltä hävinnyt mitään koko sinä aikana, minkä kuljeskelimme heidän läheisyydessään ollessamme kedolla. He olivat muurina ympärillämme yöllä ja päivällä koko sen ajan, minkä oleskelimme heidän läheisyydessään paimentaessamme lampaita. Ajattele nyt ja katso, mitä voit tehdä, sillä onnettomuus uhkaa isäntäämme ja koko hänen taloaan. Hän itse on kelvoton mies, niin ettei hänelle auta puhua." Abigail otti joutuin kaksisataa leipää, kaksi leiliä viiniä, viisi lampaanpaistia, viisi sea-mittaa paahdettuja jyviä, sata rusinakakkua ja kaksisataa viikunakakkua ja pani ne aasien selkään. Hän sanoi palvelijoilleen: "Menkää edelläni, minä tulen perässänne." Mutta hän ei ilmoittanut sitä miehelleen Naabalille. Kun hän sitten ratsasti aasilla alamäkeä vuoren suojassa, katso, Daavid miehineen tuli toista mäkeä alas häntä vastaan, niin että hän joutui kohtaamaan heidät. Mutta Daavid oli sanonut: "Mitään saamatta olen suojellut kaikkea, mitä tällä miehellä oli erämaassa, niin ettei mitään ole hävinnyt kaikesta, mitä hänellä oli. Hän on palkinnut minulle hyvän pahalla. Jumala rangaiskoon Daavidin vihamiehiä nyt ja vasta: totisesti, minä en jätä kaikesta hänen väestään huomenaamuksi yhtään miespuolista henkiin." Mutta kun Abigail näki Daavidin, hän laskeutui nopeasti aasin selästä maahan, lankesi kasvoilleen Daavidin eteen ja kumartui maahan. Kun hän oli langennut hänen jalkojensa juureen, hän sanoi: "Minun on syy, herrani. Mutta salli palvelijattaresi puhua sinulle ja kuule palvelijattaresi sanoja. Älköön herrani välittäkö mitään tuosta kelvottomasta miehestä, Naabalista, sillä nimi on miestä myöten. Naabal on hänen nimensä, ja houkkamainen hän on. Mutta minä, sinun palvelijattaresi, en ole nähnyt niitä miehiä, jotka sinä, herrani, lähetit. Nyt, herrani, niin totta kuin Herra elää ja niin totta kuin sinä itse elät, jonka Herra on estänyt joutumasta verivelan alaiseksi ja auttamasta itseäsi omalla kädelläsi: käyköön nyt vihamiehillesi ja kaikille, jotka hankkivat onnettomuutta herralleni, niin kuin Naabalille. Annettakoon nyt tämä tervehdyslahja, jonka palvelijattaresi on herralleni tuonut, niille miehille, jotka seuraavat herraani. Anna palvelijattaresi rikos anteeksi. Sillä Herra on rakentava minun herralleni pysyvän huoneen, koska minun herrani käy Herran sotia, eikä mitään pahaa löydetä sinussa koko elinaikanasi. Jos joku nousee vainoamaan sinua ja väijymään henkeäsi, niin herrani henki on tallella elävien kukkarossa Herran, Jumalasi, luona, mutta sinun vihollistesi hengen hän lingolla linkoaa pois. Kun Herra tekee herralleni kaiken hyvän, josta hän on sinulle puhunut, ja määrää sinut Israelin ruhtinaaksi, niin ei sinua kaada eikä herrani tuntoa vaivaa se, että olisit aiheettomasti vuodattanut verta ja että herrani olisi itse auttanut itseään. Mutta kun Herra on tekevä hyvää herralleni, niin muista palvelijatartasi." Niin Daavid sanoi Abigailille: "Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, joka tänä päivänä lähetti sinut minua vastaan. Siunattu olkoon ymmärtäväisyytesi, ja siunattu ole sinä itse, joka tänä päivänä estit minut joutumasta verivelan alaiseksi ja auttamasta itseäni omalla kädelläni. Mutta niin totta kuin Herra, Israelin Jumala, elää, hän, joka on pidättänyt minut tekemästä sinulle pahaa: jollet sinä joutuin olisi tullut minua vastaan, niin totisesti ei Naabalin väestä olisi huomenna aamun valjetessa ollut jäljellä yhtään miespuolista." Sitten Daavid otti häneltä, mitä hän oli hänelle tuonut, ja sanoi hänelle: "Mene rauhassa kotiisi. Katso, olen kuullut sinua ja tehnyt sinulle mieliksi." Kun Abigail sitten tuli Naabalin luo, tällä oli talossaan pidot, kuin kuninkaan pidot. Naabalin sydän oli iloinen, ja hän oli kovin juovuksissa. Abigail ei kertonut Naabalille mitään, ennen kuin aamu valkeni. Mutta seuraavana aamuna, kun Naabalista oli humala haihtunut, hänen vaimonsa kertoi hänelle, mitä oli tapahtunut. Silloin hänen sydämensä kuoleutui hänen rinnassaan, ja hän ikään kuin kivettyi. Sitten noin kymmenen päivän kuluttua Herra löi Naabalia, niin että hän kuoli. Kun Daavid kuuli, että Naabal oli kuollut, hän sanoi: "Kiitetty olkoon Herra, joka on kostanut Naabalille häväistykseni ja pidättänyt palvelijansa pahasta ja kääntänyt Naabalin pahuuden hänen oman päänsä päälle." Sen jälkeen Daavid lähetti sanomaan Abigailille, että hän halusi ottaa hänet vaimokseen. Kun Daavidin palvelijat tulivat Abigailin luo Karmeliin, he puhuivat hänelle ja sanoivat: "Daavid lähetti meidät luoksesi ottamaan sinut hänelle vaimoksi." Hän nousi ylös, kumartui kasvoilleen maahan ja sanoi: "Katso, palvelijattaresi on valmis rupeamaan orjattareksi ja pesemään herrani palvelijain jalat." Abigail nousi kiireesti ylös ja istuutui aasin selkään, samoin hänen viisi palvelijatartaan, jotka olivat hänellä seuralaisina. Hän seurasi Daavidin sanansaattajia ja tuli hänen vaimokseen. Daavid oli nainut myös Ahinoamin Jisreelistä, niin että he molemmat tulivat hänen vaimoikseen. Mutta Saul oli antanut tyttärensä Miikalin, Daavidin vaimon, Paltille, Laiksen pojalle, joka oli kotoisin Gallimista. Siifiläiset tulivat Saulin luo Gibeaan ja sanoivat: "Daavid piileksii Gibeat-Hakilassa, kallioerämaan puolella." Saul nousi ja meni Siifin erämaahan ja hänen mukanaan kolmetuhatta Israelin valiomiestä etsimään Daavidia Siifin erämaasta. Saul leiriytyi Gibeat-Hakilaan, joka on kallioerämaan puolella tien varrella. Mutta Daavid oleskeli erämaassa. Kun Daavid huomasi, että Saul oli tullut hänen perässään erämaahan, hän lähetti vakoojia ja sai varman tiedon Saulin tulosta. Daavid nousi ja meni siihen paikkaan, johon Saul oli leiriytynyt. Daavid näki, missä paikassa Saul ja hänen sotapäällikkönsä Abner, Neerin poika, makasivat. Saul näet makasi leirissä, ja väki oli asettunut hänen ympärilleen. Silloin Daavid puhui heettiläiselle Ahimelekille ja Abisaille, Serujan pojalle, Jooabin veljelle, ja sanoi: "Kuka lähtee kanssani Saulin luo leiriin?" Abisai vastasi: "Minä lähden kanssasi." Daavid ja Abisai menivät yöllä väen luo ja näkivät, että Saul makasi ja nukkui leirissä, ja hänen keihäänsä oli pistettynä maahan hänen päänsä taakse. Mutta Abner ja väki makasivat hänen ympärillään. Silloin Abisai sanoi Daavidille: "Jumala on tänä päivänä antanut vihamiehesi käsiisi. Salli nyt minun keihästää hänet maahan. Vain yksi isku, toista ei tarvita." Mutta Daavid vastasi Abisaille: "Älä surmaa häntä, sillä kuka on rankaisematta satuttanut kätensä Herran voideltuun?" Vielä Daavid sanoi: "Niin totta kuin Herra elää: joko Herra itse lyö hänet tai hänen kuolinpäivänsä tulee tai hän lähtee sotaan ja tuhoutuu siellä. Mutta minä en satuta kättäni Herran voideltuun. Pois se, Herra varjelkoon! Vaan ota nyt keihäs hänen päänsä takaa ja vesiastia, ja sitten lähtekäämme." Niin Daavid otti keihään ja vesiastian Saulin pään takaa, ja sitten he menivät tiehensä. Eikä kukaan nähnyt tai huomannut sitä, eikä kukaan herännyt, vaan he kaikki nukkuivat, sillä Herran lähettämä raskas uni oli vallannut heidät. Kun sitten Daavid oli tullut toiselle puolelle, hän asettui kauas vuoren laelle pitkän välimatkan päähän. Daavid huusi väelle ja Abnerille, Neerin pojalle, ja sanoi: "Etkö vastaa, Abner?" Abner vastasi ja sanoi: "Kuka sinä olet, joka huudat kuninkaalle?" Daavid sanoi Abnerille: "Sinähän olet mies, eikä vertaistasi ole Israelissa. Miksi et vartioinut herraasi, kuningasta? Sillä joku kansasta tuli surmaamaan kuningasta, herraasi. Se, mitä teit, ei ollut hyvin tehty. Niin totta kuin Herra elää: te olette kuoleman omat, koska ette vartioineet herraanne, Herran voideltua. Katsohan nyt: missä ovat kuninkaan keihäs ja vesiastia, jotka olivat hänen päänsä takana?" Niin Saul tunsi Daavidin äänen ja sanoi: "Sehän on sinun äänesi, poikani Daavid." Daavid vastasi: "Niin on, herrani, kuningas." Vielä hän sanoi: "Miksi herrani vainoaa palvelijaansa? Mitä minä olen tehnyt, tai mitä pahaa minulla on tekeillä? Kuulkoon nyt herrani, kuningas, mitä hänen palvelijansa sanoo. Jos Herra on yllyttänyt sinut minua vastaan, saakoon hän tuntea ruokauhrin hajua. Mutta jos sen ovat tehneet ihmiset, niin olkoot he kirotut Herran edessä, koska he tänä päivänä karkottavat minut pois Herran perintöosasta sanoen: 'Mene ja palvele muita jumalia.' Älköön kuitenkaan vereni vuotako maahan kaukana Herran kasvoista. Niin, Israelin kuningas on lähtenyt liikkeelle etsimään yhtä kirppua kuin ajetaan peltokanaa vuorilla." Silloin Saul sanoi: "Minä olen tehnyt syntiä. Tule takaisin, poikani Daavid, sillä minä en enää tee sinulle pahaa, koska henkeni tänä päivänä on ollut kallis silmissäsi. Katso, olen tehnyt tyhmästi ja erehtynyt kovin pahoin." Daavid vastasi ja sanoi: "Tässä on kuninkaan keihäs. Tulkoon joku miehistä tänne ottamaan sen. Herra palkitsee jokaiselle hänen vanhurskautensa ja uskollisuutensa. Sillä Herra antoi sinut tänä päivänä käsiini, mutta en tahtonut satuttaa kättäni Herran voideltuun. Katso, niin kuin henkesi on tänä päivänä ollut suuriarvoinen silmissäni, niin on myös minun henkeni oleva suuriarvoinen Herran silmissä, ja hän on pelastava minut kaikesta hädästä." Saul sanoi Daavidille: "Siunattu ole sinä, poikani Daavid! Minkä teet, sen teet, mitä voit, sen voit." Sitten Daavid meni pois, ja Saul palasi kotiinsa. Mutta Daavid ajatteli mielessään: "Kerran Saulin käsi kuitenkin tuhoaa minut. En voi muuta kuin pelastautua filistealaisten maahan. Silloin Saul huomaa turhaksi enää etsiä minua kaikkialta Israelin alueelta, ja minä pelastun hänen käsistään." Daavid nousi ja meni, hän ja ne kuusisataa miestä, jotka olivat hänen kanssaan, Aakiin, Maaokin pojan, Gatin kuninkaan, luo. Daavid asettui miehineen Aakiin luo Gatiin. Jokaisella oli perheensä mukanaan, Daavidilla molemmat vaimonsa, jisreeliläinen Ahinoam ja karmelilainen Abigail, Naabalin [leski] vaimo. Kun sitten Saulille ilmoitettiin, että Daavid oli paennut Gatiin, hän ei enää etsinyt häntä. Daavid sanoi Aakiille: "Jos olen löytänyt armon silmiesi edessä, annettakoon minulle paikka jossakin maaseutukaupungissa asuakseni siellä. Sillä miksi palvelijasi asuisi kuninkaan kaupungissa luonasi?" Aakis antoi hänelle sinä päivänä Siklagin. Sen tähden Siklag on Juudan kuningasten oma vielä tänäkin päivänä. Aika, jonka Daavid asui filistealaisten maassa, oli vuosi ja neljä kuukautta. Daavid lähti miehineen, ja he tekivät ryöstöretkiä gesurilaisten, geresiläisten ja amalekilaisten maahan. Sillä nämä asuivat maassa, joka muinoin ulottui Suuriin päin ja Egyptin maahan asti. Hävittäessään maata Daavid ei jättänyt yhtään miestä eikä naista henkiin, otti lampaat, naudat, aasit, kamelit ja vaatteet ja palasi sitten takaisin ja tuli Aakiin luo. Kun Aakis kysyi: "Ettehän ole tehneet tänään ryöstöretkeä?" Daavid vastasi: "Olemme, Juudan Negeviin", tai: "Jerahmeelilaisten Negeviin", tai: "Keeniläisten Negeviin." Daavid ei jättänyt yhtään miestä eikä naista henkiin vietäväksi Gatiin, sillä hän ajatteli: "Ne voisivat kertoa meistä ja sanoa: 'Näin on Daavid tehnyt, tämä on ollut hänen tapansa kaiken aikaa, minkä hän asui filistealaisten maassa.'" Aakis luotti Daavidiin ja ajatteli: "Hän on saattanut itsensä kansansa Israelin vihoihin ja tulee olemaan palvelijani ikuisesti." Tapahtui siihen aikaan, että filistealaiset kokosivat joukkonsa sotaretkelle Israelia vastaan, ja Aakis sanoi Daavidille: "Tiedä, että sinun on miehinesi lähdettävä kanssani sotajoukon mukana." Daavid vastasi Aakiille: "Nyt tulet tietämään, mitä palvelijasi saa aikaan." Aakis sanoi Daavidille: "Siispä asetan sinut pääni vartijaksi koko täksi aikaa." Samuel oli kuollut, ja koko Israel oli pitänyt hänelle valittajaiset, ja he olivat haudanneet hänet hänen kaupunkiinsa Raamaan. Saul oli toimittanut pois maasta vainaja- ja tietäjähenkien manaajat. Filistealaiset kokoontuivat, ja he tulivat ja leiriytyivät Suunemiin. Saulkin kokosi koko Israelin, ja he leiriytyivät Gilboaan. Mutta kun Saul näki filistealaisten leirin, hän pelästyi, ja hänen sydämensä vapisi kovin. Saul kysyi Herralta, mutta Herra ei vastannut hänelle, ei unissa, ei uurimin eikä profeettojen kautta. Saul sanoi palvelijoilleen: "Etsikää minulle joku nainen, jolla on vallassaan vainajahenki, niin minä menen hänen luokseen ja kysyn häneltä." Hänen palvelijansa vastasivat hänelle: "Katso, Een-Doorissa on nainen, jolla on vallassaan vainajahenki." Saul tekeytyi tuntemattomaksi, pukeutui toisiin vaatteisiin ja lähti matkalle, mukanaan kaksi miestä. He tulivat yöllä naisen luo, ja hän sanoi: "Ennusta minulle vainajahengen avulla ja nostata minulle se, jonka minä sinulle sanon." Mutta nainen vastasi hänelle: "Sinä tiedät kyllä, mitä Saul on tehnyt, kuinka hän on hävittänyt vainaja- ja tietäjähenkien manaajat maasta. Miksi virität minulle ansan tuottaaksesi minulle kuoleman?" Saul vannoi hänelle Herran kautta ja sanoi: "Niin totta kuin Herra elää: tästä asiasta sinulle ei koidu mitään syyllisyyttä." Nainen kysyi: "Kenet minä nostatan sinulle?" Hän vastasi: "Nostata minulle Samuel." Mutta kun nainen näki Samuelin, hän huusi kovalla äänellä. Nainen sanoi Saulille: "Miksi olet pettänyt minut? Sinähän olet Saul." Kuningas sanoi hänelle: "Älä pelkää. Mitä sinä näet?" Nainen vastasi Saulille: "Minä näen jumal'olennon nousevan maasta." Hän kysyi häneltä: "Minkä näköinen hän on?" Nainen vastasi: "Vanha mies nousee ylös viittaan verhoutuneena." Saul ymmärsi, että se oli Samuel, ja kumartui kasvoilleen maahan ja osoitti kunnioitusta. Samuel sanoi Saulille: "Miksi sinä olet häirinnyt minua ja nostattanut minut?" Saul vastasi: "Minä olen suuressa hädässä. Filistealaiset sotivat minua vastaan, ja Jumala on poistunut minusta eikä vastaa minulle enää, ei profeettojen kautta eikä unissa. Minä kutsutin sinut, että ilmoittaisit minulle, mitä minun on tehtävä." Samuel vastasi: "Miksi kysyt minulta, kun Herra on poistunut sinusta ja tullut vihamieheksesi? Herra on tehnyt sen, minkä hän on kauttani puhunut: Herra on reväissyt kuninkuuden kädestäsi ja on antanut sen toiselle, Daavidille. Kun et kuullut Herran ääntä etkä tehnyt Amalekille, mitä hänen hehkuva vihansa vaati, sen tähden Herra on tänä päivänä tehnyt sinulle tämän. Herra antaa myös Israelin yhdessä kanssasi filistealaisten käsiin, ja huomenna olet poikinesi luonani. Myös Israelin leirin Herra antaa filistealaisten käsiin." Saul tuossa tuokiossa kaatui pitkin koko pituuttaan maahan, sillä hän pelästyi kovin Samuelin puheesta. Hänen voimansakin olivat häneltä lopussa, sillä vuorokauteen hän ei ollut syönyt mitään. Mutta nainen meni Saulin luo, ja kun hän näki, että tämä oli kauhun vallassa, hän sanoi hänelle: "Katso, palvelijattaresi kuuli sinua, minä panin henkeni kämmenelleni ja tottelin käskyä, jonka sinä minulle lausuit. Kuule nyt sinäkin palvelijatartasi ja salli minun asettaa eteesi palanen leipää, ja syö, että olisit voimissasi, kun lähdet matkalle." Hän kieltäytyi ja sanoi: "Minä en syö." Mutta kun hänen palvelijansa yhdessä naisen kanssa pyytämällä pyysivät häntä, hän kuuli heitä, nousi maasta ja istui vuoteelle. Vaimolla oli juottovasikka kotonaan. Sen hän teurasti kiireesti. Sitten hän otti jauhoja, sotki ne ja leipoi niistä happamattomia leipiä. Hän toi ruuan Saulin ja hänen palvelijoidensa eteen, ja he söivät. Sitten he nousivat ja lähtivät samana yönä. Filistealaiset kokosivat kaikki joukkonsa Afekiin, mutta israelilaiset olivat leiriytyneet lähteelle, joka on Jisreelissä. Kun filistealaisten ruhtinaat tulivat satoineen ja tuhansineen, ja Daavid miehineen tuli viimeiseksi Aakiin kanssa, filistealaisten päälliköt sanoivat: "Mitä nuo heprealaiset täällä tekevät?" Aakis vastasi filistealaisten päälliköille: "Tämähän on Daavid, Saulin, Israelin kuninkaan, palvelija, joka on ollut luonani toista vuotta, enkä ole havainnut hänessä mitään vikaa siitä päivästä alkaen, jona hän siirtyi luokseni, tähän päivään asti." Filistealaisten päälliköt vihastuivat häneen. Filistealaisten päälliköt sanoivat hänelle: "Toimita mies takaisin. Palatkoon siihen paikkaan, jonka olet hänelle määrännyt. Älköön hän tulko kanssamme taisteluun, ettei hän taistelussa tulisi vastustajaksemme. Sillä miten hän voisi hankkia itselleen Herransa suosion paremmin kuin näiden miesten päillä? Eikö tämä ole se Daavid, jolle he karkeloiden virittivät tämän laulun: 'Saul voitti tuhat, mutta Daavid kymmenentuhatta'?" Niin Aakis kutsui Daavidin ja sanoi hänelle: "Niin totta kuin Herra elää: sinä olet rehellinen, ja minulle olisi mieleen, että olisit täällä leirissä, lähtisit ja tulisit kanssani. Sillä en ole havainnut mitään pahaa sinussa siitä päivästä alkaen, jona tulit luokseni, tähän päivään asti. Mutta ruhtinaille sinä et ole mieluinen. Lähde siis takaisin ja mene rauhassa, ettet tekisi mitään, joka ei olisi filistealaisten ruhtinaille mieleen." Daavid sanoi Aakiille: "Mitä olen tehnyt, ja mitä olet havainnut palvelijassasi siitä päivästä alkaen, jona tulin palvelukseesi, tähän päivään asti, koska en saa tulla taistelemaan herrani, kuninkaan, vihollisia vastaan?" Aakis vastasi ja sanoi Daavidille: "Tiedän, että sinä olet minulle hyvä kuin Jumalan enkeli. Mutta filistealaisten päälliköt sanovat: 'Hän ei saa lähteä kanssamme taisteluun.' Nouse siis huomenna aamulla varhain, sinä ja herrasi palvelijat, jotka ovat tulleet kanssasi, ja lähtekää matkaan varhain huomenna aamulla, kun päivä valkenee." Daavid miehineen lähti varhain seuraavana aamuna matkalle palatakseen filistealaisten maahan, mutta filistealaiset menivät Jisreeliin. Kun Daavid miehineen kolmantena päivänä tuli Siklagiin, amalekilaiset olivat tehneet ryöstöretken Negeviin ja Siklagiin, ja he olivat vallanneet Siklagin ja polttaneet sen tulella. Naiset, joita siellä oli, sekä pienet että suuret, he olivat ottaneet vangiksi surmaamatta ketään. He olivat vieneet heidät pois ja menneet matkoihinsa. Kun Daavid miehineen tuli kaupunkiin, katso, se oli poltettu tulella, ja heidän vaimonsa, poikansa ja tyttärensä oli otettu vangeiksi. Daavid ja väki, joka oli hänen kanssaan, korottivat äänensä ja itkivät, kunnes eivät enää jaksaneet itkeä. Vangeiksi oli otettu myös Daavidin molemmat vaimot, jisreeliläinen Ahinoam ja Abigail, karmelilaisen Naabalin [leski] vaimo. Silloin Daavid joutui suureen hätään, sillä kansa aikoi kivittää hänet: niin katkeroitunut oli koko kansa, kukin poikiensa ja tyttäriensä tähden. Mutta Daavid rohkaisi mielensä Herrassa, Jumalassaan. Daavid sanoi pappi Ebjatarille, Ahimelekin pojalle: "Tuo minulle kasukka." Ebjatar toi kasukan Daavidille. Daavid kysyi Herralta: "Ajanko takaa tuota rosvojoukkoa? Saavutanko sen?" Hän vastasi hänelle: "Aja, sillä saavutat sen ja pelastat pelastettavat." Daavid lähti, hän ja ne kuusisataa miestä, jotka olivat hänen kanssaan, ja he tulivat Besorin purolle. Siihen pysähtyivät ne, jotka olivat jääneet muista jälkeen. Mutta Daavid jatkoi takaa-ajoa neljänsadan miehen kanssa, sillä niitä, jotka väsyneinä pysähtyivät eivätkä menneet Besorin puron poikki, oli kaksisataa miestä. He tapasivat kedolla egyptiläisen miehen ja toivat hänet Daavidin luo. He antoivat hänelle leipää syödä ja vettä juoda, ja vielä he antoivat hänelle syötäväksi viikunakakun ja kaksi rusinakakkua. Silloin hänen henkensä virkistyi, sillä hän ei ollut syönyt eikä juonut kolmeen vuorokauteen. Daavid kysyi häneltä: "Kenen miehiä olet ja mistä tulet?" Hän vastasi: "Minä olen egyptiläinen nuorukainen, erään amalekilaisen miehen palvelija. Mutta herrani jätti minut, sillä sairastuin kolme päivää sitten. Me teimme ryöstöretken kreettien, Juudan ja Kaalebin Negeviin ja poltimme Siklagin tulella." Daavid sanoi hänelle: "Vietkö minut tuon rosvojoukon luo?" Hän vastasi: "Vanno minulle Jumalan kautta, ettet surmaa minua etkä luovuta minua herrani käsiin, niin vien sinut sen rosvojoukon luo." Niin hän vei hänet sinne, ja katso, heitä oli hajallaan maassa kaikkialla syömässä, juomassa ja juhlimassa kaikkea sitä suurta saalista, jonka he olivat ottaneet filistealaisten maasta ja Juudan maasta. Daavid kaatoi heitä aamuhämärästä iltaan asti, eikä heistä pelastunut kuin neljäsataa nuorta miestä, jotka nousivat kamelien selkään ja pakenivat. Daavid pelasti kaikki, mitä amalekilaiset olivat ottaneet. Myös molemmat vaimonsa Daavid pelasti. Ei ketään puuttunut, ei pientä eikä suurta, ei kenenkään poikaa eikä kenenkään tytärtä eikä saalista tai muuta, mitä he olivat ottaneet itselleen. Kaiken Daavid toi takaisin. Daavid otti myös kaikki lampaat ja naudat, ja niitä ajettiin muun karjan edellä ja huudettiin: "Tämä on Daavidin saalis!" Kun Daavid tuli niiden kahdensadan miehen luo, jotka olivat väsyneet, jaksamatta seurata Daavidia, ja jotka oli jätetty Besorin purolle, he tulivat Daavidia vastaan ja sitä väkeä, joka oli hänen kanssaan. Kun Daavid joukkoineen lähestyi, hän tervehti heitä. Mutta kaikenlaiset huonot ja kelvottomat miehet niiden joukosta, jotka olivat kulkeneet Daavidin mukana, rupesivat sanomaan: "Koska nämä eivät ole kulkeneet mukanamme, emme anna heille mitään saaliista, jonka pelastimme, paitsi kunkin vaimon ja lapset. Ottakoot ne ja menkööt matkoihinsa." Mutta Daavid sanoi: "Älkää tehkö niin, veljeni, sen jälkeen, mitä Herra on meille suonut, kun hän varjeli meidät ja antoi käsiimme rosvojoukon, joka hyökkäsi kimppuumme. Kukapa teitä kuulisi tässä asiassa? Sillä taisteluun menevällä ja kuormaston luo jäävällä on oleva yhtäläinen osuus. Heidän on jaettava tasan." Silleen asia jäi silloin ja sen jälkeenkin: hän teki sen säännöksi ja tavaksi Israelissa aina tähän päivään asti. Kun Daavid tuli Siklagiin, hän lähetti osan saaliista Juudan vanhimmille, ystävilleen, sanoen: "Tässä on teille tervehdyslahja siitä saaliista, joka otettiin Herran vihollisilta" – lahja niille, jotka olivat Beetelissä, Negevin Raamotissa, Jattirissa, Aroerissa, Sifmotissa, Estemoassa, Raakalissa, jerahmeelilaisten kaupungeissa, keeniläisten kaupungeissa, Hormassa, Boor-Aasanissa, Atakissa ja Hebronissa, ja samoin lahja kaikille muille paikkakunnille, joissa Daavid miehineen oli kulkenut. Filistealaiset taistelivat Israelia vastaan. Israelin miehet pakenivat filistealaisia, ja heitä kaatui surmattuina Gilboan vuorella. Filistealaiset pääsivät Saulin ja hänen poikiensa kintereille, ja filistealaiset surmasivat Joonatanin, Abinadabin ja Malkisuan, Saulin pojat. Kun taistelu kiihtyi ankaraksi Saulia vastaan ja jousimiehet keksivät hänet, hän joutui suureen hätään jousimiesten ahdistaessa. Saul sanoi aseenkantajalleen: "Paljasta miekkasi ja lävistä sillä minut, etteivät nuo ympärileikkaamattomat tulisi lävistämään minua ja pitämään minua pilkkanaan." Mutta hänen aseenkantajansa ei tahtonut, sillä hän pelkäsi kovin. Saul itse otti miekan ja heittäytyi siihen. Mutta kun hänen aseenkantajansa näki, että Saul oli kuollut, hänkin heittäytyi miekkaansa ja kuoli hänen kanssaan. Niin kuolivat sinä päivänä yhdessä Saul, hänen kolme poikaansa ja hänen aseenkantajansa sekä kaikki hänen miehensä. Kun Israelin miehet, jotka asuivat laakson tuolla puolen ja Jordanin tuolla puolen, huomasivat, että Israelin miehet olivat paenneet ja että Saul poikineen oli kuollut, he jättivät kaupungit ja pakenivat, ja filistealaiset tulivat ja asettuivat niihin. Seuraavana päivänä filistealaiset tulivat ryöstämään surmattuja ja löysivät Saulin ja hänen kolme poikaansa kaatuneina Gilboan vuorella. He löivät häneltä pään poikki, ryöstivät häneltä aseet ja lähettivät ne ympäri filistealaisten maata julistaakseen voitonsanomaa epäjumaliensa temppeleissä ja kansan seassa. He asettivat hänen aseensa Astarten temppeliin, mutta hänen ruumiinsa he kiinnittivät Beet-Seanin muurille. Kun Gileadin Jaabeksen asukkaat kuulivat, mitä filistealaiset olivat tehneet Saulille, he nousivat, kaikki sotakuntoiset miehet kulkivat kaiken yötä ja ottivat Saulin ja hänen poikiensa ruumiit alas Beet-Seanin muurilta, menivät Jaabekseen ja polttivat ne siellä. Sitten he ottivat heidän luunsa, hautasivat ne tamariskipuun alle Jaabekseen ja paastosivat seitsemän päivää. Tapahtui Saulin kuoleman jälkeen, että Daavid voitettuaan amalekilaiset oli palannut takaisin ja ollut Siklagissa pari päivää, kolmantena päivänä tuli eräs mies leiristä Saulin luota vaatteet reväistyinä ja multaa pään päällä. Kun hän tuli Daavidin luo, hän lankesi ja kumartui maahan. Daavid kysyi häneltä: "Mistä tulet?" Hän vastasi hänelle: "Minä olen päässyt pakoon Israelin leiristä." Daavid sanoi hänelle: "Miten asiat ovat? Kerro minulle." Hän vastasi: "Väki on paennut taistelusta, paljon väkeä on kaatunut ja kuollut, myös Saul ja hänen poikansa Joonatan ovat kuolleet." Daavid kysyi nuorelta mieheltä, joka kertoi tämän hänelle: "Mistä tiedät, että Saul ja hänen poikansa Joonatan ovat kuolleet?" Nuorukainen, joka oli kertonut hänelle tämän, vastasi: "Minä tulin sattumalta Gilboan vuorelle, ja katso, Saul nojasi keihääseensä, ja sotavaunut ja ratsumiehet ahdistivat häntä. Hän kääntyi taakseen ja nähdessään minut hän huusi minua. Vastasin: 'Tässä olen.' Niin hän kysyi minulta: 'Kuka olet?' Vastasin hänelle: 'Olen amalekilainen.' Sitten hän sanoi minulle: 'Asetu vierelleni seisomaan ja surmaa minut, sillä minä olen kangistumassa, vaikka olenkin vielä täysin hengissä.' Niin astuin hänen luokseen ja surmasin hänet, sillä käsitin, ettei hän kaatumisensa jälkeen jäisi henkiin. Sitten otin kruunun, joka oli hänen päässään, ja rannerenkaan, joka oli hänen käsivarressaan, ja toin ne tänne herralleni." Daavid tarttui vaatteisiinsa ja repäisi ne, samoin tekivät kaikki miehet, jotka olivat hänen kanssaan. He pitivät valittajaisia ja itkivät ja paastosivat iltaan asti Saulin ja hänen poikansa Joonatanin tähden ja Herran kansan tähden ja Israelin heimon tähden, koska he olivat kaatuneet miekkaan. Daavid kysyi nuorukaiselta, joka oli hänelle kertonut tämän: "Mistä sinä olet?" Hän vastasi: "Minä olen muukalaisen, amalekilaisen miehen poika." Daavid sanoi hänelle: "Kuinka et pelännyt ojentaa kättäsi tuhotaksesi Herran voidellun?" Daavid kutsui yhden palvelijoistaan ja sanoi: "Käy tänne, lyö hänet kuoliaaksi." Ja hän iski hänet kuoliaaksi. Mutta Daavid sanoi hänelle: "Sinun veresi tulkoon oman pääsi päälle, sillä oma suusi on todistanut sinua vastaan, kun sanoit: 'Minä olen surmannut Herran voidellun.'" Daavid viritti tämän itkuvirren Saulista ja hänen pojastaan Joonatanista ja käski opettaa sen, "Jousilaulun", Juudan pojille: katso, se on kirjoitettuna "Oikeamielisen kirjassa": "Kaunistuksesi, Israel, on surmattuna kukkuloillasi. Kuinka ovatkaan sankarit kaatuneet! Älkää ilmoittako sitä Gatissa, älkää julistako voitonsanomaa Askelonin kaduilla, etteivät filistealaisten tyttäret iloitsisi, etteivät ympärileikkaamattomien tyttäret riemuitsisi. Te Gilboan vuoret, älköön teille kastetta tulko, älköön sadetta, älköön peltoja, joista anteja uhrataan. Sillä sinne on heitetty pois sankarien kilpi, Saulin kilpi, öljyllä voitelemattomana. Kaatuneitten verta, sankarien rasvaa Joonatanin jousi ei väistänyt, eikä palannut tyhjänä Saulin miekka. Saul ja Joonatan, rakkaat ja armaat, olivat elämässä ja kuolemassa erottamattomat, olivat nopeammat kuin kotkat, leijonia väkevämmät. Te Israelin tyttäret, itkekää Saulia, häntä, joka puetti teidät purppuraan ja koruihin, joka kiinnitti pukuunne kultakoristeita. Kuinka ovat sankarit taistelussa kaatuneet! Joonatan on surmattuna kukkuloillasi. Minä suren sinua, veljeni Joonatan. Sinä olit minulle hyvin rakas. Rakkautesi oli minulle ihmeellisempi kuin naisen rakkaus. Kuinka ovatkaan sankarit kaatuneet, kuinka ovat hukkuneet taisteluaseet!" Sen jälkeen tapahtui, että Daavid kysyi Herralta: "Menenkö ylös johonkin Juudan kaupunkiin?" Herra vastasi hänelle: "Mene." Vielä Daavid kysyi: "Mihin [kaupunkiin] menen?" Hän vastasi: "Hebroniin." Daavid meni sinne mukanaan molemmat vaimonsa, jisreeliläinen Ahinoam ja Abigail, karmelilaisen Naabalin [leski] vaimo. Daavid vei sinne myös miehet, jotka olivat hänen kanssaan, kunkin perheineen, ja he asettuivat Hebronin ympärillä oleviin kaupunkeihin. Sitten Juudan miehet tulivat ja voitelivat siellä Daavidin Juudan heimon kuninkaaksi. Kun Daavidille ilmoitettiin, että Gileadin Jaabeksen miehet olivat haudanneet Saulin, Daavid lähetti lähettiläät Gileadin Jaabeksen miesten luo sanomaan heille: "Herra siunatkoon teitä, koska olette osoittaneet herrallenne Saulille laupeutta hautaamalla hänet. Osoittakoon Herra nyt laupeutta ja uskollisuutta teitä kohtaan. Minäkin teen teille hyvää, koska tämän teitte. Rohkaiskaa siis itsenne ja olkaa urhoolliset. Tosin teidän herranne Saul on kuollut, mutta Juudan heimo on voidellut minut kuninkaakseen." Mutta Abner, Neerin poika, Saulin sotapäällikkö, otti Saulin pojan Iisbosetin ja vei hänet Mahanaimiin ja asetti hänet Gileadin, Asurin, Jisreelin, Efraimin, Benjaminin ja koko Israelin kuninkaaksi. Saulin poika Iisboset oli neljänkymmenen vuoden vanha tullessaan Israelin kuninkaaksi ja hallitsi kaksi vuotta. Ainoastaan Juudan heimo seurasi Daavidia. Aika, minkä Daavid oli Juudan heimon kuninkaana Hebronissa, oli seitsemän vuotta ja kuusi kuukautta. Abner, Neerin poika, ja Saulin pojan Iisbosetin palvelijat lähtivät Mahanaimista Gibeoniin. Jooab, Serujan poika, ja Daavidin palvelijat lähtivät hekin liikkeelle ja kohtasivat toisensa Gibeonin lammikolla. He asettuivat toiset tälle, toiset tuolle puolelle lammikkoa. Silloin Abner sanoi Jooabille: "Nouskoon nuoria miehiä pitämään taistelukisaa edessämme." Jooab sanoi: "Nouskoon vain." Heitä nousi ja astui esiin sama määrä: kaksitoista Benjaminin ja Saulin pojan Iisbosetin puolelta sekä kaksitoista Daavidin palvelijaa. He tarttuivat kukin vastustajaansa päästä ja pistivät miekkansa toinen toisensa kylkeen ja kaatuivat yhdessä. Niin sen paikan nimeksi tuli Helkat-Suurim. Se on Gibeonin luona. Sinä päivänä syntyi erittäin kova taistelu, mutta Daavidin palvelijat voittivat Abnerin ja Israelin miehet. Siellä oli kolme Serujan poikaa: Jooab, Abisai ja Asael. Mutta Asael oli nopeajalkainen kuin gaselli kedolla. Asael ajoi takaa Abneria eikä poikennut oikealle eikä vasemmalle Abnerin jäljestä. Abner kääntyi taakseen ja sanoi: "Sinäkö se olet, Asael?" Hän vastasi: "Minä." Abner sanoi hänelle: "Käänny oikealle tai vasemmalle ja ota joku noista nuorukaisista kiinni ja riistä häneltä sota-asu." Mutta Asael ei tahtonut luopua hänestä. Abner vielä kerran sanoi Asaelille: "Luovu minusta, muuten lyön sinut maahan. Mutta kuinka sitten voisin katsoa veljeäsi Jooabia silmiin?" Mutta kun hän ei tahtonut luopua hänestä, Abner pisti häntä keihään varsipuolella vatsaan, niin että keihäs tuli takaa ulos. Niin hän kaatui ja kuoli siihen paikkaan. Jokainen, joka tuli siihen paikkaan, mihin Asael oli kaatunut ja kuollut, pysähtyi siihen. Mutta Jooab ja Abisai ajoivat Abneria takaa ja tulivat, kun aurinko oli laskenut, Amman kukkulalle, joka on vastapäätä Giiahia, Gibeonin erämaahan päin. Benjaminilaiset kokoontuivat Abnerin taakse yhteen joukkoon ja asettuivat kukkulan laelle. Abner huusi Jooabille ja sanoi: "Pitääkö miekan syödä ikuisesti? Etkö ymmärrä, että siitä tulee vain katkeruutta perästäpäin? Etkö jo käske väen lakata ajamasta takaa veljiään?" Jooab vastasi: "Niin totta kuin Jumala elää: jos et olisi puhunut, varmasti väki olisi vasta huomenaamulla lähtenyt pois ajamasta takaa veljiään." Jooab puhalsi torveen, ja kaikki väki pysähtyi eikä enää ajanut takaa Israelia, eivätkä he enää taistelleet. Abner ja hänen miehensä kulkivat koko sen yön Aromaata ja menivät Jordanin yli, vaelsivat koko Bitronin läpi ja tulivat Mahanaimiin. Jooab kokosi kaiken kansan palattuaan ajamasta takaa Abneria. Daavidin palvelijoista puuttui yhdeksäntoista miestä ja Asael. Daavidin palvelijat olivat lyöneet benjaminilaisia ja Abnerin miehiä kuoliaaksi kolmesataa kuusikymmentä miestä. He ottivat Asaelin ja hautasivat hänet hänen isänsä hautaan Beetlehemiin. Jooab ja hänen miehensä kulkivat koko sen yön ja tulivat päivän valjetessa Hebroniin. Sota Saulin suvun ja Daavidin suvun välillä pitkittyi. Daavid vahvistui vahvistumistaan, mutta Saulin suku heikkeni heikkenemistään. Daavidille syntyi poikia Hebronissa. Hänen esikoisensa oli Amnon, jonka äiti oli jisreeliläinen Ahinoam. Hänen toinen poikansa oli Kilab, jonka äiti oli Abigail, karmelilaisen Naabalin [leski] vaimo. Kolmas oli Absalom, Gesurin kuninkaan Talmain tyttären, Maakan, poika. Neljäs oli Adonia, Haggitin poika, ja viides Sefatja, Abitalin poika. Kuudes oli Jitream, Daavidin vaimon Eglan poika. Nämä syntyivät Daavidille Hebronissa. Niin kauan kuin sota oli Saulin suvun ja Daavidin suvun välillä, piti Abner voimakkaasti Saulin suvun puolta. Saulilla oli ollut sivuvaimo, nimeltä Rispa, Aijan tytär. Iisboset sanoi Abnerille: "Miksi olet mennyt isäni sivuvaimon luo?" Abner vihastui kovin Iisbosetin sanoista ja sanoi: "Olenko minä koiranpää, Juudasta kotoisin? Kun nytkin osoitan laupeutta isäsi Saulin suvulle, hänen veljilleen ja ystävilleen enkä ole antanut sinun joutua Daavidin käsiin, niin kuitenkin nyt syytät minua rikoksen teosta naiselle. Jumala rangaiskoon Abneria nyt ja vasta, jos en tee Daavidille, niin kuin Herra on hänelle vannonut: otan pois kuninkuuden Saulin suvulta ja pystytän Daavidille valtaistuimen Israeliin ja Juudaan, Daanista aina Beersebaan asti." Hän ei voinut enää vastata Abnerille sanaakaan, sillä hän pelkäsi häntä. Mutta Abner lähetti sanansaattajia Daavidin luo sanomaan: "Kenen on maa?" ja vielä näin: "Tee liitto kanssani. Katso, käteni on oleva kanssasi ja kääntävä koko Israelin puolellesi." Hän vastasi: "Hyvä, minä teen liiton kanssasi. Yhtä minä kuitenkin vaadin sinulta: älä astu kasvojeni eteen tuomatta Miikalia, Saulin tytärtä, kun tulet astuaksesi kasvojeni eteen." Sitten Daavid lähetti sanansaattajat Iisbosetin, Saulin pojan, luo sanomaan: "Anna minulle vaimoni Miikal, jonka olen kihlannut itselleni sadalla filistealaisten esinahalla." Iisboset lähetti ottamaan hänet hänen mieheltään Paltielilta, Laiksen pojalta. Hänen miehensä lähti hänen mukanaan ja seurasi häntä aina Bahurimiin asti itkien lakkaamatta. Abner sanoi hänelle: "Mene tiehesi, palaa takaisin." Hän palasi takaisin. Abner oli neuvotellut Israelin vanhinten kanssa sanoen: "Jo kauan olette halunneet saada Daavidin kuninkaaksenne. Pankaa se nyt toimeen, sillä Herra on sanonut Daavidille näin: 'Palvelijani Daavidin kädellä vapautan kansani Israelin filistealaisten käsistä ja kaikkien heidän vihollistensa käsistä.'" Abner puhui tämän myös benjaminilaisille, ja Abner meni ja puhui Daavidillekin Hebronissa, mitä mieltä Israel ja koko Benjaminin heimo olivat. Kun Abner tuli Daavidin luo Hebroniin, mukanaan kaksikymmentä miestä, Daavid laittoi pidot Abnerille ja miehille, jotka olivat hänen kanssaan. Abner sanoi Daavidille: "Nousen ja menen kokoamaan kaiken Israelin herrani, kuninkaan, luo, että he tekisivät liiton kanssasi ja saisit hallittaviksesi kaikki, joita haluat." Daavid päästi Abnerin menemään, ja hän lähti rauhassa. Katso, Daavidin palvelijat ja Jooab tulivat ryöstöretkeltä ja toivat mukanaan paljon saalista. Mutta Abner ei ollut enää Daavidin luona Hebronissa, sillä tämä oli päästänyt hänet menemään, ja hän oli lähtenyt rauhassa. Kun Jooab ja kaikki sotaväki, joka oli hänen kanssaan, tulivat, kerrottiin Jooabille: "Abner, Neerin poika, tuli kuninkaan luo, ja hän päästi hänet menemään, ja hän lähti rauhassa." Silloin Jooab meni kuninkaan luo ja sanoi: "Mitä olet tehnyt? Katso, Abner tuli luoksesi, miksi päästit hänet menemään menojaan? Etkö ymmärrä, että Abner, Neerin poika, tuli pettämään sinua ja urkkimaan lähtöäsi ja tuloasi ja kaikkea, mitä teet?" Jooab lähti Daavidin luota ja lähetti sanansaattajat Abnerin jälkeen, ja he palauttivat hänet takaisin Boor-Siirasta, eikä Daavid tiennyt siitä mitään. Kun Abner tuli takaisin Hebroniin, Jooab vei hänet syrjään porttiholvin keskelle muka puhutellakseen häntä kahden kesken, ja pisti häntä siellä vatsaan, niin että hän kuoli Jooabin veljen Asaelin veren tähden. Kun Daavid sitten sai sen kuulla, hän sanoi: "Abnerin, Neerin pojan, vereen minä olen viaton ja myös kuninkuuteni Herran edessä iankaikkisesti. Tulkoon se Jooabin pään päälle ja kaiken hänen isänsä perheen päälle, älköötkä Jooabin suvusta loppuko vuotoa tai spitaalia sairastavat, kainalosauvoilla kulkijat, miekkaan kaatuvat ja leivän puutteessa olijat." Näin Jooab ja hänen veljensä Abisai tappoivat Abnerin, sen tähden että tämä oli surmannut heidän veljensä Asaelin taistelussa Gibeonin luona. Mutta Daavid sanoi Jooabille ja kaikelle väelle, joka oli hänen kanssaan: "Reväiskää vaatteenne ja kääriytykää säkkeihin ja pitäkää valittajaiset Abnerille." Kuningas Daavid kulki paarien perässä. He hautasivat Abnerin Hebroniin, ja kuningas korotti äänensä ja itki Abnerin haudalla, ja kaikki kansa itki. Kuningas viritti itkuvirren Abnerista ja sanoi: "Pitikö Abnerin kuolla, niin kuin houkka kuolee? Eivät olleet kätesi sidotut eivätkä jalkasi vaskikahleisiin pannut. Sinä kaaduit, kuin kaadutaan vilpillisten käden kautta." Kaikki kansa itki häntä vielä enemmän. Sitten kaikki kansa tuli, kun vielä oli päivä, vaatimaan, että Daavid söisi jotakin. Mutta Daavid vannoi sanoen: "Jumala rangaiskoon minua nyt ja vasta, jos maistan leipää tai muuta, ennen kuin aurinko laskee." Kun kaikki kansa sai kuulla sen, se miellytti heitä, samoin kuin kaikelle kansalle oli mieleen kaikki muukin, mitä kuningas teki. Kaikki kansa ja koko Israel ymmärsivät sinä päivänä, että Abnerin, Neerin pojan, surma ei ollut lähtenyt kuninkaasta. Kuningas sanoi palvelijoilleen: "Ettekö tiedä, että ruhtinas ja suuri mies on tänä päivänä kaatunut Israelissa? Minä olen kuitenkin vielä heikko, vaikka minut on voideltu kuninkaaksi, mutta nuo miehet, Serujan pojat, ovat liian väkivaltaisia minun hillitä. Herra maksakoon sille, joka tekee pahaa, hänen pahuutensa mukaan." Kun Saulin poika kuuli Abnerin kuolleen Hebronissa, hänen kätensä herposivat, ja koko Israel pelästyi. Saulin pojalla oli partiojoukkojen päämiehinä kaksi miestä, toisen nimi oli Baana ja toisen Reekab, beerotilaisen Rimmonin poikia, benjaminilaisia, sillä Beerotkin luetaan kuuluvaksi Benjaminiin. Mutta beerotilaiset olivat paenneet Gittaimiin ja asuivat siellä muukalaisina, niin kuin he asuvat vielä tänäkin päivänä. Joonatanilla, Saulin pojalla, oli poika, joka oli rampa jaloistaan. Hän oli viiden vuoden vanha, kun sanoma Saulista ja Joonatanista tuli Jisreelistä. Hänen hoitajansa otti hänet mukaansa ja pakeni. Mutta kun tämä hätääntyneenä pakeni, poika putosi ja tuli ontuvaksi, ja hänen nimensä oli Mefiboset. Beerotilaisen Rimmonin pojat Reekab ja Baana lähtivät matkaan ja tulivat päivän ollessa palavimmillaan Iisbosetin taloon, kun hän oli päivälevolla. Katso, he tulivat silloin sisälle taloon muka ottamaan vehnänjyviä, mutta pistivät häntä vatsaan. Mutta Reekab ja hänen veljensä Baana pääsivät pakoon. He tulivat taloon, kun hän lepäsi vuoteellaan makuuhuoneessaan, pistivät hänet kuoliaaksi, löivät häneltä pään poikki ja ottivat sen mukaansa. He kulkivat sitten Aromaan tietä koko yön, toivat Iisbosetin pään Daavidille Hebroniin ja sanoivat kuninkaalle: "Katso, tässä on Iisbosetin, Saulin pojan, sinun vihamiehesi, pää, hänen, joka väijyi henkeäsi. Herra on tänä päivänä kostanut Saulille ja hänen jälkeläisilleen herrani, kuninkaan, puolesta." Niin Daavid vastasi Reekabille ja hänen veljelleen Baanalle, beerotilaisen Rimmonin pojille, ja sanoi heille: "Niin totta kuin Herra elää, joka on vapahtanut minut kaikesta hädästä: Se, joka ilmoitti minulle ja sanoi: 'Katso, Saul on kuollut', luuli tuovansa ilosanoman. Mutta minä otatin hänet kiinni ja surmautin Siklagissa antaakseni hänelle sanantuojan palkan. Eikö minun nyt paljoa suuremmassa määrin, kun jumalattomat miehet ovat murhanneet syyttömän miehen hänen omassa kodissaan hänen vuoteeseensa, ole vaadittava hänen verensä kädestänne ja hävitettävä teidät maan päältä?" Daavid käski nuorukaisten surmata heidät. He hakkasivat poikki heidän kätensä ja jalkansa ja hirttivät heidät Hebronin lammikon rannalle. Mutta Iisbosetin pään he ottivat ja hautasivat sen Abnerin hautaan Hebroniin. Kaikki Israelin sukukunnat tulivat Daavidin luo Hebroniin ja sanoivat näin: "Katso, me olemme sinun luutasi ja lihaasi. Jo aikaisemmin Saulin vielä ollessa kuninkaanamme sinä saatoit Israelin lähtemään ja tulemaan. Sinulle Herra on sanonut: 'Sinä olet kaitseva kansaani Israelia, ja sinä olet oleva Israelin ruhtinas.'" Kaikki Israelin vanhimmat olivat tulleet kuninkaan luo Hebroniin, ja kuningas Daavid teki heidän kanssaan liiton Hebronissa Herran edessä. He voitelivat Daavidin Israelin kuninkaaksi. Daavid oli kolmenkymmenen vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi ja hallitsi neljäkymmentä vuotta. Hebronissa hän hallitsi Juudaa seitsemän vuotta ja kuusi kuukautta, ja Jerusalemissa hän hallitsi koko Israelia ja Juudaa kolmekymmentä kolme vuotta. Kuningas meni miehineen Jerusalemiin jebusilaisia vastaan, jotka asuivat siinä maassa. He sanoivat Daavidille näin: "Tänne sinä et tule, vaan sokeat ja ontuvat karkottavat sinut sanomalla: 'Ei tule Daavid tänne.'" Mutta Daavid valloitti Siionin Vuorilinnan, se on Daavidin kaupungin. Daavid sanoi sinä päivänä: "Jokainen, joka surmaa jebusilaisen ja tunkeutuu vesijohdolle asti, voittaa ne sokeat ja ontuvat, joita Daavid vihaa." Sen tähden on tapana sanoa: "Sokea ja ontuva älköön tulko taloon." Daavid asettui Vuorilinnaan ja kutsui sen Daavidin kaupungiksi. Daavid rakensi Millon ympäristössä ja talonsa sisällä. Daavid tuli yhä mahtavammaksi, ja Herra, Jumala Sebaot, oli hänen kanssaan. Hiiram, Tyyron kuningas, lähetti sanansaattajat Daavidin luo sekä setripuita, puuseppiä ja kivenhakkaajia, ja nämä rakensivat Daavidille palatsin. Daavid ymmärsi, että Herra oli vahvistanut hänet Israelin kuninkaaksi ja korottanut hänen kuninkuutensa kansansa Israelin tähden. Hebronista tultuaan Daavid oli ottanut Jerusalemista vielä useampia sivuvaimoja ja vaimoja. Daavidille syntyi vielä poikia ja tyttäriä. Nämä ovat niiden poikien nimet, jotka syntyivät hänelle Jerusalemissa: Sammua, Soobab, Naatan, Salomo, Jibhar, Elisua, Nefeg, Jaafia, Elisama, Eljada ja Elifelet. Kun filistealaiset kuulivat, että Daavid oli voideltu Israelin kuninkaaksi, kaikki filistealaiset lähtivät etsimään Daavidia. Kun Daavid sen kuuli, hän meni alas Vuorilinnaan. Kun filistealaiset olivat tulleet ja levittäytyneet Refaimin tasangolle, Daavid kysyi Herralta: "Menenkö filistealaisia vastaan? Annatko heidät käsiini?" Herra sanoi Daavidille: "Mene, sillä tosiaan annan filistealaiset käsiisi." Daavid tuli Baal-Perasimiin. Siellä Daavid voitti heidät ja sanoi: "Herra on murtanut viholliseni edessäni, niin kuin vedet murtavat." Siitä sen paikan nimeksi tuli Baal-Perasim. He jättivät siihen epäjumalankuvansa, ja Daavid ja hänen miehensä veivät ne pois. Filistealaiset tulivat vielä kerran ja levittäytyivät Refaimin tasangolle. Daavid kysyi Herralta, ja hän vastasi: "Älä mene heitä vastaan, vaan kierrä heidät takaapäin ja hyökkää heidän kimppuunsa balsamipuiden puolelta. Kun kuulet astunnan kahinan balsamipuiden latvoista, ryntää nopeasti, sillä silloin Herra on käynyt edelläsi tuhotakseen filistealaisten leirin." Daavid teki, niin kuin Herra oli häntä käskenyt, ja hän voitti filistealaiset ja ajoi heitä takaa Gebasta aina Geseriin saakka. Daavid kokosi jälleen kaikki valiomiehet Israelista, kolmekymmentä tuhatta miestä. Daavid ja kaikki väki, joka oli hänen kanssaan, nousi ja lähti Juudan Baalasta, tuomaan sieltä Jumalan arkkia, jonka Herra Sebaot oli ottanut nimiinsä, hän, jonka istuinta kerubit kannattavat. He panivat Jumalan arkin uusiin vaunuihin ja veivät sen pois Abinadabin talosta, joka oli mäellä, ja Ussa ja Ahjo, Abinadabin pojat, ohjasivat uusia vaunuja. He veivät Jumalan arkin pois Abinadabin talosta, joka oli mäellä, kulkien Jumalan arkin mukana, ja Ahjo kulki arkin edellä. Daavid sekä koko Israelin heimo karkeloi kaikin voimin Herran edessä soittaen kaikilla sypressipuisilla soittimilla, lyyroilla, harpuilla, tamburiineilla, helistimillä ja symbaaleilla. Kun he tulivat Naakonin puimatantereen luo, Ussa ojensi kätensä Jumalan arkkiin ja tarttui siihen, sillä härät kompastuivat. Herran viha syttyi Ussaa kohtaan, ja Jumala löi hänet siinä hänen hairahduksensa tähden, niin että hän kuoli siihen Jumalan arkin ääreen. Mutta Daavid pahastui siitä, että Herra niin oli murtanut Ussan. Siitä paikka sai nimekseen Peres-Ussa aina tähän päivään asti. Daavid pelästyi sinä päivänä Herraa, niin että hän sanoi: "Kuinka Herran arkki voi tulla luokseni?" Daavid ei tahtonut siirtää Herran arkkia luokseen Daavidin kaupunkiin, vaan Daavid toimitti sen syrjään gatilaisen Oobed-Edomin taloon. Herran arkki jäi kolmeksi kuukaudeksi gatilaisen Oobed-Edomin taloon. Herra siunasi Oobed-Edomia ja koko hänen taloaan. Kun kuningas Daavidille kerrottiin, että Herra oli Jumalan arkin tähden siunannut Oobed-Edomin taloa ja kaikkea, mitä hänellä oli, Daavid meni ja toi riemuiten Jumalan arkin Oobed-Edomin talosta Daavidin kaupunkiin. Kun Herran arkin kantajat olivat astuneet kuusi askelta, hän uhrasi härän ja juottovasikan. Daavid hyppi kaikin voimin Herran edessä, ja Daavid oli puettu pellavakasukkaan. Daavid ja koko Israelin heimo toivat Herran arkin riemun raikuessa ja torvien raikuessa. Kun Herran arkki tuli Daavidin kaupunkiin, katseli Miikal, Saulin tytär, ikkunasta. Nähdessään kuningas Daavidin karkeloivan ja hyppivän Herran edessä hän halveksi häntä sydämessään. Kun he olivat tuoneet Herran arkin ja asettaneet sen paikalleen majaan, jonka Daavid oli sille pystyttänyt, Daavid uhrasi polttouhreja ja rauhanuhreja Herran edessä. Kun Daavid oli uhrannut polttouhrin ja rauhanuhrit, hän siunasi kansan Herran Sebaotin nimeen. Hän jakoi koko kansalle, koko Israelin joukolle, sekä miehille että naisille, kullekin leipäkakun, palan lihaa ja rypälekakun. Sitten kaikki kansa lähti, kukin kotiinsa. Kun Daavid palasi takaisin tervehtimään perhettään, Miikal, Saulin tytär, meni ulos Daavidia vastaan ja sanoi: "Kuinka arvokkaana onkaan Israelin kuningas nyt esiintynyt, kun on tänä päivänä paljastanut itsensä palvelijainsa palvelijattarien silmien edessä, niin kuin kevytmielinen ihminen paljastaa itsensä!" Daavid sanoi Miikalille: "Herran edessä, joka on valinnut minut, ohi isäsi ja koko hänen sukunsa, ja asettanut minut Herran kansan, Israelin, ruhtinaaksi – Herran edessä minä karkeloin. Tähänkin minä pidän itseni liian vähäisenä ja olen omissa silmissäni halpa. Mutta ne palvelijattaret, joista puhuit, tulevat minua kunnioittamaan." Miikal, Saulin tytär, ei saanut lasta kuolinpäiväänsä asti. Kerran, kun kuningas istui linnassaan, sitten kun Herra oli suonut hänen päästä rauhaan kaikilta hänen ympärillään olevilta vihollisilta, kuningas sanoi profeetta Naatanille: "Katso, minä asun setripuisessa linnassa, mutta Jumalan arkki asuu telttakankaan suojassa." Naatan sanoi kuninkaalle: "Tee vain kaikki, mitä mielessäsi on, sillä Herra on kanssasi." Mutta sinä yönä tapahtui, että Naatanille tuli tämä Herran sana: "Mene ja sano palvelijalleni Daavidille: Näin sanoo Herra: Sinäkö rakentaisit minulle huoneen asuakseni? Enhän ole asunut huoneessa siitä päivästä asti, jona johdatin israelilaiset Egyptistä, tähän päivään saakka, vaan olen vaeltanut asuen teltta-asumuksessa. Olenko koskaan, missä olenkin vaeltanut kaikkien israelilaisten keskuudessa, millekään Israelin sukukunnalle, jonka olen asettanut kaitsemaan kansaani Israelia, sanonut näin: Miksi ette ole rakentaneet minulle setripuista huonetta? Sano nyt palvelijalleni Daavidille: Näin sanoo Herra Sebaot: Minä olen ottanut sinut laitumelta lammasten jäljestä kansani Israelin ruhtinaaksi. Olen ollut kanssasi kaikkialla, missä vaelsit, ja olen hävittänyt kaikki vihollisesi tieltäsi. Teen sinulle suuren nimen, suurimpien nimien vertaisen maan päällä. Valmistan sijan kansalleni Israelille ja istutan sen niin, että se asuu paikallaan eikä enää ole levoton, eivätkä vääryyden tekijät sitä enää sorra kuten ennen, siitä päivästä saakka, jolloin asetin tuomareita kansalleni Israelille, ja annan sinun päästä rauhaan kaikista vihollisistasi. Herra ilmoittaa sinulle, että Herra on tekevä sinulle huoneen. Kun päiväsi ovat päättyneet ja lepäät isiesi luona, minä korotan sinun seuraajaksesi jälkeläisesi, joka lähtee ruumiistasi, ja vahvistan hänen kuninkuutensa. Hän on rakentava huoneen nimelleni, ja vahvistan hänen valtaistuimensa ikuisiksi ajoiksi. Minä olen oleva hänen Isänsä ja hän minun Poikani, niin että, jos hän tekee väärin, minä rankaisen häntä ihmisvitsalla, niin kuin ihmislapsia lyödään, mutta armoni ei poistu hänestä, niin kuin poistin sen Saulista, jonka poistin tieltäsi. Sukusi ja kuninkuutesi pysyvät edessäsi iäti, ja valtaistuimesi on oleva iäti vahva." Aivan näillä sanoilla ja tämän näyn mukaan Naatan puhui Daavidille. Kuningas Daavid meni ja asettui Herran eteen ja sanoi: "Mikä olen minä, Herra, Herra, ja mikä on sukuni, että olet saattanut minut tähän asti? Mutta tämäkin on ollut vähän silmissäsi, Herra Herra, ja niin olet sinä puhunut palvelijasi suvulle myös kaukaisista asioista. Tämä on sen ihmisen tapa, joka on Herra, Herra. Mitä Daavid enää sinulle puhuisi? Sinähän tunnet palvelijasi, Herra, Herra. Sanasi tähden ja mielesi mukaan sinä olet tehnyt sen, että ilmoitit palvelijallesi kaikki nämä suuret asiat. Sen tähden olet sinä, Herra Jumala, suuri. Sillä kaiken sen mukaan, mitä olemme korvillamme kuulleet, ei ole vertaistasi, eikä ole muuta jumalaa kuin sinä. Missä maan päällä on toista kansaa kansasi Israelin vertaista, jota Jumala itse on käynyt lunastamaan kansakseen tehdäkseen sen nimen kuuluisaksi ja tehdäkseen teille, maallesi, suuria ja pelottavia tekoja kansasi edessä, jonka lunastit itsellesi Egyptistä, pakanoiden ja heidän jumaliensa vallasta? Olet valmistanut itsellesi kansasi Israelin, omaksi kansaksesi ikiajoiksi, ja sinä, Herra, olet tullut heidän Jumalakseen. Täytä nyt, Herra Jumala, ikiajoiksi se, mitä olet puhunut palvelijastasi ja hänen suvustaan. Tee, niin kuin olet puhunut. Nimesi tulee suureksi iankaikkisesti, ja se on oleva: Herra Sebaot, Israelin Jumala. Palvelijasi Daavidin suku on pysyvä edessäsi. Sillä sinä, Herra Sebaot, Israelin Jumala, olet ilmoittanut palvelijallesi ja sanonut: 'Minä rakennan sinulle huoneen.' Siitä palvelijasi on saanut rohkeuden rukoilla tämän rukouksen kuullaksesi. Nyt, Herra, Herra, sinä olet Jumala, ja sanasi ovat todet. Kun olet luvannut palvelijallesi tämän hyvän, suvaitse nyt siunata palvelijasi sukua, että se pysyisi iäti edessäsi. Sillä sinä, Herra, Herra, olet sen luvannut, ja palvelijasi suku on oleva siunattu siunauksellasi iankaikkisesti." Sen jälkeen Daavid löi filistealaiset ja alisti heidät valtaansa. Daavid otti vallan ohjat filistealaisten käsistä. Hän voitti myös mooabilaiset ja mittasi heitä nuoralla pantuaan heidät makaamaan maahan: aina kaksi nuoranpituutta hän mittasi surmattavaksi ja yhden nuoranpituuden henkiin jätettäväksi. Mooabilaiset tulivat Daavidin veronalaisiksi palvelijoiksi. Samoin Daavid voitti Hadadeserin, Rehobin pojan, Sooban kuninkaan, kun tämä oli lähtenyt palauttamaan valtaansa Eufratille ulottuvia alueita. Daavid otti häneltä vangiksi tuhat seitsemänsataa ratsumiestä ja kaksikymmentä tuhatta jalkamiestä ja katkoi kaikilta vaunuhevosilta vuohisjänteet. Ainoastaan sata vaunuhevosta hän niistä säästi. Kun Damaskon aramilaiset tulivat auttamaan Hadadeseria, Sooban kuningasta, Daavid voitti kaksikymmentä kaksi tuhatta aramilaista. Daavid asetti maaherroja Damaskon Aramiin, ja aramilaiset tulivat Daavidin veronalaisiksi palvelijoiksi. Herra antoi Daavidille voiton, mihin tahansa hän meni. Daavid otti ne kultakilvet, jotka Hadadeserin palvelijoilla oli, ja vei ne Jerusalemiin. Hadadeserin kaupungeista, Betahista ja Beerotaista, kuningas Daavid otti sangen paljon vaskea. Kun Tooi, Hamatin kuningas, kuuli, että Daavid oli voittanut Hadadeserin koko sotajoukon, Tooi lähetti poikansa Jooramin kuningas Daavidin luo tervehtimään häntä ja onnittelemaan häntä siitä, että hän oli taistellut Hadadeserin kanssa ja voittanut hänet, sillä Hadadeser oli ollut Tooin vastustaja. Hänellä oli mukanaan hopea-, kulta- ja vaskiesineitä. Nekin kuningas Daavid pyhitti Herralle, samoin kuin oli pyhittänyt sen hopean ja kullan, minkä hän oli ottanut kaikilta kukistamiltaan kansoilta: Aramilta, Mooabilta, ammonilaisilta, filistealaisilta ja Amalekilta, sekä sen saaliin, minkä hän oli ottanut Hadadeserilta, Rehobin pojalta, Sooban kuninkaalta. Daavid teki nimensä kuuluisaksi, kun hän palasi takaisin voitettuaan Suolalaaksossa edomilaiset, kahdeksantoista tuhatta miestä. Hän asetti maaherroja Edomiin. Koko Edomiin hän asetti maaherrat, ja kaikki edomilaiset tulivat Daavidin palvelijoiksi. Herra antoi Daavidille voiton, mihin tahansa tämä meni. Niin Daavid hallitsi koko Israelia, ja Daavid teki kaikelle kansalleen sitä, mikä oikeus ja vanhurskaus on. Jooab, Serujan poika, oli sotajoukon ylipäällikkönä, ja Joosafat, Ahiludin poika, oli kanslerina. Saadok, Ahitubin poika, ja Ahimelek, Ebjatarin poika, olivat pappeina, ja Seraja oli kirjurina. Benaja, Joojadan poika, oli kreettien ja pleettien päällikkönä. Daavidin pojat olivat myös pappeina. Daavid kysyi: "Onko Saulin suvusta enää jäljellä ketään, jolle voin tehdä laupeuden Joonatanin tähden?" Saulin perheessä oli ollut palvelija nimeltä Siiba, ja hänet he kutsuivat Daavidin eteen. Kuningas sanoi hänelle: "Oletko sinä Siiba?" Hän vastasi: "Palvelijasi on." Kuningas kysyi: "Eikö Saulin suvusta ole enää jäljellä ketään, jolle voisin tehdä Jumalan laupeuden?" Siiba vastasi kuninkaalle: "Vielä on Joonatanin poika, joka on rampa jaloistaan." Kuningas kysyi häneltä: "Missä hän on?" Siiba vastasi kuninkaalle: "Hän on Maakirin, Ammielin pojan, talossa Loodebarissa." Kuningas Daavid lähetti noutamaan hänet Maakirin, Ammielin pojan, talosta Loodebarista. Kun Mefiboset, Saulin pojan Joonatanin poika, tuli Daavidin luo, lankesi hän kasvoilleen ja osoitti kunnioitusta. Niin Daavid sanoi: "Mefiboset!" Hän vastasi: "Tässä on palvelijasi." Daavid sanoi hänelle: "Älä pelkää, sillä teen todellakin sinulle laupeuden isäsi Joonatanin tähden, ja minä palautan sinulle isoisäsi Saulin kaiken maaomaisuuden, ja sinä aterioit aina pöydässäni." Niin tämä kumarsi ja sanoi: "Mikä on palvelijasi, että käännyt minunlaiseni koiranraadon puoleen?" Sitten kuningas kutsui Siiban, Saulin palvelijan, ja sanoi hänelle: "Kaiken, mikä on ollut Saulin ja koko hänen sukunsa omaa, annan herrasi pojalle. Viljele sinä poikinesi ja palvelijoinesi hänelle sitä maata ja korjaa sato, että herrasi pojalla olisi leipää syödä. Kuitenkin Mefiboset, herrasi poika, aterioi aina pöydässäni." Siiballa oli viisitoista poikaa ja kaksikymmentä palvelijaa. Siiba sanoi kuninkaalle: "Aivan kuten herrani, kuningas, käskee palvelijaansa, palvelijasi tekee." – "Niin Mefiboset on syövä pöydässäni, niin kuin hän olisi kuninkaan poikia." Mefibosetilla oli pieni poika nimeltä Miika. Koko Siiban talonväki oli Mefibosetin palvelijoita. Mutta Mefiboset asui Jerusalemissa, koska hän aina söi kuninkaan pöydässä. Hän ontui kumpaakin jalkaansa. Tapahtui sen jälkeen, että ammonilaisten kuningas kuoli, ja hänen poikansa Haanun tuli kuninkaaksi hänen jälkeensä. Daavid sanoi: "Minä osoitan laupeutta Haanunille, Naahaan pojalle, niin kuin hänen isänsä osoitti laupeutta minulle." Sitten Daavid lähetti palvelijoitaan lohduttamaan häntä hänen isänsä kuoleman johdosta. Kun Daavidin palvelijat tulivat ammonilaisten maahan, sanoivat ammonilaisten päämiehet herralleen Haanunille: "Luuletko, että Daavid tahtoo kunnioittaa isääsi, kun hän lähettää lohduttajia luoksesi? Varmasti Daavid on lähettänyt palvelijansa luoksesi tutkimaan kaupunkia, vakoilemaan ja hävittämään sitä." Haanun otatti kiinni Daavidin palvelijat, ajatti toisen puolen heidän partaansa ja leikkautti toisen puolen heidän vaatteistaan, niiden takaosia myöten, ja päästi heidät sitten menemään. Kun se ilmoitettiin Daavidille, hän lähetti sanan heitä vastaan, sillä miehiä oli pahasti häväisty. Kuningas käski sanoa: "Jääkää Jerikoon, kunnes partanne on kasvanut, ja tulkaa sitten takaisin." Kun ammonilaiset näkivät joutuneensa Daavidin vihoihin, ammonilaiset lähettivät lähettiläitä ja palkkasivat Beet-Rehobin ja Sooban aramilaisia, kaksikymmentä tuhatta jalkamiestä, ja Maakan kuninkaalta tuhat miestä ja Toobin miehiä kaksitoista tuhatta. Kun Daavid sen kuuli, hän lähetti Jooabin ja koko sotajoukon, kaikki valiot. Niin ammonilaiset lähtivät ja asettuivat rintamaan portin oven edustalle, mutta Sooban ja Rehobin aramilaiset ja Toobin ja Maakan miehet olivat eri joukkona kedolla. Kun Jooab näki, että häntä uhkasi hyökkäys edestä ja takaa, hän valitsi miehiä kaikista Israelin valiomiehistä ja asettui rintamaan aramilaisia vastaan. Mutta muun väen hän antoi veljensä Abisain johtoon, ja tämä asettui rintamaan ammonilaisia vastaan. Hän sanoi: "Jos aramilaiset tulevat minulle ylivoimaisiksi, tule avukseni. Jos taas ammonilaiset tulevat sinulle ylivoimaisiksi, minä tulen sinua auttamaan. Ole luja, ja pysykäämme lujina kansamme puolesta ja Jumalamme kaupunkien puolesta. Tehköön sitten Herra, minkä hyväksi näkee." Sitten Jooab ja väki, joka oli hänen kanssaan, ryhtyi taisteluun aramilaisia vastaan, ja nämä pakenivat häntä. Kun ammonilaiset näkivät aramilaisten pakenevan, hekin pakenivat Abisaita ja menivät kaupunkiin. Sitten Jooab palasi ahdistamasta ammonilaisia ja tuli Jerusalemiin. Kun aramilaiset näkivät, että Israel oli voittanut heidät, he kaikki kokoontuivat, ja Hadareser lähetti nostattamaan niitä aramilaisia, jotka asuivat tuolla puolella Eufrat-virran. He tulivat Heelamiin, ja Soobak, Hadareserin sotapäällikkö, johti heitä. Kun se ilmoitettiin Daavidille, hän kokosi kaiken Israelin ja meni Jordanin yli ja tuli Heelamiin. Aramilaiset taas asettuivat sotarintaan Daavidia vastaan ja taistelivat häntä vastaan. Mutta aramilaiset pakenivat Israelia, ja Daavid surmasi aramilaisilta seitsemän sataa vaunuhevosta ja neljäkymmentä tuhatta ratsumiestä, ja heidän sotapäällikkönsä Soobakin hän löi siellä kuoliaaksi. Kun kaikki Hadareserin alaiset kuninkaat näkivät, että Israel oli voittanut heidät, he tekivät Israelin kanssa rauhan ja palvelivat heitä. Sen jälkeen aramilaiset eivät enää uskaltaneet auttaa ammonilaisia. Vuoden vaihteessa kuningasten sotaan lähtöaikaan Daavid lähetti Jooabin ja hänen kanssaan palvelijansa ja koko Israelin sotaretkelle. He hävittivät ammonilaisten maata ja piirittivät Rabbaa. Mutta Daavid itse jäi Jerusalemiin. Niin tapahtui eräänä iltana, kun Daavid oli noussut vuoteeltaan ja käveli kuninkaan linnan katolla, että hän näki katolta naisen peseytymässä, ja nainen oli näöltään hyvin ihana. Daavid lähetti hankkimaan tietoja naisesta, ja sanottiin: "Se on Batseba, Eliamin tytär, heettiläisen Uurian vaimo." Daavid lähetti sanansaattajat häntä noutamaan. Hän tuli hänen luokseen, ja Daavid makasi naisen kanssa, joka juuri oli puhdistautunut saastaisuudestaan. Sitten tämä palasi kotiinsa. Vaimo tuli raskaaksi, ja hän lähetti ilmoittamaan Daavidille: "Minä olen raskaana." Silloin Daavid lähetti Jooabille sanan: "Lähetä luokseni heettiläinen Uuria." Jooab lähetti Uurian Daavidin luo. Kun Uuria tuli Daavidin luo, tämä kysyi, kuinka Jooab ja väki voivat ja kuinka sota menestyi. Daavid sanoi Uurialle: "Mene kotiisi ja pese jalkasi." Uuria lähti kuninkaan linnasta, ja kuninkaan lahja seurasi häntä. Mutta Uuria menikin maata kuninkaan linnan oven eteen kaikkien muiden herransa palvelijain joukkoon eikä mennyt kotiinsa. Kun Daavidille ilmoitettiin: "Uuria ei ole mennytkään kotiinsa", Daavid sanoi Uurialle: "Tulethan sinä matkalta, mikset mennyt kotiisi?" Mutta Uuria sanoi Daavidille: "Arkki ja Israel ja Juuda asuvat lehtimajoissa, herrani Jooab ja herrani palvelijat ovat leiriytyneinä kedolla. Menisinkö minä kotiin syömään, juomaan ja makaamaan vaimoni kanssa? Niin totta kuin sinä elät ja sinun sielusi elää: sitä minä en tee." Daavid sanoi Uurialle: "Jää tänne vielä täksi päiväksi, huomenna päästän sinut menemään." Uuria jäi Jerusalemiin vielä siksi päiväksi. Seuraavana päivänä Daavid kutsui hänet luokseen syömään ja juomaan ja juotti hänet juovuksiin. Mutta illalla hän meni maata vuoteelleen herransa palvelijain joukkoon eikä mennyt kotiinsa. Seuraavana aamuna Daavid kirjoitti kirjeen Jooabille ja lähetti sen Uurian mukana. Kirjeessä hän kirjoitti näin: "Pankaa Uuria eturintaan kiivaimpaan taisteluun ja vetäytykää takaisin hänen luotaan, että hänet lyötäisiin kuoliaaksi." Piirittäessään kaupunkia Jooab asetti Uurian siihen paikkaan, missä tiesi urhoollisimpien miesten olevan. Kun sitten kaupungin miehet ryntäsivät ulos ja ryhtyivät taisteluun Jooabin kanssa, niin väkeä, Daavidin palvelijoita, kaatui, ja myös heettiläinen Uuria kuoli. Jooab lähetti ilmoittamaan Daavidille kaikki, mitä taistelussa oli tapahtunut. Hän käski sanansaattajaa sanoen: "Kun olet kertonut kuninkaalle kaiken, mitä sodassa on tapahtunut, kuningas ehkä kiivastuu ja sanoo sinulle: 'Miksi menitte niin lähelle kaupunkia taistelemaan? Ettekö tienneet, että ne ampuvat muurilta? Kuka surmasi Abimelekin, Jerubbesetin pojan? Eikö nainen heittänyt muurilta jauhinkiven hänen päälleen, niin että hän kuoli Teebeksessä? Miksi menitte niin lähelle muuria?' Sano silloin: 'Myös palvelijasi heettiläinen Uuria on kuollut.'" Sanansaattaja lähti, ja tultuaan hän ilmoitti Daavidille kaiken, mitä Jooab oli lähettänyt hänet ilmoittamaan. Sanansaattaja sanoi Daavidille: "Ne miehet olivat meille ylivoimaiset ja ryntäsivät meitä vastaan ulos kedolle, mutta työnsimme heidät takaisin portin ovelle saakka. Silloin ampujat ampuivat muurilta palvelijoitasi, ja kuninkaan palvelijoita kuoli, myös palvelijasi heettiläinen Uuria kuoli." Silloin Daavid sanoi sanansaattajalle: "Sano näin Jooabille: 'Älä pane sitä pahaksesi, sillä miekka syö milloin yhden, milloin toisen. Taistele urheasti kaupunkia vastaan ja hävitä se.' Rohkaise häntä näin." Kun Uurian vaimo kuuli, että hänen miehensä Uuria oli kuollut, hän piti puolisolleen valittajaiset. Mutta kun suruaika oli ohi, Daavid lähetti ottamaan hänet linnaansa, ja hän tuli hänen vaimokseen. Sitten hän synnytti hänelle pojan. Mutta se, minkä Daavid oli tehnyt, oli paha Herran silmissä. Herra lähetti Naatanin Daavidin luo. Kun hän tuli hänen luokseen, hän sanoi hänelle: "Kaksi miestä oli samassa kaupungissa, toinen rikas ja toinen köyhä. Rikkaalla oli lampaita ja nautoja hyvin paljon. Mutta köyhällä ei ollut muuta kuin yksi ainoa pieni karitsa, jonka hän oli ostanut. Hän elätti sitä, ja se kasvoi hänen luonaan yhdessä hänen lastensa kanssa: se söi hänen leipäpalastaan, joi hänen maljastaan, makasi hänen sylissään ja oli hänelle kuin tytär. Rikkaalle miehelle tuli vieras. Mutta hän ei raskinut ottaa omia lampaitaan eikä nautojaan valmistaakseen ruokaa matkamiehelle, joka oli tullut hänen luokseen, vaan hän otti köyhän miehen karitsan ja valmisti sen miehelle, joka oli tullut hänen luokseen." Daavid vihastui kovin siihen mieheen ja sanoi Naatanille: "Niin totta kuin Herra elää: mies, joka on tämän tehnyt, on kuoleman oma. Mutta karitsa hänen on korvattava nelinkertaisesti, koska hän teki näin ja koska hän ei tuntenut sääliä." Naatan sanoi Daavidille: "Sinä olet se mies. Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: 'Minä olen voidellut sinut Israelin kuninkaaksi ja pelastanut sinut Saulin käsistä. Olen antanut sinulle herrasi linnan ja antanut herrasi vaimot syliisi. Olen antanut sinulle Israelin ja Juudan heimot. Jos tämä olisi vähän, antaisin sinulle vielä sekä sitä että tätä. Miksi olet pitänyt halpana Herran sanan ja tehnyt sitä, mikä on pahaa hänen silmissään? Heettiläisen Uurian olet surmannut miekalla, olet tappanut hänet ammonilaisten miekalla, ja hänen vaimonsa olet ottanut vaimoksesi. Sen tähden miekka ei ole milloinkaan väistyvä suvustasi, koska olet pitänyt halpana minut ja ottanut vaimoksesi heettiläisen Uurian vaimon. Näin sanoo Herra: Katso, minä nostatan sinulle onnettomuuden omasta perheestäsi, ja silmiesi edessä otan vaimosi ja annan heidät toiselle, ja hän on makaava vaimojesi kanssa tämän auringon nähden. Sillä sinä olet tehnyt tekosi salassa, mutta minä teen tämän koko Israelin ja auringon nähden.'" Daavid sanoi Naatanille: "Olen tehnyt syntiä Herraa vastaan." Naatan sanoi Daavidille: "Niin on myös Herra antanut syntisi anteeksi. Sinä et kuole. Mutta koska tällä teolla olet saattanut Herran viholliset pilkkaamaan häntä, niin se poika, joka sinulle on syntynyt, kuolee." Naatan meni kotiinsa. Herra löi lasta, jonka Uurian vaimo oli Daavidille synnyttänyt, että se sairastui vaikeasti. Silloin Daavid etsi Jumalaa pojan tähden, ja Daavid paastosi, ja aina kun hän tuli kotiinsa, makasi hän yötä paljaalla maalla. Hänen hovinsa vanhimmat menivät hänen luokseen saadakseen hänet nousemaan ylös maasta, mutta hän ei tahtonut, eikä hän syönyt mitään heidän kanssaan. Seitsemäntenä päivänä lapsi kuoli. Mutta Daavidin palvelijat eivät uskaltaneet ilmoittaa hänelle, että lapsi oli kuollut, sillä he ajattelivat: "Katso, kun me puhuimme hänelle lapsen vielä eläessä, hän ei kuullut meitä. Kuinka voisimme sitten sanoa hänelle, että lapsi on kuollut? Hän voisi tehdä itselleen pahaa." Mutta kun Daavid näki, että hänen palvelijansa kuiskailivat keskenään, hän käsitti, että lapsi oli kuollut. Silloin Daavid kysyi palvelijoiltaan: "Onko lapsi kuollut?" He vastasivat: "On." Niin Daavid nousi maasta, peseytyi ja voiteli itsensä, muutti vaatteensa, meni Herran huoneeseen ja rukoili. Kun hän tuli kotiinsa, hän pyysi ruokaa, ja he tarjosivat, ja hän söi. Mutta hänen palvelijansa sanoivat hänelle: "Miksi teet näin? Lapsen eläessä sinä paastosit ja itkit, mutta lapsen kuoltua sinä nouset ja syöt." Hän vastasi: "Kun lapsi vielä eli, paastosin minä ja itkin, sillä ajattelin: Kenties Herra on minulle armollinen, niin että lapsi jää eloon. Mutta kun hän nyt on kuollut, niin mitä minä enää paastoaisin? Enhän minä enää voi palauttaa häntä. Minä menen hänen luokseen, mutta hän ei enää palaa minun luokseni." Daavid lohdutti vaimoaan Batsebaa ja meni hänen luokseen ja makasi hänen kanssaan. Sitten tämä synnytti pojan, ja hän antoi tälle nimen Salomo, ja Herra rakasti häntä. Daavid lähetti sanoman profeetta Naatanin välityksellä, ja tämä kutsui häntä Jedidjaksi Herran tähden. Mutta Jooab ryhtyi taistelemaan ammonilaisten Rabbaa vastaan ja valloitti kuninkaan kaupungin. Jooab lähetti sanansaattajat Daavidin luo ja käski sanoa: "Olen ryhtynyt taisteluun Rabbaa vastaan ja olen jo valloittanut vesikaupungin. Niin kokoa nyt jäljellä oleva väki ja asetu leiriin kaupungin edustalle ja valloita se, etten minä sitä valloittaisi ja ottaisi sitä nimiini." Silloin Daavid kokosi kaiken väen ja lähti Rabbaan, ryhtyi taisteluun sitä vastaan ja valloitti sen. Hän otti heidän kuninkaansa kruunun hänen päästään – se painoi talentin kultaa, ja siinä oli kallis kivi – ja se pantiin Daavidin päähän. Hän vei sangen paljon saalista kaupungista. Hän vei pois myös kansan, mitä siellä oli, ja asetti heitä kivisahojen ja rautahakkujen ja rautakirveiden ääreen ja pani heitä tiilentekoon. Näin hän teki kaikille ammonilaisten kaupungeille. Sitten Daavid ja kaikki väki palasi Jerusalemiin. Sen jälkeen tapahtui tämä. Daavidin pojalla Absalomilla oli kaunis sisar nimeltä Taamar, ja Daavidin poika Amnon rakastui häneen. Amnon tuli aivan sairaaksi tuskasta sisarensa Taamarin tähden. Sillä kun tämä oli neitsyt, näytti Amnonista mahdottomalta tehdä hänelle mitään. Mutta Amnonilla oli ystävä, nimeltä Joonadab, Daavidin veljen Simean poika, ja Joonadab oli hyvin ovela mies. Tämä sanoi hänelle: "Miksi sinä kuihdut noin joka aamu, kuninkaan poika? Etkö ilmaise minulle sitä?" Amnon vastasi hänelle: "Minä olen rakastunut veljeni Absalomin sisareen Taamariin." Joonadab sanoi hänelle: "Paneudu vuoteeseesi ja tekeydy sairaaksi. Kun isäsi tulee katsomaan sinua, sano hänelle: 'Salli minun sisareni Taamarin tulla antamaan minulle jotain syötävää. Jos hän valmistaisi ruuan silmieni edessä, että minä näkisin sen, niin söisin hänen kädestään.'" Amnon paneutui maata ja tekeytyi sairaaksi. Kun kuningas tuli katsomaan häntä, Amnon sanoi kuninkaalle: "Salli sisareni Taamarin tulla tekemään kaksi kakkua silmieni edessä, niin minä syön hänen kädestään." Silloin Daavid lähetti sanan Taamarille linnaan ja käski sanoa hänelle: "Mene veljesi Amnonin taloon ja valmista hänelle ruokaa." Niin Taamar meni veljensä Amnonin taloon, jossa tämä makasi. Hän otti taikinaa, sotki ja teki leipäkakkuja hänen silmiensä edessä ja paistoi kakut, otti pannun ja kaatoi hänen eteensä, mutta tämä ei tahtonut syödä. Amnon sanoi: "Toimittakaa kaikki luotani ulos." Niin kaikki lähtivät hänen luotaan ulos. Sitten Amnon sanoi Taamarille: "Tuo ruoka tänne sisähuoneeseen syödäkseni kädestäsi." Taamar otti tekemänsä kakut ja toi ne sisähuoneeseen veljelleen Amnonille. Mutta kun hän tarjosi niitä tälle syödä, tämä tarttui häneen ja sanoi hänelle: "Tule, makaa kanssani, sisareni!" Hän sanoi: "Pois se, veljeni, älä tee minulle väkivaltaa, sillä semmoista ei saa tehdä Israelissa. Älä tee sellaista häpeällistä tekoa. Mihin minä joutuisin häpeäni kanssa? Ja sinua pidettäisiin Israelissa houkkana. Puhu nyt kuninkaan kanssa, hän ei minua sinulta kiellä." Mutta tämä ei tahtonut kuulla häntä, vaan voitti hänet, teki hänelle väkivaltaa ja makasi hänet. Mutta sitten valtasi Amnonin hyvin suuri vastenmielisyys häntä kohtaan. Vastenmielisyys häntä kohtaan oli suurempi kuin rakkaus, jolla hän oli häntä rakastanut. Amnon sanoi hänelle: "Nouse, mene tiehesi." Hän sanoi hänelle: "Eikö tämä rikos, että ajat minut pois, ole vielä suurempi kuin se toinen, jonka olet minulle tehnyt?" Mutta hän ei tahtonut kuulla häntä, vaan kutsui nuoren miehen, joka häntä palveli, ja sanoi: "Ajakaa ulos luotani tämä, ja lukitse ovi hänen jälkeensä." Tytöllä oli yllään pitkäliepeinen, hihallinen ihokas. Sillä sellaisiin viittoihin olivat kuninkaan tyttäret puetut neitsyenä ollessaan. Kun palvelija oli vienyt hänet ulos ja lukinnut oven hänen jälkeensä, Taamar otti tuhkaa päänsä päälle ja repäisi rikki pitkäliepeisen, hihallisen paidan, joka hänellä oli yllään, pani kätensä päänsä päälle ja käveli huutaen lakkaamatta. Hänen veljensä Absalom sanoi hänelle: "Onko veljesi Amnon ollut kanssasi? Vaikene nyt, sisareni, onhan hän veljesi. Älä pane tätä asiaa niin sydämellesi." Taamar jäi hylättynä veljensä Absalomin taloon. Kun kuningas Daavid kuuli kaiken tämän, hän vihastui kovin. Mutta Absalom ei puhunut Amnonille sanaakaan, ei pahaa eikä hyvää, sillä Absalom vihasi Amnonia sen tähden, että tämä oli tehnyt väkivaltaa hänen sisarelleen Taamarille. Kahden vuoden kuluttua tapahtui, että Absalomilla oli lammasten keritsiäiset Baal-Haasorissa, joka on Efraimin luona. Absalom kutsui sinne kaikki kuninkaan pojat. Absalom tuli kuninkaan luo ja sanoi: "Katso, palvelijallasi on lammasten keritsiäiset. Jospa kuningaskin palvelijoineen tulisi palvelijansa luo." Mutta kuningas vastasi Absalomille: "Ei niin, poikani, älkäämme tulko kaikki, ettemme olisi sinulle vaivaksi." Vaikka hän pyytämällä pyysi häntä, hän ei kuitenkaan tahtonut mennä, vaan siunasi hänet. Silloin Absalom sanoi: "Jollet itse tulekaan, lähteköön kuitenkin veljeni Amnon kanssamme." Kuningas sanoi hänelle: "Miksi juuri hänen olisi mentävä kanssasi?" Mutta kun Absalom vaati häntä, hän päästi Amnonin ja kaikki muut kuninkaan pojat menemään hänen kanssaan. Absalom käski palvelijoitaan ja sanoi: "Pitäkää silmällä, milloin Amnonin sydän tulee iloiseksi viinistä, ja kun minä sanon teille: 'Surmatkaa Amnon', niin tappakaa hänet älkääkä pelätkö, sillä minä olen teitä käskenyt. Olkaa lujat ja urhoolliset." Absalomin palvelijat tekivät Amnonille, kuten Absalom oli käskenyt. Silloin kaikki kuninkaan pojat nousivat, istuivat kukin muulinsa selkään ja pakenivat. Heidän vielä ollessaan matkalla tuli Daavidille sanoma: "Absalom on surmannut kaikki kuninkaan pojat, niin ettei ainoatakaan ole jäänyt heistä jäljelle." Silloin kuningas nousi, repäisi vaatteensa ja paneutui maahan maata, ja kaikki hänen palvelijansa seisoivat siinä reväistyin vaattein. Joonadab, Daavidin veljen Simean poika, vastasi ja sanoi: "Älköön herrani luulko, että kaikki nuoret miehet, kuninkaan pojat, ovat tapetut, ainoastaan Amnon on kuollut. Sillä ilme Absalomin kasvoilla on tiennyt pahaa siitä päivästä lähtien, jona Amnon teki väkivaltaa hänen sisarelleen Taamarille. Älköön siis herrani, kuningas, panko sydämelleen sitä puhetta, että muka kaikki kuninkaan pojat olisivat kuolleet, sillä ainoastaan Amnon on kuollut." Mutta Absalom pakeni. Kun palvelija, joka oli tähystäjänä, nosti silmänsä ja katseli, katso, paljon väkeä tuli tietä pitkin vuoren rinnettä, joka oli hänen takanaan. Silloin Joonadab sanoi kuninkaalle: "Katso, kuninkaan pojat tulevat. On tapahtunut, niin kuin palvelijasi sanoi." Juuri kun hän oli saanut sen sanotuksi, katso, kuninkaan pojat tulivat ja korottivat äänensä ja itkivät. Myös kuningas ja kaikki hänen palvelijansa itkivät hyvin katkerasti. Mutta Absalom oli paennut ja mennyt Gesurin kuninkaan Talmain, Ammihudin pojan, luo. Daavid suri poikaansa kaiken aikaa. Kun Absalom oli paennut ja tullut Gesuriin, hän jäi sinne kolmeksi vuodeksi. Mutta kuningas Daavid ikävöi päästä Absalomin luo, sillä hän oli lohduttautunut Amnonin kuolemasta. Kun Jooab, Serujan poika, huomasi, että kuninkaan sydän oli kääntynyt Absalomin puoleen, Jooab lähetti noutamaan Tekoasta taitavan naisen ja sanoi hänelle: "Ole surevinasi ja pukeudu suruvaatteisiin äläkä voitele itseäsi öljyllä, vaan ole kuin vaimo, joka jo kauan on surrut vainajaa. Mene kuninkaan eteen ja puhu hänelle näin." Sitten Jooab pani sanat hänen suuhunsa. Tekoalainen nainen meni kuninkaan eteen, lankesi kasvoilleen maahan ja osoitti kunnioitusta ja sanoi: "Auta, kuningas!" Kuningas sanoi hänelle: "Mikä sinun on?" Hän vastasi: "Totisesti, minä olen leskivaimo. Mieheni on kuollut. Palvelijattarellasi oli kaksi poikaa. He tulivat riitaan keskenään kedolla, eikä siellä ollut ketään, joka olisi sovittanut heidän välinsä, ja toinen löi toisen kuoliaaksi. Katso, koko suku on noussut palvelijatartasi vastaan, ja he sanovat: 'Anna tänne veljensä surmaaja, että otamme häneltä hengen hänen tapetun veljensä hengestä ja hävitämme perillisenkin.' He sammuttaisivat kipinänkin, joka minulla vielä on jäljellä, ettei miehestäni jäisi nimeä eikä jälkeläistä maan päälle." Kuningas sanoi vaimolle: "Mene kotiisi, minä annan käskyn sinusta." Mutta tekoalainen nainen sanoi kuninkaalle: "Herrani, kuningas, tulkoon tämä rikos minun ja minun isäni perheen kannettavaksi, mutta kuningas ja hänen valtaistuimensa olkoon siitä vapaa." Kuningas sanoi: "Tuo minun eteeni se, joka puhuu sinulle noin, niin hän ei enää sinuun koske." Nainen sanoi: "Muistakoon kuningas Herraa Jumalaansa, ettei verenkostaja saisi tuottaa vielä suurempaa turmiota, ja ettei poikaani tuhottaisi." Hän sanoi: "Niin totta kuin Herra elää: ei hiuskarvakaan poikasi päästä ole putoava maahan." Mutta nainen sanoi: "Salli palvelijattaresi puhua vielä sananen herralleni, kuninkaalle." Hän vastasi: "Puhu." Nainen sanoi: "Miksi sinä ajattelet tehdä juuri samoin Jumalan kansaa vastaan, koskapa kuningas ei salli oman hylkäämänsä tulla takaisin? Noin puhuessaanhan kuningas itse joutuu ikään kuin syylliseksi. Mehän kuolemme ja olemme kuin maahan kaadettu vesi, jota ei voi koota takaisin. Mutta Jumala ei ota pois elämää, vaan sitä hän ajattelee, ettei vain hylätty joutuisi hänestä erotetuksi. Sen tähden tulin nyt puhumaan tätä herralleni, kuninkaalle, kun kansa sai minut pelkäämään. Palvelijattaresi ajatteli: puhun kuninkaalle, ehkä kuningas tekee palvelijattarensa sanan mukaan. Kuningas on kuuleva ja pelastava palvelijattarensa sen miehen kourista, joka tahtoo hävittää sekä minut että poikani Jumalan perintöosasta. Palvelijattaresi ajatteli: herrani kuninkaan sana on rauhoittava minut. Sillä herrani kuningas on Jumalan enkelin kaltainen, niin että hän kuulee, mikä on hyvää ja mikä pahaa. Herra, Jumalasi, olkoon kanssasi Kuningas vastasi ja sanoi naiselle: "Älä salaa minulta mitään, mitä minä sinulta kysyn." Vaimo sanoi: "Herrani, kuningas, puhukoon." Kuningas kysyi: "Eikö Jooabin käsi ole mukanasi kaikessa tässä?" Vaimo vastasi ja sanoi: "Niin totta kuin sielusi, herrani kuningas elää: ei pääse oikeaan eikä vasempaan siitä, mitä herrani kuningas, puhuu. Palvelijasi Jooab on käskenyt minua tähän ja pannut kaikki nämä sanat palvelijattaresi suuhun. Antaakseen asialle toisen muodon on palvelijasi Jooab näin tehnyt, mutta herrani on viisas kuin Jumalan enkeli ja tietää kaiken, mitä maan päällä tapahtuu." Kuningas sanoi Jooabille: "Katso, tämän minä teen: mene ja tuo takaisin nuorukainen Absalom." Jooab lankesi kasvoilleen maahan, osoitti kunnioitusta ja siunasi kuningasta. Jooab sanoi: "Nyt palvelijasi tietää, että olen löytänyt armon silmiesi edessä, herrani, kuningas, koska kuningas tekee palvelijansa sanan mukaan." Jooab nousi ja meni Gesuriin ja toi Absalomin Jerusalemiin. Kuningas sanoi: "Hän siirtyköön omaan taloonsa, mutta älköön tulko kasvojeni eteen." Niin Absalom siirtyi omaan taloonsa eikä tullut kuninkaan kasvojen eteen. Mutta koko Israelissa ei ollut yhtään niin komeaa miestä kuin Absalom, eikä ketään niin ylisteltyä. Kantapäästä kiireeseen asti hänessä ei ollut yhtään virhettä. Kun hän ajatti hiuksensa – aina vuoden kuluttua hän ajatti ne, sillä ne tulivat hänelle niin raskaiksi, että hänen täytyi ne ajattaa – hänen hiuksensa painoivat kaksisataa sekeliä kuninkaan painoa. Absalomille oli syntynyt kolme poikaa ja tytär, jonka nimi oli Taamar. Hän oli kaunis nainen. Absalom asui kaksi vuotta Jerusalemissa tulematta kuninkaan kasvojen eteen. Absalom lähetti sanan Jooabille lähettääkseen hänet kuninkaan luo, mutta tämä ei tahtonut tulla hänen luokseen. Hän lähetti vielä toisen kerran, mutta hän ei tahtonut tulla. Hän sanoi palvelijoilleen: "Katsokaa, Jooabin maapalsta on maapalstani vieressä, ja hänellä on siinä ohraa. Menkää ja sytyttäkää se palamaan." Sitten Absalomin palvelijat sytyttivät maapalstan palamaan. Jooab nousi ja meni Absalomin luo taloon ja sanoi hänelle: "Miksi palvelijasi ovat sytyttäneet palamaan maapalstan, joka on minun omani?" Absalom vastasi Jooabille: "Katso, minä lähetin sinulle sanan: Tule tänne, lähetän sinut kuninkaan luo sanomaan: Mitä varten minä olen tullut kotiin Gesurista? Olisi parempi, jos vielä olisin siellä. Nyt minä tahdon nähdä kuninkaan kasvot, ja jos minussa on vääryys, surmatkoon hän minut." Jooab meni kuninkaan luo ja kertoi hänelle tämän. Hän kutsui Absalomin, ja tämä tuli kuninkaan luo ja kumartui kasvoilleen maahan kuninkaan eteen, ja kuningas suuteli Absalomia. Mutta sitten tapahtui, että Absalom hankki itselleen vaunut ja hevoset sekä viisikymmentä miestä, jotka juoksivat hänen edellään. Absalomilla oli tapana asettua varhain aamulla sen tien viereen, joka vei portille, ja kun joku oli tulossa kuninkaan eteen saamaan oikeutta riita-asiassaan, Absalom kutsui hänet ja kysyi: "Mistä kaupungista olet?" Kun tämä vastasi: "Palvelijasi on siitä tai siitä Israelin sukukunnasta", Absalom sanoi hänelle: "Asiasi on kyllä hyvä ja oikea, mutta kuninkaan luona ei ole ketään, joka sinua kuulisi." Absalom sanoi vielä: "Jospa minut asetettaisiin tuomariksi maahan! Silloin tulisi minun eteeni jokainen, jolla on riita- tai oikeusasia, ja antaisin hänelle oikeuden." Kun joku lähestyi kumartaakseen häntä, hän ojensi kätensä, tarttui häneen ja suuteli häntä. Näin Absalom teki kaikille israelilaisille, jotka tulivat kuninkaan eteen saamaan oikeutta. Ja Absalom varasti Israelin miesten sydämet. Neljän vuoden kuluttua Absalom sanoi kerran kuninkaalle: "Salli minun mennä Hebroniin täyttämään lupaus, jonka olen Herralle tehnyt. Sillä asuessani Gesurissa, Aramissa, palvelijasi teki lupauksen ja sanoi: 'Jos Herra antaa minun tulla takaisin Jerusalemiin, palvelen Herraa.'" Kuningas sanoi hänelle: "Mene rauhassa." Hän nousi ja meni Hebroniin. Mutta Absalom lähetti vakoojia kaikkiin Israelin sukukuntiin ja sanoi: "Kun kuulette torven äänen, sanokaa: 'Absalom on tullut kuninkaaksi Hebronissa.'" Absalomin kanssa oli Jerusalemista kutsuvieraina mennyt kaksisataa miestä, jotka menivät sinne aivan viattomina tietämättä koko asiasta mitään. Absalom lähetti myös, sillä aikaa kun hän uhrasi teurasuhrejaan, noutamaan giilolaisen Ahitofelin, Daavidin neuvonantajan, hänen kaupungistaan Giilosta. Salaliitto vahvistui, ja yhä enemmän kansaa meni Absalomin puolelle. Daavidin luo tultiin ilmoittamaan: "Israelin miesten sydämet ovat kääntyneet Absalomin puolelle." Daavid sanoi kaikille palvelijoilleen, jotka olivat hänen luonaan Jerusalemissa: "Nouskaa, paetkaamme, sillä meillä ei ole muuta pelastusta Absalomin käsistä. Lähtekää nopeasti, ettei hän äkkiä saavuttaisi meitä ja saattaisi onnettomuutta meille ja surmaisi kaupungin asukkaita miekan terällä." Kuninkaan palvelijat vastasivat kuninkaalle: "Tehtäköön aivan niin kuin herrani, kuningas, harkitsee parhaaksi. Me olemme palvelijoitasi." Kuningas lähti jalkaisin, ja koko hänen hovinsa seurasi häntä. Kuitenkin kuningas jätti kymmenen sivuvaimoaan jäljelle vartioimaan linnaa. Kuningas lähti, ja kaikki väki seurasi häntä. He pysähtyivät kaukaisimman talon kohdalle kaikkien hänen palvelijoidensa kulkiessa hänen ohitseen. Myös kaikki kreetit ja pleetit sekä kaikki gatilaiset, kuusisataa miestä, jotka olivat tulleet hänen perässään Gatista, kulkivat kuninkaan ohi. Kuningas sanoi gatilaiselle Ittaille: "Miksi sinäkin tulet kanssamme? Käänny takaisin ja jää kuninkaan luo, sillä sinä olet vieras, vieläpä maanpaossa kotoasi. Eilen sinä tulit. Ottaisinko minä jo tänä päivänä sinut harhailemaan meidän kanssamme matkallemme, kun minä itsekin menen, minne menenkin? Käänny takaisin ja vie veljesi mukanasi. Armo ja uskollisuus sinulle!" Mutta Ittai vastasi kuninkaalle ja sanoi: "Niin totta kuin Herra elää, ja niin totta kuin herrani, kuningas, elää: missä paikassa herrani kuningas on, siellä tahtoo myös palvelijasi olla, olkoonpa se elämäksi tai kuolemaksi." Daavid sanoi Ittaille: "Tule sitten ja kulje ohitseni." Niin gatilainen Ittai kulki ohi ja kaikki hänen miehensä ja kaikki lapset, jotka olivat hänen kanssaan. Koko maa itki suureen ääneen, kun kaikki väki kulki ohi. Kun kuningas oli kulkemassa Kidronin laakson poikki kaiken väen kulkiessa erämaan tielle päin, katso, siinä oli myös Saadok sekä hänen kanssaan kaikki leeviläiset, jotka kantoivat Jumalan liitonarkkia. He laskivat Jumalan arkin maahan, ja Ebjatar uhrasi, kunnes kaikki väki kaupungista oli ehtinyt kulkea ohi. Kuningas sanoi Saadokille: "Vie Jumalan arkki takaisin kaupunkiin. Jos löydän armon Herran silmien edessä, hän tuo minut takaisin ja antaa minun vielä nähdä hänet ja hänen asumuksensa. Mutta jos hän sanoo näin: 'Minä en ole mieltynyt sinuun', niin, katso, hän tehköön minulle, minkä hyväksi näkee." Vielä kuningas sanoi pappi Saadokille: "Sinähän olet näkijä. Palaa rauhassa kaupunkiin, sinä ja sinun poikasi Ahimaas ja Ebjatarin poika Joonatan, molemmat poikanne, teidän kanssanne. Katsokaa, minä viivyn kahlauspaikoissa erämaassa, kunnes teiltä tulee sana tiedokseni." Saadok ja Ebjatar veivät Jumalan arkin takaisin Jerusalemiin ja jäivät sinne. Daavid kulki itkien Öljymäkeä ylös, pää peitettynä ja paljain jaloin. Myös kaikki väki, mikä oli hänen kanssaan, oli peittänyt päänsä, ja he kulkivat itkien lakkaamatta. Kun sitten Daavidille kerrottiin, että myös Ahitofel oli salaliittolaisten joukossa Absalomin puolella, Daavid sanoi: "Herra, käännä Ahitofelin neuvo hulluudeksi." Kun sitten Daavid oli tullut vuoren laelle, jossa Jumalaa rukoiltiin, tuli arkilainen Huusai häntä vastaan viitta reväistynä ja multaa pään päällä. Daavid sanoi hänelle: "Jos sinä tulet kanssani, olet minulle vain kuormaksi. Mutta jos palaat kaupunkiin ja sanot Absalomille: 'Minä tahdon olla palvelijasi, kuningas. Minä olen ennen ollut isäsi palvelija, mutta nyt tahdon olla sinun palvelijasi', voit olla minulle avuksi tekemällä Ahitofelin neuvon tyhjäksi. Siellähän ovat kanssasi myös papit, Saadok ja Ebjatar. Kaikki, mitä kuulet kuninkaan linnasta, ilmoita papeille, Saadokille ja Ebjatarille. Katso, heillä on siellä mukanaan myös molemmat poikansa, Saadokilla Ahimaas ja Ebjatarilla Joonatan. Näiden kautta voitte lähettää minulle tiedon kaikesta, mitä kuulette." Huusai, Daavidin ystävä, meni kaupunkiin, juuri kun Absalom tuli Jerusalemiin. Kun Daavid oli kulkenut vähän matkaa vuoren laelta, tuli häntä vastaan Siiba, Mefibosetin palvelija, mukanaan satuloitu aasipari, jonka selässä oli kaksisataa leipää, sata rusinakakkua, sata hedelmää ja leili viiniä. Kuningas sanoi Siiballe: "Mitä sinä näillä teet?" Siiba vastasi: "Aasit ovat kuninkaan perheelle ratsastettaviksi, leipä ja hedelmät palvelijoille syötäviksi ja viini uupuneiden juotavaksi erämaassa." Kuningas sanoi: "Mutta missä herrasi poika on?" Siiba vastasi kuninkaalle: "Hän jäi Jerusalemiin, sillä hän ajatteli: 'Nyt Israelin heimo antaa minulle takaisin isäni kuninkuuden.'" Kuningas sanoi Siiballe: "Katso, kaikki, mitä Mefibosetilla on, tulee omaksesi." Siiba vastasi: "Minä kumarran, suo minun löytää armo silmiesi edessä, herrani, kuningas." Kun kuningas Daavid tuli Bahurimiin, katso, sieltä tuli mies, joka oli sukua Saulin perheelle, nimeltä Siimei, Geeran poika. Hän tuli ja kiroili tullessaan. Hän viskeli kivillä Daavidia ja kaikkia kuningas Daavidin palvelijoita, vaikka kaikki väki ja kaikki sankarit olivat hänen oikealla ja vasemmalla puolellaan. Kiroillessaan häntä Siimei sanoi näin: "Pois, pois, sinä murhamies, sinä kelvoton! Herra kostaa sinulle kaiken Saulin perheen veren, hänen, jonka sijaan olet tullut kuninkaaksi. Herra antaa nyt kuninkuuden poikasi Absalomin käteen. Katso, sinä olet itse joutunut onnettomuuteen, sillä murhamies sinä olet." Abisai, Serujan poika, sanoi kuninkaalle: "Miksi tuo koiranraato saa kiroilla herraani, kuningasta? Anna minun mennä ja lyödä häneltä pää poikki." Mutta kuningas vastasi: "Mitä teillä on minun kanssani tekemistä, te Serujan pojat? Jos hän kiroilee ja jos Herra on käskenyt häntä: 'Kiroile Daavidia', niin kuka voi sanoa: 'Miksi niin teet?'" Daavid sanoi vielä Abisaille ja kaikille palvelijoilleen: "Katso, oma poikani, joka on lähtenyt minun ruumiistani, väijyy henkeäni, miksi ei sitten tämä benjaminilainen? Antakaa hänen olla, kiroilkoon vain, sillä Herra on häntä käskenyt. Ehkä Herra vielä näkee kurjuuteni, ja ehkä Herra maksaa minulle hyvällä hänen tämänpäiväisen kiroilunsa." Daavid kulki miehineen tietä myöten, ja Siimei kulki pitkin vuoren rinnettä rinnan hänen kanssaan, kiroili kulkiessaan ja viskeli kiviä ja heitteli soraa. Kun kuningas ja kaikki väki, joka oli hänen kanssaan, olivat tulleet sinne uupuneina, hän hengähti siellä. Absalom ja kaikki kansa, Israelin miehet, olivat tulleet Jerusalemiin, ja Ahitofel oli hänen kanssaan. Kun arkilainen Huusai, Daavidin ystävä, tuli Absalomin luo, Huusai sanoi Absalomille: "Eläköön kuningas! Eläköön kuningas!" Absalom sanoi Huusaille: "Tällainenko on rakkautesi ystävääsi kohtaan? Miksi et mennyt ystäväsi kanssa?" Huusai vastasi Absalomille: "Ei, vaan kenet Herra ja tämä kansa ja kaikki Israelin miehet ovat valinneet, sen puolella olen, ja sen luokse jään. Myös toiseksi: ketä minä palvelisin? Enkö hänen poikaansa? Niin kuin olen palvellut isääsi, tahdon palvella sinuakin." Absalom sanoi Ahitofelille: "Antakaa nyt neuvo, mitä meidän on tehtävä." Ahitofel vastasi Absalomille: "Mene isäsi sivuvaimojen luo, jotka hän on jättänyt linnaa vartioimaan. Silloin koko Israel saa kuulla, että sinä olet saattanut itsesi isäsi vihoihin, ja kaikki, jotka ovat kanssasi, saavat rohkeutta." Absalomille pystytettiin teltta katolle, ja Absalom meni isänsä sivuvaimojen luo koko Israelin nähden. Ahitofelin antama neuvo oli siihen aikaan kuin Jumalalta saatu vastaus: sen arvoinen oli jokainen Ahitofelin neuvo sekä Daavidille että Absalomille. Ahitofel sanoi Absalomille: "Salli minun valita kaksitoista tuhatta miestä ja nousta tänä yönä ajamaan takaa Daavidia, niin karkaan hänen kimppuunsa, kun hän on väsynyt ja hänen kätensä ovat herpautuneet, ja saatan hänet kauhun valtaan, niin että kaikki väki, mitä hänen kanssaan on, pakenee, ja surmaan kuninkaan yksinään. Sitten palautan kaiken kansan luoksesi. Kaikkien palaaminen riippuu siitä miehestä, jota sinä etsit. Kaikki kansa saa rauhan." Tämä miellytti Absalomia ja kaikkia Israelin vanhimpia. Kuitenkin Absalom sanoi: "Kutsukaa myös arkilainen Huusai kuullaksemme, mitä hänellä on sanottavana." Kun Huusai tuli Absalomin luo, Absalom sanoi hänelle: "Niin ja niin puhui Ahitofel. Onko meidän tehtävä hänen sanansa mukaan? Jollei, puhu sinä." Huusai vastasi Absalomille: "Ei ole hyvä se neuvo, jonka Ahitofel tällä kertaa on antanut." Huusai sanoi vielä: "Sinä tiedät, että isäsi ja hänen miehensä ovat sankareita ja julmistuneita kuin karhu kedolla, jolta on poikaset riistetty. Myös isäsi on sotilas, joka ei lepää yöllä väen kanssa. Katso, hän on nyt piiloutunut johonkin onkaloon tai muuhun paikkaan. Jos jo alussa meikäläisiä kaatuisi ja se saataisiin kuulla, niin sanottaisiin: 'Väelle, joka seurasi Absalomia, on tullut tappio.' Silloin urhoollisinkin, jolla on sydän kuin leijonalla, menettäisi rohkeutensa, sillä koko Israel tietää, että isäsi on sankari ja että ne, jotka ovat hänen kanssaan, ovat urhoollisia miehiä. Sen tähden neuvoni on tämä: Koottakoon sinun luoksesi koko Israel Daanista aina Beersebaan asti, että niitä tulee niin paljon kuin hiekkaa meren rannalla. Lähde sinä itsekin taisteluun. Kun karkaamme hänen kimppuunsa, missä ikinä hänet tavataan, painumme hänen päälleen, niin kuin kaste laskeutuu maahan. Eikä hänestä ja kaikista niistä miehistä, jotka ovat hänen kanssaan, jää jäljelle ainoatakaan. Jos hän vetäytyisi johonkin kaupunkiin, niin koko Israel asettaisi köydet sen kaupungin ympärille, ja kiskoisimme sen alas laaksoon, kunnes siitä ei löytyisi kiveäkään." Silloin Absalom ja kaikki Israelin miehet sanoivat: "Arkilaisen Huusain neuvo on parempi kuin Ahitofelin neuvo." Sillä Herra oli säätänyt sen näin tehdäkseen tyhjäksi Ahitofelin hyvän neuvon, että Herra saattaisi Absalomin onnettomuuteen. Huusai sanoi papeille, Saadokille ja Ebjatarille: "Sen ja sen neuvon Ahitofel on antanut Absalomille ja Israelin vanhimmille, ja sen ja sen neuvon olen minä antanut. Lähettäkää nyt pian ja ilmoittakaa Daavidille tämä sana: 'Älä jää yöksi kahluupaikkoihin erämaahan, vaan mene joen yli, ettei kuningas ja kaikki väki, joka on hänen kanssaan, joutuisi perikatoon.'" Joonatan ja Ahimaas olivat asettuneet Roogelin lähteelle, ja eräs palvelijatar kuljetti heille sinne sanaa. Sitten he menivät aina ja veivät sanan kuningas Daavidille. Sillä he eivät uskaltaneet näyttäytyä menemällä kaupunkiin. Mutta eräs poikanen näki heidät ja ilmoitti Absalomille. Silloin he molemmat menivät kiireesti pois ja tulivat erään miehen taloon Bahurimiin. Hänellä oli kaivo pihallaan, ja he laskeutuivat siihen. Hänen vaimonsa otti peitteen ja levitti sen kaivon suulle ja sirotti jyviä sen päälle, niin ettei voitu huomata mitään. Kun Absalomin palvelijat tulivat vaimon luo taloon, he kysyivät: "Missä ovat Ahimaas ja Joonatan?" Vaimo vastasi heille: "Tuosta he menivät vesilätäkön yli." He etsivät, ja kun eivät heitä löytäneet, he palasivat takaisin Jerusalemiin. Mutta heti kun he olivat menneet, nousivat toiset kaivosta, menivät ja veivät sanan kuningas Daavidille. He sanoivat Daavidille: "Nouskaa ja menkää joutuin veden yli, sillä sen ja sen neuvon on Ahitofel antanut teitä vastaan." Silloin Daavid ja kaikki väki, mikä oli hänen kanssaan, nousi, ja he menivät Jordanin yli. Kun aamu valkeni, ei ollut ainoatakaan, joka ei olisi tullut Jordanin yli. Mutta kun Ahitofel näki, ettei hänen neuvoaan noudatettu, hän satuloi aasinsa, nousi ja lähti kotiinsa omaan kaupunkiinsa. Kun hän oli toimittanut talonsa, hän hirttäytyi. Hän kuoli, ja hänet haudattiin isänsä hautaan. Daavid oli tullut Mahanaimiin, kun Absalom ja kaikki Israelin miehet hänen kanssaan menivät Jordanin yli. Mutta Absalom oli asettanut Amasan Jooabin sijaan sotajoukon ylipäälliköksi. Amasa oli Jitra-nimisen israelilaisen miehen poika. Tämä mies oli yhtynyt Abigailiin, Naahaan tyttäreen, Jooabin äidin Serujan sisareen. Israel ja Absalom leiriytyivät Gileadin maahan. Kun Daavid tuli Mahanaimiin, niin Soobi, Naahaan poika, ammonilaisten Rabbasta, ja Maakir, Ammielin poika, Loodebarista, ja gileadilainen Barsillai, Roogelimista, toivat sinne vuoteita, vateja ja saviastioita, vehnänjyviä, ohria, jauhoja ja paahdettuja jyviä, papuja, herneitä sekä hunajaa, voita, lampaita ja juustoja ruuaksi Daavidille ja väelle, mikä oli hänen kanssaan, sillä he ajattelivat: "Väki on nälissään, uuvuksissa ja janoissaan erämaassa." Daavid piti katselmuksen mukanaan olevalle väelle, ja asetti sille tuhannen- ja sadanpäämiehet. Daavid lähetti väen liikkeelle: yhden kolmanneksen Jooabin johdolla, toisen kolmanneksen Abisain, Serujan pojan, Jooabin veljen, johdolla ja kolmannen kolmanneksen gatilaisen Ittain johdolla. Kuningas sanoi kansalle: "Minä lähden myös itse teidän kanssanne." Mutta kansa vastasi: "Älä lähde. Sillä jos me pakenemme, meistä ei välitetä, ja jos puolet meistä saa surmansa, meistä ei silloinkaan välitetä, mutta sinä olet kuin kymmenen tuhatta meistä. Sen tähden on nyt parempi, että sinä olet valmiina tulemaan meille avuksi kaupungista." Niin kuningas sanoi heille: "Minä teen, minkä hyväksi näette." Kuningas asettui portin pieleen, mutta kaikki väki lähti liikkeelle sadan ja tuhannen joukkoina. Kuningas käski myös Jooabia, Abisaita ja Ittaita ja sanoi: "Pidelkää minulle mieliksi hellävaroin nuorukaista Absalomia." Kaikki kansa kuuli, kuinka kuningas antoi kaikille päälliköille käskyn Absalomista. Väki lähti kentälle Israelia vastaan, ja taistelu tapahtui Efraimin metsässä. Siellä Daavidin palvelijat voittivat Israelin väen, ja siellä oli sinä päivänä suuri mieshukka: kaksikymmentä tuhatta miestä. Taistelu levisi koko siihen seutuun, ja metsä söi sinä päivänä enemmän väkeä kuin miekka. Absalom osui yhteen Daavidin palvelijain kanssa. Absalom ratsasti muulilla, ja kun muuli tuli suuren, tiheäoksaisen tammen alle, hän tarttui päästään tammeen, niin että hän jäi riippumaan taivaan ja maan välille, kun muuli juoksi pois hänen altaan. Sen näki eräs mies ja ilmoitti sen Jooabille ja sanoi: "Katso, minä näin Absalomin riippuvan tammessa." Niin Jooab sanoi miehelle, joka ilmoitti hänelle tämän: "Jos näit sen, miksi et lyönyt häntä siinä maahan? Minun olisi ollut annettava sinulle kymmenen hopeasekeliä ja vyö." Mutta mies vastasi Jooabille: "Vaikka käsiini punnittaisiin tuhat hopeasekeliä, en sittenkään kävisi käsiksi kuninkaan poikaan, sillä kuningas käski meidän kuultemme sinua, Abisaita ja Ittaita sanoen: 'Pitäkää vaari nuorukaisesta, Absalomista.' Vai kavaltaisinko minä oman henkeni? Sillä eihän mikään pysy salassa kuninkaalta, ja sinä pysyisit kyllä syrjässä." Niin Jooab sanoi: "Minä en enää kuluta aikaa kanssasi." Hän otti kolme keihästä käteensä ja pisti ne Absalomin rintaan, kun hän vielä eli tammessa. Kymmenen nuorta miestä, Jooabin aseenkantajaa, astui Absalomin luo, ja he löivät hänet kuoliaaksi. Jooab puhalsi torveen, ja väki palasi ajamasta takaa Israelia, kun Jooab pysäytti väen. He ottivat Absalomin ja heittivät hänet metsässä suureen kuoppaan ja pystyttivät sangen suuren kivikasan hänen päälleen. Mutta koko Israel pakeni, kukin teltalleen. Absalom oli eläessään hankkinut ja pystyttänyt itselleen patsaan, joka on Kuninkaanlaaksossa, sillä hän sanoi: "Minulla ei ole poikaa, joka säilyttäisi nimeni muiston." Patsaan hän oli kutsunut nimensä mukaan, ja sen nimi on vielä tänäkin päivänä Absalomin muistomerkki. Ahimaas, Saadokin poika, sanoi: "Juoksen saattamaan kuninkaalle ilosanoman, että Herra on auttanut hänet hänen vihollistensa käsistä oikeuteensa." Mutta Jooab sanoi hänelle: "Tänä päivänä et ole ilosanoman viejä. Jonakin muuna päivänä vienet ilosanoman, mutta tänä päivänä et vie ilosanomaa, sillä onhan kuninkaan poika kuollut." Sitten Jooab sanoi eräälle kuusilaiselle: "Mene ja ilmoita kuninkaalle, mitä olet nähnyt." Niin kuusilainen kumarsi Jooabille ja lähti juoksemaan. Mutta Ahimaas, Saadokin poika, sanoi taas Jooabille: "Tulkoon mitä tahansa, mutta minäkin juoksen kuusilaisen jälkeen." Jooab sanoi: "Miksi sinä juoksisit, poikani, eihän sinulle siitä ilosanoman saattajan palkkaa tule?" "Tulkoon mitä tahansa, mutta juoksen." Silloin hän sanoi hänelle: "Juokse sitten." Ahimaas lähti juoksemaan Lakeuden tietä ja sivuutti kuusilaisen. Daavid istui molempien porttien välissä. Tähystäjä meni portin katolle muurin päälle. Kun hän nosti silmänsä ja katseli, katso: mies tuli juosten yksinään. Tähystäjä huusi ja ilmoitti sen kuninkaalle. Kuningas sanoi: "Jos hän on yksin, hänellä on ilosanoma." Hän tuli yhä lähemmäksi. Tähystäjä näki toisen miehen tulevan juosten, ja hän huusi porttiin sanoen: "Minä näen vielä toisenkin miehen tulevan ja hän juoksee yksin." Kuningas sanoi: "Sekin tuo ilosanomaa." Sitten tähystäjä sanoi: "Ensimmäisen juoksu näyttää minusta Ahimaasin, Saadokin pojan, juoksulta." Kuningas sanoi: "Hän on hyvä mies. Hän tulee hyviä sanomia tuoden." Ahimaas huusi ja sanoi kuninkaalle: "Rauha!" Hän kumartui kasvoilleen maahan kuninkaan eteen ja sanoi: "Kiitetty olkoon Herra, Jumalasi, joka on antanut käsiisi ne miehet, jotka nostivat kätensä herraani, kuningasta, vastaan." Kuningas kysyi: "Voiko nuorukainen Absalom hyvin?" Ahimaas vastasi: "Minä näin suuren väkijoukon, kun kuninkaan palvelija Jooab lähetti minut, palvelijasi, mutta en tiedä, mitä se oli." Kuningas sanoi: "Astu syrjään ja asetu sinne." Hän astui syrjään ja jäi seisomaan sinne. Katso, sitten kuusilainen tuli perille, ja kuusilainen sanoi: "Ilosanoma herralleni, kuninkaalle: Herra on tänä päivänä auttanut sinut oikeuteesi kaikkien niiden käsistä, jotka ovat nousseet sinua vastaan." Kuningas kysyi kuusilaiselta: "Voiko nuorukainen Absalom hyvin?" Kuusilainen vastasi: "Käyköön herrani kuninkaan vihollisille ja kaikille, jotka nousevat sinua vastaan tehdäkseen sinulle pahaa, niin kuin on käynyt sille nuorukaiselle." Kuningas tuli kovin järkytetyksi, nousi portin päällä olevaan yläsaliin ja itki. Mennessään hän huusi näin: "Poikani Absalom, minun poikani, oma poikani Absalom! Jospa minä olisin kuollut sinun sijastasi! Absalom, poikani, oma poikani!" Jooabille ilmoitettiin: "Katso, kuningas itkee ja suree Absalomia." Voitto muuttui sinä päivänä suruksi kaikelle kansalle, koska kansa sinä päivänä kuuli sanottavan, että kuningas oli murheissaan poikansa tähden. Kansa tuli kaupunkiin kuin varkain sinä päivänä, niin kuin tulee varkain väki, joka on häväissyt itsensä pakenemalla taistelusta. Kuningas oli peittänyt kasvonsa, ja hän huusi kovalla äänellä: "Poikani Absalom! Absalom, poikani, oma poikani!" Jooab meni sisälle kuninkaan luo ja sanoi: "Sinä olet tänä päivänä nostanut häpeän kaikkien palvelijoittesi kasvoille, vaikka he tänä päivänä ovat pelastaneet sekä oman henkesi että poikiesi, tyttäriesi, vaimojesi ja sivuvaimojesi hengen. Rakastathan niitä, jotka vihaavat sinua, ja vihaat niitä, jotka rakastavat sinua. Sillä olet tänään antanut tietää, ettei sinulla olekaan päälliköitä eikä palvelijoita, – niin, nyt tiedän, että jos Absalom olisi elossa ja me kaikki olisimme tänään kuolleet, se olisi sinulle mieleen. Mutta nouse nyt ylös ja mene ulos ja puhuttele ystävällisesti palvelijoitasi. Sillä vannon Herran kautta: jollet mene ulos, niin totisesti yhtään ainoatakaan miestä ei jää luoksesi tänä yönä. Niin tämä on oleva sinulle suurempi onnettomuus kuin mikään muu, joka on kohdannut sinua nuoruudestasi tähän päivään saakka." Kuningas nousi ja asettui istumaan porttiin, ja kaikelle kansalle ilmoitettiin ja sanottiin: "Kuningas istuu nyt portissa." Kaikki kansa tuli kuninkaan eteen. Mutta kun Israel oli paennut, kukin telttamajalleen, alkoi kaikki kansa kaikkien Israelin heimojen keskuudessa riidellä ja sanoa: "Kuningas on pelastanut meidät vihollistemme kourista, hän on vapauttanut meidät filistealaisten kourista, ja nyt hän on Absalomia paossa, maasta poissa. Mutta Absalom, jonka me olemme voidelleet kuninkaaksemme, on kuollut taistelussa. Miksi ette nyt ryhdy tuomaan kuningasta takaisin?" Kuningas Daavid lähetti sanan papeille Saadokille ja Ebjatarille ja käski sanoa: "Puhukaa Juudan vanhimmille ja sanokaa: 'Miksi te olette viimeiset tuomaan kuningasta takaisin hänen linnaansa? Sillä se, mitä koko Israel puhuu, on tullut kuninkaan tietoon hänen olinpaikkaansa. Te olette veljiäni, luutani ja lihaani. Miksi te olisitte viimeiset tuomaan kuningasta takaisin?' Amasalle sanokaa: 'Olethan sinä luutani ja lihaani. Jumala rangaiskoon minua nyt ja vasta, jollet sinä koko elinaikaasi ole sotapäällikköni Jooabin sijassa.'" Hän taivutti kaikkien Juudan miesten sydämet, niin että he yhtenä miehenä lähettivät sanomaan kuninkaalle: "Palaa takaisin, sinä ja kaikki palvelijasi." Kuningas palasi takaisin ja tuli Jordanille. Juuda oli tullut Gilgaliin mennäkseen kuningasta vastaan ja tuodakseen kuninkaan Jordanin yli. Myös Siimei, Geeran poika, benjaminilainen Bahurimista, lähti kiireellä Juudan miesten kanssa kuningas Daavidia vastaan. Hänen kanssaan oli tuhat miestä Benjaminista sekä Siiba, Saulin perheen palvelija, viidentoista poikansa ja kahdenkymmenen palvelijansa kanssa. Nämä olivat rientäneet Jordanille ennen kuningasta ja menneet kahluupaikasta yli noutamaan kuninkaan perheen ja toimittamaan, mitä hän näkisi hyväksi määrätä. Mutta Siimei, Geeran poika, heittäytyi kuninkaan eteen, kun hän oli lähtemässä Jordanin yli, ja sanoi kuninkaalle: "Älköön herrani lukeko minulle pahaa tekoani älköönkä muistelko, kuinka väärin palvelijasi teki sinä päivänä, jona herrani, kuningas, lähti Jerusalemista. Älköön kuningas panko sitä sydämelleen. Sillä palvelijasi tuntee, että minä olen tehnyt synnin. Sen tähden olen tänä päivänä ensimmäisenä koko Joosefin heimosta tullut tänne herraani, kuningasta, vastaan." Abisai, Serujan poika, puuttui puheeseen ja sanoi: "Eikö Siimeitä ole rangaistava kuolemalla siitä, että hän on kiroillut Herran voideltua?" Daavid vastasi: "Mitä teillä on tekemistä kanssani, te Serujan pojat, kun tulette minulle tänä päivänä kiusaajaksi? Olisiko ketään Israelissa tänä päivänä kuolemalla rangaistava? Minä tiedän tulleeni tänä päivänä Israelin kuninkaaksi." Kuningas sanoi Siimeille: "Sinä et kuole", ja kuningas vannoi sen hänelle. Mefiboset, Saulin pojanpoika, oli myös tullut kuningasta vastaan. Hän ei ollut pessyt jalkojaan, ei siistinyt partaansa eikä pesettänyt vaatteitaan siitä päivästä, jona kuningas lähti, siihen päivään asti, jona hän rauhassa tuli takaisin. Kun hän nyt tuli Jerusalemista kuningasta vastaan, kuningas sanoi hänelle: "Miksi sinä et tullut kanssani, Mefiboset?" Hän vastasi: "Herrani, kuningas, palvelijani petti minut. Sillä palvelijasi sanoi hänelle: 'Satuloi aasini ratsastaakseni sillä ja mennäkseni kuninkaan kanssa' – sillä palvelijasihan on ontuva – mutta hän on panetellut palvelijaasi herralle kuninkaalle. Herrani, kuningas, on kuitenkin kuin Jumalan enkeli. Tee siis, mitä hyväksi näet. Sillä koko isäni suku oli herrani, kuninkaan, edessä kuoleman oma, ja kuitenkin sinä asetit palvelijasi niiden joukkoon, jotka syövät pöydässäsi. Mitäpä minulla on enää muuta oikeutta ja mitä valittamista kuninkaalle?" Kuningas sanoi hänelle: "Mitäpä tuosta enää puhut? Minä olen sanonut, että sinä ja Siiba saatte jakaa keskenänne maaomaisuuden." Mefiboset sanoi kuninkaalle: "Ottakoon hän sen vaikka kokonaan, kun kerran herrani, kuningas, on palannut rauhassa kotiinsa." Gileadilainen Barsillai oli myös tullut Roogelimista ja meni kuninkaan kanssa Jordanille saattamaan häntä Jordanin yli. Barsillai oli hyvin vanha, kahdeksankymmenen vuoden vanha. Hän oli elättänyt kuningasta tämän ollessa Mahanaimissa, sillä hän oli hyvin rikas mies. Kuningas sanoi nyt Barsillaille: "Tule sinä mukaani, niin elätän sinut luonani Jerusalemissa." Mutta Barsillai vastasi kuninkaalle: "Montako ikävuotta minulla enää lienee, että menisin kuninkaan kanssa Jerusalemiin: Minä olen nyt kahdeksankymmenen vuoden vanha. Osaisinko minä enää erottaa hyvää pahasta, tai maistuisiko palvelijastasi miltään se, mitä hän syö ja mitä juo? Tai kuulostaisiko minusta enää miltään laulajien ja laulajattarien laulu? Miksi palvelijasi vielä tulisi kuormaksi herralleni, kuninkaalle? Ainoastaan vähän matkaa seuraa palvelijasi kuningasta tuolle puolelle Jordanin. Miksi kuningas antaisi minulle sellaisen korvauksen? Salli palvelijasi palata takaisin saadakseni kuolla omassa kaupungissani isäni ja äitini haudan ääressä. Mutta katso, tässä on palvelijasi Kimham, menköön hän Herrani, kuninkaan, kanssa. Tee hänelle, mitä hyväksi näet." Niin kuningas sanoi: "Kimham tulkoon kanssani, ja minä teen hänelle, mitä hyväksi näet, ja kaiken, mitä sinä minulta toivot, teen sinulle." Kaikki kansa meni Jordanin yli, ja kuningas itsekin meni. Kuningas suuteli Barsillaita ja hyvästeli hänet. Tämä palasi takaisin kotiinsa. Kuningas meni Gilgaliin, ja Kimham meni hänen mukanaan, samoin myös kaikki Juudan kansa. He ja puolet Israelin kansasta veivät kuninkaan sinne yli. Katso, silloin kaikki muut Israelin miehet tulivat kuninkaan luo ja sanoivat kuninkaalle: "Miksi meidän veljemme, Juudan miehet, ovat varkain tuoneet kuninkaan ja hänen perheensä sekä kaikki Daavidin miehet hänen kanssaan Jordanin yli?" Mutta kaikki Juudan miehet vastasivat Israelin miehille: "Onhan kuningas meille läheisempi. Miksi vihastut siitä? Olemmeko me syöneet kuningasta, tai olemmeko vieneet hänet itsellemme?" Israelin miehet vastasivat Juudan miehille ja sanoivat: "Minulla on kymmenen kertaa suurempi osa kuninkaaseen, myös Daavidiin, kuin sinulla. Miksi siis olet katsonut minut ylen? Enkö minä ensin puhunut kuninkaani takaisin tuomisesta?" Mutta Juudan miesten sanat olivat vielä ankarammat kuin Israelin miesten sanat. Siellä oli sattumalta kelvoton mies, nimeltä Seba, Bikrin poika, benjaminilainen. Hän puhalsi torveen ja sanoi: "Meillä ei ole mitään osaa Daavidiin eikä perintöosaa Iisain poikaan. Kukin teltalleen, Israel!" Silloin kaikki Israelin miehet luopuivat Daavidista ja seurasivat Sebaa, Bikrin poikaa, mutta Juudan miehet riippuivat kiinni kuninkaassaan ja seurasivat häntä Jordanilta aina Jerusalemiin. Daavid tuli linnaansa Jerusalemiin. Kuningas otti ne kymmenen sivuvaimoa, jotka hän oli jättänyt palatsia vartioimaan, ja pani heidät vartioituun taloon. Hän elätti heitä, mutta ei mennyt heidän luokseen. Siellä he olivat eristettyinä kuolinpäiväänsä asti, elävän miehen leskinä. Kuningas sanoi Amasalle: "Kutsu koolle Juudan miehet kolmen päivän kuluessa ja ole silloin itse paikallasi täällä." Amasa meni kutsumaan koolle Juudaa, mutta hän viipyi yli sen ajan, jonka hän oli määrännyt. Silloin Daavid sanoi Abisaille: "Nyt Seba, Bikrin poika, tekee meille enemmän pahaa kuin Absalom. Ota sinä herrasi palvelijat ja aja häntä takaa, ettei hän saisi haltuunsa varustettuja kaupunkeja ja repisi meiltä silmiä." Jooabin miehet sekä kreetit ja pleetit ja kaikki valiosotilaat lähtivät liikkeelle hänen jäljessään. He lähtivät Jerusalemista ajamaan takaa Sebaa, Bikrin poikaa. Mutta kun he olivat suuren kiven luona, joka on Gibeonissa, tuli Amasa heitä vastaan. Jooab oli puettu takkiinsa, ja sen päällä oli miekkavyö vyötäisille kiinnitettynä. Miekka oli tupessaan, mutta kun hän lähti liikkeelle, niin se putosi. Silloin Jooab sanoi Amasalle: "Voitko hyvin, veljeni?" Jooab tarttui oikealla kädellään Amasaa partaan muka suudellakseen häntä. Kun Amasa ei varonut miekkaa, joka Jooabilla oli kädessään, tämä pisti häntä sillä vatsaan, niin että hänen sisälmyksensä valuivat maahan. Toista pistoa ei tarvittu: hän kuoli. Jooab ja hänen veljensä Abisai ajoivat takaa Sebaa, Bikrin poikaa. Mutta eräs Jooabin palvelijoista jäi seisomaan Amasan ääreen ja huusi: "Jokainen, joka on Jooabille myötämielinen ja joka on Daavidin puolella, seuratkoon Jooabia!" Amasa virui verissään keskellä tietä. Mutta kun mies näki, että kaikki väki pysähtyi siihen, hän vei Amasan tieltä syrjään pellolle ja heitti vaatteen hänen päälleen nähdessään, että kaikki ohikulkijat pysähtyivät. Kun hänet oli toimitettu pois tieltä, kulkivat kaikki ohi ja seurasivat Jooabia ajaakseen takaa Sebaa, Bikrin poikaa. Tämä kulki kaikkien Israelin sukukuntien kautta Aabeliin ja Beet-Maakaan, ja kaikki beeriläiset kokoontuivat ja seurasivat häntä sinne asti. He tulivat ja piirittivät häntä Aabel-Beet-Maakassa ja loivat kaupunkia vastaan vallin, joka ulottui ulkomuuriin. Kaikki Jooabin väki teki hävitystyötä kukistaakseen muurin. Silloin eräs viisas nainen huusi kaupungista: "Kuulkaa! Kuulkaa! Sanokaa Jooabille, että hän tulee tänne lähelle puhutellakseni häntä." Kun tämä tuli häntä lähelle, nainen sanoi: "Oletko Jooab?" Hän vastasi: "Olen." Nainen sanoi hänelle: "Kuule palvelijattaresi sanoja." Hän vastasi: "Minä kuulen." Silloin nainen sanoi: "Muinoin oli tapana sanoa: 'On kysyttävä neuvoa Aabelista', ja niin tuli valmista. Minä olen rauhallisimpia ja uskollisimpia Israelissa, ja sinä koetat ottaa hengen kaupungilta, joka on äiti Israelissa. Miksi sinä tahdot hävittää Herran perintöosan?" Jooab vastasi ja sanoi: "Pois se, pois se! En tahdo hävittää enkä tuhota. Niin ei ole asia, vaan eräs mies Efraimin vuoristosta, nimeltä Seba, Bikrin poika, on nostanut kätensä kuningas Daavidia vastaan. Luovuttakaa hänet yksin, niin lähden pois kaupungin edustalta." Nainen vastasi Jooabille: "Katso, hänen päänsä heitetään sinulle muurin yli." Sitten nainen viisaudessaan meni kaiken kansan luo. He löivät Sebalta, Bikrin pojalta, pään poikki ja heittivät sen Jooabille. Silloin tämä puhalsi torveen, ja he hajaantuivat kaupungin edustalta, kukin teltalleen. Mutta Jooab palasi kuninkaan luo Jerusalemiin. Jooab oli Israelin koko sotajoukon ylipäällikkönä, ja Benaja, Joojadan poika, oli kreettien ja pleettien päällikkönä. Adoram oli verotöiden valvojana, ja Joosafat, Ahiludin poika, oli kanslerina. Seja oli kirjurina, ja Saadok ja Ebjatar olivat pappeina. Myös jaairilainen Iira oli Daavidilla pappina. Daavidin aikana oli nälänhätä, jota kesti kolme vuotta peräkkäin. Silloin Daavid etsi Herran kasvoja. Herra vastasi: "Saulin tähden, verivelan alaisen suvun tähden, koska hän surmasi gibeonilaisia." Kuningas kutsui gibeonilaiset ja puhutteli heitä. Gibeonilaiset eivät olleet israelilaisia, vaan amorilaisten jäljelle jääneitä, ja israelilaiset olivat vannoneet heille valan, mutta Saul oli kiivaillessaan israelilaisten ja Juudan puolesta koettanut hävittää heidät. Daavid sanoi gibeonilaisille: "Mitä minun on tehtävä hyväksenne, ja millä minun on sovitettava teidät, että siunaisitte Herran perintöosaa?" Gibeonilaiset vastasivat hänelle: "Ei ole meidän ja Saulin sekä hänen sukunsa välillä kysymys hopeasta eikä kullasta, eikä meillä ole valtaa surmata ketään Israelissa." Hän sanoi: "Mitä sitten vaaditte minua tekemään hyväksenne?" He vastasivat kuninkaalle: "Sen miehen, joka tahtoi meidät lopettaa ja joka aikoi hävittää meidät, niin ettei meillä olisi missä olla koko Israelin alueella, sen miehen jälkeläisistä luovutettakoon meille seitsemän miestä lävistääksemme heidät paaluihin Herralle Saulin, Herran valitun, Gibeassa." Kuningas sanoi: "Minä luovutan." Mefibosetin, Saulin pojan Joonatanin pojan, kuningas kuitenkin säästi Herran valan tähden, joka oli heidän välillään, Daavidin ja Joonatanin, Saulin pojan, välillä. Kuningas otti Rispan, Aijan tyttären, kaksi poikaa, Armonin ja Mefibosetin, jotka tämä oli synnyttänyt Saulille, sekä Meerabin, Saulin tyttären, viisi poikaa, jotka tämä oli synnyttänyt Adrielille, meholalaisen Barsillain pojalle, ja luovutti heidät gibeonilaisten käsiin. Nämä teloittivat heidät vuorella Herran edessä, niin että ne seitsemän sortuivat kaikki yhdessä. Näin heidät surmattiin elonleikkuun ensimmäisinä päivinä, ohranleikkuun alussa. Silloin Rispa, Aijan tytär, otti säkin ja levitti sen kalliolle, ja se oli hänen vuoteenaan elonleikkuun alusta siihen asti, kunnes sade taivaasta vuoti heidän päälleen, eikä hän sallinut taivaan lintujen päivällä eikä metsän eläinten yöllä tulla heidän päälleen. Kun Daavidille kerrottiin, mitä Rispa, Aijan tytär, Saulin sivuvaimo, oli tehnyt, Daavid lähti ja otti Saulin ja hänen poikansa Joonatanin luut Gileadin Jaabeksen miehiltä, jotka olivat varkain ottaneet ne siltä torilta Beet-Seanista, jolle filistealaiset olivat heidät ripustaneet silloin, kun filistealaiset surmasivat Saulin Gilboassa. Hän toi sieltä Saulin ja hänen poikansa Joonatanin luut. Myös teloitettujen luut koottiin ja haudattiin yhdessä Saulin ja hänen poikansa Joonatanin luiden kanssa Benjaminin maahan Seelaan, Saulin isän, Kiisin, hautaan. Tehtiin kaikki, mitä kuningas oli käskenyt. Sen jälkeen Jumala armahti maata. Taas syttyi sota filistealaisten ja Israelin välillä. Daavid lähti palvelijoineen sotimaan filistealaisia vastaan, ja Daavid väsyi. Jisbi-Benob, Raafan jälkeläisiä, jonka keihäs painoi kolmesataa sekeliä vaskea ja joka oli puettu uusiin varusteisiin, aikoi surmata Daavidin. Mutta Abisai, Serujan poika, tuli hänen avukseen ja löi filistealaisen kuoliaaksi. Daavidin miehet vannottivat hänellä valan sanoen: "Sinä et saa enää lähteä kanssamme taisteluun, ettet sammuttaisi Israelin lamppua." Sen jälkeen oli taas taistelu filistealaisten kanssa Goobissa: silloin huusailainen Sibbekai surmasi Safin, joka myös oli Raafan jälkeläisiä. Taas oli taistelu filistealaisia vastaan Goobissa, Elhanan, Jare-Ooregimin poika, beetlehemiläinen, surmasi gatilaisen Goljatin, jonka peitsen varsi oli kuin kangastukki. Taas oli taistelu Gatissa. Siellä oli kookas mies, jolla oli kuusi sormea kummassakin kädessä ja kuusi varvasta kummassakin jalassa, yhteensä kaksikymmentä neljä. Hänkin polveutui Raafasta. Kun hän häpäisi Israelia, surmasi hänet Joonatan, Daavidin veljen Simean poika. Nämä neljä polveutuivat gatilaisesta Raafasta. He kaatuivat Daavidin ja hänen palvelijoidensa käden kautta. Daavid puhui Herralle tämän laulun sanat sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa ja Saulin vallasta. Hän sanoi: "Herra, kallioni, linnani ja pelastajani! Jumala, vuoreni, jonka turviin pakenen, kilpeni, autuuteni sarvi, varustukseni ja pakopaikkani, pelastajani, joka pelastat minut väkivallasta! 'Ylistetty olkoon Herra' – niin minä huudan, ja pelastun vihollisistani. Sillä kuoleman aallot piirittivät minut, turmion virrat pelästyttivät minut. Helvetin paulat kietoivat minut, kuoleman ansat yllättivät minut. Ahdistuksessani huusin Herraa, huusin Jumalaani. Hän kuuli ääneni temppelistään, huutoni kohosi hänen korviinsa. Maa huojui ja järisi, taivaan perustukset järkkyivät. Ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi. Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustaan, palavat hiilet hehkuivat hänestä. Hän notkisti taivaan ja astui alas, synkkä pilvi jalkojensa alla. Hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi, hän näkyi tuulen siipien päältä. Hän pani pimeyden majaksi ympärilleen, synkät vedet, paksut pilvet. Hohteesta, joka kävi hänen edellään, hehkuivat palavat hiilet. Herra jyrisi taivaasta, Korkein antoi äänensä kaikua. Hän lennätti nuolia ja hajotti heidät, salamoita, ja kauhistutti heidät. Meren syvyydet tulivat näkyviin, maanpiirin perustukset paljastuivat Herran nuhtelusta, hänen vihansa hengen puuskasta. Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä. Hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät. He hyökkäsivät kimppuuni hätäni päivänä, mutta Herra tuli tuekseni. Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli minuun mieltynyt. Herra tekee minulle vanhurskauteni mukaan. Kätteni puhtauden mukaan hän minulle maksaa. Sillä minä noudatan Herran teitä enkä luovu Jumalastani jumalattomuuteen. Kaikki hänen oikeutensa ovat silmieni edessä, enkä poikkea hänen käskyistään. Olen vilpitön häntä kohtaan ja varon itseni pahoista teoista. Sen tähden Herra palkitsee minulle vanhurskauteni mukaan, sen mukaan kuin olen puhdas hänen silmiensä edessä. Hurskasta kohtaan olet hurskas, nuhteetonta sankaria kohtaan nuhteeton, puhdasta kohtaan olet puhdas, mutta kieroa kohtaan nurja. Pelastat nöyrän kansan, mutta silmäsi ovat ylpeitä vastaan, sinä alennat heidät. Sillä sinä, Herra, olet lamppuni. Herra valaisee pimeyteni. Avullasi hyökkään rosvojoukkoa vastaan. Jumalani avulla ryntään muurin yli. Jumalan tie on nuhteeton, Herran sana tulessa koeteltu. Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat. Sillä kuka muu on Jumala paitsi Herra, ja kuka muu on pelastuksen kallio paitsi Jumalamme? Se Jumala, joka on vahva turvani ja johdattaa nuhteetonta hänen tiellään, tekee hänen jalkansa nopeiksi kuin peurat ja asettaa minut kukkuloilleni, joka opettaa käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijousta jännittämään. Sinä annat minulle pelastuksen kilven, ja kun kuulet rukoukseni, teet minut suureksi. Sinä annat askeleilleni avaran tilan, eivätkä jalkani horju. Minä ajan vihollisiani takaa ja tuhoan heidät enkä palaa, ennen kuin teen heistä lopun. Lopetan heidät ja murskaan heidät, niin etteivät he enää nouse. He sortuvat jalkojeni alle. Sinä vyötät minut voimalla sotaan, sinä painat vastustajani alleni. Sinä ajat viholliseni pakoon, vihamieheni minä hukutan. He katselevat, mutta pelastajaa ei ole, katsovat Herran puoleen, mutta hän ei heille vastaa. Survon heidät maan tomuksi, kadun loaksi heidät poljen ja tallaan. Sinä pelastat minut kansani riidoista, sinä varjelet minua, niin että tulen pakanoiden pääksi. Kansa, jota en tuntenut, palvelee minua. Muukalaiset minua mielistelevät, jo korvan kuulemalta he tottelevat minua. Muukalaiset masentuvat. He tulevat vyöttäytyneinä varustuksistaan. Herra elää! Kiitetty olkoon kallioni, ja ylistetty Jumala, pelastukseni kallio, Jumala, joka hankkii minulle koston ja laskee kansat valtani alle, sinä, joka vapahdat minut vihollisistani ja korotat minut vastustajieni yläpuolelle ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä. Sen tähden ylistän sinua, Herra, kansojen keskuudessa ja veisaan nimesi kiitosta, sinun, joka annat kuninkaallesi suuren avun ja osoitat armoa voidellullesi, Daavidille, ja hänen jälkeläisilleen, iankaikkisesti." Nämä olivat Daavidin viimeiset sanat: Näin puhuu Daavid, Iisain poika, näin puhuu korkealle korotettu mies, Jaakobin Jumalan voideltu, ihana Israelin ylistysvirsissä: "Herran Henki on puhunut minulle, ja hänen sanansa on kielelläni. Israelin Jumala on sanonut, Israelin kallio on puhunut minulle: 'Joka hallitsee ihmisiä vanhurskaudella, joka hallitsee jumalanpelolla, hän on kuin huomenhohde auringon noustessa pilvettömänä aamuna, kun maa kirkkaassa valossa vihannoi sateen jälkeen.' Eikö sukuni ole näin Jumalan edessä? Sillä hän on tehnyt kanssani iankaikkisen liiton, kaikin puolin taatun ja vakaan. Hän antaa versoa minulle kaiken autuuden ja kaiken ilon. Mutta kaikki kelvottomat ovat kuin pois heitetyt orjantappurat, joihin ei käsin tartuta. Jos jonkun on koskettava niihin, hän varustautuu raudalla ja keihäänvarrella. Sitten ne tulella poltetaan, siinä missä ovat." Nämä ovat Daavidin sankarien nimet: Jooseb-Bassebet, tahkemonilainen, vaunusoturien päällikkö, hän, joka oli heiluttanut keihästään kahdeksansadan kaatuneen yli yhdellä kertaa. Hänen jälkeensä Eleasar, Doodin poika, joka oli erään aholilaisen poika. Hän oli yksi niistä kolmesta valiosotilaasta, jotka olivat Daavidin kanssa silloin, kun he saattoivat häpeään filistealaiset, jotka olivat kokoontuneet sinne sotimaan. Israelin miehet vetäytyivät silloin takaisin, mutta hän jäi paikalleen ja surmasi filistealaisia, kunnes hänen kätensä uupui niin, että se kouristui kiinni miekkaan. Herra antoi suuren voiton sinä päivänä. Väki kääntyi vain hänen jälkeensä ryöstämään. Hänen jälkeensä oli Samma, Aagen poika, hararilainen. Kerran olivat filistealaiset kokoontuneet yhteen joukkoon, ja siellä oli peltopalsta, kokonaan hernettä kasvamassa. Väki pakeni filistealaisia, mutta hän asettui keskelle palstaa, sai sen pelastetuksi ja voitti filistealaiset, ja niin Herra antoi suuren voiton. Kerran lähti kolme niistä kolmestakymmenestä päälliköstä liikkeelle, ja he tulivat elonleikkuun aikana Daavidin luo Adullamin luolalle. Filistealaisten joukko oli leiriytynyt Refaimin tasangolle. Daavid oli silloin Vuorilinnassa, ja filistealaisten vartiosto oli Beetlehemissä. Daavidin rupesi tekemään mieli vettä, ja hän sanoi: "Jospa joku toisi minulle vettä juodakseni Beetlehemin kaivosta, joka on portin edustalla!" Silloin murtautuivat ne kolme sankaria filistealaisten leirin läpi ja ammensivat vettä Beetlehemin kaivosta portin edustalta, kantoivat ja toivat sen Daavidille. Mutta hän ei tahtonut sitä juoda, vaan vuodatti sen juomauhriksi Herralle ja sanoi: "Pois se! Herra varjelkoon minut sitä tekemästä. Onhan se niiden miesten veri, jotka menivät sinne oman henkensä uhalla." Eikä hän tahtonut juoda sitä. Tämän tekivät ne kolme sankaria. Abisai, Jooabin veli, Serujan poika, oli niiden kolmen päällikkö. Hän oli heiluttanut keihästään kolmensadan kaatuneen yli. Hän oli kuuluisa niiden kolmen joukossa. Hän oli arvossa pidetty niiden kolmen joukossa ja oli heidän päämiehensä, mutta hän ei vetänyt vertoja niille kolmelle. Benaja, Joojadan poika, joka oli urhoollisen ja suurista teoistaan kuuluisan miehen poika, oli kotoisin Kabseelista. Hän surmasi kaksi mooabilaista sankaria, laskeutui alas ja tappoi lumituiskun aikana leijonan kaivoon. Myös hän surmasi egyptiläisen miehen, sen kauhean miehen. Egyptiläisellä oli keihäs kädessä, mutta hän meni häntä vastaan ainoastaan sauva kädessä. Hän tempasi keihään egyptiläisen kädestä ja tappoi hänet hänen omalla keihäällään. Tällaisia teki Benaja, Joojadan poika. Hän oli kuuluisa niiden kolmen sankarin joukossa. Hän oli arvossa pidetty niiden kolmenkymmenen joukossa, mutta hän ei vetänyt vertoja niille kolmelle. Daavid asetti hänet henkivartiostonsa päälliköksi. Niiden kolmenkymmenen joukossa oli Asael, Jooabin veli; Elhanan, Doodon poika, Beetlehemistä; harodilainen Samma; harodilainen Elika; pleettiläinen Heles; tekoalainen Iira, Ikkeksen poika; anatotilainen Abieser; huusalainen Mebunnai; ahohilainen Salmon; netofalainen Maharai; netofalainen Heeleb, Baanan poika; Ittai, Riibain poika, benjaminilaisten Gibeasta; piratonilainen Benaja; Hiddai Nahale-Gaasista; arabilainen Abi-Albon; barhumilainen Asmavet; saalbonilainen Eljahba; Bene-Jaasen; Joonatan; hararilainen Samma; ararilainen Ahiam, Sararin poika; Elifelet, Ahasbain poika, joka oli erään maakatilaisen poika; giilolainen Eliam, Ahitofelin poika; karmelilainen Hesrai; arabilainen Paarai; Jigal, Naatanin poika, Soobasta; gaadilainen Vaani; ammonilainen Selek; beerotilainen Naharai, Jooabin, Serujan pojan, aseenkantaja; jeteriläinen Iira; jeteriläinen Gaareb; heettiläinen Uuria. Kaikkiaan kolmekymmentä seitsemän. Herran viha syttyi taas Israelia kohtaan, niin että hän yllytti Daavidin heitä vastaan, sanoen: "Mene ja laske Israel ja Juuda." Niin kuningas sanoi Jooabille, sotajoukon päällikölle, joka oli hänen luonaan: "Kiertele kaikki Israelin sukukunnat Daanista Beersebaan asti, ja pitäkää kansan katselmus, että saisin tietää kansan lukumäärän." Jooab vastasi kuninkaalle: "Herra, Jumalasi, lisätköön kansan, olkoon se kuinka suuri tahansa, satakertaiseksi, ja saakoon herrani, kuningas, nähdä sen omin silmin. Mutta miksi herrani, kuningas, haluaa sellaista?" Kuitenkin kuninkaan sana velvoitti Jooabia ja sotapäälliköitä. Niin Jooab ja sotapäälliköt lähtivät kuninkaan luota pitämään Israelin kansan katselmusta. He menivät Jordanin yli ja leiriytyivät Aroeriin, oikealle puolelle jokilaakson keskikohdalla olevaa kaupunkia, Gaadiin ja Jaeseriin päin. He tulivat Gileadiin ja Tahtim-Hodsin maahan. Sitten he tulivat Daan-Jaaniin ja sieltä ympäri Siidoniin. He tulivat Tyyron linnoitukseen ja kaikkiin hivviläisten ja kanaanilaisten kaupunkeihin ja menivät sieltä Juudan Etelämaahan Beersebaan asti. Kun he olivat kierrelleet koko maan, he tulivat yhdeksän kuukauden ja kahdenkymmenen päivän kuluttua takaisin Jerusalemiin. Jooab ilmoitti kuninkaalle kansan lasketun lukumäärän: Israelissa oli kahdeksansataa tuhatta sotakuntoista miekkamiestä, ja Juudassa oli viisisataa tuhatta miestä. Mutta Daavidin sydän soimasi häntä, sitten kun hän oli laskenut kansan, ja Daavid sanoi Herralle: "Olen tehnyt suuren synnin tehdessäni tämän. Mutta, Herra, anna nyt anteeksi palvelijasi rikos, sillä olen menetellyt hyvin tyhmästi." Kun Daavid nousi aamulla, profeetta Gaadille, Daavidin näkijälle, oli tullut tämä Herran sana: "Mene ja puhu Daavidille: Näin sanoo Herra: Kolme vaihtoehtoa minä asetan eteesi. Valitse niistä yksi, niin teen sen sinulle." Gaad meni Daavidin luo, ilmoitti ja sanoi hänelle: "Tuleeko nälkä seitsemäksi vuodeksi maahasi, vai pakenetko sinä kolme kuukautta vihollisiasi, jotka ajavat sinua takaa, vai tuleeko rutto maahasi kolmeksi päiväksi? Mieti nyt ja katso, mitä vastaan hänelle, joka minut lähetti." Daavid vastasi Gaadille: "Olen suuressa hädässä. Tahdomme langeta Herran käsiin, sillä hänen laupeutensa on suuri. Ihmisten käsiin en tahdo langeta." Herra antoi ruton tulla Israeliin, aamusta alkaen määrättyyn aikaan asti. Kansaa kuoli Daanista Beersebaan asti seitsemänkymmentä tuhatta miestä. Mutta kun enkeli ojensi kätensä Jerusalemia kohti tuhotakseen sen, Herra katui sitä pahaa ja sanoi enkelille, joka tuhosi kansaa: "Jo riittää. Laske kätesi alas." Herran enkeli oli silloin jebusilaisen Araunan puimatantereen luona. Mutta nähdessään enkelin surmaavan kansaa Daavid sanoi Herralle: "Katso, minä olen tehnyt syntiä, minä olen tehnyt väärin. Mutta mitä nämä lampaani ovat tehneet? Sattukoon kätesi minuun ja isäni perheeseen." Gaad tuli Daavidin luo samana päivänä ja sanoi hänelle: "Mene ja pystytä Herralle alttari jebusilaisen Araunan puimatantereelle." Daavid meni, Gaadin sanan ja Herran käskyn mukaan. Mutta kun Arauna katsoi ulos ja näki kuninkaan palvelijoineen tulevan luokseen, hän meni ulos ja kumartui kasvoilleen maahan kuninkaan eteen. Arauna sanoi: "Miksi herrani kuningas tulee palvelijansa luo?" Daavid vastasi: "Ostamaan sinulta puimatantereen rakentaakseni Herralle alttarin, että vitsaus väistyisi kansasta." Arauna sanoi Daavidille: "Herrani kuningas ottakoon ja uhratkoon, mitä hyväksi näkee. Katso, tässä on härät polttouhriksi ja puimaäkeet sekä härkien kalustoa polttopuiksi. Tämän kaiken, kuningas, Arauna antaa kuninkaalle." Arauna sanoi kuninkaalle: "Olkoon Herra, Jumalasi, sinulle suosiollinen." Mutta kuningas sanoi Araunalle: "Ei niin, vaan ostan ne sinulta täydestä hinnasta, sillä en uhraa Herralleni, Jumalalleni, ilmaiseksi saatuja polttouhreja." Daavid osti puimatantereen ja härät viidelläkymmenellä hopeasekelillä. Daavid rakensi sinne alttarin Herralle ja uhrasi polttouhreja ja rauhanuhreja. Herra armahti maata, ja vitsaus taukosi Israelista. Kun kuningas Daavid oli käynyt vanhaksi ja iäkkääksi, hän ei voinut enää pysyä lämpimänä, vaikka häntä peiteltiin peitteillä. Hänen palvelijansa sanoivat hänelle: "Etsittäköön herralleni kuninkaalle tyttö, neitsyt, palvelemaan kuningasta ja olemaan hänen hoitajattarenaan. Jos hän makaa sylissäsi, herrani kuningas pysyy lämpimänä." He etsivät koko Israelin alueelta kaunista tyttöä ja löysivät suunemilaisen Abisagin ja veivät hänet kuninkaan luo. Hän oli hyvin kaunis tyttö ja tuli kuninkaan hoitajattareksi ja palveli häntä. Kuningas ei kuitenkaan yhtynyt häneen. Adonia, Haggitin poika, korotti itsensä ja sanoi: "Minä tahdon tulla kuninkaaksi." Hän oli hankkinut itselleen sotavaunuja ja ratsumiehiä ja viisikymmentä miestä, jotka juoksivat hänen edellään. Hänen isänsä ei koskaan elämässään ollut pahoittanut hänen mieltään sanomalla: "Miten sinä noin teet?" Hän oli myös hyvin kaunis mies, ja äiti oli synnyttänyt hänet Absalomin jälkeen. Hän neuvotteli Jooabin, Serujan pojan, ja pappi Ebjatarin kanssa, ja he kannattivat Adonian puoluetta. Mutta pappi Saadok ja Benaja, Joojadan poika, sekä profeetta Naatan, Siimei, Rei ja Daavidin sotasankarit eivät olleet Adonian puolella. Adonia teurasti lampaita, nautoja ja juottovasikoita Soohelet-kiven luona, joka on Roogelin lähteen vieressä. Hän kutsui kaikki veljensä, kuninkaan pojat, ja kaikki Juudan miehet, kuninkaan palvelijat, mutta hän jätti kutsumatta profeetta Naatanin, Benajan, sotasankarit ja veljensä Salomon. Naatan sanoi Batseballe, Salomon äidille, näin: "Etkö ole kuullut, että Adonia, Haggitin poika, on tullut kuninkaaksi, herramme Daavidin siitä mitään tietämättä? Niin tule nyt, annan sinulle neuvon, että pelastat oman henkesi ja poikasi Salomon hengen. Mene kuningas Daavidin luo ja sano hänelle: Herrani, kuningas, etkö sinä itse ole vannonut palvelijattarellesi ja sanonut: Sinun poikasi Salomo on tuleva kuninkaaksi jälkeeni ja hän on istuva valtaistuimellani? Miksi siis Adoniasta on tullut kuningas? Katso, kun sinä vielä puhuttelet siellä kuningasta, tulen jälkeesi sisään ja vahvistan sanasi." Batseba meni kuninkaan luo makuuhuoneeseen. Kuningas oli hyvin vanha, ja suunemilainen Abisag palveli kuningasta. Batseba kumarsi ja osoitti kuninkaalle kunnioitusta. Kuningas sanoi: "Mikä sinun on?" Hän vastasi hänelle: "Herrani, sinä olet itse vannonut palvelijattarellesi Herran, Jumalasi, kautta: 'Poikasi Salomo on tuleva kuninkaaksi jälkeeni ja hän on istuva valtaistuimellani.' Mutta katso, nyt on Adonia tullut kuninkaaksi, ja sinä, herrani, kuningas, et tiedä siitä mitään. Hän on teurastanut paljon härkiä, juottovasikoita ja lampaita ja kutsunut kaikki kuninkaan pojat, pappi Ebjatarin ja sotapäällikkö Jooabin, mutta palvelijasi Salomon hän on jättänyt kutsumatta. Sinua kohti, herrani kuningas, ovat nyt koko Israelin silmät tähdätyt, että ilmoittaisit heille, kuka on istuva herrani kuninkaan valtaistuimella hänen jälkeensä. Muuten käy niin, että kun herrani kuningas on mennyt lepoon isiensä luo, minua ja poikaani Salomoa pidetään rikollisina." Katso, hänen vielä puhutellessaan kuningasta tuli profeetta Naatan. Kuninkaalle ilmoitettiin: "Katso, profeetta Naatan on täällä." Tämä tuli kuninkaan eteen ja kumartui kasvoilleen maahan kuninkaan eteen. Naatan sanoi: "Herrani kuningas, sinäkö olet sanonut: 'Adonia on tuleva kuninkaaksi jälkeeni. Hän on istuva valtaistuimellani'? Sillä hän on tänä päivänä mennyt ja teurastanut paljon härkiä, juottovasikoita ja lampaita ja kutsunut kaikki kuninkaan pojat, sotapäälliköt ja pappi Ebjatarin. Katso, he syövät ja juovat hänen edessään, ja he huutavat: 'Eläköön kuningas Adonia!' Mutta minut, palvelijasi, pappi Saadokin, Benajan, Joojadan pojan, ja palvelijasi Salomon hän on jättänyt kutsumatta. Onko tämä lähtenyt herrastani kuninkaasta ilman, että olisit antanut palvelijasi tietää, kuka on istuva herrani kuninkaan valtaistuimella hänen jälkeensä?" Kuningas Daavid vastasi ja sanoi: "Kutsukaa luokseni Batseba." Kun hän tuli kuninkaan eteen ja seisoi kuninkaan edessä, vannoi kuningas ja sanoi: "Niin totta kuin Herra elää, joka on pelastanut minut kaikesta hädästä, niin kuin minä vannoin sinulle Herran, Israelin Jumalan, kautta ja sanoin: 'Sinun poikasi Salomo on tuleva kuninkaaksi jälkeeni, hän on istuva valtaistuimellani sijassani', niin minä tänä päivänä teen." Silloin Batseba kumartui kasvoilleen maahan ja osoitti kuninkaalle kunnioitusta ja sanoi: "Herrani, kuningas Daavid, eläköön iankaikkisesti!" Sitten kuningas Daavid sanoi: "Kutsukaa luokseni pappi Saadok, profeetta Naatan ja Benaja, Joojadan poika." He tulivat kuninkaan eteen. Kuningas sanoi heille: "Ottakaa mukaanne herranne palvelijat ja pankaa poikani Salomo oman muulini selkään ja viekää hänet alas Giihonille. Siellä pappi Saadok ja profeetta Naatan voidelkoot hänet Israelin kuninkaaksi. Puhaltakaa torveen ja huutakaa: 'Eläköön kuningas Salomo!' Seuratkaa häntä tänne, että hän tulisi ja istuisi valtaistuimelleni ja olisi kuninkaana sijassani. Sillä hänet olen määrännyt Israelin ja Juudan ruhtinaaksi." Silloin Benaja, Joojadan poika, vastasi kuninkaalle ja sanoi: "Aamen! Niin sanokoon Herra, herrani kuninkaan Jumala. Niin kuin Herra on ollut herrani kuninkaan, kanssa, niin olkoon hän Salomon kanssa ja tehköön hänen valtaistuimensa vielä suuremmaksi kuin on herrani kuningas Daavidin valtaistuin." Niin pappi Saadok, profeetta Naatan ja Benaja, Joojadan poika, sekä kreetit ja pleetit menivät sinne. He panivat Salomon kuningas Daavidin muulin selkään ja saattoivat hänet Giihonille. Pappi Saadok otti öljysarven telttamajasta ja voiteli Salomon. He puhalsivat torveen, ja kaikki kansa huusi: "Eläköön kuningas Salomo!" Kaikki kansa seurasi häntä, ja kansa soitti huiluilla ja ratkesi niin suureen riemuun, että maa oli haljeta heidän huudostaan. Silloin Adonia ja kaikki kutsuvieraat, jotka olivat hänen kanssaan, kuulivat sen, juuri kun he olivat lopettaneet syömisen. Kun Jooab kuuli torven äänen, hän sanoi: "Mitä tuo huuto ja pauhu kaupungissa tietää?" Hänen vielä puhuessaan tuli Joonatan, pappi Ebjatarin poika. Adonia sanoi: "Tule tänne, sillä sinä olet kunnon mies ja tuot hyviä sanomia." Joonatan vastasi ja sanoi Adonialle: "Päinvastoin! Herramme, kuningas Daavid, on tehnyt Salomon kuninkaaksi. Kuningas lähetti hänen kanssaan pappi Saadokin, profeetta Naatanin ja Benajan, Joojadan pojan, sekä kreetit ja pleetit, ja he panivat hänet kuninkaan muulin selkään. Pappi Saadok ja profeetta Naatan voitelivat hänet Giihonilla kuninkaaksi, ja he tulivat sieltä riemuiten, ja koko kaupunki joutui liikkeelle. Sitä oli se huuto, jonka kuulitte. Onpa Salomo jo istunut kuninkaan valtaistuimellakin, ja kuninkaan palvelijat ovat tulleet onnittelemaan herraamme kuningas Daavidia ja sanoneet: 'Antakoon Jumalasi Salomon nimen tulla vielä maineikkaammaksi kuin sinun nimesi ja tehköön hänen valtaistuimensa vielä suuremmaksi kuin on sinun valtaistuimesi.' Kuningas on rukoillut vuoteessaan. Vielä on kuningas puhunut näin: 'Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, joka tänä päivänä on asettanut jälkeläisen istumaan valtaistuimellani, niin että olen sen omin silmin nähnyt.'" Silloin kaikki Adonian kutsuvieraat joutuivat kauhun valtaan, nousivat ja menivät kukin tiehensä. Mutta Adonia pelkäsi Salomoa, nousi, meni ja tarttui alttarin sarviin. Salomolle ilmoitettiin: "Katso, Adonia on peläten kuningas Salomoa tarttunut alttarin sarviin ja sanonut: 'Kuningas Salomo vannokoon minulle tänä päivänä, ettei hän miekalla surmaa palvelijaansa.'" Salomo sanoi: "Jos hän osoittautuu kunnon mieheksi, hiuskarvaakaan hänen päästään ei putoa maahan. Mutta jos hänessä huomataan jotakin pahaa, hänen on kuoltava." Kuningas Salomo lähetti tuomaan hänet pois alttarilta. Hän tuli ja kumarsi kuningas Salomoa, ja Salomo sanoi hänelle: "Mene kotiisi." Kun lähestyi aika, jolloin Daavidin oli kuoltava, hän käski poikaansa Salomoa sanoen: "Minä menen koko maailman tietä. Ole luja ja ole mies. Noudata Herran, Jumalasi, määräyksiä, niin että vaellat hänen teitään ja noudatat hänen säädöksiään, käskyjään, oikeuksiaan ja todistuksiaan, niin kuin on kirjoitettuna Mooseksen laissa, että menestyisit kaikessa, mitä teet, ja kaikkialla, minne käännyt. [Noudata niitä,] että Herra täyttäisi tämän sanansa, jonka hän on puhunut minusta: 'Jos poikasi pitävät vaarin teistään, niin että vaeltavat edessäni uskollisesti, kaikesta sydämestään ja kaikesta sielustaan, niin on mies suvustasi aina oleva Israelin valtaistuimella.' Sinä tiedät myös, mitä Jooab, Serujan poika, on tehnyt minulle – tiedät, mitä hän teki kahdelle Israelin sotapäällikölle, Abnerille, Neerin pojalle, ja Amasalle, Jeterin pojalle: kuinka hän tappoi heidät vuodattaen sotaverta rauhan aikana ja tahraten sotaverellä vyönsä, joka hänellä oli vyötäisillään, ja sandaalinsa, jotka hänellä oli jalassaan. Tee nyt viisautesi mukaan äläkä anna hänen harmaiden hapsiensa rauhassa mennä alas hautaan. Mutta gileadilaisen Barsillain pojille osoita laupeutta, että he pääsevät niiden joukkoon, jotka syövät pöydästäsi, sillä hekin tulivat avukseni, kun pakenin veljeäsi Absalomia. Katso, vielä on luonasi Siimei, Geeran poika, benjaminilainen Bahurimista, joka hirveillä kirouksilla kiroili minua, kun menin Mahanaimiin. Kun hän tuli minua vastaan alas Jordanille, vannoin hänelle Herran kautta ja sanoin: 'Minä en surmaa sinua miekalla.' Mutta älä sinä jätä häntä rankaisematta, sillä sinä olet viisas mies ja tiedät, mitä sinun on hänelle tehtävä, saattaaksesi hänen harmaat hapsensa verisinä alas hautaan." Sitten Daavid meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin Daavidin kaupunkiin. Aika, jonka Daavid hallitsi Israelia, oli neljäkymmentä vuotta: Hebronissa hän hallitsi seitsemän vuotta, ja Jerusalemissa hän hallitsi kolmekymmentä kolme vuotta. Salomo istui isänsä Daavidin valtaistuimelle, ja hänen kuninkuutensa tuli hyvin vahvaksi. Mutta Adonia, Haggitin poika, tuli Batseban, Salomon äidin, luo. Tämä sanoi: "Rauhaako tulosi tietää?" Hän vastasi: "Rauhaa." Sitten hän sanoi: "Minulla on asiaa sinulle." Batseba sanoi: "Puhu." Silloin hän sanoi: "Sinä tiedät, että kuninkuus oli minun, ja että koko Israel oli kääntänyt katseensa minuun, että minusta tulisi kuningas. Mutta sitten kuninkuus meni minulta pois ja joutui veljelleni, sillä Herralta se hänelle tuli. Yhtä minä nyt sinulta pyydän. Älä sitä minulta kiellä." Hän sanoi hänelle: "Puhu." Hän sanoi: "Puhu kuningas Salomolle – sillä sinulta hän ei sitä kiellä – että hän antaisi minulle suunemilaisen Abisagin vaimoksi." Batseba vastasi: "Hyvä. Minä puhun kuninkaalle puolestasi." Silloin Batseba meni kuningas Salomon luo puhumaan hänelle Adonian puolesta. Kuningas nousi ja meni häntä vastaan ja kumarsi häntä ja istui valtaistuimelleen. Myös kuninkaan äidille asetettiin istuin, ja hän istui hänen oikealle puolelleen. Hän sanoi: "Minulla on sinulle pieni pyyntö, älä sitä minulta kiellä." Kuningas sanoi hänelle: "Pyydä, äiti, minä en sinulta kiellä." Hän sanoi: "Annettakoon suunemilainen Abisag veljellesi Adonialle vaimoksi." Mutta kuningas Salomo vastasi ja sanoi äidilleen: "Miksi pyydät vain suunemilaista Abisagia Adonialle? Pyydä myös kuninkuutta hänelle – hänhän on vanhin veljeni – hänelle ja pappi Ebjatarille ja Jooabille, Serujan pojalle." Kuningas Salomo vannoi Herran kautta, sanoen: "Jumala rangaiskoon minua nyt ja vasta, jollei Adonia saa hengellään maksaa sitä, että on puhunut näin. Nyt, niin totta kuin Herra elää, joka on minut vahvistanut ja on asettanut minut isäni Daavidin valtaistuimelle ja joka lupauksensa mukaan on perustanut sukuni: Adoniaa on tänä päivänä kuolemalla rangaistava." Kuningas Salomo lähetti Benajan, Joojadan pojan, lyömään hänet kuoliaaksi, ja hän kuoli. Mutta pappi Ebjatarille kuningas sanoi: "Mene maatilallesi Anatotiin, sillä sinä olet kuoleman oma. En surmaa sinua tänään, koska olet kantanut Herran Jumalan arkkia isäni Daavidin edessä ja koska olet kärsinyt kaikkea, mitä isäni on kärsinyt." Salomo karkotti Ebjatarin olemasta Herran pappina ja täytti sen sanan, minkä Herra oli Siilossa puhunut Eelin suvusta. Kun sanoma tästä tuli Jooabille – sillä Jooab oli liittynyt Adoniaan, vaikka hän ei ollut liittynyt Absalomiin – pakeni Jooab Herran telttamajaan ja tarttui alttarin sarviin. Mutta kun kuningas Salomolle ilmoitettiin: "Jooab on paennut Herran telttamajaan ja on alttarin luona", Salomo lähetti Benajan, Joojadan pojan, sanoen: "Mene ja lyö hänet kuoliaaksi." Benaja meni Herran telttamajaan ja sanoi hänelle: "Näin käskee kuningas: 'Tule ulos.'" Mutta hän vastasi: "En, tässä minä kuolen." Silloin Benaja palasi kertomaan sen kuninkaalle ja sanoi: "Näin Jooab puhui, ja näin hän vastasi minulle." Kuningas sanoi hänelle: "Tee, niin kuin hän on puhunut, lyö hänet kuoliaaksi ja hautaa hänet, että poistaisit minusta ja isäni perheestä sen viattoman veren, jonka Jooab on vuodattanut. Herra antakoon hänen verensä tulla hänen oman päänsä päälle, koska hän löi kuoliaaksi kaksi miestä, jotka olivat häntä hurskaammat ja paremmat, ja tappoi heidät miekalla isäni Daavidin siitä mitään tietämättä: Abnerin, Neerin pojan, Israelin sotapäällikön, ja Amasan, Jeterin pojan, Juudan sotapäällikön. Heidän verensä tulkoon Jooabin pään päälle ja hänen jälkeläistensä pään päälle, ikuisesti. Mutta Daavidilla ja hänen jälkeläisillään, hänen suvullaan ja hänen valtaistuimellaan olkoon rauha Herralta iankaikkisesti." Benaja, Joojadan poika, meni ja löi hänet kuoliaaksi, ja hänet haudattiin omaan taloonsa erämaahan. Kuningas asetti Benajan, Joojadan pojan, hänen sijaansa sotaväen päälliköksi, ja pappi Saadokin kuningas asetti Ebjatarin sijaan. Sen jälkeen kuningas lähetti kutsumaan Siimein ja sanoi hänelle: "Rakenna itsellesi talo Jerusalemiin ja asu siellä menemättä sieltä sinne tai tänne. Sillä sinä päivänä, jona lähdet sieltä ja menet Kidronin laakson poikki, sinä päivänä on sinun – tiedä se – kuolemalla kuoltava. Sinun veresi on tuleva oman pääsi päälle." Siimei sanoi kuninkaalle: "Hyvä on, niin kuin herrani kuningas on puhunut, niin on palvelijasi tekevä." Siimei asui Jerusalemissa kauan aikaa. Mutta kolmen vuoden kuluttua tapahtui, että Siimeiltä karkasi kaksi palvelijaa Aakiin, Maakan pojan, Gatin kuninkaan, luo. Siimeille ilmoitettiin: "Katso, sinun palvelijasi ovat Gatissa." Siimei nousi ja satuloi aasinsa ja lähti Aakiin luo Gatiin etsimään palvelijoitaan, ja Siimei meni ja toi palvelijansa Gatista. Kun Salomolle ilmoitettiin, että Siimei oli mennyt Jerusalemista Gatiin ja palannut takaisin, kuningas lähetti kutsumaan Siimein ja sanoi hänelle: "Enkö minä ollut vannottanut sinua Herran kautta ja varoittanut sinua sanoen: 'Sinä päivänä, jona sinä lähdet ja menet sinne tai tänne, sinä päivänä on sinun – tiedä se – kuolemalla kuoltava'? Niin sinä sanoit minulle: 'Hyvä on, minä olen kuullut.' Miksi et ole pitänyt Herran valaa etkä sitä käskyä, jonka sinulle annoin?" Sitten kuningas sanoi vielä Siimeille: "Sinä tiedät, sydämessäsi tiedät, kaiken pahan, minkä olet tehnyt minun isälleni Daavidille. Herra kääntää tekemäsi pahan omaan päähäsi. Mutta kuningas Salomo on oleva siunattu, ja Daavidin valtaistuin on oleva iäti vahva Herran edessä." Sitten kuningas käski Benajaa, Joojadan poikaa, ja tämä meni ja löi hänet kuoliaaksi, ja hän kuoli. Niin kuninkuus vahvistui Salomon käsissä. Salomo tuli faraon, Egyptin kuninkaan, vävyksi: hän otti faraon tyttären vaimokseen. Hän vei hänet Daavidin kaupunkiin, kunnes oli saanut rakennetuksi oman linnansa, Herran temppelin ja Jerusalemin ympärysmuurin. Mutta kansa uhrasi uhrikukkuloilla, koska niihin aikoihin ei vielä ollut rakennettu temppeliä Herran nimelle. Salomo rakasti Herraa ja vaelsi isänsä Daavidin käskyjen mukaan. Kuitenkin hän uhrasi ja suitsutti uhrikukkuloilla. Kuningas meni Gibeoniin uhraamaan siellä, sillä se oli suurin uhrikukkula. Tuhat polttouhria Salomo uhrasi sillä alttarilla. Gibeonissa Herra ilmestyi Salomolle yöllä unessa, ja Jumala sanoi: "Ano, mitä tahdot, että sinulle antaisin." Salomo vastasi: "Sinä olet tehnyt suuren laupeuden palvelijallesi, isälleni Daavidille, koska hän vaelsi edessäsi totuudessa ja vanhurskaudessa sekä eheällä sydämellä sinua kohtaan. Olet säilyttänyt hänelle tämän suuren laupeuden ja antanut hänelle pojan, joka istuu hänen valtaistuimellaan, kuten on tänä päivänä. Nyt, Herra, Jumalani, sinä olet tehnyt palvelijasi kuninkaaksi isäni Daavidin sijaan. Mutta minä olen kuin pieni poika: en osaa lähteä enkä tulla. Palvelijasi on keskellä kansaasi, jonka olet valinnut, niin monilukuista kansaa, että sitä ei voi laskea eikä lukea sen paljouden tähden. Anna sen tähden palvelijallesi kuuleva sydän jakaakseni oikeutta kansallesi ja erottaakseni hyvän pahasta, sillä kuka voi muuten jakaa oikeutta tälle suurelle kansallesi?" Herralle oli otollista, että Salomo tätä anoi. Jumala sanoi hänelle: "Koska sinä anoit tätä etkä anonut itsellesi pitkää ikää, et rikkautta etkä vihamiestesi henkeä, vaan anoit itsellesi ymmärrystä kuullaksesi, mikä on oikein, katso, teen, kuten sanot: katso, annan sinulle viisaan ja ymmärtäväisen sydämen, niin ettei sinun vertaistasi ole ollut ennen sinua eikä tule jälkeesi. Lisäksi minä annan sinulle, mitä et anonutkaan: sekä rikkautta että kunniaa, niin ettei koko elinaikanasi ole kuningasten joukossa oleva sinun vertaistasi. Jos vaellat teitäni noudattaen säädöksiäni ja käskyjäni, kuten isäsi Daavid vaelsi, niin teen sinusta pitkäikäisen." Siihen Salomo heräsi, ja katso, se oli unta. Kun hän tuli Jerusalemiin, hän astui Herran liitonarkin eteen, uhrasi polttouhreja ja toimitti rauhanuhrin ja laittoi pidot kaikille palvelijoilleen. Siihen aikaan tuli kaksi porttoa kuninkaan luo, ja he astuivat hänen eteensä. Toinen nainen sanoi: "Oi herrani, minä ja tämä nainen asumme samassa huoneessa. Synnytin hänen luonaan siinä huoneessa. Kolmantena päivänä sen jälkeen, kun olin synnyttänyt, synnytti myös tämä nainen. Me olimme yhdessä. Ketään vierasta ei ollut kanssamme huoneessa. Vain me kahdestaan olimme huoneessa. Mutta tämän naisen poika kuoli yöllä, sillä hän oli maannut sen [kuoliaaksi]. Hän nousi keskellä yötä ja otti minun poikani vierestäni palvelijattaresi nukkuessa ja pani sen povelleen, mutta oman kuolleen poikansa hän pani minun povelleni. Kun aamulla nousin imettämään poikaani, niin, katso, se oli kuollut. Mutta kun katsoin sitä tarkasti aamulla, niin, katso, se ei ollutkaan minun poikani, jonka olin synnyttänyt." Toinen nainen sanoi: "Ei ole niin, vaan tuo elossa oleva on minun poikani, ja tämä kuollut on sinun poikasi." Mutta edellinen vastasi: "Ei ole niin, tuo kuollut on sinun poikasi, ja tämä elossa oleva on minun poikani." Ja he riitelivät kuninkaan edessä. Kuningas sanoi: "Toinen sanoo: 'Elossa oleva on minun poikani, ja kuollut on sinun poikasi.' Ja toinen sanoo: 'Ei ole niin, vaan kuollut on sinun poikasi, ja elossa oleva on minun poikani.'" Kuningas sanoi: "Antakaa minulle miekka." Kuninkaan eteen tuotiin miekka. Kuningas sanoi: "Viiltäkää elossa oleva lapsi kahtia, ja antakaa toinen puoli toiselle ja toinen puoli toiselle." Mutta se nainen, jonka oma elossa oleva poika oli, sanoi silloin kuninkaalle – hän näet liikuttui sydämessään poikansa tähden – hän sanoi: "Oi herrani, antakaa tuolle elossa oleva lapsi, älkää surmatko sitä." Mutta toinen sanoi: "Ei minulle eikä sinulle, viiltäkää!" Kuningas vastasi ja sanoi: "Antakaa tälle elossa oleva lapsi. Älkää surmatko sitä. Hän on sen äiti." Koko Israel kuuli tästä tuomiosta, jonka kuningas oli antanut, ja he pelkäsivät kuningasta. Sillä he näkivät, että hänessä oli Jumalan viisaus oikeuden jakamiseen. Kuningas Salomosta oli tullut koko Israelin kuningas. Nämä olivat hänen ylimmät virkamiehensä: Asarja, Saadokin poika, oli ylimmäisenä pappina. Elihoref ja Ahia, Siisan pojat, olivat kirjureina. Joosafat, Ahiludin poika, oli kanslerina. Benaja, Joojadan poika, oli sotaväen ylipäällikkönä. Saadok ja Ebjatar olivat pappeina. Asarja, Naatanin poika, oli ylimaaherrana. Saabud, Naatanin poika, pappi, oli kuninkaan ystävänä. Ahisar oli linnanpäällikkönä. Adoniram, Abdan poika, oli verotöiden valvojana. Salomolla oli kaksitoista maaherraa, koko Israelin alueella, joiden oli hankittava kuninkaan ja hänen hovinsa elintarpeet. Kunkin oli hankittava elintarpeet yhtenä kuukautena. Nämä olivat heidän nimensä: Huurin poika Efraimin vuoristossa; Dekerin poika Maakaassa, Saalbimissa, Beet-Semeksessä, Eelonissa ja Beet-Haananissa; Hesedin poika Arubbotissa; hänellä oli Sooko ja koko Heeferin maa; Abinadabin poika koko Doorin kukkula-alueella. Hänellä oli vaimona Taafat, Salomon tytär; Baana, Ahiludin poika, Taanakissa ja Megiddossa ja koko Beet-Seanissa, joka on Saaretanin sivulla Jisreelin alapuolella, Beet-Seanista Aabel-Meholaan asti, tuolle puolelle Jokmeamin; Geberin poika Gileadin Raamotissa; hänellä oli Jaairin, Manassen pojan, leirikylät, jotka ovat Gileadissa; hänellä oli siis Argobin seutu, joka on Baasanissa, kuusikymmentä suurta, muureilla ja vaskisalvoilla varustettua kaupunkia; Ahinadab, Iddon poika, Mahanaimissa; Ahimaas Naftalissa; hänkin oli ottanut vaimokseen Salomon tyttären, Baasematin; Baana, Huusain poika, Asserissa ja Bealotissa; Joosafat, Paaruahin poika, Isaskarissa; Siimei, Eelan poika, Benjaminissa; Geber, Uurin poika, Gileadin maassa, Siihonin, amorilaisten kuninkaan, ja Oogin, Baasanin kuninkaan, maassa, sillä siinä maassa oli yksi maaherra. Juudaa ja Israelia oli paljon, niin paljon kuin hiekkaa meren rannalla. He söivät ja joivat ja olivat iloisia. Salomo hallitsi kaikkia valtakuntia Eufrat-virrasta aina filistealaisten maahan ja Egyptin rajaan asti. He toivat lahjoja ja palvelivat Salomoa, niin kauan kuin hän eli. Salomon jokapäiväinen muona oli: kolmekymmentä koor-mittaa ydinjauhoja ja kuusikymmentä koor-mittaa muita jauhoja, kymmenen syöttönautaa, kaksikymmentä laitumella käyvää nautaa ja sata lammasta. Näiden lisäksi peuroja, gaselleja, metsäkauriita ja syöttöhanhia. Sillä hän vallitsi kaikkea Eufrat-virran senpuoleista maata, Tifsahista aina Gassaan saakka, kaikkia Eufrat-virran senpuoleisia kuninkaita. Hänellä oli rauha joka puolelta ympäriinsä, niin että Juuda ja Israel asuivat turvallisesti, itse kukin viinipuunsa ja viikunapuunsa alla, Daanista Beersebaan asti, niin kauan kuin Salomo eli. Salomolla oli neljäkymmentä tuhatta hevosvaljakkoa vaunujaan varten ja kaksitoista tuhatta ratsuhevosta. Maaherrat hankkivat kukin kuukautenaan elintarpeet kuningas Salomolle ja kaikille, joilla oli pääsy kuningas Salomon pöytään, antamatta minkään puuttua. He toivat kukin vuorollaan myös ohrat ja oljet hevosille ja juoksijoille siihen paikkaan, missä hän oleskeli. Jumala antoi Salomolle viisautta ja ymmärrystä hyvin runsaasti ja sydämen laajakatseisuutta niin paljon, kuin on hiekkaa meren rannalla, niin että Salomon viisaus oli suurempi kuin kaikkien Idän miesten ja kaikkien egyptiläisten viisaus. Hän oli viisaampi kaikkia ihmisiä, viisaampi kuin esrahilainen Eetan ja Heeman, Kalkol ja Darda, Maaholin pojat. Hänen nimensä tuli kuuluisaksi kaikkien ympärillä olevien kansojen keskuudessa. Salomo lausui kolmetuhatta sananlaskua, ja hänen laulujaan oli tuhatviisi. Hän puhui puista, Libanonin setripuusta alkaen iisoppiin asti, joka kasvaa seinän vieressä. Hän puhui myös karjaeläimistä, linnuista, matelijoista ja kaloista. Salomon viisautta tultiin kuulemaan kaikista kansoista, kaikkien maan kuninkaiden luota, jotka olivat kuulleet hänen viisaudestaan. Hiiram, Tyyron kuningas, lähetti palvelijoitaan Salomon luo kuultuaan, että hänet oli voideltu kuninkaaksi isänsä jälkeen. Hiiram oli näet aina ollut Daavidin läheinen ystävä. Salomo lähetti Hiiramille tämän sanan: "Sinä tiedät, ettei isäni Daavid voinut rakentaa temppeliä Herran, Jumalansa, nimelle niiden sotien tähden, joilla häntä joka puolelta ahdistettiin, kunnes Herra oli laskenut viholliset hänen jalkojensa alle. Mutta nyt Herra, minun Jumalani, on suonut minun päästä rauhaan joka taholla. Ei ole vastustajaa eikä vaaran uhkaa. Sen tähden aion rakentaa temppelin Herran, Jumalani, nimelle, niin kuin Herra puhui isälleni Daavidille, sanoen: 'Sinun poikasi, jonka asetan valtaistuimellesi sijaasi, on rakentava nimelleni temppelin.' Käske nyt hakata minulle setripuita Libanonilta. Minun palvelijani olkoot sinun palvelijoittesi kanssa. Annan sinulle palvelijoittesi palkan, aivan niin kuin sinä määräät. Sillä sinä tiedät, ettei meillä ole ketään, joka osaisi niin hakata puita kuin siidonilaiset." Kun Hiiram kuuli Salomon sanat, hän tuli hyvin iloiseksi ja sanoi: "Kiitetty olkoon tänä päivänä Herra, joka on antanut Daavidille viisaan pojan hallitsemaan tuota monilukuista kansaa." Hiiram lähetti Salomolle tämän sanan: "Olen kuullut sanan, jonka minulle lähetit. Olen täyttävä kaikessa toivomuksesi, mitä tulee setripuihin ja sypressipuihin. Minun palvelijani vetäkööt ne Libanonilta alas mereen, ja minä käsken panna ne meressä lauttoihin kuljetettaviksi paikkaan, minkä sinä minulle määräät, ja hajotan ne siellä. Sinä saat noutaa ne sieltä. Mutta täytä sinä minun toivomukseni ja anna minun hovilleni muonaa." Niin Hiiram antoi Salomolle setripuita ja sypressipuita niin paljon, kuin tämä toivoi. Mutta Salomo antoi Hiiramille kaksikymmentä tuhatta koor-mittaa vehnää ravinnoksi hänen hovilleen ja kaksikymmentä koor-mittaa survomalla saatua öljyä. Tämän Salomo antoi Hiiramille joka vuosi. Herra oli antanut Salomolle viisautta, kuten hän oli hänelle luvannut. Rauha vallitsi Hiiramin ja Salomon välillä, ja he tekivät liiton keskenään. Kuningas Salomo otti verotyöläisiä koko Israelista, ja verotyöläisiä oli kolmekymmentä tuhatta miestä. Nämä hän lähetti Libanonille vuorotellen, kymmenentuhatta kunakin kuukautena, niin että he olivat yhden kuukauden Libanonilla ja kaksi kuukautta kotonaan. Verotöiden valvojana oli Adoniram. Salomolla oli seitsemänkymmentä tuhatta taakankantajaa ja kahdeksankymmentä tuhatta kivenhakkaajaa vuoristossa. Sen lisäksi Salomon maaherrojen virkamiehiä, jotka valvoivat töitä, oli kolmetuhatta kolmesataa miestä, johtamassa väkeä, joka teki työtä. Kuningas käski louhia suuria kiviä, kallisarvoisia kiviä, laskeakseen temppelin perustuksen hakatuista kivistä. Salomon ja Hiiramin rakentajat ja gebalilaiset hakkasivat niitä ja valmistivat puut ja kivet temppelin rakentamiseksi. Neljäntenäsadantena kahdeksantenakymmenentenä vuotena siitä, kun israelilaiset olivat lähteneet Egyptin maasta, neljäntenä vuotena siitä, kun Salomo oli tullut Israelin kuninkaaksi, hän alkoi siiv-kuussa, joka on toinen kuukausi, rakentaa temppeliä Herralle. Temppeli, jonka kuningas Salomo Herralle rakensi, oli kuusikymmentä kyynärää pitkä, kaksikymmentä kyynärää leveä ja kolmekymmentä kyynärää korkea. Temppelisalin eteinen, joka oli temppelin itäpäässä, oli kaksikymmentä kyynärää pitkä, ja sen leveys temppelin itäsuuntaan oli kymmenen kyynärää. Hän teki temppeliin sisäänpäin avartuvat ikkuna-aukot. Hän rakensi temppelin seiniin kiinni kylkirakennuksen. Se kiersi temppelin seinien, sekä temppelisalin että kaikkeinpyhimmän, ympäri. Hän teki siihen kaikkialle sivuhuoneita. Kylkirakennuksen alin kerros oli viisi kyynärää leveä, keskimmäinen kuusi kyynärää leveä ja kolmas seitsemän kyynärää leveä. Hän näet teki temppelin muurille ympäriinsä ulkoneman, ettei tukirakennelmia tarvittu temppelin seiniin. Kun temppeli rakennettiin, tehtiin se kivistä, jotka tulivat valmiina louhimolta, niin ettei kuulunut vasaran, ei minkään rauta-aseen kalketta temppeliä rakennettaessa. Alimman kerroksen ovi oli temppelin eteläsivussa. Portaita myöten noustiin keskimmäiseen kerrokseen ja keskimmäisestä kolmanteen. Rakennettuaan temppelin valmiiksi hän laudoitti sen sisältä setripuisilla parruilla ja laudoilla. Hän rakensi kauttaaltaan kiinni temppeliin kylkirakennuksen, jonka kerrokset olivat viiden kyynärän korkuiset ja joka oli kiinnitetty temppeliin setripalkeilla. Salomolle tuli tämä Herran sana: "Tälle temppelille, jota rakennat, käy näin: jos vaellat säädöksieni mukaan ja noudatat oikeuksiani, otat vaarin kaikista käskyistäni vaeltaaksesi niissä, niin täytän sinulle sanani, jonka olen puhunut isällesi Daavidille, ja asun israelilaisten keskellä enkä hylkää kansaani Israelia." Salomo rakensi temppelin valmiiksi. Hän laudoitti temppelin seinät sisäpuolelta setrilaudoilla. Temppelin lattiasta kattopalkkeihin asti hän päällysti puulla sisäpuolelta. Temppelin lattian hän päällysti sypressilaudoilla. Temppelin peräosan, kaksikymmentä kyynärää, hän laudoitti erilleen setrilaudoilla lattiasta kattopalkkeihin asti. Hän rakensi siihen sisälle kuorin, kaikkeinpyhimmän. Temppeli, se on temppelisali kaikkeinpyhimmän edessä, oli neljäkymmentä kyynärää pitkä. Temppeli oli sisäpuolelta setripuuta, koristettu metsäkurpitsa- ja kukkakiehkura-leikkauksin. Kaikki oli setripuuta, kiveä ei näkynyt. Temppelin sisään hän laittoi kaikkeinpyhimmän pannakseen sinne Herran liitonarkin. Kaikkeinpyhin oli kaksikymmentä kyynärää pitkä, kaksikymmentä kyynärää leveä ja kaksikymmentä kyynärää korkea. Hän päällysti sen sisältä puhtaalla kullalla, ja hän teki alttarin setripuusta. Salomo päällysti temppelin sisäpuolelta puhtaalla kullalla. Hän sulki kultaketjuilla kaikkeinpyhimmän, jonka oli päällystänyt kullalla. Koko temppelin hän päällysti sisältä kullalla, koko temppelin joka kohdasta. Myös koko sen alttarin, joka oli kaikkeinpyhimmän edessä, hän päällysti kullalla. Hän teki kaikkeinpyhimpään kaksi kerubia öljypuusta, kymmenen kyynärän korkuisia. Kerubin toinen siipi oli viisi kyynärää, ja kerubin toinen siipi oli myös viisi kyynärää, niin että toisen siiven kärjestä toisen kärkeen oli kymmenen kyynärää. Toinen kerubi oli myös kymmenen kyynärää. Molemmat kerubit olivat yhtä suuret ja yhdenmuotoiset: toinen kerubi oli kymmenen kyynärää korkea ja samoin toinenkin kerubi. Hän asetti kerubit temppelin sisimpään osaan. Kerubit levittivät siipensä niin, että toisen siipi kosketti toista seinää ja toisen kerubin siipi kosketti toista seinää. Temppelin keskikohdalla koskettivat niiden toiset siivet toisiaan. Hän päällysti kerubit kullalla. Kaikkiin temppelin seiniin ympäriinsä hän leikkautti veistoksia, kerubeja, palmuja ja kukkakiehkuroita sekä perä- että etuosaan. Temppelin lattian hän päällysti kullalla, sekä perä- että etuosan lattian. Kaikkeinpyhimmän oviaukkoon hän teki ovet öljypuusta. Kamana ja pielet muodostivat viisikulmion. Molempiin öljypuusta tehtyihin oviin hän leikkautti kerubeja, palmuja ja kukkakiehkuroita, ja päällysti ne kullalla. Hän levitti kultaa kerubien ja palmujen päälle. Hän teki myös temppelisalin oviaukkoon öljypuusta pielet, neliön muotoiset, ja sypressipuusta kaksi ovea. Toisen oven molemmat laudat olivat kääntyviä, ja toisen oven molemmat laudat olivat kääntyviä. Hän leikkautti niihin kerubeja, palmuja ja kukkakiehkuroita ja päällysti ne kullalla, joka levitettiin veistosten päälle. Hän rakensi sisemmän esipihan muurin, jossa oli aina rinnakkain kolme kivikertaa hakattuja kiviä ja yksi hirsikerta veistettyjä setrihirsiä. Neljäntenä vuotena, siiv-kuussa, laskettiin Herran temppelin perustus. Yhdentenätoista vuotena, buul-kuussa, joka on kahdeksas kuukausi, temppeli oli kokonaan ja kaikkineen valmis. Hän rakensi sitä seitsemän vuotta. Mutta omaa linnaansa Salomo rakensi kolmetoista vuotta, kunnes sai koko linnansa valmiiksi. Hän rakensi talon Libanonin metsästä [tuoduista puista], sata kyynärää pitkän, viisikymmentä kyynärää leveän ja kolmekymmentä kyynärää korkean, kolmen setripylväsrivin varaan, ja pylväiden päällä oli veistetyt setriset ansaat. Siinä oli setripuukatto sivukammioiden päällä, jotka olivat pylväiden varassa. Pylväitä oli yhteensä neljäkymmentä viisi, viisitoista kussakin rivissä. Ikkunoita oli siinä kolmessa rivissä, ja valoaukot olivat vastakkain, aina kolme ja kolme. Kaikki oviaukot ja valoaukot olivat nelikulmaiset. Oviaukot olivat vastakkain, aina kolme ja kolme. Hän rakensi myös pylvässalin, viisikymmentä kyynärää pitkän ja kolmekymmentä kyynärää leveän, ja sen eteen eteisen pylväineen sekä pylväiden eteen porraskatoksen. Sitten hän teki valtaistuinsalin, jossa hän jakoi oikeutta, oikeussalin. Se oli laudoitettu sisältä setripuulla lattiasta kattoon asti. Hänen linnansa, jossa hän itse asui, oli toisella esipihalla, salin takana, ja oli rakennettu samalla tavalla. Salomo teki myös faraon tyttärelle, jonka hän oli nainut, palatsin, samanlaisen kuin sali. Kaikki nämä olivat rakennetut kallisarvoisista, mitan mukaan hakatuista ja sisältä ja ulkoa sahalla sahatuista kivistä perustuksesta räystäisiin asti, samoin ulkopuolella suureen esipihaan saakka. Perustus oli laskettu kallisarvoisista kivistä, suurista kivistä, kymmenkyynäräisistä ja kahdeksankyynäräisistä kivistä. Sen päällä oli kallisarvoisia, mitan mukaan hakattuja kiviä sekä setripuuta. Suuren esipihan muurissa oli ympäriinsä aina rinnakkain kolme kivikertaa hakattuja kiviä ja yksi hirsikerta veistettyjä setrihirsiä. Samoin oli rakennettu Herran temppelin sisemmän esipihan muuri ja myös palatsin eteisen esipihan muuri. Kuningas Salomo lähetti noutamaan Hiiramin Tyyrosta. Hän oli leskivaimon poika Naftalin sukukunnasta, ja hänen isänsä oli ollut tyyrolainen vaskiseppä. Hän oli täynnä taitoa, ymmärrystä ja tietoa, niin että hän kykeni valmistamaan kaikenlaisia vaskitöitä. Hän saapui kuningas Salomon luo ja valmisti kaikki hänen työnsä. Hän teki vaskesta kaksi pylvästä. Toinen pylväs oli kahdeksantoista kyynärää korkea, ja kaksitoista kyynärää pitkä nauha ulottui toisen pylvään ympäri. Hän teki myös kaksi pylväänpäätä, vaskesta valettua, pylväiden päähän pantavaksi. Kummankin pylväänpään korkeus oli viisi kyynärää. Verkon kaltaisia ristikkokoristeita, ketjun kaltaisia riippukoristeita, oli pylväänpäissä, jotka olivat pylväiden päässä, seitsemän kummassakin pylväänpäässä. Hän teki granaattiomenia kahteen riviin toisen ristikkokoristeen päälle ympäriinsä peittämään pylväänpäät, jotka olivat pylväiden päässä, ja samoin hän teki niitä toiseen pylväänpäähän. Pylväänpäät, jotka olivat pylväiden päässä eteisessä, olivat liljan muotoiset, nelikyynäräiset. Pylväänpäissä, ylhäällä kahden pylvään päässä, olivat kuperat alaosat, joihin ristikkokoriste ei ulottunut. Granaattiomenia oli kaksisataa, riveittäin yltympäri toisen pylväänpään päällä. Hän pystytti pylväät temppelin eteisen eteen. Pylväälle, jonka hän pystytti oikealle puolelle, hän antoi nimen Jaakin, ja pylväälle, jonka hän pystytti vasemmalle puolelle, hän antoi nimen Booas. Ylinnä pylväiden päällä oli liljan muotoinen sommitelma. Niin päättyi pylväiden valmistus. Hän teki myös meren, valetun, kymmenen kyynärää leveän reunasta reunaan, ympäriinsä pyöreän ja viisi kyynärää korkean. Kolmekymmentä kyynärää pitkä mittanuora ulottui sen ympäri. Sen reunan alla oli metsäkurpitsakoristeita, jotka kulkivat sen ympäri. Ne ympäröivät merta ympäriinsä, kymmenen joka kyynärällä. Metsäkurpitsakoristeet olivat kahdessa rivissä, valettuina meren kanssa yhteen. Se seisoi kahdentoista naudan varassa, joista kolme oli käännettynä pohjoiseen, kolme länteen, kolme etelään ja kolme itään päin. Meri oli niiden yläpuolella, niiden varassa, ja kaikkien niiden pakarat olivat sisäänpäin. Se oli kämmenen paksuinen, ja sen reuna oli maljan reunan kaltainen, puhjenneen liljan muotoinen. Se veti kaksituhatta bat-mittaa. Hän teki myös kymmenen telinettä vaskesta. Kukin teline oli neljä kyynärää pitkä, neljä kyynärää leveä ja kolme kyynärää korkea. Telineet olivat rakenteeltaan tällaiset: niissä oli kehäpienat, ja myös poikkitankojen välissä oli kehäpienat. Kehäpienojen päällä, jotka olivat poikkitankojen välissä, oli leijonia, nautoja ja kerubeja, ja samoin poikkitankojen päällä, sekä ylhäällä että alhaalla. Leijonissa ja naudoissa oli takomalla tehtyjä punoskoristeita. Kussakin telineessä oli neljä vaskipyörää ja vaskiakselit, ja niiden neljässä jalkapylväässä oli olkapää. Olkapäät olivat valetut altaan alle. Kunkin ulkopuolella oli punoskoristeita. Telineen aukko oli olkapäiden sisäpuolella, ja sen reuna oli kyynärän korkuinen. Aukko oli pyöreä, jalustan tapaan tehty, puolitoistakyynäräinen. Myös aukon reunassa oli leikkauksia. Kehäpienat olivat nelikulmaiset eivätkä pyöreät. Neljä pyörää oli kehäpienojen alla, ja pyörien pitimet olivat telineessä kiinni. Kukin pyörä oli puolitoista kyynärää korkea. Pyörät olivat tehdyt kuin vaununpyörät, ja niiden pitimet, kehät, puolat ja navat olivat kaikki valetut. Neljä olkapäätä oli kussakin telineessä, sen neljässä kulmassa. Olkapäät olivat yhtä telineen kanssa. Ylinnä telineen päällä oli puolen kyynärän korkuinen laite, ympäriinsä pyöreä. Telineen pitimet ja kehäpienat olivat yhtä sen kanssa. Sen kehäpienojen pintoihin hän kaiversi kerubeja, leijonia ja palmuja, niin paljon kuin kussakin oli tilaa, sekä punonnaiskoristeita yltympäri. Hän teki kymmenen telinettä. Ne olivat kaikki valetut samalla tavalla, yhtä suuret ja yhdenmuotoiset. Hän teki myös kymmenen vaskiallasta. Kukin allas veti neljäkymmentä bat-mittaa, ja kukin allas oli neljä kyynärää läpimitaltaan. Kullakin kymmenellä telineellä oli altaansa. Hän asetti viisi telinettä temppelin oikealle sivulle ja viisi temppelin vasemmalle sivulle. Meren hän asetti temppelin oikealle sivulle kohti kaakkoa. Hiiram teki myös kattilat, lapiot ja maljat. Sitten Hiiram sai suoritetuksi kaiken työn, mikä hänen oli tehtävä kuningas Salomolle Herran temppeliin: kaksi pylvästä ja kaksi pallonmuotoista pylväänpäätä, jotka olivat pylväiden päässä, ja kaksi ristikkokoristetta peittämään kahta pallonmuotoista pylväänpäätä, jotka olivat pylväiden päässä; ja neljäsataa granaattiomenaa kahteen ristikkokoristeeseen, kaksi riviä granaattiomenia kumpaankin ristikkokoristeeseen peittämään kahta pallonmuotoista pylväänpäätä, jotka olivat pylväiden päässä; kymmenen telinettä ja kymmenen allasta telineiden päälle; ja meri, ja kaksitoista nautaa meren alle, lisäksi kattilat, lapiot ja maljat. Kaikki nämä esineet, jotka Hiiram teki kuningas Salomolle Herran temppeliin, olivat kiillotetusta vaskesta. Jordanin lakeudella kuningas valoi ne savimuotteihin, Sukkotin ja Saaretanin välillä. Salomo jätti kaikki esineet punnitsematta, koska niitä oli hyvin paljon, vasken painoa ei määritelty. Salomo teetti myös kaikki muut esineet, mitä Herran temppelissä on: kulta-alttarin, kultaisen pöydän, jolla näkyleivät ovat, lampunjalat, viisi oikealle puolelle ja viisi vasemmalle puolelle kaikkeinpyhimmän eteen, puhtaasta kullasta, kultaisine kukkalehtineen, lamppuineen ja lamppusaksineen, vadit, veitset, maljat, kupit ja hiilipannut, puhtaasta kullasta, sekä kultasaranat niihin temppelin sisäosan oviin, jotka vievät kaikkeinpyhimpään, ja niihin temppelin oviin, jotka vievät temppelisaliin. Kun kaikki työ, minkä kuningas Salomo teetti Herran temppeliin, oli valmis, Salomo vei sinne isänsä Daavidin pyhät lahjat. Hän pani hopean, kullan ja esineet Herran temppelin aarrekammioihin. Salomo kokosi Israelin vanhimmat ja kaikki sukukuntien johtomiehet, israelilaisten perhekuntapäämiehet, kuningas Salomon luo Jerusalemiin, tuomaan Herran liitonarkkia Daavidin kaupungista, se on Siionista. Kuningas Salomon luo kokoontuivat kaikki Israelin miehet juhlapäivänä eetanim-kuussa, joka on seitsemäs kuukausi. Kun kaikki Israelin vanhimmat olivat tulleet saapuville, nostivat papit arkin ja veivät Herran arkin ja ilmestysmajan sinne, sekä kaiken pyhän kaluston, joka oli telttamajassa. Papit ja leeviläiset veivät ne sinne. Kuningas Salomo seisoi arkin edessä ja hänen kanssaan koko Israelin kansa, joka oli kokoontunut hänen luokseen. He uhrasivat lampaita ja nautoja niin paljon, ettei niitä voitu lukea eikä laskea. Papit toivat Herran liitonarkin paikoilleen temppelin kuoriin, kaikkeinpyhimpään, kerubien siipien alle. Sillä kerubit levittivät siipensä sen paikan yli, missä arkki oli, ja kerubit suojasivat ylhäältä päin arkkia ja sen korentoja. Korennot olivat niin pitkät, että niiden päät saattoi nähdä kaikkeinpyhimmästä kuorin edestä, mutta ulkoa niitä ei voinut nähdä. Ne jäivät sinne tähän päivään asti. Arkissa ei ollut muuta kuin ne kaksi kivitaulua, jotka Mooses oli pannut sinne Hoorebilla, kun Herra teki liiton israelilaisten kanssa, heidän lähdettyään Egyptin maasta Kun papit lähtivät pyhäköstä, pilvi täytti Herran temppelin, niin että papit eivät voineet astua toimittamaan virkaansa pilven tähden, sillä Herran kirkkaus täytti Herran temppelin. Salomo sanoi: "Herra on sanonut tahtovansa asua pimeässä. Minä olen rakentanut huoneen sinulle asunnoksi, asuinpaikan, asuaksesi siinä iäti." Kuningas käänsi kasvonsa ja siunasi koko Israelin seurakunnan, ja koko Israelin seurakunta seisoi. Hän sanoi: "Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, joka kädellään on täyttänyt sen, mitä hän suullaan puhui isälleni Daavidille, sanoen: 'Siitä päivästä saakka, jona vein kansani Israelin pois Egyptistä, en ole mistään Israelin sukukunnasta valinnut yhtään kaupunkia, että siihen rakennettaisiin temppeli, jossa nimeni asuisi. Mutta olen valinnut Daavidin hallitsemaan kansaani Israelia.' Isäni Daavid aikoi rakentaa temppelin Herran, Israelin Jumalan, nimelle. Mutta Herra sanoi isälleni Daavidille: 'Kun aiot rakentaa temppelin nimelleni, niin tosin teet siinä hyvin, että sitä aiot. Kuitenkaan sinä et ole temppeliä rakentava, vaan poikasi, joka lähtee kupeistasi. Hän on rakentava temppelin nimelleni.' Herra on täyttänyt sanansa, jonka hän puhui: olen noussut isäni Daavidin sijaan ja istun Israelin valtaistuimella, niin kuin Herra puhui, ja olen rakentanut temppelin Herran, Israelin Jumalan, nimelle. Olen valmistanut siihen paikan arkille, jossa on Herran liitto, minkä hän teki isiemme kanssa viedessään heidät pois Egyptin maasta." Salomo astui Herran alttarin eteen koko Israelin seurakunnan nähden, ojensi kätensä taivasta kohti ja sanoi: "Herra, Israelin Jumala, ei ole vertaistasi jumalaa, ei ylhäällä taivaassa eikä alhaalla maan päällä, sinun, joka pidät liiton ja säilytät laupeuden palvelijoitasi kohtaan, jotka vaeltavat edessäsi kaikesta sydämestään, sinun, joka olet pitänyt, mitä puhuit palvelijallesi Daavidille, isälleni. Mitä suullasi puhuit, sen sinä kädelläsi täytit, kuten nyt on tapahtunut. Nyt, Herra, Israelin Jumala, pidä, mitä puhuit palvelijallesi Daavidille, isälleni, sanoen: 'Aina on mies suvustasi istuva edessäni Israelin valtaistuimella, jos vain poikasi pitävät vaarin tiestään, että he vaeltavat edessäni, niin kuin sinä olet edessäni vaeltanut.' Toteutukoot nyt, Israelin Jumala, sanasi, jotka puhuit palvelijallesi Daavidille, isälleni. Mutta asuuko todella Jumala maan päällä? Katso, taivaisiin ja taivasten taivaisiin sinä et mahdu, kuinka sitten tähän temppeliin, jonka olen rakentanut! Käänny kuitenkin palvelijasi rukouksen ja anomisen puoleen, Herra, Jumalani, niin että kuulet huudon ja rukouksen, jonka palvelijasi tänä päivänä rukoilee edessäsi, ja että silmäsi ovat yöt ja päivät avoinna tätä temppeliä kohti, tätä paikkaa kohti, josta olet sanonut: 'Nimeni on asuva siellä', niin että kuulet rukouksen, jonka palvelijasi tähän paikkaan päin kääntyneenä rukoilee. Kuule palvelijasi ja kansasi Israelin rukous, jonka he rukoilevat tähän paikkaan päin kääntyneinä, kuule asuinpaikastasi, taivaasta, ja kun kuulet, niin anna anteeksi. Jos joku rikkoo lähimmäistään vastaan ja hänet pannaan valalle ja vannotetaan, ja jos hän tulee ja vannoo alttarisi edessä tässä temppelissä, kuule taivaasta ja auta palvelijasi oikeuteensa. Tee niin, että tuomitset syyllisen syylliseksi ja annat hänen tekojensa tulla hänen päänsä päälle, mutta julistat syyttömän syyttömäksi ja annat hänelle hänen vanhurskautensa mukaan. Jos vihollinen voittaa kansasi Israelin, sen tähden että he ovat tehneet syntiä sinua vastaan, mutta he palaavat luoksesi, kiittävät nimeäsi, rukoilevat sinua ja anovat sinulta armoa tässä temppelissä, kuule taivaasta ja anna anteeksi kansasi Israelin synti ja tuo heidät takaisin tähän maahan, jonka olet antanut heidän isilleen. Jos taivas suljetaan, niin ettei tule sadetta, koska he ovat tehneet syntiä sinua vastaan, mutta he rukoilevat kääntyneinä tähän paikkaan päin, ja kiittävät nimeäsi ja kääntyvät synnistään, koska kuulet heitä, niin kuule taivaasta ja anna anteeksi palvelijoidesi ja kansasi Israelin synti – sillä sinä osoitat heille hyvän tien, jota heidän tulee vaeltaa – ja suo sade maallesi, jonka olet antanut kansallesi perintöosaksi. Jos maahan tulee nälänhätä, rutto, jos tulee nokitähkä ja viljanruoste, jos tulevat heinäsirkat ja tuhosirkat, jos vihollinen ahdistaa sitä maassa, jossa sen portit ovat, jos tulee mikä tahansa vitsaus tai vaiva, ja jos joku ihminen, kuka hyvänsä, tai koko kansasi Israel rukoilee ja anoo armoa, kun he kukin tuntevat omantunnon vaivoja ja ojentavat kätensä tähän temppeliin päin, kuule silloin taivaasta, asuinpaikastasi, ja anna anteeksi ja tee niin, että annat jokaiselle aivan hänen tekojensa mukaan, koska sinä tunnet hänen sydämensä – sillä sinä yksin tunnet kaikkien ihmislasten sydämet – jotta he sinua pelkäisivät niin kauan kuin he elävät tässä maassa, jonka olet isillemme antanut. Myös jos joku muukalainen, joka ei ole kansaasi Israelia, tulee kaukaisesta maasta nimesi tähden – sillä sielläkin kuullaan suuresta nimestäsi, väkevästä kädestäsi ja ojennetusta käsivarrestasi – jos hän tulee ja rukoilee kääntyneenä tähän temppeliin päin, niin kuule taivaasta, asuinpaikastasi, häntä ja tee kaikki, mitä muukalainen sinulta rukoilee, että kaikki maan kansat tuntisivat nimesi ja pelkäisivät sinua, samoin kuin kansasi Israel, ja tulisivat tietämään, että olet ottanut nimiisi tämän temppelin, jonka olen rakentanut. Jos kansasi lähtee sotaan vihollistaan vastaan sitä tietä, jota sinä heidät lähetät, ja he rukoilevat Herraa kääntyneinä tähän kaupunkiin päin, jonka olet valinnut, ja tähän temppeliin päin, jonka olen nimellesi rakentanut, niin kuule taivaasta heidän rukouksensa ja anomisensa ja hanki heille oikeus. Jos he tekevät syntiä sinua vastaan – sillä ei ole ihmistä, joka ei syntiä tee – ja sinä vihastut heihin ja annat heidät vihollisen valtaan, niin että heidän vangitsijansa vievät heidät vangeiksi vihollismaahan, kaukaiseen tai läheiseen, mutta jos he sitten menevät itseensä siinä maassa, johon heidät on viety vangeiksi, kääntyvät ja anovat sinulta armoa vangitsijoittensa maassa, sanoen: 'Me olemme tehneet syntiä, tehneet väärin ja olleet jumalattomat', ja palaavat luoksesi kaikesta sydämestään ja kaikesta sielustaan vihollistensa maassa, jotka veivät heidät vangeiksi, ja rukoilevat sinua kääntyneinä tähän maahan päin, jonka sinä olet antanut heidän isilleen, tähän kaupunkiin päin, jonka olet valinnut, ja tähän temppeliin päin, jonka minä olen nimellesi rakentanut, kuule taivaasta, asuinsijastasi, heidän rukouksensa ja anomisensa, hanki heille oikeus ja anna anteeksi kansallesi, mitä he ovat rikkoneet sinua vastaan, ja kaikki heidän syntinsä, jotka he ovat tehneet sinua vastaan, ja suo, että heidän vangitsijansa olisivat laupiaat heitä kohtaan ja armahtaisivat heitä. Sillä ovathan he kansasi ja perintöosasi, jonka olet vienyt pois Egyptistä, rautapätsistä. Olkoot siis silmäsi avoinna palvelijasi ja kansasi Israelin anomisen puoleen, niin että kuulet heitä kaikessa, mitä he sinulta rukoilevat. Sillä sinä olet erottanut heidät perintöosaksesi kaikista maan kansoista, niin kuin puhuit palvelijasi Mooseksen kautta viedessäsi isämme pois Egyptistä, Herra, Herra." Kun Salomo oli lakannut rukoilemasta ja anomasta Herralta kaikkea tätä, hän nousi Herran alttarin edestä, jossa hän oli ollut polvillaan kädet ojennettuina taivasta kohti, astui esille ja siunasi koko Israelin seurakunnan suurella äänellä sanoen: "Kiitetty olkoon Herra, joka on antanut levon kansalleen Israelille, aivan niin kuin hän on puhunut. Ei ole jäänyt täyttämättä ainoakaan kaikista lupauksista, jotka Herra on antanut palvelijansa Mooseksen kautta. Olkoon Herra, Jumalamme, kanssamme, niin kuin hän on ollut isiemme kanssa. Älköön hän meitä jättäkö älköönkä hylätkö, vaan kääntäköön sydämemme puoleensa, niin että aina vaellamme hänen teitään ja noudatamme hänen käskyjään, säädöksiään ja oikeuksiaan, jotka hän on antanut isillemme. Olkoot nämä sanani, joilla olen anonut armoa Herran edessä, päivät ja yöt Herraa, meidän Jumalaamme lähellä, että hän hankkisi oikeuden palvelijalleen ja kansalleen Israelille, kunkin päivän tarpeen mukaan, niin että kaikki maan kansat tulisivat tietämään, että Herra on Jumala eikä muuta jumalaa ole. Olkoon sydämenne eheästi Herran, Jumalanne kanssa, niin että vaellatte hänen säädöksiensä mukaan ja noudatatte hänen käskyjään samoin kuin nytkin." Sitten kuningas ja koko Israel hänen kanssaan uhrasivat teurasuhrin Herran edessä. Salomo uhrasi rauhanuhrina, jonka hän Herralle uhrasi, kaksikymmentäkaksi tuhatta nautaa ja satakaksikymmentä tuhatta lammasta. He, kuningas ja kaikki israelilaiset, vihkivät Herran temppelin. Sinä päivänä kuningas pyhitti Herran temppelin edessä olevan esipihan keskiosan, sillä hänen oli uhrattava siellä polttouhri, ruokauhri ja rauhanuhrin rasvat. Vaskialttari, joka oli Herran edessä, oli näet liian pieni, jotta polttouhri, ruokauhri ja rauhanuhrin rasvat olisivat siihen mahtuneet. Salomo vietti siihen aikaan juhlaa, ja koko Israel hänen kanssaan, Herran, Jumalamme, edessä seitsemän päivää ja vielä toiset seitsemän päivää, yhteensä neljätoista päivää. Se oli suuri kokous, johon kokoonnuttiin aina sieltä, mistä mennään Hamatiin, ja aina Egyptin purolta asti Kahdeksantena päivänä hän päästi kansan menemään, ja he hyvästelivät kuninkaan. Sitten he menivät teltoilleen iloiten ja hyvillä mielin kaikesta hyvästä, mitä Herra oli tehnyt palvelijalleen Daavidille ja kansalleen Israelille. Kun Salomo oli saanut rakennetuksi Herran temppelin ja kuninkaan linnan ja kaiken, mitä Salomo oli halunnut tehdä, Herra ilmestyi Salomolle toisen kerran, niin kuin hän oli ilmestynyt hänelle Gibeonissa. Herra sanoi hänelle: "Olen kuullut rukouksesi ja anomisesi, kun anoit armoa edessäni. Olen pyhittänyt tämän temppelin, jonka olet rakentanut sitä varten, että sijoittaisin nimeni siihen ainiaaksi. Silmäni ja sydämeni tulevat olemaan alati siellä. Jos vaellat edessäni, niin kuin isäsi Daavid vaelsi, eheällä sydämellä ja oikeamielisesti, niin että teet kaiken, mitä olen käskenyt sinun tehdä, ja noudatat käskyjäni ja oikeuksiani, niin pidän pystyssä kuninkaallisen valtaistuimesi Israelissa ikuisesti, niin kuin puhuin isällesi Daavidille sanoen: 'Aina on mies suvustasi oleva Israelin valtaistuimella.' Mutta jos te käännytte minusta pois, te ja teidän lapsenne, ettekä noudata käskyjäni ja säädöksiäni, jotka olen teille antanut, vaan menette ja palvelette muita jumalia ja kumarratte niitä, niin hävitän Israelin siitä maasta, jonka olen antanut heille, ja heitän pois kasvojeni edestä temppelin, jonka olen pyhittänyt nimelleni, ja Israel tulee sananparreksi ja ivapuheeksi kaikille kansoille. Vaikka tämä temppeli on kaikkein korkein, kuitenkin jokainen, joka kulkee siitä ohi, on tyrmistyvä ja viheltävä, ja kun kysytään: 'Miksi on Herra tehnyt näin tälle maalle ja tälle temppelille?' niin vastataan: 'Siksi, että he hylkäsivät Herran, Jumalansa, joka oli vienyt heidän isänsä pois Egyptin maasta, ja liittyivät muihin jumaliin ja kumarsivat niitä ja palvelivat niitä. Sen tähden Herra on antanut kaiken tämän pahan kohdata heitä.'" Kun ne kaksikymmentä vuotta olivat loppuun kuluneet, joiden kuluessa Salomo oli rakentanut nuo kaksi rakennusta, Herran temppelin ja kuninkaan linnan, Hiiramin, Tyyron kuninkaan, avustaessa Salomoa setripuilla, sypressipuilla ja kullalla, niin paljolla kuin tämä halusi, silloin kuningas Salomo antoi Hiiramille kaksikymmentä kaupunkia Galilean maakunnasta. Hiiram lähti Tyyrosta katsomaan kaupunkeja, jotka Salomo oli antanut hänelle, mutta ne eivät miellyttäneet häntä. Hän sanoi: "Mitä kaupunkeja nämä ovat, jotka olet antanut minulle, veljeni!" Niitä kutsutaan Kaabulin maaksi vielä tänäkin päivänä. Mutta Hiiram lähetti kuninkaalle sata kaksikymmentä talenttia kultaa. Näin on sen työveron laita, jota kuningas Salomo otti rakentaakseen Herran temppeliä, omaa linnaansa, Milloa ja Jerusalemin muuria sekä Haasoria, Megiddoa ja Geseriä. Farao, Egyptin kuningas, oli näet tullut ja valloittanut Geserin, polttanut sen tulella ja surmannut kanaanilaiset, jotka asuivat kaupungissa, ja antanut sen myötäjäisiksi tyttärelleen, Salomon puolisolle. Salomo linnoitti Geserin, alemman Beet-Hooronin, Baalatin ja Taamarin sen maan erämaassa ja kaikki varastokaupungit, jotka hänellä oli, ja kaikki vaunukaupungit ja ratsumiesten kaupungit ja mitä muuta Salomo oli tahtonut linnoittaa Jerusalemissa ja Libanonilla ja koko hallitsemassaan maassa. Kaiken kansan, mitä oli jäänyt jäljelle amorilaisista, heettiläisistä, perissiläisistä, hivviläisistä ja jebusilaisista, kaikki, jotka eivät olleet israelilaisia, ne niiden jälkeläiset, jotka vielä olivat jäljellä maassa ja joita israelilaiset eivät olleet kyenneet vihkimään tuhon omiksi, ne Salomo saattoi työveron alaisiksi aina tähän päivään asti. Mutta israelilaisista Salomo ei tehnyt ketään orjaksi, vaan heitä oli sotilaina, hänen palvelijoinaan, päällikköinään, vaunusotureinaan ja hänen sotavaunujensa ja ratsumiestensä päälliköinä. Maaherrojen virkamiehiä, jotka valvoivat Salomon töitä, oli viisisataa viisikymmentä miestä, vallitsemassa väkeä, joka teki työtä. Heti kun faraon tytär oli muuttanut Daavidin kaupungista omaan linnaansa, jonka Salomo oli hänelle rakentanut, tämä rakensi Millon. Salomo uhrasi kolme kertaa vuodessa polttouhreja ja rauhanuhreja alttarilla, jonka hän oli rakentanut Herralle, ja suitsutti alttarin ääressä, joka oli Herran edessä. Hän oli saanut temppelin valmiiksi. Kuningas Salomo rakensi myös laivaston Esjon-Geberissä, joka on lähellä Eilatia Kaislameren rannalla Edomin maassa. Tähän laivastoon Hiiram lähetti palvelijoitaan, meritaitoisia laivamiehiä Salomon palvelijoiden mukaan. He menivät Oofiriin ja noutivat sieltä kultaa neljäsataa kaksikymmentä talenttia ja toivat sen kuningas Salomolle. Kun Saban kuningatar kuuli, mitä Salomosta kerrottiin Herran nimen kunniaksi, hän tuli koettelemaan häntä arvoituksilla. Hän tuli Jerusalemiin sangen suuren seurueen kanssa mukanaan kameleja, jotka kantoivat hajuaineita, kultaa hyvin paljon ja kalliita kiviä. Kun hän tuli Salomon luo, hän puhui tälle kaikki, mitä hänellä oli sydämellään. Mutta Salomo selitti hänelle kaikki hänen kysymyksensä. Kuninkaalle ei jäänyt mikään ongelmaksi, jota hän ei olisi hänelle selittänyt. Kun Saban kuningatar näki kaiken Salomon viisauden, linnan, jonka hän oli rakentanut, ruuat hänen pöydällään, kuinka hänen palvelijansa asuivat ja hänen palvelusväkensä palveli ja kuinka he olivat puetut, ja näki hänen juomanlaskijansa ja hänen polttouhrinsa, jotka hän uhrasi Herran temppelissä, hän meni melkein hengettömäksi. Sitten hän sanoi kuninkaalle: "Totta oli puhe, jonka olin kuullut kotimaahani sinusta ja viisaudestasi. En uskonut, mitä sanottiin, ennen kuin itse tulin ja sain omin silmin nähdä, ja katso, puoltakaan ei ollut minulle kerrottu. Sinulla on paljon enemmän viisautta ja rikkautta, kuin olin kuullut huhuttavan. Onnellisia ovat miehesi, onnellisia nämä palvelijasi, jotka aina saavat olla edessäsi ja kuulla viisauttasi. Kiitetty olkoon Herra, Jumalasi, joka on sinuun niin mieltynyt, että on asettanut sinut Israelin valtaistuimelle. Sen tähden, että Herra rakastaa Israelia ainiaan, hän on pannut sinut kuninkaaksi tekemään sitä, mikä on oikeus ja vanhurskaus." Hän antoi kuninkaalle sata kaksikymmentä talenttia kultaa, hyvin paljon hajuaineita ja kalliita kiviä. Niin suurta määrää hajuaineita, kuin mitä Saban kuningatar antoi kuningas Salomolle, ei ole sinne sen jälkeen tullut. Myös Hiiramin laivat, jotka kuljettivat kultaa Oofirista, toivat Oofirista hyvin paljon santelipuuta ja kalliita kiviä. Kuningas teetti santelipuusta kalustoa Herran temppeliin ja kuninkaan linnaan sekä lyyroja ja harppuja laulajille. Sellaista santelipuumäärää ei ole tuotu eikä nähty tähän päivään asti. Kuningas Salomo taas antoi Saban kuningattarelle kaiken, mitä tämä halusi ja pyysi, ja sen lisäksi hän antoi muutakin kuninkaallisella anteliaisuudella. Tämä lähti ja meni palvelijoineen omaan maahansa. Kullan paino, mikä yhtenä vuotena tuli Salomolle, oli kuusisataa kuusikymmentä kuusi talenttia kultaa, paitsi mitä tuli kauppamiehiltä ja kaupustelijoiden kaupanteosta ja kaikilta Arabian kuninkailta ja maan käskynhaltijoilta. Kuningas Salomo teetti pakotetusta kullasta kaksisataa suurta kilpeä ja käytti jokaiseen kilpeen kuusisataa sekeliä kultaa, ja pakotetusta kullasta kolmesataa pienempää kilpeä. Hän käytti jokaiseen kilpeen kolme miinaa kultaa. Kuningas asetti ne Libanonin metsän puista rakennettuun taloon. Kuningas teetti suuren norsunluisen valtaistuimen ja päällysti sen puhdistetulla kullalla. Valtaistuimessa oli kuusi porrasta, ja valtaistuimen selusta oli ylhäältä kaareva. Istuimen kummallakin puolella oli käsinoja, ja kaksi leijonaa seisoi käsinojien vieressä. Kaksitoista leijonaa seisoi siinä kuudella portaalla, kummallakin puolella. Sellaista ei ole tehty missään muussa valtakunnassa. Kaikki kuningas Salomon juoma-astiat olivat kultaa. Myös kaikki Libanonin metsän puista rakennetun talon astiat olivat puhdasta kultaa. Hopeaa ei siellä ollut, eikä sitä Salomon päivinä pidetty minkään arvoisena. Kuninkaalla oli Tarsiin laivasto merellä Hiiramin laivaston kanssa. Kerran kolmessa vuodessa Tarsiin laivasto tuli ja toi kultaa ja hopeaa, norsunluuta, apinoita ja riikinkukkoja. Kuningas Salomo oli kaikkia maan kuninkaita suurempi rikkaudessa ja viisaudessa. Koko maa pyrki näkemään Salomon kuullakseen hänen viisauttaan, jonka Jumala oli antanut hänen sydämeensä. He toivat kukin lahjansa: hopea- ja kultaesineitä, vaatteita, aseita, hajuaineita, hevosia ja muuleja joka vuosi vuoden tarpeen. Salomo kokosi sotavaunuja ja ratsumiehiä, niin että hänellä oli tuhat neljäsataa sotavaunua ja kaksitoista tuhatta ratsumiestä. Ne hän sijoitti vaunukaupunkeihin ja Jerusalemiin kuninkaan luo. Kuningas toimitti niin, että Jerusalemissa oli hopeaa kuin kiviä, ja setripuuta niin paljon kuin metsäviikunapuita Alankomaassa. Hevoset, joita Salomolla oli, tuotiin Egyptistä ja Kuvesta. Kuninkaan kauppiaat noutivat niitä Kuvesta maksua vastaan. Egyptistä tuodut vaunut maksoivat kuusisataa hopeasekeliä ja hevonen sata viisikymmentä. Samoin tuotiin niitä heidän välityksellään kaikille heettiläisten ja aramilaisten kuninkaille. Kuningas Salomolla oli faraon tyttären lisäksi monta muuta muukalaista vaimoa, joita hän rakasti: mooabilaisia, ammonilaisia, edomilaisia, siidonilaisia ja heettiläisiä, niiden kansojen naisia, joista Herra oli sanonut israelilaisille: "Älkää yhtykö heihin, älköötkä hekään yhtykö teihin. He varmasti taivuttavat sydämenne seuraamaan heidän jumaliaan." Näihin Salomo kiintyi rakkaudella. Hänellä oli seitsemänsataa ruhtinaallista puolisoa ja kolmesataa sivuvaimoa, ja hänen vaimonsa taivuttivat hänen sydämensä. Kun Salomo vanheni, hänen vaimonsa taivuttivat hänen sydämensä seuraamaan muita jumalia, niin ettei hänen sydämensä ollut eheä Herraa, hänen Jumalaansa kohtaan, kuten hänen isänsä Daavidin sydän oli ollut. Salomo lähti seuraamaan Astartea, siidonilaisten jumalatarta, ja Milkomia, ammonilaisten iljetystä. Salomo teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, eikä uskollisesti seurannut Herraa kuten hänen isänsä Daavid. Salomo rakensi Kemokselle, mooabilaisten iljetykselle, uhrikukkulan sille vuorelle, joka on itään Jerusalemista, ja samoin Moolokille, ammonilaisten iljetykselle. Näin hän teki kaikkien muukalaisten vaimojensa mieliksi, jotka suitsuttivat ja uhrasivat jumalilleen. Herra vihastui Salomoon, koska hänen sydämensä oli kääntynyt pois Herrasta, Israelin Jumalasta, joka kahdesti oli ilmestynyt hänelle ja nimenomaan kieltänyt häntä seuraamasta muita jumalia, ja koska hän ei ollut noudattanut Herran kieltoa. Sen tähden Herra sanoi Salomolle: "Koska sinun on käynyt näin, ja koska et ole pitänyt liittoani etkä noudattanut käskyjäni, jotka sinulle annoin, minä repäisen valtakunnan sinulta ja annan sen palvelijallesi. Mutta isäsi Daavidin tähden minä en tee sitä sinun päivinäsi. Poikasi kädestä minä sen repäisen. Kuitenkaan minä en repäise koko valtakuntaa: yhden sukukunnan annan pojallesi palvelijani Daavidin tähden ja Jerusalemin tähden, jonka olen valinnut." Herra nostatti Salomolle vastustajaksi edomilaisen Hadadin. Tämä oli edomilaista kuningassukua. Kun Daavid oli ollut sodassa Edomin kanssa ja sotapäällikkö Jooab oli mennyt hautaamaan kaatuneita ja surmannut kaikki miehenpuolet Edomissa – sillä Jooab ja koko Israel viipyi siellä kuusi kuukautta, kunnes he olivat hävittäneet kaikki miehenpuolet Edomista – Hadad ja hänen kanssaan muutamat edomilaiset miehet, hänen isänsä palvelijat, olivat paenneet Egyptiin päin. Silloin Hadad oli ollut vielä pieni poika. He olivat lähteneet liikkeelle Midianista ja tulleet Paaraniin. He olivat ottaneet mukaansa miehiä Paaranista ja tulleet Egyptiin faraon, Egyptin kuninkaan, luo. Tämä oli antanut hänelle talon ja määrännyt hänelle elatuksen ja antanut hänelle myös maata. Hadad oli päässyt faraon suureen suosioon, niin että hän antoi hänelle vaimoksi kälynsä, kuningatar Tahpeneen sisaren. Tahpeneen sisar synnytti hänelle hänen poikansa Genubatin, ja Tahpenes vieroitti hänet faraon palatsissa. Niin Genubat jäi faraon palatsiin faraon lasten joukkoon. Kun Hadad kuuli Egyptissä, että Daavid oli mennyt lepoon isiensä luo ja että sotapäällikkö Jooab oli kuollut, Hadad sanoi faraolle: "Päästä minut menemään omaan maahani." Mutta farao sanoi hänelle: "Mitä sinulta puuttuu luonani, koska haluat mennä omaan maahasi?" Hän vastasi: "Ei mitään, mutta päästä minut." Jumala nostatti Salomolle vastustajaksi Resonin, Eljadan pojan, joka oli paennut herransa Hadadeserin, Sooban kuninkaan, luota. Tämä kokosi miehiä ympärilleen ja oli ollut partiojoukon päällikkönä silloin, kun Daavid surmasi heitä. He olivat menneet sitten Damaskoon, asettuneet sinne ja hallitsivat Damaskossa. Hän oli Israelin vastustaja, niin kauan kuin Salomo eli, ja teki sille pahaa samoin kuin Hadadkin. Hän inhosi Israelia, ja hänestä tuli Aramin kuningas. Salomon palvelija Jerobeam, Nebatin poika, efraimilainen Seredasta, jonka äiti oli nimeltään Serua ja oli leskivaimo, kohotti kätensä kuningasta vastaan. Hän joutui kohottamaan kätensä kuningasta vastaan seuraavalla tavalla. Salomo rakensi Milloa ja sulki siten aukon isänsä Daavidin kaupungissa. Jerobeam oli kelpo mies. Kun Salomo näki, kuinka tämä nuori mies teki työtä, hän asetti hänet kaiken sen pakkotyön valvojaksi, mikä oli Joosefin heimon osalla. Siihen aikaan tapahtui, kun Jerobeam kerran oli lähtenyt Jerusalemista, että siilolainen Ahia, profeetta, kohtasi hänet tiellä. Tämä oli puettuna uuteen viittaan, ja he olivat kahden kesken kedolla. Ahia tarttui uuteen viittaan, joka hänellä oli yllään, ja repäisi sen kahdeksitoista kappaleeksi ja sanoi Jerobeamille: "Ota itsellesi kymmenen kappaletta, sillä näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Katso, minä repäisen valtakunnan Salomon kädestä ja annan kymmenen sukukuntaa sinulle. Yksi sukukunta jääköön hänelle palvelijani Daavidin tähden ja Jerusalemin kaupungin tähden, jonka olen valinnut kaikista Israelin sukukunnista. Näin on tapahtuva, koska he ovat hylänneet minut ja kumartaneet Astartea, siidonilaisten jumalatarta, ja Kemosta, Mooabin jumalaa, ja Milkomia, ammonilaisten jumalaa, eivätkä ole vaeltaneet teitäni eivätkä tehneet sitä, mikä on oikein silmissäni, eivätkä noudattaneet käskyjäni ja oikeuksiani niin kuin Salomon isä Daavid. Kuitenkaan en ota hänen kädestään koko valtakuntaa, vaan annan hänen olla ruhtinaana koko elinaikansa palvelijani Daavidin tähden, jonka valitsin, koska hän noudatti käskyjäni ja säädöksiäni. Mutta hänen poikansa kädestä otan kuninkuuden ja annan sen sinulle, nimittäin ne kymmenen sukukuntaa, ja hänen pojalleen annan yhden sukukunnan, että palvelijallani Daavidilla olisi aina lamppu palamassa edessäni Jerusalemissa, siinä kaupungissa, jonka olen itselleni valinnut asettaakseni nimeni siihen. Mutta sinut otan, ja tulet hallitsemaan kaikkia, joita haluat. Sinusta tulee Israelin kuningas. Jos olet kuuliainen kaikessa, mitä käsken sinun tehdä, ja vaellat tietäni ja teet sitä, mikä on oikein silmissäni, ja noudatat säädöksiäni ja käskyjäni, niin kuin palvelijani Daavid teki, niin olen kanssasi ja rakennan sinulle pysyvän huoneen, niin kuin rakensin Daavidille, ja annan sinulle Israelin. Nöyryytän Daavidin jälkeläiset, en kuitenkaan ainiaaksi." Salomo yritti saada surmatuksi Jerobeamin, mutta Jerobeam lähti ja pakeni Egyptiin, Suusakin, Egyptin kuninkaan, luo. Hän oli Egyptissä Salomon kuolemaan asti. Mitä muuta Salomosta on kerrottavaa, kaikesta, mitä hän teki, ja hänen viisaudestaan, se on kirjoitettuna Salomon historiassa. Aika, minkä Salomo hallitsi Jerusalemissa koko Israelia, oli neljäkymmentä vuotta. Salomo meni lepoon isiensä luo ja hänet haudattiin isänsä Daavidin kaupunkiin. Hänen poikansa Rehabeam tuli kuninkaaksi hänen jälkeensä. Rehabeam meni Sikemiin, sillä koko Israel oli tullut Sikemiin tekemään hänet kuninkaaksi. Kun Jerobeam, Nebatin poika, sen kuuli – hän oli vielä Egyptissä, jonne hän oli paennut kuningas Salomoa, ja Jerobeam asui Egyptissä, mutta he lähettivät kutsumaan hänet – niin Jerobeam ja koko Israelin seurakunta tuli saapuville, ja he puhuivat Rehabeamille sanoen: "Isäsi teki ikeemme raskaaksi, mutta huojenna sinä nyt se kova työ, jota isäsi teetti, ja se raskas ies, jonka hän pani niskaamme, niin palvelemme sinua." Hän vastasi heille: "Menkää ja odottakaa kolme päivää ja tulkaa sitten takaisin luokseni." Niin kansa meni. Kuningas Rehabeam neuvotteli vanhojen kanssa, jotka olivat palvelleet hänen isäänsä Salomoa, kun tämä vielä eli, ja kysyi: "Kuinka te neuvotte vastaamaan tälle kansalle?" He vastasivat hänelle ja sanoivat: "Jos tänä päivänä rupeat tämän kansan palvelijaksi ja palvelet heitä, jos kuulet heitä ja puhut heille hyviä sanoja, he ovat palvelijoitasi koko elinaikasi." Mutta hän hylkäsi tämän neuvon, jonka vanhat hänelle antoivat, ja neuvotteli nuorten miesten kanssa, jotka olivat kasvaneet hänen kanssaan ja jotka palvelivat häntä. Hän kysyi heiltä: "Kuinka te neuvotte meitä vastaamaan tälle kansalle, joka on puhunut minulle sanoen: 'Huojenna ies, jonka isäsi on pannut niskaamme'?" Nuoret miehet, jotka olivat kasvaneet hänen kanssaan, vastasivat hänelle sanoen: "Sano näin tälle kansalle, joka on puhunut sinulle sanoen: 'Isäsi teki ikeemme raskaaksi, mutta huojenna sinä sitä meiltä' – puhu heille näin: 'Pikkusormeni on paksumpi kuin isäni lantio. Jos siis isäni on sälyttänyt selkäänne raskaan ikeen, niin minä teen ikeenne vielä raskaammaksi. Jos isäni on kurittanut teitä raipoilla, minä kuritan teitä piikkiruoskilla.'" Jerobeam ja kaikki kansa tuli Rehabeamin luo kolmantena päivänä, niin kuin kuningas oli käskenyt sanoen: "Tulkaa takaisin luokseni kolmantena päivänä." Kuningas antoi kansalle kovan vastauksen hyläten sen neuvon, jonka vanhat olivat hänelle antaneet. Hän puhui heille nuorten miesten neuvon mukaan sanoen: "Jos isäni on tehnyt ikeenne raskaaksi, minä teen ikeenne vielä raskaammaksi. Jos isäni on kurittanut teitä raipoilla, minä kuritan teitä piikkiruoskilla." Kuningas ei siis kuullut kansaa. Sillä Herra salli sen niin täyttääkseen sanansa, jonka Herra oli puhunut Jerobeamille, Nebatin pojalle, siilolaisen Ahian kautta. Kun koko Israel huomasi, ettei kuningas heitä kuullut, kansa vastasi kuninkaalle näin: "Mitä osaa meillä on Daavidiin? Ei meillä ole perintöosaa Iisain poikaan. Teltoillesi, Israel! Valvo nyt huonettasi, Daavid!" Israel meni teltoilleen. Niin Rehabeam tuli ainoastaan niiden israelilaisten kuninkaaksi, jotka asuivat Juudan kaupungeissa. Kun kuningas Rehabeam lähetti matkaan verotöiden valvojan Adoramin, koko Israel kivitti tämän kuoliaaksi. Silloin kuningas Rehabeam nousi nopeasti vaunuihinsa ja pakeni Jerusalemiin. Israel luopui Daavidin suvusta aina tähän päivään asti. Kun koko Israel kuuli, että Jerobeam oli tullut takaisin, he lähettivät kutsumaan hänet kansankokoukseen ja tekivät hänet koko Israelin kuninkaaksi. Daavidin sukua ei seurannut kukaan muu kuin yksin Juudan sukukunta. Kun Rehabeam tuli Jerusalemiin, hän kokosi koko Juudan heimon ja Benjaminin sukukunnan, satakahdeksankymmentä tuhatta sotakuntoista valiomiestä, sotimaan Israelin heimoa vastaan ja palauttamaan kuninkuutta Rehabeamille, Salomon pojalle. Mutta Jumalan miehelle Semajalle tuli tämä Jumalan sana: "Sano Rehabeamille, Salomon pojalle, Juudan kuninkaalle, ja koko Juudan ja Benjaminin heimoille sekä muulle kansalle näin: 'Näin sanoo Herra: Älkää menkö sotimaan veljiänne, israelilaisia, vastaan. Palatkaa kukin kotiinne, sillä minä olen sallinut tämän tapahtua.'" He kuulivat Herran sanaa, kääntyivät takaisin ja menivät pois Herran sanan mukaan. Mutta Jerobeam linnoitti Sikemin Efraimin vuoristossa ja asettui sinne. Sitten hän lähti sieltä ja linnoitti Penuelin. Jerobeam ajatteli sydämessään: "Nyt valtakunta joutuu takaisin Daavidin suvulle. Jos tämä kansa menee ja uhraa teurasuhreja Herran temppelissä Jerusalemissa, tämän kansan sydän kääntyy jälleen heidän herransa Rehabeamin, Juudan kuninkaan, puolelle, ja he tappavat minut ja palaavat takaisin Rehabeamin, Juudan kuninkaan, luo." Mietittyään asiaa kuningas teetti kaksi kultaista vasikkaa ja sanoi heille: "Te olette jo tarpeeksi kauan kulkeneet Jerusalemissa. Katso, Israel, tässä on Jumalasi, joka on johdattanut sinut Egyptin maasta." Hän pystytti toisen Beeteliin, ja toisen hän asetti Daaniin. Tämä koitui synniksi. Kansa kulki toisen kuvan luo Daaniin saakka. Hän rakensi myös uhrikukkulatemppeleitä ja teki kansan keskuudesta papeiksi kaikenlaisia miehiä, jotka eivät olleet leeviläisiä. Jerobeam järjesti juhlan kahdeksannessa kuussa, kuukauden viidentenätoista päivänä, sen juhlan kaltaisen, jota vietetään Juudassa, ja nousi silloin itse alttarille. Niin hän teki Beetelissä ja uhrasi niille vasikoille, jotka hän oli teettänyt. Tekemiään uhrikukkulapappeja hän asetti virkaan Beeteliin. Hän nousi sille alttarille, jonka oli teettänyt Beeteliin, viidentenätoista päivänä kahdeksatta kuuta, jonka kuukauden hän oli omasta päästään keksinyt. Hän laittoi silloin juhlan israelilaisille ja nousi alttarille polttamaan uhreja. Katso, Juudasta Beeteliin tuli Herran käskystä Jumalan mies, juuri kun Jerobeam seisoi alttarin vierellä polttamassa uhreja. Hän huusi alttaria kohti Herran käskystä ja sanoi: "Alttari, alttari, näin sanoo Herra: Katso, Daavidin suvusta on syntyvä poika, nimeltä Joosia. Hän on teurastava päälläsi uhrikukkulapapit, jotka polttavat uhreja päälläsi, ja päälläsi tullaan polttamaan ihmisten luita." Hän antoi sinä päivänä ennusmerkin, sanoen: "Ennusmerkki siitä, että Herra on puhunut, on tämä: alttari halkeaa, ja tuhka, joka on sen päällä, hajoaa." Kun kuningas Jerobeam kuuli Jumalan miehen sanan, jonka hän huusi alttaria kohti Beetelissä, hän ojensi kätensä alttarilta ja sanoi: "Ottakaa hänet kiinni." Hänen kätensä, jonka hän oli ojentanut häntä vastaan, kuivettui, eikä hän enää voinut vetää sitä takaisin. Alttari halkesi ja tuhka hajosi alttarilta, niin kuin Jumalan mies Herran käskystä oli antanut ennusmerkin. Silloin kuningas puhkesi puhumaan ja sanoi Jumalan miehelle: "Lepytä Herraa, Jumalaasi, ja rukoile puolestani, että voisin vetää käteni takaisin." Silloin Jumalan mies lepytti Herran, niin että kuningas saattoi vetää kätensä takaisin, ja se tuli entiselleen. Kuningas puhui Jumalan miehelle: "Tule kotiini kanssani virkistämään itseäsi, niin annan sinulle lahjan." Mutta Jumalan mies sanoi kuninkaalle: "Vaikka antaisit minulle puolet linnastasi, en tulisi kanssasi. Tässä paikassa en syö leipää enkä juo vettä. Sillä niin käski minua Herra sanallaan sanoen: Älä syö leipää, älä juo vettä äläkä palaa samaa tietä, jota olet tullut." Sitten hän meni toista tietä eikä palannut samaa tietä, jota oli tullut Beeteliin. Mutta Beetelissä asui vanha profeetta, ja hänen poikansa tuli ja kertoi hänelle kaiken, mitä Jumalan mies sinä päivänä oli tehnyt Beetelissä ja mitä hän oli puhunut kuninkaalle. Kun he olivat kertoneet sen isälleen, heidän isänsä kysyi heiltä, mitä tietä hän oli mennyt. Hänen poikansa olivat nähneet, mitä tietä Juudasta tullut Jumalan mies oli lähtenyt. Hän sanoi pojilleen: "Satuloikaa minulle aasi." Kun he olivat satuloineet hänelle aasin, hän istui sen selkään ja lähti Jumalan miehen perään ja tapasi hänet istumassa tammen alla. Hän kysyi häneltä: "Sinäkö olet se Juudasta tullut Jumalan mies?" Hän vastasi: "Minä." Hän sanoi hänelle: "Tule kanssani kotiini syömään." Hän vastasi: "En voi palata enkä tulla kanssasi, en voi syödä leipää enkä juoda vettä kanssasi tässä paikassa, sillä minulle on tullut sana, Herran sana: 'Älä syö leipää äläkä juo vettä siellä, älä myöskään tule takaisin samaa tietä, jota olet mennyt.'" Hän sanoi hänelle: "Minäkin olen profeetta niin kuin sinä, ja enkeli on puhunut minulle Herran käskystä, sanoen: 'Vie hänet kanssasi takaisin kotiisi syömään leipää ja juomaan vettä.'" Mutta sen hän valehteli hänelle. Niin tämä palasi hänen kanssaan ja söi leipää ja joi vettä hänen kodissaan. Mutta heidän istuessaan pöydässä tuli Herran sana profeetalle, joka oli tuonut hänet takaisin. Hän huusi Juudasta tulleelle Jumalan miehelle, sanoen: "Näin sanoo Herra: Koska sinä olet niskoitellut Herran käskyä vastaan etkä ole noudattanut sitä määräystä, jonka Herra, Jumalasi, sinulle antoi, vaan olet palannut syömään leipää ja juomaan vettä siinä paikassa, josta sinulle oli sanottu: 'Älä siellä syö leipää äläkä juo vettä', niin älköön ruumiisi tulko isiesi hautaan." Kun hän oli syönyt leipää ja juonut, hän satuloi aasin profeetalle, jonka hän oli tuonut takaisin. Kun tämä oli lähtenyt, hänet kohtasi leijona tiellä ja tappoi hänet. Hänen ruumiinsa oli pitkin pituuttaan tiellä, ja aasi seisoi hänen vieressään, ja leijona seisoi ruumiin luona. Katso, siitä kulki ohi miehiä, ja he näkivät ruumiin heitettynä tielle ja leijonan seisomassa ruumiin vieressä. He menivät ja puhuivat siitä kaupungissa, jossa vanha profeetta asui. Kun profeetta, joka oli palauttanut hänet tieltä, sen kuuli, hän sanoi: "Se on se Jumalan mies, joka niskoitteli Herran käskyä vastaan. Sen tähden Herra on antanut hänet leijonalle, ja se on ruhjonut ja tappanut hänet sen Herran sanan mukaan, jonka hän oli hänelle puhunut." Hän puhui pojilleen sanoen: "Satuloikaa minulle aasi." Niin he satuloivat. Hän lähti ja löysi hänen ruumiinsa, joka oli heitetty tielle, ja aasin ja leijonan seisomasta ruumiin luona. Leijona ei ollut syönyt ruumista eikä myöskään ruhjonut aasia. Profeetta otti Jumalan miehen ruumiin, pani sen aasin selkään ja vei sen takaisin, ja vanha profeetta tuli kaupunkiin pitämään valittajaisia ja hautaamaan häntä. Hän pani ruumiin omaan hautaansa, ja he pitivät valittajaiset hänelle ja huusivat: "Voi, veljeni!" Kun hän oli haudannut hänet, hän sanoi pojilleen näin: "Kun minä kuolen, haudatkaa minut siihen hautaan, johon Jumalan mies on haudattu, ja pankaa minun luuni hänen luittensa viereen. Sillä toteutuva on sana, jonka hän Herran käskystä huusi Beetelissä olevaa alttaria vastaan ja kaikkia Samarian kaupungeissa olevia uhrikukkulatemppeleitä vastaan." Tämänkään jälkeen Jerobeam ei kääntynyt pahalta tieltään, vaan teki taas uhrikukkulapapeiksi kaikenlaisia miehiä kansan keskuudesta. Kuka vain halusi, sen hän vihki papin virkaan, ja niin hänestä tuli uhrikukkulapappi. Tällä tavalla tämä tuli synniksi Jerobeamin suvulle ja syyksi siihen, että se hävitettiin ja hukutettiin maan päältä. Siihen aikaan sairastui Abia, Jerobeamin poika. Jerobeam sanoi vaimolleen: "Nouse ja pukeudu niin, ettei sinua tunneta Jerobeamin vaimoksi, ja mene Siiloon. Katso, siellä on profeetta Ahia, joka ilmoitti, että minusta on tuleva tämän kansan kuningas. Ota mukaasi kymmenen leipää sekä pieniä leivoksia ja ruukullinen hunajaa ja mene hänen luokseen. Hän ilmaisee sinulle, kuinka pojan käy." Jerobeamin vaimo teki niin: hän nousi ja meni Siiloon ja tuli Ahian taloon. Mutta Ahia ei voinut nähdä, sillä hänellä oli vanhuuttaan kaihi silmissä. Mutta Herra oli sanonut Ahialle: "Katso, Jerobeamin vaimo tulee kysymään sinulta pojastaan, sillä hän on sairaana. Niin ja niin on sinun puhuttava hänelle." Kun hän tuli tekeytyen tuntemattomaksi, ja kun Ahia kuuli hänen askeleensa hänen tullessaan ovesta, hän sanoi: "Tule sisään, Jerobeamin vaimo. Miksi tekeydyt tuntemattomaksi? Minä olen saanut kovan sanoman ilmoittaakseni sen sinulle. Mene ja sano Jerobeamille: 'Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Korotin sinut kansan seasta ja asetin sinut kansani Israelin ruhtinaaksi ja repäisin valtakunnan Daavidin suvulta ja annoin sen sinulle. Mutta et ole ollut kuin palvelijani Daavid, joka noudatti käskyjäni ja seurasi minua kaikesta sydämestään, niin että hän teki ainoastaan sitä, mikä oli oikeaa silmissäni, vaan sinä olet tehnyt enemmän pahaa kuin kaikki edeltäjäsi. Sinä olet mennyt ja tehnyt itsellesi muita jumalia, valettuja kuvia, ja olet vihoittanut minut ja heittänyt minut selkäsi taa. Katso, sen tähden minä annan onnettomuuden kohdata Jerobeamin sukua ja hävitän Israelista Jerobeamin miespuoliset jälkeläiset, kaikki tyynni, ja lakaisen pois Jerobeamin suvun, niin kuin saasta lakaistaan, kunnes siitä on tullut loppu. Joka Jerobeamin jälkeläisistä kuolee kaupungissa, sen koirat syövät, ja joka kuolee kedolle, sen syövät taivaan linnut. Sillä Herra on puhunut.' Nouse nyt ja mene kotiisi. Kun jalkasi astuu kaupunkiin, kuolee lapsi. Koko Israel on pitävä valittajaiset hänelle, ja hänet haudataan. Sillä Jerobeamin jälkeläisistä hän yksin on tuleva hautaan, koska Jerobeamin suvussa on vain hänessä havaittu jotakin Herralle, Israelin Jumalalle, otollista. Mutta Herra on herättävä itselleen Israeliin kuninkaan, joka hävittää Jerobeamin suvun. Se on se päivä, – ja mitä sitten? Herra on lyövä Israelia, niin että se tulee ruo'on kaltaiseksi, joka häilyy vedessä. Hän kiskaisee Israelin irti tästä hyvästä maasta, jonka hän on antanut heidän isilleen, ja hajottaa heidät tuolle puolelle Eufrat-virran, koska he ovat tehneet itselleen aserapaaluja ja siten vihoittaneet Herran. Hän antaa alttiiksi Israelin niiden syntien tähden, jotka Jerobeam on tehnyt ja joilla hän on saattanut Israelin tekemään syntiä." Jerobeamin vaimo nousi, lähti matkaansa ja tuli Tirsaan. Juuri kun hän tuli talon kynnykselle, kuoli poika. Hänet haudattiin, ja koko Israel piti valittajaiset hänelle, sen sanan mukaan, jonka Herra oli puhunut palvelijansa, profeetta Ahian, kautta. Mitä muuta on kerrottavaa Jerobeamista, kuinka hän soti ja kuinka hän hallitsi, katso, se on kirjoitettuna Israelin kuningasten aikakirjassa. Aika, minkä Jerobeam hallitsi, oli kaksikymmentä kaksi vuotta. Sitten hän meni lepoon isiensä luo. Hänen poikansa Naadab tuli kuninkaaksi hänen jälkeensä. Mutta Rehabeam, Salomon poika, tuli Juudan kuninkaaksi. Rehabeam oli neljäkymmentä yksi vuotta vanha tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi seitsemäntoista vuotta Jerusalemissa, siinä kaupungissa, jonka Herra oli valinnut kaikista Israelin sukukunnista asettaakseen siihen nimensä. Hänen äitinsä oli nimeltään Naema, ammonilainen. Juuda teki sitä, mikä oli pahaa Herran silmissä. Synneillään, joita he tekivät, he vihoittivat Herraa paljon enemmän, kuin heidän isänsä olivat tehneet. Hekin tekivät itselleen uhrikukkuloita, patsaita ja aserapaaluja kaikille korkeille kukkuloille ja jokaisen vihreän puun alle. Maassa oli myös mieshuoria. He jäljittelivät niiden kansojen kaikkia kauhistavia tekoja, jotka Herra oli karkottanut israelilaisten tieltä. Mutta kuningas Rehabeamin viidentenä hallitusvuotena hyökkäsi Suusak, Egyptin kuningas, Jerusalemin kimppuun. Hän otti Herran temppelin aarteet ja kuninkaan palatsin aarteet. Hän vei mukanaan ne kaikki tyynni. Hän otti myös kaikki kultakilvet, jotka Salomo oli teettänyt. Kuningas Rehabeam teetti niiden sijaan vaskikilvet ja jätti ne henkivartijoiden päälliköiden haltuun, jotka vartioivat kuninkaan linnan ovella. Niin usein kuin kuningas meni Herran temppeliin, henkivartijat kantoivat niitä ja veivät ne sitten takaisin henkivartijoiden huoneeseen. Mitä muuta on kerrottavaa Rehabeamista ja kaikesta, mitä hän teki, se on kirjoitettuna Juudan kuningasten aikakirjassa. Rehabeam ja Jerobeam olivat kaiken aikaa sodassa keskenään. Rehabeam meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin isiensä viereen Daavidin kaupunkiin. Hänen äitinsä oli nimeltään Naema, ammonilainen. Hänen poikansa Abijam tuli kuninkaaksi hänen jälkeensä. Kuningas Jerobeamin, Nebatin pojan, kahdeksantenatoista hallitusvuotena tuli Abijam Juudan kuninkaaksi. Hän hallitsi kolme vuotta Jerusalemissa. Hänen äitinsä oli nimeltään Maaka, Abisalomin tytär. Hän vaelsi kaikissa isänsä synneissä, joita tämä oli tehnyt ennen häntä, eikä hän ollut sydämeltään eheä Herraa, hänen Jumalaansa kohtaan, niin kuin hänen isänsä Daavidin sydän oli ollut. Mutta Daavidin tähden Herra, hänen Jumalansa, antoi hänelle lampun Jerusalemissa, ja salli hänen poikansa nousta hänen jälkeensä ja salli Jerusalemin pysyä pystyssä – koska Daavid oli tehnyt sitä, mikä on oikein Herran silmissä, eikä koko elinaikanaan ollut poikennut mistään, mitä hän oli käskenyt, paitsi heettiläisen Uurian asiassa. Abijam oli koko elinaikansa sodassa Jerobeamin kanssa. Mitä muuta kerrottavaa on Abijamista ja kaikesta, mitä hän teki, se on kirjoitettuna Juudan kuningasten aikakirjassa. Mutta Abijam ja Jerobeam olivat sodassa keskenään. Abijam meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin Daavidin kaupunkiin. Aasa, hänen poikansa, tuli kuninkaaksi hänen jälkeensä. Israelin kuninkaan Jerobeamin kahdentenakymmenentenä hallitusvuotena tuli Aasa Juudan kuninkaaksi. Hän hallitsi neljäkymmentä yksi vuotta Jerusalemissa. Hänen äitinsä oli nimeltään Maaka, Abisalomin tytär. Aasa teki sitä, mikä oli oikein Herran silmissä, niin kuin hänen isänsä Daavid. Hän toimitti pyhäkköhuorat pois maasta ja hävitti kaikki epäjumalat, jotka hänen isänsä olivat tehneet. Hän jopa erotti äitinsä Maakan kuningattaren arvosta, koska tämä oli pystyttänyt inhotuksen Aseralle. Aasa kukisti inhotuksen ja poltti sen Kidronin laaksossa. Mutta uhrikukkulat eivät hävinneet. Kuitenkin oli Aasan sydän eheä Herralle, niin kauan kuin hän eli. Hän vei Herran temppeliin isänsä pyhät lahjat ja omat pyhät lahjansa: hopeaa, kultaa ja esineistöä. Mutta Aasa ja Israelin kuningas Baesa olivat kaiken aikansa sodassa keskenään. Baesa, Israelin kuningas, lähti Juudaa vastaan ja linnoitti Raaman estääkseen ketään pääsemästä Aasan, Juudan kuninkaan, luota tai hänen luokseen. Aasa otti kaiken hopean ja kullan, mikä vielä oli jäljellä Herran temppelin ja kuninkaan linnan aarrekammioissa, ja antoi sen palvelijoidensa haltuun. Kuningas Aasa lähetti heidät Benhadadin, Tabrimmonin pojan, Hesjonin pojanpojan, Aramin kuninkaan, luo, joka asui Damaskossa, ja käski sanoa hänelle: "Onhan liitto meidän välillämme, minun ja sinun, niin kuin oli minun isäni ja sinun isäsi välillä. Katso, minä lähetän sinulle hopeaa ja kultaa lahjaksi. Mene ja riko Baesan, Israelin kuninkaan, kanssa tekemäsi liitto, että hän lähtisi pois kimpustani." Niin Benhadad kuuli kuningas Aasaa ja lähetti sotajoukkojensa päälliköt Israelin kaupunkeja vastaan ja valtasi Iijonin, Daanin, Aabel-Beet-Maakan ja koko Kinnerotin sekä koko Naftalin maan. Kun Baesa kuuli sen, hän lakkasi linnoittamasta Raamaa ja jäi Tirsaan. Kuningas Aasa kutsui kokoon koko Juudan vapauttamatta ketään. He veivät pois kivet ja puut, joilla Baesa oli linnoittanut Raamaa. Niillä kuningas Aasa linnoitti Geban, joka on Benjaminissa, ja Mispan. Mitä kaikkea muuta on kerrottavaa Aasasta, kaikista hänen urotöistään, kaikesta, mitä hän teki, ja kaupungeista, jotka hän rakensi, se on kirjoitettuna Juudan kuningasten aikakirjassa. Mutta vanhuutensa päivinä hän oli sairas jaloistaan. Sitten Aasa meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin isiensä viereen hänen isänsä Daavidin kaupunkiin. Hänen poikansa Joosafat tuli kuninkaaksi hänen jälkeensä. Sitten Naadab, Jerobeamin poika, tuli Israelin kuninkaaksi Aasan, Juudan kuninkaan, toisena hallitusvuotena, ja hän hallitsi Israelia kaksi vuotta. Hän teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, ja vaelsi isänsä teitä ja hänen synnissään, jolla hän oli saattanut Israelin tekemään syntiä. Mutta Baesa, Ahian poika, Isaskarin sukua, teki salaliiton häntä vastaan, ja Baesa surmasi hänet Gibbetonin luona, joka oli filistealaisilla, sillä Naadab ja koko Israel piirittivät Gibbetonia. Baesa tappoi hänet Juudan kuninkaan Aasan kolmantena hallitusvuotena ja tuli kuninkaaksi Naadabin jälkeen. Kuninkaaksi tultuaan hän surmasi koko Jerobeamin suvun jättämättä Jerobeamin jälkeläisistä eloon ainoatakaan henkeä: hän hävitti heidät Herran sanan mukaan, jonka hän oli puhunut palvelijansa, siilolaisen Ahian, kautta – niiden syntien tähden, jotka Jerobeam oli tehnyt ja joilla hän oli saattanut Israelin tekemään syntiä, siten vihoittaen Herran, Israelin Jumalan. Mitä muuta on kerrottavaa Naadabista ja kaikesta, mitä hän teki, se on kirjoitettuna Israelin kuningasten aikakirjassa. Mutta Aasa ja Israelin kuningas Baesa olivat kaiken aikansa sodassa keskenään. Aasan, Juudan kuninkaan, kolmantena hallitusvuotena tuli Baesa, Ahian poika, koko Israelin kuninkaaksi Tirsassa, ja hän hallitsi kaksikymmentä neljä vuotta. Hän teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, ja vaelsi Jerobeamin teitä ja hänen synneissään, joilla hän oli saattanut Israelin tekemään syntiä. Jeehulle, Hananin pojalle, tuli tämä Herran sana Baesaa vastaan: "Sen tähden, että sinä, vaikka minä olen korottanut sinut tomusta ja pannut sinut kansani Israelin ruhtinaaksi, olet vaeltanut Jerobeamin teitä ja saattanut kansani Israelin tekemään syntiä, niin että he ovat vihoittaneet minut synneillään, katso, minä lakaisen pois Baesan ja hänen sukunsa. Minä teen suvullesi, kuten tein Jerobeamin, Nebatin pojan, suvulle. Joka Baesan jälkeläisistä kuolee kaupungissa, sen koirat syövät, ja joka kuolee kedolla, sen syövät taivaan linnut." Mitä muuta on kerrottavaa Baesasta, siitä, mitä hän teki, ja hänen urotöistään, se on kirjoitettuna Israelin kuningasten aikakirjassa. Baesa meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin Tirsaan. Sitten hänen poikansa Eela tuli kuninkaaksi hänen jälkeensä. Mutta profeetta Jeehun, Hananin pojan, kautta oli tullut Herran sana Baesaa ja hänen sukuaan vastaan kaiken sen tähden, mitä hän oli tehnyt ja mikä oli paha Herran silmissä, hänen kättensä tekojen tähden, joilla hän oli vihoittanut Herran, niin että hänen kävi niin kuin Jerobeamin suvun, sekä myös sen tähden, että hän oli surmannut tämän suvun. Aasan, Juudan kuninkaan, kahdentenakymmenentenä kuudentena hallitusvuotena tuli Eela, Baesan poika, Israelin kuninkaaksi Tirsassa, ja hän hallitsi kaksi vuotta. Mutta hänen palvelijansa Simri, jolla oli johdossaan puolet sotavaunuista, teki salaliiton häntä vastaan. Kun hän Tirsassa oli kerran juonut itsensä juovuksiin Arsan talossa, joka oli päällikkönä Tirsassa, Simri tuli sinne, löi hänet kuoliaaksi Juudan kuninkaan Aasan kahdentenakymmenentenä seitsemäntenä hallitusvuotena ja tuli kuninkaaksi hänen jälkeensä. Kun hän oli tullut kuninkaaksi ja istunut valtaistuimelleen, hän surmasi koko Baesan suvun eikä jättänyt hänen jälkeläisistään eloon ainoatakaan miespuolista, ei sukulunastajaa eikä ystävää. Niin Simri tuhosi koko Baesan suvun Herran sanan mukaan, jonka hän oli puhunut Baesaa vastaan profeetta Jeehun kautta, kaikkien Baesan ja hänen poikansa Eelan syntien tähden, jotka nämä olivat tehneet ja joilla he olivat saattaneet Israelin tekemään syntiä. He olivat vihoittaneet Herran, Israelin Jumalan, turhilla jumalilla, joita he palvelivat. Mitä muuta on kerrottavaa Eelasta ja kaikesta, mitä hän teki, se on kirjoitettuna Israelin kuningasten aikakirjassa. Juudan kuninkaan Aasan kahdentenakymmenentenä seitsemäntenä hallitusvuotena tuli Simri kuninkaaksi, ja hän hallitsi Tirsassa seitsemän päivää. Väki oli silloin asettuneena leiriin Gibbetonin edustalle, joka oli filistealaisilla. Kun leiriin asettunut väki kuuli sanottavan: "Simri on tehnyt salaliiton ja on myös surmannut kuninkaan", koko Israel teki sinä päivänä kuninkaaksi leirissä Omrin, Israelin sotapäällikön. Omri ja koko Israel hänen kanssaan lähti Gibbetonista, ja he saarsivat Tirsan. Kun Simri näki, että kaupunki oli vallattu, hän meni kuninkaan linnan palatsiin ja poltti kuninkaan linnan päänsä päältä tulella ja kuoli syntiensä tähden, jotka hän oli tehnyt, kun oli tehnyt sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, vaeltamalla Jerobeamin teitä ja hänen synnissään, jota tämä oli tehnyt ja jolla hän oli saattanut Israelin tekemään syntiä. Mitä muuta on kerrottavaa Simristä ja salaliitosta, jonka hän teki, se on kirjoitettuna Israelin kuningasten aikakirjassa. Silloin Israelin kansa jakaantui kahtia. Toinen puoli kansaa seurasi Tibniä, Giinatin poikaa, tehdäkseen hänet kuninkaaksi, toinen puoli seurasi Omria. Mutta se osa kansaa, joka seurasi Omria, sai voiton siitä osasta kansaa, joka seurasi Tibniä, Giinatin poikaa. Tibni kuoli, ja Omri tuli kuninkaaksi. Juudan kuninkaan Aasan kolmantenakymmenentenä ensimmäisenä hallitusvuotena tuli Omri Israelin kuninkaaksi, ja hän hallitsi kaksitoista vuotta. Tirsassa hän hallitsi kuusi vuotta. Hän osti Samarian vuoren Semeriltä kahdella talentilla hopeaa ja rakensi vuorelle kaupungin ja kutsui rakentamansa kaupungin Samariaksi Semerin, vuoren omistajan, nimen mukaan. Omri teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä. Hän teki enemmän pahaa kuin kaikki hänen edeltäjänsä. Hän vaelsi kaikessa Jerobeamin, Nebatin pojan, tietä ja hänen synneissään, joilla hän oli saattanut Israelin tekemään syntiä, niin että he vihoittivat Herran, Israelin Jumalan, turhilla jumalillaan. Mitä muuta on kerrottavaa Omrista, siitä, mitä hän teki, ja hänen tekemistään urotöistä, se on kirjoitettuna Israelin kuningasten aikakirjassa. Omri meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin Samariaan. Hänen poikansa Ahab tuli kuninkaaksi hänen jälkeensä. Ahab, Omrin poika, tuli Israelin kuninkaaksi Aasan, Juudan kuninkaan, kolmantenakymmenentenä kahdeksantena hallitusvuotena. Sitten Ahab, Omrin poika, hallitsi Israelia Samariassa kaksikymmentä kaksi vuotta. Mutta Ahab, Omrin poika, teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, enemmän kuin kaikki hänen edeltäjänsä. Ei ollut siinä kylliksi, että hän vaelsi Jerobeamin, Nebatin pojan, synneissä, vaan hän otti myös vaimokseen Iisebelin, siidonilaisten kuninkaan Etbaalin tyttären, ja rupesi palvelemaan Baalia ja kumartamaan sitä. Hän pystytti alttarin Baalille Baalin temppeliin, jonka hän oli rakentanut Samariaan. Ahab teki myös aseran. Ahab teki vielä paljon muutakin ja vihoitti Herraa, Israelin Jumalaa, enemmän kuin kukaan niistä Israelin kuninkaista, jotka olivat olleet ennen häntä. Hänen aikanaan beeteliläinen Hiiel rakensi uudelleen Jerikon. Sen perustuksen laskemisesta hän menetti esikoisensa Abiramin, ja sen ovien pystyttämisestä hän menetti nuorimpansa Segubin, Herran sanan mukaan, jonka hän oli puhunut Joosuan, Nuunin pojan, kautta. Tisbeläinen Elia, eräs Gileadiin asettuneita siirtolaisia, sanoi Ahabille: "Niin totta kuin Herra, Israelin Jumala, elää, jonka edessä minä seison: näinä vuosina ei tule kastetta eikä sadetta muuten kuin minun sanani kautta." Hänelle tuli tämä Herran sana: "Mene pois täältä ja käänny itään päin ja kätkeydy Keritin purolle, joka on Jordanin itäpuolella. Sinä saat juoda purosta, ja olen käskenyt korppien elättää sinua siellä." Niin hän meni ja teki Herran sanan mukaan: hän meni ja asettui Keritin purolle, joka on Jordanin itäpuolella. Korpit toivat hänelle leipää ja lihaa aamuin sekä leipää ja lihaa illoin, ja hän joi purosta. Mutta jonkin ajan kuluttua puro kuivui, koska maassa ei ollut satanut. Hänelle tuli tämä Herran sana: "Nouse ja mene Sarpatiin, joka on Siidonin aluetta, ja asetu sinne. Katso, olen käskenyt leskivaimon elättää sinua siellä." Hän nousi ja meni Sarpatiin. Kun hän tuli kaupungin portille, katso, siellä oli leskivaimo keräämässä puita. Hän huusi tälle ja sanoi: "Tuo minulle vähän vettä astiassa juodakseni." Kun hän lähti hakemaan, hän huusi hänelle ja sanoi: "Tuo minulle myös leipäpala kädessäsi." Mutta hän vastasi: "Niin totta kuin Herra, Jumalasi, elää, minulla ei ole leipäkakkuakaan, vaan ainoastaan kourallinen jauhoja ruukussa ja vähän öljyä astiassa. Katso, kerättyäni pari puuta menen leipomaan itselleni ja pojalleni syödäksemme ja sitten kuollaksemme." Elia sanoi hänelle: "Älä pelkää, mene ja tee, kuten olet sanonut. Mutta leivo minulle ensin pieni leipäkakku ja tuo se minulle. Leivo sitten itsellesi ja pojallesi. Sillä näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Jauhot eivät lopu ruukusta, eikä öljyä puutu astiasta siihen päivään asti, jona Herra antaa sateen maan päälle." Hän meni ja teki, kuten Elia oli sanonut. Hänellä sekä myös Elialla ja vaimon perheellä oli syötävää pitkäksi aikaa. Jauhot eivät loppuneet ruukusta, eikä öljyä puuttunut astiasta, sen Herran sanan mukaan, jonka hän oli Elian kautta puhunut. Sen jälkeen naisen, talon emännän, poika sairastui. Hänen tautinsa kävi hyvin kovaksi, niin ettei hänessä enää ollut henkeä. Nainen sanoi Elialle: "Mitä minulla on tekemistä kanssasi, Jumalan mies? Olet tullut luokseni saattamaan pahat tekoni muistoon ja tuottamaan kuoleman pojalleni." Mutta hän sanoi hänelle: "Anna poikasi minulle." Hän otti tämän hänen sylistään ja vei hänet ullakkohuoneeseen, jossa hän asui, ja pani hänet vuoteelleen. Sitten hän huusi Herraa ja sanoi: "Herra, Jumalani, oletko tehnyt niin pahoin tätä leskeä kohtaan, jonka vieraana olen, että olet surmannut hänen poikansa?" Hän ojentautui pojan yli kolme kertaa, huusi Herraa ja sanoi: "Herra, Jumalani, anna tämän pojan sielun tulla häneen takaisin." Herra kuuli Eliaa, ja pojan sielu tuli häneen takaisin, ja hän virkosi henkiin. Elia otti pojan ja toi hänet yliskammiosta alas huoneeseen ja antoi hänet hänen äidilleen. Elia sanoi: "Katso, poikasi elää." Nainen sanoi Elialle: "Nyt tiedän, että sinä olet Jumalan mies ja että Herran sana suussasi on tosi." Pitkän ajan kuluttua, kolmantena vuotena, tuli Elialle tämä Herran sana: "Mene ja näyttäydy Ahabille, niin minä annan sateen maan päälle." Elia meni näyttäytymään Ahabille. Mutta Samariassa oli kova nälänhätä. Ahab kutsui Obadjan, joka oli palatsin päällikkönä. Obadja taas oli hyvin Herraa pelkäävä mies. Niinpä Obadja oli silloin, kun Iisebel hävitti Herran profeettoja, ottanut sata profeettaa ja piilottanut heidät luolaan, viisikymmentä kerrallaan, ja elättänyt heitä leivällä ja vedellä. Ahab sanoi Obadjalle: "Kierrä maa, kaikki vesilähteet ja kaikki purot. Kenties löydämme ruohoa pitääksemme hevoset ja muulit hengissä, niin ettei meidän tarvitse hävittää eläimiä." He jakoivat keskenään maan, joka heidän oli kuljettava. Ahab kulki toista tietä yksin, ja Obadja kulki toista tietä yksin. Kun nyt Obadja oli matkalla, katso, Elia tuli häntä vastaan. Tuntiessaan tämän hän heittäytyi kasvoilleen ja sanoi: "Sinäkö se olet, herrani Elia?" Tämä vastasi hänelle: "Minä. Mene ja sano herrallesi: 'Katso, Elia on täällä.'" Hän sanoi: "Mitä olen rikkonut, koska sinä annat palvelijasi Ahabin käsiin, hänen surmattavakseen? Niin totta kuin Herra, Jumalasi, elää, ei ole sitä kansaa eikä sitä valtakuntaa, josta herrani ei olisi lähettänyt etsimään sinua, mutta kun on vastattu: 'Ei hän ole täällä', hän on vannottanut sillä valtakunnalla ja sillä kansalla valan, ettei sinua ole löydetty. Mutta nyt sinä sanot: 'Mene ja sano herrallesi: Katso, Elia on täällä.' Kun minä lähden pois luotasi, niin Herran Henki kuljettaa sinut, en tiedä minne, ja kun menen ilmoittamaan Ahabille eikä hän löydä sinua, hän tappaa minut. Kuitenkin palvelijasi on pelännyt Herraa nuoruudestaan asti. Eikö herralleni ole kerrottu, mitä tein, kun Iisebel tappoi Herran profeettoja: kuinka piilotin luolaan sata Herran profeettaa, viisikymmentä kerrallaan, ja elätin heitä leivällä ja vedellä? Nyt sinä sanot: 'Mene ja sano herrallesi: Katso, Elia on täällä', ja niin hän tappaa minut." Mutta Elia sanoi: "Niin totta kuin Herra Sebaot elää, jonka edessä seison, näyttäydyn tänä päivänä hänelle." Obadja meni Ahabia vastaan ja ilmoitti hänelle tämän. Ahab meni silloin Eliaa vastaan. Nähdessään Elian Ahab sanoi hänelle: "Siinäkö sinä olet, sinä, joka syökset Israelin onnettomuuteen?" Tämä vastasi: "En minä syökse Israelia onnettomuuteen, vaan sinä ja isäsi suku, koska te hylkäätte Herran käskyt ja koska seuraat baaleja. Mutta lähetä nyt kokoamaan kaikki Israel luokseni Karmel-vuorelle, sekä neljäsataa viisikymmentä Baalin profeettaa ja neljäsataa Aseran profeettaa, jotka syövät Iisebelin pöydästä." Ahab lähetti sanan kaikille israelilaisille ja kokosi profeetat Karmel-vuorelle. Elia astui kaiken kansan eteen ja sanoi: "Kuinka kauan te onnutte molemmille puolille? Jos Herra on Jumala, seuratkaa häntä, mutta jos Baal on Jumala, seuratkaa häntä." Eikä kansa vastannut hänelle mitään. Elia sanoi kansalle: "Minä olen ainoa jäljelle jäänyt Herran profeetta, mutta Baalin profeettoja on neljäsataa viisikymmentä. Antakaa meille kaksi mullia, ja valitkoot he itselleen toisen mullin, paloitelkoot sen ja pankoot kappaleet puiden päälle, mutta älkööt panko tulta. Minä valmistan toisen mullin ja asetan sen puiden päälle, mutta en pane tulta. Sitten huutakaa jumalanne nimeä, ja minä huudan Herran nimeä. Se jumala, joka vastaa tulella, on Jumala." Kaikki kansa vastasi ja sanoi: "Niin on hyvä." Elia sanoi Baalin profeetoille: "Valitkaa itsellenne toinen mulli ja valmistakaa se ensin, sillä teitä on enemmän. Huutakaa sitten jumalanne nimeä, mutta älkää panko tulta." Niin he ottivat mullin, jonka hän antoi heille, ja valmistivat sen. Sitten he huusivat Baalin nimeä aamusta puolipäivään asti, sanoen: "Baal, vastaa meille!" Mutta ei ääntä, ei vastausta! He hyppelivät alttarin ääressä, joka oli tehty. Puolenpäivän aikaan Elia pilkkasi heitä ja sanoi: "Huutakaa kovemmin. Hän on tosin jumala, mutta hänellä voi olla jotakin toimittamista, tai hän on poistunut johonkin, tai on matkalla. Kenties hän nukkuu, mutta kyllä hän herää." He huusivat vielä kovemmin ja viileskelivät itseään tapansa mukaan miekoilla ja keihäillä, niin että heistä vuoti verta. Kun puolipäivä oli kulunut, he joutuivat hurmoksiin aina siihen hetkeen asti, jolloin ruokauhri uhrataan. Mutta ei ääntä, ei vastausta, ei vaarinottoa! Elia sanoi kaikelle kansalle: "Astukaa luokseni." Kaikki kansa astui hänen luokseen. Hän korjasi Herran alttarin, joka oli hajotettu. Elia otti kaksitoista kiveä, yhtä monta kuin oli Jaakobin poikien sukukuntia, hänen, jolle oli tullut tämä Herran sana: "Israel on oleva nimesi." Hän rakensi kivistä alttarin Herran nimeen ja teki alttarin ympärille ojan, johon olisi mahtunut kaksi sea-mittaa jyviä. Hän latoi puut, paloitteli mullin ja pani kappaleet puiden päälle. Hän sanoi: "Täyttäkää neljä ruukkua vedellä ja vuodattakaa se polttouhrin ja puiden päälle." Ja hän sanoi: "Tehkää se toinen kerta." He tekivät niin toisen kerran. Vielä hän sanoi: "Tehkää se kolmas kerta." Ja he tekivät niin kolmannen kerran. Vesi juoksi ympäri alttarin. Ojankin hän täytti vedellä. Kun oli tullut hetki, jolloin ruokauhri uhrataan, profeetta Elia astui esiin ja sanoi: "Herra, Aabrahamin, Iisakin ja Israelin Jumala, tulkoon tänä päivänä tiettäväksi, että sinä olet Jumala Israelissa ja että minä olen palvelijasi ja että minä olen käskystäsi tehnyt kaiken tämän. Vastaa minulle, Herra, vastaa minulle, että tämä kansa tulisi näkemään, että sinä, Herra, olet Jumala ja että sinä käännät heidän sydämensä takaisin." Silloin Herran tuli iski alas ja kulutti polttouhrin, puut, kivet ja mullan sekä nuoli veden, joka oli ojassa. Kun kaikki kansa näki tämän, he lankesivat kasvoilleen ja sanoivat: "Herra on Jumala! Herra on Jumala!" Mutta Elia sanoi heille: "Ottakaa Baalin profeetat kiinni. Älköön yksikään heistä pääskö pakoon." Niin he ottivat heidät kiinni. Sitten Elia vei heidät Kiisonin purolle ja tappoi heidät siellä. Elia sanoi Ahabille: "Nouse, syö ja juo, sillä sateen kohina kuuluu." Ahab nousi syömään ja juomaan. Mutta Elia nousi Karmelin huipulle, kumartui maahan ja painoi kasvonsa polviensa väliin. Hän sanoi palvelijalleen: "Nouse ja katso merelle päin." Tämä nousi, katsoi ja sanoi: "Ei näy mitään." Hän sanoi: "Mene takaisin." Näin seitsemän kertaa. Seitsemännellä kerralla palvelija sanoi: "Katso, pieni pilvi, miehen kämmenen kokoinen, nousee merestä." Elia sanoi: "Nouse ja sano Ahabille: 'Valjasta ja lähde alas, ettei sade sinua pidättäisi.'" Tuossa tuokiossa taivas kävi mustaksi pilvistä ja myrskytuulesta, ja tuli ankara sade. Mutta Ahab nousi vaunuihinsa ja lähti Jisreeliin. Herran käsi tuli Elian päälle, ja hän vyötti lanteensa ja juoksi Ahabin edellä Jisreeliin saakka. Mutta kun Ahab kertoi Iisebelille kaiken, mitä Elia oli tehnyt ja kuinka hän oli tappanut miekalla kaikki profeetat, Iisebel lähetti sanansaattajan Elian luo ja käski sanoa: "Jumalat rangaiskoot minua nyt ja vasta, jollen minä huomenna tähän aikaan tee sinulle samaa, mikä jokaiselle näistä on tehty." Kun Elia sen näki, hän nousi ja lähti matkaan pelastaakseen henkensä ja tuli Beersebaan, joka on Juudan aluetta. Hän jätti sinne palvelijansa, mutta meni itse erämaahan päivämatkan päähän. Hän tuli ja istuutui kinsteripensaan juurelle. Hän toivotti itselleen kuolemaa ja sanoi: "Jo riittää, Herra, ota henkeni, sillä minä en ole isiäni parempi." Hän paneutui makuulle ja nukahti kinsteripensaan juurelle. Mutta katso, enkeli kosketti häntä ja sanoi hänelle: "Nouse ja syö." Kun hän katsahti, niin, katso, hänen päänsä takana oli kuumennetuilla kivillä paistettu leipäkakku ja vesiastia. Niin hän söi, joi ja pani jälleen maata. Mutta Herran enkeli kosketti häntä vielä toisen kerran ja sanoi: "Nouse ja syö, sillä muuten käy matka sinulle liian pitkäksi." Hän nousi, söi ja joi. Hän kulki sen ruuan voimalla neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä Jumalan vuorelle, Hoorebille, asti. Siellä hän meni luolaan ja yöpyi siinä. Mutta katso, Herran sana [tuli] hänelle: hän kysyi häneltä: "Mitä sinä teet täällä, Elia?" Hän vastasi: "Olen totisesti kiivaillut Herran, Jumalan Sebaotin, puolesta. Sillä israelilaiset ovat hylänneet liittosi, hajottaneet alttarisi ja tappaneet miekalla profeettasi. Minä olen yksin jäänyt jäljelle, mutta minunkin henkeäni he väijyvät ottaakseen sen." Hän sanoi: "Mene ulos ja asetu vuorelle Herran eteen." Katso, Herra kulki ohi, ja suuri ja raju myrsky, joka halkoi vuoret ja särki kalliot, kävi Herran edellä, mutta Herra ei ollut myrskyssä. Myrskyn jälkeen tuli maanjäristys, mutta Herra ei ollut maanjäristyksessä. Maanjäristyksen jälkeen tuli tulta, mutta Herra ei ollut tulessa. Tulen jälkeen tuli hiljainen tuulen hyminä. Kun Elia sen kuuli, hän peitti kasvonsa viitallaan, meni ulos ja asettui luolan suulle. Katso, hänelle puhui ääni ja sanoi: "Mitä sinä teet täällä, Elia?" Hän vastasi: "Olen totisesti kiivaillut Herran, Jumalan Sebaotin, puolesta. Sillä israelilaiset ovat hylänneet liittosi, hajottaneet alttarisi ja tappaneet miekalla profeettasi. Minä olen yksin jäänyt jäljelle, mutta minunkin henkeäni he väijyvät ottaakseen sen." Herra sanoi hänelle: "Lähde takaisin samaa tietä, jota tulit, erämaan kautta Damaskoon. Mene ja voitele Hasael Aramin kuninkaaksi. Voitele Jeehu, Nimsin poika, Israelin kuninkaaksi. Ja voitele sijaasi profeetaksi Elisa, Saafatin poika, Aabel-Meholasta. On tapahtuva näin: joka välttää Hasaelin miekan, sen surmaa Jeehu, ja joka välttää Jeehun miekan, sen surmaa Elisa. Mutta jätän jäljelle Israeliin seitsemäntuhatta: kaikki polvet, jotka eivät ole notkistuneet Baalille, ja kaikki suut, jotka eivät ole suudelleet häntä." Hän lähti sieltä ja kohtasi Elisan, Saafatin pojan, kun tämä oli kyntämässä. Kaksitoista härkäparia kulki hänen edellään, ja hän ajoi itse kahdettatoista. Kulkiessaan hänen ohitseen Elia heitti viittansa hänen päälleen. Hän jätti härät, riensi Elian jälkeen ja sanoi: "Salli minun ensin suudella isääni ja äitiäni, sitten seuraan sinua." Elia sanoi hänelle: "Mene, mutta tule takaisin. Tiedäthän, mitä olen sinulle tehnyt." Hän palasi hänen luotaan takaisin, otti härkäparinsa ja teurasti sen, ja härkien ikeellä hän keitti lihat. Ne hän antoi väelle, ja he söivät. Sitten hän nousi ja seurasi Eliaa ja palveli häntä. Benhadad, Aramin kuningas, kokosi kaiken sotajoukkonsa. Hänellä oli mukanaan kolmekymmentä kaksi kuningasta sekä hevosia ja sotavaunuja. Hän meni ja piiritti Samariaa ja ryhtyi taisteluun sitä vastaan. Hän lähetti sanansaattajat kaupunkiin Ahabin, Israelin kuninkaan, luo ja käski sanoa hänelle: "Näin sanoo Benhadad: 'Hopeasi ja kultasi ovat minun, ja kauneimmat vaimosi ja lapsesi ovat myös minun.'" Israelin kuningas vastasi ja sanoi: "Niin kuin sinä olet sanonut, herrani, kuningas, minä olen sinun, minä ja kaikki, mitä minulla on." Sanansaattajat tulivat takaisin ja sanoivat: "Näin sanoo Benhadad: 'Minä olen lähettänyt sinulle tämän sanan: Anna minulle hopeasi ja kultasi, vaimosi ja lapsesi. Totisesti minä lähetän huomenna tähän aikaan palvelijani luoksesi tutkimaan talosi ja palvelijaisi talot. Kaiken, mikä on silmiesi ihastus, he ottavat haltuunsa ja vievät.'" Silloin Israelin kuningas kutsui kaikki maan vanhimmat ja sanoi: "Ymmärtäkää ja nähkää, että hän hankkii meille onnettomuutta, sillä kun hän lähetti vaatimaan minulta vaimojani ja lapsiani, hopeaani ja kultaani, en minä niitä häneltä kieltänyt." Kaikki vanhimmat ja kaikki kansa sanoivat hänelle: "Älä kuule häntä äläkä suostu." Hän sanoi Benhadadin sanansaattajille: "Sanokaa herralleni, kuninkaalle: 'Kaiken, mitä sinä ensi kerralla käskit palvelijasi tehdä, teen, mutta tätä en voi tehdä.'" Sanansaattajat menivät ja veivät tämän vastauksen hänelle. Mutta Benhadad lähetti hänelle sanan: "Jumalat rangaiskoot minua nyt ja vasta, jos Samarian tomu riittää täyttämään kaiken sen väen kourat, joka minua seuraa." Mutta Israelin kuningas vastasi ja sanoi: "Sanokaa hänelle: 'Älköön se, joka vyöttäytyy miekkaan, kerskatko niin kuin se, joka sen riisuu.'" Kun hän, juodessaan kuninkaitten kanssa lehtimajoissa, kuuli tämän vastauksen, hän sanoi palvelijoilleen: "Piiritys käyntiin!" Ja he panivat piirityksen käyntiin kaupunkia vastaan. Katso, eräs profeetta astui Ahabin, Israelin kuninkaan, eteen ja sanoi: "Näin sanoo Herra: Näetkö kaiken tuon suuren lauman? Katso, minä annan sen tänä päivänä käsiisi, että tulisit tietämään, että minä olen Herra." Ahab kysyi: "Kenen avulla?" Hän vastasi: "Näin sanoo Herra: Maaherrojen palvelijoiden avulla." Ahab kysyi vielä: "Kuka aloittaa taistelun?" Hän vastasi: "Sinä." Hän katsasti herrojen palvelijat, ja niitä oli kaksisataa kolmekymmentä kaksi. Niitten jälkeen hän katsasti kaiken väen, kaikki israelilaiset, joita oli seitsemäntuhatta. He tekivät hyökkäyksen puolenpäivän aikana, kun Benhadad oli juovuksissa ja joi lehtimajoissa, hän ja ne kolmekymmentä kaksi kuningasta, jotka olivat tulleet hänen avukseen. Maaherrojen palvelijat hyökkäsivät ensimmäisinä. Silloin Benhadad lähetti tiedustelemaan, ja hänelle ilmoitettiin: "Miehiä on lähtenyt liikkeelle Samariasta." Hän sanoi: "Jos he ovat lähteneet liikkeelle rauha mielessä, ottakaa heidät kiinni elävinä. Mutta jos he ovat lähteneet taistellakseen, ottakaa heidät silloinkin kiinni elävinä." Mutta kun maaherrojen palvelijat ja sotajoukko, joka seurasi heitä, olivat hyökänneet kaupungista, he surmasivat kukin miehen. Aramilaiset pakenivat, ja Israel ajoi heitä takaa. Benhadad, Aramin kuningas, pääsi muutamien ratsumiesten kanssa pakoon hevosen selässä. Mutta Israelin kuningas lähti liikkeelle ja valtasi hevoset ja sotavaunut. Hän tuotti aramilaisille suuren tappion. Profeetta astui Israelin kuninkaan eteen ja sanoi hänelle: "Vahvista itsesi, ymmärrä ja katso, mitä sinun on tehtävä, sillä vuoden vaihteessa hyökkää Aramin kuningas kimppuusi." Aramin kuninkaan palvelijat sanoivat tälle: "Heidän jumalansa on vuorijumala. Sen tähden he saivat meistä voiton. Mutta taistelkaamme heitä vastaan tasangolla, silloin varmasti saamme heistä voiton. Tee näin: Pane pois kuninkaat, kukin paikaltaan, ja aseta käskynhaltijat heidän sijaansa. Hanki itsellesi sotajoukko, yhtä suuri kuin menettämäsi oli, yhtä monta hevosta ja yhtä monet sotavaunut, ja taistelkaamme heitä vastaan tasangolla, niin varmasti saamme heistä voiton." Hän kuuli heitä ja teki niin. Vuoden vaihteessa Benhadad katsasti aramilaiset ja lähti Afekiin taistelemaan Israelia vastaan. Israelilaiset katsastettiin ja muonitettiin, ja he lähtivät heitä vastaan. Israelilaiset leiriytyivät heidän eteensä niin kuin kaksi pientä vuohilaumaa, mutta aramilaiset täyttivät maan. Silloin Jumalan mies astui Israelin kuninkaan eteen ja sanoi: "Näin sanoo Herra: Sen tähden, että aramilaiset ovat sanoneet: 'Herra on vuorijumala eikä laaksojumala', minä annan koko tämän suuren lauman käsiisi tullaksenne tietämään, että minä olen Herra." He olivat leiriytyneinä vastakkain seitsemän päivää. Seitsemäntenä päivänä syntyi taistelu, ja israelilaiset surmasivat aramilaisia satatuhatta jalkamiestä yhtenä päivänä. Jäljellejääneet pakenivat Afekiin, kaupunkiin. Muuri kaatui kahdenkymmenen seitsemän tuhannen jäljellejääneen miehen päälle. Mutta Benhadad pakeni, tuli kaupunkiin ja juoksi huoneesta huoneeseen. Hänen palvelijansa sanoivat hänelle: "Katso, olemme kuulleet, että Israelin heimon kuninkaat ovat laupiaita kuninkaita. Pankaamme säkit lanteillemme ja nuorat päämme ympärille ja antautukaamme Israelin kuninkaalle. Ehkäpä hän jättää sinut henkiin." He käärivät säkit lanteilleen ja panivat nuorat päänsä ympärille ja tulivat Israelin kuninkaan luo ja sanoivat: "Palvelijasi Benhadad sanoo: 'Salli minun elää.'" Hän sanoi: "Vieläkö hän elää? Hän on minun veljeni." Niin miehet katsoivat sen hyväksi enteeksi, tarttuivat kiireen vilkkaa hänen sanaansa ja sanoivat: "Benhadad on veljesi." Hän sanoi: "Menkää ja noutakaa hänet." Silloin Benhadad antautui hänelle, ja hän antoi hänen nousta vaunuihinsa. Benhadad sanoi hänelle: "Kaupungit, jotka minun isäni otti isältäsi, minä annan takaisin. Laita itsellesi katumyymälöitä Damaskoon, niin kuin isäni laittoi Samariaan." Ahab vastasi: "Minä päästän sinut menemään sillä välipuheella." Hän teki liiton hänen kanssaan ja päästi hänet menemään. Silloin eräs profeetanoppilaista sanoi Herran käskystä toverilleen: "Lyö minua." Mutta mies ei tahtonut lyödä häntä. Hän sanoi tälle: "Koska et kuullut Herran ääntä, niin, katso, leijona surmaa sinut, kun lähdet luotani." Kun hän lähti hänen luotaan, kohtasi leijona hänet ja surmasi hänet. Sitten hän tapasi toisen miehen ja sanoi: "Lyö minua." Mies löi hänet haavoille. Profeetta meni ja asettui tielle, jota kuninkaan oli kuljettava, ja teki itsensä tuntemattomaksi panemalla siteen silmilleen. Kun kuningas kulki ohi, hän huusi kuninkaalle ja sanoi: "Palvelijasi oli lähtenyt keskelle taistelua, ja katso, sieltä tuli mies ja toi toisen miehen luokseni ja sanoi: 'Vartioi tätä miestä. Jos hän katoaa, henkesi menee hänen hengestään, tai sinä maksat talentin hopeaa.' Palvelijallasi oli tehtävää siellä ja täällä, ja sitten miestä ei enää ollut." Israelin kuningas sanoi hänelle: "Tuomiosi on siis se. Olet sen itse julistanut." Hän poisti nopeasti siteen silmiltään, ja Israelin kuningas tunsi hänet, että hän oli profeettoja. Tämä sanoi hänelle: "Näin sanoo Herra: Koska sinä päästit käsistäsi menemään minulle tuhon omaksi vihityn miehen, menee henkesi hänen hengestään ja kansasi hänen kansastaan." Israelin kuningas meni kotiinsa pahastuneena ja alakuloisena ja tuli Samariaan. Näiden tapausten jälkeen tapahtui tämä. Jisreeliläisellä Naabotilla oli viinitarha, joka oli Jisreelissä Samarian kuninkaan Ahabin palatsin vieressä. Ahab puhui Naabotille sanoen: "Anna minulle viinitarhasi vihannestarhaksi, koska se on niin lähellä linnaani. Annan sinulle sen tilalle paremman viinitarhan, tai, jos niin tahdot, annan sinulle sen hinnan rahana." Mutta Naabot vastasi Ahabille: "Pois se, Herra varjelkoon minua antamasta sinulle isieni perintöosaa." Ahab tuli kotiinsa pahastuneena ja alakuloisena vastauksesta, jonka jisreeliläinen Naabot oli hänelle antanut, kun tämä oli sanonut: "En anna sinulle isieni perintöosaa." Hän pani maata vuoteelleen, käänsi kasvonsa pois eikä syönyt mitään. Hänen vaimonsa Iisebel tuli hänen luokseen ja puhui hänelle: "Miksi olet niin pahoilla mielin ja miksi et syö mitään?" Ahab vastasi hänelle: "Siksi, että puhuttelin jisreeliläistä Naabotia ja sanoin hänelle: 'Anna minulle viinitarhasi rahasta, tai jos haluat, annan sinulle toisen viinitarhan sen sijaan', mutta hän vastasi: 'En minä anna sinulle viinitarhaani.'" Niin hänen vaimonsa Iisebel sanoi hänelle: "Sinäkö olet käyttävinäsi kuninkaanvaltaa Israelissa? Nouse ja syö, ja olkoon sydämesi iloinen. Minä kyllä toimitan sinulle jisreeliläisen Naabotin viinitarhan." Hän kirjoitti kirjeen Ahabin nimessä, sinetöi sen hänen sinetillään ja lähetti kirjeen vanhimmille ja ylimyksille, jotka olivat Naabotin kaupungissa ja asuivat siellä hänen kanssaan. Kirjeessä hän kirjoitti näin: "Kuuluttakaa paasto ja asettakaa Naabot istumaan etummaiseksi kansan joukkoon. Asettakaa kaksi kelvotonta miestä istumaan häntä vastapäätä, että he todistaisivat hänestä näin: 'Sinä olet kironnut Jumalaa ja kuningasta.' Viekää hänet sitten ulos ja kivittäkää hänet kuoliaaksi." Kaupungin miehet, vanhimmat ja ylimykset, jotka asuivat hänen kaupungissaan, tekivät, kuten Iisebel oli käskenyt heitä ja niin kuin oli kirjoitettu kirjeessä, jonka hän oli heille lähettänyt. He kuuluttivat paaston ja asettivat Naabotin istumaan etummaiseksi kansan joukkoon. Kaksi kelvotonta miestä tuli ja istui häntä vastapäätä, ja kelvottomat miehet todistivat Naabotista kansan edessä sanoen: "Naabot on kironnut Jumalaa ja kuningasta." Ja he veivät hänet kaupungin ulkopuolelle ja kivittivät hänet kuoliaaksi. He lähettivät Iisebelille tämän sanan: "Naabot on kivitetty kuoliaaksi." Kun Iisebel kuuli, että Naabot oli kivitetty kuoliaaksi, Iisebel sanoi Ahabille: "Nouse ja ota haltuusi jisreeliläisen Naabotin viinitarha, jota hän ei tahtonut antaa sinulle rahasta. Sillä Naabot ei ole enää elossa, vaan on kuollut." Kun Ahab kuuli, että Naabot oli kuollut, hän nousi ja lähti jisreeliläisen Naabotin viinitarhalle ottamaan sen haltuunsa. Mutta tisbeläiselle Elialle tuli tämä Herran sana: "Nouse ja mene tapaamaan Ahabia, Israelin kuningasta, joka asuu Samariassa. Katso, hän on Naabotin viinitarhassa, jota hän on mennyt ottamaan haltuunsa. Puhu hänelle ja sano: 'Näin sanoo Herra: Oletko sinä sekä tappanut että anastanut perinnön?' Puhu sitten hänelle ja sano: 'Näin sanoo Herra: Siinä paikassa, missä koirat nuoleskelivat Naabotin veren, koirat nuoleskelevat sinunkin veresi.'" Ahab sanoi Elialle: "Joko löysit minut, sinä vihamieheni?" Hän vastasi: "Jo löysin. Koska sinä olet myynyt itsesi tekemään sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, niin, katso, minä annan onnettomuuden kohdata sinua ja lakaisen sinut pois ja hävitän Israelista Ahabin miespuoliset jälkeläiset, kaikki tyynni. Minä teen suvullesi niin kuin Jerobeamin, Nebatin pojan, suvulle ja niin kuin Baesan, Ahian pojan, suvulle, koska olet vihoittanut minut ja saattanut Israelin tekemään syntiä. Myös Iisebelistä Herra on puhunut sanoen: Koirat syövät Iisebelin Jisreelin muurin luona. Joka Ahabin jälkeläisistä kuolee kaupungissa, sen koirat syövät, ja joka kuolee kedolle, sen syövät taivaan linnut." Totisesti ei ole ollut ketään, joka olisi niin myynyt itsensä tekemään sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, kuin Ahab, kun hänen vaimonsa Iisebel vietteli hänet. Hän teki hyvin kauhistavasti, kun lähti seuraamaan epäjumalia, aivan kuten amorilaiset tekivät, jotka Herra karkotti israelilaisten tieltä. Kun Ahab kuuli nämä sanat, hän repäisi vaatteensa, pani paljaalle iholleen säkin ja paastosi. Hän makasi säkki yllään ja liikkui hiljaa. Niin tisbeläiselle Elialle tuli tämä Herran sana: "Oletko nähnyt, kuinka Ahab on nöyrtynyt edessäni? Koska hän on nöyrtynyt edessäni, en anna onnettomuuden tulla hänen aikanaan: hänen poikansa aikana annan onnettomuuden kohdata hänen sukuaan." He olivat alallaan kolme vuotta: ei ollut sotaa Aramin ja Israelin välillä. Mutta kolmantena vuotena tuli Joosafat, Juudan kuningas, Israelin kuninkaan luo. Israelin kuningas sanoi palvelijoilleen: "Tiedättehän, että Gileadin Raamot on meidän. Kuitenkin olemme toimettomia emmekä ota sitä pois Aramin kuninkaan käsistä." Hän sanoi Joosafatille: "Lähdetkö kanssani sotaan Gileadin Raamotiin?" Joosafat vastasi Israelin kuninkaalle: "Minä niin kuin sinä, minun kansani niin kuin sinun kansasi, minun hevoseni niin kuin sinun hevosesi!" Mutta Joosafat sanoi Israelin kuninkaalle: "Kysy kuitenkin ensin, mitä Herra sanoo." Niin Israelin kuningas kokosi profeetat, noin neljäsataa miestä, ja sanoi heille: "Onko minun lähdettävä sotaan Gileadin Raamotia vastaan vai oltava lähtemättä?" He vastasivat: "Lähde, Herra antaa sen kuninkaan käsiin." Mutta Joosafat sanoi: "Eikö täällä ole enää ketään muuta Herran profeettaa, jolta voisimme kysyä?" Israelin kuningas vastasi Joosafatille: "On täällä vielä mies, jolta voisimme kysyä Herran mieltä, mutta minä vihaan häntä, sillä hän ei koskaan ennusta minulle hyvää, vaan aina pahaa, se on Miika, Jimlan poika." Joosafat sanoi: "Älköön kuningas niin puhuko." Israelin kuningas kutsui erään hoviherran ja sanoi: "Nouda kiireen vilkkaa Miika, Jimlan poika." Mutta Israelin kuningas ja Joosafat, Juudan kuningas, istuivat kumpikin valtaistuimellaan puettuina kuninkaallisiin pukuihinsa puimatantereella Samarian portin ovella. Kaikki profeetat olivat hurmoksissa heidän edessään. Sidkia, Kenaanan poika, teki itselleen rautasarvet ja sanoi: "Näin sanoo Herra: Näillä sinä pusket aramilaisia, kunnes teet heistä lopun." Kaikki profeetat ennustivat samalla tavalla sanoen: "Mene ylös Gileadin Raamotiin, saat voiton. Herra antaa sen kuninkaan käsiin." Sanansaattaja, joka oli mennyt kutsumaan Miikaa, puhui hänelle sanoen: "Katso, kaikki profeetat ovat yhdestä suusta luvanneet kuninkaalle hyvää. Olkoon sanasi heidän sanansa kaltainen, ja lupaa sinäkin hyvää." Mutta Miika vastasi: "Niin totta kuin Herra elää, sen puhun, minkä Herra minulle sanoo." Kun hän tuli kuninkaan eteen, kuningas sanoi hänelle: "Miika, onko meidän lähdettävä sotaan Gileadin Raamotiin vai oltava lähtemättä?" Hän vastasi hänelle: "Lähde, niin saat voiton. Herra antaa sen kuninkaan käsiin." Mutta kuningas sanoi hänelle: "Kuinka monta kertaa minun on vannotettava sinua, ettet puhu minulle muuta kuin totuutta Herran nimessä?" Silloin hän sanoi: "Minä näin koko Israelin hajallaan vuorilla kuin lampaat, joilla ei ole paimenta. Herra sanoi: 'Näillä ei ole isäntää, palatkoon kukin rauhassa kotiinsa.'" Israelin kuningas sanoi Joosafatille: "Enkö sanonut sinulle, ettei tämä koskaan ennusta minulle hyvää, vaan aina pahaa?" Mutta hän sanoi: "Kuule siis Herran sana: Näin Herran istuvan istuimellaan ja kaiken taivaan joukon seisovan hänen edessään, hänen oikealla ja vasemmalla puolellaan. Herra sanoi: 'Kuka viekoittelisi Ahabin lähtemään sotaan, että hän kaatuisi Gileadin Raamotissa?' Mikä vastasi niin, mikä näin. Silloin tuli henki ja asettui Herran eteen ja sanoi: 'Minä viekoittelen hänet.' Herra kysyi häneltä: 'Miten?' Hän vastasi: 'Minä menen valheen hengeksi kaikkien hänen profeettojensa suuhun.' Silloin Herra sanoi: 'Saat viekoitella, siihen sinä pystyt, mene ja tee niin.' Katso, nyt Herra on pannut valheen hengen kaikkien näiden profeettojesi suuhun, sillä Herra on päättänyt osaksesi onnettomuuden." Silloin astui esille Sidkia, Kenaanan poika, löi Miikaa poskelle ja sanoi: "Mitä tietä Herran Henki on poistunut minusta puhuakseen kanssasi?" Miika vastasi: "Sen saat nähdä sinä päivänä, jona kuljet huoneesta huoneeseen piiloutuaksesi." Mutta Israelin kuningas sanoi: "Ota Miika ja vie hänet takaisin Aamonin, kaupungin päällikön, ja Jooaan, kuninkaan pojan, luo, ja sano: 'Näin sanoo kuningas: Pankaa tämä vankilaan ja elättäkää häntä kovassa nälässä vedellä ja leivällä, kunnes palaan rauhassa takaisin.'" Miika vastasi: "Jos palaat rauhassa takaisin, Herra ei ole puhunut kauttani." Hän sanoi vielä: "Kuulkaa tämä, kaikki kansat." Israelin kuningas ja Joosafat, Juudan kuningas, menivät Gileadin Raamotiin. Israelin kuningas sanoi Joosafatille: "Täytyypä pukeutua tuntemattomaksi, kun käy taisteluun, mutta ole sinä omissa vaatteissasi." Israelin kuningas pukeutui tuntemattomaksi ja kävi taisteluun. Mutta Aramin kuningas oli käskenyt sotavaunujen päälliköitä, joita hänellä oli kolmekymmentä kaksi, sanoen: "Älkää ryhtykö taisteluun kenenkään muun kanssa, olkoon alempi tai ylempi, kuin ainoastaan Israelin kuninkaan kanssa." Kun sotavaunujen päälliköt näkivät Joosafatin, he ajattelivat: "Tuo on varmaankin Israelin kuningas", ja kääntyivät hyökkäämään häntä vastaan. Silloin Joosafat huusi. Kun sotavaunujen päälliköt näkivät, ettei se ollutkaan Israelin kuningas, he vetäytyivät hänestä pois. Mutta eräs mies, joka oli jännittänyt jousensa ja ampui umpimähkään, satutti Israelin kuningasta vyöpanssarin ja rintahaarniskan väliin. Niin tämä sanoi vaunujensa ohjaajalle: "Käännä vaunut ja vie minut pois rintamalta, sillä olen haavoittunut." Mutta kun taistelu sinä päivänä yltyi yltymistään, kuningas jäi seisomaan vaunuihinsa, päin aramilaisia. Illalla hän kuoli, ja verta oli vuotanut haavasta vaunun pohjalle. Auringon laskiessa kaikui kautta sotajoukon huuto: "Joka mies kaupunkiinsa! Joka mies maahansa!" Näin kuoli kuningas, ja hänet vietiin Samariaan, ja kuningas haudattiin Samariaan. Kun vaunut huuhdottiin Samarian lammikolla, nuoleskelivat koirat hänen vertaan, ja portot peseytyivät siinä, sen sanan mukaan, jonka Herra oli puhunut. Mitä muuta on kerrottavaa Ahabista ja kaikesta, mitä hän teki, siitä norsunluisesta palatsista, jonka hän rakensi, ja kaikista kaupungeista, jotka hän linnoitti, se on kirjoitettuna Israelin kuningasten aikakirjassa. Niin Ahab meni lepoon isiensä luo. Hänen poikansa Ahasja tuli kuninkaaksi hänen jälkeensä. Joosafat, Aasan poika, tuli Juudan kuninkaaksi Ahabin, Israelin kuninkaan, neljäntenä hallitusvuotena. Joosafat oli kolmenkymmenen viiden vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi kaksikymmentä viisi vuotta Jerusalemissa. Hänen äitinsä oli nimeltään Asuba, Silhin tytär. Hän vaelsi kaikessa isänsä Aasan tietä, siltä poikkeamatta, ja teki sitä, mikä oli oikein Herran silmissä. Mutta uhrikukkulat eivät hävinneet, vaan kansa uhrasi ja suitsutti yhä edelleen uhrikukkuloilla. Joosafat teki rauhan Israelin kuninkaan kanssa. Mitä muuta on kerrottavaa Joosafatista, hänen urotöistään ja hänen sodistaan, se on kirjoitettuna Juudan kuningasten aikakirjassa. Hän hävitti maasta viimeiset niistä haureellisista pyhäkköpojista, jotka olivat jääneet jäljelle hänen isänsä Aasan ajoilta. Edomissa ei siihen aikaan ollut kuningasta. Maaherra oli kuninkaana. Joosafat oli teettänyt Tarsiin laivoja, joiden oli määrä kulkea Oofiriin kultaa noutamaan. Mutta laivat eivät päässeet lähtemään, sillä ne särkyivät Esjon-Geberissä. Silloin Ahasja, Ahabin poika, sanoi Joosafatille: "Anna palvelijoitteni kulkea palvelijoittesi kanssa laivoissa." Mutta Joosafat ei tahtonut. Joosafat meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin isiensä viereen hänen isänsä Daavidin kaupunkiin. Hänen poikansa Jooram tuli kuninkaaksi hänen jälkeensä. Ahasja, Ahabin poika, tuli Israelin kuninkaaksi Samariassa Joosafatin, Juudan kuninkaan, seitsemäntenätoista hallitusvuotena ja hallitsi Israelia kaksi vuotta. Hän teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, ja vaelsi isänsä ja äitinsä tietä ja Jerobeamin, Nebatin pojan, tietä, hänen, joka oli saattanut Israelin tekemään syntiä. Hän palveli Baalia ja kumarsi häntä ja vihoitti Herran, Israelin Jumalan, samoin kuin hänen isänsä oli tehnyt. Ahabin kuoleman jälkeen Mooab luopui Israelista. Ahasja putosi Samariassa yläsalinsa ristikon läpi ja makasi sairaana. Hän lähetti sanansaattajia ja sanoi heille: "Menkää ja kysykää Baal-Sebubilta, Ekronin jumalalta, toivunko tästä taudista." Mutta Herran enkeli oli sanonut tisbeläiselle Elialle: "Nouse ja mene Samarian kuninkaan sanansaattajia vastaan ja sano heille: 'Eikö ole Jumalaa Israelissa, koska menette kysymään neuvoa Baal-Sebubilta, Ekronin jumalalta?' Sen tähden Herra sanoo näin: 'Vuoteesta, johon olet noussut, et enää astu alas, sillä sinun on kuoltava.'" Ja Elia lähti tiehensä. Kun sanansaattajat palasivat kuninkaan luo, hän kysyi heiltä: "Minkä tähden te tulette takaisin?" He vastasivat hänelle: "Meitä vastaan tuli mies, joka sanoi meille: 'Menkää takaisin kuninkaan luo, joka on teidät lähettänyt, ja sanokaa hänelle: Näin sanoo Herra: Eikö ole Jumalaa Israelissa, koska sinä lähetät kysymään neuvoa Baal-Sebubilta, Ekronin jumalalta? Sen tähden sinä et enää astu alas vuoteesta, johon olet noussut, sillä sinun on kuoltava.'" Hän kysyi heiltä: "Minkä näköinen mies oli, joka tuli teitä vastaan ja puhui teille tuollaista?" He vastasivat hänelle: "Hänellä oli yllään karvanahka ja nahkavyö vyötäisillä." Silloin hän sanoi: "Se oli tisbeläinen Elia." Sitten hän lähetti hänen luokseen viidenkymmenen päämiehen ja hänen viisikymmentä miestään. Kun tämä tuli hänen luokseen hänen istuessaan vuoren kukkulalla, hän sanoi hänelle: "Sinä Jumalan mies, kuningas käskee: Tule alas." Mutta Elia vastasi ja sanoi viidenkymmenen päämiehelle: "Jos minä olen Jumalan mies, niin tulkoon tuli taivaasta ja kuluttakoon sinut ja viisikymmentä miestäsi." Silloin tuli taivaasta tuli ja kulutti hänet ja hänen viisikymmentä miestään. Hän lähetti taas hänen luokseen toisen viidenkymmenen päämiehen ja hänen viisikymmentä miestään. Tämä lausui ja sanoi hänelle: "Sinä Jumalan mies, näin käskee kuningas: Tule kiireen vilkkaa alas." Mutta Elia vastasi ja sanoi heille: "Jos minä olen Jumalan mies, niin tulkoon tuli taivaasta ja kuluttakoon sinut ja viisikymmentä miestäsi." Silloin tuli taivaasta Jumalan tuli ja kulutti hänet ja hänen viisikymmentä miestään. Hän lähetti vielä kolmannen viidenkymmenen päämiehen ja hänen viisikymmentä miestään. Tämä kolmas viidenkymmenen päämies meni sinne, ja kun hän tuli perille, hän polvistui Elian eteen ja anoi häneltä armoa ja sanoi hänelle: "Sinä Jumalan mies, olkoon henkeni ja näiden viidenkymmenen palvelijasi henki kallis silmissäsi. Katso, tuli on tullut taivaasta ja kuluttanut ne kaksi ensimmäistä viidenkymmenen päämiestä ja heidän viisikymmentä miestään, mutta olkoon henkeni kallis silmissäsi." Herran enkeli sanoi Elialle: "Mene alas hänen kanssaan, älä pelkää häntä." Hän nousi ja meni hänen kanssaan kuninkaan luo. Hän sanoi hänelle: "Näin sanoo Herra: Koska lähetit sanansaattajia kysymään neuvoa Baal-Sebubilta, Ekronin jumalalta, ikään kuin Israelissa ei olisi Jumalaa, jolta voisi kysyä neuvoa, sen tähden sinä et astu alas vuoteesta, johon olet noussut, sillä sinun on kuoltava." Ja hän kuoli, Herran sanan mukaan, jonka Elia oli puhunut. Jooram tuli kuninkaaksi hänen jälkeensä Jooramin, Joosafatin pojan, Juudan kuninkaan, toisena hallitusvuotena, sillä Ahasjalla ei ollut poikaa. Mitä muuta on kerrottavaa Ahasjasta, siitä, mitä hän teki, se on kirjoitettuna Israelin kuningasten aikakirjassa. Silloin, kun Herra oli vievä Elian tuulispäässä taivaaseen, kulkivat Elia ja Elisa Gilgalista. Elia sanoi Elisalle: "Jää tähän, sillä Herra on lähettänyt minut Beeteliin asti." Mutta Elisa vastasi: "Niin totta kuin Herra elää, ja niin totta kuin sielusi elää: en jätä sinua." Ja he menivät Beeteliin. Beetelissä olevat profeetanoppilaat tulivat Elisan luo ja sanoivat hänelle: "Tiedätkö, että Herra tänä päivänä ottaa herrasi pois sinun pääsi yli?" Hän vastasi: "Tiedän kyllä, olkaa vaiti." Elia sanoi hänelle: "Elisa, jää tähän, sillä Herra on lähettänyt minut Jerikoon." Mutta hän vastasi: "Niin totta kuin Herra elää, ja niin totta kuin sielusi elää: en jätä sinua." He tulivat Jerikoon. Jerikossa olevat profeetanoppilaat astuivat Elisan luo ja sanoivat hänelle: "Tiedätkö, että Herra tänä päivänä ottaa herrasi pois pääsi yli?" Hän vastasi: "Minä kyllä tiedän, olkaa vaiti." Elia sanoi hänelle: "Jää tähän, sillä Herra on lähettänyt minut Jordanille." Mutta hän vastasi: "Niin totta kuin Herra elää, ja niin totta kuin sielusi elää: en jätä sinua." He kulkivat molemmat yhdessä. Mutta myös profeetanoppilaita lähti matkaan viisikymmentä miestä, ja he asettuivat syrjään jonkin matkan päähän näiden kahden pysähtyessä Jordanille. Elia otti viittansa, kääri sen kokoon ja löi veteen, ja vesi jakaantui kummallekin puolelle, ja he kävivät molemmat virran yli kuivaa myöten. Kun he olivat tulleet yli, Elia sanoi Elisalle: "Pyydä minua tekemään hyväksesi jotakin, ennen kuin minut otetaan pois luotasi." Elisa sanoi: "Tulkoon minuun hengestäsi kaksinkertainen osa." Hän vastasi: "Pyyntösi on vaikea täyttää. Mutta jos näet, kuinka minut otetaan pois luotasi, se täytetään, jollet, se jää täyttämättä." Kun he niin kulkivat ja puhelivat, katso, äkkiä ilmestyivät tuliset vaunut ja tuliset hevoset, ja ne erottivat heidät toisistaan, ja Elia nousi tuulispäässä taivaaseen. Kun Elisa sen näki, hän huusi: "Isäni, isäni! Israelin sotavaunut ja ratsumiehet!" Hän ei enää nähnyt häntä. Hän tarttui vaatteisiinsa ja repäisi ne kahdeksi kappaleeksi. Sitten hän otti maasta Elian viitan, joka oli pudonnut hänen päältään, palasi takaisin ja pysähtyi Jordanin rannalle. Hän otti Elian viitan, joka oli pudonnut tämän päältä, löi veteen ja sanoi: "Missä on Herra, Elian Jumala?" Kun hän siis löi veteen, se jakaantui kummallekin puolelle, ja Elisa käveli virran yli. Kun Jerikosta tulleet profeetanoppilaat näkivät sen edessään, he sanoivat: "Elian henki on laskeutunut Elisaan." Niin he tulivat häntä vastaan ja kumartuivat hänen edessään maahan. He sanoivat hänelle: "Katso, palvelijoidesi joukossa on viisikymmentä urhoollista miestä, menkööt he etsimään isäntääsi. Ehkä Herran Henki on vienyt hänet ja heittänyt jollekin vuorelle tai johonkin laaksoon." Hän vastasi: "Älkää lähettäkö." Mutta he pyysivät häntä pyytämällä kyllästyksiin asti, kunnes hän sanoi: "Lähettäkää." Niin he lähettivät viisikymmentä miestä. Nämä etsivät kolme päivää, mutta eivät löytäneet häntä. Kun he tulivat takaisin hänen luokseen, hänen ollessaan Jerikossa, hän sanoi heille: "Enkö minä kieltänyt teitä menemästä?" Kaupungin miehet sanoivat Elisalle: "Katso, kaupungin asema on hyvä, niin kuin herrani näkee, mutta vesi on huonoa, ja maassa syntyy keskosia." Hän sanoi: "Tuokaa minulle uusi malja ja pankaa siihen suoloja." He toivat sen hänelle. Hän meni vesien lähteelle ja heitti siihen suolat, sanoen: "Näin sanoo Herra: Minä olen parantanut tämän veden. Siitä ei tule enää kuolemaa eikä keskenmenoa." Vesi tuli terveelliseksi aina tähän päivään asti Elisan sanan mukaan, jonka hän puhui. Sieltä hän meni Beeteliin, ja hänen kävellessään tietä tuli nuoria poikia kaupungista, ja he pilkkasivat häntä ja sanoivat hänelle: "Nouse ylös, kaljupää, nouse ylös, kaljupää!" Kun hän kääntyi ja näki heidät, hän kirosi heidät Herran nimeen. Silloin tuli metsästä kaksi karhua ja raateli neljäkymmentä kaksi poikaa kuoliaaksi. Sieltä hän meni Karmel-vuorelle ja palasi sieltä Samariaan. Jooram, Ahabin poika, tuli Israelin kuninkaaksi Samariassa Joosafatin, Juudan kuninkaan, kahdeksantenatoista hallitusvuotena, ja hän hallitsi kaksitoista vuotta. Hän teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, ei kuitenkaan niin kuin hänen isänsä ja äitinsä, sillä hän poisti Baalin patsaan, jonka hänen isänsä oli teettänyt. Kuitenkin hän riippui kiinni Jerobeamin, Nebatin pojan, synnissä, jolla tämä oli saattanut Israelin tekemään syntiä. Siitä hän ei luopunut. Meesa, Mooabin kuningas, omisti lammaslaumoja ja maksoi verona Israelin kuninkaalle satatuhatta karitsaa ja sadantuhannen pässin villat. Mutta Ahabin kuoltua Mooabin kuningas luopui Israelin kuninkaasta. Siihen aikaan kuningas Jooram lähti Samariasta ja katsasti koko Israelin. Hän meni ja lähetti Joosafatille Juudan kuninkaalle sanan: "Mooabin kuningas on luopunut minusta. Lähdetkö kanssani sotaan Mooabia vastaan?" Hän vastasi: "Lähden, minä niin kuin sinä, minun kansani niin kuin sinun kansasi, minun hevoseni niin kuin sinun hevosesi!" Joosafat kysyi: "Mitä tietä meidän on sinne mentävä?" Hän vastasi: "Edomin erämaan tietä." Israelin kuningas, Juudan kuningas ja Edomin kuningas lähtivät liikkeelle. Mutta kun he olivat kierrellen kulkeneet seitsemän päivän matkan eikä ollut vettä sotajoukolle eikä juhdille, jotka seurasivat heitä, Israelin kuningas sanoi: "Voi, Herra on kutsunut nämä kolme kuningasta kokoon antaakseen heidät Mooabin käsiin!" Mutta Joosafat sanoi: "Eikö täällä ole ketään Herran profeettaa, kysyäksemme hänen kauttaan neuvoa Herralta?" Silloin eräs Israelin kuninkaan palvelijoista vastasi ja sanoi: "Täällä on Elisa, Saafatin poika, joka vuodatti vettä Elian käsille." Joosafat sanoi: "Hänellä on Herran sana." Israelin kuningas, Joosafat ja Edomin kuningas menivät hänen luokseen. Elisa sanoi Israelin kuninkaalle: "Mitä minulla on tekemistä kanssasi? Mene isäsi ja äitisi profeettojen luo." Israelin kuningas sanoi hänelle: "Ei niin! Sillä Herra on kutsunut nämä kolme kuningasta kokoon antaakseen heidät Mooabin käsiin." Elisa sanoi: "Niin totta kuin Herra Sebaot elää, jonka edessä seison: jollen tahtoisi tehdä Joosafatille, Juudan kuninkaalle, mieliksi, tosiaankaan en katsoisi sinuun enkä huomaisi sinua. Mutta tuokaa minulle nyt harpunsoittaja." Kun harpunsoittaja soitti, Herran käsi laskeutui hänen päälleen, ja hän sanoi: "Näin sanoo Herra: Tehkää tämä laakso kuoppia täyteen. Sillä näin sanoo Herra: Te ette tule näkemään tuulta ettekä sadetta, ja kuitenkin tämä laakso tulee vettä täyteen. Niin te saatte juoda, sekä te että karjanne ja juhtanne. Mutta tämä on Herran silmissä pieni asia: hän antaa Mooabin teidän käsiinne, ja te valloitatte kaikki varustetut kaupungit ja kaikki valitut kaupungit, kaadatte kaikki hedelmäpuut, tukitte kaikki vesilähteet ja turmelette kivillä kaikki hyvät peltopalstat." Katso, seuraavana aamuna, sinä hetkenä, jona ruokauhri uhrataan, vettä tuli Edomista päin, niin että maa tuli vettä täyteen. Kun kaikki mooabilaiset kuulivat, että kuninkaat olivat lähteneet sotaan heitä vastaan, kutsuttiin koolle kaikki miekkaan vyöttäytyvät ja myös vanhemmat miehet, ja he asettuivat rajalle. Varhain aamulla, kun aurinko nousi ja paistoi veteen, näkivät mooabilaiset, että vesi heidän edessään oli punaista kuin veri. He sanoivat: "Se on verta. Varmaan kuninkaat ovat joutuneet taisteluun keskenään ja surmanneet toisensa. Nyt saaliin ryöstöön, Mooab!" Mutta kun he tulivat Israelin leiriin, nousivat israelilaiset ja voittivat mooabilaiset, niin että nämä pakenivat heitä. He hyökkäsivät maahan ja voittivat uudelleen mooabilaiset. He hävittivät kaupungit, kaikille hyville peltopalstoille heitti kukin heistä kiven, täyttäen ne. He tukkivat kaikki vesilähteet ja kaatoivat kaikki hedelmäpuut, niin että ainoastaan Kiir-Haresetissa jäivät kivet paikoilleen. Linkomiehet piirittivät kaupungin ja ampuivat sitä. Kun Mooabin kuningas näki joutuvansa tappiolle taistelussa, hän otti mukaansa seitsemänsataa miekkamiestä murtautuakseen Edomin kuninkaan luo. Mutta he eivät voineet. Hän otti poikansa, esikoisensa, jonka oli määrä tulla kuninkaaksi hänen jälkeensä, ja uhrasi hänet polttouhriksi muurilla. Silloin suuri viha kohtasi Israelia, niin että he lähtivät sieltä ja palasivat omaan maahansa. Eräs nainen, profeetanoppilaan vaimo, huusi Elisalle sanoen: "Mieheni, palvelijasi, kuoli, ja sinä tiedät, että palvelijasi oli herraapelkäävä mies. Nyt velkoja tulee ottamaan molemmat poikani orjikseen." Elisa sanoi hänelle: "Mitä teen hyväksesi? Sano minulle, mitä sinulla on talossasi." Hän vastasi: "Palvelijattarellasi ei ole talossa muuta kuin öljyä sen verran, mitä tarvitsen voidellakseni itseäni." Silloin hän sanoi: "Mene ja lainaa itsellesi astioita kylästä, kaikilta naapureiltasi, tyhjiä astioita, tarpeeksi paljon. Mene sitten sisään, sulje ovi jälkeesi ja poikiesi jälkeen ja kaada kaikkiin niihin astioihin. Aina kun astia on täysi, nosta se syrjään." Niin hän meni pois hänen luotaan ja sulki oven jälkeensä ja poikiensa jälkeen. Nämä toivat sitten hänelle astiat, ja hän kaatoi niihin. Kun astiat olivat täynnä, hän sanoi pojalleen: "Tuo minulle vielä yksi astia." Mutta hän vastasi hänelle: "Ei ole enää astiaa." Silloin öljy tyrehtyi. Hän meni ja kertoi sen Jumalan miehelle. Tämä sanoi: "Mene, myy öljy ja maksa velkasi. Sinä ja poikasi elätte siitä, mikä jää jäljelle." Eräänä päivänä Elisa meni Suunemiin, ja siellä oli arvossa pidetty nainen, joka vaati häntä aterioimaan. Niin usein kuin hän kulki sen kautta, hän poikkesi sinne aterioimaan. Nainen sanoi miehelleen: "Katso, minä olen huomannut, että hän, joka aina kulkee kauttamme, on pyhä Jumalan mies. Muurauttakaamme pieni ullakkohuone ja pankaamme hänelle sinne vuode, pöytä, tuoli ja lamppu, niin että hän tullessaan luoksemme voi vetäytyä sinne." Eräänä päivänä hän sitten tuli sinne, poikkesi ullakkohuoneeseen ja pani sinne maata. Hän sanoi palvelijalleen Geehasille: "Kutsu suunemilainen nainen." Hän kutsui tämän, ja hän astui hänen eteensä. Hän sanoi palvelijalle: "Sano hänelle: 'Katso, sinä olet nähnyt kaiken tämän vaivan meidän tähtemme. Voinko tehdä jotakin hyväksesi? Onko sinulla jotakin esitettävää kuninkaalle tai sotapäällikölle?'" Mutta hän vastasi: "Minähän asun heimoni keskellä." Hän kysyi: "Eikö siis voi tehdä mitään hänen hyväkseen?" Geehasi vastasi: "Voi kyllä: hänellä ei ole poikaa, ja hänen miehensä on vanha." Hän sanoi: "Kutsu hänet." Niin tämä kutsui hänet, ja hän astui ovelle. Elisa sanoi: "Tähän aikaan tulevana vuonna on sinulla sylissäsi poika." Hän vastasi: "Ei, herrani, sinä Jumalan mies, älä petä palvelijatartasi." Mutta vaimo tuli raskaaksi ja synnytti pojan seuraavana vuonna juuri sinä aikana, jonka Elisa oli hänelle sanonut. Kun poika oli kasvanut isoksi, hän meni eräänä päivänä isänsä luo, joka oli leikkuuväen luona. Hän valitti isälleen: "Voi minun päätäni, voi minun päätäni!" Tämä sanoi palvelijalle: "Kanna hänet äitinsä luo." Niin palvelija otti hänet ja vei hänet äitinsä luo. Poika istui hänen polvillaan puoleenpäivään asti. Sitten hän kuoli. Äiti meni ylös ja laski hänet Jumalan miehen vuoteeseen, sulki oven, niin että poika jäi yksin, ja lähti pois. Hän kutsui miehensä ja sanoi: "Lähetä minulle palvelija ja aasintamma, niin minä riennän Jumalan miehen luo ja tulen heti takaisin." Hän sanoi: "Miksi menet hänen luokseen tänä päivänä? Eihän nyt ole uusikuu eikä sapatti." Hän vastasi: "Ole huoleti." Hän satuloi aasintamman ja sanoi palvelijalleen: "Aja yhä eteenpäin äläkä keskeytä matkaani, ennen kuin sanon sinulle." Hän lähti ja tuli Jumalan miehen luo Karmel-vuorelle. Kun Jumalan mies näki hänet kaukaa, hän sanoi palvelijalleen Geehasille: "Katso, se on suunemilainen nainen. Riennä nyt häntä vastaan ja kysy häneltä: 'Voitko hyvin, voivatko miehesi ja poikasi hyvin?'" Hän vastasi: "Hyvin." Tultuaan vuorelle Jumalan miehen luo hän tarttui hänen jalkoihinsa. Geehasi astui esiin työntääkseen hänet pois. Mutta Jumalan mies sanoi: "Jätä hänet rauhaan, sillä hänen sielunsa on murheellinen, ja Herra on salannut sen minulta eikä ole ilmoittanut sitä minulle." Hän sanoi: "Pyysinkö minä poikaa herraltani? Enkö sanonut: 'Älä uskottele minulle'?" Silloin Elisa sanoi Geehasille: "Vyötä kupeesi ja ota sauvani käteesi ja mene. Jos kohtaat jonkun, älä tervehdi häntä, ja jos joku tervehtii sinua, älä vastaa. Pane sauvani pojan kasvoille." Mutta pojan äiti sanoi: "Niin totta kuin Herra elää, ja niin totta kuin sielusi elää: en jätä sinua." Elisa nousi ja seurasi häntä. Mutta Geehasi oli mennyt heidän edellään ja pannut sauvan pojan kasvoille, mutta tämä ei äännähtänyt eikä kuullut. Hän tuli takaisin häntä vastaan ja kertoi hänelle sanoen: "Poika ei herännyt." Kun Elisa tuli huoneeseen, katso, poika makasi hänen vuoteessaan kuolleena. Tultuaan sisään hän sulki oven, niin että he jäivät kahden, ja hän rukoili Herraa. Sen jälkeen hän nousi vuoteelle ja laskeutui pojan yli, pannen suunsa hänen suunsa päälle, silmänsä hänen silmiensä päälle ja kätensä hänen kättensä päälle. Kun hän näin kumartui hänen ylitseen, lämpeni pojan ruumis. Sitten hän kulki huoneessa kerran edestakaisin ja nousi ja kumartui hänen ylitseen. Silloin poika aivasti seitsemän kertaa, ja sen jälkeen poika avasi silmänsä. Hän kutsui Geehasin ja sanoi: "Kutsu suunemilainen nainen." Niin hän kutsui naisen, ja tämä tuli hänen luokseen. Hän sanoi: "Ota poikasi." Silloin nainen tuli ja lankesi hänen jalkojensa juureen, kumartui maahan ja otti poikansa ja meni ulos. Elisa palasi Gilgaliin, ja maassa oli nälänhätä. Kun profeetanoppilaat istuivat hänen edessään, hän sanoi palvelijalleen: "Pane suuri pata liedelle ja keitä keitto profeetanoppilaille." Eräs heistä meni kedolle poimimaan yrttejä ja löysi villin köynnöskasvin ja poimi siitä villikurkkuja viittansa täyteen. Tultuaan hän leikkeli ne keittopataan, sillä he eivät tunteneet niitä. He kaatoivat miesten syödä, mutta kun nämä maistoivat keittoa, he huusivat ja sanoivat: "Jumalan mies, padassa on kuolema!" Eivätkä he voineet syödä. Silloin hän sanoi: "Tuokaa jauhoja." Sitten hän heitti ne pataan, ja sanoi: "Kaatakaa väen syödä", eikä padassa ollut mitään vahingollista. Eräs mies tuli Baal-Saalisasta ja toi Jumalan miehelle ensi sadon leipää, kaksikymmentä ohraleipää ja uutta viljaa repussaan. Silloin Elisa sanoi: "Anna väelle syötävää." Mutta hänen palvelijansa sanoi: "Kuinka voin tarjota siitä sadalle miehelle?" Hän sanoi: "Anna väelle syödä, sillä näin sanoo Herra: He syövät, ja jää tähteeksikin." Niin hän tarjosi heille, ja he söivät, ja jäi tähteeksikin, Herran sanan mukaan. Naeman, Aramin kuninkaan sotapäällikkö, oli herransa hyvin arvossa pitämä ja suurta kunnioitusta nauttiva mies, sillä hänen kauttaan Herra oli antanut Aramille voiton. Hän oli väkevä sankari, mutta spitaalinen. Kerran aramilaiset olivat menneet ryöstöretkelle ja tuoneet Israelin maasta vankina pienen tytön, joka joutui palvelukseen Naemanin puolisolle. Tyttö sanoi emännälleen: "Oi, jospa herrani kävisi profeetan luona Samariassa! Hän kyllä päästäisi hänet hänen spitaalistaan." Naeman meni ja kertoi tämän herralleen, sanoen: "Niin ja niin on tyttö, joka on Israelin maasta, puhunut." Aramin kuningas vastasi: "Mene vain sinne. Minä lähetän kirjeen Israelin kuninkaalle." Naeman lähti sinne ja otti mukaansa kymmenen talenttia hopeaa, kuusituhatta sekeliä kultaa ja kymmenen juhlapukua. Hän vei Israelin kuninkaalle kirjeen, joka kuului näin: "Kun tämä kirje tulee sinulle, katso, minä olen lähettänyt luoksesi palvelijani Naemanin, että päästäisit hänet hänen spitaalistaan." Kun Israelin kuningas oli lukenut kirjeen, hän repäisi vaatteensa ja sanoi: "Olenko minä Jumala, joka ottaa elämän ja antaa elämän, koska hän käskee minua päästämään miehen hänen spitaalistaan? Ymmärtäkää ja nähkää, että hän etsii aihetta minua vastaan." Kun Jumalan mies Elisa kuuli, että Israelin kuningas oli reväissyt vaatteensa, hän lähetti kuninkaalle sanan: "Miksi olet reväissyt vaatteesi? Anna hänen tulla luokseni, niin hän tulee tietämään, että Israelissa on profeetta." Naeman tuli hevosineen ja vaunuineen ja pysähtyi Elisan talon oven eteen. Elisa lähetti hänen luokseen sanansaattajan ja käski sanoa: "Mene ja peseydy seitsemän kertaa Jordanissa, niin lihasi tulee entiselleen, ja tulet puhtaaksi." Mutta Naeman vihastui ja lähti pois sanoen: "Katso, minä luulin hänen edes tulevan ja astuvan esiin ja rukoilevan Herran, Jumalansa, nimeä, heiluttavan kättään sen paikan yli ja poistavan spitaalin. Eivätkö Damaskon virrat, Abana ja Parpar, ole kaikkia Israelin vesiä paremmat? Voinhan yhtä hyvin peseytyä niissä tullakseni puhtaaksi." Hän kääntyi pois ja meni tiehensä kiukustuneena. Mutta hänen palvelijansa astuivat esiin ja puhuttelivat häntä ja sanoivat: "Isäni, jos profeetta olisi määrännyt sinulle jotakin erinomaista, etkö tekisi sitä? Saati sitten, kun hän sanoi sinulle ainoastaan: 'Peseydy, niin tulet puhtaaksi.'" Hän meni ja kastoi itsensä Jordanissa seitsemän kertaa, niin kuin Jumalan mies oli sanonut. Hänen lihansa tuli entiselleen, pienen pojan lihan kaltaiseksi, ja hän tuli puhtaaksi. Sitten hän palasi Jumalan miehen luo, hän ja koko hänen joukkonsa, meni sisälle, astui hänen eteensä ja sanoi: "Katso, nyt tiedän, ettei Jumalaa ole missään muualla maan päällä kuin Israelissa. Ota siis vastaan jäähyväislahja palvelijaltasi." Mutta hän vastasi: "Niin totta kuin Herra elää, jonka edessä seison, en sitä ota." Naeman pyytämällä pyysi häntä ottamaan, mutta hän epäsi. Niin Naeman sanoi: "Jos et tätä otakaan, salli kuitenkin palvelijasi saada sen verran maata, kuin muulipari voi kantaa. Sillä palvelijasi ei enää uhraa polttouhria eikä teurasuhria muille jumalille kuin Herralle. Tämän antakoon kuitenkin Herra anteeksi palvelijallesi: kun herrani menee Rimmonin temppeliin rukoilemaan nojaten käteeni, ja minäkin kumarrun Rimmonin temppelissä, niin antakoon Herra palvelijallesi anteeksi sen, että kumarrun Rimmonin temppelissä." Elisa sanoi hänelle: "Mene rauhassa." Kun hän oli kulkenut hänen luotaan jonkin matkaa, ajatteli Geehasi, Jumalan miehen Elisan palvelija: "Katso, minun herrani säästi tuota aramilaista Naemania, niin ettei ottanut häneltä, mitä hän oli tuonut. Niin totta kuin Herra elää, riennän hänen jälkeensä ja otan häneltä jotakin." Geehasi juoksi Naemanin jälkeen. Kun Naeman näki hänen rientävän jäljessään, hän hyppäsi alas vaunuistaan, meni häntä vastaan ja kysyi: "Onko kaikki hyvin?" Hän vastasi: "Hyvin on, mutta herrani on lähettänyt minut ja käskee sanoa: 'Nyt juuri tuli luokseni Efraimin vuoristosta kaksi nuorta miestä, profeetanoppilaita. Anna heille talentti hopeaa ja kaksi juhlapukua.'" Naeman vastasi: "Suvaitse ottaa kaksi talenttia." Hän pyytämällä pyysi häntä. Hän sitoi kaksi talenttia hopeaa kahteen kukkaroon ja antoi ne sekä kaksi juhlapukua kahdelle palvelijalleen, ja he kantoivat niitä hänen edellään. Mutta kun hän tuli kummulle, hän otti ne heidän käsistään ja kätki ne taloon ja päästi miehet menemään. Sitten hän meni sisälle ja astui herransa luo. Niin Elisa kysyi häneltä: "Mistä tulet, Geehasi?" Hän vastasi: "Palvelijasi ei ole käynyt missään." Elisa sanoi hänelle: "Eikö henkeni kulkenut kanssasi, kun eräs mies kääntyi vaunuissaan sinua vastaan? Oliko nyt aika ottaa hopeaa ja hankkia vaatteita, öljytarhoja, viinitarhoja, lampaita, nautoja, palvelijoita ja palvelijattaria? Naemanin spitaali tarttuu sinuun ja sinun jälkeläisiisi ikiajoiksi." Niin Geehasi lähti hänen luotaan lumivalkeana spitaalista. Profeetanoppilaat sanoivat Elisalle: "Katso, huone, jossa istumme edessäsi, on meille liian ahdas. Menkäämme siis Jordanille ja tuokaamme sieltä kukin yksi hirsi ja rakentakaamme sinne huone, missä voimme istua." Hän sanoi: "Menkää." Eräs heistä sanoi: "Suvaitse tulla palvelijasi kanssa." Hän sanoi: "Minä tulen." Niin hän meni heidän kanssaan. Jordanille tultuaan he hakkasivat puita. Mutta erään heistä kaataessa puuta kirposi kirves veteen. Niin hän huusi ja sanoi: "Voi, herrani, se oli vielä lainattu!" Jumalan mies kysyi: "Mihin se kirposi?" Niin hän näytti hänelle paikan. Silloin hän veisti puupalan ja heitti sen siihen ja sai kirveen nousemaan pinnalle. Sitten hän sanoi: "Nosta se ylös." Mies ojensi kätensä ja otti sen. Kun Aramin kuningas oli sodassa Israelia vastaan, hän neuvotteli palvelijoidensa kanssa ja sanoi: "Siihen ja siihen paikkaan asetun leiriin." Mutta Jumalan mies lähetti Israelin kuninkaalle sanan: "Varo, ettet mene siihen paikkaan, sillä aramilaiset ovat asettuneet sinne." Israelin kuningas lähetti sanan siihen paikkaan, jonka Jumalan mies oli hänelle sanonut. Näin tämä varoitti häntä, ja hän oli siellä varuillaan. Eikä se tapahtunut ainoastaan kerran tai kahdesti. Aramin kuninkaan sydän tuli tästä levottomaksi, ja hän kutsui palvelijansa ja sanoi heille: "Ettekö voi ilmaista minulle, kuka meikäläisistä pitää Israelin kuninkaan puolta?" Silloin eräs hänen palvelijoistaan sanoi: "Ei niin, herrani, kuningas, vaan profeetta Elisa, joka on Israelissa, ilmaisee Israelin kuninkaalle nekin sanat, jotka puhut makuuhuoneessasi." Hän sanoi: "Menkää ja katsokaa, missä hän on, niin lähetän ottamaan hänet kiinni." Hänelle ilmoitettiin: "Katso, hän on Dootanissa." Hän lähetti sinne hevosia ja sotavaunuja ja suuren sotajoukon. He tulivat sinne yöllä ja ympäröivät kaupungin. Kun Jumalan miehen palvelija nousi aamulla varhain ja meni ulos, katso, sotajoukko, hevoset ja sotavaunut piirittivät kaupunkia. Hänen palvelijansa sanoi hänelle: "Voi, herrani, mitä me nyt teemme?" Hän sanoi: "Älä pelkää, sillä niitä, jotka ovat kanssamme, on enemmän kuin niitä, jotka ovat heidän kanssaan." Elisa rukoili ja sanoi: "Herra, avaa hänen silmänsä, että hän näkisi." Herra avasi palvelijan silmät, ja hän näki, ja katso: vuori oli täynnä tulisia hevosia ja tulisia vaunuja Elisan ympärillä. Kun viholliset sitten tulivat häntä vastaan, Elisa rukoili Herraa ja sanoi: "Sokaise tämä väki." Hän sokaisi heidät Elisan pyynnön mukaan. Elisa sanoi heille: "Ei tämä ole oikea tie, eikä tämä ole oikea kaupunki. Seuratkaa minua, niin minä vien teidät sen miehen luo, jota te etsitte." Sitten hän vei heidät Samariaan. Mutta kun he tulivat Samariaan, Elisa sanoi: "Herra, avaa näiden silmät, että he näkisivät." Silloin Herra avasi heidän silmänsä, ja he näkivät, ja katso: he olivat keskellä Samariaa. Kun Israelin kuningas näki heidät, hän sanoi Elisalle: "Surmaanko heidät, isäni, surmaanko heidät?" Hän sanoi: "Älä surmaa. Surmaatko ne, jotka otat vangiksi miekallasi ja jousellasi? Pane heidän eteensä ruokaa ja juomaa heidän syödä ja juoda. Menkööt sitten takaisin herransa luo." Tämä valmisti heille suuren aterian, ja kun he olivat syöneet ja juoneet, hän päästi heidät menemään, ja he menivät herransa luo. Aramilaisia partiojoukkoja ei enää tullut Israelin maahan. Sen jälkeen Benhadad, Aramin kuningas, kokosi kaiken sotajoukkonsa ja tuli ja piiritti Samarian. Silloin syntyi Samariassa heidän sitä piirittäessään suuri nälänhätä, niin että aasinpää maksoi kahdeksankymmentä hopeasekeliä ja neljännes kab-mittaa kyyhkysen lantaa viisi hopeasekeliä. Kun Israelin kuningas käveli muurin päällä, huusi muuan nainen hänelle ja sanoi: "Auta, herrani, kuningas." Hän vastasi: "Ellei Herra auta sinua, niin mistä minä hankin sinulle apua? Puimatantereeltako vai viinikuurnasta?" Kuningas sanoi hänelle: "Mikä sinun on?" Hän vastasi: "Tämä nainen sanoi minulle: 'Anna tänne poikasi syödäksemme hänet tänä päivänä, niin syömme huomenna minun poikani.' Me keitimme minun poikani ja söimme hänet. Minä sanoin toisena päivänä hänelle: 'Anna tänne poikasi syödäksemme hänet.' Mutta hän piilotti poikansa." Kun kuningas kuuli naisen sanat, hän repäisi vaatteensa kävellessään muurin päällä. Kansa näki, että hänellä oli vaatteiden alla säkki, paljaalla iholla. Hän sanoi: "Jumala rangaiskoon minua nyt ja vasta, jos Elisan, Saafatin pojan, pää tänä päivänä jää hänen hartioilleen." Elisa istui talossaan, ja vanhimmat istuivat hänen luonaan. Mutta kuningas oli lähettänyt miehen edellään. Ennen kuin sanansaattaja tuli hänen luokseen, hän sanoi vanhimmille: "Näettekö, kuinka se murhamiehen poika lähettää hakkaamaan minulta päätä poikki? Mutta kun sanansaattaja tulee, katsokaa, että suljette oven ja pidätte oven kiinni häneltä. Eivätkö hänen herransa askeleet kuulu jo hänen perässään?" Hänen vielä puhuessaan heidän kanssaan tuli sanansaattaja hänen luokseen ja sanoi: "Katso, tämä onnettomuus tulee Herralta, miksi minä enää odottaisin Herraa?" Mutta Elisa vastasi: "Kuulkaa Herran sana. Näin sanoo Herra: Huomenna tähän aikaan maksaa Samarian portissa sea-mitta ydinjauhoja sekelin ja kaksi sea-mittaa ohria sekelin." Vaunusoturi, jonka käsivarteen kuningas nojasi, vastasi Jumalan miehelle ja sanoi: "Katso, vaikka Herra tekisi ikkunat taivaaseen, kuinka tämä voisi tapahtua?" Hän sanoi: "Sinä olet sen omin silmin näkevä, mutta siitä et syö." Kaupungin portin oven edustalla oleskeli neljä spitaalista miestä. He sanoivat toisilleen: "Mitä me tässä istumme, kunnes kuolemme? Jos päätämme mennä kaupunkiin, jossa on nälänhätä, niin kuolemme. Jos jäämme tähän, kuolemme. Tulkaa, siirtykäämme nyt aramilaisten leiriin. Jos he jättävät meidät eloon, jäämme eloon. Jos he surmaavat meidät, kuolemme." He nousivat hämärissä mennäkseen aramilaisten leiriin. Kun he tulivat aramilaisten leirin laitaan, katso: siellä ei ollut ketään. Sillä Herra oli antanut aramilaisten sotajoukon kuulla sotavaunujen, hevosten ja suuren sotajoukon töminää, ja niin he olivat sanoneet toisilleen: "Katso, Israelin kuningas on palkannut meitä vastaan heettiläisten kuninkaat ja egyptiläisten kuninkaat käydäkseen meitä vastaan." He olivat lähteneet liikkeelle ja paenneet hämärissä ja jättäneet telttansa, hevosensa, aasinsa ja leirinsä, niin kuin se oli. He olivat paenneet pelastaakseen henkensä. Tultuaan leirin laitaan spitaaliset menivät erääseen telttaan, söivät ja joivat, ottivat sieltä hopeaa ja kultaa ja vaatteita, menivät pois ja kätkivät ne. Sitten he tulivat takaisin ja menivät toiseen telttaan ja ottivat sieltä saalista ja menivät pois ja kätkivät sen. Mutta sitten he sanoivat toisilleen: "Emme tee oikein. Tämä päivä on hyvän sanoman päivä. Jos olemme vaiti ja odotamme aamun valkenemiseen asti joudumme syyllisiksi. Tulkaa, menkäämme nyt ilmoittamaan tämä kuninkaan linnaan." He tulivat ja kutsuivat kaupungin portinvartijat ja ilmoittivat heille sanoen: "Me tulimme aramilaisten leiriin, ja katso, siellä ei ollut ketään eikä kuulunut ihmisääntä. Siellä oli vain hevosia ja aaseja kytkettyinä kiinni, ja teltat olivat, niin kuin olivat olleet." Portinvartijat kuuluttivat ja ilmoittivat tämän kuninkaan linnaan. Silloin kuningas nousi yöllä ja sanoi palvelijoilleen: "Minä sanon teille, minkä aramilaiset meille tekevät. He tietävät meidän kärsivän nälkää, ja sen tähden he ovat poistuneet leiristä ja piiloutuneet kedolle, ajatellen: kun he lähtevät kaupungista, otamme heidät elävinä kiinni ja menemme kaupunkiin." Mutta eräs hänen palvelijoistaan vastasi ja sanoi: "Otettakoon viisi jäljelle jäänyttä hevosta, jotka ovat vielä täällä jäljellä – niidenhän käy kuitenkin samoin kuin kaiken Israelin joukon, joka on täällä jäljellä, ja samoin kuin kaiken Israelin joukon, joka on hukkunut – ja lähettäkäämme katsomaan." He ottivat kahdet sotavaunut hevosineen, ja kuningas lähetti ne aramilaisten sotajoukon perään, sanoen: "Menkää ja katsokaa." He menivät heidän jälkeensä aina Jordanille asti. Katso: koko tie oli täynnä vaatteita ja aseita, jotka aramilaiset olivat heittäneet pois rientäessään pakoon. Sanansaattajat tulivat takaisin ja ilmoittivat sen kuninkaalle. Silloin kansa lähti ja ryösti aramilaisten leirin. Niin sea-mitta ydinjauhoja maksoi sekelin ja kaksi sea-mittaa ohria sekelin Herran sanan mukaan. Kuningas oli asettanut sen vaunusoturin, jonka käsivarteen hän nojasi, porttiin valvomaan järjestystä. Mutta kansa tallasi hänet kuoliaaksi portissa, kuten Jumalan mies oli puhunut, silloin kun kuningas tuli hänen luokseen. Sillä kun Jumalan mies oli puhunut kuninkaalle näin: "Huomenna tähän aikaan maksaa kaksi sea-mittaa ohria Samarian portissa sekelin ja sea-mitta ydinjauhoja sekelin", vaunusoturi oli vastannut Jumalan miehelle ja sanonut: "Katso, vaikka Herra tekisi ikkunat taivaaseen, kuinka tämä voisi tapahtua?" Silloin hän oli sanonut: "Sinä olet näkevä sen omin silmin, mutta siitä et syö." Niin hänen myös kävi: kansa tallasi hänet kuoliaaksi portissa. Elisa sanoi naiselle, jonka pojan hän oli palauttanut henkiin, ja sanoi: "Nouse ja lähde, sinä ja perheesi, asumaan muukalaisena, missä vain voit asua, sillä Herra on käskenyt nälänhädän tulla, ja se myös tulee maahan seitsemäksi vuodeksi." Nainen oli noussut ja tehnyt Jumalan miehen sanan mukaan: hän oli lähtenyt ja asunut perheineen muukalaisena filistealaisten maassa seitsemän vuotta. Mutta niiden seitsemän vuoden kuluttua nainen palasi filistealaisten maasta. Hän tuli anomaan kuninkaalta taloaan ja peltoaan. Kuningas puhutteli juuri Geehasia, Jumalan miehen palvelijaa, ja sanoi: "Kerro minulle kaikki ne suuret teot, jotka Elisa on tehnyt." Juuri kun hän kertoi kuninkaalle, kuinka Elisa oli palauttanut kuolleen henkiin, nainen, jonka pojan hän oli palauttanut henkiin, tuli anomaan kuninkaalta taloaan ja peltoaan. Silloin Geehasi sanoi: "Herrani, kuningas, tämä on se nainen, ja tämä on se poika, jonka Elisa palautti henkiin." Kuningas kyseli naiselta, ja tämä kertoi sen hänelle. Kuningas antoi hänen mukaansa hoviherran ja sanoi: "Toimita naiselle takaisin kaikki, mikä on hänen omaansa, ja lisäksi kaikki pellon sadot siitä päivästä alkaen, jona hän jätti maan, aina tähän asti." Elisa tuli Damaskoon. Aramin kuningas Benhadad oli sairaana. Kun hänelle ilmoitettiin: "Jumalan mies on tullut tänne", kuningas sanoi Hasaelille: "Ota mukaasi lahja ja mene Jumalan miestä vastaan ja kysy hänen kauttaan Herralta: 'Toivunko tästä taudista?'" Hasael meni häntä vastaan ja otti mukaansa lahjaksi kaikkea, mitä Damaskossa oli parasta, neljäkymmentä kamelinkuormaa. Hän tuli ja astui hänen eteensä ja sanoi: "Poikasi Benhadad, Aramin kuningas, lähetti minut luoksesi ja käski kysyä: 'Toivunko tästä taudista?'" Elisa sanoi: "Mene ja sano hänelle: 'Toivut.' Mutta Herra on ilmoittanut minulle, että hänen on kuoltava." Hän tuijotti eteensä kauan ja liikahtamatta, sitten Jumalan mies alkoi itkeä. Niin Hasael sanoi: "Minkä tähden herrani itkee?" Hän vastasi: "Sen tähden, että tiedän, kuinka paljon pahaa olet tekevä israelilaisille: pistät heidän varustetut kaupunkinsa tuleen, surmaat miekalla heidän sankarinsa, murskaat heidän pienet lapsensa ja halkaiset heidän raskaana olevat vaimonsa." Hasael sanoi: "Mikä on palvelijasi, tällainen koira, tekemään näitä suuria asioita?" Elisa vastasi: "Herra on ilmoittanut minulle, että sinusta on tuleva Aramin kuningas." Hän meni Elisan luota, ja kun hän tuli herransa luo, tämä kysyi häneltä: "Mitä Elisa sanoi sinulle?" Hän vastasi: "Hän sanoi minulle, että toivut." Mutta seuraavana päivänä hän otti peitteen ja kastoi sen veteen ja levitti sen hänen kasvoilleen. Niin hän kuoli. Hasael tuli kuninkaaksi hänen jälkeensä. Israelin kuninkaan Jooramin, Ahabin pojan, viidentenä hallitusvuotena tuli Jooram, Juudan kuninkaan Joosafatin poika, kuninkaaksi. Hän oli kolmenkymmenen kahden vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa kahdeksan vuotta. Mutta hän vaelsi Israelin kuningasten tietä, niin kuin Ahabin suku oli tehnyt, sillä hänellä oli puolisona Ahabin tytär. Hän teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä. Mutta palvelijansa Daavidin tähden Herra ei tahtonut tuhota Juudaa, koska hän oli luvannut antaa hänelle ja hänen pojilleen lampun ainiaaksi. Hänen aikanaan edomilaiset luopuivat Juudan vallanalaisuudesta ja asettivat itselleen kuninkaan. Jooram lähti Saairiin kaikkine sotavaunuineen. Hän nousi yöllä ja voitti edomilaiset, jotka olivat saartaneet hänet, sekä sotavaunujen päälliköt. Mutta väki pakeni teltoilleen. Edomilaiset luopuivat Juudan vallanalaisuudesta aina tähän päivään asti. Siihen aikaan luopui myös Libna. Mitä muuta on kerrottavaa Jooramista ja kaikesta, mitä hän teki, se on kirjoitettuna Juudan kuningasten aikakirjassa. Sitten Jooram meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin isiensä viereen Daavidin kaupunkiin. Hänen poikansa Ahasja tuli kuninkaaksi hänen jälkeensä. Israelin kuninkaan Jooramin, Ahabin pojan, kahdentenatoista hallitusvuotena tuli kuninkaaksi Ahasja, Juudan kuninkaan Jooramin poika. Ahasja oli kahdenkymmenen kahden vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa vuoden. Hänen äitinsä oli nimeltään Atalja, Israelin kuninkaan Omrin tytär. Ahasja vaelsi Ahabin suvun tietä ja teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, samoin kuin Ahabin suku, sillä hän oli lankoutunut Ahabin suvun kanssa. Hän lähti Jooramin, Ahabin pojan, kanssa sotimaan Hasaelia, Aramin kuningasta, vastaan Gileadin Raamotiin, mutta aramilaiset haavoittivat Jooramia. Niin kuningas Jooram tuli takaisin parantuakseen Jisreelissä haavoista, joita aramilaiset olivat iskeneet häneen Raamassa hänen taistellessaan Hasaelia, Aramin kuningasta, vastaan. Ahasja, Jooramin poika, Juudan kuningas, tuli Jisreeliin katsomaan Jooramia, Ahabin poikaa, koska tämä oli sairas. Profeetta Elisa kutsui erään profeetanoppilaan ja sanoi hänelle: "Vyötä kupeesi ja ota tämä öljyastia mukaasi ja mene Gileadin Raamotiin. Tultuasi sinne hae sieltä käsiisi Jeehu, Joosafatin poika, Nimsin pojanpoika. Mene sisälle, käske hänen nousta toveriensa keskeltä ja vie hänet sisimpään huoneeseen. Ota sitten öljyastia, vuodata öljyä hänen päähänsä ja sano: 'Näin sanoo Herra: Olen voidellut sinut Israelin kuninkaaksi.' Avaa sitten ovi ja pakene viivyttelemättä." Niin nuorukainen, profeetan palvelija, meni Gileadin Raamotiin. Kun hän tuli sinne, katso: sotaväen päälliköt istuivat siellä. Hän sanoi: "Minulla on asiaa sinulle, päällikkö." Jeehu kysyi: "Kenelle meistä kaikista?" Hän vastasi: "Sinulle itsellesi, päällikkö." Silloin tämä nousi ja meni sisälle huoneeseen, ja hän vuodatti öljyä tämän päähän ja sanoi hänelle: "Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Olen voidellut sinut Herran kansan, Israelin, kuninkaaksi. Sinä olet surmaava herrasi Ahabin suvun, sillä kostan Iisebelille palvelijoitteni, profeettojen, veren ja kaikkien Herran palvelijoiden veren. Koko Ahabin suku on tuhoutuva: hävitän Israelista Ahabin miespuoliset jälkeläiset, kaikki tyynni. Teen Ahabin suvulle saman, minkä Jerobeamin, Nebatin pojan, suvulle ja saman, minkä Baesan, Ahian pojan, suvulle. Koirat syövät Iisebelin Jisreelin vainiolla, eikä kukaan ole hautaava häntä." Sitten hän avasi oven ja pakeni. Kun Jeehu tuli ulos herransa palvelijoiden luo, häneltä kysyttiin: "Onko kaikki hyvin? Miksi tuo hullu kävi luonasi?" Hän vastasi heille: "Tehän tunnette miehen ja hänen puheensa." Mutta he sanoivat: "Valetta! Sano meille totuus." Hän sanoi: "Niin ja niin hän puhui minulle ja sanoi: 'Näin sanoo Herra: Minä olen voidellut sinut Israelin kuninkaaksi.'" He ottivat kiireen vilkkaa kukin vaatteensa ja panivat ne hänen alleen paljaille portaille, puhalsivat torveen ja huusivat: "Jeehu on tullut kuninkaaksi." Jeehu, Joosafatin poika, Nimsin pojanpoika, teki salaliiton Jooramia vastaan. Jooram oli ollut koko Israelin kanssa puolustamassa Gileadin Raamotia Hasaelia, Aramin kuningasta, vastaan. Mutta kuningas Jooram oli tullut takaisin parantuakseen Jisreelissä haavoista, joita aramilaiset olivat iskeneet häneen hänen taistellessaan Hasaelia, Aramin kuningasta, vastaan. Jeehu sanoi: "Jos se teille kelpaa, älkää päästäkö pakoon kaupungista ketään, joka menisi ilmoittamaan tätä Jisreeliin." Jeehu nousi vaunuihinsa ja lähti Jisreeliin, sillä Jooram makasi siellä, ja Ahasja, Juudan kuningas, oli tullut sinne katsomaan Jooramia. Mutta tähystäjä seisoi Jisreelin tornissa, ja kun hän näki Jeehun joukon tulevan, hän sanoi: "Minä näen väkijoukon." Niin Jooram sanoi: "Otettakoon ratsumies ja lähetettäköön heitä vastaan kysymään, onko kaikki hyvin." Ratsumies lähti häntä vastaan ja sanoi: "Näin kysyy kuningas: 'Onko kaikki hyvin?'" Jeehu vastasi: "Mitä se sinua liikuttaa, onko hyvin? Käänny ja seuraa minua." Niin tähystäjä ilmoitti sanoen: "Sanansaattaja on tullut heidän luokseen, mutta ei palaa." Hän lähetti toisen ratsumiehen. Kun tämä oli tullut heidän luokseen, hän sanoi: "Näin kysyy kuningas: 'Onko kaikki hyvin?'" Jeehu vastasi: "Mitä se sinua liikuttaa, onko hyvin? Käänny ja seuraa minua." Tähystäjä ilmoitti sanoen: "Hän on tullut heidän luokseen, mutta ei palaa, ja ajo on aivan kuin Jeehun, Nimsin pojan, ajoa. Sillä hän ajaa kuin hurjapää." Silloin Jooram sanoi: "Valjastettakoon!" He valjastivat hänen sotavaununsa. Jooram, Israelin kuningas, ja Ahasja, Juudan kuningas, lähtivät kumpikin sotavaunuissaan ja menivät Jeehua vastaan. He kohtasivat hänet jisreeliläisen Naabotin maapalstalla. Kun Jooram näki Jeehun, hän kysyi: "Onko kaikki hyvin, Jeehu?" Tämä vastasi: "Kuinka kaikki voisi olla hyvin, kun äitisi Iisebelin haureus ja hänen monet velhoutensa yhä vielä jatkuvat?" Silloin Jooram käänsi vaununsa ja pakeni, huutaen Ahasjalle: "Kavallus, Ahasja!" Mutta Jeehu sieppasi jousen käteensä ja ampui Jooramia hartioiden väliin, niin että nuoli meni sydämen lävitse, ja hän vaipui vaunuihinsa. Hän sanoi Bidkarille, vaunusoturille: "Ota hänet ja heitä jisreeliläisen Naabotin maapalstalle, sillä muistathan, että Herra meidän ratsastaessamme rinnakkain hänen isänsä Ahabin jäljessä lausui hänestä tämän ennustuksen: 'Totisesti, minä näin eilen Naabotin ja hänen poikiensa veren, sanoo Herra, ja minä olen juuri tällä maapalstalla kostava sinulle, sanoo Herra.' Ota siis hänet ja heitä tälle maapalstalle, Herran sanan mukaan." Kun Ahasja, Juudan kuningas, näki sen, hän pakeni Beet-Gaaniin päin. Mutta Jeehu ajoi häntä takaa ja sanoi: "Ampukaa hänetkin vaunuihinsa." He ampuivat häntä Guurin solassa, joka on Jibleamin luona, mutta hän pakeni Megiddoon ja kuoli siellä. Hänen palvelijansa veivät hänet vaunuissa Jerusalemiin ja hautasivat hänet hänen omaan hautaansa, hänen isiensä viereen, Daavidin kaupunkiin. Ahasja oli tullut Juudan kuninkaaksi Jooramin, Ahabin pojan, yhdentenätoista hallitusvuotena. Jeehu tuli Jisreeliin. Kun Iisebel kuuli sen, hän maalasi ihomaalilla silmäluomensa, koristeli päänsä ja katseli ulos ikkunasta. Kun Jeehu tuli portista sisään, Iisebel kysyi: "Kävikö hyvin Simrille, herransa murhaajalle?" Hän käänsi kasvonsa ikkunaa kohti ja sanoi: "Kuka on minun puolellani? Kuka?" Niin pari kolme hoviherraa katsoi alas häneen. Jeehu sanoi: "Syöskää hänet alas." Niin he syöksivät hänet alas, niin että hänen vertaan roiskui seinään ja hevosiin, ja ne tallasivat hänet jalkoihinsa. Sitten Jeehu meni sisään, söi ja joi. Hän sanoi: "Korjatkaa se kirottu ja haudatkaa hänet, sillä onhan hän kuninkaan tytär." Mutta kun he menivät hautaamaan häntä, he eivät löytäneet hänestä muuta kuin pääkallon, jalat ja kädet. He tulivat takaisin ja ilmoittivat sen Jeehulle. Hän sanoi: "Tässä on toteutunut Herran sana, jonka hän puhui palvelijansa tisbeläisen Elian kautta: 'Jisreelin vainiolla koirat syövät Iisebelin lihan, ja Iisebelin ruumis on oleva kuin pellon lantaa Jisreelin vainiolla, niin ettei voida sanoa: Tämä on Iisebel.'" Mutta Ahabilla oli seitsemänkymmentä poikaa Samariassa. Jeehu kirjoitti kirjeet ja lähetti ne Samariaan, Jisreelin päämiehille, vanhimmille ja Ahabin poikien holhoojille. Hän kirjoitti näin: "Kun tämä kirje tulee teille, joiden hallussa herranne pojat ovat ja joiden hallussa ovat sotavaunut, hevoset, varustettu kaupunki ja aseet, valitkaa herranne pojista paras ja oikeamielisin ja asettakaa hänet isänsä valtaistuimelle ja sotikaa herranne suvun puolesta." Mutta he pelästyivät kovin ja sanoivat: "Katso, ne kaksi kuningasta eivät kestäneet hänen edessään, kuinka me kestäisimme?" Linnan päällikkö ja kaupungin päällikkö sekä vanhimmat ja holhoojat lähettivät Jeehulle sanan: "Olemme palvelijoitasi. Teemme kaiken, mitä meille määräät. Emme tee ketään kuninkaaksi. Tee, mitä tahdot." Hän kirjoitti heille toisen kirjeen, joka kuului näin: "Jos te olette puolellani ja kuulette minua, ottakaa herranne poikien päät ja tulkaa huomenna tähän aikaan luokseni Jisreeliin." Ne seitsemänkymmentä kuninkaan poikaa asuivat näet kaupungin ylimysten luona, jotka kasvattivat heitä. Kun kirje tuli heille, he ottivat kuninkaan pojat ja tappoivat heidät, seitsemänkymmentä miestä, panivat heidän päänsä koreihin ja lähettivät ne Jeehulle Jisreeliin. Sanansaattaja tuli ja ilmoitti hänelle sanoen: "He ovat tuoneet kuninkaan poikien päät." Hän sanoi: "Pankaa ne kahteen kasaan portin oven edustalle huomiseen saakka." Aamulla hän meni ulos, asettui siihen ja sanoi kaikelle kansalle: "Te olette syyttömät. Katso, minä olen tehnyt salaliiton herraani vastaan ja tappanut hänet. Mutta kuka on surmannut nämä kaikki? Tietäkää siis, ettei ainoakaan Herran sana, jonka Herra on puhunut Ahabin sukua vastaan, putoa maahan. Herra on tehnyt, minkä hän on puhunut palvelijansa Elian kautta." Jeehu surmasi kaikki, jotka olivat Ahabin suvusta jäljellä Jisreelissä, sekä kaikki hänen ylimyksensä, uskottunsa ja pappinsa päästämättä pakoon ainoatakaan. Hän nousi ja lähti Samariaan. Mutta tullessaan paimenten Beet-Eekediin, joka on tien varrella, Jeehu kohtasi Ahasjan, Juudan kuninkaan, veljet ja kysyi: "Keitä te olette?" He vastasivat: "Me olemme Ahasjan veljiä ja menemme tervehtimään kuninkaan poikia ja kuninkaan äidin poikia." Hän sanoi: "Ottakaa nämä elävinä kiinni." He ottivat heidät elävinä kiinni ja tappoivat heidät ja heittivät Beet-Eekedin vesisäiliöön, neljäkymmentä kaksi miestä. Hän ei jättänyt heistä ainoatakaan eloon. Kun hän lähti sieltä, kohtasi hän Joonadabin, Reekabin pojan, joka tuli häntä vastaan. Hän tervehti häntä ja sanoi hänelle: "Onko sydämesi yhtä vilpitön minua kohtaan, kuin sydämeni on sinua kohtaan?" Joonadab vastasi: "On." – "Jos niin on, lyö kättä kanssani." Hän löi kättä, ja hän otti hänet vaunuihinsa. Hän sanoi: "Lähde kanssani katsomaan kiivailuani Herran puolesta." Ja hän ajoi hänen vaunuissaan. Tultuaan Samariaan hän surmasi kaikki, jotka olivat Ahabin jälkeläisistä jäljellä Samariassa, kunnes hän oli hävittänyt hänen sukunsa, Herran sanan mukaan, jonka Herra oli puhunut Elialle. Sitten Jeehu kokosi kaiken kansan ja sanoi heille: "Ahab on palvellut Baalia vähän. Jeehu on palveleva häntä paljon. Kutsukaa nyt luokseni kaikki Baalin profeetat, kaikki hänen palvelijansa ja kaikki hänen pappinsa, älköönkä kukaan jääkö pois, sillä aion uhrata suuret uhrit Baalille. Eloon ei jää kukaan, joka jää pois." Mutta Jeehu menetteli kavalasti tuhotakseen Baalin palvelijat. Jeehu sanoi: "Kuuluttakaa pyhä juhlakokous Baalin kunniaksi." Se kutsuttiin koolle. Jeehu lähetti sanan kaikkeen Israeliin, ja kaikki Baalin palvelijat tulivat. Yksikään ei jäänyt tulematta. He menivät Baalin temppeliin, ja Baalin temppeli täyttyi ääriään myöten. Hän sanoi vaatekammion hoitajalle: "Tuo puvut kaikille Baalin palvelijoille." Tämä toi heille puvut. Kun Jeehu Joonadabin, Reekabin pojan, kanssa tuli Baalin temppeliin, hän sanoi Baalin palvelijoille: "Tutkikaa ja katsokaa, ettei täällä joukossanne ole ketään Herran palvelijaa, vaan ainoastaan Baalin palvelijoita." He menivät uhraamaan teurasuhreja ja polttouhreja. Mutta Jeehu oli asettanut ulkopuolelle kahdeksankymmentä miestä ja sanonut: "Jos kuka päästää pakoon yhdenkään niistä miehistä, jotka tuon teidän käsiinne, menee henki hengestä." Päätettyään polttouhrin uhraamisen Jeehu sanoi henkivartijoille ja vaunusotureille: "Menkää sisään ja surmatkaa heidät, älköön yksikään pääskö ulos." He surmasivat heidät miekan terällä, ja henkivartijat ja vaunusoturit heittivät heidän ruumiinsa ulos. Sitten he menivät Baalin temppelilinnaan ja toivat ulos Baalin temppelin patsaat ja polttivat ne, ja he kukistivat Baalin patsaan. He hävittivät Baalin temppelin ja tekivät siitä käymälöitä. Niin on aina tähän päivään asti. Näin Jeehu hävitti Baalin Israelista. Mutta Jerobeamin, Nebatin pojan, synneistä, joilla hän oli saattanut Israelin tekemään syntiä, Beetelissä ja Daanissa olevista kultavasikoista, Jeehu ei luopunut. Herra sanoi Jeehulle: "Koska olet hyvin toimittanut sen, mikä oli oikein silmissäni, ja koska teit Ahabin suvulle aivan mieleni mukaan, niin istukoot poikasi Israelin valtaistuimella neljänteen polveen." Mutta Jeehu ei vaeltanut tarkasti, kaikesta sydämestään, Herran, Israelin Jumalan, lain mukaan. Hän ei luopunut Jerobeamin synneistä, joilla tämä oli saattanut Israelin tekemään syntiä. Niihin aikoihin Herra rupesi lohkomaan Israelia, sillä Hasael voitti heidät kaikkialla Israelin raja-alueella ja valloitti Jordanista auringonnousuun päin koko Gileadin maan, gaadilaiset, ruubenilaiset ja manasselaiset, alkaen Aroerista, joka on Arnon-joen rannalla – sekä Gileadin että Baasanin. Mitä muuta on kerrottavaa Jeehusta ja kaikesta, mitä hän teki, ja kaikista hänen urotöistään, se on kirjoitettuna Israelin kuningasten aikakirjassa. Jeehu meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin Samariaan. Hänen poikansa Jooahas tuli kuninkaaksi hänen jälkeensä. Aika, jonka Jeehu hallitsi Israelia Samariassa, oli kaksikymmentä kahdeksan vuotta. Kun Atalja, Ahasjan äiti, näki, että hänen poikansa oli kuollut, hän nousi ja tuhosi koko kuningassuvun. Mutta kuningas Jooramin tytär Jooseba, Ahasjan sisar, otti surmattavien kuninkaan poikien joukosta Ahasjan pojan Jooaan ja vei hänet ja hänen imettäjänsä salaa makuuhuoneeseen. Täällä pidettiin Jooasta kätkettynä Ataljalta, niin ettei hän tullut surmatuksi. Sitten poika oli Jooseban luona Herran temppeliin piilotettuna kuusi vuotta Ataljan hallitessa maata. Mutta seitsemäntenä vuotena Joojada lähetti hakemaan kaarilaisten ja henkivartijoiden sadanpäämiehiä ja tuotti heidät luokseen Herran temppeliin. Kun hän oli tehnyt liiton heidän kanssaan ja vannottanut heidät siellä Herran temppelissä, hän näytti heille kuninkaan pojan. Hän käski heitä sanoen: "Tehkää näin: kolmas osa teistä, joiden on mentävä vartioon sapattina, vartioikoon kuninkaan palatsia, kolmas osa olkoon sivuportilla ja kolmas osa henkivartijoiden takana olevalla portilla. Vartioikaa kukin vuorollanne palatsia. Mutta kaksi muuta teidän osastoanne, kaikki, jotka pääsevät vartionpidosta sapattina, vartioikoot Herran temppeliä kuninkaan luona. Asettukaa kuninkaan ympärille, kullakin ase kädessä. Joka tunkeutuu rivien läpi, surmattakoon. Näin olkaa kuninkaan luona, menköön hän ulos tai sisään." Sadanpäämiehet tekivät, aivan kuten pappi Joojada oli heitä käskenyt: kukin heistä otti miehensä, sekä ne, joiden oli mentävä vartioon sapattina, että ne, jotka pääsivät vartiosta sapattina, ja he tulivat pappi Joojadan luo. Pappi antoi sadanpäämiehille keihäät ja varustukset, jotka olivat olleet kuningas Daavidin omat ja olivat Herran temppelissä. Henkivartijat asettuivat, kullakin ase kädessä, temppelin eteläsivulta aina sen pohjoissivulle saakka, päin alttaria ja temppeliä, kuninkaan ympärille. Sitten hän toi kuninkaan pojan esille, pani hänen päähänsä kruunun ja antoi hänelle lain kirjan, ja he tekivät hänet kuninkaaksi, voitelivat hänet, paukuttivat käsiään ja huusivat: "Eläköön kuningas!" Kun Atalja kuuli henkivartijoiden ja kansan huudon, hän meni kansan luo Herran temppeliin. Hän näki kuninkaan seisovan pylvään vieressä, kuten tapana oli, ja päälliköt ja torvensoittajat kuninkaan luona, ja kaiken maan kansan, joka riemuitsi ja puhalsi torviin. Atalja repäisi vaatteensa ja huusi: "Kapina! Kapina!" Mutta pappi Joojada käski sadanpäämiehiä, sotajoukon johtajia, ja sanoi heille: "Viekää hänet pois rivien välitse, ja se, joka yrittää seurata häntä, surmatkaa miekalla." Sillä pappi oli sanonut: "Älköön häntä surmattako Herran temppelissä." He kävivät häneen käsiksi, ja kun hän oli tullut tielle, jota myöten hevosia kuljetettiin kuninkaan palatsiin, surmattiin hänet palatsissa. Joojada teki liiton Herran, kuninkaan ja kansan kanssa, että he olisivat Herran kansa, niin myös [liiton] kuninkaan ja kansan kanssa. Koko maan kansa meni Baalin temppeliin, ja he hävittivät sen. Sen alttarit ja kuvat he löivät aivan murskaksi ja tappoivat alttarien edessä Mattanin, Baalin papin. Sitten pappi asetti vartijat vartioimaan Herran temppeliä. Hän otti mukaansa sadanpäämiehet sekä kaarilaiset, henkivartijat ja kaiken maan kansan, ja he veivät kuninkaan Herran temppelistä ja tulivat henkivartijoiden portin kautta kuninkaan linnaan, ja hän istui kuninkaalliselle valtaistuimelle. Kaikki maan kansa iloitsi, ja kaupunki pysyi rauhallisena. Mutta Ataljan he olivat surmanneet miekalla kuninkaan linnassa. Jooas oli seitsemän vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi. Jeehun seitsemäntenä hallitusvuotena tuli Jooas kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa neljäkymmentä vuotta. Hänen äitinsä oli nimeltään Sibja Beersebasta. Jooas teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä, niin kauan kuin hän eli, sillä pappi Joojada oli opettanut häntä. Kuitenkaan uhrikukkulat eivät hävinneet, vaan kansa uhrasi ja suitsutti yhä edelleen uhrikukkuloilla. Jooas sanoi papeille: "Kaiken rahan, joka pyhinä lahjoina tuodaan Herran temppeliin, käyvän rahan, kaiken arvion mukaan suoritettavan henkilörahan ja kaiken rahan, jonka joku sydämensä vaatimuksesta tuo Herran temppeliin, papit ottakoot itselleen, kukin tuttavaltaan. Mutta heidän on niillä korjattava, mitä on rappeutunutta Herran temppelissä, missä vain on jotakin rappeutunutta." Mutta vielä kuningas Jooaan kahdentenakymmenentenä kolmantena hallitusvuotena papit eivät olleet korjanneet mitään, mikä temppelissä oli rappeutunutta. Kuningas Jooas kutsui pappi Joojadan ja muut papit ja sanoi heille: "Miksi te ette ole korjanneet mitään, mikä temppelissä on rappeutunutta? Nyt te ette enää saa ottaa rahaa tuttaviltanne, vaan teidän on annettava se siihen, mikä temppelissä on rappeutunutta." Papit suostuivat siihen, etteivät ota rahaa kansalta paitsi korjatakseen sitä, mikä temppelissä oli rappeutunutta. Pappi Joojada otti arkun ja kaivoi reiän sen kanteen ja asetti sen alttarin ääreen, oikealle puolelle, kun mennään Herran temppeliin. Papit, jotka vartioivat ovea, panivat siihen kaiken rahan, mikä tuotiin Herran temppeliin. Kun he näkivät, että arkussa oli paljon rahaa, meni kuninkaan kirjuri sinne ylimmäisen papin kanssa. He panivat rahat säkkeihin ja laskivat rahat, jotka olivat Herran temppelissä. Sitten punnitut rahat annettiin työnteettäjille, jotka oli pantu valvomaan töitä Herran temppelissä. He maksoivat niillä puusepät ja rakentajat, jotka tekivät työtä Herran temppelissä, sekä muurarit ja kivenhakkaajat, myös puutavarat ja hakatut kivet, jotka oli ostettava sen korjaamiseksi, mikä Herran temppelissä oli rappeutunutta, kaikki temppelin korjausmenot. Kuitenkaan Herran temppeliin ei teetetty hopeavateja, veitsiä, maljoja, torvia eikä mitään kulta- tai hopeaesineitä sillä rahalla, joka tuotiin Herran temppeliin, vaan se annettiin työmiehille, että he sillä korjaisivat Herran temppeliä. Miehiltä, joille rahat luovutettiin työmiehille annettaviksi, ei vaadittu tilintekoa, vaan he toimivat luottamusmiehinä. Vikauhri- ja syntiuhrirahoja ei tuotu Herran temppeliin. Ne tulivat papeille. Siihen aikaan Hasael, Aramin kuningas, tuli ja ryhtyi sotimaan Gatia vastaan ja valloitti sen. Sitten Hasael kävi hyökkäämään Jerusalemia vastaan. Jooas, Juudan kuningas, otti kaikki pyhät lahjat, jotka hänen isänsä, Juudan kuninkaat Joosafat, Jooram ja Ahasja, olivat pyhittäneet, ja omat pyhät lahjansa sekä kaiken kullan, mitä oli Herran temppelin aarrekammioissa ja kuninkaan linnassa, ja lähetti ne Hasaelille, Aramin kuninkaalle. Tämä lähti pois Jerusalemin kimpusta. Mitä muuta on kerrottavaa Jooaasta ja kaikesta, mitä hän teki, se on kirjoitettuna Juudan kuningasten aikakirjassa. Mutta hänen palvelijansa nousivat ja tekivät salaliiton ja surmasivat Jooaan Millossa olevassa rakennuksessa, siinä, mistä mennään alas Sillaan. Hänen palvelijansa Joosakar, Simeatin poika, ja Joosabad, Soomerin poika, löivät hänet kuoliaaksi, ja hänet haudattiin isiensä viereen Daavidin kaupunkiin. Hänen poikansa Amasja tuli kuninkaaksi hänen jälkeensä. Juudan kuninkaan Jooaan, Ahasjan pojan, kahdentenakymmenentenä kolmantena hallitusvuotena tuli Jooahas, Jeehun poika, Israelin kuninkaaksi, ja hän hallitsi Samariassa seitsemäntoista vuotta. Hän teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, ja vaelsi Jerobeamin, Nebatin pojan, synneissä, joilla tämä oli saattanut Israelin tekemään syntiä. Hän ei luopunut niistä. Herran viha syttyi Israelia kohtaan, ja hän antoi heidät Hasaelin, Aramin kuninkaan, ja Benhadadin, Hasaelin pojan, käsiin koko siksi ajaksi. Mutta Jooahas lepytti Herraa, ja Herra kuuli häntä, sillä hän näki Israelin sorron, kun Aramin kuningas sorti heitä. Herra antoi Israelille vapauttajan, ja he pääsivät aramilaisten käsistä. Israelilaiset asuivat teltoissaan kuten ennenkin. He eivät kuitenkaan luopuneet Jerobeamin suvun synneistä, joilla hän oli saattanut Israelin tekemään syntiä, vaan he vaelsivat niissä. Aserakin jäi paikoilleen Samariaan. Herra ei jättänyt Jooahaalle väkeä enempää kuin viisikymmentä ratsumiestä, kymmenen sotavaunua ja kymmenentuhatta jalkamiestä. Sillä Aramin kuningas oli hävittänyt ne ja pannut ne tomuksi, niin kuin puitaessa pölyää. Mitä muuta on kerrottavaa Jooahaasta, kaikesta, mitä hän teki, ja hänen urotöistään, se on kirjoitettuna Israelin kuningasten aikakirjassa. Sitten Jooahas meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin Samariaan. Hänen poikansa Jooas tuli kuninkaaksi hänen jälkeensä. Juudan kuninkaan Jooaan kolmantenakymmenentenä seitsemäntenä hallitusvuotena tuli Jooas, Jooahaan poika, Israelin kuninkaaksi. Hän hallitsi Samariassa kuusitoista vuotta. Hän teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä. Hän ei luopunut mistään Jerobeamin, Nebatin pojan, synneistä, joilla tämä oli saattanut Israelin tekemään syntiä, vaan vaelsi niissä. Mitä muuta on kerrottavaa Jooaasta, kaikesta, mitä hän teki, ja hänen urotöistään, kuinka hän soti Juudan kuningasta Amasjaa vastaan, se on kirjoitettuna Israelin kuningasten aikakirjassa. Jooas meni lepoon isiensä luo, ja Jerobeam istui hänen valtaistuimelleen. Jooas haudattiin Samariaan Israelin kuningasten viereen. Kun Elisa oli sairastanut kuolintautiaan, Jooas, Israelin kuningas, oli tullut hänen luokseen. Kumartuneena hänen kasvojensa yli hän oli itkenyt ja sanonut: "Isäni, isäni! Israelin sotavaunut ja ratsumiehet!" Elisa oli sanonut hänelle: "Nouda jousi ja nuolia." Hän oli noutanut hänelle jousen ja nuolia. Sitten hän oli sanonut Israelin kuninkaalle: "Laske kätesi jouselle." Kun hän oli laskenut kätensä, Elisa pani kätensä kuninkaan kätten päälle. Hän sanoi: "Avaa ikkuna itään päin." Kun tämä oli avannut sen, Elisa sanoi: "Ammu." Niin hän ampui. Hän sanoi: "Herran voitonnuoli, voitonnuoli Aramia vastaan! Sinä olet voittava aramilaiset Afekissa perin pohjin." Ja hän sanoi: "Ota nuolet." Kun hän oli ne ottanut, hän sanoi Israelin kuninkaalle: "Tao [niitä] maahan." Niin hän löi kolme kertaa ja lakkasi sitten. Mutta Jumalan mies vihastui häneen ja sanoi: "Sinun olisi pitänyt lyödä viisi tai kuusi kertaa: silloin olisit voittanut aramilaiset perin pohjin. Mutta nyt olet voittava aramilaiset ainoastaan kolme kertaa." Elisa kuoli, ja hänet haudattiin. Mooabilaisten partiojoukkoja tuli maahan vuosi vuodelta. Kerran, kun he haudatessaan erästä miestä näkivät partiojoukon, he heittivät miehen Elisan hautaan ja menivät matkoihinsa. Kun mies kosketti Elisan luita, hän virkosi ja nousi jaloilleen. Hasael, Aramin kuningas, sorti Israelia, niin kauan kuin Jooahas eli. Mutta Herra oli heille laupias, armahti heitä ja kääntyi heidän puoleensa liiton tähden, jonka hän oli tehnyt Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa. Sillä hän ei tahtonut tuhota heitä, eikä hän ollut vielä heittänyt heitä pois kasvojensa edestä. Hasael, Aramin kuningas, kuoli, ja hänen poikansa Benhadad tuli kuninkaaksi hänen jälkeensä. Jooas, Jooahaan poika, otti Benhadadilta, Hasaelin pojalta, takaisin ne kaupungit, jotka tämä oli asevoimin ottanut hänen isältään Jooahaalta. Kolme kertaa Jooas voitti hänet ja otti takaisin Israelin kaupungit. Israelin kuninkaan Jooaan, Jooahaan pojan, toisena hallitusvuotena tuli Amasja, Jooaan poika, Juudan kuninkaaksi. Hän oli kahdenkymmenen viiden vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa kaksikymmentä yhdeksän vuotta. Hänen äitinsä oli nimeltään Jooaddin Jerusalemista. Hän teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä, ei kuitenkaan niin kuin hänen isänsä Daavid. Kaikessa hän teki, niin kuin hänen isänsä Jooas oli tehnyt. Kuitenkaan eivät uhrikukkulat hävinneet, vaan kansa uhrasi ja suitsutti yhä edelleen uhrikukkuloilla. Kun kuninkuus oli vahvistunut hänen käsissään, hän surmautti ne palvelijansa, jotka olivat murhanneet kuninkaan, hänen isänsä. Mutta murhaajien lapset hän jätti surmaamatta, kuten on kirjoitettu Mooseksen lain kirjaan, jossa Herra on käskenyt: "Älköön isiä rangaistako kuolemalla lasten tähden älköönkä lapsia isien tähden. Kukin rangaistakoon kuolemalla oman syntinsä tähden." Hän voitti edomilaiset Suolalaaksossa, kymmenentuhatta miestä, ja valloitti Seelan asevoimin ja antoi sille nimen Jokteel, joka sillä on tänäkin päivänä. Silloin Amasja lähetti sanansaattajat Israelin kuninkaan Jooaan, Jooahaan pojan, Jeehun pojanpojan luo ja käski sanoa hänelle: "Tule, otelkaamme keskenämme." Mutta Jooas, Israelin kuningas, lähetti Amasjalle, Juudan kuninkaalle tämän sanan: "Libanonilla kasvava ohdake lähetti setripuulle, joka kasvoi Libanonilla, sanan: 'Anna tyttäresi vaimoksi pojalleni.' Mutta metsän eläimet Libanonilla kulkivat ohdakkeen ylitse ja tallasivat sen maahan. Sinä olet voittanut Edomin, ja siitä olet käynyt ylpeäksi. Tyydy siihen kunniaan ja pysy kotonasi. Minkä tähden tuotat onnettomuuden? Sinä kukistut itse ja Juuda kanssasi." Mutta Amasja ei totellut. Niin Jooas, Israelin kuningas, lähti liikkeelle, ja he, hän ja Amasja, Juudan kuningas, ottelivat keskenään Beet-Semeksessä, joka on Juudan aluetta. Israelilaiset voittivat Juudan miehet, ja nämä pakenivat kukin teltalleen. Jooas, Israelin kuningas, otti Juudan kuninkaan Amasjan, Jooaan pojan, Ahasjan pojanpojan, Beet-Semeksessä vangiksi. Kun hän tuli Jerusalemiin, hän revitti Jerusalemin muuria Efraimin portista Kulmaporttiin saakka, neljäsataa kyynärää. Hän otti kaiken kullan ja hopean sekä kaiken esineistön, mitä Herran temppelissä ja kuninkaan linnan aarrekammioissa oli, sekä panttivankeja, ja palasi Samariaan. Mitä muuta on kerrottavaa Jooaasta, siitä, mitä hän teki, ja hänen urotöistään, kuinka hän soti Amasjaa, Juudan kuningasta, vastaan, se on kirjoitettuna Israelin kuningasten aikakirjassa. Jooas meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin Samariaan Israelin kuningasten viereen. Hänen poikansa Jerobeam tuli kuninkaaksi hänen jälkeensä. Mutta Juudan kuningas Amasja, Jooaan poika, eli Israelin kuninkaan Jooaan, Jooahaan pojan, kuoleman jälkeen viisitoista vuotta. Mitä muuta on kerrottavaa Amasjasta, se on kirjoitettuna Juudan kuningasten aikakirjassa. Häntä vastaan tehtiin Jerusalemissa salaliitto. Hän pakeni Laakiiseen, mutta Laakiiseen lähetettiin miehiä hänen jälkeensä, ja he surmasivat hänet siellä. Hänet nostettiin hevosten selkään ja haudattiin Jerusalemiin isiensä viereen Daavidin kaupunkiin. Mutta koko Juudan kansa otti Asarjan, joka oli kuudentoista vuoden vanha, ja teki hänet kuninkaaksi hänen isänsä Amasjan sijaan. Hän linnoitti Eilatin ja palautti sen Juudalle, sitten kun kuningas oli mennyt lepoon isiensä luo. Juudan kuninkaan Amasjan, Jooaan pojan, viidentenätoista hallitusvuotena tuli Jerobeam, Jooaan poika, Israelin kuninkaaksi ja hallitsi Samariassa neljäkymmentä yksi vuotta. Hän teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, hän ei luopunut mistään Jerobeamin, Nebatin pojan, synneistä, joilla tämä oli saattanut Israelin tekemään syntiä. Hän palautti entiselleen Israelin alueen, siitä, mistä mennään Hamatiin, aina Aromaan mereen saakka, sen sanan mukaan, jonka Herra, Israelin Jumala, oli puhunut palvelijansa, profeetta Joonan, Amittain pojan, kautta, joka oli kotoisin Gat-Heeferistä. Sillä Herra oli nähnyt Israelin hyvin katkeran kurjuuden, kuinka kaikki tyynni menehtyivät eikä Israelilla ollut auttajaa Silloin Herra ei ollut vielä sanonut, että hän pyyhkii Israelin nimen pois taivaan alta, ja niin hän vapautti heidät Jerobeamin, Jooaan pojan, kautta. Mitä muuta on kerrottavaa Jerobeamista, kaikesta, mitä hän teki, ja hänen urotöistään, kuinka hän kävi sotaa ja kuinka hän palautti Israelille Damaskosta ja Hamatista sen, mikä oli ollut Juudan. Se on kirjoitettuna Israelin kuningasten aikakirjassa. Jerobeam meni lepoon isiensä, Israelin kuningasten, luo. Hänen poikansa Sakarja tuli kuninkaaksi hänen jälkeensä. Jerobeamin, Israelin kuninkaan, kahdentenakymmenentenä seitsemäntenä hallitusvuotena tuli Asarja, Amasjan poika, Juudan kuninkaaksi. Hän oli kuudentoista vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi ja hallitsi Jerusalemissa viisikymmentä kaksi vuotta. Hänen äitinsä oli nimeltään Jekolja Jerusalemista. Hän teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä, aivan kuten hänen isänsä Amasja oli tehnyt. Kuitenkaan eivät uhrikukkulat hävinneet, vaan kansa uhrasi ja suitsutti yhä edelleen uhrikukkuloilla. Herra löi kuningasta, niin että hän oli spitaalinen kuolinpäiväänsä saakka. Hän asui eri talossa, mutta Jootam, kuninkaan poika, oli linnan päällikkönä ja jakoi oikeutta maan kansalle. Mitä muuta on kerrottavaa Asarjasta ja kaikesta, mitä hän teki, se on kirjoitettuna Juudan kuningasten aikakirjassa. Asarja meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin isiensä viereen Daavidin kaupunkiin. Hänen poikansa Jootam tuli kuninkaaksi hänen jälkeensä. Asarjan, Juudan kuninkaan, kolmantenakymmenentenä kahdeksantena hallitusvuotena tuli Sakarja, Jerobeamin poika, Israelin kuninkaaksi, ja hän hallitsi Samariassa kuusi kuukautta. Hän teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, kuten hänen isänsäkin olivat tehneet. Hän ei luopunut Jerobeamin, Nebatin pojan, synneistä, joilla tämä oli saattanut Israelin tekemään syntiä. Sallum, Jaabeksen poika, teki salaliiton häntä vastaan ja löi hänet kuoliaaksi kansan nähden ja tuli kuninkaaksi hänen jälkeensä. Mitä muuta on kerrottavaa Sakarjasta, katso, se on kirjoitettuna Israelin kuningasten aikakirjassa. Näin toteutui Herran sana, jonka hän oli puhunut Jeehulle sanoen: "Sinun poikasi istukoot Israelin valtaistuimella neljänteen polveen". Niin tapahtui. Sallum, Jaabeksen poika, tuli kuninkaaksi Ussian, Juudan kuninkaan, kolmantenakymmenentenä yhdeksäntenä hallitusvuotena, ja hän hallitsi Samariassa kuukauden päivät. Mutta silloin Menahem, Gaadin poika, lähti liikkeelle Tirsasta, tuli Samariaan ja löi Sallumin, Jaabeksen pojan, kuoliaaksi Samariassa. Hän tuli kuninkaaksi tämän jälkeen. Mitä muuta on kerrottavaa Sallumista ja salaliitosta, jonka hän teki, katso, se on kirjoitettuna Israelin kuningasten aikakirjassa. Siihen aikaan Menahem hävitti Tifsahin ja kaiken, mitä siellä oli, niin myös sen alueen Tirsasta lähtien, koska he eivät avanneet hänelle portteja. Hän hävitti sen ja halkaisi kaikki raskaana olevat vaimot. Juudan kuninkaan Asarjan kolmantenakymmenentenä yhdeksäntenä hallitusvuotena tuli Menahem, Gaadin poika, Israelin kuninkaaksi, ja hän hallitsi Samariassa kymmenen vuotta. Hän teki sitä, mikä on pahaa Herran edessä. Hän ei luopunut koko elinaikanaan mistään Jerobeamin, Nebatin pojan, synneistä, joilla tämä oli saattanut Israelin tekemään syntiä. Puul, Assurin kuningas, hyökkäsi maahan, ja Menahem antoi Puulille tuhat talenttia hopeaa, että tämä auttaisi häntä ja vahvistaisi kuninkuuden hänen käsiinsä. Menahem otti rahat verona Israelilta, kaikilta varakkailta miehiltä, niin että jokainen joutui maksamaan Assurin kuninkaalle viisikymmentä sekeliä hopeaa. Assurin kuningas palasi takaisin eikä jäänyt maahan. Mitä muuta on kerrottavaa Menahemista ja kaikesta, mitä hän teki, se on kirjoitettuna Israelin kuningasten aikakirjassa. Menahem meni lepoon isiensä luo. Hänen poikansa Pekahja tuli kuninkaaksi hänen jälkeensä. Juudan kuninkaan Asarjan viidentenäkymmenentenä hallitusvuotena tuli Pekahja, Menahemin poika, Israelin kuninkaaksi ja hallitsi Samariassa kaksi vuotta. Hän teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä. Hän ei luopunut Jerobeamin, Nebatin pojan, synneistä, joilla tämä oli saattanut Israelin tekemään syntiä. Pekah, Remaljan poika, hänen vaunusoturinsa, teki salaliiton häntä vastaan ja tappoi hänet Samariassa kuninkaan linnan palatsissa, sekä hänet että Argobin ja Arjen, jolloin Pekahilla oli mukanaan viisikymmentä Gileadin miestä. Hän surmasi hänet ja tuli kuninkaaksi hänen jälkeensä. Mitä muuta on kerrottavaa Pekahjasta ja kaikesta, mitä hän teki, katso, se on kirjoitettuna Israelin kuningasten aikakirjassa. Juudan kuninkaan Asarjan viidentenäkymmenentenä toisena hallitusvuotena tuli Pekah, Remaljan poika, Israelin kuninkaaksi ja hallitsi Samariassa kaksikymmentä vuotta. Hän teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä. Hän ei luopunut Jerobeamin, Nebatin pojan, synneistä, joilla tämä oli saattanut Israelin tekemään syntiä. Israelin kuninkaan Pekahin aikana tuli Tiglat-Pileser, Assurin kuningas, ja valloitti Iijonin, Aabel-Beet-Maakan, Jaanoahin, Kedeksen, Haasorin, Gileadin ja Galilean, koko Naftalin maan, ja vei asukkaat karkotukseen Assuriin. Mutta Hoosea, Eelan poika, teki salaliiton Pekahia, Remaljan poikaa, vastaan ja löi hänet kuoliaaksi ja tuli kuninkaaksi hänen jälkeensä Jootamin, Ussian pojan, kahdentenakymmenentenä hallitusvuotena. Mitä muuta on kerrottavaa Pekahista ja kaikesta, mitä hän teki, katso, se on kirjoitettuna Israelin kuningasten aikakirjassa. Israelin kuninkaan Pekahin, Remaljan pojan, toisena hallitusvuotena tuli Jootam, Juudan kuninkaan Ussian poika, kuninkaaksi. Hän oli kahdenkymmenen viiden vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi ja hallitsi Jerusalemissa kuusitoista vuotta. Hänen äitinsä oli nimeltään Jerusa Saadokin tytär. Hän teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä, aivan niin kuin hänen isänsä Ussia oli tehnyt. Kuitenkaan uhrikukkulat eivät hävinneet, vaan kansa uhrasi ja suitsutti yhä edelleen uhrikukkuloilla. Hän rakennutti Yläportin Herran temppeliin. Mitä muuta on kerrottavaa Jootamista ja kaikesta, mitä hän teki, se on kirjoitettuna Juudan kuningasten aikakirjassa. Niihin aikoihin alkoivat Resin, Aramin kuningas, ja Pekah, Remaljan poika, Herran lähettäminä käydä Juudan kimppuun. Jootam meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin isiensä viereen, isänsä Daavidin kaupunkiin. Hänen poikansa Aahas tuli kuninkaaksi hänen jälkeensä. Pekahin, Remaljan pojan, seitsemäntenätoista hallitusvuotena tuli Aahas, Juudan kuninkaan Jootamin poika, kuninkaaksi. Aahas oli kahdenkymmenen vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi ja hallitsi Jerusalemissa kuusitoista vuotta. Hän ei tehnyt sitä, mikä oli oikein Herran, hänen Jumalansa, silmissä, kuten hänen isänsä Daavid, vaan vaelsi Israelin kuningasten tietä. Jopa hän pani poikansakin kulkemaan tulen läpi, niiden kansojen kauhistavien tekojen mukaan, jotka Herra oli karkottanut israelilaisten tieltä. Hän uhrasi ja suitsutti uhrikukkuloilla ja kummuilla ja jokaisen vihreän puun alla. Siihen aikaan Resin, Aramin kuningas, ja Pekah, Remaljan poika, Israelin kuningas, lähtivät sotimaan Jerusalemia vastaan. He saartoivat Aahaan, mutta eivät voineet valloittaa kaupunkia. Samaan aikaan Resin, Aramin kuningas, palautti Eilatin Aramille ja karkotti Juudan miehet Eilatista. Niin tulivat aramilaiset Eilatiin ja asettuivat sinne, ja siellä heitä on tänäkin päivänä. Mutta Aahas lähetti sanansaattajat Assurin kuninkaan Tiglat-Pileserin luo ja käski sanoa hänelle: "Minä olen palvelijasi ja poikasi. Tule ja pelasta minut Aramin kuninkaan ja Israelin kuninkaan käsistä. He ovat hyökänneet kimppuuni." Aahas otti hopean ja kullan, mitä Herran temppelissä ja kuninkaan palatsin aarrekammioissa oli, ja lähetti sen lahjaksi Assurin kuninkaalle. Assurin kuningas kuuli häntä. Assurin kuningas lähti Damaskoa vastaan, valloitti sen, ja vei asukkaat karkotukseen Kiiriin ja surmasi Resinin. Kuningas Aahas lähti Damaskoon kohtaamaan Assurin kuningasta Tiglat-Pileseriä. Kun kuningas Aahas näki Damaskossa olevan alttarin, hän lähetti pappi Uurialle kuvan alttarista ja sen mukaan tehdyn tarkan mallin. Pappi Uuria rakensi alttarin aivan sen määräyksen mukaan, jonka kuningas Aahas oli hänelle lähettänyt Damaskosta. Aivan sen mukaan pappi Uuria teki, jo ennen kuin kuningas Aahas oli palannut Damaskosta. Kun kuningas palasi Damaskosta ja näki alttarin, hän astui alttarin luo ja nousi sen päälle, poltti polttouhrinsa ja ruokauhrinsa, vuodatti juomauhrinsa ja vihmoi uhraamansa uhrin veren alttarille. Mutta vaskialttarin, joka oli Herran edessä, hän siirsi pois temppelin edustalta, alttarin ja Herran temppelin väliltä, ja pani sen alttarin pohjoissivulle. Kuningas Aahas käski pappi Uuriaa ja sanoi: "Polta suuremmalla alttarilla aamun polttouhri ja ehtoon ruokauhri ja kuninkaan polttouhri sekä hänen ruokauhrinsa, niin myös koko maan kansan polttouhri sekä heidän ruoka- ja juomauhrinsa, ja vihmo kaikki sekä polttouhrin että teurasuhrin veri sen päälle. Mutta vaskialttarin käyttämistä minä vielä mietin." Pappi Uuria teki kaiken, mitä kuningas Aahas oli käskenyt. Kuningas Aahas leikkautti irti telineiden kehäpienat ja otti altaat pois niiden päältä. Mutta meren hän nostatti pois vaskinautojen päältä, jotka olivat sen alla, ja panetti sen kivialustalle. Katetun sapattikäytävän, joka oli rakennettu temppeliin, ja kuninkaan ulkopuolisen sisäänkäynnin hän muutti Herran temppelin sisään Assurin kuninkaan vuoksi. Mitä muuta on vielä kerrottavaa Aahaasta, siitä, mitä hän teki, se on kirjoitettuna Juudan kuningasten aikakirjassa. Aahas meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin isiensä viereen Daavidin kaupunkiin. Sitten hänen poikansa Hiskia tuli kuninkaaksi hänen jälkeensä. Juudan kuninkaan Aahaan kahdentenatoista hallitusvuotena tuli Hoosea, Eelan poika, Israelin kuninkaaksi Samariaan ja hallitsi yhdeksän vuotta. Hän teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, ei kuitenkaan niin kuin ne Israelin kuninkaat, jotka olivat olleet ennen häntä. Hänen kimppuunsa hyökkäsi Salmaneser, Assurin kuningas, ja Hoosea tuli hänen palvelijakseen ja maksoi hänelle veroa. Mutta Assurin kuningas huomasi Hoosean olevan salahankkeissa, koska tämä lähetti sanansaattajat Soon, Egyptin kuninkaan, luo eikä suorittanut enää kuten ennen vuotuista veroa Assurin kuninkaalle. Niin Assurin kuningas vangitutti hänet ja piti häntä sidottuna vankilassa. Assurin kuningas hyökkäsi koko maan kimppuun ja meni Samariaan ja piiritti sitä kolme vuotta. Hoosean yhdeksäntenä hallitusvuotena Assurin kuningas valloitti Samarian ja vei Israelin karkotukseen Assuriin ja asetti heidät asumaan Halahiin ja Haaborin, Goosanin joen, rannoille sekä Meedian kaupunkeihin. Näin tapahtui, koska israelilaiset olivat tehneet syntiä Herraa, Jumalaansa, vastaan, joka oli johdattanut heidät Egyptin maasta, pois faraon, Egyptin kuninkaan, käsistä, ja koska he olivat pelänneet muita jumalia. He olivat myös vaeltaneet niiden kansojen säädösten mukaan, jotka Herra oli karkottanut israelilaisten tieltä, ja tehneet sitä, mitä Israelin kuninkaatkin. Israelilaiset olivat tehneet Herraa, Jumalaansa, vastaan sellaista, mikä ei ole oikein: he olivat rakentaneet itselleen uhrikukkuloita kaikkiin kaupunkeihinsa, sekä vartiotornien luo että varustettuihin kaupunkeihin. He olivat pystyttäneet itselleen patsaita ja aserapaaluja jokaiselle korkealle kummulle ja jokaisen vihreän puun alle. He olivat polttaneet uhreja kaikilla uhrikukkuloilla, kuten ne kansat, jotka Herra oli karkottanut heidän tieltään. He olivat harjoittaneet pahuutta ja vihoittaneet Herran. He olivat palvelleet epäjumalia, vaikka Herra oli heille sanonut: "Älkää tehkö sitä." Herra oli varoittanut sekä Israelia että Juudaa kaikkien profeettojensa, kaikkien näkijöiden, kautta ja sanonut: "Palatkaa pahoilta teiltänne ja noudattakaa käskyjäni ja säädöksiäni, kaiken sen lain mukaan, jonka minä säädin isillenne ja jonka olen teille ilmoittanut palvelijoitteni, profeettojen, kautta." Mutta he eivät kuulleet, vaan olivat niskureita niin kuin heidän isänsäkin, jotka eivät uskoneet Herraan, Jumalaansa. He olivat hylänneet hänen käskynsä ja hänen liittonsa, jonka hän oli tehnyt heidän isiensä kanssa, ja todistukset, jotka hän oli heille antanut. He olivat seuranneet turhia jumalia, ja tulleet turhanaikaisiksi, kun seurasivat pakanakansoja, jotka asuivat heidän ympärillään, vaikka Herra oli kieltänyt heitä tekemästä niin kuin ne. He olivat hylänneet Herran, Jumalansa, kaikki käskyt ja tehneet itselleen valettuja kuvia, kaksi vasikkaa. He olivat tehneet itselleen myös aserapaaluja ja kumarsivat kaikkea taivaan joukkoa ja palvelivat Baalia. He panivat poikansa ja tyttärensä kulkemaan tulen läpi ja tekivät taikoja ja harjoittivat noituutta. He myivät itsensä tekemään sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, ja vihoittivat hänet. Herra vihastui suuresti Israeliin ja poisti heidät kasvojensa edestä, ettei jäänyt jäljelle muuta kuin yksin Juudan sukukunta. Juudakaan ei pitänyt Herran, Jumalansa, käskyjä, vaan he vaelsivat niiden säädösten mukaan, jotka Israel itse oli tehnyt. Herra hylkäsi koko Israelin heimon, nöyryytti heitä ja antoi heidät ryöstäjien käsiin ja heitti viimein heidät pois kasvojensa edestä. Sillä kun hän oli reväissyt Israelin Daavidin suvulta ja he olivat tehneet kuninkaaksi Jerobeamin, Nebatin pojan, Jerobeam oli kääntänyt Israelin pois Herrasta ja saattanut heidät tekemään suuren synnin. Israelilaiset vaelsivat kaikissa synneissä, joita Jerobeam oli tehnyt, eivätkä luopuneet niistä. Herra poisti lopulta Israelin kasvojensa edestä, niin kuin hän oli puhunut kaikkien palvelijoidensa, profeettojen, kautta. Israel vietiin pois maastaan karkotukseen Assuriin, jossa he ovat tänäkin päivänä. Sen jälkeen Assurin kuningas antoi tuoda kansaa Baabelista, Kuutasta, Avvasta, Hamatista ja Sefarvaimista ja asetti heidät asumaan Samarian kaupunkeihin israelilaisten sijaan. He ottivat Samarian omakseen ja asettuivat sen kaupunkeihin. Kun he siellä olonsa ensi aikoina eivät pelänneet Herraa, lähetti Herra heidän keskuuteensa leijonia, jotka tappoivat heitä. Se kerrottiin Assurin kuninkaalle sanoen: "Kansat, jotka veit karkotukseen ja asetit asumaan Samarian kaupunkeihin, eivät tiedä, millä tavalla sen maan Jumalaa on palveltava. Sen tähden hän on lähettänyt leijonia heidän keskuuteensa, ja katso, ne surmaavat heitä, koska he eivät tiedä, millä tavalla sen maan Jumalaa on palveltava." Silloin Assurin kuningas käski sanoen: "Viekää sinne joku niistä papeista, jotka toitte sieltä karkotukseen. Joku heistä menköön sinne ja asukoon siellä ja opettakoon heille, millä tavalla maan Jumalaa on palveltava." Niin eräs niistä papeista, jotka he olivat vieneet Samariasta karkotukseen, tuli ja asettui Beeteliin. Hän opetti heille, kuinka heidän oli pelättävä Herraa. Mutta jokainen kansa teki itselleen omat jumalansa, ja he panivat ne samarialaisten rakentamiin uhrikukkulatemppeleihin, jokainen kansa niissä kaupungeissa, joissa se asui. Baabelin miehet tekivät itselleen Sukkot-Benotin, Kuutin miehet tekivät Neergalin, Hamatin miehet Asiman, avvalaiset tekivät Nibhaan ja Tartakin, sefarvaimilaiset polttivat poikiaan tulessa Adrammelekille ja Annammelekille, Sefarvaimin jumalille. Mutta he pelkäsivät myös Herraa. He asettivat itselleen uhrikukkulapappeja omasta keskuudestaan, ja nämä uhrasivat heidän puolestaan uhrikukkulatemppeleissä. He pelkäsivät tosin Herraa, mutta palvelivat myös omia jumaliaan samalla tavalla kuin ne kansat, joiden keskuudesta heidät oli tuotu. Vielä tänäkin päivänä he tekevät vanhan tapansa mukaan: he eivät pelkää Herraa eivätkä tee saamiensa säädösten ja oikeuksien mukaan, eivät sen lain ja niiden käskyjen mukaan, jotka Herra on antanut Jaakobin pojille, hänen, jolle hän antoi nimen Israel. Herra oli tehnyt liiton näiden kanssa ja käskenyt heitä sanoen: "Älkää pelätkö muita jumalia, älkää kumartako ja palvelko niitä älkääkä uhratko niille, vaan [pelätkää] Herraa, joka johdatti teidät Egyptin maasta suurella voimalla ja ojennetulla käsivarrella, häntä te pelätkää, häntä kumartakaa ja hänelle uhratkaa. Niitä säädöksiä ja oikeuksia, sitä lakia ja niitä käskyjä, jotka hän on teille kirjoittanut, noudattakaa alati tarkoin, mutta älkää pelätkö muita jumalia. Liittoa, jonka tein kanssanne, älkää unohtako. Älkääkä pelätkö muita jumalia, vaan pelätkää ainoastaan Herraa, Jumalaanne, niin hän pelastaa teidät kaikkien vihollistenne käsistä." Mutta he eivät totelleet, vaan tekivät vanhan tapansa mukaan. Nämä kansat pelkäsivät Herraa, mutta palvelivat samalla omia jumalankuviaan. Myös heidän lapsensa ja heidän lastensa lapset tekevät vielä tänä päivänä samoin, kuin heidän isänsä ovat tehneet. Israelin kuninkaan Hoosean, Eelan pojan, kolmantena hallitusvuotena tuli Hiskia, Juudan kuninkaan Aahaan poika, kuninkaaksi. Hän oli kahdenkymmenen viiden vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa kaksikymmentä yhdeksän vuotta. Hänen äitinsä oli nimeltään Abi, Sakarjan tytär. Hän teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä, aivan kuin hänen isänsä Daavid oli tehnyt. Hän poisti uhrikukkulat, murskasi patsaat, hakkasi maahan aserapaalun ja löi palasiksi vaskikäärmeen, jonka Mooses oli tehnyt. Sillä niihin aikoihin asti israelilaiset olivat polttaneet uhreja sille. Sitä kutsuttiin nimellä Nehustan. Hän turvasi Herraan, Israelin Jumalaan, niin ettei kukaan ollut hänen kaltaisensa kaikista hänen jälkeensä tulleista Juudan kuninkaista eikä niistä, jotka olivat olleet ennen häntä. Hän riippui kiinni Herrassa eikä luopunut hänestä, vaan noudatti hänen käskyjään, jotka Herra oli antanut Moosekselle. Herra oli hänen kanssaan. Hän menestyi kaikessa, mihin ryhtyi. Hän kapinoi Assurin kuningasta vastaan eikä enää palvellut häntä. Hän voitti filistealaiset ja valtasi heidän alueensa aina Gassaan asti, sekä vartiotornit että varustetut kaupungit. Mutta kuningas Hiskian neljäntenä hallitusvuotena, joka oli Israelin kuninkaan Hoosean, Eelan pojan, seitsemäs hallitusvuosi, hyökkäsi Salmaneser, Assurin kuningas, Samarian kimppuun ja piiritti sitä. Hän valloitti sen kolmen vuoden kuluttua. Hiskian kuudentena hallitusvuotena, joka oli Israelin kuninkaan Hoosean yhdeksäs hallitusvuosi, valloitettiin Samaria. Assurin kuningas vei Israelin karkotukseen Assuriin ja sijoitti heidät Halahiin ja Haaborin, Goosanin joen, rannoille ja Meedian kaupunkeihin, sen tähden että he eivät olleet kuulleet Herran, Jumalansa, ääntä, vaan olivat rikkoneet hänen liittonsa, kaiken, mitä Mooses, Herran palvelija, oli käskenyt. He eivät olleet kuulleet sitä eivätkä tehneet sen mukaan. Kuningas Hiskian neljäntenätoista hallitusvuotena hyökkäsi Sanherib, Assurin kuningas, kaikkien Juudan varustettujen kaupunkien kimppuun ja valloitti ne. Hiskia, Juudan kuningas, lähetti Assurin kuninkaalle Laakiiseen sanan: "Olen rikkonut, käänny pois kimpustani. Kannan, mitä panet kannettavakseni." Assurin kuningas määräsi Hiskian, Juudan kuninkaan, maksettavaksi kolmesataa talenttia hopeaa ja kolmekymmentä talenttia kultaa. Hiskia antoi kaikki rahat, mitä Herran temppelissä ja kuninkaan linnan aarrekammioissa oli. Siihen aikaan Hiskia leikkautti irti Herran temppelin ovista ja pihtipielistä sen päällystyksen, jolla Hiskia, Juudan kuningas, oli ne päällystänyt, ja antoi sen Assurin kuninkaalle. Mutta Assurin kuningas lähetti Laakiista Tartanin ja ylimmäisen hoviherran ja Rabsaken suuren sotajoukon kanssa kuningas Hiskiaa vastaan Jerusalemiin. Nämä lähtivät liikkeelle ja tulivat Jerusalemiin, ja lähdettyään liikkeelle ja tultuaan he pysähtyivät Ylälammikon vesijohdolle, joka on Vanuttajankedon tien varrella. Kun he sitten kutsuivat kuningasta, menivät Eljakim, Hilkian poika, joka oli linnan päällikkönä, ja kirjuri Sebna ja kansleri Jooah, Aasafin poika, heidän luokseen. Rabsake sanoi heille: "Sanokaa Hiskialle: Näin sanoo suurkuningas, Assurin kuningas: 'Mitä on tuo luottamus, mikä sinulla on? Arvelet kai, että pelkästä huulten puheesta tulee neuvo ja voima sodankäyntiin. Keneen sinä oikein luotat, kun kapinoit minua vastaan? Katso, sinä luotat nyt Egyptiin, tuohon särkyneeseen ruokosauvaan, joka tunkeutuu sen käteen, joka siihen nojaa, ja lävistää sen. Sellainen on farao, Egyptin kuningas, kaikille, jotka häneen luottavat. Vai sanotteko te ehkä minulle: Me luotamme Herraan, meidän Jumalaamme? Mutta eikö hän ole se, jonka uhrikukkulat ja alttarit Hiskia poisti, kun hän sanoi Juudalle ja Jerusalemille: Tämän alttarin edessä on teidän kumartaen rukoiltava, täällä Jerusalemissa?' Mutta lyö nyt vetoa herrani, Assurin kuninkaan, kanssa: annan sinulle kaksi tuhatta hevosta, jos sinä voit hankkia niille ratsastajat. Kuinka torjut ainoankaan käskynhaltijan, ainoankaan herrani vähimmän palvelijan, hyökkäyksen? Luotat Egyptiin, sen vaunuihin ja ratsumiehiin. Olenko minä siis Herran sallimatta hyökännyt tämän paikan kimppuun hävittämään sitä? Herra itse on sanonut minulle: 'Hyökkää tähän maahan ja hävitä se.'" Eljakim, Hilkian poika, ja Sebna ja Jooah sanoivat Rabsakelle: "Puhu palvelijoillesi aramin kieltä, sillä me ymmärrämme sitä. Älä puhu kanssamme juudan kieltä kansan kuullen, jota on muurilla." Mutta Rabsake vastasi heille: "Onko herrani lähettänyt minut puhumaan näitä sanoja herrallesi ja sinulle? Eikö juuri niille miehille, jotka istuvat muurilla syödäkseen kanssanne omaa ulostettaan ja juodakseen omaa virtsaansa?" Rabsake astui esiin, huusi kovalla äänellä juudan kielellä, puhui ja sanoi: "Kuulkaa suurkuninkaan, Assurin kuninkaan, sana. Näin sanoo kuningas: 'Älkää antako Hiskian pettää itseänne, sillä hän ei voi pelastaa teitä käsistäni. Älköön Hiskia saako teitä luottamaan Herraan, kun hän sanoo: Herra on varmasti pelastava meidät, eikä tätä kaupunkia anneta Assurin kuninkaan käsiin. Älkää kuulko Hiskiaa.' Sillä Assurin kuningas sanoo näin: 'Tehkää sovinto kanssani ja antautukaa minulle, niin saatte syödä kukin omasta viinipuustanne ja viikunapuustanne ja juoda kukin omasta kaivostanne, kunnes tulen ja vien teidät maahan, joka on maanne kaltainen, vilja-, viini- ja leipämaahan, viinitarhojen, jalon öljypuun ja hunajan maahan. Niin elätte ettekä kuole. Mutta älkää kuulko Hiskiaa, sillä hän viettelee teidät sanoessaan: Herra pelastaa meidät. Onko muidenkaan kansojen jumalista yksikään pelastanut maatansa Assurin kuninkaan käsistä? Missä ovat Hamatin ja Arpadin jumalat? Missä ovat Sefarvaimin, Heenan ja Ivvan jumalat? Ovatko ne pelastaneet Samariaa käsistäni? Onko muiden maiden kaikista jumalista ainoakaan pelastanut maatansa käsistäni? Kuinka sitten Herra pelastaisi Jerusalemin käsistäni?'" Mutta kansa oli vaiti, eivätkä he vastanneet hänelle mitään. Sillä kuningas oli käskenyt niin ja sanonut: "Älkää vastatko hänelle." Palatsin päällikkö Eljakim, Hilkian poika, ja kirjuri Sebna ja kansleri Jooah, Aasafin poika, tulivat Hiskian luo vaatteet reväistyinä ja kertoivat hänelle, mitä Rabsake oli sanonut. Kun kuningas Hiskia kuuli sen, hän repäisi vaatteensa, pukeutui säkkiin ja meni Herran temppeliin. Hän lähetti palatsin päällikön Eljakimin ja kirjuri Sebnan sekä pappien vanhimmat säkkeihin puettuina profeetta Jesajan, Aamosin pojan, luo. He sanoivat hänelle: "Näin sanoo Hiskia: 'Hädän, kurituksen ja häväistyksen päivä on tämä päivä, sillä lapset ovat tulleet kohdun suulle saakka, mutta ei ole voimaa synnyttää. Ehkä Herra, Jumalasi, kuulee kaikki Rabsaken sanat, joilla hänen herransa, Assurin kuningas, on lähettänyt hänet herjaamaan elävää Jumalaa, ja rankaisee häntä näistä sanoista, jotka Herra, Jumalasi, on kuullut. Kohota nyt rukous jäännöksen puolesta, joka vielä on olemassa.'" Kun kuningas Hiskian palvelijat tulivat Jesajan luo, Jesaja sanoi heille: "Sanokaa näin herrallenne: 'Näin sanoo Herra: Älä pelkää niitä sanoja, jotka olet kuullut ja joilla Assurin kuninkaan nuorukaiset ovat häväisseet minua. Katso, [minä] annan sellaisen hengen mennä häneen, että hän kuultuaan sanoman palaa omaan maahansa. Annan hänen kaatua miekkaan omassa maassaan.'" Rabsake kääntyi takaisin ja tapasi Assurin kuninkaan sotimassa Libnaa vastaan, sillä hän oli kuullut, että tämä oli lähtenyt pois Laakiista. Mutta kun Sanherib kuuli sanottavan Tirhakasta, Kuusin kuninkaasta: "Katso, hän on lähtenyt liikkeelle sotiakseen sinua vastaan", hän lähetti taas sanansaattajat Hiskian luo ja käski sanoa: "Sanokaa näin Hiskialle, Juudan kuninkaalle: 'Älä anna Jumalasi, johon luotat, pettää itseäsi äläkä ajattele: Jerusalem ei joudu Assurin kuninkaan käsiin. Olethan kuullut, mitä Assurin kuninkaat ovat tehneet kaikille maille, kuinka he ovat vihkineet ne tuhon omiksi. Mutta sinäkö pelastuisit! Ovatko kansojen jumalat pelastaneet niitä, jotka isäni ovat tuhonneet: Goosania, Harrania, Resefiä ja Telassarin edeniläisiä? Missä on Hamatin kuningas ja Arpadin kuningas, Sefarvaimin kaupungin, Heenan ja Ivvan kuningas?'" Kun Hiskia oli ottanut kirjeen sanansaattajilta ja lukenut sen, hän meni Herran temppeliin, ja Hiskia levitti sen Herran eteen. Hiskia rukoili Herran edessä ja sanoi: "Herra, Israelin Jumala, jonka valtaistuinta kerubit kannattavat, sinä yksin olet maan kaikkien valtakuntien Jumala, sinä olet tehnyt taivaan ja maan. Herra, kallista korvasi ja kuule, Herra, avaa silmäsi ja katso. Kuule Sanheribin sanat, kuinka hän lähetti tuon miehen herjaamaan elävää Jumalaa. On totta, Herra, että Assurin kuninkaat ovat hävittäneet kansat ja heidän maansa. He ovat heittäneet heidän jumalansa tuleen, sillä ne eivät olleet jumalia, vaan ihmiskätten tekoa, puuta ja kiveä, ja sen tähden he saattoivat hävittää ne. Mutta pelasta nyt meidät, Herra, Jumalamme, hänen käsistään, että kaikki maan valtakunnat tulisivat tietämään, että sinä, Herra, yksin olet Jumala." Jesaja, Aamosin poika, lähetti Hiskialle tämän sanan: "Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Mitä olet minulta Sanheribin, Assurin kuninkaan, tähden rukoillut, sen olen kuullut. Tämä on sana, jonka Herra on puhunut hänestä: Neitsyt, tytär Siion, halveksii ja pilkkaa sinua, tytär Jerusalem nyökyttää ilkkuen päätään jälkeesi. Ketä olet herjannut ja häväissyt, ja ketä vastaan olet korottanut äänesi? Korkealle olet kohottanut silmäsi Israelin Pyhää vastaan. Sanansaattajiesi kautta herjasit Herraa ja sanoit: 'Monilla vaunuillani minä nousin vuorten harjalle, Libanonin ääriin asti. Hakkasin maahan sen korkeat setrit, sen parhaat sypressit, ja tunkeuduin sen etäisimpään yöpymispaikkaan, sen rehevimpään metsään. Minä kaivoin kaivoja ja join kuiviin muukalaisten vedet, ja jalkapohjallani kuivasin kaikki Egyptin virrat.' Etkö ole kuullut: kauan sitten olen tämän valmistanut, muinaisuudesta asti tämän ajatellut! Nyt olen sen toteuttanut, että hävittäisit varustetut kaupungit autioiksi kivikasoiksi. Niiden asukkaat olivat voimattomat, he kauhistuivat ja joutuivat häpeään. Heidän kävi kuin kedon ruohon, kuin vihannan heinän, kuin katolla kasvavien kortten ja kuin laihon, joka kuivettuu ennen tuleentumistaan. Istuitpa tai lähdit tai tulit, sen tiedän ja sen, että raivoat minua vastaan. Koska raivoat minua vastaan ja koska ylpeytesi on tullut korviini, panen koukkuni nenääsi ja suitseni suuhusi ja vien sinut takaisin samaa tietä, jota tulitkin. Tämä on oleva sinulle merkkinä: tänä vuonna syödään jälkikasvua ja toisena vuonna kesannon odelmaa, mutta kolmantena vuonna kylväkää ja leikatkaa, istuttakaa viinitarhoja ja syökää niiden hedelmää. Juudan heimon pelastuneet, jotka ovat jäljelle jääneet, tekevät taas juurta alaspäin ja hedelmää ylöspäin. Sillä Jerusalemista lähtee kasvamaan jäännös, pelastunut joukko Siionin vuorelta. Herran kiivaus on sen tekevä. Sen tähden, näin sanoo Herra Assurin kuninkaasta: Hän ei tule tähän kaupunkiin eikä ammu siihen nuolta. Hän ei tuo sitä vastaan kilpeä eikä luo sitä vastaan vallia. Samaa tietä, jota hän tuli, hän palaa, mutta tähän kaupunkiin hän ei tule, sanoo Herra. Sillä minä varjelen tämän kaupungin ja pelastan sen itseni tähden ja palvelijani Daavidin tähden." Sinä yönä Herran enkeli lähti ja löi Assurin leirissä sata kahdeksankymmentä viisi tuhatta miestä, ja kun noustiin aamulla varhain, katso, he olivat kaikki kuolleina ruumiina. Silloin Sanherib, Assurin kuningas, lähti liikkeelle ja meni pois. Hän palasi takaisin ja jäi Niiniveen. Mutta kun hän oli kerran rukoilemassa jumalansa Nisrokin temppelissä, surmasivat Adrammelek ja Sareser hänet miekalla. Sitten he pakenivat Araratin maahan. Hänen poikansa Eesarhaddon tuli kuninkaaksi hänen jälkeensä. Niihin aikoihin Hiskia sairastui ja oli kuolemaisillaan. Silloin profeetta Jesaja, Aamosin poika, tuli hänen luokseen ja sanoi hänelle: "Näin sanoo Herra: Järjestä asiasi, sillä sinä kuolet etkä enää parane." Hän käänsi kasvonsa seinään päin ja rukoili Herraa sanoen: "Oi Herra, muista, kuinka olen vaeltanut edessäsi uskollisesti ja ehyellä sydämellä ja tehnyt sitä, mikä on hyvää silmissäsi!" Hiskia itki katkerasti. Mutta Jesaja ei ollut vielä lähtenyt keskimmäiseltä esipihalta, kun hänelle tuli tämä Herran sana: "Palaa takaisin ja sano Hiskialle, kansani ruhtinaalle: 'Näin sanoo Herra, isäsi Daavidin Jumala: Olen kuullut rukouksesi, olen nähnyt kyyneleesi. Katso, olen parantava sinut: jo kolmantena päivänä menet Herran temppeliin. Lisään sinulle ikää viisitoista vuotta. Pelastan sinut ja tämän kaupungin Assurin kuninkaan käsistä. Varjelen tätä kaupunkia itseni tähden ja palvelijani Daavidin tähden.'" Jesaja sanoi: "Toimittakaa tänne viikunakakkua." Niin he toivat sitä ja panivat sitä paiseen päälle, ja hän parani. Hiskia oli sanonut Jesajalle: "Mikä on merkkinä siitä, että Herra on parantava minut, niin että kolmantena päivänä voin mennä Herran temppeliin?" Jesaja sanoi: "Tämä on oleva sinulle merkkinä Herralta siitä, että Herra tekee, mitä hän on sanonut: varjo kulkee kymmenen astetta eteenpäin tai siirtyy kymmenen astetta takaisin." Hiskia sanoi: "Varjon on helppo edetä kymmenen astetta. Ei, vaan siirtyköön varjo takaisin kymmenen astetta." Profeetta Jesaja huusi Herraa, ja hän antoi varjon Aahaan aurinkokellossa siirtyä takaisin kymmenen astetta, jotka se oli jo laskeutunut. Siihen aikaan Merodak-Baladan, Baladanin poika, Baabelin kuningas, lähetti kirjeen ja lahjoja Hiskialle, sillä hän oli kuullut, että Hiskia oli ollut sairaana. Kuultuaan heitä Hiskia näytti heille koko varastohuoneensa, hopean ja kullan, hajuaineet ja kalliin öljyn ja koko asehuoneensa ja kaikki, mitä hänen aarrekammioissaan oli. Hiskian talossa ja koko hänen valtakunnassaan ei ollut mitään, mitä hän ei olisi heille näyttänyt. Mutta profeetta Jesaja tuli kuningas Hiskian luo ja sanoi hänelle: "Mitä nämä miehet ovat sanoneet, ja mistä he ovat tulleet luoksesi?" Hiskia vastasi: "He ovat tulleet kaukaisesta maasta, Baabelista." Hän sanoi: "Mitä he ovat nähneet talossasi?" Hiskia vastasi: "Kaiken, mitä talossani on, he ovat nähneet. Aarrekammioissani ei ole mitään, mitä en olisi heille näyttänyt." Jesaja sanoi Hiskialle: "Kuule Herran sana: Katso, päivät tulevat, jolloin kaikki, mitä talossasi on ja mitä isäsi ovat koonneet tähän päivään asti, viedään pois Baabeliin, eikä mitään jää jäljelle, sanoo Herra. Omia poikiasi, jotka sinusta polveutuvat, jotka sinulle syntyvät, viedään hovipalvelijoiksi Baabelin kuninkaan palatsiin." Hiskia sanoi Jesajalle: "Herran sana, jonka olet puhunut, on hyvä." Sillä hän ajatteli: "Onpahan rauha ja turvallisuus minun päivinäni." Mitä muuta on kerrottavaa Hiskiasta ja kaikista hänen urotöistään, sekä se, kuinka hän rakensi lammikon ja vesijohdon ja johti veden kaupunkiin, on kirjoitettuna Juudan kuningasten aikakirjassa. Hiskia meni lepoon isiensä luo, ja hänen poikansa Manasse tuli kuninkaaksi hänen jälkeensä. Manasse oli kahdentoista vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi ja hallitsi Jerusalemissa viisikymmentä viisi vuotta. Hänen äitinsä oli nimeltään Hefsibah. Hän teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, niiden kansojen kauhistavien tekojen mukaan, jotka Herra oli karkottanut israelilaisten tieltä. Hän rakensi jälleen uhrikukkulat, jotka hänen isänsä Hiskia oli hävittänyt, ja pystytti alttareita Baalille ja teki aseran, niin kuin Israelin kuningas Ahab oli tehnyt, kumarsi ja palveli kaikkea taivaan joukkoa. Hän rakensi alttareita myös Herran temppeliin, josta paikasta Herra oli sanonut: "Jerusalemiin asetan nimeni." Hän rakensi alttareita kaikelle taivaan joukolle Herran temppelin molempiin esipihoihin. Hän pani myös poikansa kulkemaan tulen läpi, ennusteli merkeistä, harjoitti noituutta ja hankki itselleen vainaja- ja tietäjähenkien manaajia. Hän teki paljon sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, ja vihoitti hänet. Teettämänsä Aseran kuvan hän asetti temppeliin, josta Herra oli sanonut Daavidille ja hänen pojalleen Salomolle: "Tähän temppeliin ja Jerusalemiin, jonka olen valinnut kaikista Israelin sukukunnista, asetan nimeni ikiajoiksi. Enkä anna enää Israelin jalkojen harhailla pois siitä maasta, jonka olen antanut heidän isilleen, jos he vain kaikessa noudattavat sitä, mitä olen käskenyt heidän noudattaa – koko sitä lakia, jonka palvelijani Mooses on heille antanut." Mutta he eivät totelleet, ja Manasse eksytti heidät tekemään pahaa enemmän kuin ne kansat, jotka Herra oli hävittänyt israelilaisten tieltä. Herra puhui palvelijoidensa, profeettojen, kautta ja sanoi: "Koska Manasse, Juudan kuningas, on tehnyt nämä kauhistavat teot ja siten tehnyt pahaa enemmän kuin amorilaiset, jotka olivat ennen häntä, ja on saattanut epäjumalillaan myös Juudan tekemään syntiä, sen tähden sanoo Herra, Israelin Jumala, näin: Katso, annan sellaisen onnettomuuden kohdata Jerusalemia ja Juudaa, että joka sen kuulee, sen molemmat korvat soivat. Mittaan Jerusalemin samalla mittanuoralla kuin Samarian ja punnitsen sen samalla vaa'alla kuin Ahabin suvun. Huuhdon Jerusalemin, niin kuin vati huuhdotaan: se huuhdotaan ja käännetään kumolleen. Hylkään perintöosani jäännöksen ja annan heidät vihollistensa käsiin, niin että he joutuvat kaikkien vihollistensa saaliiksi ja ryöstettäviksi, koska ovat tehneet sitä, mikä on pahaa silmissäni, ja vihoittaneet minut siitä päivästä lähtien, jona heidän isänsä lähtivät Egyptin maasta, tähän päivään asti." Manasse vuodatti myös sangen paljon viatonta verta, niin että hän täytti sillä Jerusalemin ääriään myöten sen syntinsä lisäksi, jolla hän saattoi Juudan tekemään syntiä, tekemään sitä, mikä on pahaa Herran silmissä. Mitä muuta on kerrottavaa Manassesta ja kaikesta, mitä hän teki, ja synnistä, minkä hän teki, se on kirjoitettuna Juudan kuningasten aikakirjassa. Manasse meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin linnansa puutarhaan, Ussan puutarhaan. Hänen poikansa Aamon tuli kuninkaaksi hänen jälkeensä. Aamon oli kahdenkymmenen kahden vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi ja hallitsi Jerusalemissa kaksi vuotta. Hänen äitinsä oli nimeltään Mesullemet, Haaruksen tytär, Jotbasta. Hän teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, niin kuin hänen isänsä Manasse oli tehnyt. Hän vaelsi kaikessa samaa tietä, mitä hänen isänsä oli vaeltanut: hän palveli niitä epäjumalia, joita hänen isänsä oli palvellut, ja kumarsi niitä. Hän hylkäsi Herran, isiensä Jumalan, eikä vaeltanut Herran tietä. Aamonin palvelijat tekivät salaliiton häntä vastaan ja tappoivat kuninkaan hänen linnassaan. Mutta maan kansa surmasi kaikki, jotka olivat tehneet salaliiton kuningas Aamonia vastaan. Maan kansa teki hänen poikansa Joosian kuninkaaksi hänen jälkeensä. Mitä muuta on kerrottavaa Aamonista, siitä, mitä hän teki, se on kirjoitettuna Juudan kuningasten aikakirjassa. Hänet haudattiin omaan hautaansa Ussan puutarhaan. Hänen poikansa Joosia tuli kuninkaaksi hänen jälkeensä. Joosia oli kahdeksan vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa kolmekymmentä yksi vuotta. Hänen äitinsä oli nimeltään Jedida, Adajan tytär, Boskatista. Hän teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä, ja vaelsi kaikessa isänsä Daavidin tietä poikkeamatta oikealle tai vasemmalle. Kahdeksantenatoista hallitusvuotenaan kuningas Joosia lähetti kirjuri Saafanin, Asaljan pojan, Mesullamin pojanpojan, Herran temppeliin ja sanoi: "Mene ylimmäisen papin Hilkian luo, että hän laskisi valmiiksi Herran temppeliin tuodut rahat, joita ovenvartijat ovat koonneet kansalta. Hän antakoon ne työnteettäjille, jotka on pantu valvomaan töitä Herran temppelissä, ja nämä maksakoot niillä työmiehet, jotka ovat Herran temppelissä korjaamassa sitä, mikä temppelissä on rappeutunutta, puusepät, rakentajat ja muurarit, sekä temppelin korjaamista varten ostettavat puutavarat ja hakatut kivet. Älköön heiltä kuitenkaan vaadittako tilintekoa rahoista, jotka heille luovutetaan, vaan toimikoot he luottamusmiehinä." Ylipappi Hilkia sanoi kirjuri Saafanille: "Löysin lain kirjan Herran temppelistä." Hilkia antoi kirjan Saafanille, ja tämä luki sen. Kirjuri Saafan meni kuninkaan luo ja teki kuninkaalle selon asiasta sanoen: "Palvelijasi ovat ottaneet esille rahat, mitä temppelissä oli, ja ovat antaneet ne työnteettäjille, jotka on pantu valvomaan töitä Herran temppelissä." Kirjuri Saafan kertoi kuninkaalle sanoen: "Pappi Hilkia antoi minulle erään kirjan." Sitten Saafan luki sen kuninkaalle. Kun kuningas kuuli lain kirjan sanat, repäisi hän vaatteensa. Kuningas käski pappi Hilkiaa, Ahikamia, Saafanin poikaa, Akboria, Miikajan poikaa, kirjuri Saafania ja Asajaa, kuninkaan palvelijaa, sanoen: "Menkää ja kysykää minun, kansan ja koko Juudan puolesta neuvoa Herralta tästä löydetystä kirjasta. Sillä suuri on Herran viha, joka on syttynyt meitä vastaan, koska isämme eivät ole totelleet tämän kirjan sanoja eivätkä tehneet mitään kaikesta siitä, mitä siinä on meille kirjoitettuna." Pappi Hilkia, Ahikam, Akbor, Saafan ja Asaja menivät naisprofeetta Huldan luo, joka oli vaatevaraston hoitajan Sallumin, Tikvan pojan, Harhaan pojanpojan, vaimo ja asui Jerusalemissa, toisessa kaupunginosassa. He puhuivat hänen kanssaan. Hän sanoi heille: "Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Sanokaa sille miehelle, joka lähetti teidät luokseni: 'Näin sanoo Herra: Katso, annan tätä paikkaa ja sen asukkaita kohdata onnettomuuden, kaiken, mitä sanotaan siinä kirjassa, jonka Juudan kuningas on lukenut, sillä he ovat hylänneet minut ja polttaneet uhreja muille jumalille ja vihoittaneet minut kaikilla kättensä teoilla. Minussa on syttynyt viha tätä paikkaa kohtaan eikä sammu. Mutta Juudan kuninkaalle, joka on lähettänyt teidät kysymään neuvoa Herralta, sanokaa näin: Näin sanoo Herra, Israelin Jumala, niistä sanoista, jotka olet kuullut: Koska sydämesi on pehmennyt ja olet nöyrtynyt Herran edessä kuullessasi, mitä olen puhunut tätä paikkaa ja sen asukkaita vastaan, että he tulevat kauhistukseksi ja kiroussanaksi, ja koska olet reväissyt vaatteesi ja itkenyt edessäni, minäkin olen kuullut sinua, sanoo Herra. Sen tähden katso, korjaan sinut isiesi luo, ja sinä siirryt rauhassa hautaasi, ja silmäsi pääsevät näkemästä kaikkea sitä onnettomuutta, minkä tuotan tälle paikalle.'" He toivat kuninkaalle tämän sanan vastauksena. Kuningas lähetti kokoamaan luokseen kaikki Juudan ja Jerusalemin vanhimmat. Kuningas meni Herran temppeliin, ja hänen kanssaan kaikki Juudan miehet ja kaikki Jerusalemin asukkaat, myös papit ja profeetat, koko kansa pienimmästä suurimpaan. Hän luki heidän kuultensa kaikki Herran temppelistä löydetyn liitonkirjan sanat. Kuningas asettui pylvään viereen ja teki Herran edessä sen liiton, että heidän tuli seurata Herraa, noudattaa hänen käskyjään, todistuksiaan ja säädöksiään kaikesta sydämestään ja kaikesta sielustaan ja pitää liiton sanat, jotka olivat kirjoitettuina siinä kirjassa. Kaikki kansa yhtyi siihen liittoon. Kuningas käski ylimmäistä pappia Hilkiaa ja häntä lähimpiä pappeja sekä ovenvartijoita viemään Herran temppelistä pois kaikki esineet, joita oli tehty Baalille, Aseralle ja kaikelle taivaan joukolle. Hän poltatti ne Jerusalemin ulkopuolella Kidronin kedoilla, mutta vei niiden tuhkan Beeteliin. Hän pani myös viralta epäjumalien papit, jotka Juudan kuninkaat olivat asettaneet polttamaan uhreja uhrikukkuloilla Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin ympäristössä ja jotka polttivat uhreja Baalille, auringolle, kuulle, eläinradan tähdille ja kaikelle taivaan joukolle. Hän vei aseran pois Herran temppelistä Jerusalemin ulkopuolelle Kidronin laaksoon ja poltti sen Kidronin laaksossa, rouhensi sen tomuksi ja heitti tomun yhteiselle hautausmaalle. Hän kukisti haureellisten pyhäkköpoikien huoneet, jotka olivat Herran temppelissä ja joissa naiset kutoivat verhoja Aseralle. Hän toi pois kaikki papit Juudan kaupungeista ja hävitti uhrikukkulat, joilla papit olivat polttaneet uhreja, Gebasta Beersebaan asti. Hän kukisti porteilla olevat uhrikukkulat, joita oli kaupungin päällikön Joosuan portin oven edustalla vasemmalla puolella mentäessä sisään kaupungin portista. Uhrikukkulapapit eivät kuitenkaan saaneet nousta Herran alttarille Jerusalemissa. He saivat vain syödä happamatonta leipää veljiensä kanssa. Hän hävitti myös polttopaikan Ben-Hinnomin laaksossa, ettei kukaan voisi panna poikaansa tai tytärtään kulkemaan tulen läpi Molokin kunniaksi. Hän poisti hevoset, jotka Juudan kuninkaat olivat asettaneet auringon kunniaksi, siitä, mistä mennään Herran temppeliin, hoviherra Netan-Melekin kammion vierestä, joka oli Parvarimissa, ja poltti auringonvaunut tulessa. Kuningas kukisti Aahaan yläsalin katolla olevat alttarit, jotka Juudan kuninkaat olivat teettäneet, ja ne alttarit, jotka Manasse oli teettänyt Herran temppelin molempiin esipihoihin. Hän riensi sieltä ja heitti niiden tomun Kidronin laaksoon. Ne uhrikukkulat, jotka olivat itään päin Jerusalemista, etelään päin Turmiovuoresta, ja jotka Salomo, Israelin kuningas, oli rakentanut Astartelle, siidonilaisten iljetykselle, ja Kemokselle, Mooabin iljetykselle, ja Milkomille, ammonilaisten kauhistukselle, ne kuningas hävitti. Hän murskasi patsaat ja hakkasi maahan aserapaalut ja täytti niiden paikan ihmisten luilla. Myös Beetelissä olevan alttarin, sen uhrikukkulan, jonka oli teettänyt Jerobeam, Nebatin poika, joka saattoi Israelin tekemään syntiä, senkin alttarin uhrikukkuloineen hän kukisti. Hän poltti uhrikukkulan ja rouhensi sen tomuksi sekä poltti aserapaalun. Kun Joosia sitten kääntyi ja näki haudat, jotka olivat vuorella, hän lähetti ottamaan luut haudoista, poltti ne alttarilla ja saastutti näin alttarin, Herran sanan mukaan, jonka oli julistanut se Jumalan mies, joka nämä julisti. Hän kysyi: "Mikä tuo hautamerkki on, jonka minä näen?" Kaupungin miehet vastasivat hänelle: "Se on sen Jumalan miehen hauta, joka tuli Juudasta ja julisti sen, minkä sinä nyt olet tehnyt Beetelin alttarille." Hän sanoi: "Antakaa hänen olla, älköön kukaan koskeko hänen luihinsa." He jättivät hänen luunsa rauhaan ja samoin sen profeetan luut, joka oli tullut Samariasta. Myös Samarian kaupungeista Joosia poisti kaikki uhrikukkulatemppelit, jotka Israelin kuninkaat olivat rakentaneet ja niin vihoittaneet Herran, ja hän teki niille saman, minkä oli tehnyt Beetelissä. Kaikki siellä olevat uhrikukkulapapit hän teurasti alttareilla ja poltti ihmisten luita niiden päällä. Hän palasi takaisin Jerusalemiin. Kuningas käski kaikkea kansaa sanoen: "Viettäkää pääsiäistä Herran, Jumalanne, kunniaksi, niin kuin on kirjoitettuna tässä liiton kirjassa." Sillä tätä pääsiäistä ei ollut vietetty sen ajan jälkeen, jona tuomarit tuomitsivat Israelia, ei Israelin kuningasten eikä Juudan kuningasten koko aikana. Vasta kuningas Joosian kahdeksantenatoista hallitusvuotena vietettiin tämä pääsiäinen Jerusalemissa Herran kunniaksi. Myös vainaja- ja tietäjähenkien manaajat, kotijumalat ja epäjumalat ja kaikki iljetykset, joita oli nähty Juudan maassa ja Jerusalemissa, Joosia hävitti täyttääkseen lain sanat, jotka olivat kirjoitettuina siinä kirjassa, minkä pappi Hilkia oli löytänyt Herran temppelistä. Ei ollut ennen häntä ollut hänen vertaistaan kuningasta, joka niin kaikesta sydämestään, kaikesta sielustaan ja kaikesta voimastaan olisi kääntynyt Herran puoleen, kaiken Mooseksen lain mukaan, eikä hänen jälkeensä tullut hänen vertaistaan. Kuitenkaan Herra ei kääntynyt suuren vihansa hehkusta, kun kerran hänen vihansa oli syttynyt Juudaa vastaan kaikesta siitä, millä Manasse oli vihoittanut hänet. Herra sanoi: "Juudankin toimitan pois kasvojeni edestä, niin kuin minä olen toimittanut pois Israelin. Hylkään myös Jerusalemin, tämän kaupungin, jonka olin valinnut, ja temppelin, josta olin sanonut: 'Nimeni on siellä oleva.'" Se, mitä muuta on kerrottavaa Joosiasta ja kaikesta, mitä hän teki, on kirjoitettuna Juudan kuningasten aikakirjassa. Hänen aikanaan farao Neko, Egyptin kuningas, lähti Assurin kuningasta vastaan Eufrat-virralle. Kuningas Joosia meni häntä vastaan, mutta farao surmasi hänet Megiddossa heti, kun näki hänet. Hänen palvelijansa veivät hänet kuolleena vaunuissa Megiddosta, toivat hänet Jerusalemiin ja hautasivat hänet hänen omaan hautaansa. Mutta maan kansa otti Joosian pojan Jooahaan, voiteli hänet ja teki hänet kuninkaaksi hänen isänsä sijaan. Jooahas oli kahdenkymmenen kolmen vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi kolme kuukautta Jerusalemissa. Hänen äitinsä oli nimeltään Hamutal, Jeremian tytär, Libnasta. Hän teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, aivan niin kuin hänen isänsä olivat tehneet. Mutta farao Neko vangitutti hänet Riblassa, Hamatin maassa, ettei hän hallitsisi Jerusalemissa, ja määräsi maan maksettavaksi pakkoveron: sata talenttia hopeaa ja kymmenen talenttia kultaa. Farao Neko teki Eljakimin, Joosian pojan, kuninkaaksi hänen isänsä Joosian sijaan ja muutti hänen nimensä Joojakimiksi. Mutta Jooahaan hän otti vangiksi, ja tämä joutui Egyptiin. Siellä hän kuoli. Hopean ja kullan Joojakim maksoi faraolle, mutta voidakseen maksaa rahat faraon käskyn mukaan hän verotti maata ottaen maan kansalta, sen mukaan kuin kutakin oli verotettu, hopeaa ja kultaa antaakseen farao Nekolle. Joojakim oli kahdenkymmenen viiden vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa yksitoista vuotta. Hänen äitinsä oli nimeltään Sebida, Pedajan tytär, Ruumasta. Hän teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, aivan niin kuin hänen isänsä olivat tehneet. Hänen aikanaan Nebukadnessar, Baabelin kuningas, lähti liikkeelle, ja Joojakim tuli hänen palvelijakseen. Kolmen vuoden kuluttua tämä jälleen kapinoi häntä vastaan. Herra lähetti hänen kimppuunsa kaldealaisten, aramilaisten, mooabilaisten ja ammonilaisten partiojoukkoja. Hän lähetti ne Juudan kimppuun sitä tuhoamaan Herran sanan mukaan, jonka hän oli puhunut palvelijoidensa, profeettojen, kautta. Mutta tämä tapahtui Juudalle Herran käskystä. Näin hän toimitti heidät pois kasvojensa edestä Manassen syntien tähden, kaiken tähden, mitä hän oli tehnyt, ja myös viattoman veren tähden, minkä hän oli vuodattanut täyttäessään Jerusalemin viattomalla verellä. Sitä Herra ei halunnut antaa anteeksi. Se, mitä muuta kerrottavaa on Joojakimista ja kaikesta, mitä hän teki, on kirjoitettuna Juudan kuningasten aikakirjassa. Joojakim meni lepoon isiensä luo. Hänen poikansa Joojakin tuli kuninkaaksi hänen jälkeensä. Egyptin kuningas ei enää lähtenyt maastaan, sillä Baabelin kuningas oli vallannut kaiken, mikä oli Egyptin kuninkaan omaa, Egyptin purosta aina Eufrat-virtaan saakka. Joojakin oli kahdeksantoista vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi ja hallitsi Jerusalemissa kolme kuukautta. Hänen äitinsä oli nimeltään Nehusta, Elnatanin tytär, Jerusalemista. Hän teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, aivan kuin hänen isänsä oli tehnyt. Siihen aikaan Baabelin kuninkaan Nebukadnessarin palvelijat tulivat Jerusalemiin, ja kaupunki saarrettiin. Nebukadnessar, Baabelin kuningas, ryntäsi kaupunkiin hänen palvelijoidensa saartaessa sitä. Joojakin, Juudan kuningas, antautui Baabelin kuninkaalle äitineen ja palvelijoineen, päällikköineen ja hoviherroineen. Baabelin kuningas otti hänet vangiksi kahdeksantena hallitusvuotenaan. Hän vei sieltä pois kaikki Herran temppelin ja kuninkaan linnan aarteet, ja hän rikkoi kaikki kultaesineet, jotka Israelin kuningas Salomo oli teettänyt Herran temppeliin. Tapahtui, niin kuin Herra oli puhunut. Hän vei karkotukseen koko Jerusalemin, kaikki päälliköt ja kaikki väkevät sankarit, kymmenentuhatta karkotettua, ja kaikki sepät ja lukkosepät. Jäljelle ei jäänyt muita kuin maan köyhiä. Hän siirsi Joojakinin vankina Baabeliin, samoin hän vei kuninkaan äidin, kuninkaan puolisot ja hänen hoviherransa sekä muut maan mahtavat karkotettuina Jerusalemista Baabeliin, niin myös kaikki sotilaat luvultaan seitsemäntuhatta, sepät ja lukkosepät luvultaan tuhat, kaikki sotasankareita. Ne Baabelin kuningas vei karkotettuina Baabeliin. Mutta Baabelin kuningas asetti hänen setänsä Mattanjan kuninkaaksi hänen jälkeensä ja muutti hänen nimensä Sidkiaksi. Sidkia oli kahdenkymmenen yhden vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi, ja hallitsi Jerusalemissa yksitoista vuotta. Hänen äitinsä oli nimeltään Hamutal, Jeremian tytär, Libnasta. Sidkia teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, aivan samoin kuin Joojakim oli tehnyt. Sillä Herran vihan tähden kävi näin Jerusalemille ja Juudalle, kunnes hän vihdoin heitti heidät pois kasvojensa edestä. Sidkia kapinoi Baabelin kuningasta vastaan. Hänen yhdeksäntenä hallitusvuotenaan, sen kymmenennessä kuussa, kuukauden kymmenentenä päivänä, kävi Nebukadnessar, Baabelin kuningas, hän ja koko hänen sotajoukkonsa, Jerusalemin kimppuun ja asettui leiriin sitä vastaan. He rakensivat saartovarusteet sitä vastaan sen ympäri. Näin kaupunkia piiritettiin kuningas Sidkian yhdenteentoista hallitusvuoteen asti. Mutta neljännen kuukauden yhdeksäntenä päivänä, kun nälänhätä ahdisti kaupunkia eikä ollut leipää maan kansalle, valloitettiin kaupunki, ja kaikki sotilaat pakenivat yöllä molempien muurien välistä porttitietä, joka oli kuninkaan puutarhan puolella kaldealaisten ollessa kaupungin ympärillä, ja he kulkivat Aromaahan päin. Mutta kaldealaisten sotajoukko ajoi kuningasta takaa, ja he saavuttivat hänet Jerikon aroilla. Koko hänen sotaväkensä oli jättänyt hänet ja hajaantunut. He ottivat kuninkaan kiinni ja veivät hänet Baabelin kuninkaan eteen Riblaan. Hänelle julistettiin tuomio: Sidkian pojat teurastettiin hänen silmiensä edessä, ja Sidkialta itseltään hän sokaisi silmät ja kytki hänet vaskikahleisiin, ja hänet vietiin Baabeliin. Viidennessä kuussa, kuukauden seitsemäntenä päivänä, Baabelin kuninkaan Nebukadnessarin yhdeksäntenätoista hallitusvuotena, tuli Baabelin kuninkaan palvelija Nebusaradan, henkivartijoiden päällikkö, Jerusalemiin. Hän poltti Herran temppelin ja kuninkaan linnan ja kaikki Jerusalemin talot. Kaikki ylhäisten talot hän poltti tulella. Koko kaldealaisten sotajoukko, joka henkivartijoiden päälliköllä oli mukanaan, repi maahan Jerusalemin muurit joka puolelta. Nebusaradan, henkivartijoiden päällikkö, vei karkotukseen kansan tähteet, mitä oli jäljellä kaupungissa, sekä ne, jotka olivat menneet Baabelin kuninkaan puolelle, ja muun rahvaan. Mutta osan maan köyhiä henkivartioiden päällikkö jätti jäljelle viinitarhureiksi ja peltomiehiksi. Vaskipylväät, jotka olivat Herran temppelissä, altaiden telineet ja vaskimeren, jotka olivat Herran temppelissä, kaldealaiset särkivät ja veivät vasken Baabeliin. Kattilat, lapiot, veitset, kupit ja kaikki vaskiesineet, joita oli käytetty jumalanpalveluksessa, he ottivat. Samoin henkivartijoiden päällikkö otti hiilipannut ja maljat, jotka olivat kokonaan kultaa tai hopeaa. Molempien pylväiden, meren ja telineiden, jotka Salomo oli teettänyt Herran temppeliin – näiden kaikkien esineiden vaski ei ollut punnittavissa. Toisen pylvään korkeus oli kahdeksantoista kyynärää. Sen päässä oli pylväänpää vaskesta. Pylväänpään korkeus oli kolme kyynärää. Pylväänpään päällä oli ristikkokoriste ja granaattiomenia yltympäri, kaikki vaskea, ja samanlaiset oli toisessa pylväässä ristikkokoristeen päällä. Henkivartijoiden päällikkö otti ylimmäisen papin Serajan ja häntä lähimmän papin Sefanjan sekä kolme ovenvartijaa, ja kaupungista hän otti yhden hoviherran, joka oli sotaväen tarkastaja, ja viisi kuninkaan lähintä miestä, jotka tavattiin kaupungista, sekä sotapäällikön kirjurin, jonka tehtävänä oli ottaa maan kansaa sotapalvelukseen, ja kuusikymmentä miestä maan kansasta, jotka tavattiin kaupungista. Nämä Nebusaradan, henkivartijoiden päällikkö otti ja vei heidät Baabelin kuninkaan eteen Riblaan. Baabelin kuningas löi heidät kuoliaiksi Riblassa Hamatin maassa. Juuda vietiin pois maastaan karkotukseen. Mutta sen väen käskynhaltijaksi, joka jäi Juudan maahan, sen, jonka Nebukadnessar, Baabelin kuningas, jätti sinne, hän asetti Gedaljan, Ahikamin pojan, Saafanin pojanpojan. Kun kaikki sotaväen päälliköt, he ja heidän miehensä, kuulivat, että Baabelin kuningas oli asettanut Gedaljan käskynhaltijaksi, he tulivat miehineen Gedaljan luo Mispaan, nimittäin Ismael, Netanjan poika, Joohanan, Kaareahin poika, netofalainen Seraja, Tanhumetin poika, ja Jaasanja, maakatilaisen poika. Gedalja vannoi heille ja heidän miehilleen ja sanoi heille: "Älkää pelätkö kaldealaisten palvelijoita. Jääkää maahan ja palvelkaa Baabelin kuningasta, niin menestytte." Mutta seitsemännessä kuussa tuli Ismael, Netanjan poika, Elisaman pojanpoika, joka oli kuninkaallista sukua, mukanaan kymmenen miestä, ja he löivät kuoliaaksi Gedaljan ja ne Juudan miehet ja kaldealaiset, jotka olivat hänen kanssaan Mispassa. Silloin nousi kaikki kansa, pienimmästä suurimpaan, ja samoin sotaväen päälliköt, ja he menivät Egyptiin, sillä he pelkäsivät kaldealaisia. Mutta kolmantenakymmenentenä seitsemäntenä vuotena siitä, kun Joojakin, Juudan kuningas, oli viety karkotukseen, kahdennessatoista kuussa, kuukauden kahdentenakymmenentenä seitsemäntenä päivänä, korotti Evil-Merodak, Baabelin kuningas, samana vuonna, jona hän tuli kuninkaaksi, Juudan kuninkaan Joojakinin pään vapauttaen hänet vankilasta. Hän puhutteli häntä ystävällisesti ja asetti hänen istuimensa ylemmäksi muiden kuninkaiden istuimia, jotka olivat hänen luonaan Baabelissa. Hän sai panna pois vangin puvun ja aterioida aina hänen luonaan, niin kauan kuin eli. Hän sai kuninkaalta elatuksensa, mitä kunakin päivänä tarvitsi, vakinaisen elatuksen, niin kauan kuin eli. Aadam, Seet, Enos, Keenan, Mahalalel, Jered, Hanok, Metusalah, Lemek, Nooa, Seem, Haam ja Jaafet. Jaafetin pojat olivat Goomer, Maagog, Maadai, Jaavan, Tuubal, Mesek ja Tiiras. Goomerin pojat olivat Askenas, Diifat ja Toogarma. Jaavanin pojat olivat Elisa ja Tarsisa, kittiläiset ja roodanilaiset. Haamin pojat olivat Kuus, Misraim, Puut ja Kanaan. Kuusin pojat olivat Seba, Havila, Sabta, Raema ja Sabteka. Raeman pojat olivat Saba ja Dedan. Kuusille syntyi Nimrod. Hän oli ensimmäinen valtias maan päällä. Misraimille syntyivät luudilaiset, anamilaiset, lehabilaiset, naftuhilaiset, patrokselaiset ja kasluhilaiset, joista filistealaiset ovat lähteneet, sekä kaftorilaiset. Kanaanille syntyivät Siidon, hänen esikoisensa, ja Heet, sekä jebusilaiset, amorilaiset, girgasilaiset, hivviläiset, arkilaiset, siiniläiset, arvadilaiset, semarilaiset ja hamatilaiset. Seemin pojat olivat Eelam, Assur, Arpaksad, Luud, Aram, Uus, Huul, Geter ja Mesek. Arpaksadille syntyi Selah, ja Selahille syntyi Eeber. Eeberille syntyi kaksi poikaa. Toisen nimi oli Peleg, sillä hänen aikanaan jakaantui maa, ja hänen veljensä nimi oli Joktan. Joktanille syntyivät Almodad, Selef, Hasarmavet, Jerah, Hadoram, Uusal, Dikla, Eebal, Abimael, Saba, Oofir, Havila ja Joobab. Kaikki nämä olivat Joktanin poikia. Seem, Arpaksad, Selah, Eeber, Peleg, Regu, Serug, Naahor, Terah, Abram, se on Aabraham. Aabrahamin pojat olivat Iisak ja Ismael. Tämä on heidän sukuluettelonsa: Nebajot, Ismaelin esikoinen, Keedar, Adbeel, Mibsam, Misma, Duuma, Massa, Hadad, Teema, Jetur, Naafis ja Keedma. Nämä olivat Ismaelin pojat. Keturan, Aabrahamin sivuvaimon, pojat, jotka tämä synnytti, olivat Simran, Joksan, Medan, Midian, Jisbak ja Suuah. Joksanin pojat olivat Saba ja Dedan. Midianin pojat olivat Eefa, Eefer, Hanok, Abida ja Eldaa. Kaikki nämä olivat Keturan jälkeläisiä. Aabrahamille syntyi Iisak. Iisakin pojat olivat Eesau ja Israel. Eesaun pojat olivat Elifas, Reguel, Jeus, Jaelam ja Koorah. Elifaan pojat olivat Teeman, Oomar, Sefi, Gaetam, Kenas, Timna ja Amalek. Reguelin pojat olivat Nahat, Sera, Samma ja Missa. Seirin pojat olivat Lootan, Soobal, Sibon, Ana, Diison, Eeser ja Diisan. Lootanin pojat olivat Hoori ja Hoomam, ja Lootanin sisar oli Timna. Soobalin pojat olivat Aljan, Maanahat, Eebal, Sefi ja Oonan. Sibonin pojat olivat Aija ja Ana. Anan pojat olivat Diison sekä Diisonin pojat Hamran, Esban, Jitran ja Keran. Eeserin pojat olivat Bilhan, Saavan ja Jaakan. Diisanin pojat olivat Uus ja Aran. Nämä olivat ne kuninkaat, jotka hallitsivat Edomin maassa, ennen kuin mikään kuningas oli hallinnut israelilaisia: Bela, Beorin poika, ja hänen kaupunkinsa nimi oli Dinhaba. Kun Bela kuoli, tuli Joobab, Seran poika, Bosrasta, kuninkaaksi hänen jälkeensä. Kun Joobab kuoli, tuli Huusam, teemanilaisten maasta, kuninkaaksi hänen jälkeensä. Kun Huusam kuoli, tuli Hadad, Bedadin poika, kuninkaaksi hänen jälkeensä, hän, joka voitti midianilaiset Mooabin maassa. Hänen kaupunkinsa nimi oli Avit. Kun Hadad kuoli, tuli Samla, Masrekasta, kuninkaaksi hänen jälkeensä. Kun Samla kuoli, tuli Saul, virran rannalla olevasta Rehobotista, kuninkaaksi hänen jälkeensä. Kun Saul kuoli, tuli Baal-Haanan, Akborin poika, kuninkaaksi hänen jälkeensä. Kun Baal-Haanan kuoli, tuli Hadad kuninkaaksi hänen jälkeensä, ja hänen kaupunkinsa nimi oli Paagi, ja hänen vaimonsa nimi oli Mehetabel, Matredin tytär, joka oli Mee-Saahabin tytär. Hadad kuoli. Edomin sukuruhtinaat olivat: ruhtinas Timna, ruhtinas Alva, ruhtinas Jetet, ruhtinas Oholibama, ruhtinas Eela, ruhtinas Piinon, ruhtinas Kenas, ruhtinas Teeman, ruhtinas Mibsar, ruhtinas Magdiel, ruhtinas Iiram. Nämä olivat Edomin sukuruhtinaat. Nämä olivat Israelin pojat: Ruuben, Simeon, Leevi ja Juuda, Isaskar ja Sebulon, Daan, Joosef ja Benjamin, Naftali, Gaad ja Asser. Juudan pojat olivat Eer, Oonan ja Seela. Nämä kolme synnytti hänelle Suuahin tytär, kanaanilainen. Eer, Juudan esikoinen, ei ollut otollinen Herran silmissä. Sen tähden hän antoi hänen kuolla. Taamar, Juudan miniä, synnytti hänelle Pereksen ja Seran. Juudan poikia oli kaikkiaan viisi. Pereksen pojat olivat Hesron ja Haamul. Seran pojat olivat Simri, Eetan, Heeman, Kalkol ja Daara. Heitä oli kaikkiaan viisi. Karmin pojat olivat Aakar, joka syöksi Israelin onnettomuuteen, kun oli uskoton ja anasti tuhon omaksi vihittyä. Eetanin poika oli Asarja. Hesronin pojat, jotka hänelle syntyivät, olivat Jerahmeel, Raam ja Kelubai. Raamille syntyi Amminadab, ja Amminadabille syntyi Nahson, Juudan jälkeläisten ruhtinas. Nahsonille syntyi Salma, ja Salmalle syntyi Booas. Booaalle syntyi Oobed, ja Oobedille syntyi Iisai. Iisaille syntyi esikoisena Eliab, toisena Abinadab, kolmantena Simea, neljäntenä Netanel, viidentenä Raddai, kuudentena Oosem ja seitsemäntenä Daavid. Heidän sisarensa olivat Seruja ja Abigail. Serujan pojat olivat Abisai, Jooab ja Asael, kaikkiaan kolme. Abigail synnytti Amasan, ja Amasan isä oli ismaelilainen Jeter. Kaalebille, Hesronin pojalle, syntyi lapsia Asubasta, hänen vaimostaan, ja Jeriotista. Nämä olivat Asuban pojat: Jeeser, Soobab ja Ardon. Kun Asuba kuoli, Kaaleb nai Efratin, ja tämä synnytti hänelle Huurin. Huurille syntyi Uuri, ja Uurille syntyi Besalel. Sen jälkeen Hesron meni Maakirin, Gileadin isän, tyttären luo ja nai tämän ollessaan kuudenkymmenen vuoden vanha. Tämä synnytti hänelle Segubin. Segubille syntyi Jaair. Tällä oli kaksikymmentä kolme kaupunkia Gileadin maassa. Gesurilaiset ja aramilaiset ottivat heiltä Jaairin leirikylät ja Kenatin sekä sen tytärkaupungit, kuusikymmentä kaupunkia. Kaikki nämä olivat Maakirin, Gileadin isän, poikia. Kun Hesron oli kuollut Kaaleb-Efratassa, synnytti Abia – hän oli Hesronin vaimo – hänelle Ashurin, Tekoan isän. Jerahmeelin, Hesronin esikoisen, pojat olivat Raam, esikoinen, ja Buuna, Ooren, Oosem ja Ahia. Jerahmeelilla oli vielä toinen vaimo, jonka nimi oli Atara. Hän oli Oonamin äiti. Raamin, Jerahmeelin esikoisen, pojat olivat Maas, Jaamin ja Eeker. Oonamin pojat olivat Sammai ja Jaada. Sammain pojat olivat Naadab ja Abisur. Abisurin vaimon nimi oli Abihail, ja tämä synnytti hänelle Ahbanin ja Moolidin. Naadabin pojat olivat Seled ja Appaim. Seled kuoli lapsettomana. Appaimin poika oli Jisi, ja Jisin poika oli Seesan. Seesanin poika oli Ahlai. Jaadan, Sammain veljen, pojat olivat Jeter ja Joonatan. Jeter kuoli lapsettomana. Joonatanin pojat olivat Pelet ja Saasa. Nämä olivat Jerahmeelin jälkeläisiä. Mutta Seesanilla ei ollut poikia, vaan ainoastaan tyttäriä. Seesanilla oli egyptiläinen palvelija, jonka nimi oli Jarha. Seesan antoi tyttärensä vaimoksi palvelijalleen Jarhalle, ja hän synnytti tälle Attain. Attaille syntyi Naatan, ja Naatanille syntyi Saabad. Saabadille syntyi Eflal, ja Eflalille syntyi Oobed. Oobedille syntyi Jeehu, ja Jeehulle syntyi Asarja. Asarjalle syntyi Heles, ja Helekselle syntyi Eleasa. Eleasalle syntyi Sismai, ja Sismaille syntyi Sallum. Sallumille syntyi Jekamja, ja Jekamjalle syntyi Elisama. Kaalebin, Jerahmeelin veljen, pojat olivat Meesa, hänen esikoisensa, joka oli Siifin isä, ja Maaresan, Hebronin isän, pojat. Hebronin pojat olivat Koorah, Tappuuah, Rekem ja Sema. Semalle syntyi Raham, Jorkeamin isä, ja Rekemille syntyi Sammai. Sammain poika oli Maaon, ja Maaon oli Beet-Suurin isä. Eefa, Kaalebin sivuvaimo, synnytti Haaranin, Moosan ja Gaaseksen. Haaranille syntyi Gaases. Jahdain pojat olivat Regem, Jootam, Geesan, Pelet, Eefa ja Saaf. Maaka, Kaalebin sivuvaimo, synnytti Seberin ja Tirhanan. Hän synnytti myös Saafin, Madmannan isän, Sevan, Makbenan isän ja Gibean isän. Kaalebin tytär oli Aksa. Nämä olivat Kaalebin jälkeläisiä. Huurin, Efratan esikoisen, pojat olivat Soobal, Kirjat-Jearimin isä, Salma, Beetlehemin isä, ja Haaref, Beet-Gaaderin isä. Soobalin, Kirjat-Jearimin isän, jälkeläiset olivat Rooe ja toinen puoli Menuhotia. Kirjat-Jearimin suvut olivat jeteriläiset, puutilaiset, suumatilaiset ja misrailaiset. Heistä ovat soratilaiset ja estaolilaiset lähteneet. Salman jälkeläiset olivat Beetlehem ja netofalaiset, Atrot, Beet-Jooab ja toinen puoli manahtilaisia, sorilaiset. Kirjanoppineiden suvut, jotka asuivat Jaebeksessa, olivat tiratilaiset, simatilaiset ja sukatilaiset. Nämä olivat ne keeniläiset, jotka polveutuvat Hammatista, Reekabin suvun isästä. Nämä ovat ne Daavidin pojat, jotka syntyivät hänelle Hebronissa: esikoinen Amnon, jisreeliläisestä Ahinoamista; toinen Daniel, karmelilaisesta Abigailista; kolmas Absalom, Maakan, Gesurin kuninkaan Talmain tyttären, poika; neljäs Adonia, Haggitin poika; viides Sefatja, Abitalista; kuudes Jitream, hänen vaimostaan Eglasta. Nämä kuusi syntyivät hänelle Hebronissa, jossa hän hallitsi seitsemän vuotta ja kuusi kuukautta. Mutta Jerusalemissa hän hallitsi kolmekymmentä kolme vuotta. Nämä syntyivät hänelle Jerusalemissa: Simea, Soobab, Naatan ja Salomo, kaikkiaan neljä, Batsuuasta, Ammielin tyttärestä; sitten Jibhar, Elisama, Elifelet, Noogah, Nefeg, Jaafia, Elisama, Eljada ja Elifelet; kaikkiaan yhdeksän. Tässä ovat kaikki Daavidin pojat, lukuun ottamatta sivuvaimojen poikia. Taamar oli heidän sisarensa. Salomon poika oli Rehabeam; tämän poika Abia; tämän poika Aasa; tämän poika Joosafat; tämän poika Jooram; tämän poika Ahasja; tämän poika Jooas; tämän poika Amasja; tämän poika Asarja; tämän poika Jootam; tämän poika Aahas; tämän poika Hiskia; tämän poika Manasse; tämän poika Aamon; tämän poika Joosia. Joosian pojat olivat esikoinen Joohanan, toinen Joojakim, kolmas Sidkia, neljäs Sallum. Joojakimin pojat olivat hänen poikansa Jekonja ja tämän poika Sidkia. Vangitun Jekonjan pojat olivat: hänen poikansa Sealtiel, Malkiram, Pedaja, Senassar, Jekamja, Hoosama ja Nebadja. Pedajan pojat olivat Serubbaabel ja Siimei. Serubbaabelin pojat olivat Mesullam ja Hananja, ja heidän sisarensa oli Selomit; vielä Hasuba, Oohel, Berekja, Hasadja ja Juusab-Hesed, kaikkiaan viisi. Hananjan pojat olivat Pelatja ja Jesaja, Refajan pojat, Arnanin pojat, Obadjan pojat ja Sekanjan pojat. Sekanjan poika oli Semaja. Semajan pojat olivat Hattus, Jigal, Baariah, Nearja ja Saafat, kaikkiaan kuusi. Nearjan pojat olivat Eljoenai, Hiskia, Asrikam, kaikkiaan kolme. Eljoenain pojat olivat Hoodavja, Eljasib, Pelaja, Akkub, Joohanan, Delaja ja Anani, kaikkiaan seitsemän. Juudan pojat olivat Peres, Hesron, Karmi, Huur ja Soobal. Reajalle, Soobalin pojalle, syntyi Jahat, ja Jahatille syntyivät Ahumai ja Lahad. Nämä ovat soratilaisten suvut. Nämä olivat Eetamin isän pojat: Jisreel, Jisma ja Jidbas, ja heidän sisarensa nimi oli Haslelponi; vielä Penuel, Gedorin isä, ja Eeser, Huusan isä. Nämä olivat Huurin, Efratan esikoisen, Beetlehemin isän, pojat. Ashurilla, Tekoan isällä, oli kaksi vaimoa, Hela ja Naara. Naara synnytti hänelle Ahussamin, Heeferin, Teemenin ja ahastarilaiset. Nämä olivat Naaran pojat. Helan pojat olivat Seret, Soohar ja Etnan. Koosille syntyivät Aanub ja Soobeba sekä Aharhelin, Haarumin pojan, suvut. Jabes oli suuremmassa arvossa pidetty kuin hänen veljensä. Hänen äitinsä oli antanut hänelle nimen Jabes sanoen: "Olen synnyttänyt hänet kipuja kärsien." Jabes huusi Israelin Jumalaa, sanoen: "Jospa siunaisit minua ja laajentaisit alueeni. Jospa kätesi olisi kanssani ja varjelisit pahasta, että pääsisin kipuja kärsimästä!" Jumala antoi hänen pyyntönsä toteutua. Kelubille, Suuhan veljelle, syntyi Mehir. Hän oli Estonin isä. Estonille syntyivät Beet-Raafa, Paaseah ja Tehinna, Naahaan kaupungin isä. Nämä olivat Reekan miehet. Kenaan pojat olivat Otniel ja Seraja. Otnielin pojat olivat: Hatat. Meonotaille syntyi Ofra. Serajalle syntyi Jooab, Seppienlaakson isä. Sillä he olivat seppiä. Kaalebin, Jefunnen pojan, pojat olivat Iiru, Eela ja Naam sekä Eelan pojat ja Kenas. Jehallelelin pojat olivat Siif, Siifa, Tiireja ja Asarel. Esran pojat olivat Jeter, Mered, Eefer ja Jaalon. Vaimo tuli raskaaksi ja synnytti Mirjamin, Sammain ja Jisbahin, Estemoan isän. Hänen juudansukuinen vaimonsa synnytti Jeredin, Gedorin isän, Heberin, Sookon isän, ja Jekutielin, Saanoahin isän. Nämä olivat Bitjan, faraon tyttären, poikia, jonka Mered oli ottanut vaimokseen. Hoodian vaimon, Nahamin sisaren, pojat olivat Kegilan isä, garmilainen, ja maakatilainen Estemoa. Siimonin pojat olivat Amnon ja Rinna, Ben-Haanan ja Tiilon. Jisin pojat olivat Soohet ja Soohetin poika. Seelan, Juudan pojan, pojat olivat Eer, Leekan isä, Lada, Maaresan isä, ja pellavakankaiden kutojien suvut Beet-Asbeasta; Jookim ja Kooseban miehet sekä Jooas ja Saaraf, jotka hallitsivat Mooabia, ja Jaasubi-Lehem. Mutta nämä ovat vanhoja asioita. He olivat niitä savenvalajia, jotka asuvat Netaimissa ja Gederassa. He asuivat siellä kuninkaan luona ja olivat hänen työssään. Simeonin pojat olivat Nemuel ja Jaamin, Jaarib, Sera ja Saul. Tämän poika oli Sallum, tämän poika Mibsam, tämän poika Misma. Misman pojat olivat: hänen poikansa Hammuel, tämän poika Sakkur ja tämän poika Siimei. Siimeillä oli kuusitoista poikaa ja kuusi tytärtä, mutta hänen veljillään ei ollut monta lasta, eikä koko heidän sukunsa lisääntynyt Juudan lasten määrään. He asuivat Beersebassa, Mooladassa ja Hasar-Suualissa, Bilhassa, Esemissä ja Tooladissa, Betuelissa, Hormassa ja Siklagissa, Beet-Markabotissa, Hasar-Suusimissa, Beet-Birissä ja Saaraimissa. Nämä olivat heidän kaupunkinsa Daavidin hallitukseen asti. Heidän kylänsä olivat Eetam, Ain, Rimmon, Tooken ja Aasan – viisi kaupunkia. Siihen tulivat lisäksi kaikki ne heidän kylänsä, jotka olivat näiden kaupunkien ympärillä, aina Baaliin asti. Nämä olivat heidän asuinpaikkansa ja heillä oli omat sukuluettelonsa. Vielä: Mesobab, Jamlek, Joosa, Amasjan poika, Jooel, Jeehu, Joosibjan poika, joka oli Serajan poika, joka Asielin poika; Eljoenai, Jaakoba, Jesohaja, Asaja, Adiel, Jesimiel, Benaja ja Siisa, Sifin poika, joka oli Allonin poika, joka Jedajan poika, joka Simrin poika, joka Semajan poika. Nämä nimeltä mainitut olivat sukujensa ruhtinaita, ja heidän perhekuntansa olivat levinneet ja lisääntyneet. He kulkivat Gedoriin päin, aina laakson itäiseen osaan saakka hakeakseen laidunta lampailleen. He löysivät lihavan ja hyvän laitumen, ja maa oli tilava joka suuntaan sekä rauhallinen ja levollinen, sillä ne, jotka olivat asuneet siellä ennen, olivat haamilaisia. Mutta nämä nimeltä luetellut tulivat Hiskian, Juudan kuninkaan, päivinä ja valtasivat heidän telttansa ja voittivat meunilaiset, jotka olivat siellä, ja vihkivät heidät tuhon omiksi, aina tähän päivään asti, ja asettuivat heidän sijaansa, sillä siellä oli laidunta heidän lampailleen. Heistä, simeonilaisista, meni viisisataa miestä Seirin vuoristoon, ja heidän etunenässään olivat Pelatja, Nearja, Refaja ja Ussiel, Jisin pojat. He surmasivat ne, jotka olivat jäljellä pelastuneista amalekilaisista, ja jäivät sinne asumaan aina tähän päivään asti. Ruubenin, Israelin esikoisen, pojat olivat – hän oli näet esikoinen, mutta koska hän saastutti isänsä vuoteen, annettiin hänen esikoisuutensa Joosefin, Israelin pojan, pojille, kuitenkin niin, ettei heitä merkitty sukuluetteloon esikoisina, sillä Juuda tuli voimallisimmaksi veljiensä joukossa, ja yhdestä hänen jälkeläisistään tuli ruhtinas, mutta esikoisuus joutui Joosefille – Ruubenin, Israelin esikoisen, pojat olivat Hanok ja Pallu, Hesron ja Karmi. Jooelin pojat olivat: hänen poikansa Semaja, tämän poika Goog, tämän poika Siimei, tämän poika Miika, tämän poika Reaja, tämän poika Baal ja tämän poika Beera, jonka Assurin kuningas Tillegat-Pilneser vei karkotukseen. Hän oli ruubenilaisten ruhtinas. Hänen veljensä olivat sukujensa mukaan, kun heidät merkittiin sukuluetteloon heidän polveutumisensa mukaan: Jegiel, päämies, Sakarja, Bela, Aasaan poika, joka oli Seman poika, joka Jooelin poika. Hän asui Aroerissa ja aina Neboon ja Baal-Meoniin asti. Idässä hän asui erämaahan saakka, joka alkaa Eufrat-virrasta, sillä heillä oli suuria karjalaumoja Gileadin maassa. Mutta Saulin päivinä he kävivät sotaa hagrilaisia vastaan, ja kun nämä olivat joutuneet heidän käsiinsä, he asettuivat heidän telttoihinsa Gileadin koko itäistä rajaseutua myöten. Gaadilaiset asuivat heidän kanssaan rajanaapureina Baasanin maassa Salkaan saakka: Jooel päämiehenä ja Saafam toisena, sitten Janai ja Saafat Baasanissa. Heidän veljensä olivat, perhekuntiensa mukaan: Miikael, Mesullam, Seba, Joorai, Jakan, Siia ja Eeber, kaikkiaan seitsemän. Nämä olivat Abihailin pojat, joka oli Huurin poika, joka Jaaroahin poika, joka Gileadin poika, joka Miikaelin poika, joka Jesisain poika, joka Jahdon poika, joka Buusin poika. Ahi, Abdielin poika, joka oli Guunin poika, oli heidän perhekuntiensa päämies. He asuivat Gileadissa, Baasanissa ja sen tytärkaupungeissa sekä kaikilla Saaronin laidunmailla, niin kauas kuin ne ulottuivat. Kaikki nämä merkittiin sukuluetteloon Juudan kuninkaan Jootamin ja Israelin kuninkaan Jerobeamin päivinä. Ruubenilaiset, gaadilaiset ja toinen puoli Manassen sukukuntaa – sotakuntoisia miehiä, jotka kantoivat kilpeä ja miekkaa ja jännittivät jousta ja olivat taisteluun harjaantuneita, neljäkymmentäneljä tuhatta seitsemänsataa kuusikymmentä sotakelpoista miestä – kävivät sotaa hagrilaisia, Jeturia, Naafista ja Noodabia vastaan. He saivat apua näitä vastaan, niin että hagrilaiset ja kaikki, jotka olivat heidän kanssaan, joutuivat heidän käsiinsä. Sillä he huusivat taistelussa Jumalan puoleen, ja hän kuuli heidän rukouksensa, koska he turvasivat häneen. He veivät saaliinaan heidän karjansa, viisikymmentä tuhatta kamelia, kaksisataa viisikymmentä tuhatta lammasta ja kaksituhatta aasia, sekä satatuhatta ihmistä. Paljon oli surmattuina kaatuneita, sillä sota oli Jumalan sota. He asettuivat asumaan heidän sijaansa aina karkotukseen asti. Toinen puoli Manassen sukukuntaa asui siinä maassa, Baasanista aina Baal-Hermoniin ja Seniriin ja Hermon-vuoreen saakka. Heitä oli paljon. Nämä olivat heidän perhekuntiensa päämiehet: Eefer, Jisi, Eliel, Asriel, Jeremia, Hoodavja ja Jahdiel, väkeviä sankareita, nimekkäitä miehiä, perhekuntiensa päämiehiä. Mutta he tulivat uskottomiksi isiensä Jumalaa kohtaan ja juoksivat haureudessa maan kansojen jumalien perässä, niiden kansojen, jotka Jumala oli hävittänyt heidän edeltään. Niin Israelin Jumala herätti Puulin, Assurin kuninkaan, hengen ja Tillegat-Pilneserin, Assurin kuninkaan, hengen ja kuljetutti heidät, ruubenilaiset, gaadilaiset ja toisen puolen Manassen sukukuntaa, karkotukseen ja antoi viedä heidät Halahiin, Haaboriin, Haaraan ja Goosanin joen rannoille, missä he tänäkin päivänä ovat. Leevin pojat olivat Geerson, Kehat ja Merari. Kehatin pojat olivat Amram, Jishar, Hebron ja Ussiel. Amramin lapset olivat Aaron, Mooses ja Mirjam. Aaronin pojat olivat Naadab, Abihu, Eleasar ja Iitamar. Eleasarille syntyi Piinehas, Piinehaalle syntyi Abisua. Abisualle syntyi Bukki, ja Bukille syntyi Ussi. Ussille syntyi Serahja, ja Serahjalle syntyi Merajot. Merajotille syntyi Amarja, ja Amarjalle syntyi Ahitub. Ahitubille syntyi Saadok, ja Saadokille syntyi Ahimaas. Ahimaasille syntyi Asarja, ja Asarjalle syntyi Joohanan. Joohananille syntyi Asarja, hän joka toimitti papinvirkaa temppelissä, jonka Salomo rakennutti Jerusalemiin. Asarjalle syntyi Amarja, ja Amarjalle syntyi Ahitub. Ahitubille syntyi Saadok, ja Saadokille syntyi Sallum. Sallumille syntyi Hilkia, ja Hilkialle syntyi Asarja. Asarjalle syntyi Seraja, ja Serajalle syntyi Jehosadak. Mutta Jehosadakin oli lähdettävä mukaan silloin, kun Herra antoi Nebukadnessarin viedä Juudan ja Jerusalemin karkotukseen. Leevin pojat olivat Geersom, Kehat ja Merari. Nämä ovat Geersomin poikien nimet: Libni ja Siimei. Kehatin pojat olivat Amram, Jishar, Hebron ja Ussiel. Merarin pojat olivat Mahli ja Muusi. Nämä olivat leeviläisten suvut heidän isiensä mukaan. Geersomista polveutuivat hänen poikansa Libni, tämän poika Jahat, tämän poika Simma, tämän poika Jooah, tämän poika Iddo, tämän Sera ja tämän poika Jeatrai. Kehatin pojat olivat: hänen poikansa Amminadab, tämän poika Koorah, tämän poika Assir, tämän poika Elkana, tämän poika Ebjasaf, tämän poika Assir, tämän poika Tahat, tämän poika Uuriel, tämän poika Ussia ja tämän poika Saul. Elkanan pojat olivat Amasai ja Ahimot. Elkana: Elkanan pojat, Suufai, tämän poika Nahat, tämän poika Eliab, tämän poika Jeroham, tämän poika Elkana. Samuelin pojat olivat esikoinen Vasni ja Abia. Merarin pojat olivat: Mahli, tämän poika Libni, tämän poika Siimei, tämän poika Ussa, tämän poika Simea, tämän poika Haggia ja tämän poika Asaja. Nämä ovat ne, jotka Daavid asetti pitämään huolta laulusta Herran temppelissä, sen jälkeen kun arkki oli saanut leposijan. He palvelivat veisaajina ilmestysmajan asumuksen edessä, kunnes Salomo rakensi Herran temppelin Jerusalemiin. He toimittivat virkaansa, kuten heille oli säädetty. Nämä ovat ne, jotka palvelivat, ja nämä heidän poikansa: Kehatilaisia: Heeman, veisaaja, Jooelin poika, joka oli Samuelin poika, joka Elkanan poika, joka Jerohamin poika, joka Elielin poika, joka Tooahin poika, joka Suufin poika, joka Elkanan poika, joka Mahatin poika, joka Amasain poika, joka Elkanan poika, joka Jooelin poika, joka Asarjan poika, joka Sefanjan poika, joka Tahatin poika, joka Assirin poika, joka Ebjasafin poika, joka Koorahin poika, joka Jisharin poika, joka Kehatin poika, joka Leevin poika, joka Israelin poika. Ja hänen veljensä Aasaf, joka seisoi hänen oikealla puolellaan, Aasaf, Berekjan poika, joka oli Simean poika, joka Miikaelin poika, joka Baasejan poika, joka Malkian poika, joka Etnin poika, joka Seran poika, joka Adajan poika, joka Eetanin poika, joka Simman poika, joka Siimein poika, joka Jahatin poika, joka Geersomin poika, joka Leevin poika. Heidän veljensä, Merarin pojat, vasemmalla puolella: Eetan, Kiisin poika, joka oli Abdin poika, joka Mallukin poika, joka Hasabjan poika, joka Amasjan poika, joka Hilkian poika, joka Amsin poika, joka Baanin poika, joka Semerin poika, joka Mahlin poika, joka Muusin poika, joka Merarin poika, joka Leevin poika. Heidän veljensä, leeviläiset, olivat annetut toimittamaan kaikkinaista palvelusta Jumalan temppeliasumuksessa. Mutta Aaron ja hänen poikansa polttivat uhreja polttouhrialttarilla ja suitsutusalttarilla, toimittivat kaikki tehtävät kaikkeinpyhimmässä ja Israelin sovituksen, aivan niin kuin Jumalan palvelija Mooses oli käskenyt. Nämä olivat Aaronin pojat: hänen poikansa Eleasar, tämän poika Piinehas, tämän poika Abisua, tämän poika Bukki, tämän poika Ussi, tämän poika Serahja, tämän poika Merajot, tämän poika Amarja, tämän poika Ahitub, tämän poika Saadok, tämän poika Ahimaas. Nämä olivat heidän asuinpaikkansa, heidän leiripaikkojensa mukaan, heidän alueellaan: Niille Aaronin jälkeläisille, jotka olivat kehatilaisten sukua, sillä he saivat arpaosan, annettiin Hebron Juudan maasta, ympärillä olevine laidunmaineen. Mutta kaupungin peltomaat kylineen annettiin Kaalebille, Jefunnen pojalle. Aaronin jälkeläisille annettiin turvakaupungit Hebron, Libna laidunmaineen, Jattir, Estemoa laidunmaineen, Hiilen laidunmaineen, Debir laidunmaineen, Aasan laidunmaineen ja Beet-Semes laidunmaineen. Benjaminin sukukunnasta Geba laidunmaineen, Aalemet laidunmaineen ja Anatot laidunmaineen. Heidän kaupunkejaan oli kaikkiaan kolmetoista kaupunkia, heidän sukujensa mukaan. Muut kehatilaiset saivat arvalla sukujensa mukaan Efraimin sukukunnalta, Daanin sukukunnalta ja toiselta puolelta Manassen sukukuntaa kymmenen kaupunkia. Geersomilaiset saivat sukujensa mukaan Isaskarin sukukunnalta, Asserin sukukunnalta, Naftalin sukukunnalta ja Manassen sukukunnalta Baasanista kolmetoista kaupunkia. Merarilaiset saivat arvalla sukujensa mukaan Ruubenin sukukunnalta, Gaadin sukukunnalta ja Sebulonin sukukunnalta kaksitoista kaupunkia. Israelilaiset antoivat leeviläisille nämä kaupungit laidunmaineen. He antoivat arvalla Juudan lasten sukukunnasta, simeonilaisten sukukunnasta ja benjaminilaisten sukukunnasta nämä nimeltä mainitut kaupungit. Kehatilaisten suvuista muutamat saivat arvalla Efraimin sukukunnalta alueekseen seuraavat kaupungit: heille annettiin turvakaupungit Sikem laidunmaineen Efraimin vuoristosta, Geser laidunmaineen, Jokmeam laidunmaineen, Beet-Hooron laidunmaineen, Aijalon laidunmaineen ja Gat-Rimmon laidunmaineen. Toisesta puolesta Manassen sukukuntaa Aaner laidunmaineen ja Bileam laidunmaineen. Nämä tulivat muitten kehatilaisten suvuille. Geersomilaiset saivat sukujensa mukaan toiselta puolelta Manassen sukukuntaa Goolanin laidunmaineen Baasanista ja Astarotin laidunmaineen; ja Isaskarin sukukunnalta Kedeksen laidunmaineen, Dobratin laidunmaineen, Raamotin laidunmaineen ja Aanemin laidunmaineen; ja Asserin sukukunnalta Maasalin laidunmaineen, Abdonin laidunmaineen, Huukokin laidunmaineen ja Rehobin laidunmaineen; ja Naftalin sukukunnalta Kedeksen laidunmaineen Galileasta, Hammonin laidunmaineen ja Kirjataimin laidunmaineen. Muut merarilaiset saivat Sebulonin sukukunnalta Rimmonin laidunmaineen ja Taaborin laidunmaineen; ja tuolta puolelta Jerikon Jordanin, Jordanista auringonnousuun päin, Ruubenin sukukunnalta Beserin laidunmaineen erämaasta, Jahaan laidunmaineen, Kedemotin laidunmaineen, Meefatin laidunmaineen; ja Gaadin sukukunnalta Raamotin laidunmaineen Gileadista, Mahanaimin laidunmaineen, Hesbonin laidunmaineen ja Jaeserin laidunmaineen. Isaskarin pojat olivat Toola, Puua, Jaasub ja Simron, kaikkiaan neljä. Toolan pojat olivat Ussi, Refaja, Jeriel, Jahmai, Jibsam ja Samuel, jotka olivat perhekuntiensa päämiehiä, Toolan jälkeläisiä, väkeviä sankareita, polveutumisensa mukaan. Daavidin aikana oli heidän lukumääränsä kaksikymmentäkaksi tuhatta kuusisataa. Ussin poika oli Jisrahja, ja Jisrahjan pojat olivat Miikael, Obadja, Jooel ja Jissia, kaikkiaan viisi, kaikki päämiehiä. Heitä seurasi polveutumisensa ja perhekuntiensa mukaan taisteluun valmiina sotajoukkoina kolmekymmentäkuusi tuhatta miestä, sillä heillä oli paljon vaimoja ja lapsia. Heidän veljensä, kaikissa Isaskarin suvuissa, olivat väkeviä sankareita. Sukuluetteloihin heitä oli merkitty kaikkiaan kahdeksankymmentäseitsemän tuhatta. Benjaminin [poikia olivat]: Bela, Beker ja Jediael, kaikkiaan kolme. Belan pojat olivat Esbon, Ussi, Ussiel, Jerimot ja Iiri, kaikkiaan viisi, perhekuntapäämiehiä, väkeviä sankareita. Sukuluetteloihin heitä oli merkitty kaksikymmentäkaksi tuhatta kolmekymmentä neljä. Bekerin pojat olivat Semira, Jooas, Elieser, Eljoenai, Omri, Jeremot, Abia, Anatot ja Aalemet; kaikki nämä olivat Bekerin poikia. Heitä oli sukuluetteloihin merkitty polveutumisensa mukaan, perhekuntapäämiestensä, väkevien sankareiden, mukaan, kaksikymmentä tuhatta kaksisataa. Jediaelin poika oli Bilhan, ja Bilhanin pojat olivat Jeus, Benjamin, Eehud, Kenaana, Seetan, Tarsis ja Ahisahar. Kaikki nämä olivat Jediaelin poikia perhekuntapäämiesten, väkevien sankareiden, mukaan; seitsemäntoista tuhatta kaksisataa sotakelpoista miestä. Suppim ja Huppim olivat Iirin poikia; Huusim oli Aherin poika. Naftalin pojat olivat Jahasiel, Guuni, Jeeser ja Sallum, Bilhan jälkeläisiä. Manassen poika oli Asriel, jonka hänen aramilainen sivuvaimonsa synnytti. Tämä synnytti Maakirin, Gileadin isän. Maakir otti vaimon Huppimille ja Suppimille, ja hänen sisarensa nimi oli Maaka. Toisen nimi oli Selofhad; ja Selofhadilla oli tyttäriä. Maaka, Maakirin vaimo, synnytti pojan, jolle hän antoi nimen Peres; hänen veljensä nimi oli Seres, ja hänen poikansa olivat Uulam ja Rekem. Uulamin poika oli Bedan. Nämä olivat Gileadin pojat, joka oli Maakirin poika, joka Manassen poika. Hänen sisarensa Mooleket synnytti Iishodin, Abieserin ja Mahlan. Semidan pojat olivat Ahjan, Sekem, Likhi ja Aniam. Efraimin pojat olivat: Suutelah, tämän poika Bered, tämän poika Tahat, tämän poika Elada, tämän poika Tahat, tämän poika Saabad, tämän poika Suutelah, sekä Eser ja Elead. Gatin miehet, siinä maassa syntyneet, tappoivat heidät, koska he olivat lähteneet ottamaan heidän karjaansa. Heidän isänsä Efraim suri pitkät ajat, ja hänen veljensä tulivat lohduttamaan häntä. Sitten hän yhtyi vaimoonsa, ja tämä tuli raskaaksi ja synnytti pojan. Hän antoi tälle nimen Beria, koska se oli tapahtunut hänen perheensä onnettomuuden aikana. Hänen tyttärensä oli Seera. Tämä rakensi Ala- ja Ylä-Beet-Hooronin sekä Ussen-Seeran. Berian poika oli Refah, samoin Resef, tämän poika Telah, tämän poika Tahan, tämän poika Ladan, tämän poika Ammihud, tämän poika Elisama, tämän poika Nuun ja tämän poika Joosua. Heidän perintömaansa ja asuinpaikkansa olivat Beetel ja sen tytärkaupungit, itään Naaran ja länteen Geser ja sen tytärkaupungit, sekä Sikem ja sen tytärkaupungit, aina Aijaan ja sen tytärkaupunkeihin asti. Manasselaisten hallussa olivat Beet-Sean ja sen tytärkaupungit, Taanak ja sen tytärkaupungit, Megiddo ja sen tytärkaupungit, Door ja sen tytärkaupungit. Näissä asuivat Joosefin, Israelin pojan, jälkeläiset. Asserin pojat olivat Jimna, Jisva, Jisvi ja Beria, heidän sisarensa oli Serah. Berian pojat olivat Heber ja Malkiel. Tämä oli Birsaitin isä. Heberille syntyi Jaflet, Soomer, Hootam ja heidän sisarensa Suua. Jafletin pojat olivat Paasak, Bimhal ja Asva. Nämä ovat Jafletin pojat. Semerin pojat olivat Ahi, Rohga, Hubba ja Aram. Hänen veljensä Heelemin pojat olivat Soofah, Jimna, Seeles ja Aamal. Soofahin pojat olivat Suuah, Harnefer, Suual, Beeri, Jimra, Beser, Hood, Samma, Silsa, Jitran ja Beera. Jeterin pojat olivat Jefunne, Fispa ja Ara. Ullan pojat olivat Aarah, Hanniel ja Risja. Kaikki nämä olivat Asserin jälkeläisiä, perhekuntien päämiehiä, väkeviä sankareita, ruhtinaiden päämiehiä. Heidän sukuluetteloihin merkittyjen sotakelpoisten miestensä lukumäärä oli kaksikymmentäkuusi tuhatta. Benjaminille syntyi esikoisena Bela, toisena Asbel, kolmantena Ahrah, neljäntenä Nooha ja viidentenä Raafa. Belalla oli pojat: Addar, Geera, Abihud, Abisua, Naaman, Ahoah, Geera, Sefufan ja Huuram. Nämä olivat Eehudin pojat – nämä olivat Geban asukkaiden perhekuntien päämiehet. Heidät siirrettiin pois Manahatiin, myös Naaman, Ahia ja Geera. Hän siirsi heidät pois. Hänelle syntyi Ussa ja Ahihud. Saharaimille syntyi Mooabin maassa, sitten kun hän oli hylännyt vaimonsa Huusimin ja Baaran, hänelle syntyi hänen vaimostaan Hoodeksesta Joobab, Sibja, Meesa, Malkam, Jeus, Sokja ja Mirma. Nämä olivat hänen poikiansa, perhekuntien päämiehiä. Huusimista oli hänelle syntynyt Abitub ja Elpaal. Elpaalin pojat olivat Eeber, Misam ja Semed. Tämä rakensi Oonon ja Loodin sekä sen tytärkaupungit. Beria ja Sema olivat Aijalonin asukkaiden perhekuntien päämiehiä. He karkottivat Gatin asukkaat, he ja Ahjo, Saasak ja Jeremot. Sebadja, Arad, Eder, Miikael, Jispa ja Jooha olivat Berian poikia. Sebadja, Mesullam, Hiski, Heber, Jismerai, Jislia ja Joobab olivat Elpaalin poikia. Jaakim, Sikri, Sabdi, Elienai, Silletai, Eliel, Adaja, Beraja ja Simrat olivat Siimein poikia. Jispan, Eder, Eliel, Abdon, Sikri, Haanan, Hananja, Eelam, Antotia, Jifdeja ja Penuel olivat Saasakin poikia. Samserai, Seharja, Atalja, Jaaresja, Elia ja Sikri olivat Jerohamin poikia. Nämä olivat perhekuntien päämiehiä, päämiehiä polveutumisensa mukaan. He asuivat Jerusalemissa. Gibeonissa asui Gibeonin isä, jonka vaimon nimi oli Maaka. Hänen esikoispoikansa oli Abdon, sitten Suur, Kiis, Baal, Naadab, Gedor, Ahjo ja Seker. Miklotille syntyi Simea. Hekin asuivat veljineen Jerusalemissa, rajakkain veljiensä kanssa. Neerille syntyi Kiis, Kiisille syntyi Saul, ja Saulille syntyi Joonatan, Malkisua, Abinadab ja Esbaal. Joonatanin poika oli Meribbaal, ja Meribbaalille syntyi Miika. Miikan pojat olivat Piiton, Melek, Tarea ja Aahas. Aahaalle syntyi Jooadda, Jooaddalle syntyi Aalemet, Asmavet ja Simri. Simrille syntyi Moosa, ja Moosalle syntyi Binea. Hänen poikansa oli Raafa, tämän poika Elasa ja tämän poika Aasel. Aaselilla oli kuusi poikaa, ja nämä ovat heidän nimensä: Asrikam, Bookeru, Jismael, Searja, Obadja ja Haanan. Nämä kaikki olivat Aaselin poikia. Eesekin, hänen veljensä, pojat olivat: hänen esikoisensa Uulam, toinen Jeus ja kolmas Elifelet. Uulamin pojat olivat väkeviä sankareita, jousen jännittäjiä, ja heillä oli paljon poikia ja poikien poikia, sataviisikymmentä. Nämä kaikki ovat benjaminilaisia. Koko Israel merkittiin sukuluetteloon, ja katso, he ovat kirjoitetut Israelin kuningasten kirjaan. Mutta Juuda vietiin Baabeliin karkotukseen uskottomuutensa tähden. Entiset asukkaat, jotka elivät perintömaillaan, kaupungeissaan, olivat israelilaisia, pappeja, leeviläisiä ja temppelipalvelijoita. Jerusalemissa oli asunut Juudan lapsia, benjaminilaisia, efraimilaisia ja manasselaisia, nimittäin: Uutai, Ammihudin poika, joka oli Omrin poika, joka Imrin poika, joka Baanin poika, Pereksen, Juudan pojan, jälkeläisiä; seelalaisia: Asaja, esikoinen, ja hänen poikansa; serahilaisia: Jeguel ja hänen veljensä, kuusisataa yhdeksänkymmentä; benjaminilaisia: Sallu, Mesullamin poika, joka oli Hoodavjan poika, joka Senuan poika, Jibneja, Jerohamin poika, Eela, Ussin poika, joka oli Mikrin poika, ja Mesullam, Sefatjan poika, joka oli Reguelin poika, joka Jibnean poika, sekä heidän veljensä, heidän polveutumisensa mukaan, yhdeksänsataa viisikymmentä kuusi. Kaikki nämä olivat perhekuntien päämiehiä perhekunnissaan. Pappeja: Jedaja, Joojarib, Jaakin, Asarja, Hilkian poika, joka oli Mesullamin poika, joka Saadokin poika, joka Merajotin poika, joka Ahitubin poika, Jumalan temppelin esimies; Adaja, Jerohamin poika, joka oli Pashurin poika, joka Malkian poika, ja Maesai, Adielin poika, joka oli Jahseran poika, joka Mesullamin poika, joka Mesillemitin poika, joka Immerin poika; sekä heidän veljensä, heidän perhekuntiensa päämiehet, tuhat seitsemänsataa kuusikymmentä miestä, kelvollisia toimittamaan palvelusta Jumalan temppelissä. Leeviläisiä: Semaja, Hassubin poika, joka oli Asrikamin poika, joka Hasabjan poika, merarilaisia; Bakbakkar, Heres, Gaalal, Mattanja, Miikan poika, joka oli Sikrin poika, joka Aasafin poika; Obadja, Semajan poika, joka oli Gaalalin poika, joka Jedutunin poika; ja Berekja, Aasan poika, joka oli Elkanan poika, hänen, joka asui netofalaisten kylissä. Ovenvartijat: Sallum, Akkub, Talmon ja Ahiman veljineen: Sallum oli päämies, ja tähän saakka hän on ollut vartijana Kuninkaan portilla, idän puolella. Nämä olivat ovenvartijoina leeviläisten leirissä. Mutta Sallumilla, Kooren pojalla, joka oli Ebjasafin poika, joka Koorahin poika, ja hänen veljillään, jotka olivat hänen perhekuntaansa – koorahilaisilla, oli palvelustehtävänä telttamajan kynnysten vartioiminen; heidän isänsä olivat näet vartioineet sisäänkäyntiä Herran leirissä. Piinehas, Eleasarin poika, oli muinoin heidän esimiehenään – Herra olkoon hänen kanssaan! – Sakarja, Meselemjan poika, oli ovenvartijana ilmestysmajan ovella. Kaikkiaan oli kynnysten ovenvartijoiksi valittuja kaksisataa kaksitoista. He olivat kylissään merkityt sukuluetteloon. Daavid ja Samuel, näkijä, olivat asettaneet heidät heidän luottamustoimeensa. He ja heidän poikansa olivat vartijoina Herran temppelin, telttapyhäkön, ovilla. Ovenvartijat olivat asetetut neljälle ilmansuunnalle: idän, lännen, pohjoisen ja etelän puolelle. Heidän veljiensä, jotka asuivat kylissään, oli aina määräaikoina seitsemäksi päiväksi tultava toimittamaan palvelusta yhdessä heidän kanssaan. Sillä nämä neljä ylintä ovenvartijaa olivat pysyvästi luottamustoimessaan. Nämä olivat leeviläisiä. Heidän oli myös valvottava kammioita ja Jumalan temppelin aarteita. He viettivät yönsä Jumalan temppelin ympärillä, sillä heidän tehtävänään oli vartiointi ja heidän oli huolehdittava ovien avaamisesta joka aamu. Muutamien heistä oli huolehdittava jumalanpalveluksessa tarvittavasta kalustosta, sillä heidän oli tuotava se sisään täysilukuisena ja vietävä se ulos täysilukuisena. Muutamat heistä olivat määrätyt pitämään huolta kalustosta, koko pyhästä kalustosta, sekä ydinjauhoista, viinistä, öljystä, suitsukkeista ja hajuaineista. Muutamat pappien pojista valmistivat voiteita hajuaineista. Mattitjalla, joka oli leeviläisiä ja oli koorahilaisen Sallumin esikoinen, oli luottamustoimena leivonnaisten valmistus. Muutamien kehatilaisista, heidän veljistään, oli huolehdittava näkyleivistä ja valmistettava ne joka sapatiksi. Mutta veisaajat, leeviläisten perhekuntien päämiehet, oleskelivat kammioissa, muusta palveluksesta vapaina, sillä he olivat toimessa sekä päivällä että yöllä. He olivat leeviläisten perhekuntien päämiehiä, päämiehiä polveutumisensa mukaan. He asuivat Jerusalemissa. Gibeonissa asuivat Gibeonin isä, jonka vaimon nimi oli Maaka, hänen esikoispoikansa Abjon, sitten Suur, Kiis, Baal, Neer, Naadab, Gedor, Ahjo, Sakarja ja Mikleot. Mikleotille syntyi Simeam. Hekin asuivat veljineen Jerusalemissa, rajakkain veljiensä kanssa. Neerille syntyi Kiis, Kiisille syntyi Saul, ja Saulille syntyi Joonatan, Malkisua, Abinadab ja Esbaal. Joonatanin poika oli Meribbaal, ja Meribbaalille syntyi Miika. Miikan pojat olivat Piiton, Melek ja Tahrea. Aahaalle syntyi Jaera, Jaeralle syntyi Aalemet, Asmavet ja Simri. Simrille syntyi Moosa, ja Moosalle syntyi Binea, hänen poikansa oli Refaja, tämän poika Elasa ja tämän poika Aasel. Aaselilla oli kuusi poikaa, ja nämä ovat heidän nimensä: Asrikam, Bookeru, Jismael, Searja, Obadja ja Haanan. Nämä olivat Aaselin pojat. Filistealaiset taistelivat Israelia vastaan, ja Israelin miehet pakenivat filistealaisia, ja heitä kaatui surmattuina Gilboan vuorella. Filistealaiset pääsivät Saulin ja hänen poikiensa kintereille, ja filistealaiset surmasivat Joonatanin, Abinadabin ja Malkisuan, Saulin pojat. Kun taistelu kiihtyi ankaraksi Saulia vastaan ja jousimiehet keksivät hänet, hän joutui hätään jousimiesten ahdistaessa. Saul sanoi aseenkantajalleen: "Paljasta miekkasi ja lävistä sillä minut, etteivät nuo ympärileikkaamattomat tulisi pitämään minua pilkkanaan." Mutta hänen aseenkantajansa ei tahtonut, sillä hän pelkäsi kovin. Saul otti itse miekan ja heittäytyi siihen. Mutta kun hänen aseenkantajansa näki, että Saul oli kuollut, hänkin heittäytyi miekkaansa ja kuoli. Niin kuolivat Saul ja hänen kolme poikaansa sekä koko hänen perheensä. He kuolivat yhdessä. Kun kaikki Israelin miehet, jotka asuivat tasangolla, huomasivat, että he olivat paenneet ja että Saul poikineen oli kuollut, he jättivät kaupunkinsa ja pakenivat, ja filistealaiset tulivat ja asettuivat niihin. Seuraavana päivänä filistealaiset tulivat ryöstämään surmattuja ja löysivät Saulin ja hänen poikansa kaatuneina Gilboan vuorelta. He ryöstivät hänet ja ottivat hänen päänsä ja hänen aseensa ja lähettivät ne ympäri filistealaisten maata julistaakseen voitonsanomaa epäjumalilleen ja kansalle. He asettivat hänen aseensa jumalansa temppeliin, ja hänen pääkallonsa he kiinnittivät Daagonin temppeliin. Kun koko Gileadin Jaabes kuuli, mitä kaikkea filistealaiset olivat tehneet Saulille, he nousivat, kaikki asekuntoiset miehet, ja ottivat Saulin ja hänen poikiensa ruumiit ja toivat ne Jaabekseen. He hautasivat heidän luunsa tammen alle Jaabekseen ja paastosivat seitsemän päivää. Saul kuoli, koska hän oli ollut uskoton Herraa kohtaan eikä ollut ottanut vaarin Herran sanasta, ja myös sen tähden, että hän oli kysynyt vainajahengeltä neuvoa, mutta ei ollut kysynyt neuvoa Herralta. Sen tähden hän surmasi hänet ja siirsi kuninkuuden Daavidille, Iisain pojalle. Koko Israel kokoontui Daavidin luo Hebroniin, ja he sanoivat: "Katso, me olemme luutasi ja lihaasi. Jo kauan sitten Saulin vielä ollessa kuninkaana sinä sait Israelin lähtemään ja tulemaan. Sinulle on Herra, Jumalasi, sanonut: 'Sinä olet kaitseva kansaani Israelia, ja sinä olet oleva kansani Israelin ruhtinas.'" Kaikki Israelin vanhimmat tulivat kuninkaan luo Hebroniin, ja Daavid teki heidän kanssaan liiton Hebronissa Herran edessä. He voitelivat Daavidin Israelin kuninkaaksi sen sanan mukaan, jonka Herra oli puhunut Samuelin kautta. Daavid ja koko Israel menivät Jerusalemiin, se on Jebukseen, ja siellä olivat jebusilaiset, jotka asuivat siinä maassa. Jebuksen asukkaat sanoivat Daavidille: "Tänne et tule." Mutta Daavid valloitti Siionin Vuorilinnan, se on Daavidin kaupungin. Daavid sanoi: "Joka ensimmäisenä surmaa jebusilaisen, hän on oleva päämies ja päällikkö." Jooab, Serujan poika, tuli ensimmäisenä sinne ylös, ja niin hänestä tuli päämies. Daavid asettui Vuorilinnaan. Sen tähden sitä kutsuttiin Daavidin kaupungiksi. Hän rakensi kaupunkia joka taholle, Millosta [vuoren] reunoihin asti. Jooab rakensi entiselleen muun osan kaupunkia. Daavid tuli yhä suuremmaksi, ja Herra Sebaot oli hänen kanssaan. Nämä ovat ensimmäiset Daavidin sankareista, jotka voimakkaasti auttoivat häntä kuninkuuteen yhdessä koko Israelin kanssa tehdäkseen hänet Israelin kuninkaaksi Herran sanan mukaan. Tämä on Daavidin sankareiden luettelo: Jaasobeam, hakmonilaisen poika, niiden kolmen päällikkö, hän, joka oli heiluttanut keihästään kolmensadan kaatuneen yli yhdellä kertaa. Hänen jälkeensä Eleasar, Doodon poika, ahohilainen, yksi niistä kolmesta sankarista. Hän oli Daavidin kanssa Pas-Dammimissa, kun filistealaiset olivat kokoontuneet sinne sotimaan. Siellä oli peltopalsta täynnä ohraa. Väki pakeni filistealaisia, mutta he asettuivat keskelle palstaa, saivat sen pelastetuksi ja voittivat filistealaiset. Herra antoi suuren pelastuksen. Kerran lähti kolme noista kolmestakymmenestä päälliköstä Daavidin luo kalliolinnaan, Adullamin luolalle. Filistealaisten joukko oli leiriytynyt Refaimin tasangolle. Daavid oli Vuorilinnassa, ja filistealaisten vartiosto oli Beetlehemissä. Daavidin rupesi tekemään mieli vettä, ja hän sanoi: "Jospa joku toisi minulle vettä juodakseni Beetlehemin kaivosta, joka on portin edustalla!" Nämä kolme murtautuivat filistealaisten leirin läpi ja ammensivat vettä Beetlehemin kaivosta portin edustalta, kantoivat ja toivat Daavidille. Mutta Daavid ei tahtonut sitä juoda, vaan vuodatti sen juomauhriksi Herralle ja sanoi: "Pois se! Jumala varjelkoon minut sitä tekemästä. Joisinko minä näiden miesten verta, heidän henkeään, sillä henkensä uhalla he sen toivat." Eikä hän tahtonut juoda sitä. Tämän olivat tehneet nuo kolme sankaria. Abisai, Jooabin veli, oli niiden kolmen päällikkö. Hän oli heiluttanut keihästään kolmensadan kaatuneen yli. Hän oli maineikas niiden kolmen joukossa. Hän oli kaksinkertaisessa arvossa pidetty niiden kolmen joukossa ja oli heidän päämiehensä, mutta hän ei vetänyt vertoja niille kolmelle. Benaja, Joojadan poika, joka oli urhoollisen ja suurista teoistaan kuuluisan miehen poika, oli kotoisin Kabseelista. Hän surmasi kaksi mooabilaista sankaria, ja hän laskeutui alas ja tappoi lumituiskun aikana leijonan kaivoon. Hän surmasi myös egyptiläisen miehen, suurikasvuisen, viisi kyynärää pitkän miehen. Egyptiläisellä oli kädessä keihäs, joka oli kuin kangastukki, mutta hän meni häntä vastaan ainoastaan sauva kädessä. Hän tempasi keihään egyptiläisen kädestä ja tappoi hänet hänen omalla keihäällään. Tällaisia teki Benaja, Joojadan poika. Hän oli kuulu näiden kolmen sankarin joukossa. Hän oli arvossa pidetty niiden kolmenkymmenen joukossa, mutta hän ei vetänyt vertoja niille kolmelle. Daavid asetti hänet henkivartiostonsa päälliköksi. Sankarit olivat: Asael, Jooabin veli; Elhanan, Doodon poika, Beetlehemistä; harorilainen Sammot; pelonilainen Heeles; tekoalainen Iira, Ikkeksen poika; anatotilainen Abieser; huusalainen Sibbekai; ahohilainen Iilai; netofalainen Maharai; netofalainen Heeled, Baanan poika; Iitai, Riibain poika, benjaminilaisten Gibeasta, piratonilainen Benaja; Huurai Nahale-Gaasista; arabalainen Abiel; baharumilainen Asmavet; saalbonilainen Eljahba; gisonilainen Bene-Haasem; hararilainen Joonatan, Saagen poika; hararilainen Abijam, Saakarin poika; Elifal, Uurin poika; mekeralainen Heefer; pelonilainen Ahia; karmelilainen Hesro; Naarai, Esbain poika; Jooel, Naatanin veli; Mibhar, Hagrin poika; ammonilainen Selek; beerotilainen Nahrai, Jooabin, Serujan pojan aseenkantaja; jeteriläinen Iira; jeteriläinen Gaareb; heettiläinen Uuria; Saabad, Ahlain poika; ruubenilainen Adina, Siisan poika, ruubenilaisten päämies, ja hänen kanssaan kolmekymmentä muuta; Haanan, Maakan poika, ja mitniläinen Joosafat; astarotilainen Ussia; Saama ja Jegiel, aroerilaisen Hootamin pojat; Jediael, Simrin poika, ja hänen veljensä Jooha, tiisiläinen; Eliel-Mahavim sekä Jeribai ja Joosavja, Elnaamin pojat, ja mooabilainen Jitma; Eliel, Oobed ja Jaasiel-Mesobaja. Nämä olivat ne, jotka tulivat Daavidin luo Siklagiin, kun hän vielä piileskeli Saulia, Kiisin poikaa. He olivat niitä sankareita, jotka auttoivat häntä sodassa. He olivat aseistettuja jousella ja olivat taitavia sekä oikealla että vasemmalla kädellä linkoamaan kiviä ja ampumaan jousella nuolia. Saulin heimolaisia, benjaminilaisia: Ahieser, päämies, ja Jooas, gibealaisen Hassemaan pojat; Jesiel ja Pelet, Asmavetin pojat; Beraka; anatotilainen Jeehu; gibeonilainen Jismaja, sankari niiden kolmenkymmenen joukossa ja niiden kolmenkymmenen päällikkö; Jeremia; Jahasiel; Joohanan; gederalainen Joosabad; Elusai; Jerimot; Bealja; Semarja; harufilainen Sefatja; koorahilaiset Elkana, Jissia, Asarel, Jooeser ja Jaasobeam; Jooela ja Sebadja, Jerohamin pojat, Gedrista. Gaadilaisista meni Daavidin puolelle Vuorilinnaan, erämaahan, sankareita, sotakelpoisia miehiä, kilpeä ja keihästä käyttäviä, jotka olivat näöltään kuin leijonat ja nopeat kuin gasellit vuorilla: Eeser, päämies Obadja toinen, Eliab kolmas, Masmanna neljäs, Jeremia viides, Attai kuudes, Eliel seitsemäs, Joohanan kahdeksas, Elsabad yhdeksäs, Jeremia kymmenes, Makbannai yhdestoista. Nämä olivat gaadilaisia, sotajoukon päälliköitä, pienin sadan, suurin tuhannen miehen veroinen. Nämä olivat ne, jotka ensimmäisessä kuussa menivät Jordanin poikki, kun se tulvi yli kaikkien äyräittensä, ja jotka karkottivat kaikki tasangoilla asujat itään ja länteen. Myös benjaminilaisia ja Juudan miehiä tuli Daavidin Vuorilinnaan. Daavid meni heitä vastaan, lausui ja sanoi heille: "Jos tulette luokseni rauha mielessä, auttaaksenne minua, sydämeni yhtyy teihin. Mutta jos tulette kavaltamaan minut vihollisilleni, vaikkei väkivalta tahraa käsiäni, isiemme Jumala nähköön sen ja rangaiskoon." Mutta Henki täytti Amasain, niiden kolmenkymmenen päällikön, ja hän sanoi: "Sinun me olemme, Daavid, ja sinun puolellasi olemme, sinä Iisain poika. Rauha, rauha sinulle, ja rauha auttajillesi, sillä Jumalasi auttoi sinua!" Niin Daavid otti heidät vastaan ja asetti heidät partiojoukon päälliköiksi. Manassesta siirtyi muutamia Daavidin puolelle, kun hän filistealaisten kanssa meni taistelemaan Saulia vastaan, vaikkeivät he joutuneetkaan auttamaan näitä, sillä filistealaisten ruhtinaat neuvoteltuaan lähettivät hänet [Daavidin] pois sanoen: "Hän voisi päämme menoksi siirtyä herransa Saulin puolelle." Kun hän siis lähti Siklagiin, siirtyivät hänen puolelleen Manassesta: Adna, Joosabad, Jediael, Miikael, Joosabad, Elihu ja Silletai, tuhannenpäämiehet Manassesta. Nämä auttoivat Daavidia rosvojoukkoa vastaan, sillä he olivat kaikki sankareita, ja heistä tuli sotajoukon päälliköitä. Sillä joka päivä tuli väkeä Daavidin luo auttamaan häntä, kunnes joukko oli suuri kuin Jumalan joukko. Tämä on sotaan varustetun aseväen lukumäärä, niiden, jotka tulivat Daavidin luo Hebroniin siirtääkseen Saulin kuninkuuden hänelle Herran käskyn mukaan: Juudan miehiä, jotka kantoivat kilpeä ja keihästä, kuusituhatta kahdeksansataa, sotaan varustettua; simeonilaisia, väkeviä sankareita, seitsemäntuhatta sata; leeviläisiä neljätuhatta kuusisataa, sekä Joojada, Aaronin suvun ruhtinas, sekä kolmetuhatta seitsemänsataa hänen kanssaan; ja Saadok, nuorukainen, väkevä sankari, perhekuntineen, kaksikymmentä kaksi päällikköä; benjaminilaisia, Saulin veljiä, kolmetuhatta, sillä vielä siihen aikaan suurin osa heistä palveli uskollisesti Saulin sukua efraimilaisia kaksikymmentä tuhatta kahdeksansataa, väkeviä sankareita, nimekkäitä miehiä perhekunnissaan; toisesta puolesta Manassen sukukuntaa kahdeksantoista tuhatta, jotka olivat nimeltä mainitut menemään ja tekemään Daavidin kuninkaaksi; isaskarilaisia, jotka ymmärsivät ajan ja käsittivät, mitä Israelin oli tehtävä, kaksisataa päämiestä, ja kaikki heidän veljensä heidän johdollaan; Sebulonista sotakelpoisia miehiä, kaikkinaisilla sota-aseilla sotaan varustettuja, viisikymmentä tuhatta, yksimielisiä taistelurintamaan järjestymään; Naftalista tuhat päällikköä, ja heidän kanssaan kolmekymmentäseitsemän tuhatta kilvellä ja keihäällä varustettua miestä; daanilaisia kaksikymmentäkahdeksan tuhatta kuusisataa sotaan varustettua miestä; Asserista sotakelpoisia miehiä, taisteluun valmiita, neljäkymmentä tuhatta; tuolta puolelta Jordanin, ruubenilaisia, gaadilaisia ja manasselaisia sukukunnan toisesta puolesta, satakaksikymmentä tuhatta, kaikilla sota-aseilla varustettuja. Kaikki nämä sotilaat, taistelurintamaan järjestyneinä, tulivat ehyellä sydämen halulla Hebroniin tehdäkseen Daavidin koko Israelin kuninkaaksi. Myös koko muu Israel oli yksimielinen tehdäkseen Daavidin kuninkaaksi. He olivat siellä Daavidin luona kolme päivää ja söivät ja joivat, sillä heidän heimolaisensa olivat antaneet heille evästä. Nekin, jotka asuivat lähellä heitä, aina Isaskariin, Sebuloniin ja Naftaliin saakka, toivat aasien, kamelien, muulien ja härkien selässä ruokatavaraa: jauhoja, viikunakakkuja ja rusinakakkuja, viiniä ja öljyä, nautoja ja lampaita ja vuohia hyvin runsaasti, sillä Israelissa oli ilo. Daavid neuvotteli tuhannen- ja sadanpäämiesten, kaikkien ruhtinasten, kanssa. Daavid sanoi kaikelle Israelin seurakunnalle: "Jos teistä on hyvä ja jos se tulee Herralta, Jumalaltamme, lähettäkäämme joka taholle sana veljillemme, jotka ovat jääneet kaikkiin Israelin maakuntiin, ja papeille ja leeviläisille, jotka asuvat heidän luonaan laidunmaittensa kaupungeissa, että he kokoontuvat luoksemme, ja siirtäkäämme Jumalamme arkki luoksemme, sillä Saulin päivinä emme siitä välittäneet." Koko seurakunta vastasi, että niin oli tehtävä, sillä se oli oikein koko kansan silmissä. Daavid kokosi koko Israelin, aina Egyptin Siihorista asti ja aina sieltä, mistä mennään Hamatiin, tuomaan Jumalan arkkia Kirjat-Jearimista. Daavid ja koko Israel meni Baalatiin, Kirjat-Jearimiin, joka on Juudassa, tuomaan sieltä Jumalan arkkia, jonka Herra oli ottanut nimiinsä, hän, jonka istuinta kerubit kannattavat. He panivat Jumalan arkin uusiin vaunuihin ja veivät sen pois Abinadabin talosta, ja Ussa ja Ahjo ohjasivat vaunuja. Daavid sekä koko Israel karkeloivat kaikin voimin Jumalan edessä laulaen sekä soittaen lyyraa, harppuja, tamburiineja, symbaaleja ja torvia. Mutta kun he tulivat Kiidonin puimatantereen luo, Ussa ojensi kätensä tarttuakseen arkkiin, sillä härät kompastuivat. Herran viha syttyi Ussaa kohtaan, ja hän löi häntä sen tähden, että hän oli ojentanut kätensä arkkiin, ja hän kuoli siihen, Jumalan eteen. Mutta Daavid pahastui siitä, että Herra niin oli murtanut Ussan. Siitä paikan nimenä on Peres-Ussa vielä tänäkin päivänä. Daavid pelästyi sinä päivänä Jumalaa, niin että hän sanoi: "Kuinka voin tuoda Jumalan arkin luokseni?" Eikä Daavid siirtänyt arkkia luokseen Daavidin kaupunkiin, vaan toimitti sen syrjään gatilaisen Oobed-Edomin taloon. Jumalan arkki jäi kolmeksi kuukaudeksi Oobed-Edomin talon luo. Herra siunasi Oobed-Edomin taloa ja kaikkea, mitä hänellä oli. Hiiram, Tyyron kuningas, lähetti sanansaattajat Daavidin luo, sekä setripuita ja puuseppiä ja kivenhakkaajia rakentamaan hänelle linnaa. Daavid ymmärsi, että Herra oli vahvistanut hänet Israelin kuninkaaksi, koska hänen kuninkuutensa oli korotettu korkealle Herran kansan Israelin tähden. Jerusalemissa Daavid vielä otti vaimoja, ja Daavidille syntyi vielä poikia ja tyttäriä. Nämä ovat niiden poikien nimet, jotka syntyivät hänelle Jerusalemissa: Sammua, Soobab, Naatan, Salomo, Jibhar, Elisua, Elpelet, Noogah, Nefeg, Jaafia, Elisama, Beeljada ja Elifelet. Mutta kun filistealaiset kuulivat, että Daavid oli voideltu koko Israelin kuninkaaksi, kaikki filistealaiset lähtivät etsimään Daavidia. Kun Daavid kuuli sen, hän lähti heitä vastaan. Kun filistealaiset olivat tulleet ja tehneet ryöstöretken Refaimin tasangolle, Daavid kysyi Jumalalta: "Menenkö filistealaisia vastaan, ja annatko heidät käsiini?" Herra sanoi hänelle: "Mene. Annan heidät käsiisi." He menivät Baal-Perasimiin, ja siellä Daavid voitti heidät. Daavid sanoi: "Jumala on murtanut viholliseni kädelläni, niin kuin vedet murtavat." Siitä sen paikan nimeksi tuli Baal-Perasim. Filistealaiset jättivät siihen jumalansa, ja Daavid käski polttaa ne tulessa. Filistealaiset tekivät kuitenkin vielä kerran ryöstöretken tasangolle. Daavid kysyi taas Jumalalta, ja Jumala vastasi hänelle: "Älä mene heidän jälkeensä, vaan kierrä heidät ja hyökkää heidän kimppuunsa balsamipuiden puolelta. Kun kuulet askelten äänen balsamipuiden latvoista, käy taisteluun, sillä Jumala on käynyt edelläsi tuhotakseen filistealaisten leirin." Daavid teki, niin kuin Jumala oli häntä käskenyt, ja he voittivat filistealaisten sotajoukon ja ajoivat heitä takaa Gibeonista aina Geseriin saakka. Daavidin maine levisi kaikkiin maihin, ja Herra nosti kaikissa kansoissa pelon häntä kohtaan. Hän rakensi itselleen taloja Daavidin kaupunkiin ja valmisti paikan Jumalan arkille ja pystytti sille telttamajan. Daavid käski: "Älkööt muut kuin leeviläiset kantako Jumalan arkkia, sillä heidät Herra on valinnut kantamaan Jumalan arkkia ja palvelemaan häntä ikiajoiksi." Daavid kokosi koko Israelin Jerusalemiin, tuomaan Herran arkin siihen paikkaan, jonka hän oli sille valmistanut. Daavid kokosi Aaronin jälkeläiset ja leeviläiset; Kehatin jälkeläisistä: Uurielin, päämiehen, ja hänen veljensä, sata kaksikymmentä; Merarin jälkeläisistä: Asajan, päämiehen, ja hänen veljensä, kaksisataa kaksikymmentä; Geersomin jälkeläisistä: Jooelin, päämiehen, ja hänen veljensä, sata kolmekymmentä; Elisafanin jälkeläisistä: Semajan, päämiehen, ja hänen veljensä, kaksisataa; Hebronin jälkeläisistä: Elielin, päämiehen, ja hänen veljensä, kahdeksankymmentä; Ussielin jälkeläisistä: Amminadabin, päämiehen, ja hänen veljensä, sata kaksitoista. Daavid kutsui papit Saadokin ja Ebjatarin sekä leeviläiset Uurielin, Asajan, Jooelin, Semajan, Elielin ja Amminadabin ja sanoi heille: "Te olette leeviläisten perhekuntien päämiehet. Pyhittäkää itsenne ja veljenne ja tuokaa Herran, Israelin Jumalan, arkki siihen paikkaan, jonka olen sille valmistanut Sillä sen tähden, ettette ensimmäisellä kerralla olleet läsnä, mursi Herra, meidän Jumalamme, meidät. Sillä me emme etsineet häntä, niin kuin olisi pitänyt." Papit ja leeviläiset pyhittäytyivät tuomaan Herran, Israelin Jumalan, arkin. Leeviläiset kantoivat Jumalan arkkia korennoilla olallaan, kuten Mooses oli Herran sanan mukaan käskenyt. Daavid käski leeviläisten päämiesten asettaa veljensä, veisaajat, soittimilla, lyyroilla, harpuilla ja symbaaleilla kaiuttamaan riemuvirsiä. Leeviläiset asettivat soittamaan Heemanin, Jooelin pojan, ja hänen heimolaisistaan Aasafin, Berekjan pojan, ja heidän heimolaisistaan, Merarin jälkeläisistä, Eetanin, Kuusajan pojan, ja heidän kanssaan heidän arvossa lähinnä olevista heimolaisistaan: Sakarjan, Benin ja Jaasielin, Semiramotin, Jehielin, Unnin, Eliabin, Benajan, Maasejan, Mattitjan, Elifelehun, Miknejan, Oobed-Edomin ja Jegielin, ovenvartijat. Veisaajista oli Heemanin, Aasafin ja Eetanin soitettava vaskisymbaaleilla, Sakarjan, Ussielin, Semiramotin, Jehielin, Unnin, Eliabin, Maasejan ja Benajan harpuilla korkeassa äänialassa, Mattitjan, Elifelehun, Miknejan, Oobed-Edomin, Jegielin ja Asasjan sitroilla matalassa äänialassa, veisuuta johtaakseen. Kenanja, leeviläisten johtaja kantajatehtävässä, valvoi kantamista, sillä hän oli siinä taitava. Berekja ja Elkana olivat arkin ovenvartijat. Papit Sebanja, Joosafat, Netanel, Amasai, Sakarja, Benaja ja Elieser puhalsivat torviin Jumalan arkin edellä, ja Oobed-Edom ja Jehia olivat arkin ovenvartijat. Daavid, Israelin vanhimmat ja tuhannenpäämiehet menivät ja toivat riemuiten Herran liitonarkin Oobed-Edomin talosta. Kun Jumala auttoi leeviläisiä, jotka kantoivat Herran liitonarkkia, uhrattiin seitsemän härkää ja seitsemän pässiä. Daavid oli puettu hienosta pellavakankaasta tehtyyn viittaan ja samoin kaikki leeviläiset, jotka kantoivat arkkia, sekä veisaajat ja kantamisen johtaja Kenanja veisaajien kanssa. Daavidilla oli yllään pellavakasukka. Koko Israel toi Herran liitonarkin riemun raikuessa ja torvien raikuessa, torvien, symbaalien, harppujen ja lyyrojen soidessa. Kun Herran liitonarkki tuli Daavidin kaupunkiin, katseli Miikal, Saulin tytär, ikkunasta, ja nähdessään kuningas Daavidin hyppivän ja karkeloivan hän halveksi häntä sydämessään. Kun he olivat tuoneet Jumalan arkin ja asettaneet sen telttamajaan, jonka Daavid oli sille pystyttänyt, he uhrasivat polttouhreja ja rauhanuhreja Jumalan edessä. Kun Daavid oli uhrannut polttouhrin ja rauhanuhrit, hän siunasi kansan Herran nimeen. Hän jakoi kaikille israelilaisille, sekä miehille että naisille, kullekin leipäkakun, palan lihaa ja rypälekakun. Hän asetti Herran arkin eteen leeviläisiä palvelemaan ja kunnioittamaan, kiittämään ja ylistämään Herraa, Israelin Jumalaa: Aasafin johtajaksi, toiseksi Sakarjan, sitten Jegielin, Semiramotin, Jehielin, Mattitjan, Eliabin, Benajan, Oobed-Edomin ja Jegielin soittamaan harpuilla ja lyyroilla, Aasafin helistäessä symbaaleja ja pappien, Benajan ja Jahasielin, soittaessa taukoamatta torvia Jumalan liitonarkin edessä. Silloin, sinä päivänä, Daavid asetti Aasafin ja hänen veljensä ensi kerran kiittämään Herraa näin: "Kiittäkää Herraa, julistakaa hänen nimeään, tehkää hänen suuret tekonsa tiettäviksi kansojen keskuudessa Laulakaa hänelle, veisatkaa hänelle, puhukaa kaikista hänen ihmeistään. Kerskatkaa hänen pyhässä nimessään. Iloitkoon niiden sydän, jotka Herraa etsivät. Kysykää Herraa ja hänen voimaansa, etsikää alati hänen kasvojaan. Muistakaa hänen ihmetekojaan, jotka hän on tehnyt, hänen ihmeitään ja hänen suunsa tuomioita, te Israelin, hänen palvelijansa, siemen, Jaakobin lapset, te hänen valittunsa. Hän, Herra, on Jumalamme. Hänen tuomionsa käyvät yli koko maan. Muistakaa hänen liittonsa iankaikkisesti, hamaan tuhansiin polviin, sana, jonka hän on säätänyt, liitto, jonka hän teki Aabrahamin kanssa, ja hänen Iisakille vannomansa vala. Hän vahvisti sen käskyksi Jaakobille, Israelille ikuiseksi liitoksi. Hän sanoi: 'Sinulle annan Kanaanin maan. Olkoon se perintöosanne.' Teitä oli vähäinen joukko, vain harvoja, ja te olitte siellä muukalaisia. He vaelsivat kansasta kansaan ja yhdestä valtakunnasta toiseen kansakuntaan. Hän ei sallinut kenenkään heitä vahingoittaa, ja hän rankaisi kuninkaita heidän tähtensä: 'Älkää koskeko Messiaaseeni, älkää tehkö pahaa Profeetalleni.' Veisatkaa Herralle, kaikki maa, julistakaa päivästä päivään hänen pelastustekojaan. Ilmoittakaa pakanoiden keskellä hänen kunniansa, hänen ihmeensä kaikkien kansojen seassa. Sillä Herra on suuri ja sangen ylistettävä, hän on pelottava yli kaikkien jumalien. Sillä kaikki pakanakansojen jumalat ovat epäjumalia, mutta Herra on tehnyt taivaat. Kirkkaus ja kunnia on hänen kasvojensa edessä, väkevyys ja riemu hänen asuinsijassaan. Antakaa Herralle, te kansojen sukukunnat, antakaa Herralle kunnia ja väkevyys. Antakaa Herralle hänen nimensä kunnia, tuokaa lahjoja ja tulkaa hänen kasvojensa eteen, kumartakaa Herraa pyhässä kaunistuksessa. Vaviskaa hänen kasvojensa edessä, kaikki maa. Maanpiiri pysyy lujana eikä horju. Iloitkoot taivaat, ja riemuitkoon maa, ja sanottakoon pakanoiden keskuudessa: 'Herra on kuningas!' Pauhatkoon meri ja kaikki, mitä siinä on. Ihastukoot kedot ja kaikki, mitä niissä on, riemuitkoot silloin metsän puut Herran edessä, sillä hän saapuu tuomitsemaan maata. Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti. Sanokaa: 'Pelasta meidät, sinä pelastuksemme Jumala, kokoa ja vapahda meidät pakanoiden seasta, että kiittäisimme sinun pyhää nimeäsi ja kerskaisimme ylistyksestäsi.' Ylistetty olkoon Herra, Israelin Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen." Kaikki kansa sanoi: "Aamen", ja ylisti Herraa. Hän [Daavid] asetti Aasafin ja hänen veljensä Herran liitonarkin eteen tekemään vakituista palvelusta arkin edessä, kunakin päivänä sen päivän palveluksen, mutta Oobed-Edomin ja heidän veljensä, yhteensä kuusikymmentä kahdeksan, nimittäin Oobed-Edomin, Jeditunin pojan, ja Hoosan, ovenvartijoiksi. Pappi Saadokin ja hänen veljensä, papit, hän asetti Herran asumuksen eteen, uhrikukkulalle, joka on Gibeonissa, uhraamaan polttouhreja Herralle polttouhrialttarilla, aina aamuin ja illoin, kaikki niin kuin on kirjoitettuna Herran laissa, jonka hän on antanut Israelille. Heidän kanssaan olivat Heeman ja Jedutun sekä muut valitut, nimeltä mainitut, kiittämässä Herraa siitä, että hänen armonsa pysyy iankaikkisesti. Näiden, Heemanin ja Jedutunin, hallussa oli torvet ja symbaalit soittajia varten sekä muut soittimet Jumalan virttä varten. Jedutunin pojat vartioivat ovia. Kaikki kansa lähti kukin kotiinsa, ja Daavid kääntyi takaisin siunaamaan perhettään. Kerran kun Daavid istui linnassaan, Daavid sanoi profeetta Naatanille: "Katso, minä asun setripuisessa palatsissa, mutta Herran liitonarkki on telttakankaan alla." Naatan sanoi Daavidille: "Tee vain kaikki, mitä mielessäsi on, sillä Jumala on kanssasi." Mutta tapahtui sinä yönä, että Naatanille tuli tämä Jumalan sana: "Mene ja sano palvelijalleni Daavidille: Näin sanoo Herra: Sinä et ole rakentava minulle temppeliä siinä asuakseni. Sillä en ole asunut temppelissä siitä päivästä asti, jona johdatin Israelin tänne, tähän päivään saakka, vaan olen muuttanut teltasta telttaan ja asumuksesta asumukseen. Olenko missään, missä olenkin vaeltanut kaikessa Israelissa, sanonut kenellekään Israelin tuomareista, joita olen asettanut kaitsemaan kansaani: Miksi ette ole rakentaneet minulle setripuista huonetta? Sano siis palvelijalleni Daavidille: Näin sanoo Herra Sebaot: Minä olen ottanut sinut laitumelta lammasten jäljestä kansani Israelin ruhtinaaksi. Olen ollut kanssasi kaikkialla, missä vaelsit, ja olen hävittänyt kaikki vihollisesi tieltäsi. Teen sinulle nimen, suurimpien nimien vertaisen maan päällä. Valmistan sijan kansalleni Israelille ja istutan sen niin, että se asuu paikallaan eikä ole enää levoton eivätkä vääryydentekijät vaivaa sitä enää kuten ennen, siitä ajasta saakka, jolloin asetin tuomareita kansalleni Israelille. Nöyryytän kaikki vihollisesi. Ilmoitan sinulle, että Herra on rakentava sinulle temppelin. Kun päiväsi ovat päättyneet lähteäksesi isiesi luo, korotan seuraajaksesi jälkeläisesi, joka on yksi pojistasi, ja vahvistan hänen kuninkuutensa. Hän on rakentava minulle temppelin, ja vahvistan hänen valtaistuimensa ikiajoiksi. Minä olen oleva hänen Isänsä, ja hän on oleva minun Poikani, ja armoani en häneltä ota pois, niin kuin otin siltä, joka oli edelläsi. Pidän hänet pystyssä huoneessani ja valtakunnassani iäti, ja hänen valtaistuimensa on oleva iäti vahva." Aivan näillä sanoilla ja tämän näyn mukaan Naatan puhui Daavidille. Kuningas Daavid meni ja asettui Herran eteen ja sanoi: "Mikä olen minä, Herra Jumala, ja mikä on sukuni, että olet saattanut minut tähän asti? Mutta tämäkin on ollut vähän sinun silmissäsi, Jumala, ja niin olet puhunut palvelijasi suvusta kaukaisina tulevina aikoina ja olet nähnyt minut ylennettynä ihmiskyyhkynä, joka on Herra Jumala. Mitä Daavid enää sinulle puhuisi kunniasta, jota olet osoittanut palvelijallesi? Sinähän tunnet palvelijasi. Herra, palvelijasi tähden ja oman mielesi mukaan sinä olet tehnyt kaiken tämän suuren ja ilmoittanut kaikki nämä suuret asiat. Herra, kaiken sen mukaan, mitä me olemme korvillamme kuulleet, ei ole vertaistasi, eikä ole muuta jumalaa kuin sinä. Missä on maan päällä toista kansaa kansasi Israelin vertaista, jota Jumala itse on käynyt lunastamaan kansakseen ja tehdäkseen itselleen suuren ja pelottavan nimen karkottamalla pakanat kansasi tieltä, jonka Egyptistä lunastit. Olet asettanut kansasi Israelin omaksi kansaksesi ikuisiksi ajoiksi, ja sinä, Herra, olet heidän Jumalansa. Olkoon nyt, Herra, se sana, jonka sinä olet puhunut palvelijastasi ja hänen suvustaan, vahva ikuisiksi ajoiksi. Tee, niin kuin olet puhunut. Nimesi on oleva vahva ja tuleva suureksi ikuisiksi ajoiksi, ja se on oleva: Herra Sebaot, Israelin Jumala, Jumala Israelissa. Palvelijasi Daavidin suku on pysyvä edessäsi. Sillä sinä, Jumalani, olet ilmoittanut palvelijallesi rakentavasi hänelle temppelin. Siitä palvelijasi on saanut rohkeuden rukoilla edessäsi. Nyt, Herra, sinä olet Jumala. Kun olet luvannut palvelijallesi tämän hyvän, suvaitse nyt siunata palvelijasi sukua, että se pysyisi iäti edessäsi. Sillä se, minkä sinä, Herra, siunaat, on oleva siunattu iäti." Sen jälkeen Daavid voitti filistealaiset ja nöyryytti heidät. Hän otti Gatin ja sen tytärkaupungit filistealaisten käsistä. Hän voitti myös mooabilaiset, ja mooabilaiset tulivat Daavidin veronalaisiksi palvelijoiksi. Samoin Daavid voitti Hadareserin, Sooban kuninkaan, Hamatin suunnalla, kun tämä oli menossa lujittamaan valtaansa Eufrat-virran rannoille. Daavid otti häneltä tuhat vaunuhevosta, seitsemäntuhatta ratsumiestä ja kaksikymmentä tuhatta jalkamiestä, ja Daavid katkoi kaikilta vaunuhevosilta vuohisjänteet. Ainoastaan sata vaunuhevosta hän niistä säästi. Kun Damaskon aramilaiset tulivat auttamaan Hadareseria, Sooban kuningasta, Daavid voitti kaksikymmentäkaksi tuhatta aramilaista. Daavid asetti maaherroja Damaskon Aramiin, ja aramilaiset tulivat Daavidin veronalaisiksi palvelijoiksi. Herra antoi Daavidille voiton, mihin tahansa tämä meni. Daavid otti ne kultavarustukset, jotka Hadareserin palvelijoilla oli yllään, ja vei ne Jerusalemiin. Mutta Hadareserin kaupungeista, Tibhatista ja Kuunista, Daavid otti erittäin paljon vaskea. Siitä Salomo teetti vaskimeren, pylväät ja vaskiesineet. Kun Toou, Hamatin kuningas, kuuli, että Daavid oli voittanut Hadareserin, Sooban kuninkaan, koko sotajoukon, hän lähetti poikansa Hadoramin kuningas Daavidin luo tervehtimään häntä ja onnittelemaan häntä siitä, että hän oli taistellut Hadareserin kanssa ja voittanut hänet. Hadareser oli näet ollut Tooun vastustaja. Hänellä oli mukanaan kaikenlaisia kulta-, hopea- ja vaskiesineitä. Nekin kuningas Daavid pyhitti Herralle samoin kuin hopean ja kullan, minkä hän oli ottanut kaikilta kansoilta: Edomilta, Mooabilta, ammonilaisilta, filistealaisilta ja Amalekilta. Kun Abisai, Serujan poika, oli Suolalaaksossa voittanut edomilaiset, kahdeksantoista tuhatta miestä, hän asetti maaherroja Edomiin, ja kaikki edomilaiset tulivat Daavidin palvelijoiksi. Herra antoi Daavidille voiton, mihin tahansa Daavid meni. Daavid hallitsi koko Israelia ja teki kaikelle kansalleen sitä, mikä on oikeus ja vanhurskaus. Jooab, Serujan poika, oli sotajoukon ylipäällikkönä, ja Joosafat, Ahiludin poika, oli kanslerina. Saadok, Ahitubin poika, ja Abimelek, Ebjatarin poika, olivat pappeina, ja Savsa oli kirjurina. Benaja, Joojadan poika, oli kreettien ja pleettien päällikkönä, mutta Daavidin pojat olivat ensimmäiset kuninkaan rinnalla. Sen jälkeen ammonilaisten kuningas Naahas kuoli, ja hänen poikansa tuli kuninkaaksi hänen jälkeensä. Daavid sanoi: "Minä osoitan laupeutta Haanunille, Naahaan pojalle, sillä hänen isänsä osoitti laupeutta minulle." Daavid lähetti sanansaattajat lohduttamaan häntä hänen isänsä kuoleman johdosta. Kun Daavidin palvelijat tulivat ammonilaisten maahan Haanunin luo lohduttamaan häntä, ammonilaisten päämiehet sanoivat Haanunille: "Kunnioittaako Daavid isääsi, kun hän lähettää lohduttajia luoksesi? Varmaankin hänen palvelijansa ovat tulleet luoksesi tutkimaan ja hävittämään ja vakoilemaan maata." Haanun otatti kiinni Daavidin palvelijat, ajatti heidän partansa ja leikkautti toisen puolen heidän vaatteistaan, lonkkia myöten, ja lähetti heidät menemään. Kun tultiin kertomaan Daavidille miehistä, hän lähetti sanan heitä vastaan, sillä miehiä oli pahasti häväisty. Kuningas käski sanoa: "Jääkää Jerikoon, kunnes partanne on kasvanut, ja palatkaa." Kun ammonilaiset huomasivat joutuneensa Daavidin vihoihin, Haanun ja ammonilaiset lähettivät tuhat talenttia hopeaa palkatakseen itselleen Mesopotamiasta, Maakan Aramista ja Soobasta sotavaunuja ja ratsumiehiä. He palkkasivat itselleen kolmekymmentäkaksi tuhatta sotavaunua sekä Maakan kuninkaan ja hänen väkensä. Nämä tulivat ja leiriytyivät Meedeban edustalle. Ammonilaiset kokoontuivat kaupungeistaan ja lähtivät sotaan. Kun Daavid kuuli sen, hän lähetti Jooabin ja koko sankareiden sotajoukon. Ammonilaiset lähtivät ja asettuivat sotarintamaan kaupungin portin edustalle, mutta kuninkaat, jotka olivat tulleet sinne, olivat eri joukkona kedolla. Kun Jooab näki, että häntä uhkasi hyökkäys edestä ja takaa, hän valitsi miehiä kaikista Israelin valioista ja asettui rintamaan aramilaisia vastaan. Mutta muun väen hän antoi veljensä Abisain johtoon. Nämä asettuivat taistelurintamaan ammonilaisia vastaan. Hän sanoi: "Jos aramilaiset tulevat minulle ylivoimaisiksi, niin tule avukseni: jos taas ammonilaiset tulevat sinulle ylivoimaisiksi, autan sinua. Ole luja, ja pysykäämme lujina kansamme puolesta ja Jumalamme kaupunkien puolesta. Tehköön sitten Herra, minkä hyväksi näkee." Jooab ja väki, joka oli hänen kanssaan, ryhtyi taisteluun aramilaisia vastaan, ja nämä pakenivat häntä. Kun ammonilaiset näkivät aramilaisten pakenevan, hekin pakenivat hänen veljeään Abisaita ja menivät kaupunkiin. Mutta Jooab lähti Jerusalemiin. Kun aramilaiset näkivät, että Israel oli voittanut heidät, he lähettivät sanansaattajat nostattamaan niitä aramilaisia, jotka asuivat tuolla puolella Eufrat-virran ja joita johti Soofak, Hadareserin sotapäällikkö. Kun se ilmoitettiin Daavidille, hän kokosi koko Israelin ja meni Jordanin yli, ja tultuaan heitä lähelle hän asettui sotarintamaan heitä vastaan. Kun Daavid oli asettunut rintamaan aramilaisia vastaan, nämä ryhtyivät taisteluun hänen kanssaan. Mutta aramilaiset pakenivat Israelia, ja Daavid tappoi aramilaisilta seitsemäntuhatta vaunuhevosta ja neljäkymmentä tuhatta jalkamiestä ja surmasi heidän sotapäällikkönsä Soofakin. Kun Hadareserin palvelijat näkivät, että Israel oli voittanut heidät, he tekivät Daavidin kanssa rauhan ja palvelivat häntä. Aramilaiset eivät enää tahtoneet auttaa ammonilaisia. Vuoden vaihteessa kuningasten sotaanlähtöaikaan Jooab vei sotajoukon sotaretkelle ja hävitti ammonilaisten maata ja piiritti Rabbaa. Mutta Daavid itse jäi Jerusalemiin. Jooab valtasi Rabban ja hävitti sen. Daavid otti heidän kuninkaansa kruunun hänen päästään ja havaitsi sen painavan talentin kultaa. Siinä oli kallis kivi. Kruunu pantiin Daavidin päähän. Hän vei kaupungista hyvin paljon saalista. Kansan, joka oli siellä, hän vei pois ja pani sahaamaan kiviä, pani rautahakkujen ja kivisahojen ääreen. Näin Daavid teki kaikille ammonilaisten kaupungeille. Daavid ja kaikki väki palasi Jerusalemiin. Sen jälkeen syttyi taistelu filistealaisia vastaan Geserissä. Huusalainen Sibbekai surmasi Sippain, joka oli Raafan jälkeläisiä, ja heidät nöyryytettiin. Taas oli taistelu filistealaisia vastaan, ja Elhanan, Jaaorin poika, surmasi Lahmin, gatilaisen Goljatin veljen, jonka peitsen varsi oli kuin kangastukki. Taas oli taistelu Gatissa. Siellä oli suurikasvuinen mies, jolla oli kuusi sormea ja kuusi varvasta, yhteensä kaksikymmentä neljä. Hänkin polveutui Raafasta. Kun hän häpäisi Israelia, hänet surmasi Joonatan, Daavidin veljen Simean poika. Nämä polveutuivat gatilaisesta Raafasta. He kaatuivat Daavidin ja hänen palvelijoidensa käden kautta. Mutta saatana nousi Israelia vastaan ja yllytti Daavidin laskemaan Israelin. Daavid sanoi Jooabille ja kansan päämiehille: "Menkää ja laskekaa Israel Beersebasta Daaniin asti ja ilmoittakaa minulle, että saan tietää heidän lukumääränsä." Jooab vastasi: "Herra lisätköön kansansa, olkoon se kuinka suuri tahansa, satakertaiseksi. Ovathan he, herrani, kuningas, kaikki herrani palvelijoita. Miksi herrani pyytää tätä? Miksi Israel näin joutuisi vikapääksi?" Kuitenkin kuninkaan sana velvoitti Jooabia, ja Jooab lähti ja kierteli koko Israelin. Sitten hän tuli Jerusalemiin. Jooab ilmoitti Daavidille kansan lasketun lukumäärän: koko Israelissa oli miljoona satatuhatta sotakuntoista miekkamiestä, ja Juudassa oli neljäsataa seitsemänkymmentä tuhatta miekkamiestä. Leevistä ja Benjaminista hän ei pitänyt katselmusta yhdessä muiden kanssa, sillä kuninkaan käsky oli Jooabille kauhistus. Mutta tämä asia oli Jumalan silmissä paha, ja hän löi Israelia. Daavid sanoi Jumalalle: "Minä olen tehnyt suuren synnin tehdessäni tämän. Mutta anna nyt anteeksi palvelijasi rikos, sillä olen menetellyt hyvin tyhmästi." Herra puhui Gaadille, Daavidin näkijälle, näin: "Mene ja puhu Daavidille: Näin sanoo Herra: Kolme minä asetan eteesi: valitse itsellesi niistä yksi, teen sen sinulle." Niin Gaad meni Daavidin luo ja sanoi hänelle: "Näin sanoo Herra: Valitse itsellesi joko kolme nälkävuotta tai kolme kuukautta hävitystä ahdistajaisi vainotessa, vihollistesi miekka kintereilläsi, tai kolmeksi päiväksi Herran miekka ja rutto maahan, Herran enkeli tuottamaan tuhoa koko Israelin alueelle. Katso nyt, mitä minä vastaan hänelle, joka minut lähetti." Daavid vastasi Gaadille: "Olen suuressa hädässä. Tahdon langeta Herran käsiin, sillä hänen laupeutensa on sangen suuri, – ihmisten käsiin en tahdo langeta." Niin Herra antoi ruton tulla Israeliin, ja Israelista kaatui seitsemänkymmentä tuhatta miestä. Jumala lähetti enkelin Jerusalemia vastaan tuhoamaan sitä. Kun se sitä tuhosi, Herra katsoi siihen ja katui sitä pahaa ja sanoi tuhoojaenkelille: "Jo riittää, laske kätesi alas." Herran enkeli seisoi silloin jebusilaisen Ornanin puimatantereen luona. Kun Daavid nosti silmänsä ja näki Herran enkelin seisovan maan ja taivaan välillä, kädessään paljastettu miekka ojennettuna Jerusalemin yli, Daavid ja vanhimmat lankesivat säkkeihin verhottuina kasvoilleen. Daavid sanoi Jumalalle: "Minähän käskin laskea kansan, ja minä siis olen se, joka olen tehnyt syntiä ja menetellyt pahoin. Mutta nämä lampaani, mitä he ovat tehneet? Herra, Jumalani, sattukoon kätesi minuun ja isäni perheeseen, mutta ei sinun kansaasi, sille vitsaukseksi." Herran enkeli käski Gaadin sanoa Daavidille, että Daavid menisi pystyttämään Herralle alttarin jebusilaisen Ornanin puimatantereelle. Daavid meni sen sanan mukaan, jonka Gaad oli Herran nimeen puhunut. Kun Ornan kääntyi, hän näki enkelin, ja hänen neljä poikaansa piiloutui, sillä Ornan oli puimassa vehnää. Mutta Daavid meni Ornanin luo, ja kun Ornan katsoi ylös ja näki Daavidin, hän lähti puimatantereelta ja kumartui Daavidin eteen kasvoilleen maahan. Daavid sanoi Ornanille: "Anna minulle puimatantereen paikka rakentaakseni siihen Herralle alttarin. Anna se minulle täydestä hinnasta, että vitsaus taukoaisi kansasta." Ornan vastasi Daavidille: "Ota se itsellesi, ja herrani, kuningas, tehköön, mitä hyväksi näkee. Katso, annan härät polttouhriksi ja puimaäkeet polttopuiksi sekä vehnänjyvät ruokauhriksi. Annan ne kaikki." Mutta kuningas Daavid sanoi Ornanille: "Ei niin, vaan totisesti ostan ne sinulta täydestä hinnasta. Sillä minä en ota Herralle sitä, mikä on sinun, enkä uhraa ilmaiseksi saatua polttouhria." Daavid antoi Ornanille siitä paikasta kuudensadan sekelin painon kultaa. Daavid rakensi sinne alttarin Herralle ja uhrasi polttouhreja ja rauhanuhreja, ja kun hän huusi Herraa, vastasi Herra tulella, jonka hän lähetti taivaasta polttouhrialttarille. Herra käski enkelin pistää miekkansa tuppeen. Siihen aikaan kun Daavid näki, että Herra oli kuullut häntä jebusilaisen Ornanin puimatantereella, hän uhrasi siellä. Mutta Herran asumus, jonka Mooses oli teettänyt erämaassa, ja polttouhrialttari olivat siihen aikaan Gibeonin uhrikukkulalla. Eikä Daavid rohjennut mennä Jumalan eteen etsimään häntä, sillä hän oli pelästynyt Herran enkelin miekkaa. Daavid sanoi: "Tässä olkoon Herran Jumalan temppeli ja tässä alttari Israelin polttouhria varten." Daavid käski koota muukalaiset, jotka olivat Israelin maassa. Hän asetti kivenhakkaajia hakkaamaan kiviä Jumalan temppelin rakentamiseksi. Daavid hankki paljon rautaa portin ovien nauloiksi ja sinkilöiksi ja niin paljon vaskea, ettei se ollut punnittavissa, sekä suunnattomat määrät setripuita, sillä siidonilaiset ja tyyrolaiset toivat paljon setripuita Daavidille. Sillä Daavid ajatteli: "Poikani Salomo on nuori ja hento, mutta Herralle rakennettavan temppelin tulee olla hyvin suuri, niin että sitä mainitaan ja kiitetään kaikissa maissa. Minä siis hankin hänelle varastot." Daavid hankki ennen kuolemaansa suuret varastot. Hän kutsui poikansa Salomon ja käski hänen rakentaa temppelin Herralle, Israelin Jumalalle. Daavid sanoi Salomolle: "Poikani, minä aioin itse rakentaa temppelin Herran, Jumalani, nimelle. Mutta minulle tuli tämä Herran sana: 'Sinä olet vuodattanut paljon verta ja käynyt suuria sotia. Sinä et ole rakentava temppeliä nimelleni, koska olet vuodattanut niin paljon verta maahan edessäni. Katso, sinulle on syntyvä poika. Hänestä on tuleva rauhan mies, ja annan hänen päästä rauhaan kaikilta hänen ympärillään asuvilta vihollisilta, sillä Salomo on oleva hänen nimensä, ja minä annan rauhan ja levon Israelille hänen päivinään. Hän on rakentava temppelin minun nimelleni. Hän on oleva poikani, ja minä olen oleva hänen Isänsä. Minä vahvistan hänen kuninkuutensa valtaistuimen ikiajoiksi.' Olkoon siis Herra kanssasi, poikani, että menestyisit ja saisit rakennetuksi temppelin Herralle, Jumalallesi, niin kuin hän on sinusta puhunut. Antakoon vain Herra sinulle älyä ja ymmärrystä ja asettakoon sinut hallitsemaan Israelia ja noudattamaan Herran, Jumalasi, lakia. Silloin menestyt, jos tarkasti noudatat niitä käskyjä ja oikeuksia, jotka Herra antoi Moosekselle Israelia varten. Ole luja ja rohkea, älä pelkää äläkä arkaile. Katso, vaivanalaisenakin olen hankkinut Herran temppeliä varten satatuhatta talenttia kultaa ja tuhat kertaa tuhat talenttia hopeaa sekä vaskea ja rautaa niin paljon, ettei se ole punnittavissa, sillä sitä on erittäin paljon. Olen myös hankkinut hirsiä ja kiviä, ja sinä saat hankkia vielä lisää. Paljon on sinulla myös työmiehiä, kivenhakkaajia, muurareita, puuseppiä ja kaikenlaisen työn taitajia. Kullalla, hopealla, vaskella ja raudalla ei ole määrää. Nouse, ryhdy työhön, ja Herra olkoon kanssasi!" Daavid käski kaikkia Israelin päämiehiä auttamaan poikaansa Salomoa sanoen: "Onhan Herra, Jumalanne, ollut kanssanne ja suonut teidän päästä joka taholla rauhaan, sillä hän on antanut maan asukkaat käsiini ja maa on tehty alamaiseksi Herralle ja hänen kansalleen. Antakaa siis sydämenne ja sielunne etsimään Herraa, Jumalaanne. Nouskaa ja rakentakaa Herran, Jumalan, pyhäkkö, että Herran liitonarkki ja Jumalan pyhä kalusto voitaisiin viedä temppeliin, joka on rakennettava Herran nimelle." Kun Daavid oli tullut vanhaksi ja saanut elämästä kylliksi, hän teki poikansa Salomon Israelin kuninkaaksi. Hän kutsui kokoon kaikki Israelin päämiehet, papit ja leeviläiset. Leeviläiset laskettiin, kolmekymmentävuotiaat ja sitä vanhemmat, ja heidän lukumääränsä pääluvun mukaan oli kolmekymmentäkahdeksan tuhatta miestä. "Näistä olkoon kaksikymmentäneljä tuhatta johtamassa töitä Herran temppelissä ja kuusi tuhatta päällysmiehinä ja tuomareina. Neljä tuhatta olkoon ovenvartijoina, ja neljä tuhatta ylistäköön Herraa soittimilla, jotka olen teettänyt ylistämistä varten." Daavid jakoi heidät osastoihin Leevin poikien Geersonin, Kehatin ja Merarin mukaan. Geersonilaisia olivat Ladan ja Siimei. Ladanin pojat olivat Jehiel, päämies, Seetam ja Jooel, kaikkiaan kolme. Siimein pojat olivat Selomit, Hasiel ja Haaran, kaikkiaan kolme. Nämä olivat Ladanin perhekuntien päämiehet. Siimein pojat olivat Jahat, Siina, Jeus ja Beria. Nämä olivat Siimein pojat, kaikkiaan neljä. Jahat oli päämies, Siisa toinen, mutta Jeuksella ja Berialla ei ollut monta poikaa, niin että heistä tuli yksi perhekunta, yksi palvelusvuoro. Kehatin pojat olivat Amram, Jishar, Hebron ja Ussiel, kaikkiaan neljä. Amramin pojat olivat Aaron ja Mooses. Mutta Aaron poikineen erotettiin olemaan ikuisesti pyhitetty, korkeasti pyhä, ikuisesti suitsuttamaan Herran edessä, palvelemaan häntä ja siunaamaan hänen nimessään. Jumalan miehen Mooseksen pojat luettiin Leevin sukukuntaan kuuluviksi. Mooseksen pojat olivat Geersom ja Elieser. Geersomin poika oli Sebuel, päämies. Elieserin poika oli Rehabja, päämies. Elieserillä ei ollut muita poikia. Mutta Rehabjan poikia oli hyvin paljon. Jisharin poika oli Selomit, päämies. Hebronin pojat olivat Jeria, päämies, Amarja toinen, Jahasiel kolmas ja Jekamam neljäs. Ussielin pojat olivat Miika, päämies, ja Jissia toinen. Merarin pojat olivat Mahli ja Muusi. Mahlin pojat olivat Eleasar ja Kiis. Kun Eleasar kuoli, häneltä ei jäänyt poikia, vaan ainoastaan tyttäriä, jotka heidän serkkunsa, Kiisin pojat, ottivat vaimoikseen. Muusin pojat olivat Mahli, Eeder ja Jeremot, kaikkiaan kolme. Nämä olivat Leevin pojat, heidän perhekuntiensa mukaan, perhekuntien päämiehet, niin monta kuin heitä oli ollut katselmuksessa, nimien lukumäärän mukaan, pääluvun mukaan, ne, jotka toimittivat palvelustehtäviä Herran temppelissä, kaksikymmentävuotiaat ja sitä vanhemmat. Sillä Daavid sanoi: "Herra, Israelin Jumala, on suonut kansansa päästä lepoon ja on asuva Jerusalemissa ikuisesti. Niinpä ei leeviläistenkään tarvitse kantaa asumusta eikä mitään esineitä, joita tarvitaan siinä tehtävissä töissä." – Sillä Daavidin viimeisten määräysten mukaan laskettiin Leevin poikien lukuun kaksikymmentävuotiaat ja sitä vanhemmat. – Heidän tehtäväkseen tuli: olla Aaronin poikien apuna Herran temppelin töissä, pitää huoli esikartanoista ja kammioista, kaiken pyhän puhtaana pitämisestä ja Jumalan temppelin töistä, näkyleivistä, ruokauhriin tarvittavista ydinjauhoista, happamattomista ohuista leivistä, leivinlevystä ja jauhosekoituksesta sekä astia- ja pituusmitoista, seisoa joka aamu kiittämässä ja ylistämässä Herraa, ja samoin joka ilta, ja uhrata kaikki polttouhrit Herralle sapatteina, uudenkuun päivinä ja juhlina, niin paljon kuin niitä oli säädetty aina uhrattavaksi Herran edessä. Heidän oli hoidettava ilmestysmajan ja pyhäkön tehtävät sekä ne tehtävät, jotka heidän veljillään Aaronin pojilla oli palvellessaan Herran temppelissä. Nämä olivat Aaronin poikien osastot: Aaronin pojat olivat Naadab, Abihu, Eleasar ja Iitamar. Naadab ja Abihu kuolivat ennen isäänsä, eikä heillä ollut poikia. Pappeina palvelivat ainoastaan Eleasar ja Iitamar. Daavid yhdessä Saadokin kanssa, joka oli Eleasarin poikia, ja Ahimelekin kanssa, joka oli Iitamarin poikia, jakoi heidät osastoihin heidän palvelusvuorojensa mukaan. Kun Eleasarin pojilla havaittiin olevan enemmän päämiehiä kuin Iitamarin pojilla, heidät jaettiin niin, että Eleasarin pojat saivat kuusitoista päämiestä perhekunnilleen ja Iitamarin pojat kahdeksan päämiestä perhekunnilleen. Heidät jaettiin arvalla, toiset niin kuin toisetkin, sillä pyhäkköruhtinaat ja Jumalan ruhtinaat otettiin sekä Eleasarin pojista että Iitamarin pojista. Semaja, Netanelin poika, kirjuri, joka oli Leevin sukua, kirjoitti heidät muistiin kuninkaan, päämiesten, pappi Saadokin ja Ahimelekin, Ebjatarin pojan, sekä pappien ja leeviläisten perhekuntien päämiesten läsnäollessa. Yksi perhekunta otettiin vuorotellen Eleasarin ja Iitamarin suvusta. Ensimmäinen arpa tuli Joojaribille, toinen Jedajalle, kolmas Haarimille, neljäs Seoromille, viides Malkialle, kuudes Miijaminille, seitsemäs Koosille, kahdeksas Abialle, yhdeksäs Jeesualle, kymmenes Sekanjalle, yhdestoista Eljasibille, kahdestoista Jaakimille, kolmastoista Huppalle, neljästoista Jesebabille, viidestoista Bilgalle, kuudestoista Immerille, seitsemästoista Heesirille, kahdeksastoista Pissekselle, yhdeksästoista Petahjalle, kahdeskymmenes Hesekielille, kahdeskymmenes ensimmäinen Jaakinille, kahdeskymmenes toinen Gaamulille, kahdeskymmenes kolmas Delajalle ja kahdeskymmenes neljäs Maasjalle. Nämä ovat heidän palvelusvuoronsa, kun he menevät Herran temppeliin, niin kuin heidän isänsä Aaron oli heille säätänyt, sen mukaan, kuin Herra, Israelin Jumala, oli häntä käskenyt. Mitä tulee muihin Leevin jälkeläisiin, niin oli Amramin jälkeläisiä Suubael, Suubaelin jälkeläisiä Jehdeja, Rehabjan jälkeläisiä päämies Jissia, jisharilaisia Selomot, Selomotin jälkeläisiä Jahat. Jerian jälkeläisiä olivat: Amarja toinen, Jahasiel kolmas, Jekamam neljäs. Ussielin jälkeläisiä oli Miika, Miikan jälkeläisiä Saamir. Miikan veli oli Jissia. Jissian jälkeläisiä oli Sakarja. Merarin jälkeläisiä olivat Mahli ja Muusi sekä hänen poikansa Jaasian jälkeläiset. Merarilla oli jälkeläisiä pojastaan Jaasiasta sekä Sooham, Sakkur ja Ibri. Mahlista polveutui Eleasar, jolla ei ollut poikia. Kiisistä polveutui Jerahmeel, joka oli Kiisin jälkeläisiä. Muusin jälkeläisiä olivat Mahli, Eeder ja Jerimot. Nämä olivat leeviläisten jälkeläiset heidän perhekuntiensa mukaan. Myös nämä, niin hyvin perhekuntien päämiehet kuin heidän nuoremmat veljensä, heittivät arpaa samoin kuin heidän veljensä, Aaronin pojat, kuningas Daavidin, Saadokin ja Ahimelekin sekä pappien ja leeviläisten perhekuntien päämiesten läsnä ollessa. Daavid ja sotapäälliköt erottivat palvelukseen Aasafin, Heemanin ja Jedutunin pojat, jotka profetoivat lyyroilla, harpuilla ja symbaaleilla. Tämä on luettelo miehistä, jotka toimittivat tätä palvelustaan: Aasafin poikia oli Sakkur, Joosef, Netanja ja Asarela, Aasafin pojat, Aasafin johdolla, joka profetoi kuninkaan johdolla. Jedutunista: Jedutunin pojat Gedalja, Seri, Jesaja, Hasabja ja Mattitja, kaikkiaan kuusi, isänsä Jedutunin johdolla, joka profetoi lyyralla kiittäen ja ylistäen Herraa. Heemanista: Heemanin pojat Bukkia, Mattanja, Ussiel, Sebuel ja Jerimot, Hananja, Hanani, Eliata, Giddalti ja Roomamti-Eser, Josbekasa, Malloti, Hootir ja Mahasiot. Nämä ovat kaikki Heemanin, kuninkaan näkijän, poikia, sen Jumalan sanan mukaan, että hän on korottava korkealle hänen sarvensa: Jumala oli antanut Heemanille neljätoista poikaa ja kolme tytärtä. Nämä kaikki veisasivat isänsä johdon alaisina Herran temppelissä symbaalien, harppujen ja lyyrojen säestäessä, Jumalan temppelipalveluksessa, kuninkaan, Aasafin, Jedutunin ja Heemanin johdolla. Heidän ja heidän veljiensä lukumäärä, jotka oli opetettu veisaamaan Herran kunniaksi, kaikkien taitajien, oli kaksisataa kahdeksankymmentä kahdeksan. He heittivät arpaa palvelusjärjestyksestä, nuoremmat niin kuin vanhemmatkin, taitajat yhdessä oppilaiden kanssa. Ensimmäinen arpa, Aasafin arpa, tuli Joosefille. Toinen Gedaljalle, hänelle itselleen sekä hänen veljilleen ja pojilleen, joita oli kaikkiaan kaksitoista. Kolmas Sakkurille, hänen pojilleen ja veljilleen, joita oli kaikkiaan kaksitoista. Neljäs Jisrille, hänen pojilleen ja veljilleen, joita oli kaikkiaan kaksitoista. Viides Netanjalle, hänen pojilleen ja veljilleen, joita oli kaikkiaan kaksitoista. Kuudes Bukkialle, hänen pojilleen ja veljilleen, joita oli kaikkiaan kaksitoista. Seitsemäs Jesarelalle, hänen pojilleen ja veljilleen, joita oli kaikkiaan kaksitoista. Kahdeksas Jesajalle, hänen pojilleen ja veljilleen, joita oli kaikkiaan kaksitoista. Yhdeksäs Mattanjalle, hänen pojilleen ja veljilleen, joita oli kaikkiaan kaksitoista. Kymmenes Siimeille, hänen pojilleen ja veljilleen, joita oli kaikkiaan kaksitoista. Yhdestoista Asarelille, hänen pojilleen ja veljilleen, joita oli kaikkiaan kaksitoista. Kahdestoista Hasabjalle, hänen pojilleen ja veljilleen, joita oli kaikkiaan kaksitoista. Kolmastoista Suubaelille, hänen pojilleen ja veljilleen, joita oli kaikkiaan kaksitoista. Neljästoista Mattitjalle, hänen pojilleen ja veljilleen, joita oli kaikkiaan kaksitoista. Viidestoista Jeremotille, hänen pojilleen ja veljilleen, joita oli kaikkiaan kaksitoista. Kuudestoista Hananjalle, hänen pojilleen ja veljilleen, joita oli kaikkiaan kaksitoista. Seitsemästoista Josbekasalle, hänen pojilleen ja veljilleen, joita oli kaikkiaan kaksitoista. Kahdeksastoista Hananille, hänen pojilleen ja veljilleen, joita oli kaikkiaan kaksitoista. Yhdeksästoista Mallotille, hänen pojilleen ja veljilleen, joita oli kaikkiaan kaksitoista. Kahdeskymmenes Elijjatalle, hänen pojilleen ja veljilleen, joita oli kaikkiaan kaksitoista. Kahdeskymmenes ensimmäinen Hootirille, hänen pojilleen ja veljilleen, joita oli kaikkiaan kaksitoista. Kahdeskymmenes toinen Giddaltille, hänen pojilleen ja veljilleen, joita oli kaikkiaan kaksitoista. Kahdeskymmenes kolmas Mahasiotille, hänen pojilleen ja veljilleen, joita oli kaikkiaan kaksitoista. Kahdeskymmenes neljäs Roomamti-Eserille, hänen pojilleen ja veljilleen, joita oli kaikkiaan kaksitoista. Mitä tulee ovenvartijoiden osastoihin, niin oli koorahilaisia Meselemja, Kooren poika, Aasafin jälkeläisiä. Meselemjalla oli pojat: esikoinen Sakarja, toinen Jediael, kolmas Sebadja, neljäs Jatniel, viides Eelam, kuudes Joohanan, seitsemäs Eljoenai. Oobed-Edomilla oli pojat: esikoinen Semaja, toinen Joosabad, kolmas Jooah, neljäs Saakar, viides Netanel, kuudes Ammiel, seitsemäs Isaskar, kahdeksas Peulletai, sillä Jumala oli siunannut häntä. Hänen pojalleen Semajalle syntyi poikia, jotka hallitsivat isänsä sukua, sillä he olivat kykeneviä miehiä. Semajan pojat olivat Otni, Refael, Oobed ja Elsabad ja hänen veljensä, kykeneviä miehiä, Elihu ja Semakja. Kaikki nämä olivat Oobed-Edomin jälkeläisiä, he sekä heidän poikansa ja veljensä, kykeneviä miehiä, tarmokkaita palveluksessaan, kaikkiaan kuusikymmentä kaksi Oobed-Edomin jälkeläistä. Meselemjalla oli poikia ja veljiä, kykeneviä miehiä, kaikkiaan kahdeksantoista. Hoosalla, joka oli Merarin jälkeläisiä, oli poikia: päämies Simri, jonka hänen isänsä, kun ei ollut esikoista, asetti päämieheksi; toinen Hilkia, kolmas Tebalja, neljäs Sakarja; Hoosan poikia ja veljiä oli kaikkiaan kolmetoista. Näiden ovenvartijain osastojen, päämiesten, samoin kuin heidän veljiensä, tehtävänä oli vartiopalvelus, sillä heidän oli palveltava Herran temppelissä. He heittivät arpaa joka ovesta, nuoremmat niin kuin vanhemmatkin, perhekuntiensa mukaan. Itäpuolen arpa lankesi Selemjalle, myös hänen pojalleen Sakarjalle, joka oli ymmärtäväinen neuvonantaja, heitettiin arpa, ja hänelle tuli pohjoispuolen arpa. Oobed-Edomille määräsi arpa etelän ja hänen pojilleen varastohuoneen. Suppimille ja Hoosalle lännen, jossa on Salleket-portti ylöspäin kohoavan tien kohdalla: vartiopaikan toisen vartiopaikan viereen. Idän puolella oli kuusi leeviläistä, pohjoisen puolella neljä joka päivä, etelän puolella neljä joka päivä ja varastohuoneen luona kaksi ja kaksi. Parparin luona, lännen puolella, oli neljä tiellä ja kaksi Parparin luona. Nämä ovat ovenvartijoiden osastot, koorahilaisten jälkeläisten ja Merarin jälkeläisten. Leeviläisistä hoiti Ahia Jumalan temppelin aarrekammioita ja pyhien lahjojen aarteita. Ladanin pojat, geersonilaisten jälkeläiset, Ladanista polveutuvat geersonilaisen Ladanin perhekuntien päämiehet, jehieliläiset, jehieliläisten jälkeläiset, olivat Seetam ja hänen veljensä Jooel. He hoitivat Herran temppelin aarrekammioita. Mitä tulee amramilaisiin, jisharilaisiin, hebronilaisiin ja ossielilaisiin, niin Sebuel, Geersomin poika, joka oli Mooseksen poika, oli aarrekammioiden esimies. Hänen Elieseristä polveutuvat veljensä olivat: tämän poika Rehabja, tämän poika Jesaja, tämän poika Jooram, tämän poika Sikri ja tämän poika Selomot. Tämä Selomot ja hänen veljensä hoitivat kaikkia niiden pyhien lahjojen aarteita, jotka kuningas Daavid, perhekuntien päämiehet, tuhannen- ja sadanpäämiehet ja sotapäälliköt olivat pyhittäneet. Sodista ja saaliista he olivat ne pyhittäneet Herran temppelin voimassapitämiseksi. Samoin kaikki, mitä Samuel, näkijä, Saul, Kiisin poika, Abner, Neerin poika, ja Jooab, Serujan poika, olivat pyhittäneet, kaikki, mikä pyhitettiin, jätettiin Selomitin ja hänen veljiensä hoitoon. Jisharilaisista määrättiin Kenanja ja hänen poikansa maallisiin toimiin Israelissa, päällysmiehiksi ja tuomareiksi. Hebronilaisista määrättiin Hasabja ja hänen veljensä, tuhat seitsemänsataa kykenevää miestä, Israelin hallinnon hoitoon Jordanin länsipuolella, kaikkiin Herran toimiin ja kuninkaan palvelukseen. Hebronilaisia oli Jeria, hebronilaisten päämies, heidän polveutumisensa ja isiensä mukaan – Daavidin neljäntenäkymmenentenä hallitusvuotena heidät tutkittiin ja heidän joukostaan tavattiin kykeneviä miehiä Gileadin Jaeserissa – sekä hänen veljensä, kaksituhatta seitsemänsataa kykenevää miestä, perhekuntien päämiehiä. Heidät kuningas Daavid asetti johtamaan ruubenilaisia, gaadilaisia ja toista puolta manasselaisten sukukuntaa kaikissa Jumalan ja kuninkaan asioissa. Israelilaisia, lukumääränsä mukaan, sekä perhekuntapäämiehiä, tuhannen- ja sadanpäämiehiä ja heidän päällysmiehiään, jotka palvelivat kuningasta kaikessa, mikä koski osastoja, jotka tulivat ja lähtivät kuukausi kuukaudelta, vuoden kaikkina kuukausina, oli kussakin osastossa kaksikymmentäneljä tuhatta miestä: Ensimmäisen osaston, ensimmäisen kuukauden osaston, johtajana oli Jaasobeam, Sabdielin poika, ja hänen osastossaan oli kaksikymmentäneljä tuhatta. Hän oli Pereksen jälkeläisiä ja oli kaikkien sotapäällikköjen ylipäällikkö, ensimmäisenä kuukautena. Toisen kuukauden osaston johtajana oli ahohilainen Doodai. Hänen osastonsa johdossa oli myös ruhtinas Miklot, ja hänen osastossaan oli kaksikymmentä neljä tuhatta. Kolmas sotapäällikkö, kolmantena kuukautena, oli Benaja, pappi Joojadan poika, ylipäällikkö, ja hänen osastossaan oli kaksikymmentä neljä tuhatta. Tämä Benaja oli sankari niiden kolmenkymmenen joukossa ja niiden kolmenkymmenen johtaja, ja hänen osastossaan oli hänen poikansa Ammisabad. Neljäs, neljäntenä kuukautena, oli Asahel, Jooabin veli, ja hänen jälkeensä hänen poikansa Sebadja; ja hänen osastossaan oli kaksikymmentäneljä tuhatta. Viides, viidentenä kuukautena, oli päällikkö Samhut, jisrahilainen, ja hänen osastossaan oli kaksikymmentäneljä tuhatta. Kuudes, kuudentena kuukautena, oli tekoalainen Iira, Ikkeksen poika, ja hänen osastossaan oli kaksikymmentäneljä tuhatta. Seitsemäs, seitsemäntenä kuukautena, oli pelonilainen Heeles, efraimilaisia, ja hänen osastossaan oli kaksikymmentäneljä tuhatta. Kahdeksas, kahdeksantena kuukautena, oli huusalainen Sibbekai, serahilaisia, ja hänen osastossaan oli kaksikymmentäneljä tuhatta. Yhdeksäs, yhdeksäntenä kuukautena, oli anatotilainen Abieser, benjaminilaisia, ja hänen osastossaan oli kaksikymmentäneljä tuhatta. Kymmenes, kymmenentenä kuukautena, oli netofalainen Mahrai, serahilaisia, ja hänen osastossaan oli kaksikymmentäneljä tuhatta. Yhdestoista, yhdentenätoista kuukautena, oli piratonilainen Benaja, efraimilaisia, ja hänen osastossaan oli kaksikymmentäneljä tuhatta. Kahdestoista, kahdentenatoista kuukautena, oli netofalainen Heldai, Otnielista polveutuva, ja hänen osastossaan oli kaksikymmentäneljä tuhatta. Israelin sukukuntien johtajat olivat: ruubenilaisten ruhtinas oli Elieser, Sikrin poika, simeonilaisten Sefatja, Maakan poika, Leevin oli Hasabja, Kemuelin poika; Aaronin Saadok, Juudan oli Elihu, Daavidin veljiä, Isaskarin Omri, Miikaelin poika, Sebulonin oli Jismaja, Obadjan poika, Naftalin Jerimot, Asrielin poika, efraimilaisten oli Hoosea, Asasjan poika, toisen puolen Manassen sukukuntaa Jooel, Pedajan poika, toisen puolen Manassea, Gileadissa, oli Jiddo, Sakarjan poika, Benjaminin Jaasiel, Abnerin poika, Daanin Asarel, Jerohamin poika. Nämä olivat Israelin sukukuntien ruhtinaat. Daavid ei ottanut luetteloon kaksikymmenvuotiaita ja sitä nuorempia, sillä Herra oli luvannut tehdä Israelin monilukuiseksi kuin taivaan tähdet. Jooab, Serujan poika, oli aloittanut laskemisen, mutta ei sitä lopettanut, sillä siitä viha kohtasi Israelia, eikä luku tullut kuningas Daavidin aikakirjaan. Kuninkaan varastojen hoitaja oli Asmavet, Adielin poika. Kedolla, kaupungeissa, kylissä ja torneissa olevien varastojen hoitaja oli Joonatan, Ussian poika. Maatöitä tekevien peltotyömiesten kaitsija oli Esri, Kelubin poika. Viinitarhan hoitaja oli raamatilainen Siimei. Viinitarhoista koottujen viinivarastojen hoitaja oli sifmiläinen Sabdi. Öljypuiden ja Alankomaassa kasvavien metsäviikunapuiden hoitaja oli gaderilainen Baal-Haanan. Öljyvarastojen hoitaja oli Jooas. Saaronissa laitumella käyvien nautojen kaitsija oli saaronilainen Sitrai, ja tasangoilla laitumella käyvien nautojen kaitsija Saafat, Adlain poika. Kamelien kaitsija oli ismaelilainen Oobil, aasintammojen meeronotilainen Jehdeja. Lampaiden ja vuohien kaitsija oli hagrilainen Jaasis. Nämä kaikki olivat kuningas Daavidin omaisuuden ylihoitajia. Joonatan, Daavidin setä, joka oli ymmärtäväinen mies ja kirjanoppinut, oli neuvonantaja. Jehiel, Hakmonin poika, oli kuninkaan lasten luona. Ahitofel oli kuninkaan neuvonantaja, ja arkilainen Huusai oli kuninkaan ystävä. Ahitofelin jälkeen tulivat Joojada, Benajan poika, ja Ebjatar. Kuninkaan sotapäällikkö oli Jooab. Daavid kokosi Jerusalemiin kaikki Israelin päämiehet, sukukuntien päämiehet, osastojen päälliköt, jotka palvelivat kuningasta, tuhannen- ja sadanpäämiehet, kuninkaan ja hänen poikiensa kaiken omaisuuden ja karjan ylihoitajat, hovimiehet, sankarit ja kaikki valiosotilaat. Kuningas Daavid nousi seisomaan jaloilleen ja sanoi: "Kuulkaa minua, veljeni ja kansani. Minä olin aikonut rakentaa huoneen Herran liitonarkin leposijaksi ja Jumalamme jalkojen astinlaudaksi ja olin valmistautunut rakentamaan. Mutta Jumala sanoi minulle: 'Älä sinä rakenna temppeliä nimelleni, sillä sinä olet sotilas ja olet vuodattanut verta.' Kuitenkin valitsi Herra, Israelin Jumala, minut kaikesta isäni suvusta olemaan Israelin kuninkaana ikuisesti. Sillä Juudan hän valitsi ruhtinaaksi ja Juudan heimosta isäni suvun, ja isäni poikien joukossa olin otollinen hänelle, niin että hän teki minut koko Israelin kuninkaaksi. Kaikkien poikieni joukosta, sillä Herra on antanut minulle monta poikaa, hän valitsi poikani Salomon istumaan Herran valtakunnan valtaistuimella ja hallitsemaan Israelia. Hän sanoi minulle: 'Sinun poikasi Salomo on rakentava temppelini ja esikartanoni, sillä olen valinnut hänet pojakseni ja minä olen oleva hänelle Isänä. Vahvistan hänen kuninkuutensa iankaikkisesti, jos hän on luja ja pitää käskyni ja oikeuteni, niin kuin hän nyt tekee.' Nyt sanon koko Israelin, Herran seurakunnan, edessä ja Jumalamme kuullen: Noudattakaa ja tutkikaa kaikkia Herran, Jumalanne, käskyjä, että saisitte pitää omananne tämän hyvän maan ja jättäisitte sen perinnöksi lapsillenne jälkeenne ikiajoiksi. Sinä, poikani Salomo, opi tuntemaan isäsi Jumala ja palvele häntä ehyellä sydämellä ja alttiilla mielellä, sillä Herra tutkii kaikki sydämet ja ymmärtää kaikki ajatukset ja aivoitukset. Jos häntä etsit, löydät hänet, mutta jos luovut hänestä, hän hylkää sinut iankaikkisesti. Katso nyt eteesi, sillä Herra on valinnut sinut rakentamaan temppelipyhäkön. Ole luja ja ryhdy työhön." Sen jälkeen Daavid antoi pojalleen Salomolle temppelin eteisen, sen rakennusten, varastohuoneiden, yläsalien, sisähuoneiden ja armoistuimen huoneen mallin sekä määräykset kaikesta, mitä hänellä oli mielessään: Herran temppelin esikartanoista ja kaikista kammioista [temppelin] ympärillä, Jumalan temppelin ja pyhien lahjojen aarrekammioista, sekä myös pappien ja leeviläisten osastoista, kaikesta Herran temppelissä toimitettavasta palveluksesta ja kaikista Herran temppelin palveluksessa tarvittavista esineistä: kullasta, jokaisen palveluksessa tarvittavan kultaesineen painosta, kaikista hopeakaluista, jokaisen palveluksessa tarvittavan hopeaesineen painosta; kullasta tehtävien lampunjalkojen ja niiden kunkin lampun kullan painosta, jokaisen lampunjalan ja sen lamppujen painosta; samoin hopeasta tehtävien lampunjalkojen painosta, jokaisen lampunjalan ja sen lamppujen painosta, jokaisen lampunjalan käytön mukaan; edelleen näkyleipäpöytien kullan painosta, kunkin pöydän erikseen, samoin hopeasta tehtävien pöytien hopeasta; haarukoiden, maljojen ja kannujen puhtaasta kullasta, samoin kultapikareista, kunkin pikarin painosta, ja hopeapikareista, kunkin pikarin painosta; myös suitsutusalttarin puhdistetun kullan painosta ja vaunujen mallista, kultakerubeista, joitten tuli levittää siipensä ja peittää Herran liitonarkki. "Tämä kaikki on kirjoituksessa, joka on lähtenyt Herran kädestä. Hän on opettanut minulle kaikki tämän mallin mukaan tehtävät työt." Daavid sanoi pojalleen Salomolle: "Ole luja ja rohkea ja ryhdy työhön, älä pelkää äläkä arkaile, sillä Herra Jumala, Jumalani, on oleva kanssasi. Hän ei jätä sinua eikä hylkää sinua, kunnes olet saanut valmiiksi kaikki Herran temppelissä tehtävät työt. Katso, pappien ja leeviläisten osastot ovat valmiit kaikkeen palvelukseen Jumalan temppelissä, ja sinulla on kaikkiin töihin käytettävinäsi niitä, jotka alttiisti ja taitavasti tekevät kaikkea palvelusta, niin myös päämiehet ja koko kansa kaikkiin tehtäviisi." Kuningas Daavid sanoi koko seurakunnalle: "Poikani Salomo, ainoa Jumalan valittu, on nuori ja hento, ja työ on suuri, sillä tämä linna ei ole aiottu ihmiselle, vaan Herralle Jumalalle. Kaikin voimin olen hankkinut Jumalani temppeliä varten kultaa kultaesineisiin, hopeaa hopeaesineisiin, vaskea vaskiesineisiin, rautaa rautaesineisiin ja puuta puuesineisiin, onykskiviä ja muita jalokiviä, mustankiiltävää ja kirjavaa kiveä, kaikenlaisia kalliita kiviä ja marmorikiveä suuret määrät. Koska Jumalani temppeli on minulle rakas, luovutan omistamani kullan ja hopean Jumalani temppeliä varten, kaiken sen lisäksi, minkä olen pyhäkköä varten hankkinut: kolmetuhatta talenttia kultaa, Oofirin kultaa, ja seitsemäntuhatta talenttia puhdistettua hopeaa huoneitten seinien silaamiseksi, kultaa kultaesineisiin ja hopeaa hopeaesineisiin ja kaikkiin taitajien kätten töihin. Tahtooko kukaan muu tänä päivänä tuoda vapaaehtoisesti täysin käsin lahjoja Herralle?" Silloin tulivat vapaaehtoisesti perhekuntien päämiehet, Israelin sukukuntien ruhtinaat, tuhannen- ja sadanpäämiehet ja kuninkaan töiden ylivalvojat. He antoivat Jumalan temppelissä tehtäviin töihin viisituhatta talenttia ja kymmenentuhatta dareikkia kultaa, kymmenentuhatta talenttia hopeaa, kahdeksantoista tuhatta talenttia vaskea ja satatuhatta talenttia rautaa. Jolla oli hallussaan jalokiviä, antoi ne Herran temppelin aarteisiin geersonilaisen Jehielin huostaan. Kansa iloitsi heidän alttiudestaan, sillä he antoivat ehyellä sydämellä vapaaehtoiset lahjansa Herralle, ja kuningas Daavid oli myös suuresti iloissaan. Daavid kiitti Herraa koko seurakunnan läsnäollessa. Daavid sanoi: "Ole kiitetty, Herra, isämme Israelin Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. Sinun, Herra, on suuruus ja väkevyys ja loisto ja kunnia ja kirkkaus, sillä sinun on kaikki taivaassa ja maan päällä. Sinun, Herra, on valtakunta, ja sinä olet korotettu kaiken pääksi. Rikkaus ja kunnia tulevat sinulta, sinä hallitset kaikki, ja kädessäsi on voima ja väkevyys. Vallassasi on tehdä mikä tahansa suureksi ja väkeväksi. Nyt, Jumalamme, me kiitämme sinua ja ylistämme ihanaa nimeäsi. Sillä mikä olen minä, ja mikä on kansani kyetäksemme antamaan tällaisia vapaaehtoisia lahjoja? Vaan kaikki tulee sinulta, ja omasta kädestäsi olemme sen sinulle antaneet. Sillä me olemme muukalaisia ja vieraita edessäsi, niin kuin kaikki isämmekin. Kuin varjo ovat päivämme maan päällä eikä ole, mihin toivonsa panna. Herra, Jumalamme, kaikki tämä runsaus, jonka olemme hankkineet rakentaaksemme temppelin sinulle, sinun pyhälle nimellesi, on kädestäsi, ja sinun on kaikki tyynni. Tiedän, Jumalani, että sinä tutkit sydämen ja mielistyt vilpittömyyteen. Vilpittömällä sydämellä minä olen antanut kaikki nämä vapaaehtoiset lahjat, ja nyt olen ilolla nähnyt, kuinka sinun täällä oleva kansasi on antanut sinulle vapaaehtoiset lahjansa. Herra, meidän isiemme Aabrahamin, Iisakin ja Israelin Jumala, säilytä tällaisina ainiaan kansasi sydämen ajatukset ja aivoitukset ja ohjaa heidän sydämensä puoleesi. Anna pojalleni Salomolle ehyt sydän noudattamaan käskyjäsi, todistuksiasi ja säädöksiäsi, toimittamaan kaikki tämä ja rakentamaan tämä linna, jota varten minä olen tehnyt valmistuksia." Daavid sanoi kaikelle seurakunnalle: "Kiittäkää Herraa, Jumalaanne." Koko seurakunta kiitti Herraa, isiensä Jumalaa, ja he kumartuivat maahan ja osoittivat kunniaa Herralle ja kuninkaalle. Seuraavana päivänä he teurastivat teuraita Herralle ja uhrasivat polttouhreja Herralle: tuhat härkää, tuhat pässiä ja tuhat karitsaa ja niihin kuuluvat juomauhrit sekä teurasuhreja suuren joukon koko Israelin puolesta. He söivät ja joivat Herran edessä sinä päivänä suuresti iloiten ja tekivät toistamiseen Salomon, Daavidin pojan, kuninkaaksi ja voitelivat hänet Herralle ruhtinaaksi, ja Saadokin papiksi. Salomo istui Herran valtaistuimelle kuninkaaksi isänsä Daavidin sijaan, ja hän menestyi, ja koko Israel totteli häntä. Samoin kaikki päämiehet, sankarit ja myös kaikki kuningas Daavidin pojat kättä lyöden lupautuivat kuningas Salomon alamaisiksi. Herra teki Salomon erittäin suureksi koko Israelin silmissä ja antoi hänelle kuninkuuden loiston, jonka kaltaista yhdelläkään kuninkaalla Israelissa ei ollut ollut ennen häntä. Daavid, Iisain poika, oli hallinnut koko Israelia. Aika, jonka hän hallitsi Israelia, oli neljäkymmentä vuotta. Hebronissa hän hallitsi seitsemän vuotta, ja Jerusalemissa hän hallitsi kolmekymmentä kolme vuotta. Hän kuoli päästyään korkeaan ikään, elämästä, rikkaudesta ja kunniasta kylliksi saaneena, ja hänen poikansa Salomo tuli kuninkaaksi hänen jälkeensä. Daavidin vaiheet, sekä aikaisemmat että myöhemmät, ovat kirjoitettuina näkijä Samuelin historiassa, profeetta Naatanin historiassa ja tietäjä Gaadin historiassa; samoin koko hänen hallituksensa ja hänen tekemänsä urotyöt sekä hänen, Israelin ja kaikkien maitten valtakuntien kohtalot. Salomo, Daavidin poika, vahvistui kuninkuudessaan, ja Herra, hänen Jumalansa, oli hänen kanssaan ja teki hänet erittäin suureksi. Salomo antoi kutsun kaikelle Israelille, tuhannen- ja sadanpäämiehille, tuomareille ja kaikille ruhtinaille koko Israelissa ja perhekuntien päämiehille. Salomo ja koko seurakunta hänen kanssaan menivät uhrikukkulalle, joka oli Gibeonissa, sillä siellä oli Jumalan ilmestysmaja, jonka Herran palvelija Mooses oli tehnyt erämaassa. Mutta Jumalan arkin Daavid oli tuonut Kirjat-Jearimista siihen paikkaan, jonka Daavid oli sille valmistanut. Hän oli näet pystyttänyt sille teltan Jerusalemiin. Vaskialttari, jonka Besalel, Uurin poika, Huurin pojanpoika, oli rakentanut, oli siellä Herran asumuksen edessä. Salomo ja seurakunta etsivät häntä siellä. Salomo uhrasi siellä Herran edessä ilmestysmajan vaskialttarilla. Hän uhrasi sen päällä tuhat polttouhria. Sinä yönä Jumala ilmestyi Salomolle ja sanoi hänelle: "Ano, mitä tahdot minun sinulle antavan." Salomo vastasi Jumalalle: "Sinä olet tehnyt suuren laupeuden isälleni Daavidille ja tehnyt minut kuninkaaksi hänen jälkeensä. Niin toteutukoon nyt, Herra Jumala, sinun isälleni Daavidille antamasi sana. Olethan pannut minut hallitsemaan kansaa, jota on paljon kuin tomua maassa. Anna siis minulle viisautta ja taitoa lähteä ja tulla tämän kansan edellä, sillä kuka voi muuten jakaa oikeutta tälle suurelle kansallesi?" Jumala sanoi Salomolle: "Koska sinulla on tämä mieli etkä anonut rikkautta, tavaraa ja kunniaa, et vihamiestesi henkeä, etkä myöskään anonut pitkää ikää, vaan anoit itsellesi viisautta ja taitoa jakaaksesi oikeutta kansalleni, jonka kuninkaaksi olen sinut tehnyt, niin sinulle annetaan viisautta ja taitoa. Lisäksi annan sinulle rikkautta, tavaraa ja kunniaa, niin ettei sitä ole ollut niin paljon kellään kuninkaalla ennen sinua eikä tule olemaan jälkeesi." Käytyään uhrikukkulalla, joka oli Gibeonissa, Salomo palasi ilmestysmajalta Jerusalemiin ja hallitsi Israelia. Salomo kokosi sotavaunuja ja ratsumiehiä, niin että hänellä oli tuhat neljäsataa sotavaunua ja kaksitoista tuhatta ratsumiestä. Hän sijoitti ne vaunukaupunkeihin ja kuninkaan luo Jerusalemiin. Kuningas toimitti niin, että Jerusalemissa oli hopeaa ja kultaa kuin kiviä, ja setripuuta niin paljon kuin metsäviikunapuita Alankomaassa. Hevoset, joita Salomolla oli, tuotiin Egyptistä ja Kuvesta. Kuninkaan kauppiaat noutivat niitä Kuvesta maksua vastaan. Egyptistä tuodut vaunut maksoivat kuusisataa hopeasekeliä ja hevonen sata viisikymmentä. Samoin tuotiin niitä heidän välityksellään kaikille heettiläisten ja aramilaisten kuninkaille. Salomo käski ryhtyä rakentamaan temppeliä Herran nimelle ja kuninkaallista linnaa itselleen. Salomo määräsi seitsemänkymmentä tuhatta miestä taakankantajiksi ja kahdeksankymmentä tuhatta miestä kivenhakkaajiksi vuoristoon ja niille kolmetuhatta kuusisataa työnjohtajaa. Salomo lähetti Huuramille, Tyyron kuninkaalle, sanan: "Tee minulle sama, minkä teit isälleni Daavidille, jolle lähetit setripuita, että hän rakentaisi itselleen linnan siinä asuakseen. Katso, minä rakennan temppelin Herran, Jumalani, nimelle, pyhittääkseni sen hänelle, että siinä poltettaisiin hyvänhajuista suitsutusta hänen edessään, pidettäisiin aina esillä näkyleipiä ja uhrattaisiin polttouhreja aamuin ja illoin, sapatteina, uudenkuun päivinä ja Herran, meidän Jumalamme, juhlina. Tämä on Israelin ikiaikainen velvollisuus. Temppeli, jonka minä rakennan, on oleva suuri, sillä meidän Jumalamme on suurin kaikista jumalista. Kuka kykenisi rakentamaan hänelle huoneen? Taivaisiin ja taivasten taivaisiin hän ei mahdu. Mikä siis olen minä rakentamaan hänelle temppeliä muuta varten kuin uhratakseni hänen edessään? Niin lähetä nyt minulle mies, joka on taitava tekemään kulta-, hopea-, vaski- ja rautatöitä, niin myös töitä purppuranpunaisista, helakanpunaisista ja sinipunaisista langoista, ja joka osaa veistää veistoksia, työskentelemään yhdessä niiden taitajien kanssa, joita minulla on Juudassa ja Jerusalemissa ja jotka isäni Daavid on hankkinut. Lähetä minulle setripuita, sypressipuita ja santelipuita Libanonilta, sillä minä tiedän, että palvelijasi osaavat hakata Libanonin puita. Katso, palvelijani olkoot palvelijoidesi kanssa. Minulle on hankittava paljon puuta, sillä temppeli, jonka minä rakennan, on oleva suuri ja ihmeellinen. Katso, minä annan kirvesmiehille, jotka puita hakkaavat, kaksikymmentä tuhatta koor-mittaa vehnää, palvelijoittesi ravinnoksi, ja kaksikymmentä tuhatta koor-mittaa ohria, kaksikymmentä tuhatta bat-mittaa viiniä ja kaksikymmentä tuhatta bat-mittaa öljyä." Huuram, Tyyron kuningas, vastasi kirjeellä, jonka hän lähetti Salomolle: "Sen tähden, että Herra rakastaa kansaansa, hän on asettanut sinut heidän kuninkaakseen." Huuram sanoi: "Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, joka on tehnyt taivaan ja maan, siitä että hän on antanut kuningas Daavidille viisaan pojan, jolla on älyä ja ymmärrystä rakentaa temppeli Herralle ja kuninkaallinen linna itselleen. Nyt lähetän taitavan, ymmärtäväisen miehen, Huuram-Aabin, joka on daanilaisen vaimon poika ja jonka isä on tyyrolainen. Hän osaa tehdä kulta- ja hopea-, vaski- ja rauta-, kivi- ja puutöitä, niin myös töitä purppuranpunaisista ja sinipunaisista langoista, valkoisista pellavalangoista ja helakanpunaisista langoista. Hän osaa veistää veistoksia ja sommitella kaikkia taideteoksia, joita hänen tehtäväkseen annetaan, yhdessä taitajiesi ja herrani, isäsi Daavidin, taitajien kanssa. Lähettäköön siis herrani palvelijoilleen vehnää, ohria, öljyä ja viiniä, niin kuin hän on sanonut, ja me hakkaamme puita Libanonilta niin paljon, kuin tarvitset, ja kuljetamme ne lautoissa meritse sinulle Jaafoon. Toimita sinä ne sitten ylös Jerusalemiin." Salomo toimitti kaikkien muukalaisten miesten väestönlaskun Israelin maassa, sen jälkeen kun hänen isänsä Daavid oli sen heistä toimittanut. Heitä huomattiin olevan sata viisikymmentäkolme tuhatta kuusisataa. Näistä hän teki seitsemänkymmentä tuhatta taakankantajiksi, kahdeksankymmentä tuhatta kivenhakkaajiksi vuoristoon ja kolmetuhatta kuusisataa työnjohtajiksi, joiden oli pidettävä väki työssä. Salomo alkoi rakentaa Herran temppeliä Jerusalemiin, Moorian vuorelle, jossa Herra oli ilmestynyt hänen isälleen Daavidille, siihen paikkaan, jonka Daavid oli valmistanut, jebusilaisen Ornanin puimatantereelle. Hän alkoi rakentamisen toisen kuun toisena päivänä, neljäntenä hallitusvuotenaan. Tällaisen perustuksen Salomo laski rakennettavalle Jumalan temppelille: pituus oli vanhan mitan mukaan, kuusikymmentä kyynärää, leveys kaksikymmentä kyynärää. Eteinen, temppelin itäpäässä, oli yhtä pitkä kuin temppeli leveä, kaksikymmentä kyynärää, ja sen korkeus oli kaksikymmentä kyynärää. Hän päällysti sen sisältä puhtaalla kullalla. Suuren huoneen hän laudoitti sisältä sypressipuulla, jonka hän päällysti parhaalla kullalla ja johon hän laittoi palmuja ja ketjuja. Hän koristi huoneen kalliilla kivillä. Kulta oli Parvaimin kultaa. Hän päällysti huoneen, palkit, kynnykset, seinät ja ovet, kullalla ja kaiverrutti kerubeja seiniin. Hän teki kaikkeinpyhimmän huoneen. Se oli yhtä pitkä kuin temppeli leveä, kaksikymmentä kyynärää, ja myös kaksikymmentä kyynärää leveä. Hän päällysti sen parhaalla kullalla, joka painoi kuusisataa talenttia. Kultanaulojen paino oli viisikymmentä sekeliä. Myös yläsalit hän päällysti kullalla. Kaikkein pyhimpään huoneeseen hän teki kaksi kerubia, taitavasti tehtyä, ja päällysti ne kullalla. Kerubien siipien pituus oli yhteensä kaksikymmentä kyynärää. Toisen kerubin toinen siipi oli viisi kyynärää pitkä ja kosketti huoneen toista seinää, ja sen toinen siipi oli viisi kyynärää pitkä ja ulottui toisen kerubin siipeen. Toisen kerubin toinen siipi oli viisi kyynärää pitkä ja ulottui huoneen toiseen seinään, ja sen toinen siipi oli viisi kyynärää pitkä ja oli kiinni toisen kerubin siivessä. Nämä kerubit levittivät siipensä kaksikymmentä kyynärää leveälle, ja ne seisoivat jaloillaan, kasvot käännettyinä huoneeseen päin. Hän teki esiripun sinipunaisista, purppuranpunaisista ja helakanpunaisista langoista ja valkoisista pellavalangoista ja laittoi siihen kerubeja. Hän teki temppelin eteen kaksi pylvästä, kolmenkymmenen viiden kyynärän korkuista. Pylväänpää, joka oli niiden päässä, oli viisi kyynärää korkea. Hän teki ketjuja kaikkeinpyhimpään, ja hän pani niitä pylväiden päähän. Hän teki sata granaattiomenaa ja asetti ne ketjuihin. Hän pystytti pylväät temppelin eteen, toisen oikealle puolelle ja toisen vasemmalle puolelle: oikeanpuoliselle hän antoi nimen Jaakin ja vasemmanpuoliselle nimen Booas. Hän teki alttarin vaskesta, kaksikymmentä kyynärää pitkän, kaksikymmentä kyynärää leveän ja kymmenen kyynärää korkean. Hän teki myös meren, valetun, kymmenen kyynärää leveän reunasta reunaan, ympäriinsä pyöreän, ja viisi kyynärää korkean. Kolmekymmentä kyynärää pitkä mittanuora ulottui sen ympäri. Sen alaosassa oli yltympäri häränkuvia, jotka kulkivat sen ympäri. Ne ympäröivät merta joka puolelta. Niitä oli kymmenen kullakin kyynärällä. Härkiä oli kahdessa rivissä, meren kanssa yhteen valettuina. Se seisoi kahdentoista härän varassa, joista kolme oli käännettynä pohjoiseen, kolme länteen, kolme etelään ja kolme itään päin. Meri oli niiden yläpuolella, niiden varassa, ja kaikkien niiden takamukset olivat sisäänpäin. Se oli kämmenen paksuinen, ja sen reuna oli maljan reunan kaltainen, puhjenneen liljan muotoinen. Siihen mahtui paljon, se veti kolmetuhatta bat-mittaa. Hän teki myös kymmenen allasta ja asetti viisi oikealle puolelle ja viisi vasemmalle puolelle pesemistä varten. Sillä niissä huuhdottiin se, mikä kuului polttouhriin. Mutta meri oli pappien peseytymistä varten. Hän teki myös kymmenen kultaista lampunjalkaa, niin kuin niistä oli säädetty, ja pani ne temppelisaliin, viisi oikealle puolelle ja viisi vasemmalle puolelle. Hän teki myös kymmenen pöytää ja asetti ne temppelisaliin, viisi oikealle puolelle ja viisi vasemmalle puolelle. Hän teki myös sata kultamaljaa. Hän teki pappien esipihan ja suuren esikartanon sekä esikartanon ovet. Ovet hän päällysti vaskella. Meren hän asetti oikealle sivulle, kaakkoa kohti. Huuram teki myös kattilat, lapiot ja maljat. Huuram sai suoritetuksi työn, mikä hänen oli tehtävä kuningas Salomolle Jumalan temppeliin: kaksi pylvästä ja kaksi palloa, pylväänpäätä, pylväiden päähän, ja kaksi ristikkokoristetta peittämään kahta pallonmuotoista pylväänpäätä, jotka olivat pylväitten päässä, ja neljäsataa granaattiomenaa kahteen ristikkokoristeeseen, kaksi riviä granaattiomenia kumpaankin ristikkokoristeeseen, peittämään kahta pallonmuotoista pylväänpäätä, jotka olivat pylväitten päällä. Hän teki telineet ja rakensi altaat telineitten päälle, ja yhden meren ja kaksitoista härkää sen alle. Kattilat, lapiot ja haarukat sekä kaikki niihin kuuluvat esineet Huuram-Aabiv teki kuningas Salomolle Herran temppeliin kiillotetusta vaskesta. Kuningas valatti ne savimuotteihin Jordanin lakeudella Sukkotin ja Seredan välillä. Salomo teetti kaikkia näitä esineitä erittäin paljon, sillä vasken painoa ei määrätty. Salomo teetti myös kaikki esineet, joita tuli olla Herran temppelissä: kulta-alttarin, pöydät, joilla näkyleivät olivat, lampunjalat lamppuineen, jotka oli sytytettävä säädetyllä tavalla kaikkeinpyhimmän eteen, puhtaasta kullasta, kultaisine kukkalehtineen, lamppuineen ja lamppusaksineen – puhtainta kultaa; veitset, maljat, kupit ja hiilipannut puhtaasta kullasta; ja temppelin oviaukkojen sisemmät ovet, jotka veivät kaikkeinpyhimpään, sekä ne temppelin ovet, jotka veivät temppelisaliin, kullasta. Kun kaikki työ, minkä Salomo teetti Herran temppeliin, oli valmis, Salomo vei sinne isänsä Daavidin pyhät lahjat. Hopean, kullan ja kaikki esineet hän pani Jumalan temppelin aarrekammioihin. Salomo kokosi Israelin vanhimmat ja kaikki sukukuntien johtomiehet, israelilaisten perhekuntien päämiehet, Jerusalemiin, tuomaan Herran liitonarkin Daavidin kaupungista, se on Siionista. Kuninkaan luo kokoontuivat kaikki Israelin miehet juhlapäivänä, joka on seitsemännessä kuussa. Kun kaikki Israelin vanhimmat olivat tulleet saapuville, nostivat leeviläiset arkin ja veivät arkin ja ilmestysmajan sinne, sekä kaiken pyhän kaluston, joka oli teltassa. Leeviläiset papit veivät ne sinne. Kuningas Salomo seisoi arkin edessä sekä koko Israelin kansa, joka oli kokoontunut hänen luokseen, ja he uhrasivat lampaita ja nautoja niin paljon, että niitä ei voitu luetella eikä laskea. Papit toivat Herran liitonarkin paikoilleen temppelin kuoriin, kaikkeinpyhimpään, kerubien siipien alle. Sillä kerubit levittivät siipensä sen paikan yli, missä arkki oli. Siten kerubit peittivät ylhäältä päin arkin ja sen korennot. Korennot olivat niin pitkiä, että niiden arkista ulkonevat päät saattoi nähdä kaikkeinpyhimmän edustalta, mutta ulkoa niitä ei voinut nähdä. Ne jäivät sinne tähän päivään asti. Arkissa ei ollut muuta kuin ne kaksi taulua, jotka Mooses oli pannut sinne Hoorebilla, kun Herra oli tehnyt liiton israelilaisten kanssa heidän lähdettyään Egyptistä Papit lähtivät pyhäköstä. Kaikki siellä olevat papit olivat pyhittäytyneet osastoihin katsomatta. Kaikki leeviläiset veisaajat, Aasaf, Heeman ja Jedutun poikineen ja veljineen, seisoivat hienoihin pellavavaatteisiin puettuina symbaaleineen, harppuineen ja lyyroineen itään päin alttarista. Heidän kanssaan oli 120 pappia, jotka puhalsivat torviin. Puhaltajien ja veisaajien oli yhdyttävä yhtaikaa ja yhteen ääneen ylistämään ja kiittämään Herraa. Torvien, symbaalien ja muiden soittimien soidessa viritettiin Herran ylistys: "Hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti." Silloin pilvi täytti Herran temppelin. Papit eivät voineet astua toimittamaan virkaansa pilven tähden, koska Herran kirkkaus täytti Jumalan temppelin. Salomo sanoi: "Herra on sanonut tahtovansa asua pimeässä. Mutta minä olen rakentanut huoneen sinulle asunnoksi, asuinsijan, asuaksesi siinä ikiajat." Kuningas käänsi kasvonsa ja siunasi koko Israelin seurakunnan, ja koko Israelin seurakunta seisoi. Hän sanoi: "Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, joka on täyttänyt kädellään sen, mitä hän puhui suullaan isälleni Daavidille, sanoen: 'Siitä päivästä saakka, jona vein kansani Egyptistä, en ole mistään Israelin sukukunnasta valinnut yhtään kaupunkia, että siihen rakennettaisiin temppeli, missä nimeni asuisi, enkä myöskään ole valinnut ketään olemaan kansani Israelin ruhtinaana. Mutta Jerusalemin olen valinnut nimeni asuinsijaksi, ja Daavidin olen valinnut kansani Israelin ylle.' Isäni Daavid aikoi rakentaa temppelin Herran, Israelin Jumalan, nimelle. Mutta Herra sanoi isälleni Daavidille: 'Kun aiot rakentaa temppelin nimelleni, niin tosin teet siinä hyvin, että sitä aiot. Kuitenkaan sinä et ole rakentava temppeliä, vaan poikasi, joka lähtee kupeistasi, hän on rakentava temppelin nimelleni.' Herra on täyttänyt sanansa, minkä hän puhui: olen noussut isäni Daavidin sijaan ja istun Israelin valtaistuimella, niin kuin Herra puhui, ja olen rakentanut temppelin Herran, Israelin Jumalan, nimelle. Olen sijoittanut siihen arkin, jossa on se Herran liitto, jonka hän teki israelilaisten kanssa." Sitten hän astui Herran alttarin eteen koko Israelin seurakunnan nähden ja ojensi kätensä. Salomo oli näet teettänyt lavan vaskesta, viisi kyynärää pitkän, viisi kyynärää leveän ja kolme kyynärää korkean, ja asettanut sen esikartanon keskelle. Sille hän nousi, polvistui koko Israelin seurakunnan nähden, ojensi kätensä taivasta kohti ja sanoi: "Herra, Israelin Jumala, ei ole sinun vertaistasi Jumalaa, ei taivaassa eikä maan päällä, sinun, joka pidät liiton ja säilytät laupeuden palvelijoitasi kohtaan, jotka vaeltavat edessäsi kaikesta sydämestään. Sinä olet pitänyt, mitä puhuit palvelijallesi Daavidille, isälleni. Minkä suullasi puhuit, sen kädelläsi täytit, niin kuin nyt on tapahtunut. Pidä nytkin, Herra, Israelin Jumala, mitä puhuit palvelijallesi Daavidille, isälleni, sanoen: 'Aina on mies suvustasi oleva edessäni, istumassa Israelin valtaistuimella, jos vain poikasi pitävät vaarin teistään, niin että he vaeltavat lakini mukaan, niin kuin olet vaeltanut edessäni.' Toteutukoon nyt, Herra, Israelin Jumala, sanasi, jonka puhuit palvelijallesi Daavidille. Mutta asuuko Jumala todella maan päällä ihmisten keskellä? Katso, taivaisiin ja taivasten taivaisiin sinä et mahdu, kuinka sitten tähän temppeliin, jonka olen rakentanut! Käänny kuitenkin palvelijasi rukouksen ja anomisen puoleen, Herra, Jumalani, niin että kuulet huudon ja rukouksen, jonka palvelijasi edessäsi rukoilee, ja että silmäsi ovat päivät ja yöt avoinna tätä temppeliä kohti, tätä paikkaa kohti, johon sinä olet sanonut asettavasi nimesi, niin että kuulet rukouksen, jonka palvelijasi tähän paikkaan päin kääntyneenä rukoilee. Kuule palvelijasi ja kansasi Israelin rukoukset, jotka he rukoilevat tähän paikkaan päin kääntyneinä, kuule asuinpaikastasi, taivaasta, ja kun kuulet, niin anna anteeksi. Jos joku rikkoo lähimmäistään vastaan ja hänet pannaan valalle ja vannotetaan, ja jos hän tulee ja vannoo alttarisi edessä tässä temppelissä, kuule taivaasta ja auta palvelijasi oikeuteensa. Tee niin, että kostat syylliselle ja annat hänen tekojensa tulla hänen päänsä päälle, mutta julistat syyttömän syyttömäksi ja annat hänelle hänen vanhurskautensa mukaan. Jos vihollinen voittaa kansasi Israelin, sen tähden että he ovat tehneet syntiä sinua vastaan, mutta he kääntyvät ja kiittävät nimeäsi, rukoilevat ja anovat armoa kasvojesi edessä tässä temppelissä, kuule taivaasta ja anna anteeksi kansasi Israelin synti ja tuo heidät takaisin tähän maahan, jonka olet antanut heille ja heidän isilleen. Kun taivas pidättää sateen, koska he ovat tehneet syntiä sinua vastaan, mutta kun he rukoilevat kääntyneinä tähän paikkaan päin ja ylistävät nimeäsi ja kääntyvät synnistään, koska olet nöyryyttänyt heitä, kuule taivaasta ja anna anteeksi palvelijoittesi ja kansasi Israelin synti – sillä osoitat heille hyvän tien, jota heidän tulee vaeltaa – ja suo sade maallesi, jonka olet antanut kansallesi perintöosaksi. Jos maahan tulee nälänhätä, rutto, jos tulee nokitähkä ja viljanruoste, jos tulevat heinäsirkat ja tuhosirkat, jos sen viholliset ahdistavat sitä maassa, jossa sen portit ovat, jos tulee mikä tahansa vitsaus tai vaiva, ja jos joku ihminen, kuka hyvänsä, tai koko kansasi Israel, rukoilee ja anoo armoa, kun he kukin tuntevat vitsauksen ja tuskan, joka on kohdannut heitä, ja ojentavat kätensä tähän temppeliin päin, kuule silloin taivaasta, asuinpaikastasi, ja anna anteeksi ja anna jokaiselle aivan hänen tekojensa mukaan, koska sinä tunnet hänen sydämensä – sillä sinä yksin tunnet ihmislasten sydämet, että he pelkäisivät sinua ja vaeltaisivat teitäsi, niin kauan kuin he elävät tässä maassa, jonka olet isillemme antanut. Myös jos joku muukalainen, joka ei ole kansaasi Israelia, tulee kaukaisesta maasta suuren nimesi, väkevän kätesi ja ojennetun käsivartesi tähden – jos hän tulee ja rukoilee kääntyneenä tähän temppeliin päin, kuule taivaasta, asuinpaikastasi, häntä ja tee kaikki, mitä muukalainen sinulta rukoilee, että kaikki maan kansat tuntisivat nimesi ja pelkäisivät sinua, samoin kansasi Israel, ja tulisivat tietämään, että olet ottanut nimiisi tämän temppelin, jonka olen rakentanut. Jos kansasi lähtee sotaan vihollisiaan vastaan sitä tietä, jota heidät lähetät, ja he rukoilevat sinua kääntyneinä tähän kaupunkiin päin, jonka olet valinnut, ja tähän temppeliin päin, jonka olen sinun nimellesi rakentanut, kuule taivaasta heidän rukouksensa ja anomisensa ja hanki heille oikeus. Jos he tekevät syntiä sinua vastaan – sillä ei ole ihmistä, joka ei syntiä tee – ja vihastut heihin ja annat heidät vihollisen valtaan, niin että heidän vangitsijansa vievät heidät vangeiksi kaukaiseen tai läheiseen maahan, mutta jos he sitten menevät itseensä siinä maassa, johon heidät on viety vangeiksi, kääntyvät ja anovat sinulta armoa vankeutensa maassa, sanoen: 'Me olemme tehneet syntiä, tehneet väärin ja olleet jumalattomat', ja palaavat luoksesi kaikesta sydämestään ja kaikesta sielustaan vankeutensa maassa, johon heidät on viety vangeiksi, ja rukoilevat kääntyneinä tähän maahan päin, jonka sinä olet heidän isilleen antanut, tähän kaupunkiin päin, jonka sinä olet valinnut, ja tähän temppeliin päin, jonka olen nimellesi rakentanut, kuule taivaasta, asuinpaikastasi, heidän rukouksensa ja anomisensa, hanki heille oikeus ja anna anteeksi kansallesi, mitä he ovat rikkoneet sinua vastaan. Olkoot siis, Jumalani, silmäsi avoinna, ja tarkatkoot korvasi rukouksia tässä paikassa. Ja nyt, nouse, Herra Jumala, tule leposijaasi, sinä ja sinun voimasi arkki. Pappisi, Herra Jumala, olkoot puetut autuuteen, ja pyhäsi riemuitkoot siitä, mikä hyvä on. Herra Jumala, älä hylkää voideltuasi. Muista armolupauksiasi, jotka annoit Daavidille, palvelijallesi." Kun Salomo oli lakannut rukoilemasta, tuli taivaasta tuli ja kulutti polttouhrin ja teurasuhrit, ja Herran kirkkaus täytti temppelin, niin että papit eivät voineet mennä Herran temppeliin, sillä Herran kirkkaus täytti Herran temppelin. Kun kaikki israelilaiset näkivät tulen tulevan alas ja näkivät temppelin päällä Herran kirkkauden, he polvistuivat kivillä päällystetylle pihalle kasvoilleen maahan ja rukoilivat ja kiittivät Herraa siitä, että hän on hyvä ja että hänen armonsa pysyy iankaikkisesti. Kuningas ja kaikki kansa uhrasivat teurasuhrin Herran edessä. Kuningas Salomo uhrasi teurasuhrina kaksikymmentäkaksi tuhatta nautaa ja satakaksikymmentä tuhatta lammasta. Näin he, kuningas ja koko kansa, vihkivät Herran temppelin. Papit olivat seisaallaan kukin virkatoimessaan. Leeviläiset käsissään Herran soittimet, jotka kuningas Daavid oli teettänyt, seisoivat kiittämässä Herraa Daavidin ylistysvirsillä siitä, että hänen armonsa pysyy iankaikkisesti. Heitä vastapäätä papit soittivat torvia koko Israelin seistessä. Salomo pyhitti Herran temppelin edessä olevan esipihan keskiosan, sillä hänen oli uhrattava siellä polttouhri ja rauhanuhrin rasvat, koska polttouhri, ruokauhri ja rasvat eivät mahtuneet vaskialttarille, jonka Salomo oli teettänyt. Salomo vietti siihen aikaan juhlaa seitsemän päivää, ja koko Israel hänen kanssaan. Se oli sangen suuri kokous, johon kokoonnuttiin aina sieltä saakka, mistä mennään Hamatiin, ja aina Egyptin purolta asti. Kahdeksantena päivänä heillä oli juhlakokous. Sillä he viettivät alttarin vihkimistä seitsemän päivää ja juhlaa seitsemän päivää. Mutta seitsemännen kuun kahdentenakymmenentenä kolmantena päivänä hän päästi kansan menemään teltoilleen. He iloitsivat ja olivat hyvillä mielin siitä hyvästä, minkä Herra oli tehnyt Daavidille ja Salomolle ja kansalleen Israelille. Kun Salomo oli saanut valmiiksi Herran temppelin ja kuninkaan linnan ja menestynyt kaikessa, mitä oli ajatellut tehdä Herran temppelissä ja omassa linnassaan, Herra ilmestyi Salomolle yöllä ja sanoi hänelle: "Minä olen kuullut rukouksesi ja valinnut tämän paikan uhripaikakseni. Katso, jos suljen taivaan, niin ettei tule sadetta, katso, jos käsken heinäsirkkojen syödä maan tai jos lähetän ruton kansaani, mutta kansani, joka on otettu nimiini, nöyrtyy, ja he rukoilevat ja etsivät kasvojani ja palaavat pahoilta teiltään, minä kuulen taivaasta ja annan anteeksi heidän syntinsä ja teen heidän maansa jälleen terveeksi. Nyt silmäni ovat avoinna, ja korvani tarkkaavat rukouksia tässä paikassa. Nyt olen valinnut ja pyhittänyt tämän temppelin, että nimeni olisi siinä iäti. Niin silmäni ja sydämeni tulevat aina olemaan siinä. Jos sinä vaellat edessäni, niin kuin isäsi Daavid vaelsi, ja teet kaiken, mitä olen käskenyt sinun tehdä, ja noudatat käskyjäni ja oikeuksiani, pidän pystyssä kuninkaallisen valtaistuimesi, niin kuin minä lupasin isällesi Daavidille sanoen: 'Aina on mies suvustasi hallitseva Israelia.' Mutta jos te käännytte pois ja hylkäätte käskyni ja säädökseni, jotka olen teille antanut, ja menette ja palvelette muita jumalia ja kumarratte niitä, kiskaisen sellaiset irti maastani, jonka olen heille antanut, ja heitän pois kasvojeni edestä tämän temppelin, jonka olen nimelleni pyhittänyt, ja teen sen sananparreksi ja ivapuheeksi kaikille kansoille. Tämän temppelin tähden, joka ennen oli korkein, jokainen ohikulkija kauhistuu. Kun hän kysyy: 'Miksi Herra on näin tehnyt tälle maalle ja tälle temppelille?', niin vastataan: 'Siksi, että he hylkäsivät Herran, isiensä Jumalan, joka oli vienyt heidät pois Egyptin maasta, ja liittyivät muihin jumaliin, kumarsivat niitä ja palvelivat niitä. Sen takia hän on antanut kaiken tämän pahan kohdata heitä.'" Niiden kahdenkymmenen vuoden kuluttua, joina Salomo rakensi Herran temppelin ja oman linnansa, Salomo linnoitti ne kaupungit, jotka Huuram oli hänelle antanut, ja hän asetti israelilaisia niihin asumaan. Salomo meni Hamat-Soobaan ja valloitti sen. Hän linnoitti myös Tadmorin erämaassa ja kaikki varastokaupungit, jotka hän oli rakentanut Hamatiin. Vielä hän linnoitti Ylä-Beet-Hooronin ja Ala-Beet-Hooronin muureilla, porteilla ja salvoilla varustetuiksi kaupungeiksi, samoin Baalatin ja kaikki varastokaupungit, jotka hänellä oli, ja kaikki vaunukaupungit ja ratsumiesten kaupungit ja kaikki muut paikat, mitkä hän tahtoi linnoittaa Jerusalemissa ja Libanonilla ja kaikessa hallitsemassaan maassa. Kaiken kansan, mitä oli jäänyt jäljelle heettiläisistä, amorilaisista, perissiläisistä, hivviläisistä ja jebusilaisista, kaikki, jotka eivät olleet israelilaisia, ne niiden jälkeläiset, jotka vielä olivat jäljellä maassa ja joita israelilaiset eivät olleet tuhonneet, Salomo saattoi työveron alaisiksi aina tähän päivään asti. Mutta israelilaisista Salomo ei tehnyt ketään työorjakseen, vaan heitä oli sotilaina, hänen vaunusoturiensa päälliköinä ja hänen sotavaunujensa ja ratsumiestensä päälliköinä. Maaherrojen virkamiehiä oli Salomolla kaksisataa viisikymmentä, jotka vallitsivat väkeä. Salomo toi faraon tyttären Daavidin kaupungista linnaan, jonka hän oli tälle rakentanut, sillä hän sanoi: "Älköön nainen asuko Daavidin, Israelin kuninkaan, linnassa. Se on näet pyhäkkö, koska Herran arkki oli tullut sinne." Siihen aikaan Salomo uhrasi polttouhreja Herralle Herran alttarilla, jonka hän oli rakentanut eteisen edustalle. Hän uhrasi kunakin päivänä sen päivän uhrit Mooseksen käskyn mukaan, sapatteina ja uudenkuun päivinä sekä juhlina kolme kertaa vuodessa: happamattoman leivän juhlana, viikkojuhlana ja lehtimajanjuhlana. Hän oli asettanut, niin kuin hänen isänsä Daavid oli säätänyt, pappien osastot toimittamaan virkaansa ja leeviläiset suorittamaan tehtäviään, veisaamaan ylistysvirsiä ja palvelemaan pappeja, kunakin päivänä sen päivän tehtävissä, sekä ovenvartijat osastoittain joka ovelle, sillä niin oli Jumalan mies Daavid käskenyt. Eikä missään ollut poikettu kuninkaan käskyistä, mitä tuli pappeihin, leeviläisiin ja aarrekammioihin. Salomon kaikki työt Herran temppelin perustamispäivästä Herran temppelin täydelliseen valmistumiseen olivat saatetut päätökseen. Siihen aikaan Salomo meni Esjon-Geberiin ja Eilatiin, joka on meren rannalla Edomin maassa. Huuram lähetti palvelijansa tuomaan hänelle laivoja. Palvelijat olivat meritaitoisia ja menivät yhdessä Salomon palvelijoiden kanssa Oofiriin ja noutivat sieltä kultaa neljäsataa viisikymmentä talenttia ja toivat sen kuningas Salomolle. Kun Saban kuningatar kuuli Salomon maineen, hän tuli Jerusalemiin koettelemaan Salomoa arvoituksilla. Hän tuli sangen suuren seurueen kanssa mukanaan kameleja, jotka kantoivat hajuaineita, kultaa hyvin paljon ja kalliita kiviä. Kun hän tuli Salomon luo, hän puhui tälle kaikki, mitä hänellä oli mielessä. Salomo selitti hänelle kaikki hänen kysymyksensä. Mikään ei jäänyt Salomolle ongelmaksi, jota hän ei olisi hänelle selittänyt. Kun Saban kuningatar näki kaiken Salomon viisauden, linnan, jonka hän oli rakentanut, ruuat hänen pöydällään, kuinka hänen palvelijansa asuivat ja hänen palvelusväkensä palveli ja kuinka he olivat puetut, ja kun hän näki hänen juomanlaskijansa ja kuinka he olivat puetut, ja hänen yläsalinsa, josta hän nousi Herran temppeliin, hän meni lähes hengettömäksi. Sitten hän sanoi kuninkaalle: "Totta oli puhe, jonka kuulin kotimaahani sinusta ja viisaudestasi. En uskonut, mitä sanottiin, ennen kuin itse tulin ja sain omin silmin nähdä. Katso, puoltakaan suuresta viisaudestasi ei ollut minulle kerrottu. Olet paljon suurempi, kuin olin kuullut huhuttavan. Onnellisia ovat miehesi, onnellisia nämä palvelijasi, jotka saavat aina olla edessäsi ja kuulla viisauttasi. Kiitetty olkoon Herra, Jumalasi, joka sinuun on niin mieltynyt, että on asettanut sinut valtaistuimelleen olemaan kuninkaana Herran, Jumalasi, kunniaksi. Sen tähden, että Jumalasi rakastaa Israelia ja tahtoo pitää sen ainiaan pystyssä, hän on antanut sinut heille kuninkaaksi tekemään sitä, mikä on oikeus ja vanhurskaus." Hän antoi kuninkaalle sata kaksikymmentä talenttia kultaa, sangen paljon hajuaineita ja kalliita kiviä. Milloinkaan ei ole ollut sellaisia hajuaineita kuin ne, jotka Saban kuningatar antoi kuningas Salomolle. Huuramin palvelijat ja Salomon palvelijat, jotka toivat kultaa Oofirista, toivat myös santelipuuta ja kalliita kiviä. Kuningas teetti santelipuusta portaat Herran temppeliin ja kuninkaan palatsiin ja lyyroja ja harppuja laulajille. Sellaisia ei ollut ennen nähty Juudan maassa. Kuningas Salomo taas antoi Saban kuningattarelle kaikki, mitä tämä halusi ja pyysi, antoipa vielä enemmän, kuin mitä tämä oli tuonut kuninkaalle. Sitten hän lähti paluumatkalle ja meni palvelijoineen omaan maahansa. Kullan paino, mikä yhtenä vuotena tuli Salomolle, oli kuusisataa kuusikymmentä kuusi talenttia kultaa, paitsi mitä kauppamiehet ja kaupustelijat toivat. Sen lisäksi kaikki Arabian kuninkaat ja maan käskynhaltijat toivat Salomolle kultaa ja hopeaa. Kuningas Salomo teetti kaksisataa suurta kilpeä pakotetusta kullasta ja käytti jokaiseen kilpeen kuusisataa sekeliä pakotettua kultaa, samoin kolmesataa pienempää kilpeä pakotetusta kullasta, ja käytti jokaiseen kilpeen kolmesataa sekeliä kultaa. Kuningas asetti ne Libanonin metsän puista rakennettuun taloon. Vielä kuningas teetti suuren norsunluisen valtaistuimen ja päällysti sen puhtaalla kullalla. Valtaistuimessa oli kuusi porrasta ja astinlauta, kullalla kiinnitettyinä valtaistuimeen. Istuimen kummallakin puolella oli käsinoja, ja kaksi leijonaa seisoi käsinojan vieressä. Kaksitoista leijonaa seisoi siinä kuudella portaalla, kummallakin puolella. Sellaista ei ole tehty missään muussa valtakunnassa. Kaikki kuningas Salomon juoma-astiat olivat kultaa, ja kaikki Libanonin metsän puista rakennetun talon astiat olivat puhdasta kultaa. Hopeaa ei Salomon päivinä pidetty minkään arvoisena. Kuninkaalla oli näet laivoja, jotka kulkivat Tarsiiseen Huuramin palvelijoiden kanssa. Kerran kolmessa vuodessa Tarsiin laivat tulivat ja toivat kultaa ja hopeaa, norsunluuta, apinoita ja riikinkukkoja. Kuningas Salomo oli kaikkia maan kuninkaita suurempi rikkaudessa ja viisaudessa. Kaikki maan kuninkaat pyrkivät näkemään Salomoa kuullakseen hänen viisauttaan, jonka Jumala oli antanut hänen sydämeensä. He toivat kukin lahjansa: hopea- ja kultaesineitä, vaatteita, aseita, hajuaineita, hevosia ja muuleja, joka vuosi vuoden tarpeen. Salomolla oli neljätuhatta hevosvaljakkoa vaunuineen ja kaksitoista tuhatta ratsumiestä. Ne hän sijoitti vaunukaupunkeihin ja kuninkaan luo Jerusalemiin. Hän vallitsi kaikkia kuninkaita Eufrat-virrasta aina filistealaisten maahan ja Egyptin rajaan asti. Kuningas toimitti niin, että Jerusalemissa oli hopeaa kuin kiviä, ja setripuuta niin paljon kuin metsäviikunapuita Alankomaassa. Hevosia tuotiin Salomolle Egyptistä ja kaikista muista maista. Mitä muuta Salomosta on kerrottavaa, hänen sekä aikaisemmista että myöhemmistä vaiheistaan, se on kirjoitettuna profeetta Naatanin historiassa, siilolaisen Ahian ennustuksessa ja näkijä Jeddon näyssä Jerobeamista, Nebatin pojasta. Salomo hallitsi Jerusalemissa koko Israelia neljäkymmentä vuotta. Salomo meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin isänsä Daavidin kaupunkiin. Hänen poikansa Rehabeam tuli kuninkaaksi hänen jälkeensä. Rehabeam meni Sikemiin, sillä koko Israel oli tullut Sikemiin tekemään häntä kuninkaaksi. Kun Jerobeam, Nebatin poika, kuuli sen – hän oli Egyptissä, jonne oli paennut kuningas Salomoa – Jerobeam palasi Egyptistä. He lähettivät kutsumaan hänet. Jerobeam ja koko Israel tuli saapuville, ja he puhuivat Rehabeamille sanoen: "Isäsi teki ikeemme raskaaksi, mutta huojenna sinä nyt se kova työ, jota isäsi teetti, ja se raskas ies, jonka hän pani niskaamme, niin palvelemme sinua." Hän vastasi heille: "Odottakaa kolme päivää ja tulkaa sitten takaisin luokseni." Ja kansa meni. Kuningas Rehabeam neuvotteli vanhojen kanssa, jotka olivat palvelleet hänen isäänsä Salomoa, kun tämä vielä eli, ja kysyi: "Kuinka te neuvotte vastaamaan tälle kansalle?" He vastasivat hänelle ja sanoivat: "Jos sinä olet hyvä tätä kansaa kohtaan, olet armollinen heille ja puhut heille hyviä sanoja, he ovat palvelijoitasi koko elinaikasi." Mutta hän hylkäsi tämän neuvon, jonka vanhat hänelle antoivat, ja neuvotteli nuorten miesten kanssa, jotka olivat kasvaneet hänen kanssaan ja jotka palvelivat häntä. Hän kysyi heiltä: "Kuinka te neuvotte meitä vastaamaan tälle kansalle, joka on puhunut minulle sanoen: 'Huojenna ies, jonka isäsi on pannut niskaamme'?" Nuoret miehet, jotka olivat kasvaneet hänen kanssaan, vastasivat hänelle sanoen: "Sano näin tälle kansalle, joka on puhunut sinulle sanoen: 'Isäsi teki ikeemme raskaaksi, mutta huojenna sinä se meiltä' – sano heille näin: 'Pikkusormeni on paksumpi kuin isäni lantio. Jos siis isäni on sälyttänyt selkäänne raskaan ikeen, minä teen ikeenne vielä raskaammaksi. Jos isäni on kurittanut teitä raipoilla, minä kuritan teitä piikkiruoskilla.'" Jerobeam ja koko kansa tuli Rehabeamin luo kolmantena päivänä, niin kuin kuningas oli käskenyt, sanoen: "Tulkaa takaisin luokseni kolmantena päivänä." Silloin kuningas antoi heille kovan vastauksen. Sillä kuningas Rehabeam hylkäsi vanhojen neuvon ja puhui heille nuorten miesten neuvon mukaan, sanoen: "Jos isäni on tehnyt ikeenne raskaaksi, minä teen sen vielä raskaammaksi. Jos isäni on kurittanut teitä raipoilla, minä kuritan teitä piikkiruoskilla." Kuningas ei siis kuullut kansaa, sillä Jumala salli sen niin täyttääkseen sanansa, jonka hän oli puhunut Jerobeamille, Nebatin pojalle, siilolaisen Ahian kautta. Kun koko Israel huomasi, ettei kuningas heitä kuullut, kansa vastasi kuninkaalle näin: "Mitä osaa meillä on Daavidiin? Meillä ei ole perintöosaa Iisain poikaan. Teltoillesi, Israel, joka mies! Valvo nyt huonettasi, Daavid!" Ja koko Israel meni teltoilleen. Rehabeam tuli ainoastaan niiden israelilaisten kuninkaaksi, jotka asuivat Juudan kaupungeissa. Kun kuningas Rehabeam lähetti matkaan verotöiden valvojan Hadoramin, israelilaiset kivittivät tämän kuoliaaksi. Silloin kuningas Rehabeam nousi nopeasti vaunuihinsa ja pakeni Jerusalemiin. Näin Israel luopui Daavidin suvusta, aina tähän päivään asti. Kun Rehabeam tuli Jerusalemiin, hän kokosi Juudan ja Benjaminin heimot, sata kahdeksankymmentä tuhatta sotakuntoista valiomiestä sotimaan Israelia vastaan ja palauttamaan kuninkuuden Rehabeamille. Mutta Jumalan miehelle Semajalle tuli tämä Herran sana: "Sano Rehabeamille, Salomon pojalle, Juudan kuninkaalle, ja koko Israelille Juudassa ja Benjaminissa näin: 'Näin sanoo Herra: Älkää menkö sotimaan veljiänne vastaan. Palatkaa kukin kotiinne, sillä tämä asia on minulta.'" He kuulivat Herran sanoja, kääntyivät takaisin eivätkä menneet Jerobeamia vastaan. Rehabeam asui Jerusalemissa ja linnoitti lujasti Juudan kaupunkeja. Hän linnoitti Beetlehemin, Eetanin, Tekoan, Beet-Suurin, Sookon, Adullamin, Gatin, Maaresan, Siifin, Adoraimin, Laakiin, Asekan, Soran, Aijalonin ja Hebronin, jotka ovat Juudassa ja Benjaminissa. Hän linnoitti ne lujiksi kaupungeiksi. Hän varusti linnoitukset ja sijoitti niihin päämiehiä sekä muonavarastoja, öljyä ja viiniä ja jokaiseen kaupunkiin kilpiä ja keihäitä. Hän varusti ne hyvin lujasti. Juuda ja Benjamin olivat hänen. Papit ja leeviläiset, mitä koko Israelissa oli, tulivat kaikilta alueiltaan ja asettuivat palvelemaan häntä. Sillä leeviläiset jättivät laidunmaansa ja perintömaansa ja lähtivät Juudaan ja Jerusalemiin, koska Jerobeam ja hänen poikansa olivat hylänneet heidät, niin etteivät he saaneet palvella pappeina Herraa, Jerobeam kun oli asettanut itselleen pappeja uhrikukkuloita varten sekä pukkeja ja vasikoita varten, jotka hän oli tehnyt. Heitä seurasivat kaikista Israelin sukukunnista Jerusalemiin ne, jotka panivat sydämensä etsimään Herraa, Israelin Jumalaa, uhratakseen Herralle, isiensä Jumalalle. Näin he vahvistivat Juudan valtakuntaa ja tukivat Rehabeamia, Salomon poikaa, kolme vuotta, sillä he vaelsivat Daavidin ja Salomon teitä kolme vuotta. Rehabeam otti vaimokseen Mahlatin, joka oli Daavidin pojan Jerimotin ja Iisain pojan Eliabin tyttären Abihailin tytär. Tämä synnytti hänelle pojat Jeuksen, Semarjan ja Saahamin. Hänen jälkeensä hän nai Maakan, Absalomin tyttären, joka synnytti hänelle Abian, Attain, Siisan ja Selomitin. Rehabeam rakasti Maakaa, Absalomin tytärtä, enemmän kuin kaikkia muita vaimojaan ja sivuvaimojaan. Sillä hän oli ottanut kahdeksantoista vaimoa ja kuusikymmentä sivuvaimoa, ja hänelle syntyi kaksikymmentä kahdeksan poikaa ja kuusikymmentä tytärtä. Rehabeam asetti Abian, Maakan pojan, päämieheksi, ruhtinaaksi hänen veljiensä joukkoon, sillä hän aikoi tehdä hänet kuninkaaksi. Viisaasti hän jakoi kaikki Juudan ja Benjaminin maakunnat ja kaikki varustetut kaupungit kaikkien poikiensa kesken ja antoi heille runsaasti elintarpeita ja hankki heille paljon vaimoja. Kun Rehabeamin kuninkuus oli vahvistunut ja hän oli voimistunut, hän hylkäsi Herran lain, hän ja koko Israel hänen kanssaan. Mutta kuningas Rehabeamin viidentenä hallitusvuotena hyökkäsi Siisak, Egyptin kuningas, Jerusalemin kimppuun, sillä he olivat tulleet uskottomiksi Herraa kohtaan. Hänellä oli mukanaan sotavaunuja tuhat kaksisataa ja ratsumiehiä kuusikymmentä tuhatta, ja lukematon oli se väki, joka tuli hänen kanssaan Egyptistä: libyalaisia, sukkilaisia ja kuusilaisia. Hän valloitti Juudan varustetut kaupungit ja tuli aina Jerusalemiin asti. Profeetta Semaja tuli Rehabeamin ja Juudan päämiesten luo, jotka olivat kokoontuneet Jerusalemiin Siisakia pakoon, ja sanoi heille: "Näin sanoo Herra: Te olette hylänneet minut, sen tähden minäkin olen hylännyt teidät Siisakin käsiin." Israelin päämiehet ja kuningas nöyrtyivät ja sanoivat: "Herra on vanhurskas." Kun Herra näki heidän nöyrtyvän, Semajalle tuli tämä Herran sana: "He ovat nöyrtyneet. En tuhoa heitä, vaan annan heidän vähäksi aikaa pelastua, eikä vihaani vuodateta Jerusalemin päälle Siisakin käden kautta. Kuitenkin heidän on tultava hänen palvelijoikseen, että he tulisivat tietämään, mitä on palvella minua ja mitä on palvella vieraiden maiden valtakuntia." Siisak, Egyptin kuningas, hyökkäsi Jerusalemin kimppuun ja otti Herran temppelin aarteet ja kuninkaan linnan aarteet, hän otti ne kaikki tyynni. Hän otti myös kaikki kultakilvet, jotka Salomo oli teettänyt. Kuningas Rehabeam teetti niiden sijaan vaskikilvet ja jätti ne henkivartijoiden päälliköiden haltuun, jotka vartioivat kuninkaan linnan ovella. Niin usein kuin kuningas meni Herran temppeliin, menivät henkivartijatkin ja kantoivat niitä ja veivät ne sitten takaisin henkivartijoiden huoneeseen. Sen tähden, että Rehabeam nöyrtyi, Herran viha kääntyi hänestä pois, niin ettei tullut täydellistä tuhoa, ja olivathan asiat Juudassa vielä hyvin. Kuningas Rehabeam vahvistui Jerusalemissa ja hallitsi edelleen. Sillä Rehabeam oli neljänkymmenen yhden vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi seitsemäntoista vuotta Jerusalemissa, siinä kaupungissa, jonka Herra oli valinnut kaikista Israelin sukukunnista sijoittaakseen nimensä siihen. Hänen äitinsä oli nimeltään Naema, ammonilainen. Hän teki sitä, mikä on pahaa, sillä hän ei kiinnittänyt sydäntään etsimään Herraa. Rehabeamin vaiheet, sekä aikaisemmat että myöhemmät, ovat kirjoitetut profeetta Semajan ja näkijä Iddon historiaan, sukuluettelojen tapaan. Mutta Rehabeamin ja Jerobeamin väliset taistelut jatkuivat kaiken aikaa. Rehabeam meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin Daavidin kaupunkiin. Hänen poikansa Abia tuli kuninkaaksi hänen jälkeensä. Kuningas Jerobeamin kahdeksantenatoista hallitusvuotena tuli Abia Juudan kuninkaaksi. Hän hallitsi kolme vuotta Jerusalemissa. Hänen äitinsä nimi oli Mikaja, Uurielin tytär, Gibeasta. Abia ja Jerobeam olivat sodassa keskenään. Abia aloitti sodan urhoollisella sotajoukolla, neljälläsadalla tuhannella sankarilla, mutta Jerobeam asettui sotarintaan häntä vastaan kahdeksallasadalla tuhannella valiomiehellä, sotasankarilla. Abia nousi Semaraimin vuoren laelle Efraimin vuoristossa ja sanoi: "Kuulkaa minua, Jerobeam ja koko Israel! Täytyyhän teidän tietää, että Herra, Israelin Jumala, on antanut Daavidille ja hänen pojilleen ikiajoiksi Israelin kuninkuuden, lujan kuin suolaliitto. Mutta Jerobeam, Nebatin poika, Daavidin pojan Salomon palvelija, nousi ja kapinoi herraansa vastaan. Hänen luokseen kokoontui tyhjäntoimittajia, kelvottomia miehiä, ja he pääsivät voitolle Rehabeamista, Salomon pojasta, sillä Rehabeam oli nuori ja arka eikä voinut heitä vastustaa. Nyt te luulette voivanne vastustaa Herran kuninkuutta, joka on Daavidin poikien käsissä, koska teitä on suuri joukko ja teillä on kultavasikat, jotka Jerobeam on teettänyt teille jumaliksi. Ettekö te ole karkottaneet Herran pappeja, Aaronin poikia, ja leeviläisiä, ja itse tehneet itsellenne pappeja, niin kuin muiden maiden kansat tekevät? Kuka tahansa tuli papinvirkaan vihittäväksi, mukanaan mulli ja seitsemän pässiä, hänestä tuli epäjumalan pappi. Mutta meidän Jumalamme on Herra, ja häntä me emme ole hylänneet. Pappeina palvelevat Herraa Aaronin pojat, ja leeviläiset toimittavat palvelustehtäviä. He polttavat Herralle polttouhreja joka aamu ja joka ilta ja hyvänhajuista suitsutusta, ja he latovat leivät päälletysten aitokultaiselle pöydälle ja sytyttävät joka ilta kultaisen seitsenhaaraisen lampun lamppuineen. Sillä me hoidamme Herran, meidän Jumalamme, meille antamat tehtävät, mutta te olette hänet hylänneet. Katso, meidän kanssamme, edellämme on Jumala ja hänen pappinsa ja hälytystorvet ovat toitottamassa teitä vastaan. Te israelilaiset, älkää sotiko Herraa, isienne Jumalaa, vastaan, sillä se ei teille onnistu." Mutta Jerobeam oli pannut väkeä kiertämään heidän taakseen väijyksiin, niin että toiset olivat Juudan miesten edessä ja toiset väijyksissä heidän takanaan. Kun Juudan miehet kääntyivät, niin, katso, heillä oli sota edessä ja takana. Silloin he huusivat Herraa, ja papit puhalsivat torviin. Ja Juudan miehet nostivat sotahuudon. Kun Juudan miehet nostivat sotahuudon, antoi Jumala Abian ja Juudan voittaa Jerobeamin ja koko Israelin. Israelilaiset kääntyivät Juudan miehiä pakoon, ja Jumala antoi heidät näiden käsiin. Abia väkineen tuotti heille suuren tappion, niin että israelilaisia kaatui viisisataa tuhatta valiomiestä. Näin israelilaisia nöyryytettiin siihen aikaan, mutta Juudan miehet voimistuivat, sillä he turvautuivat Herraan, isiensä Jumalaan. Abia ajoi Jerobeamia takaa ja valloitti häneltä muutamia kaupunkeja: Beetelin ja sen tytärkaupungit, Jesanan ja sen tytärkaupungit ja Efronin ja sen tytärkaupungit. Jerobeam ei enää tullut voimiinsa Abian elinpäivinä, vaan Herra löi häntä, niin että hän kuoli. Mutta Abia vahvistui. Hän otti itselleen neljätoista vaimoa, ja hänelle syntyi kaksikymmentä kaksi poikaa ja kuusitoista tytärtä. Mitä muuta on kerrottavaa Abiasta, hänen vaelluksestaan ja hänen puheistaan, se on kirjoitettuna profeetta Iddon selityskirjassa. Abia meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin Daavidin kaupunkiin. Hänen poikansa Aasa tuli kuninkaaksi hänen jälkeensä. Hänen aikanaan oli maassa rauha kymmenen vuotta. Aasa teki sitä, mikä oli hyvää ja oikeaa Herran, hänen Jumalansa, silmissä. Hän poisti vieraat alttarit ja uhrikukkulat, murskasi patsaat ja hakkasi maahan aserapaalut. Hän kehotti Juudaa etsimään Herraa, heidän isiensä Jumalaa, ja noudattamaan lakia ja käskyjä. Kaikista Juudan kaupungeista hän poisti uhrikukkulat ja auringonpatsaat, ja valtakunnassa oli rauha hänen aikanaan. Hän rakensi varustettuja kaupunkeja Juudaan, koska maassa oli rauha eikä hänellä näinä vuosina ollut mitään sotaa, sillä Herra oli suonut hänen päästä rauhaan Hän sanoi Juudalle: "Linnoittakaamme nämä kaupungit, ympäröikäämme ne muureilla ja torneilla, ovilla ja salvoilla. Vielä on maa vallassamme, sen tähden että olemme etsineet Herraa, Jumalaamme. Me olemme etsineet häntä, ja hän on suonut meidän päästä rauhaan joka taholla." He rakensivat, ja se onnistui heille. Aasalla oli sotajoukko, joka oli varustettu kilvillä ja keihäillä: Juudasta oli kolmesataa tuhatta miestä ja Benjaminista kaksisataa kahdeksankymmentä tuhatta, jotka kantoivat kilpeä ja jännittivät jousta. Kaikki nämä olivat väkeviä sankareita. Mutta kuusilainen Sera lähti heitä vastaan sotajoukolla, jossa oli miehiä tuhannen tuhatta ja sotavaunuja kolmesataa, ja hän tuli Maaresaan saakka. Aasa lähti häntä vastaan, ja he asettuivat rintamaan Sefatan laaksoon, Maaresaan. Aasa huusi Herraa, Jumalaansa, ja sanoi: "Herra, sinä yksin voit auttaa taistelussa voimakkaan ja voimattoman välillä. Auta meitä, Herra, Jumalamme, sillä sinuun me turvaudumme ja sinun nimessäsi me olemme tulleet tätä suurta joukkoa vastaan. Herra, sinä olet Jumalamme. Älä salli ihmisen päästä voitolle sinusta." Herra antoi Aasan ja Juudan voittaa kuusilaiset, ja kuusilaiset pakenivat. Aasa ja väki, joka oli hänen kanssaan, ajoivat heitä takaa Gerariin saakka. Kuusilaisia kaatui niin paljon, ettei heistä jäänyt ketään henkiin, sillä Herra ja hänen sotajoukkonsa tuhosivat heidät. Nämä ottivat paljon saalista, valloittivat kaikki kaupungit Gerarin ympäriltä, sillä Herran kauhu oli vallannut nämä, ja ryöstivät kaikki kaupungit, sillä niissä oli paljon ryöstettävää. Jopa karjojen teltatkin he valtasivat. He veivät pois saaliinaan paljon lampaita ja kameleja ja palasivat Jerusalemiin. Jumalan Henki tuli Asarjaan, Oodedin poikaan. Hän meni Aasaa vastaan ja sanoi hänelle: "Kuulkaa minua, Aasa ja koko Juuda ja Benjamin. Herra on kanssanne, kun olette hänen kanssaan. Jos etsitte häntä, löydätte hänet, mutta jos hylkäätte hänet, hän hylkää teidät. Kauan aikaa Israel oli ilman oikeaa Jumalaa, ilman opetusta antavaa pappia ja ilman lakia. Mutta kun he ahdistuksessaan palasivat Herran, Israelin Jumalan, luo ja etsivät häntä, niin he löysivät hänet. Niinä aikoina ei ollut rauhaa niillä, jotka lähtivät ja tulivat, vaan suuri sekasorto vallitsi kaikkien maakuntien asukasten keskuudessa. Kansa törmäsi kansaa vastaan ja kaupunki kaupunkia vastaan, sillä Jumala oli saattanut heidät sekasortoon lähettäen kaikkia ahdistuksia. Mutta te olkaa lujat älkääkä antako kättenne vaipua, sillä työllänne on palkkansa." Kun Aasa kuuli nämä profeetta Oodedin sanat ja ennustuksen, hän rohkaisi mielensä ja toimitti pois iljetykset koko Juudan ja Benjaminin maasta ja niistä kaupungeista, jotka hän oli valloittanut Efraimin vuoristosta, ja uudisti Herran alttarin, joka oli Herran eteisen edessä. Hän kokosi koko Juudan ja Benjaminin ja myös heidän luonaan asuvat muukalaiset, jotka olivat tulleet Efraimista, Manassesta ja Simeonista, sillä monet olivat siirtyneet Israelista hänen luokseen nähtyään, että Herra, hänen Jumalansa, oli hänen kanssaan. He kokoontuivat Jerusalemiin Aasan viidennentoista hallitusvuoden kolmannessa kuussa ja uhrasivat sinä päivänä Herralle saaliista, minkä he olivat tuoneet, seitsemänsataa nautaa ja seitsemäntuhatta lammasta He tekivät liiton, että etsisivät Herraa, isiensä Jumalaa, kaikesta sydämestään ja kaikesta sielustaan, ja että jokainen, joka ei etsinyt Herraa, Israelin Jumalaa, oli surmattava, olipa hän pieni tai suuri, mies tai nainen. He vannoivat valan Herralle suurella äänellä riemun raikuessa ja trumpettien ja torvien pauhatessa. Koko Juuda iloitsi siitä valasta, sillä he olivat vannoneet sen kaikesta sydämestään, ja he etsivät Herraa kaikesta mielestään ja löysivät hänet. Herra soi heidän päästä rauhaan joka taholla. Kuningas Aasa erotti Maakankin, äitinsä, kuningattaren arvosta, koska tämä oli pystyttänyt inhotuksen Aseralle. Aasa kukisti inhotuksen, rouhensi ja poltti sen Kidronin laaksossa. Mutta uhrikukkulat eivät hävinneet Israelista. Kuitenkin Aasan sydän oli vilpitön, niin kauan kuin hän eli. Hän vei Jumalan temppeliin isänsä pyhät lahjat ja omat pyhät lahjansa: hopeaa, kultaa ja kalustoa. Eikä ollut sotaa Aasan kolmanteenkymmenenteen viidenteen hallitusvuoteen asti. Aasan kolmantenakymmenentenä kuudentena hallitusvuotena lähti Baesa, Israelin kuningas, Juudaa vastaan ja linnoitti Raaman estääkseen ketään pääsemästä Aasan, Juudan kuninkaan luota tai hänen luokseen. Aasa toi hopeaa ja kultaa Herran temppelin ja kuninkaan linnan aarrekammioista ja lähetti sen Benhadadille, Aramin kuninkaalle, joka asui Damaskossa, ja käski sanoa: "Onhan liitto välillämme, minun ja sinun, niin kuin oli minun isäni ja sinun isäsi välillä. Katso, minä lähetän sinulle hopeaa ja kultaa. Mene ja riko liittosi Baesan, Israelin kuninkaan, kanssa, että hän lähtisi pois kimpustani." Benhadad kuuli kuningas Aasaa ja lähetti sotajoukkojensa päälliköt Israelin kaupunkeja vastaan, ja he valtasivat Iijonin, Daanin ja Aabel-Maimin sekä kaikki Naftalin kaupunkien varastohuoneet. Kun Baesa kuuli sen, hän lakkasi linnoittamasta Raamaa ja keskeytti työnsä. Kuningas Aasa otti työhön koko Juudan, ja he veivät pois Raamasta kivet ja puut, joilla Baesa oli sitä linnoittanut. Niillä hän linnoitti Geban ja Mispan. Siihen aikaan tuli näkijä Hanani Aasan, Juudan kuninkaan, luo ja sanoi hänelle: "Koska turvauduit Aramin kuninkaaseen etkä turvautunut Herraan, Jumalaasi, sen tähden on Aramin kuninkaan sotajoukko päässyt käsistäsi. Eikö kuusilaisia ja libyalaisia ollut suuri sotajoukko, eikö heillä ollut hyvin paljon sotavaunuja ja ratsumiehiä? Mutta turvautuessasi Herraan hän antoi heidät käsiisi. Sillä Herran silmät katsovat tarkasti kaikkea maata, että hän voimakkaasti auttaisi niitä, joiden sydän on eheä häntä kohtaan. Tässä teit tyhmästi, sillä tästä lähtien sinulla on oleva sotia." Mutta Aasa vihastui näkijään ja pani hänet vankilaan, sillä niin vihoissaan hän oli hänelle tästä. Myös muutamille muille kansasta Aasa teki siihen aikaan väkivaltaa. Aasan vaiheet, sekä aikaisemmat että myöhemmät, katso, ne ovat kirjoitettuina Juudan ja Israelin kuningasten kirjassa. Kolmantenakymmenentenä yhdeksäntenä hallitusvuotenaan Aasa sairastui jaloistaan, ja hänen tautinsa yltyi hyvin kovaksi. Mutta taudissaankaan hän ei etsinyt Herraa, vaan lääkäreitä. Sitten Aasa meni lepoon isiensä luo ja kuoli neljäntenäkymmenentenä ensimmäisenä hallitusvuotenaan. Hänet haudattiin omaan hautaansa, jonka hän oli hakkauttanut itselleen Daavidin kaupunkiin. Hänet laskettiin vuoteelle, joka oli täytetty hajuaineilla ja erilaisilla voideseoksilla, ja hänen kunniakseen poltettiin hyvin runsas kuolinsuitsutus. Hänen poikansa Joosafat tuli kuninkaaksi hänen jälkeensä. Hän voimistui Israelia vastaan. Hän sijoitti sotaväkeä kaikkiin Juudan varustettuihin kaupunkeihin ja asetti maaherroja Juudan maahan ja Efraimin kaupunkeihin, jotka hänen isänsä Aasa oli valloittanut. Herra oli Joosafatin kanssa, sillä hän vaelsi isänsä Daavidin aikaisempia teitä eikä etsinyt baaleja, vaan hän etsi isänsä Jumalaa ja vaelsi hänen käskyjensä mukaan eikä tehnyt, niin kuin Israel teki. Herra vahvisti kuninkuuden hänen käsissään, ja koko Juuda antoi lahjoja Joosafatille, niin että hänelle tuli paljon rikkautta ja kunniaa. Kun hänen rohkeutensa kasvoi Herran teillä, hän poisti vielä uhrikukkulatkin ja aserapaalut Juudasta. Kolmantena hallitusvuotenaan hän lähetti ylimmät virkamiehensä Benhailin, Obadjan, Sakarjan, Netanelin ja Miikajan Juudan kaupunkeihin antamaan opetusta, ja heidän kanssaan leeviläiset Semajan, Netanjan, Sebadjan, Asahelin, Semiramotin, Joonatanin, Adonian, Tobian ja Toob-Adonian, leeviläiset. Näillä oli mukanaan papit Elisama ja Jooram. Nämä opettivat Juudassa, ja heillä oli mukanaan Herran lain kirja. He kiertelivät kaikissa Juudan kaupungeissa ja opettivat kansaa. Herran kauhu valtasi kaikki Juudaa ympäröivien maiden valtakunnat, niin etteivät ne sotineet Joosafatia vastaan. Osa filistealaisia toi Joosafatille lahjoja ja hopeaa veroksi. Arabialaisetkin toivat hänelle lampaita ja vuohia: seitsemäntuhatta seitsemänsataa pässiä ja seitsemäntuhatta seitsemänsataa pukkia. Joosafat tuli yhä mahtavammaksi, jopa hyvin mahtavaksi, ja hän rakensi Juudaan linnoja ja varastokaupunkeja. Hänellä oli suuria varastoja Juudan kaupungeissa ja sotilaita, väkeviä sankareita, Jerusalemissa. Tämä oli heidän palvelusvuoronsa heidän perhekuntiensa mukaan: Juudan tuhannenpäämiehet olivat: päämies Adna ja hänen kanssaan kolmesataa tuhatta väkevää sankaria. Hänen rinnallaan oli päämies Joohanan ja hänen kanssaan kaksisataa kahdeksankymmentä tuhatta. Hänen rinnallaan oli Amasja, Sikrin poika, Herran vapaaehtoinen, ja hänen kanssaan kaksisataa tuhatta väkevää sankaria. Benjaminista: Eljada, väkevä sankari, ja hänen kanssaan kaksisataa tuhatta jousella ja kilvellä aseistettua. Hänen rinnallaan oli Joosabad ja hänen kanssaan sata kahdeksankymmentä tuhatta sotaan varustettua. Nämä palvelivat kuningasta, ja lisäksi ne, jotka kuningas oli sijoittanut varustettuihin kaupunkeihin koko Juudaan. Joosafatille tuli paljon rikkautta ja kunniaa, ja hän lankoutui Ahabin kanssa. Muutamien vuosien kuluttua hän meni Ahabin luo Samariaan. Ahab teurastutti hänelle ja väelle, joka oli hänen mukanaan, paljon lampaita ja nautoja. Ahab yllytti häntä lähtemään sotaan Gileadin Raamotia vastaan. Israelin kuningas Ahab sanoi Juudan kuninkaalle Joosafatille: "Lähdetkö kanssani Gileadin Raamotiin?" Hän vastasi hänelle: "Minä niin kuin sinä, minun kansani niin kuin sinun kansasi. Tulen kanssasi sotaan." Joosafat sanoi Israelin kuninkaalle: "Kysy kuitenkin ensin, mitä Herra sanoo." Israelin kuningas kokosi profeetat, neljäsataa miestä, ja sanoi heille: "Onko meidän lähdettävä sotaan Gileadin Raamotia vastaan, vai onko minun oltava lähtemättä?" He vastasivat: "Lähde, Jumala antaa sen kuninkaan käsiin." Joosafat sanoi: "Eikö täällä ole enää ketään muuta Herran profeettaa, jolta voisimme kysyä?" Israelin kuningas vastasi Joosafatille: "On vielä mies, jolta voisimme kysyä Herran mieltä, mutta minä vihaan häntä, sillä hän ei koskaan ennusta minulle hyvää, vaan aina pahaa. Hän on Miika, Jimlan poika." Joosafat sanoi: "Älköön kuningas niin puhuko." Israelin kuningas kutsui erään hoviherran ja sanoi: "Nouda kiireen kaupalla Miika, Jimlan poika." Mutta Israelin kuningas ja Joosafat, Juudan kuningas, istuivat kumpikin valtaistuimellaan puettuina kuninkaallisiin pukuihinsa. He istuivat puimatantereella Samarian portin ovella, ja kaikki profeetat olivat hurmoksissa heidän edessään. Sidkia, Kenaanan poika, teki itselleen rautasarvet ja sanoi: "Näin sanoo Herra: Näillä sinä pusket aramilaisia, kunnes teet heistä lopun." Kaikki profeetat ennustivat samalla tavalla sanoen: "Mene Gileadin Raamotiin, saat voiton. Herra antaa sen kuninkaan käsiin." Sanansaattaja, joka oli mennyt kutsumaan Miikaa, puhui hänelle sanoen: "Katso, kaikki profeetat ovat yhdestä suusta luvanneet kuninkaalle hyvää. Olkoon sanasi heidän sanansa kaltainen, ja lupaa sinäkin hyvää." Mutta Miika vastasi: "Niin totta kuin Herra elää, sen minä puhun, minkä Jumalani sanoo." Kun hän tuli kuninkaan eteen, kuningas sanoi hänelle: "Miika, onko meidän lähdettävä sotaan Gileadin Raamotiin, vai onko minun oltava lähtemättä?" Hän vastasi hänelle: "Menkää, saatte voiton. Heidät annetaan käsiinne." Mutta kuningas sanoi hänelle: "Kuinka monta kertaa minun on vannotettava sinua, ettet puhu minulle muuta kuin totuutta Herran nimessä?" Hän sanoi: "Näin koko Israelin hajallaan vuorilla, niin kuin lampaat, joilla ei ole paimenta. Herra sanoi: 'Näillä ei ole isäntää, palatkoon heistä jokainen rauhassa kotiinsa.'" Israelin kuningas sanoi Joosafatille: "Enkö sanonut sinulle, ettei tämä koskaan ennusta minulle hyvää, vaan aina pahaa?" Mutta hän sanoi: "Kuulkaa Herran sana: Näin Herran istuvan istuimellaan ja kaiken taivaan joukon seisovan hänen edessään, hänen oikealla ja vasemmalla puolellaan. Herra sanoi: 'Kuka viekoittelisi Ahabin, Israelin kuninkaan, lähtemään sotaan, että hän kaatuisi Gileadin Raamotissa?' Mikä vastasi niin, mikä näin. Silloin tuli eräs henki ja asettui Herran eteen ja sanoi: 'Minä viekoittelen hänet.' Herra kysyi häneltä: 'Miten?' Hän vastasi: 'Minä menen valheen hengeksi kaikkien hänen profeettojensa suuhun.' Silloin Herra sanoi: 'Saat viekoitella, siihen sinä pystyt. Mene ja tee niin.' Katso, nyt Herra on pannut valheen hengen näiden profeettojesi suuhun, sillä Herra on päättänyt osaksesi onnettomuuden." Silloin astui esille Sidkia, Kenaanan poika, löi Miikaa poskelle ja sanoi: "Mitä tietä Herran Henki on poistunut minusta puhuakseen kanssasi?" Miika vastasi: "Sen saat nähdä sinä päivänä, jona kuljet huoneesta huoneeseen piiloutuaksesi." Israelin kuningas sanoi: "Ottakaa Miika ja viekää hänet takaisin Aamonin, kaupungin päällikön, ja Jooaan, kuninkaan pojan, luo. Sanokaa: 'Näin sanoo kuningas: Pankaa tämä vankilaan ja elättäkää häntä vaivaisella vedellä ja leivällä, kunnes minä palaan voittajana takaisin.'" Miika vastasi: "Jos sinä palaat voittajana takaisin, Herra ei ole puhunut kauttani." Vielä hän sanoi: "Kuulkaa tämä, kaikki kansat." Israelin kuningas ja Joosafat, Juudan kuningas, menivät ylös Gileadin Raamotiin. Israelin kuningas sanoi Joosafatille: "Täytyypä pukeutua tuntemattomaksi, kun käy taisteluun, mutta ole sinä omissa vaatteissasi." Israelin kuningas pukeutui tuntemattomaksi ja kävi taisteluun. Aramin kuningas oli käskenyt sotavaunujensa päälliköitä sanoen: "Älkää ryhtykö taisteluun kenenkään muun kanssa, olkoon alempi tai ylempi, kuin ainoastaan Israelin kuninkaan kanssa." Kun sotavaunujen päälliköt näkivät Joosafatin, he ajattelivat: "Tuo on Israelin kuningas", ja ympäröivät hänet hyökätäkseen hänen kimppuunsa. Silloin Joosafat huusi, ja Herra auttoi häntä, ja Jumala houkutteli heidät pois hänestä. Kun sotavaunujen päälliköt näkivät, ettei se ollutkaan Israelin kuningas, he vetäytyivät hänestä pois. Mutta eräs mies, joka oli jännittänyt jousensa ja ampui umpimähkään, satutti Israelin kuningasta vyöpanssarin ja rintahaarniskan väliin. Tämä sanoi vaunujensa ohjaajalle: "Käännä vaunut ja vie minut pois rintamalta, sillä olen haavoittunut." Mutta kun taistelu sinä päivänä yltyi yltymistään, Israelin kuningas jäi seisomaan iltaan asti vaunuihinsa niiden ollessa kohti aramilaisia. Auringonlaskun aikaan hän kuoli. Joosafat, Juudan kuningas, palasi onnellisesti takaisin kotiinsa Jerusalemiin. Jeehu, Hananin poika, näkijä, meni kuningas Joosafatia vastaan ja sanoi hänelle: "Oliko sinun autettava jumalatonta, ja rakastatko niitä, jotka vihaavat Herraa? Sen tähden päälläsi on Herran viha. Kuitenkin sinusta on löydetty myös hyvää, sillä sinä olet polttanut aserat maasta ja kiinnittänyt sydämesi Jumalan etsimiseen." Joosafat palasi Jerusalemiin. Hän meni jälleen kansan keskuuteen Beersebasta lähtien aina Efraimin vuoristoon saakka, ja palautti heidät takaisin Herran, heidän isiensä Jumalan, luo. Hän asetti tuomareita maahan kaikkiin Juudan varustettuihin kaupunkeihin, kaupunki kaupungilta. Hän sanoi tuomareille: "Katsokaa, mitä te teette, sillä ette ole tekemässä ihmisten tuomioita, vaan Herran tuomioita, ja hän on kanssanne antaessanne tuomion. Hallitkoon nyt teitä Herran pelko. Ottakaa vaari siitä, mitä teette, sillä Herrassa, Jumalassamme, ei ole vääryyttä eikä puolueellisuutta, eikä hän ota lahjuksia." Myös Joosafat asetti Jerusalemiin leeviläisiä, pappeja ja Israelin perhekuntien päämiehiä jakamaan Herran oikeutta ja ratkaisemaan riita-asioita. He palasivat Jerusalemiin. Hän käski heitä sanoen: "Tehkää Herraa peläten uskollisesti ja ehyellä sydämellä näin: Jokaisessa riita-asiassa, minkä veljenne, jotka asuvat kaupungeissaan, tuovat eteenne, koskipa se murhaa tai lakia, käskyä, säädöksiä tai oikeuksia, varoittakaa heitä, niin etteivät saattaisi itseään vikapäiksi Herran edessä ja ettei viha kohtaisi teitä ja veljiänne. Näin tehkää, ettette tulisi syynalaisiksi. Katso, ylipappi Amarja olkoon teillä esimiehenä kaikissa Herran asioissa ja Sebadja, Ismaelin poika, Juudan heimoruhtinas, kaikissa kuninkaan asioissa, ja olkoot leeviläiset teillä virkamiehinä. Olkaa lujat ja ryhtykää työhön. Herra olkoon sen kanssa, joka on hyvä." Sen jälkeen tulivat mooabilaiset ja ammonilaiset, ja heidän kanssaan myös muita kuin ammonilaisia, sotimaan Joosafatia vastaan. Tästä tultiin ilmoittamaan Joosafatille: "Suuri joukko tulee sinua vastaan meren toiselta puolelta, Aramista, ja katso, he ovat jo Hasason-Taamarissa". Se on Een-Gedissä. Joosafat pelästyi ja kääntyi kysymään Herralta ja kuulutti paaston koko Juudaan. Juuda kokoontui etsimään apua Herralta. Myös kaikista Juudan kaupungeista tultiin etsimään Herraa. Joosafat astui esiin Juudan ja Jerusalemin seurakunnassa Herran temppelissä uuden esipihan edessä ja sanoi: "Herra, meidän isiemme Jumala, sinä olet Jumala taivaassa, ja sinä hallitset kaikkia pakanakansojen valtakuntia. Kädessäsi on voima ja väkevyys, eikä kukaan kestä edessäsi. Sinä, meidän Jumalamme, karkotit tämän maan asukkaat kansasi Israelin tieltä ja annoit sen ystäväsi Aabrahamin jälkeläisille ikiajoiksi. He asettuivat tänne ja rakensivat täällä sinulle, nimellesi, pyhäkön sanoen: 'Jos meitä kohtaa jokin onnettomuus, miekka, rangaistustuomio, rutto tai nälänhätä, niin me astumme tämän temppelin eteen ja sinun eteesi, sillä nimesi on tässä temppelissä, ja huudamme sinua hädässämme, ja sinä kuulet ja autat.' Katso, siinä ovat nyt ammonilaiset ja mooabilaiset ja Seirin vuoristolaiset, joiden alueen kautta sinä et antanut israelilaisten kulkea, kun he tulivat Egyptin maasta, vaan nämä kääntyivät heistä pois eivätkä tuhonneet heitä. Katso, nyt he kostavat sen meille: he tulevat karkottamaan meitä maasta, joka on sinun omasi ja jonka olet antanut omaksemme. Jumalamme, etkö tuomitse heitä? Sillä meillä ei ole voimaa tätä suurta joukkoa vastaan, joka hyökkää kimppuumme, emmekä itse tiedä mitä tehdä, vaan silmämme katsovat sinuun." Kaikki Juudan miehet seisoivat siinä Herran edessä pikkulapsineen, vaimoineen ja poikineen. Herran Henki tuli seurakunnan keskellä Jahasieliin, Sakarjan poikaan, joka oli Benajan poika, joka Jegielin poika, joka Mattanjan poika, leeviläisen, joka oli Aasafin jälkeläisiä, ja hän sanoi: "Kuunnelkaa, kaikki te Juudan miehet ja Jerusalemin asukkaat ja sinä kuningas Joosafat. Näin sanoo teille Herra: Älkää pelätkö älkääkä arkailko tätä suurta joukkoa, sillä sota ei ole teidän, vaan Jumalan. Menkää huomenna heitä vastaan. Katso, he nousevat Siisin solaa pitkin, ja te kohtaatte heidät laakson päässä, itään Jeruelin erämaasta. Mutta silloin ei ole teidän asianne taistella. Astukaa esiin, seisokaa ja katsokaa, kuinka Herra pelastaa teidät, Juuda ja Jerusalem. Älkää pelätkö älkääkä arkailko. Menkää huomenna heitä vastaan, ja Herra on oleva kanssanne." Joosafat kumartui kasvoilleen maahan, ja kaikki Juudan miehet ja Jerusalemin asukkaat lankesivat Herran eteen rukoilemaan Herraa. Ne leeviläiset, jotka olivat Kehatin ja Koorahin jälkeläisiä, nousivat ylistämään Herraa, Israelin Jumalaa, hyvin korkealla äänellä. Mutta varhain seuraavana aamuna he menivät Tekoan erämaahan. Heidän lähtiessään Joosafat astui esiin ja sanoi: "Kuulkaa minua, te Juudan ja Jerusalemin asukkaat. Uskokaa Herraan, Jumalaanne, niin te olette hyvässä turvassa, ja uskokaa hänen profeettojaan, niin menestytte." Neuvoteltuaan kansan kanssa hän asetti veisaajat veisaamaan Herralle ylistysvirsiä pyhässä kaunistuksessa ja kulkemaan aseväen edellä sanoen: "Kiittäkää Herraa, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti." Juuri kun he aloittivat riemuhuudon ja ylistysvirren, Herra antoi väijyjiä tulla ammonilaisten, mooabilaisten ja Seirin vuoristolaisten selkään, jotka olivat hyökänneet Juudan kimppuun, ja heidät voitettiin. Sillä ammonilaiset ja mooabilaiset asettuivat Seirin vuoristolaisia vastaan tuhoamaan ja hävittämään heitä, ja kun he olivat tehneet lopun Seirin asukkaista, he auttoivat toisiaan toistensa tuhoamisessa. Kun Juudan miehet tulivat paikalle, josta voi tähystää erämaahan, ja kääntyivät joukkoa kohden, katso, ruumiita makasi maassa, eikä kukaan ollut pelastunut. Joosafat väkineen tuli ryöstämään heiltä saalista, ja he löysivät heidän seastaan paljon sekä tavaraa että ruumiita ja kalliita esineitä. He ottivat itselleen enemmän kuin saivat kannetuksi. He ryöstivät saalista kolme päivää, sillä sitä oli paljon. Neljäntenä päivänä he kokoontuivat Beraka-laaksoon, sillä siellä he kiittivät Herraa. Siitä on sen paikan nimenä Beraka-laakso vielä tänäkin päivänä. Sen jälkeen kaikki Juudan ja Jerusalemin miehet, ja Joosafat heidän etunenässään, kääntyivät iloiten paluumatkalle Jerusalemiin, sillä Herra oli antanut heille ilon heidän vihollisistaan. He tulivat soittaen harpuilla, lyyroilla ja torvilla Jerusalemiin, Herran temppeliin. Jumalan kauhu valtasi kaikkien maiden valtakunnat, kun he kuulivat Herran sotineen Israelin vihollisia vastaan. Ja Joosafatin valtakunnalla oli rauha. Hänen Jumalansa soi hänen päästä rauhaan joka taholla. Joosafat hallitsi Juudaa. Hän oli kolmenkymmenen viiden vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa kaksikymmentä viisi vuotta. Hänen äitinsä oli nimeltään Asuba, Silhin tytär. Hän vaelsi isänsä Aasan tietä, siltä poikkeamatta, ja teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä. Mutta uhrikukkulat eivät hävinneet, eikä kansa vielä ollut kiinnittänyt sydäntään isiensä Jumalaan. Mitä muuta on kerrottavaa Joosafatista, sekä hänen aikaisemmista että myöhemmistä vaiheistaan, katso, se on kirjoitettuna Jeehun, Hananin pojan, historiassa, joka on otettu Israelin kuningasten kirjaan. Sen jälkeen Joosafat, Juudan kuningas, liittoutui Ahasjan, Israelin kuninkaan, kanssa, joka oli jumalaton menoissaan. Hän liittoutui tämän kanssa rakentaakseen laivoja, joiden oli määrä kulkea Tarsiiseen, ja niin he rakensivat laivoja Esjon-Geberissä. Mutta Elieser, Doodavahun poika, Maaresasta, ennusti Joosafatia vastaan sanoen: "Koska olet liittoutunut Ahasjan kanssa, Herra on särkevä työsi." Laivat rikkoutuivat eivätkä kyenneet menemään Tarsiiseen. Sitten Joosafat meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin isiensä viereen Daavidin kaupunkiin. Hänen poikansa Jooram tuli kuninkaaksi hänen jälkeensä. Hänellä oli veljiä: Joosafatin pojat Asarja, Jehiel, Sakarja, Asarjahu, Miikael ja Sefatja. Nämä kaikki olivat Joosafatin, Israelin kuninkaan, poikia. Heidän isänsä oli antanut heille suuria lahjoja, hopeaa, kultaa ja kalleuksia, sekä varustettuja kaupunkeja Juudassa. Kuninkuuden hän oli antanut Jooramille, sillä tämä oli esikoinen. Kun Jooram nousi isänsä valtaistuimelle ja vahvistui, hän tappoi miekalla kaikki veljensä, myös muutamia Israelin päämiehiä. Jooram oli kolmenkymmenen kahden vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa kahdeksan vuotta. Hän vaelsi Israelin kuningasten tietä, kuten Ahabin suku oli tehnyt, sillä hänellä oli puolisona Ahabin tytär. Hän teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä. Mutta Herra ei tahtonut tuhota Daavidin sukua, koska hän oli tehnyt liiton Daavidin kanssa ja koska hän oli luvannut antaa hänelle ja hänen pojilleen lampun ainiaaksi. Hänen aikanaan edomilaiset luopuivat Juudan vallanalaisuudesta ja asettivat itselleen kuninkaan. Jooram lähti sinne päällikköineen ja kaikkine sotavaunuineen. Hän nousi yöllä ja voitti edomilaiset, jotka olivat saartaneet hänet, ja sotavaunujen päälliköt. Niin edomilaiset luopuivat Juudan vallanalaisuudesta vapaiksi aina tähän päivään asti. Siihen aikaan luopui hänen vallanalaisuudestaan myös Libna, koska hän oli hylännyt Herran, isiensä Jumalan. Hänkin teetti uhrikukkuloita Juudan vuoristoon ja saattoi Jerusalemin asukkaat haureuteen ja vietteli Juudan. Profeetta Elialta tuli hänelle tällainen kirjoitus: "Näin sanoo Herra, isäsi Daavidin Jumala: Koska et ole vaeltanut isäsi Joosafatin teitä etkä Aasan, Juudan kuninkaan, teitä, vaan olet vaeltanut Israelin kuningasten tietä ja saattanut Juudan ja Jerusalemin asukkaat haureuteen, niin kuin Ahabin suku saattoi heidät haureuteen, ja koska olet myös tappanut veljesi, jotka olivat sinun isäsi perhekuntaa ja sinua parempia, katso, sen vuoksi Herra rankaisee kovalla vitsauksella kansaasi, poikiasi, vaimojasi ja kaikkea, mitä sinulla on, ja sinä olet sairastava vaikeaa tautia, sisusvaivaa, kunnes vuoden, parin kuluttua sisuksesi taudin voimasta tunkeutuvat ulos." Niin Herra herätti Jooramia vastaan filistealaisten hengen ja niiden arabialaisten hengen, jotka asuivat kuusilaisten naapureina, ja he menivät Juudaa vastaan, valloittivat sen ja veivät saaliinaan kaiken tavaran, mitä oli kuninkaan linnassa, myös hänen poikansa ja vaimonsa, niin ettei hänelle jäänyt muuta poikaa kuin Jooahas, hänen nuorin poikansa. Kaiken tämän jälkeen Herra rankaisi häntä parantumattomalla sisusvaivalla. Parin vuoden kuluttua, toisen vuoden lopulla, hänen sisuksensa taudin voimasta tunkeutuivat ulos, ja hän kuoli koviin tuskiin. Mutta hänen kansansa ei polttanut hänen kunniakseen kuolinsuitsutusta, niin kuin oli poltettu hänen isiensä kunniaksi. Hän oli kolmenkymmenen kahden vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa kahdeksan vuotta. Hän meni pois kenenkään kaipaamatta, ja hänet haudattiin Daavidin kaupunkiin, mutta ei kuningasten hautoihin. Jerusalemin asukkaat tekivät Ahasjan, hänen nuorimman poikansa, kuninkaaksi hänen jälkeensä. Sillä kaikki häntä vanhemmat oli tappanut se rosvojoukko, joka arabialaisten kanssa oli tullut leiriin. Niin tuli Ahasja, Jooramin poika, Juudan kuninkaaksi. Ahasja oli kahdenkymmenen kahden vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa vuoden. Hänen äitinsä oli nimeltään Atalja, Omrin tytär. Hänkin vaelsi Ahabin suvun teitä, sillä hänen äitinsä oli häntä neuvomassa jumalattomuuteen. Hän teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, samoin kuin Ahabin suku. Sillä he olivat hänen isänsä kuoleman jälkeen hänen neuvonantajiaan hänen turmiokseen. Heidän neuvostaan hän myös lähti Israelin kuninkaan Jooramin, Ahabin pojan, kanssa taistelemaan Hasaelia, Aramin kuningasta, vastaan Gileadin Raamotiin, mutta aramilaiset haavoittivat Jooramia. Hän tuli takaisin Jisreeliin parantuakseen, sillä hänessä oli haavoja, jotka häneen oli isketty Raamassa hänen taistellessaan Hasaelia, Aramin kuningasta, vastaan. Juudan kuningas Ahasja, Jooramin poika, tuli Jisreeliin katsomaan Jooramia, Ahabin poikaa, koska tämä oli sairaana. Jumalalta tuli Ahasjan tuhoksi se, että hän meni Jooramin luo. Sillä sinne tultuaan hän meni Jooramin kanssa Jeehua, Nimsin poikaa, vastaan, jonka Herra oli voidellut hävittämään Ahabin sukua. Kun Jeehu oli toimeenpanemassa Ahabin suvun tuomiota, hän tapasi Juudan ruhtinaat ja Ahasjan veljenpojat, jotka palvelivat Ahasjaa, ja surmasi heidät. Hän etsi Ahasjaa, ja tämä saatiin kiinni Samariassa, jossa hän piileskeli. Hänet vietiin Jeehun eteen ja surmattiin. He hautasivat hänet, sillä he sanoivat: "Hän on Joosafatin poika, hänen, joka kaikesta sydämestään etsi Herraa." Eikä Ahasjan perheessä ollut ketään, joka olisi kyennyt hallitsemaan. Kun Atalja, Ahasjan äiti, näki, että hänen poikansa oli kuollut, hän nousi ja tuhosi koko Juudan heimon kuningassuvun. Mutta kuninkaan tytär Joosabat otti surmattavien kuninkaan poikien joukosta salaa Ahasjan pojan Jooaan ja pani hänet imettäjineen makuuhuoneeseen. Näin pappi Joojadan vaimo Joosabat, joka oli kuningas Jooramin tytär ja Ahasjan sisar, sai hänet kätketyksi Ataljalta, niin ettei tämä voinut häntä surmata. Poika oli heidän luonaan Jumalan temppeliin piilotettuna kuusi vuotta, Ataljan hallitessa maata. Seitsemäntenä vuotena Joojada rohkaisi mielensä ja liittoutui sadanpäämiesten Asarjan, Jerohamin pojan, Ismaelin, Joohananin pojan, Asarjan, Oobedin pojan, Maasejan, Adajan pojan, ja Elisafatin, Sikrin pojan, kanssa. Nämä kiertelivät Juudassa ja kokosivat leeviläiset kaikista Juudan kaupungeista sekä Israelin perhekuntien päämiehet ja tulivat Jerusalemiin. Koko seurakunta teki Jumalan temppelissä liiton kuninkaan kanssa. Joojada sanoi heille: "Katso, kuninkaan poika on tuleva kuninkaaksi, niin kuin Herra on puhunut Daavidin pojista. Tehkää näin: Kolmas osa teistä, papeista ja leeviläisistä, joiden on mentävä vartioon sapattina, olkoon ovenvartijoina kynnyksillä, kolmas osa miehittäköön kuninkaan linnan ja kolmas osa Jesod-portin, ja koko kansa Herran temppelin esikartanot. Älköön kukaan muu kuin papit ja palvelusta tekevät leeviläiset menkö Herran temppeliin. He saavat mennä sisään, sillä he ovat pyhät, mutta kaikki muu kansa noudattakoon Herran määräystä. Leeviläiset asettukoot kuninkaan ympärille, kullakin ase kädessä, ja joka tunkeutuu temppeliin, se surmattakoon. Näin olkaa kuninkaan luona, menköön hän ulos tai sisään." Leeviläiset ja koko Juuda tekivät kaiken, mitä pappi Joojada oli käskenyt heidän tehdä. Kukin heistä otti miehensä, sekä ne, joiden oli mentävä vartioon sapattina, että ne, jotka sapattina pääsivät vartiosta, sillä pappi Joojada ei ollut vapauttanut osastoja palveluksesta. Pappi Joojada antoi sadanpäämiehille keihäät, kilvet ja varustukset, jotka olivat olleet kuningas Daavidin omat ja olivat Jumalan temppelissä. Hän asetti koko kansan, kullakin peitsi kädessä, temppelin eteläsivulta aina sen pohjoissivulle saakka, päin alttaria ja temppeliä kuninkaan ympärille. Sitten he toivat kuninkaan pojan esille, panivat hänen päähänsä kruunun ja antoivat hänelle lain kirjan ja tekivät hänet kuninkaaksi. Joojada ja hänen poikansa voitelivat hänet ja huusivat: "Eläköön kuningas!" Kun Atalja kuuli kansan huudon sen juostessa ja huutaessa riemuhuutoja kuninkaalle, hän meni kansan luo Herran temppeliin. Hän näki kuninkaan seisovan korkealla paikallaan sisäänkäynnin luona, ja päälliköt ja torvensoittajat kuninkaan luona, ja kaiken maan kansan, joka riemuitsi ja puhalsi torviin, ja veisaajat, jotka soittimillaan johtivat ylistyslaulua. Silloin Atalja repäisi vaatteensa ja huusi: "Kapina, kapina!" Mutta pappi Joojada antoi sadanpäämiesten, sotajoukon johtajien, astua esiin ja sanoi heille: "Viekää hänet pois rivien välitse, ja se, joka yrittää seurata häntä, surmattakoon miekalla." Sillä pappi oli sanonut: "Älkää surmatko häntä Herran temppelissä." He kävivät häneen käsiksi, ja kun hän oli tullut kuninkaan linnan Hevosportin sisäänkäynnin luo, he surmasivat hänet siinä. Sitten Joojada teki liiton itsensä, koko kansan ja kuninkaan kesken, että he olisivat Herran kansa. Kaikki kansa meni Baalin temppeliin, ja he hävittivät sen. Sen alttarit ja kuvat he murskasivat, ja he tappoivat Mattanin, Baalin papin alttarien edessä. Joojada asetti päällysmiehiä Herran temppeliin, leeviläisiä pappeja, jotka Daavid oli määrännyt Herran temppeliin, uhraamaan Herran polttouhreja, niin kuin on kirjoitettuna Mooseksen laissa, riemuhuudoin ja lauluin, Daavidin järjestelyn mukaan. Hän asetti ovenvartijat Herran temppelin porteille, ettei kukaan, joka oli jollakin tavalla saastainen, pääsisi sisään. Hän otti mukaansa sadanpäämiehet, ylimykset ja kansan hallitusmiehet sekä kaiken maan kansan ja vei kuninkaan Herran temppelistä, ja he tulivat Yläportin kautta kuninkaan linnaan ja asettivat kuninkaan kuninkaalliselle valtaistuimelle. Kaikki maan kansa iloitsi, ja kaupunki pysyi rauhallisena. Mutta Ataljan he olivat surmanneet miekalla. Jooas oli seitsemän vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa neljäkymmentä vuotta. Hänen äitinsä nimi oli Sibja, Beersebasta. Jooas teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä, niin kauan kuin pappi Joojada eli. Joojada otti hänelle kaksi vaimoa, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä. Sen jälkeen Jooas aikoi uudistaa Herran temppelin. Hän kutsui kokoon papit ja leeviläiset ja sanoi heille: "Menkää Juudan kaupunkeihin ja kootkaa kaikesta Israelista rahaa Jumalanne temppelin korjaamiseksi, vuodesta vuoteen, ja jouduttakaa tätä asiaa." Mutta leeviläiset eivät jouduttaneet sitä. Silloin kuningas kutsui luokseen ylimmäisen papin Joojadan ja sanoi hänelle: "Miksi et ole pitänyt huolta siitä, että leeviläiset toisivat Juudasta ja Jerusalemista Herran palvelijan Mooseksen määräämän Israelin seurakunnan veron todistuksen telttamajaa varten? Sillä jumalaton Atalja ja hänen poikansa ovat murtautuneet Jumalan temppeliin. He ovat myös käyttäneet baaleja varten kaikki Herran temppelin pyhät lahjat." Kuninkaan käskystä tehtiin arkku, ja se asetettiin Herran temppelin portin ulkopuolelle. Juudassa ja Jerusalemissa kuulutettiin, että vero, jonka Jumalan palvelija Mooses oli erämaassa määrännyt Israelille, oli tuotava Herralle Kaikki päämiehet ja kaikki kansa toivat iloiten rahaa ja heittivät arkkuun, kunnes se täyttyi. Aina kun leeviläiset toivat arkun kuninkaan asettamien tarkastusmiesten luo huomattuaan, että siinä oli paljon rahaa, kuninkaan kirjuri ja ylimmäisen papin käskyläinen tulivat tyhjentämään arkun. Sitten he kantoivat sen takaisin paikoilleen. Niin he tekivät päivä päivältä ja kokosivat paljon rahaa. Sitten kuningas ja Joojada antoivat sen niille, jotka teettivät työt Herran temppelissä, ja nämä palkkasivat kivenhakkaajia ja puuseppiä uudistamaan Herran temppeliä, niin myös rauta- ja vaskiseppiä korjaamaan Herran temppeliä. Työnteettäjät toimivat niin, että työ edistyi heidän käsissään, ja he asettivat Jumalan temppelin entiselleen sen määrämittojen mukaan ja panivat sen kuntoon. Kun he olivat päättäneet työnsä, he veivät loput rahat kuninkaalle ja Joojadalle, ja niillä teetettiin kalustoa Herran temppeliin, jumalanpalvelus- ja uhraamiskalustoa, kuppeja sekä kulta- ja hopeaesineitä. Herran temppelissä uhrattiin vakituisesti polttouhreja, niin kauan kuin Joojada eli. Mutta Joojada kävi vanhaksi ja sai elämästä kyllikseen, ja hän kuoli. Hän oli kuollessaan sadan kolmenkymmenen vuoden vanha. Hänet haudattiin Daavidin kaupunkiin kuningasten joukkoon, sillä hän oli tehnyt sitä, mikä oli hyvää Israelille ja Jumalalle ja hänen temppelilleen. Mutta Joojadan kuoleman jälkeen tulivat Juudan päämiehet ja kumarsivat kuningasta, ja kuningas kuuli heitä. He hylkäsivät Herran, isiensä Jumalan, temppelin ja palvelivat aseroita ja jumalankuvia. Viha kohtasi Juudaa ja Jerusalemia tämän heidän rikoksensa tähden. Hän lähetti heidän keskuuteensa profeettoja palauttamaan heidät Herran luo, ja nämä varoittivat heitä, mutta he eivät kuulleet. Jumalan Henki täytti Sakarjan, pappi Joojadan pojan, ja hän astui kansan eteen ja sanoi heille: "Näin sanoo Jumala: Miksi te rikotte Herran käskyt omaksi onnettomuudeksenne? Koska olette hylänneet Herran, hänkin hylkää teidät." Mutta he tekivät salaliiton häntä vastaan ja kivittivät hänet kuoliaaksi kuninkaan käskystä Herran temppelin esipihalla. Sillä kuningas Jooas ei muistanut rakkautta, jota hänen isänsä Joojada oli hänelle osoittanut, vaan tappoi Joojadan pojan. Tämä sanoi kuollessaan: "Herra nähköön ja kostakoon." Vuoden vaihteessa kävi aramilaisten sotajoukko Jooaan kimppuun, ja he tunkeutuivat Juudaan ja Jerusalemiin asti ja tuhosivat kansasta kaikki kansan päämiehet. Kaiken saaliinsa he lähettivät Damaskon kuninkaalle. Sillä vaikka aramilaisten sotajoukko tuli vähälukuisena, Herra antoi näiden käsiin hyvin suuren sotajoukon, koska he olivat hylänneet Herran, isiensä Jumalan. Nämä panivat toimeen rangaistustuomion Jooaalle. Kun he lähtivät häntä ahdistamasta – hän jäi heidän lähtiessään hyvin sairaaksi – hänen palvelijansa tekivät salaliiton häntä vastaan pappi Joojadan pojan murhan tähden ja tappoivat hänet hänen vuoteeseensa, ja hän kuoli. Hänet haudattiin Daavidin kaupunkiin. Häntä ei kuitenkaan haudattu kuningasten hautoihin. Ne, jotka tekivät salaliiton häntä vastaan, olivat Saabad, ammonilaisen vaimon Simeatin poika, ja Joosabad, mooabilaisen vaimon Simritin poika. Hänen pojistaan, monista häntä vastaan lausutuista ennustuksista ja Jumalan temppelin jälleen rakentamisesta, katso, niistä on kirjoitettu Kuningasten kirjan selityskirjaan. Hänen poikansa Amasja tuli kuninkaaksi hänen jälkeensä. Amasja oli kahdenkymmenen viiden vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa kaksikymmentä yhdeksän vuotta. Hänen äitinsä oli nimeltään Jooaddan, Jerusalemista. Hän teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä, ei kuitenkaan ehyellä sydämellä. Kun hänen kuninkuutensa oli vahvistunut, hän tappoi ne palvelijansa, jotka olivat murhanneet kuninkaan, hänen isänsä. Mutta heidän lapsensa hän jätti surmaamatta: hän teki, niin kuin on kirjoitettu laissa, Mooseksen kirjassa, jossa Herra on käskenyt sanoen: "Älkööt isät kuolko lasten tähden älköötkä lapset isien tähden. Kukin kuolkoon oman syntinsä tähden." Sitten Amasja kokosi Juudan miehet ja asetti heidät perhekunnittain, tuhannen- ja sadanpäämiesten mukaan, koko Juudan ja Benjaminin. Hän piti katselmuksen heistä, kaksikymmenvuotiaista ja sitä vanhemmista, ja huomasi heitä olevan kolmesataa tuhatta sotakelpoista, keihästä ja kilpeä käyttävää valiomiestä. Lisäksi hän palkkasi Israelista sadalla hopeatalentilla satatuhatta valiosotilasta. Mutta Jumalan mies tuli hänen luokseen ja sanoi: "Kuningas! Älköön Israelin sotajoukko lähtekö kanssasi, sillä Herra ei ole Israelin, kaikkien näiden efraimilaisten, kanssa. Vaan lähde sinä yksin, käy rohkeasti taisteluun, muuten Jumala kaataa sinut vihollistesi eteen, sillä Jumalalla on valta auttaa ja kaataa." Amasja sanoi Jumalan miehelle: "Mutta mitä on tehtävä niille sadalle talentille, jotka olen antanut Israelin joukolle?" Jumalan mies vastasi: "Herra voi antaa sinulle paljon enemmän, kuin se on." Amasja erotti sen joukon, joka oli tullut hänen luokseen Efraimista, palaamaan kotiinsa. Siitä he vihastuivat kovin Juudaan ja menivät kotiinsa vihasta hehkuen. Amasja rohkaisi mielensä, lähti ja vei väkensä Suolalaaksoon ja surmasi seiriläisiä kymmenen tuhatta. Toiset kymmenen tuhatta Juudan miehet ottivat elävinä vangeiksi. Nämä he veivät kallion laelle ja syöksivät heidät kallion laelta alas, niin että he kaikki ruhjoutuivat. Ne, jotka kuuluivat Amasjan palauttamaan joukkoon ja jotka eivät olleet päässeet hänen kanssaan sotaan, hyökkäsivät Juudan kaupunkeihin, Samariaan ja aina Beet-Hooroniin saakka. He surmasivat asukkaista kolmetuhatta ja ottivat paljon saalista. Kun Amasja voitettuaan edomilaiset tuli takaisin, hän toi mukanaan seiriläisten jumalat ja asetti ne itselleen jumaliksi, ja hän kumarsi niitä ja poltti niille uhreja. Herran viha syttyi Amasjaa kohtaan, ja hän lähetti hänen luokseen profeetan. Tämä sanoi hänelle: "Miksi etsit tuon kansan jumalia, jotka eivät voineet pelastaa omaa kansaansa käsistäsi?" Hänen näin hänelle puhuessaan Amasja sanoi hänelle: "Olemmeko asettaneet sinut kuninkaan neuvonantajaksi? Lopeta jo, muutoin sinut surmataan." Profeetta lopetti ja sanoi: "Minä tiedän, että Jumala on päättänyt tuhota sinut, koska teet näin etkä kuule neuvoani." Amasja, Juudan kuningas, lähetti neuvoteltuaan asiasta Jooaalle, Jooahaan pojalle, Jeehun pojanpojalle, Israelin kuninkaalle, tämän sanan: "Tule, otelkaamme keskenämme." Mutta Jooas, Israelin kuningas, lähetti Amasjalle, Juudan kuninkaalle tämän sanan: "Libanonilla kasvava ohdake lähetti setripuulle, joka kasvoi Libanonilla, tämän sanan: 'Anna tyttäresi vaimoksi pojalleni.' Mutta metsän eläimet Libanonilla kulkivat ohdakkeen yli ja tallasivat sen maahan. Sinä sanot: 'Katso, olen voittanut Edomin', ja olet käynyt ylpeäksi saatuasi kunniaa. Mutta pysy kotonasi. Minkä tähden tahdot tuottaa onnettomuuden: sinä kukistut ja Juuda kanssasi?" Mutta Amasja ei totellut, sillä tämä tuli Jumalalta. Hän tahtoi antaa heidät alttiiksi, koska he olivat etsineet Edomin jumalia. Jooas, Israelin kuningas, lähti liikkeelle, ja he ottelivat keskenään, hän ja Amasja, Juudan kuningas, Beet-Semeksessä, joka on Juudan aluetta. Niin israelilaiset voittivat Juudan miehet, ja nämä pakenivat kukin teltalleen. Jooas, Israelin kuningas, otti Juudan kuninkaan Amasjan, Jooaan pojan, Jooahaan pojanpojan, Beet-Semeksessä vangiksi ja toi hänet Jerusalemiin. Hän revitti Jerusalemin muuria Efraimin portista Kulmaporttiin saakka neljäsataa kyynärää. Hän otti kaiken kullan ja hopean sekä esineistön, mitä Jumalan temppelissä, Oobed-Edomin huostassa oli, ja kuninkaan linnan aarteet sekä panttivankeja ja palasi Samariaan. Mutta Amasja, Jooaan poika, Juudan kuningas, eli Jooaan, Jooahaan pojan, Israelin kuninkaan, kuoleman jälkeen viisitoista vuotta. Mitä muuta on kerrottavaa Amasjan aikaisemmista ja myöhemmistä vaiheista, se on kirjoitettuna Juudan ja Israelin kuningasten kirjassa. Siitä ajasta alkaen, jolloin Amasja luopui Herrasta, punottiin Jerusalemissa salaliittoa häntä vastaan. Hän pakeni Laakiiseen, mutta Laakiiseen lähetettiin miehiä hänen jälkeensä, ja he surmasivat hänet siellä. Hänet nostettiin hevosten selkään ja haudattiin isiensä viereen Juudan kaupunkiin. Mutta koko Juudan kansa otti Ussian, joka oli kuudentoista vuoden vanha, ja teki hänet kuninkaaksi hänen isänsä Amasjan sijaan. Hän linnoitti Eilatin ja palautti sen Juudalle sitten, kun kuningas oli mennyt lepoon isiensä luo. Ussia oli kuudentoista vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa viisikymmentä kaksi vuotta. Hänen äitinsä oli nimeltään Jekolja Jerusalemista. Hän teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä, aivan niin kuin hänen isänsä Amasja oli tehnyt. Hän etsi Jumalaa, niin kauan kuin Sakarja eli, joka ymmärsi Jumalan näkyjä. Niin kauan kuin hän etsi Herraa, Jumala antoi hänen menestyä. Hän lähti sotimaan filistealaisia vastaan ja revitti Gatin, Jabnen ja Asdodin muurit ja rakennutti kaupunkeja Asdodin alueelle ja muualle filistealaisten maahan. Jumala auttoi häntä filistealaisia vastaan ja niitä arabialaisia vastaan, jotka asuivat Guur-Baalissa, sekä meunilaisia vastaan. Ammonilaiset maksoivat veroa Ussialle, ja hänen maineensa levisi aina Egyptiin saakka, sillä hän tuli erittäin mahtavaksi. Ussia rakennutti Jerusalemiin tornit Kulmaportin ja Laaksoportin päälle ja Kulmauksen päälle ja varusti ne. Hän rakennutti torneja myös erämaahan ja hakkautti paljon vesisäiliöitä, sillä hänellä oli paljon karjaa sekä Alankomaassa että ylätasangolla. Peltomiehiä ja viinitarhureita hänellä oli vuoristossa ja puutarhamailla, sillä hän harjoitti maanviljelyä. Ussialla oli sotajoukko, joka teki sotapalvelusta ja lähti sotaan osastoittain sen lukumäärän mukaan, mikä heitä oli katselmuksessa, jonka kirjuri Jegiel ja päällysmies Maaseja olivat toimittaneet Hananjan, kuninkaallisen päällikön, johdolla. Perhekuntapäämiesten, sotasankareitten, koko lukumäärä oli kaksituhatta kuusisataa. Heidän johdossaan oli kolmensadan seitsemän tuhannen viidensadan miehen suuruinen sotajoukko, joka teki väellä ja voimalla sotapalvelusta auttaakseen kuningasta vihollista vastaan. Ussia varusti heidät, koko sotajoukon, kilvillä, keihäillä, kypärillä, rintahaarniskoilla, jousilla ja linkokivillä. Hän teetti Jerusalemiin taidokkaasti sommiteltuja sotakoneita, jotka asetettiin torneihin ja muurien kulmiin ja joilla ammuttiin nuolia ja suuria kiviä. Niin hänen maineensa levisi kauas, sillä hän sai ihmeteltävästi apua, kunnes hän tuli mahtavaksi. Mutta kun hän oli tullut mahtavaksi, ylpistyi hänen sydämensä, niin että hän teki kelvottoman teon, hän tuli uskottomaksi Herraa, Jumalaansa, kohtaan ja meni Herran temppeliin, suitsutusalttarille, suitsuttamaan. Pappi Asarja meni hänen jälkeensä sinne, mukanaan kahdeksankymmentä Herran pappia, rohkeita miehiä. Nämä astuivat kuningas Ussiaa vastaan ja sanoivat hänelle: "Ei ole sinun asiasi, Ussia, suitsuttaa Herralle, vaan pappien, Aaronin poikien, jotka ovat pyhitetyt suitsuttamaan. Mene ulos pyhäköstä, sillä sinä olet ollut uskoton, eikä siitä tule sinulle kunniaa Herralta Jumalalta." Ussia vihastui, ja hän piti juuri suitsutusastiaa kädessään suitsuttaakseen. Mutta kun hän vihastui pappeihin, puhkesi hänen otsaansa spitaali pappien läsnä ollessa Herran temppelissä suitsutusalttarin ääressä. Kun ylipappi Asarja ja kaikki muut papit kääntyivät hänen puoleensa, katso, hänellä oli spitaali otsassa. Silloin he karkottivat äkkiä hänet sieltä, ja itsekin hän lähti pois kiireen vilkkaa, kun Herra oli häntä lyönyt. Kuningas Ussia tuli spitaaliseksi kuolinpäiväänsä saakka ja asui spitaalisena eri talossa, sillä hänet oli eristetty Herran temppelistä. Hänen poikansa Jootam hallitsi kuninkaan linnaa ja jakoi oikeutta maan kansalle. Mitä muuta on kerrottavaa Ussiasta, hänen aikaisemmista ja myöhemmistä vaiheistaan, sen on profeetta Jesaja, Aamosin poika, pannut kirjaan. Ussia meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin isiensä viereen vainiolle syrjään kuningasten haudoista. Sanottiin näet: "Hän on spitaalinen." Hänen poikansa Jootam tuli kuninkaaksi hänen jälkeensä. Jootam oli kahdenkymmenen viiden vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa kuusitoista vuotta. Hänen äitinsä nimi oli Jerusa, Saadokin tytär. Hän teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä, kuten hänen isänsä Ussia oli tehnyt, paitsi ettei hän tunkeutunut Herran temppeliin. Mutta kansa vaelsi yhä kelvottomasti. Hän rakennutti Yläportin Herran temppeliin ja rakennutti paljon Oofelin muuria. Hän rakennutti myös kaupunkeja Juudan vuoristoon, ja metsiin hän rakennutti linnoja ja torneja. Hän kävi sotaa ammonilaisten kuningasta vastaan ja voitti heidät. Ammonilaiset antoivat hänelle sinä vuonna sata talenttia hopeaa, kymmenentuhatta koor-mittaa vehnää ja kymmenentuhatta koor-mittaa ohria. Tämän ammonilaiset suorittivat hänelle myös toisena ja kolmantena vuotena. Jootam tuli yhä mahtavammaksi, koska hän vaelsi vakaasti Herran, Jumalansa, edessä. Mitä muuta on kerrottavaa Jootamista ja kaikista hänen sodistaan ja hänen vaelluksestaan, katso, se on kirjoitettuna Israelin ja Juudan kuningasten kirjassa. Hän oli kahdenkymmenen viiden vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa kuusitoista vuotta. Jootam meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin Daavidin kaupunkiin. Hänen poikansa Aahas tuli kuninkaaksi hänen jälkeensä. Aahas oli kahdenkymmenen vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa kuusitoista vuotta. Hän ei tehnyt sitä, mikä on oikein Herran silmissä, niin kuin hänen isänsä Daavid, vaan vaelsi Israelin kuningasten teitä. Hän jopa teki valettuja kuvia baaleille. Hän poltti uhreja Ben-Hinnomin laaksossa ja poltti poikansa tulessa, niiden kansojen kauhistavien tekojen mukaan, jotka Herra oli karkottanut israelilaisten tieltä. Hän teurasti ja poltti uhreja uhrikukkuloilla ja kummuilla ja jokaisen vihreän puun alla. Sen tähden Herra, hänen Jumalansa, antoi hänet Aramin kuninkaan käsiin. He voittivat hänet ja ottivat hänen väestään suuren joukon vangiksi ja veivät Damaskoon. Hänet annettiin myös Israelin kuninkaan käsiin, ja tämä tuotti hänelle suuren tappion. Pekah, Remaljan poika, surmasi Juudasta satakaksikymmentä tuhatta yhtenä päivänä, kaikki sotakuntoisia miehiä, koska he olivat hylänneet Herran, isiensä Jumalan. Sikri, efraimilainen soturi, tappoi kuninkaan pojan Maasejan, linnan esimiehen Asrikamin ja kuninkaan lähimmän miehen, Elkanan. Israelilaiset veivät veljiltään vangeiksi vaimoja, poikia ja tyttäriä kaksisataa tuhatta, ryöstivät heiltä myös paljon saalista ja veivät saaliin Samariaan. Siellä oli Herran profeetta nimeltä Ooded. Tämä meni sotajoukkoa vastaan, kun se oli tulossa Samariaan, ja sanoi heille: "Katso, Herra, isienne Jumala, on vihastunut Juudaan ja antanut heidät käsiinne, ja olette tappaneet heitä raivossa, joka ulottuu taivaaseen asti. Mutta nyt te ajattelette pakottaa tämän Juudan väen ja Jerusalemin orjiksenne ja orjattariksenne. Eikö teillä jo ole tunnollanne kyllin rikoksia Herraa, Jumalaanne, vastaan? Kuulkaa nyt minua ja palauttakaa vangit, jotka olette ottaneet veljienne joukosta, sillä Herran vihan hehku on päällänne." Muutamat efraimilaisten päämiehistä, Asarja, Joohananin poika, Berekia, Mesillemotin poika, Hiskia, Sallumin poika, ja Amasa, Hadlain poika, nousivat sotaretkeltä tulevia vastaan ja sanoivat heille: "Älkää tuoko tänne noita vankeja, sillä te saatatte meidät syyllisiksi Herran edessä, kun aiotte lisätä syntejämme ja syyllisyyttämme. Onhan syyllisyytemme jo suuri, ja vihan hehku on Israelin päällä." Aseväki luopui vangeista ja saaliista päämiesten ja koko seurakunnan edessä. Nimeltä mainitut miehet nousivat ja ottivat huostaansa vangit ja antoivat saaliista vaatteita kaikille niille heidän joukossaan, jotka olivat alasti. He antoivat näille vaatteita ja sandaaleja, ruokaa ja juomaa, voitelivat heitä ja toimittivat heille, kaikille uupuneille, aasit ja veivät heidät Jerikoon, Palmukaupunkiin, lähelle heidän veljiään. Sitten he palasivat Samariaan. Siihen aikaan kuningas Aahas lähetti sanansaattajat Assurin kuningasten luo saadakseen apua. Sillä vielä edomilaisetkin olivat tulleet ja voittaneet Juudan ja ottaneet vankeja. Filistealaiset olivat tehneet ryöstöretken Alankomaan ja Juudan Negevin kaupunkeihin ja valloittaneet Beet-Semeksen, Aijalonin ja Gederotin, myös Sookon ja sen tytärkaupungit, Timran ja sen tytärkaupungit ja Gimson ja sen tytärkaupungit, ja he olivat asettuneet niihin. Sillä Herra nöyryytti Juudaa Aahaan, Israelin kuninkaan, tähden, koska tämä oli harjoittanut kurittomuutta Juudassa ja ollut uskoton Herraa kohtaan. Tillegat-Pilneser, Assurin kuningas, lähti häntä vastaan ja ahdisti häntä eikä tukenut häntä. Sillä vaikka Aahas ryösti Herran temppeliä ja kuninkaan ja päämiesten linnoja ja antoi kaiken Assurin kuninkaalle, hänelle ei ollut siitä apua. Silloinkin kun häntä ahdistettiin, hän, kuningas Aahas, oli edelleen uskoton Herraa kohtaan. Sillä hän uhrasi Damaskon jumalille, jotka olivat voittaneet hänet. Hän ajatteli: "Koska Aramin kuningasten jumalat ovat auttaneet heitä, uhraan minäkin niille, että ne minuakin auttaisivat." Mutta ne tulivatkin hänelle ja koko Israelille lankeemukseksi. Aahas kokosi Jumalan temppelin kaluston ja hakkasi Jumalan temppelin kaluston kappaleiksi. Hän sulki Herran temppelin ovet ja teetti itselleen alttareita Jerusalemin joka kolkkaan. Jokaiseen Juudan kaupunkiin hän teetti uhrikukkuloita polttaakseen uhreja muille jumalille, ja niin hän vihoitti Herran, isiensä Jumalan. Mitä muuta on kerrottavaa hänestä ja kaikesta hänen vaelluksestaan, sekä aikaisemmasta että myöhemmästä, katso, se on kirjoitettuna Juudan ja Israelin kuningasten aikakirjassa. Aahas meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin kaupunkiin, Jerusalemiin. Sillä häntä ei viety Israelin kuningasten hautoihin. Hänen poikansa Hiskia tuli kuninkaaksi hänen jälkeensä. Hiskia tuli kuninkaaksi kahdenkymmenen viiden vuoden ikäisenä ja hallitsi Jerusalemissa kaksikymmentä yhdeksän vuotta. Hänen äitinsä oli nimeltään Abia, Sakarjan tytär. Hän teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä, aivan niin kuin hänen isänsä Daavid oli tehnyt. Ensimmäisenä hallitusvuotenaan sen ensimmäisessä kuussa hän avasi Herran temppelin ovet ja korjasi ne. Sitten hän toi papit ja leeviläiset ja kokosi heidät itään olevalle aukiolle. Hän sanoi heille: "Kuulkaa minua, te leeviläiset! Pyhittäytykää nyt ja pyhittäkää Herran, isienne Jumalan, temppeli ja toimittakaa saastaisuus pois pyhäköstä. Sillä isämme ovat olleet uskottomia ja tehneet sitä, mikä on pahaa Herran, Jumalamme, silmissä, ja hylänneet hänet. He käänsivät kasvonsa pois Herran asumuksesta ja käänsivät selkänsä sille. He sulkivat myös eteisen ovet, sammuttivat lamput, eivät polttaneet suitsuketta eivätkä uhranneet polttouhreja pyhäkössä Israelin Jumalalle. Sen tähden Herran viha on kohdannut Juudaa ja Jerusalemia, ja hän on tehnyt heidät kauhuksi, hämmästykseksi ja pilkaksi, niin kuin te omin silmin näette. Katso, isämme ovat kaatuneet miekkaan, ja poikamme, tyttäremme ja vaimomme ovat joutuneet vankeuteen tästä syystä. Nyt aion tehdä liiton Herran, Israelin Jumalan, kanssa, että hänen vihansa hehku kääntyisi meistä pois. Älkää siis, lapseni, olko leväperäisiä, sillä teidät Herra on valinnut seisomaan hänen edessään ja palvelemaan häntä, olemaan hänen palvelijansa ja suitsuttamaan hänelle." Silloin nousivat leeviläiset: Mahat, Amasain poika, ja Jooel, Asarjan poika, Kehatin jälkeläisistä; Merarin jälkeläisistä Kiis, Abdin poika, ja Asarja, Jehallelelin poika; geersonilaisista Jooah, Simman poika, ja Eeden, Jooahin poika; Elisafanin jälkeläisistä Simri ja Jegiel; Aasafin jälkeläisistä Sakarja ja Mattanja; Heemanin jälkeläisistä Jehiel ja Siimei; ja Jedutunin jälkeläisistä Semaja ja Ussiel. Nämä kokosivat veljensä, pyhittäytyivät ja menivät, kuten kuningas oli Herran sanan mukaan käskenyt, puhdistamaan Herran temppeliä. Papit menivät sisälle Herran temppeliin puhdistamaan sitä, ja kaiken saastaisuuden, minkä löysivät Herran temppelistä, he veivät Herran temppelin esipihalle. Sieltä leeviläiset ottivat sen ja veivät sen ulos Kidronin laaksoon. He alkoivat pyhittämisen ensimmäisen kuun ensimmäisenä päivänä, ja kuukauden kahdeksantena päivänä he olivat ehtineet Herran eteiseen, ja he pyhittivät Herran temppeliä kahdeksan päivää. Ensimmäisen kuun kuudentenatoista päivänä he lopettivat työnsä. He menivät sisälle kuningas Hiskian luo ja sanoivat: "Olemme puhdistaneet koko Herran temppelin, polttouhrialttarin ja koko sen kaluston ja näkyleipäpöydän ja koko sen kaluston. Koko kaluston, jonka kuningas Aahas hallitusaikanaan uskottomuudessaan saastutti, olemme panneet kuntoon ja pyhittäneet, ja katso, ne ovat Herran alttarin edessä." Kuningas Hiskia kokosi varhain aamulla kaupungin päämiehet ja meni Herran temppeliin. He toivat seitsemän härkää, seitsemän pässiä ja seitsemän karitsaa sekä seitsemän vuohipukkia syntiuhriksi valtakunnan puolesta, pyhäkön puolesta ja Juudan puolesta. Hän käski pappi Aaronin poikien, pappien, uhrata ne Herran alttarilla. He teurastivat naudat, ja papit ottivat veren ja vihmoivat sen alttarille. He teurastivat myös pässit ja vihmoivat veren alttarille. He teurastivat karitsat ja vihmoivat veren alttarille. Sen jälkeen he toivat syntiuhripukit kuninkaan ja seurakunnan eteen, ja nämä laskivat kätensä niiden päälle. Papit teurastivat ne ja uhrasivat niiden veren syntiuhrina alttarilla toimittaen koko Israelille sovituksen. Sillä kuningas oli käskenyt uhrata polttouhrin ja syntiuhrin koko Israelin puolesta. Hän asetti leeviläiset Herran temppeliin, symbaalit, harput ja lyyrat käsissä, niin kuin Daavid ja kuninkaan näkijä Gaad ja profeetta Naatan olivat käskeneet. Käsky oli nimittäin Herran antama hänen profeettojensa kautta. Niin leeviläiset seisoivat siinä Daavidin soittimet käsissä, ja papit torvet käsissä. Hiskia käski uhrata alttarilla polttouhrin. Kun uhraaminen alkoi, alkoi myös Herran veisuu ja torvien soitto Daavidin, Israelin kuninkaan, soittimien johtaessa. Koko seurakunta kumartaen rukoili, veisuu kaikui, ja torvet soivat – kaikkea tätä kesti, kunnes polttouhri oli uhrattu. Kun uhraaminen oli päättynyt, kuningas ja kaikki, jotka olivat hänen kanssaan saapuvilla, polvistuivat kumartaen rukoilemaan. Kuningas Hiskia ja päämiehet käskivät leeviläisten ylistää Herraa Daavidin ja näkijä Aasafin sanoilla. Nämä ylistivät häntä iloiten, polvistuivat ja kumartaen rukoilivat. Sitten Hiskia lausui ja sanoi: "Nyt te olette tuoneet täysin käsin lahjoja Herralle. Astukaa esiin ja tuokaa teurasuhreja ja kiitosuhreja Herran temppeliin." Silloin seurakunta toi teurasuhreja ja kiitosuhreja, ja jokainen, jonka sydän häntä siihen vaati, myös polttouhreja. Seurakunnan tuomien polttouhrien lukumäärä oli seitsemänkymmentä nautaa, sata pässiä ja kaksisataa karitsaa, nämä kaikki polttouhriksi Herralle. Pyhiä lahjoja oli kuusisataa nautaa ja kolmetuhatta lammasta. Mutta pappeja oli niin vähän, etteivät he voineet nylkeä kaikkia polttouhriteuraita. Sen tähden heidän veljensä leeviläiset auttoivat heitä, kunnes tämä työ oli suoritettu ja kunnes papit olivat pyhittäytyneet, sillä leeviläiset pyrkivät vilpittömämmin kuin papit pyhittäytymään. Myös polttouhreja oli paljon sekä rauhanuhrirasvoja ja polttouhriin kuuluvia juomauhreja. Näin järjestettiin palvelus Herran temppelissä. Hiskia ja kaikki kansa iloitsivat siitä, mitä Jumala oli kansalle valmistanut, sillä se oli tapahtunut nopeasti. Hiskia lähetti sanansaattajat koko Israeliin ja Juudaan ja kirjoitti myös kirjeet Efraimiin ja Manasseen, että he tulisivat Herran temppeliin Jerusalemiin viettämään pääsiäistä Herran, Israelin Jumalan, kunniaksi. Kuningas, hänen päämiehensä ja koko Jerusalemin seurakunta päättivät viettää pääsiäistä toisessa kuussa, sillä he eivät voineet viettää sitä silloin heti, koska pappeja ei ollut pyhittäytynyt riittävää määrää eikä kansa ollut kokoontunut Jerusalemiin. Tämä kelpasi kuninkaalle ja koko seurakunnalle, ja niin he päättivät kuuluttaa koko Israelissa Beersebasta Daaniin saakka, että oli tultava Jerusalemiin viettämään pääsiäistä Herran, Israelin Jumalan, kunniaksi. Sillä sitä ei ollut vietetty joukolla, niin kuin kirjoitettu oli. Juoksijat kulkivat, mukanaan kuninkaan ja hänen päämiestensä kirjeet, halki koko Israelin ja Juudan ja julistivat kuninkaan käskystä: "Te israelilaiset, palatkaa Herran, Aabrahamin, Iisakin ja Israelin Jumalan, luo, että hän palaisi niiden luo, jotka teistä ovat säilyneet ja pelastuneet Assurin kuninkaiden käsistä. Älkää olko niin kuin isänne ja veljenne, jotka olivat uskottomat Herralle, isiensä Jumalalle, niin että hän antoi teidät häviön omiksi, niin kuin te näette. Älkää siis olko niskureita niin kuin teidän isänne. Ojentakaa kätenne Herralle ja tulkaa hänen pyhäkköönsä, jonka hän on pyhittänyt ikiajoiksi, ja palvelkaa Herraa, Jumalaanne, että hänen vihansa hehku kääntyisi teistä pois. Sillä jos te palaatte Herran luo, veljenne ja poikanne saavat osakseen laupeuden voittajiltaan ja voivat palata takaisin tähän maahan. Sillä Herra, teidän Jumalanne, on armollinen ja laupias, eikä hän käännä kasvojaan pois teistä, jos palaatte hänen luokseen." Juoksijat kulkivat kaupungista kaupunkiin Efraimin ja Manassen maassa ja aina Sebuloniin saakka. Mutta heille naurettiin ja heitä pilkattiin. Kuitenkin Asserista, Manassesta ja Sebulonista muutamat nöyrtyivät ja tulivat Jerusalemiin. Myös Juudassa vaikutti Jumalan käsi, ja hän antoi heille yksimielisen sydämen tekemään, mitä kuningas ja päämiehet olivat Herran sanan mukaan käskeneet. Niin kokoontui paljon kansaa Jerusalemiin viettämään happamattoman leivän juhlaa toisessa kuussa. Se oli hyvin suuri kokous. He nousivat ja poistivat alttarit Jerusalemista. Myös kaikki suitsutusalttarit he poistivat ja heittivät Kidronin laaksoon. He teurastivat pääsiäislampaan toisen kuun neljäntenätoista päivänä. Papit ja leeviläiset häpesivät ja pyhittäytyivät ja toivat polttouhreja Herran temppeliin. He asettuivat paikoilleen, niin kuin heidän velvollisuutensa oli Jumalan miehen Mooseksen lain mukaan. Papit vihmoivat veren, otettuaan sen leeviläisten käsistä. Sillä seurakunnassa oli monta, jotka eivät olleet pyhittäytyneet. Niin leeviläiset huolehtivat pääsiäislammasten teurastamisesta kaikille, jotka eivät olleet puhtaita, ja niiden pyhittämisestä Herralle. Sillä suurin osa kansasta, monet Efraimista ja Manassesta, Isaskarista ja Sebulonista, eivät olleet puhdistautuneet, vaan söivät pääsiäislampaan toisin, kuin oli kirjoitettu. Hiskia oli näet rukoillut heidän puolestaan sanoen: "Herra, joka on hyvä, antakoon anteeksi jokaiselle, joka on kiinnittänyt sydämensä Jumalan, Herran, isiensä Jumalan, etsimiseen, vaikka onkin vailla pyhäkköpuhtautta." Herra kuuli Hiskiaa ja säästi kansaa. Israelilaiset, jotka olivat Jerusalemissa, viettivät seitsemän päivää happamattoman leivän juhlaa iloiten suuresti. Leeviläiset ja papit ylistivät joka päivä Herraa voimakkailla soittimilla, Herran kunniaksi. Hiskia puhutteli ystävällisesti kaikkia leeviläisiä, jotka taitavasti suorittivat tehtävänsä Herran kunniaksi. He söivät seitsemän päivää juhlauhreja ja uhrasivat rauhanuhreja ja ylistivät Herraa, isiensä Jumalaa. Koko seurakunta päätti viettää juhlaa vielä toiset seitsemän päivää, ja niin vietettiin ilojuhlaa vielä seitsemän päivää. Sillä Hiskia, Juudan kuningas, oli antanut seurakunnalle anniksi tuhat härkää ja seitsemän tuhatta lammasta, ja päämiehet olivat antaneet seurakunnalle anniksi tuhat härkää ja kymmenen tuhatta lammasta. Paljon pappeja pyhittäytyi. Koko Juudan seurakunta iloitsi ja samoin papit ja leeviläiset ja koko Israelista tullut seurakunta, myös muukalaiset, jotka olivat tulleet Israelin maasta tai asuivat Juudassa. Jerusalemissa oli ilo suuri, sillä Israelin kuninkaan Salomon, Daavidin pojan, ajoista asti ei sellaista ollut tapahtunut Jerusalemissa. Leeviläiset papit nousivat ja siunasivat kansan. Heidän äänensä tuli kuulluksi, ja heidän rukouksensa tuli Herran pyhään asumukseen, taivaaseen. Kun kaikki tämä oli päättynyt, kaikki saapuvilla olevat israelilaiset lähtivät Juudan kaupunkeihin ja murskasivat patsaat, hakkasivat maahan aserapaalut ja kukistivat uhrikukkulat ja alttarit perin pohjin koko Juudassa, Benjaminissa, Efraimissa ja Manassessa. Sitten kaikki israelilaiset palasivat kukin perintömaalleen, kaupunkeihinsa. Hiskia asetti pappien ja leeviläisten osastot, heidän osastojensa mukaan, kunkin hänen papillisen tai leeviläisen palvelustehtävänsä mukaan, polttouhreja ja rauhanuhreja toimitettaessa palvelemaan, kiittämään ja ylistämään Herran leirin porteissa. Minkä kuningas antoi omaisuudestaan, se käytettiin polttouhreiksi, aamu- ja ehtoopolttouhreiksi sekä sapatteina, uudenkuun päivinä ja juhlina uhrattaviksi polttouhreiksi, niin kuin on kirjoitettuna Herran laissa. Hän käski kansan, Jerusalemin asukkaiden, antaa papeille ja leeviläisille heidän osuutensa, että nämä pitäisivät kiinni Herran laista. Kun sana levisi, israelilaiset antoivat runsaan määrän ensisatoa jyvistä, viinistä, öljystä ja hunajasta ja kaikesta pellon sadosta. He toivat runsaat kymmenykset kaikesta. Myös ne israelilaiset ja Juudan miehet, jotka asuivat Juudan kaupungeissa, toivat kymmenykset naudoista, lampaista ja vuohista sekä kymmenykset Herralle, Jumalalleen, pyhitetyistä pyhistä lahjoista, ja panivat ne eri kasoihin. Kolmannessa kuussa he alkoivat panna niitä kasoihin, ja seitsemännessä kuussa he sen lopettivat. Kun Hiskia ja päämiehet tulivat ja näkivät kasat, he kiittivät Herraa ja hänen kansaansa Israelia. Kun Hiskia kysyi papeilta ja leeviläisiltä näistä kasoista, vastasi hänelle ylipappi Asarja, joka oli Saadokin sukua, ja sanoi: "Siitä alkaen, kun ruvettiin tuomaan antia Herran temppeliin, olemme syöneet ja tulleet ravituiksi, ja kuitenkin on jäänyt paljon tähteeksi. Herra on nimittäin siunannut kansaansa, ja tämä paljous on jäänyt tähteeksi." Hiskia käski laittaa kammioita Herran temppeliin. Kun ne oli laitettu, tuotiin niihin tunnollisesti anti, kymmenys ja pyhät lahjat. Niiden esimiehenä oli leeviläinen Koonanja, ja hänen veljensä Siimei oli häntä lähinnä. Jehiel, Asasja, Nahat, Asael, Jerimot, Joosabat, Eliel, Jismakja, Mahat ja Benaja olivat Koonanjan ja hänen veljensä Siimein käskyläisinä kuningas Hiskian ja Asarjan, Jumalan temppelin esimiehen, määräyksestä. Leeviläinen Koore, Jimnan poika, joka oli ovenvartijana idän puolella, hoiti Jumalalle annetut vapaaehtoiset lahjat ja Herralle tulevan annin ja korkeasti pyhien lahjojen suorituksen. Hänen johdossaan olivat Eedem, Minjamin, Jeesua, Semaja, Amarja ja Sekanja, joiden oli pappiskaupungeissa tunnollisesti suoritettava osuudet veljilleen, niin pienille kuin suurille, osastoittain, paitsi sukuluetteloihin merkityille miespuolisille, kolmivuotiaille ja sitä vanhemmille, kaikille, jotka menivät Herran temppeliin tekemään palvelusta, kunakin päivänä sen päivän palveluksen, hoitamaan tehtäviään, osastoittain. Papit merkittiin sukuluetteloihin perhekunnittain ja leeviläisistä kaksikymmenvuotiaat ja sitä vanhemmat, palvelustehtäviensä mukaan, osastoittain, nimittäin niin, että sukuluetteloihin merkittiin kaikki heidän pienet lapsensa, vaimonsa, poikansa ja tyttärensä, koko heidän joukkonsa, sillä he hoitivat tunnollisesti sitä, mikä oli pyhää. Aaronin pojilla, papeilla, jotka asuivat kaupunkiensa laidunmailla, oli joka kaupungissa nimeltä mainitut miehet, joiden oli suoritettava osuudet kaikille miespuolisille pappien joukossa ja kaikille sukuluetteloihin merkityille leeviläisille. Näin Hiskia teki koko Juudassa. Hän teki sitä, mikä oli hyvää, oikeaa ja totta Herran, hänen Jumalansa, edessä. Kaiken, mihin hän ryhtyi etsiessään Jumalaansa, koskipa se palvelusta Jumalan temppelissä tai lakia ja käskyjä, hän teki kaikesta sydämestään ja menestyi. Näiden tapausten ja Hiskian vakaan vaelluksen jälkeen tuli Sanherib, Assurin kuningas, ja hyökkäsi Juudaan, piiritti sen varustettuja kaupunkeja ja aikoi valloittaa ne itselleen. Kun Hiskia näki Sanheribin tulevan ja olevan aikeessa sotia Jerusalemia vastaan, hän neuvotteli päämiestensä ja soturiensa kanssa tukkiakseen vesilähteet, jotka olivat kaupungin ulkopuolella, ja he kannattivat häntä siinä. Kokoontui paljon kansaa, ja he tukkivat kaikki lähteet ja puron, joka juoksee sen seudun läpi, sillä he sanoivat: "Miksi Assurin kuninkaat tultuaan löytäisivät runsaasti vettä?" Hän rohkaisi mielensä, rakensi koko revityn osan muuria ja korotti torneja ja teki sen ulkopuolelle toisen muurin, varusti Millon Daavidin kaupungissa ja teetti paljon heittoaseita ja kilpiä. Hän asetti sotapäälliköitä kansalle ja kokosi heidät luokseen aukealle kaupungin portin eteen ja puhui ystävällisesti heille ja sanoi: "Olkaa lujat ja rohkeat, älkää pelätkö älkääkä arkailko Assurin kuningasta ja kaikkea joukkoa, joka on hänen kanssaan, sillä se, joka on kanssamme, on suurempi kuin se, joka on hänen kanssaan. Hänen kanssaan on lihan käsivarsi, mutta meidän kanssamme on Herra, Jumalamme, meitä auttamassa ja sotiamme sotimassa." Kansa luotti Hiskian, Juudan kuninkaan, sanoihin. Tämän jälkeen Sanherib, Assurin kuningas, ollessaan itse koko sotavoimansa kanssa Laakiin edustalla, lähetti palvelijoitaan Jerusalemiin Hiskian, Juudan kuninkaan, luo ja kaikkien Jerusalemissa olevien Juudan miesten luo ja käski sanoa: "Näin sanoo Sanherib, Assurin kuningas: Mihin te luotatte, kun jäätte Jerusalemiin saarroksiin? Eikö Hiskia viettele teitä ja saata teitä kuolemaan nälkään ja janoon, kun hän sanoo: Herra, meidän Jumalamme, pelastaa meidät Assurin kuninkaan käsistä? Eikö tämä sama Hiskia ole poistanut hänen uhrikukkuloitaan ja alttareitaan ja sanonut Juudalle ja Jerusalemille näin: 'Yhden ainoan alttarin edessä teidän on kumartaen rukoiltava ja sillä poltettava uhreja'? Ettekö tiedä, mitä minä ja isäni olemme tehneet muiden maiden kaikille kansoille? Ovatko näiden maiden kansojen jumalat voineet pelastaa maatansa käsistäni? Onko kukaan isieni tuhoamien kansojen kaikista jumalista voinut pelastaa kansaansa käsistäni? Kuinka sitten Jumalanne voisi pelastaa teidät minun käsistäni? Älkää siis antako Hiskian näin pettää ja vietellä itseänne älkääkä uskoko häntä, sillä ei minkään kansan eikä minkään valtakunnan jumala ole voinut pelastaa kansaansa käsistäni tai isieni käsistä, saati sitten teidän Jumalanne: ei hän pelasta teitä minun käsistäni." Hänen palvelijansa puhuivat vielä enemmän Herraa Jumalaa ja hänen palvelijaansa Hiskiaa vastaan. Hän kirjoitti myös kirjeen herjatakseen Herraa, Israelin Jumalaa, ja puhuakseen häntä vastaan. Siinä sanottiin näin: "Niin kuin muiden maiden kansojen jumalat eivät ole pelastaneet kansojansa minun käsistäni, niin ei Hiskiankaan Jumala ole pelastava kansaansa minun käsistäni." Jerusalemin kansalle, jota oli muurilla, he huusivat kovalla äänellä juudan kielellä nostaakseen heissä pelon ja kauhun, että saisivat kaupungin valloitetuksi. He puhuivat Jerusalemin Jumalasta kuin muiden maiden kansojen jumalista, jotka ovat ihmiskätten tekoa. Mutta kuningas Hiskia ja profeetta Jesaja, Aamosin poika, rukoilivat tämän tähden ja huusivat taivaan puoleen. Herra lähetti enkelin, joka tuhosi kaikki soturit, ruhtinaat ja päälliköt Assurin kuninkaan leirissä, niin että hän häpeä kasvoillaan palasi takaisin maahansa. Kun hän kerran meni jumalansa temppeliin, kaatoivat hänet siellä miekalla ne, jotka olivat lähteneet hänen omasta ruumiistaan. Näin Herra vapahti Hiskian ja Jerusalemin asukkaat Sanheribin, Assurin kuninkaan, käsistä ja kaikkien käsistä, ja hän johdatti heitä joka taholla. Monet toivat Herralle lahjoja Jerusalemiin ja Hiskialle, Juudan kuninkaalle, kalleuksia, ja hän kohosi sen jälkeen kaikkien kansojen silmissä. Niihin aikoihin Hiskia sairastui ja oli kuolemaisillaan. Niin hän rukoili Herraa, ja hän vastasi hänelle ja antoi tapahtua hänelle ihmeen. Mutta Hiskia ei palkinnut hyvää hyvällä, vaan hänen sydämensä ylpistyi. Sen vuoksi hänen ja Juudan ja Jerusalemin osaksi tuli viha. Mutta kun Hiskia nöyrtyi sydämensä ylpeydestä, hän ja Jerusalemin asukkaat, Herran viha ei kohdannut heitä Hiskian päivinä. Hiskialle tuli hyvin paljon rikkautta ja kunniaa. Hän hankki itselleen aarrekammioita hopeaa, kultaa, kalliita kiviä, hajuaineita, kilpiä ja kaikkia kallisarvoisia esineitä varten, varastohuoneita jyvä-, viini- ja öljysatoa varten ja talleja kaikille juhdille ja karjalaumoja tarhoihin. Hän rakennutti itselleen myös kaupunkeja ja hankki suuret laumat lampaita ja vuohia ja nautakarjaa, sillä Jumala oli antanut hänelle hyvin suuren omaisuuden. Hiskia myös tukki Giihonin veden yläjuoksun ja johti veden alas, länteen päin, Daavidin kaupunkiin. Hiskia menestyi kaikessa, mitä hän teki. Niinpä Jumala ainoastaan koetellakseen häntä ja tullakseen tuntemaan kaiken, mitä hänen sydämessään oli, jätti hänet Baabelin ruhtinasten lähettiläiden valtaan, jotka olivat lähetetyt hänen luokseen tiedustelemaan ihmettä, joka oli tapahtunut maassa. Mitä muuta on kerrottavaa Hiskiasta ja hänen hurskaista teoistaan, katso, se on kirjoitettuna profeetta Jesajan, Aamosin pojan, näyssä, Juudan ja Israelin kuningasten kirjassa. Hiskia meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin siihen, mistä noustaan Daavidin jälkeläisten haudoille. Koko Juuda ja Jerusalemin asukkaat osoittivat hänelle kunniaa, kun hän kuoli. Hänen poikansa Manasse tuli kuninkaaksi hänen jälkeensä. Manasse oli kahdentoista vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa viisikymmentä viisi vuotta. Hän teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, niiden kansojen kauhistavien tekojen mukaan, jotka Herra oli karkottanut israelilaisten tieltä. Hän rakensi jälleen uhrikukkulat, jotka hänen isänsä Hiskia oli kukistanut, pystytti alttareita baaleille, teki aseroja ja kumarsi ja palveli kaikkea taivaan joukkoa. Hän rakensi alttareita myös Herran temppeliin, josta Herra oli sanonut: "Jerusalemissa on minun nimeni oleva ikuisesti." Hän rakensi alttareita kaikelle taivaan joukolle Herran temppelin molempiin esipihoihin. Hän myös pani poikansa kulkemaan tulen läpi Ben-Hinnomin laaksossa, ennusteli merkeistä, harjoitti noituutta ja velhoutta ja hankki itselleen vainaja- ja tietäjähenkien manaajia. Hän teki paljon sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, ja vihoitti hänet. Teettämänsä veistetyn kuvapatsaan hän asetti Jumalan temppeliin, josta Jumala oli sanonut Daavidille ja hänen pojalleen Salomolle: "Tähän temppeliin ja Jerusalemiin, jonka olen valinnut kaikista Israelin sukukunnista, asetan nimeni ikiajoiksi. Enkä enää kuljeta Israelin jalkoja pois siitä maasta, jonka olen määrännyt isillenne, jos Israel vain tarkasti noudattaa kaikkea, mitä olen käskenyt heidän noudattaa, koko lakia ja käskyjä ja oikeuksia, jotka ovat Mooseksen kautta annetut." Mutta Manasse eksytti Juudan ja Jerusalemin asukkaat tekemään enemmän pahaa, kuin olivat tehneet ne kansat, jotka Herra oli hävittänyt israelilaisten tieltä. Herra puhui Manasselle ja hänen kansalleen, mutta he eivät kuunnelleet. Herra toi Assurin kuninkaan sotapäälliköt heidän kimppuunsa. He ottivat Manassen kiinni koukuilla, kytkivät hänet vaskikahleisiin ja veivät hänet Baabeliin. Mutta ahdingossa ollessaan hän etsi Herran, Jumalansa, mielisuosiota ja nöyrtyi syvästi isiensä Jumalan edessä. Kun hän näin rukoili ja itki hänen edessään, Jumala kuuli hänen rukouksensa ja toi hänet takaisin Jerusalemiin, hänen valtakuntaansa. Silloin Manasse tuli tietämään, että Herra on Jumala. Sen jälkeen hän rakennutti Daavidin kaupungin ulomman muurin, länteen päin Giihonista, laaksoon, aina Kalaporttiin saakka, niin että se ympäröi Oofelin, ja hän teki siitä hyvin korkean. Hän asetti sotapäälliköitä kaikkiin Juudan varustettuihin kaupunkeihin. Hän poisti vieraat jumalat ja kuvapatsaan Herran temppelistä sekä kaikki alttarit, jotka hän oli rakennuttanut Herran temppelin vuorelle ja Jerusalemiin, ja heitätti ne kaupungin ulkopuolelle. Hän kunnosti Herran alttarin ja uhrasi sillä rauhan- ja kiitosuhreja ja kehotti Juudaa palvelemaan Herraa, Israelin Jumalaa. Mutta kansa uhrasi edelleen uhrikukkuloilla, kuitenkin ainoastaan Herralle, Jumalalleen. Mitä muuta on kerrottavaa Manassesta, ja kuinka hän rukoili Jumalaansa, ja näkijöiden puheista, jotka puhuivat hänelle Herran, Israelin Jumalan, nimessä, katso, se on Israelin kuningasten aikakirjassa. Hänen rukouksestaan ja kuinka hän tuli kuulluksi, ja kaikista hänen synneistään ja uskottomuudestaan ja niistä paikoista, joihin hän rakennutti uhrikukkuloita ja pystytti aserapaaluja ja jumalankuvia, ennen kuin hän nöyrtyi, katso, niistä on kirjoitettu Hoosain aikakirjaan. Manasse meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin linnaansa. Hänen poikansa Aamon tuli kuninkaaksi hänen jälkeensä. Aamon oli kahdenkymmenen kahden vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa kaksi vuotta. Hän teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, niin kuin hänen isänsä Manasse oli tehnyt. Aamon uhrasi kaikille niille jumalankuville, jotka hänen isänsä Manasse oli teettänyt, ja palveli niitä. Mutta hän ei nöyrtynyt Herran edessä, niin kuin hänen isänsä Manasse oli nöyrtynyt, vaan hän, Aamon, sälytti päälleen suuren syntivelan. Hänen palvelijansa tekivät salaliiton häntä vastaan ja tappoivat hänet hänen linnassaan. Mutta maan kansa surmasi kaikki ne, jotka olivat tehneet salaliiton kuningas Aamonia vastaan. Maan kansa teki hänen poikansa Joosian kuninkaaksi hänen jälkeensä. Joosia oli kahdeksan vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa kolmekymmentä yksi vuotta. Hän teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä, ja vaelsi isänsä Daavidin teitä, poikkeamatta oikealle tai vasemmalle. Kahdeksantena hallitusvuotenaan ollessaan vielä nuorukainen hän alkoi etsiä isänsä Daavidin Jumalaa ja kahdentenatoista vuotena hän alkoi puhdistaa Juudaa ja Jerusalemia uhrikukkuloista ja aserapaaluista sekä veistetyistä ja valetuista jumalankuvista. Baalin alttarit kukistettiin hänen läsnä ollessaan, ja niiden yli kohoavat auringonpatsaat hän hakkasi maahan, ja aserapaalut sekä veistetyt ja valetut jumalankuvat hän murskasi ja rouhensi ja sirotteli niiden haudoille, jotka olivat niille uhranneet. Pappien luut hän poltti heidän alttareillaan. Niin hän puhdisti Juudan ja Jerusalemin. Manassen, Efraimin ja Simeonin kaupungeissa aina Naftaliin asti kaikkialla hän heidän miekoillaan kukisti alttarit, löi palasiksi ja rouhensi aserapaalut ja jumalankuvat, ja hakkasi maahan kaikki auringonpatsaat koko Israelin maasta. Sitten hän palasi Jerusalemiin. Kahdeksantenatoista hallitusvuotenaan puhdistaessaan maata ja temppeliä hän lähetti Saafanin, Asaljan pojan, kaupungin päällikön Maasejan ja kirjaaja Jooahin, Jooahaan pojan, korjaamaan Herran, hänen Jumalansa, temppeliä. He tulivat ylimmäisen papin Hilkian luo ja jättivät Jumalan temppeliin tuodut rahat, joita leeviläiset, ovenvartijat, olivat koonneet Manassesta, Efraimista ja koko muusta Israelista ja koko Juudasta, Benjaminista ja Jerusalemin asukkailta. He antoivat ne työnteettäjille, jotka oli pantu valvomaan töitä Herran temppelissä, ja nämä maksoivat niillä työmiehet, jotka työskentelivät Herran temppelissä ja laittoivat ja korjasivat temppeliä. Niistä annettiin myös puusepille ja rakentajille, että nämä ostaisivat hakattuja kiviä ja puutavaraa kiinnitysparruiksi ja kattohirsiksi niihin rakennuksiin, jotka Juudan kuninkaat olivat turmelleet. Nämä miehet toimivat työssään luottamusmiehinä. Leeviläiset Jahat ja Obadja, Merarin jälkeläiset, ja Sakarja ja Mesullam, Kehatin jälkeläiset, oli pantu valvomaan ja johtamaan heitä, myös kaikki leeviläiset, jotka ymmärsivät soittimista. He myös valvoivat taakankantajia ja johtivat kaikkia työmiehiä eri töissä. Leeviläisiä oli kirjureina, virkamiehinä ja ovenvartijoina. Kun he olivat viemässä ulos Herran temppeliin tuotuja rahoja, pappi Hilkia löysi Herran lain kirjan, joka oli annettu Mooseksen kautta. Hilkia lausui ja sanoi kirjuri Saafanille: "Minä löysin Herran temppelistä lain kirjan." Hilkia antoi kirjan Saafanille. Saafan vei kirjan kuninkaalle ja teki lisäksi kuninkaalle selon asiasta, sanoen: "Kaikki, mitä annettiin palvelijoillesi tehtäväksi, he ovat tehneet: he ovat ottaneet esille rahat, jotka olivat Herran temppelissä, ja antaneet ne työnvalvojille ja työnteettäjille." Kirjuri Saafan kertoi kuninkaalle sanoen: "Pappi Hilkia antoi minulle erään kirjan." Saafan luki sen kuuluvasti kuninkaalle. Kun kuningas kuuli lain sanat, hän repäisi vaatteensa. Kuningas käski Hilkiaa, Ahikamia, Saafanin poikaa, Abdonia, Miikan poikaa, kirjuri Saafania ja Asajaa, kuninkaan palvelijaa, sanoen: "Menkää ja kysykää puolestani ja niiden puolesta, joita on jäljellä Israelista ja Juudasta, neuvoa Herralta tästä löydetystä kirjasta. Sillä suuri on Herran viha, joka on vuodatettu ylitsemme, sen tähden että isämme eivät ole noudattaneet Herran sanaa eivätkä tehneet mitään kaikesta siitä, mikä on kirjoitettuna tässä kirjassa." Hilkia sekä ne muut, jotka kuningas määräsi, menivät naisprofeetta Huldan luo, joka oli vaatevarastonhoitajan Sallumin, Tokhatin pojan, Hasran pojanpojan, vaimo ja asui Jerusalemissa, toisessa kaupunginosassa. He puhuivat hänelle, niin kuin edellä mainittiin. Hän sanoi heille: "Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Sanokaa sille miehelle, joka lähetti teidät luokseni: 'Näin sanoo Herra: Katso, minä annan onnettomuuden kohdata tätä paikkaa ja sen asukkaita, kaikkien kirousten, jotka on kirjoitettu siihen kirjaan, joka on luettu Juudan kuninkaalle, koska he ovat hylänneet minut ja polttaneet uhreja muille jumalille ja vihoittaneet minut kaikilla kättensä teoilla. Sillä vihani on vuodatettu tämän paikan yli eikä ole sammuva. Mutta Juudan kuninkaalle, joka on lähettänyt teidät kysymään neuvoa Herralta, sanokaa näin: Näin sanoo Herra, Israelin Jumala, niistä sanoista, jotka olet kuullut: Koska sydämesi on pehmennyt ja sinä olet nöyrtynyt Jumalan edessä kuullessasi, mitä hän on puhunut tätä paikkaa ja sen asukkaita vastaan, koska sinä olet nöyrtynyt edessäni ja reväissyt vaatteesi ja itkenyt edessäni, minäkin olen kuullut sinua, sanoo Herra. Katso, korjaan sinut isiesi luo, ja saat rauhassa siirtyä hautaasi, ja silmäsi pääsevät näkemästä kaikkea onnettomuutta, minkä minä tuotan tälle paikalle ja sen asukkaille.'" He toivat kuninkaalle tämän vastauksen. Kuningas lähetti kokoamaan luokseen kaikki Juudan ja Jerusalemin vanhimmat. Kuningas meni Herran temppeliin, hän ja kaikki Juudan miehet ja Jerusalemin asukkaat, myös papit ja leeviläiset, kaikki kansa suurimmasta pienimpään asti, ja hän luki heidän kuultensa kaikki Herran temppelistä löydetyn liitonkirjan sanat. Kuningas asettui paikalleen ja teki Herran edessä liiton, että heidän tuli seurata Herraa, noudattaa hänen käskyjään, todistuksiaan ja säädöksiään kaikesta sydämestään ja kaikesta sielustaan ja täyttää liiton sanat, jotka ovat kirjoitetut siihen kirjaan. Hän otti siihen liittoon kaikki, jotka olivat Jerusalemissa ja Benjaminissa. Jerusalemin asukkaat tekivät, niin kuin Jumalan, heidän isiensä Jumalan, liitto vaati. Joosia poisti kaikki kauhistukset israelilaisten kaikista maakunnista ja vaati jokaista, joka Israelissa oli, palvelemaan Herraa, heidän Jumalaansa. Niin kauan kuin hän eli, he eivät luopuneet Herrasta, isiensä Jumalasta. Joosia vietti Jerusalemissa pääsiäistä Herran kunniaksi. Pääsiäislammas teurastettiin ensimmäisen kuun neljäntenätoista päivänä. Hän asetti papit heidän palvelustehtäviinsä ja rohkaisi heitä palvelemaan Herran temppelissä. Hän sanoi leeviläisille, jotka opettivat kaikkea Israelia ja jotka olivat pyhitetyt Herralle: "Pankaa pyhä arkki temppeliin, jonka Salomo, Daavidin poika, Israelin kuningas, on rakentanut. Teidän ei enää tarvitse kantaa sitä olallanne. Palvelkaa nyt Herraa, Jumalaanne, ja hänen kansaansa Israelia. Valmistautukaa perhekunnittain osastojenne mukaan Daavidin, Israelin kuninkaan, määräyksen ja hänen poikansa Salomon käskykirjan mukaan, ja asettukaa pyhäkköön veljienne, kansan, perhekuntaryhmien mukaan, niin että jokaista ryhmää kohden on yksi leeviläisten perhekuntaosasto. Teurastakaa pääsiäislammas ja pyhittäytykää ja valmistakaa se veljillenne tehdäksenne Herran sanan mukaan, joka on puhuttu Mooseksen kautta." Joosia antoi kansalle anniksi lampaita ja vuohia, karitsoja ja kilejä, kolmekymmentä tuhatta luvultaan, kaikki pääsiäisuhreiksi kaikille saapuvilla oleville, ja kolmetuhatta nautaa, kaikki nämä kuninkaan omaisuutta. Hänen päämiehensä antoivat vapaaehtoisesti annin kansalle, papeille ja leeviläisille. Hilkia, Sakarja ja Jehiel, Jumalan temppelin esimiehet, antoivat papeille pääsiäisuhreiksi kaksituhatta kuusisataa karitsaa, sekä myös kolmesataa nautaa. Koonanja, Semaja ja hänen veljensä Netanel, sekä Hasabja, Jegiel ja Joosabad, leeviläisten päämiehet, antoivat antina leeviläisille pääsiäisuhreiksi viisituhatta karitsaa ja viisisataa nautaa. Näin järjestettiin jumalanpalvelus. Papit asettuivat paikoilleen ja samoin leeviläiset osastoittain, kuten kuningas oli käskenyt. Teurastettiin pääsiäislammas, ja papit vihmoivat veren, jonka olivat ottaneet leeviläisten käsistä, ja leeviläiset nylkivät nahan. Mutta he panivat syrjään polttouhrikappaleet, antaakseen ne rahvaalle perhekuntaryhmittäin uhrattaviksi Herralle, niin kuin on kirjoitettuna Mooseksen kirjassa, samoin he tekivät myös naudoille. He paistoivat tulella pääsiäislampaan säädetyllä tavalla, mutta pyhät lahjat he keittivät padoissa, ruukuissa ja vadeissa ja veivät ne kiirettä pitäen kansalle. Sitten he valmistivat ne itselleen ja papeille, sillä papit, Aaronin pojat, olivat yöhön saakka uhraamassa polttouhria ja rasvoja, – sen tähden leeviläiset valmistivat [ne] itselleen ja papeille, Aaronin pojille. Veisaajat, Aasafin pojat, olivat paikoillaan, niin kuin Daavid, Aasaf, Heeman ja Jedutun, kuninkaan näkijä, olivat määränneet, niin myös ovenvartijat jokaisella portilla. Heidän ei ollut lupa lähteä palveluksestaan, vaan heidän leeviläiset veljensä valmistivat heille [aterian]. Näin järjestettiin kaikki Herran palvelus sinä päivänä, pääsiäisen vietto ja polttouhrien uhraaminen Herran alttarilla, kuten kuningas Joosia oli käskenyt. Näin viettivät saapuvilla olevat israelilaiset sinä aikana pääsiäistä ja happamattoman leivän juhlaa seitsemän päivää. Sellaista pääsiäistä ei ollut vietetty Israelissa profeetta Samuelin päivistä. Sillä ei kukaan Israelin kuninkaista ollut viettänyt sellaista pääsiäistä, kuin nyt viettivät Joosia, papit ja leeviläiset, koko Juuda ja saapuvilla olevat israelilaiset sekä Jerusalemin asukkaat. Joosian kahdeksantenatoista hallitusvuotena vietettiin tämä pääsiäinen. Kaiken tämän jälkeen, sitten kun Joosia oli pannut kuntoon temppelin, lähti Neko, Egyptin kuningas, sotimaan Karkemista vastaan, joka on Eufratin varrella, ja Joosia meni häntä vastaan. Neko lähetti sanansaattajat hänen luokseen ja käski sanoa: "Mitä sinulla on tekemistä minun kanssani, Juudan kuningas? Enhän minä nyt tule sinua vastaan, vaan sitä sukua vastaan, joka on sodassa minun kanssani, ja Jumala on käskenyt minua kiiruhtamaan. Jätä rauhaan Jumala, joka on kanssani, ettei hän tuhoaisi sinua." Mutta Joosia ei väistänyt häntä, vaan pukeutui tuntemattomaksi taistellakseen häntä vastaan, eikä kuullut Nekon sanoja, jotka kuitenkin tulivat Jumalan suusta. Hän meni taistelemaan Megiddon tasangolle. Mutta ampujat ampuivat kuningas Joosiaa. Kuningas sanoi palvelijoilleen: "Viekää minut pois, sillä olen pahasti haavoittunut." Hänen palvelijansa siirsivät hänet sotavaunuista ja panivat hänet hänen toisiin vaunuihinsa ja kuljettivat hänet Jerusalemiin. Hän kuoli, ja hänet haudattiin isiensä hautoihin. Koko Juuda ja Jerusalem surivat Joosiaa. Jeremia sepitti itkuvirren Joosiasta. Kaikki laulajat ja laulajattaret ovat itkuvirsissään puhuneet Joosiasta aina tähän päivään asti, ja nämä ovat tulleet yleisiksi Israelissa. Katso, ne ovat kirjoitettuina Itkuvirsissä. Mitä muuta on kerrottavaa Joosiasta ja hänen hurskaista teoistaan, joita hän teki sen mukaan, kuin on kirjoitettuna Herran laissa, hänen sekä aikaisemmista että myöhemmistä vaiheistaan, katso, se on kirjoitettuna Israelin ja Juudan kuningasten kirjassa. Maan kansa otti Joosian pojan Jooahaan ja teki hänet kuninkaaksi Jerusalemiin hänen isänsä jälkeen. Jooahas oli kahdenkymmenen kolmen vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi ja hallitsi Jerusalemissa kolme kuukautta. Mutta Egyptin kuningas pani hänet viralta Jerusalemissa ja otti maasta pakkoverona sata talenttia hopeaa ja yhden talentin kultaa. Egyptin kuningas teki hänen veljensä Eljakimin Juudan ja Jerusalemin kuninkaaksi ja muutti hänen nimensä Joojakimiksi. Mutta hänen veljensä Jooahaan Neko otti ja vei Egyptiin. Joojakim oli kahdenkymmenen viiden vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa yksitoista vuotta. Hän teki sitä, mikä oli pahaa Herran, hänen Jumalansa, silmissä. Nebukadnessar, Baabelin kuningas, lähti häntä vastaan ja kytki hänet vaskikahleisiin viedäkseen hänet Baabeliin. Nebukadnessar vei Herran temppelin kalustoa Baabeliin ja pani ne temppeliinsä Baabelissa. Mitä muuta on kerrottavaa Joojakimista ja niistä kauhistuksista, joita hän teki, ja mitä hänessä havaittiin, katso, se on kirjoitettuna Israelin ja Juudan kuningasten kirjassa. Hänen poikansa Joojakin tuli kuninkaaksi hänen jälkeensä. Joojakin oli kahdeksantoista vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa kolme kuukautta ja kymmenen päivää. Hän teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä. Vuoden vaihteessa kuningas Nebukadnessar lähetti noutamaan hänet Baabeliin, hänet sekä Herran temppelin kallisarvoiset esineet. Hän teki hänen veljensä Sidkian Juudan ja Jerusalemin kuninkaaksi. Sidkia oli kahdenkymmenen yhden vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi ja hallitsi Jerusalemissa yksitoista vuotta. Hän teki sitä, mikä oli pahaa Herran, hänen Jumalansa, silmissä. Hän ei nöyrtynyt profeetta Jeremian edessä, jonka sana tuli Herran suusta. Myös hän kapinoi kuningas Nebukadnessaria vastaan, joka kuitenkin oli vannottanut hänet Jumalan kautta. Hän oli niskuri ja paadutti sydämensä, niin ettei hän kääntynyt Herran, Israelin Jumalan, puoleen. Myös kaikki pappien päämiehet ja kansa harjoittivat paljon uskottomuutta jäljittelemällä kaikkia pakanoiden kauhistuksia ja saastuttivat Herran temppelin, jonka hän oli pyhittänyt Jerusalemissa. Herra, heidän isiensä Jumala, lähetti, varhaisesta alkaen, vähän väliä heille varoituksia sanansaattajiensa kautta, sillä hän sääli kansaansa ja asumustaan. Mutta he pilkkasivat Jumalan sanansaattajia ja halveksivat hänen sanaansa ja häpäisivät hänen profeettojaan, kunnes Herran viha hänen kansaansa kohtaan oli kasvanut niin, ettei ollut enää apua. Hän toi heidän kimppuunsa kaldealaisten kuninkaan ja surmautti miekalla heidän nuoret miehensä heidän pyhäkössään eikä säästänyt nuorukaista eikä neitosta, ei vanhusta eikä harmaapäätä. Kaikki hän antoi tämän käsiin. Kaikki Jumalan temppelin esineet, sekä suuret että pienet, ja Herran temppelin aarteet sekä kuninkaan ja hänen päämiestensä aarteet, kaikki hän vei Baabeliin. Jumalan temppeli poltettiin, Jerusalemin muurit revittiin, kaikki sen palatsit poltettiin tulella, ja kaikki sen kallisarvoiset esineet hävitettiin. Ne, jotka olivat säilyneet miekalta, vietiin karkotukseen Baabeliin. He olivat hänen ja hänen poikiensa palvelijoina, kunnes Persian valtakunta sai vallan. Niin toteutui Herran sana, jonka hän oli puhunut Jeremian suun kautta, kunnes maa oli saanut hyvityksen sapateistaan – niin kauan kuin se oli autiona, se lepäsi – kunnes seitsemänkymmentä vuotta oli kulunut. Mutta Kooreksen, Persian kuninkaan, ensimmäisenä hallitusvuotena herätti Herra, että täyttyisi Herran sana, jonka hän oli puhunut Jeremian suun kautta, Kooreksen, Persian kuninkaan, hengen, niin että tämä koko valtakunnassaan kuulutti ja julisti myös käskykirjalla näin: "Näin sanoo Koores, Persian kuningas: Kaikki maan valtakunnat on Herra, taivaan Jumala, antanut minulle, ja hän on käskenyt minun rakentaa itselleen temppelin Jerusalemiin, joka on Juudassa. Kuka vain teidän joukossanne on hänen kansaansa, sen kanssa olkoon Herra, hänen Jumalansa, ja hän menköön sinne." Kooreksen, Persian kuninkaan, ensimmäisenä hallitusvuotena Herra herätti Kooreksen, Persian kuninkaan, hengen, että täyttyisi Herran sana, jonka hän oli puhunut Jeremian suun kautta, niin että tämä koko valtakunnassaan kuulutti ja julisti myös käskykirjassa näin: "Näin sanoo Koores, Persian kuningas: Kaikki maan valtakunnat on Herra, taivaan Jumala, antanut minulle, ja hän on käskenyt minun rakentaa itselleen temppelin Jerusalemiin, joka on Juudassa. Kuka vain joukossanne on hänen kansaansa, sen kanssa olkoon hänen Jumalansa, ja hän menköön Jerusalemiin, joka on Juudassa, rakentamaan Herran, Israelin Jumalan, temppeliä. Hän on se Jumala, joka asuu Jerusalemissa. Kuka vain on jäljellä, saakoon, missä asuukin muukalaisena, paikkakuntansa miehiltä kannatukseksi hopeaa ja kultaa, tavaraa ja karjaa sekä vapaaehtoisia lahjoja Jumalan temppelin rakentamiseksi Jerusalemiin." Silloin nousivat Juudan ja Benjaminin perhekuntien päämiehet sekä papit ja leeviläiset, kaikki, joiden hengen Jumala herätti menemään ja rakentamaan Herran temppeliä Jerusalemiin. Kaikki, jotka asuivat heidän ympärillään, avustivat heitä hopeaesineillä, kullalla, tavaralla, karjalla ja kalleuksilla kaiken sen lisäksi, mitä annettiin vapaaehtoisina lahjoina. Kuningas Koores tuotti esiin Herran temppelin esineet, jotka Nebukadnessar oli vienyt pois Jerusalemista ja pannut oman jumalansa temppeliin. Ne Koores, Persian kuningas, tuotti aarteistonvartijalle, Mitredatille, ja tämä laski niiden luvun Sesbassarille, Juudan ruhtinaalle. Tämä oli niiden luku: kolmekymmentä kultamaljaa, tuhat hopeamaljaa, kaksikymmentä yhdeksän uhriastiaa, kolmekymmentä kultapikaria, neljäsataa kymmenen kaksoishopeapikaria, tuhat muuta esinettä. Kulta- ja hopeaesineitä oli kaikkiaan viisituhatta neljäsataa. Kaikki nämä Sesbassar toi, silloin kun karkotetut tuotiin Baabelista Jerusalemiin. Nämä olivat ne tämän maakunnan asukkaat, jotka lähtivät karkotettujen vankeudesta Baabelista, jonne Nebukadnessar, Baabelin kuningas, oli vienyt heidät karkotukseen, ja jotka palasivat Jerusalemiin ja Juudaan, kukin kaupunkiinsa, ne, jotka tulivat Serubbaabelin, Jeesuan, Nehemian, Serajan, Reelajan, Mordekain, Bilsanin, Misparin, Bigvain, Rehumin ja Baanan kanssa. Israelin kansan miesten lukumäärä oli: Paroksen jälkeläisiä kaksituhatta sata seitsemänkymmentä kaksi; Sefatjan jälkeläisiä kolmesataa seitsemänkymmentä kaksi; Aarahin jälkeläisiä seitsemänsataa seitsemänkymmentä viisi; Pahat-Mooabin jälkeläisiä, nimittäin Jeesuan ja Jooabin jälkeläisiä, kaksituhatta kahdeksansataa kaksitoista; Eelamin jälkeläisiä tuhat kaksisataa viisikymmentä neljä; Sattun jälkeläisiä yhdeksänsataa neljäkymmentä viisi; Sakkain jälkeläisiä seitsemänsataa kuusikymmentä; Baanin jälkeläisiä kuusisataa neljäkymmentä kaksi; Beebain jälkeläisiä kuusisataa kaksikymmentä kolme; Asgadin jälkeläisiä tuhat kaksisataa kaksikymmentä kaksi; Adonikamin jälkeläisiä kuusisataa kuusikymmentä kuusi; Bigvain jälkeläisiä kaksituhatta viisikymmentä kuusi; Aadinin jälkeläisiä neljäsataa viisikymmentä neljä; Aaterin, nimittäin Hiskian, jälkeläisiä yhdeksänkymmentä kahdeksan; Beesain jälkeläisiä kolmesataa kaksikymmentä kolme; Jooran jälkeläisiä sata kaksitoista; Haasumin jälkeläisiä kaksisataa kaksikymmentä kolme; Gibbarin jälkeläisiä yhdeksänkymmentä viisi; beetlehemiläisiä sata kaksikymmentä kolme; Netofan miehiä viisikymmentä kuusi; Anatotin miehiä sata kaksikymmentä kahdeksan; asmavetilaisia neljäkymmentä kaksi; kirjat-aarimilaisia, kefiralaisia ja beerotilaisia seitsemänsataa neljäkymmentä kolme; raamalaisia ja gebalaisia kuusisataa kaksikymmentä yksi; Mikmaan miehiä sata kaksikymmentä kaksi; Beetelin ja Ain miehiä kaksisataa kaksikymmentä kolme; nebolaisia viisikymmentä kaksi; Magbiin jälkeläisiä sata viisikymmentä kuusi; toisen Eelamin jälkeläisiä tuhat kaksisataa viisikymmentä neljä; Haarimin jälkeläisiä kolmesataa kaksikymmentä; loodilaisia, haadidilaisia ja oonolaisia seitsemänsataa kaksikymmentä viisi; jerikolaisia kolmesataa neljäkymmentä viisi; senaalaisia kolmetuhatta kuusisataa kolmekymmentä. Pappeja oli: Jedajan jälkeläisiä, nimittäin Jeesuan sukua, yhdeksänsataa seitsemänkymmentä kolme; Immerin jälkeläisiä tuhat viisikymmentä kaksi; Pashurin jälkeläisiä tuhat kaksisataa neljäkymmentä seitsemän; Haarimin jälkeläisiä tuhat seitsemäntoista. Leeviläisiä oli: Jeesuan ja Kadmielin jälkeläisiä, nimittäin Hoodavjan jälkeläisiä, seitsemänkymmentä neljä. Veisaajia oli: Aasafin jälkeläisiä sata kaksikymmentä kahdeksan. Ovenvartijoiden jälkeläisiä oli: Sallumin jälkeläisiä, Aaterin jälkeläisiä, Talmonin jälkeläisiä, Akkubin jälkeläisiä, Hatitan jälkeläisiä, Soobain jälkeläisiä, kaikkiaan sata kolmekymmentä yhdeksän. Temppelipalvelijoita oli: Siihan jälkeläiset, Hasufan jälkeläiset, Tabbaotin jälkeläiset, Keeroksen jälkeläiset, Siiahan jälkeläiset, Paadonin jälkeläiset, Lebanan jälkeläiset, Hagaban jälkeläiset, Akkubin jälkeläiset, Haagabin jälkeläiset, Samlain jälkeläiset, Haananin jälkeläiset, Giddelin jälkeläiset, Gaharin jälkeläiset, Reajan jälkeläiset, Resinin jälkeläiset, Nekodan jälkeläiset, Gassamin jälkeläiset, Ussan jälkeläiset, Paaseahin jälkeläiset, Beesain jälkeläiset, Asnan jälkeläiset, Meunimin jälkeläiset, Nefusimin jälkeläiset, Bakbukin jälkeläiset, Hakufan jälkeläiset, Harhurin jälkeläiset, Baslutin jälkeläiset, Mehidan jälkeläiset, Harsan jälkeläiset, Barkoksen jälkeläiset, Siiseran jälkeläiset, Taamahin jälkeläiset, Nesiahin jälkeläiset, Hatifan jälkeläiset. Salomon palvelijoiden jälkeläisiä oli: Sootain jälkeläiset, Sooferetin jälkeläiset, Perudan jälkeläiset, Jaalan jälkeläiset, Darkonin jälkeläiset, Giddelin jälkeläiset, Sefatjan jälkeläiset, Hattilin jälkeläiset, Pookeret-Sebaimin jälkeläiset, Aamin jälkeläiset. Temppelipalvelijoita ja Salomon palvelijoiden jälkeläisiä oli kaikkiaan kolmesataa yhdeksänkymmentä kaksi. Nämä olivat ne, jotka lähtivät Teel-Melahista, Teel-Harsasta, Kerub-Addanista ja Immeristä, voimatta ilmoittaa perhekuntaansa ja syntyperäänsä, olivatko israelilaisia: Delajan jälkeläisiä, Tobian jälkeläisiä, Nedokan jälkeläisiä, kuusisataa viisikymmentä kaksi. Pappien poikien joukossa olivat Habaijan jälkeläiset, Koosin jälkeläiset ja Barsillain jälkeläiset, sen, joka oli ottanut vaimon gileadilaisen Barsillain tyttäristä ja jota kutsuttiin heidän nimellään. Nämä etsivät sukuluetteloitaan, niitä löytämättä, ja niin heidät julistettiin pappeuteen kelpaamattomiksi. Maaherra kielsi heitä syömästä korkeasti pyhää, ennen kuin nousisi pappi, joka voi hoitaa uurimia ja tummimia. Koko seurakunta oli yhteensä neljäkymmentä kaksi tuhatta kolmesataa kuusikymmentä, paitsi heidän palvelijoitaan ja palvelijattariaan, joita oli seitsemäntuhatta kolmesataa kolmekymmentä seitsemän. Lisäksi oli heillä kaksisataa mies- ja naisveisaajaa. Hevosia heillä oli seitsemänsataa kolmekymmentä kuusi, muuleja kaksisataa neljäkymmentä viisi, kameleja neljäsataa kolmekymmentä viisi, aaseja kuusituhatta seitsemänsataa kaksikymmentä. Perhekuntien päämiehistä muutamat, tullessaan Herran temppelin paikalle, joka on Jerusalemissa, antoivat vapaaehtoisia lahjoja Jumalan temppelille sen pystyttämiseksi paikalleen. He antoivat sen mukaan, kuin voivat, rakennusrahastoon: kuusikymmentä yksi tuhatta dareikkia kultaa, viisituhatta miinaa hopeaa ja sata papinviittaa. Papit, leeviläiset ja osa kansaa sekä veisaajat, ovenvartijat ja temppelipalvelijat asettuivat kaupunkeihinsa, ja kaikki muut israelilaiset kaupunkeihinsa. Kun seitsemäs kuukausi tuli ja israelilaiset olivat jo kaupungeissa, kansa kokoontui yhtenä miehenä Jerusalemiin. Jeesua, Joosadakin poika, ja hänen veljensä, papit, ja Serubbaabel, Sealtielin poika, ja hänen veljensä nousivat rakentamaan Israelin Jumalan alttaria uhratakseen sen päällä polttouhreja, niin kuin on kirjoitettuna Jumalan miehen Mooseksen laissa. He pystyttivät paikalleen alttarin, sillä he olivat kauhuissaan maan kansojen tähden, ja he uhrasivat alttarilla polttouhreja Herralle, polttouhreja aamuin ja illoin. He viettivät lehtimajanjuhlaa, niin kuin oli säädetty, ja uhrasivat polttouhreja joka päivä niin paljon, kuin oli säädetty, kunakin päivänä sen päivän uhrit, ja sen jälkeen jokapäiväisen polttouhrin ja uudenkuun päivien ja kaikkien muiden Herran pyhien juhlien uhrit sekä kaikkien niiden uhrit, jotka toivat vapaaehtoisia lahjoja Herralle. Seitsemännen kuun ensimmäisestä päivästä alkaen he uhrasivat polttouhreja Herralle, vaikka temppelin perustusta ei ollut vielä laskettu. He antoivat rahaa kivenhakkaajille ja puusepille sekä ruoka- ja juomatavaroita ja öljyä siidonilaisille ja tyyrolaisille, että nämä kuljettaisivat setripuita Libanonilta meritse Jaafoon sen valtuuden nojalla, jonka Koores, Persian kuningas, oli antanut heille. Toisena vuotena siitä, kun he olivat tulleet Jumalan temppelin paikalle Jerusalemiin, sen toisessa kuussa, ryhtyivät Serubbaabel, Sealtielin poika, ja Jeesua, Joosadakin poika, ja heidän muut veljensä, papit ja leeviläiset, ja kaikki, jotka vankeudesta olivat tulleet Jerusalemiin, työhön ja panivat kaksikymmentävuotiaat ja sitä vanhemmat leeviläiset johtamaan Herran temppelin rakennustyötä. Jeesua poikineen ja veljineen ja Kadmiel poikineen, Juudan jälkeläiset, astuivat yhdessä johtamaan niitä, jotka tekivät Jumalan temppelin rakennustyötä, samoin myös Heenadadin pojat poikineen ja veljineen, leeviläiset. Kun rakentajat laskivat Herran temppelin perustusta, asetettiin papit virkapuvuissaan torvilla ja leeviläiset, Aasafin jälkeläiset, symbaaleilla ylistämään Herraa, Israelin kuninkaan Daavidin järjestelyn mukaan He virittivät ylistys- ja kiitosvirren Herralle: "Sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti Israelia kohtaan." Kaikki kansa nosti suuren riemuhuudon ylistäen Herraa siitä, että Herran temppelin perustus oli laskettu. Monet papit, leeviläiset ja perhekuntien päämiehet, vanhukset, jotka olivat nähneet edellisen temppelin, itkivät suurella äänellä, kun tämän temppelin perustus laskettiin heidän nähtensä. Monet taas korottivat äänensä riemuiten ja iloiten. Eikä voitu erottaa raikuvaa riemuhuutoa kansan äänekkäästä itkusta, sillä kansa nosti suuren huudon, niin että huuto kuului kauas. Mutta kun Juudan ja Benjaminin vastustajat kuulivat, että karkotetut rakensivat temppeliä Herralle, Israelin Jumalalle, he astuivat Serubbaabelin ja perhekuntien päämiesten luo ja sanoivat heille: "Tahdomme rakentaa kanssanne yhdessä, sillä etsimme teidän Jumalaanne, niin kuin tekin, ja hänelle me olemme uhranneet Eesarhaddonin, Assurin kuninkaan, päivistä asti, hänen, joka toi meidät tänne." Mutta Serubbaabel ja Jeesua ja muut Israelin perhekuntien päämiehet sanoivat heille: "Ei sovi teidän ja meidän yhdessä rakentaa temppeliä Jumalallemme, vaan me yksin rakennamme Herralle, Israelin Jumalalle, niin kuin kuningas Koores, Persian kuningas, on meitä käskenyt." Mutta maan kansa sai Juudan kansan kädet herpoamaan ja pelotti heidät rakentamasta. He palkkasivat heitä vastaan neuvonantajia, jotka tekivät heidän hankkeensa tyhjäksi, niin kauan kuin Koores, Persian kuningas, eli, ja aina Daarejaveksen, Persian kuninkaan, hallitusaikaan asti. Ahasveroksen hallituksen aikana, hänen hallituksensa alussa, he kirjoittivat syytekirjelmän Juudan ja Jerusalemin asukkaita vastaan. Artahsastan aikana kirjoittivat Bislam, Mitredat ja Taabeel sekä näiden muut virkatoverit Artahsastalle, Persian kuninkaalle. Kirje oli kirjoitettu aramin kirjoituksella ja käännetty aramin kielelle. Käskynhaltija Rehum ja kirjuri Simsai kirjoittivat kuningas Artahsastalle Jerusalemia vastaan kirjeen, joka kuului näin: Silloin ja silloin. "Käskynhaltija Rehum ja kirjuri Simsai sekä muut heidän virkatoverinsa, tuomarit, järjestysmiehet, tarpelilaiset, afarsilaiset, erekiläiset, babylonialaiset, suusanilaiset, dehavilaiset, eelamilaiset, ja muut kansat, jotka suuri ja maineikas Aasenappar vei karkotukseen ja sijoitti Samarian kaupunkiin ja muualle, tälle puolelle Eufrat-virran," ja niin edespäin. Tämä on jäljennös kirjeestä, jonka he lähettivät hänelle: "Kuningas Artahsastalle palvelijasi, miehet tältä puolelta Eufrat-virran," ja niin edespäin. "Tietäköön kuningas, että ne juutalaiset, jotka lähtivät luotasi meidän luoksemme, ovat tulleet Jerusalemiin. He ovat nyt rakentamassa tuota kapinallista ja pahaa kaupunkia ja panemassa kuntoon muureja ja korjaamassa perustuksia. Tietäköön kuningas, että jos kaupunki rakennetaan ja muurit pannaan kuntoon, he eivät suorita rahaveroa, eivät luonnontuotteita eivätkä tierahaa, ja siitä kärsivät kuninkaiden tulot. Koska kerran syömme palatsin suolaa eikä meidän sovi nähdä kuninkaan häpäisemistä, sen tähden lähetämme ja ilmoitamme tämän kuninkaalle, että hän tutkituttaisi sinun isiesi aikakirjaa. Aikakirjasta näet huomaat ja saat tietää, että kaupunki on ollut kapinallinen kaupunki, joka on tuottanut kuninkaille ja maakunnille vahinkoa ja jossa ammoisista ajoista on pantu toimeen levottomuuksia. Sen tähden kaupunki on hävitetty. Ilmoitamme siis kuninkaalle, että jos kaupunki rakennetaan ja muurit pannaan kuntoon, ei sinulla ole oleva mitään osaa tällä puolella Eufrat-virran olevaan maahan." Kuningas lähetti vastauksen käskynhaltija Rehumille ja kirjuri Simsaille ja muille heidän virkatovereilleen, jotka asuivat Samariassa ja muualla tällä puolella Eufrat-virran: "Rauhaa" ja niin edespäin. "Kirjelmä, jonka meille lähetitte, on minulle tarkkaan luettu. Annoin käskyn tutkia asian, ja huomattiin, että kaupunki ammoisista ajoista asti on noussut kuninkaita vastaan ja että siellä on pantu toimeen kapinoita ja levottomuuksia. Jerusalemissa on ollut mahtavia kuninkaita, jotka ovat hallinneet kaikkea Eufrat-virran senpuoleista maata ja joille on suoritettu rahaveroa, luonnontuotteita ja tierahaa. Antakaa siis käsky, että miehet on estettävä työstään ja että kaupunki on jätettävä rakentamatta, kunnes minulta tulee käsky. Varokaa, ettette lyö laimin mitään tässä asiassa, etteivät kuninkaat kärsisi siitä suurta vahinkoa." Niin pian kuin kuningas Artahsastan kirjelmän jäljennös oli luettu Rehumille, kirjuri Simsaille ja heidän virkatovereilleen, he menivät kiireesti Jerusalemiin juutalaisten luo ja estivät heidät väkisin työtä tekemästä. Silloin pysähtyi Jumalan temppelin rakennustyö Jerusalemissa ja oli pysähdyksissä Daarejaveksen, Persian kuninkaan, toiseen hallitusvuoteen asti. Mutta profeetta Haggai ja Sakarja, Iddon poika, profeetat, ennustivat Juudassa ja Jerusalemissa oleville juutalaisille Israelin Jumalan nimeen, hänen, jonka nimiin heidät oli otettu. Serubbaabel, Sealtielin poika, ja Jeesua, Joosadakin poika, nousivat ja alkoivat rakentaa Jumalan temppeliä Jerusalemissa, ja heidän kanssaan Jumalan profeetat, jotka tukivat heitä. Siihen aikaan heidän luokseen tulivat Tattenai, Eufrat-virran tämänpuoleisen maan käskynhaltija, ja Setar-Boosenai sekä heidän virkatoverinsa ja sanoivat heille näin: "Kuka on käskenyt teitä rakentamaan tätä temppeliä ja panemaan kuntoon tätä muuria?" Sanoimme heille niiden miesten nimet, jotka tätä rakennusta rakensivat. Juutalaisten vanhinten yllä oli heidän Jumalansa silmä, niin ettei heitä estetty työstä, vaan asiasta meni selonteko Daarejavekselle ja odotettiin sitä koskevan kirjoituksen tuloa sieltä takaisin. Jäljennös kirjeestä, jonka Tattenai, Eufrat-virran tämänpuoleisen maan käskynhaltija, ja Setar-Boosenai sekä tämän virkatoverit, ne afarsakilaiset, jotka olivat tällä puolella Eufrat-virran, lähettivät kuningas Daarejavekselle – he näet lähettivät hänelle kertomuksen – ja siihen oli kirjoitettu näin: "Kuningas Daarejavekselle kaikkea rauhaa! Tietäköön kuningas, että me menimme Juudan maakuntaan, suuren Jumalan temppelille. Sitä rakennetaan suurista kivistä, ja hirsiä pannaan seiniin. Työ tehdään tarkasti ja sujuu heidän käsissään. Kysyimme vanhimmilta ja sanoimme heille näin: 'Kuka on käskenyt teitä rakentamaan tätä temppeliä ja panemaan kuntoon tätä muuria?' Kysyimme heiltä myös heidän nimensä ilmoittaaksemme ne sinulle ja kirjoitimme muistiin niiden miesten nimet, jotka ovat heitä johtamassa. He antoivat meille tämän vastauksen: 'Me olemme taivaan ja maan Jumalan palvelijoita, ja rakennamme uudestaan temppeliä, joka oli rakennettu monta vuotta sitten. Suuri Israelin kuningas sen rakensi ja sai sen valmiiksi. Mutta koska isämme vihoittivat taivaan Jumalan, hän antoi heidät kaldealaisen Nebukadnessarin, Baabelin kuninkaan, käsiin, ja hän hävitti tämän temppelin ja vei kansan karkotukseen Baabeliin. Mutta Kooreksen, Baabelin kuninkaan, ensimmäisenä hallitusvuotena antoi kuningas Koores käskyn rakentaa uudestaan tämän Jumalan temppelin. Kuningas Koores antoi myös tuoda Baabelin temppelistä esiin Jumalan temppelin kulta- ja hopeaesineet, jotka Nebukadnessar oli vienyt pois Jerusalemin temppelistä ja tuonut Baabelin temppeliin. Ne annettiin Sesbassar-nimiselle miehelle, jonka hän oli asettanut käskynhaltijaksi. Hän sanoi tälle: Ota nämä esineet, mene ja pane ne Jerusalemin temppeliin. Jumalan temppeli rakennettakoon entiselle paikalleen. Tämä Sesbassar tuli ja laski Jumalan temppelin perustuksen Jerusalemissa. Siitä ajasta alkaen tähän saakka sitä on rakennettu, eikä se ole valmis vieläkään.' Jos kuningas siis hyväksi näkee, niin tutkittakoon kuninkaan aarrekammiossa siellä Baabelissa, onko niin, että kuningas Koores on antanut käskyn rakentaa tämän Jumalan temppelin Jerusalemissa. Kuningas lähettänee meille tiedon tahdostaan tässä asiassa." Kuningas Daarejaves antoi käskyn, että asia tutkittaisiin Baabelin arkistossa, jonne myös aarteet koottiin. Ahmetan linnasta, Meedian maakunnasta, löydettiin kirjakäärö, johon oli kirjoitettu seuraavasti: "Muistettava tapahtuma: Kuningas Kooreksen ensimmäisenä hallitusvuotena kuningas Koores antoi käskyn: Jumalan temppeli Jerusalemissa, temppeli rakennettakoon paikaksi, jossa uhreja uhrataan. Sen perustukset laskettakoon lujiksi, sen korkeus olkoon kuusikymmentä kyynärää ja leveys kuusikymmentä kyynärää. Siinä olkoon aina rinnakkain kolme kivikerrosta suuria kiviä ja yksi hirsikerros uusia hirsiä, ja kustannukset suoritettakoon kuninkaan hovista. Myös Jumalan temppelin kulta- ja hopeaesineet, jotka Nebukadnessar vei pois Jerusalemin temppelistä ja toi Baabeliin, annettakoon takaisin. Ne tulkoot paikoilleen Jerusalemin temppeliin, pantakoon ne Jumalan temppeliin." – "Niin ollen on sinun, Tattenai, joka olet Eufrat-virran tuonpuoleisen maan käskynhaltija, sinun, Setar-Boosenai, ja teidän virkatoverienne, niiden afarsakilaisten, jotka ovat tuolla puolella Eufrat-virran, pysyttävä siitä erillänne. Antakaa Jumalan temppelin rakennustyön olla rauhassa. Juutalaisten käskynhaltija ja juutalaisten vanhimmat rakentakoot Jumalan temppelin paikalleen. Annan käskyn, mitä teidän on tehtävä juutalaisten vanhimmille heidän rakentaessaan Jumalan temppeliä: tuolta puolelta Eufrat-virran tulevista kuninkaan verotuloista suoritettakoon niille miehille tarkasti ja viivyttelemättä kustannukset. Mitä tarvitaan, mulleja, pässejä ja karitsoita polttouhreiksi taivaan Jumalalle, vehnää, suolaa, viiniä ja öljyä, se annettakoon heille Jerusalemin pappien esityksestä joka päivä laiminlyömättä, että he uhraisivat suloisesti tuoksuvia uhreja taivaan Jumalalle ja rukoilisivat kuninkaan ja hänen poikiensa hengen puolesta. Annan käskyn, että kuka ikinä rikkoo tämän määräyksen, hänen talostaan revittäköön hirsi, ja hänet ripustettakoon ja naulittakoon siihen, ja hänen talostaan tehtäköön siitä syystä soraläjä. Jumala, joka on asettanut nimensä siihen, kukistakoon jokaisen kuninkaan ja kansan, joka ojentaa kätensä rikkomaan tätä määräystä hävittämällä Jumalan temppelin Jerusalemissa. Minä Daarejaves olen antanut tämän käskyn. Se täytettäköön tarkasti." Silloin Tattenai, Eufrat-virran tämänpuoleisen maan käskynhaltija, Setar-Boosenai ja heidän virkatoverinsa täyttivät tarkasti käskyn, jonka kuningas Daarejaves oli heille lähettänyt. Juutalaisten vanhimmat rakensivat, ja työ onnistui heille profeetta Haggain ja Sakarjan, Iddon pojan, ennustuksen kautta. He saivat sen valmiiksi Israelin Jumalan käskyn ja Kooreksen, Daarejaveksen ja Artahsastan, Persian kuninkaan, käskyn mukaan. Tämä temppeli valmistui adar-kuun kolmanneksi päiväksi, nimittäin kuningas Daarejaveksen kuudentena hallitusvuotena. Silloin israelilaiset, papit ja leeviläiset ja muut karkotetut, viettivät Jumalan temppelin vihkiäisiä iloiten ja uhrasivat Jumalan temppelin vihkiäisissä sata härkää, kaksisataa pässiä ja neljäsataa karitsaa sekä syntiuhriksi koko Israelin puolesta kaksitoista kaurista, Israelin sukukuntien luvun mukaan. He asettivat papit ryhmittäin ja leeviläiset osastoittain Jumalan palvelukseen Jerusalemissa, niin kuin on kirjoitettuna Mooseksen kirjassa. Karkotetut viettivät pääsiäistä ensimmäisen kuun neljäntenätoista päivänä. Sillä papit ja leeviläiset olivat yhtenä miehenä puhdistautuneet, niin että he kaikki olivat puhtaat. He teurastivat pääsiäislampaan kaikille karkotetuille, veljilleen papeille ja itselleen. Sitä söivät kaikki karkotuksesta palanneet israelilaiset sekä kaikki, jotka olivat eristäytyneet maassa asuvien pakanoiden saastaisuudesta ja liittyneet heihin etsiäkseen Herraa, Israelin Jumalaa. He viettivät happamattoman leivän juhlaa seitsemän päivää iloiten, sillä Herra oli ilahduttanut heitä, kun oli kääntänyt Assurin kuninkaan sydämen heidän puolelleen, niin että hän avusti heitä Jumalan, Israelin Jumalan, temppelin rakentamistyössä. Näiden tapausten jälkeen, Persian kuninkaan Artahsastan hallituksen aikana, lähti Esra, Serajan poika, joka oli Asarjan poika, joka Hilkian poika, joka Sallumin poika, joka Saadokin poika, joka Ahitubin poika, joka Amarjan poika, joka Asarjan poika, joka Merajotin poika, joka Serahjan poika, joka Ussin poika, joka Bukkin poika, joka Abisuan poika, joka Piinehaan poika, joka Eleasarin poika, joka Aaronin, ylimmäisen papin, poika – tämä Esra lähti Baabelista. Hän oli kirjanoppinut, perehtynyt Mooseksen lakiin, jonka Herra, Israelin Jumala, oli antanut. Kuningas antoi hänelle kaikki, mitä hän halusi, koska Esran päällä oli Herran, hänen Jumalansa, käsi. Myös israelilaisia ja pappeja, leeviläisiä, veisaajia, ovenvartijoita ja temppelipalvelijoita lähti Jerusalemiin kuningas Artahsastan seitsemäntenä hallitusvuotena. Hän tuli Jerusalemiin viidennessä kuussa kuninkaan seitsemäntenä hallitusvuotena. Sillä ensimmäisen kuun ensimmäisenä päivänä alkoi lähtö Baabelista, ja viidennen kuun ensimmäisenä päivänä hän tuli Jerusalemiin, koska Jumalan hyvä käsi oli hänen päällään. Sillä Esra oli kiinnittänyt sydämensä Herran lain tutkimiseen seuratakseen sitä ja opettaakseen Israelissa lakia ja oikeutta. Tämä on jäljennös kirjeestä, jonka kuningas Artahsasta antoi pappi Esralle, kirjanoppineelle, joka oli Herran Israelille antamien käskyjen ja ohjeitten tuntija: "Artahsasta, kuningasten kuningas, pappi Esralle, taivaan Jumalan lain tuntijalle", ja niin edespäin. "Minä annan käskyn, että minun valtakunnassani jokainen Israelin kansan jäsen ja sen papit ja leeviläiset, jotka ovat halukkaat lähtemään Jerusalemiin, lähtekööt kanssasi, koska kuningas ja hänen seitsemän neuvonantajaansa ovat lähettäneet sinut tarkastamaan, ovatko olot Juudassa ja Jerusalemissa sen Jumalasi lain mukaiset, joka on kädessäsi, ja viemään sinne hopean ja kullan, minkä kuningas ja hänen neuvonantajansa ovat antaneet vapaaehtoisena lahjana Israelin Jumalalle, jonka asumus on Jerusalemissa, ja myös kaiken hopean ja kullan, minkä saat koko Baabelin maakunnasta, sekä ne vapaaehtoiset lahjat, jotka kansa ja papit antavat Jumalansa temppeliin Jerusalemiin. Osta siis näillä rahoilla mitä tunnollisimmin härkiä, pässejä ja karitsoita sekä niihin kuuluvia ruoka- ja juomauhreja. Uhraa ne Jumalanne temppelin alttarilla Jerusalemissa. Mitä sinä ja veljesi näette hyväksi tehdä hopean ja kullan tähteillä, se tehkää Jumalanne tahdon mukaan. Ne esineet, jotka sinulle annetaan jumalanpalvelusta varten Jumalasi temppelissä, jätä Jerusalemin Jumalan eteen. Muut Jumalasi temppelin tarpeet, joita joudut suorittamaan, sinä saat suorittaa kuninkaan aarrekammiosta. Minä, kuningas Artahsasta, annan käskyn kaikille aarteistojen vartijoille tuolla puolella Eufrat-virran: 'Kaikki, mitä pappi Esra, taivaan Jumalan lain tuntija, teiltä pyytää, se tunnollisesti toimitettakoon: hopeaa aina sataan talenttiin, vehnää sataan koor-mittaan, viiniä sataan bat-mittaan, öljyä sataan bat-mittaan saakka, niin myös suolaa ilman määrää. Kaikki, mitä taivaan Jumala käskee, tehtäköön taivaan Jumalan temppelille täsmällisesti, ettei viha kohtaisi kuninkaan ja hänen poikiensa valtakuntaa. Vielä tehdään teille tiettäväksi, ettei kukaan ole oikeutettu vaatimaan rahaveroa, luonnontuotteita tai tierahoja yhdeltäkään papilta tai leeviläiseltä, veisaajalta, ovenvartijalta, temppelipalvelijalta tai muulta tämän Jumalan temppelin tehtäviä toimittavalta.' Ja sinä, Esra, aseta Jumalasi viisauden mukaan, joka on kädessäsi, tuomareita ja lakimiehiä tuomitsemaan kaikkea kansaa tuolla puolella Eufrat-virran, kaikkia, jotka tuntevat Jumalasi lain. Mutta niille, jotka eivät sitä tunne, opettakaa sitä. Jokainen, joka ei seuraa Jumalasi lakia ja kuninkaan lakia, tuomittakoon tarkasti harkiten joko kuolemaan tai karkotukseen, rahasakkoon tai vankeuteen." Kiitetty olkoon Herra, isiemme Jumala, joka on pannut kuninkaan sydämeen, että hänen on kaunistettava Herran temppeliä Jerusalemissa ja joka on suonut minun saavuttaa kuninkaan, hänen neuvonantajiensa ja kaikkien kuninkaan mahtavien ruhtinasten suosion. Minä rohkaisin mieleni, koska Herran, Jumalani, käsi oli päälläni, ja kokosin Israelista päämiehiä lähtemään kanssani. Nämä olivat ne heidän perhekuntiensa päämiehet ja heidän sukuluetteloihinsa merkityt, jotka kuningas Artahsastan hallituksen aikana lähtivät kanssani Baabelista: Piinehaan jälkeläisiä Geersom; Iitamarin jälkeläisiä Daniel; Daavidin jälkeläisiä Hattus; Sekanjan jälkeläisiä, Paroksen jälkeläisiä, Sakarja ja hänen kanssaan sata viisikymmentä sukuluetteloihin merkittyä miestä; Pahat-Mooabin jälkeläisiä Eljoenai, Serahjan poika, ja hänen kanssaan kaksisataa miestä; Sekanjan jälkeläisiä Jahasielin poika ja hänen kanssaan kolmesataa miestä; Aadinin jälkeläisiä Ebed, Joonatanin poika, ja hänen kanssaan viisikymmentä miestä; Eelamin jälkeläisiä Jesaja, Ataljan poika, ja hänen kanssaan seitsemänkymmentä miestä; Sefatjan jälkeläisiä Sebadja, Miikaelin poika, ja hänen kanssaan kahdeksankymmentä miestä; Jooabin jälkeläisiä Obadja, Jehielin poika, ja hänen kanssaan kaksisataa kahdeksantoista miestä; Selomitin jälkeläisiä Joosifjan poika ja hänen kanssaan sata kuusikymmentä miestä; Beebain jälkeläisiä Sakarja, Beebain poika, ja hänen kanssaan kaksikymmentä kahdeksan miestä; Asgadin jälkeläisiä Joohanan, Hakkatanin poika, ja hänen kanssaan sata kymmenen miestä; Adonikamin jälkeläisiä myöhemmin tulleet, joiden nimet olivat Elifelet, Jeguel ja Semaja, ja heidän kanssaan kuusikymmentä miestä; Bigvain jälkeläisiä Uutai ja Sabbud ja heidän kanssaan seitsemänkymmentä miestä. Kokosin heidät joelle, joka juoksee Ahavaan päin, ja olimme siellä leiriytyneinä kolme päivää. Mutta kun tarkastin kansaa ja pappeja, en löytänyt sieltä yhtään leeviläistä. Lähetin päämiehet Elieserin, Arielin, Semajan, Elnatanin, Jaaribin, Elnatanin, Naatanin, Sakarjan ja Mesullamin sekä opettajat Joojaribin ja Elnatanin ja käskin heidän mennä päämies Iddon luo Kaasifjan paikkakunnalle ja panin heidän suuhunsa sanat, jotka heidän oli puhuttava veljilleen Iddolle ja temppelipalvelijoille, Kaasifjan paikkakunnalla, että he toisivat meille palvelijoita Jumalamme temppeliä varten. Koska Jumalamme hyvä käsi oli päällämme, he toivat meille ymmärtäväisen miehen, joka oli Mahlin, Leevin pojan ja Israelin pojan, jälkeläisiä, ja Seerebjan poikineen ja veljineen, kahdeksantoista miestä, ja Hasabjan ja hänen kanssaan Jesajan, joka oli Merarin jälkeläisiä, veljineen ja poikineen, kaksikymmentä, niin myös temppelipalvelijoista, jotka Daavid ja päämiehet olivat antaneet leeviläisille palvelemaan heitä, kaksisataa kaksikymmentä temppelipalvelijaa, kaikki nimeltä mainittuja. Minä kuulutin siellä Ahava-joella paaston, että nöyrtyisimme Jumalamme edessä ja anoisimme häneltä suotuisaa matkaa itsellemme, vaimoillemme ja lapsillemme ja kaikelle omaisuudellemme. Sillä minua hävetti pyytää kuninkaalta sotaväkeä ja ratsumiehiä auttamaan meitä vihollisia vastaan matkalla, koska olimme sanoneet kuninkaalle näin: "Jumalamme käsi on kaikkien päällä, jotka etsivät häntä, heidän parhaakseen, mutta hänen voimansa ja vihansa on kaikkia vastaan, jotka hylkäävät hänet." Paastosimme ja anoimme tätä Jumalaltamme, ja hän kuuli rukouksemme. Valitsin pappien päämiehistä kaksitoista, nimittäin Seerebjan ja Hasabjan ja heidän kanssaan kymmenen heidän veljistään, ja punnitsin heille hopean ja kullan ja esineet, sen antimen, jonka kuningas ja hänen neuvonantajansa ja ruhtinaansa ja kaikki siellä olevat israelilaiset olivat antaneet Jumalamme temppeliä varten. Punnitsin heille käteen hopeaa kuusisataa viisikymmentä talenttia sekä hopeaesineitä sata talenttia ja kultaa sata talenttia, kaksikymmentä kultapikaria, arvoltaan tuhat dareikkia, sekä kaksi hienoa, kullankiiltävää vaskiastiaa, kallisarvoista kuin kulta. Sanoin heille: "Te olette pyhitetyt Herralle, ja esineet ovat pyhitetyt. Hopea ja kulta ovat vapaaehtoinen lahja Herralle, isienne Jumalalle. Vartioikaa siis niitä ja säilyttäkää ne, kunnes punnitsette ne pappien päämiesten ja leeviläisten ja Israelin perhekuntien päämiesten edessä Jerusalemissa, Herran temppelin kammioissa. Papit ja leeviläiset ottivat vastaan punnitun hopean ja kullan ja esineet viedäkseen ne Jerusalemiin, Jumalamme temppeliin. Sitten lähdimme liikkeelle Ahava-joelta ensimmäisen kuun kahdentenatoista päivänä mennäksemme Jerusalemiin. Jumalamme käsi oli päällämme, ja hän pelasti meidät vihollisten käsistä ja väijytyksistä tiellä. Tulimme Jerusalemiin ja olimme siellä alallamme kolme päivää. Mutta neljäntenä päivänä punnittiin hopea ja kulta ja esineet Jumalamme temppelissä pappi Meremotille, Uurian pojalle, käteen. Hänen kanssaan oli Eleasar, Piinehaan poika, ja heidän kanssaan leeviläiset Joosabad, Jeesuan poika, ja Nooadja, Binnuin poika. Kaikki punnittiin lukumäärän ja painon mukaan, ja koko paino kirjoitettiin silloin muistiin. Vankeudesta tulleet karkotetut uhrasivat polttouhreiksi Israelin Jumalalle kaksitoista härkää koko Israelin puolesta, yhdeksänkymmentä kuusi pässiä, seitsemänkymmentä seitsemän karitsaa ja kaksitoista syntiuhripukkia, kaikki polttouhriksi Herralle. He jättivät kuninkaan määräykset kuninkaan satraapeille ja käskynhaltijoille, jotka olivat Eufrat-virran tällä puolella, ja nämä avustivat kansaa ja Jumalan temppeliä. Kun tämä oli suoritettu loppuun, päämiehet astuivat luokseni ja sanoivat: "Ei kansa, ei Israel eivätkä papit ja leeviläiset ole eristäytyneet maan kansoista ja niiden kauhistavista teoista – ei kanaanilaisista, heettiläisistä, perissiläisistä, jebusilaisista, ammonilaisista, mooabilaisista, egyptiläisistä eikä amorilaisista. Sillä he ovat ottaneet itselleen ja pojilleen näiden tyttäriä vaimoiksi, ja niin on pyhä siemen sekaantunut maan kansoihin. Päämiesten ja esimiesten käsi on ollut ensimmäisenä tässä uskottomassa menossa." Kun kuulin tämän, repäisin vaatteeni ja viittani, revin pääni hiuksia ja partaani ja istuin kauhuissani. Luokseni kokoontuivat kaikki, jotka pelkäsivät sitä, mitä Israelin Jumala oli puhunut karkotettujen uskottomuudesta, ja minä jäin istumaan kauhistuneena ehtoouhriin asti. Ehtoouhrin aikana nousin nöyryyttämästä itseäni ja polvistuin, repäisin vaatteeni ja viittani ja ojensin käteni Herran, Jumalani, puoleen, ja sanoin: "Jumalani, häpeän enkä kehtaa kohottaa kasvojani puoleesi, Jumalani, sillä rikoksemme ovat nousseet päämme yli ja syyllisyytemme on kohonnut taivaaseen asti. Isiemme päivistä aina tähän päivään asti on syyllisyytemme ollut suuri, ja rikostemme tähden meidät, kuninkaamme ja pappimme on annettu maan kuningasten käsiin miekan, vankeuden, ryöstön ja häpeän alaisiksi, niin kuin tähän päivään saakka on tapahtunut. Mutta nyt on meille hetkeksi tullut armo Herralta, Jumalaltamme, koska hän on sallinut pelastuneen joukon meistä jäädä jäljelle ja antanut meille jalansijan pyhässä paikassaan, että hän, Jumalamme, valaisisi silmämme ja soisi meidän hiukan hengähtää orjuudessamme. Sillä orjia me olemme, mutta orjuudessamme Jumalamme ei ole meitä hylännyt, vaan on suonut meidän saavuttaa Persian kuningasten suosion ja hengähtää pystyttääksemme Jumalamme temppelin ja kohottaaksemme sen raunioistaan. Hän on antanut meille suojatun paikan Juudassa ja Jerusalemissa. Mutta nyt, Jumalamme, mitä sanomme kaiken tämän jälkeen? Olemmehan hylänneet käskysi, jotka sinä olet antanut palvelijoittesi, profeettojen, kautta, sanoen: 'Maa, jota te menette ottamaan omaksenne, se maa on saastainen maan kansojen saastaisuuden tähden ja niiden kauhistavien tekojen tähden, joilla he saastaisuudessaan ovat täyttäneet sen äärestä ääreen. Älkää siis antako tyttäriänne heidän pojilleen älkääkä ottako heidän tyttäriään pojillenne vaimoiksi. Älkää myöskään koskaan toimiko heidän menestyksekseen ja onnekseen, että te vahvistuisitte ja saisitte syödä parasta, mitä maassa on, ja jättäisitte sen perinnöksi lapsillenne ikiajoiksi.' Kaiken sen jälkeen, mikä on meitä kohdannut pahojen tekojemme ja suuren syyllisyytemme tähden – kuitenkin sinä, Jumalamme, olet jättänyt huomioon ottamatta rikoksemme ja olet sallinut meistä tämmöisen joukon pelastua – kävisimmekö nyt jälleen rikkomaan sinun käskyjäsi ja lankoutumaan kansojen kanssa, joiden teot ovat kauhistavat? Etkö sinä silloin vihastuisi meihin, kunnes tekisit meistä lopun, niin ettei ketään jäisi jäljelle eikä kukaan pelastuisi? Herra, Israelin Jumala, sinä olet vanhurskas, sillä meistä on jäljellä pelastuneita vain sen verran, kuin tänä päivänä on. Katso, olemme sinun edessäsi syyllisyydessämme, emmekä tämän tähden voi sinun edessäsi kestää." Kun Esra näin rukoili ja tunnusti itkien ja maahan langeten Jumalan temppelin edustalla, hänen luokseen kokoontui sangen suuri joukko Israelin miehiä, naisia ja lapsia, sillä kansakin itki katkerasti. Sekanoja, Jehielin poika, Eelamin jälkeläisiä, puhkesi puhumaan ja sanoi Esralle: "Me olemme olleet uskottomat Jumalaamme kohtaan, kun olemme ottaneet muukalaisia vaimoja maan kansoista. Mutta kuitenkin on Israelilla vielä toivoa. Tehkäämme nyt Jumalamme kanssa liitto, että Jumalan neuvon mukaan ja niiden neuvon mukaan, jotka pelkäävät Jumalamme käskyä, toimitamme pois kaikki ne vaimot ja heistä syntyneet lapset. Tehtäköön lain mukaan. Nouse, sillä tämä on sinun asiasi, ja me olemme kanssasi. Ole luja ja ryhdy toimeen." Esra nousi ja vannotti pappien päämiehet, leeviläiset ja kaiken Israelin tekemään näin, ja he vannoivat. Esra nousi Jumalan temppelin edustalta ja meni Joohananin, Eljasibin pojan, kammioon. Sinne tultuaan hän ei syönyt leipää eikä juonut vettä, sillä niin hän suri karkotettujen uskottomuutta. Kaikille karkotetuille kuulutettiin Juudassa ja Jerusalemissa, että heidän tuli kokoontua Jerusalemiin. Mutta se, joka ei tullut kolmen päivän kuluessa, päämiesten ja vanhinten päätöksen mukaan, sen koko omaisuus oli vihittävä tuhon omaksi ja hän itse oli tuleva erotetuksi karkotettujen seurakunnasta. Kaikki Juudan ja Benjaminin miehet kokoontuivat Jerusalemiin kolmanneksi päiväksi, joka oli yhdeksännen kuun kahdeskymmenes päivä. Kaikki kansa asettui Jumalan temppelin aukealle vavisten sekä asian tähden että rankkasateen vuoksi. Pappi Esra nousi ja sanoi heille: "Te olette olleet uskottomat, kun olette ottaneet muukalaisia vaimoja, ja niin te olette lisänneet Israelin syyllisyyttä. Mutta antakaa nyt Herralle, isienne Jumalalle, kunnia ja tehkää hänen tahtonsa: eristäytykää maan kansoista ja muukalaisista vaimoista." Koko seurakunta vastasi ja sanoi suurella äänellä: "Niin kuin sinä olet puhunut, niin on meidän tehtävä. Mutta kansaa on paljon, ja on sadeaika, niin ettei voi seistä ulkona. Eikä tämä ole yhden tai kahden päivän toimitus, sillä olemme paljon siinä asiassa rikkoneet. Käykööt päämiehemme esiin koko seurakunnan puolesta, ja kaikki, jotka kaupungeissamme ovat ottaneet muukalaisia vaimoja, tulkoot tänne määrättyinä aikoina ja heidän kanssaan kunkin kaupungin vanhimmat ja tuomarit, kunnes meistä on käännetty pois Jumalan viha, joka on syttynyt tämän asian tähden." Ainoastaan Joonatan, Asaelin poika, ja Jahseja, Tikvan poika, nousivat tätä vastustamaan, ja Mesullam ja leeviläinen Sabbetai kannattivat heitä. Mutta karkotetut tekivät näin, ja valittiin pappi Esra sekä miehiä, perhekuntien päämiehiä perhekuntien mukaan, kaikki nimeltään mainittuja. Kymmenennen kuun ensimmäisenä päivänä he istuivat tutkimaan asiaa, ja ensimmäisen kuun ensimmäiseen päivään he olivat selvillä kaikista miehistä, jotka olivat ottaneet muukalaisia vaimoja. Pappien poikia, jotka olivat ottaneet muukalaisia vaimoja, havaittiin olevan: Jeesuan, Joosadakin pojan, jälkeläisiä ja hänen veljiään, Maaseja, Elieser, Jaarib ja Gedalja, jotka kättä lyöden lupasivat toimittaa pois vaimonsa ja syyllisinä uhrata pässin syyllisyytensä sovittamiseksi; Immerin jälkeläisiä Hanani ja Sebadja; Haarimin jälkeläisiä Maaseja, Elia, Semaja, Jehiel ja Ussia; Pashurin jälkeläisiä Eljoenai, Maaseja, Ismael, Netanel, Joosabad ja Elasa. Leeviläisiä: Joosabad, Siimei, Kelaja, se on Kelita, Petahja, Juuda ja Elieser. Veisaajia: Eljasib. Ovenvartijoita: Sallum, Telem ja Uuri. Israelilaisia: Paroksen jälkeläisiä Ramja, Jissia, Malkia, Miijamin, Elasar, Malkia ja Benaja; Eelamin jälkeläisiä Mattanja, Sakarja, Jehiel, Abdi, Jeremot ja Elia; Sattun jälkeläisiä Eljoenai, Eljasib, Mattanja, Jeremot, Saabad ja Asisa; Beebain jälkeläisiä Joohanan, Hananja, Sabbai ja Atlai; Baanin jälkeläisiä Mesullam, Malluk, Adaja, Jaasub, Seal ja Jeramot; Pahat-Mooabin jälkeläisiä Adna, Kelal, Benaja, Maaseja, Mattanja, Besalel, Binnui ja Manasse; Haarimin jälkeläisiä Elieser, Jissia, Malkia, Semaja, Simeon, Benjamin, Malluk ja Semarja; Haasumin jälkeläisiä Mattenai, Mattatta, Saabad, Elifelet, Jeremai, Manasse ja Siimei; Baanin jälkeläisiä Maadai, Amram, Uuel, Benaja, Beedja, Keluhu, Vanja, Meremot, Eljasib, Mattanja, Mattenai, Jaasai, Baani, Binnui, Siimei, Selemja, Naatan, Adaja, Maknadbai, Saasai, Saarai, Asarel, Selemja, Semarja, Sallum, Amarja ja Joosef; Nebon jälkeläisiä Jegiel, Mattitja, Saabad, Sebina, Jaddai, Jooel ja Benaja. Nämä kaikki olivat ottaneet muukalaisia vaimoja; ja osa näistä vaimoista oli synnyttänyt lapsia. Nehemian, Hakaljan pojan, kertomus. Kislev-kuussa kahdentenakymmenentenä vuotena ollessani Suusanin linnassa tuli Hanani, eräs veljistäni, ja muita miehiä Juudasta. Minä kyselin heiltä juutalaisista, siitä pelastuneesta joukosta, joka vankeudesta palanneena oli jäljellä, ja Jerusalemista. He sanoivat minulle: "Ne, jotka vankeudesta palanneina ovat jäljellä siinä maakunnassa, ovat suuressa kurjuudessa ja häväistyksen alaisina. Lisäksi Jerusalemin muuri on revitty maahan, ja sen portit on tulella poltettu." Kuultuani nämä sanat istuin monta päivää itkien ja murehtien, ja paastosin ja rukoilin taivaan Jumalan edessä. Sanoin: "Oi Herra, taivaan Jumala, sinä suuri ja pelättävä Jumala, joka pidät liiton ja säilytät laupeuden niille, jotka sinua rakastavat ja noudattavat käskyjäsi, olkoon korvasi tarkkaavainen ja silmäsi avoin kuullaksesi palvelijasi rukoukset, joita minä nyt päivät ja yöt rukoilen edessäsi palvelijoidesi, israelilaisten, puolesta tunnustaen israelilaisten synnit, jotka olemme tehneet sinua vastaan. Sillä minäkin ja perhekuntani olemme syntiä tehneet! Olemme tehneet pahoin sinua vastaan. Emme ole noudattaneet käskyjä, säädöksiä ja oikeuksia, jotka säädit palvelijallesi Moosekselle. Muista sana, jonka säädit palvelijallesi Moosekselle, sanoen: 'Jos te tulette uskottomiksi, niin minä hajotan teidät kansojen sekaan, mutta jos te palaatte luokseni, noudatatte käskyjäni ja seuraatte niitä, niin vaikka karkotettunne olisivat taivaan ääressä, sieltäkin kokoan heidät ja tuon heidät siihen paikkaan, jonka olen valinnut nimeni asuinsijaksi.' Ovathan he palvelijasi ja kansasi, jotka vapahdit suurella voimallasi ja väkevällä kädelläsi. Oi Herra, tarkatkoon korvasi palvelijasi rukousta ja niiden palvelijoittesi rukousta, jotka tahtovat pelätä nimeäsi! Anna tänä päivänä palvelijasi hankkeen menestyä ja suo hänen saada armo sen miehen edessä." Minä olin näet kuninkaan juomanlaskija. Niisan-kuussa, kuningas Artahsastan kahdentenakymmenentenä hallitusvuotena, kun viini oli hänen edessään, minä otin viinin ja annoin kuninkaalle. Kun en ollut ennen ollut hänen edessään murheellisena, kuningas sanoi minulle: "Miksi olet niin murheellisen näköinen? Ethän vain ole sairas, sinulla on varmaan jokin sydämen suru." Silloin pelästyin kovin, mutta sanoin kuninkaalle: "Eläköön kuningas ikuisesti. Kuinka en olisi murheellisen näköinen, kun kaupunki, jossa isieni haudat ovat, on autio ja sen portit on tulella poltettu?" Kuningas sanoi minulle: "Mitä sinä siis pyydät?" Rukoilin taivaan Jumalaa ja sanoin kuninkaalle: "Jos kuningas hyväksi näkee ja jos olet mieltynyt palvelijaasi, lähetä minut Juudaan, siihen kaupunkiin, jossa isieni haudat ovat, se jälleenrakentamaan." Kuningas kysyi minulta kuningattaren istuessa hänen vieressään: "Kuinka kauan matkasi kestäisi ja milloin voisit palata?" Kun siis kuningas näki hyväksi lähettää minut, ilmoitin hänelle määräajan. Sanoin kuninkaalle: "Jos kuningas hyväksi näkee, niin annettakoon mukaani kirjeet Eufrat-virran tuonpuoleisen maan käskynhaltijoille, että he sallivat minun kulkea sen kautta perille Juudaan asti, samoin kirje Aasafille, kuninkaan puiston vartijalle, että hän antaa minulle hirsiä temppelilinnan porttien kattamista varten sekä kaupungin muuria ja sitä taloa varten, johon menen asumaan." Silloin kuningas myönsi minulle sen, koska Jumalani hyvä käsi oli päälläni. Kun tulin Eufrat-virran tämänpuoleisen maan käskynhaltijoiden luo, annoin heille kuninkaan kirjeet. Kuningas oli lähettänyt kanssani sotapäälliköitä ja ratsumiehiä. Mutta kun hooronilainen Sanballat ja ammonilainen virkamies Tobia sen kuulivat, he pahastuivat kovin siitä, että oli tullut joku, joka toimi israelilaisten parhaaksi. Tultuani sitten Jerusalemiin ja oltuani siellä kolme päivää nousin yöllä ja muutamat miehet kanssani ilmoittamatta kenellekään, mitä Jumalani oli pannut sydämeeni ja määrännyt tehtäväksi Jerusalemille. Eikä minulla ollut mukanani muuta juhtaakaan kuin se juhta, jolla ratsastin. Lähdin yöllä Laaksoportista Lohikäärmelähteelle päin ja Lantaportille ja tarkastelin Jerusalemin maahan revittyjä muureja ja sen tulella poltettuja portteja. Kuljin eteenpäin Lähdeportille ja Kuninkaanlammikolle, mutta siellä ei ollut juhdalla, jonka selässä istuin, tilaa päästä eteenpäin. Menin yöllä laaksoa myöten ylöspäin ja tarkastin muuria. Sitten palasin taas Laaksoportin kautta ja tulin takaisin. Mutta esimiehet eivät tietäneet, mihin olin mennyt ja mitä tein, sillä en ollut vielä ilmaissut mitään kenellekään, en juutalaisille, en papeille, ylimyksille, esimiehille enkä muille, joiden oli oltava mukana siinä työssä. Mutta nyt sanoin heille: "Te näette, missä kurjuudessa olemme, kun Jerusalem on autio ja sen portit tulella poltetut. Tulkaa, rakentakaamme uudestaan Jerusalemin muuri, ettemme olisi enää häväistyksen alaisia." Sitten kerroin heille, kuinka minun Jumalani hyvä käsi oli ollut päälläni ja myös mitä kuningas oli minulle sanonut. He sanoivat: "Nouskaamme ja rakentakaamme." Niin he saivat rohkeuden käydä käsiksi tähän hyvään työhön. Mutta kun hooronilainen Sanballat ja ammonilainen virkamies Tobia ja arabialainen Gesem sen kuulivat, he pilkkasivat meitä, osoittivat meille halveksumistaan ja sanoivat: "Mitä te siinä teette? Kapinoitteko te kuningasta vastaan?" Vastasin ja sanoin heille: "Taivaan Jumala on antava meille menestystä, ja me, hänen palvelijansa, nousemme ja rakennamme. Mutta teillä ei ole mitään osuutta eikä oikeutta Jerusalemiin, eikä muistonne ole siellä pysyvä." Ylipappi Eljasib ja hänen veljensä, papit, nousivat ja rakensivat Lammasportin, jonka he pyhittivät ja jonka ovet he asettivat paikoilleen, edelleen Hammea-torniin asti, jonka he pyhittivät, ja edelleen Hananelin-torniin asti. Heistä eteenpäin rakensivat Jerikon miehet, ja näistä eteenpäin rakensi Sakkur, Imrin poika. Kalaportin rakensivat senaalaiset. He kattoivat sen ja asettivat paikoilleen sen ovet, teljet ja salvat. Heistä eteenpäin korjasi muuria Meremot, Uurian poika, joka oli Koosin poika. Hänestä eteenpäin korjasi Mesullam, Berekjan poika, joka oli Mesesabelin poika, ja hänestä eteenpäin korjasi Saadok, Baanan poika. Hänestä eteenpäin korjasivat muuria tekoalaiset, mutta heidän ylhäisensä eivät notkistaneet niskaansa Herransa palvelukseen. Vanhan portin korjasivat Joojada, Paaseahin poika, ja Mesullam, Besodjan poika. He kattoivat sen ja asettivat paikoilleen sen ovet, teljet ja salvat. Heistä eteenpäin korjasivat muuria gibeonilainen Melatja ja meeronotilainen Jaadon sekä Gibeonin ja Mispan miehet, jotka olivat Eufrat-virran tämänpuoleisen käskynhaltijan vallan alaisia. Heistä eteenpäin korjasi muuria Ussiel, Harhajan poika, yksi kultasepistä, ja hänestä eteenpäin korjasi Hananja, yksi voiteensekoittajista. He panivat kuntoon Jerusalemia Leveään muuriin saakka. Heistä eteenpäin korjasi muuria Refaja, Huurin poika, Jerusalemin piirin toisen puolen päällikkö. Hänestä eteenpäin korjasi Jedaja, Harumafin poika, oman talonsa kohdalta. Hänestä eteenpäin korjasi Hattus, Hasabnejan poika. Toisen osan korjasivat Malkia, Haarimin poika, ja Hassub, Pahat-Mooabin poika, sekä sen lisäksi Uunitornin. Heistä eteenpäin korjasi Sallum, Looheksen poika, Jerusalemin piirin toisen puolen päällikkö, hän ja hänen tyttärensä. Laaksoportin korjasivat Haanun ja Saanoahin asukkaat. He rakensivat sen ja asettivat paikoilleen sen ovet, teljet ja salvat. Sen lisäksi he korjasivat tuhat kyynärää muuria Lantaporttiin saakka. Lantaportin korjasi Malkia, Reekabin poika, Beet-Keremin piirin päällikkö. Hän rakensi sen ja asetti paikoilleen sen ovet, teljet ja salvat. Lähdeportin korjasi Sallum, Kolhoosen poika, Mispan piirin päällikkö. Hän rakensi sen, teki siihen katon ja asetti paikoilleen sen ovet, teljet ja salvat. Sen lisäksi hän korjasi Vesijohtolammikon muurin kuninkaan puutarhan luota aina niihin portaisiin saakka, jotka laskeutuvat Daavidin kaupungista. Hänen jälkeensä korjasi Nehemia, Asbukin poika, Beet-Suurin piirin toisen puolen päällikkö, aina Daavidin hautojen kohdalle ja Tekolammikolle ja Sankarien talolle saakka. Hänen jälkeensä korjasivat muuria leeviläiset: Rehum, Baanin poika. Hänestä eteenpäin korjasi Hasabja, Kegilan piirin toisen puolen päällikkö, piirinsä puolesta. Hänen jälkeensä korjasivat heidän veljensä: Bavvai, Heenadadin poika, joka oli Kegilan piirin toisen puolen päällikkö. Hänestä eteenpäin korjasi Eeser, Jeesuan poika, Mispan päällikkö, toisen osan siltä kohdalta, mistä noustaan asehuoneeseen, joka on Kulmauksessa. Hänen jälkeensä korjasi Baaruk, Sabbain poika, suurella innolla toisen osan Kulmauksesta aina ylipappi Eljasibin talon oveen saakka. Hänen jälkeensä korjasi Meremot, Uurian poika, joka oli Koosin poika, toisen osan Eljasibin talon ovesta Eljasibin talon päähän. Hänen jälkeensä korjasivat papit, Lakeuden miehet. Heidän jälkeensä korjasivat Benjamin ja Hassub oman talonsa kohdalta. Heidän jälkeensä korjasi Asarja, Maasejan poika, joka oli Ananjan poika, talonsa viereltä. Hänen jälkeensä korjasi Binnui, Heenadadin poika, toisen osan Asarjan talosta aina Kulmaukseen ja kulmaan saakka. Paalal, Uusain poika, korjasi Kulmauksen ja Ylätornin kohdalta, joka ulkonee kuninkaan linnasta vankilan pihaan päin. Hänen jälkeensä Pedaja, Paroksen poika – temppelipalvelijat asuivat Oofelilla ja korjasivat itäisen Vesiportin ja ulkonevan tornin kohdalta. Hänen jälkeensä korjasivat tekoalaiset toisen osan, suuren, ulkonevan tornin kohdalta aina Oofelin muuriin saakka. Hevosportin yläpuolelta korjasivat papit, kukin oman talonsa kohdalta. Heidän jälkeensä korjasi Saadok, Immerin poika, oman talonsa kohdalta. Hänen jälkeensä korjasi Semaja, Sekanjan poika, Itäportin vartija. Hänen jälkeensä korjasivat Hananja, Selemjan poika, ja Haanun, Saalafin kuudes poika, toisen osan. Hänen jälkeensä korjasi Mesullam, Berekjan poika, ullakkohuoneensa kohdalta. Hänen jälkeensä korjasi Malkia, yksi kultasepistä, temppelipalvelijoiden ja kauppiaiden taloon asti, Vartiotornin kohdalta, ja aina Kulmasaliin saakka. Kultasepät ja kauppiaat korjasivat muurin Kulmasalin ja Lammasportin väliltä. Kun Sanballat kuuli meidän rakentavan muuria, hän vihastui ja närkästyi kovin. Hän pilkkasi juutalaisia ja puhui veljilleen ja Samarian sotaväelle ja sanoi: "Mitä nuo viheliäiset juutalaiset tekevät? Jätetäänkö heidät omiin valtoihinsa? Tulevatko he uhraamaan? Saavatko he työnsä kohta valmiiksi? Voivatko he tehdä eläviksi poltetut kivet tuhkaläjissä?" Ammonilainen Tobia seisoi hänen vieressään ja sanoi: "Rakentakoot vain! Kettukin saa heidän kivimuurinsa hajoamaan, jos hyppää sen päälle." Kuule, Jumalamme, kuinka halveksittuja olemme! Käännä heidän häpäisynsä heidän omaan päähänsä! Saata heidät ryöstetyiksi vankeuden maassa! Älä peitä heidän rikostaan, älköönkä heidän syntiään pyyhittäkö pois kasvojesi edestä, koska he ovat vihoittaneet sinut kohtelemalla noin rakentajia. Mutta rakensimme muuria, ja koko muuri tuli valmiiksi puoleen korkeuteensa asti, ja siitä kansa sai rohkeutta työhön. Tapahtui, kun Sanballat, Tobia, arabialaiset, ammonilaiset ja asdodilaiset kuulivat, että Jerusalemin muurien korjaus edistyi, niin että niiden aukot alkoivat täyttyä, he vihastuivat suuresti. He tekivät kaikki liiton keskenään käydäkseen taisteluun Jerusalemia vastaan ja tehdäkseen siellä häiriötä. Rukoilimme Jumalaamme ja asetimme vartijat heitä vastaan suojelemaan itseämme heiltä päivin ja öin. Juuda sanoi: "Taakankantajien voima raukeaa, ja soraa on hyvin paljon. Emme jaksa rakentaa muuria." Vastustajamme taas sanoivat: "Ennen kuin he tietävät tai huomaavat, tulemme heidän keskelleen ja tapamme heidät ja lopetamme työn." Mutta kun heidän läheisyydessään asuvat juutalaiset tulivat ja sanoivat meille joka taholta kymmenenkin kertaa: "Vetäytykää luoksemme", silloin asetin kansan muurin taakse, alempiin ja suojattomiin paikkoihin, asetin heidät sukukunnittain asemiinsa miekkoineen, keihäineen ja jousineen. Katsastettuani kaiken nousin ja sanoin ylimyksille ja esimiehille ja muulle kansalle: "Älkää pelätkö heitä. Muistakaa suurta ja pelättävää Herraa, ja taistelkaa veljienne, poikienne ja tyttärienne, vaimojenne ja kotienne puolesta." Sitten kun vihollisemme olivat kuulleet, että olimme saaneet tietää asian ja että Jumala oli tehnyt heidän hankkeensa tyhjäksi, palasimme kaikki takaisin muurille, itse kukin työhönsä. Siitä päivästä alkaen teki toinen puoli palvelijoistani työtä, ja toinen puoli oli aseistettuna keihäin, kilvin, jousin ja rintahaarniskoin. Päämiehet seisoivat kaikkien niiden juutalaisten takana, jotka rakensivat muurilla. Nekin, jotka kantoivat taakkoja ja kuljettivat kuormia, tekivät toisella kädellään työtä ja toisessa pitivät keihästä. Rakentajilla oli kullakin miekka sidottuna vyölleen heidän rakentaessaan, ja torvensoittaja seisoi vieressäni. Sanoin ylimyksille, esimiehille ja muulle kansalle: "Työ on suuri ja laaja, mutta me olemme muurilla hajallamme, kaukana toisistamme. Missä kuulette torven soivan, kokoontukaa sinne luoksemme. Jumalamme sotii puolestamme." Näin siis teimme työtä, ja toinen puoli väkeä oli aseistettuna keihäin päivänkoitosta siihen asti, kunnes tähdet tulivat näkyviin. Siihen aikaan myös sanoin kansalle: "Kukin jääköön palvelijoineen yöksi Jerusalemiin, että he olisivat apunamme yöllä vartioimassa ja päivällä työssä." Emmekä me, en minä, eivät veljeni ja palvelijani eivätkä ne vartijat, jotka minua seurasivat, riisuneet vaatteitamme. Kullakin oli keihäs ja vettä. Kansa ja heidän vaimonsa nostivat suuren metelin juutalaisia veljiään vastaan. Muutamat sanoivat: "Meitä, poikiamme ja tyttäriämme on paljon. Meidän täytyy saada viljaa, että meillä olisi mitä syödä pysyäksemme hengissä." Toiset sanoivat: "Peltomme, viinitarhamme ja talomme meidän täytyy pantata saadaksemme viljaa nälkäämme." Toiset sanoivat: "Meidän on täytynyt lainata kuninkaan veroihin rahaa peltojamme ja viinitarhojamme vastaan. Ovathan meidän ruumiimme veljiemme ruumiitten veroisia ja lapsemme heidän lastensa veroisia, ja katso, kuitenkin meidän täytyy antaa poikamme ja tyttäremme orjiksi. Tyttäriämme onkin jo annettu orjuuteen, emmekä voi sille mitään, koska peltomme ja viinitarhamme ovat toisten käsissä." Kun kuulin heidän valituksensa ja nämä puheet, vihastuin kovin. Harkittuani mielessäni tätä asiaa nuhtelin ylimyksiä ja esimiehiä ja sanoin heille: "Tehän kiskotte kukin veljeltänne korkoa." Panin toimeen suuren kokouksen heitä vastaan. Sanoin heille: "Me olemme, sen mukaan kuin olemme voineet, ostaneet vapaiksi juutalaisia veljiämme, joita oli myyty pakanoille. Tekö nyt myytte veljiänne, ja täytyykö heidän myydä itsensä meille?" He olivat vaiti eivätkä voineet vastata mitään. Sanoin: "Ette tee siinä hyvin. Teidänhän tulisi vaeltaa Jumalamme pelossa jo pakanoiden, vihollistemme, häväistyksen tähden. Myös me, minä, veljeni ja palvelijani, olemme lainanneet heille rahaa ja viljaa. Luopukaamme tästä saatavasta. Luovuttakaa heille jo tänä päivänä heidän peltonsa, viinitarhansa, öljypuunsa ja talonsa, ja luopukaa rahan korosta sekä viljasta, viinistä ja öljystä, jonka olette heille lainanneet." He vastasivat: "Luovutamme ne emmekä vaadi heiltä mitään. Teemme, kuten olet sanonut." Sitten minä kutsuin papit ja vannotin heidät tekemään näin. Minä myös pudistin liepeeni ja sanoin: "Jokaisen, joka ei tätä sanaa täytä, pudistakoon Jumala näin pois hänen talostaan ja vaivannäkönsä hedelmistä. Hän tulkoon tällä tavalla pudistetuksi ja tyhjennetyksi." Koko seurakunta sanoi: "Aamen", ja ylisti Herraa. Kansa teki, kuten oli sanottu. Myöskään en minä eivätkä veljeni siitä päivästä asti, jona minut määrättiin olemaan heidän käskynhaltijanaan Juudan maassa, siis kuningas Artahsastan kahdennestakymmenennestä hallitusvuodesta aina hänen kolmanteenkymmenenteen toiseen hallitusvuoteensa saakka eli kahtenatoista vuotena, emme syöneet käskynhaltijalle tulevaa ruokaa. Sillä aikaisemmat käskynhaltijat, jotka olivat olleet ennen minua, olivat rasittaneet kansaa ja ottaneet siltä leipää ja viiniä sekä vielä neljäkymmentä hopeasekeliä. Heidän palvelijansakin olivat sortaneet kansaa. Mutta minä en tehnyt niin, sillä pelkäsin Jumalaa. Jatkoin myös tämän muurin tekemistä, emmekä ostaneet mitään peltoa. Kaikki palvelijani olivat kokoontuneet sinne työhön. Myös sata viisikymmentä miestä, juutalaisia ja esimiehiä, söi pöydässäni sekä ne, jotka ympärillämme olevista pakanakansoista tulivat luoksemme. Se, mitä päivittäin valmistettiin ruuaksi, nimittäin härkä ja kuusi valiolammasta sekä lintuja, valmistettiin kustannuksellani, ja joka kymmenes päivä hankittiin runsaasti kaikenlaisia viinejä. Mutta siitä huolimatta en vaatinut itselleni käskynhaltijalle tulevaa ruokaa, koska työ painoi raskaasti tätä kansaa. Muista, Jumalani, hyväkseni kaikki, mitä olen tehnyt tämän kansan puolesta. Kun Sanballat, Tobia, arabialainen Gesem ja meidän muut vihollisemme kuulivat, että olin rakentanut muurin ja ettei siinä enää ollut aukkoa – vaikken ollutkaan vielä siihen aikaan asettanut ovia paikoilleen portteihin – niin Sanballat ja Gesem lähettivät minulle sanan: "Tule, kohdatkaamme toisemme Kefirimissä, Oonon laaksossa." He näet ajattelivat tehdä minulle pahaa. Lähetin heidän luokseen sanansaattajat ja käskin sanoa: "Minulla on tekeillä suuri työ, niin etten voi tulla. Keskeytyisihän työ, jos jättäisin sen ja tulisin luoksenne." He lähettivät minulle saman sanan neljä kertaa, mutta vastasin heille aina samalla tavalla. Sanballat lähetti viidennen kerran palvelijansa minun luokseni samassa asiassa, ja tällä oli kädessään avoin kirje. Siihen oli kirjoitettu: "Kansojen kesken huhuillaan, ja myös Gasmu sanoo, että sinä ja juutalaiset suunnittelette kapinaa. Sen tähden sinä rakennat muuria, ja itse sinä pyrit heidän kuninkaakseen – niin kerrotaan. Olet hankkinut myös profeettoja julistamaan itsestäsi Jerusalemissa näin: 'Juudassa on kuningas.' Tämän nyt kuningas saa kuulla. Tule siis ja neuvotelkaamme keskenämme." Lähetin hänelle sanan: "Ei ole tapahtunut mitään sellaista, mistä puhut, vaan olet keksinyt sen omasta päästäsi." He näet kaikki pelottelivat meitä arvellen: "Heidän kätensä herpoavat työstä, ja se jää tekemättä." Mutta vahvista sinä käteni. Minä menin Semajan, Delajan pojan, Mehetabelin pojanpojan, taloon, hänen ollessaan eristettynä. Hän sanoi: "Menkäämme yhdessä Jumalan temppeliin, temppelisaliin, ja sulkekaamme temppelisalin ovet. Sillä he tulevat tappamaan sinua. He tulevat yöllä ja tappavat sinut." Mutta vastasin: "Pakenisiko minunlaiseni mies? Tai kuinka voisi minunlaiseni mies mennä temppeliin ja kuitenkin jäädä eloon? En mene." Ymmärsin näet, ettei Jumala ollut häntä lähettänyt, vaan että hän oli lausunut minulle ennustuksen siitä syystä, että Tobia ja Sanballat olivat palkanneet hänet: Hänet oli palkattu siinä tarkoituksessa, että pelästyisin ja menettelisin sillä tavalla ja niin tekisin syntiä. Siitä he saisivat panettelun aiheen häväistäkseen minua. Muista, Jumalani, Tobiaa ja Sanballatia näiden heidän tekojensa mukaan, niin myös naisprofeetta Nooadjaa ja muita profeettoja, jotka minua pelottelivat. Muuri valmistui elul-kuun kahdentenakymmenentenä viidentenä päivänä viidenkymmenen kahden päivän kuluttua. Kun kaikki vihollisemme sen kuulivat, ja kaikki ympärillämme asuvat kansat näkivät sen, he havaitsivat joutuneensa aivan alakynteen. Sillä he tunsivat, että tämä työ oli suoritettu Jumalamme avulla. Niinä päivinä meni myös Juudan ylimyksiltä lukuisia kirjeitä Tobialle, ja Tobialta tuli kirjeitä heille. Sillä Juudassa oli monta, jotka olivat valalla liittoutuneet hänen kanssaan. Hän näet oli Sekanjan, Aarahin pojan, vävy, ja hänen poikansa Joohanan oli ottanut vaimokseen Mesullamin, Berekjan pojan, tyttären. He myös puhuivat minulle hyvää hänestä ja veivät puheeni hänelle. Kirjeitäkin Tobia lähetti pelotellakseen minua. Kun muuri oli rakennettu, asetin ovet paikoilleen. Niiden vartioimisen saivat tehtäväkseen ovenvartijat, veisaajat ja leeviläiset. Jerusalemin päämiehiksi asetin veljeni Hananin ja linnanpäällikön Hananjan, sillä hän oli luotettava mies ja pelkäsi Jumalaa enemmän kuin moni muu. Sanoin heille: "Jerusalemin portteja älköön avattako, ennen kuin aurinko on polttavimmillaan. Ovet on suljettava ja salvoilla teljettävä vartijoiden vielä seisoessa paikoillaan. Jerusalemin asukkaita pantakoon vartioimaan, kukin vartiopaikalleen, kukin oman talonsa kohdalle. Kaupunki oli joka suuntaan tilava ja suuri, mutta väkeä siinä oli vähän, ja taloja oli vielä rakentamatta. Jumala pani sydämeeni, että minun oli koottava ylimykset, esimiehet ja kansa sukuluetteloon merkittäviksi. Silloin löysin niiden sukuluettelon, jotka ensin olivat tulleet sinne, ja huomasin siihen kirjoitetun: Nämä ovat tämän maakunnan asukkaat, jotka lähtivät karkotettujen vankeudesta, johon Nebukadnessar, Baabelin kuningas, oli heidät vienyt, ja palasivat Jerusalemiin ja Juudaan, kukin kaupunkiinsa, ne, jotka tulivat Serubbaabelin, Jeesuan, Nehemian, Asarjan, Raamian, Nahamanin, Mordokain, Bilsanin, Misperetin, Bigvain, Nehumin ja Baanan kanssa. Israelin kansan miesten lukumäärä oli: Paroksen jälkeläisiä kaksituhatta sata seitsemänkymmentä kaksi; Sefatjan jälkeläisiä kolmesataa seitsemänkymmentä kaksi; Aarahin jälkeläisiä kuusisataa viisikymmentä kaksi; Pahat-Mooabin jälkeläisiä, nimittäin Jeesuan ja Jooabin jälkeläisiä, kaksituhatta kahdeksansataa kahdeksantoista; Eelamin jälkeläisiä tuhat kaksisataa viisikymmentä neljä; Sattun jälkeläisiä kahdeksansataa neljäkymmentä viisi; Sakkain jälkeläisiä seitsemänsataa kuusikymmentä; Binnuin jälkeläisiä kuusisataa neljäkymmentä kahdeksan; Beebain jälkeläisiä kuusisataa kaksikymmentä kahdeksan; Asgadin jälkeläisiä kaksituhatta kolmesataa kaksikymmentä kaksi; Adonikamin jälkeläisiä kuusisataa kuusikymmentä seitsemän; Bigvain jälkeläisiä kaksituhatta kuusikymmentä seitsemän; Aadinin jälkeläisiä kuusisataa viisikymmentä viisi; Aaterin, nimittäin Hiskian, jälkeläisiä yhdeksänkymmentä kahdeksan; Haasumin jälkeläisiä kolmesataa kaksikymmentä kahdeksan; Beesain jälkeläisiä kolmesataa kaksikymmentä neljä; Haarifin jälkeläisiä sata kaksitoista; gibeonilaisia yhdeksänkymmentä viisi; Beetlehemin ja Netofan miehiä sata kahdeksankymmentä kahdeksan; Anatotin miehiä sata kaksikymmentä kahdeksan; Beet-Asmavetin miehiä neljäkymmentä kaksi; Kirjat-Jearimin, Kefiran ja Beerotin miehiä seitsemänsataa neljäkymmentä kolme; Raaman ja Geban miehiä kuusisataa kaksikymmentä yksi; Mikmaan miehiä sata kaksikymmentä kaksi; Beetelin ja Ain miehiä sata kaksikymmentä kolme; toisen Nebon miehiä viisikymmentä kaksi; toisen Eelamin jälkeläisiä tuhat kaksisataa viisikymmentä neljä; Haarimin jälkeläisiä kolmesataa kaksikymmentä; jerikolaisia kolmesataa neljäkymmentä viisi; loodilaisia, haadidilaisia ja oonolaisia seitsemänsataa kaksikymmentä yksi; senaalaisia kolmetuhatta yhdeksänsataa kolmekymmentä. Pappeja oli: Jedajan jälkeläisiä, nimittäin Jeesuan sukua, yhdeksänsataa seitsemänkymmentä kolme; Immerin jälkeläisiä tuhat viisikymmentä kaksi; Pashurin jälkeläisiä tuhat kaksisataa neljäkymmentä seitsemän; Haarimin jälkeläisiä tuhat seitsemäntoista. Leeviläisiä oli: Jeesuan ja Kadmielin jälkeläisiä, nimittäin Hoodevan jälkeläisiä, seitsemänkymmentä neljä. Veisaajia oli: Aasafin jälkeläisiä sata neljäkymmentä kahdeksan. Ovenvartijoita oli: Sallumin jälkeläisiä, Aaterin jälkeläisiä, Talmonin jälkeläisiä, Akkubin jälkeläisiä, Hatitan jälkeläisiä, Soobain jälkeläisiä sata kolmekymmentä kahdeksan. Temppelipalvelijoita oli: Siihan jälkeläiset, Hasufan jälkeläiset, Tabbaotin jälkeläiset, Keeroksen jälkeläiset, Siian jälkeläiset, Paadonin jälkeläiset, Lebanan jälkeläiset, Hagaban jälkeläiset, Salmain jälkeläiset, Haananin jälkeläiset, Giddelin jälkeläiset, Gaharin jälkeläiset, Reajan jälkeläiset, Resinin jälkeläiset, Nekodan jälkeläiset, Gassamin jälkeläiset, Ussan jälkeläiset, Paaseahin jälkeläiset, Beesain jälkeläiset, Meunimin jälkeläiset, Nefusesimin jälkeläiset, Bakbukin jälkeläiset, Hakufan jälkeläiset, Harhurin jälkeläiset, Baslutin jälkeläiset, Mehidan jälkeläiset, Harsan jälkeläiset, Barkoksen jälkeläiset, Siiseran jälkeläiset, Taamahin jälkeläiset, Nesiahin jälkeläiset, Hatifan jälkeläiset. Salomon palvelijoiden jälkeläisiä oli: Sootain jälkeläiset, Sooferetin jälkeläiset, Peridan jälkeläiset, Jaalan jälkeläiset, Darkonin jälkeläiset, Giddelin jälkeläiset, Sefatjan jälkeläiset, Hattilin jälkeläiset, Kooferet-Sebaimin jälkeläiset, Aamonin jälkeläiset. Temppelipalvelijoita ja Salomon palvelijoiden jälkeläisiä oli kaikkiaan kolmesataa yhdeksänkymmentä kaksi. Nämä taas ovat ne, jotka lähtivät Teel-Melahista, Teel-Harsasta, Kerub-Addonista ja Immeristä, voimatta ilmoittaa perhekuntaansa ja syntyperäänsä, olivatko israelilaisia: Delajan jälkeläiset, Tobian jälkeläiset, Nekodan jälkeläiset, kuusisataa neljäkymmentä kaksi. Pappeja: Habaijan jälkeläiset, Koosin jälkeläiset, Barsillain jälkeläiset, sen, joka oli ottanut itselleen vaimon gileadilaisen Barsillain tyttäristä ja jota kutsuttiin heidän nimellään. Nämä etsivät sukuluetteloitaan niitä löytämättä, ja niin heidät julistettiin pappeuteen kelpaamattomiksi. Maaherra kielsi heitä syömästä korkeasti pyhää, ennen kuin nousisi pappi, joka voi käyttää uurimia ja tummimia. Koko seurakunta yhteenlaskettuna oli neljäkymmentäkaksi tuhatta kolmesataa kuusikymmentä, paitsi heidän palvelijoitaan ja palvelijattariaan, joita oli seitsemäntuhatta kolmesataa kolmekymmentä seitsemän. Lisäksi oli heillä kaksisataa neljäkymmentä viisi mies- ja naisveisaajaa. Kameleja heillä oli neljäsataa kolmekymmentä viisi, aaseja kuusituhatta seitsemänsataa kaksikymmentä. Osa perhekuntien päämiehistä antoi lahjoja rakennustyötä varten. Maaherra antoi rahastoon tuhat dareikkia kultaa, viisikymmentä maljaa ja viisisataa kolmekymmentä papin paitaa. Muutamat perhekuntien päämiehistä antoivat rakennusrahastoon kaksikymmentä tuhatta dareikkia kultaa ja kaksituhatta kaksisataa miinaa hopeaa. Muu kansa antoi yhteensä kaksikymmentä tuhatta dareikkia kultaa ja kaksituhatta miinaa hopeaa sekä kuusikymmentä seitsemän papin paitaa. Papit, leeviläiset, ovenvartijat, veisaajat ja osa kansasta sekä temppelipalvelijat, koko Israel, asettuivat kaupunkeihinsa. Niin tuli seitsemäs kuukausi, ja israelilaiset olivat jo kaupungeissaan. Kaikki kansa kokoontui yhtenä miehenä Vesiportin edustalla olevalle aukiolle, ja he pyysivät Esraa, kirjanoppinutta, tuomaan Mooseksen lain kirjan, jonka Herra oli säätänyt Israelille. Pappi Esra toi lain seurakunnan eteen, sekä miesten että naisten, kaikkien, jotka voivat ymmärtää, mitä kuulivat. Tämä tapahtui seitsemännen kuun ensimmäisenä päivänä. Hän luki sitä Vesiportin edustalla olevalla aukiolla päivän koitosta puoleenpäivään asti miehille ja naisille, niille, jotka voivat sitä ymmärtää, kaiken kansan kuunnellessa lain kirjan lukemista. Esra, kirjanoppinut, seisoi korkealla puisella lavalla, joka oli tätä varten tehty. Hänen vieressään seisoivat: hänen oikealla puolellaan Mattitja, Sema, Anaja, Uuria, Hilkia ja Maaseja, ja hänen vasemmalla puolellaan Pedaja, Miisael, Malkia, Haasum, Hasbaddana, Sakarja ja Mesullam. Esra avasi kirjan kaiken kansan nähden, sillä hän seisoi ylempänä kaikkea kansaa, ja kun hän avasi sen, koko kansa nousi seisomaan. Esra kiitti Herraa, suurta Jumalaa, ja kaikki kansa vastasi kohottaen kätensä ylös: "Aamen, aamen", ja he kumarsivat ja rukoilivat Herraa heittäytyneinä kasvoilleen maahan. Jeesua, Baani, Seerebja, Jaamin, Akkub, Sabbetai, Hoodia, Maaseja, Kelita, Asarja, Joosabad, Haanan, Pelaja ja muut leeviläiset opettivat kansalle lakia, kansan seisoessa alallaan. He lukivat Jumalan lain kirjaa kappale kappaleelta ja selittivät sen sisällön, niin että luettu ymmärrettiin. Nehemia, maaherra, ja pappi Esra, kirjanoppinut, ja leeviläiset, jotka opettivat kansaa, sanoivat kaikelle kansalle: "Tämä päivä on pyhitetty Herralle, Jumalallenne, älkää murehtiko älkääkä itkekö." Sillä kaikki kansa itki, kun he kuulivat lain sanat. Sitten hän sanoi vielä heille: "Menkää ja syökää rasvaisia ruokia ja juokaa makeita juomia ja lähettäkää maistiaisia niille, joilla ei ole mitään valmistettuna, sillä tämä päivä on pyhitetty Herrallemme. Älkää olko murheelliset, sillä ilo Herrassa on väkevyytenne." Leeviläiset rauhoittelivat kaikkea kansaa ja sanoivat: "Olkaa hiljaa, sillä tämä päivä on pyhä, älkää olko murheellisia." Kaikki kansa meni, söi ja joi, lähetti maistiaisia ja vietti suurta ilojuhlaa, sillä he olivat ymmärtäneet, mitä heille oli julistettu. Seuraavana päivänä kokoontuivat koko kansan perhekuntien päämiehet, papit ja leeviläiset Esran, kirjanoppineen, luo painamaan lain sanoja mieleensä. He huomasivat lakiin kirjoitetun, että Herra oli Mooseksen kautta käskenyt israelilaisia asumaan lehtimajoissa juhlan aikana seitsemännessä kuussa, ja että kaikissa heidän kaupungeissaan ja Jerusalemissa oli julistettava ja kuulutettava näin: "Menkää vuorille ja tuokaa öljypuun lehviä tai metsäöljypuun lehviä sekä myrtin, palmupuun ja muiden tuuheiden puiden lehviä, ja tehkää lehtimajoja, niin kuin on säädetty." Kansa meni ja toi niitä ja teki itselleen lehtimajoja kukin katolleen ja pihoihinsa ja Jumalan temppelin esipihoihin sekä Vesiportin aukealle ja Efraimin portin aukealle. Koko seurakunta, kaikki vankeudesta palanneet, tekivät lehtimajoja ja asuivat lehtimajoissa. Sillä aina Joosuan, Nuunin pojan, ajoista siihen päivään saakka eivät israelilaiset olleet niin tehneet. Vallitsi hyvin suuri ilo. Sitten Jumalan lain kirjaa luettiin joka päivä, ensimmäisestä päivästä viimeiseen saakka. He viettivät juhlaa seitsemän päivää, ja kahdeksantena päivänä pidettiin juhlakokous säädetyllä tavalla. Saman kuun kahdentenakymmenentenä neljäntenä päivänä israelilaiset kokoontuivat paastoten säkit yllään ja multaa pään päällä. Israelin heimo eristäytyi kaikista muukalaisista, astui esiin ja tunnusti syntinsä ja isiensä rikkomiset. He nousivat seisomaan, kukin paikallaan, ja heille luettiin Herran, heidän Jumalansa, lain kirjaa neljännes päivää. Toisen neljänneksen aikana he tunnustivat syntinsä ja kumartaen rukoilivat Herraa, Jumalaansa. Jeesua, Baani, Kadmiel, Sebanja, Bunni, Seerebja, Baani ja Kenani nousivat leeviläisten korokkeelle ja huusivat suurella äänellä Herraa, Jumalaansa. Leeviläiset Jeesua, Kadmiel, Baani, Hasabneja, Seerebja, Hoodia, Sebanja ja Petahja sanoivat: "Nouskaa ja kiittäkää Herraa, Jumalaanne, iankaikkisesta iankaikkiseen. Kiitettäköön sinun kunniakasta nimeäsi, joka on korotettu yli kaiken kiitoksen ja ylistyksen. Sinä yksin olet Herra. Sinä olet tehnyt taivaat ja taivasten taivaat kaikkine joukkoineen, maan ja kaikki, mitä siinä on, meret ja kaikki, mitä niissä on. Sinä annat elämän niille kaikille, ja taivaan joukot kumartavat sinua. Sinä olet Herra Jumala, joka valitsit Abramin ja veit hänet pois Kaldean Uurista ja annoit hänelle nimen Aabraham. Havaitsit hänen sydämensä uskolliseksi itseäsi kohtaan, ja teit hänen kanssaan liiton antaaksesi hänen jälkeläisilleen kanaanilaisten, heettiläisten, amorilaisten, perissiläisten, jebusilaisten ja girgasilaisten maan. Olet täyttänyt sanasi, sillä sinä olet vanhurskas. Näit isiemme kurjuuden Egyptissä ja kuulit heidän huutonsa Kaislameren rannalla. Teit tunnustekoja ja ihmeitä rangaisten faraota ja kaikkia hänen palvelijoitaan ja kaikkea hänen maansa kansaa. Sillä tiesit näiden kohdelleen heitä ylimielisesti, ja teit itsellesi nimen, niin kuin se tänäkin päivänä on. Meren halkaisit heidän edessään kahtia, niin että he kulkivat kuivaa myöten meren poikki. Heidän takaa-ajajansa sinä syöksit syvyyteen, niin kuin kiven valtaviin vesiin. Sinä johdatit heitä päivällä pilvenpatsaasta ja yöllä tulenpatsaasta valaisten heille tien, jota heidän oli kuljettava. Sinä astuit alas Siinain vuorelle ja puhuit heille taivaasta ja annoit heille oikeat tuomiot ja totuuden mukaiset lait, hyvät säädökset ja käskyt. Ilmoitit heille pyhän sapattisi ja annoit heille käskyt, säädökset ja lain palvelijasi Mooseksen kautta. Annoit heille leipää taivaasta heidän nälkäänsä, ja hankit heille vettä kalliosta heidän janoonsa. Sinä käskit heidän mennä ottamaan omakseen maan, jonka olit kättä kohottaen luvannut heille antaa. Mutta he, isämme, olivat ylimielisiä. He olivat niskureita eivätkä totelleet käskyjäsi. He eivät tahtoneet totella eivätkä muistaneet ihmetekoja, jotka olit heille tehnyt, vaan olivat niskureita ja valitsivat uppiniskaisuudessaan johtajan palatakseen takaisin orjuuteensa. Mutta sinä olet anteeksiantava Jumala, armahtava ja laupias, pitkämielinen ja suuri armossa: sinä et heitä hylännyt. Vaikka he tekivät itselleen valetun vasikankuvan ja sanoivat: 'Tämä on jumalasi, joka on johdattanut sinut Egyptistä', ja vaikka he pilkkasivat paljon Jumalaa, sinä et suuressa laupeudessasi kuitenkaan hylännyt heitä erämaassa. Pilvenpatsas ei väistynyt heidän luotaan päivällä johtamasta heitä tiellä, eikä tulenpatsas yöllä valaisemasta heille tietä, jota heidän oli kuljettava. Hyvän Henkesi annoit heitä opettamaan, mannaasi et kieltänyt heidän suustaan, ja vettä annoit heille heidän janoonsa. Neljäkymmentä vuotta sinä elätit heitä erämaassa, niin ettei heiltä puuttunut mitään. Heidän vaatteensa eivät kuluneet, eivätkä heidän jalkansa turvonneet. Sinä annoit heille valtakuntia ja kansoja ja jaoit ne alue alueelta. He valloittivat Siihonin maan – Hesbonin kuninkaan maan – ja Oogin, Baasanin kuninkaan, maan. Heidän lastensa luvun teit paljoksi kuin taivaan tähdet, ja veit heidät siihen maahan, josta olit antanut heidän isillensä lupauksen, että he saavat mennä ottamaan sen omakseen. Lapset tulivat ja ottivat maan omakseen, ja nöyryytit heidän edessään maan asukkaat, kanaanilaiset. Annoit nämä heidän käsiinsä, sekä heidän kuninkaansa että maan kansat, niin että he tekivät näille, mitä tahtoivat. He valloittivat varustetut kaupungit ja lihavan maan ja ottivat omikseen talot, jotka olivat täynnä kaikkea hyvää, kallioon hakatut vesisäiliöt, viinitarhat, öljypuut ja hedelmäpuita suuret määrät. He söivät ja tulivat ravituiksi ja lihaviksi ja pitivät hyviä päiviä lahjojesi runsaudessa. Mutta he niskoittelivat ja kapinoivat sinua vastaan, heittivät selkänsä taa lakisi ja tappoivat profeettasi, jotka heitä varoittivat palauttaakseen heidät luoksesi, ja he pilkkasivat paljon Jumalaa. Sen tähden annoit heidät heidän ahdistajiensa käsiin, ja nämä ahdistivat heitä. Mutta kun he ahdinkonsa aikana huusivat sinua, niin sinä taivaasta kuulit ja suuressa laupeudessasi annoit heille vapauttajia, jotka vapauttivat heidät heidän ahdistajiensa käsistä. Mutta rauhaan päästyään he jälleen tekivät sitä, mikä on pahaa edessäsi. Jätit heidät heidän vihollistensa käsiin, niin että nämä vallitsivat heitä. Mutta kun he jälleen huusivat sinua avukseen, sinä kuulit taivaasta ja pelastit heidät laupeudessasi monta kertaa. Varoitit heitä palauttaaksesi heidät seuraamaan lakiasi, mutta he olivat ylimielisiä eivätkä totelleet käskyjäsi, vaan he rikkoivat oikeutesi – se ihminen, joka ne pitää, on niistä elävä – mutta he käänsivät uppiniskaisina selkänsä ja olivat niskureita eivätkä totelleet. Kärsit heitä monta vuotta ja varoitit heitä Hengelläsi profeettojesi kautta, mutta he eivät ottaneet sitä korviinsa. Annoit heidät pakanallisten kansojen käsiin. Mutta suuressa laupeudessasi et tehnyt loppua heistä etkä hylännyt heitä, sillä sinä olet armahtavainen ja laupias Jumala. Mutta nyt, Jumalamme, sinä suuri, väkevä ja pelättävä Jumala, joka pidät liiton ja säilytät laupeuden: älä katso vähäksi kaikkea sitä vaivaa, joka on kohdannut meitä, kuninkaitamme, päämiehiämme, pappejamme, profeettojamme, isiämme ja koko kansaasi Assurin kuningasten ajoista aina tähän päivään saakka. Sinä olet vanhurskas kaikessa, mikä on meitä kohdannut, sillä sinä olet ollut uskollinen teoissasi, mutta me olemme olleet jumalattomat. Kuninkaamme, päämiehemme, pappimme ja isämme eivät ole seuranneet lakiasi eivätkä tarkanneet käskyjäsi ja säädöksiäsi, jotka olit heille antanut. Vaikka he elivät omassa valtakunnassaan ja siinä lahjojesi runsaudessa, jotka olit antanut heille, ja avarassa ja lihavassa maassa, jonka olit antanut heille, he eivät kuitenkaan palvelleet sinua eivätkä kääntyneet pois pahoista teoistaan. Katso, me olemme nyt orjia. Maassa, jonka isillemme annoit, jotta he söisivät sen hedelmiä ja hyvyyttä, meidän täytyy olla orjina. Sen runsas sato tulee niille kuninkaille, jotka syntiemme tähden olet pannut meitä hallitsemaan. He vallitsevat meitä ja karjaamme, niin kuin tahtovat, ja me olemme suuressa ahdistuksessa." "Kaiken tämän johdosta me teemme sitoumuksen ja kirjoitamme siihen nimemme. Sinetöidyssä asiakirjassa ovat päämiestemme, leeviläistemme ja pappiemme nimet. Sinetöidyissä asiakirjoissa ovat nämä nimet: Nehemia, Hakaljan poika, maaherra, ja Sidkia, Seraja, Asarja, Jeremia, Pashur, Amarja, Malkia, Hattus, Sebanja, Malluk, Haarim, Meremot, Obadja, Daniel, Ginneton, Baaruk, Mesullam, Abia, Miijamin, Maasja, Bilgai ja Semaja – nämä ovat pappeja. Leeviläisiä ovat: Jeesua, Asanjan poika, Binnui, Heenadadin jälkeläinen, Kadmiel ja heidän veljensä Sebanja, Hoodia, Kelita, Pelaja, Haanan, Miika, Rehob, Hasabja, Sakkur, Seerebja, Sebanja, Hoodia, Baani ja Beninu. Kansan päämiehiä ovat: Paros, Pahat-Mooab, Eelam, Sattu, Baani, Bunni, Asgad, Beebai, Adonia, Bigvai, Aadin, Aater, Hiskia, Assur, Hoodia, Haasum, Beesai, Haarif, Anatot, Nuubai, Magpias, Mesullam, Heesir, Mesesabel, Saadok, Jaddua, Pelatja, Haanan, Anaja, Hoosea, Hananja, Hassub, Loohes, Pilha, Soobek, Rehum, Hasabna, Maaseja, Ahia, Haanan, Aanan, Malluk, Haarim ja Baana. Muu kansa, papit, leeviläiset, ovenvartijat, veisaajat, temppelipalvelijat ja kaikki, jotka ovat eristäytyneet pakanallisista kansoista Jumalan lain puolelle, sekä heidän vaimonsa, poikansa ja tyttärensä, kaikki, jotka pystyvät sen ymmärtämään, liittyvät ylhäisiin veljiinsä, tulevat valalle ja vannovat vaeltavansa Jumalan lain mukaan, joka on annettu Jumalan palvelijan Mooseksen kautta, ja noudattavansa ja seuraavansa kaikkia Herran, Herramme, käskyjä, oikeuksia ja säädöksiä. Emme anna tyttäriämme maan kansoille emmekä ota heidän tyttäriään pojillemme vaimoiksi. Emme osta sapattina tai pyhäpäivänä maan kansoilta, jos ne tuovat kauppatavaraa tai viljaa mitä tahansa kaupaksi sapattina. Jätämme joka seitsemäntenä vuotena maan lepäämään ja kaikki saatavat velkomatta. Sitoudumme suorittamaan vuodessa kolmannessekelin palvelusta varten Jumalamme temppelissä: näkyleipiin, jokapäiväiseen ruokauhriin ja jokapäiväiseen polttouhriin, uhreihin sapatteina ja uudenkuun päivinä, juhlauhreihin ja pyhiin lahjoihin, syntiuhreihin sovituksen toimittamiseksi Israelille ja kaikkeen, mikä Jumalamme temppelissä on toimitettava. Me, papit, leeviläiset ja kansa, olemme heittäneet arpaa uhrilahjapolttopuiden tuomisesta perhekunnittain Jumalamme temppeliin määräaikoina joka vuosi poltettaviksi Herran, Jumalamme, alttarilla, niin kuin laissa on kirjoitettuna. Sitoudumme tuomaan maamme ensisadon ja kaikkien hedelmäpuiden ensisadon joka vuosi Herran temppeliin sekä esikoiset pojistamme ja karjastamme, niin kuin laissa on kirjoitettuna, ja tuomaan nautojemme ja lampaittemme esikoiset Jumalamme temppeliin papeille, jotka toimittavat virkaansa Jumalamme temppelissä. Tuomme parhaat jyvärouheemme ja antimemme, parhaat kaikkien puiden hedelmät, parhaan viinin ja öljyn papeille, Jumalamme temppelin kammioihin, ja maamme kymmenykset leeviläisille. Leeviläiset itse kantavat kymmenykset kaikista kaupungeista, missä meillä on maanviljelystä. Papin, Aaronin pojan, tulee olla leeviläisten kanssa heidän kantaessaan kymmenyksiä ja leeviläisten tulee viedä kymmenykset kymmenyksistä Jumalamme temppeliin, varastohuoneen kammioihin. Sillä israelilaisten ja leeviläisten on vietävä anti jyvistä, viinistä ja öljystä näihin kammioihin, joissa pyhäkön kalusto ja virkaansa toimittavat papit, ovenvartijat ja veisaajat ovat. Emme laiminlyö Jumalamme temppeliä." Kansan päämiehet asettuivat Jerusalemiin, mutta muu kansa heitti arpaa saadakseen joka kymmenennen asettumaan Jerusalemiin, pyhään kaupunkiin, yhdeksän kymmenesosan jäädessä asumaan muihin kaupunkeihin. Kansa siunasi kaikkia miehiä, jotka vapaaehtoisesti asettuivat Jerusalemiin. Nämä olivat ne maakunnan päämiehet, jotka asettuivat Jerusalemiin ja Juudan kaupunkeihin. He asuivat kukin perintöosallaan kaupungeissaan, Israel, papit, leeviläiset ja temppelipalvelijat sekä Salomon palvelijoiden jälkeläiset. Jerusalemissa asuivat seuraavat Juudan ja Benjamin miehet: Juudan miehistä Ataja, Ussian poika, joka oli Sakarjan poika, joka Amarjan poika, joka Sefatjan poika, joka Mahalalelin poika, Pereksen jälkeläisiä, ja Maaseja, Baarukin poika, joka oli Kolhoosen poika, joka Hasajan poika, joka Adajan poika, joka Joojaribin poika, joka Sakarjan poika, joka siilonilaisen poika. Jerusalemissa asuvia Pereksen jälkeläisiä oli kaikkiaan neljäsataa kuusikymmentä kahdeksan sotakuntoista miestä. Benjaminilaiset olivat nämä: Sallu, Mesullamin poika, joka oli Jooedin poika, joka Pedajan poika, joka Koolajan poika, joka Maasejan poika, joka Iitielin poika, joka Jesajan poika, ja hänen jälkeensä Gabbai ja Sallai, yhdeksänsataa kaksikymmentä kahdeksan. Jooel, Sikrin poika, oli heidän päällysmiehenään ja Juuda, Senuan poika, toisena kaupunginpäällikkönä. Pappeja: Jedaja, Joojaribin poika, Jaakin, Seraja, Hilkian poika, joka oli Mesullamin poika, joka Saadokin poika, joka Merajotin poika, joka Ahitubin poika, Jumalan temppelin esimies, sekä heidän veljensä, jotka toimittivat palvelusta temppelissä, kahdeksansataa kaksikymmentä kaksi miestä; ja Adaja, Jerohamin poika, joka oli Pelaljan poika, joka Amsin poika, joka Sakarjan poika, joka Pashurin poika, joka Malkian poika, sekä hänen veljensä, jotka olivat perhekuntapäämiehiä, kaksisataa neljäkymmentä kaksi miestä; ja Amassai, Asarelin poika, joka oli Ahsain poika, joka Mesillemotin poika, joka Immerin poika, sekä heidän veljensä, jotka olivat väkeviä sankareita, sata kaksikymmentä kahdeksan miestä. Heidän päällysmiehenään oli Sabdiel, Gedolimin poika. Leeviläisiä: Semaja, Hassubin poika, joka oli Asrikamin poika, joka Hasabjan poika, joka Bunnin poika; ja Sabbetai ja Joosabad, jotka valvoivat ulkotöitä Jumalan temppelissä ja olivat leeviläisten päämiehiä, ja Mattanja, Miikan poika, joka oli Sabdin poika, joka Aasafin, ensimmäisen johtajan, poika, joka rukoiltaessa aloitti kiitosvirren, ja Bakbukja, hänen veljistään toinen, ja Abda, Sammuan poika, joka oli Gaalalin poika, joka Jedutunin poika. Leeviläisiä oli pyhässä kaupungissa kaikkiaan kaksisataa kahdeksankymmentä neljä. Ovenvartijat olivat Akkub, Talmon sekä heidän veljensä, jotka vartioivat portteja, sata seitsemänkymmentä kaksi. Muut israelilaiset, papit ja leeviläiset asuivat kaikissa muissa Juudan kaupungeissa kukin perintöosallaan. Temppelipalvelijat asuivat Oofelilla; Siiha ja Gispa valvoivat temppelipalvelijoita. Leeviläisten päällysmiehenä Jerusalemissa Jumalan temppelin toimissa oli Ussi, Baanin poika, joka oli Hasabjan poika, joka Mattanjan poika, joka Miikan poika, Aasafin jälkeläisiä, veisaajia. Oli näet heitä koskeva kuninkaan käsky, joka takasi veisaajille heidän jokapäiväiset tarpeensa. Petahja, Mesesabelin poika, Serahin, Juudan pojan, jälkeläisiä, oli kuninkaan edusmiehenä kaikissa kansaa koskevissa asioissa. Heidän peltomaillaan olevissa kylissä asui Juudan miehiä: Kirjat-Arbassa ja sen tytärkaupungeissa, Diibonissa ja sen tytärkaupungeissa, Jekabseelissa ja siihen kuuluvissa kylissä, Jeesuassa, Mooladassa, Beet-Peletissä, Hasar-Suualissa, Beersebassa ja sen tytärkaupungeissa, Siklagissa, Mekonassa ja sen tytärkaupungeissa, Een-Rimmonissa, Sorassa, Jarmutissa, Saanoahissa, Adullamissa ja niihin kuuluvissa kylissä, Laakiissa ja sen peltomailla, Asekassa ja sen tytärkaupungeissa. He asettuivat siis asumaan Beersebasta aina Hinnomin laaksoon saakka. Benjaminilaiset asuivat, Gebasta alkaen, Mikmaassa, Aijassa, Beetelissä ja sen tytärkaupungeissa, Anatotissa, Noobissa, Ananjassa, Haasorissa, Raamassa, Gittaimissa, Haadidissa, Seboimissa, Neballatissa, Loodissa, Oonossa, Seppäinlaaksossa. Leeviläisistä asui eräitä Juudan osastoja Benjaminissa. Nämä olivat ne papit ja leeviläiset, jotka lähtivät Serubbaabelin, Sealtielin pojan, ja Jeesuan kanssa: Seraja, Jeremia, Esra, Amarja, Malluk, Hattus, Sekanja, Rehum, Meremot, Iddo, Ginnetoi, Abia, Miijamin, Maadja, Bilga, Semaja, Joojarib, Jedaja, Sallu, Aamok, Hilkia ja Jedaja. Nämä olivat pappien ja heidän veljiensä päämiehet Jeesuan aikana. Leeviläisiä olivat: Jeesua, Binnui, Kadmiel, Seerebja, Juuda ja Mattanja, joka yhdessä veljiensä kanssa johti kiitosvirren veisua. Heidän veljensä Bakbukja ja Unni seisoivat vastapäätä heitä tehtäviään suorittamassa. Jeesualle syntyi Joojakim, Joojakimille syntyi Eljasib, Eljasibille syntyi Joojada, Joojadalle syntyi Joonatan ja Joonatanille syntyi Jaddua. Joojakimin aikana olivat seuraavat papit perhekuntien päämiehinä: Serajalla Meraja, Jeremialla Hananja, Esralla Mesullam, Amarjalla Joohanan, Mallukilla Joonatan, Sebanjalla Joosef, Haarimilla Adna, Merajotilla Helkai, Iddolla Sakarja, Ginnetonilla Mesullam, Abialla Sikri, Minjaminilla, Mooadjalla Piltai, Bilgalla Sammua, Semajalla Joonatan, Joojaribilla Mattenai, Jedajalla Ussi, Sallailla Kallai, Aamokilla Eeber, Hilkialla Hasabja ja Jedajalla Netanel. Leeviläisistä merkittiin Eljasibin, Joojadan, Joohananin ja Jadduan aikana perhekuntien päämiehet muistiin, ja samoin papit persialaisen Daarejaveksen hallitusaikana. Leevin jälkeläisistä ovat perhekuntien päämiehet merkittyinä aikakirjaan Joohananin, Eljasibin pojan, aikaan asti. Leeviläisten päämiehet olivat Hasabja, Seerebja ja Jeesua, Kadmielin poika, sekä heidän veljensä, jotka seisoivat heitä vastapäätä ylistämässä ja kiittämässä, niin kuin Jumalan mies Daavid oli käskenyt, osasto osaston vieressä; ja Mattanja, Bakbukja, Obadja, Mesullam, Talmon ja Akkub, ovenvartijat, jotka vartioivat porttien varastohuoneita. Nämä olivat Joojakimin, Jeesuan pojan, Joosadakin pojanpojan, aikalaisia ja käskynhaltija Nehemian ja pappi Esran, kirjanoppineen, aikalaisia. Kun Jerusalemin muuri oli vihittävä, haettiin leeviläiset kaikista heidän asuinpaikoistaan ja tuotiin Jerusalemiin viettämään vihkimisjuhlaa iloiten, kiitosvirsiä ja lauluja laulaen, symbaaleja, harppuja ja lyyroja soittaen. Niin kokoontuivat veisaajien pojat Lakeudelta, Jerusalemin ympäristöstä, netofalaisten kylistä, Beet-Gilgalista ja Geban ja Asmavetin peltomailta, sillä veisaajat olivat rakentaneet itselleen kyliä Jerusalemin ympäristöön. Papit ja leeviläiset puhdistautuivat ja puhdistivat kansan sekä portit ja muurin. Vein Juudan päämiehet rinteelle, muurin yläpuolelle, ja järjestin kaksi suurta laulukuntaa ja juhlakulkuetta muurin yläpuolelle, oikealle kädelle Lantaportille päin. Heidän jäljessään kulkivat Hoosaja ja toinen puoli Juudan päämiehiä sekä Asarja, Esra, Mesullam, Juuda, Benjamin, Semaja ja Jeremia sekä pappien poikia torvineen, ja Sakarja, Joonatanin poika, joka oli Semajan poika, joka Mattanjan poika, joka Miikajan poika, joka Sakkurin poika, joka Aasafin poika, sekä hänen veljensä Semaja, Asarel, Milalai, Gilalai, Maai, Netanel, Juuda ja Hanani Daavidin, Jumalan miehen, soittimia kantaen. Esra, kirjanoppinut, kulki heidän edellään. He menivät Lähdeportin ohi ja nousivat suoraan Daavidin kaupungin portaita sinne, mistä noustaan muurille, Daavidin palatsin yläpuolelle, aina Vesiportille asti idässä. Toinen laulukunta kulki vastakkaiseen suuntaan, ja sen jäljessä minä ja toinen puoli kansaa muurin yläpuolitse, Uunitornin yläpuolitse, aina Leveälle muurille asti, ja Efraimin-portin yläpuolitse ja Vanhanportin, Kalaportin, Hananelin-tornin ja Hammea-tornin ohi aina Lammasportille saakka. He asettuivat Vankilaportin luo. Molemmat laulukunnat asettuivat Jumalan temppeliin, ja samoin minä ja toinen puoli esimiehiä kanssani, sekä papit Eljakim, Maaseja, Minjamin, Miikaja, Eljoenai, Sakarja ja Hananja torvineen, ja Maaseja, Semaja, Eleasar, Ussi, Joohanan, Malkia, Eelam ja Eser. Veisaajat kaiuttivat virsiään, ja Jisrahja oli johtajana. He uhrasivat sinä päivänä suuria uhreja ja iloitsivat, sillä Jumala oli suuresti ilahduttanut heitä. Myös vaimot ja lapset iloitsivat. Ilo kuului Jerusalemista kauas. Sinä päivänä asetettiin miehiä valvomaan varastokammioita, joissa annit, ensisato ja kymmenykset säilytettiin. Niihin oli koottava kaupunkien peltomailta papeille ja leeviläisille lain mukaan tulevat osuudet. Sillä Juuda iloitsi palvelusta toimittavista papeista ja leeviläisistä. Nämä toimittivat tehtävänsä Jumalaansa palvellen ja puhdistuksia suorittaen, samoin veisaajat ja ovenvartijat, niin kuin Daavid ja hänen poikansa Salomo olivat käskeneet. Sillä jo muinoin, Daavidin ja Aasafin aikana, oli veisaajilla johtajia, ja veisattiin ylistys- ja kiitosvirsiä Jumalalle. Koko Israel antoi Serubbaabelin ja Nehemian aikana veisaajille ja ovenvartijoille heidän osuutensa, heidän jokapäiväiset tarpeensa. He pyhittivät lahjoja myös leeviläisille, ja leeviläiset pyhittivät lahjoja Aaronin pojille. Sinä päivänä luettiin Mooseksen kirjaa kansan kuullen, ja siihen havaittiin kirjoitetun, ettei ammonilainen eikä mooabilainen koskaan pääse Jumalan seurakuntaan, sen tähden että he eivät tulleet leipää ja vettä tuoden israelilaisia vastaan ja koska hän palkkasi heitä vastaan Bileamin kiroamaan heidät, vaikka Jumalamme muuttikin kirouksen siunaukseksi. Kuultuaan lain he erottivat kaiken sekakansan Israelista. Mutta sitä ennen oli pappi Eljasib, Tobian sukulainen, joka oli asetettu Jumalamme temppelin kammionhoitajaksi, sisustanut Tobialle suuren kammion, johon ennen oli pantu ruokauhri, suitsuke, kalusto ja jyvä-, viini- ja öljykymmenykset, jotka olivat määrätyt leeviläisille, veisaajille ja ovenvartijoille, sekä papeille tuleva anti. Tämän kaiken tapahtuessa en ollut Jerusalemissa, sillä olin mennyt Artahsastan, Baabelin kuninkaan, kolmantenakymmenentenä toisena hallitusvuotena kuninkaan luo. Mutta jonkin ajan kuluttua pyysin kuninkaalta vapaata ja palasin Jerusalemiin. Kun huomasin, minkä pahan Eljasib oli tehnyt Tobian eduksi sisustaessaan hänelle kammion Jumalan temppelin esipihoissa, pahastuin suuresti, ja heitin kaikki Tobian huonekalut ulos kammiosta. Käskin puhdistaa kammiot ja panetin niihin takaisin Jumalan temppelin kaluston, ruokauhrin ja suitsukkeen. Vielä sain tietää, ettei leeviläisille ollut annettu heidän osuuksiaan, ja niin leeviläiset ja veisaajat, joiden olisi ollut määrä tehdä palvelusta, olivat vetäytyneet kukin maatilalleen. Nuhtelin siitä esimiehiä ja sanoin: "Minkä tähden Jumalan temppeli on laiminlyöty?" Sitten kokosin leeviläiset ja veisaajat ja asetin heidät paikoilleen. Koko Juuda toi kymmenykset jyvistä, viinistä ja öljystä varastohuoneisiin. Asetin Selemjan, papin, ja Saadokin, kirjanoppineen, ja Pedajan, leeviläisen, valvomaan varastohuoneita ja annoin heidän apulaisekseen Haananin, Sakkurin pojan, Mattanjan pojanpojan. Sillä heitä pidettiin luotettavina, ja heidän tehtävänään oli toimittaa jako veljiensä kesken. Muista tämän tähden minua, Jumalani, äläkä pyyhi pois laupeuden tekojani, jotka olen tehnyt Jumalani temppelin ja siinä toimitettavan palveluksen hyväksi. Siihen aikaan näin Juudassa niitä, jotka sapattina polkivat viinikuurnaa ja jotka kuljettivat viljaa ja kuormittivat aaseja sillä sekä viinillä, rypäleillä, viikunoilla ja kaikenlaisella muulla kuormatavaralla. He toivat niitä Jerusalemiin sapatinpäivänä. Varoitin heitä, kun he myivät elintarpeita. Sinne oli myös asettunut tyyrolaisia, jotka toivat kalaa ja kaikenlaista kauppatavaraa ja myivät Juudan kansalle sapattina ja Jerusalemissa. Nuhtelin Juudan ylimyksiä ja sanoin heille: "Kuinka te teette näin pahasti ja saastutatte sapatinpäivän? Eikö Jumalamme juuri sen tähden, että isänne näin tekivät, antanut kaiken tämän onnettomuuden kohdata meitä ja tätä kaupunkia? Mutta nyt te tuotatte vielä suuremman vihan Israelin ylitse, kun saastutatte sapatinpäivän." Sitten heti, kun oli tullut pimeä ennen sapattia Jerusalemin porteissa, käskin sulkea ovet ja kielsin avaamasta niitä ennen kuin vasta sapatin jälkeen. Asetin palvelijoitani porteille, ettei yhtään kuormaa pääsisi kaupunkiin sapatinpäivänä. Kauppiaat ja kaikenlaisen tavaran myyjät jäivät yöksi Jerusalemin ulkopuolelle, kerran ja toisen. Mutta varoitin heitä ja sanoin heille: "Minkä tähden te jäätte yöksi muurin edustalle? Jos vielä kerran teette sen, niin käyn teihin käsiksi." Sen jälkeen he eivät enää tulleet sapattina. Minä käskin leeviläisten puhdistautua ja tulla vartioimaan portteja, että sapatinpäivä pyhitettäisiin. Muista minua, Jumalani, tämänkin tähden ja sääli minua suuressa laupeudessasi. Siihen aikaan näin myös juutalaisia, jotka olivat naineet asdodilaisia, ammonilaisia ja mooabilaisia vaimoja. Heidän lapsistaan puolet puhui asdodinkieltä tai jonkin muun kansan kieltä, eivätkä osanneet puhua juudankieltä. Nuhtelin heitä ja kirosin heidät, jopa löin muutamia heistä, revin heitä parrasta ja vannotin heitä Jumalan kautta: "Älkää antako tyttäriänne heidän pojilleen älkääkä ottako heidän tyttäriään vaimoiksi pojillenne tai itsellenne. Eikö Salomo, Israelin kuningas, tehnyt juuri tuollaista syntiä? Ei yhdelläkään monien kansojen joukossa ollut hänen vertaistaan kuningasta. Hän oli Jumalalleen rakas, ja Jumala asetti hänet koko Israelin kuninkaaksi. Kuitenkin muukalaiset vaimot saattoivat hänetkin tekemään syntiä. Nytkö meidän täytyy kuulla teistä, että olette tehneet kaiken tämän suuren pahan ja olleet uskottomat meidän Jumalaamme kohtaan, kun olette naineet muukalaisia vaimoja?" Yksi ylipappi Eljasibin pojan Joojadan pojista oli hooronilaisen Sanballatin vävy. Hänet minä karkotin luotani. Muista heidät, Jumalani, sillä he ovat saastuttaneet pappeuden sekä pappeus- ja leeviläisliiton. Puhdistin heidät kaikesta muukalaisuudesta. Järjestin virkatehtävät papeille ja leeviläisille, kullekin hänen toimensa mukaan, niin myös polttopuita koskevan uhrilahjan määräaikoina ja ensisadon lahjat. Muista minua, Jumalani, hyvyydelläsi. Ahasveroksen aikana – sen Ahasveroksen, joka hallitsi Intiasta Kuusin maahan saakka, sataa kahtakymmentä seitsemää maakuntaa – siihen aikaan, kun kuningas Ahasveros istui kuninkaallisella valtaistuimellaan, joka oli Suusanin linnassa, tapahtui tämä. Kolmantena hallitusvuotenaan hän laittoi pidot kaikille ruhtinailleen ja palvelijoilleen. Persian ja Meedian hallitseva voima, ylimykset ja maaherrat olivat hänen luonaan, ja hän näytti heille kuninkaallisen kunniansa rikkautta ja suuruutensa loistavaa komeutta monta päivää, sata kahdeksankymmentä päivää. Kun ne päivät olivat kuluneet, kuningas laittoi kaikelle Suusanin linnan väelle, niin pienille kuin suurillekin, kuninkaan palatsin puutarhan esipihaan seitsemän päivän pidot. Pellava-, puuvilla- ja sinipunaverhoja oli kiinnitetty valkoisilla pellavanauhoilla ja purppuranpunaisilla nauhoilla hopeatankoihin ja valkoisiin marmoripylväisiin. Kultaisia ja hopeisia lepovuoteita oli pihalla, joka oli päällystetty vihreällä ja valkoisella marmorilla, helmiäisellä ja kirjavalla marmorilla. Juotavaa tarjottiin kulta-astioissa, ja astiat olivat erimuotoisia. Kuninkaan viiniä oli runsaasti kuninkaalliseen tapaan. Juomisessa oli lakina, ettei saanut olla mitään pakkoa, sillä niin kuningas oli käskenyt kaikkia hovimestareitaan, että oli tehtävä kunkin oman halun mukaan. Kuningatar Vastikin laittoi naisille pidot kuningas Ahasveroksen kuninkaalliseen palatsiin. Seitsemäntenä päivänä, kun kuninkaan sydän oli viinistä iloinen, hän käski Mehumanin, Bistan, Harbonan, Bigtan, Abagtan, Seetarin ja Karkaan, niiden seitsemän hoviherran, jotka toimittivat palvelusta kuningas Ahasveroksen luona, tuoda kuningatar Vastin kuninkaallinen kruunu päässä kuninkaan eteen, että hän saisi näyttää kansoille ja ruhtinaille hänen kauneutensa, sillä hän oli ulkonäöltään ihana. Mutta kuningatar Vasti kieltäytyi tulemasta, vaikka kuningas hoviherrojen välityksellä oli käskenyt. Kuningas suuttui kovin, ja hänessä syttyi viha. Kuningas puhui viisaille, jotka tunsivat ajat – sillä näin oli tapana esittää kuninkaan sana kaikille lain ja oikeuden tuntijoille, ja hänen lähimpänsä olivat Karsena, Seetar, Admata, Tarsis, Meres, Marsena ja Memukan, seitsemän Persian ja Meedian ruhtinasta, jotka näkivät kuninkaan kasvot ja istuivat valtakunnan ensimmäisinä –: "Mitä lain mukaan on tehtävä kuningatar Vastille, koska hän ei ole noudattanut käskyä, jonka kuningas Ahasveros on antanut hoviherrojen kautta?" Memukan sanoi kuninkaan ja ruhtinaiden edessä: "Kuningatar Vasti ei ole rikkonut ainoastaan kuningasta vastaan, vaan myös kaikkia ruhtinaita vastaan ja kaikkia kansoja vastaan kuningas Ahasveroksen kaikissa maakunnissa. Kun kuningattaren teko tulee kaikkien vaimojen tietoon, se saattaa heidät halveksimaan aviomiehiään, he kun voivat sanoa: 'Kuningas Ahasveros käski tuoda kuningatar Vastin eteensä, mutta tämä ei tullut.' Jo tänä päivänä voivat Persian ja Meedian ruhtinattaret, jotka kuulevat kuningattaren teon, puhua siitä kaikille kuninkaan ruhtinaille, ja siitä tulee halveksimista ja suuttumusta riittämiin asti. Jos kuningas hyväksi näkee, julkaistakoon kuninkaallinen käsky ja kirjoitettakoon muuttumattomana Persian ja Meedian lakeihin, ettei Vasti enää saa tulla kuningas Ahasveroksen eteen ja että kuningas antaa hänen kuninkaallisen arvonsa toiselle, häntä paremmalle. Kuninkaan antama säädös tulee tunnetuksi koko hänen valtakunnassaan, vaikka se onkin suuri, ja kaikki vaimot, sekä suuret että pienet, antavat kunnian aviomiehilleen." Tämä puhe miellytti kuningasta ja ruhtinaita, ja kuningas teki Memukanin sanan mukaan. Hän lähetti kaikkiin kuninkaan maakuntiin – kuhunkin maakuntaan sen omalla kirjoituksella ja kullekin kansalle sen omalla kielellä – kirjeet, että jokainen mies olkoon herra talossaan ja saakoon puhua oman kansansa kieltä. Näiden tapausten jälkeen, kun kuningas Ahasveroksen viha oli asettunut, hän muisti Vastia ja mitä tämä oli tehnyt ja mitä hänestä oli päätetty. Kuninkaan palvelijat, jotka toimittivat hänelle palvelusta, sanoivat: "Etsittäköön kuninkaalle nuoria neitsyitä, ihania näöltään. Asettakoon kuningas kaikkiin valtakuntansa maakuntiin käskyläiset keräämään kaikki nuoret neitsyet, näöltään ihanat, Suusanin linnaan, vaimojen taloon, Heegain, kuninkaan hoviherran ja vaimojen vartijan, huostaan, ja annettakoon heille heidän kauneudenhoitonsa. Neitsyt, johon kuningas mieltyy, tulkoon kuningattareksi Vastin sijaan." Tämä puhe miellytti kuningasta, ja hän teki niin. Suusanin linnassa oli juutalainen mies, nimeltä Mordokai, Jaairin poika, joka oli Siimein poika, joka Kiisin poika, benjaminilainen, joka oli viety Jerusalemista karkotukseen niiden karkotettujen joukossa, jotka vietiin samalla kuin Jekonja, Juudan kuningas, jonka Nebukadnessar, Baabelin kuningas, vei karkotukseen. Hän [Mordokai] oli setänsä tyttären Hadassan, se on Esterin, kasvatusisä, sillä tämä oli isätön ja äiditön. Tyttö oli vartaloltaan kaunis ja näöltään ihana, ja hänen isänsä ja äitinsä kuoltua Mordokai oli ottanut hänet tyttärekseen. Kun kuninkaan käsky ja laki tuli tunnetuksi ja kun kerättiin paljon tyttöjä Suusanin linnaan Heegain huostaan, otettiin Esterkin kuninkaan palatsiin Heegain, vaimojen vartijan, huostaan. Tyttö miellytti häntä ja sai armon hänen edessään, ja hän antoi hänelle joutuin hänen kauneudenhoitonsa ja määrätyn ravinto-osansa sekä seitsemän valiopalvelijatarta kuninkaan palatsista ja siirsi hänet palvelijattarineen vaimojen taloon parhaaseen paikkaan. Ester ei ilmaissut kansaansa eikä syntyperäänsä, sillä Mordokai oli häntä kieltänyt sitä ilmaisemasta. Mutta Mordokai kuljeskeli joka päivä vaimojen talon esipihan edustalla saadakseen tietää, voiko Ester hyvin ja mitä hänelle on tapahtunut. Kun jonkun tytön vuoro tuli mennä kuningas Ahasveroksen luo, sitten kun hänelle oli kaksitoista kuukautta tehty, niin kuin vaimoista oli määrätty – sillä niin pitkä aika kului heidän kauneudenhoitoonsa: kuusi kuukautta mirhaöljyllä, toiset kuusi kuukautta hajuaineilla sekä muilla naisten kauneudenhoitokeinoilla – meni tyttö kuninkaan luo. Kaikki, mitä hän pyysi, annettiin hänelle mukaan vaimojen talosta kuninkaan palatsiin. Illalla hän meni, ja aamulla hän palasi toiseen vaimojen taloon kuninkaan hoviherran Saasgan, sivuvaimojen vartijan, huostaan. Hän ei enää mennyt kuninkaan luo, paitsi jos kuningas oli häneen mieltynyt ja häntä kutsuttiin nimellä. Kun Esterille, Mordokain sedän Abihailin tyttärelle, jonka Mordokai oli ottanut tyttärekseen, tuli vuoro mennä kuninkaan luo, hän ei halunnut mukaansa muuta, kuin mitä Heegai, kuninkaan hoviherra, vaimojen vartija, neuvoi. Ester sai armon kaikkien niiden edessä, jotka näkivät hänet. Ester vietiin kuningas Ahasveroksen luo hänen kuninkaalliseen palatsiinsa kymmenennessä kuussa, se on teebet-kuussa, hänen seitsemäntenä hallitusvuotenaan. Ester tuli kuninkaalle kaikkia muita naisia rakkaammaksi ja sai hänen edessään armon ja suosion ennen kaikkia muita neitsyitä, niin että tämä pani kuninkaallisen kruunun hänen päähänsä ja teki hänet kuningattareksi Vastin sijaan. Kuningas laittoi suuret pidot kaikille ruhtinailleen ja palvelijoilleen, pidot Esterin kunniaksi, ja myönsi maakunnille verohuojennusta ja jakeli lahjoja, kuninkaalliseen tapaan. Kun neitsyitä koottiin toinen kerta ja Mordokai istuskeli kuninkaan portissa – eikä Ester ollut ilmaissut syntyperäänsä eikä kansaansa, sillä Mordokai oli häntä siitä kieltänyt. Ester näet teki, mitä Mordokai käski, samoin kuin ollessaan hänen kasvattinaan – niin siihen aikaan Mordokain istuskellessa kuninkaan portissa Bigtan ja Teres, kaksi kuninkaan hoviherraa, ovenvartijoita, suuttuivat ja etsivät tilaisuutta käydäkseen käsiksi kuningas Ahasverokseen. Mutta se tuli Mordokain tietoon, ja hän ilmaisi sen kuningatar Esterille, ja Ester sanoi sen Mordokain nimessä kuninkaalle. Asia tutkittiin, ja kun se havaittiin todeksi, ripustettiin heidät molemmat hirsipuuhun. Se kirjoitettiin aikakirjaan kuningasta varten. Näiden tapausten jälkeen kuningas Ahasveros korotti agagilaisen Haamanin, Hammedatan pojan, ylensi hänet ja antoi hänelle ylimmän sijan kaikkien ruhtinaiden joukossa, jotka olivat hänen luonaan. Kaikki kuninkaan palvelijat, jotka olivat kuninkaan portissa, polvistuivat ja heittäytyivät maahan Haamanin edessä, sillä niin oli kuningas käskenyt häntä kohdella. Mutta Mordokai ei polvistunut eikä heittäytynyt maahan. Kuninkaan palvelijat, jotka olivat kuninkaan portissa, sanoivat Mordokaille: "Miksi sinä rikot kuninkaan käskyn?" Kun he joka päivä sanoivat hänelle näin, mutta hän ei totellut heitä, he ilmoittivat tämän Haamanille nähdäkseen oliko Mordokain sanoma syy pätevä, sillä hän oli ilmoittanut heille olevansa juutalainen. Kun Haaman näki, ettei Mordokai polvistunut eikä heittäytynyt maahan hänen edessään, Haaman tuli kiukkua täyteen. Kun hänelle ilmoitettiin, mitä kansaa Mordokai oli, hän väheksyi käydä käsiksi yksinomaan Mordokaihin: Haaman etsi tilaisuutta hävittääkseen koko Ahasveroksen valtakunnasta kaikki juutalaiset, Mordokain kansan. Ensimmäisessä kuussa, se on niisan-kuussa, kuningas Ahasveroksen kahdentenatoista vuotena, heitettiin Haamanin edessä puuria, se on arpaa, jokaisesta päivästä ja jokaisesta kuukaudesta, kahdenteentoista kuukauteen, se on adar-kuuhun, asti. Haaman sanoi kuningas Ahasverokselle: "Eräs kansa on hajallaan ja erillään muiden kansojen seassa valtakuntasi kaikissa maakunnissa. Heidän lakinsa ovat toisenlaiset kuin kaikkien muiden kansojen. He eivät noudata kuninkaan lakeja, eikä kuninkaan sovi jättää heitä rauhaan. Jos kuningas näkee hyväksi, kirjoitettakoon määräys, että heidät on tuhottava. Minä punnitsen kymmenentuhatta talenttia hopeaa virkamiehille vietäväksi kuninkaan aarrekammioihin." Kuningas otti kädestään sinettisormuksensa ja antoi sen agagilaiselle Haamanille, Hammedatan pojalle, juutalaisten vastustajalle. Kuningas sanoi Haamanille: "Hopea olkoon annettu sinulle, ja samoin se kansa, tehdäksesi sille, mitä hyväksi näet." Kutsuttiin kuninkaan kirjurit ensimmäisessä kuussa, sen kolmantenatoista päivänä, ja kirjoitettiin, aivan kuten Haaman käski, määräys kuninkaan satraapeille ja jokaisen maakunnan käskynhaltijoille ja jokaisen kansan ruhtinaille, kuhunkin maakuntaan sen omalla kirjoituksella ja kullekin kansalle sen omalla kielellä. Kuningas Ahasveroksen nimessä se kirjoitettiin ja sinetöitiin kuninkaan sinettisormuksella. Juoksijoiden mukana lähetettiin kaikkiin kuninkaan maakuntiin kirjeet, että oli hävitettävä, tapettava ja tuhottava kaikki juutalaiset, nuoret ja vanhat, lapset ja naiset, samana päivänä, kahdennentoista kuun, se on adar-kuun, kolmantenatoista päivänä, ja että oli ryöstettävä, mitä heiltä oli saalista saatavana. Kirjeen jäljennös oli julkaistava lakina jokaisessa maakunnassa tiedoksi kaikille kansoille, että olisivat valmiit tuona päivänä. Juoksijat lähtivät kuninkaan käskystä kiireisesti matkaan heti, kun laki oli annettu Suusanin linnassa. Kuningas ja Haaman istuivat juomaan, mutta Suusanin kaupunki oli hämmästyksissään. Kun Mordokai sai tietää kaiken, mitä oli tapahtunut, Mordokai repäisi vaatteensa, pukeutui säkkiin ja tuhkaan ja meni keskelle kaupunkia ja huuteli kovia ja katkeria valitushuutoja. Hän meni kuninkaan portin edustalle asti, sillä sisälle kuninkaan porttiin ei saanut mennä säkkiin puettuna. Jokaisessa maakunnassa, joka paikassa, mihin kuninkaan käsky ja hänen lakinsa tuli, syntyi juutalaisten keskuudessa suuri suru: paastottiin, itkettiin ja valitettiin. Monet levittivät alleen säkin ja tuhkaa. Kun Esterin palvelijattaret ja hänen hoviherransa tulivat ja kertoivat hänelle tämän, kuningatar joutui suureen tuskaan, ja hän lähetti vaatteita, että Mordokai puettaisiin niihin ja että hän riisuisi säkin yltään, mutta hän ei ottanut niitä vastaan. Ester kutsui Hatakin, joka oli kuninkaan hoviherroja ja jonka tämä oli asettanut häntä palvelemaan, ja käski hänet Mordokain luo saadakseen tietää, mitä ja mistä syystä tämä kaikki oli. Hatak meni Mordokain luo kaupungin torille, joka on kuninkaan portin edustalla, ja Mordokai ilmoitti hänelle kaikki, mitä hänelle oli tapahtunut, ja myös tarkasti, kuinka paljon hopeaa Haaman oli luvannut punnita kuninkaan aarrekammioihin juutalaisten tuhoamisesta. Myös jäljennöksen sen lain sanamuodosta, joka Suusanissa oli annettu heidän hävittämisekseen, hän antoi hänelle, että hän näyttäisi sen Esterille ja ilmoittaisi tälle asian sekä velvoittaisi häntä menemään kuninkaan luo anomaan armoa ja rukoilemaan häntä kansansa puolesta. Hatak meni ja kertoi Esterille Mordokain sanat. Ester puhui Hatakille ja käski hänen sanoa Mordokaille: "Kaikki kuninkaan palvelijat ja kuninkaan maakuntien kansa tietävät, että kuka ikinä, mies tai nainen, kutsumatta menee kuninkaan luo sisimpään esipihaan, on laki sama jokaiselle: hänet surmataan. Vain se, jota kohti kuningas ojentaa kultavaltikkansa, jää eloon. Mutta minua ei ole kolmeenkymmeneen päivään kutsuttu tulemaan kuninkaan luo." Kun Mordokaille kerrottiin Esterin sanat, Mordokai käski vastata Esterille: "Älä luulekaan, että sinä, kun olet kuninkaan linnassa, pelastut yksin kaikista juutalaisista. Jos sinä tänä aikana olet vaiti, tulee apu ja pelastus juutalaisille muualta, mutta sinä ja sinun isäsi perhe tuhoudutte. Kuka tietää, etkö sinä juuri tällaista aikaa varten ole päässyt kuninkaalliseen arvoon?" Ester käski vastata Mordokaille: "Mene ja kokoa kaikki Suusanin juutalaiset, ja paastotkaa puolestani. Olkaa syömättä ja juomatta kolme vuorokautta yötä päivää. Myös minä palvelijattarineni paastoan samoin. Sitten minä menen kuninkaan luo, vaikka se on vastoin lakia. Jos tuhoudun, niin tuhoudun." Niin Mordokai meni ja teki, aivan kuten Ester oli häntä käskenyt. Kolmantena päivänä Ester pukeutui kuninkaallisesti ja astui kuninkaan linnan sisimpään esipihaan vastapäätä kuninkaan linnaa. Kuningas istui kuninkaallisella valtaistuimellaan kuninkaallisessa linnassa vastapäätä linnan ovea. Kun kuningas näki kuningatar Esterin seisovan esipihassa, tämä sai armon hänen silmiensä edessä, ja kuningas ojensi Esteriä kohti kultavaltikan, joka hänellä oli kädessä. Ester astui esiin ja kosketti valtikan päätä. Kuningas sanoi hänelle: "Mikä sinun on, kuningatar Ester, ja mitä pyydät? Se sinulle annetaan, olkoon vaikka puoli valtakuntaa." Ester vastasi: "Jos kuningas hyväksi näkee, tulkoon kuningas ja myös Haaman tänä päivänä pitoihin, jotka olen hänelle laittanut." Kuningas sanoi: "Noutakaa kiireesti Haaman tehdäksemme Esterin toivomuksen mukaan." Kun kuningas ja Haaman olivat tulleet pitoihin, jotka Ester oli laittanut, kuningas kysyi viinin juonnin aikana Esteriltä: "Mitä pyydät? Se sinulle annetaan, ja mitä haluat, se täytetään, olkoon vaikka puoli valtakuntaa." Ester vastasi sanoen: "Tätä minä pyydän ja haluan: jos olen saanut armon kuninkaan silmien edessä ja jos kuningas näkee hyväksi antaa minulle, mitä pyydän, ja täyttää, mitä haluan, niin tulkoot kuningas ja Haaman vielä pitoihin, jotka heille laitan. Huomenna teen kuninkaan toivomuksen mukaan." Haaman lähti sieltä sinä päivänä iloisena ja hyvillä mielin. Kun Haaman näki Mordokain kuninkaan portissa eikä tämä noussut ylös eikä näyttänyt pelkäävän häntä, täytti viha Mordokaita kohtaan Haamanin. Mutta Haaman hillitsi itsensä ja meni kotiinsa. Sitten hän lähetti noutamaan ystävänsä ja vaimonsa Sereksen. Haaman kehuskeli heille rikkautensa loistoa ja poikiensa paljoutta, ja kuinka kuningas kaikessa oli korottanut hänet ja ylentänyt hänet ylemmäksi ruhtinaita ja kuninkaan palvelijoita. Haaman sanoi: "Eipä kuningatar Esterkään antanut laittamiinsa pitoihin kuninkaan kanssa tulla kenenkään muun kuin minun. Huomiseksikin olen kuninkaan kanssa kutsuttu hänen luokseen. Mutta tämä kaikki ei minua tyydytä, niin kauan kuin minä näen juutalaisen Mordokain istuvan kuninkaan portissa." Hänen vaimonsa Seres ja kaikki hänen ystävänsä sanoivat hänelle: "Tehtäköön hirsipuu viisikymmentä kyynärää korkea, ja pyydä huomenaamulla kuninkaalta, että Mordokai ripustetaan siihen, niin voit mennä kuninkaan kanssa pitoihin iloisena." Tämä puhe miellytti Haamania, ja hän teetti hirsipuun. Sinä yönä uni pakeni kuningasta. Hän käski tuoda muistettavien tapahtumien kirjan, aikakirjan. Kun sitä luettiin kuninkaalle, huomattiin kirjoitetun, kuinka Mordokai oli ilmaissut, että Bigtan ja Teres, kaksi kuninkaan hoviherraa, ovenvartijoita, oli etsinyt tilaisuutta käydäkseen käsiksi kuningas Ahasverokseen. Kuningas kysyi: "Mitä kunniaa ja korotusta Mordokai on tästä saanut?" Kuninkaan palvelijat, jotka toimittivat hänelle palvelusta, vastasivat: "Ei hän ole saanut mitään." Kuningas kysyi: "Kuka on esipihassa?" Mutta Haaman oli tullut kuninkaan palatsin ulompaan esipihaan pyytämään kuninkaalta, että Mordokai ripustettaisiin hirsipuuhun, jonka hän oli pystyttänyt Mordokaita varten. Kuninkaan palvelijat vastasivat hänelle: "Katso, esipihassa seisoo Haaman." Kuningas sanoi: "Tulkoon sisään." Kun Haaman oli tullut, kuningas kysyi häneltä: "Mitä on tehtävä miehelle, jota kuningas tahtoo kunnioittaa?" Niin Haaman ajatteli sydämessään: "Kenellepä muulle kuningas tahtoisi osoittaa kunniaa kuin minulle?" Haaman vastasi kuninkaalle: "Miehelle, jota kuningas tahtoo kunnioittaa, tuotakoon kuninkaallinen puku, johon kuningas on ollut puettuna, ja hevonen, jolla kuningas on ratsastanut ja jonka päähän on pantu kuninkaallinen kruunu. Puku ja hevonen annettakoon jollekin kuninkaan ruhtinaista, ylimyksistä. Puettakoon siihen mies, jota kuningas tahtoo kunnioittaa, ja kuljetettakoon häntä sen hevosen selässä kaupungin torilla ja huudettakoon hänen edellään: 'Näin tehdään miehelle, jota kuningas tahtoo kunnioittaa.'" Kuningas sanoi Haamanille: "Hae joutuin puku ja hevonen, kuten sanoit, ja tee näin juutalaiselle Mordokaille, joka istuu kuninkaan portissa. Älä jätä tekemättä mitään kaikesta, mitä olet puhunut." Haaman otti puvun ja hevosen, puki Mordokain ja kuljetti häntä hevosen selässä kaupungin torilla ja huusi hänen edellään: "Näin tehdään miehelle, jota kuningas tahtoo kunnioittaa." Sitten Mordokai palasi takaisin kuninkaan porttiin, mutta Haaman kiiruhti kotiinsa murehtien ja pää peitettynä. Kun Haaman kertoi vaimolleen Serekselle ja kaikille ystävilleen kaiken, mitä hänelle oli tapahtunut, sanoivat hänen viisaansa ja hänen vaimonsa Seres hänelle: "Jos Mordokai, jonka edessä olet alkanut kaatua, on syntyjään juutalainen, et sinä voi hänelle mitään, vaan kaadut hänen eteensä maahan asti." Heidän vielä puhuessaan hänen kanssaan tulivat kuninkaan hoviherrat ja veivät Haamanin kiireen vilkkaa pitoihin, jotka Ester oli laittanut. Kuningas ja Haaman olivat saapuneet kuningatar Esterin kanssa juomaan. Kuningas sanoi myös viinin juonnin toisena päivänä Esterille: "Mitä pyydät, kuningatar Ester? Se sinulle annetaan, ja mitä haluat? Se täytetään, olkoon vaikka puoli valtakuntaa." Kuningatar Ester vastasi ja sanoi: "Jos olen saanut armon silmiesi edessä, kuningas, ja jos kuningas hyväksi näkee, annettakoon minulle oma henkeni, kun sitä pyydän, ja kansani, kun sitä haluan. Sillä meidät on myyty, minut ja kansani, hävitettäviksi, tapettaviksi ja tuhottaviksi. Jos meidät olisi myyty vain orjiksi ja orjattariksi, olisin siitä vaiti, sillä sen vaivan takia ei kannattaisi kuningasta vaivata." Kuningas Ahasveros sanoi ja kysyi kuningatar Esteriltä: "Kuka se on, ja missä se on, joka on rohjennut tehdä sellaista?" Ester vastasi: "Se vastustaja ja vihamies on tuo paha Haaman." Silloin Haaman pelästyi kuningasta ja kuningatarta. Kuningas nousi vihoissaan juomasta viiniä ja meni linnan puutarhaan, mutta Haaman jäi siihen pyytääkseen henkeänsä kuningatar Esteriltä, sillä hän näki, että kuninkaalla oli paha mielessä häntä vastaan. Kun kuningas tuli linnan puutarhasta takaisin linnaan, jossa viiniä juotiin, Haaman oli juuri heittäytymässä lepovuoteelle, jolla kuningatar Ester lepäsi. Kuningas sanoi: "Vai tekee hän vielä väkivaltaa kuningattarelle linnassa läsnä ollessani!" Tuskin tämä sana oli päässyt kuninkaan suusta, kun jo Haamanin kasvot peitettiin. Silloin Harbona, yksi kuningasta palvelevista hoviherroista, sanoi: "Katso, seisoohan Haamanin talon edessä hirsipuu viisikymmentä kyynärää korkea, se, minkä Haaman on teettänyt Mordokaita varten, jonka puhe kerran koitui kuninkaan hyväksi." Kuningas sanoi: "Ripustakaa hänet siihen." Haaman ripustettiin hirsipuuhun, jonka hän oli pystyttänyt Mordokain varalle. Kuninkaan viha asettui. Sinä päivänä kuningas Ahasveros lahjoitti kuningatar Esterille Haamanin, juutalaisten vastustajan, talon. Mordokai pääsi kuninkaan eteen, sillä Ester oli ilmoittanut, mikä Mordokai oli hänelle. Kuningas otti kädestään sinettisormuksensa, jonka hän oli otattanut pois Haamanilta, ja antoi sen Mordokaille, ja Ester pani Mordokain Haamanin talon hoitajaksi. Mutta Ester puhui vielä kuninkaan edessä ja lankesi hänen jalkojensa juureen, itki ja rukoili häntä torjumaan agagilaisen Haamanin pahuuden ja sen juonen, jonka tämä oli punonut juutalaisia vastaan. Kuningas ojensi Esteriä kohti kultavaltikan, ja Ester nousi ja seisoi kuninkaan edessä. Hän sanoi: "Jos kuningas hyväksi näkee ja jos minä olen löytänyt armon hänen edessään ja kuningas katsoo sen soveliaaksi ja minä olen hänen silmissään otollinen, kirjoitettakoon määräys ja peruutettakoon agagilaisen Haamanin, Hammedatan pojan, juoni, ne kirjeet, jotka hän kirjoitutti tuhotakseen juutalaiset kaikissa kuninkaan maakunnissa. Sillä kuinka jaksaisin nähdä kansaani kohtaavan onnettomuuden, kuinka jaksaisin nähdä sukuni surman!" Kuningas Ahasveros sanoi kuningatar Esterille ja juutalaiselle Mordokaille: "Katso, Haamanin talon olen lahjoittanut Esterille, ja hänet itsensä on ripustettu hirsipuuhun, koska hän oli käynyt käsiksi juutalaisiin. Mutta nyt kirjoittakaa kuninkaan nimessä sellainen juutalaisia koskeva määräys, kuin hyväksi näette, ja sinetöikää se kuninkaan sinettisormuksella. Sillä kirjelmä, joka on kirjoitettu kuninkaan nimessä ja sinetöity kuninkaan sinettisormuksella, on peruuttamaton." Niin kutsuttiin kuninkaan kirjurit silloin kolmannessa kuussa, se on siivan-kuussa, sen kahdentenakymmenentenä kolmantena päivänä, ja kirjoitettiin, aivan niin kuin Mordokai käski, määräys juutalaisille sekä satraapeille, käskynhaltijoille ja maaherroille sataan kahteenkymmeneen seitsemään maakuntaan, Intiasta Kuusin maahan saakka, kuhunkin maakuntaan sen omalla kirjoituksella ja kullekin kansalle sen omalla kielellä, myös juutalaisille heidän kirjoituksellaan ja kielellään. Hän kirjoitutti kuningas Ahasveroksen nimessä ja sinetöi kuninkaan sinettisormuksella. Hän lähetti ratsulähettien mukana, jotka ratsastivat tammatarhoissa kasvatetuilla hovin hevosilla, kirjeet: "Kuningas sallii juutalaisten jokaisessa kaupungissa, missä heitä onkin, kokoontua puolustamaan henkeään hävittämällä, tappamalla ja tuhoamalla kansan ja maakunnan kaiken aseväen, joka heitä ahdistaa, sekä myös lapset ja naiset, ja ryöstämään, mitä heiltä on saatavana saalista, samana päivänä kaikissa kuningas Ahasveroksen maakunnissa, kahdennentoista kuun, se on adar-kuun, kolmantenatoista päivänä." Kirjeen jäljennös oli julkaistava lakina jokaisessa maakunnassa tiedoksi kaikille kansoille, ja että juutalaiset olisivat valmiit sinä päivänä kostamaan vihollisilleen. Hovin hevosilla ratsastavat lähetit lähtivät kuninkaan käskystä kiireen vilkkaa ja nopeasti matkaan kohta, kun laki oli annettu Suusanin linnassa. Mutta Mordokai lähti kuninkaan luota puettuna kuninkaalliseen sinipunaiseen purppuraan ja pellavapukuun, ja hänellä oli suuri kultakruunu ja viitta, tehty valkoisesta pellavakankaasta ja purppuranpunaisesta kankaasta. Silloin Suusanin kaupunki riemuitsi ja oli iloissaan. Juutalaisille oli tullut onni, ilo, riemu ja kunnia, ja jokaisessa maakunnassa ja kaupungissa, joka paikassa, mihin kuninkaan käsky ja hänen lakinsa tuli, oli juutalaisilla ilo ja riemu, pidot ja juhlat. Paljon oli maan kansoista niitä, jotka kääntyivät juutalaisiksi, sillä kauhu juutalaisia kohtaan oli vallannut heidät. Kahdennessatoista kuussa, se on adar-kuussa, sen kolmantenatoista päivänä, jona kuninkaan käsky ja hänen lakinsa oli toimeenpantava, sinä päivänä, jona juutalaisten viholliset olivat toivoneet saavansa heidät valtaansa, mutta jona päinvastoin juutalaiset saivat valtaansa vihamiehensä, kokoontuivat juutalaiset kaupungeissaan kaikissa kuningas Ahasveroksen maakunnissa käydäkseen käsiksi niihin, jotka olivat hankkineet heille onnettomuutta, eikä kukaan kestänyt heidän edessään, sillä kauhu heitä kohtaan oli vallannut kaikki kansat. Silloin kaikki maaherrat, satraapit ja käskynhaltijat ja kuninkaan virkamiehet auttoivat juutalaisia, sillä kauhu Mordokaita kohtaan oli vallannut heidät. Sillä Mordokai oli mahtava kuninkaan palatsissa, ja hänen maineensa levisi kaikkiin maakuntiin, sillä tämä mies, Mordokai, tuli yhä mahtavammaksi. Juutalaiset voittivat kaikki vihollisensa lyöden miekoilla, surmaten ja tuhoten, ja tekivät vihamiehilleen, mitä tahtoivat. Suusanin linnassa juutalaiset tappoivat ja tuhosivat viisisataa miestä. Parsandatan, Dalfonin, Aspatan, Pooratan, Adaljan, Aridatan, Parmastan, Arisain, Aridain ja Vaisatan, kymmenen Haamanin, Hammedatan pojan, juutalaisten vastustajan, poikaa, he tappoivat, mutta saaliiseen he eivät käyneet käsiksi. Sinä päivänä tuli Suusanin linnassa tapettujen luku kuninkaan tietoon. Niin kuningas sanoi kuningatar Esterille: "Suusanin linnassa juutalaiset ovat tappaneet ja tuhonneet viisisataa miestä ja Haamanin kymmenen poikaa, muissa kuninkaan maakunnissa mitä lienevätkään tehneet! Mitä nyt pyydät? Se sinulle annetaan, ja mitä vielä haluat? Se täytetään." Niin Ester sanoi: "Jos kuningas hyväksi näkee, sallittakoon Suusanin juutalaisten huomennakin tehdä saman lain mukaan kuin tänä päivänä. Ripustettakoon Haamanin kymmenen poikaa hirsipuuhun." Kuningas käski tehdä niin. Sitten siitä annettiin laki Suusanissa, ja Haamanin kymmenen poikaa ripustettiin. Suusanin juutalaiset kokoontuivat myös adar-kuun neljäntenätoista päivänä ja tappoivat Suusanissa kolmesataa miestä, mutta saaliiseen he eivät käyneet käsiksi. Myös muut juutalaiset, jotka olivat kuninkaan maakunnissa, olivat kokoontuneet puolustamaan henkeään ja päässeet rauhaan vihollisistaan tapettuaan vihamiehiään seitsemänkymmentäviisi tuhatta – käymättä käsiksi saaliiseen – adar-kuun kolmantenatoista päivänä. He lepäsivät sen kuun neljännentoista päivän viettäen sen pito- ja ilopäivänä. Mutta Suusanin juutalaiset olivat kokoontuneet sen kuun kolmantenatoista ja neljäntenätoista päivänä, ja he lepäsivät sen kuun viidennentoista päivän viettäen sen pito- ja ilopäivänä. Sen tähden maaseudun juutalaiset, jotka asuvat maaseutukaupungeissa, viettävät adar-kuun neljännentoista päivän ilo-, pito- ja juhlapäivänä ja lähettävät toisilleen maistiaisia. Mordokai pani kirjaan nämä tapaukset. Hän lähetti kirjeet kaikille juutalaisille kuningas Ahasveroksen kaikkiin maakuntiin, lähellä ja kaukana oleville, säätäen heille, että heidän oli vietettävä adar-kuun neljättätoista päivää ja saman kuun viidettätoista päivää joka vuosi, koska juutalaiset niinä päivinä olivat päässeet rauhaan vihollisistaan ja siinä kuussa murhe oli kääntynyt heille iloksi ja suru juhlaksi – että heidän oli vietettävä ne päivät pito- ja ilopäivinä ja lähetettävä toisilleen maistiaisia ja köyhille lahjoja. Juutalaiset ottivat pysyväksi tavaksi, mitä jo olivat alkaneet tehdä ja mitä Mordokai oli heille kirjoittanut. Koska agagilainen Haaman, Hammedatan poika, kaikkien juutalaisten vastustaja, oli punonut juonen juutalaisia vastaan tuhotakseen heidät ja oli heittänyt puurin, se on arvan, hävittääkseen ja tuhotakseen heidät, ja koska sen tultua kuninkaan tietoon tämä oli kirjeellisesti määrännyt, että Haamanin pahan juonen, jonka hän oli punonut juutalaisia vastaan, tuli kääntyä hänen omaan päähänsä ja että hänet ja hänen poikansa oli ripustettava hirsipuuhun, sen tähden antoivat he näille päiville nimeksi puurim, puur-sanan mukaan. Sen tähden, tuon käskykirjeen koko sisällyksen johdosta ja sen johdosta, mitä he itse olivat näin nähneet ja mitä heille oli tapahtunut, juutalaiset säätivät ja ottivat itselleen ja jälkeläisilleen ja kaikille heihin liittyville muuttumattomaksi ja pysyväksi tavaksi, että näitä kahta päivää oli vietettävä määräyksen mukaisesti ja määräaikana joka vuosi ja että jokaisen sukupolven ja suvun oli näitä päiviä muistettava ja vietettävä joka maakunnassa ja kaupungissa sekä että näiden puurim-päivien tuli säilyä muuttumattomina juutalaisten keskuudessa eikä niiden muisto saanut hävitä heidän jälkeläisiltään. Kuningatar Ester, Abihailin tytär, ja juutalainen Mordokai kirjoittivat kaiken valtansa nojalla kirjoituksia saattaakseen säädöksenä voimaan tämän toisen puurim-käskykirjeen. Mordokai lähetti kirjeet, ystävällisin ja vilpittömin sanoin, kaikille juutalaisille Ahasveroksen valtakunnan sataan kahteenkymmeneen seitsemään maakuntaan saattaakseen säädöksenä voimaan nämä puurim-päivät niiden määräaikoina, kuten juutalainen Mordokai ja kuningatar Ester olivat niistä säätäneet ja niin kuin juutalaiset itse olivat säätäneet itselleen ja jälkeläisilleen määräykset niihin kuuluvista paastoista ja valitushuudoista. Näin säädettiin Esterin käskystä nämä puurim-määräykset ja kirjoitettiin kirjaan. Kuningas Ahasveros saattoi työveron alaiseksi sekä mannermaan että merensaaret. Kaikki hänen valta- ja urotyönsä ja kertomus Mordokain suuruudesta, johon kuningas hänet korotti, ovat kirjoitettuina Meedian ja Persian kuningasten aikakirjassa. Sillä juutalainen Mordokai oli kuningas Ahasveroksen lähin mies ja oli suuri juutalaisten keskuudessa ja rakas lukuisille veljilleen, koska hän toimi kansansa parhaaksi ja puhui koko heimonsa onnen puolesta. Uusin maassa oli mies, jonka nimi oli Job. Mies oli nuhteeton ja rehellinen, pelkäsi Jumalaa ja karttoi pahaa. Hänelle syntyi seitsemän poikaa ja kolme tytärtä. Karjaa hänellä oli seitsemäntuhatta lammasta, kolmetuhatta kamelia, viisisataa härkäparia ja viisisataa aasintammaa sekä hyvin paljon palvelijoita. Tämä mies oli kaikista Idän miehistä mahtavin. Hänen pojillaan oli tapana laittaa pitoja. Kullakin oli pidot talossaan omana vuoropäivänään. He lähettivät silloin sanan ja kutsuivat kolme sisartaan syömään ja juomaan kanssaan. Kun pitopäivät olivat kiertonsa kiertäneet, Job lähetti sanan ja pyhitti heidät. Hän nousi varhain aamulla ja uhrasi polttouhreja, yhtä monta kuin heitä oli. Sillä Job ajatteli: "Ehkä poikani ovat tehneet syntiä ja sydämessään kironneet Jumalan." Näin Job teki aina. Kun eräänä päivänä Jumalan pojat tulivat ja asettuivat Herran eteen, myös saatana tuli heidän joukossaan. Herra kysyi saatanalta: "Mistä sinä tulet?" Saatana vastasi Herralle ja sanoi: "Maata kiertämästä ja siellä kuljeksimasta." Herra sanoi saatanalle: "Oletko pannut merkille palvelijani Jobin? Sillä ei ole maan päällä hänen vertaistaan. Hän on nuhteeton ja rehellinen mies, pelkää Jumalaa ja karttaa pahaa." Saatana vastasi Herralle ja sanoi: "Turhaanko Job pelkää Jumalaa? Olethan itse kaikilta puolin suojannut hänet, hänen talonsa ja kaiken, mitä hänellä on. Olet siunannut hänen kättensä työn, ja hänen karjalaumansa ovat levinneet ympäri maata. Mutta ojennapa kätesi ja koske kaikkeen, mitä hänellä on, eikö hän kiroa sinua vasten kasvojasi?" Herra sanoi saatanalle: "Katso, kaikki, mitä hänellä on, olkoon käsissäsi. Älä vain koske kädelläsi häneen itseensä." Saatana meni pois Herran edestä. Kun sitten eräänä päivänä hänen poikansa ja tyttärensä söivät ja joivat viiniä vanhimman veljensä talossa, sanansaattaja tuli Jobin luo ja sanoi: "Naudoilla kynnettiin, ja aasintammat kävivät niiden vieressä laitumella, sabalaiset hyökkäsivät ja ryöstivät ne ja surmasivat palvelijat miekan terällä. Vain minä yksin pelastuin kertomaan tämän sinulle." Hänen vielä puhuessaan tuli toinen ja sanoi: "Jumalan tuli iski alas taivaasta, sytytti palamaan lampaat ja palvelijat ja kulutti heidät. Vain minä yksin pelastuin kertomaan tämän sinulle." Hänen vielä puhuessaan tuli toinen ja sanoi: "Kaldealaiset asettuivat kolmeen joukkoon ja kävivät kamelien kimppuun, ryöstivät ne ja surmasivat palvelijat miekan terällä. Vain minä yksin pelastuin kertomaan tämän sinulle." Hänen vielä puhuessaan tuli toinen ja sanoi: "Poikasi ja tyttäresi söivät ja joivat viiniä vanhimman veljensä talossa. Katso, silloin suuri tuulispää tuli tuolta puolen erämaan ja iski talon neljään nurkkaan, ja se luhistui nuorukaisten päälle, niin että he kuolivat. Vain minä yksin pelastuin kertomaan tämän sinulle." Silloin Job nousi, repäisi viittansa ja leikkasi hiuksensa, heittäytyi maahan ja rukoili. Hän sanoi: "Alastomana minä tulin äitini kohdusta, ja alastomana minä sinne palaan. Herra antoi, ja Herra otti; kiitetty olkoon Herran nimi." Missään tässä Job ei tehnyt syntiä eikä puhunut sopimattomasti Jumalaa vastaan. Kun sitten eräänä päivänä Jumalan pojat tulivat ja asettuivat seisomaan Herran eteen, saatanakin tuli heidän joukossaan ja asettui Herran eteen. Herra kysyi saatanalta: "Mistä sinä tulet?" Saatana vastasi Herralle ja sanoi: "Maata kiertämästä ja siellä kuljeksimasta." Herra sanoi saatanalle: "Oletko pannut merkille palvelijani Jobin? Sillä ei ole maan päällä hänen vertaistaan; hän on nuhteeton ja rehellinen mies, pelkää Jumalaa ja karttaa pahaa. Vieläpä hän pysyy nuhteettomuudessaan, vaikka sinä olet yllyttänyt minut häntä vastaan tuhoamaan hänet syyttömästi." Saatana vastasi Herralle ja sanoi: "Nahan nahasta; ja kaiken, mitä ihmisellä on, hän antaa hengestään. Mutta ojennapa kätesi ja koske hänen luihinsa ja lihaansa, hän varmaan kiroaa sinua vasten kasvojasi." Herra sanoi saatanalle: "Katso, hän olkoon käsissäsi. Säästä kuitenkin hänen henkensä." Saatana meni pois Herran kasvojen edestä ja löi Jobiin pahoja paiseita kantapäästä kiireeseen asti. Tämä otti saviastian sirun kaapiakseen sillä itseään ja istui tuhkaläjään. Hänen vaimonsa sanoi hänelle: "Vieläkö pysyt nuhteettomuudessasi? Kiroa Jumala ja kuole." Mutta hän vastasi hänelle: "Sinä puhut kuin mikäkin typerä nainen. Otammehan vastaan Jumalalta hyvää, emmekö ottaisi vastaan pahaakin?" Missään tässä Job ei tehnyt syntiä huulillaan. Kun Jobin kolme ystävää kuuli kaiken onnettomuuden, joka oli häntä kohdannut, he tulivat kukin kotipaikastaan: teemanilainen Elifas, suuhilainen Bildad ja naemalainen Soofar; ja he sopivat keskenään ja menivät ottamaan osaa ja lohduttamaan häntä. Mutta kun he jonkin matkan päästä nostivat silmänsä, he eivät voineet enää tuntea häntä. He korottivat äänensä ja itkivät, repäisivät kukin viittansa ja heittivät tomua taivasta kohti päänsä päälle. He istuivat hänen kanssaan maassa seitsemän päivää ja seitsemän yötä, eikä kukaan heistä puhunut sanaakaan hänelle, sillä he näkivät, että hänen tuskansa oli hyvin suuri. Sen jälkeen Job avasi suunsa ja kirosi syntymäpäivänsä. Job lausui ja sanoi: "Kadotkoon päivä, jona synnyin, ja yö, joka sanoi: 'Poika on siinnyt.' Se päivä muuttukoon pimeydeksi. Älköön Jumala korkeudessa sitä kysykö, älköönkä valonsäde sille paistako. Omistakoon sen pimeys ja kuoleman varjo, pilvi laskeutukoon sen päälle, ja päivän pimentymiset sitä pelästyttäkööt. Sen yön ryöstäköön pimeys. Älköön se iloitko vuoden päivien joukossa älköönkä tulko kuukausien lukuun. Katso, hedelmätön olkoon se yö. Älköön siinä riemuhuuto raikuko. Kirotkoot sen päivän kiroajat, ne, jotka ovat valmiina herättämään leviatanin. Pimentykööt sen kointähdet, odottakoon se valoa, jota ei tule, älköön se päivänkoiton silmäripsiä nähkö, koska se ei sulkenut minulta kohdun ovia eikä kätkenyt vaivaa silmiltäni. Miksi en kuollut heti äidin helmaan, miksi en menehtynyt kohdusta tullessani? Miksi olivat minua vastaanottamassa polvet, minkä tähden rinnat imeäkseni? Sillä makaisinhan rauhassa silloin, nukkuisin ja saisin levätä kuningasten ja maan neuvonantajien kanssa, jotka ovat rakentaneet itselleen raunioita, päämiesten kanssa, joilla on ollut kultaa, jotka ovat täyttäneet talonsa hopealla; tai olisin olematon kuin maahan kätketty keskonen, kuin sikiöt, jotka eivät ole päivänvaloa nähneet. Siellä lakkaavat jumalattomat raivoamasta, siellä saavat uupuneet levätä, kaikki vangit ovat rauhassa eivätkä kuule käskijän ääntä. Yhtäläiset ovat siellä pieni ja suuri, ja orja on vapaa herrastaan. Miksi hän antaa vaivatulle valoa ja elämää murhemielisille, jotka odottavat kuolemaa, eikä se tule, jotka etsivät sitä enemmän kuin aarretta, jotka iloitsisivat riemastuksiin asti, riemuitsisivat, jos löytäisivät haudan – miehelle, jonka tie on ummessa, jonka Jumala on sulkenut aitaukseen? Sillä huokailuni on tullut leiväkseni, valitukseni valuu kuin vesi. Sillä se, mitä kauhistuin, kohtasi minua, ja se, mitä pelkäsin, tapahtui minulle. Ennen kuin tyynnyin, ja sain rauhan ja levon, tuli tuska jälleen." Silloin teemanilainen Elifas lausui ja sanoi: "Ethän pahastu, jos sinulle puhutaan? Kuka voi vaietakaan? Katso, monia sinä olet ojentanut, ja hervonneita käsiä olet vahvistanut. Sanasi ovat nostaneet kompastuneen ja rauenneita polvia olet voimistanut. Mutta nyt, kun itseäsi kohtaa kova, sinä tuskastut, ja kun se sinuun sattuu, sinä kauhistut. Eikö jumalanpelkosi ole uskalluksesi ja nuhteeton vaelluksesi toivosi? Ajattele, kuka viaton on koskaan hukkunut, ja missä ovat rehelliset joutuneet perikatoon? Minkä minä olen nähnyt, niin ne, jotka vääryyttä kyntävät ja turmiota kylvävät, ne sitä niittävätkin. Jumalan henkäyksestä he hukkuvat, hänen vihansa hengestä he häviävät. Leijonan ärjyntä, suurenkin leijonan ääni vaiennetaan, ja nuorten leijonien hampaat murskataan. Urosleijona menehtyy saaliin puutteesta, ja naarasleijonan pennut hajaantuvat. Minulle tuli salaa sana, korvani kuuli kuiskauksen, kun ajatukset liikkuivat öisissä näyissä, kun raskas uni oli vallannut ihmiset. Pelko ja vapina yllättivät minut ja pelästyttivät kaikki luuni. Tuulen henkäys hyväili kasvojani, ihokarvani nousivat pystyyn. Siinä seisoi – sen näköä en erottanut – hahmo silmieni edessä. Minä kuulin kuiskaavan äänen: 'Onko ihminen Jumalaa vanhurskaampi, onko mies Luojaansa puhtaampi? Katso, palvelijoihinsakaan hän ei luota, läheteissäänkin hän havaitsee vikoja, saati niissä, jotka asuvat savimajoissa, joiden perustus on maan tomussa ja jotka koit murskaavat. Ennen kuin aamu vaihtuu illaksi, heidät muserretaan. Kenenkään huomaamatta he hukkuvat ainiaaksi. Eikö heidän kanssaan oteta loputkin pois, ja eivätkö he kuole viisaudesta osattomina?'" "Huuda vain! Onko ketään, joka sinulle vastaisi, ja kenen pyhän puoleen kääntyisit? Mielettömän tappaa suuttumus, tyhmän surmaa kiivaus. Minä näin mielettömän juurtuvan, mutta äkkiä kirosin hänen asuinsijaansa. Hänen lapsensa ovat onnesta kaukana, heitä poljetaan portissa, eikä auttajaa ole. Sen, minkä he ovat leikanneet, syö nälkäinen – ottaa sen vaikka orjantappuroista – ja janoiset tavoittelevat heidän tavaraansa. Sillä onnettomuus ei kasva tomusta eikä vaiva verso maasta, vaan ihminen syntyy vaivaan, ja kipinät, liekin lapset, lentävät korkealle. Mutta minä ainakin etsisin Jumalaa ja asettaisin asiani Jumalan eteen, hänen, joka tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää, joka antaa sateen maan päälle ja lähettää vettä pelloille, että hän korottaisi alhaiset ja nostaisi surevat autuuteen. Hän tekee kavalien hankkeet tyhjiksi, niin ettei mikään menesty heidän kättensä alla, hän vangitsee viisaat heidän viekkauteensa; ovelien juonet raukeavat: päivällä he joutuvat pimeään ja hapuilevat keskipäivällä kuin yöllä. Mutta köyhän hän pelastaa heidän suunsa miekasta ja auttaa väkevän kädestä. Vaivaisella on toivoa, mutta vääryyden täytyy sulkea suunsa. Katso, autuas se ihminen, jota Jumala rankaisee! Älä siis pidä halpana Kaikkivaltiaan kuritusta. Sillä hän haavoittaa, ja hän sitoo, lyö murskaksi, mutta hänen kätensä myös parantavat. Kuudesta hädästä hän pelastaa sinut, ja seitsemässä onnettomuus ei kohtaa sinua. Nälänhädässä hän vapahtaa sinut kuolemasta ja sodassa miekan terästä. Kielen ruoskalta sinä olet turvassa, etkä pelkää, kun hävitys tulee. Hävitykselle ja kalliille ajalle sinä naurat, etkä pelkää metsän petoja. Sillä kedon kivien kanssa sinä olet liitossa, ja aron pedot elävät kanssasi rauhassa. Saat huomata, että telttamajasi on rauhoitettu, ja kun tarkastat asuinsijaasi, et kaipaa sinne mitään. Niin saat huomata, että siemenesi on runsas ja vesasi monet kuin ruoho maassa. Ikäsi kypsyydessä sinä menet hautaan, kuin lyhde korjataan ajallaan. Katso, tämän olemme tutkineet, ja niin se on. Kuule se, ja ota sinäkin vaari siitä." Job vastasi ja sanoi: "Oi, jospa suruni punnittaisiin ja kova onneni pantaisiin sen kanssa vaakaan! Sillä se on nyt raskaampi kuin meren hiekka. Sen tähden sanani menevät hukkaan. Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat sattuneet minuun, henkeni juo niiden myrkkyä ja Jumalan kauhut ahdistavat minua. Huutaako villiaasi vihannassa ruohikossa, ammuuko härkä rehuviljansa ääressä? Voiko mautonta syödä ilman suolaa, ja onko munanvalkuaisessa makua ilman suolaa? Sieluni ei tahdo koskea sellaiseen. Se on minulle kuin saastainen ruoka. Oi, jospa pyyntöni täyttyisi ja Jumala toteuttaisi, mitä häneltä toivon! Jospa Jumala suvaitsisi musertaa minut, ojentaa kätensä ja katkaista elämäni langan! Vielä olisi lohdutuksenani ja iloitsisin ahdistuksessani, ettei hän säästäisi minua, sillä enhän ole kätkenyt Pyhän sanoja. Mikä on voimani, että enää toivoisin, ja mikä on loppuni, että sieluni olisi kärsivällinen? Onko voimani vahva kuin kivi, onko ruumiini vaskea? Eikö minulla ole enää mitään apua, ja enkö voi enää mitään? Tuleehan ystävän olla laupias nääntyvälle, vaikka tämä olisikin hylännyt Kaikkivaltiaan pelon. Veljeni ovat petolliset kuin purot, kuin purojen uomat, jotka juoksevat kuiviin. Ne ovat sohjosta sameat, ja lumi ne peittää. Auringon paahteessa ne ehtyvät ja häviävät paikaltaan helteen tullen. Niiden juoksu-urat mutkistuvat, ne haihtuvat tyhjiin ja katoavat. Teeman karavaanit tähystelivät, Seban karavaanit odottivat niitä. Ne, jotka niihin luottavat, joutuvat häpeään ja pettyvät perille tullessaan. Te olette nyt tyhjän veroiset: te näitte kauhun ja pelästyitte. Olenko sanonut: 'Tuokaa minulle ja suorittakaa varoistanne lahjus puolestani, pelastakaa minut vihollisen vallasta ja lunastakaa minut väkivaltaisten käsistä'? Opettakaa minua, niin minä vaikenen, ja neuvokaa minulle, missä olen erehtynyt. Kuinka tehoaakaan oikea puhe! Mutta mitä merkitsee teidän nuhtelunne? Te mietitte sanoja nuhdellaksenne? Tuuleen häipyvät epätoivon sananne. Orvostakin te heittäisitte arpaa ja hieroisitte kauppaa ystävästänne. Mutta suvaitkaa nyt kääntyä minuun. En totisesti valehtele vasten kasvojanne. Palatkaa, älköön vääryyttä tapahtuko. Palatkaa, vielä minä olen oikeassa siinä. Olisiko kielelläni vääryys? Eikö kitalakeni tuntisi, mikä on turmioksi?" "Eikö ihmisen olo maan päällä ole sotapalvelusta, eivätkö hänen päivänsä ole kuin palkkalaisen päivät? Hän on orjan kaltainen, joka haluaa varjoon, ja kuin palkkalainen, joka odottaa palkkaansa. Minä olen perinyt kurjuuden kuukaudet, ja vaivan yöt ovat tulleet osakseni. Maata mennessäni ajattelen: Milloin saan nousta? Ilta venyy, ja kyllästyn kääntelehtiessäni aamuhämärään asti. Ruumiini verhoutuu matoihin ja tomuun, ihoni kovettuu ja märkii. Päiväni kiitävät nopeammin kuin sukkula, ne katoavat toivottomuudessa. Muista, että elämäni on tuulen henkäys eikä silmäni saa enää nähdä onnea. Sen silmä, joka minut näki, ei minua enää näe. Silmäsi etsivät minua, mutta minua ei enää ole. Pilvi häipyy ja menee menojaan; niin ei myöskään hautaan vaipunut sieltä nouse. Hän ei palaa enää taloonsa, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne. Niin en minäkään hillitse suutani, puhun henkeni ahdistuksessa ja valitan sieluni murheessa. Olenko minä meri tai lohikäärme, että asetat vartioston minua vastaan? Kun ajattelen: leposijani lohduttaa minua, vuoteeni huojentaa tuskaani, niin sinä kauhistutat minua unilla ja pelästytät minua näyillä. Mieluummin tukehdun, mieluummin kuolen, kuin näin kidun luurankona. Olen kyllästynyt, en tahdo elää iän kaiken, anna minun olla rauhassa, sillä tuulen henkäystä ovat päiväni. Mikä on ihminen, että hänestä niin suurta lukua pidät ja että kiinnität häneen huomiosi, tarkastat häntä joka aamu, tutkit häntä joka hetki? Etkö koskaan käännä katsettasi minusta pois, etkö hellitä minusta sen vertaa, että saan sylkeni nielaistuksi? Jos olenkin syntiä tehnyt, niin mitä sillä olen sinulle tehnyt, sinä ihmisten vartija? Minkä tähden asetit minut maalitauluksesi, ja minkä tähden tulin itselleni taakaksi? Minkä tähden et anna rikostani anteeksi etkä poista pahaa tekoani? Sillä nyt menen levolle maan tomuun, ja jos etsit minua, ei minua enää ole." Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi: "Kuinka kauan sinä puhut sellaisia ja suusi sanat ovat kuin rajumyrsky? Jumalako vääristäisi oikeuden, Kaikkivaltiasko vääristäisi vanhurskauden? Jos lapsesi tekivät syntiä häntä vastaan, hän hylkäsi heidät heidän rikoksensa valtaan. Jos sinä etsit Jumalaa ja anot Kaikkivaltiaalta armoa, jos olet puhdas ja rehellinen, silloin hän varmasti herää avuksesi ja asettaa entiselleen asuntosi vanhurskautesi tähden. Silloin alkusi näyttää vähäiseltä, mutta loppuaikasi kasvaa hyvin suureksi. Sillä kysy aikaisemmalta sukupolvelta ja ota selvää, mitä heidän isänsä ovat tutkineet. Mehän olemme eilispäivän lapsia emmekä tiedä mitään, ja päivämme ovat vain varjo maan päällä. He opettavat sinua ja puhuvat sinulle, tuovat ilmi sanat sydämestään: 'Kasvaako kaisla siinä, missä ei ole suota? Rehottaako ruoko siinä, missä ei ole vettä? Vielä vihreänä ollessaan, ja ennen kuin se on valmis leikattavaksi, se kuivettuu ennen kuin mikään muu heinä. Niin käy kaikkien niiden, jotka unohtavat Jumalan, ja jumalattoman toivo katoaa, hänen, jonka uskallus on langan varassa, jonka turvana on hämähäkinverkko. Hän nojaa taloonsa, mutta se ei pysy pystyssä, hän tarttuu siihen, mutta se ei kestä. Hän on rehevänä auringon paisteessa, ja hänen vesansa leviävät yli puutarhan. Hänen juurensa kietoutuvat kivikkoon, ja hän kiinnittää katseensa kivitaloon. Mutta kun Jumala hävittää hänet hänen paikaltaan, se kieltää hänet: En ole koskaan sinua nähnyt. Katso, siinä oli hänen vaelluksensa ilo, ja tomusta kasvaa toisia.' Katso, Jumala ei hylkää nuhteetonta eikä tartu pahantekijöiden käteen, kunnes hän täyttää suusi naurulla ja huulesi riemulla. Vihamiehesi verhotaan häpeällä, eikä jumalattomien telttamajaa enää ole." Job vastasi ja sanoi: "Totisesti minä tiedän, että niin on. Kuinka ihminen voi olla oikeassa Jumalaa vastaan! Jos ihminen tahtoisi riidellä hänen kanssaan, hän ei voisi vastata hänelle yhteenkään tuhannesta. Hän on viisas mieleltään ja väkevä voimaltaan. Kuka on onnistunut nousemaan häntä vastaan? Hän siirtää vuoret äkkiarvaamatta ja kukistaa ne vihassaan. Hän järkyttää maan paikaltaan, ja sen perustukset vapisevat. Hän kieltää aurinkoa, eikä se nouse, ja hän lukitsee tähdet sinetillään. Hän yksinään levittää taivaat ja tallaa meren kukkuloita. Hän loi Ašin, Kesilin, Kiiman, ja etelän tähtitarhat. Hän tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää. Katso, hän käy ohitseni, enkä häntä näe; hän liitää ohi, enkä häntä huomaa. Katso, hän tempaa saaliinsa, kuka voi häntä estää, kuka sanoa hänelle: 'Mitä sinä teet?' Jumala ei käänny vihastaan. Hänen alleen vaipuivat Rahabin auttajat. Minäkö sitten voisin vastata hänelle ja valita sanani häntä vastaan? Vaikka olisinkin oikeassa, en saisi vastatuksi. Minun täytyisi anoa armoa tuomariltani. Jos huutaisin ja hän vastaisikin minulle, en usko, että hän ottaisi huutoani korviinsa, hän, joka ajaa minua takaa myrskytuulessa ja lisää haavojeni lukua syyttä, joka ei anna minun vetää henkeä, vaan täyttää minut katkeralla tuskalla. Jos väkevän voimaa kysytään, hän sanoo: 'Tässä olen!' mutta jos oikeutta, niin: 'Kuka vetää minut tilille?' Vaikka olisin oikeassa, oma suuni tuomitsisi minut syylliseksi. Vaikka olisin syytön, hän kuitenkin tekisi minut vääräksi. Syytön minä olen. En välitä hengestäni, elämäni on minulle halpa. Yhdentekevää kaikki. Sen tähden sanon: hän lopettaa niin syyttömän kuin syyllisenkin. Jos ruoska äkkiä surmaa, hän pilkkaa viattomien epätoivoa. Maa on jätetty jumalattoman valtaan. Hän peittää sen tuomarien kasvot – ellei hän, kuka sitten? Minun päiväni rientävät juoksijaa nopeammin ja pakenevat onnea näkemättä. Ne kiitävät pois kuin ruokoveneet, kuin kotka, joka iskee saaliiseen. Jos ajattelen: tahdon unohtaa tuskani, muuttaa muotoni ja tulla iloiseksi, niin minä kauhistun kaikkia kipujani, tiedän, ettet julista minua viattomaksi. Syyllisenä täytyy minun olla. Miksi vaivaan itseäni turhaan? Jos vaikka lumessa peseytyisin ja puhdistaisin käteni lipeällä, silloinkin sinä upottaisit minut likakuoppaan, niin että omat vaatteeni inhoaisivat minua. Sillä hän ei ole ihminen kuten minä voidakseni vastata hänelle ja käydäksemme oikeutta keskenämme. Meillä ei ole riidanratkaisijaa, joka laskisi kätensä meidän molempien päälle ja ottaisi hänen vitsansa pois päältäni, niin ettei hänen kauhunsa pelästyttäisi minua. Puhuisin enkä häntä pelkäisi, sillä vääryys ei olisi kanssani." "Sieluni on kyllästynyt elämään. Päästän valitukseni valloilleen ja puhun sieluni murheessa, sanon Jumalalle: 'Älä tuomitse minua syylliseksi; ilmaise minulle, miksi vaadit minut tilille. Onko sinulla hyötyä siitä, että teet väkivaltaa, että oman käsialasi hylkäät, mutta valaiset jumalattomien neuvoa? Onko sinulla lihan silmät, katsotko, niin kuin ihminen katsoo? Ovatko päiväsi kuin ihmisen päivät ja ovatko vuotesi kuin miehen vuodet, koska etsit vääryyttä minusta ja tutkit syntiäni, vaikka tiedät, etten ole syyllinen ja että ei ole ketään, joka auttaa käsistäsi?' Kätesi ovat minut luoneet ja tehneet. Yhtä kaikki sinä tuhoat minut perin juurin. Muista, että sinä olet muovaillut minua kuin savea, ja nyt muutat minut tomuksi jälleen. Etkö sinä valanut minua kuin maitoa ja juoksuttanut kuin juustoa? Sinä puetit minut nahalla ja lihalla ja kudoit minut kokoon luista ja jänteistä. Elämän ja armon sinä olet minulle suonut, ja huolenpitosi on varjellut henkeni. Mutta sinä kätkit sydämeesi tämän. Tiedän, että tämä oli mielessäsi: jos minä syntiä tein, sinä vartioit minua, etkä antanut rikostani anteeksi. Jos olisin syyllinen, niin voi minua! Ja vaikka olisin oikeassa, en kuitenkaan voisi päätäni nostaa, häpeästä kylläisenä ja kurjuuttani katsellen. Jos pääni nousee, sinä ajat minua kuin leijona ja teet yhä ihmeitäsi minua vastaan. Sinä hankit yhä uusia todistajia minua vastaan, ja vihasi minuun kasvaa, ja sinä tuot toiset joukot kimppuuni. Miksi toit minut ilmoille äitini kohdusta? Jospa olisin kuollut ihmissilmän näkemättä! Olisin, kuin minua ei olisi ollutkaan, ja minut olisi kannettu äidin kohdusta hautaan. Ovathan päiväni vähän aikaa kestävät. Hän antakoon minun olla rauhassa, hän kääntyköön minusta pois, että voisin iloita vähän aikaa, ennen kuin lähden pimeyden ja kuoleman varjon maahan sieltä koskaan palaamatta, maahan, jonka pimeys on synkkä kuoleman varjo ja sekasorto ja jossa valkeneminenkin on pimeyttä." Sitten naemalainen Soofar lausui ja sanoi: "Jäisikö suulas puhe vastausta vaille, ja saisiko suupaltti olla vanhurskas? Saattaisivatko jaarituksesi miehet vaikenemaan, niin että saisit pilkata eikä kukaan saattaisi sinua häpeään? Sanothan: 'Opetukseni on selkeää, ja olen puhdas silmissäsi.' Mutta jospa Jumala puhuisi ja avaisi huulensa sinua vastaan ja ilmaisisi sinulle viisauden salaisuudet, että sinulle olisi tarvinnut tuoda viisautta kaksi kertaa enemmän, että huomaisit, että Jumala on unohtanut syntejäsi. Tutkimallako löytäisit Jumalan tutkimattomuuden ja yltäisit Kaikkivaltiaan täydellisyyteen? Se on korkea kuin taivas – mitä voit tehdä, syvempi kuin helvetti – mitä voit ymmärtää? Se on pitempi kuin maa ja laajempi kuin meri. Jos hän kääntäisi ne toisinpäin tai peittäisi tai kokoaisi yhteen, kuka voi saattaa sen ennalleen? Sillä hän tuntee turhuuden miehet ja vääryyden hän näkee tutkimattakin. Tyhjä mies viisastuu, vaikka ihminen syntyy villiaasin varsana. Jos sinäkin valmistat sydämesi ja ojennat kätesi hänen puoleensa – mutta jos kädessäsi on vääryys, heitä se kauas äläkä anna petoksen asua majoissasi – silloin saat kohottaa kasvosi ilman häpeän tahraa, olet luja etkä pelkää. Silloin sinä unohdat vaivasi ja muistelet sitä kuin vettä, joka on virrannut pois. Elämäsi nousee keskipäivää kirkkaampana, pimeänkin aika on kuin aamu. Silloin olet turvassa, sillä sinulla on toivo; tähystelet – käyt turvallisesti levolle, asetut makaamaan kenenkään pelottamatta, ja monet kääntyvät puoleesi. Mutta jumalattomien silmät raukeavat, turvapaikka on heiltä mennyt, ja heidän toivonsa on kuin huokaus." Job vastasi ja sanoi: "Totisesti, te olette kansa, ja teidän mukananne kuolee viisaus! Onhan minullakin ymmärrystä yhtä hyvin kuin teillä. Minä en ole teitä huonompi, ja kukapa ei noita tietäisi? Minä, jota hänen ystävänsä pilkkasi, huusin Jumalaa avuksi, ja hän vastasi minulle. Pilkattu on vanhurskas ja nuhteeton. Turvassa elävä ajattelee, että onnettomuus on valmiina niille, joiden jalka kompastelee. Rauhassa ovat väkivaltaisten teltat, turvassa ne, jotka vihoittavat Jumalan, ne, jotka kantavat jumalaa kädessään. – Mutta kysypä eläimiltä, niin ne opettavat sinua, ja taivaan linnuilta, niin ne ilmoittavat sinulle; tai tutkistele maata, niin se opettaa sinua, ja meren kalat kertovat sinulle. Kuka kaikista näistä ei tietäisi, että Herran käsi on tämän tehnyt, hänen, jonka kädessä on kaiken elävän sielu ja kaiken ihmisen lihan henki? Eikö korva koettele sanoja ja kitalaki maista ruuan makua? Vanhuksissa on viisaus, ja pitkään eläneissä ymmärrys. – Jumalalla on viisaus ja voima, neuvo ja ymmärrys. Minkä hän repii maahan, sitä ei rakenneta. Kenet hän telkeää sisälle, sille ei avata. Katso, kun hän salpaa vedet, syntyy kuivuus. Kun hän laskee ne irti, ne mullistavat maan. Hänen on väkevyys ja ymmärrys. Hänen on sekä eksynyt että eksyttäjä. Hän vie neuvonantajat paljasjalkaisiksi riisuttuina ja tekee tuomarit tyhmiksi. Kuningasten kurituksesta hän kirvoittaa ja vyöttää heidät yhteen heidän vyötäisiinsä. Hän vie papit pois paljasjalkaisiksi riisuttuina, ja pitkään eläneet hän kukistaa. Hän hämmentää luotettavien puheen ja ottaa pois vanhoilta arviointikyvyn. Hän vuodattaa ylenkatseen ruhtinaiden päälle ja heikentää mahtavien voiman. Hän paljastaa syvyydet pimeyden peitosta ja tuo sieltä valoon kuolemanvarjon. Hän korottaa kansat, ja hän hävittää ne. Hän laajentaa kansakunnat, ja hän kuljettaa ne pois. Maan kansan päämiehiltä hän ottaa ymmärryksen ja panee heidät harhailemaan tiettömissä autiomaissa. He haparoivat pimeässä valoa vailla, ja hän saattaa heidät eksyksiin kuin juopuneet. Katso, kaikkea tätä silmäni on nähnyt, korvani kuullut ja olen sen ymmärtänyt. Minkä te tiedätte, sen tiedän minäkin. Minä en ole teitä huonompi. Mutta minä haluan puhua Kaikkivaltiaalle ja mielelläni mitellä Jumalan kanssa. Mutta te voitelette väärin ja olette kaikki puoskareita. Jospa edes osaisitte vaieta, se olisi teille viisaudeksi! Kuulkaa perusteluani ja ottakaa huomioon, mitä huuleni väittävät vastaan. Tahdotteko puolustaa Jumalaa väärällä puheella ja puhua petollisesti hänen puolestaan. Tahdotteko olla puolueellisia hänen hyväkseen ja ajaa Jumalan asiaa? Koituuko siitä silloin hyvää, kun hän käy teitä tutkimaan; tai voitteko pettää hänet, niin kuin ihminen petetään? Hän rankaisee teitä ankarasti, jos salassa olette puolueellisia. Eikö hänen korkeutensa pelästytä teitä ja hänen kauhunsa valtaa teidät? Tuhkaa ovat mietelauseenne, savea selustanne linnakkeet. Vaietkaa minusta, minä puhun, käyköön minun miten tahansa. Miksi otan lihani hampaisiini ja panen henkeni kämmenelleni? Katso, vaikka hän minut surmaisi, häneen panen toivoni. Tahdon kuitenkin puolustaa vaellustani häntä vastaan. Jo sekin on minulle pelastukseksi, sillä jumalaton ei voi astua hänen kasvojensa eteen. Kuulkaa tarkasti puhettani, ja sitä, mitä lausun korvienne kuullen. Katso, olen jo langettanut tuomiopäätöksen. Tiedän, että minä olen vanhurskas. Kuka saattaa käräjöidä minua vastaan? Sillä nyt vaikenen ja kuolen. Kahta vain älä minulle tee, niin en kätkeydy kasvojesi edestä: Ota kätesi pois päältäni älköönkä kauhusi minua pelottako. Kutsu, minä vastaan, tai minä puhun, ja sinä vastaat minulle. Mikä on minun pahojen tekojeni ja syntieni luku? Ilmaise minulle rikkomukseni ja syntini. Miksi peität kasvosi ja pidät minua vihollisenasi? Lentävää lehteäkö pelästytät, kuivunutta korttako vainoat, koskapa kirjoitat katkeruuden osakseni ja perinnökseni nuoruuteni pahat teot, koska panet jalkani jalkapuuhun, vartioit kaikkia polkujani ja seuraat jalkapohjieni jälkiä? – Hän hajoaa kuin lahopuu, kuin koinsyömä vaate. Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta, kasvaa kuin kukkanen ja lakastuu, pakenee kuin varjo eikä pysy. Sellaista sinä pidät silmällä ja viet minut käymään oikeutta kanssasi! Kuka synnyttäisi saastaisesta puhtaan? Ei yhden yksikään. Hänen päivänsä ovat määrätyt, ja hänen kuukausiensa luku on sinulla tiedossa. Sinä olet asettanut hänelle määrän, jonka yli hän ei pääse. Käännä katseesi pois hänestä, että hän pääsisi rauhaan. Sitä hän odottaa kuin palkkalainen päivän päättymistä siihen asti, kunnes hänen aikansa tulee täyteen. Onhan puullakin toivo: vaikka se maahan kaadetaan, se kasvaa uudelleen, eikä siltä puutu vesaa. Vaikka sen juuri vanhenee maassa ja sen kanto kuolee multaan, se veden tuoksusta versoo jälleen ja tekee oksia kuin istukas. Mutta kun mies kuolee, hän makaa elottomana. Kun ihminen on henkensä heittänyt, missä hän on? Vesi juoksee pois järvestä, ja joki tyhjenee ja kuivuu. Niin ihminen makaa eikä enää nouse. Niin kauan kun taivaat ovat, he eivät herää eivätkä havahdu unestaan. Oi, jospa kätkisit minut hautaan ja piilottaisit minut, kunnes vihasi on asettunut, panisit minulle aikamäärän ja sitten muistaisit minua! Kun mies kuolee, virkoaako hän jälleen henkiin? Odottaisin kaikki sotapalvelukseni päivät, kunnes minut vapautettaisiin. Sinä kutsuisit, ja minä vastaisin sinulle, sinä ikävöisit kättesi tekoa. Sillä nyt sinä lasket askeleeni etkä pidä vaaria synnistäni. Rikokseni olisi sinetillä lukittuna kukkaroon, ja pahat tekoni sinä peittäisit piiloon. Mutta vuorikin vyöryy ja hajoaa, ja kallio siirtyy sijaltaan, vesi kuluttaa kivet, ja rankkasade huuhtoo pois maan mullan, mutta ihmisen toivon sinä hävität. Sinä masennat hänet iäksi, ja hän lähtee. Sinä muutat hänen kasvojensa ilmeen ja lähetät hänet menemään. Ovatko hänen lapsensa kunniassa – sitä hän ei tiedä, vai ovatko he pieniä – siitä hän ei pääse perille. Hänen ruumistaan särkee, ja hänen sielunsa kärsii. Sitten teemanilainen Elifas lausui ja sanoi: "Vastaako viisas tuulta pieksämällä, täyttääkö hän rintansa itätuulella? Puolustautuuko hän puheella, joka ei auta, ja sanoilla, joista ei ole hyötyä? Itse jumalanpelonkin sinä teet tyhjäksi ja pidät vähäisenä asiana puhua Jumalalle. Sillä pahuutesi panee sanat suuhusi, ja olet valinnut viekasten kielen. Oma suusi julistaa sinut syylliseksi, enkä minä. Omat huulesi vastatkoot sinulle. Sinäkö synnyit ihmisistä ensimmäisenä, luotiinko sinut ennen kukkuloita? Olitko sinä kuulijana Jumalan neuvottelussa ja pidätkö Viisautta itseäsi vähäisempänä? Mitä tiedät, jota me emme tietäisi? Mitä ymmärrät, josta meillä ei olisi tietoa? Onpa meidänkin joukossamme harmaapää ja vanhus, isääsi vanhempi. Väheksytkö Jumalan lohdutuksia ja sanaa, joka oli sinulle hellä? Miksi sydämesi vie sinua mukanaan ja miksi silmäsi välkehtivät, niin että käännät henkesi Jumalaa vastaan ja syydät suustasi sanoja? Kuinka voisi ihminen olla puhdas, kuinka vaimosta syntynyt olla vanhurskas! Katso, pyhiinsäkään hän ei luota eivätkä taivaatkaan ole puhtaat hänen silmissään, saati sitten ihminen, inhottava ja kelvoton, joka juo vääryyttä kuin vettä. Julistan sinulle, kuule minua, kerron, mitä olen nähnyt, mitä viisaat ilmoittavat, salaamatta, mitä olivat isiltään saaneet, niiltä, joille maa oli yksinomaan annettu ja joiden seassa ei muukalainen liikkunut: Jumalattomalla on tuska kaikkina elinpäivinään, ja valtiaan vuosien luku on häneltä salattu. Kauhun äänet kuuluvat hänen korvissaan, keskellä rauhaakin saapuu hävityksen tuoja. Hän ei usko pääsevänsä pimeydestä, ja hänet on miekalle määrätty. Hän etsii leipää kaikkialta ja kysyy: missä sitä on? Hän tietää, että pimeyden päivä on jo valmiina käsillä. Tuska ja ahdistus kauhistuttavat häntä, lyövät hänet kuin kuningas valmiina hyökkäykseen. Koska hän ojensi kätensä Jumalaa vastaan ja pöyhkeili Kaikkivaltiasta vastaan, hän ryntäsi häntä vastaan niska jäykkänä paksu kilpi suojanaan. Koska hän kasvatti ihraa kasvoihinsa ja teki lanteensa lihaviksi, hän tulee asumaan hävitetyissä kaupungeissa, taloissa, jotka ovat raunioina, sen tähden hän ei rikastu, eikä hänen omaisuutensa ole pysyvää, eikä hänen viljansa notku maata kohti. Hän ei pääse pimeydestä. Tulen liekki kuivattaa hänen vesansa, ja hän hukkuu suunsa henkäyksestä. Hän ei kestä, sillä hän pettyy ja hänen voittonsa on oleva turhuutta. Hänen päivänsä eivät täyty, eikä hänen lehvänsä vihannoi. Hän on kuin viinipuu, joka pudottaa raakileensa, kuin öljypuu, joka varistaa kukkansa. Sillä jumalattoman joukko on hedelmätön, ja tuli kuluttaa lahjusten ottajan teltat. He ovat raskaana tuhosta ja synnyttävät turmiota, ja heidän kohtunsa valmistaa petosta." Job vastasi ja sanoi: "Tuollaista olen paljon kuullut. Surkeita lohduttajia olette kaikki. Eikö tule jo loppua tuuleen puhumisesta, vai mikä panee sinut noin vastaamaan? Minäkin puhuisin kuin te, jos te olisitte minun sijassani. Voisin sommitella sanoja teitä vastaan ja ilkkuen nyökytellä teille päätäni, rohkaista teitä suullani ja tuottaa huojennusta huuliani liikuttamalla. Jos puhun, ei tuskani helpotu, ja jos lakkaan, lähteekö se sillä? Mutta nyt hän on minut uuvuttanut. Sinä olet hävittänyt koko joukkoni ja olet tehnyt minut kurttuiseksi todisteena minua itseäni vastaan. Myös raihnaisuuteni nousee minua vastaan syyttäen minua vasten kasvoja. Hänen vihansa repi ja vainosi minua, ja hän kiristeli minulle hampaitaan. Viholliseni hioo katsettaan minua vastaan. He ovat avanneet minulle kitansa ja lyövät häväisten minua poskelle. Kaikki he ovat yhtyneet minua vastaan. Jumala on jättänyt minut pahojen valtaan ja syössyt minut jumalattomien käsiin. Elin rauhassa, mutta hän pelästytti minut. Hän tarttui minua niskasta ja murskasi minut. Hän asetti minut maalitaulukseen. Hänen ampujansa ovat piirittäneet minut. Hän on halkaissut munuaiseni säälimättä ja vuodattaa maahan sappeni. Hän murtaa minuun aukon toisensa jälkeen ja ryntää kimppuuni kuin sankari. Minä ompelin säkin iholleni ja painoin sarveni tomuun. Kasvoni punottavat itkusta, ja silmäluomillani on kuoleman varjo, vaikka käsissäni ei ole vääryyttä ja vaikka rukoukseni on puhdas. Maa, älä peitä vertani, ja älköön valitukselleni olko paikkaa! Katso, nytkin on todistajani taivaassa ja puolustajani korkeudessa. Ystäväni pitävät minua pilkkanaan – mutta silmäni katsoo kyynelehtien Jumalaan. Jospa mies voisi käydä oikeutta Jumalan kanssa kuin ihmislapsi lähimmäisensä kanssa. Sillä vuosieni määrälle tulee loppu, ja sitten menen tietä, jota en palaa." "Henkeni on rikki raastettu, päiväni sammuvat, hautausmaa on osani. Totisesti, pilkka piirittää minua ja silmäni täytyy katsella, kun he nousevat minua vastaan. Asetu itse takaamaan minut. Kuka muu ryhtyisi kättä lyöden takaajakseni? Sillä sinä olet sulkenut heidän sydämensä ymmärrykseltä. Sen tähden sinä et päästä heitä voitolle. Ystäviä kutsutaan osajaolle, mutta omilta lapsilta raukeavat silmät. Minut on pantu kansoille sananlaskuksi. Olen kasvoille syljettävä. Silmäni on hämärtynyt surusta, ja kaikki jäseneni ovat kuin varjo. Tästä oikeamieliset hämmästyvät, ja viattomat nousevat jumalattomia vastaan. Mutta vanhurskas pysyy tiellään, ja se, jolla on puhtaat kädet, kasvaa voimassa. Mutta te kaikki, tulkaa jälleen tänne. En löydä viisasta joukostanne. Päiväni ovat menneet, rauenneet ovat sydämeni ajatukset. Yöstä he ovat tehneet päivän, ja valo muka lähenee yön kasvoilta. Jos kuinka toivon, hauta on kuitenkin asuntoni. Levitän vuoteeni pimeyteen, sanon haudalle: 'Sinä olet isäni', ja madoille: 'Äitini ja sisareni.' Missä silloin on toivoni, ja kuka saa katsella toivoani? Ne astuvat alas hautaan, kun yhdessä lepäämme tomussa." Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi: "Kuinka kauan te asetatte sanoille ansoja? Tulkaa järkiinne, sitten puhumme. Miksi meitä pidetään nautoina, olemmeko silmissänne epäpuhtaita? Sinä, joka raivossasi raatelet itseäsi – sinunko tähtesi jätettäisiin maa autioksi ja kallio siirtyisi paikaltaan? Myös jumalattomien valo sammuu, eikä sellaisen tulen liekki loista. Valo pimenee hänen teltassaan, ja lamppu sammuu hänen päänsä päältä. Hänen väkevät askeleensa lyhenevät, ja hänen oma neuvonsa langettaa hänet. Sillä hänen omat jalkansa vievät hänet verkkoon, ja hän käyskentelee katetun pyyntihaudan päällä. Paula tarttuu hänen kantapäähänsä, ja ansa tarttuu häneen lujasti. Häntä varten on maahan kätketty pyydys ja polulle silmukka. Kauhut pelästyttävät hänet kaikkialla ja saavat hänet harhailemaan. Häntä vaivaa nälkä, ja onnettomuus on valmiina kaatamaan hänet. Hänen ruumiinsa jäseniä kalvaa, hänen jäseniään kalvaa kuoleman esikoinen. Hänet temmataan pois toivonsa teltasta, ja hänet pannaan astumaan kauhujen kuninkaan luo. Hänen teltassaan ei ole asujia, ja hänen asuinpaikalleen sirotellaan rikkiä. Alhaalta kuivuvat hänen juurensa, ja ylhäältä kuihtuvat hänen oksansa. Hänen muistonsa katoaa maasta, eikä hänen nimeään kadulla mainita. Hänet sysätään valosta pimeyteen ja karkotetaan maan piiristä. Ei lapsia eikä jälkeläisiä ole hänellä kansansa seassa, eikä ketään jää jäljelle hänen asuinpaikalleen. Ne, jotka ovat hänen jälkeensä, hämmästyvät hänen päiväänsä, ja ne jotka ovat olleet ennen häntä, pelästyvät. Näin käy väärintekijöiden huoneelle, näin sen asuinpaikalle, joka ei Jumalaa tunne." Job vastasi ja sanoi: "Kuinka kauan te vaivaatte sieluani ja runtelette minua sanoillanne? Te olette jo kymmenenkin kertaa minua häväisseet, ja häpeämättä te minua ahdistatte. Jos olen todella hairahtunut, jääkö hairahdukseni luokseni? Tai voitteko todella ylvästellä minua vastaan ja todistaa minun ansainneen häpeäni? Tietäkää siis, että Jumala tekee minulle vääryyttä ja on kietonut minut verkkoonsa. Katso, minä huudan: 'Väkivaltaa!' enkä saa vastausta. Huudan apua, mutta ei ole oikeutta. Hän on aidannut tieni, niin etten pääse yli, ja hän on levittänyt pimeyden poluilleni. Hän on riisunut minulta kunniani ja ottanut kruunun päästäni. Hän repi minut maahan joka puolelta, niin että olen mennyttä, ja hän tempasi irti toivoni kuin puun. Hän on päästänyt vihansa syttymään minua vastaan ja pitää minua vihollisenaan. Hänen sotajoukkonsa tulivat yhdessä ja tekivät tiensä minua vastaan ja leiriytyivät telttani ympärille. Veljeni hän on minusta loitontanut. Tuttavani ovat minusta aivan vieraantuneet. Läheiseni ovat minusta luopuneet, ja uskottuni ovat unohtaneet minut. Ne, jotka talossani majailevat, ja palvelijattareni pitävät minua muukalaisena, minä olen tullut vieraaksi heidän silmissään. Minä kutsuin palvelijaani, eikä hän vastannut. Omalla suullani minun täytyy nöyrästi häntä rukoilla. Hengitykseni on vastenmielinen vaimolleni, ja minun täytyy pyydellä lastenlasteni suosiota. Poikasetkin halveksivat minua. Kun nousen, he pilkkaavat. Kaikki uskotut ystäväni inhoavat minua, ja ne, joita rakastin, ovat kääntyneet minua vastaan. Luuni ovat tarttuneet kiinni nahkaani, ihooni, eikä minusta ole enää kuin ikenet jäljellä. Armahtakaa minua, armahtakaa minua, te, minun ystäväni, sillä Jumalan käsi on minuun koskenut. Miksi vainoatte minua Jumalan tavoin ettekä tule kylläisiksi lihastani? Kunpa sanani kirjoitettaisiin muistiin ja jospa ne piirrettäisiin kirjaan, kaiverrettaisiin ainiaaksi kallioon rautataltalla ja lyijyllä! Mutta minä tiedän Lunastajani elävän, ja hän on nouseva takaajana multien päälle. Sitten minut kiedotaan tähän nahkaani ja olen ruumiistani käsin näkevä Jumalan. Häntä minä katselen, silmäni näkevät hänet, eikä hän ole minulle outo. Munuaiseni aivan pakahtuvat sisimmässäni. Kun sanotte: 'Miksi vainoamme häntä!' – ikään kuin minusta löydettäisiin asian juuri – niin pelätkää miekkaa, sillä viha kohtaa miekanalaisia pahoja töitä, tietääksenne, että on tuomio." Haamatilainen Soofar lausui ja sanoi: "Tuohon ajatukseni tuovat vastauksen, ja kiirehdin vastaamaan siihen. Häpäisevää nuhdetta minun täytyy kuulla, mutta ymmärrykseni henki antaa minulle vastauksen. Tuoko on sinulla tietona ikiajoista asti, siitä saakka, kun ihminen maan päälle pantiin? Ei, vaan jumalattomien riemu loppuu lyhyeen, ja teeskentelijän ilo on vain silmänräpäys. Vaikka hänen suuruutensa kohoaisi taivaaseen ja hänen päänsä ulottuisi pilviin asti, hän kuitenkin katoaa ainiaaksi oman saastansa lailla. Ne, jotka näkivät hänet, kysyvät: 'Missä hän on?' Kuin uni hän lentää pois, eikä häntä enää löydetä, ja hän häipyy kuin öinen näky. Silmä, joka häntä katseli, ei katsele häntä enää, eikä hänen paikkansa häntä enää näe. Hänen poikiensa täytyy etsiä köyhien suosiota, ja hänen kättensä on annettava pois hänen omaisuutensa. Nuoruuden voimaa olivat täynnä hänen luunsa, mutta nyt ne makaavat tomussa hänen kanssaan. Jos paha on makeaa hänen suussaan, hän kätkee sen kielensä alle, säästää sitä eikä siitä luovu, vaan pitää sitä suussaan, niin tämä ruoka hänen sisällään muuttuu käärmeen myrkyksi. Hän nieli rikkautta, ja hänen täytyy oksentaa se pois. Jumala ajaa sen ulos hänen vatsastaan. Käärmeiden myrkkyä hän imi, kyyn kieli hänet tappaa. Hän ei saa katsella ilokseen puroja, ei hunaja- ja kermajokia ja -vadeja. Hänen on annettava pois hankkimansa, eikä hän saa sitä itse niellä. Hänen ilonsa ei ole hänen voittamansa rikkauden veroinen. Sillä hän on sortanut köyhiä ja hylännyt heidät. Hän ryösti itselleen taloja, joita hän ei rakentanut. Sillä hän ei tuntenut vatsaansa kylläiseksi, eikä saa itseään himossaan täyteen. Mikään ei säilynyt hänen ahneudeltaan. Sen tähden hänen onnensa ei kestä. Yltäkylläisyytensä runsaudessa hänellä on hätä, kaikkien köyhien kädet nousevat häntä vastaan. Kun hän on täyttämässä vatsaansa, Jumala lähettää hänen kimppuunsa vihansa hehkun ja antaa sen sataa hänen päälleen hänen syödessään. Jos hän pakenee rautaisia aseita, hänet lävistää vaskijousi. Kun hän vetää ulos selästään nuolen, hänen sappensa lävitse käy miekan salama, ja kuoleman kauhut valtaavat hänet. Kaikki pimeys on varattu hänen aarteilleen. Hänet kuluttaa tuli kenenkään lietsomatta. Se syö, mitä on säilynyt hänen teltassaan. Taivas paljastaa hänen pahat tekonsa, ja maa nousee häntä vastaan. Se, mitä hänen talonsa tuotti, menee menojaan vihan päivänä kuin tulvavedet. Tämä on jumalattoman ihmisen osa Jumalalta, perintöosa, jonka Jumala hänelle määrää." Job vastasi ja sanoi: "Kuulkaa, kuulkaa sanojani ja olkoon se minulle teiltä lohdutuksena! Kärsikää minua, että saan puhua. Kun olen puhunut, pilkatkaa sitten. Ihmisellekö minä valitan? Tai kuinka en kävisi kärsimättömäksi? Kääntykää minuun, niin kauhistutte ja pankaa kätenne suullenne. Kun sitä ajattelen, pelästyn, ja vapina valtaa ruumiini: Miksi jumalattomat saavat elää, vanheta, jopa vahvistua voimassa? Heidän siemenensä on vankkana heidän edessään ja heidän jälkeläisensä heidän silmiensä alla. Heidän kotinsa ovat rauhassa, kauhuista kaukana, eikä Jumalan ruoska ole heidän yllään. Hänen sonninsa astuu eikä turhaan, hänen lehmänsä poikii eikä mene kesken. Poikansa he laskevat ulos kuin lammaslauman, ja heidän lapsensa hyppelehtivät. He virittävät laulujaan tamburiinein ja lyyran kaikuessa ja iloitsevat huilun soidessa. He viettävät päivänsä onnessa, mutta hetkessä he ovat helvetissä. He sanoivat Jumalalle: 'Mene pois luotamme, sinun teistäsi emme tahdo tietää. Mikä on Kaikkivaltias, että häntä palvelisimme? Ja mitä hyötyä meillä on siitä, että häntä rukoilemme?' Katso, heidän onnensa ei ole heidän omassa kädessään. Jumalattomien neuvo olkoon minusta kaukana. Kuinka usein jumalattomien lamppu sammuu ja heidät yllättää heidän turmionsa? Kuinka usein hän jakelee osat vihassaan? He ovat kuin tuulen viemät oljet, kuin akanat, jotka tuulispää tempaa mukaansa. Jumala muka säästää hänen lapsilleen hänen onnettomuutensa. Kostakoon Jumala hänelle itselleen, että hän sen tuntee. Nähköön hän perikatonsa omin silmin, juokoon itse Kaikkivaltiaan vihan. Sillä mitä hän välittää perheestään, jälkeensä jäävistä, kun hänen kuukausiensa luku on täysi! Jumalalleko on opetettava tietoa, hänelle, joka tuomitsee korkeatkin? Toinen kuolee täysissä voimissaan, kaikessa rauhassa ja levossa. Hänen astiansa ovat maitoa täynnä, ja hänen luunsa juotetaan ydinrasvalla. Toinen kuolee katkeralla mielellä saamatta maistaa onnea. Yhdessä he panevat makaamaan multaan, ja madot peittävät heidät. Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja juonet, joilla mielitte minua sortaa. Kun sanotte: 'Missä on nyt ruhtinaan talo, missä teltta, jossa jumalattomat asuivat?' niin ettekö ole kysyneet teitä kulkeneilta? Ettekö tunne heidän havaintojaan, että paha säästetään onnettomuuden päivälle, hänet kannetaan vihan päivään. Kuka ilmoittaa hänelle vasten kasvoja hänen tiensä, kuka kostaa hänelle hänen tekonsa? Hänet viedään hautaan, ja hänen hautapaikkaansa vartioidaan. Makeaa oli hänelle laakson multa. Kaikki ihmiset seuraavat hänen jäljessään, ja niitä, jotka ovat menneet hänen edellään, on suuri joukko. Kuinka tuotte minulle niin turhaa lohdutusta? Vastauksistanne jää jäljelle pelkkä petos." Teemanilainen Elifas lausui ja sanoi: "Taitaako ihminen hyödyttää Jumalaa? Ei, vaan ymmärtäväinen hyödyttää ainoastaan itseään. Onko Kaikkivaltiaalla etua siitä, jos olet vanhurskas, tai voittoa siitä, jos vaellat nuhteettomana? Pelkäisikö hän nuhdella sinua ja astua kanssasi oikeuteen? Eikö pahuutesi ole suuri eikä synneilläsi ole loppua? Sillä otithan veljiltäsi pantin syyttä ja riistit vaatteet alastomilta. Et antanut nääntyvälle vettä juoda, ja nälkäiseltä kielsit leivän. Maa tuli vahvan miehen omaksi, ja vain korkea-arvoinen sai siinä asua. Lesket sinä lähetit luotasi tyhjin käsin, ja orpojen käsivarret murskattiin. Sen tähden paulat nyt sinua ympäröivät, ja äkillinen pelko kauhistuttaa sinua – vai etkö näe pimeyttä? – ja vesitulva peittää sinut. Eikö Jumala ole korkea kuin taivas? Katso, kuinka korkealla on tähtien laki. Mutta sinä sanot: 'Mitä Jumala tietää? Voiko hän tuomita paksujen pilvien takaa?' Pilvet ovat hänellä verhona, niin ettei hän näe; ja taivaanrannalla hän kuljeskelee. Tahdotko seurata iänikuista polkua, jota pahantekijät vaelsivat, ne, jotka hävitettiin ennen aikojaan ja joiden perustuksen virta huuhtoi pois, jotka sanoivat Jumalalle: 'Poistu meistä. Mitä Kaikkivaltias voisi meille tehdä?' Kuitenkin hän oli täyttänyt heidän talonsa hyvyydellä. Mutta minusta olkoon kaukana jumalattomien neuvo. Vanhurskaat näkevät sen ja iloitsevat, ja viaton pilkkaa heitä: 'Totisesti, vastustajamme ovat hävinneet, ja mitä heistä jäi, sen kulutti tuli.' Tee siis sovinto ja elä rauhassa hänen kanssaan, niin siitä koituu sinulle paljon hyvää. Ota opetusta hänen suustaan ja kätke hänen sanansa sydämeesi. Kun palaat Kaikkivaltiaan luo, tulet rakennetuksi ja karkotat vääryyden kauaksi teltaltasi, panet kulta-aarteesi tomuun ja Oofirin kullan purojen kivien joukkoon. Kaikkivaltias tulee kulta-aarteeksesi ja välkkyväksi hopeaksesi, silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen. Kun rukoilet häntä, hän kuulee sinua, ja sinä saat täyttää lupauksesi. Jos mitä päätät, se sinulle onnistuu, ja sinun teillesi loistaa valo. Sinä sanot niistä, jotka nöyrtyvät, sanot: se on ylentämiseni, ja hän pelastaa nöyrtyneen. Hän pelastaa senkin, joka ei ole viaton. Hän pelastuu kättesi puhtauden tähden." Job vastasi ja sanoi: "Tänäänkin on valitukseni katkeraa, ja käteni on raskas huokaukseni tähden. Oi, jospa tietäisin, kuinka voin löytää hänet, jospa pääsisin hänen asunnolleen! Esittäisin hänen edessään riita-asian ja täyttäisin suuni todisteilla. Tahtoisinpa tietää, mitä hän minulle vastaisi, ja kuulla, mitä hän minulle sanoisi. Riitelisikö hän kanssani suurella voimallaan? Ei, hän vain tarkastelisi minua. Silloin käräjöisi hänen kanssaan rehellinen mies, ja pelastuisin tuomaristani ainiaaksi. Katso, menen itään, mutta hän ei ole siellä; menen länteen, enkä häntä huomaa. Jos hän on vasemmalla, en häntä erota, jos hän kääntyy etelään, en häntä näe. Sillä hän tietää tieni. Jos hän tutkisi minut, kullan kaltainen olisin. Hänen askeleissaan on jalkani pysynyt, hänen tietään olen noudattanut siltä poikkeamatta. Hänen huultensa käskystä en ole luopunut, hänen suunsa sanat olen kätkenyt tarkemmin kuin omat säädökseni. Mutta hän on yksi, kuka voi häntä estää? Mitä hän tahtoo, sen hän tekee. Niin, hän panee täytäntöön minulle määrätyn osan, ja sellaista on hänellä vielä paljon. Sen tähden minut valtaa kauhu hänen kasvojensa edessä. Kun sitä ajattelen, pelästyn häntä. Jumala on tehnyt minut araksi, ja Kaikkivaltias on saattanut minut kauhun valtaan. Sillä en ole menehtynyt pimeään, eikä hän ole peittänyt pimeyttä kasvoiltani." "Senkö tähden Kaikkivaltias ei ole varannut tuomion aikoja, ja miksi ne, jotka hänet tuntevat, eivät saa nähdä hänen päiviään? He siirtävät rajoja, ryöstävät laumoja ja laskevat ne laitumelle. Orpojen aasin he vievät ja ottavat lesken lehmän pantiksi. He työntävät tieltä köyhät, kaikkien maan kurjien täytyy piileskellä. Katso, nämä ovat kuin villiaasit erämaassa: lähtevät työhönsä saalista etsien, aro on heidän ja heidän lastensa leipä. Kedolta he korjaavat rehuviljaa ruuakseen, ja poimivat jumalattoman viinitarhasta. Alastomina, ilman vaatteita, he viettävät yönsä, eikä heillä ole peittoa kylmässä. He ovat likomärkiä vuorilla vuotavasta sateesta, ja vailla suojaa he syleilevät kalliota. Äidin rinnoilta riistetään orpo, ja köyhältä otetaan pantti. He kuljeskelevat alastomina, ilman vaatteita, ja nälkäisinä he kantavat lyhteitä. Jumalattomien tarhoissa he pusertavat öljyä ja polkevat viinikuurnaa ja ovat itse janoissaan. Kaupungista kuuluu miesten voihkina, ja haavoitettujen sielu huutaa, mutta Jumala ei ota pois heidän taakkaansa. Nuo ovat valon vihaajia, eivät tunne sen teitä eivätkä palaa sen poluille. Ennen päivän valkenemista nousee murhaaja, tappaa kurjan ja köyhän ja on yöllä kuin varas. Avionrikkojan silmä tähyilee hämärää ja sanoo: 'Yksikään silmä ei minua näe', ja hän peittää kasvonsa. He murtautuvat pimeässä taloihin, päivällä he sulkeutuvat sisään tahtomatta tietää valosta. Sillä kuoleman varjo on heille kaikille aamun vertainen, koska he tuntevat kuoleman varjon kauhut." – "Hän kiitää pois vetten viemänä. Kirottu on hänen peltopalstansa maassa. Hän ei enää käänny viinitarhojen tielle. Kuivuus ja kuumuus ahmaisevat lumiveden, samoin helvetti ne, jotka syntiä tekevät. Äidin kohtu unohtaa hänet, madot syövät hänet herkkunaan. Häntä ei enää muisteta, ja vääryys murskataan kuin puu. Hän ryösti hedelmättömältä, joka ei synnytä, eikä hän tehnyt hyvää leskelle." – "Hän vetää mahtavia voimallaan. Kun hän nousee, kukaan ei ole varma hengestään. Hän antaa heidän olla turvassa, ja heillä on vahva tuki, ja hänen silmänsä valvovat heidän teitään. He ovat kohonneet korkealle vain vähäksi aikaa eikä heitä sitten enää ole. Heidät painetaan alas ja heidät korjataan pois kuten kaikki muutkin. He lakastuvat kuin tähkä. Eikö niin? Kuka osoittaa minut valehtelijaksi ja saattaa sanani tyhjiksi?" Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi: "Valta ja pelottavuus on sillä, joka luo rauhaa korkeuksissaan. Onko määrää hänen joukoillaan, ja kenellepä hänen valonsa ei koita? Kuinka siis ihminen olisi vanhurskas Jumalan edessä, ja kuinka vaimosta syntynyt olisi puhdas? Katso, ei kuukaan ole kirkas, eivätkä tähdetkään ole puhtaat hänen silmissään, saati sitten ihminen, tuo mato, ja ihmisen poika, tuo toukka!" Siihen Job vastasi ja sanoi: "Kuinka oletkaan auttanut voimatonta ja tukenut heikkoa käsivartta! Kuinka oletkaan neuvonut sitä, jolla ei ole viisautta ja tehnyt tiettäväksi paljon terveellistä tietoa! Kenelle oikein olet sanasi puhunut, ja kenen henki on sinusta lähtenyt? Vainajien henget värisevät vesien alla ja ne, jotka niissä asuvat. Helvetti on paljastettuna hänen edessään, eikä kadotuksella ole peitettä. Pohjoisen hän kaarruttaa autiuden ylle ja ripustaa maan tyhjyyden päälle. Hän sitoo vedet pilviinsä, eivätkä pilvet halkea niiden alla. Hän peittää valtaistuimensa näkyvistä ja levittää pilvensä sen yli. Hän on vetänyt rajan vetten pinnalle, siihen missä valo päättyy pimeään. Taivaan perustukset huojuvat ja hämmästyvät hänen nuhtelustaan. Voimallaan hän kuohutti meren, ja taidollaan hän ruhjoi Rahabin. Hänen henkäyksestään kirkastui taivas; hänen kätensä lävisti pakenevan käärmeen. Katso, nämä ovat ainoastaan hänen tekojensa ääriä, ja kuinka hiljainen onkaan kuiskaus, jonka hänestä kuulemme! Mutta kuka käsittää hänen väkevyytensä jyrinän?" Job jatkoi lausuen julki mietelmiään ja sanoi: "Niin totta kuin Jumala elää, joka on ottanut minulta oikeuteni, ja Kaikkivaltias, joka on murehduttanut sieluni: niin kauan kuin minussa vielä on henkeä ja Jumalan henkäystä sieraimissani, eivät huuleni puhu petosta, eikä kieleni lausu vilppiä. Pois se! En myönnä teidän olevan oikeassa. Siihen asti, kunnes heitän henkeni, en luovu syyttömyydestäni. Pidän kiinni vanhurskaudestani, en hellitä. Yhdestäkään elämäni päivästä sydämeni ei minua soimaa. Viholliselleni käy kuin jumalattomalle ja vastustajalleni kuin väärälle. Mitä toivoa on pilkkaajalla, kun Jumala katkaisee hänen elämänsä ja tempaa pois hänen sielunsa? Kuuleeko Jumala hänen huutonsa, kun häntä kohtaa ahdistus? Tai voiko hän iloita Kaikkivaltiaasta ja huutaa Jumalaa avukseen joka aika? Opetan teille, mitä tekee Jumalan käsi, enkä salaa, mitä Kaikkivaltiaalla on mielessä. Katso, itse olette kaikki sen nähneet. Miksi te kuvittelette turhia? Tämä on jumalattoman ihmisen osa, Jumalan hänelle varaama. Tämä on perintöosa, jonka väkivaltaiset saavat Kaikkivaltiaalta. Jos hänellä on paljonkin lapsia, he ovat miekan omia, eikä hänen jälkeläisilleen ole leipää ravinnoksi. Hänen jälkeenjääneensä haudataan, mutta hänen leskensä eivät pidä valittajaisia. Jos hän kokoaa hopeaa kuin multaa ja kasaa vaatteita kuin savea, mutta sen, minkä hän valmistaa, vanhurskas pukee päälleen, ja viaton perii hopean. Hän rakentaa talonsa kuin koi ja kuin vartija katoksen. Kun rikas menee levolle, hän ei saa mitään mukaansa, mutta kun hän avaa silmänsä, on kaikki mennyttä. Kauhut saavuttavat hänet kuin vesitulva, yöllä tempaa hänet mukaansa rajuilma. Itätuuli vie hänet, niin että hän menee menojaan, ja se puhaltaa hänet pois paikaltaan. Hän käy häneen käsiksi eikä sääli häntä, että hän voisi paeta hänen käsistään. Silloin paukutetaan hänelle kämmeniä ja vihelletään hänelle hänen asuinpaikaltaan." "Hopeallakin on suonensa ja löytöpaikkansa kullalla, joka puhdistetaan. Rauta otetaan maasta, ja kivestä sulatetaan vaski. Tehdään loppu pimeydestä, ja tutkitaan tarkasti pimeässä ja kuolemanvarjossa ollut kivi. Kaivos louhitaan syvälle paikkoihin, joissa ei ole kuljettu. He riippuvat ja heiluvat poissa ihmisten ilmoilta. Maa, josta kasvaa leipä, möyritään kuin tulen voimalla. Sen kivissä on safiirilla sijansa, siellä on kultahiekkaa. Polkua sinne ei tiedä kotka, eikä haukan silmä sitä havaitse. Sitä eivät astu ylväät eläimet, eikä leijona sitä kulje. Siellä käydään käsiksi kovaan kiveen, ja vuoret mullistetaan juuriaan myöten. Kallioihin murretaan käytäviä, ja silmä näkee kaikenlaisia kalleuksia. Vesisuonet estetään tihkumasta, ja salassa olleet saatetaan päivänvaloon. Mutta viisaus – mistä se löytyy, ja missä on ymmärryksen olinpaikka? Ihminen ei tiedä sille tietä, eikä sitä löydy elävien maasta. Syvyys sanoo: 'Se ei ole minussa', ja meri sanoo: 'Se ei ole minunkaan luonani.' Sitä ei voida ostaa puhtaalla kullalla, eikä sen hintaa punnita hopeassa. Sitä ei korvaa Oofirin kulta, ei kallis onyks-kivi eikä safiiri. Sille ei vedä vertoja kulta eikä lasi, eivät riitä sen vaihtohinnaksi aidosta kullasta tehdyt esineet. Koralleja ja kristalleja ei mainita sen rinnalla, ja viisauden omistaminen on helmiä kalliimpaa. Sille ei vedä vertoja Kuusin topaasi, eikä sitä korvaa puhdas kulta. Mistä siis tulee viisaus ja missä on ymmärryksen olinpaikka? Se on peitetty kaikkien elossa olevien silmiltä, ja se on salattu taivaan linnuiltakin. Kadotus ja kuolema sanovat: 'Korvamme ovat kuulleet siitä vain kerrottavan.' Jumala tietää tien sen luo ja tuntee sen olinpaikan. Sillä hän katsoo maan ääriin saakka ja näkee kaiken, mitä taivaan alla on. Kun hän antoi tuulelle voiman ja asetti vedelle rajansa, kun hän sääti lain sateelle ja ukkospilvelle tien, silloin hän sen näki ja ilmoitti, toi sen esille ja sen myös tutki. Mutta ihmiselle hän sanoi: 'Katso, Herran pelko on viisautta, ja pahan karttaminen on ymmärrystä.'" Job jatkoi lausuen mietelmiään ja sanoi: "Oi, jospa olisin, niin kuin olin tätä ennen kuluneina kuukausina, niin kuin niinä päivinä, joina Jumala minua varjeli, jolloin hänen lamppunsa loisti pääni päällä ja hänen valossaan vaelsin pimeydessä! Jospa olisin kuin kukoistukseni päivinä, jolloin Jumalan ystävyys oli telttani yllä, jolloin Kaikkivaltias oli vielä kanssani ja poikani minua ympäröivät, jolloin askeleeni kylpivät kermassa ja kallio vierelläni vuoti öljyvirtoja! Kun menin kaupunkiin porttiaukealle, kun asetin istuimeni torille, nuorukaiset väistyivät nähdessään minut, vanhukset nousivat ja jäivät seisomaan, päämiehet lakkasivat puhumasta ja panivat kätensä suulleen. Ruhtinaiden ääni vaikeni, ja heidän kielensä tarttui suulakeen. Sillä kenen korva minusta kuuli, hän ylisti minua autuaaksi, kenen silmä minut näki, hän minusta todisti. Sillä pelastin kurjan, joka apua huusi, ja orvon, jolla ei ollut auttajaa. Menehtyvän siunaus tuli osakseni, ja lesken sydämen saatoin riemuitsemaan. Vanhurskaudella vaatetin itseni, ja se verhosi minut. Oikeus oli minulla viittana ja päähineenä. Olin sokean silmä ja ontuvan jalka. Minä olin köyhille isänä, ja oikeusasiaa, jota en tuntenut, tutkin tarkasti. Särjin väärintekijän leukaluut ja tempasin saaliin hänen hampaistaan. Silloin sanoin: 'Pesääni minä saan kuolla, ja lisään päiväni paljoiksi kuin hiekka. Onhan juureni vedelle avoinna, ja kaste yöpyy oksillani. Kunniani uudistuu alati, ja jouseni nuortuu kädessäni.' He kuuntelivat minua, odottivat ja vaikenivat neuvoa antaessani. Puhuttuani he eivät enää sanaa sanoneet, ja puheeni meni heihin kuin vesi. He odottivat minua kuin sadetta ja avasivat suunsa kuin myöhäissateelle. Nauroin heille, kun he eivät uskoneet. Kasvojeni loiste ei saanut heitä lankeamaan. Valitsin heidän tiensä, istuin päällikkönä ja elin kuin kuningas sotajoukkonsa keskellä, kuin murheellisten lohduttaja." "Mutta nyt minulle nauravat elinpäiviltään nuoremmat, joiden isiä minä pidin liian halpoina pantaviksi paimenkoirieni pariin. Mitäpä silloin hyödyttäisi minua heidän kättensä voima, koska heidän nuoruutensa väkevyys on hävinnyt. Puute ja kova nälänhätä saa heidät kaluamaan kuivaa maata, hiljan autioitunutta ja asumatonta. He poimivat suolaheiniä pensaiden ympäriltä, ja pensaan juuria lämmitykseen. Heidät karkotetaan ihmisten parista ja heitä vastaan nostetaan hälytys kuin varasta vastaan. Heidän on asuttava kaameissa purouomissa, maakoloissa ja kallioluolissa. Pensaiden keskellä he ulisevat, nokkospehkojen suojaan he sulloutuvat – nuo houkkien ja kunniattomien lapset, maasta karkotetut. Mutta nyt olen tullut heille pilkkalauluksi, olen joutunut heidän puheenaiheekseen. He inhoavat minua, väistyvät minusta kauas eivätkä häikäile sylkeä silmilleni. Sillä Jumala on höllentänyt jouseni jänteen ja nöyryyttänyt minut. He ovat ottaneet minulta pois ohjat. Oikealta puoleltani nousee tuo joukkio. He lyövät jalat altani ja ovat tehneet teitään tuhotakseen minut. He hävittävät polkuni, ovat apuna minua tuhottaessa, vaikka itse ovat ilman auttajaa. He tulevat kuin leveästä muurin aukosta, raunioiden alta he vyöryvät esiin. Kauhut ovat kääntyneet minua vastaan; niin kuin tuuli sinä pyyhkäiset pois arvoni, ja pelastukseni katoaa kuin pilvi. Nyt sieluni vuotaa tyhjiin, kurjuuden päivät ovat saavuttaneet minut. Yö kaivaa luut ruumiistani, eivätkä kalvavat tuskani lepää. Suurella voimalla hän on tarttunut vaatteeseeni. Se kiristyy ympärilleni kuin viittani pääntie. Hän on heittänyt minut lokaan, ja olen tullut tomun ja tuhkan kaltaiseksi. Huudan sinua, mutta et vastaa minulle. Seison tässä, mutta et huomaa minua. Muutut tylyksi minulle, vainoat minua väkevällä kädelläsi. Kohotat minut myrskytuuleen, kiidätät minut menemään ja murskaat minut. Sillä tiedän: sinä viet minua kohti kuolemaa, paikkaan, minne kaikki elävä kokoontuu. Mutta eikö saisi ojentaa kättänsä raunioihin ja huutaa apua onnettomuudessa? Vai enkö itkenyt kovaosaisen kohtaloa, eikö sieluni säälinyt köyhää? Sillä odotin onnea, mutta tuli onnettomuus, vartosin valoa, mutta tuli pimeys. Sisukseni kuohuvat lakkaamatta, kurjuuden päivät ovat kohdanneet minut. Käyn surupuvussa, eikä aurinko minulle paista. Nousen seurakunnassa ja huudan. Minusta on tullut sakaalien veli ja strutsien kumppani. Nahkani on mustunut ja lähtee päältäni, ja luuni ovat kuumuuden polttamat. Lyyrani soitto muuttui valitukseksi ja huiluni itkun ääneksi." "Olen tehnyt liiton silmieni kanssa: Kuinka voisinkaan katsoa neitsyen puoleen? Minkä osan antaisi silloin Jumala ylhäältä? Tuleehan väärälle turmio ja onnettomuus väärintekijöille. Eikö hän näkisi teitäni ja laskisi kaikkia askeleitani? Jos olen koskaan turhuudessa vaeltanut, jos jalkani on kiiruhtanut petokseen, punnitkoon minut Jumala oikealla vaa'alla, ja hän on huomaava nuhteettomuuteni. Jos askeleeni ovat poikenneet tieltä ja sydämeni seurannut silmiäni tai tahra tarttunut käsiini, syököön toinen, mitä kylvän, ja vesani revittäköön juurineen. Jos sydämeni hullaantui toisen vaimoon ja väijyin lähimmäiseni ovella, jauhakoon oma vaimoni vieraalle, ja halailkoot muut häntä. Sillä se olisi ollut paha teko ja raskaasti rangaistava rikos, tuli, joka kuluttaisi kadotukseen asti ja hävittäisi kaiken, minkä olen saanut hankituksi. Jos pidin halpana palvelijani ja palvelijattareni oikeuden, kun heillä oli riita-asia kanssani, niin mitä tekisin, jos Jumala nousisi, ja mitä vastaisin hänelle, jos hän kävisi tutkimaan? Eikö sama, joka loi minut kohdussa, luonut häntäkin, eikö sama meitä kohdussa valmistanut? Olenko kieltänyt puutteessa olevilta heidän tarpeensa ja saattanut lesken silmät sammumaan? Olenko syönyt leipäpalani yksin, orvon saamatta syödä siitä? En, vaan nuoruudestani saakka kasvatin häntä kuin oma isä ja äitini kohdusta asti holhosin häntä. Jos näin menehtyvän ilman vaatteita ja köyhän verhoa vailla, jos hänen lanteensa eivät minua siunanneet eikä hän saanut lämmitellä karitsojeni villoilla, jos puin nyrkkiä orvolle, kun näin pidettävän puoltani portissa, irtautukoon olkapääni hartiastani, ja murtukoon käsivarteni sijoiltaan. Sillä silloin pelättävä olisi minulle Jumalan rangaistus enkä kestäisi hänen valtasuuruutensa edessä. Jos minä panin uskallukseni kultaan ja sanoin kultakimpaleelle: 'Sinä olet turvani', jos iloitsin siitä, että rikkauteni oli suuri ja että käteni oli saanut paljon hankituksi, jos katsellessani aurinkoa, kuinka se loisti, ja kuuta, kun se kulki mahtavana, sydämeni antautui salaa vieteltäväksi ja annoin suudelmia kädelleni, sekin olisi rangaistava rikos, sillä olisin kieltänyt korkeuden Jumalan. Olenko iloinnut vihamieheni vahingosta ja huutanut riemusta, kun häntä kohtasi onnettomuus? En ole sallinut suuni tehdä syntiä ja toivottaa kirousta hänen sielulleen. Eikö telttani väen pidä myöntää, että jokainen on saanut lihaa kyllikseen? Muukalaisen ei tarvinnut viettää yötä ulkona, vaan pidin oveni auki tielle päin. Olenko ihmisten tavoin peitellyt rikoksiani ja kätkenyt poveeni pahat tekoni? Olenko säikkynyt suurta joukkoa ja pelännyt koko heimon ylenkatsetta, niin että pysyin hiljaa menemättä ovestani ulos? Oi, jospa joku kuuntelisi minua! Katso, tuossa on kruksini! Kaikkivaltias vastatkoon minulle! Jospa vastapuoleni kirjoittaisi riita-asiani kirjaan! Totisesti, olkapäälläni sitä kantaisin, sitoisin sen kruunuksi päähäni. Tekisin hänelle tilin kaikista askeleistani ja astuisin hänen eteensä kuin ruhtinas. Jos peltoni huutaisi minua vastaan ja sen vaot yhdessä itkisivät, jos kulutin sen voiman maksamatta ja saatoin sen haltijat huokaamaan, kasvakoon vehnän sijaan orjantappuroita ja ohran sijaan rikkaruohoa." Tähän päättyvät Jobin puheet. Kun nämä kolme miestä eivät enää vastanneet Jobille, koska hän oli omissa silmissään vanhurskas, vihastui buusilainen Elihu, Baarakelin poika, joka oli Raamin sukua. Hän vihastui Jobiin, koska tämä piti itseään Jumalaa vanhurskaampana, ja tämän kolmeen ystävään hän vihastui, koska he eivät löytäneet vastausta, ja kuitenkin syyttivät Jobia. Elihu oli odottanut kunnes toiset olivat puhuneet puhuttavansa Jobille, koska toiset olivat iältään häntä vanhempia. Mutta kun Elihu näki, ettei noilla kolmella miehellä ollut sanaa suussaan vastaukseksi, hän vihastui. Niin buusilainen Elihu, Baarakelin poika, lausui ja sanoi: "Nuori minä olen iältäni, ja te olette vanhoja. Sen tähden minä arkailin ja pelkäsin ilmoittaa tietoani teille. Ajattelin: 'Puhukoon ikä, ja vuosien paljous julistakoon viisautta.' Mutta onhan ihmisissä henki, ja Kaikkivaltiaan Henkäys antaa heille ymmärrystä. Eivät iäkkäät ole viisaimmat, eivätkä vanhat ymmärrä, mikä on oikein. Sen tähden sanon: Kuule minua; minäkin ilmoitan, mitä tiedän. Katso, olen odottanut, mitä teillä olisi sanomista, kuullakseni, kunnes olette käsittäneet asian ja kunnes löydätte sanat. Niin, tarkkailin teitä, mutta katso, kukaan teistä ei korjannut Jobin puheita eikä kukaan teistä vastannut hänen puheisiinsa. Älkää sanoko: 'Olemme löytäneet viisauden: Jumala on hänet hylännyt, ei ihminen.' Hän ei ole suunnannut sanojaan minua vastaan, enkä minä vastaa hänelle teidän puheillanne. He pelästyivät eivätkä enää vastaa, sanat puuttuvat heiltä. Odottaisinko, kun he eivät puhu, kun he seisovat eivätkä enää vastaa? Vastaanpa minäkin osaltani, minäkin ilmoitan tietoni. Sillä olen sanoja täynnä, henki rinnassani ahdistaa minua. Katso, rintani on kuin avaamaton viinileili, se on pakahtumaisillaan kuin nuorella viinillä täytetyt leilit. Tahdon puhua saadakseni helpotusta, avata huuleni ja vastata. En pidä kenenkään puolta enkä ketään ihmistä imartele. Sillä en osaa imarrella. Silloin Luojani ottaisi minut kohta pois." "Mutta kuule nyt, Job, puhettani, ja ota korviisi kaikki sanani. Katso, olen avannut suuni, kieleni puhuu kitalakeni alla. Vilpittömästä sydämestä lähtevät sanani. Mitä tietävät, sen huuleni tuovat julki. Jumalan Henki on minut luonut, ja Kaikkivaltiaan Henkäys on antanut minulle elämän. Vastaa minulle, jos osaat. Asetu eteeni ja nouse minua vastaan. Katso, minä olen Jumalan oma kuten sinäkin: savea olen minäkin. Katso, en kauhistuta sinua eikä painoni ole raskaana ylläsi. Mutta olet puhunut korvieni kuullen, olen kuullut sanojesi äänen: 'Puhdas minä olen, rikoksesta vapaa. Olen viaton, eikä minulla ole syntiä. Katso, hän on löytänyt kanteen minua vastaan ja hän pitää minua vihollisenaan. Hän panee jalkani jalkapuuhun ja vartioi kaikkia polkujani.' Katso, tässä et ole oikeassa – vastaan sinulle – sillä Jumala on suurempi kuin ihminen. Miksi olet riidellyt häntä vastaan, vaikka hän ei vastaa kaikkiin ihmisen sanoihin? Sillä Jumala puhuu tavalla ja puhuu toisella; ihminen ei vain sitä huomaa. Unessa, öisessä näyssä, kun raskas uni valtaa ihmiset ja he nukkuvat vuoteillaan, silloin hän avaa ihmisten korvat ja sinetillä vahvistaa heidän saamansa kurituksen, kääntääkseen ihmisen pois siitä, mitä hän on tekemässä ja varjellakseen miestä ylpeydestä, säästääkseen hänen sielunsa haudasta ja hänen henkensä syöksymästä peitsiin. Häntä kuritetaan myös tuskalla vuoteessa ja kovilla kivuilla hänen luissaan. Hänen henkensä inhoaa leipää ja hänen sielunsa herkkuruokaa. Hänen lihansa kuihtuu näkymättömiin, ja hänen luunsa, ennen näkymättömät, paljastuvat. Näin lähenee hänen sielunsa hautaa ja hänen henkensä kuolemaa. Jos silloin hänen puolellaan on enkeli, välittäjä, yksi tuhansista, todistamassa ihmisen puolesta hänen vilpittömyyttään, Jumala armahtaa häntä ja sanoo: 'Vapauta hänet, ettei hän mene hautaan. Minä löysin lunastusmaksun.' Silloin taas hänen ruumiinsa palaa nuoruuden voimaan ja hän palaa nuoruutensa päiviin. Hän rukoilee Jumalaa, ja Jumala mielistyy häneen ja antaa hänen riemuiten katsella hänen kasvojaan. Hän palauttaa ihmiselle hänen vanhurskautensa. Hän tunnustaa ihmisille ja sanoo: 'Minä olin tehnyt syntiä ja vääristänyt oikean, mutta hän ei tehnyt minulle ansioni mukaan. Hän pelasti minun sieluni joutumasta hautaan, ja henkeni saa katsella valkeutta.' Katso, kaiken tämän tekee Jumala kahdesti ja kolmekin kertaa ihmiselle, palauttaakseen hänen sielunsa haudasta ja antaakseen loistaa hänelle elämän valkeuden. Tarkkaa, Job, kuule minua; vaikene ja anna minun puhua. Mutta jos sinulla on, mitä sanoa, vastaa minulle. Puhu, sillä mielelläni soisin sinulle vanhurskautesi. Ellei, niin kuule minua. Vaikene, niin opetan sinulle viisautta." Sitten Elihu lausui ja sanoi: "Te viisaat kuulkaa sanojani, ja kuunnelkaa minua, te tietomiehet. Sillä korva koettelee sanat, ja kitalaki maistaa ruuan maun. Tutkikaamme, mikä on oikein, koettakaamme yhdessä ymmärtää, mikä on hyvä. Sillä Job on sanonut: 'Olen vanhurskas, mutta Jumala on ottanut minulta oikeuteni. Pitäisikö minun valehdella oikeuteeni vedoten? Kuolettava nuoli on osunut minuun, vaikka en ole rikosta tehnyt.' Kuka mies on sellainen kuin Job, joka juo pilkkaa kuin vettä, joka yhtyy väärintekijöiden seuraan ja vaeltaa jumalattomien miesten parissa? Sillä hän sanoo: 'Ei mies hyödy siitä, että on mieliksi Jumalalle.' Sen tähden kuulkaa minua, te ymmärtäväiset miehet: Pois se! Jumalattomuus ei ole Jumalan eikä vääryys Kaikkivaltiaan ominaisuus. Vaan hän kostaa ihmiselle hänen tekonsa ja maksaa miehelle hänen vaelluksensa mukaan. Totisesti, Jumala ei tee väärin, Kaikkivaltias ei vääristä oikeutta. Kuka on asettanut maan hänen valvontaansa, ja kuka on perustanut koko maanpiirin? Jos hän ajattelisi vain itseään ja palauttaisi luokseen Henkensä ja Henkäyksensä, niin kaikki liha yhdessä menehtyisi, ja ihminen tulisi tomuksi jälleen. Jos sinulla on ymmärrystä, kuule tätä, ota korviisi sanojeni ääni. Taitaisiko todella se hallita, joka vihaa oikeutta? Vai tuomitsetko syylliseksi tuon hyvin Vanhurskaan, joka sanoo kuninkaalle: 'Sinä kelvoton', ruhtinaille: 'Sinä jumalaton', joka ei katso ruhtinaiden henkilöön eikä aseta rikasta köyhän edelle, koska he kaikki ovat hänen kättensä tekoa? Tuossa tuokiossa he kuolevat, keskellä yötä; kansat järkkyvät ja häviävät, valtias siirretään pois käden koskematta. Sillä hänen silmänsä valvoo ihmisen teitä, ja hän näkee kaikki hänen askeleensa. Ei ole pimeyttä, ei kuoleman varjoa, johon väärintekijät voisivat piiloutua. Sillä Jumalan ei tarvitse kauan ihmistä tarkkailla, ennen kuin tämän on astuttava tuomiolle hänen eteensä. Hän musertaa mahtavat tutkimatta ja asettaa toiset heidän sijaansa. Niinpä hän tuntee heidän tekonsa ja kukistaa heidät yöllä, ja he ovat murskatut. Kuin jumalattomia hän kurittaa heitä julkisella paikalla, koska he luopuivat häntä seuraamasta eivätkä huolineet ensinkään hänen teistään, vaan saattoivat köyhien huudon kohoamaan hänen eteensä, ja hän kuuli kurjien huudon. Jos hän on hiljaa, kuka häntä siitä tuomitsee? Jos hän peittää kasvonsa, kuka voi häntä katsella? Sekä kansaa että jokaista ihmistä hän valvoo, ettei pääse hallitsemaan jumalaton kansalle ansaksi. Sillä onko tässä sanottava Jumalalle: 'Kyllä kärsin, en enää tee väärin. Mitä en näe, neuvo minulle. Jos olen tehnyt vääryyttä, en enää tee.' Sinunko mielesi mukaan Jumalan tulisi kostaa? Sinäkö hylkäät, sinäkö valitset, enkä minä? Puhu, mitä tiedät. Ymmärtäväiset miehet puhuvat minulle, viisas mies, joka minua kuulee, lausuu: 'Job puhuu vailla tietoa, ja hänen sanansa ovat ymmärrystä vailla. Jospa Jobia tutkittaisiin perusteellisesti, koska hän kääntyy väärintekijöiden puoleen! Sillä hän lisää syntiä syntiin, lyö kämmentä keskellämme ja syytää sanoja Jumalaa vastaan.'" Elihu lausui ja sanoi: "Pidätkö oikeana, että sanoit olevasi Jumalaa vanhurskaampi, että kysyt, mitä se sinua hyödyttää: 'Hyödynkö siitä sen enempää, kuin jos olisin tehnyt syntiä?' Siihen vastaan sinulle sekä ystävillesi, jotka ovat luonasi. Katso taivasta ja näe, katsele pilviä, jotka ovat korkealla yläpuolellasi. Jos syntiä teet, ja vaikka sinulla olisi paljonkin rikoksia, mitä hänelle aiheutat? Jos olet vanhurskas, mitä sillä hänelle annat, tai ottaako hän mitään kädestäsi? Ihmistä, kaltaistasi, koskee jumalattomuutesi ja ihmislasta vanhurskautesi. Sorron suuruutta valitetaan ja huudetaan apua suurten käsivartta vastaan, ei kysytä: 'Missä on Jumala, Luojani, joka yöllä saa viriämään ylistysvirret, joka opettaa meille enemmän kuin aron eläimille ja antaa meille viisautta enemmän kuin taivaan linnuille?' Siinä he valittavat, mutta hän ei vastaa pahojen ylvästelyn tähden. Todellakaan Jumala ei kuule turhia puheita eikä Kaikkivaltias katso niihin, vaikka sanot, ettet voi häntä nähdä, tuomio on hänen edessään: odota häntä. Mutta nyt, kun hänen vihansa ei kosta eikä hän ylvästelystä suuria välitä, Job avaa suunsa joutaviin ja syytää suuria sanoja taitamattomasti." Elihu jatkoi puhettaan ja sanoi: "Maltahan vähän, niin julistan sinulle, sillä vielä on minulla Jumalan puolesta puhuttavaa. Noudan tietoni kaukaa ja osoitan Luojani vanhurskauden. Sillä totisesti, sanani eivät ole valhetta – mies, jolla on täydellinen tieto, on edessäsi. Katso, Jumala on voimallinen eikä hylkää voimakkaita sydämensä voimassa. Hän ei pidä jumalatonta elossa, vaan antaa köyhille oikeuden. Hän ei käännä silmiään pois vanhurskaista, vaan antaa heidän istua kuningasten kanssa valtaistuimella ikuisesti. He kohoavat korkealle. Vaikka olisivat kahleissa ja sidottuina kurjuuden köysillä, niin hän sillä ilmaisee heille, mitä he ovat tehneet ja mitä rikkoneet ylvästelyllään, avaa heidän korvansa nuhtelulle ja käskee heidän kääntyä pois vääryydestä. Jos he kuulevat ja palvelevat häntä, he saavat viettää päivänsä onnessa ja ikävuotensa ihanasti. Mutta jos eivät kuule, niin he syöksyvät surman peitsiin ja menehtyvät ymmärtämättömyyteensä. Mutta teeskentelijät pitävät vihaa, he eivät huuda apua, kun hän on heidät vanginnut. Heidän sielunsa kuolee nuoruudessa, heidän elämänsä loppuu haureellisten pyhäkköpoikien kanssa. Kurjan hän vapahtaa hänen kurjuudessaan ja avaa hänen korvansa ahdistuksessa. Sinutkin hän veti ahdingosta avaraan tilaan, jossa ei ahtautta ollut, ja pöytäsi notkui rasvaisista ruuista. Sinua kohtasi jumalattoman tuomio. Tuomio ja oikeus ovat käyneet sinuun kiinni. Älköön viha viekö sinua lyönteihin, älköönkä lunastusmaksun suuruus taivutelko sinua. Voiko huutosi tai kaikki voimanponnistuksesi auttaa sinut ahdingosta? Älä halua yötä, joka siirtää kansat aloiltaan. Varo, ettet käänny vääryyteen, sillä se on sinulle mieluisampi kuin kärsimys. Katso, Jumala on korkea, hän vallitsee voimallaan; kuka on hänen kaltaisensa opettaja? Kuka voi koetella hänen tiensä, ja kuka sanoo: 'Sinä teit väärin'? Muista sinäkin ylistää hänen töitään, joista ihmiset veisaavat. Kaikki ihmiset ihailevat niitä, ja ihminen katselee niitä kaukaa. Katso, Jumala on suuri, hänen vuosiensa luku on tuntematon ja hän on tutkimaton. Hän kokoaa vedenpisarat pilviksi, ja ne vihmovat virtanaan sadetta. Pilvet valuttavat vettä ihmisjoukkojen päälle. Kuka ymmärtää pilvien levittäytymisen, kuka hänen majansa jyrinän? Katso, hän levittää sen päälle salaman leimahduksen ja peittää meren pohjat. Sillä niin hän tuomitsee kansat ja antaa runsaan ravinnon. Hän peittää molemmat kätensä salamalla ja käskee niiden lyödä. Hänet ilmoittaa hänen jyrinänsä ja karjakin hänen tulonsa." "Niin, siitä värähtää sydämeni ja hypähtää paikoiltaan. Kuulkaa, kuulkaa hänen äänensä jyrinää ja kohinaa, joka käy hänen suustaan. Hän laskee sen kaikumaan kaiken taivaan alla, lähettää leimauksensa maan ääriin. Sen perässä ärjyy ääni, hän jyrisee valtasuuruutensa jyrinällä, eikä häntä pysäytetä hänen äänensä raikuessa. Ihmeellisesti Jumala korottaa äänensä jyrinän ja hän tekee suuria, meille käsittämättömiä tekoja. Hän näet sanoo lumelle: 'Putoa maahan', samoin sadekuurolle, rankkasateittensa ryöpylle. Niin hän on sulkenut jokaisen käteensä, että kaikki ihmiset tuntisivat hänen tekonsa. Pedot vetäytyvät piiloon ja pysyvät luolissaan. Etelästä tulee myrsky, pohjoisesta pakkanen. Jumalan henkäyksestä syntyy jää, ja veden pinta jäätyy. Hän myös kuormittaa pilvet kosteudella ja hajottaa välähtelevät ukkospilvensä. Ne vyöryvät sinne tänne hänen ohjauksessaan, tehdäkseen maanpiirin päällä kaiken, mitä hän niille määrää. Hän antaa niiden tulla maalle milloin vitsaukseksi, milloin siunaukseksi. Ota tämä korviisi, Job, pysähdy ja ymmärrä Jumalan ihmeelliset teot. Tiedätkö, kuinka Jumala niillä tekonsa teettää ja kuinka hän antaa loistaa pilviensä leimahdusten? Käsitätkö pilvien tasapainon, Kaikkitietävän ihmeen? Sinä, jonka vaatteet kuumenevat, kun maa on tyyni etelätuulessa. Teetkö hänen kanssaan vahvoiksi pilvet, jotka ovat lujia kuin valettu peili? Neuvo, mitä meidän on hänelle sanottava. Pimeydessämme emme voi tuoda esiin mitään. Olisiko hänelle ilmoitettava, että puhun? Kukapa vaatisi omaa tuhoaan! Mutta nyt ei nähdä valoa, joka loisti kirkkaana pilvissä, kun tuuli oli puhaltanut puhdistaen taivaan. Pohjoisesta tulee kultainen hohde. Jumalan yllä on pelättävä valtasuuruus. Kaikkivaltiasta emme voi käsittää, häntä, joka on niin suuri voimassaan ja tuomioissaan. Hänen vanhurskautensa on suuri eikä hän sorra ketään. Sen tähden pelätkööt häntä ihmiset. Hän ei katso keneenkään, joka on omasta mielestään viisas." Silloin Herra vastasi Jobille myrskytuulesta ja sanoi: "Kuka olet sinä, joka pimennät taitamattomilla puheilla ajatukseni? Vyötä nyt kupeesi kuin mies. Minä kysyn sinulta, opeta sinä minua. Missä olit silloin, kun perustin maan? Ilmoita se, jos tiedät. Kuka on asettanut sille mitat – tottapa sen tiedät – tai kuka on vetänyt mittanuoran sen yli? Mihin upotettiin sen perustukset, tai kuka laski sen kulmakiven, kun aamutähdet kaikki iloitsivat ja kaikki Jumalan pojat riemuitsivat? Kuka sulki ovilla meren, kun se puhkesi ja lähti kohdusta, kun minä panin sille pilven vaatteeksi ja synkeyden kapaloksi, kun minä rakensin sille rajani, asetin sille teljet ja ovet ja sanoin: 'Tähän asti saat tulla, mutta edemmäksi et. Tässä täytyy ylväiden aaltojesi asettua'? Oletko eläissäsi käskenyt päivän koittaa tai osoittanut aamuruskolle paikkansa, että se tarttuisi maan reunoihin ja pudistaisi jumalattomat siitä pois? Silloin se muuttuu kuin savi sinetin alla, ja kaikki tulee esille kuin vaatteeseen puettuna. Jumalattomilta riistetään heidän valonsa, ja kohonnut käsivarsi murskataan. Oletko astunut alas meren lähteille asti ja kierrellyt tutkimassa syvyyden? Ovatko kuoleman portit sinulle paljastuneet, oletko nähnyt kuoleman varjon portit? Käsitätkö, kuinka avara maa on? Ilmoita se, jos kaiken tämän tiedät. Mikä on tie sinne, missä valo asuu ja missä on pimeyden asuinsija, että saattaisit sen alueelleen ja tuntisit polut sen huoneelle? Kaiketi sen tiedät, sillä synnyithän jo silloin, ja onhan päiviesi luku suuri! Oletko käynyt lumen varastoissa, ja oletko nähnyt rakeiden varastot, jotka olen säästänyt ahdingon ajaksi, sodan ja taistelun päiväksi? Mitä tietä kulkee valo ja itätuuli leviää yli maan? Kuka on avannut kulun rankkasateelle ja tien ukkospilvelle, niin että sataa maahan, joka on asumaton, erämaahan, jossa ei ihmistä ole, niin että autio erämaa saa kyllikseen ja maa kasvaa vihannan ruohon? Onko sateella isää, tai kuka on synnyttänyt kastepisarat? Kenen kohdusta on jää tullut, ja kuka on synnyttänyt taivaan härmän? Vesi tiivistyy kuin kiveksi, ja syvyyden pinta sulkeutuu kiinni. Taidatko solmia Kiiman siteet tai irrottaa Kesilin köysistä? Voitko tuoda esiin eläinradan tähdet aikanaan ja johdattaa Seulaset lapsineen? Tunnetko taivaan lait, tai sinäkö säädät, miten se maata hallitsee? Korotatko äänesi pilviin ja saat vesitulvan peittämään itsesi? Lähetätkö salamat menemään, niin että ne sanovat sinulle: 'Katso, tässä olemme'? Kuka on pannut viisauden sisimpään, tai kuka antoi mieleen ymmärrystä? Kuka on niin viisas, että laskee pilvien luvun, kuka vuodattaa tyhjiksi taivaan leilit, kun multa on kuivunut kovaksi kuin valettu ja maakokkareet takertuneet toisiinsa?" "Sinäkö ajat saaliin naarasleijonalle ja tyydytät nuorten leijonien nälän, kun ne kyyristyvät luoliinsa ja ovat väijyksissä tiheikössä? Kuka hankkii ravinnon korpille, kun sen poikaset huutavat Jumalan puoleen ja lentelevät sinne tänne ruokaa vailla? Tiedätkö vuorikauristen poikimisajat, valvotko peurojen synnytyskipuja? Lasketko, milloin niiden kuukaudet täyttyvät, ja tiedätkö ajan, milloin ne poikivat? Ne painautuvat maahan, synnyttävät vasikkansa ja pääsevät synnytystuskistaan. Niiden vasikat vahvistuvat, kasvavat kedolla. Ne lähtevät tiehensä eivätkä palaa. Kuka on laskenut villiaasin vapaaksi, kuka irrottanut aron aasin siteet, sen, jolle minä annoin aavikon asunnoksi ja suola-aron asuinsijaksi? Se nauraa kaupungin tungokselle eikä kuule ajajan huutoa. Se tähystelee vuorilta laiduntansa ja etsii kaikkea vihantaa. Taipuuko oryx-antilooppi sinua palvelemaan, ja yöpyykö se seimesi ääreen? Voitko ohjaksilla pakottaa oryx-antiloopin vaolle, tai äestääkö se laaksoja sinua seuraten? Voitko siihen luottaa, siksi että sen voima on suuri, voitko jättää sen haltuun työsi hedelmät? Voitko uskoa, että se palaa ja kokoaa viljasi puimatantereellesi? Strutsin siipi lepattaa iloisesti, mutta asuuko sen sulissa ja höyhenissä haikaran hellyys? Se jättää munansa maahan, hiekalle helteen haudottaviksi. Se ei ajattele, että jalka voi ne särkeä ja kedon eläimet polkea ne rikki. Se on tyly poikasilleen, niin kuin ne eivät olisikaan sen omia, eikä pelkää työnsä menevän hukkaan. Sillä Jumala on jättänyt sen viisautta vaille ja tehnyt sen ymmärryksestä osattomaksi. Kun se kiitää ilmaa piesten, nauraa se hevoselle ja ratsumiehelle. Sinäkö annoit hevoselle voiman, puetit sen kaulaan liehuvan harjan? Sinäkö panet sen hyppimään kuin heinäsirkka? Sen uljas korskunta on pelottavaa. Se kuopii lakeutta ja iloitsee, lähtee voimalla asevarustuksia vastaan. Se nauraa pelolle, ei säiky eikä väisty miekan edestä. Sen yllä kalisee nuolikotelo, välkähtää keihäs ja peitsi. Käy jyrinä ja jytinä, kun se ahmii laukaten taivalta. Mikään ei pidätä sitä sotatorven pauhatessa. Milloin vain sotatorvi soi, se hirnuu: ihahaa! Jo kaukaa se vainuaa taistelun, päälliköiden jyrisevän äänen ja sotahuudon. Sinunko ymmärryksesi voimasta jalohaukka kohoaa korkealle ja levittää siipensä kohti etelää? Tai sinunko käskystäsi kotka lentää ylös ja tekee pesänsä korkeuteen? Kalliolla se asuu ja yöpyy, kallion kärjellä, vuorilinnassaan. Sieltä se tähyää saalista. Kauas katsovat sen silmät. Sen poikaset juovat verta, ja missä on kaatuneita, siellä on sekin." Herra vastasi Jobille ja sanoi: "Tahtooko vikoilija riidellä Kaikkivaltiasta vastaan? Jumalan syyttäjä vastatkoon tähän!" Job vastasi Herralle ja sanoi: "Katso, olen siihen liian halpa. Mitäpä sinulle vastaisin? Panen käteni suulleni. Kerran olen puhunut, enkä enää lausu mitään, kahdestikin, enkä enää sitä tee." Herra vastasi Jobille myrskystä ja sanoi: "Vyötä nyt kupeesi kuin mies. Minä kysyn sinulta, opeta sinä minua. Sinäkö teet tyhjäksi oikeuteni, tuomitset minut syylliseksi ollaksesi itse oikeassa? Tai onko käsivartesi kuin Jumalan, ja voitko korottaa äänesi jylinän kuin hän? Kaunistaudu kunnialla ja korkeudella, pukeudu loistoon ja kirkkauteen. Anna vihasi kiivastuksen purkautua, ja masenna katseellasi kaikki ylpeät. Nöyryytä katseellasi kaikki ylpeät, ja muserra jumalattomat siihen paikkaan. Kätke heidät tomuun kaikki tyynni ja sulje heidän kasvonsa salaiseen kätköön. Silloin minäkin ylistän sinua, kun oikea kätesi on hankkinut sinulle vapautuksen. Katso behemotia, jonka minä loin kuten sinutkin. Se syö ruohoa kuin nauta. Katso, sen voima on lanteissa ja sen väkevyys vatsalihaksissa. Se ojentaa jäykäksi häntänsä kuin setripuun, sen jänteet ovat lujiksi punotut. Sen luut ovat kuin vaskiputket, sen nikamat kuin raudasta taotut. Se on Jumalan töiden esikoinen. Sen luoja ojentaa sille miekan. Sille kantavat satonsa vuoret, joilla kaikki metsän eläimet leikkivät. Lootuspensaiden alla se makaa, ruovikon ja suon kätkössä. Lootuspensaat peittävät sen varjoonsa, puron pajut ympäröivät sitä. Jos virta hätyyttää, se ei säikähdä. Se on huoleton, kuohukoon vaikka itse Jordan sen kitaan. Kukapa ottaisi sitä kiinni silmistä tai lävistäisi heittoaseella sen suun? Voitko onkia koukulla leviatanin ja siimaan kietoa sen kielen? Voitko kiinnittää kaislaköyden sen kuonoon ja väkäraudalla lävistää siltä posken? Aneleeko se kovasti suosiotasi ja puhutteleeko se sinua lempeästi? Tekeekö se liiton kanssasi, että saisit sen olemaan orjanasi ainaisesti? Voitko leikkiä sillä kuin linnulla tai sitoa sen tyttöjesi pidellä? Hierovatko kauppakumppanit siitä kauppaa, jakavatko he sen keskenään? Voitko iskeä sen nahan täyteen harppuunoita ja sen pään kala-ahraimia? Laskehan vain kätesi sen päälle, niin muistat sen ottelun. Et sitä toiste yritä! Katso, siinä toivo pettää. Jo sen näkemisestä se sortuu maahan." "Ei ole niin rohkeaa, joka sitä ärsyttäisi. Kuka sitten kestäisi minun edessäni? Kuka on minulle ensin antanut jotakin, joka minun olisi korvattava? Mitä kaiken taivaan alla on, se on minun. En vaikene sen jäsenistä, sen voimasta ja sopusuhtaisuudesta. Kuka voi riisua siltä päällysvaatteen, kuka tunkeutua sen kaksoisleukojen väliin? Kuka on avannut sen kasvojen kaksoisoven? Sen hampaiden ympärillä on kauhu. Sen ylpeytenä ovat uurteiset selkäkilvet, kiinnitetyt lujalla sinetillä. Ne käyvät tarkoin toinen toiseensa, niin ettei edes ilma pääse välitse. Ne ovat toisiinsa liitetyt, pysyvät kiinni erkanematta. Sen aivastuksesta välähtää valo, sen silmät ovat kuin aamuruskon silmäripset. Sen kidasta lähtevät liekit, sinkoilevat kipinät. Sen sieraimista käy savu kuin kiehuvan padan ja kattilan alta. Sen puhallus polttaa kuin tuliset hiilet, ja sen suusta lähtee liekki. Sen kaulassa asuu voima, ja sen edellä juoksee kauhu. Sen pahkuraiset lihat ovat kiinteät, kuin valetut, järkkymättömät. Sen sydän on valettu kovaksi kuin kivi, kovaksi kuin alempi jauhinkivi. Kun se nousee, pelästyvät sankarit ja tyrmistyvät kauhusta. Miekka, joka siihen osuu, ei kestä, ei keihäs, ei heittoase eikä panssari. Sille rauta on kuin oljenkortta, vaski kuin lahoa puuta. Sitä ei aja pakoon nuoli, jousen poika, akanoiksi muuttuvat sille linkokivet. Kuin oljenkorsi on sille nuija, keihästen ryskeelle se nauraa. Sen vatsapuolessa on terävät piikit, se kyntää mutaa leveälti kuin äes. Se panee syvyyden kiehumaan kuin padan, tekee meren voidekattilan kaltaiseksi. Sen perässä polku loistaa, ja syvyydellä on kuin hopeahapset. Maan päällä ei ole sen vertaista. Se on luotu pelottomaksi. Se halveksii kaikkea, mikä on korkeaa. Se on kaikkien ylväitten kuningas." Job vastasi Herralle ja sanoi: "Minä tiedän, että voit kaiken ja ettei mikään päätöksesi jää toteutumatta. 'Mikä minä olen, joka peitän tiedon taitamattomasti?' Siis niin on: puhuin ymmärtämättömästi asioista, jotka ovat ihmeelliset minun käsittää. Kuule siis, minä puhun. Kysyn sinulta, opeta minua. Korvakuulolta vain olin sinusta kuullut, mutta nyt on silmäni sinut nähnyt. Sen tähden minä peruutan puheeni ja kadun tomussa ja tuhkassa." Mutta sen jälkeen kun Herra oli puhunut Jobille nämä sanat, Herra sanoi teemanilaiselle Elifaalle: "Minun vihani on syttynyt sinua ja kahta ystävääsi kohtaan, koska ette ole puhuneet minusta oikein niin kuin palvelijani Job. Ottakaa siis seitsemän mullia ja seitsemän pässiä, käykää palvelijani Jobin luo ja uhratkaa puolestanne polttouhri, ja palvelijani Job rukoilkoon teidän puolestanne. Sillä minä katson hänen puoleensa enkä saata teitä rangaistukseen siitä, ettette puhuneet minusta oikein kuten palvelijani Job." Teemanilainen Elifas, suuhilainen Bildad ja naemalainen Soofar menivät ja tekivät, niin kuin Herra oli heille puhunut, ja Herra teki Jobille mieliksi. Kun sitten Job rukoili ystäviensä puolesta, Herra käänsi Jobin kohtalon, ja Herra antoi Jobille kaikkea kaksi kertaa enemmän, kuin hänellä oli ennen ollut. Kaikki hänen veljensä ja sisarensa ja kaikki hänen entiset tuttavansa tulivat hänen luokseen ja aterioivat hänen kanssaan hänen talossaan, ja he surkuttelivat ja lohduttivat häntä kaikesta siitä onnettomuudesta, jonka Herra oli antanut kohdata häntä. Sitten he antoivat kukin hänelle yhden kesitan ja yhden kultarenkaan. Herra siunasi Jobin elämän loppupuolta vielä enemmän kuin sen alkua, niin että hän sai neljätoista tuhatta lammasta, kuusi tuhatta kamelia, tuhat härkäparia ja tuhat aasintammaa. Hän sai seitsemän poikaa ja kolme tytärtä. Ensimmäiselle hän antoi nimen Jemima, toiselle nimen Kesia ja kolmannelle nimen Keren-Happuk. Koko maassa ei ollut niin kauniita naisia kuin Jobin tyttäret, ja heidän isänsä antoi heille perintöosan heidän veljiensä rinnalla. Tämän jälkeen Job eli vielä sataneljäkymmentä vuotta ja sai nähdä lapsensa ja lastensa lapset neljänteen polveen asti. Job kuoli vanhana ja elämästä kyllänsä saaneena. Autuas se mies, joka ei vaella jumalattomien neuvossa eikä kulje syntisten tietä eikä istu pilkkaajien kokouksessa, vaan jonka ilona on Herran laki ja joka mietiskelee hänen lakiaan päivin ja öin! Hän on kuin istutettu puu vesiojien luona, joka antaa hedelmänsä ajallaan ja jonka lehti ei lakastu, ja kaikki, mitä hän tekee, menestyy. Niin eivät ole jumalattomat, vaan he ovat kuin akanat, joita tuuli ajaa. Sen tähden jumalattomat eivät kestä tuomiolla eivätkä syntiset vanhurskasten seurakunnassa. Sillä Herra tuntee vanhurskasten tien, mutta jumalattomien tie hukkuu. Miksi pakanat pauhaavat ja kansat turhia ajattelevat? Maan kuninkaat nousevat, vallanpitäjät yhdessä neuvottelevat Herraa ja hänen Messiastaan vastaan: "Katkaiskaamme heidän siteensä, heittäkäämme päältämme heidän köytensä." Hän, joka taivaassa asuu, nauraa. Herra pilkkaa heitä. Silloin hän on puhuva heille vihassaan, saattava heidät kiivaudessaan kauhun valtaan: "Minä olen asettanut kuninkaani Siioniin pyhälle vuorelleni." Kerron Herran säädöksen, jonka hän minulle lausui: "Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin. Ano minulta, niin minä annan pakanakansat sinulle perinnöksi ja maan ääret omiksesi. Rautaisella valtikalla sinä heidät muserrat, kuin saviastian sinä särjet heidät." Tulkaa siis järkiinne, kuninkaat, maan tuomarit, ottakaa nuhteesta vaari. Palvelkaa Herraa pelolla ja iloitkaa vavisten. Tervehtikää Poikaa suudelmalla, ettei hän vihastuisi ettekä te hukkuisi tiellänne. Sillä lyhyen ajan jälkeen hänen vihansa syttyy. Autuaat ovat kaikki, jotka häneen turvaavat. Daavidin psalmi hänen paetessaan poikaansa Absalomia. Herra, kuinka paljon minulla on vihollisia, kuinka paljon niitä, jotka nousevat minua vastaan! Monet sanovat sielustani: "Hänellä ei ole pelastusta Jumalassa." Sela. Mutta, Herra, sinä olet kilpeni, sinä olet kunniani, sinä korotat minun pääni. Ääneen minä huudan Herraa, ja hän vastaa minulle pyhältä vuoreltaan. Sela. Minä käyn levolle ja nukun, minä herään, sillä Herra tukee minua. En pelkää kymmentuhantista kansaa, joka minua piirittää. Nouse, Herra, pelasta minut, Jumalani! Sillä sinä lyöt poskelle kaikkia vihollisiani, sinä murskaat jumalattomien hampaat. Herrassa on pelastus. Olkoon kansallasi siunauksesi. Sela. Veisuunjohtajalle, kielisoittimilla, Daavidin psalmi. Vastaa minulle, kun minä huudan, sinä, vanhurskauteni Jumala, joka autat minut ahdingosta. Armahda minua, kuule rukoukseni. Te miehet, kuinka kauan kunniani on pilkkana, kuinka kauan te rakastatte turhuutta ja etsitte valhetta? Sela. Tietäkää: ihmeellinen on Herra pyhäänsä kohtaan, Herra kuulee, kun minä häntä huudan. Vaviskaa, mutta älkää syntiä tehkö. Puhukaa sydämissänne vuoteillanne ja olkaa hiljaa. Sela. Uhratkaa vanhurskauden uhreja ja luottakaa Herraan. Moni sanoo: "Kuka osoittaa meille, mikä hyvä on?" Herra, käännä meihin kasvojesi valkeus. Sinä annat sydämeeni suuremman ilon, kuin heillä on runsaan viljan ja viinin aikana. Minä käyn rauhassa levolle ja nukun, sillä yksin sinä, Herra, annat minun asua turvassa. Veisuunjohtajalle, huilusoittimilla, Daavidin psalmi. Ota korviisi minun sanani, Herra, huomaa huokaukseni. Kuuntele huutoni ääntä, kuninkaani ja Jumalani, sillä sinua minä rukoilen. Herra, aamulla sinä kuulet ääneni, aamulla minä tuon sinulle pyyntöni ja odotan. Sillä sinä et ole Jumala, joka mieltyy jumalattomuuteen. Paha ei saa asua luonasi. Kerskurit eivät kestä silmiesi edessä. Sinä vihaat kaikkia vääryydentekijöitä. Sinä hukutat valheenpuhujat. Murhamiehet ja petolliset ovat Herralle kauhistus. Mutta suuresta armostasi minä saan tulla huoneeseesi, saan kumartaa pyhään temppeliisi päin sinun pelossasi. Herra, johdata minua vanhurskaudessasi vihamiesteni tähden, tee tiesi suoraksi eteeni. Sillä heidän suussaan ei ole luotettavaa sanaa, heidän sisimpänsä on turmiota täynnä, heidän kurkkunsa on avoin hauta ja kielellään he pettävät. Tuomitse, Jumala, heidät syyllisiksi. Rauetkoot heidän hankkeensa. Kukista heidät heidän rikostensa paljouden tähden, sillä he ovat kapinassa sinua vastaan. Iloitkoot siis kaikki, jotka sinuun turvaavat, ja riemuitkoot iankaikkisesti, sillä sinä olet heidän suojansa. Iloitkoot sinussa ne, jotka nimeäsi rakastavat. Sillä sinä, Herra, siunaat vanhurskasta, sinä ympäröit hänet armollasi kuin kilvellä. Veisuunjohtajalle. Säestetään kahdeksankielisillä soittimilla. Daavidin psalmi. Herra, älä rankaise minua vihassasi, älä kurita minua kiivastuksessasi. Herra, armahda minua, sillä minä olen näännyksissä. Paranna minut, Herra, sillä minun luuni ovat pelästyneet, ja sieluni on kovin peloissaan. Voi, Herra, kuinka kauan? Käänny, Herra, vapahda sieluni, pelasta minut armosi tähden. Sillä kuolemassa ei sinua muisteta. Kuka sinua haudassa ylistää? Olen uupunut huokaamisesta. Joka yö itken vuoteeni vesille ja kastelen leposijani kyynelilläni. Silmäni ovat voipuneet surusta ja vanhentuneet kaikkien vastustajieni tähden. Väistykää minusta, kaikki väärintekijät, sillä Herra kuulee itkuni äänen. Herra kuulee anomiseni. Herra ottaa rukoukseni vastaan. Kaikki viholliseni joutuvat häpeään ja suuren pelon valtaan. He joutuvat häpeään yhtäkkiä. He kääntyvät pois. Daavidin virsi, jonka hän veisasi Herralle benjaminilaisen Kuusin sanojen johdosta. Herra, Jumalani, sinuun minä turvaan. Pelasta minut kaikista vainoojistani ja vapahda minut, etteivät he raatelisi minua kuin leijona ja tempaisi pois – eikä pelastajaa olisi. Herra, Jumalani, jos näin olen tehnyt, jos vääryys tahraa käsiäni, jos olen tehnyt pahaa niille, jotka elivät rauhassa kanssani, tai jos olen ryöstänyt niiltä, jotka syyttä minua ahdistivat, vainotkoon vihollinen henkeäni, saakoon minut kiinni ja polkekoon maahan elämäni ja painakoon kunniani tomuun. Sela. Nouse, Herra, vihassasi. Kohoa vastustajieni raivoa vastaan ja herää avukseni, sinä, joka olet säätänyt tuomion. Ympäröikööt sinua kansojen joukot, ja palaa heidän ylitseen korkeuteen. Herra tuomitsee kansat. Auta minut oikeuteeni, Herra, vanhurskauteni ja viattomuuteni mukaan. Loppukoon jumalattomien pahuus, ja vahvista vanhurskaita. Sillä sinä, joka tutkit sydämet ja munuaiset, olet vanhurskas Jumala. Jumala on kilpeni. Hän on oikeamielisten pelastaja. Jumala on vanhurskas tuomari, ja hän on Jumala, joka on vihassaan ankara joka päivä. Jos kääntymystä ei tule, hän teroittaa miekkansa, jännittää jousensa ja tähtää sillä. Hän valmistaa surma-aseet ja tekee nuolensa palaviksi. Katso, tuolla on paha mielessä, hän kantaa tuhoa sisällään, mutta synnytti itselleen pettymyksen. Hän kaivoi hautaa ja sai sen valmiiksi, mutta itse hän kaatui tekemäänsä kuoppaan. Hänen turmionhankkeensa kääntyi hänen omaan päähänsä, ja hänen vääryytensä lankesi hänen päälaelleen. Minä kiitän Herraa hänen vanhurskaudestaan ja veisaan Herran, Korkeimman, nimen kiitosta. Veisuunjohtajalle. Gatilaisten tapaan. Daavidin psalmi. Herra, Herramme, kuinka majesteetillinen onkaan nimesi kaikessa maassa, sinun, joka olet asettanut valtasuuruutesi taivaitten yli! Lasten ja imeväisten suusta sinä perustit voiman vastustajiesi tähden, että kukistaisit vihollisen ja kostonhimoisen. Kun katselen taivastasi, sormiesi tekoa, kuuta ja tähtiä, jotka olet luonut, mikä on ihminen, että häntä muistat, tai Ihmisen Poika, että pidät hänestä huolen? Kuitenkin sinä, Jumala, hylkäät hänet vähäksi aikaa, mutta seppelöit hänet kunnialla ja kirkkaudella. Sinä panet hänet hallitsemaan kättesi tekoja, asetat kaikki hänen jalkojensa alle: lampaat ja karjan, ne kaikki, niin myös aron eläimet, taivaan linnut ja meren kalat ja kaiken, mikä kulkee meren polkuja. Herra, meidän Herramme, kuinka korkea onkaan nimesi kaikessa maassa! Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Pojan kuoleman johdosta"; Daavidin psalmi. Ylistän Herraa kaikesta sydämestäni, ilmoitan kaikki ihmetekosi. Iloitsen ja riemuitsen sinussa, veisaan nimesi kiitosta, sinä Korkein. Sillä viholliseni peräytyivät, kaatuivat maahan ja hukkuivat kasvojesi edessä. Sinä hankit minulle oikeuden ja ajoit asiani, sinä istuit vanhurskaan tuomarin istuimelle. Sinä nuhtelit pakanoita, tuhosit jumalattomat. Sinä pyyhit pois heidän nimensä iäksi ja ainiaaksi. Viholliset ovat tuhotut, he ovat tulleet ikuisiksi raunioiksi. Kaupungit sinä kukistit, heidän muistonsa on kadonnut. Mutta Herra hallitsee iankaikkisesti. Hän on pystyttänyt istuimensa pitääkseen tuomion. Hän tuomitsee maanpiirin vanhurskaasti. Hän hallitsee kansoja oikeuden mukaan. Herra on sorretun linna, linna ahdingon aikoina. Sinuun turvaavat ne, jotka nimesi tuntevat. Sillä sinä et hylkää niitä, jotka sinua etsivät, Herra. Veisatkaa kiitosta Herralle, joka Siionissa asuu, julistakaa kansojen keskuudessa hänen suuria tekojaan. Sillä hän, verenkostaja, muistaa heitä eikä unohda kurjien huutoa. Armahda minua, Herra, katso, kuinka vihamieheni minua vaivaavat, sinä, joka nostat minut kuoleman porteista, että minä julistaisin kaikkia ylistettäviä tekojasi tytär Siionin porteissa, ja riemuitsisin pelastuksestasi. Pakanat ovat vajonneet kaivamaansa hautaan. Heidän jalkansa on takertunut verkkoon, jonka he olivat virittäneet. Herra on tehnyt itsensä tunnetuksi. Hän on pitänyt tuomiot ja kietonut jumalattoman hänen kättensä tekoihin. – Välisoitto. Sela. Jumalattomat peräytyvät helvettiin, kaikki pakanat, ne, jotka unohtavat Jumalan. Sillä köyhää ei unohdeta iäksi, eikä kurjien toivo huku ainiaaksi. Nouse, Herra, älä salli ihmisten uhitella. Tuomittakoon pakanat kasvojesi edessä. Saata, Herra, heidät pelkoon. Pakanat tietäkööt olevansa vain ihmisiä. Sela. Miksi, Herra, seisot niin kaukana, miksi kätkeydyt ahdingon aikoina? Jumalattomien ylpeyden tähden kurja kärsii. Takertukoot punomiinsa juoniin. Sillä jumalaton kerskailee omista himoistaan, ja kiskuri kiroaa, pilkkaa Herraa. Jumalaton sanoo ylvästellen: "Ei hän kosta." "Ei Jumalaa ole" – siinä kaikki hänen ajatuksensa. Hänen hankkeensa menestyvät joka aika. Sinun tuomiosi ovat korkealla, hänestä kaukana. Kaikkia vastustajiaan hän sortaa. Hän sanoo sydämessään: "Minä en horju enkä joudu koskaan onnettomuuteen." Hänen suunsa on täynnä kirousta, petosta, sortoa. Tuhoa ja turmiota on hänen kielensä alla. Hän istuu kylien väijytyspaikoissa ja murhaa syyttömän salaisessa paikassa. Hänen silmänsä vaanivat onnetonta. Hän väijyy piilopaikassaan kuin leijona pensaikossa. Hän väijyy hyökätäkseen kurjan kimppuun. Kun hän saa kurjan kiinni, hän vetää hänet verkkoonsa. Hän kyyristyy, painautuu maahan, ja onnettomat joutuvat hänen kynsiinsä. Hän sanoo sydämessään: "Jumala unohtaa sen, hän on peittänyt kasvonsa eikä ikinä sitä näe." Nouse, Herra, kohota kätesi, Jumala! Älä unohda kurjia. Miksi jumalaton pilkkaa Jumalaa? Miksi hän sanoo sydämessään: "Et sinä kosta?" Sinä olet sen nähnyt, sillä sinä havaitset vaivan ja tuskan, ja sinä otat sen oman kätesi huomaan. Sinulle onneton uskoo asiansa, sinä olet orpojen auttaja. Murskaa jumalattoman käsivarsi ja kosta pahan jumalattomuus, niin ettei häntä enää löydetä! Herra on kuningas aina ja iankaikkisesti. Pakanat ovat hävinneet hänen maastaan. Sinä kuulet kurjien halajamisen, Herra, sinä vahvistat heidän sydämensä, sinä herkistät korvasi kuulemaan, auttaaksesi orvon ja sorretun oikeuteensa, ettei ihminen, joka on maasta, enää saisi aikaan kauhua. Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Herraan minä turvaan, kuinka te sanotte minulle: "Paetkaa vuorellenne kuin linnut! Sillä katso, jumalattomat jännittävät jousensa. He ovat asettaneet nuolensa jännitykseen ampuakseen pimeässä oikeamielisiä. Kun perustukset murretaan maahan, mitä voi vanhurskas tehdä?" Herra pyhässä temppelissään, Herra, jonka istuin on taivaassa – hänen silmänsä näkevät, hänen katseensa tutkii ihmislapset. Herra tutkii vanhurskaat, mutta jumalattomia ja niitä, jotka vääryyttä rakastavat, hänen sielunsa vihaa. Hän antaa sataa jumalattomien päälle ansoja, tulta ja rikkiä. Polttava tuuli on heidän maljansa osa. Sillä Herra on vanhurskas ja rakastaa vanhurskautta. Oikeamieliset saavat katsella hänen kasvojaan. Veisuunjohtajalle. Säestetään kahdeksankielisillä soittimilla. Daavidin psalmi. Auta, Herra, sillä pyhät ovat hävinneet, uskolliset ovat kadonneet ihmislasten joukosta. He puhuvat valhetta toinen toiselleen, puhuvat liukkain huulin, monimielisin sydämin. Hävittäköön Herra kaikki liukkaat huulet, kielen, joka puhuu kerskaten, ne, jotka sanovat: "Kielemme voimalla olemme väkevät. Huulemme ovat tukemme. Kuka on meille Herra?" "Kurjien sorron tähden, köyhien huokausten tähden minä nyt nousen", sanoo Herra, "tuon pelastuksen, jotta voidaan opettaa rohkeasti." Herran sanat ovat selkeitä sanoja, hopeaa, joka kirkkaana valuu sulattimesta maahan, seitsenkertaisesti puhdistettua. Sinä, Herra, varjelet heitä ja suojelet iäti tältä sukukunnalta. Kaikkialla ympärillä jumalattomat rehentelevät, kun kataluus pääsee valtaan ihmislapsissa. Veisuunjohtajalle; Daavidin psalmi. Kuinka kauaksi aikaa, Herra, unohdat minut, iäksikö kätket kasvosi minulta? Kuinka kauan minun täytyy kärsiä sielussani, päivät päästään kestää murhetta sydämessäni? Kuinka kauan vihollinen ylvästelee minua vastaan? Katso tänne, vastaa minulle, Herra, Jumalani. Valaise silmäni, etten nukkuisi kuolemaan; ettei vihamieheni sanoisi: "Minä voitin hänet", etteivät ahdistajani riemuitsisi, kun horjun. Mutta minä turvaan armoosi. Riemuitkoon sydämeni pelastuksestasi. Minä laulan Herralle, sillä hän on tehnyt minulle hyvin. Veisuunjohtajalle. Daavidin virsi. Hullu sanoo sydämessään: "Ei ole Jumalaa." Turmiollinen ja iljettävä on heidän menonsa. Ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on. Herra katsoo taivaasta ihmislapsiin nähdäkseen, onko ketään ymmärtäväistä, ketään, joka etsii Jumalaa. Mutta kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet. Ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvää on, ei yhden yhtäkään. Eivätkö he mitään käsitä, kaikki nuo väärintekijät, jotka saavat leipänsä syömällä kansaani eivätkä huuda avukseen Herraa? Siinä heidät valtaa kauhu, sillä Jumala on läsnä vanhurskasten sukukunnassa. Te saatatte häpeään sorretun aikeet, mutta Herra on heidän turvansa. Kuka antaa Siionista pelastuksen Israelille! Kun Herra palauttaa kansansa karkotetut, silloin Jaakob riemuitsee, Israel iloitsee. Daavidin psalmi. Herra, kuka asettuu telttamajaasi, kuka asuu pyhällä vuorellasi? Se, joka vaeltaa nuhteettomasti, joka tekee vanhurskauden ja puhuu sydämessään totuutta. Se, joka ei panettele kielellään, joka ei tee toiselle pahaa eikä saata lähimmäistään häväistyksen alaiseksi. Se, joka halveksii hylättyä, mutta kunnioittaa niitä, jotka pelkäävät Herraa. Se, joka ei valaansa riko, vaikka on vannonut vahingokseen. Se, joka ei anna rahaansa korolle eikä ota lahjuksia viatonta vastaan. Joka näin tekee, se ei ikinä horju. Daavidin laulu. Varjele minua, Jumala, sillä sinun turviisi minä pakenen. Minä sanon Herralle: "Sinä olet Herrani, ilman sinua minulla ei ole mitään hyvää." Mutta pyhille, jotka maassa ovat, minä sanon: "Nämä ovat ne jalot, joihin on koko minun mielisuosioni." Monta tuskaa on niillä, jotka ottavat vieraan jumalan. Minä en uhraa niille verta juomauhriksi enkä päästä huulilleni niiden nimiä. Herra on pelto- ja malja-osani. Sinä hoidat arpani. Arpa lankesi minulle ihanasta maasta, ja kaunis on perintöosani. Minä kiitän Herraa, joka on minua neuvonut; yölläkin minua siihen sisimpäni kehottaa. Pidän Herran aina edessäni; kun hän on oikealla puolellani, en horju. Sen tähden sydämeni iloitsee ja sieluni riemuitsee, ja myös ruumiini asuu turvassa. Sillä [sinä] et hylkää sieluani kuolemaan etkä salli Pyhäsi nähdä katoavaisuutta. [Sinä] neuvot minulle elämän polun. Ylenpalttisesti on iloa kasvojesi edessä, ihanuutta oikealla kädelläsi iankaikkisesti. Daavidin rukous. Kuule, Herra, oikeaa asiaani, ota vaari huudostani, ota korviisi rukoukseni, joka ei lähde petollisilta huulilta. Sinulta tulee minulle oikeus, silmäsi katsovat sitä, mikä on oikein. Koettelet sydäntäni, tarkkailet sitä yöllä, tutkit minua, mutta et löydä mitään. Mitä ajattelen, se ei tule suustani ulos. Mitä ihmisten tekoihin tulee, pysyn huultesi sanassa ja varjellun väkivaltaisen poluilta. Askeleeni pysyvät poluillasi, jalkani eivät horju. Minä huudan avukseni sinua, sillä sinä vastaat minulle, Jumala. Kallista korvasi puoleeni, kuule puheeni. Osoita ihmeellinen armosi, sinä, joka pelastat vihamiesten vallasta ne, jotka turvaavat oikeaan käteesi. Varjele minua kuin silmäterää, kätke minut siipiesi suojaan jumalattomilta, jotka tahtovat minut tuhota, verivihollisiltani, jotka minua saartavat. He ovat sulkeneet tunnottomat sydämensä, heidän suunsa puhuu ylvästellen. He ovat kintereillämme, he jo kiertävät meidät, he vaanivat silmillään lyödäkseen maahan. Hän on kuin saalista himoitseva leijona, kuin nuori leijona, joka väijyy piilossa. Nouse, Herra, astu hänen eteensä. Paiskaa hänet maahan. Vapahda miekallasi sieluni jumalattomista. Vapahda minut kädelläsi ihmisistä, Herra, tämän maailman ihmisistä, joiden osa on tässä elämässä, joiden vatsan sinä täytät antimillasi, joiden pojat tulevat ravituiksi ja jotka jättävät yltäkylläisyytensä lapsilleen. Minä saan nähdä kasvosi vanhurskaudessa, herätessäni ravita itseni muotosi katselemisella. Veisuunjohtajalle; Herran palvelijan Daavidin virsi, jonka sanat hän puhui Herralle sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa vallasta ja Saulin kädestä. Hän sanoi: Sydämestäni minä rakastan sinua, Herra, minun voimani, Herra, kallioni, linnani ja pelastajani, Jumalani, vuoreni, jonka turviin minä pakenen, kilpeni, autuuteni sarvi ja varustukseni. Ylistetty olkoon Herra! – niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun. Kuoleman paulat piirittivät minut, turmion virrat pelästyttivät minut. Helvetin paulat kietoivat minut, kuoleman ansat piirittivät minut. Ahdistuksessani rukoilin Herraa ja huusin avuksi Jumalaani. Hän kuuli ääneni temppelistään, ja huutoni hänen edessään kohosi hänen korviinsa. Silloin maa huojui ja järisi, vuorten perustukset järkkyivät. Ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi. Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustaan, palavat hiilet hehkuivat hänestä. Hän notkisti taivaan ja astui alas, synkkä pilvi jalkojensa alla. Silloin hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi, ja hän liiti tuulen siivin. Hän pani pimeyden verhokseen, majakseen joka puolelle mustat vedet, paksut pilvet. Hohteesta, joka kävi hänen edellään, purkautuivat pilvet rakeiksi ja palaviksi hiiliksi. Herra jylisi taivaassa, Korkein antoi äänensä kaikua ja tulla rakeita ja palavia hiiliä. Hän lennätti nuolensa ja hajotti heidät. Salamien paljous sai heidät sekasortoon. Vetten syvyydet tulivat näkyviin, ja maanpiirin perustukset paljastuivat nuhtelustasi, Herra, Henkesi vihanpuuskasta. Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä. Hän pelasti minut voimakkaasta vihollisestani, vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät. He hyökkäsivät kimppuuni hätäni päivänä, mutta Herra tuli minun tuekseni. Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun. Herra tekee minulle vanhurskauteni mukaan, kätteni puhtauden mukaan hän minulle maksaa. Sillä noudatan Herran teitä enkä luovu Jumalastani jumalattomuuteen. Kaikki hänen oikeutensa ovat silmieni edessä, enkä sysää syrjään hänen käskyjään. Olen vilpitön häntä kohtaan ja varon itseni pahoista teoista. Herra palkitsee minulle vanhurskauteni mukaan, sen mukaan kuin käteni ovat puhtaat hänen silmiensä edessä. Pyhää kohtaan sinä olet pyhä, nuhteetonta kohtaan nuhteeton. Puhdasta kohtaan sinä olet puhdas, mutta kieroa kohtaan nurja. Sillä sinä pelastat nöyrän kansan, mutta ylpeät silmät sinä painat alas. Sillä sinä saatat lamppuni loistamaan. Herra, Jumalani, valaisee pimeyteni. Sinun avullasi minä hyökkään rosvojoukkoa vastaan. Jumalani avulla minä ryntään muurin yli. Jumalan tie on nuhteeton, Herran sana tulessa koeteltu. Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat. Sillä kuka muu on Jumala kuin Herra, ja kuka pelastuksen kallio, paitsi Jumalamme – se Jumala, joka minut vyöttää voimalla ja tekee tieni nuhteettomaksi, tekee jalkani nopeiksi kuin peurat ja asettaa minut kukkuloilleni, joka opettaa käteni sotimaan ja käsivarteni jännittämään vaskijousta! Sinä annat minulle pelastuksen kilven, ja oikea kätesi tukee minua. Nöyryyttämisesi tekee minut suureksi. Sinä annat askeleilleni avaran tilan, eivätkä jalkani horju. Minä ajan vihollisiani takaa ja saavutan heidät enkä palaa, ennen kuin teen heistä lopun. Minä murskaan heidät, niin etteivät voi nousta. He sortuvat jalkojeni alle. Sinä vyötät minut voimalla sotaan, sinä painat vastustajani alleni. Sinä ajat viholliseni pakoon, ja vihamieheni minä hukutan. He huutavat, mutta pelastajaa ei ole. He huutavat Herraa, mutta hän ei vastaa heille. Survon heidät tomuksi tuuleen, heitän heidät kuin loan kadulle. Sinä pelastat minut kansan riidoista. Sinä asetat minut pakanoiden pääksi. Kansa, jota en tunne, palvelee minua. Jo korvan kuulemalta he tottelevat minua. Muukalaiset matelevat edessäni. Muukalaiset käyvät heikoiksi ja tulevat vavisten varustuksistaan. Herra elää! Kiitetty olkoon kallioni ja ylistetty pelastukseni Jumala, Jumala, joka hankkii minulle koston ja saattaa kansat valtani alle, sinä, joka pelastat minut vihollisistani ja korotat minut vastustajieni yli ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä. Sen tähden minä ylistän sinua, Herra, pakanakansojen keskuudessa ja veisaan sinun nimesi kiitosta, sinun, joka annat kuninkaallesi suuren avun ja teet laupeuden voidellullesi, Daavidille ja hänen jälkeläisilleen, iankaikkisesti. Veisuunjohtajalle. Daavidin psalmi. Taivaat julistavat Jumalan kunniaa. Taivaanvahvuus ilmoittaa hänen kättensä tekoja. Päivä sanoo päivälle, ja yö ilmoittaa yölle. Se ei ole puhetta, se ei ole kieltä, jonka ääni ei kuulu. Niiden mittanuora ulottuu yli kaiken maan ja niiden sanat maanpiirin ääriin. Auringolle hän on tehnyt niihin majan. Se on kuin ylkä, joka tulee kammiostaan. Se riemuitsee kuin sankari rataansa juostessaan. Se nousee taivasten ääristä ja kiertää niiden toisiin ääriin, eikä mikään voi mennä piiloon sen helteeltä. Herran laki on täydellinen. Se virvoittaa sielun. Herran todistus on vahva. Se tekee tyhmästä viisaan. Herran asetukset ovat oikeat. Ne ilahduttavat sydämen. Herran käskyt ovat selkeät. Ne valaisevat silmät. Herran pelko on puhdas, se pysyy iäti. Herran oikeudet ovat todet, kaikki tyynni vanhurskaat. Ne ovat kalliimmat kultaa ja puhtaan kullan paljoutta, makeammat hunajaa ja mehiläisen mettä. Myös palvelijasi ottaa niistä vaarin, niiden noudattamisesta on suuri palkka. Erehdykset kuka ymmärtää? Anna anteeksi salaiset syntini. Myös varjele palvelijasi röyhkeiltä. Älä anna heidän hallita minua. Niin minä pysyn nuhteettomana ja olen paljosta synnistä puhdas. Kelvatkoot sinulle suuni sanat ja sydämeni ajatukset edessäsi, Herra, kallioni ja lunastajani. Veisuunjohtajalle; Daavidin psalmi. Kuulkoon Herra sinua hädän päivänä, varjelkoon sinua Jaakobin Jumalan nimi. Hän lähettäköön sinulle avun pyhäköstä ja tukekoon sinua Siionista. Muistakoon hän kaikki uhrilahjasi, ja olkoon polttouhrisi lihava hänen silmissään. Sela. Hän antakoon sinulle, mitä sydämesi toivoo, ja täyttäköön kaikki aikeesi. Me riemuitsemme pelastuksestasi ja nostamme lippumme Jumalamme nimeen. Täyttäköön Herra kaikki pyyntösi. Nyt minä tiedän, että Herra auttaa voideltuaan, vastaa hänelle pyhästä taivaastaan, auttaa häntä oikean kätensä voimallisilla teoilla. Toiset turvaavat vaunuihin, toiset hevosiin, mutta me muistamme Herran, Jumalamme, nimeä. He vaipuvat maahan ja kaatuvat, mutta me nousemme ja pysymme pystyssä. Herra, auta! Vastatkoon kuningas meille sinä päivänä, kun häneltä apua pyydämme. Veisuunjohtajalle; Daavidin psalmi. Herra, sinun voimassasi kuningas iloitsee. Kuinka suuresti hän riemuitseekaan autuudessasi! Mitä hänen sydämensä halusi, sen sinä hänelle annoit, etkä kieltänyt, mitä hänen huulensa anoivat. Sela. Sinä varustat hänet siunauksella ja onnella, panet hänen päähänsä kultaisen kruunun. Hän anoi sinulta elämää, sinä annoit hänelle pitkän, ainaisen, iankaikkisen elämän. Suuri on hänen kunniansa autuudessasi. Sinä annoit hänelle valtasuuruuden ja kirkkauden. Sillä sinä asetat hänet suureksi siunaukseksi ikiajoiksi. Sinä ilahdutat häntä kasvojesi riemulla. Sillä kuningas luottaa Herraan, eikä hän horju Kaikkivaltiaan armossa. Sinun kätesi löytää kaikki vihollisesi, oikea kätesi tavoittaa ne, jotka sinua vihaavat. Sinä teet heidät tulisen pätsin kaltaisiksi, kun näytät kasvosi. Herra nielee heidät vihassaan, ja tuli syö heidät. Sinä hävität maan päältä heidän hedelmänsä ja heidän jälkeläisensä ihmislasten keskuudesta. Vaikka he aikovat pahaa sinua vastaan ja miettivät juonia, he eivät mahda mitään, sillä sinä teet heidän olkapäänsä tueksi jännitetylle jousellesi heidän kasvojaan vastaan. Nouse voimassasi, Herra! Laulaen ja soittaen me ylistämme väkevyyttäsi. Veisuunjohtajalle. Veisataan kuin: "Aamuruskon peura." Daavidin psalmi. Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit? Miksi olet kaukana, et auta minua, et kuule valitukseni sanoja? Jumalani, huudan päivällä, mutta sinä et vastaa, ja yöllä, enkä vaikene. Kuitenkin sinä olet Pyhä, jonka istuin on Israelin kiitosvirsien keskellä. Isämme luottivat sinuun, he luottivat, ja sinä pelastit heidät. He huusivat sinua ja pelastuivat. He luottivat sinuun eivätkä joutuneet häpeään. Mutta minä olen mato enkä ihminen, ihmisten pilkka ja kansan hylkäämä. Kaikki, jotka minut näkevät, pilkkaavat minua, levittelevät suutaan, nyökyttävät ilkkuen päätään: "Jätä asiasi Herran haltuun. Hän vapahtakoon hänet, hän pelastakoon hänet, koska on häneen mieltynyt." Sinähän vedit minut äitini kohdusta, sinä annoit minun olla turvassa äitini rinnoilla. Sinun huomaasi minut jätettiin syntymästäni saakka. Sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta. Älä ole minusta kaukana, sillä ahdistus on läsnä, eikä auttajaa ole. Minua saartavat väkevät sonnit, Baasanin härät piirittävät minua. Ne avaavat kitansa minua vastaan, kuin raatelevat, kiljuvat leijonat. Kuin vesi minut on maahan vuodatettu. Kaikki luuni ovat irti toisistaan. Sydämeni on kuin vaha, se on sulanut rinnassani. Voimani on kuivettunut kuin saviastian siru, ja kieleni tarttuu suuni lakeen, ja sinä lasket minut alas kuoleman tomuun. Sillä koirat minua piirittävät, pahojen parvi saartaa minut, käteni ja jalkani ovat lävistetyt. Voin laskea kaikki luuni. He katselevat minua ilkkuen. He jakavat keskenään vaatteeni ja heittävät puvustani arpaa. Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana, sinä, väkevyyteni, riennä avukseni. Vapahda sieluni miekasta, ainokaiseni koirien kynsistä. Pelasta minut leijonan kidasta, re'eem-eläinten sarvista – vastaa minulle. Minä julistan nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä. Te, jotka pelkäätte Herraa, ylistäkää häntä. Kunnioittakaa häntä, kaikki Jaakobin siemen, kaikki Israelin siemen, pelätkää häntä. Sillä hän ei halveksi kurjan kärsimystä, ei katso sitä ylen eikä kätke häneltä kasvojaan, vaan kuulee hänen avunhuutonsa. Sinusta on ylistyslauluni suuressa seurakunnassa. Minä täytän lupaukseni häntä pelkäävien edessä. Nöyrät saavat syödä ja tulevat ravituiksi. Ne, jotka etsivät Herraa, ylistävät häntä. Teidän sydämenne on elävä iankaikkisesti. Kaikki maan ääret muistavat tämän ja palaavat Herran luo. Kaikki pakanoiden sukukunnat kumartavat häntä. Sillä Herran on kuninkuus, ja hän on hallitseva pakanoita. Kaikki maan mahtavat syövät ja kumartavat. Hänen edessään polvistuvat kaikki, jotka mullan alle astuvat eivätkä voi pysyä elossa. Jälkipolvet palvelevat häntä, tuleville polville kerrotaan Herrasta. He tulevat ja julistavat vastedes syntyvälle kansalle hänen vanhurskauttaan, että hän on tämän tehnyt. Daavidin psalmi. Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Vihreille niityille hän vie minut lepäämään; virvoittavien vetten luo hän minut johdattaa. Hän virvoittaa sieluni. Hän kääntää minut vanhurskauden tielle nimensä tähden. Vaikka vaeltaisin kuoleman varjon laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet kanssani. Sinun valtikkasi ja sauvasi minua lohduttavat. Sinä valmistat minulle pöydän vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet pääni öljyllä, maljani on ylitsevuotavainen. Sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elinaikani, ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti. Daavidin psalmi. Herran on maa ja kaikki, mitä siinä on, maanpiiri ja ne, jotka siinä asuvat. Sillä hän on perustanut sen merien yläpuolelle, vahvistanut sen virtojen ylle. Kuka saa astua Herran vuorelle, kuka seisoa hänen pyhässä paikassaan? Se, jolla on viattomat kädet ja puhdas sydän, joka ei halua turhuutta eikä vanno väärin. Hän saa siunauksen Herralta ja vanhurskauden pelastuksensa Jumalalta. Tämä on se suku, joka häntä kysyy, joka etsii kasvojasi – tämä on Jaakob. Sela. Nostakaa päänne, te portit, nostakaa päänne, te ikuiset ovet, kunnian kuninkaan käydä sisälle! Kuka on se kunnian kuningas? Hän on Herra, väkevä ja vahva, Herra, vahva sodassa. Nostakaa päänne, te portit, nostakaa päänne, te ikuiset ovet, kunnian kuninkaan käydä sisälle! Kuka on se kunnian kuningas? Hän on Herra Sebaot, hän on kunnian kuningas. Sela. Daavidin psalmi. Sinun luoksesi, Herra, minä ylennän sieluni, Jumalani, sinuun minä turvaan. Älä salli minun joutua häpeään, älkööt viholliseni saako riemuita minusta. Ei yksikään, joka sinua odottaa, joudu häpeään. Häpeään joutuvat ne, jotka ovat syyttä uskottomia. Herra, neuvo minulle tiesi, opeta minulle polkusi. Kuljeta minua totuudessasi ja opeta minua, sillä sinä olet autuuteni Jumala. Sinua minä odotan kaiken päivää. Muista laupeuttasi, Herra, ja armoasi, sillä ne ovat olleet iankaikkisuudesta asti. Älä muista nuoruuteni syntejä äläkä rikoksiani. Muista minua armosi mukaan, hyvyytesi tähden, Herra. Hyvä ja vakaa on Herra. Sen tähden hän neuvoo syntiset tielle. Hän johdattaa nöyriä oikein ja opettaa nöyrille tiensä. Kaikki Herran polut ovat armo ja totuus niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja todistuksensa. Nimesi tähden, Herra, anna anteeksi syntivelkani, sillä se on suuri. Kuka on se mies, joka Herraa pelkää – sen hän neuvoo tielle, joka hänen on valittava. Hänen sielunsa saa nauttia hyvää, ja hänen jälkeläisensä perivät maan. Herran neuvo on tunnettu niille, jotka häntä pelkäävät, ja hän ilmoittaa heille liittonsa. Silmäni katsovat alati Herraan, sillä hän päästää jalkani verkosta. Käänny puoleeni, armahda minua, sillä minä olen yksinäinen ja kurja. Sydämeni pakahtuu tuskasta; päästä minut ahdistuksistani. Katso kurjuuttani ja vaivaani, anna kaikki syntini anteeksi. Katso vihollisiani, kuinka heitä on paljon, ja he vihaavat minua väkivaltaisella vihalla. Varjele sieluni ja pelasta minut. Älä salli minun tulla häpeään, sillä turvaan sinuun. Nuhteettomuus ja oikeamielisyys varjelkoot minua, sillä sinua minä odotan. Jumala, vapahda Israel kaikista sen ahdistuksista. Daavidin virsi. Hanki minulle oikeus, Herra, sillä minä olen vaeltanut vilpittömästi, turvannut Herraan enkä horju. Tutki minua, Herra, ja pane minut koetukselle, koettele munuaiseni ja sydämeni. Sillä armosi on silmieni edessä, ja olen vaeltanut totuudessasi. En istu valheellisten miesten seurassa enkä kulje salakavalien kanssa. Vihaan pahojen seuraa enkä istu jumalattomien parissa. Pesen käteni viattomuudessa, ja astun kulkueessa alttarisi ympäri, Herra, antaakseni kuulua kiitokseni äänen ja julistaakseni kaikkia ihmeitäsi. Herra, rakastan sinun huoneesi asuinsijaa, sitä paikkaa, jossa kirkkautesi asuu. Älä tempaa pois sieluani syntisten kanssa äläkä henkeäni verenvuodattajien kanssa, joiden käsiä ilkityö tahraa ja joiden oikea käsi on lahjuksia täynnä. Mutta minä vaellan vilpittömästi. Vapahda minut ja ole minulle armollinen. Jalkani seisoo tasaisella maalla. Seurakunnan kokouksissa kiitän Herraa. Daavidin virsi. Herra on valkeuteni ja autuuteni: ketä minä pelkään! Herra on elämäni turva. Ketä minä vapisen! Kun pahat käyvät kimppuuni syömään lihaani, niin he, ahdistajani ja vihamieheni, kompastuvat ja kaatuvat. Vaikka sotajoukko asettuisi minua vastaan, sydämeni ei pelkäisi. Vaikka sota nousisi minua vastaan, siinäkin olisin turvassa. Yhtä minä anon Herralta, sitä minä pyydän, että saisin asua Herran huoneessa kaikki elämäni päivät, katsella Herran suloisuutta ja tutkia hänen temppelissään. Sillä hän kätkee minut majaansa pahana päivänä, hän suojaa minua telttansa suojassa ja korottaa minut kalliolle. Pääni kohoaa nyt vihollisteni yli, jotka minua ympäröivät, ja uhraan riemu-uhreja hänen telttamajassaan. Minä laulan ja soitan Herralle. Herra, kuule ääneni, kun huudan, armahda minua ja vastaa minulle. Sydämeni vetoaa omaan sanaasi: "Etsikää minun kasvojani." Herra, minä etsin sinun kasvojasi. Älä kätke minulta kasvojasi, älä työnnä vihassa pois palvelijaasi. Sinä olet apuni, älä minua jätä, älä hylkää minua, pelastukseni Jumala. Vaikka isäni ja äitini hylkäisivät minut, niin Herra ottaa minut suojaansa. Neuvo, Herra, minulle tiesi ja johdata minua tasaista polkua vihamiesteni tähden. Älä anna minua alttiiksi ahdistajani vimmalle, sillä väärät todistajat nousevat minua vastaan ja puhkuvat väkivaltaa. Mutta minä totisesti uskon näkeväni Herran hyvyyden elävien maassa. Odota Herraa. Ole luja, ja vahva olkoon sydämesi. Odota Herraa. Daavidin virsi. Sinua, Herra, minä huudan, minun kallioni. Älä ole minua kohtaan äänetön, etten minä, kun sinä olet vaiti, joutuisi hautaan vaipuneiden kaltaiseksi. Kuule rukousteni ääni, kun sinua avuksi huudan, kun nostan käteni kaikkeinpyhintäsi kohti. Älä tempaa minua pois jumalattomien kanssa, älä väärintekijöiden kanssa, jotka puhuvat lähimmäisilleen rauhan puheita, vaikka heidän sydämessään on pahuus. Anna heille heidän tekojensa mukaan ja heidän tekojensa pahuuden mukaan. Anna heille heidän kättensä tekojen mukaan, kosta heille, mitä he ovat tehneet. Sillä eivät he ota vaarin Herran töistä eivätkä hänen kättensä teoista. Hän kukistakoon heidät älköönkä heitä rakentako. Kiitetty olkoon Herra, sillä hän on kuullut rukousteni äänen. Herra on voimani ja kilpeni. Häneen sydämeni turvasi, ja sain avun. Siitä sydämeni riemuitsee, ja veisuullani ylistän häntä. Herra on kansansa väkevyys, hän on voideltunsa pelastus ja turva. Pelasta kansasi ja siunaa perikuntasi. Kaitse heitä ja kanna heitä iankaikkisesti. Daavidin psalmi. Antakaa Herralle, te Jumalan pojat, antakaa Herralle kunnia ja väkevyys. Antakaa Herralle hänen nimensä kunnia, kumartakaa Herraa pyhässä kaunistuksessa. Herran ääni käy vetten päällä; kunnian Jumala jylisee, Herra suurten vetten päällä. Herran ääni käy voimallisesti, Herran ääni käy valtavasti. Herran ääni särkee setrit, Herra särkee Libanonin setrit. Hän hypittää niitä kuin vasikkaa, Libanonia ja Sirjonia kuin nuorta re'eem-eläintä. Herran ääni halkoo tulen liekit. Herran ääni vapisuttaa erämaan, Herra vapisuttaa Kaadeksen erämaan. Herran ääni saattaa peurat poikimaan. Se raastaa paljaiksi metsät. Kaikki hänen temppelissään sanovat: "Kunnia!" Herra istui valtaistuimellaan, ja vedenpaisumus tuli. Herra istuu kuninkaana iankaikkisesti. Herra antaa kansalleen voiman, Herra siunaa kansaansa rauhalla. Daavidin psalmi. Herran asumuksen vihkimislaulu. Minä ylistän sinua, Herra, sillä sinä vedit minut ylös vedestä etkä sallinut viholliseni iloita minusta. Herra, Jumalani, sinua minä huusin, ja sinä paransit minut. Herra, sinä nostit sieluni haudasta, sinä herätit minut henkiin hautaan vaipuvien joukosta. Veisatkaa kiitosta Herralle, te hänen pyhänsä, ylistäkää hänen pyhää nimeään. Sillä silmänräpäyksen kestää hänen vihansa, eliniän hänen armonsa. Illalla on itku vieraana, mutta aamulla ilo. Minä sanoin menestykseni päivinä: "En minä ikinä horju." Herra, armossasi sinä vahvistit vuoreni. Mutta kun sinä kätkit kasvosi, minä pelästyin. Sinua, Herra, minä huusin ja Herraa minä rukoilin: "Mitä etua on verestäni, jos minä vaivun hautaan? Ylistääkö tomu sinua, julistaako se uskollisuuttasi? Kuule, Herra, ja armahda minua, Herra, ole auttajani." Sinä muutit murheeni ilokarkeloksi, sinä riisuit surupukuni ja vyötit minut riemulla, jotta sieluni veisaisi sinulle kiitosta, eikä vaikenisi. Herra, Jumalani, sinua minä ylistän iankaikkisesti. Veisuunjohtajalle; Daavidin psalmi. Herra, sinuun minä turvaan. Älä salli minun ikinä häpeään joutua, vapahda minut vanhurskaudessasi. Kallista korvasi puoleeni, riennä, pelasta minut. Ole minulle turvakallio, vuorilinna, johon minut pelastat. Sillä sinä olet kallioni ja linnani, ja nimesi tähden sinä minua johdat ja talutat. Sinä päästät minut verkosta, jonka he ovat virittäneet eteeni, sillä sinä olet turvani. Sinun käteesi annan henkeni, sinä, Herra, lunastat minut, sinä uskollinen Jumala. Vihaan niitä, jotka seuraavat turhia epäjumalia, mutta minä turvaan Herraan. Iloitsen ja riemuitsen armostasi. Kun sinä katsoit kurjuuttani, sinä tunsit sieluni ahdistukset, etkä jättänyt minua vihollisen valtaan, vaan asetit jalkani aukealle. Armahda minua, Herra, sillä minulla on ahdistus. Silmäni on surusta riutunut, niin myös sieluni ja ruumiini. Sillä elämäni kuluu murheessa ja vuoteni huokauksissa. Voimani on rauennut pahojen tekojeni tähden, ja luuni ovat riutuneet. Kaikkien ahdistajieni tähden minä olen tullut pilkaksi, ylenpalttiseksi pilkaksi naapureilleni, kauhuksi tuttavilleni. Ne, jotka minut kadulla näkevät, pakenevat minua. Olen unohtunut ihmisten mielistä kuin kuollut, olen kuin rikottu astia. Sillä minä kuulen monen parjaukset, kauhua kaikkialta, kun he keskenään pitävät neuvoa minua vastaan ja aikovat ottaa minulta hengen. Mutta sinuun, Herra, minä turvaan; minä sanon: "Sinä olet Jumalani." Aikani ovat kädessäsi, pelasta minut vihollisteni kädestä ja vainoojistani. Valaise kasvosi palvelijallesi, pelasta minut armossasi. Herra, älä saata minua häpeään, sillä sinua minä huudan avukseni. Jumalattomat tulkoot häpeään ja vaietkoot helvetissä. Mykistykööt valheen huulet, jotka puhuvat vanhurskasta vastaan röyhkeästi, ylpeästi ja ylenkatseellisesti. Kuinka suuri on sinun hyvyytesi, jonka talletat sinua pelkääville ja jota osoitat sinuun turvaaville ihmislasten edessä! Sinä peität heidät kasvojesi suojaan ihmisten juonitteluilta. Sinä kätket heidät turvaan kielten riidalta. Kiitetty olkoon Herra, sillä hän osoitti minulle ihmeellisen armonsa piiritetyssä kaupungissa. Minä sanoin hädässäni: "Minut on sysätty pois silmiesi edestä." Kuitenkin sinä kuulit rukousteni äänen, kun sinua huusin. Rakastakaa Herraa, kaikki hänen pyhänsä. Herra varjelee vilpittömät, mutta ylpeille hän kostaa ankarasti. Olkaa lujat, ja olkoon sydämenne rohkea, te kaikki, jotka Herraa odotatte. Daavidin mietevirsi. Autuas se, jonka rikokset ovat anteeksi annetut, jonka synti on peitetty! Autuas se ihminen, jolle Herra ei lue syntiä ja jonka hengessä ei ole vilppiä! Kun minä vaikenin, riutuivat luuni jokapäiväisestä valituksestani. Sillä yötä päivää kätesi oli raskaana päälläni. Nesteeni kuivui kuin kesän helteessä. Sela. Tunnustin sinulle syntini enkä peittänyt pahoja tekojani. Sanoin: "Tunnustan Herralle rikokseni", ja sinä annoit anteeksi syntivelkani. Sela. Sen tähden rukoilkoot sinua kaikki pyhät aikana, jona sinut voidaan löytää. Vaikka suuret vedet tulvisivat, ne eivät ulotu heihin. Sinä olet suojani, sinä varjelet minut hädästä, sinä ympäröit minut pelastuksen riemulla. Sela. "Opetan sinua ja osoitan sinulle tien, jota sinun tulee vaeltaa. Neuvon sinua, silmäni sinua ohjaa." Älkää olko kuin järjettömät oriit ja muulit, joita suitsilla ja ohjaksilla, niiden valjailla, suistetaan. Muuten ne eivät sinua lähesty. Jumalattomalla on monta vaivaa, mutta joka Herraan turvaa, häntä ympäröi armo. Iloitkaa Herrassa ja riemuitkaa, te vanhurskaat, ja veisatkaa ilovirsiä, kaikki te oikeamieliset. Riemuitkaa Herrassa, te vanhurskaat. Oikeamielisten on soveliasta häntä kiittää. Ylistäkää Herraa lyyroilla, soittakaa hänelle kymmenkielisillä harpuilla. Veisatkaa hänelle uusi virsi, helkyttäkää kieliä ihanasti ja riemullisesti. Sillä Herran sana on oikea, ja kaikki hänen tekonsa ovat tehdyt uskollisuudessa. Hän rakastaa vanhurskautta ja oikeutta. Maa on täynnä Herran armoa. Herran sanalla ovat taivaat tehdyt, ja kaikki niiden joukot hänen suunsa Hengellä. Hän kokoaa meren vedet kuin röykkiöksi, panee syvyydet säiliöihin. Pelätköön Herraa kaikki maa, hänen edessään vaviskoot kaikki maanpiirin asukkaat. Sillä hän sanoi, ja tapahtui niin, hän käski, ja oli tehty. Herra särkee pakanoiden neuvon ja tekee turhiksi kansojen aikeet. Mutta Herran neuvo pysyy iankaikkisesti ja hänen sydämensä aivoitukset suvusta sukuun. Autuas se kansa, jonka Jumala Herra on, se kansa, jonka hän on perinnökseen valinnut! Herra katsoo alas taivaasta ja näkee kaikki ihmislapset. Hän katselee asumuksestaan, valtaistuimeltaan kaikkia maan asukkaita, hän, joka on luonut kaikkien heidän sydämensä ja joka tarkastelee kaikkia heidän tekojaan. Ei kuningas voita paljolla väellään, ei sankari pelastu suurella voimallaan. Turha on sotaratsu auttajaksi eikä sen suuri voima pelasta. Katso, Herran silmä valvoo niitä, jotka häntä pelkäävät ja panevat toivonsa hänen laupeuteensa, että hän pelastaisi heidän sielunsa kuolemasta ja elättäisi heitä nälän aikana. Sielumme odottaa Herraa. Hän on apumme ja kilpemme. Sillä hänessä sydämemme iloitsee. Me turvaamme hänen pyhään nimeensä. Armosi, Herra, olkoon suojanamme, niin kuin panemme toivomme sinuun. Daavidin virsi, kun hän tekeytyi mielipuoleksi Abimelekin edessä ja tämä karkotti hänet luotaan ja meni pois. Minä kiitän aina Herraa, hänen ylistyksensä on alati suussani. Herra on sieluni ylistys, nöyrät kuulevat sen ja iloitsevat. Ylistäkää kanssani Herraa, kiittäkäämme yhdessä hänen nimeään. Minä etsin Herraa, ja hän vastasi minulle, hän vapahti minut kaikista kauhuistani. Jotka häneen katsovat, ne säteilevät iloa, heidän kasvonsa eivät häpeästä punastu. Tässä on kurja, joka huusi, ja Herra kuuli ja pelasti hänet kaikista hänen ahdistuksistaan. Herran enkeli asettuu niiden ympärille, jotka häntä pelkäävät, ja pelastaa heidät. Maistakaa ja katsokaa, kuinka Herra on hyvä. Autuas se mies, joka häneen turvaa! Pelätkää Herraa, te hänen pyhänsä, sillä häntä pelkääviltä ei puutu mitään. Nuoret leijonat kärsivät puutetta ja näkevät nälkää, mutta Herraa etsiviltä ei puutu mitään hyvää. Tulkaa, lapset, kuulkaa minua! Herran pelkoon minä opetan teidät. Kuka oletkin, joka olet mieltynyt elinpäiviisi ja rakastat niitä nähdäksesi onnea: varjele kielesi pahasta ja huulesi vilppiä puhumasta sekä vältä pahaa ja tee hyvää, etsi rauhaa ja pyri siihen. Herran silmät katselevat vanhurskaita ja hänen korvansa [ottavat vaarin] heidän huudostaan. Herran kasvot ovat pahantekijöitä vastaan hävittääkseen maasta heidän muistonsa. Vanhurskaat huutavat, ja Herra kuulee ja vapahtaa heidät kaikista heidän ahdistuksistaan. Lähellä on Herra niitä, joilla on särjetty sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli. Monta kärsimystä on vanhurskaalla, mutta Herra vapahtaa hänet niistä kaikista. Hän varjelee kaikki hänen luunsa. Niistä ei yksikään murru. Pahuus tappaa jumalattoman, ja ne, jotka vanhurskasta vihaavat, tulevat syynalaisiksi. Herra lunastaa palvelijoidensa sielut, eikä yksikään, joka häneen turvaa, tule syynalaiseksi. Daavidin virsi. Riitele, Herra, riitaveljiäni vastaan. Sodi niitä vastaan, jotka minua vastaan sotivat. Tempaa pieni kilpi, suuri kilpi ja nouse avukseni. Vedä esiin keihäs ja salpaa tie vainoojiltani. Sano sielulleni: "Minä olen pelastuksesi." Joutukoot häpeään ja pilkkaan ne, jotka henkeäni väijyvät. Peräytykööt ja punastukoot ne, jotka aikovat minulle pahaa. Olkoot he kuin akanat tuulessa, ja Herran enkeli syösköön heidät maahan. Heidän tiensä olkoon pimeä ja liukas, ja Herran enkeli ajakoon heitä takaa. Sillä he ovat syyttä virittäneet verkkonsa eteeni. Syyttä he ovat kaivaneet sielulleni haudan. Tulkoon hänelle turmio aavistamatta, tarttukoon virittämäänsä verkkoon, langetkoon siihen surmakseen. Mutta minun sieluni iloitkoon Herrassa, riemuitkoon hänen avustaan. Kaikki luuni sanokoot: "Herra, kuka on vertaisesi, sinun, joka vapahdat kurjan väkevämmästään, kurjan ja köyhän raatelijastaan?" Väärät todistajat astuvat esiin. He kyselevät minulta, mitä en tiedä. He palkitsevat minulle hyvän pahalla. Sieluni on orpo. Minä puolestani puin päälleni surupuvun, kun he sairastivat. Minä vaivasin itseäni paastolla ja rukoilin pää painuksissa. Minä kuljin ikään kuin he olisivat olleet ystäviäni, omia veljiäni. Minä kävin surupuvussa, kumarruksissa kuin äitiään sureva. Mutta he iloitsevat kompastuksestani ja kokoontuvat – kokoontuvat minua vastaan, nuo lyöjät, joita en tunne. He herjaavat herkeämättä, nuo konnat pilkkaavat minua ja kiristelevät minulle hampaitaan. Herra, kuinka kauan sinä tätä katselet? Päästä sieluni turmiosta, jota he hankkivat, päästä minun ainokaiseni nuorista leijonista. Kiitän sinua suuressa seurakunnassa, ylistän sinua paljon kansan keskellä. Älkööt ne minusta iloitko, jotka ovat syyttä vihamiehiäni. Älkööt iskekö silmää ne, jotka aiheetta vihaavat minua. Sillä he eivät puhu rauhan puheita, vaan miettivät petoksen sanoja maan hiljaisia vastaan. He avaavat suunsa ammolleen minua vastaan ja sanovat: "Kas niin, kas niin! Nyt me sen omin silmin näemme!" Sinä, Herra, näet sen, älä ole vaiti! Herra, älä ole minusta kaukana! Herää ja nouse, Jumalani ja Herrani, hankkimaan minulle oikeus ja ajamaan asiaani. Tuomitse minut vanhurskautesi mukaan, Herra, Jumalani, älä salli heidän minusta riemuita. Älä salli heidän sanoa sydämessään: "Kas niin! Sitä me halusimmekin." Älä salli heidän sanoa: "Me olemme hänet nielleet." Hävetkööt ja punastukoot kaikki, jotka onnettomuudestani iloitsevat, saakoot puvukseen häpeän ja pilkan ne, jotka ylvästelevät minua vastaan. Iloitkoot ja riemuitkoot ne, jotka suovat minulle oikeuteni, ja sanokoot aina: "Ylistetty olkoon Herra, joka tahtoo palvelijansa parasta." Kieleni julistakoon vanhurskauttasi, kiitostasi kaiken päivää. Veisuunjohtajalle; Herran palvelijan Daavidin virsi. Synti sanoo jumalattomalle: sydämessäni ei ole Jumalan pelkoa hänen silmiensä edessä. Sillä se tekee kaiken sileäksi hänen silmissään, että hänen pahuutensa havaittaisiin ja häntä vihattaisiin. Hänen suunsa sanat ovat vääryyttä ja petosta. Hän on lakannut tekemästä sitä, mikä on taidollista ja hyvää. Hän miettii vuoteessaan turmiota. Hän pysyy tiellä, joka ei ole hyvä. Hän ei kammo pahaa. Herra, armosi ulottuu taivaisiin, totuutesi pilviin asti. Vanhurskautesi on kuin Jumalan vuoret, sinun tuomiosi kuin suuri syvyys, ihmistä ja eläintä sinä autat, Herra. Kuinka kallis onkaan armosi, Jumala! Ihmislapset etsivät siipiesi suojaa. Heidät ravitaan huoneesi lihavuudella. Sinä annat heidän juoda suloisuutesi virrasta. Sillä luonasi on elämän lähde. Valkeudessasi me näemme valkeuden. Säilytä armosi niille, jotka tuntevat sinut, ja vanhurskautesi oikeamielisille. Älköön ylpeyden jalka minua tallatko, älköönkä jumalattomien käsi minua karkottako. Katso, pahantekijät kaatuvat. He suistuvat maahan, eivätkä voi nousta. Daavidin virsi. Älä vihastu pahojen tähden, älä kadehdi väärintekijöitä. Sillä kuin heinä niitetään heidät pian pois, ja he lakastuvat kuin vihanta ruoho. Turvaa Herraan ja tee sitä, mikä on hyvää, asu maassa ja noudata totuutta. Silloin sinulla on ilo Herrassa, ja hän antaa sinulle, mitä sydämesi ikävöi. Anna tiesi Herran haltuun ja turvaa häneen, kyllä hän sen tekee. Hän antaa vanhurskautesi nousta kuin valkeuden ja sinun oikeutesi kuin keskipäivän. Hiljenny Herran edessä ja odota häntä. Älä vihastu siihen, jonka tie menestyy, mieheen, joka punoo juonia. Herkeä vihasta ja heitä kiukku, älä kiivastu, se on vain pahaksi. Sillä pahat hävitetään, mutta jotka Herraa odottavat, ne perivät maan. Hetki vielä, niin jumalatonta ei enää ole; kun katsot hänen sijaansa, hän on jo poissa. Mutta nöyrät perivät maan ja iloitsevat suuresta rauhasta. Jumalaton miettii vanhurskaalle pahaa ja kiristelee hänelle hampaitaan. Mutta Herra nauraa hänelle, sillä hän näkee hänen päivänsä joutuvan. Jumalattomat paljastavat miekkansa ja jännittävät jousensa kaataakseen kurjan ja köyhän, teurastaakseen ne, jotka ovat oikealla tiellä. Mutta heidän miekkansa käy heidän omaan sydämeensä, ja heidän jousensa särkyvät. Vanhurskaan vähäinen varallisuus on parempi kuin monen jumalattoman omaisuuden paljous. Sillä jumalattomien käsivarret särjetään, mutta Herra tukee vanhurskaita. Herra tuntee nuhteettomien päivät, ja heidän perintönsä pysyy iankaikkisesti. Pahana aikana he eivät joudu häpeään, ja nälän päivinä heillä on kylliksi syötävää. Sillä jumalattomat hukkuvat, ja Herran viholliset ovat kuin niittyjen koreus: he katoavat, katoavat kuin savu. Jumalaton ottaa lainan eikä maksa, mutta vanhurskas on armahtavainen ja antelias. Sillä hänen siunaamansa perivät maan, mutta hänen kiroamansa hävitetään. Herra vahvistaa sen miehen askeleet, jonka tie hänelle kelpaa. Jos hän lankeaa, hän ei maahan sorru, sillä Herra tukee hänen kättään. Olen ollut nuori ja olen tullut vanhaksi, mutta en ole nähnyt vanhurskasta hylättynä enkä hänen lastensa kerjäävän leipää. Aina hän on armahtavainen ja antaa lainaksi, ja hänen lapsensa ovat siunaukseksi. Karta pahaa ja tee hyvää, niin sinä pysyt iankaikkisesti. Sillä Herra rakastaa oikeutta eikä hylkää pyhiään. Heidät varjellaan iankaikkisesti, mutta jumalattomien siemen hävitetään. Vanhurskaat perivät maan ja asuvat siinä iankaikkisesti. Vanhurskaan suu lausuu viisautta, ja hänen kielensä puhuu oikeuden sanoja. Hänen Jumalansa laki on hänen sydämessään, hänen askeleensa eivät horju. Jumalaton väijyy vanhurskasta ja etsii häntä tappaakseen. Mutta Herra ei jätä häntä hänen käsiinsä eikä tuomitse häntä syylliseksi, kun hänen asiansa on oikeudessa. Odota Herraa ja ota vaari hänen tiestään, niin hän korottaa sinut, ja sinä perit maan ja näet, kuinka jumalattomat hävitetään. Minä näin jumalattoman, väkivaltaisen, rehevänä kuin viheriöivä puu, juurtuneena paikoilleen. Mutta kun ohi kuljettiin, katso, häntä ei enää ollut. Minä etsin häntä, mutta häntä ei löytynyt. Ota nuhteettomasta vaari, katso rehellistä: rauhan miehellä on tulevaisuus, mutta luopuneet hukkuvat kaikki, ja jumalattomien tulevaisuus leikataan pois. Mutta vanhurskasten pelastus tulee Herralta, hän on heidän linnansa ahdingon aikana. Herra auttaa heitä ja vapahtaa heidät, vapahtaa jumalattomista ja pelastaa heidät, sillä he turvaavat häneen. Daavidin psalmi. Muistoksi. Herra, älä rankaise minua vihassasi, älä kurita minua kiivaudessasi. Sillä nuolesi ovat uponneet minuun, kätesi painaa minua. Ei ole lihassani tervettä paikkaa vihastuksesi tähden eikä luissani rauhaa syntieni tähden. Sillä pahat tekoni käyvät pääni yli, kuin painava kuorma ne ovat minulle liian raskaat. Haavani haisevat ja märkivät hulluuteni tähden. Minä käyn kumarassa, aivan kyyryssä, kuljen murheellisena kaiken päivää. Sillä lanteeni ovat polttavaa kipua täynnä eikä lihassani ole tervettä paikkaa. Olen voimaton ja aivan runneltu, itken sydämeni tuskassa. Herra, edessäsi on kaikki, mitä toivon, eikä huokaukseni ole sinulta salassa. Sydämeni värisee, voimani on minusta luopunut, silmieni valo – sekin on minulta mennyt. Ystäväni ja läheiseni pysyvät syrjässä vaivastani, ja omaiseni seisovat kaukana. Ne, jotka etsivät henkeäni, virittävät pauloja. Ne, jotka minulle pahaa tahtovat, puhuvat turmion puheita ja miettivät petosta kaiket päivät. Mutta minä olen kuin kuuro, enkä kuule mitään, kuin mykkä, joka ei avaa suutaan. Olen kuin mies, joka ei kuule mitään ja jonka suussa ei ole vastausta. Sillä sinua, Herra, minä odotan, sinä vastaat, Herra, Jumalani. Sillä sanon: älkööt iloitko minusta, älkööt ylvästelkö minua vastaan, kun jalkani horjuu. Minä olen näet kaatumaisillani, ja tuskani on aina edessäni. Sillä minä tunnustan pahat tekoni, murehdin syntieni tähden. Mutta viholliseni elävät ja ovat väkevät, ja paljon on niitä, jotka vihaavat minua syyttä, jotka palkitsevat hyvän pahalla ja vihaavat minua, koska teen hyvää. Älä hylkää minua, Herra, Jumalani, älä ole minusta kaukana Riennä avukseni, Herra, sinä, autuuteni. Veisuunjohtajalle; Jedutunin tapaan. Daavidin psalmi. Sanoin: "Pidän vaelluksestani vaarin, etten tekisi kielelläni syntiä. Pidän suustani vaarin ja tukin sen, niin kauan kuin jumalaton on edessäni." Olin vaiti, olin ääneti enkä puhunut siitä, mikä on hyvä, mutta tuskani yltyi. Sydämeni hehkui rinnassani, kun huokailin. Minussa syttyi tuli, ja puhuin kielelläni. Herra, opeta minua ajattelemaan loppuani, ja sitä, mikä päivieni mitta on, että ymmärtäisin, kuinka katoava minä olen. Katso, kämmenen leveydeksi sinä teit päiväni, ja elämäni on edessäsi kuin ei mitään. Vain tuulen henkäys ovat kaikki ihmiset, kuinka lujina seisovatkin. Sela. Varjona vain ihminen vaeltaa, turhaan vain he touhuavat, kokoavat, eivätkä tiedä, kuka ne saa. Mutta nyt, mitä minä odotan, Herra? Sinuun minä panen toivoni. Päästä minut kaikista synneistäni, älä pane minua tyhmien pilkaksi. Minä vaikenen enkä suutani avaa, sillä sinä sen teit. Käännä vitsauksesi minusta pois, sillä minä menehdyn kätesi kuritukseen. Kun sinä kuritat ihmistä synnin tähden rangaistuksilla, sinä kulutat hänen kauneutensa kuin koinsyömän. Vain tuulen henkäys ovat kaikki ihmiset. Sela. Kuule rukoukseni, Herra, ota korviisi huutoni. Älä ole kuuro kyyneleilleni. Sillä minä olen muukalainen luonasi, vieras, kuten kaikki isänikin. Käännä katseesi pois minusta, että ilahtuisin, ennen kuin menen pois eikä minua enää ole. Veisuunjohtajalle; Daavidin psalmi. Hartaasti minä odotin Herraa, ja hän kumartui puoleeni ja kuuli huutoni. Hän nosti minut ylös turmion kuopasta, lokaisesta liejusta, ja asetti jalkani kalliolle, hän vahvisti askeleeni. Hän antoi suuhuni uuden virren, kiitoslaulun Jumalallemme. Sen näkevät monet ja pelkäävät ja turvaavat Herraan. Autuas se mies, joka panee turvansa Herraan eikä käänny ylpeiden puoleen eikä niiden, jotka kääntyvät valheeseen! Herra, Jumalani, suuret ovat ihmetekosi ja ajatuksesi, joita sinä meille osoitat. Ei ole ketään vertaistasi. Niitä minä tahdon julistaa, niistä puhua, niiden paljous on suurempi, kuin osaan luetella. Teurasuhriin ja ruokauhriin sinä et mielisty. Korvani sinä avasit, polttouhria ja syntiuhria sinä et vaadi. Silloin minä sanoin: "Katso, minä tulen; kirjakääröön on kirjoitettu minusta. Sinun tahtosi, Jumalani, teen mielelläni, ja lakisi on sisimmässäni." Minä julistan vanhurskautta suuressa seurakunnassa. Katso, minä en sulje huuliani. Herra, sinä sen tiedät. Minä en peitä vanhurskauttasi omaan sydämeeni, vaan puhun sinun uskollisuudestasi ja avustasi. Minä en salaa armoasi ja totuuttasi suurelta seurakunnalta. Sinä, Herra, älä sulje minulta laupeuttasi, armosi ja totuutesi varjelkoon minua aina. Sillä lukemattomat vaivat minua saartavat, rikokseni ovat ottaneet minut kiinni, niin etten voi nähdä. Ne ovat useammat kuin pääni hiukset, ja rohkeus on minulta mennyt. Kelvatkoon sinulle, Herra, pelastaa minut, Herra, riennä avukseni. Hävetkööt ja punastukoot kaikki, jotka etsivät henkeäni hukuttaakseen sen. Peräytykööt ja tulkoot häpeään ne, jotka tahtovat minulle onnettomuutta. Kauhistukoot häpeästään ne, jotka sanovat minulle: "Kas niin, kas niin!" Iloitkoot ja riemuitkoot sinussa kaikki, jotka sinua etsivät; ne, jotka autuuttasi rakastavat, sanokoot aina: "Ylistetty olkoon Herra!" Minä olen kurja ja köyhä, mutta Herra pitää minusta huolen. Sinä olet apuni ja pelastajani. Jumalani, älä viivy. Veisuunjohtajalle; Daavidin psalmi. Autuas se, joka ottaa köyhän hoiviinsa! Herra pelastaa hänet pahana päivänä. Herra varjelee häntä ja pitää hänet hengissä, ja maassa ylistetään häntä autuaaksi, etkä sinä anna häntä alttiiksi hänen vihollistensa haluille. Herra tukee häntä tautivuoteessa. Sinä päästät hänet hänen sairasvuoteestaan. Minä sanoin: "Herra, ole minulle armollinen, paranna sieluni, sillä olen tehnyt syntiä sinua vastaan." Viholliseni puhuvat minusta pahaa: "Milloin hän kuolee ja hänen nimensä katoaa?" Jos joku tulee minua katsomaan, hän puhuu petosta. Hänen sydämensä kerää itseensä pahuutta. Hän menee ulos kadulle ja puhuu sitä. Kaikki vihamieheni kuiskuttelevat minusta keskenään ja suunnittelevat minulle pahaa: "Jokin paha on häneen iskenyt, ja siitä, missä hän makaa, hän ei enää nouse." Ystävänikin, johon luotin, joka söi leipääni, nostaa kantapäänsä minua vastaan. Mutta sinä, Herra, armahda minua ja auta minut ylös pystyyn, niin sen heille maksan. Siitä tiedän sinun mieltyneen minuun, ettei viholliseni saa minusta riemuita. Nuhteettomuuteni tähden sinä minua tuet ja annat minun seistä kasvojesi edessä iäti. Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen. Aamen. Veisuunjohtajalle; koorahilaisten mietevirsi. Kuin peura ikävöi vesipuroille, niin sieluni ikävöi sinua, Jumala. Sieluni janoaa Jumalaa, elävää Jumalaa. Milloin tulen ja minut nähdään Jumalan kasvojen edessä? Kyyneleeni ovat ruokani päivin ja öin, kun minulle joka päivä sanotaan: "Missä on Jumalasi?" Näitä minä muistelen ja vuodatan sydämeni: minä kuljin väentungoksessa, astuin sen kanssa Jumalan huoneeseen riemun ja kiitoksen raikuessa juhlivasta joukosta. Miksi, sieluni, murehdit ja olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan häntä kiittää hänen kasvojensa avusta. Jumalani, sieluni on murheellinen minussa, sen tähden minä muistan sinua Jordanin maalla, Hermonin kukkuloilla ja Misarin vuorella. Sinun koskiesi pauhussa syvyys huutaa syvyydelle. Kaikki kuohusi ja aaltosi käyvät ylitseni. Päivällä Herra säätää armonsa, ja yöllä laulan hänelle ja rukoilen elämäni Jumalaa. Minä sanon Jumalalle, kalliolleni: "Miksi olet unohtanut minut? Miksi minun täytyy käydä murhepuvussa vihollisen ahdistamana?" Luitani jäytää, kun viholliseni minua häpäisevät, sanoen minulle kaiken päivää: "Missä on Jumalasi?" Miksi murehdit, sieluni, ja miksi olet minussa levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä, kasvojeni apua, Jumalaani. Auta minut oikeuteeni, Jumala, ja aja asiani armotonta kansaa vastaan. Päästä minut kavalista ja vääristä ihmisistä. Sillä sinä olet Jumalani, linnani. Miksi olet minut hylännyt? Miksi minun täytyy käydä murhepuvussa vihollisen ahdistamana? Lähetä valkeutesi ja totuutesi. Ne minua johdattakoot, viekööt minut pyhälle vuorellesi, asuntoihisi, että minä saisin tulla Jumalan alttarin eteen, Jumalan eteen, joka on iloni ja riemuni, ja kiittäisin sinua lyyroilla, Jumala, minun Jumalani. Miksi murehdit, sieluni, ja miksi olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä kiitän häntä, kasvojeni apua, Jumalaani. Veisuunjohtajalle; koorahilaisten mietevirsi. Jumala, olemme omin korvin kuulleet, isämme ovat meille kertoneet, minkä teon sinä teit heidän päivinään, muinaisina päivinä. Sinä karkotit pakanat kädelläsi, mutta heidät sinä istutit, sinä hävitit kansat, mutta heidät sinä levitit laajalle. Sillä he eivät itse valloittaneet miekallaan maata eikä heidän käsivartensa heitä auttanut, vaan sinun oikea kätesi, sinun käsivartesi ja sinun kasvojesi valkeus, koska sinä olit heihin mieltynyt. Sinä, Jumala, sinä olet kuninkaani, toimita Jaakobille apu. Sinun avullasi syöksemme ahdistajamme maahan, sinun nimessäsi tallaamme vastustajamme. Sillä minä en luota jouseeni, eikä miekkani minua auta, vaan sinä pelastat meidät vihollisistamme, ja saatat vihamiehemme häpeään. Jumala on meidän kerskauksemme kaikkina päivinä, ja sinun nimeäsi me ylistämme iankaikkisesti. Sela. Kuitenkin sinä hylkäsit meidät ja saatoit meidät häpeään etkä lähtenyt sotaan meidän joukkojemme kanssa. Sinä käänsit meidät vihollista pakoon, ja vihamiehemme ryöstivät saalista. Sinä annoit meidät syötäviksi kuin lampaat, ja hajotit meidät pakanoiden sekaan. Sinä myit kansasi halvasta etkä heidän hinnastaan paljoa hyötynyt. Sinä annat meidät naapuriemme häväistäviksi, ympärillämme asuvien pilkaksi ja ivaksi. Sinä saatat meidät sananparreksi pakanoille, pään pudistukseksi kansoille. Joka päivä on häväistykseni edessäni, ja kasvojeni häpeä peittää minut, herjaajan ja pilkkaajan puheen tähden, vihollisen ja kostonhimoisen katseitten tähden. Tämä kaikki on meitä kohdannut, vaikka emme ole sinua unohtaneet emmekä liittoasi rikkoneet. Sydämemme ei ole sinusta luopunut, eivätkä askeleemme poikenneet pois polultasi. Kuitenkin sinä runtelit meidät sakaalien asuinsijoilla ja peitit meidät kuoleman varjolla. Jos me olisimme unohtaneet Jumalamme nimen ja ojentaneet kätemme vieraan jumalan puoleen, eikö Jumala olisi sitä saanut tutkituksi, sillä hän tuntee sydämen salaisuudet? Ei, vaan sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää, meitä pidetään teuraslampaina. Herää, miksi nukut, Herra? Nouse, älä iäksi hylkää. Miksi peität kasvosi, unohdat kurjuutemme ja ahdistuksemme? Sillä sielumme on vaipunut tomuun ja ruumiimme painunut maahan. Nouse, auta meitä ja lunasta meidät armosi tähden. Veisuunjohtajalle. Veisataan kuin: "Liljat". Koorahilaisten mietevirsi. Laulu rakkaudesta. Sydämeni tulvii ihania sanoja. Minä lausun: kuninkaasta on lauluni, ja kieleni on nopean kirjurin kynä. Sinä olet ihmislapsista ihanin, suloisuus on vuodatettu huulillesi. Sen tähden Jumala siunaa sinua iankaikkisesti. Vyötä miekka vyöllesi, sankari, vyöttäydy valtasuuruuteesi ja kunniaasi. Menesty kunniassasi. Ratsasta totuuden, nöyryyden ja vanhurskauden tähden, ja oikea kätesi opettakoon sinulle pelättäviä tekoja. Nuolesi ovat terävät. Kansat kaatuvat allesi, ne, jotka ovat sydämeltään kuninkaan vihollisia. Jumala, sinun valtaistuimesi pysyy aina ja iankaikkisesti. Sinun valtakuntasi valtikka on oikeuden valtikka. Sinä rakastat vanhurskautta ja vihaat vääryyttä; sen tähden on Jumala, Jumalasi, voidellut sinua iloöljyllä enemmän kuin tovereitasi. Mirhaa, aloeta ja kassiaa tuoksuvat kaikki vaatteesi, lyyrat helisevät iloksesi norsunluisista palatseista. Kuningasten tyttäriä on kaunistuksenasi, kuningatar seisoo oikealla puolellasi Oofirin kullassa. Kuule, tytär, katso ja kallista korvasi, unohda kansasi ja isäsi huone, ja saakoon kuningas halun kauneuteesi, sillä hän on sinun Herrasi. Kumarra häntä. Tytär Tyyro ja kansan rikkaimmat etsivät lahjoillaan suosiotasi. Hyvin ihana on kuninkaan tytär sisäkammiossa, kultakudosta on hänen pukunsa. Kirjailluissa vaatteissa hänet saatetaan kuninkaan luo. Neitsyet seuraavat häntä, hänen ystävättärensä tuodaan luoksesi. Ilolla ja riemulla heitä saatetaan. He astuvat kuninkaan palatsiin. Sinun poikasi tulkoot isiesi sijaan. Aseta heidät ruhtinaiksi kaikkeen maahan. Minä teen nimesi kuuluisaksi suvusta sukuun. Sen tähden kansat sinua ylistävät aina ja iankaikkisesti. Veisuunjohtajalle; koorahilaisten laulu, korkeassa äänialassa. Jumala on turvamme ja väkevyytemme, apumme hädässä aivan vahva. Sen tähden emme pelkää, vaikka maa järkkyisi ja vuoret vajoaisivat meren pohjaan, vaikka sen vedet pauhaisivat ja kuohuisivat ja vuoret vapisisivat sen raivosta. Sela. Virta lähteineen ilahduttaa Jumalan kaupungin, Korkeimman pyhät asunnot. Jumala on sen keskellä. Se ei horju. Jumala auttaa sitä jo aamun koitteessa. Pakanat pauhaavat, valtakunnat horjuvat. Kun hän jyrisee, huojuu maa. Herra Sebaot on meidän kanssamme. Jaakobin Jumala on linnamme. Sela. Tulkaa, katsokaa Herran töitä, hänen, joka tekee hämmästyttäviä tekoja maan päällä: hän lopettaa sodat maan ääriin saakka, hän särkee jousen, taittaa keihään, polttaa sotavaunut tulessa. "Vaietkaa ja tietäkää, että minä olen Jumala, korkea kansojen keskellä, korkea maan päällä." Herra Sebaot on kanssamme. Jaakobin Jumala on linnamme. Sela. Veisuunjohtajalle; koorahilaisten psalmi. Lyökää käsiänne yhteen, kaikki kansat, kohottakaa Jumalalle riemuhuuto. Sillä Herra on korkein, pelottava, koko maailman suuri kuningas. Hän kukistaa kansat allemme ja kansakunnat jalkojemme alle. Hän on valinnut meille perintömaamme, joka on Jaakobin, hänen rakkaansa, kunnia. Sela. Jumala astuu ylös riemun raikuessa, Herra torvien pauhatessa Veisatkaa Jumalalle, veisatkaa, veisatkaa kuninkaallemme, veisatkaa. Sillä Jumala on koko maailman kuningas. Veisatkaa hänelle virsi. Jumala on kansojen kuningas, Jumala istuu pyhällä istuimellaan. Kansojen päämiehet kokoontuvat Aabrahamin Jumalan kansaksi. Sillä maan kilvet ovat Jumalan. Hän on hyvin korkea. Laulu, koorahilaisten psalmi. Suuri on Herra ja korkeasti ylistettävä meidän Jumalamme kaupungissa, pyhällä vuorellaan. Kauniina kohoaa, kaiken maan ilona, pohjoisen puolella Siionin vuori, suuren kuninkaan kaupunki. Jumala tunnetaan sen linnoissa turvana. Sillä katso, kuninkaat kokoontuivat, mutta kulkivat ohi yhdessä. He näkivät sen, hämmästyivät, pelästyivät ja pakenivat pois. Vapina valtasi heidät siellä kuin tuska synnyttäjän. Itätuulella sinä särjet Tarsiin laivat. Niin kuin olimme kuulleet, niin sen nyt näimme Herran Sebaotin kaupungissa, Jumalamme kaupungissa: Jumala pitää sen perustuksillaan iankaikkisesti. Sela. Jumala, me tutkistelemme sinun armoasi sinun temppelissäsi. Jumala, kuten sinun nimesi, niin ulottuu sinun ylistyksesi maan ääriin saakka. Sinun oikea kätesi on vanhurskautta täynnä. Siionin vuori iloitsee, Juudan tyttäret riemuitsevat tuomioistasi. Kiertäkää Siion, käykää sen ympäri, laskekaa sen tornit. Kiinnittäkää sydämenne sen muureihin, kulkekaa sen linnat, kertoaksenne niistä tulevalle polvelle. Sillä tämä on Jumala, Jumalamme, aina ja iankaikkisesti; hän johdattaa meitä kuolemaan asti. Veisuunjohtajalle; koorahilaisten psalmi. Kuulkaa tämä, kaikki kansat, ottakaa korviinne, kaikki maailman asukkaat, sekä alhaiset että ylhäiset, niin rikkaat kuin köyhät. Suuni puhuu viisautta, sydämeni miettii ymmärrystä. Kallistan korvani kuulemaan mietelauseita, selitän ongelmani lyyraa soittaen. Miksi pelkäisin pahoina päivinä, kun vainoojani vääryys piirittää minua? He luottavat tavaroihinsa ja kerskuvat suuresta rikkaudestaan. Kukaan ei voi veljeään lunastaa eikä hänestä Jumalalle sovitusta maksaa. Sillä heidän sielujensa lunastus on hyvin kallis ja jää heiltä iäti suorittamatta, vaikka hän eläisi iankaikkisesti eikä näkisi hautaa. Vaan hänen täytyy nähdä, että viisaat kuolevat, että tyhmät ja järjettömätkin hukkuvat ja jättävät toisille omaisuutensa. He luulevat, että heidän huoneensa pysyvät iäti ja heidän asuntonsa polvesta polveen. He nimittävät maatiloja nimensä mukaan. Mutta ihminen, mahtavinkaan, ei pysy: hän on kuin eläimet, jotka hukkuvat. Näin käy niiden, jotka luottavat itseensä, ja samoin heidän jäljessään niiden, jotka mieltyvät heidän puheisiinsa. Sela. Kuin lammaslauma heidät viedään hautaan, kuolema heitä kaitsee. Jo huomenna oikeamieliset astuvat heidän ylitseen. Hauta kalvaa heidän hahmonsa, eikä heillä ole asuntoa. Mutta minun sieluni Jumala lunastaa kuoleman vallasta, sillä hän ottaa minut hoivaansa. Sela. Älä pelkää, jos joku rikastuu, jos hänen talonsa komeus karttuu. Sillä kuollessaan hän ei ota mitään mukaansa, eikä hänen komeutensa astu alas hänen jäljessään. Vaikka hän eläessään kiittää itseään siunatuksi, vaikka sinua ylistetään, kun vietät hyviä päiviä, sinun täytyy mennä isiesi suvun luo, jotka eivät enää ikinä näe valoa. Ihminen, mahtavinkin, on ymmärrystä vailla, hän on kuin eläimet, jotka hukkuvat. Aasafin psalmi. Jumala, Herra Jumala, puhuu ja kutsuu maan esiin auringon noususta sen laskuun. Siionista, jonka kauneus on täydellinen, Jumala ilmestyy kirkkaudessa. Jumalamme tulee eikä vaikene, hänen edellään käy kuluttava tuli ja hänen ympärillään väkevä myrsky. Hän kutsuu taivaat ylhäältä ja maan, tuomitakseen kansansa: "Kootkaa eteeni pyhäni, jotka teurasuhreja uhraten ovat tehneet kanssani liiton." Silloin taivaat julistavat hänen vanhurskauttaan, sillä Jumala on tuomari. Sela. "Kuule, kansani, minä puhun; kuule, Israel, minä todistan sinun keskelläsi. Minä olen Jumala, sinun Jumalasi. En minä nuhtele sinua teurasuhreistasi, ja sinun polttouhrisi ovat aina edessäni. En minä ota härkiä talostasi enkä pukkeja tarhoistasi. Sillä minun ovat kaikki metsän eläimet ja tuhansien vuorten karjat. Minä tunnen kaikki vuorten linnut, ja kaikki, mikä kedolla liikkuu, on edessäni. Jos minun olisi nälkä, en minä sitä sinulle sanoisi, sillä minun on maanpiiri ja kaikki, mitä siinä on. Minäkö söisin härkien lihaa tai joisin pukkien verta? Uhraa Jumalalle kiitos ja täytä lupauksesi Korkeimmalle, ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaa minua." Mutta jumalattomalle Jumala sanoo: "Mikä sinä olet puhumaan minun käskyistäni ja ottamaan liittoni suuhusi? Sinä, joka vihaat kuritusta ja heität sanani selkäsi taakse! Jos sinä näet varkaan, sinä miellyt häneen, ja sinä pidät yhtä avionrikkojien kanssa. Sinä päästät suusi puhumaan pahaa, ja kielesi punoo petosta. Sinä istut ja puhut veljeäsi vastaan, sinä panettelet äitisi poikaa. Näitä sinä teet, ja minäkö olisin vaiti? Luuletko, että minä olen kaltaisesi? Minä nuhtelen sinua ja asetan nämä silmiesi eteen. Ymmärtäkää tämä, te, jotka Jumalan unohdatte, etten minä raatelisi, eikä olisi pelastajaa. Se, joka kiitosta uhraa, kunnioittaa minua. Sen, joka ottaa tiestään vaarin, annan nähdä Jumalan autuuden." Veisuunjohtajalle. Daavidin psalmi, kun profeetta Naatan tuli hänen luokseen, sen jälkeen kun hän oli yhtynyt Batsebaan. Jumala, ole minulle armollinen hyvyytesi tähden. Pyyhi pois syntini suuren laupeutesi tähden. Pese minut puhtaaksi rikoksestani, puhdista minut synnistäni. Sillä minä tunnen rikokseni, ja syntini on aina edessäni. Sinua ainoaa vastaan olen syntiä tehnyt, tehnyt sitä, mikä on pahaa silmissäsi, jotta sinä olisit vanhurskas puheessasi ja puhdas tuomitessasi. Katso, olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä alulle saattanut. Katso, sinä miellyt totuuteen, joka on salassa, ja sisimmässäni sinä ilmoitat minulle viisauden. Puhdista minut iisopilla, että puhdistuisin, pese minut, että minä tulisin lunta valkeammaksi. Anna minun kuulla iloa ja riemua, että ilahtuisivat ne luut, jotka olet särkenyt. Peitä kasvosi näkemästä syntejäni, pyyhi pois kaikki pahat tekoni. Jumala, luo minuun puhdas sydän ja anna minulle uusi, vahva henki. Älä heitä minua pois kasvojesi edestä, äläkä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi. Anna minulle jälleen autuutesi ilo, ja tue minua alttiuden hengellä. Minä tahdon opettaa laittomuuden tekijöille tiesi, että syntiset palaisivat luoksesi. Päästä minut veriveloista, Jumala, autuuteni Jumala, että kieleni riemuitsisi vanhurskaudestasi. Herra, avaa huuleni, että suuni julistaisi kiitostasi. Sillä sinulle ei kelpaa teurasuhri, sen minä kyllä antaisin. Polttouhri ei ole sinulle mieleen. Jumalalle kelpaava uhri on särjetty henki. Särjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä, Jumala, hylkää. Osoita armossasi hyvyyttä Siionille, rakenna Jerusalemin muurit. Silloin sinulle kelpaavat oikeat teurasuhrit, polttouhrit ja kokonaisuhrit. Silloin uhrataan härkiä sinun alttarillasi. Veisuunjohtajalle; Daavidin mietevirsi, kun edomilainen Dooeg tuli ja ilmoitti Saulille, sanoen hänelle: "Daavid on mennyt Ahimelekin taloon." Miksi kerskailet pahuudestasi, sinä väkivaltainen? Jumalan armo pysyy joka päivä. Kielesi punoo turmiota, se on kuin terävä partaveitsi, sinä petoksen tekijä. Sinä rakastat pahaa enemmän kuin hyvää, valhetta enemmän kuin vanhurskauden puhumista. Sela. Sinä rakastat kaikkia surman sanoja, sinä kavala kieli. Sen tähden myös Jumala kukistaa sinut ainiaaksi. Hän tarttuu sinuun ja raastaa sinut telttamajastasi, repäisee sinut juurinesi elävien maasta. Sela. Vanhurskaat näkevät sen ja pelkäävät, ja he nauravat hänelle: "Katso, siinä on mies, joka ei pitänyt Jumalaa turvanаan, vaan luotti suureen rikkauteensa ja vahvistui pahuudessaan." Mutta minä olen kuin viheriöivä öljypuu Jumalan huoneessa. Minä turvaan Jumalan armoon aina ja iankaikkisesti. Kiitän sinua iäti, että sen teit, ja odotan nimeäsi, sillä se on hyvä pyhiesi edessä. Veisuunjohtajalle. Veisataan kuin: "Sairaus". Daavidin mietevirsi. Hullu sanoo sydämessään: "Ei ole Jumalaa." Turmiollinen ja iljettävä on heidän väärä menonsa. Ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on. Jumala katsoo taivaasta ihmislapsiin, jotta näkisi, onko ketään ymmärtäväistä, onko ketään, joka etsii Jumalaa. Mutta he ovat kaikki poikenneet pois, kaikki tyynni he ovat käyneet kelvottomiksi. Ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään. Eivätkö he mitään käsitä, nuo väärintekijät, jotka saavat leipänsä syömällä kansaani eivätkä huuda avukseen Jumalaa? Siinä heidät valtaa kauhu, missä kauhistavaa ei ole, sillä Jumala hajottaa niiden luut, jotka sinua piirittävät. Sinä saatat heidät häpeään, sillä Jumala hylkää heidät. Oi, että Israelille tulisi pelastus Siionista! Kun Jumala vapauttaa vangitun kansansa, silloin Jaakob riemuitsee, Israel iloitsee. Veisuunjohtajalle; kielisoittimilla; Daavidin mietevirsi, kun siifiläiset tulivat ja sanoivat Saulille: "Daavid piileskelee luonamme." Jumala, pelasta minut nimesi voimalla, aja asiani väkevyydelläsi. Jumala, kuule rukoukseni, ota korviisi suuni sanat. Sillä muukalaiset nousevat minua vastaan, ja väkivaltaiset väijyvät henkeäni. He eivät pidä Jumalaa silmiensä edessä. Sela. Katso, Jumala on auttajani, Herra on sieluni tuki. Kohdatkoon vihamiehiäni paha, hävitä heidät uskollisuudessasi. Minä uhraan sinulle alttiisti ja ylistän nimeäsi, Herra, sillä se on hyvä. Sillä hän pelastaa minut kaikesta hädästä, ja silmäni katselee pelotta vihollisiani. Veisuunjohtajalle. Kielisoittimilla. Daavidin mietevirsi. Jumala, ota korviisi rukoukseni. Älä kätkeydy, kun anon armoa. Kuuntele minua ja vastaa minulle. Minä kuljen rauhattomana murheessani ja huokaan, koska vihamies huutaa ja jumalaton ahdistaa. Sillä he vyöryttävät päälleni turmiota ja vainoavat minua vihassa. Sydämeni rinnassani vapisee, kuoleman kauhut lankeavat päälleni. Pelko ja vapina on vallannut minut, ja kauhu on peittänyt minut. Sanon: Olisipa minulla siivet kuin kyyhkysellä, niin lentäisin pois ja pääsisin lepoon! Katso, pakenisin kauas ja yöpyisin erämaassa. Sela. Minä rientäisin pakopaikkaani rajuilman ja myrskyn alta. Sekoita, Herra, tee eripuraiseksi heidän kielensä, sillä näen väkivaltaa ja riitaa kaupungissa. Yötä päivää he kiertävät sitä sen muureja pitkin, vääryys ja vaiva ovat sen keskellä. Sen keskellä on turmio. Sorto ja petos eivät väisty sen torilta. Sillä minua ei herjaa vihollinen – sen kestäisin – eikä minua vastaan ylvästele vihamieheni – hänen edestään voisin piiloutua. Vaan sinä, vertaiseni, sinä, ystäväni ja uskottuni, jonka kanssa me elimme suloisessa sovussa, yhdessä vaelsimme Jumalan huoneeseen kohinassa! Karatkoon kuolema heidän kimppuunsa, menkööt he elävältä alas helvettiin, sillä heidän asunnoissaan ja sydämissään vallitsee pelkkä pahuus. Mutta minä huudan Jumalaa, ja Herra pelastaa minut. Illoin, aamuin ja keskipäivällä valitan ja huokaan, ja hän kuulee ääneni. Hän päästää sieluni heistä rauhaan, etteivät he saavuta minua. Sillä paljon on niitä, jotka ovat minua vastaan. Jumala kuulee sen ja vastaa heille, hän, joka hallitsee alusta lähtien. Sela. Sillä he eivät muuta mieltään eivätkä pelkää Jumalaa. Tuo mies käy käsiksi niihin, jotka elävät hänen kanssaan rauhassa. Hän rikkoo liittonsa. Hänen suunsa on voita sulavampi, mutta hänellä on sota mielessä. Hänen sanansa ovat öljyä lauhkeammat, mutta ovat kuin paljastetut miekat. Heitä murheesi Herran huomaan, hän pitää sinusta huolen. Hän ei salli vanhurskaan ikinä horjua. Mutta heidät sinä, Jumala, syökset helvetin syvyyteen. Murhamiehet ja petturit eivät pääse puoleen ikäänsä. Mutta minä turvaan sinuun. Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Mykkä kyyhkynen kaukaisessa maassa." Daavidin laulu, kun filistealaiset ottivat hänet kiinni Gatissa. Jumala, ole minulle armollinen, sillä ihmiset tahtovat minut niellä, joka päivä he sotivat minua vastaan ja ahdistavat minua. Joka päivä vihamieheni tahtovat minut niellä, sillä paljon on niitä, jotka ylpeästi sotivat minua vastaan. Mutta sinä päivänä, jota minä pelkään, minä turvaan sinuun. Jumalaan luotan ja ylistän hänen sanaansa, Jumalaan turvaan enkä pelkää. Mitä liha minulle tekisi? Joka päivä he vääntelevät sanojani, kaikki heidän ajatuksensa tarkoittavat minulle pahaa. He ahdistavat, väijyvät minua ja vakoilevat askeleitani, sillä he tavoittelevat henkeäni. Hekö pahuudessaan pelastuisivat? Syökse, Jumala, vihassasi kansat maahan. Sinä olet lukenut pakolaispäiväni. Pane leiliisi kyyneleeni, ovathan ne kirjassasi. Kerran väistyvät viholliseni, sinä päivänä, jona huudan. Tiedän, että Jumala on puolellani. Jumalaan minä luotan ja ylistän hänen sanaansa, Herraan minä luotan ja ylistän hänen sanaansa. Jumalaan turvaan enkä pelkää. Mitä ihminen minulle tekisi? Minulla on lupaus täytettävänä sinulle, Jumala: annan sinulle kiitosuhrit. Sillä sinä pelastit sieluni kuolemasta ja jalkani kompastumasta, että minä vaeltaisin Jumalan edessä, elävien valkeudessa. Veisuunjohtajalle. Veisataan kuin "Älä turmele". Daavidin laulu, kun hän pakeni Saulia luolaan. Jumala, ole minulle armollinen, ole minulle armollinen, sillä sieluni turvaa sinuun. Turvaan siipiesi suojaan, kunnes onnettomuudet ovat ohi. Huudan avukseni Jumalaa, Korkeinta, Jumalaa, joka vie asiani päätökseen. Hän lähettää taivaasta minulle pelastuksen, kun ne, jotka haluavat minut niellä, herjaavat minua. Sela. Jumala lähettää armonsa ja totuutensa. Sieluni on leijonien keskellä. Minun täytyy maata raatelevien petojen keskellä, ihmisten, joiden hampaat ovat keihäitä ja nuolia, ja joiden kieli on terävä miekka. Korota itsesi yli taivaitten, Jumala, ja kunniasi yli kaiken maan. He virittivät verkon askelteni tielle, painoivat sieluni maahan, kaivoivat eteeni kuopan, mutta itse he siihen suistuivat. Sela. Jumala, sydämeni on luja, sydämeni on luja: minä tahdon laulaa ja soittaa. Herää, kunniani; herää, harppu ja lyyra. Haluan herätä varhain. Herra, kiitän sinua kansojen joukossa, veisaan kiitostasi niiden keskellä, jotka eivät ole kansakuntia. Sillä suuri on sinun armosi ja ulottuu taivaisiin asti, ja sinun totuutesi pilviin saakka. Korota itsesi yli taivaitten, Jumala, ja kunniasi yli kaiken maan. Veisuunjohtajalle. Veisataan kuin "Älä turmele". Daavidin psalmi. Totisesti, onko vanhurskaus mykkä, ja te puhutte? Tekö tuomitsette oikein, te ihmislapset? Ei, vaan te hankitte sydämessänne vääryyttä, teidän kätenne käyttävät maassa väkivallan vaakaa. Luopuneita ovat jumalattomat äidin kohdusta asti, eksyneitä valehtelijat äidin helmasta asti. Heidän myrkkynsä on kuin käärmeen myrkky, he ovat kuin kuuro kyy, joka tukkii korvansa, ettei kuulisi lumoajan ääntä, taitavan lumoajan lumoussanoja. Jumala, särje hampaat heidän suustaan, Herra, murra nuorten leijonien raateluhampaat. Haihtukoot he tyhjiin kuin vesi, joka valuu kuiviin. Kun he ampuvat nuolensa, olkoot ne kuin kärjettömät. Olkoot he kuin etana, joka sulaa madellessaan, kuin vaimon keskoset, jotka eivät näe aurinkoa. Ennen kuin teidän patanne tuntevat orjantappuroista tulevan tulen allaan, hän myrskyllään puhaltaa pois kaiken, niin raa'an kuin kypsänkin. Vanhurskas iloitsee, kun hän näkee koston. Hän pesee jalkansa jumalattoman veressä. Silloin ihmiset sanovat: "Totisesti, vanhurskaalla on hedelmä. Totisesti, on Jumala, joka tuomitsee maan päällä." Veisuunjohtajalle; veisataan kuin "Älä turmele". Daavidin psalmi, kun Saul lähetti vartioimaan hänen taloaan tappaakseen hänet. Jumalani, pelasta minut vihollisistani, suojele minua niiltä, jotka nousevat minua vastaan. Pelasta minut pahantekijöistä, vapahda minut murhamiehistä. Sillä, katso, he väijyvät henkeäni. Väkevät kokoontuvat minua vastaan, vaikka en ole rikkonut enkä syntiä tehnyt, Herra. Ilman minun syytäni he juoksevat ja valmistautuvat. Herää, käy minua kohden ja katso. Sinä, Herra, Jumala Sebaot, Israelin Jumala, herää kostamaan kaikille pakanoille. Älä säästä ketään epäuskoista väärintekijää. Sela. He tulevat ehtoolla, ulvovat kuin koirat ja kiertävät kaupunkia. Katso, heidän suustaan lähtee sanatulva, miekat ovat heidän huulillaan, sillä: "Kenen on sitä kuunneltava?" Mutta, Herra, sinä naurat heille, sinä pidät pilkkanasi kaikkia pakanoita. Sinä, väkevyyteni, sinusta minä otan vaarin, sillä Jumala on linnani. Armollinen Jumalani käy minua kohden. Jumala on antava minun kokea iloa vihollisistani. Älä heitä tapa, ettei kansani sitä unohda. Saata voimallasi heidät harhailemaan ja syökse heidät maahan, Herra, kilpemme. Heidän huultensa puhe on heidän suunsa synti. Otettakoon heidät kiinni heidän ylpeydessään kirousten ja valheiden tähden, joita he puhuvat. Hävitä heidät vihassasi, hävitä olemattomiin, ja tietäkööt, että Jumala hallitsee Jaakobissa maan ääriin asti. Sela. He tulevat ehtoolla, ulvovat kuin koirat ja kiertävät kaupunkia. He harhailevat ruuan haussa. Elleivät tule ravituiksi, he murisevat. Mutta minä laulan väkevyydestäsi ja riemuitsen aamulla armostasi, sillä sinä olet minun linnani ja pakopaikkani hätäni päivänä. Sinä, väkevyyteni, sinulle minä veisaan kiitosta, sillä Jumala on linnani ja armollinen Jumalani. Veisuunjohtajalle. Veisataan kuin "Todistuksen lilja". Daavidin psalmi, opetettavaksi, kun hän taisteli Mesopotamian aramilaisia ja Sooban aramilaisia vastaan ja Jooab palasi ja voitti Suolalaaksossa edomilaiset, kaksitoista tuhatta miestä. Jumala, sinä hylkäsit meidät, sinä hajotit meidät ja olit vihastunut. Auta meidät ennallemme. Sinä saatoit maan järkkymään ja halkeilemaan. Korjaa sen repeämät, sillä se horjuu. Sinä olet antanut kansasi nähdä kovia päiviä. Olet juottanut meitä päihdyttävällä viinillä. Mutta sinä olet antanut lipun niille, jotka sinua pelkäävät, että he kokoontuisivat jousta pakoon lippusi turviin. Sela. Jotta sinun rakkaasi tulisivat pelastetuiksi, auta oikealla kädelläsi ja vastaa meille. Jumala on puhunut pyhäkössään! Minä riemuitsen, minä jaan Sikemin ja mittaan Sukkotin laakson. Minun on Gilead, minun on Manasse, Efraim on pääni suojus, Juuda valtikkani. Mooab on pesuastiani. Edomiin minä heitän sandaalini. Filistea, nosta minulle riemuhuuto. Kuka vie minut varustettuun kaupunkiin? Kuka saattaa minut Edomiin? Etkö sinä, Jumala, hylännyt meidät? Jumala, sinä et lähtenyt sotajoukkojemme kanssa! Anna meille apu ahdistajaa vastaan, sillä turha on ihmisten apu. Jumalan voimalla teemme väkeviä tekoja. Hän tallaa vihollisemme maahan. Veisuunjohtajalle. Kielisoittimilla. Daavidin psalmi. Kuule, Jumala, huutoni, huomaa rukoukseni. Maan ääristä sinua huudan, kun sydämeni nääntyy. Saata minut kalliolle, joka on minulle liian korkea. Sillä sinä olet turvapaikkani, vahva torni vihollista vastaan. Suo minun asua telttamajassasi iankaikkisesti ja turvautua siipiesi suojaan. Sela. Sillä sinä, Jumala, kuulet lupaukseni, sinä annat perinnön niille, jotka pelkäävät nimeäsi. Sinä lisäät kuninkaalle päiviä päiviin. Hänen vuotensa jatkukoot polvesta polveen. Hallitkoon hän iankaikkisesti Jumalan kasvojen edessä. Säädä armo ja totuus häntä varjelemaan. Niin veisaan iankaikkisesti nimesi kiitosta ja täytän lupaukseni päivästä päivään. Veisuunjohtajalle. Jedutunin tapaan. Daavidin psalmi. Jumalaa yksin sieluni odottaa hiljaisuudessa. Häneltä tulee minulle apu. Hän yksin on kallioni, apuni ja turvani: en suuresti horju. Kuinka kauan te yhtä miestä ahdistatte hänet yhdessä surmataksenne, niin kuin hän olisi kaatuva seinä, kuin luhistuva muuri? He vain pitävät neuvoa, miten syöstä hänet korkeudestaan. He rakastavat valhetta, he siunaavat suullaan ja kiroavat sydämessään. Sela. Odota yksin Jumalaa hiljaisuudessa, sieluni, sillä häneltä tulee toivoni. Hän yksin on kallioni, apuni ja turvani: en horju. Jumalassa on apuni ja kunniani. Väkevyyteni kallio ja turvani on Jumala. Turvatkaa häneen joka aika, te kansa. Vuodattakaa hänen eteensä sydämenne. Jumala on turvamme. Sela. Todella tuulen henkäystä ovat ihmiset, valhetta ylhäisten lapset: kaikki he nousevat vaa'assa ylös kevyempinä kuin tuulenhenkäys. Älkää luottako väkivaltaan älkääkä turhaan panko toivoanne ryöstettyyn tavaraan. Jos rikkautta karttuu, älkää siihen sydäntänne kiinnittäkö. Kerran on Jumala sanonut, kahdesti olen sen kuullut: voima on Jumalan. Sinun, Herra, on myös armo, sillä sinä maksat kullekin hänen tekojensa mukaan. Daavidin psalmi, kun hän oli Juudan erämaassa. Jumala, sinä olet Jumalani, sinua minä etsin varhain. Sinua sieluni janoaa, sinua ikävöi ruumiini kuivassa ja janoon nääntyvässä, vedettömässä maassa. Niin minä katselin sinua pyhäkössä, nähdäkseni voimasi ja kunniasi. Sillä armosi on parempi kuin elämä. Huuleni ylistäkööt sinua. Minä kiitän sinua elinaikani ja nostan käteni nimesi puoleen. Sieluni ravitaan kuin lihavuudella ja rasvalla, ja suuni ylistää sinua riemuitsevin huulin, kun vuoteessani sinua muistan ja ajattelen sinua yön vartiohetkinä. Sillä sinä olet apuni, ja siipiesi suojassa minä riemuitsen. Sieluni riippuu sinussa kiinni ja oikea kätesi tukee minua. Mutta he etsivät henkeäni omaksi turmiokseen ja menevät maan syvyyksiin. Heidät annetaan miekalle alttiiksi, ja he joutuvat sakaalien saaliiksi. Mutta kuningas on iloitseva Jumalassa. Hän on jokaisen ylistys, joka hänen kauttaan vannoo. Sillä valehtelijoiden suu tukitaan. Veisuunjohtajalle. Daavidin psalmi. Kuule, Jumala, ääneni, kun valitan, varjele elämäni vihollisen pelosta. Suojaa minut pahojen kokoukselta, pahantekijäin meluavalta joukolta, jotka hiovat kielensä kuin miekan, ja jännittävät jousensa nuolinaan karvaat sanat ampuakseen salaa nuhteettoman. He ampuvat häntä äkkiä eivätkä kavahda. He pysyvät lujina pahoissa aikeissaan. He kehuvat, kuinka he virittävät pauloja. He sanovat: "Kuka ne näkee?" He miettivät vääryyksiä: "Meillä on juoni valmiiksi mietittynä." Syvä on miehen sisin ja sydän. Mutta Jumala ampuu heidät nuolella. Äkkiä heitä kohtaavat iskut. He kompastuvat, heidän oma kielensä langettaa heidät. Kaikki, jotka heidät näkevät, nyökyttävät ilkkuen päätään. Mutta kaikki ihmiset pelästyvät. He julistavat Jumalan töitä ja ottavat vaarin hänen teoistaan. Vanhurskas iloitsee Herrassa ja turvaa häneen, ja kaikki oikeamieliset ylistävät häntä. Veisuunjohtajalle. Daavidin psalmi, laulu. Jumala, hiljaisuudessa kiitetään sinua Siionissa, ja sinulle täytetään lupaus. Sinä kuulet rukouksen: luoksesi tulee kaikki liha. Syntivelkani ovat raskaat. Olemme rikkoneet, mutta sinä sovitat rikoksemme. Autuas se, jonka valitset ja otat luoksesi esikartanoihisi asumaan! Salli meidän tulla ravituiksi huoneesi hyvyydellä, temppelisi pyhyydellä. Ihmeellisillä teoilla vastaat meille vanhurskaudessa, sinä, autuutemme Jumala, sinä, kaikkien maan äärten ja kaukaisen meren turva, joka voimallasi vahvistat vuoret ja olet vyötetty väkevyydellä. Sinä, joka hiljennät merten kohinan, niiden aaltojen pauhun ja kansojen metelin, niin että ne, jotka niiden äärillä asuvat, hämmästyvät ihmeitäsi. Aamun ja illan sinä täytät riemulla. Sinä pidät maasta huolen, kastelet sen runsaasti, sinä teet sen hyvin rikkaaksi. Jumalan virta on vettä täynnä. Sinä valmistat heidän viljansa, sillä niin sinä vahvistat maan. Sinä kastelet sen vaot, sinä muhennat sen mullan, sadekuuroilla sinä sen pehmität ja siunaat sen viljan. Sinä kaunistat vuoden hyvyydelläsi, ja polkusi vuotaa lihavuutta. Erämaan laitumet saavat vettä, ja kukkulat vyöttäytyvät riemuun. Kedot verhoutuvat lammaslaumoihin, ja vilja peittää laaksot. Riemuitaan ja lauletaan! Veisuunjohtajalle. Laulu, psalmi. Kohottakaa Jumalalle riemuhuuto, kaikki maa. Veisatkaa hänen nimensä kunniaa, antakaa hänelle kunnia ja ylistys. Sanokaa Jumalalle: "Kuinka pelottavat ovatkaan tekosi!" Suuren voimasi tähden vihollisesi lyyhistyvät edessäsi. Kaikki maa kumartakoon sinua ja veisatkoon kiitostasi, veisatkoon nimesi kiitosta. Sela. Tulkaa ja katsokaa Jumalan töitä: hän on pelottava teoissaan ihmisten lapsia kohtaan. Hän muutti meren kuivaksi maaksi: jalan mentiin virran poikki. Silloin me iloitsimme hänestä. Hän hallitsee voimallaan iankaikkisesti, hänen silmänsä vartioivat kansoja. Niskoittelijat älkööt nousko. Sela. Kiittäkää, te kansat, Jumalaamme, kaiuttakaa korkealle hänen ylistystään. Hän antaa sielullemme elämän eikä salli jalkamme horjua. Sillä sinä, Jumala, olet koetellut meitä, olet sulattanut meitä, niin kuin hopea sulatetaan. Sinä veit meidät verkkoon, panit kuorman lanteillemme. Sinä annoit ihmisten ajaa päämme yli, me jouduimme tuleen ja veteen. Mutta sinä veit meidät yltäkylläisyyteen. Minä tuon huoneeseesi polttouhreja, täytän sinulle lupaukseni, joihin huuleni avautuivat ja jotka suuni hädässäni lausui. Lihavat polttouhrit sinulle uhraan sekä pässien uhrituoksun. Uhraan sinulle härkiä ja vuohia. Sela. Tulkaa, kuulkaa, kerron teille, kaikki te Jumalaa pelkäävät, mitä hän on sielulleni tehnyt. Häntä suullani huusin, ja ylistys tuli kielelleni. Jos minulla olisi vääryys sydämessäni, Herra ei minua kuulisi. Mutta Jumala kuuli minua ja otti vaarin rukoukseni äänestä. Kiitetty olkoon Jumala, joka ei hylännyt rukoustani eikä ottanut minulta pois armoaan. Veisuunjohtajalle. Kielisoittimilla. Psalmi, laulu. Jumala olkoon meille armollinen ja siunatkoon meitä, hän valaiskoon kasvonsa meille, – sela – että maan päällä tunnettaisiin tiesi ja kaikissa pakanakansoissa autuutesi. Sinua, Jumala, kansat kiittäkööt, sinua kaikki kansat kiittäkööt. Iloitkoot ja riemuitkoot kansakunnat, sillä sinä tuomitset kansat oikein ja johdatat kansakunnat maan päällä. Sela. Sinua, Jumala, kansat kiittäkööt, sinua kaikki kansat kiittäkööt. Maa on satonsa antanut. Siunatkoon meitä Jumala, Jumalamme. Siunatkoon meitä Jumala, ja pelätkööt häntä kaikki maan ääret. Veisuunjohtajalle. Daavidin psalmi, laulu. Jumala nousee, hänen vihollisensa hajaantuvat, hänen vihamiehensä pakenevat hänen kasvojensa edestä. Sinä hajotat heidät, kuin savu hajoaa, kuin vaha sulaa tulen hohteessa, niin jumalattomat häviävät Jumalan kasvojen edessä. Mutta vanhurskaat iloitsevat ja riemuitsevat Jumalan kasvojen edessä ja ihastuvat ilosta. Laulakaa Jumalalle, veisatkaa hänen nimensä kiitosta. Ylistäkää häntä, joka ratsastaa taivaitten päällä. Hänen nimensä on Herra. Riemuitkaa hänen kasvojensa edessä. Hän on orpojen isä ja leskien puolustaja, Jumala pyhässä asunnossaan, Jumala, joka antaa hylätyille kodin ja johtaa vangitut onneen. Vain niskoittelijat asuvat kuivassa maassa. Jumala, kun kävit kansasi edellä, kun kuljit erämaassa, – sela – maa vapisi ja taivaat vuotivat Jumalan kasvojen edessä, Siinai vapisi Jumalan, Israelin Jumalan, kasvojen edessä. Runsaalla sateella sinä, Jumala, kostutit perintömaasi. Sinä virvoitit sen, kun se oli näännyksissä. Sinun laumasi asettui siihen. Hyvyydessäsi, Jumala, sinä valmistit sen kurjille. Herra antaa sanoman. Suuri on evankeliumin julistajien joukko: "Sotajoukkojen kuninkaat pakenevat. He pakenevat, ja perheen emäntä jakaa saaliin. Jäättekö makailemaan karjatarhojen vaiheille? Kyyhkysen siivet ovat hopealla silatut, sen sulat keltaisella kullalla! Kun Kaikkivaltias siellä hajotti kuninkaat, satoi lunta Salmonilla." Baasanin vuori on Jumalan vuori, Baasanin vuori on monihuippuinen vuori. Miksi te, monihuippuiset vuoret, karsaasti katsotte vuorta, jolla Jumala on mieltynyt asumaan? Totisesti, Herra asuu siellä iankaikkisesti. Jumalan sotavaunuja on kymmenet tuhannet, on tuhat kertaa tuhat. Herra on niiden keskellä, pyhyydessään kuin Siinai. Sinä astuit ylös korkeuteen, otit vankeja saaliiksesi, sait ihmisiä lahjoiksesi: niskoittelijatkin joutuvat asumaan Herran Jumalan luona. Kiitetty olkoon Herra joka päivä. Meitä kantaa Jumala, autuutemme. Sela. Meillä on Jumala, Jumala, joka pelastaa, ja Herra, Herra, joka kuolemasta vapahtaa. Mutta Jumala murskaa vihollistensa pään, niiden karvaisen päälaen, jotka synneissään vaeltavat. Herra sanoo: "Baasanista minä heidät palautan, palautan heidät meren syvyyksistä, että polkisit jalkasi vereen ja että koiriesi kieli saisi osansa vihollisista." He näkivät juhlasaattosi, Jumala, Jumalani, kuninkaani, juhlasaatot pyhäkössä. Laulajat käyvät edellä, lyyransoittajat jäljessä, keskellä neitsyet tamburiineja lyöden. Kiittäkää Jumalaa seurakunnan kokouksissa, kiittäkää Herraa te, jotka olette Israelin lähteestä. Tuolla on Benjamin, nuorin, heitä johtaen, Juudan ruhtinaat joukkoineen, Sebulonin ruhtinaat, ja Naftalin ruhtinaat. Jumalasi on säätänyt sinulle vallan. Vahvista, Jumala, minkä olet hyväksemme tehnyt. Temppeliäsi varten, joka kohoaa Jerusalemissa, kuninkaat tuovat lahjoja sinulle. Käske ankarasti ruovikon petoa, härkien laumaa sekä vasikoita, kansoja, lankeamaan maahan hopeaharkkoineen. Hän hajottaa kansat, jotka sotia rakastavat. Mahtavat saapuvat Egyptistä ja Kuus kiirehtii ojentamaan käsiään Jumalan puoleen. Te maan valtakunnat, laulakaa Jumalalle, veisatkaa Herralle kiitosta, – sela – hänen, joka ratsastaa ikuisten taivaitten taivaissa! Katso, hän antaa äänellään väkevän jyrinän. Antakaa väkevyys Jumalalle! Hänen valtasuuruutensa on Israelin yllä ja hänen voimansa pilvien tasalla. Pelottava on Jumala, joka ilmestyy pyhäköstäsi, Israelin Jumala. Hän antaa kansalleen voiman ja väkevyyden. Kiitetty olkoon Jumala. Veisuunjohtajalle. Veisataan kuin: "Liljat"; Daavidin psalmi. Pelasta minut, Jumala, sillä vedet käyvät sieluuni asti. Olen vajonnut syvään, pohjattomaan liejuun, olen joutunut vetten syvyyksiin, ja virta tulvii ylitseni. Olen väsynyt huutamisesta, kurkkuni kuivettuu ja silmäni ovat rauenneet odottaessani Jumalaani. Enemmän kuin hiuksia päässäni on niitä, jotka vihaavat minua syyttä. Paljon on niitä, jotka tahtovat tuhota minut, jotka ovat syyttä vihollisiani. Mitä en ole ryöstänyt, se minun täytyy maksaa. Jumala, sinä tunnet hulluuteni, eivätkä vikani ole sinulta salassa. Älä anna minussa häpeään joutua niiden, jotka odottavat sinua, Herra, Herra Sebaot. Älä salli minussa pettyä niiden, jotka etsivät sinua, Israelin Jumala. Sillä sinun tähtesi minä kärsin herjausta ja pilkka peittää kasvoni. Veljilleni minä olen tullut vieraaksi, olen tullut oudoksi äitini lapsille. Sillä kiivaus huoneesi puolesta on minut kuluttanut, ja niiden herjaukset, jotka sinua herjaavat, ovat sattuneet minuun. Minä, minun sieluni itki ja paastosi, mutta siitä koitui minulle vain herjausta. Minä pukeuduin säkkipukuun, mutta tulin sananparreksi heidän suussaan. Porteissa istujat minusta jaarittelevat, ja juomarit minusta laulavat. Mutta minä rukoilen sinua, Herra, otollisella ajalla, sinua, Jumala, suureen laupeuteesi turvaten. Vastaa minulle pelastavan uskollisuutesi tähden. Päästä minut loasta, etten siihen vajoa, auta, että pääsen vihollisistani ja syvistä vesistä. Älä anna vetten vuon minua upottaa, syvyyden minua niellä äläkä kuilun sulkea suutaan ylitseni. Vastaa minulle, Herra, sillä armosi on hyvä, käänny puoleeni suuressa laupeudessasi. Älä peitä kasvojasi palvelijaltasi, sillä minä olen ahdistuksessa. Joudu, vastaa minulle. Lähesty sieluani ja lunasta se, vapahda minut vihollisteni tähden. Sinä tiedät häväistykseni, häpeäni ja pilkkani, edessäsi ovat julki kaikki ahdistajani. Häväistys on särkenyt sydämeni. Olen käynyt heikoksi. Odotin sääliä, mutta en saanut, ja lohduttajia, mutta en löytänyt. Koiruohoa he antoivat syödäkseni ja juottivat minulle janooni hapanviiniä. Tulkoon heidän pöytänsä heille paulaksi, ansaksi noille suruttomille. Sokaistukoot heidän silmänsä, niin etteivät näe, ja saata heidän lanteensa alati horjumaan. Vuodata vihastuksesi heidän päälleen, ja yllättäköön heidät vihasi hehku. Joutukoon heidän leiripaikkansa autioksi, älköönkä heidän teltoissaan asukasta olko. Sillä he vainoavat sitä, jota sinä olet lyönyt, ja kerskuvat niiden tuskista, joita sinä olet haavoittanut. Lisää heille rikosta rikoksen päälle, mutta vanhurskauteesi he älkööt pääskö. Pyyhittäköön heidät pois elämän kirjasta, älköönkä heitä kirjoitettako vanhurskasten lukuun. Mutta minä olen kurja ja vaivattu, suojatkoon minua sinun apusi, Jumala, niin minä veisuulla kiitän Jumalan nimeä ja ylistän häntä kiitosvirsillä. Se on Herralle otollisempi kuin härkä, kuin mulli, sarvipää ja sorkkajalka. Nöyrät näkevät sen ja riemuitsevat. Elpyköön sydämenne, teidän, jotka etsitte Jumalaa. Sillä Herra kuulee köyhiä eikä halveksi vankejaan. Kiittäkööt häntä taivaat ja maa, meret ja kaikki, mitä niissä liikkuu. Sillä Jumala on pelastava Siionin ja rakentava Juudan kaupungit, niin että he asettuvat niihin ja omistavat ne. Hänen palvelijoidensa jälkeläiset saavat sen perinnökseen, ja ne, jotka hänen nimeään rakastavat, saavat asua siinä. Veisuunjohtajalle. Daavidin kirjoittama. Syntiä tunnustettaessa. Jumala, riennä pelastamaan minut, riennä avukseni, Herra. Joutukoot häpeään ja punastukoot ne, jotka väijyvät henkeäni. Peräytykööt ja saakoot häpeän ne, jotka tahtovat minulle onnettomuutta. Kääntykööt takaisin häpeissään ne, jotka sanovat: "Kas niin, kas niin!" Iloitkoot ja riemuitkoot sinussa kaikki, jotka sinua etsivät ja joille autuutesi on rakas. He sanokoot aina: "Ylistetty olkoon Jumala!" Mutta minä olen kurja ja köyhä. Jumala, riennä luokseni. Sinä olet apuni ja vapauttajani. Herra, älä viivy. Sinuun, Herra, minä turvaan, älä salli minun ikinä joutua häpeään Pelasta minut, vapahda minut vanhurskaudessasi, kallista korvasi puoleeni ja auta minua. Ole minulle kallio, jolla saan asua ja jonne saan aina mennä, sinä, joka olet säätänyt minulle pelastuksen. Sillä sinä olet kallioni ja linnani. Jumalani, vapauta minut jumalattoman kädestä, väärän ja väkivaltaisen kourista. Sillä sinä olet toivoni, Herra, Herra, turvani nuoruudestani asti. Sinä olet ollut tukeni syntymästäni saakka, sinä päästit minut äitini kohdusta. Sinua minä alati ylistän. Monelle minä olen kuin ihme, mutta sinä olet minun vahva turvapaikkani. Minun suuni on täynnä kiitostasi, täynnä ylistystäsi kaiken päivää. Älä heitä minua pois vanhalla iälläni äläkä hylkää minua, kun voimani loppuu. Sillä viholliseni puhuvat minusta. Ne, jotka väijyvät henkeäni, neuvottelevat keskenään: "Jumala on hänet hylännyt. Ajakaa häntä takaa ja ottakaa kiinni, sillä pelastajaa hänellä ei ole." Jumala, älä ole minusta kaukana, Jumalani, riennä avukseni. Joutukoot häpeään ja hukkukoot ne, jotka vainoavat sieluani. Peittäköön häpeä ja pilkka ne, jotka hankkivat minulle onnettomuutta. Mutta minä odotan alati, ja yhä minä sinua kiitän. Suuni on julistava vanhurskauttasi, pelastustekojasi kaiken päivää, sillä niiden määrää en tunne. Herran, Herran väkeviä tekoja tuon julki, ylistän vanhurskauttasi, sinun ainoan. Jumala, sinä olet opettanut minua nuoruudestani asti, ja yhä vielä minä julistan ihmeitäsi. Älä, Jumala, hylkää minua vanhaksi ja harmaaksi tultuani, niin julistan käsivartesi voimaa nousevalle polvelle, väkevyyttäsi kaikille vielä tuleville. Jumala, vanhurskautesi ulottuu korkeuksiin asti, sinun, joka teet niin suuria. Jumala, kuka on vertaisesi? Sinä, joka olet antanut meidän kokea paljon ahdistusta ja onnettomuutta, sinä virvoitat meidät jälleen henkiin, ja maan syvyyksistä sinä tuot meidät takaisin. Sinä korotit minut ja lohdutit minut. Minä myös ylistän harpulla sinua, sinun uskollisuuttasi, Jumalani, soitan lyyralla kiitosta sinulle, sinä Israelin Pyhä. Huuleni riemuitsevat, kun sinulle soitan, ja myös sieluni, jonka sinä olet lunastanut. Kieleni julistaa vanhurskauttasi kaiken päivää, sillä häpeään ja pilkkaan ovat joutuneet ne, jotka hankkivat minulle onnettomuutta. Salomon kirjoittama. Jumala, anna kuninkaan tuomita, niin kuin sinä tuomitset, anna vanhurskautesi kuninkaan pojalle. Tuomitkoon hän kansaasi vanhurskaasti ja kurjiasi oikeuden mukaan. Vuoret kantakoot rauhaa kansalle, niin myös kukkulat vanhurskaudella. Auttakoon hän kansan kurjat oikeuteen, pelastakoon köyhien lapset ja musertakoon sortajan. Niin he pelkäävät sinua, niin kauan kuin aurinko ja kuu ovat polvesta polveen. Hän olkoon kuin sade, joka nurmikolle vuotaa, kuin sadekuuro, joka kostuttaa maan. Hänen päivinään vanhurskas kukoistaa, ja rauha on oleva runsas siihen asti, kun kuuta ei enää ole. Hallitkoon hän merestä mereen ja virrasta maan ääriin asti. Hänen edessään erämaan asujat polvistuvat, ja hänen vihollisensa nuolevat tomua. Tarsiin ja saarten kuninkaat tuovat lahjoja, Saban ja Seban kuninkaat tuovat antejaan. Häntä kumartavat kaikki kuninkaat, kaikki kansakunnat palvelevat häntä. Sillä hän pelastaa köyhän, joka huutaa apua, kurjan ja sen, jolla ei ole auttajaa. Hän armahtaa vaivaista ja köyhää ja pelastaa köyhien sielun. Hän lunastaa heidän sielunsa sorrosta ja väkivallasta, ja heidän verensä on hänen silmissään kallis. Hän eläköön, ja hänelle tuotakoon Saban kultaa. Hänen puolestaan rukoiltakoon alati ja siunattakoon häntä lakkaamatta. Maa kasvakoon runsaasti viljaa vuorten huippuja myöten. Sen vilja huojukoon kuin Libanon. Kansaa nouskoon kaupungeista kuin kasveja maasta. Pysyköön hänen nimensä iankaikkisesti, ja versokoon hänen nimensä, niin kauan kuin aurinko paistaa. Hänessä he itseään siunatkoot, ja kaikki kansakunnat ylistäkööt häntä autuaaksi. Kiitetty olkoon Herra Jumala, Israelin Jumala, ainoa, joka ihmeitä tekee. Kiitetty olkoon hänen kunniansa nimi iankaikkisesti, ja kaikki maa olkoon täynnä hänen kunniaansa. Aamen, aamen. Daavidin, Iisain pojan, rukoukset päättyvät. Aasafin psalmi. Totisesti Jumala on hyvä Israelille, niille, joilla on puhdas sydän. Mutta jalkani olivat vähällä kompastua, askeleeni olivat aivan liukastua. Sillä minussa nousi kateus ylvästelijöitä kohtaan, kun näin jumalattomien menestyvän. Sillä he ovat vaivoista vapaat kuolemaansa asti, he ovat voimakkaat ja lihavat. Heillä ei ole muiden ihmisten tuskia, eikä heitä vaivata kuin muita. Sen tähden ylpeys on heillä kaulakoristeena ja väkivalta on puku, joka heitä verhoaa. Heidän silmänsä pullistuvat ulos heidän lihavuudestaan, heidän sydämensä kuvittelut kulkevat valtoimina. He pilkkaavat ja puhuvat väkivallan puheita pahuudessaan. He puhuvat kuin korkeuksista. Heidän suunsa tavoittelee taivasta, ja heidän kielensä kulkee pitkin maata. Sen tähden heidän kansansa kääntyy heihin ja juo vettä täyttäen sillä itsensä. Niinpä he sanovat: "Kuinka Jumala sen tietäisi, onko tietoa Korkeimmalla?" Katso, nämä ovat jumalattomia. Kuitenkin heillä on ainainen rauha, ja he yhä rikastuvat. Turhaan minä olen pitänyt sydämeni puhtaana ja pessyt käteni viattomuudessa: minua vaivataan joka päivä, ja saan kuritusta joka aamu. Jos olisin sanonut: "Noin minäkin puhun", katso, niin olisin ollut petollinen koko sinun lastesi sukua kohtaan. Minä mietin päästäkseni tästä selvyyteen, mutta se oli minulle hyvin vaikeaa, kunnes minä pääsin sisälle Jumalan pyhiin salaisuuksiin ja käsitin, mikä heidän loppunsa on oleva. Totisesti, sinä panet heidät liukkaalle, perikatoon sinä heidät syökset. Kuinka he joutuvatkaan äkisti turmioon! He hukkuvat, heidän loppunsa on kauhistava. Niin kuin unen käy herätessä, niin sinä, Herra, noustessasi hylkäät heidän valhekuvansa. Kun sydämeni katkeroitui ja munuaisiani pisti, silloin minä olin järjetön enkä älynnyt mitään, olin edessäsi kuin nauta. Kuitenkin minä pysyn alati sinun luonasi, sinä pidät minua kiinni oikeasta kädestäni. Sinä talutat minua neuvosi mukaan ja korjaat minut viimein kunniaan. Ketä muuta minulla olisi taivaassa! Mutta kun sinä olet kanssani, mikään maan päällä ei minua miellytä. Vaikka ruumiini ja sieluni nääntyisi, Jumala on sydämeni kallio ja osani iankaikkisesti. Sillä katso, jotka sinusta eroavat, ne hukkuvat. Sinä tuhoat kaikki, jotka haureudessa sinusta luopuvat. Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi. Aasafin mietevirsi. Miksi sinä, Jumala, hylkäsit meidät ainiaaksi? Miksi vihasi suitsuaa laitumesi lampaita vastaan? Muista seurakuntaasi, jonka otit muinoin omaksesi ja lunastit perintösuvuksesi. Muista Siionin vuorta, jolla sinä asut. Ohjaa askeleesi ikuisille raunioille. Vihollinen on raiskannut kaiken pyhäkössä. Sinun vihollisesi huusivat kokoushuoneessasi, he pystyttivät omat merkkinsä merkeiksi sinne. Näytti, kuin olisi tiheässä metsässä kirveitä heilutettu korkealle. He löivät kaikki sen veistokset rikki kirveillä ja nuijilla. He pistivät pyhäkkösi tuleen, he häpäisivät ja panivat maan tasalle nimesi asumuksen. He sanoivat sydämessään: "Me hävitämme heidät kaikki tyynni." He polttivat kaikki jumalanpalvelushuoneet maasta. Merkkejämme emme näe, ei ole enää profeettaa, eikä ole joukossamme ketään, joka tietäisi, kuinka kauan. Kuinka kauan, Jumala, vihollinen saa herjata, kuinka kauan vihamies saa pilkata nimeäsi lakkaamatta? Miksi pidätät kätesi, oikean kätesi? Vedä se povestasi ja hävitä heidät. Jumala on kuninkaani muinaisista ajoista, hän toimittaa pelastuksen maan päällä. Sinä halkaisit voimallasi meren, sinä musersit lohikäärmeitten päät vetten päällä. Sinä ruhjoit rikki leviatanin päät, sinä annoit hänet ruuaksi erämaan eläinten laumalle. Sinä puhkaisit lähteen ja puron kuohumaan ja kuivasit väkevät virrat. Sinun on päivä, sinun on yö, sinä valmistit valon ja auringon. Sinä määräsit kaikki maan rajat. Sinä asetit kesän ja talven. Muista tämä: vihollinen herjaa Herraa, tyhmä kansa pilkkaa nimeäsi. Älä anna pedolle alttiiksi metsäkyyhkysesi sielua, älä iäksi unohda kurjiesi elämää. Katso liittoasi. Sillä maan pimennot ovat täynnä väkivallan pesiä. Älä salli sorretun kääntyä häväistynä takaisin. Kurja ja köyhä saakoot ylistää nimeäsi. Nouse, Jumala, aja asiasi. Muista, miten houkat herjaavat sinua kaiken aikaa. Älä unohda vihollistesi huutoa, älä vastustajiesi melua, joka kohoaa lakkaamatta. Veisuunjohtajalle. Veisataan kuin "Älä turmele". Psalmi. Aasafin laulu. Me kiitämme sinua, Jumala, me kiitämme sinua; lähellä on nimesi, ihmeitäsi kerrotaan. "Vaikka minä valitsenkin ajan, minä tuomitsen oikein. Vaikka maa kaikkine asukkaineen menehtyy pelkoon, minä pidän lujina sen perustukset." Sela. "Ylvästelijöille minä sanon: älkää ylvästelkö, ja jumalattomille: älkää sarvea nostako. Älkää nostako sarveanne korkealle, älkää puhuko niskoitellen, julkeasti." Ei tule apua idästä, ei lännestä, ei vuorisesta erämaasta, vaan Jumala on se, joka tuomitsee: yhden hän alentaa, toisen ylentää. Sillä Herran kädessä on malja, joka vaahtoaa täynnä höystettyä viiniä, ja siitä hän kaataa. Kaikkien maan jumalattomien täytyy se juoda, imeä tyhjiin pohjia myöten. Mutta minä julistan iäti ja veisaan kiitosta Jaakobin Jumalalle. Mutta kaikki jumalattomien sarvet minä katkaisen. Korkealle kohoavat vanhurskaan sarvet. Veisuunjohtajalle. Kielisoittimilla. Psalmi, Aasafin laulu. Jumala on tunnettu Juudassa, hänen nimensä on suuri Israelissa. Saalemissa on hänen majansa ja hänen asumuksensa Siionissa. Siellä hän mursi jousen salamat, kilven, miekan ja sodan. Sela. Kirkkaudessa, valtasuuruudessa sinä tulit valona voittosaaliin vuorilta. Urhoollisilta ryöstettiin aseet. He uupuivat uneen. Kaikkien sankarien kädet herposivat. Sinun nuhtelustasi, Jaakobin Jumala, vaipuivat raskaaseen uneen vaunut ja hevoset. Sinä olet pelottava. Kuka kestää edessäsi, kun sinä vihastut? Taivaasta sinä annoit tuomiosi kuulua. Maa pelästyi ja vaikeni, kun Jumala nousi tuomiolle pelastaakseen kaikki maan nöyrät. Sela. Sillä ihmisten viha tulee sinulle ylistykseksi: sinä vyöttäydyt viimeiseen vihaasi. Tehkää lupauksia ja täyttäkää ne Herralle, Jumalallenne. Kaikki hänen ympärillään asuvat tuokoot lahjoja hänelle, jolle kuuluu pelko, joka nöyryyttää ruhtinaitten rohkeuden ja joka on pelottava maan kuninkaille. Veisuunjohtajalle. Jedutunin tapaan. Aasafin psalmi. Minä korotan ääneni Jumalan puoleen ja huudan. Minä korotan ääneni Jumalan puoleen, ja hän kuulee minua. Ahdistukseni aikana minä etsin Herraa. Käteni on yöllä ojennettuna eikä väsy. Sieluni ei huoli lohdutusta. Muistan Jumalaa ja huokaan. Tutkistelen, ja henkeni nääntyy. Sela. Sinä pidät silmäni valveilla. Olen niin levoton, etten voi puhua. Ajattelen muinaisia päiviä, entisaikojen menneitä vuosia. Muistan yöllä lyyraani. Mietiskelen sydämessäni, ja henkeni tutkii: Hylkääkö Herra ikuisesti eikä enää osoita mielisuosiota? Onko hänen armonsa lakannut ainiaaksi? Onko hänen sanansa päättynyt eikä jatku polvesta polveen? Onko Jumala unohtanut olla armollinen? Onko hän vihassaan lukinnut laupeutensa? Sela. Minä sanoin: Olen haavoilla. Korkeimman oikea käsi sen muuttaa. Muistelen Herran tekoja. Muistelen sinun entisiä ihmetöitäsi. Minä tutkin kaikkia töitäsi ja mietin suuria tekojasi. Jumala, sinun tiesi on pyhä. Kuka on jumala, suuri kuin sinä, Jumala? Sinä olet Jumala, joka teet ihmeitä. Sinä olet ilmoittanut voimasi kansojen seassa. Käsivarrellasi sinä lunastit kansasi, Jaakobin ja Joosefin lapset. Sela. Vedet näkivät sinut, Jumala. Vedet näkivät sinut ja vapisivat, ja syvyydet värisivät. Pilvet purkivat vettä. Pilvet antoivat jylinänsä, nuolesi lensivät. Jyrinäsi ääni vyöryi, salamat valaisivat maanpiirin ja maa vapisi ja järkkyi. Meren halki kävi tiesi, polkusi läpi suurten vetten, eivätkä jälkesi tuntuneet. Sinä kuljetit kansaasi kuin lammaslaumaa Mooseksen ja Aaronin kädellä. Aasafin mietevirsi. Kuuntele, kansani, opetustani. Kallistakaa korvanne suuni sanoille. Minä avaan suuni mietelmiin, tuon ilmi entisaikojen arvoituksia. Mitä olemme kuulleet, minkä olemme saaneet tietää ja mitä isämme ovat meille kertoneet, sitä emme salaa heidän lapsiltaan, vaan kerromme tulevalle polvelle Herran ylistettävistä teoista, hänen voimastaan ja ihmeistään, jotka hän on tehnyt. Hän asetti todistuksen Jaakobiin, sääti Israeliin lain ja käski meidän isiemme julistaa ne lapsilleen, että jälkipolvi saisi ne tietää, saisivat tietää vastedes syntyvät lapset, ja nekin nousisivat ja kertoisivat niistä lapsilleen. Niin nämä panisivat uskalluksensa Jumalaan eivätkä unohtaisi Jumalan tekoja, vaan ottaisivat hänen käskyistään vaarin. Silloin heistä ei tulisi, kuten heidän isistään, kapinoiva ja niskoitteleva polvi, sukupolvi, jonka sydän ei pysynyt lujana ja jonka henki ei pysynyt uskollisena Jumalalle. Efraimin lapset, aseistetut jousimiehet, kääntyivät pakoon taistelun päivänä. He eivät pitäneet Jumalan liittoa eivätkä tahtoneet vaeltaa hänen lakinsa mukaan, vaan he unohtivat hänen suuret tekonsa ja hänen ihmeensä, jotka hän heille näytti. Heidän isiensä nähden hän teki ihmeitä Egyptin maassa, Sooanin kedolla. Hän halkaisi meren ja vei heidät sen läpi. Hän seisautti vedet röykkiöksi. Hän johdatti heitä päivän aikaan pilvellä ja tulen valolla kaiket yöt. Hän halkoi kalliot erämaassa ja juotti heitä runsaasti kuin syvistä vesistä. Hän juoksutti puroja kalliosta ja vuodatti vettä virtanaan. He tekivät kuitenkin yhä syntiä häntä vastaan ja olivat uppiniskaisia Korkeimmalle erämaassa. He kiusasivat Jumalaa sydämessään vaatien ruokaa himonsa tyydyttämiseksi. He puhuivat Jumalaa vastaan sanoen: "Voikohan Jumala kattaa pöydän erämaassa? Katso, hän iski kyllä kallioon, ja vedet vuotivat ja purot tulvivat; mutta voiko hän antaa myös leipää tai hankkia lihaa kansalleen?" Sen tähden Herra, kun hän sen kuuli, julmistui. Silloin Jaakobissa syttyi tuli, ja Israelia vastaan nousi viha, koska he eivät uskoneet Jumalaan eivätkä luottaneet hänen apuunsa. Hän käski pilviä korkeudessa ja avasi taivaan ovet. Hän antoi sataa heille ruuaksi mannaa. Hän antoi heille taivaan viljaa. Ihmiset söivät enkelien leipää. Hän lähetti heille evästä yllin kyllin. Hän nosti taivaalle itätuulen ja ajoi etelätuulen esiin voimallaan. Hän antoi sataa heille lihaa kuin tomua, siivekkäitä lintuja kuin meren hiekkaa. Hän pudotti ne leiriin, kaikkialle heidän asumustensa ympärille. Niin he söivät ja tulivat kylläisiksi. Mitä he olivat himoinneet, sitä hän salli heidän saada. He eivät olleet vielä himoaan tyydyttäneet, ja ruoka oli vielä heidän suussaan, kun jo heitä vastaan nousi Jumalan viha: hän tappoi heidän voimakkaimpansa ja kaatoi maahan Israelin nuoret miehet. Mutta sittenkin he yhä vielä tekivät syntiä eivätkä uskoneet hänen ihmeitään. Sen tähden hän lopetti heidän päivänsä kuin tuulahduksen ja antoi heidän vuosiensa päättyä äkilliseen perikatoon. Kun hän surmasi heitä, he kysyivät häntä, kääntyivät ja etsivät Jumalaa. He muistivat, että Jumala oli heidän kallionsa ja että Jumala, Korkein, oli heidän lunastajansa. Mutta he pettivät häntä suullaan ja valehtelivat hänelle kielellään, sillä heidän sydämensä ei ollut luja häntä kohtaan, eivätkä he olleet uskollisia hänen liitossaan. Mutta hän on laupias, antaa anteeksi rikokset eikä tahdo hukuttaa. Sen tähden hän usein kääntyi vihastaan eikä antanut kaiken kiivautensa nousta. Sillä hän muisti, että he ovat liha, tuulahdus, joka menee eikä enää palaa. Kuinka usein he niskoittelivat häntä vastaan korvessa ja murehduttivat hänen mielensä erämaassa! Niin he yhä edelleen kiusasivat Jumalaa ja vihoittivat Israelin Pyhän. He eivät muistaneet hänen kättään, eivät sitä päivää, jona hän päästi heidät ahdistajasta, jona hän teki tunnustekonsa Egyptissä ja ihmeensä Sooanin kedolla, muutti heidän virtansa vereksi, niin etteivät he voineet juoda vesiojistaan. Hän lähetti heidän keskelleen paarmoja, jotka purivat heitä, ja sammakoita, jotka vaivasivat heitä. Hän antoi heidän satonsa tuhosirkoille ja heidän vaivannäkönsä heinäsirkoille. Hän hävitti rakeilla heidän viiniköynnöksensä ja huurteella heidän metsäviikunapuunsa. Hän antoi heidän karjansa alttiiksi rakeille ja heidän laumansa salamoille. Hän lähetti heitä vastaan vihansa hehkun, kiivastuksen, vihastuksen ja ahdistuksen, parven pahoja enkeleitä. Hän raivasi tien vihalleen eikä säästänyt kuolemasta heidän sielujaan, vaan antoi heidän henkensä ruton valtaan. Hän surmasi kaikki esikoiset Egyptistä, miehuuden ensimmäiset Haamin majoista. Mutta kansansa hän pani liikkeelle kuin lampaat ja johdatti heitä erämaassa kuin laumaa. Hän johti heitä turvallisesti. Heidän ei tarvinnut pelätä, mutta heidän vihollisensa peitti meri. Hän vei heidät pyhälle alueelleen, vuorelle, jonka hänen oikea kätensä oli hankkinut. Hän karkotti pakanat pois heidän tieltään, jakoi ne heille arvalla perintöosaksi ja antoi Israelin sukukuntien asua niiden telttamajoissa. Mutta niskoittelullaan he kiusasivat Jumalaa, Korkeinta, eivätkä ottaneet vaarin hänen todistuksistaan, vaan luopuivat pois, olivat uskottomia isiensä lailla ja kävivät kelvottomiksi kuin veltto jousi. He vihoittivat hänet uhrikukkuloillaan ja herättivät hänen kiivautensa epäjumaliensa kuvilla. Jumala kuuli sen ja julmistui ja hylkäsi Israelin suuressa määrin. Hän hylkäsi asumuksensa Siilossa, telttamajan, jonka hän oli pystyttänyt ihmisten keskelle. Hän salli väkevyytensä joutua vankeuteen ja kunniansa vihollisten käsiin. Hän antoi kansansa alttiiksi miekalle ja syttyi vihaan perintöosalleen. Heidän nuorukaisensa kulutti tuli, ja neitsyensä jäivät häälauluja vaille. Heidän pappinsa kaatuivat miekkaan, eivätkä heidän leskensä voineet itkeä itkuja. Silloin Herra heräsi kuin nukkuja, kuin viinin voittama sankari. Hän löi vihollisensa pakoon ja tuotti heille ikuisen häpeän. Hän hylkäsi myös Joosefin telttamajan eikä valinnut Efraimin sukukuntaa, vaan valitsi Juudan sukukunnan, Siionin vuoren, jota hän rakastaa. Sitten hän rakensi pyhäkkönsä korkeuksien tasalle, rakensi sen kuin maan, jonka hän on perustanut ikiajoiksi. Hän valitsi Daavidin, palvelijansa, ja otti hänet lammastarhoista. Hän toi hänet imettävien lammasten jäljestä kaitsemaan kansaansa, Jaakobia, ja Israelia, perintöosaansa. Daavid kaitsi heitä eheällä sydämellä ja johti heitä taitavalla kädellä. Aasafin psalmi. Jumala, pakanat ovat tunkeutuneet perintöosaasi. He ovat saastuttaneet pyhän temppelisi ja ovat tehneet Jerusalemista kiviraunion. He antoivat palvelijoittesi ruumiit ruuaksi taivaan linnuille, maan pedoille pyhiesi lihan. He vuodattivat heidän vertaan kuin vettä ympäri Jerusalemia, eikä heitä kukaan haudannut. Me olemme joutuneet naapuriemme häväistäviksi, niiden pilkattaviksi ja ivattaviksi, jotka asuvat ympärillämme. Kuinka kauan sinä, Herra, olet yhä vihoissasi, kuinka kauan sinun kiivautesi palaa tulena? Vuodata vihasi pakanoiden päälle, jotka eivät sinua tunne, ja valtakuntien päälle, jotka eivät huuda nimeäsi avukseen. Sillä he ovat syöneet Jaakobin ja tehneet hänen asuinsijansa autioksi. Älä lue meille syyksi isiemme rikoksia, anna armosi pian kohdata meitä, sillä me olemme sangen viheliäisiksi tulleet. Auta meitä sinä, pelastuksemme Jumala, nimesi kunnian tähden, pelasta meidät ja anna syntimme anteeksi nimesi tähden. Miksi pakanat saisivat sanoa: "Missä on heidän Jumalansa?" Tulkoon tunnetuksi pakanoiden keskuudessa silmiemme nähden palvelijoittesi vuodatetun veren kosto. Tulkoon vankien huokaus kasvojesi eteen. Pidä kuoleman lapset elossa suuren käsivartesi voimalla. Maksa naapureillemme, heidän helmaansa, seitsenkertaisesti se herjaus, jolla he ovat herjanneet sinua, Herra. Mutta me, kansasi, laitumesi lampaat, kiitämme sinua iankaikkisesti, julistamme kiitostasi polvesta polveen. Veisuunjohtajalle. Veisataan kuin "Liljat". Aasafin todistus, psalmi. Kuuntele, Israelin paimen. Sinä, joka johdat Joosefia kuin lammaslaumaa, sinä, jonka valtaistuinta kerubit kannattavat, ilmesty kirkkaudessasi. Efraimin, Benjaminin ja Manassen edessä herätä voimasi, tule avuksemme. Jumala, saata meidät entisellemme, valaise kasvosi, niin tulemme autetuiksi. Herra, Jumala Sebaot, kuinka kauan sinä annat vihasi suitsuta, kun kansasi rukoilee? Sinä olet syöttänyt heille kyynelten leipää, olet juottanut heille maljoittain kyyneleitä. Sinä olet pannut meidät riidaksi naapureillemme. Vihollisemme pilkkaavat meitä. Jumala Sebaot, saata meidät entisellemme, valaise kasvosi, niin me tulemme autetuiksi. Sinä siirsit viinipuun Egyptistä, sinä karkotit pakanat ja istutit sen. Sinä raivasit sille sijan, ja se todella juurtui ja täytti maan. Se peitti vuoret varjollaan ja oksillaan Jumalan setrit. Se levitti köynnöksensä mereen asti ja vesansa Eufrat-virtaan saakka. Miksi sinä särjit aidan sen ympäriltä, niin että kaikki tienkulkijat sitä repivät? Villisika sitä kalvaa, ja kedon eläimet sitä syövät. Jumala Sebaot, käänny takaisin, katso alas taivaasta ja näe. Ota hoitaaksesi tämä viinipuu ja suojaa se, minkä oikea kätesi istutti, ja Vesa, jonka teit vahvaksi itseäsi varten. Se on tulen polttama, se on karsittu. He hukkuvat kasvojesi uhkauksesta. Olkoon kätesi oikean kätesi miehen suojana, Ihmisen Pojan, jonka teit vahvaksi itseäsi varten. Silloin me emme sinusta luovu. Suo meidän elää, niin huudamme avuksemme nimeäsi. Herra, Jumala Sebaot, saata meidät entisellemme, valaise kasvosi, niin tulemme autetuiksi. Veisuunjohtajalle. Gatilaisten tapaan. Aasafin psalmi. Nostakaa ilohuuto Jumalalle, joka on väkevyytemme. Nostakaa riemuhuuto Jaakobin Jumalalle. Virittäkää kiitosvirsi, lyökää tamburiineja, soittakaa suloisesti lyyroja ja harppuja. Puhaltakaa torveen uudenkuun aikana ja täyden kuun aikana juhlapäiviemme kunniaksi. Sillä tämä on käsky Israelille, Jaakobin Jumalan säädös. Hän asetti sen todistukseksi Joosefille käydessään Egyptin maata vastaan. Kuulen puhetta, jota en tunne: "Nostin taakan hänen hartioiltaan, hänen kätensä pääsivät kantokorin kuormasta. Hädässäsi sinä huusit, ja minä vapautin sinut: Ukkospilven peitosta minä vastasin sinulle. Minä koettelin sinua Meriban veden luona." Sela. "Kuule, kansani, minä varoitan sinua. Israel, kunpa minua kuulisit! Älköön sinulla olko muukalaista jumalaa, äläkä kumarra vierasta jumalaa. Minä olen Herra, Jumalasi, joka toin sinut Egyptin maasta. Avaa suusi, niin minä sen täytän. Mutta kansani ei kuullut ääntäni, eikä Israel noudattanut mieltäni. Minä lähetin heidät pois sydämensä paatumuksessa. He vaelsivat omien neuvojensa mukaan. Oi, jospa kansani minua kuulisi ja Israel vaeltaisi minun teilläni, niin minä lyhyessä ajassa nöyryyttäisin heidän vihollisensa ja kääntäisin käteni heidän vihamiehiään vastaan. Ne, jotka Herraa vihaavat, nöyrtyisivät hänen edessään, mutta heidän aikansa kestäisi iankaikkisesti. Mutta kansaansa hän ruokkisi parhaalla vehnällä. Minä ravitsisin sinua hunajalla kalliosta." Aasafin psalmi. Jumala seisoo jumalien kokouksessa, hän on tuomari jumalien keskellä: "Kuinka kauan te tuomitsette väärin ja pidätte jumalattomien puolta?" Sela. "Auttakaa oikeuteensa alhainen ja orpo, antakaa kurjalle ja puutteessa olevalle oikeus. Vapauttakaa alhainen ja köyhä. Pelastakaa hänet jumalattomien käsistä. Heillä ei ole älyä eikä ymmärrystä. He vaeltavat pimeydessä, niin että kaikki maan perustukset horjuvat. Minä sanon: Te olette jumalia ja kaikki tyynni Korkeimman poikia. Kuitenkin te kuolette, niin kuin ihmiset kuolevat, ja kaadutte kuin kuka ruhtinas tahansa." Nouse, Jumala, tuomitse maa, sillä sinä perit kaikki pakanakansat. Laulu. Aasafin psalmi. Jumala, älä ole niin ääneti äläkä ole vaiti. Älä, Jumala, ole niin hiljaa. Sillä, katso, vihollisesi pauhaavat, ja vihaajasi nostavat päätään. Heillä on kavalat hankkeet kansaasi vastaan, ja he pitävät neuvoa niitä vastaan, jotka olet ottanut suojaasi. He sanovat: "Tulkaa, hävittäkäämme heidät olemasta kansa, niin ettei Israelin nimeä enää muisteta." Sillä he neuvottelevat keskenään yksimielisesti. He tekevät liiton sinua vastaan: Edomin teltat ja ismaelilaiset, Mooab ja hagrilaiset, Gebal, Ammon ja Amalek, Filistea sekä Tyyron asukkaat. Myös Assur on liittynyt heihin. Nämä ovat käsivartena Lootin lapsilla. Sela. Tee heille, kuten teit Midianille, niin kuin Siiseralle, niin kuin Jaabinille Kiison-joen rannalla. Heidät tuhottiin Eendorissa. He joutuivat lannaksi maahan. Anna heidän ylhäisilleen käydä, niin kuin kävi Oorebille ja Seebille, ja kaikille heidän ruhtinailleen, niin kuin Seballe ja Salmunnalle, koska he sanovat: "Anastakaamme itsellemme Jumalan asunnot." Jumalani, tee heidät lentäviksi lehdiksi, kuiviksi korsiksi tuulen viedä. Niin kuin kulovalkea polttaa metsää, niin kuin liekit kärventävät vuoria, niin aja sinä heitä rajuilmallasi ja kauhistuta heitä tuulispäälläsi. Täytä heidän kasvonsa häpeällä, että he etsisivät sinun nimeäsi, Herra. Joutukoot he häpeään ja kauhistukoot ikuisesti, tulkoot häpeään ja hukkukoot. Tulkoot tuntemaan, että sinun ainoan nimi on Herra, että sinä olet Korkein kaikessa maassa. Veisuunjohtajalle. Gatilaisten tapaan. Koorahilaisten psalmi. Kuinka ihanat ovat asuinsijasi, Herra Sebaot! Sieluni ikävöi ja haluaa Herran esikartanoihin. Sydämeni ja ruumiini huutaa riemuiten elävän Jumalan puoleen. Löysihän lintunen majan ja pääskynen pesän, johon se poikasensa laskee, sinun alttarisi, Herra Sebaot, minun kuninkaani ja minun Jumalani. Autuaat ne, jotka huoneessasi asuvat! He kiittävät sinua alati. Sela. Autuaat ne ihmiset, joilla on voimansa sinussa, joiden sydämissä ovat tiesi! Kun he käyvät Kyynellaakson kautta, he tekevät sinne lähteitä, ja opettaja peittää sen siunauksilla. He käyvät voimasta voimaan. He astuvat Jumalan eteen Siionissa. Herra, Jumala Sebaot, kuule rukoukseni, ota se korviisi, Jaakobin Jumala. Sela. Jumala, sinä, meidän kilpemme, käännä katseesi, katso voideltusi kasvoihin. Sillä yksi päivä esikartanoissasi on parempi kuin tuhat muualla. Mieluummin olen vartijana Jumalani huoneen kynnyksellä, kuin asun jumalattomien telttamajoissa. Sillä Herra Jumala on aurinko ja kilpi; Herra antaa armon ja kunnian. Hän ei kiellä hyvää niiltä, jotka vaeltavat nuhteettomasti. Herra Sebaot, autuas se ihminen, joka sinuun turvaa! Veisuunjohtajalle; koorahilaisten psalmi. Herra, ennen sinä osoitit suosiota maallesi ja käänsit Jaakobin kohtalon. Sinä annoit anteeksi kansasi pahat teot ja peitit kaikki heidän syntinsä. Sela. Sinä panit pois kaiken kiivastuksesi ja lauhduit vihasi hehkusta. Käänny taas puoleemme, sinä pelastuksemme Jumala, älä ole enää meille vihainen. Oletko ainiaaksi vihastunut meihin, pidätkö vihaa polvesta polveen? Etkö virvoita meitä jälleen eloon, että kansasi iloitsisi sinussa? Herra, suo meidän nähdä armosi, anna apusi meille. Tahdon kuulla, mitä Jumala, Herra, puhuu: hän puhuu rauhaa kansalleen, pyhilleen. Älkööt he kääntykö jälleen tyhmyyteen. Totisesti, hänen autuutensa on lähellä niitä, jotka häntä pelkäävät, ja niin kunnia asuu maassamme. Armo ja totuus tapaavat toisensa täällä, vanhurskaus ja rauha antavat suuta toisilleen, uskollisuus versoo maasta, ja vanhurskaus katsoo taivaasta. Herra antaa meille kaikkea hyvää, ja meidän maamme antaa satonsa. Vanhurskaus käy hänen edellään ja seuraa hänen askeltensa jälkiä. Daavidin rukous. Kallista, Herra, korvasi puoleeni ja vastaa minulle, sillä minä olen kurja ja köyhä. Varjele sieluni, sillä olen pyhäsi. Sinä, Jumalani, pelasta palvelijasi, joka sinuun turvaa. Ole minulle armollinen, Herra, sillä sinua minä huudan kaiken päivää. Ilahduta palvelijasi sielu, sillä sinun puoleesi, Herra, minä ylennän sieluni. Sillä sinä, Herra, olet hyvä ja anteeksiantavainen, suuri armossa kaikille, jotka sinua avukseen huutavat. Ota, Herra, korviisi rukoukseni, tarkkaa anomiseni ääntä. Hätäni päivänä minä sinua avukseni huudan, sillä sinä vastaat minulle. Ei ole vertaistasi, Herra, jumalien joukossa, eikä ole vertaa sinun töillesi. Kaikki kansat, jotka sinä olet tehnyt, tulevat ja kumartuvat edessäsi, Herra, ja kunnioittavat nimeäsi. Sillä sinä olet suuri ja teet ihmeitä, sinä ainoa olet Jumala. Neuvo minulle tiesi, Herra, että minä vaeltaisin totuudessasi. Kiinnitä sydämeni siihen yhteen, että minä nimeäsi pelkäisin. Kaikesta sydämestäni minä kiitän sinua, Herra, Jumalani, ja kunnioitan nimeäsi iankaikkisesti, sillä sinun armosi on suuri minua kohtaan, sinä olet pelastanut sieluni helvetin syvyydestä. Jumala, julkeat ovat nousseet minua vastaan, väkivaltaisten joukko etsii henkeäni. He eivät pidä sinua silmiensä edessä. Mutta sinä, Herra, olet laupias ja armahtavainen Jumala, pitkämielinen, suuri armossa ja totuudessa. Käänny puoleeni, ole minulle armollinen, anna voimasi palvelijallesi, auta palvelijattaresi poikaa. Tee merkki minulle, minun hyväkseni. Häpeäkseen vihamieheni nähkööt, että sinä, Herra, autat ja lohdutat minua. Koorahilaisten psalmi, laulu. Hän on perustanut sen pyhille vuorille. Herra rakastaa enemmän Siionin portteja, kuin Jaakobin kaikkia muita asuinsijoja. On kunniakasta, mitä sinusta sanotaan, sinä Jumalan kaupunki: – Sela. – "Minä mainitsen Rahabin ja Baabelin tuntevan minut. Katso, Filisteasta, Tyyrosta ja Kuusista minä mainitsen: Sekin on syntynyt siellä." Mutta Siionista sanotaan: "Joka ainoa on syntynyt siellä." Korkein on sen perustanut. Herra luettelee kirjoittaessaan kirjaan kansat: "Tämäkin on syntynyt siellä." Sela. Veisaajat ja karkeloivat: "Kaikki minun lähteeni ovat sinussa." Koorahilaisten laulu, psalmi. Veisuunjohtajalle. Veisataan kuten "Sairaus", esrahilaisen Heemanin mietevirsi. Herra, pelastukseni Jumala, päivin ja öin minä huudan edessäsi. Salli rukoukseni tulla kasvojesi eteen, kallista korvasi huutoni puoleen. Sillä sieluni on saanut kärsimyksistä tarpeeksi, ja elämäni on lähellä hautaa. Minut luetaan hautaan menevien joukkoon. Olen kuin mies, jolta voima on poissa. Minut on jätetty kuolleiden joukkoon. Olen kuin kaatuneet, jotka makaavat haudassa ja joita sinä et enää muista ja jotka ovat kädestäsi erotetut. Sinä olet laskenut minut syvimpään hautaan, pimeyteen, syviin kuiluihin. Vihasi painaa minua, ja kaikki kuohusi sinä vyörytät ylitseni. Sela. Sinä olet karkottanut tuttavani minusta kauas, olet tehnyt minut heille inhoksi. Minut on suljettu sisään enkä pääse ulos. Kasvoni ovat kuihtuneet kurjuudesta. Joka päivä minä huudan sinua, Herra, ja ojennan käteni sinun puoleesi. Teetkö sinä ihmeitä kuolleille, tai nousevatko kuolleiden henget sinua kiittämään? Sela. Kerrotaanko haudassa armostasi, kadotuksessa uskollisuudestasi? Tunnetaanko ihmeesi pimeydessä ja vanhurskautesi unohduksen maassa? Mutta minä huudan avukseni sinua, Herra, ja rukoukseni tulee varhain eteesi. Miksi, Herra, hylkäät sieluni, miksi peität kasvosi minulta? Minä olen ollut kurja ja lähellä kuolemaa nuoruudestani alkaen. Minä kärsin kauhujasi ja olen neuvoton. Vihasi vyöryy ylitseni, kauhusi hukuttavat minut. Ne saartavat minua kaiken päivää kuin vedet. Ne kaikki yhdessä piirittävät minua. Ystävät ja toverit sinä olet karkottanut minusta kauas. Pimeys on ainoa tuttavani. Esrahilaisen Eetanin mietevirsi. Minä laulan lakkaamatta Herran armoteoista, julistan suullani uskollisuuttasi polvesta polveen. Minä sanon: ikiajoiksi on armo rakennettu, sinä olet perustanut uskollisuutesi taivaisiin. – "Minä olen tehnyt liiton valittuni kanssa, olen palvelijalleni Daavidille vannonut: 'Minä vahvistan jälkeläisesi ikiajoiksi ja rakennan sinulle valtaistuimen polvesta polveen.'" Sela. Silloin taivaat ylistävät ihmeitäsi, Herra, ja pyhien seurakunta uskollisuuttasi. Sillä kuka pilvissä on Herran vertainen, kuka Jumalan lasten joukossa on kuin Herra? Hän on Jumala, hyvin pelottava pyhien kokouksessa, pelottavampi kaikkia, jotka hänen ympärillään ovat. Herra, Jumala Sebaot, kuka on vertaisesi voimassa, Herra? Uskollisuutesi ympäröi sinua. Sinä hallitset meren raivon. Kun sen aallot kohoavat, sinä ne hiljennät. Sinä ruhjoit Rahabin kuin sodassa kaatuneen. Väkevällä käsivarrellasi sinä ajoit vihollisesi hajalle. Sinun ovat taivaat, sinun on myös maa. Maanpiirin ja kaiken, mitä siinä on, sinä olet perustanut. Sinä loit pohjoisen ja etelän. Sinun nimestäsi riemuitsevat Taabor ja Hermon. Sinulla on käsivarsi voimaa täynnä. Väkevä on kätesi ja korotettu oikea kätesi. Vanhurskaus ja oikeus on valtaistuimesi perustus, armo ja totuus käy kasvojesi edellä. Autuas se kansa, joka tuntee juhlariemun, ne, jotka vaeltavat kasvojesi valkeudessa, Herra! He riemuitsevat nimestäsi kaikkina päivinään, ja vanhurskautesi voimasta heidät korotetaan. Sillä sinä olet heidän väkevyytensä, heidän kaunistuksensa, ja sinä korotat armossasi sarvemme. Sillä kilpemme on Herran huomassa, kuninkaamme on Israelin Pyhän huomassa. Silloin sinä puhuit näyssä pyhillesi ja sanoit: "Minä olen pannut avun sankarin käteen, olen kansan keskeltä korottanut valittuni: minä olen löytänyt Daavidin, palvelijani, olen voidellut hänet pyhällä öljylläni. Käteni on lujasti tukeva häntä, käsivarteni on vahvistava häntä. Vihollinen ei yllätä häntä, eikä vääryyden mies häntä sorra, vaan minä hävitän hänen ahdistajansa hänen edestään ja lyön hänen vihamiehensä maahan. Uskollisuuteni ja armoni on hänen kanssaan, ja minun nimessäni kohoaa hänen sarvensa. Minä asetan hänen kätensä vallitsemaan merta ja virtoja, hänen oikean kätensä. Hän kutsuu minua: 'Sinä olet minun Isäni, sinä Jumalani ja pelastukseni kallio.' Minä asetan hänet esikoiseksi, maan kuninkaista korkeimmaksi. Minä säilytän armoni hänelle iankaikkisesti, ja liittoni hänen kanssaan on luja. Minä annan hänen siemenensä säilyä iäti ja hänen valtaistuimensa niin kauan, kuin taivaat pysyvät. Jos hänen poikansa hylkäävät lakini eivätkä vaella oikeuksieni mukaan, jos he rikkovat säädökseni eivätkä noudata käskyjäni, minä rankaisen vitsalla heidän rikoksensa ja vitsauksilla heidän pahat tekonsa. Mutta armoani en minä ota häneltä pois enkä ole vilpillinen uskollisuudessani. Minä en riko liittoani, enkä muuta sitä, mikä on lähtenyt huuliltani. Minä olen kerran vannonut pyhyyteni kautta, ja totisesti, minä en Daavidille valehtele: 'Hänen siemenensä pysyy iankaikkisesti, ja hänen valtaistuimensa on edessäni kuin aurinko. Se pysyy lujana ikuisesti kuin kuu, ja todistaja pilvissä on uskollinen.'" Sela. Kuitenkin sinä hylkäsit Voideltusi ja pidit hänet halpana ja olit vihastunut häneen. Sinä olet purkanut palvelijasi liiton, olet häväissyt hänen kruununsa, olet heittänyt sen maahan. Sinä olet särkenyt kaikki hänen muurinsa, olet pannut raunioiksi hänen linnoituksensa. Kaikki tienkulkijat ovat häntä ryöstäneet. Hän on joutunut naapuriensa häväistäväksi. Sinä olet korottanut hänen vihollistensa oikean käden, olet tuottanut ilon kaikille hänen vihamiehilleen. Sinä olet kääntänyt takaisin hänen miekkansa terän etkä ole sodassa pitänyt häntä pystyssä. Sinä olet tehnyt hänen loistostaan lopun ja olet syössyt maahan hänen valtaistuimensa. Sinä olet lyhentänyt hänen nuoruutensa päivät, olet hänet häpeällä peittänyt. Sela. Kuinka kauan sinä, Herra, yhä kätkeydyt? Kuinka kauan vihasi palaa tulena? Muista, kuinka lyhyt on elämäni, kuinka katoavaisiksi sinä olet luonut kaikki ihmislapset. Kuka on se mies, joka jää eloon eikä näe kuolemaa, joka pelastaa sielunsa helvetin kädestä? Sela. Herra, missä ovat entiset armotekosi, jotka vannoit uskollisuudessasi Daavidille? Ajattele, Herra, palvelijoittesi häpäisyä ja mitä minun kaikilta noilta monilta kansoilta täytyy kestää povessani, kun, Herra, sinun vihollisesi herjaavat, herjaavat sinun Voideltusi askeleita. Kiitetty olkoon Herra iankaikkisesti. Aamen, aamen. Mooseksen, Jumalan miehen, rukous. Herra, sinä olet turvamme polvesta polveen. Ennen kuin vuoret syntyivät ja sinä loit maan ja maanpiirin, iankaikkisesta iankaikkiseen olet sinä, Jumala. Sinä palautat ihmiset takaisin tomuun ja sanot: "Palatkaa jälleen, te ihmisten lapset." Sillä tuhat vuotta on silmissäsi kuin eilinen päivä, joka meni ohi, ja kuin öinen vartiohetki. Sinä huuhdot heidät pois. He ovat kuin uni, ovat kuin ruoho, joka aamulla kukoistaa: aamulla se kasvaa ja kukoistaa, mutta illalla se leikataan ja se kuivuu. Sillä meistä tulee loppu vihasi voimasta, ja kiivautesi voimasta häviämme pois. Pahat tekomme sinä asetat eteesi, salaiset syntimme kasvojesi valkeuteen. Sillä kaikki päivämme kuluvat vihasi alla, vuotemme päättyvät meiltä kuin huokaus. Elinpäivämme ovat seitsemänkymmentä vuotta tai kahdeksankymmentä vuotta, jos pysymme voimissamme, ja kaikki, mitä niistä ylpeillään, on vaivaa ja turhuutta, sillä ne kiitävät ohi, kuin me lentäisimme pois. Kuka tuntee vihasi ankaruuden, kiivautesi, niin että hän sinua pelkäisi? Opeta meitä laskemaan päivämme oikein, että saisimme viisaan sydämen. Herra, palaa jälleen. Voi, kuinka kauan? Armahda palvelijoitasi. Ravitse aamulla meitä armollasi. Suo meille iloa ja riemua kaikkina päivinämme. Suo meidän iloita yhtä monta päivää, kuin olet nöyryyttänyt meitä, yhtä monta vuotta, kuin olemme kokeneet kovaa. Saakoot palvelijasi nähdä tekosi ja heidän lapsensa kunniasi. Tulkoon osaksemme Herran, Jumalamme, laupeus. Suo menestyä meille kättemme työn. Suo menestyä kättemme työn. Joka Korkeimman suojassa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa yöpyy, sanoo: "Herra on turvani ja linnani, hän on Jumalani, johon turvaan." Sillä hän päästää sinut linnustajan paulasta ja turmiollisesta rutosta. Sulillaan hän suojaa sinua, ja sinä saat turvan hänen siipiensä alla. Hänen uskollisuutensa on kilpi ja suojus. Sinä et pelkää yön kauhuja, et päivällä lentävää nuolta, et ruttoa, joka kulkee pimeässä, etkä kulkutautia, joka keskellä päivää tekee hävitystä. Vaikka tuhat kaatuisi sivultasi, kymmenen tuhatta oikealta puoleltasi, se ei sinuun satu. Silmäsi saavat vain katsella ja nähdä, kuinka jumalattomille kostetaan. – Sillä: "Sinä, Herra, olet turvani." – Korkeimman sinä olet ottanut suojaksesi. Sinua ei kohtaa onnettomuus, eikä vitsaus lähesty telttamajaasi. Sillä hän antaa enkeleilleen sinusta käskyn varjella sinua kaikilla teilläsi. He kantavat sinua käsillään, ettet jalkaasi kiveen loukkaisi. Sinä kuljet leijonan ja kyykäärmeen yli, sinä tallaat nuorta jalopeuraa ja lohikäärmettä. – "Koska hän riippuu minussa kiinni, minä hänet pelastan. Minä suojelen hänet, sillä hän tuntee nimeni. Hän huutaa minua avukseen, ja vastaan hänelle. Minä olen hänen luonaan, kun hänellä on ahdistus. Vapautan hänet ja saatan hänet kunniaan. Ravitsen hänet pitkällä iällä ja suon hänen nähdä autuuteni." Psalmi, sapatinpäivän laulu. Hyvä on Herraa kiittää ja veisata kiitosta nimellesi, sinä Korkein, aamulla julistaa armoasi ja yön tullen totuuttasi kymmenkielisillä soittimilla ja harpuilla, lyyralla soittaen. Sillä sinä ilahdutat minut, Herra, töilläsi. Minä riemuitsen kättesi teoista. Kuinka suuret ovatkaan tekosi, Herra! Ajatuksesi ovat hyvin syvät. Järjetön mies ei tätä ymmärrä, eikä tyhmä sitä älyä. Kun jumalattomat rehottavat kuin ruoho ja väärintekijät kaikki kukoistavat, se on heille ikuiseksi häviöksi. Mutta sinä, Herra, olet korkea iankaikkisesti. Sillä katso, vihollisesi, Herra, katso, vihollisesi hukkuvat, kaikki väärintekijät joutuvat hajaantumaan. Mutta minun sarveni sinä kohotat kuin re'eem-eläimen sarvet. Minut voidellaan tuoreella öljyllä. Silloin silmäni katsovat vainoojiani, korvani kuulevat noista pahoista, jotka ovat nousseet minua vastaan. Vanhurskas viheriöitsee kuin palmupuu ja kasvaa kuin Libanonin setri. He ovat istutetut Herran huoneeseen. He viheriöivät Jumalamme kartanoissa. Vielä vanhuudessaan he tekevät hedelmää, ovat mehevät ja vihannat ja julistavat, että Herra on vanhurskas, hän, kallioni, ja ettei hänessä ole vääryyttä. Herra on kuningas. Hän on pukeutunut valtasuuruuteen. Herra on pukeutunut, vyöttäytynyt voimaan. Maanpiiri pysyy lujana eikä horju. Sinun valtaistuimesi on vahva aikojen alusta, iankaikkisuudesta asti olet sinä. Vesivirrat nostavat, Herra, vesivirrat nostavat pauhinansa, niin, vesivirrat nostavat kuohunsa. Mutta yli suurten, voimallisten vetten pauhinan, yli meren kuohujen Herra on korkeudessa voimallinen. Todistuksesi ovat aivan vahvat ja pyhyys on huoneesi kaunistus, Herra, aina päivien loppuun saakka. Sinä koston Jumala, Herra, sinä koston Jumala, ilmesty kirkkaudessa. Nouse, maan tuomari, kosta ylpeille heidän tekonsa. Kuinka kauan jumalattomat, Herra, kuinka kauan jumalattomat saavat riemuita? He suoltavat julkeita sanoja, kaikki väärintekijät kerskuvat. Herra, he runtelevat kansaasi, ja rasittavat perintöosaasi. He tappavat leskiä ja muukalaisia ja murhaavat orpoja. Vieläpä he sanovat: "Herra ei sitä näe eikä Jaakobin Jumala sitä huomaa." Ymmärtäkää, te järjettömät kansassa, ja te houkat – milloin viisastutte? Joka on korvan istuttanut, hänkö ei kuulisi? Joka on silmän luonut, hänkö ei näkisi? Eikö se, joka kurittaa kansoja, rankaisisi, hän, joka ihmisille opettaa tiedon? Herra tuntee ihmisten ajatukset, sillä he ovat kuin tuulen henkäys. Autuas se mies, jota sinä, Herra, kuritat ja jolle sinä opetat lakisi, antaaksesi hänelle rauhan pahoilta päiviltä, kunnes jumalattomalle on kaivettu hauta! Sillä Herra ei hylkää kansaansa eikä heitä pois perintöosaansa, vaan oikeus on palaava vanhurskauden luo, ja kaikki oikeamieliset seuraavat sitä. Kuka nousee puolelleni pahoja vastaan, kuka asettuu rinnalleni väärintekijöitä vastaan? Ellei Herra olisi apuni, sieluni asuisi kohta hiljaisuudessa. Kun sanoin: "Jalkani horjuu", niin armosi, Herra, tuki minua. Kun minulla on sisälläni paljon murheita, lohdutuksesi ilahduttaa sieluani. Onko turmion tuomioistuimella yhteyttä sinuun, kun väkivaltaa tehdään lakiin vedoten? He hyökkäävät vanhurskaan sielua vastaan ja tuomitsevat viattoman veren syylliseksi. Mutta Herra on linnani, Jumalani on suojakallioni. Hän kostaa heille heidän vääryytensä ja hävittää heidät heidän pahuutensa tähden. Herra, meidän Jumalamme, hävittää heidät. Tulkaa, kohottakaamme ilohuuto Herralle, riemuhuuto pelastuksemme kalliolle. Käykäämme kiittäen hänen kasvojensa eteen, veisatkaamme hänelle riemuvirsiä. Sillä Herra on suuri Jumala, suuri kuningas yli kaikkien jumalien. Maan syvyydet ovat hänen kädessään, ja hänen ovat vuorten kukkulat. Hänen on meri, sillä hän on sen tehnyt, ja kuiva maa, jonka hänen kätensä ovat valmistaneet. Tulkaa, kumartukaamme ja polvistukaamme, langetkaamme polvillemme Herran, meidän Luojamme, eteen. Sillä hän on Jumalamme, ja me olemme kansa, jota hän paimentaa, lauma, jota hänen kätensä kaitsee. Jospa tänä päivänä kuulisitte hänen äänensä: "Älkää paaduttako sydäntänne kuten Meribassa, niin kuin Massan päivänä erämaassa, jossa isänne minua kiusasivat, jossa he koettelivat minua, vaikka olivat nähneet tekoni. Neljäkymmentä vuotta minä olin kyllästynyt siihen sukuun ja sanoin: 'He ovat kansa, jonka sydän on eksynyt, eivätkä he tahdo tietää teistäni.' Niin minä vihassani vannoin: 'He eivät pääse minun lepooni.'" Veisatkaa Herralle uusi virsi, veisatkaa Herralle, kaikki maa. Veisatkaa Herralle, ylistäkää hänen nimeään. Julistakaa päivästä päivään hänen autuuttaan, ilmoittakaa pakanoiden keskuudessa hänen kunniaansa, hänen ihmeitään kaikkien kansojen seassa. Sillä Herra on suuri ja sangen ylistettävä, hän on pelottava yli kaikkien jumalien. Sillä kaikki kansojen jumalat ovat epäjumalia, mutta Herra on tehnyt taivaat. Valtasuuruus ja kunnia on hänen kasvojensa edessä. Hänen pyhäkössään on voima ja ihanuus. Antakaa Herralle, te kansojen sukukunnat, antakaa Herralle kunnia ja voima. Antakaa Herralle hänen nimensä kunnia, tuokaa lahjoja, tulkaa hänen esikartanoihinsa. Kumartakaa Herraa pyhässä kaunistuksessa, vaviskaa hänen kasvojensa edessä, kaikki maa. Sanokaa pakanoiden keskuudessa: "Herra on kuningas." Niin pysyy maanpiiri lujana, se ei horju. Hän tuomitsee kansat oikeuden mukaan. Iloitkoot taivaat, ja riemuitkoon maa. Pauhatkoon meri ja kaikki, mitä siinä on. Ihastukoot kedot ja kaikki, mitä kedolla on. Riemuitkoot silloin kaikki metsän puut Herran edessä, sillä hän tulee, sillä hän tulee tuomitsemaan maata: hän tuomitsee maanpiirin vanhurskaudessa ja kansat uskollisuudessaan. Herra on kuningas! Riemuitkoon maa. Iloitkoot saaret, niin monta kuin niitä on. Pilvi ja pimeys on hänen ympärillään, vanhurskaus ja oikeus on hänen valtaistuimensa perustus. Tuli käy hänen edellään ja polttaa hänen vihollisensa kaikkialta hänen ympäriltään. Hänen salamansa valaisevat maanpiiriä. Maa näkee sen ja vapisee. Vuoret sulavat kuin vaha Herran edessä, kaiken maan Herran edessä. Taivaat julistavat hänen vanhurskauttaan, ja kaikki kansat näkevät hänen kunniansa. Kaikki kuvien kumartajat joutuvat häpeään, kaikki, jotka epäjumalista kerskuvat. Kumartakaa häntä, kaikki jumalat. Siion kuulee sen ja iloitsee, ja Juudan tyttäret riemuitsevat tuomioistasi, Herra. Sillä sinä, Herra, olet Korkein yli kaiken maan, sinä olet hyvin korkea, yli kaikkien jumalien. Te, jotka Herraa rakastatte, vihatkaa pahaa. Hän varjelee pyhien sielut. Hän pelastaa heidät jumalattomien kädestä. Vanhurskaalle kylvetään valkeutta ja oikeamielisille iloa. Iloitkaa Herrassa, te vanhurskaat. Kiittäkää hänen pyhyytensä muistoksi. Psalmi. Veisatkaa Herralle uusi virsi, sillä hän on ihmeitä tehnyt. Hän on saanut voiton oikealla kädellään ja pyhällä käsivarrellaan. Herra on tehnyt tiettäväksi autuutensa. Hän on tehnyt tiettäväksi vanhurskautensa pakanoiden silmien eteen. Hän on muistanut armonsa ja uskollisuutensa Israelin huonetta kohtaan. Kaikki maan ääret ovat nähneet Jumalamme autuuden. Kohottakaa riemuhuuto Herralle, kaikki maa, iloitkaa ja riemuitkaa ja veisatkaa kiitosta. Veisatkaa Herran kiitosta lyyroilla – lyyroilla ja ylistysvirren sävelillä, vaskitorvilla ja torven äänellä. Kohottakaa riemuhuuto Herran, kuninkaan, edessä. Pauhatkoon meri ja kaikki, mitä siinä on, maanpiiri ja ne, jotka siinä asuvat. Lyökööt virrat käsiään yhteen, ja vuoret yhdessä riemuitkoot Herran edessä, sillä hän tulee tuomitsemaan maan. Hän tuomitsee maanpiirin vanhurskaudessa ja kansat oikeuden mukaan. Herra on kuningas. Kansat vapisevat. Hän istuu kerubien yläpuolella. Maa järkkyy. Suuri on Herra Siionissa, hän on korkea yli kaikkien kansojen. He ylistävät sinun suurta ja pelättävää nimeäsi. Hän on pyhä. Kuninkaan voimana on, että hän rakastaa oikeutta. Sinä olet saattanut oikeuden voimaan. Sinä panet toimeen oikeuden ja vanhurskauden Jaakobissa. Ylistäkää Herraa, meidän Jumalaamme. Kumartukaa hänen jalkojensa astinlaudan eteen. Hän on pyhä. Mooses ja Aaron hänen pappiensa joukossa ja Samuel niiden joukossa, jotka avuksi huusivat hänen nimeään. He huusivat Herraa, ja hän vastasi heille. Hän puhui heille pilvenpatsaasta. He noudattivat hänen todistuksiaan ja käskyjä, jotka hän oli heille antanut. Herra, Jumalamme, sinä vastasit heille, ja olit heille anteeksiantava Jumala, vaikka sinä kostit heidän pahat tekonsa. Ylistäkää Herraa, Jumalaamme, rukoilkaa kumartuneina hänen pyhää vuortaan kohti, sillä Herra, Jumalamme, on pyhä. Kiitosuhripsalmi. Kohottakaa riemuhuuto Herralle, kaikki maa. Palvelkaa Herraa ilolla, tulkaa hänen kasvojensa eteen riemulla. Tietäkää, että Herra on Jumala. Hän on meidät tehnyt, ja hänen me olemme, hänen kansansa ja hänen laitumensa lampaat. Käykää hänen portteihinsa kiittäen, hänen esikartanoihinsa ylistystä veisaten. Ylistäkää häntä, kiittäkää hänen nimeään. Sillä Herra on hyvä. Hänen armonsa pysyy iankaikkisesti ja hänen uskollisuutensa polvesta polveen. Daavidin psalmi. Laulan armosta ja oikeudesta ja veisaan ylistystäsi, Herra. Minä tahdon katsella nuhteetonta tietä. Milloin tulet luokseni? Minä tahdon vaeltaa huoneessani eheällä sydämellä. En aseta silmieni eteen mitään turhaa. Eksyttävää menoa minä vihaan. Se ei saa minuun tarttua. Nurja sydän väistyköön minusta. Pahasta en tahdo tietää. Joka salaa panettelee lähimmäistään, sen minä hukutan. Sitä, jolla on ylpeät silmät ja kopea sydän, minä en siedä. Maan uskollisiin ovat silmäni, että he asuisivat kanssani. Se, joka vaeltaa nuhteettomuuden tietä, on palveleva minua. Vilpin tekijä älköön asuko huoneessani, valheen puhuja ei kestä silmieni edessä. Joka aamu minä hävitän kaikki jumalattomat maasta lopettaakseni kaikki väärintekijät Herran kaupungista. Kurjan rukous, kun hän on näännyksissä ja vuodattaa valituksensa Herran eteen. Herra, kuule rukoukseni, ja huutoni tulkoon eteesi. Älä kätke kasvojasi minulta, kun minulla on ahdistus. Kallista korvasi puoleeni, kun huudan, riennä ja vastaa minulle. Sillä päiväni ovat haihtuneet kuin savu, ja luitani polttaa kuin ahjossa. Sydäntäni on taottu ja se on kuivunut kuin ruoho, sillä minä unohdan syödä leipääni. Vaikerrukseni äänestä luuni tarttuvat lihaani. Olen kuin pelikaani erämaassa. Olen kuin huuhkaja raunioissa. Olen uneton, olen kuin yksinäinen lintu katolla. Kaiken päivää viholliseni minua häpäisevät. Ne, jotka riehuvat minua vastaan, kiroavat nimeni kautta. Sillä minä syön tuhkaa kuin leipää ja sekoitan juomani kyynelillä sinun vihasi ja kiivastuksesi tähden, sillä sinä olet nostanut minut ylös ja heittänyt pois. Päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ja minä kuivun kuin ruoho. Mutta sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun muistosi pysyy polvesta polveen. Nouse ja armahda Siionia, sillä aika on tehdä sille laupeus ja sen hetki on tullut. Sillä sen kivet ovat palvelijoillesi rakkaat, ja sen sorakasoja heidän on sääli. Pakanat pelkäävät Herran nimeä ja kaikki maan kuninkaat kunniaasi, kun Herra rakentaa Siionin, hän ilmestyy kunniassaan, ja kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää hylkää heidän rukoustaan. Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa, että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan, kuullakseen vankien huokaukset, vapauttaakseen kuoleman lapset, jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystään Jerusalemissa, kun kaikki kansat ja valtakunnat kokoontuvat yhteen, palvelemaan Herraa. Hän on lannistanut matkalla voimani ja lyhentänyt päiväni. Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni. Sinun vuotesi kestävät polvesta polveen. Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialaasi. Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ja ne vanhenevat kaikki kuin vaate. Sinä muutat ne, niin kuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat. Mutta sinä pysyt samana, eivätkä vuotesi lopu. Sinun palvelijasi lapset asuvat turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät edessäsi. Daavidin psalmi. Kiitä Herraa, sieluni, ja kaikki, mitä minussa on, hänen pyhää nimeään. Kiitä Herraa, sieluni, äläkä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt, hän, joka antaa kaikki syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sairautesi, joka lunastaa elämäsi haudasta ja kruunaa sinut armolla ja laupeudella, joka tyydyttää halajamisesi hyvyydellään, niin että nuoruutesi uudistuu kuin kotkan. Herra tekee vanhurskauden ja oikeuden kaikille sorretuille. Hän on tehnyt Moosekselle tunnetuksi tiensä, Israelin lapsille suuret tekonsa. Laupias ja armahtavainen on Herra, pitkämielinen ja suuri armossa. Hän ei aina riitele eikä pidä vihaa iankaikkisesti. Hän ei tee meille syntiemme mukaan eikä kosta meille pahojen tekojemme mukaan. Sillä niin korkealla kuin taivas on maasta, niin voimallinen on hänen armonsa niitä kohtaan, jotka häntä pelkäävät. Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikoksemme. Niin kuin isä armahtaa lapsiaan, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiään. Sillä hän tietää, millaisia me olemme. Hän muistaa meidät tomuksi. Ihmisen päivät ovat kuin ruoho. Hän kukoistaa kuin kukkanen kedolla. Kun tuuli käy hänen ylitseen, häntä ei enää ole, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne. Mutta Herran armo pysyy iankaikkisesta iankaikkiseen niille, jotka häntä pelkäävät, ja hänen vanhurskautensa lasten lapsille, niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja muistavat hänen käskynsä noudattaakseen niitä. Herra on perustanut valtaistuimensa taivaisiin, ja hänen kuninkuutensa hallitsee kaikkia. Kiittäkää Herraa, te hänen enkelinsä, te väkevät sankarit, jotka toteutatte hänen sanansa, kun kuulette hänen sanansa äänen. Kiittäkää Herraa, kaikki hänen sotaväkensä, te hänen palvelijansa, jotka hänen tahtonsa teette. Kiittäkää Herraa, kaikki hänen tekonsa hänen valtakuntansa kaikissa paikoissa. Kiitä, sieluni, Herraa. Kiitä Herraa, sieluni. Herra, Jumalani, sinä olet sangen suuri. Valtasuuruus ja kirkkaus ovat pukunasi. Sinä verhoudut valoon kuin viittaan, sinä levität taivaat kuin teltan. Sinä rakennat salisi vetten päälle, teet pilvet vaunuiksesi ja kuljet tuulen siivin. Sinä teet enkelisi tuuliksi ja palvelijasi tulen liekeiksi. Sinä asetit maan perustuksilleen, niin että se pysyy horjumatta ikuisesti. Sinä peitit sen syvyyden vesillä kuin vaatteella. Vuorten yläpuolella seisoivat vedet. Mutta ne pakenivat nuhteluasi. Sinun jyrinääsi ne pakenivat; vuoret kohosivat ja laaksot laskeutuivat paikkoihin, jotka olit niille valmistanut. Panit rajan, jonka yli vedet eivät käy eivätkä palaa peittämään maata. Lähetit laaksoihin lähteitä, jotka virtaavat vuorten välissä puroina. Ne antavat juoman kaikille metsän eläimille, villiaasit sammuttavat niistä janonsa. Taivaan linnut asuvat niiden partailla ja visertävät lehvien välissä. Saleistasi [sinä] kastelet vuoret, töittesi hedelmistä maa saa ravintonsa. [Sinä] kasvatat ruohon karjalle ja kasvit ihmisen tarpeeksi tuottaaksesi maasta leivän ja viinin, joka ilahduttaa ihmisen sydämen. Saatat kasvot öljystä kiiltäviksi, ja leipä vahvistaa ihmisen sydäntä. Ravintonsa saavat myös Herran puut, Libanonin setrit, jotka hän on istuttanut. Niissä linnut pesivät, ja haikaroilla on majansa sypresseissä. Korkeat vuoret ovat kauristen hallussa, kallionkolot ovat tamaanien suojana. Kuun sinä olet tehnyt näyttämään aikoja. Aurinko tietää laskunsa. Teet pimeän, ja tulee yö. Silloin lähtevät liikkeelle kaikki metsän eläimet. Nuoret leijonat kiljuvat saalista ja pyytävät Jumalalta elatustaan. Aurinko nousee. Ne vetäytyvät pois ja laskeutuvat luoliinsa makaamaan. Silloin ihminen menee töihinsä ja hoitaa askareitaan iltaan asti. Kuinka monenlaiset ovat tekosi, Herra! Olet tehnyt ne kaikki viisaasti, maa on täynnä luotujasi. Merikin, suuri ja aava – siinä vilisee lukemattomat laumat pieniä ja suuria eläimiä. Siellä kulkevat laivat, siellä leviatan, jonka sinä olet luonut siinä leikkimään. Ne kaikki odottavat sinua, että antaisit niille ruuan ajallaan. Annat niille, ja ne kokoavat, avaat kätesi, ja ne ravitaan hyvyydellä. Peität kasvosi, ja ne pelästyvät. Otat pois niiden hengen, ne kuolevat ja palaavat tomuun jälleen. Lähetät Henkesi, ja ne luodaan, ja uudistat maan muodon. Pysyköön Herran kunnia iankaikkisesti. Saakoon Herra iloita teoistaan, hän, joka luo silmänsä maahan, ja se vapisee, joka koskettaa vuoria, ja ne syöksevät savua. Kaiken ikäni ylistän Herraa, ja veisaan Jumalani kiitosta, niin kauan kuin elän. Olkoot tutkisteluni hänelle otolliset. Minä iloitsen Herrassa. Hävitkööt syntiset maasta, älköön jumalattomia enää olko. Kiitä Herraa, sieluni. Halleluja! Kiittäkää Herraa, julistakaa hänen nimeään, tehkää hänen suuret tekonsa tiettäviksi kansojen keskuudessa. Laulakaa hänelle, soittakaa hänelle, puhukaa kaikista hänen ihmeistään. Hänen pyhä nimensä olkoon kerskauksenne. Iloitkoon niiden sydän, jotka Herraa etsivät. Kysykää Herraa ja hänen voimaansa, etsikää alati hänen kasvojaan. Muistakaa hänen ihmetöitään, jotka hän on tehnyt, hänen ihmeitään ja hänen suunsa tuomioita, te Aabrahamin, hänen palvelijansa, siemen, Jaakobin lapset, te hänen valittunsa. Hän, Herra, on Jumalamme. Hänen tuomionsa käyvät yli kaiken maan. Hän muistaa liittonsa iankaikkisesti, säätämänsä sanan tuhansiin polviin asti, liittonsa, jonka hän teki Aabrahamin kanssa, ja Iisakille vannomansa valan. Hän vahvisti sen säädökseksi Jaakobille, Israelille iankaikkiseksi liitoksi. Hän sanoi: "Sinulle minä annan Kanaanin maan, olkoon se teidän perintöosanne." Heitä oli vähäinen joukko, vain harvoja, ja he olivat siellä muukalaisia. Silloin he vaelsivat kansasta kansaan ja yhdestä valtakunnasta toiseen kansaan. Hän ei sallinut kenenkään heitä vahingoittaa, ja hän rankaisi kuninkaita heidän tähtensä: "Älkää koskeko voideltuihini älkääkä tehkö pahaa profeetoilleni." Kun hän oli kutsunut nälänhädän maahan ja kokonaan murtanut leivän tuen, hän oli lähettänyt heidän edellään miehen: Joosef oli myyty orjaksi. Hänen jalkojaan vaivattiin kahleilla, hän joutui rautoihin, siksi kunnes hänelle annettu sana kävi toteen ja Herran puhe osoitti hänet puhtaaksi. Kuningas lähetti ja vapautti hänet, kansojen hallitsija laski hänet irti. Hän pani hänet talonsa herraksi ja kaiken omaisuutensa haltijaksi, sitomaan mielensä mukaan hänen ruhtinaitaan ja opettamaan viisautta vanhimmille. Niin joutui Israel Egyptiin, Jaakob muukalaiseksi Haamin maahan. Sitten Herra teki kansansa hyvin hedelmälliseksi ja heidän vihamiehiään väkevämmäksi. Hän käänsi näiden sydämen vihaamaan hänen kansaansa ja kohtelemaan kavalasti hänen palvelijoitaan. Hän lähetti Mooseksen, palvelijansa, ja Aaronin, jonka hän oli valinnut. Nämä tekivät hänen tunnustekonsa heidän keskellään ja tekivät ihmeitä Haamin maassa. Hän lähetti pimeyden ja pimensi kaiken, eivätkä he vastustaneet hänen sanojaan. Hän muutti heidän vetensä vereksi ja tappoi heiltä kalat. Heidän maansa vilisi sammakoita aina kuningasten huoneita myöten. Hän käski, ja paarmoja ja sääskiä tuli koko heidän alueelleen. Hän antoi heille rakeita sateen sijaan ja tulen leimauksia heidän maahansa. Hän myös hävitti heidän viini- ja viikunapuunsa ja murskasi puut heidän alueeltaan. Hän käski, ja heinäsirkkoja ja tuhosirkkoja tuli lukematon joukko. Ne söivät kaiken ruohon heidän maastaan, söivät sadon heidän vainioiltaan. Sitten hän surmasi kaikki heidän maansa esikoiset, kaikki heidän miehuutensa ensimmäiset. Sitten hän vei Israelin sieltä varustettuna hopealla ja kullalla, eikä ollut hänen sukukunnissaan kompastuvaa. Egypti iloitsi heidän lähdöstään, koska sen oli vallannut pelko heidän tähtensä. Hän levitti suojaksi pilven ja tulen valaisemaan yötä. He pyysivät, ja hän pani tulemaan viiriäisiä, ja hän ravitsi heitä taivaan leivällä. Hän avasi kallion, ja vettä vuoti. Se juoksi virtana kautta erämaan. Sillä hän muisti pyhän sanansa, muisti Aabrahamia, palvelijaansa. Hän vei kansansa pois sen iloitessa, valittunsa heidän riemuitessaan. Sitten hän antoi heille pakanoiden maita, ja he ottivat omakseen kansojen vaivannäköjä, että he noudattaisivat hänen säädöstään ja säilyttäisivät hänen lakinsa. Halleluja! Halleluja! Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti. Kuka voi kertoa Herran voimalliset teot, julistaa kaiken hänen ylistyksensä? Autuaat ne, jotka noudattavat oikeutta, jotka tekevät aina vanhurskauden! Muista minua, Herra, suosiosi tähden kansaasi kohtaan, etsi minua autuudellasi, että näkisin valittujesi onnen, iloitsisin kansasi ilossa ja kerskaisin perintöosasi kanssa. Me olemme tehneet syntiä isiemme kanssa, olemme tehneet väärin ja olleet jumalattomat. Isämme eivät ymmärtäneet Egyptissä ihmeitäsi eivätkä muistaneet monia armotekojasi, vaan niskoittelivat meren rannalla, Kaislameren rannalla. Kuitenkin hän pelasti heidät nimensä tähden tehdäkseen voimansa tiettäväksi. Hän nuhteli Kaislamerta, ja se kuivui. Hän kuljetti heitä syvyyksissä kuin erämaassa. Hän pelasti heidät vihamiehen kädestä ja lunasti heidät vihollisen vallasta. Vedet peittivät heidän ahdistajansa eikä yhtään jäänyt heistä jäljelle. He uskoivat hänen sanansa ja veisasivat hänen ylistystään. Mutta pian he unohtivat hänen tekonsa eivätkä odottaneet hänen neuvoaan. Heissä syttyi himo erämaassa, ja he kiusasivat Jumalaa korvessa. Silloin hän antoi heille, mitä he pyysivät, mutta hän myös lähetti heihin hivuttavan taudin. Heissä syttyi leirissä kateus Moosesta vastaan ja Aaronia, Herran pyhää, vastaan. Maa aukeni ja nieli Daatanin ja peitti Abiramin joukkion. Heidän joukkiossaan syttyi tuli ja liekki poltti jumalattomat. He tekivät vasikan Hoorebin juurella ja kumarsivat valettua kuvaa. He vaihtoivat Kunniansa ruohoa syövän härän kuvaan. He unohtivat Jumalan, pelastajansa, joka oli tehnyt Egyptissä suuria tekoja, ihmeitä Haamin maassa, pelottavia tekoja Kaislameren rannalla. Silloin hän aikoi hävittää heidät, mutta Mooses, hänen valittunsa, seisoi suojana hänen edessään ja käänsi pois hänen vihansa tuhoa tuottamasta. He pitivät halpana ihanan maan eivätkä uskoneet hänen sanaansa. He napisivat teltoissaan eivätkä kuulleet Herran ääntä. Silloin hän nosti kätensä heitä vastaan kaataakseen heidät erämaassa, kaataakseen heidän jälkeläisensä pakanoiden sekaan ja sirotellakseen heidät muihin maihin. He liittyivät Baal-Peoriin ja söivät kuolleitten jumalien uhreja. He vihoittivat hänet teoillaan, ja vitsaus alkoi riehua heidän keskuudessaan. Mutta Piinehas astui esiin ja pani tuomion toimeen, ja vitsaus taukosi. Se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, polvesta polveen, iankaikkisesti. He vihoittivat hänet[Herran]Meriban vetten luona, ja Mooseksen kävi pahoin heidän tähtensä. Sillä he niskoittelivat Jumalan Henkeä vastaan, ja hän puhui huulillaan ajattelemattomasti. He eivät hävittäneet niitä kansoja, jotka Herra oli käskenyt heidän hävittää, vaan pitivät yhteyttä pakanoiden kanssa ja oppivat heidän tekonsa. He palvelivat heidän jumalankuviaan, ja niistä tuli heille paula. He uhrasivat poikiaan ja tyttäriään riivaajille. He vuodattivat viatonta verta, poikiensa ja tyttäriensä verta, uhraten heitä Kanaanin epäjumalille, ja maa saastui veriveloista. He saastuttivat itsensä töillään ja olivat haureelliset teoissaan. Herran viha syttyi hänen kansaansa vastaan, ja hän kyllästyi perintöosaansa. Hän jätti heidät pakanoiden käsiin, ja heidän vihamiehensä vallitsivat heitä. Heidän vihollisensa ahdistivat heitä, ja he alistuivat heidän kätensä alle. Monet kerrat hän pelasti heidät, mutta he olivat uppiniskaisia omissa arvioinneissaan ja sortuivat pahojen tekojensa tähden. Mutta hän katsoi heihin heidän ahdistuksessansa kuullessaan heidän valitushuutonsa. Hän muisti heidän hyväkseen liittonsa ja armahti heitä suuressa laupeudessaan. Hän myös salli heidän saada armon kaikilta, jotka olivat vieneet heidät vankeuteen. Pelasta meidät, Herra, Jumalamme, ja kokoa meidät pakanoiden seasta, että kiittäisimme pyhää nimeäsi ja kerskauksenamme olisi ylistyksesi. Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. Niin kaikki kansa sanokoon: "Aamen. Halleluja!" Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti. Niin sanokoot Herran lunastetut, jotka hän on lunastanut vihollisen kädestä ja koonnut pakanamaista, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja meren puolelta. He harhailivat erämaassa, autiossa, tiettömässä maassa löytämättä asuttua kaupunkia. Heidän oli nälkä ja jano ja heidän sielunsa nääntyi heissä. Mutta hädässään he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan. Hän ohjasi heidät oikealle tielle, niin että he pääsivät asuttuun kaupunkiin. Kiittäkööt he Herraa hänen armostaan, hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan. Sillä hän ravitsee nääntyvän sielun ja täyttää nälkäisen sielun hyvyydellä. He istuivat pimeydessä ja kuoleman varjossa, vangittuina kurjuuteen ja rautoihin, koska olivat nousseet Jumalan sanoja vastaan ja katsoneet halvaksi Korkeimman neuvon. Hän masensi heidän sydämensä kärsimyksellä, ja he sortuivat, eikä ollut auttajaa. Mutta hädässään he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan. Hän vei heidät ulos pimeydestä ja kuoleman varjosta, hän katkaisi heidän kahleensa. Kiittäkööt he Herraa hänen armostaan ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan. Sillä hän särkee vaskiset ovet ja rikkoo rautaiset salvat. Houkkia vaivattiin heidän rikostensa ja pahojen tekojensa tähden. Heidän sielunsa inhosi kaikkea ruokaa, ja he olivat lähellä kuoleman portteja. Mutta hädässään he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan. Hän lähetti sanansa ja paransi heidät ja pelasti heidät haudasta. Kiittäkööt he Herraa hänen armostaan ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan. Uhratkoot kiitosuhreja ja kertokoot riemuiten hänen töistään. He lähtivät laivoilla merelle ja kävivät kauppaa suurilla vesillä. He näkivät Herran työt ja hänen ihmeelliset tekonsa meren syvyyksissä. Hän nosti sanalla myrskytuulen, joka kohotti korkealle sen aallot. He kohosivat taivasta kohti, he vajosivat syvyyksiin, ja heidän sielunsa menehtyi tuskasta. He horjuivat ja hoippuivat kuin juopunut, ja kaikki heidän viisautensa oli raunioina. Mutta hädässään he huusivat Herraa, ja hän päästi heidät heidän ahdistuksistaan. Hän tyynnytti myrskyn, ja meren aallot hiljenivät. He iloitsivat, kun tuli tyyntä, ja hän vei heidät toivottuun satamaan. Kiittäkööt he Herraa hänen armostaan ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan. Kunnioittakoot he häntä kansan seurakunnassa ja ylistäkööt häntä vanhinten kokouksessa. Hän muutti virrat erämaaksi ja vesilähteet kuivaksi maaksi ja hedelmällisen maan suola-aroksi sen asukasten pahuuden tähden. Hän muutti erämaan vesilammikoiksi ja kuivan maan vesilähteiksi. Sitten hän asetti nälkäiset sinne asumaan ja he rakensivat kaupungin asuttavakseen. He myös kylvivät peltoja ja istuttivat viinitarhoja, jotka tuottivat runsaan sadon. Hän siunasi heitä, ja he lisääntyivät suuresti, ja hän antoi heille paljon karjaa. Mutta kun he vähentyivät ja vaipuivat onnettomuuden ja huolten painamina, niin se, joka vuodattaa ylenkatsetta ruhtinasten päälle ja panee heidät harhailemaan tiettömissä autiomaissa, kohotti köyhän kurjuudesta ja teki suvut suuriksi kuin lammaslaumat. Oikeamieliset näkevät sen ja riemuitsevat, ja kaiken vääryyden täytyy tukkia suunsa. Se, joka on viisas, ottakoon näistä vaarin ja ajatelkoon Herran armotekoja. Laulu. Daavidin psalmi. Sydämeni on vahva, Jumala, tahdon veisata ja soittaa, myös omaa kunniaani. Herää, harppu ja lyyra. Tahdon herättää aamuruskon. Herra, sinua kiitän kansojen joukossa ja veisaan kiitostasi kansakuntien keskellä. Sillä suuri on armosi ja se ulottuu yli taivasten ja totuutesi pilviin asti. Korota itsesi yli taivaitten, Jumala, ja kunniasi yli kaiken maan, jotta rakkaasi tulisivat pelastetuiksi. Auta oikealla kädelläsi ja vastaa minulle. Jumala on puhunut pyhäkössään. Riemuitsen ja jaan Sikemin ja mittaan Sukkotin laakson. Minun on Gilead, ja minun on Manasse. Efraim on pääni suojus ja Juuda valtikkani. Mooab on pesuastiani, Edomiin minä heitän sandaalini ja riemuitsen Filistean maasta. Kuka vie minut varustettuun kaupunkiin? Kuka saattaa minut Edomiin? Etkö sinä, Jumala, hylännyt meitä etkä lähtenyt, Jumala, sotajoukkojemme kanssa? Anna meille apu ahdistajaa vastaan, sillä turha on ihmisten apu. Jumalan voimalla teemme väkeviä tekoja. Hän tallaa vihollisemme maahan. Veisuunjohtajalle. Daavidin psalmi. Jumala, minun ylistykseni, älä ole vaiti. Sillä he ovat avanneet minua vastaan jumalattoman ja petollisen suun ja puhuttelevat minua valheen kielellä. Vihan sanoilla he ovat piirittäneet minut, ja syyttä he sotivat minua vastaan. Rakkauteni palkaksi he minua vainoavat, mutta minä rukoilen. He kostavat minulle hyvän pahalla ja rakkauteni vihalla. Aseta jumalaton mies häntä vastaan, ja seisokoon saatana hänen oikealla puolellaan. Kun häntä tuomitaan, todettakoon hänet syylliseksi, ja hänen rukouksensa tulkoon synniksi. Hänen päivänsä olkoot harvat. Ottakoon toinen mies hänen kaitsijantoimensa. Tulkoot hänen lapsensa orvoiksi ja hänen vaimonsa leskeksi. Kierrelkööt hänen lapsensa alati kerjäten ja etsikööt turvaa autioilta seuduilta. Anastakoon koronkiskuri kaiken hänen omansa, ja riistäkööt vieraat hänen vaivannäkönsä. Älköön kukaan osoittako hänelle laupeutta, älköön kukaan armahtako hänen orpojaan. Hänen jälkeläisensä hävitkööt sukupuuttoon, pyyhittäköön heidän nimensä pois toisessa polvessa. Hänen isiensä rikokset pysykööt Herran muistossa, älköönkä hänen äitinsä syntiä pyyhittäkö pois. Olkoot ne Herran edessä alati, ja hävittäköön hän heidän muistonsa maan päältä. Sillä mies ei muistanut tehdä laupeutta, vaan vainosi kurjaa ja köyhää ja sydämen tuskassa olevaa tappaakseen hänet. Hän rakasti kirousta, ja se kohtasi häntä. Hän ei huolinut siunauksesta, ja se väistyi hänestä kauas. Hän puki kirouksen ylleen kuin vaatteensa, ja se meni hänen sisuksiinsa kuin vesi ja hänen luihinsa kuin öljy. Se olkoon hänellä viittana, johon hän verhoutuu, ja vyönä, johon hän vyöttäytyy aina. Tämä olkoon Herralta minun vainoojieni palkka ja niiden, jotka puhuvat pahaa minua vastaan. Mutta sinä, Herra, Herra, auta minua nimesi tähden, sillä armosi on hyvä, pelasta minut. Sillä minä olen kurja ja köyhä, ja sydämeni on haavoitettu rinnassani. Katoan pois kuin pitenevä varjo, minut pudistetaan pois kuin heinäsirkka. Polveni horjuvat paastoamisesta, ja ruumiini on laihtunut lihattomaksi. Minä olen joutunut heidän herjattavakseen, minut nähdessään he nyökyttävät päätään. Auta minua, Herra, Jumalani, pelasta minut armosi mukaan, ja he saakoot tuntea, että tämä on kätesi, että sinä, Herra, sen teit. Jos he kiroavat, siunaa sinä, jos he nousevat, joutukoot häpeään, mutta palvelijasi saakoon iloita. Olkoon häväistys vainoojieni pukuna, ja verhotkoon heitä heidän häpeänsä kuin viitta. Kiitän suullani suuresti Herraa ja ylistän häntä monien keskellä. Sillä hän seisoo kurjan oikealla puolella pelastaakseen hänet niistä, jotka hänet tuomitsevat. Daavidin psalmi. Herra sanoi minun Herralleni: "Istu oikealle puolelleni, kunnes minä panen vihollisesi jalkojesi astinlaudaksi." Herra ojentaa valtasi valtikan Siionista. Hallitse vihollistesi keskellä. Altis on kansasi voimasi päivänä: pyhässä asussa nuoresi ovat edessäsi kasteena aamuruskon helmasta. Herra on vannonut eikä kadu: "Sinä olet pappi iankaikkisesti Melkisedekin järjestyksen mukaan." Herra on oikealla puolellasi ja musertaa kuninkaat vihansa päivänä. Hän tuomitsee pakanat: ruumiita viruu kaikkialla. Hän murskaa päitä laajalti maan päällä. Hän juo purosta tien varrelta. Sen tähden hän kohottaa päänsä. Halleluja! Kiitän Herraa. Ylistän Herraa kaikesta sydämestäni vanhurskasten kokouksessa ja seurakunnassa. Suuret ovat Herran teot, kaikkien niiden tutkittavat, jotka niitä rakastavat. Kunnialliset ja majesteetilliset ovat hänen työnsä, ja hänen vanhurskautensa pysyy iankaikkisesti. Hän on säätänyt ihmeellisten tekojensa muiston; armollinen ja laupias on Herra. Hän antaa ruuan pelkäävilleen ja muistaa liittonsa iankaikkisesti. Hän ilmoitti kansalleen tekojensa voiman. Hän antoi heille pakanoiden perintöosan. Hänen kättensä teot ovat totuutta ja noudattavat oikeutta. Kaikki hänen asetuksensa ovat luotettavat. Ne pysyvät järkkymättä aina ja iankaikkisesti. Ne ovat tehdyt totuudessa ja oikeudessa. Hän lähetti kansalleen lunastuksen, sääti liittonsa ikuisiksi ajoiksi. Pyhä ja pelättävä on hänen nimensä. Herran pelko on viisauden alku, hyvä ymmärrys kaikille, jotka sitä noudattavat. Hänen ylistyksensä pysyy iankaikkisesti. Halleluja! Autuas se mies, joka Herraa pelkää ja jolla on suuri rakkaus hänen käskyihinsä! Hänen jälkeläisensä tulevat voimallisiksi maassa, oikeamielisten suku tulee siunatuksi. Varallisuus ja rikkaus on hänen huoneessaan, ja hänen vanhurskautensa pysyy iankaikkisesti. Oikeamielisille koittaa pimeydessä valo, armollinen, laupias ja vanhurskas. Hyvin käy sen miehen, joka on laupias ja antaa lainaksi, joka hoitaa asiansa oikeuden mukaan. Sillä hän ei koskaan horju. Vanhurskas säilyy ikuisessa muistossa. Hän ei pelkää pahaa sanomaa. Hänen sydämensä on vahva, sillä hän turvaa Herraan. Hänen sydämensä on luja ja peloton, kunnes hän ilolla katselee vihollisiaan. Hän sirottelee ja antaa köyhille. Hänen vanhurskautensa pysyy iankaikkisesti. Hänen sarvensa kohoaa kunniassa. Jumalaton näkee sen ja närkästyy. Hän kiristelee hampaitaan ja menehtyy. Jumalattomien halut raukeavat tyhjiin. Halleluja! Ylistäkää Herraa, ylistäkää, te Herran palvelijat, ylistäkää Herran nimeä. Siunattu olkoon Herran nimi nyt ja iankaikkisesti. Auringon noususta sen laskuun saakka olkoon Herran nimi ylistetty. Herra on korkea yli kaikkien pakanakansojen ja yli taivasten on hänen kunniansa. Kuka on kuin Herra, meidän Jumalamme, joka asuu korkealla ja katsoo alas taivaassa ja maassa? Hän, joka nostaa tomusta alhaisen ja korottaa loasta köyhän asettaakseen hänet ylhäisten rinnalle, kansansa ylhäisten rinnalle, joka antaa hedelmättömän asua kodissa, iloisena lasten äitinä! Halleluja! Kun Israel lähti Egyptistä, Jaakobin huone vieraskielisestä kansasta, silloin Juuda tuli hänen pyhäkökseen, Israel hänen valtakunnakseen. Sen näki meri ja pakeni, Jordan kääntyi takaisin. Vuoret hyppivät kuin pässit, kukkulat kuin lammasten karitsat. Mikä sinun on, meri, kun pakenet, mikä sinun, Jordan, kun käännyt takaisin? Te vuoret, miksi hypitte kuin pässit, ja te kukkulat, kuin lammasten karitsat? Vapise, maa, Herran kasvojen edessä, Jaakobin Jumalan kasvojen edessä, joka muuttaa kallion vesilammikoksi, kovan kiven vesilähteeksi. Älä meille, Herra, älä meille, vaan omalle nimellesi anna kunnia armosi ja totuutesi tähden. Miksi pakanat saisivat sanoa: "Missä on heidän Jumalansa?" Meidän Jumalamme on taivaissa; mitä ikinä hän tahtoo, sen hän tekee. Mutta heidän epäjumalansa ovat hopeaa ja kultaa, ihmiskätten tekoa. Niillä on suu, mutta ne eivät puhu, niillä on silmät, mutta ne eivät näe. Niillä on korvat, mutta ne eivät kuule, niillä on nenä, mutta ne eivät haista. Niiden kädet eivät koske, niiden jalat eivät astu, eikä niiden kurkusta tule ääntä. Niiden kaltaisia ovat niiden tekijät ja kaikki, jotka turvaavat niihin. Israel, turvaa Herraan. Hän on heidän apunsa ja kilpensä. Te, Aaronin huone, turvatkaa Herraan – hän on heidän apunsa ja kilpensä. Te, Herraa pelkäävät, turvatkaa Herraan – hän on heidän apunsa ja kilpensä. Herra muistaa meitä ja siunaa, hän siunaa Israelin huonetta, hän siunaa Aaronin huonetta, hän siunaa niitä, jotka Herraa pelkäävät, sekä pieniä että suuria. Herra lisätköön teille, sekä teille että lapsillenne. Te olette Herran siunatut, hänen, joka on tehnyt taivaan ja maan. Taivas on Herran taivas, mutta maan hän on antanut ihmisten lapsille. Eivät kuolleet ylistä Herraa, ei kukaan hiljaisuuteen astuneista. Mutta me, me kiitämme Herraa, nyt ja iankaikkisesti. Halleluja! Minä rakastan Herraa, sillä hän kuulee ääneni ja rukoukseni, sillä hän on kallistanut korvansa puoleeni, ja minä huudan häntä avuksi kaiken elinaikani. Kuoleman paulat piirittivät minut, helvetin ahdistukset kohtasivat minua. Minä kohtasin hädän ja murheen. Mutta minä huusin avukseni Herran nimeä: "Oi, Herra, pelasta sieluni!" Herra on armollinen ja vanhurskas, Jumalamme on laupias. Herra varjelee yksinkertaiset. Minä olin viheliäinen, mutta hän auttoi minua. Palaa, sieluni, takaisin lepoosi, sillä Herra on tehnyt sinulle hyvää. Sillä olet pelastanut sieluni kuolemasta, silmäni kyynelistä ja jalkani kompastumasta. Vaellan Herran kasvojen edessä elävien maassa. Uskon, sen tähden minä puhun. Minä olin kovin vaivattu. Minä sanoin hädässäni: "Kaikki ihmiset ovat valehtelijoita." Kuinka maksan Herralle kaikki hänen hyvät tekonsa minua kohtaan? Kohotan pelastuksen maljan ja saarnaan Herran nimestä. Täytän lupaukseni Herralle kaiken hänen kansansa edessä. Kallis on Herran silmissä hänen pyhiensä kuolema. Oi, Herra, minä olen palvelijasi. Minä olen palvelijasi ja palvelijattaresi poika! Sinä avasit siteeni. Sinulle uhraan kiitosuhrin ja saarnaan Herran nimestä. Täytän lupaukseni Herralle kaiken hänen kansansa edessä Herran huoneen esikartanoissa, sinun keskelläsi, Jerusalem. Halleluja! Kiittäkää Herraa, kaikki pakanat, ylistäkää häntä, kaikki kansat. Sillä hänen armonsa meitä kohtaan on voimallinen, ja Herran uskollisuus pysyy iankaikkisesti. Halleluja! Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä; sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti. Sanokoon nyt Israel että hänen armonsa pysyy iankaikkisesti. Sanokoon nyt Aaronin huone, että hänen armonsa pysyy iankaikkisesti. Sanokoot nyt Herraa pelkäävät, että hänen armonsa pysyy iankaikkisesti. Ahdistuksessani huusin Herraa. Herra vastasi minulle ja asetti minut avaraan paikkaan. Herra on puolellani, en pelkää. Mitä ihmiset voivat minulle tehdä! Herra on puolellani ja auttaa minua, ja minä saan iloiten katsella vihamiehiäni. Parempi on luottaa Herraan kuin turvata ihmisiin. Parempi on luottaa Herraan kuin turvata ruhtinaihin. Kaikki pakanat piirittivät minua, mutta Herran nimessä lyön heidät maahan. He piirittivät minua joka taholta, mutta Herran nimessä lyön heidät maahan. Kuin mehiläiset he minua piirittivät, mutta he sammuvat kuin tuli orjantappuroissa. Herran nimessä lyön heidät maahan. Sinä sysäsit minua kovasti, että kaatuisin, mutta Herra auttoi minua. Herra on voimani ja ylistysvirteni, ja hän tuli minulle autuudeksi. Riemun ja autuuden ääni kuuluu vanhurskaitten teltoissa: Herran oikea käsi tekee väkeviä tekoja. Herran oikea käsi on korotettu. Herran oikea käsi tekee väkeviä tekoja. En kuole, vaan elän ja julistan Herran töitä. Herra kuritti minua kurittamalla, mutta kuolemalle hän ei minua antanut. Avatkaa minulle vanhurskauden portit käydäkseni niistä sisälle kiittämään Herraa. Tämä on Herran portti: vanhurskaat menevät siitä sisälle. Kiitän sinua siitä, että vastasit minulle ja tulit minulle autuudeksi. Kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi. Herralta tämä on tullut. Se on ihmeellinen silmissämme. Tämä on se päivä, jonka Herra on tehnyt. Riemuitkaamme ja iloitkaamme siitä. Oi Herra, auta, oi Herra, anna menestys! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen. Siunaamme teitä Herran huoneesta. Herra on Jumala, ja hän antoi valon meille loistaa. Sitokaa juhlalehvät alttarin sarviin asti. Sinä olet Jumalani, ja sinua minä kiitän. Jumalani, sinua minä kunnioitan. Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä; sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti. Autuaat ne, joiden tie on nuhteeton, jotka Herran laissa vaeltavat! Autuaat ne, jotka ottavat vaarin hänen todistuksistaan, jotka etsivät häntä kaikesta sydämestään eivätkä tee vääryyttä, vaan vaeltavat hänen teitään! Sinä olet säätänyt asetuksesi, että niitä tarkasti noudatettaisiin. Oi, jospa vaellukseni olisi vakaa, niin että noudattaisin säädöksiäsi! Silloin en joudu häpeään, kun katselen kaikkia käskyjäsi. Kiitän sinua vilpittömällä sydämellä, kun opin vanhurskautesi oikeudet. Noudatan käskyjäsi, älä minua peräti hylkää. Kuinka voi nuorukainen pitää tiensä puhtaana? Siten, että hän noudattaa sanaasi. Etsin sinua kaikesta sydämestäni. Älä salli minun eksyä pois käskyistäsi. Kätken sanasi sydämeeni, etten tekisi syntiä sinua vastaan. Kiitetty ole sinä, Herra, opeta minulle käskysi. Huulillani julistan kaikki sinun suusi oikeudet. Iloitsen todistustesi tiestä kuin kaikesta rikkaudesta. Tutkin asetuksiasi ja katselen polkujasi. Iloitsen käskyistäsi enkä unohda sanaasi. Tee palvelijallesi hyvin, että eläisin ja noudattaisin sanaasi. Avaa silmäni näkemään lakisi ihmeitä. Minä olen muukalainen maan päällä. Älä salaa minulta käskyjäsi. Sieluni nääntyy ikävöidessäni alati oikeuksiasi. Nuhtelet julkeita, kirottuja, jotka poikkeavat käskyistäsi. Poista päältäni häväistys ja halveksunta, sillä otan todistuksistasi vaarin. Ruhtinaatkin istuvat ja pitävät neuvoa minua vastaan, mutta palvelijasi tutkii käskyjäsi. Sinun todistuksesi ovat iloni ja neuvonantajani. Sieluni on vaipunut tomuun. Virvoita minua sanasi mukaan. Kerron vaellukseni, ja sinä vastaat minulle. Opeta minulle käskysi. Saata minut ymmärtämään asetustesi tie, niin tutkin ihmeitäsi. Sieluni itkee murheesta, vahvista minua sanasi mukaan. Käännä minusta pois valheen tie, ja anna armostasi minulle lakisi. Olen valinnut totuuden tien, olen asettanut eteeni oikeutesi. Riipun kiinni todistuksissasi, Herra, älä anna minun joutua häpeään. Juoksen käskyjesi tietä, sillä sinä avarrat sydämeni. Opeta minulle, Herra, käskyjesi tie, niin seuraan sitä loppuun asti. Anna minulle ymmärrys ottaakseni laistasi vaarin ja noudattaakseni sitä kaikesta sydämestäni. Anna minun vaeltaa käskyjesi polkua, sillä sitä haluan. Taivuta sydämeni todistuksiisi, älä väärän voiton puoleen. Käännä silmäni pois katselemasta turhuutta, virvoita minua teilläsi. Tee sanasi lujaksi palvelijallesi, että sinua pelkäisin. Poista minusta häväistys, jota pelkään, sillä oikeutesi ovat hyvät. Katso, ikävöin asetuksiasi. Virvoita minua vanhurskaudellasi. Tulkoon minulle armosi, Herra, apusi sanasi mukaan, että voisin sanalla vastata herjaajalleni; sillä turvaan sanaasi. Älä ota peräti pois suustani totuuden sanaa, sillä sinun oikeuteesi panen toivoni. Tahdon alati noudattaa lakiasi, aina ja iankaikkisesti. Vaellan avaralla paikalla, sillä kysyn asetuksiasi. Puhun todistuksistasi kuningasten edessä, enkä häpeään joudu. Iloitsen käskyistäsi, jotka ovat minulle rakkaat. Nostan käteni käskyjesi puoleen, jotka ovat minulle rakkaat, ja tutkin säädöksiäsi. Muista sana, jonka olet palvelijallesi puhunut, sillä siinä sinä olet antanut minulle toivon. Lohdutuksenani kurjuudessani on, että sanasi minua virvoittaa. Julkeat pilkkaavat minua kovin, mutta laistasi en poikkea. Herra, ajattelen ikiaikaisia tuomioitasi ja saan lohdutuksen. Minut valtaa palava viha jumalattomien tähden, jotka hylkäävät lakisi. Käskysi ovat ylistysvirteni muukalaisuuteni huoneessa. Yöllä ajattelen nimeäsi, Herra, ja noudatan lakiasi. Tämä on suotu osakseni: että otan vaarin asetuksistasi. Perintöosani, Herra, sanoin, on pitää sanasi. Etsin mielisuosiotasi kaikesta sydämestäni. Ole minulle armollinen lupauksesi mukaan. Tutkin teitäni, ja käännän askeleeni todistustesi puoleen. Riennän viivyttelemättä noudattamaan käskyjäsi. Jumalattomien paulat piirittävät minua, mutta lakiasi en unohda. Puoliyöstä nousen kiittämään sinua vanhurskautesi oikeuksista. Olen kaikkien niiden ystävä, jotka pelkäävät sinua ja noudattavat asetuksiasi. Maa on täynnä laupeuttasi, Herra. Opeta minulle käskysi. Osoitat palvelijallesi hyvyyttä sanasi mukaan, Herra. Opeta minulle hyvä ymmärrys ja tieto, sillä luotan käskyihisi. Ennen kuin minut nöyryytettiin, eksyin, mutta nyt noudatan sanaasi. Sinä olet hyvä, ja hyvin teet. Opeta minulle käskysi. Julkeat tahraavat minua valheillaan, mutta minä otan asetuksistasi vaarin kaikesta sydämestäni. Heidän sydämensä on tunnoton kuin ihra, mutta minä iloitsen laistasi. Hyvä oli minulle, että minut nöyryytettiin: jotta opin käskysi. Suusi laki on minulle kalliimpi kuin tuhannet kappaleet kultaa ja hopeaa. Kätesi ovat minut tehneet ja valmistaneet. Anna minulle ymmärrystä oppiakseni käskysi. Sinua pelkäävät näkevät minut ja iloitsevat, sillä panen toivoni sanaasi. Herra, tiedän, että tuomiosi ovat vanhurskaat, ja uskollisuudessasi olet minut nöyryyttänyt. Armosi olkoon lohdutukseni, kuten olet palvelijallesi luvannut. Tulkoon minulle laupeutesi ja suokoon se minulle elämän, sillä lakisi on iloni. Joutukoot julkeat häpeään, sillä he sortavat minua syyttä. Minä tutkin sinun asetuksiasi. Kääntykööt puolelleni ne, jotka sinua pelkäävät ja jotka todistuksesi tuntevat. Pysyköön sydämeni eheästi käskyissäsi, etten häpeään joutuisi. Apuasi sieluni ikävöitsee, sanaasi panen toivoni. Silmäni ikävöitsevät sanaasi sanoen: "Milloin lohdutat minua?" Sillä olen kuin nahkaleili savussa, mutta käskyjäsi en unohda. Kuinka harvat ovat palvelijasi päivät! Milloin tuomitset vainoojani? Julkeat kaivavat minulle kuoppia, ne, jotka eivät elä lakisi mukaan. Kaikki käskysi ovat todet. Syyttä he minua vainoavat, auta minua. He ovat minut lähes tuhonneet tässä maassa, mutta minä en ole hylännyt asetuksiasi. Virvoita minua armosi mukaan, niin noudatan suusi todistuksia. Herra, sanasi pysyy vahvana taivaissa iankaikkisesti. Uskollisuutesi kestää polvesta polveen, sinä perustit maan, ja se pysyy. Päätöksesi mukaan ne pysyvät vielä tänä päivänä, sillä ne kaikki ovat palvelijoitasi. Ellei lakisi olisi ollut iloni, olisin menehtynyt kurjuuteeni. En unohda koskaan asetuksiasi, sillä niillä sinä virvoitat minua. Sinun omasi minä olen, pelasta minut, sillä etsin asetuksiasi. Jumalattomat väijyvät minua tuhotakseen minut, mutta otan vaarin todistuksistasi. Olen nähnyt, että kaikella täydellisellä on rajansa, mutta sinun käskysi on hyvin avara. Kuinka lakisi onkaan minulle rakas! Kaiken päivää sitä tutkin. Sinun käskysi tekevät minut vihollisiani viisaammaksi, sillä ne ovat omani iankaikkisesti. Olen kaikkia opettajiani taitavampi, sillä mietin todistuksiasi. Olen ymmärtäväisempi kuin vanhat, sillä otan vaarin asetuksistasi. Pidätän jalkani kaikilta pahoilta teiltä noudattaakseni sanaasi. En poikkea oikeuksistasi, sillä sinä neuvot minua. Kuinka makeat ovatkaan minulle lupauksesi! Ne ovat suussani hunajaa makeammat. Asetuksistasi saan ymmärrystä; sen tähden vihaan kaikkia valheen teitä. Sinun sanasi on jalkojeni lamppu ja valo tielleni. Olen vannonut ja tahdon sen täyttää noudattaakseni vanhurskautesi oikeuksia. Olen peräti vaivattu. Herra, virvoita minua sanasi mukaan. Kelvatkoon sinulle, Herra, suuni vapaaehtoiset uhrit, ja opeta minulle oikeutesi. Sieluni on alati kämmenelläni, mutta lakiasi en unohda. Jumalattomat virittävät pauloja eteeni, mutta asetuksistasi en eksy. Todistuksesi ovat ikuinen perintöosani, sillä ne ovat sydämeni ilo. Olen taivuttanut sydämeni pitämään käskysi aina ja loppuun asti. Kaksiselitteisiä vihaan, mutta lakiasi rakastan. Sinä olet suojani ja kilpeni, sanaasi panen toivoni. Luopukaa minusta, te pahantekijät, tahdon ottaa vaarin Jumalani käskyistä. Tue minua lupauksesi mukaan, että eläisin, äläkä anna minun joutua häpeään toivossani. Vahvista minua, että pelastuisin, niin pidän alati käskysi mielessäni. Sinä hylkäät kaikki, jotka eksyvät käskyistäsi, sillä heidän kavaluutensa on pettävää. Kaikki maan jumalattomat sinä heität pois kuin kuonan. Sen tähden rakastan todistuksiasi. Ruumiini värisee pelottavuutesi tähden, ja pelkään tuomioitasi. Teen oikeuden ja vanhurskauden, älä jätä minua sortajieni käsiin. Ole palvelijasi puolustaja hänen parhaakseen äläkä salli julkeiden minua sortaa. Silmäni ikävöivät kaiholla autuuttasi ja vanhurskaita lupauksiasi. Tee palvelijallesi armosi mukaan ja opeta minulle käskysi. Minä olen palvelijasi, anna minulle ymmärrystä, että tuntisin todistuksesi. Herran on aika toimia: he ovat rikkoneet lakisi. Sen tähden rakastan käskyjäsi enemmän kuin kultaa, enemmän kuin puhtainta kultaa. Sen tähden vaellan kaikessa suoraan, kaikkien asetuksiesi mukaan, ja vihaan kaikkia valheen polkuja. Ihmeelliset ovat todistuksesi, sen tähden sieluni ottaa niistä vaarin. Kun sanasi avautuvat, ne valaisevat ja antavat yksinkertaiselle ymmärrystä. Avaan suuni ja huokailen, sillä ikävöin käskyjäsi. Käänny puoleeni, ole minulle armollinen, kuten on oikein niitä kohtaan, jotka nimeäsi rakastavat. Tee askeleeni vakaviksi sanallasi äläkä salli minkään vääryyden minua hallita. Vapauta minut ihmisten sorrosta, niin noudatan asetuksiasi. Kirkasta kasvosi palvelijallesi ja opeta minulle käskysi. Silmistäni vuotavat kyynelvirrat, kun lakiasi ei noudateta. Sinä olet vanhurskas, Herra, ja tuomiosi ovat oikeat. Olet säätänyt todistuksesi vanhurskaudessa ja suuressa uskollisuudessa. Kiivauteni kuluttaa minut, sillä vihamieheni unohtavat sanasi. Sanasi on hyvin koeteltu, ja palvelijasi rakastaa sitä. Minä olen vähäinen ja halveksittu, mutta en unohda asetuksiasi. Vanhurskautesi on iankaikkinen vanhurskaus, ja lakisi on totuus. Hätä ja ahdistus ovat minut saavuttaneet, mutta käskysi ovat iloni. Todistuksesi ovat iankaikkisesti vanhurskaat. Anna minulle ymmärrystä, niin elän. Kaikesta sydämestäni huudan. Vastaa minulle, Herra. Tahdon ottaa käskyistäsi vaarin. Huudan sinua, pelasta minut, niin noudatan todistuksiasi. Jo ennen aamun valkenemista huudan, sinun sanoihisi panen toivoni. Jo ennen yön vartiohetkiä silmäni tutkivat puhettasi. Kuule ääneni armosi mukaan, Herra, ja virvoita minua oikeutesi mukaan. Lähellä ovat ilkeät vainoojat, jotka ovat kaukana laistasi. Sinä, Herra olet lähellä, ja kaikki käskysi ovat totuus. Jo kauan olen tiennyt todistuksistasi, että olet ne perustanut iäti pysyviksi. Katso kurjuuttani ja pelasta minut, sillä lakiasi en unohda. Aja asiani ja lunasta minut, virvoita minua lupauksesi mukaan. Kaukana on autuus jumalattomista, sillä he eivät kysy käskyjäsi. Herra, armahtavaisuutesi on suuri, virvoita minua oikeutesi mukaan. Monta minulla on vainoajaa ja vihamiestä, mutta todistuksistasi en poikkea. Näen uskottomat, ja minua iljettää, sillä he eivät noudata sanaasi. Huomaa, että rakastan asetuksiasi. Herra, virvoita minua armosi mukaan. Sinun sanasi on kokonaan totuus, ja kaikki sinun vanhurskautesi oikeudet pysyvät iankaikkisesti. Ruhtinaat vainoavat minua syyttä, mutta sydämeni pelkää sanojasi. Riemuitsen puheestasi kuin suuren saaliin saanut. Valhetta vihaan ja inhoan, mutta lakiasi rakastan. Seitsemästi päivässä ylistän sinua vanhurskautesi oikeuksien tähden. Suuri rauha on niillä, jotka rakastavat lakiasi, eikä heille tule kompastusta. Odotan autuuttasi, Herra, ja täytän käskysi. Sieluni noudattaa todistuksiasi, ja rakastan niitä hyvin paljon. Noudatan asetuksiasi ja todistuksiasi, sillä kaikki tieni ovat edessäsi. Herra, suo valitukseni tulla kasvojesi eteen, anna minulle ymmärrystä sanasi mukaan. Tulkoon anomiseni kasvojesi eteen, pelasta minut sanasi mukaan. Vuodattakoot huuleni ylistystä, sillä opetat minulle käskysi. Kieleni veisatkoon sanastasi, sillä kaikki käskysi ovat vanhurskaat. Kätesi olkoon apuni, sillä olen valinnut asetuksesi. Ikävöin autuuttasi, Herra, ja lakisi on iloni. Saakoon sieluni elää ja ylistää sinua, ja oikeutesi minua auttakoot. Olen eksynyt kuin kadonnut lammas. Etsi palvelijaasi, sillä en unohda käskyjäsi. Matkalaulu. Ahdistuksessani huudan Herraa, ja hän vastaa minulle. Herra, pelasta sieluni valheellisista huulista ja petollisesta kielestä. Mitä petollinen kieli voi antaa sinulle ja mitä siihen vielä lisätä? Väkivaltaisen teräviä nuolia sekä kinsteripensaan tulisia hiiliä! Voi minua, että minun täytyy oleskella muukalaisena Mesekissä, asua Keedarin telttojen keskellä! Kauan on sieluni täytynyt asua niiden seurassa, jotka vihaavat rauhaa. Minä olen rauhan ihminen, mutta jos puhun, he nostavat sodan. Matkalaulu. Nostan silmäni vuoria kohti: mistä tulee minulle apu? Apu minulle tulee Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan. Hän ei salli jalkasi horjua, varjelijasi ei torku. Katso, hän, joka Israelia varjelee, ei torku eikä nuku. Herra on varjelijasi, Herra on suojaava varjosi oikealla puolellasi. Aurinko ei vaivaa sinua päivällä, eikä kuu yöllä. Herra varjelee sinut kaikesta pahasta, hän varjelee sielusi. Herra varjelee lähtemisesi ja tulemisesi, nyt ja aina. Matkalaulu. Daavidin kirjoittama. Minä iloitsin, kun minulle sanottiin: "Menkäämme Herran huoneeseen." Jalkamme saavat seisoa sinun porteissasi, Jerusalem, sinä Jerusalem, rakennettu kaupungiksi, johon kokoonnutaan yhteen, jonne sukukunnat vaeltavat, Herran sukukunnat, kuten Israelille on säädetty, kiittämään Herran nimeä. Sillä siellä ovat tuomioistuimet, Daavidin huoneen istuimet. Toivottakaa rauhaa Jerusalemille. Menestykööt ne, jotka sinua rakastavat. Rauha olkoon muuriesi sisällä ja onni linnoissasi. Veljieni ja ystävieni tähden sanon: olkoon sinulla rauha. Herran, Jumalamme, huoneen tähden tahdon etsiä parastasi. Matkalaulu. Nostan silmäni sinun puoleesi, joka asut taivaissa. Katso, kuin palvelijoiden silmät katsovat heidän isäntiensä käsiin, ja kuin palvelijattaren silmät katsovat hänen emäntänsä käsiin, niin silmämme katsovat Herran, Jumalamme, puoleen, kunnes hän armahtaa meitä. Ole meille armollinen, Herra, ole meille armollinen. Sillä kylliksi olemme jo saaneet halveksuntaa. Sielumme on jo saanut tarpeekseen suruttomien pilkasta, ylpeitten halveksunnasta. Matkalaulu. Daavidin kirjoittama. Ellei Herra olisi kanssamme – näin sanokoon Israel – ellei Herra olisi kanssamme, kun ihmiset nousevat meitä vastaan, he nielisivät meidät elävältä, kun heidän vihansa syttyy meitä vastaan; vedet upottaisivat meidät, virta tulvisi sielumme yli; vedet tulvisivat sielumme yli. Kiitetty olkoon Herra, joka ei antanut meitä heidän hammastensa raadeltaviksi. Sielumme pääsi kuin lintu pyydystäjien paulasta: paula katkesi, ja me pääsimme pois. Apumme on Herran nimi, hänen, joka on tehnyt taivaan ja maan. Matkalaulu. Jotka Herraan turvaavat, ovat kuin Siionin vuori: se ei horju, vaan pysyy iankaikkisesti. Vuoret ympäröivät Jerusalemia, ja Herra ympäröi kansaansa, nyt ja iankaikkisesti. Sillä jumalattomuuden valtikka ei saa vallita vanhurskasten arpaosaa, jotta vanhurskaat eivät ojentaisi käsiään vääryyteen. Herra, tee hyvää sydämeltään hyville ja oikeamielisille. Mutta ne, jotka poikkeavat mutkaisille teilleen, Herra hukuttakoon yhdessä väärintekijöiden kanssa. Rauha Israelille! Matkalaulu. Kun Herra palautti Siionin vangitut, olimme kuin unta näkeviä. Silloin oli suumme naurua täynnä, ja kielemme riemua täynnä; silloin sanottiin pakanoiden keskuudessa: "Herra on tehnyt suuria heitä kohtaan." Niin, Herra on tehnyt suuria meitä kohtaan. Siitä iloitsemme. Herra, käännä vankeutemme kuin purot Negevissä. Ne, jotka kyynelin kylvävät, riemuiten leikkaavat. He menevät itkien, kun kylvösiemenen vievät. He palaavat riemuiten, kun lyhteensä tuovat. Matkalaulu. Salomon kirjoittama. Jos Herra ei huonetta rakenna, turhaan sen rakentajat näkevät vaivaa. Jos Herra ei kaupunkia varjele, turhaan vartija valvoo. Turhaan te nousette varhain ja myöhään menette levolle ja syötte leipänne murheella: Yhtä hyvin hän antaa ystävilleen heidän nukkuessaan. Katso, lapset ovat Herran lahja, ja kohdun hedelmä on anti. Kuin nuolet sankarin kädessä ovat nuoruuden pojat. Onnellinen se mies, jonka viini on niitä täynnä! He eivät joudu häpeään, kun puhuttelevat portissa vihamiehiään. Matkalaulu. Autuas on jokainen, joka pelkää Herraa, joka vaeltaa hänen teillään. Sinä syöt kättesi ansion. Olet onnellinen, omanasi on hyvä! Kuin hedelmällinen viiniköynnös on vaimosi huoneesi perällä, kuin öljypuun vesat ovat lapsesi pöytäsi ympärillä. Sillä katso, näin siunataan miestä, joka Herraa pelkää. Siunatkoon Herra sinua Siionista, että näet kaikkina elinpäivinäsi Jerusalemin onnellisena ja näet lastesi lapset. Rauha Israelille! Matkalaulu. He ovat ahdistaneet minua paljon nuoruudestani asti – näin sanokoon Israel – he ovat ahdistaneet minua paljon nuoruudestani asti, mutta he eivät ole päässeet minusta voitolle. Kyntäjät ovat selkääni kyntäneet ja vetäneet siihen pitkät vaot. Mutta Herra on vanhurskas, hän on katkonut jumalattomien köydet. Joutukoot häpeään ja kääntykööt takaisin kaikki Siionin vihamiehet. Olkoot he kuin ruoho katoilla, joka kuivuu ennen korrelle puhkeamistaan, josta ei leikkaaja täytä kättänsä eikä lyhteen sitoja syliään. Älkööt ohikulkijat sanoko: "Herran siunaus tulkoon teille. Siunaamme teitä Herran nimeen." Matkalaulu. Syvyydestä huudan sinua, Herra. Herra, kuule ääneni. Tarkatkoot korvasi rukousteni ääntä. Jos sinä, Herra, pidät mielessäsi synnit, Herra, kuka silloin kestää? Mutta sinun luonasi on anteeksiantamus, että sinua pelättäisiin. Odotan Herraa, sieluni odottaa, ja panen toivoni hänen sanaansa. Sieluni odottaa Herraa hartaammin kuin vartijat aamua, kuin vartijat aamua. Pane toivosi Herraan, Israel. Sillä Herran luona on armo, runsas lunastus hänen luonaan, ja hän lunastaa Israelin kaikista sen synneistä. Matkalaulu; Daavidin kirjoittama. Herra, sydämeni ei ole ylpeä, silmäni eivät ole korskeat, enkä tavoittele asioita, jotka ovat minulle kovin suuria ja käsittämättömiä. Totisesti, olen rauhoittanut ja tyynnyttänyt sieluni. Kuin äidin rinnoilta vieroitettu lapsi, kuin vieroitettu lapsi, niin on sieluni minussa. Pane toivosi Herraan, Israel, nyt ja iankaikkisesti. Matkalaulu. Muista, Herra, Daavidin hyväksi kaikkia hänen vaivojaan, hänen, joka vannoi valan Herralle ja teki lupauksen Jaakobin Väkevälle: "En mene telttaan, joka on kotini, enkä nouse vuoteeseeni, joka on leposijani, en suo silmilleni unta enkä silmäluomilleni lepoa, ennen kuin löydän paikan Herralle, asumuksen Jaakobin Väkevälle." Katso, kuulimme sen olevan Efratassa, löysimme sen Jaarin kedoilta. Menkäämme hänen asumukseensa, kumartukaamme hänen jalkojensa astinlaudan eteen. Nouse, Herra, leposijaasi, sinä ja väkevyytesi arkki. Pappisi olkoot puetut vanhurskauteen, ja pyhäsi riemuitkoot. Palvelijasi Daavidin tähden älä käännä pois voideltusi kasvoja. Herra on vannonut Daavidille totisen valan, jota hän ei peruuta: "Ruumiisi hedelmän asetan valtaistuimellesi. Jos poikasi pitävät liittoni ja todistukseni, jotka heille opetan, niin heidänkin poikansa saavat istua valtaistuimellasi iankaikkisesti." Sillä Herra on valinnut Siionin, halunnut sen asunnokseen: "Tämä on leposijani iankaikkisesti. Tässä asun, sillä tänne on ollut haluni. Siionin ravinnon runsaasti siunaan, ruokin sen köyhät leivällä. Sen papit puetan autuuteen, ja sen pyhät riemuiten riemuitkoot. Siellä annan yletä Daavidille sarven, sytytän voidellulleni lampun. Hänen vihollisensa puetan häpeään, mutta hänen päässään loistaa hänen kruununsa." Matkalaulu; Daavidin kirjoittama. Katso, kuinka hyvää ja suloista on, että veljekset sovussa asuvat! Se on kuin kallis öljy pään päällä, jota valuu partaan – Aaronin partaan, jota valuu hänen viittansa liepeille. Se on kuin Hermonin kaste, joka valuu Siionin vuorille. Sillä sinne on Herra säätänyt siunauksen, elämän, ikuisiksi ajoiksi. Matkalaulu. Katso, kiittäkää Herraa, kaikki te Herran palvelijat, jotka öisin seisotte Herran huoneessa. Kohottakaa kätenne pyhäkköön päin ja kiittäkää Herraa. Herra siunatkoon sinua Siionista, hän, joka on tehnyt taivaan ja maan. Halleluja! Ylistäkää Herran nimeä. Ylistäkää, te Herran palvelijat, jotka seisotte Herran huoneessa, Jumalamme huoneen esikartanoissa. Ylistäkää Herraa, sillä Herra on hyvä, veisatkaa kiitosta hänen nimelleen, sillä se on suloinen. Sillä Herra on valinnut Jaakobin omakseen, Israelin omaisuudekseen. Sillä minä tiedän, että Herra on suuri, ja meidän Herramme on korkeampi kaikkia jumalia. Kaiken, mikä Herralle on mieleen, hän tekee, sekä taivaassa että maassa, merissä ja kaikissa syvyyksissä; hän, joka nostaa pilvet maan ääristä, tekee salamat ja sateen ja tuo tuulen sen säilytyspaikoista; hän, joka surmasi Egyptin esikoiset, sekä ihmisten että eläinten; hän, joka lähetti tunnusteot ja ihmeet keskellesi, Egyptiä, faraota ja kaikkia hänen palvelijoitaan vastaan; hän, joka kukisti suuret kansat ja tuotti surman väkeville kuninkaille, Siihonille, amorilaisten kuninkaalle, ja Oogille, Baasanin kuninkaalle, ja kaikille Kanaanin valtakunnille ja antoi heidän maansa perintöosaksi, perintöosaksi kansalleen Israelille. Herra, nimesi pysyy iankaikkisesti, Herra, muistosi polvesta polveen. Sillä Herra hankkii oikeuden kansalleen ja armahtaa palvelijoitaan. Pakanoiden epäjumalat ovat hopeaa ja kultaa, ihmiskätten tekoa. Niillä on suu, mutta ne eivät puhu. Niillä on silmät, mutta ne eivät näe, niillä on korvat, mutta ne eivät kuule, eikä niiden suussa ole henkeä. Niiden kaltaisia ovat niiden tekijät ja kaikki, jotka niihin turvaavat. Te, Israelin suku, kiittäkää Herraa, te, Aaronin suku, kiittäkää Herraa. Te, Leevin suku, kiittäkää Herraa, te, Herraa pelkäävät, kiittäkää Herraa. Kohotkoon Herralle kiitos Siionista, hänelle, joka Jerusalemissa asuu. Halleluja! Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti. Kiittäkää jumalien Jumalaa, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti. Kiittäkää herrojen Herraa, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti; häntä, joka yksin tekee suuria ihmeitä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti; häntä, joka on taidolla tehnyt taivaat, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti; häntä, joka on vetten yli levittänyt maan, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti; häntä, joka on tehnyt suuret valot, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti: auringon hallitsemaan päivää, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti, kuun ja tähdet hallitsemaan yötä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti; häntä, joka löi Egyptiä surmaten sen esikoiset, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti, ja vei Israelin pois heidän keskeltään, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti, väkevällä kädellä ja ojennetulla käsivarrella, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti; häntä, joka jakoi Kaislameren kahtia, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti, ja kuljetti Israelin sen keskitse, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti, ja syöksi faraon sotajoukkoineen Kaislamereen, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti; häntä, joka johdatti kansaansa erämaassa, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti; häntä, joka voitti suuret kuninkaat, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti, ja surmasi mahtavat kuninkaat, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti, Siihonin, amorilaisten kuninkaan, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti, ja Oogin, Baasanin kuninkaan, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti, ja antoi heidän maansa perintöosaksi, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti, perintöosaksi palvelijalleen Israelille, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti; häntä, joka muisti meitä alennuksessamme, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti, ja kirvoitti meidät vihollisistamme, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti; häntä, joka antaa ravinnon kaikelle lihalle, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti. Kiittäkää taivaan Jumalaa, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti. Baabelin virtojen rannoilla – siellä istuimme ja itkimme, kun Siionia muistelimme. Pajuihin, joita siellä oli, ripustimme lyyramme. Sillä vangitsijamme vaativat meiltä siellä lauluja ja orjuuttajamme iloa: "Veisatkaa meille Siionin virsiä." Kuinka voisimme veisata Herran virsiä vieraalla maalla? Jos unohdan sinut, Jerusalem, unohda oikea käteni. Tarttukoon kieleni suuni lakeen, ellen sinua muista, ellen pidä Jerusalemia ylimpänä ilonani. Muista, Herra, Jerusalemin tuhopäivä, kosta se Edomin lapsille, jotka sanoivat: "Hajottakaa se, hajottakaa perustuksia myöten!" Tytär Baabel, sinä häviöön tuomittu, autuas se, joka sinulle kostaa tekosi, minkä olet meille tehnyt! Autuas se, joka ottaa pienet lapsesi ja murskaa heidät kallioon! Daavidin kirjoittama. Kiitän sinua kaikesta sydämestäni, veisaan kiitostasi jumalien edessä. Rukoilen sinua kumartuneena pyhään temppeliisi päin ja kiitän nimeäsi armosi ja totuutesi tähden, sillä olet sanallasi tehnyt nimesi suureksi. Sinä päivänä, jona huusin, vastasit minulle. Rohkaisit minua, ja sieluni sai voimaa. Herra, kaikki maan kuninkaat ylistävät sinua, kun kuulevat suusi sanat, ja he veisaavat Herran teistä, sillä suuri on Herran kunnia. Sillä vaikka Herra on korkea, hän katsoo alhaisen puoleen, mutta ylpeän hän tuntee kaukaa. Vaikka vaellan ahdistuksen keskellä, virvoitat minut. Ojennat kätesi vihamiesteni vihaa vastaan, ja oikea kätesi auttaa minua. Herra vie asiani päätökseen. Herra, armosi pysyy iankaikkisesti. Älä jätä kesken kättesi työtä. Veisuunjohtajalle; Daavidin psalmi. Herra, [sinä] tutkit minut ja tunnet minut. Istun tai nousen, sinä sen tiedät. [Sinä] ymmärrät ajatukseni kaukaa. Käyn tai makaan, sen havaitset, ja kaikki tieni ovat sinulle tutut. Sillä, katso, ei ole sanaa kielelläni, jota sinä, Herra, et täysin tunne. Olet saartanut minut edestä ja takaa ja laskenut kätesi päälleni. Sellainen tieto on minulle kovin ihmeellinen, sangen korkea käsittääkseni sen. Minne voisin mennä, missä ei Henkesi olisi, minne paeta kasvojesi edestä? Jos taivaaseen nousisin, sinä olet siellä; jos helvettiin vuoteeni tekisin, niin katso, olet siellä. Jos kohoaisin aamuruskon siivillä ja asettuisin asumaan meren ääriin, sielläkin kätesi minua taluttaisi, oikea kätesi tarttuisi minuun. Mutta jos sanoisin: "Peittäköön minut pimeys, ja valkeus minun ympärilläni tulkoon yöksi", pimeyskään ei olisi sinulle pimeä: yö valaisisi kuin päivä, pimeys olisi kuin valkeus. Sillä sinä olet luonut munuaiseni, kudoit minut kokoon äitini kohdussa. Kiitän sinua siitä, että olen tehty hyvin ihmeellisesti. Ihmeelliset ovat tekosi, sen sieluni kyllä tietää. Luuni eivät olleet sinulta salatut, kun minut salassa valmistettiin, kun minut taiten tehtiin maan syvyyksissä. Silmäsi näkivät minut jo idussani. Päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki kirjaasi jo ennen, kuin ainoakaan niistä oli tullut. Mutta kuinka kalliit ovat minulle sinun ajatuksesi, Jumala, kuinka suuri on niiden luku! Jos tahtoisin ne lukea, niitä olisi enemmän kuin hiekan jyviä. – Herään ja olen vielä luonasi. Jumala, jospa surmaisit jumalattomat! Mutta te, murhamiehet, väistykää minusta pois! Sillä he puhuvat sinusta petollisesti ja lausuvat turhaan nimesi – nuo sinun vihollisesi. Herra, enkö vihaisi niitä, jotka sinua vihaavat, enkö inhoaisi niitä, jotka sinua vastustavat? Kaikella vihalla heitä vihaan, he ovat omia vihollisiani. Tutki minua, Jumala, ja tunne sydämeni, koettele minua, tunne ajatukseni ja katso: jos tieni on vaivaan vievä, johdata minut iankaikkiselle tielle. Veisuunjohtajalle. Daavidin psalmi. Päästä minut, Herra, pahoista ihmisistä, varjele minut väkivaltaisilta miehiltä, jotka ajattelevat sydämessään pahaa ja joka päivä yllyttävät sotaan. He hiovat kielensä kuin käärmeet. Kyykäärmeen myrkkyä on heidän huultensa alla. Sela. Suojaa minut, Herra, jumalattomien käsiltä, varjele minut väkivaltaisilta miehiltä, jotka tahtovat saada jalkani lankeamaan. Nuo ylpeät virittävät minulle ansoja ja pauloja, levittävät verkkoja tielleni, asettavat minulle pyydyksiä. Sela. Minä sanon Herralle: "Sinä olet minun Jumalani." Herra, ota korviisi rukousteni ääni. Herra, Herra, vahva apuni, [sinä] suojaat pääni taistelun päivänä. Herra, älä salli, mitä jumalattomat haluavat, älä anna heidän aikeittensa onnistua. Muuten he ylvästelevät. Sela. Sattukoon saartajieni omaan päähän onnettomuus, jota heidän huulensa hankkivat. Tulkoon tulisia hiiliä heidän päälleen. Hän syösköön heidät tuleen, vesivirtoihin, joista he älkööt nousko. Suulas mies ei pysy vahvana maassa. Väkivaltaista ajaa onnettomuus, ja se iskemällä iskee häneen. Tiedän, että Herra ajaa kurjan asian ja hankkii köyhille oikeuden. Totisesti, vanhurskaat saavat kiittää nimeäsi, ja oikeamieliset saavat asua kasvojesi edessä. Daavidin virsi. Herra, huudan sinua, riennä luokseni. Ota korviisi ääneni, kun sinua avuksi huudan. Rukoukseni olkoon suitsutusuhri kasvojesi edessä. Kätteni kohottaminen rukoukseen olkoon iltauhri. Herra, pane suulleni vartija ja vartioi huulteni ovea. Älä salli sydämeni taipua pahaan, pitämään jumalatonta menoa väärintekijöiden kanssa. En tahdo syödä heidän herkkupalojaan. Lyököön minua vanhurskas lempeydellä. Kurittakoon hän minua. Se on öljyä päähäni. Siitä älköön pääni kieltäytykö. Sillä vielä vähän aikaa, niin rukoukseni täyttyy, mutta heidän käy huonosti. Heidän päämiehensä syöstään kalliolta alas, ja silloin kuullaan minun sanani suloisiksi. Kuin maa kynnetään ja kuokitaan, niin luumme ovat hajotettuina haudan suulle. Mutta sinuun, Herra, Herra, silmäni katsovat, sinuun turvaan. Älä hylkää sieluani. Varjele minua niiden pauloista, jotka minua pyydystävät, väärintekijöiden ansoista. Kaatukoot kaikki jumalattomat omiin kuoppiinsa, mutta suo minun välttää ne. Daavidin mietevirsi, hänen ollessaan luolassa. Rukous. Korotan ääneni ja huudan Herraa, Korotan ääneni ja rukoilen Herralta armoa. Vuodatan hänen eteensä valitukseni ja kerron hänelle ahdistukseni. Kun henkeni minussa nääntyy, sinä tunnet tieni. Polulle, jota käyn, he ovat virittäneet paulan eteeni. Katso oikealle puolelleni ja näe: kukaan ei minua tunne. Minulla ei ole pakopaikkaa, eikä kukaan välitä sielustani. Huudan puoleesi, Herra. Sanon: Sinä olet turvani ja osani elävien maassa. Tarkkaa huutoani, sillä olen sangen viheliäinen, pelasta minut vainoojistani, sillä he ovat minua väkevämmät. Vie sieluni ulos vankilasta kiittämään nimeäsi. Vanhurskaat kokoontuvat ympärilleni, kun teet minulle hyvin. Daavidin psalmi. Herra, kuule rukoukseni, ota korviisi anomiseni. Vastaa minulle uskollisuudessasi ja vanhurskaudessasi. Älä käy tuomiolle palvelijasi kanssa, sillä yksikään elävä ei ole vanhurskas edessäsi. Sillä vihollinen vainoaa sieluani. Hän on ruhjonut elämäni maahan ja pannut minut pimeään kuin muinoin kuolleet. Henkeni on minussa ahdistunut, ja sydämeni jähmettyy rinnassani. Muistelen entisiä päiviä, tutkin kaikkia töitäsi ja ajattelen kättesi tekoja. Levitän käteni puoleesi. Kuin kuiva maa sieluni janoaa sinua. Sela. Vastaa minulle pian, Herra, henkeni nääntyy. Älä peitä minulta kasvojasi, etten tulisi niiden kaltaiseksi, jotka vaipuvat hautaan. Suo minun varhain kuulla armoasi, sillä turvaan sinuun. Osoita minulle tie, jota minun tulee kulkea, sillä sinun luoksesi ylennän sieluni. Pelasta minut vihollisistani, Herra. [Sinä] minut suojaat. Opeta minut tekemään sitä, mikä sinulle kelpaa, sillä sinä olet Jumalani. Sinun hyvä Henkesi johdattakoon minua tasaista maata. Herra, virvoita minua nimesi tähden, ja vanhurskaudessasi auta sieluni ahdistuksesta. Tuhoa viholliseni armosi tähden ja hukuta kaikki, jotka sieluani ahdistavat, sillä minä olen palvelijasi. Daavidin kirjoittama. Kiitetty olkoon Herra, kallioni, joka opettaa käteni taistelemaan ja sormeni sotimaan, hän, joka antaa minulle armon, hän, linnani, varustukseni ja pelastajani, hän, kilpeni, jonka turviin pakenen, hän, joka laskee kansani valtani alle. Herra, mikä on ihminen, että pidät hänestä lukua, mikä ihmisen poika, että häntä ajattelet! Kuin tuulen henkäys on ihminen, kuin pakeneva varjo ovat hänen päivänsä. Herra, notkista taivaasi ja astu alas, kosketa vuoria, niin että ne suitsuavat. Iske salamoita ja hajota heidät, lennätä nuolesi ja kauhistuta heidät. Ojenna kätesi korkeudesta, tempaa ja pelasta minut suurista vesistä, muukalaisten kädestä, joiden suu puhuu vilppiä ja joiden oikea käsi on valheen käsi! Jumala, minä veisaan sinulle uuden virren, soitan sinulle kymmenkielisellä harpulla, sinulle, joka annat kuninkaille voiton ja tempaat palvelijasi Daavidin turvaan pahalta miekalta. Tempaa ja pelasta minut muukalaisten käsistä, niiden, joiden suu puhuu vilppiä ja joiden oikea käsi on valheen käsi. Silloin poikamme ovat nuoruudessaan kuin korkealle kohoavat kasvit, tyttäremme kuin temppelin veistetyt kulmapatsaat. Aittamme ovat täynnä ja antavat kaikenlaista viljaa. Lampaamme lisääntyvät laitumillamme tuhansin ja kymmenin tuhansin. Härkiemme kuormat ovat runsaat. Muurissa ei ole aukkoa, ei ole pakolaista, eikä kuulu valitushuutoa kaduillamme. Autuas se kansa, jolle näin käy. Autuas se kansa, jonka Jumala Herra on! Daavidin kirjoittama ylistysvirsi. Kunnioitan sinua, Jumalani, sinä kuningas, ja kiitän nimeäsi aina ja iankaikkisesti. Joka päivä kiitän sinua ja ylistän nimeäsi aina ja iankaikkisesti. Suuri on Herra ja sangen ylistettävä, ja hänen suuruutensa on tutkimaton. Sukupolvi ylistää sukupolvelle tekojasi, ja he julistavat voimallisia töitäsi. Valtasuuruutesi kirkkautta ja kunniaa ja ihmeellisiä tekojasi tahdon tutkia. Pelättävien töittesi voimasta puhutaan, suurista teoistasi kerron. Julistettakoon suuren hyvyytesi muistoa ja riemuittakoon vanhurskaudestasi. Herra on armahtavainen ja laupias, pitkämielinen ja suuri armossa. Herra on hyvä kaikille ja armahtaa kaikkia tekojaan. Kaikki tekosi ylistävät sinua, Herra, ja pyhäsi kiittävät sinua. He puhuvat valtakuntasi kunniasta ja kertovat voimastasi. He ilmoittavat ihmislapsille hänen voimalliset tekonsa ja hänen valtakuntansa kirkkauden ja kunnian. Valtakuntasi on iankaikkinen valtakunta, ja valtiutesi pysyy polvesta polveen. Herra tukee kaikkia kaatuvia, ja kaikki sorronalaiset hän nostaa. Kaikkien silmät katsovat sinuun, ja sinä annat heille heidän ruokansa ajallaan. Sinä avaat kätesi ja ravitset suosiollasi kaikki, jotka elävät. Herra on vanhurskas kaikilla teillään ja armollinen kaikissa teoissaan. Herra on lähellä kaikkia, jotka häntä avukseen huutavat, kaikkia, jotka huutavat häntä avukseen totuudessa. Hän tekee, mitä häntä pelkäävät haluavat, hän kuulee heidän huutonsa ja auttaa heitä. Herra varjelee kaikkia, jotka häntä rakastavat, mutta kaikki jumalattomat hän hukuttaa. Suuni lausukoon Herran ylistystä, ja kaikki liha kiittäköön hänen pyhää nimeään, aina ja iankaikkisesti. Halleluja! Ylistä, sieluni, Herraa. Ylistän Herraa kaiken ikäni, veisaan kiitosta Jumalalleni, niin kauan kuin elän. Älkää luottako ruhtinaihin älkääkä ihmislapseen, sillä hän ei voi auttaa. Kun hänen henkensä lähtee hänestä, hän tulee maaksi jälleen. Sinä päivänä hänen hankkeensa raukeavat tyhjiin. Autuas se, jonka apuna on Jaakobin Jumala, se, joka panee toivonsa Herraan Jumalaansa, häneen, joka on tehnyt taivaan ja maan, meren ja kaiken, mitä niissä on, joka pysyy uskollisena iankaikkisesti, joka hankkii oikeuden sorretuille, joka antaa leivän nälkäisille. Herra vapauttaa vangitut, Herra avaa sokeiden silmät, Herra nostaa sorretut, Herra rakastaa vanhurskaita. Herra varjelee muukalaiset, ottaa hoivaansa orvot ja lesket, mutta jumalattomien tien hän tekee mutkaiseksi. Herra on kuningas iankaikkisesti, sinun Jumalasi, Siion, polvesta polveen. Halleluja! Halleluja! Hyvä on veisata kiitosta Jumalallemme. Se on suloista, ylistäminen on soveliasta. Herra rakentaa Jerusalemin, hän kokoaa Israelin karkotetut. Hän parantaa ne, joilla on särjetty sydän, ja sitoo heidän haavansa. Hän on määrännyt tähtien luvun ja kutsuu niitä kaikkia nimeltä. Herramme on suuri, suuri voimassaan, hänen ymmärryksensä on mittaamaton. Herra ylentää nöyrät, mutta jumalattomat hän painaa maahan. Veisatkaa Herralle kiitosvirsi, soittakaa lyyroilla kiitosta Jumalallemme. Hän peittää pilvillä taivaan ja valmistaa sateen maalle. Hän kasvattaa ruohon vuorille ja antaa ruuan eläimille, korpin poikasillekin, kun ne huutavat. Hänelle ei kelpaa hevosen voima, eikä hän mielisty miehen sääriin: Herra mielistyy niihin, jotka häntä pelkäävät, jotka panevat toivonsa hänen armoonsa. Kiitä Herraa, Jerusalem. Ylistä Jumalaasi, Siion. Sillä hän tekee lujiksi porttiesi salvat ja siunaa lapsesi keskuudessasi. Hän hankkii rauhan rajojesi sisälle ja ravitsee sinut parhaalla vehnällä. Hän lähettää sanansa maahan, nopeasti kiitää hänen sanansa. Hän antaa sataa lunta kuin villaa ja sirottelee härmää kuin tuhkaa. Hän heittelee rakeitaan kuin leivänmuruja. Kukapa kestää hänen pakkastaan! Hän lähettää sanansa ja sulattaa rakeet. Hän panee tuulensa puhaltamaan, ja vedet virtaavat. Hän ilmoittaa sanansa Jaakobille, säädöksensä ja oikeutensa Israelille. Niin hän ei ole tehnyt yhdellekään pakanakansalle, ja hänen oikeuksiaan ne eivät tunne. Halleluja! Halleluja! Ylistäkää Herraa taivaista, ylistäkää häntä korkeuksissa. Ylistäkää häntä, kaikki hänen enkelinsä, ylistäkää häntä, kaikki hänen sotajoukkonsa. Ylistäkää häntä, aurinko ja kuu, ylistäkää häntä, kaikki kirkkaat tähdet. Ylistäkää häntä, te taivaitten taivaat, te vedet, jotka olette ylhäältä taivaalta. Ylistäkööt ne Herran nimeä, sillä hän käski, ja ne tulivat luoduiksi. Hän asetti ne olemaan aina ja iankaikkisesti. Hän antoi niille lain, josta ne eivät poikkea. Ylistäkää Herraa maasta, te merieläimet ja kaikki syvyydet, tuli ja rakeet, lumi ja sumu, sinä myrskytuuli, joka panet toimeen hänen sanansa, te vuoret ja kaikki kukkulat, te hedelmäpuut ja kaikki setrit, te pedot ja kaikki karja, te matelijat ja siivekkäät linnut, te maan kuninkaat ja kaikki kansakunnat, te ruhtinaat ja kaikki maan tuomarit, te nuorukaiset sekä neitsyet, te vanhat yhdessä nuorten kanssa. Ylistäkööt he Herran nimeä, sillä hänen nimensä yksin on korkea, hänen valtasuuruutensa ulottuu yli maan ja taivaan. Hän on korottanut sarven kansalleen, että häntä ylistäisivät kaikki hänen pyhänsä, Israelin lapset, kansa, joka on häntä lähellä. Halleluja! Halleluja! Veisatkaa Herralle uusi virsi: ylistysvirsi hänelle pyhien seurakunnassa. Iloitkoon Israel tekijästään, Siionin lapset riemuitkoot kuninkaastaan. Ylistäkööt he karkeloiden hänen nimeään, soittakoot hänelle kiitosta tamburiineilla ja lyyroilla. Sillä Herra on mieltynyt kansaansa, hän kaunistaa nöyrät autuudella. Iloitkoot pyhät kunniassa ja riemuitkoot vuoteissaan. Jumalan ylistys on heidän suussaan, ja heidän kädessään kaksiteräinen miekka, että he kostaisivat pakanoille, kurittaisivat kansakuntia, panisivat kahleisiin heidän kuninkaansa ja jalkarautoihin heidän ylhäisensä ja täyttäisivät heissä tuomion, joka on jo kirjoitettu. Tämä on kaikkien hänen pyhiensä kunnia. Halleluja! Halleluja! Ylistäkää Jumalaa hänen pyhäkössään, ylistäkää häntä hänen voimansa taivaanvahvuudessa. Ylistäkää häntä hänen voimallisista teoistaan, ylistäkää häntä hänen suuren kunniansa tähden. Ylistäkää häntä torven pauhulla, ylistäkää häntä harpuilla ja lyyroilla. Ylistäkää häntä tamburiineilla ja karkelolla, ylistäkää häntä kielisoittimilla ja huiluilla. Ylistäkää häntä helisevillä symbaaleilla, ylistäkää häntä kumisevilla symbaaleilla. Kaikki, joissa henki on, ylistäkää Herraa! Halleluja! Salomon, Daavidin pojan, Israelin kuninkaan, sananlaskut, viisauden ja kurin oppimiseksi, ymmärryksen sanojen ymmärtämiseksi, taitoa tuovan kurin, vanhurskauden, oikeuden ja vilpittömyyden saamiseksi sekä antamaan viisautta yksinkertaisille, tietoa ja taitoa nuorille. Viisas kuulkoon ja saakoon oppia lisää, ja ymmärtäväinen hankkikoon elämänohjeita ymmärtääkseen sananlaskuja ja vertauksia, viisasten sanoja ja heidän arvoituksiaan. Herran pelko on tiedon alku. Tyhmät pitävät halpana viisauden ja kurin. Kuule, poikani, isäsi kuritusta äläkä hylkää äitisi opetusta, sillä ne ovat ihana seppele päähäsi ja ketjut kaulaasi. Poikani, jos pahantekijät sinua viekoittelevat, älä suostu. Jos he sanovat: "Lähde mukaamme! Väijykäämme verta, vaanikaamme viatonta ilman syytä. Nielaiskaamme kuin helvetti heidät elävältä, kokonaisina kuin hautaan vaipuvat. Saamme kaikenlaista kallista tavaraa ja täytämme talomme saaliilla. Heitä arpasi kanssamme, yhteinen kukkaro olkoon meillä kaikilla." – Älä lähde, poikani, samalle tielle kuin he. Pidätä jalkasi heidän poluiltaan. Sillä heidän jalkansa juoksevat pahuuteen ja kiiruhtavat vuodattamaan verta. Sillä turhaa on levittää verkko kaikille siivekkäille, niin että ne sen näkevät. Omaa vertaan he väijyvät ja vaanivat omaa henkeään. Näin käy jokaiselle, joka himoitsee toisen omaa. Se vie haltijaltaan hengen. Viisaus huutaa kadulla ja antaa äänensä kuulua toreilla. Meluisten katujen kulmissa se kutsuu, kaupungissa se lausuu sanansa porttien ovilta: Kuinka kauan te, yksinkertaiset, rakastatte yksinkertaisuutta, kuinka kauan teillä pilkkaajilla on halu pilkkaan ja te, tyhmät, vihaatte tietoa? Kääntykää minun nuhdeltavikseni. Katso, minä vuodatan teille Henkeni ja saatan sanani tiedoksenne. Mutta kun kutsuin, te estelitte, kun ojensin kättäni, kukaan ei ottanut vaarin, vaan te hylkäsitte kaikki neuvoni ettekä suostuneet nuhteisiini, niin minäkin nauran teidän hädällenne, pilkkaan, kun tulee se, mitä te kauhistutte. Kun myrskynä tulee se, mitä te kauhistutte, kun hätänne saapuu tuulispäänä, kun päällenne tulee vaiva ja ahdistus, silloin he kutsuvat minua, mutta en vastaa, he etsivät minua, mutta eivät löydä. Koska he vihasivat tietoa, eivät valinneet Herran pelkoa eivätkä suostuneet neuvooni, vaan pitivät kaikkea nuhdettani halpana, he saavat syödä oman vaelluksensa hedelmiä ja saavat tarpeekseen omista hankkeistaan. Sillä yksinkertaiset tappaa heidän oma luopumuksensa, ja tyhmät tuhoaa heidän oma suruttomuutensa. Mutta se, joka minua kuulee, asuu turvassa ja on rauhassa onnettomuuden kauhuilta. Poikani, jos otat sanoistani vaarin ja kätket mieleesi käskyni, niin että käännät korvasi viisaudelle ja taivutat sydämesi taitoon – niin, jos kutsut ymmärrystä ja ääneesi huudat taitoa, jos haet sitä kuin hopeaa ja etsit sitä kuin aarretta, silloin pääset ymmärtämään Herran pelon ja löydät Jumalan tuntemisen. Sillä Herra antaa viisautta, hänen suustaan lähtee tieto ja taito. Vilpittömille hänellä on tallella pelastus, kilpi suoraan vaeltaville, niin että hän suojaa oikeuden polut ja varjelee pyhiensä tien. Silloin ymmärrät vanhurskauden, oikeuden ja suoruuden – koko autuuden tien. Sillä viisaus tulee sydämeesi, ja tieto tulee sielullesi suloiseksi, taito on sinua varjeleva ja ymmärrys on suojeleva sinut. Se pelastaa sinut pahojen tiestä, miehestä, joka kavalasti puhuu, niistä, jotka ovat hylänneet oikeat polut vaeltaakseen pimeyden teitä, niistä, jotka iloitsevat pahanteosta, riemuitsevat kavaluudestaan, kun tekevät pahaa, joiden polut ovat mutkaisia ja jotka joutuvat harhaan teillään. – Se pelastaa sinut irstaasta naisesta, vieraasta vaimosta, joka liehakoi sanoillaan, joka on hylännyt nuoruutensa ystävän ja unohtanut Jumalansa liiton. Sillä hänen huoneensa kallistuu kohti kuolemaa, hänen tiensä vainajien luo. Kukaan, joka hänen luokseen menee, ei palaa eikä saavu elämän poluille. Niin sinä vaellat autuaitten tietä ja noudatat vanhurskaitten polkuja. Sillä sydämeltään suorat saavat asua maassa, ja nuhteettomat jäävät siihen jäljelle, mutta jumalattomat hävitetään maasta, ja uskottomat reväistään siitä pois. Poikani, älä unohda opetustani, vaan säilyttäköön sydämesi käskyni, sillä pitkää ikää, elinvuosia ja rauhaa ne sinulle kartuttavat. Armo ja uskollisuus älkööt hylätkö sinua. Sido ne kaulaasi, kirjoita ne sydämesi tauluun, niin löydät suosion ja hyvän ymmärryksen Jumalan ja ihmisten silmien edessä. Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi. Tunne hänet kaikilla teilläsi, niin hän polkusi suoristaa. Älä ole viisas omissa silmissäsi. Pelkää Herraa ja karta pahaa. Se on terveellistä ruumiillesi ja virkistävää luillesi. Kunnioita Herraa antamalla varoistasi ja kaiken satosi parhaimmasta, niin jyväaittasi täyttyvät runsaudella, ja nuori viini pursuu tynnyreistäsi. Poikani, älä pidä Herran kuritusta halpana äläkä kyllästy hänen nuhteluunsa. Sillä sitä, jota Herra rakastaa, hän kurittaa kuin isä poikaa, joka on hänelle rakas. Autuas se ihminen, joka on löytänyt viisauden, ihminen, joka on saanut ymmärryksen. Sillä parempi on hankkia sitä kuin hopeaa, ja siitä saatu voitto on kultaa jalompi. Se on helmiä kalliimpi eivätkä mitkään kalleutesi vedä sille vertaa. Pitkä ikä on sen oikeassa kädessä, vasemmassa rikkaus ja kunnia. Sen tiet ovat suloiset tiet, ja sen kaikki polut ovat rauha. Se on elämän puu niille, jotka siihen tarttuvat; onnellisia ne, jotka siitä pitävät kiinni. Herra on viisaudella perustanut maan ja vahvistanut taivaat taidolla. Hänen toimestaan syvyydet kuohuivat esiin ja pilvet pisaroivat kastetta. Poikani, nämä älkööt häipykö näkyvistäsi, säilytä terve viisaus ja taito, niin ne ovat elämä sielullesi ja kaunistus kaulaasi. Silloin kuljet tiesi turvallisesti etkä loukkaa jalkaasi. Kun menet maata, et pelkää mitään, ja maata mentyäsi on unesi makea. Pääset pelästymästä äkillisiä kauhuja ja turmiota, joka yllättää jumalattomat. Sillä sinä saat luottaa Herraan, hän varjelee jalkasi joutumasta kiinni. Älä kiellä tarvitsevalta hyvää silloin, kun Jumala on antanut sinulle siihen mahdollisuuden. Älä sano lähimmäisellesi: "Mene nyt ja tule toiste, huomenna minä annan", kun sinulla kuitenkin on. Älä mieti pahaa lähimmäistäsi vastaan, kun hän asuu luottavasti luonasi. Älä riitele kenenkään kanssa syyttä, kun toinen ei ole tehnyt sinulle pahaa. Älä kadehdi väkivaltaista miestä äläkä valitse hänen teitään omiksesi. Sillä väärämielinen on Herralle kauhistus, mutta oikeamielisille hän on ystävä. Herran kirous on jumalattoman huoneessa, mutta vanhurskaiden asuinsijaa hän siunaa. Pilkkaajille hänkin on pilkallinen, mutta nöyrille hän antaa armon. Viisaat perivät kunnian, mutta tyhmien osa on häpeä. Kuulkaa, lapset, isän kasvatusta ja kuunnelkaa oppiaksenne ymmärrystä. Sillä minä annan teille hyvän opetuksen, älkää hylätkö lakiani. Olinhan minäkin isäni poika, hento ja äitini ainoa. Isä minua opetti ja sanoi minulle: "Pitäköön sydämesi sanoistani kiinni, noudata käskyjäni, niin elät. Omista viisaus, pidä omanasi ymmärrys, älä sitä unohda, älä väisty pois suuni sanoista. Älä sitä hylkää, niin se varjelee sinut. Rakasta sitä, niin se suojaa sinut. Viisauden alku on: hanki viisautta, ja kaikella hankkimallasi osta ymmärrystä. Anna sille korkea arvo, niin se sinut korottaa. Se kunnioittaa sinua, jos suljet sen syleilyysi. Se panee päähäsi kauniin seppeleen ja lahjoittaa sinulle kunnian kruunun." Kuule, poikani, ja ota sanani varteen, niin elämäsi vuodet enentyvät. Ohjaan sinut viisauden tielle, johdatan sinut suorille teille. Kävellessäsi askeleesi eivät ahdista, juostessasi et kompastu. Tartu kiinni kuriin äläkä hellitä. Säilytä se, sillä se on elämäsi. Älä lähde jumalattomien polulle, älä astu pahojen tielle. Anna sen olla, älä mene sille, poikkea pois ja mene ohi. Sillä he eivät saa nukutuksi, elleivät tee pahaa. Se riistää heiltä unen, jos he eivät ole saaneet ketään lankeamaan. He syövät leipänään jumalattomuutta ja juovat viininään väkivaltaa. Mutta vanhurskasten polku on kuin aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään saakka. Jumalattomien tie on kuin pimeys. He eivät tiedä, mihin kompastuvat. Poikani, kuuntele sanoja, kallista korvasi kuulemaan puhettani. Älkööt ne väistykö silmistäsi, kätke ne sydämeesi, sillä ne ovat elämä sille, joka ne löytää, ja lääke koko hänen ruumiilleen. Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee. Poista itsestäsi suun kavaluus, ja karkota luotasi huulten vääryys. Katsokoot silmäsi suoraan, olkoon katseesi luotu eteenpäin. Tasoita polku jaloillesi, ja kaikki tiesi olkoot vakaat. Älä poikkea oikeaan, älä vasempaan, väistä jalkasi pahasta. Poikani, kuuntele viisauttani, kallista korvasi taidolleni ottaaksesi vaarin viisaudesta, ja huulesi säilyttäkööt tiedon. Sillä hunajaa pisaroivat vieraan vaimon huulet, ja hänen suunsa on öljyä liukkaampi. Mutta lopulta hän on karvas kuin koiruoho, terävä kuin kaksiteräinen miekka. Hänen jalkansa kulkevat alas kuolemaan, helvettiin vetävät hänen askeleensa. Hän ei välitä elämän polusta, hänen tiensä horjuvat eikä hän sitä tiedä. Niinpä, lapset, kuulkaa minua, älkää väistykö suuni sanoista. Pidä tiesi kaukana tuollaisesta äläkä lähesty hänen talonsa ovea, ettet antaisi muille kunniaasi etkä vuosiasi armottomalle, ettei tavarasi ravitsisi vieraita, eikä vaivannäkösi joutuisi toisen taloon ja ettet lopulta päätyisi huokailemaan ruumiisi ja lihasi riutuessa ja sanomaan: "Miksi vihasin kuria ja sydämeni halveksi nuhdetta? Miksi en kuullut neuvojieni ääntä, kallistanut korvaani opettajilleni? Olin joutunut vähäksi aikaa turmion omaksi seurakunnan ja sen kokouksen keskellä." Juo vettä omasta säiliöstäsi, sitä, mikä omasta kaivostasi juoksee. Vuotaisivatko lähteesi kadulle, vesiojasi toreille! Olkoot ne yksin sinun omasi, älkööt vieraitten sinun lisäksesi. Olkoon lähteesi siunattu, ja iloitse nuoruutesi vaimosta. Armas peura, suloinen vuorikauris – hänen rintansa sinua aina riemulla ravitkoot, hurmaannu alati hänen rakkaudestaan. Miksi, poikani, hurmautuisit irstaaseen naiseen ja syleilisit vieraan vaimon povea? Sillä Herran silmien edessä ovat miehen tiet, ja hän tutkii kaikki hänen polkunsa. Jumalattoman vangitsevat hänen rikoksensa, ja hän tarttuu oman syntinsä pauloihin. Hän kuolee, koska hän hylkää kurin, ja menee harhaan suuressa hulluudessaan. Poikani, jos olet lähimmäistäsi taannut ja lyönyt kättä vieraalle; jos olet kietoutunut oman suusi sanoihin, joutunut suusi sanoista kiinni, niin tee toki, poikani, pelastuaksesi tämä, koska olet joutunut lähimmäisesi kouriin: Mene, heittäydy maahan ja ahdista lähimmäistäsi. Älä suo silmillesi unta äläkä silmäluomillesi lepoa. Pelastaudu käsistä kuin gaselli, kuin lintu pyydystäjän käsistä. Mene, laiska, muurahaisen luo, katso sen menoa ja viisastu. Vaikka sillä ei ole ruhtinasta, ei päämiestä eikä hallitsijaa, se kuitenkin hankkii leipänsä kesällä ja kokoaa varastoon ruokansa elonaikana. Kuinka kauan sinä, laiska, makaat, milloin nouset unestasi? Nuku vielä vähän aikaa, torku vähän aikaa, makaa vähän aikaa ristissä käsin, niin köyhyys käy päällesi kuin kulkuri ja puute kuin aseistettu mies. Petollinen ihminen, epärehellinen mies on se, joka kulkee suu täynnä vilppiä, iskee silmää, antaa merkkiä jaloillaan ja viittoaa sormillaan, jolla on kavaluus sydämessä, aikoo pahaa joka aika ja rakentaa riitoja. Sen tähden hänen turmionsa tulee yhtäkkiä, tuokiossa hänet rusennetaan, eikä apua ole. Näitä kuutta Herra vihaa, ja seitsemää hänen sielunsa kauhistuu: ylpeitä silmiä, valheellista kieltä, käsiä, jotka vuodattavat viatonta verta, sydäntä, joka miettii jumalattomia juonia, jalkoja, jotka kiiruhtavat juosten pahaan, väärää todistajaa, joka valheita puhuu, ja riidan rakentajaa veljien kesken. Säilytä, poikani, isäsi käsky äläkä hylkää äitisi opetusta. Pidä ne aina sydämellesi sidottuina, kääri ne kaulasi ympärille. Kulkiessasi ne sinua taluttakoot, maatessasi sinua vartioikoot ja herätessäsi sinua puhutelkoot. Sillä käsky on lamppu, opetus on valo, ja nuhteleva kuri on elämän tie, että varjeltuisit pahasta naisesta, vieraan vaimon liukkaasta kielestä. Älköön sydämesi himoitko hänen kauneuttaan, älköönkä hän sinua katseillaan vangitko. Sillä porttonaisen tähden menee leipäkakkukin, mutta aviovaimo pyydystää kalliin sielun. Voiko kukaan kuljettaa tulta helmassaan puvun häneltä palamatta? Voiko kukaan kävellä hiilloksella jalkojen häneltä kärventymättä? Samoin käy sen, joka menee lähimmäisensä vaimon luo. Kukaan ei jää rankaisematta, joka häneen koskee. Eikö halveksita varasta, vaikka hän olisi nälissään varastanut hengenpitimikseen? Onhan hänen, jos tavataan, seitsenkertaisesti se korvattava ja annettava kaikki talonsa varat. Joka tekee huorin naisen kanssa, on mieletön, ja se, joka niin tekee, kadottaa sielunsa. Hän saa vaivan ja häpeän, eikä hänen häväistystään pyyhitä pois. Sillä mustasukkaisuus nostaa miehen vihan, ja hän on säälimätön koston päivänä. Ei hän huoli mistään lunastusmaksusta, eikä suostu, vaikka kuinka lahjustasi lisäät. Poikani, noudata sanojani ja kätke mieleesi käskyni. Noudata käskyjäni, niin elät, säilytä opetukseni kuin silmäteräsi. Sido ne kiinni sormiisi, kirjoita ne sydämesi tauluun. Sano viisaudelle: "Sinä olet sisareni", kutsu ymmärrystä sukulaiseksi, että varjeltuisit vieraalta naiselta, joka sanoillaan imartelee. Sillä katselin taloni ikkunasta ristikon läpi, ja näin yksinkertaisten joukossa, havaitsin poikien seassa nuorukaisen, joka oli mieltä vailla. Hän kulki katua erään naisen kulmaukseen ja astui tielle hänen taloaan kohden päivän illaksi hämärtyessä, yön aikana, pimeässä. Katso, nainen tulee häntä vastaan, porton puvussa, kavala sydämeltä. Hän on levoton ja hillitön, eivät pysy hänen jalkansa kotona. Milloin hän on kadulla, milloin toreilla, ja väijyy joka kulmassa. Hän tarttui nuorukaiseen, suuteli häntä ja julkeasti katsoen sanoi hänelle: "Minun oli uhrattava rauhanuhri, tänä päivänä olen täyttänyt lupaukseni. Sen tähden lähdin ulos sinua vastaan etsiäkseni sinua, ja olen sinut löytänyt. Olen leposijalleni peitteitä levittänyt, kirjavaa Egyptin pellavakangasta. Vuoteeseeni olen pirskotellut mirhaa, aloea ja kanelia. Tule, nauttikaamme lemmestä aamuun asti, riemuitkaamme rakkaudesta. Sillä mieheni ei ole kotona, hän meni matkalle kauas. Rahakukkaron hän otti mukaansa ja tulee kotiin vasta täydenkuun päiväksi." Hän taivutti hänet paljolla houkuttelullaan, vietteli liukkailla huulillaan: äkkiä hän lähti hänen jälkeensä, kuin härkä menee teuraaksi, kuin hullu jalkaraudoissa kuritettavaksi, kuin lintu kiiruhtaa paulaan, eikä tiennyt, että oli hengenvaarassa, kunnes nuoli lävisti hänen maksansa. Sen tähden, poikani, kuulkaa minua, kuunnelkaa suuni sanoja. Älköön sydämesi poiketko tuon naisen teille, älä eksy hänen poluilleen. Sillä paljon on surmattuja, hänen kaatamiaan, lukuisa joukko niitä, jotka kaikki hän on tappanut. Hänen talostaan käyvät helvetin tiet, jotka vievät alas kuoleman kammioihin. Eikö Viisaus kutsu, eikö ymmärrys anna äänensä kuulua? Ylös kummuille, tien viereen, polkujen risteyksiin hän on asettunut. Porttien pielissä, kaupungin portilla, oviaukoissa hän huutaa: "Teitä minä kutsun, miehet, ja ääneni kaikuu ihmislapsille. Tulkaa, yksinkertaiset, ymmärtäväisiksi. Tulkaa järkeviksi, te tyhmät. Kuulkaa, sillä jalosti minä puhun, ja avaan huuleni puhumaan sitä, mikä on oikein. Sillä suuni puhuu totuutta, ja jumalattomuus on huulilleni kauhistus. Vanhurskaat ovat kaikki suuni sanat, ei ole niissä mitään petollista eikä väärää. Ne ovat kaikki oikeita ymmärtäväiselle, suoria niille, jotka löysivät tiedon. Ottakaa vastaan opetukseni, älkääkä hopeaa, ja tieto ennen valituinta kultaa. Sillä parempi on Viisaus kuin helmet. Mitkään kalleudet eivät vedä sille vertaa. Minä, Viisaus, asun sen luona, mikä on mielekästä, olen löytänyt tiedon ja taidon. Herran pelko on pahan vihaamista. Kopeutta ja ylpeyttä, pahaa tietä ja kavalaa suuta minä vihaan. Minulla on neuvo ja neuvokkuus. Minä olen ymmärrys, minulla on voima. Minun avullani kuninkaat hallitsevat, ja ruhtinaat säätävät säädöksensä vanhurskaasti. Minun avullani päämiehet ja kaikki ylhäiset sekä maan tuomarit hallitsevat. Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, ja ne, jotka minua varhain etsivät, löytävät minut. Luonani on rikkaus ja kunnia, ikivanha varallisuus ja vanhurskaus. Hedelmäni on parempi kuin kulta, kuin puhtain kulta, ja antamani voitto on valituinta hopeaa parempi. Minä vaellan vanhurskauden polkua, oikeuden teitten keskikohtaa, antaakseni niille, jotka minua rakastavat, pysyvän perinnön ja täyttääkseni heidän aarrekammionsa. Herra omisti minut tiensä alussa, ennen hänen tekojaan, ennen aikojen alkua. Iankaikkisuudesta minut on asetettu olemaan, alusta asti, ennen kuin maa oli. Ennen kuin syvyyksiä oli, synnyin minä, ennen kuin oli lähteitä, vedestä rikkaita. Ennen kuin vuoret upotettiin paikoilleen, ennen kukkuloita minä synnyin, kun hän ei vielä ollut tehnyt maata, ei sen kamaraa eikä maanpiirin tomujen alkuakaan. Minä olin siinä, kun hän valmisti taivaat. Kun hän veti piirin syvyyden pinnalle, kun hän teki vahvoiksi pilvet korkeudessa, kun syvyyden lähteet saivat voiman, kun hän asetti merelle sen rajat, että vedet eivät kävisi hänen käskynsä yli, kun hän vahvisti maan perustukset, olin mestarina hänen vierellään, ihastuksissani olin päivästä päivään ja leikin hänen edessään kaiken aikaa. Leikin hänen maanpiirinsä päällä, ja ihastukseni olivat ihmislapset. Siis te, lapset, kuulkaa minua. Autuaat ne, jotka noudattavat teitäni! Kuria kuulkaa, niin viisastutte. Älkää antako sen mennä menojaan. Autuas se ihminen, joka minua kuulee, valvoo ovillani päivästä päivään ja vartioi ovieni pieliä! Sillä joka minut löytää, löytää elämän ja saa Herran mielisuosion. Mutta joka menee minusta harhaan, saa vahingon sielulleen. Kaikki, jotka minua vihaavat, rakastavat kuolemaa." Viisaus on talonsa rakentanut ja veistänyt seitsemän pylvästään. Hän on teurastanut teuraansa, sekoittanut viininsä ja myös kattanut pöytänsä. Hän on lähettänyt palvelijansa kuuluttamaan kutsua kaupungin kumpujen rinteiltä: "Joka on yksinkertainen, poiketkoon tänne." Hän sanoo sille, joka on mieltä vailla: "Tulkaa, syökää leipääni ja juokaa viiniä, minun sekoittamaani. Hylätkää yksinkertaisuus, niin elätte, ja astukaa ymmärryksen tielle." – Se, joka ojentaa pilkkaajaa, saa itselleen häpeän, ja häpeätahran se, joka jumalatonta nuhtelee. Älä nuhtele pilkkaajaa, ettei hän sinua vihaisi. Nuhtele viisasta, niin hän sinua rakastaa. Anna viisaalle, niin hän yhä viisastuu. Opeta vanhurskasta, niin hän kasvaa opissa. Herran pelko on viisauden alku, ja Pyhimmän tunteminen on ymmärrystä. – "Sillä minun avullani päiväsi enenevät ja elämäsi vuodet jatkuvat. Jos olet viisas, olet omaksi hyväksesi viisas. Mutta jos olet pilkkaaja, saat sen yksin kestää." Tyhmä nainen on levoton ja yksinkertainen, eikä hän tiedä mistään mitään. Hän istuu talonsa ovella, istuimella kaupungin kummuilla, kutsumassa ohikulkijoita, jotka käyvät polkujansa suoraan eteenpäin: "Joka on yksinkertainen, poiketkoon tänne." Ja sille, joka on mieltä vailla, hän sanoo: "Varastettu vesi on makeaa, ja salainen leipä on suloista." Eikä tämä tiedä, että siellä on vainajia, ja että hänen kutsumansa ovat helvetin rotkoissa. Salomon sananlaskut. Viisas poika on isälleen ilo, mutta tyhmä poika on äitinsä murhe. Vääryyden aarteet eivät auta, mutta vanhurskaus vapahtaa kuolemasta. Herra ei salli vanhurskaan nähdä nälkää, mutta jumalattomien himon hän työntää luotaan. Se, joka laiskasti käyttää kättään, köyhtyy, mutta ahkerien käsi tuo vaurautta. Taitava poika kokoaa kesällä, kunnoton poika nukkuu elonaikana. Siunaus on vanhurskaan pään päällä, mutta jumalattomien suu sisältää väkivaltaa. Vanhurskaan muistoa siunataan, mutta jumalattomien nimi lahoaa. Viisassydäminen ottaa käskyt varteen, mutta huuliltaan tyhmä joutuu lankeemukseen. Se, joka nuhteettomasti vaeltaa, vaeltaa turvassa, mutta se, jonka tiet ovat väärät, joutuu ilmi. Joka silmää iskee, saa aikaan tuskaa, ja huuliltaan tyhmä kukistuu. Vanhurskaan suu on elämän lähde, mutta jumalattomien suu sisältää väkivaltaa. Viha virittää riitoja, mutta rakkaus peittää kaikki rikokset. Ymmärtäväisen huulilta löytyy viisaus, mutta sille, joka on mieltä vailla, kuuluu antaa vitsaa selkään! Viisaat tallettavat tiedon, mutta houkan suun lähellä on turmio. Rikkaan vauraus on hänen vahva kaupunkinsa, mutta köyhien puute on heidän turmionsa. Vanhurskaan hankkima on elämäksi, jumalattoman kokoama koituu synniksi. Kuria noudattava on elämän polulla, mutta nuhteet hylkäävä eksyy. Sen huulilla, joka pitää salavihaa, on valhe, ja se, joka parjausta levittää, on tyhmä. Missä on paljon sanoja, siitä ei puutu syntiä, mutta se, joka huulensa hillitsee, on taitava. Vanhurskaan kieli on valituinta hopeaa, jumalattomien äly on tyhjän veroinen. Vanhurskaan huulet kaitsevat monia, mutta hullut kuolevat mielettömyyteensä. Herran siunaus tekee rikkaaksi eikä lisää siihen murheita. Tyhmälle on iloksi ilkityön tekeminen, mutta ymmärtäväiselle miehelle viisaus. Se, mitä jumalaton pelkää, kohtaa häntä, mutta se, mitä vanhurskaat haluavat, heille annetaan. Tuulispään mentyä ei jumalatonta enää ole, mutta vanhurskaan perustus pysyy iäti. Mitä hapan hampaille ja savu silmille, sitä laiska lähettäjilleen. Herran pelko jatkaa elinpäiviä, mutta jumalattomien vuodet lyhenevät. Vanhurskaiden odotus koituu iloksi, mutta jumalattomien toivo hukkuu. Herran johdatus on nuhteettoman turva, mutta väärintekijäin turmio. Vanhurskas ei ikinä horju, mutta jumalattomat eivät asuta maata. Vanhurskaan suu kasvaa viisauden hedelmän, mutta kavala kieli hävitetään. Vanhurskaan huulet tietävät, mikä on otollista, mutta jumalattomien suu on sulaa kavaluutta. Väärä vaaka on Herralle kauhistus, mutta täysi paino on hänelle otollinen. Sinne, minne ylpeys tulee, tulee häpeäkin, mutta nöyrien luona on viisaus. Oikeamielisiä ohjaa heidän nuhteettomuutensa, mutta uskottomat hävittää heidän vilppinsä. Tavara ei auta vihan päivänä, mutta vanhurskaus pelastaa kuolemasta. Nuhteettoman vanhurskaus tasoittaa hänen tiensä, mutta jumalaton sortuu jumalattomuuteensa. Oikeamieliset pelastaa heidän vanhurskautensa, mutta uskottomat vangitsee heidän oma himonsa. Jumalattoman ihmisen kuollessa hukkuu hänen toivonsa, ja väärien toivo hukkuu. Vanhurskas pelastetaan hädästä, ja jumalaton joutuu hänen sijaansa. Jumalaton turmelee suullaan lähimmäisensä, mutta taito on vanhurskaitten pelastus. Vanhurskaitten onnesta kaupunki iloitsee, ja jumalattomien hukkumisesta syntyy riemu. Oikeamielisten siunauksesta kaupunki kohoaa, mutta jumalattomien suu sitä hajottaa. Mieltä vailla on se, joka lähimmäistään halveksii, mutta ymmärtäväinen mies on vaiti. Se, joka kulkee panettelijana, ilmaisee salaisuuden, mutta se, jolla on luotettava henki, säilyttää sanan. Siellä, missä ei ole ohjausta, sortuu kansa, mutta neuvonantajien runsaus tuo menestyksen. Sen, joka vierasta takaa, käy pahoin, mutta se, joka kädenlyöntiä vihaa, on turvattu. Armollinen nainen saa kunniaa, ja valtiaat saavat rikkautta. Armelias mies tekee hyvää itselleen, mutta armoton syöksee onnettomuuteen oman lihansa. Jumalaton hankkii petollista voittoa, mutta se, joka vanhurskautta kylvää, saa varman palkan. Sillä vanhurskaus on elämäksi, mutta joka tavoittelee pahaa, sille se on kuolemaksi. Väärämieliset ovat Herralle kauhistus, mutta nuhteettomasti vaeltaviin hän mielistyy. Totisesti: paha ei jää rankaisematta, mutta vanhurskaitten jälkeläiset pelastuvat. Kultarengas sian kärsässä on kaunis nainen, älyä vailla. Vanhurskaitten toivo vie onneen, jumalattomien toivo vihaan. Toinen on antelias ja saa yhä lisää, toinen säästää yli kohtuuden ja vain köyhtyy. Hyvää tekevä sielu tulee ravituksi, ja se, joka muita virvoittaa, itse kostuu. Sitä, joka viljan pitää takanaan, kansa kiroaa, mutta sen pään päälle, joka antaa viljan myytäväksi, tulee siunaus. Se, joka etsii hyvää, löytää suosion, mutta joka tavoittelee pahaa, sitä paha kohtaa. Se, joka luottaa rikkauteensa, kukistuu, mutta vanhurskaat viheriöivät kuin lehvä. Se, joka päästää talonsa rappiolle, perii tuulta, ja tyhmä joutuu viisaan orjaksi. Vanhurskaan hedelmä on elämän puu, ja viisas voittaa sieluja. Katso, vanhurskas saa palkkansa maan päällä, saati sitten jumalaton ja syntinen. Se rakastaa tietoa, joka rakastaa kuria, mutta järjetön on se, joka vihaa nuhdetta. Hyvä saa Herran mielisuosion, mutta juonittelijan hän tuomitsee syylliseksi. Ihminen ei kestä jumalattomuuden varassa, mutta vanhurskaitten juuri on horjumaton. Kelpo vaimo on puolisonsa kruunu, mutta kunnoton on kuin mätä hänen luissaan. Vanhurskaitten ajatukset ovat oikeat, jumalattomien hankkeet ovat petolliset. Jumalattomien puheet väijyvät verta, mutta oikeamieliset pelastaa heidän suunsa. Jumalattomat kukistuvat olemattomiin, mutta vanhurskaitten huone pysyy. Ymmärryksensä mukaan miestä kiitetään, mutta kieroa halveksitaan. Parempi halpa-arvoinen, jolla on palvelija, kuin rehentelijä, joka on vailla leipää. Vanhurskas tuntee, mitä hänen karjansa kaipaa, mutta jumalattomien sydän on armoton. Joka peltonsa viljelee, saa leipää kyllin, mutta tyhjän tavoittelija on mieltä vailla. Jumalaton himoitsee pahojen saalista, mutta vanhurskaitten juuri on antoisa. Huulten rikos on paha ansa, mutta vanhurskas pääsee hädästä. Suunsa hedelmästä saa kyllikseen hyvää, ja ihmisen eteen palaavat hänen kättensä teot. Tyhmän tie on hänen omissa silmissään oikea, mutta joka neuvoa kuulee, on viisas. Tyhmän suuttumus tulee heti ilmi, mutta ymmärtäväinen peittää kärsimänsä häpeän. Toden puhuja lausuu oikeuden, mutta väärä todistaja pettää. Moni viskoo sanoja kuin miekanpistoja, mutta viisasten kieli on lääke. Totuuden huulet pysyvät iäti, mutta valheen kieli vain tuokion. Niillä, jotka pahaa miettivät, on mielessä petos, mutta niille, jotka rauhaan neuvovat, tulee ilo. Turmiota ei tule vanhurskaalle, mutta jumalattomat ovat onnettomuutta täynnä. Valheelliset huulet ovat Herralle kauhistus, mutta teoissaan uskolliset ovat hänelle otolliset. Ymmärtäväinen ihminen peittää tietonsa, mutta tyhmien sydän huutaa julki mielettömyytensä. Ahkerien käsi saa hallita, mutta laiska joutuu työveron alaiseksi. Huoli painaa alas miehen mielen, mutta hyvä sana sen ilahduttaa. Vanhurskas opastaa lähimmäistään, mutta jumalattomat eksyttää heidän oma tiensä. Laiska ei saa itselleen riistaa, mutta ahkeruus on ihmiselle kallis omaisuus. Vanhurskauden polulla on elämä, eikä sen tien kulkeminen ole kuolemaksi. Viisas poika kuulee isän kuritusta, mutta pilkkaaja ei ota nuhdetta kuullakseen. Suunsa hedelmästä saa nauttia hyvää, mutta uskottomilla on halu väkivaltaan. Se, joka varjelee suunsa, säilyttää henkensä, mutta suulas joutuu turmioon. Laiskan sielu haluaa saamatta mitään, mutta ahkerien sielu tulee ravituksi. Vanhurskas vihaa valheellista puhetta, mutta jumalattoman meno on iljettävä ja häpeällinen. Vanhurskaus varjelee nuhteettomasti vaeltavan, mutta jumalattomuus syöksee syntisen kumoon. Toinen on olevinaan rikas, vaikka ei omista mitään, toinen on olevinaan köyhä, vaikka hänellä on paljon rikkautta. Mies saa antaa rikkautensa henkensä lunnaiksi, mutta köyhän ei tarvitse kuunnella uhkauksia. Vanhurskaitten valo loistaa iloisesti, mutta jumalattomien lamppu sammuu. Ylpeys tuottaa pelkkää toraa, mutta niillä, jotka ottavat neuvon varteen, on viisaus. Vaivatta saatu tavara vähenee, mutta se, joka vähin erin kokoaa, saa sen karttumaan. Pitkä täyttymätön odotus tekee sydämen sairaaksi, mutta täyttynyt toivo on elämän puu. Se, joka sanaa halveksii, joutuu sanan pantiksi; mutta se, joka käskyä pelkää, palkitaan. Viisaan opetus on elämän lähde kuoleman ansojen välttämiseksi. Hyvä ymmärrys tuottaa suosiota, mutta uskottomien tie vie alas. Jokainen ymmärtäväinen toimii taitavasti, mutta tyhmä levittää hulluutta. Jumalaton sanansaattaja lankeaa pahaan, mutta uskollinen lähetti tuo paranemisen. Köyhyys ja häpeä tulevat kuria vierovalle, kunnia nuhdetta noudattavalle! Tyydytetty halu on sielulle suloinen, pahan karttaminen tyhmille kauhistus. Vaella viisasten kanssa, niin viisastut; tyhmien toverin käy huonosti. Syntisiä vainoaa onnettomuus, mutta vanhurskaat palkitaan hyvällä. Hyvä jättää perinnön lastensa lapsillekin, mutta synnintekijän vauraus talletetaan vanhurskaalle. Köyhien uudiskyntö antaa runsaan ruuan, mutta moni, joka ei pysy oikeudessa, tuhoutuu. Se, joka vitsaansa säästää, vihaa lastaan, mutta joka häntä rakastaa, se häntä varhain kurittaa. Vanhurskas saa syödä kyllikseen, mutta jumalattomien vatsa kärsii nälästä. Vaimojen viisaus rakentaa talon, mutta typerä sen omin käsin purkaa. Se, joka vaeltaa oikein, pelkää Herraa, mutta se, jonka tiet ovat väärät, katsoo hänet ylen. Typerän suussa on ylpeydelle vitsa, mutta viisaita vartioivat heidän huulensa. Missä härkiä puuttuu, on seimi tyhjä, mutta runsas sato saadaan härkien voimasta. Uskollinen todistaja ei valehtele, mutta väärä todistaja syytää suustaan valheita. Pilkkaaja etsii turhaan viisautta, mutta ymmärtäväisen on helppo saada tietoa. Mene pois tyhmän luota, et tullut tuntemaan tiedon puhetta. Ymmärtäväisen viisaus on pitää vaelluksesta vaarin. Tyhmien typeryys on petosta. Typerät tekevät syntiä pilkaten, mutta vilpittömien kesken on mielisuosio. Sydän tuntee oman surunsa, eikä sen iloa voi vieras jakaa. Jumalattomien talo hävitetään, mutta vilpittömien telttamaja kukoistaa. Miehen mielestä on oikea monikin tie, joka lopulta on kuoleman tie. Nauraessakin voi sydän kärsiä, ja ilon lopuksi tulee murhe. Omiin teihinsä kyllästyy se, jolla on Jumalasta luopunut sydän, mutta hyvä on tyytyväinen tiehensä. Yksinkertainen uskoo joka sanan, mutta ymmärtäväinen ottaa askeleistaan vaarin. Viisas pelkää ja karttaa pahaa, mutta tyhmä on huoleton ja suruton. Pikavihainen tekee hullun tekoja, ja juonittelija joutuu vihatuksi. Yksinkertaiset saavat osakseen hulluuden, mutta ymmärtäväiset seppelöidään tiedolla. Pahojen täytyy kumartua hyvien edessä ja jumalattomien vanhurskaan porteilla. Köyhää vihaa hänen ystävänsäkin, mutta rikasta rakastavat monet. Syntiä tekee, joka lähimmäistään halveksii, mutta autuas se, joka köyhiä armahtaa! Eivätkö ne eksy, jotka aikovat pahaa? Mutta armo ja totuus niille, jotka pyrkivät hyvään! Kaikesta vaivannäöstä tulee hyötyä, mutta tyhjästä puheesta vain vahinkoa. Viisasten kruunu on heidän rikkautensa, mutta tyhmien hulluus jää hulluudeksi. Uskollinen todistaja on hengen pelastaja, mutta valheiden puhuja on täynnä petosta. Herran pelossa on vahva varmuus ja turva vielä lapsillekin. Herran pelko on elämän lähde kuoleman ansojen välttämiseksi. Kansan paljous on kuninkaan kunnia, väen vähyys ruhtinaan turmio. Pitkämielisellä on paljon taitoa, mutta pikavihaisen osa on hulluus. Sävyisä sydän on ruumiin elämä, mutta kateus on mätä luissa. Se, joka kurjaa sortaa, herjaa hänen Luojaansa, mutta se, joka köyhää armahtaa, kunnioittaa Jumalaa. Jumalaton sortuu omaan pahuuteensa, mutta vanhurskaalla on turva kuollessaan. Ymmärtäväisen sydämessä lepää viisaus, mutta tyhmien keskellä se tekee itsensä tiettäväksi. Vanhurskaus kansan korottaa, mutta synti on kansakuntien häpeä. Taitava palvelija saa kuninkaan suosion, mutta kunnoton hänen vihansa. Lempeä vastaus taltuttaa kiukun, mutta loukkaava sana nostaa vihan. Viisasten kieli puhuu tietoa taitavasti, mutta tyhmien suu purkaa hulluutta. Herran silmät ovat joka paikassa. Ne vartioitsevat hyviä ja pahoja. Sävyisä kieli on elämän puu, mutta vilpillinen kieli haavoittaa mielen. Hullu pitää halpana isänsä kasvatuksen, mutta joka nuhdetta noudattaa, tulee ymmärtäväiseksi. Vanhurskaan talossa on suuret aarteet, mutta jumalattoman hankkima on sekasorron vallassa. Viisasten huulet kylvävät tietoa, mutta tyhmien sydän ei ole sellainen. Jumalattomien uhri on Herralle kauhistus, mutta oikeamielisten rukous on hänelle otollinen. Jumalattoman tie on Herralle kauhistus, mutta sitä, joka tavoittelee vakavasti vanhurskautta, hän rakastaa. Kuri on sille paha, joka hylkää tien, ja se, joka nuhdetta vihaa, saa osakseen kuoleman. Helvetin ja kadotuksen Herra näkee, saati sitten ihmislasten sydämet. Pilkkaaja ei pidä siitä, että häntä nuhdellaan; viisasten luo hän ei mene. Iloinen sydän kaunistaa kasvot, mutta sydämen tuskassa mieli murtuu. Ymmärtäväisen sydän etsii tietoa, mutta tyhmien suu ahmii hulluutta. Kurjalle ovat pahoja kaikki päivät, mutta hyvä mieli on alituiset pidot. Parempi vähä Herran pelossa kuin paljot varat levottomuudessa. Parempi vihannesruoka rakkaudessa kuin syöttöhärkä vihassa. Kiukkuinen nostaa riidan, mutta pitkämielinen lopettaa riidan. Laiskan tiellä on orjantappuroita, mutta vilpittömien polku on raivattu. Viisas poika on isälleen iloksi, mutta tyhmä ihminen halveksii äitiään. Hulluus on ilo sille, joka on mieltä vailla, mutta ymmärtäväinen mies kulkee suoraan. Hankkeet sortuvat, missä neuvonpito puuttuu; mutta ne toteutuvat, missä on runsaasti neuvonantajia. Miehellä on ilo suunsa vastauksesta; ja kuinka hyvä onkaan sana ajallaan! Taitava käy elämän tietä ylöspäin välttääkseen helvetin, joka on alhaalla. Ylpeitten huoneen Herra hajottaa, mutta lesken rajan hän vahvistaa. Ilkeät juonet ovat Herralle kauhistus, mutta puhtaitten sanat ovat hänelle mieleen. Väärän voiton pyytäjä hävittää talonsa, mutta se, joka lahjuksia vihaa, saa elää. Vanhurskaan sydän miettii, mitä vastata, mutta jumalattomien suu purkaa pahuutta. Jumalattomista on Herra kaukana, mutta vanhurskaitten rukouksen hän kuulee. Valoisa katse ilahduttaa sydämen, ja hyvä saarna voitelee luut. Korva, joka kuuntelee elämän nuhdetta, majailee viisasten keskellä. Joka kasvatusta vieroo, pitää sielunsa halpana; mutta joka nuhdetta kuuntelee, se saa ymmärrystä. Herran pelko on kuri viisauteen, ja kunnian edellä käy nöyryys. Ihminen ajattelee mielessään, mutta Herralta tulee kielelle vastaus. Kaikki miehen tiet ovat hänen omissa silmissään puhtaat, mutta Herra tutkii henget. Heitä työsi Herran haltuun, niin hankkeesi menestyvät. Kaiken Herra on tehnyt itseään varten, jumalattomankin onnettomuuden päiväksi. Jokainen ylpeä on Herralle kauhistus: totisesti, sellainen ei jää rankaisematta. Laupeudella ja uskollisuudella rikos sovitetaan, ja Herran pelolla paha vältetään. Jos miehen tiet ovat Herralle otolliset, hän saattaa vihamiehetkin sovintoon hänen kanssaan. Parempi on vähä vanhurskaudessa kuin suuret tuotot vääryydessä. Ihmisen sydän miettii hänen tiensä, mutta Herra ohjaa hänen askeleensa. Kuninkaan huulilla on Jumalan sana, eikä hänen suunsa petä hänen tuomitessaan. Puntari ja oikea vaaka ovat Herran, hänen tekoaan ovat kaikki painot kukkarossa. Jumalaton teko on kuninkaille kauhistus, sillä vanhurskaudesta valtaistuin vahvistuu. Vanhurskaat huulet ovat kuninkaille mieleen, ja oikein puhuvaa he rakastavat. Kuninkaan viha on kuoleman sanansaattaja, mutta viisas mies sen lepyttää. Kuninkaan kasvojen valo on elämäksi, ja hänen suosionsa on kuin keväinen sadepilvi. Parempi on hankkia viisautta kuin kultaa, ja jalompaa on hankkia ymmärrystä kuin hopeaa. Vilpittömien tie välttää onnettomuuden, ja henkensä saa pitää se, joka pitää vaelluksestaan vaarin. Kopeus käy kukistumisen edellä, ja ylpeys lankeemuksen edellä. Parempi nöyränä kurjien parissa kuin jakamassa saalista ylpeitten kanssa. Se, joka johtaa viisaasti, löytää onnen, ja autuas se, joka Herraan turvaa! Sitä, jolla on viisas sydän, sanotaan ymmärtäväiseksi, ja huulten suloisuus lisää oppimista. Ymmärrys on omistajalleen elämän lähde, mutta hullujen opetus on typeryyttä. Viisaan sydän tekee taitavaksi hänen suunsa ja lisää oppimista hänen huuliltaan. Lempeät sanat ovat hunajaleipää. Ne ovat makeat sielulle ja lääkitys luille. Miehen mielestä on oikea monikin tie, joka lopulta on kuoleman tie. Työmiehen nälkä tekee työtä hänen hyväkseen, sillä oma suu panee hänelle pakon. Kelvoton mies kaivaa toiselle onnettomuutta, ja hänen huulillaan on kuin polttava tuli. Kavala mies rakentaa riitaa, ja panettelija erottaa ystävykset. Väkivallan mies viekoittelee lähimmäisensä ja vie hänet tielle, joka ei ole hyvä. Sillä, joka silmillään kyräilee, on kavaluus mielessä. Joka huulensa yhteen puristaa, toteuttaa pahan. Harmaat hapset ovat kunnian kruunu, joka saadaan vanhurskauden tiellä. Pitkämielinen on parempi kuin sankari, ja mielensä hillitsevä parempi kuin kaupungin valloittaja. Helmassa pudistellen arpa heitetään, mutta Herralta tulee aina sen ratkaisu. Parempi kuiva kannikka rauhassa kuin talon täysi uhrilihaa riidassa. Taitava palvelija hallitsee kunnotonta poikaa ja pääsee perinnönjaolle veljesten rinnalla. Hopealle sulatin, kullalle uuni, mutta sydämet koettelee Herra. Paha kuuntelee ilkeitä huulia, ja petollinen mieli kuulee tuhon kieliä. Se, joka köyhää pilkkaa, herjaa hänen luojaansa, eikä se, joka toisen onnettomuudesta iloitsee, jää rankaisematta. Vanhusten kruunu on lastenlapset, ja isät ovat lasten kunnia. Ei sovi typerälle ylevä puhe, saati ruhtinaalle valhe. Lahjus on käyttäjänsä silmissä kallis kivi: mihin vain hän kääntyy, hän menestyy. Se, joka peittää rikoksen, etsii rakkautta, mutta se, joka asioita kaivelee, erottaa ystävykset. Nuhde pystyy paremmin ymmärtäväiseen kuin sata lyöntiä tyhmään. Pelkkää pahaa hankkii kapinoitsija, mutta häntä vastaan lähetetään julma enkeli. Miehen on parempi kohdata karhu, jolta on riistetty poikaset, kuin tyhmä typeryydessään. Sen kodista, joka palkitsee hyvän pahalla, ei onnettomuus väisty. Aloittaa tora on päästää vedet valloilleen. Lopeta, ennen kuin riita syttyy. Kumpikin on Herralle kauhistus: se, joka julistaa syyllisen syyttömäksi, ja se, joka julistaa syyttömän syylliseksi. Mitä hyötyä on rahasta tyhmän käsissä? Viisauden hankkimiseen ei ole ymmärrystä. Ystävä rakastaa ainiaan ja veli syntyy varaksi hädässä. Mieltä vailla on mies, joka lyö kättä ja menee toista takaamaan. Se, joka riitoja rakastaa, rakastaa syntiä. Se, joka ovensa korottaa, hankkii kukistumistaan. Väärämielinen ei löydä onnea, ja kavalakielinen suistuu onnettomuuteen. Tyhmä on murheeksi siittäjälleen, ja typerän isä on iloa vailla. Terveydeksi on iloinen sydän, mutta murtunut mieli kuivaa luut. Jumalaton ottaa lahjuksen vastaan toisen povelta vääristääkseen oikeuden tiet. Ymmärtäväisellä on viisaus kasvojensa edessä, mutta tyhmän silmät kiertävät maailman rantaa. Tyhmä poika on isälleen suruksi ja synnyttäjälleen murheeksi. Ei ole oikein syyttää vanhurskasta ja lyödä ruhtinasta, joka oikein hallitsee. Se, joka hillitsee sanansa, on taitava, ja mielensä malttava on ymmärtäväinen mies. Hullukin käy viisaasta, jos on vaiti. Se, joka huulensa sulkee, on ymmärtäväinen. Eriseurainen noudattaa omia halujaan. Hän asettuu kaikkea järkevää vastaan. Tyhmällä ei ole halua ymmärrykseen, vaan hän haluaa tuoda julki oman mielensä. Sinne, minne jumalaton tulee, tulee ylenkatsekin, ja häpeällisen menon mukana häväistys. Syviä vesiä ovat sanat miehen suusta. Viisauden lähde on virtaava puro. Ei ole hyvä pitää syyllisen puolta ja vääntää syyttömän asia vääräksi oikeudessa. Tyhmän huulet tuovat mukanaan riidan, ja hänen suunsa kutsuu lyöntejä. Oma suu on tyhmälle turmioksi ja omat huulet ovat ansaksi hänelle itselleen. Panettelijan puheet ovat kuin herkkupalat ja painuvat sydämen kammioihin asti. Se, joka on veltto toimessaan, on jo tuhontekijän veli. Herran nimi on vahva torni. Hurskas juoksee sinne ja saa turvan. Rikkaan vauraus on hänen vahva kaupunkinsa, ja korkean muurin kaltainen hänen mielikuvissaan. Kukistumisen edellä miehen sydän ylpistyy, mutta kunnian edellä käy nöyryys. On typeryyttä, jos joku vastaa, ennen kuin on kuullut. Se koituu hänelle häpeäksi. Miehekäs henki on sairaan tuki, mutta kuka kantaa murtunutta henkeä? Tietoa hankkii ymmärtäväisen sydän, ja tietoa etsii viisasten korva. Lahja tekee tilaa ihmiselle ja vie hänet suurten pariin. Käräjissä on kukin ensiksi oikeassa, mutta sitten tulee hänen riitapuolensa ja ottaa hänestä selvän. Arpa asettaa riidat ja ratkaisee väkevien välit. Petetty veli on vaikeampi voittaa kuin vahva kaupunki, ja riidat ovat kuin linnan salvat. Suunsa hedelmästä mies saa vatsansa kylläiseksi ja tulee ravituksi huultensa hedelmästä. Kielellä on vallassaan kuolema ja elämä. Ne, jotka sitä rakastavat, saavat syödä sen hedelmää. Se, joka vaimon löysi, onnen löysi, sai Herralta mielisuosion. Köyhä puhuu pyydellen, mutta rikas vastaa tylysti. Häviökseen mies on monien ystävä, mutta on myös ystävä, veljiäkin uskollisempi. Parempi on köyhä, joka vaeltaa nuhteettomasti, kuin huuliltaan kiero, joka on vielä tyhmäkin. Ilman taitoa ei ole intokaan hyväksi, ja kiirehtivän jalka astuu harhaan. Ihmisen oma hulluus turmelee hänen tiensä, mutta Herralle hän sydämessään vihoittelee. Vauraus lisää paljon ystäviä, mutta köyhä joutuu ystävästään eroon. Väärä todistaja ei jää rankaisematta, eikä se, joka valheita puhuu, pelastu. Monet etsivät ylhäisen suosiota, ja kaikki ovat anteliaan ystäviä. Köyhä on kaikkien veljiensä vihaama, vieläpä hänen ystävänsä etääntyvät hänestä. Turhaan hän puhuu heille. Se, joka hankkii ymmärrystä, rakastaa sieluaan. Se, joka ymmärryksen säilyttää, löytää onnen. Väärä todistaja ei jää rankaisematta, ja se, joka valheita puhuu, hukkuu. Tyhmälle eivät sovi hyvät päivät, saati sitten palvelijalle hallita ruhtinaita. Ymmärrys tekee ihmisen pitkämieliseksi, ja hänen kunniansa on antaa rikos anteeksi. Kuninkaan viha on kuin nuoren leijonan ärjyntää, mutta hänen suosionsa on kuin kaste ruoholle. Tyhmä poika on isälleen onnettomuus, ja riitaisa vaimo on kuin katosta tippuva vesi. Talo ja tavara peritään isiltä, mutta toimellinen vaimo tulee Herralta. Laiskuus vaivuttaa sikeään uneen, ja veltto joutuu näkemään nälkää. Se, joka pitää käskyt, saa pitää henkensä, mutta se, joka ei tiestään välitä, on kuoleman oma. Se, joka köyhää armahtaa, lainaa Herralle, ja hän maksaa takaisin hänen hyvän tekonsa. Kasvata poikaasi, kun on vielä toivoa. Ethän halua hänen kuolemaansa? Se, jonka viha on suuri, kantakoon rangaistuksensa. Jos hänet vapautat, hän vain yltyy. Kuule neuvoa, ota opetus varteen, että olisit vasta viisaampi. Monet ovat miehen sydämen ajatukset, mutta Herran neuvo pysyy. Ihmisen ilo on hänen laupeutensa, ja köyhä on parempi kuin valehtelija. Herran pelko on elämäksi: saa levätä yönsä ravittuna, eikä mikään paha kohtaa. Laiska pistää kätensä vatiin, mutta ei saa viedyksi sitä takaisin suuhunsa. Lyö pilkkaajaa, niin yksinkertainen viisastuu, ja jos ymmärtäväistä nuhdellaan, hän käsittää tiedon. Se, joka pitelee pahoin isäänsä ja ajaa äitinsä pois, on hävettävä ja kunniaton poika. Jos, poikani, lakkaat kuulemasta opetusta, eksyt pois tiedon sanoista. Kelvoton todistaja pitää oikeuden pilkkanaan, ja jumalattomien suu nielee vääryyttä. Tuomiot ovat valmiina pilkkaajille ja lyönnit tyhmien selkään. Viini on pilkkaaja, väkijuoma remuaja, eikä yksikään, joka siitä hoipertelee, ole viisas. Kuninkaan pelottavuus on kuin nuoren leijonan ärjyntää. Se, joka vihoittaa hänet, tekee syntiä omaa henkeään vastaan. Miehelle on kunniaksi riidan lopettaminen, mutta kaikki tyhmät sen alkavat. Laiska ei kynnä syksyllä. Elonkorjuun aikana hän korjaa tyhjää. Kuin syvät vedet ovat miehen sydämen ajatukset, ja ymmärtäväinen mies ammentaa niitä esiin. Monet huutavat hyvyyttään kukin, mutta kuka löytää luotettavan miehen? Vanhurskas vaeltaa nuhteettomasti, onnellisia ovat lapset hänen jälkeensä. Kuningas istuu tuomioistuimella ja perkaa silmillään kaiken pahan pois. Kuka voi sanoa: "Olen puhdistanut sydämeni, olen puhdas synnistäni"? Kahtalainen paino ja kahtalainen mitta – molemmat ovat Herralle kauhistus. Teoistaan tuntee jo poikasenkin, sen, onko hän teoissaan puhdas ja oikea. Kuulevan korvan ja näkevän silmän – molemmat on Herra luonut. Älä unta rakasta, ettet köyhtyisi. Pidä silmäsi auki, niin saat leipää kyllin. "Huonoa, huonoa", sanoo ostaja, mutta mentyään pois hän kiittelee. Olkoon kultaa, olkoon helmiä paljon, kallein työkalu ovat tiedon huulet. Ota vaatteet siltä, joka toista takasi, ja ota pantti häneltä vieraan puolesta. Makea on miehelle petoksella saatu leipä, mutta perästäpäin hän saa suunsa täyteen soraa. Neuvotellen suunnitelmat vahvistuvat, ja sotaa on sinun käytävä neuvokkuudella. Se, joka liikkuu panettelijana, ilmaisee salaisuuden. Älä siis antaudu suulaan ihmisen pariin. Sen lamppu, joka isäänsä ja äitiään kiroaa, sammuu pilkkopimeään. Tavara, jota aluksi kiivaasti tavoitellaan, ei lopulta tuo siunausta. Älä sano: "Minä kostan pahan"; odota Herraa, hän auttaa sinua. Kahtalainen paino on Herralle kauhistus, ja väärä vaaka ei ole hyvä. Herralta tulevat miehen askeleet. Mitäpä ihminen itse ymmärtäisi tiestään? Ihmiselle on ansaksi luvata hätiköiden pyhä lahja ja vasta perästäpäin harkita lupauksiaan. Viisas kuningas perkaa jumalattomat pois viskimellään ja antaa puimajyrän käydä heidän ylitseen. Ihmisen henki on Herran lamppu: se tutkistelee sydämen kaikki kammiot. Laupeus ja uskollisuus ovat kuninkaan turva, ja laupeudella hän tukee valtaistuimensa. Voima on nuorukaisten kunnia, ja harmaat hapset ovat vanhusten kaunistus. Mustelmat ja haavat puhdistavat pahantekijän, lyönnit puhdistavat sydämen kammiot. Kuninkaan sydän on Herran kädessä kuin vesiojat. Hän taivuttaa sen, minne tahtoo. Kaikki miehen tiet ovat hänen omissa silmissään suorat, mutta Herra tutkii sydämet. Vanhurskauden ja oikeuden harjoittaminen on Herralle otollisempaa kuin uhri. Ylpeät silmät ja pöyhkeä sydän – jumalattomien lamppu – ovat syntiä. Vain ahkeran ajatukset ovat hyödyksi, mutta kaikki touhuajat saavat aikaan vain vahinkoa. Ne, jotka hankkivat aarteita petollisin kielin, ovat haihtuva tuulahdus, ja he etsivät kuolemaa. Jumalattomat tempaa pois heidän väkivaltansa, sillä he eivät tahdo tehdä oikeutta. Rikollisen tie on mutkainen, mutta puhtaan teot ovat oikeat. Parempi on asua katon kulmalla kuin toraisan vaimon huonetoverina. Jumalattoman sielu himoitsee pahaa eikä lähimmäinen saa armoa hänen silmiensä edessä. Kun pilkkaajaa rangaistaan, viisastuu yksinkertainen. Kun viisasta neuvotaan, hän ottaa sen opikseen. Vanhurskas tarkkaa jumalattoman taloa: jumalattomat syöksyvät onnettomuuteen. Se, joka tukkii korvansa köyhän huudolta, joutuu itse huutamaan vastausta saamatta. Salainen lahja lepyttää vihan ja poveen kätketty lahjus kiivaan kiukun. Vanhurskaalle on ilo, kun oikeutta tehdään, mutta väärintekijöille kauhu. Ihminen, joka eksyy ymmärryksen tieltä, joutuu vainajien seuraan. Puutteen mieheksi päätyy riemujen rakastaja, eikä se, joka viiniä ja öljyä rakastaa, rikastu. Jumalaton joutuu lunnaiksi vanhurskaan puolesta ja uskoton oikeamielisten sijaan. Parempi asua erämaassa kuin riitaisan ja vihaisen vaimon kanssa. Kalliita aarteita ja öljyä on viisaan majassa, mutta tyhmä ihminen hotkaisee ne. Se, joka tavoittelee vanhurskautta ja laupeutta, löytää elämän, vanhurskauden ja kunnian. Viisas ryntää sankarien kaupunkiin ja kukistaa linnoituksen, joka oli sen turva. Se, joka suunsa ja kielensä varoo, varjelee henkensä onnettomuuksilta. Pilkkaajan nimen saa julkea röyhkeä henkilö, jonka meno on röyhkeää ja julkeaa. Oma halu tappaa laiskan, sillä hänen kätensä kieltäytyvät työn teosta. Aina on hartaasti haluavia, mutta vanhurskas antaa säästelemättä. Jumalattomien uhri on kauhistus, sillä se tuodaan synnissä! Valheellinen todistaja hukkuu, mutta kuunteleva mies saa puhua. Jumalaton tekee kasvonsa julkeiksi, mutta vilpitön pitää tiensä lujana. Ei auta viisaus, ei ymmärrys, ei mikään neuvo Herraa vastaan. Hevonen varustetaan taistelun päiväksi, mutta voitto on Herran hallussa. Maine on suurta rikkautta kalliimpi, suosio parempi hopeaa ja kultaa. Rikas ja köyhä kohtaavat toisensa. Herra on luonut kummankin. Ymmärtäväinen näkee vaaran ja kätkeytyy, mutta yksinkertaiset käyvät kohti ja saavat vahingon. Nöyryyden ja Herran pelon seuraus on vauraus, kunnia ja elämä. Orjantappuroita ja ansoja on väärän tiellä. Henkensä varjelee se, joka pysyy niistä kaukana. Totuta poika tiensä suuntaan, niin hän ei vanhanakaan siitä poikkea. Rikas hallitsee köyhiä, mutta se, joka ottaa velkaa, joutuu velkojan orjaksi. Se, joka vääryyttä kylvää, niittää turmiota, ja hänen vihansa vitsa häviää. Armelias saa siunauksen, sillä hän antaa leivästään köyhälle. Aja pois pilkkaaja, niin poistuu tora ja loppuu riita ja häväistys. Kuningas on sen ystävä, joka sydämen puhtautta rakastaa ja jolla on suloiset huulet. Herran silmät suojelevat tietoa, mutta uskottoman sanat hän kääntää nurin. Laiska sanoo: "Ulkona on leijona. Minut tapetaan keskellä toria." Irstaitten vaimojen suu on syvä kuoppa. Herran vihan alainen kaatuu siihen. Hulluus on kiertynyt kiinni pojan sydämeen, mutta kasvatuksen vitsa sen hänestä kauas karkottaa. Sen, joka sortaa köyhää enentääkseen omaansa, pitää antaa rikkaalle ja köyhtyä. Kallista korvasi ja kuuntele viisaitten sanoja ja pane oppini sydämeesi. Sillä suloista on, jos kätket ne sisimpääsi. Olkoot ne kaikki huulillasi valmiina. Jotta Herra olisi turvanasi, olen nyt neuvonut juuri sinua. Olenhan ennenkin sinulle kirjoittanut ja antanut neuvoja ja tietoa, opettaakseni sinulle totuutta, totuuden sanoja, että voisit totuuden sanoilla vastata lähettäjällesi. Älä raasta köyhää, siksi että hän on köyhä, äläkä polje kurjaa portissa, sillä Herra ajaa hänen asiansa ja riistää hänen riistäjiltään hengen. Älä rupea pikavihaisen ystäväksi äläkä seurustele kiukkuisen kanssa, että et tottuisi hänen teihinsä ja saattaisi sieluasi ansaan. Älä ole niitä, jotka kättä lyövät ja jotka menevät takuuseen veloista. Jollei sinulla ole, millä maksaa, mitäpä muuta, kuin viedään vuode altasi! Älä siirrä ikivanhaa rajaa, jonka esi-isäsi ovat asettaneet. Jos näet miehen, aikaansaavan toimissaan, hänen paikkansa on kuningasten, ei alhaisten, palveluksessa. Kun istut aterialle hallitsijan seuraan, pidä tarkoin mielessä, kuka edessäsi on, ja pane veitsi kurkullesi, jos olet kovin nälkäinen. Älä himoitse hänen herkkujaan, sillä ne ovat petollisia ruokia. Älä näe vaivaa rikastuaksesi ja lakkaa käyttämästä ymmärrystäsi siihen. Kun silmäsi siihen lentävät, rikkaus on mennyttä, sillä se saa siivet kuin kotka, joka lentää taivaalle. Älä syö pahansuovan leipää äläkä himoitse hänen herkkujaan. Sillä niin kuin hän mielessään laskee, niin hän menettelee. Hän sanoo sinulle: "Syö ja juo", mutta hänen sydämensä ei ole puolellasi. Syömäsi palan sinä olet oksentava, ja suloiset sanasi sinä tuhlasit turhaan. Älä puhu tyhmän kuullen, sillä hän katsoo ymmärtävät sanasi ylen. Älä siirrä ikivanhaa rajaa äläkä mene orpojen pelloille. Sillä heidän sukulunastajansa on väkevä, ja hän ajaa heidän riita-asiansa sinua vastaan. Tuo sydämesi opetettavaksi ja korvasi tiedon sanojen ääreen. Älä kiellä pojalta kuria, sillä jos lyöt häntä vitsalla, hän säästyy kuolemasta. Vitsalla sinä häntä lyöt ja helvetistä hänen sielunsa pelastat. Poikani, jos sydämesi on viisas, minunkin sydämeni iloitsee, ja munuaiseni riemuitsevat huultesi puhuessa vilpittömästi. Älköön sydämesi kadehtiko synnintekijöitä, vaan pysy joka päivä Herran pelossa, niin sinulla totisesti on tulevaisuus, eikä toivoasi hävitetä. Kuule, poikani, ja ole viisas, ja ohjaa sydämesi autuuden tielle. Älä oleskele juopottelijoiden äläkä ylensyöjien parissa. Sillä juopottelija ja ylensyöjä köyhtyvät, ja unisuus puettaa ryysyihin. Kuule isääsi, joka on sinut siittänyt, äläkä halveksi äitiäsi, kun hän tulee vanhaksi. Osta totuutta, älä myy, osta viisautta, opetusta ja ymmärrystä. Ääneen saa riemuita vanhurskaan isä, joka on siittänyt viisaan, sillä hänestä on iloa. Olkoon isälläsi ja äidilläsi ilo, synnyttäjäsi riemuitkoon. Anna, poikani, minulle sydämesi, ja olkoot tieni silmissäsi mieluiset. Sillä portto on syvä kuoppa, ja vieras nainen on ahdas kaivo. Vieläpä hän väijyy kuin rosvo, ja hän kartuttaa uskottomia ihmisten seassa. Kenellä on voivotus, kenellä vaikerrus? Kenellä riidat, kenellä valitus? Kenellä haavat ilman syytä? Kenellä sameat silmät? Niillä, jotka viinin ääressä viipyvät ja jotka etsivät sekoitettuja juomia. Älä katsele viiniä, kuinka se punoittaa, kuinka se maljassa hohtaa ja helposti valahtaa alas. Lopulta se puree kuin käärme ja pistää kuin myrkkylisko. Silmäsi katselevat vieraita naisia, ja sydämesi puhuu sopimattomia. Sinusta on kuin makaisit keskellä merta, on kuin makaisit maston huipussa. "Löivät minua, mutta se ei sattunut minuun. Pieksivät minua, mutta en tuntenut mitään. Milloin herään? Tahdon hakea sitä vielä lisää." Älä kadehdi pahoja ihmisiä äläkä halua heidän seuraansa. Sillä heidän mielensä miettii väkivaltaa, ja heidän huulensa puhuvat onnettomuutta. Viisaudella talo rakennetaan ja ymmärryksellä se pidetään lujana. Taidolla täytetään kammiot kaikkea kallista ja ihanaa tavaraa täyteen. Viisas mies on väkevä, ja taidon mies on vahva voimiltaan. Neuvokkuudella näet sinun on käytävä sotaa, ja neuvonantajien runsaus tuo menestyksen. Liian korkea on hullulle viisaus, hän ei saa avata suutaan portissa. Sitä, jolla on pahanteko mielessä, sanotaan juonittelijaksi. Synti on hulluuden työ, ja pilkkaaja on ihmisille kauhistus. Jos olet ollut veltto, ahtaana aikana voimasi joutuu ahtaalle. Pelasta ne, joita kuolemaan viedään, mene apuun niille, jotka surmapaikalle hoippuvat. Jos sanot: "Katso, emme tienneet siitä", niin ymmärtäähän asian sydänten tutkija. Sielusi vartija sen tietää, ja hän kostaa ihmiselle hänen tekojensa mukaan. Syö hunajaa, poikani, sillä se on hyvää, ja mesi on makeaa suussasi. Samankaltaiseksi tunne viisaus sielullesi. Jos sen löydät, sinulla on tulevaisuus, eikä toivosi mene hukkaan. Älä väijy, jumalaton, vanhurskaan majaa, älä hävitä hänen leposijaansa. Sillä seitsemän kertaa vanhurskas lankeaa ja nousee jälleen, mutta jumalattomat suistuvat onnettomuuteen. Älä iloitse vihamiehesi langetessa, älköön sydämesi riemuitko hänen kompastuessaan, ettei Herra, kun sen näkee, pitäisi sitä pahana, ja kääntäisi hänestä pois vihaansa. Älä vihastu pahantekijöiden tähden äläkä kadehdi jumalattomia. Sillä pahalla ei ole tulevaisuutta ja jumalattomien lamppu sammuu. Pelkää, poikani, Herraa ja kuningasta, älä sekaannu kapinallisten seuraan. Sillä heille tulee yhtäkkiä onnettomuus, häviö kummallekin, kuka tietää. Nämäkin ovat viisaitten sanoja. Ei ole hyvä tuomitessa katsoa henkilöön. Joka sanoo syylliselle: "Sinä olet syytön", sitä kansat kiroavat ja kansakunnat vihaavat. Mutta niiden, jotka oikein tuomitsevat, käy hyvin, ja heitä siunataan hyvällä. Se huulille suutelee, joka antaa oikean vastauksen. Toimita tehtäväsi ulkona ja tee valmista pellollasi, sen jälkeen perusta itsellesi perhe. Älä ole syyttä todistajana lähimmäistäsi vastaan, vai petätkö huulillasi? Älä sano: "Niin kuin hän teki minulle, teen minäkin hänelle ja kostan miehelle hänen tekojensa mukaan." Minä kuljin laiskurin pellon ohi, mieltä vailla olevan miehen viinitarhan vierestä. Katso: se kasvoi kaikkialla ohdakkeita. Sen pinta oli nokkosten peitossa ja sen kiviaita luhistunut. Minä katselin ja painoin sydämeeni, havaitsin ja otin opikseni: Nuku vielä vähän aikaa, torku vähän aikaa, makaa vähän aikaa ristissä käsin, niin köyhyys käy päällesi kuin rosvo ja puute kuin aseistettu mies. Nämäkin ovat Salomon sananlaskuja, Hiskian, Juudan kuninkaan, miesten kokoamia. Jumalan kunnia on salata asia, ja kuningasten kunnia on tutkia asia. Taivaan korkeus, maan syvyys ja kuningasten sydän on tutkimaton. Kun hopeasta poistetaan kuona, puhdistuu astia. Kun jumalaton poistetaan kuninkaan luota, hänen valtaistuimensa vahvistuu vanhurskaudessa. Älä tavoittele kunniaa kuninkaan edessä äläkä asetu suurten paikalle. Sillä parempi on, jos sinulle sanotaan: "Käy tänne ylös", kuin että sinut alennetaan ylhäisen edessä, jonka silmäsi olivat nähneet. Älä ole kärkäs käräjöimään. Muuten sinulla ei lopulta ole, mitä tehdä, kun lähimmäisesi on saattanut sinut häpeään. Riitele oma riitasi lähimmäisesi kanssa, mutta toisen salaisuutta älä ilmaise. Muuten sinut häpäisee, kuka sen kuuleekin, eikä huono huuto sinusta lakkaa. Kultaomenia hopeamaljoissa ovat sanat, oikeaan aikaan sanotut. Kultainen korvarengas ja hienokultainen koru ovat viisas nuhtelija kuulevalle korvalle. Kuin lumen viileys elonaikana on luotettava lähetti lähettäjälleen. Isäntänsä sielun hän virvoittaa. Kuin pilvet ja tuuli, jotka eivät tuo sadetta, on mies, joka kerskuu lahjoista, jotka ovat petosta. Kärsivällisyydellä taivutetaan ruhtinas, ja lempeä kieli murskaa luut. Jos hunajaa löydät, syö kohtuudella, ettet kyllästyisi siihen ja oksentaisi sitä pois. Astu jalallasi harvoin lähimmäisesi kotiin, ettei hän kyllästyisi sinuun ja alkaisi sinua vihata. Nuija, miekka ja terävä nuoli on mies, joka todistaa väärin lähimmäistään vastaan. Kuin mureneva hammas ja horjuva jalka on epäuskoisen turva ahdingon päivänä. Kuin se, joka riisuu vaatteet kylmällä, kuin etikka lipeän sekaan, on se, joka laulaa lauluja raskasmieliselle. Jos vihamiehelläsi on nälkä, anna hänelle leipää syödä, ja jos hänellä on jano, anna hänelle vettä juoda. Sillä niin sinä kokoat tulisia hiiliä hänen päänsä päälle, ja Herra korvaa sen sinulle takaisin. Pohjoistuuli saa aikaan sateen ja salainen panettelu vihaiset kasvot. Parempi on asua katon kulmalla kuin riitaisan vaimon huonetoverina. Kuin nääntyvälle raikas vesi on hyvä sanoma kaukaisesta maasta. Kuin sekoitettu lähde ja turmeltu kaivo on vanhurskas, joka horjuu jumalattoman edessä. Liika hunajan syönti ei ole hyväksi, ja kohtuuden tutkiminen on todella kunniaksi. Kuin hajotettu kaupunki muuria vailla, on mies, joka ei hillitse mieltään. Yhtä vähän kuin kesään soveltuu lumi ja elonaikaan sade, soveltuu tyhmälle kunnia. Kuin liitävä lintu, kuin lentävä pääskynen on aiheeton kirous: se ei käy toteen. Hevoselle ruoska, aasille suitset, tyhmälle vitsa selkään! Älä vastaa tyhmälle hänen typeryytensä mukaan, ettet sinäkin olisi hänen kaltaisensa. Vastaa tyhmälle hänen typeryytensä mukaan, ettei hän pitäisi itseään viisaana. Se, joka lähettää sanan tyhmän mukana, katkaisee jalat altaan ja juo väkivaltaa. Velttoina riippuvat halvaantuneen sääret, samoin on sananlaskun laita tyhmien suussa. Yhtä kuin sitoisi kiven linkoon kiinni, on antaa kunniaa tyhmälle. Kuin ohdake, joka on osunut juopuneen käteen, on sananlasku tyhmien suussa. Kuin jousimies, joka kaikkia haavoittaa, on se, joka tyhmän pestaa, se kulkureita pestaa. Kuin koira, joka palaa oksennukselleen, on tyhmä, joka toistaa typeryyksiään. Näet miehen, viisaan omissa silmissään – enemmän on toivoa tyhmästä kuin hänestä. Laiska sanoo: "Tiellä on nuori leijona, leijona torien vaiheilla." Ovi kääntyilee saranoillaan, laiska vuoteellaan. Laiska pistää kätensä vatiin, mutta ei viitsi viedä sitä suuhunsa. Laiska on omissa silmissään viisaampi kuin seitsemän, jotka vastaavat taitavasti. Kulkukoiraa korvista tarttuu se, joka suuttuu riidasta, joka ei hänelle kuulu. Kuin mieletön, joka ammuskelee tulisia surmannuolia, on mies, joka vahingoittaa lähimmäistään ja sanoo: "Leikillähän minä sen tein." Puiden loppuessa sammuu tuli, ja panettelijan poistuessa taukoaa riita. Hehkuksi hiilet, tuleksi puut, riidan lietsomiseksi toraisa mies. Panettelijan puheet ovat kuin herkkupalat, ne painuvat sisusten kammioihin asti. Kuin hopeasilaus saviastian pinnalla ovat hehkuvat huulet ja paha sydän. Vihamies teeskentelee huulillaan, mutta hautoo petosta sydämessään. Jos hän muuttaa suloiseksi äänensä, älä häntä usko, sillä seitsemän kauhistusta hänellä on sydämessä. Vihamielisyys kätkeytyy kavalasti, mutta seurakunnassa sen pahuus paljastuu. Se, joka toiselle kuoppaa kaivaa, itse siihen lankeaa, ja sen päälle, joka kiveä vierittää, se takaisin pyörähtää. Valheellinen kieli vihaa haavoittamiaan, ja liukas suu saa aikaan tuhoa. Älä huomispäivästä kersku, sillä et tiedä, mitä mikin päivä synnyttää. Kehukoon sinua toinen, ei oma suusi, vieras, eivätkä omat huulesi. Raskas on kivi ja painava hiekka, mutta molempia raskaampi hullun suuttumus. Kiukku on julma, viha on kuin tulva; mutta kuka voi kestää mustasukkaisuutta? Parempi julkinen nuhde kuin salattu rakkaus. Ystävän lyönnit ovat luotettavat, mutta vihamiehen suudelmat ylenpalttiset. Kylläinen polkee hunajaakin, nälkäiselle on kaikki karvaskin makeaa. Kuin pesästään paennut lintu, on mies paennut paikaltaan. Öljy ja suitsuke ilahduttavat sydämen, samoin ystävän sydämellisyys, kun hän antaa neuvoja. Ystävääsi ja isäsi ystävää älä hylkää, äläkä onnettomuutesi päivänä mene veljesi taloon: parempi naapuri lähellä kuin veli kaukana. Viisastu, poikani, ja ilahduta sydämeni, niin voin antaa herjaajalleni vastauksen. Viisas näkee vaaran ja kätkeytyy, mutta yksinkertaiset käyvät kohti ja saavat rangaistuksen. Ota siltä vaatteet, joka toista takasi, ja ota häneltä pantti vieraan naisen tähden. Joka siunaa ystäväänsä isoäänisesti aamulla varhain, sille se luetaan kiroukseksi. Räystäästä tippuva vesi sadepäivänä ja toraisa vaimo ovat yhdenveroiset. Se, joka tahtoo pitää hänet salassa, pitää tuulta salassa ja tavoittaa öljyä oikeaan käteensä. Rauta rautaa hioo, ja ihminen toistaan hioo. Se, joka hoitaa viikunapuuta, saa syödä sen hedelmää. Se, joka isännästään pitää vaarin, tulee kunniaan. Kuin kasvot kuvastuvat vedestä, niin ihmisen sydän toisesta ihmisestä. Helvetti ja kadotus eivät saa kyllikseen. Myöskään ihmisen silmät eivät saa kyllikseen. Hopealle sulatin, kullalle uuni, mutta mies koetellaan maineellaan. Survo hullua huhmaressa, survimella jyvien seassa: hänen hulluutensa ei hänestä lähde. Tiedä tarkasti, miltä pikkukarjasi näyttää, ja pidä huoli laumoista. Sillä vauraus ei säily iäti, ja pysyykö kruunukaan polvesta polveen? Kun ruoho on korjattu ja tuore odelma tulee näkyviin ja vuorten vihanta on koottu, sinulla on karitsoita puvuksesi ja vuohipukkeja pellon ostohinnaksi sekä vuohenmaitoa kyllin ravinnoksesi, perheesi ravinnoksi ja palvelijatartesi elatukseksi. Jumalaton pakenee, vaikka kukaan ei aja takaa, mutta vanhurskaat ovat turvassa kuin nuori leijona. Rikkomisellaan maa saa paljon ruhtinaita, mutta ymmärtäväisen ja taitavan miehen toimesta se säilyy kauan. Köyhä mies, joka vaivaisia sortaa, on kuin sade, joka lyö lakoon eikä anna leipää. Lain hylkijät kehuvat jumalattomia, mutta lain noudattajat kauhistuvat heitä. Pahat ihmiset eivät ymmärrä oikeutta, mutta Herraa etsivät ymmärtävät kaiken. Parempi on köyhä, joka vaeltaa nuhteettomasti, kuin kahdella tiellä mutkitteleva rikas. Joka ottaa vaarin laista, on ymmärtäväinen poika, mutta joka pitää yhtä elostelijoiden kanssa, saattaa isänsä häpeään. Joka kartuttaa varojaan korolla ja voitolla, kokoaa niitä sille, joka armahtaa köyhiä. Kauhistus on sellaisen rukouskin, joka kääntää korvansa kuulemasta lakia. Se, joka eksyttää oikeamielisiä pahalle tielle, lankeaa omaan kuoppaansa, mutta nuhteettomat perivät onnen. Rikas mies on omissa silmissään viisas, mutta ymmärtäväinen köyhä ottaa hänestä selvän. Kun vanhurskaat riemuitsevat, on ihanuus suuri, mutta kun jumalattomat nousevat, saa ihmisiä hakea. Joka rikoksensa salaa, se ei menesty, mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon. Autuas se ihminen, joka on aina aralla tunnolla; mutta se, joka paaduttaa sydämensä, lankeaa onnettomuuteen. Kuin ärjyvä leijona ja ahnas karhu on köyhän kansan jumalaton hallitsija. Ruhtinas ymmärrystä vailla on suuri sortaja, mutta väärän voiton vihaaja saa elää kauan. Ihmisen, jota verivelka painaa, on pakoiltava hautaan asti. Älköön häntä suojeltako. Nuhteettomasti vaeltava saa avun, mutta kahdella tiellä mutkittelija kaatuu kerralla. Se, joka peltonsa viljelee, saa leipää riittävästi, mutta tyhjän tavoittelija saa köyhyyttä kyllin. Luotettava mies saa runsaan siunauksen, mutta se, jolla on kiihko rikastua, ei jää rankaisematta. Ei ole hyvä katsoa henkilöön, sellainen mies tekee rikoksen leipäpalankin tähden. Se, joka haluaa kiihkeästi rikkautta ja on kateellinen, ei tiedä, että häntä kohtaa puute. Se, joka toista nuhtelee, saa suosiota enemmän kuin se, joka kielellään imartelee. Se, joka isältään ja äidiltään riistää ja sanoo: "Ei tämä ole rikos", on tuhontekijän toveri. Ylpeä nostattaa riidan, mutta Herraan luottava tulee ravituksi. Omaan sydämeensä luottava on tyhmä, mutta viisaudessa vaeltava pelastuu. Se, joka köyhälle antaa, ei joudu puutteeseen, mutta se, joka silmänsä häneltä sulkee, saa paljon kirousta. Kun jumalattomat nousevat, ihmiset piiloutuvat. Mutta kun he hukkuvat, hurskaat enentyvät. Nuhteita saanut mies, joka pysyy niskurina, rusennetaan äkisti, eikä hän tervehdy. Vanhurskaitten enentyessä kansa iloitsee, mutta jumalattoman hallitessa kansa huokaa. Viisautta rakastava on isälleen iloksi, mutta porttojen toveri tuhlaa varansa. Oikeudella kuningas pitää maan pystyssä, mutta lahjusten ottaja sen hävittää. Mies, joka lähimmäistään liehakoi, virittää verkon hänen askeleilleen. Pahan miehen rikoksessa on ansa, mutta vanhurskas riemuitsee ja iloitsee. Vanhurskas tuntee köyhien asian, mutta jumalaton ei välitä siitä mitään. Pilkkaajat kaupungin villitsevät, mutta viisaat hillitsevät vihan. Kun viisas mies käräjöi hullun miehen kanssa, tämä reuhtoo ja nauraa eikä asetu. Verenhimoiset vihaavat nuhteetonta, mutta oikeamieliset etsivät hänen sieluaan. Tyhmä päästää ulos kaiken sisältään, mutta viisas sen tyynnyttää. Hallitsija, joka kuuntelee valhepuheita, saa palvelijoikseen pelkkiä jumalattomia. Köyhä ja sortaja kohtaavat toisensa. Kummankin silmille Herra antaa valon. Kuninkaalla, joka tuomitsee köyhiä oikein, on valtaistuin iäti vahva. Vitsa ja nuhde antavat viisautta, mutta kasvattamaton poika on äitinsä häpeä. Kun jumalattomat lisääntyvät, lisääntyy rikos, mutta vanhurskaat saavat nähdä, kuinka he kukistuvat. Kasvata poikaasi, niin hän sinua virvoittaa ja tarjoaa sielullesi herkkuja. Missä profeetallinen sana puuttuu, siinä kansa käy kurittomaksi. Autuas se, joka noudattaa lakia. Palvelija ei ojennu sanoista: hän kyllä ymmärtää, mutta ei tottele. Näet miehen, nopean puhumaan – enemmän on toivoa tyhmästä kuin hänestä. Jos palvelijaansa nuoresta pitäen hemmottelee, hänestä tulee lopulta kiittämätön. Pikavihainen mies nostaa riidan, ja kiukkuinen tulee rikkoneeksi paljon. Ihmisen alentaa hänen oma ylpeytensä, mutta nöyrä saa kunnian. Se, joka käy osille varkaan kanssa, vihaa sieluaan. Hän kuulee vannotuksen, mutta ei ilmaise mitään. Ihmispelko vie loukkuun, mutta Herraan luottava on turvattu. Hallitsijan suosiota etsivät monet, mutta Herralta tulee miehelle oikeus. Vääryyden mies on kauhistus vanhurskaille, mutta suoran tien kulkija on kauhistus jumalattomalle. Aagurin, Jaaken pojan, sanat, profeettasana, jonka mies puhui Iitielille, nimittäin Iitielille ja myös Ukalille. Sillä järjetön olen minä mieheksi, minulla ei ole ihmisen ymmärrystä, enkä ole oppinut viisautta tullakseni tuntemaan Pyhimmän. Kuka on noussut taivaaseen ja astunut sieltä alas? Kuka on koonnut kouriinsa tuulen? Kuka on sitonut vedet vaatteeseen? Kuka on asettanut kohdalleen kaikki maan ääret? Mikä on hänen nimensä ja mikä hänen Poikansa nimi? Senhän tiedät? Jokainen Jumalan sana on taattu. Hän on niiden kilpi, jotka häneen turvaavat. Älä lisää hänen sanoihinsa mitään, ettei hän ota sinua nuhdeltavaksi ja ettet joutuisi valehtelijaksi. Kahta minä sinulta pyydän, älä niitä minulta koskaan kiellä kuolemaani saakka: Turha ja valheellinen puhe pidä minusta kaukana. Älä köyhyyttä, älä rikkautta minulle anna. Anna minulle ravinnoksi määräosani leipää, etten kylläisenä tulisi kieltäjäksi ja sanoisi: "Kuka on Herra?" ja etten köyhtyneenä varastaisi ja rikkoisi Jumalani nimeä vastaan. Älä kieli palvelijasta hänen isännälleen; muutoin hän sinut kiroaa, ja sinä saat siitä kärsiä. On suku, joka isäänsä kiroaa eikä siunaa äitiään; suku, joka on omissa silmissään puhdas, vaikka ei ole pesty liastaan! Suku – kuinka ylpeät ovatkaan sen silmät ja kuinka kopeasti se iskee silmää – suku, jonka hampaat ovat miekkoja ja leukaluut veitsiä syödäkseen kurjat pois maasta ja köyhät ihmisten joukosta! Verenimijällä on kaksi tytärtä: "Anna vielä!" "Anna vielä!" Kolme on, jotka eivät kyllikseen saa, neljä, jotka eivät sano: "Jo riittää": helvetti, hedelmätön kohtu, maa, joka ei saa kyllikseen vedestä, ja tuli, joka ei sano: "Jo riittää." Joka isäänsä pilkkaa ja pitää halpana totella äitiään, häneltä korpit hakkaavat silmän puron luona, ja kotkan poikaset syövät sen. Kolme on minusta ihmeellistä, ja neljä on, joita en käsitä: kotkan tie taivaalla, käärmeen tie kalliolla, laivan tie keskellä merta ja miehen tie neitsyen sydämeen. Samoin ovat aviorikoksen tehneen vaimon jäljet: hän syö, pyyhkii suunsa ja sanoo: "En ole pahaa tehnyt." Kolmen alla järisee maa, ja neljän alla se ei kestä: orjan alla, kun hän kuninkaaksi pääsee, typerän alla, kun hän saa tarpeeksi leipää, hyljeksityn alla, kun hän saa miehen, ja palvelijattaren, kun hän syrjäyttää emäntänsä. Neljä on maassa vähäisintä, mutta viisaan viisasta silti: Muurahaiset ovat voimaton kansa, mutta ne hankkivat leipänsä kesällä; tamaanit ovat heikko kansa, mutta ne laittavat pesänsä kallioihin; heinäsirkkaparvella ei ole kuningasta, mutta kaikki lähtevät samalla liikkeelle; lisko pitää käsillään kiinni ja oleskelee kuninkaan linnoissa. Kolmella on komea askel, ja neljällä uljas käynti: leijona, sankari eläinten joukossa, joka ei väisty ketään, solakka hevonen, tai pässi ja kuningas joukkonsa johdossa. Jos korottaessasi itseäsi menettelit typerästi ja ajattelit pahaa, laske käsi suullesi. Sillä maitoa pusertamalla saa voin, nenää pusertamalla saa veren, ja vihoja pusertamalla saa riidan. Lemuelin, Massan kuninkaan, sanat, joilla hänen äitinsä kasvatti häntä. Mitä, poikani, mitä, kohtuni poika, mitä, lupausteni poika? Älä anna voimaasi naisille, älä elämääsi niiden valtaan, jotka tuhoavat kuninkaita. Ei sovi kuningasten, Lemuel, ei sovi kuningasten juoda viiniä eikä hallitsijoiden kysellä: "Mistä väkijuomaa?" Muuten hän juodessaan unohtaa säädökset ja vääristää kaikkien köyhien lasten oikeuden. Antakaa väkevää juomaa menehtyvälle ja viiniä murhemielisille. Hän juo ja unohtaa köyhyytensä eikä enää muistele vaivaansa. Avaa suusi mykän hyväksi, oikeuden hankkimiseksi kaikille onnettomille. Avaa suusi, tuomitse oikein, hanki kurjalle ja köyhälle oikeus. Kunnon vaimon kuka löytää? Sellaisen arvo on helmiä paljon kalliimpi. Hänen miehensä sydän luottaa häneen, eikä mieheltä puutu riistaa. Hän tekee miehelleen hyvää, ei pahaa, kaikkina elinpäivinään. Hän hankkii villat ja pellavat ja tekee työtä mielellään käsillään. Hän on kauppiaan laivojen kaltainen: leipänsä hän noutaa kaukaa. Kun on vielä yö, hän nousee ja antaa ravinnon perheelleen ja palvelustytöilleen heidän osansa. Hän haluaa peltoa ja hankkii sen ja istuttaa viinitarhan kättensä hedelmällä. Hän vyöttää kupeensa voimalla ja vahvistaa käsivartensa. Hän huomaa hankkeensa käyvän hyvin, eikä hänen lamppunsa sammu yöllä. Hän ojentaa kätensä kehräpuuhun ja pyörittää värttinää kämmenissään. Hän avaa kätensä kurjalle ja ojentaa köyhälle molemmat kätensä. Hän ei pelkää perheensä puolesta lunta, sillä koko hänen perheensä on puettu kaksiin vaatteisiin. Hän valmistaa itselleen peitteitä. Hienoa pellavaa ja purppuraa on hänen pukunsa. Hänen miehensä tunnetaan porteissa maan vanhinten joukossa istuessaan. Hän valmistaa ja myy pellavapaitoja ja toimittaa vöitä kauppiaalle. Vallalla ja kunnialla hänet on vaatetettu, ja hän nauraa tulevalle päivälle. Hän avaa suunsa viisauden sanoihin, ja hänen kielellään on lempeä opetus. Hän tarkkailee talonsa menoa, eikä hän syö laiskan leipää. Hänen poikansa nousevat ja kiittävät hänen onneaan. Hänen miehensä nousee ja ylistää häntä: "Paljon on tyttäriä toimellisia menoissaan, mutta yli niiden kaikkien kohoat sinä." Pettävä on sulous, ja kauneus on katoavaa. Ylistetty se vaimo, joka Herraa pelkää! Suokaa hänen nauttia kättensä hedelmiä. Hänen tekonsa ylistäkööt häntä porteissa. Saarnaajan, Daavidin pojan, sanat, joka oli kuninkaana Jerusalemissa. Turhuuksien turhuus, sanoi saarnaaja, turhuuksien turhuus; kaikki on turhuutta! Mitä hyötyä on ihmiselle kaikesta vaivastaan, jolla hän rasittaa itseään auringon alla? Sukupolvi menee, ja sukupolvi tulee, mutta maa pysyy ainiaan. Myös aurinko nousee, ja aurinko laskee ja kiiruhtaa sille sijalleen, josta se jälleen nousee. Tuuli menee etelään ja kiertää pohjoiseen, kiertää yhä kiertämistään, ja samalle kierrolleen tuuli palaa. Kaikki purot laskevat mereen, mutta meri ei siitä täyty. Samaan paikkaan, johon purot ovat laskeneet, ne laskevat edelleen. Kaikki asiat ovat vaivaa täynnä, niin ettei kukaan voi kertoa sitä. Silmä ei saa kyllikseen näkemisestä eikä korva täyty kuulemastaan. Mitä on ollut, sitä vastakin on, ja mitä on tehty, sitä vastakin tehdään. Ei ole mitään uutta auringon alla. Jos jotakin on, josta sanotaan: "Katso, tämä on uutta", niin on sitä kuitenkin ollut jo ennen, muinaisina aikoina, jotka ovat olleet ennen meitä. Ei jää muistoa esi-isistä. Myöskään jälkeläisistä, jotka tulevat, ei jää muistoa niille, jotka heidän jälkeensä tulevat. Minä, saarnaaja, olin Israelin kuningas Jerusalemissa ja käänsin sydämeni viisaudella tutkimaan ja miettimään kaikkea, mitä auringon alla tapahtuu. Tämä on vaikea työ, jonka Jumala on antanut ihmislapsille, jotta he rasittaisivat sillä itseään. Minä katselin kaikkia tekoja, mitä tehdään auringon alla, ja katso, se on kaikki turhuutta ja tuulen tavoittelua. Väärä ei voi suoristua, eikä sitä, mikä puuttuu, voi laskea lukuun. Minä puhuin sydämessäni näin: Katso, minä olen hankkinut suuren viisauden ja sitä lisännyt, jopa yli kaikkien, jotka ovat ennen minua hallinneet Jerusalemissa, ja paljon on sydämeni nähnyt viisautta ja tietoa. Niin käänsin sydämeni tutkimaan viisautta ja tietoa, mielettömyyttä ja tyhmyyttä, ja tulin tietämään, että sekin oli tuulen tavoittelua. Sillä missä on paljon viisautta, siinä on paljon surua, ja se, joka lisää tietoa, lisää tuskaa. Minä sanoin sydämessäni: Tule, tahdon koetella sinua ilolla, nauti hyvää. Mutta katso, sekin oli turhuutta. Naurusta sanoin: "Mieletöntä!" ja ilosta: "Mitä se toimittaa?" Mietin mielessäni virkistää ruumistani viinillä kuitenkin niin, että sydämeni harrastaisi viisautta ja pidättyisi tyhmyydestä, kunnes saisin nähdä, mikä olisi ihmislapsille hyvä heidän tehdäkseen sitä taivaan alla lyhyinä elämänsä päivinä. Tein suuria töitä. Rakensin itselleni taloja, istutin itselleni viinitarhoja. Laitoin itselleni puutarhoja ja puistoja ja istutin niihin kaikkia hedelmäpuita. Tein itselleni vesilammikoita kastellakseni niistä lehtoja, joissa kasvoi puita. Ostin orjia ja orjattaria, ja kotona syntyneitäkin minulla oli. Minulla oli karjaa, nautoja ja lampaita, paljon enemmän kuin kenelläkään niistä, jotka olivat olleet ennen minua Jerusalemissa. Kokosin itselleni myös hopeaa ja kultaa ja kuninkaitten ja maakuntien aarteita sekä hankin itselleni laulajia ja laulajattaria ja ihmislasten iloja, erilaisia nautintoja. Tulin suureksi ja yhä suuremmaksi, yli kaikkien, jotka olivat olleet ennen minua Jerusalemissa. Minussa pysyi kuitenkin viisauteni. En pidättänyt silmiäni mistään, mitä ne pyysivät, enkä kieltänyt sydämeltäni mitään iloa, sillä minun sydämeni iloitsi kaikesta vaivannäöstäni, ja se oli minun osani kaikesta vaivastani. Mutta kun minä käänsin huomioni kaikkiin töihin, joita käteni olivat tehneet, ja vaivannäköön, jolla olin vaivannut itseäni niitä tehdessäni, niin katso: se oli kaikki turhuutta ja tuulen tavoittelua, eikä siitä ollut hyötyä auringon alla. Kun minä käännyin katsomaan viisautta ja mielettömyyttä ja tyhmyyttä – sillä mitä ihminen, joka tulee kuninkaan jälkeen, osaa muuta kuin tehdä, mitä on jo ennen tehty? – niin minä näin, että viisaus on tyhmyyttä hyödyllisempi, samoin kuin valo on pimeyttä hyödyllisempi. Viisaalla on silmät päässä, tyhmä taas vaeltaa pimeässä. Mutta minä tulin tietämään senkin, että toisen käy niin kuin toisenkin. Silloin minä sanoin sydämessäni: Se, mikä kohtaa tyhmää, kohtaa minuakin. Miksi sitten olen tullut niin perin viisaaksi? Sanoin sydämessäni: Tämäkin on turhuutta. Sillä viisaasta, niin kuin ei tyhmästäkään, ei jää ikuista muistoa, kun kerran tulevina päivinä kaikki unohdetaan, ja viisas kuolee niin kuin tyhmäkin. Vihasin elämää, sillä minusta oli pahaa se, mikä tapahtuu auringon alla, koska kaikki on turhuutta ja tuulen tavoittelua. Minä vihasin kaikkea vaivannäköäni, jolla olin vaivannut itseäni auringon alla, koska minun täytyy se jättää ihmiselle, joka tulee jälkeeni. Kuka tietää, onko hän viisas vai tyhmä? Mutta hän tulee vallitsemaan kaikkia vaivannäköni tuloksia, joiden tähden minä olen vaivannut itseäni ja ollut viisas auringon alla. Tämäkin on turhuutta. Sydämeni vaipui epätoivoon kaikesta vaivannäöstäni, jolla olin vaivannut itseäni auringon alla. Sillä niin on: ihmisen, joka on vaivan nähnyt toimien viisaudella, tiedolla ja taidolla, täytyy antaa kaikki perinnöksi ihmiselle, joka ei ole siitä vaivaa nähnyt. Sekin on turhuutta ja on suuri onnettomuus. Sillä mitä ihminen saa kaikesta vaivannäöstään ja sydämensä pyrkimyksestä, jolla hän on vaivannut itseään auringon alla? Ovathan kaikki hänen päivänsä olleet pelkkää tuskaa ja hänen työnsä surua, eikä yölläkään hänen sydämensä saanut lepoa. Tämäkin on turhuutta. Ihmisellä ei ole muuta onnea kuin syödä ja juoda ja antaa sielunsa nauttia hyvää vaivannäkönsä ohessa. Mutta minä tulin näkemään, että sekin tulee Jumalan kädestä. – "Sillä kuka voi syödä ja kuka nauttia ilman minua?" – Sillä hän antaa ihmiselle, joka on hänelle otollinen, viisautta, tietoa ja iloa. Mutta syntiselle hän antaa työksi koota ja kartuttaa annettavaksi sille, joka on otollinen Jumalalle. Sekin on turhuutta ja tuulen tavoittelua. Kaikella on määräaika, ja joka asialla on aikansa taivaan alla. Aika on syntyä ja aika kuolla. Aika on istuttaa ja aika repiä istutus. Aika on surmata ja aika parantaa. Aika on purkaa ja aika rakentaa. Aika on itkeä ja aika nauraa. Aika on valittaa ja aika hypellä. Aika on heitellä kiviä ja aika kerätä kivet. Aika on syleillä ja aika olla syleilemättä. Aika on etsiä ja aika kadottaa. Aika on säilyttää ja aika heittää pois. Aika on reväistä rikki ja aika ommella yhteen. Aika on olla vaiti ja aika puhua. Aika on rakastaa ja aika vihata. Aika on sodalla ja aika rauhalla. Mitä hyötyä tekijällä on siitä, mistä hän näkee vaivaa? Olen katsellut työtä, minkä Jumala on antanut ihmislapsille heidän sillä itseään rasittaakseen. Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanaan, myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä. Ihminen ei vain käsitä tekoja, jotka Jumala on tehnyt, ei alkua eikä loppua. Tulin tietämään, ettei heillä ole muuta onnea kuin iloita ja tehdä hyvää eläessään. Mutta jokaiselle ihmiselle on Jumalan lahja sekin, että hän syö ja juo ja nauttii hyvää kaiken vaivannäkönsä ohessa. Tulin tietämään, että kaikki, mitä Jumala tekee, pysyy iäti. Siihen ei ole lisäämistä eikä siitä vähentämistä. Jumala on tehnyt sen niin, että häntä pelättäisiin. Mitä nyt on, sitä on ollut jo ennen; ja mitä vasta tulee olemaan, sitä on ollut jo ennenkin. Jumala etsii jälleen sen, mikä on mennyttä. Vielä minä näin auringon alla oikeuspaikan, ja siinä oli vääryys, ja vanhurskauden paikan, ja siinä oli vääryys. Minä sanoin sydämessäni: Vanhurskaan ja väärän tuomitsee Jumala, sillä jokaisella asialla ja jokaisella teolla on siellä aikansa. Minä sanoin sydämessäni: Ihmislasten tähden niin on, jotta Jumala heitä koettelisi ja he tulisivat näkemään, että he ovat omassa olossaan eläimiä. Sillä ihmislasten käy niin kuin eläintenkin. Sama on kumpienkin kohtalo. Niin kuin toiset kuolevat, niin kuolevat toisetkin. Yhtäläinen henki on kaikilla. Ihmisillä ei ole mitään etua eläinten edellä, sillä kaikki on turhuutta. Kaikki menee samaan paikkaan. Kaikki on tomusta tullut, ja kaikki palaa tomuun. Kuka tietää ihmisen hengestä, kohoaako se ylös, ja eläimen hengestä, vajoaako se alas maahan? Tulin näkemään, ettei ole mitään parempaa, kuin että ihminen iloitsee teoistaan, sillä se on hänen osansa. Sillä kuka tuo hänet takaisin näkemään ilokseen sitä, mikä tulee hänen jälkeensä? Taas minä katselin kaikkea sortoa, jota harjoitetaan auringon alla, ja katso, siinä on sorrettujen kyyneleet, eikä heillä ole lohduttajaa. Väkivaltaa tekee heidän sortajiensa käsi, eikä heillä ole lohduttajaa. Ylistin vainajia, jotka ovat jo kuolleet, onnellisemmiksi kuin eläviä, jotka ovat vielä elossa, ja näitä molempia onnellisemmaksi sitä, joka ei vielä ole olemassa eikä ole nähnyt sitä pahaa, mikä tapahtuu auringon alla. Minä näin kaikesta vaivannäöstä ja työn kunnollisuudesta, että se on toisen kateutta toista kohtaan. Sekin on turhuutta ja tuulen tavoittelua. Tyhmä panee kädet ristiin ja kalvaa omaa lihaansa. Parempi on koura täynnä lepoa kuin kädet täynnä vaivannäköä ja tuulen tavoittelua. Minä näin turhuuden auringon alla: Tuossa on yksinäinen, hänellä ei ole toista, hänellä ei ole poikaa eikä veljeäkään, mutta millään hänen vaivannäöllään ei ole loppua, eikä hänen silmänsä saa kylläänsä rikkaudesta. Kenen hyväksi sitten vaivaa näen ja pidätän itseni nautinnoista? Tämäkin on turhuutta ja on paha asia. Kahden on parempi kuin yksin, sillä heillä on vaivannäöstään hyvä palkka. Jos he lankeavat, niin toinen nostaa ylös toverinsa, mutta voi yksinäistä, jos hän lankeaa! Ei ole toista nostamassa häntä ylös. Myös, jos kaksi makaa yhdessä, heillä on lämmin, mutta kuinka voi yksinäisellä olla lämmin? Yksinäisen kimppuun voi joku käydä, mutta kaksi pitää sille puolensa. Eikä kolmisäikeinen lanka helposti katkea. Parempi on köyhä, mutta viisas nuorukainen, kuin vanha ja tyhmä kuningas, joka ei enää ymmärrä ottaa neuvoista vaarin. Sillä vankilasta tuo lähti tullakseen kuninkaaksi, vaikka oli syntynyt köyhänä edellisen kuninkaan hallitessa. Näin kaikkien, jotka elivät ja vaelsivat auringon alla, olevan nuorukaisen puolella, tuon toisen, joka oli astuva hänen sijaansa. Ei ollut loppua kaikella sillä väellä, niillä kaikilla, joita hän johti. Mutta jälkipolvet eivät hänestä iloitse. Sillä sekin on turhuutta ja tuulen tavoittelua. Varo jalkasi, kun menet Jumalan huoneeseen. Tulo kuulemaan on parempi kuin tyhmien teurasuhrin anto, sillä he ovat tietämättömiä, ja niin he tekevät pahaa. Älä ole nopea puhumaan, älköönkä sydämesi kiirehtikö lausumaan sanaa Jumalan edessä, sillä Jumala on taivaassa ja sinä olet maan päällä. Sen tähden olkoot sanasi vähäiset. Sillä paljosta työstä tulee uni, ja missä on paljon sanoja, siinä on tyhmä äänessä. Kun teet lupauksen Jumalalle, täytä se viivyttelemättä. Sillä hänellä ei ole mielisuosiota tyhmiin. Täytä, mitä lupaat. On parempi, ettet lupaa, kuin että lupaat etkä täytä. Älä anna suusi saattaa ruumistasi syylliseksi, äläkä sano Jumalan enkelin edessä: "Se oli erehdys"; miksi Jumalan pitäisi vihastua puheestasi ja hävittää kättesi työt? Sillä paljot unet ovat pelkkää turhuutta, samoin paljot puheet. Mutta pelkää Jumalaa. Jos näet köyhää sorrettavan sekä oikeutta ja vanhurskautta poljettavan maakunnassa, älä sitä asiaa ihmettele, sillä ylhäistä vartioi vielä ylhäisempi, ja sitäkin ylhäisemmät heitä molempia. Maalle on kaikessa hyödyksi, että viljellyllä maalla on kuningas. Se, joka rakastaa rahaa, ei saa rahaa kylliksi, eikä voittoa se, joka rakastaa suurta vaurautta. Sekin on turhuutta. Omaisuuden karttuessa karttuvat sen syöjätkin, ja mitä muuta etua siitä on omistajalleen, kuin että silmillään sen näkee? Työntekijän uni on makea, söipä hän vähän tai paljon, mutta yltäkylläisyys ei salli rikkaan nukkua. On raskas vaiva, jonka näin auringon alla: rikkaus, joka on säilytetty onnettomuudeksi omistajalleen. Se rikkaus katoaa onnettoman tapauksen kautta, ja jos hänelle on syntynyt poika, hänen käsiinsä ei jää mitään. Niin kuin hän tuli äitinsä kohdusta, niin hänen on alastomana jälleen mentävä pois, samoin kuin tulikin. Hän ei saa vaivannäöstään mitään, minkä veisi täältä kädessään. Raskas vaiva on tämäkin: aivan niin kuin hän tuli, hänen on lähdettävä. Mitä hyötyä hänellä sitten on siitä, että on nähnyt vaivaa tuulen hyväksi? Myös hän kuluttaa kaikki päivänsä pimeydessä, ja hänellä on paljon surua, kärsimystä ja mielipahaa. Katso, minkä minä olen tullut näkemään: on hyvää ja kaunista syödä ja juoda ja nauttia hyvää kaiken vaivannäkönsä ohessa, jolla ihminen vaivaa itseään auringon alla elämänsä lyhyinä päivinä, jotka Jumala on hänelle antanut. Sillä se on hänen osansa. Sekin on Jumala lahja, jos Jumala kenelle ihmiselle antaa rikkautta ja tavaraa ja sallii hänen syödä siitä ja saada osansa ja iloita vaivannäkönsä ohessa. Sillä hän ei tule niin paljon muistelleeksi elämänsä päiviä, kun Jumala vastaa hänen sydämensä iloon. Tämäkin on paha, jonka olen nähnyt auringon alla ja joka raskaasti painaa ihmistä: että Jumala antaa miehelle rikkautta, tavaraa ja kunniaa, niin ettei hänen sielultaan puutu mitään kaikesta siitä, mitä hän toivoo, mutta Jumala ei salli hänen nauttia siitä, vaan siitä nauttii vieras. Se on turhuutta ja raskas kärsimys. Vaikka syntyisi miehelle sata lasta ja hän eläisi monia vuosia ja hänen vuosiensa päivät olisivat paljot, mutta hän ei saisi tyydyttää omaa haluaan omaisuudellaan eikä saisi edes hautaustakaan, niin sanon, että keskenmennyt on häntä onnellisempi. Sillä hän tuli turhaan ja meni pimeyteen, ja pimeyteen peittyi hänen nimensä. Hän ei nähnyt aurinkoa eikä sitä tuntenut. Keskenmenneen lepo on parempi kuin hänen. Vaikka hän eläisi kaksi kertaa tuhat vuotta, mutta ei saisi nähdä onnea – eikö kuitenkin kaikki mene samaan paikkaan? Sillä kaikki ihmisen vaivannäkö tapahtuu hänen oman suunsa hyväksi, eikä kuitenkaan hänen halunsa täyty. Sillä mitä etua on viisaalla tyhmään nähden, ja mitä köyhällä siitä, että hän osaa vaeltaa elävien edessä? Parempi on silmän näkö kuin halun haihattelu. Tämäkin on turhuutta ja tuulen tavoittelua. Mitä on olemassa, sille on pantu nimi jo muinoin, ja on ollut edeltä tunnettua, mikä ihminen on. Ei hän voi riidellä väkevämpänsä kanssa. Sillä niin on: puheen paljous lisää turhuutta. Mitä etua ihmiselle on siitä? Sillä kuka tietää, mikä on ihmiselle hyvä elämässä hänen elämänsä lyhyinä, turhina päivinä, jotka hän viettää kuin varjo. Ja kuka ilmaisee ihmiselle, mitä on tuleva hänen jälkeensä auringon alla? Hyvä nimi on parempi kuin kallis öljy, ja kuolinpäivä parempi kuin syntymäpäivä. Parempi kuin pitotaloon on mennä surutaloon, sillä siinä on kaikkien ihmisten loppu, ja elossa oleva painaa sen mieleensä. Suru on parempi kuin nauru, sillä sydämelle on hyväksi, että kasvot ovat murheelliset. Viisaitten sydän on surutalossa, tyhmien sydän ilonpidossa. Parempi on kuulla viisaan nuhdetta, kuin olla kuulemassa tyhmien laulua, sillä niin kuin orjantappuroiden rätinä padan alla on tyhmän nauru. Sekin on turhuutta. Sillä väärä voitto tekee viisaan hulluksi, ja lahja turmelee sydämen. Asian loppu on parempi kuin sen alku, ja pitkämielinen on parempi kuin ylevämielinen. Älköön mielesi olko nopea vihaan, sillä viha pesiytyy tyhmien poveen. Älä sano: "Mikä siinä on, että entiset ajat olivat paremmat kuin nykyiset?" Sillä sitä et viisaudesta kysy. Viisaus on parempi kuin perintöosa ja etu niille, jotka ovat näkemässä aurinkoa. Sillä viisauden varjossa on kuin rahan varjossa, mutta tieto on hyödyllisempi: viisaus pitää haltijansa elossa. Katso Jumalan tekoja, sillä kuka voi suoristaa sen, minkä hän on vääräksi tehnyt? Hyvänä päivänä ole hyvillä mielin, ja pahana päivänä ymmärrä, että toisen niin kuin toisenkin on Jumala tehnyt, koska ihminen ei saa mitään siitä, mikä hänen jälkeensä tulee. Kaikkea olen tullut näkemään turhina päivinäni: on vanhurskaita, jotka hukkuvat vanhurskaudessaan, ja on jumalattomia, jotka elävät kauan pahuudessaan. Älä ole kovin vanhurskas äläkä esiinny hyvin viisaana: miksi tuhoaisit itsesi? Älä ole kovin jumalaton, äläkä ole tyhmä: miksi kuolisit ennen aikaasi? Hyvä on, että pidät kiinni toisesta etkä hellitä kättäsi toisestakaan, sillä Jumalaa pelkäävä selviää näistä kaikista. Viisaus auttaa viisasta voimakkaammin kuin kymmenen vallanpitäjää, jotka ovat kaupungissa. Sillä ei ole maan päällä ihmistä niin vanhurskasta, että hän tekisi vain hyvää eikä tekisi syntiä. Älä myöskään pane mieleesi kaikkia puheita, mitä puhutaan, ettet kuulisi palvelijasi sinua kiroilevan. Sillä oma sydämesikin tietää, että myös sinä olet monta kertaa kiroillut muita. Kaiken tämän olen viisaudella koetellut. Minä sanoin: "Tahdon tulla viisaaksi", mutta se pysyi minusta kaukana. Kaukana on kaiken olemus ja syvällä, syvällä; kuka sen löytää? Minä ryhdyin sydämessäni oppimaan, miettimään ja etsimään viisautta ja tutkistelun tuloksia tullakseni tuntemaan jumalattomuuden typeryydeksi ja tyhmyyden mielettömyydeksi. Minä löysin sen, mikä on kuolemaa katkerampi: naisen, joka on verkko, jonka sydän on ansa ja jonka kädet ovat kahleet. Se, joka on otollinen Jumalan edessä, pelastuu hänestä, mutta synnintekijä häneen takertuu. Katso, tämän olen löytänyt, sanoi saarnaaja, pyrkiessäni kohta kohdalta löytämään järkevän tuloksen. Sitä, mitä sieluni on yhä etsinyt, mutta mitä en ole löytänyt, on tämä: olen löytänyt tuhannesta yhden miehen, mutta heistä kaikista en ole löytänyt yhtään naista. Katso, tämän ainoastaan olen löytänyt: että Jumala on tehnyt ihmiset suoriksi, mutta itse he keksivät monia juonia. Kuka on viisaan vertainen, ja kuka osaa selittää asian? Ihmisen viisaus kirkastaa hänen kasvonsa, ja hänen kasvojensa ankaruus muuttuu. Minä sanon: Ota vaari kuninkaan käskystä, varsinkin Jumalan kautta vannotun valan tähden. Älä ole nopea luopumaan hänestä, äläkä asetu pahan asian puolelle, sillä hän tekee, mitä tahtoo. Sillä kuninkaan sana on voimakas, ja kuka voi sanoa hänelle: Mitä teet? Se, joka käskyn pitää, ei tiedä pahasta asiasta, ja viisaan sydän tietää ajan ja tuomion. Sillä jokaisella asialla on aikansa ja tuomionsa, ihmistä näet painaa raskaasti hänen pahuutensa. Hän ei tiedä, mitä on tuleva, sillä kuka ilmaisee hänelle, mitä on tuleva? Ihminen ei ole tuulen valtias, että hän voisi sulkea tuulen. Kukaan ei hallitse kuolinpäivää, ei ole pääsyä sodasta, eikä jumalattomuus pelasta harjoittajaansa. Kaiken tämän tulin näkemään, kun käänsin sydämeni tutkimaan kaikkea, mitä auringon alla tapahtuu aikana, jolloin ihminen vallitsee toista ihmistä hänen onnettomuudekseen. Sitten minä näin, kuinka jumalattomat haudattiin ja menivät lepoon, mutta ne, jotka olivat oikein tehneet, saivat lähteä pois pyhästä paikasta ja joutuivat unohduksiin kaupungissa, jossa olivat sitä harjoittaneet. Sekin on turhuutta. Jos tuomio pahasta teosta ei tule pian, ihmislapset rohkaistuvat tekemään pahaa, koska syntinen saa tehdä pahaa sata kertaa ja elää kauan. Tosin tiedän, että Jumalaa pelkääville käy hyvin, sen tähden että he häntä pelkäävät, mutta että jumalattomalle ei käy hyvin eikä hän saa jatkaa päiviään pitkiksi kuin varjo, sen tähden ettei hän pelkää Jumalaa. Turhuutta on sekin, mitä tapahtuu maan päällä, kun on vanhurskaita, joiden käy, kuin olisivat tehneet jumalattomien tekoja, ja on jumalattomia, joiden käy, kuin olisivat tehneet vanhurskaitten tekoja. Sanoin: sekin on turhuutta. Niin minä ylistin iloa, koska ihmisellä ei ole auringon alla mitään parempaa kuin syödä ja juoda ja olla iloinen. Se seuraa häntä hänen vaivannäkönsä ohessa hänen elämänsä päivinä, jotka Jumala on antanut hänelle auringon alla. Kun käänsin sydämeni oppimaan viisautta ja katsomaan työtä, jota tehdään maan päällä saamatta untakaan silmiin päivällä tai yöllä, niin tulin näkemään kaikista Jumalan teoista, ettei ihminen voi käsittää sitä, mitä tapahtuu auringon alla. Sillä ihminen kyllä näkee vaivaa etsiessään, mutta hän ei käsitä. Jos viisas luuleekin tietävänsä, hän ei kuitenkaan voi käsittää. Sillä painoin mieleeni kaiken tämän ja pyrin saamaan selvän tästä kaikesta, kuinka näet vanhurskaat ja viisaat ja heidän tekonsa ovat Jumalan kädessä. Ei rakkaus eikä vihakaan ole ihmisen tiedettävissä. Kaikkea hänellä voi olla edessä. Kaikkea voi tapahtua kaikille. Sama kohtalo on vanhurskaalla ja jumalattomalla, hyvällä, puhtaalla ja saastaisella, uhraajalla ja sillä, joka ei uhraa. Hyvän käy samoin kuin syntisen ja vannojan kuin valaa pelkäävänkin. Tämä on pahaa kaikessa, mitä tapahtuu auringon alla, että kaikilla on sama kohtalo, ja myös se, että ihmislasten sydän on täynnä pahaa ja että mielettömyys on heillä sydämessä heidän elinaikansa, ja sen jälkeen he menevät vainajien luo! Onhan sillä, joka on valittu olemaan kaikkien elävien seurassa, toivoa. Sillä elävä koira on parempi kuin kuollut leijona. Sillä elävät tietävät, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään, eikä heitä palkita, vaan heidän muistonsa on unohdettu. Myös heidän rakkautensa, vihansa ja intohimonsa ovat jo aikoja sitten menneet, eikä heillä ole milloinkaan enää osaa missään, mitä tapahtuu auringon alla. Tule siis, syö leipäsi ilolla ja juo viinisi hyvillä mielin, sillä jo aikaa on Jumala hyväksynyt nuo tekosi. Vaatteesi olkoot aina valkoiset, ja öljyä älköön puuttuko päästäsi. Nauti elämää vaimon kanssa, jota rakastat, kaikkina turhan elämäsi päivinä, jotka Jumala on sinulle antanut auringon alla – kaikkina turhina päivinäsi. Sillä se on sinun osasi elämässä ja vaivannäössäsi, jolla vaivaat itseäsi auringon alla. Tee kaikki, mitä voimallasi saat tehdyksi, sillä ei ole tekoa, ei ajatusta, ei tietoa eikä viisautta haudassa, jonne olet menevä. Taas minä tulin näkemään auringon alla, ettei juokseminen ole kerkiävien vallassa, ei sota sankareitten, ei leipä viisaitten, ei rikkaus ymmärtäväisten eikä suosio taitavien vallassa, vaan aika ja kohtalo kohtaavat kaikkia. Sillä ihminen ei tiedä aikaansa, niin kuin eivät kalatkaan, jotka tarttuvat pahaan verkkoon, eivätkä linnut, jotka käyvät kiinni paulaan. Niin kuin ne, niin pyydystetään ihmislapsetkin pahana aikana, joka äkkiä yllättää heidät. Tämänkin tulin näkemään viisaudeksi auringon alla, ja se oli minusta suuri: Oli pieni kaupunki ja siinä vähän miehiä. Ja suuri kuningas tuli sitä vastaan, saartoi sen ja rakensi sitä vastaan suuria vallituksia. Mutta siellä oli köyhä, viisas mies, ja hän pelasti kaupungin viisaudellaan. Mutta ei kukaan ihminen muistanut köyhää miestä. Minä sanoin: Viisaus on parempi kuin voima, mutta köyhän viisautta halveksitaan, eikä hänen sanojaan kuulla. Viisaitten sanat, hiljaisuudessa kuullut, ovat paremmat kuin hallitsijoiden huuto tyhmien joukossa. Viisaus on parempi kuin sota-aseet, mutta yksi ainoa syntinen hävittää paljon hyvää. Kuolleet kärpäset pilaavat voiteentekijän voiteen ja saavat sen haisemaan. Pieni tyhmyys painaa enemmän kuin viisaus ja kunnia. Viisaan sydän vetää oikealle, tyhmän vasemmalle. Tietä kävellessäkin tyhmältä puuttuu mieltä: jokaiselle hän ilmaisee olevansa tyhmä. Jos hallitsijan henki nousee sinua vastaan, älä jätä paikkaasi, sillä sävyisyys pidättää suurista synneistä. Se, minkä olen nähnyt auringon alla, on onnettomuus, vallanpitäjästä lähtenyt erehdys: tyhmyys asetetaan ylhäiseen korkeuteen, ja rikkaat saavat istua alhaalla. Olen nähnyt palvelijat hevosten selässä ja ruhtinaat kävelemässä kuin palvelijat maassa. Se, joka kuoppaa kaivaa, siihen putoaa. Sitä käärme puree, joka muuria purkaa. Se, joka kiviä louhii, niihin loukkaantuu. Se, joka puita pilkkoo, joutuu siinä vaaraan. Jos rauta on tylsä eikä terää tahkota, täytyy ponnistaa voimia. Mutta viisaudesta on hyötyä. Jos käärme puree silloin, kun sitä ei ole lumottu, lumoajalla ei ole hyötyä taidostaan. Sanat viisaan suusta saavat suosiota, mutta tyhmän nielevät hänen omat huulensa. Hänen suunsa sanojen alku on tyhmyyttä, ja hänen puheensa loppu pahaa mielettömyyttä. Tyhmä puhuu paljon. Mutta ihminen ei tiedä, mitä tuleva on. Kuka ilmaisee hänelle, mitä hänen jälkeensä tulee? Oma vaivannäkö väsyttää tyhmän, joka ei osaa kulkea kaupunkiinkaan. Voi sinua, maa, jolla on kuninkaana poikanen ja jonka ruhtinaat jo aamulla aterioivat! Onnellinen sinä, maa, jolla on jalosukuinen kuningas ja jonka ruhtinaat aterioivat oikeaan aikaan voimissaan ollen eikä juopotellen! Missä laiskuus on, siinä kattovasat vaipuvat; ja missä kädet velttoina riippuvat, huoneeseen tippuu vettä. Hauskuudeksi ateria laitetaan, ja viini ilahduttaa elämää, mutta rahalla saa kaikkea. Älä ajatuksissasikaan kiroile kuningasta, äläkä makuuhuoneessasikaan kiroile rikasta, sillä taivaan linnut kuljettavat äänesi ja siivelliset ilmaisevat sanasi. Lähetä leipäsi vetten yli, sillä ennen pitkää löydät sen jälleen. Anna osa seitsemälle, kahdeksallekin, sillä et tiedä, mitä onnettomuutta tulee maahan. Jos pilvet tulevat täyteen sadetta, ne tyhjentävät sen maahan. Ja jos puu kaatuu kohden etelää tai pohjoista, niin mihin paikkaan puu kaatuikin, siihen se jää. Se, joka tuulta tarkkailee, ei kylvä, eikä se, joka pilviä katselee, leikkaa. Niin kuin et tiedä tuulen teitä etkä luitten rakentumista raskaana olevan kohdussa, niin et myöskään tiedä Jumalan tekoja, hänen, joka tekee kaiken. Kylvä siemenesi aamulla äläkä hellitä kättäsi ehtoollakaan. Sillä et tiedä, onnistuuko tuo vai tämä vai onko kumpikin yhtä hyvä. Suloinen on valo, ja silmille tekee hyvää nähdä aurinkoa. Niin, jos ihminen elää moniakin vuosia, iloitkoon hän niistä kaikista, mutta muistakoon pimeitä päiviä, sillä niitä tulee paljon. Kaikki, mikä tulee, on turhuutta. Iloitse, nuorukainen, nuoruudessasi, ja sydämesi ilahduttakoon sinua nuoruusikäsi päivinä. Vaella sydämesi teitä ja silmiesi halun mukaan, mutta tiedä: Jumala tuo sinut tuomiolle kaikesta tästä. Karkota suru sydämestäsi ja torju kärsimys ruumiistasi, sillä nuoruus ja elämän aamurusko ovat turhuutta. Vielä, muista Luojaasi nuoruudessasi ennen kuin pahat päivät tulevat ja joutuvat ne vuodet, joista olet sanova: "Nämä eivät minua miellytä" siihen asti, kunnes aurinko, päivänvalo, kuu ja tähdet pimenevät ja uudet pilvet tulevat sateen jälkeen. Silloin huoneen vartijat vapisevat ja voimamiehet käyvät koukkuisiksi ja jauhajanaiset ovat joutilaina, kun ovat vähissä, ja ikkunoista kurkistelijat jäävät pimeään, ja kadulle vievät ovet sulkeutuvat, myllyn ääni vaimenee, noustaan linnun lauluun ja kaikki laulun tyttäret hiljentyvät. Myös pelätään mäkiä, tiellä on kauhuja, mantelipuu kukkii, heinäsirkalla on taakkansa, ja kapriisin nuppu puhkeaa. Sillä ihminen menee iankaikkiseen majaansa, ja valittajat kiertelevät kaduilla – siihen asti, kunnes hopealanka katkeaa, kultamalja särkyy, vesiastia rikkoutuu lähteellä ja ammennuspyörä putoaa särkyneenä kaivoon. Tomu palaa maahan, niin kuin on ollutkin, ja henki palaa Jumalan luo, joka on sen antanutkin. Turhuuksien turhuus, sanoi saarnaaja. Kaikki on turhuutta! Sen lisäksi, että saarnaaja oli viisas, hän myös opetti kansalle tietoa, punnitsi, harkitsi ja sommitteli paljon sananlaskuja. Saarnaaja etsi löytääkseen kelvollisia sanoja, vilpittömässä mielessä kirjoitettuja, totuuden sanoja. Viisaitten sanat ovat kuin tutkaimet ja kootut lauseet kuin isketyt naulat. Ne ovat saman Paimenen antamia. Vielä näiden lisäksi: Poikani, ota varoituksesta vaari. Paljolla kirjojen tekemisellä ei ole loppua, ja paljo tutkistelu väsyttää ruumiin. Loppusana kaikesta, mitä on kuultu, on tämä: Pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä, sillä niin tulee jokaisen ihmisen tehdä. Sillä Jumala tuo kaikki teot tuomiolle, joka kohtaa kaikkea salassa olevaa, olkoon hyvää tai pahaa. Laulujen laulu Salomon kirjoittama. Hän suudelkoon minua suunsa suudelmilla. Sillä rakkautesi on suloisempi kuin viini. Suloinen on voiteittesi tuoksu, vuodatettu öljy on nimesi. Sen tähden nuoret neitsyet rakastavat sinua. Vedä minut mukaasi, rientäkäämme! Kuningas on tuonut minut kammioihinsa. Riemuitsemme ja iloitsemme sinusta ja ylistämme rakkauttasi enemmän kuin viiniä. Vilpittömästi he sinua rakastavat. "Minä olen musta, mutta ihana, te Jerusalemin tyttäret, kuin Keedarin teltat, kuin Salomon seinäverhot. Älkää katsoko sitä, että minä olen musta, päivän paahtama. Äitini pojat vihastuivat minuun, panivat minut viinitarhojen vartijaksi – omaa viinitarhaani en vartioinut." "Sano minulle sinä, jota sieluni rakastaa, missä laumaasi paimennat, missä annat sen keskipäivällä levätä. Miksi hunnutettuna joutuisin toveriesi laumojen luo!" "Jos et sitä tiedä, sinä naisista kaunein, käy lammasten jälkiä ja kaitse kilejäsi paimenten telttapaikoilla." "Tammaani, joka on faraon vaunujen edessä, sinut, armaani, vertaan. Ihanat ovat poskesi ketjuineen ja kaulasi helminauhoineen. Teemme sinulle kultaketjut sekä hopeasta niihin nastat." "Kuninkaan istuessa pöydässään nardukseni levitti tuoksuaan. Rakkaani on minulle mirhakimppu, joka lepää yön rintojeni välissä. Rakkaani on kooferpensaan kukkaterttu Een-Gedin viinitarhoista." "Katso, kaunis sinä olet, armaani. Katso, kaunis olet, silmäsi ovat kyyhkyset." "Katso, kaunis sinä olet, rakkaani. Kuinka suloinen, kuinka ihana on vuoteemme! Huoneittemme seininä ovat setripuut, kattonamme sypressit." "Minä olen Saaronin kukka, olen laaksojen lilja." "Kuin lilja orjantappuroiden keskellä, on armaani tyttärien keskellä." "Kuin omenapuu metsän puiden keskellä on rakkaani nuorukaisten keskellä. Minä haluan istua sen varjossa, ja sen hedelmä on suussani makea. Hän on vienyt minut viinimajaan. Rakkaus on hänellä lippuna ylläni. Vahvistakaa minua rypälekakuilla, virvoittakaa minua omenilla, sillä minä olen rakkaudesta sairas." Hänen vasen kätensä on pääni alla, ja hänen oikea kätensä halaa minua. Minä vannotan teitä, te Jerusalemin tyttäret, gasellien tai kedon peurojen kautta: älkää herätelkö, älkää häiritkö rakkautta, ennen kuin se itse haluaa. Rakkaani ääni! Katso, tuolla hän tulee hypellen vuorilla ja loikkien kukkuloilla. Rakkaani on gasellin kaltainen tai nuoren peuran. Katso, tuolla hän seisoo seinämme takana katsellen ikkunasta sisään ja kurkistellen ristikoista. Rakkaani vastasi ja sanoi minulle: "Nouse, armaani, sinä kaunoiseni, ja tule. Sillä katso, talvi on väistynyt, sateet ovat ohi ja menneet menojaan. Kukkaset ovat puhjenneet maahan, laulun aika on tullut, ja metsäkyyhkysen ääni kuuluu maassamme. Viikunapuu tekee keväthedelmää, viiniköynnökset ovat kukassa ja tuoksuvat. Nouse, armaani, sinä kaunoiseni, ja tule. Kyyhkyseni, joka piileksit kallionkoloissa ja vuorenjyrkänteillä, anna minun nähdä kasvosi, anna minun kuulla äänesi, sillä suloinen on äänesi ja ihanat ovat kasvosi." Ottakaamme ketut kiinni, pienet ketut, jotka turmelevat viinitarhoja, sillä viinitarhamme ovat kukassa. Rakkaani on minun, ja minä hänen. Hän paimentaa liljojen keskellä. Kunnes päivä kallistuu iltaan ja varjot pakenevat. Kiertele, rakkaani, kuin gaselli, kuin nuori peura tuoksuvilla vuorilla. Yöllä vuoteellani minä etsin häntä, jota sieluni rakastaa. Minä etsin häntä, mutta en löytänyt. "Nousen ja kiertelen kaupunkia, katuja ja toreja, etsin häntä, jota sieluni rakastaa." Etsin, mutta en löytänyt häntä. Minut kohtasivat vartijat, jotka kaupungilla kiertelevät. "Oletteko nähneet häntä, jota sieluni rakastaa?" Tuskin olin kulkenut heidän ohitseen, kun löysin hänet, jota sieluni rakastaa. Tartuin häneen enkä hellittänyt hänestä, ennen kuin olin saattanut hänet äitini taloon, synnyttäjäni kammioon. Minä vannotan teitä, te Jerusalemin tyttäret, gasellien tai kedon peurojen kautta: älkää herätelkö, älkää häiritkö rakkautta, ennen kuin se itse haluaa. Mikä tuolla tulee erämaasta kuin savupatsaat tuoksuen mirhalta ja suitsukkeelta, kaikenlaisilta kauppiaan hajujauheilta? Katso, siinä on Salomon kantotuoli ja sen ympärillä kuusikymmentä sankaria, Israelin sankareita, kaikki miekkamiehiä, sotaan harjoitettuja. Jokaisella on miekka kupeellaan öiden kauhuja vastaan. Kuningas Salomo teetti itselleen kantotuolin Libanonin puista. Sen patsaat hän teetti hopeasta, sen selustan kullasta, sen istuimen purppurasta, ja sisältä sen koristeli Jerusalemin tyttärien rakkaus. Tulkaa ulos, Siionin tyttäret, ja katsokaa kuningas Salomoa, katsokaa kruunua, jolla hänen äitinsä hänet kruunasi hänen hääpäivänään, hänen sydämensä ilonpäivänä. "Katso, kaunis sinä olet, armaani. Katso, kaunis sinä olet. Kyyhkyset ovat silmäsi huntusi takana. Hiuksesi ovat kuin vuohilauma, joka laskeutuu Gileadin vuorilta. Hampaasi ovat kuin lauma kerittyjä lampaita, pesusta nousseita, kaikilla kaksoset, eikä yhtään karitsatonta. Kuin purppuranauha ovat huulesi, ja suusi on suloinen. Kuin halkaistu granaattiomena on ohimosi huntusi takana. Kaulasi on kuin Daavidin torni, asevarastoksi rakennettu. Siitä riippuu tuhat kilpeä, kaikki sankarien varustuksia. Rintasi ovat kuin kaksi nuorta peuraa, kuin gasellikaksoset, jotka käyvät laitumella liljojen keskellä. Siksi kunnes päivä alenee ja varjot pakenevat, kävelen mirhavuorelle ja suitsukekukkulalle. Kaikin puolin olet kaunis, armaani. Sinussa ei ole ainoatakaan virhettä." "Tule kanssani Libanonilta, morsiameni, tule kanssani Libanonilta. Lähde pois Amanan huipulta, Senirin ja Hermonin huipuilta, leijonien leposijoilta ja panttereiden vuorilta." "Olet lumonnut minut, siskoni, morsiameni, lumonnut minut yhdellä silmäykselläsi, yhdellä kaulakoristeesi osalla. Kuinka ihana onkaan rakkautesi, siskoni, morsiameni! Kuinka paljon viiniä suloisempaa on rakkautesi, kaikkia balsameja suloisempi voiteittesi tuoksu! Huulesi pisaroivat hunajaa, morsiameni. Mesi ja maito ovat kielesi alla, ja vaatteittesi tuoksu on kuin Libanonin tuoksu." "Suljettu puutarha on siskoni, morsiameni, suljettu kaivo, lukittu lähde. Sinä versot kuin paratiisi, jossa on granaattiomenia sekä erinomaisia hedelmiä, kooferpensaan kukkia ja narduksia, nardusta ja sahramia, kalmoruokoa ja kanelia sekä kaikenlaisia suitsukepuita, mirhaa ja aloeta sekä kaikkia parhaita balsamikasveja. Sinä olet puutarhojen lähde, elävien vetten kaivo, jotka Libanonilta virtaavat." "Herää, pohjatuuli, tule, etelätuuli. Puhalla puutarhaani, että sen balsamituoksut tulvahtaisivat. Tulkoon puutarhaansa rakkaani ja syököön sen erinomaisia hedelmiä." "Tulen puutarhaani, siskoni, morsiameni. Poimin mirhani ja balsamini, syön mesileipäni ja hunajani, juon viinini ja maitoni." Syökää, ystävät, juokaa, juokaa runsain määrin, rakkaat veljeni. Minä nukuin, mutta sydämeni valvoi. Kuule, rakkaani kolkuttaa: "Avaa minulle, siskoseni, armaani, kyyhkyseni, puhtoiseni. Sillä pääni on kastetta täynnä, kiharani yön pisaroita." "Olen viittani riisunut; pukisinko sitä enää päälleni? Olen jalkani pessyt; likaisinko ne taas?" Rakkaani pisti kätensä ovenreiästä sisään. Silloin sydämeni liikkui häntä kohden. Minä nousin avaamaan rakkaalleni, ja käteni pisaroivat mirhaa ja sormeni sulaa mirhaa ovensalvan kädensijoihin. Minä avasin rakkaalleni, mutta rakkaani oli kadonnut, mennyt menojaan. Hänen puhuessaan oli sieluni vallannut hämmennys. Etsin häntä, mutta en häntä löytänyt. Huusin häntä, mutta hän ei minulle vastannut. Minut kohtasivat vartijat, jotka kaupunkia kiertelevät. He löivät minua ja haavoittivat minua. Päällystakin riistivät yltäni muurien vartijat. "Minä vannotan teitä, te Jerusalemin tyttäret: jos löydätte rakkaani, mitä hänelle sanotte? Sanokaa, että minä olen rakkaudesta sairas." "Mikä tekee rakkaasi muita paremmaksi, sinä naisista kaunein? Mikä tekee rakkaasi muita paremmaksi, että meitä näin vannotat?" "Rakkaani on valkoinen ja punainen, kymmentä tuhatta jalompi. Hänen päänsä on kultaa, puhtainta kultaa, hänen kiharansa kuin palmunlehvät, mustat kuin korppi. Hänen silmänsä ovat kuin kyyhkyset purojen partaalla, jotka ovat maidossa kylpeneet ja istuvat runsauden ääressä. Hänen poskensa ovat kuin balsamilava, kuin tuoksuvat voiteet. Hänen huulensa ovat liljat ja pisaroivat sulaa mirhaa. Hänen käsivartensa ovat kultatangot täynnä krysoliitteja. Hänen lantionsa on safiireilla peitettyä norsunluuta. Hänen jalkansa ovat marmoripatsaat aitokultaisilla jalustoilla. Hän on näöltään kuin Libanon valiosetripuineen. Hänen suunsa on sula makeus. Hän on pelkkää suloutta. Sellainen on rakkaani, sellainen on ystäväni, te Jerusalemin tyttäret." "Minne rakkaasi on mennyt, sinä naisista kaunein? Minne rakkaasi on kääntynyt? Etsikäämme häntä kanssasi." "Rakkaani on mennyt puutarhaansa, balsamilavojen luo, paimentamaan puutarhoissa ja poimimaan liljoja. Minä olen rakkaani oma, ja rakkaani on minun – hän, joka paimentaa liljojen keskellä." "Kaunis kuin Tirsa olet sinä, armaani, suloinen kuin Jerusalem, pelottava kuin sotajoukot. Käännä pois silmäsi minusta, sillä ne kiehtovat minua. Hiuksesi ovat kuin vuohilauma, joka laskeutuu Gileadilta. Hampaasi ovat kuin lauma uuhia, pesulta nousseita, kaikilla kaksoset, ei yhtään karitsatonta. Kuin halkaistu granaattiomena on ohimosi huntusi takana. Kuusikymmentä on kuningatarta ja kahdeksankymmentä sivuvaimoa ja neitsyitä määrättömästi: yksi ainoa on kyyhkyseni, puhtoiseni, äitinsä ainoa, synnyttäjänsä valittu. Hänet nähdessään tyttäret kiittävät hänen autuuttaan, kuningattaret ja sivuvaimot ylistävät häntä." "Kuka on neito, joka nousee kuin aamunkoi, kauniina kuin kuu, kirkkaana kuin päivänpaiste, pelottavana kuin sotajoukot?" "Pähkinätarhaan menin katselemaan laakson vihreyttä, katsomaan, joko viiniköynnös versoo ja joko granaattipuut kukkivat. Tietämättäni sieluni asetti minut jalon kansani vaunuihin." "Palaa, palaa, suulemitar! Palaa, palaa katsellaksemme sinua!" "Mitä katselette suulemittaressa? Mahanaimin karkeloa." "Kuinka kauniisti astelet kengissäsi, sinä ruhtinaan tytär! Lanteesi kaartuvat kuin kaulakorut, taitajan kätten tekemät. Povesi on pyöreä malja, josta sekoitettua viiniä älköön puuttuko. Sinun uumasi on vehnäkuhilas, liljojen ympäröimä. Sinun molemmat rintasi ovat kuin kaksi nuorta peuraa, kuin gasellin kaksoset. Kaulasi on kuin norsunluutorni. Silmäsi kuin Hesbonin lammikot Bat-Rabbimin portin luona. Nenäsi on kuin Libanonin torni, joka katselee Damaskoon. Pääsi kohoaa kuin Karmel, ja pääsi palmikot ovat kuin purppura. Kuningas on kiedottu kutreihisi." "Kuinka kaunis olet, kuinka suloinen, sinä rakkaus, riemuinesi! – Vartalosi on kuin palmupuu, ja rintasi kuin rypäleet. Minä sanoin: nousen palmupuuhun, tartun sen oksiin. Olkoot silloin rintasi kuin viinirypäleet ja hengityksesi tuoksu kuin omenien tuoksu. Olkoon suusi kuin hyvä viini." "Viini, joka helposti valahtaa rakkaaseeni ja kostuttaa nukkuvien huulet! Minä olen rakkaani oma, ja minuun on hänen halunsa." "Tule, rakkaani, lähtekäämme maalle, yöpykäämme kyliin. Käykäämme varhain viinitarhoihin katsomaan, joko viiniköynnös kukkii ja nuput aukeavat, joko granaattipuut kukkivat. Siellä annan sinulle rakkauteni. Lemmenmarjat tuoksuvat, ja oviemme edessä kasvaa kaikenlaisia jaloja hedelmiä. Olen säästänyt ne, sekä uudet että vanhat, sinulle, rakkaani." "Olisitpa kuin oma veljeni, äitini rintoja imenyt! Tapaisin sinut ulkona, suutelisin sinua, eikä kukaan halveksisi minua. Johdattaisin sinut, veisin äitini taloon, ja hän neuvoisi minua. Antaisin mausteviiniä juodaksesi, granaattiomenani mehua." Hänen vasen kätensä on pääni alla, ja hänen oikea kätensä halaa minua. Minä vannotan teitä, te Jerusalemin tyttäret: älkää herätelkö, älkää häiritkö rakkautta, ennen kuin se itse haluaa. Kuka tuolla tulee erämaasta rakkaaseensa nojaten? "Omenapuun alla sinut herätin. Siellä sai sinut äitisi kerran, siellä sai sinut synnyttäjäsi. Pane minut sinetiksi sydämellesi, sinetiksi käsivarrellesi. Sillä rakkaus on väkevä kuin kuolema, ankara kuin helvetti on sen kiivaus, sen hehku on tulen hehku, on polttava liekki. Eivät suuret vedet voi rakkautta sammuttaa, eivät virrat sitä tulvaansa upottaa. Jos joku tarjoaisi kaikki talonsa tavarat rakkauden hinnaksi, häntä vain halveksittaisiin." "Meillä on pieni sisko, jolla ei ole vielä rintoja. Mitä teemme siskollemme sinä päivänä, jona häntä kositaan? Jos hän on muuri, rakennamme sen päälle hopealinnan. Jos hän on ovi, suljemme sen setrilaudoilla." "Minä olen muuri, ja rintani ovat kuin tornit; vaan nyt olen hänen silmissään kuin se, joka löysi rauhan." "Salomolla on viinitarha Baal-Haamonissa. Hän on jättänyt viinitarhan vartijoiden huostaan. Sen hedelmistä mies tuo tuhat hopeasekeliä. Viinitarhani on omassa hallussani. Sinulle, Salomo, tulkoot ne tuhat, ja sen hedelmän vartijoille kaksisataa." "Sinä puutarhani asukas, toverit kuuntelevat ääntäsi. Anna minunkin kuulla sitä." "Riennä, rakkaani, kuin gaselli, kuin nuori peura balsamivuorille." Jesajan, Aamosin pojan, näky, jonka hän näki Juudasta ja Jerusalemista Juudan kuningasten Ussian, Jootamin, Aahaan ja Hiskian päivinä. Kuulkaa, taivaat, ota korviisi, maa, sillä Herra puhuu: Minä kasvatin lapset suuriksi, mutta he luopuivat minusta. Härkä tuntee omistajansa ja aasi isäntänsä seimen, mutta Israel ei tunne, kansani ei ymmärrä. Voi syntistä kansaa, raskaasti rikkonutta kansakuntaa, pahantekijöiden siementä, kelvottomia lapsia! He ovat hylänneet Herran, pitäneet Israelin Pyhää pilkkanaan, he ovat kääntyneet takaisin luopumukseensa. Mihin teitä pitäisi vielä lyödä, kun yhä jatkatte luopumustanne? Koko pää on kipeä, koko sydän sairas. Kantapäästä kiireeseen ei ole tervettä paikkaa, ainoastaan haavoja, mustelmia ja vereksiä lyömiä, joita ei ole puserrettu, ei sidottu eikä öljyllä pehmitetty. Maanne on autiona, kaupunkinne ovat tulella poltetut. Peltojanne syövät muukalaiset silmienne edessä. Ne ovat autioina muukalaisten hävittäminä. Jäljelle on jäänyt tytär Siion yksinään kuin maja viinitarhassa, kuin lehvämaja kurkkumaassa, kuin saarrettu kaupunki. Ellei Herra Sebaot olisi jättänyt meistä jäännöstä, meidän olisi käynyt lyhyessä ajassa kuin Sodoman, olisimme tulleet Gomorran kaltaisiksi. Kuulkaa Herran sana, te Sodoman päämiehet, ota korviisi Jumalamme opetus, sinä Gomorran kansa. Mitä ovat minulle teidän paljot teurasuhrinne? sanoo Herra. Olen kyllästynyt pässipolttouhreihin ja juottovasikkojen rasvaan. Mullien, karitsojen ja kauristen vereen en mielly. Kuka teitä vaatii tulemaan kasvojeni eteen tallaamaan esikartanoitani? Älkää enää tuoko minulle turhaa ruokauhria. Suitsutus on minulle kauhistus. En kärsi uudenkuun juhlaa enkä sapattia, en kokouksen kuuluttamista, en vääryyttä enkä juhlakokousta. Sieluni vihaa uusiakuitanne ja juhla-aikojanne. Ne ovat käyneet minulle kuormaksi, jota olen väsynyt kantamaan. Kun te ojentelette käsiänne, minä peitän silmäni teiltä. Vaikka kuinka paljon rukoilisitte, en kuule. Kätenne ovat verta täynnä. Peseytykää, puhdistautukaa. Pankaa pois pahat tekonne silmieni edestä, lakatkaa tekemästä pahaa. Oppikaa tekemään hyvää. Toimikaa oikeuden mukaan, ojentakaa väkivaltaista, hankkikaa orvolle oikeus, ajakaa lesken asia. Tulkaa, käykäämme oikeutta keskenämme, sanoo Herra. Vaikka syntinne ovat veriruskeat, ne tulevat lumivalkeiksi. Vaikka ne ovat purppuranpunaiset, ne tulevat villanvalkoisiksi. Jos suostutte ja olette kuuliaisia, tulette syömään maan hyvyyttä. Mutta jos vastustatte ja niskoittelette, miekka syö teidät. Sillä Herran suu on puhunut. Voi, kuinka onkaan portoksi tullut uskollinen kaupunki! Se oli täynnä oikeutta, siellä asui vanhurskaus, mutta nyt murhamiehet. Hopeasi on muuttunut kuonaksi, jaloviinisi on vedellä laimennettua. Johtajasi ovat niskureita ja varkaiden tovereita. He kaikki rakastavat lahjuksia ja tavoittelevat palkkioita. He eivät hanki orvolle oikeutta, lesken asia ei pääse heidän eteensä. Sen tähden sanoo Herra, Herra Sebaot, Israelin Väkevä: Voi! Minä hankin lohdutuksen vastustajistani ja kostan vihollisilleni. Käännän käteni sinua vastaan ja puhdistan sinusta kuonan kuin lipeällä ja poistan sinusta kaiken lyijyn. Palautan tuomarisi entiselleen ja neuvonantajasi sellaisiksi, kuin he olivat alkuaan. Sitten sinua kutsutaan "vanhurskauden linnaksi" ja "uskolliseksi kaupungiksi." Siion lunastetaan oikeudella ja sen kääntyneet vanhurskaudella. Mutta luopiot ja syntiset sortuvat kaikki yhdessä, ja ne, jotka hylkäävät Herran, hukkuvat. Sillä he saavat häpeän niistä tammista, joita te himoitsitte, ja pettymyksen puutarhoista, jotka te valitsitte. Sillä teidän käy kuin tammen, jonka lehdet lakastuvat, ja kuin puutarhan, joka on vettä vailla. Niin taitaja tulee rohtimeksi ja hänen tekonsa kipinäksi, ja molemmat palavat yhdessä, eikä sammuttajaa ole. Sana, jonka Jesaja, Aamosin poika, näki Juudasta ja Jerusalemista. On oleva aikojen lopulla: Herran temppelin vuori on oleva vahva, kaikkia muita vuoria ylempänä, kukkuloista korkeimpana, ja kaikista pakanakansoista vaeltaa virtanaan sinne väkeä. Monet kansakunnat vaeltavat sinne ja sanovat: Tulkaa mukaan ja nouskaamme Herran vuorelle, Jaakobin Jumalan temppeliin, niin hän opettaa meille tiensä ja me vaellamme hänen polkujaan, sillä Siionista lähtee laki ja Jerusalemista Herran sana. Hän tuomitsee pakanoiden kesken ja myöntää oikeuden monille kansakunnille. Silloin he takovat miekkansa aurankärjiksi ja keihäänsä viinivesoimiksi eikä kansa nosta miekkaa toistaan vastaan eivätkä he enää opettele käymään sotia. Jaakobin heimo, lähtekää mukaan! Vaeltakaamme Herran valkeudessa. Sillä sinä olet hylännyt kansasi, Jaakobin heimon, koska he ovat täynnä idän menoa, täynnä noitia filistealaisten tapaan ja he ovat liittoutuneet muukalaisten kanssa. Hänen maansa on täynnä kultaa ja hopeaa eikä hänen aarteillaan ole loppua. Hänen maansa on täynnä oriita eikä hänen vaunuillaan ole loppua. Hänen maansa on täynnä epäjumalia, ja he kumartavat kättensä tekoja, omien sormiensa luomuksia. Mutta ihminen nöyryytetään ja miehen uhma masennetaan, etkä sinä anna heille anteeksi. Astu kallion sisään ja kätkeydy tomuun Herran kasvojen kauhulta ja hänen Majesteettinsa kirkkaudelta. Ihmisten kopeat silmät kokevat nöyryytyksen ja ihmisten mahtavuus painetaan alas, ja Herra yksin on korkea sinä päivänä. Sillä päivä on Herran Sebaotin, ja se on kaikkea ylvästelyä ja mahtavuutta vastaan ja kaikkea itsekorotusta vastaan, niin että se menee matalaksi, ja kaikkia korkeita ja pitkiä Libanonin setrejä vastaan ja kaikkia Baasanin tammia vastaan ja kaikkia korkeita vuoria ja ylhäisiä kukkuloita vastaan ja kaikkia korkeita torneja ja kaikkia lujia muureja vastaan ja kaikkia Tarsiin laivoja ja kaikkea sitä vastaan, mitä mielitellen katsellaan. Ihmisten kopeus masentuu ja heidän mahtavuutensa painuu alas. Herra yksin on korkea sinä päivänä, mutta epäjumalat katoavat kaikki tyynni. He menevät vuorten onkaloihin ja maaluoliin Herran kauhua ja hänen Majesteettinsa kirkkautta pakoon, kun hän nousee saattamaan maan kauhun valtaan. Sinä päivänä ihmiset heittävät myyrille ja lepakoille hopea- ja kultajumalansa, joita he olivat tehneet rukoiltavikseen mennäkseen vuorten onkaloihin ja kallioluoliin Herran kauhua ja hänen Majesteettinsa kirkkautta pakoon, kun hän nousee saattamaan maan kauhun valtaan. Luopukaa siis ihmisistä, jotka ovat henkäys sieraimessa, sillä sellaisiksi heidät on arvioitu. Sillä katso, Herra, Herra Sebaot ottaa pois Jerusalemilta ja Juudalta tuen ja turvan, kaikki leipävarastot ja kaikki vesivarastot, sankarin ja soturin, tuomarin ja profeetan, tietäjän ja vanhimman, viidenkymmenenpäällikön ja arvossapidetyn, neuvonantajan, tietomiehen ja taikurin. Annan nuorukaiset heille johtajiksi, ja poikaset hallitsevat heitä. Kansassa toinen sortaa toistaan, jokainen lähimmäistään. Nuorukainen rehentelee vanhusta vastaan, alhainen kunnioitettavaa vastaan. Kun veli tarttuu veljeensä isänsä talossa sanoen: "Sinulla on vielä vaatteet, ryhdy ruhtinaaksemme ja ota huostaasi tämä raunioläjä", niin tämä sinä päivänä korottaa äänensä sanoen: "Ei minusta ole haavoja sitomaan. Talossani ei ole leipää, ei vaatetta, älkää panko minua kansan ruhtinaaksi." Sillä Jerusalem kaatuu ja Juuda kukistuu, koska heidän kielensä ja heidän tekonsa ovat Herraa vastaan ja he uhittelevat hänen kunniansa kasvoja. Heidän kasvojensa hahmo todistaa heitä vastaan; syntinsä he tuovat julki kuin sodomalaiset eivätkä niitä salaa. Voi heitä! Itselleen he pahaa tekevät. Sanokaa hurskaasta, että hänen käy hyvin, sillä he saavat nauttia tekojensa hedelmiä. Voi jumalatonta! Hänen käy pahoin, sillä hänen kättensä teot kostetaan hänelle. Kansani käskijät ovat lapsia, ja naiset sitä hallitsevat. Kansani, autuuttajasi ovat eksyttäjiä. He ovat häivyttäneet sinun polkujesi suunnan. Herra asettuu käymään oikeutta, nousee tuomitsemaan kansoja. Herra käy tuomiolle kansansa vanhinten ja sen johtajien kanssa: "Te olette raiskanneet viinitarhan. Teidän taloissanne on köyhiltä ryöstettyä tavaraa. Kuinka saatatte runnella kansaani ja ruhjoa köyhien kasvot?" sanoo Herra, Herra Sebaot. Herra sanoi: Koska Siionin tyttäret ylpeilevät, kulkevat kaula kenossa ja silmillään vilkuillen, astua sipsuttelevat ja nilkkarenkaitaan kilistelevät, tekee Herra Siionin tyttärien päälaen rupiseksi, ja Herra paljastaa heidän häpynsä. Sinä päivänä Herra poistaa koreat nilkkarenkaat, otsanauhat, puolikuukorut, korvarenkaat, rannerenkaat, hunnut, juhlapäähineet, jalkaketjut, koruvyöt, hajupullot, taikahelyt, sormukset, nenärenkaat, juhlavaatteet, kaavut, viitat, kukkarot, kuparipeilit, pellavapaidat, turbaanit ja päällysharsot. Tuoksun sijaan tulee löyhkä, vyön sijaan nuora, käherretyn tukan sijaan kaljuus, korupuvun sijaan säkkiverho, kauneuden sijaan polttomerkki. Miehesi kaatuvat miekkaan ja sankarisi sotaan. Siionin portit valittavat ja vaikeroivat, ja hän [Siion] istuu tyhjäksi tehtynä maassa. Sinä päivänä seitsemän naista tarttuu yhteen mieheen sanoen: "Me syömme omaa leipäämme ja vaatetamme itsemme omilla vaatteilla, kunhan vain meidät otetaan sinun nimiisi. Poista häpeämme." Sinä päivänä Herran Vesa on oleva Israelin pelastuneille kaunistus ja kunnia ja maan hedelmä heille korkeus ja loisto. Silloin niitä, jotka Siionissa ovat säilyneet ja Jerusalemista jäljelle jääneet, sanotaan pyhiksi, kaikkia, jotka ovat kirjoitetut Jerusalemissa elävien lukuun – silloin kun Herra on pessyt pois Siionin tyttärien saastan ja huuhtonut Jerusalemista sen verenviat tuomion ja puhdistuksen Hengellä. Silloin Herra luo Siionin vuorelle koko asuinsijansa ylle ja sen juhlakokousten ylle pilven päivän ajaksi ja savun sekä tulenliekin hohteen yöksi, sillä kaiken kirkkauden yllä on oleva peite ja verho varjoamassa päivän helteeltä sekä turvana ja suojana rajuilmalta ja sateelta. Minä laulan ystävästäni, rakkaani laulun hänen viinitarhastaan. Ystävälläni oli viinitarha lihavalla vuorenrinteellä. Hän kuokki ja kivesi sen ja istutti siihen jaloja köynnöksiä, rakensi sen keskelle tornin ja hakkasi sinne myös kuurnan. Niin hän odotti sen kasvavan rypäleitä, mutta se kasvoi villimarjoja. Mutta nyt, te Jerusalemin asukkaat ja Juudan miehet, tuomitkaa minun ja viinitarhani välillä. Mitä viinitarhalleni olisi vielä ollut tehtävä, jota en olisi sille tehnyt? Miksi se kasvoi villimarjoja, kun odotin sen kasvavan rypäleitä? Niin nyt ilmoitan teille, mitä teen viinitarhalleni: poistan siitä aidan, että se jää hävitettäväksi, särjen siitä muurin, että se jää tallattavaksi. Hävitän sen: sitä ei enää vesota eikä kuokita, vaan se on kasvava ohdaketta ja orjantappuraa, ja kiellän pilvet sille vettä satamasta. Sillä Israelin heimo on ollut Herran Sebaotin viinitarha, ja Juudan miehet hänen istutuksensa, josta hän iloitsi. Niinpä hän odotti oikeutta, mutta katso, tuli oikeudettomuus, ja vanhurskautta, mutta katso, tuli vaikerrus. Voi niitä, jotka liittävät talon taloon, yhdistävät pellon peltoon, kunnes ei jää enää tilaa ja te yksin asutte maassa! Minun korviini kuului Herran Sebaotin sana: Totisesti, monet talot tulevat autioiksi, suuret ja kauniit asumattomiksi. Sillä kymmenen auranalaa viinitarhaa on antava yhden bat-mitan, ja hoomerin kylvö on antava eefan. Voi niitä, jotka juoksevat aamuvarhaisesta väkijuoman perässä ja viipyvät iltamyöhään viinistä hehkuvina! Lyyrat, harput, tamburiinit, huilut ja viinit heillä on pidoissaan, mutta Herran tekoja he eivät tutki, eivät näe hänen kättensä töitä. Sen tähden kansani siirretään maastaan äkkiarvaamatta, sen ylhäiset kärsivät nälkää, ja sen remuava joukko nääntyy janoon. Sen tähden helvetti levittää kitansa ammolleen, avaa suunsa suunnattomaksi. Sinne menee sen loisto, sen remuava ja pauhaava joukko, kaikki sen ilonpitäjät. Ihminen masentuu ja mies painuu maahan, maahan painuvat ylpeitten silmät. Mutta Herra Sebaot on oleva korkea tuomiossa, pyhä Jumala on oleva pyhä vanhurskaudessa Karitsat käyvät siellä kuin laitumillaan, ja vieraat syöttävät rikkaitten rauniosijoja. Voi niitä, jotka vetävät perässään rangaistusta turhuuden köysillä, synnin palkkaa kuin vaunujen valjailla. Voi niitä, jotka sanovat: "Tulkoon joutuin hänen tekonsa, että sen näemme. Täyttyköön ja tapahtukoon Israelin Pyhän suunnitelma, että sen tiedämme"! Voi niitä, jotka sanovat pahan hyväksi ja hyvän pahaksi, jotka tekevät pimeyden valkeudeksi ja valkeuden pimeydeksi, jotka tekevät karvaan makeaksi ja makean karvaaksi! Voi niitä, jotka ovat viisaita omissa silmissään ja ymmärtäväisiä omasta mielestään! Voi niitä, jotka ovat sankareita viinin juonnissa ja voiman miehiä väkijuoman sekoittamisessa, jotka lahjuksesta julistavat syyllisen syyttömäksi ja ottavat oikeuden siltä, joka on oikeassa! Sen tähden, niin kuin tulen kieli syö oljet ja kuloheinä raukeaa liekkiin, niin heidän juurensa mätänee, ja heidän kukkansa hajoaa tomuna ilmaan, sillä he ovat ylenkatsoneet Herran Sebaotin lain ja pitäneet pilkkanaan Israelin Pyhän sanan. Sen tähden Herran viha syttyi hänen kansaansa kohtaan: hän ojensi kätensä sitä vastaan ja löi sitä, niin että vuoret vapisivat ja heidän raatonsa olivat tunkiona keskellä katuja. Tästä kaikesta hänen vihansa ei asettunut, vaan hänen kätensä on vielä ojennettuna. Niinpä hän pystyttää viirin kaukaiselle kansalle ja viheltää sen luokseen maan äärestä. Katso, se tulee viipymättä, nopeasti. Kukaan heistä ei väsy eikä kompastu, ei kukaan torku eikä nuku, ei vyö aukene vyötäisiltä, eikä sandaalin nyöri katkea. Sen nuolet ovat teroitetut, sen jouset kaikki jännitetyt, sen oriiden kaviot ovat kuin pii, ja sen rattaat kuin rajuilma. Sen karjunta on kuin naarasleijonan, se karjuu kuin nuoret leijonat, se ärjyy ja tempaa saaliin ja vie sen pois, eikä pelastajaa ole. Se ärjyy sille sinä päivänä, niin kuin meri ärjyy. Silloin tähyillään maata, mutta katso, on pimeys, on ahdistus, ja valo on pimentynyt sen pilvissä. Kuningas Ussian kuolinvuotena minä näin Herran istuvan korkealla ja ylhäisellä istuimella, ja hänen vaatteensa liepeet täyttivät temppelin. Serafit seisoivat hänen ympärillään; kullakin oli kuusi siipeä: kahdella he peittivät kasvonsa, kahdella he peittivät jalkansa, ja kahdella he lensivät. He huusivat toisilleen ja sanoivat: "Pyhä, pyhä, pyhä Herra Sebaot. Kaikki maa on täynnä hänen kunniaansa." Kynnysten perustukset vapisivat heidän huutonsa äänestä, ja huone täyttyi savulla. Sanoin: "Voi minua, sillä hukun, sillä minulla on saastaiset huulet, ja asun kansan keskellä, jolla on saastaiset huulet; sillä silmäni ovat nähneet kuninkaan, Herran Sebaotin." Yksi serafeista lensi luokseni kädessään hehkuva kivi, jonka hän oli ottanut pihdeillä alttarilta, ja kosketti sillä suutani sanoen: "Katso, tämä on koskettanut huuliasi; niin on velkasi poistettu ja syntisi sovitettu." Kuulin Herran äänen sanovan: "Kenet lähetän? Kuka lähtee puolestamme?" Minä sanoin: "Katso, tässä olen, lähetä minut." Hän sanoi: "Mene ja sano tälle kansalle: 'Kuulemalla kuulkaa, älkääkä ymmärtäkö, näkemällä nähkää, älkääkä käsittäkö.' Paaduta tämän kansan sydän, koveta sen korvat, sokaise sen silmät, ettei se näkisi silmillään, ei kuulisi korvillaan, ei ymmärtäisi sydämellään eikä kääntyisi ja tulisi parannetuksi." Silloin sanoin: "Kuinka kauaksi aikaa, Herra?" Hän vastasi: "Siihen asti, kunnes kaupungit tulevat autioiksi, asumattomiksi, ja talot tyhjiksi ihmisistä ja pellot on hävitetty erämaaksi, kunnes Herra on karkottanut ihmiset kauas ja suuri autius on tullut keskelle maata. Jos siellä on jäljellä kymmenesosa, hävitetään vielä sekin. Mutta niin kuin terebintistä ja tammesta jää kaadettaessa kanto, niin siitäkin: se kanto on pyhä siemen." Aahaan, Jootamin pojan, Ussian pojanpojan, Juudan kuninkaan, aikana lähtivät Resin, Aramin kuningas, ja Pekah, Remaljan poika, Israelin kuningas, sotimaan Jerusalemia vastaan, mutta eivät voineet valloittaa sitä. Kun Daavidin huoneelle ilmoitettiin sanoma: "Aram on leiriytynyt Efraimiin", kuninkaan ja hänen kansansa sydän vapisi, niin kuin metsän puut vapisevat tuulessa. Herra sanoi Jesajalle: "Mene Aahasta vastaan, sinä ja poikasi Sear-Jaasub, Ylälammikon vesijohdon päähän, Vanuttajankedon tielle, ja sano hänelle: Ole valpas ja pysy rauhallisena, älä pelkää, älköönkä sydämesi säikkykö noita kahta savuavaa kekäleenpätkää: Resinin ja Aramin sekä Remaljan pojan vihan vimmaa. Koska Aram, Efraim ja Remaljan poika ovat hankkineet pahaa sinua vastaan sanoen: 'Lähtekäämme Juudaa vastaan, täyttäkäämme se kauhulla, vallatkaamme se itsellemme ja asettakaamme sinne kuninkaaksi Taabalin poika', Herra, Herra sanoo näin: Se ei onnistu eikä tapahdu. Sillä Aramin pää on Damasko, ja Damaskon pää on Resin – mutta kuusikymmentä viisi vuotta vielä, ja Efraim muserretaan eikä se ole enää kansakunta – ja Efraimin pää on Samaria, ja Samarian pää on Remaljan poika. Ellette usko, ette kestä." Sitten Herra puhui jälleen Aahaalle sanoen: "Pyydä itsellesi merkki Herralta, Jumalaltasi, pyydä alhaalta syvyydestä tai ylhäältä korkeudesta." Mutta Aahas vastasi: "En pyydä enkä kiusaa Herraa." Hän lausui: "Kuulkaa, te Daavidin suku, eikö riitä, että te ihmiset väsytätte, kun väsytätte vielä minun Jumalanikin itseenne? Sen tähden Herra itse antaa teille merkin: Katso, neitsyt on raskaana ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel. Voita ja hunajaa hän syö siinä iässä, jolloin hän oppii hylkäämään pahan ja valitsemaan hyvän. Sillä ennen kuin poika on oppinut hylkäämään pahan ja valitsemaan hyvän, tulee autioksi maa, jonka kahta kuningasta sinä kauhistut. Herra antaa tulla sinulle, kansallesi ja isäsi suvulle ne päivät, joita ei ole ollut siitä asti, kun Efraim luopui Juudasta. Hän antaa tulla Assurin kuninkaan. Sinä päivänä Herra viheltää kärpäset Egyptin virtojen suulta ja mehiläiset Assurin maasta, ja ne tulevat ja laskeutuvat kaikki vuorenrotkoihin ja kallionkoloihin, kaikkiin orjantappurapensaisiin ja kaikille juottopaikoille. Sinä päivänä Herra ajattaa virran tuolta puolen palkatulla partaveitsellä, Assurin kuninkaalla, pään ja häpykarvat. Se vie vielä parrankin. Siihen aikaan pitää mies nuorta lehmää ja paria lammasta, mutta runsaan maidon tulon tähden hän syö kokkelipiimää, sillä kokkelipiimää ja hunajaa syövät kaikki maahan jäljelle jääneet. Siihen aikaan jokainen paikka, jossa kasvaa tuhat viinipuuta, arvoltaan tuhat hopeasekeliä, joutuu orjantappuroiden ja ohdakkeiden valtaan. Sinne on mentävä nuolet ja jousi mukana, sillä koko maa on pelkkää orjantappuraa ja ohdaketta. Ei yhdellekään niistä vuorista, joita nyt kuokalla kuokitaan, enää mennä orjantappuroiden ja ohdakkeiden pelosta. Ne jäävät härkien laitumeksi ja lammasten tallattaviksi." Herra sanoi minulle: "Ota iso taulu ja kirjoita siihen suurella kirjoituksella: Maher-Saalal Haas-Bas." Otin itselleni luotettavat todistajat, pappi Uurian ja Sakarjan, Jeberekjan pojan. Lähestyin profeettavaimoani, ja hän tuli raskaaksi ja synnytti pojan. Herra sanoi minulle: "Pane hänelle nimeksi Maher-Saalal Haas-Bas. Sillä ennen kuin poika oppii sanomaan: 'isä' ja 'äiti', viedään Damaskon tavarat ja Samarian saalis Assurin kuninkaan eteen." Herra puhui jälleen minulle ja sanoi: "Koska tämä kansa halveksii Siiloan hiljaa virtaavia vesiä ja iloitsee Resinin ja Remaljan pojan kanssa, katso, sen tähden Herra antaa tulla heidän ylitseen virran vedet, valtavat ja suuret, Assurin kuninkaan ja kaiken hänen kunniansa. Se nousee kaikkien uomiensa yli ja menee yli kaikkien äyräidensä. Se tunkeutuu Juudaan, paisuu, tulvii ja ulottuu kaulaan saakka. Siipensä levittäen se peittää kaikkialta maasi, Immanuel." Riehukaa, kansat, kuitenkin kukistutte. Kuulkaa, kaikki kaukaiset maat. Varustautukaa, kuitenkin kukistutte. Varustautukaa, kuitenkin kukistutte. Pitäkää neuvoa: se raukeaa. Sopikaa sopimus: se ei pysy. Sillä tässä on Immanuel. Sillä näin sanoi minulle Herra, kun hänen kätensä valtasi minut ja hän varoitti minua vaeltamasta tämän kansan tietä: "Älkää sanoko salaliitoksi kaikkea, mitä tämä kansa sanoo salaliitoksi. Älkää pelätkö, mitä se pelkää, älkääkä kauhistuko. Herra Sebaot pitäkää pyhänä ja häntä pelätkää ja kauhistukaa. Hän on oleva pyhäkkö, loukkauskivi ja kompastuksen kallio molemmille Israelin huonekunnille, paula ja ansa Jerusalemin asukkaille. Monet heistä kompastuvat, kaatuvat ja ruhjoutuvat, monet kiedotaan ja vangitaan. Sido todistus talteen, lukitse laki sinetillä opetuslapsiini." Odotan Herraa, joka kätkee kasvonsa Jaakobin heimolta, ja panen toivoni häneen. Katso, minä ja lapset, jotka Herra on minulle antanut, me olemme Herran Sebaotin merkkeinä ja ihmeinä Israelissa, hänen, joka asuu Siionin vuorella. Kun he sanovat teille: "Kysykää vainaja- ja tietäjähengiltä, jotka supisevat ja mumisevat", eikö kansa kysyisi Jumalaltaan? Kuolleiltako elävien sijaan? "Pysykää laissa ja todistuksessa!" Jos he eivät näin sano, heille ei aamunkoittoa ole. Siellä he kuljeskelevat vaivattuina ja nälkäisinä, ja nälissään he vihastuvat ja kiroavat Kuninkaansa ja Jumalansa. He luovat silmänsä korkeuteen. He katsahtavat maan puoleen, mutta katso, on ainoastaan ahdistusta ja pimeyttä. Heidät on syösty tuskan synkeyteen ja pimeyteen. Mutta se, mikä nyt on vaivan alla, ei jää pimeään. Entiseen aikaan hän saattoi halveksituksi Sebulonin maan ja Naftalin maan, mutta tulevaisuudessa hän saattaa kunniaan merentien, Jordanin tuonpuoleisen maan, pakanain alueen. Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa valo. Sinä lisäät kansan, annat sille suuren ilon. He iloitsevat edessäsi, kuin elonaikana iloitaan, kuin saaliinjaossa riemuitaan. Sillä heidän kuormansa ikeen, heidän olkainsa vitsan ja heidän käskijänsä sauvan sinä särjet kuin Midianin päivänä. Sillä kaikki taistelun pauhussa tallatut sotakengät ja verellä tahratut sotilaspuvut poltetaan ja kulutetaan tulella. Sillä lapsi on meille syntynyt, Poika on meille annettu, jonka hartioilla on valtius, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Voimallinen Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas. Valtius on oleva suuri ja rauha loputon Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnallaan. Se perustetaan ja vahvistetaan tuomiolla ja vanhurskaudella nyt ja iankaikkisesti. Herran Sebaotin kiivaus on sen tekevä. Herra lähetti sanan Jaakobia vastaan, ja se iski Israeliin, ja sen sai tuntea koko kansa, Efraim ja Samarian asukkaat, mutta he sanoivat ylpeydessään ja sydämensä kopeudessa: "Tiilikivet sortuivat maahan, mutta me rakennamme hakatuista kivistä. Metsäviikunapuut hakattiin poikki, mutta me panemme setripuita niiden tilalle." Silloin Herra nostatti sitä vastaan Resinin ahdistajat ja kiihotti sen viholliset, aramilaiset edestä ja filistealaiset takaa, ja he söivät Israelia suun täydeltä. Kaiken tämän takia hänen vihansa ei ole asettunut, ja vieläkin hänen kätensä on ojennettuna. Mutta kansa ei palannut kurittajansa luo, eivätkä he etsineet Herraa Sebaotia. Sen tähden Herra katkaisi Israelilta pään ja hännän, palmunlehvän ja kaislan, yhtenä päivänä. Vanhin ja arvossapidetty on pää, mutta profeetta, joka valhetta opettaa, on häntä. Tämän kansan johtajista tuli eksyttäjiä, ja johdettavat joutuivat hämminkiin. Sen tähden Herra ei iloitse sen nuorista miehistä eikä armahda sen orpoja ja leskiä, sillä he ovat kaikki jumalattomia ja pahantekijöitä, ja jokainen suu puhuu hulluutta. Kaiken tämän takia hänen vihansa ei ole asettunut, ja vieläkin hänen kätensä on ojennettuna. Sillä jumalattomuus palaa tulena, kuluttaa orjantappurat ja ohdakkeet ja sytyttää sankan metsän, niin että se tupruaa savuna ilmaan. Herran Sebaotin vihasta maa syttyy palamaan, ja kansa on kuin tulen syötävänä. Toinen ei sääli toistaan. Ahmivat oikealta, mutta on yhä nälkä, syövät vasemmalta, mutta eivät saa kylläänsä. Jokainen syö oman käsivartensa lihaa: Manasse Efraimia ja Efraim Manassea, molemmat yhdessä käyvät Juudan kimppuun. Kaiken tämän tähden hänen vihansa ei ole asettunut, ja vieläkin hänen kätensä on ojennettuna. Voi lainsäätäjiä, jotka laativat jumalattomia lakeja ja kirjoittelevat vääriä tuomioita vääntääkseen köyhien asian ja riistääkseen kansani kurjien oikeuden, että lesket joutuisivat heidän saaliikseen ja orvot heidän ryöstettävikseen! Mutta mitä teette koston päivänä, rajumyrskyssä, joka tulee kaukaa? Kenen turviin pakenette apua saamaan ja minne talletatte tavaranne? Ei muuta kuin vaivutte vangittujen joukkoon tai kaadutte surmattujen sekaan. Kaiken tämän tähden hänen vihansa ei ole asettunut, ja vieläkin hänen kätensä on ojennettuna. Voi Assuria, joka on vihani vitsa ja jolla on kädessään vihastumiseni sauva! Lähetän hänet jumalattoman kansakunnan kimppuun, käsken hänet kansaa vastaan, johon olen vihastunut, saalista saamaan, ryöstämään ja tallaamaan sitä kuin katujen lokaa. Mutta hän ei ajattele niin. Se ei ole hänen sydämensä ajatus, vaan hänen sydämensä halu on hävittää ja tuhota paljon kansoja. Sillä hän sanoo: "Eivätkö ruhtinaani ole kaikki kuninkaita? Eikö käynyt Kalnon niin kuin Karkemiin, eikö Hamatin kuin Arpadin ja Samarian kuin Damaskon? Niin kuin käteni on saavuttanut epäjumalien valtakunnat, joiden jumalankuvat olivat paremmat kuin Jerusalemin ja Samarian – enkö tekisi Jerusalemille ja sen epäjumalankuville, samoin kuin tein Samarialle ja sen epäjumalille?" Mutta kun Herra on päättänyt kaiken työnsä Siionin vuorella ja Jerusalemissa, kostan Assurin kuninkaalle hänen sydämensä ylpeyden hedelmän ja hänen kopeitten silmiensä ylvästelyn. Sillä hän sanoo: "Oman käteni voimalla sen tein ja omalla viisaudellani, sillä olen ymmärtäväinen. Siirsin kansojen rajat ja ryöstin heidän aarteensa ja puskin ne kumoon kuin härkä valtaistuimella istujat. Käteni tavoitti kansojen rikkaudet kuin linnun pesän. Kuten hylätyt munat kootaan, minä olen koonnut kaikki maat, eikä ketään ollut, joka olisi siipeä räpyttänyt tai nokkansa avannut ja piipittänyt." Ylpeileekö kirves hakkaajaansa vastaan, tai rehenteleekö saha olevansa sahaajaa suurempi? Ikään kuin vitsa heiluttaisi kohottajaansa ja sauva nostaisi koholle sen, mikä ei ole puuta! Sen tähden Herra, Herra Sebaot, lähettää hänen lihavuuteensa näivetystaudin, ja hänen kunniansa alle syttyy tuli kuin tulipalo. Israelin valo on tuleva tuleksi ja hänen Pyhänsä liekiksi, joka polttaa ja kuluttaa hänen ohdakkeensa ja orjantappuransa yhtenä päivänä ja hänen metsänsä ja puutarhansa ihanuuden, luihin ja ytimiin asti, ja hän tulee riutuvan sairaan kaltaiseksi. On helppo laskea ne puut, jotka jäävät jäljelle hänen metsästään. Poika voi kirjoittaa ne muistiin. Sinä päivänä ei Israelin jäännös eivätkä Jaakobin heimon pelastuneet enää turvaudu lyöjäänsä, vaan he turvautuvat totuudessa Herraan, Israelin Pyhään. Jäännös, Jaakobin jäännös, palaa voimallisen Jumalan luo. Sillä vaikka kansaasi, Israel, olisi kuin meren hiekkaa, siitä palaa ainoastaan jäännös. Päätetty on hävitys, joka tulee, vanhurskautta tulvillaan. Sillä hävityksen ja tuomiopäätöksen panee toimeen Herra, Herra Sebaot, kaikessa maassa. Sen tähden Herra, Herra Sebaot, sanoo näin: "Kansani, sinä, joka asut Siionissa, älä pelkää Assuria, kun hän lyö sinua vitsalla ja kohottaa sauvansa sinua vastaan Egyptin tavalla. Sillä lyhyt hetki vielä, niin suuttumus täyttyy, ja vihani kääntyy hävittämään heidät." Silloin Herra Sebaot heiluttaa ruoskaa häntä vastaan, kuten silloin, kun Midian lyötiin Oorebin kalliolla, ja hänen sauvansa oli ojennettuna meren yli, ja hän kohottaa sen kuin muinoin Egyptiä vastaan. Sinä päivänä kirpoaa hänen kuormansa hartioiltasi ja hänen ikeensä niskaltasi, sillä ies särkyy lihavuudesta. Hän tulee Aijatiin, kulkee Migronin kautta, ja jättää kuormastonsa Mikmaaseen. He kulkevat solatien poikki: "Geba on yöpaikkamme." Raama vapisee, Saulin Gibea pakenee. Huuda kimakasti, tytär Gallim! Kuuntele, Laisa! Poloinen Anatot! Madmena menee pakoon, Geebimin asukkaat vievät tavaransa turvaan. Vielä samana päivänä hän pysähtyy Noobiin, hän kohottaa kätensä tytär Siionin vuorta, Jerusalemin kukkulaa, vastaan – katso, silloin Herra, Herra Sebaot, katkaisee hänen latvansa kauhistavalla voimalla, vartevat rungot kaadetaan, ja korkeat kukistuvat. Metsän tiheikkö hakataan kirveellä maahan, ja Libanon kaatuu Valtasuuruuden edessä. Mutta Iisain kannosta puhkeaa Virpi, ja Vesa versoo hänen juuristaan. Hänen päällään lepää Herran Henki, viisauden ja ymmärryksen Henki, neuvon ja voiman Henki, tiedon ja Herran pelon Henki. Hän haluaa Herran pelkoa. Hän ei tuomitse silmän näöltä eikä jaa oikeutta korvan kuulolta, vaan tuomitsee kurjat vanhurskaasti ja jakaa oikein oikeutta maan nöyrille. Suunsa sauvalla hän lyö maata, surmaa jumalattoman huultensa Henkäyksellä. Vanhurskaus on hänen lanteittensa vyö ja totuus hänen lanteittensa side. Susi asuu karitsan kanssa, ja pantteri makaa kilin vieressä. Vasikka, nuori leijona ja syöttöhärkä ovat yhdessä, ja pieni poika niitä paimentaa. Lehmä ja karhu käyvät laitumella, niiden vasikat ja pennut makaavat yhdessä, ja leijona syö rehua kuin nauta. Imeväinen leikittelee kyyn kololla, ja vieroitettu kurottaa kätensä käärmeen luolaan. Ei missään pyhällä vuorellani tehdä pahaa eikä vahinkoa, sillä maa on täynnä Herran tuntemusta, niin kuin vedet peittävät meren. Sinä päivänä pakanat etsivät Iisain juurta, joka on kansojen lippuna, ja hänen asumuksensa on oleva kunniaa täynnä. Sinä päivänä Herra vielä toisen kerran ojentaa kätensä hankkiakseen itselleen kansansa jäännöksen, joka on jäljellä Assurissa, Egyptissä, Patroksessa, Kuusissa, Eelamissa, Sinearissa, Hamatissa ja merensaarilla. Hän nostaa viirin pakanakansoille ja kokoaa Israelin karkotetut miehet, ja Juudan hajotetut naiset hän kerää maan neljästä äärestä. Silloin katoaa Efraimin kateus, ja Juudan vihat häviävät. Efraim ei kadehdi Juudaa, eikä Juuda vihaa Efraimia. Niin he lentävät länteen päin filistealaisten niskaan. Yhdessä he ryöstävät Idän miehiä. Edom ja Mooab joutuvat heidän käsiinsä, ammonilaiset heidän alamaisikseen. Herra vihkii tuhon omaksi Egyptin merenlahden ja vihansa hehkussa kohottaa kätensä Eufrat-virtaa vastaan, lyö sen hajalle seitsemäksi puroksi ja tekee sen sandaalein kuljettavaksi. Siitä tulee valtatie hänen kansansa jäännökselle, joka on jäljellä Assurissa, niin kuin tuli Israelille silloin, kun se lähti Egyptin maasta. Sinä päivänä sanot: "Kiitän sinua, Herra, sillä olit minuun vihastunut, mutta vihasi asettui, ja lohdutit minua. Katso, Jumala on pelastukseni, olen turvassa enkä pelkää, sillä Herra, Herra on voimani ja ylistysvirteni, hän tuli minulle pelastukseksi." Te saatte ilolla ammentaa vettä pelastuksen lähteistä. Sinä päivänä te sanotte: "Kiittäkää Herraa, julistakaa hänen nimeään, tehkää hänen tekonsa tiettäviksi pakanakansojen keskuudessa, tunnustakaa, että hänen nimensä on korkea. Veisatkaa ylistystä Herralle, sillä valtavia tekoja hän on tehnyt. Tulkoot ne tunnetuiksi kaikessa maassa. Huutakaa ja riemuitkaa, Siionin asukkaat, sillä suuri on keskellänne Israelin Pyhä." Profeettasana Baabelista, Jesajan, Aamosin pojan, näkemä. Pystyttäkää viiri paljaalle vuoren laelle, korottakaa äänenne heille, viittokaa heitä kädellä menemään sisälle ruhtinaiden porteista. Minä olen antanut käskyn pyhitetyilleni ja kutsunut sankarini vihani työhön, ne, jotka riemuitsevat valtasuuruudestani. Kuule, vuorilla käy kuin paljojen kansojen pauhu. Kuule valtakuntien, kokoontuneitten kansojen kohinaa: Herra Sebaot katsastaa sotajoukkoaan. He tulevat kaukaisesta maasta, taivaan ääristä, Herra ja hänen vihansa aseet, hävittämään kaiken maan. Valittakaa, sillä Herran päivä on lähellä, se tulee hävityksenä Kaikkivaltiaalta. Sen tähden kaikki kädet herpoavat, ja kaikki ihmissydämet raukeavat. He pelästyvät, kivut ja tuskat valtaavat heidät, he vääntelehtivät kuin synnyttäjä, tuijottavat toisiinsa kauhistuneina ja kasvot tulta leiskuen. Katso, Herran päivä tulee, tulee armottomana, tulee kiivaus ja vihan hehku, tekemään autioksi maan ja hävittämään siitä syntiset. Sillä taivaan tähdet ja Orionin tähdet eivät loista valollaan, aurinko on pimeä noustessaan, kuu ei kajasta kirkkaana. Kostan maanpiirille sen pahuuden ja jumalattomille heidän pahat tekonsa. Lopetan julkeitten kopeuden ja painan maahan väkivaltaisten ylpeyden. Teen kuolevaiset harvinaisemmiksi kuin puhdas kulta, ihmiset harvinaisemmiksi kuin Oofirin kulta. Sen tähden järisytän taivaat, ja maa järkkyy paikaltaan Herran Sebaotin kiivaudesta, hänen vihansa hehkun päivänä. Kuin säikytetyt gasellit ja kuin lampaat, joilla ei ole kokoajaa, he kääntyvät kukin kansansa luo, pakenevat kukin omalle maalleen. Kuka ikinä tavoitetaan, se lävistetään. Se, joka joutuu kiinni, kaatuu miekkaan. Heidän pienet lapsensa murskataan heidän silmiensä edessä, heidän talonsa ryöstetään, ja heidän vaimonsa raiskataan. Katso, herätän heitä vastaan meedialaiset, jotka eivät huoli hopeasta eivätkä välitä kullasta. Heidän jousensa kaatavat nuoria miehiä. He eivät armahda kohdun hedelmää eivätkä sääli lapsia. Silloin Baabelin, valtakuntien kaunistuksen, kaldealaisten ylpeyden ja loiston, käy kuin Sodoman ja Gomorran, jotka Jumala hävitti. Sitä ei ikinä enää asuta. Se jää autioksi polvesta polveen. Arabi ei tee sinne telttaansa, eivätkä paimenet lepuuta siellä laumaansa. Erämaan eläimet lepäävät siellä, sen huoneet ovat pöllöjä täynnä, strutsit asuvat siellä, ja vuohipukit siellä hyppelevät. Sakaalit ulvovat sen palatseissa ja hyeenat huvilinnoissa. Sen aika on lähellä, tulemaisillaan. Sen päiviä ei pidennetä. Sillä Herra armahtaa Jaakobia ja valitsee vielä Israelin ja sijoittaa heidät heidän omaan maahansa. Muukalaiset liittyvät heihin ja yhtyvät Jaakobin heimoon. Kansat ottavat heidät ja tuovat heidät heidän kotiinsa, ja Israelin heimo saa heidät Herran maassa omikseen, orjiksi ja orjattariksi, ja he vangitsevat vangitsijansa ja hallitsevat käskijöitään. Sinä päivänä, jona Herra päästää sinut rauhaan vaivastasi, tuskastasi ja siitä kovasta työstä, jota sinulla teetettiin, virität tämän pilkkalaulun Baabelin kuninkaasta ja sanot: "Kuinka on käskijästä tullut loppu, tullut loppu ahdistuksesta! Herra on murtanut jumalattomien sauvan, valtiaitten vitsan, joka löi kansoja vihan vimmassa, löi lakkaamatta, joka vihassa vallitsi kansakuntia ja vainosi niitä säälimättä. Kaikki maa on saanut levon ja rauhan. He puhkeavat riemuun. Sypressitkin sekä Libanonin setrit iloitsevat sinusta: 'Sinun maata mentyäsi ei nouse kukaan meitä hakkaamaan.' Helvetti tuolla alhaalla värisi tähtesi ottaakseen sinut vastaan, kun tulet. Se herättää kuolleet sinulle, kaikki maan johtomiehet, nostattaa valtaistuimiltaan kaikki kansojen kuninkaat. Kaikki he lausuvat ja sanovat sinulle: 'Myös sinä olet riutunut niin kuin mekin, olet tullut meidän kaltaiseksemme.' Alas helvettiin on vaipunut komeutesi ja harppujesi helinä. Allasi ovat vuoteena madot. Toukat ovat peittonasi. Kuinka olet taivaalta pudonnut, sinä kointähti, aamuruskon poika! Kuinka olet maahan syösty, sinä kansojen kukistaja! Sinä sanoit sydämessäsi: 'Nousen taivaaseen, korkeammalle Jumalan tähtiä korotan istuimeni ja istun kokoontumisvuorelle pohjoisen puolelle. Nousen pilvien kukkuloille, teen itseni Korkeimman vertaiseksi.' Mutta alas helvettiin sinä joudut, syvimpään kuiluun. Ne, jotka sinut näkevät, katsovat pitkään, tarkastelevat sinua: 'Onko tämä se mies, joka järisytti maan ja järkytti valtakunnat, joka teki maanpiirin erämaaksi ja hävitti sen kaupungit, joka ei päästänyt vankejaan kotiin?' Kansojen kuninkaat lepäävät kaikki kunniassa, kukin kammiossaan. Mutta sinä olet kaukana haudastasi, viskattuna pois kuin hylätty vesa, olet peittynyt surmattujen, miekalla lävistettyjen, kiviseen kuoppaan suistuneitten alle, olet kuin tallattu raato. Et saa yhtyä heihin haudassa, sillä olet maasi hävittänyt, kansasi tappanut. Ikinä enää ei mainita pahantekijöiden sukua. Laittakaa hänen lapsilleen verilöyly heidän isiensä pahojen tekojen tähden, etteivät he nousisi ottamaan omakseen maata ja täyttäisi maanpiiriä kaupungeilla." Nousen heitä vastaan, sanoo Herra Sebaot, ja hävitän Baabelilta nimen ja jäännöksen, suvun ja jälkeläiset, sanoo Herra. Teen sen siilien perinnöksi ja vesirämeeksi, lakaisen sen pois hävityksen luudalla, sanoo Herra Sebaot. Herra Sebaot on vannonut sanoen: Totisesti, mitä olen ajatellut, se tapahtuu, mitä olen päättänyt, se toteutuu: muserran Assurin maassani ja tallaan hänet vuorillani, niin että hänen ikeensä heltiää heidän päältään ja hänen kuormansa heltiää heidän hartioiltaan. Tämä on päätös, päätetty kaikesta maasta, tämä on käsi, ojennettu kaikkien kansojen yli. Sillä Herra Sebaot on päättänyt, – kuka sen tyhjäksi tekee? Hänen kätensä on ojennettu, – kuka sen torjuu? Kuningas Aahaan kuolinvuotena tuli tämä profeettasana: Älä, Filistea kaikkinesi, iloitse siitä, että sauva, joka sinua löi, on murtunut. Sillä käärmeen juuresta kasvaa kyy, ja sen hedelmä on lentävä käärme. Vaivaisista kurjimmat löytävät laitumen, ja köyhät saavat levätä turvassa, mutta sinun juuresi tapan nälkään, ja sinun jäännöksesi surmataan. Valita, portti, huuda, kaupunki. Menehdy pelkoon, Filistea kaikkinesi, sillä pohjoisesta tulee savu; eikä yksikään erkane vihollisen riveistä. Mutta mitä vastataan pakanakansan sanansaattajille? "Herra on perustanut Siionin, ja hänen kansansa kurjat saavat siinä turvan." Ennustus Mooabista. Hävityksen yönä tuhoutuu Aar-Mooab; hävityksen yönä tuhoutuu Kiir-Mooab. Bait ja Diibon nousevat uhrikukkuloille itkemään, Nebolla ja Meedebassa Mooab valittaa; kaikki päät ovat paljaiksi ajettuja, kaikki parrat ovat leikattuja. Kaduilla he kääriytyvät säkkeihin, katoilla ja toreilla kaikki valittavat, he menehtyvät itkuun. Hesbon ja Elale huutavat. Niiden itku kuuluu Jahaaseen asti. Sen tähden Mooabin varustetut miehet vaikeroivat, sen sielu vapisee. Sydämeni huutaa Mooabin tähden. Sen pakolaisia on aina Sooariin saakka, aina Eglat-Selisijjaan asti. Luuhitin solatietä he nousevat itkien, Hooronaimin tiellä he puhkeavat itkuun hävityksen tähden. Nimrimin vedet ehtyvät erämaaksi, heinä kuivuu, ruoho lakastuu eikä vihantaa ole. Sen tähden he kantavat hankkimansa säästön ja tallettamansa tavaran Pajupuron yli. Itku kiertää Mooabin rajoja, voihke kuuluu Eglaimiin asti, valitus Beer-Eelimiin asti. Sillä Diimonin vedet ovat verta täynnä, ja vielä muutakin tuon Diimonille: leijonan Mooabin pelastuneiden ja maahan jääneiden kimppuun. "Lähettäkää maan hallitsijalle tulevat lampaat Selasta erämaan kautta tytär Siionin vuorelle." Kuin pakenevat linnut, säikytetty pesue, ovat Mooabin tyttäret Arnonin kahlauspaikoilla. "Anna neuvo, ryhdy välittäjäksi, tee varjosi yön kaltaiseksi keskellä päivää, kätke karkotetut äläkä ilmaise pakenevia. Salli minun karkotettujeni asua luonasi, Mooab, ole heille suojana hävittäjää vastaan. Sillä sortajalle tulee loppu, hävitys lakkaa, ja tallaaja on maasta poissa. Valtaistuin vahvistetaan laupeudella, ja sillä istuu vakaasti Daavidin majassa Tuomari, joka harrastaa oikeutta ja ahkeroi vanhurskautta." "Me olemme kuulleet Mooabin ylpeilyn, tuon hyvin korskean, hänen kopeilunsa, ylpeilynsä ja vihansa, hänen väärät puheensa." Sen tähden Mooab valittaa Mooabille, kaikki he valittavat. Kiir-Haresetin rypälekakkuja te huokailette, ja olette aivan murtuneita. Sillä kuihtuneet ovat Hesbonin viinitarhat, Sibman viiniköynnökset. Niiden jalot rypäleet kaatoivat kansojen valtiaita, ne ulottuivat Jaeseriin asti, harhailivat halki erämaan, niiden vesat levisivät ja menivät yli meren. Sen tähden minä itken Jaeserin kanssa, itken Sibman viiniköynnöksiä, kastelen kyyneleilläni sinua, Hesbon, ja sinua, Elale, sillä hedelmän- ja viininkorjuun keskelle on kajahtanut sotahuuto. Ilo ja riemu on tauonnut puutarhasta, viinitarhoissa ei riemuita, ei ratketa nauruun; ei poljeta viiniä viinikuurnissa. "Minä olen vaientanut ilohuudon." Siksi sisimpäni värisee Mooabin tähden kuin lyyra, sydämeni Kiir-Hereksen tähden. Vaikka Mooab kuinka astuisi uhrikukkulalle ja uuvuttaisi itsensä sillä ja vaikka kuinka menisi pyhäkköönsä rukoilemaan, se ei häntä auta. Tämä on sana, jonka Herra oli jo ennen puhunut Mooabille. Mutta nyt Herra lausuu sanoen: Ennen kuin kolme vuotta on kulunut – kolme palkkalaisen vuotta – Mooabin kunnia suurine joukkoineen tehdään halvaksi, ja jäännös on oleva hyvin pieni ja mitätön. Ennustus Damaskosta. Katso, Damasko poistetaan kaupunkien luvusta ja luhistuu raunioiksi. Aroerin kaupungit jäävät autioiksi karjalaumojen haltuun. Ne lepäävät siellä kenenkään pelottelematta. Efraimilta menee suojavarustus ja Damaskolta kuninkuus ja Aramista jäännöskin. Niiden käy kuin israelilaisten kunnian, sanoo Herra Sebaot. Sinä päivänä Jaakobin kunnia köyhtyy, ja hänen ruumiinsa lihavuus laihtuu. Silloin käy kuin leikkaajan kahmaistessa viljaa ja hänen käsivartensa leikatessa tähkiä. Silloin käy kuin tähkiä poimittaessa Refaimin tasangolla. Sen verran jää jälkikorjuuta kuin öljypuuta karistettaessa: pari, kolme marjaa korkealle latvaan, neljä, viisi hedelmäpuun oksiin, sanoo Herra, Israelin Jumala. Sinä päivänä ihminen luo katseen Luojaansa, ja hänen silmänsä katsovat Israelin Pyhään, eikä hän luo katsettaan alttareihin, heidän omien kättensä tekoon, eikä katso niihin, mitä hänen sormensa ovat tehneet, ei aseroihin eikä auringonpatsaisiin. Sinä päivänä hänen linnoitetut kaupunkinsa ovat kuin autioituneet paikat metsissä ja kukkuloilla, jotka jätettiin autioiksi israelilaisten tullessa, ja maa muuttuu erämaaksi. Sillä unohdit pelastuksesi Jumalan etkä muistanut turvakalliotasi. Sen tähden istutat ihania istutuksia ja kylvät vieraita viiniköynnöksiä. Istutuspäivänä saat ne kasvamaan, ja aamulla saat kylvösi kukoistamaan – mutta poissa on sato sairauden päivänä, ja parantumaton on kipu. Voi paljojen kansojen pauhua – ne pauhaavat, kuin meri pauhaa, ja kansakuntien kohinaa – ne kohisevat, kuin valtavat vedet kohisevat! Kansakunnat kohisevat, kuin suuret vedet kohisevat. Mutta hän nuhtelee niitä, ja ne pakenevat kauas. Ne karkotetaan kuin akanat tuulessa vuorilla, kuin lentävät lehdet rajuilmassa. Katso, ehtoolla on oleva kauhu, aamun tullen ei heitä enää ole. Tämä on riistäjiemme osa, ryöstäjiemme arpa. Voi siipien surinan maata, joka on tuolla puolen Kuusin jokien, joka lähettää sanansaattajat virralle, ruokoveneissä vesiä myöten! Lähtekää, te nopeat sanansaattajat, kookkaan ja kiiltäväihoisen kansan luo, lähellä ja kaukana pelätyn kansan luo, voimakkaan sortajakansan luo, jonka maata joet halkovat. Te kaikki maanpiirin asukkaat, te maan asuttajat, katsokaa, milloin viiri nostetaan vuorille, ja kuunnelkaa, kun puhalletaan torveen. Sillä näin Herra on minulle sanonut: "Pysyn hiljaa ja katselen asunnostani kuin hehkuva helle päivän paistaessa ja kuin kastepilvi elonajan helteessä." Sillä ennen viininkorjuuta, kun kukinta on päättynyt ja kukasta on tullut kypsyvä marja, hän hakkaa vesoimella köynnökset, hävittää ja katkoo varret. Ne jätetään kaikki vuorten petolintujen ja maan eläinten haltuun. Petolinnut pitävät siellä kesää, ja kaikenlaiset maan eläimet siellä talvehtivat. Siihen aikaan kookas ja kiiltäväihoinen kansa, lähellä ja kaukana pelätty kansa, voimakas sortajakansa, jonka maata joet halkovat, tuodaan lahjaksi Herralle Sebaotille siihen paikkaan, missä asuu Herran Sebaotin nimi: Siionin vuorelle. Profeettasana Egyptistä. Katso, Herra ajaa nopealla pilvellä ja tulee Egyptiin. Silloin vapisevat Egyptin epäjumalat hänen edessään, ja sydän raukeaa Egyptin rinnassa. Kiihotan Egyptin Egyptiä vastaan, niin että he sotivat keskenään, ystävä ystävää vastaan, kaupunki kaupunkia vastaan, valtakunta valtakuntaa vastaan. Silloin Egyptiltä katoaa rohkeus rinnasta, ja hämmennän hänen neuvonsa. He kysyvät epäjumalilta, henkienmanaajilta, vainaja- ja tietäjähengiltä. Annan Egyptin tylyn herran käsiin, ja kova kuningas on hallitseva heitä, sanoo Herra, Herra Sebaot. Vedet loppuvat virrasta, joki ehtyy ja kuivuu. Joet levittävät löyhkää, Egyptin kanavat madaltuvat ja ehtyvät, ruoko ja kaisla lakastuvat. Ruohikot Niilivirran varsilla, virran suussa, ja kaikki Niilivirran kylvömaat kuivuvat, kuihtuvat ja häviävät. Kalastajat valittavat ja murehtivat. Kaikki, jotka heittävät onkea virtaan ja laskevat verkkoa veteen, nääntyvät. Häpeään joutuvat ne, jotka pitelevät häkilöityjä pellavia ja jotka kutovat pellavakankaita. Maan peruspylväät murskataan, ja kaikki palkkalaiset ovat murheellisella mielellä. Hulluina ovat Sooanin päämiehet kaikki, viisaimmat faraon neuvonantajista ovat neuvossaan tulleet tyhmiksi. Kuinka voitte sanoa faraolle: "Olen viisaitten poika, muinaisajan kuninkaitten jälkeläinen"? Missä ovat viisaasi? Ilmoittakoot sinulle – hehän sen tietävät – mitä Herra Sebaot on Egyptin osalle päättänyt. Sooanin päämiehet ovat käyneet typeriksi, Noofin päämiehet ovat pettyneet. Egyptiä horjuttavat sen sukukuntien kulmakivet. Herra on vuodattanut sen keskuuteen sekasorron hengen, ja niin he saattavat Egyptin horjumaan kaikissa menoissaan, kuin juopunut horjahtaa oksennukseensa. Eikä menesty Egyptille mikään teko, tekipä sen pää tai häntä, palmunlehvä tai kaisla. Sinä päivänä Egypti on oleva naisten kaltainen. Se vapisee ja pelkää Herran Sebaotin käden heilutusta, kun hän heiluttaa kättään sitä vastaan. Juudan maa on oleva Egyptille kauhuksi. Niin usein kuin sitä sille mainitaan, se pelkää Herran Sebaotin päätöstä, jonka hän on siitä päättänyt. Sinä päivänä on viisi kaupunkia Egyptin maassa puhuva Kanaanin kieltä ja vannova valan Herralle Sebaotille. Yhtä niistä mainitaan nimellä Iir-Heres. Sinä päivänä on oleva Herran alttari keskellä Egyptin maata ja sen rajalla Herran patsas. Se on oleva merkkinä ja todistuksena Herralle Sebaotille Egyptin maassa. Sillä he huutavat Herraa sortajien tähden, ja hän lähettää heille vapauttajan ja puolustajan, joka pelastaa heidät. Silloin Herra tekee itsensä tunnetuksi egyptiläisille, ja egyptiläiset tuntevat Herran sinä päivänä ja palvelevat häntä teuras- ja ruokauhreilla, ja he tekevät Herralle lupauksia ja täyttävät ne. Herra lyö egyptiläisiä, lyö ja parantaa. He palaavat Herran luo, ja hän kuulee heidän rukouksensa ja parantaa heidät. Sinä päivänä on oleva valtatie Egyptistä Assuriin, ja Assur yhtyy Egyptiin ja Egypti Assuriin, ja ne, Egypti sekä Assur, palvelevat Herraa. Sinä päivänä Israel on oleva kolmantena Egyptin ja Assurin rinnalla, siunauksena keskellä maata, sillä Herra Sebaot siunaa sitä sanoen: "Siunattu olkoon Egypti, kansani, ja Assur, kätteni teko, ja Israel, perintöosani." Sinä vuonna, jona Tartan, Sargonin, Assurin kuninkaan, lähettämänä, tuli Asdodiin, ryhtyi taisteluun Asdodia vastaan ja valloitti sen – siihen aikaan Herra puhui Jesajan, Aamosin pojan, kautta sanoen: "Mene, riisu säkkipuku lanteiltasi ja vedä sandaalit jalastasi." Hän teki niin: kulki ilman viittaa ja avojaloin. Herra sanoi: "Niin kuin palvelijani Jesaja on kolme vuotta kulkenut ilman viittaa ja avojaloin, merkiksi ja enteeksi Egyptille ja Kuusille, niin on Assurin kuningas kuljettava Egyptin sotavankeja ja Kuusin karkotettuja, sekä nuoria että vanhoja, ilman viittaa ja avojaloin, takapuolet paljaina – Egyptin häpeä! He kauhistuvat ja joutuvat häpeään Kuusin tähden, joka oli heidän toivonsa, ja Egyptin tähden, joka oli heidän ylpeytensä. Tämän rantamaan asukkaat sanovat sinä päivänä: 'Katso, näin on käynyt toivomme, jonka turviin pakenimme apua saamaan vapautuaksemme Assurin kuninkaasta. Kuinka me pelastumme?'" Profeettasana meren viereisestä erämaasta. Niin kuin myrskytuulet kiitävät Negevissä, niin se tulee erämaasta, pelottavasta maasta. Julma näky ilmoitettiin minulle: "Ryöstäjä ryöstää, hävittäjä hävittää. Hyökkää, Eelam! Piiritä, Meedia! Kaiken huokailun lopetan." Sen tähden lanteeni ovat täynnä vapinaa, minut valtaavat tuskat kuin synnyttäjän tuskat. Minua huimaa, niin etten kuule, kauhistuttaa, niin etten näe. Sydämeni värisee, kauhu pelästyttää minut. Ikävöimäni iltahämärän se muuttaa minulle vavistukseksi. Pöytä katetaan, matto levitetään, syödään, juodaan. Nouskaa, te ruhtinaat, voidelkaa kilvet. Sillä näin on Herra minulle sanonut: "Mene, aseta tähystäjä. Hän ilmoittakoon, mitä näkee. Kun hän näkee jonon ratsastajia pareittain, jonon aaseja, jonon kameleja, niin kuunnelkoon tarkasti, hyvin tarkasti." Hän huusi kuin leijona: "Tähystyspaikalla, Herra, minä seison alati, päivät pitkät, pysyn vartiopaikallani kaiket yöt. Katso, tuolla tulee jonossa miehiä, parivaljakoita." Sitten hän lausui sanoen: "Kukistunut, kukistunut on Baabel, ja kaikki sen jumalien kuvat hän on murskannut maahan." Maahan puitu kansani, puimatantereella poljettuni! Mitä olen kuullut Herralta Sebaotilta, Israelin Jumalalta, sen teille ilmoitan. Ennustus Duumasta. Minulle huudetaan Seiristä: "Vartija, mikä hetki yöstä on? Vartija, mikä hetki yöstä on?" Vartija vastaa: "Aamu on tullut, mutta silti on yö. Jos vielä kyselette, kyselkää. Tulkaa uudelleen." Profeettasana Arabiaa vastaan. Yöpykää Arabian viidakoissa, te dedanilaiset karavaanit. Menkää vastaan, viekää vettä janoaville. Teeman maan asukkaat ottavat pakolaiset vastaan leipää tarjoten. Sillä he ovat miekkoja paossa, paljastettua miekkaa, jännitettyä jousta ja sodan raskautta paossa. Sillä näin on Herra minulle sanonut: Vielä vuosi – sellainen kuin on palkkalaisen vuosi – niin kaikki Keedarin kunnia on kadonnut, ja Keedarin sankarien jousiluvun jäännös on oleva vähäinen. Sillä Herra, Israelin Jumala, on puhunut. Ennustus Näkylaaksosta. Mikä sinun on, kun nouset katoille kaikki mukanasi, sinä kohiseva, pauhaava kaupunki, sinä remuava kylä? Surmattusi eivät ole miekan surmaamia, eivät sotaan kuolleita. Kaikki sinun johtajasi ovat yhdessä paenneet, vangeiksi joutuneet, jousta vailla. Keitä vain sinun omiasi tavattiin, heidät kaikki vangittiin, kuinka kauas pakenivatkin. Sen tähden sanon: "Kääntäkää katseenne minusta pois: itken katkerasti; älkää tungeksiko minua lohduttamaan, kun tytär, kansani, tuhoutuu." Sillä hämmingin, hävityksen ja häiriön päivän on Herra, Herra Sebaot, pitävä Näkylaaksossa. Muurit ovat murretut, vuorille on kohonnut huuto. Eelam nosti viinen saapuen vaunuineen, väkineen ja ratsumiehineen, ja Kiir paljasti kilven. Ihanimmat laaksosi täyttyivät vaunuista, ratsumiehet asettuivat asemiin portin eteen. Hän riisui Juudalta verhon, ja sinä päivänä loit katseesi Metsätalon asevarastoon. Huomasitte monta repeämää Daavidin kaupungin muurissa ja kokositte vedet Alalammikkoon. Luitte Jerusalemin talot ja hajotitte taloja vahvistaaksenne muurin, ja teitte molempien muurien välille paikan, johon Vanhan lammikon vedet koottiin. Mutta sen puoleen ette katsoneet, joka tämän tuotti, häntä ette nähneet, joka tämän kauan sitten valmisti. Sinä päivänä Herra, Herra Sebaot, kutsui itkuun ja valitukseen, ajamaan pään paljaaksi ja vyöttäytymään säkkiin. Mutta katso: on iloa ja riemua, nautojen tappamista ja lammasten teurastusta, lihan syöntiä ja viinin juontia! "Syökäämme ja juokaamme, sillä huomenna kuolemme." Korviini kuului Herran Sebaotin ilmoitus: "Totisesti, tämä syntinne ei tule sovitetuksi, ei kuolemaanne saakka, sanoo Herra, Herra Sebaot." Näin sanoo Herra, Herra Sebaot: Mene tuon huoneenhaltijan luo, Sebnan luo, joka on linnan päällikkönä. "Mitä sinulla täällä on asiaa, ja keitä sinulla täällä on, kun hakkautat tänne itsellesi haudan, hakkautat hautasi korkeuteen, koverrat kalliolle itsellesi asunnon?" Katso, Herra heittää sinua, mies, rajusti: hän kahmaisee sinut kokoon, kääräisee sinut keräksi ja paiskaa pallona menemään maahan, jossa on laajuutta joka suuntaan. Sinne kuolet, ja sinne jäävät kunniavaunusi, sinä Herrasi huoneen häpeä. Syöksen sinut pois paikastasi. Hän kukistaa sinut asemastasi. Mutta sinä päivänä kutsun palvelijani Eljakimin, Hilkian pojan, ja puetan hänen päälleen paitasi, vyötän hänet vyölläsi ja panen valtasi hänen käteensä, niin että hän on oleva isänä Jerusalemin asukkaille ja Juudan suvulle. Panen Daavidin huoneen avaimen hänen olalleen. Hän avaa, eikä kukaan sulje, ja hän sulkee, eikä kukaan avaa. Lyön hänet vaarnaksi vahvaan paikkaan, ja hänestä tulee kunniaistuin isänsä suvulle. Hänen varaansa ripustautuu hänen isänsä suvun kaikki paljous, vesat ja versot, kaikki pienet astiat, kaikki maljat ja ruukut. Sinä päivänä, sanoo Herra Sebaot, vahvaan paikkaan lyöty vaarna pettää, se katkeaa ja putoaa, ja kuorma, joka oli sen varassa, särkyy. Sillä Herra on sen puhunut. Profeettasana Tyyrosta. Valittakaa, te Tarsiin laivat, sillä se on hävitetty talottomaksi, paikaksi, johon ei kuljeta. Kittiläisten maasta he saivat tämän tiedon. Mykistykää, te rantamaan asukkaat! Siidonin kauppamiehet, merenkulkijat, täyttivät sinut. Suuria vesiä kulki Siihorin siemen, Niilivirran vilja. Se oli Tyyron sato, ja siitä tuli kansojen kauppatavara. Häpeä, Siidon, sillä näin sanoo meri, meren linnoitus: "En ole kivuissa ollut, en ole synnyttänyt, en ole kasvattanut nuorukaisia enkä saattanut neitsyitä suuriksi." Kun tämä kuullaan Egyptissä, vavistaan Tyyron kuulumisia. Menkää Tarsiiseen. Valittakaa, te rantamaan asukkaat. Onko tämä remuava kaupunkinne, jonka alku on kaukaa menneisyydestä, se, jonka jalat kuljettivat kauas muukalaisena asumaan? Kuka on tämän päättänyt Tyyron osalle, kruunujen jakelijan, jonka kauppamiehet olivat ruhtinaita, kauppiaat kunnioitettuja kautta maan? Herra Sebaot on sen päättänyt häväistäkseen kaiken ylvästelyn koreuden tähden ja saattaakseen kaikki maan kunnioitetut halveksituiksi. Tulvi yli maasi, tytär Tarsis kuin Niilivirta. Enää ei ole patoa. Hän on ojentanut kätensä meren yli ja järkyttänyt valtakunnat. Herra on antanut käskyn Kanaania vastaan, että sen linnoitukset hävitettäkööt. Hän sanoo: "Älä enää ilakoi, sinä häväisty neitsyt, tytär Siidon. Nouse, mene kittiläisten maahan; et sinä sielläkään saa levätä. Katso, kaldealaisten maa, kansa, jota ei ollut enää olemassa, jonka Assur oli valmistanut erämaan eläimille, – he pystyttävät vartiotorninsa, he kukistavat sen palatsit, tekevät sen raunioiksi. Valittakaa, te Tarsiin laivat, sillä hävitetty on teidän linnoituksenne." Siihen aikaan Tyyro unohdetaan seitsemäksikymmeneksi vuodeksi, jotka ovat kuin saman kuninkaan aikaa. Seitsemänkymmenen vuoden kuluttua käy Tyyron, niin kuin porton laulussa sanotaan: "Ota lyyra, kierrä kaupunkia, sinä unohdettu portto; soita kauniisti, laula vireästi, että sinut muistettaisiin!" Sitten seitsemänkymmenen vuoden kuluttua Herra katsoo Tyyron puoleen, ja se pääsee jälleen portonpalkoilleen ja tekee huorin kaikkien maan valtakuntien kanssa, mitä maan päällä on. Mutta sen voitto ja palkka on oleva Herralle pyhitetty. Sitä ei koota eikä talleteta, vaan sen voitto on tuleva niille, jotka Herran edessä asuvat, runsaaksi ravinnoksi ja jaloksi vaatetukseksi. Katso, Herra tekee maan tyhjäksi ja autioksi, mullistaa sen muodon ja hajottaa sen asukkaat. Kuten kansan käy, niin papinkin, kuten orjan, niin hänen isäntänsä, kuten orjattaren, niin hänen emäntänsä, kuten ostajan, niin myyjän, kuten lainanottajan, niin lainanantajan, kuten velallisen, niin velkojankin. Maa tyhjentämällä tyhjennetään ja ryöstämällä ryöstetään. Sillä Herra on tämän sanan puhunut. Maa murehtii ja lakastuu, maanpiiri nääntyy ja lakastuu; kansan ylhäiset nääntyvät maassa. Maa on saastunut asukkaittensa alla, sillä he ovat rikkoneet lait, muuttaneet käskyt, hylänneet iankaikkisen liiton. Sen tähden kirous kalvaa maata, ja sen asukkaat kärsivät omasta syystään. Sen tähden maan asukkaat korventuvat kuumuudesta, ja ihmisiä jää jäljelle vain vähän. Viini murehtii, viiniköynnös kuihtuu, kaikki sydämeltään iloiset huokaavat. Loppunut on tamburiinien riemu, lakannut remuavien melu, loppunut lyyrojen riemu. Ei juoda viiniä laulaen, väkijuoma käy juojilleen karvaaksi. Kukistettu on autio kaupunki, jokainen talo on teljetty ja sisään pääsemätön. Viinistä on kaduilla valitus, kaikki ilo on mennyt mailleen, riemu on paennut maasta. Jäljellä on kaupungissa hävitys, portti on lyöty pirstaleiksi. Sillä niin on käyvä maan päällä kansojen keskuudessa, kuin öljypuuta karistettaessa, kuin jälkikorjuussa viininkorjuun päätyttyä. He korottavat äänensä ja riemuitsevat. He huutavat mereltä päin Herran valtasuuruudessa: "Sen tähden kunnioittakaa Herraa valon mailla, ja meren saarilla Herran, Israelin Jumalan, nimeä." Maan äärestä kuulemme ylistysvirret: "Ihana on vanhurskaan osa!" Mutta sanon: "Riutuminen, riutuminen on osani, voi minua: ryöstäjät ryöstävät, repien ryöstäjät ryöstävät!" Kauhu, kuoppa ja ansa ovat edessäsi, sinä maan asukas. Se, joka pakenee kauhun ääntä, putoaa kuoppaan, ja se, joka kuopasta nousee, tarttuu paulaan. Sillä korkeuden ikkunat aukeavat ja maan perustukset järkkyvät. Maa musertuu murskaksi, maa halkeaa ja hajoaa, maa horjuu ja huojuu. Maa hoippuu ja hoipertelee kuin juopunut, huojuu kuin lehvämaja. Raskaana painaa sitä sen rikos, se kaatuu eikä enää nouse. Sinä päivänä Herra kostaa korkeuden sotajoukolle korkeudessa ja maan kuninkaille maan päällä. Heidät kootaan sidottuina vankikuoppaan ja suljetaan vankeuteen. Pitkän ajan kuluttua heille kostetaan. Silloin kuu punastuu, ja aurinko häpeää, sillä Herra Sebaot on kuningas Siionin vuorella ja Jerusalemissa, ja hänen vanhintensa edessä loistaa kirkkaus. Herra, sinä olet Jumalani; kunnioitan sinua, kiitän nimeäsi, sillä olet tehnyt ihmeitä, suunnitelmasi kaukaisilta päiviltä ovat todet ja vakaat. Sillä olet tehnyt kaupungin kivikasaksi, varustetun kaupungin raunioiksi. Muukalaisten linna on kadonnut kaupunkien luvusta. Sitä ei enää ikinä rakenneta. Sen tähden sinua kunnioittaa voimakas kansa, väkivaltaisten pakanoiden kaupunki sinua pelkää. Sillä olit turvana kurjalle, turvana köyhälle hänen ahdingossaan, suojana rankkasateelta ja varjona helteeltä. Sillä väkivaltaisten vihan vimma on kuin rankkasade seinää vasten. Kuin helteen kuivassa maassa vaimensit muukalaisten melun. Kuin helle pilven varjossa vaipuu väkivaltaisten voittolaulu. Herra Sebaot laittaa kaikille kansoille tällä vuorella pidot rasvasta, pidot viinistä, ydinrasvasta, puhtaasta viinistä. Hän hävittää tällä vuorella verhon, joka verhoaa kaikki kansat, ja peiton, joka peittää kaikki kansakunnat. Hän hävittää kuoleman ainiaaksi, ja Herra, Herra pyyhkii kyyneleet kaikkien kasvoilta ja ottaa pois kansansa häväistyksen kaikesta maasta. Sillä Herra on puhunut. Sinä päivänä sanotaan: "Katso, tämä on Jumalamme, jota odotimme meitä pelastamaan; tämä on Herra, jota odotimme: iloitkaamme ja riemuitkaamme pelastuksesta, jonka hän toi." Sillä Herran käsi lepää tällä vuorella. Mutta Mooab tallataan siihen paikkaansa, niin kuin oljet tallautuvat lantaveteen. Hän haroo siinä käsiään, kuin uimari haroo uidessaan, mutta Herra painaa alas hänen ylpeytensä sekä hänen käsiensä rimpuilut. Korkeitten muuriesi varustukset hän kukistaa, painaa ne alas ja syöksee maahan tomuun asti. Sinä päivänä lauletaan Juudan maassa tätä laulua: "Meillä on vahva kaupunki. Pelastuksen hän on pannut sille muuriksi ja varustukseksi. Avatkaa portit vanhurskaan kansan astua sisään, sen, joka pysyy uskollisena. Säilytät eheän rauhan sille, joka sinussa pysyy, sillä hänen turvansa on sinussa. Turvatkaa Herraan ainiaan, sillä Herra, Herra on iankaikkinen kallio. Sillä hän on kukistanut korkealla asuvat, ylhäisen kaupungin. Hän painoi sen alas, painoi maan tasalle ja syöksi sen tomuun asti. Sitä tallaa jalka, kurjan jalat, vaivaisten askeleet. Vanhurskaan polku on suora, sinä teet vanhurskaan tien tasaiseksi. Niin, sinun tuomioittesi tiellä odotamme sinua, Herra. Nimeäsi ja muistoasi sielu ikävöi. Sieluni ikävöi sinua yöllä, henkeni sisimmässäni etsii sinua varhain. Sillä kun tuomiosi kohtaavat maata, maanpiirin asukkaat oppivat vanhurskautta. Jos jumalaton saa armon, hän ei opi vanhurskautta. Oikeuden maassa hän tekee vääryyttä eikä näe Herran korkeutta. Herra, kätesi on kohotettu, mutta he eivät sitä näe. He saakoot häpeäkseen nähdä kiivautesi kansan puolesta. Kuluttakoon heidät tuli, joka vihollisesi kuluttaa. Herra, sinä saatat meille rauhan, sillä myös kaikki meidän tekomme sinä olet tehnyt. Herra, meidän Jumalamme, meitä ovat vallinneet muut herrat, et sinä. Sinua yksin me ylistämme, sinun nimeäsi. Kuolleet eivät virkoa eloon, vainajat eivät nouse: niin olet heille kostanut, tuhonnut heidät ja hävittänyt kaiken heidän muistonsa. Olet lisännyt kansan, Herra, olet lisännyt kansan, olet kunniasi näyttänyt ja laajentanut kaikki maan rajat. Herra, ahdistuksessa he ovat etsineet sinua, vuodattaneet hiljaisia rukouksia, kun heitä kuritit. Kuin raskaana oleva vaimo, joka on synnyttämäisillään, vääntelehtii ja huutaa kivuissaan, niin olimme edessäsi, Herra. Olimme raskaina, vääntelehdimme, mutta oli kuin olisimme synnyttäneet tuulta: emme saaneet aikaan pelastusta maalle eivätkä maanpiirin asukkaat synnyttäneet. Mutta sinun kuolleesi virkoavat eloon, minun ruumiini nousevat ylös. Herätkää ja riemuitkaa, te jotka tomussa lepäätte, sillä kasteesi on valkeuksien kaste, ja maa tuo vainajat ilmoille. Mene, kansani, kammioihisi ja sulje ovet jälkeesi, kätkeydy hetkeksi, kunnes viha on mennyt ohi. Sillä katso, Herra lähtee asuinsijastaan kostamaan maan asukkaille heidän pahat tekonsa, ja maa paljastaa verivelkansa eikä enää peitä surmattujaan." Sinä päivänä Herra kostaa kovalla, suurella ja väkevällä miekallaan leviatanille, kiitävälle käärmeelle, ja leviatanille, kiemurtelevalle käärmeelle, ja tappaa lohikäärmeen, joka on meressä. Sinä päivänä sanotaan: "On viinitarha, parhaan viinin tarha. Laulakaa siitä: 'Minä, Herra, olen sen vartija. Kastelen sitä hetkestä hetkeen. Vartioin sitä öin ja päivin, ettei mikään vahingoita sitä. Vihaa minulla ei ole. Olisipa vain orjantappuroita ja ohdakkeita, niiden kimppuun kävisin sodalla ja polttaisin ne kaikki yhdessä – tai säilyttäköön minut voimassani ja tehköön rauhan kanssani, tehköön rauhan kanssani.'" Tulevina aikoina juurtuu Jaakob, Israel kukkii ja kukoistaa ja täyttää maanpiirin hedelmällään. Löikö hän sitä, kuten sen lyöjät lyötiin, tapettiinko se, kuten sen tappajat tapettiin? Karkottamalla sen, lähettämällä sen pois rankaisit sitä. Hän pyyhkäisi sen pois kovalla myrskyllään itätuulen päivänä. Sen tähden sovitetaan Jaakobin pahat teot sillä, ja se on hänen syntiensä poistamisen täysi hedelmä, että hän tekee kaikki alttarikivet rikottujen kalkkikivien kaltaisiksi: eivät kohoa enää aserat eivätkä auringonpatsaat. Sillä varustettu kaupunki on autio. Se on hylätty maja, tyhjäksi jätetty kuin erämaa. Siellä vasikat käyvät laitumella. Ne siellä makailevat ja kaluavat sieltä kaikki vesat. Kun oksat kuivuvat, ne taitetaan pois. Naiset tulevat ja tekevät niillä tulta. Sillä se ei ole ymmärtäväistä kansaa. Sen tähden sen tekijä ei armahda sitä eikä sen Luoja sääli sitä. Sinä päivänä Herra karistaa hedelmät maahan Eufrat-virrasta aina Egyptin puroon asti, ja teidät, te israelilaiset, poimitaan talteen yksitellen. Sinä päivänä puhalletaan suureen torveen, ja Assurin maahan häipyneet ja Egyptin maahan karkotetut tulevat ja kumartavat Herraa pyhällä vuorella Jerusalemissa. Voi Efraimin juopuneitten ylvästä kruunua ja sen kunnian loisteen kuihtuvaa kukkaa, joka on kukkulan laella, viinistä päihtyneitten lihavan laakson keskellä! Katso, Herralta tulee se, joka on väkevä ja voimakas, kuin raesade, rajumyrsky. Rankkasateen, väkevien tulvavetten kuohun tavoin hän kaataa pilvet voimalla tyhjäksi maahan. Jalkoihin tallataan Efraimin juopuneitten ylväs kruunu. Sen kunnian loisteen kuihtuvan kukan, joka on kukkulan laella, lihavan laakson keskellä, käy kuin varhaisviikunan ennen kesää: kuka vain sen näkee, tuskin se on hänen kourassaan, niin hän sen jo nielee. Sinä päivänä Herra Sebaot on oleva loistava kruunu ja kunnian seppele kansansa jäännökselle ja oikeuden henki sille, joka oikeutta istuu, ja voima niille, jotka torjuvat hyökkäyksen takaisin porttia kohden. Nämäkin horjuvat viinistä ja hoipertelevat väkijuomasta. Väkijuomasta horjuu pappi ja profeetta. He ovat sekaisin viinistä, hoipertelevat väkijuomasta. He horjuvat näyissä, huojuvat tuomioissa. Sillä täynnä oksennusta ja saastaa ovat kaikki pöydät – ei ole puhdasta paikkaa! "Keitähän tuokin luulee taitoon neuvovansa, keitä saarnalla opettavansa? Olemmeko me vasta maidosta vieroitettuja, äidin rinnoilta otettuja? Käsky käskyn perään, käsky käskyn perään, höpötystä höpötyksen jälkeen, höpötystä höpötyksen jälkeen, milloin sitä, milloin tätä!" – Niin, sopertavin huulin ja vieraalla kielellä hän on puhuva tälle kansalle, hän, joka on sanonut heille: "Tässä on lepo; antakaa väsyneen levätä, tässä on levähdyspaikka." Mutta he eivät tahtoneet kuulla. Niinpä Herran sana on oleva heille: "Käsky käskyn perään, käsky käskyn perään, höpötystä höpötyksen jälkeen, höpötystä höpötyksen jälkeen, milloin sitä, milloin tätä", niin että he kulkiessaan kaatuvat selälleen ja ruhjoutuvat, jotta heidät kiedotaan ja vangitaan. Sen tähden kuulkaa Herran sana, te pilkkaajat, te jotka hallitsette tätä kansaa Jerusalemissa. Koska te sanotte: "Olemme tehneet liiton kuoleman kanssa ja sopimuksen helvetin kanssa. Tulkoon vitsaus kuin tulva, se ei meitä saavuta, sillä olemme tehneet valheen turvaksemme ja piiloutuneet petokseen" – sen tähden, näin sanoo Herra, Herra: Katso, lasken Siioniin peruskiven, koetellun kiven, kalliin kulmakiven, lujasti perustetun. Joka uskoo, se ei pakene. Panen oikeuden mittanuoraksi ja vanhurskauden vaa'aksi. Silloin rakeet hävittävät valheturvan, ja vedet huuhtovat pois piilopaikan. Liittonne kuoleman kanssa pyyhkäistään pois, eikä teidän sopimuksenne helvetin kanssa kestä. Kun vitsaus tulee kuin tulva, se tallaa teidät maahan. Niin usein kuin se tulee, tempaa se teidät valtaansa, sillä se tulee aamu aamulta, se tulee sekä päivällä että yöllä: totisesti, kauhuksi on tämän saarnan opetus. Sillä vuode on oleva liian lyhyt ojentautua ja peitto liian kaita kääriytyä. Sillä Herra nousee kuin Perasimin vuorella, hän kiivastuu kuin Gibeonin laaksossa tehdäkseen työnsä, oudon työnsä, ja toimittaakseen tekonsa, kumman tekonsa. Älkää siis pilkatko, etteivät teidän siteenne vielä kiristyisi. Sillä Herralta Sebaotilta olen kuullut hävitys- ja tuomiopäätöksen, joka on kohtaava kaikkea maata. Kuunnelkaa ja kuulkaa ääntäni, tarkatkaa ja kuulkaa sanojani. Ainako kyntäjä kyntää, muokkaa ja äestää maataan saadakseen satoa? Eikö niin: kun hän on tasoittanut sen pinnan, hän kylvää mustaa kuminaa, sirottelee maustekuminaa, panee vehnänjyvät riviin, ohran omaan paikkaansa ja spelttivehnää vierelle? Hänen Jumalansa on neuvonut hänelle oikean tavan ja opettaa häntä. Sillä ei mustaa kuminaa puida puimaäkeellä eikä puimajyrän tela pyöri maustekuminan yli, vaan musta kumina lyödään irti sauvalla ja maustekumina kepillä. Puidaanko leipävilja murskaksi? Ei sitä kukaan pui loputtomiin eikä aina aja sen yli puimajyrällään ja hevosillaan. Sitä ei puida murskaksi. Tämäkin on tullut Herralta Sebaotilta. Hänen neuvonsa on ihmeellinen ja ymmärryksensä hyvin suuri. Voi Arielia, Arielia, kaupunkia, jonne Daavid asetti leirinsä! Liittäkää vuosi vuoteen, kiertäkööt juhlat kiertonsa, ahdistan Arielia, ja se on oleva täynnä valitusta ja vaikerrusta. Se on oleva minulle kuin Jumalan uhriliesi. Asetan leirini yltympäri sinua vastaan ja saarran sinut vartiostoilla ja luon vallit sinua vastaan. Puhut maasta matalalta, sanasi tulevat vaimeina tomusta, sopertelet kuin vainajahenki maasta, puheesi tulee supisten tomusta. Mutta sinun vainolaistesi lauma on oleva kuin hieno pöly, ja väkivaltaisten lauma kuin lentävät akanat, ja tämä tapahtuu äkkiä, silmänräpäyksessä: Herra Sebaot etsii sinua ukkosenjylinässä ja maanjäristyksessä, kovassa pauhinassa, myrskyssä ja rajuilmassa, kuluttavan tulen liekissä. Kuin yöllinen uninäky on oleva kansojen lauma, joka sotii Arielia vastaan, kaikki ne, jotka sotivat sitä ja sen varustuksia vastaan ja ahdistavat sitä. Kuin nälkäinen on unissaan syövinään, mutta herää nälkä sydämessä, ja kuin janoinen on unissaan juovinaan, mutta herää, ja katso, hän on nääntynyt ja hänellä on kova jano, niin on oleva kaikki kansojen lauma, joka sotii Siionin vuorta vastaan. Hämmästykää ja ihmetelkää, tuijottakaa itsenne sokeiksi ja sokeiksi jääkää! He ovat juovuksissa, vaikkeivät viinistä. He hoipertelevat, vaikkeivät väkijuomasta. Sillä Herra on vuodattanut teidän päällenne raskaan unen hengen ja sulkenut teidän silmänne – profeettanne, ja peittänyt päänne – näkijänne. Kaikki ilmoitus on teille kuin lukitun kirjan sanat. Jos se annetaan lukutaitoiselle ja sanotaan: "Lue tämä", hän vastaa: "En voi, sillä se on lukittu". Jos taas kirja annetaan lukutaidottomalle ja sanotaan: "Lue tämä", hän vastaa: "En osaa lukea." Niin Herra sanoi: Koska tämä kansa lähestyy minua suullaan ja kunnioittaa minua huulillaan, mutta pitää sydämensä minusta kaukana, ja koska heidän jumalanpelkonsa on vain opittuja ihmiskäskyjä, sen tähden, katso, teen tälle kansalle vielä outoja tekoja – kummia ja ihmeitä, ja sen viisaitten viisaus häviää, ja sen ymmärtäväisten ymmärrys katoaa. Voi niitä, jotka kätkevät syvälle hankkeensa Herralta, joiden teot tapahtuvat pimeässä ja jotka sanovat: "Kuka meidät näkee, kuka meistä tietää?" Voi mielettömyyttänne! Onko savi savenvalajan veroinen? Ja sanooko työ tekijästään: "Ei hän ole minua tehnyt", tai sanooko kuva piirtäjästään: "Ei hän mitään ymmärrä"? Vain lyhyt hetki enää, niin Libanon muuttuu puutarhaksi, ja puutarha on metsän veroinen. Sinä päivänä kuurot kuulevat kirjan sanat, ja sokeiden silmät näkevät vapaina synkästä pimeydestä. Nöyrät saavat yhä uutta iloa Herrassa, ja ihmisistä köyhimmätkin riemuitsevat Israelin Pyhästä. Sillä väkivaltaisista on tullut loppu, pilkkaajat ovat hävinneet, ja kaikki vääryyteen valppaat on tuhottu, ne, jotka sanallaan saattavat ihmisiä tekemään syntiä ja virittävät pauloja sille, joka oikeutta puolustaa portissa, ne, jotka vääntävät tekosyillä syyttömän asian vääräksi. Sen tähden Herra, joka vapahti Aabrahamin, sanoo Jaakobin heimolle näin: Ei Jaakob enää joudu häpeään, eivätkä hänen kasvonsa enää kalpene. Sillä kun hän näkee, kun hänen lapsensa näkevät keskellään kätteni työn, he pyhittävät nimeni, pitävät pyhänä Jaakobin Pyhän ja pelkäävät Israelin Jumalaa. Silloin hengessään eksyvät käsittävät ymmärryksen ja kapinoivat ottavat opikseen. Voi uppiniskaisia lapsia, sanoo Herra, niitä, jotka pitävät neuvoa, mikä ei ole minusta, ja hierovat liittoa ilman Henkeäni kooten syntiä synnin päälle. Voi niitä, jotka menevät Egyptiin minulta kysymättä turvautuakseen faraoon ja etsiäkseen suojaa Egyptin varjossa! Faraon turva koituu teille häpeäksi ja suojan etsiminen Egyptin varjosta häväistykseksi. Sillä vaikka hänen ruhtinaansa ovat Sooanissa ja hänen sanansaattajansa ovat saapuneet Haanekseen asti, he joutuvat kaikki häpeään kansan tähden, josta heillä ei ole hyötyä – ei apua, ei hyötyä, vaan häpeää ja pilkkaa. Profeettasana Eteläisen maan Behemotia vastaan. Halki ahdingon ja ahdistuksen maan, halki naarasleijonan ja leijonan maan, kyykäärmeen ja lentävän käärmeen maan he kuljettavat aasinvarsojen selässä rikkautensa ja kamelien kyttyrällä aarteensa kansalle, josta ei ole hyötyä. Egyptin apu on turha ja tyhjä; sen tähden annan sille nimen: "Rahab, joka ei pääse paikaltaan." Mene siis nyt ja kirjoita se tauluun heidän läsnä ollessaan ja piirrä se kirjaan, että se säilyisi tuleviin aikoihin, ainiaan, ikuisesti. Sillä he ovat niskoitteleva kansa. He ovat vilpillisiä lapsia, lapsia, jotka eivät tahdo kuulla Herran lakia, jotka sanovat näkijöille: "Älkää nähkö", ja ennustajille: "Älkää ennustako meille tosia, puhukaa meille mieluisia, ennustakaa silmänlumeita. Poiketkaa tieltä, väistykää polulta; viekää pois silmistämme Israelin Pyhä." Sen tähden, näin sanoo Israelin Pyhä: Koska halveksitte tätä sanaa ja luotatte väkivaltaan ja vääryyteen ja turvaudutte siihen, tämä synti on oleva kuin repeämä korkeassa muurissa, joka uhkaa sortua ja pullistuu. Se särkyy äkkiä, yhtäkkiä. Se särkyy, kuin särkyy savenvalajan astia, joka lyödään rikki säälimättä, niin ettei sen sirpaleista löydy palasta, millä ottaa tulta liedestä tai ammentaa vettä altaasta. Sillä näin sanoo Herra, Herra, Israelin Pyhä: Kääntymällä ja pysymällä hiljaa pelastutte, rauhallisuus ja luottamus on voimanne, mutta te ette tahtoneet, vaan sanoitte: "Ei! Hevosilla tahdomme kiitää" – niinpä saatte kiitää pakoon. "Nopean selässä me tahdomme ratsastaa" – niinpä ovat vainoajanne nopeat. Tuhat pakenee yhden uhkaa. Viiden uhkaa te pakenette, kunnes se, mikä teistä jää, on kuin merkkipuu vuoren huipulla, kuin lipputanko kukkulalla. Sen tähden Herra odottaa antaakseen teille armonsa, sen tähden hän nousee armahtaakseen teitä, sillä Herra on oikeuden Jumala. Autuaita kaikki, jotka häntä odottavat! Sinä kansa, joka asut Siionissa, Jerusalemissa, älä itke! Jo häneltä apua huutaessasi hän on sinulle totisesti armollinen. Sen kuullessaan hän jo vastaa sinulle. Vaikka Herra antaa teille hädän leipää ja ahdistuksen vettä, niin opettajasi ei enää kätkeydy, vaan silmäsi saavat nähdä opettajasi. Silloin korvasi kuulevat takaasi tämän sanan, milloin poikkeatte oikealle tai vasemmalle: "Tässä on tie, sitä kulkekaa." Silloin sinä julistat saastaiseksi veistettyjen jumalankuviesi hopeapäällyksen ja valettujen jumalankuviesi kultakuoren. Sinä heität ne pois kuin jonkin inhottavan ja sanot niille: "Ulos!" Hän antaa sateen siemenellesi, jonka kylvät maahan, ja maan sadosta leivän, joka on oleva mehevä ja lihava, ja karjasi on sinä päivänä käyvä laajalla laitumella. Härät ja aasinvarsat, jotka tekevät peltotyötä, syövät suolaista rehuviljaa, joka on viskattu hangolla ja viskimellä. Silloin kaikilla korkeilla vuorilla ja kaikilla ylhäisillä kukkuloilla on oleva puroja, vesivirtoja, suuren surmaamisen päivänä tornien sortuessa. Silloin kuun valo on oleva kuin auringon valo, ja auringon valo on oleva seitsenkertainen. Se on oleva kuin seitsemän päivän valo, sinä päivänä, jona Herra sitoo kansansa vammat ja parantaa siihen isketyt haavat. Katso, Herran nimi tulee kaukaa. Hänen vihansa leimuaa. Sankka savu tupruaa. Hänen huulensa ovat täynnä vihaa, ja hänen kielensä on kuin kuluttava tuli. Hänen hengityksensä on kuin virta, joka tulvii ja ulottuu kaulaan asti. Se seuloo kansoja turmion seulalla ja panee eksyttävät suitset kansakuntien suupieliin. Te veisaatte kuin yöllä, kun pyhä juhla alkaa, ja sydämenne riemuitsee niin kuin sen, joka huilujen soidessa astuu vaeltaen Herran vuorelle, Israelin kalliolle. Herra antaa kuulla äänensä voiman ja nähdä käsivartensa laskeutuvan alas vihan tuimuudessa ja kuluttavan tulen liekissä, myrskysateina, rankkasateena ja raekivinä. Sillä Herran äänestä pelästyy Assur. Hän lyö vitsalla. Silloin jokaisella ruoskan iskulla, jolla Herra häntä satuttaa, soivat tamburiinit ja harput, ja hän sotii häntä vastaan, sotii kättä heiluttaen. Sillä jo aikoja sitten on polttopaikka valmistettu. Kuninkaallekin se on varattu. Syvä ja leveä on sen valkea, tulta ja polttopuita on paljon. Herran Henki sytyttää sen kuin laavavirta. Voi niitä, jotka menevät alas Egyptiin etsimään apua ja turvautuvat hevosiin, luottavat sotavaunuihin, koska niitä on paljon, ja ratsumiehiin, koska niiden lukumäärä on hyvin suuri, mutta eivät katso Israelin Pyhään eivätkä kysy neuvoa Herralta. Mutta myös hän on viisas ja tuottaa onnettomuuden. Hän ei peruuta sanojaan, vaan nousee pahantekijöiden sukua vastaan ja väärintekijöiden apuun tuloa vastaan. Egypti on ihminen eikä Jumala, ja heidän hevosensa ovat lihaa eivätkä henkeä. Kun Herra ojentaa kätensä, suistuu auttaja, ja autettava kaatuu, ja yhdessä he kumpikin hukkuvat. Sillä näin on Herra minulle sanonut: Niin kuin leijona, nuori leijona, murisee saaliinsa ääressä, kun sitä vastaan hälytetään paimenten täysi joukko, eikä pelästy heidän huutoaan, ei huoli heidän hälinästään, niin Herra Sebaot on astuva alas sotimaan Siionin vuorelle ja sen kukkulalle. Kuin liitelevät linnut, niin Herra Sebaot varjelee Jerusalemia – varjelee ja pelastaa, säästää ja vapahtaa. Palatkaa, te israelilaiset, hänen luokseen, josta olette niin kauas luopuneet. Sillä sinä päivänä jokainen hylkää hopeiset ja kultaiset epäjumalansa, jotka kätenne ovat tehneet teille synniksi. Silloin Assur kaatuu miekkaan, joka ei ole miehen, ja hänet syö miekka, joka ei ole ihmisen. Hän pakenee miekkaa, ja hänen nuorukaisensa joutuvat työorjuuteen. Hänen kallionsa kukistuu kauhusta, ja hänen ruhtinaansa säikkyvät lipun luota pakoon, sanoo Herra, jonka tuli on Siionissa ja ahjo Jerusalemissa. Katso, kuningas on hallitseva vanhurskaudessa, ja valtiaat vallitsevat oikeuden mukaan. Jokainen heistä on oleva turvana tuulelta ja suojana rankkasateelta, kuin vesipurot kuivassa maassa, kuin korkean kallion varjo nääntyvässä maassa. Näkevien silmät eivät ole sokaistut, ja kuulevien korvat kuulevat tarkasti. Ajattelemattomien sydän käsittää taidon, ja änkyttävien kieli puhuu sujuvasti ja selkeästi. Houkkaa ei enää kutsuta jaloksi eikä petollista enää sanota yleväksi. Sillä houkka puhuu houkan lailla, ja hänen sydämensä hankkii turmiota, ja niin hän harjoittaa riettautta ja puhuu eksyttävästi Herrasta, jättää tyhjäksi nälkäisen sielun ja janoisen juomaa vaille. Pahat ovat petollisen aseet, hän miettii ilkitöitä tuhotakseen kurjat valheen sanoilla, vaikka köyhä puhuisi miten oikeaa asiaa tahansa. Mutta jalo miettii jaloja ja pysyy lujana jaloudessa. Nouskaa, te suruttomat naiset, kuulkaa ääntäni; te huolettomat tyttäret, tarkatkaa sanojani. Vielä vuosi ja joitakin päiviä sen päälle, niin vapisette, te huolettomat. Sillä silloin on viininkorjuusta tullut loppu, hedelmänkorjuuta ei tule. Kauhistukaa, te suruttomat, vaviskaa, te huolettomat, riisuutukaa, paljastukaa, vyöttäkää säkki lanteillenne. Silloin valitetaan ja lyödään rintoihin ihanien peltojen tähden ja hedelmällisten viiniköynnösten tähden, kansani maan tähden, joka kasvaa orjantappuraa ja ohdaketta, remuavan kaupungin kaikkien iloisten talojen tähden. Sillä palatsi on hylätty, kaupungin kohina lakannut, Oofel ja vartiotorni ovat jääneet ikuisesti luoliksi, villiaasien iloksi ja laumojen laitumeksi. Näin on siihen asti, kunnes päällemme vuodatetaan Henki korkeudesta. Silloin erämaa muuttuu puutarhaksi, ja puutarha on metsän veroinen. Silloin erämaassa asuu oikeus ja puutarhassa asustaa vanhurskaus. Silloin vanhurskauden hedelmä on rauha, vanhurskauden vaikutus on lepo ja turvallisuus iankaikkisesti. Silloin kansani asuu rauhan majoissa, turvallisissa asunnoissa, huolettomissa lepopaikoissa. Mutta raesade tulee, metsä kaatuu, ja kaupunki alennetaan alhaiseksi. Onnelliset te, jotka kylvätte kaikkien vetten vierille ja laskette härän ja aasin jalat kulkemaan valtoimina! Voi sinua hävittäjää, sinua, jota itseäsi ei ole hävitetty, sinua ryöstäjää, jota kukaan ei ole ryöstänyt! Kun olet saanut päätökseen hävitystyösi, hävitetään sinut, kun olet ryöstösi ryöstänyt, ryöstetään sinut. Herra, armahda meitä, sinua me odotamme. Ole näiden käsivarsi joka aamu, ole apumme hädän aikana. Kansat pakenevat jyrinäsi ääntä. Kun sinä nouset, hajoavat kansakunnat. Saaliinne viedään, niin kuin tuhosirkat vievät. Niin kuin hyppysirkat hyökkäävät, niin sen kimppuun hyökätään. Herra on korkea, sillä hän asuu korkeudessa. Hän täyttää Siionin oikeudella ja vanhurskaudella. Silloin hän on sinun aikojesi vakuus, avun runsaus, viisaus ja ymmärrys. Herran pelko on oleva Siionin aarre. Katso, sankarit huutavat ulkona, rauhan sanansaattajat itkevät katkerasti. Tiet ovat autioina, polulta on kulkija poissa. Hän on rikkonut liiton, ylenkatsonut kaupungit, ei ole pitänyt ihmistä minään. Maa murehtii ja nääntyy, Libanon kuihtuu häpeästä, Saaron on aromaaksi tullut, Baasan ja Karmel varistavat lehtensä. Nyt nousen, sanoo Herra, nyt korotan itseni, nyt kohoan korkealle. Olkia te kannatte kohdussanne, akanoita synnytätte. Teidän kiukkunne on tuli, joka kuluttaa teidät. Kansat poltetaan kuin kalkki, kuin katkotut orjantappurat, jotka palavat tulessa. Kuulkaa, te kaukaiset, mitä olen tehnyt, te lähellä olevat, tuntekaa voimani. Syntiset Siionissa pelästyvät, vapina valtaa jumalattomat: "Kuka meistä voi asua kuluttavassa tulessa, kuka asua iankaikkisessa hehkussa?" Joka vanhurskaudessa vaeltaa ja puhuu sitä, mikä on oikein, joka halveksii väärää voittoa, jonka käsi torjuu lahjukset luotaan, joka tukkii korvansa kuulemasta veritöitä ja sulkee silmänsä näkemästä pahaa, hän on asuva kukkuloilla, kalliolinnat ovat hänen turvansa, hänelle annetaan hänen leipänsä, eikä vesi häneltä ehdy. Silmäsi saavat katsoa kuningasta hänen ihanuudessaan. Ne saavat nähdä avaran maan. Sydämesi muistelee kauhuja: missä on nyt veronlaskija, missä punnitsija, missä tornien lukija? Et näe enää sitä röyhkeää kansaa, kansaa, jolla on outo, käsittämätön puhe, jonka sopertavaa kieltä ei kukaan ymmärrä. Katso Siionia, juhliemme kaupunkia. Silmäsi näkevät Jerusalemin, rauhan asuinsijan, telttamajan, jota ei muuteta, jonka vaarnoja ei ikinä reväistä irti, jonka köysistä ei katkaista yhtään. Sillä voimallinen meillä on siellä Herra, siellä ovat joet, ovat virrat, leveät rannasta toiseen, joita ei kulje soutualus, joiden poikki ei pääse uljas laiva. Sillä Herra on tuomarimme, Herra on johdattajamme, Herra on kuninkaamme. Hän pelastaa meidät. Nyt ovat köytesi höltyneet. Ne eivät pidä mastoa kannassaan kiinni eivätkä vedä lippua liehumaan. Mutta silloin jaetaan riistosaalista runsaasti, rammatkin ryöstävät ja raastavat. Eikä yksikään asukas sano: "Minä olen vaivanalainen." Kansa, joka siellä asuu, on saanut syntinsä anteeksi. Astukaa esiin, te kansat, ja kuulkaa; te kansakunnat, ottakaa varteen. Kuulkoon maa ja kaikki, mitä siinä on, maanpiiri ja kaikki, mikä siitä kasvaa. Sillä Herra on vihastunut kaikkiin kansoihin ja kiivastunut kaikkiin heidän joukkoihinsa. Hän on vihkinyt heidät tuhon omiksi, jättänyt heidät teurastettaviksi. Heidän surmattunsa heitetään pois, ja niiden raadoista nousee löyhkä, ja vuoret valuvat heidän vertaan. Kaikki taivaan joukot menehtyvät, taivas kääritään kokoon kuin kirja, ja kaikki sen joukot varisevat alas, niin kuin lehdet varisevat viinipuusta, niin kuin raakileet viikunapuusta. Sillä miekkani taivaassa on juopunut. Katso, se iskee alas Edomiin tuomioksi kansalle, jonka olen vihkinyt tuhoon. Herran miekka on verta täynnä, rasvaa helmeilevä, karitsojen ja kauristen verta, pässien munuaisrasvaa. Sillä Herralla on uhri Bosrassa, suuri teurastus Edomin maassa. Re'eem-eläimiä kaatuu yhteen joukkoon, mulleja härkien mukana. Heidän maansa juopuu verestä, ja heidän multansa helmeilee rasvaa. Sillä Herralla on koston päivä, maksun vuosi Siionin asian puolesta. Edomin purot muuttuvat pieksi ja sen multa laavaksi, sen maa tulee palavaksi pieksi. Se ei sammu yöllä eikä päivällä, iäti nousee siitä savu. Se on oleva raunioina polvesta polveen, siellä ei kulje kukaan, iankaikkisesta iankaikkiseen. Sen perivät pelikaanit ja siilit, pöllöt ja korpit asuvat siellä. Hän vetää sen yli autiuden mittanuoran ja tyhjyyden luotilangan. Siellä ei ole enää ylimyksiä huutamassa ketään kuninkaaksi, kaikki sen ruhtinaat ovat poissa. Sen palatsit kasvavat orjantappuroita, sen linnat nokkosia ja ohdakkeita. Siitä tulee sakaalien asunto ja strutsien tyyssija. Siellä erämaan eläimet ja sakaalit yhtyvät, vuohipukit tapaavat toisiaan. Siellä öinen kulkija saa yksin rauhan ja löytää lepopaikan. Siellä nuolikäärme pesii ja laskee munansa, kuorii ne ja kiertyy kerälle pimentoonsa. Sinne haarahaukatkin kokoontuvat yhteen. Etsikää Herran kirjasta ja lukekaa: näistä ei tule puuttumaan yhtään eikä yksikään ole toistaan kaipaava. – "Sillä minun suuni on niin käskenyt." – Hänen Henkensä on koonnut ne yhteen. Hän on heittänyt arpaa niiden kesken, ja hänen kätensä on jakanut sen niille mittanuoralla. Ne perivät sen ikiajoiksi ja asuvat siellä polvesta polveen. Erämaa ja kuiva hietikko iloitsevat, aromaa riemuitsee ja kukoistaa kuin lilja. Se kukoistaa kauniisti ja iloitsee ilolla ja riemulla. Sille annetaan Libanonin kunnia, Karmelin ja Saaronin ihanuus. He saavat nähdä Herran kunnian, Jumalamme ihanuuden. Vahvistakaa hervonneet kädet, voimistakaa horjuvat polvet. Sanokaa hätääntyneille sydämille: "Olkaa lujat, älkää pelätkö. Katso, teidän Jumalanne! Kosto tulee, Jumalan rangaistus. Hän tulee ja pelastaa teidät." Silloin avautuvat sokeiden silmät ja kuurojen korvat aukeavat. Silloin rampa hyppii kuin peura ja mykän kieli ratkeaa riemuun, sillä erämaahan puhkeavat vedet ja aromaahan purot. Hehkuva hiekka tulee lammikoiksi ja kuiva maa vesilähteiksi. Sakaalien asunnossa, missä ne makasivat, kasvaa ruoho sekä ruoko ja kaisla. Silloin siellä on oleva valtatie, ja sen nimi on "pyhä tie". Sitä ei kulje saastainen. Se on heitä itseään varten. Se, joka sitä tietä kulkee, ei eksy – eivät hullutkaan. Ei siellä ole leijonaa, ei sinne nouse raateleva peto. Sellaista siellä ei tavata. Lunastetut sitä kulkevat. Herran vapahdetut palaavat ja tulevat Siioniin riemuiten päänsä päällä iankaikkinen ilo. Riemu ja ilo saavuttavat heidät, mutta murhe ja huokaus pakenevat. Kuningas Hiskian neljäntenätoista hallitusvuotena hyökkäsi Sanherib, Assurin kuningas, kaikkien Juudan varustettujen kaupunkien kimppuun ja valloitti ne. Assurin kuningas lähetti Laakiista Rabsaken suuren sotajoukon kanssa kuningas Hiskiaa vastaan Jerusalemiin ja [Rabsake] pysähtyi Ylälammikon vesijohdolle, joka on Vanuttajankedon tien varrella. Eljakim, Hilkian poika, joka oli palatsin päällikkönä, ja kirjuri Sebna ja kansleri Jooah, Aasafin poika, menivät hänen luokseen. Rabsake sanoi heille: "Sanokaa Hiskialle: Näin sanoo suurkuningas, Assurin kuningas: 'Mitä on tuo luottamus, joka sinulla on? Sanon: pelkkää huulten puhetta on tuollainen neuvo ja voima sodankäyntiin. Keneen sinä oikein luotat, kun kapinoit minua vastaan? Katso, sinä luotat Egyptiin, tuohon särkyneeseen ruokosauvaan, joka tunkeutuu sen käteen, joka siihen nojaa, ja lävistää sen. Sellainen on farao, Egyptin kuningas, kaikille, jotka häneen luottavat. Vai sanotko ehkä minulle: Me luotamme Herraan, Jumalaamme? Mutta eikö hän ole se, jonka uhrikukkulat ja alttarit Hiskia poisti, kun hän sanoi Juudalle ja Jerusalemille: Tämän alttarin edessä on teidän kumartaen rukoiltava?' Mutta lyö nyt vetoa herrani, Assurin kuninkaan, kanssa: annan sinulle kaksi tuhatta hevosta, jos voit antaa niille ratsastajat. Kuinka sitten voisit torjua ainoankaan käskynhaltijan, ainoankaan herrani vähimmän palvelijan, hyökkäyksen? Mutta sinä luotat Egyptiin, sen vaunuihin ja ratsumiehiin. Olenko nyt Herran sallimatta hyökännyt tähän maahan hävittämään sitä? Herra itse on sanonut minulle: 'Hyökkää tähän maahan ja hävitä se.'" Eljakim, Sebna ja Jooah sanoivat Rabsakelle: "Puhu palvelijoillesi aramin kieltä, sillä me ymmärrämme sitä; älä puhu meille juudan kieltä kansan kuullen, jota on muurilla." Mutta Rabsake vastasi: "Onko herrani lähettänyt minut puhumaan näitä sanoja herrallesi ja sinulle? Eikö juuri niille miehille, jotka istuvat muurilla ja joutuvat kanssanne syömään omaa likaansa ja juomaan omaa vettänsä?" Sitten Rabsake astui esiin, huusi kovalla äänellä juudan kielellä ja sanoi: "Kuulkaa suurkuninkaan, Assurin kuninkaan, sanoja. Näin sanoo kuningas: 'Älkää antako Hiskian pettää itseänne, sillä hän ei voi teitä pelastaa. Älköön Hiskia saako teitä luottamaan Herraan, kun hän sanoo: Herra on varmasti pelastava meidät. Tätä kaupunkia ei anneta Assurin kuninkaan käsiin. Älkää kuulko Hiskiaa.' Sillä Assurin kuningas sanoo näin: 'Tehkää sovinto kanssani ja antautukaa minulle, niin saatte syödä kukin viinipuustanne ja viikunapuustanne ja juoda kukin kaivostanne, kunnes tulen ja vien teidät maahan, joka on teidän maanne kaltainen, vilja- ja viinimaahan, leivän ja viinitarhojen maahan. Älköön Hiskia vietelkö teitä, sanoessaan: Herra pelastaa meidät. Onko muidenkaan kansojen jumalista kukaan pelastanut maatansa Assurin kuninkaan käsistä? Missä ovat Hamatin ja Arpadin jumalat? Missä ovat Sefarvaimin jumalat? Ovatko ne pelastaneet Samariaa minun käsistäni? Kuka näiden maiden kaikista jumalista on pelastanut maansa käsistäni? Kuinka sitten Herra pelastaisi Jerusalemin käsistäni?'" Mutta he olivat vaiti eivätkä vastanneet hänelle mitään, sillä kuningas oli käskenyt niin ja sanonut: "Älkää vastatko hänelle." Sitten palatsin päällikkö Eljakim, Hilkian poika, ja kirjuri Sebna ja kansleri Jooah, Aasafin poika, tulivat Hiskian luo vaatteet reväistyinä ja kertoivat hänelle, mitä Rabsake oli sanonut. Kun kuningas Hiskia kuuli sen, hän repäisi vaatteensa, pukeutui säkkiin ja meni Herran temppeliin. Hän lähetti palatsin päällikön Eljakimin ja kirjuri Sebnan sekä pappien vanhimmat säkkeihin puettuina profeetta Jesajan, Aamosin pojan, luo. He sanoivat hänelle: "Näin sanoo Hiskia: 'Hädän, kurituksen ja häväistyksen päivä on tämä päivä, sillä lapset ovat tulleet kohdun suulle saakka, mutta ei ole voimaa synnyttää. Ehkä Herra, Jumalasi, kuulee Rabsaken sanat, joilla hänen herransa, Assurin kuningas, on lähettänyt hänet herjaamaan elävää Jumalaa, ja rankaisee häntä näistä sanoista, jotka Herra, Jumalasi, on kuullut. Kohota nyt rukous jäännöksen puolesta, joka vielä on olemassa.'" Kun kuningas Hiskian palvelijat tulivat Jesajan luo, Jesaja sanoi heille: "Näin sanokaa herrallenne: 'Näin sanoo Herra: Älä pelkää niitä sanoja, jotka olet kuullut ja joilla Assurin kuninkaan poikaset ovat häväisseet minua. Katso, annan sellaisen hengen mennä häneen, että hän kuultuaan sanoman palaa omaan maahansa. Annan hänen kaatua miekkaan omassa maassaan.'" Niin Rabsake kääntyi takaisin ja tapasi Assurin kuninkaan sotimassa Libnaa vastaan. Hän oli näet kuullut, että tämä oli lähtenyt pois Laakiista. Mutta kun Sanherib kuuli Tirhakasta, Kuusin kuninkaasta, sanottavan: "Hän on lähtenyt liikkeelle sotiakseen sinua vastaan", hän sen kuultuaan lähetti sanansaattajat Hiskian luo ja käski sanoa: "Sanokaa näin Hiskialle, Juudan kuninkaalle: 'Älä anna Jumalasi, johon luotat, pettää itseäsi äläkä ajattele: Jerusalem ei joudu Assurin kuninkaan käsiin. Olethan kuullut, mitä Assurin kuninkaat ovat tehneet kaikille maille, kuinka he ovat vihkineet ne tuhon omiksi. Sinäkö pelastuisit! Ovatko kansojen jumalat pelastaneet niitä, jotka isäni ovat tuhonneet: Goosania, Harrania, Resefiä ja Telassarin edeniläisiä? Missä on Hamatin kuningas ja Arpadin kuningas, Sefarvaimin kaupungin, Heenan ja Ivvan kuningas?'" Kun Hiskia oli ottanut kirjeen sanansaattajilta ja lukenut sen, hän meni Herran temppeliin, ja Hiskia levitti sen Herran eteen. Sitten Hiskia rukoili Herraa ja sanoi: "Herra Sebaot, Israelin Jumala, jonka valtaistuinta kerubit kannattavat, sinä yksin olet maan kaikkien valtakuntien Jumala. Sinä olet tehnyt taivaan ja maan. Herra, kallista korvasi ja kuule; Herra, avaa silmäsi ja katso. Kuule kaikki Sanheribin sanat, jotka hän lähetti herjatakseen elävää Jumalaa. Se on totta, Herra, että Assurin kuninkaat ovat hävittäneet kaikki maat ja omankin maansa. He ovat heittäneet niiden jumalat tuleen, sillä ne eivät olleet jumalia, vaan ihmiskätten tekoa, puuta ja kiveä, ja sen tähden he saattoivat hävittää ne. Mutta pelasta nyt meidät, Herra, Jumalamme, hänen käsistään, että kaikki maan valtakunnat tietäisivät, että sinä, Herra, olet ainoa." Jesaja, Aamosin poika, lähetti Hiskialle tämän sanan: "Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Koska olet rukoillut minua avuksi Sanheribia, Assurin kuningasta, vastaan, niin tämä on se sana, jonka Herra on puhunut hänestä: Neitsyt, tytär Siion, halveksii ja pilkkaa sinua. Tytär Jerusalem nyökyttää ilkkuen päätään sinun jälkeesi. Ketä olet herjannut ja häväissyt, ja ketä vastaan olet korottanut äänesi? Korkealle olet kohottanut silmäsi Israelin Pyhää vastaan. Palvelijaisi kautta sinä herjasit Herraa ja sanoit: 'Monilla vaunuillani minä nousin vuorten harjalle Libanonin ääriin saakka ja hakkasin maahan sen korkeat setrit, sen parhaat sypressit, ja tunkeuduin sen etäisimmälle harjalle, sen rehevimpään metsään. Minä kaivoin kaivoja ja join kuiviin vedet, ja jalkapohjallani kuivasin kaikki Egyptin virrat.' Etkö ole kuullut: kauan sitten olen tätä valmistellut, muinaisuudesta saakka olen tämän aikonut tehdä! Nyt olen sen toteuttanut, ja niin hävitit varustetut kaupungit autioiksi kivikasoiksi. Niiden asukkaat olivat voimattomia, kauhistuivat ja joutuivat häpeään. Heidän kävi kuin kedon ruohon ja kuin vihannan heinän, kuin katolla kasvavien korsien ja kuin laihon ennen oljelle tulemista. Istuitpa tai lähdit tai tulit, sen tiedän, niin kuin senkin, että raivoat minua vastaan. Koska minua vastaan raivoat ja koska ylpeytesi on tullut korviini, panen koukkuni nenääsi ja suitseni suuhusi ja vien sinut takaisin samaa tietä, jota tulitkin. Tämä on oleva sinulle merkkinä: tänä vuonna syödään jälkikasvua ja toisena vuonna kylvämättä kasvanutta, mutta kolmantena vuonna kylväkää ja leikatkaa, istuttakaa viinitarhoja ja syökää niiden hedelmää. Juudan heimon pelastuneet, jotka ovat jääneet jäljelle, tekevät taas juurta alaspäin ja hedelmää ylöspäin. Sillä Jerusalemista lähtee kasvamaan jäännös, pelastunut joukko Siionin vuorelta. Herran Sebaotin kiivaus on sen tekevä. Sen tähden, näin sanoo Herra Assurin kuninkaasta: Hän ei tule tähän kaupunkiin eikä ammu siihen nuolia. Hän ei tuo sitä vastaan kilpeä eikä luo sitä vastaan vallia. Samaa tietä, jota hän tuli, hän palaa, mutta tähän kaupunkiin hän ei tule, sanoo Herra. Sillä varjelen tämän kaupungin ja pelastan sen itseni tähden ja palvelijani Daavidin tähden." Herran enkeli lähti ja löi Assurin leirissä sata kahdeksankymmentä viisi tuhatta miestä, ja kun noustiin aamulla varhain, katso, he olivat kaikki kuolleina ruumiina. Silloin Sanherib, Assurin kuningas, lähti liikkeelle ja meni pois. Hän palasi maahansa ja jäi Niiniveen. Mutta kerran kun hän oli rukoilemassa jumalansa Nisrokin temppelissä, surmasivat hänen poikansa Adrammelek ja Sareser hänet miekalla. Sitten he pakenivat Araratin maahan. Silloin hänen poikansa Eesarhaddon tuli kuninkaaksi hänen sijaansa. Niihin aikoihin Hiskia sairastui ja oli kuolemaisillaan; ja profeetta Jesaja, Aamosin poika, tuli hänen luokseen ja sanoi hänelle: "Näin sanoo Herra: Järjestä asiasi; sillä sinä kuolet etkä enää parane." Hiskia käänsi kasvonsa seinään päin ja rukoili Herraa ja sanoi: "Oi Herra, muista, kuinka olen vaeltanut edessäsi uskollisesti ja ehyellä sydämellä ja tehnyt sitä, mikä on hyvää silmissäsi!" Ja Hiskia itki katkerasti. Jesajalle tuli tämä Herran sana, ja se kuului: "Mene ja sano Hiskialle: 'Näin sanoo Herra, sinun isäsi Daavidin Jumala: Olen kuullut rukouksesi ja nähnyt kyyneleesi. Katso, lisään päiviisi viisitoista vuotta ja pelastan sinut ja tämän kaupungin Assurin kuninkaan käsistä ja varjelen tämän kaupungin. Tämä on oleva sinulle merkkinä Herralta siitä, että Herra tekee, mitä on sanonut: katso, annan aurinkokellon varjon siirtyä takaisin kymmenen astetta, jotka se jo on auringon mukana laskeutunut Aahaan aurinkokellossa.'" Niin aurinko siirtyi aurinkokellossa takaisin kymmenen astetta, jotka se jo oli laskeutunut. Hiskian, Juudan kuninkaan, kirjoittama laulu, kun hän oli ollut sairaana ja toipunut taudistaan: "Minä sanoin: Kesken rauhallisten päivieni minun on mentävä haudan porteista. Jäljellä olevat vuoteni on minulta riistetty pois. Sanoin: En saa enää nähdä Herraa, Herraa elävien maassa, enkä enää katsella ihmisiä maailman asukkaiden joukossa. Majani puretaan ja viedään minulta pois kuin paimenen teltta. Olen kutonut loppuun elämäni kuin kankuri kankaansa, minut leikataan irti loimilangoista. Ennen kuin päivä muuttuu yöksi, teet minusta lopun. Rauhoittelin itseäni aamuun asti – kuin leijona hän murskaa kaikki luuni. Ennen kuin päivä vaihtuu yöksi, teet minusta lopun. Kuin pääskynen, kuin kurki valitan, kujerran kuin kyyhkynen. Voipuen katsovat silmäni korkeuteen. Herra, minulla on ahdistus, puolusta minua. Mitä nyt sanonkaan? Hän lupasi minulle ja täytti myös: vaellan hiljaisesti kaikki elämäni vuodet sieluni murheen tähden. Herra, tämänkaltaiset ovat elämäksi, ja niissä on koko henkeni elämä. Sinä teet minut terveeksi. Suo minun elää. Katso, onneksi muuttui minulle katkera murhe: sinä rakastit sieluani, nostit sen kadotuksen kuopasta, sillä sinä heitit kaikki syntini selkäsi taakse. Sillä ei hauta sinua kiitä, ei kuolema sinua ylistä. Hautaan vaipuneet eivät pane toivoaan totuuteesi. Elävät, elävät sinua kiittävät, kuten minä tänä päivänä. Isä ilmoittaa lapsilleen totuutesi. Herra on auttajani. Lyyrani soittoja soittakaamme kaikkina elinpäivinämme Herran temppelissä." Jesaja käski tuoda viikunakakkua ja hautoa paisetta, että hän tulisi terveeksi. Hiskia sanoi: "Mikä merkki tämä onkaan, että voin mennä Herran temppeliin!" Siihen aikaan Merodak-Baladan, Baladanin poika, Baabelin kuningas, lähetti kirjeen ja lahjoja Hiskialle, kun oli kuullut hänen olleen sairaana ja parantuneen. Hiskia iloitsi lähettiläistä ja näytti heille varastohuoneen, hopean ja kullan, hajuaineet ja kalliin öljyn ja koko asehuoneensa ja kaikki, mitä hänen aarrekammioissaan oli. Hiskian talossa ei ollut mitään eikä koko hänen valtakunnassaan, mitä hän ei olisi heille näyttänyt. Mutta profeetta Jesaja tuli kuningas Hiskian luo ja sanoi hänelle: "Mitä nämä miehet ovat sanoneet, ja mistä he ovat tulleet luoksesi?" Hiskia vastasi: "He ovat tulleet luokseni kaukaisesta maasta, Baabelista." Hän sanoi: "Mitä he ovat nähneet talossasi?" Hiskia vastasi: "Kaiken, mitä talossani on, he ovat nähneet. Aarrekammiossani ei ole mitään, mitä en olisi näyttänyt heille." Jesaja sanoi Hiskialle: "Kuule Herran Sebaotin sana: Katso, päivät tulevat, jolloin kaikki, mitä talossasi on ja mitä isäsi ovat koonneet tähän päivään asti, viedään pois Baabeliin. Tänne ei jää mitään, sanoo Herra. Omia poikiasi, jotka polveutuvat sinusta ja jotka sinulle syntyvät, viedään hovipalvelijoiksi Baabelin kuninkaan palatsiin." Hiskia sanoi Jesajalle: "Herran sana, jonka olet puhunut, on hyvä." Sillä hän ajatteli: "Onpahan rauha ja turvallisuus minun päivinäni." "Lohduttakaa, lohduttakaa kansaani", sanoo Jumalanne. "Puhukaa suloisesti Jerusalemille ja julistakaa sille, että sen vaivanaika on päättynyt, että sen velka on sovitettu, sillä se on saanut Herran kädestä kaksinkertaisesti kaikista synneistään." Airuen ääni kuuluu: "Valmistakaa Herralle tie erämaahan, tehkää arolle tasaiset polut Jumalallemme. Kaikki laaksot korotettakoot, kaikki vuoret ja kukkulat alennettakoot. Kivikot tulkoot tasangoksi ja kalliolouhikot tasaiseksi maaksi. Herran kunnia ilmestyy: kaikki liha saa sen nähdä. Sillä Herran suu on puhunut." Ääni sanoo: "Julista!" Toinen vastaa: "Mitä minun tulee julistaa?" Kaikki liha on kuin ruoho, ja kaikki sen kauneus kuin kedon kukkanen: ruoho kuivuu, kukkanen lakastuu, kun Herran Henki puhaltaa siihen. Totisesti, ruohoa on kansa. Ruoho kuivuu, kukkanen lakastuu, mutta Jumalamme sana pysyy iankaikkisesti. Nouse korkealle vuorelle, Siion, sinä ilosanoman tuoja. Korota voimakkaasti äänesi, Jerusalem, sinä ilosanoman tuoja. Korota, älä pelkää, sano Juudan kaupungeille: "Katso, teidän Jumalanne!" Katso, Herra Herra tulee voimallisena, hänen käsivartensa vallitsee. Katso, hänen palkkansa on hänen mukanaan, hänen työnsä ansio käy hänen edellään. Niin kuin paimen hän kaitsee laumaansa. Hän kokoaa karitsat käsivarrelleen, kantaa niitä sylissään ja johdattaa imettäviä lampaita. Kuka on kourallaan mitannut vedet ja vaaksalla määrännyt taivaitten mitat? Kuka on kolmannesmittaan mahduttanut maan tomun, puntarilla punninnut vuoret, vaa'alla kukkulat? Kuka on Herran Henkeä ohjannut, ollut hänen neuvonantajansa ja opettajansa? Kenen kanssa hän on neuvotellut, joka olisi antanut hänelle ymmärrystä ja opettanut oikean polun, opettanut hänelle tiedon ja osoittanut hänelle ymmärryksen tien? Katso, kansakunnat ovat kuin pisara vesisangon uurteessa. Ne ovat kuin tomuhiukkanen vaa'assa. Katso, merensaaret hän nostaa kuin hiekanjyvän. Libanon ei riittäisi polttopuiksi eikä sen riista polttouhriksi. Kaikki kansakunnat ovat kuin ei mitään hänen edessään. Ne ovat hänelle kuin olematon ja tyhjä. Keneen te siis vertaatte Jumalan, ja minkä muotoiseksi te hänet teette? Jumalankuvanko? – Sen valaa valaja, ja kultaseppä päällystää sen kullalla, ja muotoilee sille hopeaketjut. Kellä ei ole varaa sellaiseen antiin, se valitsee puun, joka ei lahoa, hakee taitavan tekijän pystyttämään jumalankuvan, joka ei horju. Ettekö tiedä, ettekö kuule, eikö teille ole alusta asti ilmoitettu, ettekö ole ottaneet vaarin maan perustuksista? Hän istuu korkealla maanpiirin päällä, kuin heinäsirkkoja ovat sen asukkaat. Hän levittää taivaan kuin harson, pingottaa sen kuin teltan asuttavaksi. Hän tekee ruhtinaat olemattomiksi ja maan tuomarit tyhjän veroisiksi. Tuskin heidät on istutettu, tuskin kylvetty, tuskin heidän vartensa on juurtunut maahan, hän puhaltaa heihin, ja he kuivettuvat. Myrsky vie heidät kuin oljenkorret. "Keneen siis vertaatte minut, jonka kaltainen olisin", sanoo Pyhä. Nostakaa silmänne korkeuteen ja katsokaa: kuka on nämä luonut? Hän, joka johdattaa esiin niiden joukot täysilukuisina, joka kutsuu ne kaikki nimeltä. Niin suuri on hänen mahtinsa ja vahva hänen voimansa, ettei yksikään jää häneltä pois. Miksi sinä, Jaakob, sanot ja sinä, Israel, puhut: "Tieni on Herralta salassa, oikeuteni on joutunut pois Jumalani huomasta"? Etkö tiedä, etkö ole kuullut: Herra on iankaikkinen Jumala, joka on luonut maan ääret? Ei hän väsy eikä näänny, hänen ymmärryksensä on tutkimaton. Hän voimistaa voipuneen ja antaa voimattomalle voimaa yltäkyllin. Nuorukaiset väsyvät ja nääntyvät, nuoret miehet kompastuvat ja kaatuvat. Mutta ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman. He kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat eivätkä näänny, he vaeltavat eivätkä väsy. Vaietkaa edessäni, te merensaaret. Kansat uudistakoot voimansa, astukoot esiin ja puhukoot sitten. Käykäämme oikeutta keskenämme. Kuka herätti päivänkoiton maasta sen, jota vanhurskaus seuraa joka askeleella? Kuka antaa kansat hänen valtaansa, kukistaa kuninkaat hänen jalkoihinsa? Kuka muuttaa heidän miekkansa tomuksi, heidän jousensa lentäviksi oljenkorsiksi? Hän ajaa heitä takaa, kulkee turvallisesti polkua, jota hänen jalkansa eivät ole ennen kulkeneet. Kuka on tämän tehnyt ja saanut aikaan? Hän, joka alusta asti kutsuu sukupolvet esiin: minä, Herra, joka olen ensimmäinen ja viimeisten luona vielä sama. Merensaaret näkivät sen ja pelästyivät, maan ääret vapisivat. He lähestyivät, he tulivat, he auttoivat toinen toistaan ja sanoivat toisilleen: "Ole luja!" Valaja rohkaisee kultaseppää, levyseppä alasimen iskijää. Hän sanoo juotoksesta: "Se on hyvä", ja vahvistaa sen nauloilla, niin ettei siihen jää väljyyttä. Mutta sinä, Israel, palvelijani, sinä Jaakob, jonka olen valinnut, Aabrahamin, ystäväni, siemen, jonka olen ottanut maan ääristä ja kutsunut maan kaukaisimmilta periltä, jolle sanoin: "Sinä olet palvelijani, sinut olen valinnut enkä pitänyt sinua halpana", älä pelkää, sillä minä olen kanssasi. Älä arkaile, sillä minä olen Jumalasi: vahvistan sinua, autan sinua, tuen sinua vanhurskauteni oikealla kädellä. Katso, häpeän ja pilkan saavat kaikki, jotka palavat vihasta sinua vastaan. Tyhjiin raukeavat ja hukkuvat ne, jotka sinua vastaan riitelevät. Hakemallakaan et löydä niitä, jotka sinua vastaan taistelivat. Tyhjiin raukeavat ja lopun saavat ne, jotka sotivat sinua vastaan. Sillä minä, Herra, Jumalasi, tartun oikeaan käteesi, sanon sinulle: "Älä pelkää, minä autan sinua." Älä pelkää, Jaakob, sinä mato, sinä Israelin vähäinen väki. Minä autan sinua, sanoo Herra, lunastajasi, Israelin Pyhä. Katso, panen sinut raastavaksi puimaäkeeksi, uudeksi, monihampaiseksi. Sinä puit ja rouhennat vuoret, muutat kukkulat akanoiksi. Heität ne pois, tuuli vie ne ja myrsky hajottaa. Mutta sinä iloitset Herrassa ja Israelin Pyhä on kerskauksesi. Kurjat ja köyhät etsivät vettä, eikä sitä ole. Heidän kielensä kuivuu janosta. Mutta minä, Herra, kuulen heitä, minä, Israelin Jumala, en heitä hylkää. Puhkaisen purot korkeille kallioille ja lähteet laaksojen pohjiin. Muutan erämaan vesilammikoiksi ja hietikon hetteiköksi. Kasvatan erämaahan setripuita, akasioita, myrttejä ja öljypuita. Istutan arolle yhdessä sypressejä, jalavia sekä puksipuita, jotta he näkisivät ja tietäisivät, huomaisivat ja myös ymmärtäisivät, että Herran käsi on tämän tehnyt, Israelin Pyhä on sen luonut. Tuokaa esiin riita-asianne, sanoo Herra, esittäkää todisteenne, sanoo Jaakobin kuningas. Esittäkööt ja ilmoittakoot meille, mitä on tapahtuva. Ilmoittakaa entiset, mitä ne olivat, tutkiaksemme ja tietääksemme, mitä niistä on tullut, tai antakaa meidän kuulla tulevia. Ilmoittakaa, mitä vastedes tapahtuu, tietääksemme, oletteko te jumalia. Tehkää hyvää tai tehkää pahaa, me katselemme ja ihmettelemme. Katso, te olette pelkkää tyhjää, ja tekonne ovat turhia. Kauhistus se, joka teidät valitsee! Herätin pohjoisesta hänet, ja hän tuli, päivänkoitosta hänet, joka rukoilee nimeäni, ja hän tallaa käskynhaltijoita kuin lokaa, kuin savenvalaja sotkee savea. Kuka on sen alun pitäen ilmoittanut, että olisimme sen tienneet, ja edeltäpäin, että voisimme sanoa: "Hän oli oikeassa"? Ei kukaan sitä ilmoittanut, ei kukaan sitä kuuluttanut, ei kukaan kuullut teiltä sanaakaan. Ensimmäisenä sanon Siionille: "Katso, siinä ne ovat!" ja annan Jerusalemille ilosanomantuojan. Katselen ympärilleni, mutta ei ole ketään; ei kukaan näistä voi antaa neuvoa, että kysyisin heiltä ja he vastaisivat. Katso, kaikki he ovat pelkkää petosta, turhat ovat heidän työnsä. Tuulta ja tyhjää ovat heidän valetut kuvansa. Katso, palvelijani, jota tuen, valittuni, johon sieluni on mieltynyt. Olen pannut Henkeni hänen päälleen, hän tuo pakanoille oikeuden. Hän ei huuda eikä korota ääntään eikä anna sen kuulua kaduilla. Särjettyä ruokoa hän ei muserra, ja suitsevaa lampun sydäntä hän ei sammuta. Hän levittää oikeutta uskollisesti. Hän ei itse sammu eikä murru, kunnes on saattanut oikeuden maan päälle, ja merensaaret odottavat hänen opetustaan. Näin sanoo Jumala, Herra, joka on luonut taivaan ja levittänyt sen, joka on tehnyt maan laveuden ja mitä siinä kasvaa, antanut henkäyksensä kansalle, joka siinä on, ja hengen niille, jotka siellä vaeltavat: Minä, Herra, olen vanhurskaudessa kutsunut sinut, olen tarttunut käteesi, varjellut sinut ja pannut sinut kansoille liitoksi ja pakanoille valkeudeksi, avaamaan sokeat silmät, päästämään sidotut vankeudesta ja pimeydessä istuvat vankilasta. Minä, Herra, se on minun nimeni, en anna kunniaani toiselle enkä ylistystäni epäjumalille. Katso, entiset ovat toteen käyneet, ja uusia minä ilmoitan. Ennen kuin ne puhkeavat taimelle, annan teidän ne kuulla. Veisatkaa Herralle uusi virsi, veisatkaa hänen ylistystään maan ääristä, te merenkulkijat ja meri kaikkineen, te merensaaret ja niissä asuvat. Korottakoot äänensä erämaa ja sen kaupungit, kylät, joissa Keedar asuu. Riemuitkoot kallioilla asuvat, huutakoot ilosta vuorten huipuilta. Antakoot Herralle kunnian ja julistakoot hänen ylistystään merensaarissa. Herra lähtee sotaan kuin sankari, kuin soturi hän kiihottaa kiivautensa. Hän nostaa sotahuudon ja jyrisee, hän kukistaa vihollisensa. Olen ollut vaiti ikiajoista asti, olen ollut hiljaa ja pidättänyt itseni. Mutta nyt huudan kuin lapsensynnyttäjä, puhallan ja vapisen. Teen autioiksi vuoret ja kukkulat ja kuihdutan niiltä kaiken ruohon. Muutan virrat saariksi ja kuivaan vesilammikot. Johdatan sokeat tietä, jota he eivät tunne. Kuljetan heidät polkuja, joita he eivät tunne. Muutan pimeyden heidän edellään valkeudeksi ja kivikot tasangoksi. Nämä sanat teen enkä niitä tekemättä jätä. Mutta ne perääntyvät ja joutuvat häpeään, jotka turvaavat veistettyyn kuvaan, jotka sanovat valetuille kuville: "Te olette jumalamme." Te kuurot, kuulkaa, ja te sokeat, katsokaa ja nähkää. Kuka on sokea, ellei palvelijani, ja kuka niin kuuro kuin sanansaattajani, jonka lähetän? Kuka on niin sokea kuin palkkalaiseni, niin sokea kuin Herran palvelija? Paljon sinä olet nähnyt, mutta et ole ottanut siitä vaarin. Korvat avattiin, mutta hän ei kuule. Herra on nähnyt hyväksi vanhurskautensa tähden tehdä lain suureksi ja ihanaksi. Mutta tämä on raastettu ja ryöstetty kansa, kaikki nuoret miehet ovat sidotut ja kätketyt vankiloihin. He ovat joutuneet saaliiksi, eikä ole auttajaa, ryöstetyiksi, eikä ole, kuka sanoisi: "Palauta!" Kuka teistä ottaa tämän korviinsa, ottaa sen varteen ja kuulee vastaisen varalta? Kuka on antanut Jaakobin ryöstettäväksi ja Israelin riistäjien valtaan? Eikö Herra, jota vastaan olemme syntiä tehneet, jonka teitä he eivät tahtoneet vaeltaa ja jonka lakia he eivät totelleet? Niin hän vuodatti Israelin päälle vihansa hehkun ja sodan ankaruuden. Se liekehti hänen ympärillään, mutta hän ei ollut tietävinään. Se poltti häntä, mutta hän ei siitä välittänyt. Mutta nyt, näin sanoo Herra, joka loi sinut, Jaakob, joka valmisti sinut, Israel: Älä pelkää, sillä olen lunastanut sinut, olen kutsunut sinut nimeltä. Sinä olet minun. Kun kuljet vetten yli, minä olen kanssasi, jos virtojen yli, ne eivät sinua upota. Jos kuljet tulessa, et pala, eikä liekki sinua polta. Sillä minä olen Herra, Jumalasi, Israelin Pyhä, vapahtajasi. Annan lunnaiksesi Egyptin, sinun sijastasi Kuusin ja Seban. Koska olet silmissäni kallis ja suuriarvoinen ja koska minä sinua rakastan, minä annan ihmisiä sijastasi ja kansakuntia hengestäsi. Älä pelkää, sillä minä olen kanssasi. Tuon siemenesi päivänkoiton ääriltä, päivän laskusta kokoan sinut. Sanon pohjoiselle: Anna tänne! ja etelälle: Älä pidätä! Tuo poikani kaukaa ja tyttäreni maan ääristä – kaikki, jotka on otettu nimiini ja jotka olen kunniakseni luonut, jotka olen valmistanut ja tehnyt. Tuo esiin sokea kansa, jolla kuitenkin on silmät, ja kuurot, joilla kuitenkin on korvat. Kaikki kansat ovat kokoontuneet yhteen ja kansakunnat tulleet kokoon. Kuka heistä voi ilmoittaa tällaista? Tai antakoot meidän kuulla entisiä. Asettakoot todistajansa ja näyttäkööt, että ovat oikeassa. Sittenpä kuullaan ja sanotaan: se on totuus. Te olette todistajani, sanoo Herra, palvelijani, jonka olen valinnut, jotta tuntisitte minut ja uskoisitte minuun ja ymmärtäisitte, että minä se olen. Ennen minua ei ole tehty yhtään jumalaa, eikä minun jälkeeni tule toista. Minä, minä olen Herra, eikä ole muuta pelastajaa kuin minä. Minä olen ilmoittanut, olen pelastanut ja julistanut, eikä ollut vierasta jumalaa teidän keskuudessanne. Te olette todistajani, sanoo Herra, ja minä olen Jumala. Tästedeskin minä olen sama. Kukaan ei voi vapauttaa kädestäni. Kuka peruuttaa sen, minkä teen? Näin sanoo Herra, lunastajanne, Israelin Pyhä: Teidän tähtenne lähetän sanan Baabeliin, syöksen heidät kaikki pakoon, syöksen kaldealaiset laivoihin, jotka olivat heidän ilonsa. Minä, Herra, olen Pyhänne, minä, Israelin Luoja, olen kuninkaanne. Näin sanoo Herra, joka teki tien mereen ja polun valtaviin vesiin, joka vei sotaan vaunut ja hevoset, sotaväen ja kaikki sankarit. He makasivat maassa eivätkä nousseet, he raukesivat ja sammuivat kuin lampun sydän: Älkää entisiä muistelko, älkää menneistä välittäkö. Katso, teen uutta. Nyt se versoo, ettekö sitä huomaa? Teen tien autiomaahan, virrat erämaahan. Minua kunnioittavat aron eläimet, sakaalit ja strutsit, koska annan vedet autiomaahan ja virrat erämaahan antaakseni kansani, valittuni, juoda. Kansa, jonka olen itselleni valmistanut, on julistava kiitostani. Mutta et sinä, Jaakob, ole minua kutsunut, et sinä, Israel, ole itseäsi minun tähteni vaivannut. Et ole tuonut minulle lampaitasi polttouhriksi, et teurasuhreillasi minua kunnioittanut. En ole pannut sinua palvelemaan itseäni ruokauhrilla enkä vaivannut suitsutusuhrilla. Et ole ostanut minulle kalmoruokoa hopealla etkä minua teurasuhriesi rasvalla ravinnut – et, vaan olet minua synneilläsi vaivannut ja rasittanut minua pahoilla teoillasi. Minä, minä pyyhin pois rikoksesi itseni tähden enkä syntejäsi muista. Muistuta minua, käykäämme oikeutta keskenämme. Puhu sinä ja näytä, että olet oikeassa. Esi-isäsi teki syntiä, välittäjäsi luopuivat minusta. Häpäisin pyhät ruhtinaat, jätin Jaakobin tuhon omaksi, Israelin alttiiksi pilkalle. Mutta nyt kuule, Jaakob, palvelijani, ja Israel, jonka olen valinnut. Näin sanoo Herra, Luojasi, joka on valmistanut sinut hamasta äidin kohdusta, joka sinua auttaa: Älä pelkää, palvelijani Jaakob, sinä Jesurun, jonka olen valinnut. Sillä vuodatan vedet janoisen päälle ja virrat kuivan maan päälle. Vuodatan Henkeni siemenesi päälle ja siunaukseni vesojesi päälle, niin että ne kasvavat nurmikolla kuin pajut vesipurojen reunalla. Kuka sanoo: "Minä olen Herran oma", kuka nimittää itsensä Jaakobin nimellä, kuka kirjoittaa käteensä: "Herran oma", ja ottaa Israelin kunnianimekseen. Näin sanoo Herra, Israelin kuningas, ja sen lunastaja, Herra Sebaot: Minä olen ensimmäinen, ja minä olen viimeinen, eikä ole muuta Jumalaa kuin minä. Kuka on kaltaiseni? Hän julistakoon ja ilmoittakoon ja osoittakoon sen minulle, siitä alkaen kun perustin ikiaikojen kansan. He ilmoittakoot tulevat, ja mitä on tapahtuva. Älkää vavisko älkääkä pelätkö. Enkö minä aikoja sitten antanut sinun kuulla ja sinulle ilmoittanut, ja te olette minun todistajani: Onko muuta Jumalaa kuin minä? Ei ole muuta pelastuskalliota, minä en ketään tunne. Jumalankuvien tekijät ovat turhia kaikki tyynni, eivätkä nuo heidän rakkaansa auta mitään. Niiden todistajat eivät näe eivätkä tiedä mitään, ja niin he joutuvat häpeään. Kuka tahansa muovatkoon jumalan ja valakoon kuvan. Se ei auta yhtään. Katso, kaikki sen seuraajat joutuvat häpeään, ja sen tekijät ovat vain ihmisiä. Tulkoot kokoon kaikki ja astukoot esiin: vaviskoot ja hävetkööt! Rautaseppä ottaa työkalun, työskentelee hiilten hehkussa, muovailee kuvaa vasaralla ja takoo sitä käsivartensa voimalla. Hänen tulee nälkä, ja voima menee, hän ei saa vettä juodakseen, ja hän nääntyy. Puuseppä jännittää mittanuoran, kaavailee piirtimellä, vuolee kovertimilla, mittailee harpilla ja tekee miehen kuvan inhimillisen kauneuden mukaan huoneeseen asumaan. Hän hakkaa itselleen setripuita, hän ottaa rautatammen ja tammen ja kasvattaa ne itselleen vahvoiksi metsän puiden seassa, istuttaa setrin, ja sade kasvattaa sen suureksi. Se on ihmisillä polttopuuna. Hän ottaa sitä lämmitelläkseen, sytyttää uunin ja paistaa leipää, vieläpä veistää siitä jumalan ja kumartaa sitä, tekee siitä jumalankuvan ja lankeaa maahan sen eteen. Osan siitä hän polttaa tulessa, toisen osan vierellä hän syö lihaa, paistaa paistin ja tulee ravituksi. Hän myös lämmittelee itseään ja sanoo: "Hyvä, minun on lämmin, näen liekin." Hän tekee lopusta jumalan, jumalankuvan, jonka eteen hän lankeaa maahan, jota hän kumartaa ja rukoilee sanoen: "Pelasta minut, sillä sinä olet jumalani." He eivät tajua eivätkä ymmärrä mitään, sillä heidän silmänsä ovat suljetut, niin etteivät he näe, ja heidän sydämensä on suljettu, niin etteivät he käsitä. Heidän mieleensä ei tule, heillä ei ole järkeä eikä ymmärrystä, että sanoisivat: "Osan siitä olen polttanut tulessa, olen paistanut sen hiilillä leipää, paistanut lihaa ja syönyt. Tekisinkö tähteestä kauhistuksen ja lankeaisinko maahan puupölkyn eteen!" Sen, joka riippuu kiinni tuhkassa, petetty sydän on vienyt harhaan. Hän ei pelasta sieluaan eikä sano: "Eikö se, mikä on oikeassa kädessäni, ole petosta?" Muista tämä, Jaakob, ja sinä, Israel, sillä sinä olet palvelijani. Olen sinut valmistanut, sinä olet palvelijani. En unohda sinua, Israel. Pyyhin pois rikoksesi kuin pilven ja syntisi kuin sumun. Palaa luokseni, sillä lunastan sinut. Iloitkaa, te taivaat, sillä Herra sen tekee. Riemuitkaa, te maan syvyydet. Puhjetkaa riemuun, te vuoret, sekä metsä ja kaikki sen puut. Sillä Herra lunastaa Jaakobin ja kirkastaa itsensä Israelissa. Näin sanoo Herra, lunastajasi, joka on valmistanut sinut hamasta äidin kohdusta: Minä olen Herra, joka teen kaiken, joka yksin jännitin taivaan ja levitin maan – kuka oli kanssani? – joka teen tyhjäksi valehtelijoiden merkit ja teen taikurit tyhmiksi, joka panen tietäjät peräytymään ja muutan heidän tietonsa typeryydeksi. Mutta palvelijani sanan minä toteutan ja saatan täyttymään sanansaattajieni neuvon. Olen se, joka sanon Jerusalemille: "Sinussa asuttakoon!" ja Juudan kaupungeille: "Teidät rakennettakoon!" Kohotan sen rauniot. Olen se, joka sanon syvyydelle: "Kuivu; minä kuivaan sinun virtasi!" joka sanon Koorekselle: "Paimeneni!" Hän täyttää kaiken tahtoni ja sanoo Jerusalemille: "Sinut rakennettakoon!" ja temppelille: "Sinut perustettakoon!" Näin sanoo Herra voidellulleen Koorekselle, jonka oikeaan käteen olen tarttunut kukistaakseni kansat hänen edestään ja riisuakseni kuninkaitten vyötäisiltä vyöt, jotta ovet hänen edessään avautuisivat eivätkä portit sulkeutuisi: Minä käyn edelläsi ja tasoitan kukkulat, murran vaskiovet ja rikon rautasalvat. Annan sinulle aarteet pimeän peitosta, kalleudet niiden kätköistä tietääksesi, että minä, Herra, olen se, joka olen kutsunut sinut nimeltä, minä, Israelin Jumala. Palvelijani Jaakobin ja valittuni Israelin tähden olen kutsunut sinut nimeltä ja antanut sinulle kunnianimen, vaikka et minua tuntenut. Minä olen Herra, eikä toista ole, minun lisäkseni ei ole yhtään Jumalaa. Vyötän sinut, vaikka et minua tunne, jotta tiedettäisiin auringon noususta sen laskuun asti, että minun lisäkseni ei ole yhtään: minä olen Herra, eikä toista ole, minä, joka teen valkeuden ja luon pimeyden, joka tuotan onnen ja luon onnettomuuden; minä, Herra, teen kaiken tämän. Tihkukaa, te taivaat, ylhäältä, vuotakoot pilvet vanhurskautta. Avautukoon maa ja antakoon hedelmänään pelastuksen, versokoon se myös vanhurskautta. Minä, Herra, olen sen luonut. Voi sitä, joka riitelee tekijänsä kanssa, saviastia saviastioiden joukossa – maasta tehtyjä kaikki! Sanooko savi valajalleen: "Mitä teet? Työsi on kädettömän työtä!" Voi sitä, joka sanoo isälleen: "Mitä olet siittänyt?" ja äidilleen: "Mitä olet synnyttänyt?" Näin sanoo Herra, Israelin Pyhä, joka on hänet tehnyt: Kysykää tulevia minulta ja jättäkää minun haltuuni lapseni, kätteni teot. Minä olen tehnyt maan ja luonut ihmisen maan päälle; käteni ovat levittäneet taivaan, minä olen kutsunut koolle kaikki sen joukot. Minä herätin hänet vanhurskaudessa, ja minä tasoitin kaikki hänen tiensä. Hän rakentaa kaupunkini ja päästää vapaiksi karkotettuni ilman maksua ja ilman lahjusta, sanoo Herra Sebaot. Näin sanoo Herra: Egyptin työn tulos ja Kuusin kauppavoitto ja sebalaiset, kookkaat miehet, tulevat luoksesi, tulevat omiksesi. Sinun perässäsi he käyvät, kulkevat kahleissa, sinua kumartavat, sinua rukoilevat: "Ainoastaan sinun luonasi on Jumala, ei ole toista, ei yhtään muuta jumalaa." Totisesti, sinä olet salattu Jumala, sinä Israelin Jumala, sinä Vapahtaja. Häpeän ja pilkan he saavat kaikki, pilkan alaisina he kulkevat kaikki, nuo kuvien tekijät. Mutta Israelin pelastaa Herra iankaikkisella pelastuksella. Ette joudu häpeään ettekä pilkan alaisiksi, ette ikinä, ette ikuisuuteen saakka. Sillä näin sanoo Herra, joka on luonut taivaan – hän on Jumala – joka on valmistanut maan ja tehnyt sen ja on sen vahvistanut. Hän ei luonut sitä autioksi, asuttavaksi hän sen valmisti. Minä olen Herra, eikä toista ole. En ole puhunut salassa, en pimeässä maan paikassa. En ole sanonut Jaakobin jälkeläisille: etsikää minua tyhjyydestä. Minä Herra puhun vanhurskautta, ilmoitan, mikä on oikein. Kokoontukaa ja tulkaa, lähestykää kaikki, te kansakunnista pelastuneet. Eivät ne mitään ymmärrä, jotka kantavat puisia kuviaan ja rukoilevat jumalaa, joka ei voi auttaa. Ilmoittakaa ja tuokaa esiin – neuvotelkoot keskenään – kuka on tämän julistanut hamasta muinaisuudesta, aikoja sitten ilmoittanut? Enkö minä, Herra! Minun lisäkseni ei ole yhtään Jumalaa; ei ole vanhurskasta ja pelastavaa Jumalaa muuta kuin minä. Kääntykää minun luokseni ja tulkaa osallisiksi pelastuksesta, te maan ääret kaikki, sillä minä olen Jumala, eikä toista ole. Olen vannonut itseni kautta, suustani on lähtenyt totuus, peruuttamaton sana: Minun edessäni pitää kaikkien polvien notkistua, minulle jokaisen kielen tulee vannoa valansa. Ainoastaan Herrassa – niin tulee minusta sanoa – on vanhurskaus ja voima. Hänen luokseen tulevat häveten kaikki, jotka ovat palaneet vihasta häntä vastaan. Herrassa tulee vanhurskaaksi kaikki Israelin siemen, ja hän on heidän kerskauksensa. Beel sortuu, Nebo taipuu. Niiden kuvat joutuvat eläinten ja juhtien selkään. Se, mitä te kulkueessa kannoitte, sälytetään kuormaksi uupuville. Ne taipuvat, ne sortuvat molemmat. Ne eivät voi pelastaa kuormaa, ja itsekin ne vaeltavat vankeuteen. Kuulkaa minua, te Jaakobin heimo, kaikki te Israelin heimon tähteet, te, joita on pitänyt kantaa äidinkohdusta asti, nostaa hamasta äidinhelmasta. Vanhuuteenne asti minä olen sama, aina harmaantumiseenne saakka minä kannan. Niin minä olen tehnyt, ja vastedeskin minä nostan, minä kannan ja pelastan. Keneen te vertaatte minut, kenen rinnalle te asetatte minut, kenen kaltaisena te minua pidätte, että olisimme toistemme vertaisia? He kaatavat kultaa kukkarosta ja punnitsevat hopeaa vaa'alla. He palkkaavat kultasepän, ja hän tekee siitä jumalan, jonka eteen he lankeavat maahan ja jota he kumartavat. He nostavat sen olalleen, kantavat sitä ja asettavat sen paikoilleen, ja se seisoo eikä liikahda paikaltaan. Sitä huudetaan avuksi, mutta se ei vastaa eikä pelasta hädästä. Muistakaa tämä ja olkaa lujat. Menkää itseenne, te luopiot. Muistakaa ennen tapahtuneita ikiajoista asti, sillä minä olen Jumala, eikä toista ole. Minä olen Jumala, eikä ole minun vertaistani. Ilmoitan alusta asti, mitä on tuleva, paljon ennen kuin se on vielä tapahtunut. Sanon: neuvoni pysyy, kaiken, mitä tahdon, minä teen. Olen kutsunut kotkan päivänkoitosta, kaukaisesta maasta päätökseni toimeenpanijan. Minkä olen puhunut, sen myös toteutan. Sen, mitä olen ajatellut, myös teen. Kuulkaa minua, te kovasydämiset, jotka olette kaukana vanhurskaudesta. Olen antanut vanhurskauteni lähestyä, se ei ole kaukana. Pelastus, jonka tuon, ei viivy. Annan Siioniin pelastuksen, annan kirkkauteni Israelille. Astu alas ja istu tomuun, sinä neitsyt, tytär Baabel, istu maahan, valtaistuinta vailla, sinä Kaldean tytär. Sillä sinua ei sanota enää hienoksi ja kauniiksi. Tartu käsikiviin ja jauha jauhoja, riisu huntusi, nosta helmasi, paljasta sääresi, kahlaa jokien poikki. Häpysi paljastuu, häpeäsi näkyy. Minä kostan enkä armahda ainoatakaan. Lunastajamme nimi on Herra Sebaot, Israelin Pyhä. Istu vaieten ja väisty pimeään, sinä Kaldean tytär. Sillä sinua ei enää kutsuta valtakuntien valtiattareksi. Vihastuin kansaani, annoin häväistä perintöni ja annoin heidät käsiisi. Et osoittanut heille sääliä, vanhuksellekin teit ikeesi hyvin raskaaksi. Silloin sanoit: "Ikuisesti olen valtiaasi", niin ettet näitä mieleesi pannut etkä loppua ajatellut. Mutta nyt kuule tämä, sinä hekumoitsija, joka istut turvallisena, joka sanot sydämessäsi: "Minä, eikä kukaan muu! En ole leskenä istuva enkä lapsettomuudesta tietävä." Mutta nämä molemmat tulevat osaksesi äkkiä, yhtenä päivänä: lapsettomuus ja leskeys. Ne kohtaavat sinua täysimääräisinä huolimatta velhouksiesi paljoudesta ja loitsujesi suuresta voimasta. Luotit pahuuteesi ja sanoit: "Ei kukaan minua näe." Viisautesi ja tietosi eksyttivät sinut, ja sanoit sydämessäsi: "Minä, eikä kukaan muu!" Sen tähden kohtaa sinua onnettomuus, etkä tiedä, milloin se tulee. Sinut yllättää tuho, josta et selviä lunnailla, sinut kohtaa äkkiä perikato, aavistamattasi. Astu esiin loitsuinesi ja paljoine velhouksinesi, joilla olet vaivannut itseäsi nuoruudestasi asti: ehkä hyvinkin saat avun, ehkä herätät pelkoa. Sinä olet väsyttänyt itsesi paljolla neuvottelemisellasi. Astukoot esiin ja auttakoot sinua taivaan mittaajat, tähtien tähystäjät, jotka kuu kuulta ilmoittavat, mitä sinulle on tapahtuva. Katso, he ovat kuin kuivat korret: tuli polttaa heidät. He eivät pelasta henkeään liekin vallasta. Se ei ole hiillos, jolla he lämmittelisivät eikä tuli, jonka ääressä istutaan. Tämän saat sinä niistä, joista olet vaivaa nähnyt: He ovat niitä, joiden kanssa olet kauppaa käynyt nuoruudestasi asti. He harhailevat kukin taholleen, eikä kukaan sinua pelasta. Kuulkaa tämä, Jaakobin heimo, te, joista käytetään nimeä Israel ja jotka olette lähteneet Juudan lähteestä, jotka vannotte Herran nimeen ja tunnustatte Israelin Jumalan, mutta ette totuudessa ettekä vanhurskaudessa – sillä he saavat nimensä pyhän kaupungin mukaan ja he pitävät tukenaan Israelin Jumalaa, jonka nimi on Herra Sebaot: Entiset olen jo ajat sitten ilmoittanut, ne ovat lähteneet suustani, ja olen ne kuuluttanut. Äkkiä panin ne täytäntöön, ja ne tapahtuivat. Koska tiesin, että sinä olet paatunut, että niskajänteesi on rautaa ja otsasi vaskea, niin ilmoitin ne sinulle jo ajat sitten, kuulutin ne sinulle, ennen kuin ne tapahtuivat, ettet sanoisi: "Epäjumalankuvani on ne tehnyt, veistetty kuvani ja valettu kuvani on niin säätänyt." Olet ne kuullut, katso nyt kaikkea: ettekö sitä tunnusta? Tästä lähtien kuulutan sinulle uusia, salattuja asioita, joita et ole tiennyt. Ne on luotu nyt eikä aikoja sitten, ennen tätä päivää et ole kuullut niistä, ettet sanoisi: "Katso, olen ne tietänyt!" Et ole niistä kuullut etkä niistä tietänyt, eikä korvasi ole niille aikaisemmin auennut. Sillä tiesin, että olet aivan uskoton ja luopioksi sanottu jo äidin kohdusta asti. Oman nimeni tähden olen kärsivällinen, ylistykseni tähden hillitsen vihani, etten sinua tuhoaisi. Katso, olen sulattanut sinua hopeaa saamatta, olen sinua koetellut kärsimyksen pätsissä. Itseni, itseni tähden sen teen. Sillä kuinka onkaan nimeäni häväisty! Mutta en anna kunniaani toiselle. Kuule minua, Jaakob, ja sinä, Israel, jonka olen kutsunut: Minä olen aina sama, minä olen ensimmäinen, minä olen myös viimeinen. Käteni on perustanut maan, oikea käteni on levittänyt taivaan. Minä kutsun ne, ja siinä ne ovat. Kokoontukaa kaikki ja kuulkaa – kuka noista muista on ilmoittanut tämän: että se, jota Herra rakastaa, tekee hänen tahtonsa Baabelia vastaan ja on hänen käsivartenaan kaldealaisia vastaan. Minä, minä olen puhunut, minä olen hänet kutsunut, olen hänet tuonut, ja hän on menestynyt teillään. Lähestykää minua, kuulkaa tämä: Alkujaankaan en ole puhunut salassa. Kun nämä tapahtuivat, minä olin jo siellä. Mutta nyt Herra Herra on lähettänyt minut sekä oman Henkensä. Näin sanoo Herra, lunastajasi, Israelin Pyhä: Minä olen Herra, Jumalasi, joka opetan sinulle, mikä on hyödyllistä, johdatan sinut sitä tietä, jota sinun tulee kulkea. Jospa ottaisit käskyistäni vaarin, rauhasi olisi kuin virta ja vanhurskautesi kuin meren aallot. Lastesi paljous olisi kuin hiekka, kohtusi hedelmä kuin hiekan jyvät. Sen nimi ei häviäisi eikä katoaisi kasvojeni edestä. Lähtekää Baabelista, paetkaa Kaldeasta; riemuhuudoin ilmoittakaa, kuuluttakaa tämä, viekää tieto siitä maan ääriin asti, sanokaa: "Herra on lunastanut palvelijansa Jaakobin." He eivät kärsineet janoa, kun hän kuljetti heitä erämaiden halki. Hän vuodatti heille vettä kalliosta ja halkaisi kallion, ja vettä virtasi. Jumalattomilla ei ole rauhaa, sanoo Herra. Kuulkaa minua, te merensaaret, ja ottakaa tästä vaarin, te, kaukaiset kansat. Herra on kutsunut minut jo äidinkohdusta asti, jo äitini helmasta hän on maininnut nimeni. Hän teki suuni terävän miekan kaltaiseksi ja kätki minut kätensä varjoon. Hän teki minut hiotuksi nuoleksi ja talletti minut viineensä. Hän sanoi minulle: "Sinä olet palvelijani, sinä Israel, jossa osoitan kirkkauteni." Mutta minä sanoin: "Suotta olen itseäni vaivannut, kuluttanut voimani turhaan ja tyhjään. Kuitenkin oikeuteni on Herran huomassa, palkkani on Jumalan luona." Mutta nyt sanoo Herra, joka on valmistanut minut palvelijakseen jo äitini kohdusta palauttamaan Jaakobin luokseen, niin että Israel koottaisiin hänen omakseen. Olen kallis Herran silmissä, ja Jumalani on voimani. Hän sanoo: Sinulle, joka olet palvelijani, on liian vähäistä kohottaa ennalleen Jaakobin sukukunnat ja tuoda takaisin Israelin säilyneet: panen sinut pakanoille valkeudeksi, että minulta tulisi pelastus maan ääriin asti. Näin sanoo Herra, Israelin lunastaja, hänen Pyhänsä, syvästi halveksitulle, kansan inhoamalle, valtiaitten orjalle: Kuninkaat näkevät sen ja nousevat seisomaan, ruhtinaat näkevät ja kumartuvat maahan Herran tähden, joka on uskollinen, Israelin Pyhän tähden, joka on sinut valinnut. Näin sanoo Herra: Otollisella ajalla olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut. Olen valmistanut sinut ja pannut sinut kansoille liitoksi kohottamaan ennalleen maan, jakamaan hävitetyt perintöosat ja sanomaan vangituille: "Käykää ulos!" ja pimeässä oleville: "Tulkaa esiin!" Teiden varsilta he löytävät laitumen, kaikki kalliokukkulat ovat heillä laitumina. Heidän ei tule nälkä eikä jano, heihin ei satu hietikon helle eikä aurinko, sillä heidän armahtajansa johdattaa heitä ja vie heidät vesilähteille. Teen kaikki vuoreni teiksi, ja valtatieni kulkevat korkealla. Katso heitä, he tulevat kaukaa! Katso, nuo pohjoisesta, nuo lännestä, nuo Siinimin maalta! Riemuitkaa, te taivaat, iloitse, sinä maa, puhjetkaa riemuun, te vuoret, sillä Herra lohduttaa kansaansa ja armahtaa kurjiaan. Mutta Siion sanoo: "Herra on minut hylännyt, Herra on minut unohtanut." Unohtaako vaimo rintalapsensa, niin ettei hän armahda kohtunsa poikaa? Mutta vaikka he unohtaisivat, minä en sinua unohda. Katso, käsiini olen sinut piirtänyt, muurisi ovat aina edessäni. Lapsesi tulevat rientäen, mutta hävittäjäsi ja raunioittajasi menevät pois luotasi. Nosta silmäsi ja katso ympärillesi: he kokoontuvat, he tulevat kaikki luoksesi. Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, sinä puet heidät kaikki yllesi kuin korun ja sidot heidät vyöllesi kuin morsian vyönsä. Sillä sinä – sinun rauniosi ja autiot paikkasi, sinun hävitetty maasi – sinä käyt silloin ahtaaksi asukkaille, ja kaukana ovat ne, jotka sinua söivät. Vielä saavat lapsettomuutesi lapset sanoa korviesi kuullen: "Paikka on minulle ahdas, tee tilaa, että voin asua." Silloin sanot sydämessäsi: "Kuka on nämä minulle synnyttänyt? Olin lapseton ja hedelmätön, karkotettu ja hylätty. Kuka on heidät kasvattanut? Katso, minut oli jätetty yksin. Missä nämä silloin olivat? Näin sanoo Herra, Herra: Katso, nostan käteni kansakuntien puoleen, kohotan lippuni kansoja kohti, niin he tuovat poikasi sylissään ja kantavat tyttäresi olkapäillään. Kuninkaista tulee sinulle lastenhoitajia, heidän ruhtinattaristaan sinulle imettäjiä. Edessäsi he kumartuvat maahan kasvoilleen ja nuolevat tomun jaloistasi. Tiedät, että minä olen Herra ja että ne, jotka minua odottavat, eivät joudu häpeään. Otetaanko sankarilta saalis, tai riistetäänkö vangit vanhurskaalta? Sillä näin sanoo Herra: Vaikka vangit otettaisiinkin sankarilta ja saalis riistettäisiin väkevältä, niin kuitenkin minä taistelen sitä vastaan, joka sinua vastaan taistelee, ja minä pelastan lapsesi. Panen sortajasi syömään omaa lihaansa, ja he juopuvat omasta verestään kuin rypälemehusta. Silloin kaikki liha on tietävä, että minä, Herra, olen pelastajasi, että Jaakobin Väkevä on lunastajasi. Näin sanoo Herra: Missä on äitinne erokirja, jolla olisin lähettänyt hänet pois? Tai kuka on velkojani, jolle olisin teidät myynyt? Katso, pahojen tekojenne tähden teidät on myyty, rikostenne tähden äitinne on lähetetty pois. Miksi ei ollut ketään, kun saavuin, miksi kukaan ei vastannut, kun kutsuin? Onko käteni liian lyhyt vapahtamaan, olenko voimaton auttamaan? Katso, nuhtelullani kuivaan meren ja teen virrat erämaaksi, niin että niiden kalat mätänevät. Kun ei ole vettä, ne kuolevat janoon. Puetan taivaat mustiin ja panen murhepuvun niiden verhoksi. Herra, Herra on antanut minulle opetuslasten kielen, niin että voin sanalla virvoittaa väsynyttä. Hän herättää aamu aamulta, herättää korvani kuulemaan opetuslasten tavoin. Herra, Herra on avannut korvani, en ole niskoitellut enkä vetäytynyt pois. Selkäni annoin lyötäväksi ja poskieni parran revittäväksi, enkä peittänyt kasvojani pilkalta enkä syljeltä. Herra, Herra auttaa minua. Sen tähden pilkka ei koskenut minuun. Siksi tein kasvoni koviksi kuin piikivi, sillä tiedän, etten joudu häpeään. Lähellä on se, joka minut vanhurskaaksi tuomitsee. Kuka voi minua vastaan nostaa riita-asian? Astukaamme yhdessä esiin! Kuka on vastapuoleni? Tulkoon tänne lähelleni! Katso, Herra, Herra auttaa minua. Kuka tuomitsee minut syylliseksi? Katso, kaikki he hajoavat kuin vaate. Koi heidät syö. Kuka teistä pelkää Herraa ja kuulee hänen palvelijansa ääntä? Se, joka vaeltaa pimeydessä ja valoa vailla, luottakoon Herran nimeen ja turvautukoon Jumalaansa. Mutta katso, te kaikki, jotka palon sytytätte, te palavilla nuolilla varustetut, suistukaa oman tulenne liekkeihin, niihin palaviin nuoliin, jotka olette sytyttäneet. Kädestäni tämä teille tulee: vaivassa te tulette asumaan. Kuulkaa minua, te jotka tavoittelette vanhurskautta, te jotka etsitte Herraa. Katsokaa kalliota, josta teidät on lohkaistu, ja kaivosonkaloa, josta teidät on kaivettu. Katsokaa Aabrahamia, isäänne, ja Saaraa, joka teidät synnytti. Sillä Aabraham oli vain yksi, kun hänet kutsuin; mutta siunasin hänet ja enensin hänet. Sillä Herra lohduttaa Siionin, lohduttaa kaikki sen rauniot, hän tekee sen erämaasta kuin Eedenin ja sen arosta kuin Herran puutarhan. Siellä on oleva riemu ja ilo, kiitos ja ylistysvirren ääni. Kuuntele minua, kansani, kuule minua, kansakuntani, sillä minusta lähtee laki, ja minä panen oikeuteni valkeudeksi kansoille. Lähellä on vanhurskauteni, autuuteni ilmestyy, käsivarteni tuomitsevat kansat. Minua odottavat merensaaret ja ne panevat toivonsa käsivarteeni. Nostakaa silmänne taivasta kohti ja katsokaa maata, joka on alhaalla, sillä taivaat katoavat kuin savu ja maa hajoaa kuin vaate ja sen asukkaat kuolevat kuin sääsket, mutta autuuteni pysyy iankaikkisesti, eikä vanhurskauteni kukistu. Kuulkaa minua, te jotka vanhurskauden tunnette, kansa, jonka sydämessä on lakini: älkää pelätkö ihmisten pilkkaa älkääkä kauhistuko heidän herjauksiaan. Sillä koi syö heidät kuin vaatteen, koiperhonen syö heidät kuin villan, mutta vanhurskauteni pysyy iankaikkisesti ja autuuteni polvesta polveen. Nouse, nouse, pukeudu voimaan, sinä Herran käsivarsi. Nouse kuin muinaisina päivinä, menneiden sukupolvien aikoina. Etkö ole se, joka löit Rahabin kuoliaaksi, joka lävistit lohikäärmeen? Etkö sinä ole se, joka kuivasit meren, suuren syvyyden vedet, joka teit meren syvänteet tieksi lunastettujen kulkea? Herran vapahdetut palaavat ja tulevat Siioniin riemuiten, päänsä päällä iankaikkinen ilo. Riemu ja ilo saavuttavat heidät, mutta murhe ja huokaus pakenevat. Minä, minä olen teidän lohduttajanne. Mikä olet sinä, että pelkäät ihmistä, joka on kuolevainen, ihmislasta, jonka käy kuin ruohon, ja unohdat Herran, joka on sinut tehnyt, joka on levittänyt taivaan ja perustanut maan, ja vapiset alati kaiket päivät sortajan vihaa, kun hän tähtää tuhotakseen? Mutta missä on sortajan viha? Pian päästetään kumaraan koukistunut vapaaksi kahleistaan. Hän ei kuole, ei jää kuoppaan eikä häneltä puutu leipää. Minä olen Herra, Jumalasi, joka liikutan meren, niin että sen aallot pauhaavat, jonka nimi on Herra Sebaot. Olen pannut sanani suuhusi. Olen kätkenyt sinut käteni varjoon pystyttääkseni taivaan ja perustaakseni maan ja sanoakseni Siionille: "Sinä olet kansani." Nouse, nouse, lähde liikkeelle, Jerusalem, sinä joka olet juonut Herran kädestä hänen vihansa maljan, joka olet juonut päihdyttävän pikarin ja tyhjentänyt sen. Ei kukaan kaikista lapsista, jotka hän oli synnyttänyt, ollut häntä taluttamassa. Ei kukaan kaikista lapsista, jotka hän oli kasvattanut, tarttunut hänen käteensä. Nämä kohtasivat sinua kaksittain – kuka sinua säälii? – tuho ja turmio, nälkä ja miekka. Millä voin sinua lohduttaa? Poikasi makasivat tajuttomina joka kadun kulmassa, kuin antiloopit pyydyskuopassa, täynnä Herran vihaa, Jumalasi nuhtelua. Sen tähden kuule tätä, sinä kurja, joka olet juopunut, vaikka et viinistä! Näin sanoo Herrasi, Herra Jumalasi, joka ajaa kansansa asian: Katso, otan kädestäsi päihdyttävän maljan, vihani pikarin. Sinun ei tarvitse enää siitä juoda. Panen sen vaivaajiesi käteen, jotka sanoivat sinulle: "Lankea maahan, jotta kulkisimme ylitsesi." Sinä panit selkäsi maaksi ja kaduksi kulkijoille. Nouse, nouse, pukeudu voimaasi, Siion; pukeudu juhlapukuusi, Jerusalem, sinä pyhä kaupunki. Sillä ei koskaan enää astu sisällesi ympärileikkaamaton eikä saastainen. Pudista päältäsi tomu, nouse istuimellesi, Jerusalem. Irrota kahleet kaulastasi, sinä, vangittu tytär Siion. Sillä näin sanoo Herra: Ilmaiseksi teidät myytiin, rahatta teidät lunastetaan. Sillä näin sanoo Herra, Herra: Kansani meni ensin alas Egyptiin asumaan siellä muukalaisena, ja sitten Assur sorti sitä syyttä. Nyt, mitä minulla on tekemistä täällä, sanoo Herra, kun kansani on viety pois ilmaiseksi? Sen valtiaat elämöivät, sanoo Herra, ja nimeäni pilkataan alati, kaiket päivät. Sen tähden kansani on tunteva nimeni. Sen tähden se on sinä päivänä tunteva, että minä olen se, joka sanon: "Katso, minä se olen." Kuinka suloiset ovat vuorilla ilosanoman tuojan jalat, hänen, joka julistaa rauhaa, ilmoittaa hyvän sanoman, joka julistaa pelastusta, sanoo Siionille: "Sinun Jumalasi on kuningas!" Kuule! Vartijasi korottavat äänensä, kaikki he riemuitsevat, sillä he näkevät silmästä silmään, kuinka Herra palaa Siioniin. Huutakaa ilosta, riemuitkaa, kaikki te Jerusalemin rauniot, sillä Herra lohduttaa kansansa, lunastaa Jerusalemin. Herra paljastaa pyhän käsivartensa kaikkien kansojen nähden, ja kaikki maan ääret saavat nähdä Jumalamme autuuden. Pois, pois! Lähtekää sieltä, älkää koskeko saastaiseen. Lähtekää sen keskeltä, puhdistautukaa, te Herran astioiden kantajat. Sillä teidän ei tarvitse lähteä kiireellä eikä kulkea paeten, sillä Herra käy teidän edellänne, Israelin Jumala seuraa suojananne. Katso, palvelijani menestyy, hän on nouseva, kohoava ja sangen korkea oleva. Niin kuin monet kauhistuivat häntä – sillä niin runneltu, ei enää ihmisen kaltainen, oli hänen muotonsa, hänen hahmonsa ei ollut ihmislasten hahmo – niin hän on vihmova monet kansat ja hänen tähtensä kuninkaat sulkevat suunsa. Sillä mitä heille ei ole koskaan kerrottu, sen he saavat nähdä, mitä he eivät ole kuulleet, sen he saavat tajuta. Kuka uskoo saarnamme, kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan? Hän kasvoi Herran edessä kuin vesa, kuin juuri kuivasta maasta. Hänellä ei ollut muotoa eikä kauneutta. Me näimme hänet, mutta hänellä ei ollut sellaista muotoa, johon olisimme mieltyneet. Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme pitäneet minään. Mutta, totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päälleen. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta hänet on haavoitettu meidän rikostemme tähden, runneltu meidän pahojen tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällään, että meillä rauha olisi, ja hänen haavojensa kautta me olemme parannetut. Me vaelsimme kaikki eksyksissä kuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päälleen meidän kaikkien syntivelat. Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutaan avannut. Kuin karitsa, joka viedään teuraaksi, kuin lammas, joka on ääneti keritsijöidensä edessä, hän ei suutaan avannut. Ahdistettuna ja tuomittuna hänet otettiin pois, mutta kuka ajatteli hänen sukukuntaansa? Sillä hänet temmattiin pois elävien maasta. Kansani rikoksen tähden hän kärsi. Hänelle annettiin hauta jumalattomien kanssa, mutta rikkaan luo hän tuli kuoltuaan, sillä hän ei ollut vääryyttä tehnyt eikä petosta ollut ollut hänen suussaan. Mutta Herra näki hyväksi runnella häntä, lyödä häntä sairaudella. Jos sinä panet hänen sielunsa syntiuhriksi, hän saa nähdä jälkeläisiä ja elää kauan, ja Herran tahto toteutuu hänen kauttaan. Sielunsa vaivan tähden hän saa nähdä sen ja tulee ravituksi. Tuntemuksensa kautta hän, vanhurskas palvelijani, vanhurskauttaa monet sälyttämällä päälleen heidän pahat tekonsa. Sen tähden jaan hänelle suuren määrän saalista, ja hän jakaa saaliin väkevien kanssa. Sillä hän antoi sielunsa alttiiksi kuolemaan, ja hänet luettiin rikollisten joukkoon, hän kantoi monien synnit, ja hän rukoili rikollisten puolesta. Riemuitse, sinä hedelmätön, joka et ole synnyttänyt, huuda ilosta ja puhkea riemuun, sinä, joka et ole ollut synnytyskivuissa. Sillä hylätyllä on lapsia enemmän kuin aviovaimolla, sanoo Herra. Tee avaraksi telttasi sija, levennettäköön majojesi seinäkangas. Älä säästele! Pidennä telttaköytesi ja vahvista vaarnasi. Sillä olet leviävä oikealle ja vasemmalle, jälkeläisesi ottavat omikseen kansat ja tekevät autiot kaupungit asutuiksi. Älä pelkää, sillä et joudu häpeään. Älä häpeile, sillä et pety. Nuoruutesi häpeän sinä unohdat etkä enää muista leskeytesi pilkkaa. Sillä se, joka sinut teki, on aviomiehesi. Herra Sebaot on hänen nimensä. Lunastajasi on Israelin Pyhä, hän, jota kutsutaan kaiken maan Jumalaksi. Sillä kuin hylätyn, syvästi murheellisen vaimon Herra on sinut kutsunut – nuoruuden vaimon, joka on ollut halveksittu, sanoo Jumalasi. Vähäksi silmänräpäykseksi minä hylkäsin sinut, mutta kokoan sinut jälleen suurella laupeudella. Ylitsevuotavassa vihassani peitin sinulta kasvoni silmänräpäykseksi, mutta armahdan sinut iankaikkisella armolla, sanoo Herra, lunastajasi. Sillä tämä on minulle, niin kuin olivat Nooan vedet: niin kuin minä vannoin, etteivät Nooan vedet enää tulvi yli maan, niin vannon, etten enää vihastu sinuun enkä sinua nuhtele. Sillä vuoret väistykööt ja kukkulat horjukoot, mutta minun armoni ei sinusta väisty eikä rauhanliittoni horju, sanoo Herra, armahtajasi. Sinä kurja, myrskyn raastama, sinä lohduton! Katso, minä muuraan kivesi kiiltokivestä, teen perustuksesi safiireista, teen harjasi rubiineista ja porttisi kristalleista ja koko ympärysmuurisi jalokivistä. Lapsesi ovat kaikki Herran opetuslapsia, ja suuri rauha lapsillasi on oleva. Sinut vahvistetaan vanhurskaudella. Sinä olet oleva kaukana väkivallasta, sillä sinulla ei ole syytä pelkoon, ja sinä olet kaukana hävityksestä, sillä se ei sinua lähesty. Jos kimppuusi käydään, se ei ole minusta. Se, joka kimppuusi käy, kaatuu eteesi. Katso, minä olen luonut sepän, joka lietsoo hiilivalkeaa ja valmistaa aseen käyttöön. Mutta minä olen myös luonut tuhoojan hävittämään sen. Jokainen ase, joka valmistetaan sinun varallesi, on oleva tehoton; ja jokaisen kielen, joka nousee käymään oikeutta kanssasi, sinä osoitat vääräksi. Tämä on Herran palvelijoiden perintöosa, tämä heidän vanhurskautensa, minulta saatu, sanoo Herra. Kuulkaa, kaikki te, joilla on jano, tulkaa veden ääreen. Tekin, joilla ei ole rahaa, tulkaa, ostakaa ja syökää; tulkaa, ostakaa ilman rahaa, ilman hintaa viiniä ja maitoa. Miksi annatte rahan siitä, mikä ei ole leipää, ja työnne ansion siitä, mikä ei ravitse? Kuulkaa minua, niin tulette syömään hyvää, ja sielunne virkistyy yltäkylläisyyden ääressä. Kallistakaa korvanne ja tulkaa luokseni. Kuulkaa, niin sielunne elää. Teen kanssanne iankaikkisen liiton, annan lujat Daavidin armot. Katso, hänet minä asetin kansoille todistajaksi, kansojen ruhtinaaksi ja käskijäksi. Katso, olet kutsuva pakanoita, joita et tunne, ja pakanat, jotka eivät sinua tunne, rientävät luoksesi Herran, Jumalasi, tähden, Israelin Pyhän tähden, sillä hän kirkastaa sinut. Etsikää Herraa silloin, kun hänet löytää voidaan. Huutakaa häntä avuksi, kun hän on läsnä. Jumalaton hylätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon Herran luo, niin hän armahtaa häntä, ja Jumalamme luo, sillä hänellä on paljon anteeksiantamusta. Sillä minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne. Sillä niin kuin sade ja lumi, joka taivaasta tulee, ei sinne palaa, vaan kostuttaa maan, tekee sen hedelmälliseksi ja kasvavaksi, antaa kylväjälle siemenen ja syöjälle leivän, niin on myös sanani, joka suustani lähtee. Se ei palaa tyhjänä luokseni, vaan tekee sen, mikä on minulle otollista, ja saa menestymään sen, mitä varten sen lähetin. Sillä iloiten te lähdette, ja rauhassa teitä saatetaan. Vuoret ja kukkulat puhkeavat riemuun edessänne, ja kaikki kedon puut taputtavat käsiään. Orjantappuran sijaan kasvaa sypressi, nokkosen sijaan kasvaa myrtti. Se tulee Herran kunniaksi, iankaikkiseksi merkiksi, joka ei häviä. Näin sanoo Herra: Noudattakaa oikeutta ja tehkää vanhurskaus, sillä autuuteni on lähellä ja vanhurskauteni ilmestyy. Autuas se ihminen, joka tämän tekee, se ihmislapsi, joka tässä pysyy, joka pitää sapatin eikä sitä riko, joka varoo kätensä tekemästä mitään pahaa! Älköön muukalainen, joka on liittynyt Herraan, sanoko: "Herra on erottanut minut kokonaan kansastaan", älköönkä kuohittu sanoko: "Minä olen kuiva puu." Sillä näin sanoo Herra: Kuohituille, jotka pitävät sapattini ja valitsevat sen, mikä on minulle otollista, ja pysyvät liitossani, heille annan huoneessani ja muurieni sisällä muistomerkin ja nimen, joka on poikia ja tyttäriä parempi. Annan heille iankaikkisen nimen, joka ei häviä. Silloin muukalaiset, jotka ovat liittyneet Herraan, palvellakseen häntä, rakastaakseen Herran nimeä ja ollakseen hänen palvelijoitaan, kaikki ne, jotka pitävät sapatin eivätkä sitä riko ja pysyvät liitossani, tuon pyhälle vuorelleni ja ilahdutan heitä rukoushuoneessani, ja heidän polttouhrinsa ja teurasuhrinsa ovat otollisia alttarillani, sillä huoneeni nimenä on oleva kaikkien kansojen rukoushuone. Herra, Herra sanoo, hän, joka kokoaa Israelin karkotetut: Kokoan vielä muitakin sinne koottujen lisäksi. Kaikki kedon eläimet, tulkaa syömään, te metsän eläimet kaikki. Israelin vartijat ovat kaikki sokeita, he eivät käsitä mitään. He ovat kaikki mykkiä koiria, jotka eivät osaa haukkua. He näkevät unta, makailevat ja nukkuvat mielellään. Näillä koirilla on kauhea nälkä, mikään ei niitä täytä. Ja tällaisia ovat paimenet! He eivät ymmärrä mitään. He ovat kaikki kääntyneet omille teilleen ja etsivät kukin omaa voittoaan, kaikki tyynni. "Tulkaa, noudan viiniä, juokaamme väkijuomaa. Olkoon huomispäivä kuin tämä ja sitäkin vielä suurempi." Vanhurskas tuhoutuu, eikä kukaan pane sitä sydämelleen. Armoon turvaavat otetaan pois kenenkään siitä välittämättä, sillä vanhurskas otetaan pois pahuutta näkemästä. Hän menee rauhaan. Ne, jotka vakaasti vaeltavat, saavat levätä vuoteillaan. Mutta tulkaa tänne, te ennustajien lapset, te avionrikkojamiehen ja porttovaimon siemen. Kenen kustannuksella te iloanne pidätte? Kenelle suuta auotte ja kielenne pitkälle pistätte? Ettekö te ole rikoksen lapsia ja valheen siementä? Te, jotka hehkutte himosta tammien varjossa, jokaisen vihreän puun alla, te, jotka teurastatte lapsia laaksoissa ja kallionrotkoissa! Laakson sileät paadet ovat osasi, siinä on arpaosasi. Niillehän olet juomauhrit vuodattanut ja ruokauhrit uhrannut. Siihenkö olisin tyytyväinen! Korkealle ja valtavalle vuorelle valmistit vuoteesi. Sinne nousit myös uhraamaan teurasuhria. Oven ja pihtipielen taakse panit omat merkkisi. Sillä minusta luopuen sinä paljastit itsesi ja nousit vuoteellesi, teit sen tilavaksi. Sinä sovit kaupoista heidän kanssaan, makasit heidän kanssaan mielelläsi ja näit heidän häpynsä. Kuljit kuninkaan luo öljyinesi, runsaine voiteinesi. Lähetit sanansaattajasi kauas, laskeuduit alas hautaan asti. Väsyit matkasi pituudesta, et kuitenkaan sanonut: "Turhaa!" Koska sait elpynyttä voimaa, et käynyt heikoksi. Ketä arkailit ja pelkäsit, koska olit vilpillinen etkä muistanut minua etkä minusta välittänyt? Eikö niin: minä olen ollut vaiti aina ikiajoista asti, ja niin sinä et minua pelkää? Minä ilmoitan, mitä ovat vanhurskautesi ja tekosi. Ne eivät auta sinua. Kun huudat, auttakoon sinua jumaliesi joukko! Tuuli vie ne pois kaikki, henkäys ottaa ne pois. Mutta joka minuun turvaa, se perii maan ja ottaa omakseen pyhän vuoreni. Hän sanoo: Tehkää, tehkää tie, tasoittakaa tie, poistakaa kompastuskivet kansani tieltä. Sillä näin sanoo Korkea ja Ylhäinen, jonka asumus on iankaikkinen ja jonka nimi on Pyhä, joka asun korkeudessa ja pyhyydessä ja niiden luona, joilla on särjetty ja nöyrä henki, että virvoittaisin nöyryytettyjen hengen ja tekisin eläviksi särjettyjen sydämet. Sillä en riitele loputtomiin enkä vihastu ainiaaksi. Muuten henki nääntyisi kasvojeni edessä, ne sielut, jotka olen tehnyt. Hänen ahneutensa synnin tähden vihastuin, löin häntä, kätkin itseni ja olin vihainen. Mutta hän luopui minusta ja kulki oman sydämensä tietä. Olen nähnyt hänen tiensä, mutta parannan hänet ja johdatan häntä ja annan jälleen lohdutuksen hänelle ja häntä sureville. Luon huulten hedelmän, rauhan, rauhan kaukaisille ja läheisille, sanoo Herra, ja parannan hänet. Mutta jumalattomat ovat kuin kuohuva meri, joka ei voi tyyntyä ja jonka aallot kuohuttavat liejua ja mutaa. Jumalattomilla ei ole rauhaa, sanoo Jumalani. Huuda täyttä kurkkua, älä säästä, korota äänesi kuin torvi, ilmoita kansalleni heidän rikoksensa ja Jaakobin huoneelle heidän syntinsä. Minua he muka etsivät joka päivä ja haluavat tietoa teistäni niin kuin kansa, joka on tehnyt vanhurskauden eikä ole hylännyt Jumalansa oikeutta. He vaativat minulta vanhurskaita tuomioita ja haluavat, että Jumala heitä lähestyisi: "Miksi paastoamme, kun et sitä näe, ja kuritamme itseämme, kun et sitä huomaa?" Katso, paastopäivänänne te ajatte omia asioitanne ja ahdistatte työhön kaiken työväkenne. Katso, riidaksi ja toraksi te paastoatte lyödäksenne jumalattomalla nyrkillä. Te ette nyt paastoa niin, että teidän ääntänne kuultaisiin korkeudessa. Tällainenko on se paasto, johon miellyn, se päivä, jona ihminen kurittaa itseään? Jos kallistaa päänsä kuin kaisla ja makaa säkissä ja tuhkassa, sitäkö sanot paastoksi ja päiväksi, joka on otollinen Herralle? Eikö tämä ole paasto, johon miellyn: että avaatte vääryyden siteet, irrotatte ikeen nuorat, ja päästätte sorretut vapaiksi, että särjette kaikki ikeet? Eikö tämä: että taitat leipäsi nälkäiselle ja viet kurjat kulkijat kotiisi, kun näet alastoman, vaatetat hänet etkä kätkeydy siltä, joka on omaa lihaasi? Silloin valkeutesi puhkeaa esiin kuin aamurusko, ja haavasi kasvavat nopeasti umpeen. Vanhurskautesi käy edelläsi, ja Jumalan kunnia seuraa suojanasi. Silloin rukoilet, ja Herra vastaa, huudat, ja hän sanoo: "Katso, tässä olen." Jos keskuudestasi poistat ikeen, sormella osoittelun ja vääryyden puhumisen, jos avaat sielusi nälkäiselle ja ravitset vaivatun sielun, valkeus koittaa sinulle pimeydessä, ja pilkkopimeäsi on oleva kuin keskipäivä. Herra johdattaa sinua alati ja ravitsee sielusi kuivissa erämaissa. Hän vahvistaa luusi, ja olet oleva kuin runsaasti kasteltu puutarha, kuin lähde, josta ei koskaan puutu vettä. Jälkeläisesi jälleenrakentavat ikivanhat rauniot, kohotat perusmuurit, muinaisten polvien laskemat. Nimesi on oleva: "halkeamien umpeenmuuraaja" ja "teitten korjaaja maan asuttamiseksi". Jos pidätät jalkasi sapattia rikkomasta, niin ettet toimita omia asioitasi pyhäpäivänäni, vaan kutsut sapatin ilopäiväksi, Herran pyhäpäivän kunnioitettavaksi ja kunnioitat sitä, niin ettet toimita omia toimiasi, et aja omia asioitasi etkä puhu joutavia, silloin ilosi on oleva Herrassa, ja vien sinut maan kukkuloiden yli ja annan sinun nauttia isäsi Jaakobin perintöosaa. Sillä Herran suu on puhunut. Katso, Herran käsi ei ole liian lyhyt auttamaan, eikä hänen korvansa kuuro kuulemaan: vaan teidän pahat tekonne erottavat teidät Jumalastanne, ja syntinne peittävät teiltä hänen kasvonsa, ettei hän kuule. Sillä kätenne ovat tahratut vereen ja sormenne vääryyteen, huulenne puhuvat valhetta ja kielenne miettii petosta. Kukaan ei saarnaa vanhurskaasti eikä tuomitse rehellisesti. He turvautuvat tyhjään ja puhuvat vilppiä, kantavat sisällään tuhoa ja synnyttävät turmion. Myrkkyliskon munia he hautovat, hämähäkin verkkoja he kutovat. Se, joka niitä munia syö, kuolee, rikkipoljetusta tulee esiin kyy. Heidän verkkonsa eivät kelpaa vaatteeksi, heidän tekemäänsä ei voi verhoutua. Heidän työnsä ovat vääryyden töitä, ja heidän käsissään on väkivallan tekoja. Heidän jalkansa juoksevat pahuuteen ja kiiruhtavat vuodattamaan viatonta verta. Heidän ajatuksensa ovat vääryyden ajatuksia, tuho ja turmio on heidän teillään. Rauhan tietä he eivät tunne eikä oikeutta ole heidän askeleissaan. Polkunsa he tekevät mutkaisiksi. Kukaan niistä, joka niitä kulkee, ei tunne rauhaa. Sen tähden oikeus on meistä kaukana eikä vanhurskaus saavuta meitä. Odotamme valoa, mutta katso, on pimeä, aamunkoittoa, mutta vaellamme yössä. Haparoimme seiniä pitkin kuin sokeat, haparoimme kuin silmiä vailla olevat. Kompastelemme sydänpäivällä kuin hämärässä, olemme terveiden keskellä kuin kuolleet. Murisemme kaikki kuin karhut ja kujerramme kuin kyyhkyset. Odotamme oikeutta, mutta sitä ei tule, pelastusta, mutta se on kaukana meistä. Sillä rikoksemme ovat monilukuiset sinun edessäsi, ja syntimme todistavat meitä vastaan. Sillä rikoksemme seuraavat meitä ja pahat tekomme tunnemme: olemme luopuneet Herrasta ja kieltäneet hänet, vetäytyneet pois Jumalaamme seuraamasta, puhuneet sortoa ja kapinaa, kantaneet sitä sisällämme ja purkaneet sisimmästämme valheen sanoja. Oikeus työnnetään takaperin, ja vanhurskaus seisoo kaukana, sillä totuus kompastelee torilla, suoruus ei voi tulla sisälle. Totuus oli kadonnut, ja joka pahasta luopui, se ryöstettiin paljaaksi. Herra näki sen, ja sen, ettei ollut oikeutta. Se oli hänen silmissään paha. Hän näki, ettei ollut yhtään miestä, ja hän ihmetteli, ettei kukaan astunut väliin. Silloin hänen oma käsivartensa auttoi häntä, ja hänen vanhurskautensa tuki häntä. Hän puki ylleen vanhurskauden kuin rintahaarniskan ja pani pelastuksen kypärän päähänsä. Hän puki koston vaatteet puvukseen ja verhoutui kiivauteen kuin viittaan. Tekojen mukaan hän maksaa palkan: vihan vastustajilleen, koston vihollisilleen. Hän kostaa merensaarille. Silloin he pelkäävät päivän laskun mailla Herran nimeä ja päivän koittamilla hänen kunniaansa. Sillä se tulee kuin padottu virta, jota Herran Henki ajaa eteenpäin. Mutta Siionille tulee Lunastaja, niille Jaakobissa, jotka synnistä kääntyvät, sanoo Herra. Mutta minä teen tämän liittoni heidän kanssaan, sanoo Herra: minun Henkeni, joka on päälläsi, ja sanani, jonka panen suuhusi, eivät väisty suustasi, eivät lastesi suusta eivätkä lastesi lasten suusta, sanoo Herra, nyt ja iankaikkisesti. Nouse, ole kirkas, sillä valkeutesi tulee, ja Herran kunnia koittaa ylitsesi. Sillä katso, pimeys peittää maan ja synkeys kansat, mutta ylitsesi koittaa Herra, ja ylläsi näkyy hänen kunniansa. Kansat vaeltavat valkeuttasi kohden, kuninkaat aamunkoittosi kirkkautta kohti. Nosta silmäsi, katso ympärillesi: kaikki nämä ovat kokoontuneet ja tulevat luoksesi. Poikasi tulevat kaukaa ja tyttäriäsi kainalossa kannetaan. Silloin sen näet, ja loistat ilosta, sydämesi sykkii ja avartuu, kun meren aarteet kääntyvät luoksesi ja kansojen rikkaudet tulevat sinulle. Kamelien paljous peittää sinut, Midianin ja Eefan varsat. Ne kaikki tulevat Sabasta, kantavat kultaa ja suitsutusta ja kuuluttavat Herran ylistystä. Kaikki Keedarin laumat kokoontuvat luoksesi, Nebajotin pässit palvelevat sinua. Minulle otollisina ne nousevat alttarilleni, ja kirkastan kirkkauteni huoneen. Keitä ovat nuo, jotka lentävät kuin pilvet ja lakkoihinsa kuin kyyhkyt? Merensaaret odottavat minua, ja etumaisina tulevat Tarsiin laivat tuodakseen lapsesi kaukaa. Heillä on mukanaan hopeansa ja kultansa Herran, sinun Jumalasi, nimelle, Israelin Pyhälle, sillä hän kirkastaa sinut. Muukalaiset rakentavat muurisi, ja heidän kuninkaansa palvelevat sinua, sillä vihassani löin sinua, mutta mielisuosiossani sinut armahdan. Porttisi pidetään aina auki. Niitä ei suljeta päivällä eikä yöllä, jotta kansojen rikkaudet tuotaisiin ja heidän kuninkaansa saatettaisiin luoksesi. Sillä se kansa tai valtakunta, joka ei sinua palvele, hukkuu, ja ne kansat hävitetään perin juurin. Libanonin kunnia tulee luoksesi, sypressit, jalavat sekä hopeakuuset kaunistavat pyhäkköni paikkaa, ja saatan jalkojeni sijan kunniaan. Kumarassa kulkien tulevat luoksesi sortajiesi pojat, ja kaikki pilkkaajasi heittäytyvät jalkojesi juureen. He nimittävät sinua "Herran kaupungiksi" ja "Israelin Pyhän Siioniksi." Sen sijaan, että olet ollut hylätty ja vihattu, niin ettei ollut kauttasi kulkijaa, teen sinut korkeaksi iankaikkisesti, iloksi polvesta polveen. Imet kansojen maidon, imet kuninkaiden rintoja, tunnet, että minä, Herra, olen auttajasi, että Jaakobin Väkevä on lunastajasi. Tuon vasken sijaan kultaa, ja raudan sijaan tuon hopeaa, puun sijaan vaskea ja kiven sijaan rautaa. Asetan sinulle paimeneksi rauhan ja käskijäksi vanhurskauden. Enää ei kuulu väkivaltaa maastasi, ei tuhoa eikä turmiota rajojesi sisältä, ja kutsut pelastuksen muuriksesi ja kiitoksen portiksesi. Aurinko ei ole enää valonasi päivällä, eikä valaise sinua kuun paiste, vaan Herra on iankaikkinen valkeutesi, ja Jumalasi kirkkautesi. Aurinkosi ei enää laske, eikä kuusi menetä valoaan, sillä Herra on iankaikkinen valkeutesi, ja päättyneet ovat murheesi päivät. Kansassasi ovat kaikki vanhurskaita. He saavat periä maan iankaikkisesti, he, istutukseni vesa, kätteni teko, kirkkauteni ilmoitukseksi. Pienimmästä kasvaa heimo, vähäisimmästä väkevä kansa. Minä, Herra, sen aikanaan nopeasti täytän. Herran, Herran Henki on päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan ilosanomaa nöyrille, lähettänyt minut sitomaan särjettyjä sydämiä, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kirvoitusta, julistamaan Herran otollista vuotta ja Jumalamme kostonpäivää, lohduttamaan kaikkia murheellisia, panemaan Siionin murheellisten päähän – antamaan heille – juhlapäähineen tuhkan sijaan, iloöljyä murheen sijaan, ylistyksen viitan masentuneen hengen sijaan, ja heidän nimensä on oleva "vanhurskauden tammet" ja "Herran istutus" ilmoittamassa hänen kirkkauttaan. He jälleenrakentavat ikivanhat rauniot, kohottavat ennalleen esi-isien autiot paikat ja uudistavat rauniokaupungit, jotka ovat olleet autioita polvesta polveen. Vieraat ovat laumojenne paimenina, muukalaiset peltomiehinänne ja viinitarhureinanne. Mutta teitä kutsutaan Herran papeiksi, sanotaan Jumalamme palvelijoiksi. Te nautitte kansojen rikkauksista ja peritte heidän kunniansa. Häpeänne hyvitetään teille kaksin kerroin, ja pilkatut saavat riemuita osastaan. He saavat kaksinkertaisen perinnön maassaan. Heillä on oleva iankaikkinen ilo. Sillä minä, Herra, rakastan oikeutta, vihaan vääryyttä ja ryöstöä, annan heille palkan uskollisesti ja teen heidän kanssaan iankaikkisen liiton. Heidän siemenensä tulee tunnetuksi kansojen keskuudessa ja heidän jälkeläisensä kansakuntien keskellä. Kaikki, jotka näkevät heidät, tuntevat heidät Herran siunaamaksi siemeneksi. Iloitsen suuresti Herrassa, sieluni riemuitsee Jumalassani, sillä hän pukee päälleni autuuden vaatteet ja verhoaa minut vanhurskauden viittaan, yljän kaltaiseksi, joka kantaa turbaania kuin pappi, ja morsiamen kaltaiseksi, joka on kaunistettu koruillaan. Sillä niin kuin maa tuottaa kasvunsa ja niin kuin kasvitarha saa siemenkylvönsä versomaan, niin saattaa Herra, Herra versomaan vanhurskauden ja kiitoksen kaikkien kansojen nähden. Siionin tähden en voi vaieta, ja Jerusalemin tähden en saa lepoa, ennen kuin sen vanhurskaus nousee kuin aamunkoi ja sen autuus kuin palava tulisoihtu. Kansat näkevät vanhurskautesi, kaikki kuninkaat kunniasi ja sinulle annetaan uusi nimi, jonka Herran suu säätää. Tulet kauniiksi kruunuksi Herran kädessä ja kuninkaalliseksi päähineeksi Jumalasi kädessä. Sinua ei enää sanota "hylätyksi", eikä maatasi enää sanota "autioksi"; vaan sinua kutsutaan "minun rakkaakseni" ja maatasi "aviovaimoksi", sillä Herra rakastaa sinua, ja maasi otetaan avioon. Sillä niin kuin nuori mies ottaa neitsyen aviovaimoksi, niin lapsesi ottavat sinut omakseen, ja niin kuin ylkä iloitsee morsiamesta, niin Jumalasi iloitsee sinusta. Muureillesi, Jerusalem, asetan vartijat. Älkööt he koskaan vaietko, ei päivällä eikä yöllä. Te, jotka ylistätte Herraa, älkää suoko itsellenne lepoa. Älkää antako hänelle lepoa, ennen kuin hän on asettanut ennalleen Jerusalemin ja tehnyt sen ylistykseksi maassa. Herra on vannonut oikean kätensä ja voimansa käsivarren kautta: Totisesti, enää en anna jyviäsi vihollistesi ruuaksi, eivätkä muukalaiset enää juo viiniäsi, josta sinä olet nähnyt vaivan. Vaan ne, jotka viljan kokoavat, syövät sen ja ylistävät Herraa, ja ne, jotka viinin korjaavat, juovat sen pyhissä esikartanoissani. Käykää, käykää ulos porteista, tasoittakaa kansalle tie, tehkää, tehkää valtatie, raivatkaa kivet pois, kohottakaa kansoille lippu. Katso, Herra on kuuluttanut maan ääriin asti: Sanokaa tytär Siionille: Katso, pelastuksesi tulee. Katso, hänen palkkansa on hänen mukanaan ja hänen työnsä ansio käy hänen edellään. Heitä kutsutaan "pyhäksi kansaksi", "Herran lunastetuiksi"; ja sinua kutsutaan "halutuksi", "kaupungiksi, joka ei ole hylätty." Kuka tuolla tulee Edomista, tulipunaisissa vaatteissa Bosrasta, tuo puvultaan komea, joka uljaana astelee suuressa voimassaan? "Minä, joka puhun vanhurskautta, joka olen voimallinen auttamaan." Miksi on punaa puvussasi, miksi vaatteesi ovat kuin viinikuurnan polkijan? "Kuurnan poljin, yksinäni, kansakunnista ketään ei ollut kanssani. Poljin heidät vihassani, tallasin heidät kiivaudessani, ja niin roiskui heidän vertaan vaatteilleni, ja tahrin koko pukuni. Sillä koston päivä oli mielessäni ja lunastettujeni vuosi oli tullut. Katselin, mutta ei ollut auttajaa, ja ihmettelin, kun kukaan ei tullut tueksi. Silloin oma käsivarteni auttoi minua, ja vihani tuki minua. Tallasin kansat vihassani, juovutin heidät kiivaudellani ja vuodatin maahan heidän verensä." Herran armotöitä julistan, Herran ylistettäviä tekoja, kaikkea, mitä Herra on meille tehnyt, suurta hyvyyttä Israelin heimoa kohtaan, mitä hän on heille osoittanut laupeudessaan ja suuressa armossaan. Hän sanoi: "Ovathan he kansani ja ovathan he lapsia, joissa ei ole vilppiä", ja hän tuli heille vapahtajaksi. Kaikissa heidän ahdistuksissaan hänelläkin oli ahdistus, mutta hänen kasvojensa Enkeli vapahti heidät. Rakkaudessaan ja säälissään hän lunasti heidät, nosti heitä ja kantoi heitä kaikkina muinaisina päivinä. Mutta he niskoittelivat ja saattoivat murheelliseksi hänen Pyhän Henkensä; ja hän muuttui heidän vihollisekseen. Hän itse soti heitä vastaan. Hänen kansansa muisti entisiä päiviä, muisti Moosesta: Missä on hän, joka toi heidät ylös merestä, heidät sekä hänen laumansa paimenen? Missä on hän, joka pani tämän sydämeen Pyhän Henkensä, hän, joka antoi kunniansa käsivarren kulkea Mooseksen oikealla puolella, joka halkaisi vedet heidän edestään tehdäkseen itselleen iankaikkisen nimen, hän, joka kuljetti heitä syvyyksissä kuin hevosia erämaassa, eivätkä he kompastelleet? Niin kuin karja astuu alas laaksoon, niin Herran Henki vei heidät lepoon. Niin olet kansaasi johdattanut tehdäksesi itsellesi kunniallisen nimen. Katsele taivaasta, katso pyhyytesi ja kirkkautesi asunnosta. Missä ovat kiivautesi ja voimalliset tekosi? Sydämesi sääli ja armahtavaisuutesi ovat sulkeutuneet minulta. Sinähän olet isämme, sillä Aabraham ei meistä tiedä eikä Israel meitä tunne: sinä, Herra, olet isämme; "Lunastajamme" on ikiajoista nimesi Minkä tähden olet sallinut meidän eksyä pois teiltäsi, Herra, ja olet antanut sydämemme paatua, niin ettemme sinua pelkää? Palaa takaisin palvelijoidesi tähden, perintöosasi sukukuntien tähden. Vähän aikaa vain pyhä kansasi omisti perintönsä. Ahdistajamme ovat tallanneet pyhäkköäsi. Olemme kuin ne, joita et ole ikinä hallinnut, olemme, kuin meitä ei olisi otettu nimiisi. Oi, jospa sinä halkaisisit taivaat ja astuisit alas, niin että vuoret järkkyisivät edessäsi, niin kuin risut leimahtavat tuleen, niin kuin vesi kiehuu tulella, että tekisit nimesi tunnetuksi vastustajillesi ja kansat vapisisivat kasvojesi edessä, kun teet pelottavia tekoja, joita emme voineet odottaa! Oi, jospa astuisit alas, niin että vuoret järkkyisivät edessäsi! Ei ole ikiajoista kuultu, ei ole korviin tullut, ei ole silmä nähnyt muuta Jumalaa, paitsi sinut, joka tekisi sellaisia häntä odottavalle. Sinä käyt niitä kohden, jotka tekevät ilolla vanhurskautta ja jotka teilläsi sinua muistavat. Katso, sinä vihastuit, ja me jouduimme synnin alaisiksi. Niin on ollut ikiajoista asti – saammeko avun? Kaikki me olemme kuin saastaiset, ja kuin tahrattu vaate on kaikki vanhurskautemme. Kaikki olemme lakastuneita kuin lehdet, ja pahat tekomme heittelevät meitä kuin tuuli. Ei ole ketään, joka huutaa avukseen nimeäsi, joka herää pitämään sinusta kiinni, sillä olet peittänyt kasvosi meiltä ja jättänyt meidät menehtymään syntiemme valtaan. Mutta olethan sinä, Herra, Isämme; me olemme savi, ja sinä olet valajamme, kaikki me olemme kättesi tekoa. Älä, Herra, vihastu aivan suuresti, äläkä ainiaan muistele pahoja tekoja. Katso ja huomaa, että me kaikki olemme sinun kansaasi. Pyhät kaupunkisi ovat tulleet erämaaksi, Siion on erämaaksi tullut, Jerusalem autioksi. Pyhä ja ihana temppelimme, jossa isämme sinua ylistivät, on tulella poltettu, ja rauniona on kaikki meille kallisarvoinen. Vaikka nämä näin ovat, voitko, Herra, hillitä itsesi, voitko olla vaiti ja vaivata meitä niin kovasti? Olen niiden etsittävänä, jotka eivät minua kysyneet, niiden löydettävänä, jotka eivät minua etsineet. Olen sanonut kansalle, jota ei ole otettu minun nimiini: Katso, tässä olen, katso, tässä olen! Koko päivän olen ojentanut käsiäni uppiniskaista kansaa kohden, joka vaeltaa omien ajatustensa mukaan tietä, joka ei ole hyvä, kansaa kohden, joka vihoittaa minua alinomaa, vasten kasvojani, uhraa puutarhoissa ja suitsuttaa tiilikivialttareilla. He asustavat haudoissa ja yöpyvät salaisissa paikoissa. He syövät sianlihaa, ja heillä on saastaista lientä astioissaan. He sanovat: "Pysy erilläsi, älä tule minua lähelle, sillä olen sinulle pyhä." Nämä ovat savu sieraimissani, tuli, joka palaa kaiken päivää. Katso, se on kirjoitettuna edessäni. En ole vaiti, vaan maksan, maksan heille helmaan heidän pahat tekonsa sekä teidän isienne pahat teot, sanoo Herra, niiden, jotka ovat vuorilla suitsuttaneet ja kukkuloilla minua häväisseet. Ensiksi mittaan heille palkan heidän helmaansa. Näin sanoo Herra: Niin kuin sanotaan rypäleestä, jos siinä on mehua: "Älä hävitä sitä, sillä siinä on siunaus", niin teen palvelijoideni tähden, etten kaikkea hävittäisi. Tuotan Jaakobista siemenen ja Juudasta vuorteni perillisen, niin valittuni saavat periä maan ja palvelijani saavat asua siinä. Saaron on oleva lammasten laitumena ja Aakorin laakso karjan lepopaikkana kansallani, joka minua etsii. Mutta te, jotka hylkäätte Herran ja unohdatte pyhän vuoreni, jotka valmistatte Gadille pöydän ja vuodatatte uhrijuomaa Menille – teidät määrään miekan omiksi. Te kaikki kumarrutte teurastettaviksi, sen tähden ettette vastanneet, kun kutsuin, ettekä kuulleet, kun puhuin, vaan teitte sitä, mikä on pahaa silmissäni, ja valitsitte sen, mikä ei ole minulle otollista. Sen tähden, näin sanoo Herra, Herra: Katso, palvelijani syövät, mutta te näette nälkää. Katso, palvelijani juovat, mutta te kärsitte janoa. Katso, palvelijani iloitsevat, mutta te joudutte häpeään. Katso, palvelijani riemuitsevat sydämen onnesta, mutta te huudatte sydämen tuskasta ja voivotatte henki murtuneena. Te jätätte nimenne kiroukseksi valituilleni: "Sinut surmatkoon Herra, Herra!" Mutta palvelijoilleen hän on antava toisen nimen. Se, joka maassa itsensä siunaa, siunaa itsensä todellisen Jumalan nimeen, ja se, joka maassa vannoo, vannoo oikean Jumalan nimeen. Sillä entiset ahdistukset ovat unohdetut ja silmiltäni peitossa. Sillä katso, luon uudet taivaat ja uuden maan. Entisiä ei enää muisteta, eivätkä ne enää astu ajatukseen. Vaan saatte iloita ja riemuita iankaikkisesti siitä, mitä minä luon. Sillä katso, iloksi minä luon Jerusalemin ja riemuksi sen kansan. Minä iloitsen Jerusalemista ja riemuitsen kansastani, eikä siellä enää kuulla itkun ääntä eikä valituksen ääntä. Siellä ei ole enää imeväistä, joka eläisi vain muutaman päivän, ei vanhusta, joka ei täyttäisi päiviensä määrää. Sillä nuori kuolee satavuotiaana, ja satavuotiaana synnintekijä joutuu kiroukseen. He rakentavat taloja ja asuvat niissä, he istuttavat viinitarhoja ja syövät niiden hedelmät. He eivät rakenna muiden asua, eivät istuta muiden syödä. Sillä niin kuin puiden päivät ovat, niin ovat elinpäivät kansassani. Valittuni kuluttavat itse kättensä työn. He eivät tee työtä turhaan eivätkä synnytä lapsia äkkikuoleman omiksi, sillä he ovat Herran siunattujen siemen, ja heidän vesansa ovat heidän luonaan. Ennen kuin he huutavat, minä vastaan, heidän vielä puhuessaan minä kuulen. Susi ja lammas käyvät yhdessä laitumella, ja leijona syö rehua kuin nauta, ja käärmeen ruokana on maan tomu. Missään pyhällä vuorellani ei tehdä pahaa eikä vahinkoa, sanoo Herra. Näin sanoo Herra: Taivas on valtaistuimeni, ja maa on jalkojeni astinlauta. Mikä olisi huone, jonka te minulle rakentaisitte, mikä paikka olisi leposijani? Käteni on kaikki nämä tehnyt, ja niin ovat kaikki nämä syntyneet, sanoo Herra. Mutta katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särjetty henki ja arka tunto sanani edessä. Joka teurastaa härän, mutta myös tappaa miehen, joka uhraa lampaan, mutta myös taittaa koiralta niskan, joka uhraa ruokauhrin, mutta myös sian verta, joka polttaa suitsuketta, mutta myös ylistää epäjumalaa: he ovat valinneet omat tiensä. Niin kuin heidän sielunsa on mieltynyt heidän iljetyksiinsä, minäkin valitsen heidän vaivaamisensa ja annan heille tulla sen, mitä he pelkäävät, koska kukaan ei vastannut, kun kutsuin, koska he eivät kuulleet, kun puhuin, vaan tekivät sitä, mikä on pahaa silmissäni, ja valitsivat sen, mikä ei ole minulle otollista. Kuulkaa Herran sana, te, jotka olette aralla tunnolla hänen sanansa edessä: Teidän veljenne, jotka vihaavat teitä ja työntävät teidät luotaan nimeni tähden, sanovat: "Osoittakoon Herra kunniansa, että näemme teidän ilonne!" Mutta he joutuvat häpeään. Kohiseva ääni kaupungista! Ääni temppelistä! Herran ääni: hän maksaa palkan vihollisilleen! Ennen kuin Siion tuntee kipuja, hän synnyttää. Ennen kuin hänelle tulevat tuskat, hän saa poikalapsen. Kuka on sellaista kuullut, kuka sellaista nähnyt? Syntyykö maa yhden päivän kivulla, tai synnytetäänkö kansa yhdellä kerralla? Siionhan tunsi kipuja ja samalla jo synnytti lapsensa. Minäkö avaisin kohdun sallimatta synnyttää, sanoo Herra, tai minäkö, joka saatan synnyttämään, sulkisin kohdun? Iloitkaa Jerusalemin kanssa ja riemuitkaa hänestä kaikki, jotka häntä rakastatte. Iloitsemalla iloitkaa hänen kanssaan, te, jotka olette surreet hänen tähtensä, että imisitte ja tulisitte ravituiksi hänen lohdutuksensa rinnoista, että joisitte ja virkistyisitte hänen kunniansa runsaudesta. Sillä näin sanoo Herra: Ohjaan hänen luokseen rauhan kuin virran ja kansojen kunnian kuin tulvivan joen. Te imette, kainalossa teitä kannetaan, ja polvilla pitäen teitä hyväillään. Niin kuin mies lohduttaa äitiään, niin minä lohdutan teitä, ja Jerusalemissa te saatte lohdutuksen. Te näette sen, ja teidän sydämenne iloitsee, ja teidän luunne virkistyvät kuin vihanta ruoho. Silloin Herran käsi tulee tunnetuksi hänen palvelijoissaan, mutta vihollistensa hän antaa tuntea vihansa. Sillä, katso, Herra tulee tulessa, ja hänen vaununsa ovat kuin myrskytuuli. Hän antaa vihansa purkautua hehkussa ja nuhtelunsa tulenliekeissä. Herra käy tuomiolle kaiken lihan kanssa tulella ja miekallaan, ja Herran surmaamia on oleva paljon. Niistä, jotka pyhittäytyvät ja puhdistautuvat puutarhamenoja varten, seuraten miestä, joka on heidän keskellään ja jotka syövät sianlihaa ja muuta inhottavaa sekä hiiriä, niistä kaikista tulee loppu, sanoo Herra. Minä tunnen heidän tekonsa ja ajatuksensa. Tulee aika, jolloin kokoan kaikki kansat ja kielet, ja he tulevat ja näkevät kunniani. Teen tunnusteon heidän keskellään ja lähetän pakoon päässeitä heidän joukostaan pakanoiden luo Tarsiiseen, Puuliin ja Luudiin, jousimiesten luo, Tuubaliin ja Jaavaniin, kaukaisiin merensaariin, jotka eivät ole kuulleet minusta kerrottavan eivätkä nähneet kunniaani, ja he ilmoittavat kunniani pakanoiden keskuudessa. He tuovat kaikki veljenne kaikista kansoista uhrilahjana Herralle hevosilla, vaunuilla, kantotuoleilla, muuleilla ja ratsukameleilla pyhälle vuorelleni Jerusalemiin, sanoo Herra, niin kuin israelilaiset tuovat ruokauhrin puhtaassa astiassa Herran temppeliin. Heitäkin otan leeviläisiksi papeiksi, sanoo Herra. Niin kuin uudet taivaat ja uusi maa, jotka minä teen, pysyvät kasvojeni edessä, sanoo Herra, pysyy siemenenne ja nimenne. Joka kuukausi uudenkuun päivänä ja joka viikko sapattina tulee kaikki liha kumartaen rukoilemaan minua, sanoo Herra. He käyvät ulos katselemaan niiden miesten ruumiita, jotka ovat luopuneet minusta. Sillä heidän matonsa ei kuole, eikä heidän tulensa sammu, ja he ovat kauhistukseksi kaikelle lihalle. Jeremian, Hilkian pojan, sanat. Hän oli Anatotin pappeja Benjaminin maasta. Hänelle tuli Herran sana Juudan kuninkaan Joosian, Aamonin pojan, päivinä, tämän kolmantenatoista hallitusvuotena. Se tuli vielä Juudan kuninkaan Joojakimin, Joosian pojan, päivinä ja aina Juudan kuninkaan Sidkian, Joosian pojan, yhdennentoista vuoden loppuun asti. Silloin viidentenä kuukautena Jerusalemin asukkaat vietiin karkotukseen. Minulle tuli tämä Herran sana, ja se kuului: "Jo ennen kuin valmistin sinut kohdussa, tunsin sinut omakseni, ja ennen kuin lähdit kohdusta, pyhitin sinut, asetin sinut kansojen profeetaksi." Mutta sanoin: "Voi Herra, Herra! Katso, en osaa puhua, sillä minä olen nuori." Herra sanoi minulle: "Älä sano: 'Minä olen nuori', vaan mene, minne ikinä sinut lähetän, ja puhu kaikki, mitä käsken sinun puhua. Älä pelkää heitä, sillä minä olen kanssasi ja pelastan sinut, sanoo Herra." Herra ojensi kätensä ja kosketti suutani, ja Herra sanoi minulle: "Katso, panen sanani suuhusi. Katso, asetan sinut tänä päivänä kansoja ja valtakuntia vastaan repimään maasta ja hajottamaan, hävittämään ja kukistamaan, rakentamaan ja istuttamaan." Minulle tuli tämä Herran sana, ja se kuului: "Mitä sinä näet, Jeremia?" Vastasin: "Minä näen mantelipuun oksan." Herra sanoi minulle: "Olet nähnyt oikein, sillä minä valvon sanaani toteuttaakseni sen." Minulle tuli toistamiseen Herran sana, näin sanoen: "Mitä sinä näet?" Vastasin: "Minä näen kiehuvan padan. Se näkyy pohjoisen puolelta." Herra sanoi minulle: "Pohjoisesta onnettomuus kohtaa kaikkia tämän maan asukkaita. Sillä katso, kutsun kaikki pohjoisten valtakuntien kansanheimot, sanoo Herra, ja ne tulevat ja asettavat kukin valtaistuimensa Jerusalemin porttien oville ja kaikkia sen muureja vastaan, ympäriinsä, ja kaikkia Juudan kaupunkeja vastaan. Julistan heille tuomioni kaikesta heidän pahuudestaan, koska he ovat hylänneet minut, polttaneet uhreja muille jumalille ja kumartaneet kättensä tekoja. Mutta sinä, vyötä lanteesi, nouse ja puhu heille kaikki, mitä minä käsken sinun puhua. Älä heitä kauhistu, etten kauhistuttaisi sinua heidän edessään. Sillä katso, minä teen sinusta tänä päivänä varustetun kaupungin, rautapatsaan ja vaskimuurin koko maata vastaan, Juudan kuninkaita, sen ruhtinaita, sen pappeja ja maan kansaa vastaan. Niin he sotivat sinua vastaan, mutta eivät voita sinua, sillä minä olen kanssasi, sanoo Herra, ja pelastan sinut." Minulle tuli tämä Herran sana, ja se kuului: "Mene ja julista Jerusalemin kuullen ja sano: Näin sanoo Herra: Muistan nuoruutesi ystävällisyyden, morsiusaikasi rakkauden, kun sinä seurasit minua erämaassa, maassa, jossa ei kylvetä. Herran pyhäkkö oli Israel, hänen ensisatonsa. Kaikki, jotka sitä söivät, joutuivat syynalaisiksi, ja onnettomuus kohtasi heitä, sanoo Herra. Kuulkaa Herran sana, Jaakobin heimo ja kaikki Israelin huoneen sukukunnat. Näin sanoo Herra: Mitä vääryyttä teidän isänne minusta löysivät, koska he loittonivat minusta kauas ja lähtivät seuraamaan turhia jumalia ja tulivat turhanpäiväisiksi? He eivät kysyneet: 'Missä on Herra, joka toi meidät pois Egyptin maasta, joka johdatti meitä erämaassa, arojen ja kuilujen maassa, kuivuuden ja kuoleman varjon maassa, maassa, jossa ei kukaan kulje eikä yksikään ihminen asu?' Sitten toin teidät hedelmätarhojen maahan syömään sen hedelmää ja hyvyyttä, mutta sinne tultuanne saastutitte maani ja teitte perintöosani kauhistukseksi. Papit eivät kysyneet: 'Missä on Herra?' Lainkäyttäjät eivät minua tunteneet, paimenet luopuivat minusta, profeetat ennustivat Baalin nimessä ja seurasivat niitä, joista ei ole apua. Sen tähden käyn vielä oikeutta teidän kanssanne, sanoo Herra, ja lastenne lasten kanssa käyn oikeutta. Menkää kittiläisten saarille katsomaan ja lähettäkää [lähettinne] Keedariin panemaan tarkasti merkille ja katsomaan, onko sellaista tapahtunut. Onko mikään pakanakansa vaihtanut jumalia, vaikka ne eivät jumalia ole? Mutta minun kansani on vaihtanut Kunniansa siihen, josta ei ole apua. Hämmästykää tästä, te taivaat, kauhistukaa, aivan järkyttykää, sanoo Herra. Sillä minun kansani on tehnyt kaksinkertaisen synnin: minut, elävän veden lähteen, he ovat hylänneet, ja ovat hakanneet itselleen vesisäiliöitä, särkyviä säiliöitä, jotka eivät pidä vettä. Onko Israel ostettu orja tai kotona syntynyt? Minkä tähden hän on joutunut saaliiksi? Häntä vastaan karjuivat nuoret leijonat, antoivat äänensä kuulua. Ne tekivät hänen maansa autioksi, hänen kaupunkinsa hävitettiin, niin ettei siinä ole asukkaita. Myös noofilaiset ja tahpanheelaiset pitivät päälakeasi laitumenaan. Eikö tämän tee sinulle se, että hylkäät Herran, Jumalasi, silloin kun hän tahtoo kuljettaa sinua tietä pitkin? Mutta nyt, mitä menemistä Egyptiin sinulla on juomaan Siihorin vettä ja mitä menemistä Assuriin sinulla on juomaan Eufrat-virran vettä? Pahuutesi tuottaa sinulle kurituksen, ja luopumuksesi saattaa sinut rangaistukseen. Niin tiedä ja näe, kuinka onnetonta ja katkeraa on, että hylkäät Herran, Jumalasi, etkä minua pelkää, sanoo Herra, Herra Sebaot. Sillä jo kaukaisista ajoista olet särkenyt ikeesi, katkaissut siteesi ja sanonut: 'En tahdo palvella.' Sillä kaikilla korkeilla kukkuloilla ja kaikkien vihreiden puiden alla makailit porttona. Olin istuttanut sinut jaloksi viiniköynnökseksi, totuuden siemeneksi. Kuinka olet muuttunut minulle vieraan viinipuun villiköynnökseksi? Vaikka pesisit itsesi saippualla ja käyttäisit paljon lipeää, saastaiseksi jää sittenkin syntisi edessäni, sanoo Herra, Herra. Kuinka sanot: 'En ole saastuttanut itseäni enkä kulkenut baalien perässä'! Katso menoasi laaksossa ja tiedä, mitä olet tehnyt, sinä nopea, nuori naaraskameli, joka juokset sinne tänne; sinä villiaasi, erämaahan tottunut, joka ahmit himossasi ilmaa! Kuka voi sitä pidätellä? Joka sitä etsii, sen ei tarvitse väsyttää itseään. Sen löytää, kun tulee sen kuukausi. Varo, ettet tallaa jalkojasi paljaiksi ja kurkkuasi janoiseksi. Mutta sanot: 'Ei pelkoa! Sillä minä rakastan vieraita ja seuraan niitä.' Niin kuin teosta tavattu varas on häpeissään, niin joutuu Israelin huone häpeään, se ja sen kuninkaat, ruhtinaat, papit ja profeetat, ne, jotka sanovat puulle: 'Sinä olet isäni' ja kivelle: 'Sinä olet minut synnyttänyt.' Sillä he ovat kääntäneet minulle selkänsä eivätkä kasvojaan. Mutta onnettomuutensa aikana he sanovat: 'Nouse ja pelasta meidät.' Mutta missä ovat jumalasi, jotka olet itsellesi tehnyt? Nouskoot ne, jos voivat pelastaa sinut onnettomuutesi aikana. Sillä yhtä monta, kuin sinulla on kaupunkeja, sinulla on jumalia, Juuda. Miksi riitelette minua vastaan? Olettehan te kaikki tehneet syntiä minua vastaan, sanoo Herra. Turhaan olen lyönyt lapsianne. He eivät ole ottaneet kuritusta varteen. Miekkanne on syönyt profeettojanne kuin hävittävä leijona. Te sukukunta! Katsokaa Herran sanaa: olenko ollut Israelille erämaa, pimeyden maa? Miksi kansani sanoo: 'Me juoksemme valtoimina emmekä enää tule luoksesi.' Unohtaako neitsyt korunsa, morsian koruvyönsä? Mutta minun kansani on unohtanut minut lukemattomina päivinä. Kuinka ovelasti kuljet etsiessäsi rakkautta! Niinpä oletkin perehtynyt pahuuden teihin. Vaatteesi liepeetkin ovat köyhien, viattomien veressä. Et tavannut heitä murtautumasta sisälle, mutta siitä huolimatta! Kuitenkin sanot: 'Olen syytön; hänen vihansa on kai kääntynyt minusta pois.' Katso, käyn oikeutta kanssasi, koska sanot: 'En ole tehnyt syntiä.' Miksi niin täysin käännyt vaihtamaan tiesi! Egyptistäkin olet saava häpeän, niin kuin sait häpeän Assurista. Senkin luota olet lähtevä kädet pääsi päällä, sillä Herra on hylännyt ne, joihin luotat, eikä heistä tule sinulle menestystä." On sanottu: Katso, jos mies lähettää pois vaimonsa ja tämä lähtee hänen luotaan ja tulee toisen miehen vaimoksi, palaako mies enää hänen luokseen? Eikö maa tule saastutetuksi? Mutta sinä olet harjoittanut haureutta monen ystävän kanssa – palaa kuitenkin luokseni! – sanoo Herra. Nosta silmäsi kukkuloihin ja katso: missä ei olisi sinua maattu? Teitten vieressä sinä istuit heitä odotellen kuin arabialainen erämaassa, ja saastutit maan haureudellasi ja pahuudellasi. Sadekuurot tyrehtyivät, kevätsade jäi tulematta, mutta sinulla oli porttonaisen otsa, et tahtonut hävetä. Kuitenkin huudat nyt minulle: "Isäni! Sinä olet nuoruuteni ystävä! Pitääkö hän vihaa iankaikkisesti, kantaako hän sitä ainiaan?" Katso, näin sinä puhut, mutta teet pahaa, ja siihen sinä pystyt. Herra sanoi minulle kuningas Joosian päivinä: "Oletko nähnyt, mitä tuo luopiovaimo, Israel, on tehnyt? Hän kuljeskeli kaikilla korkeilla vuorilla ja kaikkien vihreiden puiden alla ja harjoitti siellä haureutta. Sanoin, sitten kun hän oli kaiken tämän tehnyt: 'Palaa luokseni.' Mutta hän ei palannut, ja hänen uskoton sisarensa Juuda näki sen. Näin, että vaikka olin lähettänyt pois luopiovaimo Israelin juuri sen tähden, että hän oli tehnyt aviorikoksen ja olin antanut hänelle erokirjan, uskoton Juuda, hänen sisarensa, ei kuitenkaan pelännyt, vaan meni ja harjoitti hänkin haureutta. Haureutensa huudolla hän saastutti maan ja teki aviorikoksen kiven ja puun kanssa. Kaikesta tästäkään huolimatta hänen uskoton sisarensa Juuda ei palannut luokseni kaikesta sydämestään, vaan petollisesti, sanoo Herra." Herra sanoi minulle: "Luopiovaimo Israel on osoittautunut vanhurskaammaksi kuin uskoton Juuda. Mene ja julista nämä sanat pohjoiseen päin ja sano: Palaa, sinä luopiovaimo Israel, sanoo Herra. En synkistä teille kasvojani, sillä minä olen armollinen, sanoo Herra, enkä pidä vihaa iankaikkisesti. Ainoastaan tunne rikoksesi, että olet rikkonut Herraa, Jumalaasi vastaan, ja juossut sinne tänne vieraiden jumalien luo, kaikkien vihreiden puiden alle, ettekä ole kuulleet ääntäni, sanoo Herra. Palatkaa takaisin, te luopiolapset, sanoo Herra, sillä minä kihlaan teidät ja otan teidät omikseni, yhden ainoankin kaupungista ja kaksi sukukunnasta, ja tuon teidät Siioniin, ja annan teille paimenet oman sydämeni mukaan, ja he kaitsevat teitä tiedolla ja taidolla. Kun te lisäännytte ja tulette hedelmällisiksi maassa niinä päivinä, sanoo Herra, enää ei puhuta Herran liitonarkista, se ei enää nouse mieleen, eikä sitä enää muisteta. Sen luo ei enää tulla eikä sitä enää tehdä. Siihen aikaan sanotaan Jerusalemia Herran valtaistuimeksi, ja kaikki kansat kokoontuvat sinne, Jerusalemiin, Herran nimen tähden eivätkä enää vaella pahan sydämensä paatumuksessa. Niinä päivinä Juudan heimo on kulkeva Israelin heimon luo, ja he tulevat yhdessä pohjoisesta maasta siihen maahan, jonka annoin isillenne perinnöksi. Minä sanoin: Kuinka asetankaan sinut lasten joukkoon ja annan sinulle suloisen maan, ihanan perintöosan, pakanoiden ihanimman joukon! Sanoin: Olet sanova minua Isäksi etkä ole koskaan kääntyvä minusta pois. Mutta niin kuin vaimo on uskoton puolisolleen, niin te, Israelin heimo, olette olleet uskottomat minulle, sanoo Herra. Kuule! Kallioilta kuuluu itku, israelilaisten valitus, sillä he ovat vaeltaneet väärää tietä ja ovat unohtaneet Herran, Jumalansa. Palatkaa takaisin, te luopuneet lapset, niin parannan teidän luopumuksenne." – "Katso, me tulemme luoksesi, sillä sinä olet Herra, Jumalamme." Totisesti, petosta on, mitä kukkuloilta kuuluu, pauhina vuorilla. Totisesti, Herrassa, Jumalassamme, on Israelin pelastus. Häpeäjumala on syönyt isiemme vaivannäön nuoruudestamme asti, heidän lampaansa ja nautansa, poikansa ja tyttärensä. Maatkaamme häpeässämme, ja häväistyksemme peittäköön meidät, sillä Herraa, Jumalaamme, vastaan me olemme syntiä tehneet, me ja isämme, aina nuoruudestamme tähän päivään asti, emmekä ole kuulleet Herran, Jumalamme, ääntä." "Jos sinä, Israel, käännyt, sanoo Herra, käänny minun luokseni, ja jos sinä poistat iljetyksesi kasvojeni edestä, niin et harhaile. Jos vannot: 'Niin totta kuin Herra elää', totuudessa, oikeutta noudattaen ja vanhurskaasti, niin kansat siunaavat itsensä hänen nimeensä, ja hän on heidän kunniansa. Sillä näin sanoo Herra Juudan miehille ja Jerusalemille: Raivatkaa itsellenne uudispelto, älkääkä kylväkö orjantappuroihin. Ympärileikatkaa itsenne Herralle ja poistakaa sydämenne esinahka, te Juudan miehet ja Jerusalemin asukkaat, ettei vihani syttyisi tekojenne pahuuden tähden kuin tuli ja palaisi, eikä olisi sammuttajaa. Julistakaa Juudassa ja Jerusalemissa, saarnatkaa ja sanokaa: Puhaltakaa torveen kautta maan. Huutakaa täysin voimin ja sanokaa: 'Kokoontukaa, ja menkäämme varustettuihin kaupunkeihin.' Nostakaa lippu Siionia kohti, paetkaa pysähtymättä, sillä minä annan tulla pohjoisesta onnettomuuden ja suuren hävityksen. Leijona on noussut tiheiköstään, kansojen hävittäjä on lähtenyt liikkeelle ja lähtenyt paikaltaan tekemään maasi autioksi. Kaupunkisi hävitetään niin, ettei niissä ole asukkaita. Sen tähden kääriytykää säkkeihin, valittakaa ja itkekää, sillä Herran vihan hehku ei ole kääntynyt meistä pois." Sinä päivänä tapahtuu, tämä on Herran sana: kuninkaan ja ruhtinaiden rohkeus katoaa, papit kauhistuvat ja profeetat hämmästyvät. Mutta minä sanoin: "Voi, Herra, Herra! Totisesti, sinä olet pettänyt tätä kansaa ja Jerusalemia, kun sanoit: 'Teillä on oleva rauha!' Kuitenkin miekka koskee sieluun asti." Siihen aikaan sanotaan tälle kansalle ja Jerusalemille: Kuuma tuuli tulee erämaan kallioilta tytärtä, kansaani, kohti – ei viljan viskaamiseksi eikä puhdistamiseksi. Tuuli täydessä voimassaan tulee minulta. Nyt minä myös julistan heille tuomiot. Katso, hän nousee kuin pilvet, ja hänen vaununsa ovat kuin pyörremyrsky, hänen hevosensa ovat kotkia nopeammat. Voi meitä, sillä olemme tuhon omia! Pese sydämesi puhtaaksi pahuudesta, sinä Jerusalem, että pelastuisit. Kuinka kauan sisimmässäsi asuvat väärät ajatuksesi? Sillä sanantuojan ääni kuuluu Daanista ja onnettomuuden julistus Efraimin vuorilta! Muistuttakaa kansoja. Katso, saarnatkaa Jerusalemia vastaan: "Piirittäjät tulevat kaukaisesta maasta ja kohottavat äänensä Juudan kaupunkeja vastaan." Kuin pellon vartijat he piirittävät sitä ympäriinsä, koska se kapinoi minua vastaan, sanoo Herra. Vaelluksesi ja tekosi ovat tuottaneet sinulle tämän: tämän saat pahuudestasi, sillä se on katkeraa ja koskee sydämeesi asti. Voi rintaani, voi rintaani! Vääntelehdin tuskasta. Voi sydämeni kammioita! Sydämeni väräjää minussa. En voi vaieta, sillä kuulen torven äänen, sotahuudon. Hävitystä hävityksen päällä, sillä koko maa on tuhottu. Äkisti ovat telttani tuhotut ja telttakankaani revityt silmänräpäyksessä. Kuinka kauan minun täytyy nähdä sotalippua ja kuulla torven ääntä? Sillä kansani on typerä. He eivät tunne minua. He ovat tyhmiä lapsia eivätkä ymmärtäväisiä. He ovat viisaita tekemään pahaa, mutta hyvää he eivät osaa tehdä. Katselin maata, ja katso, se oli autio ja tyhjä, ja katsoin taivaalle, eikä siinä ollut valoa. Katselin vuoria, ja katso, ne järisivät, ja kaikki kukkulat huojuivat. Katselin, ja katso, ei ollut yhtään ihmistä, ja kaikki taivaan linnut olivat paenneet pois. Katselin, ja katso, hedelmätarha oli erämaana, ja kaikki sen kaupungit olivat kukistuneet Herran edessä ja hänen vihansa hehkun edessä. Sillä näin sanoo Herra: Koko maa tulee autioksi, vaikka en tee siitä täysin loppua. Sen tähden maa suree, ja taivaat ylhäällä pukeutuvat mustiin, sillä olen puhunut, olen päättänyt, en kadu enkä siitä peräydy. Ratsu- ja jousimiesten huutoa pakenee koko kaupunki. He menevät metsän tiheikköihin ja nousevat kallioille. Jokainen kaupunki on hylätty, eikä niissä asu kukaan. Mutta sinä, tuhon oma, mitä teet, kun pukeudut purppuraan, kun kaunistat itseäsi kultakoruilla ja kun suurennat silmäsi ihomaalilla? Turhaan itseäsi kaunistat. Rakastajat ovat hylänneet sinut. He etsivät henkeäsi. Sillä kuulen huudon, kuin synnyttäjän tuskanhuudon, vaivan, kuin ensisynnyttäjän vaivan, tytär Siionin huudon. Hän vaikeroi ja levittää kätensä: "Voi minua, sillä sieluni menehtyy murhaajien tähden!" Kiertäkää Jerusalemin katuja, katsokaa ja tiedustelkaa, ja etsikää sen toreilta. Jos löydätte yhdenkään, jos on ainoatakaan, joka tekee oikein, joka etsii totuutta, niin annan sille anteeksi. Mutta vaikka he sanovat: "Niin totta kuin Herra elää", he kuitenkin vannovat väärin. Herra, eivätkö silmäsi katso uskollisuutta? Olet lyönyt heitä, mutta he eivät tunteneet kipua. Olet aivan hävittänyt heidät, mutta he eivät tahtoneet ottaa kuritusta varteen. He ovat kovettaneet kasvonsa kalliota kovemmiksi eivätkä ole tahtoneet kääntyä. Minä sanoin: Sellaisia ovat vain alhaiset. He ovat typeriä, sillä he eivät tunne Herran tietä eivätkä Jumalansa oikeutta. Menen ylhäisten luo ja puhuttelen heitä, sillä he kyllä tuntevat Herran tien ja Jumalansa oikeuden. Mutta he olivat kaikki särkeneet ikeen ja katkaisseet siteet. Sen tähden heidät surmaa metsän leijona, aavikon susi raatelee heidät, ja pantteri väijyy heidän kaupunkejaan. Kuka ikinä niistä lähtee, se raadellaan, sillä monet ovat heidän rikoksensa ja suuri on heidän luopumustensa luku. Kuinka antaisin sinulle anteeksi? Lapsesi ovat hylänneet minut ja vannoneet niiden kautta, jotka eivät ole jumalia. Ravitsin heitä, mutta he tekivät aviorikoksen ja menivät joukolla porton huoneeseen. He ovat hyvinruokittuja, kiimaisia oriita. He hirnuvat kukin lähimmäisensä vaimoa. Enkö rankaisisi tällaisista, sanoo Herra, eikö sieluni kostaisi tällaiselle kansalle? Nouskaa sen muureille ja hävittäkää, älkää kuitenkaan siitä aivan loppua tehkö. Ottakaa pois sen köynnökset, sillä ne eivät ole Herran. Sillä he ovat olleet minulle aivan uskottomat, sekä Israelin heimo että Juudan heimo, sanoo Herra. He ovat olleet petollisia Herraa kohtaan ja sanoneet: "Ei se ole hän! Meitä ei kohtaa onnettomuus, emmekä tule näkemään miekkaa emmekä nälkää. Profeetat ovat tuulta. Herra, joka puhuu, ei ole heissä. Tämä kohtaa heitä itseään." Sen tähden sanoo Herra, Jumala Sebaot, näin: Koska te tällaisia olette puhuneet, niin katso, teen sanani suussasi tuleksi ja tämän kansan polttopuiksi, ja se kuluttaa heidät. Katso, tuon teitä vastaan, te Israelin heimo, kansan kaukaa, sanoo Herra. Se on horjumaton kansa, se on ikivanha kansa, kansa, jonka kieltä sinä et osaa ja jonka puhetta et käsitä. Heidän viinensä on kuin avoin hauta, ja he ovat kaikki sankareita. He syövät satosi ja leipäsi, syövät poikasi ja tyttäresi, syövät lampaasi ja nautasi, syövät viinipuusi ja viikunapuusi. He hävittävät miekalla varustetut kaupunkisi, joihin sinä luotat. Mutta niinäkään päivinä, sanoo Herra, en tee teistä loppua. Kun he kysyvät: "Miksi Herra, Jumalamme, on tehnyt meille kaiken tämän?" vastaa heille: "Niin kuin te olette hylänneet minut ja palvelleet vieraita jumalia maassanne, niin teidän täytyy palvella muukalaisia maassa, joka ei ole teidän." Julistakaa tämä Jaakobin huoneessa ja kuuluttakaa se Juudassa sanoen: Kuulkaa tämä, te tyhmä ja ymmärtämätön kansa, te, joilla on silmät, mutta ette näe, joilla on korvat, mutta ette kuule. Ettekö pelkää minua, sanoo Herra, ettekö vapise edessäni, joka olen pannut hiekan meren rajaksi, ikuiseksi määräksi, jonka yli se ei pääse. Vaikka se kuohuu, se ei mahda mitään, ja vaikka sen aallot pauhaavat, ne eivät pääse sen yli? Mutta tällä kansalla on uppiniskainen ja tottelematon sydän. He ovat poikenneet ja menneet pois. He eivät sano sydämessään: "Pelätkäämme Herraa, Jumalaamme, joka antaa sateen, syyssateen ja kevätsateen ajallaan, ja säilyttää meille elonkorjuun määräviikot." Pahat tekonne käänsivät nämä pois, ja syntinne estivät teitä saamasta niistä hyvää. Sillä kansassani on jumalattomia. He väijyvät, niin kuin linnunpyytäjät kyykistyvät, ja asettavat ansoja ja pyydystävät ihmisiä. Niin kuin häkki on täynnä lintuja, heidän huoneensa ovat täynnä petosta. Siitä he ovat tulleet suuriksi ja rikkaiksi, ovat tulleet lihaviksi ja kiiltäviksi. Myös heidän ilkeät puheensa käyvät yli kaiken määrän. He eivät aja orpojen asiaa, että nämä voittaisivat, eivätkä hanki köyhille oikeutta. Enkö rankaisisi näistä tällaisista, sanoo Herra, eikö sieluni kostaisi tällaiselle kansalle? Kauheita ja hirvittäviä asioita tapahtuu maassa: profeetat ennustavat valhetta, ja papit hallitsevat yksissä neuvoin heidän kanssaan, ja sitä kansani rakastaa. Mutta mitä teette, kun tästä tulee loppu? Paetkaa, benjaminilaiset, Jerusalemista, puhaltakaa torveen Tekoassa ja nostakaa merkki Beet-Keremin kohdalle, sillä pohjoisesta nousee onnettomuus ja suuri hävitys. Hävitän suloisen ja hemmotellun tytär Siionin. Hänen luokseen tulee paimenia laumoineen, he pystyttävät telttansa häntä vastaan joka puolelle ja kaitsevat laumaansa kukin alallaan. Pyhittäkää häntä vastaan sota. "Nouskaa ja menkäämme puolipäivän aikaan! Voi meitä, sillä päivä painuu, sillä illan varjot pitenevät! Nouskaa ja menkäämme yöllä ja hävittäkäämme hänen linnansa." Sillä näin sanoo Herra Sebaot: Kaatakaa puita ja luokaa valli Jerusalemia vastaan. Se on kaupunki, jolle on kostettava. Siinä on pelkkää väkivaltaa. Niin kuin kaivo pitää vetensä tuoreena, niin sekin pitää pahuutensa tuoreena. Väkivaltaa ja hävitystä kuuluu sieltä. Edessäni on aina kipu ja haavat. Ota ojentuaksesi, Jerusalem, ettei sieluni vieraannu sinusta ja etten tee sinua autioksi, asumattomaksi maaksi. Näin sanoo Herra Sebaot: Israelin jäännöksestä pidetään jälkikorjuu kuin viinipuusta. Ojenna kätesi köynnöksiä kohti kuin viininkorjaaja. Kenelle puhuisin, ketä varoittaisin, että he kuulisivat? Katso, heidän korvansa ovat ympärileikkaamattomat, he eivät voi kuunnella. Katso, Herran sana on tullut heille pilkaksi, se ei kelpaa heille. Olen täynnä Herran vihaa, en jaksa sitä pidättää. Vuodata se lapsiin kadulla, myös nuorukaisjoukkoon. Sillä mies vangitaan vaimonsa kanssa ja vanhus päiviensä täydessä määrässä. Heidän talonsa joutuvat vieraille, myös pellot ja vaimot, sillä ojennan käteni maan asukkaita vastaan, sanoo Herra. Sillä kaikki pienistä suuriin pyytävät väärää voittoa, ja kaikki, niin profeetat kuin papitkin, harjoittavat petosta. He parantavat kansani vamman kevytmielisesti sanoen: "Rauha, rauha!" vaikka rauhaa ei ole. He joutuvat häpeään, sillä he ovat tehneet kauhistuksia, mutta heillä ei ole häpeän tuntoa eivätkä he osaa hävetä. Sen tähden he kaatuvat kaatuvien joukkoon ja sortuvat koston päivänä, sanoo Herra. Näin on Herra sanonut: "Astukaa teille ja katsokaa ja kysykää muinaisia polkuja, kysykää, mikä on hyvä tie, ja vaeltakaa sitä, niin löydätte levon sieluillenne." Mutta he vastasivat: "Emme vaella." Olen asettanut teille vartijat: "Kuunnelkaa torven ääntä." Mutta he vastasivat: "Emme kuuntele." Sen tähden kuulkaa, te kansat, ja tiedä, seurakunta, mitä heille tapahtuu. Kuule, maa! Katso, minä tuotan onnettomuuden tälle kansalle, heidän hankkeittensa hedelmän, sillä he eivät ole kuunnelleet sanojani, vaan ovat hylänneet lakini. Mitä on minulle suitsutus, joka tulee Sabasta, ja paras kalmoruoko kaukaisesta maasta? Polttouhrinne eivät ole minulle otollisia, eivätkä teurasuhrinne minulle kelpaa. Sen tähden, näin sanoo Herra: Katso, panen tälle kansalle kompastuskiviä, joihin he kompastuvat, isät ja pojat yhdessä, ja naapuri hukkuu naapurinsa kanssa. Näin sanoo Herra: Katso, kansa tulee pohjoisesta maasta, suuri pakanakansa nousee maan ääriltä. He käyttävät jousta ja keihästä, ovat julmat ja armahtamattomat. Heidän äänensä on kuin pauhaava meri, ja he ratsastavat hevosilla, varustettuina kuin soturi taisteluun sinua vastaan, tytär Siion. Kun kuulemme siitä sanoman, kätemme herpoavat, ahdistus valtaa meidät ja tuska kuin synnyttäjän. Älkää menkö vainiolle, älkää vaeltako tiellä, sillä vihollisen miekka – kauhistus on kaikkialla! Tytär, kansani! Kääriydy säkkiin, vieriskele tuhkassa, pidä valittajaiset, niin kuin ainoaa poikaa itketään, katkerat valittajaiset, sillä äkkiarvaamatta käy kimppuumme hävittäjä. Olen asettanut sinut kansani koettelijaksi, suojavarustukseksi, että oppisit tuntemaan ja koettelisit heidän vaelluksensa. Kaikki he ovat niskoittelevia kapinoitsijoita ja liikkuvat panettelijoina. He ovat vaskea ja rautaa ja ovat kaikki kelvottomia. Palkeet puhkuvat, tulesta lähtee vain lyijyä. Turhaan on heitä sulateltu ja sulateltu: pahat eivät ole erottuneet. Hylkyhopeaksi heitä sanotaan, sillä Herra on heidät hylännyt. Sana, joka tuli Jeremialle Herralta: "Seiso Herran huoneen portilla ja saarnaa sieltä tämä sana ja sano: Kuulkaa Herran sana, koko Juuda, te jotka tulette näistä porteista kumartaen rukoilemaan Herraa. Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Parantakaa vaelluksenne ja tehkää hyviä tekoja, niin tulette asumaan tässä paikassa. Älkää luottako valheen sanoihin, kun sanotaan: 'Tämä on Herran temppeli, Herran temppeli, Herran temppeli!' Vaan jos te todella parannatte vaelluksenne ja tekonne, jos te todella teette oikeuden lähimmäisillenne, ette sorra muukalaista, orpoa ja leskeä, ette vuodata viatonta verta tässä paikassa ettekä seuraa muita jumalia itsellenne onnettomuudeksi, annan teidän asua tässä paikassa, maassa, jonka olen antanut isillenne kauan sitten ja pitkäksi aikaa. Katso, te luotatte valheen sanoihin, joista ei ole hyötyä. Te varastatte, tapatte, rikotte avion, vannotte väärin, poltatte uhreja Baalille ja seuraatte vieraita jumalia, joita ette tunne. Te tulette ja astutte eteeni tähän huoneeseen, joka on otettu nimiini, ja sanotte: 'pelastumme' – tehdäksenne yhä kaikkia näitä kauhistuksia! Ryövärien luolaksiko te katsotte tämän huoneen, joka on otettu nimiini? Katso, sellaiseksi minäkin olen sen havainnut, sanoo Herra. Menkääpä asuinpaikkaani, joka oli Siilossa, jossa ensin annoin nimeni asua, ja katsokaa, mitä olen sille tehnyt kansani Israelin pahuuden tähden! Koska olette nyt kaikkia näitä tekoja tehneet, sanoo Herra, ettekä ole kuulleet, vaikka varhaisesta alkaen olen teille puhunut, koska ette vastanneet, vaikka teille huusin, niin teen tälle huoneelle, joka on otettu nimiini, johon te luotatte, ja tälle paikalle, jonka olen antanut teille ja teidän isillenne, samoin kuin olen tehnyt Siilolle, ja heitän teidät pois kasvojeni edestä, niin kuin olen heittänyt pois kaikki veljenne, kaikki Efraimin jälkeläiset. Mutta sinä älä rukoile tämän kansan puolesta, älä kohota heidän puolestaan huutoa ja rukousta äläkä niillä ahdista minua, sillä en kuule sinua. Etkö näe, mitä he tekevät Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin kaduilla? Lapset kokoavat puita, isät sytyttävät tulen, ja vaimot sotkevat taikinaa valmistaaksensa uhrikakkuja taivaan kuningattarelle, ja he vuodattavat juomauhreja muille jumalille tuottaakseen minulle mielipahaa. Minulleko he tuottavat mielipahaa, sanoo Herra, eivätkö pikemmin itselleen, omaksi häpeäkseen? Sen tähden, näin sanoo Herra, Herra: Katso, vihani ja kiivauteni on vuotava tämän paikan ylle, ihmisten, eläinten, kedon puiden ja maan hedelmän ylle, ja se palaa sammumatta." Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: "Lisätkää polttouhrinne teurasuhreihinne ja syökää lihaa. Sillä en puhunut enkä antanut käskyä isillenne poltto- ja teurasuhrista silloin, kun vein heidät pois Egyptin maasta, vaan näin käskin heitä ja sanoin: Kuulkaa ääntäni, niin minä olen Jumalanne ja te olette kansani; ja vaeltakaa aina sitä tietä, jota käsken teidän vaeltaa, jotta teidän kävisi hyvin. Mutta he eivät kuulleet eivätkä kallistaneet korvaansa, vaan vaelsivat oman neuvonsa mukaan, pahan sydämensä paatumuksessa, ja käänsivät minulle selkänsä eivätkä kasvojaan. Siitä päivästä, jona isänne lähtivät Egyptin maasta, aina tähän päivään asti olen lähettänyt teille kaikki palvelijani, profeetat – lähettänyt varhaisesta alkaen, päivä päivältä. Mutta he eivät kuulleet minua eivätkä kallistaneet minulle korvaansa, vaan he olivat niskureita ja tekivät enemmän pahaa kuin heidän isänsä. Mutta kun sinä puhut heille kaiken tämän, niin he eivät kuule sinua, ja kun sinä julistat heille, he eivät sinulle vastaa. Sen tähden sano heille: Tämä on kansa, joka ei kuullut Herran, Jumalansa, ääntä eikä ottanut opetusta vastaan. Kadonnut on totuus ja hävinnyt heidän suustaan. Leikkaa hiuksesi ja heitä ne pois ja viritä kallioilla itkuvirsi, sillä Herra on hylännyt ja syössyt pois vihansa alaisen sukupolven. Sillä Juudan miehet ovat tehneet sen, mikä on silmissäni paha, sanoo Herra. He ovat asettaneet iljetyksensä temppeliin, joka on otettu nimiini, ja saastuttaneet sen. He ovat rakentaneet Toofetin uhrikukkulat Ben-Hinnomin laaksoon polttaakseen tulessa poikiaan ja tyttäriään, mitä en ole käskenyt ja mikä ei ole mieleeni noussut. Sen tähden, katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin ei enää sanota 'Toofet' ja 'Ben-Hinnomin laakso', vaan 'Murhalaakso', ja Toofetiin haudataan, kun muualla ei ole tilaa. Tämän kansan ruumiit joutuvat taivaan lintujen ja maan eläinten ruuaksi, eikä kukaan pelota niitä pois. Lopetan Juudan kaupungeista ja Jerusalemin kaduilta riemu- ja ilohuudot, huudon yljälle ja huudon morsiamelle, sillä maa on tuleva raunioiksi." "Siihen aikaan, sanoo Herra, viedään Juudan kuningasten luut, sen ruhtinaiden luut, pappien luut, profeettojen luut ja Jerusalemin asukasten luut pois heidän haudoistaan ja hajotetaan auringon, kuun ja kaiken taivaan joukon eteen, joita he rakastivat ja palvelivat, joita he seurasivat, etsivät ja kumartaen rukoilivat. Niitä ei koota eikä haudata, vaan ne tulevat maan lannaksi. Kuolema on oleva halutumpi kuin elämä koko sille jäännökselle, joka jää jäljelle tästä pahasta sukukunnasta, kaikissa paikoissa, mihin karkotan nämä jäljelle jääneet, sanoo Herra Sebaot. Sano heille: Näin sanoo Herra: Eivätkö ne, jotka lankeavat, nouse jälleen? Eikö se, joka kääntyy pois, palaa takaisin? Miksi tämä kansa, Jerusalem, kääntyy pois pysyvässä luopumuksessa? Miksi he pitävät kiinni petoksesta ja kieltäytyvät palaamasta? Olen tarkkaillut ja kuunnellut: he puhuvat sitä, mikä ei ole oikein; kukaan ei kadu pahuuttaan sanoen: Mitä olen tehnyt! Kaikki he kääntyvät juoksemaan suuntaansa, niin kuin ori kiitää taisteluun. Haikarakin taivaalla tietää aikansa. Metsäkyyhkynen, pääskynen ja kurki pitävät vaarin tuloajastaan, mutta kansani ei tunne Herran tuomiota. Kuinka saatatte sanoa: 'Olemme viisaita, ja Herran laki on kanssamme'? Totisesti! Katso, valheen työtä on tehnyt kirjanoppineiden valhekynä. Viisaat saavat häpeän, kauhistuvat ja heidät vangitaan. Katso, he ovat hylänneet Herran sanan – mitä viisautta heillä on? Sen tähden annan heidän vaimonsa vieraille ja heidän peltonsa valloittajille. Sillä kaikki pienimmästä suurimpaan pyytävät väärää voittoa, kaikki, sekä profeetat että papit harjoittavat petosta. He parantavat pinnallisesti tyttären, kansani, vamman, sanoen: 'Rauha, rauha!' vaikka ei ole rauhaa. He joutuvat häpeään, sillä he ovat tehneet kauhistuksia. Heillä ei ole myöskään häpeän tuntoa eivätkä he osaa nöyrtyä. Sen tähden he kaatuvat kaatuvien joukkoon, sortuvat, kun heidän rangaistuksensa tulee, sanoo Herra. Totisesti tempaan heidät pois, sanoo Herra. Rypäleitä ei ole viinipuussa eikä viikunoita viikunapuussa, ja lehtikin lakastuu. Se, mitä olen heille antanut, menee heiltä pois." "Miksi me istumme? Kokoontukaa! Menkäämme varustettuihin kaupunkeihin, ja olkaamme siellä hiljaa! Sillä Herra, Jumalamme, hiljentää meidät ja juottaa meille myrkkyvettä, sillä olemme tehneet syntiä Herraa vastaan." "Odotetaan rauhaa, mutta hyvää ei tule, ja paranemisen aikaa, mutta katso, tulee kauhu! Daanista kuuluu hänen hevostensa korskunta, hänen oriittensa hirnunnasta vapisee koko maa. He tulevat ja syövät maan ja kaiken, mitä siinä on, kaupungin ja siinä asuvat. Sillä katso, lähetän keskellenne käärmeitä ja myrkkyliskoja, joita ei voi lumota, ja ne purevat teitä, sanoo Herra." Murheeseeni ei ole virvoitusta. Sydämeni on sairas. Katso, tyttären, kansani, avunhuuto kuuluu kaukaisesta maasta: "Eikö Herra ole Siionissa, eikö siellä ole sen kuningas?" Miksi he ovat vihoittaneet minut jumalankuvillaan, muukalaisten turhilla jumalilla? Ohi on elonkorjuuaika, loppunut on kesä, mutta me emme ole saaneet apua. Tyttären, kansani, murtumisen tähden olen murtunut, kuljen mustissa, murhe on minut vallannut. Eikö Gileadissa ole balsamia, eikö siellä ole parantajaa? Vai miksi tyttären, kansani, haavat eivät kasva umpeen? Jos joku antaisi päähäni vettä ja tekisi silmäni kyynelten lähteeksi, itkisin päivät ja yöt tyttären, kansani, kaatuneita! Oi, jospa joku antaisi minulle erämaassa matkamiehen yömajan, jättäisin kansani ja vaeltaisin pois heidän luotaan! Sillä he ovat kaikki avionrikkojia ja uskottomien joukko. He jännittävät kielensä kuten jousen puhumaan valhetta, eivätkä käytä maassa valtaansa totuuden hyväksi, sillä he menevät pahuudesta pahuuteen, mutta minua he eivät tunne, sanoo Herra. Varokaa kukin lähimmäistänne, älkää luottako yhteenkään veljeen, sillä jokainen veli pettämällä pettää ja jokainen lähimmäinen liikkuu panettelijana. He pettävät toinen toistaan eivätkä puhu totta. He ovat totuttaneet kielensä puhumaan valhetta ja tehneet vääryyttä väsyksiin asti. Asut vilpin keskellä. Vilpillisyydessään he eivät tahdo tuntea minua, sanoo Herra. Sen tähden, näin sanoo Herra Sebaot: Katso, tutkin heidät ja koettelen heitä, sillä mitä muuta voisin tehdä tyttären, kansani, tähden? Tappava nuoli on heidän kielensä, vilppiä se puhuu. Suullaan he puhuvat rauhaa lähimmäisensä kanssa, mutta sisimmässään he punovat juoniaan. Enkö näistä tällaisista rankaisisi heitä, sanoo Herra, eikö sieluni kostaisi tällaiselle kansalle? Nostan vuorilla itkun ja valituksen. Erämaan laitumien tähden viritän itkuvirren. Sillä ne ovat poltetut, ei kukaan siellä kulje, eivätkä ne kuule karjan ääntä. Paenneet ovat taivaan linnut ja eläimet. Ne ovat menneet pois. Teen Jerusalemin kivikasaksi, sakaalien asunnoksi, ja Juudan kaupungit teen autioiksi, joissa ei ole asukkaita. Kuka on viisas mies, joka tämän ymmärtää ja jolle Herran suu on puhunut, että hän sen ilmoittaisi? Minkä tähden maa on hävitetty ja poltettu kuin erämaa, jossa ei kukaan kulje? Herra sanoi: "Sen tähden, että he ovat hylänneet lakini, jonka annoin heille, eivätkä ole kuulleet ääntäni eivätkä vaeltaneet sen mukaan, vaan ovat vaeltaneet sydämensä paatumuksessa ja seuranneet baaleja, niin kuin heidän isänsä olivat heille opettaneet, sen tähden Herra Sebaot, Israelin Jumala, sanoo näin: Katso, syötän heille, tälle kansalle, koiruohoa ja juotan heille myrkkyvettä. Hajotan heidät kansojen sekaan, joita eivät he eivätkä heidän isänsä ole tunteneet, ja lähetän heidän peräänsä miekan, kunnes teen heistä lopun. Näin sanoo Herra Sebaot: Ottakaa vaari, kutsukaa itkijänaisia tulemaan tänne. Lähettäkää hakemaan taitavia naisia, jotta he tulisivat, kiiruhtaisivat ja virittäisivät meistä valitusvirren, niin että silmämme vuotaisivat kyyneliä ja silmäripsistämme tippuisi vesi. Sillä valitushuuto kuuluu Siionista: Kuinka olemmekaan hävitetyt! Olemme joutuneet suureen häpeään, sillä meidän täytyy jättää maa, sillä kukistuneet ovat asuntomme. Kuulkaa siis, te naiset, Herran sana, ottakoon korvanne vastaan hänen suunsa puheen. Opettakaa tyttärillenne valitusvirsi ja toisillenne itkuvirsi. Sillä kuolema on noussut sisään ikkunoistamme ja tullut palatseihimme tuhotakseen kadulta lapset ja toreilta nuorukaiset. Puhu: Näin sanoo Herra: Ihmisten ruumiita makaa maassa kuin lantaa pelloilla, kuin lyhteitä leikkaajan jäljessä, eikä ole niille korjaajaa. Näin sanoo Herra: Älköön viisas kerskuko viisaudestaan, älköön voimakas kerskuko voimastaan älköönkä rikas kerskuko rikkaudestaan, vaan joka kerskaa, kerskatkoon siitä, että hän on ymmärtäväinen ja tuntee minut ja että minä, Herra, teen laupeuden, oikeuden ja vanhurskauden maan päällä. Sillä sellaisiin miellyn, sanoo Herra. Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin rankaisen kaikkia, jotka ovat ympärileikattuja, mutta kuitenkin ympärileikkaamattomia: Egyptiä, Juudaa, Edomia, ammonilaisia, Mooabia ja kaikkia, joiden hiukset on ohimoilta ajettu, jotka asuvat erämaassa, sillä kaikki pakanakansat ovat ympärileikkaamattomia ja koko Israelin heimo on sydämeltään ympärileikkaamaton." Kuulkaa sana, jonka Herra on puhunut teitä vastaan, te Israelin heimo. Näin sanoo Herra: "Älkää opetelko kulkemaan pakanoiden tietä älkääkä kauhistuko taivaan merkkejä, sillä pakanat niitä kauhistuvat. Sillä kansat palvovat turhia jumalia. Nehän ovat puuta, joka hakataan metsästä, puusepän kätten tekemiä, kirveellä veistettyjä. Ne koristetaan hopealla ja kullalla sekä kiinnitetään nauloilla ja vasaroilla, niin etteivät ne horju. Ne ovat kuin linnunpelätin kurkkumaalla. Ne eivät puhu, kantamalla täytyy niitä kantaa, sillä ne eivät kävele. Älkää pelätkö niitä, sillä ne eivät tee pahaa, mutta eivät ne myöskään tee hyvää. Ei ole ketään vertaistasi, Herra. Sinä olet suuri, ja suuri on nimesi voimassaan. Kuka ei sinua pelkäisi, sinä kansojen kuningas? Sillä siihen sinä olet arvollinen. Kaikissa kansojen viisaissa ja kaikissa heidän valtakunnissaan ei ole näet ketään sinun vertaistasi. He ovat kaikki typeriä ja tyhmiä, kasvatettu palvomaan turhia jumalia, jotka ovat puuta, ohueksi taottua hopeaa, joka tuodaan Tarsiista, ja Uufaan kultaa, mestarin ja kultasepän kätten tekoa. Punasinistä ja punaista purppuraa on niiden puku. Taitavien tekoa ne ovat kaikki. Mutta Herra on tosi Jumala. Hän on elävä Jumala ja iankaikkinen kuningas. Hänen vihastaan järisee maa, eivätkä kansat kestä hänen suuttumustaan. Sanokaa heille näin: Jumalat, jotka eivät ole tehneet taivasta eivätkä maata, katoavat maan päältä ja taivaan alta. Hän on tehnyt maan voimallaan, vahvistanut maanpiirin viisaudellaan ja levittänyt taivaat taidollaan. Kun hän antaa äänensä kuulua, vetten pauhu käy taivaalla, ja hän nostaa pilvet maan ääristä, tekee salamat ja sateen ja tuo tuulen sen varastoista. Typerä on jokainen ihminen, tietoa vailla, häpeän saa jokainen seppä veistetystä kuvasta, petosta on hänen valamansa kuva, eikä niissä ole henkeä. Turhuutta ne ovat, naurettavia tekeleitä. Kun niiden rangaistus tulee, ne hukkuvat. Näiden kaltainen ei ole Jaakobin osa, sillä hän on kaiken Luoja, ja Israel on hänen perintösukunsa: Herra Sebaot on hänen nimensä. Kokoa omaisuutesi maasta pois, sinä, joka istut piiritettynä. Sillä näin sanoo Herra: Katso, tällä kertaa linkoan pois maan asukkaat ja ahdistan heitä, niin että saavat tarpeekseen." Voi minua vammani tähden! Kipeä on haavani; mutta minä sanon: Tämä on minun vaivani, minun on se kannettava. Telttani on hävitetty, ja kaikki telttaköyteni ovat katkotut. Lapseni ovat lähteneet luotani, eikä niitä enää ole. Ei ole enää, kuka telttani pystyttäisi ja nostaisi seinieni kankaan. Sillä paimenet olivat järjettömiä eivätkä etsineet Herraa. Sen tähden he eivät menestyneet, vaan koko heidän laumansa hajotettiin. Ääni kuuluu! Katso, se tulee, suuri pauhina pohjoisesta maasta, tekemään Juudan kaupungit autioiksi, sakaalien asunnoiksi. Tiedän, Herra, ettei ihmisen tie ole hänen vallassaan, eikä miehen vallassa, kuinka hän vaeltaa ja askeleensa ohjaa. Kurita minua, Herra, mutta oikeuden mukaan, äläkä vihassasi, ettet tekisi minua mitättömäksi. Vuodata vihasi pakanoiden päälle, jotka eivät sinua tunne, ja sukukuntien yli, jotka eivät huuda avuksi nimeäsi. Sillä he ovat syöneet Jaakobin, ovat syöneet hänet ja tehneet hänestä lopun, ja tehneet autioksi hänen asuinsijansa. Sana, joka tuli Herralta Jeremialle ja kuului näin: "Kuulkaa tämän liiton sanat ja puhukaa ne Juudan miehille ja Jerusalemin asukkaille. Sano heille: Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Kirottu olkoon se mies, joka ei kuule tämän liiton sanoja, jonka annoin käskynä isillenne silloin, kun vein heidät pois Egyptin maasta, rautapätsistä, sanoen: Kuulkaa ääntäni ja tehkää kaikki niin, kuin käsken teidän tehdä, niin olette kansani ja minä olen Jumalanne ja pidän valan, jonka olen vannonut isillenne luvaten antaa heille maan, joka vuotaa maitoa ja hunajaa, niin kuin se teillä tänäkin päivänä on." Vastasin ja sanoin: "Aamen, Herra!" Herra sanoi minulle: "Saarnaa kaikki nämä sanat Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin kaduilla ja sano: Kuulkaa tämän liiton sanat ja noudattakaa niitä. Sillä totisesti varoitin isiänne silloin, kun johdatin heidät pois Egyptin maasta, ja olen varoittanut varhaisesta alkaen tähän päivään saakka sanoen: 'Kuulkaa ääntäni.' Mutta he eivät kuulleet eivätkä korvaansa kallistaneet, vaan vaelsivat kukin pahan sydämensä paatumuksessa. Tuotin heidän päälleen kaikki tämän liiton sanat, joita olin käskenyt heidän noudattaa, mutta joita he eivät noudattaneet." Herra sanoi minulle: "Juudan miesten ja Jerusalemin asukkaiden keskuudessa on salaliitto. He ovat kääntyneet takaisin ensimmäisten esi-isiensä pahoihin tekoihin, niiden, jotka kieltäytyivät kuulemasta sanojani, ja he ovat seuranneet muita jumalia ja palvelleet niitä. Israelin heimo ja Juudan heimo ovat rikkoneet liittoni, jonka tein heidän isiensä kanssa. Sen tähden, näin sanoo Herra: Katso, tuotan heille onnettomuuden, josta heillä ei ole pääsyä; ja kun he minua huutavat, en kuule heitä. Juudan kaupungit ja Jerusalemin asukkaat menevät ja huutavat avuksi niitä jumalia, joille he ovat polttaneet uhreja, mutta ne eivät pelasta heitä heidän onnettomuutensa aikana. Sillä yhtä paljon kuin sinulla on kaupunkeja, on sinulla, Juuda, jumalia, ja yhtä paljon kuin Jerusalemissa on katuja, olette pystyttäneet alttareita häpeäjumalalle, alttareita polttaaksenne uhreja Baalille. Mutta älä sinä rukoile tämän kansan puolesta, älä kohota heidän puolestaan huutoa ja rukousta, sillä en kuule, kun he minua avuksi huutavat onnettomuutensa tähden. Mitä tekee rakkaani temppelissäni? Onko hänellä paljon juonia? Ottaako uhriliha sinusta pois pahuutesi? Silloin riemuitsisit! 'Vihreä öljypuu, ihana, kaunishedelmäinen': sillä nimellä Herra kutsui sinua. Suuren jyrinän pauhatessa hän sytytti sen tuleen, ja sen oksat turmeltuivat. Mutta Herra Sebaot, joka sinut istutti, on päättänyt osaksesi onnettomuuden Israelin heimon ja Juudan heimon pahuuden tähden, jota he ovat harjoittaneet ja jolla ovat vihoittaneet minut polttamalla uhreja Baalille." Herra ilmoitti minulle, ja sain tietää. Silloin näytit minulle heidän hankkeensa. Silloin olin kuin kesy karitsa, joka viedään teurastettavaksi, enkä ollut tiennyt heidän pitäneen neuvoa minua vastaan: "Tuhotkaamme puu hedelmineen, hävittäkäämme hänet elävien maasta, niin ettei hänen nimeään enää muisteta." Mutta Herra Sebaot on vanhurskas tuomari, joka tutkii munuaiset ja sydämen. Salli minun nähdä sinun kostavan heille, sillä haltuusi olen uskonut asiani. Sen tähden, näin sanoo Herra Anatotin miehistä, jotka väijyvät henkeäsi sanoen: "Älä profetoi Herran nimeen, ettet kuolisi kättemme kautta." Sen tähden, näin sanoo Herra Sebaot: "Katso, kostan heille. Heidän nuoret miehensä kuolevat miekkaan, ja heidän poikansa ja tyttärensä kuolevat nälkään. Heistä ei jää jäännöstä, sillä tuotan onnettomuuden Anatotin miehille heidän kostonsa vuotena." Sinä, Herra, olet vanhurskas, käyn oikeutta sinua vastaan. Kuitenkin kysyn sinulta, mikä on oikeus. Miksi jumalattomien tie menestyy? Miksi kaikki uskottomat saavat elää rauhassa? Sinä istutat heidät, he myös juurtuvat; he kasvavat, kantavat myös hedelmää. Heidän suussaan olet lähellä, mutta kaukana heidän sisimmästään. Mutta sinä, Herra, tunnet minut, näet minut ja tutkit sydämeni, millainen se on edessäsi. Tempaa heidät pois kuin lampaat teuraiksi ja vihi heidät tapon päivää varten. Kuinka kauan täytyy maan surra ja kaiken kedon ruohon kuivua? Eläimet ja linnut hukkuvat siinä asuvien pahuuden tähden, sillä nämä sanovat: "Hän ei tule näkemään loppuamme." "Sillä jos juokset jalkamiesten kanssa ja ne väsyttävät sinut, kuinka kävisit kilpaan hevosten kanssa? Mutta jos sinä vaarattomalla maalla oletkin turvassa, kuinka sinun käy Jordanin rantatiheikössä? Sillä omat veljesikin ja isäsi huone ovat petollisia sinua kohtaan. Hekin huutavat täysin voimin jälkeesi. Älä usko heitä, vaikka he puhuttelevat sinua ystävällisesti. Olen hylännyt huoneeni ja jättänyt perintöosani. Olen antanut sieluni rakkaimman hänen vihollistensa käsiin. Hän, perintöosani, oli minulle kuin leijona metsässä. Hän karjui minua vastaan, sen tähden minä vihastuin häneen. Onko perintöosani kirjava petolintu, jonka ympärillä on petolintuja? Menkää, kootkaa kaikki kedon eläimet ja tuokaa ne ruualle. Monet paimenet ovat turmelleet viinitarhani, tallanneet peltoni, tehneet ihanan peltoni autioksi erämaaksi. Se on tehty autioksi, ja se suree edessäni autiona. Koko maa on hävitetty, sillä ei ollut ketään, joka olisi pannut sitä sydämelleen. Kaikkien erämaan kukkuloiden yli tulivat hävittäjät, sillä Herran miekka syö maan toisesta äärestä toiseen, eikä millään lihalla ole rauhaa. He ovat kylväneet vehnää ja niittäneet ohdakkeita. He ovat nähneet vaivaa näännyksiin asti saamatta hyötyä. Niinpä saakaa häpeä sadostanne Herran vihan hehkun tähden." Näin sanoo Herra kaikista pahoista naapureistani, jotka koskevat siihen perintöosaan, minkä olen antanut kansalleni Israelille: "Katso, minä tempaan heidät pois heidän maastaan, ja Juudan heimon tempaan pois heidän keskeltään. Mutta tapahtuu, että sen jälkeen kun olen temmannut heidät pois, jälleen armahdan heitä ja palautan heidät, kunkin perintöosaansa ja jokaisen maahansa. Jos he oppivat kansani tiet, niin että vannovat nimeeni: 'Niin totta kuin Herra elää', niin kuin he opettivat kansaani vannomaan Baalin kautta, niin heidät rakennetaan kansani keskuuteen. Mutta jos he eivät kuule, niin minä totisesti tempaan pois ja hukutan sellaisen kansan, sanoo Herra." Herra sanoi minulle näin: "Mene ja osta itsellesi pellavavyö ja pane se vyötäisillesi, mutta älä laske sitä veteen." Ostin vyön Herran sanan mukaan ja panin sen vyötäisilleni. Herran sana tuli minulle toisen kerran, tämä sana: "Ota vyö, jonka ostit ja joka on vyötäisilläsi, ja nouse, mene Eufratille ja kätke se siellä kallion koloon." Menin ja kätkin sen Eufratille, niin kuin Herra oli käskenyt minun tehdä. Pitkän ajan kuluttua Herra sanoi minulle: "Nouse, mene Eufratille ja ota vyö, jonka käskin sinun kätkeä sinne." Menin Eufratille, kaivoin ja otin vyön siitä paikasta, johon olin sen kätkenyt. Katso, vyö oli turmeltunut eikä kelvannut mihinkään. Minulle tuli tämä Herran sana, ja se kuului: "Näin sanoo Herra: Samalla tavoin tuotan turmion Juudan ylpeydelle ja Jerusalemin suurelle ylpeydelle. Tämä paha kansa, joka ei tahdo kuulla sanojani, joka vaeltaa sydämensä paatumuksessa, seuraa muita jumalia, palvelee ja kumartaa niitä, tulee tämän vyön kaltaiseksi, joka ei kelpaa mihinkään. Sillä niin kuin vyö liittyy miehen vyötäisiin, niin liitin koko Israelin heimon ja koko Juudan heimon itseeni, sanoo Herra, että se olisi kansani, minulle maineeksi, ylistykseksi ja kirkkaudeksi; mutta he eivät totelleet. Sen tähden sano heille tämä sana: Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Jokainen leili täytetään viinillä. Mutta jos he sanovat sinulle: 'Emmekö tiedä, että jokainen leili täytetään viinillä?' sano heille: Näin sanoo Herra: Katso, täytän kaikki tämän maan asukkaat, kuninkaat, jotka istuvat Daavidin valtaistuimella, papit ja profeetat ja kaikki Jerusalemin asukkaat päihtymyksellä. Murskaan heidät toisiaan vasten, isät ja lapset yhdessä, sanoo Herra. En sääli, en säästä enkä armahda, niin että jättäisin heidät hävittämättä." Kuulkaa, ottakaa korviinne, älkää ylpeilkö, sillä Herra on puhunut. Antakaa Herralle, Jumalallenne, kunnia, ennen kuin tulee pimeä ja jalkanne loukkaantuvat vuoriin hämärässä. Silloin odotatte valoa, mutta hän muuttaa sen kuoleman varjoksi, tekee sen synkeydeksi. Mutta ellette kuule tätä, niin sieluni salassa itkee sellaista ylpeyttä, itkee katkerasti, ja silmäni vuotavat kyyneliä, kun Herran lauma viedään vankeuteen. "Sano kuninkaalle ja kuningattarelle: Istukaa alhaiselle sijalle, sillä päästänne on pudonnut kunnian kruununne. Negevin kaupungit ovat suljetut, eikä ole avaajaa. Koko Juuda on viety karkotukseen, karkotukseen koko kansa. Nostakaa silmänne ja katsokaa, ne tulevat pohjoisesta. Missä on lauma, joka oli annettu haltuusi, nuo lampaasi, kunniasi? Mitä sanot, kun hän kostaa sinulle? Olet opettanut heidät päälliköiksi. Eivätkö tuskat kourista sinua kuin synnyttävää vaimoa? Mutta jos sanot sydämessäsi: 'Miksi minulle on näin käynyt?' – suuren syntisi tähden liepeesi kohotettiin ja tehtiin väkivaltaa kantapäillesi. Voiko kuusilainen muuttaa ihonsa ja pantteri pilkkunsa? Voitteko te tehdä hyvää, te pahantekoon tottuneet? Hajotan heidät kuin oljenkorret erämaan tuuleen. Tämä on arpasi, mitattu osasi minulta, sanoo Herra, koska olet unohtanut minut ja luottanut valheeseen. Niinpä minäkin nostan sinulta liepeet kasvoillesi, ja häpeäsi näkyy. Olen nähnyt aviorikoksesi, hirnumisesi, haureutesi ja iljetyksesi kedon kukkuloilla. Voi sinua, Jerusalem! Et puhdistu, et vielä pitkään aikaan." Herran sana, joka tuli Jeremialle kuivuuden tähden. "Juuda murehtii, sen portit murtuvat ja maatuvat mustiksi, ja Jerusalemista nousee valitushuuto. Heidän ylimyksensä lähettävät alaisiaan noutamaan vettä. Nämä tulevat kaivoille, eivät löydä vettä, palaavat astiat tyhjinä, ovat pettyneitä ja häpeissään ja peittävät päänsä. Viljelysmaan tähden, joka halkeilee, kun ei ole satanut maassa, viljelijät ovat pettyneinä ja peittävät päänsä. Peurakin poikii kedolla ja hylkää vasansa, kun ei ole mitään vihantaa. Villiaasit seisovat kukkuloilla, haukkovat ilmaa kuin sakaalit. Niiden silmät ovat voipuneet, kun ei ole ruohoa." Vaikka pahat tekomme todistavat meitä vastaan, tee työsi, Herra, nimesi tähden, sillä luopumuksemme ovat monet ja sinua vastaan olemme tehneet syntiä. Sinä Israelin toivo, sen vapahtaja ahdingon aikana, minkä tähden olet kuin muukalainen maassa, kuin ohikulkija, joka poikkeaa vain yöpyäkseen? Minkä tähden olet kuin kauhistunut mies, kuin sankari, joka ei voi pelastaa? Kuitenkin sinä olet keskellämme, Herra, ja olemme otetut sinun nimiisi. Älä jätä meitä. Näin sanoo Herra tästä kansasta: Noin he mielellään harhailevat eivätkä pidätä jalkojaan. Herra ei mielly heihin. Hän muistaa nyt heidän pahat tekonsa ja kostaa heidän syntinsä. Herra sanoi minulle: "Älä rukoile tämän kansan puolesta, sen hyväksi. Vaikka he paastoavat, en kuule heidän huutoaan, ja vaikka he uhraavat polttouhreja ja ruokauhreja, en heihin mielly, vaan miekalla, nälällä ja rutolla minä heidät lopetan." Sanoin: "Voi, Herra, Herra! Katso, profeetat sanovat heille: 'Ette tule näkemään miekkaa ettekä kärsimään nälkää, vaan annan teille vakaan rauhan tässä paikassa.'" Mutta Herra sanoi minulle: "Valhetta ennustavat profeetat nimessäni. En ole lähettänyt heitä, en käskenyt heitä enkä puhunut heille. Valhenäkyjä, turhia ennustuksia ja oman sydämensä petosta he ennustavat teille. Sen tähden, näin sanoo Herra profeetoista, jotka ennustavat nimessäni, vaikka minä en ole heitä lähettänyt, ja jotka sanovat, että miekka ja nälkä eivät tule tähän maahan: miekkaan ja nälkään hukkuvat nämä profeetat. Myös kansa, jolle he ennustavat, suistuu Jerusalemin kaduilla nälkään ja miekkaan, eikä kukaan heitä hautaa – ei heitä, ei heidän vaimojaan, poikiaan eikä tyttäriään. Vuodatan heidän pahuutensa heidän päälleen." Sano heille tämä sana: Silmistäni vuotavat kyyneleet yötä päivää eivätkä lakkaa. Sillä neitsyt, tytär, kansani, on kovin runneltu suurta kipua tuovalla iskulla. Jos kedolle lähden, katso – miekan lävistämiä! Jos tulen kaupunkiin, katso, nälkään nääntyviä! Sillä sekä profeetat että papit kiertävät maata eivätkä tiedä mitään. Oletko totisesti hylännyt Juudan, kammoaako sielusi Siionia? Minkä tähden olet lyönyt meitä, niin ettemme voi parantua? Odotetaan rauhaa, mutta hyvää ei tule, paranemisen aikaa, mutta katso, tulee kauhu! Herra, me tunnemme jumalattomuutemme ja isiemme pahat teot, sillä sinua vastaan olemme tehneet syntiä. Älä hylkää, nimesi tähden! Älä anna kunniasi valtaistuinta häväistäväksi. Muista liittosi kanssamme äläkä sitä riko. Onko pakanoiden turhista jumalista sateen antajiksi, tai taivasko antaa sadekuurot? Etkö sinä ole Herra, Jumalamme? Sinua odotamme, sillä sinä olet tehnyt tämän kaiken. Herra sanoi minulle: "Vaikka Mooses ja Samuel seisoisivat edessäni, sieluni ei taipuisi tämän kansan puoleen. Aja heidät pois kasvojeni edestä, he menkööt! Jos he kysyvät sinulta: 'Minne meidän on mentävä?' niin vastaa heille: Näin sanoo Herra: Joka ruton oma, se ruttoon, joka miekan, se miekkaan, joka nälän, se nälkään, joka vankeuden, se vankeuteen! Rankaisen heitä neljällä tuomiolla, sanoo Herra: miekan surmaamaan, koirat raahaamaan, taivaan linnut ja maan eläimet syömään ja hävittämään. Panen heidät kauhistukseksi kaikille valtakunnille maan päällä Manassen, Hiskian pojan, Juudan kuninkaan, tähden, kaiken tähden, mitä hän teki Jerusalemissa. Kuka säälii sinua, Jerusalem, kuka surkuttelee sinua, kuka poikkeaa kysymään, mitä rauhaasi sopii? Olet hylännyt minut, sanoo Herra, olet kääntynyt pois. Olen ojentanut käteni sinua vastaan, ja hävitän sinut. Olen väsynyt armahtamaan. Viskaan viskimellä heidät maan porteilla, teen heidät lapsettomiksi ja hukutan kansani, kun he eivät ole kääntyneet teiltään. Heidän leskiään on oleva minulla enemmän kuin meren hiekkaa. Tuon heidän nuorukaistensa äitien kimppuun hävittäjän keskellä päivää, langetan äkkiä heidän kaupunkinsa päälle kauhun. Seitsemän pojan synnyttäjä menehtyy ja huokaisee henkensä pois. Hänen aurinkonsa laski, kun vielä oli päivä. Hän joutui häpeään ja sai hävetä. Mitä heistä jää, sen annan miekalle heidän vihollistensa edessä, sanoo Herra." Voi minua, äitini, kun minut synnytit riidan ja toran mieheksi koko maalle! En ole lainaksi antanut enkä lainaksi ottanut. Kuitenkin kaikki minua kiroavat. Herra sanoi: "Totisesti, jäännöksenne käy hyvin. Totisesti, saatan viholliset käyttäytymään hyvin sinua kohtaan onnettomuuden ja ahdistuksen aikana. Murtuuko rauta, pohjoisen rauta, ja vaski? – Omaisuutesi ja aarteesi annan ryöstettäviksi, ilman hintaa kaikkien syntiesi tähden, kaikkia rajojasi myöten. Panen sinut vihollistesi kanssa kulkemaan maata, jota et tunne. Sillä vihani tuli on syttynyt. Se leimuaa teitä vastaan." Sinä, Herra, sen tiedät. Muista minua ja pidä minusta huoli ja kosta puolestani vainoojilleni. Älä tempaa minua pois pitkämielisyytesi tähden. Huomaa, että kannan häväistystä tähtesi. Sanasi löytyivät, ja söin ne, ja sanasi olivat minulle riemu ja sydämeni ilo. Sillä minut on otettu nimiisi, Herra, Jumala Sebaot. En ole istunut iloitsemassa ilonpitäjien seurassa. Kätesi tähden olen istunut yksin, sillä olet täyttänyt minut vihallasi. Miksi kipuni on loputon ja haavani on paha eikä tahdo parantua? Olet minulle kuin petollinen lähde, kuin vesi, joka ei pysy. Sen tähden, näin sanoo Herra: "Jos käännyt, käännän sinut, ja tulet seisomaan edessäni. Ja jos tuot esiin jaloa, et arvotonta, olet oleva suunani. He kääntyvät luoksesi, mutta sinä et käänny heidän luokseen. Teen sinut vahvaksi vaskimuuriksi tätä kansaa vastaan, ja he sotivat sinua vastaan, mutta eivät voita sinua. Sillä minä olen kanssasi ja vapautan ja pelastan sinut, sanoo Herra. Pelastan sinut pahojen käsistä ja päästän sinut väkivaltaisten kourista." Minulle tuli tämä Herran sana, ja se kuului: "Älä ota itsellesi vaimoa, älköönkä sinulle tulko poikia ja tyttäriä tässä paikassa. Sillä näin sanoo Herra niistä pojista ja tyttäristä, jotka syntyvät tässä paikassa, ja heidän äideistään, jotka heidät synnyttävät, ja heidän isistään, jotka heidät siittävät tässä maassa: He kuolevat tuskallisiin tauteihin, heille ei pidetä valittajaisia eikä heitä haudata. He tulevat pellon lannaksi. He hukkuvat miekkaan ja nälkään, ja heidän ruumiinsa tulevat taivaan lintujen ja maan eläinten ruuaksi. Sillä näin sanoo Herra: Älä mene surutaloon, älä käy valittajaisiin äläkä heitä sure, sillä otan tältä kansalta pois rauhani, armoni ja laupeuteni, sanoo Herra. He kuolevat, sekä suuret että pienet, tässä maassa. Heitä ei haudata eikä heille pidetä valittajaisia. Kukaan ei viileskele ihoaan eikä aja päätään paljaaksi heidän takiaan. Heille ei murreta leipää lohdutukseksi heidän surussaan kuolleen tähden, eikä heille anneta juotavaksi lohdutusmaljaa heidän isänsä ja äitinsä tähden. Älä mene pitotaloon istumaan heidän kanssaan, älä syömään äläkä juomaan. Sillä näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Katso, lopetan tästä paikasta silmienne edessä ja teidän päivinänne riemu- ja ilohuudon, huudon yljälle ja huudon morsiamelle. Kun ilmoitat tälle kansalle kaikki nämä sanat ja he sanovat sinulle: 'Minkä tähden Herra on julistanut meille kaiken tämän suuren onnettomuuden, ja mikä on rikoksemme, mikä syntimme, jonka olemme tehneet Herraa, Jumalaamme, vastaan?' niin sano heille: Sen tähden että isänne hylkäsivät minut, sanoo Herra, ja seurasivat muita jumalia, palvelivat niitä ja kumarsivat niitä, mutta hylkäsivät minut eivätkä noudattaneet lakiani. Te taas olette tehneet pahemmin kuin isänne, ja katso, te vaellatte kukin pahan sydämenne paatumuksessa kuulematta minua. Heitän teidät pois tästä maasta maahan, jota te ette tunne eivätkä teidän isänne tunteneet, ja siellä te palvelette muita jumalia päivät ja yöt, sillä en anna teille armoa. Sen tähden, katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin ei enää sanota: 'Niin totta kuin Herra elää, joka johdatti israelilaiset Egyptin maasta', vaan: 'Niin totta kuin Herra elää, joka johdatti israelilaiset pohjoisesta maasta ja kaikista muista maista, joihin hän oli heidät karkottanut.' Sillä palautan heidät heidän omaan maahansa, jonka annoin heidän isilleen. Katso, lähetän monta kalastajaa, sanoo Herra, ja he kalastavat heitä, ja sen jälkeen lähetän monta metsästäjää, ja he metsästävät heitä kaikilta vuorilta ja kaikilta kukkuloilta ja kallioiden rotkoista. Sillä silmäni tarkkaavat kaikkia heidän teitään. Ne eivät ole minulta salassa, eikä heidän rikoksensa ole kätketty silmiltäni. Silloin kostan ensin kaksinkertaisesti heidän rikoksensa ja syntinsä, koska he ovat saastuttaneet maani iljetystensä raadoilla ja täyttäneet perintöosani kauhistuksillaan." Herra, voimani, varustukseni ja pakopaikkani hädän päivänä! Sinun luoksesi tulevat pakanat maan ääristä ja sanovat: "Petosta vain ovat perineet isämme, turhuutta, josta ei ole hyötyä. Voiko ihminen tehdä itselleen jumalia? Eivät ne ole jumalia!" "Sen tähden, katso, saatan heidät tuntemaan – tuntemaan nyt tällä kertaa – käteni ja voimani, ja he tulevat tietämään, että nimeni on Herra." "Juudan synti on kirjoitettu rautapiirtimellä, timanttikärjellä, kaiverrettu heidän sydämensä tauluun ja alttarienne sarviin. Heidän lapsensa muistavat alttarinsa ja aseransa vihreiden puiden vieressä korkeilla kukkuloilla. Oman vuoreni, joka on kedolla, omaisuutesi, kaikki aarteesi ja uhrikukkulasi annan ryöstettäviksi synnin tähden kaikkia rajojasi myöten. Sinun on luovuttava perintöosastasi, jonka olen antanut sinulle. Saatan sinut vihollistesi orjuuteen maassa, jota et tunne. Sillä olette sytyttäneet vihani tulen, ja se on palava ikuisesti. Näin sanoo Herra: Kirottu on se mies, joka turvaa ihmisiin ja tekee lihan käsivarrekseen ja jonka sydän luopuu Herrasta. Hän jää alastomaksi arolle eikä näe hyvän tulemista. Hän asuu poudan polttamissa paikoissa erämaassa, asumattomassa suolamaassa. Siunattu on se mies, joka turvaa Herraan, jonka turvana on Herra. Hän on kuin veden partaalle istutettu puu, joka lähettää juurensa puroa kohti. Helteen tuloa se ei pelästy, vaan sen lehvä on vihanta. Poutavuotenakaan sillä ei ole huolta, eikä se lakkaa tekemästä hedelmää. Petollinen on sydän yli kaiken, eikä sitä voi parantaa. Kuka sen tuntee? Minä, Herra, tutkin sydämen, koettelen munuaiset, ja annan jokaiselle hänen vaelluksensa mukaan, hänen tekojensa hedelmän mukaan. Peltokana, joka hautoo, mitä ei ole muninut, on se, joka hankkii rikkautta vääryydellä. Päiviensä puolivälissä hänen täytyy se jättää, ja hänen loppunsa on houkan loppu." Kunnian valtaistuin, korkea alusta asti, on pyhäkkömme paikka! Israelin toivo, sinä Herra! Kaikki, jotka sinut hylkäävät, joutuvat häpeään. "Jotka minusta luopuvat, ne kirjoitetaan maahan. Sillä he ovat hylänneet elävän veden lähteen, Herran." Paranna minut, Herra, niin paranen, pelasta minut, niin olen pelastettu. Sillä sinä olet ylistykseni. Katso, he sanovat minulle: "Missä on Herran sana? Toteutukoon se!" Mutta minä en ole vetäytynyt pois olemasta paimenena, en sinua seuraamasta enkä toivonut tuhon päivää, sinä tiedät sen. Se, mitä huuliltani on lähtenyt, on kasvojesi edessä. Älä tule minulle kauhuksi, sinä, turvani onnettomuuden päivänä. Joutukoot häpeään ne, jotka minua vainoavat, mutta älä anna minun häpeään tulla. Pelästykööt he, mutta älä anna minun pelästyä. Tuota heille onnettomuuden päivä ja tuhoa heidät kaksinkertaisella tuholla. Näin sanoi Herra minulle: "Mene ja seiso Kansanportissa, josta Juudan kuninkaat tulevat ja josta he menevät, ja kaikissa Jerusalemin porteissa. Sano heille: Kuulkaa Herran sana, te Juudan kuninkaat ja koko Juuda ja kaikki Jerusalemin asukkaat, jotka tulette näistä porteista. Näin sanoo Herra: Ottakaa sielustanne vaari, älkää sapatinpäivänä kantako mitään taakkaa älkääkä tuoko niitä Jerusalemin porteista. Älkää kantako sapatinpäivänä taloistanne mitään älkääkä tehkö mitään työtä, vaan pyhittäkää sapatinpäivä, kuten olen isillenne käskyn siitä antanut. Mutta he eivät kuulleet, eivät korvaansa kallistaneet, vaan olivat niskureita, niin etteivät kuulleet eivätkä ottaneet ojennusta varteen. Jos kuulette minua, sanoo Herra, niin ettette tuo sapatinpäivänä mitään kantamusta tämän kaupungin porteista, vaan pyhitätte sapatinpäivän, niin ettette silloin tee mitään työtä, niin tämän kaupungin porteista tulee sisälle vaunuilla ja hevosilla ajaen kuninkaita ja ruhtinaita, jotka istuvat Daavidin valtaistuimella, he ja heidän ruhtinaansa, Juudan miehet ja Jerusalemin asukkaat tulevat, ja tämä kaupunki on oleva asuttu iankaikkisesti. Juudan kaupungeista ja Jerusalemin ympäriltä, Benjaminin maasta ja Alankomaasta, Vuoristosta ja Negevistä tulee niitä, jotka tuovat polttouhreja, teurasuhreja, ruokauhreja ja suitsutusuhreja, tuovat kiitosuhreja Herran huoneeseen. Mutta jos ette kuule minua ettekä pyhitä sapatinpäivää, vaan kannatte kantamuksia ja kuljette Jerusalemin porteista sapatinpäivänä, niin sytytän tuleen sen portit, ja tuli kuluttaa Jerusalemin palatsit, eikä sammu." Sana, joka tuli Jeremialle Herralta ja kuului: "Nouse ja mene alas savenvalajan huoneeseen. Siellä annan sinun kuulla sanani." Menin alas savenvalajan huoneeseen, ja katso, hän teki työtä dreijan ääressä. Jos astia, jota hän valmisti, meni pilalle, niin kuin savi voi mennä savenvalajan käsissä, hän teki siitä toisen astian, miten vain savenvalaja näki parhaaksi tehdä. Minulle tuli tämä Herran sana: "Enkö voi tehdä teille, te Israelin heimo, niin kuin tekee tuo savenvalaja, sanoo Herra. Katso, niin kuin savi on savenvalajan kädessä, niin te olette kädessäni, te Israelin heimo. Yhden kerran sanon tempaavani pois, hajottavani ja hävittäväni kansan ja valtakunnan. Mutta jos kansa kääntyy pois pahuudestaan, josta sille puhuin, niin kadun sitä pahaa, jota ajattelin tehdä sille. Toisen kerran taas lupaan rakentaa ja istuttaa kansan ja valtakunnan; mutta jos se tekee sitä, mikä on pahaa silmissäni, eikä kuule ääntäni, niin kadun sitä hyvää, jota olin luvannut tehdä sille. Sano siis nyt Juudan miehille ja Jerusalemin asukkaille: Näin sanoo Herra: Katso, minä hankin teille onnettomuutta ja pidän neuvoa teitä vastaan. Kääntykää siis pois kukin pahalta tieltänne ja parantakaa vaelluksenne ja tekonne. Mutta he sanovat: 'Se on turhaa! Sillä vaellamme omien neuvojemme mukaan ja teemme kukin oman pahan sydämensä paatumuksen mukaan.'" Sen tähden, näin sanoo Herra: "Kysykää kansojen keskuudessa, kuka on tällaista kuullut? Hyvin kauhistuttavia tekoja on tehnyt neitsyt Israel. Lähteekö aukealta kalliolta Libanonin lumi? Ehtyvätkö kaukaa virtaavat, kylmät, kuohuvat vedet? Mutta kansani on minut unohtanut. He polttavat uhreja turhille jumalille. Nämä ovat saaneet heidät kompastumaan teillään, ikivanhoilla poluilla, niin että he ovat joutuneet kulkemaan syrjäpolkuja, raivaamatonta tietä. Niin he tekevät maansa kauhistukseksi, ikuiseksi ivan vihellykseksi. Jokainen, joka kulkee ohi, kauhistuu ja pudistaa päätään. Kuin itätuuli hajotan heidät vihollisen edessä; näytän heille selkäni enkä kasvojani heidän hätänsä päivänä." Mutta he sanoivat: "Tulkaa, pitäkäämme neuvoa Jeremiaa vastaan. Sillä ei laki lopu papilta, ei neuvo viisaalta eikä sana profeetalta. Tulkaa, lyökäämme hänet kielellä, älkäämme kuunnelko lainkaan hänen puheitaan." Kuuntele sinä, Herra, minua ja kuule, mitä vastustajani puhuvat. Onko hyvä pahalla kostettava, sillä he ovat kaivaneet kuopan sielulleni? Muista, kuinka olen seisonut edessäsi ja puhunut hyvää heidän puolestaan kääntääkseni heistä pois vihasi. Sen tähden jätä heidän lapsensa nääntymään nälkään ja anna heidät alttiiksi miekalle, ja tulkoot heidän vaimonsa lapsettomiksi ja leskiksi, heidän miehensä surmatkoon kuolema, ja heidän nuorukaisensa kaatakoon sodassa miekka. Kuulukoon huuto heidän huoneistaan, kun tuot äkkiä heidän kimppuunsa rosvojoukon. Sillä he ovat kaivaneet kuopan vangitakseen minut ja virittäneet piiloansoja jaloilleni. Mutta sinä, Herra, tiedät kaikki heidän murha-aikeensa minua vastaan. Älä anna anteeksi heidän rikostaan äläkä pyyhi pois heidän syntiään kasvojesi edestä. Kaatukoot he kasvojesi edessä. Tee tämä heille vihasi aikana. Herra sanoi näin: "Mene ja osta savenvalajalta ruukku ja ota mukaasi kansan ja pappien vanhimpia. Lähde sitten Ben-Hinnomin laaksoon, joka on Sirpaleportin edustalla, ja julista siellä sanat, jotka puhun sinulle. Sano: Kuulkaa Herran sana, te Juudan kuninkaat ja Jerusalemin asukkaat: Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Katso, tuotan sellaisen onnettomuuden tälle paikalle, että jokaisen korvat soivat, joka sen kuulee, sen tähden että he ovat hylänneet minut ja muuttaneet vieraaksi tämän paikan, ovat polttaneet siinä uhreja muille jumalille, joita he eivät tunteneet, eivät he eivätkä heidän isänsä eivätkä Juudan kuninkaat, ja täyttäneet tämän paikan viattomien verellä, ovat rakentaneet uhrikukkuloita Baalille ja polttaneet tulessa lapsiaan polttouhreiksi Baalille, mitä en ole käskenyt enkä puhunut ja mikä ei ole mieleeni noussut. Sen tähden, katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin tätä paikkaa ei enää sanota Toofetiksi eikä Ben-Hinnomin laaksoksi, vaan 'Murhalaaksoksi.' Silloin teen tyhjäksi Juudan ja Jerusalemin neuvon tässä paikassa, annan heidän kaatua miekkaan vihollistensa edessä, annan heidät niiden käsiin, jotka etsivät heidän henkeään ja annan heidän ruumiinsa ruuaksi taivaan linnuille ja maan eläimille. Teen tämän kaupungin kauhistukseksi ja pilkattavaksi. Jokainen, joka kulkee ohi, kauhistuu ja viheltää kaikille sen haavoille. Panen heidät syömään poikiensa ja tyttäriensä lihaa, ja he syövät toistensa lihaa siinä hädässä ja ahdistuksessa, jolla heitä ahdistavat heidän vihollisensa, ne, jotka etsivät heidän henkeään. Särje ruukku niiden miesten nähden, jotka ovat tulleet kanssasi. Sano heille: Näin sanoo Herra Sebaot: Näin särjen tämän kansan ja tämän kaupungin, kuin särjetään savenvalajan astia, niin ettei sitä enää saa ehjäksi. Silloin haudataan Toofetiin, kun muualla ei ole tilaa haudata. Niin teen tälle paikalle, sanoo Herra, samoin sen asukkaille: teen tämän kaupungin Toofetin kaltaiseksi. Jerusalemin talot ja Juudan kuningasten talot tulevat Toofetin paikan kaltaisiksi, kaikki nuo saastaiset talot, joiden katoilla he ovat polttaneet uhreja kaikelle taivaan joukolle ja vuodattaneet juomauhreja muille jumalille." Jeremia tuli Toofetista, johon Herra oli lähettänyt hänet profetoimaan, ja asettui Herran huoneen esipihalle ja sanoi kaikelle kansalle: "Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Katso, tuotan tämän kaupungin päälle ja kaikkien sen kaupunkien päälle kaiken sen onnettomuuden, jonka olen sille puhunut, koska he ovat olleet niskureita eivätkä ole kuulleet sanojani." Mutta pappi Pashur, Immerin poika, joka oli Herran temppelin ylivalvoja, kuuli Jeremian profetoivan nämä sanat. Niin Pashur löi profeetta Jeremiaa ja pani hänet jalkapuuhun, joka oli Herran huoneeseen kuuluvassa Benjaminin yläportissa. Kun Pashur seuraavana päivänä päästi Jeremian jalkapuusta, Jeremia sanoi hänelle: "Herra ei kutsu sinua nimellä Pashur, vaan Maagor-Missabib. Sillä näin sanoo Herra: Katso, teen sinut kauhistukseksi sekä itsellesi että kaikille ystävillesi; he kaatuvat vihollistensa miekkaan silmiesi nähden, ja koko Juudan annan Baabelin kuninkaan käsiin, ja hän vie heidät Baabeliin karkotukseen ja surmaa heitä miekalla. Annan kaikki tämän kaupungin rikkaudet, kaiken, mitä se on saanut aikaan, kaikki sen kalleudet ja kaikki Juudan kuningasten aarteet annan heidän vihollistensa käsiin. Nämä ryöstävät ne, ottavat ne ja vievät ne Baabeliin. Sinä, Pashur, ja kaikki, jotka talossasi asuvat, vaellatte vankeuteen, ja tulet Baabeliin. Sinne sinä kuolet ja sinne sinut haudataan, sinut ja kaikki ystäväsi, joille olet ennustanut valhetta." Olet taivutellut minua, Herra, ja olen taipunut. Olet tarttunut minuun ja voittanut. Olen ollut nauruna kaiken päivää, ja kaikki pilkkaavat minua. Sillä niin usein kuin puhun, minun täytyy itkeä, huutaa väkivaltaa ja sortoa. Sillä Herran sana on tullut minulle häväistykseksi ja pilkaksi kaiken päivää. Mutta kun sanoin: "En tahdo muistella häntä enkä enää puhua hänen nimessään", sydämessäni oli kuin polttava tuli, suljettuna luihini. Väsyksiin asti yritin sitä kestää, mutta en voinut. Sillä monen kuulen parjaavan. Kauhistus joka puolella! "Ilmiantakaa! Ilmiantakaamme hänet!" Kaikki ystäväni vaanivat, milloin kompastuisin: "Ehkäpä hän antaa viekoitella itsensä, niin että voitamme hänet ja saamme hänelle kostaa." Mutta Herra on kanssani kuin väkevä sankari. Sen tähden vainoojani kompastuvat eivätkä voi mitään. He saavat suuren häpeän, sillä he ovat olleet ymmärtämättömiä, iankaikkisen pilkan, joka ei unohdu. Herra Sebaot, sinä, joka tutkit vanhurskaan, näet munuaiset ja sydämen, salli minun nähdä, että kostat heille, sillä sinun huomaasi olen jättänyt asiani. Veisatkaa Herralle, ylistäkää Herraa, sillä hän pelastaa köyhän sielun pahantekijöiden käsistä. Kirottu olkoon se päivä, jona synnyin. Älköön se päivä, jona äitini minut synnytti, olko siunattu. Kirottu olkoon se mies, joka toi isälleni ilosanoman, sanoen: "Sinulle on syntynyt poikalapsi", ja toi hänelle suuren ilon. Käyköön sen miehen kuin niiden kaupunkien, jotka Herra kukisti armahtamatta. Hän kuulkoon huudon aamulla ja sotahuudon keskipäivän aikaan, koska ei surmannut minua äidinkohtuun, niin että äitini olisi ollut hautani ja hänen kohtunsa jäänyt iäti kantavaksi. Miksi olen äitini kohdusta tullut näkemään tuskaa ja vaivaa, niin että päiväni päättyvät häpeässä? Sana, joka tuli Jeremialle Herralta, kun kuningas Sidkia lähetti hänen luokseen Pashurin, Malkian pojan, ja pappi Sefanjan, Maasejan pojan, sanomaan: "Kysy neuvoa Herralta puolestamme, sillä Nebukadressar, Baabelin kuningas, sotii meitä vastaan. Ehkäpä Herra tekee meille ihmeen, kaikkien ihmeittensä vertaisen, niin että tämä lähtee pois kimpustamme." Jeremia vastasi heille: "Sanokaa Sidkialle näin: Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Katso, käännän takaisin sota-aseet, jotka ovat käsissänne ja joilla te muurin ulkopuolella taistelette piirittäjiänne, Baabelin kuningasta ja kaldealaisia, vastaan, ja kokoan ne tämän kaupungin keskelle. Minä itse sodin teitä vastaan ojennetulla kädellä ja väkevällä käsivarrella vihassa, kiivastuksessa ja suuressa suuttumuksessa. Tuhoan tämän kaupungin asukkaat, ihmiset ja eläimet. He kuolevat suureen ruttoon. Sen jälkeen, sanoo Herra, annan Sidkian, Juudan kuninkaan, ja hänen palvelijansa ja kansan ja ne, jotka ovat tähän kaupunkiin jääneet jäljelle rutolta, miekalta ja nälältä, Nebukadressarin, Baabelin kuninkaan, käsiin ja heidän vihollistensa käsiin, niiden, jotka etsivät heidän henkeään, ja hän surmaa heidät miekan terällä. Hän ei säästä heitä, ei sääli eikä armahda. Sano tälle kansalle: Näin sanoo Herra: Katso, panen eteenne elämän tien ja kuoleman tien. Joka jää tähän kaupunkiin, se kuolee miekkaan, nälkään ja ruttoon, mutta se, joka lähtee ulos ja menee kaldealaisten puolelle, jotka teitä piirittävät, jää eloon ja pitää henkensä saaliinaan. Sillä olen kääntänyt kasvoni tätä kaupunkia vastaan sille onnettomuudeksi enkä onneksi, sanoo Herra. Baabelin kuninkaan käsiin se annetaan, ja hän polttaa sen tulella. Sano Juudan kuninkaan huoneelle: Kuulkaa Herran sana: Daavidin huone! Näin sanoo Herra: Tuomitkaa joka aamu oikeat tuomiot ja pelastakaa ryöstetty sortajan kädestä, ettei tekojenne pahuuden tähden vihani syttyisi kuin tuli ja palaisi, eikä olisi sammuttajaa. Katso, käyn kimppuusi, sinä laakson asujatar, sinä tasangon kalliolinna, sanoo Herra, teidän kimppuunne, jotka sanotte: 'Kuka voi astua alas meitä vastaan, kuka tulla asuntoihimme?' Rankaisen teitä tekojenne hedelmän mukaan, sanoo Herra, ja sytytän tuleen kaupungin metsän, ja tuli kuluttaa kaiken, mitä on sen ympärillä." Näin sanoo Herra: "Mene alas Juudan kuninkaan taloon ja puhu siellä tämä sana, ja sano: Kuule Herran sana, sinä Juudan kuningas, joka istut Daavidin valtaistuimella, sinä ja palvelijasi ja kansasi, jotka käytte sisälle näistä porteista. Näin sanoo Herra: Tehkää oikeus ja vanhurskaus ja pelastakaa ryöstetty sortajan kädestä. Muukalaiselle, orvolle ja leskelle älkää tehkö vääryyttä ja väkivaltaa älkääkä vuodattako viatonta verta tässä paikassa. Sillä jos teette tämän sanan mukaan, niin tulee tämän linnan porteista sisälle ajaen vaunuilla ja hevosilla kuninkaita, jotka istuvat Daavidin valtaistuimella, tulee kuningas sekä hänen palvelijansa ja kansansa. Mutta jos ette kuule näitä sanoja, niin vannon itseni kautta, sanoo Herra, että tämä talo on tuleva raunioiksi. Sillä näin sanoo Herra Juudan kuninkaan talosta: Sinä olet minulle Gilead, olet Libanonin huippu; mutta totisesti, teen sinut erämaaksi, asumattomiksi kaupungeiksi. Vihin hävittäjät sinua vastaan, kunkin aseineen, ja he hakkaavat maahan valiosetrisi ja heittävät ne tuleen. Monet kansat kulkevat tämän kaupungin ohi ja kysyvät toisiltaan: 'Miksi Herra on tehnyt näin tälle suurelle kaupungille?' Siihen vastataan: 'Siksi, että he hylkäsivät Herran, Jumalansa, liiton ja kumarsivat muita jumalia ja palvelivat niitä.' Älkää kuollutta itkekö älkääkä häntä surko, vaan itkekää tuota pois kulkevaa, sillä hän ei enää palaa eikä näe synnyinmaataan. Sillä näin sanoo Herra Sallumista, Joosian pojasta, Juudan kuninkaasta, joka tuli kuninkaaksi isänsä Joosian jälkeen ja joka on vaeltanut pois tästä paikasta: Hän ei enää tänne palaa; vaan sinne, minne hänet on viety vangiksi, hän kuolee eikä näe enää tätä maata. Voi sitä, joka ei rakenna vanhurskaudella taloaan eikä ullakkohuoneitaan oikeudella; joka ilmaiseksi teettää työtä lähimmäisellään eikä maksa hänelle hänen työstään; joka sanoo: 'Rakennan itselleni tilavan talon ja avarat ullakkohuoneet', joka hakkauttaa siihen ikkunat, laudoittaa sen setripuulla ja maalauttaa punavärillä. Siksikö sinä olet kuningas, että sinulla on intoa setripuuhun? Eikö isäsikin syönyt ja juonut ja kuitenkin ollut oikeuden ja vanhurskauden tekijä? Silloin hänen kävi hyvin. Hän hankki oikeuden kurjalle ja köyhälle. Silloin kaikki kävi hyvin. Eikö tämä juuri ole minun tuntemistani, sanoo Herra? Mutta sinun silmäsi ja sydämesi eivät pyydä muuta kuin omaa voittoasi, muuta kuin vuodattaa viatonta verta ja harjoittaa väkivaltaa ja sortoa. Sen tähden, näin sanoo Herra Joojakimista, Joosian pojasta, Juudan kuninkaasta: Hänelle ei pidetä valittajaisia eikä huudeta: 'Voi veljeni! Voi sisareni!' Ei hänelle pidetä valittajaisia eikä huudeta: 'Voi herraamme! Voi hänen majesteettiaan!' Hänet haudataan kuin aasi haudataan. Hänet raahataan pois ja viskataan Jerusalemin porttien ulkopuolelle. Nouse Libanonille ja huuda, korota äänesi Baasanissa. Huuda Abarimin vuorilta, sillä kaikki sinun rakastajasi ovat murskatut. Puhuin sinulle onnesi päivinä. Sanoit: 'En halua kuulla.' Tämä on ollut tapasi nuoruudestasi asti: et ole kuullut ääntäni. Tuuli on kaitseva kaikkia kaitsijoitasi, ja rakastajasi menevät vankeuteen. Silloin saat häpeän ja pilkan kaiken pahuutesi tähden. Sinä, joka asut Libanonissa, pidät pesääsi setripuissa, kuinka oletkaan voihkiva, kun sinulle tuskat tulevat kuin synnyttäjälle kouristus! Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra: olkoon Konja, Joojakimin poika, Juudan kuningas, vaikka sinettisormus oikeassa kädessäni, sillä siitäkin repäisen sinut irti. Annan sinut niiden käsiin, jotka etsivät henkeäsi, niiden käsiin, joita sinä kauhistut: Nebukadressarin, Baabelin kuninkaan, ja kaldealaisten käsiin. Sitten heitän sinut ja äitisi, joka on sinut synnyttänyt, vieraalle maalle, missä ette ole syntyneet, ja sinne kuolette. Mutta siihen maahan, jonne heidän sielunsa haluaa palata, he eivät palaa. Onko sitten tämä mies, Konja, tarpeeton, rikottu astia? Minkä tähden hänet ja hänen jälkeläisensä on heitetty pois, viskattu pois maahan, jota eivät tunne? Maa, maa, maa! Kuule Herran sana! Näin sanoo Herra: Kirjoittakaa tämä mies lapsettomaksi, mieheksi, jolla ei ole onnea elinpäivinään. Sillä kenellekään hänen jälkeläisistään ei tule sitä onnea, että hän istuisi Daavidin valtaistuimella ja hallitsisi vielä Juudaa." "Voi paimenia, jotka tuhoavat ja hajottavat laitumeni lampaat, sanoo Herra. Sen tähden näin sanoo Herra, Israelin Jumala, paimenista, jotka kaitsevat kansaani: Olette hajottaneet lampaani ja karkottaneet ne pois ettekä ole pitäneet niistä huolta. Katso, huolehdin teidän pahojen tekojenne rankaisemisesta, sanoo Herra. Minä kokoan lampaitteni jäännöksen kaikista maista, joihin olen ne karkottanut, ja tuon ne takaisin laitumelleen, ja ne ovat hedelmälliset ja lisääntyvät. Herätän heille paimenia, ja ne kaitsevat heitä. He eivät enää pelkää eivätkä säiky, eikä heistä puutu yhtään, sanoo Herra. Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin herätän Daavidille vanhurskaan Vesan. Hän on hallitseva kuninkaana ja menestyvä, ja hän on tekevä oikeuden ja vanhurskauden maassa. Hänen päivinään pelastetaan Juuda ja Israel asuu turvassa. Tämä on hänen nimensä, jolla häntä kutsutaan: 'Herra vanhurskautemme.' Sen tähden, katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin ei enää sanota: 'Niin totta kuin Herra elää, joka johdatti israelilaiset Egyptin maasta', vaan: 'Niin totta kuin Herra elää, joka johdatti ja toi Israelin heimon jälkeläiset pohjoisesta maasta ja kaikista muista maista, joihin olin heidät karkottanut.' He asuvat omassa maassaan." Profeettoja vastaan. Sydämeni on murtunut rinnassani, ja kaikki luuni ovat voipuneita. Olen kuin juopunut mies, kuin sankari, jonka viini on voittanut, Herran edessä ja hänen pyhien sanojensa edessä. "Sillä maa on täynnä avionrikkojia, maa murehtii kirouksen tähden ja erämaan laitumet kuivuvat. Heidän pyrkimyksensä on paha ja heidän voimansa on väärä. Sillä he ovat jumalattomia, niin profeetta kuin pappikin. Omasta huoneestanikin olen löytänyt heidän pahuuttaan, sanoo Herra. Sen tähden heidän tiensä on oleva heille kuin liukas polku pimeässä. He suistuvat sillä ja kaatuvat. Sillä tuotan heille onnettomuuden heidän rangaistusvuotenaan, sanoo Herra. Samarian profeetoissa näin pahennuksen: he ennustivat Baalin nimessä ja eksyttivät kansani Israelin. Jerusalemin profeetoissa olen taas nähnyt kauhistuksia: aviorikosta ja valheessa vaeltamista. He ovat vahvistaneet pahantekijöiden käsiä, niin ettei kukaan käänny pois pahuudestaan. He ovat edessäni kaikki kuin Sodoma, ja kaupungin asukkaat kuin Gomorra. Sen tähden, näin sanoo Herra Sebaot profeetoista: Katso, syötän heille koiruohoa ja juotan heille myrkkyvettä. Sillä Jerusalemin profeetoista on jumalattomuus lähtenyt koko maahan. Näin sanoo Herra Sebaot: Älkää kuulko profeettojen sanoja, noiden, jotka teille ennustavat täyttäen teidät tyhjillä toiveilla. Oman sydämensä näkyjä he puhuvat, mutta eivät sitä, mikä tulee Herran suusta. He hokevat halveksijoilleni: 'Herra on sen sanonut: Teillä on oleva rauha!' Kaikille, jotka vaeltavat sydämensä paatumuksessa, he sanovat: 'Teitä ei kohtaa onnettomuus.' Mutta kuka on seisonut Herran neuvottelussa ja nähnyt ja kuullut hänen sanansa? Kuka on kiinnittänyt huomionsa hänen sanaansa ja sitä kuunnellut?" Katso, Herran myrsky, viha, puhkeaa, myrsky pyörii kohti jumalattomien päätä. Eikä Herran viha käänny pois, ennen kuin hän on toteuttanut ja täyttänyt sydämensä ajatukset. Päivien lopulla te tulette sen ymmärtämään. "En ole lähettänyt noita profeettoja, mutta silti he juoksevat. En ole puhunut heille, mutta kuitenkin he profetoivat. Jos he olisivat seisoneet neuvottelussani, niin he julistaisivat sanani kansalleni ja kääntäisivät heidät pois heidän pahalta tieltään ja pahoista teoistaan. Olenko minä Jumala vain lyhyeltä matkalta, sanoo Herra. Enkö ole Jumala myös kaukaa? Saattaako joku niin piiloon piiloutua, etten minä häntä näe? sanoo Herra. Enkö minä täytä taivasta ja maata? sanoo Herra. Olen kuullut, mitä nuo profeetat sanovat, jotka ennustavat nimessäni valhetta sanoen: 'Olen nähnyt unta, olen nähnyt unta.' Kuinka kauan? Mitä noilla profeetoilla, jotka ennustavat valhetta, on mielessä? He ennustavat oman sydämensä petosta. Aikovatko he unillaan, joita he kertovat toisilleen, saattaa kansani unohtamaan nimeni, niin kuin heidän isänsä unohtivat nimeni Baalin tähden? Se profeetta, jolla on uni, kertokoon unensa. Mutta se, jolla on sanani, puhukoon sanani uskollisesti. Mitä tekevät oljet jyvien seassa? sanoo Herra. Eikö sanani ole kuin tuli, sanoo Herra, ja kuin vasara, joka kallion murtaa? Katso, sen tähden käyn niiden profeettojen kimppuun, sanoo Herra, jotka varastavat sanani toinen toiseltaan. Katso, käyn niiden profeettojen kimppuun, sanoo Herra, jotka ottavat sanansa omalta kieleltään, mutta sanovat: 'Hänen sanansa.' Katso, käyn niiden kimppuun, jotka ennustavat valheunia, sanoo Herra, ja kertovat niitä ja eksyttävät kansaani valheillaan ja kerskumisellaan, vaikka minä en ole heitä lähettänyt enkä käskenyt ja vaikka heistä ei ole mitään hyötyä tälle kansalle, sanoo Herra. Kun tämä kansa tai profeetta tai pappi kysyy sinulta sanoen: 'Mikä on Herran kuorma?' niin sano heille: 'Mikä kuorma? – Teidät heitän pois', sanoo Herra. Sitä profeettaa, pappia ja kansaa, joka sanoo: 'Herran kuorma' – sitä miestä ja hänen huonettaan rankaisen. Näin sanokaa keskenänne, toinen toisellenne: 'Mitä on Herra vastannut?' ja 'Mitä on Herra puhunut?' Mutta 'Herran kuormaa' älkää enää mainitko, sillä kuormaksi on tuleva jokaiselle hänen oma sanansa. Te vääntelette elävän Jumalan, Herran Sebaotin, Jumalanne, sanoja. Näin sano profeetalle: 'Mitä on Herra sinulle vastannut? Mitä on Herra puhunut?' Mutta jos te sanotte: 'Herran kuorma', silloin Herra sanoo näin: Koska te sanotte tämän sanan: 'Herran kuorma', vaikka olen lähettänyt luoksenne sanomaan: Älkää sanoko: 'Herran kuorma', sen tähden katso: minä unohdan kokonaan teidät ja heitän pois kasvojeni edestä teidät ja tämän kaupungin, jonka annoin teille ja isillenne, ja panen päällenne iankaikkisen häpeän ja iankaikkisen pilkan, joka ei unohdu." Herra näytti minulle, ja katso, kaksi viikunakoria oli asetettu Herran temppelin edustalle, sen jälkeen kun Nebukadressar, Baabelin kuningas, oli siirtänyt pois Jekonjan, Joojakimin pojan, Juudan kuninkaan, ja Juudan johtomiehet sekä sepät ja lukkosepät Jerusalemista ja vienyt heidät Baabeliin. Toisessa korissa oli erittäin hyviä viikunoita, ensi sadon viikunoiden kaltaisia, ja toisessa korissa oli erittäin huonoja viikunoita, niin huonoja, ettei niitä syödä. Herra sanoi minulle: "Mitä sinä näet, Jeremia?" Sanoin: "Viikunoita. Hyvät viikunat ovat erityisen hyviä, mutta huonot ovat kovin huonoja, niin huonoja, ettei niitä syödä." Minulle tuli tämä Herran sana, ja se kuului: "Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Niin kuin näitä hyviä viikunoita, niin pidän hyvinä Juudan karkotettuja, jotka lähetin tästä paikasta kaldealaisten maahan. Käännän katseeni heihin heidän hyväkseen, ja tuon heidät takaisin tähän maahan. Rakennan heidät enkä hajota, istutan heidät enkä revi pois. Annan heille sydämen heidän tunteakseen minut, että minä olen Herra; ja he ovat kansani, ja minä olen heidän Jumalansa; sillä he kääntyvät luokseni kaikesta sydämestään. Mutta kuten tehdään huonoille viikunoille, joita ei syödä niiden huonouden tähden, niin samoin, sanoo Herra, teen Sidkialle, Juudan kuninkaalle, ja hänen ruhtinailleen ja Jerusalemin jäännökselle, niille, jotka ovat jääneet jäljelle tähän maahan, ja niille, jotka asuvat Egyptin maassa: Teen heidät kauhistukseksi ja onnettomuudeksi kaikille valtakunnille maan päällä, häväistykseksi ja sananparreksi, pistopuheeksi ja kirosanaksi kaikissa paikoissa, mihin heidät karkotan. Lähetän heihin miekan, nälän ja ruton, kunnes he ovat hävinneet siitä maasta, jonka annoin heille ja heidän isilleen." Sana, joka tuli Jeremialle ja koko Juudan kansalle, Joojakimin, Joosian pojan, Juudan kuninkaan, neljäntenä vuotena, se on Nebukadressarin, Baabelin kuninkaan, ensimmäisenä vuotena – sana, jonka profeetta Jeremia lausui koko Juudan kansaa ja kaikkia Jerusalemin asukkaita vastaan sanoen: Joosian, Aamonin pojan, Juudan kuninkaan, kolmannestatoista vuodesta alkaen tähän päivään asti – kaksikymmentä kolme vuotta – on Herran sana tullut minulle, ja olen puhunut teille aamuvarhaisesta alkaen, mutta te ette ole kuulleet. Herra on lähettänyt luoksenne kaikki palvelijansa, profeetat, aamuvarhaisesta alkaen, mutta te ette ole kuulleet ettekä kallistaneet korvaanne kuullaksenne, kun he sanoivat: "Kääntykää itse kukin pahalta tieltänne ja pahoista teoistanne, niin tulette asumaan maassa, jonka Herra on antanut teille ja isillenne, iankaikkisesta iankaikkiseen. Älkää seuratko muita jumalia, älkää palvelko ja kumartako niitä älkääkä vihoittako minua kättenne teoilla, etten tuottaisi teille onnettomuutta." – "Mutta ette kuulleet minua, sanoo Herra, ja niin vihoititte minut kättenne töillä omaksi onnettomuudeksenne. Sen tähden näin sanoo Herra Sebaot: Koska ette ole kuulleet sanojani, katso, lähetän sanan, nostan kaikki pohjoiset kansanheimot, sanoo Herra, sanan Nebukadressarille, Baabelin kuninkaalle, palvelijalleni, ja tuon heidät tätä maata ja sen asukkaita vastaan ja kaikkia näitä ympärillä olevia kansoja vastaan. Nämä vihin tuhon omiksi ja teen heidät kauhistukseksi, ivatuiksi ja ikuisiksi raunioiksi. Hävitän heidän keskuudestaan riemu- ja ilohuudon, huudon yljälle ja huudon morsiamelle, käsikivien äänen ja lampun valon. Koko tämä maa tulee raunioiksi ja autioksi. Nämä kansat palvelevat Baabelin kuningasta seitsemänkymmentä vuotta. Mutta kun seitsemänkymmentä vuotta on täyttynyt, niin kostan Baabelin kuninkaalle ja sille kansalle – sanoo Herra – heidän pahat tekonsa, kostan kaldealaisten maalle ja hävitän sen ikuisesti. Tuotan sen maan päälle kaikki sanani, jotka olen puhunut sitä vastaan, kaiken, mitä tähän kirjaan on kirjoitettu, mitä Jeremia on profetoinut kaikkia niitä kansoja vastaan. Sillä hekin palvelevat monia kansoja ja suuria kuninkaita, ja maksan heille heidän tekojensa ja kättensä tekojen mukaan." Sillä näin sanoi Herra, Israelin Jumala, minulle: "Ota tämä vihan viinin malja kädestäni ja juota sillä kaikki kansat, joiden luo sinut lähetän. He juovat ja horjuvat ja tulevat mielettömiksi miekan edessä, jonka lähetän heidän keskelleen." Otin maljan Herran kädestä ja juotin kaikkia kansoja, joiden luo Herra minut lähetti: Jerusalemia ja Juudan kaupunkeja, sen kuninkaita ja ruhtinaita tehdäkseni heidät raunioiksi, kauhistukseksi, ivatuksi ja kiroukseksi, kuin on tänä päivänä; faraota, Egyptin kuningasta, ja hänen palvelijoitaan ja ruhtinaitaan ja koko hänen kansaansa; kaikkea sekakansaa ja kaikkia Uusin maan kuninkaita ja kaikkia filistealaisten maan kuninkaita ja Askelonia, Gassaa, Ekronia ja Asdodin jäännöstä; Edomia, Mooabia ja ammonilaisia; kaikkia Tyyron kuninkaita ja kaikkia Siidonin kuninkaita ja rantamaan kuninkaita, jotka ovat meren tuolla puolen; Dedania, Teemaa ja Buusia ja kaikkia, joiden ohimoilta hiukset on ajettu; kaikkia Arabian kuninkaita ja kaikkia sekakansan kuninkaita, jotka asuvat erämaassa; kaikkia Simrin kuninkaita, kaikkia Eelamin kuninkaita ja kaikkia Meedian kuninkaita; kaikkia pohjoisen kuninkaita, läheisiä ja kaukaisia, toista toisensa jälkeen, ja kaikkia maan valtakuntia, mitä maan päällä on. Heidän jälkeensä on Seesakin kuningas juova. "Sano heille: Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Juokaa ja juopukaa, oksentakaa ja kaatukaa, älkääkä enää nousko, – miekan edessä, jonka minä lähetän keskellenne. Mutta jos he eivät tahdo ottaa maljaa kädestäsi ja juoda, niin sano heille: Näin sanoo Herra Sebaot: Teidän täytyy juoda. Sillä, katso, siitä kaupungista alkaen, joka on otettu nimiini, minä aloitan onnettomuuden tuottamisen, ja tekö jäisitte rankaisematta! Te ette jää rankaisematta, sillä minä kutsun miekan kaikkia maan asukkaita vastaan, sanoo Herra Sebaot. Mutta profetoi sinä heille kaikki nämä sanat ja sano heille: Herra huutaa korkeudesta, antaa äänensä kaikua pyhästä asunnostaan. Hän totisesti huutaa yli laitumensa. Hän nostaa huudon kuin viinikuurnan polkijat kaikkia maan asukkaita vastaan. Pauhina käy maan ääriin asti, sillä Herralla on riita-asia kansoja vastaan, hän käy oikeutta kaiken lihan kanssa, ja antaa jumalattomat miekalle alttiiksi, sanoo Herra. Näin sanoo Herra Sebaot: Katso, onnettomuus kulkee kansasta kansaan, ja suuri myrsky nousee maan ääristä. Herran surmaamia on oleva sinä päivänä maan äärestä maan ääreen. Heille ei pidetä valittajaisia, heitä ei koota eikä haudata; he jäävät lannaksi maan pinnalle. Itkekää, paimenet, ja huutakaa, vieriskelkää tuhkassa, te lauman johtajat; sillä teidän teuraaksi joutumisen päivänne ovat tulleet täyteen. Hajoatte pirstaleiksi, kaadutte kuin arvokas astia. Mennyt on paimenilta pakopaikka ja pelastus lauman johtajilta. Kuule paimenten huutoa, lauman johtajien valitusta! Sillä Herra hävittää heidän laumansa. Heidän rauhalliset laitumensa ovat tuhoutuneet Herran vihan hehkusta. Hän on lähtenyt kuin nuori leijona pensaikostaan. Heidän maansa on tullut autioksi hävittäjän vihan hehkusta, Herran vihan hehkusta." Joojakimin, Joosian pojan, Juudan kuninkaan, hallituksen alussa tuli Herralta tämä sana: "Näin sanoo Herra: Asetu Herran temppelin esipihaan ja puhu kaikkia Juudan kaupunkeja vastaan, jotka tulevat kumartaen rukoilemaan Herran temppeliin, kaikki ne sanat, jotka olen käskenyt sinun sanoa heille. Älä jätä pois sanaakaan. Ehkäpä he kuulevat ja kääntyvät itse kukin pois pahalta tieltään, ja kadun sitä onnettomuutta, jonka olin aikonut tuottaa heille heidän pahojen tekojensa tähden. Sano heille: Näin sanoo Herra: Jos ette kuule minua ja vaella laissani, jonka olen teille antanut, ettekä kuule palvelijoitteni, profeettojen, sanoja, niiden, jotka minä olen lähettänyt teille, varhaisesta aamusta alkaen, vaikka ette ole kuulleet heitä, niin teen tälle huoneelle kuin Siilolle, ja teen tämän kaupungin kirosanaksi kaikille maan kansoille." Papit ja profeetat ja koko kansa kuulivat Jeremian puhuvan nämä sanat Herran huoneessa. Kun Jeremia oli puhunut loppuun kaiken, minkä Herra oli käskenyt hänen puhua kaikelle kansalle, papit ja profeetat ja koko kansa ottivat hänet kiinni sanoen: "Sinun on kuolemalla kuoltava! Miksi olet profetoinut Herran nimessä sanoen: Tälle huoneelle käy kuin Siilolle, ja tämä kaupunki on tuleva autioksi eikä siinä ole asukkaita?" Kaikki kansa kokoontui Jeremiaa vastaan Herran huoneeseen. Kun Juudan ruhtinaat tämän kuulivat, he nousivat kuninkaan palatsista Herran temppeliin ja istuivat Herran uuden portin ovelle. Papit ja profeetat sanoivat ruhtinaille ja kaikelle kansalle näin: "Kuolemantuomio tälle miehelle! Sillä hän on profetoinut tätä kaupunkia vastaan, kuten olette omin korvin kuulleet." Mutta Jeremia sanoi kaikille ruhtinaille ja kaikelle kansalle näin: "Herra lähetti minut profetoimaan tätä huonetta ja tätä kaupunkia vastaan kaikki ne sanat, jotka olette kuulleet. Parantakaa siis nyt vaelluksenne ja tekonne ja kuulkaa Herran, Jumalanne, ääntä, niin Herra katuu sitä onnettomuutta, jonka hän on teille puhunut. Mutta katso, minä olen teidän käsissänne. Tehkää minulle, minkä katsotte hyväksi ja oikeaksi. Mutta se totisesti tietäkää, että te, jos minut surmaatte, saatatte viattoman veren päällenne ja tämän kaupungin ja sen asukkaiden päälle, sillä totisesti Herra lähetti minut luoksenne puhumaan kaikki nämä sanat korvienne kuullen." Silloin ruhtinaat ja kaikki kansa sanoivat papeille ja profeetoille: "Ei kuoleman tuomiota tälle miehelle! Sillä hän on puhunut meille Herran, Jumalamme, nimessä." Muutamat maan vanhimmista nousivat ja sanoivat kaikelle kansan joukolle näin: "Miika, mooresetilainen, ennusti Hiskian, Juudan kuninkaan, päivinä ja sanoi kaikelle Juudan kansalle näin: Näin sanoo Herra Sebaot: 'Siion kynnetään pelloksi, ja Jerusalem tulee kivikasaksi ja temppelivuori metsäkukkulaksi.' Surmasivatko hänet tosiaan silloin Hiskia, Juudan kuningas, ja koko Juuda? Eikö hän pelännyt Herraa ja lepyttänyt häntä, niin että Herra katui sitä onnettomuutta, jonka hän oli heille puhunut? Mutta mekö tuottaisimme suuren onnettomuuden sieluillemme?" Mutta oli toinenkin mies, joka profetoi Herran nimessä: Uuria, Semajan poika, Kirjat-Jearimista. Hän profetoi tätä kaupunkia ja tätä maata vastaan aivan kuin Jeremia. Kun kuningas Joojakim ja kaikki hänen sankarinsa ja kaikki ruhtinaat kuulivat hänen sanansa, niin kuningas etsi häntä tappaakseen. Sen kuultuaan Uuria pelästyi, pakeni ja meni Egyptiin. Mutta kuningas Joojakim lähetti miehiä Egyptiin: Elnatanin, Akborin pojan, ja muita hänen kanssaan Egyptiin. He toivat Uurian Egyptistä ja veivät hänet kuningas Joojakimin eteen. Tämä surmautti hänet miekalla ja heitätti hänen ruumiinsa tavallisen kansan hautaan. Mutta Ahikamin, Saafanin pojan, käsi oli Jeremian suojana, niin ettei häntä jätetty kansan käsiin surmattavaksi. Joojakimin, Joosian pojan, Juudan kuninkaan, hallituksen alussa tuli Herralta tämä sana Jeremialle: Näin Herra sanoi minulle: "Tee itsellesi ikeet siteineen ja pane ne niskasi päälle. Lähetä ne Edomin kuninkaalle, Mooabin kuninkaalle, ammonilaisten kuninkaalle, Tyyron kuninkaalle ja Siidonin kuninkaalle niiden lähettiläiden mukana, jotka ovat tulleet Jerusalemiin Sidkian, Juudan kuninkaan, luo. Käske heidän sanoa herroilleen: Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Näin sanokaa herroillenne: Minä olen tehnyt maan sekä ihmiset ja eläimet, jotka maan päällä ovat, suurella voimallani ja ojennetulla käsivarrellani, ja annan sen sille, kenelle näen sen oikeaksi antaa. Nyt minä annan kaikki nämä maat Nebukadnessarin, Baabelin kuninkaan, palvelijani, käsiin, ja myös kedon eläimet annan hänelle palvelemaan häntä. Kaikki kansat palvelevat häntä ja hänen poikaansa ja hänen poikansa poikaa, kunnes tulee hänenkin maansa aika ja monet kansat ja suuret kuninkaat tekevät hänet palvelijakseen. Mutta sitä kansaa ja sitä valtakuntaa, joka ei tahdo palvella häntä, Nebukadnessaria, Baabelin kuningasta, ja joka ei anna niskaansa Baabelin kuninkaan ikeeseen, sitä kansaa minä rankaisen miekalla, nälällä ja rutolla, sanoo Herra, kunnes teen heistä lopun hänen kädellään. Mutta te, älkää kuulko profeettojanne, tietäjiänne, unianne, ennustelijoitanne ja velhojanne, jotka sanovat teille näin: 'Ette joudu palvelemaan Baabelin kuningasta.' Sillä valhetta he profetoivat teille ja toimittavat teidät kauas pois maastanne. Karkotan teidät, ja te hukutte. Mutta sen kansan, joka taivuttaa niskansa Baabelin kuninkaan ikeen alle ja palvelee häntä, annan jäädä omaan maahansa, sanoo Herra. Se viljelee sitä ja asuu siinä." Sidkialle, Juudan kuninkaalle, puhuin kaikki nämä sanat sanoen: Taivuttakaa niskanne Baabelin kuninkaan ikeen alle ja palvelkaa häntä ja hänen kansaansa, niin pysytte elossa. Miksi teidän pitäisi kuolla, sinun ja sinun kansasi, miekkaan, nälkään ja ruttoon, niin kuin Herra on puhunut sille kansalle, joka ei tahdo palvella Baabelin kuningasta? Älkää kuulko niiden profeettojen sanoja, jotka sanovat teille näin: "Te ette joudu palvelemaan Baabelin kuningasta"; sillä valhetta he profetoivat teille. Sillä en ole lähettänyt heitä, sanoo Herra, vaan he profetoivat minun nimessäni valhetta ja saattavat minut karkottamaan teidät, ja te hukutte, te ja nuo profeetat, jotka teille profetoivat. Papeille ja koko tälle kansalle puhuin sanoen: Näin sanoo Herra: Älkää kuulko profeettojenne sanoja, niiden, jotka profetoivat teille sanoen: "Katso, Herran temppelin astiat tuodaan nyt kohta takaisin Baabelista"; sillä valhetta he profetoivat teille. Älkää kuulko heitä. Palvelkaa Baabelin kuningasta, niin pysytte elossa. Miksi pitäisi tämän kaupungin tulla raunioiksi? Mutta jos he ovat profeettoja ja jos heillä on Herran sana, rukoilkoot Herraa Sebaotia, etteivät ne astiat, jotka vielä ovat jäljellä Herran temppelissä ja Juudan kuninkaan linnassa ja Jerusalemissa, joutuisi nekin Baabeliin. Sillä näin sanoo Herra Sebaot pylväistä, vaskimerestä, altaiden telineistä ja muista esineistä, jotka vielä ovat jäljellä tässä kaupungissa ja joita Nebukadnessar, Baabelin kuningas, ei ottanut mukaansa, kun hän vei Jekonjan, Joojakimin pojan, Juudan kuninkaan, sekä kaikki Juudan ja Jerusalemin ylimykset Jerusalemista karkotukseen Baabeliin. Sillä näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala, astioista, jotka vielä ovat jäljellä Herran temppelissä, Juudan kuninkaan linnassa ja Jerusalemissa: "Baabeliin ne viedään, ja sinne ne jäävät siihen päivään asti, jolloin katson niiden puoleen, sanoo Herra, ja annan tuoda ja palauttaa ne tähän paikkaan." Sinä vuonna, Sidkian, Juudan kuninkaan, hallituksen alussa, hänen neljäntenä hallitusvuotenaan, viidennessä kuussa, sanoi profeetta Hananja, Assurin poika, joka oli kotoisin Gibeonista, minulle Herran huoneessa pappien ja kaiken kansan silmien edessä näin: "Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Särjen Baabelin kuninkaan ikeen. Vielä kaksi vuotta, ja minä palautan tähän paikkaan kaikki Herran temppelin astiat, jotka Nebukadnessar, Baabelin kuningas, otti tästä paikasta ja vei Baabeliin. Myös Jekonjan, Joojakimin pojan, Juudan kuninkaan, ja kaikki Juudan karkotetut, jotka menivät Baabeliin, minä palautan tähän paikkaan, sanoo Herra; sillä särjen Baabelin kuninkaan ikeen." Mutta profeetta Jeremia puhui profeetta Hananjalle pappien ja kaiken Herran huoneessa seisovan kansan silmien edessä. Näin profeetta Jeremia sanoi: "Aamen. Niin Herra tehköön. Täyttäköön Herra sanasi, jotka olet profetoinut, ja palauttakoon Herran temppelin astiat ja kaikki karkotetut Baabelista tähän paikkaan. Kuule kuitenkin tämä sana, jonka minä puhun kuultesi ja kaiken kansan kuullen. Ne profeetat, jotka ovat olleet ennen minua ja ennen sinua muinaisuudesta asti, ovat profetoineet sotaa, onnettomuutta ja ruttoa monia maita ja suuria valtakuntia vastaan. Mutta se profeetta, joka profetoi rauhaa, tunnetaan siitä, että hänen sanansa toteutuu, profeetaksi, jonka Herra totisesti on lähettänyt." Silloin profeetta Hananja otti ikeen profeetta Jeremian niskalta ja särki sen. Mutta Hananja sanoi kaiken kansan silmien edessä: "Näin sanoo Herra: Näin minä särjen Nebukadnessarin, Baabelin kuninkaan, ikeen kaikkien kansojen niskasta, ennen kuin kaksi vuotta on kulunut." Mutta profeetta Jeremia lähti matkaansa. Sitten tämä Herran sana tuli Jeremialle, sen jälkeen kun profeetta Hananja oli särkenyt ikeen profeetta Jeremian niskasta: "Mene ja sano Hananjalle: Näin sanoo Herra: Sinä olet särkenyt puisen ikeen, mutta tehnyt sen sijaan rautaisen ikeen. Sillä näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: rautaisen ikeen olen pannut kaikkien näiden kansojen niskaan, että ne palvelisivat Nebukadnessaria, Baabelin kuningasta; ja niiden on palveltava häntä. Kedon eläimetkin olen antanut hänelle." Profeetta Jeremia sanoi profeetta Hananjalle: "Kuule, Hananja! Herra ei ole sinua lähettänyt, vaan sinä olet saattanut tämän kansan turvaamaan valheeseen. Sen tähden, näin sanoo Herra: Katso, toimitan sinut pois maan päältä: tänä vuonna sinä kuolet, sillä sinä olet julistanut luopumusta Herrasta." Niin profeetta Hananja kuoli sinä vuonna, seitsemännessä kuussa. Nämä ovat sen kirjeen sanat, jonka profeetta Jeremia lähetti Jerusalemista karkotettujen vanhimmille, mitä heitä vielä oli jäljellä, papeille ja profeetoille sekä kaikelle kansalle, jotka Nebukadnessar oli siirtänyt Jerusalemista pois Baabeliin, sen jälkeen kun kuningas Jekonja ja kuninkaan äiti, hoviherrat, Juudan ja Jerusalemin ruhtinaat sekä sepät ja lukkosepät olivat lähteneet Jerusalemista. Hän lähetti kirjeen Elasan, Saafanin pojan, ja Gemarjan, Hilkian pojan, mukana, jotka Sidkia, Juudan kuningas, lähetti Nebukadnessarin, Baabelin kuninkaan, luo Baabeliin. Se kuului näin: "Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala, kaikille karkotetuille, jotka olen siirtänyt Jerusalemista pois Baabeliin: Rakentakaa taloja ja asukaa niissä, istuttakaa puutarhoja ja syökää niiden hedelmiä. Ottakaa itsellenne vaimoja ja siittäkää poikia ja tyttäriä. Ottakaa pojillenne vaimoja ja naittakaa tyttärenne, että he synnyttäisivät poikia ja tyttäriä. Lisääntykää siellä älkääkä vähentykö. Etsikää sen kaupungin menestystä, johon olen teidät siirtänyt, ja rukoilkaa sen puolesta Herraa, sillä sen menestys on teidän menestyksenne. Sillä näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Älkää antako profeettojenne, joita on keskuudessanne, ja tietäjienne pettää itseänne, älkääkä totelko unianne, joita näette. Sillä valhetta he ennustavat teille minun nimessäni. En ole lähettänyt heitä, sanoo Herra. Sillä näin sanoo Herra: Vasta kun ne seitsemänkymmentä Baabelin vuotta ovat täyttyneet, katson puoleenne ja panen täytäntöön teitä kohtaan hyvän lupaukseni ja palautan teidät tähän paikkaan. Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan eikä turmion ajatukset antaakseni teille tulevaisuuden ja toivon. Te huudatte minua avuksenne, tulette ja rukoilette minua, ja kuulen teitä. Te etsitte minua ja löydätte minut, sillä te etsitte minua kaikesta sydämestänne. Annan teidän löytää itseni, sanoo Herra, ja käännän teidän kohtalonne ja kokoan teidät kaikista kansoista ja kaikista paikoista, joihin olen teidät karkottanut, sanoo Herra, ja palautan teidät tähän paikkaan, josta siirsin teidät pois. Sillä te sanotte: 'Herra on herättänyt meille profeettoja Baabelissa.' Mutta Herra sanoo näin kuninkaasta, joka istuu Daavidin valtaistuimella, ja kaikesta kansasta, joka asuu tässä kaupungissa, veljistänne, jotka eivät lähteneet kanssanne karkotukseen: Näin sanoo Herra Sebaot: Katso, lähetän heidän sekaansa miekan, nälän ja ruton ja teen heidät inhottaviksi kuin viikunat, jotka ovat niin huonoja, ettei niitä syödä. Silloin ajan heitä takaa miekalla, nälällä ja rutolla ja teen heidät kauhuksi kaikille valtakunnille maan päällä, kiroukseksi ja kauhistukseksi, ivaksi ja häväistykseksi kaikkien kansojen keskuudessa, mihin heidät karkotan, sen tähden etteivät he kuulleet sanojani, sanoo Herra, kun lähetin heidän luokseen palvelijoitani, profeettoja, varhaisesta aamusta alkaen. Te ette ole kuulleet, sanoo Herra. Mutta, te, kuulkaa Herran sana, kaikki karkotetut, jotka olen lähettänyt Jerusalemista Baabeliin. Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala, Ahabista, Koolajan pojasta, ja Sidkiasta, Maasejan pojasta, jotka ennustavat teille nimessäni valhetta: Katso, annan heidät Nebukadressarin, Baabelin kuninkaan, käsiin, ja hän lyö heidät kuoliaiksi silmienne edessä. Heistä tulee kirosana kaikille Juudan karkotetuille, jotka ovat Baabelissa. Sanotaan: 'Herra tehköön sinulle niin kuin Sidkialle ja Ahabille, jotka Baabelin kuningas poltti tulessa.' Koska he ovat tehneet häpeällisen teon Israelissa, ovat tehneet huorin lähimmäistensä vaimojen kanssa ja puhuneet nimessäni valhetta, jota en ole käskenyt heidän puhua. Minä olen se, joka sen tiedän ja olen sen todistaja, sanoo Herra." Nehelamilaiselle Semajalle puhu sanoen: "Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Sen tähden että sinä olet lähettänyt omassa nimessäsi kirjeet kaikelle kansalle, joka on Jerusalemissa, ja pappi Sefanjalle, Maasejan pojalle, ja kaikille papeille: Herra on asettanut sinut papiksi pappi Joojadan sijaan, että olisi järjestyksenvalvojia Herran huoneessa kaikille hulluille ja ennustajille, ja jotta voit panna sellaisen jalkapuuhun ja kaularautaan. Miksi et siis ole nuhdellut anatotilaista Jeremiaa, joka profetoi teille? Hän on lähettänyt meille Baabeliin tämän sanan: 'Se kestää vielä kauan. Rakentakaa taloja ja asukaa niissä, istuttakaa puutarhoja ja syökää niiden hedelmiä.'" Pappi Sefanja luki tämän kirjeen profeetta Jeremian kuullen. Jeremialle tuli tämä Herran sana: "Lähetä kaikille karkotetuille tämä sana: Näin sanoo Herra nehelamilaisesta Semajasta: Koska Semaja on profetoinut teille, vaikka minä en ole lähettänyt häntä, ja saattanut teidät turvaamaan valheeseen, sen tähden, näin sanoo Herra: Katso, kostan nehelamilaiselle Semajalle ja hänen jälkeläisilleen. Hänellä ei ole oleva ketään, joka asuu tämän kansan keskuudessa, eikä hän ole näkevä sitä hyvää, jonka minä teen kansalleni, sanoo Herra; sillä hän on julistanut luopumusta Herrasta." Sana, joka tuli Herralta Jeremialle ja kuului näin: "Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Kirjoita kirjaan kaikki sanat, jotka olen sinulle puhunut. Sillä katso, aika tulee, sanoo Herra, jolloin käännän kansani Israelin ja Juudan kohtalon, sanoo Herra, ja palautan heidät maahan, jonka olen antanut heidän isilleen, ja he saavat periä sen." Nämä ovat ne sanat, jotka Herra on puhunut Israelista ja Juudasta. Näin sanoo Herra: "Pelon huutoa kuulemme: on kauhu, ei rauha! Kysykää ja nähkää: synnyttääkö mies? Miksi näen kaikkien miesten pitelevän käsin lanteitaan synnyttävien tavalla, ja miksi kaikki kasvot ovat tulleet kalpeiksi? Voi! Suuri on se päivä, sen kaltaista ei ole. Se on Jaakobille ahdistuksen aika, mutta hän on pelastuva siitä. Sinä päivänä, sanoo Herra Sebaot, minä särjen ikeen niskaltasi, katkaisen siteesi eivätkä he enää palvele vieraita, vaan he palvelevat Herraa, Jumalaansa, ja Daavidia, kuningastaan, jonka heille herätän. Mutta sinä, palvelijani Jaakob, älä pelkää, sanoo Herra, älä säiky, Israel. Sillä, katso, pelastan sinut kaukaisesta maasta ja jälkeläisesi heidän vankeutensa maasta. Jaakob on palaava, elävä rauhassa ja turvassa kenenkään pelottelematta. Sillä minä olen kanssasi, sanoo Herra, ja pelastan sinut. Sillä teen lopun kaikista kansoista, joiden sekaan olen sinut hajottanut. Ainoastaan sinusta en tee loppua: kuritan sinua kohtuudella, mutta rankaisematta en sinua jätä. Sillä näin sanoo Herra: Parantumaton on vammasi, haavasi on vaikea. Ei kukaan aja asiaasi. Haavaasi ei paranneta, eikä se kasva umpeen. Kaikki rakastajasi ovat sinut unohtaneet. He eivät sinua kysele. Sillä niin kuin vihollista lyödään, olen lyönyt sinua kovalla kurituksella, koska rikoksesi on suuri ja syntisi monilukuiset. Miksi valitat vammaasi ja kipusi kovuutta? Koska rikoksesi on suuri ja syntisi ovat monilukuiset, olen tämän sinulle tehnyt. Niin myös kaikki syöjäsi syödään, ja kaikki ahdistajasi, aivan kaikki, vaeltavat vankeuteen. Ryöstäjäsi tulevat ryöstetyiksi, ja kaikki saalistajasi annan saaliiksi. Sillä kasvatan umpeen haavasi ja parannan sinut saamistasi iskuista, sanoo Herra, sinut, Siion, jolla on nimenä 'hylätty', 'se, jota ei kukaan etsi'. Näin sanoo Herra: Katso, käännän Jaakobin telttamajojen kohtalon, armahdan hänen asuntojaan. Kaupunki rakennetaan kukkulalleen, ja linna on oleva oikealla paikallaan. Niistä on kaikuva ylistyslaulu ja iloitsevien ääni. Lisään heitä, eivätkä he vähene. Saatan heidät kunniaan, eivätkä he jää halvoiksi. Silloin hänen poikansa ovat kuin ennen, hänen seurakuntansa pysyy vahvana edessäni ja rankaisen kaikkia hänen sortajiaan. Hänen valtiaansa lähtee hänestä itsestään, hänen hallitsijansa hänen keskeltään, ja tuon hänet luokseni, ja hän tulee luokseni. Sillä kuka panee henkensä alttiiksi lähestyäkseen minua? sanoo Herra. Te olette minun kansani, ja minä olen teidän Jumalanne." Katso, Herran myrsky, kiivaus, puhkeaa, pyörremyrsky pyörii kohti jumalattomien päätä. Eikä Herran vihan hehku asetu, ennen kuin hän on toteuttanut ja täyttänyt sydämensä ajatukset. Päivien lopulla te tulette ymmärtämään sen. "Siihen aikaan, sanoo Herra, olen kaikkien Israelin sukukuntien Jumala, ja he ovat kansani." Näin sanoo Herra: "Kansa, miekalta säästynyt, löysi erämaassa armon. Menen saattamaan Israelin rauhaan." Kaukaa ilmestyy minulle Herra: "Iankaikkisella rakkaudella olen sinua rakastanut, sen tähden olen vetänyt sinua puoleeni armosta. Rakennan sinut jälleen, ja sinä, neitsyt Israel, tulet rakennetuksi. Kaunistat itsesi jälleen käsirummuillasi ja lähdet iloitsevien karkeloon. Istutat jälleen viinitarhoja Samarian vuorille. Istuttajat istuttavat ne ja nauttivat niistä. Sillä päivä tulee, jolloin vartijat huutavat Efraimin vuorella: 'Nouskaa, lähtekäämme Siioniin Herran, Jumalamme, luo.' Sillä näin sanoo Herra: Riemuitkaa iloiten Jaakobista, kohottakaa riemuhuuto hänelle, joka on kansojen pää. Kuuluttakaa, kiittäkää ja sanokaa: 'Auta, Herra, kansaasi, Israelin jäännöstä.' Katso, tuon heidät pohjoisesta maasta ja kokoan heidät maan ääristä. Heissä on sokeita, rampoja sekä raskaana olevia ja synnyttäviä yhdessä. He palaavat tänne suurena joukkona. Itkien he tulevat, ja johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen. Vien heidät vesipuroille, tasaista tietä, jolla he eivät kompastu. Sillä olen Israelin Isä, ja Efraim on esikoiseni. Kuulkaa Herran sana, te kansat, ilmoittakaa kaukaisissa merensaarissa ja sanokaa: Hän, joka Israelin hajotti, on sen kokoava ja varjeleva sitä kuin paimen laumaansa. Sillä Herra on lunastanut Jaakobin ja vapahtanut hänet häntä väkevämmän kädestä. Silloin he tulevat ja riemuitsevat Siionin kukkulalla. He tulevat virtanaan Herran hyvyyden luo, vehnän, viinin ja öljyn ääreen, karitsojen ja vasikoiden ääreen. Heidän sielunsa on oleva kuin kostea puutarha, eivätkä he enää näänny. Silloin neitsyt iloitsee karkelossa ja nuorukaiset ja vanhukset yhdessä. Muutan heidän surunsa riemuksi, annan heille lohdutuksen ja ilon päästäen heidät heidän murheestaan. Virvoitan pappien sielut yltäkylläisyydellä, ja kansani ravitaan hyvyydelläni, sanoo Herra. Näin sanoo Herra: Kuule, ääni on kuuluva Raamasta, itku ja kova valitus: Raakel itkee lapsiaan eikä lohdutuksesta huoli surressaan lastensa tähden, sillä heitä ei enää ole. Näin sanoo Herra: Pidätä äänesi itkusta, silmäsi kyynelistä, sillä työstäsi on tuleva palkka, sanoo Herra, ja he palaavat vihollisen maasta. Sinulla on tulevaisuuden toivo, sanoo Herra: lapsesi palaavat omalle maalleen. Olen kuulemalla kuullut Efraimin valittavan: 'Olet kurittanut minua, olen saanut kuritusta kuin vikuroiva vasikka. Palauta minut, niin palaan, sillä sinä olet Herra, Jumalani. Sillä käännyttyäni kadun, ja päästyäni ymmärrykseen lyön lanteeseeni. Olen nöyryytetty ja tunnen häpeää, sillä kannan nuoruuteni pilkkaa.' Eikö Efraim ole kallis poikani, lempilapseni? Sillä niin usein kuin puhunkin häntä vastaan, aina häntä muistan. Siksi sisimpäni väräjää hänen tähtensä: minun täytyy armahtaa häntä, sanoo Herra. Pystytä itsellesi merkkejä, aseta itsellesi tienviittoja, paina mieleesi tie, polku, jota olet kulkenut. Palaa, neitsyt Israel, palaa näihin kaupunkeihisi. Kuinka kauan sinä kuljet mutkitellen sinne tänne, sinä luopiotytär? Sillä Herra luo maahan uutta: nainen miestä piirittää. Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Vielä sanotaan Juudan maassa ja sen kaupungeissa, kun käännän heidän kohtalonsa, tämä sana: 'Herra siunatkoon sinua, sinä vanhurskauden asuinsija, sinä pyhä vuori.' Juuda kaikkine kaupunkeineen asuu siellä yhdessä sekä peltomiehet ja ne, jotka vaeltavat laumoineen. Sillä virvoitan voipuneen sielun, ja jokaisen nääntyvän sielun ravitsen." Siihen heräsin ja katselin, ja uneni oli minusta suloinen. "Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin kylvän Israelin huoneeseen ja Juudan huoneeseen ihmisen siementä ja karjan siementä. Niin kuin olen valvonut repiäkseni ja kukistaakseni heitä, hajottaakseni ja hävittääkseni, tuottaakseni onnettomuutta, niin olen valvova rakentaakseni ja istuttaakseni heitä, sanoo Herra. Niinä päivinä ei enää sanota: 'Isät söivät raakoja rypäleitä, ja lasten hampaat heltyivät', vaan jokaisen on kuoltava oman syntivelkansa tähden. Jokaiselta ihmiseltä, joka syö raakoja rypäleitä, heltyvät hänen omat hampaansa. Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton, en sellaista liittoa kuin se, jonka tein heidän isiensä kanssa silloin, kun tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta. Sen liittoni he ovat rikkoneet, vaikka olin kihlannut heidät, sanoo Herra. Vaan tämä on se liitto, jonka teen Israelin heimon kanssa niiden päivien tultua, sanoo Herra: Panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin olen heidän Jumalansa, ja he ovat kansani. Silloin ei enää toinen opeta toistaan eikä veli veljeään sanoen: 'Tuntekaa Herra.' Sillä he kaikki pienimmästä suurimpaan tuntevat minut, sanoo Herra, sillä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejään. Näin sanoo Herra, joka on pannut auringon valaisemaan päivää, säätänyt kuun ja tähdet valaisemaan lakiensa mukaan yötä, hän, joka liikuttaa meren, niin että sen aallot pauhaavat – Herra Sebaot on hänen nimensä: Jos nämä lait väistyvät kasvojeni edestä, silloin myös Israelin jälkeläiset lakkaavat olemasta kansa kasvojeni edessä ainiaan. Näin sanoo Herra: Jos voidaan mitata taivaat ylhäällä ja tutkia maan perustukset alhaalla, silloin vasta hylkään Israelin jälkeläiset kaikki, kaiken sen tähden, mitä he ovat tehneet, sanoo Herra. Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin Herran kaupunki rakennetaan jälleen Hananelin tornista Kulmaporttiin asti. Silloin mittanuora kulkee edelleen suoraan Gaarebin kukkulalle ja kääntyy sitten Gooaan. Myös koko laakso, ruumiineen ja tuhkineen, ja koko pelto Kidronin purolle asti, Hevosportin kulmaan saakka itään päin, on oleva Herralle pyhitetty. Sitä ei enää ikinä hävitetä eikä kukisteta." Sana, joka tuli Jeremialle Herralta Sidkian, Juudan kuninkaan, kymmenentenä vuotena, se on Nebukadressarin kahdeksantenatoista vuotena. Silloin Baabelin kuninkaan sotajoukko piiritti Jerusalemia, ja profeetta Jeremia oli suljettuna vankilan pihaan, joka on Juudan kuninkaan linnassa. Sinne oli Sidkia, Juudan kuningas, hänet sulkenut sanoen: "Miksi sinä profetoit näin: Näin sanoo Herra: Katso, annan tämän kaupungin Baabelin kuninkaan käsiin, ja hän valloittaa sen? Mutta Sidkia, Juudan kuningas, ei pääse pakoon kaldealaisten käsistä, vaan hänet tosiaan annetaan Baabelin kuninkaan käsiin, ja hänen täytyy puhua hänen kanssaan suusta suuhun ja nähdä hänet silmästä silmään. Hän kuljettaa Sidkian Baabeliin, ja sinne hän jää, kunnes katson hänen puoleensa, sanoo Herra. Kun taistelette kaldealaisia vastaan, teillä ei ole menestystä." Sitten Jeremia sanoi: "Minulle tuli tämä Herran sana, ja se kuului: Katso, Hanamel, setäsi Sallumin poika, tulee luoksesi ja sanoo: 'Osta peltoni, joka on Anatotissa, sillä sinulla on lunastusoikeus, niin että saat ostaa sen.'" Niin Hanamel, setäni poika, tuli Herran sanan mukaan luokseni vankilan pihaan ja sanoi minulle: "Osta peltoni, joka on Anatotissa, Benjaminin maassa, sillä sinulla on perintöoikeus ja sinulla on lunastusoikeus: osta se itsellesi." Ymmärsin, että se oli Herran sana. Ostin Hanamelilta, setäni pojalta, pellon, joka on Anatotissa, ja punnitsin hänelle rahat, seitsemäntoista sekeliä hopeaa, kirjoitin kauppakirjan ja sinetöin sen, otin todistajat ja punnitsin rahat vaa'alla. Sitten otin kauppakirjan, joka oli sinetöity lain ja määräysten mukaan, sekä avoimen kirjan, ja annoin kauppakirjan Baarukille, Neerian, Mahsejan pojan, pojalle, serkkuni Hanamelin nähden ja todistajien nähden, jotka olivat allekirjoittaneet kauppakirjan, ja kaikkien juutalaisten nähden, jotka istuivat vankilan pihassa, ja käskin Baarukia heidän nähtensä sanoen: "Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Ota nämä kirjat, tämä kauppakirja, sekä sinetöity että tämä avoin kirja, ja pane ne saviastiaan, että ne säilyisivät kauan aikaa. Sillä näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Vielä kerran ostetaan tässä maassa taloja ja peltoja ja viinitarhoja." Rukoilin Herraa, kun olin antanut kauppakirjan Baarukille, Neerian pojalle, ja sanoin: "Oi Herra, Herra! Katso, sinä olet tehnyt taivaan ja maan suurella voimallasi ja ojennetulla käsivarrellasi: ei mikään ole sinulle mahdotonta, sinä, joka teet laupeuden tuhansille, mutta kostat isien pahat teot heidän jälkeensä heidän lapsilleen, sinä suuri, väkevä Jumala, jonka nimi on Herra Sebaot, suuri neuvossa ja voimakas teoissa, sinä, jonka silmät ovat avoimet seuraamaan kaikkia ihmislasten teitä antaaksesi jokaiselle hänen vaelluksensa ja hänen tekojensa hedelmän mukaan; sinä, joka teit tunnustekoja ja ihmeitä Egyptin maassa ja olet tehnyt niitä aina tähän päivään asti sekä Israelissa että muiden ihmisten joukossa, ja joka olet tehnyt itsellesi nimen, sellaisen kuin se tänäkin päivänä on. Sinä veit kansasi Israelin pois Egyptin maasta tunnusteoilla ja ihmeillä, väkevällä kädellä ja ojennetulla käsivarrella, suurella pelolla, ja annoit heille tämän maan, jonka olit luvannut antaa heille heidän isilleen vannotulla valalla, maan, joka vuotaa maitoa ja hunajaa. Mutta kun he olivat tulleet ja ottaneet sen omakseen, he eivät kuulleet ääntäsi eivätkä vaeltaneet lakisi mukaan. He eivät tehneet mitään siitä, mitä olit käskenyt heidän tehdä, ja annoit kaiken tämän onnettomuuden kohdata heitä. Katso, piiritysvallit ovat edenneet aivan kaupunkiin asti, niin että se valloitetaan, ja kaupunki joutuu miekan, nälän ja ruton tähden kaldealaisten valtaan, jotka sotivat sitä vastaan. Mitä olet puhunut, on tapahtunut, ja katso, sinä näet sen. Mutta kuitenkin sinä, Herra, Herra, sanoit minulle: 'Osta rahalla itsellesi pelto ja ota todistajat', vaikka kaupunki joutuu kaldealaisten käsiin." Silloin Jeremialle tuli tämä Herran sana, ja se kuului: "Katso, minä olen Herra, kaiken lihan Jumala; onko minulle mikään mahdotonta? Sen tähden, näin sanoo Herra: Katso, annan tämän kaupungin kaldealaisten käsiin ja Nebukadressarin, Baabelin kuninkaan, käsiin, ja hän valloittaa sen. Niin kaldealaiset, jotka sotivat tätä kaupunkia vastaan, tulevat ja sytyttävät tämän kaupungin tuleen ja polttavat sen niine taloineen, joiden katoilla on poltettu uhreja Baalille ja vuodatettu juomauhreja vieraille jumalille, saadakseen vihani syttymään. Sillä Israelin ja Juudan miehet ovat nuoruudestaan asti tehneet vain sitä, mikä on pahaa silmissäni, sillä kättensä teoilla israelilaiset ovat kiihottaneet minua vain vihaan, sanoo Herra. Sillä tämä kaupunki on ollut minulle vihaksi ja kiivastukseksi siitä päivästä lähtien, jona he sen rakensivat, aina tähän päivään asti. Heitän sen pois kasvojeni edestä kaiken sen pahan tähden, minkä israelilaiset ja Juudan miehet ovat tehneet minulle herättääkseen vihani – he, heidän kuninkaansa, ruhtinaansa, pappinsa ja profeettansa sekä Juudan miehet ja Jerusalemin asukkaat. He ovat kääntäneet minulle selkänsä eivätkä kasvojaan, ja vaikka olen opettanut heitä aamuvarhaisesta alkaen, he eivät ole kuulleet eivätkä ottaneet varteen opetusta. He ovat asettaneet iljetyksensä temppeliin, joka on otettu nimiini, ja saastuttaneet sen. He ovat myös rakentaneet Baalille uhrikukkulat, jotka ovat Ben-Hinnomin laaksossa, polttaakseen poikiaan ja tyttäriään uhrina Molokille, mitä en ole käskenyt ja mikä ei ole mieleeni tullut. Tällaisia kauhistuksia he tekivät ja saivat Juudan tekemään syntiä. Mutta nyt sanoo Herra, Israelin Jumala, näin tästä kaupungista, jonka te sanotte annettavan Baabelin kuninkaan käsiin miekan, nälän ja ruton tähden: Katso, kokoan heidät jälleen kaikista maista, joihin heidät vihassani, kiivastuksessani ja suuressa suuttumuksessani karkotan, ja palautan heidät tähän paikkaan ja saatan heidät asumaan turvassa. Silloin he ovat kansani, ja minä olen heidän Jumalansa, ja annan heille yhden sydämen ja yhden tien, niin että he pelkäävät minua kaiken elinaikansa heille ja heidän lapsilleen parhaaksi heidän jälkeensä. Teen heidän kanssaan iankaikkisen liiton, niin etten käänny heistä pois, vaan teen heille hyvää, ja annan pelkoni heidän sydämiinsä, niin etteivät he luovu minusta. Iloitsen heistä, siitä, että teen heille hyvää, ja istutan heidät tähän maahan totuudessa kaikesta sydämestäni ja kaikesta sielustani. Sillä näin sanoo Herra: Samoin kuin olen tuottanut tälle kansalle kaiken tämän suuren onnettomuuden, niin minä myös tuotan heille kaiken sen hyvän, minkä minä heille sanon. Vielä ostetaan peltoja tässä maassa, josta te sanotte: 'Se on oleva autio, vailla ihmisiä ja eläimiä ja kaldealaisten käsiin annettu.' Peltoja ostetaan rahalla, kauppakirjoja kirjoitetaan ja sinetöidään ja todistajia otetaan Benjaminin maassa, Jerusalemin ympäristössä ja Juudan kaupungeissa, Vuoriston, Alankomaan ja Negevin kaupungeissa, sillä käännän heidän kohtalonsa, sanoo Herra." Herran sana tuli Jeremialle toistamiseen, kun hän oli vielä suljettuna vankilan pihalle. Se kuului näin: "Näin sanoo Herra, joka sen myös tekee, Herra, joka valmistaa sen ja vahvistaa sen – Herra on hänen nimensä: Huuda minua avuksesi, niin vastaan sinulle ja ilmoitan sinulle suuria ja salattuja asioita, joita et tiedä. Sillä näin sanoo Herra, Israelin Jumala, tämän kaupungin taloista ja Juudan kuningasten linnoista, jotka sortuvat piiritysvallien ja miekan edessä, ja niistä, jotka ovat tulleet taistelemaan kaldealaisia vastaan, ja täyttämään talot ihmisten ruumiilla, jotka vihassani ja kiivastuksessani surmaan ja joiden kaiken pahuuden tähden olen kätkenyt kasvoni tältä kaupungilta: Katso, kasvatan umpeen ja lääkitsen sen haavat, ja parannan heidät ja avaan heille rauhan ja totuuden yltäkylläisyyden. Käännän Juudan kohtalon ja Israelin kohtalon ja rakennan heidät entiselleen. Puhdistan heidät kaikista heidän pahoista teoistaan, joilla he ovat tehneet syntiä minua vastaan, ja annan anteeksi kaikki heidän pahat tekonsa, joilla he ovat rikkoneet minua vastaan ja nousseet kapinaan minua vastaan. Tämä kaupunki on oleva minulle kunniaksi ja iloksi, ylistykseksi ja kirkkaudeksi kaikkien maan kansojen edessä, jotka kuulevat kaiken sen hyvän, minkä minä sille teen. He pelästyvät ja vapisevat kaiken sen hyvän ja kaiken sen rauhan tähden, jonka minä sille annan. Näin sanoo Herra: Vielä kerran kuullaan tässä paikassa, josta te sanotte: 'Se on oleva rauniona, vailla ihmisiä ja eläimiä.' Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin autioilla kaduilla, joilla ei nyt ole ihmistä, ei asukasta eikä eläintä, riemun ja ilon huuto, huuto yljälle ja huuto morsiamelle, niiden huuto, jotka sanovat: 'Kiittäkää Herraa Sebaotia, sillä Herra on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti', ja niiden, jotka tuovat Herran huoneeseen kiitosuhreja. Sillä käännän maan kohtalon entiselleen, sanoo Herra. Näin sanoo Herra Sebaot: Vielä kerran on tässä paikassa, joka on rauniona, vailla ihmisiä ja eläimiä, ja kaikilla sen kaupungeilla oleva laitumia, joilla paimenet antavat lampaittensa levätä. Vuoriston kaupungeissa, Alankomaan kaupungeissa ja Negevin kaupungeissa, Benjaminin maassa, Jerusalemin ympäristössä ja Juudan kaupungeissa on vielä kerran lampaita kulkeva laskijan käsien ohi, sanoo Herra. Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin toteutan sen hyvän lupauksen, jonka olen lausunut Israelin heimosta ja Juudan heimosta. Niinä päivinä ja siihen aikaan kasvatan Daavidille vanhurskauden Vesan, ja hän on tekevä oikeuden ja vanhurskauden maassa. Niinä päivinä pelastetaan Juuda, ja Jerusalem asuu turvassa, ja tämä on se nimi, joksi sitä sanotaan: 'Herra, vanhurskautemme.' Sillä näin sanoo Herra: Aina on mies Daavidin suvusta istuva Israelin heimon valtaistuimella. Aina on myös mies leeviläisten pappien suvusta oleva edessäni uhraamassa polttouhria ja sytyttämässä ruokauhria ja toimittamassa teurasuhria joka päivä." Jeremialle tuli tämä Herran sana, ja se kuului: "Näin sanoo Herra: Jos saatte rikotuksi liittoni päivän kanssa ja liittoni yön kanssa, niin että päivä ja yö eivät enää tule ajallaan, niin rikkoutuu myös liittoni palvelijani Daavidin kanssa, niin ettei hänellä enää ole poikaa, joka istuu kuninkaana hänen valtaistuimellaan, ja liittoni leeviläisten pappien, palvelijoitteni, kanssa. Samoin kuin taivaan joukkoa ei voi lukea eikä meren hiekkaa mitata, niin monilukuisiksi teen palvelijani Daavidin jälkeläiset ja leeviläiset, jotka minua palvelevat." Sitten Jeremialle tuli tämä Herran sana, ja se kuului: "Etkö ole huomannut, mitä tämä kansa puhuu sanoen: 'Ne kaksi sukukuntaa, jotka Herra valitsi, hän on hylännyt'? He halveksivat kansaani, niin kuin se ei enää olisikaan kansa heidän silmissään. Näin sanoo Herra: Jos liittoni päivän ja yön kanssa on olematon, jos en ole säätänyt taivaan ja maan lakeja, niin myös hylkään Jaakobin ja palvelijani Daavidin jälkeläiset, niin etten ota hänen jälkeläisistään hallitsijoita Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin jälkeläisille. Sillä käännän heidän kohtalonsa ja armahdan heitä." Sana, joka tuli Jeremialle Herralta, kun Nebukadnessar, Baabelin kuningas, ja koko hänen sotajoukkonsa ja kaikki hänen valtaansa kuuluvan maan valtakunnat ja kaikki kansat sotivat Jerusalemia ja kaikkia siihen kuluvia kaupunkeja vastaan. Se kuului näin: "Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Mene ja sano Sidkialle, Juudan kuninkaalle, sano hänelle: Näin sanoo Herra: Katso, annan tämän kaupungin Baabelin kuninkaan käsiin, ja hän polttaa sen tulella. Mutta sinä et pääse pakoon hänen käsistään, vaan sinut otetaan kiinni ja annetaan hänen käsiinsä, ja sinun täytyy nähdä Baabelin kuningas silmästä silmään, ja hän puhuu kanssasi suusta suuhun, ja joudut Baabeliin. Mutta kuule Herran sana, Sidkia, Juudan kuningas: Näin sanoo Herra sinusta: Et kuole miekkaan. Kuolet rauhassa; ja niin kuin isillesi, aikaisemmille kuninkaille, jotka olivat ennen sinua, niin poltetaan kunniaksesi kuolinsuitsutus ja sinulle pidetään valittajaiset ja huudetaan: 'Voi herraamme!' Sillä minä olen sen sanonut, sanoo Herra." Profeetta Jeremia puhui Sidkialle, Juudan kuninkaalle, kaikki nämä sanat Jerusalemissa, kun Baabelin kuninkaan sotajoukko taisteli Jerusalemia vastaan ja kaikkia vielä jäljellä olevia Juudan kaupunkeja vastaan, Laakista ja Asekaa vastaan, sillä nämä olivat jääneet jäljelle Juudan kaupungeista, nimittäin sen linnoitetuista kaupungeista. Sana, joka tuli Jeremialle Herralta, sen jälkeen kun kuningas Sidkia oli tehnyt liiton kaiken kansan kanssa, joka oli Jerusalemissa, ja julistanut heille vapautuksen, että jokaisen tuli päästää vapaaksi orjansa ja orjattarensa, heprealainen mies ja heprealainen nainen, niin etteivät he pitäisi heitä orjinaan, kukaan ei juutalaista veljeään. Sen kuulivat kaikki ruhtinaat ja kaikki kansa, jotka olivat menneet tähän liittoon, että jokaisen tuli päästää vapaaksi orjansa ja orjattarensa eikä enää pitää heitä orjinaan, ja he tottelivat ja päästivät heidät. Mutta jälkeenpäin he peräytyivät liitosta ja ottivat takaisin ne orjat ja orjattaret, jotka he olivat päästäneet vapaiksi, ja alistivat heidät orjikseen ja orjattarikseen. Silloin tuli Jeremialle Herralta tämä Herran sana: "Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Minä tein isienne kanssa liiton sinä päivänä, kun vein heidät pois Egyptin maasta, orjuuden huoneesta sanoen: Seitsemän vuoden kuluttua päästäkää veljenne, heprealainen: joka on myynyt itsensä sinulle ja palvellut sinua kuusi vuotta, päästä hänet luotasi vapaaksi. Mutta isänne eivät kuulleet minua eivätkä kallistaneet korvaansa puheelleni. Vaan nyt te olette kääntyneet ja tehneet teon, joka on oikea silmissäni julistaessanne vapautuksen kukin lähimmäiselleen, ja olette tehneet liiton kasvojeni edessä huoneessa, joka on otettu nimiini. Mutta sitten te olette jälleen kääntyneet pois ja häväisseet nimeni: olette ottaneet takaisin kukin orjanne ja orjattarenne, jotka olitte päästäneet vapaiksi ja itsenäisiksi, ja olette alistaneet heidät olemaan orjinanne ja orjattarinanne. Sen tähden näin sanoo Herra: Te ette kuulleet minua ettekä julistaneetkaan vapautusta kukin veljelleen ja lähimmäiselleen. Katso, julistan teille vapautuksen, sanoo Herra: menon miekkaan, ruttoon ja nälkään, ja teen teidät kauhuksi kaikille valtakunnille maan päällä. Annan ne miehet, jotka ovat rikkoneet liittoni, jotka eivät ole pitäneet sen liiton sanoja, jonka he tekivät edessäni halkaisten kahtia uhrivasikan ja käyden sen puolikkaiden välitse, nämä miehet – Juudan ruhtinaat ja Jerusalemin ruhtinaat, hoviherrat ja papit sekä kaiken maan kansan, jotka kävivät vasikan puolikkaiden välitse – annan heidät heidän vihollistensa käsiin, niiden käsiin, jotka etsivät heidän henkeään; ja heidän ruumiinsa joutuvat taivaan lintujen ja maan eläinten ruuaksi. Sidkian, Juudan kuninkaan, ja hänen ruhtinaansa annan heidän vihollistensa käsiin, niiden käsiin, jotka etsivät heidän henkeään, Baabelin kuninkaan sotajoukon käsiin, joka on lähtenyt pois kimpustanne. Katso, käsken heitä, sanoo Herra, ja palautan heidät tämän kaupungin kimppuun, ja he sotivat sitä vastaan, valloittavat sen ja polttavat sen tulella; ja Juudan kaupungit teen autioiksi, eikä niissä ole asukkaita." Sana, joka tuli Jeremialle Herralta Juudan kuninkaan Joojakimin, Joosian pojan, päivinä, ja kuului: "Mene reekabilaisten luo ja puhuttele heitä ja vie heidät Herran temppeliin, yhteen sen kammioista, ja anna heille viiniä juoda." Niin otin Jaasanjan, joka oli Jeremian, Habassinjan pojan, poika, sekä hänen veljensä ja kaikki hänen poikansa ja koko reekabilaisten heimon, ja vein heidät Herran huoneeseen, Jumalan miehen Haananin, Jigdaljan pojan, poikien kammioon, joka on ruhtinaiden kammion vieressä, ovenvartija Maasejan, Sallumin pojan, kammion yläpuolella. Asetin reekabilaisten eteen täysiä viiniruukkuja sekä maljoja ja sanoin heille: "Juokaa viiniä." Mutta he vastasivat: "Me emme juo viiniä; sillä meidän isämme Joonadab, Reekabin poika, on antanut meille tämän käskyn: Älkää te ja teidän lapsenne ikinä juoko viiniä. Älkää rakentako taloja älkääkä kylväkö siementä. Älkää istuttako viinitarhoja, älköönkä niitä teillä olko, vaan asukaa teltoissa kaikkina elämänne päivinä, että eläisitte kauan siinä maassa, jossa te olette muukalaisina. Me kuulemme isämme Joonadabin, Reekabin pojan ääntä, kaikessa, mitä hän on käskenyt meidän tehdä, niin että emme koskaan juo viiniä elämämme päivinä, emme me eivätkä vaimomme, eivät poikamme eivätkä tyttäremme, emmekä rakenna taloja asuaksemme, eikä meillä ole viinitarhoja, ei peltoa eikä siementä. Vaan me asumme teltoissa ja olemme kuuliaiset ja teemme kaiken, mitä isämme Joonadab on käskenyt meidän tehdä. Mutta kun Nebukadressar, Baabelin kuningas, hyökkäsi maahan, niin sanoimme: 'Tulkaa, menkäämme Jerusalemiin kaldealaisten sotajoukkoa ja aramilaisten sotajoukkoa pakoon', ja asetuimme Jerusalemiin." Silloin Jeremialle tuli tämä Herran sana, ja se kuului: "Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Mene ja sano Juudan miehille ja Jerusalemin asukkaille: Ettekö ota ojennusta varteen ja kuule minun sanojani? sanoo Herra. Joonadabin, Reekabin pojan, sanat, joilla hän kielsi poikiansa juomasta viiniä, pidetään voimassa, ja niin he eivät ole juoneet tähän päivään asti, sillä he ovat kuuliaisia isänsä käskylle. Mutta minä olen puhunut teille aamuvarhaisesta alkaen, ja te ette ole kuulleet minua. Olen lähettänyt teidän luoksenne kaikki palvelijani, profeetat, aamuvarhaisesta alkaen, sanoen: Kääntykää kukin pahalta tieltänne ja parantakaa tekonne, älkää seuratko muita jumalia älkääkä niitä palvelko, niin tulette asumaan siinä maassa, jonka olen antanut teille ja teidän isillenne. Mutta te ette ole kallistaneet korvaanne, ette ole kuulleet minua. Joonadabin, Reekabin pojan, jälkeläiset ovat siis pitäneet voimassa isänsä käskyn, jonka hän heille antoi, mutta tämä kansa ei ole kuullut minua. Sen tähden, näin sanoo Herra, Jumala Sebaot, Israelin Jumala: Katso, annan tulla Juudalle ja kaikille Jerusalemin asukkaille kaiken sen onnettomuuden, jolla olen heitä uhannut, koska he eivät kuulleet, kun puhuin heille, eivätkä vastanneet, kun heitä kutsuin." Mutta reekabilaisille Jeremia sanoi: "Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Koska olette olleet kuuliaisia isänne Joonadabin käskylle ja noudattaneet kaikkia hänen käskyjään ja tehneet kaiken, mitä hän käski teidän tehdä, sen tähden, näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Joonadabin, Reekabin pojan, suvussa on aina oleva mies, joka seisoo kasvojeni edessä." Juudan kuninkaan Joojakimin, Joosian pojan, neljäntenä hallitusvuotena tuli tämä sana Jeremialle Herralta ja se kuului: "Ota kirjakäärö ja kirjoita siihen kaikki sanat, jotka olen puhunut sinulle Israelista ja Juudasta ja kaikista pakanakansoista siitä päivästä asti, jolloin aloin sinulle puhua, Joosian päivistä, aina tähän päivään saakka. Ehkäpä Juudan heimo, kuultuaan kaiken sen onnettomuuden, jonka minä aion heille tuottaa, kääntyy, kukin pahalta tieltään, ja annan anteeksi heidän pahat tekonsa ja syntinsä." Silloin Jeremia kutsui Baarukin, Neerian pojan, ja Baaruk kirjoitti kirjakääröön Jeremian suusta kaikki ne sanat, jotka Herra oli hänelle puhunut. Sitten Jeremia käski Baarukia sanoen: "Minä olen estetty, en voi mennä Herran huoneeseen. Mene sinä ja lue kirjakääröstä, jonka olet kirjoittanut suustani, Herran sanat kansan kuullen Herran huoneessa paastopäivänä ja myös koko Juudan kuullen, niiden, jotka tulevat kaupungeistaan, on sinun ne julistettava. Ehkäpä he rukouksessa lankeavat Herran eteen ja kääntyvät kukin pahalta tieltään. Sillä suuri on viha ja kiivaus, jonka Herra on julistanut tälle kansalle." Niin Baaruk, Neerian poika, teki kaikki, kuten profeetta Jeremia oli käskenyt hänen tehdä, ja luki kirjasta Herran sanat Herran huoneessa. Mutta Juudan kuninkaan Joojakimin, Joosian pojan, viidentenä hallitusvuotena, yhdeksännessä kuussa, oli kaikki Jerusalemin kansa ja kaikki se kansa, joka oli tullut Juudan kaupungeista Jerusalemiin, kutsuttu pitämään paastoa Herran edessä. Silloin Baaruk luki kirjasta Jeremian sanat Herran huoneessa, kirjuri Gemarjan, Saafanin pojan, kammiossa ylemmässä esipihassa Herran huoneen uuden portin ovella kaiken kansan kuullen. Kun Miika, Gemarjan, Saafanin pojan, poika, oli kuullut kaikki Herran sanat kirjasta, hän meni alas kuninkaan linnaan, kirjurin kammioon, ja katso, siellä istuivat kaikki ruhtinaat: kirjuri Elisama ja Delaja, Semajan poika, ja Elnatan, Akborin poika, ja Gemarja, Saafanin poika, ja Sidkia, Hananjan poika, ja kaikki muut ruhtinaat. Heille Miika ilmoitti kaikki sanat, jotka hän oli kuullut Baarukin lukevan kirjasta kansan kuullen. Kaikki ruhtinaat lähettivät Baarukin luo Jehudin, joka oli Netanjan poika, joka Selemjan poika, joka Kuusin poika, ja käskivät sanoa: "Ota käteesi kirjakäärö, josta luit kansan kuullen, ja tule tänne." Niin Baaruk, Neerian poika, otti kirjakäärön käteensä ja meni heidän luokseen. Silloin he sanoivat hänelle: "Istu ja lue meidän kuultemme", ja Baaruk luki heidän kuultensa. Mutta kun he olivat kuulleet kaikki sanat, katsoivat he toisiinsa pelästyneinä ja sanoivat Baarukille: "Meidän täytyy ilmoittaa kuninkaalle kaikki nämä sanat." Niin he kysyivät Baarukilta sanoen: "Ilmoita meille, kuinka sinä kirjoitit kaikki nämä sanat hänen suustaan." Baaruk vastasi heille: "Hän saneli minulle suustaan kaikki nämä sanat, ja minä kirjoitin ne musteella kirjaan." Ruhtinaat sanoivat Baarukille: "Mene ja piiloudu, sinä ja Jeremia, älköönkä kukaan saako tietää, missä olette." Niin he menivät kuninkaan luo esipihaan, mutta kirjakäärön he jättivät talteen kirjuri Elisaman kammioon, ja he puhuivat kaikki nämä sanat kuninkaan kuullen. Kuningas lähetti Jehudin hakemaan kirjakäärön, ja hän haki sen kirjuri Elisaman kammiosta. Jehudi luki sen kuninkaan kuullen ja kaikkien ruhtinaiden kuullen, jotka seisoivat kuninkaan edessä. Mutta kuningas istui talvihuoneessa – oli yhdeksäs kuukausi – ja hänen edessään oli palamassa hiilipannu. Aina kun Jehudi oli lukenut kolme tai neljä palstaa, leikkasi kuningas ne pois kirjurinveitsellä ja heitti tuleen, joka oli hiilipannussa, kunnes koko kirjakäärö oli palanut loppuun tulessa, joka oli hiilipannussa. Mutta ei kuningas eikä kukaan hänen palvelijoistaan, jotka kuulivat kaikki nämä sanat, pelästynyt eikä reväissyt vaatteitaan. Vaikka Elnatan, Delaja ja Gemarja olivat pyytäneet hartaasti kuningasta, ettei hän polttaisi kirjakääröä, hän ei heitä kuullut. Kuningas käski Jerahmeelin, kuninkaan pojan, ja Serajan, Asrielin pojan, ja Selemjan, Abdeelin pojan, ottaa kiinni kirjuri Baarukin ja profeetta Jeremian, mutta Herra kätki heidät. Mutta sen jälkeen kun kuningas oli polttanut kirjakäärön sekä sanat, jotka Baaruk oli kirjoittanut Jeremian suusta, Jeremialle tuli tämä Herran sana ja se kuului: "Ota vielä itsellesi toinen kirjakäärö ja kirjoita siihen kaikki entiset sanat, jotka olivat edellisessäkin kirjakäärössä, jonka Juudan kuningas Joojakim poltti. Sano Juudan kuninkaasta Joojakimista: Näin sanoo Herra: Sinä olet polttanut tämän kirjakäärön sanoen: 'Miksi olet kirjoittanut siihen näin: Baabelin kuningas on tuleva ja hävittävä tämän maan ja lopettava siitä ihmiset ja eläimet?' Sen tähden Herra sanoo Juudan kuninkaasta Joojakimista näin: Hänellä ei ole oleva ketään, joka istuisi Daavidin valtaistuimella, ja hänen ruumiinsa heitetään pois virumaan päivän helteessä ja yön kylmyydessä. Rankaisen häntä ja hänen jälkeläisiään ja hänen palvelijoitaan heidän pahojen tekojensa tähden. Annan tulla heille ja Jerusalemin asukkaille ja Juudan miehille kaiken sen onnettomuuden, jonka heille julistin, mutta jota he eivät kuulleet." Sitten Jeremia otti toisen kirjakäärön ja antoi sen kirjuri Baarukille, Neerian pojalle; ja tämä kirjoitti siihen Jeremian suusta kaikki sen kirjan sanat, jonka Juudan kuningas Joojakim oli tulessa polttanut. Sitten niihin lisättiin vielä paljon samanlaisia sanoja. Sidkia, Joosian poika, tuli kuninkaaksi Konjan, Joojakimin pojan, sijaan. Hänet Nebu-kadressar, Baabelin kuningas, asetti kuninkaaksi Juudan maahan. Mutta ei hän eivätkä hänen palvelijansa eikä maan kansa totelleet Herran sanoja, jotka hän puhui profeetta Jeremian kautta. Kuningas Sidkia lähetti Juukalin, Selemjan pojan, ja pappi Sefanjan, Maasejan pojan, profeetta Jeremian luo sanoen: "Rukoile puolestamme Herraa, Jumalaamme." Silloin vielä Jeremia tuli ja meni kansan keskellä, sillä häntä ei ollut pantu vankilaan. Faraon sotajoukko oli lähtenyt liikkeelle Egyptistä, mutta kun kaldealaiset, jotka piirittivät Jerusalemia, kuulivat siitä sanoman, he lähtivät pois Jerusalemin kimpusta. Silloin tuli profeetta Jeremialle tämä Herran sana, ja se kuului: "Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Sanokaa näin Juudan kuninkaalle, joka on lähettänyt teidät luokseni kysymään minulta neuvoa: Katso, faraon sotajoukko, joka on lähtenyt avuksenne, palaa takaisin maahansa Egyptiin. Sitten kaldealaiset tulevat takaisin ja sotivat tätä kaupunkia vastaan, valloittavat sen ja polttavat tulella. Näin sanoo Herra: Älkää pettäkö itseänne sanoen: 'Kaldealaiset varmasti lähtevät pois kimpustamme.' Sillä he eivät lähde. Vaikka te voittaisitte koko kaldealaisten sotajoukon, joka sotii teitä vastaan, niin ettei heistä jäisi jäljelle kuin muutamia haavoitettuja miehiä, niin he nousisivat pystyyn kukin teltassaan ja polttaisivat tulella tämän kaupungin." Mutta kun kaldealaisten sotajoukko faraon sotajoukon tähden oli lähtenyt pois Jerusalemia piirittämästä, Jeremia lähti Jerusalemista mennäkseen Benjaminin maahan ottamaan jaossa osansa sieltä kansan keskuudesta. Kun hän oli tullut Benjaminin portille, siinä oleva vartiopäällikkö, jonka nimi oli Jiiria, Selemjan, Hananjan pojan, poika, tarttui profeetta Jeremiaan sanoen: "Sinä aiot karata kaldealaisten puolelle." Jeremia vastasi: "Se on valhe! Minä en karkaa kaldealaisten puolelle." Mutta Jiiria ei kuunnellut häntä, vaan otti Jeremian kiinni ja vei hänet ruhtinaiden luo. Ruhtinaat vihastuivat Jeremiaan ja löivät häntä ja panivat hänet vankilaan kirjuri Joonatanin taloon, sillä he olivat tehneet siitä vankilan. Jeremia joutui vankiluolaan ja holveihin, ja Jeremia jäi sinne moniksi päiviksi. Kuningas Sidkia lähetti hakemaan häntä, ja kuningas kysyi häneltä salaa linnassaan ja sanoi: "Onko sanaa Herralta?" Jeremia vastasi: "On." Niin hän sanoi: "Sinut annetaan Baabelin kuninkaan käsiin." Jeremia sanoi kuningas Sidkialle: "Mitä minä olen rikkonut sinua ja palvelijoitasi vastaan ja tätä kansaa vastaan, koska te olette panneet minut vankilaan? Missä ovat teidän profeettanne, jotka profetoivat teille sanoen: 'Baabelin kuningas ei tule teidän kimppuunne eikä tämän maan kimppuun'? Kuule nyt, herrani kuningas, salli minun pyyntöni langeta eteesi äläkä lähetä minua takaisin kirjuri Joonatanin taloon sinne kuolemaan." Kuningas Sidkia käski säilyttää Jeremiaa vankilan pihassa, ja hänelle annettiin leipäkakku päivässä Leipurienkadulta, kunnes kaikki leipä oli kaupungista loppunut. Jeremia jäi vankilan pihaan. Mutta Sefatja, Mattanin poika, ja Gedalja, Pashurin poika, ja Juukal, Selemjan poika, ja Pashur, Malkian poika, kuulivat ne sanat, jotka Jeremia puhui kaikelle kansalle, ja ne kuuluivat: "Näin sanoo Herra: Se, joka jää tähän kaupunkiin, kuolee miekkaan, nälkään ja ruttoon. Mutta se, joka menee kaldealaisten luo, elää, pitää henkensä saaliinaan ja hän jää eloon. Näin sanoo Herra: Tämä kaupunki totisesti annetaan Baabelin kuninkaan sotajoukon käsiin, ja hän valloittaa sen." Ruhtinaat sanoivat kuninkaalle: "Tämä mies kuolkoon, sillä hän herpaisee niiden sotamiesten kädet, jotka ovat jäljellä tässä kaupungissa, ja kaiken kansan kädet, kun hän puhuu heille tällaisia sanoja. Sillä tämä mies ei etsi tämän kansan menestystä, vaan onnettomuutta." Kuningas Sidkia vastasi: "Katso, hän on teidän käsissänne. Sillä eihän kuningas voi mitään teitä vastaan." Silloin he ottivat Jeremian ja heittivät hänet Malkian, kuninkaan pojan, kaivoon, joka oli vankilan pihassa, laskivat Jeremian köysillä alas. Mutta kaivossa ei ollut vettä, vaan liejua, ja Jeremia vajosi liejuun. Mutta kuusilainen Ebed-Melek, hoviherra, joka oli kuninkaan linnassa, kuuli, että he olivat panneet Jeremian kaivoon. Mutta kuningas istui Benjaminin portissa. Niin Ebed-Melek lähti kuninkaan linnasta ja puhutteli kuningasta sanoen: "Herrani, kuningas! Nuo miehet ovat pahoin tehneet kaikessa, mitä ovat tehneet profeetta Jeremialle: he ovat heittäneet hänet kaivoon, kuolemaan nälkään siihen paikkaansa." Sillä kaupungissa ei ollut enää leipää. Silloin kuningas käski kuusilaista Ebed-Melekiä sanoen: "Ota mukaasi täältä kolmekymmentä miestä ja nosta profeetta Jeremia kaivosta, ennen kuin hän kuolee." Niin Ebed-Melek otti miehet mukaansa ja meni kuninkaan linnaan, aarrekammion alla olevaan paikkaan, ja otti sieltä rikkinäisiä ja kuluneita riepuja ja laski ne köysillä Jeremialle kaivoon. Kuusilainen Ebed-Melek sanoi Jeremialle: "Pane nämä rikkinäiset ja kuluneet rievut kainaloihisi köysien alle", ja Jeremia teki niin. He vetivät Jeremian ylös ja nostivat hänet kaivosta, ja Jeremia jäi vankilan pihaan. Mutta kuningas Sidkia lähetti hakemaan profeetta Jeremian luokseen Herran temppelin kolmanteen sisäänkäytävään. Kuningas sanoi Jeremialle: "Minä kysyn sinulta jotakin. Älä salaa minulta mitään." Jeremia vastasi Sidkialle: "Jos sinulle jotakin ilmoitan, sinä totisesti surmautat minut. Mutta jos sinua neuvon, et minua kuule." Kuningas Sidkia vannoi salaa Jeremialle sanoen: "Niin totta kuin Herra elää, joka on luonut tämän meidän elämämme: minä en sinua surmauta enkä jätä sinua näiden miesten käsiin, jotka etsivät henkeäsi." Silloin Jeremia sanoi Sidkialle: "Näin sanoo Herra, Jumala Sebaot, Israelin Jumala: Jos sinä tosiaan lähdet Baabelin kuninkaan ruhtinaiden luo, henkesi säilyy, eikä tätä kaupunkia polteta tulella, ja sinä ja huoneesi jäätte eloon. Mutta jos et mene Baabelin kuninkaan ruhtinaiden luo, niin tämä kaupunki annetaan kaldealaisten käsiin, ja he polttavat sen tulella, etkä sinäkään pelastu heidän käsistään." Silloin kuningas Sidkia sanoi Jeremialle: "Minä pelkään niitä juutalaisia, jotka ovat menneet kaldealaisten puolelle, pelkään, että minut jätetään heidän käsiinsä ja he pitävät minua pilkkanaan." Mutta Jeremia sanoi: "Ei jätetä. Kuule vain Herran ääntä, kuule, mitä minä sinulle puhun, niin sinun käy hyvin, ja pysyt hengissä. Mutta jos sinä et mene, niin tämä on se sana, jonka Herra on minulle näyttänyt: Katso, kaikki naiset, jotka ovat jäljellä Juudan kuninkaan linnassa, viedään Baabelin kuninkaan ruhtinaiden luokse, ja katso, he sanovat: 'Miesystäväsi ovat sinut viekoitelleet ja saaneet sinut valtaansa; sinun jalkasi vajosivat liejuun – he vetäytyivät pois.' Niin kaikki sinun vaimosi ja lapsesi viedään kaldealaisille, etkä sinä pelastu näiden käsistä, vaan Baabelin kuninkaan käsi tarttuu sinuun, ja sinä saatat tämän kaupungin tulella poltettavaksi." Silloin Sidkia sanoi Jeremialle: "Älköön kukaan saako tietää näistä sanoista, muuten sinä kuolet. Mutta jos ruhtinaat kuulevat, että minä olen puhunut kanssasi, ja tulevat luoksesi ja sanovat sinulle: 'Ilmoita meille, mitä olet puhunut kuninkaalle ja mitä kuningas on puhunut sinulle – älä salaa sitä meiltä, muuten me surmaamme sinut' – niin sano heille: 'Minä annoin rukoukseni langeta kuninkaan eteen, ettei hän lähettäisi minua takaisin Joonatanin taloon, kuolemaan sinne.'" Kaikki ruhtinaat tulivat Jeremian luo ja kysyivät häneltä, ja hän ilmoitti heille kaiken, mitä kuningas oli käskenyt hänen ilmoittaa. He jättivät hänet rauhaan, sillä asiasta ei ollut mitään kuultu. Jeremia jäi olemaan vankilan pihaan siihen päivään asti, jona Jerusalem valloitettiin. Juudan kuninkaan Sidkian yhdeksäntenä hallitusvuotena, kymmenennessä kuussa, oli Nebukadressar, Baabelin kuningas, kaikkine sotajoukkoineen hyökännyt Jerusalemin kimppuun ja saartanut sen, ja Sidkian yhdentenätoista hallitusvuotena, neljännessä kuussa, kuukauden yhdeksäntenä päivänä, kaupunki oli vallattu. – Niin kaikki Baabelin kuninkaan ruhtinaat tulivat ja asettuivat Keskiporttiin: Neergal-Sareser, Samgar-Nebo, Sarsekim, ylimmäinen hoviherra, Neergal-Sareser, ylimmäinen tietäjä, ja kaikki muut Baabelin kuninkaan ruhtinaat. Kun Sidkia, Juudan kuningas, ja kaikki sotilaat näkivät heidät, he pakenivat ja lähtivät yöllä kaupungista kuninkaan puutarhaa kohti molempien muurien välisestä portista, ja hän lähti Aromaahan päin. Mutta kaldealaisten sotajoukko ajoi heitä takaa, ja he saavuttivat Sidkian Jerikon aroilla. Niin he ottivat hänet kiinni ja veivät hänet Nebukadressarin, Baabelin kuninkaan, eteen Riblaan, joka on Hamatin maassa, ja tämä julisti hänelle tuomiot. Baabelin kuningas surmautti Sidkian pojat Riblassa hänen silmiensä edessä. Myös kaikki Juudan ylimykset Baabelin kuningas surmautti. Hän sokaisi Sidkian silmät ja sitoi hänet vaskikahleilla viedäkseen hänet Baabeliin. Kuninkaan linnan ja kansan talot kaldealaiset polttivat tulella, ja Jerusalemin muurit he repivät maahan. Loput kansasta, jotka olivat jäljellä kaupungissa, sekä ne, jotka olivat menneet hänen puolelleen – loput kansasta, jotka olivat jäljellä – vei Nebusaradan, henkivartijoiden päällikkö, karkotukseen Baabeliin. Mutta köyhimmät kansasta, joilla ei ollut mitään, Nebusaradan, henkivartijoiden päällikkö, jätti Juudan maahan ja antoi heille sinä päivänä viinitarhoja ja peltoja. Nebukadressar, Baabelin kuningas, oli antanut Nebusaradanille, henkivartijoiden päällikölle, Jeremiasta tämän käskyn: "Ota hänet ja pidä hänestä huoli. Älä tee hänelle mitään pahaa, vaan tee hänelle niin, kuin hän itse sinulle sanoo." Silloin lähettivät Nebusaradan, henkivartijoiden päällikkö, Nebusasban, ylimmäinen hoviherra, Neergar-Sareser, ylimmäinen tietäjä, ja kaikki muut Baabelin kuninkaan päälliköt – nämä lähettivät noutamaan Jeremian vankilan pihasta ja antoivat hänet Gedaljalle, Saafanin pojan Ahikamin pojalle, että tämä veisi hänet kotiin, ja niin hän jäi kansan keskuuteen. Jeremialle oli tullut tämä Herran sana hänen ollessaan suljettuna vankilan pihaan ja se kuului: "Mene ja sano kuusilaiselle Ebed-Melekille näin: Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Katso, minä toteutan sanani tälle kaupungille onnettomuudeksi enkä onneksi. Tämä tapahtuu sinun edessäsi sinä päivänä. Mutta sinut pelastan sinä päivänä, sanoo Herra, etkä sinä joudu niiden miesten käsiin, joita pelkäät. Sillä pelastan sinut, niin ettet kaadu miekkaan, vaan saat pitää henkesi saaliinasi, sillä sinä turvasit minuun, sanoo Herra." Sana, joka tuli Jeremialle Herralta, sen jälkeen kun Nebusaradan, henkivartijoiden päällikkö, oli päästänyt hänet menemään Raamasta, jonne hän oli haettanut hänet, kun hän oli kahleilla sidottuna kaikkien Baabeliin siirrettävien Jerusalemin ja Juudan karkotettujen joukossa. Henkivartijoiden päällikkö haetti Jeremian ja sanoi hänelle: "Herra, sinun Jumalasi, on julistanut tämän onnettomuuden tälle paikalle, ja Herra on antanut sen tapahtua ja on tehnyt, kuten on puhunut. Sillä te olette tehneet syntiä Herraa vastaan ettekä ole kuulleet hänen ääntään, ja niin tämä sana kävi teille toteen. Katso, nyt tänä päivänä päästän sinut kahleista, jotka ovat käsissäsi. Jos näet hyväksi lähteä kanssani Baabeliin, lähde, ja minä pidän sinusta huolen. Mutta jos et näe hyväksi lähteä kanssani Baabeliin, älä lähde. Katso, koko maa on edessäsi. Minne näet hyväksi ja oikeaksi mennä, sinne mene." Mutta kun tämä ei ollut vielä lähtenyt takaisin, hän sanoi: "Palaa Gedaljan luo, joka on Saafanin pojan Ahikamin poika, hänen, jonka Baabelin kuningas on asettanut Juudan kaupunkien käskynhaltijaksi, ja jää hänen luokseen kansan keskuuteen, tai mene, minne vain näet oikeaksi mennä." Niin henkivartijoiden päällikkö antoi hänelle evästä ja lahjoja ja päästi hänet menemään. Jeremia meni Gedaljan, Ahikamin pojan, luo Mispaan ja asui hänen luonaan maahan jääneen kansan keskuudessa. Kun kaikki sotaväen päälliköt, jotka olivat maaseudulla, he ja heidän sotamiehensä, kuulivat, että Baabelin kuningas oli asettanut Gedaljan, Ahikamin pojan, käskynhaltijaksi maahan ja jättänyt hänen haltuunsa ne miehet, vaimot ja lapset sekä ne maan köyhät, joita ei ollut siirretty Baabeliin, he tulivat Gedaljan luo Mispaan: Ismael, Netanjan poika, Joohanan ja Joonatan, Kaareahin pojat, Seraja, Tanhumetin poika, netofalaisen Eefain pojat ja Jesanja, maakatilaisen poika, he ja heidän sotamiehensä. Gedalja, Saafanin pojan Ahikamin poika, vannoi heille ja heidän miehilleen sanoen: "Älkää pelätkö palvella kaldealaisia. Asukaa maassa ja palvelkaa Baabelin kuningasta, niin teidän käy hyvin. Katso, minä itse asun Mispassa palvellakseni niitä kaldealaisia, jotka tulevat luoksemme. Mutta te kootkaa viiniä ja hedelmiä ja öljyä ja pankaa astioihinne ja asukaa kaupungeissanne, jotka olette ottaneet haltuunne." Kaikki nekin juutalaiset, jotka olivat Mooabissa ja ammonilaisten keskuudessa ja Edomissa sekä kaikissa muissa maissa, saivat kuulla, että Baabelin kuningas oli jättänyt Juudaan jäännöksen ja asettanut näille käskynhaltijaksi Gedaljan, joka oli Saafanin pojan Ahikamin poika. Kaikki juutalaiset palasivat takaisin kaikista paikoista, joihin heitä oli karkotettu, ja tulivat Juudan maahan Mispaan, Gedaljan luo, ja korjasivat viiniä ja hedelmiä hyvin runsaasti. Mutta Joohanan, Kaareahin poika, ja kaikki sotaväen päälliköt, jotka olivat maaseudulla, tulivat Gedaljan luo Mispaan ja sanoivat hänelle: "Tiedätkö tosiaan, että ammonilaisten kuningas Baalis on lähettänyt Ismaelin, Netanjan pojan, lyömään sinut kuoliaaksi?" Mutta Gedalja, Ahikamin poika, ei uskonut heitä. Silloin Joohanan, Kaareahin poika, sanoi Gedaljalle Mispassa salaa näin: "Minäpä menen ja lyön kuoliaaksi Ismaelin, Netanjan pojan, kenenkään tietämättä! Miksi hän saa lyödä sinut kuoliaaksi, niin että kaikki juutalaiset, jotka ovat kokoontuneet luoksesi, hajaantuvat ja Juudan jäännös hukkuu?" Mutta Gedalja, Ahikamin poika, vastasi Joohananille, Kaareahin pojalle: "Älä tee mitä sanoit, sillä sinä puhut valhetta Ismaelista." Mutta seitsemännessä kuussa Ismael, Elisaman pojan Netanjan poika, joka oli kuninkaallista sukua ja kuninkaan ylimmäisiä, tuli Gedaljan, Ahikamin pojan, luo Mispaan kymmenen miestä mukanaan. Siellä Mispassa he söivät leipää yhdessä. Ismael, Netanjan poika, sekä ne kymmenen miestä, jotka olivat hänen kanssaan, nousivat ja he löivät miekalla kuoliaaksi Gedaljan, joka oli Saafanin pojan Ahikamin poika. Ismael surmasi hänet, jonka Baabelin kuningas oli asettanut käskynhaltijaksi maahan. Myös kaikki juutalaiset, jotka olivat Gedaljan luona Mispassa, sekä kaldealaiset, jotka sieltä tavattiin, ja sotamiehet, Ismael löi kuoliaaksi. Seuraavana päivänä, sen jälkeen kun hän oli surmannut Gedaljan, kun ei kukaan sitä vielä tietänyt, Sikemistä, Siilosta ja Samariasta tuli kahdeksankymmentä miestä, parta ajettuna, vaatteet revittyinä ja iho viileskeltynä, ja heillä oli käsissään ruokauhreja ja suitsutusta vietäväksi Herran huoneeseen. Niin Ismael, Netanjan poika, lähti Mispasta heitä vastaan itkien lakkaamatta kulkiessaan. Kun hän kohtasi heidät, hän sanoi heille: "Tulkaa Gedaljan, Ahikamin pojan, luo." Mutta kun he olivat tulleet keskelle kaupunkia, Ismael, Netanjan poika, ja ne miehet, jotka olivat hänen kanssaan, surmasivat heidät ja heittivät heidät kaivoon. Mutta heidän joukossaan oli kymmenen miestä, jotka sanoivat Ismaelille: "Älä surmaa meitä, sillä meillä on kedolla kätkössä vehnää, ohraa, öljyä ja hunajaa." Hän jätti sen tekemättä eikä surmannut heitä heidän veljiensä joukkoon. Kaivo, johon Ismael heitti kaikkien niiden miesten ruumiit, jotka hän oli lyönyt kuoliaaksi Gedaljan tähden, oli se, jonka kuningas Aasa oli teettänyt Baesan, Israelin kuninkaan, pelosta. Sen Ismael, Netanjan poika, täytti nyt surmatuilla. Sitten Ismael otti vangeiksi kaikki kansan tähteet, mitä Mispassa oli, kuninkaan tyttäret ja kaiken Mispaan jäljelle jääneen kansan, jonka käskynhaltijaksi Nebusaradan, henkivartijoiden päällikkö, oli asettanut Gedaljan, Ahikamin pojan. Heidät Ismael, Netanjan poika, otti vangeiksi ja lähti kulkemaan siirtyäkseen yli ammonilaisten luo. Mutta Joohanan, Kaareahin poika, ja kaikki sotaväen päälliköt, jotka olivat hänen kanssaan, saivat kuulla kaiken sen pahan, minkä Ismael, Netanjan poika, oli tehnyt. He ottivat kaikki miehensä ja lähtivät taistelemaan Ismaelia, Netanjan poikaa, vastaan, ja he tapasivat hänet suurilta vesiltä, jotka ovat Gibeonissa. Mutta kun kaikki kansa, joka oli Ismaelin mukana, näki Joohananin, Kaareahin pojan, ja kaikki sotaväen päälliköt, jotka olivat hänen kanssaan, niin he ilahtuivat. Niin kaikki kansa, jonka Ismael oli ottanut vangiksi Mispasta, kääntyi takaisin ja meni Joohananin, Kaareahin pojan, puolelle. Mutta Ismael, Netanjan poika, pääsi kahdeksan miehen kanssa Joohanania pakoon ja lähti ammonilaisten luo. Niin Joohanan, Kaareahin poika, ja kaikki sotaväen päälliköt, jotka olivat hänen kanssaan, ottivat kaikki kansan tähteet, jotka hän oli palauttanut Ismaelin, Netanjan pojan, luota Mispasta, sen jälkeen kun tämä oli lyönyt Gedaljan, Ahikamin pojan, kuoliaaksi. Heitä oli miehiä, sotilaita, naisia ja lapsia ja hoviherroja, jotka hän oli palauttanut Gibeonista. Sitten he kulkivat, mutta pysähtyivät Kimhamin majapaikkaan, joka on lähellä Beetlehemiä, lähteäkseen Egyptiin kaldealaisia pakoon, sillä he pelkäsivät heitä, koska Ismael, Netanjan poika, oli lyönyt kuoliaaksi Gedaljan, Ahikamin pojan, jonka Baabelin kuningas oli asettanut käskynhaltijaksi maahan. Kaikki sotaväen päälliköt ja Joohanan, Kaareahin poika, ja Jesanja, Hoosajan poika, sekä kaikki kansa, pienimmästä suurimpaan, astuivat esiin ja sanoivat profeetta Jeremialle: "Langetkoon pyyntömme eteesi, ja rukoile puolestamme Herraa, Jumalaasi, kaiken tämän jäännöksen puolesta, sillä suuresta luvusta meitä on jäänyt jäljelle vain vähän, niin kuin omat silmäsi näkevät meitä olevan. Herra, sinun Jumalasi, ilmoittakoon meille, mitä tietä meidän on kuljettava, ja sanan, jota meidän on noudatettava." Silloin profeetta Jeremia vastasi heille: "Minä kuulen. Katso, minä rukoilen Herraa, teidän Jumalaanne, niin kuin sanotte, ja kaiken sen, mitä Herra teille vastaa, ilmoitan teille enkä salaa teiltä mitään." He sanoivat Jeremialle: "Olkoon Herra totuudellinen ja luotettava todistaja meitä vastaan, jos emme tee aivan sen sanan mukaan, jonka Herra, sinun Jumalasi, lähettää sinut meille tuomaan. Olkoon se hyvä tai paha: Herran, meidän Jumalamme ääntä, jonka luo me sinut lähetämme, tottelemme, että meidän kävisi hyvin, kun tottelemme Herran, meidän Jumalamme, ääntä." Kymmenen päivän kuluttua Herran sana tuli Jeremialle, ja hän kutsui Joohananin, Kaareahin pojan, ja kaikki sotaväen päälliköt, jotka olivat tämän kanssa, sekä kaiken kansan, pienimmästä suurimpaan. Hän sanoi heille: "Näin sanoo Herra, Israelin Jumala, jonka luo te lähetitte minut laskemaan rukouksenne hänen eteensä: Jos tosiaan jäätte tähän maahan, rakennan teidät enkä hajota maahan, istutan teidät enkä revi pois, sillä kadun sitä onnettomuutta, jonka olen tuottanut teille. Älkää pelätkö Baabelin kuningasta, jota te nyt pelkäätte. Älkää pelätkö häntä, sanoo Herra, sillä minä olen teidän kanssanne, minä autan teitä ja pelastan teidät hänen käsistään. Annan teille armon, niin että hän armahtaa teitä ja antaa teidän palata takaisin maahanne. Mutta jos te sanotte: 'Me emme jää tähän maahan', ettekä tottele Herran, Jumalanne, ääntä, vaan sanotte: 'Ei! Menemme Egyptiin, jossa emme näe sotaa, kuule torven ääntä emmekä kärsi leivän nälkää, ja sinne me jäämme asumaan' – niin kuulkaa siis nyt Herran sana, te Juudan tähteet: Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Jos te todella käännätte kasvonne Egyptiä kohti ja menette sinne asumaan muukalaisina, niin miekka, jota te pelkäätte, saavuttaa teidät siellä Egyptin maassa, ja nälkä, joka teitä huolettaa, seuraa perässänne Egyptiin, ja sinne te kuolette. Kaikki ne miehet, jotka kääntävät kasvonsa Egyptiä kohti asuakseen siellä muukalaisina, kuolevat miekkaan, nälkään ja ruttoon, eikä kukaan heistä pääse pakoon eikä pelastu siitä onnettomuudesta, jonka minä annan heille tulla. Sillä näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Niin kuin vihani ja kiivauteni on vuodatettu Jerusalemin asukasten päälle, niin kiivastukseni vuotaa teidänkin päällenne, jos menette Egyptiin, ja tulette kiroukseksi ja kauhistukseksi, kirosanaksi ja häväistykseksi ettekä enää näe tätä paikkaa. Herra sanoo teille, te Juudan tähteet: Älkää menkö Egyptiin. Se tosiaan tietäkää, että olen tänä päivänä teitä varoittanut. Eksytitte itsenne, kun te lähetitte minut Herran, teidän Jumalanne, luo sanoen: 'Rukoile puolestamme Herraa, meidän Jumalaamme; ja kaikki, mitä Herra, meidän Jumalamme, sanoo, ilmoita meille, niin me teemme sen.' Olen sen tänä päivänä teille ilmoittanut, mutta te ette kuulleet Herran, teidän Jumalanne, ääntä kaikessa, mitä varten hän lähetti minut teidän luoksenne. Nyt siis totisesti tietäkää, että te kuolette miekkaan, nälkään ja ruttoon siinä paikassa, johon te haluatte mennä siellä muukalaisina asumaan. Mutta kun Jeremia oli loppuun asti puhunut kaikelle kansalle kaikki Herran, heidän Jumalansa, sanat, jotka Herra, heidän Jumalansa, oli lähettänyt hänet tuomaan heille – kaikki ne sanat –, niin Asarja, Hoosajan poika, ja Joohanan, Kaareahin poika, ja kaikki julkeat miehet sanoivat Jeremialle: "Sinä puhut valhetta. Herra, meidän Jumalamme, ei ole lähettänyt sinua sanomaan: 'Älkää menkö Egyptiin asumaan siellä muukalaisina', vaan Baaruk, Neerian poika, kiihottaa sinua meitä vastaan antaakseen meidät kaldealaisten käsiin tapettaviksi tai vietäviksi karkotukseen Baabeliin." Joohanan, Kaareahin poika, kaikki sotaväen päälliköt ja kaikki kansa olivat tottelemattomia Herran äänelle eivätkä jääneet Juudan maahan. Joohanan, Kaareahin poika, ja kaikki sotaväen päälliköt ottivat kaikki Juudan tähteet, jotka olivat kaikista kansakunnista, jonne heidät oli karkotettu, ja jotka olivat palanneet asumaan Juudan maahan: miehet, naiset ja lapset, kuninkaan tyttäret ja kaiken sen väen, jonka Nebusaradan, henkivartijoiden päällikkö, oli jättänyt Gedaljan huostaan, joka oli Saafanin pojan Ahikamin poika, sekä profeetta Jeremian ja Baarukin, Neerian pojan. He menivät Egyptin maahan, sillä he eivät kuulleet Herran ääntä, ja tulivat Tahpanheeseen. Tämä Herran sana tuli Jeremialle Tahpanheessa, ja se kuului: "Ota käsiisi suuria kiviä ja kätke ne muurilaastiin, tiilikivipenkereeseen, joka on faraon linnan oven edustalla Tahpanheessa, juutalaisten miesten nähden. Sano sitten heille: Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Katso, minä lähetän hakemaan palvelijani Nebukadressarin, Baabelin kuninkaan, ja asetan hänen valtaistuimensa näiden kivien päälle, jotka olen kätkenyt, ja hän panee niiden päälle kuninkaallisen paviljonkinsa. Hän tulee ja lyö Egyptin maata: sitä, joka on oleva kuoleman oma, kuolemalla, sitä, joka on oleva vankeuden oma, vankeudella, ja miekalla sitä, joka on oleva miekan oma! Sytytän Egyptin jumalien huoneet tuleen, ja Baabelin kuningas polttaa ne ja vie jumalat pois. Hän pukee päälleen Egyptin maan, niin kuin paimen pukeutuu vaatteeseensa, ja lähtee sieltä rauhassa. Hän murskaa patsaat Egyptin maan Beet-Semeksestä, ja Egyptin jumalien huoneet hän polttaa tulella." Sana, joka tuli Jeremialle kaikista niistä juutalaisista, jotka asuivat Egyptin maassa, nimittäin Migdolissa, Tahpanheessa, Noofissa ja Patroksen maakunnassa. Se kuului: "Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Te olette nähneet kaiken sen onnettomuuden, jonka olen tuottanut Jerusalemille ja kaikille Juudan kaupungeille. Katso, ne ovat nyt raunioina, eikä niissä asu ketään, heidän pahuutensa tähden, jota he tekivät, vihoittaen minut, kun menivät ja polttivat uhreja muille jumalille, palvelivat niitä, joita he eivät tunteneet, eivät he ettekä te eivätkä teidän isänne. Aamuvarhaisesta alkaen minä lähetin teidän luoksenne kaikki palvelijani, profeetat, sanomaan: 'Älkää tehkö näitä kauhistuksia, joita minä vihaan.' Mutta he eivät kuulleet eivätkä sille korvaansa kallistaneet, niin että olisivat kääntyneet pois pahuudestaan ja lakanneet polttamasta uhreja muille jumalille. Kiivauteni ja vihani vuoti alas ja paloi Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin kaduilla, ja ne tulivat raunioiksi ja autioiksi, niin kuin ne tänä päivänä ovat. Nyt sanoo Herra, Jumala Sebaot, Israelin Jumala, näin: Miksi te tuotatte itsellenne suuren onnettomuuden, hävitätte miehet ja vaimot, lapset ja imeväiset Juudasta ettekä jätä itsestänne jäännöstäkään? Vihoitatte minut kättenne teoilla, kun poltatte uhreja muille jumalille Egyptin maassa, johon olette tulleet asumaan täällä muukalaisina. Niin tuotatte itsellenne häviön ja tulette kirosanaksi ja häväistykseksi kaikissa maan kansoissa. Oletteko unohtaneet isienne pahat teot, Juudan kuningasten pahat teot ja heidän vaimojensa pahat teot, omat pahat tekonne ja vaimojenne pahat teot, joita he tekivät Juudan maassa ja Jerusalemin kaduilla? He eivät ole murtuneet tähän päivään asti, eivät pelkää eivätkä vaella minun lakini ja minun käskyjeni mukaan, jotka olen antanut teille ja teidän isillenne. Sen tähden, näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Katso, minä käännän kasvoni teitä vastaan onnettomuudeksi hävittääkseni koko Juudan. Tempaan pois Juudan jäännöksen, ne jotka käänsivät kasvonsa Egyptin maata kohti mennäkseen siellä asumaan muukalaisina, ja heistä kaikista tulee loppu Egyptin maassa. He kaatuvat miekkaan ja menehtyvät nälkään. Pienimmästä suurimpaan asti he kuolevat miekkaan ja nälkään ja tulevat kiroukseksi, kauhistukseksi, kirosanaksi ja häväistykseksi. Rankaisen niitä, jotka asuvat Egyptin maassa, niin kuin rankaisin Jerusalemia, miekalla, nälällä ja rutolla. Ei jää pakoon päässeitä, ei pelastuneita Juudan jäännöksestä, niistä, jotka ovat tulleet asumaan muukalaisina täällä Egyptin maassa, eivätkä he palaa Juudan maahan, jonne heidän sielunsa jälleen kaipaa heidän siellä asuakseen. Sinne on näet palaava vain muutamia pakolaisia." Mutta kaikki miehet, jotka tiesivät vaimojensa polttavan uhreja muille jumalille, ja kaikki naiset, jotka seisoivat siellä suurena joukkona, ja kaikki kansa, joka asui Egyptin maassa, Patroksessa, vastasivat Jeremialle sanoen: "Sanaa, jonka puhuit meille Herran nimessä, emme siinä sinua tottele, vaan me totisesti täytämme jokaisen lupauksen, mikä suustamme on lähtenyt, poltamme uhreja taivaan kuningattarelle ja vuodatamme hänelle juomauhreja, niin kuin teimme me ja meidän isämme, meidän kuninkaamme ja ruhtinaamme Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin kaduilla. Silloin meillä oli leipää yltäkyllin, meidän oli hyvä olla emmekä nähneet onnettomuutta. Mutta siitä asti, kun lakkasimme polttamasta uhreja taivaan kuningattarelle ja vuodattamasta hänelle juomauhreja, osanam-me on ollut kaiken puute ja kuoleminen miekkaan ja nälkään. Kun poltamme uhreja taivaan kuningattarelle ja vuodatamme hänelle juomauhreja, teemmekö ilman miestemme lupaa hänelle uhrikakkuja, hänen kuvansa muotoisia, ja vuodatamme hänelle juomauhreja?" Silloin Jeremia sanoi kaikelle kansalle, miehille ja naisille, kaikelle kansalle, joka oli hänelle näin vastannut: "Eikö sitä uhrisavua, jota olette suitsuttaneet Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin kaduilla, te ja teidän isänne, teidän kuninkaanne ja ruhtinaanne ja maan kansa, Herra muista ja pidä mielessään? Eikä Herra voinut sitä enää kärsiä teidän tekojenne pahuuden tähden, kauhistusten tähden, joita teitte, ja niin teidän maanne tuli raunioiksi ja autioksi ja kirosanaksi, tuli asumattomaksi, niin kuin se tänä päivänä on. Sen tähden että te poltitte uhreja ja teitte syntiä Herraa vastaan, ette totelleet Herran ääntä ettekä vaeltaneet hänen lakinsa, käskyjensä ja todistustensa mukaan, sen tähden tämä onnettomuus on kohdannut teitä, niin kuin nyt on tapahtunut." Jeremia sanoi vielä kaikelle kansalle ja kaikille naisille: "Kuulkaa Herran sana, kaikki Juuda, joka olet Egyptin maassa. Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Mitä te ja teidän vaimonne olette suullanne puhuneet, sen te panette käsillänne täytäntöön, sanoen: 'Täytämme lupauksemme, joilla olemme luvanneet polttaa uhreja taivaan kuningattarelle ja vuodattaa hänelle juomauhreja.' Niinpä pitäkää lupauksenne, pankaa lupauksenne täytäntöön! Sen tähden kuulkaa Herran sana, kaikki Juuda, te jotka asutte Egyptin maassa: Katso, minä vannon suuren nimeni kautta, sanoo Herra: Totisesti yksikään Juudan mies ei ole enää mainitseva suullaan nimeäni, niin että sanoisi: 'Niin totta kuin Herra, Herra elää' – ei koko Egyptin maassa. Katso, valvon, mutta heille onnettomuudeksi, en onneksi. Jokainen Juudan mies, joka on Egyptin maassa, hukkuu miekkaan ja nälkään, kunnes heistä on tullut loppu. Vain vähäinen joukko miekasta pelastuneita palaa Egyptin maasta Juudan maahan. Silloin Juudan koko jäännös, ne jotka tulivat Egyptin maahan, asumaan siellä muukalaisina, tulevat tietämään, kumman sana toteutuu, minun vai heidän. Tämä on oleva sen merkkinä, sanoo Herra, että minä rankaisen teitä tässä paikassa, tietääksenne, että minun sanani teitä vastaan tosiaan toteutuvat teille onnettomuudeksi: Näin sanoo Herra: Katso, annan farao Hofran, Egyptin kuninkaan, hänen vihollistensa käsiin, niiden käsiin, jotka etsivät hänen henkeään, kuten annoin Sidkian, Juudan kuninkaan, Nebukadressarin, Baabelin kuninkaan, käsiin, joka oli hänen vihollisensa ja etsi hänen henkeään." Sana, jonka profeetta Jeremia puhui Baarukille, Neerian pojalle, kun tämä kirjoitti nämä sanat kirjaan Jeremian suusta Juudan kuninkaan Joojakimin, Joosian pojan, neljäntenä hallitusvuotena. Se kuului: "Näin sanoo Herra, Israelin Jumala, sinusta, Baaruk: Sinä sanot: 'Voi minua! Sillä Herra on antanut minulle murhetta kipuni lisäksi; olen uupunut huokaamisestani enkä löydä lepoa.' Sano hänelle näin: Näin sanoo Herra: Katso, minkä olen rakentanut, sen minä hajotan, ja minkä olen istuttanut, sen minä revin irti, ja se tapahtuu koko maalle. Sinä pyydät itsellesi suuria! Älä pyydä, sillä katso, tuotan onnettomuuden kaikelle lihalle, sanoo Herra. Mutta sinulle annan henkesi saaliiksi joka paikassa minne menetkin." Herran sana, joka tuli profeetta Jeremialle pakanakansoja koskien. Egyptiä koskien: Farao Nekon, Egyptin kuninkaan, sotajoukkoa koskien, joka oli Eufrat-virran rannalla Karkemiissa ja jonka Nebukadressar, Baabelin kuningas, voitti Juudan kuninkaan Joojakimin, Joosian pojan, neljäntenä hallitusvuotena. "Pankaa kuntoon pienet ja suuret kilvet ja käykää taisteluun. Valjastakaa hevoset, nouskaa ratsaille, käykää esiin kypärät päässä. Kiillottakaa keihäät ja pukekaa päällenne haarniskat. Miksi näen heidän pelästyvän ja peräytyvän? Heidän sankarinsa sortuvat. He syöksyvät pakoon eivätkä käänny. Kauhu on kaikkialla, sanoo Herra. Ei pääse nopea pakoon eikä sankari pelastu. Pohjoisessa Eufrat-virran luona he kompastuvat ja kaatuvat. Mikä on tuo, joka nousee kuin Niili, jonka vedet vyöryvät kuin virrat? Egypti nousee kuin Niili, sen vedet vyöryvät kuin virrat; se sanoo: 'Minä nousen ja peitän maan, hävitän kaupungin ja sen asukkaat.' Hyökätkää, hevoset, ajakaa hurjasti, vaunut! Lähtekööt liikkeelle sankarit, kuusilaiset ja puutilaiset, kilven käyttäjät, ja luudilaiset, jousen käyttäjät ja jousen jännittäjät! Tämä päivä on Herran, Herran Sebaotin, päivä, koston päivä, jona hän kostaa vihollisilleen. Miekka syö, tulee kylläiseksi ja juopuu heidän verestään, kun Herralla, Herralla Sebaotilla, on uhriteurastus pohjoisessa maassa Eufrat-virran luona. Nouse Gileadiin, hae balsamia, sinä neitsyt, tytär Egypti – turhaan sinä hankit paljon lääkkeitä: sinä et parane. Kansat kuulevat häpeäsi, ja valitushuutosi täyttää maan, sillä sankari kompastuu sankariin ja yhdessä he molemmat kaatuvat." Tämä on se sana, jonka Herra puhui profeetta Jeremialle ja ilmoitti Nebukadressarin, Baabelin kuninkaan, tulevan lyömään Egyptin maata. "Julistakaa Egyptissä ja kuuluttakaa Migdolissa, kuuluttakaa Noofissa ja Tahpanheessa, ja sanokaa: 'Astu esiin, ole valmis, sillä miekka syö ympärilläsi.' Miksi sankarisi ovat syöstyt maahan? He eivät pysyneet pystyssä, sillä Herra ajoi heidät pois. Hän saattoi monet kompastumaan, ja he kaatuivat toinen toisensa päälle ja sanoivat: 'Nouse! Palatkaamme kansamme luo ja synnyinmaahamme hävittäjän miekkaa pakoon.' Siellä huudetaan: 'Farao, Egyptin kuningas, on hämillään! Hän on päästänyt määräaikansa menemään.' Niin totta kuin minä elän, sanoo kuningas – Herra Sebaot on hänen nimensä: hän tulee, hän joka on kuin Taabor vuorten joukossa ja kuin Karmel meren rannalla. Tee itsellesi varusteet karkotusta varten, sinä Egyptissä asuva tytär, sillä Noof tulee autioksi ja hävitetään niin, ettei siinä ole asukkaita. Hyvin kaunis nuori lehmä on Egypti. Paarma tulee pohjoisesta, se tulee! Palkkasoturitkin, jotka sillä on keskellänsä, nuo syöttövasikoitten kaltaiset, kääntyvät nekin pakoon kaikki yhdessä. He eivät kestä. Heidän onnettomuutensa päivä on näet tullut heille ja on heidän rangaistuksensa aika. Ne pitävät mennessään ääntä kuin käärme, sillä ne tulevat sotavoimalla ja käyvät sen kimppuun kirveillä kuin puunkaatajat. He kaatavat siltä metsän, sanoo Herra, tuon määrättömän suuren, sillä heitä on enemmän kuin heinäsirkkoja, ja he ovat lukemattomat. Häpeään joutuu tytär Egypti, hänet annetaan pohjoisen kansan käsiin. Herra Sebaot, Israelin Jumala, sanoo: Katso, rankaisen Aamonia, joka on Noossa, niin myös faraota ja Egyptiä, sen jumalia ja sen kuninkaita, sekä faraota että niitä, jotka häneen turvaavat. Annan heidät niiden käsiin, jotka etsivät heidän henkeään, Nebukadressarin, Baabelin kuninkaan, käsiin ja hänen palvelijoidensa käsiin. Mutta sen jälkeen siellä asutaan kuin entisinä aikoina, sanoo Herra. Mutta sinä, palvelijani Jaakob, älä pelkää, älä arkaile, Israel. Sillä katso, pelastan sinut kaukaa ja jälkeläisesi heidän vankeutensa maasta. Jaakob palaa, elää rauhassa ja on turvassa eikä sillä ole pelättävää. Sinä, palvelijani Jaakob, älä pelkää, sanoo Herra, sillä minä olen kanssasi. Teen lopun kaikista kansoista, joiden sekaan sinut karkotin. Mutta sinusta en tee loppua. Kuritan sinua kohtuudella, mutta rankaisematta en sinua jätä." Herran sana filistealaisia vastaan, joka tuli profeetta Jeremialle, ennen kuin farao valloitti Gassan: "Näin sanoo Herra: Katso, vedet nousevat pohjoisesta, ja niistä tulee tulvavirta. Ne tulvivat yli maan ja kaiken, mitä siinä on, yli kaupungin ja sen asukkaiden. Ihmiset huutavat ja kaikki maan asukkaat valittavat. Kun kuuluu hänen hevostensa kavioiden töminä, hänen vaunujensa jyrinä ja hänen rattaittensa ryske, isät eivät käänny lastensa puoleen, sillä heidän kätensä ovat hervottomat päivän tähden, joka tulee ja tuhoaa kaikki filistealaiset, hävittää Tyyrolta ja Siidonilta kaikki auttajat, mitä on jäljellä. Herra on näet tuhoava filistealaiset, kaikki, mitä on jäljellä Kaftorin saarelta tulleista. Kaljuksi on tullut Gassa, hävitetty on Askelon ja se mitä oli jäljellä heidän laaksossaan. Kuinka kauan sinä viileskelet ihoasi? Voi, Herran miekka! Milloin vihdoinkin lepäät? Mene takaisin tuppeesi, asetu ja ole hiljaa. Mutta kuinka se saisi levätä, kun Herra on antanut sille käskyn? Askelonia ja meren rantaa vastaan hän on sen asettanut." Mooabista. Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: "Voi Neboa, sillä se on hävitetty! Häpeään joutunut, vallattu on Kirjataim, häpeään ja kauhun valtaan on joutunut vuorilinna. Enää ei ylistetä Mooabia, Hesbonissa suunnitellaan sille pahaa: 'Tulkaa hävittäkäämme se kansojen luvusta.' Myös sinä, Madmena, kukistut, miekka kulkee perässäsi. Valittava ääni kuluu Hooronaimista! Tuho ja suuri hävitys! Hävitetty on Mooab, sen pienokaisten parku kuuluu. He nousevat itkien Luuhitiin, ja Hooronaimin rinteeltä kuuluu tuskan huuto hävityksen tähden. Paetkaa, pelastakaa henkenne ja olkaa kuin Aroer erämaassa. Sillä koska turvaat omiin tekoihisi ja aarteisiisi, sinutkin vallataan, ja Kemos lähtee karkotukseen ja hänen pappinsa ja ruhtinaansa hänen kanssaan. Hävittäjä tulee jokaiseen kaupunkiin, eikä yksikään kaupunki pelastu. Laakso hävitetään ja tasanko tuhotaan, niin kuin Herra on puhunut. Antakaa siivet Mooabille, sillä lentämällä on hänen lähdettävä pois. Hänen kaupunkinsa tulevat autioiksi, niin ettei niissä ole yhtään asukasta. Kirottu olkoon se, joka tekee Herran työn laiskasti, kirottu olkoon se, joka pidättää miekkansa verestä. Suruttomana on Mooab ollut nuoruudestaan asti ja levännyt rauhassa sakkansa päällä. Sitä ei ole tyhjennetty astiasta astiaan, eikä se ole karkotukseen vaeltanut. Sen tähden siihen on jäänyt sen oma maku, eikä sen haju ole muuttunut. Sen tähden, katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin lähetän sille viininlaskijat, jotka sitä laskevat ja tyhjentävät sen astiat ja rikkovat sen leilit. Silloin Mooab joutuu häpeään Kemoksen tähden, niin kuin Israelin heimo joutui häpeään Beetelin tähden, johon se turvasi. Kuinka te sanotte: 'Me olemme sankareita ja vahvoja miehiä taisteluun'? Mooab on hävitetty, sen kaupunkeihin on hyökätty, ja sen valionuorukaiset ovat voipuneet teurastettaviksi, sanoo kuningas – Herra Sebaot on hänen nimensä. Lähellä tulossa on Mooabin hävitys. Sen onnettomuus tulee kovalla kiireellä. Surkutelkaa sitä, kaikki sen naapurit, ja kaikki te, jotka tunnette sen nimen. Sanokaa: 'Voi, kuinka onkaan murrettu voiman valtikka, kunnian sauva!' Astu alas kunniasta ja istu janoiseen maahan, sinä valtiatar, tytär Diibon, sillä Mooabin hävittäjä hyökkää kimppuusi ja kukistaa linnoituksesi. Seiso tiellä ja tähystele, sinä Aroerin asukas; kysy pakolaisilta ja pelastuneilta, sano: 'Mitä on tapahtunut?' Häpeään on joutunut Mooab, sillä se on kukistettu. Valittakaa ja huutakaa, julistakaa Arnonilla, että Mooab on hävitetty. Tuomio on tullut tasangon maalle, Hoolonille, Jahaalle ja Meefaa'atille, Diibonille, Nebolle ja Beet-Diblataimille, Kirjataimille, Beet-Gaamulille ja Beet-Meonille, Kerijotille, Bosralle ja kaikille Mooabin maan kaupungeille, kaukaisille ja läheisille. Katkaistu on Mooabin sarvi ja murskattu hänen käsivartensa, sanoo Herra. Juovuttakaa hänet, sillä hän on ylpeillyt Herraa vastaan, niin että Mooab suistuu omaan oksennukseensa ja tulee hänkin naurunalaiseksi. Vai eikö Israel ollut sinulle nauruksi? Onko hänet tavattu varkaiden joukosta, koska sinä, milloin vain hänestä puhuit, pudistit päätäsi? Jättäkää kaupungit ja asukaa kallioilla, te Mooabin asukkaat, ja olkaa kuin kyyhkynen, joka tekee pesänsä ammottavan kuilun taakse. Me olemme kuulleet Mooabin ylpeilyn, tuon hyvin ylpeän, hänen korskeutensa, ylpeilynsä ja kopeilunsa ja hänen sydämensä pöyhkeyden. Minä tunnen, sanoo Herra, hänen ylimielisyytensä ja hänen tyhjät puheensa ja toisenlaiset tekonsa. Siksi valitan Mooabin tähden, koko Mooabin tähden minä huudan. Kiir-Hereksen miesten tähden huokaillaan. Itken sinua, Jaeser, itken sinua, Sibman viinipuu. Sinun köynnöksiäsi meni yli meren, Jaeserin merelle asti. Sinun hedelmän- ja viininkorjuuseesi on hävittäjä hyökännyt. Ilo ja riemu on otettu pois hedelmätarhoista ja Mooabin maasta. Viinin olen lopettanut viinikuurnista. Enää ei poljeta viiniä ilohuudoin eikä ilohuuto ole enää ilohuuto. Hesbonin parku kuuluu Elaleen, Jahaaseen asti. Heidän valituksensa kuuluu Sooarista Hooronaimiin, Eglat-Selisijjaan asti, jopa kolmivuotisesta lehmästä, sillä Nimrimin vedet ehtyvät erämaaksi. Lopetan Mooabista, sanoo Herra, kukkuloilla-uhraajat, ne, jotka polttavat uhreja jumalilleen. Siksi sydämeni valittaa Mooabin tähden kuin huilu, sydämeni valittaa Kiir-Hereksen miesten tähden kuin huilu, sillä hävinnyt on heidän hankkimansa rikkaus. Sillä kaikki päät ovat paljaiksi ajettuja, kaikki parrat leikattuja, kaikki kädet viileskeltyjä, ja lanteilla on säkit. Kaikilla Mooabin katoilla ja toreilla on pelkkää valitusta, sillä olen murskannut Mooabin kuin kelpaamattoman astian, sanoo Herra. Miten murskattu se onkaan! Valittakaa! Kuinka Mooab kääntyikään selin ja häpesi! Mooab on tullut nauruksi ja kauhuksi kaikille naapureilleen. Sillä näin sanoo Herra: Katso, kotkan kaltainen liitelee siivet levitettyinä Mooabia kohti. Kerijotin ovat ottaneet haltuunsa ja vuorilinnat on vallattu. Sinä päivänä on Mooabin sankarien sydän kuin synnytystuskissa olevan vaimon sydän. Silloin Mooab hävitetään kansakuntien joukosta, sillä se on ylpeillyt Herraa vastaan. Kauhu, kuoppa ja ansa ovat edessäsi, sinä Mooabin asukas, sanoo Herra. Joka pakenee kauhua, se putoaa kuoppaan, ja joka kuopasta nousee, se tarttuu ansaan. Sillä saatan Mooabille heidän rangaistusvuotensa, sanoo Herra. Hesbonin varjossa seisovat pakolaiset voimaa vailla. Sillä tuli lähti Hesbonista, liekki Siihonista, ja se kulutti Mooabin ohimon ja kapinoivien miesten päälaen. Voi sinua, Mooab! Hukkunut on Kemoksen kansa, sillä poikasi on otettu vangeiksi ja tyttäresi on viety vankeuteen. Mutta käännän Mooabin kohtalon viimeisinä päivinä, sanoo Herra." Tähän asti Mooabin tuomiosta. Ammonilaisista. Näin sanoo Herra: "Eikö Israelilla olekaan lapsia, tai eikö hänellä ole perillistä? Miksi Malkam on perinyt Gaadin ja hänen kansansa on asettunut sen kaupunkeihin? Sen tähden, katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin annan sotahuudon kuulua ammonilaisten Rabbaa vastaan, ja siitä on tuleva autio rauniokumpu, ja sen tytärkaupungit palavat tulessa. Israel on perivä perijänsä, sanoo Herra. Valita, Hesbon, sillä Ai on hävitetty. Huutakaa, te Rabban tyttäret, kääriytykää säkkeihin, pitäkää valittajaiset ja kuljeskelkaa ympäriinsä tarhoissa, sillä Malkam menee karkotukseen ja hänen pappinsa ja ruhtinaansa hänen kanssaan. Miksi kerskut laaksoistasi? Laaksosi ovat virranneet tyhjiin, sinä luopiotytär, joka luotat aarteisiisi sanoen: 'Kuka käy kimppuuni?' Katso, tuotan sinulle kauhun joka taholta, sanoo Herra, Herra Sebaot, ja teidät karkotetaan, kuka minnekin, eikä pakenevilla ole kokoajaa. Mutta sen jälkeen käännän ammonilaisten kohtalon, sanoo Herra." Edomista. Näin sanoo Herra Sebaot: "Eikö ole enää viisautta Teemanissa? Hävinnyt on ymmärtäväisiltä neuvo, ja loppunut on heidän viisautensa. Paetkaa, kääntykää, piiloutukaa syvälle, te Dedanin asukkaat, sillä tuotan Eesaulle onnettomuuden, kun hänen rangaistuksensa aika tulee. Jos viininkorjaajat tulevat luoksesi, he eivät jätä jälkikorjuuta. Jos varkaat tulevat yöllä, he hävittävät, kunnes heillä on kylliksi. Sillä paljastan Eesaun, tuon ilmi hänen kätkönsä, eikä hän voi piiloutua. Hänen lapsensa, veljensä ja naapurinsa hävitetään, niin ettei häntä enää ole. Jätä orposi minun elätettävikseni, ja leskesi turvatkoot minuun. Sillä näin sanoo Herra: Katso, niidenkin, jotka eivät ole tuomitut juomaan siitä maljasta, täytyy siitä juoda, ja sinäkö jäisit rankaisematta? Sinä et jää rankaisematta, vaan sinun täytyy juoda. Sillä olen vannonut itseni kautta, sanoo Herra, että Bosra on tuleva kauhuksi, häpeäksi, tyrmistykseksi ja kirosanaksi, ja kaikki sen tytärkaupungit tulevat ikuisiksi raunioiksi." Olen kuullut sanoman Herralta, ja sanansaattaja on lähetetty kansakuntiin: "Kokoontukaa ja käykää sitä vastaan ja nouskaa sotaan." – "Sillä katso, teen sinut vähäiseksi kansojen seassa ja halveksituksi ihmisten keskuudessa. Sinun pelottavuutesi, sydämesi ylpeys on pettänyt sinut, joka asut kallion rotkoissa ja vallitset kukkuloiden korkeudet. Vaikka tekisit pesäsi korkealle kuin kotka, syöksen sinut sieltä alas, sanoo Herra. Edom tulee kauhistukseksi; jokainen ohikulkija kauhistuu ja viheltää kaikille sen haavoille. Kuten Sodoman ja Gomorran ja niiden naapurien tultua hävitetyiksi, sanoo Herra, niin ei täälläkään kukaan ole asuva eikä yksikään ihmislapsi oleskeleva. Katso, niin kuin leijona syöksyy ylös Jordanin tiheiköstä lakastumattomalle laitumelle, niin äkisti karkotan heidät sieltä pois. Sen, joka on valittu, asetan sinne kaitsijaksi. Sillä kuka on minun vertaiseni, ja kuka vetää minut tilille? Kuka on se paimen, joka voi kestää edessäni? Sen tähden kuulkaa Herran päätös, jonka hän on päättänyt Edomista, ja hänen ajatuksensa, jotka hän on ajatellut Teemanin asukkaista: Totisesti, lauman vähäisimmät raastetaan pois. Totisesti, hän tekee autioiksi heidän asuinpaikkansa. Heidän sortumisensa pauhusta järisee maa. Huudetaan, niin että ääni kuuluu Kaislamerelle asti. Katso, kotkan kaltainen kohoaa ja liitelee siivet levitettyinä Bosraa kohti. Sinä päivänä on Edomin sankarien sydän kuin synnytystuskissa olevan vaimon sydän." Damaskosta. "Hamat ja Arpad joutuvat häpeään, sillä he kuulevat pahan sanoman ja ovat epätoivoisia – on levottomuus meressä, joka ei voi tyyntyä! Damasko lannistuu, kääntyy pakoon, kauhu on sen vallannut. Sillä on kova ahdistus ja tuska kuin synnyttäjällä! Kuinka hyljeksitty onkaan ylistetty kaupunki, minun iloni kaupunki! Sen tähden sen nuorukaiset kaatuvat sen kaduilla, ja kaikki sotamiehet saavat surmansa sinä päivänä, sanoo Herra Sebaot. Sytytän Damaskon muurit tuleen, ja se on kuluttava Benhadadin palatsit." Keedarin ja Haasorin valtakunnasta, jotka Nebukadressar, Baabelin kuningas, kukisti. Näin sanoo Herra: "Nouskaa, käykää Keedarin kimppuun ja hävittäkää se, te Idän miehet. Heidän telttansa ja lampaansa otetaan pois, heidän kankaansa, kaikki heidän tavaransa ja kamelinsa viedään heiltä, ja heistä huudetaan: 'Kauhu kaikkialla!' Lähtekää pakoon, paetkaa nopeasti, piiloutukaa syvälle, te Haasorin asukkaat, sanoo Herra, sillä Nebukadressar, Baabelin kuningas, on päättänyt teitä vastaan päätöksen, ja on pitänyt neuvoa teitä vastaan. Nouskaa, käykää kansan kimppuun, joka asuu rauhassa ja turvallisena, sanoo Herra. Sillä ei ole ovia eikä salpoja, he asuvat yksinään. Heidän kamelinsa joutuvat ryöstettäviksi ja heidän karjansa paljous saaliiksi, ja he tulevat hajotetuiksi kaikkiin tuuliin, nuo, joiden tukka on ohimoilta leikattu, ja joka puolelta tuotan heille turmion, sanoo Herra. Haasor tulee sakaalien asunnoksi, autioksi iankaikkisesti. Kukaan ei ole siellä asuva, ei yksikään ihmislapsi siellä oleskeleva." Herran sana, joka tuli profeetta Jeremialle Eelamista Juudan kuninkaan Sidkian hallituksen alussa ja joka kuului: "Näin sanoo Herra Sebaot: Katso, murran Eelamin jousen, heidän parhaimman voimansa. Tuon Eelamia vastaan neljä tuulta taivaan neljältä ääreltä ja hajotan heidät kaikkiin näihin tuuliin. Ei ole oleva kansaa, johon ei tulisi Eelamin karkotettuja. Saatan Eelamin kauhistumaan vihollistensa edessä, niiden edessä, jotka etsivät heidän henkeään, ja annan onnettomuuden kohdata heitä, vihani hehkun, sanoo Herra, ja lähetän heidän jälkeensä miekan, kunnes heidät lopetan. Asetan valtaistuimeni Eelamiin ja hävitän sieltä kuninkaan ja ruhtinaat, sanoo Herra. Mutta aikojen lopulla käännän Eelamin kohtalon, sanoo Herra." Sana, jonka Herra puhui Baabelista, se on, kaldealaisten maasta, profeetta Jeremian kautta: "Julistakaa kansojen keskuudessa ja kuuluttakaa, nostakaa lippu; kuuluttakaa, älkää salatko. Sanokaa: Baabel on vallattu, Beel on joutunut häpeään, kukistettu on Merodak. Sen jumalankuvat ovat joutuneet häpeään ja sen epäjumalat ovat maahan murskatut. Sillä sen kimppuun käy kansa pohjoisesta ja tekee sen maan autioksi, niin ettei siellä ole asukasta, ja ihmiset ja eläimet pakenevat ja menevät pois. Niinä päivinä ja siihen aikaan, sanoo Herra, tulevat israelilaiset yhdessä Juudan miesten kanssa. He kulkevat itkien ja etsivät Herraa, Jumalaansa. Siionia he kysyvät, sitä kohden he kääntävät kasvonsa. Tulkaa! He liittyvät Herran kanssa iankaikkiseen liittoon, jota ei unohdeta. Kadonnut lammaslauma oli kansani. Heidän paimenensa olivat vieneet heidät harhaan ja ajoivat heidät eksyksiin vuorilla. He kulkivat vuorelta kukkulalle ja unohtivat lepopaikkansa. Kaikki, jotka heitä tapasivat, söivät heitä, ja heidän vihollisensa sanoivat: 'Emme ole syyllisiä, sillä he ovat tehneet syntiä Herraa vastaan, vanhurskauden asumusta, Herraa, heidän isiensä toivoa, vastaan.' Paetkaa Baabelin keskeltä ja lähtekää kaldealaisten maasta, ja käykää kuin vuohipukit lauman edellä. Sillä katso, minä herätän ja nostan Baabelia vastaan suurten kansojen joukon pohjoisesta maasta, ja ne asettuvat sitä vastaan. Sieltä käsin se vallataan. Heidän nuolensa ovat kuin menestyvän sankarin, joka ei palaa tyhjin toimin. Mutta Kaldea joutuu ryöstettäväksi, kaikki sen ryöstäjät saavat kyllikseen, sanoo Herra. Iloitkaa vain, riemuitkaa vain, te perintöosani riistäjät, hypelkää kuin puiva hieho, ja hirnukaa kuin oriit: kuitenkin äitinne joutuu suureen häpeään, synnyttäjänne saa hävetä. Katso, pakanakansoista viimeinen! Erämaa, kuiva maa ja aromaa! Herran vihan tähden se on oleva asumaton, aivan autio. Jokainen, joka kulkee Baabelin ohi, kauhistuu ja viheltää kaikille sen haavoille. Asettukaa rintamaan Baabelia vastaan, joka puolelta, kaikki jousimiehet. Ampukaa sitä, älkää nuolia säästäkö, sillä se on tehnyt syntiä Herraa vastaan. Nostakaa sotahuuto sitä vastaan joka taholta. Se on ojentanut kätensä, sen pylväät ovat kaatuneet, sen muurit sortuneet. Sillä tämä on Herran kosto. Kostakaa sille, tehkää sille, niin kuin sekin on tehnyt. Tuhotkaa kylväjät Baabelista ja ne, jotka elonkorjuun aikana sirppiin tarttuvat. Hävittäjän miekkaa pakoon he kääntyvät kukin oman kansansa luo ja pakenevat kukin omaan maahansa. Israel on hajotettu lammaslauma, leijonat ovat sen ajaneet hajalle. Ensiksi Assurin kuningas söi sen, ja nyt viimeksi Nebukadressar, Baabelin kuningas, murskasi sen luut. Sen tähden, näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Katso, rankaisen Baabelin kuningasta ja hänen maatansa, niin kuin rankaisin Assurin kuningasta. Tuon Israelin takaisin sen omille laidunmaille, ja se on käyvä laitumella Karmelilla ja Baasanissa ja hänen sielunsa tulee ravituksi Efraimin vuorilla ja Gileadissa. Niinä päivinä ja siihen aikaan, sanoo Herra, etsitään Israelin rikosta, eikä sitä enää ole, ja Juudan syntiä, eikä sitä löydetä, sillä annan anteeksi niille, jotka jätän jäännökseksi. Käy niskurimaan kimppuun ja niiden asukkaiden kimppuun, joita kohtaa kosto. Hyökkää, hävitä heidän jälkeläisensä, sanoo Herra, ja tee kaikki, mitä olen käskenyt sinun tehdä. Sotahuuto kuuluu maassa, ja on suuri hävitys! Kuinka rikottu ja särjetty onkaan se vasara, joka löi kaikkea maata! Kuinka onkaan Baabel tullut kauhistavaksi kansojen seassa! Viritin sinulle pyydyksen, ja niin sinut, Baabel, vangittiin tietämättäsi. Sinut tavoitettiin ja otettiin kiinni, sillä sinä nousit vastustamaan Herraa. Herra on avannut varastonsa ja tuonut esiin vihansa aseet. Sillä Herra, Herra Sebaot, on tekevä työnsä kaldealaisten maassa. Käykää sen kimppuun äärimmäisiltä rajoilta, avatkaa sen aitat, heittäkää ulos, mitä siinä on, pankaa ne läjiin kuin lyhteet. Vihkikää se tuhon omaksi, älköön siitä tähteitä jääkö. Hävittäkää kaikki sen härät, astukoot ne teurastettaviksi. Voi heitä! Sillä heidän päivänsä on tullut, heidän rangaistuksensa aika. Kuule! Pakenevia ja pakolaisia tulee Baabelin maasta Siioniin ilmoittamaan Herran, meidän Jumalamme, kostoa, kostoa hänen temppelinsä tähden. Kutsukaa ampujat, kaikki jousimiehet, kokoon Baabelia vastaan: leiriytykää sen ympärille, älköön yksikään pääskö pakoon. Maksakaa sille sen tekojen mukaan. Kaiken sen mukaan, mitä se on tehnyt, tehkää sillekin. Sillä se on pöyhkeillyt Herraa, Israelin Pyhää vastaan. Sen tähden sen nuorukaiset kaatuvat sen kaduilla, ja kaikki sotamiehet saavat surmansa sinä päivänä, sanoo Herra. Katso, käyn kimppuusi, sinä ylpeä, sanoo Herra, Herra Sebaot, sillä päiväsi, rangaistuksesi aika, on tullut. Ylpeä kompastuu ja kaatuu, eikä ole hänen nostajaansa. Sytytän hänen kaupunkinsa tuleen, ja se kuluttaa ne ja kaiken hänen ympäriltään. Näin sanoo Herra Sebaot: Sorrettuja ovat israelilaiset ja myös Juudan miehet yhdessä heidän kanssaan, ja kaikki heidän vangitsijansa pitävät heistä kiinni, he eivät suostu päästämään heitä irti. Mutta heidän lunastajansa on voimakas, Herra Sebaot on hänen nimensä. Hän toden totta ajaa heidän asiansa ja tuo rauhan maahan, mutta vapinan Baabelin asukkaille. Miekka kaldealaisten kimppuun, sanoo Herra, ja Baabelin asukkaiden kimppuun, sen ruhtinaiden ja tietäjien kimppuun! Miekka tyhjänpuhujien kimppuun, ja he käyvät typeriksi! Miekka sen sankarien kimppuun, ja he kauhistuvat! Miekka sen hevosten ja vaunujen kimppuun ja kaiken sekakansan kimppuun, joka on sen keskellä, ja he tulevat naisiksi! Miekka sen aarteiden kimppuun, ja ne ryöstetään! Helle sen vetten kimppuun, ja ne kuivuvat! Sillä se on jumalankuvien maa, ja he pöyhkeilevät kauheista epäjumalistaan. Sen tähden sen asukkaiksi tulevat erämaan eläimet ja sakaalit, ja strutsit siellä asuvat. Siellä ei ikinä enää asuta, autioksi se jää polvesta polveen. Niin kuin oli silloin, kun Jumala hävitti Sodoman ja Gomorran ja niiden naapurit, sanoo Herra, niin ei sielläkään ole kukaan asuva, ei yksikään ihmislapsi oleskeleva. Katso, kansa tulee pohjoisesta: suuri kansa ja monet kuninkaat nousevat maan ääristä. He tarttuvat jouseen ja keihääseen, ovat julmia ja armahtamattomia. Heidän äänensä on kuin pauhaava meri, ja he ratsastavat hevosilla, varustettuina kuin soturi taisteluun sinua vastaan, tytär Baabel. Kun Baabelin kuningas kuulee sanoman heistä, niin hänen kätensä vaipuvat. Ahdistus valtaa hänet kuin tuska synnyttäjän. Katso, niin kuin leijona syöksyy Jordanin tiheiköstä lakastumattomalle laitumelle, niin karkotan äkkiä heidät sieltä pois. Sen, joka on siihen valittu, asetan sinne kaitsijaksi. Sillä kuka on minun vertaiseni, ja kuka vetää minut tilille? Kuka on se paimen, joka kestää edessäni? Sen tähden kuulkaa Herran päätös, jonka hän on päättänyt Baabelia vastaan, ja hänen ajatuksensa, jotka hänellä on kaldealaisten maata vastaan: Totisesti, ne raastetaan pois, nuo lauman vähäiset. Hän totisesti tekee autioksi heidän asuinsijansa. Baabelin valtauksen äänestä maa vapisee ja valitus kuuluu kansoissa." Näin sanoo Herra: "Katso, minä herätän hävittäjän hengen Baabelia vastaan, ja niitä asukkaita vastaan, jotka ovat nousseet minua vastustamaan. Lähetän Baabeliin muukalaisia, jotka hajottavat sen ja tyhjentävät maan, sillä joka taholta he tulevat sitä vastaan onnettomuuden päivänä. Jousimies jännittäköön jousensa sitä vastaan, joka jousen jännittää, ja sitä vastaan, joka ylpeilee haarniskassaan. Älkää säälikö sen nuorukaisia, vihkikää tuhon omaksi koko sen sotajoukko. Haavoitettuja kaatuu kaldealaisten maassa ja lävistettyjä sen kaduilla. Sillä ei Israel eikä Juuda ole Jumalansa, Herran Sebaotin, hylkäämä, vaikka noiden maa on täynnä syntivelkaa Israelin Pyhän edessä. Paetkaa Baabelin keskeltä ja pelastakoon kukin henkensä, ettei hukkuisi sen syntiin. Sillä tämä on Herran koston aika, hän maksaa sille, mitä se on ansainnut. Baabel oli Herran kädessä kultamalja, joka juovutti kaiken maan. Sen viinistä joivat kansat. Sen tähden kansat käyttäytyivät kuin mielettömät. Äkkiä Baabel on kaatunut ja murskaantunut. Valittakaa hänen tähtensä! Pankaa balsamia hänen kipuunsa, ehkä hän paranee. 'Olemme parantaneet Baabelia, mutta se ei ole parantunut. Jättäkää se, ja menkäämme pois kukin omalle maalleen, sillä sen tuomio ulottuu taivaaseen asti ja kohoaa pilviin saakka. Herra on tuonut ilmi vanhurskautemme. Tulkaa, julistakaamme Siionissa Herran, meidän Jumalamme, tekoja.' Terottakaa nuolet, täyttäkää viinikotelot! Herra on herättänyt Meedian kuningasten hengen, sillä hänen ajatuksensa käy Baabelia vastaan sen hävittämiseksi. Tämä on Herran kosto, kosto hänen temppelinsä puolesta. Kohottakaa lippu Baabelin muureja vastaan, vahvistakaa vartiosto, asettakaa vartijat, valmistakaa väijytykset; sillä mitä Herra on ajatellut, sen hän tekeekin, sen, minkä hän on puhunut Baabelin asukkaista. Sinä, joka asut suurten vetten varrella, joka olet aarteista rikas, loppusi on tullut, ahneutesi mitta on täysi. Herra Sebaot on vannonut itsensä kautta. Totisesti, täytän sinut ihmisillä niin kuin heinäsirkoilla, ja he virittävät sinusta voittolaulun. Hän on tehnyt maan voimallaan, vahvistanut maanpiirin viisaudellaan ja levittänyt taivaat taidollaan. Kun hän antaa äänensä kuulua, käy vetten pauhina taivaalla, ja hän nostaa pilvet maan ääristä, tekee salamat ja sateen ja tuo tuulen sen säilytyspaikoista. Typerä on jokainen ihminen ja tietoa vailla, häpeän saa jokainen kultaseppä veistetystä kuvasta, petosta on hänen valamansa kuva, eikä niissä ole henkeä. Turhuutta ne ovat, naurettavia tekeleitä. Kun niiden rangaistus tulee, ne hukkuvat. Näiden kaltainen ei ole Jaakobin osa, sillä hän on kaiken luoja, ja Jaakob on hänen perintösukunsa: Herra Sebaot on hänen nimensä. Sinä olit minun vasarani, minun sota-aseeni, sinulla musersin kansoja, sinulla hävitin valtakuntia. Sinulla muserran hevosen ja ratsastajan, sinulla muserran vaunut ja ajajan. Muserran sinulla miehen ja aviovaimon, muserran sinulla vanhan ja nuoren, sinulla muserran nuorukaisen ja neitsyen. Muserran sinulla paimenen ja hänen laumansa, muserran sinulla peltomiehen ja hänen juhtaparinsa, muserran sinulla käskynhaltijat ja päälliköt. Kostan Baabelille ja kaikille Kaldean asukkaille kaiken sen pahan, minkä he ovat tehneet Siionille teidän silmienne edessä, sanoo Herra. Katso, käyn kimppuusi, sinä hävityksen vuori, joka hävitit koko maan, sanoo Herra. Ojennan käteni sinua vastaan ja vieritän sinut alas kalliolta ja teen sinusta poltetun vuoren. Eikä sinusta oteta enää kulmakiveä eikä kiveä perustusta varten, vaan sinä jäät ikuisesti autioksi, sanoo Herra. Nostakaa lippu maassa, puhaltakaa torveen kansoissa, vihkikää kansat häntä vastaan, kutsukaa häntä vastaan Araratin, Minnin ja Askenaan valtakunnat, asettakaa päällikkö häntä vastaan, antakaa tulla hevosia kuin pörröisiä heinäsirkkoja. Vihkikää kansoja häntä vastaan, Meedian kuninkaat, sen käskynhaltijat ja kaikki päälliköt ja koko sen valtaan kuuluva maa. Maa järisee ja vääntelehtii, sillä Herran ajatukset toteutuvat Baabelia vastaan: hän tekee Baabelin maan autioksi, jossa ei ole asukkaita. Baabelin sankarit lakkaavat taistelemasta, he istuvat linnoituksissaan, heidän voimansa on voipunut, he ovat muuttuneet naisiksi. Sen asunnot on poltettu ja sen salvat rikottu. Juoksija juoksee juoksijaa vastaan, sanantuoja sanantuojaa vastaan ilmoittamaan Baabelin kuninkaalle, että hänen kaupunkinsa on vallattu reunasta toiseen, ylikulkupaikat ovat vallatut, linnoitukset ovat tulella poltetut ja sotamiehet ovat kauhun vallassa. Sillä näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Tytär Baabel on kuin puimatanner puintiaikaan. Vielä vähän aikaa niin sen elonkorjuuaika tulee. Nebukadressar, Baabelin kuningas, on minua syönyt ja sortanut minua, pannut syrjään kuin tyhjän astian. Hän on niellyt minut kuin lohikäärme, täyttänyt vatsansa herkuillani ja huuhtonut minut pois. 'Kärsimäni väkivalta ja lihani tulkoon Baabelin päälle', sanoo Siionin asukas. 'Vereni tulkoon Kaldean asukasten päälle', sanoo Jerusalem. Sen tähden näin sanoo Herra: Katso, ajan asiasi ja kostan kostosi. Kuivaan hänen virtansa ja ehdytän hänen lähteensä. Baabelista tulee kivikasa, sakaalien asuinpaikka, kauhistus, jolle vihellellään ja jossa ei ole asukkaita. He karjahtelevat yhdessä kuin nuoret leijonat, murisevat kuin naarasleijonien pennut. Heidän kiihkoonsa teen heille juomingit ja juovutan heidät, että he riemastuvat ja nukahtavat hyvin pitkään uneen eivätkä enää herää, sanoo Herra. Vien heidät teurastettaviksi, kuin karitsat, kuin pässit pukkien kanssa. Kuinka onkaan vallattu Seesak, vallattu tuo, jota koko maailma ylisti! Kuinka onkaan Baabelista tullut kauhistus kansojen joukossa! Meri nousi Baabelin yli, sen aaltojen pauhuun se peittyi. Sen kaupungit ovat tulleet autioiksi, kuivaksi maaksi ja aromaaksi, maaksi, jossa ei asu ketään, josta ihmislapsi ei kulje. Kostan Beelille Baabelissa ja vedän ulos hänen suustaan sen, mitä hän on niellyt, eivätkä kansat enää virtaa hänen luokseen. Baabelin muurikin on kaatunut. Lähde pois sen keskuudesta, kansani, ja pelastakoon kukin henkensä Herran vihan hehkusta. Älköön sydämenne voipuko, älkää pelätkö sanomaa, joka kuuluu maassa, kun tänä vuonna tulee sanoma ja sitten toisenakin vuonna sanoma, kun maassa on väkivaltaa ja hallitsija on hallitsijaa vastaan. Sen tähden katso, päivät tulevat, jolloin kostan Baabelin jumalankuville, ja koko sen maa joutuu häpeään ja kaikki sen surmatut kaatuvat sen keskellä. Baabelin kohtalosta riemuitsevat taivas ja maa ja kaikki, mitä niissä on, kun sen surmatut saapuvat pohjoisesta, sanoo Herra. Baabelinkin on kaatuminen, te Israelin surmatut, kuten Baabelin tähden kaatui surmattuja kautta koko maan. Te miekasta pelastuneet, menkää, älkää seisahtuko, muistakaa Herraa kaukana ja pitäkää mielessänne Jerusalem. 'Häpeämme, sillä kuulemme pilkkaa. Häpeä peittää kasvomme, sillä muukalaiset ovat käyneet käsiksi Herran huoneen pyhyyksiin.' Sen tähden katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin kostan sen jumalankuville ja sen maa on täynnä kuolettavasti haavoittuneiden valitusta. Vaikka Baabel astuisi ylös taivaaseen, vaikka se vahvistaisi korkeuteen linnansa, sittenkin tulevat sille minulta hävittäjät, sanoo Herra. Valitushuuto Baabelista, suuri hävitys kuuluu kaldealaisten maasta! Sillä Herra hävittää Baabelin ja lopettaa sieltä suuren melun. Heidän aaltonsa pauhaavat kuin suuret vedet, niiden äänestä nousee kohina. Sillä hävittäjä käy Baabelin kimppuun, ja sen sankarit vangitaan, heidän jousensa murretaan, sillä Herra on koston Jumala. Hän vaatii täyden koston. Minä juovutan sen ruhtinaat ja tietäjät, sen käskynhaltijat, päämiehet ja sankarit; ja he nukkuvat hyvin pitkään uneen eivätkä herää, sanoo Kuningas; Herra Sebaot on hänen nimensä. Näin sanoo Herra Sebaot: Baabelin leveä muuri hajotetaan maahan, ja sen korkeat portit poltetaan tulella. Niin ovat tehneet kansat työtä tyhjän tähden, kansakunnat tulen hyväksi, ja väsyttäneet itsensä tulen hyväksi." Asia, jonka profeetta Jeremia käski Serajaa, Neerian poikaa, joka oli Mahsejan poika, toimittamaan, kun tämä lähti Sidkian, Juudan kuninkaan, kanssa Baabeliin hänen neljäntenä hallitusvuotenaan. Seraja oli majoituspäällikkö. Jeremia kirjoitti kaiken sen onnettomuuden, joka oli tuleva Baabelille, yhteen kirjaan, kaikki nämä sanat, jotka ovat kirjoitetut Baabelista. Jeremia sanoi Serajalle: "Kun tulet Baabeliin, niin katso, että luet kaikki nämä sanat. Sano: Herra, sinä olet puhunut tätä paikkaa vastaan. Sinä olet hävittävä sen, niin ettei siinä ole asukasta, ei ihmistä eikä eläintä, vaan se jää ikuiseksi erämaaksi. Kun olet lukenut tämän kirjan loppuun, sido siihen kivi ja viskaa se keskelle Eufratia, ja sano: Näin uppoaa Baabel eikä nouse enää siitä onnettomuudesta, jonka minä sille tuotan, vaan he voipuvat." Näin pitkälle Jeremian sanat. Sidkia oli kahdenkymmenen yhden vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa yksitoista vuotta. Hänen äitinsä oli nimeltään Hamutal, Jeremian tytär, Libnasta. Hän teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, samoin kuin Joojakim oli tehnyt. Sillä Herran vihan tähden kävi näin Jerusalemille ja Juudalle, kunnes hän heitti heidät pois kasvojensa edestä. Sidkia kapinoi Baabelin kuningasta vastaan. Hänen yhdeksäntenä hallitusvuotenaan, sen kymmenennessä kuussa, kuukauden kymmenentenä päivänä, tuli Nebukadressar, Baabelin kuningas, koko sotajoukollaan Jerusalemia vastaan, ja he asettuivat leiriin sitä vastaan ja rakensivat saartovarusteet sitä vastaan sen ympärille. Näin kaupunkia piiritettiin kuningas Sidkian yhdenteentoista hallitusvuoteen asti. Mutta neljännessä kuussa, kuukauden yhdeksäntenä päivänä, kun nälänhätä ahdisti kaupunkia eikä maan kansalla ollut leipää, kaldealaiset mursivat kaupungin muuriin aukon, ja kaikki sotilaat pakenivat ja lähtivät ulos kaupungista yöllä molempien muurien välitse vievää porttitietä, joka on kuninkaan puutarhan puolella, kaldealaisten ollessa kaupungin ympärillä, ja he kulkivat Aromaan tietä. Mutta kaldealaisten sotajoukko ajoi kuningasta takaa, ja he saavuttivat Sidkian Jerikon aroilla, mutta koko hänen sotajoukkonsa oli jättänyt hänet ja hajaantunut hänen luotaan. He ottivat kuninkaan kiinni ja veivät hänet Baabelin kuninkaan eteen Riblaan, joka on Hamatin maassa, ja tämä julisti hänelle tuomiot. Baabelin kuningas surmasi Sidkian pojat hänen silmiensä edessä, ja myös kaikki Juudan ruhtinaat hän surmasi Riblassa. Mutta Sidkialta Baabelin kuningas sokaistutti silmät, kytki hänet vaskikahleisiin ja vei hänet Baabeliin, ja hän pani hänet vankihuoneeseen, jossa hän oli kuolinpäiväänsä asti. Viidennessä kuussa, kuukauden kymmenentenä päivänä, Baabelin kuninkaan Nebukadressarin yhdeksäntenätoista hallitusvuotena, tuli Nebusaradan, henkivartijoiden päällikkö, joka oli Baabelin kuninkaan palveluksessa, Jerusalemiin. Hän poltti Herran huoneen ja kuninkaan talon ja kaikki Jerusalemin talot. Kaikki ylhäisten ruhtinaitten talot hän poltti tulella. Koko kaldealaisten sotajoukko, joka henkivartijoiden päälliköllä oli mukanaan, repi maahan kaikki Jerusalemin muurit joka puolelta ympäriinsä. Niin Nebusaradan, henkivartijoiden päällikkö, siirsi maasta pois osan kansan köyhiä ja kansan tähteitä, mitä oli jäljellä kaupungissa, sekä ne, jotka olivat menneet Baabelin kuninkaan puolelle, ja loput käsityöläisistä. Mutta osan maan köyhiä Nebusaradan, henkivartijoiden päällikkö, jätti jäljelle viinitarhureiksi ja peltomiehiksi. Vaskipylväät, jotka olivat Herran huoneessa, altaiden telineet ja vaskimeren, jotka olivat Herran huoneessa, kaldealaiset särkivät ja veivät kaiken niissä olevan vasken Baabeliin. Kattilat, lapiot, veitset, maljat, kupit ja kaikki vaskiesineet, joita siinä käytettiin, he veivät pois. Henkivartijoiden päällikkö vei puolestaan vadit, hiilipannut, maljat, kattilat, lampunjalat, kupit ja kulhot, jotka olivat kokonaan kultaa tai hopeaa. Hän vei myös molemmat pylväät, meren ja niiden kaksitoista vaskista härkää, jotka olivat telineiden alla – kaikki ne esineet, jotka Salomo oli teettänyt Herran temppeliin ja joiden vaski ei ollut punnittavissa. Pylväistä oli toisen pylvään korkeus kahdeksantoista kyynärää, ja kahdentoista kyynärän pituinen nauha ulottui sen ympäri. Sen vahvuus oli neljä sormenleveyttä. Se oli ontto. Sen päässä oli pylväänpää vaskesta. Toisen pylväänpään korkeus oli viisi kyynärää, ja pylväänpään päällä oli ristikko ja granaattiomenia ympäriinsä, kaikki vaskea. Samanlaiset oli toisessa pylväässä sekä granaattiomenat. Granaattiomenia oli yhdeksänkymmentä kuusi ulospäin. Kaikkiaan oli granaattiomenia sata ristikon päällä ympäriinsä. Henkivartijoiden päällikkö otti ylimmäisen papin Serajan ja kakkospapin Sefanjan sekä kolme ovenvartijaa, ja kaupungista hän otti yhden hoviherran, joka oli sotaväen tarkastaja, ja seitsemän miestä, jotka palvelivat kuningasta hänen edessään ja jotka tavattiin kaupungista, sekä sotapäällikön kirjurin, jonka tehtävänä oli ottaa maan kansaa sotapalvelukseen, ja kuusikymmentä miestä maan kansasta, jotka tavattiin kaupungista. Nämä Nebusaradan, henkivartijoiden päällikkö otti ja vei heidät Baabelin kuninkaan eteen Riblaan. Baabelin kuningas löi heidät kuoliaaksi Riblassa Hamatin maassa. Juuda siirrettiin pois maastaan. Tämä on se kansa, jonka Nebukadressar vei karkotukseen: seitsemäntenä vuotena kolmetuhatta kaksikymmentä kolme juutalaista, Nebukadressarin kahdeksantenatoista hallitusvuotena kahdeksansataa kolmekymmentä kaksi henkeä Jerusalemista. Nebukadressarin kahdentenakymmenentenä kolmantena hallitusvuotena vei Nebusaradan, henkivartijoiden päällikkö, seitsemänsataa neljäkymmentä viisi juutalaista karkotukseen – yhteensä neljätuhatta kuusisataa henkeä. Mutta kolmantenakymmenentenä seitsemäntenä vuotena siitä, kun Joojakin, Juudan kuningas, oli viety karkotukseen, kahdennessatoista kuussa, kuukauden kahdentenakymmenentenä viidentenä päivänä, korotti Evil-Merodak, Baabelin kuningas, samana vuonna, jona hän tuli kuninkaaksi, Juudan kuninkaan Joojakinin pään ja päästi hänet vankilasta. Hän puhutteli häntä ystävällisesti ja asetti hänen istuimensa ylemmäksi muiden kuninkaiden istuimia, jotka olivat hänen luonaan Baabelissa. Hän vaihtoi pois vanginpuvun ja aterioi aina hänen luonaan, niin kauan kuin eli. Hän sai Baabelin kuninkaalta elatuksensa, vakinaisen elatuksen, mitä kunakin päivänä tarvitsi, kuolinpäiväänsä asti, niin kauan kuin eli. Kuinka istuukaan yksinään tuo runsasväkinen kaupunki! Kuinka onkaan tullut lesken kaltaiseksi se, joka oli suuri kansakuntien joukossa! Ruhtinatar maakuntien joukossa on tullut pakkotyön alaiseksi. Se itkee katkerasti yössä, ja sillä on kyyneleet poskillaan. Sillä ei ole lohduttajaa kaikkien niiden joukossa, jotka sitä rakastivat. Uskottomia ovat sille olleet kaikki sen ystävät, ja he ovat tulleet sen vihamiehiksi. Juuda on mennyt vankeuteen kurjuudesta ja työn kovuudesta. Se istuu pakanakansojen joukossa eikä löydä lepoa. Kaikki sen vainoajat saavuttivat sen, kun se oli ahdistusten keskellä. Siionin tiet surevat, sillä juhlille ei ole tulijoita. Kaikki sen portit ovat autioina, sen papit huokailevat, sen neitsyet ovat murheissaan, ja sillä itsellään on katkera mieli. Sen vastustajat ovat sen päällikköinä, ja sen viholliset menestyvät. Sillä Herra on saattanut sen murheelliseksi sen rikosten paljouden tähden. Sen pienet lapset ovat menneet vankeuteen vihollisen vieminä. Mennyt on tytär Siionilta kaikki hänen kauneutensa. Hänen ruhtinaansa ovat kuin peurat, jotka eivät löydä laidunta. He kulkivat voimattomina vainoojan edessä. Jerusalem muistelee kurjuutensa päivinä ja kärsimyksissään kaikkea kallisarvoista, mitä sillä oli entisinä päivinä. Kun sen kansa on sortunut vihollisen käsiin eikä sillä ole auttajaa, viholliset katselevat sitä ja nauravat sen sapateille. Jerusalem on tehnyt syntiä synnin perään, sen tähden siitä on tullut saastaa. Kaikki, jotka sitä kunnioittivat, halveksivat sitä nyt, kun ovat nähneet sen alastomuuden. Itsekin se huokaa ja kääntyy pois. Sen tahrat ovat sen liepeissä. Se ei ajatellut loppuaan, ja niin se sortui ihmeteltävästi. Sillä ei ole lohduttajaa. Katso, Herra, kurjuuttani, sillä vihollinen ylvästelee. Vihollinen levitti kätensä kaikkia sen kalleuksia kohti. Niin, sen täytyi nähdä, kuinka pakanat tunkeutuivat sen pyhäkköön, ne, joita sinä olit kieltänyt tulemasta seurakuntaasi. Kaikki sen kansa huokaa etsiessään leipää. Pysyäkseen hengissä he antavat ruuasta, mitä heillä on arvokasta. Katso, Herra, ja näe, kuinka halveksittu olen. Eikö tämä koske teihin, kaikki ohikulkijat? Katsokaa ja nähkää: onko kipua, minun kipuni vertaista, joka on pantu kannettavakseni, jolla Herra on murehduttanut minut vihansa hehkun päivänä? Hän lähetti tulen korkeudesta luihini ja kuritti niitä. Hän viritti verkon jalkojeni varalle, hän pani minut peräytymään, hän teki minut autioksi ja voimattomaksi kaiken päivää. Hänen kätensä sitoi rikosteni ikeen. Ne kiedottiin yhteen, ja ne tulivat niskani päälle. Hän saattoi voimani kompastumaan. Herra antoi minut niiden käsiin, joista en voi nousta. Herra hylkäsi kaikki vahvat miehet, joita keskuudessani oli. Hän kutsui kokoon juhlan minua vastaan murskatakseen nuorukaiseni. Herra polki viinikuurnan neitsyelle, tytär Juudalle. Näitä minä itken, silmäni, silmäni vuotaa vettä, sillä kaukana on minusta lohduttaja, joka palauttaisi sieluni entiselleen. Hävitetyt ovat lapseni, sillä vihollinen on vahva. Siion levittelee käsiään. Hänellä ei ole lohduttajaa. Herra on käskenyt Jaakobia vastaan sen viholliset joka taholta. Jerusalem on tullut saastaksi heidän keskellään. Vanhurskas on hän, Herra. Sillä hänen sanaansa vastaan olen niskoitellut. Kuulkaa, te kansat kaikki, ja katsokaa kipuani. Neitsyeni ja nuorukaiseni ovat menneet vankeuteen. Kutsuin niitä, jotka minua rakastivat. He hylkäsivät minut. Pappini ja vanhimpani ovat kuolleet kaupungissa etsiessään ruokaa pysyäkseen hengissä. Katso, Herra, kuinka ahdistettu olen, sisukseni kuohuvat, sydämeni vääntyy rinnassani, sillä olen ollut hyvin uppiniskainen. Ulkona miekka ja sisällä kuolema on minua riistänyt. He ovat kuulleet, kuinka minä huokailen. Minulla ei ole lohduttajaa. Kaikki vihamieheni ovat kuulleet onnettomuuteni. He iloitsevat, kun sinä olet tämän tehnyt. Sinä olet antanut tulla sen päivän, jonka olit ilmoittanut. Mutta käyköön heidän samoin kuin minun. Tulkoon kaikki heidän pahuutensa sinun kasvojesi eteen, ja sälytä heille kannettavaksi se, minkä olet minulle pannut kaikkien rikoksieni tähden. Sillä monet ovat huokaukseni, ja sydämeni on voipunut. Kuinka onkaan Herra vihallaan peittänyt tytär Siionin! Hän heitti taivaasta maahan Israelin kunnian eikä muistanut jalkojensa astinlautaa vihansa päivänä. Herra on hävittänyt säälimättä kaikki Jaakobin asuinsijat. Hän on hajottanut vihassaan tytär Juudan linnoitukset ja hävittänyt ne maan tasalle. Hän on häväissyt valtakunnan ja sen ruhtinaat. Hän on vihan hehkussa hakannut Israelin sarven kerrassaan poikki. Hän veti oikean kätensä takaisin vihamiehen edestä ja paloi Jaakobissa kuin tulenliekki, joka kuluttaa kaiken ympäriltään. Hän jännitti jousensa kuin vihamies, seisoi oikea käsi koholla kuin vihollinen ja tappoi kaiken, mikä oli silmälle ihanaa. Tytär Siionin telttamajaan hän vuodatti kiivautensa kuin tulen. Herra on ollut kuin vihamies ja on hävittänyt Israelin. Hän hävitti kaikki sen palatsit, turmeli sen linnoitukset ja tuotti tytär Juudalle paljon valitusta ja murhetta. Hän särki aitauksensa kuin puutarhan aidan ja hävitti juhlanviettopaikkansa. Herra on saattanut unohduksiin Siionissa juhla-ajat ja sapatit ja on kiivaassa suuttumuksessaan saattanut häpeään kuninkaat ja papit. Herra on hylännyt alttarinsa, häväissyt pyhäkkönsä, luovuttanut vihamiehen käteen palatsiensa muurit. He nostivat huudon Herran huoneessa, huudon kuin juhlapäivänä. Herra oli päättänyt turmella tytär Siionin muurit. Hän on jännittänyt mittanuoran. Hän ei ole pidättänyt kättänsä hävittämästä ja on saattanut murheeseen varustukset ja muurit. Yhdessä ne menettävät voimansa. Sen portit ovat vajonneet maahan. Hän särki ja mursi sen salvat. Sen kuningas ja ruhtinaat ovat pakanoiden seassa. Lakia ei ole, eivätkä sen profeetat saa näkyjä Herralta. Maassa istuvat ääneti tytär Siionin vanhimmat. He ovat heittäneet tomua päänsä päälle ja vyöttäytyneet säkkeihin. Maata kohden ovat painaneet päänsä Jerusalemin neitsyet. Silmäni ovat kyynelistä hiuenneet ja sisukseni kuohuvat. Maksani on maahan vuodatettu tyttären, kansani, sortumisen tähden. Sillä lapset ja imeväiset nääntyvät kaupungin kaduilla. He sanovat äideilleen: "Missä on leipää ja viiniä?" kun he nääntyvät kuin kaatuneet kaupungin kaduilla ja heittävät henkensä äitiensä syliin. Mitä sinulle mainitsisin, mihin vertaisin sinua, tytär Jerusalem? Minkä asettaisin rinnallesi lohduttaakseni sinua, neitsyt, tytär Siion? Sillä suuri kuin meri on sortumisesi. Kuka sinut parantaa? Profeettasi ovat nähneet sinulle turhia, mauttomia näkyjä. He eivät ole paljastaneet syntiäsi, niin että olisivat kääntäneet kohtalosi, vaan ovat nähneet sinulle turhia, eksyttäviä ennustuksia. Sinulle lyövät yhteen kämmeniään kaikki ohikulkijat, he viheltävät ja nyökyttävät ilkkuen päätään tytär Jerusalemille: "Tämäkö on kaupunki, jota sanottiin kauneuden täydellisyydeksi, kaiken maan iloksi?" Suu ammollaan sinua vastaan ovat kaikki vihamiehesi. He viheltävät, kiristelevät hampaitaan ja sanovat: "Me olemme sen nielleet. Tämä on juuri se päivä, jota olemme toivoneet. Se on tullut meille, olemme sen nähneet." Herra on tehnyt, mitä oli aikonut. Hän on täyttänyt sanansa, sen, josta hän oli antanut käskyn aikoja sitten. Hän on repinyt alas säälimättä, on antanut vihamiesten iloita sinusta ja kohottanut vihollistesi sarven. – Heidän sydämensä voihkii Herran puoleen. Sinä, tytär Siionin muuri, anna kyyneltesi vuotaa virtana yötä päivää! Älä suo itsellesi lepoa, älköön silmäteräsi olko toimeton. Nouse, kohota valitushuuto yöllä, kun yövartiot alkavat. Anna sydämesi vuotaa kuin vesi Herran kasvojen edessä. Kohota kätesi häntä kohden pienten lastesi elämän puolesta, kun ne nääntyvät nälkään kaikkien katujen kulmissa. Katso, Herra, ja huomaa, ketä olet antanut tämän kohdata. Pitäisikö vaimojen syödä oma hedelmänsä, vaalimansa pienet lapset? Pitäisikö Herran pyhäkössä tappaa papit ja profeetat? Maassa, kaduilla, makaa nuoria ja vanhoja. Neitsyeni ja nuorukaiseni ovat kaatuneet miekkaan. Sinä olet surmannut vihasi päivänä, olet teurastanut säälimättä. Sinä kutsuit kuin juhlapäivän viettoon kauhistajani joka taholta. Herran vihan päivänä ei jäänyt pelastunutta eikä pakoon päässyttä. Ne, joita olin vaalinut ja jotka olin saanut isoiksi, ne minun vihamieheni lopetti. Minä olen mies, joka olen nähnyt kurjuutta hänen vihastuksensa vitsan alla. Hän on ajanut ja kuljettanut minut pimeyteen eikä valkeuteen. Juuri minua vastaan hän on kääntänyt kätensä kaiken päivää. Hän on kalvanut lihani ja nahkani ja musertanut luuni. Hän on rakentanut varustukset minua vastaan ja piirittänyt minut myrkyllä ja vaivalla. Hän on pannut minut asumaan pimeydessä kuin entisajan kuolleet. Hän on tehnyt muurin ympärilleni, niin etten pääse ulos. Hän on pannut minut raskaisiin vaskikahleisiin. Vaikka itken ja huudan apua, hän vaientaa rukoukseni. Hakatuista kivistä hän on tehnyt teilleni muurin ja mutkistanut polkuni. Vaaniva karhu hän on ollut minulle, piilossa väijyvä leijona. Hän on vienyt harhaan tieni, repinyt minut kappaleiksi ja tehnyt minut autioksi. Hän on jännittänyt jousensa ja asettanut minut nuoltensa maalitauluksi. Hän on ampunut munuaisiini viinensä lapset. Minusta on tullut koko kansalleni naurun ja heidän jokapäiväisen pilkkalaulunsa aihe. Hän on ravinnut minua katkeruudella, juottanut minua koiruoholla. Hän on murskannut hampaani soralla painaessaan minut alas tomuun. Sinä olet syössyt sieluni pois rauhasta, olen unohtanut, mitä on onni. Sanon: mennyt on voimani ja toivoni Herraan. Muista, kuinka kurja ja hylätty olen, minulle on juotettu koiruohoa ja myrkkyä. Sitä muistellessani sieluni vajoaa alas. Tämän panen sydämelleni, sen tähden odotan. Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut: se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa. Minun osani on Herra, sanoo sieluni. Sen tähden odotan häntä. Hyvä on Herra häntä odottaville, sielulle, joka häntä etsii. Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua. Hyvä on miehelle, että hän kantaa iestä nuoruudessaan. Istukoon hän yksin ja hiljaa, kun Herra on pannut sen hänen päällensä. Laskekoon suunsa tomuun – ehkä on toivoa. Ojentakoon hän posken sille, joka häntä lyö, saakoon häväistystä kylliksi. Sillä Herra ei hylkää iankaikkisesti, vaan jos hän on saattanut murheelliseksi, hän osoittaa laupeutta suuressa armossaan. Sillä hän ei vaivaa sydämensä halusta eikä murehduta ihmislapsia. Kun jalkojen alle murskataan kaikki vangit maassa, kun väännetään miehen oikeus Korkeimman kasvojen edessä, kun ihmiselle tehdään vääryyttä hänen riita-asiassaan – eikö Herra näkisi sitä? Onko kukaan sanonut, ja se on tapahtunut, mitä Herra ei ole käskenyt? Korkeimman suusta lähtee paha ja hyvä. Miksi tuskittelee ihminen eläessään, tuskitelkoon mies syntiensä tähden? Koetelkaamme teitämme, tutkikaamme niitä ja palatkaamme Herran luo. Kohottakaamme sydämemme ja kätemme Jumalan puoleen, joka on taivaassa. Me olimme luopuneet pois ja olleet kapinalliset. Sinä et ole antanut anteeksi. Sinä peitit itsesi vihaan, ajoit meitä takaa, surmasit etkä säälinyt. Sinä olet peittänyt itsesi pilvellä, niin ettei rukous pääse läpi. Tunkioksi ja hylkytavaraksi sinä olet meidät tehnyt kansakuntien joukossa. Kaikki vihamiehemme ovat avanneet suunsa meitä vastaan. Osaksemme ovat tulleet kauhu ja kuoppa, autius ja hävitys. Vesipurot juoksevat silmistäni tyttären, kansani, sortumisen tähden. Silmäni vuotaa lakkaamatta, taukoamatta, kunnes Herra katsoo ja näkee taivaasta. Silmäni tuottaa tuskaa sielulleni kaikkien kaupunkini tyttärien tähden. Kiihkeästi pyydystivät minua kuin lintua ne, jotka ovat syyttä vihamiehiäni. He sulkivat kuoppaan elämäni ja heittivät päälleni kiviä. Vedet tulvivat pääni yli. Sanoin: olen hukassa. Minä huusin, Herra, syvältä kaivosta nimeäsi. Kuulit huutoni. Älä peitä korvaasi huudoltani äläkä huokaukseltani. Olit läsnä silloin, kun sinua huusin. Sanoit: "Älä pelkää." Sinä, Herra, ajoit sieluni asian ja lunastit henkeni. Olethan nähnyt, Herra, kärsimäni sorron: hanki minulle oikeus. Olethan nähnyt kaiken heidän kostonsa ja kaikki heidän juonensa minua vastaan. Olet kuullut heidän häväistyksensä, Herra ja kaikki heidän juonensa minua vastaan. Minun vastustajieni huulet ja heidän aikeensa ovat minua vastaan kaiken päivää. Istuivatpa he tai nousivat, katso: minä olen heille pilkkalauluna. Kosta heille, Herra, heidän kättensä teot. Anna heille pelko sydämeen, ja kohdatkoon heitä kirouksesi. Aja heitä takaa vihassasi ja hävitä heidät Herran taivaan alta. Kuinka onkaan kulta tummunut, muuttunut hyvä kulta. Kuinka pyhät kivet on viskelty kaikkiin kadunkulmiin! Siionin pojat, nuo kalliit, punnitut puhtaimman kullan arvoisiksi – kuinka he ovatkaan saviastioiden, savenvalajan kätten tekojen, arvoisia! Valaatkin tarjoavat nisiään ja imettävät poikasiaan, mutta tytär, minun kansani, on tullut tylyksi kuin strutsi erämaassa. Imeväisen kieli tarttuu suulakeen janon tähden. Lapsukaiset pyytävät leipää, eikä ole, kuka sitä heille taittaisi. Ne, jotka söivät herkkuja, nääntyvät kaduilla. Ne, joita purppuran päällä kanneltiin, syleilevät tunkioita. Tyttären, kansani, syntivelka on Sodoman syntiä suurempi. Sodoma hävitettiin äkkiä käsien koskematta. Sen nasiirit olivat lunta puhtaammat ja maitoa valkoisemmat, heidän hahmonsa oli koralleja punaisempi ja he olivat näöltään kuin safiiri. Nyt heidän muotonsa on nokea mustempi, eikä heitä tunneta kaduilla. Heidän nahkansa on kiinni luissa ja on kuivettunut kuin puu. Parempi oli miekan kaatamien kuin nälän kaatamien, jotka menehtyivät kuin lävistetyt, pellon viljaa vailla. Armeliaat vaimot keittivät omin käsin lapsiaan. Ne tulivat heille ruuaksi tyttären, kansani, sortuessa. Herra on pannut täytäntöön kiivautensa, vuodattanut vihansa hehkun. Hän on sytyttänyt Siioniin tulen, joka on kuluttanut sen perustukset. Eivät olisi uskoneet maan kuninkaat, eikä kukaan maanpiirin asukkaista, että vastustaja ja vihollinen hyökkää sisään Jerusalemin porteista. Se tapahtui profeettojen syntien ja sen pappien pahojen tekojen tähden, niiden, jotka siellä olivat vuodattaneet vanhurskaiden verta. He harhailivat sokeina kaduilla, verellä tahrattuina, niin ettei heidän vaatteisiinsa voinut koskea. "Väistykää! Saastainen!" huudettiin heistä. "Väistykää, väistykää, älkää koskeko!" He pakenivat ja kulkivat. Pakanoiden seassa sanottiin: "He eivät saa enää asua täällä." Herran kasvot ovat hajottaneet heidät, eikä hän heihin enää katso. Pappeja ei kunnioitettu eikä vanhimpia armahdettu. Vieläkin odotimme silmät rauenneina turhaan apua. Tähystyspaikastamme tähyilimme kansaa, josta ei tullut pelastusta. Askeleitamme vaanittiin, niin ettemme voineet kulkea kaduillamme. Meidän loppumme lähestyi, päivämme täyttyivät – niin, loppumme tuli. Vainoojamme olivat nopeammat kuin kotkat taivaalla. Vuorilla he ajoivat meitä takaa ja väijyivät meitä erämaassa. Hän, elämämme turva, Herran voideltu, joutui vangiksi heidän kuoppiinsa, hän, josta me olimme sanoneet: hänen varjossaan elämme pakanakansojen joukossa. Iloitse ja riemuitse, tytär Edom, joka asut Uusin maassa! Mutta malja on tuleva sinunkin kohdallesi: sinä juovut ja paljastat itsesi. Sinun syntivelkasi, tytär Siion, on loppunut, eikä Herra enää siirrä sinua vankeuteen. Sinun syntivelkasi, tytär Edom, hän on kostava ja paljastava syntisi. Muista, Herra, mitä meille on tapahtunut. Katso ja näe häväistyksemme. Perintöosamme on siirtynyt vieraille ja talomme muukalaisille. Olemme tulleet orvoiksi, isättömiksi, äitimme ovat kuin leskiä. Oman juomavetemme ostamme rahalla. Saamme omat puumme, jos maksamme niistä hinnan. Vainoojamme ovat niskassamme. Kun uuvumme, meille ei ole lepoa. Egyptille ja Assurille olemme lyöneet kättä saadaksemme tarpeeksi leipää ravinnoksi. Isämme ovat syntiä tehneet. Heitä ei enää ole. Me kannamme heidän syntiensä taakkaa. Orjat hallitsevat meitä. Ei ole sitä, joka tempaisi meidät heidän käsistään. Henkemme kaupalla noudamme leipämme väistäen miekkaa erämaassa. Ihomme oli musta kuin uuni nälän poltteiden takia. Naisia raiskataan Siionissa, neitsyitä Juudan kaupungeissa. Ruhtinaita heidän kätensä hirttävät, vanhinten kasvoja ei pidetä arvossa. Nuorukaiset kantavat myllynkiviä, poikaset kompastelevat puutaakkojen alla. Poissa ovat vanhukset porteista, nuorukaiset soittimiensa äärestä. Poissa on ilo sydämistämme, karkelomme on muuttunut valitukseksi. Pudonnut on päästämme kruunu. Voi meitä, sillä olemme syntiä tehneet! Tästä syystä on sydämemme tullut sairaaksi, näiden tähden ovat silmämme pimenneet – Siionin vuoren tähden, joka on autiona, jolla ketut juoksentelevat. Sinä, Herra, pysyt iankaikkisesti ja valtaistuimesi polvesta polveen. Miksi unohdat meidät ainiaaksi, hylkäät meidät pitkiksi ajoiksi? Palauta meidät, Herra, luoksesi, niin palaamme. Uudista päivämme entiselleen. Vai oletko meidät kokonaan hylännyt ja vihastunut meihin yli määrän? Kolmantenakymmenentenä vuotena, neljännessä kuussa, kuukauden viidentenä päivänä, kun minä olin karkotettujen joukossa Kebar-joen varrella, tapahtui, että taivaat aukenivat, ja näin Jumalan näkyjä. Kuukauden viidentenä päivänä, kuningas Joojakinin karkotuksen viidentenä vuotena, Jumalan sana tuli pappi Hesekielille, Buusin pojalle, Kaldean maassa Kebar-joen varrella, ja hänen päälleen tuli siellä Herran käsi. Näin, ja katso: myrskytuuli tuli pohjoisesta, suuri pilvi ja leimahteleva tuli, ja pilveä ympäröi hohde, ja tulen keskeltä näkyi ikään kuin hehkuvaa malmia, keskeltä tulta. Sen keskeltä näkyivät neljän olennon hahmot. Näöltään ne olivat tällaiset: niillä oli ihmisen hahmo. Niillä oli kullakin neljät kasvot ja kullakin oli neljä siipeä. Niiden sääret olivat suorat ja jalkaterät kuin vasikan sorkat, ja ne välkkyivät kuin kiiltävä vaski. Siipiensä alla niillä oli, neljällä eri puolellaan, ihmiskädet. Kasvot ja siivet niillä neljällä olivat näin: Niiden siivet koskettivat toisiaan. Kulkiessaan ne eivät kääntyneet. Ne kulkivat kukin suoraan eteenpäin. Niiden kasvot olivat ihmiskasvojen kaltaiset. Mutta oikealla puolella niillä neljällä oli leijonankasvot, vasemmalla puolen niillä neljällä oli häränkasvot, myös niillä neljällä oli kotkankasvot. Niin olivat niiden kasvot. Mutta siivet niillä oli levitettyinä ylöspäin. Kullakin oli kaksi, jotka koskettivat toisen siipiä, ja kaksi, joilla ne peittivät ruumistaan. Ne kulkivat suoraan eteenpäin. Minne Henki vaati kulkemaan, sinne ne kulkivat. Kulkiessaan ne eivät kääntyneet. Olentojen hahmo oli näöltään kuin tuliset hiilet, jotka paloivat tulisoihtujen näköisinä. Tulta liekehti olentojen välissä, ja tuli hohti, ja tulesta lähti salamoita. Olennot kiitivät edestakaisin ja olivat nähdä kuin salaman leimaus. Mutta kun katselin olentoja, niin katso: yksi pyörä oli maassa olentojen kohdalla, kunkin niiden neljän etupuolella. Pyörät olivat näöltään ja teoltaan kuin krysoliittia, ja niillä neljällä oli sama muoto, ja ne olivat näöltään ja teoltaan, kuin olisi ollut sisäkkäin pyörä pyörässä. Ne kulkivat neljään eri suuntaan, kun kulkivat. Kulkiessaan ne eivät kääntyneet. Niiden kehät olivat korkeat ja pelottavat. Niiden kehät olivat täynnä silmiä, ympäriinsä niissä neljässä pyörässä. Kun olennot kulkivat, pyörät kulkivat niiden mukana, ja kun olennot kohosivat ylös maasta, kohosivat pyörätkin. Minne Henki meni, sinne ne kulkivat – minne vain Henki kulkemaan vaati. Pyörät kohosivat samalla kuin nekin, sillä olentojen henki oli pyörissä. Kun olennot kulkivat, kulkivat nämäkin; kun ne seisoivat, seisoivat nämäkin. Kun ne kohosivat ylös maasta, kohosivat pyörät samalla kuin nekin, sillä olentojen henki oli pyörissä. Olentojen päiden yläpuolelle hahmottui taivaanvahvuus kuin pelottava kristalli kaartuen ylös niiden päiden yli. Taivaanvahvuuden alla niillä oli siivet suorina, toisen siipi toisen siipeä kohden. Kullakin oli kaksi, jotka sitä peittivät – kaksi, jotka peittivät sen ruumista. Minä kuulin niiden siipien kohinan kuin paljojen vetten kohinan, kuin Kaikkivaltiaan äänen, kun ne kulkivat. Niiden ääni oli kuin sotaleirin ääni. Kun ne seisoivat, ne laskivat siipensä alas. Kuului ääni ylhäältä taivaanvahvuudesta, joka oli niiden pään päällä. Kun ne seisoivat, ne laskivat siipensä alas. Taivaanvahvuuden yläpuolella, joka oli niiden pään päällä, oli valtaistuimen muotoinen, näöltään kuin safiirikiveä. Valtaistuimen muotoisella istui hahmo, ihmisen näköinen, kohoten korkealle. Näin ikään kuin hehkuvaa malmia, tulen näköistä, jota ympäröi kehä ylöspäin siitä, mikä näytti hänen lanteiltaan. Taas alaspäin siitä, mikä näytti hänen lanteiltaan, näin kuin tulen näköistä, ja sitä ympäröi hohde. Kuin kaari, joka on pilvessä sadepäivänä, niin oli näöltään sitä ympäröivä hohde. Sellainen oli katsoa Herran kirkkauden hahmo. Kun sen näin, lankesin kasvoilleni. Kuulin äänen, kun joku puhui. Hän sanoi minulle: "Ihmislapsi, nouse jaloillesi, puhun sinulle." Minuun tuli Henki, kun hän puhui minulle, ja nosti minut jaloilleni, ja kuulin hänen puhuvan minulle. Hän sanoi minulle: "Ihmislapsi, lähetän sinut israelilaisten luo, kapinallisten pakanoiden luo, jotka ovat kapinoineet minua vastaan. He ja heidän isänsä ovat luopuneet minusta, aina tähän päivään asti. Nuo lapset, joilla on kovat kasvot ja paatuneet sydämet – niiden luo sinut lähetän, ja sinun on sanottava heille: Näin sanoo Herra, Herra. Kuulkoot tai olkoot kuulematta – sillä uppiniskainen suku he ovat – he tulevat kuitenkin tietämään, että profeetta on ollut heidän keskellään. Mutta sinä, ihmislapsi, älä pelkää heitä, äläkä pelkää heidän sanojaan, vaikka edessäsi on ohdakkeita ja orjantappuroita ja asut skorpionien seassa. Älä pelkää heidän sanojaan äläkä arkaile heidän kasvojaan, sillä he ovat kapinoiva suku. Vaan puhu heille minun sanani, kuulkoot tai olkoot kuulematta, sillä kapinallisia he ovat. Mutta sinä, ihmislapsi, kuule, mitä sinulle sanon. Älä ole kapinallinen, niin kuin kapinallinen suku on. Avaa suusi ja syö, mitä sinulle annan." Näin, ja katso: käsi ojennettiin minua kohti, ja katso: siinä oli kirjakäärö. Hän levitti sen eteeni, ja katso: se oli kirjoitettu täyteen sisältä ja päältä. Siihen oli kirjoitettu itkuvirret, huokaukset ja voi-huudot. Sitten hän sanoi minulle: "Ihmislapsi, syö, minkä tästä löydät. Syö tämä kirjakäärö, mene ja puhu Israelin heimolle." Avasin suuni, ja hän antoi tämän kirjakäärön minulle syötäväksi. Hän sanoi minulle: "Ihmislapsi, ravitse vatsasi ja täytä itsesi tällä kirjakääröllä, jonka sinulle annan." Minä söin, ja se oli minun suussani makea kuin hunaja. Hän sanoi minulle: "Ihmislapsi, mene nyt Israelin heimon luo ja puhu heille minun sanani. Sillä sinua ei lähetetä outokielisen ja kankeapuheisen kansan luo, vaan Israelin heimon luo, ei monien kansojen luo, outokielisten ja kankeapuheisten, joiden puhetta et ymmärrä. Jos niiden luo lähettäisin sinut, he sinua kuulisivat. Mutta Israelin heimo ei tahdo sinua kuulla, koska he eivät tahdo kuulla minua. Sillä koko Israelin heimolla on kova otsa ja paatunut sydän. Katso, teen kasvosi yhtä koviksi kuin heidän kasvonsa ja otsasi yhtä kovaksi kuin heidän otsansa. Timantin kaltaiseksi, kiveä kovemmaksi teen otsasi. Älä pelkää heitä äläkä arkaile heidän kasvojaan, sillä he ovat kapinoiva suku." Sitten hän sanoi minulle: "Ihmislapsi, kaikki sanani, jotka sinulle puhun, ota sydämeesi ja kuule korvillasi. Mene ja saavu karkotettujen luo, kansasi lasten luo. Puhu heille ja sano heille: Näin sanoo Herra, Herra – kuulkoot he tai olkoot kuulematta." Niin Henki nosti minut, ja minä kuulin takaani suuren, jylisevän äänen: "Kiitetty olkoon Herran kirkkaus, siinä missä se on!" ja olentojen siipien äänen, kun ne löivät toisiinsa, samalla pyörien äänen ja suuren, jylisevän äänen. Silloin Henki nosti minut ja otti minut, ja minä kuljin murheellisena henkeni kiivaudessa, ja Herran käsi oli väkevänä päälläni. Tulin Tell-Aabibiin karkotettujen luo, jotka asuivat Kebar-joen varrella; ja siellä, missä he asuivat, istuin hämilläni heidän keskuudessaan seitsemän päivää. Mutta seitsemän päivän kuluttua minulle tuli tämä Herran sana, ja se kuului: "Ihmislapsi, olen asettanut sinut Israelin heimolle vartijaksi. Kun kuulet sanan suustani, on sinun varoitettava heitä puolestani. Jos sanon jumalattomalle: sinun on kuolemalla kuoltava, mutta sinä et häntä varoita etkä puhu varoittaaksesi jumalatonta hänen jumalattomasta tiestään, että pelastaisit hänen henkensä, niin jumalaton kuolee synnissään, mutta hänen verensä vaadin sinun kädestäsi. Mutta jos sinä varoitat jumalatonta eikä hän käänny jumalattomuudestaan eikä jumalattomalta tieltään, niin hän kuolee synnissään, mutta sinä olet sielusi pelastanut. Jos taas vanhurskas kääntyy pois vanhurskaudestaan ja tekee vääryyttä ja panen kompastuksen hänen eteensä, niin hän kuolee – kun et häntä varoittanut, niin hän kuolee synnissään, ja vanhurskautta, jota hän oli harjoittanut, ei muisteta – mutta hänen verensä vaadin sinun kädestäsi. Mutta jos sinä varoitat vanhurskasta, ettei vanhurskas tekisi syntiä, eikä hän tee syntiä, niin hän totisesti on elävä, koska otti varoituksesta vaarin, ja sinä olet sielusi pelastanut." Herran käsi tuli siellä minun päälleni, ja hän sanoi minulle: "Nouse ja mene laaksoon, niin puhun siellä sinulle." Nousin ja menin laaksoon, ja katso, siellä seisoi Herran kirkkaus, samanlainen kuin se kirkkaus, jonka olin nähnyt Kebar-joen varrella. Lankesin kasvoilleni. Mutta minuun tuli Henki ja nosti minut jaloilleni, ja hän puhui minulle ja sanoi minulle: "Mene, sulkeudu sisälle huoneeseesi. Sinä, ihmislapsi! Katso, sinut pannaan köysiin ja sidotaan niillä, niin ettet voi mennä ulos heidän keskuuteensa. Tartutan kielesi suusi lakeen, niin että mykistyt etkä voi olla heille nuhtelijana, sillä he ovat kapinallinen suku. Mutta kun puhun sinulle, avaan suusi, ja sinun on sanottava heille: Näin sanoo Herra, Herra. Kuulkoon, joka kuulee, ja olkoon kuulematta, joka ei kuule, sillä he ovat kapinoiva suku." "Sinä ihmislapsi, ota tiili ja aseta se eteesi ja piirrä siihen kaupunki, Jerusalem. Pane se piiritykseen, rakenna sitä vastaan saartovarusteet, luo sitä vastaan valli, aseta sitä vastaan sotaleirejä ja pane sitä ympäröimään muurinmurtajia. Ota sitten rautainen leivinlevy ja aseta se rautamuuriksi itsesi ja kaupungin väliin ja suuntaa kasvosi kaupunkia kohti, niin että se tulee piiritykseen, ja piiritä sitä. Tämä on oleva merkki Israelin heimolle. Pane sitten maata vasemmalle kyljellesi ja aseta sitä painamaan Israelin heimon syntivelka. Yhtä monta päivää, kuin sinä makaat sillä, sinä kannat heidän syntivelkaansa. Minä panen sinulle saman luvun päiviä, kuin on heidän syntivelkansa vuosia: kolmesataa yhdeksänkymmentä päivää. Niin kannat Israelin heimon syntivelkaa. Kun olet saanut ne päättymään, sinun on pantava maata toistamiseen, oikealle kyljellesi, ja kannettava Juudan heimon syntivelkaa neljäkymmentä päivää. Päivän kutakin vuotta kohden olen sinulle pannut. Suuntaa kasvosi ja paljastettu käsivartesi piiritettyä Jerusalemia kohti ja profetoi sitä vastaan. Katso, panen sinut köysiin, niin ettet voi kääntyä kyljeltä toiselle, kunnes piirityspäiväsi ovat päättyneet. Ota myös itsellesi vehnää, ohria, papuja, linssiä, hirssiä ja spelttiä, pane ne samaan astiaan ja tee niistä itsellesi leipää. Yhtä monta päivää, kuin makaat kyljelläsi, kolmesataa yhdeksänkymmentä päivää, sinun tulee sitä syödä. Ruoka, jota syöt, sinun tulee syödä painon mukaan: kaksikymmentä sekeliä päivässä. Sinun on syötävä se määräaikana. Vettä sinun on juotava mitan mukaan: kuudennes hiin-mittaa sinun on juotava määräajoin. Ohrarieskana sinun on se syötävä, ja ihmisen ulosteella sinun on se paistettava heidän silmiensä edessä." Herra sanoi: "Näin tulevat israelilaiset syömään leipänsä saastaisena pakanoiden seassa, jonne heidät karkotan." Mutta minä sanoin: "Voi Herra, Herra! Katso, milloinkaan sieluni ei ole ollut saastutettu. En ole syönyt itsestään kuollutta enkä kuoliaaksi raadeltua nuoruudestani tähän asti, eikä mitään saastaista lihaa ole tullut suuhuni." Hän sanoi minulle: "Katso, annan sinulle eläimen lantaa ihmisen ulosteen sijaan. Valmista leipäsi sen päällä." Hän sanoi minulle: "Ihmislapsi, katso, murran leivän tuen Jerusalemilta, ja he tulevat syömään leipää painon mukaan ja huolissaan sekä juomaan vettä mitan mukaan ja kauhuissaan, niin että heillä on puute leivästä ja vedestä ja yhdessä he nääntyvät ja voipuvat syntivelkansa tähden." "Sinä, ihmislapsi, ota terävä miekka. Ota se partaveitseksesi, ja aja sillä hiuksesi ja partasi. Ota sitten vaaka ja jaa ne. Polta kolmannes tulessa keskellä kaupunkia, sitten kun piirityspäivät ovat lopussa. Kolmannes ota ja lyö miekalla sen ympärillä. Kolmannes hajota tuuleen, ja minä ajan niitä takaa paljastetulla miekalla. Ota sitten niitä pieni määrä ja sido ne helmaasi, ja ota niitä vielä, heitä ne tuleen ja polta ne tulessa. Siitä lähtee tuli koko Israelin heimoon. Näin sanoo Herra, Herra: Tämä on Jerusalem. Pakanoiden keskelle olen sen asettanut ja niiden maat sen ympärille. Mutta se on kapinoinut minun oikeuksiani vastaan jumalattomammin kuin pakanat ja minun käskyjäni vastaan jumalattomammin kuin ne maat, jotka ovat sen ympärillä. Sillä oikeuksiani he ovat pitäneet halpoina eivätkä ole vaeltaneet säädöksieni mukaan. Sen tähden, näin sanoo Herra, Herra: Koska teidän napinanne on ollut pahempi kuin pakanoiden, jotka ovat ympärillänne, ja koska te ette ole vaeltaneet käskyjeni mukaan, ette ole noudattaneet oikeuksiani ettekä ole tehneet niiden pakanoidenkaan oikeuksien mukaan, jotka ympärillänne ovat, sen tähden, näin sanoo Herra, Herra: Katso, minäkin käyn sinun kimppuusi ja toteutan tuomiot keskelläsi pakanoiden silmien edessä ja teen sinulle kaikkien kauhistustesi tähden, mitä en ole vielä ennen tehnyt ja millaista en ole vastakaan tekevä. Sen tähden isät tulevat keskelläsi syömään lapsiaan, ja lapset tulevat syömään isiään, ja minä toteutan sinussa tuomiot ja hajotan jäännöksesi kaikkiin tuuliin. Sen tähden, niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra: Totisesti, koska olet saastuttanut pyhäkköni kaikilla iljetyksilläsi ja kaikilla kauhistuksillasi, minäkin käännyn pois, en sääli enkä armahda. Kolmannes sinusta kuolee ruttoon ja nääntyy nälkään keskelläsi. Kolmannes kaatuu miekkaan ympärilläsi. Kolmanneksen hajotan kaikkiin tuuliin, ja ajan niitä takaa paljastetulla miekalla. Minun vihani täyttyy, ja tyydytän kiivauteni heissä ja kostan. He tulevat tietämään, että minä, Herra, olen puhunut kiivaudessani, kun toteutan heissä vihani. Teen sinut raunioksi ja häväistyksi jokaisen ohikulkijan silmissä pakanoiden keskuudessa, jotka ovat ympärilläsi. Se on oleva häväistys ja herjaus, varoitus ja pelästys pakanoiden joukossa, jotka ovat ympärilläsi, kun toteutan sinussa tuomiot vihassa ja kiivaudessa ja kovin rangaistuksin – minä, Herra, olen puhunut – kun lähetän heidän kimppuunsa nälän pahat nuolet, joista tulee tuhooja ja jotka lähetän teitä tuhoamaan. Lisään teille nälkää ja murran teiltä leivän tuen. Lähetän kimppuunne nälän ja pahat petoeläimet, jotka riistävät sinulta lapset. Rutto ja veri käyvät päällesi, ja annan miekan tulla kimppuusi. Minä, Herra, olen puhunut." Minulle tuli tämä Herran sana, ja se kuului: "Ihmislapsi, käännä kasvosi Israelin vuoria kohti ja profetoi niitä vastaan ja sano: Israelin vuoret, kuulkaa Herran, Herran sana. Näin sanoo Herra, Herra vuorille ja kukkuloille, puroille ja laaksoille: Katso, minä annan miekan tulla päällenne ja hävitän uhrikukkulanne. Alttarinne jäävät autioiksi, auringonpatsaanne murskataan, ja surmattujenne annan kaatua epäjumalienne eteen. Panen israelilaisten ruumiit heidän epäjumaliensa eteen ja hajotan heidän luunsa heidän alttariensa ympärille. Kaikilla asuinpaikoillanne tulevat kaupungit raunioiksi ja uhrikukkulat autioiksi. Alttarinne jäävät raunioiksi ja autioiksi, epäjumalanne murskataan ja hävitetään, auringonpatsaanne särjetään, ja aikaansaannoksenne pyyhkäistään pois, surmattuja kaatuu keskellänne, ja te tulette tietämään, että minä olen Herra. Mutta jätän jäännöksen: teillä on oleva miekasta pelastuneita pakanoiden joukossa, kun teidät hajotetaan niiden maihin. Silloin ne teistä, jotka pelastuvat, muistavat minut pakanoiden seassa, mihin heidät on viety vangeiksi. Särjen heidän haureellisen sydämensä, joka poikkesi minusta pois, ja heidän silmänsä, jotka haureellisina kulkivat heidän epäjumaliensa perässä. Heitä etoo oma itsensä pahojen tekojen tähden, joita he ovat tehneet, kaikkien heidän kauhistustensa tähden. Silloin he tulevat tietämään, että minä olen Herra. En ole sanonut turhaan tuottavani teille tätä onnettomuutta. Näin sanoo Herra, Herra: lyö käsiäsi yhteen, polje jalkaasi ja sano: 'Voi!' kaikille Israelin heimon pahoille kauhistuksille, heidän, jotka kaatuvat miekkaan, nälkään ja ruttoon. Kaukainen kuolee ruttoon, läheinen kaatuu miekkaan, jäljelle jäänyt ja säilynyt kuolee nälkään, ja panen vihani täytäntöön heissä. Tulette tietämään, että minä olen Herra, kun heitä on surmattuina heidän epäjumaliensa keskellä, heidän alttariensa ympärillä, jokaisella korkealla kukkulalla, kaikilla vuorten huipuilla, jokaisen vihreän puun alla ja jokaisen tuuhean tammen alla, missä paikassa vain he ovat tarjonneet suloista tuoksua kaikille epäjumalilleen. Ojennan käteni heitä vastaan ja teen maan autiommaksi ja hävitetymmäksi, kuin on Diblatan erämaa, kaikilla heidän asuinpaikoillaan, ja he tulevat tietämään, että minä olen Herra." Minulle tuli tämä Herran sana, ja se kuului: "Sinä, ihmislapsi, näin sanoo Herra, Herra Israelin maalle: Loppu! Tämän maan neljälle äärelle tulee loppu. Nyt tulee sinulle loppu, ja lähetän vihani sinua vastaan, tuomitsen sinut vaelluksesi mukaan ja annan kaikkien kauhistustesi kohdata sinua. En sääli sinua enkä armahda, vaan annan vaelluksesi kohdata sinua, ja kauhistuksesi tulevat keskuuteesi, ja tulette tietämään, että olen Herra. Näin sanoo Herra, Herra: Onnettomuus! Yksi ja ainoa onnettomuus! Katso, se tulee! Loppu tulee, tulee loppu! Se herää sinua vastaan! Katso, se tulee! Vuoro tulee sinulle, maan asuja. Aika tulee, päivä on lähellä. On hämminki, ilohuutoa ei kaiu vuorilta. Nyt kohta vuodatan kiivauteni päällesi, panen vihani täytäntöön sinussa, tuomitsen sinut vaelluksesi mukaan ja annan kaikkien kauhistustesi kohdata sinua. En sääli enkä armahda. Annan vaelluksesi kohdata sinua, ja kauhistuksesi tulevat keskellesi, ja te tulette tietämään, että minä, Herra, olen se, joka lyön. Katso, päivä! Katso, se tulee! Vuoro on tullut, ruoska kukkii ja julkeus versoo. Väkivalta on noussut ruoskaksi jumalattomuudelle. Heistä ei jää mitään, ei heidän pauhaavasta joukostaan eikä heidän melustaan. Poissa on heidän pöyhkeytensä. Tullut on aika, joutunut päivä, älköön ostaja iloitko, älköönkä myyjä murehtiko, sillä viha tulee kaiken siellä pauhaavan joukon päälle. Sillä myyjä ei enää palaa myymään tavaroitaan, vaikka he vielä jäisivätkin henkiin. Sillä näky kaikkea sen pauhaavaa joukkoa vastaan ei peräydy, eikä kukaan synnillään vahvista elämäänsä. Puhalletaan torviin, varustetaan kaikki, mutta ei ole lähtijää sotaan, sillä minun vihani tulee kaiken siellä pauhaavan joukon päälle. Miekka on ulkona, sisällä rutto ja nälkä. Kedolla oleva kuolee miekkaan, kaupungissa olevan syö nälkä ja rutto. Mutta jos heitä joitakin pelastuu ja pääsee pakoon, he ovat vuorilla kuin laaksojen kyyhkyset, ja he vaikertavat kaikki, kukin syntiään. Kaikki kädet voipuvat, kaikki polvet käyvät veltoiksi kuin vesi. He kääriytyvät säkkeihin, heidät peittää vavistus, kaikilla kasvoilla on häpeä, ja kaikki päät ovat paljaiksi ajetut. Hopeansa he heittävät kaduille, ja heidän kultansa tulee heille saastaksi. Heidän kultansa ja hopeansa eivät voi heitä pelastaa Herran vihan päivänä. He eivät sillä tyydytä nälkäänsä eivätkä täytä vatsaansa, sillä siitä tuli heille kompastus syntiin. Korujen loistolla he ylpeilivät ja tekivät siitä kauhistavat kuvansa ja iljetyksensä. Sen tähden teen sen heille saastaksi. Annan sen vieraitten käsiin ryöstettäväksi ja maan jumalattomien saaliiksi, ja he häpäisevät sen. Käännän kasvoni heistä pois, niin että minun aarteeni häväistään. Väkivaltaiset menevät sinne ja häpäisevät sen. Valmista kahle, sillä maa on täynnä verivelkojen tuomiota, ja kaupunki on täynnä väkivaltaa. Tuon pakanoista pahimmat, ja he ottavat talonne omikseen. Teen lopun voimallisten ylpeydestä, ja heidän pyhäkkönsä häväistään. Tulee hätä, ja he etsivät pelastusta, mutta sitä ei ole. Häviö tulee häviön jälkeen, sanoma tulee sanoman jälkeen. He havittelevat näkyä profeetalta. Papilta katoaa opetus ja vanhimmilta neuvo. Kuningas murehtii, päämies pukeutuu kauhuun, ja maan kansan kädet vapisevat. Teen heille heidän teittensä mukaan, ja tuomitsen heidät heidän tuomioittensa mukaan, ja he tulevat tietämään, että minä olen Herra." Kuudentena vuotena, kuudennessa kuussa, kuukauden viidentenä päivänä istuin huoneessani, ja Juudan vanhimmat istuivat edessäni, ja Herran, Herran käsi laskeutui siellä päälleni. Näin, ja katso: tulennäköinen hahmo! Alaspäin siitä, mikä näytti sen lanteilta, oli tulta, ja ylöspäin sen lanteista näkyi loiste, joka oli nähdä kuin hehkuva malmi. Hän ojensi ikään kuin käden ja tarttui minuun pääni hiussuortuvasta, ja Henki nosti minut maan ja taivaan välille ja vei minut Jerusalemiin Jumalan näyissä, sisimmän portin ovelle, joka on pohjoista kohden, sinne missä oli kiivauspatsas, joka oli herättänyt Herran kiivauden. Katso, siellä oli Israelin Jumalan kirkkaus, samanlainen nähdä kuin se, minkä olin nähnyt laaksossa. Hän sanoi minulle: "Ihmislapsi, nosta silmäsi pohjoista kohti." Nostin silmäni pohjoista kohti, ja katso: pohjoiseen päin alttarin portista oli tuo kiivauspatsas sisäänkäytävässä. Hän sanoi minulle: "Ihmislapsi, näetkö sinä, mitä he tekevät – suuria kauhistuksia, joita Israelin heimo tekee täällä, että menisin kauas pois pyhäköstäni? Mutta palaa vielä ja näet vielä suurempia kauhistuksia." Sitten hän vei minut esipihan ovelle, ja näin, ja katso: seinässä oli jokin aukko. Hän sanoi minulle: "Ihmislapsi, murtaudu läpi seinän." Murtauduin seinän läpi, ja katso: jokin ovi! Hän sanoi minulle: "Mene ja katso hirveitä kauhistuksia, joita he täällä tekevät." Menin ja näin, ja katso: kaikenlaisia inhottavia matelijoiden ja karjaeläinten kuvia ja kaikenlaisia Israelin heimon epäjumalia oli piirretty seinään ympäri kaikkialle. Niiden edessä seisoi seitsemänkymmentä miestä, Israelin heimon vanhimpia, ja näiden keskellä seisoi Jaasanja, Saafanin poika. Kullakin heillä oli suitsutusastiansa kädessään, ja suitsutuspilvestä nousi tuoksu. Hän sanoi minulle: "Näetkö, ihmislapsi, mitä Israelin heimon vanhimmat tekevät pimeässä, itse kukin kuvakammiossaan? Sillä he sanovat: 'Herra ei meitä näe: Herra on hylännyt tämän maan.'" Hän sanoi minulle: "Tulet näkemään vielä suurempia kauhistuksia, joita he tekevät." Hän vei minut Herran huoneen portin ovelle, joka on pohjoista kohden, ja katso, siellä istui naisia itkemässä Tammusta. Sitten hän sanoi minulle: "Näetkö, ihmislapsi? Tulet näkemään vielä kauhistuksia, suurempia kuin nämä." Sitten hän vei minut Herran huoneen sisemmälle esipihalle, ja katso: Herran temppelin ovella, eteisen ja alttarin välillä, oli noin kaksikymmentä viisi miestä. Heillä oli selät Herran temppeliin päin ja kasvot itään päin, ja he kumarsivat aurinkoa kohti itää. Hän sanoi minulle: "Näitkö, ihmislapsi? Eikö ole Juudan heimolle kylliksi, että he tekevät kauhistuksia, joita he ovat täällä tehneet, koska he täyttävät maan väkivallalla ja aina uudelleen vihoittavat minut? Katso, kuinka he vievät viiniköynnöksen lehvää nenänsä eteen! Mutta minäkin teen, minkä teen, vihassani: en sääli enkä armahda; ja vaikka he huutavat korviini suurella äänellä, en heitä kuule." Sitten hän huusi suurella äänellä korviini ja sanoi: "Tulkaa, kaupungin rankaisijat, ja olkoon kullakin kädessään tuhoaseensa!" Katso, kuusi miestä tuli Yläportilta päin, joka on pohjoista kohden, ja kullakin oli kädessä tuhoaseensa. Mutta yksi mies oli heidän keskellään, puettu pellavavaatteisiin ja vyötäisillään kirjoitustarvikkeet. He tulivat ja asettuivat seisomaan vaskialttarin ääreen. Mutta Israelin Jumalan kirkkaus oli kohonnut kerubin yläpuolelta, jonka yllä se oli ollut, huoneen kynnykselle ja huusi pellavavaatteisiin puetulle miehelle, jolla oli kirjoitustarvikkeet vyötäisillään. Herra sanoi hänelle: "Kierrä kaupungin, Jerusalemin, läpi ja tee merkki niiden miesten otsiin, jotka huokaavat ja valittavat kaikkia kauhistuksia, mitä sen keskuudessa tehdään." Niille toisille hän sanoi kuulteni: "Kiertäkää kaupungin läpi hänen jäljessään ja surmatkaa. Älkää säälikö, älkää armahtako, tappakaa vanhukset, nuorukaiset, neitsyet, lapset ja vaimot, mutta älkää koskeko kehenkään, jolla on otsassaan merkki, ja aloittakaa pyhäköstäni." He aloittivat niistä miehistä, vanhimmista, jotka olivat temppelin edessä. Hän sanoi heille: "Saastuttakaa temppeli ja täyttäkää esipihat surmatuilla. Menkää!" Ja he menivät ja surmasivat kaupungissa. Mutta kun minä heidän surmatessaan olin jäänyt jäljelle, lankesin kasvoilleni, huusin ja sanoin: "Voi Herra, Herra! Hävitätkö sinä Israelin koko jäännöksen, kun vuodatat vihasi Jerusalemin päälle?" Hän sanoi minulle: "Israelin ja Juudan heimon syntivelka on erityisen suuri. Maa on täynnä verivelkoja, ja kaupunki on täynnä oikeuden vääristelyä, sillä he sanovat: 'Herra on hylännyt tämän maan, ei Herra näe.' Niinpä minäkään en sääli enkä armahda. Annan heidän vaelluksensa tulla heidän oman päänsä päälle." Katso, pellavavaatteisiin puettu mies, jolla oli kirjoitustarvikkeet vyötäisillään, toi tämän sanan: "Olen tehnyt kaiken, kuten käskit minun tehdä." Näin, ja katso: taivaanvahvuuden yläpuolella, joka oli kerubien pään päällä, oli ikään kuin safiirikivi, näöltään valtaistuimen kaltainen. Se näkyi heidän yläpuolellaan. Hän sanoi pellavavaatteisiin puetulle miehelle näin: "Mene rattaiden väliin, kerubin alle ja täytä kourasi tulisilla hiilillä kerubien välistä ja sirottele ne yli kaupungin." Niin hän meni silmieni edessä. Kerubit seisoivat temppelin oikealla puolella, kun mies meni, ja pilvi peitti sisemmän esipihan. Silloin Herran kirkkaus kohosi kerubin yltä temppelin kynnykselle, ja pilvi täytti temppelin, ja esipiha tuli täyteen Herran kirkkauden hohdetta. Kerubien siipien kohina kuului uloimpaan esipihaan asti kuin kaikkivaltiaan Jumalan ääni, kun hän puhuu. Kun hän käski pellavavaatteisiin puettua miestä sanoen: "Ota tulta rattaiden välistä, kerubien välistä", tämä meni ja seisahtui pyörän ääreen. Kerubi ojensi kätensä kerubien välitse tuleen, joka oli kerubien välissä, otti sitä ja antoi pellavavaatteisiin puetun kouraan. Tämä otti sen ja meni ulos. Kerubeilla näkyi ikään kuin ihmiskäsi heidän siipiensä alta. Näin, ja katso: kerubien kohdalla oli neljä pyörää, yksi pyörä aina yhden kerubin vierellä, ja pyörät olivat näöltään kuin krysoliittikivi. Niillä neljällä näytti olevan sama muoto, niin kuin olisi ollut pyörä pyörässä. Ne kulkivat neljään eri suuntaan, kun kulkivat. Kulkiessaan ne eivät kääntyneet, sillä minne ensimmäinen meni, sinne ne kulkivat sen jäljessä. Ne eivät kääntyneet kulkiessaan. Niillä oli koko ruumis ja selät ja kädet ja siivet ja pyörät, kaikki neljä pyörää, täynnä silmiä, ympäriinsä. Niillä neljällä oli pyöränsä; ja pyöriä nimitettiin minun kuulteni "rattaiksi". Kullakin oli neljät kasvot: yhdet kerubinkasvot, toiset ihmiskasvot, kolmannet leijonankasvot ja neljännet kotkankasvot. Kerubit kohosivat – ne olivat samat olennot, jotka olin nähnyt Kebar-joen varrella. – Kun kerubit kulkivat, kulkivat pyörät niiden lähellä, ja kun kerubit nostivat siipensä kohotakseen ylös maasta, eivät myöskään pyörät kääntyneet pois niiden läheltä. Kun ne seisahtuivat, seisahtuivat nämäkin, ja kun ne kohosivat, kohosivat nämä niiden kanssa, sillä olentojen henki oli näissä. Sitten Herran kirkkaus lähti temppelin kynnykseltä ja asettui kerubien ylle. Lähtiessään kerubit nostivat siipensä ja kohosivat maasta silmieni edessä, ja pyörät samalla kuin ne. Ne seisahtuivat Herran huoneen itäportin ovelle, ja niiden yläpuolella oli Israelin Jumalan kirkkaus. Nämä olivat samat olennot, jotka olin nähnyt Israelin Jumalan alla Kebar-joen varrella, ja tulin tietämään, että ne olivat kerubeja. Neljät kasvot oli kullakin ja neljä siipeä kullakin, ja niiden siipien alla oli ikään kuin ihmiskädet. Niiden kasvot olivat ulkomuodoltaan samat, jotka olin nähnyt Kebar-joen varrella – sekä ulkonäön puolesta että itsessään. Ne kulkivat kukin suoraan eteenpäin. Henki nosti minut ja vei minut Herran huoneen itäportille, joka on itään päin. Katso: portin ovella oli kaksikymmentä viisi miestä, ja minä näin niiden keskellä Jaasanjan, Assurin pojan, ja Pelatjan, Benajan pojan, kansan ruhtinaat. Hän sanoi minulle: "Ihmislapsi, nämä miehet miettivät turmiota ja pitävät pahaa neuvoa tätä kaupunkia vastaan. He sanovat: 'Ei nyt kohta tule rakentaa taloja: se on pata, me olemme liha.' Sen tähden profetoi heitä vastaan, profetoi, ihmislapsi." Herran Henki laskeutui päälleni ja sanoi minulle: "Sano: Näin sanoo Herra: Näin te, Israelin heimo, sanotte, ja minä tunnen, mitä teidän hengestänne nousee. Paljon on teidän surmaamianne tässä kaupungissa, ja olette täyttäneet sen kadut surmatuilla. Sen tähden, näin sanoo Herra, Herra: Surmattunne, jotka olette heittäneet sen keskelle, ovat liha, ja tämä kaupunki on pata, mutta teidät vien pois sen keskeltä. Miekkaa pelkäätte, mutta miekan annan tulla päällenne, sanoo Herra, Herra. Vien teidät pois sen keskeltä ja annan teidät muukalaisten käsiin ja toteutan teidän keskellänne tuomiot. Te kaadutte miekkaan. Israelin rajalla teidät tuomitsen. Tulette tietämään, että minä olen Herra. Ei tämä tule teille padaksi ettekä te siihen lihaksi: Israelin rajalla tuomitsen teidät. Te tulette tietämään, että minä olen Herra – te, jotka ette ole vaeltaneet käskyjeni mukaan ettekä ole tehneet oikeuksieni mukaan, vaan olette tehneet niiden pakanoiden oikeuksien mukaan, jotka ovat teidän ympärillänne." Kun profetoin, niin Pelatja, Benajan poika, kuoli. Lankesin kasvoilleni, huusin kovalla äänellä ja sanoin: "Voi Herra, Herra! Aivanko sinä teet lopun Israelin jäännöksestä?" Minulle tuli tämä Herran sana: "Ihmislapsi, sinun veljesi, sinun veljesi, sukulaisesi ja koko Israelin heimo, kaikki, joille Jerusalemin asukkaat sanovat: 'Olkaa vain kaukana Herrasta, meille tämä maa on annettu perinnöksi!' Sano sen tähden: Näin sanoo Herra, Herra: Koska olen vienyt heidät kauas pakanoiden sekaan ja hajottanut heidät muihin maihin, ja olen ollut heille pyhäkkönä vähän aikaa niissä maissa, joihin he ovat joutuneet, sano sen tähden: Näin sanoo Herra, Herra: Kokoan teidät kansakuntien seasta ja kerään teidät maista, joihin teidät on hajotettu, ja annan teille Israelin maan. He tulevat sinne ja poistavat siitä kaikki sen iljetykset ja kaikki sen kauhistukset. Annan heille yhden sydämen, ja uuden hengen annan teidän sisimpäänne, ja poistan kivisydämen heidän ruumiistaan ja annan heille lihasydämen, niin että he vaeltavat säädöksieni mukaan ja noudattavat oikeuksiani ja pitävät ne. He ovat minun kansani, ja minä olen heidän Jumalansa. Mutta joiden sydän vaeltaa heidän iljetystensä ja kauhistustensa mieltä myöten, niiden vaelluksen annan tulla heidän päänsä päälle, sanoo Herra, Herra." Kerubit nostivat siipensä ja pyörät samalla kuin ne, ja Israelin Jumalan kirkkaus oli heidän yläpuolellaan, ja Herran kirkkaus kohosi ylös, pois kaupungin keskeltä, ja asettui vuorelle, joka on kaupungista itään. Mutta Henki nosti ja vei minut Kaldeaan karkotettujen luo näyssä Jumalan Hengen voimalla. Näky, jonka olin nähnyt, katosi minulta. Puhuin karkotetuille kaikki Herran sanat, jotka hän oli minulle näyttänyt. Minulle tuli tämä Herran sana ja se kuului: "Ihmislapsi, sinä asut kapinallisen suvun keskellä, niiden, joilla on silmät nähdä, mutta eivät näe, ja korvat kuulla, mutta eivät kuule, sillä he ovat kapinallinen suku. Sinä, ihmislapsi, tee itsellesi varusteet mennäksesi karkotukseen, mutta mene päiväaikaan heidän silmiensä edessä karkotukseen. Sinun on mentävä karkotukseen omalta paikkakunnaltasi toiselle paikkakunnalle heidän silmiensä edessä. Ehkäpä he näkevät sen, sillä he ovat kapinallinen suku. Vie ulos varusteesi, niin kuin karkotetut varusteensa, päiväaikaan heidän silmiensä edessä. Mutta lähde sinä itse illalla heidän silmiensä edessä, niin kuin karkotetut lähtevät. Murtaudu muurin läpi heidän silmiensä edessä ja vie varusteesi siitä ulos. Nosta ne hartioillesi heidän silmiensä edessä ja vie ulos pilkkopimeässä. Peitä kasvosi, niin ettet näe maata. Sillä ennusmerkiksi olen pannut sinut Israelin heimolle." Tein, kuten minua oli käsketty ja vein ulos päiväaikaan varusteeni, niin kuin karkotetut varusteensa, mutta illalla murtauduin käsin muurin läpi. Pilkkopimeässä ne vein ulos ja nostin ne hartioilleni heidän silmiensä edessä. Mutta aamulla minulle tuli tämä Herran sana, ja se kuului: "Ihmislapsi, eikö Israelin heimo, kapinallinen suku, ole sinulle sanonut: 'Mitä sinä teet?' Sano heille: Näin sanoo Herra, Herra: Ruhtinasta, joka on Jerusalemissa, koskee tämä profeettasana ja koko Israelin heimoa, mikä on heidän keskuudessaan. Sano: Minä olen teille ennusmerkki. Kuten tein, niin heille tehdään. Karkotukseen, vankeuteen he menevät. Ruhtinas, joka on heidän keskellään, nostaa kantamuksensa hartioilleen ja lähtee ulos pilkkopimeässä. Muurista he murtautuvat läpi viedäkseen siitä ulos vietävänsä. Kasvonsa hän peittää, koska hän ei ole silmillään näkevä maata. Levitän verkkoni hänen ylitseen, ja hän tarttuu pyydykseeni. Vien hänet Baabeliin, kaldealaisten maahan, mutta sitä hän ei saa nähdä, ja sinne hän kuolee. Kaikki, keitä hänellä on ympärillään apunaan, ja kaikki hänen sotajoukkonsa hajotan kaikkiin tuuliin, ja minä ajan niitä takaa paljastetulla miekalla. He tulevat tietämään, että minä olen Herra, kun hajotan heidät pakanoiden sekaan ja sirotan heidät heidän maihinsa. Mutta minä jätän heitä jonkin määrän miekasta, nälästä ja rutosta jäljelle kertomaan pakanoiden seassa, siellä, minne he tulevat, kaikista kauhistuksistaan. He tulevat tietämään, että minä olen Herra." Sitten minulle tuli tämä Herran sana: "Ihmislapsi, syö leipäsi vavisten ja juo vetesi täristen ja huolestuneena. Sano maan kansalle: Näin sanoo Herra, Herra Jerusalemin asukkaista Israelin maassa: He tulevat syömään leipänsä huolestuneina ja juomaan vetensä kauhun vallassa, ja sen maa tulee autioksi kaikesta, mitä siinä on, kaikkien siinä asuvien väkivallan tähden. Asutut kaupungit tulevat raunioiksi, ja maa tulee autioksi, ja te tulette tietämään, että minä olen Herra." Minulle tuli tämä Herran sana ja se kuului: "Ihmislapsi, miksi teillä on tämä sananparsi Israelin maasta, kun sanotte: 'Aika venyy pitkälle, ja tyhjiin raukeavat kaikki näyt?' Sen tähden sano heille: Näin sanoo Herra, Herra: Minä teen lopun tästä sananparresta, niin ettei sitä enää lausuta Israelissa, vaan sano heille: Lähellä on aika ja kaikkien näkyjen täyttymys. Sillä ei ole oleva enää petollista näkyä eikä mielistelevää ennustelua Israelin heimon keskuudessa. Sillä minä, Herra, minä puhun; ja minkä sanan puhun, se tapahtuu eikä enää viivy. Sillä teidän päivinänne, kapinallinen suku, sanan puhun ja sen myös täytän, sanoo Herra, Herra." Minulle tuli tämä Herran sana: "Ihmislapsi, katso, Israelin heimo sanoo: 'Niihin näkyihin, joita tämä näkee, on paljon päiviä, ja hän profetoi kaukaisista ajoista.' Sen tähden sano heille: Näin sanoo Herra, Herra: Ei viivy enää yksikään minun sanani: Minkä sanan minä puhun, se tapahtuu, sanoo Herra, Herra." Minulle tuli tämä Herran sana ja se kuului: "Ihmislapsi, profetoi Israelin ennustavista profeetoista ja sano noille, jotka ovat profeettoja oman sydämensä johtamina: Kuulkaa Herran sana. Näin sanoo Herra, Herra: voi profeettatyperyksiä, jotka seuraavat omaa henkeään ja sitä, mitä eivät ole nähneet! Kuin ketut raunioissa ovat profeettasi, Israel. Te ette ole nousseet muurin aukkoihin ettekä korjanneet muuria Israelin heimon ympäriltä, että se kestäisi sodassa, Herran päivänä. Se, mitä he ovat nähneet, on petosta, ja heidän ennustelunsa on valhetta, kun he sanovat: 'Näin sanoo Herra', vaikka Herra ei ole heitä lähettänyt, niin he odottavat, että hän toteuttaisi heidän sanansa. Ettekö ole petollisia näkyjä nähneet ja valheellisia ennusteluja puhuneet, kun olette sanoneet: 'Näin sanoo Herra', vaikka minä en ole puhunut? Sen tähden, näin sanoo Herra, Herra: Koska olette puhuneet petosta ja nähneet valheellisia näkyjä, niin sen tähden, katso, minä olen teitä vastaan, sanoo Herra, Herra. Käteni on profeettoja vastaan, jotka näkevät petosnäkyjä ja ennustavat valhetta. Heidän ei pidä olla kansani kokouksessa eikä heitä pidä kirjoittaa Israelin heimon kirjaan, eivätkä he tule Israelin maahan. Te tulette tietämään, että minä olen Herra, Herra. Koska he, koska he vievät kansani harhaan, sanoen: 'rauha!', vaikka ei rauhaa ole, ja katso, koska he, kun kansa rakentaa seinän, valkaisevat sen kalkilla, niin sano noille kalkilla valkaisijoille, että se kaatuu. Tulee kaatosade, tulee suuria rakeita, jotka sen kaatavat, ja myrskynpuuska hajottaa sen, ja katso, seinä kaatuu! Eikö silloin teiltä kysytä: 'Missä on valkaisu, jolla sen valkaisitte?' Sen tähden, näin sanoo Herra, Herra: Annan kiivaudessani puhjeta myrskynpuuskan, kaatosade tulee vihastani ja raekivet kiivaudestani tekemään siitä lopun. Hajotan seinän, jonka olitte kalkilla valkaisseet, ja syöksen sen maahan, niin että sen perustus paljastuu. Se kaatuu, ja saatte siinä lopun. Mutta tulette tietämään, että minä olen Herra. Minä panen kiivauteni täytäntöön seinässä ja niissä, jotka sen kalkilla valkaisivat, ja sanon teille: Ei ole enää seinää eikä sen valkaisijoita, Israelin profeettoja, jotka ennustivat Jerusalemista ja näkivät sille rauhan näkyjä, vaikka ei rauhaa ollut, sanoo Herra, Herra. Mutta sinä, ihmislapsi, käännä kasvosi kansasi tyttäriä vastaan, jotka joutuvat hurmoksiin oman sydämensä johtamina, ja profetoi heitä vastaan ja sano: Näin sanoo Herra, Herra: Voi niitä naisia, jotka sitovat taikasiteitä kaikkiin ranteisiin ja tekevät huntuja kaikenkorkuisiin päihin pyydystääkseen sieluja! Toisia sieluja te pyydystätte kansaltani pois, toisten sielujen annatte elää omaksi eduksenne. Häpäisette minut kansani edessä kourallisista ohria ja leipäpalasista, kun kuoletatte sieluja, joiden ei olisi kuoltava ja annatte elää sielujen, jotka eivät saisi elää ja kun valehtelette kansalleni, joka kuuntelee valhetta. Sen tähden, näin sanoo Herra, Herra: Käyn käsiksi teidän taikasiteisiinne, joilla olette pyydystäneet sieluja kuin lintuja, ja revin ne käsivarsistanne ja lasken sielut lentoon – sielut, jotka te olette pyydystäneet. Revin huntunne ja pelastan kansani käsistänne, niin etteivät he enää joudu kättenne saaliiksi; ja te tulette tietämään, että minä olen Herra. Koska olette valheella murehduttaneet vanhurskaan sydämen, vaikka en tahtonut häntä murehduttaa, ja olette vahvistaneet jumalattoman käsiä, ettei hän kääntyisi pahalta tieltään ja eläisi, sen tähden ette enää tule näkemään petosnäkyjä ettekä ennustelemaan ennustelujanne, vaan pelastan kansani käsistänne, ja tulette tietämään, että minä olen Herra." Luokseni tuli miehiä Israelin vanhinten joukosta, ja he istuutuivat eteeni. Minulle tuli tämä Herran sana, ja se kuului: "Ihmislapsi, nämä miehet ovat nostaneet epäjumalansa sydämeensä ja asettaneet kasvojensa eteen sen, mikä heille oli kompastukseksi syntiin. Antaisinko tosiaan heidän kysyä neuvoa itseltäni? Sen tähden puhuttele heitä ja sano heille: Näin sanoo Herra, Herra: Kuka tahansa Israelin heimosta nostaa epäjumalansa sydämeensä ja asettaa kasvojensa eteen sen, mikä hänelle oli kompastukseksi syntiin, ja menee profeetan luo, hänelle minä, Herra, kyllä annan vastauksen – hänelle ja hänen monille epäjumalilleen, ja tartun Israelin heimoa sydämeen, koska he ovat kääntyneet minusta pois kaikki seuraamalla epäjumaliaan. Sen tähden sano Israelin heimolle: Näin sanoo Herra, Herra: Kääntykää, ja kääntykää pois epäjumalistanne ja kääntäkää kasvonne pois kaikista kauhistuksistanne. Sillä kuka ikinä Israelin heimosta tai muukalainen, joka asuu Israelissa, luopuu minusta ja nostaa epäjumalansa sydämeensä ja asettaa kasvojensa eteen sen, mikä hänelle oli kompastukseksi syntiin, ja menee profeetan luo kysymään itselleen neuvoa minulta, hänelle minä, Herra, itse annan vastauksen. Käännän kasvoni sitä miestä vastaan, teen hänet merkiksi ja sananparreksi ja hävitän hänet kansani keskeltä. Tulette tietämään, että minä olen Herra. Mutta jos profeetta antaa viekoitella itsensä ja sanoo sanan, niin minä, Herra, olen sen profeetan viekoitellut. Ojennan käteni häntä vastaan ja hävitän hänet kansastani Israelista. He tulevat kantamaan syntinsä – niin kuin kysyjän synti, on profeetankin synti – etteivät he, Israelin heimo, enää eksyisi minusta pois eivätkä enää saastuttaisi itseään kaikilla rikkomisillaan, vaan olisivat kansani ja minä olisin heidän Jumalansa; sanoo Herra, Herra." Minulle tuli tämä Herran sana ja se kuului: "Ihmislapsi! Jos maa tekisi syntiä minua vastaan olemalla uskoton ja ojentaisin sitä vastaan käteni ja murtaisin siltä leivän tuen ja lähettäisin siihen nälän ja hävittäisin siitä ihmiset ja eläimet, ja sen keskellä olisivat nämä kolme miestä: Nooa, Daniel ja Job, he vanhurskaudellaan pelastaisivat oman henkensä, sanoo Herra, Herra. Jos antaisin pahojen petoeläinten käydä halki maan ja ne riistäisivät siltä lapset ja se tulisi autioksi, niin ettei siellä olisi kulkijaa petoeläinten tähden, niin nämä kolme miestä, jos olisivat sen keskellä, eivät voisi – niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra – pelastaa poikiaan eikä tyttäriään. Vain he itse pelastuisivat, mutta maa tulisi autioksi. Tai jos antaisin miekan tulla tämän maan yli ja sanoisin: 'Miekka, käy halki maan!' ja hävittäisin siitä ihmiset ja eläimet, ja sen keskellä olisivat nämä kolme miestä, eivät he voisi – niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra – pelastaa poikiaan eikä tyttäriään, vaan vain he itse pelastuisivat. Tai jos lähettäisin ruton tähän maahan ja vuodattaisin vihani sen yli verenä, niin että hävittäisin siitä ihmiset ja eläimet, ja Nooa, Daniel ja Job olisivat sen keskellä, eivät he voisi – niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra – pelastaa poikaansa eikä tytärtään. Vain he vanhurskaudellaan pelastaisivat henkensä. Sillä näin sanoo Herra, Herra: Mitä sitten, kun lähetän Jerusalemin päälle neljä kovaa tuomiotani: miekan, nälän, pahat petoeläimet ja ruton hävittämään siitä ihmiset ja eläimet! Mutta katso, sinne on jäävä jäljelle pelastuneita, poikia ja tyttäriä, jotka viedään pois. Katso, he tulevat luoksenne, ja te näette heidän vaelluksensa ja tekonsa ja tulette lohdutetuiksi siitä onnettomuudesta, jonka olen tuottanut Jerusalemille, kaikesta, minkä olen sille tehnyt. He lohduttavat teitä, kun näette heidän vaelluksensa ja tekonsa. Te tulette tietämään, etten syyttä suotta ole tehnyt sitä kaikkea, minkä olen sille tehnyt, sanoo Herra, Herra." Minulle tuli tämä Herran sana, ja se kuului: "Ihmislapsi, miksi viinipuu on parempi kuin kaikki muut puut, tuo köynnös, joka on metsän puiden seassa? Otetaanko siitä puuta mihinkään tarkoitukseen? Tehdäänkö siitä tappiakaan, johon ripustetaan kaikkea tavaraa? Katso, se annetaan tulen kulutettavaksi. Sen molemmat päät on tuli kuluttanut, ja sen keskiosa hiiltynyt. Kelpaako se tarve-esineeksi? Katso, silloinkaan, kun se oli ehjä, siitä ei voinut valmistaa tarve-esinettä, saati sitten, kun tuli sen kulutti ja se hiiltyi – silloinko siitä tehtäisiin tarve-esine? Sen tähden, näin sanoo Herra, Herra: Niin kuin metsän puiden seassa käy viinipuulle, jonka olen antanut tulen kulutettavaksi, niin annan käydä myös Jerusalemin asukkaille. Käännän kasvoni heitä vastaan. Tulesta he ovat päässeet, mutta tuli heidät kuluttaa. Niin tulette tietämään, että minä olen Herra, kun käännän kasvoni heitä vastaan. Teen maan autioksi, koska he ovat olleet uskottomat; sanoo Herra, Herra." Minulle tuli tämä Herran sana, ja se kuului: "Ihmislapsi, ilmoita Jerusalemille sen kauhistukset ja sano: Näin sanoo Jerusalemille Herra, Herra: Sinun alkuperäsi ja syntysi on kanaanilaisten maasta. Isäsi oli amorilainen ja äitisi heettiläinen. Näin oli syntymäsi: sinä päivänä, jona synnyit, sinulta ei leikattu napanuoraa, sinua ei pesty vedellä, että olisit puhdistunut, sinua ei hierottu suolalla eikä sinua kääritty kapaloihin. Kukaan ei sinua säälinyt, niin että olisi tehnyt sinulle mitään tällaista ja armahtanut sinua, vaan sinut pantiin heitteille kedolle. Niin halpana pidettiin sinun henkesi sinä päivänä, jona synnyit. Mutta kuljin ohitsesi ja näin sinut, kun sätkyttelit verissäsi. Sanoin sinulle, kun olit siinä verissäsi: 'Sinun pitää elää' – niin sanoin sinulle, kun olit siinä verissäsi: 'Sinun pitää elää, teen sinut kymmeniksi tuhansiksi kuin pellon sadon.' Vartuit, tulit isoksi ja ehdit kauneimpaan kukoistukseesi, rintasi paisuivat, ja hiuksesi kasvoivat; mutta vielä sinä olit alaston ja paljas. Kuljin ohitsesi ja näin sinut, ja katso, sinun aikasi oli lemmen aika. Levitin liepeeni ylitsesi ja peitin häpysi. Vannoin sinulle ja menin liittoon kanssasi, sanoo Herra, Herra. Tulit omakseni. Pesin sinut vedellä, huuhtelin sinut verestäsi ja voitelin sinut öljyllä. Puetin sinut kirjailtuihin vaatteisiin, panin jalkaasi tahašin nahasta tehdyt sandaalit, sidoin päähäsi hienopellavaisen siteen ja hunnutin sinut silkillä. Koristin sinut koruilla, panin rannerenkaat käsiisi ja ketjut kaulaasi, panin nenärenkaan nenääsi, korvarenkaat korviisi ja päähäsi kauniin kruunun. Niin sinut koristeltiin kullalla ja hopealla, sinun pukusi oli hienoa pellavaa, silkkiä ja kirjailtua vaatetta, ja söit ydinjauhoja, hunajaa ja öljyä. Sinusta tuli erittäin kaunis, ja sinä kelpasit kuninkaalliseen arvoon. Maineesi kulki pakanakansoihin kauneutesi tähden, sillä se oli täydellinen niiden kaunistusten takia, jotka puin yllesi, sanoo Herra, Herra. Mutta luotit kauneuteesi ja harjoitit haureutta maineesi nojalla ja vuodatit haureuttasi jokaiselle ohikulkijalle: 'Saakoon tuokin!' Otit vaatteistasi kangasta ja teit itsellesi kirjavia uhrikukkuloita ja harjoitit haureutta niiden päällä. Sellaista ei ole tapahtunut eikä ole tapahtuva. Otit korujasi, kultaani ja hopeaani, joita olin sinulle antanut, ja teit itsellesi miehenkuvia ja harjoitit haureutta niiden kanssa. Otit kirjailtuja vaatteitasi ja verhosit ne niillä ja öljyni ja suitsukkeeni panit niiden eteen. Ruokani, jota sinulle annoin –syötinhän sinua ydinjauhoilla, öljyllä ja hunajalla – sinä panit niiden eteen suloiseksi tuoksuksi. Näin tapahtui, sanoo Herra, Herra. Otit poikasi ja tyttäresi, jotka olit minulle synnyttänyt, ja teurastit heidät niiden syödä. Oliko haureudessasi sinulle liian vähän, kun vielä teurastit poikani ja annoit heidät poltettaviksi niille uhrina? Kaikkien kauhistustesi ja haureutesi parissa et muistanut nuoruutesi päiviä, jolloin olit alaston ja paljas ja sätkyttelit verissäsi. Kaiken muun pahuutesi lisäksi – voi, voi sinua! sanoo Herra, Herra – rakensit itsellesi korokkeita ja teit itsellesi kumpuja kaikille toreille. Kaikkiin kadunkulmiin rakensit kumpujasi ja häpäisit kauneutesi, levitit jalkasi jokaiselle ohikulkijalle ja yhä lisäsit haureuttasi. Harjoitit haureutta naapuriesi, Egyptin isoelimisten poikien, kanssa ja yhä lisäsit haureuttasi ja niin vihoitit minut. Katso, ojensin käteni sinua vastaan ja vähensin sinun määräosasi ja jätin sinut vihollistesi, filistealaisten tyttärien, raivon valtaan, jotka häpesivät sinun kauheaa vaellustasi. Harjoitit haureutta Assurin poikien kanssa, koska et voinut saada kylliksesi. Vaikka harjoitit haureutta heidän kanssaan, et sittenkään saanut tarpeeksesi. Lisäsit yhä haureuttasi Kanaanin maassa, Kaldeaan asti, mutta et siitäkään saanut tarpeeksesi. Kuinka himosta voipuva olikaan sydämesi, sanoo Herra, Herra, kun teit tämän kaiken, niin kuin tekee portoista pahin, kun rakensit korokkeesi kaikkiin kadunkulmiin ja teit kumpusi kaikille toreille! Mutta siinä et ollut porton kaltainen, että halveksit portonpalkkaa – avionrikkojavaimo, joka miehensä sijaan ottaa vieraita! Kaikille portoille annetaan lahja, mutta annoit portonlahjojasi kaikille rakastajillesi ja haureudessasi lahjoit heitä tulemaan luoksesi joka taholta. Sinun laitasi oli haureudessasi päinvastoin kuin muiden naisten. Perässäsi ei juostu haureuteen, vaan sinä maksoit portonpalkkaa, mutta sinulle portonpalkkaa ei maksettu. Näin se oli päinvastoin. Sen tähden, sinä portto, kuule Herran sana: Näin sanoo Herra, Herra: Koska olet vuodattanut häpysi ja riisunut sen paljaaksi haureudessasi kaikille rakastajillesi ja kaikille kauhistaville epäjumalillesi, sekä lastesi veren tähden, jonka olet niille antanut, sen tähden, katso, kokoan kaikki rakastajasi, jotka olivat sinulle mieleen, kaikki, joita rakastit, ja kaikki, joihin kyllästyit, ne kokoan sinua vastaan joka taholta ja paljastan heille alastomuutesi, niin että he näkevät koko alastomuutesi. Tuomitsen sinut sen mukaan, mitä on säädetty avionrikkoja- ja verenvuodattajanaisista, ja annan vihassa ja kiivaudessa veresi vuotaa. Annan sinut heidän käsiinsä, ja he hajottavat korokkeesi, kukistavat kumpusi, raastavat sinulta vaatteesi, ottavat korusi ja jättävät sinut alastomaksi ja paljaaksi. He nostattavat kansanjoukon sinua vastaan, ja ne kivittävät sinut ja hakkaavat sinut maahan miekoillaan, polttavat tulella talosi ja panevat sinussa toimeen tuomiot monien naisten silmien edessä. Teen lopun porttona olostasi, etkä enää sitten maksa portonpalkkoja. Tyydytän vihani sinussa, niin että kiivauteni väistyy sinusta, ja tyynnyn enkä enää ole vihastunut. Koska et ole muistanut nuoruutesi päiviä, vaan vihoitit minut kaikilla näillä – niin katso, minäkin annan vaelluksesi tulla oman pääsi päälle, sanoo Herra, Herra. Etkö sinä ole tehnyt näitä iljetyksiä kaikkien kauhistustesi lisäksi? Katso, jokainen, joka lausuu sananparsia, on tekevä sinusta sananparren: 'Tytär tulee äitiinsä.' Sinä olet äitisi tytär, hänen, joka hyljeksi miestään ja lapsiaan, ja olet sisartesi sisar, heidän, jotka hyljeksivät miehiään ja lapsiaan. Äitinne oli heettiläinen ja isänne amorilainen. Isosiskosi oli Samaria tyttärineen, joka asui vasemmalla puolellasi, ja pikkusiskosi, joka asui oikealla puolellasi, oli Sodoma tyttärineen. Mutta et vaeltanut heidän teitään etkä tehnyt kauhistuksia samalla tavoin kuin he. Vähän aikaa vain, niin jo teit kaikilla teilläsi kelvottomammin kuin he. Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra: sisaresi Sodoma tyttärineen ei totisesti tehnyt sitä, mitä sinä tyttärinesi olet tehnyt. Katso, tämä oli sisaresi Sodoman synti: ylpeys, leivän yltäkylläisyys ja huoleton lepo hänellä ja hänen tyttärillään. Mutta kurjaa ja köyhää hän ei kädestä tarttunut. He ylpeilivät ja tekivät kauhistuksia edessäni, ja kun sen näin, toimitin heidät pois. Samaria ei tehnyt puoltakaan syntiesi määrästä, mutta sinä olet tehnyt kauhistuksia paljon enemmän kuin he, niin että olet kaikilla kauhistuksillasi, joita olet tehnyt, saanut sisaresi näyttämään vanhurskailta. Niinpä kanna myös häpeäsi, kun olet hankkinut tuollaisen hyvityksen sisarillesi. Syntiesi takia, kun olet menetellyt vielä kauhistavammin kuin he, he ovat vanhurskaampia kuin sinä. Häpeä sinäkin ja kanna häpeäsi, kun olet saanut sisaresi näyttämään vanhurskailta. Mutta käännän heidän kohtalonsa: Sodoman ja hänen tyttäriensä kohtalon sekä Samarian ja hänen tyttäriensä kohtalon, ja käännän sinun kohtalosi, sinun, joka olet heidän keskellään, että kantaisit häpeäsi ja olisit häpeissäsi kaikesta, mitä teit, kun lohdutit heidät. Sisaresi, Sodoma tyttärineen, palaa entiselleen, ja Samaria tyttärineen palaa entiselleen. Myös sinä palaat tyttärinesi entisellesi. Eikö sisaresi Sodoma ollut puheenaiheena suussasi ylpeytesi aikana, ennen kuin oma pahuutesi paljastui, silloin kun jouduit Aramin tyttärien ja kaikkien heidän ympärillään asuvien, filistealaisten tyttärien, häväistäväksi, jotka joka taholta pilkkasivat sinua? Sinä saat kantaa iljetyksesi ja kauhistuksesi, sanoo Herra. Sillä näin sanoo Herra, Herra: Olen tehnyt sinulle sen mukaan, kuin sinä olet tehnyt, kun olet pitänyt valan halpana ja rikkonut liiton. Mutta minä muistan liittoni, jonka tein kanssasi nuoruutesi päivinä, ja pystytän kanssasi iankaikkisen liiton. Muistat vaelluksesi ja häpeät, kun otat vastaan sisaresi, ne, jotka ovat sinua isommat, sekä ne, jotka ovat sinua pienemmät, ja annan heidät sinulle tyttäriksi, mutta en sinun liittosi nojalla. Minä pystytän liittoni kanssasi, ja tulet tietämään, että minä olen Herra. Muistat ja häpeät etkä voi häpeäsi tähden enää avata suutasi, kun annan sinulle anteeksi kaiken, mitä tehnyt olet, sanoo Herra, Herra." Minulle tuli tämä Herran sana ja se kuului: "Ihmislapsi, esitä arvoitus ja lausu sananparsi Israelin heimolle ja sano: Näin sanoo Herra, Herra: Suuri kotka, suurisiipinen, pitkäsulkainen, täysihöyheninen, kirjava, tuli Libanonille ja otti latvuksen setripuusta. Hän taittoi siitä latvalehvän ja vei sen Kanaanin maahan, asetti sen kauppiaiden kaupunkiin. Hän otti siitä maasta taimen ja pani sen kylvöpeltoon. Hän otti sen ja istutti sen kuin pajun runsaan veden ääreen. Se versoi, ja siitä tuli rehevä viinipuu, matalakasvuinen. Sen oksien tuli kääntyä kotkaan päin ja sen juurten olla hänen allaan. Siitä tuli viinipuu. Se teki haaroja ja työnsi oksia. Mutta oli toinen suuri kotka, suurisiipinen, runsashöyheninen; ja katso, tämä viinipuu ojensi juurensa sitä kotkaa kohti ja työnsi oksansa siihen päin sen kasteltaviksi siitä penkereestä, johon se oli istutettu. Se oli istutettu hyvään peltoon runsaan veden ääreen, että se tekisi lehviä, kantaisi hedelmää ja tulisi ihanaksi viinipuuksi. Sano: Näin sanoo Herra, Herra: Menestyyköhän se? Eiköhän kotka kisko ylös sen juuria ja raasta sen hedelmiä, niin että kaikki siitä versoneet lehdet kuivuvat ja puu kuivuu? Eikä tarvita suurta voimaa eikä paljoa väkeä sen nostamiseksi juuriltaan. Katso, se on istutettu – menestyyköhän se? Eikö se kuivu, kun siihen käy itätuuli, ja kuivu penkereessä, jossa se versoi?" Sitten minulle tuli tämä Herran sana, ja se kuului: "Sano kapinoivalle suvulle: Ettekö tiedä, mitä tämä tarkoittaa? Sano: Katso, Baabelin kuningas tuli Jerusalemiin, otti sen kuninkaan ja ruhtinaat ja vei heidät luokseen Baabeliin. Hän otti yhden kuninkaallisesta suvusta, teki hänen kanssaan liiton ja otti häneltä valan, mutta maan mahtavat hän vei mukanaan, että valtakunta tulisi vähäpätöiseksi eikä kohoaisi, että se pitäisi liittonsa ja liitto pysyisi. Mutta hän kapinoi häntä vastaan ja laittoi lähettiläänsä Egyptiin, että hänelle annettaisiin hevosia ja paljon väkeä. Menestyykö se, pelastuuko se, joka tekee tällaista? Pelastuuko se, joka rikkoo liiton? Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra: sen kuninkaan asuinpaikalla, joka hänet kuninkaaksi teki, jonka valan hän on halpana pitänyt ja jonka liiton hän on rikkonut, sen luona, keskellä Baabelia, hänen on totisesti kuoltava. Mutta farao suurella sotajoukollaan ja paljolla väellään ei tee mitään hänen hyväkseen sodassa, kun luodaan valli ja rakennetaan saartovarusteet monien sielujen tuhoksi. Hän piti halpana valan ja rikkoi liiton. Katso, vaikka hän oli kättä lyönyt, hän teki kaiken tämän – hän ei pelastu. Sen tähden, näin sanoo Herra, Herra: Niin totta kuin minä elän, niin valani, jonka hän piti halpana, ja liittoni, jonka hän rikkoi, annan tulla hänen päänsä päälle. Levitän verkkoni hänen ylitseen, ja hän takertuu pyydykseeni. Vien hänet Baabeliin ja käyn siellä oikeutta hänen kanssaan hänen uskottomuudestaan, jota hän on osoittanut minua kohtaan. Kaikki hänen pakolaisensa kaikista hänen sotajoukoistaan kaatuvat miekkaan, ja jäljellejääneet hajotetaan kaikkiin tuuliin. Niin te tulette tietämään, että minä, Herra, olen puhunut. Näin sanoo Herra, Herra: Mutta minä otan yhden latvuksen siitä korkeasta setripuusta ja istutan sen. Hennon latvalehvän minä siitä taitan ja istutan korkealle ja jyrkälle vuorelle. Israelin vuoren korkeuteen sen istutan. Niin se kantaa lehviä ja tekee hedelmää, ja siitä tulee mahtava setri. Sen alla asuvat kaikki linnut, ja kaikki siivekkäät asuvat sen oksien varjossa. Kaikki metsän puut tulevat tietämään, että minä olen Herra, joka teen korkean puun matalaksi ja matalan puun korkeaksi, tuoreen puun kuivaksi ja kuivan puun kukoistavaksi. Minä, Herra, Herra, olen puhunut ja sen teen." Minulle tuli tämä Herran sana ja se kuului: "Mikä teillä on, kun te lausutte tätä sananpartta Israelin maasta: 'Isät söivät raakoja rypäleitä, lasten hampaat heltyivät'? Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra, teidän ei tule enää lausua tätä sananpartta Israelissa. Katso, kaikki sielut ovat minun: niin kuin isän sielu, niin pojankin sielu – ne ovat minun. Sen sielu, joka syntiä tekee – sen on kuoltava. Jos mies on vanhurskas ja tekee oikeuden ja vanhurskauden: ei syö uhrivuorilla, ei luo silmiään Israelin heimon epäjumaliin, ei saastuta lähimmäisensä vaimoa, ei lähesty vaimoaan, joka on kuukautistilassa, ei sorra toista, vaan antaa takaisin velkapantin, ei riistä eikä raasta, vaan antaa leipäänsä nälkäiselle, verhoaa vaatteella alastonta, ei anna rahaansa korolle, ei ota voittoa, vaan pidättää kätensä vääryydestä, tekee oikean tuomion miesten välillä, vaeltaa käskyjeni mukaan ja noudattaa oikeuksiani, niin että tekee sitä, mikä on oikein – hän on vanhurskas, hän totisesti on elävä, sanoo Herra, Herra. Mutta jos hänelle on syntynyt poika, väkivaltainen, verenvuodattaja, joka tekee yhtäkin näistä, mitä hän itse ei ole tehnyt: syö uhrivuorilla, saastuttaa lähimmäisensä vaimon, sortaa kurjaa ja köyhää, riistää ja raastaa, ei anna takaisin panttia, luo silmänsä epäjumaliin, tekee kauhistuksia, antaa rahansa korolle ja ottaa voittoa – saisiko tämä elää? Hän ei tule elämään. Kaikkia näitä kauhistuksia hän on tehnyt, hänet on kuolemalla rangaistava. Hän on verivelan alainen. Mutta katso, jos tälle on syntynyt poika ja hän näkee kaikki isänsä synnit, jotka tämä on tehnyt – näkee ne eikä tee sellaisia: ei syö uhrivuorilla, ei luo silmiään Israelin heimon epäjumaliin, ei saastuta lähimmäisensä vaimoa, ei sorra toista, ei ota panttia, ei riistä eikä raasta, vaan antaa leipäänsä nälkäiselle, verhoaa vaatteella alastonta, pidättää kätensä koskemasta kurjaan, ei ota korkoa eikä voittoa, vaan tekee minun oikeuksieni mukaan, vaeltaa käskyjeni mukaan – hänen ei ole kuoltava isänsä syntivelan tähden, hän totisesti on elävä. Hänen isänsä taas kun teki väkivallan töitä, riisti ja raastoi veljeltään ja teki kansansa keskuudessa sitä, mikä ei ole hyvää, niin katso, hänen oli kuoltava syntivelkansa tähden. Mutta vielä te kysytte: 'Minkä tähden poika ei kanna isän syntivelkaa?' Kun poika on tehnyt oikeuden ja vanhurskauden, noudattanut kaikkia käskyjäni ja tehnyt niiden mukaan, hän totisesti on elävä. Sen sielun, joka syntiä tekee – sen on kuoltava. Poika ei kanna isän syntivelkaa, eikä isä kanna pojan syntivelkaa. Vanhurskaan ylle on tuleva hänen vanhurskautensa, ja jumalattoman ylle on tuleva hänen jumalattomuutensa. Jos jumalaton kääntyy pois kaikesta synnistään, mitä hän on tehnyt, ja noudattaa kaikkia käskyjäni ja tekee oikeuden ja vanhurskauden, hän totisesti tulee elämään eikä hänen ole kuoltava. Yhtään hänen synneistään, jotka hän on tehnyt, ei muisteta. Vanhurskautensa tähden, jota hän on noudattanut, hän on elävä. Olisiko minulle mieleen jumalattoman kuolema, sanoo Herra, Herra, eikö se, että hän kääntyy pois teiltään ja elää? Mutta jos vanhurskas kääntyy pois vanhurskaudestaan ja tekee vääryyttä, tekee kaikkien niiden kauhistusten kaltaisia, joita jumalaton tekee – hänkö on elävä? Ei yhtään hänen vanhurskasta tekoaan, jonka hän on tehnyt, muisteta. Uskottomuutensa tähden, johon hän on langennut, ja syntinsä tähden, jota hän on tehnyt, hänen on kuoltava. Vielä te sanotte: 'Herran tie ei ole oikea.' Kuulkaa siis, te Israelin heimo! Minunko tieni ei olisi oikea? Eikö niin: teidän omat tienne eivät ole oikeat! Jos vanhurskas kääntyy pois vanhurskaudestaan ja tekee vääryyttä, sen tähden hänen on kuoltava. Vääryytensä tähden, jota hän on tehnyt, hänen on kuoltava. Jos jumalaton kääntyy pois jumalattomuudestaan, jota hän on harjoittanut, ja tekee oikeuden ja vanhurskauden, hän säilyttää sielunsa elossa. Koska hän näki ja kääntyi pois kaikista synneistään, joita oli tehnyt, hän totisesti tulee elämään. Hänen ei ole kuoltava. Mutta Israelin heimo sanoo: 'Herran tie ei ole oikea.' Minunko tieni eivät olisi oikeat, te Israelin heimo? Eikö niin: teidän omat tienne eivät ole oikeat! Niinpä tuomitsen teidät, te Israelin heimo, itse kunkin hänen teittensä mukaan, sanoo Herra, Herra. Kääntykää, palatkaa pois kaikista synneistänne, ja älköön syntivelka tulko teille lankeemukseksi. Heittäkää pois päältänne kaikki syntinne, joilla te olette rikkoneet, ja tehkää itsellenne uusi sydän ja uusi henki. Minkä tähden te kuolisitte, Israelin heimo? Sillä ei ole minulle mieleen kuolevan kuolema, sanoo Herra, Herra. Kääntykää, niin elätte." "Mutta sinä, viritä itkuvirsi Israelin ruhtinaista ja sano: Mikä naarasleijona äitisi olikaan leijonien joukossa! Se makasi nuorten leijonien keskellä ja kasvatti pentujaan ja kasvatti isoksi yhden pennuistaan, ja siitä tuli nuori leijona. Se oppi saalistamaan ja söi ihmisiä. Mutta kansat kuulivat siitä: se pyydystettiin heidän kuoppaansa ja vietiin koukusta vetäen Egyptin maahan. Kun sen viipyessä emo näki, että hänen toivonsa oli mennyttä, se otti toisen pennuistaan, ja kasvatti sen nuoreksi leijonaksi. Se käyskenteli leijonien keskellä, siitä tuli nuori leijona, se oppi saalistamaan, ja se söi ihmisiä. Se yhtyi heidän leskiinsä ja teki autioiksi heidän kaupunkinsa, ja maa ja kaikki, mitä siinä on, kauhistui sen ärjynnän äänestä. Silloin kansat sen ympärillä olevilta alueilta asettivat ja virittivät sille verkkonsa, ja se pyydystettiin heidän kuoppaansa. Se pantiin häkkiin vetämällä koukusta ja vietiin Baabelin kuninkaan eteen. Se vietiin vuorilinnoihin, ettei sen ääni enää kuuluisi Israelin vuorille. Äitisi oli sinulle kuin mehevä veden ääreen istutettu viinipuu. Se tuli runsaasta vedestä hedelmälliseksi ja siinä oli paljon oksia. Siihen tuli vahvoja oksia hallitsijoiden valtikoiksi, ja sen runko kohosi korkealle tiheän oksaston keskellä ja näkyi kauas korkeana ja runsasoksaisena. Mutta se temmattiin vihaisesti irti, heitettiin maahan, ja itätuuli kuivasi sen hedelmät. Ne revittiin hajalle, ja sen vahvat oksat kuivuivat, ja tuli kulutti ne. Nyt se on istutettuna erämaahan, kuivaan ja janoiseen maahan. Sen vahvasta oksasta on lähtenyt tuli. Se on kuluttanut sen hedelmät, ja vahvaa oksaa, josta olisi hallitusvaltikaksi, siinä ei enää ole." Itkuvirsi tämä oli oleva, ja itkuvirsi siitä on tullut. Seitsemäntenä vuotena, viidennessä kuussa, kuukauden kymmenentenä päivänä tuli miehiä Juudan vanhinten joukosta kysymään neuvoa Herralta, ja he istuutuivat eteeni. Minulle tuli tämä Herran sana ja se kuului: "Ihmislapsi, puhu Israelin vanhimmille ja sano heille: Näin sanoo Herra, Herra: Tekö tulette minulta kysymään neuvoa? Niin totta kuin minä elän, en anna teidän kysyä neuvoa itseltäni, sanoo Herra, Herra. Etkö tuomitse heitä, etkö tuomitse, ihmislapsi? Tee heille tiettäviksi heidän isiensä kauhistukset ja sano heille: Näin sanoo Herra, Herra: Sinä päivänä, jona valitsin Israelin, kättä kohottaen lupasin Jaakobin heimon jälkeläisille, tein itseni heille tunnetuksi Egyptin maassa ja kättä kohottaen lupasin heille sanoen: 'Minä olen Herra, teidän Jumalanne.' Sinä päivänä kohotin käteni, että vien heidät pois Egyptin maasta siihen maahan, jonka olin heille katsonut ja joka vuotaa maitoa ja hunajaa. Se on kaunistus kaikkien maiden joukossa. Sanoin heille: 'Heittäkää, itse kukin, pois silmienne iljetykset älkääkä saastuttako itseänne Egyptin epäjumalilla. Minä olen Herra, teidän Jumalanne.' Mutta he kapinoivat minua vastaan, eivät tahtoneet kuulla minua eivätkä heittäneet pois itse kukin silmiensä iljetyksiä eivätkä hylänneet Egyptin epäjumalia. Sanoin vuodattavani kiivauteni heidän päälleen ja panevani vihani täytäntöön heissä keskellä Egyptin maata. Mutta tein tekoni oman nimeni tähden, jotta se ei tulisi häväistyksi pakanoiden silmissä, joiden keskellä he olivat ja joiden silmien edessä olin tehnyt itseni heille tunnetuksi viemällä heidät pois Egyptin maasta. Kun olin vienyt heidät pois Egyptin maasta ja tuonut heidät erämaahan, annoin heille säädökseni ja tein heille tiettäviksi oikeuteni: ihminen, joka ne pitää, on niistä elävä. Myös sapattini annoin heille olemaan merkkinä minun ja heidän välillään, että he tulisivat tietämään, että minä olen Herra, joka pyhitän heidät. Mutta Israelin heimo kapinoi minua vastaan erämaassa. He eivät vaeltaneet käskyjeni mukaan ja halveksivat oikeuksiani, jotka ihmisen on pidettävä, että hän niistä eläisi, ja sapattini he rikkoivat kovin. Niin sanoin vuodattavani kiivauteni heidän päälleen erämaassa ja lopettavani heidät. Mutta tein tekoni oman nimeni tähden, ettei se tulisi häväistyksi pakanoiden silmissä, joiden silmien edessä olin vienyt heidät pois. Myös kättä kohottaen vannoin heille erämaassa, etten tuo heitä siihen maahan, jonka olin antanut heille, joka vuotaa maitoa ja hunajaa – se on kaunistus kaikkien maitten joukossa – koska he pitivät oikeuteni halpoina, eivät vaeltaneet säädöksieni mukaan, vaan rikkoivat sapattini, sillä heidän sydämensä vaelsi heidän epäjumaliensa jäljessä. Mutta säälin heitä, niin etten heitä hävittänyt enkä tehnyt heistä loppua erämaassa. Sanoin heidän lapsilleen erämaassa: Älkää vaeltako isienne säädöksien mukaan, heidän oikeuksiansa älkää noudattako älkääkä saastuttako itseänne heidän epäjumalillaan. Minä olen Herra, teidän Jumalanne; minun säädöksieni mukaan vaeltakaa, minun oikeuksiani noudattakaa, ne pitäkää ja pyhittäkää sapattini. Ne olkoot merkkinä välillämme, minun ja teidän, että tulisitte tietämään, että minä olen Herra, teidän Jumalanne. Mutta lapset kapinoivat minua vastaan, eivät vaeltaneet säädöksieni mukaan eivätkä noudattaneet oikeuksiani, niin että olisivat ne pitäneet, – jotka ihmisen on pidettävä, että hän niistä eläisi – ja rikkoivat sapattini. Sanoin vuodattavani kiivauteni heidän päälleen ja panevani vihani heissä täytäntöön erämaassa. Mutta vedin käteni takaisin ja tein tekoni oman nimeni tähden, ettei se tulisi häväistyksi pakanoiden silmissä, joiden silmien edessä olin vienyt heidät pois. Kättä kohottaen myös vannoin heille erämaassa, että hajotan heidät pakanoiden sekaan ja sirotan heidät muihin maihin, koska he eivät pitäneet säädöksiäni, vaan halveksivat säädöksiäni, rikkoivat sapattini ja heidän silmänsä vilkuilivat heidän isiensä epäjumalien perään. Minäkin annoin heille käskyjä, jotka eivät olleet hyviä, ja oikeuksia, joista he eivät voineet elää, ja annoin heidän saastua lahjoistaan, siitä, että polttivat uhrina kaiken, mikä avasi äidinkohdun, jotta saattaisin heidät kauhun valtaan ja he tulisivat tietämään, että minä olen Herra. Sen tähden puhu Israelin heimolle, ihmislapsi, ja sano heille: Näin sanoo Herra, Herra: Vielä niinkin ovat isänne minua herjanneet, että ovat olleet uskottomia minua kohtaan. Kun toin heidät maahan, jonka olin kättä kohottaen luvannut heille antaa, niin missä vain he näkivät korkean kukkulan tai tuuhean puun, siinä he uhrasivat teurasuhrinsa ja antoivat vihastuttavat uhrilahjansa, siinä he panivat esiin suloisesti tuoksuvat uhrinsa ja siinä vuodattivat juomauhrinsa. Niin sanoin heille: 'Mikä tämä uhrikukkula on, jolle te menette?' Niin sellainen sai nimen uhrikukkula aina tähän päivään asti. Sen tähden sano Israelin heimolle: Näin sanoo Herra, Herra: Ettekö te saastuta itseänne isienne tiellä? Ettekö kulje uskottomina heidän iljetystensä perässä? Ettekö ole saastuttaneet itseänne kaikilla epäjumalillanne aina tähän päivään asti, kun tuotte lahjojanne ja panette lapsenne käymään tulen läpi? Minäkö antaisin teidän kysyä neuvoa itseltäni, te Israelin heimo? Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra, en anna teidän kysyä neuvoa itseltäni. Se, mikä on tullut teidän mieleenne, ei totisesti tapahdu – se, mitä sanotte: 'Me tahdomme olla pakanoiden kaltaisia, muiden maiden sukukuntien kaltaisia, niin että palvelemme puuta ja kiveä.' Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra: totisesti olen hallitseva teitä väkevällä kädellä, ojennetulla käsivarrella ja vuodatetulla vihalla. Vien teidät pois kansojen seasta ja kokoan teidät maista, joihin olitte hajotetut, väkevällä kädellä, ojennetulla käsivarrella ja vuodatetulla vihalla. Tuon teidät kansakuntien erämaahan, ja käyn siellä oikeutta kanssanne kasvoista kasvoihin. Niin kuin kävin oikeutta isienne kanssa Egyptin erämaassa, niin käyn oikeutta teidän kanssanne, sanoo Herra, Herra. Panen teidät kulkemaan ruoskan ali ja saatan teidät liiton siteeseen. Puhdistan teistä ne, jotka kapinoivat minua vastaan ja luopuvat minusta. Muukalaisuutensa maasta vien heidät pois, mutta Israelin maahan he eivät tule, ja te tulette tietämään, että minä olen Herra. Mutta te, Israelin heimo! Näin sanoo Herra, Herra: Menkää vain ja palvelkaa itse kukin omia epäjumalianne. Mutta vastedes te totisesti kuulette minua ettekä enää häpäise pyhää nimeäni lahjoillanne sekä epäjumalillanne. Sillä pyhällä vuorellani, Israelin korkealla vuorella, sanoo Herra, Herra, siellä he palvelevat minua, koko Israelin heimo, kaikki tyynni, mitä maassa on. Siellä miellyn heihin, siellä otan mielelläni vastaan antimenne, ensi sadon lahjanne ja teidän pyhät lahjanne. Niin kuin suloisesti tuoksuvaan uhriin miellyn teihin, kun vien teidät pois kansojen seasta ja kokoan teidät maista, joihin olette hajotetut, ja osoitan teissä pyhyyteni pakanoiden silmien edessä. Niin tulette tietämään, että minä olen Herra, kun tuon teidät Israelin maahan, siihen maahan, jonka kättä kohottaen olin luvannut antaa teidän isillenne. Muistatte siellä vaelluksenne ja kaikki tekonne, joilla olette itsenne saastuttaneet, ja teitä inhottaa oma itsenne kaikkien pahojen tekojenne tähden, mitä olette tehneet. Mutta tulette tietämään, että minä olen Herra, kun teen teille tekoni, oman nimeni tähden, en teidän pahan vaelluksenne enkä riettaiden tekojenne ansion mukaan, te Israelin heimo, sanoo Herra, Herra." Sitten minulle tuli tämä Herran sana ja se kuului: "Ihmislapsi, käännä kasvosi etelää kohti, vuodata sanasi etelää vastaan ja profetoi kedon metsikköä vastaan, joka on Negevissä. Sano Negevin metsikölle: Kuule Herran sana. Näin sanoo Herra, Herra: Katso, sytytän sinut tuleen, ja se kuluttaa kaikki tuoreet puusi ja kuivat puusi. Leimuava liekki ei sammu, ja siitä kärventyvät kaikki kasvot etelästä pohjoiseen asti. Kaikki liha on näkevä, että minä, Herra, olen sen sytyttänyt: se ei sammu." Minä sanoin: "Voi Herra, Herra! Ne sanovat minusta: 'Tämähän puhuu pelkkiä vertauksia.'" Sitten minulle tuli tämä Herran sana ja se kuului: "Ihmislapsi, käännä kasvosi Jerusalemia kohti, vuodata sanasi pyhäköitä vastaan ja profetoi Israelin maata vastaan ja sano Israelin maalle: Näin sanoo Herra: Katso, käyn sinun kimppuusi, vedän miekkani tupesta ja hävitän sinusta vanhurskaan ja jumalattoman. Koska hävitän sinusta vanhurskaan ja jumalattoman, sen tähden miekkani lähtee tupestaan kaiken lihan kimppuun etelästä pohjoiseen asti. Kaikki liha tulee tietämään, että minä, Herra, olen vetänyt miekkani tupesta, eikä se siihen enää palaa. Mutta sinä, ihmislapsi, huokaile! Lanteet murtuneina, katkerassa tuskassa huokaile heidän silmiensä edessä. Kun he sinulta kysyvät: 'Minkä tähden sinä huokailet?' niin sano: Sanoman tähden, sillä se saapuu, ja kaikki sydämet raukeavat, kaikki kädet herpoavat, kaikkien henki voipuu, kaikki polvet käyvät veltoiksi kuin vesi. Katso, se tulee, se tapahtuu; sanoo Herra, Herra." Minulle tuli tämä Herran sana, ja se kuului: "Ihmislapsi, profetoi ja sano: Näin sanoo Herra. Sano: Miekka, miekka on teroitettu ja myös kirkkaaksi hiottu. Sen tähden se on teroitettu teurastamaan, välkehtiväksi se on hiottu. Vai iloitsisimmeko? Vitsa, joka lyö poikaani, pitää halpana kaikkia puisia vitsoja. Hän on antanut sen hioa käteen otettavaksi. Miekka on teroitettu ja hiottu annettavaksi surmaajan käteen. Huuda ja valita, ihmislapsi, sillä tämä tapahtuu kansaani vastaan, kaikkia Israelin ruhtinaita vastaan. He ovat annetut alttiiksi miekalle, he ja kansani. Lyö sen vuoksi lanteisiisi. Sillä vitsaa on jo koeteltu. Mutta entä, jos vitsa halveksiikin tätä kaikkea? Se ei tapahdu, sanoo Herra, Herra. Mutta sinä, ihmislapsi, profetoi ja lyö käsiäsi yhteen. Tulkoon miekasta kaksi miekkaa, tulkoon kolme. Se on surmamiekka, miekka, joka surmaa suuretkin, joka kiertää heitä joka taholta, että sydän menehtyisi pelkoon, että kompastuksia olisi paljon. Kaikille heidän porteillensa olen asettanut miekan välkkymään. Voi, se on tehty salamaksi ja on hiottu teurastusta varten! Lyö terävästi oikealle, ojennu vasemmalle, mihin vain kasvosi käännät. Minäkin lyön käsiäni yhteen ja tyydytän kiivauteni. Minä, Herra, olen puhunut." Minulle tuli tämä Herran sana, ja se kuului: "Sinä, ihmislapsi, laita kaksi tietä, Baabelin kuninkaan miekan tulla. Samasta maasta lähtekööt molemmat. Veistä viitta. Veistä se kaupunkiin vievän tien alkuun. Laita tie miekan tulla ammonilaisten Rabbaan sekä Juudaan, varustettuun Jerusalemiin. Sillä Baabelin kuningas pysähtyy tienhaaraan, molempien teiden alkuun, taikojansa taikomaan. Hän pudistaa nuolia, kysyy kotijumalilta ja katsoo maksasta. Hänen oikeaan käteensä tulee Jerusalemin arpa. Sinne on pantava muurinmurtajia, siellä hänen on kohotettava sotahuuto, pantava muurinmurtajat porteille, luotava valtausluiska ja rakennettava piiritysvalli. Mutta Jerusalemin asukkaiden silmissä tämä on pettävää taikomista. Onhan heillä valojen valat. Mutta hän saattaa muistoon syntivelan, että he joutuisivat kiinni. Sen tähden, näin sanoo Herra, Herra: Koska olette saattaneet muistoon syntivelkanne rikoksenne tultua julki, niin että teidän syntinne on näkyvissä kaikissa teidän teoissanne, niin – koska te olette saatetut muistoon – teidät otetaan kiinni käsin. Sinä saastutettu, jumalaton Israelin ruhtinas, jonka päivä on silloin tullut, kun syntivelka on saavuttanut viimeisen määränsä! Näin sanoo Herra, Herra: Ota pois turbaani ja riisu kruunu. Tämä ei pysy samana: alhainen korotetaan, korkea alennetaan. Murskaksi, murskaksi, murskaksi panen tämän kruunun. Siitä ei ole jäävä mitään, kunnes tulee se, jolla on oikeus, ja annan sen hänelle. Mutta sinä, ihmislapsi, profetoi ja sano: Näin sanoo Herra, Herra ammonilaisia ja heidän herjauksiaan vastaan: Sano näin: Miekka, miekka on paljastettu, teurastukseen hiottu, pantu kuntoon käyttöä varten ja välkehtimään, silloin kun sinulle nähdään petollisia näkyjä ja ennustellaan valheita, että sinut muka pannaan tallaamaan saastaisten, jumalattomien niskaa, joiden päivä on silloin tullut, kun syntivelka on saavuttanut viimeisen määränsä. Pane se tuppeensa takaisin. Paikassa, jossa olet luotu, synnyinmaassasi, minä sinut tuomitsen. Vuodatan päällesi kiivauteni, puhallan sinuun vihani tulen ja annan sinut raakojen miesten ja tuhontekijöiden käsiin. Tulen kulutettavaksi sinut annetaan, sinun veresi on oleva keskellä maata, eikä sinua enää muisteta. Sillä minä, Herra, olen puhunut." Minulle tuli tämä Herran sana, ja se kuului: "Sinä, ihmislapsi, etkö tuomitse, etkö tuomitse verivelkojen kaupunkia ja tee sille tiettäväksi kaikkia sen kauhistuksia? Sano: Näin sanoo Herra, Herra: Voi kaupunkia, joka on vuodattanut keskuudessaan verta, että tulisi sen aika, ja joka on tehnyt saastuakseen itselleen epäjumalia! Verestäsi, jonka olet vuodattanut, olet tullut syylliseksi, ja epäjumalistasi, jotka olet tehnyt, olet saastunut. Olet jouduttanut päiviäsi ja olet päässyt vuosiesi määrään. Sen tähden annan sinut pakanoiden häväistäväksi ja kaikkien maiden pilkattavaksi. Läheiset ja kaukaiset pilkkaavat sinua, jonka nimi on saastutettu ja jossa on paljon sekasortoa. Katso, Israelin ruhtinaat sinussa luottavat kukin omaan käsivarteensa vuodattaakseen verta. Isää ja äitiä sinussa halveksitaan, muukalaiselle tehdään keskuudessasi väkivaltaa, orpoa ja leskeä sinussa sorretaan. Mikä on minulle pyhitettyä, sitä halveksit ja rikot sapattini. Sinussa on niitä, jotka panettelevat vuodattaakseen verta. Uhrivuorilla he syövät keskuudessasi, ja ilkitöitä tehdään keskelläsi. Isän häpy sinussa paljastetaan. Naiselle, joka on saastainen kuukautistilansa tähden, tehdään keskuudessasi väkivaltaa. Toinen harjoittaa kauhistusta lähimmäisensä vaimon kanssa, mies saastuttaa häpeällisesti miniänsä, ja mies tekee keskelläsi väkivaltaa sisarelleen, isänsä tyttärelle. Keskuudessasi otetaan lahjuksia veren vuodattamiseksi, sinä otat korkoa ja voittoa, kiskot väkivaltaisesti lähimmäiseltäsi, mutta minut unohdat, sanoo Herra, Herra. Mutta katso, lyön käsiäni yhteen sinun väärän voittosi tähden, jota olet hankkinut, ja sinun verivelkojesi tähden, joita keskuudessasi on. Kestääköhän rohkeutesi, pysyvätköhän kätesi lujina niinä päivinä, joina teen sinulle tekoni? Minä, Herra, olen puhunut, ja minä sen teen. Hajotan sinut pakanoiden sekaan ja sirottelen sinut muihin maihin ja poistan sinusta saastaisuutesi. Tulit saastaiseksi oman itsesi takia kansojen silmissä, mutta tulet tietämään, että minä olen Herra." Sitten minulle tuli tämä Herran sana, ja se kuului: "Ihmislapsi, Israelin heimo on kuonaksi tullut. He ovat kaikki vaskea, tinaa, rautaa ja lyijyä ahjossa. Heistä on tullut hopean kuonaa. Sen tähden, näin sanoo Herra, Herra: Koska te kaikki olette tulleet kuonaksi, sen tähden, katso, kokoan teidät keskelle Jerusalemia. Niin kuin hopea, vaski, rauta, lyijy ja tina kootaan keskelle ahjoa, että niihin lietsottaisiin tulta ja ne sulatettaisiin, niin vihassani ja kiivaudessani kokoan teidät ja asetan ahjoon ja sulatan. Kerään teidät ja lietson teihin vihani tulta, ja sulatte keskellä Jerusalemia. Niin kuin hopea sulatetaan keskellä ahjoa, niin sulatetaan teidät sen keskellä. Tulette tietämään, että minä, Herra, olen vuodattanut kiivauteni teidän päällenne." Minulle tuli tämä Herran sana, ja se kuului: "Ihmislapsi, sano sille: Sinä olet maa, jota ei ole puhdistettu, joka ei ole saanut sadetta vihan päivänä. Profeettojen salaliitto sen keskellä on kuin ärjyvä, saalista raateleva leijona. He syövät sieluja, ottavat aarteet ja kalleudet ja lisäävät sen keskuudessa sen leskien lukua. Sen papit tekevät väkivaltaa lailleni ja häpäisevät sitä, mikä on minulle pyhitettyä, eivät tee erotusta pyhän ja epäpyhän välillä, eivät tee tiettäväksi, mikä on saastaista, mikä puhdasta, ja sulkevat silmänsä sapateiltani, niin että tulen häväistyksi heidän keskellään. Sen ruhtinaat siellä ovat kuin saalista raatelevat sudet. He vuodattavat verta ja hukuttavat sieluja kiskoakseen väärää voittoa. Sen profeetat valkaisevat heille kaiken kalkilla, kun näkevät petollisia näkyjä ja ennustelevat heille valheita sanoen: 'Näin sanoo Herra, Herra', vaikka Herra ei ole puhunut. Maan kansa harjoittaa väkivaltaa, riistää ja raastaa. Kurjaa ja köyhää he sortavat ja tekevät muukalaiselle väkivaltaa oikeudesta välittämättä. Etsin heidän joukostaan miestä, joka korjaisi muurin ja seisoisi muurinaukossa edessäni maan puolesta, etten sitä hävittäisi, mutta en löytänyt. Sen tähden vuodatan heidän päälleen kiivauteni, hukutan heidät vihani tulella ja annan heidän vaelluksensa tulla heidän päänsä päälle, sanoo Herra, Herra." Minulle tuli tämä Herran sana, ja se kuului: "Ihmislapsi, oli kaksi naista, saman äidin tyttäriä. He harjoittivat haureutta Egyptissä. Nuoruudessaan he haureutta harjoittivat. Siellä heidän rintojaan likisteltiin ja heidän neitseellisiä nännejään puristeltiin. Heidän nimensä olivat: vanhemman Ohola ja hänen sisarensa Oholiba. He tulivat omikseni ja synnyttivät poikia ja tyttäriä. – Heidän nimensä: Samaria on Ohola ja Jerusalem Oholiba. Mutta Ohola harjoitti haureutta, vaikka oli minun, ja himoitsi rakastajiaan, assurilaisia, naapureita, jotka olivat sinipunaiseen purppuraan puettuja ja olivat käskynhaltijoita ja päälliköitä, komeita nuorukaisia kaikki, ratsumiehiä ja hevosella ratsastajia. Hän antautui haureuteen näiden kanssa, jotka olivat kaikki Assurin valioita. Keitä vain hän himoitsi, niiden kaikkien kanssa hän saastutti itsensä kaikilla heidän epäjumalillaan. Mutta egyptinaikaista haureuttaan hän ei jättänyt, sillä he olivat maanneet hänen kanssaan hänen nuoruudessaan, olivat puristelleet hänen neitseellisiä nännejään ja vuodattaneet hänen päälleen haureuttaan. Sen tähden annoin hänet rakastajiensa käsiin, assurilaisten käsiin, joita hän oli himoinnut. He paljastivat hänen häpynsä ja ottivat hänen poikansa ja tyttärensä ja tappoivat hänet itsensä miekalla, niin että hänestä tuli varoittava esimerkki muille naisille, ja panivat hänessä toimeen tuomiot. Mutta hänen sisarensa Oholiba, vaikka näki tämän, oli himossaan häntäkin riettaampi ja oli haureudessaan riettaampi, kuin hänen sisarensa oli ollut haureudessaan. Hän himoitsi Assurin poikia, jotka olivat käskynhaltijoita, päälliköitä, naapureita, loisteliaasti puettuja, ratsumiehiä, hevosella ratsastajia, komeita nuorukaisia kaikki. Silloin näin, että hän saastutti itsensä. Sama tie oli kummallakin. Mutta hän meni haureudessaan vielä pidemmälle. Kun hän näki seinään piirrettyjä miehiä, kaldealaisten kuvia, punavärillä piirrettyjä, vyö vyötettynä vyötäisillä, päässä hieno turbaani, kaikki päälliköiden näköisiä, Baabelin poikien muotoisia, joiden synnyinmaa on Kaldea, niin hän silmän näkemältä sai himon heihin ja lähetti lähettiläitä heidän luokseen Kaldeaan. Baabelin pojat tulivat ja makasivat hänen kanssaan hekumassa ja saastuttivat hänet haureudellaan, niin että hän saastui heistä. Sitten hänen sielunsa vieraantui heistä. Mutta kun hän paljasti haureutensa ja paljasti häpynsä, niin sieluni vieraantui hänestä, niin kuin sieluni oli vieraantunut hänen sisarestaan. Mutta hän yhä lisäsi haureuttaan, kun muisti nuoruutensa päivät, jolloin oli haureutta harjoittanut Egyptin maassa. Hän sai himon heidän rakastajiinsa, joiden liha on kuin aaseilla ja vuoto kuin oriilla. Sinä etsit nuoruutesi iljettävyyttä, jolloin egyptiläiset puristelivat nännejäsi nuoruutesi rintojen tähden. Sen tähden, Oholiba, näin sanoo Herra, Herra: Katso, nostatan kimppuusi rakastajasi, joista sielusi on vieraantunut, ja tuon heidät kimppuusi joka taholta: Baabelin pojat ja kaikki kaldealaiset, Pekodin, Sooan ja Kooan ja heidän kanssaan kaikki Assurin pojat – kaikki komeita nuorukaisia, käskynhaltijoita ja päälliköitä, aseenkantajia ja mainioita miehiä, kaikki he ratsastavat hevosella. He tulevat kimppuusi aseineen, vaunuineen ja rattaineen ja suurine kansanjoukkoineen. Suurine ja pienine kilpineen ja kypärineen he käyvät sinua vastaan joka taholta. Annan heille tuomiovallan, ja he tuomitsevat sinut oikeuksiensa mukaan. Osoitan sinussa kiivauteni, niin että he kohtelevat sinua ankarasti. He leikkaavat sinulta nenän ja korvat, ja jälkeläisesi kaatuvat miekkaan. He ottavat poikasi ja tyttäresi, ja jälkeläisesi kuluttaa tuli. He riisuvat sinulta vaatteesi ja ottavat korusi. Niin teen lopun iljettävyydestäsi ja Egyptin haureudestasi, etkä sitten luo silmiäsi heihin etkä enää muistele Egyptiä. Sillä näin sanoo Herra, Herra: Katso, annan sinut niiden käsiin, joita vihaat, niiden käsiin, joista sielusi on vieraantunut. He kohtelevat sinua vihamielisesti, ottavat kaiken vaivannäkösi ja jättävät sinut alastomaksi ja paljaaksi, ja haureellinen häpysi ja iljettävyytesi ja haureutesi paljastuu. Näin sinulle tehdään sen tähden, että uskottomana juoksit pakanoiden perässä ja että saastutit itsesi heidän epäjumalillaan. Vaelsit sisaresi tietä, ja annan hänen maljansa käteesi. Näin sanoo Herra, Herra: Sisaresi maljan sinä juot, syvän ja leveän. Tulet nauruksi ja pilkaksi. Malja vetää paljon. Tulet juopumusta ja murhetta täyteen. Kauhun ja häviön malja on sisaresi Samarian malja. Sen juot kuiviin, sen sirpaleita kaluat ja revit niillä rintasi. Sillä minä olen puhunut, sanoo Herra, Herra. Sen tähden, näin sanoo Herra, Herra: Koska olet minut unohtanut ja heittänyt minut selkäsi taakse, niin kanna myös iljettävyytesi ja haureutesi." Herra sanoi minulle: "Ihmislapsi, tuomitsetko Oholan ja Oholiban? Ilmoita siis heille heidän kauhistuksensa. Sillä he ovat rikkoneet avion, ja heidän käsissään on verta. Epäjumalillaan he ovat avion rikkoneet, lapsensakin, jotka he minulle synnyttivät, he ovat polttaneet niiden ruuaksi. Vielä tämänkin he ovat minulle tehneet: ovat samana päivänä saastuttaneet pyhäkköni ja rikkoneet sapattini. Teurastettuaan lapsiaan epäjumalilleen he samana päivänä tulivat pyhäkkööni ja häpäisivät sen. Katso, näin he ovat tehneet keskellä huonettani. Vieläpä he lähettivät noutamaan miehiä, jotka tulivat kaukaa. Katso, kun he saapuivat, sinä peseydyit heitä varten, maalasit silmäluomesi ja panit päällesi korut. Istuit komealle vuoteelle, sen ääressä oli katettu pöytä, ja sille panit suitsukkeeni ja öljyni. Sitten sieltä kuului ilohuuto. Ihmisjoukosta otettujen miesten lisäksi tuotiin erämaasta juomareita, ja he panivat naisten käsiin rannerenkaat ja heidän päähänsä kauniit kruunut. Mutta sanoin: 'Aviorikoksesta kuihtuneen kanssa he harjoittavat haureutta ja hän heidän kanssaan.' Hänen luokseen tultiin, aivan kuin tullaan porttonaisen luo. Niin tultiin Oholan ja Oholiban luo – noiden julkeiden naisten luo. Mutta vanhurskaat miehet tulevat tuomitsemaan heidät avionrikkojille säädetyllä tuomiolla ja verenvuodattajille määrätyllä tuomiolla, sillä he ovat rikkoneet avion ja heidän käsissään on verta. Sillä näin sanoo Herra, Herra: Nostatettakoon kansanjoukko heitä vastaan, ja heidät pantakoon kauhistukseksi ja ryöstettäköön. Kansanjoukko kivittäköön heidät ja hakatkoon kappaleiksi miekoillaan, tappakoon heidän poikansa ja tyttärensä ja polttakoon heidän talonsa tulella. Lopetan iljettävän menon maasta, ja kaikki naiset ottavat siitä ojentuakseen, niin etteivät harjoita iljettävää menoa, kuten te. Teidän iljettävyytenne pannaan teidän päällenne, ja saatte kantaa epäjumalienne kanssa tehdyt syntinne. Tulette tietämään, että minä olen Herra, Herra." Tämä Herran sana tuli minulle yhdeksäntenä vuotena, kymmenennessä kuussa, kuukauden kymmenentenä päivänä ja kuului: "Ihmislapsi, kirjoita muistiisi päivän nimi – juuri tämän päivän nimi: Baabelin kuningas rynnistää Jerusalemia vastaan juuri tänä päivänä. Lausu kapinoivalle suvulle vertaus ja sano heille: Näin sanoo Herra, Herra: Pane pata [tulelle], pane. Kaada myös siihen vettä. Kokoa siihen lihankappaleet – kaikki hyvät kappaleet, reittä ja lapaa – ja täytä se valituilla luilla. Ota parasta lammasta, pane padan alle tuli. Anna sen kiehua kiehumistaan, niin että luutkin tulevat siinä keitetyiksi. Sen tähden, näin sanoo Herra, Herra: Voi verivelkojen kaupunkia, pataa, joka on ruostunut ja josta sen ruoste ei lähde! Tyhjennä se kappale kappaleelta: sille ei ole langennut arpaosaa. Sillä sen vuodattama veri on sen keskellä, paljaalle kalliolle se on sen koonnut, eikä ole vuodattanut sitä maahan tomun peitettäväksi. Nostattaakseni kiivauden ja tuottaakseni koston olen pannut sen veren paljaalle kalliolle, ettei se peittyisi. Sen tähden, näin sanoo Herra, Herra: Voi verivelkojen kaupunkia! Minäkin panen lisää puita tuleen. Lisää puita, sytytä tuli, kypsennä liha, sekoita pataa, kunnes luut hiiltyvät. Anna sen sitten olla tyhjänä hiiltensä päällä, niin että se kuumenee, sen vaski hehkuu ja sen saastat siitä sulavat ja sen ruosteesta tulee loppu. Siitä on ollut vaivaa väsymykseen asti, mutta sen ruosteen paljous ei ole lähtenyt siitä. Tuleen sen ruoste! Sinun iljettävän saastaisuutesi takia – koska puhdistin sinua, mutta et puhdistunut saastaisuudestasi – et enää puhdistu, ennen kuin tyydytän kiivauteni sinussa. Minä, Herra, olen puhunut. Se tapahtuu, ja minä teen sen. En luovu, en säästä enkä kadu: teittesi ja tekojesi mukaan sinut tuomitaan, sanoo Herra, Herra." Minulle tuli tämä Herran sana, ja se kuului: "Ihmislapsi, katso, otan sinulta äkkiä pois silmiesi ihastuksen, mutta älä valita, älä itke, älköönkä sinulta tulko kyyneleitä. Huokaile hiljaa, mutta älä pane toimeen kuolleelle valittajaisia. Sido turbaani päähäsi, pane sandaalit jalkaasi, älä peitä partaasi äläkä syö murehtivien leipää." Puhuin kansalle aamulla, mutta illalla vaimoni kuoli. Sitten aamulla tein, niin kuin minun oli käsketty tehdä. Kansa sanoi minulle: "Etkö ilmoita meille, mitä se tietää meille, kun sinä noin toimit?" Sanoin heille: "Minulle tuli tämä Herran sana, ja se kuului: Sano Israelin heimolle: Näin sanoo Herra, Herra: Katso, häpäisen pyhäkköni, joka on varustuksenne ja ylpeytenne, silmienne ihastus ja sielujenne mieltymys. Poikanne ja tyttärenne, jotka teidän on jätettävä, kaatuvat miekkaan. Teette, niin kuin olen tehnyt: ette peitä partaanne ettekä syö surevien leipää, turbaanin pidätte päässänne ja sandaalit jaloissanne, ette valita ettekä itke, mutta te voivutte syntivelkanne tähden ja huokailette toinen toisellenne. Hesekiel on oleva teille ennusmerkki: aivan niin, kuin hän on tehnyt, niin tekin teette. Kun tämä tapahtuu, tulette tietämään, että minä olen Herra, Herra. Mutta sinä, ihmislapsi! Sinä päivänä, jona otan heiltä heidän varustuksensa, ihanan ilonsa, silmiensä ihastuksen, elämänsä toivon, heidän poikansa ja tyttärensä, sinä päivänä tulee pakolainen luoksesi ilmoittamaan tämän korviesi kuullen. Sinä päivänä avaat suusi yhdessä pakolaisen kanssa, ja puhut etkä enää ole mykkänä ja olet oleva heille ennusmerkki, ja he tulevat tietämään, että minä olen Herra." Minulle tuli tämä Herran sana, ja se kuului: "Ihmislapsi, käännä kasvosi ammonilaisia kohti ja profetoi heitä vastaan ja sano ammonilaisille: Kuulkaa Herran, Herran sana: Näin sanoo Herra, Herra: Sinä sanoit: pyhäköstäni, kun se häväistiin, ja Israelin maasta, kun se hävitettiin, ja Juudan heimosta, kun he menivät karkotukseen: "Kas noin!" Koska niin sanoit, sen tähden, katso, annan sinut Idän miesten omaksi, ja he laittavat sinuun leiripaikkansa ja asettavat sinuun asuntonsa. He syövät hedelmäsi ja juovat maitosi. Rabban panen kamelien laitumeksi ja ammonilaisten maan lampaiden levähdyspaikaksi. Tulette tietämään, että minä olen Herra. Sillä näin sanoo Herra, Herra: Koska sinä taputit käsiä ja poljit jalkaa ja sielu täynnä halveksuntaa pidit iloa Israelin maasta, sen tähden, katso, ojennan käteni sinua vastaan ja annan sinut pakanoiden ryöstettäväksi ja hävitän sinut kansakuntien joukosta ja hukutan sinut maiden luvusta ja tuhoan sinut. Tulet tietämään, että minä olen Herra. Näin sanoo Herra, Herra: Koska Mooab ja Seir ovat sanoneet: 'Katso, Juudan heimon käy kuin kaikkien muiden kansojen', sen tähden, katso, teen avonaiseksi pääsyn Mooabin sivustan kaupungeista – sen rajoille kaupungeista, jotka ovat maan kaunistus: Beet-Jesimot, Baal-Meon ja Kirjataim. Idän miesten omaksi annan sen ammonilaisten kanssa, niin ettei ammonilaisia enää muisteta kansojen joukossa, ja Mooabissa panen toimeen tuomiot. He tulevat tietämään, että minä olen Herra. Näin sanoo Herra, Herra: Koska Edom menetteli kovin kostonhimoisesti Juudan heimoa kohtaan ja rikkoi raskaasti kostaessaan heille, sen tähden, näin sanoo Herra, Herra: Ojennan käteni Edomia vastaan ja hävitän siitä ihmiset ja eläimet. Teemanista lähtien teen sen raunioiksi, ja Dedania myöten he kaatuvat miekkaan. Mutta kostoni, joka Edomia kohtaa, annan kansani Israelin käteen, ja he tekevät Edomia kohtaan vihani ja kiivauteni mukaan. Edom saa tuntea kostoni, sanoo Herra, Herra. Näin sanoo Herra, Herra: Koska filistealaiset menettelivät kostonhimoisesti ja halveksunta sielussaan, kostivat kovasti, ikivihassa tuottaakseen tuhon, sen tähden, näin sanoo Herra, Herra: Katso, ojennan käteni filistealaisia vastaan, hävitän kreetit, hukutan, mitä on jäljellä meren rannikolla, ja teen heille suuret kostoteot rangaisten kiivaudessa. He tulevat tietämään, että minä olen Herra, kun annan kostoni kohdata heitä Yhdentenätoista vuotena, kuukauden ensimmäisenä päivänä tuli minulle tämä Herran sana: "Ihmislapsi, koska Tyyro sanoi Jerusalemista: 'Kas noin! Murrettu on kansojen ovi, minuun päin se on kääntynyt, tulen täyteen – se on raunioina!' sen tähden, näin sanoo Herra, Herra: Katso, käyn kimppuusi, Tyyro, ja nostatan monet kansat sinua vastaan, niin kuin meri nostaa aaltonsa. Ne hävittävät Tyyron muurit, repivät maahan sen tornit, ja lakaisen siitä pois sen tomutkin ja panen sen paljaaksi kallioksi. Siitä tulee verkkojen kuivauspaikka keskelle merta. Sillä minä olen puhunut, sanoo Herra, Herra; ja se joutuu kansojen ryöstettäväksi. Sen tytärkaupungit, jotka ovat mantereella, surmataan miekalla, ja he tulevat tietämään, että minä olen Herra. Sillä näin sanoo Herra, Herra: Katso, tuon Tyyron kimppuun Nebukadressarin, Baabelin kuninkaan pohjoisesta, kuninkaitten kuninkaan, hevosten ja vaunujen ja ratsumiesten ja suuren väenpaljouden kanssa. Sinun tytärkaupunkisi, jotka ovat mantereella, hän surmaa miekalla ja asettaa sinua vastaan saartovarusteet, rakentaa sinua vastaan vallin, asettaa sinua vastaan kilvet, suuntaa muureihisi murtajansa iskut ja kukistaa tornisi aseillaan. Hänen hevostensa paljous peittää sinut pölyyn. Ratsumiesten, pyörien ja vaunujen ryskeestä sinun muurisi vapisevat, kun hän hyökkää sisälle porteistasi, niin kuin valloitettuun kaupunkiin hyökätään. Hevostensa kavioilla hän tallaa rikki kaikki katusi, surmaa miekalla kansasi, ja mahtavat patsaasi kaatuvat maahan. He riistävät rikkautesi ja ryöstävät kauppatavarasi, repivät muurisi maahan ja kukistavat kauniit talosi, sekä kivesi, puusi ja tomusi he heittävät mereen. Lakkautan laulujesi helinän, eikä kuulu enää lyyrojesi soitto. Teen sinut paljaaksi kallioksi, sinusta tulee verkkojen kuivauspaikka, eikä sinua enää rakenneta. Sillä minä, Herra, olen puhunut, sanoo Herra, Herra. Näin sanoo Herra, Herra Tyyrolle: Eivätkö saaret vapise kukistumisesi pauhusta, kun haavoitetut voihkivat, kun surman omat surmataan keskelläsi? Valtaistuimiltaan astuvat alas kaikki meren ruhtinaat. He heittävät pois viittansa ja riisuvat kirjaillut vaatteensa, he pukeutuvat kauhuun ja istuvat maahan, vapisevat joka hetki, murheissaan tähtesi. He virittävät sinusta itkuvirren ja sanovat sinulle: 'Kuinka olet sinä, joka olit asuttu, hävinnyt meriltä, sinä ylistetty kaupunki, väkevä merellä, sinä ja asukkaasi, jotka levittivät kauhuaan kaikkiin siellä asuviin. Nyt saaret värisevät häviösi päivänä, merensaaret kauhistuvat loppuasi.' Sillä näin sanoo Herra, Herra: Kun teen sinusta aution kaupungin, niin kuin asumattomat kaupungit ovat, kun annan syvyyden käydä ylitsesi ja paljot vedet peittävät sinut, silloin syöksen sinut alas hautaan vaipuneiden pariin, ennen eläneen kansan luo, ja annan sinulle asunnon maan syvyyksissä, niin kuin siellä ovat vanhat rauniot, hautaan vaipuneiden parissa, ettei sinussa asuttaisi. Mutta ihanuuden annan elävien maahan. Panen sinut kauhuksi, sinua ei sitten enää ole. Jos sinua etsitään, sinua ei enää koskaan löydy, sanoo Herra, Herra." Minulle tuli tämä Herran sana, ja se kuului: "Sinä, ihmislapsi! Viritä itkuvirsi Tyyrosta ja sano Tyyrolle, joka asuu meren porteilla ja käy kauppaa kansojen kanssa, monilukuisilla saarilla: Näin sanoo Herra, Herra: Tyyro, sinä sanot: 'Minä olen kauneuden täydellisyys!' Meren sydämessä on alueesi, rakentajasi tekivät sinun kauneutesi täydelliseksi, Senirin sypresseistä he rakensivat sinuun kaiken, mikä laudoista on, ottivat Libanonin setrin tehdäkseen sinuun maston, tekivät Baasanin tammista airosi, kansilankkusi tekivät norsunluusta ja kittiläisten saarten puusta. Kirjailtua Egyptin pellavaa oli purjeesi, ja se oli sinulla lippuna. Katoksesi oli sinipunaista ja purppuranpunaista Elisa-saarten kangasta. Siidonin ja Arvadin asukkaat olivat sinulla soutajina. Omat viisaasi, Tyyro, olivat sinussa – he olivat päällikköinä. Gebalin vanhimmat ja viisaat olivat sinulla vuotokohtien korjaajia. Meren kaikki laivat merimiehineen olivat sinussa tavaroitasi vaihtamassa. Persia, Luud ja Puut olivat sotajoukossasi sotureinasi. He ripustivat sinuun kypäriä ja kilpiä. Ne sinua koristivat. Arvadilaiset ja muu sotajoukkosi olivat muureillasi ympäriinsä ja gammadilaiset torneissasi. He ripustivat varustuksensa pitkin ympäri muurejasi. Ne tekivät kauneutesi täydelliseksi. Tarsis oli kauppatuttavasi kaikkinaisten rikkauksiesi runsauden takia: hopealla, raudalla, tinalla ja lyijyllä he maksoivat tavarasi. Jaavan, Tuubal ja Mesek kävivät kauppaa kanssasi. Elävillä ihmisillä ja vaskiesineillä he maksoivat vaihtotavarasi. Toogarman heimo maksoi tavarasi hevosilla, ratsuilla ja muuleilla. Dedanilaiset kävivät kauppaa kanssasi. Monilukuisten rannikkojen asukkaat olivat kauppatuttaviasi ja alaisiasi. Norsunluuta ja ebenpuuta ne toivat sinulle maksuksi. Aram oli kauppatuttavasi tuotteittesi runsauden takia. Rubiineilla, purppuralla, kirjaillulla kankaalla, valkopellavalla, koralleilla ja jaspiksella he maksoivat tavarasi. Juuda ja Israelin maa kävivät kauppaa kanssasi: Minnitin vehnällä, leivoksilla, hunajalla, öljyllä ja balsamilla he maksoivat vaihtotavarasi. Damasko oli kauppatuttavasi tuotteittesi runsauden ja kaikenlaisten rikkauksiesi runsauden takia: Helbonin viiniä ja Saharin villoja. Vedan ja Jaavan Usalasta maksoivat ostoksesi taotulla raudalla. Kassiaa ja kalmoruokoa tuli sinulle vaihtotavarana. Dedan kävi kauppaa kanssasi ratsastussatuloiden loimilla. Arabia ja kaikki Keedarin ruhtinaat kävivät kanssasi kauppaa. Lampaita, pässejä ja vuohipukkeja he myivät sinulle. Saban ja Raman kauppiaat kävivät kauppaa kanssasi. Kaikenlaisilla parhailla balsameilla, kaikilla kalliilla kivillä ja kullalla he maksoivat tavarasi. Haaran ja Kanne ja Eden, Saban kauppiaat, Assur ja Kilmad kävivät kauppaa kanssasi. He kävivät kanssasi kauppaa markkinoillasi kauniilla vaatteilla, punasinisillä ja kirjailluilla viitoilla, kirjavakuteisilla matoilla ja punotuilla, kestävillä köysillä. Tarsiin laivat kuljettivat vaihtotavaroitasi. Niin sinä tulit täyteen ja olit hyvin kuulu merten sydämessä. Soutajasi vievät sinut suurille vesille, ja itätuuli särkee sinut merten sydämessä. Sinun rikkautesi, tavarasi, vaihtotavarasi, merimiehesi ja laivurisi, vuotokohtien korjaajasi, tavaranvaihtajasi ja kaikki sotamiehesi, jotka ovat sinussa ja koko suuressa joukossasi, joka on keskuudessasi, painuvat merten sydämeen kukistumisesi päivänä. Laivan päälliköiden itkun äänestä vapisevat tantereet. Alas laivoistaan astuvat kaikki soutajat, merimiehet ja kaikki merilaivan päälliköt astuvat maihin, huutavat tähtesi suurella äänellä ja itkevät katkerasti, heittävät tomua päänsä päälle ja kieriskelevät tuhkassa. He ajavat tähtesi päänsä paljaaksi, kääriytyvät säkkeihin ja itkevät tähtesi mieli murheellisena ja valittaen katkerasti. Valittaessaan he virittävät sinusta itkuvirren ja laulavat sinusta: 'Kuka oli Tyyron vertainen, hänen, joka on nyt niin hiljaa meren keskellä? Kun tavarasi saapuivat meriltä, sinä ravitsit monet kansat. Rikkauksiesi ja vaihtotavaroittesi runsaudella sinä teit rikkaiksi maan kuninkaita. Nyt, kun jouduit haaksirikkoon, vetten syvyyksiin, mukanasi vajosivat sinne vaihtotavarasi ja koko suuri joukkosi.' Sinun tähtesi tulivat murheellisiksi kaikki saarten asukkaat, ja heidän kuninkaansa ovat kauhun vallassa vapina kasvoillaan. Kansojen kauppiaat viheltävät sinulle. Kauhuksi olet tullut, eikä sinua enää koskaan ole." Sitten minulle tuli tämä Herran sana, ja se kuului: "Ihmislapsi, sano Tyyron ruhtinaalle: Näin sanoo Herra, Herra: Koska sydämesi on ylpistynyt ja sanot: 'Minä olen jumala ja istun jumalien istuimella merten sydämessä', ja olet kuitenkin ihminen, et jumala, vaikka sydämeltäsi olet viisaudessa jumalan vertainen – ja katso, Danielia viisaampi sinä oletkin, mikään salaisuus ei ole sinulta pimitetty. Viisaudessasi ja ymmärtäväisyydessäsi olet hankkinut itsellesi rikkautta, hankkinut kultaa ja hopeaa aarreaittoihisi, ja suuressa viisaudessasi olet kaupankäynnillä kartuttanut rikkautesi, ja sydämesi on ylpistynyt rikkaudestasi – sen tähden, näin sanoo Herra, Herra: Koska vertaat sydäntäsi Jumalan sydämeen, sen tähden, katso, tuon kimppuusi muukalaiset, julmimmat pakanoista. He paljastavat miekkansa viisautesi kauneutta vastaan ja saattavat häpeään ihanuutesi. He syöksevät sinut alas kuoppaan, ja kuolet, niin kuin surmatut kuolevat merten sydämessä. Sanotko surmaajasi edessä: 'Minä olen Jumala', kun kuitenkin kaatajiesi käsissä olet ihminen etkä Jumala? Niin kuin ympärileikkaamattomat kuolevat, sinä kuolet muukalaisten käden kautta. Sillä minä olen puhunut, sanoo Herra, Herra." Sitten minulle tuli tämä Herran sana, ja se kuului: "Ihmislapsi, viritä itkuvirsi Tyyron kuninkaasta ja sano hänelle: Näin sanoo Herra, Herra: Sinä olet sopusuhtaisuuden sinetti, täynnä viisautta, täydellinen kauneudessa. Eedenissä, Jumalan puutarhassa, sinä olit. Peitteenäsi olivat kaikenlaiset kalliit kivet. Karneolia, topaasia ja jaspista, krysoliittia, onyksia ja berylliä, safiiria, rubiinia ja smaragdia sekä kultaa olivat upotus- ja syvennystyöt sinussa, valmistetut sinä päivänä, jona sinut luotiin. Olit kerubi, joka suojasi laajalti, ja minä asetin sinut Jumalan pyhälle vuorelle käyskentelemään tulisten kivien keskellä. Sinä olit nuhteeton vaellukseltasi siitä päivästä, jona sinut luotiin, siihen saakka, kunnes sinussa löydettiin vääryys. Suuressa kaupankäynnissäsi tuli sydämesi täyteen väkivaltaa, ja teit syntiä. Karkotan sinut häväistynä Jumalan vuorelta ja hävitän sinut, suojaava kerubi, pois tulisten kivien keskeltä. Sydämesi ylpistyi kauneudestasi, ihanuutesi tähden kadotit viisautesi. Heitän sinut maahan, annan sinut häpeään kuninkaille heidän silmiensä edessä. Paljoilla synneilläsi ja tekemällä vääryyttä kaupoissasi olet häväissyt pyhäkkösi. Annan keskeltäsi puhjeta tulen. Se kuluttaa sinut. Panen sinut tuhkaksi maahan kaikkien silmien edessä, jotka sinut näkivät. Kaikki tuttavasi kansojen seassa hämmästyvät tähtesi. Kauhuksi sinä tulet, eikä sinua enää koskaan ole oleva." Minulle tuli tämä Herran sana, ja se kuului: "Ihmislapsi, käännä kasvosi Siidonia kohti ja profetoi sitä vastaan ja sano: Näin sanoo Herra, Herra: Katso, käyn kimppuusi, Siidon, ja näytän kunniani keskuudessasi. He tulevat tietämään, että minä olen Herra, kun panen siinä toimeen tuomiot ja näytän siinä pyhyyteni. Lähetän sinne ruton ja verta kaduille, ja kaatuneita on viruva sen keskellä, miekkaan kaatuneita. Se käy sen kimppuun joka taholta. Niin he tulevat tietämään, että minä olen Herra. Israelin heimolle ei enää ole pistävänä orjantappurana eikä vaivaavana ohdakkeena yksikään sen naapureista, jotka ovat heitä halveksineet. He tulevat tietämään, että minä olen Herra, Herra. Näin sanoo Herra, Herra: Kun kokoan Israelin heimon kansakunnista, joiden sekaan heidät on hajotettu, silloin näytän pyhyyteni heissä pakanakansojen silmien edessä, ja he saavat asua maassaan, jonka annoin palvelijalleni Jaakobille. He asuvat siinä turvallisesti ja rakentavat taloja ja istuttavat viinitarhoja. Turvassa he asuvat, kun panen toimeen tuomiot kaikille heidän naapureilleen, jotka ovat heitä halveksineet. Silloin he tulevat tietämään, että minä olen Herra, heidän Jumalansa." Kymmenentenä vuotena, kymmenennessä kuussa, kuukauden kahdentenatoista päivänä minulle tuli tämä Herran sana, ja se kuului: "Ihmislapsi, käännä kasvosi faraota, Egyptin kuningasta, kohti ja profetoi häntä ja koko Egyptiä vastaan. Puhu ja sano: Näin sanoo Herra, Herra: Katso, käyn kimppuusi, farao, Egyptin kuningas, suuri krokotiili, joka makaat virtojesi keskellä, joka sanot: 'Niilivirtani on minun, ja olen sen itselleni tehnyt.' Panen koukut leukoihisi, tartutan virtojesi kalat suomuihisi ja nostan sinut ylös virtojesi keskeltä sekä kaikki virtojesi kalat, jotka ovat suomuihisi tarttuneet. Heitän erämaahan sinut ja kaikki virtojesi kalat. Putoat kedolle, sinua ei korjata eikä koota. Metsän pedoille ja taivaan linnuille annan sinut ruuaksi. Kaikki Egyptin asukkaat tulevat tietämään, että minä olen Herra. Sillä he ovat ruokosauva Israelin heimolle: kun he kädellä tarttuvat sinuun, sinä säryt ja lävistät heiltä kaikki olkapäät. Kun he nojaavat sinuun, sinä murrut ja jäykistät heiltä kaikki lanteet. Sen tähden, näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä tuon kimppuusi miekan ja hävitän sinusta ihmiset ja eläimet. Egyptin maa tulee autioksi ja raunioiksi. He tulevat tietämään, että minä olen Herra. Sillä hän on sanonut: 'Niilivirta on minun, ja minä olen sen tehnyt.' Sen tähden, katso, käyn sinun ja virtojesi kimppuun ja teen Egyptin maan raunioiksi, kuivaksi ja autioksi Migdolista Seveneen ja aina Kuusin rajaan saakka. Siellä ei kulje ihmisen jalka, eikä siellä kulje karjaeläimen jalka, eikä siellä asuta neljäänkymmeneen vuoteen. Autioksi teen Egyptin maan autioitettujen maiden joukossa, ja sen kaupungit tulevat olemaan autioina raunioitettujen kaupunkien joukossa neljäkymmentä vuotta, ja egyptiläiset hajotan kansojen sekaan ja sirottelen heidät muihin maihin. Sillä näin sanoo Herra, Herra: Neljänkymmenen vuoden kuluttua kokoan egyptiläiset kansakunnista, joiden sekaan he olivat hajotetut, käännän Egyptin kohtalon ja tuon heidät takaisin Patroksen maahan, josta he ovat lähtöisin. Siellä he tulevat olemaan vähäpätöinen valtakunta. He tulevat olemaan vähäpätöisin valtakunnista, eivätkä enää kohoa kansakuntien yläpuolelle. Vähennän heidät niin, etteivät he enää vallitse kansoja. He eivät ole enää Israelin heimon turvana. He saattavat muistoon Israelin syntivelan, kun se kääntyi heidän puoleensa. He tulevat tietämään, että minä olen Herra, Herra." Kahdentenakymmenentenä seitsemäntenä vuotena, ensimmäisessä kuussa, kuukauden ensimmäisenä päivänä tuli minulle tämä Herran sana: "Ihmislapsi, Baabelin kuningas Nebukadressar on teettänyt sotajoukoillaan suuren työn Tyyroa vastaan. Kaikki päät ovat käyneet kaljuiksi ja kaikki hartiat ovat hiertyneet. Mutta palkkaa ei Tyyrosta ole tullut hänelle eikä hänen sotajoukoilleen työstä, jota he ovat tehneet sitä vastaan. Sen tähden, näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä annan Baabelin kuninkaalle Nebukadressarille Egyptin maan. Hän vie sen rikkaudet, saa sen saaliikseen, ryöstää sen ryöstettävät, ja se on oleva hänen sotajoukkojensa palkka. Palkaksi, jonka toivossa hän on työtä tehnyt, annan hänelle Egyptin maan, sillä minun hyväkseni he ovat sitä tehneet, sanoo Herra, Herra. Sinä päivänä annan puhjeta Israelin heimolle sarven, ja avaan suusi heidän keskellään. He tulevat tietämään, että minä olen Herra." Sitten minulle tuli tämä Herran sana, ja se kuului: "Ihmislapsi, profetoi ja sano: Näin sanoo Herra, Herra: Valittakaa: 'Voi sitä päivää!' Sillä lähellä on päivä, lähellä Herran päivä. Se on pilvinen päivä, pakanakansojen aika. Miekka tulee Egyptiin, ja kauhu leviää Kuusiin, kun surmattuja kaatuu Egyptissä, kun siltä viedään sen rikkaudet ja revitään perustukset. Kuus, Puut ja Luud, kaikki sekakansa, Kuub ja liittoutuneen maan miehet kaatuvat heidän kanssaan miekkaan. Näin sanoo Herra: Egyptin tuet kaatuvat, ja sen ylpeä mahti alenee. Migdolista Seveneen asti he siellä kaatuvat miekkaan, sanoo Herra, Herra. Autioiksi he joutuvat autioiksi tehtyjen maitten joukkoon, ja heidän kaupunkinsa tulevat olemaan raunioiksi pantujen kaupunkien joukossa. He tulevat tietämään, että minä olen Herra, kun sytytän Egyptin tuleen ja kaikki sen auttajat sortuvat. Sinä päivänä lähtee luotani laivoilla lähettiläitä pelästyttämään turvassa elävää Kuusia. Heille tulee tuska kuin Egyptin päivänä, sillä katso, se tulee. Näin sanoo Herra, Herra: Teen lopun Egyptin joukoista Baabelin kuninkaan Nebukadressarin kädellä. Hän ja hänen väkensä hänen kanssaan, julmimmat pakanoista, tuodaan hävittämään maata, ja he paljastavat miekkansa Egyptiä vastaan ja täyttävät maan surmatuilla. Teen virrat kuiviksi ja myyn maan pahojen käsiin ja teen autioksi maan ja kaiken, mitä siinä on, muukalaisten kädellä. Minä, Herra, olen puhunut. Näin sanoo Herra, Herra: Tuhoan epäjumalat ja lopetan epäjumalat Noofista ja ruhtinaat Egyptistä. Niitä ei ole enää oleva, ja saatan Egyptin maan pelon valtaan. Teen Patroksen autioksi, sytytän Sooanin tuleen ja panen toimeen tuomiot Noossa. Vuodatan kiivauteni Siiniin, Egyptin linnoitukseen, ja hävitän Noon meluavat joukot ja sytytän Egyptin tuleen. Siin kieriskelee tuskasta, Noo murskataan, ja Noofiin ahdistajat hyökkäävät keskellä päivää! Aavenin ja Piibesetin nuorukaiset kaatuvat miekkaan, ja muut menevät vankeuteen. Tehafneheessa päivä pimenee, kun särjen siellä Egyptin ikeen, ja siinä saa lopun sen ylpeä mahti. Sen itsensä peittää pilvi, ja sen tyttäret menevät vankeuteen. Panen tuomiot toimeen Egyptissä, ja he tulevat tietämään, että minä olen Herra." Yhdentenätoista vuotena, ensimmäisessä kuussa, kuukauden seitsemäntenä päivänä tuli minulle tämä Herran sana, ja se kuului: "Ihmislapsi, olen murskannut faraon, Egyptin kuninkaan, käsivarren, ja katso, sitä ei sidota, ei hoideta eikä panna kääreeseen, että se sidottuna vahvistuisi tarttuakseen miekkaan. Sen tähden, näin sanoo Herra, Herra: Katso, käyn faraon, Egyptin kuninkaan, kimppuun ja murskaan häneltä käsivarret, sekä voimakkaan että murskatun käden, ja pudotan miekan hänen kädestään. Hajotan egyptiläiset kansojen sekaan ja sirottelen heidät muihin maihin. Baabelin kuninkaan käsivarret vahvistan ja annan miekkani hänen käteensä. Mutta faraolta murskaan käsivarret, ja hän voihkii hänen edessään, niin kuin nujerrettu voihkii. Vahvistan Baabelin kuninkaan käsivarret, mutta faraon käsivarret vaipuvat alas. He tulevat tietämään, että minä olen Herra, kun annan miekkani Baabelin kuninkaan käteen, että hän ojentaisi sen Egyptin maata vastaan. Hajotan egyptiläiset kansojen sekaan ja sirottelen heidät muihin maihin. He tulevat tietämään, että minä olen Herra." Yhdentenätoista vuotena, kolmannessa kuussa, kuukauden ensimmäisenä päivänä tuli minulle tämä Herran sana ja se kuului: "Ihmislapsi, sano faraolle, Egyptin kuninkaalle, ja hänen meluaville joukoilleen: Kenen kaltainen olet suuruudessasi? Katso, Assur oli setri Libanonilla, kauniine oksineen, varjoisine lehvineen, korkeakasvuinen, ja sen latva oli tiheän oksaston keskellä. Vedet olivat kasvattaneet sen suureksi, korkeaksi sen oli saanut syvyys, joka virtoineen kiersi sen istutusmaata ja lähetti ojiaan kaikille metsän puille. Sen tähden siitä tuli korkeakasvuisin kaikista kedon puista. Se sai paljon haaroja, ja oksat, joita se levitti, tulivat pitkiksi runsaista vesistä. Sen lehvillä pesivät kaikki taivaan linnut, sen oksien alla synnyttivät kaikki kedon eläimet, ja sen varjossa asuivat kaikki suuret kansat. Kaunis se oli suuruudessaan ja oksiensa pituudessa, sillä sen juuri oli runsaiden vetten ääressä. Setrit eivät olleet sen vertaisia Jumalan puutarhassa, eivät sypressit sen oksien veroisia, eivät plataanit niin kuin sen haarat. Ei yksikään puu Jumalan puutarhassa ollut kauneudessa sen veroinen. Minä tein sen niin kauniiksi oksien runsaudessa, että kaikki Eedenin puut Jumalan puutarhassa sitä kadehtivat. Sen tähden, näin sanoo Herra, Herra: Koska se tuli korkeakasvuiseksi ja sen latva oli tiheän lehvästön keskellä ja sen sydän ylpistyi sen korkeudesta, annoin sen pakanoista mahtavimman käsiin, ja hän teki sille, mitä teki. Jumalattomuutensa tähden karkotin sen. Sen hakkasivat muukalaiset, julmimmat pakanoista, ja heittivät maahan. Vuorille ja kaikkiin laaksoihin kaatuivat sen haarat, ja sen oksat murskaantuivat kaikkiin maan puroihin. Kaikki maan kansat laskeutuivat alas sen varjosta ja jättivät sen. Sen kaatuneella rungolla asuvat kaikki taivaan linnut, ja sen oksien ääressä oleskelevat kaikki kedon eläimet – ettei yksikään puu vesien äärellä kasvaisi niin korkeaksi eikä nostaisi latvaansa paksujen oksien keskeltä ja etteivät mahtavimmatkaan niistä, ei mitkään, jotka juovat vettä, olisi korkeudessaan pysyviä, sillä ne ovat kaikki annetut alttiiksi kuolemalle, menemään maan syvyyteen, hautaan vaipuneiden pariin yhdessä ihmislasten kanssa. Näin sanoo Herra, Herra: Sinä päivänä, jona hän astui alas hautaan, verhosin syvyyden suruun hänen tähtensä, pidätin virrat, niin että paljot vedet pysähtyivät juoksussaan, ja puin Libanonin hänen tähtensä mustiin, ja kaikki kedon puut olivat näännyksissä hänen tähtensä. Hänen kaatumisensa ryskeestä panin kansakunnat vapisemaan, kun syöksin sen alas hautaan, hautaan vaipuneiden pariin. Mutta lohdutetuiksi tulivat maan syvyydessä kaikki Eedenin puut, Libanonin valiot ja parhaat, kaikki, jotka juovat vettä. Myös ne astuivat alas hänen kanssaan hautaan, miekalla kaadettujen pariin, samoin hänen auttajansa, ne, jotka istuivat hänen varjossaan kansojen joukossa. Oliko yksikään Eedenin puista vertaisesi kunniassa ja suuruudessa? Mutta sinut syöstiin Eedenin puiden kanssa alas maan syvyyteen. Ympärileikkaamattomien keskellä makasit miekalla kaadettujen kanssa. Samoin käy faraon ja koko hänen meluavan joukkonsa, sanoo Herra, Herra." Kahdentenatoista vuotena, kahdennessatoista kuussa, kuukauden ensimmäisenä päivänä tuli minulle tämä Herran sana: "Ihmislapsi, viritä itkuvirsi faraosta, Egyptin kuninkaasta, ja sano hänelle: Olet kuin nuori leijona kansojen joukossa, sinä olet kuin lohikäärme meressä, joka pärskyttelet vettä virroissasi, loiskutat vettä jaloillasi ja sotket sen virtoja. Näin sanoo Herra, Herra: Minä levitän verkkoni päällesi monien kansojen suurella joukolla, ja ne vetävät sinut ylös pyydykselläni. Heitän sinut maahan kedolle ja panen asumaan päälläsi kaikenlaiset taivaan linnut ja teen sinusta kylläisiksi kaiken maan eläimet. Annan lihasi vuorille ja täytän suurella ruumiillasi laaksot, juotan maan sillä, mikä sinusta valuu, verelläsi aina vuorille asti, ja purojen uomat tulevat sinusta täyteen. Peitän taivaan, kun sinut sammutan, ja pimennän sen tähdet. Auringon peitän pilviin, eikä kuu anna valonsa loistaa. Kaikki taivaan loistavat valot pimennän takiasi ja teen maasi pimeäksi, sanoo Herra, Herra. Murehdutan monien kansojen sydämet, kun saatan tiedoksi sinun murskaamisesi kansakunnille, maihin, joita et tuntenut. Saatan kauhun valtaan sinun tähtesi monet kansat, ja heidän kuninkaansa ovat suuresti peloissaan tähtesi, kun heilutan miekkaani heidän nähtensä, ja he vapisevat joka hetki kukin oman henkensä tähden kukistumisesi päivänä. Sillä näin sanoo Herra, Herra: Baabelin kuninkaan miekka tulee päällesi. Kaadan meluisan joukkosi sankarien miekoilla. He kaikki ovat pakanoista julmimpia. He kukistavat Egyptin ylpeyden. Koko sen meluisa joukko tuhotaan. Hävitän siitä kaiken karjan runsaiden vetten ääreltä. Niitä ei enää tallaa ihmisen jalka eivätkä niitä sotke karjan sorkat. Silloin annan sen vesien laskeutua kirkkaiksi, ja panen sen virrat juoksemaan kuin öljyn, sanoo Herra, Herra. Teen Egyptin maan autioksi ja maa tulee autioksi kaikesta, mitä siinä on. Surmaan kaikki sen asukkaat. He tulevat tietämään, että minä olen Herra. Itkuvirsi tämä on, ja sitä kyllä viritetään. Pakanakansojen tyttäret sitä virittävät. Ne virittävät sitä Egyptistä ja kaikesta sen meluisasta joukosta, sanoo Herra, Herra." Kahdentenatoista vuotena, kuukauden viidentenätoista päivänä minulle tuli tämä Herran sana: "Ihmislapsi, veisaa kuolinvalitus Egyptin meluisasta joukosta, saata se ja mahtavien pakanakansojen tyttäret alas maan syvyyksiin, hautaan vaipuneiden pariin. Oletko vielä kaikkia muita ihanampi? Astu alas ja anna laittaa makuusijasi ympärileikkaamattomien pariin. He kaatuvat miekalla surmattujen joukkoon. Miekka on jo annettu! Temmatkaa pois Egypti kaikkine meluisine joukkoineen. Mahtavimmat sankareista puhuvat hautojen keskeltä sille ja sen auttajille: 'Alas ovat astuneet, siellä makaavat ympärileikkaamattomat, miekalla surmatut.' Siellä on Assur kaikkine joukkoineen. Niiden haudat ovat hänen ympärillään. Kaikki he ovat surmattuja, miekkaan kaatuneita. Hänen hautansa ovat pohjimmaisessa kuopassa, ja hänen joukkonsa on hänen hautansa ympärillä. He ovat kaikki surmattuja, miekkaan kaatuneita, nuo, jotka levittivät kauhua elävien maassa. Siellä on Eelam, ja koko hänen meluisa joukkonsa on hänen hautansa ympärillä. Kaikki he ovat surmattuja, miekkaan kaatuneita, jotka ympärileikkaamattomina astuivat alas maan syvyyksiin, nuo, jotka levittivät kauhuaan elävien maassa, mutta kantavat häpeäänsä hautaan vaipuneiden parissa. Surmattujen keskellä on makuusija annettu hänelle sekä kaikelle hänen meluisalle joukolleen. Niiden haudat ovat hänen ympärillään. Kaikki tyynni ne ovat ympärileikkaamattomia, miekalla surmattuja, sillä he olivat kauhuna elävien maassa, mutta saavat kantaa häpeänsä hautaan vaipuneitten parissa. Surmattujen keskelle on hänet pantu. Siellä on Mesek-Tuubal kaikkine meluisine joukkoineen. Niiden haudat ovat hänen ympärillään. He ovat kaikki ympärileikkaamattomia, miekalla surmattuja, sillä ne levittivät kauhuaan elävien maassa. He eivät makaa sankarien parissa, jotka ovat kaatuneet ympärileikkaamattomien joukosta, jotka ovat astuneet alas hautaan sota-aseineen, joiden pään alle on pantu heidän miekkansa ja joiden luiden päällä on heidän syntivelkansa, sillä sankarien kauhu oli elävien maassa. Sinutkin muserretaan ympärileikkaamattomien joukossa, ja saat maata miekalla surmattujen parissa. Siellä on Edom, sen kuninkaat ja kaikki sen ruhtinaat, jotka sankaruudessaan pantiin miekalla surmattujen pariin. He makaavat ympärileikkaamattomien ja hautaan vaipuneiden parissa. Siellä ovat kaikki pohjoisen maan ruhtinaat ja kaikki siidonilaiset, jotka ovat astuneet surmattujen pariin kauhistavuudessaan, ovat tulleet häpeään sankaruudessaan ja makaavat ympärileikkaamattomina miekalla surmattujen parissa ja saavat kantaa häpeänsä hautaan vaipuneiden parissa. Heidät on farao näkevä ja tuleva lohdutetuksi kaikesta meluisasta joukostaan. Miekalla on surmattu farao kaikkine sotaväkineen, sanoo Herra, Herra. Sillä levitin hänen kauhuaan elävien maassa, mutta faraolle ja kaikelle hänen meluisalle joukolleen laitetaan makuusija ympärileikkaamattomien sekaan, miekalla surmattujen pariin, sanoo Herra, Herra." Minulle tuli tämä Herran sana, ja se kuului: "Ihmislapsi, puhu kansasi lapsille ja sano heille: Jos annan miekan tulla maan kimppuun ja maan kansa on ottanut yhden miehen joukostaan ja asettanut hänet vartijakseen ja jos hän näkee miekan tulevan maan kimppuun ja puhaltaa torveen ja varoittaa kansaa, ja joku kuulee torven äänen, mutta ei ota varoituksesta vaarin, ja miekka tulee ja ottaa hänet pois, niin hänen verensä tulee hänen oman päänsä päälle: hän kuuli torven äänen, mutta ei ottanut varoituksesta vaarin; hänen verensä tulee hänen päälleen. Jos hän olisi ottanut varoituksesta vaarin, hän olisi pelastanut sielunsa. Jos taas vartija näkee miekan tulevan, mutta ei puhalla torveen eikä kansa saa varoitusta, ja miekka tulee ja ottaa pois jonkun sielun heistä, hänet otettiin pois synnissään, mutta hänen verensä vaadin vartijan kädestä. Mutta sinä, ihmislapsi! Olen asettanut sinut Israelin heimolle vartijaksi. Kun kuulet sanan suustani, sinun on varoitettava heitä minun puolestani. Jos sanon jumalattomalle: jumalaton, sinun on kuolemalla kuoltava, mutta et puhu varoittaaksesi jumalatonta hänen tiestään, niin jumalaton kuolee synnissään, mutta hänen verensä vaadin sinun kädestäsi. Mutta jos varoitat jumalatonta hänen tiestään, että hän kääntyisi siltä pois, eikä hän tieltään käänny, hän kuolee synnissään, mutta sinä olet sielusi pelastanut. Sinä, ihmislapsi! Sano Israelin heimolle: Näin te sanotte: 'Niin, rikoksemme ja syntimme ovat päällämme, ja riudumme niiden tähden. Kuinka voisimme pysyä elossa?' Sano heille: Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra, minulle ei ole mieleen jumalattoman kuolema, vaan se, että jumalaton kääntyy tieltään ja elää. Kääntykää, kääntykää pois pahoilta teiltänne, ja minkä tähden te kuolisitte, Israelin heimo! Mutta sinä, ihmislapsi! Sano kansasi lapsille: Vanhurskasta ei pelasta hänen vanhurskautensa sinä päivänä, jona hän rikkoo, ja jumalaton pääsee suistumasta turmioon jumalattomuutensa tähden sinä päivänä, jona hän kääntyy pois jumalattomuudestaan, ja vanhurskas ei voi elää vanhurskautensa turvin sinä päivänä, jona hän syntiä tekee. Jos sanon vanhurskaalle, että hän totisesti on elävä, mutta hän luottaa vanhurskauteensa ja tekee vääryyttä, hänen vanhurskauttaan ei muisteta, vaan hän kuolee vääryydessään, jota on tehnyt. Mutta jos sanon jumalattomalle, että hänen totisesti on kuoltava, mutta hän kääntyy pois synnistään ja tekee oikeuden ja vanhurskauden, antaa takaisin, tuo jumalaton, pantin, korvaa riistämänsä ja vaeltaa elämän käskyjen mukaan, niin ettei tee vääryyttä, totisesti hän tulee elämään, hänen ei ole kuoltava. Hänen syntejään, jotka hän on tehnyt, ei lainkaan muisteta: hän on tehnyt oikeuden ja vanhurskauden, hän totisesti on elävä. Mutta vielä sinun kansasi lapset sanovat: 'Herran tie ei ole oikea.' Juuri heidän omat tiensä eivät ole oikeat. Jos vanhurskas kääntyy pois vanhurskaudestaan ja tekee vääryyttä, hänen on sen tähden kuoltava. Jos taas jumalaton kääntyy pois jumalattomuudestaan ja tekee oikeuden ja vanhurskauden, hän on sen tähden elävä. Mutta sanotte: 'Herran tie ei ole oikea': minä tuomitsen teidät, te Israelin heimo, itse kunkin hänen teittensä mukaan." Kahdentenatoista karkotuksemme vuotena, kymmenennessä kuussa, kuukauden viidentenä päivänä tuli luokseni pakolainen Jerusalemista ja sanoi: "Kaupunki on vallattu." Herran käsi oli tullut päälleni jo illalla ennen pakolaisen tuloa, ja hän avasi suuni ennen tämän tuloa aamulla. Suuni avautui, enkä enää ollut mykkänä. Minulle tuli tämä Herran sana, ja se kuului: "Ihmislapsi, ne, jotka asuvat noilla raunioilla Israelin maassa, sanovat näin: 'Aabraham oli vain yksi, ja hän peri maan. Meitä on paljon, meille on annettu maa perinnöksi.' Sano sen tähden heille: Näin sanoo Herra, Herra: Te syötte lihaa verineen, luotte silmänne epäjumaliinne ja vuodatatte verta. Tekö perisitte maan? Seisotte miekkanne varassa, harjoitatte kauhistuksia ja saastutatte toistenne vaimoja, ja tekö perisitte maan? Näin on sinun heille sanottava: Näin sanoo Herra, Herra: Niin totta kuin minä elän, niin ne, jotka ovat raunioilla, kaatuvat miekkaan, ja ne, jotka ovat kedolla, annan eläinten syötäväksi, ja ne, jotka ovat vuorenhuipuilla ja luolissa, kuolevat ruttoon. Teen maan autioksi ja hävitetyksi, ja heidän ylpeästä mahdistaan tulee loppu, ja Israelin vuoret joutuvat autioiksi, niin ettei siellä kulje kukaan. He tulevat tietämään, että minä olen Herra, kun teen maan autioksi ja hävitetyksi kaikkien kauhistusten tähden, joita he ovat harjoittaneet. Sinä, ihmislapsi! Sinun kansasi lapset puhuvat sinusta seinänvierustoilla ja talojen ovilla ja sanovat keskenään toisilleen, näin: 'Lähtekää kuulemaan, millainen sana nyt on tullut Herralta.' He tulevat luoksesi joukoittain, istuvat edessäsi kansanani ja kuuntelevat sanojasi, mutta he eivät tee niiden mukaan, sillä he osoittavat rakkautta suullaan, mutta heidän sydämensä kulkee väärän voiton perässä. Katso, sinä olet heille kuin ilolaulu, kauniisti laulettu ja hyvin soitettu. He tosin sanojasi kuuntelevat, mutta eivät tee niiden mukaan. Mutta kun se toteutuu – ja katso, se toteutuu – he tulevat tietämään, että heidän keskuudessaan on ollut profeetta." Minulle tuli tämä Herran sana, ja se kuului: "Ihmislapsi, profetoi Israelin paimenia vastaan, profetoi ja sano heille, paimenille: Näin sanoo Herra, Herra: Voi Israelin paimenia, jotka ovat olleet itsensä paimenia! Eikö paimenten ole kaittava lampaita? Te olette syöneet rasvat, pukeneet päällenne villat, teurastaneet lihavat; mutta lampaita ette ole kainneet, ette ole vahvistaneet heikkoja, ette ole parantaneet sairaita, sitoneet haavoittuneita, tuoneet takaisin eksyneitä ettekä etsineet kadonneita, vaan olette vallinneet niitä tylysti ja väkivaltaisesti. Ne ovat hajaantuneet paimenta vailla ja joutuneet kaikkien kedon eläinten syötäviksi. Hajaantuneet ne ovat. Lampaani harhailevat kaikilla vuorilla ja kaikilla korkeilla kukkuloilla. Pitkin koko maata lampaani ovat hajallaan, eikä kukaan välitä niistä eikä etsi niitä. Sen tähden, paimenet, kuulkaa Herran sana: Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra, totisesti, koska lampaani ovat ryöstettävinä ja koska lampaani ovat kaikkien kedon eläinten syötävinä, kun paimenta ei ole ja kun paimeneni eivät etsi lampaitani, vaan paimeneni kaitsevat itseään, eivätkä kaitse minun lampaitani, sen tähden, paimenet, kuulkaa Herran sana: Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä olen paimenia vastaan, vaadin lampaani heidän kädestään ja teen lopun heidän lammasten kaitsennastaan, eivätkä paimenet saa enää kaita itseään. Minä pelastan lampaani heidän suustaan, eivätkä ne sitten enää ole heidän syötävinään. Sillä näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä itse etsin lampaani ja pidän niistä huolen Niin kuin paimen pitää huolen laumastaan, kun hän on lampaittensa keskellä ja ne ovat hajallaan, niin minä pidän huolen lampaistani ja pelastan ne joka paikasta, minne ne ovat hajaantuneet pilvisenä ja pimeänä päivänä. Vien ne pois kansakuntien joukosta ja kokoan ne kaikista maista, tuon ne maahansa ja kaitsen niitä Israelin vuorilla, purojen varsilla ja kaikissa maan asuttavissa paikoissa. Hyvillä laitumilla niitä kaitsen, ja Israelin korkeilla vuorilla niillä on oleva laitumensa. Siellä ne saavat levätä hyvällä laitumella, ja lihava ruokamaa niillä on oleva Israelin vuorilla. Minä itse kaitsen lampaani ja vien itse ne lepäämään, sanoo Herra, Herra. Etsin kadonneet, eksyneet tuon takaisin, haavoittuneet sidon, heikkoja vahvistan, mutta lihavat ja väkevät minä hävitän. Kaitsen niitä niin, kuin oikein on. Mutta te, minun lampaani! Näin sanoo Herra, Herra: Katso, tuomitsen lampaan ja lampaan, pässien ja vuohipukkien välillä. Eikö teille riitä, että olette hyvällä laitumella, kun vielä tallaatte jaloillanne loput laitumestanne, ja se, että juotte kirkasta vettä, kun vielä sekoitatte jaloillanne loput? Lampaani käyvät laitumella siinä, mitä jalkanne ovat tallanneet, ja juovat sitä, minkä jalkanne ovat sotkeneet. Sen tähden sanoo Herra, Herra niille näin: Katso, minä, minä tuomitsen lihavan lampaan ja laihan lampaan välillä. Koska te sysitte kyljillänne ja hartioillanne sekä puskette sarvillanne kaikkia heikkoja, kunnes olette saaneet ne ajetuiksi ulos ja hajalle, niin pelastan lampaani, etteivät ne enää ole ryöstettävinä, ja tuomitsen lampaan ja lampaan välillä. Herätän heille yhden paimenen heitä kaitsemaan, palvelijani Daavidin. Hän on kaitseva heitä ja oleva heidän paimenensa. Minä, Herra, olen heidän Jumalansa, ja palvelijani Daavid on ruhtinas heidän keskellään. Minä, Herra, olen puhunut. Teen heidän kanssaan rauhan liiton. Lopetan maasta pahat eläimet, niin että he asuvat turvallisesti erämaassa ja nukkuvat metsiköissä. Teen siunatuiksi heidät ja kaiken, mitä on kukkulani ympärillä, ja vuodatan sateen ajallaan. Ne ovat siunauksen sateita. Kedon puut kantavat hedelmänsä, ja maa antaa satonsa, ja he saavat olla turvassa maassaan. He tulevat tietämään, että minä olen Herra, kun särjen heidän ikeensä puut ja pelastan heidät heidän orjuuttajiensa käsistä. Eivätkä he enää ole pakanoiden ryöstettävinä, eivätkä maan eläimet heitä syö, vaan he asuvat turvassa, kenenkään pelottelematta. Annan nousta heille istutuksen, joka on oleva kunniaksi, niin etteivät he menehdy siinä maassa nälkään eivätkä enää kärsi pakanoiden pilkkaa. He tulevat tietämään, että minä, Herra, heidän Jumalansa, olen heidän kanssaan ja että he, Israelin heimo, ovat kansani, sanoo Herra, Herra. Te olette lampaani, laitumeni lampaat, te ihmiset. Minä olen Jumalanne, sanoo Herra, Herra." Minulle tuli tämä Herran sana, ja se kuului: "Ihmislapsi, käännä kasvosi Seirin vuorta kohti ja profetoi sitä vastaan ja sano sille: Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä käyn kimppuusi, Seirin vuori, ojennan käteni sinua vastaan ja teen sinut autioksi ja hävitetyksi. Kaupunkisi teen raunioiksi ja sinä itse tulet autioksi. Tulet tietämään, että minä olen Herra. Koska pidit ikuista vihaa ja annoit israelilaiset alttiiksi miekalle heidän onnettomuutensa aikana, aikana, jolloin syntivelka tuli viimeiseen määräänsä, sen tähden, niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra, teen sinut verta vuotavaksi, ja veri on sinua vainoava. Koska totisesti et kammonnut verta, veri on vainoava sinua. Teen Seirin vuoren tyhjäksi ja autioksi ja hävitän sieltä menijän ja tulijan. Sen vuoret täytän sen surmatuilla. Miekalla surmattuja kaatuu kukkuloillasi ja laaksoissasi ja kaikilla purojesi varsilla. Teen sinut ikuisesti autioksi, ja kaupunkisi jäävät asumattomiksi. Tulette tietämään, että minä olen Herra. Koska sinä olet sanonut: 'Ne kaksi kansaa ja kaksi maata ovat minun, otamme ne omiksemme', vaikka siellä on Herra, sen tähden, niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra, teen vihasi ja kiivautesi mukaan, teen sen, minkä sinä vihassasi olet heille tehnyt. Teen itseni heille tunnetuksi, kun tuomitsen sinut, ja sinä tulet tietämään, että minä olen Herra. Olen kuullut kaikki pilkkaamisesi, jotka olet puhunut Israelin vuoria vastaan, kun olet sanonut: 'Ne ovat autioina, ne ovat annetut meille syötäviksi.' Te suurentelitte minua vastaan suullanne, ja ylenpalttiset olivat teidän puheenne minua vastaan. Olen ne kuullut. Näin sanoo Herra, Herra: Iloksi kaikelle maalle teen sinut autioksi. Niin kuin iloitsit Israelin heimon perintöosasta, kun se tuli autioksi, niin teen minäkin sinulle. Autioksi tulet sinä, Seirin vuori, samoin koko Edom kaikkineen. He tulevat tietämään, että minä olen Herra." "Sinä, ihmislapsi, profetoi Israelin vuorista ja sano: Israelin vuoret, kuulkaa Herran sana: Näin sanoo Herra, Herra: Koska vihollinen on sanonut teistä: 'Kas noin!' ja: 'Ikuiset kukkulat ovat tulleet omistukseemme', sen tähden profetoi ja sano: Näin sanoo Herra, Herra: Koska – niin, koska teitä on hävitetty ja poljettu joka taholta, että joutuisitte muiden kansojen omaisuudeksi, ja koska olette joutuneet pahojen kielten ja kansan panettelun alaisiksi, – sen tähden, Israelin vuoret, kuulkaa Herran, Herran sana: Näin sanoo Herra, Herra vuorille ja kukkuloille, puronvarsille ja laaksoille, autioille raunioille ja hylätyille kaupungeille, jotka ovat joutuneet saaliiksi ja pilkaksi muille kansoille, mitä ympärillä on. Sen tähden sanoo Herra, Herra näin: Totisesti, kiivauteni tulessa puhun muita kansoja vastaan ja koko Edomia vastaan, jotka ovat kaikesta sydämestään iloiten ja sielu täynnä halveksuntaa ottaneet omakseen maani karkottaakseen siitä ihmiset ja ryöstääkseen sen. Sen tähden profetoi Israelin maasta ja sano vuorille ja kukkuloille, puronvarsille ja laaksoille: Näin sanoo Herra, Herra: Katso, puhun kiivaudessani ja vihassani, koska teidän täytyy kärsiä pakanoiden pilkkaa. Sen tähden, näin sanoo Herra, Herra: Minä kohotan käteni. Totisesti pakanakansat ympärillänne itse kärsivät oman pilkkansa. Mutta te, Israelin vuoret, teette lehvänne ja kannatte hedelmänne kansalleni Israelille, sillä he ovat aivan lähellä tulossa. Sillä katso, tulen luoksenne ja käännyn puoleenne, ja teidät viljellään ja teihin kylvetään. Lisään teille ihmisiä runsaasti – koko Israelin heimolle kokonaan – ja kaupungit asutetaan ja rauniot rakennetaan. Lisään teille ihmisiä ja karjaa runsaasti, ja ne lisääntyvät ja ovat hedelmälliset. Teen teidät asutuiksi, niin kuin olitte entisinä päivinänne, ja teen hyvää vielä enemmän kuin alkuaikoina. Tulette tietämään, että minä olen Herra. Tuon luoksenne, kansaani Israeliin, ihmisiä, ja he ottavat sinut omakseen, ja tulet heille perintöosaksi, etkä enää tästä lähin riistä heidän lapsiaan. Näin sanoo Herra, Herra: Koska teille on sanottu: 'Sinä olet ihmissyöjä ja oman kansasi lasten riistäjä', sen tähden et ole enää syövä ihmisiä etkä enää riistävä lapsia omalta kansaltasi, sanoo Herra, Herra. Enkä enää anna sinun joutua kuulemaan pakanakansojen pilkkaa, etkä kärsi kansojen herjauksia, etkä enää myöskään pane omaa kansaasi kompastumaan, sanoo Herra, Herra." Minulle tuli tämä Herran sana, ja se kuului: "Ihmislapsi, kun Israelin heimo asui maassaan, he saastuttivat sen vaelluksellaan ja teoillaan. Heidän vaelluksensa oli edessäni kuin kuukautistilan saastaisuus. Vuodatin kiivauteni heidän päälleen veren tähden, jota he olivat vuodattaneet maassa, ja heidän epäjumaliensa tähden, joilla he olivat sen saastuttaneet. Hajotin heidät pakanakansojen sekaan, ja heidät siroteltiin kaikkiin maihin. Vaelluksensa ja tekojensa mukaan heidät tuomitsin. He tulivat pakanakansojen sekaan. Minne tulivatkin, he häpäisivät pyhän nimeni, kun heistä sanottiin: 'Nämä ovat Herran kansa, mutta he ovat lähteneet pois hänen maastaan.' Minun tuli sääli pyhää nimeäni, jonka Israelin heimo saastutti pakanakansojen seassa, minne tulivatkin. Sen tähden sano Israelin heimolle: Näin sanoo Herra, Herra: Minä en tee teidän tähtenne, Israelin heimo, sitä minkä teen, vaan oman pyhän nimeni tähden, jonka olette häväisseet pakanakansojen seassa, minne tulittekin. Pyhitän suuren nimeni, joka on häväisty pakanakansojen keskuudessa, jonka olette häväisseet heidän keskellään. Pakanakansat tulevat tietämään, että minä olen Herra, sanoo Herra, Herra, kun osoitan teissä pyhyyteni heidän silmiensä edessä. Otan teidät pois pakanakansoista ja kokoan teidät kaikista maista ja tuon teidät maahanne. Vihmon päällenne puhdasta vettä, niin että puhdistutte. Kaikista saastaisuuksistanne ja kaikista epäjumalistanne teidät puhdistan. Annan teille uuden sydämen, ja uuden Hengen annan teidän sisimpäänne. Poistan ruumiistanne kivisydämen ja annan teille lihasydämen. Henkeni annan sisimpäänne ja vaikutan sen, että vaellatte käskyjeni mukaan, noudatatte oikeuksiani ja pidätte ne. Asutte maassa, jonka annoin teidän isillenne, ja olette kansani, ja minä olen Jumalanne. Vapautan teidät kaikista saastaisuuksistanne. Kutsun esiin viljan ja teen sen runsaaksi enkä anna teille nälänhätää. Teen runsaaksi puiden hedelmän ja pellon sadon, niin ettette enää tule herjatuiksi kansojen seassa nälän takia. Muistatte väärät tienne ja tekonne, jotka eivät olleet hyvät, ja teitä inhottaa oma itsenne rikostenne ja kauhistustenne tähden. En tee sitä teidän tähtenne, sanoo Herra, Herra. Se olkoon teille tiettävä. Hävetkää ja punastukaa vaelluksenne tähden, te Israelin heimo. Näin sanoo Herra, Herra: Sinä päivänä, jona teidät puhdistan kaikista pahoista teoistanne, asutan kaupungit, ja rauniot rakennetaan, ja autiomaa viljellään, sen sijaan että se on ollut autiona jokaisen ohikulkijan silmien edessä. Silloin sanotaan: 'Tästä maasta, joka oli autiona, on tullut kuin Eedenin puutarha. Raunioina olleet, autiot ja maahan revityt kaupungit ovat varustettuja ja asuttuja.' Pakanakansat tulevat, joita on jäljellä ympärillänne, tietämään, että minä, Herra, rakennan jälleen alasrevityn ja istutan aution: minä, Herra, olen puhunut, ja minä teen sen. Näin sanoo Herra, Herra: Vielä tätäkin annan Israelin heimon minulta anoa, että tekisin heille sen. Lisään heille ihmisiä runsaasti kuin lammaslaumaa. Niin kuin on pyhitettyjen uhrilammasten laumaa, niin kuin on Jerusalemin lammaslaumaa sen kokouksissa, niin tulevat raunioina olleet kaupungit täyteen ihmislaumoja. He tulevat tietämään, että minä olen Herra." Herran käsi oli päälläni ja vei minut pois Herran Hengessä ja laski minut keskelle laaksoa, joka oli täynnä luita. Hän kuljetti minua ympäriinsä niiden ohi, ja katso, niitä oli hyvin paljon laaksossa maan päällä, ja katso, ne olivat hyvin kuivia. Hän sanoi minulle: "Ihmislapsi, voivatkohan nämä luut tulla eläviksi?" Mutta minä sanoin: "Herra, Herra, sinä sen tiedät." Niin hän sanoi minulle: "Profetoi näistä luista ja sano niille: Kuivat luut, kuulkaa Herran sana. Näin sanoo Herra, Herra näille luille: Katso, minä annan tulla teihin hengen, ja te tulette eläviksi. Panen teihin jänteet, kasvatan teihin lihan, vedän yllenne nahan ja annan teihin hengen, ja te tulette eläviksi. Tulette tietämään, että minä olen Herra." Sitten lausuin profetian, kuten minua oli käsketty. Kuului ääni, kun profetoin. Katso, järinää, ja luut lähestyivät toisiaan, luu luuta. Näin, ja katso: niihin tulivat jänteet ja kasvoi liha, ja niiden päälle kasvoi nahka, mutta henkeä niissä ei ollut. Hän sanoi minulle: "Profetoi Hengestä, profetoi, ihmislapsi, ja sano Hengelle: Näin sanoo Herra, Herra: Tule, Henki, neljästä tuulesta ja puhalla näihin surmattuihin, että ne tulisivat eläviksi." Profetoin, niin kuten hän oli minua käskenyt, ja niihin tuli henki, ja ne tulivat eläviksi ja nousivat ylös jaloilleen. Niitä oli tavattoman suuri joukko. Hän sanoi minulle: "Ihmislapsi, nämä luut ovat koko Israelin heimo. Katso, he sanovat: 'Meidän luumme ovat kuivettuneet, toivomme on mennyttä, olemme hukassa.' Sen tähden profetoi ja sano heille: Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä avaan hautanne ja nostan teidät, kansani, ylös haudoistanne ja vien teidät Israelin maahan. Siitä te tulette tietämään, että minä olen Herra, kun minä avaan hautanne ja nostan teidät, kansani, ylös haudoistanne. Annan teihin Henkeni, niin että te tulette eläviksi, ja sijoitan teidät maahanne. Te tulette tietämään, että minä olen Herra. Olen puhunut, ja sen teen, sanoo Herra." Minulle tuli tämä Herran sana, ja se kuului: "Sinä, ihmislapsi, ota puusauva ja kirjoita siihen: 'Juudalle ja häneen liittyneille israelilaisille.' Ota sitten toinen puusauva ja kirjoita siihen: 'Joosefille; Efraimin ja kaiken häneen liittyneen Israelin heimon sauva.' Yhdistä ne toisiinsa, niin että ne tulevat yhdeksi kädessäsi. Kun sitten kansasi lapset sanovat sinulle näin: 'Etkö ilmoita meille, mitä tällä tarkoitat?' puhu heille: Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä otan Joosefin sauvan, joka on Efraimin kädessä, ja häneen liittyneet Israelin sukukunnat, ja asetan ne yhteen Juudan sauvan kanssa ja teen niistä yhden sauvan, niin että ne tulevat yhdeksi minun kädessäni. Kun sauvat, joihin olet kirjoittanut, ovat kädessäsi, heidän silmiensä edessä, puhu heille: Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä otan israelilaiset pois pakanoiden keskuudesta, minne vain he ovat kulkeneet, kokoan heidät joka taholta ja tuon heidät maahansa. Teen heidät yhdeksi kansaksi siinä maassa, Israelin vuorilla, ja yksi kuningas on oleva kuninkaana heillä kaikilla. Eivätkä he enää ole kahtena kansana eivätkä enää jakaantuneina kahdeksi valtakunnaksi. He eivät myöskään enää saastuta itseään epäjumalillaan, iljetyksillään eivätkä millään rikoksillaan, vaan pelastan heidät heidän kaikista asuinpaikoistaan, joissa he ovat syntiä tehneet, ja puhdistan heidät. He ovat kansani, ja minä olen heidän Jumalansa. Palvelijani Daavid on oleva heidän kuninkaansa, ja heillä kaikilla on oleva yksi paimen. Silloin he vaeltavat oikeuksieni mukaan ja noudattavat käskyjäni ja pitävät ne. He asuvat maassa, jonka annoin palvelijalleni Jaakobille ja jossa teidän isänne ovat asuneet. He, heidän lapsensa ja lastensa lapset asuvat siinä iankaikkisesti, ja palvelijani Daavid on oleva heidän ruhtinaansa iankaikkisesti. Teen heidän kanssaan rauhan liiton – se on oleva iankaikkinen liitto heidän kanssaan – istutan ja runsaasti kartutan heidät ja asetan pyhäkköni olemaan heidän keskellään iankaikkisesti. Asumukseni on oleva heidän luonaan, ja olen heidän Jumalansa, ja he ovat kansani. Pakanat tulevat tietämään, että minä olen Herra, joka pyhitän Israelin, kun pyhäkköni on heidän keskellään iankaikkisesti." Minulle tuli tämä Herran sana, ja se kuului: "Ihmislapsi, käännä kasvosi kohti Googia Maagogin maassa, Roosin, Mesekin ja Tuubalin ruhtinasta, ja profetoi häntä vastaan ja sano: Näin sanoo Herra, Herra: Katso, käyn kimppuusi, Goog, sinä Roosin, Mesekin ja Tuubalin ruhtinas. Kuljetan sinua, panen koukut leukaasi ja nostatan sotaan sinut ja kaiken sotaväkesi: hevoset ja ratsumiehet, kaikki loisteliaasti puettuja, suuren joukon suurine ja pienine kilpineen, miekankantajia kaikki. Persia, Kuus ja Puut ovat heidän kanssaan, heillä kaikilla on kilvet ja kypärät. Goomer ja kaikki sen sotajoukot, Toogarman heimo pohjoisesta ja kaikki sen sotajoukot – lukuisat kansat ovat kanssasi. Ole valmis, varustaudu, sinä ja kaikki joukkosi, jotka ovat kokoontuneet luoksesi, ja ole sinä niiden vartija. Monien päivien jälkeen saat määräyksen tulla vuosien lopulla maahan, joka on palautunut miekan jäljiltä ja koottu monien kansojen seasta, – mennä Israelin vuorille, jotka kauan aikaa ovat olleet raunioina. Se on tuotu pois kansojen seasta, ja he kaikki asuvat turvassa. Käyt päälle kuin rajuilma ja tulet kuin pilvi peittääksesi maan, sinä ja kaikki sotajoukkosi ja lukuisat kansat, jotka ovat kanssasi. Näin sanoo Herra, Herra: Mutta sinä päivänä nousee mieleesi jotakin, ja mietit pahan juonen ja sanot: Hyökkään avoimeen maahan, käyn rauhallisten ihmisten kimppuun, jotka asuvat turvallisina – asuvat ilman muuria kaikki tyynni, ja joilla ei ole salpoja eikä ovia. Etsit saalista ja ryöstettävää sekä ojennat kätesi raunioita kohti, jotka on saatu asutuiksi, ja kansaa kohti, joka on koottu pakanoiden seasta, joka on hankkinut karjaa ja omaisuutta ja asuu keskellä maata. Saba ja Dedan ja Tarsiin kauppiaat ja kaikki heidän nuoret leijonansa kyselevät sinulta: 'Oletko sinä menossa saalista saamaan, ryöstettävää ryöstämään? Oletko koonnut joukkosi kantamaan hopeaa ja kultaa, ottamaan karjaa ja omaisuutta, saamaan suurta saalista?' Sen tähden profetoi, ihmislapsi, ja sano Googille: Näin sanoo Herra, Herra: Eikö niin? Sinä päivänä sinä huomaat, että kansani Israel asuu turvassa, ja lähdet asuinpaikastasi pohjoisesta, sinä ja monet kansat kanssasi, jotka kaikki ratsastavat hevosilla: suuri joukko, monilukuinen sotajoukko. Hyökkäät kansani Israelin kimppuun kuin pilvi peittääksesi maan. Päivien lopulla tämä tapahtuu. Annan sinun karata maahani, että pakanakansat tulisivat tuntemaan minut, kun osoitan pyhyyteni sinussa, Goog, heidän silmiensä edessä. Näin sanoo Herra, Herra: Etkö se ole sinä, josta muinaisina päivinä puhuin palvelijoitteni, Israelin profeettojen, kautta, jotka niinä päivinä profetoivat vuodesta toiseen, että annan sinun käydä heidän kimppuunsa? Mutta sinä päivänä, jona Goog menee Israelin maahan, sanoo Herra, Herra, nousee vihani hehku. Kiivaudessani, vihani tulessa sanon: Totisesti sinä päivänä tulee suuri maanjäristys Israelin maahan. Minun edessäni vapisevat meren kalat ja taivaan linnut ja kedon eläimet ja kaikki maassa liikkuvat matelijat ja kaikki ihmiset, jotka maan pinnalla ovat. Vuoret luhistuvat, ja vuorenrinteet sortuvat, ja kaikki muurit sortuvat maahan. Kutsun häntä vastaan kaikille vuorilleni miekan, sanoo Herra, Herra. Toisen miekka on oleva toista vastaan. Käyn oikeutta hänen kanssaan rutolla ja verellä. Annan sataa kaatosadetta, raekiviä, tulta ja laavaa hänen päälleen, hänen sotajoukkojensa päälle ja lukuisten kansojen päälle, jotka ovat hänen kanssaan. Osoitan suuruuteni ja pyhyyteni sekä teen itseni tunnetuksi monien pakanakansojen silmien edessä. He tulevat tietämään, että minä olen Herra." "Sinä, ihmislapsi, profetoi Googia vastaan ja sano: Näin sanoo Herra, Herra: Katso, tulen luoksesi, Goog, sinä Roosin, Mesekin ja Tuubalin ruhtinas. Tuon sinut, talutan sinua, nostatan sinut pohjoisen puolelta ja annan sinun tulla Israelin vuorille. Mutta lyön pois jousesi vasemmasta kädestäsi ja pudotan nuolesi oikeasta kädestäsi. Israelin vuorille sinä olet kaatuva, samoin kaikki sotajoukkosi ja kansat, jotka ovat kanssasi: annan sinut ruuaksi petolinnuille, kaikille siivekkäille ja kedon eläimille. Kedolle sinä kaadut. Sillä minä olen puhunut, sanoo Herra, Herra. Lähetän tulen Maagogiin ja rannikolla turvassa asuvien keskuuteen. Silloin he tulevat tietämään, että minä olen Herra. Pyhän nimeni teen tunnetuksi kansani Israelin keskuudessa enkä enää salli häväistä pyhää nimeäni. Pakanat tulevat tietämään, että minä olen Herra, Israelin Pyhä. Katso, se tulee, se tapahtuu, sanoo Herra, Herra. Se tapahtuu sinä päivänä, josta olen puhunut. Israelin kaupunkien asukkaat menevät ulos ja sytyttävät ja polttavat aseita, pieniä ja suuria kilpiä, jousia, nuolia, nuijia ja keihäitä. He pitävät niitä polttopuina seitsemän vuotta. He eivät kanna puita kedolta eivätkä hakkaa metsistä, vaan pitävät polttopuinaan aseita. Näin he saalistavat saalistajiaan ja ryöstävät ryöstäjiään, sanoo Herra, Herra. Sinä päivänä annan Googille siellä, Israelissa, hautapaikan, 'Kulkijain laakson', itää kohden merestä. Se sulkee tien noilta kulkijoilta. Sinne haudataan Goog ja koko hänen meluisa joukkonsa, ja sille pannaan nimeksi: 'Googin meluisan joukon laakso.' Israelin heimo hautaa heitä seitsemän kuukautta puhdistaakseen maan. Koko maan kansa hautaa heitä, ja se on koituva heille kiitokseksi sinä päivänä, jona näytän kunniani, sanoo Herra, Herra. Valitaan vakinaiset miehet, jotka kulkevat maata ja hautaavat noita kulkijoita, mitä heitä vielä on jäljellä maan pinnalla, puhdistaakseen sen. Seitsemässä kuukaudessa he saavat sen tutkituksi läpikotaisin. Kun nämä kulkijat kulkevat maata ja joku heistä näkee ihmisen luut, hän panee niille kiven merkiksi, siihen asti kunnes haudankaivajat ovat ne haudanneet 'Googin meluisan joukon laaksoon.' Erään kaupungin nimenäkin on Hamona. – Niin he puhdistavat maan. Mutta sinä, ihmislapsi! Näin sanoo Herra, Herra: Käske lintuja, kaikkia siivekkäitä, ja kaikkia kedon eläimiä: Kokoontukaa, tulkaa, yhtykää joka taholta teurasuhrilleni, jonka teitä varten uhraan, suurelle teurasuhrille Israelin vuorille. Syökää lihaa ja juokaa verta. Syökää sankarien lihaa ja juokaa maan ruhtinaiden verta – pässejä, lampaita, vuohia ja härkiä, kaikki Baasanissa syötettyjä. Syökää itsenne kylläisiksi rasvasta ja juokaa itsenne juovuksiin verestä, teurasuhrista, jonka teitä varten uhraan. Tulkaa kylläisiksi pöydässäni ratsuista ja vaunuhevosista, sankareista ja kaikenlaisista sotamiehistä, sanoo Herra, Herra. Asetan kunniani pakanoiden keskuuteen, ja kaikki pakanakansat saavat nähdä tuomioni, jonka panen toimeen, ja käteni, jonka lasken heidän päälleen. Mutta Israelin heimo tulee tietämään, että minä, Herra, olen heidän Jumalansa siitä päivästä lähtien ja aina eteenpäin. Pakanakansat tulevat tietämään, että Israelin heimo joutui karkotukseen syntivelkansa tähden, koska olivat olleet minulle uskottomat, ja kätkin heiltä kasvoni, ja annoin heidät heidän vihollistensa käsiin, ja he kaikki kaatuivat miekkaan. Tein heille heidän saastaisuutensa ja rikostensa mukaan ja kätkin heiltä kasvoni. Sen tähden, näin sanoo Herra, Herra: Nyt käännän Jaakobin kohtalon ja armahdan kaikkea Israelin heimoa ja kiivailen pyhän nimeni puolesta. Häpeänsä ja kaiken uskottomuutensa, jota he ovat minulle osoittaneet, he kantavat asuessaan nyt turvassa maassaan kenenkään pelottelematta. Kun tuon heidät takaisin kansojen seasta ja kokoan heidät heidän vihamiestensä maista, niin osoitan heissä pyhyyteni monien pakanakansojen silmien edessä. He tulevat tietämään, että minä, Herra, olen heidän Jumalansa, kun minä vietyäni heidät karkotukseen pakanoiden keskuuteen kokoan heidät maahansa, en jätä niihin jäljelle ainoatakaan heistä, enkä enää kätke heiltä kasvojani, sillä vuodatan Henkeni Israelin heimon päälle, sanoo Herra, Herra." Meidän karkotuksemme kahdentenakymmenentenä viidentenä vuotena, vuoden alussa, kuukauden kymmenentenä päivänä, neljäntenätoista vuotena kaupungin valloituksen jälkeen, juuri sinä päivänä tuli minun päälleni Herran käsi, ja hän vei minut sinne. Jumalan näyissä hän vei minut Israelin maahan ja laski minut hyvin korkealle vuorelle, jolla oli ikään kuin kaupunki rakennettuna etelään päin. Hän vei minut sinne. Katso, oli mies, näöltään vasken kaltainen, ja pellavanuora oli hänellä kädessä sekä mittaruoko, ja hän seisoi portilla. Mies puhui minulle: "Ihmislapsi, katso silmilläsi, kuule korvillasi ja ota huomioosi kaikki, mitä minä sinulle näytän. Sitä varten näet sinut on tuotu tänne, että nämä sinulle näytettäisiin. Ilmoita kaikki, mitä näet, Israelin heimolle. Katso, temppelin ulkopuolella sen ympäri oli muuri. Miehen kädessä oli mittaruoko, kuusikyynäräinen, kyynärään luettuna kyynärä ja kämmenenleveys. Hän mittasi muurirakennuksen leveyden, joka oli yksi ruoko, ja korkeuden, joka oli yksi ruoko. Hän meni portille, jonka etupuoli oli itää kohden, nousi ylös sen portaita ja mittasi portin kynnyksen: se oli yhden ruovon levyinen. Ensimmäinen kynnys oli yhden ruovon levyinen. Sivuhuone oli aina yhden ruovon pituinen ja yhden ruovon levyinen, ja sivuhuoneiden väliä oli viisi kyynärää. Portin kynnys porttieteisen laidassa, sisäpuolella oli yksi ruoko. Hän mittasi porttieteisen, joka oli sisäpuolella. Se oli yksi ruoko. Hän mittasi porttieteisen, joka oli kahdeksan kyynärää, ja sen pilasterit, jotka olivat kaksi kyynärää. Porttieteinen oli sisemmällä puolella. Itää kohden antavan portin sivuhuoneita oli kolme kummallakin puolella. Ne kolme olivat yhtä suuria, ja niiden pilasterit kummallakin puolella olivat yhtä suuria. Hän mittasi portin oviaukon leveyden, joka oli kymmenen kyynärää, ja portin pituuden, joka oli kolmetoista kyynärää. Mutta sivuhuoneiden edessä oli aitaus, joka oli yhden kyynärän korkuinen, samoin toisella puolella oleva aitaus oli yhden kyynärän korkuinen, ja kukin sivuhuone kummallakin puolella oli suuntaansa kuusi kyynärää. Hän mittasi portin, sivuhuoneen katosta toisen kattoon: leveys oli kaksikymmentä viisi kyynärää, ovelta ovelle. Hän otti mitan pilasterista: kaksikymmentä kyynärää. Seinän pilastereihin ulottui esipiha portin ympärillä. Sisäänkäyntiportin edestä sisäportin eteisen eteen oli viisikymmentä kyynärää. Portissa oli sisäänpäin ympäriinsä sivuhuoneisiin ja niiden seinien pilastereihin päin ikkuna-aukkoja, samoin eteisissä. Ikkuna-aukot ympäriinsä laajenivat sisäänpäin. Seinien pilastereissa oli palmukoristeita. Sitten hän vei minut ulompaan esipihaan. Katso: ympäri esipihan oli kammioita ja kivillä päällystetty lattia. Kivillä päällystetyn lattian laidassa oli kolmekymmentä kammiota. Kivillä päällystetty lattia oli porttien sivuseinillä, porttien pituuden mukaisesti. Tämä oli alempi kivillä päällystetty lattia. Hän mittasi leveyden alemman portin edestä sisemmän esipihan edustalle, sen ulkopuolelle: sata kyynärää sekä itä- että pohjoispuolella. Hän mittasi sen portin pituuden ja leveyden, jonka etupuoli oli pohjoista kohden ja joka vei ulompaan esipihaan. Siinä oli kolme sivuhuonetta kummallakin puolella, ja sen pilasterit ja eteinen olivat yhtä suuret kuin ensimmäisessä portissa. Sen pituus oli viisikymmentä kyynärää ja leveys kaksikymmentä viisi kyynärää. Sen ikkunat, eteinen ja palmukoristeet olivat yhtä suuret kuin portin, jonka etupuoli oli itää kohden, ja sinne noustiin seitsemää porrasta, ja niistä eteenpäin oli sen eteinen. Sisemmällä esipihalla oli portit vastakkain pohjoista ja itää kohden. Hän mittasi portista porttiin: sata kyynärää. Hän kuljetti minua etelää kohden, ja katso, tuli portti, joka antoi etelään. Hän mittasi sen pilasterit ja eteisen: ne olivat yhtä suuret kuin nuo toiset. Siinä ja sen eteisessä oli ikkuna-aukkoja ympäriinsä, samanlaisia kuin nuo toiset ikkuna-aukot. Pituus oli viisikymmentä kyynärää ja leveys kaksikymmentä viisi kyynärää. Sen ylös menevässä käytävässä oli seitsemän porrasta, ja niistä eteenpäin oli sen eteinen. Siinä oli palmukoristeet, yksi kummallakin puolella, sen pilastereissa. Sisemmässä esipihassa oli portti etelää kohden. Hän mittasi portista porttiin etelää kohden: sata kyynärää. Sitten hän vei minut sisempään esipihaan eteläportin kautta. Hän mittasi eteläportin. Se oli yhtä suuri kuin nuo toiset. Sen sivuhuoneet, pilasterit ja eteinen olivat yhtä suuret kuin nuo toiset. Siinä ja sen eteisessä oli ikkuna-aukkoja ympäriinsä. Pituus oli viisikymmentä kyynärää ja leveys kaksikymmentä viisi kyynärää. Eteisiä oli ympäriinsä. Niiden pituus oli kaksikymmentä viisi kyynärää, leveys viisi kyynärää. Sen eteinen oli ulompaan esipihaan päin, ja sen pilastereissa oli palmukoristeita. Sen portaissa oli kahdeksan porrasta. Hän vei minut sisempään esipihaan itää kohden. Hän mittasi portin. Se oli yhtä suuri kuin nuo toiset. Sen sivuhuoneet, pilasterit ja eteinen olivat yhtä suuret kuin nuo toiset. Siinä ja sen eteisessä oli ikkuna-aukkoja ympäriinsä. Pituus oli viisikymmentä kyynärää ja leveys kaksikymmentä viisi kyynärää. Sen eteinen oli ulompaan esipihaan päin, ja sen pilastereissa oli palmukoristeita kummallakin puolella. Sen portaissa oli kahdeksan porrasta. Sitten hän vei minut pohjoisportille ja mittasi. Yhtä suuret kuin nuo toiset olivat sen sivuhuoneet, pilasterit ja eteinen. Ikkuna-aukkoja oli siinä ympäriinsä. Pituus oli viisikymmentä kyynärää ja leveys kaksikymmentä viisi kyynärää. Sen eteinen oli ulompaan esipihaan päin, ja sen pilastereissa oli palmukoristeita kummallakin puolella. Sen portaissa oli kahdeksan porrasta. Sitten oli kammio, jonka ovi oli pilastereissa, porteissa. Siellä oli polttouhri huuhdottava. Portin eteisessä oli kaksi pöytää kummallakin puolella. Niillä oli polttouhri, syntiuhri ja vikauhri teurastettava. Ulkopuolisella sivuseinällä, portin ovelle noustaessa, pohjoispuolella, oli kaksi pöytää, samoin porttieteisen toisella sivuseinällä kaksi pöytää: neljä pöytää portin sivuseinillä kummallakin puolella, siis kahdeksan pöytää. Niillä oli teurastettava. Ylös johtavan käytävän ääressä oli neljä pöytää hakatuista kivistä. Ne olivat puolentoista kyynärän pituisia, puolentoista kyynärän levyisiä ja yhden kyynärän korkuisia. Niille oli laskettava ne välineet, joilla teurastettiin polttouhri ja teurasuhri. Haarukkakoukkuja, yhden kämmenenleveyden pituisia, oli kiinnitetty ympäri huonetta, mutta uhriliha pantiin pöydille. Sisemmän portin ulkopuolella oli kaksi huonetta sisemmässä esipihassa, toinen pohjoisen portin sivuseinällä, etupuoli etelää kohden, ja toinen eteläisen portin sivuseinällä, etupuoli pohjoista kohden. Hän puhui minulle: "Tämä huone, jonka etupuoli on etelää kohden, on pappeja varten, jotka hoitavat temppelitehtäviä. Huone, jonka etupuoli on pohjoista kohden, on pappeja varten, jotka hoitavat alttaritehtäviä. Heitä ovat Saadokin jälkeläiset, ne leeviläisistä, jotka saavat lähestyä Herraa häntä palvellakseen." Hän mittasi esipihan: pituus oli sata kyynärää ja leveys sata kyynärää. Se oli neliön muotoinen. Alttari oli temppelin edustalla. Hän vei minut temppelin eteiseen ja mittasi eteisen pilasterin: viisi kyynärää kummallakin puolella, ja portin leveyden: kolme kyynärää kummallakin puolella. Eteisen pituus oli kaksikymmentä kyynärää ja leveys yksitoista kyynärää. Sinne noustiin kymmentä porrasta. Pilastereiden ääressä oli pylväät, yksi kummallakin puolella. Hän vei minut temppelisaliin ja mittasi pilasterit. Ne olivat kuusi kyynärää leveitä kummallakin puolella: ilmestysmajan leveys. Oviaukko oli kymmenen kyynärää leveä, ja oviaukon sivuseinät kummallakin puolella olivat viisi kyynärää. Hän mittasi temppelisalin pituuden: neljäkymmentä kyynärää, ja leveyden: kaksikymmentä kyynärää. Hän meni sisimpään ja mittasi oviaukon pilasterin: kaksi kyynärää, oviaukon: kuusi kyynärää, ja oviaukon leveyden: seitsemän kyynärää. Hän mittasi sen pituuden, joka oli kaksikymmentä kyynärää, ja leveyden: kaksikymmentä kyynärää temppelisalin puolelta. Hän sanoi minulle: "Tämä on kaikkeinpyhin." Sitten hän mittasi temppelin seinän: kuusi kyynärää, ja sivukammion leveyden, joka oli neljä kyynärää, yltympäri temppelin. Sivukammioita oli: kolme sivukammiota päällekkäin, kolmeenkymmeneen kertaan. Ne kulkivat ympäri sen temppeliseinän varassa, joka oli sivukammioihin päin, niin että pysyivät siinä kiinni, mutta ne eivät olleet kiinnitetyt temppeliseinän sisään. Sivukammiot olivat aina sitä leveämpiä kiertäessään, mitä ylempänä ne olivat, sillä temppelin ympäryskammiot ulottuivat ylemmäksi ja ylemmäksi ympäri temppelin, ollen siten ylhäällä leveämmät sisäänpäin. Alakerrasta noustiin yläkertaan keskikerroksen kautta. Näin, että temppelillä oli koroke ympäriinsä: sivukammioiden perustukset, koko ruovon korkuiset, kuusi kyynärää, reunustaan asti. Sivukammioiden ulkoseinän paksuus oli viisi kyynärää; yhtä leveä oli avoin tila sivukammiorakennuksen ääressä, joka kuului temppeliin. Välimatkaa pihakammiorakennuksiin oli kaksikymmentä kyynärää leveälti ympäri temppelin – yltympäri. Sivukammioista vei ovi avoimeen tilaan: yksi ovi pohjoista kohden ja toinen ovi etelää kohden. Avoimen tilan leveys oli viisi kyynärää yltympäri. Rakennus, joka oli eristetyn alueen laidassa lännen puoleisella sivulla, oli seitsemänkymmentä kyynärää leveä. Rakennuksen seinän paksuus oli viisi kyynärää, ympäriinsä, ja sen pituus oli yhdeksänkymmentä kyynärää. Hän mittasi temppelin: pituus oli sata kyynärää, sekä eristetyn alueen ja rakennuksen seinineen: pituus sata kyynärää. Temppelin etupuolen ja eristetyn alueen leveys itään päin oli sata kyynärää. Sitten hän mittasi sen rakennuksen pituuden, joka oli eristetyn alueen laidassa, sen takana, sekä sen käytävät, kummallakin puolella: sata kyynärää; ja sisemmän temppelisalin, esipihan eteiset, kynnykset, sisäänpäin avartuvat ikkunat, käytävät niiden kolmen ympärillä – kynnyksen edessä oli puulaudoitus yltympäri – ja välin maasta ikkuna-aukkoihin. Ikkuna-aukot olivat peitetyt. Oviaukkojen yläpuolelta lähtien sekä sisempään temppeliin asti että ulos asti, koko seinällä yltympäri, sisä- ja ulkopuolella, olivat mitatut alat, ja niihin oli tehty kerubeja ja palmuja, palmu aina kahden kerubin väliin. Kullakin kerubilla oli kahdet kasvot: ihmisen kasvot palmuun päin toisaalle ja leijonan kasvot palmuun päin toisaalle. Niin oli tehty koko temppelissä yltympäri: maasta alkaen ja aina oviaukkojen yläpuolelle oli tehty kerubeja ja palmuja, samoin temppelisalin seinälle. Temppelisalissa oli nelikulmaiset ovenpielet. Mutta pyhimmän edessä näkyi ikään kuin alttari, puinen, kolme kyynärää korkea, ja sen pituus oli kaksi kyynärää. Siinä oli nurkkaukset, ja sen jalusta ja seinät olivat puuta. Hän sanoi minulle: "Tämä on pöytä, joka on Herran edessä Sekä temppelisalissa että pyhimmässä oli kaksoisovet. Ovissa oli kaksi ovipuoliskoa, kaksi kääntyvää ovipuoliskoa: kumpaisessakin ovessa oli kaksi ovipuoliskoa. Niihin, temppelisalin oviin, oli tehty kerubeja ja palmuja, samoin kuin oli tehty seiniin. Ulkona, eteisen edessä, oli puinen porraskatos. Eteisen sivuseinissä, kummallakin puolella, oli sisäänpäin avartuvia ikkuna-aukkoja ja palmuja, samoin temppelin sivukammioissa ja porraskatoksissa. Hän vei minut ulompaan esipihaan pohjoista kohden vievää tietä myöten. Hän vei minut pihakammiorakennuksen luo, joka oli vastapäätä eristettyä aluetta ja pohjoisen puoleista rakennusta, satakyynärää pitkän sivun edustalle, jossa oli oviaukko pohjoiseen päin. Sen leveys taas oli viisikymmentä kyynärää. Sen kaksikymmentäkyynäräisen paikan edustalla, joka kuului sisempään esipihaan, ja vastapäätä sitä kiveystä, joka oli ulommassa esipihassa, oli käytävä käytävää vastassa, kolmessa kerroksessa. Kammioiden editse meni kulkutie, kymmenen kyynärää leveä, sisempään esipihaan, ja tie oville yhden kyynärän leveä, ja oviaukot olivat pohjoiseen päin. Mutta ylimmät kammiot olivat kapeimmat, sillä käytävät veivät niiltä tilaa enemmän kuin alimmilta ja keskimmäisiltä kammioilta rakennuksessa. Sillä nämä olivat kolminkertaiset, mutta niissä ei ollut pylväitä, niin kuin esipihoissa oli pylväät. Sen vuoksi ne tulivat olemaan kapeammat kuin alimmat ja keskimmäiset maasta lukien. Oli myös muuri, joka ulkopuolella kulki samaan suuntaan kammioiden kanssa ulompaa esipihaa kohden kammioiden editse. Sen pituus oli viisikymmentä kyynärää. Sillä niiden kammioiden pituus, jotka olivat ulompaan esipihaan päin, oli yhteensä viisikymmentä kyynärää, mutta, katso, temppelisalin puolella sata kyynärää. Näiden kammioiden alapuolella oli sisäänkäynti idästä, kun tultiin niiden luo uloimmasta esipihasta. Esipihaa ympäröivän muurin leveällä puolella itää kohden, eristetyn alan edustalla ja rakennuksen edustalla, oli kammioita. Niiden editse kulki tie. Ne olivat samanmuotoisia kuin ne kammiot, jotka olivat pohjoista kohden: yhtä pitkiä ja leveitä. Samanlaisia olivat kaikki näiden ulos johtavat käytävät, rakennelmat ja oviaukot. Samoin kuin olivat niiden kammioiden oviaukot, jotka olivat etelää kohden, oli se oviaukko, joka oli tien päässä – tien, joka kulki senpuolisen muurin viertä itää kohden, sinne tultaessa. Hän sanoi minulle: "Pohjoiskammiot ja eteläkammiot, jotka ovat eristetyn alan edustalla, ovat pyhiä kammioita, joissa papit, jotka lähestyvät Herraa, syövät sitä, mikä on korkeasti pyhää. Sinne he pankoot korkeasti pyhän: ruokauhrin, syntiuhrin ja vikauhrin; sillä se paikka on pyhä. Kun papit ovat tulleet, älkööt he menkö pyhäköstä ulos esipihaan muuten, kuin että panevat sinne vaatteensa, joissa toimittavat virkaansa, sillä ne ovat pyhät, ja pukeutuvat toisiin vaatteisiin. Sitten lähestykööt paikkaa, mikä on kansaa varten." Kun hän oli saanut loppuun sisemmän temppelin mittaamisen, hän vei minut ulos sille portille, jonka etupuoli oli itää kohden. Hän mittasi sen ympärysmitan. Hän mittasi idän puolelta mittaruovolla: viisisataa ruokoa mittaruovon mukaan ympäriinsä. Hän mittasi pohjoisen puolelta: viisisataa ruokoa mittaruovon mukaan ympäriinsä. Hän mittasi etelän puolelta: viisisataa ruokoa mittaruovon mukaan ympäriinsä. Hän mittasi lännen puolelta: viisisataa ruokoa mittaruovon mukaan. Neljältä ilmansuunnalta hän sen mittasi. Siinä oli muuri yltympäri: pituutta viisisataa ja leveyttä viisisataa. Sen tuli erottaa pyhä epäpyhästä. Sitten hän kuljetti minut portille – sille portille, joka antoi itään. Katso: Israelin Jumalan kunnia tuli idän tietä. Sen kohina oli kuin paljojen vetten kohina, ja maa tuli valoisaksi hänen kunniastaan. Näky, jonka näin, oli samanlainen kuin se näky, jonka olin nähnyt tullessani hävittämään kaupungin. Samanlaiset olivat näyt kuin se näky, jonka olin nähnyt Kebar-joen varrella. Silloin lankesin kasvoilleni. Herran kunnia kulki temppeliin sen portin kautta, jonka etupuoli oli itään. Henki nosti minut ja vei minut sisempään esipihaan. Katso: Herran kunnia täytti temppelin. Kuulin jonkun puhuttelevan minua temppelistä, mutta mies seisoi vieressäni. Hän sanoi minulle: "Ihmislapsi, tämä on valtaistuimeni paikka ja jalkapohjieni sija, jossa asun israelilaisten keskellä iankaikkisesti. Israelin heimo ei ole enää saastuttava pyhää nimeäni – eivät he eivätkä heidän kuninkaansa – haureudellaan, kuninkaittensa ruumiilla ja uhrikukkuloillaan. Kun he asettivat kynnyksensä kynnykseni vierelle, ovenpielensä ovenpielteni viereen, niin että muuri vain oli minun ja heidän välillään, niin he saastuttivat pyhän nimeni kauhistuksillaan, joita he harjoittivat, ja tein heistä lopun vihassani. Nyt he vievät haureutensa ja kuninkaittensa ruumiit minusta kauas, ja asun heidän keskellään iankaikkisesti. Sinä, ihmislapsi, saata Israelin heimolle sanoma tästä temppelistä, että he häpeäisivät rikoksiaan, ja he ottakoot siitä mallia. Jos he häpeävät kaikkea, mitä ovat tehneet, niin tee heille tiettäväksi temppelin muoto sekä sen sisustus, uloskäytävät, sisäänkäytävät, kaikki muodot, kaikki säädökset, kaikki muodot ja kaikki lait. Kirjoita ne heidän silmiensä eteen, että he ottaisivat vaarin sen koko muodosta ja kaikista säädöksistä ja tekisivät niiden mukaan. Tämä on temppelin laki: sen koko alue vuoren laella yltympäri on korkeasti pyhä. Katso, tämä on temppelin laki." Nämä olivat alttarin mitat kyynäröinä, kyynärään luettuna kyynärä ja kämmenenleveys: sen alusta oli kyynärän korkuinen ja kyynärän levyinen, ja sen reunusta ympäri sen laidan oli yhden vaaksan mittainen. Tämä oli alttarin koroke. Alustasta, joka oli maassa, alimmalle välireunalle: kaksi kyynärää sekä leveyttä yksi kyynärä; ja pienemmältä välireunalta suuremmalle välireunalle: neljä kyynärää sekä leveyttä kyynärä. Jumalan lieteen oli neljä kyynärää, ja Jumalan liedestä ylöspäin oli neljä sarvea. Jumalan lieden pituus oli kaksitoista kyynärää ja leveys kaksitoista, niin että sen neljästä sivusta tuli neliö. Välireunan pituus oli neljätoista kyynärää ja leveys neljätoista, sen neljältä sivulta. Sitä ympäröivä reunusta oli puoli kyynärää, ja sen alusta oli kyynärän ympäriinsä. Sen portaat olivat idän puolella. Hän sanoi minulle: "Ihmislapsi, näin sanoo Herra, Herra: Nämä ovat alttaria koskevat säädökset: Sinä päivänä, jona se on saatu tehdyksi, niin että sillä voidaan uhrata polttouhri ja vihmoa sille verta, anna mulli syntiuhriksi papeille, leeviläisille, jotka ovat Saadokin jälkeläisiä ja saavat lähestyä minua palvellakseen minua, sanoo Herra, Herra. Ota sen verta ja sivele alttarin neljään sarveen ja välireunan neljään kulmaan ja reunustaan yltympäri. Sinun on puhdistettava se ja toimitettava sen sovitus. Ota sitten syntiuhrimulli ja polta se säädetyssä, temppelille kuuluvassa paikassa, pyhäkön ulkopuolella. Tuo seuraavana päivänä virheetön vuohipukki syntiuhriksi. Alttari on puhdistettava, samoin kuin se puhdistettiin mullin verellä. Suoritettuasi loppuun puhdistuksen tuo virheetön mulli ja virheetön pässi pikkukarjasta. Tuo ne Herran eteen, ja papit heittäkööt niiden päälle suolaa ja uhratkoot ne polttouhriksi Herralle. Uhraa joka päivä, seitsemänä päivänä, syntiuhripukki. Myös on uhrattava virheettömät mulli ja pässi pikkukarjasta. Seitsemänä päivänä toimitettakoon alttarin sovitus ja puhdistettakoon ja vihittäköön se. Niiden päivien kuluttua papit kahdeksantena päivänä ja aina edelleen uhratkoot alttarilla polttouhrejaan ja rauhanuhrejaan, ja minä mielistyn teihin, sanoo Herra, Herra." Hän vei minut takaisin pyhäkön ulommalle portille, sille, joka antoi itään, mutta joka oli suljettu. Herra sanoi minulle: "Tämä portti on oleva suljettuna. Sitä ei saa avata, eikä kukaan saa käydä siitä sisälle, sillä Herra, Israelin Jumala, on käynyt siitä sisälle. Se on oleva suljettu. Ruhtinas ainoastaan ruhtinaana istukoon siellä ja syököön leipää Herran edessä. Hän käyköön sisään porttieteisen kautta ja tulkoon ulos samaa tietä." Hän toi minut pohjoisportin kautta temppelin edustalle, ja näin, ja katso: Herran kunnia täytti Herran huoneen. Lankesin kasvoilleni. Herra sanoi minulle: "Ihmislapsi, pane sydämeesi, katso silmilläsi ja kuule korvillasi kaikki, mitä sinulle puhun kaikista Herran huoneen säädöksistä ja kaikista sen laeista, ja ota huomioosi, kuinka temppeliin on mentävä kustakin pyhäkön uloskäytävästä. Sano niille kapinoiville, sano Israelin heimolle: Näin sanoo Herra, Herra: Jo riittävät kaikki teidän kauhistuksenne, te Israelin heimo, kun olette tuoneet muukalaisia, sydämeltään ja ruumiiltaan ympärileikkaamattomia, pyhäkkööni olemaan siellä ja häpäisemään huoneeni, samalla kun olette uhranneet leipääni ja rasvaa ja verta. Olette rikkoneet liittoni – kaikkien muiden kauhistustenne lisäksi. Ette ole hoitaneet minulle suoritettavia pyhiä tehtäviä, vaan olette panneet heitä puolestanne hoitamaan minulle pyhäkössäni suoritettavia tehtäviä. Näin sanoo Herra, Herra: Yksikään muukalainen, sydämeltään ja ruumiiltaan ympärileikkaamaton, ei saa tulla pyhäkkööni, olkoon kuka tahansa israelilaisten keskuudessa oleva muukalainen. Vaan ne leeviläiset, jotka menivät minusta kauas, silloin kun Israel oli joutunut eksyksiin, nuo, jotka eksyivät pois minusta epäjumaliensa perään, kantakoot syntinsä. He toimittakoot pyhäkössäni vartioinnin temppelin porteilla ja toimittakoot temppelipalveluksen. He teurastakoot polttouhrit ja teurasuhrit kansalle ja seisokoot heidän edessään heitä palvelemassa. Koska he ovat heitä palvelleet heidän epäjumaliensa edessä ja olleet Israelin heimolle kompastuksena syntiin, sen tähden olen kohottanut käteni heitä vastaan, sanoo Herra, Herra, ja heidän on kannettava syntinsä. He eivät saa lähestyä minua, niin että toimittaisivat edessäni papinvirkaa ja lähestyisivät mitään minulle pyhitettyä, mitään korkeasti pyhää, vaan heidän on kannettava häpeänsä ja kauhistuksensa, joita ovat tehneet. Panen heidät hoitamaan temppelissä suoritettavia tehtäviä, mitä siellä on palvelijantyötä ja muuta toimitettavaa. Mutta ne leeviläiset papit, Saadokin jälkeläiset, jotka hoitivat pyhäkössäni suoritettavat tehtävät silloin, kun israelilaiset olivat eksyneet minusta pois, he saavat lähestyä minua, palvella minua ja seisoa edessäni uhraamassa minulle rasvaa ja verta, sanoo Herra, Herra. He saavat tulla pyhäkkööni ja saavat lähestyä pöytääni palvellen minua ja hoitaen minulle suoritettavat tehtävät. Tullessaan sisemmän esipihan porteille he pukeutukoot pellavavaatteisiin älköötkä pitäkö päällään villaista vaatetta toimittaessaan virkaansa sisemmän esipihan porteissa ja sisällä temppelissä. Pellavaiset turbaanit olkoot heillä päässä ja pellavaiset housut lanteilla. Älkööt he panko vyötäisilleen mitään hiostuttavaa. Kun he menevät pois ulompaan esipihaan, kansan luo ulompaan esipihaan, riisukoot vaatteensa, joissa ovat virkaa toimittaneet, jättäkööt ne pyhäkön kammioihin ja pukekoot päälleen toiset vaatteet, etteivät pyhittäisi kansaa vaatteillaan. Älkööt ajako päätänsä paljaaksi, mutta älkööt myöskään antako tukkansa kasvaa valtoimenaan. Heidän on leikattava hiuksensa. Viiniä älköön kukaan pappi juoko tultuaan sisempään esipihaan. Leskeä ja hylättyä älkööt ottako vaimokseen, vaan ottakoot neitsyen Israelin heimon jälkeläisistä tai lesken, joka on leskenä papin jälkeen. Opettakoot he kansalleni erotuksen pyhän ja epäpyhän välillä sekä tehkööt heille tiettäväksi, mikä on saastaista, mikä puhdasta. Riita-asioissa seisokoot tuomitsemassa ja tuomitkoot niissä oikeuksieni mukaan. Lakejani ja säädöksiäni noudattakoot kaikkien juhlieni vietossa ja pyhittäkööt sapattini. Älköön menkö kuolleen ihmisen luo ja siten tulko saastaiseksi. Ainoastaan isästä ja äidistä, pojasta ja tyttärestä, veljestä ja sisaresta, jos tämä ei ollut naitu, hän saa saastua. Mutta puhdistuksensa jälkeen luettakoon hänelle vielä seitsemän päivää. Sinä päivänä, jona hän tulee pyhäkköön, sisempään esipihaan, toimittamaan virkaansa pyhäkössä, hän uhratkoon syntiuhrinsa, sanoo Herra, Herra. Tämä on oleva heidän perintöosansa: minä olen heidän perintöosansa. Teidän ei tule antaa heille perintömaata Israelissa: minä olen heidän perintömaansa. Ruokauhrin, syntiuhrin ja vikauhrin he saavat syödä, ja kaikki tuhoon vihitty Israelissa on tuleva heille. Paras kaikesta ensisadosta, kaikenlaatuisesta, ja kaikki annit, mitä laatua hyvänsä antinne ovatkin, tulevat papeille. Parhaat ryyneistänne teidän on annettava papille, että tuottaisit siunauksen huoneellesi. Papit älkööt syökö mitään itsestään kuollutta tai kuoliaaksi raadeltua, ei lintua eikä nautaa." "Kun arvotte maata perintöosiksi, niin antakaa Herralle anti, pyhä osa maasta, kaksikymmentäviisi tuhatta kyynärää pitkä ja kymmenen tuhatta kyynärää leveä. Se olkoon pyhä koko alueeltaan, yltympäri. Siitä tulkoon pyhäkölle neliö, viisisataa ja viisisataa kyynärää joka taholta, ja sen lisäksi avointa tilaa viisikymmentä kyynärää joka taholta. Mittaa tästä mitatusta alueesta kaksikymmentäviisi tuhatta kyynärää pituutta ja kymmenentuhatta kyynärää leveyttä, ja siinä olkoon pyhäkkö, korkeasti pyhä. Se olkoon pyhä osa maasta papeille, jotka palvelevat pyhäkössä, jotka lähestyvät ja palvelevat Herraa. Se olkoon talojen sijaintipaikkana heitä varten ja pyhänä paikkana pyhäkköä varten. Kaksikymmentäviisi tuhatta pituutta ja kymmenentuhatta leveyttä on tuleva leeviläisille, jotka toimittavat palvelusta pyhäkössä, heille perintömaaksi – kaksikymmentä kammiota. Kaupungille antakaa perintömaata viisituhatta kyynärää leveyttä ja kaksikymmentäviisi tuhatta kyynärää pituutta, pyhän anniksi annetun maan viereltä. Se olkoon koko Israelin heimon oma. Ruhtinaalle: molemmilta puolin pyhää anniksi annettua maata ja kaupungin perintömaata, pyhän anniksi annetun maan sivusta ja kaupungin perintömaan sivusta, lännen puolelta länteen päin ja idän puolelta itään päin, maata yhtä pitkälti kuin on yhden sukukunnan osuuden pituus länsirajasta itärajaan. Se olkoon hänellä maana, perintömaana Israelissa. Älkööt ruhtinaani enää sortako kansaani, vaan jättäkööt muun maan Israelin heimolle sukukunnittain. Näin sanoo Herra, Herra: Jo riittää, te Israelin ruhtinaat! Pankaa pois väkivalta ja sorto, noudattakaa oikeutta ja vanhurskautta, lakatkaa häätämästä kansaani sen mailta, sanoo Herra, Herra. Olkoon teillä oikea paino, oikea eefa-mitta ja oikea bat-mitta. Eefa- ja bat-mitta olkoot tarkasti yhtä suuret: bat vetäköön kymmenenneksen hoomer-mittaa ja eefa kymmenenneksen hoomer-mittaa. Hoomerin mukaan määrättäköön kummankin suuruus. Sekelissä olkoon kaksikymmentä geeraa. Miina olkoon teillä kaksikymmentä sekeliä, kaksikymmentäviisi sekeliä, viisitoista sekeliä. Tämä on anti, joka teidän on annettava: kuudennes eefaa vehnähoomerista ja kuudennes eefaa ohrahoomerista. Öljyn määrä bat-mitasta öljyä: kymmenennes batia koor-mitasta – kymmenestä batista, hoomerista – sillä hoomer on kymmenen batia, ja pikkukarjasta: kahdestasadasta yksi lammas Israelin runsasvetisiltä laitumilta ruokauhriksi, polttouhriksi ja rauhanuhriksi, että voitaisiin toimittaa heille sovitus, sanoo Herra, Herra. Koko maan kansa on velvollinen antamaan tämän annin Israelin ruhtinaalle. Mutta ruhtinas toimittakoon polttouhrit, ruokauhrin ja juomauhrin juhlina, uusinakuina ja sapatteina, kaikkina Israelin heimon juhla-aikoina. Hän uhratkoon syntiuhrin, ruokauhrin, polttouhrin ja rauhanuhrin toimittaakseen sovituksen Israelin heimolle. Näin sanoo Herra, Herra: Ota ensimmäisessä kuussa, kuukauden ensimmäisenä päivänä virheetön mulli ja puhdista pyhäkkö. Pappi ottakoon syntiuhrin verta ja sivelköön sitä temppelin ovenpieliin ja alttarin neljään kulmaan ja sisemmän esipihan portin ovenpieliin. Samoin tee kuukauden seitsemäntenä päivänä sen varalta, että joku olisi erehdyksestä tai tietämättömyydestä rikkonut, ja toimitatte temppelin sovituksen. Ensimmäisessä kuussa, kuukauden neljäntenätoista päivänä, on teillä pääsiäinen. Se on seitsemän päivää kestävä juhla. Syötäköön silloin happamatonta leipää. Sinä päivänä uhratkoon ruhtinas omasta puolestaan ja maan kaiken kansan puolesta mullin syntiuhriksi. Mutta kunakin seitsemänä juhlapäivänä hän uhratkoon polttouhriksi Herralle seitsemän mullia ja seitsemän pässiä, virheettömiä, joka päivä seitsemänä päivänä, ja syntiuhriksi vuohipukin joka päivä. Ruokauhriksi hän uhratkoon eefa-mitan mullia ja eefa-mitan pässiä kohti sekä öljyä hiin-mitan eefaa kohti. Seitsemännessä kuussa, kuukauden viidentenätoista päivänä, juhlana, hän uhratkoon samalla tavoin – niin seitsemänä päivänä – samankaltaisen syntiuhrin, polttouhrin ja ruokauhrin sekä saman määrän öljyä." "Näin sanoo Herra, Herra: Sisemmän esipihan portti, se, joka antaa itään päin, olkoon suljettuna kuusi työpäivää. Mutta sapatinpäivänä se avattakoon, ja avattakoon se myös uudenkuun päivänä. Silloin tulkoon ruhtinas porttieteisen kautta ulkoa ja asettukoon portin ovipieleen. Kun papit uhraavat hänen polttouhriaan ja rauhanuhriaan, niin hän kumartaen rukoilkoon portin kynnyksellä ja menköön sitten ulos. Mutta porttia älköön suljettako ennen iltaa. Mutta maan kansa kumartaen rukoilkoon sen portin ovella sapatteina ja uusinakuina Herran edessä. Polttouhrina, jonka ruhtinas tuo Herralle sapatinpäivänä, olkoon kuusi virheetöntä karitsaa ja virheetön pässi; ja ruokauhrina eefa-mitta pässiä kohti, mutta ruokauhrina karitsoita kohti se, mitä hän voi ja tahtoo antaa, sekä hiin-mitta öljyä eefaa kohti. Uudenkuun päivänä olkoon polttouhrina: virheetön mulli, kuusi karitsaa ja pässi, kaikki virheettömiä; ja ruokauhrina hän uhratkoon eefan mullia kohti ja eefan pässiä kohti sekä karitsoita kohti sen, mitä hän saa hankituksi, sekä öljyä hiin-mitan eefaa kohti. Kun ruhtinas tulee, tulkoon porttieteisen kautta ja menköön ulos samaa tietä. Mutta kun maan kansa tulee juhlina Herran eteen, niin se, joka pohjoisportin kautta tuli kumartaen rukoilemaan, menköön ulos eteläportin kautta, ja se, joka tuli eteläportin kautta, menköön ulos pohjoisportin kautta. Kukaan älköön palatko sen portin kautta, josta tuli, vaan menköön ulos vastakkaisesta. Ruhtinas tulkoon heidän joukossaan, kun he tulevat, ja menköön ulos, kun he menevät. Juhlina ja juhla-aikoina olkoon ruokauhri: eefa mullia kohti ja eefa pässiä kohti sekä karitsoita kohti se, mitä kukin voi antaa, sekä öljyä hiin-mitta eefaa kohti. Milloin ruhtinas uhraa vapaaehtoisia lahjoja, polttouhrin tai rauhanuhrin vapaaehtoisena lahjana Herralle, avattakoon hänelle portti, joka antaa itään, ja hän uhratkoon polttouhrinsa sekä rauhanuhrinsa samoin, kuin hän uhraa sapatinpäivänä, ja menköön ulos. Hänen lähdettyään suljettakoon portti. Uhraa vuoden vanha virheetön karitsa joka päivä polttouhriksi Herralle. Uhraa se joka aamu. Sen lisäksi uhraa ruokauhriksi joka aamu kuudennes eefaa sekä öljyä kolmannes hiin-mittaa ydinjauhojen kostuttamiseksi. Tämä on ruokauhri Herralle – ikiaikainen, pysyvä säädös. Uhratkaa joka aamu karitsa, ruokauhri ja öljy jokapäiväiseksi polttouhriksi. Näin sanoo Herra, Herra: Jos ruhtinas antaa jollekin pojistaan lahjan, se on tämän perintöosa. Se on tuleva hänen pojilleen. Se on perintöosana heidän omaisuuttaan. Mutta jos hän antaa lahjan perintöosastaan jollekin palvelijoistaan, olkoon se tämän oma vapautusvuoteen saakka, mutta sitten palatkoon ruhtinaalle. Sehän on hänen perintöosaansa ja on tuleva hänen pojilleen. Älköönkä ruhtinas ottako kansan perintöosia, niin että sortaisi heitä pois heidän perintömaaltaan. Omasta perintömaastaan hän antakoon perintöosia pojilleen, ettei kukaan kansastani tulisi häädetyksi pois omalta perintömaaltaan." Hän vei minut siitä sisäänkäytävästä, joka oli portin sivuseinämällä, niiden kammioiden luo, jotka olivat pyhitettyjä papeille ja jotka antoivat pohjoiseen. Katso, siellä oli eräs paikka kauimpana länttä kohti. Hän sanoi minulle: "Tämä on paikka, missä pappien on keitettävä vikauhri ja syntiuhri sekä leivottava ruokauhri, etteivät veisi ulos sitä ulompaan esipihaan pyhittääkseen kansan." Sitten hän vei minut ulompaan esipihaan ja johdatti minut esipihan neljän nurkkauksen ohi, ja katso, esipihan joka nurkkauksessa oli piha. Esipihan neljässä nurkkauksessa oli suljetut pihat, neljänkymmenen pituiset ja kolmenkymmenen levyiset. Nämä neljä nurkkapihaa olivat yhtä suuret. Niissä neljässä oli ympäriinsä kivikehä, ja alas kivikehään oli tehty keittoliesiä. Sitten hän sanoi minulle: "Nämä ovat keittiötilat, joissa temppelipalvelijat keittävät kansan teurasuhrit." Hän vei minut takaisin temppelin ovelle. Katso, vettä tuli temppelin kynnyksen alta itään päin, sillä temppelin etusivu oli itään. Vesi juoksi alas temppelin oikeanpuoleisen sivuseinän ali alttarin eteläpuolitse. Hän toi minut ulos pohjoisportin kautta ja kierrätti minut ulkopuolelta ulkoportille, joka antoi itään. Katso, vesi virtasi oikeanpuoleiselta sivuseinältä päin. Mennessään itää kohti mittanuora kädessään mies mittasi tuhat kyynärää ja antoi minun käydä veden poikki. Vettä oli nilkkoihin asti. Hän mittasi tuhat ja antoi minun kävellä veden poikki: vettä oli polviin asti. Hän mittasi tuhat ja antoi minun kävellä poikki: vettä oli vyötäisille asti. Ja hän mittasi tuhat. Tuli virta, jota en voinut ylittää. Sillä vesi nousi uimavedeksi, virraksi, jonka yli ei pääse. Hän kysyi minulta: "Oletko nähnyt, ihmislapsi?" Ja hän kuljetti minua ja toi takaisin virran rannalle. Mutta kun tulin takaisin, katso: virran rannalla oli hyvin paljon puita molemmilla puolin. Hän sanoi minulle: "Nämä vedet juoksevat itäiselle alueelle, virtaavat alas Aromaahan ja tulevat mereen. Niiden tultua mereen vesi siinä paranee. Kaikki elolliset, kaikki, jotka liikkuvat, virkoavat elämään kaikkialla, mihin tämä kaksoisvirta tulee. Kaloja on oleva hyvin paljon. Sillä kun nämä vedet tulevat sinne ja vesi paranee, niin kaikki virkoaa elämään, minne vain virta tulee. Kalastajia seisoo sen rannalla. Een-Gedistä Een-Eglaimiin asti he levittävät verkkojaan. Siinä on kaikenlaisia kaloja, aivan kuin suuren meren kaloja, hyvin paljon. Sen suot ja lammikot eivät parane. Ne jätetään suolan valtaan. Mutta virran varrella, sen molemmilla rannoilla, kasvaa kaikenlaisia hedelmäpuita. Niistä eivät lehdet lakastu eivätkä hedelmät lopu. Joka kuukausi ne kantavat tuoreet hedelmät, sillä niiden vedet juoksevat pyhäköstä, ja niiden hedelmät ovat ravitsevia ja niiden lehdet parantavia. Näin sanoo Herra, Herra: Tämä on raja, jonka mukaan teidän on jaettava maa perintöosiksi kahdelletoista Israelin sukukunnalle – Joosef saakoon kaksi osaa. Te saatte siitä perintöosan jokainen kohdaltaan. Sillä olen kättä kohottaen luvannut antaa sen teidän isillenne, ja niin tämä maa tulee teille perintöosaksi. Tämä on maan pohjoisraja: Suuresta merestä Hetlonin tietä siihen asti, mistä mennään Sedadiin. Hamat, Beerota, Sibraim, joka on Damaskon alueen ja Hamatin alueen välissä, keskimmäinen Haaser, joka on Hauranin rajalla; ja näin menee raja merestä Hasar-Eenoniin – Damaskon alue jää siitä pohjoiseen ja pohjoiseen siitä jää myös Hamatin alue. Tämä on pohjoispuoli. Itäpuoli: Hauranin ja Damaskon välistä sekä Gileadin ja Israelin maan välistä, Jordania pitkin. Mitatkaa se rajasta itäiseen mereen. Tämä on itäpuoli. Eteläpuoli, etelään päin: Taamarista Meriban veteen, joka on Kaadeksessa, virtaan, joka laskee Suureen mereen. Tämä on eteläpuoli, etelään päin. Meren puoli: Suuri meri rajasta sen paikan kohdalle, mistä mennään Hamatiin. Tämä on meren puoli. Jakakaa tämä maa keskenänne Israelin sukukuntien mukaan. Arpokaa se perintöosiksi itsellenne ja muukalaisille, jotka asuvat muukalaisina keskuudessanne ja ovat synnyttäneet lapsia keskuudessanne. Olkoot he keskuudessanne samanarvoisia israelilaisten kanssa. He saakoot arvalla perintöosan Israelin sukukuntien keskuudessa. Missä sukukunnassa muukalainen asuu, siinä antakaa hänelle perintöosa, sanoo Herra, Herra." "Nämä ovat sukukuntien nimet: Pohjoisreunalta Hetlonista Hamatiin johtavaa tietä, ja siitä Hasar-Eenamiin Damaskon alueen jäädessä siitä pohjoiseen Hamatin sivulle. Tämä on Daanille idästä länteen asti tuleva osuus. Daanin alueen ollessa rajana idästä länteen asti tulee Asserille yksi osuus. Asserin alueen ollessa rajana idästä länteen asti tulee Naftalille yksi osuus. Naftalin alueen ollessa rajana idästä länteen asti tulee Manasselle yksi osuus. Manassen alueen ollessa rajana idästä länteen asti tulee Efraimille yksi osuus. Efraimin alueen ollessa rajana idästä länteen asti tulee Ruubenille yksi osuus. Ruubenin alueen ollessa rajana idästä länteen asti tulee Juudalle yksi osuus. Juudan alueen ollessa rajana idästä länteen asti on oleva se lahjoitusmaa, joka teidän on annettava, kaksikymmentäviisi tuhatta kyynärää leveä ja niin pitkä kuin on yksi sukukunnan osa idästä länteen, ja pyhäkkö olkoon sen keskellä. Lahjoitusmaa, joka teidän on annettava Herralle, olkoon kaksikymmentäviisi tuhatta pitkä ja kaksikymmentä tuhatta leveä. Pyhää lahjoitusmaata tulkoon seuraaville: papeille pohjoisesta kaksikymmentäviisi tuhatta, lännestä kymmenentuhatta leveälti, idästä kymmenentuhatta leveälti ja etelästä kaksikymmentäviisi tuhatta pitkälti, ja Herran pyhäkkö olkoon siinä keskellä. Papeille, niille Saadokin jälkeläisistä, jotka ovat pyhitettyjä, jotka ovat hoitaneet minulle suoritettavat tehtävät ja jotka eivät eksyneet, niin kuin leeviläiset eksyivät, silloin kun israelilaiset joutuivat eksyksiin, heille se tulkoon verona lahjoitusmaasta, korkeasti pyhänä; tulkoon se leeviläisten alueen vierestä. Leeviläiset saakoot samanlaisen alueen kuin papit, kaksikymmentäviisi tuhatta pitkän ja kymmenentuhatta leveän. Koko pituus olkoon kaksikymmentäviisi tuhatta ja leveys kaksikymmentä tuhatta. Älkööt he myykö siitä mitään, älköönkä maan ensi hedelmää vaihdettako tai luovutettako, sillä se on pyhitetty Herralle. Mutta viisituhatta leveä maa, mikä jää yli kahdenkymmenenviiden tuhannen sivusta, on kaupungin yhteisomaisuutta asumuksia ja avointa tilaa varten, ja kaupunki olkoon sen keskellä. Nämä olkoot sen mitat: pohjoispuoli neljätuhatta viisisataa, eteläpuoli neljätuhatta viisisataa, itäpuoli neljätuhatta viisisataa ja länsipuoli neljätuhatta viisisataa. Kaupungilla olkoon avoin tila: pohjoiseen kaksisataa viisikymmentä, etelään kaksisataa viisikymmentä, itään kaksisataa viisikymmentä ja länteen kaksisataa viisikymmentä. Mutta niin pitkälti kuin jää pyhän lahjoitusmaan viereltä yli, kymmenentuhatta itään ja kymmenen tuhatta länteen, se olkoon pyhän lahjoitusmaan vierellä, ja sen sato tulkoon leiväksi kaupungin työmiehille, ja sitä viljelkööt kaupungin työmiehet kaikista Israelin sukukunnista. Koko lahjoitusmaa on kaksikymmentäviisi tuhatta ja kaksikymmentäviisi tuhatta. Neliönmuotoisena on teidän annettava pyhä lahjoitusmaa sekä kaupungin perintömaa. Mikä jää yli, se tulkoon ruhtinaalle: molemmilta puolilta pyhää lahjoitusmaata ja kaupungin perintömaata, niiden kahdenkymmenenviiden tuhannen – lahjoitusmaan – sivusta itärajaan asti, sekä länteen päin niiden kahdenkymmenenviiden tuhannen sivusta länsirajaan asti, on ruhtinaalle tuleva sukukuntaosia vastaava maa. Pyhä lahjoitusmaa sekä temppelipyhäkkö olkoot sen keskellä. Leeviläisten perintömaasta ja kaupungin perintömaasta asti, jotka ovat ruhtinaalle tulevan maan keskellä, tulee ruhtinaalle se, mikä on Juudan alueen ja Benjaminin alueen välissä. Muut sukukunnat: Idästä länteen asti Benjaminille tulee yksi osuus. Benjaminin alueen ollessa rajana idästä länteen asti tulee Simeonille yksi osuus. Simeonin alueen ollessa rajana idästä länteen asti tulee Isaskarille yksi osuus. Isaskarin alueen ollessa rajana idästä länteen asti tulee Sebulonille yksi osuus. Sebulonin alueen ollessa rajana idästä länteen asti tulee Gaadille yksi osuus. Gaadin alueen eteläraja menee Taamarista Meriban veteen, Kaadekseen, Egyptin puroon ja Suureen mereen. Tämä on maa, joka teidän on arvottava perintöosiksi Israelin sukukunnille, ja nämä ovat heidän osuutensa, sanoo Herra, Herra. Nämä ovat kaupungin uloskäytävät: Pohjoispuolella on mitta neljätuhatta viisisataa. Kaupungin portteja, jotka ovat nimitetyt Israelin sukukuntien mukaan, on pohjoisessa kolme: Ruubenin portti yksi, Juudan portti toinen ja Leevin portti kolmas. Itäpuolella: neljätuhatta viisisataa, ja portteja kolme: Joosefin portti yksi, Benjaminin portti toinen ja Daanin portti kolmas. Eteläpuolella on mitta neljätuhatta viisisataa, ja portteja kolme: Simeonin portti yksi, Isaskarin portti toinen ja Sebulonin portti kolmas. Länsipuolella: neljätuhatta viisisataa, ja portteja kolme: Gaadin portti yksi, Asserin portti toinen ja Naftalin portti kolmas. Ympärysmitta on kahdeksantoista tuhatta. Kaupungin nimi on tästedes oleva: Herra on täällä." Joojakimin, Juudan kuninkaan, kolmantena hallitusvuotena tuli Nebukadnessar, Baabelin kuningas, Jerusalemin edustalle ja piiritti sitä. Herra antoi hänen käsiinsä Joojakimin, Juudan kuninkaan, sekä loput Jumalan huoneen astioista, ja hän vei ne Sinearin maahan jumalansa huoneeseen. Hän vei astiat jumalansa aarrekammioon. Kuningas käski ylimmäisen hoviherransa Aspenaan tuoda israelilaisia poikia, jotka olivat kuninkaallista sukua tai ylimysperheistä, nuorukaisia, joissa ei ollut mitään virhettä ja jotka olivat muodoltaan kauniita, jotka kykenivät käsittämään kaikkea viisautta, olivat terävä-älyisiä ja hyväoppisia ja jotka olisivat kelvollisia palvelemaan kuninkaan hovissa. Heille hänen tuli opettaa kaldealaisten kirjoitusta ja kieltä. Kuningas määräsi heille jokapäiväiseksi ravinnoksi ruokaa kuninkaan pöydästä ja viiniä, jota hän itse joi. Niin heitä oli kasvatettava kolme vuotta, ja niiden kuluttua heidän tuli astua kuninkaan palvelukseen. Heidän joukossaan olivat juutalaiset pojat Daniel, Hananja, Miisael ja Asarja. Hoviherrojen päällikkö antoi heille nimet: Danielille hän antoi nimen Beltsassar, Hananjalle nimen Sadrak, Miisaelille nimen Meesak ja Asarjalle nimen Abednego. Daniel päätti lujasti olla saastuttamatta itseään kuninkaan pöydän ruualla ja viinillä, jota tämä joi, ja anoi hoviherrojen päälliköltä, ettei hänen tarvitsisi saastuttaa itseään. Jumala salli Danielin saada suosion ja armon hoviherrojen päällikön edessä. Hoviherrojen päällikkö sanoi Danielille: "Minä pelkään, että jos herrani, kuningas, joka on määrännyt ruokanne ja juomanne, huomaa kasvonne laihemmiksi kuin muiden ikäistenne nuorukaisten, te saatatte minun pääni vaaraan kuninkaan edessä." Silloin Daniel sanoi katsastajalle, jonka hoviherrojen päällikkö oli määrännyt pitämään silmällä Danielia, Hananjaa, Miisaelia ja Asarjaa: "Koettele palvelijoitasi kymmenen päivää, ja annettakoon meille vihannesruokaa syödäksemme ja vettä juodaksemme. Sitten tarkastettakoon edessäsi, miltä näytämme ja miltä näyttävät ne nuorukaiset, jotka syövät kuninkaan pöydän ruokaa. Tee sitten palvelijoillesi sen mukaan, mitä silloin havaitset." Hän kuuli heitä tässä asiassa ja koetteli heitä kymmenen päivää. Mutta kymmenen päivän kuluttua havaittiin heidät muodoltaan kauniimmiksi ja ruumiiltaan lihavammiksi kuin yksikään niistä nuorukaisista, jotka söivät kuninkaan pöydän ruokaa. Katsastaja jätti pois heille määrätyn ruuan ja heidän juotavansa viinin ja antoi heille vihannesruokaa. Jumala antoi näille neljälle nuorukaiselle taidon käsittää kaikki kirjoitukset ja kaiken viisauden; ja Daniel ymmärsi myös kaikki näyt ja unet. Kun ne päivät olivat kuluneet, joiden jälkeen kuningas oli käskenyt tuoda heidät esiin, niin hoviherrojen päällikkö toi heidät Nebukadnessarin eteen. Kun nyt kuningas keskusteli heidän kanssaan, heidän joukossaan ei ollut yhtään Danielin, Hananjan, Miisaelin ja Asarjan veroista. Niin he tulivat kuninkaan palvelijoiksi. Kaikissa viisautta ja ymmärrystä vaativissa asioissa, joita kuningas heiltä kyseli, hän havaitsi heidät kymmenen kertaa etevämmiksi kuin kaikki tietäjät ja noidat, mitä oli koko hänen valtakunnassaan. Daniel oli siellä kuningas Kooreksen ensimmäiseen vuoteen asti. Nebukadnessarin toisena hallitusvuotena Nebukadnessar näki unia, ja hänen mielensä oli levoton eikä hän saanut enää unta. Kuningas käski kutsua tietäjät ja noidat, velhot ja kaldealaiset ilmoittamaan kuninkaalle hänen unensa. He tulivat ja astuivat kuninkaan eteen. Kuningas sanoi heille: "Olen nähnyt unen, ja mieleni on levoton ja haluan tietää unen merkityksen. Kaldealaiset puhuivat kuninkaalle arameaksi: "Eläköön kuningas iankaikkisesti! Kerro uni palvelijoillesi, niin ilmoitamme sen selityksen." Kuningas vastasi ja sanoi kaldealaisille: "Tämä sanani on luja: Ellette ilmoita minulle unta ja sen selitystä, teidät hakataan kappaleiksi ja teidän talonne tehdään soraläjiksi. Mutta jos ilmoitatte minulle unen ja sen selityksen, saatte minulta lahjoja ja antimia ja suuren kunnian. Sen tähden ilmoittakaa minulle uni ja sen selitys." He vastasivat toistamiseen ja sanoivat: "Kuningas sanokoon unen palvelijoilleen, niin ilmoitamme sen selityksen." Kuningas vastasi ja sanoi: "Minä huomaan selvästi, että te vain koetatte voittaa aikaa, koska näette, että tämä sanani on luja, että ellette ilmoita minulle unta, teillä on edessä vain yksi tuomio. Sillä te olette sopineet keskenänne, että puhutte edessäni valheellista ja turmiollista puhetta toivoen, että aika muuttuu. Sen tähden sanokaa minulle uni. Silloin tiedän, että osaatte ilmoittaa minulle siihen selityksen." Kaldealaiset vastasivat kuninkaan edessä ja sanoivat: "Ei ole maan päällä ihmistä, joka kykenisi selittämään sen, mitä kuningas sanoi. Eikä yksikään suuri ja voimallinen kuningas ole koskaan vaatinut tällaista asiaa keneltäkään tietäjältä, noidalta tai kaldealaiselta. Sillä asia, jota kuningas vaatii, on vaikea, eikä ole ketään, joka voisi sen kuninkaalle selittää, paitsi jumalat, joiden asuinsija ei ole ihmisten luona." Tästä kuningas suuttui ja vihastui kovin ja käski tappaa kaikki Baabelin viisaat. Kun tästä oli käsky annettu, että viisaat piti tappaa, etsittiin Danielia ja hänen tovereitaan tapettaviksi. Daniel antoi viisaan ja taitavan vastauksen Arjokille, kuninkaan henkivartioston päällikölle, joka oli lähtenyt tappamaan Baabelin viisaita. Hän vastasi ja sanoi Arjokille, kuninkaan päällikölle: "Miksi kuningas on antanut niin ankaran käskyn?" Arjok kertoi Danielille asian. Daniel meni palatsiin ja pyysi kuningasta antamaan hänelle aikaa, että hän ilmoittaisi kuninkaalle selityksen. Daniel meni kotiinsa ja kertoi asian tovereilleen Hananjalle, Miisaelille ja Asarjalle kehottaen heitä rukoilemaan armoa taivaan Jumalalta tämän salaisuuden tähden, ettei Danielia ja hänen tovereitaan tapettaisi muiden Baabelin viisaiden kanssa. Salaisuus ilmoitettiin Danielille yöllisessä näyssä, ja Daniel kiitti taivaan Jumalaa. Daniel lausui ja sanoi: "Olkoon Jumalan nimi kiitetty iankaikkisesta iankaikkiseen, sillä hänen on viisaus ja voima. Hän muuttaa ajat ja hetket, hän syöksee kuninkaat vallasta ja korottaa kuninkaat valtaan, hän antaa viisaille viisauden ja taidollisille ymmärryksen. Hän paljastaa syvät ja salatut asiat, hän tietää, mitä pimeydessä on, ja valkeus asuu hänen luonaan. Sinua, minun isieni Jumala, minä kiitän ja ylistän siitä, että olet antanut minulle viisauden ja voiman ja että nyt annoit minun tietää, mitä sinulta rukoilimme. Sillä annoit meidän tietää kuninkaan asian." Daniel meni Arjokin tykö, jolla oli kuninkaan määräys tappaa Baabelin viisaat. Hän meni ja sanoi hänelle näin: "Älä tapa Baabelin viisaita. Vie minut kuninkaan eteen, niin ilmoitan kuninkaalle selityksen." Silloin Arjok vei kiireesti Danielin kuninkaan eteen ja sanoi tälle näin: "Olen löytänyt juutalaisten karkotettujen joukosta miehen, joka ilmoittaa kuninkaalle selityksen." Kuningas vastasi ja sanoi Danielille, jonka nimenä oli Beltsassar: "Voitko ilmoittaa minulle unen, jonka näin, ja sen selityksen?" Daniel vastasi kuninkaalle ja sanoi: "Salaisuutta, jonka kuningas tahtoo tietää, eivät viisaat, noidat, tietäjät eivätkä tähtienselittäjät voi ilmoittaa kuninkaalle. Mutta taivaassa on Jumala. Hän paljastaa salaisuudet ja ilmoittaa kuningas Nebukadnessarille, mitä tapahtuu aikojen lopulla. Tämä on sinun unesi, sinun pääsi näky, joka sinulla oli vuoteessasi. Kun sinä, kuningas, olit vuoteessasi, nousi mieleesi ajatus, mitä tämän jälkeen tapahtuu. Hän, joka paljastaa salaisuudet, ilmoitti sinulle, mitä on tapahtuva. Mutta tätä salaisuutta ei ole paljastettu minulle oman viisauteni voimasta, ikään kuin minulla olisi sitä enemmän kuin kellään toisella ihmisellä, vaan sen tähden että selitys ilmoitettaisiin kuninkaalle ja saisit selville sydämesi ajatukset. Sinä näit, kuningas, katso, oli iso kuvapatsas. Se kuvapatsas oli suuri, ja sen kirkkaus oli ylenpalttinen. Se seisoi edessäsi, ja se oli hirvittävä nähdä. Kuvan pää oli parasta kultaa, sen rinta ja käsivarret hopeaa, ja sen vatsa ja lanteet vaskea. Sen sääret olivat rautaa, sen jalat osaksi rautaa, osaksi savea. Sitä katsellessasi irtautui kivilohkare – ei kuitenkaan käsien irrottamana – ja iski kuvapatsasta jalkoihin, jotka olivat rautaa ja savea, ja murskasi ne. Silloin musertuivat yhdellä kertaa rauta, savi, vaski, hopea ja kulta, ja niiden kävi kuin akanoiden kesäisillä puimatantereilla. Tuuli vei ne, eikä niistä löytynyt jälkeäkään. Mutta kivestä, joka oli kuvapatsaan murskannut, tuli suuri vuori, ja se täytti koko maan. Tämä oli se uni, ja nyt sanomme kuninkaalle sen selityksen. Sinä, kuningas, olet kuningasten kuningas, jolle taivaan Jumala on antanut vallan, voiman, väkevyyden ja kunnian ja jonka käteen hän on antanut ihmiset, missä ikinä heitä asuu, ja kedon eläimet ja taivaan linnut, asettaen sinut kaikkien niiden valtiaaksi. Sinä olet se kultainen pää. Mutta sinun jälkeesi nousee toinen valtakunta, joka on halvempi kuin sinun, ja sitten kolmas valtakunta, joka on vaskea ja joka hallitsee koko maata. Myös neljäs valtakunta on luja kuin rauta. Niin kuin rauta musertaa ja särkee kaiken, niin kuin rauta murskaa, niin se on musertava ja murskaava ne kaikki. Mutta se, että näit jalkojen ja varpaiden olevan osittain savenvalajan savea, osittain rautaa, merkitsee, että se on oleva hajanainen valtakunta. Kuitenkin siinä on oleva raudan lujuutta, niin kuin näit rautaa olevan saven seassa. Se taas, että jalkojen varpaat olivat osaksi rautaa, osaksi savea, merkitsee, että osa valtakuntaa on oleva luja, osa sitä on oleva hauras. Että näit rautaa olevan saven seassa, se merkitsee, että ne sekaantuvat toisiinsa ihmisen siemenen kautta, ne eivät yhdisty toinen toiseensa, niin kuin ei rautakaan sekaannu saveen. Mutta niiden kuningasten päivinä on taivaan Jumala pystyttävä valtakunnan, joka on kukistumaton iankaikkisesti ja jonka valtaa ei toiselle kansalle anneta. Se on musertava kaikki ne muut valtakunnat ja tekevä niistä lopun, mutta se itse on pysyvä iankaikkisesti, niin kuin näit, että kivilohkare irtautui vuoresta – ei kuitenkaan käsien irrottamana – ja murskasi raudan, vasken, saven, hopean ja kullan. Suuri Jumala on ilmoittanut kuninkaalle, mitä tämän jälkeen tapahtuu. Uni on tosi ja sen selitys luotettava." Kuningas Nebukadnessar lankesi kasvoilleen ja kumartui maahan Danielin edessä ja käski uhrata hänelle ruokauhria ja suitsutusta. Kuningas vastasi Danielille ja sanoi: "Totisesti teidän Jumalanne on jumalien Jumala ja kuningasten herra ja se, joka paljastaa salaisuudet. Olethan voinut paljastaa tämän salaisuuden." Kuningas korotti Danielin ja antoi hänelle paljon suuria lahjoja ja asetti hänet koko Baabelin maakunnan herraksi ja kaikkien Baabelin viisaitten ylimmäksi päämieheksi. Sitten Danielin anomuksesta kuningas antoi Sadrakin, Meesakin ja Abednegon hoitoon Baabelin maakunnan hallinnon. Mutta Daniel jäi kuninkaan hoviin. Kuningas Nebukadnessar teetti kultaisen kuvapatsaan, jonka korkeus oli kuusikymmentä kyynärää ja leveys kuusi kyynärää. Hän pystytti sen Duuran lakeudelle Baabelin maakuntaan. Kuningas Nebukadnessar lähetti kokoamaan satraapit, maaherrat, käskynhaltijat, neuvonantajat, aarteiden hoitajat, lainoppineet, tuomarit ja kaikki muut maakuntien virkamiehet, että he tulisivat sen kuvapatsaan vihkiäisiin, jonka kuningas Nebukadnessar oli pystyttänyt. Silloin kokoontuivat satraapit, maaherrat, käskynhaltijat, neuvonantajat, aarteiden hoitajat, lainoppineet, tuomarit ja kaikki muut maakuntien virkamiehet sen kuvapatsaan vihkiäisiin, jonka kuningas Nebukadnessar oli pystyttänyt, ja asettuivat sen kuvapatsaan eteen, jonka kuningas Nebukadnessar oli pystyttänyt. Kuuluttaja huusi kovalla äänellä: "Teille, kansat, sukukunnat ja kielet, julistetaan: heti kun kuulette torvien, huilujen, sitrojen, harppujen, luuttujen, säkkipillien ja kaikenlaisten muiden soittimien äänen, langetkaa maahan ja kumartaen rukoilkaa kultaista kuvapatsasta, jonka kuningas Nebukadnessar on pystyttänyt. Mutta se, joka ei lankea maahan ja kumarra, heitetään heti tuliseen pätsiin." Sen tähden, heti kun kaikki kansat kuulivat torvien, huilujen, sitrojen, harppujen, luuttujen, säkkipillien ja kaikenlaisten muiden soittimien äänen, lankesivat kaikki kansat, sukukunnat ja kielet maahan ja kumartaen rukoilivat kultaista kuvapatsasta, jonka kuningas Nebukadnessar oli pystyttänyt. Silloin astui heti kaldealaisia miehiä esiin syyttämään juutalaisia. He lausuivat ja sanoivat kuningas Nebukadnessarille: "Kuningas eläköön iankaikkisesti! Sinä, kuningas, olet antanut käskyn, että jokainen, joka kuulee torvien, huilujen, sitrojen, harppujen, luuttujen, säkkipillien ja kaikenlaisten muiden soittimien äänen, langetkoon maahan ja kumartaen rukoilkoon kultaista kuvapatsasta, ja että joka ei lankea maahan ja kumarra, se heitetään tuliseen pätsiin. On juutalaisia miehiä, joiden hoitoon sinä olet antanut Baabelin maakunnan hallinnon, Sadrak, Meesak ja Abednego: nämä miehet eivät välitä käskystäsi, kuningas. He eivät palvele jumaliasi eivätkä kumartaen rukoile kultaista kuvapatsasta, jonka olet pystyttänyt." Silloin Nebukadnessar vihan vimmassa käski tuoda Sadrakin, Meesakin ja Abednegon. Kun nämä miehet oli tuotu kuninkaan eteen, Nebukadnessar lausui ja sanoi heille: "Aivanko tahallanne te, Sadrak, Meesak ja Abednego, ette tahdo palvella minun jumalaani ettekä kumartaen rukoilla kultaista kuvapatsasta, jonka olen pystyttänyt? Nyt, jos siinä silmänräpäyksessä, kun kuulette torvien, huilujen, sitrojen, harppujen, psalttarien, säkkipillien ja kaikenlaisten muiden soittimien äänen, olette valmiit lankeamaan maahan ja kumartaen rukoilemaan kuvapatsasta, jonka olen teettänyt, niin hyvä! Mutta ellette kumarra, niin teidät heti paikalla heitetään tuliseen pätsiin, ja kuka on se jumala, joka pelastaa teidät kädestäni?" Sadrak, Meesak ja Abednego vastasivat ja sanoivat kuninkaalle: "Nebukadnessar! Ei ole tarpeellista meidän vastata sinulle tähän sanaakaan. Jos niin käy, voi Jumalamme kyllä pelastaa meidät tulisesta pätsistä, ja hän pelastaa myös sinun kädestäsi, kuningas. Ja vaikka ei pelastaisikaan, niin tiedä se, kuningas, että me emme palvele jumaliasi emmekä kumartaen rukoile kultaista kuvapatsasta, jonka olet pystyttänyt." Nebukadnessar tuli kiukkua täyteen Sadrakia, Meesakia ja Abednegoa kohtaan ja hänen hahmonsa muuttui. Hän käski ja sanoi, että pätsi oli kuumennettava seitsemän kertaa kuumemmaksi kuin tavallisesti. Hän käski sotajoukkonsa väkevimpien miesten sitoa Sadrakin, Meesakin ja Abednegon ja heittää heidät tuliseen pätsiin. Nämä sidottiin viittoineen, takkeineen, päähineineen ja muine vaatteineen ja heitettiin tuliseen pätsiin. Koska nyt kuninkaan sana oli niin ankara ja pätsi niin kovin kuumennettu, tulen liekki tappoi ne miehet, jotka veivät ylös Sadrakin, Meesakin ja Abednegon. Mutta nämä kolme miestä, Sadrak, Meesak ja Abednego, suistuivat sidottuina tuliseen pätsiin. Kuningas Nebukadnessar hämmästyi ja nousi kiireesti ylös ja lausui hallitusmiehilleen sanoen: "Emmekö heittäneet kolme miestä sidottuina tuleen?" He vastasivat ja sanoivat kuninkaalle: "Totisesti, kuningas!" Hän vastasi ja sanoi: "Katso, minä näen neljän miehen kävelevän vapaina tulessa, eivätkä he ole vahingoittuneet, ja neljäs on näöltään kuin Jumalan Poika." Nebukadnessar meni tulisen pätsin aukolle, lausui ja sanoi: "Sadrak, Meesak ja Abednego, te korkeimman Jumalan palvelijat, astukaa ulos ja tulkaa tänne." Sadrak, Meesak ja Abednego astuivat ulos tulesta. Satraapit, maaherrat, käskynhaltijat ja kuninkaan hallitusmiehet kokoontuivat ja näkivät, ettei tuli ollut voinut mitään näiden miesten ruumiille, etteivät heidän päänsä hiukset olleet kärventyneet eivätkä heidän vaatteensa vioittuneet, eikä heissä tuntunut tulen käryä. Silloin Nebukadnessar lausui ja sanoi: "Kiitetty olkoon Sadrakin, Meesakin ja Abednegon Jumala, joka lähetti enkelinsä ja pelasti palvelijansa, jotka häneen turvasivat eivätkä totelleet kuninkaan käskyä, vaan antoivat ruumiinsa alttiiksi, ennemmin kuin palvelivat ja kumartaen rukoilivat muuta jumalaa kuin omaa Jumalaansa. Minä annan käskyn: jokainen, olkoon mitä kansaa, kansakuntaa ja kieltä tahansa, joka puhuu pilkaten Sadrakin, Meesakin ja Abednegon Jumalasta, hakattakoon kappaleiksi ja hänen talonsa tehtäköön soraläjäksi, sillä ei ole muuta jumalaa, joka niin voi pelastaa kuin tämä." Kuningas asetti Sadrakin, Meesakin ja Abednegon suureen valtaan Baabelin maakunnassa. "Kuningas Nebukadnessar kaikille kansoille, kansakunnille ja kielille, jotka asuvat kaiken maan päällä! Suuri olkoon rauhanne! Olen nähnyt hyväksi ilmoittaa ne tunnusteot ja ihmeet, jotka korkein Jumala on minulle tehnyt. Kuinka suuret ovat hänen tunnustekonsa ja kuinka voimalliset hänen ihmeensä! Hänen valtakuntansa on iankaikkinen valtakunta ja hänen valtansa pysyy polvesta polveen." "Minä Nebukadnessar elin rauhassa huoneessani ja onnellisena palatsissani. Näin unen, ja se pelästytti minut. Unikuvat, joita minulla oli vuoteellani, pääni näyt, kauhistuttivat minua. Minä annoin käskyn tuoda eteeni kaikki Baabelin viisaat, että he ilmoittaisivat minulle unen selityksen. Sitten tietäjät, noidat, kaldealaiset ja tähtienselittäjät tulivat, ja minä kerroin heille unen, mutta he eivät voineet ilmoittaa minulle sen selitystä. Mutta viimein tuli eteeni Daniel, jonka nimi on jumalani nimen mukaan Beltsassar ja jossa on pyhien jumalien henki, ja kerroin hänelle unen: 'Beltsassar, sinä tietäjien päämies, jossa minä tiedän olevan pyhien jumalien hengen ja jolle mikään salaisuus ei ole liian vaikea! Sano, mitä olivat ne näyt, jotka unessani näin, ja mikä on selitys. Nämä olivat pääni näyt, jotka minulla oli vuoteessani. Minä näin: Katso, oli puu keskellä maata, ja sen korkeus oli suuri. Puu kasvoi ja vahvistui, niin että sen latva ulottui taivaaseen ja se näkyi kaiken maan ääriin. Sen lehvät olivat kauniit ja sen hedelmät suuret, ja siinä oli ravintoa kaikille. Sen alla etsivät varjoa kedon eläimet, ja sen oksilla asuivat taivaan linnut, ja kaikki liha sai siitä ravintonsa. Näin pääni näyissä, joita minulla oli vuoteessani: Katso, pyhä olento astui alas taivaasta. Hän huusi voimallisesti ja sanoi näin: 'Hakatkaa puu poikki ja karsikaa sen oksat, riipikää sen lehvät ja hajottakaa sen hedelmät. Paetkoot eläimet sen alta ja linnut sen oksilta. Mutta kanto juurineen jättäkää maahan, rauta- ja vaskikahleissa kedon ruohikkoon. Taivaan kasteesta se kastukoon, ja niin kuin eläinten olkoon osanaan maan ruoho. Hänen sydämensä muutetaan, niin ettei se ole ihmisen sydän, ja hänelle annetaan eläimen sydän. Niin kulukoon häneltä seitsemän aikaa. Tämä on säädetty vartioivien enkelien päätöksellä, ja niin ovat tästä asiasta pyhät sanoneet, että elossa olevat tietäisivät Korkeimman hallitsevan ihmisten valtakuntaa ja antavan sen, kenelle hän tahtoo, ja asettavan sen päämieheksi ihmisistä halvimman.' Tämän unen näin minä, kuningas Nebukadnessar. Mutta sinä, Beltsassar, sano sen selitys, koska ei yksikään valtakuntani viisaista voi minulle ilmoittaa sen selitystä. Mutta sinä sen voit, sillä sinussa on pyhien jumalien henki." Silloin Daniel, jonka nimenä oli Beltsassar, hämmästyi hetkeksi, ja hänen ajatuksensa pelästyttivät häntä. Kuningas lausui ja sanoi: "Beltsassar, älköön uni ja sen selitys sinua pelästyttäkö." Beltsassar vastasi ja sanoi: "Herrani, koskekoon uni vihollisiasi ja sen selitys vastustajiasi. Puu, jonka näit ja joka kasvoi ja vahvistui, niin että sen latva ulottui taivaaseen ja se näkyi kaikkeen maahan, jonka lehvät olivat kauniit ja hedelmät suuret ja jossa oli ravintoa kaikille, jonka alla kedon eläimet asuivat ja jonka oksilla taivaan linnut oleskelivat, – se puu olet sinä, kuningas, joka olet kasvanut ja vahvistunut. Sinun suuruutesi on kasvanut ja ulottuu taivaaseen ja valtasi maan ääriin. Mutta se, että kuningas näki vartioivan ja pyhän olennon astuvan alas taivaasta ja sanovan: 'Hakatkaa puu poikki ja turmelkaa se, mutta jättäkää sen kanto juurineen maahan rauta- ja vaskikahleissa kedon ruohikkoon. Taivaan kasteesta hän kastukoon, ja niin kuin kedon eläinten olkoon hänen osansa, kunnes häneltä on kulunut seitsemän aikaa', sen selitys, oi kuningas, ja ylimmäisen päätös, joka on kohdannut herraani, kuningasta, on tämä: Sinut ajetaan pois ihmisten parista, ja asuinpaikkasi on oleva kedon eläinten. Joudut syömään ruohoa kuin naudat, ja olet kastuva taivaan kasteesta. Sitten sinulta kuluu seitsemän aikaa, kunnes tulet tuntemaan, että Korkein hallitsee ihmisten valtakuntaa ja antaa sen, kenelle tahtoo. Mutta se, että käskettiin jättää maahan puun kanto juurineen, tietää, että valtakuntasi säilytetään sinulla, ja sinä saat sen, niin pian kuin tulet tuntemaan, että valta on taivaan. Sen tähden, kuningas, kelvatkoon sinulle neuvoni. Kirvoita synnit itsestäsi vanhurskaudella ja pahat tekosi vaivaisia armahtamalla. Ehkäpä silloin onnesi jatkuu." Tämä kaikki kohtasi kuningas Nebukadnessaria. Kaksitoista kuukautta tämän jälkeen, kun kuningas oli kävelemässä kuninkaallisen palatsinsa katolla Baabelissa, hän puhkesi puhumaan sanoen: "Eikö tämä ole se suuri Baabel, jonka minä väkevällä voimallani olen rakentanut kuninkaalliseksi linnaksi, valtasuuruuteni kunniaksi!" Vielä oli sana kuninkaan suussa, kun taivaasta tuli ääni: "Sinulle, kuningas Nebukadnessar, julistetaan: Sinun valtakuntasi on otettu sinulta pois. Sinut ajetaan pois ihmisten parista, ja kedon eläinten joukossa on oleva asuinpaikkasi. Joudut syömään ruohoa kuin naudat, ja sinulta kuluu seitsemän aikaa, kunnes tulet tuntemaan, että Korkein hallitsee ihmisten valtakuntaa ja antaa sen, kenelle tahtoo." Sillä hetkellä sana toteutui Nebukadnessarissa. Hänet ajettiin pois ihmisten parista, ja hän söi ruohoa kuin naudat, ja hänen ruumiinsa kastui taivaan kasteesta, kunnes hänen hiuksensa kasvoivat pitkiksi kuin kotkan sulat ja hänen kyntensä kuin lintujen kynnet. "Mutta sen ajan kuluttua minä, Nebukadnessar, nostin silmäni taivasta kohti, ja minun järkeni palasi. Niin minä kiitin Korkeinta, minä ylistin ja kunnioitin häntä, joka elää iankaikkisesti, jonka hallitus on iankaikkinen hallitus ja jonka valtakunta pysyy polvesta polveen. Kaikki maan asukkaat ovat tyhjänveroisia, ja hän tekee, niin kuin tahtoo, taivaan joukoille ja maan asukkaille, eikä ole sitä, joka pidättää hänen kätensä ja sanoo hänelle: 'Mitä teet?' Siihen aikaan palasi järkeni, ja palasi valtasuuruuteni ja loistoni, valtakuntani kunniaksi. Hallitusmieheni ja ylimykseni etsivät minut, ja minut pantiin jälleen hallitsemaan valtakuntaani, ja valtani kasvoi vielä lisää. Nyt minä, Nebukadnessar, kiitän, ylistän ja kunnioitan taivaan kuningasta. Sillä kaikki hänen työnsä ovat totiset ja hänen tiensä oikeat, ja hän voi nöyryyttää ne, jotka vaeltavat ylpeydessä." Kuningas Belsassar laittoi suuret pidot tuhannelle ylimykselleen, ja hän joi viiniä näiden tuhannen edessä. Belsassar käski viiniä maistellessaan tuoda ne kulta- ja hopea-astiat, jotka hänen isänsä Nebukadnessar oli ottanut Jerusalemin temppelistä, että kuningas ja hänen ylimyksensä, hänen puolisonsa ja sivuvaimonsa joisivat niistä. Silloin tuotiin ne kulta-astiat, jotka oli otettu temppelistä, Jumalan huoneesta, Jerusalemista, ja niistä joivat kuningas ja hänen ylimyksensä, hänen puolisonsa ja sivuvaimonsa. He joivat viiniä ja ylistivät kultaisia ja hopeisia, vaskisia, rautaisia, puisia ja kivisiä jumalia. Sillä hetkellä ilmestyivät ihmiskäden sormet ja kirjoittivat kuninkaan palatsin kalkitulle seinälle, vastapäätä lampunjalkaa, ja kuningas näki käden, joka kirjoitti. Silloin kuninkaan kasvot kalpenivat, ja hänen ajatuksensa pelästyttivät hänet. Hänen lanteittensa nivelet herposivat, ja hänen polvensa tutisivat. Kuningas huusi kovalla äänellä ja käski tuoda noidat, kaldealaiset ja tähtienselittäjät. Kuningas lausui ja sanoi Baabelin tietäjille: "Kuka ikinä voi lukea tämän kirjoituksen ja ilmoittaa minulle sen selityksen, hänet puetaan purppuraan, ja hänen kaulaansa pannaan kultakäädyt, ja hän on oleva yksi valtakunnan kolmesta valtamiehestä." Silloin tulivat kaikki kuninkaan viisaat, mutta he eivät voineet lukea kirjoitusta eivätkä ilmoittaa kuninkaalle sen selitystä. Kuningas Belsassar pelästyi silloin suuresti, ja hänen kasvonsa kalpenivat, ja hänen ylimyksensä kauhistuivat. Kuninkaan äiti tuli kuninkaan ja hänen ylimystensä puheen tähden pitohuoneeseen. Kuninkaan äiti lausui ja sanoi: "Eläköön kuningas iankaikkisesti! Älkööt ajatuksesi pelästyttäkö sinua, älköötkä kasvosi kalvetko. Sinun valtakunnassasi on mies, jossa on pyhien jumalien henki ja jolla isäsi päivinä havaittiin olevan valistus ja ymmärrys sekä viisaus, samanlainen kuin jumalien. Hänet isäsi, kuningas Nebukadnessar, asetti tietäjien, noitien, kaldealaisten ja tähtienselittäjien päämieheksi – isäsi, kuningas – sen tähden, että erinomainen henki ja tieto sekä myös taito selittää unia, arvata arvoituksia ja ratkaista ongelmia havaittiin juuri hänessä, Danielissa, jolle kuningas oli antanut nimen Beltsassar. Kutsuttakoon nyt Daniel, niin hän ilmoittaa selityksen." Silloin Daniel tuotiin kuninkaan eteen. Kuningas lausui ja sanoi Danielille: "Oletko sinä Daniel, joka on niitä juutalaisia karkotettuja, jotka isäni, kuningas, on tuonut Juudasta? Olen kuullut sinusta, että sinussa on jumalien henki ja että sinussa on havaittu valistus, taito ja erinomainen viisaus. Nyt tuotiin eteeni viisaat ja noidat lukemaan tätä kirjoitusta ja ilmoittamaan minulle sen selitys, mutta he eivät voineet ilmoittaa sen selitystä. Mutta sinun minä olen kuullut voivan antaa selityksiä ja ratkaista ongelmia. Nyt siis, jos voit lukea kirjoituksen ja ilmoittaa minulle sen selityksen, sinut puetaan purppuraan, ja kultakäädyt pannaan kaulaasi, ja sinä olet oleva yksi valtakunnan kolmesta valtamiehestä." Silloin Daniel vastasi ja sanoi kuninkaalle: "Lahjasi pidä itse, ja antimesi anna toiselle. Mutta kirjoituksen luen kuninkaalle ja ilmoitan hänelle sen selityksen. Sinä kuningas! Korkein Jumala antoi isällesi Nebukadnessarille kuninkuuden, voiman, kunnian ja valtasuuruuden. Sen voiman tähden, jonka hän oli hänelle antanut, vapisivat kaikki kansat, kansakunnat ja kielet ja pelkäsivät hänen edessään. Hän tappoi, kenet tahtoi, hän jätti henkiin, kenet tahtoi, hän ylensi, kenet tahtoi, ja hän alensi, kenet tahtoi. Mutta kun hänen sydämensä paisui ja hänen henkensä kävi korskeaksi ja ylpeäksi, syöstiin hänet kuninkaalliselta valtaistuimeltaan, ja hänen kunniansa otettiin häneltä pois. Hänet ajettiin pois ihmisten parista, ja hänen sydämensä tuli eläinten sydämen kaltaiseksi. Hänen asuntonsa oli villiaasien joukossa, ja hän joutui syömään ruohoa kuin naudat. Hänen ruumiinsa kastui taivaan kasteesta, kunnes hän tuli tuntemaan, että korkein Jumala hallitsee ihmisten valtakuntaa ja asettaa päämieheksi sen, kenet tahtoo. Mutta sinä, hänen poikansa Belsassar, et ole nöyryyttänyt sydäntäsi, vaikka tämän kaiken tiesit; vaan olet korottanut itsesi taivaan Herraa vastaan. Hänen huoneensa astiat on tuotu eteesi, ja sinä ja ylimyksesi, puolisosi ja sivuvaimosi olette juoneet niistä viiniä, ja sinä olet ylistänyt hopeisia ja kultaisia, vaskisia, rautaisia, puisia ja kivisiä jumalia, jotka eivät näe, eivät kuule eivätkä tiedä mitään. Mutta sitä Jumalaa, jonka kädessä on henkesi ja kaikki tiesi, sinä et ole kunnioittanut. Sen tähden tämä käsi on lähetetty hänen luotaan ja tämä kirjoitus kirjoitettu. Tämä on kirjoitus, joka on tuonne kirjoitettu: 'Mene, mene, tekel, ufarsin.' Tämä on sen selitys: mene merkitsee: Jumala on laskenut sinun valtakuntasi luvun ja on tehnyt siitä lopun. Tekel: sinut on vaa'alla punnittu ja köykäiseksi havaittu. Peres: sinun valtakuntasi on pirstottu ja annettu meedialaisille ja persialaisille." Silloin Belsassar antoi käskyn, että Daniel oli puettava purppuraan ja kultakäädyt pantava hänen kaulaansa ja julistettava, että hän oli yksi valtakunnan kolmesta valtamiehestä. Samana yönä tapettiin Belsassar, kaldealaisten kuningas, ja Daarejaves, meedialainen, sai haltuunsa valtakunnan ollessaan noin kuudenkymmenen kahden vuoden ikäinen. Daarejaves näki hyväksi asettaa valtakuntaansa sata kaksikymmentä satraappia, että heitä olisi kaikkialla valtakunnassa. Heidän yläpuolellaan oli kolme valtaherraa, joista Daniel oli yksi. Heille tuli satraappien tehdä tili, ettei kuningas kärsisi vahinkoa. Mutta Daniel oli etevämpi muita valtaherroja sekä satraappeja, sillä hänessä oli erinomainen henki. Kuningas aikoi asettaa hänet koko valtakunnan päämieheksi. Silloin toiset valtaherrat sekä satraapit etsivät Danielia vastaan syytä valtakunnan hallinnossa. Mutta he eivät voineet löytää mitään syytä eivätkä rikosta, sillä hän oli uskollinen, eikä hänestä löydetty laiminlyöntiä eikä rikosta. Silloin nämä miehet sanoivat: "Me emme löydä tuossa Danielissa mitään syytä – ellemme löydä sitä hänen jumalanpalveluksessaan." Sen jälkeen nämä valtaherrat ja satraapit riensivät kiireesti kuninkaan tykö ja sanoivat hänelle näin: "Kuningas Daarejaves eläköön iankaikkisesti! Kaikki kuninkaalliset valtaherrat, maaherrat, satraapit, hallitusmiehet ja käskynhaltijat ovat keskenään neuvotelleet, että olisi annettava kuninkaallinen julistus ja vahvistettava kielto, että kuka ikinä kolmenkymmenen päivän kuluessa rukoilee jotakin yhdeltäkään jumalalta tai ihmiseltä, paitsi sinulta, kuningas, se heitettäköön leijonien luolaan. Nyt, kuningas! Säädä kielto ja kirjoita kirjoitus, jota meedialaisten ja persialaisten lain mukaan ei voida muuttaa." Kuningas Daarejaves kirjoitti kirjoituksen ja kiellon. Niin pian kuin Daniel oli saanut tietää, että kirjoitus oli kirjoitettu, hän meni taloonsa, jonka yläsalin ikkunat olivat avatut Jerusalemiin päin. Hän lankesi kolmena hetkenä päivässä polvilleen, rukoili ja kiitti Jumalaansa, aivan kuten hän ennenkin oli tehnyt. Silloin nuo miehet riensivät kiireesti sinne ja tapasivat Danielin rukoilemasta ja huutamasta avuksi Jumalaansa. Sitten he astuivat kuninkaan eteen ja muistuttivat kuninkaan kiellosta: "Etkö ole kirjoittanut kieltoa, että kuka ikinä kolmenkymmenen päivän kuluessa rukoilee jotakin yhdeltäkään jumalalta tai ihmiseltä, paitsi sinulta, kuningas, se heitettäköön leijonien luolaan?" Kuningas vastasi ja sanoi: "Kielto on luja, meedialaisten ja persialaisten peruuttamattoman lain mukaan." Silloin he vastasivat ja sanoivat kuninkaalle: "Daniel, joka on karkotettuja juutalaisia, ei välitä sinusta, kuningas, eikä kiellosta, jonka olet kirjoittanut, vaan hän toimittaa rukouksensa kolmena hetkenä päivässä." Mutta kun kuningas sen kuuli, hän tuli sangen murheelliseksi ja mietti, miten voisi pelastaa Danielin. Auringon laskuun asti hän vaivasi itseään vapauttaakseen hänet. Silloin ne miehet riensivät kiireesti kuninkaan tykö ja sanoivat kuninkaalle: "Tiedä, kuningas, meedialaisten ja persialaisten laki on, ettei mitään kuninkaan vahvistamaa kieltoa tai julistusta peruuteta." Silloin kuningas käski tuoda Danielin ja heittää hänet leijonien luolaan. Sitten kuningas puhui Danielille ja sanoi: "Sinun Jumalasi, jota sinä lakkaamatta palvelet, pelastakoon sinut." Sitten tuotiin kivi ja pantiin luolan suulle, ja kuningas sinetöi sen omallaan ja ylimystensä sineteillä, ettei Danielin asiassa muutosta tapahtuisi. Sitten kuningas meni palatsiinsa ja vietti yönsä paastoten eikä sallinut tuoda eteensä naisia, ja hänen unensa pakeni häneltä. Aamun sarastaessa kuningas sitten nousi ja meni kiireesti leijonien luolalle. Mutta lähestyessään luolaa hän huusi Danielille murheellisella äänellä, ja kuningas lausui ja sanoi Danielille: "Daniel, sinä elävän Jumalan palvelija, onko Jumalasi, jota lakkaamatta palvelet, voinut pelastaa sinut leijonilta?" Silloin Daniel vastasi kuninkaalle: "Kuningas eläköön iankaikkisesti! Jumalani on lähettänyt enkelinsä ja sulkenut leijonien kidat, niin etteivät ne ole minua vahingoittaneet, sillä minut on havaittu nuhteettomaksi hänen edessään, enkä minä ole sinuakaan vastaan, kuningas, rikosta tehnyt." Silloin kuningas ilahtui suuresti ja käski ottaa Danielin ylös luolasta. Kun Daniel oli otettu ylös luolasta, hänessä ei havaittu mitään vammaa, sillä hän oli turvannut Jumalaansa. Mutta kuningas käski tuoda ne miehet, jotka olivat syyttäneet Danielia, ja heittää heidät lapsineen ja vaimoineen leijonien luolaan. He eivät ehtineet luolan pohjaan, ennen kuin leijonat hyökkäsivät heidän kimppuunsa ja murskasivat kaikki heidän luunsa. Sitten kuningas Daarejaves kirjoitti kaikille kansoille, kansakunnille ja kielille, mitä koko maan päällä asuu: "Suuri olkoon rauhanne! Minä olen antanut käskyn, että valtakuntani koko valtapiirissä vavistakoon ja pelättäköön Danielin Jumalaa. Sillä hän on elävä Jumala ja pysyy iankaikkisesti. Hänen valtakuntansa ei häviä, eikä hänen valtansa lopu. Hän pelastaa ja vapahtaa, hän tekee tunnustekoja ja ihmeitä taivaassa ja maan päällä, hän, joka pelasti Danielin leijonien kynsistä." Sitten tämä Daniel oli korkeassa arvossa ja kunniassa Daarejaveksen valtakunnassa sekä persialaisen Kooreksen valtakunnassa. Belsassarin, Baabelin kuninkaan, ensimmäisenä hallitusvuotena Daniel näki unen, päänsä näyn, vuoteessaan. Sitten hän kirjoitti tämän unen. Kertomuksen alku on tämä: Daniel lausui ja sanoi: Näin yöllä näyssäni, ja katso, taivaan neljä tuulta kuohutti suurta merta. Merestä nousi neljä suurta petoa, kukin erilainen kuin toinen. Ensimmäinen oli kuin leijona, mutta sillä oli kotkan siivet. Sitä katsellessani reväistiin siltä siivet, ja se nostettiin maasta pystyyn ja asetettiin kahdelle jalalle niin kuin ihminen, ja sille annettiin ihmisen sydän. Katso, oli toinen peto, joka oli karhun näköinen. Se nostettiin toiselle kyljelleen, ja sillä oli suussa kolme kylkiluuta hammasten välissä. Sitten sille sanottiin näin: "Nouse ja syö paljon lihaa." Tämän jälkeen näin, ja katso, oli taas toinen peto, pantterin kaltainen, ja sen selässä oli neljä linnunsiipeä. Pedolla oli neljä päätä, ja sille annettiin valta. Sen jälkeen näin yöllisessä näyssäni, ja katso, oli neljäs peto, kauhea, hirmuinen ja hyvin väkevä. Sillä oli suuret rautaiset hampaat, ja se söi, murskasi ja tallasi tähteet jalkoihinsa. Se oli erilainen kuin kaikki edelliset pedot, ja sillä oli kymmenen sarvea. Tarkkailin sarvea, ja katso, eräs muu pieni sarvi puhkesi niiden välistä, ja kolme edellisistä sarvista reväistiin pois sen edestä. Katso, sarvella oli silmät kuin ihmisen silmät, ja suu, joka puhui herjaten. Sitä katsellessani valtaistuimet asetettiin, ja Ikivanha istuutui. Hänen vaatteensa olivat valkoiset kuin lumi ja hänen päänsä hiukset kuin puhdas villa. Hänen valtaistuimensa oli tulen liekkejä, ja sen pyörät olivat palavaa tulta. Tulivirta virtasi ja kävi ulos hänen edestään. Tuhannen tuhatta palveli häntä, ja kymmenen tuhatta kertaa kymmenen tuhatta seisoi hänen edessään. Oikeus istui tuomiolle, ja kirjat avattiin. Katselin, ja silloin niiden herjaavien sanojen tähden, joita sarvi puhui, sitä katsellessani peto tapettiin, ja sen ruumis hävitettiin ja heitettiin tuleen palamaan. Muiltakin pedoilta otettiin valta pois. Niiden elämän pituus oli määrätty aikaa ja hetkeä myöten. Näin yöllisessä näyssä, ja katso, taivaan pilvissä tuli Ihmisen Pojan kaltainen. Hän saapui Ikivanhan luo, ja hänet saatettiin tämän eteen. Hänelle annettiin valta, kunnia ja valtakunta, ja kaikki kansat, kansakunnat ja kielet palvelivat häntä. Hänen valtansa on iankaikkinen valta, joka ei lakkaa, ja hänen valtakuntansa on valtakunta, joka ei häviä. Minä, Daniel, tunsin henkeni tulevan murheelliseksi ruumiissani, ja näkemäni näyt pelästyttivät minut. Lähestyin yhtä siellä seisovista ja pyysin häneltä varmaa tietoa kaikista näistä asioista. Hän vastasi minulle ja ilmoitti minulle niiden selityksen: "Nuo suuret pedot, joita on neljä, on neljä kuningasta, jotka nousevat maasta. Mutta Korkeimman pyhät saavat valtakunnan ja omistavat valtakunnan iankaikkisesti – iankaikkisesta iankaikkiseen." Sen jälkeen halusin saada varmuuden neljännestä pedosta, joka oli erilainen kuin kaikki muut ja hyvin kauhea, jolla oli rautaiset hampaat ja vaskiset kynnet, joka söi ja murskasi ja tallasi tähteet jalkoihinsa; sekä pedon pään kymmenestä sarvesta sekä siitä sarvesta, joka puhkesi ja jonka edestä kolme putosi, jolla sarvella oli silmät ja herjauksia puhuva suu ja joka näytti suuremmalta kuin ne muut; se sarvi, jonka näin sotivan pyhiä vastaan ja voittavan heidät, siihen asti kunnes Ikivanha tuli ja oikeus annettiin Korkeimman pyhille ja aika joutui ja pyhät saivat omakseen valtakunnan. Hän vastasi näin: "Neljäs peto on neljäs valtakunta, joka syntyy maan päälle, erilainen kuin kaikki muut valtakunnat. Se syö kaiken maan ja tallaa ja murskaa sen. Ne kymmenen sarvea ovat kymmenen kuningasta, jotka nousevat siitä valtakunnasta. Heidän jälkeensä nousee eräs muu, ja hän on erilainen kuin edelliset, ja hän kukistaa kolme kuningasta. Hän puhuu sanoja Korkeinta vastaan ja hävittää Korkeimman pyhiä. Hän pyrkii muuttamaan ajat ja lain, ja ne annetaan hänen käteensä ajaksi ja kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi. Sitten oikeus istuu tuomiolle, ja hänen valtansa otetaan pois ja hävitetään ja tuhotaan lopullisesti. Valtakunta ja valta ja valtakuntien voima kaiken taivaan alla annetaan Korkeimman pyhien kansalle. Hänen valtakuntansa on iankaikkinen valtakunta, ja kaikki vallat palvelevat häntä ja ovat hänelle alamaisia." Tähän loppuu kertomus. Minua, Danielia, pelästyttivät ajatukseni suuresti, ja kasvoni kalpenivat, ja kätkin asian sydämeeni. Kuningas Belsassarin kolmantena hallitusvuotena minä, Daniel, näin näyn, sen jälkeen kun minulla jo ennen oli ollut näky. Kun minä näyssä katselin, havaitsin olevani Suusanin linnassa, Eelamin maakunnassa; ja kun näyssä katselin, minä olin Uulai-joen rannalla. Nostin silmäni ja katsoin. Ja katso, pässi seisoi joen rannalla, ja sillä oli kaksi sarvea. Sarvet olivat korkeat, ja toinen oli toista korkeampi, ja korkeampi puhkesi esiin myöhemmin. Näin pässin puskevan länteen, pohjoiseen ja etelään päin, eikä yksikään eläin kestänyt sen edessä, eikä kukaan voinut pelastaa sen vallasta. Se teki, mitä tahtoi, ja tuli suureksi. Sitten minä havaitsin, ja katso: pukki tuli päivän laskun puolelta, meni koko maan yli eikä koskettanut maata, ja pukilla oli silmien välissä iso sarvi. Sitten se tuli aivan kaksisarvisen pässin luo, jonka olin nähnyt seisovan joen rannalla, ja syöksyi sen kimppuun vihansa voimalla. Sitten näin sen käyvän kiinni pässiin ja kiukuissaan puskevan pässiä ja murskaavan sen molemmat sarvet. Pässillä ei ollut voimaa kestää sen edessä, vaan pukki heitti sen maahan ja tallasi sitä, eikä ollut ketään, joka olisi voinut pelastaa pässin sen vallasta. Niin pukki tuli hyvin suureksi. Mutta kun se oli väkevimmillään, särkyi suuri sarvi, ja sen sijalle kasvoi neljä suurta sarvea taivaan neljään tuuleen. Sitten yhdestä niistä puhkesi esiin yksi vähäpätöinen sarvi. Se kasvoi suuresti etelään, itään ja Ihanaan maahan päin. Se kasvoi taivaan sotajoukkoon asti ja pudotti maahan osan siitä sotajoukosta ja tähdistä ja tallasi niitä. Hän ylpeili sotajoukon Ruhtinastakin vastaan, ja tältä otettiin pois jokapäiväinen uhri, ja hänen pyhäkkönsä perustuksesta luovuttiin. Jokapäiväisen uhrin lisäksi sotajoukkokin annettiin rikollisesti alttiiksi tuholle. Se sarvi heitti totuuden maahan, ja mitä se teki, siinä se menestyi. Sitten kuulin yhden pyhän puhuvan, ja toinen pyhä sanoi sille, joka puhui: "Kuinka pitkää aikaa tarkoittaa näky jokapäiväisestä uhrista ja kauhistavasta rikoksesta: pyhäkön ja sotajoukon alttiiksi antamisesta tallattavaksi?" Niin hän sanoi minulle: "Kahtatuhatta kolmeasataa iltaa ja aamua. Sitten pyhäkkö asetetaan jälleen oikeuteensa." Kun minä, Daniel, olin nähnyt tämän näyn ja koetin sitä ymmärtää, niin katso, edessäni seisoi miehen näköinen olento. Sitten kuulin ihmisen äänen Uulain keskeltä, ja se huusi ja sanoi: "Gabriel, selitä tälle näky!" Silloin hän tuli aivan lähelle sitä paikkaa, jossa seisoin; ja hänen tullessaan minut valtasi pelko, ja lankesin kasvoilleni. Hän sanoi minulle: "Ymmärrä, ihmislapsi, että näky tarkoittaa lopun aikaa." Kun hän puhui minulle, olin horroksissa kasvot maata vasten, mutta hän tarttui minuun ja nosti minut seisomaan. Sitten hän sanoi: "Katso, minä ilmoitan sinulle, mitä tapahtuu viimeisenä vihan aikana, sillä se tarkoittaa määrättyä lopun aikaa. Kaksisarvinen pässi, jonka näit, on: Meedian ja Persian kuninkaat. Mutta vuohipukki on Jaavanin kuningas, ja suuri sarvi, joka sillä oli keskellä otsaa, on ensimmäinen kuningas. Se, että se särkyi ja neljä nousi sen sijaan, on: neljä valtakuntaa nousee siitä kansasta, ei kuitenkaan niin väkevää kuin hän. Heidän valtansa lopulla, kun luopiot ovat täyttäneet syntiensä mitan, nousee kuningas, kasvoilta röyhkeä ja juonissa taitava. Väkevä on hänen voimansa, vaikka ei tosin hänen omasta voimastaan, ja ihmeellisen paljon hän saa aikaan hävitystä. Hän menestyy siinä, mitä hän tekee, ja hän tuottaa turmion väkeville ja pyhien kansalle. Ja hänen oveluutensa tähden onnistuu petos hänen kädessään. Hän hautoo suuria sydämessään, ja keskellä rauhaa hän tuottaa turmion monille. Ruhtinasten Ruhtinastakin vastaan hän nousee, mutta ilman ihmiskättä hänet muserretaan. Näky illoista ja aamuista, josta oli puhe, on tosi. Mutta lukitse sinä näky, sillä se tarkoittaa kaukaista aikaa." Sitten minä, Daniel, olin raukea ja sairastin jonkin aikaa. Sitten nousin ja toimitin palvelusta kuninkaan luona. Olin hämmästynyt näyn tähden enkä sitä ymmärtänyt. Daarejaveksen, Ahasveroksen pojan, ensimmäisenä hallitusvuotena, hänen, joka oli meedialaista sukua ja oli tullut kaldealaisten valtakunnan kuninkaaksi – hänen ensimmäisenä hallitusvuotenaan, minä, Daniel, huomasin Kirjoituksista vuosien luvun, josta Herran sana oli tullut profeetta Jeremialle, että Jerusalem oli oleva raunioina seitsemänkymmentä vuotta. Käänsin kasvoni Herran Jumalan puoleen etsiäkseni häntä rukouksessa ja anomisessa, paastossa, säkissä ja tuhkassa. Minä rukoilin Herraa, Jumalaani, tunnustin ja sanoin: "Oi Herra, sinä suuri ja pelottava Jumala, joka pidät liiton ja säilytät laupeuden niille, jotka sinua rakastavat ja pitävät käskysi. Me olemme tehneet syntiä, olemme tehneet väärin, olleet jumalattomat ja uppiniskaiset, olemme poikenneet pois käskyistäsi ja oikeuksistasi emmekä ole kuulleet palvelijoitasi, profeettoja, jotka puhuivat nimessäsi kuninkaillemme, ruhtinaillemme ja isillemme ja kaikelle maan kansalle. Sinun, Herra, on vanhurskaus, mutta meidän on häpeä, niin kuin se on tänä päivänä Juudan miesten ja Jerusalemin asukkaiden ja koko Israelin, läheisten ja kaukaisten, kaikissa maissa, joihin sinä olet heidät karkottanut heidän uskottomuutensa tähden, jota he ovat sinulle osoittaneet. Herra, meidän on häpeä, kuninkaittemme, ruhtinaittemme ja isiemme, koska olemme tehneet syntiä sinua vastaan. Herran, meidän Jumalamme, on armo ja anteeksiantamus, sillä häntä kohtaan me olemme olleet uppiniskaisia. Emme ole kuulleet Herran, meidän Jumalamme, ääntä emmekä vaeltaneet hänen laissaan, jonka hän asetti eteemme palvelijoidensa, profeettojen, kautta. Vaan koko Israel rikkoi lakisi ja poikkesi pois eikä kuullut ääntäsi, ja niin vuodatettiin päällemme se kirous ja vala, joka on kirjoitettu Mooseksen, Jumalan palvelijan, laissa, sillä me olimme tehneet syntiä Jumalaa vastaan. Hän toteutti sanansa, jonka hän on puhunut meitä ja tuomareitamme vastaan, jotka meitä tuomitsivat, ja antoi tulla päällemme niin suuren onnettomuuden, ettei sellaista, mitä Jerusalemissa tapahtui, ole tapahtunut koko taivaan alla. Niin kuin on kirjoitettu Mooseksen laissa, niin kaikki tämä onnettomuus tuli päällemme. Mutta emme koettaneet lepyttää Herraa, Jumalaamme, niin että olisimme kääntyneet pois synneistämme ja ottaneet vaarin totuudestasi. Sen tähden Herra valvoi ja antoi tämän onnettomuuden tulla päällemme, sillä Herra, meidän Jumalamme, on vanhurskas kaikissa töissään, jotka hän tekee, mutta emme ole kuulleet hänen ääntään. Mutta nyt, Herra, meidän Jumalamme, joka toit kansasi pois Egyptin maasta väkevällä kädellä ja teit itsellesi nimen, niin kuin se vielä tänä päivänä on: Herra, kaiken vanhurskautesi tähden, kääntyköön vihasi ja kiivautesi pois kaupungistasi Jerusalemista, pyhästä vuorestasi. Sillä meidän syntiemme tähden ja isiemme pahojen tekojen tähden on Jerusalem ja kansasi tullut kaikkien häväistäväksi, jotka ympärillämme ovat. Mutta nyt, Jumalamme, kuule palvelijasi rukous ja hänen anomisensa ja valista kasvosi pyhäkkösi yli, joka on autiona, Herran tähden. Jumalani, kallista korvasi ja kuule, avaa silmäsi ja katso hävitystämme ja sitä kaupunkia, joka on otettu nimiisi, sillä me annamme rukoustemme langeta eteesi, emme omaan vanhurskauteemme, vaan sinun suureen armoosi luottaen. Herra, kuule, Herra, anna anteeksi, Herra, huomaa ja tee tekosi itsesi tähden, älä viivyttele, Jumalani, sillä kaupunkisi ja kansasi ovat otetut nimiisi." Vielä minä puhuin, rukoilin ja tunnustin syntini ja kansani Israelin synnit ja annoin rukoukseni langeta Herran, Jumalani, eteen Jumalani pyhän vuoren puolesta. Mutta kun minä vielä puhuin rukouksessa, tuli se mies, Gabriel, jonka olin nähnyt ennen näyssä, nopeasti lentäen luokseni ja kosketti minua iltauhrin aikana. Hän opetti minua, puhui minulle ja sanoi: "Daniel, nyt olen lähtenyt neuvomaan sinua ymmärrykseen. Kun aloit rukoilla, lähti liikkeelle sana, ja minä olen tullut sitä ilmoittamaan, sillä sinä olet rakas. Käsitä siis se sana ja ymmärrä näky. Seitsemänkymmentä viikkoa on säädetty kansallesi ja pyhälle kaupungillesi. Silloin luopumus päättyy, ja synti sinetillä lukitaan, ja pahat teot sovitetaan, ja iankaikkinen vanhurskaus tuodaan, ja näky ja profeetta sinetillä vahvistetaan, ja kaikkeinpyhin voidellaan. Niin tiedä ja käsitä: siitä ajasta, jolloin tuli se sana, että Jerusalem on jälleen rakennettava, Voideltuun, Ruhtinaaseen, asti, on kuluva seitsemän vuosiviikkoa; ja kuusikymmentäkaksi vuosiviikkoa, niin se jälleen rakennetaan toreineen ja vallihautoineen, mutta keskellä ahtaita aikoja. Sitten kuudenkymmenen kahden vuosiviikon mentyä tuhotaan Voideltu, mutta ei hänen itsensä tähden. Kaupungin ja pyhäkön hävittää hyökkäävän ruhtinaan väki, ja sen loppu on kuin tulvassa. Sodan loppuun asti on säädetty hävitys. Hän vahvistaa liiton monille yhden vuosiviikon ajaksi, ja puoleksi vuosiviikoksi hän lakkauttaa teurasuhrin ja ruokauhrin. Silloin hävittäjä tulee kauhistuksen siivillä. Tämä loppuu vasta, kun säädetty tuomio vuodatetaan hävittäjän yli." Persian kuninkaan Kooreksen kolmantena hallitusvuotena ilmoitettiin sana Danielille, jota kutsuttiin Beltsassariksi, ja tämä sana on tosi ja merkitsee suurta sodankäyntiä. Niin hän ymmärsi sanan, ja näky oli hänelle ymmärrettävä. Niinä päivinä minä, Daniel, murehdin kolmen viikon päivät. Herkullista ruokaa en syönyt, liha ja viini eivät tulleet suuhuni, enkä voidellut itseäni öljyllä, ennen kuin kolmen viikon päivät olivat kuluneet. Ensimmäisen kuun kahdentenakymmenentenä neljäntenä päivänä minä olin suuren virran, Hiddekelin, rannalla. Nostin silmäni ja näin, ja katso: oli eräs mies, puettuna pellavavaatteisiin ja lanteet vyötettyinä Uufaan kullalla. Hänen ruumiinsa oli kuin krysoliitti, hänen kasvonsa olivat näöltään kuin salama, hänen silmänsä kuin tulisoihdut, hänen käsivartensa ja jalkansa kuin välkehtivä vaski, ja hänen sanojensa ääni oli kuin kansanjoukon pauhina. Niin minä, Daniel, yksin näin näyn, mutta miehet, jotka olivat kanssani, eivät näkyä nähneet. Kuitenkin heidät valtasi suuri pelko, ja he pakenivat ja piiloutuivat. Silloin minä jäin yksin ja katselin tätä suurta näkyä, mutta minussa ei ollut enää voimaa. Kasvojeni loiste hävisi, eikä minussa ollut voimaa mihinkään. Kuulin hänen sanojensa äänen ja kuullessani hänen sanojensa äänen vaivuin horroksiin kasvoilleni, kasvot maata vasten. Katso, käsi kosketti minua ja asetti minut polvieni ja kämmenteni varaan. Sitten hän sanoi minulle: "Daniel, sinä rakastettu mies, ymmärrä sanat, jotka sinulle puhun, ja nouse seisomaan, sillä minut on nyt lähetetty luoksesi." Kun hän oli puhunut minulle tämän sanan, nousin vavisten. Mutta hän sanoi minulle: "Älä pelkää, Daniel, sillä ensimmäisestä päivästä asti, jona sinä taivutit sydämesi ymmärrykseen ja nöyryyteen Jumalasi edessä, ovat sanasi tulleet kuulluiksi, ja sanojesi tähden minä olen tullut. Persian valtakunnan ruhtinas seisoi vastustamassa minua kaksikymmentäyksi päivää, mutta katso, Miikael, yksi ensimmäisistä enkeliruhtinaista, tuli avukseni. Minä olin näet jäänyt yksin sinne, Persian kuningasten luo. Mutta tulin opettamaan sinulle, mitä tapahtuu kansallesi päivien lopulla; sillä vielä tämäkin näky koskee niitä päiviä." Niin hänen näitä minulle puhuessaan käänsin kasvoni maahan päin ja olin vaiti. Katso, olento, ihmislasten muotoinen, kosketti huuliani. Silloin avasin suuni ja puhuin ja sanoin edessäni seisovalle: "Herrani, nähdessäni näyn valtasi minut tuska eikä minussa ollut enää voimaa. Kuinka herrani palvelija, tällainen kuin minä, voi puhutella sellaista, kuin herrani on? Sillä siitä asti minussa ei ole voimaa, ja hengitykseni on salpautunut." Silloin kosketti minua jälleen se ihmisen muotoinen ja vahvisti minua. Hän sanoi: "Älä pelkää, sinä rakastettu mies, rauha sinulle. Vahvistu! Vahvistu!" Niin hänen puhuessaan minulle vahvistuin ja sanoin: "Puhukoon herrani, sillä sinä olet minua vahvistanut." Sitten hän sanoi: "Tiedätkö, mitä varten olen tullut luoksesi? Nyt minä käyn jälleen sotimaan Persian ruhtinasta vastaan, ja kun poistun, niin katso: tulee Jaavanin ruhtinas. Mutta totisesti ilmoitan sinulle, mitä on kirjoitettuna totuuden kirjassa. Eikä ole ketään muuta vahvistamassa minua heitä vastaan paitsi ruhtinaanne Miikael. Minä seisoin meedialaisen Daarejaveksen ensimmäisenä hallitusvuotena vahvistamassa ja suojelemassa häntä. Ja nyt ilmoitan sinulle totuuden: Katso, vielä nousee kolme kuningasta Persiassa, ja neljäs rikastuu kaikkia muita rikkaammaksi. Ja kun hän on vahvistunut rikkaudessaan, hän panee kaiken liikkeelle Jaavanin valtakuntaa vastaan. Sitten nousee sankarikuningas. Hän hallitsee suurella vallalla ja tekee, mitä tahtoo. Mutta juuri kun hän on noussut, hänen valtakuntansa hajoaa ja jakaantuu neljään taivaan tuuleen. Se ei siirry hänen jälkeläisilleen eikä ole niin mahtava kuin hänen hallitessaan. Sillä hänen valtakuntansa kukistuu ja joutuu muille, ei heille. Sitten Etelän kuningas on voimistuva sekä yksi hänen ruhtinaistaan. Tämä on voimistuva vielä enemmän kuin hän, ja hänen valtansa on oleva suuri valta. Ja vuosien kuluttua he tekevät keskenään liiton, ja Etelän kuninkaan tytär menee Pohjoisen kuninkaan luo saadakseen aikaan sopimuksen. Mutta häneltä menee hänen käsivartensa voima, eikä Pohjoisen kuningas ja hänen käsivartensa pysy. Mutta tytär itse annetaan alttiiksi ja ne, jotka olivat hänet tuoneet, ja hänen siittäjänsä ja se, joka auttoi häntä noina aikoina. Sitten hänen juurtensa vesoista eräs nousee hänen sijaansa ja tulee sotajoukon mukana, tulee Pohjoisen kuninkaan linnoitukseen ja toimii heitä vastaan ja voimistuu. Myös heidän jumalansa ja valetut kuvansa ja kallisarvoiset astiansa, hopeat ja kullat hän vie saaliinaan Egyptiin. Sitten hän kestää muutaman vuoden Pohjoisen kuninkaan edessä. Tämä hyökkää Etelän kuninkaan valtakuntaan, mutta palaa takaisin maahansa. Sitten hänen poikansa varustautuvat ja kokoavat suuret sotavoimat, ja yksi heistä hyökkää tulvana, tulee toistamiseen ja tunkeutuu hänen turvapaikkaansa asti. Silloin Etelän kuningas julmistuu ja lähtee sotimaan häntä, Pohjoisen kuningasta vastaan. Tämä nostattaa suuren joukon, mutta joukko joutuu hänen valtaansa. Kun hän on sitten raivannut pois tuon joukon, hänen sydämensä paisuu. Hän kaataa kymmeniä tuhansia, mutta ei vahvistu. Pohjoisen kuningas palaa ja tuo sotajoukon, ensimmäistä suuremman, ja muutaman ajan, muutaman vuoden kuluttua tulee suurella sotavoimalla ja runsaasti varustettuna. Niinä aikoina monet nousevat Etelän kuningasta vastaan, ja omasta kansastasi nousee väkivallan miehiä, että näky kävisi toteen, mutta he itse lankeavat. Silloin Pohjoisen kuningas tulee, luo vallin ja valloittaa linnoitetun kaupungin. Sitä eivät kestä Etelän käsivarret, ei sen valioväki, eikä sillä ole voimaa seistä sitä vastaan. Mutta se, joka hyökkää sitä vastaan, tekee, mitä tahtoo, eikä kukaan kestä hänen edessään. Hän asettuu Ihanaan maahan, ja hävitys tulee hänen kätensä kautta. Ja hän aikoo hyökätä valtakuntansa koko voimalla ja oikeamieliset hänen kanssaan, ja toteuttaa sen. Hän antaa hänelle tyttärensä vaimoksi tuhotakseen sen. Mutta se ei onnistu eikä siitä ole hänelle etua. Sitten hän kääntyy rantamaita vastaan ja ottaa valtaansa monet. Mutta eräs sotapäällikkö tekee hänen herjauksistaan lopun ja kostaa hänelle hänen herjauksensa. Silloin hän kääntyy oman maansa linnoituksiin, mutta kompastuu ja kaatuu, eikä häntä enää ole. Mutta hänen sijaansa nousee eräs, joka antaa veronkantajan käydä läpi valtakunnan ihanimman maan. Mutta muutamien päivien kuluttua hänet tuhotaan, ei kuitenkaan vihalla eikä sodalla. Sitten hänen sijaansa nousee kelvoton, joka ei ollut saava kuninkaallista arvoa. Hän tulee keskellä rauhaa ja anastaa juonilla kuninkuuden. Mutta sotajoukkojen tulva huuhtoutuu pois hänen edestään ja menee murskaksi, niin myös liiton ruhtinas. Siitä lähtien kun liittoudutaan hänen kanssaan, hän harjoittaa petosta. Hän lähtee liikkeelle ja saa ylivallan vähällä väellä. Hän tulee maakunnan rauhallisiin ja hedelmällisiin seutuihin ja tekee, mitä eivät hänen isänsä eivätkä hänen isiensä isät olleet tehneet: ryöstösaalista ja tavaraa hän jakelee, ja linnoituksia vastaan hän punoo juoniaan säädettyyn aikaan asti. Sitten hän panee liikkeelle voimansa ja rohkeutensa Etelän kuningasta vastaan hyökäten suurella sotajoukolla. Mutta Etelän kuningas varustautuu sotaan suurella ja erittäin väkevällä sotajoukolla. Hän ei kuitenkaan kestä, sillä häntä vastaan juonitellaan. Ne, jotka syövät hänen ruokaansa, tuhoavat hänet, ja hänen sotajoukkonsa huuhdotaan pois, ja monet kaatuvat surmattuina. Kumpikin kuningas punoo juonia toinen toistaan vastaan. Samassa pöydässä he puhuvat valhetta. Mutta se ei onnistu, sillä määräaika ei ole vielä lopussa. Hän palaa maahansa paljoine tavaroineen ja miettii juonia pyhää liittoa vastaan. Hän toteuttaa ne ja palaa maahansa. Määräaikana hän palaa ja tulee Etelämaahan, mutta tällä viimeisellä retkellä ei käy kuin ensimmäisellä. Häntä vastaan hyökkäävät kittiläisten laivat, ja hän menettää rohkeutensa, kääntyy takaisin ja purkaa kiukkuaan pyhää liittoa vastaan. Kotiin palattuaan hän suo huomiota niille, jotka hylkäävät pyhän liiton. Hänen lähettämänsä sotajoukot nousevat ja häpäisevät pyhäkön linnoituksineen, poistavat jokapäiväisen uhrin ja asettavat sinne hävityksen kauhistuksen. Liitonrikkojat hän viettelee luopumukseen houkutuksillaan, mutta niiden joukko, jotka tuntevat Jumalansa, pysyy lujana ja tekee tehtävänsä. Taidolliset kansan seassa opettavat monia, mutta heitä ahdistetaan miekalla, tulella, vankeudella ja ryöstöllä jonkin aikaa. Mutta keskellä sortoa heille suodaan vähäksi aikaa menestystä, ja monet liittyvät heihin teeskennellen. Taidollisista jotkut kompastuvat, että heidän joukkonsa koeteltaisiin, kirkastettaisiin ja puhdistettaisiin lopun ajaksi, sillä vielä kestää, ennen kuin määräaika on. Kuningas tekee, mitä tahtoo, ja korottaa itsensä ja ylpeilee jokaista jumalaa vastaan ja itse jumalien Jumalaa vastaan hän puhuu outoja. Hän menestyy, kunnes vihan aika on lopussa. Sillä se, mitä on säädetty, tapahtuu. Hän ei välitä isiensä jumalista, ei naisten lempijumalasta, eikä hän välitä mistään muustakaan jumalasta, sillä hän ylvästelee niitä kaikkia vastaan. Mutta sen sijaan hän kunnioittaa linnoitusten jumalaa. Sitä jumalaa, jota hänen isänsä eivät tunteneet, hän kunnioittaa kullalla ja hopealla, kalliilla kivillä ja muilla kalleuksilla. Tätä hän tekee vahvoille linnoituksille – hän vieraan jumalansa kanssa. Niille, jotka hän tuntee omikseen, hän osoittaa suurta kunniaa ja panee heidät monien hallitsijaksi ja jakaa heille maata palkaksi. Mutta lopun ajalla Etelän kuningas iskee yhteen hänen kanssaan. Pohjoisen kuningas käy tuulispäänä tämän kimppuun vaunuilla ja ratsuilla ja monilla laivoilla, hyökkää hänen maihinsa tulvana leviten niiden yli. Hän hyökkää myös Ihanaan maahan, ja monta kaatuu. Mutta hänen kädestään pelastuvat Edom ja Mooab ja ammonilaisten pääosa. Hän ojentaa kätensä maita kohti. Egyptin maa ei ole säästyvä. Hän valtaa kulta- ja hopea-aarteet ja kaikki Egyptin kalleudet, ja libyalaiset ja kuusilaiset liittyvät häntä seuraamaan. Mutta sanomat idästä ja pohjoisesta säikähdyttävät hänet, ja hän lähtee täynnä kiukkua hävittämään monia ja vihkimään heitä tuhon omiksi. Hän pystyttää hovitelttansa meren ja pyhäkön ihanan vuoren välille. Mutta hänen loppunsa tulee, eikä kukaan auta häntä. Siihen aikaan nousee Miikael, suuri enkeliruhtinas, joka seisoo kansasi lasten suojana. Se on oleva ahdistuksen aika, jonka kaltaista ei ole ollut siitä asti, kuin kansoja on ollut, siihen aikaan asti. Mutta siihen aikaan pelastetaan kansasi, kaikki, jotka ovat kirjaan kirjoitetut. Monet maan tomussa nukkuvista heräävät, toiset iankaikkiseen elämään, toiset häpeään ja iankaikkiseen kauhuun. Taidolliset loistavat, niin kuin taivaanvahvuus loistaa, ja ne, jotka monta vanhurskauteen saattavat, niin kuin tähdet, aina ja iankaikkisesti. Mutta sinä, Daniel, lukitse nämä sanat ja sinetöi tämä kirja lopun aikaan asti. Monet sitä tutkivat, ja tieto lisääntyy. Minä, Daniel, näin, ja katso, siellä seisoi kaksi muuta, toinen virran tällä rannalla, toinen virran tuolla rannalla. Toinen sanoi pellavapukuiselle miehelle, joka oli virran vetten yläpuolella: "Kuinka kauan on vielä näiden ihmeellisten asioiden loppuun?" Kuuntelin pellavapukuista miestä, joka oli virran vetten yläpuolella, ja hän nosti oikean ja vasemman kätensä taivasta kohti ja vannoi hänen kauttansa, joka elää iankaikkisesti: "Siihen on vielä aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa, ja kun pyhän kansan hajaannus on päättynyt, silloin nämä kaikki täyttyvät." Minä kuulin, mutta en ymmärtänyt, ja sanoin: "Herrani, mikä on oleva näiden loppu?" Hän sanoi: "Mene, Daniel, sillä nämä sanat pysyvät lukittuina ja sinetöityinä lopun aikaan asti. Monet puhdistetaan, kirkastetaan ja koetellaan, mutta jumalattomat pysyvät jumalattomina, eikä yksikään jumalaton ymmärrä tätä, mutta taidolliset ymmärtävät. Mutta siitä ajasta, jolloin jokapäiväinen uhri poistetaan ja hävityksen kauhistus asetetaan, on oleva tuhat kaksisataa yhdeksänkymmentä päivää. Autuas se, joka odottaa ja saavuttaa tuhat kolmesataa kolmekymmentäviisi päivää. Mutta sinä, mene, siihen asti kunnes loppu tulee, ja lepää, ja nouse osaasi päivien lopussa." Herran sana, joka tuli Hoosealle, Beerin pojalle, Juudan kuningasten Ussian, Jootamin, Aahaan ja Hiskian päivinä ja Israelin kuninkaan Jerobeamin, Jooaan pojan, päivinä. Herran sanojen alku Hoosealle. Herra sanoi Hoosealle: "Mene, ota itsellesi haureellinen vaimo ja haureudesta syntyneet lapset, sillä maa on rikkomalla rikkonut avion luopumalla Herrasta." Hän lähti ja otti Goomerin, Diblaimin tyttären. Tämä tuli raskaaksi ja synnytti hänelle pojan. Herra sanoi hänelle: "Pane hänelle nimeksi Jisreel, sillä vähän aikaa vielä, ja kostan Jisreelin verivelat Jeehun suvulle ja teen lopun Israelin heimon kuningaskunnasta. Sinä päivänä särjen Israelin jousen Jisreelin laaksossa." Vaimo tuli jälleen raskaaksi ja synnytti tyttären, ja Herra sanoi Hoosealle: "Pane hänelle nimeksi Loo-Ruhama, sillä en enää tästedes armahda Israelin heimoa, niin että antaisin heille todella anteeksi. Mutta Juudan heimoa armahdan: pelastan heidät Herran, heidän Jumalansa, toimesta, mutta en pelasta heitä jousella, miekalla enkä sodalla, en hevosilla enkä ratsumiehillä." Kun vaimo oli vieroittanut Loo-Ruhaman, hän tuli raskaaksi ja synnytti pojan. Herra sanoi: "Pane hänelle nimeksi Loo-Ammi, sillä te ette ole kansani, enkä minä ole teidän omanne. Mutta israelilaisten luku on oleva kuin meren hiekka, jota ei mitata eikä lueta. Siinä paikassa, jossa heille on sanottu: 'Te ette ole kansani', heille sanotaan: 'Elävän Jumalan lapset!' Silloin Juudan miehet ja Israelin miehet kokoontuvat yhteen ja asettavat itselleen yhden Pään; ja he lähtevät siitä maasta liikkeelle, sillä suuri on Jisreelin päivä. Sanokaa veljiänne Ammiksi ja sisarianne Ruhamaksi." "Käykää oikeutta äitinne kanssa, käykää oikeutta, sillä hän ei ole vaimoni, enkä minä ole hänen miehensä. Poistakoon hän haureutensa kasvoistaan ja aviorikoksensa rintojensa välistä, etten riisu häntä alasti ja aseta häntä sellaiseksi, kuin hän oli syntymänsä päivänä, etten tee häntä erämaan kaltaiseksi ja saata häntä kuivan maan kaltaiseksi ja anna hänen kuolla janoon. Mutta hänen lapsiaan en armahda, sillä he ovat haureuden lapsia. Sillä heidän äitinsä on harjoittanut haureutta. Se, josta he ovat siinneet, on häpeällisesti elänyt, ja hän on sanonut: 'Kuljen rakastajieni perässä, jotka antavat minulle leipäni ja veteni, villani ja pellavani, öljyni ja juomani.' Sen tähden, katso, aitaan tiesi orjantappuroilla, ja muuraan muurin hänen eteensä, niin ettei hän löydä polkujaan. Hän ajaa takaa rakastajiaan, mutta ei saavuta heitä, ja etsii heitä, mutta ei löydä. Hän sanoo: 'Palaan entisen mieheni luo, sillä minulla oli paremmin silloin kuin nyt.' Hän ei ole tiennyt, että minä olen hänelle antanut jyvät, rypälemehun ja öljyn, olen lisännyt hänelle paljon hopeaa ja myös kultaa, mitä he ovat käyttäneet Baalia varten. Sen tähden otan takaisin jyväni ajallaan ja rypälemehuni määräaikanaan ja tempaan pois villani ja pellavani peittämästä hänen alastomuuttaan. Nyt paljastan hänen häpynsä hänen rakastajiensa silmien eteen, eikä kukaan pelasta häntä kädestäni. Teen lopun kaikesta hänen ilonpidostaan: hänen juhlistaan, uudenkuunjuhlistaan, sapateistaan ja kaikista hänen pyhäpäivistään. Hävitän hänen viiniköynnöksensä ja viikunapuunsa, joista hän on sanonut: 'Ne ovat portonpalkkani rakastajiltani.' Teen ne metsäksi, ja kedon eläimet syövät niitä. Kostan hänelle baalien päivät, joina hän poltti niille uhreja, koristi itsensä renkaillaan ja kaulaketjuillaan ja kulki rakastajiensa perässä, mutta unohti minut, sanoo Herra. Sen tähden, katso, minä taivuttelen häntä, vien hänet erämaahan ja puhun hänelle suloisesti. Annan hänelle sieltä hänen viinitarhansa sekä Aakorin laakson toivon oveksi, ja hän on laulava siellä kuin nuoruutensa päivinä, kuin sinä päivänä, jona hän lähti Egyptin maasta. Sinä päivänä tapahtuu, sanoo Herra, että puhuttelet minua: 'Mieheni', etkä enää puhuttele minua: 'Baalini'. Poistan baalien nimet hänen suustaan, eikä niiden nimiä enää muisteta. Sinä päivänä teen heidän hyväkseen liiton kedon eläinten ja taivaan lintujen kanssa ja maan matelijoiden kanssa. Mutta jousen, miekan ja sodan särjen maasta ja annan heidän asua turvassa. Kihlaan sinut itselleni ikiajoiksi, kihlaan sinut itselleni vanhurskaudella ja tuomiolla, armolla ja laupeudella, kihlaan sinut itselleni uskon kautta, ja sinä olet tunteva Herran. Sinä päivänä kuulen, sanoo Herra, kuulen taivasta, ja se kuulee maata, ja maa kuulee jyviä, rypälemehua ja öljyä, ja nämä kuulevat Jisreeliä. Kylvän hänet itselleni tähän maahan, armahdan Loo-Ruhamaa ja sanon Loo-Ammille: 'Sinä olet kansani'; ja hän vastaa: 'Jumalani.'" Herra sanoi minulle: "Mene vielä ja rakasta naista, jota hänen puolisonsa rakastaa, mutta joka rikkoo avion, niin kuin Herra rakastaa israelilaisia, mutta nämä kääntyvät muiden jumalien puoleen ja rakastavat rypälekakkuja." Ostin hänet itselleni viidellätoista sekelillä hopeaa sekä hoomer-mitalla ja letek-mitalla ohria ja sanoin hänelle: "Ole kauan aikaa minua varten. Älä harjoita haureutta äläkä mene muille miehille. Minäkin teen samoin sinua kohtaan." Sillä kauan aikaa saavat israelilaiset olla ilman kuningasta ja ruhtinasta, ilman uhria ja patsasta, ilman kasukkaa ja kotijumalia. Sen jälkeen israelilaiset kääntyvät ja etsivät Herraa, Jumalaansa, ja Daavidia, kuningastaan. Vavisten he lähestyvät Herraa ja hänen hyvyyttään päivien lopulla. Kuulkaa Herran sana, te israelilaiset, sillä Herralla on oikeudenkäynti maan asukkaiden kanssa. Maassa ei näet ole uskollisuutta, ei laupeutta eikä Jumalan tuntemusta. Vannoskelu, valehtelu, murhat, varkaudet ja aviorikokset saavat vallan, ja verityö seuraa verityötä. Sen tähden maa murehtii, ja kaikki sen asukkaat nääntyvät kedon eläinten ja taivaan lintujen kanssa. Kalatkin merestä kuolevat. Älköön vain kukaan nuhdelko, älköön kukaan ojentako, vaikka kansasi on kuin pappien nuhtelijoita! Kompastut päivällä, myös profeetta kompastuu kanssasi yöllä, ja hävitän äitisi. Kansani joutuu häviöön tietoa vailla. Koska sinä olet hylännyt tiedon, hylkään sinut, niin ettet saa olla pappinani. Koska olet unohtanut Jumalasi lain, unohdan minäkin lapsesi. Mitä enemmän heitä on, sitä enemmän he tekevät syntiä minua vastaan. Muutan heidän kunniansa häpeäksi. Kansani synnistä he saavat ruokansa, heidän pahoja tekojaan heidän sielunsa himoitsee. Mutta papin käy niin kuin kansankin. Rankaisen häntä hänen vaelluksestaan ja kostan hänelle hänen tekonsa. He syövät, mutta eivät tule ravituiksi, he harjoittavat haureutta, mutta eivät lisäänny, sillä he eivät ole ottaneet vaarin Herrasta. Haureus, viini ja rypälemehu vievät ymmärryksen. Kansani kysyy puultaan, ja sen sauva vastaa sille. Sillä haureuden henki eksyttää. Haureudessa he ovat luopuneet Jumalastaan. Vuorten huipuilla he uhraavat, polttavat uhreja kukkuloilla, rautatammen, poppelin ja tammen alla, sillä niiden varjo on suloinen. Sen tähden tyttäristänne tulee porttoja, ja miniänne rikkovat avion. En rankaise tyttäriänne siitä, että he ovat porttoja, enkä miniöitänne siitä, että he rikkovat avion, sillä miehet itse poikkeavat syrjään porttojen kanssa ja uhraavat pyhäkköporttojen kanssa, ja ymmärtämätön kansa kukistuu. Jos sinä, Israel, harjoitatkin haureutta, älköön Juuda saattako itseään syynalaiseksi. Älkää lähtekö Gilgaliin, älkää menkö ylös Beet-Aaveniin älkääkä vannoko: "Niin totta kuin Herra elää." Sillä niin kuin niskuri lehmä on Israel niskoitellut. Nyt Herra on kaitseva heitä kuin karitsaa avaralla laitumella. Efraim on liitossa epäjumalien kanssa – anna hänen olla. Heidän juomansa on käynyt vastenmieliseksi. He harjoittavat törkeää haureutta. Ne, jotka ovat hänen kilpensä, rakastavat häpeää. Tuuli siivillään ahdistaa häntä, ja he saavat häpeän uhreistaan. Kuulkaa tämä, te papit, pankaa merkille, te Israelin heimo, ja ottakaa korviinne, te kuninkaan huone: teille on tämä tuomio. Sillä te olette olleet paula Mispalle, verkko, joka on levitetty Taaborille. Luopiot ovat vajonneet syvälle turmioon, mutta minä olen kuritus heille kaikille. Minä tunnen Efraimin, eikä Israel ole minulta piilossa. Sillä nyt sinä, Efraim, olet haureutta harjoittanut, Israel on itsensä saastuttanut. Heidän tekonsa eivät salli heidän kääntyä heidän Jumalansa puoleen, sillä haureuden henki on heidän sisimmässään eivätkä he tunne Herraa. Israelin ylpeys syyttää häntä vasten kasvoja, ja Israel ja Efraim kompastuvat syntivelkaansa. Myös Juuda kompastuu heidän kanssaan. Lampaittensa ja nautojensa kanssa he tulevat etsimään Herraa, mutta eivät löydä. Hän on vetäytynyt heistä pois. He ovat olleet uskottomia Herralle, sillä he ovat synnyttäneet vieraita lapsia. Nyt uudenkuun juhla syö heidät maineen. Puhaltakaa torveen Gibeassa, trumpettiin Raamassa, nostakaa sotahuuto Beet-Aavenissa. Ovat jo kintereilläsi, Benjamin! Efraim on tuleva autioksi kurituksen päivänä. Israelin heimokunnille olen ilmoittanut, mikä on totta. Juudan ruhtinaat ovat tulleet rajansiirtäjien kaltaisiksi. Vuodatan heidän päälleen vihani kuin vedet. Sorrettu on Efraim ja loukattu hänen oikeutensa, sillä hän tahtoi vaeltaa ihmiskäskyjen mukaan. Mutta minä olen Efraimille kuin koi ja Juudan heimolle kuin mätä. Mutta kun Efraim näki sairautensa ja Juuda haavansa, Efraim meni Assuriin, lähetti sanan suurkuninkaalle. Mutta tämä ei voinut teitä parantaa eikä tehdä terveeksi haavaanne. Sillä minä olen Efraimille kuin leijona, Juudan heimolle kuin nuori leijona. Minä, minä raatelen, menen ja kannan pois, eikä pelastajaa ole. Lähden ja palaan takaisin paikoilleni, kunnes he ovat tunnustaneet syyllisyytensä ja etsivät kasvojani. Ahdistuksessaan he etsivät minua. Tulkaa, palatkaamme Herran tykö, sillä hän on raadellut meitä, mutta parantaa meidät, hän on lyönyt, mutta sitoo meidät. Hän tekee meidät eläviksi kahden päivän kuluttua, kolmantena päivänä hän meidät herättää, ja me tulemme elämään hänen kasvojensa edessä. Tuntekaamme, ahkeroikaamme tuntea Herra. Hänen ilmestymisensä on varma kuin aamurusko, hän tulee meille kuin sade, kuin kevätsade, joka kostuttaa maan. Mitä minun on tehtävä sinulle, Efraim, mitä minun on tehtävä sinulle, Juuda, kun teidän laupeutenne on kuin aamun pilvi ja kuin varhain haihtuva kaste? Sen tähden olen lyönyt heitä profeettojen kautta ja kuolettanut heitä suuni sanoilla, ja tuomiosi nousevat kuin valo. Sillä haluan laupeutta enkä uhria, ja Jumalan tuntemista enemmän kuin polttouhreja, mutta he ovat Aadamin tavoin rikkoneet liiton ja olleet siinä minulle uskottomia. Gilead on pahantekijöiden kaupunki, täynnä veritahroja. Väijyvän rosvojoukon kaltainen on pappien joukko. He murhaavat Sikemin tiellä ja tekevät häpeällisiä tekojaan. Israelin huoneessa olen nähnyt kauhistuttavia tekoja. Siellä on Efraimin haureus, Israel on itsensä saastuttanut. Myös sinua varten, Juuda, on asetettu elonkorjuu, silloin kun palautan kansani vankeudesta. Kun parannan Israelia, silloin tulevat julki Efraimin rikokset ja Samarian pahuudet. Sillä he harjoittavat petosta, varas tulee sisään, ja rosvojoukko ryöstää ulkona. He eivät sano sydämessään, että muistan kaiken heidän pahuutensa. Nyt heidän tekonsa piirittävät heidät, ne ovat kasvojeni edessä. He ilahduttavat pahuudellaan kuningasta ja valheillaan ruhtinaita. He ovat kaikki avionrikkojia. He ovat kuin leipojan lämmittämä uuni. Hän jättää tulen kohentamatta taikinan sotkemisesta sen happanemiseen asti. Kuninkaamme päivänä ruhtinaat ovat sairaina viinin hehkusta. Hän lyö kättä pilkkaajien kanssa. Sillä he ovat juonillaan saattaneet sydämensä kuumaksi kuin uuni. Koko yön heidän leipojansa nukkuu, aamulla se palaa kuin loimuava tuli. He ovat kaikki kuumia kuin uuni. He syövät tuomarinsa. Kaikki heidän kuninkaansa ovat kaatuneet, eikä kukaan heistä ole huutanut minua avuksi. Efraim sekoittuu kansojen joukkoon. Efraim on tullut leivän kaltaiseksi, jota ei ole käännetty. Muukalaiset syövät hänen voimansa, mutta ei hän sitä ymmärrä. Hänen hiuksensakin ovat jo harmaantuneet, mutta hän ei ymmärrä. Israelin ylpeys syyttää häntä vasten kasvoja. He eivät palaa Herran, Jumalansa, tykö eivätkä etsi häntä kaiken tämän tähden. Efraim on tullut kyyhkysen kaltaiseksi, joka on tyhmä ja ymmärtämätön. He huutavat apuun Egyptiä ja menevät Assuriin. Juuri kun he ovat menossa, heitän verkkoni heidän päälleen ja pudotan heidät alas kuin taivaan linnut. Kuritan heitä, niin kuin on julistettu heidän seurakunnalleen. Voi heitä, sillä he ovat menneet minua pakoon! Häviö heille, sillä he ovat luopuneet minusta! Olen lunastanut heidät, mutta he puhuvat valheita minua vastaan. He eivät huuda puoleeni sydämestään, vaan ulvovat vuoteissaan. Jyvien ja viinin tähden he kokoontuvat. Minua vastaan he niskoittelevat. Minä olen heitä kurittanut, olen vahvistanut heidän käsivartensa, mutta minua vastaan he ovat aikoneet pahaa. He kääntyvät, mutta eivät korkeutta kohti. He ovat kuin pettävä jousi. Heidän ruhtinaansa kaatuvat miekkaan kieltensä kiukkuisuuden tähden. Tämä koituu heille pilkaksi Egyptin maassa. Aseta torvi suullesi! Kotkan lailla Herran huonetta vastaan – koska he ovat rikkoneet liittoni ja luopuneet laistani! Minun puoleeni he huutavat: "Minun Jumalani!" – "Me Israel, tunnemme sinut." Israel on hylännyt hyvän. Vihollinen sitä vainotkoon. He ovat asettaneet kuninkaita, mutta se ei ole ollut minusta. He ovat asettaneet ruhtinaita, mutta en ole siitä tiennyt. Hopeansa ja kultansa he ovat tehneet epäjumalikseen, että tulisi hävitys. Inhottava on vasikkasi, Samaria. Vihani on syttynyt heitä vastaan. Kuinka kauan he voivat olla rankaisematta. Sillä se on Israelista ja seppä on sen tehnyt. Se ei ole jumala, vaan pirstaleiksi on menevä Samarian vasikka. Sillä tuulta he ovat kylväneet, ja myrskyä he leikkaavat. Se ei anna satoa, laiho ei tuota jauhoja, ja minkä tuottaa, sen muukalaiset nielevät. Nielty on Israel. He ovat nyt pakanoiden seassa kuin astia, joka ei kelpaa mihinkään. Sillä Assuriin he ovat menneet kuin yksinäinen villiaasi. Efraim ostelee lahjoilla rakasteluja. Vaikka he ovat ostelleet pakanoiden seassa, niin nyt heidät kokoan, ja he ovat alkaneet vähäksi aikaa kärsiä ruhtinaiden kuninkaan taakasta. Koska Efraim on rakentanut paljon alttareita tehdäkseen syntiä, alttarit ovatkin tulleet hänelle synniksi. Kirjoitinpa hänelle lakejani vaikka kymmeniä tuhansia, vieraina niitä pidetään. Uhrilahjoikseni he uhraavat lihaa ja syövät. Herra ei niihin mielly. Nyt hän muistaa heidän rikoksensa ja rankaisee heidän syntinsä: Egyptiin on heidän palattava. Israel on unohtanut tekijänsä ja rakentanut palatseja, ja Juuda on rakentanut paljon varustettuja kaupunkeja. Mutta lähetän tulen hänen kaupunkeihinsa, ja se kuluttaa niiden palatsit. Israel, älä iloitse äläkä riemuitse, niin kuin muut kansat, sillä olet haureudessa luopunut Jumalastasi ja olet rakastanut portonpalkkoja kaikilla viljan puimatanterilla. Puimatanner ja viinikuurna eivät heitä elätä, rypälemehu hänet pettää. He eivät tule asumaan Herran maassa, vaan Efraimin on palattava Egyptiin, ja Assurissa he syövät saastaista. He eivät vuodata viiniä juomauhriksi Herralle, eivätkä heidän teurasuhrinsa hänelle kelpaa. Ne ovat heille kuin murheen leipä. Kaikki, jotka sitä syövät, saastuttavat itsensä, sillä heidän leipänsä on heitä itseään varten. Se ei tule Herran temppeliin. Mitä teette, kun tulee juhla-aika, Herran juhlapäivä? Sillä katso, he menevät hävitystä pakoon. Egypti kokoaa heidät, ja Moof hautaa heidät. Orjantappurat valtaavat heidän hopeakalleutensa, ohdakkeita on oleva heidän teltoissaan. Rangaistuksen päivät tulevat, koston päivät tulevat, Israel on sen tunteva. Hulluna on oleva profeetta, mieltä vailla hengen mies paljojen rikoksiesi ja suuren vihamielisyytesi tähden. Efraim on väijyjä Jumalaani vastaan. Profeetta – hänen kaikilla teillään on pyydystäjän paula, ja vainoa on hänen Jumalansa huoneessa. He ovat syvälle vajonneet turmiontekoon kuin Gibean päivinä. Hän muistaa heidän rikoksensa ja kostaa heidän syntinsä. Kuin rypäleet erämaasta löysin Israelin. Kuin varhaishedelmät viikunapuussa sen alkurunsaudessa näin teidän isänne. He tulivat Baal-Peoriin, vihkiytyivät häpeäjumalalle ja tulivat kauhistaviksi, niin kuin heidän rakastettunsa. Efraimilta lentää pois heidän kunniansa kuin lintu: ei synnyttämistä, ei raskautta, ei sikiämistä. Vaikka he kasvattaisivat lapsensa isoiksi, teen heidät lapsettomiksi, niin ettei ihmisiä jää. Voi heitä itseänsäkin, kun heistä luovun! Efraim on, kun katselen sitä Tyyroa kohti, istutettu laidunmaalle, mutta Efraim vie lapsensa surmaajalle. Anna heille, Herra – mitä antaisitkaan? – anna heille hedelmätön kohtu ja kuivettuneet rinnat. Kaikki heidän pahuutensa on Gilgalissa, sillä siellä vihastuin heihin. Heidän tekojensa pahuuden tähden karkotan heidät pois huoneestaan. En enää rakasta heitä. Kaikki heidän ruhtinaansa ovat niskureita. Efraim on hakattu maahan, ja heidän juurensa on kuivettunut. Hedelmää he eivät tee. Jos synnyttävätkin, kuoletan heidän kohtunsa kalleimmat. Jumalani on hylkäävä heidät, sillä he eivät ole häntä totelleet. He tulevat olemaan pakolaisia pakanoiden seassa. Israel oli rehevä viiniköynnös, joka teki hedelmiä. Mitä runsaampi sen hedelmä oli, sitä enemmän se teki alttareita, ja mitä parempi sen maa oli, sitä parempia patsaita se pystytti. Liukas oli heidän sydämensä. Nyt heitä siitä rangaistaan. Hän särkee heidän alttarinsa ja hävittää heidän patsaansa. Sillä nyt he sanovat: "Meillä ei ole kuningasta, sillä emme ole pelänneet Herraa, ja mitä kuningas meille tekisi?" He pitävät puheita, vannovat väärin ja tekevät liittoja, mutta tuomio versoo kuin myrkkyruoho pellon vaosta. Beet-Aavenin vasikoiden tähden Samarian asukkaat joutuvat pelkoon. Sillä niiden tähden sen kansa murehtii ja myös papit, jotka ennen siitä iloitsivat, sen kunnian tähden, kun se on viety siltä pois. Se itsekin viedään Assuriin lahjaksi suurkuninkaalle. Häpeän saa Efraim, ja häpeään joutuu Israel neuvoistaan. Hukassa on Samaria kuninkaineen. Se on kuin lastu veden pinnalla. Aavenin uhrikukkulat, Israelin synti, hävitetään. Orjantappuraa ja ohdaketta on kasvava heidän alttareillaan. Niin he sanovat vuorille: "Peittäkää meidät", ja kukkuloille: "Langetkaa päällemme." Gibean päivistä asti olet, Israel, tehnyt syntiä. Sinne he ovat asettuneet. Eikö heitä Gibeassa saavuttaisi sota, sota vääryyden miehiä vastaan? Haluni mukaan olen heitä kurittava, ja heitä vastaan kokoontuvat kansat, kun heidät sidotaan kiinni heidän kahteen rikokseensa. Efraim on lehmä, joka on opetettu puimaan mielellään, mutta minä panen hänen kauniin kaulansa päälle ikeen. Valjastan Efraimin: Juuda kyntää, ja Jaakob äestää. Kylväkää itsellenne vanhurskauden kylvö, niin saatte leikata laupeutta. Raivatkaa itsellenne uudispelto, sillä on aika etsiä Herraa, kunnes hän tulee ja antaa sataa teille vanhurskautta. Te olette kyntäneet jumalattomuutta, korjanneet vääryyttä ja syöneet valheen hedelmää. Sillä olet luottanut omaan tiehesi ja sankariesi paljouteen. Nousee pauhina kansojesi keskelle, ja kaikki linnoituksesi hävitetään, niin kuin Salman hävitti Beet-Arbelin sodan päivänä: äiti ruhjotaan lastensa päälle. Tämän tekee teille Beetel ylenpalttisen pahuutenne tähden. Aamunkoitossa Israelin kuningas tuhoamalla tuhotaan. Kun Israel oli nuori, minä rakastin häntä, ja Egyptistä minä kutsuin Poikani. Kun he heitä kutsuivat, he menivät pois heidän kasvojensa edestä, uhrasivat baaleille ja polttivat uhreja epäjumalille. Minä opetin Efraimin kävelemään. – Hän otti heidät käsivarsilleen. – Mutta he eivät ymmärtäneet, että paransin heidät. Ihmissiteillä heitä vedin, rakkauden köysillä. Nostin ikään kuin ikeen heidän leukapieliltään, kumarruin heidän puoleensa ja syötin. He eivät palaa Egyptin maalle, vaan Assur on heidän kuninkaansa, sillä he ovat kieltäytyneet kääntymästä. Miekka on riehuva hänen kaupungeissaan. Se hävittää hänen salpansa ja syö ne heidän neuvojensa takia. Kansani haluaa kääntyä minusta pois, ja vaikka sitä kutsutaan Korkeimman puoleen, kukaan heistä ei ylene. Kuinka minä jättäisin sinut, Efraim, heittäisin sinut, Israel? Kuinka jättäisin sinut kuin Adman, tekisin sinulle kuin Seboimille? Sydämeni kääntyy, säälini herää. En pane täytäntöön vihani hehkua enkä enää hävitä Efraimia. Sillä minä olen Jumala enkä ihminen, olen Pyhä keskelläsi. En tule kaupunkiin. He vaeltavat Herran jäljessä. Hän ärjyy kuin leijona – niin, hän ärjyy, ja vavisten tulevat lapset lännestä. Vavisten he tulevat Egyptistä kuin linnut, Assurin maasta kuin kyyhkyset, ja minä saatan heidät asumaan kodeissaan, sanoo Herra. Efraim on ympäröinyt minut valheella ja Israelin huone vilpillä. Juuda juoksee yhä valtoimena, välittämättä Jumalasta, Pyhästä ja Totisesta. Efraim ruokkii tuulta, ajaa takaa itätuulta ja kartuttaa kaiken aikaa valhetta ja hävitystä. Tehdään liittoja Assurin kanssa, ja viedään öljyä Egyptiin. Mutta Herralla on oikeudenkäynti Juudan kanssa, ja hän on rankaiseva Jaakobille sen vaelluksen mukaan ja kostava sille sen tekojen mukaan. Äidin kohdussa tämä petti veljensä, ja miehuutensa voimassa hän taisteli Jumalan kanssa. Hän taisteli Enkelin kanssa ja voitti, hän itki ja rukoili tätä. Beetelissä tämä löysi hänet ja puhui siellä kanssamme. Herra, Jumala Sebaot – Herra on hänen nimensä. Mutta sinä – käänny Jumalasi tykö, noudata laupeutta ja oikeutta ja pane alati toivosi Jumalaasi. Kanaan – hänen kädessään on petollinen vaaka, ja hän rakastaa sortoa. Efraim sanoo: "Olen rikastunut, olen saanut itselleni omaisuutta, enkä havaitse teoissani vääryyttä, joka olisi syntiä." Mutta minä, joka olen Herra, Jumalasi, Egyptin maasta lähtien, saatan sinut vielä asumaan teltoissa kuin juhlapäivinä. Hoos Olen puhunut profeetoille, minä olen antanut paljon näkyjä ja puhunut vertauksia profeettojen kautta. Jos Gilead onkin ollut pelkkää petosta, niin he tulevat pelkäksi turhuudeksi. Gilgalissa on uhrattu härkiä, niinpä heidän alttareistaan tulee kuin kivikasoja, joita on pellon vaoilla. Jaakob pakeni Aramin kedoille, ja Israel palveli naisen tähden, naisen tähden hän paimensi. Mutta profeetan kautta Herra vei Israelin pois Egyptistä, ja profeetta sitä paimensi. Efraim vihastutti Herran katkerasti, ja sen vuoksi hänen verivelkansa jäävät hänen päälleen ja Herra kääntää hänen häpäisevän pilkkansa häneen itseensä. Kun Efraim puhui, syntyi kauhu. Hän kohosi korkealle Israelissa, mutta hän tuli syynalaiseksi Baalin takia ja kuoli. Nyt he jatkavat synnintekoa, tekevät itselleen valettuja kuvia hopeastaan, epäjumalankuvia ymmärryksensä mukaan, seppien tekemiä kaikki. Niille he puhuvat, teurastavat ihmisiä ja suutelevat vasikoita. Sen tähden he ovat kuin aamun pilvi, kuin kaste, joka haihtuu varhain, kuin akanat, jotka tuuli vie puimatantereelta kuin savun ikkunasta. Mutta minä olen Herra, Jumalasi, hamasta Egyptin maasta lähtien. Muuta Jumalaa et tunne kuin minut, eikä ole muuta Vapahtajaa kuin minä. Minä tunsin sinut erämaassa, kuivassa maassa. Laidunmaittensa mukaan he tulivat kylläisiksi. He tulivat kylläisiksi, ja heidän sydämensä tuli ylpeäksi, ja sen tähden he unohtivat minut. Sen tähden tulen olemaan heille kuin leijona, kuin leopardi väijyn heitä tien varressa. Käyn heidän kimppuunsa kuin karhu, jolta on riistetty poikaset, revin heidän sydänkalvonsa ja syön heidät siinä paikassa kuin naarasleijona. Kedon pedot raatelevat heidät. Israel, se on tuhosi, että olet minua vastaan, joka olen apusi. Missä on nyt kuninkaasi, että hän auttaisi sinua kaikissa kaupungeissasi, ja tuomarisi, joista olet sanonut: "Anna minulle kuningas ja ruhtinaat"? Kuninkaan annoin sinulle vihassani ja otin pois kiivastuksessani. Efraimin rikos on sidottu kokoon, talteen on pantu hänen syntinsä. Hänelle tulevat synnyttäjän tuskat. Hän on älytön lapsi, sillä hän ei tule ajallaan kohdusta esiin. Helvetin kädestä heidät pelastan, kuolemasta heidät lunastan. Missä on sinun ruttosi, kuolema, missä sinun surmasi, helvetti? Katumus on peitetty silmiltäni. Vaikka hän on veljien keskellä hedelmällinen, itätuuli tulee, Herran tuuli nousee erämaasta, ja hänen kaivonsa kuivuu ja lähteensä ehtyy: se ryöstää hänen aarteensa, kaikki hänen kallisarvoiset esineensä. Samaria hävitetään, koska se on noussut Jumalaansa vastaan: he kaatuvat miekkaan, heidän pienet lapsensa ruhjotaan, ja heidän raskaana olevat vaimonsa halkaistaan. Palaa, Israel, Herran, Jumalasi, tykö, sillä olet kompastunut rikoksiisi. Ottakaa mukaanne sanoja ja palatkaa Herran tykö ja sanokaa hänelle: "Anna anteeksi kaikki rikokset, ota armoihisi, niin tuomme sinulle uhrimulleiksi huultemme uhrit. Assur ei meitä pelasta, hevosilla emme ratsasta emmekä enää sano kättemme teoille: 'Meidän jumalamme'; sillä sinulta orpo löytää armon." Parannan luopumuksenne, rakastan heitä tahtoni mukaan, sillä vihani on kääntynyt heistä pois. Olen oleva Israelille kuin kaste. Se on kukoistava kuin lilja ja juurtuva syvälle kuin Libanon. Sen vesat leviävät, sen kauneus on oleva kuin öljypuun ja sen tuoksu kuin Libanonin. Sen varjossa asuvat kasvattavat jälleen viljaa ja kukoistavat kuin viiniköynnös. Sen maine on oleva kuin Libanonin viinin. Efraim! Mitä on minulla enää tekemistä epäjumalien kanssa? Minä kuulen häntä ja katson hänen puoleensa, minä, joka olen kuin viheriöivä sypressi: minusta on hedelmäsi. Kuka on viisas ja nämä ymmärtää? Kuka osaa ja tuntee nämä? Sillä Herran tiet ovat suorat, vanhurskaat niillä vaeltavat, mutta luopiot niillä kompastuvat. Herran sana, joka tuli Jooelille, Petuelin pojalle. Kuulkaa tämä, te vanhimmat, ja ottakaa korviinne, kaikki maan asukkaat. Onko tällaista tapahtunut teidän päivinänne tai isienne päivinä? Kertokaa tämä lapsillenne, ja lapsenne kertokoot sen lapsilleen ja heidän lapsensa tulevalle polvelle: Mitä kalvajasirkalta jäi, sen söi heinäsirkka. Mitä heinäsirkalta jäi, sen söi syöjäsirkka. Mitä syöjäsirkalta jäi, sen söi tuhosirkka. Herätkää, te juopuneet, ja itkekää ja valittakaa, kaikki viininjuojat, makean viinin tähden, sillä se on otettu pois suustanne. Sillä maahani on hyökännyt väkevä ja monilukuinen kansa. Sen hampaat ovat leijonan hampaat, ja sillä on naarasleijonan leukaluut. Se on hävittänyt viiniköynnökseni ja katkonut viikunapuuni. Se on kuorinut ne paljaiksi ja heittänyt menemään. Niiden oksat ovat kuoritut valkoisiksi. Valita kuin neitsyt, joka on vyöttäytynyt säkkiin nuoruutensa yljän tähden. Pois on otettu ruokauhri ja juomauhri Herran huoneesta. Papit, jotka toimittavat Herran palvelusta, murehtivat. Hävitetty on pelto, maa murehtii, sillä vilja on hävitetty. Viinistä on tullut kato, ja öljy on kuivunut. Hävetkää, peltomiehet, valittakaa, viinitarhurit, vehnän ja ohran tähden, sillä pellon sato on mennyt. Viiniköynnös on kuivunut, lakastuneet ovat viikunapuu, granaattipuu sekä myös palmu ja omenapuu. Kaikki kedon puut ovat kuivettuneita. Niin ilo on joutunut häpeään pois ihmislapsilta. Vyöttäytykää säkkiin, pitäkää valittajaiset, te papit. Valittakaa, te alttaripalvelijat. Käykää sisälle, viettäkää yö säkkeihin pukeutuneina, te jotka toimitatte Jumalani palvelusta. Sillä poissa on Jumalanne huoneesta ruokauhri ja juomauhri. Kuuluttakaa pyhä paasto, kutsukaa koolle juhlakokous, kootkaa vanhimmat ja kaikki maan asukkaat Herran, Jumalanne, huoneeseen ja huutakaa Herran puoleen. Voi sitä päivää! Sillä lähellä on Herran päivä, ja se tulee kuin hävitys Kaikkivaltiaalta. Eikö ruoka ole otettu meiltä pois silmiemme edessä sekä Jumalamme huoneesta ilo ja riemu? Surkastuneet ovat siemenjyvät multiensa alla, varastohuoneet ovat autioita ja aitat purettuja, kun kuivuus on vienyt viljasadon. Kuinka huokaakaan karja, kuinka hädissään ovatkaan karjalaumat, sillä niillä ei ole laidunta! Myös lammaslaumat voipuvat. Sinua, Herra, minä huudan, sillä tuli on syönyt erämaan laitumet ja liekki on polttanut kaikki kedon puut. Kedon eläimetkin sinua ikävöivät, sillä vesipurot ovat kuivuneet ja tuli on syönyt erämaan laitumet. Puhaltakaa torveen Siionissa, toitottakaa torvia pyhällä vuorellani. Kaikki maan asukkaat vapisevat, sillä Herran päivä tulee, ja se on lähellä: pimeyden ja synkeyden päivä, pilvien ja pilkkopimeän päivä. Kuin aamurusko vuorille on levinnyt lukuisa ja väkevä kansa, jonka vertaista ei ole ollut ikiajoista asti eikä tämän jälkeen enää tule, tulevien polvien vuosiin saakka. Sen edellä käy kuluttava tuli, sen perässä polttava liekki. Kuin Eedenin puutarha on maa sen edessä, mutta sen jäljessä on autio erämaa, eikä ole ketään, joka siltä pelastuu. Ne ovat näöltään kuin hevoset, ja ne juoksevat kuin ratsut. Ryskyen kuin sotavaunut ne hyppivät vuorten huipuilla, rätisten kuin tulen liekki, joka kuluttaa oljet. He ovat kuin väkevä, taisteluun asettunut kansa. Heidän edessään kansat vapisevat, ja kaikki kasvot kalpenevat. He juoksevat kuin sankarit, kuin soturit he nousevat muurille. Jokainen kulkee tietään suoraan eikä mutkittele polullaan. Toinen ei sysi toistaan. Mies kulkee omaan suuntaansa. Heittoaseiden välitse he tunkeutuvat vahingoittumattomina. He ryntäävät kaupunkiin, juoksevat muurille, nousevat taloihin ja tulevat ikkunoista sisään kuin varas. Niiden edessä maa vapisee ja taivaat järkkyvät, aurinko ja kuu käyvät mustiksi, ja tähdet pidättävät valonsa. Herra antaa äänensä jyristä sotajoukkonsa edellä, sillä hyvin monilukuinen on hänen väkensä, sillä voimakas on hänen sanansa täyttäjä, sillä suuri on Herran päivä ja hyvin pelottava. Kuka voi sen kestää? Mutta vielä nytkin, sanoo Herra, kääntykää luokseni kaikesta sydämestänne, paastoten, itkien ja valittaen. Reväiskää rikki sydämenne, älkää vaatteitanne, ja kääntykää Herran, Jumalanne, luo; sillä hän on armahtavainen ja laupias, pitkämielinen ja suuri armossa, ja hän katuu pahaa. Ehkä hän vielä katuu ja jättää jälkeensä siunauksen: ruokauhrin ja juomauhrin Herralle, Jumalallenne. Puhaltakaa torveen Siionissa, kuuluttakaa pyhä paasto, kutsukaa koolle juhlakokous. Kootkaa kansa, pitäkää pyhä kokous, kerätkää vanhukset, kootkaa lapset ja rintoja imeväiset. Lähteköön ylkä huoneestaan ja morsian kammiostaan. Papit, jotka toimittavat Herran palvelusta, itkekööt eteisen ja alttarin välillä ja sanokoot: "Sääli, Herra, kansaasi äläkä anna perintöosaasi häväistäväksi, pakanoiden pilkattavaksi. Miksi sanottaisiin kansojen keskuudessa: 'Missä on heidän Jumalansa?'" Herra kiivailee maansa puolesta ja säälii kansaansa. Herra vastaa ja sanoo kansalleen: Katso, lähetän teille viljaa, viiniä ja öljyä, niin että tulette niistä ravituiksi. Enkä anna enää häväistä teitä pakanoiden keskuudessa. Pohjoisesta tulevan karkotan teistä kauas ja syöksen kuivaan ja autioon maahan, sen alkupään Idänmereen ja sen loppupään Länsimereen. Mutta siitä nousee löyhkä ja kohoaa lemu. Sillä suurta pahaa se on tehnyt. Älä pelkää, maa. Iloitse ja riemuitse, sillä Herra on tehnyt suuria. Älkää pelätkö, kedon eläimet, sillä erämaan laitumet viheriöivät, sillä puu kantaa hedelmänsä, viikunapuu ja viiniköynnös antavat satonsa. Siionin lapset, iloitkaa ja riemuitkaa Herrassa, Jumalassanne, sillä hän antaa teille vanhurskauden Opettajan ja vuodattaa teille sateen, syyssateen ja kevätsateen kuten entisaikaan. Silloin puimatantereet tulevat jyviä täyteen, ja kuurnat pursuavat viiniä ja öljyä. Korvaan teille ne vuodentulot, jotka heinäsirkka, syöjäsirkka, tuhosirkka ja kalvajasirkka söivät, tuo suuri sotajoukkoni, jonka lähetin teitä vastaan. Todella syötte kylliksi ja tulette ravituiksi ja kiitätte Herran, Jumalanne, nimeä, hänen, joka on tehnyt ihmeitä teitä kohtaan. Eikä kansani joudu iankaikkiseen häpeään. Tulette tietämään, että Israelin keskellä olen minä, ja minä olen Herra, Jumalanne, eikä toista ole. Eikä kansani joudu enää häpeään, iankaikkisesti. Näiden jälkeen tapahtuu, että vuodatan Henkeni kaiken lihan päälle, ja poikanne ja tyttärenne ennustavat, vanhuksenne unia uneksuvat, nuorukaisenne näkyjä näkevät. Mutta myös palvelijoiden ja palvelijattarien päälle niinä päivinä vuodatan Henkeni. Annan näkyä merkkejä taivaalla ja maassa: verta, tulta ja savupatsaita. Aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi, ennen kuin Herran päivä tulee, se suuri ja pelottava. Tapahtuu, että jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu. Sillä Siionin vuorella ja Jerusalemissa ovat pelastuneet, kuten Herra on sanonut, ja pakoon päässeiden joukossa ovat ne, jotka Herra kutsuu. Sillä katso, niinä päivinä ja siihen aikaan, kun käännän Juudan ja Jerusalemin kohtalon, kokoan kaikki pakanakansat, vien ne alas Joosafatin laaksoon ja käyn siellä oikeutta niiden kanssa kansani ja perintöosani, Israelin, tähden. Sillä he ovat hajottaneet sen pakanakansojen sekaan, ja ovat jakaneet maani ja heittäneet kansastani arpaa. He ovat antaneet pojan porttoa vastaan sekä myyneet tytön viinistä, jonka ovat juoneet. Mitä teilläkin on sanomista minulle, teillä Tyyro ja Siidon ja kaikki filistealaisten rannikot? Tahdotteko te kostaa minulle? Jos kostatte minulle, käännän koston nopeasti ja kiireesti omaan päähänne, teille, jotka olette ottaneet hopeani ja kultani, vieneet ihanat kalleuteni temppeleihinne sekä myyneet Juudan ja Jerusalemin lapsia jaavanilaisille viedäksenne heidät pois kauas omalta maaltaan. Katso, tuon heidät pois siitä paikasta, johon te olette heidät myyneet, ja annan koston kohdata omaa päätänne: myyn poikianne ja tyttäriänne Juudan poikien käsiin, ja he myyvät heitä sabalaisille, kaukaiselle kansalle. Sillä Herra on puhunut. Julistakaa tämä pakanakansoissa, alkakaa pyhä sota, innostakaa sankareita, lähestykööt, hyökätkööt kaikki soturit. Takokaa aurankärkenne miekoiksi ja vesurinne keihäiksi. Sanokoon heikko: "Minä olen sankari." Käykää avuksi, tulkaa, kaikki kansakunnat joka taholta. He kokoontuvat sinne. Anna, Herra, sankariesi astua sinne alas Lähtekööt liikkeelle, hyökätkööt kansakunnat Joosafatin laaksoon, sillä siellä hän istuu tuomitsemassa kaikkia pakanakansoja, joka taholta tulleita. Lähettäkää sirppi, sillä sato on kypsynyt. Tulkaa polkemaan, sillä kuurna on täynnä ja viinialtaat pursuavat yli, sillä heidän pahuutensa on suuri. Meluavia joukkoja, meluavia joukkoja tuomion laaksossa! Sillä lähellä on Herran päivä tuomion laaksossa. Aurinko ja kuu käyvät mustiksi, ja tähdet pidättävät valonsa. Herra karjahtelee Siionista ja antaa äänensä kuulua Jerusalemista, ja taivaat ja maa järkkyvät, mutta Herra on kansansa suoja, Israelin lasten turva. Tulette tietämään, että minä olen Herra, Jumalanne, joka asun Siionissa, pyhällä vuorellani. Jerusalem on oleva pyhä, eivätkä vieraat enää kulje sen läpi. Sinä päivänä vuoret tihkuvat rypälemehua ja kukkulat vuotavat maitoa. Kaikissa Juudan puroissa virtaa vesi, ja Herran huoneesta juoksee lähde ja kastelee Akasialaakson. Egypti tulee autioksi, ja Edom tulee autioksi erämaaksi väkivallan tähden, jota ne ovat tehneet Juudan lapsille, kun ovat vuodattaneet viatonta verta heidän maassaan. Mutta Juuda on oleva asuttu iankaikkisesti ja Jerusalem polvesta polveen. Julistan heidät puhtaiksi verivelasta, josta en ole heitä puhtaiksi julistanut, ja Herra on asuva Siionissa. Aamoksen sanat, hänen, joka oli Tekoan paimenia ja joka näki näyn Israelista kaksi vuotta ennen maanjäristystä, kun Juudan kuninkaana oli Ussia ja Israelin kuninkaana oli Jerobeam, Jooaksen poika. Näin hän sanoi: Herra karjahtelee Siionista, korottaa äänensä Jerusalemista, ja paimenten laitumet lakastuvat, ja Karmelin selänne kuivuu. Näin sanoo Herra: Damaskon kolmen rikoksen ja neljänkin tähden en sitä peru, sillä se on jyrännyt Gileadia rautaisilla puimaäkeillä. Lähetän tulen Hasaelin linnaan, ja se syö Benhadadin palatsit. Murran Damaskon portinsalvan, hävitän Bikat-Aavenin hallitsijan ja Beet-Edenin valtikan, ja Aramin kansaa karkotetaan Kiiriin, sanoo Herra. Näin sanoo Herra: Gassan kolmen rikoksen, neljän rikoksen tähden en sitä peru, koska he ovat vanginneet kaiken väen karkotusta varten ja luovuttaneet sen Edomille, vaan lähetän tulen Gassan muuriin, ja se kuluttaa sen palatsit. Hävitän Asdodin hallitsijan ja Askelonin valtikan, ja ojennan käteni Ekronia vastaan, ja loputkin filistealaisista hukkuvat, sanoo Herra, Herra. Näin sanoo Herra: Tyyron kolmen rikoksen ja neljänkin tähden en peru sitä. Sillä he ovat luovuttaneet kaikki karkotettavat Edomille eivätkä ole muistaneet veljeysliittoa, ja lähetän tulen Tyyron muuriin ja se kuluttaa sen palatsit. Näin sanoo Herra: Edomin kolmen rikoksen ja neljänkin tähden en peru sitä. Sillä se on vainonnut miekalla veljeään, tukahduttanut säälinsä, pitänyt ikuista vihaa ja säilyttänyt ainaisen raivonsa, vaan lähetän tulen Teemania vastaan, ja se syö Bosran palatsit. Näin sanoo Herra: Ammonilaisten kolmen rikoksen ja neljänkin tähden en peru sitä, sillä he ovat viiltäneet auki Gileadin raskaana olevat vaimot laajentaakseen aluettaan, vaan sytytän tulen Rabban muuriin, ja se syö sen palatsit, kun sotahuuto raikuu sodan päivänä, ja hirmumyrsky pauhaa myrskyn päivänä. Heidän kuninkaansa vaeltaa karkotukseen, hän yhdessä ruhtinaidensa kanssa, sanoo Herra. Näin sanoo Herra: Mooabin kolmen rikoksen, neljän rikoksen tähden en peru sitä, sillä he ovat polttaneet kalkiksi Edomin kuninkaan luut. Lähetän tulen Mooabiin, ja se kuluttaa Kerijotin palatsit ja Mooab kuolee sodan pauhussa sotahuudon kiiriessä ja torven soidessa. Hävitän tuomarin sen keskeltä, ja kaikki sen päämiehet tapan yhdessä sen kanssa, sanoo Herra. Näin sanoo Herra: Juudan kolmen rikoksen ja neljänkin tähden en sitä peru, sillä he ovat hylänneet Herran lain eivätkä ole pitäneet hänen säädöksiään, vaan harhaan ovat vieneet heidät heidän valheensa, joiden perässä jo heidän isänsä kulkivat. Lähetän tulen Juudaan, ja se syö Jerusalemin palatsit. Näin sanoo Herra: Israelin kolmen rikoksen ja neljänkin tähden en sitä peru. Sillä he myyvät vanhurskaan rahasta ja köyhän sandaaliparista. He polkevat maan tomuun köyhien pään ja vääristelevät kurjien asian ja poika ja isä käyvät saman naisen luona siten häväisten pyhän nimeni. He loikoilevat pantiksi otetuilla vaatteilla jokaisen alttarin vierellä ja juovat jumaliensa huoneessa sakkomaksuksi annettua viiniä. Minä hävitin heidän tieltään amorilaiset, jotka olivat pitkiä kuin isokasvuiset setrit ja vahvoja kuin tammet, mutta jotka tuhosin ylhäältä hedelmineen ja alhaalta juurineen. Minä toin teidät Egyptin maasta ja kuljetin teitä erämaassa neljäkymmentä vuotta, että saatoitte ottaa omaksenne amorilaisten maan. Poikienne joukosta olen herättänyt teille profeettoja ja nuorukaisistanne nasiireja. Eikö juuri näin ole tapahtunut, israelilaiset? Tämä on Herran sana. Mutta te juotatte nasiireille viiniä, ja profeettojanne kiellätte sanoen: "Älkää profetoiko." Katso, minä estän teitä liikkumasta paikaltanne. Teidän käy kuin vankkureiden, jotka juuttuvat, kun ne ahdetaan täyteen viljaa. Silloin nopeakin menettää turvapaikkansa, väkevällä ei ole apua voimastaan eikä sankari pelasta henkeään. Jousimies ei kestä paikallaan, nopeajalkainen ei pelastu, eikä ratsumies pelasta henkeään. Sankareista rohkeinkin pakenee sinä päivänä sonnustautumatta, sanoo Herra. Kuulkaa tämä sana, jonka Herra on puhunut teistä, te israelilaiset, koko siitä sukukunnasta, jonka johdatin Egyptin maasta, sanoen: Yksin teidät valitsin kaikista maan sukukunnista. Sen tähden kostan teille kaikki pahat tekonne. Kulkeeko kaksi yhdessä siitä keskenään sopimatta? Karjahteleeko leijona metsässä, ellei sillä ole saalista? Ärjyykö nuori leijona luolastaan, ellei sillä ole saalista? Käykö lintu maassa satimeen, ellei sen varalle ole pantu pyydystä? Onko ansa maasta koholla saaliin siihen tarttumatta? Puhalletaanko torveen kaupungissa, niin ettei kansa vapise? Tapahtuisiko kaupungissa onnettomuutta, jota Herra ei ole tehnyt? Sillä Herra, Herra, ei tee mitään ilmoittamatta päätöstään palvelijoilleen profeetoille. Leijona karjahtelee, kukapa ei pelkäisi? Herra, Herra puhuu, kukapa ei profetoisi? Julistakaa Asdodin palatseille ja Egyptin maan palatseille ja sanokaa: Kokoontukaa Samarian vuorille ja katselkaa, mikä hirveä meteli on sen keskellä ja millainen sorto sen sisällä. He eivät ymmärrä tehdä sitä, mikä on oikein – tämä on Herran sana – he kokoavat tavaraa palatseihinsa väkivallalla ja sorrolla. Sen tähden, näin sanoo Herra, Herra: Vihollinen piirittää maan ja kukistaa mahtisi, ja palatsisi ryöstetään. Näin sanoo Herra: Samoin kuin paimen saa pelastetuksi leijonan kidasta pari koipea tai palan korvaa, niin pelastuu israelilaisiakin, niitä, jotka istuvat Samariassa vuoteen kulmalla ja damaskoslaisella sohvan peitteellä. Kuulkaa ja todistakaa Jaakobin heimoa vastaan – tämä on Herran, Herran Jumalan Sebaotin sana – Sillä sinä päivänä kostan Israelille sen rikokset, kostan myös Beetelin alttareille, alttarin sarvet hakataan irti ja ne putoavat maahan. Sorran talvihuoneen kesähuoneen päälle, ja norsunluukoristeiset huoneet luhistuvat, ja paljoista huoneista tulee loppu. Tämä on Herran sana. Kuulkaa tämä sana, te Baasanin hiehot, jotka olette Samarian vuorella, jotka sorratte heikkoja ja kohtelette väärin köyhiä, jotka sanotte herroillenne: "Tuokaa meille juotavaa." Herra, Herra on vannonut pyhyytensä kautta: Totisesti, katso, päivät tulevat teille, jolloin teidät nostetaan ylös koukuilla ja loputkin ongenkoukuilla. Te lähdette ulos, kuka mistäkin muurin halkeamasta, suin päin, ja teidät heitetään Harmoniin. Tämä on Herran sana. Menkää Beeteliin ja tehkää rikoksia, ja Gilgaliin ja tehkää vielä enemmän rikoksia. Tuokaa teurasuhrinne aamulla ja kymmenyksenne kolmantena päivänä. Uhratkaa hapanta kiitosuhriksi, julistakaa vapaaehtoisia uhreja ja pitäkää niistä ääntä, sillä sehän on teille mieluista, te israelilaiset. Tämä on Herran, Herran sana. Minäkin tein hampaanne joutilaiksi kaikissa kaupungeissanne ja tuotin leivän puutteen kaikkiin paikkakuntiinne. Mutta te ette kääntyneet luokseni, sanoo Herra. Minä pidätin teiltä sateen, kun vielä oli kolme kuukautta sadonkorjuuseen. Jollekin kaupungille annoin sadetta, mutta toiselle en. Jokin pelto sai sadetta, mutta toinen, jolle ei satanut, kuivui. Silloin kaksi, kolmekin kaupunkia hoippui yhteen kaupunkiin vettä juomaan saamatta kyllikseen. Mutta ette kääntyneet luokseni, sanoo Herra. Löin teitä nokitähkillä ja viljanruosteella. Teidän paljot puutarhanne, viinitarhanne, viikunapuunne ja öljypuunne söi kalvajasirkka. Mutta ette kääntyneet luokseni. Tämä on Herran sana. Lähetin teihin ruton, Egyptin ruton. Tapoin miekalla nuoret miehenne, ja ratsunne otettiin saaliiksi; ja nostatin löyhkän omasta leiristänne sieraimiinne. Mutta ette palanneet luokseni. Tämä on Herran sana. Panin toimeen hävityksen keskuudessanne, niin kuin Jumala hävitti Sodoman ja Gomorran, ja olitte kuin tulesta temmattu kekäle. Mutta ette palanneet luokseni. Tämä on Herran sana. Sen tähden teen sinulle, Israel, näin. Koska tämän sinulle teen, valmistaudu, Israel, kohtaamaan Jumalasi. Sillä katso: hän on se, joka on tehnyt vuoret ja luonut tuulen, joka ilmoittaa ihmiselle ajatuksensa, joka tekee aamuruskon ja pimeyden ja joka kulkee maan kukkuloilla. Herra, Jumala Sebaot, on hänen nimensä. Kuulkaa tämä sana. Se on kuolinvirsi, jonka minä laulan teistä, te Israelin heimo. Kaatunut on neitsyt Israel eikä enää nouse. Hän viruu maassaan hylättynä, eikä ole ketään, joka nostaisi hänet ylös. Sillä näin sanoo Herra, Herra: Kaupunkiin, josta lähti liikkeelle tuhat, jää jäljelle sata; ja josta lähti sata, jää jäljelle kymmenen Israelin heimosta. Sillä näin sanoo Herra Israelin heimolle: Etsikää minua, niin teillä on elämä. Mutta älkää etsiytykö Beeteliin, älkää menkö Gilgaliin älkääkä vaeltako Beersebaan. Sillä Gilgal viedään karkotukseen, ja Beetel tuottaa pettymyksen. Etsikää Herraa, niin teillä on oleva elämä, ettei hän tunkeutuisi tulena Joosefin huoneeseen ja kuluttaisi sitä tulella eikä olisi ketään, joka sammuttaisi Beetelin – te, jotka muutatte oikeuden koiruohoksi ja poljette maahan vanhurskauden. Hän on luonut Kiiman ja Kesilin ja muuttaa aamuksi kuoleman varjon ja pimentää päivän yöksi ja kutsuu meren vedet ja vuodattaa ne maan pinnalle. Herra on hänen nimensä. Hän antaa hävityksen välähtää varustuksen yllä, ja linnoitus luhistuu. He vihaavat sitä, joka puolustaa portissa oikeutta, ja totuuden puhuja on heille kauhistus. Koska sorratte köyhää ottamalla häneltä viljasuorituksia, niin vaikka rakennatte taloja hakatusta kivestä, ette niissä asu, ja vaikka istutatte ihania viinitarhoja, ette juo niiden viiniä. Sillä tiedän, että rikoksenne ovat monet ja syntinne raskaat. Sorratte vanhurskasta, otatte lahjuksia ja väännätte vääräksi portissa köyhien asian. Sen tähden viisas vaikenee tällaisena aikana, sillä aika on paha. Etsikää hyvää älkääkä pahaa, että eläisitte, ja Herra, Jumala Sebaot, on oleva kanssanne, kuten te sanotte. Vihatkaa pahaa ja rakastakaa hyvää ja saattakaa oikeus voimaan portissa. Ehkäpä Herra, Jumala Sebaot, armahtaa Joosefin jäännöstä. Sillä näin sanoo Herra, Jumala Sebaot, Herra: Joka torilla valitetaan ja joka kujalla sanotaan: "Voi! Voi!" Peltomiehiä kutsutaan surun viettoon ja itkuvirren taitajia valittajaisiin. Jokaisessa viinitarhassakin on valitus, sillä kuljen sinun keskitsesi, sanoo Herra. Voi teitä, jotka toivotte Herran päivää. Miksi se olisi teille Herran päivä? Pimeä se on eikä valoisa. Teidän käy kuin miehen, joka pakeni leijonaa, mutta tuli karhu vastaan, tai miehen, joka kotiin tultuaan nojasi kädellään seinään ja häntä pisti käärme. Eikö Herran päivä ole pimeä eikä valoisa, eikö se ole synkkä eikä kirkas? Vihaan ja inhoan juhlianne enkä mielly juhlakokouksiinne. Sillä vaikka te tuotte minulle polttouhreja ja ruokauhreja, en niihin mielly, enkä katso teidän rauhanuhrinne, syöttövasikoittenne, puoleen. Vie pois edestäni virsiesi pauhina, en tahdo kuulla harppujesi soittoa. Mutta oikeus virratkoon kuin vesi ja vanhurskaus kuin ehtymätön puro. Minulleko te uhrasitte erämaassa teurasuhreja ja ruokauhreja neljänkymmenen vuoden aikana, te Israelin heimo, kun kannoitte Molokin majaa ja Kijjunia, noita epäjumalan kuvianne ja noiden jumalienne tähteä, jotka te itse teitte itsellenne? Vien teidät karkotukseen tuolle puolelle Damaskon, sanoo Herra Jumala Sebaot. Se on hänen nimensä. Voi suruttomia Siionissa ja itsevarmoja Samarian vuorella, parhaan kansakunnan johtajia, ja heidän luokseen Israelin heimo menee! Poiketkaa Kalneen ja katselkaa, kulkekaa sieltä Suureen Hamatiin ja laskeutukaa filistealaisten Gatiin. Ovatko ne paremmat kuin nämä valtakunnat, onko niiden alue suurempi teidän aluettanne? Olette karkottaneet kauas pahan päivän, mutta vedätte luoksenne väkivallan istumaan. Makaatte norsunluuvuoteilla ja loikoilette sohvillanne, syötte karitsoja laumasta ja vasikoita navetasta. Sävellätte harpulle ja keksitte soittimia kuin Daavid. Juotte viiniä maljoista ja voitelette itsenne parhaalla öljyllä, mutta ette murehdi Joosefin vammaa! Sen tähden he menevät nyt karkotukseen karkotettujen kärjessä ja loikoilijoiden ilakointi loppuu. Herra, Herra on vannonut itsensä kautta, – tämä on Herran, Jumalan Sebaotin sana – minua etoo Jaakobin ylpeys, minä vihaan sen palatseja ja luovutan pois kaupungin ja kaiken, mitä siinä on. Tapahtuu näin: Jos silloin johonkin taloon on jäänyt kymmenen miestä jäljelle, he kuolevat. Omainen, joka huolehtii ruumiiden polttamisesta, kantaa ruumiita ulos ja kysyy talon perällä olevalta: "Onko luonasi enää ketään?" niin tämä vastaa: "Ei ole", ja hän sanoo: "Hiljaa!" – sillä Herran nimeä ei mainita. Sillä katso, Herra on antanut käskyn: hän lyö suuren talon palasiksi ja pienen talon säpäleiksi. Juoksevatko hevoset vuorenseinämää, kynnetäänkö sitä härillä? Sillä te muutatte oikeuden myrkyksi ja vanhurskauden hedelmän koiruohoksi, te, jotka iloitsette turhaan, kun sanotte: "Emmekö omin voimin ottaneet haltuumme Karnaimia?" Sillä katso, nostan teitä vastaan, te Israelin heimo, – tämä on Herran, Jumalan Sebaotin sana – pakanakansan, joka ahdistaa teitä Hamatin tien päästä Araban puroon asti. Tämän Herra, Herra näytti minulle: Katso, hän loi heinäsirkkoja, kun odelma alkoi nousta; ja katso, odelma oli nousemassa kuninkaan heinänkorjuun jäljiltä. Tapahtui, että kun heinäsirkat olivat syöneet maan paljaaksi, sanoin: "Herra, Herra, anna anteeksi. Kuinka Jaakob, joka on niin vähäinen, kestää?" Herra katui sitä. "Se ei tapahdu", Herra sanoi. Tämän jälkeen Herra, Herra näytti minulle: Katso, Herra, Herra kutsui tulen panemaan tuomion täytäntöön, ja se kulutti suuren syvyyden. Se kulutti myös peltomaan. Sanoin: "Herra, Herra, lakkaa jo. Kuinka voi Jaakob, joka on niin vähäinen, kestää?" Herra katui sitä. "Ei sekään tapahdu", Herra, Herra sanoi. Tämän hän näytti minulle: Katso, Herra seisoi luotisuoralla muurilla kädessään luotilanka. Herra kysyi minulta: "Mitä sinä näet, Aamos?" Vastasin: "Luotilangan." Herra sanoi minulle: "Katso, asetan luotilangan kansani Israelin keskelle. En säästä sitä enää kulkemalla sen ohi. Iisakin uhrikukkulat tulevat autioiksi ja Israelin pyhäköt raunioiksi. Käyn miekalla Jerobeamin suvun kimppuun." Silloin Amasja, Beetelin pappi, lähetti Jerobeamille, Israelin kuninkaalle, sanan: "Aamos on tehnyt salaliiton sinua vastaan Israelin heimon keskuudessa. Ei maa kestä kaikkea, mitä hän puhuu. Sillä näin Aamos on sanonut: 'Jerobeam kuolee miekkaan, ja Israel viedään karkotukseen pois omasta maastaan.'" Amasja sanoi Aamokselle: "Näkijä, mene matkoihisi, pakene Juudan maalle, syö leipäsi siellä ja profetoi siellä. Mutta Beetelissä et enää profetoi, sillä tämä on kuninkaan pyhäkkö ja valtakunnan temppeli." Aamos vastasi Amasjalle sanoen: "En minä ole profeettoja enkä profeetanoppilaita, vaan minä olen karjapaimen ja metsäviikunoiden poimija. Mutta Herra otti minut laumojeni äärestä, ja Herra sanoi minulle: 'Mene profetoimaan kansaani Israelia vastaan.' Kuule siis nyt Herran sana: Sinä sanot: 'Älä profetoi Israelia vastaan äläkä saarnaa Iisakin heimoa vastaan.' Sen tähden, näin sanoo Herra: Sinun vaimostasi tulee portto kaupunkiin, poikasi ja tyttäresi kaatuvat miekkaan, maasi jaetaan mittanuoralla, sinä kuolet saastaisella maalla, ja Israel totisesti karkotetaan maastaan." Tämän Herra, Herra näytti minulle: Katso, oli korillinen kesän hedelmiä. Hän sanoi: "Mitä sinä näet, Aamos?" Minä vastasin: "Korillisen kesän hedelmiä." Herra sanoi minulle: "Kansalleni Israelille on tullut loppu: en enää mene sen ohi. Sinä päivänä temppelin virret muuttuvat valitukseksi – tämä on Herran, Herran sana – ruumiita on paljon, kaikkialle heiteltyjä. Hiljaa!" Kuulkaa tämä, te jotka sorratte vähäosaisia ja tuhoatte maan köyhiä, sanoen: "Milloin päättyy uusikuu, että voimme myydä viljaa, ja milloin sapatti, jotta voimme avata jyväaitan, pienentää eefa-mitan ja suurentaa sekelin painon ja pettää väärällä vaa'alla, ja jotta saamme ostaa vähäosaiset rahalla ja köyhät sandaaliparilla ja myydä akanoita jyvinä?" Herra on vannonut Jaakobin kunnian kautta: Totisesti, en unohda yhtään heidän tekoaan. Eikö tämän tähden maa järky ja sen jokainen asukas murehdi? Eikö se nouse kaikkineen kuin Niili, kohoa ja laske kuin Egyptin virta? Sinä päivänä tapahtuu – tämä on Herran, Herran sana – että annan auringon laskea keskipäivällä ja maan pimetä keskellä kirkasta päivää. Muutan juhlanne murheeksi ja kaikki laulunne kuolinvirsiksi. Puetan kaikkien lanteille säkkipuvun ja ajatan paljaaksi jokaisen pään. Saatan teidät suremaan, kuin ainoaa poikaa surraan, ja se päättyy kuin katkera päivä. Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, Herra, jolloin lähetän nälän maahan: en leivän nälkää enkä veden janoa, vaan Herran sanojen kuulemisen nälän. He hoippuvat merestä mereen, pohjoisesta itään. He etsivät Herran sanaa, mutta eivät löydä. Sinä päivänä nääntyvät janoon kauniit neitsyet ja nuorukaiset, ne, jotka vannovat Samarian syntivelan nimeen, ja sanovat: "Niin totta kuin jumalasi, Daab, elää, ja niin totta kuin Beerseban tie on elämä!" – He kaatuvat eivätkä enää nouse. Näin Herran seisovan alttarin ääressä, ja hän sanoi: Lyö pylväänpäihin, niin että kynnykset vapisevat. Lyö niillä heitä kaikkia päähän niin, että ne menevät säpäleiksi. Tapan miekalla heistä viimeisetkin. Yksikään heistä ei pääse pakoon eikä kukaan heistä pelastu. Vaikka he kaivautuisivat helvettiin, sielläkin käteni tarttuisi heihin. Vaikka he nousisivat taivaaseen, sieltäkin syöksisin heidät alas. Vaikka he menisivät Karmelin harjanteelle, sieltäkin etsisin ja sieppaisin heidät. Vaikka he piiloutuisivat meren pohjaan silmieni edestä, sielläkin käskisin käärmeen heitä pistää. Vaikka he kulkisivat vihollistensa edellä vankeuteen, käskisin miekan heitä tappamaan. Sillä luon katseeni heihin, heille pahaksi, en hyväksi. Herra, Herra Sebaot, hän, joka koskettaa maata, niin että se sulaa, että kaikki sen asukkaat murehtivat, että se nousee kaikkineen kuin Niili ja alenee kuin Egyptin virta, hän, joka on rakentanut yläsalinsa taivaisiin ja laskenut joukkonsa perustuksen maan päälle, ja joka kutsuu meren vedet ja vuodattaa ne maan pinnalle – Herra on hänen nimensä. Ettekö te, israelilaiset, ole minulle kuin kuusilaisetkin? – tämä on Herran sana – enkö johdattanut Israelia Egyptin maasta ja filistealaisia Kaftorista ja aramilaisia Kiiristä? Katso, Herran, Herran silmät ovat sitä valtakuntaa vastaan, joka syntiä tekee, ja hävitän sen maan päältä. Kuitenkaan en hävitä kokonaan Jaakobin heimoa, sanoo Herra. Sillä katso, minä käsken seuloa Israelin heimoa kaikkien kansojen seassa, niin kuin seulalla seulotaan: jyväkään ei putoa maahan. Miekkaan kuolevat kaikki kansani syntiset, jotka sanovat: "Ei saavuta, ei meitä kohtaa onnettomuus." Sinä päivänä pystytän jälleen Daavidin sortuneen majan ja korjaan sen repeämät ja pystytän sen luhistumat, ja rakennan sen sellaiseksi, kuin se oli entisinä päivinä, niin että he saavat omikseen Edomin jäännöksen ja kaikki pakanakansat, joiden keskellä nimeäni julistetaan – tämä on Herran sana – hän sen tekee. Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin kyntäjä tavoittaa sadonkorjaajan ja rypäleiden polkija siemenen kylväjän, jolloin vuoret vuotavat nuorta viiniä ja kaikki kukkulat ovat hedelmällisiä. Palautan kansani Israelin vankeudesta. He rakentavat jälleen autiot kaupungit ja asuvat niissä. He istuttavat viinitarhoja ja juovat niiden viiniä. He perustavat puutarhoja ja syövät niiden hedelmiä. Istutan heidät heidän maahansa, eikä heitä enää revitä pois maasta, jonka olen heille antanut, sanoo Herra, Jumalasi. Obadjan näky. Herra, Herra sanoo Edomista näin: Olemme kuulleet sanoman Herralta, ja sanansaattaja on lähetetty kansakuntiin: "Nouskaa, nouskaamme sotaan sitä vastaan!" Katso, pieneksi teen sinut kansojen joukossa, kovin halveksittu olet oleva. Sydämesi ylpeys on pettänyt sinut, joka asut kallionrotkoissa ja istut korkealla ja sanot sydämessäsi: "Kuka voi syöstä minut maahan?" Vaikka nousisit korkealle kuin kotka ja asettaisit pesäsi tähtien väliin, sieltäkin syöksisin sinut alas, sanoo Herra. Jos varkaat ja yölliset rosvot tulisivat kimppuusi, kuinka voisit tulla niin hävitetyksi: eivätkö he varastaisi vain sen, mitä tarvitsevat? Jos rypäleiden poimijat tulisivat luoksesi, eivätkö he jättäisi jälkikorjuuta? Mutta kuinka onkaan Eesau läpikotaisin etsitty ja hänen kätkönsä pengottu! Sinut on ajettu rajalle asti, kaikki liittolaisesi ovat sinut pettäneet. Ne, jotka asuivat rauhassa kanssasi, ovat vieneet sinusta voiton, ja panneet tarjoamasi leivän paulaksi eteesi. – Hänessä ei ole ymmärrystä. Enkö sinä päivänä, sanoo Herra, lopeta viisaat Edomista ja ymmärryksen Eesaun vuorelta. Silloin sankarisi, Teeman, kauhistuvat, että jokainen mies hävitettäisiin Eesaun vuorelta tappamalla. Väkivallan tähden veljeäsi Jaakobia kohtaan peittää sinut häpeä, ja sinut hävitetään ikiajoiksi. Sinä päivänä, jona sinäkin olit läsnä, päivänä, jona vieraat veivät vankeuteen hänen sotajoukkonsa ja muukalaiset tunkeutuivat sisään hänen porteistaan ja heittivät arpaa Jerusalemista, sinäkin olit kuin yksi heistä. Mutta älä katso iloiten veljesi päivää, hänen onnettomuutensa päivää; älä ilku Juudan lapsille heidän turmionsa päivänä äläkä ylvästele suullasi heidän ahdistuksensa päivänä. Älä tule sisään kansani portista sen onnettomuuden päivänä äläkä sinäkään iloiten katsele hänen onnettomuuttaan hänen hätäpäivänään äläkä ojenna kättäsi hänen rikkauteensa hänen hätäpäivänään. Älä seiso tienhaarassa hävittämässä hänen pelastuneitaan. Älä luovuta hänen pakoon päässeitään ahdistuksen päivänä. Sillä lähellä on Herran päivä kaikkia pakanakansoja: Niin kuin olet tehnyt, niin sinulle tehdään. Kosto teostasi kääntyy takaisin omaan päähäsi. Sillä niin kuin olette juoneet pyhällä vuorellani, niin tulevat kaikki pakanakansat juomaan ainiaan. He juovat, nielevät ja ovat, kuin ei heitä olisi ollutkaan. Mutta Siionin vuorella on pelastus, ja se on oleva pyhä, ja Jaakobin heimo saa haltuunsa perintönsä. Jaakobin heimo on oleva tuli ja Joosefin heimo liekki, mutta Eesaun heimo kuin olki, ja ne polttavat sen ja kuluttavat sen, eikä ketään jää jäljelle Eesaun heimosta. Sillä Herra on puhunut. Silloin he ottavat perinnökseen Negevin sekä Eesaun vuoren, Alankomaan sekä filistealaiset. He ottavat perinnökseen Efraimin maan ja Samarian maan, Benjaminin sekä Gileadin. Tästä väestä, israelilaisista, viedyt karkotetut ottavat perinnökseen kanaanilaiset Sarpatiin asti. Jerusalemin karkotetut, jotka ovat Sefaradissa, ottavat perinnökseen Negevin kaupungit. Pelastajia nousee Siionin vuorelle tuomitsemaan Eesaun vuorta, ja kuninkuus on oleva Herran. Joonalle, Amittain pojalle, tuli tämä Herran sana: "Nouse, mene Niiniveen, siihen suureen kaupunkiin, ja saarnaa sitä vastaan, sillä heidän pahuutensa on noussut kasvojeni eteen." Mutta Joona nousi paetakseen Tarsiiseen Herran kasvojen edestä ja meni alas Jaafoon ja löysi laivan, joka oli lähdössä Tarsiiseen. Hän suoritti laivamaksun ja astui siihen mennäkseen heidän kanssaan Tarsiiseen, pois Herran kasvojen edestä. Mutta Herra heitti suuren tuulen merelle, niin että merellä nousi suuri myrsky ja laiva oli särkymäisillään. Merimiehet pelkäsivät ja huusivat avuksi itse kukin jumalaansa, ja heittivät mereen tavaroita, mitä laivassa oli, keventääkseen sitä. Mutta Joona oli mennyt alas laivan pohjalle ja pannut maata, ja nukkui raskaasti. Laivuri tuli hänen luokseen ja sanoi hänelle: "Miksi nukut? Nouse ja huuda jumalaasi. Ehkäpä se jumala muistaa meitä, niin ettemme huku." Sitten he sanoivat toisilleen: "Tulkaa, heittäkäämme arpaa, saadaksemme tietää, kenen tähden tämä onnettomuus on meille tullut." Mutta kun he heittivät arpaa, arpa lankesi Joonalle. Niin he sanoivat hänelle: "Ilmoita meille, kenen tähden tämä onnettomuus on meille tullut. Mikä on toimesi ja mistä tulet? Mikä on maasi ja mistä kansasta olet?" Hän vastasi heille: "Minä olen heprealainen, ja minä pelkään Herraa, taivaan Jumalaa, joka on tehnyt meren ja kuivan maan." Miehet pelästyivät suuresti ja sanoivat hänelle: "Miksi olet tehnyt näin?" Sillä miehet tiesivät, että hän oli pakenemassa Herran kasvojen edestä. Hän oli näet ilmaissut sen heille. He sanoivat hänelle: "Mitä meidän on tehtävä sinulle, että meri tyyntyisi meille?" Sillä meri myrskysi myrskyämistään. Hän vastasi heille: "Ottakaa minut ja heittäkää minut mereen, niin meri teille tyyntyy. Sillä minä tiedän, että tämä suuri myrsky on tullut teille minun tähteni." Miehet soutivat päästäkseen jälleen kuivalle maalle, mutta eivät voineet, sillä meri myrskysi myrskyämistään heitä vastaan. He huusivat Herraa ja sanoivat: "Voi, Herra, älä anna meidän hukkua tämän miehen hengen tähden äläkä lue syyksemme viatonta verta, sillä sinä, Herra, teet, niin kuin sinulle on otollista." He ottivat Joonan ja heittivät hänet mereen, ja meri asettui raivostaan. Miehet pelkäsivät suuresti Herraa, uhrasivat Herralle teurasuhrin ja tekivät lupauksia. Herra toimitti suuren kalan nielaisemaan Joonan. Joona oli kalan sisällä kolme päivää ja kolme yötä. Joona rukoili Herraa, Jumalaansa, kalan sisällä ja sanoi: "Huusin ahdistuksessani Herraa, ja hän vastasi minulle. Haudan helmasta huusin apua, ja kuulit ääneni. Syöksit minut syvyyteen, merten sydämeen, ja virta ympäröi minua, kaikki sinun kuohusi ja aaltosi nousivat ylitseni. Minä ajattelin: Olen karkotettu pois silmiesi edestä. Kuitenkin minä vielä tulen katselemaan pyhää temppeliäsi. Vedet piirittivät minut sieluun asti, syvyys ympäröi minua, kaisla kietoutui päähäni. Vajosin alas vuorten perustuksiin asti, maan salvat sulkeutuivat ylitseni iankaikkisesti. Mutta sinä, Herra, Jumalani, nostit henkeni ylös haudasta. Kun sieluni nääntyi minussa, muistin Herraa, ja rukoukseni tuli luoksesi, pyhään temppeliisi. Ne, jotka kunnioittavat turhia jumalia, hylkäävät armonsa. Mutta minä tahdon uhrata sinulle kiitoksen kaikuessa, kuten olen luvannut. Herrassa on pelastus." Herra käski kalaa, ja se oksensi Joonan kuivalle maalle. Joonalle tuli toistamiseen tämä Herran sana ja se kuului: "Nouse ja mene Niiniveen, siihen suureen kaupunkiin, ja saarnaa sille se saarna, minkä minä sinulle puhun." Joona nousi ja meni Niiniveen Herran sanan mukaan. Niinive oli suuri kaupunki Jumalan edessä: kolme päivämatkaa. Joona tultuaan kaupunkiin käveli aluksi yhden päivämatkan ja saarnasi sanoen: "Vielä neljäkymmentä päivää, ja Niinive hävitetään." Niiniven miehet uskoivat Jumalaan, kuuluttivat paaston ja pukeutuivat säkkeihin, suurista pieniin asti. Kun sana tästä saavutti Niiniven kuninkaan, hän nousi valtaistuimeltaan, riisui viittansa päältään, verhoutui säkkiin ja istuutui tuhkaan. Hän kuulutti ja sanoi Niinivessä: "Kuninkaan ja hänen ylimystensä määräys kuuluu: Älkööt ihmiset älköötkä eläimet – naudat ja lampaat – maistako mitään, käykö laitumella tai juoko vettä. Verhoutukoot ihmiset ja eläimet säkkeihin, huutakoot voimakkaasti Jumalaa ja kääntykööt itse kukin pois pahalta tieltään sekä kättensä väkivallasta. Ehkä Jumala jälleen katuu ja kääntyy pois vihansa hehkusta, niin ettemme huku." Kun Jumala näki heidän tekonsa, että he kääntyivät pois pahalta tieltään, Jumala katui sitä pahaa, minkä hän oli sanonut tekevänsä heille, eikä tehnyt sitä. Joona pahastui tästä kovasti ja vihastui. Hän rukoili Herraa ja sanoi: "Voi Herra! Enkö sitä sanonut, kun olin vielä omassa maassani? Siksi kiirehdin pakenemaan Tarsiiseen. Sillä tiesin, että sinä olet armahtavainen ja laupias Jumala, pitkämielinen, ja että armosi on suuri, ja että kadut onnettomuutta. Nyt, Herra, ota henkeni, sillä kuolema on minulle parempi kuin elämä." Mutta Herra sanoi: "Onko vihastumisesi oikea?" Joona lähti kaupungista ja asettui kaupungin itäpuolelle. Hän teki itselleen sinne lehtimajan ja istuutui sen alle varjoon, kunnes näkisi, miten kaupungin käy. Herra Jumala antoi risiinikasvin kasvaa Joonan pään ylle varjostamaan hänen päätään ja päästämään häntä hänen mielipahastaan. Joona iloitsi suuresti risiinikasvista. Seuraavana päivänä aamun sarastaessa Jumala toimitti madon kalvamaan risiinikasvia, niin että se kuivui. Auringon noustua Jumala toimitti tulikuuman itätuulen, ja aurinko paahtoi Joonan päähän, niin että hän oli nääntyä. Hän toivotti itselleen kuolemaa ja sanoi: "Parempi on minulle kuolema kuin elämä." Jumala sanoi Joonalle: "Onko vihastumisesi risiinikasvin tähden oikea?" Tämä vastasi: "Oikea on vihastumiseni kuolemaan asti." Herra sanoi: "Sinä säälit risiinikasvia, josta et ollut vaivaa nähnyt ja jota et ollut kasvattanut, joka yhden yön lapsena syntyi ja yhden yön lapsena kuoli. Enkö minä säälisi Niiniveä, sitä suurta kaupunkia, jossa on enemmän kuin sata kaksikymmentä tuhatta ihmistä, jotka eivät vielä tiedä, kumpi käsi on oikea, kumpi vasen, niin myös paljon eläimiä?" Herran sana, joka tuli mooresetilaiselle Miikalle Jootamin, Aahaan ja Hiskian, Juudan kuninkaiden, päivinä, se, mitä hän näki Samariasta ja Jerusalemista. Kuulkaa, kaikki kansakunnat, ota korviisi, maa, ja kaikki, mitä maassa on. Olkoon Herra Herra todistaja teitä vastaan, Herra pyhästä temppelistään. Sillä, katso, Herra lähtee paikaltaan, astuu alas ja tallaa maan kukkuloita. Vuoret sulavat hänen allaan, ja laaksot halkeavat kuin vaha tulen loimussa ja kuin vedet, jotka syöksyvät jyrkännettä alas. Tämä kaikki tapahtuu Jaakobin rikoksen tähden ja Israelin heimon syntien tähden. Mikä on Jaakobin rikos? Eikö Samaria! Entä mikä Juudan uhrikukkuloiden? Eikö Jerusalem! Teen Samarian raunioksi kedolle, viinitarhan istutusmaaksi, syöksen laaksoon sen kivet ja paljastan sen perustukset. Kaikki sen jumalankuvat murskataan, kaikki sen portonpalkat poltetaan tulessa, ja kaikki sen epäjumalankuvat hävitän, sillä portonpalkoista se on ne koonnut, ja portonpalkoiksi pitää niiden jälleen tulla. Tämän tähden itken ja olen murheellinen, kuljen avojaloin ja alasti, vaikeroin kuin sakaalit ja valitan kuin strutsit. Sillä parantumaton on sen haava. Se ulottuu Juudaan asti, se on saavuttanut kansani portin ja on tullut aina Jerusalemiin asti. Älkää ilmoittako sitä Gatissa, älkää, älkää itkekö. Kieriskelen tuhkassa Beet-Leafrassa. Mene matkoihisi, Saafirin asujatar, häpeällisesti paljastettuna! Saananin asujatar ei lähde. Beet-Eselin valitus ei anna teidän siihen pysähtyä. Onnea odottaa tuskaisesti Maarotin asujatar; sillä onnettomuus tulee Herralta Jerusalemin portille. Valjasta hevoset vaunujen eteen, Laakiin asujatar. Sieltä on alku tytär Siionin syntiin, sillä sinusta löydettiin Israelin rikokset. Sen tähden annat eron Mooreset-Gatille. Aksibin talot tulevat olemaan pettymys Israelin kuninkaille. Tuon vielä perijän sinulle, Maaresan asujatar. Adullamiin asti menee Israelin kunnia. Aja ja keritse pääsi paljaaksi lasten tähden, jotka olivat ilosi. Aja pääsi leveälti paljaaksi, kuten on korppikotkalla, sillä he menevät luotasi pois karkotukseen. Voi niitä, jotka miettivät vääryyttä ja valmistelevat pahaa vuoteillaan! Aamun valjettua he sen tekevät, sillä siihen heillä on valta. He himoitsevat peltoja ja ryöstävät ne, ja taloja, ja anastavat ne. He sortavat miestä ja hänen taloaan, miestä ja hänen perintöosaansa. Sen tähden, näin sanoo Herra: Katso, mietin tätä sukua vastaan onnettomuutta, josta ette saa irti niskaanne ettekä voi kävellä ylpeästi, sillä se on oleva paha aika. Sinä päivänä teistä tehdään sananparsi ja valitetaan surkeasti. Sanotaan: "Olemme aivan hävitetyt, hän on antanut pois kansani perintöosan. Kuinka hän siirtää sen minulta pois ja jakaa peltomme muille!" Sen tähden sinulla ei ole oleva ketään, joka heittäisi arpaa maaosuudesta Herran seurakunnassa. "Älkää ennustako, ennustajat, älkää sellaista ennustako, ettei teitä kohtaisi häpeä." Onko tämä Jaakobin heimon puhetta? Onko Herran Henki kärsimätön? Ovatko hänen tekonsa lyhytnäköisiä? Eivätkö hänen sanansa ole hyviä sitä kohtaan, joka vaeltaa suoraan? Mutta kansani, joka ennen oli minun, on noussut viholliseksi. Vaatteiden päältä te kiskotte viitan niiltä, jotka kulkevat rauhassa ja palaavat sodasta. Kansani naiset te ajatte pois heidän kodeistaan, jotka ovat heidän ilonsa. Heidän pieniltä lapsiltaan te viette kunniani ainiaaksi. Nouskaa ja menkää! Sillä tämä ei ole leposija saastutuksen tähden, joka on saanut aikaan tuhon, hirvittävän tuhon. Jos tulisi tuulen tavoittelija ja valehtelisi petollisuudessaan ja sanoisi: "Saarnaan sinulle viinistä ja väkijuomasta", siinä olisi ennustaja tälle kansalle. Kokoan sinut kokoamalla, Jaakob, kaikkinesi ja kerään huolella Israelin jäännöksen, saatan heidät yhteen kuin lampaat tarhaan, kuin lauman laitumelleen. On oleva ihmisten kohina! Tien aukaisija käy heidän edellään. He aukaisevat tiensä, ohittavat portin ja lähtevät siitä ulos. Heidän Kuninkaansa kulkee heidän edellään, ja Herra johdattaa heitä heidän edellään. Sanoin: Kuulkaa, Jaakobin johtajat ja Israelin heimon ruhtinaat! Eikö teidän tulisi tuntea oikeus, teidän, jotka vihaatte hyvää ja rakastatte pahaa, jotka raastatte ihmisten nahan heidän päältään ja lihan irti heidän luistaan? He syövät kansani lihan ja nylkevät nahan heidän päältään ja murskaavat heidän luunsa, paloittelevat kuin pataan, kuin lihan kattilaan. Kun he huutavat Herran puoleen, hän ei vastaa heille, vaan kätkee kasvonsa heiltä sinä aikana, koska he ovat tehneet pahoja tekoja. Näin sanoo Herra niitä profeettoja vastaan, jotka eksyttävät kansaani ja huutavat: "Rauha!", kun heidän hampaissaan on purtavaa, mutta julistavat pyhän sodan sille, joka ei anna mitään heidän suuhunsa. Sen tähden teille tulee yö näyistänne, pimeys ennusteluistanne. Aurinko laskee näiltä profeetoilta, ja päivä heiltä pimenee. Näkijät joutuvat häpeään, ja ennustelijat joutuvat pilkatuiksi. Kaikki he sulkevat suunsa, sillä Jumalan vastausta ei tule. Mutta minä olen todella täynnä voimaa, Herran Henkeä, tuomiota ja väkevyyttä ilmoittaakseni Jaakobille sen rikokset ja Israelille sen synnit. Kuulkaa tämä, Jaakobin huoneen johtajat ja Israelin huoneen ruhtinaat, te, jotka halveksitte oikeutta ja vääristätte kaiken suoran, rakennatte Siionia veritöillä ja Jerusalemia vääryydellä. Sen johtajat jakavat oikeutta lahjuksia vastaan, sen papit opettavat maksusta, ja sen profeetat ennustelevat rahasta. Mutta Herraan he turvautuvat sanoen: "Eikö Herra ole keskellämme? Ei tule meille onnettomuutta." Siitä syystä teidän tähtenne Siion kynnetään pelloksi, Jerusalem tulee kiviraunioksi ja temppelivuori metsäiseksi kukkulaksi. On oleva päivien lopulla: Herran temppelin vuori on oleva vahva, kaikkia muita vuoria ylempänä, kukkuloista korkeimpana, ja kaikista pakanakansoista virtaa sinne väkeä solkenaan. Niin monet pakanakansat lähtevät liikkeelle sanoen: "Tulkaa mukaan, nouskaamme Herran vuorelle, Jaakobin Jumalan huoneeseen, että hän opettaisi meille teitään ja vaeltaisimme hänen polkujaan; sillä Siionista lähtee laki ja Jerusalemista Herran sana." Hän tuomitsee monien kansakuntien kesken, säätää oikeutta väkeville pakanakansoille kaukaisiin maihin asti. He takovat miekkansa aurankärjiksi ja keihäänsä viinivesoimiksi eikä kansa nosta miekkaa toisiaan vastaan, eivätkä he enää opettele käymään sotia. He istuvat kukin oman viinipuunsa ja viikunapuunsa alla kenenkään pelottelematta. Sillä Herran Sebaotin suu on puhunut. Sillä kaikki kansakunnat vaeltavat jumalansa nimessä kukin, mutta me vaellamme Herran, meidän Jumalamme, nimessä aina ja iankaikkisesti. Sinä päivänä – tämä on Herran sana – tahdon koota ontuvat ja kerätä hajalle ajetut ja ne, joille olin tuottanut onnettomuutta. Teen ontuvista jäännöksen ja kauas hajotetuista väkevän kansan. Silloin Herra on oleva heidän kuninkaansa Siionin vuorella siitä alkaen ja iankaikkisesti. Sinä Karjatorni, tytär Siionin kukkula! Sinun luoksesi tulee ja saapuu entinen hallitus, tytär Jerusalemin kuninkuus. Nyt – miksi vaikeroit ääneen? Eikö sinulla ole kuningasta, onko sinun neuvonantajasi kadonnut, koska kipu on vallannut sinut kuin synnyttäjän? Vääntelehdi vain kouristuksissasi, tytär Siion, kuin synnyttäjä, sillä nyt sinun on lähdettävä ulos kaupungista ja asuttava kedolla ja mentävä Baabeliin asti. Siellä sinut pelastetaan. Siellä Herra lunastaa sinut vihamiestesi käsistä. Nyt kokoontuu sinua vastaan paljon pakanoita, jotka sanovat: "Se saastutettakoon. Katselkoon silmämme Siionia!" Mutta he eivät tunne Herran ajatuksia eivätkä ymmärrä hänen neuvoaan, sillä hän kokoaa heidät kuin lyhteet puimatantereelle. Nouse ja pui, tytär Siion, sillä annan sinulle rautasarvet ja vaskisorkat sinulle annan, ja sinä murskaat monet kansat. Vihin Herralle, tuhon omaksi, heidän väärän voittonsa, kaiken maan Herralle heidän rikkautensa. Nyt yhdy laumaksi, sinä hyökkääjien ahdistama tytär! Meitä piiritetään, he lyövät sauvalla poskelle Israelin tuomaria. Mutta sinä, Beetlehem Efrata, joka olet vähäinen olemaan Juudan sukujen joukossa, sinusta minulle tulee se, joka on oleva hallitsija Israelissa, jonka alkuperä on muinaisuudesta, iankaikkisista päivistä. Sen tähden Herra antaa heidät alttiiksi siihen aikaan asti, jolloin synnyttäjä on synnyttänyt. Silloin jäljellejääneet hänen veljistään palaavat israelilaisten luo. Hän on astuva esiin ja kaitseva Herran voimassa, Herran, Jumalansa, nimen valtasuuruudessa. He asuvat alallaan, sillä hän on oleva suuri maan ääriin asti. Hän on oleva rauha. Kun Assur saapuu maahamme ja kun se tulee palatseihimme, asetamme sitä vastaan seitsemän paimenta ja kahdeksan ruhtinasta. Nämä kaitsevat miekalla Assurin maata, Nimrodin maata aivan sen omilla porteilla. Hän on pelastava meidät Assurilta, kun se tulee maahamme ja kun se astuu alueellemme. Ne, jotka ovat jäljellä Jaakobista monien kansojen seassa, ovat kuin kaste Herralta, kuin rankkasade ruohikolle. Se ei odota miestä eikä varro ihmislapsia. Ne, jotka ovat jäljellä Jaakobista pakanoiden seassa monien kansojen keskellä, ovat kuin leijona metsän eläinten seassa, kuin nuori leijona lammaslaumojen keskellä. Jos se hyökkää, tallaa maahan ja raatelee, pelastajaa ei ole. Kohotkoon kätesi vihollisiasi vastaan, ja vihamiehesi joutukoot häviöön. Tapahtuu, että sinä päivänä, – tämä on Herran sana – hävitän keskuudestasi hevosesi ja teen lopun sotavaunuistasi. Hävitän maasi kaupungit ja hajotan maahan kaikki linnoituksesi. Hävitän sinulta käsistä povaamisen eikä sinulla ole enää ennustelijoita. Hävitän keskuudestasi jumalankuvasi ja patsaasi, etkä sinä enää kumarra kättesi tekoa. Kukistan aserasi keskuudestasi ja tuhoan kaupunkisi. Kostan vihassa ja kiivaudessa pakanakansoille, jotka eivät olleet kuuliaisia. Kuulkaa, mitä Herra sanoo: Nouse ja käy oikeutta vuorten kanssa, ja kukkulat kuulkoot äänesi. Kuulkaa Herran oikeudenkäyntiä, vuoret, te iäti kestävät, maan perustukset, sillä oikeudenkäynti on Herralla kansaansa vastaan ja Israelille hän pitää tuomion: "Kansani, mitä olen sinulle tehnyt, ja millä olen sinut väsyttänyt? Vastaa minulle! Olenhan johdattanut sinut Egyptin maasta, vapahtanut sinut orjuuden pesästä ja lähettänyt Mooseksen, Aaronin ja Mirjamin käymään edelläsi. Muista, kansani, mitä Baalakilla, Mooabin kuninkaalla, oli mielessä, ja mitä Bileam, Beorin poika, hänelle vastasi, Sittimistä Gilgaliin asti, että käsittäisit Herran vanhurskaat teot." "Mitä uhraan, kun käyn Herran eteen ja kumarrun korkeuden Jumalan puoleen? Käynkö hänen eteensä tuoden polttouhreja, vuodenvanhoja vasikoita? Ovatko Herralle mieleen tuhannet pässit, kymmenettuhannet öljyvirrat? Annanko esikoiseni rikoksestani ja ruumiini hedelmän sieluni syntiuhriksi?" Hän on ilmoittanut sinulle, ihminen, mikä hyvä on, ja mitä muuta Herra sinulta vaatii, kuin että teet sitä, mikä on oikein, rakastat laupeutta ja vaellat nöyrästi Jumalasi kanssa? Herran ääni huutaa kaupungille – ja on ymmärrystä ottaa nimestäsi vaari. Totelkaa vitsaa ja häntä, joka on sen määrännyt. Vieläkö ovat jumalattoman talossa vääryyden aarteet ja vajaa, kirottu eefa-mitta? Olisinko puhdas, jos minulla olisi väärä vaaka ja kukkarossa petolliset punnukset? Sen rikkaat ovat täynnä väkivaltaa, sen asukkaat puhuvat valhetta, kieli heidän suussaan on petollinen. Niinpä minäkin lyön sinut sairaaksi, teen sinut autioksi syntiesi tähden. Sinä syöt, mutta et tule ravituksi, ja vatsassasi on tyhjyys. Minkä viet pois, sitä et saa pelastetuksi, ja minkä pelastetuksi saat, sen annan miekan omaksi. Sinä kylvät, mutta et leikkaa. Sinä puserrat öljyä, mutta et voitele itseäsi öljyllä, ja puserrat rypälemehua, mutta et juo viiniä. Mutta Omrin ohjeita noudatetaan ja kaikkia Ahabin suvun tekoja. Heidän neuvojensa mukaan te vaellatte, että saattaisin sinut autioksi ja sen asukkaat pilkaksi. Te tulette kantamaan kansani häväistyksen. Voi minua, sillä minun käy kuin hedelmänkorjuussa, kuin viinisadon jälkikorjuussa: ei ole rypälettä syödäkseni, ei varhaisviikunaa, jota sieluni haluaa. Hävinneet ovat pyhät maasta, eikä oikeamielisiä ole ihmisten joukossa. Kaikki he väijyvät verta ja pyydystävät verkolla toinen toistaan. Heidän kätensä ovat taitavia tekemään pahaa. Ruhtinas ja tuomari vaativat lahjuksia, ja mahtavat puhuvat julki sielunsa himon ja vääristelevät asian. Paras heistä on kuin orjantappura, oikeamielisin pahempi kuin teräväokainen aita. Vartijoidesi ilmoittama päivä, kosto sinulle, tulee. Nyt he joutuvat sekasortoon. Älkää uskoko ystävää, älkää luottako uskottuun. Siltä, joka sylissäsi lepää, varjele suusi ovet. Sillä poika halveksii isää, tytär nousee äitiään vastaan ja miniä anoppiaan vastaan. Ihmisen vihamiehiä ovat hänen omat perhekuntalaisensa. Mutta minä panen toivoni Herraan ja odotan pelastukseni Jumalaa. Jumalani on minua kuuleva. Älkää iloitko, viholliseni, minusta. Jos olen langennut, niin nousen. Jos istun pimeydessä, Herra on valkeuteni.: Kannan Herran vihaa, sillä olen tehnyt syntiä häntä vastaan, siihen asti, että hän hoitaa riita-asiani ja hankkii minulle oikeuden. Hän tuo minut valkeuteen, ja katselen hänen vanhurskauttaan. Viholliseni näkevät sen, ja häpeä peittää ne, jotka sanovat minulle: "Missä on Herra, Jumalasi?" Silmäni katselevat heitä. Nyt he joutuvat tallattaviksi kuin katujen loka. Tulee päivä, jolloin muurisi rakennetaan. Sinä päivänä rajasi on oleva kaukana: sinä päivänä tullaan luoksesi Assurista ja Egyptin kaupungeista, kaikkialta, Egyptistä aina Eufrat-virtaan, merestä mereen, vuoresta vuoreen. Mutta tapahtuu, että maa tulee autioksi asukkaittensa tähden, heidän tekojensa hedelmien takia. Kaitse kansaasi sauvallasi, perintölaumaasi, joka asuu erillään metsässä keskellä Karmelia. Käykööt laitumella Baasanissa ja Gileadissa kuin ennen ikiaikoina. – "Niin kuin Egyptin maasta lähtösi päivinä annan hänen nähdä ihmeitä." – Sen näkevät pakanakansat ja saavat häpeän kaikesta väkevyydestään. He panevat käden suulleen, heidän korvansa menevät lukkoon. He nuolevat tomua kuin käärme, kuin maan matelijat. Vavisten he tulevat linnoituksistaan, lähestyvät väristen Herraa, Jumalaamme, ja pelkäävät sinua. Kuka on Jumala niin kuin sinä, joka annat pahat teot anteeksi ja käyt ohi perintösi jäännöksen rikosten? Ei hän pidä vihaa iäti, sillä hänellä on mielihalu laupeuteen. Hän armahtaa meitä jälleen, polkee maahan pahat tekomme ja kaikki heidän syntinsä sinä heität meren syvyyteen. Sinä osoitat Jaakobille uskollisuutta, Aabrahamille armoa, kuten olet vannonut isillemme muinaisista päivistä asti. Profeettasana Niinivestä. Elkosilaisen Naahumin näyn kirja. Kiivas Jumala ja kostaja on Herra. Herra on kostaja ja vihastuva. Herra kostaa vihollisilleen ja on vihainen vihamiehilleen. Herra on pitkämielinen ja suuri voimassaan, mutta Herra ei jätä rankaisematta. Hänen tiensä käy tuulispäässä ja myrskyssä, ja pilvi on hänen jalkojensa tomua. Hän nuhtelee merta ja kuivaa sen, ja kaikki virrat hän ehdyttää. Baasan ja Karmel kuihtuvat, ja Libanonin kukoistus lakastuu. Vuoret järkkyvät hänen edessään ja kukkulat sulavat. Hänen kasvojensa voimasta kohoaa maa, maanpiiri ja kaikki siinä asuvat. Kuka kestää hänen vihastumistaan, ja kuka pysyy hänen vihansa palaessa? Hänen vihastuksensa vuotaa kuin tuli, ja kalliot halkeilevat hänen edessään. Hyvä on Herra, turva ahdistuksen päivänä, ja hän tuntee ne, jotka häneen luottavat. Mutta ylipaisuvalla tulvalla hän tekee lopun sen paikasta ja ahdistaa vihamiehiään pimeydellä. Mitä teillä on mielessä Herraa vastaan? Lopun hän tekee: ahdistus ei nouse kahta kertaa. Sillä vaikka he olisivat kietoutuneita yhteen kuin orjantappurat ja yhtä märkiä viinistä kuin heidän viininsä, heidät syö tuli kokonaan kuin kuivat oljet. Sinusta on lähtenyt se, jolla on paha mielessä Herraa vastaan, turmion suunnittelija. Näin sanoo Herra: Olkoot kuinka täysissä voimissa, olkoon heitä miten paljon tahansa, heidät tuhotaan. He ovat mennyttä. Mutta jos olenkin vaivannut sinua, en sinua enää vaivaa. Nyt särjen hänen ikeensä päältäsi ja katkaisen kahleesi. Mutta sinusta Herra on antanut käskyn: Ei kasva enää nimellesi siementä. Hävitän epäjumalan temppelistäsi veistetyt ja valetut jumalankuvat. Teen sinulle haudan, sillä sinä raukeat tyhjiin. Katso, jo ovat vuorilla ilosanoman tuojan jalat, hänen, joka julistaa rauhaa: "Juhli, Juuda, juhliasi, maksa lupauksesi, sillä enää ei käy kimppuusi turmiontuoja, hänet on hävitetty kokonaan." Hajottaja hyökkää sinua vastaan! Vartioi varustuksia, tähystä tietä, vahvista vyötäiset, kokoa voimasi äärimmilleen. Sillä Herra saattaa entiselleen Jaakobin korkeuden ja Israelin korkeuden, sillä ryöstäjät ovat niitä ryöstäneet ja hävittäneet niiden viiniköynnökset. Hänen sankariensa kilvet ovat punaiset, sotilaat purppurapukuiset, sotavaunut säihkyvät teräksen tulta hänen sotaan varustautumispäivänään, ja sypressikeihäät heiluvat. Sotavaunut välkehtivät kaduilla ja ryntäilevät toreilla. Ne ovat kuin soihdut ja kiitävät kuin salamat. Hän muistaa ylhäisensä. Ne kaatuilevat kiiruhtaessaan sen muurille, ja suojakatos on pantu kuntoon. Virranpuoleiset portit on aukaistu, ja palatsi menehtyy pelkoon. Karkotuspäätös on tehty: se viedään vankeuteen, ja sen neitoset huokailevat valittaen kuin kyyhkyset ja lyövät rintaansa. Niinive on ollut kuin vesilammikko päiviensä alusta asti. Nyt ne pakenevat! – "Seis! pysähtykää!" Mutta yksikään ei käänny takaisin. Ryöstäkää hopeaa, ryöstäkää kultaa. Loppumattomat ovat varat, on runsaasti kaikenlaisia kalliita esineitä. – Se on tyhjennetty, riisuttu ja hävitetty! Sydämet raukeavat, polvet tutisevat, kaikki lanteet vapisevat, ja kaikkien kasvot synkkenevät. Missä on leijonien asuinsija, nuorten jalopeurojen elinpiiri, jossa leijona ja naarasleijonat pentuineen kulkivat kenenkään pelottelematta? Leijona raateli, mitä sen pennut tarvitsivat, ja surmasi naarasleijonilleen. Se täytti luolansa saaliilla ja olinpaikkansa sillä, minkä oli raadellut. Katso, minä käyn kimppuusi, – tämä on Herran Sebaotin sana, – poltan savuksi sen sotavaunut, ja nuoret leijonasi syö miekka. Minä lopetan maan päältä raatelusi, eikä enää kuulla sanansaattajiesi ääntä. Voi verivelkojen kaupunkia, joka on täynnä valhetta ja riistoa. Ryöstäminen ei lopu. Kuuluu ruoskien ja vaunujen pyörien ääni. Hevoset kiitävät, vaunut hyppivät, ratsut karkaavat pystyyn, miekat välkkyvät, keihäät salamoivat. On paljon kaatuneita, kasapäin vainajia ja loppumattomasti ruumiita, niin että niihin kompastutaan. Kaikki tämä porton paljon haureuden tähden, tuon ihanan sulottaren, ovelan velhottaren, joka myi kansakunnat haureudellaan ja sukukunnat velhouksillaan. Katso, minä käyn kimppuusi, sanoo Herra Sebaot, nostan liepeesi kasvoillesi ja näytän kansakunnille alastomuutesi ja valtakunnille häpeäsi. Heitän likaa päällesi, häpäisen sinut ja panen sinut julkisesti nähtäväksi. Niin tapahtuu, että kaikki, jotka näkevät sinut, kaikkoavat sinusta kauas ja sanovat: "Hävitetty on Niinive! Kuka sitä surkuttelee, mistä etsin sinulle lohduttajia?" Oletko sinä parempi, kuin oli Noo-Ammon, joka istui hallitsijana virtojen äärellä vetten ympäröimänä, jolla oli virta linnoituksena ja meri muurina? Sen väkevyytenä oli Kuus ja egyptiläiset, joilla ei ollut määrää. Auttajinasi olivat Puut ja libyalaiset. Sekin meni karkotukseen, vankeuteen. Senkin pienet lapset murskattiin kaikkien katujen kulmissa, sen ylhäisistä heitettiin arpaa, ja kaikki sen suurmiehet pantiin kahleisiin. Myös sinä olet juopuva ja vaipuva pimeyteen; myös sinä olet etsivä suojaa vihollisilta. Kaikki sinun linnoituksesi ovat viikunapuita, joissa on varhaisviikunoita. Jos niitä pudistellaan, ne putoavat syöjän suuhun. Katso, sotaväkesi keskelläsi on naisia. Maasi portit ovat avoinna vihamiehillesi. Tuli kuluttaa salpasi. Ammenna itsellesi vettä piirityksen varalta, vahvista linnoituksiasi, astu liejuun, polje savea, käy kiinni tiilenmuottiin. Siinä tuli sinut kuluttaa ja miekka sinut tuhoaa. Se syö sinut kuin syöjäsirkat, vaikka lisääntyisit kuin syöjäsirkat, vaikka lisääntyisit heinäsirkkojen tavoin. Sinä olet lisännyt kauppiaasi lukuisammiksi kuin taivaan tähdet. Syöjäsirkat ryöstävät ja lentävät pois. Sinulla on ruhtinaita kuin heinäsirkkoja, kirjureita kuin sirkkaparvea, joka asettuu muurinrakoihin kylmänä päivänä. Auringon noustua ne pakenevat, eikä kukaan tiedä paikkaa, missä ne ovat. Paimenesi, Assurin kuningas, ovat nukkuneet, ylhäisesi jääneet liikkumattomiksi. Sinun väkesi on hajaantunut vuorille, eikä ole kokoajaa. Auttamaton on tuhosi ja parantumaton haavasi. Kaikki, jotka kuulevat sanoman sinusta, taputtavat sinulle käsiään. Sillä ketäpä pahuutesi ei olisi jatkuvasti kohdannut? Profeettasana, jonka profeetta Habakuk näki. Kuinka kauan, Herra, huudan apua, etkä kuule, valitan sinulle väkivallan tähden etkä auta? Minkä tähden annat minun nähdä vääryyttä ja itse katselet turmiota? Edessäni on hävitystä ja väkivaltaa. On syntynyt riita, ja on noussut tora. Sen tähden laki on heikko, eikä oikeus tule koskaan voimaan. Sillä jumalaton saartaa vanhurskaan. Siksi oikeus vääristetään. Katsokaa kansojen joukkoon, katselkaa ja kauhistukaa, sillä minä teen teidän päivinänne teon, jota ette uskoisi, jos siitä kerrottaisiin. Sillä katso, nostan kaldealaiset, ankaran ja rajun kansan, joka kulkee maata lavealti ja ottaa omakseen asuinsijat, jotka eivät ole sen. Se on hirvittävä ja pelottava, siitä itsestään tulee sille oikeus ja arvovalta. Sen hevoset ovat nopeammat kuin pantterit. Ne juoksevat joutuisammin kuin sudet illoin. Sen ratsumiehet kiitävät. Kaukaa tulevat sen ratsumiehet. Ne lentävät kuin kotka, joka syöksyy saaliinsa kimppuun. He tulevat kaikki väkivallan tekoon. Heidän kasvojensa suunta on suoraan eteenpäin, ja he kokoavat vankeja kuin hiekkaa. Pilkkanaan se pitää kuninkaita ja naurunaan ruhtinaita. Se nauraa kaikille linnoituksille, kasaa valliksi maata ja valloittaa ne. Sitten se tuulena kiitää ja hyökkää, mutta joutuu syynalaiseksi, tuo, jolla oma voimansa on jumalana. Etkö sinä ole ikiajoista asti Herra, pyhä Jumalani? Me emme kuole! Sinä, Herra, olet pannut sen tuomioksi. Sinä, kallio, olet asettanut sen kuritukseksi. Sinun silmäsi ovat puhtaat, niin ettet voi katsoa pahaa etkä saata katsella kurjuutta. Minkä tähden sinä katselet uskottomia, olet vaiti, kun jumalaton nielee hurskaampansa, teet ihmiset samanlaisiksi kuin meren kalat, kuin matelijat, joilla ei ole hallitsijaa? Se nostaa heidät kaikki ylös koukulla, vetää heitä verkollaan ja kokoaa heidät pyydykseensä. Sen tähden se iloitsee ja riemuitsee. Sen tähden se uhraa pyydykselleen ja polttaa uhreja verkolleen, sillä niitten turvin sen osa on rasvainen ja sen ruoka lihava. Saako se sen nojalla tyhjentää pyydyksensä ja surmata jatkuvasti kansoja säälimättä? Minä seisoin vartiopaikallani, asetuin varustukseen ja tähystin nähdäkseni, mitä hän minulle puhuu ja mitä hän valitukseeni vastaa. Niin Herra vastasi minulle ja sanoi: "Kirjoita näky ja piirrä selvästi tauluihin, niin että sen voi juostessa lukea." Sillä näky odottaa vielä aikaansa, mutta se rientää määränsä päähän, eikä se petä. Jos se viipyy, odota sitä, sillä varmasti se toteutuu eikä myöhästy. Katso, sen kansan sielu on kopea eikä suora; mutta vanhurskas on elävä uskonsa kautta. Vielä: viini pettää ylpeän miehen, niin ettei hän pysy. Hän levittää kitansa kuin helvetti ja on kuin kuolema, joka ei saa kylläänsä, vaan hän kokoaa itseensä kaikki kansakunnat ja haalii itseensä kaikki kansat. Mutta eivätkö ne kaikki sepitä hänestä sananpartta, ivarunoa ja arvoitusta? He sanovat: "Voi sitä, joka hankkii paljon omaisuutta, mikä ei ole hänen ja kasaa itselleen pantteja! Kuinka pitkäksi aikaa? Eivätkö vaivaajasi nouse äkkiä, eivätkö ravistelijasi herää? Niin sinä joudut niiden ryöstettäväksi. Sillä niin kuin olet riistänyt monia kansoja, niin riistävät sinua kaikki jäljellejääneet kansat ihmisveren tähden ja väkivallan tähden, jota on tehty maalle, kaupungille ja kaikille sen asukkaille. Voi sitä, joka kiskoo väärää voittoa huoneensa hyväksi laittaakseen pesänsä korkealle ja pelastuakseen onnettomuuden kourista! Sinä olet neuvoillasi tuottanut häpeää huoneellesi tuhoamalla paljon kansoja, ja olet tehnyt syntiä omaa sieluasi vastaan. Sillä kivi seinästä on huutava ja puinen palkki on vastaava. Voi sitä, joka rakentaa kaupungin verivelkojen varaan ja perustaa linnoituksen vääryydelle! Katso, eikö Herralta Sebaotilta tule se, että kansat näkevät vaivaa tulen hyväksi ja kansakunnat väsyttävät itsensä tyhjän takia? Sillä maa on oleva täynnä Herran kunnian tuntemusta, niin kuin vedet peittävät meren. Voi sitä, joka juottaa lähimmäistään, joka sekoittaa juoman vihallasi ja juovuttaa hänet nähdäkseen hänen alastomuutensa! Ravitset itsesi häpeällä etkä kunnialla: niinpä juo sinäkin ja paljasta ympärileikkaamattomuutesi. Sinulle on kiertyvä Herran oikean käden malja ja häväistys kunnian sijaan. Sillä sinut on peittävä Libanonille tekemäsi väkivalta ja eläimiä kohdannut hävitys säikäyttää sinut, ihmisveren tähden ja väkivallan tähden, jota on tehty maalle, kaupungille ja sen kaikille asukkaille. Mitä hyötyä on veistetystä kuvasta, että sen valmistaja veistää sen, ja valetusta kuvasta ja valheen opettajasta, että sen valmistaja siihen luottaa ja tekee mykkiä epäjumalia? Voi sitä, joka sanoo puupalalle: 'Herää!' ja mykälle kivelle: 'Nouse!' Sekö voisi opettaa? Katso, se on silattu kullalla ja hopealla, mutta henkeä siinä ei ole lainkaan. Mutta Herra on pyhässä temppelissään. Hänen edessään vaietkoon kaikki maa." Profeetta Habakukin rukous. Valitusvirren tapaan. Herra, minä olen kuullut sinulta sanoman, ja olen pelästynyt. Herra, herätä eloon tekosi määrävuosien keskellä, tee se tiettäväksi määrävuosien keskellä. Muista vihassasi laupeutta. Jumala tulee Teemanista, Pyhä Paaranin vuorelta. Sela. Hänen valtasuuruutensa peittää taivaat, ja hänen ylistyksensä täyttää maan. Hänen hohteensa on kuin aurinko, hänen kädestään välkehtivät säteet. Se verhoaa hänen voimansa. Hänen edellään kulkee rutto, ja liekit tulevat hänen perässään. Hän seisahtui ja mittasi maan, hän katsoi ja sai kansat vapisemaan. Ikivuoret särkyivät, ikuiset kukkulat vaipuivat, hänen polkunsa ovat iankaikkiset. Vaivan alaisina näin Kuusanin telttamajat, Midianin maan telttavaatteet vapisivat. Virtoihinko Herra on vihastunut? Kohtaako vihasi virtoja ja kiivastuksesi merta, koska ajat hevosillasi, pelastuksesi vaunuilla? Paljas, paljastettu on jousesi: valat, ruoskat, sana. Sela. Virroilla halkaiset maan. Vuoret näkevät sinut ja järkkyvät, rankkasade syöksee vettä, syvyys antaa äänensä ja kohottaa kätensä korkealle. Aurinko ja kuu pysähtyivät paikoilleen kiitävien nuoltesi valossa ja välkehtivien keihäiden valossa. Kiivastuksessa sinä astut maata ja tallaat kansoja vihassa. Olet lähtenyt auttamaan kansaasi, auttamaan Voideltuasi. Murskaat pään jumalattoman huoneesta ja paljastat perustukset kaulan tasalle. Sela. Sinä lävistät heidän keihäillään pään heidän johtajiltaan, jotka hyökkäävät hajottamaan minua – se on heidän ilonsa – aivan kuin pääsisivät syömään kurjaa salassa. Sinä tallaat hevosillasi merta, paljojen vetten kuohua. Kuulin tämän, ja ruumiini vapisi, huuleni värisivät huudosta, kipu tunkeutui luihini ja vapisin, kun minun täytyy hiljaa odottaa ahdistuksen päivää, jolloin kansan kimppuun käy hyökkääjä. Sillä ei viikunapuu kukoista, eikä viiniköynnöksissä ole rypäleitä, öljypuu ei tuota satoa eivätkä pellot tuota syötävää. Lampaat ovat kadonneet tarhasta, eikä karjaa ole vajoissa. Mutta minä riemuitsen Herrassa ja iloitsen autuuteni Jumalassa. Herra, Herra on voimani. Hän tekee jalkani nopeiksi kuin peurat ja antaa minun vaeltaa kukkuloillani. Veisuunjohtajalle. Kielisoittimillani. Herran sana, joka tuli Sefanjalle, Kuusin pojalle, joka oli Gedaljan poika, joka Amarjan poika, joka Hiskian poika, Juudan kuninkaan Joosian, Aamonin pojan, päivinä. Totisesti otan pois maan pinnalta kaiken. Tämä on Herran sana. Otan pois ihmiset ja eläimet, otan pois taivaan linnut ja meren kalat, viettelykset ja jumalattomat. Minä hävitän ihmiset maan pinnalta. Tämä on Herran sana. Ojennan käteni Juudaa vastaan ja kaikkia Jerusalemin asukkaita vastaan, ja hävitän tästä paikasta Baalin jätteet, epäjumalien pappien nimet sekä myös papit, ne, jotka katoilla kumartaen rukoilevat taivaan joukkoa, sekä ne, jotka kumartaen rukoilevat Herraa ja vannovat hänen kauttaan, mutta myös vannovat Melekinsä kautta, sekä ne, jotka ovat luopuneet seuraamasta Herraa, eivät kysy Herraa eivätkä etsi häntä. Vaiti Herran, Herran edessä! Sillä Herran päivä on lähellä; sillä Herra on valmistanut teurasuhrin ja pyhittänyt kutsuttunsa. Mutta Herran teurasuhrin päivänä rankaisen päämiehiä ja kuninkaan poikia ja kaikkia muukalaisten pukuun puettuja. Rankaisen sinä päivänä kaikkia kynnyksen yli hyppiviä, jotka täyttävät Herransa huoneen väkivallalla ja petoksella. Tapahtuu sinä päivänä, sanoo Herra, että kuuluu huuto Kalaportilta ja valitus toiselta portilta ja suuri hävitys kukkuloilta. Valittakaa, te Maktesin asukkaat, sillä tuhottu on kaikki kauppaa käyvä väki ja hävitetty kaikki hopean punnitsijat. Tapahtuu siihen aikaan, että tutkin lampuilla Jerusalemin ja rankaisen niitä miehiä, jotka istuvat viinisakkansa päällä ja sanovat sydämessään: "Herra ei tee hyvää eikä pahaa." Tapahtuu myös, että heidän rikkautensa joutuu ryöstettäväksi, ja heidän talonsa jäävät autioiksi. He ovat rakentaneet taloja, mutta eivät tule niissä asumaan. He ovat istuttaneet viinitarhoja, mutta eivät tule juomaan niiden viiniä. Lähellä on Herran suuri päivä. Se on lähellä ja tulee hyvin nopeasti. Kuule, Herran päivä! Silloin sankari huutaa katkerasti. Vihan päivä on se päivä, tuskan ja ahdistuksen päivä, tuhon ja hävityksen päivä, pimeyden ja synkeyden päivä, pilven ja mustien pilvien päivä, sotatorven ja sotahuudon päivä luoksepääsemättömiä kaupunkeja ja korkeita muurinkulmia vastaan. Minä saatan ihmiset ahdistukseen, niin että he kulkevat kuin sokeat, sillä he ovat tehneet syntiä Herraa vastaan. Heidän verensä vuodatetaan kuin tomu, ja heidän elinnesteensä kuin uloste. Heidän hopeansa ja kultansa eivät voi pelastaa heitä Herran vihan päivänä. Hänen kiivautensa tulessa kuluu koko maa. Sillä lopun, äkkilopun, hän tekee kaikista maan asukkaista. Kokoontukaa, tulkaa yhteen, te häpeämätön kansa, ennen kuin määräys on toteutettu – päivä kiitää pois kuin akana – ennen kuin teidän päällenne tulee Herran vihan hehku, ennen kuin teidän päällenne tulee Herran vihan päivä. Etsikää Herraa, kaikki maan nöyrät, te, jotka noudatatte hänen oikeuttaan. Etsikää vanhurskautta, etsikää nöyryyttä. Ehkä te saatte suojan Herran vihan päivänä. Sillä Gassa on oleva hylätty ja Askelon autio, Asdod ajetaan pois keskipäivällä, ja Ekron hävitetään. Voi meren rannikon asukkaita, kreettien kansaa! Herran sana on sinua vastaan, Kanaan, filistealaisten maa. Minä hävitän sinut, niin ettei sinussa ole asukkaita. Meren rannikko on oleva laitumina, joilla on paimenten majoja ja lammastarhoja. Rannikko on oleva Juudan heimon jäännöksen hallussa. Siellä he laiduntavat. Askelonin taloihin he asettuvat makaamaan illoin. Sillä Herra, heidän Jumalansa, on pitävä heistä huolen ja kääntävä heidän kohtalonsa. Olen kuullut Mooabin ivat ja ammonilaisten pilkat, joilla he ovat häpäisseet kansaani ja ylvästelleet sen aluetta vastaan. Sen tähden, niin totta kuin minä elän, – tämä on Herran Sebaotin, Israelin Jumalan, sana – Mooab on tuleva Sodoman kaltaiseksi ja ammonilaiset Gomorran kaltaisiksi, nokkosmaaksi, suolakuopaksi, autioksi iankaikkisesti. Kansani jäännös ryöstää heitä, ja kansakuntani jäljelle jääneet ottavat heidät perintöosakseen. Tämä tulee heille heidän ylpeytensä tähden, sillä he ovat herjanneet ja ylvästelleet Herran Sebaotin kansaa vastaan. Pelottava on Herra heille oleva, sillä hän tekee voimattomiksi kaikki maan jumalat; ja kaikki pakanoiden saaret kukin paikallaan tulevat häntä kumartaen rukoilemaan. Teidätkin, kuusilaiset, on miekkani kaatava! Hän on ojentava kätensä pohjoista kohden, hukuttava Assurin ja tekevä Niiniven autioksi, kuivaksi kuin erämaa. Sen keskellä makaa laumoja, kaikkia kansojen petoeläimiä. Pöllö ja siili yöpyvät sen patsaiden seassa. Kuule, kuinka ne laulavat ikkuna-aukossa! Kynnyksellä on tyhjyys. Setrilaudoituksen hän on paljastanut. Tämä oli se riemuitseva kaupunki, joka asui turvallisena ja sanoi sydämessään: "Minä, eikä ketään muuta!" Kuinka autioksi se on tullut, villieläinten makuusijaksi! Jokainen, joka käy siitä ohi, viheltää ja heiluttaa kättään. Voi uppiniskaista, saastaista ja väkivaltaista kaupunkia! Se ei ole totellut ääntä, ei huolinut ojennuksesta, ei luottanut Herraan eikä lähestynyt Jumalaansa. Ruhtinaat sen keskellä ovat ärjyviä leijonia. Sen tuomarit ovat kuin sudet illalla, jotka eivät säästä aamua varten. Sen profeetat ovat huikentelijoita, uskottomia miehiä. Sen papit saastuttavat pyhän ja tekevät väkivaltaa laille. Herra on vanhurskas sen keskellä, hän ei tee vääryyttä. Joka aamu hän tuo valoon oikeutensa, se ei jää tulematta. Mutta väärintekijä ei tunne häpeää. Olen hävittänyt pakanakansat, niiden muurinkulmat ovat autioina. Olen tehnyt niiden kadut raunioiksi eikä niillä ole kulkijoita. Niiden kaupungit ovat hävitetyt, niin ettei niissä ole ihmisiä eikä niissä asuta. Olen sanonut: Pelkää ainoastaan minua ja ota varteen ojennus, niin tytär Siionin asumusta ei hävitetä eikä mitään siitä, mitä olen sille säätänyt. Kuitenkin he nousivat varhain turmellakseen kaikki tekonsa. Sen tähden odottakaa minua – tämä on Herran sana – odottakaa sitä päivää, jona nousen saaliille. Sillä tuomiopäätökseni on, että kokoan pakanakansat ja saatan koolle valtakunnat vuodattaakseni heidän päälleen ankaruuteni ja vihani koko hehkun, sillä kiivauteni tuli kuluttaa koko maan Silloin annan kansoille puhdistetut huulet, niin että ne kaikki huutavat avuksi Herran nimeä ja palvelevat häntä yhdessä. Kuusin virtojen tuolta puolen rukoilijani – hajalla oleva tyttäreni kantaa minulle lahjoja. Sinä päivänä sinä et enää häpeä mitään niistä teoistasi, joilla olet rikkonut minua vastaan, sillä silloin minä poistan keskuudestasi ylpeilijäsi, ne, jotka korottavat itsensä. Sitten et enää ylpeile pyhän vuoreni tähden. Mutta minä jätän jäljelle keskuuteesi kurjan ja köyhän kansan, ne, jotka panevat turvansa Herran nimeen. Israelin jäännökset eivät tee vääryyttä eivätkä puhu valhetta, eikä heidän suussaan tavata valheellista kieltä. Sillä ne ovat laitumella ja makaavat kenenkään pelottelematta. Iloitse, tytär Siion, puhkea huutoon, Israel; ihastu ja riemuitse kaikesta sydämestäsi, tytär Jerusalem. Herra on poistanut tuomiosi, kääntänyt pois vihollisesi. Israelin kuningas, Herra, on keskelläsi. Et tule enää näkemään onnettomuutta. Sinä päivänä sanotaan Jerusalemille: "Älä pelkää, Siion, älkööt kätesi väsykö. Herra, Jumalasi, asuu sinussa; hän on sankari, joka auttaa. Hän iloitsee sinusta ilolla, hän on ääneti, sillä hän rakastaa sinua, hän riemuitsee sinusta riemulla." Minä kokoan ne, jotka ovat murheellisia juhlakokousten tähden. Hehän ovat olleet erossa sinusta. Häväistys on taakkana heidän päällään. Katso, siihen aikaan teen tekoni kaikille nöyryyttäjillesi. Pelastan ontuvat ja kokoan karkotetut ja teen heidät ylistetyiksi ja kiitetyiksi jokaisessa maassa, jossa he olivat häpeän alaisina. Siihen aikaan minä tuon teidät takaisin – siihen aikaan, jona teidät kokoan. Sillä teen teidät ylistetyiksi ja kiitetyiksi kaikissa maan kansoissa, kun käännän kohtalonne silmienne nähden, sanoo Herra. Kuningas Daarejaveksen toisena vuotena, kuudennessa kuussa, kuukauden ensimmäisenä päivänä, tuli tämä Herran sana profeetta Haggain kautta Juudan käskynhaltijalle Serubbaabelille, Sealtielin pojalle, ja ylimmäiselle papille Joosualle, Joosadakin pojalle: "Näin sanoo Herra Sebaot: Tämä kansa sanoo: Aika ei ole tullut rakentaa Herran huonetta." Mutta profeetta Haggain kautta tuli tämä Herran sana: "Onko teidän aika asua paneloiduissa huoneissanne, kun tämä huone on autiona? Mutta nyt Herra Sebaot sanoo näin: Ottakaa vaari teistänne. Kylvätte paljon, mutta saatte vähän. Syötte, mutta ette tule kylläisiksi. Juotte, mutta jano ei sammu. Pukeudutte, mutta ei tule lämmin. Työmies panee palkkansa reikäiseen kukkaroon. Näin sanoo Herra Sebaot: Ottakaa vaari teistänne. Nouskaa vuorelle, tuokaa puita ja rakentakaa temppeli, niin miellyn siihen ja näytän kunniani, sanoo Herra. Odotatte saavanne paljon, mutta se jää vähiin. Tuotte kotiin, mutta minä puhallan sen pois. Minkä tähden? – Tämä on Herran Sebaotin sana. – Huoneeni tähden, koska se on autiona ja te juoksette kukin oman huoneenne hyväksi. Sen tähden taivas pidättää teiltä kasteen ja maa pidättää satonsa. Olen kutsunut kuivuuden maahan ja vuorille, viljalle, viinille ja öljylle, ja maan tuotteille, ihmisille, eläimille ja kaikille käden töille." Serubbaabel, Sealtielin poika, ja ylimmäinen pappi Joosua, Joosadakin poika, ja kansan koko jäännös kuuli Herran, Jumalansa ääntä ja profeetta Haggain sanoja, jota varten Herra, heidän Jumalansa, oli hänet lähettänyt, ja kansa pelkäsi Herraa. Haggai, Herran sanansaattaja, tuodessaan Herran sanan sanoi kansalle näin: "Minä olen kanssanne" – tämä on Herran sana. Herra herätti Juudan käskynhaltijan Serubbaabelin, Sealtielin pojan, hengen ja ylimmäisen papin Joosuan, Joosadakin pojan, hengen ja kansan koko jäännöksen hengen, ja he tulivat ja ryhtyivät rakentamaan Herran Sebaotin, heidän Jumalansa, temppeliä kahdentenakymmenentenä neljäntenä päivänä kuudennessa kuussa, kuningas Daarejaveksen toisena vuotena. Seitsemännessä kuussa, kuukauden kahdentenakymmenentenä ensimmäisenä päivänä tuli profeetta Haggain kautta tämä Herran sana ja se kuului: "Sano Juudan käskynhaltijalle Serubbaabelille, Sealtielin pojalle, ja ylimmäiselle papille Joosualle, Joosadakin pojalle, ja kansan jäännökselle näin: Kuka joukostanne on jäänyt jäljelle, joka on nähnyt tämän temppelin sen entisessä kunniassa? Miltä se nyt teistä näyttää? Eikö se ole tyhjänveroinen silmissänne? Mutta ole nyt luja, Serubbaabel – tämä on Herran sana – ja ole luja, Joosua, Joosadakin poika, ylimmäinen pappi, ja ole luja, maan koko kansa – tämä on Herran sana – ja tehkää työtä, sillä minä olen kanssanne – tämä on Herran Sebaotin sana, sen liiton sana, jonka tein kanssanne, kun lähditte Egyptistä, ja Henkeni pysyy keskellänne. Älkää pelätkö. Sillä näin sanoo Herra Sebaot: Vielä vähän aikaa, ja minä liikutan taivaat ja maan, meren ja kuivan. Liikutan kaikki pakanakansat, ja kaikkien pakanakansojen rakastetut tulevat, ja täytän tämän temppelin kunnialla, sanoo Herra Sebaot. Minun on hopea, ja minun on kulta. Tämä on Herran Sebaotin sana. Tämän temppelin myöhempi kunnia on oleva suurempi kuin ensimmäisen, sanoo Herra Sebaot. Tässä paikassa annan vallita rauhan. Tämä on Herran Sebaotin sana." Yhdeksännen kuun kahdentenakymmenentenä neljäntenä päivänä, Daarejaveksen toisena vuotena, profeetta Haggain kautta tuli tämä Herran sana: "Näin sanoo Herra Sebaot: Kysy papeilta laista ja sano: Katso, mies kantaa pyhää lihaa vaatteensa liepeessä ja koskettaa liepeellään leipää tai keittoa, viiniä, öljyä tai muuta ruokaa, mitä hyvänsä. Tuleeko se siitä pyhäksi?" Niin papit vastasivat ja sanoivat: "Ei." Sitten Haggai sanoi: "Jos joku, joka on kuolleesta saastunut, koskettaa jotakin näistä, tuleeko se saastaiseksi?" Niin papit vastasivat: "Tulee saastaiseksi." Haggai vastasi ja sanoi: "Sellaista on tämä väki, sellaista tämä kansa edessäni. – Tämä on Herran sana. – Sellaisia ovat kaikki heidän kättensä työt. Se, mitä he siellä tuovat uhriksi, on saastaista. Mutta nyt tarkatkaa elämäänne tästä päivästä lähtien ja sitä ennen, kun ei vielä ollut pantu kiveä kiven päälle Herran temppeliin. Sitä ennen mentiin kahdenkymmenen mitan viljakasalle, mutta oli kymmenen, mentiin viinikuurnalle ammentamaan viittäkymmentä mittaa, mutta oli kaksikymmentä. Löin teitä, kaikkia teidän kättenne töitä, nokitähkällä ja viljanruosteella ja rakeilla, mutta te ette kääntyneet luokseni, sanoo Herra. Tarkatkaa elämäänne tästä päivästä lähtien ja sitä ennen, yhdeksännen kuun kahdennestakymmenennestä neljännestä päivästä, Herran temppelin perustamispäivästä, lähtien. Tarkatkaa! Onko aitassa enää siementä? Myöskään viiniköynnös, viikunapuu, granaattiomenapuu ja öljypuu eivät ole kantaneet hedelmää. Tästä päivästä lähtien annan siunauksen." Sitten Herran sana tuli toistamiseen Haggaille kuukauden kahdentenakymmenentenä neljäntenä päivänä ja se kuului: "Sano Juudan käskynhaltijalle Serubbaabelille: Minä liikutan taivaat ja maan. Kukistan myös kuningaskuntien valtaistuimet, hävitän pakanoiden valtakuntien väkevyyden ja kukistan vaunut ajajineen. Hevoset ja niiden ratsastajat kaatuvat, kukin toinen toisensa miekkaan. Sinä päivänä – tämä on Herran Sebaotin sana – otan sinut, palvelijani Serubbaabel, Sealtielin poika, sanoo Herra, ja panen sinut ikään kuin sinettisormukseksi. Sillä sinut olen valinnut. Tämä on Herran Sebaotin sana." Kahdeksannessa kuussa Daarejaveksen toisena vuotena tuli profeetta Sakarjalle, Berekjan pojalle, joka oli Iddon poika, tämä Herran sana ja se kuului: "Herra on toden totta vihastunut teidän isiinne. Sano heille: Näin sanoo Herra Sebaot: Kääntykää luokseni, sanoo Herra Sebaot, niin minäkin käännyn teidän puoleenne, sanoo Herra Sebaot. Älkää olko isienne kaltaisia, joille aikaisemmat profeetat ovat saarnanneet sanoen: Näin sanoo Herra Sebaot: Kääntykää pois pahoilta teiltänne ja pahoista teoistanne; mutta he eivät kuulleet eivätkä kuunnelleet minua. – Tämä on Herran sana. – Teidän isänne – missä he ovat? Entä profeetat – ovatko he eläneet iäti? Mutta minun sanani ja käskyni, jotka olen säätänyt palvelijoilleni profeetoille – eivätkö ne kohdanneet isiänne? He kääntyivät ja sanoivat: 'Niin kuin Herra Sebaot aikoi tehdä meille vaelluksemme ja tekojemme mukaan, niin hän on meille tehnyt.'" Kahdentenakymmenentenä neljäntenä päivänä yhdennessätoista kuussa, joka on sebat-kuu, Daarejaveksen toisena vuotena, tuli profeetta Sakarjalle, Berekjan pojalle, joka oli Iddon poika, tämä Herran sana, ja se kuului: Näin yöllä, katso, mies ratsasti punaruskealla hevosella ja seisahtui myrttien keskelle laaksoon, ja hänen perässään oli punaruskeita, punaisia ja valkoisia hevosia. Kysyin: "Mitä nämä ovat, Herra?" Enkeli, joka puhutteli minua, vastasi minulle: "Minä näytän sinulle, mitä ne ovat." Mies, joka seisoi myrttien keskellä, lausui ja sanoi: "Nämä ovat ne, jotka Herra on lähettänyt maata kuljeskelemaan." Niin ne vastasivat Herran enkelille, joka seisoi myrttien keskellä, ja sanoivat: "Me olemme maata kuljeskelleet, ja katso, koko maa on alallaan ja rauhassa." Sitten Herran enkeli lausui ja sanoi: "Herra Sebaot, kuinka kauan sinä viivyt etkä armahda Jerusalemia ja Juudan kaupunkeja, joille olet ollut vihainen nämä seitsemänkymmentä vuotta?" Herra vastasi enkelille, joka puhutteli minua, ja lausui hyviä, lohdullisia sanoja. Enkeli, joka puhutteli minua, sanoi minulle: "Saarnaa ja sano: Näin sanoo Herra Sebaot: Kiivailen Jerusalemin ja Siionin puolesta suurella kiivaudella. Suurella vihalla minä olen vihastunut suruttomiin pakanoihin, jotka, kun minä vähäksi aikaa vihastuin, auttoivat onnettomuutta tapahtumaan. Sen tähden sanoo Herra näin: Tulen kääntymään Jerusalemin puoleen armahtavaisuudessa. Temppeliäni rakennetaan siellä – tämä on Herran Sebaotin sana – ja mittanuoraa jännitetään Jerusalemin yllä. Saarnaa vielä ja sano: Näin sanoo Herra Sebaot: Vielä kaupunkini ovat hyvyydestä ylitsevuotavia, ja vielä Herra lohduttaa Siionin ja valitsee taas Jerusalemin." Nostin silmäni ja katsoin. Katso, oli neljä sarvea. Sanoin enkelille, joka puhutteli minua: "Mitä nämä ovat?" Hän sanoi minulle: "Nämä ovat ne sarvet, jotka ovat hajottaneet Juudan ja Israelin ja Jerusalemin." Herra näytti minulle neljä seppää. Kysyin: "Mitä nämä ovat tulleet tekemään?" Niin hän vastasi ja sanoi: "Nuo sarvet ovat ne, jotka ovat hajottaneet Juudan, niin ettei yksikään mies voi nostaa päätään. Mutta nämä ovat tulleet saattamaan ne pelkoon ja heittämään maahan niiden pakanakansojen sarvet, jotka ovat nostaneet sarven Juudan maata vastaan hajottaakseen sen." Nostin silmäni ja katsoin. Katso, oli mies ja hänen kädessään mittanuora. Sanoin hänelle: "Mihin sinä olet menossa?" Hän vastasi minulle: "Mittaamaan Jerusalemia nähdäkseni, kuinka leveä ja kuinka pitkä se on oleva." Katso, sitten enkeli, joka puhutteli minua, lähti liikkeelle, ja toinen enkeli lähti häntä vastaan ja sanoi tälle: "Juokse, puhu tälle nuorukaiselle ja sano: Jerusalem on oleva avoin asua, sillä niin paljon siinä on ihmisiä ja eläimiä. Mutta minä olen oleva – tämä on Herran sana – tulimuuri sen ympärillä ja kunnia sen keskellä. Voi, voi, paetkaa pohjoisesta maasta – tämä on Herran sana! Sillä olen hajottanut teidät neljään taivaan tuuleen. Tämä on Herran sana. Voi, Siion, pelastaudu, sinä, joka asut tytär Baabelissa! Sillä näin sanoo Herra Sebaot: Kunniansa tähden hän on lähettänyt minut pakanakansojen luo, jotka ovat teitä saalistaneet. Sillä joka teihin koskee, se koskee hänen silmäteräänsä. Sillä katso, heilutan kättäni heitä vastaan, ja he joutuvat orjiensa saaliiksi. Tulette tietämään, että Herra Sebaot on lähettänyt minut. Riemuitse ja iloitse, tytär Siion! Sillä tulen ja asun keskelläsi, sanoo Herra. Sinä päivänä liittyy paljon pakanoita Herraan, ja he tulevat hänen kansakseen, ja asun keskelläsi, ja tulet tietämään, että Herra Sebaot on lähettänyt minut luoksesi. Herra ottaa Juudan perintöosakseen pyhässä maassa ja valitsee vielä Jerusalemin. Vaiti Herran edessä, kaikki liha! Sillä hän on astunut esiin pyhästä asuinsijastaan." Hän näytti minulle ylimmäisen papin Joosuan seisomassa Herran enkelin edessä ja saatanan seisomassa hänen oikealla puolellaan häntä syyttämässä. Niin Herra sanoi saatanalle: "Herra nuhdelkoon sinua, saatana. Nuhdelkoon sinua Herra, joka on valinnut Jerusalemin. Eikö tämä ole kekäle, joka on tulesta temmattu Joosua oli puettu saastaisiin vaatteisiin, ja hän seisoi enkelin edessä. Tämä lausui ja sanoi näin niille, jotka seisoivat hänen edessään: "Riisukaa häneltä pois saastaiset vaatteet." Hän sanoi hänelle: "Katso, olen ottanut sinulta pois pahat tekosi, ja puetan sinut juhlavaatteisiin." Sanoin: "Pankoot puhtaan turbaanin hänen päähänsä." He panivat puhtaan turbaanin hänen päähänsä ja pukivat hänet vaatteisiin – ja Herran enkeli seisoi siinä. Sitten Herran enkeli todisti Joosualle sanoen: "Näin sanoo Herra Sebaot: Jos vaellat teitäni ja hoidat säätämäni tehtävät, saat myös tuomita huonettani ja vartioida esikartanoitani, ja annan sinulle pääsyn tässä seisovien joukkoon. Kuule, Joosua, ylipappi, sinä ja ystäväsi, jotka edessäsi asuvat. Sillä he ovat ihmeellisiä miehiä, koska – katso – annan tulla palvelijani, Vesan. Sillä katso: kivi, jonka olen asettanut Joosuan eteen – siihen yhteen kiveen päin on seitsemän silmää! Katso, kaiverran kaiverrukset siihen – tämä on Herran Sebaotin sana – ja otan pois tämän maan pahat teot yhtenä päivänä. Sinä päivänä – tämä on Herran Sebaotin sana – te kutsutte kukin ystävänne viinipuun ja viikunapuun alle." Herran enkeli, joka oli puhutellut minua, palasi ja herätti minut, niin kuin joku herätetään unestaan. Hän sanoi minulle: "Mitä sinä näet?" Vastasin: "Näen, katso: lampunjalka, kokonaan kultaa, ja sen yläpuolella öljyastia, ja lampunjalassa seitsemän lamppua, ja seitsemän öljyputkea lamppuihin, jotka ovat siinä ylinnä. Näen myös kaksi öljypuuta sen vieressä, toinen öljyastian oikealla ja toinen vasemmalla puolella." Lausuin ja sanoin enkelille, joka puhutteli minua näin: "Mitä nämä ovat, herra?" Enkeli, joka puhutteli minua, vastasi ja sanoi minulle: "Etkö tiedä, mitä ne ovat?" Sanoin: "En, herra." Niin hän vastasi ja sanoi minulle näin: "Tämä on Herran sana Serubbaabelille, näin kuuluva: Ei sotaväellä eikä voimalla, vaan minun Hengelläni, sanoo Herra Sebaot. Mikä olet sinä, suuri vuori? Serubbaabelin edessä sinä olet lakeus. Hän on paneva paikoilleen ylimmän kiven huutojen kaikuessa: 'Suosio, suosio sille!'" Sitten minulle tuli tämä Herran sana: "Serubbaabelin kädet ovat tämän temppelin perustaneet, ja hänen kätensä saattavat sen valmiiksi. Niin sinä tulet tietämään, että Herra Sebaot on lähettänyt minut teidän luoksenne. Sillä kuka pitää halpana pienten alkujen päivän, kun nuo seitsemän Herran silmää, jotka tarkastelevat koko maata, iloitsevat nähdessään luotilangan Serubbaabelin kädessä?" Lausuin ja sanoin hänelle: "Mitä ovat nämä kaksi öljypuuta lampunjalan oikealla ja vasemmalla puolella?" Lausuin ja sanoin hänelle toistamiseen: "Mitä ovat nuo kaksi öljypuun oksaa kahden kultaisen putken kohdalla, jotka vuodattavat sisältään kultaa?" Hän sanoi minulle näin: "Etkö tiedä, mitä ne ovat?" Vastasin: "En, herra." Hän sanoi: "Nämä ovat ne molemmat öljyllä voidellut, jotka seisovat kaiken maan Herran edessä." Nostin jälleen silmäni, ja katso, oli lentävä kirjakäärö. Hän sanoi minulle: "Mitä sinä näet?" Vastasin: "Minä näen lentävän kirjakäärön, kaksikymmentä kyynärää pitkän ja kymmenen kyynärää leveän." Hän sanoi minulle: "Tämä on kirous, joka lähtee yli koko maan. Sillä tämän kirouksen mukaisesti siitä puhdistetaan pois jokainen varas, ja jokainen vannoskelija puhdistetaan siitä pois. Lasken sen irti – tämä on Herran Sebaotin sana – ja se menee varkaan kotiin ja sen kotiin, joka vannoo väärin nimeeni. Se jää sisälle hänen kotiinsa ja kalvaa sen loppuun asti, sekä sen puut että sen kivet." Enkeli, joka oli puhutellut minua, lähti liikkeelle ja sanoi minulle: "Nosta silmäsi ja katso: mikä tuo on, joka lähtee liikkeelle?" Kysyin: "Mikä se on?" Niin hän vastasi: "Tämä on eefa-mitta, joka lähtee liikkeelle." Hän sanoi: "Tämän näköisiä ne ovat koko maan päällä". Niin katso, lyijykansi kohosi, ja eräs nainen istui eefa-mitan sisällä. Enkeli sanoi: "Tämä on jumalattomuus." Hän heitti hänet sisälle eefa-mittaan ja paiskasi lyijypainon sen suulle. Kun nostin silmäni, näin, katso, kaksi naista lähti liikkeelle, ja heillä oli tuulta siivissään, ja niiden siivet olivat kuin haikaran siivet. Ja he kantoivat eefa-mittaa taivaan ja maan välillä. Sanoin enkelille, joka oli puhutellut minua: "Mihin he kuljettavat eefa-mittaa?" Hän vastasi minulle: "He menevät rakentamaan sille taloa Sinearin maahan. Kun se on valmis, lasketaan se sinne paikalleen." Nostin jälleen silmäni ja näin, katso, neljät vaunut, jotka lähtivät liikkeelle kahden vuoren välistä, ja vuoret olivat vaskivuoria. Ensimmäisten vaunujen edessä olivat punaruskeat hevoset, toisten vaunujen edessä olivat mustat hevoset, kolmansien vaunujen edessä olivat valkoiset hevoset, ja neljänsien vaunujen edessä olivat täplikkäät, väkevät hevoset. Lausuin ja sanoin enkelille, joka oli puhutellut minua: "Mitä nämä ovat, herra?" Enkeli vastasi ja sanoi minulle: "Ne ovat neljä taivaan tuulta, jotka lähtevät liikkeelle seisottuaan kaiken maan Herran edessä. Ne, joiden edessä ovat mustat hevoset, lähtevät pohjoiseen maahan, ja valkoiset lähtevät niiden perään. Täplikkäät lähtevät eteläiseen maahan. Väkevät ovat lähdössä. Ne ovat innokkaita kiertelemään maata." Hän sanoi: "Menkää kiertelemään maata", ja ne kiertelivät maata. Hän huusi minua ja sanoi minulle näin: "Katso, ne, jotka lähtivät pohjoiseen maahan, saattavat Henkeni lepäämään pohjoisessa maassa." Minulle tuli tämä Herran sana ja se kuului: "Ota vastaan karkotuksessa eläviltä Heldailta, Tobialta ja Jedajalta – mene tänä päivänä, mene Joosian, Sefanjan pojan, taloon, johon he ovat tulleet Baabelista – ja ota vastaan hopea ja kulta, tee kruunu ja pane se ylimmäisen papin Joosuan, Joosadakin pojan, päähän ja sano hänelle näin: "Näin sanoo Herra Sebaot: Katso, mies nimeltä Vesa! Omalta pohjaltaan hän on kasvava, ja hän on rakentava Herran temppelin. Herran temppelin hän on rakentava, ja valtasuuruutta hän on kantava, ja hän on istuva ja hallitseva valtaistuimellaan. Hän on oleva pappi valtaistuimellaan, ja rauhan neuvo on vallitseva niiden molempien kesken. Mutta kruunu on oleva muistona Herran temppelissä Helemistä, Tobiasta ja Jedajasta sekä Sefanjan pojan suosiollisuudesta. Kaukana asuvat tulevat ja rakentavat Herran temppeliä. Tulette tietämään, että Herra Sebaot on lähettänyt minut luoksenne. Näin tapahtuu, jos te todella kuulette Herran, Jumalanne, ääntä." Kuningas Daarejaveksen neljäntenä vuotena tuli Herran sana Sakarjalle, neljäntenä päivänä yhdeksännessä kuussa, kislev-kuussa. Beetel oli lähettänyt Sareserin ja Regem-Melekin miehineen rukoilemaan Herran kasvojen edessä ja kysymään Herran Sebaotin temppelin papeilta ynnä profeetoilta näin: "Onko minun viidennessä kuussa itkettävä ja noudatettava pidättyvyyttä, niin kuin olen tehnyt jo monina vuosina?" Minulle tuli tämä Herran Sebaotin sana: "Sano kaikelle maan kansalle ja papeille näin: Kun olette paastonneet ja valittaneet viidennessä ja seitsemännessä kuussa, ja jo seitsemänäkymmenenä vuotena, niin minulleko olette paastonne paastonneet? Kun olette syöneet ja juoneet, niin ettekö ole itsellenne syöneet ja juoneet? Eikö niin: pitäkää ne sanat, jotka Herra on julistanut aikaisempien profeettojen kautta, kun Jerusalem vielä oli asuttuna ja levossa kuten myös sen ympärillä olevat kaupungit, ja Etelämaa ja Alankomaa olivat asuttuja?" Sakarjalle tuli tämä Herran sana ja se kuului: "Näin sanoo Herra Sebaot: Tuomitkaa oikea tuomio, tehkää laupeus ja olkaa armollisia kukin veljellenne, leskeä, orpoa, muukalaista ja köyhää älkää sortako älkääkä miettikö mielessänne pahaa toinen toisellenne. Mutta he kieltäytyivät ottamasta vaarin ja käänsivät uppiniskaisina selkänsä ja kovettivat korvansa, etteivät kuulisi. He tekivät sydämensä kovaksi kuin timantti, etteivät kuulisi lakia eivätkä niitä sanoja, jotka Herra Sebaot oli lähettänyt Hengellään entisten profeettojen kautta. Herralta Sebaotilta on tullut suuri viha. Samoin kuin hän julisti heille, mutta he eivät kuulleet, samoin he huutavat minulle, mutta en kuule, sanoo Herra Sebaot. Minä karkotan myrskynä heidät kaikkien pakanakansojen sekaan, joita he eivät tunne, ja maa jää autioksi heidän jälkeensä menijöistä ja tulijoista. Ihanan maan he tekevät autioksi." Tuli tämä Herran Sebaotin sana: "Näin sanoo Herra Sebaot: Olen kiivaillut Siionin puolesta suurella kiivaudella, suurella vihalla olen sen puolesta kiivaillut. Näin sanoo Herra: Käännyn jälleen Siionin puoleen ja tulen asumaan Jerusalemin keskelle, ja Jerusalemia kutsutaan "Totuuden kaupungiksi" ja Herran Sebaotin vuorta "Pyhäksi vuoreksi". Näin sanoo Herra Sebaot: Vielä on Jerusalemin toreilla istuva vanhuksia, miehiä ja naisia. Kullakin on sauvansa kädessään päivien paljouden vuoksi. Silloin kaupungin torit tulevat olemaan täynnä nuoria poikia ja tyttöjä, jotka leikkivät sen toreilla. Näin sanoo Herra Sebaot: Jos tämä onkin ihmeellistä tämän kansan jäännöksen silmissä niinä päivinä, onko se ihmeellistä myös minun silmissäni? – Tämä on Herran Sebaotin sana. Näin sanoo Herra Sebaot: Katso, olen vapauttava kansani auringon nousun maasta ja laskun maasta. Tuon heidät asumaan Jerusalemin keskelle. Niin he ovat kansani, ja minä olen heidän Jumalansa totuudessa ja vanhurskaudessa. Näin sanoo Herra Sebaot: Olkoot kätenne vahvat, teidän, jotka näinä päivinä olette kuulleet nämä sanat profeettojen suusta, sinä päivänä, jona laskettiin Herran Sebaotin huoneen, rakennettavan temppelin, perustus. Sillä näiden päivien edellä ei saatu palkkaa ihmisen työstä, ei palkkaa eläinten työstä, eikä menijällä eikä tulijalla ollut rauhaa viholliselta, ja lähetin kaikki ihmiset toistensa kimppuun. Nyt en ole tämän kansan jäännökselle samanlainen, kuin minä olin entisinä päivinä. – Tämä on Herran Sebaotin sana. – Sillä rauhan kylvö kylvetään, viiniköynnös antaa hedelmänsä, maa antaa satonsa, taivas antaa kasteensa, ja tämän kansan jäännökselle annan perintöosaksi kaiken tämän. Niin kuin olette olleet kirouksena pakanakansojen seassa, te Juudan heimo ja Israelin heimo, niin te, kun teidät pelastan, tulette olemaan siunauksena. Älkää pelätkö, olkoot kätenne vahvat. Sillä näin sanoo Herra Sebaot: Niin kuin aioin tehdä teille pahaa, kun teidän isänne vihoittivat minut, sanoo Herra Sebaot, enkä sitä katunut, niin näinä päivinä sen sijaan minulla on mielessä tehdä hyvää Jerusalemille ja Juudan heimolle. Älkää pelätkö. Näitä te tehkää: Puhukaa totuutta toinen toisellenne. Tuomitkaa porteissanne oikein, tuomitkaa rauhan tuomio. Älkää hautoko mielessänne pahaa toinen toisellenne älkääkä rakastako väärää valaa. Sillä kaikkia näitä minä vihaan. Tämä on Herran sana." Minulle tuli tämä Herran Sebaotin sana ja se kuului: "Näin sanoo Herra Sebaot: Neljännen kuun paasto, viidennen paasto, seitsemännen paasto ja kymmenennen paasto on oleva Juudan heimolle ilo ja riemu ja mieluinen juhla. Mutta rakastakaa totuutta ja rauhaa. Näin sanoo Herra Sebaot: Vielä tulee kansoja, monien kaupunkien asukkaita, ja toisen asukkaat menevät toiseen kaupunkiin ja sanovat: 'Lähtekäämme rukoilemaan Herran edessä ja etsimään Herraa Sebaotia.' – 'Minäkin lähden.' Niin monet kansat, väkevät pakanakansat, tulevat Jerusalemiin etsimään Herraa Sebaotia, etsimään Herran kasvoja. Näin sanoo Herra Sebaot: Niinä päivinä tarttuu kymmenen miestä kaikista pakanakansojen kielistä, tarttuu Juudan miestä liepeeseen sanoen: 'Me tahdomme kulkea teidän kanssanne, sillä olemme kuulleet, että Jumala on teidän kanssanne.'" Profeettasana, Herran sana, Hadrakin maata vastaan, ja Damaskossa se viipyy. Sillä Herran silmä katsoo ihmisiä, kaikkia Israelin sukukuntia, myös Hamatia, joka on sen kanssa rajanaapurina, sekä Tyyroa ja Siidonia, sillä ne ovat hyvin viisaat. Tyyro on rakentanut itselleen linnoituksia ja kasannut kokoon hopeaa kuin tomua ja kultaa kuin katujen lokaa. Katso, Herra köyhdyttää sen ja syöksee mereen sen voiman, ja se itse poltetaan tulella. Sen näkee Askelon ja pelästyy, ja Gassa, ja vapisee kovin, ja Ekron, sillä sen toivo joutuu häpeään. Gassasta menehtyy kuningas, eikä Askelonissa enää asuta. Asdodissa asuu sekakansaa, ja hävitän filistealaisten ylpeyden. Poistan veret hänen suustaan ja heidän iljetyksensä hänen hampaittensa välistä, ja hänestäkin jää jäännös Jumalallemme. Hän on oleva kuin sukuruhtinas Juudassa, ja Ekron on oleva kuin jebusilainen. Teen leirini temppelini suojaksi sotajoukoilta, jotka tulevat ja menevät, eikä sortaja tule enää heidän kimppuunsa, sillä nyt olen katsellut sitä omin silmin. Iloitse suuresti, tytär Siion, riemuitse, tytär Jerusalem, sillä kuninkaasi tulee sinulle! Vanhurskas ja auttaja hän on, on nöyrä ja ratsastaa aasilla, aasintamman varsalla. Hävitän vaunut Efraimista ja hevoset Jerusalemista. Sodan jousi hävitetään, ja hän julistaa rauhan kansoille. Hänen hallituksensa ulottuu merestä mereen ja virralta hamaan maan ääriin. Myös vankisi päästän pois vedettömästä kuopasta liittosi verellä. Palatkaa linnoitukseen, te vangit, joilla on toivo. Myös tänä päivänä julistan: kaksin verroin sinulle korvaan. Sillä jännitän Juudan jousekseni, panen siihen nuoleksi Efraimin ja nostan poikasi, Siion, poikiasi vastaan, Jaavan, ja teen sinut sankarin miekan kaltaiseksi. Herra näkyy heidän yllään, ja hänen nuolensa lähtee kuin salama. Herra, Herra puhaltaa torveen ja kulkee etelän myrskytuulissa. Tapahtuu myös, että Herra Sebaot suojelee heitä, ja he syövät ja he tallaavat linkokiviä, he juovat ja pauhaavat kuin viiniä nauttineet ja ovat täynnä kuin uhrimaljat, kuin alttarin kulmat. Herra, heidän Jumalansa, on sinä päivänä pelastava heidät, kansansa, joka on kuin hänen lammaslaumansa. He näet ovat kruunuun kiinnitettyjä kiviä, korotettuja hänen maansa ylle. Sillä kuinka suuri onkaan oleva heidän onnensa ja heidän ihanuutensa: vilja saa kasvamaan nuorukaiset ja rypälemehu neitsyet! Rukoilkaa Herralta sadetta kevätsateen aikaan: Herra tekee ukkospilvet ja antaa heille sadekuurot, antaa kasvit jokaisen pellolle. Sillä kotijumalat puhuvat jumalattomuutta, ja tietäjät näkevät petollisia näkyjä, puhuvat valheunia ja turhia sanoja. Sen tähden he saavat lähteä matkaan kuin lammaslauma ja kärsiä vaivaa, koska ei ole paimenta. Paimenia kohtaan on syttynyt vihani, ja rankaisen vuohipukkeja, sillä Herra Sebaot pitää huolen laumastaan, Juudan heimosta, ja asettaa sen ikään kuin kunniaratsukseen sodassa. Siitä on lähtevä kulmakivi, siitä kiinnityspaalu, siitä sotajousi, siitä lähtevät kaikki käskijät. He ovat kuin sankarit, jotka polkevat katujen lokaa sodassa. He sotivat, sillä Herra on heidän kanssaan, ja häpeään joutuvat hevosilla ratsastajat. Teen voimakkaaksi Juudan heimon ja pelastan Joosefin heimon. Palautan heidät, sillä armahdan heitä, ja he tulevat olemaan, kuin en olisi heitä hylännytkään. Sillä minä olen Herra, heidän Jumalansa, ja kuulen heidän rukouksensa. Efraim on oleva kuin sankari, ja heidän sydämensä on iloitseva kuin viinistä. Heidän lapsensa näkevät sen ja iloitsevat; heidän sydämensä riemuitsee Herrassa. Olen viheltävä heille ja kokoava heidät, sillä lunastan heidät, ja he lisääntyvät, niin kuin lisääntyivät ennen. Kun sirottelen heitä kansojen sekaan, he muistavat minut kaukaisissa maissa, ja he elävät lastensa kanssa ja palaavat takaisin. Tuon heidät takaisin Egyptin maasta ja kokoan heidät Assurista. Vien heidät Gileadin maahan ja Libanonille, eikä heille ole riittävästi tilaa. Hän käy ahdistuksen meren halki, hän lyö meren aaltoja, ja kaikki Niilivirran syvyydet kuivuvat, Assurin ylpeys painuu alas, ja Egyptin valtikka väistyy. Mutta heidät teen voimakkaiksi Herrassa, ja he vaeltavat hänen nimessään. Tämä on Herran sana. Avaa ovesi, Libanon! Tuli on kuluttava setrisi. Vaikertakoon sypressi, sillä setri on kaatunut. Hävitetyt ovat nuo mahtavat. Valittakaa, te Baasanin tammet, sillä luoksepääsemätön metsä on sortunut. Kuule paimenten valitusta, kun heidän mahtavansa on hävitetty. Kuule nuorten leijonien karjahtelua, kun Jordanin ylpeys on hävitetty. Näin sanoi Herra, Jumalani: "Kaitse teuraslampaita, joita niiden ostajat teurastavat tuntematta syyllisyyttä, ja joista niiden myyjät sanovat: 'Kiitetty olkoon Herra, olen rikastunut', ja joita niiden paimenet eivät sääli. Sillä en enää säästä maan asukkaita. Tämä on Herran sana. Katso, annan ihmisten joutua toistensa käsiin ja kuninkaansa käsiin, ja he hävittävät maan, enkä pelasta ketään heidän käsistään." Kaitsin teuraslampaita, lampaista kurjimpia. Otin itselleni kaksi sauvaa. Nimitin toisen "Suloudeksi", toisen nimitin "Yhteydeksi", ja kaitsin lampaita. Hävitin kolme paimenta yhtenä kuukautena, mutta sieluni kävi kärsimättömäksi lampaille, ja heidänkin sielunsa kääntyi minusta pois. Sanoin: "En kaitse teitä enää. Kuolkoon, joka kuolee. Hävitköön, joka häviää, ja jäljellejäävät syökööt toistensa lihaa." Otin sauvani Sulouden ja katkaisin sen purkaakseni liittoni, jonka olin tehnyt kaikkien kansojen kanssa. Sinä päivänä se purkautui, ja lampaista kurjimmat, jotka ottivat minusta vaarin, tulivat tietämään, että se oli Herran sana. Sanoin heille: "Jos teille hyväksi näkyy, antakaa minulle palkkani; jollei, niin olkaa antamatta." He punnitsivat palkakseni kolmekymmentä hopearahaa. Herra sanoi minulle: "Heitä se savenvalajalle, tuo kallis hinta, jonka arvoiseksi he ovat minut arvioineet." Otin ne kolmekymmentä hopearahaa ja heitin ne Herran huoneeseen savenvalajalle. Sitten katkaisin toisen sauvani, Yhteyden, purkaakseni veljeyden Juudan ja Israelin väliltä. Herra sanoi minulle: "Ota vielä itsellesi hullun paimenen kapineet. Sillä katso, minä olen herättävä maahan paimenen: kadonneesta hän ei pidä huolta, hajaantunutta hän ei etsi, ruhjoutunutta hän ei paranna, pystyssä pysyvää hän ei tue. Mutta hän syö lihavien lihaa ja halkaisee niiden sorkat. Voi hullua paimenta, joka lampaat hylkää! Käyköön miekka hänen käsivarteensa ja oikeaan silmäänsä. Hänen käsivartensa kuivettukoon, ja hänen oikea silmänsä soetkoon." Profeettasana. Herran sana Israelista. Tämä on Herran sana. Hän on jännittänyt taivaan ja perustanut maan sekä luonut ihmisen hengen hänen sisimpäänsä. Katso, minä teen Jerusalemin maljaksi, joka panee kaikki kansat horjumaan sen ympärillä, ja myös Juudalle se on tuleva, kun Jerusalemia piiritetään. Sinä päivänä tapahtuu, että teen Jerusalemin raskaaksi kiveksi kaikille kansoille. Kaikki, jotka sitä nostavat, telovat itsensä; ja kaikki maan kansakunnat kokoontuvat sitä vastaan. Sinä päivänä – tämä on Herran sana – lyön kaikki hevoset vauhkoudella ja niiden ratsastajat hulluudella. Mutta Juudan heimoa kohti avaan silmäni, ja kaikki kansojen hevoset lyön sokeudella. Silloin Juudan sukuruhtinaat sanovat sydämessään: "Minun väkevyyteni ovat Jerusalemin asukkaat Herrassa Sebaotissa, heidän Jumalassaan." Sinä päivänä teen Juudan sukuruhtinaat ikään kuin tulipannuksi puiden sekaan ja ikään kuin tulisoihduksi lyhteiden sekaan, ja he kuluttavat oikealta ja vasemmalta, kuluttavat kaikki kansat ympäriltään. Jerusalem asuu yhä paikoillaan Jerusalemissa. Herra on ensiksi pelastava Juudan telttamajat, ettei Daavidin suvun kunnia ja Jerusalemin asukkaiden kunnia ylvästelisi Juudaa vastaan. Sinä päivänä Herra suojaa Jerusalemin asukkaita. Se, joka heistä kompastuu, on sinä päivänä oleva kuin Daavid, ja Daavidin huone on oleva kuin Jumala, kuin Herran Enkeli heidän edessään. Mutta tapahtuu, että sinä päivänä minä hävitän kaikki pakanakansat, jotka hyökkäävät Jerusalemia vastaan. Vuodatan Daavidin huoneen päälle ja Jerusalemin asukkaiden päälle armon ja rukouksen Hengen. He katsovat minuun, jonka ovat lävistäneet. He valittavat häntä, niin kuin valitetaan ainoaa poikaa, murehtivat häntä katkerasti, niin kuin katkerasti murehditaan esikoista. Sinä päivänä pidetään Jerusalemissa suuret valittajaiset, niin kuin olivat Hadadrimmonin valittajaiset Megiddon laaksossa. Maa pitää valittajaisia, kukin sukukunta erikseen: Daavidin huoneen sukukunta erikseen ja heidän naisensa erikseen, Naatanin huoneen sukukunta erikseen ja heidän naisensa erikseen, Leevin huoneen sukukunta erikseen ja heidän naisensa erikseen, siimeiläisten sukukunta erikseen ja heidän naisensa erikseen. Kaikki muut sukukunnat, kukin sukukunta erikseen ja heidän naisensa erikseen. Sinä päivänä on Daavidin suvulla ja Jerusalemin asukkailla oleva avoin lähde syntiä ja saastaisuutta vastaan. Sinä päivänä tapahtuu – tämä on Herran Sebaotin sana – että hävitän epäjumalien nimet maasta, eikä niitä enää muisteta. Myös profeetat ja saastaisuuden hengen karkotan maasta. Jos joku vielä ennustaa, hänen isänsä ja äitinsä, hänen vanhempansa, sanovat hänelle: "Sinä et saa elää, koska olet puhunut valhetta Herran nimeen." Hänen isänsä ja äitinsä, hänen vanhempansa, lävistävät hänet hänen ennustamisensa tähden. Sinä päivänä tapahtuu, että profeetat häpeävät kukin näkyään, kun he ennustavat, eivätkä he valehdellakseen pue päälleen karvaista viittaa. Hän sanoo: "En ole profeetta, vaan peltomies, sillä eräs mies on ostanut minut orjaksi jo nuoruudessani." Jos häneltä kysytään: "Mitä ovat nuo haavat käsissäsi?" hän vastaa: "Ne lyötiin rakkaitten ystävieni huoneessa." Herää, miekka, paimentani vastaan ja lähintä miestäni vastaan. Tämä on Herran Sebaotin sana. Lyö paimenta, ja joutukoot lampaat hajalle, mutta käännän jälleen käteni pienimpiä kohden. Näin on käyvä koko maassa. – Tämä on Herran sana. – Kaksi osaa siitä hävitetään ja saa surmansa, mutta kolmas osa siitä jää jäljelle. Kolmannen osan vien tuleen. Sulatan heidät, kuin hopea sulatetaan, ja koettelen heitä, niin kuin kultaa koetellaan. He huutavat avuksi nimeäni, ja vastaan heille. Sanon: "Se on kansani", ja se sanoo: "Herra, Jumalani." Katso, Herran päivä tulee, ja saaliisi jaetaan keskelläsi. Kokoan kaikki pakanat sotaan Jerusalemia vastaan. Kaupunki valloitetaan, talot ryöstetään, naiset raiskataan, ja puoli kaupunkia lähtee karkotukseen, mutta jäljelle jäävää kansaa ei hävitetä kaupungista. Herra lähtee liikkeelle ja sotii näitä pakanoita vastaan, niin kuin sodan käyntinsä päivänä, taistelun päivänä. Hänen jalkansa seisovat sinä päivänä Öljymäellä, joka on Jerusalemin edustalla itää kohti. Öljymäki halkeaa kahtia idästä länteen hyvin suureksi laaksoksi: toinen puoli mäkeä siirtyy pohjoiseen ja toinen puoli etelään. Mutta te pakenette mäkieni väliseen laaksoon, sillä mäkien välinen laakso ulottuu Asaliin asti. Te pakenette, niin kuin pakenitte maanjäristystä Ussian, Juudan kuninkaan, päivinä. Herra, Jumalani, tulee ja kaikki pyhät kanssasi. Tapahtuu, ettei sinä päivänä ole valoa. Pimeys sammuttaa valon. Se on oleva yksi päivä – Herran tuntema. Ei ole päivää eikä yötä, ja ehtoolla on oleva valoisaa. Tapahtuu, että sinä päivänä elävät vedet virtaavat Jerusalemista: toiset puolet niistä Idänmerta kohti, toiset puolet Länsimerta kohti. Niin tapahtuu kesällä ja talvella. Herra on oleva koko maan kuningas. Sinä päivänä on Herra oleva yksi ja hänen nimensä yksi. Koko maa muuttuu tasaiseksi kuin Aromaa Gebasta Rimmoniin asti Jerusalemin eteläpuolelle. Tämä on oleva korkea ja asuttu paikallaan Benjaminin portista entisen portin kohdalle asti, Kulmaporttiin ja Hananelin tornilta kuninkaan viinikuurniin asti. He asuvat siellä, eikä sitä enää hävitetä, ja Jerusalem on oleva asuttu ja turvassa. Mutta tämä on oleva vitsaus, jolla Herra rankaisee niitä kansoja, jotka sotivat Jerusalemia vastaan: hän mädättää siltä kansalta lihan, kun se vielä seisoo jaloillaan, sen silmät mätänevät kuopissaan, ja sen kieli mätänee sen suussa. Sinä päivänä on tuleva Herralta suuri hämminki heidän keskelleen, niin että he käyvät kiinni toinen toisensa käteen ja toisen käsi kohoaa toisen kättä vastaan. Myös Juuda on sotiva Jerusalemissa, ja kaikkien pakanakansojen rikkaudet kootaan joka taholta: kullat ja hopeat ja hyvin paljon vaatteita. Samoin on vitsaus kohtaava hevosia, muuleja, kameleja, aaseja ja kaikkea karjaa, mitä niissä leireissä on – kaikkia samanlainen vitsaus. Mutta tapahtuu, että kaikki niiden pakanakansojen tähteet, jotka ovat hyökänneet Jerusalemia vastaan, nousevat vuosi vuodelta sinne kumartaen rukoilemaan kuningasta, Herraa Sebaotia, ja viettämään lehtimajanjuhlaa. Tapahtuu, että niille maan sukukunnille, jotka eivät nouse Jerusalemiin kumartaen rukoilemaan kuningasta, Herraa Sebaotia, ei tule sadetta. Mutta jos egyptiläisten sukukunta ei nouse eikä tule sinne ylös, ei tule sitä heillekään, vaan heitä on kohtaava se vitsaus, millä Herra rankaisee niitä pakanakansoja, jotka eivät nouse sinne viettämään lehtimajanjuhlaa. Tämä on oleva egyptiläisten synnin rangaistus ja kaikkien niiden pakanakansojen synnin rangaistus, jotka eivät nouse sinne viettämään lehtimajanjuhlaa. Sinä päivänä lukee hevosten kulkusissa: "Pyhitetty Herralle." Padat Herran temppelissä ovat uhrimaljojen vertaisia, jotka ovat alttarin edessä. Silloin jokainen pata Jerusalemissa ja Juudassa on oleva pyhä Herralle Sebaotille, ja kaikki uhraajat tulevat ja ottavat niitä ja keittävät niissä. Eikä sinä päivänä ole enää yhtään kaupustelijaa Herran Sebaotin temppelissä. Profeettasana. Herran sana Israelille, Malakian kautta. Olen rakastanut teitä, sanoo Herra. Mutta sanotte: "Missä olet osoittanut rakkautesi meihin?" Eikö Eesau ollut Jaakobin veli – tämä on Herran sana – ja Jaakobia rakastin, mutta Eesauta vihasin; ja tein hänen vuorensa autioiksi ja annoin hänen perintöosansa erämaan sakaaleille. Jos Edom sanoo: "Olemme ruhjotut, mutta rakennamme rauniot jälleen", niin Herra Sebaot sanoo näin: He rakentakoot, mutta minä revin maahan. Heidän nimensä olkoon: "jumalattomuuden maa" ja "kansa, johon Herra on vihastunut iankaikkisesti." Silmänne näkevät sen, ja sanotte: "Herra on suuri Israelin rajojen ulkopuolellakin." Poika kunnioittakoon isää ja palvelija isäntäänsä. Mutta jos minä olen isä, missä on kunnioitukseni? Ja jos minä olen Herra, missä on pelkoni? sanoo Herra Sebaot teille, te papit, jotka pidätte halpana nimeni. Mutta te sanotte: "Miten olemme pitäneet nimesi halpana?" Siten, että tuotte alttarilleni saastutettua leipää. Mutta sanotte: "Miten olemme sinut saastuttaneet?" Siten, että sanotte: "Herran pöytä on pidettävä halpana." Kun te tuotte uhriksi sokean eläimen, se ei ole paha! Kun tuotte ontuvan ja sairaan, se ei ole paha! Vie se maaherrallesi: mieltyykö hän sinuun, ja onko hän sinulle suosiollinen? sanoo Herra Sebaot. Mutta nyt: lepyttäkää Jumalaa, että hän meitä armahtaisi. Tällaista on kädestänne tullut. Olisiko hän teille suosiollinen? sanoo Herra Sebaot. Jospa olisi teidän joukossanne joku, joka sulkisi ovet, ettette pitäisi alttarillani tulta turhaan! Ei ole minulla mielisuosiota teihin, sanoo Herra Sebaot, enkä mielly ruokauhriin, joka tulee kädestänne. Sillä auringon noususta sen laskuun asti on nimeni oleva suuri pakanain seassa, ja joka paikassa uhrataan ja tuodaan nimeni kunniaksi puhdas ruokauhri. Sillä nimeni on oleva suuri pakanain seassa, sanoo Herra Sebaot. Mutta te häpäisette sen, kun sanotte: "Herran pöytä on saastutettu, ja sen hedelmän syönti on pidettävä halpana." Mutta te sanotte: "Mikä vaiva!" ja halveksitte sitä, sanoo Herra Sebaot, ja tuotte ryöstettyä, ontuvaa ja sairasta – tuotte sellaista uhrilahjaksi. Minäkö miellyn ottamaan sen kädestänne? sanoo Herra. Kirottu olkoon pettäjä, jolla on laumassaan koiraspuoli ja joka on luvannut sen, mutta uhraakin Herralle viallisen. Sillä suuri kuningas olen minä, sanoo Herra Sebaot, ja nimeni on pelottava pakanain keskuudessa. Mutta nyt teille tämä käsky, te papit! Jos ette kuule ja paina sydämeenne, että annatte kunnian nimelleni, sanoo Herra Sebaot, lähetän teitä vastaan kirouksen ja kiroan teille suodut siunaukset. Olenkin ne jo kironnut, sillä te ette ole painaneet tätä sydämeenne. Katso, kiellän teiltä jälkeläiset, ja viskelen sontaa kasvoillenne, ruokasulaa juhlauhreistanne, ja teidät kannetaan sen kanssa pois. Tulette tietämään, että olen lähettänyt teille tämän käskyn, jotta liittoni Leevin kanssa pysyisi, sanoo Herra Sebaot. Liittoni hänen kanssaan oli elämä ja rauha, ja annoin sen hänelle peloksi, niin että hän pelkäsi minua ja kunnioitti nimeäni. Oikea opetus oli hänen suussaan, eikä vääryyttä tavattu hänen huuliltaan. Rauhassa ja vilpittömästi hän vaelsi kanssani, ja monia hän käänsi pois syntiä tekemästä. Sillä papin huulet säilyttävät tiedon, ja hänen suustaan etsitään opetus, sillä hän on Herran Sebaotin sanansaattaja. Mutta te olette poikenneet tieltä, olette opetuksellanne saattaneet monet kompastumaan, ja olette turmelleet Leevin liiton, sanoo Herra Sebaot. Minäkin teen teidät halveksituiksi ja alhaisiksi koko kansalle, koska ette ole pitäneet teitäni, vaan olette katsoneet henkilöön opetuksessa. Eikö meillä kaikilla ole sama Isä? Eikö sama Jumala ole meitä luonut? Miksi olemme uskottomia toisillemme ja rikomme isiemme liiton? Juuda on ollut uskoton, Israelissa ja Jerusalemissa on tehty kauhistus. Sillä Juuda on häväissyt Herran pyhäkön, jota Herra rakastaa, ja on nainut vieraan jumalan tyttären. Hävittäköön Herra siltä mieheltä, joka tämän tekee, Jaakobin telttamajoista valvojan, vastaajan ja Herran Sebaotin uhrilahjan tuojan. Toiseksi olette tehneet tämän: olette saattaneet Herran alttarin peitetyksi kyynelillä, itkulla ja huokauksilla, niin ettei hän enää käänny uhrilahjojen puoleen eikä mielly ottamaan mitään kädestänne. Mutta te sanotte: "Kuinka niin?" Sen tähden, että Herra on todistaja sinun ja nuoruutesi vaimon välillä, jolle sinä olet ollut uskoton, vaikka hän on puolisosi, laillinen aviovaimosi. Ei kukaan, jolla on jäännös Hengestä, ole tehnyt niin. Mutta miksi se yksi? Hän etsi Jumalalta siementä? – Ottakaa vaari hengestänne älkääkä olko uskottomia nuoruutenne vaimolle. Sillä minä vihaan hylkäämistä, sanoo Herra, Israelin Jumala, ja sitä, joka peittää vaatteensa väkivallalla, sanoo Herra Sebaot. Ottakaa vaari hengestänne älkääkä olko uskottomia. Te väsytätte Herran puheillanne. Mutta te sanotte: "Miten väsytämme?" Siten, että sanotte: "Jokainen, joka pahaa tekee, on hyvä Herran silmissä, ja niihin hänellä on mielisuosio"; tai: "Missä on tuomion Jumala?" Katso, lähetän sanansaattajani, ja hän on valmistava tien eteeni. Joutuin temppeliinsä on tuleva Herra, jota te etsitte, ja Liiton Enkeli, jota te rakastatte. Katso, hän tulee, sanoo Herra Sebaot. Mutta kuka kestää hänen tulemisensa päivän, ja kuka voi pysyä, kun hän ilmestyy? Sillä hän on kuin kultasepän tuli ja kuin pesijäin saippua. Hän istuu ja sulattaa ja puhdistaa hopean, hän puhdistaa Leevin pojat, saa ne puhtaiksi kuin kullan ja hopean ja sitten he tuovat Herralle uhrilahjoja vanhurskaudessa. Silloin Herralle ovat otollisia Juudan ja Jerusalemin uhrilahjat kuin muinaisina päivinä ja entisinä vuosina. Lähestyn teitä pitääkseni tuomion ja tulen kiireesti todistajaksi velhoja, avionrikkojia ja väärinvannojia vastaan ja niitä vastaan, jotka sortavat palkkalaista palkanmaksussa, leskeä ja orpoa ja vääntävät vääräksi muukalaisen asian eivätkä pelkää minua, sanoo Herra Sebaot. Sillä minä, Herra, en muutu, ettekä te, Jaakobin lapset, lopeta. Isienne päivistä asti te olette poikenneet säädöksistäni ettekä ole noudattaneet niitä. Kääntykää luokseni, niin käännyn teidän luoksenne, sanoo Herra Sebaot. Mutta te sanotte: "Missä asiassa meidän on käännyttävä?" Riistääkö ihminen Jumalalta? Te kuitenkin riistätte minulta. Mutta te sanotte: "Missä asiassa sinulta riistämme?" Kymmenyksissä ja antimissa. Te olette kirouksella kirotut, koska te, koko kansa, riistätte minulta. Tuokaa täydet kymmenykset varastohuoneeseen, että huoneessani olisi ravintoa, ja siten koetelkaa minua, sanoo Herra Sebaot, ettenkö avaa teille taivaan ikkunoita ja vuodata teille siunausta ylenpalttisesti. Karkotan nuhtelullani teiltä syöjät turmelemasta maanne hedelmää, eikä viiniköynnöksenne kedolla ole hedelmätön, sanoo Herra Sebaot. Silloin teitä ylistävät autuaiksi kaikki pakanat, sillä te tulette olemaan ihana maa, sanoo Herra Sebaot. Julkeita ovat puheenne minua vastaan, sanoo Herra. Mutta te sanotte: "Mitä olemme sinua vastaan puhuneet?" Te sanotte: "Turhaa on palvella Herraa. Mitä hyötyä siitä on ollut, että olemme suorittaneet hänelle säädetyt tehtävät ja että olemme vaeltaneet murheellisina Herran Sebaotin kasvojen edessä. Nyt me kiitämme julkeitten onnea. Ne, jotka tekevät sitä, mikä on jumalatonta, tulevat rakennetuiksi. He kiusaavat Jumalaa, mutta pelastuvat." Silloin myös Herraa pelkäävät puhuvat toinen toisensa kanssa, ja Herra tarkkailee ja kuulee. Muistokirja kirjoitetaan hänen edessään niiden hyväksi, jotka pelkäävät Herraa ja pitävät hänen nimensä kunniassa. He ovat omaisuuteni, sanoo Herra Sebaot, sinä päivänä, jonka teen. Olen heille laupias, niin kuin mies on laupias pojalleen, joka häntä palvelee. Tulette jälleen näkemään, mikä on ero vanhurskaan ja jumalattoman välillä, sen välillä, joka palvelee Jumalaa, ja sen, joka ei häntä palvele. Sillä katso: tulee päivä, joka palaa kuin pätsi. Kaikki julkeat ja kaikki, jotka tekevät sitä, mikä on jumalatonta, ovat oljenkorsia. Heidät polttaa se päivä, joka tulee, sanoo Herra Sebaot, niin ettei se jätä heistä juurta eikä oksaa. Mutta teille, jotka nimeäni pelkäätte, koittaa vanhurskauden aurinko ja parantuminen sen siipien alla, ja käytte ulos ja hypitte kuin navetan syöttövasikat ja tallaatte jumalattomat. He näet tulevat tomuksi jalkapohjienne alle sinä päivänä, jonka minä teen, sanoo Herra Sebaot. Muistakaa palvelijani Mooseksen laki, jonka säädin Hoorebilla hänelle koko Israelia varten käskyiksi ja oikeuksiksi. Katso, minä lähetän teille profeetta Elian, ennen kuin tulee Herran päivä, se suuri ja pelottava. Hän kääntää jälleen isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet heidän isiensä puoleen, etten tulisi ja löisi maata kirouksella. Jeesuksen Kristuksen, Daavidin pojan, Aabrahamin pojan, syntykirja. Aabrahamille syntyi Iisak, Iisakille syntyi Jaakob, Jaakobille syntyi Juuda ja tämän veljet; Juudalle syntyi Faares ja Sera Taamarista, Faareelle syntyi Esrom, Esromille syntyi Aram; Aramille syntyi Aminadab, Aminadabille syntyi Nahasson, Nahassonille syntyi Salmon; Salmonille syntyi Booas Raahabista, Booalle syntyi Oobed Ruutista, Oobedille syntyi Iisai; Iisaille syntyi Daavid, kuningas. Daavidille syntyi Salomo Uurian vaimosta; Salomolle syntyi Rehabeam, Rehabeamille syntyi Abia, Abialle syntyi Aasa; Aasalle syntyi Joosafat, Joosafatille syntyi Jooram, Jooramille syntyi Ussia; Ussialle syntyi Jootam, Jootamille syntyi Aahas, Aahaalle syntyi Hiskia; Hiskialle syntyi Manasse, Manasselle syntyi Aamon, Aamonille syntyi Joosia; Joosialle syntyi Jekonja ja tämän veljet Babyloniin siirtämisen aikoihin. Babyloniin siirtämisen jälkeen Jekonjalle syntyi Sealtiel, Sealtielille syntyi Serubbaabel; Serubbaabelille syntyi Abiud, Abiudille syntyi Eljakim, Eljakimille syntyi Asor; Asorille syntyi Saadok, Saadokille syntyi Akim, Akimille syntyi Eliud; Eliudille syntyi Eleasar, Eleasarille syntyi Mattan, Mattanille syntyi Jaakob; Jaakobille syntyi Joosef, Marian mies, hänen, josta syntyi Jeesus, jota kutsutaan Kristukseksi. Näin on sukupolvia Aabrahamista Daavidiin kaikkiaan neljätoista polvea, ja Daavidista Babyloniin siirtämiseen neljätoista polvea, ja Babyloniin siirtämisestä Kristukseen asti neljätoista polvea. Jeesuksen Kristuksen syntyminen oli näin. Kun hänen äitinsä Maria oli kihlattu Joosefille, huomattiin hänen ennen heidän menoaan yhteen olevan raskaana Pyhästä Hengestä. Mutta kun Joosef, hänen miehensä, oli hurskas, ja koska hän ei tahtonut saattaa häntä häpeään, hän aikoi hylätä hänet salaa. Mutta kun hän tätä ajatteli, katso, hänelle ilmestyi unessa Herran enkeli, joka sanoi: "Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa luoksesi Mariaa, vaimoasi, sillä se, mikä hänessä on siinnyt, on Pyhästä Hengestä. Hän on synnyttävä pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus, sillä hän on vapahtava kansansa heidän synneistään." Tämä kaikki on tapahtunut, että kävisi toteen, minkä Herra on puhunut profeetan kautta, joka sanoo: "Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja tälle annetaan nimi Immanuel", mikä on käännettynä: Jumala meidän kanssamme. Herättyään unesta Joosef teki, kuten Herran enkeli oli käskenyt hänen tehdä, ja otti vaimonsa luokseen eikä yhtynyt häneen, ennen kuin Maria oli synnyttänyt pojan, ja hän antoi hänelle nimen Jeesus. Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Beetlehemissä kuningas Herodeksen aikana, katso, tietäjiä tuli Idän mailta Jerusalemiin, ja he sanoivat: "Missä on äsken syntynyt juutalaisten kuningas? Sillä me näimme hänen tähtensä Idän mailla ja olemme tulleet häntä kumartamaan." Kun kuningas Herodes sen kuuli, hän hämmästyi ja koko Jerusalem hänen kanssaan. Koottuaan kaikki kansan ylipapit ja kirjanoppineet, hän kyseli heiltä, missä Kristus oli syntyvä. He sanoivat hänelle: "Juudean Beetlehemissä, sillä näin on kirjoitettu profeetan kautta: 'Sinä Beetlehem, sinä Juudan seutu, et suinkaan ole vähäisin Juudan ruhtinasten joukossa, sillä sinusta on lähtevä hallitsija, joka kaitsee kansaani Israelia.'" Silloin Herodes kutsui tietäjät luokseen salaa ja tutki heiltä tarkasti, mihin aikaan tähti oli ilmestynyt ja lähetti heidät Beetlehemiin sanoen: "Menkää ja tiedustelkaa tarkasti lasta, ja kun löydätte hänet, ilmoittakaa minulle, että minäkin tulisin häntä kumartamaan." Kuultuaan kuninkaan sanat he lähtivät matkalle; ja katso, tähti, jonka he olivat nähneet Idän mailla, kulki heidän edellään, kunnes se tuli sen paikan päälle, jossa lapsi oli, ja pysähtyi siihen. Nähdessään tähden he iloitsivat hyvin suurella ilolla. Mentyään taloon he näkivät lapsen sekä Marian, hänen äitinsä, lankesivat maahan, kumarsivat häntä, avasivat aarteensa ja toivat hänelle lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa. Jumala kielsi heitä unessa Herodeksen luo palaamasta, ja he menivät toista tietä takaisin omaan maahansa. Mutta heidän mentyään, katso, Herran enkeli ilmestyi Joosefille unessa ja sanoi: "Nouse, ota lapsi ja hänen äitinsä ja pakene Egyptiin, ja ole siellä siihen asti, kuin sinulle sanon; sillä Herodes on etsivä lasta surmatakseen hänet." Noustuaan yöllä hän otti lapsen ja hänen äitinsä ja siirtyi Egyptiin. Hän oli siellä Herodeksen kuolemaan asti, jotta kävisi toteen, minkä Herra on puhunut profeetan kautta, joka sanoo: "Egyptistä minä kutsuin Poikani." Silloin Herodes nähtyään, että tietäjät olivat hänet pettäneet, vihastui suuresti ja lähetti tappamaan kaikki poikalapset Beetlehemistä ja koko sen ympäristöstä, kaksivuotiaat ja nuoremmat, sen mukaan kuin hän oli tiedustellut tarkasti aikaa tietäjiltä. Silloin kävi toteen, mikä on puhuttu profeetta Jeremian kautta, joka sanoo: "Ääni kuuluu Raamasta, itku ja suuri valitus. Raakel itkee lapsiaan eikä huoli lohdutuksesta, kun heitä ei enää ole." Mutta kun Herodes oli kuollut, katso, Herran enkeli ilmestyi unessa Joosefille Egyptissä ja sanoi: "Nouse, ota lapsi ja hänen äitinsä ja mene Israelin maahan, sillä ne, jotka etsivät lapsen henkeä, ovat kuolleet." Hän nousi, otti lapsen ja hänen äitinsä ja meni Israelin maahan. Mutta kuultuaan, että Arkelaus hallitsi Juudeaa isänsä Herodeksen jälkeen, hän pelkäsi mennä sinne. Hän sai unessa Jumalalta käskyn ja lähti Galilean alueelle. Sinne tultuaan hän asettui asumaan kaupunkiin, jonka nimi on Nasaret; että kävisi toteen, mikä on puhuttu profeettojen kautta, että hänet on kutsuttava Nasaretilaiseksi. Niinä päivinä tuli Johannes Kastaja ja saarnasi Juudean erämaassa sanoen: "Muuttakaa mielenne, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle." Hän on näet se, josta on puhuttu profeetta Jesajan kautta sanoen: "Airuen ääni kuuluu erämaassa: 'Valmistakaa Herralle tie, tehkää polut hänelle suoriksi.'" Johanneksella oli puku kamelinkarvoista ja vyötäisillään nahkavyö, ja ruokana hänellä oli heinäsirkat ja kedon hunaja. Silloin hänen luokseen vaelsi Jerusalem ja koko Juudea ja kaikki Jordanin ympäristö, ja he saivat kasteen häneltä Jordanin virrassa, kun he tunnustivat syntinsä. Mutta nähdessään paljon fariseuksia ja saddukeuksia tulevan kasteelle hän sanoi heille: "Te kyykäärmeitten sikiöt, kuka on neuvonut teitä pakenemaan tulevaa vihaa? Tehkää sen tähden mielenmuutoksen soveliaita hedelmiä, älkääkä luulko voivanne sanoa mielessänne: 'Onhan meillä isänä Aabraham'; sillä minä sanon teille, että Jumala voi näistä kivistä herättää lapsia Aabrahamille. Kirves on jo pantu puiden juurelle. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan siis pois ja heitetään tuleen. Minä kastan teitä vedellä mielenmuutokseen, mutta se, joka minun jälkeeni tulee, on minua voimakkaampi, jonka sandaaleitakaan en ole kelvollinen kantamaan. Hän kastaa teitä Pyhällä Hengellä ja tulella. Hänellä on viskimensä kädessään, ja hän puhdistaa puimatanterensa ja kokoaa vehnänjyvänsä aittaan, mutta ruumenet hän polttaa sammumattomassa tulessa." Silloin Jeesus tuli Galileasta Jordanille Johanneksen luo hänen kastettavakseen. Mutta tämä esteli häntä sanoen: "Minun tarvitsee saada sinulta kaste, ja sinä tulet minun luokseni!" Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Salli nyt; sillä näin meidän sopii täyttää kaikki vanhurskaus." Silloin hän salli sen hänelle. Kun Jeesus oli kastettu, hän nousi heti vedestä, ja katso, taivaat aukenivat, ja hän näki Jumalan Hengen tulevan alas kyyhkysenä ja laskeutuvan hänen päälleen, ja katso, taivaista kuului ääni, joka sanoi: "Tämä on minun rakas Poikani, johon olen mieltynyt." Sitten Henki vei Jeesuksen ylös erämaahan perkeleen kiusattavaksi. Kun Jeesus oli paastonnut neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, hänen tuli sen jälkeen nälkä. Silloin kiusaaja tuli hänen luokseen ja sanoi hänelle: "Jos olet Jumalan Poika, käske näiden kivien muuttua leiviksi." Mutta hän vastasi ja sanoi: "Kirjoitettu on: 'Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.'" Silloin perkele otti hänet kanssaan pyhään kaupunkiin ja asetti hänet pyhäkön harjalle ja sanoi hänelle: "Jos olet Jumalan Poika, heittäydy tästä alas; sillä kirjoitettu on: 'Hän antaa enkeleilleen sinusta käskyn', ja: 'He kantavat sinua käsillään, ettet jalkaasi kiveen loukkaisi.'" Jeesus sanoi hänelle: "Taas on kirjoitettu: 'Älä kiusaa Herraa, sinun Jumalaasi.'" Taas perkele otti hänet kanssaan hyvin korkealle vuorelle ja näytti hänelle kaikki maailman valtakunnat ja niiden loiston ja sanoi hänelle: "Tämän kaiken annan sinulle, jos lankeat eteeni ja rukoilet minua." Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Mene pois, saatana; sillä kirjoitettu on: 'Herraa, sinun Jumalaasi, pitää sinun kumartaen rukoilla ja häntä ainoaa palvella.'" Silloin perkele jätti hänet; ja katso, enkeleitä tuli Jeesuksen luo, ja he palvelivat häntä. Mutta kun Jeesus kuuli, että Johannes oli pantu vankeuteen, hän poistui Galileaan. Hän jätti Nasaretin ja meni asumaan Kapernaumiin, joka on meren rannalla, Sebulonin ja Naftalin alueella, että kävisi toteen, mikä on puhuttu profeetta Jesajan kautta, joka sanoo: "Sebulonin maa ja Naftalin maa, meren tie, Jordanin tuonpuoleinen maa, pakanain Galilea – kansa, joka pimeydessä istui, näki suuren valkeuden, ja jotka istuivat kuoleman maassa ja varjossa, niille koitti valkeus." Siitä lähtien Jeesus rupesi saarnaamaan ja sanomaan: "Muuttakaa mielenne, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle." Kulkiessaan Galilean järven rantaa hän näki kaksi veljestä, Simonin, jota kutsutaan Pietariksi, ja Andreaan, hänen veljensä, heittämässä verkkoa järveen; sillä he olivat kalastajia. Hän sanoi heille: "Seuratkaa minua, niin teen teistä ihmisten kalastajia." Heti he jättivät verkot ja seurasivat häntä. Kulkiessaan siitä eteenpäin hän näki toiset kaksi veljestä, Jaakobin, Sebedeuksen pojan, ja Johanneksen, hänen veljensä, veneessä isänsä Sebedeuksen kanssa laittamassa verkkojaan kuntoon ja kutsui heidät. He jättivät heti veneen ja isänsä ja seurasivat häntä. Hän kierteli kautta koko Galilean, opetti heidän synagogissaan, saarnasi valtakunnan evankeliumia ja paransi kaikkia tauteja ja kaikkea sairautta, mitä kansassa oli. Maine levisi hänestä koko Syyriaan, ja hänen luokseen tuotiin kaikkia sairaita, monenlaisten tautien ja vaivojen rasittamia, riivattuja, kuunvaihetautisia ja halvaantuneita; ja hän paransi heidät. Häntä seurasi suuri kansan paljous Galileasta, Dekapolista, Jerusalemista, Juudeasta ja Jordanin toiselta puolen. Nähdessään kansanjoukot hän nousi vuorelle; ja kun hän oli istuutunut, hänen opetuslapsensa tulivat hänen luokseen, ja hän avasi suunsa ja opetti heitä sanoen: "Autuaita ovat hengessä köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta. Autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen. Autuaita ovat hiljaiset, sillä he saavat periä maan. Autuaita ovat ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano, sillä heidät ravitaan. Autuaita ovat laupiaat, sillä he saavat laupeuden. Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan. Autuaita ovat rauhantekijät, sillä heitä sanotaan Jumalan lapsiksi. Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden tähden vainotaan, sillä heidän on taivasten valtakunta. Autuaita olette te, kun ihmiset minun tähteni teitä solvaavat, vainoavat ja valehdellen puhuvat teistä kaikenlaista pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. Sillä samoin he vainosivat profeettoja, jotka olivat ennen teitä. Te olette maan suola, mutta jos suola käy mauttomaksi, millä se saadaan suolaiseksi? Se ei enää kelpaa mihinkään muuhun kuin pois heitettäväksi ja ihmisten tallattavaksi. Te olette maailman valo. Ylhäällä vuorella oleva kaupunki ei voi olla piilossa, eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle, vaan lampunjalkaan, ja loistamaan kaikille huoneessa oleville. Samoin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa. Älkää luulko, että olen tullut Lakia tai Profeettoja kumoamaan; en ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään. Sillä totisesti sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, laista ei katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennen kuin kaikki on tapahtunut. Sen tähden joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, kutsutaan pienimmäksi taivasten valtakunnassa, mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, kutsutaan suureksi taivasten valtakunnassa. Sillä sanon teille: ellei teidän vanhurskautenne ole paljon suurempi kuin kirjanoppineiden ja fariseusten, ette pääse taivasten valtakuntaan. Te olette kuulleet sanotuksi vanhoille: 'Älä tapa', ja: 'Joka tappaa, se on ansainnut tuomion.' Mutta minä sanon teille: jokainen, joka vihastuu veljeensä, on ansainnut tuomion; ja joka sanoo veljelleen: 'Sinä kelvoton', on ansainnut Suuren neuvoston tuomion; ja joka sanoo: 'Sinä hullu', on ansainnut helvetin tulen. Sen tähden, jos tuot lahjaasi alttarille ja siellä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, jätä lahjasi siihen alttarin eteen, ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa, ja tule sitten uhraamaan lahjasi. Suostu pian sopimaan riitapuolesi kanssa, niin kauan kuin vielä olet hänen kanssaan tiellä, ettei riitapuolesi vetäisi sinua tuomarin eteen ja tuomari antaisi sinua oikeudenpalvelijalle, ja ettei sinua pantaisi vankilaan. Totisesti sanon sinulle: sieltä et pääse, ennen kuin maksat viimeisenkin rovon. Te olette kuulleet sanotuksi: 'Älä tee huorin.' Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssaan. Jos sinun oikea silmäsi viettelee sinua, repäise se pois ja heitä luotasi. Sillä sinulle on parempi, että yksi jäsenistäsi joutuu hukkaan, kuin että koko ruumiisi heitetään helvettiin. Jos sinun oikea kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä luotasi. Sillä sinulle on parempi, että yksi jäsenistäsi joutuu hukkaan, kuin että koko ruumiisi heitetään helvettiin. On sanottu: 'Joka hylkää vaimonsa, antakoon hänelle erokirjan.' Mutta minä sanon teille: jokainen, joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden, saattaa hänet tekemään huorin, ja joka nai hylätyn, tekee huorin. Vielä olette kuulleet sanotuksi vanhoille: 'Älä vanno väärin', ja: 'Täytä Herralle valasi.' Mutta minä sanon teille: älkää ensinkään vannoko, älkää taivaan kautta, sillä se on Jumalan valtaistuin, älkääkä maan kautta, sillä se on hänen jalkojensa astinlauta, älkää myöskään Jerusalemin kautta, sillä se on suuren Kuninkaan kaupunki; äläkä vanno pääsi kautta, sillä sinä et voi yhtään hiusta tehdä valkeaksi etkä mustaksi; vaan olkoon teidän puheenne: 'On, on', tai: 'ei, ei.' Se, mitä siihen lisätään, on pahasta. Olette kuulleet sanotuksi: 'Silmä silmästä ja hammas hampaasta.' Mutta minä sanon teille: älkää tehkö pahalle vastarintaa, vaan jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle toinenkin. Jos joku tahtoo käydä kanssasi oikeutta ja ottaa paitasi, anna hänen saada viittasikin, ja jos joku pakottaa sinua yhden virstan matkalle, kulje hänen kanssaan kaksi. Anna sille, joka sinulta anoo, äläkä käännä selkääsi sille, joka pyytää sinulta lainaa. Olette kuulleet sanotuksi: 'Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihollistasi.' Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne, siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat, ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä parjaavat ja vainoavat, että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa. Sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa sekä väärille että vanhurskaille. Jos te näet rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mikä palkka teille on siitä tuleva? Eivätkö publikaanitkin tee samoin? Jos osoitatte ystävällisyyttä ainoastaan veljillenne, mitä erinomaista siinä teette? Eivätkö pakanatkin tee samoin? Olkaa siis te täydelliset, niin kuin teidän Isänne taivaissa on täydellinen." "Varokaa, ettette harjoita almujen antamista ihmisten edessä, että he teitä katselisivat, muuten ette saa palkkaa Isältänne, joka on taivaissa. Sen tähden, kun annat almuja, älä soitata torvea edelläsi, kuten tekopyhät tekevät synagogissa ja kaduilla saadakseen ylistystä ihmisiltä. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa. Vaan kun sinä annat almun, älköön vasen kätesi tietäkö, mitä oikea kätesi tekee, että almusi olisi salassa, ja Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle. Kun rukoilette, älkää olko kuin tekopyhät; sillä mielellään he seisovat ja rukoilevat synagogissa ja katujen kulmissa, että ihmiset näkisivät heidät. Totisesti sanon teille: he ovat saaneet palkkansa. Vaan sinä, kun rukoilet, mene kammioosi ja sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa, ja Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle. Kun rukoilette, älkää tyhjiä hokeko kuin pakanat, jotka luulevat, että heitä heidän monisanaisuutensa tähden kuullaan. Älkää siis olko heidän kaltaisiaan, sillä teidän Isänne kyllä tietää, mitä tarvitsette, ennen kuin te häneltä anottekaan. Rukoilkaa siis te näin: Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi; tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa; anna meille tänä päivänä jokapäiväinen leipämme; ja anna meille syntimme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet; äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta, sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen. Sillä jos annatte anteeksi ihmisille heidän rikoksensa, niin taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi. Mutta jos ette anna ihmisille anteeksi, myöskään teidän Isänne ei anna anteeksi teidän rikoksianne. Kun paastoatte, älkää olko synkkiä kuten tekopyhät, sillä he tekevät kasvonsa surkeiksi, että ihmiset näkisivät heidän paastoavan. Totisesti sanon teille: he ovat saaneet palkkansa. Vaan kun sinä paastoat, voitele pääsi ja pese kasvosi, etteivät paastoamistasi näkisi ihmiset, vaan Isäsi, joka on salassa; ja Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle julkisesti. Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste turmelevat ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen, missä ei koi eikä ruoste turmele ja missä varkaat eivät murtaudu sisään eivätkä varasta. Sillä siellä, missä aarteesi on, on myös sydämesi. Silmä on ruumiin lamppu. Jos siis silmäsi on terve, koko ruumiisi on valaistu. Mutta jos silmäsi on sokea, koko ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, kuinka suuri onkaan pimeys! Kukaan ei voi palvella kahta herraa, sillä hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava tai tähän liittyvä ja toista halveksiva. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa. Sen tähden sanon teille: älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte tai mitä joisitte, älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? Katselkaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole niitä paljoa suurempiarvoiset? Kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä edes yhden kyynärän verran? Mitä te murehditte vaatteista? Katselkaa kedon liljoja, kuinka ne kasvavat: ne eivät tee työtä eivätkä kehrää. Kuitenkin sanon teille: Salomo ei ollut kaikessa loistossaan niin vaatetettu kuin yksi niistä. Jos siis Jumala näin vaatettaa kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna heitetään uuniin, eikö paljoa ennemmin teitä, te vähäuskoiset? Älkää siis murehtiko sanoen: 'Mitä syömme?' tai: 'Mitä juomme?' tai: 'Millä itsemme vaatetamme?' Sillä tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan. Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin kaikki tämä teille lisäksi annetaan. Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa." "Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. Millä tuomiolla te näet tuomitsette, sillä teidät tuomitaan; ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan. Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa parrua omassa silmässäsi? Tai kuinka saatat sanoa veljellesi: 'Anna, minä otan rikan silmästäsi', ja katso, parru on omassa silmässäsi? Sinä tekopyhä, ota ensin parru omasta silmästäsi, ja sitten näet ottaa rikan veljesi silmästä. Älkää antako pyhää koirille, älkääkä heittäkö helmiänne sikojen eteen, etteivät ne tallaisi niitä jalkoihinsa, kääntyisi ja repisi teitä. Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen anova saa, etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan. Vai kuka teistä on se ihminen, joka antaa pojalleen kiven, kun tämä pyytää häneltä leipää, tai kun hän pyytää kalaa, antaako hän hänelle käärmeen? Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin teidän Isänne, joka on taivaissa, antaa hyvää niille, jotka sitä häneltä anovat! Sen tähden, kaikki, mitä tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille, sillä tämä on Laki ja Profeetat. Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie leveä, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät. Mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät. Varokaa vääriä profeettoja, jotka tulevat luoksenne lammasten vaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevia susia. Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Kootaanko orjantappuroista viinirypäleitä ja ohdakkeista viikunoita? Näin jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee pahoja hedelmiä. Hyvä puu ei voi tuottaa pahoja hedelmiä eikä huono puu tuottaa hyviä hedelmiä. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen. Niin siis tunnette heidät heidän hedelmistään. Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee Isäni tahdon, joka on taivaissa. Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö sinun nimesi kautta profetoineet, sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?' Silloin lausun heille julki: 'En ole koskaan teitä tuntenut. Menkää pois minun luotani, te laittomuuden tekijät.' Sen tähden jokainen, joka kuulee nämä minun sanani ja noudattaa niitä, on verrattavissa viisaaseen mieheen, joka rakensi talonsa kalliolle. Satoi, virrat tulvivat, tuulet puhalsivat ja syöksyivät tuota taloa vastaan, mutta se ei sortunut, sillä se oli kalliolle perustettu. Mutta jokainen, joka kuulee nämä minun sanani eikä tee niiden mukaan, on verrattavissa tyhmään mieheen, joka rakensi talonsa hiekalle. Satoi, virrat tulvivat, tuulet puhalsivat ja syöksyivät taloa vastaan, ja se luhistui, ja sen luhistuminen oli suuri." Kun Jeesus lopetti nämä puheet, olivat kansanjoukot hämmästyksissään hänen opetuksestaan, sillä hän opetti heitä niin kuin se, jolla on valta, eikä niin kuin heidän kirjanoppineensa. Kun hän astui alas vuorelta, häntä seurasi paljon kansaa. Katso, tuli spitaalinen mies ja lankesi maahan hänen eteensä ja sanoi: "Herra, jos tahdot, sinä voit minut puhdistaa." Niin hän ojensi kätensä, kosketti häntä ja sanoi: "Minä tahdon; puhdistu." Heti hän puhdistui spitaalistaan. Jeesus sanoi hänelle: "Katso, ettet puhu tästä kenellekään, vaan mene ja näytä itsesi papille, ja uhraa lahja, jonka Mooses on säätänyt, todistukseksi heille." Kun hän oli saapunut Kapernaumiin, hänen luokseen tuli sadanpäällikkö ja rukoili häntä ja sanoi: "Herra, palvelijani makaa kotona halvaantuneena ja on kovissa vaivoissa." Hän sanoi hänelle: "Minä tulen ja parannan hänet." Mutta sadanpäällikkö vastasi ja sanoi: "Herra, en ole sen arvoinen, että tulisit kattoni alle, vaan sano ainoastaan sana ja palvelijani paranee. Sillä minäkin olen vallanalainen mies, ja minulla on sotilaita käskyni alla, ja sanon tälle: 'Mene', ja hän menee, ja toiselle: 'Tule', ja hän tulee, ja orjalleni: 'Tee tämä', ja hän tekee." Kuultuaan tämän Jeesus ihmetteli ja sanoi niille, jotka häntä seurasivat: "Totisesti sanon teille: en ole kenelläkään Israelissa tavannut näin suurta uskoa. Mutta sanon teille: monet tulevat idästä ja lännestä ja aterioivat Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa taivasten valtakunnassa, mutta valtakunnan lapset heitetään ulkopuolelle pimeyteen. Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys." Jeesus sanoi sadanpäällikölle: "Mene. Kuten olet uskonut, tapahtukoon sinulle." Palvelija parani sillä hetkellä. Kun Jeesus tuli Pietarin kotiin, hän näki hänen anoppinsa makaavan kuumeessa. Hän koski tämän käteen, ja kuume lähti hänestä, ja hän nousi ja palveli heitä. Illan tultua hänen luokseen tuotiin monta riivattua. Hän ajoi henget ulos sanalla, ja kaikki sairaat hän paransi, jotta kävisi toteen, mikä on puhuttu profeetta Jesajan kautta, joka sanoo: "Hän otti päälleen sairautemme ja kantoi tautimme." Mutta kun Jeesus näki paljon kansaa ympärillään, hän käski lähteä toiselle rannalle. Eräs kirjanoppinut tuli ja sanoi hänelle: "Opettaja, minä seuraan sinua, minne menetkin." Jeesus sanoi hänelle: "Ketuilla on luolat ja taivaan linnuilla pesät, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin hän päänsä kallistaisi." Eräs toinen hänen opetuslapsistaan sanoi hänelle: "Herra, salli minun ensin käydä hautaamassa isäni." Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Seuraa minua, ja anna kuolleiden haudata kuolleensa." Astuttuaan veneeseen hänen opetuslapsensa seurasivat häntä. Katso, järvellä tapahtui suuri järistys, niin että vene peittyi aaltoihin, mutta hän nukkui. Hänen opetuslapsensa menivät hänen luokseen ja herättivät hänet sanoen: "Herra, pelasta meidät, me hukumme." Hän sanoi heille: "Te vähäuskoiset, miksi olette pelkureita?" Silloin hän nousi ja nuhteli tuulia ja järveä, ja tuli täysin tyyntä. Ihmiset ihmettelivät ja sanoivat: "Millainen tämä on, kun sekä tuulet että meri häntä tottelevat?" Kun hän tuli toiselle rannalle, gadaralaisten alueelle, häntä vastaan tuli kaksi pahojen henkien vaivaamaa, jotka olivat lähteneet haudoista ja olivat kovin raivoisia, niin ettei kukaan voinut kulkea sitä tietä. Katso, he huusivat sanoen: "Mitä sinulla on meidän kanssamme tekemistä, sinä Jumalan Poika? Oletko tullut tänne vaivaamaan meitä ennen aikaa?" Etäällä heistä oli suuri sikalauma laitumella. Niin riivaajat pyysivät häntä sanoen: "Jos ajat meidät pois, lähetä meidät sikalaumaan." Hän sanoi niille: "Menkää." Silloin ne lähtivät heistä ja menivät sikoihin. Katso, koko lauma syöksyi jyrkännettä alas järveen ja hukkui veteen. Mutta paimentajat pakenivat, menivät kaupunkiin ja ilmoittivat kaiken, myös sen, miten riivattujen oli käynyt. Katso, koko kaupunki lähti tapaamaan Jeesusta ja kun he näkivät hänet, he kehottivat häntä poistumaan alueeltaan. Sitten hän astui veneeseen, meni jälleen toiselle rannalle ja tuli omaan kaupunkiinsa. Katso, hänen luokseen tuotiin halvaantunut mies, joka makasi vuoteella. Kun Jeesus näki heidän uskonsa, hän sanoi halvaantuneelle: "Poikani, ole turvallisella mielellä; sinun syntisi ovat sinulle anteeksiannetut." Katso, muutamat kirjanoppineista sanoivat mielessään: "Tämä pilkkaa." Mutta Jeesus ymmärsi heidän ajatuksensa ja sanoi: "Miksi ajattelette pahaa sydämessänne? Sillä kumpi on helpompaa sanoa: 'Syntisi ovat sinulle anteeksiannetut', vai sanoa: 'Nouse ja kävele'? Mutta tietääksenne, että Ihmisen Pojalla on valta maan päällä antaa synnit anteeksi, niin" – hän sanoi halvaantuneelle – "nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi." Hän nousi ja lähti kotiinsa. Mutta kun kansanjoukot sen näkivät, he ihmettelivät ja ylistivät Jumalaa, joka oli antanut sellaisen vallan ihmisille. Kulkiessaan siitä ohi Jeesus näki miehen, jonka nimi oli Matteus, istumassa tulliasemalla ja sanoi hänelle: "Seuraa minua." Noustuaan tämä seurasi häntä. Hänen aterioidessaan tämän kodissa tapahtui, katso, että tuli monta publikaania ja syntistä, ja he aterioivat Jeesuksen ja hänen opetuslastensa kanssa. Kun fariseukset näkivät sen, he sanoivat hänen opetuslapsilleen: "Miksi opettajanne syö publikaanien ja syntisten kanssa?" Mutta kun Jeesus sen kuuli, hän sanoi: "Terveet eivät tarvitse parantajaa, vaan sairaat. Mutta menkää ja oppikaa, mitä tämä on: 'Laupeutta minä tahdon enkä uhria.' Sillä en ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä." Silloin Johanneksen opetuslapset tulivat hänen luokseen ja sanoivat: "Miksi me ja fariseukset paastoamme paljon, mutta sinun opetuslapsesi eivät paastoa?" Niin Jeesus sanoi heille: "Eiväthän häävieraat voi surra, niin kauan kuin ylkä on heidän kanssaan? Mutta päivät tulevat, jolloin ylkä otetaan heiltä pois, ja silloin he paastoavat. Ei kukaan pane vanuttamattomasta kankaasta paikkaa vanhaan viittaan, sillä sellainen täytetilkku repii palan viitasta, ja reikä tulee pahemmaksi. Eikä nuorta viiniä lasketa vanhoihin leileihin. Muuten leilit halkeavat, ja viini vuotaa pois, ja leilit turmeltuvat. Nuori viini sitä vastoin lasketaan uusiin leileihin, ja [silloin] molemmat säilyvät." Kun hän tätä heille puhui, katso, eräs [synagogan] esimies tuli ja kumartui maahan hänen eteensä ja sanoi: "Tyttäreni kuoli juuri äsken, mutta tule ja pane kätesi hänen päälleen, niin hän virkoaa." Jeesus nousi ja seurasi häntä opetuslapsineen. Katso, nainen, joka oli sairastanut verenvuotoa kaksitoista vuotta, tuli takaapäin ja kosketti hänen viittansa tupsua. Sillä hän sanoi itsekseen: "Jos vain saan koskettaa hänen viittaansa, tulen terveeksi." Jeesus kääntyi, näki hänet ja sanoi: "Tyttäreni, ole turvallisin mielin; uskosi on tehnyt sinut terveeksi." Sillä hetkellä nainen tuli terveeksi. Kun Jeesus tuli esimiehen taloon ja näki huilunsoittajat ja hälisevän väkijoukon, hän sanoi: "Menkää pois, sillä tyttö ei ole kuollut, vaan nukkuu." Mutta he nauroivat hänelle. Kun väkijoukko oli ajettu ulos, hän meni sisälle ja tarttui hänen käteensä; ja tyttö nousi. Sanoma tästä levisi koko sille seudulle. Kun Jeesus kulki sieltä, häntä seurasi kaksi sokeaa huutaen ja sanoen: "Daavidin poika, armahda meitä." Hänen mentyään taloon sokeat tulivat hänen luokseen, ja Jeesus sanoi heille: "Uskotteko, että voin sen tehdä?" He sanoivat hänelle: "Uskomme, Herra." Silloin hän kosketti heidän silmiään ja sanoi: "Tapahtukoon teille uskonne mukaan." Heidän silmänsä aukenivat, ja Jeesus varoitti heitä vakavasti sanoen: "Katsokaa, ettei kukaan saa tästä tietää." Mutta he menivät pois ja levittivät hänen mainettaan koko sille seudulle. Katso, näiden lähdettyä tuotiin hänen luokseen mykkä mies, jossa oli riivaaja. Kun riivaaja oli ajettu ulos, mykkä puhui, ja kansa ihmetteli sanoen: "Tällaista ei ole Israelissa koskaan ilmennyt." Mutta fariseukset sanoivat: "Riivaajien päämiehen voimalla hän ajaa ulos riivaajia." Jeesus vaelsi kaikki kaupungit ja kylät, opetti heidän synagogissaan, saarnasi valtakunnan evankeliumia ja paransi kaikkia tauteja ja kaikenlaista sairautta. Nähdessään kansanjoukot hänen tuli heitä sääli, kun he olivat nääntyneet ja hylätyt kuin lampaat, joilla ei ole paimenta. Silloin hän sanoi opetuslapsilleen: "Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän. Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa." Hän kutsui ne kaksitoista opetuslastaan ja antoi heille vallan ajaa ulos saastaisia henkiä ja parantaa kaikenlaisia tauteja ja kaikenlaista sairautta. Nämä ovat niiden kahdentoista apostolin nimet: ensimmäinen oli Simon, jota kutsuttiin Pietariksi, ja Andreas, hänen veljensä, sitten Jaakob Sebedeuksen poika, ja Johannes, hänen veljensä, Filippos ja Bartolomeos, Tuomas ja Matteus, publikaani, Jaakob, Alfeoksen poika, ja Lebbeus, lisänimeltä Taddeus, Simon Kananeus ja Juudas Iskariot, sama, joka hänet kavalsi. Nämä kaksitoista Jeesus lähetti ja käski heitä sanoen: "Älköön tienne viekö pakanoiden luo, älkääkä menkö samarialaisten kaupunkiin, vaan menkää ennemmin Israelin huoneen kadonneiden lammasten luo, ja kulkiessanne saarnatkaa ja sanokaa: 'Taivasten valtakunta on tullut lähelle.' Parantakaa sairaita, puhdistakaa spitaalisia, herättäkää kuolleita, ajakaa ulos pahoja henkiä. Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa. Älkää varustako itsellenne kultaa, älkää hopeaa älkääkä vaskea vyöhönne, älkää laukkua matkalle, älkää kahta paitaa, älkää sandaaleja älkääkä sauvaa; sillä työmies on ruokansa arvoinen. Ja mihin kaupunkiin tai kylään tulettekin, tutkikaa, kuka siellä on kelvollinen, ja jääkää hänen luokseen, kunnes sieltä lähdette. Tullessanne taloon tervehtikää sitä. Jos talo on kelvollinen, tulkoon sille rauhanne, mutta jos se ei ole kelvollinen, palatkoon rauhanne teille takaisin. Missä teitä ei oteta vastaan eikä teidän sanojanne kuulla, lähtekää pois siitä talosta tai siitä kaupungista ja pudistakaa tomu jaloistanne. Totisesti sanon teille: Sodoman ja Gomorran maan on tuomiopäivänä oleva helpompi kuin sen kaupungin. Katso, minä lähetän teidät kuin lampaat susien keskelle; olkaa siis älykkäitä kuin käärmeet ja viattomia kuin kyyhkyset. Kavahtakaa ihmisiä, sillä he jättävät teidät tuomioistuimiin, ja synagogissaan he teitä ruoskivat, ja teitä viedään maaherrojen ja kuningasten eteen minun tähteni todistukseksi heille ja pakanoille. Mutta kun he jättävät teidät oikeuteen, älkää murehtiko, miten tai mitä puhuisitte, sillä teille annetaan sillä hetkellä, mitä puhutte. Sillä ette te itse puhu, vaan Isänne Henki puhuu teissä. Veli antaa veljensä kuolemaan ja isä lapsensa, ja lapset nousevat vanhempiaan vastaan ja tappavat heitä. Te olette kaikkien vihaamia minun nimeni tähden, mutta joka kestää loppuun asti, se pelastuu. Kun teitä vainotaan yhdessä kaupungissa, paetkaa toiseen, sillä totisesti sanon teille: te ette ehdi saada työtänne päätökseen kaikissa Israelin kaupungeissa, ennen kuin Ihmisen Poika tulee. Opetuslapsi ei ole opettajaansa parempi, eikä palvelija parempi isäntäänsä. Opetuslapselle riittää, että hänelle käy kuin hänen opettajalleen, ja palvelijalle, että hänelle käy kuin hänen isännälleen. Jos he ovat sanoneet isäntää beelsebubiksi, kuinka paljoa ennemmin hänen perheväkeään! Älkää siis pelätkö heitä. Sillä ei ole mitään peitettyä, mikä ei tule paljastetuksi, eikä mitään salattua, mikä ei tule tunnetuksi. Minkä sanon teille pimeässä, se puhukaa valossa. Minkä kuulette korvaanne puhuttavan, se julistakaa katoilta. Älkääkä pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua, vaan ennemmin pelätkää häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin. Eikö kahta varpusta myydä yhteen ropoon? Eikä yksikään niistä putoa maahan ilman Isäänne. Ovatpa kaikki päänne hiuksetkin luetut. Älkää siis pelätkö; te olette suurempiarvoiset kuin monta varpusta. Sen tähden, jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, minäkin tunnustan Isäni edessä, joka on taivaissa. Mutta sen, joka kieltää minut ihmisten edessä, minäkin kiellän Isäni edessä, joka on taivaissa. Älkää luulko, että olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle; en ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan. Sillä olen tullut 'nostamaan pojan riitaan isäänsä vastaan ja tyttären äitiään vastaan ja miniän anoppiaan vastaan; ja ihmisen vihamiehiksi tulevat hänen omat perhekuntalaisensa.' Se, joka rakastaa isäänsä tai äitiään enemmän kuin minua, ei ole minulle kelvollinen; ja se, joka rakastaa poikaansa tai tytärtään enemmän kuin minua, ei ole minulle kelvollinen, ja se, joka ei ota ristiään ja seuraa minua, ei ole minulle kelvollinen. Se, joka löytää elämänsä, kadottaa sen, ja se, joka kadottaa elämänsä minun tähteni, löytää sen. Se, joka ottaa luokseen teidät, ottaa luokseen minut; ja se, joka ottaa luokseen minut, ottaa luokseen hänet, joka on minut lähettänyt. Se, joka ottaa profeetan luokseen profeetan nimen tähden, saa profeetan palkan, ja se, joka ottaa vanhurskaan luokseen vanhurskaan nimen tähden, saa vanhurskaan palkan. Kuka hyvänsä antaa yhdelle näistä pienistä maljallisen kylmää vettä hänen juodakseen opetuslapsen nimen tähden, totisesti sanon teille: hän ei kadota palkkaansa." Sitten kun Jeesus oli antanut kahdelletoista opetuslapselleen kaikki nämä käskyt, hän lähti sieltä opettamaan ja saarnaamaan heidän kaupunkeihinsa. Mutta kun Johannes vankilassa ollessaan kuuli Kristuksen teot, hän lähetti kaksi opetuslastaan sanomaan hänelle: "Oletko sinä se tuleva, vai odotammeko toista?" Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Menkää ja kertokaa Johannekselle, mitä kuulette ja näette: sokeat saavat näkönsä, rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat, kuurot kuulevat, kuolleita herätetään, ja köyhille julistetaan evankeliumia. Autuas on se, joka ei loukkaannu minuun." Kun he olivat menneet, Jeesus alkoi puhua kansalle Johanneksesta: "Mitä lähditte erämaahan katselemaan? Ruokoako, jota tuuli huojuttaa? Vai mitä lähditte katsomaan? Ihmistäkö, hienoihin vaatteisiin pukeutunutta? Katso, hienopukuiset ovat kuningasten taloissa. Vai mitä te lähditte katsomaan? Profeettaako? Totisesti, minä sanon teille: hän on enemmän kuin profeetta. Sillä hän on se, josta on kirjoitettu: 'Katso, minä lähetän enkelini edelläsi, ja hän on valmistava tiesi sinun eteesi.' Totisesti sanon teille: ei ole vaimoista syntyneiden joukosta noussut suurempaa kuin Johannes Kastaja, mutta vähäisin taivasten valtakunnassa on suurempi kuin hän. Mutta Johannes Kastajan päivistä tähän asti hyökätään taivasten valtakuntaa vastaan, ja hyökkääjät tempaavat sen itselleen. Sillä kaikki Profeetat ja Laki ovat ennustaneet Johannekseen asti, mutta jos tahdotte ottaa vastaan: hän on Elia, joka oli tuleva. Jolla on korvat, se kuulkoon. Mutta mihin vertaan tämän sukupolven? Se on lasten kaltainen, jotka istuvat toreilla ja huutavat toisilleen sanoen: 'Soitimme teille huilua, ettekä karkeloineet, veisasimme itkuvirsiä, ettekä valittaneet.' Sillä Johannes tuli, hän ei syö eikä juo, ja he sanovat: 'Hänessä on riivaaja.' Ihmisen Poika tuli, hän syö ja juo, ja he sanovat: 'Katso ylensyöjää ja viininjuojaa, publikaanien ja syntisten ystävää!' Mutta Viisauden lapset julistavat hänet vanhurskaaksi." Sitten hän rupesi nuhtelemaan niitä kaupunkeja, joissa useimmat hänen voimalliset tekonsa olivat tapahtuneet, siitä, etteivät ne olleet muuttaneet mieltään: "Voi sinua, Korasin! Voi sinua, Beetsaida! Sillä jos ne voimalliset teot, jotka ovat tapahtuneet teissä, olisivat tapahtuneet Tyyrossa ja Siidonissa, nämä jo aikaa sitten olisivat säkissä ja tuhkassa muuttaneet mielensä. Mutta sanon teille: Tyyron ja Siidonin on tuomiopäivänä oleva helpompi kuin teidän. Sinä, Kapernaum, korotetaankohan sinut taivaaseen? Helvettiin sinun on astuttava alas. Sillä jos ne voimalliset teot, jotka ovat tapahtuneet sinussa, olisivat tapahtuneet Sodomassa, se seisoisi vielä tänäkin päivänä. Kuitenkin sanon teille: Sodoman maan on tuomiopäivänä oleva helpompi kuin sinun." Siihen aikaan Jeesus vielä puhui ja sanoi: "Ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille. Niin, Isä, sillä näin on ollut otollista sinun edessäsi. Kaiken on Isäni antanut minun haltuuni, eikä kukaan muu tunne Poikaa kuin Isä, eikä Isää tunne kukaan muu kuin Poika ja se, kenelle Poika tahtoo hänet ilmoittaa. Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekevät ja taakkojen kantajat, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä olen lempeä ja nöyrä sydämeltä, niin löydätte levon sieluillenne. Sillä minun ikeeni on hyvä, ja minun taakkani on kevyt." Siihen aikaan Jeesus kulki sapattina viljavainioiden halki, ja hänen opetuslapsillaan oli nälkä, ja he rupesivat poimimaan tähkiä ja syömään. Mutta kun fariseukset sen näkivät, he sanoivat hänelle: "Katso, opetuslapsesi tekevät, mitä ei ole lupa tehdä sapattina." Hän sanoi heille: "Ettekö ole lukeneet, mitä Daavid teki, kun hänellä ja hänen tovereillaan oli nälkä, kuinka hän meni Jumalan huoneeseen, ja kuinka he söivät näkyleivät, joita ei hänen eikä hänen toveriensa ollut lupa syödä, vaan ainoastaan pappien? Tai ettekö ole lukeneet Laista, että papit sapattina pyhäkössä rikkovat sapatin ja ovat kuitenkin syyttömiä? Mutta sanon teille: tässä on se, joka on enemmän kuin pyhäkkö. Mutta jos tietäisitte, mitä tämä on: 'Laupeutta minä tahdon enkä uhria', ette tuomitsisi syyttömiä. Sillä Ihmisen Poika on sapatinkin herra." Sitten hän lähti sieltä ja tuli heidän synagogaansa. Katso, siellä oli mies, jonka käsi oli kuivettunut. Niin he kysyivät häneltä sanoen: "Onko luvallista parantaa sapattina?" nostaakseen syytteen häntä vastaan. Mutta hän sanoi heille: "Kuka teistä on se mies, joka ei, jos hänen ainoa lampaansa putoaa sapattina kuoppaan, tartu siihen ja nosta sitä ylös? Kuinka paljon suurempiarvoinen onkaan ihminen kuin lammas! Sen tähden sapattina on lupa tehdä hyvää." Sitten hän sanoi miehelle: "Ojenna kätesi!" Ja hän ojensi, ja se tuli entiselleen, terveeksi kuten toinenkin. Niin fariseukset lähtivät ulos ja pitivät neuvoa häntä vastaan surmatakseen hänet. Mutta kun Jeesus huomasi sen, hän väistyi sieltä. Monet seurasivat häntä, ja hän paransi heidät kaikki. Hän varoitti vakavasti heitä tuomasta häntä julki, jotta kävisi toteen, mikä on puhuttu profeetta Jesajan kautta, joka sanoo: "Katso, palvelijani, jonka olen valinnut, rakkaani, johon sieluni on mielistynyt; panen Henkeni hänen päälleen, ja hän on julistava oikeutta pakanoille. Ei hän riitele eikä huuda, ei hänen ääntänsä kuule kukaan kaduilla. Särjettyä ruokoa hän ei muserra, ja suitsevaa lampunsydäntä hän ei sammuta, kunnes hän saattaa oikeuden voittoon. Hänen nimeensä pakanat panevat toivonsa." Silloin tuotiin hänen luokseen riivattu mies, sokea ja mykkä, ja hän paransi hänet, niin että sokea ja mykkä sekä puhui että näki. Kaikki kansa hämmästyi ja sanoi: "Eiköhän tämä ole Daavidin poika?" Mutta kun fariseukset sen kuulivat, he sanoivat: "Tämä ei aja riivaajia ulos kenenkään muun kuin Beelsebulin, riivaajien päämiehen, voimalla." Mutta hän tiesi heidän ajatuksensa ja sanoi heille: "Jokainen valtakunta, joka riitautuu itsensä kanssa, joutuu autioksi, eikä mikään kaupunki tai talo, joka riitautuu itsensä kanssa, pysy pystyssä. Jos nyt saatana ajaa ulos saatanan, hän on riitautunut itsensä kanssa, kuinka siis hänen valtakuntansa pysyy pystyssä? Jos minä Beelsebulilla ajan ulos riivaajia, kenellä teidän lapsenne ajavat niitä ulos? Niinpä he tulevat olemaan teidän tuomarinne. Mutta jos minä Jumalan Hengellä ajan ulos riivaajia, silloin Jumalan valtakunta on tullut teidän luoksenne. Tai miten kukaan voi mennä väkevän taloon ja ryöstää hänen tavaransa, ellei hän ensin sido väkevää? Vasta sitten hän ryöstää tyhjäksi hänen talonsa. Se, joka ei ole minun kanssani, on minua vastaan; ja joka ei kanssani kokoa, se hajottaa. Sen tähden sanon teille: jokainen synti ja pilkka annetaan ihmisille anteeksi, mutta Hengen pilkkaa ei anneta anteeksi. Jos joku sanoo sanan Ihmisen Poikaa vastaan, hänelle annetaan anteeksi, mutta jos joku sanoo jotakin Pyhää Henkeä vastaan, hänelle ei anneta anteeksi, ei tässä maailmassa eikä tulevassa. Joko tehkää puu hyväksi ja sen hedelmä hyväksi, tai tehkää puu huonoksi ja sen hedelmä huonoksi; sillä hedelmästä puu tunnetaan. Te kyykäärmeitten sikiöt, kuinka saattaisitte puhua hyvää, kun itse olette pahoja? Sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu. Hyvä ihminen tuo hyvän runsaudesta esille hyvää, ja paha ihminen tuo pahan runsaudesta esille pahaa. Mutta sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, minkä ihmiset puhuvat, heidän pitää tehdä tili tuomiopäivänä. Sillä sanoistasi sinut julistetaan vanhurskaaksi, ja sanoistasi sinut tuomitaan syylliseksi." Silloin muutamat kirjanoppineista ja fariseuksista vastasivat hänelle sanoen: "Opettaja, tahdomme nähdä sinulta merkin." Mutta hän vastasi heille ja sanoi: "Tämä paha ja avion rikkova sukupolvi etsii merkkiä, mutta sille ei anneta muuta merkkiä kuin profeetta Joonan merkki. Sillä niin kuin Joona oli merieläimen vatsassa kolme päivää ja kolme yötä, niin myös Ihmisen Poika on oleva maan povessa kolme päivää ja kolme yötä. Niiniven miehet nousevat tuomiolle yhdessä tämän sukupolven kanssa ja tuomitsevat sen kadotukseen, sillä he muuttivat mielensä Joonan saarnan vaikutuksesta, ja katso, tässä on enemmän kuin Joona. Etelän kuningatar on heräävä tuomiolle tämän sukupolven kanssa ja tuomitsee sen kadotukseen; sillä hän tuli maan ääristä kuulemaan Salomon viisautta, ja katso, tässä on enemmän kuin Salomo. Kun saastainen henki lähtee ihmisestä, se kuljeskelee vedettömiä seutuja ja etsii lepoa eikä löydä. Silloin se sanoo: 'Palaan huoneeseeni, josta lähdin.' Kun se tulee, se löytää huoneen tyhjänä ja lakaistuna ja kaunistettuna. Silloin se menee ja ottaa mukaansa seitsemän muuta henkeä, pahempaa kuin se itse, ja ne tulevat sisään ja asuvat siellä. Sen ihmisen viimeiset tulevat pahemmiksi kuin ensimmäiset. Niin käy myös tälle pahalle sukukunnalle." Hänen vielä puhuessaan kansanjoukoille, katso, hänen äitinsä ja veljensä seisoivat ulkona tahtoen puhutella häntä. Joku sanoi hänelle: "Katso, sinun äitisi ja veljesi seisovat ulkona ja tahtovat puhutella sinua." Mutta hän vastasi ja sanoi sille, joka sen hänelle sanoi: "Kuka on äitini, ja keitä ovat veljeni?" Hän ojensi kätensä opetuslastensa puoleen ja sanoi: "Katso, äitini ja veljeni! Sillä jokainen, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon, on veljeni, sisareni ja äitini." Tuona päivänä Jeesus lähti asunnostaan ja istuutui järven rannalle. Hänen luokseen kokoontui paljon kansaa. Sen tähden hän astui veneeseen ja istuutui, ja kaikki kansa seisoi rannalla. Hän puhui heille paljon vertauksilla ja sanoi: "Katso, kylväjä lähti kylvämään. Hänen kylväessään muutamat siemenet putosivat tien viereen, ja linnut tulivat ja söivät ne. Toiset putosivat kallioperälle, jossa niillä ei ollut paljon maata, ja ne nousivat heti oraalle, kun niillä ei ollut syvää maata. Mutta auringon noustua ne paahtuivat, ja kun niillä ei ollut juurta, ne kuivuivat. Toiset taas putosivat orjantappuroihin, ja orjantappurat nousivat ja tukahduttivat ne. Toiset putosivat hyvään maahan ja antoivat sadon, mitkä sata, mitkä kuusikymmentä, mitkä kolmekymmentä jyvää. Jolla on korvat, se kuulkoon." Hänen opetuslapsensa tulivat ja sanoivat hänelle: "Minkä tähden sinä puhut heille vertauksilla?" Hän vastasi ja sanoi: "Sen tähden, että teidän on annettu tuntea taivasten valtakunnan salaisuudet, mutta heidän ei ole annettu. Sillä sille, jolla on, annetaan, ja hänellä on oleva yltäkyllin, mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, mikä hänellä on. Sen tähden puhun heille vertauksilla, jotta näkevät eivät näe ja kuulevat eivät kuule eivätkä ymmärrä. Heille toteutuu Jesajan ennustus, joka sanoo: 'Kuulemalla kuulkaa, älkääkä ymmärtäkö, ja näkemällä nähkää, älkääkä käsittäkö. Sillä paatunut on tämän kansan sydän, ja korvillaan he haluttomasti kuulevat, ja silmänsä he ovat ummistaneet, etteivät näkisi silmillään, eivät kuulisi korvillaan, eivät ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten heitä parantaisi.' Mutta autuaat ovat teidän silmänne, koska ne näkevät, ja korvanne, koska ne kuulevat. Sillä totisesti sanon teille: monet profeetat ja vanhurskaat ovat halunneet nähdä, mitä näette, eivätkä ole nähneet, ja kuulla, mitä kuulette, eivätkä ole kuulleet. Kuulkaa te siis vertaus kylväjästä: Kun joku kuulee valtakunnan sanan eikä ymmärrä, niin paholainen tulee ja tempaa sen pois, mikä hänen sydämeensä kylvettiin. Tämä on se, mikä kylvettiin tien viereen. Mikä kallioperälle kylvettiin, on se, joka kuulee sanan ja heti ottaa sen ilolla vastaan; mutta hänellä ei ole juurta itsessään, vaan hän kestää vain jonkin aikaa, ja kun tulee ahdistus tai vaino sanan tähden, hän heti lankeaa pois. Mikä taas orjantappuroihin kylvettiin, on se, joka kuulee sanan, mutta tämän maailman huoli ja rikkauden petollisuus tukahduttavat sanan, ja hän tulee hedelmättömäksi. Mutta mikä hyvään maahan kylvettiin, on se, joka kuulee sanan, ymmärtää sen ja myös kantaa hedelmää ja tekee, mikä sata jyvää, mikä kuusikymmentä, mikä kolmekymmentä." Toisen vertauksen hän esitti heille sanoen: "Taivasten valtakunta on miehen kaltainen, joka kylvi hyvän siemenen peltoonsa. Mutta ihmisten nukkuessa hänen vihamiehensä tuli ja kylvi juolavehnää vehnän joukkoon ja meni pois. Kun laiho kasvoi ja teki hedelmää, silloin juolavehnäkin tuli näkyviin. Perheenisännän palvelijat tulivat ja sanoivat hänelle: 'Herra, etkö kylvänyt peltoosi hyvää siementä? Mistä siihen on tullut juolavehnää?' Hän sanoi heille: 'Sen on vihamies tehnyt.' Niin palvelijat sanoivat hänelle: 'Tahdotko, että menemme ja kokoamme sen?' Mutta hän sanoi: 'En, ettette juolavehnää kootessanne repisi sen mukana vehnääkin. Antakaa molempien kasvaa yhdessä elonleikkuuseen asti; ja elonaikana sanon leikkaajille: Kootkaa ensin juolavehnä ja sitokaa se kimppuihin poltettavaksi, mutta vehnä korjatkaa minun aittaani.'" Vielä toisen vertauksen hän esitti heille sanoen: "Taivasten valtakunta on sinapinsiemenen kaltainen, jonka mies otti ja kylvi peltoonsa. Se on kaikista kylvösiemenistä pienin, mutta kun se on kasvanut, se on suurin puutarhakasveista ja tulee puuksi, niin että taivaan linnut tulevat ja tekevät pesänsä sen oksille." Hän puhui heille vertauksen: "Taivasten valtakunta on hapatteen kaltainen, jonka nainen otti ja sekoitti kolmeen vakalliseen jauhoja, kunnes kaikki happani." Tämän kaiken Jeesus puhui kansalle vertauksilla, ja ilman vertausta hän ei heille puhunut, jotta kävisi toteen, mikä on puhuttu profeetan kautta, joka sanoo: "Minä avaan suuni vertauksiin, julistan sen, mikä on ollut salassa maailman perustamisesta asti." Sitten hän laski kansan luotaan ja meni asuntoonsa, ja hänen opetuslapsensa tulivat hänen luokseen ja sanoivat: "Selitä meille vertaus pellon juolavehnästä." Niin hän vastasi ja sanoi: "Hyvän siemenen kylväjä on Ihmisen Poika. Pelto on maailma; mutta hyvä siemen on valtakunnan lapsia, juolavehnät taas ovat paholaisen lapsia. Vihamies, joka ne kylvi, on perkele, elonkorjuu on maailman loppu, ja leikkaajat ovat enkeleitä. Kuten juolavehnät kootaan ja tulessa poltetaan, niin tapahtuu maailman lopussa. Ihmisen Poika lähettää enkelinsä, ja he kokoavat hänen valtakunnastaan kaikki, jotka ovat pahennukseksi ja tekevät laittomuutta, ja heittävät heidät tuliseen uuniin; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys. Silloin vanhurskaat loistavat Isänsä valtakunnassa kuin aurinko. Jolla on korvat, kuulkoon. Taivasten valtakunta on peltoon kätketyn aarteen kaltainen, jonka mies löysi ja kätki. Siitä iloissaan hän meni ja myi kaikki, mitä hänellä oli, ja osti pellon. Vielä taivasten valtakunta on kuin kauppias, joka etsi kalliita helmiä, ja löydettyään yhden kallisarvoisen helmen hän meni ja myi kaikki, mitä hänellä oli, ja osti sen. Vielä taivasten valtakunta on nuotan kaltainen, joka heitettiin mereen, ja se kokosi kaikkia kaloja. Kun se tuli täyteen, he vetivät sen rannalle, istuutuivat ja kokosivat hyvät astioihin, mutta kelvottomat he heittivät pois. Näin on maailman lopussa: enkelit lähtevät ja erottavat pahat vanhurskaista ja heittävät heidät tuliseen uuniin. Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys. Oletteko ymmärtäneet tämän kaiken?" He vastasivat hänelle: "Olemme." Hän sanoi heille: "Niin jokainen kirjanoppinut, josta on tullut taivasten valtakunnan opetuslapsi, on perheenisännän kaltainen, joka tuo aarrekammiostaan esille uutta ja vanhaa." Tapahtui, että lopetettuaan nämä vertaukset Jeesus lähti sieltä. Hän tuli kotikaupunkiinsa ja opetti heitä heidän synagogassaan, niin että he hämmästyivät ja sanoivat: "Mistä hänellä on tämä viisaus ja nämä voimateot? Eikö tämä ole se rakentajan poika? Eikö hänen äitinsä ole nimeltään Maria ja hänen veljensä Jaakob, Joosef, Simon ja Juudas? Eivätkö hänen sisarensa ole kaikki meidän luonamme? Mistä sitten hänellä on tämä kaikki?" He loukkaantuivat häneen. Mutta Jeesus sanoi heille: "Profeetta ei ole halveksittu muualla kuin kotikaupungissaan ja kodissaan." Mutta hän ei tehnyt siellä monta voimatekoa heidän epäuskonsa tähden. Siihen aikaan neljännesruhtinas Herodes kuuli puhuttavan Jeesuksesta. Hän sanoi palvelijoilleen: "Se on Johannes Kastaja. Hän on noussut kuolleista, ja sen tähden nämä voimat vaikuttavat hänessä." Sillä Herodes oli ottanut Johanneksen kiinni, kahlehtinut hänet ja pannut vankilaan veljensä Filippoksen vaimon, Herodiaan, tähden. Sillä Johannes oli sanonut hänelle: "Sinun ei ole lupa pitää häntä." Herodes olisi tahtonut tappaa Johanneksen, mutta pelkäsi kansaa, sillä he pitivät häntä profeettana. Mutta kun Herodeksen syntymäpäivä tuli, tanssi Herodiaan tytär heidän edessään, ja se miellytti Herodesta. Sen tähden hän valalla vannoen lupasi antaa hänelle, mitä ikinä hän anoisi. Äitinsä yllyttämänä hän sanoi: "Anna tuoda minulle tänne lautasella Johannes Kastajan pää." Silloin kuningas tuli murheelliseksi, mutta valansa ja pöytävieraiden tähden hän käski antaa sen. Hän lähetti lyömään Johannekselta pään poikki vankilassa. Hänen päänsä tuotiin lautasella ja annettiin tytölle, ja tämä vei sen äidilleen. Hänen opetuslapsensa tulivat ja ottivat hänen ruumiinsa ja hautasivat hänet. He menivät ja ilmoittivat asian Jeesukselle. Kun Jeesus sen kuuli, hän lähti sieltä veneellä autioon paikkaan, yksinäisyyteen. Kun kansa sai siitä kuulla, se meni jalkaisin kaupungeista hänen jälkeensä. Poistuessaan Jeesus näki paljon kansaa, ja hänen tuli heitä sääli, ja hän paransi heidän sairaansa. Mutta kun ilta tuli, hänen opetuslapsensa menivät hänen luokseen ja sanoivat: "Tämä paikka on autio, ja on jo myöhä. Laske siis kansa luotasi, että he menisivät kyliin ostamaan itselleen ruokaa." Mutta Jeesus sanoi heille: "Heidän ei tarvitse mennä pois, antakaa te heille syödä." He sanoivat hänelle: "Meillä ei ole täällä muuta kuin viisi leipää ja kaksi kalaa." Mutta hän sanoi: "Tuokaa ne tänne minulle." Hän käski kansan asettua ruohikolle, otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsoi ylös taivaaseen, siunasi, mursi ja antoi leivät opetuslapsilleen, ja opetuslapset antoivat kansalle. Kaikki söivät ja tulivat ravituiksi. Sitten he keräsivät jääneet palaset, kaksitoista täyttä korillista. Niitä, jotka aterioivat, oli noin viisituhatta miestä, lisäksi naisia ja lapsia. Heti hän vaati opetuslapsiaan astumaan veneeseen ja kulkemaan edeltä toiselle rannalle, sillä aikaa kun hän laski kansan luotaan. Laskettuaan kansan hän nousi vuorelle yksinäisyyteen rukoilemaan. Kun ilta tuli, hän oli siellä yksinään. Mutta vene oli jo keskellä merta aaltojen ahdistamana, sillä tuuli oli vastainen. Mutta neljännellä yövartiolla Jeesus tuli heidän luokseen kävellen järven päällä. Kun opetuslapset näkivät hänen kävelevän järven päällä, he pelästyivät ja sanoivat: "Se on aave", ja huusivat pelosta. Mutta Jeesus puhutteli heitä heti ja sanoi: "Olkaa turvallisella mielellä, Minä olen; älkää pelätkö." Pietari vastasi hänelle ja sanoi: "Jos se olet sinä, Herra, niin käske minun tulla luoksesi veden päällä." Hän sanoi: "Tule." Pietari astui veneestä ja käveli veden päällä mennäkseen Jeesuksen luo. Mutta huomatessaan voimakkaan tuulen hän pelästyi, alkoi vajota ja huusi sanoen: "Herra, pelasta minut." Niin Jeesus ojensi heti kätensä, tarttui häneen ja sanoi hänelle: "Vähäuskoinen, miksi epäilit?" Kun he olivat astuneet veneeseen, tuuli asettui. Niin veneessä olijat tulivat kumartamaan häntä ja sanoivat: "Totisesti sinä olet Jumalan Poika." Mentyään yli he tulivat maihin Genetsaretiin. Kun paikkakunnan miehet tunsivat hänet, he lähettivät sanan koko ympäristöön, ja hänen luokseen tuotiin kaikki sairaat. He pyysivät häneltä, että vain saisivat koskea hänen viittansa tupsuun, ja kaikki, jotka koskivat, paranivat. Silloin fariseuksia ja kirjanoppineita tuli Jerusalemista Jeesuksen luo, ja he sanoivat: "Miksi opetuslapsesi rikkovat vanhinten perinnäissääntöä? Sillä he eivät pese käsiään, kun syövät leipää." Mutta hän vastasi ja sanoi heille: "Miksi te itse rikotte Jumalan käskyn perinnäissääntönne tähden? Sillä Jumala on antanut käskyn sanoen: 'Kunnioita isääsi ja äitiäsi', ja: 'Joka kiroaa isäänsä tai äitiään, sen pitää kuolemalla kuoleman.' Mutta te sanotte: Joka sanoo isälleen tai äidilleen: 'Se, minkä sinä olisit ollut minulta saava, on annettu uhrilahjaksi', sen ei tarvitse kunnioittaa isäänsä eikä äitiään. Niin olette tehneet Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissääntönne tähden. Te tekopyhät, oikein Jesaja on teistä ennustanut sanoen: 'Tämä kansa lähestyy minua suullaan ja kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on kaukana minusta, mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä.'" Hän kutsui kansan luokseen ja sanoi heille: "Kuulkaa ja ymmärtäkää. Ihmistä ei saastuta se, mikä menee suusta sisään, vaan se, mikä suusta tulee ulos, saastuttaa ihmisen." Silloin opetuslapset tulivat ja sanoivat hänelle: "Tiedätkö, että fariseukset loukkaantuivat kuullessaan tuon puheen?" Mutta hän vastasi ja sanoi: "Jokainen istutus, jota minun taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois. Älkää heistä välittäkö: he ovat sokeita sokeiden taluttajia. Mutta jos sokea sokeaa taluttaa, he lankeavat molemmat kuoppaan." Niin Pietari vastasi ja sanoi hänelle: "Selitä meille tämä vertaus." Mutta Jeesus sanoi: "Vieläkö tekin olette ymmärtämättömiä? Ettekö käsitä, että kaikki, mikä käy suusta sisään, menee vatsaan ja ulostetaan käymälään? Mutta mikä käy suusta ulos, se tulee sydämestä, ja sellainen saastuttaa ihmisen. Sillä sydämestä lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, haureudet, varkaudet, väärät todistukset, jumalanpilkat. Nämä ihmisen saastuttavat, mutta pesemättömin käsin syöminen ei saastuta ihmistä." Sitten Jeesus lähti sieltä ja vetäytyi Tyyron ja Siidonin tienoille. Katso, kanaanilainen nainen tuli niiltä seuduilta ja huusi sanoen: "Herra, Daavidin poika, armahda minua. Riivaaja vaivaa kauheasti tytärtäni." Mutta hän ei vastannut hänelle sanaakaan. Hänen opetuslapsensa tulivat ja rukoilivat häntä sanoen: "Päästä hänet menemään, sillä hän huutaa peräämme." Hän vastasi ja sanoi: "Minua ei ole lähetetty muiden kuin Israelin huoneen kadonneiden lampaiden luo." Mutta nainen tuli ja lankesi hänen eteensä ja sanoi: "Herra, auta minua." Mutta hän vastasi ja sanoi: "Ei ole oikein ottaa lasten leipä ja heittää se koiran penikoille." Mutta vaimo sanoi: "Niin, Herra, mutta syöväthän penikatkin niitä muruja, jotka heidän isäntiensä pöydältä putoavat." Silloin Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Nainen, suuri on uskosi, tapahtukoon sinulle, kuten tahdot." Hänen tyttärensä oli siitä hetkestä terve. Sitten Jeesus lähti sieltä ja tuli Galilean järven rannalle, nousi vuorelle ja istuutui sinne. Hänen luokseen tuli paljon kansaa, ja he toivat mukanaan rampoja, raajarikkoja, sokeita, mykkiä ja paljon muita, ja laskivat heidät hänen jalkojensa juureen; ja hän paransi heidät, niin että kansa ihmetteli nähdessään mykkien puhuvan, raajarikkojen olevan terveitä, rampojen kävelevän ja sokeiden näkevän; ja he ylistivät Israelin Jumalaa. Jeesus kutsui opetuslapsensa luokseen ja sanoi: "Minun käy sääliksi kansaa, sillä he ovat jo kolme päivää olleet luonani, eikä heillä ole mitä syödä, enkä tahdo laskea heitä menemään syömättä, etteivät nääntyisi matkalla." Opetuslapset sanoivat hänelle: "Mistä saamme erämaassa niin paljon leipiä, että voimme ravita noin suuren joukon?" Jeesus sanoi heille: "Montako leipää teillä on?" He sanoivat: "Seitsemän, ja joitakin pieniä kaloja." Hän käski kansan asettua maahan. Hän otti ne seitsemän leipää ja kalat, kiitti, mursi ja antoi opetuslapsilleen, ja opetuslapset antoivat kansalle. Kaikki söivät ja tulivat ravituiksi. Sitten he keräsivät jääneet palaset, seitsemän täyttä korillista. Niitä, jotka aterioivat, oli neljätuhatta miestä, lisäksi naisia ja lapsia. Laskettuaan kansan luotaan hän astui veneeseen ja meni Magdalan alueelle. Fariseukset ja saddukeukset tulivat hänen luokseen ja kiusasivat häntä pyytäen häntä näyttämään heille merkin taivaasta. Mutta hän vastasi ja sanoi heille: "Kun ilta tulee, sanotte: 'Tulee selkeä ilma, sillä taivas ruskottaa', ja aamulla: 'Tänään tulee rajuilma, sillä taivas ruskottaa ja on synkkä.' Taivaan muodon osaatte arvioida, mutta aikojen merkkejä ette osaa. Tämä paha ja avion rikkova sukukunta tavoittelee merkkiä, mutta sille ei anneta muuta merkkiä kuin Joonan merkki." Hän jätti heidät ja meni pois. Kun opetuslapset saapuivat toiselle rannalle, he olivat unohtaneet ottaa leipiä mukaansa. Jeesus sanoi heille: "Varokaa ja kavahtakaa fariseusten ja saddukeusten hapatusta." He puhuivat keskenään sanoen: "Emme ottaneet leipiä mukaamme." Mutta sen tietäen Jeesus sanoi: "Te vähäuskoiset, miksi puhutte keskenänne siitä, ettei teillä ole leipiä mukananne? Ettekö vieläkään käsitä? Ettekö muista niitä viittä leipää viidelletuhannelle ja kuinka monta korillista otitte talteen, ettekä niitä seitsemää leipää neljälletuhannelle ja kuinka monta korillista otitte talteen? Miksi ette käsitä, etten puhunut teille leivästä? Vaan siitä, että kavahtakaa fariseusten ja saddukeusten hapatusta." Silloin he ymmärsivät, ettei hän käskenyt kavahtamaan leivän hapatusta, vaan fariseusten ja saddukeusten oppia. Kun Jeesus tuli Filippoksen Kesarean alueelle, hän kysyi opetuslapsiltaan sanoen: "Kenen ihmiset sanovat Ihmisen Pojan olevan?" He sanoivat: "Muutamat Johannes Kastajan, toiset Elian, toiset taas Jeremian tai jonkun muun profeetoista." Hän sanoi heille: "Kenenkä te sanotte minun olevan?" Simon Pietari vastasi ja sanoi: "Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika." Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Autuas olet sinä, Simon, Joonaan poika, sillä liha ja veri ei ole sitä sinulle ilmoittanut, vaan minun Isäni, joka on taivaissa, ja minä sanon sinulle: sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, eivätkä helvetin portit voita sitä. Olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet, ja minkä sidot maan päällä, se on oleva sidottu taivaissa, ja minkä päästät maan päällä, se on oleva päästetty taivaissa." Silloin hän varoitti vakavasti opetuslapsiaan sanomasta kenellekään, että hän on Jeesus Kristus. Siitä lähtien Jeesus alkoi ilmoittaa opetuslapsilleen, että hänen pitää mennä Jerusalemiin ja kärsiä paljon vanhimmilta, ylipapeilta ja kirjanoppineilta ja tulla tapetuksi ja kolmantena päivänä nousta ylös. Silloin Pietari otti hänet erilleen ja rupesi nuhtelemaan häntä sanoen: "Olkoon Jumala armollinen, Herra, älköön se sinulle tapahtuko." Mutta hän kääntyi ja sanoi Pietarille: "Mene pois minun luotani, saatana; olet minulle pahennukseksi, sillä et ajattele sitä, mikä on Jumalan, vaan sitä, mikä on ihmisten." Silloin Jeesus sanoi opetuslapsilleen: "Jos joku tahtoo kulkea minun perässäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta se, joka kadottaa elämänsä minun tähteni, löytää sen. Sillä mitä ihminen siitä hyötyy, vaikka hän voittaisi omakseen koko maailman, mutta saisi sielulleen vahingon? Tai mitä ihminen voi antaa sielunsa lunnaiksi? Sillä Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin hän maksaa kullekin hänen tekojensa mukaan. Totisesti sanon teille: tässä seisovien joukossa on muutamia, jotka eivät maista kuolemaa, ennen kuin näkevät Ihmisen Pojan tulevan valtakunnassaan." Sitten kuuden päivän kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin sekä Jaakobin ja hänen veljensä Johanneksen ja vei heidät korkealle vuorelle yksinäisyyteen. Hänen muotonsa muuttui heidän edessään, ja hänen kasvonsa loistivat kuin aurinko, ja hänen vaatteensa tulivat valkoisiksi kuin valo. Katso, heille ilmestyivät Mooses ja Elia, jotka puhuivat hänen kanssaan. Niin Pietari ryhtyi puhumaan ja sanoi Jeesukselle: "Herra, meidän on tässä hyvä olla; jos tahdot, teemme tähän kolme majaa, sinulle yhden, Moosekselle yhden ja Elialle yhden." Hänen vielä puhuessaan, katso, heidät varjosi valoisa pilvi; ja katso, pilvestä kuului ääni, joka sanoi: "Tämä on rakas Poikani, johon olen mieltynyt, kuulkaa häntä." Kun opetuslapset sen kuulivat, he lankesivat kasvoilleen ja pelästyivät kovin. Jeesus tuli heidän luokseen, kosketti heitä ja sanoi: "Nouskaa, älkääkä pelätkö." Kun he nostivat silmänsä, he eivät nähneet ketään muuta kuin Jeesuksen yksinään. Heidän kulkiessaan alas vuorelta Jeesus kielsi heitä sanoen: "Älkää kertoko kenellekään tätä näkyä, ennen kuin Ihmisen Poika on noussut kuolleista." Hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä sanoen: "Miksi sitten kirjanoppineet sanovat, että Elian pitää tulla ensin?" Jeesus vastasi ja sanoi: "Elia tosin tulee ja asettaa kaiken ennalleen. Mutta sanon teille, että Elia on jo tullut. Mutta he eivät tunteneet häntä, vaan tekivät hänelle, mitä tahtoivat. Samoin myös Ihmisen Poika tulee kärsimään heiltä." Silloin opetuslapset ymmärsivät hänen puhuneen heille Johannes Kastajasta. Kun he saapuivat kansan luo, hänen luokseen tuli eräs mies, polvistui hänen eteensä ja sanoi: "Herra, armahda poikaani, sillä hän on kuunvaihetautinen ja kärsii kovin. Hän kaatuu usein tuleen ja usein veteen. Toin hänet opetuslastesi luo, mutta he eivät voineet häntä parantaa." Jeesus vastasi ja sanoi: "Voi sinä epäuskoinen ja nurja sukukunta, kuinka kauan minun täytyy olla kanssanne? Kuinka kauan kärsiä teitä? Tuokaa hänet tänne minulle." Jeesus nuhteli riivaajaa, ja se lähti pojasta, ja poika oli siitä hetkestä terve. Silloin opetuslapset menivät Jeesuksen luo erikseen ja sanoivat: "Miksi me emme voineet ajaa sitä ulos?" Hän sanoi heille: "Teidän epäuskonne tähden; sillä totisesti sanon teille: jos teillä olisi uskoa sinapinsiemenenkään verran, sanoisitte tälle vuorelle: 'Siirry täältä tuonne', ja se siirtyisi, eikä mikään olisi teille mahdotonta." Mutta tätä lajia ei saa lähtemään ulos muulla kuin rukouksella ja paastolla. Kun he vaelsivat Galileassa, Jeesus sanoi heille: "Ihmisen Poika annetaan ihmisten käsiin, ja he tappavat hänet, ja kolmantena päivänä hän nousee ylös." He tulivat hyvin murheellisiksi. Kun he saapuivat Kapernaumiin, tulivat temppeliveron kantajat Pietarin luo ja sanoivat: "Eikö teidän opettajanne maksa temppeliveroa?" Hän sanoi: "Maksaa." Kun hän tuli huoneeseen, Jeesus kysyi häneltä heti kohta: "Mitä arvelet, Simon? Keiltä maan kuninkaat ottavat tullia tai veroa? Lapsiltaan vai vierailta?" Kun hän vastasi: "Vierailta", Jeesus sanoi hänelle: "Lapset ovat siis vapaat. Mutta ettemme heitä loukkaisi, mene ja heitä onki järveen. Ota sitten ensiksi saamasi kala, ja kun avaat sen suun, löydät hopearahan. Ota se ja anna heille minun puolestani ja omasta puolestasi." Sillä hetkellä opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja sanoivat: "Kuka sitten on suurin taivasten valtakunnassa?" Hän kutsui luokseen lapsen, asetti sen heidän keskelleen ja sanoi: "Totisesti sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette tule taivasten valtakuntaan. Sen tähden, se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa. Se, joka ottaa luokseen yhden tällaisen lapsen minun nimeeni, ottaa luokseen minut. Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen. Voi maailmaa viettelysten tähden! Viettelysten täytyy kyllä tulla, mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta viettelys tulee! Mutta jos kätesi tai jalkasi viettelee sinua, hakkaa se pois ja heitä luotasi. Parempi on sinulle, että käsipuolena tai jalkapuolena tulet elämään sisälle, kuin että sinut, molemmat kädet tai molemmat jalat tallella, heitetään iankaikkiseen tuleen. Jos silmäsi viettelee sinua, repäise se pois ja heitä luotasi; parempi on sinun silmäpuolena mennä elämään sisälle, kuin että sinut, molemmat silmät tallella, heitetään helvetin tuleen. Katsokaa, ettette halveksi yhtään näistä pienistä; sillä sanon teille, että heidän enkelinsä taivaissa näkevät aina Isäni kasvot, joka on taivaissa. Sillä Ihmisen Poika on tullut pelastamaan sitä, mikä on kadonnut. Mitä arvelette? Jos jollakin ihmisellä on sata lammasta ja yksi niistä eksyy, eikö hän jätä niitä yhdeksääkymmentä yhdeksää vuorille ja mene etsimään eksynyttä? Ja jos hän sen löytää, totisesti sanon teille: hän iloitsee enemmän siitä kuin niistä yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä, jotka eivät olleet eksyneet. Niin ei myöskään teidän taivaallisen Isänne tahto ole, että yksikään näistä pienistä joutuisi kadotukseen. Mutta jos veljesi rikkoo sinua vastaan, mene ja nuhtele häntä kahden kesken; jos hän sinua kuulee, olet voittanut veljesi. Mutta jos hän ei kuule sinua, ota vielä yksi tai kaksi kanssasi, 'että jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan sanalla.' Mutta jos hän ei kuule heitä, ilmoita seurakunnalle. Mutta jos hän ei seurakuntaakaan kuule, olkoon hän sinulle, kuin olisi pakana ja publikaani. Totisesti sanon teille: kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on oleva sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä päästätte maan päällä, on oleva päästetty taivaassa. Vielä sanon teille: jos kaksi teistä maan päällä keskenään sopii mistä asiasta tahansa, että he sitä anovat, he saavat sen Isältäni, joka on taivaissa. Sillä missä kaksi tai kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinä olen heidän keskellään." Silloin Pietari meni hänen luokseen ja sanoi hänelle: "Herra, kuinka monta kertaa minun on annettava anteeksi veljelleni, joka rikkoo minua vastaan? Aivanko seitsemän kertaa?" Jeesus vastasi hänelle: "En sano sinulle seitsemän kertaa, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän. Sen tähden taivasten valtakunta on verrattavissa kuninkaaseen, joka vaati palvelijoiltaan tilin. Kun hän rupesi tilintekoon, hänen eteensä tuotiin eräs, joka oli hänelle velkaa kymmenentuhatta talenttia. Mutta kun tällä ei ollut, millä maksaa, hänen isäntänsä määräsi myytäväksi hänet, hänen vaimonsa, lapsensa ja kaikki, mitä hänellä oli, ja velan maksettavaksi. Niin palvelija lankesi maahan ja rukoili häntä sanoen: 'Ole pitkämielinen minua kohtaan, niin maksan sinulle kaiken.' Isännän kävi sääliksi tuota palvelijaa, ja hän päästi hänet ja antoi hänelle velan anteeksi. Mutta mentyään ulos palvelija tapasi erään palvelustoverinsa, joka oli hänelle velkaa sata denaaria; ja tarttui häneen, kuristi häntä kurkusta ja sanoi: 'Maksa, minkä olet velkaa.' Niin hänen palvelustoverinsa lankesi maahan ja pyysi häntä sanoen: 'Ole pitkämielinen minua kohtaan, niin maksan sinulle kaiken.' Mutta hän ei tahtonut, vaan meni ja heitti hänet vankilaan, kunnes hän maksaisi velkansa. Kun nyt hänen palvelustoverinsa näkivät, mitä tapahtui, he tulivat kovin murheellisiksi ja menivät ja ilmoittivat isännälleen kaiken, mitä oli tapahtunut. Silloin hänen isäntänsä kutsui hänet eteensä ja sanoi hänelle: 'Sinä paha palvelija! Annoin sinulle anteeksi kaiken sen velan, koska sitä minulta pyysit, eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa palvelustoveriasi, niin kuin minäkin armahdin sinua?' Hänen isäntänsä vihastui ja antoi hänet vanginvartijoille, kunnes hän maksaisi kaiken, minkä oli hänelle velkaa. Näin myös taivaallinen Isäni tekee teille, ellette kukin anna veljellenne sydämestänne anteeksi heidän rikkomisiaan." Tapahtui, että kun Jeesus oli lopettanut nämä puheet, hän poistui Galileasta ja tuli Juudean rajalle Jordanin tuolle puolen. Paljon kansaa seurasi häntä, ja hän paransi heitä siellä. Myös fariseuksia tuli hänen luokseen, ja he kiusasivat häntä sanoen: "Onko miehen lupa hylätä vaimonsa mistä syystä tahansa?" Hän vastasi ja sanoi: "Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa 'loi heidät mieheksi ja naiseksi' ja sanoi: 'Sen tähden mies luopukoon isästään ja äidistään ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi'? Niin siis he eivät ole enää kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako." He sanoivat hänelle: "Miksi sitten Mooses käski antaa erokirjan ja hylätä hänet?" Hän sanoi heille: "Teidän sydämenne kovuuden tähden Mooses salli teidän hylätä vaimonne, mutta alusta niin ei ollut. Mutta sanon teille: se, joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden ja nai toisen, tekee huorin; ja se, joka nai hylätyn, tekee huorin." Opetuslapset sanoivat hänelle: "Jos miehen on näin laita vaimoonsa nähden, ei ole hyvä avioitua." Mutta hän sanoi heille: "Ei tämä sana kaikkiin sovellu, vaan ainoastaan niihin, joille se on suotu. Sillä on niitä, jotka syntymästään, äitinsä kohdusta asti, ovat syntyneet avioon kelpaamattomina, ja on niitä, jotka ihmiset ovat tehneet avioon kelpaamattomiksi, ja niitä, jotka taivasten valtakunnan tähden ovat tehneet itsensä avioon kelpaamattomiksi. Joka voi sen soveltaa itseensä, soveltakoon." Silloin hänen luokseen tuotiin lapsia, että hän panisi kätensä heidän päälleen ja rukoilisi, mutta opetuslapset nuhtelivat tuojia. Jeesus sanoi: "Antakaa lasten olla, älkääkä estäkö heitä tulemasta tyköni, sillä sellaisten on taivasten valtakunta." Laskettuaan kätensä heidän päälleen hän poistui sieltä. Katso, eräs mies tuli ja sanoi hänelle: "Hyvä opettaja, mitä hyvää minä tekisin, että omistaisin iankaikkisen elämän?" Niin hän sanoi hänelle: "Miksi sanot minua hyväksi? On ainoastaan yksi, joka on hyvä, Jumala. Mutta jos tahdot tulla elämään sisälle, pidä käskyt." Hän sanoi hänelle: "Mitkä?" Jeesus sanoi: "Nämä: 'Älä tapa', 'Älä tee huorin', 'Älä varasta', 'Älä sano väärää todistusta', 'Kunnioita isääsi ja äitiäsi', ja: 'Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.'" Nuorukainen sanoi hänelle: "Kaikkia niitä olen noudattanut, mitä vielä puuttuu?" Jeesus sanoi hänelle: "Jos tahdot olla täydellinen, mene, myy, mitä sinulla on, ja anna köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaissa, ja tule ja seuraa minua." Mutta kun nuorukainen kuuli tämän sanan, hän lähti pois murheellisena, sillä hänellä oli paljon omaisuutta. Mutta Jeesus sanoi opetuslapsilleen: "Totisesti sanon teille: rikkaan on vaikea käydä sisälle taivasten valtakuntaan. Vielä sanon teille: helpompi on kamelin mennä neulansilmän läpi kuin rikkaan käydä sisälle Jumalan valtakuntaan." Kun opetuslapset sen kuulivat, he hämmästyivät kovin ja sanoivat: "Kuka sitten voi pelastua?" Jeesus katsoi heihin ja sanoi heille: "Ihmisille se on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista." Silloin Pietari vastasi ja sanoi hänelle: "Katso, me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua; mitä siitä saamme?" Jeesus sanoi heille: "Totisesti sanon teille: siinä uudestisyntymisessä, jolloin Ihmisen Poika istuu kirkkautensa valtaistuimella, tekin, jotka olette minua seuranneet, saatte istua kahdellatoista valtaistuimella ja tuomita Israelin kahtatoista sukukuntaa. Jokainen, joka on luopunut taloista tai veljistä tai sisarista tai isästä tai äidistä tai lapsista tai pelloista nimeni tähden, on saava satakertaisesti takaisin ja perivä iankaikkisen elämän. Mutta monet ensimmäiset tulevat viimeisiksi, ja monet viimeiset ensimmäisiksi." "Sillä taivasten valtakunta on perheenisännän kaltainen, joka varhain aamulla lähti ulos palkkaamaan työmiehiä viinitarhaansa. Sovittuaan työmiesten kanssa denaarista päivältä hän lähetti heidät viinitarhaansa. Hän lähti ulos kolmannen tunnin vaiheilla, näki toisia seisomassa torilla joutilaina ja sanoi heille: 'Menkää tekin viinitarhaan, ja mikä oikein on, sen annan teille.' He menivät. Taas hän lähti ulos kuudennen ja yhdeksännen tunnin vaiheilla ja teki samoin. Kun hän lähti ulos yhdennentoista tunnin vaiheilla, hän tapasi vielä toisia siellä seisomassa. Hän sanoi heille: 'Miksi olette seisoneet täällä joutilaina koko päivän?' He sanoivat hänelle: 'Kun kukaan ei ole meitä palkannut.' Hän sanoi heille: 'Menkää tekin viinitarhaan.' Mutta kun ilta tuli, viinitarhan isäntä sanoi tilanhoitajalleen: 'Kutsu työmiehet ja maksa heille palkka, viimeisistä alkaen ensimmäisiin asti.' Kun nyt tulivat ne, jotka olivat saapuneet yhdennentoista tunnin vaiheilla, he saivat kukin denaarin. Kun ensimmäiset tulivat, he luulivat saavansa enemmän, mutta hekin saivat kukin denaarin. Kun he sen saivat, he napisivat perheenisäntää vastaan ja sanoivat: 'Nämä viimeiset ovat tehneet työtä vain yhden tunnin, ja sinä teit heidät meidän vertaisiksemme, jotka olemme kantaneet päivän kuorman ja helteen.' Hän vastasi eräälle heistä ja sanoi: 'Ystäväni, en tee sinulle vääryyttä; etkö sopinut kanssani denaarista? Ota omasi ja mene. Mutta minä tahdon tälle viimeiselle antaa kuten sinullekin. Enkö saa tehdä omallani, mitä tahdon? Vai onko silmäsi paha sen tähden, että minä olen hyvä?' Näin viimeiset tulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset viimeisiksi. Monet näet ovat kutsuttuja, mutta harvat valittuja." Kun Jeesus lähti kulkemaan ylös Jerusalemiin, hän otti ne kaksitoista erilleen ja sanoi heille matkalla: "Katso, me menemme ylös Jerusalemiin, ja Ihmisen Poika annetaan ylipapeille ja kirjanoppineille ja he tuomitsevat hänet kuolemaan ja antavat hänet pakanoille pilkattavaksi, ruoskittavaksi ja ristiinnaulittavaksi, mutta kolmantena päivänä hän on nouseva ylös." Silloin Sebedeuksen poikien äiti tuli poikineen hänen luokseen, polvistui hänen eteensä ja anoi häneltä jotakin. Hän sanoi naiselle: "Mitä tahdot?" Tämä sanoi hänelle: "Sano, että nämä kaksi poikaani saavat istua, toinen oikealla ja toinen vasemmalla puolellasi valtakunnassasi." Mutta Jeesus vastasi ja sanoi: "Ette tiedä, mitä anotte. Voitteko juoda sen maljan, jonka minä olen juova?" He sanoivat hänelle: "Voimme." Hän sanoi heille: "Minun maljani te tosin juotte, ja kasteella, jolla minut kastetaan, kastetaan teidätkin, mutta oikealla ja vasemmalla puolellani istuminen ei ole minun annettavissani, vaan se annetaan niille, joille minun Isäni on sen valmistanut." Kun ne kymmenen sen kuulivat, he närkästyivät näihin kahteen veljekseen. Mutta Jeesus kutsui heidät luokseen ja sanoi: "Te tiedätte, että kansojen ruhtinaat herroina hallitsevat heitä, ja että suuret käyttävät valtaansa heitä kohtaan. Näin älköön olko teillä keskenänne, vaan se, joka keskuudessanne tahtoo tulla suureksi, olkoon palvelijanne, ja se, joka teidän keskuudessanne tahtoo olla ensimmäinen, olkoon orjanne. Ihmisen Poikakaan ei tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä." Heidän lähtiessään Jerikosta seurasi häntä paljon kansaa. Katso, kaksi sokeaa istui tien vieressä, ja kun he kuulivat, että Jeesus kulki ohi, he huusivat sanoen: "Herra, Daavidin poika, armahda meitä." Kansa nuhteli heitä saadakseen heidät vaikenemaan, mutta he huusivat sitä enemmän sanoen: "Herra, Daavidin poika, armahda meitä." Silloin Jeesus pysähtyi, kutsui heidät luokseen ja sanoi: "Mitä tahdotte minun teille tekevän?" He sanoivat hänelle: "Herra, että silmämme aukenisivat." Niin Jeesuksen tuli heitä sääli, ja hän kosketti heidän silmiään, ja heti he saivat näkönsä ja seurasivat häntä. Kun he lähestyivät Jerusalemia ja saapuivat Beetfageen, Öljymäelle, silloin Jeesus lähetti kaksi opetuslasta ja sanoi heille: "Menkää kylään, joka on edessänne, niin te heti löydätte aasintamman sidottuna ja varsan sen kanssa. Päästäkää ne ja tuokaa minulle. Jos joku teille jotakin sanoo, vastatkaa: 'Herra tarvitsee niitä', ja heti hän lähettää ne." Tämä kaikki tapahtui, että kävisi toteen, mikä on puhuttu profeetan kautta, joka sanoo: "Sanokaa tytär Siionille: 'Katso, sinun kuninkaasi tulee sinulle sävyisänä ja ratsastaen aasilla, ikeenalaisen aasin varsalla.'" Niin opetuslapset menivät ja tekivät, kuten Jeesus oli heitä käskenyt, toivat aasintamman varsoineen ja panivat niiden selkään vaatteitaan, ja hän istuutui niiden päälle. Suurin osa kansasta levitti vaatteitaan tielle, ja toiset karsivat oksia puista ja hajottivat tielle. Kansanjoukot, jotka kulkivat hänen edellään ja jotka seurasivat, huusivat sanoen: "Hoosianna Daavidin pojalle! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen. Hoosianna korkeuksissa!" Kun hän tuli Jerusalemiin, koko kaupunki lähti liikkeelle ja sanoi: "Kuka tämä on?" Niin kansa sanoi: "Tämä on Jeesus, Profeetta Galilean Nasaretista." Jeesus meni Jumalan pyhäkköön ja ajoi ulos kaikki, jotka myivät ja ostivat pyhäkössä, ja kaatoi kumoon rahanvaihtajien pöydät ja kyyhkysten myyjien istuimet. Hän sanoi heille: "Kirjoitettu on: 'Minun huoneeni on kutsuttava rukoushuoneeksi', mutta te olette tehneet siitä ryövärien luolan." Hänen luokseen tuli pyhäkössä sokeita ja rampoja, ja hän paransi heidät. Mutta kun ylipapit ja kirjanoppineet näkivät ne ihmeet, joita hän teki, ja lapset, jotka huusivat pyhäkössä ja sanoivat: "Hoosianna Daavidin pojalle", he närkästyivät ja sanoivat hänelle: "Kuuletko, mitä nämä sanovat?" Jeesus sanoi heille: "Kuulen; ettekö ole koskaan lukeneet: 'Lasten ja imeväisten suusta olet valmistanut itsellesi kiitoksen'?" Hän jätti heidät ja meni ulos kaupungista Betaniaan ja yöpyi siellä. Kun hän palasi varhain aamulla kaupunkiin, hänen tuli nälkä. Nähdessään tien vieressä viikunapuun hän meni sen luo, mutta ei löytänyt siitä muuta kuin pelkkiä lehtiä. Hän sanoi sille: "Älköön sinusta ikinä enää hedelmää kasvako." Heti viikunapuu kuivui. Kun opetuslapset tämän näkivät, ihmettelivät he ja sanoivat: "Kuinka viikunapuu kuivui niin pian?" Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Totisesti sanon teille: jos teillä olisi uskoa ettekä epäilisi, ette voisi ainoastaan tehdä sitä, mikä viikunapuussa tapahtui, vaan vieläpä, jos sanoisitte tälle vuorelle: 'Kohoa ja heittäydy mereen', se tapahtuisi. Kaiken, mitä te anotte rukouksessa uskoen, te saatte." Kun hän oli mennyt pyhäkköön, hänen opettaessaan ylipapit ja kansan vanhimmat tulivat hänen luokseen ja sanoivat: "Millä vallalla näitä teet? Kuka sinulle on antanut tämän vallan?" Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Minä myös teen teille yhden kysymyksen. Jos minulle siihen vastaatte, minäkin sanon teille, millä vallalla minä näitä teen. Mistä Johanneksen kaste oli? Taivaasta vai ihmisistä?" He neuvottelivat keskenään sanoen: "Jos sanomme: 'Taivaasta', niin hän sanoo meille: 'Miksi ette siis uskoneet häntä?' Mutta jos sanomme: 'Ihmisistä', meidän täytyy pelätä kansaa, sillä kaikki pitävät Johannesta profeettana." He vastasivat Jeesukselle ja sanoivat: "Emme tiedä." Hänkin sanoi heille: "Niinpä en minäkään sano teille, millä vallalla näitä teen. Mutta miten teistä on? Miehellä oli kaksi poikaa, ja hän meni ensimmäisen luo ja sanoi: 'Poikani, mene tänään tekemään työtä viinitarhaani.' Tämä vastasi ja sanoi: 'En tahdo', mutta myöhemmin hän katui ja meni. Hän meni toisen luo ja sanoi samoin. Tämä taas vastasi ja sanoi: 'Minä menen, herra', mutta ei mennytkään. Kumpi näistä kahdesta teki isänsä tahdon?" He sanoivat: "Ensimmäinen." Jeesus sanoi heille: "Totisesti sanon teille: publikaanit ja portot menevät ennen teitä Jumalan valtakuntaan. Sillä Johannes tuli teidän luoksenne vanhurskauden tietä, ettekä uskoneet häntä. Mutta publikaanit ja portot uskoivat häntä. Vaikka sen näitte, ette katuneet myöhemminkään, niin että olisitte uskoneet häntä. Kuulkaa toinen vertaus: Oli perheenisäntä, joka istutti viinitarhan, teki aidan sen ympärille, kaivoi siihen viinikuurnan ja rakensi tornin. Sitten hän vuokrasi sen viinitarhureille ja matkusti ulkomaille. Kun hedelmien aika lähestyi, hän lähetti palvelijoitaan viinitarhurien luo perimään hänelle tulevat hedelmät. Mutta viinitarhurit ottivat kiinni hänen palvelijansa: minkä he pieksivät, minkä tappoivat, minkä kivittivät. Vielä hän lähetti toisia palvelijoita, useampia kuin ensimmäiset; ja näille he tekivät samoin. Mutta viimein hän lähetti heidän luokseen poikansa sanoen: 'Minun poikaani he kavahtavat.' Mutta kun viinitarhurit näkivät pojan, he sanoivat keskenään: 'Tämä on perillinen; tulkaa, tappakaamme hänet, niin saamme hänen perintönsä.' He ottivat hänet kiinni, heittivät ulos viinitarhasta ja tappoivat. Kun viinitarhan herra tulee, mitä hän tekee noille viinitarhureille?" He sanoivat hänelle: "Nuo pahat hän pahoin tuhoaa ja vuokraa viinitarhan toisille viinitarhureille, jotka antavat hänelle hedelmät ajallaan." Jeesus sanoi heille: "Ettekö ole koskaan lukeneet Kirjoituksista: 'Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi. Herralta tämä on tullut ja on ihmeellinen silmissämme'? Sen tähden sanon teille: Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan pakanoille, jotka tekevät sen hedelmiä. Se, joka tähän kiveen kaatuu, ruhjoutuu, mutta jonka päälle se kaatuu, sen se murskaa." Kun ylipapit ja fariseukset kuulivat nämä hänen vertauksensa, he ymmärsivät, että hän puhui heistä. He olisivat tahtoneet ottaa hänet kiinni, mutta he pelkäsivät kansaa, koska se piti häntä profeettana. Jeesus rupesi taas puhumaan heille vertauksilla ja sanoi: "Taivasten valtakunta on verrattava kuninkaaseen, joka laittoi häät pojalleen ja lähetti palvelijansa kutsumaan häihin kutsuvieraita, mutta nämä eivät tahtoneet tulla. Vielä hän lähetti toisia palvelijoita lausuen: 'Sanokaa kutsutuille: Katso, olen valmistanut ateriani, härkäni ja syöttilääni ovat teurastetut, ja kaikki on valmista. Tulkaa häihin!' Mutta he eivät siitä välittäneet, vaan menivät pois, mikä pellolleen, mikä liiketoimilleen. Toiset ottivat kiinni hänen palvelijansa, pitelivät pahoin ja tappoivat. Mutta kuningas vihastui, lähetti sotajoukkonsa, tuhosi nuo murhamiehet ja poltti heidän kaupunkinsa. Silloin hän sanoi palvelijoilleen: 'Häät ovat valmistetut, mutta kutsutut eivät olleet kelvollisia. Menkää siis teiden risteyksiin ja kutsukaa häihin, keitä tapaatte.' Palvelijat menivät ulos teille ja kokosivat kaikki, keitä vain tapasivat, sekä pahat että hyvät, ja häähuone tuli täyteen pöytävieraita. Mutta kun kuningas meni katsomaan pöytävieraita, hän näki siellä miehen, joka ei ollut pukeutunut häävaatteisiin. Hän sanoi hänelle: 'Ystävä, kuinka olet tullut tänne sisälle, vaikka sinulla ei ole häävaatteita?' Mutta hän jäi sanattomaksi. Silloin kuningas sanoi palvelijoille: 'Sitokaa hänen jalkansa ja kätensä ja heittäkää hänet ulos pimeyteen.' Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys. Sillä monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut." Silloin fariseukset menivät ja neuvottelivat, kuinka saisivat hänet sanoissa kiedotuksi. He lähettivät hänen luokseen opetuslapsensa herodeslaisten kanssa sanomaan: "Opettaja, tiedämme, että olet totuudellinen ja opetat Jumalan tietä totuudessa kenestäkään välittämättä, sillä et katso henkilöön. Sano siis meille: miten arvelet? Onko luvallista antaa keisarille veroa vai ei?" Mutta Jeesus ymmärsi heidän pahuutensa ja sanoi: "Miksi kiusaatte minua, te tekopyhät? Näyttäkää minulle veroraha." Niin he toivat hänelle denaarin. Hän sanoi heille: "Kenen kuva ja päällekirjoitus tämä on?" He vastasivat: "Keisarin." Silloin hän sanoi heille: "Antakaa siis keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on." Kun he sen kuulivat, he ihmettelivät ja jättivät hänet ja menivät pois. Sinä päivänä hänen luokseen tuli saddukeuksia, jotka sanovat, ettei ylösnousemusta ole, ja he kysyivät häneltä sanoen: "Opettaja, Mooses on sanonut: 'Jos joku kuolee saamatta lapsia, hänen veljensä naikoon hänen vaimonsa ja herättäköön siemenen veljelleen.' Keskuudessamme oli seitsemän veljestä. Ensimmäinen otti vaimon ja kuoli. Koska hänellä ei ollut jälkeläistä, hän jätti vaimonsa veljelleen. Samoin toinen ja kolmas, ja seitsemänteen asti. Viimeiseksi kaikista kuoli vaimo. Kenen vaimo noista seitsemästä hän siis on oleva ylösnousemuksessa? Sillä kaikkien vaimona hän on ollut." Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Eksytte, koska ette tunne Kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa. Sillä ylösnousemuksessa ei oteta vaimoa eikä anneta vaimoksi, vaan he ovat kuin Jumalan enkelit taivaassa. Mutta mitä kuolleiden ylösnousemukseen tulee, ettekö ole lukeneet, mitä Jumala on puhunut teille sanoen: 'Minä olen Aabrahamin Jumala ja Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala'? Hän ei ole kuolleiden Jumala, vaan elävien." Sen kuultuaan kansa hämmästyi hänen oppiaan. Mutta kun fariseukset kuulivat, että hän oli vaientanut saddukeukset, he kokoontuivat yhteen, ja eräs heistä, lainoppinut, kysyi häneltä kiusaten: "Opettaja, mikä on suurin käsky laissa?" Jeesus sanoi hänelle: "'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi.' Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen, tämän vertainen, on: 'Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.' Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki Laki ja Profeetat." Fariseusten ollessa koolla Jeesus kysyi heiltä sanoen: "Mitä arvelette Kristuksesta? Kenen poika hän on?" He sanoivat hänelle: "Daavidin." Hän sanoi heille: "Kuinka sitten Daavid Hengessä kutsuu häntä Herraksi, sanoen: 'Herra sanoi minun Herralleni: Istu minun oikealle puolelleni, kunnes panen vihollisesi jalkojesi astinlaudaksi.' Jos siis Daavid kutsuu häntä Herraksi, kuinka hän on hänen poikansa?" Kukaan ei voinut vastata hänelle sanaakaan, eikä siitä päivästä lähtien yksikään uskaltanut kysyä häneltä enää mitään. Silloin Jeesus puhui kansanjoukoille ja opetuslapsilleen sanoen: "Mooseksen istuimella istuvat kirjanoppineet ja fariseukset. Sen tähden, kaikki, mitä he sanovat teille, se tehkää ja pitäkää, mutta heidän tekojensa mukaan älkää tehkö, sillä he sanovat, mutta eivät tee. He sitovat kokoon raskaita ja vaikeasti kannettavia taakkoja ja panevat ne ihmisten hartioille, mutta itse he eivät tahdo niitä liikuttaa sormellaankaan. He tekevät kaikki tekonsa sitä varten, että ihmiset heitä katselisivat. He tekevät raamatunlausekotelonsa leveiksi ja viittansa tupsut suuriksi ja rakastavat ensimmäistä sijaa pidoissa ja etumaisia istuimia synagogissa, ja tahtovat mielellään, että heitä tervehditään toreilla, ja että ihmiset sanovat heille: 'rabbi, rabbi.' Mutta te älkää antako kutsua itseänne rabbiksi, sillä yksi on teidän opettajanne, ja te olette kaikki veljiä. Isäksenne älkää kutsuko ketään maan päällä, sillä yksi on teidän Isänne, hän, joka on taivaissa. Älkääkä antako kutsua itseänne rabbiksi, sillä yksi on teidän opettajanne, Kristus. Vaan se, joka teistä on suurin, olkoon teidän palvelijanne. Se, joka itsensä ylentää, alennetaan; ja se, joka itsensä alentaa, ylennetään. Mutta voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te tekopyhät, kun suljette taivasten valtakunnan ihmisiltä! Sillä itse te ette mene sisälle, ettekä salli sinne menevienkään mennä sisään. Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te tekopyhät, kun syötte leskien talot, jopa pitäen näön vuoksi pitkiä rukouksia! Sen tähden saatte sitä kovemman tuomion. Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te tekopyhät, kun kierrätte meret ja mantereet tehdäksenne yhden käännynnäisen. Kun joku on siksi tullut, teette hänestä helvetin lapsen, kaksi kertaa itseänne pahemman! Voi teitä, te sokeat taluttajat, jotka sanotte: 'Jos joku vannoo temppelin kautta, se ei ole mitään, mutta jos joku vannoo temppelin kullan kautta, hän on valaansa sidottu'! Te tyhmät ja sokeat! Kumpi on suurempi, kulta vai temppeli, joka kullan pyhittää? Ja: 'Jos joku vannoo alttarin kautta, se ei ole mitään, mutta jos joku vannoo sen päällä olevan uhrilahjan kautta, hän on valaansa sidottu.' Te sokeat! Kumpi on suurempi, uhrilahja vai alttari, joka uhrilahjan pyhittää? Sen tähden, joka vannoo alttarin kautta, vannoo sen kautta ja kaiken kautta, mitä sen päällä on. Joka vannoo temppelin kautta, vannoo sen kautta ja hänen kauttaan, joka siinä asuu. Joka vannoo taivaan kautta, vannoo Jumalan valtaistuimen kautta ja hänen kauttaan, joka sillä istuu. Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te tekopyhät, kun annatte kymmenykset mintuista, tilleistä ja kuminoista, mutta jätätte sikseen sen, mikä laissa on tärkeintä: oikeuden ja laupeuden ja uskon! Näitä tulisi noudattaa, eikä noitakaan jättää sikseen. Te sokeat taluttajat, jotka siivilöitte hyttysen, mutta nielette kamelin! Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te tekopyhät, kun te puhdistatte maljan ja vadin ulkopuolen, mutta sisältä ne ovat täynnä ryöstöä ja hillittömyyttä! Sinä, sokea fariseus, puhdista ensin maljan ja vadin sisäpuoli, että sen ulkopuolikin tulisi puhtaaksi! Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te tekopyhät, kun olette valkoisiksi kalkittujen hautojen kaltaisia. Ulkoa ne kyllä näyttävät kauniilta, mutta ovat sisältä täynnä kuolleiden luita ja kaikkea saastaista! Samoin tekin ulkoa kyllä näytätte ihmisten silmissä vanhurskailta, mutta sisältä olette täynnä teeskentelyä ja laittomuutta. Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te tekopyhät, kun rakennatte profeettojen hautoja ja kaunistatte vanhurskasten hautakammioita, ja sanotte: 'Jos olisimme eläneet isiemme päivinä, emme olisi olleet osallisia heidän kanssaan profeettojen vereen'! Te siis todistatte itsestänne, että olette niiden lapsia, jotka tappoivat profeetat. Täyttäkää siis isienne mitta. Te käärmeet, te kyykäärmeitten sikiöt, miten pakenette helvetin tuomiota? Sen tähden, katso, minä lähetän luoksenne profeettoja ja viisaita ja kirjanoppineita. Heitä tapatte ja ristiinnaulitsette, ja toisia heistä ruoskitte synagogissanne ja vainoatte kaupungista kaupunkiin, jotta päällenne tulisi kaikki se vanhurskas veri, joka maan päällä on vuodatettu vanhurskaan Aabelin verestä Sakariaan, Barakiaan pojan, vereen asti, jonka tapoitte temppelin ja alttarin välillä. Totisesti sanon teille: tämä kaikki on tuleva tämän sukukunnan päälle. Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat luoksesi lähetetyt, kuinka usein olenkaan tahtonut koota lapsesi, niin kuin kana kokoaa poikasensa siipiensä alle! Mutta ette ole tahtoneet. Katso, 'teidän huoneenne on tuleva autioksi.' Sillä sanon teille: tästedes ette näe minua, ennen kuin sanotte: 'Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen.'" Jeesus lähti ulos pyhäköstä ja meni pois; ja hänen opetuslapsensa tulivat hänen luokseen näyttämään hänelle pyhäkön rakennuksia. Hän vastasi ja sanoi heille: "Ettekö näe näitä kaikkia? Totisesti minä sanon teille: tähän ei ole jäävä kiveä kiven päälle maahan hajottamatta." Hänen istuessaan Öljymäellä opetuslapset tulivat erikseen hänen luokseen ja sanoivat: "Sano meille: milloin se tapahtuu, ja mikä on tulemuksesi ja maailman lopun merkki?" Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä. Sillä monta tulee nimessäni sanoen: 'Minä olen Kristus', ja he eksyttävät monta. Tulette kuulemaan taisteluiden ääniä ja sanomia sodista; katsokaa, ettette pelästy. Sillä näin täytyy tapahtua, mutta tämä ei ole vielä loppu. Sillä kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, ja nälänhätää ja maanjäristyksiä tulee paikoin. Mutta kaikki tämä on synnytystuskien alkua. Silloin teitä annetaan vaivaan, ja teitä tapetaan, ja joudutte kaikkien kansojen vihattaviksi minun nimeni tähden. Silloin monet lankeavat pois, ja antavat toisensa ilmi ja vihaavat toinen toistaan. Monta väärää profeettaa nousee, ja he eksyttävät monta. Sen tähden, että laittomuus lisääntyy, kylmenee useimpien rakkaus. Mutta se, joka vahvana pysyy loppuun asti, pelastuu. Tämä valtakunnan evankeliumi saarnataan kaikessa maailmassa todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu. Kun siis näette hävityksen kauhistuksen, josta on puhuttu profeetta Danielin kautta, seisovan pyhässä paikassa – joka tämän lukee, se ymmärtäköön – silloin ne, jotka Juudeassa ovat, paetkoot vuorille; joka on katolla, älköön astuko alas noutamaan, mitä hänen huoneessaan on, ja joka on pellolla, älköön palatko takaisin noutamaan viittaansa. Voi raskaana olevia ja imettäviä niinä päivinä! Mutta rukoilkaa, ettei teidän pakonne tapahtuisi talvella eikä sapattina. Sillä silloin on oleva suuri ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta hamaan tähän asti eikä milloinkaan tule. Ellei niitä päiviä olisi lyhennetty, ei mikään liha pelastuisi, mutta valittujen tähden ne päivät lyhennetään. Jos silloin joku sanoo teille: 'Katso, täällä on Kristus', tai: 'Tuolla', älkää uskoko. Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos se olisi mahdollista, valitutkin. Katso, olen sen teille edeltä sanonut. Sen tähden, jos teille sanotaan: 'Katso, hän on erämaassa', älkää menkö sinne, tai: 'Katso, hän on sisällä huoneessa', älkää uskoko. Sillä niin kuin salama leimahtaa idästä ja näkyy länteen asti, niin on Ihmisen Pojan tulemus oleva. Missä raato on, sinne korppikotkat kokoontuvat. Mutta heti niiden päivien ahdistuksen jälkeen aurinko pimenee, eikä kuu anna valoaan, ja tähdet putoavat taivaalta, ja taivaitten voimat järkkyvät. Silloin Ihmisen Pojan merkki näkyy taivaalla, ja silloin kaikki maan sukukunnat vaikeroivat. He näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suurella voimalla ja kirkkaudella. Hän lähettää enkelinsä torven kovasti raikuessa, ja he kokoavat hänen valittunsa neljältä ilmansuunnalta taivasten ääristä toisiin ääriin. Mutta oppikaa viikunapuusta vertaus: kun sen oksa on jo tuore ja lehdet puhkeavat, tiedätte, että kesä on lähellä. Samoin myös, kun näette tämän kaiken, tietäkää, että se on lähellä, aivan ovella. Totisesti sanon teille: tämä sukukunta ei katoa, ennen kuin kaikki nämä tapahtuvat. Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa koskaan. Mutta siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, eivät taivasten enkelit, vaan Isä yksin. Sillä niin kuin oli Nooan päivinä, niin on Ihmisen Pojan tulemus oleva. Sillä niin kuin ihmiset olivat niinä päivinä ennen vedenpaisumusta: söivät ja joivat, menivät naimisiin ja antoivat tyttäriään vaimoiksi, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin, eivätkä tienneet, ennen kuin vedenpaisumus tuli ja vei heidät kaikki. Niin on myös Ihmisen Pojan tulemus oleva. Silloin on kaksi miestä pellolla. Toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään. Kaksi naista on jauhamassa käsikivillä; toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään. Valvokaa siis, sillä ette tiedä, minä päivänä Herranne tulee. Mutta se tietäkää: jos perheenisäntä tietäisi, millä yövartiolla varas tulee, toki hän valvoisi eikä sallisi taloonsa murtauduttavan. Sen tähden olkaa tekin valmiit, sillä sinä hetkenä, jona ette luule, Ihmisen Poika tulee. Kuka siis on se uskollinen ja ymmärtäväinen palvelija, jonka hänen isäntänsä on asettanut pitämään huolta palvelusväestään ja antamaan heille ruuan ajallaan? Autuas se palvelija, jonka hänen isäntänsä tullessaan havaitsee näin tekevän! Totisesti sanon teille: hän asettaa hänet kaiken omaisuutensa hoitajaksi. Mutta jos paha palvelija sanoo sydämessään: 'Herrani viipyy', ja alkaa lyödä palvelustovereitaan sekä syö ja juo juopuneiden kanssa, niin sen palvelijan isäntä tulee päivänä, jona hän ei odota, ja hetkenä, jota hän ei arvaa, ja hakkaa hänet kappaleiksi ja määrää hänelle saman osan kuin tekopyhille. Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys." "Silloin on taivasten valtakunta oleva kymmenen neitsyen kaltainen, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät ottamaan ylkää vastaan. Mutta viisi heistä oli ymmärtäväistä ja viisi tyhmää. Tyhmät ottivat lamppunsa, mutta eivät ottaneet öljyä mukaansa. Mutta ymmärtäväiset ottivat öljyä astioihinsa sekä lamppunsa. Yljän viipyessä heille kaikille tuli uni, ja he nukkuivat. Mutta keskellä yötä kuului huuto: 'Katso, ylkä tulee! Tulkaa ottamaan häntä vastaan.' Silloin kaikki nämä neitsyet nousivat ja laittoivat lamppunsa kuntoon. Tyhmät sanoivat ymmärtäväisille: 'Antakaa meille öljyänne, sillä lamppumme sammuvat.' Mutta ymmärtäväiset vastasivat ja sanoivat: 'Emme voi, se ei riitä meille ja teille. Menkää ennemmin myyjien luo ostamaan itsellenne.' Mutta heidän lähdettyään ostamaan ylkä tuli, ja ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssaan häihin, ja ovi suljettiin. Myöhemmin toisetkin neitsyet tulivat ja sanoivat: 'Herra, Herra, avaa meille!' Mutta hän vastasi ja sanoi: 'Totisesti sanon teille: en tunne teitä.' Valvokaa siis, sillä ette tiedä päivää ettekä hetkeä. Sillä kun eräs mies oli lähtemässä ulkomaille, hän kutsui palvelijansa ja uskoi heille omaisuutensa; yhdelle hän antoi viisi talenttia, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden, kullekin hänen kykynsä mukaan, ja lähti heti muille maille. Se, joka oli saanut viisi talenttia, meni ja asioi niillä ja voitti toiset viisi talenttia. Samoin kaksi talenttia saanut voitti toiset kaksi. Mutta yhden talentin saanut meni pois ja kaivoi kuopan maahan ja kätki siihen isäntänsä hopean. Pitkän ajan kuluttua näiden palvelijoiden isäntä palasi ja ryhtyi tilintekoon heidän kanssaan. Se, joka oli saanut viisi talenttia, tuli ja toi toiset viisi talenttia ja sanoi: 'Herra, viisi talenttia sinä uskoit minulle, katso, toiset viisi talenttia olen niillä voittanut.' Hänen isäntänsä sanoi hänelle: 'Hyvä on, sinä hyvä ja uskollinen palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi iloon.' Myös se, joka oli saanut kaksi talenttia, tuli ja sanoi: 'Herra, kaksi talenttia sinä minulle uskoit, katso, toiset kaksi talenttia minä olen niillä voittanut.' Hänen isäntänsä sanoi hänelle: 'Hyvä on, sinä hyvä ja uskollinen palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi iloon.' Myös se, joka oli saanut yhden talentin, tuli ja sanoi: 'Herra, minä tiesin sinut kovaksi mieheksi. Leikkaat sieltä, mihin et ole kylvänyt, ja kokoat sieltä, missä et ole viskannut. Peloissani menin ja kätkin talenttini maahan; katso, tässä on omasi.' Mutta hänen isäntänsä vastasi ja sanoi hänelle: 'Sinä paha ja laiska palvelija! Tiesit minun leikkaavan sieltä, mihin en ole kylvänyt, ja kokoavan sieltä, missä en ole viskannut. Sinun olisi siis pitänyt jättää rahani rahanvaihtajille, niin minä tultuani olisin saanut omani takaisin korkoineen. Ottakaa sen tähden häneltä talentti pois ja antakaa sille, jolla on kymmenen talenttia. Sillä jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hänellä on oleva yllin kyllin. Mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mikä hänellä on. Heittäkää tuo kelvoton palvelija ulos pimeyteen; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.' Mutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle. Hänen eteensä kootaan kaikki kansat, ja hän erottaa toiset toisista, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Hän asettaa lampaat oikealle puolelleen, mutta vuohet vasemmalle. Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: 'Tulkaa, Isäni siunatut, ja perikää se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti. Sillä minun oli nälkä, ja annoitte minulle syödä, minun oli jano, ja annoitte minulle juoda, olin vieras, ja otitte minut huoneeseenne. Olin alaston, ja vaatetitte minut, sairastin, ja kävitte minua katsomassa, olin vankilassa, ja tulitte luokseni.' Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle sanoen: 'Herra, milloin näimme sinut nälkäisenä ja ruokimme sinua, tai janoisena ja annoimme sinulle juoda? Milloin näimme sinut vieraana ja otimme sinut huoneeseemme, tai alastomana ja vaatetimme sinut? Milloin näimme sinun sairastavan tai olevan vankilassa ja tulimme luoksesi?' Kuningas vastaa ja sanoo heille: 'Totisesti sanon teille: kaiken, minkä olette tehneet yhdelle näistä vähimmistä veljistäni, sen olette tehneet minulle.' Silloin hän sanoo myös vasemmalla puolellaan oleville: 'Menkää pois luotani, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleilleen. Sillä minun oli nälkä, ettekä antaneet minulle syödä; minun oli jano, ettekä antaneet minulle juoda; olin vieras, ettekä ottaneet minua huoneeseenne; olin alaston, ettekä vaatettaneet minua; sairaana ja vankilassa, ettekä te käyneet minua katsomassa.' Silloin hekin vastaavat sanoen: 'Herra, milloin näimme sinut nälkäisenä, janoisena, vieraana, alastomana, sairaana tai vankilassa, emmekä sinua palvelleet?' Silloin hän vastaa heille ja sanoo: 'Totisesti sanon teille: kaiken, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen olette jättäneet tekemättä minulle.' Nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään." Tapahtui, kun Jeesus oli lopettanut kaikki nämä puheet, että hän sanoi opetuslapsilleen: "Te tiedätte, että kahden päivän perästä on pääsiäinen; silloin Ihmisen Poika annetaan ristiinnaulittavaksi.". Silloin ylipapit ja kansan vanhimmat kokoontuivat Kaifas-nimisen ylipapin palatsiin ja neuvottelivat, kuinka ottaisivat Jeesuksen kiinni kavaluudella ja tappaisivat hänet. Mutta he sanoivat: "Ei juhlan aikana, ettei syntyisi meteliä kansassa." Kun Jeesus oli Betaniassa spitaalisen Simonin asunnossa, tuli hänen luokseen nainen, mukanaan alabasteripullo, jossa oli kallisarvoista voidetta, ja vuodatti sen Jeesuksen päähän hänen ollessaan aterialla. Mutta sen nähdessään hänen opetuslapsensa närkästyivät ja sanoivat: "Mitä varten tämä haaskaus? Olisihan sen voinut myydä kalliilla hinnalla ja antaa köyhille." Kun Jeesus sen huomasi, hän sanoi heille: "Miksi pahoitatte naisen mielen? Sillä hän teki hyvän työn minulle. Köyhiä teillä on aina keskuudessanne, mutta minua teillä ei ole aina. Sillä kun hän valoi tämän voiteen ruumiilleni, hän teki sen hautaamistani varten. Totisesti sanon teille: missä ikinä kaikessa maailmassa saarnataan tämä evankeliumi, siellä sekin, minkä hän teki, on mainittava hänen muistokseen." Silloin yksi niistä kahdestatoista, nimeltä Juudas Iskariot, meni ylipappien luo ja sanoi: "Mitä tahdotte antaa minulle, niin saatan hänet teidän käsiinne?" He sopivat hänen kanssaan kolmestakymmenestä hopearahasta. Siitä alkaen hän etsi sopivaa aikaa kavaltaakseen hänet. Mutta ensimmäisenä happamattoman leivän päivänä opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja sanoivat: "Mihin tahdot, että valmistamme pääsiäislampaan syödäksesi?" Hän sanoi: "Menkää kaupunkiin sen ja sen luo ja sanokaa hänelle: 'Opettaja sanoo: Aikani on lähellä; sinun luonasi syön pääsiäisaterian opetuslasteni kanssa.'" Opetuslapset tekivät, kuten Jeesus oli heitä käskenyt, ja valmistivat pääsiäislampaan. Mutta kun ilta tuli, hän asettui aterialle kahdentoista opetuslapsensa kanssa. Heidän syödessään hän sanoi: "Totisesti sanon teille: yksi teistä kavaltaa minut." Silloin he tulivat hyvin murheellisiksi ja rupesivat toinen toisensa perästä sanomaan hänelle: "Herra, enhän minä se ole?" Hän vastasi ja sanoi: "Se, joka pisti kanssani kätensä vatiin, kavaltaa minut. Ihmisen Poika tosin menee pois, kuten hänestä on kirjoitettu, mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta Ihmisen Poika kavalletaan! Parempi olisi sille ihmiselle, ettei hän olisi syntynyt." Juudas, joka hänet kavalsi, vastasi ja sanoi: "Rabbi, enhän minä se ole?" Hän sanoi hänelle: "Sinä sen sanoit." Heidän syödessään Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi opetuslapsilleen ja sanoi: "Ottakaa ja syökää; tämä on minun ruumiini." Hän otti maljan, kiitti, antoi heille ja sanoi: "Juokaa tästä, te kaikki; sillä tämä on minun vereni, liiton veri, joka monen edestä vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi. Mutta sanon teille: tästedes en juo tätä viinipuun antia ennen kuin sinä päivänä, jona juon sitä uutena kanssanne Isäni valtakunnassa." Veisattuaan kiitosvirren he lähtivät Öljymäelle. Silloin Jeesus sanoi heille: "Tänä yönä te kaikki loukkaannutte minuun, sillä kirjoitettu on: 'Minä lyön paimenta, ja lauman lampaat hajotetaan.' Mutta ylösnoustuani minä menen teidän edellänne Galileaan." Pietari vastasi ja sanoi hänelle: "Vaikka kaikki loukkaantuisivat sinuun, minä en koskaan loukkaannu." Jeesus sanoi hänelle: "Totisesti sanon sinulle: tänä yönä, ennen kuin kukko laulaa, kolmesti minut kiellät." Pietari sanoi hänelle: "Vaikka minun pitäisi kuolla kanssasi, en sittenkään sinua kiellä." Samoin sanoivat myös kaikki muut opetuslapset. Sitten Jeesus tuli heidän kanssaan Getsemane-nimiselle maatilalle; ja hän sanoi opetuslapsilleen: "Istukaa tässä, sillä aikaa kun menen ja rukoilen tuolla." Hän otti mukaansa Pietarin ja ne kaksi Sebedeuksen poikaa. Murhe alkoi vaivata häntä, ja hän alkoi tulla tuskaan. Silloin hän sanoi heille: "Sieluni on syvästi murheellinen, kuolemaan asti; olkaa tässä ja valvokaa kanssani." Hän meni vähän edemmäksi, lankesi kasvoilleen ja rukoili sanoen: "Isäni, jos mahdollista on, menköön minulta pois tämä malja; ei kuitenkaan niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä." Hän tuli opetuslasten luo ja tapasi heidät nukkumasta ja sanoi Pietarille: "Ette siis jaksaneet yhtä hetkeä valvoa kanssani! Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen. Henki tosin on altis, mutta liha on heikko." Taas hän meni pois toisen kerran ja rukoili sanoen: "Isäni, jos tämä malja ei voi mennä ohitseni minun sitä juomattani, tapahtukoon sinun tahtosi." Tullessaan hän tapasi heidät taas nukkumasta, sillä uni painoi raskaasti heidän silmiään. Hän jätti heidät, meni taas ja rukoili kolmannen kerran ja sanoi samat sanat uudestaan. Sitten hän tuli opetuslasten luo ja sanoi heille: "Te nukutte vielä ja lepäätte! Katso, hetki on lähellä, ja Ihmisen Poika annetaan syntisten käsiin. Nouskaa, lähtekäämme; katso, se, joka minut kavaltaa, on lähellä." Katso, hänen vielä puhuessaan tuli Juudas, yksi niistä kahdestatoista, ja hänen kanssaan suuri joukko miehiä ylipappien ja kansan vanhinten luota miekat ja seipäät käsissä. Se, joka hänet kavalsi, oli antanut heille merkin sanoen: "Se, jota tervehdin suudelmalla, hän se on. Ottakaa hänet kiinni." Heti hän meni Jeesuksen luo ja sanoi: "Terve, rabbi!" ja tervehti häntä suudelmalla. Jeesus sanoi hänelle: "Ystäväni, mitä varten tulit tänne?" Silloin he tulivat Jeesuksen luo, kävivät häneen käsiksi ja ottivat hänet kiinni. Katso, eräs niistä, jotka olivat Jeesuksen kanssa, ojensi kätensä, veti miekkansa ja iski ylipapin palvelijaa ja sivalsi häneltä korvan pois. Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Pistä miekkasi tuppeen, sillä kaikki, jotka miekkaan tarttuvat, miekkaan hukkuvat. Vai luuletko, etten voisi rukoilla Isääni, että hän lähettäisi heti minulle enemmän kuin kaksitoista legioonaa enkeleitä? Mutta kuinka silloin toteutuisivat Kirjoitukset, jotka sanovat, että näin pitää tapahtua?" Sillä hetkellä Jeesus sanoi joukolle: "Niin kuin ryöväriä vastaan te olette lähteneet minua miekoin ja seipäin vangitsemaan. Joka päivä olen istunut pyhäkössä opettamassa, ettekä ole ottaneet minua kiinni. Mutta kaikki tämä on tapahtunut, että profeettojen Kirjoitukset kävisivät toteen." Silloin kaikki opetuslapset jättivät hänet ja pakenivat. Mutta Jeesuksen kiinniottajat veivät hänet ylipapin, Kaifaksen, luo, minne kirjanoppineet ja vanhimmat olivat kokoontuneet. Mutta Pietari seurasi häntä taaempana ylipapin esipihaan asti, meni sinne ja istuutui palvelijoiden joukkoon nähdäkseen lopun. Mutta ylipapit ja koko Neuvosto etsivät väärää todistusta Jeesusta vastaan tappaakseen hänet, mutta eivät löytäneet, vaikka esille oli tullut monta väärää todistajaa. Mutta vihdoin tuli kaksi väärää todistajaa, ja he sanoivat: "Tämä on sanonut: 'Minä voin hajottaa maahan Jumalan temppelin ja kolmessa päivässä sen rakentaa.'" Silloin ylipappi nousi ja sanoi hänelle: "Etkö vastaa mitään siihen, mitä nämä todistavat sinua vastaan?" Mutta Jeesus oli vaiti. Ylipappi vastasi ja sanoi hänelle: "Minä vannotan sinua elävän Jumalan kautta, että sanot meille, oletko sinä Kristus, Jumalan Poika." Jeesus sanoi hänelle: "Sinä sen sanoit. Mutta sanon teille: tästedes te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvien päällä." Silloin ylipappi repäisi vaatteensa ja sanoi: "Hän on pilkannut Jumalaa. Mitä me enää todistajia tarvitsemme? Katso, nyt kuulitte hänen pilkkaamisensa. Miten teistä on?" He vastasivat sanoen: "Hän on syyllinen kuolemaan." Silloin he sylkivät häntä silmille ja löivät häntä nyrkillä kasvoihin, ja toiset sivalsivat häntä piiskalla ja sanoivat: "Profetoi meille, Kristus, kuka se on, joka sinua löi." Mutta Pietari istui ulkopuolella esipihassa. Hänen luokseen tuli muuan palvelustyttö ja sanoi: "Sinäkin olit Jeesuksen, galilealaisen, seurassa." Mutta hän kielsi kaikkien edessä ja sanoi: "En ymmärrä, mitä sanot." Kun hän oli mennyt ulos portille, näki hänet toinen nainen ja sanoi siellä oleville: "Tämäkin oli Jeesuksen, Nasaretilaisen, seurassa." Taas hän kielsi valalla vannoen: "En tunne sitä miestä." Vähän sen jälkeen tulivat ne, jotka siinä seisoivat, ja sanoivat Pietarille: "Totisesti, sinä myös olet yksi heistä, sillä murteesikin ilmaisee sinut." Silloin hän rupesi kiroilemaan ja vannomaan: "En tunne sitä miestä." Samassa lauloi kukko. Niin Pietari muisti Jeesuksen sanat, jotka hän oli sanonut: "Ennen kuin kukko laulaa, sinä kiellät minut kolmesti." Hän meni ulos ja itki katkerasti. Mutta aamun koittaessa kaikki ylipapit ja kansan vanhimmat pitivät neuvottelun Jeesusta vastaan tappaakseen hänet. He sitoivat hänet, veivät pois ja antoivat hänet maaherran, Pilatuksen, käsiin. Kun Juudas, hänen kavaltajansa, näki, että hänet oli tuomittu, silloin hän katui ja toi takaisin ne kolmekymmentä hopearahaa ylipapeille ja vanhimmille ja sanoi: "Minä tein synnin, kun kavalsin viattoman veren." Mutta he sanoivat: "Mitä se meihin koskee? Katso itse eteesi." Hän viskasi hopearahat temppeliin, lähti sieltä, meni pois ja hirttäytyi. Ylipapit ottivat hopearahat ja sanoivat: "Ei ole luvallista panna näitä temppelirahastoon, koska ne ovat veren hinta." Pidettyään neuvottelun he ostivat niillä savenvalajan pellon muukalaisten hautausmaaksi. Sen tähden sitä peltoa kutsutaan vielä tänäkin päivänä Veripelloksi. Silloin kävi toteen, mikä on puhuttu profeetta Jeremian kautta, joka sanoo: "He ottivat ne kolmekymmentä hopearahaa, hinnan siitä arvioidusta miehestä, jonka he olivat israelilaisten puolesta arvioineet, ja antoivat ne savenvalajan pellosta, niin kuin Herra oli minun kauttani käskenyt." Jeesus seisoi maaherran edessä. Maaherra kysyi häneltä sanoen: "Oletko sinä juutalaisten kuningas?" Jeesus sanoi: "Sinä sen sanot." Kun ylipapit ja vanhimmat häntä syyttivät, hän ei vastannut mitään. Silloin Pilatus sanoi hänelle: "Etkö kuule, kuinka paljon he todistavat sinua vastaan?" Mutta hän ei vastannut yhteenkään hänen kysymykseensä, niin että maaherra suuresti ihmetteli. Oli tapana, että maaherra juhlan aikana vapautti kansalle yhden vangin, kenet he tahtoivat. Heillä oli silloin kuuluisa vanki, jota sanottiin Barabbaaksi. Kun he nyt olivat koolla, Pilatus sanoi heille: "Kummanko tahdotte, että vapautan teille, Barabbaan vai Jeesuksen, jota sanotaan Kristukseksi?" Sillä hän tiesi, että he kateudesta olivat antaneet hänet hänen käsiinsä. Mutta kun hän istui tuomarinistuimella, lähetti hänen vaimonsa hänelle sanan: "Älköön sinulla olko mitään tekemistä tuon vanhurskaan [miehen] kanssa, sillä olen tänä yönä unessa paljon kärsinyt hänen tähtensä." Mutta ylipapit ja vanhimmat yllyttivät kansaa anomaan Barabbasta, mutta surmauttamaan Jeesuksen. Maaherra puhui heille ja sanoi: "Kummanko näistä kahdesta tahdotte, että teille vapautan?" He sanoivat: "Barabbaan." Pilatus sanoi heille: "Mitä minun sitten on tehtävä Jeesukselle, jota sanotaan Kristukseksi?" He sanoivat kaikki: "Ristiinnaulittakoon!" Maaherra sanoi: "Mitä pahaa hän sitten on tehnyt?" Mutta he huusivat vielä kovemmin sanoen: "Ristiinnaulittakoon!" Kun Pilatus näki, ettei mikään auttanut, vaan että meteli yhä yltyi, hän otti vettä, pesi kätensä kansan nähden ja sanoi: "Viaton olen tämän vanhurskaan miehen vereen. Katsokaa itse eteenne." Kaikki kansa vastasi ja sanoi: "Tulkoon hänen verensä meidän päällemme ja lastemme päälle." Silloin hän päästi heille Barabbaan, mutta Jeesuksen hän ruoskitti ja luovutti ristiinnaulittavaksi. Silloin maaherran sotamiehet veivät Jeesuksen palatsiin ja keräsivät hänen ympärilleen koko kohortin. He riisuivat hänet ja panivat hänen päälleen tulipunaisen viitan ja väänsivät orjantappuroista kruunun, panivat sen hänen päähänsä ja ruokokepin hänen oikeaan käteensä, polvistuivat hänen eteensä ja pilkkasivat häntä ja sanoivat: "Terve, juutalaisten kuningas!" He sylkivät häntä, ottivat ruokokepin ja löivät häntä päähän. Kun he olivat häntä pilkanneet, he riisuivat häneltä viitan, pukivat hänet hänen omiin vaatteisiinsa ja veivät hänet pois ristiinnaulittavaksi. Mutta matkalla he tapasivat kyreneläisen miehen, jonka nimi oli Simon. Hänet he pakottivat kantamaan hänen ristiään. Tultuaan paikalle, jota sanotaan Golgataksi – se on: pääkallonpaikaksi – he tarjosivat hänelle juotavaksi sapella sekoitettua hapanviiniä, mutta maistettuaan hän ei tahtonut sitä juoda. Kun he olivat hänet ristiinnaulinneet, he jakoivat keskenään hänen vaatteensa heittäen niistä arpaa, jotta täyttyisi profeetan sana, joka sanoo: "He jakoivat keskenään vaatteeni ja heittivät puvustani arpaa." He istuutuivat ja vartioivat häntä siellä. He olivat panneet hänen päänsä yläpuolelle hänen [rangaistuksensa] syyn julki näin kirjoitettuna: "Tämä on Jeesus, juutalaisten kuningas." Silloin ristiinnaulittiin hänen kanssaan kaksi ryöväriä, toinen oikealle ja toinen vasemmalle puolelle. Mutta ohikulkijat herjasivat häntä, nyökyttivät päätään ja sanoivat: "Sinä, joka hajotat maahan temppelin ja kolmessa päivässä sen rakennat, auta itseäsi, jos olet Jumalan Poika, ja astu alas ristiltä." Samoin ylipapit, kirjanoppineet ja vanhimmat pilkkasivat häntä ja sanoivat: "Muita hän on auttanut, itseään hän ei voi auttaa. Onhan hän Israelin kuningas; astukoon nyt alas ristiltä, niin uskomme häneen. Hän on luottanut Jumalaan; vapahtakoon nyt Jumala hänet, jos on häneen mieltynyt, sillä hän on sanonut: 'Olen Jumalan Poika.'" Samoin herjasivat häntä ryöväritkin, jotka olivat ristiinnaulitut hänen kanssaan. Kuudennesta tunnista alkaen tuli pimeys yli koko maan, ja sitä kesti yhdeksänteen tuntiin. Sitten yhdeksännen tunnin vaiheilla Jeesus huusi suurella äänellä sanoen: "Eeli, Eeli, lama sabaktani?" Se on: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit? Sen kuullessaan muutamat siinä seisovista sanoivat: "Hän huutaa Eliaa." Heti muuan heistä juoksi ja otti sienen, täytti sen hapanviinillä, pani sen ruokokepin päähän ja antoi hänelle juoda. Mutta muut sanoivat: "Annas, katsokaamme, tuleeko Elia pelastamaan häntä." Jeesus huusi taas suurella äänellä ja antoi henkensä. Katso, temppelin esirippu repesi kahtia ylhäältä alas asti, maa järisi, ja kalliot halkesivat, haudat aukenivat, ja monta nukkuneiden pyhien ruumista nousi ylös. He lähtivät haudoistaan ja tulivat hänen ylösnousemisensa jälkeen pyhään kaupunkiin ja ilmestyivät monille. Mutta kun sadanpäällikkö ja ne, jotka hänen kanssaan vartioivat Jeesusta, näkivät maanjäristyksen ja mitä muuta tapahtui, he pelästyivät suuresti ja sanoivat: "Totisesti tämä oli Jumalan Poika." Siellä oli monta naista, jotka olivat Galileasta seuranneet Jeesusta ja palvelleet häntä. He seisoivat taaempana katselemassa. Heidän joukossaan oli Maria Magdaleena ja Maria, Jaakobin ja Jooseen äiti, ja Sebedeuksen poikien äiti. Illan tultua saapui rikas mies, Arimatiasta kotoisin, nimeltä Joosef, josta myös oli tullut Jeesuksen opetuslapsi. Hän meni Pilatuksen luo ja pyysi Jeesuksen ruumista. Silloin Pilatus käski antaa sen hänelle. Joosef otti ruumiin, kääri sen puhtaaseen liinavaatteeseen ja pani sen uuteen hautakammioonsa, jonka oli hakkauttanut kallioon. Sitten hän vieritti suuren kiven hautakammion ovelle ja lähti pois. Siellä olivat Maria Magdaleena ja se toinen Maria, jotka istuivat vastapäätä hautaa. Seuraavana päivänä, joka oli valmistuspäivän jälkeinen, ylipapit ja fariseukset kokoontuivat Pilatuksen luo ja sanoivat: "Herra, me muistamme sen villitsijän vielä eläessään sanoneen: 'Kolmen päivän kuluttua nousen ylös.' Käske siis vartioida hautaa tarkasti kolmanteen päivään asti, etteivät hänen opetuslapsensa tulisi ja varastaisi häntä ja sanoisi kansalle: 'Hän nousi kuolleista', ja niin viimeinen villitys olisi pahempi kuin ensimmäinen." Pilatus sanoi heille: "[Tuossa] teillä on vartio, menkää, vartioikaa niin hyvin kuin taidatte." He menivät ja turvasivat haudan lukitsemalla kiven sinetillä ja asettamalla vartion. Mutta kun sapatti oli päättynyt ja viikon ensimmäisen päivän aamu oli valkenemassa, tulivat Maria Magdaleena ja se toinen Maria katsomaan hautaa. Katso, tapahtui suuri maanjäristys, sillä Herran enkeli astui alas taivaasta, tuli ja vieritti kiven pois ovelta ja istui sille. Hän oli näöltään kuin salama, ja hänen vaatteensa olivat valkoiset kuin lumi. Häntä pelästyen vartijat vapisivat ja kävivät ikään kuin kuolleiksi. Mutta enkeli puhutteli naisia ja sanoi heille: "Älkää te pelätkö; sillä minä tiedän teidän etsivän Jeesusta, joka oli ristiinnaulittu. Hän ei ole täällä, sillä hän on noussut ylös, niin kuin hän sanoi. Tulkaa, katsokaa paikkaa, jossa Herra on maannut. Menkää kiireesti ja sanokaa hänen opetuslapsilleen, että hän on noussut kuolleista. Katso, hän menee edellänne Galileaan. Siellä te saatte hänet nähdä. Katso, olen sen teille sanonut." He menivät kiireesti haudalta peloissaan ja suuresti iloiten ja juoksivat viemään sanaa hänen opetuslapsilleen. Mutta katso, Jeesus tuli heitä vastaan ja sanoi: "Terve teille!" He menivät hänen luokseen, syleilivät hänen jalkojaan ja kumartaen rukoilivat häntä. Silloin Jeesus sanoi heille: "Älkää pelätkö; menkää ja viekää sana veljilleni, että he menisivät Galileaan: siellä he saavat minut nähdä." Mutta heidän mennessään, katso, muutamat vartiostosta tulivat kaupunkiin ja ilmoittivat ylipapeille kaiken, mitä oli tapahtunut. Nämä kokoontuivat vanhinten kanssa, pitivät neuvottelun, antoivat sotilaille runsaat rahat ja sanoivat: "Sanokaa, että hänen opetuslapsensa tulivat yöllä ja veivät hänet varkain nukkuessamme. Jos tämä tulee maaherran korviin, lepytämme hänet ja järjestämme asian niin, että saatte olla huoleti." He ottivat rahat ja tekivät, niin kuin heitä oli opetettu. Tätä puhetta on levitetty juutalaisten kesken, ja sitä kerrotaan vielä tänäkin päivänä. Mutta ne yksitoista opetuslasta vaelsivat Galileaan sille vuorelle, jonne Jeesus oli käskenyt heidän mennä. Kun he näkivät hänet, he kumartaen rukoilivat häntä, mutta muutamat epäilivät. Jeesus tuli heidän luokseen, puhui heille ja sanoi: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heidät pitämään kaiken, minkä olen käskenyt teidän pitää. Katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti. Aamen." Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, evankeliumin alku. Kuten Profeetoissa on kirjoitettuna: "Katso, minä lähetän enkelini edelläsi, ja hän on valmistava tiesi sinun eteesi." "Airuen ääni kuuluu erämaassa: 'Valmistakaa Herralle tie, tehkää hänen polkunsa suoriksi'". Tapahtui, että Johannes kastoi erämaassa ja saarnasi mielenmuutoksen kastetta syntien anteeksiantamiseksi. Koko Juudean maa ja kaikki jerusalemilaiset vaelsivat hänen luokseen, ja hän kastoi heitä Jordanin virrassa, kun he tunnustivat syntinsä. Mutta Johanneksella oli puku kamelinkarvoista ja vyötäisillään nahkavyö, ja hän söi heinäsirkkoja ja metsähunajaa. Hän saarnasi sanoen: "Minun jälkeeni tulee minua voimakkaampi, jonka sandaalien nyörejä en ole kelvollinen kumartuneena avaamaan. Minä kastan teidät vedellä, mutta hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä." Tapahtui, että niinä päivinä Jeesus tuli Galilean Nasaretista, ja Johannes kastoi hänet Jordanissa. Heti, vedestä noustessaan hän näki taivaitten aukeavan ja Hengen laskeutuvan kyyhkysenä päälleen. Taivaista tuli ääni: "Sinä olet minun rakas Poikani, sinuun olen mieltynyt." Heti sen jälkeen Henki ajoi hänet erämaahan. Hän oli siellä erämaassa neljäkymmentä päivää saatanan kiusattavana, hän oli petojen seassa, ja enkelit palvelivat häntä. Mutta kun Johannes oli pantu vankeuteen, Jeesus meni Galileaan ja saarnasi Jumalan valtakunnan evankeliumia ja sanoi: "Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Muuttakaa mielenne ja uskokaa evankeliumi." Mutta kulkiessaan Galilean järven rantaa hän näki Simonin ja Andreaan, Simonin veljen, heittävän verkkoa järveen, sillä he olivat kalastajia. Jeesus sanoi heille: "Seuratkaa minua, niin teen teistä ihmisten kalastajia." Heti he jättivät verkkonsa ja seurasivat häntä. Kuljettuaan siitä vähän eteenpäin hän näki Jaakobin, Sebedeuksen pojan, ja Johanneksen, hänen veljensä, heidätkin veneessä, kunnostamassa verkkojaan. Heti hän kutsui heidät, ja he jättivät isänsä, Sebedeuksen, palkkalaisineen veneeseen ja lähtivät seuraamaan häntä. He saapuivat Kapernaumiin, ja hän meni heti sapattina synagogaan ja opetti. He olivat hämmästyksissään hänen opetuksestaan, sillä hän opetti heitä niin kuin se, jolla on valta, eikä niin kuin kirjanoppineet. Heidän synagogassaan oli mies, jossa oli saastainen henki, ja se huusi sanoen: "Mitä sinulla on meidän kanssamme tekemistä, Jeesus Nasaretilainen? Oletko tullut meitä tuhoamaan? Tunnen sinut, kuka olet, sinä Jumalan Pyhä." Jeesus nuhteli sitä sanoen: "Vaikene ja lähde hänestä." Saastainen henki kouristi häntä ja lähti hänestä huutaen suurella äänellä. He hämmästyivät kaikki, niin että kyselivät toisiltaan sanoen: "Mitä tämä on? Uusi, voimallinen oppi! Hän käskee saastaisia henkiäkin, ja ne tottelevat häntä." Hänen maineensa levisi heti koko ympäristöön, kaikkialle Galileaan. Tultuaan ulos synagogasta he menivät heti Simonin ja Andreaan taloon Jaakobin ja Johanneksen kanssa. Simonin anoppi makasi sairaana kuumeessa, ja heti he puhuivat hänestä Jeesukselle. Hän meni hänen luokseen ja nosti hänet ylös tarttuen hänen käteensä, ja kuume lähti hänestä, ja hän palveli heitä. Mutta illan tultua, kun aurinko oli laskenut, tuotiin hänen luokseen kaikki sairaat ja riivatut, ja koko kaupunki oli kokoontunut oven eteen. Hän paransi monta, jotka sairastivat monenlaisia tauteja, ja paljon riivaajia hän ajoi ulos eikä sallinut riivaajien puhua, koska ne tunsivat hänet. Varhain aamulla, kun vielä oli pimeä, hän nousi, lähti ulos ja meni autioon paikkaan, ja siellä hän rukoili. Mutta Simon ja ne, jotka olivat hänen kanssaan, riensivät hänen jälkeensä, ja löydettyään hänet he sanoivat hänelle: "Kaikki etsivät sinua." Hän sanoi heille: "Menkäämme muualle, läheisiin kyliin, jotta sielläkin saarnaisin, sillä sitä varten olen tullut." Hän meni ja saarnasi heidän synagogissaan koko Galileassa ja ajoi ulos riivaajat. Hänen luokseen tuli spitaalinen mies, rukoili häntä, polvistui ja sanoi hänelle: "Jos tahdot, voit puhdistaa minut." Jeesuksen kävi häntä sääliksi, ja ojentaen kätensä hän kosketti häntä ja sanoi hänelle: "Minä tahdon, puhdistu." Hänen sanottuaan tämän spitaali heti lähti miehestä, ja hän puhdistui. Varoitettuaan ankarasti häntä hän laski hänet heti menemään ja sanoi hänelle: "Katso, ettet puhu kenellekään tästä mitään, vaan mene ja näytä itsesi papille ja uhraa puhdistumisestasi se, minkä Mooses on säätänyt, todistukseksi heille." Mutta mentyään pois tämä rupesi laajalti julistamaan ja levittämään asiasta tietoa, niin ettei Jeesus enää voinut julkisesti mennä kaupunkeihin, vaan oleskeli niiden ulkopuolella autioissa paikoissa, ja kaikkialta tultiin hänen luokseen. Muutamien päivien kuluttua hän meni taas Kapernaumiin, ja kuultiin, että hän oli kotona. Silloin kokoontui heti paljon väkeä, niin etteivät he enää mahtuneet oven edustallekaan. Hän puhui heille sanaa. He olivat tulossa hänen luokseen ja tuomassa halvaantunutta, jota kantoi neljä miestä. Kun he kansanjoukon tähden eivät päässeet hänen luokseen, he purkivat katon siltä kohdalta, missä hän oli, ja kaivettuaan aukon laskivat alas vuoteen, jolla halvaantunut makasi. Kun Jeesus näki heidän uskonsa, hän sanoi halvaantuneelle: "Poikani, sinun syntisi ovat sinulle anteeksi annetut." Mutta siellä istui muutamia kirjanoppineita, ja he ajattelivat sydämessään: "Kuinka tämä tällä tavalla puhuu jumalanpilkkaa! Kuka voi antaa syntejä anteeksi paitsi Jumala yksin?" Heti Jeesus tunsi hengessään, että he mielessään niin ajattelivat, ja sanoi heille: "Miksi ajattelette sellaista sydämessänne? Kumpi on helpompaa, sanoa halvaantuneelle: 'Syntisi ovat anteeksi annetut', vai sanoa: 'Nouse, ota vuoteesi ja kävele'? Mutta tietääksenne, että Ihmisen Pojalla on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi, niin" – hän sanoi halvaantuneelle – "sanon sinulle: nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi." Hän nousi heti, otti vuoteensa ja meni ulos kaikkien editse, niin että kaikki hämmästyivät ja ylistivät Jumalaa sanoen: "Tällaista emme ole ikinä nähneet." Hän lähti taas pois ja kulki järven rantaa. Kaikki kansa tuli hänen luokseen, ja hän opetti heitä. Kulkiessaan ohi hän näki Leevin, Alfeoksen pojan, istumassa tulliasemalla ja sanoi hänelle: "Seuraa minua." Tämä nousi ja seurasi häntä. Tapahtui hänen ollessaan aterialla hänen kodissaan, että myös monta publikaania ja syntistä aterioi Jeesuksen ja hänen opetuslastensa kanssa, sillä heitä oli paljon häntä seuraamassa. Kun fariseukset ja kirjanoppineet näkivät, että hän söi syntisten ja publikaanien kanssa, he sanoivat hänen opetuslapsilleen: "Miksi hän syö publikaanien ja syntisten kanssa?" Sen kuullessaan Jeesus sanoi heille: "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä mielenmuutokseen." Johanneksen opetuslapset ja fariseusten opetuslapset paastosivat. Niin hänelle tultiin sanomaan: "Miksi Johanneksen opetuslapset ja fariseusten opetuslapset paastoavat, mutta sinun opetuslapsesi eivät paastoa?" Jeesus sanoi heille: "Eiväthän häävieraat voi paastota silloin, kun ylkä on heidän kanssaan? Niin kauan kuin ylkä on heidän kanssaan, he eivät voi paastota. Mutta päivät tulevat, jolloin ylkä otetaan heiltä pois, ja silloin, niinä päivinä, he paastoavat. Ei kukaan ompele vanuttamattomasta kankaasta paikkaa vanhaan vaatteeseen, muuten uusi paikka repii palan vanhasta vaatteesta, ja reikä tulee pahemmaksi. Eikä kukaan laske nuorta viiniä vanhoihin leileihin, muuten viini halkaisee leilit, ja viini vuotaa pois, ja leilit turmeltuvat, vaan nuori viini on laskettava uusiin leileihin." Tapahtui, että hän sapattina kulki viljavainioiden halki, ja hänen opetuslapsensa rupesivat kulkiessaan poimimaan tähkiä. Mutta fariseukset sanoivat hänelle: "Katso, miksi he tekevät sapattina sitä, mikä ei ole luvallista?" Hän sanoi heille: "Ettekö ole koskaan lukeneet, mitä Daavid teki, kun häneltä ja hänen tovereiltaan puuttui ruokaa ja heillä oli nälkä, kuinka hän meni Jumalan huoneeseen ylipappi Abjatarin aikana ja söi näkyleivät, joita ei ollut lupa syödä muiden kuin pappien, ja antoi myös niille, jotka olivat hänen kanssaan?" Hän sanoi heille: "Sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten. Niinpä Ihmisen Poika on sapatinkin herra." Hän meni taas synagogaan, ja siellä oli mies, jonka käsi oli kuivettunut. He pitivät häntä silmällä, parantaisiko hän miehen sapattina, voidakseen nostaa syytteen häntä vastaan. Hän sanoi miehelle, jonka käsi oli kuivettunut: "Nouse ja asetu esiin tähän keskelle." Sitten hän sanoi heille: "Kumpi on luvallista sapattina: tehdä hyvää vai tehdä pahaa, pelastaa sielu vai tappaa se?" Mutta he olivat vaiti. Silloin hän katsahtaen ympärilleen loi vihassa silmänsä heihin murheellisena heidän sydämensä paatumuksen tähden, ja sanoi miehelle: "Ojenna kätesi." Ja hän ojensi, ja hänen kätensä tuli ennalleen, terveeksi, kuten toinen käsi. Mutta fariseukset lähtivät pois ja pitivät heti herodeslaisten kanssa neuvottelun häntä vastaan surmatakseen hänet. Mutta Jeesus vetäytyi opetuslapsineen järven rannalle, ja häntä seurasi suuri joukko kansaa Galileasta. Myös Juudeasta, Jerusalemista, Idumeasta, Jordanin tuolta puolen ja Tyyron ja Siidonin ympäristöstä tuli paljon kansaa hänen luokseen, kun he kuulivat, kuinka suuria tekoja hän teki. Hän sanoi opetuslapsilleen, että hänelle oli pidettävä vene varalla kansanjoukon tähden, ettei se ahdistaisi häntä. Sillä hän paransi monta, jonka tähden kaikki, joilla oli vaivoja, tungeksivat hänen päälleen koskettaakseen häntä. Kun saastaiset henget näkivät hänet, ne lankesivat hänen eteensä ja huusivat sanoen: "Sinä olet Jumalan Poika." Hän varoitti niitä ankarasti saattamasta häntä ilmi. Hän nousi vuorelle ja kutsui luokseen ne, jotka hän itse tahtoi, ja he menivät hänen luokseen. Hän asetti kaksitoista olemaan kanssaan ja lähettääkseen heidät saarnaamaan, ja heillä oli oleva valta parantaa sairauksia ja ajaa ulos riivaajia. Nämä kaksitoista hän asetti: Simonin, jolle hän antoi nimen Pietari, Jaakobin, Sebedeuksen pojan, Johanneksen, Jaakobin veljen, joille hän antoi nimen Boanerges, se on: ukkosenjylinän pojat, Andreaan, Filippoksen, Bartolomeoksen, Matteuksen, Tuomaan, Jaakobin, Alfeoksen pojan, Taddeuksen, Simon Kananeuksen ja Juudas Iskariotin, saman, joka hänet kavalsi. Sitten hän meni kotiin. Taas kokoontui paljon kansaa, niin etteivät he voineet syödäkään. Kun hänen omaisensa sen kuulivat, he menivät ottamaan häntä huostaansa, sillä he sanoivat: "Hän on poissa tolaltaan." Mutta kirjanoppineet, jotka olivat tulleet Jerusalemista, sanoivat: "Hänessä on Beelsebul", ja: "riivaajien päämiehen avulla hän ajaa ulos riivaajia." Hän kutsui heidät luokseen ja sanoi heille vertauksilla: "Kuinka saatana voi ajaa ulos saatanan? Jos jokin valtakunta riitautuu itsensä kanssa, sellainen valtakunta ei voi pysyä pystyssä. Jos talo riitautuu itsensä kanssa, sellainen talo ei voi pysyä pystyssä. Jos saatana nousee itseään vastaan ja riitautuu itsensä kanssa, hän ei voi pysyä, vaan hänen loppunsa on tullut. Kukaan ei voi tunkeutua väkevän taloon ja ryöstää hänen tavaraansa, ellei hän ensin sido sitä väkevää ja vasta sitten ryöstä hänen taloaan. Totisesti sanon teille: kaikki synnit annetaan ihmisten lapsille anteeksi, jumalanpilkatkin, kuinka paljon pilkannevatkin. Mutta se, joka pilkkaa Pyhää Henkeä, ei saa ikinä anteeksi, vaan on syypää iankaikkiseen syntiin." Sillä he sanoivat: "Hänessä on saastainen henki." Hänen äitinsä ja veljensä tulivat, seisahtuivat ulkopuolelle ja lähettivät [erään miehen] hänen luokseen kutsumaan häntä. Kansanjoukko istui hänen ympärillään, ja he sanoivat hänelle: "Katso, äitisi ja veljesi ulkona kysyvät sinua." Hän vastasi heille sanoen: "Kuka on minun äitini, ja ketkä ovat minun veljiäni?" Katsellen ympärilleen niihin, jotka istuivat hänen ympärillään, hän sanoi: "Katso, äitini ja veljeni! Sillä se, joka tekee Jumalan tahdon, on veljeni, sisareni ja äitini." Sitten hän rupesi taas opettamaan järven rannalla. Hänen luokseen kokoontui paljon kansaa, jonka tähden hän astuttuaan veneeseen istui siinä järvellä, ja kaikki kansa oli maalla järven rannalla. Hän opetti heitä monilla vertauksilla ja sanoi heille opettaessaan: "Kuulkaa! Katso, kylväjä lähti kylvämään. Tapahtui hänen kylväessään, että osa putosi tien vierelle, ja taivaan linnut tulivat ja söivät sen. Osa putosi kallioiselle paikalle, jossa sillä ei ollut paljon maata, ja se nousi heti oraalle, koska sillä ei ollut syvää maata. Mutta auringon noustua se paahtui, ja kun sillä ei ollut juurta, se kuivui. Osa putosi orjantappuroihin, ja orjantappurat nousivat ja tukahduttivat sen, eikä se tehnyt hedelmää. Mutta osa putosi hyvään maahan, nousi oraalle, kasvoi, antoi sadon ja tuotti mikä kolmekymmentä-, mikä kuusikymmentä- ja mikä satakertaisen sadon." Hän sanoi: "Jolla on korvat kuulla, se kuulkoon." Kun hän oli yksin, niin ne, jotka olivat hänen ympärillään, sekä ne kaksitoista kysyivät häneltä tästä vertauksesta. Hän sanoi heille: "Teille on annettu tuntea Jumalan valtakunnan salaisuus, mutta noille ulkopuolella oleville kaikki tulee vertauksissa, että he näkisivät näkemällä, eivätkä huomaisi, ja kuulisivat kuulemalla, eivätkä ymmärtäisi, etteivät kääntyisi ja saisi anteeksi." Hän sanoi heille: "Jos ette käsitä tätä vertausta, kuinka sitten voitte ymmärtää kaikki muut vertaukset? Kylväjä kylvää sanan. Mitkä tien vierelle putosivat, ovat niitä, joihin sana kylvetään, mutta kun he sen kuulevat, saatana tulee heti ja ottaa pois heihin kylvetyn sanan. Mitkä kalliolle kylvettiin, ovat ne, jotka, kun kuulevat sanan, ottavat sen heti ilolla vastaan, mutta heillä ei ole juurta itsessään, vaan he kestävät ainoastaan jonkin aikaa. Kun sitten tulee ahdistus tai vaino sanan tähden, he heti lankeavat pois. Toisia ovat orjantappuroihin kylvetyt. Nämä ovat niitä, jotka kuulevat sanan, mutta tämän maailman huolet ja rikkauden petollisuus ja muut himot pääsevät valtaan ja tukahduttavat sanan, ja se jää hedelmättömäksi. Mitkä hyvään maahan kylvettiin, ovat niitä, jotka kuulevat sanan ja ottavat sen vastaan ja kantavat hedelmän, mikä kolmekymmentä-, mikä kuusikymmentä-, mikä satakertaisen." Hän sanoi heille: "Eihän lamppua oteta esiin pantavaksi vakan alle tai vuoteen alle? Eikö lampunjalkaan pantavaksi? Sillä ei mikään ole salattua muuta varten, kuin jotta se tulisi ilmi, eikä kätkettynä muuta varten kuin tullakseen ilmi. Jos jollakulla on korvat kuulla, kuulkoon." Hän sanoi heille: "Katsokaa, mitä kuulette. Millä mitalla mittaatte, sillä teille mitataan, vieläpä teille, jotka tämän kuulette, lisätäänkin. Sillä sille, jolla on, annetaan, mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, mitä hänellä on." Hän sanoi: "Niin on Jumalan valtakunta, kuin jos mies kylvää siemenen maahan, ja hän nukkuu, ja hän nousee, öin ja päivin, ja siemen orastaa ja kasvaa, hän ei itse tiedä, miten. Sillä itsestään maa tuottaa viljan: ensin korren, sitten tähkän, sitten täyden jyvän tähkään. Mutta kun vilja on tuleentunut, hän lähettää heti sinne sirpin, sillä korjuuaika on käsillä." Hän sanoi: "Mihin vertaamme Jumalan valtakunnan, eli mitä vertausta siitä käytämme? Se on kuin sinapinsiemen, joka, kun se kylvetään maahan, on pienin kaikista kylvösiemenistä maan päällä. Mutta kun se on kylvetty, se nousee ja tulee suurimmaksi kaikista puutarhakasveista ja tekee suuria oksia, niin että taivaan linnut voivat tehdä pesänsä sen varjoon." Monilla tällaisilla vertauksilla hän puhui heille sanaa, sen mukaan kuin he kykenivät kuulemaan, ja ilman vertausta hän ei puhunut heille. Mutta opetuslapsilleen hän selitti kaikki, kun he olivat muista erillään. Sinä päivänä hän illan tultua sanoi heille: "Lähtekäämme yli toiselle rannalle." Niin he laskivat kansan luotaan ja ottivat hänet mukaansa hänen ollessaan jo veneessä, ja muitakin veneitä oli hänen seurassaan. Nousi kova myrskytuuli, ja aallot syöksyivät yli veneeseen, niin että se jo täyttyi. Mutta itse hän oli veneen perällä ja nukkui nojaten päänaluseen. Niin he herättivät hänet ja sanoivat hänelle: "Opettaja, etkö välitä siitä, että hukumme?" Herättyään hän nuhteli tuulta ja sanoi järvelle: "Vaikene, ole hiljaa." Tuuli asettui, ja tuli suuri tyyneys. Hän sanoi heille: "Miksi olette sillä tavoin pelkureita? Kuinka teillä ei ole uskoa?" Suuri pelko valtasi heidät, ja he sanoivat toisilleen: "Kuka tämä onkaan, kun sekä tuuli että meri häntä tottelevat?" He tulivat järven toiselle puolelle gadaralaisten alueelle. Hänen lähdettyään veneestä häntä vastaan tuli heti haudoista mies, joka oli saastaisen hengen vallassa. Hän piti asuntoaan haudoissa, eikä kukaan enää voinut sitoa häntä kahleillakaan. Sillä hänet oli monta kertaa sidottu jalkanuoriin ja kahleisiin, mutta hän oli särkenyt kahleet ja katkonut jalkanuorat, eikä kukaan kyennyt häntä hillitsemään. Hän oleskeli aina yötä päivää vuorilla ja haudoissa huutaen ja runnellen itseään kivillä. Kun hän näki Jeesuksen kaukaa, hän juoksi ja kumartui hänen eteensä ja huutaen suurella äänellä sanoi: "Mitä sinulla on minun kanssani tekemistä, Jeesus, Jumalan, Korkeimman, Poika? Vannotan sinua Jumalan kautta, älä vaivaa minua." Sillä hän oli sanomaisillaan sille: "Lähde ulos miehestä, sinä, saastainen henki." Jeesus kysyi siltä: "Mikä on nimesi?" Se vastasi hänelle ja sanoi hänelle: "Legioona on nimeni, sillä meitä on monta." Se pyysi pyytämällä häneltä, ettei hän lähettäisi niitä pois siltä seudulta. Niin siellä oli vuoren rinteellä suuri sikalauma laitumella. Kaikki riivaajat pyysivät häntä sanoen: "Lähetä meidät sikoihin, jotta menisimme niihin." Hän salli sen niille. Saastaiset henget lähtivät miehestä ja menivät sikoihin. Silloin lauma, noin kaksituhatta sikaa, syöksyi jyrkännettä alas järveen, ja ne hukkuivat järveen. Mutta sikopaimenet pakenivat ja kertoivat siitä kaupungissa ja maalla, ja kansa lähti katsomaan, mitä oli tapahtunut. He tulivat Jeesuksen luo ja näkivät riivatun, jossa oli ollut legioona riivaajia, istuvan puettuna ja järjissään, ja he pelästyivät. Näkijät kertoivat näille, mitä oli tapahtunut riivatulle ja kuinka sikojen oli käynyt. Niin ihmiset alkoivat pyytää häntä poistumaan heidän alueeltaan. Hänen astuessaan veneeseen riivaajien vallassa ollut pyysi häneltä saada olla hänen kanssaan. Mutta Jeesus ei sallinut sitä, vaan sanoi hänelle: "Mene kotiisi omaistesi luo ja kerro heille, kuinka suuria tekoja Herra on sinulle tehnyt ja kuinka hän on sinua armahtanut." Hän lähti ja rupesi Dekapolin alueella julistamaan, kuinka suuria tekoja Jeesus oli hänelle tehnyt, ja kaikki ihmettelivät. Kun Jeesus oli veneellä kulkenut takaisin toiselle puolelle, paljon kansaa kokoontui hänen luokseen, ja hän oli järven rannalla. Katso, muuan synagogan esimies, nimeltä Jairos, tuli ja lankesi hänet nähdessään hänen jalkojensa juureen, pyysi häntä hartaasti ja sanoi: "Pieni tyttäreni on kuolemaisillaan, tule ja pane kätesi hänen päälleen, jotta hän tulisi terveeksi ja jäisi eloon." Hän lähti hänen kanssaan. Häntä seurasi suuri kansan paljous, ja he tunkeutuivat hänen ympärilleen. Siellä oli nainen, joka oli sairastanut verenjuoksua kaksitoista vuotta ja paljon kärsinyt monen lääkärin käsissä ja kuluttanut kaiken omaisuutensa saamatta mitään apua, pikemminkin käyden huonommaksi. Tämä oli kuullut Jeesuksesta ja tuli kansanjoukossa takaapäin ja koski hänen viittaansa, sillä hän sanoi: "Jos vain kosken hänen vaatteisiinsa, tulen terveeksi." Heti hänen verensä lähde kuivui, ja hän tunsi ruumiissaan, että oli parantunut vaivastaan. Heti kun Jeesus tunsi itsessään, että voimaa oli lähtenyt hänestä, hän kääntyi väkijoukossa ja sanoi: "Kuka koski vaatteisiini?" Hänen opetuslapsensa sanoivat hänelle: "Sinä näet kansanjoukon tungeskelevan ympärilläsi ja sanot: 'Kuka minuun koski?" Mutta hän katseli ympärilleen nähdäkseen, kuka sen oli tehnyt. Nainen pelkäsi ja vapisi, koska hän tiesi, mitä hänelle oli tapahtunut, ja tuli, lankesi maahan hänen eteensä ja sanoi hänelle koko totuuden. Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Tyttäreni, sinun uskosi on tehnyt sinut terveeksi. Mene rauhaan ja ole terve vaivastasi." Hänen vielä puhuessaan tultiin sanomaan synagogan esimiehen kotoa: "Tyttäresi kuoli, miksi enää opettajaa vaivaat?" Mutta Jeesus kuuli heti, mitä puhuttiin, ja sanoi synagogan esimiehelle: "Älä pelkää, usko ainoastaan." Hän ei sallinut kenenkään muun seurata mukanaan kuin Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen, Jaakobin veljen. He tulivat synagogan esimiehen taloon, ja hän näki hälisevän joukon sekä itkeviä ja suureen ääneen vaikeroivia. Käydessään sisään hän sanoi heille: "Miksi hälisette ja itkette? Lapsi ei ole kuollut, vaan nukkuu." He nauroivat hänelle. Mutta hän ajoi kaikki ulos ja otti mukaansa lapsen isän ja äidin sekä ne, jotka olivat hänen kanssaan, ja meni sisälle sinne, missä lapsi makasi. Hän tarttui lapsen käteen ja sanoi hänelle: "Talita kuum!" Se on käännettynä: Tyttö, sanon sinulle, nouse. Heti tyttö nousi ja käveli. Sillä hän oli kaksitoistavuotias. Ja he joutuivat suuren hämmästyksen valtaan. Hän kielsi kovasti heitä antamasta kenellekään tietoa tästä ja käski antaa hänelle syötävää. Hän lähti sieltä ja meni kotikaupunkiinsa, ja hänen opetuslapsensa seurasivat häntä. Kun sapatti oli tullut, hän alkoi opettaa synagogassa. Häntä kuunnellessaan monet hämmästyivät ja sanoivat: "Mistä tällä on kaikki tämä, ja mikä on se viisaus, joka on hänelle annettu? Mitä ovat sellaiset voimalliset teot, jotka tapahtuvat hänen kättensä kautta? Eikö tämä ole se rakentaja, Marian poika ja Jaakobin, Jooseen, Juudaan ja Simonin veli? Eivätkö hänen sisarensa ole täällä meidän parissamme?" Ja he loukkaantuivat häneen. Jeesus sanoi heille: "Profeetta ei ole halveksittu muualla kuin kotikaupungissaan, sukulaistensa kesken ja kodissaan." Eikä hän voinut tehdä siellä yhtään voimallista tekoa, paitsi että paransi joitakuita harvoja sairaita panemalla kätensä heidän päälleen. Hän ihmetteli heidän epäuskoaan. Hän kulki ympäristön kylät ja opetti. Hän kutsui ne kaksitoista ja alkoi lähettää heitä kaksittain ja antoi heille vallan saastaisiin henkiin. Hän sääti heille, etteivät saaneet ottaa matkalle kuin yhden sauvan, ei leipää, ei laukkua eikä rahaa vyöhön. He saivat kuitenkin sitoa sandaalit jalkaansa, mutta eivät pukea kahta paitaa päälleen. Hän sanoi heille: "Missä tulette taloon, jääkää sinne, kunnes lähdette pois siltä paikkakunnalta. Missä teitä ei oteta vastaan eikä teitä kuulla, menkää sieltä pois ja pudistakaa tomu jalkojenne alta todistukseksi heille. Totisesti sanon teille: Helpompi on Sodoman tai Gomorran olla tuomiopäivänä kuin tuon kaupungin." He lähtivät ja saarnasivat, jotta nuo muuttaisivat mielensä. He ajoivat ulos monta riivaajaa ja voitelivat monta sairasta öljyllä ja paransivat heidät. Kuningas Herodes sai kuulla hänestä, sillä hänen nimensä oli tullut tunnetuksi, ja hän sanoi: "Johannes Kastaja on noussut kuolleista, ja sen tähden nämä voimat vaikuttavat hänessä." Mutta toiset sanoivat: "Se on Elia." Toiset taas sanoivat: "Se on profeetta, niin kuin joku profeetoista." Mutta kun Herodes sen kuuli, hän sanoi: "Johannes, jonka mestautin, on noussut kuolleista." Sillä hän, Herodes, oli lähettänyt ottamaan kiinni Johanneksen, sitonut ja pannut hänet vankilaan veljensä Filippoksen vaimon, Herodiaan, tähden. Sillä Herodes oli nainut hänet, ja Johannes oli sanonut Herodekselle: "Sinun ei ole lupa pitää veljesi vaimoa." Herodias piti vihaa häntä vastaan ja tahtoi tappaa hänet, mutta ei voinut. Sillä Herodes pelkäsi Johannesta, koska tiesi hänet vanhurskaaksi ja pyhäksi mieheksi, ja suojeli häntä. Hän teki monia asioita, joita hän häneltä kuuli, ja kuunteli häntä mielellään. Niin tuli sopiva päivä, kun Herodes syntymäpäivänään piti pitoja ylimyksilleen, tuhannenpäälliköille ja Galilean ensimmäisille miehille. Herodiaan tytär tuli sisälle ja tanssi, ja se miellytti Herodesta ja hänen pöytävieraitaan. Kuningas sanoi tytölle: "Ano minulta, mitä ikinä tahdot, niin annan sinulle." Hän vannoi tytölle: "Mitä ikinä minulta anot, sen annan sinulle, vaikka puolet valtakuntaani." Hän meni ulos ja sanoi äidilleen: "Mitä pyydän?" Tämä sanoi: "Johannes Kastajan päätä." Hän meni heti kiireen vilkkaa sisälle kuninkaan luo, pyysi ja sanoi: "Tahdon, että nyt heti annat minulle lautasella Johannes Kastajan pään." Silloin kuningas tuli hyvin murheelliseksi, mutta valansa ja pöytävieraiden tähden hän ei tahtonut hylätä hänen pyyntöään. Heti kuningas lähetti pyövelin ja käski tuoda Johanneksen pään. Pyöveli lähti ja löi häneltä pään poikki vankilassa ja toi hänen päänsä lautasella ja antoi sen tytölle, ja tyttö antoi sen äidilleen. Kun hänen opetuslapsensa sen kuulivat, he tulivat ja ottivat hänen ruumiinsa ja panivat sen hautaan. Apostolit kokoontuivat Jeesuksen luo ja kertoivat hänelle kaikki, mitä olivat tehneet ja mitä opettaneet. Hän sanoi heille: "Tulkaa te yksinäisyyteen, autioon paikkaan, ja levähtäkää vähän." Sillä tulijoita ja menijöitä oli paljon, ja heillä ei ollut aikaa edes syödä. He lähtivät veneellä autioon paikkaan, yksinäisyyteen. Heidän nähtiin lähtevän, ja monet saivat siitä tiedon ja tulivat sinne juoksujalkaa kaikista kaupungeista ja saapuivat ennen heitä. Astuessaan maihin hän näki paljon kansaa, ja hänen kävi heitä sääliksi, koska he olivat kuin lampaat ilman paimenta, ja hän rupesi opettamaan heille monia asioita. Kun päivä oli jo kulunut pitkälle, hänen opetuslapsensa menivät hänen luokseen ja sanoivat: "Tämä paikka on autio, ja on jo myöhäinen ilta. Laske heidät luotasi, että he menisivät ympäristöllä oleviin maataloihin ja kyliin ostamaan itselleen syötävää, sillä heillä ei ole mitä syödä." Mutta hän vastasi heille ja sanoi: "Antakaa te heille syödä." Niin he sanoivat hänelle: "Lähdemmekö ostamaan leipää kahdellasadalla denaarilla antaaksemme heille syödä?" Mutta hän sanoi heille: "Montako leipää teillä on? Menkää katsomaan." Otettuaan siitä selvän he sanoivat: "Viisi, ja kaksi kalaa." Hän määräsi heille, että kaikkien oli asetuttava ruokakunnittain vihantaan ruohikkoon. He laskeutuivat ryhmä ryhmän viereen, toisiin sata, toisiin viisikymmentä. Hän otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsoi ylös taivaaseen, siunasi, mursi leivät ja antoi ne opetuslapsilleen kansan eteen pantaviksi, myös ne kaksi kalaa hän jakoi kaikille. Kaikki söivät ja tulivat ravituiksi. He keräsivät palaset, kaksitoista täyttä korillista, ja tähteet kaloista. Niitä, jotka olivat syöneet näitä leipiä, oli viisituhatta miestä. Heti hän vaati opetuslapsiaan astumaan veneeseen ja kulkemaan edeltä toiselle rannalle Beetsaidaan, sillä aikaa kun hän laskisi kansan luotaan. Erottuaan heistä hän meni pois vuorelle rukoilemaan. Mutta kun ilta tuli, vene oli keskellä järveä, ja hän oli yksin maissa. Kun hän näki heidän soutaessaan olevan hädässä, sillä tuuli oli heille vastainen, hän tuli neljännen yövartion vaiheilla heidän luokseen kävellen järven päällä ja aikoi kulkea heidän ohitseen. Mutta nähdessään hänen kävelevän järven päällä he luulivat häntä aaveeksi ja alkoivat huutaa, sillä kaikki näkivät hänet ja pelästyivät. Mutta heti hän puhutteli heitä ja sanoi heille: "Olkaa turvallisella mielellä, Minä olen, älkää pelätkö." Hän astui veneeseen heidän luokseen, ja tuuli asettui. He hämmästyivät aivan suunnattomasti sisimmässään. Sillä he eivät olleet noista leivistäkään päässeet ymmärrykseen, vaan heidän sydämensä oli paatunut. Päästyään yli toiselle rannalle he tulivat Genetsaretiin ja laskivat maihin. Heidän noustessaan veneestä kansa heti tunsi hänet, ja he riensivät kiertämään koko sitä paikkakuntaa ja ryhtyivät vuoteilla kantamaan sairaita sinne, missä kuulivat hänen olevan. Missä vain hän meni kyliin, kaupunkeihin tai maataloihin, asetettiin sairaat aukeille paikoille ja pyydettiin häneltä, että he saisivat koskea edes hänen viittansa tupsuun. Kaikki, jotka koskivat häneen, tulivat terveiksi. Mutta fariseukset ja muutamat kirjanoppineet, jotka olivat tulleet Jerusalemista, kokoontuivat hänen luokseen. He näkivät, että muutamat hänen opetuslapsistaan söivät leipää epäpuhtain, se on pesemättömin, käsin. Sillä eivät fariseukset eivätkä ketkään juutalaiset syö, ennen kuin ovat pesseet tarkasti kätensä, noudattaen vanhinten perinnäissääntöä, ja torilta tultuaan he eivät syö, ennen kuin ovat itseään vedellä vihmoneet. On paljon muutakin, mitä he ovat ottaneet noudattaakseen, kuten maljojen, kiviastioiden, vaskiastioiden ja vuoteiden pesemisiä. Fariseukset ja kirjanoppineet kysyivät häneltä: "Miksi sinun opetuslapsesi eivät vaella vanhinten perinnäissäännön mukaan, vaan syövät leipää epäpuhtain käsin?" Mutta hän sanoi heille: "Oikein Jesaja on ennustanut teistä, tekopyhistä, kuten on kirjoitettu: 'Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana, mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä.' Hylkäätte Jumalan käskyn ja noudatatte ihmisten perinnäissääntöä." Hän sanoi heille: "Taitavasti hylkäätte Jumalan käskyn noudattaaksenne omaa perinnäissääntöänne. Sillä Mooses on sanonut: 'Kunnioita isääsi ja äitiäsi', ja: 'Joka kiroaa isäänsä tai äitiään, sen pitää kuolemalla kuoleman.' Mutta te sanotte, että jos ihminen sanoo isälleen tai äidilleen: 'Se, minkä olisit saava minulta hyväksesi, on korban' – se on uhrilahja – ettekä enää salli hänen antaa mitään isälleen tai äidilleen. Teette Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissäännöllänne, jonka olette säätäneet. Paljon muuta samanlaista teette." Hän kutsui taas kaiken kansan luokseen ja sanoi heille: "Kuulkaa minua kaikki ja ymmärtäkää: ei mikään, mikä menee ihmisen ulkopuolelta hänen sisäänsä, voi häntä saastuttaa, vaan se, mikä lähtee hänestä ulos, saastuttaa ihmisen. Jos jollakulla on korvat kuulla, kuulkoon." Kun hän lähdettyään kansan luota oli mennyt erääseen taloon, hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä tätä vertausta. Hän sanoi heille: "Niinkö ymmärtämättömiä tekin olette? Ettekö käsitä, ettei mikään, mikä ulkoapäin menee ihmiseen, voi häntä saastuttaa? Sillä se ei mene hänen sydämeensä, vaan vatsaan, ja ulostetaan käymälään." Näin hän puhdisti kaikki ruuat. Hän sanoi: "Mikä ihmisestä lähtee ulos, se saastuttaa ihmisen. Sillä sisästä, ihmisten sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, aviorikokset, haureudet, murhat, varkaudet, ahneus, häijyys, petollisuus, irstaus, kateus, jumalanpilkka, ylpeys, mielettömyys. Kaikki tämä paha lähtee sisästä ulos ja saastuttaa ihmisen." Hän nousi ja lähti sieltä Tyyron ja Siidonin alueelle. Hän meni erääseen taloon eikä tahtonut, että kukaan saisi sitä tietää, mutta hän ei saanut olla salassa, vaan heti kun eräs nainen, jonka pienessä tyttäressä oli saastainen henki, kuuli hänestä, nainen tuli ja lankesi hänen jalkojensa juureen. Mutta nainen oli kreikatar, syntyperältään syyrialaisfoinikialainen, ja hän pyysi häntä ajamaan riivaajan pois tyttärestään. Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Salli lasten tulla ensin ravituiksi, sillä ei ole hyvä ottaa lasten leipää ja heittää koiranpenikoille." Mutta hän vastasi ja sanoi hänelle: "Niin, Herra, mutta syöväthän penikatkin pöydän alta lasten muruja." Hän sanoi naiselle: "Tämän sanan tähden, mene, riivaaja on lähtenyt tyttärestäsi." Nainen meni kotiinsa ja havaitsi lapsen makaavan vuoteella ja riivaajan lähteneen hänestä. Hän [Jeesus] lähti jälleen Tyyron ja Siidonin alueelta ja tuli Galilean järven rannalta ylös Dekapolin alueen keskelle. Hänen luokseen tuotiin kuuro, joka puhui epäselvästi, ja he pyysivät häntä panemaan kätensä hänen päälleen. Niin hän otti hänet erilleen kansasta, pisti sormensa hänen korviinsa, sylki ja koski hänen kieleensä ja katsoi ylös taivaaseen, huokasi ja sanoi hänelle: "Effata", se on: aukene. Hänen korvansa aukenivat heti, ja hänen kielensä side irtautui, ja hän puhui oikein. Jeesus kielsi heitä sitä kenellekään sanomasta. Mutta mitä enemmän hän heitä kielsi, sitä enemmän he julistivat. Ihmiset hämmästyivät suunnattomasti ja sanoivat: "Hyvin hän on kaikki tehnyt: kuurot hän saa kuulemaan ja mykät puhumaan." Niinä päivinä, kun kansaa oli taas koolla varsin paljon eikä heillä ollut mitään syötävää, hän kutsui opetuslapsensa luokseen ja sanoi heille: "Minun käy sääliksi kansaa, sillä he ovat jo kolme päivää olleet luonani, eikä heillä ole mitä syödä. Jos minä lasken heidät menemään syömättä kotiinsa, he nääntyvät matkalla, sillä muutamat heistä ovat tulleet kaukaa." Hänen opetuslapsensa vastasivat hänelle: "Mistä täällä erämaassa kukaan voi saada leipää näiden ravitsemiseksi?" Hän kysyi heiltä: "Montako leipää teillä on?" He sanoivat: "Seitsemän." Silloin hän käski kansan asettua maahan. Hän otti ne seitsemän leipää, kiitti, mursi ja antoi opetuslapsilleen, että he jakaisivat ne. He jakoivat ne kansalle. Heillä oli myös joitakin pieniä kaloja, ja siunattuaan ne hän käski jakaa nekin. He söivät ja tulivat ravituiksi. Sitten he keräsivät jääneet palaset, seitsemän korillista. Heitä oli noin neljätuhatta. Hän laski heidät luotaan. Heti hän astui opetuslapsineen veneeseen ja meni Dalmanutan seuduille. Fariseukset lähtivät sinne ja rupesivat väittelemään hänen kanssaan ja vaativat häneltä merkkiä taivaasta kiusaten häntä. Hän huokasi hengessään ja sanoi: "Miksi tämä sukukunta vaatii merkkiä? Totisesti minä sanon teille: tälle sukukunnalle ei anneta merkkiä." Hän jätti heidät ja astui taas veneeseen ja lähti pois toiselle rannalle. Mutta opetuslapset olivat unohtaneet ottaa mukaansa leipää, eikä heillä ollut mukanaan veneessä kuin yksi leipä. Hän käski heitä sanoen: "Varokaa ja kavahtakaa fariseusten hapatusta ja Herodeksen hapatusta." He puhelivat keskenään ja sanoivat: "Meillä ei ole leipää." Kun Jeesus huomasi sen, hän sanoi heille: "Mitä puhelette siitä, ettei teillä ole leipää? Ettekö vielä käsitä ettekä ymmärrä? Onko teidän sydämenne paatunut? Silmät teillä on, ettekö näe? Korvat teillä on, ettekö kuule? Ettekö muista: kun minä mursin ne viisi leipää viidelletuhannelle, kuinka monta täyttä korillista palasia te keräsitte?" He sanoivat hänelle: "Kaksitoista." "Kun minä mursin ne seitsemän neljälletuhannelle, kuinka monta täyttä korillista palasia te keräsitte?" He sanoivat: "Seitsemän." Hän sanoi heille: "Ettekö vieläkään ymmärrä?" He tulivat Beetsaidaan. Hänen luokseen tuotiin sokea, ja he pyysivät, että hän koskisi häneen. Hän tarttui sokean käteen, talutti hänet kylän ulkopuolelle, sylki hänen silmiinsä ja pani kätensä hänen päälleen ja kysyi häneltä, näkikö hän jotakin. Tämä katsoi ylös ja sanoi: "Näen ihmisten kävelevän, he ovat kuin puita." Hän pani kätensä taas hänen silmilleen ja teki hänet näkeväksi. Hän oli tullut jälleen terveeksi ja näki kaiken selvästi. Hän lähetti hänet hänen kotiinsa sanoen: "Älä poikkea kylään äläkä kerro kenellekään kylässä." Jeesus lähti opetuslapsineen Filippoksen Kesarean kyliin. Tiellä hän kysyi opetuslapsiltaan ja sanoi heille: "Kenen ihmiset sanovat minun olevan?" He vastasivat hänelle sanoen: "Johannes Kastajan, ja toiset Eliaan, toiset taas jonkun profeetoista." Hän sanoi heille: "Kenen te sanotte minun olevan?" Pietari vastasi ja sanoi hänelle: "Sinä olet Kristus." Hän varoitti heitä puhumasta kenellekään hänestä. Hän alkoi opettaa heille, että Ihmisen Pojan pitää paljon kärsiä ja joutua vanhinten, ylipappien ja kirjanoppineiden hylkimäksi ja tapetuksi, mutta kolmen päivän kuluttua hän on nouseva ylös. Tämän hän puhui peittelemättä. Silloin Pietari otti hänet erilleen ja alkoi nuhdella häntä. Mutta hän kääntyi, katsoi opetuslapsiinsa ja nuhteli Pietaria sanoen: "Mene pois minun edestäni, saatana, sillä sinä et ajattele sitä, mikä on Jumalan, vaan sitä, mikä on ihmisten." Hän kutsui luokseen kansan sekä opetuslapsensa ja sanoi heille: "Jos kuka tahansa tahtoo kulkea perässäni, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta se, joka kadottaa elämänsä minun ja evankeliumin tähden, pelastaa sen. Sillä mitä ihmistä hyödyttää, vaikka hän voittaisi omakseen koko maailman, mutta saisi sielulleen vahingon? Sillä mitä ihminen voi antaa sielunsa lunnaiksi? Sillä joka häpeää minua ja minun sanojani tässä avion rikkovassa ja syntisessä sukukunnassa, sitä myös Ihmisen Poika on häpeävä, kun hän tulee Isänsä kirkkaudessa pyhien enkelien kanssa." Hän sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: tässä seisovien joukossa on muutamia, jotka eivät maista kuolemaa, ennen kuin näkevät Jumalan valtakunnan tulleena voimassaan." Kuuden päivän kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen ja vei heidät erilleen muista korkealle vuorelle, yksinäisyyteen. Hänen muotonsa muuttui heidän edessään. Hänen vaatteensa tulivat hohtaviksi, niin kovin valkoisiksi, ettei kukaan vaatteenvalkaisija maan päällä pysty valkaisemaan sellaiseksi. Heille ilmestyi Elia Mooseksen kanssa, ja nämä keskustelivat Jeesuksen kanssa. Pietari alkoi puhua ja sanoi Jeesukselle: "Rabbi, meidän on tässä hyvä olla. Tehkäämme kolme majaa, sinulle yksi, Moosekselle yksi ja Elialle yksi." Sillä hän ei tiennyt, mitä sanoa, koska he olivat pelästyneet. Tuli pilvi, joka peitti heidät varjoonsa, ja pilvestä kuului ääni: "Tämä on minun rakas Poikani, häntä kuulkaa." Yhtäkkiä, kun he katsoivat ympärilleen, he eivät enää nähneet ketään muuta kuin Jeesuksen yksin heidän kanssaan. Mutta heidän kulkiessaan alas vuorelta hän kielsi heitä kertomasta kenellekään, mitä olivat nähneet, ennen kuin vasta sitten, kun Ihmisen Poika oli noussut kuolleista. He kiinnittivät huomionsa tähän sanaan ja tutkistelivat keskenään, mitä kuolleista nouseminen on. He kysyivät häneltä sanoen: "Kirjanoppineethan sanovat, että Elian pitää tulla ensin?" Hän vastasi ja sanoi heille: "Elia tosin tulee ensin ja asettaa kaikki kohdalleen. Mutta kuinka sitten on kirjoitettu Ihmisen Pojasta, että hän on paljon kärsivä ja tuleva halveksituksi? Mutta minä sanon teille: Elia onkin tullut, ja he tekivät hänelle, mitä tahtoivat, kuten hänestä on kirjoitettu." Kun he tulivat opetuslasten luo, he näkivät paljon kansaa heidän ympärillään ja kirjanoppineita väittelemässä heidän kanssaan. Heti kun kaikki kansa näki hänet, he hämmästyivät ja riensivät hänen luokseen ja tervehtivät häntä. Hän kysyi kirjanoppineilta: "Mitä te väittelette heidän kanssaan?" Eräs mies kansanjoukosta vastasi hänelle ja sanoi: "Opettaja, minä toin luoksesi poikani, jossa on mykkä henki. Missä vain se käy hänen kimppuunsa, se riuhtoo häntä, hänestä lähtee vaahto, hän kiristelee hampaitaan, ja hän kuihtuu. Sanoin opetuslapsillesi, että he ajaisivat sen ulos, mutta he eivät kyenneet." Hän vastasi heille sanoen: "Voi, sinä epäuskoinen sukukunta, kuinka kauan minun täytyy olla teidän luonanne? Kuinka kauan kärsiä teitä? Tuokaa hänet luokseni." He toivat hänet hänen luokseen. Heti kun hän näki Jeesuksen, kouristi henki häntä, ja hän kaatui maahan, kieriskeli siinä, ja hänestä lähti vaahto. Jeesus kysyi hänen isältään: "Kuinka kauan tätä on ollut hänessä?" Hän sanoi: "Pienestä pitäen. Monesti se on heittänyt hänet milloin tuleen, milloin veteen, tuhotakseen hänet. Mutta jos jotakin voit, auta meitä ja armahda meitä." Jeesus sanoi hänelle: "Jospa voisit uskoa. Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo." Heti lapsen isä huusi ja sanoi kyynelin: "Minä uskon, auta minua epäuskossani." Mutta kun Jeesus näki, että kansaa riensi sinne, hän nuhteli saastaista henkeä ja sanoi sille: "Sinä mykkä ja kuuro henki, minä käsken sinua: lähde ulos hänestä, äläkä enää mene häneen." Se huusi, kouristi häntä kovasti ja lähti ulos. Hän kävi ikään kuin kuolleeksi, niin että monet sanoivat: "Hän kuoli." Mutta Jeesus tarttui hänen käteensä ja nosti hänet ylös, ja hän nousi. Kun Jeesus oli mennyt huoneeseen, hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä erikseen: "Miksi me emme voineet ajaa sitä ulos?" Hän sanoi heille: "Tätä lajia ei saa lähtemään ulos muulla kuin rukouksella ja paastolla." He lähtivät sieltä ja kulkivat Galilean kautta, mutta hän ei tahtonut, että kukaan saisi tietää sitä. Sillä hän opetti opetuslapsiaan ja sanoi heille: "Ihmisen Poika annetaan ihmisten käsiin, ja he tappavat hänet, ja kun hänet on tapettu, hän nousee kolmantena päivänä ylös." Mutta he eivät käsittäneet sitä puhetta ja pelkäsivät kysyä häneltä. He saapuivat Kapernaumiin. Kotiin tultuaan hän kysyi heiltä: "Mistä te tiellä keskustelitte?" Mutta he olivat vaiti, sillä he olivat tiellä keskustelleet toistensa kanssa siitä, kuka oli suurin. Istuuduttuaan hän kutsui ne kaksitoista ja sanoi heille: "Jos joku tahtoo olla ensimmäinen, hänen on oltava kaikista viimeinen ja kaikkien palvelija." Hän otti lapsen, asetti sen heidän keskelleen ja otettuaan sen syliinsä sanoi heille: "Se, joka ottaa luokseen yhden tällaisen lapsen minun nimeeni, ottaa luokseen minut. Se, joka ottaa luokseen minut, ei ota luokseen minua, vaan hänet, joka on minut lähettänyt." Johannes sanoi hänelle: "Opettaja, me näimme erään, joka ei seuraa meitä, sinun nimessäsi ajavan ulos riivaajia, ja kielsimme häntä, koska hän ei seurannut meitä." Mutta Jeesus sanoi: "Älkää häntä kieltäkö, sillä ei kukaan, joka tekee voimateon minun nimeeni, voi heti sen jälkeen puhua minusta pahaa. Sillä se, joka ei ole meitä vastaan, on meidän puolellamme. Sillä se, joka antaa teille juodaksenne maljallisen vettä siinä nimessä, että olette Kristuksen omia, totisesti sanon teille: se ei jää palkkaansa vaille. Joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat, sen olisi parempi, että myllynkivi olisi pantu hänen kaulaansa ja hänet olisi heitetty mereen. Jos sinun kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki. Parempi on sinulle, että käsipuolena menet elämään sisälle kuin että molemmat kädet tallella menet helvettiin, sammumattomaan tuleen, jossa heidän matonsa ei kuole eikä tuli sammu. Jos jalkasi viettelee sinua, hakkaa se poikki. Parempi on sinulle, että jalkapuolena menet elämään sisälle, kuin että sinut molemmat jalat tallella heitetään helvettiin, jossa heidän matonsa ei kuole eikä tulensa sammu. Jos sinun silmäsi viettelee sinua, heitä se pois. Parempi on sinulle, että silmäpuolena menet sisälle Jumalan valtakuntaan, kuin että sinut molemmat silmät tallella heitetään helvetin tuleen, jossa heidän matonsa ei kuole eikä tuli sammu. Sillä jokainen ihminen on tulella suolattava, ja jokainen uhri on suolalla suolattava. Suola on hyvä, mutta jos suola käy suolattomaksi, millä sen suolaatte? Olkoon teillä suola itsessänne, ja pitäkää keskenänne rauha." Hän nousi sieltä ja tuli Juudean alueelle kulkien Jordanin toista puolta. Jälleen kokoontui paljon kansaa hänen luokseen, ja tapansa mukaan hän taas opetti heitä. Fariseuksia tuli hänen luokseen, ja kiusaten häntä he kysyivät häneltä, oliko miehen lupa hylätä vaimonsa. Hän vastasi ja sanoi heille: "Mitä Mooses on teille säätänyt?" He sanoivat: "Mooses salli kirjoittaa erokirjan ja hylätä vaimon." Jeesus sanoi heille: "Teidän sydämenne kovuuden tähden hän kirjoitti teille tämän säädöksen. Mutta luomakunnan alusta Jumala 'on luonut heidät mieheksi ja naiseksi. Sen tähden mies luopukoon isästään ja äidistään ja liittyköön vaimoonsa. Ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.' Niin he eivät enää ole kaksi, vaan yksi liha. Sitä, minkä siis Jumala on yhdistänyt, älköön ihminen erottako." Sisällä opetuslapset taas kysyivät häneltä tätä asiaa. Hän sanoi heille: "Se, joka hylkää vaimonsa ja nai toisen, tekee huorin häntä vastaan. Jos vaimo hylkää miehensä ja menee naimisiin toisen kanssa, hän tekee huorin." He toivat hänen luokseen lapsia, että hän koskisi heihin, mutta opetuslapset nuhtelivat tuojia. Mutta kun Jeesus sen näki, hän närkästyi ja sanoi heille: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä sellaisten on Jumalan valtakunta. Totisesti sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa kuin lapsi, se ei tule sinne sisälle." Hän otti heitä syliinsä, pani kätensä heidän päälleen ja siunasi heitä. Hänen sieltä tielle mennessään juoksi muuan hänen luokseen, polvistui hänen eteensä ja kysyi häneltä: "Hyvä opettaja, mitä minun pitää tehdä, että iankaikkisen elämän perisin?" Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Miksi sanot minua hyväksi? Kukaan ei ole hyvä paitsi Jumala yksin. Käskyt sinä tiedät: 'Älä tee huorin', 'älä tapa', 'älä varasta', 'älä sano väärää todistusta', 'älä anasta toiselta', 'kunnioita isääsi ja äitiäsi.'" Mutta hän vastasi ja sanoi hänelle: "Opettaja, niitä kaikkia olen noudattanut nuoruudestani asti." Jeesus katsoi häneen, rakasti häntä ja sanoi hänelle: "Yksi sinulta puuttuu: mene, myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaassa, ja tule ja seuraa minua ristiä kantaen." Mutta hän synkistyi siitä puheesta ja meni pois murheellisena, sillä hänellä oli paljon omaisuutta. Jeesus katsoi ympärilleen ja sanoi opetuslapsilleen: "Kuinka vaikea onkaan niiden, joilla on omaisuutta, tulla Jumalan valtakuntaan!" Opetuslapset hämmästyivät hänen sanoistaan. Mutta Jeesus alkoi taas puhua ja sanoi heille: "Lapset, kuinka vaikea onkaan niiden, jotka luottavat omaisuuteensa, tulla Jumalan valtakuntaan! Helpompi on kamelin mennä neulansilmästä kuin rikkaan tulla Jumalan valtakuntaan." He hämmästyivät yhä enemmän ja sanoivat toisilleen: "Kuka sitten voi pelastua?" Jeesus katsoi heihin ja sanoi: "Ihmisille se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle, sillä Jumalalle on kaikki mahdollista." Pietari rupesi puhumaan sanoen hänelle: "Katso, me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua." Jeesus sanoi: "Totisesti sanon teille: ei ole ketään, joka minun tähteni ja evankeliumin tähden on luopunut talosta, veljistä, sisarista, äidistä, isästä, lapsista tai pelloista, ja joka ei saisi satakertaisesti: nyt tässä ajassa taloja, veljiä, sisaria, äitejä, lapsia ja peltoja, vainojen keskellä, ja tulevassa maailmassa iankaikkista elämää. Mutta monet ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäisiksi." He olivat matkalla, menossa ylös Jerusalemiin, ja Jeesus kulki heidän edellään, ja heidät valtasi hämmästys, ja ne, jotka seurasivat, olivat peloissaan. Hän otti taas luokseen ne kaksitoista ja alkoi puhua heille, mitä hänelle oli tapahtuva: "Katso, menemme ylös Jerusalemiin, ja Ihmisen Poika annetaan ylipappien ja kirjanoppineiden käsiin, ja he tuomitsevat hänet kuolemaan ja antavat hänet pakanoiden käsiin. He pilkkaavat, sylkevät, ruoskivat häntä ja tappavat hänet, ja kolmen päivän perästä hän nousee ylös." Jaakob ja Johannes, Sebedeuksen pojat, menivät hänen luokseen ja sanoivat hänelle: "Opettaja, tahtoisimme, että tekisit meille, mitä sinulta anomme." Mutta hän sanoi heille: "Mitä tahdotte, että teille tekisin?" Niin he sanoivat hänelle: "Anna meidän istua, toisen oikealla ja toisen vasemmalla puolellasi kirkkaudessasi." Mutta Jeesus sanoi heille: "Te ette tiedä, mitä anotte. Voitteko juoda sen maljan, jonka minä juon, tai tulla kastetuiksi sillä kasteella, jolla minut kastetaan?" He sanoivat hänelle: "Voimme." Niin Jeesus sanoi heille: "Sen maljan, jonka minä juon, tosin juotte, ja sillä kasteella, jolla minut kastetaan, kastetaan teidätkin, mutta minun oikealla tai vasemmalla puolellani istuminen ei ole minun annettavissani, vaan se annetaan niille, joille se on valmistettu." Kun ne kymmenen sen kuulivat, he alkoivat närkästyä Jaakobiin ja Johannekseen. Mutta Jeesus kutsui heidät luokseen ja sanoi heille: "Tiedätte, että ne, joita kansojen ruhtinaiksi katsotaan, herroina niitä hallitsevat, ja että kansojen mahtavat käyttävät valtaansa niitä kohtaan. Mutta näin ei tule olla teillä keskenänne, vaan se, joka teidän keskuudessanne tahtoo tulla suureksi, olkoon palvelijanne, ja se, joka teidän keskuudessanne tahtoo olla ensimmäinen, olkoon kaikkien orja. Sillä ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä." He tulivat Jerikoon. Kun hän vaelsi Jerikosta opetuslastensa ja suuren väkijoukon seuraamana, istui sokea kerjäläinen, Bartimeus, Timeuksen poika, tien vieressä. Kun hän kuuli, että se oli Jeesus Nasaretilainen, hän alkoi huutaa ja sanoa: "Jeesus, Daavidin poika, armahda minua." Monet nuhtelivat häntä saadakseen hänet vaikenemaan. Mutta hän huusi vielä enemmän: "Daavidin poika, armahda minua." Silloin Jeesus pysähtyi ja sanoi: "Kutsukaa hänet tänne." He kutsuivat sokean sanoen hänelle: "Ole turvallisella mielellä, nouse, hän kutsuu sinua." Hän heitti viittansa päältään, nousi seisomaan ja tuli Jeesuksen luo. Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Mitä tahdot, että tekisin sinulle?" Sokea sanoi hänelle: "Rabbuuni, että saisin näköni jälleen." Jeesus sanoi hänelle: "Mene, uskosi on sinut pelastanut." Heti hän sai näkönsä ja seurasi häntä tiellä. Kun he sitten lähestyivät Jerusalemia tullen Beetfageen ja Betaniaan Öljymäen luona, hän lähetti kaksi opetuslastaan ja sanoi heille: "Menkää edessänne olevaan kylään, niin te heti, kun sinne tulette, löydätte sidottuna varsan, jonka selässä ei kukaan ihminen ole vielä istunut. Päästäkää se ja tuokaa tänne. Jos joku teille sanoo: 'Miksi te noin teette?', sanokaa: 'Herra tarvitsee sitä ja lähettää sen heti tänne.'" Niin he menivät ja löysivät oven eteen ulos kujalle sidotun varsan ja päästivät sen. Muutamat niistä, jotka siellä seisoivat, sanoivat heille: "Mitä teette, kun päästätte varsan?" Niin he sanoivat heille, kuten Jeesus oli käskenyt, ja he päästivät heidät menemään. He toivat varsan Jeesuksen luo ja heittivät vaatteensa sen päälle, ja hän istui sen selkään. Monet levittivät vaatteensa tielle, ja toiset lehviä, joita katkoivat puista. Ne, jotka kulkivat edellä, ja jotka seurasivat, huusivat: "Hoosianna, siunattu olkoon se, joka tulee Herran nimeen! Siunattu olkoon isämme Daavidin valtakunta, joka tulee. Hoosianna korkeuksissa!" Jeesus kulki Jerusalemiin ja meni pyhäkköön, ja katseltuaan kaikkea hän lähti niiden kahdentoista kanssa Betaniaan, sillä oli jo myöhä. Kun he seuraavana päivänä lähtivät Betaniasta, hänen oli nälkä. Kun hän näki kaukaa viikunapuun, jossa oli lehtiä, hän meni katsomaan, löytäisikö siitä jotakin, mutta tultuaan sen luo hän ei löytänyt muuta kuin lehtiä. Sillä ei ollut viikunoiden aika. Hän puhui ja sanoi sille: "Älköön ikinä enää kukaan sinusta hedelmää syökö." Hänen opetuslapsensa kuulivat sen. He tulivat Jerusalemiin. Hän meni pyhäkköön ja ryhtyi ajamaan ulos niitä, jotka myivät ja ostivat pyhäkössä, ja kaatoi kumoon rahanvaihtajien pöydät ja kyyhkysten myyjien istuimet, eikä sallinut kenenkään kantaa mitään astiaa pyhäkön kautta. Hän opetti ja sanoi heille: "Eikö ole kirjoitettu: 'Minun huoneeni on kutsuttava kaikkien kansojen rukoushuoneeksi'? Mutta te olette tehneet siitä rosvojen luolan." Ylipapit ja kirjanoppineet kuulivat sen ja miettivät, kuinka saisivat hänet surmatuksi, sillä he pelkäsivät häntä, koska kaikki kansa oli hämmästyksissään hänen opetuksestaan. Kun ilta tuli, he menivät kaupungin ulkopuolelle. Kun he sitten varhain aamulla kulkivat ohi, he näkivät viikunapuun kuivuneen juuria myöten. Pietari muisti ja sanoi hänelle: "Rabbi, katso, viikunapuu, jonka kirosit, on kuivunut." Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Pitäkää usko Jumalaan. Totisesti sanon teille: jos joku sanoisi tälle vuorelle: 'Kohoa ja heittäydy mereen', eikä epäilisi sydämessään, vaan uskoisi sen tapahtuvan, minkä hän sanoo, niin se tapahtuisi hänelle. Sen tähden sanon teille: kaikki, mitä te rukoilette ja anotte, uskokaa saaneenne, niin se on teillä oleva. Kun seisotte ja rukoilette, niin antakaa anteeksi, jos jollakulla teistä on jotakin toistanne vastaan, että myös teidän Isänne, joka on taivaissa, antaisi teille anteeksi teidän rikkomisenne." Mutta jos te ette anna anteeksi, niin ei Isännekään, joka on taivaissa, anna anteeksi teidän rikkomisianne. He tulivat taas Jerusalemiin. Kun hän käveli pyhäkössä, tulivat ylipapit ja kirjanoppineet ja vanhimmat hänen luokseen ja sanoivat hänelle: "Millä vallalla sinä näitä teet? Tai kuka on antanut sinulle vallan näitä tehdä?" Mutta Jeesus vastasi heille: "Minäkin teen teille yhden kysymyksen. Vastatkaa minulle, niin sanon teille, millä vallalla näitä teen. Oliko Johanneksen kaste taivaasta vai ihmisistä? Vastatkaa minulle." He neuvottelivat keskenään sanoen: "Jos sanomme: 'Taivaasta', hän sanoo: 'Miksi ette siis uskoneet häntä?'. Vai sanommeko: 'Ihmisistä'?" – sitä he kansan tähden pelkäsivät sanoa, sillä kaikkien mielestä Johannes oli todella profeetta. He vastasivat ja sanoivat Jeesukselle: "Emme tiedä." Silloin Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Niinpä minäkään en sano teille, millä vallalla näitä teen." Hän alkoi puhua heille vertauksilla: "Mies istutti viinitarhan, teki aidan sen ympärille, kaivoi viinikuurnan ja rakensi tornin. Hän vuokrasi sen viinitarhureille ja matkusti ulkomaille. Kun aika tuli, hän lähetti palvelijan viinitarhurien luo perimään tarhureilta viinitarhan hedelmiä. Mutta he ottivat hänet kiinni, ruoskivat ja lähettivät tyhjänä pois. Vielä hän lähetti heidän luokseen toisen palvelijan. Mutta häntä he heittivät kivillä päähän ja häpäisivät. Hän lähetti vielä toisen, ja hänet he tappoivat, ja samoin useita muita: toisia he löivät, toisia tappoivat. Vielä hänellä oli ainoa rakas poikansa. Hänet hän lähetti viimeiseksi heidän luokseen sanoen: 'Poikaani he kavahtavat.' Mutta viinitarhurit sanoivat toisilleen: 'Tämä on perillinen, tulkaa, tappakaamme hänet, niin perintö on meidän.' He ottivat hänet kiinni, tappoivat ja heittivät hänet viinitarhan ulkopuolelle. Mitä nyt viinitarhan isäntä tekee? Hän tulee ja tuhoaa viinitarhurit ja antaa viinitarhan muille. Ettekö ole lukeneet tätä kirjoitusta: 'Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi. Herralta tämä on tullut ja on ihmeellinen silmissämme'?" He etsivät häntä ottaakseen hänet kiinni, mutta he pelkäsivät kansaa, sillä he ymmärsivät, että hän oli puhunut tämän vertauksen heistä. He jättivät hänet ja menivät pois. He lähettivät hänen luokseen muutamia fariseuksia ja herodeslaisia kietomaan häntä sanoilla. Nämä tulivat ja sanoivat hänelle: "Opettaja, tiedämme, että sinä olet totuudellinen etkä välitä kenestäkään, sillä et katso henkilöön, vaan opetat Jumalan tietä totuudessa. Onko luvallista antaa keisarille veroa vai ei? Tuleeko meidän antaa vai ei?" Mutta hän tiesi heidän tekopyhyytensä ja sanoi heille: "Miksi kiusaatte minua? Tuokaa denaari minun nähdäkseni." He toivat. Hän sanoi heille: "Kenen kuva ja päällekirjoitus tämä on?" He vastasivat hänelle: "Keisarin." Jeesus sanoi heille: "Antakaa keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on." He ihmettelivät häntä suuresti. Hänen luokseen tuli saddukeuksia, jotka sanovat, ettei ylösnousemusta ole, ja he kysyivät häneltä sanoen: "Opettaja, Mooses on kirjoittanut meille: 'Jos joltakulta kuolee veli, joka jättää jälkeensä vaimon, mutta ei jätä lasta, niin ottakoon hän veljensä vaimon ja herättäköön veljelleen siemenen.' Oli seitsemän veljestä. Ensimmäinen otti vaimon, ja kun hän kuoli, häneltä ei jäänyt siementä. Silloin toinen otti hänet, ja hänkin kuoli jättämättä siementä. Niin myös kolmas. Samoin kävi kaikille seitsemälle: heiltä ei jäänyt siementä. Viimeiseksi kaikista vaimokin kuoli. Ylösnousemuksessa siis, kun he nousevat ylös, kenelle heistä hän joutuu vaimoksi, sillä hän oli ollut kaikkien noiden seitsemän vaimona?" Jeesus sanoi heille: "Eikö niin: te eksytte siitä syystä, ettette tunne Kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa? Sillä kun kuolleista noustaan, ei naida eikä mennä miehelle, vaan he ovat kuin enkelit taivaissa. Mutta mitä siihen tulee, että kuolleet herätetään, ettekö ole lukeneet Mooseksen kirjasta kertomuksessa orjantappurapensaasta, kuinka Jumala puhui hänelle sanoen: 'Minä olen Aabrahamin Jumala ja Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala'? Ei hän ole kuolleiden Jumala, vaan elävien Jumala. Te siis suuresti eksytte." Hänen luokseen tuli eräs kirjanoppinut, joka oli kuullut heidän keskustelunsa ja huomannut hänen hyvin vastanneen heille, ja kysyi häneltä: "Mikä on ensimmäinen kaikista käskyistä?" Jeesus vastasi: "Ensimmäinen on tämä: 'Kuule, Israel: Herra, Jumalamme, Herra on yksi ainoa, ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi.' Toinen on tämä: 'Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.' Mitään muuta näitä suurempaa käskyä ei ole." Kirjanoppinut sanoi hänelle: "Oikein sanoit, opettaja, totuuden mukaan, että Jumala on yksi, ja ettei ole ketään toista, paitsi hän. Rakastaa häntä kaikesta sydämestään, kaikesta ymmärryksestään ja kaikesta voimastaan, ja rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään on enemmän kuin kaikki polttouhrit ja muut uhrit." Kun Jeesus näki, että hän vastasi ymmärtäväisesti, hän sanoi hänelle: "Sinä et ole kaukana Jumalan valtakunnasta." Kukaan ei enää uskaltanut esittää hänelle kysymyksiä. Opettaessaan pyhäkössä Jeesus puhui edelleen ja sanoi: "Kuinka kirjanoppineet sanovat, että Kristus on Daavidin poika? Onhan Daavid itse sanonut Pyhässä Hengessä: 'Herra sanoi minun Herralleni: Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen vihollisesi jalkojesi astinlaudaksi.' Daavid itse sanoo häntä Herraksi, kuinka hän sitten on hänen poikansa?" Suuri kansanjoukko kuunteli häntä mielellään. Opettaessaan hän sanoi: "Varokaa kirjanoppineita, jotka haluavat kulkea pitkissä viitoissa ja saada tervehdyksiä toreilla ja etumaisia istuimia synagogissa ja ensimmäisiä sijoja pidoissa, noita, jotka syövät leskien huoneet ja näön vuoksi pitävät pitkiä rukouksia. He saavat sitä kovemman tuomion." Hän istui vastapäätä uhriarkkua ja katseli, kuinka kansa pani rahaa uhriarkkuun. Monet rikkaat panivat paljon. Tuli köyhä leski ja pani kaksi ropoa, se on, jonkin kolikon. Hän kutsui opetuslapsensa luokseen ja sanoi heille: "Totisesti sanon teille: tämä köyhä leski pani enemmän kuin kaikki muut, jotka panivat uhriarkkuun. Sillä he kaikki panivat liiastaan. Mutta tämä pani puutteestaan kaiken, mitä hänellä oli, koko toimeentulonsa." Kun hän meni ulos pyhäköstä, eräs hänen opetuslapsistaan sanoi hänelle: "Opettaja, katso, millaiset kivet ja millaiset rakennukset!" Jeesus vastasi hänelle: "Näet nämä suuret rakennukset. Niistä ei ole jäävä kiveä kiven päälle maahan hajottamatta." Kun hän istui Öljymäellä vastapäätä pyhäkköä, Pietari, Jaakob, Johannes ja Andreas kysyivät häneltä heidän ollessa keskenään: "Sano meille: milloin tämä tapahtuu, ja mikä on merkki siitä, että kaikki tämä alkaa lopullisesti toteutua?" Jeesus vastasi ja ryhtyi puhumaan heille: "Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä. Monta tulee minun nimessäni sanoen: 'Minä olen', ja he eksyttävät monta. Kun kuulette sodista ja sanomia sodista, älkää pelästykö. Näin täytyy tapahtua, mutta se ei ole vielä loppu. Sillä kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, tulee maanjäristyksiä monin paikoin, ja on nälänhätää. Tämä on synnytystuskien alkua. Mutta pitäkää te vaari itsestänne. Teitä vedetään oikeuteen, teitä ruoskitaan synagogissa, ja teitä viedään maaherrojen ja kuningasten eteen minun tähteni, todistukseksi heille. Mutta ensiksi pitää evankeliumi saarnata kaikille kansoille. Kun he vievät teitä ja jättävät tuomittaviksi, älkää edeltäpäin murehtiko, mitä puhuisitte, vaan mitä teille sillä hetkellä annetaan, se puhukaa. Sillä ette te ole puhumassa, vaan Pyhä Henki. Veli antaa veljensä kuolemaan ja isä lapsensa, ja lapset nousevat vanhempiaan vastaan ja tappavat heitä. Joudutte kaikkien vihattaviksi minun nimeni tähden. Mutta se, joka vahvana pysyy loppuun asti, pelastuu. Mutta kun näette hävityksen kauhistuksen seisovan siinä, missä ei tulisi – se, joka tämän lukee, tarkatkoon – silloin ne, jotka Juudeassa ovat, paetkoot vuorille. Se, joka on katolla, älköön astuko alas älköönkä menkö sisälle noutamaan huoneestaan mitään. Se, joka on mennyt pellolle, älköön palatko takaisin hakemaan viittaansa. Voi raskaana olevia ja imettäviä niinä päivinä! Mutta rukoilkaa, ettei se tapahtuisi talvella. Sillä niinä päivinä on oleva ahdistus, jollaista ei ole ollut Jumalan luoman luomakunnan alusta tähän asti, eikä milloinkaan tule. Ellei Herra lyhentäisi niitä päiviä, mikään liha ei pelastuisi, mutta valittujen tähden, jotka hän on valinnut, hän on lyhentänyt ne päivät. Jos silloin joku sanoo teille: 'Katso, täällä on Kristus', tai: 'Katso, tuolla', älkää uskoko. Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät tunnustekoja ja ihmeitä eksyttääkseen, jos mahdollista, valitutkin. Mutta olkaa te varuillanne. Katso, olen edeltä sanonut teille kaiken. Mutta niinä päivinä, sen ahdistuksen jälkeen, aurinko pimenee, eikä kuu anna valoaan, ja tähtiä putoilee taivaalta, ja voimat, jotka ovat taivaissa, järkkyvät. He näkevät Ihmisen Pojan tulevan pilvissä suurella voimalla ja kirkkaudella. Hän lähettää enkelinsä ja kokoaa valittunsa neljältä ilmansuunnalta, maan äärestä aina taivaan ääreen. Mutta oppikaa viikunapuusta vertaus: Kun sen oksa on jo tuore ja lehdet puhkeavat, tiedätte, että kesä on lähellä. Samoin myös, kun näette tämän tapahtuvan, tietäkää, että se on lähellä, oven edessä. Totisesti sanon teille: tämä sukukunta ei katoa, ennen kuin kaikki nämä tapahtuvat. Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa. Mutta siitä päivästä tai hetkestä ei tiedä kukaan, eivät enkelit taivaassa, eikä myöskään Poika, paitsi Isä. Olkaa varuillanne, valvokaa ja rukoilkaa, sillä ette tiedä, milloin se aika on. On kuin matkoille lähteneen miehen: kun hän jätti talonsa ja valtuutti palvelijansa antaen kullekin oman tehtävänsä, hän käski myös ovenvartijan valvoa. Valvokaa siis, sillä ette tiedä, milloin talon isäntä tulee, myöhään illalla, keskellä yötä, kukonlaulun aikaan vai varhain aamulla, ettei hän tullessaan äkkiarvaamatta tapaisi teitä nukkumasta. Mutta minkä teille sanon, sen sanon kaikille: valvokaa." Sitten oli kahden päivän perästä pääsiäinen ja happamattoman leivän juhla, ja ylipapit ja kirjanoppineet etsivät, kuinka saisivat hänet otetuksi kavaluudella kiinni ja tapetuksi. Sillä he sanoivat: "Ei juhlan aikana, ettei syntyisi meteliä kansassa." Kun hän oli Betaniassa, spitaalisen Simonin asunnossa, tuli hänen aterialla ollessaan nainen, mukanaan alabasteripullo täynnä oikeaa, kallista nardusvoidetta. Hän rikkoi alabasteripullon ja vuodatti voiteen hänen päähänsä. Oli muutamia, jotka närkästyivät ja sanoivat keskenään: "Miksi tämä voiteen haaskaus? Olisihan tämän voinut myydä enempään kuin kolmeensataan denaariin ja antaa ne köyhille." He nuhtelivat häntä. Mutta Jeesus sanoi: "Antakaa hänen olla. Miksi pahoitatte hänen mielensä? Hän teki hyvän työn minulle. Köyhät teillä on aina keskuudessanne, ja milloin tahdotte, voitte tehdä hyvää heille, mutta minua teillä ei ole aina. Hän teki, minkä voi. Edeltäkäsin hän voiteli ruumiini hautaamista varten. Totisesti sanon teille: missä ikinä kaikessa maailmassa evankeliumia saarnataan, siellä sekin, minkä tämä teki, julistetaan hänen muistokseen." Juudas Iskariot, yksi niistä kahdestatoista, meni ylipappien luo kavaltaakseen hänet heille. Kun nämä sen kuulivat, he ihastuivat ja lupasivat antaa hänelle rahaa. Hän mietti, kuinka kavaltaisi hänet sopivassa tilaisuudessa. Ensimmäisenä happamattoman leivän päivänä, kun pääsiäislammas teurastettiin, hänen opetuslapsensa sanoivat hänelle: "Mihin tahdot, että menemme valmistamaan pääsiäislampaan sinun syödäksesi?" Hän lähetti kaksi opetuslastaan ja sanoi heille: "Menkää kaupunkiin, niin teitä vastaan tulee mies kantaen vesiastiaa, seuratkaa häntä. Mihin hän menee, sanokaa talon isännälle: 'Opettaja sanoo: Missä on vierashuoneeni syödäkseni siinä pääsiäislampaan opetuslasteni kanssa?' Hän näyttää teille suuren huoneen yläkerrassa, valmiiksi laitetun, valmistakaa meille sinne." Opetuslapset lähtivät ja tulivat kaupunkiin ja havaitsivat niin olevan, kuin Jeesus oli heille sanonut, ja valmistivat pääsiäislampaan. Kun ehtoo tuli, hän saapui sinne niiden kahdentoista kanssa. Kun he olivat aterialla ja söivät, Jeesus sanoi: "Totisesti sanon teille: yksi teistä kavaltaa minut, eräs, joka syö kanssani." He tulivat murheellisiksi ja rupesivat toinen toisensa perästä sanomaan hänelle: "Enhän minä se ole?" Ja toinen: "Enhän minä se ole?" Mutta hän vastasi ja sanoi heille: "Yksi teistä kahdestatoista, se, joka kastaa [leipää] vatiin minun kanssani. Niin, Ihmisen Poika tosin menee pois, kuten hänestä on kirjoitettu, mutta voi sitä ihmistä, joka Ihmisen Pojan kavaltaa! Parempi olisi sille ihmiselle, ettei hän olisi syntynyt." Heidän syödessään Jeesus otti leivän, siunasi, mursi, antoi heille ja sanoi: "Ottakaa, tämä on minun ruumiini." Hän otti maljan, kiitti ja antoi heille, ja he kaikki joivat siitä. Hän sanoi heille: "Tämä on minun vereni, liiton veri, joka vuodatetaan monen edestä. Totisesti sanon teille: en juo enää viinipuun antia, ennen kuin sinä päivänä, jona juon sitä uutena Jumalan valtakunnassa." Lausuttuaan kiitosvirren he lähtivät Öljymäelle. Jeesus sanoi heille: "Kaikki te loukkaannutte minuun tänä yönä, sillä kirjoitettu on: 'Lyön paimenta, ja lampaat hajotetaan.' Mutta ylösnoustuani menen edellänne Galileaan." Pietari sanoi hänelle: "Vaikka kaikki loukkaantuisivat, en kuitenkaan minä." Jeesus sanoi hänelle: "Totisesti sanon sinulle: tänään, tänä yönä, ennen kuin kukko kahdesti laulaa, sinä kolmesti minut kiellät." Mutta hän vakuutti vielä lujemmin: "Vaikka minun pitäisi kuolla sinun kanssasi, en sittenkään kiellä sinua." Ja samoin sanoivat kaikki muutkin. He tulivat maatilalle, jonka nimi on Getsemane, ja hän sanoi opetuslapsilleen: "Istukaa tässä sillä aikaa, kun rukoilen." Hän otti mukaansa Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen, ja hän alkoi kauhistua ja tulla tuskaan. Hän sanoi heille: "Minun sieluni on syvästi murheellinen, kuolemaan asti, olkaa tässä ja valvokaa." Hän meni vähän edemmäksi, lankesi maahan ja rukoili, että, jos mahdollista, se hetki menisi häneltä ohi, ja sanoi: "Abba, Isä, kaikki on mahdollista sinulle, ota pois minulta tämä malja. Mutta ei mitä minä tahdon, vaan mitä sinä!" Hän tuli ja tapasi heidät nukkumasta ja sanoi Pietarille: "Simon, nukutko? Etkö jaksanut yhtä hetkeä valvoa? Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen. Henki tosin on altis, mutta liha on heikko." Hän meni taas pois ja rukoili sanoen samat sanat. Tullessaan hän tapasi taas heidät nukkumasta, sillä heidän silmänsä olivat käyneet kovin raskaiksi, eivätkä he tienneet, mitä vastaisivat hänelle. Hän tuli kolmannen kerran ja sanoi heille: "Nukutte vielä ja lepäätte! Jo riittää! Hetki on tullut, katso, Ihmisen Poika annetaan syntisten käsiin. Nouskaa, lähtekäämme, katso, se, joka kavaltaa minut, on lähellä." Heti hänen vielä puhuessaan Juudas, yksi niistä kahdestatoista, saapui, ja hänen mukanaan suuri joukko ylipappien, kirjanoppineiden ja vanhinten luota, miekat ja seipäät käsissä. Mutta se, joka hänet kavalsi, antoi heille merkin sanoen: "Se, jota tervehdin suudelmalla, hän se on. Ottakaa hänet kiinni ja viekää tarkasti vartioituna pois." Tultuaan hän heti astui hänen luokseen ja sanoi: "Rabbi!" ja tervehti häntä suudelmalla. He kävivät häneen käsiksi ja ottivat hänet kiinni. Mutta eräs niistä, jotka seisoivat lähellä, veti miekkansa, iski ylipapin palvelijaa ja sivalsi häneltä pois korvan. Niin Jeesus puhui heille ja sanoi: "Niin kuin ryöväriä vastaan te olette lähteneet minua miekoilla ja seipäillä vangitsemaan. Joka päivä olen ollut luonanne opettaen pyhäkössä, ettekä ole ottaneet minua kiinni. Mutta tämä tapahtuu, että Kirjoitukset kävisivät toteen." He kaikki jättivät hänet ja pakenivat. Häntä seurasi eräs nuorukainen, jolla oli ympärillään liinavaate paljaalle iholle heitettynä, ja nuoret miehet ottivat hänet kiinni. Mutta hän jätti liinavaatteen ja pakeni alasti. He veivät Jeesuksen ylipapin eteen, jonne kaikki ylipapit, vanhimmat ja kirjanoppineet kokoontuivat. Pietari seurasi häntä taaempana ylipapin palatsin esipihaan asti ja istuutui palvelijoiden joukkoon ja lämmitteli tulella. Mutta ylipapit ja koko neuvosto etsivät todistusta Jeesusta vastaan tappaakseen hänet, mutta eivät löytäneet. Monet kyllä todistivat väärin häntä vastaan, mutta todistukset eivät olleet yhtäpitäviä. Muutamat nousivat ja todistivat väärin häntä vastaan sanoen: "Me olemme kuulleet hänen sanovan: 'Minä hajotan maahan tämän käsillä tehdyn temppelin ja rakennan kolmessa päivässä toisen, joka ei ole käsillä tehty.'" Mutta näinkään heidän todistuksensa eivät olleet yhtäpitäviä. Silloin ylipappi nousi, astui esiin ja kysyi Jeesukselta sanoen: "Etkö vastaa mitään? Mitä nämä todistavat sinua vastaan?" Mutta hän oli vaiti eikä vastannut mitään. Taas ylipappi kysyi häneltä ja sanoi hänelle: "Oletko sinä Kristus, sen Ylistetyn Poika?" Jeesus sanoi: "Minä olen, ja te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvissä." Ylipappi repäisi vaatteensa ja sanoi: "Mitä enää todistajia tarvitsemme? Kuulitte hänen pilkkaamisensa. Mitä arvelette?" Niin he kaikki tuomitsivat hänet syylliseksi kuolemaan. Muutamat rupesivat sylkemään hänen päälleen, peittivät hänen kasvonsa, löivät häntä nyrkillä ja sanoivat hänelle: "Profetoi!" Palvelijatkin löivät häntä poskelle. Kun nyt Pietari oli alhaalla pihassa, sinne tuli eräs ylipapin palvelustytöistä. Nähdessään Pietarin lämmittelevän hän katsoi häneen ja sanoi: "Sinäkin olit Jeesus Nasaretilaisen kanssa." Mutta hän kielsi sanoen: "En tiedä enkä käsitä, mitä sanot." Hän meni ulos pihalle, ja kukko lauloi. Nähdessään hänet siellä palvelustyttö rupesi taas sanomaan lähellä seisoville: "Tämä on yksi niistä." Mutta hän kielsi uudestaan. Vähän sen jälkeen lähellä seisoneet taas sanoivat Pietarille: "Totisesti, olet yksi niistä, sillä olethan galilealainenkin. Puheesikin on sellaista." Mutta hän alkoi kirota itseään ja vannoa: "En tunne sitä miestä, josta te puhutte." Samassa kukko lauloi toisen kerran. Pietari muisti Jeesuksen sanat, jotka hän oli sanonut hänelle: "Ennen kuin kukko kahdesti laulaa, [sinä] kiellät minut kolmesti." Ja hän purskahti itkuun. Heti varhain aamulla ylipapit, vanhimmat, kirjanoppineet ja koko Neuvosto pidettyään neuvottelun sitoivat Jeesuksen, veivät hänet pois ja luovuttivat Pilatukselle. Pilatus kysyi häneltä: "Oletko sinä juutalaisten kuningas?" Hän vastasi ja sanoi hänelle: "Sinä sen sanot." Ylipapit tekivät monta syytöstä häntä vastaan, mutta hän ei vastannut mitään. Pilatus kysyi taas häneltä sanoen: "Etkö vastaa mitään? Katso, kuinka paljon syytöksiä he tekevät sinua vastaan." Mutta Jeesus ei enää vastannut mitään, niin että se hämmästytti Pilatusta. Mutta juhlan aikana hänellä oli tapana vapauttaa heille yksi vanki, se, jota he anoivat. Siellä oli eräs mies, jota sanottiin Barabbaaksi, vangittu muiden kapinoitsijoiden kanssa, jotka kapinassa olivat tehneet murhan. Kansa meni sinne ylös ja rupesi pyytämään, että hän tekisi heille, kuten hänellä oli tapana. Pilatus vastasi heille sanoen: "Tahdotteko, että päästän teille juutalaisten kuninkaan?" Sillä hän tiesi, että ylipapit olivat kateudesta luovuttaneet hänet hänelle. Mutta ylipapit kiihottivat kansaa anomaan, että hän ennemmin vapauttaisi heille Barabbaan. Mutta Pilatus vastasi ja puhui taas heille ja sanoi: "Mitä minun sitten on tehtävä sille, jota te sanotte juutalaisten kuninkaaksi?" Niin he taas huusivat: "Ristiinnaulitse hänet!" Mutta Pilatus sanoi heille: "Mitä pahaa hän on tehnyt?" Mutta he huusivat vielä kovemmin: "Ristiinnaulitse hänet!" Kun Pilatus tahtoi tehdä kansalle mieliksi, hän vapautti heille Barabbaan, mutta Jeesuksen hän ruoskitti ja luovutti ristiinnaulittavaksi. Sotamiehet veivät hänet sisälle esipihaan, se on maaherran virka-asuntoon, ja kutsuivat sinne koko kohortin. He pukivat hänen päälleen purppuravaatteen, väänsivät orjantappuroista kruunun ja panivat sen hänen päähänsä ja rupesivat tervehtimään häntä: "Terve, juutalaisten kuningas!" He löivät häntä päähän ruokokepillä, sylkivät hänen päälleen ja laskeutuen polvilleen kumarsivat häntä. Kun he olivat häntä pilkanneet, he riisuivat häneltä purppuraviitan, pukivat hänet hänen omiin vaatteisiinsa ja veivät hänet pois ristiinnaulitakseen hänet. He pakottivat erään ohikulkevan miehen, Simonin, kyreneläisen, joka tuli pellolta, Aleksanterin ja Rufuksen isän, kantamaan hänen ristiään. He veivät hänet paikalle, jonka nimi on Golgata, se on käännettynä: pääkallonpaikka. He tarjosivat hänelle mirhalla sekoitettua viiniä, mutta hän ei ottanut sitä. He ristiinnaulitsivat hänet ja jakoivat keskenään hänen vaatteensa heittäen niistä arpaa, mitä kukin oli saava. Oli kolmas tunti, kun he hänet ristiinnaulitsivat. Päällekirjoitukseksi oli merkitty hänen syynsä: "Juutalaisten kuningas." He ristiinnaulitsivat hänen kanssaan kaksi ryöväriä, toisen hänen oikealle ja toisen hänen vasemmalle puolelleen. Niin kävi toteen Raamattu, joka sanoo: "Hänet luettiin pahantekijöiden joukkoon." Ohikulkijat herjasivat häntä ja nyökyttivät päätään ja sanoivat: "Voi sinua, joka hajotat maahan temppelin ja kolmessa päivässä sen rakennat! Auta itseäsi ja astu alas ristiltä." Samoin ylipapitkin sekä kirjanoppineet pilkkasivat häntä keskenään ja sanoivat: "Muita hän on auttanut, itseään ei voi auttaa. Astukoon hän, Kristus, Israelin kuningas, nyt alas ristiltä, että näkisimme ja uskoisimme." Myös ne, jotka olivat ristiinnaulitut hänen kanssaan, herjasivat häntä. Kuudennella tunnilla tuli pimeys yli koko maan, ja sitä kesti aina yhdeksänteen tuntiin. Yhdeksännellä tunnilla Jeesus huusi suurella äänellä: "Eeli, Eeli, lama sabaktani?" Se on käännettynä: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit? Sen kuullessaan sanoivat muutamat niistä, jotka siinä seisoivat: "Katso, hän huutaa Eliaa." Eräs mies juoksi ja täytti sienen hapanviinillä, pani sen ruokokepin päähän ja antoi hänelle juoda sanoen: "Annahan olla, katsokaamme, tuleeko Elia ottamaan hänet alas." Mutta Jeesus huusi suurella äänellä ja antoi henkensä. Temppelin esirippu repesi kahtia ylhäältä alas asti. Mutta kun sadanpäällikkö, joka seisoi häntä vastapäätä, näki hänen tällä tavalla antavan henkensä, hän sanoi: "Totisesti tämä ihminen oli Jumalan Poika." Siellä oli myös naisia taaempaa katselemassa. Näiden joukossa olivat Maria Magdaleena ja Maria, Jaakob nuoremman ja Jooseen äiti, sekä Salome, jotka hänen ollessaan Galileassa olivat seuranneet ja palvelleet häntä, sekä monia muita, jotka olivat tulleet hänen kanssaan ylös Jerusalemiin. Kun ilta oli jo tullut, ja koska oli valmistuspäivä, se on sapatin aattopäivä, tuli Joosef, arimatialainen, arvossapidetty Neuvoston jäsen, joka hänkin odotti Jumalan valtakuntaa, rohkaisi mielensä ja meni sisälle Pilatuksen luo ja pyysi Jeesuksen ruumista. Pilatus ihmetteli, oliko hän jo kuollut, ja kutsuttuaan luokseen sadanpäällikön kysyi tältä, oliko hän jo kauan sitten kuollut. Saatuaan sadanpäälliköltä tiedon siitä hän lahjoitti ruumiin Joosefille. Tämä osti liinavaatteen, otti hänet alas, kääri hänet liinavaatteeseen, pani hautaan, joka oli hakattu kallioon, ja vieritti kiven haudan ovelle. Maria Magdaleena ja Maria, Jooseen äiti, katselivat, mihin hänet pantiin. Sapatin mentyä ohi ostivat Maria Magdaleena ja Maria, Jaakobin äiti, sekä Salome hyvänhajuisia yrttejä mennäkseen voitelemaan hänet. Ani varhain viikon ensimmäisenä päivänä he tulivat haudalle, auringon noustessa ja sanoivat toisilleen: "Kuka vierittää meille kiven haudan ovelta?" Kohotettuaan katseensa he näkivät kiven poisvieritetyksi, se oli näet hyvin suuri. Mentyään sisälle hautaan he näkivät nuorukaisen istuvan oikealla puolella puettuna pitkään, valkoiseen vaatteeseen, ja pelästyivät suuresti. Mutta hän sanoi heille: "Älkää pelästykö, te etsitte Jeesusta, Nasaretilaista, joka oli ristiinnaulittu. Hänet on herätetty kuolleista, hän ei ole täällä. Katso, tässä on paikka, johon he hänet panivat. Mutta menkää ja sanokaa hänen opetuslapsilleen ja Pietarille: 'Hän menee teidän edellänne Galileaan, siellä näette hänet, kuten hän teille sanoi.'" He tulivat ulos nopeasti ja pakenivat haudalta, sillä he vapisivat järkyttyneinä eivätkä sanoneet kenellekään mitään, sillä he pelkäsivät. Mutta ylösnoustuaan hän varhain aamulla viikon ensimmäisenä päivänä ilmestyi ensiksi Maria Magdaleenalle, josta hän oli ajanut ulos seitsemän riivaajaa. Tämä meni ja vei sanan niille, jotka olivat olleet Jeesuksen kanssa ja jotka nyt murehtivat ja itkivät. Kun he kuulivat, että hän eli ja että Maria oli nähnyt hänet, he eivät uskoneet. Mutta sen jälkeen hän toisenmuotoisena ilmestyi kahdelle heistä heidän kävellessään maaseudulle. Hekin menivät ja veivät sanan toisille, jotka eivät kuitenkaan uskoneet heitä. Vihdoin hän ilmestyi myös niille yhdelletoista heidän ollessaan aterialla. Hän nuhteli heidän epäuskoaan ja heidän sydämensä kovuutta, kun he eivät olleet uskoneet niitä, jotka olivat nähneet hänet kuolleista herätettynä. Hän sanoi heille: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka uskoo ja tulee kastetuksi, se pelastuu, mutta se, joka ei usko, tuomitaan kadotukseen. Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä, nostavat käsin käärmeitä, ja jos he juovat jotakin kuolettavaa, se ei vahingoita heitä. He panevat kätensä sairaiden päälle, ja nämä paranevat." Kun nyt Herra Jeesus oli puhunut heille, otettiin hänet ylös taivaaseen, ja hän istuutui Jumalan oikealle puolelle. Mutta he lähtivät ja saarnasivat kaikkialla, ja Herra vaikutti heidän kanssaan ja vahvisti sanan sitä seuraavien merkkien kautta. Aamen. Koska monet ovat ryhtyneet laatimaan kertomusta keskuudessamme toteutuneista tapahtumista, sen mukaan kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta asti ovat olleet silminnäkijöitä ja sananpalvelijoita, minäkin tarkkaan tutkittuani alusta alkaen kaikki olen nähnyt hyväksi kirjoittaa ne järjestyksessä sinulle, korkea-arvoinen Teofilos, että oppisit tuntemaan, kuinka varmat ovat ne asiat, jotka sinulle on opetettu. Herodeksen, Juudean kuninkaan, aikana oli pappi, nimeltä Sakarias, Abian osastoa. Hänen vaimonsa oli Aaronin tyttäriä, ja hänen nimensä oli Elisabet. He olivat molemmat vanhurskaita Jumalan edessä vaeltaen nuhteettomina kaikissa Herran käskyissä ja säädöksissä. Mutta heillä ei ollut lasta, sillä Elisabet oli hedelmätön, ja he olivat molemmat tulleet vanhoiksi. Tapahtui, kun hänen [Sakariaan] osastonsa palvelusvuoro tuli ja hän toimitti papillisia tehtäviä Jumalan edessä, että tavanmukaisessa papintehtävien arvonnassa hän sai osakseen mennä Herran temppeliin suitsuttamaan. Koko kansanjoukko oli suitsuttamisen aikaan ulkopuolella rukoilemassa. Hänelle ilmestyi Herran enkeli seisoen suitsutusalttarin oikealla puolella. Hänet nähdessään Sakarias säikähti, ja hänet valtasi pelko. Mutta enkeli sanoi hänelle: "Älä pelkää, Sakarias, sillä rukouksesi on kuultu, ja vaimosi Elisabet on synnyttävä sinulle pojan, ja sinä olet antava hänelle nimen Johannes. Hän on oleva sinulle iloksi ja riemuksi, ja monet iloitsevat hänen syntymisestään. Sillä hän on oleva suuri Herran edessä. Viiniä ja väkijuomaa hän ei juo, ja hän on oleva täytetty Pyhällä Hengellä jo äitinsä kohdusta. Hän kääntää israelilaisista monta Herran, heidän Jumalansa, luo. Hän kulkee hänen edellään Eliaan hengessä ja voimassa kääntääkseen isien sydämet lasten puoleen ja tottelemattomat vanhurskasten mielenlaatuun toimittaakseen Herralle valmistetun kansan." Sakarias sanoi enkelille: "Kuinka tämän käsittäisin? Sillä minä olen vanha, ja vaimoni on iäkäs." Enkeli vastasi ja sanoi hänelle: "Minä olen Gabriel, joka seison Jumalan edessä, ja minut on lähetetty puhumaan sinulle ja julistamaan sinulle tämä ilosanoma. Katso, tulet mykäksi etkä kykene puhumaan mitään siihen päivään asti, jona tämä tapahtuu, sen tähden ettet uskonut sanojani, jotka toteutuvat aikanaan." Kansa oli odottamassa Sakariasta, ja he ihmettelivät, että hän viipyi temppelissä. Mutta tullessaan ulos hän ei kyennyt puhumaan heille, ja he ymmärsivät, että hän oli nähnyt näyn temppelissä. Hän viittoi heille ja jäi mykäksi. Tapahtui, että kun hänen virkatoimensa päivät olivat päättyneet, hän meni kotiinsa. Niiden päivien jälkeen Elisabet, hänen vaimonsa, tuli raskaaksi ja pysyi kotona viisi kuukautta, sanoen: "Näin on Herra tehnyt minulle näinä päivinä, jolloin hän katsoi puoleeni ja poisti minusta ihmisten halveksunnan." Kuudentena kuukautena sen jälkeen Jumala lähetti enkeli Gabrielin Galilean kaupunkiin, jonka nimi on Nasaret, neitsyen luo, joka oli kihlattu Joosef-nimiselle miehelle Daavidin huoneesta, ja neitsyen nimi oli Maria. Tullessaan sisälle hänen luokseen enkeli sanoi: "Terve, armoitettu! Herra olkoon kanssasi, sinä siunattu vaimojen joukossa." Mutta hän hämmästyi suuresti tästä puheesta ja mietti, mitä tämä tervehdys mahtoi tarkoittaa. Enkeli sanoi hänelle: "Älä pelkää, Maria, sillä olet saanut armon Jumalan edessä. Katso, tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja annat hänelle nimen Jeesus. Hän on oleva suuri, ja hänet tulee kutsua Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen isänsä, valtaistuimen, ja hän on oleva Jaakobin huoneen kuningas iankaikkisesti, eikä hänen valtakunnallaan ole loppua oleva." Maria sanoi enkelille: "Kuinka tämä tapahtuu, sillä en tiedä miehestä mitään?" Enkeli vastasi ja sanoi hänelle: "Pyhä Henki tulee päällesi, ja Korkeimman voima levittää varjonsa yllesi. Sen tähden myös se pyhä, mikä syntyy, kutsutaan Jumalan Pojaksi. Katso, sukulaisesi Elisabet, hänkin kantaa kohdussaan poikaa vanhalla iällään, ja tämä on kuudes kuukausi hänellä, jota sanottiin hedelmättömäksi, sillä Jumalalle ei ole mikään mahdotonta." Maria sanoi: "Katso, olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle sinun sanasi mukaan." Ja enkeli lähti hänen luotaan. Niinä päivinä Maria nousi ja lähti kiireesti Vuorimaahan erääseen Juudan kaupunkiin ja meni Sakariaan kotiin ja tervehti Elisabetia. Tapahtui, että kun Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, hypähti lapsi hänen kohdussaan, ja Elisabet täytettiin Pyhällä Hengellä. Hän alkoi puhua kovalla äänellä ja sanoi: "Siunattu sinä vaimojen joukossa, ja siunattu kohtusi hedelmä! Kuinka minulle tapahtuu tämä, että Herrani äiti tulee luokseni? Sillä katso, kun tervehdyksesi ääni tuli korviini, hypähti lapsi riemusta kohdussani. Autuas se, joka uskoi, sillä se sana on täyttyvä, mikä hänelle on tullut Herralta!" Maria sanoi: "Sieluni ylistää suuresti Herraa, ja henkeni riemuitsee Jumalasta, vapahtajastani, sillä hän on katsonut palvelijattarensa alhaisuuteen. Katso, tästedes kaikki sukukunnat ylistävät minua autuaaksi. Sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria, ja hänen nimensä on Pyhä, ja hänen laupeutensa pysyy polvesta polveen niille, jotka häntä pelkäävät. Hän on osoittanut voimansa käsivarrellaan. Hän on hajottanut ne, joilla oli ylpeät ajatukset sydämessään. Hän on syössyt valtiaat valtaistuimilta ja korottanut alhaiset. Nälkäiset hän on täyttänyt hyvyyksillä, ja rikkaat hän on lähettänyt tyhjinä pois. Hän on ottanut huomaansa palvelijansa Israelin muistaakseen laupeutta Aabrahamia ja hänen siementään kohtaan iankaikkisesti, kuten hän on isillemme puhunut." Mutta Maria viipyi hänen luonaan noin kolme kuukautta ja palasi kotiinsa. Elisabetin synnyttämisen aika tuli, ja hän synnytti pojan. Kun sitten hänen naapurinsa ja sukulaisensa kuulivat, että Herra oli tehnyt hänelle suuren laupeuden, he iloitsivat hänen kanssaan. Tapahtui kahdeksantena päivänä, että he tulivat ympärileikkaamaan lasta ja aikoivat antaa hänelle hänen isänsä mukaan nimen Sakarias. Mutta hänen äitinsä vastasi ja sanoi: "Ei suinkaan, vaan hänen nimensä on oleva Johannes." He sanoivat hänelle: "Eihän suvussasi ole ketään, jolla on se nimi?" He tiedustelivat viittomalla lapsen isältä, minkä nimen hän tahtoi hänelle annettavaksi. Hän pyysi taulun ja kirjoitti siihen nämä sanat: "Johannes on hänen nimensä." Ja kaikki ihmettelivät. Heti hänen suunsa aukeni, ja hänen kielensä vapautui, ja hän puhui kiittäen Jumalaa. Ja kaikille heidän ympärillään asuville tuli pelko, ja koko Juudean Vuorimaassa puhuttiin kaikista näistä tapahtumista. Kaikki, jotka niistä kuulivat, panivat ne mieleensä ja sanoivat: "Mikä tästä lapsesta tulee?" Sillä Herran käsi oli hänen kanssaan. Sakarias, hänen isänsä, täytettiin Pyhällä Hengellä, ja hän profetoi sanoen: "Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, sillä hän on katsonut kansansa puoleen, valmistanut sille lunastuksen ja kohottanut meille pelastuksen sarven palvelijansa Daavidin huoneeseen – kuten hän on puhunut ikiajoista asti pyhien profeettojensa suun kautta – pelastukseksi vihollisistamme ja kaikkien niiden kädestä, jotka meitä vihaavat, tehdäkseen laupeuden isillemme ja muistaakseen pyhän liittonsa, sen valan, jonka hän vannoi Aabrahamille, isällemme; suodakseen meidän vapahdettuina vihollistemme kädestä pelkäämättä palvella häntä pyhyydessä ja vanhurskaudessa hänen edessään kaikkina elinpäivinämme. Lapsukainen, sinua sanotaan Korkeimman profeetaksi, sillä sinä olet käyvä Herran edellä valmistaaksesi hänen teitään, antaaksesi hänen kansalleen pelastuksen tuntemisen heidän syntiensä anteeksiantamisessa, Jumalamme sydämellisen laupeuden tähden, jonka kautta puoleemme katsoo aamun koitto korkeudesta, loistaen meille, jotka istumme pimeydessä ja kuoleman varjossa, ja ohjaten jalkamme rauhan tielle." Mutta lapsi kasvoi ja vahvistui Hengessä. Hän oli erämaassa siihen päivään asti, jona hän oli astuva Israelin eteen. Tapahtui niinä päivinä, että keisari Augustukselta lähti käsky, että koko maailma oli kirjoitettava veroluetteloihin. Tämä merkitseminen oli ensimmäinen ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana. Kaikki lähtivät luetteloihin merkittäviksi, kukin omaan kaupunkiinsa. Joosefkin lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ylös Juudeaan, Daavidin kaupunkiin, jonka nimi on Beetlehem, hän kun oli Daavidin huonetta ja sukua, veroluetteloihin merkittäväksi Marian, hänelle kihlatun vaimon kanssa, joka oli raskaana. Tapahtui heidän siellä ollessaan, että Marian synnyttämisen aika täyttyi. Hän synnytti pojan, esikoisensa, kapaloi hänet ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa vierashuoneessa. Sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa. Katso, heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään, ja heidät valtasi suuri pelko. Mutta enkeli sanoi heille: "Älkää pelätkö; sillä katso, ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa. Tämä on teille merkkinä: löydätte lapsen kapaloituna seimessä makaamassa." Yhtäkkiä enkelin kanssa oli suuri joukko taivaallista sotaväkeä, ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat: "Jumalan on kunnia korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joihin hänellä on mielisuosio!" Tapahtui, kun enkelit olivat menneet heidän luotaan taivaaseen, niin miehet, paimenet, puhuivat toisilleen: "Menkäämme nyt Beetlehemiin katsomaan sitä, mikä on tapahtunut ja minkä Herra meille ilmoitti." He menivät kiiruhtaen ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. Kun he tämän olivat nähneet, he ilmoittivat sen sanan, joka oli puhuttu heille tästä lapsesta. Kaikki, jotka sen kuulivat, ihmettelivät sitä, mitä paimenet heille puhuivat. Mutta Maria talletti kaikki nämä sanat ja tutkisteli niitä sydämessään. Paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa kaikesta, minkä olivat kuulleet ja nähneet, kuten heille oli puhuttu. Kun sitten kahdeksan päivää oli kulunut ja lapsi oli ympärileikattava, annettiin hänelle nimi Jeesus, jonka enkeli oli hänelle antanut, ennen kuin hän sikisi kohdussa. Kun hänen [Marian] puhdistuspäivänsä Mooseksen lain mukaan olivat täyttyneet, he veivät hänet [Jeesuksen] ylös Jerusalemiin asettaakseen hänet Herran eteen – kuten on kirjoitettuna Herran laissa: "Jokainen miehenpuoli, joka avaa äidinkohdun, luettakoon Herralle pyhitetyksi" – ja uhratakseen, kuten Herran laissa on säädetty, parin metsäkyyhkysiä tai kaksi kyyhkysenpoikaa. Katso, Jerusalemissa oli mies, nimeltä Simeon; hän oli vanhurskas ja jumalinen mies, joka odotti Israelin lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen päällään. Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei hän ollut näkevä kuolemaa, ennen kuin hän oli nähnyt Herran Kristuksen. Ja hän tuli Hengessä pyhäkköön. Kun vanhemmat toivat Jeesus-lasta sisälle tehdäkseen hänelle, kuten tapa oli lain mukaan, hänkin otti hänet syliinsä ja kiitti Jumalaa ja sanoi: "Herra, nyt lasket palvelijasi rauhaan menemään, sanasi mukaan; sillä silmäni ovat nähneet pelastuksesi, jonka olet valmistanut kaikkien kansojen eteen, valkeudeksi valaisemaan pakanoita ja kirkkaudeksi kansallesi Israelille." Joosef ja hänen äitinsä ihmettelivät sitä, mitä hänestä sanottiin. Simeon siunasi heitä ja sanoi Marialle, hänen äidilleen: "Katso, tämä on pantu lankeamiseksi ja nousemiseksi monelle Israelissa ja merkiksi, jota vastaan sanotaan – ja myös sinun sielusi lävitse on miekka käyvä, että monen sydämen ajatukset tulisivat ilmi." Oli naisprofeetta, Hanna, Fanuelin tytär, Asserin sukukuntaa. Hän oli tullut jo vanhaksi. Mentyään neitsyenä naimisiin hän oli elänyt miehensä kanssa seitsemän vuotta, ja oli nyt leski, kahdeksankymmenen neljän vuoden ikäinen. Hän ei poistunut pyhäköstä, vaan palveli siellä Jumalaa paastoilla ja rukouksilla öin ja päivin. Juuri sillä hetkellä hän tuli siihen, ylisti Jumalaa ja puhui lapsesta kaikille, jotka odottivat lunastusta Jerusalemissa. Täytettyään kaiken, mikä Herran lain mukaan oli tehtävä, he palasivat Galileaan, kaupunkiinsa Nasaretiin. Mutta lapsi kasvoi, vahvistui hengessä ja täyttyi viisaudella, ja Jumalan armo oli hänen päällään. Hänen vanhempansa vaelsivat joka vuosi Jerusalemiin pääsiäisjuhlille. Kun hän oli kaksitoistavuotias, he menivät sinne ylös juhlan tavan mukaan. Kun ne päivät olivat kuluneet ja he lähtivät kotiin, Jeesus-poika jäi Jerusalemiin, eivätkä Joosef ja hänen äitinsä tienneet sitä, vaan he olettivat hänen olevan matkaseurueessa ja kulkivat päivänmatkan ja etsivät häntä sukulaisten ja tuttavien joukosta; mutta kun eivät löytäneet, he palasivat Jerusalemiin etsimään häntä. Tapahtui, että he kolmen päivän kuluttua löysivät hänet pyhäköstä istumassa opettajien keskellä heitä kuunnellen ja heiltä kysellen. Kaikki, jotka häntä kuuntelivat, ihmettelivät hänen ymmärrystään ja vastauksiaan. Hänet nähdessään hänen vanhempansa hämmästyivät, ja hänen äitinsä sanoi hänelle: "Poikani, miksi teit meille näin? Katso, sinun isäsi ja minä olemme huolestuneina etsineet sinua." Hän sanoi heille: "Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet, että minun pitää olla niissä, mitkä minun Isäni ovat?" Mutta he eivät ymmärtäneet sitä sanaa, jonka hän heille puhui. Hän lähti heidän kanssaan, tuli Nasaretiin ja oli heille alamainen. Mutta hänen äitinsä talletti kaikki nämä sanat sydämeensä. Jeesus varttui viisaudessa, iässä ja armossa Jumalan ja ihmisten edessä. Viidentenätoista keisari Tiberiuksen hallitusvuotena, kun Pontius Pilatus oli Juudean maaherrana ja Herodes Galilean neljännesruhtinaana ja hänen veljensä Filippos Iturean ja Trakonitiin maan neljännesruhtinaana ja Lysanias Abilenen neljännesruhtinaana, siihen aikaan kun Hannas oli ylipappina, sekä myös Kaifas, tuli Jumalan sana Johannekselle, Sakariaan pojalle, erämaassa Hän meni kaikkiin Jordanin lähiseutuihin ja saarnasi mielenmuutoksen kastetta syntien anteeksisaamiseksi, kuten on kirjoitettuna profeetta Jesajan sanojen kirjassa: "Airuen ääni kuuluu erämaassa: 'Valmistakaa Herralle tie, tehkää hänen polkunsa tasaisiksi.' Kaikki rotkot täytettäköön, kaikki vuoret ja kukkulat alennettakoon, mutkat tulkoot suoriksi ja koleikot tasaisiksi teiksi, ja kaikki liha on näkevä Jumalan pelastuksen." Hän sanoi kansalle, joka vaelsi hänen kastettavakseen: "Te kyykäärmeitten sikiöt, kuka on neuvonut teitä pakenemaan tulevaa vihaa? Tehkää sen tähden mielenmuutoksen mukaisia hedelmiä, älkääkä ruvetko sanomaan mielessänne: 'Onhan meillä isänä Aabraham', sillä sanon teille, että Jumala voi näistä kivistä herättää lapsia Aabrahamille. Kirves on jo pantu puitten juurelle: jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan siis pois ja heitetään tuleen." Kansa kysyi häneltä sanoen: "Mitä meidän siis pitää tehdä?" Hän vastasi ja sanoi heille: "Jolla on kaksi paitaa, antakoon toisen sille, joka on ilman; ja se, jolla on ruokaa, tehköön samoin." Tuli myös publikaaneja kastettaviksi, ja he sanoivat hänelle: "Opettaja, mitä teemme?" Hän sanoi heille: "Älkää ottako enempää, kuin teille on säädetty." Myös sotamiehet kysyivät häneltä sanoen: "Mitä meidän tulee tehdä?" Hän sanoi heille: "Älkää kiskoko keneltäkään älkääkä kiristäkö, vaan tyytykää palkkaanne." Mutta kun kansa odotti ja kaikki ajattelivat sydämessään Johanneksesta, eikö hän ehkä ollut Kristus, Johannes vastasi kaikille sanoen: "Minä kastan teidät vedellä, mutta tulee minua väkevämpi, jonka sandaalin nyöriäkään en ole kelvollinen päästämään. Hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella. Hänellä on viskimensä kädessään, ja hän puhdistaa puimatanterensa ja kokoaa vehnät aittaansa, mutta ruumenet hän polttaa sammumattomassa tulessa." Antaen myös monia muita kehotuksia hän julisti kansalle evankeliumia. Mutta kun neljännesruhtinas Herodes sai häneltä nuhteita veljensä vaimon, Herodiaan, tähden ja kaiken sen pahan tähden, mitä Herodes oli tehnyt, hän kaiken muun lisäksi teki senkin, että sulki Johanneksen vankilaan. Kun siis kaikkea kansaa kastettiin ja myös Jeesus oli saanut kasteen ja rukoili, tapahtui, että taivas aukeni ja Pyhä Henki laskeutui hänen päälleen ruumiillisessa muodossa kuin kyyhkynen, ja taivaasta tuli ääni: "Sinä olet rakas Poikani. Sinuun olen mieltynyt." Hän, Jeesus, oli aloittaessaan toimintansa noin kolmenkymmenen vuoden vanha, ja oli, kuten luultiin, Joosefin poika. Joosef oli Eelin poika, Eeli Mattatin, tämä Leevin, tämä Melkin, tämä Jannain, tämä Joosefin, tämä Mattatiaan, tämä Aamoksen, tämä Naahumin, tämä Eslin, tämä Naggain, tämä Maahatin, tämä Mattatiaan, tämä Semeinin, tämä Joosekin, tämä Joodan, tämä Johananin, tämä Reesan, tämä Serubbaabelin, tämä Sealtielin, tämä Neerin, tämä Melkin, tämä Addin, tämä Koosamin, tämä Elmadamin, tämä Eerin, tämä Jeesuksen, tämä Elieserin, tämä Joorimin, tämä Mattatin, tämä Leevin, tämä Simeonin, tämä Juudan, tämä Joosefin, tämä Joonamin, tämä Eliakimin, tämä Melean, tämä Mennan, tämä Mattatan, tämä Naatanin, tämä Daavidin, tämä Iisain, tämä Oobedin, tämä Booaan, tämä Saalan, tämä Nahassonin, tämä Aminadabin, tämä Adminin, tämä Arnin, tämä Esromin, tämä Faareen, tämä Juudan, tämä Jaakobin, tämä Iisakin, tämä Aabrahamin, tämä Taaran, tämä Naahorin, tämä Serukin, tämä Ragaun, tämä Faalekin, tämä Eberin, tämä Saalan, tämä Kainamin, tämä Arfaksadin, tämä Seemin, tämä Nooan, tämä Laamekin, tämä Metusalahin, tämä Eenokin, tämä Jaaretin, tämä Mahalalelin, tämä Keenanin, tämä Enoksen, tämä Seetin, tämä Aadamin, tämä Jumalan. Jeesus palasi Jordanilta täynnä Pyhää Henkeä, ja Henki kuljetti häntä erämaassa, ja perkele kiusasi häntä neljäkymmentä päivää. Hän ei syönyt mitään niinä päivinä, mutta kun ne olivat päättyneet, hänen tuli nälkä. Perkele sanoi hänelle: "Jos sinä olet Jumalan Poika, sano tälle kivelle, että se muuttuu leiväksi." Jeesus vastasi hänelle: "Kirjoitettu on: 'Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta Jumalan sanasta.'" Perkele vei hänet korkealle vuorelle ja näytti hänelle hetkessä kaikki maailman valtakunnat ja sanoi hänelle: "Sinulle annan kaiken tämän vallan ja näiden kunnian, sillä minun haltuuni se on annettu, ja annan sen, kenelle tahdon. Jos sinä siis kumarrut minun eteeni, niin kaikki on oleva sinun." Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Väisty luotani, saatana, sillä kirjoitettu on: 'Herraa, sinun Jumalaasi, tulee sinun kumartaa ja häntä ainoaa palvella.'" Hän vei hänet Jerusalemiin ja asetti hänet pyhäkön harjalle ja sanoi hänelle: "Jos sinä olet Jumalan Poika, heittäydy tästä alas, sillä kirjoitettu on: 'Hän antaa enkeleilleen käskyn sinusta, että he varjelevat sinua', ja: 'He kantavat sinua käsillään, ettet loukkaisi jalkaasi kiveen.'" Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Sanottu on: 'Älä kiusaa Herraa, sinun Jumalaasi.'" Kun perkele oli kaiken kiusattavansa kiusannut, hän poistui hänen luotaan ajaksi. Sitten Jeesus palasi Hengen voimassa Galileaan, ja hänen maineensa levisi kaikkiin ympärillä oleviin seutuihin. Hän opetti heidän synagogissaan, ja kaikki ylistivät häntä. Hän saapui Nasaretiin, jossa hänet oli kasvatettu, ja meni tapansa mukaan sapatinpäivänä synagogaan ja nousi lukemaan. Hänelle annettiin profeetta Jesajan kirja, ja kun hän avasi kirjakäärön, hän löysi sen paikan, johon oli kirjoitettu: "Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille; hän on lähettänyt minut parantamaan särjettyjä sydämiä; hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään ruhjotut vapauteen, ja saarnaamaan Herran otollista vuotta." Käärittyään kirjakäärön kokoon hän antoi sen palvelijalle ja istuutui, ja kaikkien synagogassa olevien silmät olivat häneen kiinnitetyt. Hän rupesi puhumaan heille: "Tänä päivänä tämä kirjoitus on käynyt toteen teidän korvienne kuullen." Kaikki lausuivat hänestä hyvän todistuksen ja ihmettelivät niitä armon sanoja, jotka hänen suustaan lähtivät. He sanoivat: "Eikö tämä ole Joosefin poika?" Hän sanoi heille: "Kaiketi aiotte sanoa minulle tämän sananlaskun: 'Parantaja, paranna itsesi'; 'tee täälläkin, isäsi kaupungissa, niitä suuria tekoja, joita olemme kuulleet tapahtuneen Kapernaumissa.'" Hän sanoi: "Totisesti sanon teille: ei kukaan profeetta ole otollinen isänsä kaupungissa. Sanon teille totuuden mukaisesti: monta leskeä oli Eliaan aikana Israelissa, kun taivas oli suljettuna kolme vuotta ja kuusi kuukautta ja suuri nälänhätä tuli koko maahan, eikä Eliaa lähetetty kenenkään luo heistä, vaan ainoastaan leskinaisen luo Siidonin maan Sarpatiin. Monta spitaalista oli Israelissa profeetta Elisan aikana, eikä kukaan heistä tullut puhdistetuksi, vaan ainoastaan Naiman, syyrialainen." Tämän kuullessaan kaikki, jotka olivat synagogassa, tulivat kiukkua täyteen, nousivat ja ajoivat hänet ulos kaupungista ja veivät hänet sen vuoren jyrkänteelle asti, jolle heidän kaupunkinsa oli rakennettu, syöstäkseen hänet alas. Mutta hän lähti pois kävellen heidän keskeltään. Hän meni alas Kapernaumiin, Galilean kaupunkiin, ja opetti heitä sapattina. He olivat hämmästyksissään hänen opetuksestaan, sillä hänen sanansa oli sen puhetta, jolla siihen on valta. Synagogassa oli mies, jossa oli saastaisen riivaajan henki. Tämä huusi suurella äänellä: "Voi, mitä sinulla on meidän kanssamme tekemistä, Jeesus Nasaretilainen? Oletko tullut meitä tuhoamaan? Tunnen sinut, kuka olet, sinä Jumalan Pyhä." Jeesus nuhteli häntä sanoen: "Vaikene ja lähde hänestä." Riivaaja viskasi hänet heidän keskelleen ja lähti hänestä häntä lainkaan vahingoittamatta. Heidät kaikki valtasi hämmästys, ja he puhuivat keskenään sanoen: "Mitä tämä puhe on, sillä hän käskee vallalla ja voimalla saastaisia henkiä, ja ne lähtevät ulos?" Maine hänestä levisi kaikkialle ympäristön seutuihin. Hän nousi ja meni synagogasta Simonin kotiin. Simonin anopilla oli kova kuume, ja he rukoilivat Jeesusta hänen puolestaan. Hän kumartui hänen ylitseen ja nuhteli kuumetta, ja se lähti hänestä. Hän nousi heti ja palveli heitä. Mutta auringon laskiessa kaikki, joilla oli monenlaisia sairaita, veivät heidät hänen luokseen. Hän pani kätensä heidän itse kunkin päälle ja paransi heidät. Myös riivaajat lähtivät ulos monesta huutaen ja sanoen: "Sinä olet Jumalan Poika!" Mutta hän nuhteli niitä eikä sallinut niiden puhua, koska ne tiesivät hänen olevan Kristus. Päivän tultua hän lähti pois ja meni autioon paikkaan, mutta kansa etsi häntä, ja saavuttuaan hänen luokseen he pidättelivät häntä lähtemästä heidän luotaan. Mutta hän sanoi heille: "Minun tulee muillekin kaupungeille julistaa Jumalan valtakunnan evankeliumi, sillä sitä varten minut on lähetetty." Ja hän saarnasi Galilean synagogissa. Tapahtui, että kun kansa tunkeutui hänen ympärilleen kuulemaan Jumalan sanaa ja hän seisoi Genetsaretin järven rannalla, hän näki järven rannassa kaksi venettä, mutta kalastajat olivat lähteneet niistä ja huuhtoivat verkkojaan. Hän astui niistä toiseen, joka oli Simonin, ja pyysi häntä viemään sen vähän matkan päähän maasta, ja hän istui ja opetti kansaa veneestä. Mutta lakattuaan puhumasta hän sanoi Simonille: "Vie vene syvälle ja heittäkää verkkonne saadaksenne saalista." Simon vastasi ja sanoi hänelle: "Mestari, koko yön olemme tehneet työtä emmekä ole saaneet mitään, mutta sinun käskystäsi heitän verkon." Sen tehtyään he saivat kierretyksi suuren joukon kaloja, ja heidän verkkonsa repeili. He viittoivat toisessa veneessä oleville tovereilleen, että tulisivat auttamaan heitä; ja he tulivat. He täyttivät molemmat veneet, niin että ne olivat uppoamaisillaan. Kun Simon Pietari näki sen, hän lankesi Jeesuksen polvien eteen ja sanoi: "Mene pois luotani, Herra, sillä olen syntinen mies." Sillä kalansaaliin tähden, jonka he olivat saaneet, oli hämmästys vallannut hänet ja kaikki ne, jotka olivat hänen kanssaan, ja samoin myös Jaakobin ja Johanneksen, Sebedeuksen pojat, jotka olivat Simonin kalastuskumppaneita. Mutta Jeesus sanoi Simonille: "Älä pelkää, tästä lähtien sinä saat saaliiksi ihmisiä." He veivät veneet maihin, jättivät kaikki ja seurasivat häntä. Kun hän oli eräässä kaupungissa, katso, siellä oli mies täynnä spitaalia. Nähdessään Jeesuksen hän lankesi kasvoilleen ja rukoili häntä sanoen: "Herra, jos tahdot, voit minut puhdistaa." Hän ojensi kätensä, kosketti häntä ja sanoi: "Tahdon, puhdistu." Heti spitaali lähti hänestä. Hän kielsi häntä siitä kenellekään puhumasta ja sanoi: "Mene, näytä itsesi papille, ja uhraa puhdistumisestasi, niin kuin Mooses on säätänyt, todistukseksi heille." Mutta sanoma hänestä levisi vielä enemmän, ja paljon kansaa kokoontui kuulemaan häntä ja sitä varten, että hän parantaisi heidät taudeistaan. Mutta hän vetäytyi erämaahan ja rukoili. Tapahtui eräänä päivänä, että hänen opettaessaan siinä oli istumassa fariseuksia ja lainopettajia, joita oli tullut kaikista Galilean ja Juudean kylistä ja Jerusalemista; ja Herran voima oli parantamassa heitä. Katso, miehet kantoivat vuoteella miestä, joka oli halvaantunut. He yrittivät viedä hänet sisälle ja asettaa Jeesuksen eteen. Kun he tungokselta eivät löytäneet, mistä voisivat viedä hänet sisään, he nousivat katolle ja laskivat hänet vuoteineen tiilikaton läpi heidän keskelleen Jeesuksen eteen. Nähdessään heidän uskonsa hän sanoi: "Ihminen, sinun syntisi ovat sinulle anteeksi annetut." Kirjanoppineet ja fariseukset rupesivat ajattelemaan ja sanomaan: "Kuka tämä on, joka puhuu jumalanpilkkaa? Kuka voi antaa syntejä anteeksi, paitsi yksin Jumala?" Mutta kun Jeesus tiesi heidän ajatuksensa, hän vastasi ja sanoi heille: "Mitä ajattelette sydämessänne? Kumpi on helpompaa, sanoako: 'Sinun syntisi ovat sinulle anteeksi annetut', vai sanoa: 'Nouse ja kävele'? Mutta tietääksenne, että Ihmisen Pojalla on valta antaa maan päällä syntejä anteeksi, – hän sanoi halvaantuneelle – sanon sinulle: nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi." Heti hän nousi heidän edessään, otti alustan, jolla oli maannut, ja lähti kotiinsa ylistäen Jumalaa. Heidät kaikki valtasi hämmästys, ja he ylistivät Jumalaa; ja täynnä pelkoa he sanoivat: "Tänään olemme nähneet ihmeellisiä [tekoja]." Sen jälkeen hän lähti sieltä ja näki tulliasemalla istumassa publikaanin, jonka nimi oli Leevi, ja sanoi hänelle: "Seuraa minua." Tämä jätti kaiken, nousi ja seurasi häntä. Leevi valmisti hänelle suuret pidot kodissaan, ja siellä oli suuri joukko publikaaneja ja muita aterioimassa heidän kanssaan. Heidän kirjanoppineensa ja fariseukset nurisivat hänen opetuslapsiaan vastaan ja sanoivat: "Miksi te syötte ja juotte publikaanien ja syntisten kanssa?" Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä mielenmuutokseen." He sanoivat hänelle: "Johanneksen opetuslapset paastoavat usein ja pitävät rukouksia, samoin fariseustenkin opetuslapset, mutta sinun opetuslapsesi syövät ja juovat." Jeesus sanoi heille: "Ette voi saada häävieraita paastoamaan silloin, kun ylkä on heidän kanssaan. Mutta päivät tulevat, jolloin ylkä otetaan heiltä pois, ja silloin, niinä päivinä, he paastoavat." Hän sanoi heille myös vertauksen: "Ei kukaan pane paikkaa uudesta viitasta vanhaan viittaan. Muuten se rikkoo uuden viitan, eikä uudesta viitasta otettu paikka sovi vanhaan. Eikä kukaan laske nuorta viiniä vanhoihin nahkaleileihin. Muuten nuori viini rikkoo leilit, ja viini juoksee maahan, ja leilit turmeltuvat, vaan nuori viini on laskettava uusiin leileihin. Silloin molemmat pysyvät ehjinä. Eikä kukaan, joka juo vanhaa viiniä, halua heti nuorta, sillä hän sanoo: 'Vanha on hyvää.'" Tapahtui sapattina juhlan jälkeen, että hän kulki viljavainioiden halki, ja hänen opetuslapsensa katkoivat tähkiä, hiersivät niitä käsissään ja söivät. Silloin muutamat fariseuksista sanoivat: "Miksi teette sitä, mitä ei ole lupa tehdä sapatteina?" Mutta Jeesus vastasi heille ja sanoi: "Ettekö ole lukeneet, mitä Daavid teki, kun hänellä ja niillä, jotka olivat hänen kanssaan, oli nälkä, kuinka hän meni Jumalan huoneeseen, otti näkyleivät, söi ja antoi myös niille, jotka olivat hänen kanssaan, vaikka niitä ei ollut lupa syödä muiden kuin ainoastaan pappien?" Hän sanoi heille: "Ihmisen Poika on sapatinkin herra." Tapahtui, että hän toisena sapattina meni synagogaan ja opetti. Siellä oli mies, jonka oikea käsi oli kuivettunut. Kirjanoppineet ja fariseukset pitivät häntä silmällä, parantaisiko hän sapattina löytääkseen jonkin aiheen, mistä häntä syyttäisivät. Mutta hän tiesi heidän ajatuksensa ja sanoi miehelle, jonka käsi oli kuivettunut: "Nouse ja astu esiin." Hän nousi ja astui esiin. Jeesus sanoi heille: "Minä kysyn teiltä: kumpi on sapattina luvallista: tehdä hyvää vai tehdä pahaa, pelastaa henki vai kadottaa?" Hän katsoi ympärilleen heihin kaikkiin ja sanoi miehelle: "Ojenna kätesi." Mies teki niin, ja hänen kätensä tuli ennalleen, yhtä terveeksi kuin toinenkin. Mutta he vimmastuivat kovin ja puhelivat keskenään, mitä tekisivät Jeesukselle. Tapahtui niinä päivinä, että hän lähti vuorelle rukoilemaan, ja hän oli siellä koko yön rukoillen Jumalaa. Päivän tultua hän kutsui luokseen opetuslapsensa ja valitsi heistä kaksitoista, joille hän antoi myös apostolin nimen: Simonin, jolle hän myös antoi nimen Pietari, Andreaan, hänen veljensä, Jaakobin ja Johanneksen, ja Filippoksen, Bartolomeoksen, Matteuksen, Tuomaan, Jaakobin, Alfeoksen pojan, Simonin, jota kutsuttiin Kiivailijaksi, Juudan, Jaakobin pojan, sekä Juudas Iskariotin, josta tuli kavaltaja. Hän astui alas heidän kanssaan ja seisahtui tasaiselle paikalle. Siellä oli suuri joukko hänen opetuslapsiaan ja paljon kansaa koko Juudeasta ja Jerusalemista sekä Tyyron ja Siidonin rannikolta. He olivat saapuneet kuulemaan häntä ja hänen parannettavikseen taudeistaan. Myös ne, jotka olivat saastaisten henkien vaivaamia, tulivat terveiksi. Kaikki kansa tahtoi päästä koskettamaan häntä, koska hänestä lähti voima, joka paransi kaikki. Hän nosti silmänsä opetuslastensa puoleen ja sanoi: "Autuaita olette te, köyhät, sillä teidän on Jumalan valtakunta. Autuaita te, joilla nyt on nälkä, sillä teidät ravitaan! Autuaita te, jotka nyt itkette, sillä te tulette nauramaan! Autuaita olette te, kun ihmiset vihaavat teitä ja erottavat teidät yhteydestään, herjaavat teitä ja pyyhkivät pois teidän nimenne kuin jonkin pahan Ihmisen Pojan tähden. Iloitkaa sinä päivänä, riemusta hyppikää. Sillä, katso, teidän palkkanne on suuri taivaassa. Näin heidän isänsä näet tekivät profeetoille. Mutta voi teitä, te rikkaat, sillä te olette jo saaneet lohdutuksenne! Voi teitä, jotka nyt olette kylläiset, sillä teillä on oleva nälkä! Voi teitä, jotka nyt nauratte, sillä te saatte murehtia ja itkeä! Voi teitä, kun kaikki ihmiset puhuvat teistä hyvää! Sillä niin tekivät heidän isänsä väärille profeetoille. Mutta teille, jotka kuulette, sanon: rakastakaa vihollisianne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat, siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden edestä, jotka teitä parjaavat. Jos joku lyö sinua poskelle, tarjoa hänelle toinenkin, ja jos joku ottaa sinulta viitan, älä kiellä häneltä paitaakaan. Anna jokaiselle, joka sinulta anoo, äläkä vaadi takaisin siltä, joka ottaa omaasi. Niin kuin tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää tekin heille. Jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mitä kiitosta teille siitä tulee? Rakastavathan syntisetkin niitä, jotka heitä rakastavat. Jos teette hyvää niille, jotka tekevät teille hyvää, mitä kiitosta teille siitä tulee? Niinhän syntisetkin tekevät. Jos lainaatte niille, joilta toivotte saavanne takaisin, mitä kiitosta teille siitä tulee? Syntisetkin lainaavat syntisille saadakseen saman verran takaisin. Vaan rakastakaa vihollisianne ja tehkää hyvää ja lainatkaa toivomatta saavanne takaisin; niin teidän palkkanne on oleva suuri, ja te tulette Korkeimman lapsiksi, sillä hän on hyvä kiittämättömille ja pahoille. Olkaa armahtavaisia, samoin kuin teidän Isänne on armahtavainen. Älkääkä tuomitko, niin ei teitäkään tuomita; älkää kadotustuomiota lausuko, niin ei teillekään kadotustuomiota lausuta. Antakaa anteeksi, niin teillekin anteeksi annetaan. Antakaa, niin teille annetaan. Hyvä mitta, sullottu, pudistettu ja kukkurainen, annetaan teidän helmaanne; sillä millä mitalla mittaatte, sillä mitataan teille takaisin." Hän sanoi heille myös vertauksen: "Voiko sokea taluttaa sokeaa? Eivätkö molemmat kaadu kuoppaan? Opetuslapsi ei ole opettajaansa parempi. Täysin oppineena jokainen on oleva kuin hänen opettajansa. Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa parrua omassa silmässäsi? Kuinka saatat sanoa veljellesi: 'Veljeni, salli, niin otan pois rikan, joka on silmässäsi', sinä, joka et näe parrua omassa silmässäsi? Sinä ulkokullattu, poista ensin parru omasta silmästäsi, sitten näet ottaa pois rikan, joka on veljesi silmässä. Sillä ei ole hyvää puuta, joka tekee huonon hedelmän, eikä huonoa puuta, joka tekee hyvän hedelmän, sillä jokainen puu tunnetaan hedelmästään. Eihän viikunoita koota piikkipensaista, eikä viinirypäleitä korjata orjantappuroista. Hyvä ihminen tuo sydämensä hyvän varastosta esiin hyvää, ja paha tuo pahan varastostaan esiin pahaa, sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu. Miksi te sanotte minulle: 'Herra, Herra!' ettekä tee, mitä sanon? Jokainen, joka tulee minun luokseni ja kuulee sanani ja tekee niiden mukaan – osoitan teille, kenen kaltainen hän on. Hän on miehen kaltainen, joka taloa rakentaessaan kaivoi syvään ja laski perustuksen kalliolle. Kun tulva tuli, virta syöksyi taloa vasten, mutta ei voinut sitä horjuttaa, sillä se oli perustettu kalliolle. Se taas, joka kuulee eikä tee, on miehen kaltainen, joka rakensi talonsa maan pinnalle ilman perustusta. Virta syöksyi sitä vasten, ja se sortui heti, ja sen talon luhistuminen oli suuri." Kun hän oli puhunut kansan kuullen kaikki nämä puheensa, hän meni Kapernaumiin. Eräällä sadanpäälliköllä oli palvelija, joka sairasti ja oli kuolemaisillaan ja jota hän piti suuressa arvossa. Kuultuaan Jeesuksesta hän lähetti juutalaisten vanhimpia hänen luokseen pyytämään, että hän tulisi parantamaan hänen palvelijansa. Kun nämä saapuivat Jeesuksen luo, he pyysivät häntä hartaasti ja sanoivat: "Hän ansaitsee, että teet hänelle tämän, sillä hän rakastaa kansaamme ja on rakentanut meille synagogan." Jeesus lähti heidän kanssaan. Mutta kun hän ei enää ollut kaukana talosta, sadanpäällikkö lähetti ystäviään sanomaan hänelle: "Herra, älä vaivaa itseäsi, sillä en ole sen arvoinen, että tulisit kattoni alle. Sen tähden en katsonutkaan itseäni arvolliseksi tulemaan luoksesi, vaan sano sana, niin palvelijani paranee. Sillä minut on asetettu esivallan alle, ja minulla on alaisina sotilaita. Kun sanon tälle: 'Mene', hän menee, ja toiselle: 'Tule', ja hän tulee, ja palvelijalleni: 'Tee tämä', ja hän tekee." Tämän kuultuaan Jeesus ihmetteli häntä, kääntyi häntä seuranneen kansan puoleen ja sanoi: "Sanon teille: en ole Israelissakaan löytänyt näin suurta uskoa." Kun lähetetyt palasivat taloon, he tapasivat palvelijan terveenä. Sen jälkeen tapahtui, että hän vaelsi Nain-nimiseen kaupunkiin, ja hänen kanssaan vaelsi monia hänen opetuslapsistaan sekä suuri kansanjoukko. Kun hän nyt lähestyi kaupungin porttia, katso, kannettiin ulos kuollutta, äitinsä ainoaa poikaa. Äiti oli leski, ja hänen kanssaan oli paljon ihmisiä kaupungista. Hänet nähdessään Herra armahti häntä ja sanoi hänelle: "Älä itke." Sitten hän meni ja kosketti paareja; niin kantajat pysähtyivät. Ja hän sanoi: "Nuorukainen, sanon sinulle: nouse." Kuollut nousi istumaan ja alkoi puhua. Ja Jeesus antoi hänet hänen äidilleen. Heidät kaikki valtasi pelko, ja he ylistivät Jumalaa sanoen: "Suuri Profeetta on noussut keskellemme", ja: "Jumala on katsonut kansansa puoleen." Tämä puhe levisi hänestä koko Juudeaan ja koko ympäristöön. Hänen opetuslapsensa ilmoittivat tämän kaiken Johannekselle. Silloin Johannes kutsui luokseen opetuslapsistaan kaksi ja lähetti heidät Herran luo kysymään: "Oletko sinä se tuleva, vai odotammeko toista?" Miehet saapuivat hänen luokseen ja sanoivat: "Johannes Kastaja on lähettänyt meidät sinun luoksesi ja kysyy: 'Oletko sinä se tuleva, vai odotammeko toista?'" Sillä hetkellä hän juuri paransi useita taudeista, vaivoista ja pahoista hengistä, ja monelle sokealle hän antoi näön. Hän vastasi ja sanoi heille: "Menkää ja ilmoittakaa Johannekselle, mitä olette nähneet ja kuulleet: sokeat saavat näkönsä, rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat, kuurot kuulevat, kuolleita herätetään, köyhille julistetaan evankeliumia. Autuas on se, joka ei loukkaannu minuun." Kun Johanneksen lähettiläät olivat menneet, hän rupesi puhumaan kansalle Johanneksesta: "Mitä lähditte erämaahan katselemaan? Ruokoako, jota tuuli huojuttaa? Vai mitä lähditte katsomaan? Ihmistäkö, pehmeisiin vaatteisiin puettua? Katso, ne jotka ovat loistavissa vaatteissa ja elävät ylellisesti, ovat kuningasten parissa. Vai mitä lähditte katsomaan? Profeettaako? Totisesti, sanon teille: hän on enemmän kuin profeetta. Tämä on se, josta on kirjoitettu: 'Katso, minä lähetän enkelini edelläsi, ja hän valmistaa tiesi sinun eteesi.' Sanon teille: ei ole vaimoista syntyneiden joukossa ketään suurempaa kuin Johannes, mutta vähäisin Jumalan valtakunnassa on suurempi kuin hän. Kaikki kansa, joka häntä kuuli, publikaanitkin, tunnustivat Jumalan vanhurskaaksi ottamalla vastaan kasteen Johannekselta. Mutta fariseukset ja lainoppineet hylkäsivät Jumalan tarkoituksen itseään kohtaan eivätkä ottaneet häneltä kastetta. Mihin siis vertaan tämän sukukunnan ihmiset, ja kenen kaltaisia he ovat? He ovat lasten kaltaisia, jotka istuvat torilla ja huutavat toisilleen ja sanovat: 'Soitimme teille huilua, ettekä karkeloineet; veisasimme itkuvirsiä, ettekä itkeneet.' Sillä Johannes Kastaja on tullut. Hän ei syö leipää eikä juo viiniä, ja sanotte: 'Hänessä on riivaaja.' Ihmisen Poika on tullut, syö ja juo, ja sanotte: 'Katso ylensyöjää ja viininjuojaa, publikaanien ja syntisten ystävää!' Viisauden julistavat vanhurskaaksi kaikki Viisauden lapset." Niin eräs fariseuksista pyysi häntä syömään kanssaan. Hän meni fariseuksen taloon ja asettui aterialle. Katso, siinä kaupungissa oli nainen, joka oli syntinen; ja kun hän sai tietää, että Jeesus oli aterialla fariseuksen talossa, hän toi mukanaan alabasteripullon, asettui hänen taakseen hänen jalkojensa kohdalle, itki ja rupesi kastelemaan hänen jalkojaan kyynelillään, kuivasi ne päänsä hiuksilla, suuteli hänen jalkojaan ja voiteli ne hajuvoiteella. Mutta kun fariseus, joka oli hänet kutsunut, näki sen, ajatteli hän mielessään: "Jos tämä olisi profeetta, hän tietäisi, mikä ja millainen tuo nainen on, joka häneen koskee: että hän on syntinen." Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Simon, minulla on jotakin sanottavaa sinulle." Hän lausui: "Opettaja, sano." – "Lainanantajalla oli kaksi velallista; toinen oli velkaa viisisataa denaaria, toinen viisikymmentä. Kun heillä ei ollut, millä maksaa, hän antoi molemmille velan anteeksi. Sano, kumpi heistä siis rakastaa häntä enemmän?" Simon vastasi ja sanoi: "Minun mielestäni se, jolle hän antoi enemmän anteeksi." Hän sanoi hänelle: "Oikein ratkaisit." Naiseen kääntyen hän sanoi Simonille: "Näetkö tämän naisen? Tulin sinun taloosi, et antanut vettä jaloilleni, mutta tämä kasteli kyynelillään jalkani ja kuivasi ne hiuksillaan. Sinä et antanut minulle suudelmaa, mutta tämä ei ole lakannut suutelemasta jalkojani siitä asti, kun tulin sisään. Sinä et voidellut päätäni öljyllä, mutta tämä voiteli hajuvoiteella jalkani. Sen tähden sanon sinulle: tämän monet synnit ovat anteeksi annetut: hänhän näet rakasti paljon, mutta jolle vähän anteeksi annetaan, se rakastaa vähän." Sitten hän sanoi naiselle: "Sinun syntisi ovat anteeksi annetut." Ateriakumppanit rupesivat ajattelemaan mielessään: "Kuka tämä on, joka synnitkin antaa anteeksi?" Mutta hän sanoi naiselle: "Sinun uskosi on sinut pelastanut, mene rauhaan." Tapahtui sen jälkeen, että hän vaelsi kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään saarnaten ja julistaen Jumalan valtakunnan evankeliumia; ja ne kaksitoista olivat hänen kanssaan, niin myös muutamia naisia, jotka olivat parannetut pahoista hengistä ja taudeista: Maria, jota sanottiin Magdaleenaksi ja josta seitsemän riivaajaa oli lähtenyt ulos, Johanna, Herodeksen taloudenhoitajan Kuusaan vaimo, ja Susanna sekä useita muita naisia, jotka palvelivat heitä varoillaan. Kun paljon kansaa kokoontui ja ihmisiä kulki joka kaupungista hänen luokseen, hän puhui käyttäen vertausta: "Kylväjä lähti kylvämään siementään. Hänen kylväessään putosi osa tien viereen ja tallautui, ja taivaan linnut söivät sen. Osa putosi kalliolle, ja noustuaan oraalle se kuivettui, koska sillä ei ollut kosteutta. Osa taas putosi orjantappuroiden sekaan, ja orjantappurat kasvoivat mukana ja tukahduttivat sen. Mutta osa putosi hyvään maahan, kasvoi ja teki satakertaisen hedelmän." Tämän sanottuaan hän lausui suurella äänellä: "Jolla on korvat kuulla, se kuulkoon." Hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä, mitä tämä vertaus merkitsee. Hän sanoi: "Teidän on annettu tuntea Jumalan valtakunnan salaisuudet, mutta muille ne esitetään vertauksilla, että he, vaikka näkevät, eivät näkisi, ja vaikka kuulevat, eivät ymmärtäisi. Vertaus on tämä: siemen on Jumalan sana. Se, mikä tien varteen putosi, on ne, jotka kuulevat, mutta sitten perkele tulee ja ottaa sanan pois heidän sydämestään, etteivät uskoisi ja pelastuisi. Se osa, mikä kalliolle putosi, on ne, jotka kuullessaan sanan ottavat sen ilolla vastaan, mutta koska heillä ei ole juurta, he uskovat vain ajaksi ja luopuvat kiusauksen hetkellä. Orjantappuroihin pudonnut osa on ne, jotka kuulevat, mutta vaeltaessaan tukehtuvat tämän elämän huoliin, rikkauteen ja nautintoihin, eivätkä tuota kypsää hedelmää. Mutta hyvään maahan pudonnut osa on ne, jotka sanan kuultuaan säilyttävät sen vilpittömässä ja hyvässä sydämessä ja tuottavat hedelmän kärsivällisyydessä. Ei kukaan, joka sytyttää lampun, peitä sitä astialla tai pane vuoteen alle, vaan panee sen lampunjalkaan, että sisälle tulijat näkisivät valon. Sillä ei ole mitään salattua, mikä ei tule ilmi, eikä kätkettyä, mikä ei tule tunnetuksi ja joudu päivän valoon. Katsokaa siis, kuinka kuulette. Sillä sille, jolla on, annetaan, mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, minkä hän luulee olevan itsellään." Hänen äitinsä ja veljensä tulivat häntä tapaamaan, mutta eivät päässeet väentungokselta hänen luokseen. Hänelle ilmoitettiin sanoen: "Äitisi ja veljesi seisovat ulkona ja tahtovat nähdä sinua." Mutta hän vastasi ja sanoi heille: "Äitini ja veljeni ovat nämä, jotka kuulevat Jumalan sanan ja sitä noudattavat." Tapahtui eräänä päivänä, että hän astui opetuslapsineen veneeseen ja sanoi heille: "Menkäämme järven tuolle puolen!" He lähtivät vesille. Heidän purjehtiessaan hän nukahti. Mutta alas järvelle syöksyi myrskytuuli, ja vene tuli vettä täyteen, ja he olivat vaarassa. He menivät ja herättivät hänet sanoen: "Mestari, mestari, hukumme!" Herättyään hän nuhteli tuulta ja veden aaltoja; ja ne asettuivat, ja tuli tyyntä. Hän sanoi heille: "Missä on teidän uskonne?" Mutta pelko oli vallannut heidät, ja he ihmettelivät ja sanoivat toisilleen: "Kuka tämä onkaan, kun hän käskee sekä tuulia että vettä, ja ne tottelevat häntä?" He purjehtivat gadaralaisten alueelle, joka on vastapäätä Galileaa. Kun hän oli noussut maihin, häntä vastaan tuli kaupungista eräs mies, jossa oli riivaajia. Hän ei ollut pitkään aikaan pukenut viittaa ylleen eikä asunut huoneessa, vaan haudoissa. Kun hän näki Jeesuksen, hän huusi ja lankesi maahan hänen eteensä ja sanoi kovalla äänellä: "Mitä sinulla on minun kanssani tekemistä, Jeesus, Jumalan, Korkeimman, Poika? Rukoilen sinua: älä vaivaa minua." Sillä hän oli käskemäisillään saastaista henkeä lähtemään ulos miehestä. Sillä pitkät ajat se oli temponut häntä mukaansa. Hänet oli sidottu kahleisiin ja jalkanuoriin, ja häntä oli vartioitu, mutta hän oli katkaissut siteet ja kulkeutunut riivaajan ajamana erämaihin. Jeesus kysyi siltä sanoen: "Mikä on nimesi?" Hän vastasi: "Legioona"; sillä monta riivaajaa oli mennyt häneen. Ne pyysivät häntä, ettei hän käskisi niiden mennä syvyyteen. Siellä oli vuorella suuri sikalauma laitumella. Ne pyysivät häntä, että hän sallisi heidän mennä sikoihin. Ja hän salli sen niille. Niin riivaajat lähtivät ulos miehestä ja menivät sikoihin. Silloin lauma syöksyi jyrkännettä alas järveen ja hukkui. Mutta nähtyään, mitä oli tapahtunut, paimenet pakenivat ja kertoivat siitä kaupungissa ja maataloissa. Kansa lähti katsomaan, mitä oli tapahtunut, ja he tulivat Jeesuksen luo ja tapasivat miehen, josta riivaajat olivat lähteneet, istumassa Jeesuksen jalkojen juuressa puettuna ja täydessä ymmärryksessä, ja he pelästyivät. Mutta silminnäkijät kertoivat heille, kuinka riivattu oli tullut terveeksi. Koko gadaralaisten seudun kansa pyysi häntä poistumaan heidän luotaan, sillä suuri pelko oli vallannut heidät. Hän astui veneeseen ja palasi takaisin. Mies, josta riivaajat olivat lähteneet, pyysi häneltä saada olla hänen kanssaan. Mutta Jeesus lähetti hänet luotaan sanoen: "Palaa kotiisi ja kerro, kuinka suuria Jumala on sinulle tehnyt." Hän meni ja julisti kaikkialla kaupungissa, kuinka suuria Jeesus oli hänelle tehnyt. Kun Jeesus palasi, kansa oli häntä vastassa; sillä kaikki odottivat häntä. Katso, silloin tuli mies, nimeltä Jairos, joka oli synagogan esimies. Hän lankesi Jeesuksen jalkojen juureen ja pyysi häntä tulemaan kotiinsa, sillä hänellä oli tytär, ainoa lapsi, noin kaksitoistavuotias, ja tämä oli kuolemaisillaan. Mutta hänen sinne mennessään väentungos ahdisti häntä. Siellä oli nainen, joka oli sairastanut kaksitoista vuotta verenjuoksua ja kuluttanut lääkäreissä kaiken omaisuutensa, eikä kukaan ollut voinut häntä parantaa. Tämä lähestyi takaapäin ja kosketti hänen viittansa tupsua, ja heti hänen verenjuoksunsa asettui. Jeesus sanoi: "Kuka minuun koski?" Mutta kun kaikki kielsivät, sanoi Pietari ja ne, jotka olivat hänen kanssaan: "Mestari, väentungos ahdistaa ja pusertaa sinua ja kysyt, kuka minuun koski." Mutta Jeesus sanoi: "Joku koski minuun; sillä minä tunsin, että voimaa lähti minusta." Kun nainen näki, ettei hän pysynyt salassa, hän tuli vavisten, lankesi hänen eteensä ja ilmoitti koko kansan kuullen syyn, miksi hän oli koskenut häneen ja kuinka hän oli heti tullut terveeksi. Hän sanoi hänelle: "Tyttäreni, ole rohkealla mielellä, uskosi on sinut pelastanut; mene rauhaan." Hänen vielä puhuessaan tuli joku synagogan esimiehen kotoa ja sanoi tälle: "Tyttäresi on kuollut; älä vaivaa opettajaa." Mutta sen kuultuaan Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Älä pelkää; usko ainoastaan, ja hän paranee." Kun hän tuli taloon, hän ei sallinut kenenkään muun tulla sisään kanssaan kuin Pietarin, Johanneksen ja Jaakobin sekä lapsen isän ja äidin. Kaikki itkivät ja vaikeroivat tyttöä. Mutta Jeesus sanoi: "Älkää itkekö, hän ei ole kuollut, vaan nukkuu." He nauroivat hänelle tietäen tytön kuolleeksi. Mutta hän ajoi ulos kaikki, tarttui hänen käteensä ja sanoi kovalla äänellä: "Lapsi, nouse!" Hänen henkensä palasi, ja hän nousi heti ylös, ja Jeesus käski antaa hänelle syötävää. Hänen vanhempansa hämmästyivät, mutta Jeesus kielsi heitä sanomasta kenellekään, mitä oli tapahtunut. Hän kutsui koolle ne kaksitoista ja antoi heille voiman ja vallan kaikkia riivaajia vastaan ja voiman parantaa tauteja. Hän lähetti heidät julistamaan Jumalan valtakuntaa ja parantamaan sairaita. Hän sanoi heille: "Älkää ottako matkalle mitään, ei sauvaa, ei laukkua, ei leipää, ei rahaa, älköön kenelläkään olko myöskään kahta paitaa. Kun tulette johonkin taloon, jääkää siihen ja lähtekää siitä matkalle. Mutta siitä kaupungista, missä eivät ota teitä vastaan, lähtekää pois, ja pudistakaa tomu jaloistanne, todistukseksi heitä vastaan." He lähtivät ja kulkivat kylästä kylään julistaen evankeliumia ja parantaen sairaita kaikkialla. Mutta neljännesruhtinas Herodes sai kuulla kaikesta, mitä oli tapahtunut, eikä tiennyt, mitä ajatella; sillä muutamat sanoivat: "Johannes on noussut kuolleista", mutta toiset: "Elia on ilmestynyt", toiset taas: "Joku vanhoista profeetoista on noussut ylös." Herodes sanoi: "Johanneksen minä olen mestauttanut, mutta kuka tämä on, josta kuulen tuollaista?" Ja hän yritti saada nähdä hänet. Apostolit palasivat ja kertoivat Jeesukselle kaiken, mitä olivat tehneet. Hän otti heidät mukaansa ja vetäytyi yksinäisyyteen erämaahan lähelle Beetsaida nimistä kaupunkia. Mutta kun kansa sai sen tietää, he seurasivat häntä. Hän otti heidät vastaan ja puhui heille Jumalan valtakunnasta ja teki terveiksi ne, jotka tarvitsivat parantamista. Päivä alkoi laskea. Ne kaksitoista tulivat ja sanoivat hänelle: "Laske kansa luotasi, että menisivät ympärillä oleviin kyliin ja maataloihin majoittumaan ja saadakseen ruokaa, sillä olemme täällä autiossa paikassa." Mutta hän sanoi heille: "Antakaa te heille syötävää." He sanoivat: "Meillä ei ole enempää kuin viisi leipää ja kaksi kalaa, mikäli emme lähde ostamaan ruokaa kaikelle tälle kansalle." Sillä heitä oli noin viisituhatta miestä. Hän sanoi opetuslapsilleen: "Asettakaa heidät ruokakunnittain, noin viisikymmentä kuhunkin." He tekivät niin ja asettivat kaikki aterioimaan. Hän otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsoi ylös taivaaseen, siunasi ne, mursi ja antoi opetuslapsilleen pantaviksi kansan eteen. Kaikki söivät ja tulivat ravituiksi. Heiltä jääneet tähteet kerättiin, kaksitoista korillista palasia. Tapahtui, kun hän oli yksinäisessä paikassa rukoilemassa ja hänen opetuslapsensa olivat hänen kanssaan, että hän kysyi heiltä ja sanoi: "Kenen kansa sanoo minun olevan?" He vastasivat sanoen: "Johannes Kastajan, mutta toiset Elian, toiset taas sanovat, että joku vanhoista profeetoista on noussut ylös.". Hän sanoi heille: "Kenenkä te sanotte minun olevan?" Pietari vastasi ja sanoi: "Sinä olet Jumalan Kristus." Vakavasti varoittaen hän kielsi heitä tätä kenellekään sanomasta. Hän sanoi: "Ihmisen Pojan pitää kärsiä paljon ja joutua vanhinten, ylipappien ja kirjanoppineiden hylkäämäksi ja tulla tapetuksi ja kolmantena päivänä hän on nouseva ylös." Hän sanoi kaikille: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta se, joka kadottaa elämänsä minun tähteni, pelastaa sen. Sillä mitä ihmistä hyödyttää, vaikka hän voittaisi omakseen koko maailman, mutta saattaisi itsensä kadotukseen tai turmioon? Sillä joka häpeää minua ja minun sanojani, sitä Ihmisen Poika on häpeävä, kun hän tulee omassa ja Isänsä sekä pyhien enkelien kirkkaudessa. Totisesti sanon teille: tässä seisovien joukossa on muutamia, jotka eivät maista kuolemaa, ennen kuin näkevät Jumalan valtakunnan." Noin kahdeksan päivää sen jälkeen, kun hän oli tämän puhunut, tapahtui, että hän otti mukaansa Pietarin, Johanneksen ja Jaakobin ja nousi vuorelle rukoilemaan. Tapahtui hänen rukoillessaan, että hänen kasvojensa näkö muuttui, ja hänen vaatteensa tulivat valkoisiksi ja sädehtivän kirkkaiksi. Katso, hänen kanssaan puhui kaksi miestä, ja he olivat Mooses ja Elia. He näkyivät kirkkaudessa ja puhuivat hänen poismenostaan, jonka hän oli saattava täytäntöön Jerusalemissa. Mutta Pietari ja ne, jotka olivat hänen kanssaan, olivat unen raskauttamia, mutta herättyään he näkivät hänen kirkkautensa ja ne kaksi miestä, jotka seisoivat hänen luonaan. Tapahtui, kun nämä olivat eroamassa hänestä, että Pietari sanoi Jeesukselle: "Mestari, meidän on tässä hyvä olla; tehkäämme kolme majaa, sinulle yksi ja Moosekselle yksi ja Elialle yksi." Mutta hän ei tiennyt, mitä sanoi. Hänen tätä sanoessaan tuli pilvi ja peitti heidät varjoonsa, ja he pelästyivät joutuessaan pilveen. Pilvestä kuului ääni, joka sanoi: "Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä." Äänen kuuluessa he huomasivat Jeesuksen olevan yksin. He olivat siitä vaiti eivätkä niinä päivinä ilmoittaneet kenellekään mitään siitä, mitä olivat nähneet. Tapahtui, kun he seuraavana päivänä menivät alas vuorelta, että paljon kansaa tuli häntä vastaan. Katso, eräs mies kansanjoukosta huusi sanoen: "Opettaja, minä rukoilen sinua, katso poikani puoleen, sillä hän on ainoani. Katso, hänen kimppuunsa käy henki, ja heti hän parkaisee, ja se riepottelee häntä, niin että vaahto valuu suusta, ja vain vaivoin se poistuu hänestä runnellen häntä. Pyysin opetuslapsiasi ajamaan sen ulos, mutta he eivät voineet." Jeesus vastasi ja sanoi: "Voi, sinä epäuskoinen ja nurja sukupolvi; kuinka kauan minun täytyy olla teidän luonanne ja kärsiä teitä? Tuo poikasi tänne." Vielä pojan tullessakin riivaaja retuutti häntä ja kiskoi häntä kovasti. Mutta Jeesus nuhteli saastaista henkeä, paransi pojan ja antoi hänet takaisin hänen isälleen. Kaikki hämmästyivät Jumalan valtasuuruutta. Kun kaikki ihmettelivät kaikkea sitä, mitä Jeesus teki, hän sanoi opetuslapsilleen: "Ottakaa te korviinne nämä sanat, sillä Ihmisen Poika annetaan ihmisten käsiin." Mutta he eivät käsittäneet tätä puhetta, ja se oli heiltä peitetty, niin etteivät he sitä ymmärtäneet, ja he pelkäsivät kysyä häneltä tämän puheen johdosta. Heidän mieleensä tuli ajatus, kuka heistä olisi suurin. Mutta kun Jeesus tiesi heidän sydämensä ajatuksen, hän otti lapsen ja asetti hänet viereensä ja sanoi heille: "Joka ottaa luokseen tämän lapsen minun nimeeni, se ottaa luokseen minut; ja joka ottaa minut luokseen, ottaa luokseen hänet, joka on minut lähettänyt. Sillä joka teistä kaikista on pienin, se on suuri." Johannes vastasi ja sanoi: "Mestari, näimme erään miehen sinun nimessäsi ajavan ulos riivaajia ja kielsimme häntä, koska hän ei seuraa meidän mukanamme." Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Älkää kieltäkö; sillä se, joka ei ole meitä vastaan, on meidän puolellamme." Tapahtui, kun hänen ylösottamisensa aika oli täyttymässä, että hän käänsi kasvonsa Jerusalemia kohti vaeltaakseen sinne. Hän lähetti edellään sanansaattajia. He lähtivät matkaan ja menivät erääseen samarialaisten kylään tekemään valmisteluja häntä varten. Mutta siellä ei otettu häntä vastaan, koska hän oli vaeltamassa kohti Jerusalemia. Kun hänen opetuslapsensa Jaakob ja Johannes sen näkivät, he sanoivat: "Herra, tahdotko, niin sanomme, että tuli taivaasta tulkoon alas ja hävittäköön heidät, kuten Eliakin teki?" Mutta hän kääntyi, nuhteli heitä ja sanoi: "Ettekö tiedä, millaisen Hengen omia te olette? Sillä Ihmisen Poika ei ole tullut kadottamaan ihmissieluja, vaan pelastamaan." Ja he vaelsivat toiseen kylään. Heidän tietä vaeltaessaan eräs mies sanoi hänelle: "Seuraan sinua, mihin ikinä menet." Jeesus sanoi hänelle: "Ketuilla on luolat ja taivaan linnuilla pesät, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin hän päänsä kallistaisi." Toiselle hän sanoi: "Seuraa minua." Mutta tämä sanoi: "Herra, salli minun ensin haudata isäni." Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Anna kuolleitten haudata kuolleensa, mutta mene sinä ja julista Jumalan valtakuntaa." Vielä eräs toinen sanoi: "Minä tahdon seurata sinua, Herra, salli kuitenkin minun ensin käydä jättämässä jäähyväiset kotiväelleni." Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Ei kukaan, joka laskee kätensä auraan ja katsoo taakseen, ole sovelias Jumalan valtakuntaan." Sen jälkeen Herra valitsi seitsemänkymmentä muuta ja lähetti heidät kaksittain edellään jokaiseen kaupunkiin ja paikkaan, jonne hän aikoi mennä. Hän sanoi heille: "Korjattavaa satoa on paljon, mutta työmiehiä vähän. Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa. Menkää; katso, minä lähetän teidät niin kuin lampaat susien keskelle. Älkää ottako mukaanne kukkaroa, älkää laukkua, älkää sandaaleja, älkääkä tervehtikö ketään tiellä. Kun tulette johonkin taloon, sanokaa ensiksi: 'Rauha tälle talolle!' Jos siellä on rauhan lapsi, rauhanne on lepäävä hänen päällään, mutta jos ei ole, se palaa teille. Pysykää talossa, syökää ja juokaa, mitä heillä on, sillä työmies on palkkansa ansainnut. Älkää siirtykö talosta taloon. Mihin kaupunkiin tulettekin, jossa teidät otetaan vastaan, syökää, mitä eteenne pannaan, parantakaa sairaat siellä ja sanokaa heille: 'Jumalan valtakunta on tullut teitä lähelle.' Mutta kun tulette kaupunkiin, jossa teitä ei oteta vastaan, menkää sen kaduille ja sanokaa: 'Tomunkin, joka teidän kaupungistanne on tarttunut, pudistamme teille takaisin. Mutta se tietäkää, että Jumalan valtakunta on tullut lähelle.' Sanon teille: Sodoman on oleva sinä päivänä helpompi kuin sen kaupungin. Voi sinua, Korasin! Voi sinua, Beetsaida! Sillä jos ne voimalliset teot, jotka teissä ovat tapahtuneet, olisivat tapahtuneet Tyyrossa ja Siidonissa, nämä jo aikaa sitten olisivat säkissä ja tuhkassa istuen muuttaneet mielensä. Mutta Tyyron ja Siidonin on oleva tuomiolla helpompi kuin teidän. Sinä, Kapernaum, korotetaankohan sinut hamaan taivaaseen? Hamaan helvettiin sinun on astuttava alas. Se, joka kuulee teitä, kuulee minua, ja se, joka hylkää teidät, hylkää minut. Mutta se, joka minut hylkää, hylkää hänet, joka on minut lähettänyt." Niin ne seitsemänkymmentä palasivat iloiten ja sanoivat: "Herra, riivaajatkin ovat meille alamaiset sinun nimessäsi." Hän sanoi heille: "Minä näin saatanan lankeavan taivaasta kuin salaman. Katso, olen antanut teille vallan tallata käärmeitä, skorpioneja ja kaikkea vihollisen voimaa, eikä mikään ole teitä vahingoittava. Älkää kuitenkaan siitä iloitko, että henget ovat teille alamaiset, vaan iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa." Sillä hetkellä hän riemuitsi Pyhässä Hengessä ja sanoi: "Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja älykkäiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille. Niin, Isä, sillä näin on sinulle hyväksi näkynyt. Kaikki minun Isäni on uskonut minun haltuuni, eikä kukaan muu tunne, kuka Poika on, kuin Isä; eikä kukaan muu tunne, kuka Isä on, kuin Poika ja se, kenelle Poika tahtoo hänet ilmoittaa." Hän kääntyi erikseen opetuslapsiinsa ja sanoi: "Autuaat ovat ne silmät, jotka näkevät, mitä te näette. Sillä sanon teille: monet profeetat ja kuninkaat ovat tahtoneet nähdä, mitä te näette, eivätkä ole nähneet, ja kuulla, mitä kuulette, eivätkä ole kuulleet." Katso, eräs lainoppinut nousi ja kysyi koetellen häntä: "Opettaja, mitä minun pitää tehdä, että minä iankaikkisen elämän perisin?" Hän sanoi hänelle: "Mitä laissa on kirjoitettuna? Miten luet?" Hän vastasi ja sanoi: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi, kaikesta sielustasi, kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." Hän sanoi hänelle: "Oikein vastasit. Tee se, niin olet elävä." Mutta hän tahtoi näyttää olevansa vanhurskas ja sanoi Jeesukselle: "Kuka sitten on lähimmäiseni?" Jeesus vastasi ja sanoi: "Eräs mies vaelsi Jerusalemista alas Jerikoon ja joutui ryövärien käsiin, jotka riisuivat hänet alasti, löivät haavoille ja menivät pois jättäen hänet puolikuolleeksi. Eräs pappi sattui kulkemaan sitä tietä, näki hänet ja meni ohi. Samoin myös leeviläinen. Kun hän tuli paikalle ja näki hänet, hän meni ohi. Mutta kun eräs samarialainen, joka matkusti sitä tietä, tuli hänen kohdalleen ja näki hänet, hän armahti häntä. Hän meni hänen luokseen, sitoi hänen haavansa, vuodatti niihin öljyä ja viiniä, pani hänet juhtansa selkään ja vei hänet majataloon ja hoivasi häntä. Seuraavana aamuna hän otti esiin kaksi denaaria, antoi majatalon isännälle ja sanoi: 'Hoida häntä, ja mitä sinulta muuta kuluu, sen palatessani sinulle maksan.' Kuka näistä kolmesta mielestäsi osoitti olevansa sen lähimmäinen, joka oli joutunut ryövärien käsiin?" Hän sanoi: "Se, joka osoitti hänelle laupeutta." Jeesus sanoi hänelle: "Mene ja tee sinä samoin." Heidän vaeltaessaan hän meni erääseen kylään. Eräs nainen, nimeltä Martta, otti hänet kotiinsa. Hänellä oli sisar, nimeltään Maria, joka asettui istumaan Jeesuksen jalkojen juureen ja kuunteli hänen sanaansa. Mutta Martta puuhasi monissa palvelustoimissa, tuli ja sanoi: "Herra, etkö sinä välitä siitä, että sisareni on jättänyt minut yksin palvelemaan? Sano siis hänelle, että hän auttaisi minua." Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Martta, Martta, monista asioista huolehdit ja hätäilet, mutta vain yksi on tarpeen. Maria on valinnut hyvän osan, jota ei oteta häneltä pois." Tapahtui, kun hän oli eräässä paikassa rukoilemassa ja oli lakannut, että eräs hänen opetuslapsistaan sanoi hänelle: "Herra, opeta meitä rukoilemaan, kuten Johanneskin opetti opetuslapsiaan." Hän sanoi heille: "Kun rukoilette, sanokaa: Isä, pyhitetty olkoon sinun nimesi; tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa; anna meille joka päivä jokapäiväinen leipämme; ja anna meille syntimme anteeksi, sillä mekin annamme anteeksi jokaiselle velallisellemme; äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta." Hän sanoi heille: "[Olettakaamme:] jollakulla teistä on ystävä ja hän menee hänen luokseen keskellä yötä ja sanoo hänelle: 'Ystäväni, lainaa minulle kolme leipää, sillä eräs ystäväni on matkallaan tullut luokseni, eikä minulla ole, mitä panna hänen eteensä'; ja toinen vastaa sisältä ja sanoo: 'Älä vaivaa minua. Ovi on jo suljettu, ja lapseni ovat kanssani vuoteessa. En voi nousta antamaan sinulle.' Sanon teille: vaikka hän ei nousekaan antamaan hänelle sen tähden, että on hänen ystävänsä, hän nousee kuitenkin sen tähden, että toinen ei hellitä, ja antaa hänelle niin paljon, kuin hän tarvitsee. Niinpä minäkin sanon teille: anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen anova saa, etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan. Kuka teistä on sellainen isä, joka poikansa häneltä pyytäessä kalaa antaa hänelle kalan sijasta käärmeen, tai joka hänen pyytäessään munaa antaa hänelle skorpionin? Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin taivaallinen Isä antaa Pyhän Hengen niille, jotka tätä häneltä anovat!" Hän ajoi ulos riivaajan, ja se oli mykkä. Kun riivaaja oli lähtenyt, tapahtui, että mykkä mies puhui, ja kansa ihmetteli. Mutta muutamat heistä sanoivat: "Beelsebulin, riivaajien päämiehen, kautta hän ajaa ulos riivaajia." Toiset taas kiusasivat häntä ja pyysivät häneltä merkkiä taivaasta. Mutta hän tiesi heidän ajatuksensa ja sanoi heille: "Jokainen valtakunta, joka riitautuu itsensä kanssa, joutuu autioksi, ja talo kaatuu talon päälle. Jos nyt saatanakin on riitautunut itsensä kanssa, kuinka hänen valtakuntansa pysyy pystyssä? Tehän sanotte minun Beelsebulin kautta ajavan ulos riivaajia. Mutta jos minä Beelsebulin kautta ajan ulos riivaajia, kenen kautta sitten teidän lapsenne ajavat niitä ulos? Sen tähden he tulevat olemaan teidän tuomarinne. Mutta jos Jumalan sormella ajan ulos riivaajia, onhan Jumalan valtakunta tullut teidän luoksenne. Kun väkevä aseellisena vartioi kartanoaan, hänen omaisuutensa on turvassa. Mutta kun häntä väkevämpi karkaa hänen päälleen ja voittaa hänet, hän ottaa häneltä kaikki aseet, joihin hän luotti, ja jakaa häneltä riistämänsä saaliin. Se, joka ei ole minun kanssani, on minua vastaan, ja se, joka ei minun kanssani kokoa, hajottaa. Kun saastainen henki lähtee ihmisestä, se kuljeskelee autioita paikkoja ja etsii lepoa; ja kun ei löydä, se sanoo: 'Minä palaan huoneeseeni, josta lähdin.' Kun se tulee, se tapaa sen lakaistuna ja kaunistettuna. Se menee ja ottaa mukaansa seitsemän muuta henkeä, pahempaa kuin se itse, ja ne tulevat sisään ja asuvat siellä. Sen ihmisen viimeiset tulevat pahemmiksi kuin ensimmäiset." Hänen tätä puhuessaan eräs nainen kansanjoukosta korotti äänensä ja sanoi hänelle: "Autuas on se kohtu, joka on kantanut sinut, ja ne rinnat, joita olet imenyt." Mutta hän sanoi: "Niin, autuaat ovat ne, jotka kuulevat Jumalan sanan ja sen säilyttävät." Kun kansaa yhä kokoontui, hän rupesi puhumaan: "Tämä sukupolvi on paha sukupolvi: se tavoittelee merkkiä, mutta sille ei anneta muuta merkkiä kuin Joonan merkki. Sillä niin kuin Joona tuli niiniveläisille merkiksi, Ihmisen Poikakin on oleva merkkinä tälle sukupolvelle. Etelän kuningatar on heräävä tuomiolle yhdessä tämän sukupolven miesten kanssa ja tuleva heille tuomioksi. Hän näet tuli maan ääristä kuulemaan Salomon viisautta, ja katso, tässä on enemmän kuin Salomo. Niiniven miehet nousevat tuomiolle yhdessä tämän sukupolven kanssa ja tulevat sille tuomioksi; sillä he muuttivat mielensä Joonan saarnasta, ja katso, tässä on enemmän kuin Joona. Ei kukaan, joka sytyttää lampun, pane sitä piiloon eikä vakan alle, vaan panee sen lampunjalkaan, että sisälle tulijat näkisivät valon. Silmä on ruumiin lamppu. Kun silmäsi on terve, koko ruumiisi on valaistu. Mutta jos se on viallinen, ruumiisikin on pimeä. Katso siis, ettei valo, joka sinussa on, ole pimeyttä. Jos siis koko ruumiisi on valoisa eikä osaksikaan pimeä, se on oleva kokonaan valoisa, niin kuin lampun valaistessa sinua loisteellaan." Hänen sitä puhuessaan pyysi eräs fariseus häntä luokseen aamuaterialle. Hän meni sinne ja asettui aterioimaan. Mutta kun fariseus näki, ettei hän peseytynyt ennen ateriaa, hän ihmetteli. Herra sanoi hänelle: "Kyllä te, fariseukset, puhdistatte maljan ja vadin ulkopuolen, mutta sisältä te olette täynnä ryöstöä ja pahuutta. Te typerykset, eikö se, joka on tehnyt ulkopuolen, ole tehnyt sisäpuoltakin? Mutta antakaa almuksi se, mikä on sisällä. Katso, silloin kaikki on teille puhdasta. Voi kuitenkin teitä, te fariseukset, kun annatte kymmenykset mintusta ja ruudasta ja kaikista vihanneksista, mutta sivuutatte oikeuden ja Jumalan rakkauden! Näitä tulee noudattaa eikä noitakaan hylätä. Voi teitä, te fariseukset, kun rakastatte etummaista istuinta synagogissa ja tervehdyksiä toreilla! Voi teitä, kun olette kuin merkittömät haudat, joiden päällä ihmiset kävelevät niistä tietämättä!" Eräs lainoppineista rupesi puhumaan ja sanoi hänelle: "Opettaja, kun noin puhut, loukkaat myös meitä." Mutta hän sanoi: "Voi teitäkin, te lainoppineet, kun sälytätte ihmisten päälle vaikeasti kannettavia taakkoja ettekä itse sormellannekaan koske niihin taakkoihin! Voi teitä, kun te rakennatte profeettojen hautakammioita, ja teidän isänne ovat heidät tappaneet! Olette siis isienne tekojen todistajia ja hyväksytte ne: sillä he tappoivat profeetat, ja rakennatte heille hautakammioita. Sen tähden Jumalan Viisaus sanookin: 'Minä lähetän heille profeettoja ja apostoleja, ja joitakuita heistä he tappavat ja toisia vainoavat, että tältä sukukunnalta vaadittaisiin kaikkien profeettojen veri, mikä on vuodatettu maailman perustamisesta asti, aina Aabelin verestä Sakariaan vereen saakka, hänen, joka surmattiin alttarin ja temppelin välillä.' Niin, minä sanon teille, se tullaan vaatimaan tältä sukukunnalta. Voi teitä, te lainoppineet, kun olette vieneet tiedon avaimen! Itse ette ole menneet sisälle, ja sisälle meneviä olette estäneet." Mutta kun hän puhui heille sellaista, kirjanoppineet ja fariseukset alkoivat ahdistaa häntä kovasti ja urkkia häneltä monia asioita, vaanien, miten saisivat hänet päästämään suustaan jotakin, mistä voisivat syyttää häntä. Kun sillä välin kansaa oli kokoontunut tuhatmäärin, niin että he tallasivat toisiaan, hän ryhtyi puhumaan opetuslapsilleen: "Ennen kaikkea kavahtakaa fariseusten hapatusta, se on, tekopyhyyttä. Ei ole mitään peitettyä, mikä ei tule paljastetuksi, eikä mitään salattua, mikä ei tule tunnetuksi. Sen tähden, kaikki, mitä sanotte pimeässä, kuullaan valossa, ja mitä puhutte korvaan kammioissa, se julistetaan katoilta. Mutta sanon teille, ystävilleni: älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, eivätkä sen lisäksi voi muuta tehdä, vaan osoitan teille, ketä teidän on pelättävä: pelätkää häntä, jolla on valta tapettuaan syöstä helvettiin. Niin, sanon teille, häntä pelätkää. Eikö viittä varpusta myydä kahteen ropoon? Eikä Jumala ole unohtanut yhtäkään niistä. Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut. Älkää pelätkö; olette suurempiarvoiset kuin monta varpusta. Mutta sanon teille: jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, myös Ihmisen Poika tunnustaa Jumalan enkelien edessä. Mutta se, joka kieltää minut ihmisten edessä, kielletään Jumalan enkelien edessä. Jokaiselle, joka sanoo sanan Ihmisen Poikaa vastaan, annetaan anteeksi. Mutta sille, joka pilkkaa Pyhää Henkeä, ei anneta anteeksi. Mutta kun he vievät teitä synagogien, hallitusten ja esivaltojen eteen, älkää huolehtiko siitä, miten tai mitä vastaisitte puolestanne tai mitä sanoisitte; sillä Pyhä Henki opettaa teille sillä hetkellä, mitä teidän tulee sanoa." Eräs mies kansanjoukosta sanoi hänelle: "Opettaja, sano veljelleni, että hän jakaisi perinnön kanssani." Mutta hän vastasi hänelle: "Ihminen, kuka on asettanut minut teille tuomariksi tai jakomieheksi?" Hän sanoi heille: "Katsokaa eteenne ja kavahtakaa ahneutta, sillä ihminen ei elä siitä, että hänellä on paljon omaisuutta." Hän puhui heille vertauksen sanoen: "Rikkaan miehen maa kasvoi hyvin. Hän mietti mielessään ja sanoi: 'Mitä teen, kun minulla ei ole, mihin kokoaisin satoni?' Hän sanoi: 'Tämän teen: revin maahan aittani ja rakennan suuremmat, kokoan niihin koko satoni ja omaisuuteni ja sanon sielulleni: sielu, sinulla on paljon hyvää tallessa moneksi vuodeksi: nauti lepoa, syö, juo ja iloitse.' Mutta Jumala sanoi hänelle: 'Sinä mieletön, tänä yönä sielusi vaaditaan sinulta pois; kenelle sitten tulee se, minkä olet hankkinut?' Näin käy sen, joka kokoaa aarteita itselleen, mutta jolla ei ole rikkautta Jumalan luona." Hän sanoi opetuslapsilleen: "Sen tähden sanon teille: älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte, älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte. Sillä henki on enemmän kuin ruoka, ja ruumis enemmän kuin vaatteet. Katselkaa korppeja: ne eivät kylvä eivätkä leikkaa, eikä niillä ole varastoa eikä aittaa, ja Jumala ruokkii ne. Kuinka paljoa suurempiarvoisia te olette kuin linnut! Kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa? Jos siis ette voi sitäkään, mikä on vähintä, mitä murehditte muusta? Katselkaa liljoja, kuinka ne kasvavat: eivät ne tee työtä eivätkä kehrää. Kuitenkin sanon teille: Salomo ei kaikessa loistossaan ollut vaatetettu kuin yksi niistä. Jos siis Jumala näin vaatettaa kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna heitetään uuniin, kuinka paljoa ennemmin teidät, te vähäuskoiset! Älkää siis tekään etsikö, mitä söisitte ja mitä joisitte, älkääkä murehtiko. Sillä näitä kaikkia maailman pakanat tavoittelevat, mutta teidän Isänne kyllä tietää teidän näitä tarvitsevan, vaan etsikää Jumalan valtakuntaa, niin nämäkin teille annetaan. Älä pelkää, sinä pieni lauma; sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan. Myykää sitä, mitä teillä on, ja antakaa almuja; hankkikaa itsellenne kulumattomat kukkarot, loppumaton aarre taivaisiin, mihin varas ei pääse ja missä koi ei turmele. Sillä missä aarteenne on, siellä on myös sydämenne. Olkoot kupeenne vyötetyt ja lamppunne palamassa, ja olkaa te niiden ihmisten kaltaisia, jotka herraansa odottavat, milloin hän palaa häistä, että he hänen tullessaan ja kolkuttaessaan avaisivat heti hänelle. Autuaat ne palvelijat, jotka heidän herransa tullessaan tapaa valvomasta! Totisesti sanon teille: hän vyöttäytyy ja asettaa heidät aterioimaan ja menee ja palvelee heitä. Jos hän tulee toisella yövartiolla tai kolmannella ja havaitsee heidän näin tekevän, niin autuaita ovat ne palvelijat. Mutta se tietäkää: jos perheenisäntä tietäisi, millä hetkellä varas tulee, hän ei sallisi taloonsa murtauduttavan. Olkaa tekin valmiit, sillä sinä hetkenä, jona ette luule, Ihmisen Poika tulee." Pietari sanoi: "Herra, meistäkö sinä sanot tämän vertauksen vai myös kaikista muista?" Herra sanoi: "Kuka siis on se uskollinen ja viisas huoneenhaltija, jonka hänen herransa asettaa pitämään huolta palvelusväestään, antamaan heille ajallaan heidän ruokaosansa? Autuas se palvelija, jonka hänen herransa tullessaan havaitsee näin tekevän! Totisesti sanon teille: hän asettaa hänet kaiken omaisuutensa hoitajaksi. Mutta jos palvelija sanoo sydämessään: 'Herrani tulo viivästyy', ja rupeaa lyömään palvelijoita ja palvelijattaria sekä syömään, juomaan ja päihdyttämään itseään, sen palvelijan herra tulee päivänä, jona hän ei odota, ja hetkenä, jota hän ei arvaa, hakkaa hänet kappaleiksi ja määrää hänelle saman osan kuin uskottomille. Sitä palvelijaa, joka tiesi herransa tahdon, mutta ei tehnyt valmisteluja eikä toiminut hänen tahtonsa mukaan, rangaistaan monilla lyönneillä. Sitä taas, joka ei tiennyt, mutta teki sellaista, mikä ansaitsee lyöntejä, rangaistaan vain muutamilla lyönneillä. Sillä jokaiselta, jolle on paljon annettu, myös paljon vaaditaan; ja jolle on paljon uskottu, siltä sitä enemmän kysytään. Tulta olen tullut heittämään maan päälle. Kuinka tahtoisinkaan, että se olisi jo syttynyt! Mutta minut on kasteella kastettava, ja kuinka olenkaan ahdistettu, kunnes se on täytetty! Luuletteko, että olen tullut tuomaan rauhan maan päälle? Ei, sanon teille, vaan eripuran. Sillä tästedes riitautuu viisi samassa talossa keskenään, kolme joutuu riitaan kahta vastaan ja kaksi kolmea vastaan, isä poikaansa vastaan ja poika isäänsä vastaan, äiti tytärtään vastaan ja tytär äitiään vastaan, anoppi miniäänsä vastaan ja miniä anoppiaan vastaan." Hän sanoi myös kansalle: "Kun näette pilven nousevan lännestä, sanotte heti: 'Tulee sade'; ja niin tuleekin. Kun näette etelätuulen puhaltavan, sanotte: 'Tulee helle'; ja niin tuleekin. Te ulkokullatut, maan ja taivaan muodon osaatte arvioida, mutta kuinka ette arvioi tätä aikaa? Miksi ette jo itsestänne päätä, mikä on oikein? Kun kuljet riitapuolesi kanssa hallitusmiehen eteen, tee matkalla voitavasi päästäksesi hänestä sovussa eroon, ettei hän raahaisi sinua tuomarin eteen ja tuomari antaisi sinua oikeudenpalvelijalle, ja ettei oikeudenpalvelija heittäisi sinua vankeuteen. Sanon sinulle: sieltä et pääse, ennen kuin olet maksanut viimeisenkin rovon." Samaan aikaan oli paikalle tullut muutamia, jotka kertoivat hänelle niistä galilealaisista, joiden veren Pilatus oli sekoittanut heidän uhriensa vereen. Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Luuletteko, että nämä galilealaiset olivat syntisempiä kuin kaikki muut galilealaiset, koska he kärsivät tämän? Eivät, sanon teille, mutta ellette muuta mieltänne, samoin te kaikki hukutte. Tai ne kahdeksantoista, jotka saivat surmansa, kun torni Siloassa kaatui heidän päälleen, luuletteko, että he olivat syyllisempiä kuin kaikki muut ihmiset, jotka asuvat Jerusalemissa? Eivät, sanon teille, mutta ellette muuta mieltänne, samoin te kaikki hukutte." Hän puhui tämän vertauksen: "Eräällä miehellä oli viikunapuu istutettuna viinitarhassaan; ja hän tuli etsimään siitä hedelmää, mutta ei löytänyt. Hän sanoi viinitarhurille: 'Katso, kolmena vuotena olen käynyt etsimässä hedelmää tästä viikunapuusta, mutta en ole löytänyt. Hakkaa se pois! Miksi se vielä laihduttaa maata?' Mutta tämä vastasi ja sanoi hänelle: 'Herra, anna sen olla vielä tämä vuosi. Sillä aikaa muokkaan ja lannoitan maan sen ympäriltä. Ehkä se ensi vuonna tekee hedelmää, mutta jos ei, niin hakkaa se pois.'" Hän oli opettamassa eräässä synagogassa sapattina. Katso, siellä oli nainen, jossa oli ollut heikkouden henki kahdeksantoista vuotta. Hän oli kumarassa eikä voinut suoristaa itseään. Hänet nähdessään Jeesus kutsui hänet luokseen ja sanoi hänelle: "Nainen, olet päässyt heikkoudestasi", ja pani kätensä hänen päälleen. Heti nainen oikaisi itsensä suoraksi ja ylisti Jumalaa. Mutta synagogan esimies, joka närkästyi siitä, että Jeesus paransi sapattina, rupesi puhumaan ja sanoi kansalle: "Kuusi päivää on, joina tulee tehdä työtä. Tulkaa siis niinä päivinä parannuttamaan itseänne, älkääkä sapatinpäivänä." Mutta Herra vastasi hänelle ja sanoi: "Sinä tekopyhä, eikö jokainen teistä sapattina päästä härkäänsä tai aasiaan seimestä ja vie sitä juomaan? Tätä naista, joka on Aabrahamin tytär ja jota saatana on pitänyt sidottuna, katso, jo kahdeksantoista vuotta, tätäkö ei olisi pitänyt päästää siitä siteestä sapatinpäivänä?" Hänen näin sanoessaan kaikki hänen vastustajansa häpesivät, ja kaikki kansa iloitsi kaikista niistä valtavista teoista, joita hän teki. Hän sanoi: "Minkä kaltainen on Jumalan valtakunta, ja mihin sen vertaan? Se on sinapinsiemenen kaltainen, jonka mies otti ja kylvi puutarhaansa. Se kasvoi, ja siitä tuli puu, ja taivaan linnut tekivät pesänsä sen oksille." Taas hän sanoi: "Mihin vertaan Jumalan valtakunnan? Se on hapatteen kaltainen, jonka nainen otti ja sekoitti kolmeen vakalliseen vehnäjauhoja, kunnes kaikki happani." Hän vaelsi kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään ja opetti kulkien Jerusalemia kohti. Joku kysyi häneltä: "Herra, onko niitä vähän, jotka pelastuvat?" Hän sanoi heille: "Kilvoitelkaa päästäksenne sisälle ahtaasta portista, sillä monet, sanon teille, koettavat päästä sisälle, mutta eivät voi. Sen jälkeen kun perheenisäntä on noussut ja sulkenut oven ja rupeatte seisomaan ulkona ja kolkuttamaan ovea sanoen: 'Herra, avaa meille', hän vastaa ja sanoo teille: 'En tunne teitä enkä tiedä, mistä olette.' Silloin alatte sanoa: 'Mehän söimme ja joimme sinun seurassasi, ja meidän kaduillamme sinä opetit.' Mutta hän lausuu: 'Sanon teille: en tiedä, mistä olette. Menkää pois luotani, kaikki vääryyden tekijät.' Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys, kun näette Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin ja kaikkien profeettojen olevan Jumalan valtakunnassa, mutta huomaatte itsenne heitetyiksi ulos. Tulijoita saapuu idästä ja lännestä sekä pohjoisesta ja etelästä, ja he aterioivat Jumalan valtakunnassa. Katso, on viimeisiä, jotka tulevat ensimmäisiksi, ja on ensimmäisiä, jotka tulevat viimeisiksi." Samalla hetkellä tuli hänen luokseen muutamia fariseuksia, ja he sanoivat hänelle: "Lähde ja mene täältä pois, sillä Herodes tahtoo tappaa sinut." Hän sanoi heille: "Menkää ja sanokaa sille ketulle: 'Katso, ajan ulos riivaajia ja parannan sairaita tänään ja huomenna, ja kolmantena päivänä tulen määränpäähän.' Kuitenkin minun pitää vaeltaa tänään, huomenna ja ylihuomenna, sillä ei sovi, että profeetta saa surmansa muualla kuin Jerusalemissa. Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat lähetetyt luoksesi, kuinka usein olenkaan tahtonut koota lapsesi, niin kuin kana kokoaa poikasensa siipiensä alle! Mutta [te] ette ole tahtoneet. Katso, 'teidän huoneenne jää autioksi.' Mutta sanon teille: ette näe minua, ennen kuin tulee se aika, jolloin sanotte: 'Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen.'" Tapahtui, että kun hän tuli sapattina erään fariseusten johtomiehen taloon aterialle, he pitivät häntä silmällä. Katso, siellä oli vesitautinen mies hänen edessään. Jeesus alkoi puhua lainoppineille ja fariseuksille ja sanoi: "Onko luvallista parantaa sapattina?" Mutta he olivat vaiti. Hän tarttui häneen, paransi hänet ja laski menemään. Hän sanoi heille: "Jos joltakulta teistä putoaa aasi tai härkä kaivoon, eikö hän heti vedä sitä ylös sapatinpäivänäkin?" Mutta he eivät kyenneet vastaamaan tähän. Huomatessaan, kuinka kutsutut valitsivat itselleen ensimmäisiä sijoja, hän puhui heille vertauksen ja sanoi heille: "Kun joku on kutsunut sinut häihin, älä asetu aterioimaan ensimmäiselle sijalle; sillä, jos hän on kutsunut sinua arvollisemman, niin se, joka on sinut ja hänet kutsunut, tulee ja sanoo sinulle: 'Anna tälle sija', ja sinun on häveten siirryttävä viimeiselle paikalle. Vaan kun olet kutsuttu, mene ja asetu viimeiselle sijalle, ja se, joka on sinut kutsunut, sanoo sinulle sisään tullessaan: 'Ystäväni, astu ylemmäksi.' Silloin tulee sinulle kunnia kaikkien pöytäkumppaniesi edessä. Sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, ja se, joka itsensä alentaa, ylennetään." Mutta hän sanoi myös sille, joka oli hänet kutsunut: "Kun laitat lounaan tai illallisen, älä kutsu ystäviäsi, veljiäsi, sukulaisiasi äläkä rikkaita naapureita, etteivät hekin vuorostaan kutsuisi sinua, ja saisit korvauksen. Vaan kun laitat pidot, kutsu köyhiä, raajarikkoja, rampoja ja sokeita; niin olet oleva autuas, koska he eivät voi maksaa sinulle, sillä sinulle maksetaan vanhurskasten ylösnousemuksessa." Tämän kuullessaan eräs pöytävieraista sanoi hänelle: "Autuas se, joka aterioi Jumalan valtakunnassa!" Hän sanoi hänelle: "Eräs mies laittoi suuret illalliset ja kutsui monta. Illallisajan tullessa hän lähetti palvelijansa sanomaan kutsutuille: 'Tulkaa, sillä kaikki on jo valmista.' Mutta he alkoivat kaikki yksimielisesti estellä. Ensimmäinen sanoi hänelle: 'Ostin pellon, ja minun täytyy lähteä sitä katsomaan; pyydän sinua, pidä minut estettynä.' Toinen sanoi: 'Ostin viisi paria härkiä ja menen niitä kokeilemaan; pyydän sinua, pidä minut estettynä.' Vielä toinen sanoi: 'Otin vaimon enkä sen tähden voi tulla.' Palvelija tuli takaisin ja ilmoitti herralleen tämän. Silloin isäntä vihastui ja sanoi palvelijalleen: 'Mene kiireesti kaupungin kaduille ja kujille ja tuo köyhät, raajarikot, sokeat ja rammat tänne sisälle.' Palvelija sanoi: 'Herra, on tehty, minkä käskit, ja vielä on tilaa.' Herra sanoi palvelijalle: 'Mene kiireen vilkkaa teille ja kujille ja pakota heitä tulemaan sisälle, että taloni täyttyisi; sillä sanon teille, ettei yksikään niistä miehistä, jotka olivat kutsutut, maista illallistani.'" Hänen mukanaan kulki paljon kansaa, ja hän kääntyi ja sanoi heille: "Jos joku tulee luokseni eikä vihaa isäänsä ja äitiään, vaimoaan, lapsiaan, veljiään ja sisariaan, vieläpä omaa elämäänsäkin, hän ei voi olla minun opetuslapseni. Se, joka ei kanna ristiään ja seuraa minua, ei voi olla minun opetuslapseni. Sillä jos joku teistä tahtoo rakentaa tornin, eikö hän ensin istu laskemaan kustannuksia nähdäkseen, onko hänellä varaa rakentaa se valmiiksi, etteivät, kun hän on laskenut perustuksen, mutta ei kykene saamaan rakennusta valmiiksi, kaikki, jotka sen näkevät, alkaisi pilkata häntä sanoen: 'Tuo mies ryhtyi rakentamaan, mutta ei kyennyt saamaan valmiiksi'? Tai jos joku kuningas tahtoo lähteä sotimaan toista kuningasta vastaan, eikö hän ensin istu ja neuvottele, voiko hän kymmenellä tuhannella kohdata sen, joka tulee häntä vastaan kahdellakymmenellä tuhannella? Ellei voi, hän toisen vielä ollessa kaukana lähettää hänen luokseen lähettilään pyytämään rauhaa. Niin ei myöskään teistä yksikään, joka ei luovu kaikesta, mitä hänellä on, voi olla minun opetuslapseni. Suola on hyvä, mutta jos suola käy mauttomaksi, millä se saadaan suolaiseksi? Se ei kelpaa maahan eikä lannaksi; se heitetään pois. Jolla on korvat kuulla, se kuulkoon!" Kaikki publikaanit ja syntiset tulivat hänen luokseen kuulemaan häntä. Mutta fariseukset ja kirjanoppineet nurisivat ja sanoivat: "Tämä ottaa vastaan syntisiä ja syö heidän kanssaan." Hän puhui heille tämän vertauksen sanoen: "Kuka teistä, jolla on sata lammasta, ja joka kadottaa niistä yhden, ei jätä niitä yhdeksääkymmentä yhdeksää erämaahan ja mene etsimään kadonnutta, kunnes löytää sen? Löydettyään hän panee sen hartioilleen iloiten. Kun hän tulee kotiin, hän kutsuu kokoon ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: 'Iloitkaa kanssani, sillä löysin kadonneen lampaani.' Sanon teille: niin on ilo taivaassa suurempi yhdestä syntisestä, joka muuttaa mielensä, kuin yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä vanhurskaasta, jotka eivät tarvitse mielenmuutosta. Tai jos jollakulla naisella on kymmenen hopearahaa ja hän kadottaa niistä yhden, eikö hän sytytä lamppua ja lakaise huonetta ja etsi tarkasti, kunnes sen löytää? Löydettyään hän kutsuu kokoon ystävättärensä ja naapurinaiset ja sanoo: 'Iloitkaa kanssani, sillä löysin rahan, jonka olin kadottanut.' Niin myös, sanon teille, Jumalan enkeleillä on ilo yhdestä syntisestä, joka muuttaa mielensä." Vielä hän sanoi: "Eräällä miehellä oli kaksi poikaa. Nuorempi heistä sanoi isälleen: 'Isä, anna minulle se osa omaisuudesta, mikä minulle on tuleva.' Hän jakoi heille omaisuutensa. Eikä kulunut montakaan päivää, kun nuorempi poika kokosi kaiken omansa, matkusti pois kaukaiseen maahan ja hävitti siellä omaisuutensa eläen irstaasti. Mutta kun hän oli kaiken tuhlannut, koko siihen maahan tuli kova nälkä, ja hän alkoi kärsiä puutetta. Hän meni palvelukseen eräälle sen maan kansalaiselle, ja tämä lähetti hänet tiluksilleen kaitsemaan sikoja. Hän halusi täyttää vatsansa niillä paloilla, joita siat söivät, mutta kukaan ei antanut hänelle niitä. Hän meni itseensä ja sanoi: 'Kuinka monella isäni palkkalaisella on leipää yllin kyllin, mutta minä kärsin täällä nälkää! Nousen ja menen isäni luo ja sanon hänelle: Isä, olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan. Tee minut yhdeksi palkkalaisistasi.' Hän nousi ja meni isänsä luo. Mutta kun hän vielä oli kaukana, hänen isänsä näki hänet, sääli häntä, juoksi häntä vastaan, lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä rakkaasti. Mutta poika sanoi hänelle: 'Isä, olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse, että minua pojaksesi kutsutaan.' Mutta isä sanoi palvelijoilleen: 'Tuokaa pian parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, ja pankaa sormus hänen sormeensa ja sandaalit hänen jalkaansa; ja noutakaa syöttövasikka ja teurastakaa, ja syökäämme ja iloitkaamme, sillä tämä minun poikani oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt.' Ja he iloitsivat. Mutta hänen vanhempi poikansa oli pellolla. Kun hän tuli ja lähestyi kotia, hän kuuli laulun ja karkelon. Hän kutsui luokseen yhden palvelijoista ja tiedusteli, mitä se oli. Tämä sanoi hänelle: 'Sinun veljesi on tullut, ja isäsi teurastutti syöttövasikan, kun sai hänet terveenä takaisin.' Hän vihastui eikä tahtonut mennä sisälle, mutta hänen isänsä tuli ulos ja kutsui häntä sisään. Mutta hän vastasi ja sanoi isälleen: 'Katso, niin monta vuotta olen palvellut sinua enkä ole milloinkaan lyönyt laimin käskyäsi, ja kuitenkaan et ole minulle koskaan antanut kiliäkään pitääkseni iloa ystävieni kanssa. Mutta kun tämä sinun poikasi tuli, joka on tuhlannut omaisuutesi porttojen kanssa, hänelle sinä teurastit syöttövasikan.' Hän sanoi hänelle: 'Poikani, sinä olet aina luonani ja kaikki, mikä on minun omaani, on sinun. Mutta pitihän nyt riemuita ja iloita, sillä tämä sinun veljesi oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt.'" Mutta hän puhui myös opetuslapsilleen: "Oli rikas mies, jolla oli huoneenhaltija, ja hänelle kanneltiin, että tämä hävitti hänen omaisuuttaan. Hän kutsui hänet eteensä ja sanoi hänelle: 'Mitä kuulenkaan sinusta? Tee tili taloudenhoidosta, sillä et voi enää hallita taloani. Huoneenhaltija sanoi mielessään: 'Mitä teen, kun isäntäni ottaa minulta pois taloudenhoidon? Kaivaa en jaksa, kerjäämistä häpeän. Tiedän, mitä teen, että ottaisivat minut taloihinsa, kun minut pannaan pois taloudenhoidosta.' Hän kutsui luokseen jokaisen herransa velallisista ja sanoi ensimmäiselle: 'Paljonko olet velkaa herralleni?' Tämä sanoi: 'Sata astiaa öljyä.' Hän sanoi hänelle: 'Ota velkakirjasi, istu ja kirjoita pian viisikymmentä.' Hän sanoi toiselle: 'Entä sinä, paljonko olet velkaa?' Tämä sanoi: 'Sata tynnyriä vehnää.' Hän sanoi hänelle: 'Ota velkakirjasi, kirjoita kahdeksankymmentä.' Herra kehui väärää huoneenhaltijaa siitä, että hän oli menetellyt ovelasti. Sillä tämän maailman lapset ovat omaa sukukuntaansa kohtaan ovelampia kuin valkeuden lapset. Sanon teille: tehkää itsellenne ystäviä väärällä mammonalla, että he, kun se loppuu, ottaisivat teidät iäisiin majoihin. Se, joka vähimmässä on uskollinen, on paljossakin uskollinen, ja se, joka vähimmässä on väärä, on paljossakin väärä. Jos siis ette ole olleet uskollisia väärässä mammonassa, kuka teille uskoo sitä, mikä on oikeaa? Jos ette ole olleet uskollisia siinä, mikä on toisen omaa, kuka teille antaa sitä, mikä on teidän omaanne? Kukaan palvelija ei voi palvella kahta herraa, sillä hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava, tai tähän liittyvä ja toista halveksiva. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa." Tämän kaiken kuulivat fariseukset, jotka olivat rahanahneita, ja he ivasivat häntä. Hän sanoi heille: "Te juuri olette ne, jotka teette itsenne vanhurskaiksi ihmisten edessä. Mutta Jumala tuntee teidän sydämenne, sillä se, mikä ihmisten kesken on korkeaa, on Jumalan edessä kauhistus. Laki ja profeetat olivat Johannekseen asti. Siitä lähtien julistetaan Jumalan valtakuntaa, ja jokainen tunkeutuu sinne väkisin. Mutta ennemmin taivas ja maa katoavat, kuin yksikään lain piirto häviää. Jokainen, joka hylkää vaimonsa ja nai toisen, tekee huorin, ja joka nai miehensä hylkäämän, tekee huorin. Oli rikas mies, joka pukeutui purppuraan ja hienoihin pellavavaatteisiin ja eli joka päivä ilossa loisteliaasti. Mutta eräs köyhä, nimeltä Lasarus, makasi hänen porttinsa luona täynnä paiseita ja halusi ravita itseään niillä muruilla, joita putosi rikkaan pöydältä, ja koiratkin tulivat ja nuolivat hänen paiseitaan. Tapahtui, että köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Aabrahamin helmaan. Rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin. Kun hän nosti silmänsä helvetissä tuskissa ollessaan, hän näki kaukana Aabrahamin ja Lasaruksen hänen helmassaan. Hän huusi sanoen: 'Isä Aabraham, armahda minua ja lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää veteen ja jäähdyttämään kieltäni, sillä minulla on kova tuska tässä liekissä!' Mutta Aabraham sanoi: 'Poikani, muista, että sinä eläessäsi sait hyväsi, ja Lasarus puolestaan sai pahaa, mutta nyt hän saa täällä lohdutusta, sinä taas kärsit tuskaa. Kaiken tämän lisäksi on meidän välillemme ja teidän vahvistettu suuri kuilu, että ne, jotka tahtovat mennä täältä teidän luoksenne, eivät voisi, eivätkä ne, jotka siellä ovat, pääsisi yli meidän luoksemme.' Hän sanoi: 'Niin rukoilen siis sinua, isä, että lähetät hänet isäni taloon – sillä minulla on viisi veljeä – todistamaan heille, etteivät hekin joutuisi tähän vaivan paikkaan.' Mutta Aabraham sanoi: 'Heillä on Mooses ja profeetat; kuulkoot niitä.' Hän sanoi: 'Ei, isä Aabraham, vaan jos joku kuolleista menisi heidän luokseen, he muuttaisivat mielensä.' Mutta Aabraham sanoi hänelle: 'Jos he eivät kuule Moosesta ja profeettoja, he eivät usko, vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös.'" Mutta opetuslapsilleen hän sanoi: "Mahdotonta on viettelysten jäädä tulematta, mutta voi sitä, jonka kautta ne tulevat! Hänen olisi parempi, että myllynkivi pantaisiin hänen kaulaansa ja hänet heitettäisiin mereen, kuin että hän viettelee yhden näistä pienistä. Pitäkää itsestänne vaari! Jos sinun veljesi tekee syntiä, nuhtele häntä, ja jos hän katuu, anna hänelle anteeksi. Jos hän seitsemän kertaa päivässä tekee syntiä sinua vastaan ja seitsemän kertaa kääntyy puoleesi ja sanoo: 'Kadun', niin anna hänelle anteeksi." Apostolit sanoivat Herralle: "Lisää meille uskoa." Herra sanoi: "Jos teillä olisi uskoa sinapinsiemenen verran, niin sanoisitte tälle silkkiäispuulle: 'Nouse juurinesi ja istuta itsesi mereen', ja se tottelisi teitä. Jos jollakulla teistä on palvelija kyntämässä tai paimentamassa, sanooko hän tälle tämän tullessa pellolta: 'Käy heti aterialle'? Eikö hän pikemminkin sano hänelle: 'Valmista minulle ateria, vyöttäydy ja palvele minua, sillä aikaa kun syön ja juon; ja sitten syö ja juo sinä'? Eihän hän kiitä palvelijaa siitä, että tämä teki, mitä oli käsketty? Mielestäni ei. Myös te, kun olette tehneet kaiken, mitä teidän on käsketty tehdä, sanokaa: 'Olemme ansiottomia palvelijoita; olemme tehneet vain sen, minkä olimme velvolliset tekemään.'" Tapahtui hänen ollessaan matkalla Jerusalemiin, että hän kulki Samarian ja Galilean välistä. Hänen mennessään erääseen kylään tuli häntä vastaan kymmenen spitaalista miestä, jotka seisahtuivat kauemmaksi. He korottivat äänensä ja sanoivat: "Jeesus, mestari, armahda meitä!" Heidät nähdessään hän sanoi heille: "Menkää ja näyttäkää itsenne papeille." Heidän mennessään tapahtui, että he puhdistuivat. Mutta yksi heistä, kun näki olevansa parannettu, palasi takaisin, ylisti Jumalaa suurella äänellä, lankesi kasvoilleen hänen jalkojensa juureen ja kiitti häntä, ja mies oli samarialainen. Jeesus vastasi ja sanoi: "Eivätkö kaikki kymmenen puhdistuneet? Missä ne yhdeksän ovat? Eikö ollut muita, jotka olisivat palanneet antamaan ylistyksen Jumalalle, kuin tämä muukalainen?" Hän sanoi hänelle: "Nouse ja mene; sinun uskosi on sinut pelastanut." Fariseusten kysyessä häneltä milloin Jumalan valtakunta oli tuleva, hän vastasi heille ja sanoi: "Jumalan valtakunta ei tule nähtävällä tavalla, eikä sanota: 'Katso, täällä se on', tai: 'Tuolla'; sillä katso, Jumalan valtakunta on sisäisesti teissä." Hän sanoi opetuslapsilleen: "Tulee aika, jolloin te haluaisitte nähdä edes yhden Ihmisen Pojan päivän, mutta ette näe. Teille sanotaan: 'Katso, tuolla hän on!' 'Katso, täällä!' Älkää menkö sinne älkääkä juosko perässä. Sillä niin kuin salaman leimaus loistaa taivaan äärestä taivaan ääreen, niin on Ihmisen Poika päivänään oleva. Mutta sitä ennen pitää hänen kärsiä paljon ja joutua tämän sukupolven hylkäämäksi. Samoin kuin kävi Nooan päivinä, käy myös Ihmisen Pojan päivinä: he söivät, joivat, naivat ja menivät miehelle, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin, ja vedenpaisumus tuli ja hukutti heidät kaikki. Samoin kuin tapahtui Lootin päivinä: he söivät, joivat, ostivat, myivät, istuttivat ja rakensivat, mutta sinä päivänä, jona Loot lähti Sodomasta, satoi tulta ja rikkiä taivaasta, ja se hukutti heidät kaikki. Samoin käy sinä päivänä, jona Ihmisen Poika ilmestyy. Sinä päivänä älköön se, joka on katolla ja jolla on tavaransa huoneessa, astuko alas niitä noutamaan. Älköön myöskään se, joka on pellolla, palatko takaisin. Muistakaa Lootin vaimoa! Se, joka yrittää pelastaa sielunsa, kadottaa sen, mutta se, joka kadottaa sen, pelastaa sen elämään. Sanon teille: sinä yönä on kaksi miestä yhdellä vuoteella: toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään. Kaksi naista jauhaa yhdessä; toinen korjataan talteen, mutta toinen jätetään." Kaksi on pellolla, toinen otetaan, toinen jätetään. He vastasivat ja sanoivat hänelle: "Missä, Herra?" Hän sanoi heille: "Missä on ruumis, sinne myös korppikotkat kokoontuvat." Hän puhui heille vertauksen siitä, että heidän tuli aina rukoilla eikä väsyä. Hän sanoi: "Eräässä kaupungissa oli tuomari, joka ei pelännyt Jumalaa eikä hävennyt ketään ihmistä. Siinä kaupungissa oli naisleski, joka tuli hänen luokseen ja sanoi: 'Auta minut oikeuteeni riitapuoltani vastaan.' Mutta pitkään aikaan hän ei tahtonut. Vaan sitten hän sanoi mielessään: 'Vaikka en pelkää Jumalaa enkä häpeä ihmisiä, kuitenkin, koska tämä leski tuottaa minulle vaivaa, autan hänet oikeuteensa, ettei hän lopulta tule ja lyö minua kasvoihin.'" Herra sanoi: "Kuulkaa, mitä tuo väärä tuomari sanoo! Eikö Jumala toimittaisi oikeutta valituilleen, jotka huutavat häntä avuksi yötä päivää, ja olisi pitkämielinen heitä kohtaan? Sanon teille: hän toimittaa heille oikeuden pian. Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytääkö hän uskoa maan päältä?" Hän puhui vielä tämän vertauksen muutamille, jotka luottivat itseensä luullen olevansa vanhurskaita, ja halveksivat muita: "Kaksi miestä meni ylös pyhäkköön rukoilemaan, toinen fariseus ja toinen publikaani. Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen näin: 'Jumala, kiitän sinua, etten ole kuin muut ihmiset, rosvot, vääryyden harjoittajat, huorintekijät enkä myöskään kuin tuo publikaani. Paastoan kahdesti viikossa ja annan kymmenykset kaikista tuloistani.' Mutta publikaani seisoi takana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle, syntiselle, leppynyt.' Sanon teille: tämä meni kotiinsa vanhurskautettuna, mutta se toinen ei; sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään." He kantoivat hänen luokseen pieniäkin lapsia, että hän koskisi heihin, mutta sen nähdessään opetuslapset nuhtelivat tuojia. Mutta Jeesus kutsui lapset luokseen ja sanoi: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni älkääkä estäkö heitä, sillä sellaisten on Jumalan valtakunta. Totisesti sanon teille: se, joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa kuin lapsi, ei mene sinne sisälle." Eräs hallitusmies kysyi häneltä sanoen: "Hyvä opettaja, mitä minun pitää tehdä, että iankaikkisen elämän perisin?" Jeesus sanoi hänelle: "Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä, paitsi Jumala yksin. Käskyt sinä tiedät: 'Älä tee huorin', 'Älä tapa', 'Älä varasta', 'Älä sano väärää todistusta', 'Kunnioita isääsi ja äitiäsi.'" Mutta hän sanoi: "Tätä kaikkea minä olen noudattanut nuoruudestani asti." Kun Jeesus sen kuuli, hän sanoi hänelle: "Yksi sinulta vielä puuttuu: myy kaikki, mitä sinulla on, ja jakele köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaissa; ja tule ja seuraa minua." Mutta tämän kuullessaan hän tuli kovin murheelliseksi, sillä hän oli erittäin rikas. Kun Jeesus näki hänen olevan murheissaan, hän sanoi: "Kuinka vaikeaa onkaan niiden, joilla on rikkautta, päästä Jumalan valtakuntaan! Helpompi on kamelin käydä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan." Ne, jotka sen kuulivat, sanoivat: "Kuka sitten voi pelastua?" Mutta hän sanoi: "Se, mikä on ihmisille mahdotonta, on Jumalalle mahdollista." Silloin Pietari sanoi: "Katso, me olemme luopuneet siitä, mitä meillä oli, ja seuranneet sinua." Hän sanoi heille: "Totisesti sanon teille: ei ole ketään, joka Jumalan valtakunnan tähden on luopunut talosta, vaimosta, veljistä, vanhemmista tai lapsista, ja joka ei saisi monin verroin takaisin tässä ajassa, ja tulevassa maailmassa iankaikkista elämää." Hän otti luokseen ne kaksitoista ja sanoi heille: "Katso, menemme ylös Jerusalemiin, ja kaikki on täysin toteutuva, mitä profeettojen kautta on kirjoitettu Ihmisen Pojasta. Sillä hänet annetaan pakanoiden käsiin, ja häntä pilkataan, häväistään ja syljetään. Ruoskittuaan he tappavat hänet, mutta kolmantena päivänä hän nousee ylös." Mutta he eivät ymmärtäneet tästä mitään, ja tämä puhe oli heiltä salattu eivätkä he käsittäneet, mitä sanottiin. Hänen lähestyessään Jerikoa eräs sokea istui tien vieressä kerjäten. Kuullessaan, että siitä kulki kansaa ohi, hän kyseli, mitä se oli. He ilmoittivat hänelle Jeesuksen, Nasaretilaisen, menevän ohi. Hän huusi sanoen: "Jeesus, Daavidin poika, armahda minua!" Edellä kulkijat nuhtelivat häntä saadakseen hänet vaikenemaan, mutta hän huusi vielä enemmän: "Daavidin poika, armahda minua!" Silloin Jeesus pysähtyi ja käski taluttaa hänet luokseen. Hänen tultuaan lähelle Jeesus kysyi häneltä: "Mitä tahdot, että sinulle tekisin?" Hän sanoi: "Herra, että saisin näköni jälleen." Jeesus sanoi hänelle: "Saa näkösi takaisin. Uskosi on sinut pelastanut." Heti hän sai näkönsä ja seurasi häntä ylistäen Jumalaa. Sen nähdessään kaikki kansa kiitti Jumalaa. Hän tuli Jerikon kaupunkiin ja kulki sen läpi. Katso, siellä oli mies, nimeltä Sakkeus. Hän oli publikaanien esimies ja rikas. Hän yritti nähdä Jeesusta, kuka hän oli, mutta ei voinut kansalta, sillä hän oli pienikokoinen. Hän juoksi edelle ja nousi viikunapuuhun nähdäkseen hänet, sillä Jeesus oli kulkemassa siitä ohi. Tultuaan sille paikalle Jeesus katsoi ylös ja sanoi hänelle: "Sakkeus, tule nopeasti alas, sillä tänään minun pitää tulla kotiisi." Hän tuli nopeasti alas ja otti hänet vastaan iloiten. Sen nähdessään kaikki nurisivat sanoen: "Syntisen miehen luo hän meni majailemaan." Mutta Sakkeus pysähtyi ja sanoi Herralle: "Katso, Herra, puolet omaisuudestani annan köyhille, ja jos joltakulta olen jotakin petoksella ottanut, annan nelinkertaisesti takaisin." Jeesus sanoi hänestä: "Tänään on pelastus tullut tälle huoneelle, koska hänkin on Aabrahamin poika; sillä Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan sitä, mikä on kadonnut." Heidän tätä kuunnellessaan hän puhui vielä vertauksen, koska hän oli lähellä Jerusalemia, ja he luulivat, että Jumalan valtakunta ilmestyy aivan pian. Hän sanoi näin: "Eräs jalosukuinen mies lähti matkalle kaukaiseen maahan ottaakseen itselleen kuninkuuden ja sitten palatakseen. Hän kutsui luokseen kymmenen palvelijaansa, antoi heille kymmenen miinaa ja sanoi heille: 'Asioikaa näillä, kunnes tulen.' Mutta hänen kansalaisensa vihasivat häntä ja lähettivät lähettiläät hänen jälkeensä sanomaan: 'Emme tahdo häntä kuninkaaksemme.' Tapahtui, kun hän oli palannut takaisin ja ottanut kuninkuuden, että hän kutsui eteensä ne palvelijat, joille hän oli antanut hopearahat tietääkseen, mitä kukin oli asioimisellaan ansainnut. Ensimmäinen tuli esiin ja sanoi: 'Herra, sinun miinasi on tuottanut kymmenen miinaa.' Hän sanoi hänelle: 'Hyvä on, sinä hyvä palvelija; koska olet ollut uskollinen vähimmässä, olkoon sinulla valta hallita kymmentä kaupunkia.' Tuli toinen ja sanoi: 'Herra, sinun miinasi on tuottanut viisi miinaa.' Niin hän sanoi tällekin: 'Hallitse sinä viittä kaupunkia.' Sitten tuli eräs toinen ja sanoi: 'Herra, katso, tässä on sinun miinasi, jota olen säilyttänyt liinassa. Sillä pelkäsin sinua, koska olet ankara mies: sinä otat, mitä et ole talteen pannut, ja korjaat satoa siitä, mitä et ole kylvänyt.' Hän sanoi hänelle: 'Oman sanasi mukaan sinut tuomitsen, sinä paha palvelija. Sinä tiesit minut ankaraksi mieheksi, joka otan, mitä en ole talteen pannut, ja korjaan satoa siitä, mitä en ole kylvänyt. Miksi et siis antanut hopearahaani rahanvaihtajan pöytään, että tultuani olisin saanut sen korkoineen?' Hän sanoi vieressä seisoville: 'Ottakaa miina häneltä pois ja antakaa sille, jolla on kymmenen miinaa.' – He sanoivat hänelle: 'Herra, hänellä on jo kymmenen miinaa.' – 'Minä sanon teille: jokaiselle, jolla on, annetaan, mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, mikä hänellä on. Mutta viholliseni, jotka eivät tahtoneet minua kuninkaakseen, tuokaa tänne ja teurastakaa edessäni.'" Tämän sanottuaan hän kulki edellä vaeltaen ylös Jerusalemiin. Tapahtui, kun hän tuli lähelle Beetfagea ja Betaniaa, sille vuorelle, jonka nimenä on Öljymäki, että hän lähetti kaksi opetuslastaan sanoen: "Menkää edessä olevaan kylään, sinne tullessanne löydätte sidottuna varsan, jonka selässä ei ole vielä istunut yksikään ihminen. Päästäkää se ja tuokaa. Jos joku kysyy teiltä: 'Miksi päästätte sen?' sanokaa näin: 'Herra tarvitsee sitä.'" Lähetetyt menivät ja havaitsivat niin olevan, kuin hän oli heille sanonut. Heidän päästäessään varsaa sen omistajat sanoivat heille: "Miksi päästätte varsan?" He sanoivat: "Herra tarvitsee sitä." He veivät sen Jeesuksen luo ja heittivät viittansa varsan selkään ja asettivat Jeesuksen niiden päälle. Hänen kulkiessaan kansa levitti viittansa tielle. Kun hän jo oli lähellä laskeutuen Öljymäeltä, koko opetuslasten joukko alkoi iloiten kiittää Jumalaa suurella äänellä kaikista voimallisista teoista, jotka he olivat nähneet, sanoen: "Siunattu olkoon hän, joka tulee, Kuningas Herran nimessä. Rauha taivaassa ja kunnia korkeuksissa!" Muutamat fariseukset kansanjoukosta sanoivat hänelle: "Opettaja, nuhtele opetuslapsiasi." Mutta hän vastasi ja sanoi: "Sanon teille: jos nämä olisivat vaiti, kivet huutaisivat." Kun hän tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, hän itki sitä ja sanoi: "Jospa tietäisit sinäkin tänä päivänä, mitä rauhaasi kuuluu! Mutta nyt se on silmiltäsi salattu. Sillä sinulle tulevat ne päivät, jolloin sinun vihollisesi sinut saartavat vallilla ja piirittävät sinut ja ahdistavat sinua joka puolelta; ja he kukistavat sinut maan tasalle ja lapsesi, jotka sinussa ovat, eivätkä jätä sinuun kiveä kiven päälle, sen tähden ettet tuntenut tilintekosi aikaa." Hän meni pyhäkköön ja rupesi ajamaan myyjiä ja ostajia ulos ja sanoi heille: "Kirjoitettu on: 'Minun huoneeni on oleva rukoushuone', mutta te olette tehneet siitä ryövärien luolan." Hän opetti joka päivä pyhäkössä. Mutta ylipapit ja kirjanoppineet sekä kansan ensimmäiset etsivät, miten saisivat hänet surmatuksi, mutta eivät keksineet, mitä tekisivät, sillä kaikki kansa riippui hänessä ja kuunteli häntä. Tapahtui eräänä päivänä, kun hän opetti kansaa pyhäkössä ja julisti evankeliumia, että ylipapit ja kirjanoppineet astuivat yhdessä vanhinten kanssa esiin ja puhuivat hänelle sanoen: "Sano meille, millä valtuudella näitä teet, tai kuka on se, joka on antanut sinulle tämän vallan?" Hän vastasi ja sanoi heille: "Minäkin kysyn teiltä yhtä asiaa. Sanokaa minulle: oliko Johanneksen kaste taivaasta vai ihmisistä?" He neuvottelivat keskenään sanoen: "Jos sanomme: 'Taivaasta', hän sanoo: 'Miksi ette siis uskoneet häntä?' Mutta jos sanomme: 'Ihmisistä', kaikki kansa kivittää meidät, sillä se uskoo lujasti, että Johannes oli profeetta." He vastasivat, etteivät tienneet, mistä se oli. Jeesus sanoi heille: "Niinpä en minäkään sano teille, millä vallalla näitä teen." Hän rupesi puhumaan kansalle tämän vertauksen: "Mies istutti viinitarhan ja vuokrasi sen viinitarhureille ja matkusti muille maille kauaksi aikaa. Mutta satoaikana hän lähetti palvelijan viinitarhurien luo, että he antaisivat tälle osan viinitarhan hedelmistä, mutta viinitarhurit löivät häntä ja lähettivät tyhjänä pois. Hän lähetti vielä toisen palvelijan, mutta hänetkin he pieksivät, häpäisivät ja lähettivät tyhjänä pois. Sen jälkeen hän lähetti vielä kolmannen palvelijan, mutta tätäkin he haavoittivat ja heittivät hänet ulos. Viinitarhan isäntä sanoi: 'Mitä teen? Lähetän rakkaan poikani. Häntä he kaiketi kavahtavat.' Mutta kun viinitarhurit näkivät hänet, neuvottelivat he keskenään ja sanoivat: 'Tämä on perillinen; tappakaamme hänet, että perintö tulisi meidän omaksemme.' He heittivät hänet ulos viinitarhasta ja tappoivat. Mitä nyt viinitarhan isäntä tekee heille? Hän tulee ja tuhoaa nämä viinitarhurit ja antaa viinitarhan muille." Sen kuullessaan he sanoivat: "Pois se!" Mutta hän katsoi heihin ja sanoi: "Mitä siis on tämä, mikä on kirjoitettu: 'Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi'? Jokainen, joka kaatuu siihen kiveen, ruhjoutuu, mutta jonka päälle se kaatuu, sen se murskaa." Kirjanoppineet ja ylipapit tahtoivat käydä häneen käsiksi sillä hetkellä. Mutta he pelkäsivät kansaa, sillä he ymmärsivät, että hän oli puhunut vertauksen heistä. He pitivät häntä silmällä ja lähettivät hänen luokseen hurskaiksi tekeytyneitä urkkijoita saadakseen hänet kiinni jostakin sanasta, niin että voisivat antaa hänet esivallalle ja maaherran valtaan. He kysyivät häneltä sanoen: "Opettaja, tiedämme, että puhut ja opetat oikein etkä katso henkilöön, vaan opetat Jumalan tietä totuudessa. Onko meidän lupa antaa keisarille veroa vai ei?" Mutta hän havaitsi heidän kavaluutensa ja sanoi heille: "Miksi kiusaatte minua? Näyttäkää minulle denaari. Kenen kuva ja päällekirjoitus siinä on?" He vastasivat: "Keisarin." Hän sanoi heille: "Antakaa siis keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on." Eivätkä he kyenneet saamaan häntä hänen puheestaan kiinni kansan edessä ja ihmettelivät hänen vastaustaan ja vaikenivat. Muutamia saddukeuksia astui esiin, jotka väittävät, ettei ylösnousemusta ole, ja he kysyivät häneltä sanoen: "Opettaja, Mooses on säätänyt meille: 'Jos joltakulta kuolee veli, jolla on vaimo, mutta ei ole lapsia, niin ottakoon hän veljensä vaimon ja herättäköön siemenen veljelleen.' Nyt oli seitsemän veljestä. Ensimmäinen otti vaimon ja kuoli lapsettomana. Niin toinen otti sen vaimon, ja sitten kolmas, ja samoin kaikki seitsemän; ja he kuolivat jättämättä lapsia. Lopulta he kaikki kuolivat ja niin myös vaimo. Kenelle heistä siis tämä vaimo ylösnousemuksessa tulee vaimoksi? Sillä kaikkien seitsemän vaimona hän oli ollut." Jeesus sanoi heille: "Tämän maailmanajan lapset naivat ja menevät miehelle. Mutta ne, jotka on arvollisiksi nähty pääsemään tuohon maailmaan ja ylösnousemukseen kuolleista, eivät nai eivätkä mene miehelle. Sillä he eivät enää voi kuolla, kun ovat enkelien kaltaisia. He ovat Jumalan lapsia, koska ovat ylösnousemuksen lapsia. Mutta että kuolleet nousevat ylös, sen Mooseskin on osoittanut puhuessaan orjantappurapensaasta, kun hän sanoo Herraa Aabrahamin Jumalaksi ja Iisakin Jumalaksi ja Jaakobin Jumalaksi. Mutta Jumala ei ole kuolleiden, vaan elävien Jumala; sillä kaikki elävät hänelle." Muutamat kirjanoppineista vastasivat ja sanoivat: "Opettaja, hyvin sanoit." Eivätkä he enää rohjenneet kysyä häneltä mitään. Hän sanoi heille: "Kuinka he sanovat, että Kristus on Daavidin poika? Sanoohan Daavid itse Psalmien kirjassa: 'Herra sanoi Herralleni: Istu oikealle puolelleni, kunnes panen vihollisesi jalkojesi astinlaudaksi.' Daavid siis kutsuu häntä Herraksi. Miten hän on hänen poikansa?" Kaiken kansan kuullen hän sanoi opetuslapsilleen: "Kavahtakaa kirjanoppineita, jotka tahtovat kulkea pitkissä viitoissa ja haluavat tervehdyksiä toreilla, etumaisia istuimia synagogissa ja ensimmäisiä sijoja pidoissa, noita, jotka syövät leskien talot ja näön vuoksi pitävät pitkiä rukouksia. He saavat sitä kovemman tuomion." Hän katseli ja näki rikkaiden panevan lahjoja uhriarkkuun. Hän näki myös köyhän lesken panevan siihen kaksi ropoa. Hän sanoi: "Totisesti sanon teille: tämä köyhä leski pani kaikkein eniten. Sillä kaikki nuo panivat lahjansa liiastaan, mutta tämä pani puutteestaan, koko elämisensä, mitä hänellä oli." Kun muutamat puhuivat pyhäköstä, kuinka se oli kauniilla kivillä ja esille pannuilla lahjoilla kaunistettu, hän sanoi: "Päivät tulevat, jolloin tästä, mitä katselette, ei jää kiveä kiven päälle, maahan hajottamatta." He kysyivät häneltä sanoen: "Opettaja, milloin tämä sitten tapahtuu? Mikä on oleva merkki siitä, kun se tulee tapahtumaan?" Hän sanoi: "Katsokaa, ettei teitä eksytetä. Sillä monta tulee minun nimessäni sanoen: 'Minä olen', ja: 'Aika on lähellä.' Mutta älkää menkö heidän perässään. Kun kuulette sodista ja kapinoista, älkää pelästykö. Sillä näiden täytyy ensin tapahtua, mutta se ei ole heti loppu." Hän sanoi heille: "Kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, ja tulee paikoin suuria maanjäristyksiä, ruttoa ja nälänhätää, ja on oleva pelottavia näkyjä ja taivaalta tulevia suuria merkkejä. Mutta ennen tätä kaikkea he käyvät teihin käsiksi, vainoavat teitä, luovuttavat teitä synagogiin ja vankiloihin ja vievät teitä kuningasten ja hallitsijoiden eteen minun nimeni tähden. Mutta näin te joudutte todistamaan. Pankaa siis sydämellenne, ettette edeltäpäin huolehdi, miten vastaatte puolestanne. Sillä minä annan teille suun ja viisauden, jota vastaan ei yksikään teidän vastustajistanne kykene asettumaan tai väittämään. Myös vanhemmat, veljet, sukulaiset ja ystävät antavat teitä alttiiksi, muutamia teistä tapetaan, ja olette kaikkien vihaamia minun nimeni tähden. Mutta hiuskarvakaan ei katoa päästänne. Kestäväisyydellänne saatte omaksenne elämän. Mutta kun näette Jerusalemin sotajoukkojen ympäröimänä, silloin tietäkää, että sen hävitys on lähellä. Silloin ne, jotka Juudeassa ovat, paetkoot vuorille, ne, jotka ovat kaupungissa, lähtekööt sieltä pois, ja ne, jotka ovat maalla, älkööt menkö kaupunkiin. Sillä ne ovat koston päiviä, että kaikki täyttyisi, mikä on kirjoitettu. Voi raskaita ja imettäväisiä niinä päivinä! Sillä suuri hätä on oleva maan päällä ja viha tätä kansaa kohtaan. Heitä kaatuu miekan terään, heitä viedään vangeiksi kaikkien kansojen sekaan, ja Jerusalem on oleva pakanoiden tallattavana, kunnes pakanain ajat täyttyvät. On oleva merkkejä auringossa, kuussa ja tähdissä, ja ahdistus kansoilla maan päällä ja epätoivo meren aaltoillessa. Ihmisiä menehtyy heidän pelätessään ja odottaessaan sitä, mikä maanpiiriä kohtaa; sillä taivaitten voimat järkkyvät. Silloin he näkevät Ihmisen Pojan tulevan pilvessä suuressa voimassa ja kirkkaudessa. Mutta kun nämä alkavat tapahtua, nouskaa pystyyn ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä." Hän puhui heille vertauksen: "Katsokaa viikunapuuta ja kaikkia puita. Kun ne jo puhkeavat lehteen, siitä näette ja itsestänne ymmärrätte, että kesä on jo lähellä. Samoin myös, kun näette tämän tapahtuvan, tietäkää, että Jumalan valtakunta on lähellä. Totisesti sanon teille: tämä sukukunta ei katoa, ennen kuin kaikki tapahtuu. Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa. Mutta pitäkää vaari itsestänne, ettei teidän sydämiänne raskauta päihtymys ja juoppous eivätkä elatuksen murheet, että se päivä yllättää teidät äkkiarvaamatta kuin ansa; sillä se saavuttaa kaikki, jotka koko maan päällä asuvat. Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, että teidät katsottaisiin arvollisiksi pakenemaan tätä kaikkea, mikä on tuleva, ja seisoaksenne Ihmisen Pojan edessä." Hän opetti päivät pyhäkössä, mutta öiksi hän lähti pois ja vietti ne vuorella, jota sanotaan Öljymäeksi. Kaikki kansa tuli varhain hänen luokseen pyhäkköön kuulemaan häntä. Mutta happamattoman leivän juhla, jota sanotaan pääsiäiseksi, oli lähellä. Ylipapit ja kirjanoppineet miettivät, kuinka saisivat hänet surmatuksi, sillä he pelkäsivät kansaa. Saatana meni Juudakseen, jota kutsuttiin Iskariotiksi ja joka oli yksi niistä kahdestatoista. Tämä meni ja puhui ylipappien ja pyhäkön vartioston päällikköjen kanssa, miten hän kavaltaisi hänet heille. He ihastuivat ja sitoutuivat antamaan hänelle rahaa. Hän lupautui ja etsi sopivaa tilaisuutta kavaltaakseen hänet heille kansan tietämättä. Tuli se happamattoman leivän päivistä, jona pääsiäislammas tulee teurastaa. Hän lähetti Pietarin ja Johanneksen sanoen: "Menkää ja valmistakaa meille pääsiäislammas syödäksemme." He kysyivät häneltä: "Mihin tahdot, että valmistamme sen?" Hän vastasi heille: "Katso, saapuessanne kaupunkiin tulee teitä vastaan mies kantaen vesiastiaa. Seuratkaa häntä siihen taloon, johon hän menee, ja sanokaa talon isännälle: 'Opettaja sanoo sinulle: Missä on vierashuone syödäkseni siinä pääsiäislampaan opetuslasteni kanssa?' Hän näyttää teille suuren, aterioiville kalustetun huoneen yläkerrassa. Sinne valmistakaa!" He menivät ja havaitsivat niin olevan, kuin Jeesus oli heille sanonut, ja valmistivat pääsiäislampaan. Kun hetki tuli, hän asettui aterialle ja apostolit hänen kanssaan. Hän sanoi heille: "Olen hartaasti halunnut syödä tämän pääsiäislampaan teidän kanssanne ennen kärsimystäni, sillä sanon teille, etten sitä enää syö, ennen kuin sen täyttymys tapahtuu Jumalan valtakunnassa." Hän otti maljan, kiitti ja sanoi: "Ottakaa tämä ja jakakaa keskenänne. Sillä sanon teille: tästedes en juo viinipuun antia, ennen kuin Jumalan valtakunta tulee." Hän otti leivän, kiitti, mursi ja antoi heille ja sanoi: "Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan. Tehkää se minun muistokseni." Samoin myös maljan, aterian jälkeen, ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan. Mutta, katso, kavaltajani käsi on kanssani pöydällä. Sillä Ihmisen Poika tosin menee pois, kuten on säädetty, mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta hänet kavalletaan!" He rupesivat keskenään kyselemään, kuka heistä mahtoi olla se, joka sen tekee. Mutta heidän välilleen syntyi myös kiista siitä, kuka heistä oli katsottava suurimmaksi. Hän sanoi heille: "Kansojen kuninkaat hallitsevat niitä herroina, ja niiden vallanpitäjiä sanotaan hyväntekijöiksi. Mutta älkää te niin, vaan se, joka teidän keskuudessanne on suurin, olkoon kuin nuorin, ja johtaja kuin se, joka palvelee. Sillä kumpi on suurempi, se, joka aterioi, vai se, joka palvelee? Eikö se, joka aterioi? Mutta minä olen teidän keskellänne kuin se, joka palvelee. Mutta te olette pysyneet minun kanssani kiusauksissani, ja minä säädän teille, niin kuin minun Isäni on minulle säätänyt, valtakunnan, että syötte ja juotte minun pöydässäni valtakunnassani, istutte valtaistuimilla ja tuomitsette Israelin kahtatoista sukukuntaa. Simon, Simon, katso, saatana on pyrkinyt seulomaan teitä kuin vehnänjyviä; mutta minä olen rukoillut sinun puolestasi, ettei sinun uskosi lakkaisi. Kun sinä kerran palaat, vahvista veljiäsi." Simon sanoi hänelle: "Herra, sinun kanssasi olen valmis menemään sekä vankilaan että kuolemaan." Mutta hän sanoi: "Minä sanon sinulle, Pietari: ei laula tänään kukko, ennen kuin sinä kolmesti kiellät tuntevasi minut." Hän sanoi heille: "Kun lähetin teidät ilman rahakukkaroa, laukkua ja sandaaleja, puuttuiko teiltä mitään?" He vastasivat: "Ei mitään." Hän sanoi heille: "Mutta nyt, se, jolla on kukkaro, ottakoon sen mukaansa, samoin laukun. Se, jolla ei ole, myyköön viittansa ja ostakoon miekan. Sillä sanon teille, että minussa pitää käydä toteen tämän, mikä on kirjoitettu: 'Hänet luettiin ryövärien joukkoon.' Sillä se, mikä minusta on sanottu, täyttyy nyt." He sanoivat: "Herra, katso, tässä on kaksi miekkaa." Mutta hän vastasi heille: "Riittää." Hän meni ulos ja lähti tapansa mukaan Öljymäelle, ja hänen opetuslapsensa seurasivat häntä. Tultuaan siihen paikkaan hän sanoi heille: "Rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen." Hän vetäytyi heistä noin kivenheiton päähän, laskeutui polvilleen ja rukoili sanoen: "Isä, jos tahdot, ota pois minulta tämä malja. Älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun." Hänelle ilmestyi taivaasta enkeli, joka vahvisti häntä. Kun hän oli suuressa tuskassa, hän rukoili yhä hartaammin. Ja hänen hikensä putosi maahan veripisaroina. Kun hän nousi rukoilemasta ja meni opetuslastensa luo, hän tapasi heidät murheen tähden nukkumasta. Hän sanoi heille: "Miksi nukutte? Nouskaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen." Katso, hänen vielä puhuessaan tuli joukko kansaa, ja yksi niistä kahdestatoista, se, jonka nimi oli Juudas, kulki heidän edellään. Hän tuli Jeesuksen luo tervehtimään häntä suudelmalla. Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Juudas, suudelmallako sinä Ihmisen Pojan kavallat?" Kun nyt ne, jotka olivat hänen ympärillään, näkivät, mitä oli tulossa, he sanoivat: "Herra, iskemmekö miekalla?" Eräs heistä iski ylipapin palvelijaa ja sivalsi häneltä pois oikean korvan. Mutta Jeesus vastasi sanoen: "Sallikaa vielä tämäkin." Hän koski hänen korvaansa ja paransi hänet. Niin Jeesus sanoi ylipapeille ja temppelivartioston päälliköille ja vanhimmille, jotka olivat tulleet häntä vastaan: "Niin kuin ryöväriä vastaan olette lähteneet miekkojen ja seipäitten kanssa. Olen joka päivä ollut teidän kanssanne pyhäkössä, ettekä ole ojentaneet käsiänne minua vastaan. Mutta tämä on teidän hetkenne ja pimeyden valta." He ottivat hänet kiinni, kuljettivat pois ja veivät hänet ylipapin taloon, mutta Pietari seurasi etäältä. He sytyttivät tulen keskelle esipihaa ja asettuivat yhdessä istumaan, ja Pietari istui heidän joukkoonsa. Eräs palvelustyttö nähdessään hänen istuvan tulen ääressä, katsoi häneen ja sanoi: "Tämäkin oli hänen kanssaan." Mutta hän kielsi hänet sanoen: "Nainen, en tunne häntä." Hetken kuluttua hänet näki toinen, eräs mies, ja sanoi: "Sinäkin olet yksi heistä." Mutta Pietari sanoi: "Mies, en ole." Noin tunnin kuluttua vakuutti vielä eräs toinen sanoen: "Totisesti, tämä oli myös hänen kanssaan; sillä onhan hän galilealainenkin." Mutta Pietari sanoi: "Mies, en ymmärrä, mitä sanot." Samassa hänen vielä puhuessaan lauloi kukko. Herra kääntyi ja katsoi Pietariin, ja Pietari muisti Herran sanat, kuinka hän oli hänelle sanonut: "Ennen kuin kukko tänään laulaa, sinä kiellät minut kolmesti." Ja hän meni ulos ja itki katkerasti. Miehet, jotka pitivät Jeesuksesta kiinni, pilkkasivat häntä ja löivät häntä. He peittivät hänen kasvonsa ja kysyivät häneltä sanoen: "Profetoi, kuka sinua löi!" Paljon muitakin herjauksia he puhuivat häntä vastaan. Päivän koittaessa kansan vanhimmat, ylipapit ja kirjanoppineet kokoontuivat ja veivät hänet Neuvostonsa eteen ja sanoivat: "Jos sinä olet Kristus, sano se meille." Hän vastasi heille: "Jos teille sanon, ette usko; ja jos kysyn, ette vastaa tai vapauta minua. Mutta tästedes Ihmisen Poika on istuva Jumalan voiman oikealla puolella." He kaikki sanoivat: "Sinä siis olet Jumalan Poika?" Hän vastasi heille: "Te sen sanotte, että Minä olen." He sanoivat: "Mitä todistusta enää tarvitsemme? Sillä olemme itse kuulleet sen hänen omasta suustaan." He, koko joukko, nousivat ja veivät hänet Pilatuksen eteen. He alkoivat syyttää häntä sanoen: "Olemme havainneet tämän villitsevän kansaamme, kieltävän antamasta veroja keisarille ja sanovan itseään Kristukseksi, kuninkaaksi." Pilatus kysyi häneltä sanoen: "Oletko sinä juutalaisten kuningas?" Hän vastasi hänelle ja sanoi: "Sinä sen sanot." Pilatus sanoi ylipapeille ja kansalle: "En löydä mitään syytä tästä miehestä." Mutta he ahdistivat yhä enemmän ja sanoivat: "Hän yllyttää kansaa opettaen kaikkialla Juudeassa, Galileasta alkaen tänne asti." Mutta kun Pilatus kuuli mainittavan Galilean, hän kysyi, oliko mies galilealainen. Saatuaan tietää hänen olevan Herodeksen hallintoalueelta hän lähetti hänet Herodeksen eteen, joka hänkin oli niinä päivinä Jerusalemissa. Kun Herodes näki Jeesuksen, hän ilahtui suuresti. Hän oli näet jo kauan aikaa halunnut nähdä hänet, koska oli kuullut hänestä, ja toivoi saavansa nähdä häneltä jonkin merkin. Hän teki Jeesukselle monia kysymyksiä, mutta tämä ei vastannut hänelle mitään. Ylipapit ja kirjanoppineet seisoivat siinä ja syyttivät häntä kiivaasti. Mutta Herodes joukkoineen kohteli häntä halveksivasti ja pilkkasi häntä. Puettuaan hänet loistavaan pukuun hän lähetti hänet takaisin Pilatuksen eteen. Herodes ja Pilatus ystävystyivät sinä päivänä keskenään. He olivat näet ennen olleet toistensa vihamiehiä. Pilatus kutsui kokoon ylipapit, hallitusmiehet ja kansan ja sanoi heille: "Te olette tuoneet minulle tämän miehen kansan yllyttäjänä. Katso, minä olen teidän läsnä ollessanne häntä tutkinut enkä ole havainnut tätä miestä syylliseksi mihinkään, mistä te häntä syytätte, eikä Herodeskaan, sillä hän lähetti hänet takaisin meille. Katso, hän ei ole tehnyt mitään, mikä ansaitsee kuoleman. Kuritettuani häntä siis hänet päästän." Mutta hänen piti kunakin juhlana päästää vapaaksi yksi. He huusivat kaikki yhdessä sanoen: "Vie tämä pois, mutta päästä meille Barabbas!" Tämä oli heitetty vankilaan kaupungissa tehdystä kapinasta sekä murhasta. Pilatus puhui taas heille, koska hän tahtoi vapauttaa Jeesuksen. Mutta he huusivat vastaan ja sanoivat: "Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse hänet!" Hän puhui heille kolmannen kerran: "Mitä pahaa hän sitten on tehnyt? En ole havainnut hänessä mitään, mistä hän ansaitsisi kuoleman. Kuritettuani häntä siis hänet päästän." Mutta he ahdistivat häntä suurilla huudoilla, vaatien Jeesusta ristiinnaulittavaksi, ja heidän ja ylipappien huudot pääsivät voitolle. Pilatus tuomitsi heidän vaatimuksensa täytettäväksi. Hän päästi heille irti sen, joka oli heitetty vankilaan kapinasta ja murhasta ja jota he vaativat, mutta Jeesuksen hän luovutti heidän tahtoonsa. Viedessään häntä pois he saivat käsiinsä Simonin, erään kyreneläisen, joka tuli pellolta, ja panivat ristin hänen kannettavakseen Jeesuksen jäljessä. Häntä seurasi suuri joukko kansaa, myös naisia, jotka valittivat ja itkivät häntä. Jeesus kääntyi heihin ja sanoi: "Jerusalemin tyttäret, älkää minua itkekö, vaan itkekää itseänne ja lapsianne. Sillä katso, päivät tulevat, jolloin sanotaan: 'Autuaita ovat hedelmättömät ja ne kohdut, jotka eivät ole synnyttäneet, ja rinnat, jotka eivät ole imettäneet.' Silloin aletaan sanoa vuorille: 'Langetkaa päällemme', ja kukkuloille: 'Peittäkää meidät.' Sillä jos tämä tehdään tuoreelle puulle, mitä kuivalle tapahtuu?" Myös kaksi muuta, kaksi pahantekijää, vietiin hänen kanssaan surmattaviksi. Kun saavuttiin paikalle, jota sanotaan Pääkallonpaikaksi, siellä he ristiinnaulitsivat hänet sekä pahantekijät, toisen oikealle ja toisen vasemmalle puolelle. Mutta Jeesus sanoi: "Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä tekevät." He jakoivat keskenään hänen vaatteensa heittäen niistä arpaa. Kansa seisoi ja katseli. Hallitusmiehetkin ivasivat häntä heidän kanssaan ja sanoivat: "Muita hän on auttanut. Auttakoon itseään, jos hän on Kristus, Jumalan valittu." Myös sotamiehet pilkkasivat häntä, menivät hänen luokseen ja tarjosivat hänelle hapanviiniä ja sanoivat: "Jos sinä olet juutalaisten kuningas, pelasta itsesi." Hänen päänsä päällä oli myös kreikkalaisin, roomalaisin ja heprealaisin kirjaimin kirjoitus: "Tämä on juutalaisten kuningas." Toinen pahantekijöistä, jotka siinä riippuivat, herjasi häntä: "Jos olet Kristus, pelasta itsesi ja meidät." Mutta toinen vastasi ja nuhteli häntä sanoen: "Etkö pelkää Jumalaa, sinä, joka olet saman rangaistuksen alainen? Me tosin kärsimme oikeuden mukaan, sillä saamme, mitä tekomme ansaitsevat, mutta tämä ei ole tehnyt mitään pahaa." Hän sanoi: "Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi." Jeesus sanoi hänelle: "Totisesti sanon sinulle: tänä päivänä pitää sinun olla minun kanssani paratiisissa." Oli jo noin kuudes tunti. Yli koko maan tuli pimeys, jota kesti yhdeksänteen tuntiin, sillä aurinko oli pimentynyt. Temppelin esirippu repesi keskeltä, ja Jeesus huusi suurella äänellä ja sanoi: "Isä, sinun käsiisi annan henkeni." Sen sanottuaan hän antoi henkensä. Mutta kun sadanpäällikkö näki, mitä tapahtui, hän kunnioitti Jumalaa ja sanoi: "Totisesti, tämä oli vanhurskas mies." Kun kaikki kansa, ne, jotka olivat kokoontuneet tätä katselemaan, näkivät, mitä tapahtui, he löivät rintaansa ja palasivat kukin kotiinsa. Mutta kaikki hänen tuttavansa seisoivat taaempana, myös naiset, jotka olivat seuranneet häntä Galileasta, ja katselivat tätä. Katso, oli Neuvoston jäsen, nimeltä Joosef, hyvä ja vanhurskas mies, joka ei antanut suostumustaan heidän päätökselleen ja teolleen. Tämä oli kotoisin juutalaisten kaupungista Arimatiasta, ja hän odotti Jumalan valtakuntaa. Hän meni Pilatuksen luo ja pyysi Jeesuksen ruumista. Otettuaan sen alas hän kääri sen pellavavaatteeseen ja pani sen hautaan, joka oli hakattu kallioon ja johon ei ollut vielä pantu ketään. Silloin oli valmistuspäivä, ja sapatti oli alkamaisillaan. Mutta naiset, jotka olivat tulleet hänen kanssaan Galileasta, seurasivat jäljessä ja katselivat hautaa ja kuinka hänen ruumiinsa pantiin sinne. Palattuaan kotiinsa he valmistivat hyvänhajuisia yrttejä ja voiteita, mutta sapatin he viettivät hiljaisuudessa lain käskyn mukaan. Mutta viikon ensimmäisenä päivänä he ja eräitä muita naisia tuli hyvin varhain haudalle tuoden mukanaan valmistamansa hyvänhajuiset yrtit. He huomasivat kiven vieritetyksi pois haudalta. He menivät sisälle, mutta eivät löytäneet Herran Jeesuksen ruumista. Tapahtui, että kun he olivat tästä ymmällä, katso, kaksi miestä seisoi heidän edessään säteilevissä vaatteissa. He pelästyivät ja kumartuivat kasvoilleen maahan. Miehet sanoivat heille: "Miksi etsitte elävää kuolleiden joukosta? Ei hän ole täällä, hän on noussut ylös. Muistakaa, kuinka hän puhui teille vielä ollessaan Galileassa, sanoen: 'Ihmisen Poika pitää antaa syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulita ja kolmantena päivänä hän on nouseva ylös.'" He muistivat hänen sanansa. Ja he palasivat haudalta ja ilmoittivat tämän kaiken niille yhdelletoista ja kaikille muille. Ne, jotka kertoivat tämän apostoleille, olivat Maria Magdaleena, Johanna ja Maria, Jaakobin äiti, sekä muut naiset heidän kanssaan. Mutta näiden puheet näyttivät heistä turhilta, eivätkä he uskoneet heitä. Mutta Pietari nousi, juoksi haudalle ja kun hän kurkisti sisään, hän näki siellä olevan ainoastaan käärinliinat. Hän meni pois ihmetellen mielessään, mitä oli tapahtunut. Katso, kaksi heistä kulki sinä päivänä Emmaus-nimiseen kylään, joka on kuudenkymmenen stadionin päässä Jerusalemista. He keskustelivat kaikesta tästä, mitä oli tapahtunut. Heidän keskustellessaan ja tutkistellessaan tapahtui, että Jeesus itse lähestyi heitä ja liittyi kulkemaan heidän kanssaan. Mutta heidän silmänsä olivat estetyt, niin etteivät he tunteneet häntä. Hän sanoi heille: "Mistä te kävellessänne puhutte keskenänne ja miksi olette murheellisia?" Toinen heistä, nimeltä Kleopas, vastasi ja sanoi hänelle: "Oletko sinä ainoa muukalainen Jerusalemissa, joka et tiedä, mitä siellä näinä päivinä on tapahtunut?" Hän sanoi heille: "Mitä?" Niin he sanoivat hänelle: "Sitä, mikä tapahtui Jeesukselle, Nasaretilaiselle, joka oli profeetta, voimallinen teossa ja sanassa Jumalan ja kaiken kansan edessä, kuinka meidän ylipappimme ja hallitusmiehemme antoivat hänet tuomittavaksi kuolemaan ja ristiinnaulitsivat hänet. Mutta me toivoimme hänen olevan sen, joka oli lunastava Israelin. Onhan kaiken tämän lisäksi nyt jo kolmas päivä siitä, kun nämä tapahtuivat. Ovatpa vielä muutamat naiset joukostamme saattaneet meidät hämmästyksiin. He menivät aamulla varhain haudalle eivätkä löytäneet hänen ruumistaan, ja tulivat ja sanoivat myös nähneensä enkelinäyn, ja enkelit olivat sanoneet hänen elävän. Muutamat niistä, jotka olivat kanssamme, menivät haudalle ja havaitsivat niin olevan, kuin naiset olivat sanoneet, mutta häntä he eivät nähneet." Hän sanoi heille: "Oi, te ymmärtämättömät ja hitaat sydämeltä uskomaan kaiken sen, minkä profeetat ovat puhuneet! Eikö Kristuksen pitänyt tätä kärsimän ja menemän kirkkauteensa?" Hän alkoi Mooseksesta ja kaikista profeetoista ja selitti heille, mitä hänestä oli kaikissa Kirjoituksissa sanottu. Kun he lähestyivät kylää, johon olivat menossa, niin hän oli kulkevinaan edemmäksi. Mutta he vaativat häntä sanoen: "Jää luoksemme, sillä on jo ilta ja päivä on jo laskenut." Hän meni sisään ja jäi heidän luokseen. Tapahtui, kun hän oli aterialla heidän kanssaan, että hän otti leivän, siunasi, mursi ja antoi heille. Heidän silmänsä aukenivat, ja he tunsivat hänet, ja hän katosi heidän näkyvistään. He sanoivat toisilleen: "Eikö sydämemme ollut meissä palava, kun hän puhui meille tiellä ja avasi meille Kirjoitukset?" He nousivat sillä hetkellä ja palasivat Jerusalemiin ja tapasivat ne yksitoista kokoontuneina ja ne, jotka olivat heidän kanssaan. He sanoivat: "Herra on totisesti noussut ylös ja on ilmestynyt Simonille." He kertoivat, mitä oli tapahtunut tiellä ja kuinka he olivat tunteneet hänet, kun hän mursi leivän. Mutta heidän tätä puhuessaan Jeesus itse seisoi heidän keskellään ja sanoi heille: "Rauha teille!" Heidät valtasi säikähdys ja pelko, ja he luulivat näkevänsä hengen. Mutta hän sanoi heille: "Miksi olette hämmästyneet, ja miksi nousee sellaisia ajatuksia sydämiinne? Katsokaa käsiäni ja jalkojani ja nähkää, että minä itse [tässä] olen. Kosketelkaa minua ja katsokaa, sillä ei hengellä ole lihaa eikä luita, niin kuin te näette minulla olevan." Tämän sanottuaan hän näytti heille kätensä ja jalkansa. Mutta kun he eivät vielä uskoneet, ilon tähden, vaan ihmettelivät, hän sanoi heille: "Onko teillä täällä jotakin syötävää?" He antoivat hänelle palan paistettua kalaa. Hän otti sen ja söi heidän nähtensä. Hän sanoi heille: "Tätä tarkoittivat minun sanani, jotka puhuin teille ollessani vielä kanssanne, että kaiken pitää käydä toteen, mikä minusta on kirjoitettu Mooseksen Laissa ja Profeetoissa ja Psalmeissa." Silloin hän avasi heidän ymmärryksensä käsittämään Kirjoitukset. Hän sanoi heille: "Niin on kirjoitettu, ja näin Kristuksen piti kärsiä ja kolmantena päivänä nousta kuolleista, ja että mielenmuutosta syntien anteeksiantamiseksi on saarnattava hänen nimessään kaikille kansoille alkaen Jerusalemista. Te olette tämän todistajat. Katso, minä lähetän teille sen, jonka minun Isäni on luvannut. Mutta te pysykää tässä kaupungissa, Jerusalemissa, kunnes päällenne puetaan voima korkeudesta." Hän vei heidät pois, ulkopuolelle Betaniaan asti, nosti kätensä ja siunasi heidät. Tapahtui, että hän siunatessaan heitä loittoni heistä, ja hänet otettiin ylös taivaaseen. He kumarsivat häntä ja palasivat Jerusalemiin suuresti iloiten. He olivat alati pyhäkössä kiittäen ja ylistäen Jumalaa. Aamen. Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan luona. Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä on syntynyt. Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus. Ja valkeus loistaa pimeydessä, mutta pimeys ei ottanut sitä vastaan. Oli mies, Jumalan lähettämä. Hänen nimensä oli Johannes. Hän tuli todistamaan todistaakseen valkeudesta, että kaikki uskoisivat hänen kauttaan. Hän ei ollut se valkeus, vaan hän tuli todistaakseen valkeudesta. Todellinen valkeus, joka valaisee jokaista ihmistä, oli tulossa maailmaan. Maailmassa hän oli, ja maailma on hänen kauttaan saanut syntynsä, mutta maailma ei tuntenut häntä. Hän tuli omiensa luo, ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan. Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi vallan tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä, jotka eivät ole syntyneet verestä eivätkä lihan tahdosta eivätkä miehen tahdosta, vaan Jumalasta. Sana tuli lihaksi ja asui keskellämme, ja katselimme hänen kirkkauttaan, sellaista kirkkautta, kuin Ainosyntyisellä on Isältä, ja hän oli täynnä armoa ja totuutta. Johannes todisti hänestä ja julisti sanoen: "Tämä on se, josta sanoin: se, joka tulee minun jälkeeni, on ollut minun edelläni, sillä hän on ollut ennen kuin minä." Hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet, ja armoa armon sijaan. Sillä laki on annettu Mooseksen kautta, armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta. Jumalaa ei ole kukaan koskaan nähnyt. Ainosyntyinen Poika, joka on Isän helmassa, on hänet ilmoittanut. Tämä on Johanneksen todistus, kun juutalaiset lähettivät hänen luokseen Jerusalemista pappeja ja leeviläisiä kysymään häneltä: "Kuka sinä olet?" Hän tunnusti eikä kieltänyt, ja hän tunnusti: "Minä en ole Kristus." He kysyivät häneltä: "Kuka sitten? Oletko sinä Elia?" Hän sanoi: "En ole." "Se Profeettako olet?" Hän vastasi: "En." He sanoivat hänelle: "Kuka olet, että voisimme antaa vastauksen niille, jotka meidät lähettivät? Mitä sanot itsestäsi?" Hän sanoi: "Minä olen airuen ääni erämaassa: 'Tehkää tie suoraksi Herralle', kuten profeetta Jesaja on sanonut." Lähetetyt olivat fariseuksia, ja he kysyivät häneltä ja sanoivat hänelle: "Miksi sitten kastat, jos et ole Kristus etkä Elia etkä se Profeetta?" Johannes vastasi heille sanoen: "Minä kastan vedellä, mutta teidän keskellänne seisoo hän, jota te ette tunne. Hän on se, joka tulee minun jälkeeni ja jonka sandaalien nyörejä minä en ole arvollinen päästämään." Tämä tapahtui Beet-Baarassa, Jordanin tuolla puolella, jossa Johannes oli kastamassa. Seuraavana päivänä hän näki Jeesuksen tulevan luokseen ja sanoi: "Katso, Jumalan Karitsa, joka kantaa pois maailman synnin! Tämä on se, josta minä sanoin: 'Minun jälkeeni tulee mies, joka on ollut edelläni, sillä hän on ollut ennen kuin minä.' Minä en tuntenut häntä, mutta sitä varten, että hän tulisi julki Israelille, minä olen tullut vedellä kastamaan." Johannes todisti sanoen: "Näin Hengen laskeutuvan taivaasta alas kyyhkysenä, ja hän jäi hänen päälleen. Minä en tuntenut häntä, mutta hän, joka lähetti minut vedellä kastamaan, sanoi minulle: 'Se, jonka päälle sinä näet Hengen laskeutuvan ja jäävän, on se, joka kastaa Pyhällä Hengellä.' Minä olen nähnyt sen ja olen todistanut, että tämä on Jumalan Poika." Seuraavana päivänä Johannes taas seisoi siellä ja kaksi hänen opetuslapsistaan. Luoden katseensa Jeesukseen, joka käveli siellä, hän sanoi: "Katso, Jumalan Karitsa!" Ne kaksi opetuslasta kuulivat hänen näin puhuvan ja seurasivat Jeesusta. Jeesus kääntyi ja nähdessään heidän seuraavan sanoi heille: "Mitä etsitte?" He vastasivat hänelle: "Rabbi" – se on käännettynä: opettaja – "missä on majapaikkasi?" Hän sanoi heille: "Tulkaa ja katsokaa." He menivät ja näkivät, missä hän majaili, ja viipyivät hänen luonaan sen päivän. Silloin oli noin kymmenes tunti. Andreas, Simon Pietarin veli, oli toinen niistä kahdesta, jotka olivat kuulleet nämä Johannekselta ja seuranneet Jeesusta. Hän tapasi ensin veljensä Simonin ja sanoi hänelle: "Olemme löytäneet Messiaan", se on käännettynä: Kristus. Hän vei hänet Jeesuksen luo. Jeesus kiinnitti katseensa häneen ja sanoi: "Sinä olet Simon, Joonan poika. Nimesi on oleva Keefas", joka käännettynä on Pietari. Seuraavana päivänä Jeesus tahtoi lähteä Galileaan, ja hän löysi Filippoksen ja sanoi hänelle: "Seuraa minua." Filippos oli Beetsaidasta, Andreaan ja Pietarin kaupungista. Filippos löysi Natanaelin ja sanoi hänelle: "Olemme löytäneet sen, josta Mooses Laissa ja Profeetat ovat kirjoittaneet, Jeesuksen, Joosefin pojan, Nasaretista." Natanael sanoi hänelle: "Voiko Nasaretista tulla mitään hyvää?" Filippos sanoi hänelle: "Tule ja katso." Jeesus näki Natanaelin tulevan luokseen ja sanoi hänestä: "Katso, oikea israelilainen, jossa ei ole vilppiä!" Natanael sanoi hänelle: "Mistä minut tunnet?" Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Ennen kuin Filippos sinua kutsui, kun olit viikunapuun alla, näin sinut." Natanael vastasi ja sanoi hänelle: "Rabbi, sinä olet Jumalan Poika, sinä olet Israelin kuningas." Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Sen tähden, että sanoin sinulle: 'näin sinut viikunapuun alla', sinä uskot. Tulet näkemään suurempia, kuin nämä ovat." Hän sanoi hänelle: "Totisesti, totisesti sanon teille: tästä lähtien näette taivaan avoinna ja Jumalan enkelien nousevan ylös ja laskeutuvan alas Ihmisen Pojan päälle." Kolmantena päivänä oli häät Galilean Kaanassa, ja Jeesuksen äiti oli siellä. Myös Jeesus ja hänen opetuslapsensa olivat kutsutut häihin. Kun viini loppui, Jeesuksen äiti sanoi hänelle: "Heillä ei ole viiniä." Jeesus sanoi hänelle: "Nainen, mitä minulla on tekemistä kanssasi? Aikani ei ole vielä tullut." Hänen äitinsä sanoi palvelijoille: "Mitä hän sanookin teille, se tehkää." Juutalaisten puhdistamistavan mukaan siinä oli kuusi kivistä vesiastiaa, kukin kahden tai kolmen mitan vetoinen. Jeesus sanoi heille: "Täyttäkää astiat vedellä." He täyttivät ne reunoja myöten. Hän sanoi heille: "Ammentakaa nyt ja viekää pitovastaavalle." Ja he veivät. Mutta kun pitovastaava maistoi vettä, joka oli muuttunut viiniksi, eikä tiennyt, mistä se oli tullut – mutta palvelijat, jotka veden olivat ammentaneet, tiesivät – kutsui pitovastaava yljän ja sanoi hänelle: "Jokainen panee ensin esille hyvän viinin ja sitten, kun ovat juoneet paljon, huonomman. Sinä olet säästänyt hyvän viinin tähän asti." Tämän ensimmäisen tunnustekonsa Jeesus teki Galilean Kaanassa ja ilmoitti kirkkautensa, ja hänen opetuslapsensa uskoivat häneen. Sen jälkeen hän meni alas Kapernaumiin, hän ja hänen äitinsä, veljensä ja opetuslapsensa, mutta he eivät viipyneet siellä montakaan päivää. Juutalaisten pääsiäinen oli lähellä, ja Jeesus meni ylös Jerusalemiin. Hän tapasi pyhäkössä ne, jotka myivät härkiä, lampaita ja kyyhkysiä, sekä rahanvaihtajat istumassa. Hän teki nuorista ruoskan ja ajoi ulos pyhäköstä heidät kaikki lampaineen ja härkineen ja kaatoi vaihtajien rahat maahan ja työnsi heidän pöytänsä kumoon. Kyyhkysten myyjille hän sanoi: "Viekää nämä täältä pois. Älkää tehkö Isäni huonetta markkinahuoneeksi." Mutta hänen opetuslapsensa muistivat, että on kirjoitettu: "Kiivaus sinun huoneesi puolesta kuluttaa minut." Juutalaiset vastasivat ja sanoivat hänelle: "Minkä merkin näytät meille, koska näitä teet?" Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Hajottakaa maahan tämä temppeli, niin pystytän sen kolmessa päivässä." Juutalaiset sanoivat: "Neljäkymmentä kuusi vuotta tätä temppeliä on rakennettu, ja sinäkö pystytät sen kolmessa päivässä?" Mutta hän puhui ruumiinsa temppelistä. Kun hän sitten oli noussut kuolleista, muistivat hänen opetuslapsensa, että hän oli tämän sanonut, ja he uskoivat Raamatun ja sen sanan, jonka Jeesus oli sanonut. Kun hän oli Jerusalemissa pääsiäisenä, juhlan aikana, uskoivat monet hänen nimeensä nähdessään hänen tunnustekonsa, joita hän teki. Mutta Jeesus itse ei uskonut heille itseään, koska hän tunsi kaikki eikä tarvinnut kenenkään todistusta ihmisestä, sillä hän tiesi itse, mitä ihmisessä oli. Oli mies, fariseusten joukosta, nimeltä Nikodeemus, juutalaisten hallitusmiehiä. Hän tuli yöllä Jeesuksen luo ja sanoi hänelle: "Rabbi, tiedämme, että sinun opettajaksi tulemisesi on Jumalasta, sillä kukaan ei voi tehdä niitä tunnustekoja, joita sinä teet, ellei Jumala ole hänen kanssaan." Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Totisesti, totisesti sanon sinulle: joka ei synny ylhäältä, ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa." Nikodeemus sanoi hänelle: "Kuinka ihminen voi vanhana syntyä? Eihän hän voi jälleen mennä äitinsä kohtuun ja syntyä?" Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Lihasta syntynyt on liha, ja Hengestä syntynyt on henki. Älä ihmettele, että sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä ylhäältä. Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen äänen, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Niin on jokaisen laita, joka on syntynyt Hengestä." Nikodeemus vastasi ja sanoi hänelle: "Kuinka tämä voi tapahtua?" Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Sinä olet Israelin opettaja etkä tätä tiedä! Totisesti, totisesti sanon sinulle: puhumme, mitä tiedämme, ja todistamme, mitä olemme nähneet, ettekä te ota vastaan todistustamme. Jos ette usko, kun puhun teille maallisista, kuinka uskoisitte, jos puhun teille taivaallisista? Ei kukaan ole noussut ylös taivaaseen, paitsi hän, joka taivaasta tuli alas, Ihmisen Poika, joka on taivaassa. Niin kuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa, niin täytyy Ihmisen Poika ylentää, jotta jokaisella, joka uskoo häneen, olisi iankaikkinen elämä. Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainosyntyisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma pelastuisi hänen kauttaan. Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita. Mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainosyntyisen Pojan nimeen. Mutta tämä on tuomio, että valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta, sillä heidän tekonsa olivat pahat. Sillä jokainen, joka tekee pahaa, vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen tekojaan nuhdeltaisi. Mutta se, joka totuutta noudattaa, tulee valkeuteen, että hänen tekonsa tulisivat julki, sillä ne ovat Jumalassa tehdyt." Sen jälkeen Jeesus meni opetuslapsineen Juudean maaseudulle ja oleskeli siellä heidän kanssaan ja kastoi. Mutta Johanneskin kastoi Ainonissa lähellä Salimia, koska siellä oli paljon vettä, ja ihmisiä tuli sinne kastettavaksi. Sillä Johannesta ei ollut vielä heitetty vankeuteen. Johanneksen opetuslapsille tuli kiistaa juutalaisten kanssa puhdistuksesta. He tulivat Johanneksen luo ja sanoivat hänelle: "Rabbi, se, joka oli kanssasi Jordanin tuolla puolella ja josta sinä olet todistanut, katso, hän kastaa, ja kaikki menevät hänen luokseen." Johannes vastasi ja sanoi: "Ihminen ei voi ottaa mitään, ellei sitä ole annettu hänelle taivaasta. Te itse todistatte minusta, että sanoin: minä en ole Kristus, vaan minut on lähetetty hänen edellään. Se, jolla on morsian, on ylkä. Mutta yljän ystävä, joka seisoo ja kuuntelee häntä, iloitsee suuresti yljän äänestä. Tämä minun iloni on nyt tullut täydelliseksi. Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä. Hän, joka ylhäältä tulee, on yli kaikkien. Se, joka on maasta, on maasta, ja maasta on, mitä hän puhuu. Hän, joka taivaasta tulee, on yli kaikkien. Sen, minkä hän on nähnyt ja kuullut, hän todistaa, mutta hänen todistustaan kukaan ei ota vastaan. Se, joka ottaa vastaan hänen todistuksensa, vahvistaa sinetillä, että Jumala on totuudellinen. Sillä hän, jonka Jumala on lähettänyt, puhuu Jumalan sanoja, sillä Jumala ei anna Henkeä mitalla. Isä rakastaa Poikaa ja on antanut kaiken hänen käteensä. Sillä, joka uskoo Poikaan, on iankaikkinen elämä. Mutta se, joka ei ole kuuliainen Pojalle, ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällään." Kun nyt Herra sai tietää fariseusten kuulleen, että Jeesus teki opetuslapsiksi ja kastoi useampia kuin Johannes – vaikka Jeesus ei itse kastanut, vaan hänen opetuslapsensa – hän jätti Juudean ja meni taas Galileaan. Mutta hänen täytyi kulkea Samarian kautta. Niinpä hän tuli Syykar-nimiseen Samarian kaupunkiin, joka on lähellä Jaakobin pojalleen Joosefille antamaa maa-aluetta. Siellä oli Jaakobin lähde. Kun nyt Jeesus oli matkasta väsynyt, hän istuutui lähteen reunalle. Oli noin kuudes tunti. Eräs Samarian nainen tuli ammentamaan vettä. Jeesus sanoi hänelle: "Anna minulle juoda." Sillä hänen opetuslapsensa olivat lähteneet kaupunkiin ostamaan ruokaa. Samarialainen nainen sanoi hänelle: "Kuinka sinä, joka olet juutalainen, pyydät juotavaa minulta, samarialaiselta naiselta?" Sillä juutalaiset eivät seurustele samarialaisten kanssa. Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Jos tuntisit Jumalan lahjan, ja kuka se on, joka sinulle sanoo: 'Anna minulle juoda', sinä pyytäisit häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä." Nainen sanoi hänelle: "Herra, eihän sinulla ole ammennusastiaa, ja kaivo on syvä, mistä sitten olet saanut elävää vettä? Et kai sinä ole suurempi kuin isämme Jaakob, joka antoi meille tämän kaivon ja joi siitä, hän itse sekä hänen poikansa ja karjansa?" Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Jokaiselle, joka juo tätä vettä, tulee jälleen jano, mutta sille, joka juo sitä vettä, jota hänelle annan, ei tule koskaan jano, vaan se vesi, jonka hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään." Nainen sanoi hänelle: "Herra, anna minulle sitä vettä, ettei minun tulisi jano eikä minun tarvitsisi käydä täällä ammentamassa." Jeesus sanoi hänelle: "Mene, kutsu miehesi ja tule tänne." Nainen vastasi ja sanoi: "Ei minulla ole miestä." Jeesus sanoi hänelle: "Oikein sinä sanoit: 'Minulla ei ole miestä', sillä viisi miestä sinulla on ollut, ja se, joka sinulla nyt on, ei ole sinun miehesi. Siinä sanoit totuuden." Nainen sanoi hänelle: "Herra, näen, että sinä olet profeetta. Meidän isämme ovat kumartaen rukoilleet tällä vuorella, mutta te sanotte, että Jerusalemissa on se paikka, jossa tulee kumartaen rukoilla." Jeesus sanoi hänelle: "Nainen, usko minua! Tulee aika, jolloin ette rukoile Isää tällä vuorella ettekä Jerusalemissa. Te kumarratte sitä, mitä ette tunne. Me kumarramme sitä, minkä tunnemme. Sillä pelastus on juutalaisista. Mutta tulee aika ja on jo, jolloin totiset rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa, sillä sellaisia rukoilijoita Isä etsii itselleen. Jumala on henki, ja niiden, jotka häntä rukoilevat, tulee rukoilla hengessä ja totuudessa." Nainen sanoi hänelle: "Tiedän, että Messias on tuleva, hän, jota sanotaan Kristukseksi. Kun hän tulee, hän ilmoittaa meille kaiken." Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen, joka puhun kanssasi." Silloin hänen opetuslapsensa tulivat ja ihmettelivät, että hän puhui naisen kanssa. Kuitenkaan kukaan ei sanonut: "Mitä etsit?" tai: "Mitä puhelet hänen kanssaan?" Nainen jätti vesiastiansa ja meni kaupunkiin ja sanoi ihmisille: "Tulkaa katsomaan miestä, joka on sanonut minulle kaikki, mitä olen tehnyt. Eihän hän vain ole Kristus?" He lähtivät kaupungista ja tulivat hänen luokseen. Sillä välin opetuslapset pyysivät häntä sanoen: "Rabbi, syö!" Mutta hän sanoi heille: "Minulla on syötävänä ruokaa, josta te ette tiedä." Opetuslapset sanoivat keskenään: "Onko joku tuonut hänelle syötävää?" Jeesus sanoi heille: "Minun ruokani on se, että teen lähettäjäni tahdon ja täytän hänen tekonsa. Ettekö sano: 'Vielä on neljä kuukautta, niin on elonleikkuun aika'? Katso, sanon teille: nostakaa silmänne ja katselkaa vainioita, kuinka ne ovat valjenneet leikattaviksi. Jo nyt leikkaaja saa palkan ja kokoaa hedelmää iankaikkiseen elämään, että kylväjä ja leikkaaja saisivat iloita yhdessä. Sillä tässä on tosi se sana, että toinen on kylväjä, ja leikkaaja toinen. Minä olen lähettänyt teidät leikkaamaan sitä, mistä te ette ole vaivaa nähneet. Toiset ovat vaivan nähneet, ja te olette päässeet heidän vaivansa hedelmille." Monet samarialaiset siitä kaupungista uskoivat häneen naisen puheen tähden, kun tämä todisti: "Hän on sanonut minulle kaikki, mitä olen tehnyt." Kun nyt samarialaiset tulivat hänen luokseen, he pyysivät häntä viipymään heidän luonaan, ja hän viipyi siellä kaksi päivää. Vielä paljon useammat uskoivat Jeesuksen sanan tähden, ja he sanoivat naiselle: "Emme enää usko sinun puheesi tähden, sillä olemme itse kuulleet ja tiedämme, että tämä totisesti on maailman Vapahtaja, Kristus." Mutta niiden kahden päivän kuluttua hän lähti sieltä Galileaan. Sillä Jeesus itse todisti, ettei profeettaa kunnioiteta isiensä maassa. Kun hän siis tuli Galileaan, ottivat galilealaiset hänet vastaan, koska olivat nähneet kaiken, mitä hän oli tehnyt Jerusalemissa juhlan aikana, sillä hekin olivat tulleet juhlille. Hän tuli taas Galilean Kaanaan, jossa hän oli tehnyt veden viiniksi. Kapernaumissa oli eräs kuninkaan virkamies, jonka poika sairasti. Kun hän kuuli Jeesuksen tulleen Juudeasta Galileaan, hän meni hänen luokseen ja pyysi häntä tulemaan ja parantamaan pojan, sillä tämä oli kuolemaisillaan. Jeesus sanoi hänelle: "Ellette näe merkkejä ja ihmeitä, ette usko." Kuninkaan virkamies sanoi hänelle: "Herra, tule, ennen kuin lapseni kuolee." Jeesus sanoi hänelle: "Mene, poikasi elää." Mies uskoi sanan, jonka Jeesus sanoi hänelle, ja meni. Kun hän oli jo paluumatkalla, hänen palvelijansa kohtasivat hänet ja sanoivat, että hänen poikansa eli. Hän tiedusteli heiltä, millä hetkellä hän oli alkanut toipua. He sanoivat hänelle: "Eilen seitsemännellä tunnilla kuume lähti hänestä." Isä ymmärsi, että se oli tapahtunut sillä hetkellä, jolloin Jeesus oli sanonut hänelle: "Poikasi elää." Hän uskoi, hän ja koko hänen perhekuntansa. Tämä oli jo toinen tunnusteko, jonka Jeesus teki, tultuaan Juudeasta Galileaan. Sen jälkeen oli juutalaisten juhla, ja Jeesus meni ylös Jerusalemiin. Jerusalemissa on Lammasportin luona lammikko, jonka nimi on hepreaksi Betesda, ja sen reunalla on viisi pylväskäytävää. Niissä makasi suuri joukko sairaita, sokeita, rampoja ja kuivetustautisia, jotka odottivat veden liikuttamista. Sillä enkeli ajallaan astui alas lammikkoon ja kuohutti veden. Se, joka sitten veden kuohuttamisen jälkeen ensimmäisenä astui siihen, tuli terveeksi, sairastipa mitä tautia tahansa. Siellä oli mies, joka oli sairastanut kolmekymmentä kahdeksan vuotta. Kun Jeesus näki hänen makaavan siinä ja tiesi hänen jo kauan aikaa olleen sairaana, hän sanoi hänelle: "Tahdotko tulla terveeksi?" Sairas vastasi hänelle: "Herra, minulla ei ole ketään, joka veisi minut lammikkoon, kun vesi on kuohutettu. Kun minä olen menemässä, toinen menee sinne ennen minua." Jeesus sanoi hänelle: "Nouse, ota vuoteesi ja kävele." Mies tuli heti terveeksi, otti vuoteensa ja käveli. Mutta tuo päivä oli sapatti. Sen tähden juutalaiset sanoivat parannetulle: "On sapatti, sinun ei ole lupa kantaa vuodetta." Hän vastasi heille: "Se, joka teki minut terveeksi, sanoi minulle: 'Ota vuoteesi ja kävele.'" He kysyivät häneltä: "Kuka on se mies, joka sanoi sinulle: 'Ota vuoteesi ja kävele'?" Mutta parannettu ei tiennyt, kuka se oli, sillä Jeesus oli poistunut, kun siinä paikassa oli paljon kansaa. Sen jälkeen Jeesus tapasi hänet pyhäkössä ja sanoi hänelle: "Katso, olet tullut terveeksi. Älä enää tee syntiä, ettei sinulle jotakin pahempaa tapahtuisi." Mies meni ja ilmoitti juutalaisille, että Jeesus oli tehnyt hänet terveeksi. Sen tähden juutalaiset vainosivat Jeesusta, koska hän teki sellaista sapattina. Mutta Jeesus vastasi heille: "Minun Isäni on tehnyt työtä alusta tähän asti, ja minä myös teen työtä." Sen tähden juutalaiset vielä enemmän tavoittelivat häntä tappaakseen, kun hän ei ainoastaan kumonnut sapattia, vaan myös sanoi Jumalaa Isäkseen tehden itsensä Jumalan vertaiseksi. Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Totisesti, totisesti sanon teille: Poika ei voi tehdä itsestään mitään, vaan ainoastaan sen, minkä hän näkee Isän tekevän, sillä mitä Isä tekee, sitä myös Poika samoin tekee. Sillä Isä rakastaa Poikaa ja näyttää hänelle kaikki, mitä hän itse tekee, ja hän on näyttävä hänelle suurempia tekoja kuin nämä, niin että te ihmettelette. Sillä niin kuin Isä herättää kuolleita ja tekee eläviksi, myös Poika tekee eläviksi, ketkä tahtoo. Sillä Isä ei myöskään tuomitse ketään, vaan hän on antanut kaiken tuomion Pojalle, että kaikki kunnioittaisivat Poikaa, niin kuin he kunnioittavat Isää. Se, joka ei kunnioita Poikaa, ei kunnioita Isää, joka on lähettänyt hänet. Totisesti, totisesti sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän mene tuomiolle, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään. Totisesti, totisesti sanon teille: aika tulee ja on jo, jolloin kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen, ja niillä, jotka sen kuulevat, on iankaikkinen elämä. Sillä niin kuin Isällä on elämä itsessään, niin hän on antanut elämän myös Pojalle, että myös hänellä on elämä itsessään. Hän on antanut hänelle vallan tuomita, koska hän on Ihmisen Poika. Älkää ihmetelkö tätä, sillä hetki tulee, jolloin kaikki, jotka ovat haudoissa, kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin, ne, jotka ovat hyvää tehneet, elämän ylösnousemukseen, mutta ne, jotka ovat pahaa tehneet, tuomion ylösnousemukseen. Minä en voi itsestäni tehdä mitään. Niin kuin kuulen, niin tuomitsen. Tuomioni on oikea, sillä en kysy omaa tahtoani, vaan sen tahtoa, joka on minut lähettänyt. Jos minä todistan itsestäni, todistukseni ei ole tosi. On toinen, joka todistaa minusta, ja tiedän, että se todistus, jonka hän minusta todistaa, on tosi. Te lähetitte lähettiläät Johanneksen luo, ja hän todisti sen, mikä on totta. Mutta minä en ota vastaan todistusta ihmiseltä, vaan puhun tämän, että te pelastuisitte. Hän oli palava ja loistava lamppu, mutta te tahdoitte vain hetken ilotella hänen valossaan. Mutta minulla on todistus, joka on suurempi kuin Johanneksen, sillä ne teot, jotka Isä on antanut minun täytettävikseni, ne teot, jotka minä teen, todistavat minusta, että Isä on minut lähettänyt. Isä, joka on minut lähettänyt, on todistanut minusta. Te ette ole koskaan kuulleet hänen ääntään ettekä nähneet hänen muotoaan, eikä teillä ole hänen sanaansa teissä pysyvänä, sillä te ette usko sitä, jonka hän on lähettänyt. Tutkikaa Kirjoituksia, sillä teillä on niissä mielestänne iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta, mutta ette tahdo tulla minun tyköni, että teillä olisi elämä. En ota vastaan kunniaa ihmisiltä, mutta tunnen teidät, ettei teillä ole Jumalan rakkautta itsessänne. Minä olen tullut Isäni nimessä, ja ette ota minua vastaan. Jos toinen tulee omassa nimessään, niin hänet otatte vastaan. Kuinka te voisitte uskoa, te, jotka otatte vastaan kunniaa toinen toiseltanne, ettekä etsi sitä kunniaa, mikä tulee häneltä, joka yksin on Jumala? Älkää luulko, että minä olen syyttävä teitä Isän luona. Teillä on syyttäjänne, Mooses, johon te panette toivonne. Sillä jos uskoisitte Moosesta, uskoisitte minua, sillä minusta hän on kirjoittanut. Mutta jos ette usko hänen Kirjoituksiaan, kuinka uskoisitte minun sanojani?" Sen jälkeen Jeesus meni Galilean, se on Tiberiaan, meren tuolle puolelle. Häntä seurasi paljon kansaa, koska he näkivät ne tunnusteot, joita hän teki sairaille. Jeesus nousi vuorelle ja istui sinne opetuslapsineen. Pääsiäinen, juutalaisten juhla, oli lähellä. Kun Jeesus nosti silmänsä ja näki paljon kansaa tulevan luokseen, hän sanoi Filippokselle: "Mistä ostamme leipää heidän syödäkseen?" Mutta sen hän sanoi koetellakseen häntä, sillä itse hän tiesi, mitä aikoi tehdä. Filippos vastasi hänelle: "Eivät kahdensadan denaarin leivät riittäisi heille, niin että kukin saisi edes vähän." Niin eräs hänen opetuslapsistaan, Andreas, Simon Pietarin veli, sanoi hänelle: "Täällä on pieni poika, jolla on viisi ohraleipää ja kaksi kalaa, mutta mitä ne ovat näin monelle?" Jeesus sanoi: "Asettakaa ihmiset aterioimaan." Siinä paikassa oli paljon ruohoa. Niin miehet, luvultaan noin viisituhatta, asettuivat aterioimaan. Jeesus otti leivät, kiitti ja jakeli istuville, samoin kaloistakin, niin paljon kuin he tahtoivat. Mutta kun heidät oli ravittu, hän sanoi opetuslapsilleen: "Kootkaa yli jääneet palaset, ettei mitään joutuisi hukkaan." He kokosivat ne ja täyttivät kaksitoista koria palasilla, mitkä olivat jääneet yli viidestä ohraleivästä niiltä, jotka olivat aterioineet. Ihmiset sanoivat nähtyään sen tunnusteon, jonka Jeesus oli tehnyt: "Tämä on totisesti se Profeetta, joka oli tuleva maailmaan." Huomattuaan, että he aikoivat tulla ja väkisin ottaa hänet tehdäkseen hänet kuninkaaksi, Jeesus vetäytyi taas pois vuorelle, hän yksinään. Mutta kun ilta tuli, hänen opetuslapsensa menivät alas merelle, astuivat veneeseen ja lähtivät menemään meren toiselle puolelle, Kapernaumiin. Oli tullut jo pimeä, eikä Jeesus ollut vielä saapunut heidän luokseen, ja meri aaltoili ankarasti kovan tuulen puhaltaessa. Kun he olivat soutaneet noin kaksikymmentä tai kolmekymmentä stadionia, he näkivät Jeesuksen kävelevän meren päällä ja tulevan lähelle venettä, ja he pelästyivät. Mutta hän sanoi heille: "Minä olen, älkää pelätkö." He tahtoivat ottaa hänet veneeseen, ja pian vene oli sillä rannalla, jonne he olivat matkalla. Seuraavana päivänä kansa oli yhä vielä meren toisella puolella. He olivat näet nähneet, ettei siellä ollut muuta kuin yksi vene ja ettei Jeesus mennyt opetuslastensa kanssa veneeseen, vaan että hänen opetuslapsensa olivat lähteneet yksin pois. Kuitenkin oli veneitä tullut Tiberiasta lähelle sitä paikkaa, jossa he olivat syöneet leipää, sitten kun Herra oli lausunut kiitoksen. Kun siis kansa näki, ettei Jeesus ollut siellä eivätkä hänen opetuslapsensa, hekin astuivat veneisiin ja menivät Kapernaumiin ja etsivät Jeesusta. Kun he löysivät hänet meren toiselta puolelta, he sanoivat hänelle: "Rabbi, milloin tulit tänne?" Jeesus vastasi heille ja sanoi: "Totisesti, totisesti sanon teille: ette etsi minua sen tähden, että olette nähneet tunnustekoja, vaan sen tähden, että söitte leipiä ja tulitte ravituiksi. Älkää tehkö työtä saadaksenne sitä ruokaa, joka katoaa, vaan sitä ruokaa, joka pysyy iankaikkiseen elämään ja jonka Ihmisen Poika on teille antava, sillä häneen on Isä, Jumala itse, painanut sinettinsä." He sanoivat hänelle: "Mitä meidän tulee tehdä, että tekisimme Jumalan tekoja?" Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Se on Jumalan teko, että uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt." He sanoivat hänelle: "Minkä tunnusteon sinä teet, että näkisimme sen ja uskoisimme sinua? Minkä teon teet? Meidän isämme söivät mannaa erämaassa, kuten on kirjoitettu: 'Hän antoi leipää taivaasta heille syötäväksi.'" Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti sanon teille: Mooses ei antanut teille sitä leipää taivaasta, vaan minun Isäni antaa teille taivaasta todellisen leivän. Sillä Jumalan leipä on se, joka tulee alas taivaasta ja antaa maailmalle elämän." He sanoivat hänelle: "Herra, anna meille aina sitä leipää." Jeesus sanoi heille: "Minä olen elämän leipä. Sille, joka tulee minun tyköni, ei tule koskaan nälkä, eikä sille, joka uskoo minuun, tule koskaan jano. Mutta olen sanonut teille, että olette nähneet minut, ettekä kuitenkaan usko. Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee tyköni, ja sitä, joka tulee tyköni, en heitä ulos. Sillä olen tullut taivaasta, en tekemään omaa tahtoani, vaan hänen tahtonsa, joka on minut lähettänyt. Tämä on lähettäjäni, Isän, tahto, etten kadota ketään niistä, jotka hän on minulle antanut, vaan herätän hänet viimeisenä päivänä. Sillä lähettäjäni tahto on, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä." Juutalaiset nurisivat häntä vastaan, koska hän sanoi: "Minä olen se leipä, joka on tullut alas taivaasta". He sanoivat: "Eikö tämä ole Jeesus, Joosefin poika, jonka isän ja äidin me tunnemme? Kuinka hän sitten sanoo: 'Olen tullut alas taivaasta'?" Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Älkää nurisko keskenänne. Ei kukaan tule tyköni, ellei Isä, joka on lähettänyt minut, vedä häntä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä. Profeetoissa on kirjoitettuna: 'He tulevat kaikki Jumalan opettamiksi.' Jokainen, joka on Isältä kuullut ja oppinut, tulee tyköni. Ei niin, että kukaan olisi nähnyt Isän, ainoastaan hän, joka on Jumalasta, on nähnyt Isän. Totisesti, totisesti sanon teille: sillä, joka uskoo minuun, on iankaikkinen elämä. Minä olen elämän leipä. Teidän isänne söivät mannaa erämaassa ja kuolivat. Tämä on se leipä, joka tulee alas taivaasta, ettei se, joka sitä syö, kuolisi. Minä olen elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta. Jos joku syö tätä leipää, hän elää iankaikkisesti. Leipä, jonka minä annan, on lihani, jonka minä annan maailman elämän edestä." Silloin juutalaiset riitelivät keskenään sanoen: "Kuinka hän voi antaa lihansa meille syötäväksi?" Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti sanon teille: ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, teillä ei ole elämää itsessänne. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä. Sillä minun lihani on oikea ruoka, ja minun vereni on oikea juoma. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa, ja minä hänessä. Niin kuin Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja minä elän Isän kautta, niin myös se, joka minut syö, elää minun kauttani. Tämä on se leipä, joka tuli alas taivaasta. Ei ole, niin kuin oli teidän isienne laita: he söivät ja kuolivat. Se, joka tätä leipää syö, elää iankaikkisesti." Tämän hän puhui synagogassa opettaessaan Kapernaumissa. Monet hänen opetuslapsistaan sen kuultuaan sanoivat: "Tämä on kovaa puhetta, kuka voi sitä kuulla?" Mutta kun Jeesus sisimmässään tiesi, että hänen opetuslapsensa siitä nurisivat, hän sanoi heille: "Loukkaako tämä teitä? Mitä sitten, jos näette Ihmisen Pojan nousevan sinne, missä hän oli ennen! Henki on se, joka tekee eläväksi, liha ei mitään hyödytä. Ne sanat, jotka minä puhun teille, ovat henki ja ovat elämä. Mutta teissä on muutamia, jotka eivät usko." Sillä Jeesus tiesi alusta asti, ketkä ne olivat, jotka eivät uskoneet, ja kuka oli kavaltava hänet. Hän sanoi: "Sen tähden olen sanonut teille, että kukaan ei voi tulla minun tyköni, ellei sitä anneta hänelle minun Isältäni." Tämän tähden monet hänen opetuslapsistaan vetäytyivät pois eivätkä enää vaeltaneet hänen kanssaan. Jeesus sanoi niille kahdelletoista: "Tahdotteko tekin mennä pois?" Simon Pietari vastasi hänelle: "Herra, kenen luo menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat, ja olemme uskoneet ja ymmärtäneet, että sinä olet Jumalan Pyhä." Jeesus vastasi heille: "Enkö minä ole valinnut teitä, te kaksitoista? Ja yksi teistä on perkele." Mutta sen hän sanoi Juudaksesta, Simon Iskariotin pojasta, sillä tämä oli hänet kavaltava ja oli yksi niistä kahdestatoista. Sen jälkeen Jeesus vaelsi ympäri Galileassa, sillä hän ei tahtonut vaeltaa Juudeassa, koska juutalaiset tavoittelivat häntä tappaakseen. Juutalaisten juhla, lehtimajanjuhla, oli lähellä. Hänen veljensä sanoivat hänelle: "Lähde täältä ja mene Juudeaan, että myös opetuslapsesi näkisivät tekojasi, joita sinä teet, sillä ei kukaan, joka itse tahtoo tulla julki, tee mitään salassa. Jos näitä tekoja teet, ilmoita itsesi maailmalle." Sillä hänen veljensäkään eivät uskoneet häneen. Jeesus sanoi heille: "Minun aikani ei ole vielä, mutta teille aika on aina sopiva. Teitä maailma ei voi vihata, mutta minua se vihaa, sillä minä todistan siitä, että sen teot ovat pahat. Menkää te ylös tähän juhlaan, minä en vielä mene tähän juhlaan, sillä aikani ei ole vielä täyttynyt. Tämän hän sanoi heille ja jäi Galileaan. Mutta kun hänen veljensä olivat menneet juhlaan, silloin hänkin meni sinne, ei julkisesti, vaan ikään kuin salaa. Juutalaiset etsivät häntä juhlan aikana ja sanoivat: "Missä hän on?" Ja kansa kiisteli hänestä paljon. Muutamat sanoivat: "Hän on hyvä", mutta toiset sanoivat: "Ei ole, vaan hän eksyttää kansaa." Kuitenkaan kukaan ei puhunut hänestä julkisesti, koska he pelkäsivät juutalaisia. Mutta kun jo puoli juhlaa oli kulunut, Jeesus meni ylös pyhäkköön ja opetti. Juutalaiset ihmettelivät ja sanoivat: "Kuinka tämä osaa Kirjoituksia, vaikka ei ole saanut oppia?" Jeesus vastasi heille ja sanoi: "Minun oppini ei ole minun, vaan hänen, joka on minut lähettänyt. Jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, hän tulee tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta vai puhunko minä omiani. Se, joka puhuu itsestään, etsii omaa kunniaansa, mutta se, joka etsii lähettäjänsä kunniaa, on totuudellinen, eikä hänessä ole vääryyttä. Eikö Mooses ole antanut teille lakia? Eikä kukaan teistä täytä lakia. Miksi tavoittelette minua tappaaksenne?" Kansa vastasi: "Sinussa on riivaaja, kuka sinua tavoittelee tappaakseen?" Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Yhden teon tein, ja kaikki kummastelette. Tätä varten Mooses antoi teille ympärileikkauksen – ei niin, että se olisi Moosekselta, vaan se on isiltä – ja sapattinakin ympärileikkaatte ihmisen. Jos ihminen saa ympärileikkauksen sapattina, ettei Mooseksen lakia rikottaisi, miksi olette vihoissanne minulle siitä, että tein koko ihmisen terveeksi sapattina? Älkää tuomitko näön mukaan, vaan tuomitkaa oikea tuomio." Muutamat jerusalemilaisista sanoivat: "Eikö tämä ole se, jota he tavoittelevat tappaakseen? Katso, hän puhuu vapaasti, eivätkä he sano hänelle mitään. Olisivatko hallitusmiehet tosiaan saaneet tietoonsa, että tämä on Kristus? Kuitenkin, tiedämme, mistä tämä on, mutta kun Kristus tulee, kukaan ei tiedä, mistä hän on." Jeesus huusi pyhäkössä, opetti ja sanoi: "Tunnette minut ja tiedätte, mistä olen, enkä ole tullut itsestäni, vaan hän, joka on minut lähettänyt, on oikea lähettäjä, jota te ette tunne. Mutta minä tunnen hänet, sillä hänestä olen, ja hän on minut lähettänyt." He aikoivat ottaa hänet kiinni, mutta kukaan ei käynyt häneen käsiksi, sillä hänen hetkensä ei ollut vielä tullut. Mutta monet kansasta uskoivat häneen ja sanoivat: "Kun Kristus tulee, mahtaako hän tehdä enemmän tunnustekoja, kuin tämä on tehnyt?" Fariseukset kuulivat kansan näin kiistelevän hänestä, ja ylipapit ja fariseukset lähettivät palvelijoita ottamaan hänet kiinni. Mutta Jeesus sanoi: "Olen vielä vähän aikaa teidän kanssanne, ja menen pois hänen luokseen, joka on minut lähettänyt. Silloin etsitte minua, mutta ette löydä, ja missä Minä olen, sinne te ette voi tulla." Niin juutalaiset sanoivat keskenään: "Minne tämä aikoo mennä, koska emme voi löytää häntä? Aikooko hän mennä niiden luo, jotka asuvat hajallaan kreikkalaisten keskellä, ja opettaa kreikkalaisia? Mitä tämä sana on, jonka hän sanoi: 'Etsitte minua, mutta ette löydä', ja: 'Missä Minä olen, sinne te ette voi tulla'?" Mutta juhlan viimeisenä, suurena päivänä Jeesus seisoi, huusi ja sanoi: "Jos joku janoaa, tulkoon minun tyköni ja juokoon. Joka uskoo minuun, kuten Raamattu sanoo, hänen sisimmästään on juokseva elävän veden virrat." Mutta sen hän sanoi Hengestä, jonka ne saavat, jotka uskoivat häneen, sillä Henki ei ollut vielä tullut, koska Jeesusta ei ollut vielä kirkastettu. Monet kansasta kuultuaan nämä sanat sanoivat: "Tämä on totisesti se Profeetta." Toiset sanoivat: "Tämä on Kristus." Mutta toiset sanoivat: "Eihän Kristus tule Galileasta? Eikö Raamattu sano, että Kristus on Daavidin siementä ja tulee Beetlehemin kylästä, jossa Daavid oli?" Silloin syntyi kansassa erimielisyyttä hänen tähtensä. Muutamat heistä tahtoivat ottaa hänet kiinni. Mutta kukaan ei käynyt häneen käsiksi. Palvelijat palasivat ylipappien ja fariseusten luo, ja nämä sanoivat heille: "Miksi ette tuoneet häntä?" Palvelijat vastasivat: "Ihminen ei ole koskaan puhunut niin, kuin tämä mies puhuu." Niin fariseukset vastasivat heille: "Onko teidätkin eksytetty? Onko kukaan hallitusmiehistä uskonut häneen tai kukaan fariseuksista? Mutta tuo kansa, joka ei tunne lakia, on kirottu." Nikodeemus, joka oli aikaisemmin käynyt Jeesuksen luona ja joka oli yksi heistä, sanoi heille: "Tuomitseeko lakimme ketään, ennen kuin häntä on kuulusteltu ja tiedetään, mitä hän on tehnyt?" He vastasivat ja sanoivat hänelle: "Oletko sinäkin Galileasta? Tutki ja näe, ettei Galileasta nouse profeettaa." Ja he menivät kukin kotiinsa. Mutta Jeesus meni Öljymäelle. Varhain aamulla hän taas saapui pyhäkköön, ja kaikki kansa tuli hänen luokseen, ja hän istuutui ja opetti heitä. Mutta kirjanoppineet ja fariseukset toivat hänen luokseen aviorikoksesta kiinniotetun naisen, asettivat hänet keskelle ja sanoivat Jeesukselle: "Opettaja, tämä nainen on tavattu itse teosta tekemässä aviorikosta. Mooses on laissa antanut meille käskyn, että tuollaiset on kivitettävä. Mitä siis sinä sanot?" Mutta sen he sanoivat kiusaten häntä päästäkseen häntä syyttämään. Jeesus kumartui alas ja kirjoitti sormellaan maahan kiinnittämättä heihin huomiota. Mutta kun he yhä edelleen kysyivät häneltä, hän ojensi itsensä suoraksi ja sanoi heille: "Joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä." Taas hän kumartui alas ja kirjoitti maahan. Kun he tämän kuulivat ja heidän omatuntonsa todisti heidät syyllisiksi, he menivät pois, toinen toisensa perästä, vanhimmista alkaen viimeisiin asti. Siihen jäi ainoastaan Jeesus sekä nainen, joka oli seisonut siinä keskellä. Kun Jeesus ojensi itsensä eikä nähnyt ketään muuta kuin naisen, hän sanoi hänelle: "Nainen, missä ne ovat, sinun syyttäjäsi? Eikö kukaan ole sinua tuominnut?" Hän vastasi: "Herra, ei kukaan." Jeesus sanoi hänelle: "En minäkään sinua tuomitse, mene, äläkä enää syntiä tee." Jeesus puhui taas heille sanoen: "Minä olen maailman valkeus. Se, joka minua seuraa, ei vaella pimeydessä, vaan hänellä on oleva elämän valkeus." Fariseukset sanoivat hänelle: "Sinä todistat itsestäsi, sinun todistuksesi ei ole oikea." Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Vaikka minä todistankin itsestäni, on todistukseni oikea, sillä tiedän, mistä olen tullut ja mihin menen, mutta te ette tiedä, mistä tulen, ettekä, mihin menen. Te tuomitsette lihan mukaan, minä en tuomitse ketään. Vaikka minä tuomitsisinkin, niin minun tuomioni olisi pätevä, sillä en ole yksin, vaan minä ja Isä, joka on minut lähettänyt. Onhan teidän laissannekin kirjoitettuna, että kahden ihmisen todistus on pätevä. Minä olen se, joka todistan itsestäni, ja minusta todistaa myös Isä, joka on minut lähettänyt." He sanoivat hänelle: "Missä sinun isäsi on?" Jeesus vastasi: "Te ette tunne minua ettekä Isääni. Jos te tuntisitte minut, niin te tuntisitte myös Isäni." Nämä sanat Jeesus puhui uhriarkun lähellä, opettaessaan pyhäkössä. Kukaan ei ottanut häntä kiinni, sillä hänen hetkensä ei ollut vielä tullut. Jeesus sanoi taas heille: "Minä menen pois, ja [te] etsitte minua ja kuolette syntiinne. Mihin minä menen, sinne te ette voi tulla." Juutalaiset sanoivat: "Ei kai hän aio tappaa itseään, koska sanoo: 'Mihin minä menen, sinne te ette voi tulla'?" Hän sanoi heille: "Te olette alhaalta, minä olen ylhäältä. Te olette tästä maailmasta, minä en ole tästä maailmasta. Sen tähden sanoin teille, että kuolette synteihinne, sillä ellette usko, että Minä olen, kuolette synteihinne." He sanoivat hänelle: "Kuka sinä olet?" Jeesus sanoi heille: "Alusta alkaen se, mitä minä puhunkin teille. Paljon on minulla teistä puhuttavaa ja teissä tuomittavaa. Mutta hän, joka on minut lähettänyt, on totuudellinen, ja minkä minä olen kuullut häneltä, sen puhun maailmaa varten." Mutta he eivät ymmärtäneet, että hän puhui heille Isästä. Jeesus sanoi heille: "Kun olette ylentäneet Ihmisen Pojan, silloin ymmärrätte, että Minä olen ja että en tee itsestäni mitään, vaan puhun tätä sen mukaan, kuin Isäni on minulle opettanut. Hän, joka on minut lähettänyt, on kanssani. Hän ei ole jättänyt minua yksin, koska minä teen aina sitä, mikä on hänelle otollista." Kun hän näin puhui, monet uskoivat häneen. Jeesus sanoi niille juutalaisille, jotka uskoivat häneen: "Jos te pysytte minun sanassani, te olette totisesti minun opetuslapsiani, ja tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi." He vastasivat hänelle: "Me olemme Aabrahamin siementä emmekä ole koskaan olleet kenenkään orjia. Kuinka sinä sitten sanot: 'Tulette vapaiksi'?" Jeesus vastasi heille: "Totisesti, totisesti sanon teille: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja. Mutta orja ei pysy talossa iäti, Poika pysyy iäti. Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin olette todellisesti vapaita. Tiedän, että olette Aabrahamin siementä, mutta tavoittelette minua tappaaksenne, koska minun sanani ei saa tilaa teissä. Minä puhun, mitä olen nähnyt Isäni luona, niin tekin teette, mitä olette nähneet omalta isältänne.". He vastasivat ja sanoivat hänelle: "Aabraham on meidän isämme." Jeesus sanoi heille: "Jos olisitte Aabrahamin lapsia, tekisitte Aabrahamin tekoja. Mutta nyt tavoittelette minua tappaaksenne, miestä, joka on puhunut teille totuuden, jonka hän on kuullut Jumalalta. Sitä Aabraham ei tehnyt. Te teette isänne tekoja." He sanoivat hänelle: "Me emme ole aviorikoksesta syntyneitä, meillä on yksi Isä, Jumala." Jeesus sanoi heille: "Jos Jumala olisi teidän Isänne, rakastaisitte minua, sillä minä olen Jumalasta lähtenyt ja tullut. En ole tullut itsestäni, vaan hän on minut lähettänyt. Minkä tähden ette ymmärrä minun puhettani? Sen tähden, että ette voi kuulla minun sanaani. Te olette isästä perkeleestä ja isänne himoja tahdotte noudattaa. Hän on ollut murhaaja alusta asti, ja totuudessa hän ei pysynyt, koska hänessä ei totuutta ole. Kun hän puhuu valhetta, hän puhuu omaansa, sillä hän on valehtelija ja sen isä. Mutta minua ette usko sen tähden, että minä sanon totuuden. Kuka teistä voi näyttää minut syylliseksi syntiin? Jos minä totuutta puhun, miksi ette usko minua? Joka on Jumalasta, se kuulee Jumalan sanat. Sen tähden te ette kuule, koska ette ole Jumalasta." Niin juutalaiset vastasivat ja sanoivat hänelle: "Emmekö sanoneet sinulle oikein, että sinä olet samarialainen ja että sinussa on riivaaja?" Jeesus vastasi: "Minussa ei ole riivaajaa, vaan kunnioitan Isääni, ja te häpäisette minua. Mutta minä en etsi omaa kunniaani. Yksi on, joka etsii ja tuomitsee. Totisesti, totisesti sanon teille: jos joku pitää minun sanani, hän ei ikinä näe kuolemaa." Juutalaiset sanoivat hänelle: "Nyt me ymmärrämme, että sinussa on riivaaja. Aabraham on kuollut ja profeetat, ja sinä sanot: 'Jos joku pitää minun sanani, hän ei ikinä maista kuolemaa.' Oletko sinä suurempi kuin isämme Aabraham, joka on kuollut? Ja profeetat ovat kuolleet, keneksi sinä teet itsesi?" Jeesus vastasi: "Jos minä otan itse itselleni kunnian, kunniani ei ole mitään. Isäni on se, joka minulle antaa kunnian, hän, josta te sanotte: 'Hän on meidän Jumalamme', ettekä tunne häntä, mutta minä tunnen hänet. Jos sanoisin, etten tunne häntä, niin olisin teidän kaltaisenne ja valehtelija. Mutta tunnen hänet ja pidän hänen sanansa. Aabraham, teidän isänne, riemuitsi siitä, että hän oli näkevä minun päiväni. Hän näki sen ja iloitsi." Niin juutalaiset sanoivat hänelle: "Et ole vielä viidenkymmenen vuoden vanha, ja olet nähnyt Aabrahamin!" Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti sanon teille: ennen kuin Aabraham syntyi, Minä olen." Silloin he poimivat kiviä heittääkseen häntä niillä, mutta Jeesus lähti pyhäköstä kulkien heidän keskeltään ja meni pois. Kulkiessaan ohi hän näki miehen, joka oli syntymästään saakka ollut sokea. Hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä sanoen: "Rabbi, kuka teki syntiä, tämä vai hänen vanhempansa, että hän syntyi sokeana?" Jeesus vastasi: "Ei tämä tehnyt syntiä eivätkä hänen vanhempansa, vaan Jumalan tekojen piti tulla hänessä julki. Niin kauan kuin on päivä, minun tulee tehdä sen tekoja, joka on minut lähettänyt. Tulee yö, jolloin kukaan ei voi työtä tehdä. Niin kauan kuin olen maailmassa, olen maailman valkeus." Tämän sanottuaan hän sylki maahan, teki syljestä tahnan ja siveli tahnan hänen silmilleen ja sanoi hänelle: "Mene ja peseydy Siiloan lammikossa" – se on käännettynä: lähetetty. – Niin hän meni, peseytyi ja palasi näkevänä. Niin naapurit ja ne, jotka ennen olivat nähneet, että hän oli sokea, sanoivat: "Eikö tämä istunut tuolla ja kerjännyt?" Toiset sanoivat: "Hän se on", toiset sanoivat: "Hän on vain hänen näköisensä." Tämä itse sanoi: "Minä se olen." Niin he sanoivat hänelle: "Miten sinun silmäsi ovat auenneet?" Tämä vastasi: "Mies, jota kutsutaan Jeesukseksi, teki tahnan, voiteli silmäni ja sanoi minulle: 'Mene ja peseydy Siiloan lammikossa', minä menin, peseydyin ja sain näköni." He sanoivat hänelle: "Missä hän on?" Hän vastasi: "En tiedä." He veivät hänet, entisen sokean, fariseusten luo. Mutta se päivä, jona Jeesus teki tahnan ja avasi hänen silmänsä, oli sapatti. Myös fariseukset kysyivät häneltä, miten hän oli saanut näkönsä. Hän sanoi heille: "Hän siveli tahnan silmilleni, ja peseydyin, ja nyt näen." Muutamat fariseuksista sanoivat: "Se mies ei ole Jumalasta, koska hän ei pidä sapattia." Toiset sanoivat: "Kuinka syntinen ihminen voi tehdä sellaisia tunnustekoja?" He olivat keskenään eri mieltä. He sanoivat taas sokealle: "Mitä sinä sanot hänestä, koska hän avasi silmäsi?" Hän sanoi: "Hän on Profeetta." Mutta juutalaiset eivät uskoneet hänestä, että hän oli ollut sokea ja saanut näkönsä, ennen kuin kutsuivat näkönsä saaneen vanhemmat ja kysyivät heiltä sanoen: "Onko tämä teidän poikanne, jonka sanotte syntyneen sokeana? Kuinka hän sitten nyt näkee?" Hänen vanhempansa vastasivat ja sanoivat: "Tiedämme, että tämä on poikamme ja että hän on syntynyt sokeana, mutta sitä, kuinka hän nyt näkee, emme tiedä. Emme myöskään tiedä, kuka on avannut hänen silmänsä. Kysykää häneltä. Hän on tarpeeksi vanha, puhukoon itse puolestaan." Hänen vanhempansa sanoivat näin, koska pelkäsivät juutalaisia. Sillä juutalaiset olivat jo sopineet keskenään, että se, joka tunnusti hänet Kristukseksi, oli erotettava synagogasta. Sen tähden hänen vanhempansa sanoivat: "Hän on tarpeeksi vanha, kysykää häneltä." He kutsuivat toistamiseen miehen, joka oli ollut sokea, ja sanoivat hänelle: "Anna kunnia Jumalalle. Tiedämme, että mies on syntinen." Hän vastasi: "Onko hän syntinen, sitä en tiedä. Tiedän vain yhden asian, että minä, joka olin sokea, nyt näen." He sanoivat hänelle: "Mitä hän sinulle teki? Miten hän avasi silmäsi?" Hän vastasi heille: "Johan minä sen teille sanoin, ettekä kuulleet. Miksi taas tahdotte sen kuulla? Tahdotteko tekin ruveta hänen opetuslapsikseen?" He herjasivat häntä ja sanoivat: "Sinä olet hänen opetuslapsensa, mutta me olemme Mooseksen opetuslapsia. Tiedämme Jumalan puhuneen Moosekselle, mutta mistä tämä on, sitä emme tiedä." Mies vastasi ja sanoi heille: "Sehän tässä on ihmeellistä, että te ette tiedä, mistä hän on, ja kuitenkin hän on avannut minun silmäni. Tiedämme, ettei Jumala kuule syntisiä, vaan hän kuulee sitä, joka on jumalaapelkäävä ja tekee hänen tahtonsa. Maailman alusta ei ole kuultu kenenkään avanneen sokeana syntyneen silmiä. Jos hän ei olisi Jumalasta, hän ei voisi tehdä mitään." He vastasivat ja sanoivat hänelle: "Sinä olet kokonaan synneissä syntynyt ja tahdot opettaa meitä!" Ja he ajoivat hänet ulos. Jeesus sai kuulla heidän ajaneen hänet ulos. Tavatessaan hänet hän sanoi hänelle: "Uskotko sinä Jumalan Poikaan?" Hän vastasi ja sanoi: "Herra, kuka hän on, että uskoisin häneen?" Jeesus sanoi hänelle: "Olet hänet nähnyt, ja hän on se, joka puhuu kanssasi." Hän sanoi: "Uskon, Herra", ja hän rukoili kumartaen häntä. Jeesus sanoi: "Tuomioksi olen tullut tähän maailmaan, että ne, jotka eivät näe, näkisivät, ja ne, jotka näkevät, tulisivat sokeiksi." Muutamat fariseukset, jotka olivat siinä häntä lähellä, kuulivat tämän ja sanoivat hänelle: "Olemmeko mekin sokeita?" Jeesus sanoi heille: "Jos olisitte sokeita, teillä ei olisi syntiä, mutta nyt sanotte: 'Me näemme', sen tähden teidän syntinne pysyy." "Totisesti, totisesti sanon teille: se, joka ei mene ovesta lammastarhaan, vaan nousee sinne muualta, on varas ja ryöväri. Mutta se, joka menee ovesta sisälle, on lammasten paimen. Hänelle ovenvartija avaa, ja lampaat kuulevat hänen äänensä. Hän kutsuu omat lampaansa nimeltä ja vie heidät ulos. Laskettuaan kaikki omansa ulos hän kulkee niiden edellä, ja lampaat seuraavat häntä, sillä ne tuntevat hänen äänensä. Mutta vierasta ne eivät seuraa, vaan pakenevat häntä, koska eivät tunne vierasten ääntä." Tämän kuvauksen Jeesus puhui heille, mutta he eivät ymmärtäneet, mitä hänen puheensa tarkoitti. Jeesus sanoi heille vielä: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: Minä olen lammasten ovi. Kaikki, jotka ovat tulleet ennen minua, ovat varkaita ja ryöväreitä, mutta lampaat eivät ole kuulleet heitä. Minä olen ovi: jos joku minun kauttani menee sisälle, hän pelastuu, ja hän käy sisälle ja käy ulos ja löytää laitumen. Varas ei tule muuta kuin varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkyllin. Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä. Mutta palkkalainen, joka ei ole paimen ja jonka omia lampaat eivät ole, kun hän näkee suden tulevan, [hän] jättää lampaat ja pakenee, ja susi ryöstää ja hajottaa ne. Hän pakenee, sillä hänet on palkattu eikä hän pidä huolta lampaista. Minä olen se hyvä paimen, ja tunnen omani, ja minun omani tuntevat minut, niin kuin Isä tuntee minut ja minä tunnen Isän, ja annan henkeni lampaiden edestä. Minulla on myös muita lampaita, jotka eivät ole tästä lammastarhasta. Myös niitä minun tulee johdattaa, ja ne tulevat kuulemaan minun ääneni, ja on oleva yksi lauma ja yksi paimen. Sen tähden Isä minua rakastaa, koska minä annan henkeni, että sen jälleen ottaisin. Kukaan ei ota sitä minulta, vaan minä annan sen itsestäni. Minulla on valta antaa se, ja minulla on valta ottaa se jälleen. Sen käskyn olen saanut Isältäni." Taas syntyi erimielisyyttä juutalaisten kesken näiden sanojen tähden. Useat heistä sanoivat: "Hänessä on riivaaja, ja hän on järjiltään, mitä te häntä kuuntelette?" Toiset sanoivat: "Nämä eivät ole riivatun sanoja, eihän riivaaja voi avata sokeiden silmiä?" Oli temppelin vihkimisen muistojuhla Jerusalemissa, ja oli talvi. Jeesus käveli pyhäkössä Salomon pylväskäytävässä. Juutalaiset tulivat hänen ympärilleen ja sanoivat hänelle: "Kuinka kauan pidät meidän mieltämme kiihdyksissä? Jos sinä olet Kristus, sano se meille suoraan." Jeesus vastasi heille: "Olen sanonut sen teille, ettekä usko. Ne teot, joita minä teen Isäni nimessä, ne todistavat minusta. Mutta te ette usko, sillä te ette ole minun lampaitani, kuten olen sanonut. Minun lampaani kuulevat minun ääneni, ja minä tunnen heidät, ja he seuraavat minua. Minä annan heille iankaikkisen elämän, eivätkä he ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni. Minun Isäni, joka on antanut heidät minulle, on suurempi kaikkia, eikä kukaan voi ryöstää heitä minun Isäni kädestä. Minä ja Isä olemme yksi." Juutalaiset ottivat taas kiviä maasta kivittääkseen hänet. Jeesus vastasi heille: "Olen näyttänyt teille monta hyvää tekoa, jotka ovat Isästä. Mikä niistä on se, jonka tähden te minut kivitätte?" Juutalaiset vastasivat hänelle: "Hyvän teon tähden emme kivitä sinua, vaan jumalanpilkan tähden, ja koska sinä, joka olet ihminen, teet itsesi Jumalaksi." Jeesus vastasi heille: "Eikö teidän laissanne ole kirjoitettuna: 'Minä sanoin: te olette jumalia'? Jos hän sanoo jumaliksi niitä, joille Jumalan sana tuli – eikä Raamattu voi raueta tyhjiin – kuinka te sanotte sille, jonka Isä on pyhittänyt ja lähettänyt maailmaan: 'Pilkkaat Jumalaa', sen tähden että sanoin: 'Olen Jumalan Poika'? Jos en tee Isäni tekoja, älkää uskoko minua. Mutta jos niitä teen, niin, vaikka ette uskoisikaan minua, uskokaa minun tekojani, että tulisitte tuntemaan ja ymmärtäisitte Isän olevan minussa ja minun olevan Isässä." Taas he tahtoivat ottaa hänet kiinni, mutta hän lähti pois heidän käsistään. Hän meni jälleen Jordanin tuolle puolelle siihen paikkaan, missä Johannes ensin kastoi, ja viipyi siellä. Monet tulivat hänen luokseen ja sanoivat: "Johannes ei tehnyt yhtään tunnustekoa, mutta kaikki, mitä Johannes sanoi hänestä, on totta." Monet siellä uskoivat häneen. Eräs mies, Lasarus Betaniasta, Marian ja hänen sisarensa Martan kylästä, oli sairaana. Tämä Maria oli se, joka voiteli hajuvoiteella Herran ja pyyhki hiuksillaan hänen jalkansa, ja Lasarus, joka sairasti, oli hänen veljensä. Sisaret lähettivät Jeesukselle tämän sanan: "Herra, katso, se, joka on sinulle rakas, sairastaa." Mutta sen kuultuaan Jeesus sanoi: "Tämä tauti ei ole kuolemaksi, vaan Jumalan kunniaksi, että Jumalan Poika sen kautta kirkastuisi." Jeesus rakasti Marttaa, hänen sisartaan ja Lasarusta. Kun hän siis kuuli hänen sairastavan, hän viipyi siinä paikassa, missä oli, vielä kaksi päivää, mutta niiden kuluttua hän sanoi opetuslapsilleen: "Menkäämme taas Juudeaan." Opetuslapset sanoivat hänelle: "Rabbi, äsken juutalaiset yrittivät kivittää sinut, ja taas sinä menet sinne!" Jeesus vastasi: "Eikö päivässä ole kaksitoista tuntia? Se, joka vaeltaa päivällä, ei loukkaa itseään, sillä hän näkee tämän maailman valon. Mutta se, joka vaeltaa yöllä, loukkaa itsensä, sillä hänessä ei ole valoa." Näin hän puhui, ja sitten hän sanoi heille: "Ystävämme Lasarus nukkuu, mutta menen herättämään hänet unesta." Opetuslapset sanoivat hänelle: "Herra, jos hän nukkuu, hän tulee terveeksi." Mutta Jeesus oli puhunut hänen kuolemastaan, he taas luulivat hänen puhuneen unessa nukkumisesta. Silloin Jeesus sanoi heille suoraan: "Lasarus on kuollut, ja iloitsen teidän tähtenne siitä, etten ollut siellä, jotta uskoisitte, mutta menkäämme hänen luokseen." Tuomas, jota sanottiin Didymokseksi, sanoi toisille opetuslapsille: "Menkäämme mekin sinne kuollaksemme hänen kanssaan." Jeesus tuli ja sai tietää, että hän oli ollut jo neljä päivää haudassa. Betania oli lähellä Jerusalemia, noin viidentoista stadionin päässä. Useita juutalaisia oli tullut Martan ja Marian luo lohduttamaan heitä heidän veljensä kuolemasta. Kun Martta kuuli, että Jeesus oli tulossa, hän meni häntä vastaan, mutta Maria istui kotona. Martta sanoi Jeesukselle: "Herra, jos sinä olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut. Mutta nytkin tiedän, että Jumala antaa sinulle kaiken, mitä Jumalalta anot." Jeesus sanoi hänelle: "Sinun veljesi on nouseva ylös." Martta sanoi hänelle: "Tiedän hänen nousevan ylösnousemuksessa, viimeisenä päivänä." Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen ylösnousemus ja elämä. Se, joka uskoo minuun, elää, vaikka olisi kuollut, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?" Hän sanoi hänelle: "Uskon, Herra. Minä olen uskonut, että sinä olet Kristus, Jumalan Poika, se, joka oli tuleva maailmaan." Tämän sanottuaan hän meni ja kutsui salaa sisarensa Marian sanoen: "Opettaja on täällä ja kutsuu sinua." Kun Maria sen kuuli, hän nousi nopeasti ja meni hänen luokseen. Mutta Jeesus ei ollut vielä saapunut kylään, vaan oli yhä siinä paikassa, missä Martta oli kohdannut hänet. Kun nyt juutalaiset, jotka olivat Marian kanssa talossa häntä lohduttamassa, näkivät hänen nopeasti nousevan ja lähtevän ulos, he seurasivat häntä luullen hänen menevän haudalle itkemään siellä. Kun siis Maria saapui sinne, missä Jeesus oli, ja näki hänet, hän lankesi hänen jalkojensa eteen ja sanoi hänelle: "Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut." Kun Jeesus näki hänen itkevän ja hänen kanssaan tulleiden juutalaisten itkevän, hän joutui hengessään syvän liikutuksen valtaan ja vapisi, ja hän sanoi: "Minne panitte hänet?" He sanoivat hänelle: "Herra, tule ja katso." Jeesus itki. Juutalaiset sanoivat: "Katso, kuinka rakas hän oli hänelle!" Mutta muutamat heistä sanoivat: "Eikö hän, joka avasi sokean silmät, olisi voinut tehdä sitäkin, ettei tämä olisi kuollut?" Jeesus joutui taas liikutuksen valtaan ja meni haudalle. Mutta se oli luola, ja sen suulla oli kivi. Jeesus sanoi: "Ottakaa kivi pois." Martta, kuolleen sisar, sanoi hänelle: "Herra, hän haisee jo, sillä hän on ollut haudassa neljättä päivää." Jeesus sanoi hänelle: "Enkö sanonut sinulle, että jos uskoisit, niin näkisit Jumalan kirkkauden?" He ottivat kiven pois sieltä, missä kuollut makasi. Jeesus loi silmänsä ylös ja sanoi: "Isä, kiitän sinua, että olet kuullut minua. Minä kyllä tiesin, että minua aina kuulet, mutta kansan tähden, joka seisoo tässä ympärillä, tämän sanon, että he uskoisivat sinun lähettäneen minut." Sen sanottuaan hän huusi suurella äänellä: "Lasarus, tule ulos!" Kuollut tuli ulos, jalat ja kädet siteisiin käärittyinä, ja hänen kasvojensa ympärille oli kääritty hikiliina. Jeesus sanoi heille: "Päästäkää hänet ja antakaa hänen mennä." Useat juutalaisista, jotka olivat tulleet Marian luo ja nähneet, mitä Jeesus teki, uskoivat häneen. Mutta muutamat heistä menivät fariseusten luo ja sanoivat heille, mitä Jeesus oli tehnyt. Niin ylipapit ja fariseukset kokosivat Neuvoston ja sanoivat: "Mitä teemme, sillä tuo mies tekee paljon tunnustekoja? Jos sallimme hänen näin tehdä, kaikki uskovat häneen, ja roomalaiset tulevat ja ottavat meiltä sekä maan että kansan." Mutta eräs heistä, Kaifas, joka sinä vuonna oli ylipappi, sanoi heille: "Te ette tiedä mitään ettekä ajattele, että meille on parempi, että yksi ihminen kuolee kansan edestä, kuin että koko kansa hukkuu." Mutta sitä hän ei sanonut itsestään, vaan koska hän oli sinä vuonna ylipappi, hän ennusti, että Jeesus oli kuoleva kansan edestä, eikä ainoastaan tämän kansan edestä, vaan myös kootakseen yhdeksi hajalla olevat Jumalan lapset. Siitä päivästä lähtien heillä oli siis tehtynä päätös tappaa hänet. Sen tähden Jeesus ei enää vaeltanut julkisesti juutalaisten keskellä, vaan lähti sieltä lähellä erämaata olevaan paikkaan, Efraim-nimiseen kaupunkiin, ja siellä hän oleskeli opetuslapsineen. Mutta juutalaisten pääsiäinen oli lähellä, ja monet menivät maaseudulta ylös Jerusalemiin ennen pääsiäisjuhlaa puhdistamaan itsensä. He etsivät Jeesusta ja sanoivat toisilleen seisoessaan pyhäkössä: "Mitä arvelette? Eikö hän kenties tulekaan juhlille?" Mutta ylipapit ja fariseukset olivat antaneet käskyn, että jos joku tietäisi, missä hän oli, hänen oli annettava se ilmi, jotta he ottaisivat hänet kiinni. Kuusi päivää ennen pääsiäistä Jeesus saapui Betaniaan, jossa Lasarus asui, hän, jonka Jeesus oli herättänyt kuolleista. Siellä valmistettiin hänelle ateria, ja Martta palveli, mutta Lasarus oli yksi niistä, jotka aterioivat hänen kanssaan. Maria otti naulan oikeaa, kallisarvoista nardusvoidetta, voiteli Jeesuksen jalat ja pyyhki ne hiuksillaan, ja huone tuli täyteen voiteen tuoksua. Silloin sanoi yksi hänen opetuslapsistaan, Juudas Iskariot, joka oli hänet kavaltava: "Miksi tätä voidetta ei myyty kolmella sadalla denaarilla ja annettu niitä köyhille?" Mutta tätä hän ei sanonut sen tähden, että olisi pitänyt huolta köyhistä, vaan sen tähden, että hän oli varas ja että hän rahakukkaron hoitajana otti itselleen, mitä siihen oli pantu. Jeesus sanoi: "Anna hänen olla, että hän saisi toimittaa tämän hautaamispäivääni varten. Sillä köyhät teillä on aina keskuudessanne, mutta minua teillä ei ole aina." Silloin suuri joukko juutalaisia sai tietää, että hän oli siellä. He menivät sinne, ei ainoastaan Jeesuksen tähden, vaan myös nähdäkseen Lasaruksen, jonka hän oli herättänyt kuolleista. Mutta ylipapit päättivät tappaa Lasaruksenkin, koska monet juutalaiset hänen tähtensä menivät sinne ja uskoivat Jeesukseen. Seuraavana päivänä, kun suuri kansanjoukko, joka oli saapunut juhlille, kuuli, että Jeesus oli tulossa Jerusalemiin, he ottivat palmujen oksia ja menivät häntä vastaan ja huusivat: "Hoosianna, siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen, Israelin kuningas!" Saatuaan nuoren aasin Jeesus istui sen selkään, kuten on kirjoitettu: "Älä pelkää, tytär Siion. Katso, sinun kuninkaasi tulee istuen aasin varsan selässä." Tätä hänen opetuslapsensa eivät aluksi ymmärtäneet, mutta kun Jeesus oli kirkastettu, silloin he muistivat, että tämä oli hänestä kirjoitettu ja että he olivat tämän hänelle tehneet. Niin kansa, joka oli ollut hänen kanssaan, kun hän kutsui Lasaruksen haudasta ja herätti hänet kuolleista, todisti hänestä. Sen tähden kansa menikin häntä vastaan, koska he kuulivat, että hän oli tehnyt sen tunnusteon. Niin fariseukset sanoivat keskenään: "Te näette, ettette saa aikaan mitään. Katso, koko maailma kulkee hänen perässään." Oli muutamia kreikkalaisia niiden joukosta, jotka tulivat ylös juhlaan rukoilemaan. Nämä menivät Filippoksen luo, joka oli Galilean Beetsaidasta, ja pyysivät häntä sanoen: "Herra, me haluamme nähdä Jeesuksen." Filippos meni ja sanoi sen Andreaalle. Andreas ja Filippos menivät ja sanoivat Jeesukselle. Mutta Jeesus vastasi heille sanoen: "On tullut hetki, jolloin Ihmisen Poika kirkastetaan. Totisesti, totisesti sanon teille: jos ei vehnänjyvä putoa maahan ja kuole, se jää yksin, mutta jos se kuolee, se tuottaa paljon hedelmää. Joka elämäänsä rakastaa, kadottaa sen. Mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, säilyttää sen iankaikkiseen elämään. Jos joku minua palvelee, seuratkoon minua, ja missä Minä olen, siellä on myös minun palvelijani oleva. Jos joku minua palvelee, Isä on kunnioittava häntä. Nyt minun sieluni on järkytetty, ja mitä minun pitäisi sanoa? Isä, pelasta minut tästä hetkestä. Kuitenkin: sitä varten olen tähän hetkeen tullut. Isä, kirkasta nimesi!" Niin taivaasta tuli ääni: "olen sen kirkastanut ja olen sen vielä kirkastava." Kansa, joka seisoi siinä ja kuuli sen, sanoi ukkosen jyrisseen. Toiset sanoivat: "Häntä puhutteli enkeli." Jeesus vastasi ja sanoi: "Tämä ääni ei tullut minun tähteni, vaan teidän tähtenne. Nyt tulee tuomio tälle maailmalle. Nyt tämän maailman ruhtinaan pitää tulla heitetyksi ulos. Kun minut ylennetään maasta, vedän kaikki tyköni." Mutta sen hän sanoi osoittaen, millaisella kuolemalla hän oli kuoleva. Kansa vastasi hänelle: "Me olemme laista kuulleet, että Kristus pysyy iäti. Kuinka sinä sanot, että Ihmisen Poika on ylennettävä? Kuka on Ihmisen Poika?" Jeesus sanoi heille: "Vielä vähän aikaa valkeus on teidän keskuudessanne. Vaeltakaa, niin kauan kuin teillä on valkeus, ettei pimeys saisi teitä valtaansa. Se, joka pimeässä vaeltaa, ei tiedä, mihin menee. Niin kauan kuin teillä on valkeus, uskokaa valkeuteen, että valkeuden lapsiksi tulisitte." Tämän Jeesus puhui, lähti pois ja kätkeytyi heiltä. Vaikka hän oli tehnyt niin suuria tunnustekoja heidän nähtensä, he eivät uskoneet häneen, että kävisi toteen profeetta Jesajan sana, jonka hän on sanonut: "Herra, kuka uskoo saarnamme, ja kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan?" Sen tähden he eivät voineet uskoa, koska Jesaja on vielä sanonut: "Hän on sokaissut heidän silmänsä ja paaduttanut heidän sydämensä, että he eivät näkisi silmillään eivätkä ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten heitä parantaisi." Tämän Jesaja sanoi, kun näki hänen kirkkautensa ja puhui hänestä. Kuitenkin useat hallitusmiehistäkin uskoivat häneen, mutta fariseusten tähden he eivät tunnustaneet sitä, etteivät joutuisi erotetuiksi synagogasta, sillä he rakastivat ihmiskunniaa enemmän kuin Jumalan kunniaa. Mutta Jeesus huusi ja sanoi: "Joka uskoo minuun, se ei usko minuun, vaan häneen, joka on minut lähettänyt, ja se, joka näkee minut, näkee hänet, joka on minut lähettänyt. Minä olen tullut valkeudeksi maailmaan, ettei yksikään, joka uskoo minuun, jäisi pimeyteen. Jos joku kuulee minun sanani eikä niitä usko, minä en häntä tuomitse. En ole näet tullut maailmaa tuomitsemaan, vaan pelastamaan maailman. Joka halveksii minua eikä ota vastaan minun sanojani, hänellä on tuomitsijansa: se sana, jonka olen puhunut, on tuomitseva hänet viimeisenä päivänä. Sillä en minä ole puhunut itsestäni, vaan Isä, joka on minut lähettänyt, on itse antanut minulle käskyn, mitä minun pitää sanoa ja mitä puhua. Tiedän, että hänen käskynsä on iankaikkinen elämä. Sen tähden, minkä minä puhun, sen puhun niin, kuin Isä on minulle sanonut." Mutta ennen pääsiäisjuhlaa, kun Jeesus tiesi hetkensä tulleen, että hän oli siirtyvä tästä maailmasta Isän luo, niin hän, joka oli rakastanut omiaan, jotka olivat maailmassa, rakasti heitä loppuun asti. Oltaessa ilta-aterialla, kun perkele oli jo pannut Juudaksen, Simon Iskariotin pojan, sydämeen, että hän kavaltaisi Jeesuksen, Jeesus, tietäen, että Isä oli antanut kaikki hänen käsiinsä ja että hän oli lähtenyt Jumalan luota ja menee Jumalan luo, nousi aterialta, riisui viittansa, otti liinavaatteen ja vyötti itsensä sillä. Sitten hän kaatoi vettä pesumaljaan ja ryhtyi pesemään opetuslastensa jalkoja ja pyyhkimään niitä liinavaatteella, johon oli vyöttäytynyt, ja hän tuli Simon Pietarin luo. Mutta tämä sanoi hänelle: "Herra, sinäkö peset minun jalkani?" Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Mitä minä teen, sitä et nyt käsitä, mutta myöhemmin sinä sen ymmärrät." Pietari sanoi hänelle: "Sinä et ikinä saa pestä minun jalkojani." Jeesus vastasi hänelle: "Ellen sinua pese, sinulla ei ole osuutta minun kanssani." Simon Pietari sanoi hänelle: "Herra, älä pese ainoastaan minun jalkojani, vaan myös kädet ja pää." Jeesus sanoi hänelle: "Joka on kylpenyt, ei tarvitse muuta, kuin että jalat pestään, ja niin hän on kokonaan puhdas, ja te olette puhtaita, ette kuitenkaan kaikki." Sillä hän tiesi kavaltajansa. Sen tähden hän sanoi: "Ette kaikki ole puhtaita." Kun hän siis oli pessyt heidän jalkansa ja ottanut viittansa ja asettunut taas aterialle, hän sanoi heille: "Ymmärrättekö, mitä olen teille tehnyt? Te puhuttelette minua opettajaksi ja Herraksi, ja oikein te sanotte, sillä se olen. Jos siis minä, teidän Herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, tekin olette velvollisia pesemään toistenne jalat. Sillä annoin teille esikuvan, että myös te tekisitte, kuten minä tein teille. Totisesti, totisesti sanon teille: palvelija ei ole herraansa suurempi eikä apostoli lähettäjäänsä suurempi. Jos tämän tiedätte, olette autuaita, jos sen teette. En sano tätä teistä kaikista. Minä tiedän, ketkä olen valinnut. Mutta jotta Raamattu kävisi toteen… 'Se, joka syö minun leipääni, on nostanut kantapäänsä minua vastaan.' Jo nyt sanon sen teille, ennen kuin se tapahtuu, että te, kun se tapahtuu, uskoisitte, että Minä olen. Totisesti, totisesti sanon teille: Se, joka ottaa vastaan sen, jonka lähetän, ottaa vastaan minut. Mutta se, joka ottaa vastaan minut, ottaa vastaan hänet, joka on lähettänyt minut. Tämän sanottuaan Jeesus järkyttyi hengessään, todisti ja sanoi: "Totisesti, totisesti sanon teille: yksi teistä on kavaltava minut." Opetuslapset katsoivat toisiinsa epätietoisina, kenestä hän puhui. Eräs hänen opetuslapsistaan, se, jota Jeesus rakasti, lepäsi aterioitaessa Jeesuksen rintaa vasten. Simon Pietari nyökkäsi hänelle päätään ja sanoi hänelle: "Sano, kuka se on, josta hän puhuu." Tämä nojautuen Jeesuksen rintaa vasten sanoi hänelle: "Herra, kuka se on?" Jeesus vastasi: "Se on se, jolle minä kastan ja annan tämän palan." Hän otti palan, kastoi sen ja antoi Juudakselle, Simon Iskariotin pojalle. Silloin, sen palan jälkeen, häneen meni saatana. Jeesus sanoi hänelle: "Minkä teet, se tee pian." Mutta kukaan aterioivista ei ymmärtänyt, mitä varten hän sen hänelle sanoi. Sillä muutamat luulivat, koska rahakukkaro oli Juudaksella, Jeesuksen sanoneen hänelle: "Osta, mitä tarvitsemme juhlaa varten", tai että hän antaisi jotakin köyhille. Otettuaan palan hän lähti heti ulos, ja oli yö. Kun hän oli mennyt ulos, Jeesus sanoi: "Nyt Ihmisen Poika on kirkastettu, ja Jumala on kirkastettu hänessä. Jos Jumala on kirkastettu hänessä, Jumala kirkastaa hänet myös itsessään ja kirkastaa hänet pian. Lapset, vielä vähän aikaa olen teidän kanssanne. Tulette etsimään minua, ja kuten sanoin juutalaisille: 'Mihin minä menen, sinne te ette voi tulla', niin sanon nyt myös teille. Uuden käskyn annan teille, että rakastatte toisianne, niin kuin olen rakastanut teitä – että tekin niin rakastatte toisianne. Siitä kaikki tulevat tuntemaan teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskenänne rakkaus." Simon Pietari sanoi hänelle: "Herra, mihin menet?" Jeesus vastasi hänelle: "Mihin menen, sinne et voi nyt minua seurata, mutta myöhemmin seuraat minua." Pietari sanoi hänelle: "Herra, miksi en voi seurata sinua nyt? Henkeni annan edestäsi." Jeesus vastasi: "Sinäkö annat henkesi minun edestäni? Totisesti, totisesti sanon sinulle: kukko ei laula, ennen kuin kiellät minut kolme kertaa." "Älkää olko aralla mielin. Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta asuntoa. Jos ei niin olisi, sanoisinko teille, että menen valmistamaan teille paikan? Vaikka menen valmistamaan teille paikan, tulen takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä Minä olen. Tiedätte, minne minä menen – myös tien tiedätte." Tuomas sanoi hänelle: "Herra, me emme tiedä, mihin sinä menet, kuinka sitten voisimme tietää tien?" Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Kukaan ei tule Isän luo muuten kuin minun kauttani. Jos olisitte tunteneet minut, tuntisitte myös Isäni. Tästä lähin tunnette hänet ja olette nähneet hänet." Filippos sanoi hänelle: "Herra, näytä meille Isä, niin se riittää meille." Jeesus sanoi hänelle: "Niin kauan aikaa olen ollut kanssanne, etkä tunne minua, Filippos! Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän, kuinka sinä sanot: 'Näytä meille Isä'? Etkö usko, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa? Niitä sanoja, jotka minä teille puhun, en puhu itsestäni, ja Isä, joka minussa asuu, tekee teot, jotka ovat hänen. Uskokaa minua, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa, mutta jos ette, niin uskokaa itse tekojen tähden. Totisesti, totisesti sanon teille: joka uskoo minuun, myös hän on tekevä niitä tekoja, joita minä teen, ja suurempiakin, kuin ne ovat, hän on tekevä, sillä minä menen Isän luo, ja mitä hyvänsä te anotte minun nimessäni, sen teen, että Isä kirkastettaisiin Pojassa. Jos anotte minulta jotakin minun nimessäni, minä sen teen. Jos rakastatte minua, pidätte minun käskyni. Minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan pysymään kanssanne iankaikkisesti, totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe häntä eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy teidän luonanne ja on teissä oleva. En jätä teitä orvoiksi, tulen teidän luoksenne. Vielä vähän aikaa, niin maailma ei enää minua näe, mutta te näette minut. Koska minä elän, tekin elätte. Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni, ja että te olette minussa ja minä teissä. Jolla on minun käskyni ja joka pitää ne, se rakastaa minua. Mutta sitä, joka minua rakastaa, minun Isäni rakastaa, ja minä rakastan häntä ja ilmoitan itseni hänelle." Juudas, ei Iskariot, sanoi hänelle: "Herra, miksi tapahtuu, että ilmoitat itsesi meille etkä maailmalle?" Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Jos joku rakastaa minua, hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja [me] tulemme hänen luokseen ja jäämme hänen luokseen asumaan. Joka ei minua rakasta, se ei pidä minun sanojani, ja se sana, jonka kuulette, ei ole minun, vaan Isän, joka on minut lähettänyt. Tämän olen puhunut teille ollessani luonanne. Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä olen teille puhunut. Rauhan jätän teille: minun rauhani – sen annan teille. En minä anna teille, niin kuin maailma antaa. Älkää olko aralla mielin älkääkä pelätkö. Kuulitte minun sanovan teille: 'Menen pois ja palaan luoksenne.' Jos te minua rakastaisitte, iloitsisitte siitä, että menen Isän luo, sillä Isä on minua suurempi. Nyt olen sanonut sen teille, ennen kuin se on tapahtunut, jotta uskoisitte, kun se tapahtuu. En puhu enää paljon teidän kanssanne, sillä tämän maailman ruhtinas tulee, ja minussa hänellä ei ole mitään. Mutta että maailma ymmärtäisi minun rakastavan Isää ja tekevän niin, kuin Isä on minua käskenyt: nouskaa, lähtekäämme täältä." "Minä olen oikea viinipuu, ja minun Isäni on viinitarhuri. Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelmää, hän karsii pois. Mutta jokaisen, joka kantaa hedelmää, hän puhdistaa, jotta se kantaisi runsaamman hedelmän. Te olette jo puhtaita sen sanan tähden, jonka olen puhunut teille. Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Kuten oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, ette tekään, ellette pysy minussa. Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, kantaa paljon hedelmää, sillä ilman minua ette voi tehdä mitään. Jos joku ei pysy minussa, hänet heitetään pois kuin oksa, ja hän kuivuu, ja ne kootaan yhteen ja heitetään tuleen, ja ne palavat. Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, anokaa, mitä ikinä tahdotte, ja se tapahtuu teille. Siinä minun Isäni kirkastetaan, että te kannatte paljon hedelmää ja tulette minun opetuslapsikseni. Niin kuin Isä on rakastanut minua, niin minäkin olen rakastanut teitä. Pysykää minun rakkaudessani. Jos pidätte minun käskyni, pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen pitänyt Isäni käskyt ja pysyn hänen rakkaudessaan. Tämän olen puhunut teille, että minun iloni olisi teissä ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi. Tämä on minun käskyni, että rakastatte toisianne, niin kuin minä olen teitä rakastanut. Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäviensä edestä. Te olette ystäviäni, jos teette sen, minkä minä käsken teidän tehdä. En enää sano teitä palvelijoiksi, sillä palvelija ei tiedä, mitä hänen herransa tekee, vaan sanon teitä ystäviksi, sillä olen ilmoittanut teille kaiken, mitä olen kuullut Isältäni. Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, jotta te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi: että mitä ikinä anotte Isältä minun nimessäni, hän sen teille antaisi. Sen teille käsken, että rakastatte toisianne. Jos maailma teitä vihaa, tietäkää, että se on vihannut minua ennen kuin teitä. Jos te maailmasta olisitte, maailma omaansa rakastaisi. Mutta koska ette ole maailmasta, vaan minä olen valinnut teidät maailmasta, sen tähden maailma teitä vihaa. Muistakaa se sana, jonka minä teille sanoin: 'Ei ole palvelija herraansa suurempi.' Jos he ovat minua vainonneet, he teitäkin vainoavat. Jos he ovat pitäneet minun sanani, he pitävät myös teidän sananne. Mutta kaiken tämän he tekevät teille minun nimeni tähden, koska he eivät tunne häntä, joka on minut lähettänyt. Jos en olisi tullut ja puhunut heille, heillä ei olisi syntiä, mutta nyt heillä ei ole, millä puolustaisivat syntiään. Joka vihaa minua, se vihaa myös minun Isääni. Jos en olisi tehnyt heidän keskuudessaan niitä tekoja, joita kukaan muu ei ole tehnyt, heillä ei olisi syntiä, mutta nyt he ovat nähneet ne ja ovat vihanneet sekä minua että minun Isääni. Mutta se sana oli käyvä toteen, joka on kirjoitettuna heidän laissaan: 'He ovat vihanneet minua syyttä.' Mutta kun Puolustaja tulee, jonka minä lähetän teille Isän luota, totuuden Henki, joka lähtee Isän luota, hän on todistava minusta. Te myös todistatte, sillä te olette olleet kanssani alusta asti." "Tämän olen puhunut teille, ettette loukkaantuisi. He erottavat teidät synagogasta, ja tulee aika, jolloin jokainen, joka tappaa teitä, luulee tekevänsä uhripalveluksen Jumalalle. Sen he tekevät teille, koska he eivät tunne Isää eivätkä minua. Mutta tämän olen puhunut teille, että kun se aika tulee, muistaisitte, mitä olen sanonut teille. Tätä en ole sanonut teille alusta, koska olin teidän kanssanne. Mutta nyt menen hänen luokseen, joka on minut lähettänyt, eikä kukaan teistä kysy minulta: 'Minne menet?' Mutta koska olen tämän teille puhunut, murhe täyttää sydämenne. Kuitenkin minä sanon teille totuuden: teille on hyväksi, että minä menen pois. Sillä ellen mene pois, Puolustaja ei tule teidän luoksenne, mutta jos menen, niin lähetän hänet teille. Kun hän tulee, hän nuhtelee maailmaa synnin, vanhurskauden ja tuomion tähden: synnin, koska he eivät usko minuun; vanhurskauden, koska menen Isän luo, ettekä enää näe minua; ja tuomion, koska tämän maailman ruhtinas on tuomittu. Minulla on vielä paljon sanottavaa teille, mutta ette voi nyt sitä kantaa. Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, hän johdattaa teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään, vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja julistaa teille, mitä on tuleva. Hän on minut kirkastava, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille. Kaikki, mitä Isällä on, on minun. Sen tähden sanoin, että hän ottaa minun omastani ja julistaa teille. Vähän aikaa, niin ette enää näe minua, ja taas vähän aikaa, niin näette minut, sillä minä menen Isän luo." Silloin muutamat hänen opetuslapsistaan sanoivat toisilleen: "Mitä tarkoittaa, kun hän sanoo meille: 'Vähän aikaa, niin ette minua näe, ja taas vähän aikaa, niin näette minut', ja: 'Minä menen Isän luo'?" Niin he sanoivat: "Mitä tarkoittaa, kun hän sanoo: 'Vähän aikaa'? Emme tiedä, mitä hän puhuu." Jeesus huomasi, että he tahtoivat kysyä häneltä, ja sanoi heille: "Sitäkö kyselette keskenänne, että sanoin: 'Vähän aikaa, niin ette minua näe, ja taas vähän aikaa, niin näette minut'? Totisesti, totisesti sanon teille: te tulette itkemään ja valittamaan, mutta maailma on iloitseva. Te tulette murheellisiksi, mutta teidän murheenne on muuttuva iloksi. Kun nainen synnyttää, hänellä on murhe, koska hänen hetkensä on tullut. Mutta kun hän on synnyttänyt lapsen, hän ei enää muista ahdistustaan sen ilon tähden, että ihminen on syntynyt maailmaan. Niin teilläkin on nyt murhe. Mutta olen taas näkevä teidät, ja teidän sydämenne on iloitseva, eikä kukaan ota teiltä pois teidän iloanne. Sinä päivänä ette kysy minulta mitään. Totisesti, totisesti sanon teille: mitä tahansa anottekin Isältä minun nimessäni, hän antaa sen teille. Tähän asti ette ole anoneet mitään minun nimessäni. Anokaa, niin saatte, jotta teidän ilonne olisi täydellinen. Tämän olen puhunut teille kuvauksilla, mutta tulee aika, jolloin en puhu teille enää kuvauksilla, vaan julistan teille avoimesti Isästä. Sinä päivänä anotte minun nimessäni, enkä sano teille, että olen rukoileva Isää teidän edestänne, sillä Isä itse rakastaa teitä, sen tähden että olette minua rakastaneet ja uskoneet minun lähteneen Jumalan luota. Olen lähtenyt Isästä ja tullut maailmaan. Nyt jätän maailman ja menen takaisin Isän luo.". Hänen opetuslapsensa sanoivat: "Katso, nyt puhut avoimesti etkä käytä mitään kuvausta. Nyt me tiedämme, että tiedät kaiken, etkä tarvitse, että kukaan sinulta kysyy. Sen tähden uskomme sinun lähteneen Jumalan luota." Jeesus vastasi heille: "Nyt uskotte. Katso, tulee hetki ja on jo tullut, jolloin teidät hajotetaan kukin tahollenne ja jätätte minut yksin. En kuitenkaan ole yksin, sillä Isä on minun kanssani. Tämän olen puhunut teille, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus, mutta olkaa turvallisin mielin: minä olen voittanut maailman." Tämän Jeesus puhui, nosti silmänsä taivasta kohti ja sanoi: "Isä, hetki on tullut, kirkasta Poikasi, että Poikasi kirkastaisi sinut. Koska sinä olet antanut hänen valtaansa kaiken lihan, jotta hän antaisi iankaikkisen elämän kaikille, jotka olet hänelle antanut. Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, ainoan oikean Jumalan, ja hänet, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen. Minä olen kirkastanut sinut maan päällä: olen täyttänyt sen työn, jonka annoit tehtäväkseni. Nyt, Isä, kirkasta sinä minut luonasi sillä kirkkaudella, joka minulla oli sinun luonasi, ennen kuin maailma olikaan. Olen ilmoittanut sinun nimesi ihmisille, jotka annoit minulle maailmasta. He olivat sinun, ja annoit heidät minulle, ja he ovat pitäneet sinun sanasi. Nyt he ovat tulleet tietämään, että kaikki, minkä olet minulle antanut, on sinulta. Sillä ne sanat, jotka minulle annoit, olen antanut heille. He ovat ottaneet ne vastaan ja ovat totisesti tulleet tietämään minun lähteneen sinun luotasi ja uskovat, että sinä olet minut lähettänyt. Minä rukoilen heidän edestään. En rukoile maailman edestä, vaan niiden edestä, jotka sinä olet minulle antanut, koska he ovat sinun – ja kaikki minun omani ovat sinun, ja sinun omasi ovat minun – ja olen kirkastettu heissä. En ole enää maailmassa, mutta he ovat maailmassa, ja minä tulen sinun luoksesi. Pyhä Isä, varjele heidät nimessäsi, jonka olet minulle antanut, että he olisivat yksi kuten mekin. Kun minä olin heidän kanssaan, minä varjelin heidät nimessäsi, jonka olet minulle antanut, ja suojelin heitä, eikä heistä joutunut kadotetuksi yksikään muu kuin se kadotuksen lapsi, jotta Raamattu kävisi toteen. Mutta nyt tulen luoksesi ja puhun tätä maailmassa, että heillä olisi minun iloni täydellisenä heissä itsessään. Minä olen antanut heille sinun sanasi, ja maailma vihaa heitä, koska he eivät ole maailmasta, niin kuin en minäkään maailmasta ole. En rukoile, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että sinä varjelisit heidät pahasta. He eivät ole maailmasta, niin kuin en minäkään maailmasta ole. Pyhitä heidät totuudessa, sinun sanasi on totuus. Niin kuin olet lähettänyt minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät maailmaan, ja minä pyhitän itseni heidän tähtensä, että hekin olisivat pyhitetyt totuudessa. Mutta en rukoile ainoastaan näiden edestä, vaan myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun, että he kaikki olisivat yksi, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat, että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt. Minä olen antanut heille sen kirkkauden, jonka sinä annoit minulle, että he olisivat yksi, niin kuin me olemme yksi – minä heissä, ja sinä minussa – että he olisivat täydellisesti yksi, että maailma ymmärtäisi, että sinä olet minut lähettänyt ja rakastanut heitä, niin kuin olet minua rakastanut. Isä, minä tahdon, että missä Minä olen, siellä nekin, jotka olet minulle antanut, olisivat kanssani, että he näkisivät kirkkauteni, jonka olet minulle antanut, koska olet rakastanut minua jo ennen maailman perustamista. Vanhurskas Isä, maailma ei ole sinua tuntenut, mutta minä tunnen sinut, ja nämä ovat tulleet tuntemaan, että sinä olet minut lähettänyt. Olen tehnyt sinun nimesi heille tunnetuksi ja teen vastakin tunnetuksi, että se rakkaus, jolla olet minua rakastanut, olisi heissä ja minä olisin heissä." Tämän puhuttuaan Jeesus lähti pois opetuslastensa kanssa Kidronin puron tuolle puolelle. Siellä oli puutarha, johon hän meni opetuslapsineen. Mutta myös Juudas, joka hänet kavalsi, tiesi sen paikan, koska Jeesus ja hänen opetuslapsensa olivat usein kokoontuneet sinne. Juudas otti sotilasjoukon sekä ylipappien ja fariseusten palvelijoita ja tuli sinne soihdut, lamput ja aseet mukanaan. Silloin Jeesus, joka tiesi kaiken, mikä oli kohtaava häntä, astui esiin ja sanoi heille: "Ketä etsitte?" He vastasivat hänelle: "Jeesusta, Nasaretilaista." Jeesus sanoi heille: "Minä olen." Juudas, joka hänet kavalsi, seisoi myös heidän kanssaan. Kun hän siis sanoi heille: "Minä olen", he perääntyivät ja kaatuivat maahan. Hän kysyi taas heiltä: "Ketä etsitte?" He sanoivat: "Jeesusta, Nasaretilaista." Jeesus vastasi: "Minä sanoin jo teille, että Minä olen. Jos siis minua etsitte, sallikaa näiden mennä", että toteutuisi se sana, jonka hän oli sanonut: "En ole kadottanut ketään niistä, jotka olet minulle antanut." Simon Pietari, jolla oli miekka, veti sen esiin ja iski ylipapin palvelijaa ja sivalsi häneltä pois oikean korvan. Palvelijan nimi oli Malkus. Jeesus sanoi Pietarille: "Pistä miekkasi tuppeen. Enkö joisi sitä maljaa, jonka Isä on antanut minulle?" Sotilasjoukko, tuhannenpäällikkö ja juutalaisten palvelijat ottivat Jeesuksen kiinni ja sitoivat hänet ja veivät hänet ensiksi Hannaan luo, sillä hän oli Kaifaksen appi, ja Kaifas oli sinä vuonna ylipappina. Mutta Kaifas oli antanut juutalaisille sen neuvon, että on hyödyllistä, että yksi ihminen kuolee kansan edestä. Jeesusta seurasi Simon Pietari ja eräs toinen opetuslapsi. Tämä opetuslapsi oli ylipapin tuttava ja meni Jeesuksen kanssa sisään ylipapin pihaan. Mutta Pietari seisoi portilla ulkona. Se toinen opetuslapsi, joka oli ylipapin tuttava, meni ulos ja puhutteli portinvartijaa ja toi Pietarin sisäpuolelle. Palvelustyttö, joka vartioi porttia, sanoi Pietarille: "Etkö sinäkin ole tuon miehen opetuslapsia?" Hän sanoi: "En ole." Palvelijat ja käskyläiset olivat tehneet hiilivalkean, koska oli kylmä, ja seisoivat ja lämmittelivät. Myös Pietari seisoi heidän kanssaan lämmittelemässä. Ylipappi kyseli Jeesukselta hänen opetuslapsistaan ja opistaan. Jeesus vastasi hänelle: "Minä olen julkisesti puhunut maailmalle. Minä olen aina opettanut synagogassa ja pyhäkössä, joihin kaikki juutalaiset kokoontuvat, enkä ole puhunut mitään salassa. Miksi minulta kysyt? Kysy niiltä, jotka ovat kuulleet, mitä olen heille puhunut. Katso, he tietävät, mitä olen sanonut." Mutta kun hän oli tämän sanonut, löi eräs palvelija, joka seisoi vieressä, häntä kasvoihin sanoen: "Niinkö sinä vastaat ylipapille?" Jeesus vastasi hänelle: "Jos puhuin pahasti, näytä toteen, että se on pahaa, mutta jos oikein, miksi minua lyöt?" Hannas lähetti hänet sidottuna ylipappi Kaifaan luo. Mutta Simon Pietari seisoi lämmittelemässä. He sanoivat hänelle: "Etkö sinäkin ole hänen opetuslapsiaan?" Hän kielsi ja sanoi: "En ole." Eräs ylipapin palvelijoista, sen sukulainen, jolta Pietari oli sivaltanut pois korvan, sanoi: "Enkö minä nähnyt sinua puutarhassa hänen kanssaan?" Niin Pietari taas kielsi, ja siinä samassa lauloi kukko. He veivät Jeesuksen Kaifaan luota päämajaan, ja oli varhainen aamu. Mutta itse he eivät menneet sisälle päämajaan, etteivät saastuisi, vaan voisivat syödä pääsiäislammasta. Pilatus meni ulos heidän luokseen ja sanoi: "Mikä syytös teillä on tätä miestä vastaan?" He vastasivat ja sanoivat hänelle: "Jos tämä ei olisi pahantekijä, emme olisi luovuttaneet häntä sinulle." Pilatus sanoi heille: "Ottakaa te hänet ja tuomitkaa hänet lakinne mukaan." Juutalaiset sanoivat hänelle: "Meidän ei ole lupa tappaa ketään", että se Jeesuksen sana kävisi toteen, jonka hän oli sanonut antaessaan tietää, millaisella kuolemalla hän oli kuoleva. Pilatus meni taas sisälle päämajaan ja kutsui Jeesuksen ja sanoi hänelle: "Oletko sinä juutalaisten kuningas?" Jeesus vastasi hänelle: "Itsestäsikö sen sanot, vai ovatko muut sanoneet sen sinulle minusta?" Pilatus vastasi: "Olenko minä juutalainen? Oma kansasi ja ylipapit ovat antaneet sinut minulle. Mitä olet tehnyt?" Jeesus vastasi: "Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta. Jos minun kuninkuuteni olisi tästä maailmasta, palvelijani olisivat taistelleet, ettei minua olisi annettu juutalaisten käsiin, mutta nyt minun kuninkuuteni ei ole täältä." Pilatus sanoi hänelle: "Sinä siis olet kuningas?" Jeesus vastasi: "Sinä sen sanot, että minä olen kuningas. Sitä varten minä olen syntynyt ja sitä varten tullut maailmaan, että todistaisin totuuden puolesta. Jokainen, joka on totuudesta, kuulee minun ääneni." Pilatus sanoi hänelle: "Mikä on totuus?" Sen sanottuaan hän taas meni ulos juutalaisten luo ja sanoi heille: "Minä en löydä hänestä mitään syytä. Mutta teillä on tapana, että vapautan teille yhden pääsiäisenä. Tahdotteko siis, että vapautan teille juutalaisten kuninkaan?" He huusivat taas sanoen: "Älä häntä, vaan Barabbas!" Mutta Barabbas oli ryöväri. Silloin Pilatus otti Jeesuksen ja ruoskitti hänet. Sotamiehet väänsivät kruunun orjantappuroista, panivat sen hänen päähänsä ja kietoivat hänet purppuraviittaan, ja sanoivat: "Terve, juutalaisten kuningas", ja löivät häntä kasvoihin. Pilatus meni taas ulos ja sanoi heille: "Katso, tuon hänet ulos teille tietääksenne, etten löydä hänestä mitään syytä." Niin Jeesus tuli ulos, orjantappurakruunu päässä ja purppuraviitta yllä. Pilatus sanoi heille: "Katso ihmistä!" Kun siis ylipapit ja palvelijat näkivät hänet, he huusivat sanoen: "Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse!" Pilatus sanoi heille: "Ottakaa te hänet ja ristiinnaulitkaa, sillä minä en löydä hänestä mitään syytä." Juutalaiset vastasivat hänelle: "Meillä on laki, ja lain mukaan hänen pitää kuolla, koska hän on tehnyt itsensä Jumalan Pojaksi." Kun nyt Pilatus kuuli tämän sanan, hän pelkäsi vielä enemmän ja meni taas sisälle päämajaan ja sanoi Jeesukselle: "Mistä sinä olet?" Mutta Jeesus ei vastannut hänelle. Pilatus sanoi hänelle: "Etkö puhu minulle? Etkö tiedä, että minulla on valta ristiinnaulita sinut ja minulla on valta päästää sinut vapaaksi?" Jeesus vastasi: "Sinulla ei olisi mitään valtaa minuun, ellei sitä olisi annettu sinulle ylhäältä. Sen tähden sen synti on suurempi, joka luovutti minut sinulle." Tämän tähden Pilatus koetti vapauttaa hänet. Mutta juutalaiset huusivat sanoen: "Jos päästät hänet, et ole keisarin ystävä. Jokainen, joka tekee itsensä kuninkaaksi, asettuu keisaria vastaan." Kun Pilatus kuuli nämä sanat, hän antoi viedä Jeesuksen ulos ja istuutui tuomarinistuimelle, paikalle, jonka nimi on Lito-stroton, hepreaksi Gabbata. Oli pääsiäisen valmistuspäivä, noin kuudes tunti. Hän sanoi juutalaisille: "Katso, teidän kuninkaanne!" He huusivat: "Vie pois, vie pois, ristiinnaulitse hänet!" Pilatus sanoi heille: "Onko minun ristiinnaulittava teidän kuninkaanne?" Ylipapit vastasivat: "Meillä ei ole kuningasta, vaan keisari." Silloin hän luovutti hänet heille ja antoi ristiinnaulittavaksi, ja he ottivat Jeesuksen. Kantaen itse omaa ristiään hän meni ulos niin sanotulle Pääkallonpaikalle, jota sanotaan hepreaksi Golgataksi. Siellä he ristiinnaulitsivat hänet ja hänen kanssaan kaksi muuta, yhden kummallekin puolelle, ja Jeesuksen keskelle. Pilatus kirjoitti myös päällekirjoituksen ja kiinnitti sen ristiin. Siihen oli näin kirjoitettu: "Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas." Tämän päällekirjoituksen lukivat monet juutalaiset, sillä paikka, jossa Jeesus ristiinnaulittiin, oli lähellä kaupunkia. Se oli kirjoitettu hepreaksi, latinaksi ja kreikaksi. Juutalaisten ylipapit sanoivat Pilatukselle: "Älä kirjoita: 'Juutalaisten kuningas', vaan että hän on sanonut: 'Olen juutalaisten kuningas.'" Pilatus vastasi: "Minkä kirjoitin, sen kirjoitin." Kun sotamiehet olivat ristiinnaulinneet Jeesuksen, he ottivat hänen vaatteensa ja jakoivat ne neljään osaan, kullekin sotamiehelle osansa, sekä paidan. Mutta paita oli saumaton, kauttaaltaan ylhäältä asti kudottu. Sen tähden he sanoivat toisilleen: "Älkäämme leikatko sitä rikki, vaan heittäkäämme siitä arpaa, kenen se on oleva", että Raamattu kävisi toteen: "He jakoivat keskenään vaatteeni ja heittivät puvustani arpaa." Sotamiehet tekivät niin. Mutta Jeesuksen ristin ääressä seisoivat hänen äitinsä ja hänen äitinsä sisar Maria, Kloopaan vaimo, ja Maria Magdaleena. Kun Jeesus näki äitinsä ja sen opetuslapsen, jota hän rakasti, seisovan siinä vieressä, hän sanoi äidilleen: "Nainen, katso, poikasi!" Sitten hän sanoi opetuslapselle: "Katso, äitisi!" Siitä hetkestä opetuslapsi otti hänet luokseen. Sen jälkeen, kun Jeesus tiesi, että kaikki oli jo täytetty, hän sanoi, että Raamattu kävisi toteen: "Minun on jano." Siinä oli astia täynnä hapanviiniä. Niin he täyttivät hapanviinillä sienen ja panivat sen iisoppikorren päähän ja ojensivat sen hänen suunsa eteen. Kun nyt Jeesus oli ottanut hapanviinin, hän sanoi: "Se on täytetty", ja kallisti päänsä ja antoi henkensä. Koska silloin oli valmistuspäivä, niin – etteivät ruumiit jäisi ristille sapatiksi, sillä se sapatinpäivä oli suuri – juutalaiset pyysivät Pilatukselta, että ristiinnaulittujen sääriluut rikottaisiin ja ruumiit otettaisiin alas. Niin sotamiehet tulivat ja rikkoivat sääriluut ensin toiselta ja sitten toiselta hänen kanssaan ristiinnaulitulta. Mutta kun he tulivat Jeesuksen luo ja näkivät, että hän oli jo kuollut, he eivät rikkoneet hänen luitaan, vaan yksi sotamiehistä puhkaisi keihäällä hänen kylkensä, ja siitä vuoti heti verta ja vettä. Joka sen näki, on sen todistanut, ja hänen todistuksensa on tosi, ja hän tietää totta puhuvansa, että te uskoisitte. Sillä tämä tapahtui, että Raamattu kävisi toteen: "Älköön häneltä luuta rikottako." Vielä Raamattu sanoo toisessa kohdassa: "He luovat katseensa häneen, jonka ovat lävistäneet." Mutta sen jälkeen Joosef, joka oli Arimatiasta ja oli Jeesuksen opetuslapsi, vaikka salaa, juutalaisten pelosta, pyysi Pilatukselta saada ottaa Jeesuksen ruumiin, ja Pilatus salli sen. Hän tuli ja otti Jeesuksen ruumiin. Tuli myös Nikodeemus, joka ensi kerran oli tullut yöllä Jeesuksen luo, ja toi mirhan ja aloen seosta noin sata naulaa. He ottivat Jeesuksen ruumiin ja käärivät sen hyvänhajuisten yrttien kanssa käärinliinoihin, niin kuin juutalaisilla on tapana haudata. Sillä paikalla, missä hänet ristiinnaulittiin, oli puutarha, ja puutarhassa uusi hauta, johon ei vielä ollut pantu ketään. Siihen he nyt panivat Jeesuksen, koska oli juutalaisten valmistuspäivä ja hauta oli lähellä. Mutta viikon ensimmäisenä päivänä Maria Magdaleena meni varhain, kun vielä oli pimeä, haudalle ja näki, että kivi oli otettu pois haudan suulta. Hän riensi pois ja tuli Simon Pietarin luo ja sen toisen opetuslapsen luo, joka oli Jeesukselle rakas, ja sanoi heille: "Ovat ottaneet Herran pois haudasta, emmekä tiedä, mihin ovat panneet hänet." Pietari ja se toinen opetuslapsi lähtivät ja menivät haudalle. He juoksivat molemmat yhdessä, mutta se toinen opetuslapsi juoksi edellä Pietaria nopeammin ja saapui ensin haudalle. Kun hän kurkisti sisälle, hän näki käärinliinat. Kuitenkaan hän ei mennyt sisälle. Simon Pietarikin tuli hänen perässään ja meni sisälle hautaan ja näki käärinliinat siellä. Hikiliina, joka oli ollut hänen päässään, ei ollut käärinliinojen joukossa, vaan erillään toisessa paikassa kokoon käärittynä. Silloin toinenkin opetuslapsi, joka oli tullut ensiksi haudalle, meni sisään, näki ja uskoi. Sillä he eivät vielä ymmärtäneet Raamattua, että hänen piti nousta kuolleista. Opetuslapset menivät takaisin majapaikkaansa. Mutta Maria seisoi haudan edessä ja itki ulkopuolella. Kun hän näin itki, hän kurkisti hautaan ja näki kaksi enkeliä valkoisissa vaatteissa istumassa, toisen pääpuolessa ja toisen jalkapuolessa, siinä, missä Jeesuksen ruumis oli maannut. Nämä sanoivat hänelle: "Nainen, mitä itket?" Hän sanoi heille: "Ovat ottaneet pois Herrani, enkä tiedä, mihin ovat panneet hänet." Tämän sanottuaan hän kääntyi taaksepäin ja näki Jeesuksen seisovan siinä, eikä tiennyt, että se oli Jeesus. Jeesus sanoi hänelle: "Nainen, mitä itket? Ketä etsit?" Tämä luuli häntä puutarhuriksi ja sanoi hänelle: "Herra, jos sinä olet kantanut hänet pois, sano minulle, mihin olet hänet pannut, niin minä otan hänet." Jeesus sanoi hänelle: "Maria!" Tämä kääntyi ja sanoi hänelle hepreaksi: "Rabbuuni!" se on: opettaja. Jeesus sanoi hänelle: "Älä koske minuun, sillä en ole vielä mennyt ylös Isäni luo, mutta mene veljieni luo ja sano heille, että menen ylös, minun Isäni luo ja teidän Isänne luo, minun Jumalani luo ja teidän Jumalanne luo." Maria Magdaleena meni ja ilmoitti opetuslapsille, että hän oli nähnyt Herran ja että Herra oli hänelle näin sanonut. Samana päivänä, viikon ensimmäisenä, myöhään illalla, kun opetuslapset olivat koolla lukittujen ovien takana juutalaisten pelosta, Jeesus tuli ja seisoi heidän keskellään ja sanoi heille: "Rauha teille!" Sen sanottuaan hän näytti heille kätensä ja kylkensä. Opetuslapset iloitsivat nähdessään Herran. Niin Jeesus sanoi heille jälleen: "Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät." Tämän sanottuaan hän puhalsi heidän päälleen ja sanoi heille: "Ottakaa Pyhä Henki. Joiden synnit annatte anteeksi, niille ne ovat anteeksi annetut. Joiden synnit pidätätte, niille ne ovat pidätetyt." Mutta Tuomas, jota sanottiin Didymokseksi, yksi niistä kahdestatoista, ei ollut heidän kanssaan, kun Jeesus tuli. Muut opetuslapset sanoivat hänelle: "Näimme Herran." Mutta hän sanoi heille: "Ellen näe hänen käsissään naulojen jälkiä ja pistä sormeani naulojen sijoihin ja pistä kättäni hänen kylkeensä, en usko." Kahdeksan päivän kuluttua hänen opetuslapsensa olivat taas sisällä, ja Tuomas oli heidän kanssaan. Jeesus tuli ovien ollessa lukittuina ja seisoi heidän keskellään ja sanoi: "Rauha teille!" Sitten hän sanoi Tuomaalle: "Ojenna sormesi tänne ja katso minun käsiäni, ja ojenna kätesi ja pistä se kylkeeni, äläkä ole epäuskoinen, vaan uskova." Tuomas vastasi ja sanoi hänelle: "Minun Herrani ja minun Jumalani!" Jeesus sanoi hänelle: "Sen tähden, että minut näit, sinä uskot. Autuaat ne, jotka eivät näe ja uskovat!" Paljon muitakin tunnustekoja, joita ei ole kirjoitettu tähän kirjaan, Jeesus teki opetuslastensa nähden, mutta nämä ovat kirjoitetut, että uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskoessanne olisi elämä hänen nimessään. Sen jälkeen Jeesus taas ilmestyi opetuslapsilleen Tiberiaan järven rannalla. Hän ilmestyi näin: Simon Pietari, Tuomas, jota sanottiin Didymokseksi, Natanael, joka oli Galilean Kaanasta, Sebedeuksen pojat sekä kaksi muuta hänen opetuslastaan olivat yhdessä. Simon Pietari sanoi heille: "Lähden kalaan." He sanoivat hänelle: "Mekin lähdemme kanssasi." Niin he lähtivät ja astuivat heti veneeseen, mutta eivät saaneet sinä yönä mitään. Kun oli jo aamu, Jeesus seisoi rannalla. Opetuslapset eivät kuitenkaan tienneet, että se oli Jeesus. Jeesus sanoi heille: "Lapset, onko teillä mitään syötävää?" He vastasivat hänelle: "Ei." Hän sanoi heille: "Heittäkää verkko oikealle puolelle venettä, niin saatte." He heittivät verkon, mutta eivät jaksaneet vetää sitä kalojen paljouden tähden. Silloin se opetuslapsi, jota Jeesus rakasti, sanoi Pietarille: "Se on Herra." Kun Simon Pietari kuuli, että se oli Herra, hän vyötti ympärilleen viittansa, sillä hän oli ilman vaatteita, ja heittäytyi järveen. Mutta muut opetuslapset tulivat veneellä ja vetivät perässään verkkoa kaloineen, sillä he eivät olleet maasta kauempana kuin noin kahdensadan kyynärän päässä. Kun he astuivat maihin, he näkivät siellä hiilloksen ja kalan sen päällä sekä leipää. Jeesus sanoi heille: "Tuokaa tänne kaloja, joita nyt saitte." Niin Simon Pietari astui veneeseen ja veti maalle verkon täynnä suuria kaloja, sata viisikymmentä kolme. Vaikka niitä oli niin paljon, verkko ei revennyt. Jeesus sanoi heille: "Tulkaa aamiaiselle." Mutta kukaan opetuslapsista ei rohjennut kysyä häneltä: "Kuka sinä olet?", koska he tiesivät, että se oli Herra. Jeesus meni, otti leivän ja antoi heille, ja samoin kalan. Tämä oli jo kolmas kerta, jolloin Jeesus noustuaan kuolleista ilmestyi opetuslapsilleen. Kun he olivat syöneet, Jeesus sanoi Simon Pietarille: "Simon, Joonan poika, rakastatko minua enemmän kuin nämä?" Hän vastasi hänelle: "Rakastan, Herra, sinä tiedät, että olet minulle rakas." Hän sanoi hänelle: "Ruoki minun karitsoitani." Hän sanoi hänelle taas toistamiseen: "Simon, Joonan poika, rakastatko minua?" Hän vastasi hänelle: "Rakastan, Herra, sinä tiedät, että olet minulle rakas." Hän sanoi hänelle: "Kaitse minun lampaitani." Hän sanoi hänelle kolmannen kerran: "Simon, Joonan poika, olenko minä sinulle rakas?" Pietari tuli murheelliseksi siitä, että hän kolmannen kerran sanoi hänelle: "Rakastatko minua?" ja vastasi hänelle: "Herra, sinä tiedät kaikki. Sinä tiedät, että rakastan sinua." Jeesus sanoi hänelle: "Ruoki minun lampaitani. Totisesti, totisesti sanon sinulle: kun olit nuori, vyötit itsesi ja kuljit, minne tahdoit. Mutta kun vanhenet, ojennat kätesi, ja sinut vyöttää toinen ja vie sinut, minne et tahdo." Mutta sen hän sanoi osoittaen, millaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa. Tämän sanottuaan hän lausui hänelle: "Seuraa minua." Pietari kääntyi ja näki sen opetuslapsen seuraavan, jota Jeesus rakasti ja joka myös oli aterioitaessa nojannut hänen rintaansa vasten ja sanonut: "Herra, kuka kavaltajasi on?" Kun Pietari näki hänet, hän sanoi Jeesukselle: "Herra, kuinka hänen käy?" Jeesus sanoi hänelle: "Jos tahtoisin, että hän jää tänne siihen asti, kunnes tulen, mitä se sinua koskee? Seuraa sinä minua." Niin sellainen puhe levisi veljien keskuuteen, ettei se opetuslapsi kuole. Mutta Jeesus ei sanonut hänelle, ettei hän kuole, vaan: "Jos tahtoisin, että hän jää tänne siihen asti, kunnes tulen, mitä se sinua koskee?" Tämä on se opetuslapsi, joka todistaa näistä ja on nämä kirjoittanut, ja tiedämme, että hänen todistuksensa on tosi. On paljon muutakin, mitä Jeesus teki, ja jos se kohta kohdalta kirjoitettaisiin, luulen, etteivät koko maailmaan mahtuisi ne kirjat, jotka pitäisi kirjoittaa. Ensimmäisessä puheessani kirjoitin, oi Teofilos, kaikesta, mitä Jeesus alkoi tehdä ja opettaa, siihen päivään asti, jona hänet otettiin ylös, hänen annettuaan Pyhän Hengen kautta käskyn apostoleille, jotka hän oli valinnut, ja joille hän myös kärsimisensä jälkeen monin kiistattomin todistein osoitti elävänsä ilmestyen heille neljänkymmenen päivän aikana ja puhuen Jumalan valtakunnasta. Kun hän oli yhdessä heidän kanssaan, hän käski heitä ja sanoi: "Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan odottakaa Isältä sen lupauksen täyttymistä, jonka kuulitte minulta. Sillä Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä, ei kauan näiden päivien jälkeen." Ollessaan koolla he kysyivät häneltä sanoen: "Herra, tälläkö ajalla rakennat jälleen Israelille valtakunnan?" Hän sanoi heille: "Teidän asianne ei ole tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä on omassa vallassaan asettanut, vaan saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee päällenne, ja tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa, Samariassa ja aina maan ääriin saakka." Kun hän oli tämän sanonut, hänet kohotettiin ylös heidän nähtensä, ja pilvi vei hänet pois heidän näkyvistään. Kun he katselivat taivaalle hänen mennessään, katso, heidän luonaan seisoi kaksi miestä valkoisissa vaatteissa. Nämä sanoivat: "Galilean miehet, mitä seisotte ja katsotte taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teiltä ylös taivaaseen, on tuleva samalla tavalla, kuin näitte hänen taivaaseen menevän." Silloin he palasivat Jerusalemiin vuorelta, jota kutsutaan Öljymäeksi ja joka on lähellä Jerusalemia, sapatinmatkan päässä. Kun he olivat tulleet kaupunkiin, he menivät siihen yläsaliin, jossa he oleskelivat: Pietari, Johannes, Jaakob, Andreas, ja Filippos, Tuomas, Bartolomeos, Matteus ja Jaakob Alfeoksen poika, Simon, kiivailija, ja Juuda Jaakobin poika. Nämä kaikki pysyivät yksimielisesti rukouksessa ja anomisessa naisten kanssa ja Marian, Jeesuksen äidin, kanssa ja Jeesuksen veljien kanssa. Niinä päivinä Pietari nousi opetuslasten keskellä, kun oli väkeä koolla noin sadan kahdenkymmenen nimen joukko, ja sanoi: "Miehet, veljet, sen Raamatun sanan piti käydä toteen, jonka Pyhä Henki on Daavidin suun kautta edeltä puhunut Juudaksesta, joka rupesi Jeesuksen kiinniottajien oppaaksi. Sillä hän oli meidän joukkoomme luettu ja oli saanut osalleen tämän viran. Hän hankki itselleen pellon väärintekonsa palkalla, ja hän suistui alas ja halkesi keskeltä, niin että kaikki hänen sisälmyksensä valuivat ulos. Se tuli kaikkien Jerusalemin asukkaiden tietoon, ja niin peltoa kutsutaan heidän omalla kielellään Akeldamaksi, se on: Veripelloksi. Sillä Psalmien kirjassa on kirjoitettuna: 'Tulkoon hänen talonsa autioksi, älköönkä siinä olko asukasta', ja: 'Ottakoon toinen [mies] hänen kaitsijantoimensa.' Niin pitää siis yhden niistä miehistä, jotka ovat vaeltaneet kanssamme koko sen ajan, jona Herra Jeesus kävi sisään ja ulos luonamme, Johanneksen kasteesta alkaen siihen päivään asti, jona hänet otettiin meiltä ylös, tulla yhdeksi hänen ylösnousemisensa todistajaksi meidän kanssamme." He panivat ehdolle kaksi, Joosefin, jota sanottiin Barsabbaaksi, lisänimeltä Justukseksi, ja Mattiaan. He rukoilivat ja sanoivat: "Herra, sinä, joka tunnet kaikkien sydämet, osoita, kumman näistä kahdesta olet valinnut ottamaan sen osan tässä palveluksessa ja apostolinvirassa, josta Juudas luopui mennäkseen omaan paikkaansa." He heittivät heistä arpaa, ja arpa lankesi Mattiaalle, ja hänet luettiin niiden yhdentoista kanssa apostolien joukkoon. Kun helluntaipäivä oli tullut, he olivat kaikki yksimielisesti yhdessä. Silloin tuli yhtäkkiä humaus taivaasta, niin kuin olisi käynyt kova tuulenpuuska, ja se täytti koko talon, jossa he istuivat. He näkivät ikään kuin tulisia kieliä, jotka jakaantuivat ja asettuivat heidän itse kunkin päälle. He tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan mitä Henki antoi heille puhuttavaksi. Jerusalemissa asui juutalaisia, jumalaapelkääviä miehiä, kaikista kansoista, mitä taivaan alla on. Kun tämä ääni kuului, kokoontui paljon kansaa. He olivat ihmeissään, sillä kukin kuuli heidän puhuvan hänen omaa kieltään. He hämmästyivät ja ihmettelivät sanoen: "Katso, eivätkö nämä kaikki, jotka puhuvat, ole galilealaisia? Kuinka me kuulemme kukin sen maan kieltä, jossa olemme syntyneet? Me parttilaiset, meedialaiset, eelamilaiset ja me, jotka asumme Mesopotamiassa, Juudeassa ja Kappadokiassa, Pontossa ja Aasiassa, Frygiassa ja Pamfyliassa, Egyptissä ja me, jotka olemme Libyasta Kyrenen seudulta, ja täällä oleskelevat roomalaiset, juutalaiset ja käännynnäiset, kreetalaiset ja arabialaiset, kuulemme heidän puhuvan meidän kielillämme Jumalan suuria tekoja." He olivat kaikki aivan ihmeissään eivätkä tienneet, mitä ajatella, ja sanoivat toinen toiselleen: "Mitä tämä oikein on?" Mutta toiset sanoivat pilkaten: "He ovat täynnä makeaa viiniä." Pietari astui esiin niiden yhdentoista kanssa, korotti äänensä ja puhui heille: "Miehet, juutalaiset ja kaikki Jerusalemissa asuvat, olkoon tämä teille tiettävä, ja ottakaa sanani korviinne. Eivät nämä ole juovuksissa, niin kuin te oletatte, sillä nyt on vasta kolmas tunti päivästä, vaan tämä on se, mikä on sanottu profeetta Jooelin kautta: 'Tapahtuu viimeisinä päivinä, sanoo Jumala, että vuodatan Henkeni kaiken lihan päälle, ja teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat, ja nuorukaisenne näkyjä näkevät, ja vanhuksenne unia uneksivat. Myös palvelijoitteni ja palvelijattarieni päälle niinä päivinä vuodatan Henkeni, ja he profetoivat. Annan näkyä ihmeitä ylhäällä taivaalla ja merkkejä alhaalla maan päällä, verta, tulta ja savupatsaita. Aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi, ennen kuin Herran päivä tulee, se suuri ja julkinen. Tapahtuu, että jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu.' Te Israelin miehet, kuulkaa nämä sanat: Jeesuksen, Nasaretilaisen, sen miehen, josta Jumala todisti teille voimallisilla teoilla, ihmeillä ja merkeillä, joita Jumala hänen kauttaan teki teidän keskellänne, kuten itse tiedätte, hänet, joka teille luovutettiin, Jumalan säätämän päätöksen ja edeltätietämisen mukaan, te laista tietämättömien miesten kätten kautta naulasitte ristiin ja tapoitte. Hänet Jumala herätti ja päästi kuoleman kivuista, koska ei ollutkaan mahdollista, että kuolema olisi voinut pitää hänet. Sillä Daavid sanoo hänestä: 'Näen alati Herran edessäni, sillä hän on oikealla puolellani, etten horjahtaisi. Sen tähden sydämeni iloitsee ja kieleni riemuitsee, ja myös ruumiini on lepäävä toivossa, sillä sinä et hylkää sieluani kuolemaan etkä salli Pyhäsi nähdä katoavaisuutta. Sinä teet minulle tiettäviksi elämän tiet, sinä täytät minut ilolla kasvojesi edessä.' Miehet, veljet, on lupa sanoa rohkeasti teille kantaisä Daavidista, että hän on sekä kuollut että haudattu, onhan hänen hautansa keskuudessamme vielä tänäkin päivänä. Koska hän nyt oli profeetta ja tiesi, että Jumala oli luvannut hänelle valalla vannoen herättävänsä Kristuksen hänen lanteittensa hedelmästä lihan mukaan istumaan hänen valtaistuimelleen, hän edeltä nähden puhui Kristuksen ylösnousemuksesta, sanoen, ettei hänen sieluaan jätetä kuoleman valtaan eikä hänen ruumiinsa näe katoavaisuutta. Tämän Jeesuksen Jumala on nostanut kuolleista, minkä todistajia me kaikki olemme. Koska hän siis on Jumalan oikean käden voimalla korotettu ja on saanut Pyhän Hengen lupauksen Isältä, hän on vuodattanut sen, minkä te nyt näette ja kuulette. Sillä ei Daavid ole astunut ylös taivaisiin, vaan hän sanoo itse: 'Herra sanoi minun Herralleni: Istu minun oikealle puolelleni, kunnes panen vihollisesi jalkojesi astinlaudaksi.' Varmasti tietäköön siis koko Israelin huone, että Jumala on hänet Herraksi ja Kristukseksi tehnyt, tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte." Tämän kuultuaan he saivat piston sydämeensä ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: "Miehet, veljet, mitä meidän pitää tehdä?" Pietari sanoi heille: "Muuttakaa mielenne ja tulkoon jokainen teistä kastetuksi Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksiantamiseksi, niin saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu, myös kaikille kaukana oleville, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu." Monilla muillakin sanoilla hän vakaasti todisti ja kehotti heitä sanoen: "Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukukunnasta." Ne, jotka nyt ottivat ilolla hänen sanansa vastaan, kastettiin, ja heitä tuli sinä päivänä lisää noin kolmetuhatta sielua. He pysyivät apostolien opetuksessa, keskinäisessä yhteydessä, leivän murtamisessa ja rukouksissa. Jokaiselle sielulle tuli pelko. Monta ihmettä ja tunnustekoa tapahtui apostolien kautta. Kaikki, jotka uskoivat, olivat yhdessä ja pitivät kaikkea yhteisenä, myivät maansa ja tavaransa ja jakelivat kaikille, sen mukaan kuin kukin tarvitsi. He olivat joka päivä yksimielisesti temppelissä, mursivat kodeissa leipää ja nauttivat ruokansa riemulla ja sydämen yksinkertaisuudella, kiittäen Jumalaa ja ollen kaiken kansan suosiossa. Herra lisäsi joka päivä pelastuneita seurakuntaan. Pietari ja Johannes menivät yhdessä temppeliin yhdeksännellä tunnilla, rukoushetkellä. Silloin kannettiin sinne erästä miestä, joka oli ollut rampa äitinsä kohdusta ja jonka he joka päivä panivat temppelin niin sanotun Kauniin portin pieleen anomaan almua temppeliin meneviltä. Nähdessään Pietarin ja Johanneksen menevän temppeliin, hän pyysi heiltä almua. Niin Pietari ja Johannes katsoivat häneen kiinteästi, ja Pietari sanoi: "Katso meihin." Hän katsoi heitä tarkasti odottaen saavansa heiltä jotakin. Pietari sanoi: "Hopeaa ja kultaa minulla ei ole, mutta annan sinulle sitä, mitä minulla on: Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä, nouse ja kävele." Hän tarttui hänen oikeaan käteensä ja nosti hänet ylös. Heti hänen jalkansa ja nilkkansa vahvistuivat, ja hän hyppäsi pystyyn, seisoi ja käveli. Hän meni heidän kanssaan temppeliin, kävellen, hypellen ja ylistäen Jumalaa. Kaikki kansa näki hänen kävelevän ja ylistävän Jumalaa. He tunsivat hänet siksi, joka oli istunut almuja saadakseen temppelin Kauniin portin pielessä ja olivat täynnä hämmästystä ja ihmetystä siitä, mitä hänelle oli tapahtunut. Kun parannettu rampa pysytteli yhä Pietarin ja Johanneksen seurassa, kaikki kansa riensi hämmästyksen vallassa heidän luokseen niin sanottuun Salomon pylväskäytävään. Sen nähdessään Pietari rupesi puhumaan kansalle ja sanoi: "Israelin miehet, mitä tätä ihmettelette, tai mitä meitä katselette, ikään kuin omalla voimallamme tai hurskaudellamme olisimme saaneet hänet kävelemään. Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin Jumala, meidän isiemme Jumala, on kirkastanut Poikansa Jeesuksen, jonka te annoitte alttiiksi ja kielsitte Pilatuksen edessä, kun tämä oli tuominnut hänet vapautettavaksi. Te kielsitte Pyhän ja Vanhurskaan ja anoitte, että teille annettaisiin murhamies, mutta elämän ruhtinaan te tapoitte. Hänet Jumala on herättänyt kuolleista, minkä todistajia me olemme. Uskon turvautuessa hänen nimeensä on hänen nimensä vahvistanut tämän miehen, jonka näette ja tunnette, ja usko, jonka Jeesus vaikuttaa, on antanut hänelle hänen jäsentensä terveyden kaikkien teidän nähtenne. Nyt, veljet, tiedän, että olette tietämättömyydestä tehneet sen, kuten hallitusmiehennekin. Mutta Jumala on näin täyttänyt sen, minkä hän oli edeltä ilmoittanut kaikkien profeettojen suun kautta, että nimittäin hänen Voideltunsa oli kärsivä. Muuttakaa siis mielenne ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois, että virvoituksen ajat tulisivat Herran kasvoista ja hän lähettäisi hänet, joka on teille edeltä julistettu, Kristuksen Jeesuksen. Hänen piti ottaa taivas haltuunsa niihin aikoihin asti, jolloin kaikki jälleen asetetaan kohdalleen, mistä Jumala on ikiajoista saakka puhunut pyhien profeettojensa suun kautta. Sillä Mooses on sanonut isille: 'Profeetan, minun kaltaiseni, Herra Jumala on teille herättävä veljienne joukosta. Kuulkaa häntä kaikessa, mitä hän teille puhuu. On tapahtuva, että jokainen, joka ei kuule sitä Profeettaa, hävitetään kansasta.' Kaikki profeetat Samuelista alkaen ja hänen jälkeensä, jotka ovat puhuneet, ovat myös ennustaneet näitä päiviä. Te olette profeettojen ja sen liiton lapsia, jonka Jumala teki meidän isillemme sanoen Aabrahamille: 'Sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki maan sukukunnat.' Teille ensiksi Jumala on herättänyt Poikansa ja lähettänyt hänet siunaamaan teitä kääntyessänne kukin pois pahuudestanne." Mutta heidän puhuessaan kansalle astuivat papit, temppelivartioston päällikkö ja saddukeukset heidän eteensä, närkästyneinä siitä, että he opettivat kansaa ja julistivat Jeesuksessa ylösnousemusta kuolleista, he kävivät heihin käsiksi ja panivat heidät vankilaan seuraavaan päivään asti, sillä oli jo ilta. Mutta monet niistä, jotka olivat kuulleet sanan, uskoivat, ja miesten luku oli noin viisituhatta. Seuraavana päivänä tapahtui, että heidän hallitusmiehensä, vanhimpansa ja kirjanoppineensa kokoontuivat Jerusalemissa, myös ylipappi Hannas sekä Kaifas, Johannes ja Aleksander sekä kaikki, jotka olivat ylipapillista sukua. He asettivat heidät eteensä ja kysyivät: "Millä voimalla tai kenen nimessä te tämän teitte?" Silloin Pietari täytettynä Pyhällä Hengellä sanoi heille: "Kansan hallitusmiehet ja vanhimmat! Jos meitä tänään kuulustellaan sairaalle miehelle tehdystä hyvästä teosta ja siitä, kenen kautta hän on parantunut, olkoon teille kaikille ja koko Israelin kansalle tiettävä, että Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä, hänen, jonka te ristiinnaulitsitte, mutta jonka Jumala herätti kuolleista, hänen nimessään tämä seisoo terveenä edessänne. Hän on 'se kivi, jonka te, rakentajat, hylkäsitte, ja joka on tullut kulmakiveksi', eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa, sillä taivaan alla ei ole muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitää pelastua." Mutta kun he näkivät Pietarin ja Johanneksen rohkeuden ja havaitsivat heidän olevan koulunkäymättömiä ja oppimattomia miehiä, he ihmettelivät. He tunsivat heidät niiksi, jotka olivat olleet Jeesuksen kanssa. Nähdessään parannetun miehen seisovan heidän kanssaan he eivät voineet sanoa mitään vastaan, vaan käskettyään heidän astua ulos Neuvostosta he neuvottelivat keskenään ja sanoivat: "Mitä teemme näille miehille? Sillä se, että heidän kauttaan on tapahtunut ilmeinen ihme, on kaikille Jerusalemin asukkaille selviö, emmekä voi kieltää sitä. Mutta ettei se leviäisi laajemmalle kansaan, kieltäkäämme ankarasti heitä enää puhumasta tässä nimessä yhdellekään ihmiselle." He kutsuivat heidät ja kielsivät heitä puhumasta ja opettamasta mitään Jeesuksen nimessä. Mutta Pietari ja Johannes vastasivat heille ja sanoivat: "Arvioikaa itse, onko oikein Jumalan edessä kuulla teitä enemmän kuin Jumalaa, mutta me emme voi olla puhumatta siitä, mitä olemme nähneet ja kuulleet." He uhkasivat heitä vielä enemmän ja päästivät heidät, koska eivät kansan tähden keksineet, miten rangaista heitä, sillä kaikki ylistivät Jumalaa siitä, mitä oli tapahtunut. Sillä mies, jossa tämä parantumisen ihme oli tapahtunut, oli jo yli neljäkymmentävuotias. Päästyään vapaiksi he menivät omiensa luo ja kertoivat kaiken, mitä ylipapit ja vanhimmat olivat sanoneet heille. Sen kuultuaan he yksimielisesti korottivat äänensä Jumalan puoleen ja sanoivat: "Valtias, sinä, joka olet tehnyt taivaan, maan ja meren sekä kaikki, mitä niissä on! Sinä, joka Pyhän Hengen kautta, Daavidin, palvelijasi, suun kautta, olet puhunut: 'Miksi pakanat pauhaavat ja kansat turhia ajattelevat? Maan kuninkaat nousevat, ja ruhtinaat kokoontuvat yhteen Herraa ja hänen Voideltuaan vastaan.' Sillä totisesti, sinun pyhää Poikaasi Jeesusta vastaan, jonka sinä olet voidellut, kokoontuivat sekä Herodes että Pontius Pilatus pakanoiden ja Israelin sukukuntien kanssa, tekemään kaiken, minkä sinun kätesi ja päätöksesi oli nähnyt edeltä tapahtuvan. Nyt, Herra, katso heidän uhkauksiaan ja anna palvelijoittesi kaikella rohkeudella puhua sanaasi ja ojenna kätesi, että sairaat parantuvat ja tunnustekoja ja ihmeitä tapahtuu pyhän Poikasi Jeesuksen nimen kautta." Kun he olivat rukoilleet, vapisi se paikka, jossa he olivat koolla, ja he kaikki täyttyivät Pyhällä Hengellä ja puhuivat Jumalan sanaa rohkeasti. Uskovien suuressa joukossa oli yksi sydän ja yksi sielu. Kukaan heistä ei sanonut omakseen mitään, mitä hänellä oli, vaan kaikki oli heillä yhteistä. Apostolit todistivat suurella voimalla Herran Jeesuksen ylösnousemuksesta, ja suuri armo oli heidän kaikkien päällä. Heidän joukossaan ei ollut myöskään ketään puutteenalaista, sillä kaikki, joilla oli maatiloja tai taloja, myivät ne ja toivat myytyjen hinnan ja panivat apostolien jalkojen juureen. Jokaiselle jaettiin sen mukaan, kuin hän tarvitsi. Niinpä Jooses, jota apostolit kutsuivat Barnabaaksi – se on käännettynä: lohduttaja – leeviläinen, syntyisin Kyprokselta, myi omistamansa pellon, toi rahat ja pani ne apostolien jalkojen juureen. Mutta eräs mies, nimeltä Ananias, myi maatilan yhdessä vaimonsa Safiran kanssa, ja mies kätki vaimonsa tieten osan hinnasta, ja toi siitä osan ja pani apostolien jalkojen juureen. Mutta Pietari sanoi: "Ananias, miksi saatana on täyttänyt sydämesi, niin että valehtelit Pyhälle Hengelle ja kätkit osan tilan hinnasta? Eikö se ollut omasi, ja eikö sen myynnistä saatu hintakin ollut vallassasi? Miksi päätit sydämessäsi tehdä tämän? Et ole valehdellut ihmisille, vaan Jumalalle." Kun Ananias kuuli nämä sanat, hän kaatui maahan ja heitti henkensä. Suuri pelko valtasi kaikki, jotka sen kuulivat. Nuoret miehet nousivat, peittivät hänet, kantoivat pois ja hautasivat. Noin kolmen tunnin kuluttua hänen vaimonsa tuli sisään tietämättä, mitä oli tapahtunut. Pietari kysyi häneltä: "Sano minulle: siihenkö hintaan te myitte maatilan?" Hän vastasi: "Kyllä, siihen hintaan." Mutta Pietari sanoi hänelle: "Miksi olette yhdessä päättäneet kiusata Herran Henkeä? Katso, niiden jalat, jotka hautasivat miehesi, ovat oven takana, ja he kantavat pois sinutkin." Hän kaatui heti hänen jalkojensa eteen ja heitti henkensä. Kun nuorukaiset tulivat sisään, he löysivät hänet kuolleena, kantoivat pois ja hautasivat hänet hänen miehensä viereen. Suuri pelko valtasi koko seurakunnan ja kaikki ne, jotka tämän kuulivat. Apostolien kätten kautta tapahtui kansan keskuudessa monta tunnustekoa ja ihmettä, ja he olivat kaikki yksimielisesti koolla Salomon pylväskäytävässä. Muista kukaan ei uskaltanut liittyä heihin, mutta kansa piti heitä suuressa kunniassa. Yhä enemmän tuli lisää Herraan uskovia, suuret joukot sekä miehiä että naisia. Sen tähden kannettiin sairaita kaduillekin ja pantiin vuoteille ja paareille, että Pietarin tullessa edes hänen varjonsa osuisi johonkuhun heistä. Ympärillä olevista kaupungeista tuli Jerusalemiin paljon kansaa, ja he toivat sairaita ja saastaisten henkien vaivaamia, ja kaikki tulivat parannetuiksi. Ylipappi nousi ja kaikki, jotka olivat hänen kanssaan, saddukeusten lahko, ja he tulivat kiihkoa täyteen ja kävivät käsiksi apostoleihin ja panivat heidät yleiseen vankilaan. Mutta yöllä avasi Herran enkeli vankilan ovet, vei heidät ulos ja sanoi: "Menkää, astukaa esiin ja puhukaa temppelissä kansalle kaikki tämän elämän sanat." Sen kuultuaan he menivät päivän koittaessa temppeliin ja opettivat. Ylipappi saapui ja ne, jotka olivat hänen kanssaan, ja he kutsuivat koolle Neuvoston ja israelilaisten vanhinten kokouksen, ja lähettivät hakemaan heitä vankilasta. Mutta kun palvelijat tulivat vankilaan, he eivät löytäneet heitä sieltä, vaan palasivat takaisin ja kertoivat sanoen: "Havaitsimme tosin, että vankila oli hyvin tarkasti suljettu ja että vartijat seisoivat ovien edessä, mutta kun avasimme, emme löytäneet sisältä ketään." Kun ylipappi, temppelivartioston päällikkö ja muut korkeat papit kuulivat nämä sanat, he ihmettelivät, mitä tämä merkitsi. Joku tuli ja kertoi heille sanoen: "Katso, miehet, jotka panitte vankilaan, seisovat temppelissä ja opettavat kansaa." Silloin päällikkö meni oikeudenpalvelijoiden kanssa ja nouti heidät, ei kuitenkaan väkisin, sillä he pelkäsivät, että kansa kivittäisi heidät. He toivat heidät ja asettivat Neuvoston eteen, ja ylipappi kuulusteli heitä ja sanoi: "Olemme kieltämällä kieltäneet teitä opettamasta tähän nimeen. Mutta katso, olette täyttäneet Jerusalemin opetuksellanne ja tahdotte saattaa päällemme tämän miehen veren." Mutta Pietari ja apostolit vastasivat ja sanoivat: "Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä. Meidän isiemme Jumala on herättänyt Jeesuksen, jonka te ripustitte puuhun ja surmasitte. Hänet Jumala on oikealla kädellään korottanut Päämieheksi ja Vapahtajaksi antamaan Israelille mielenmuutosta ja syntien anteeksiantamusta. Me olemme kaiken tämän todistajia, niin myös Pyhä Henki, jonka Jumala on antanut niille, jotka häntä tottelevat." Kun he sen kuulivat, se viilsi heidän sydäntään, ja he tahtoivat tappaa heidät. Mutta Neuvostossa nousi eräs fariseus, nimeltä Gamaliel, lainopettaja, jota koko kansa piti arvossa, ja hän käski viedä apostolit vähäksi aikaa ulos. Hän sanoi Neuvostolle: "Israelin miehet, varokaa, mitä aiotte tehdä näille miehille. Sillä ennen näitä päiviä nousi Teudas, sanoen jokin olevansa, ja häneen liittyi noin neljäsataa miestä. Hänet tapettiin, ja kaikki, jotka olivat häneen liittyneet, hajotettiin, ja asia raukesi. Hänen jälkeensä nousi Juudas, galilealainen, verollepanon päivinä ja vietteli kansaa luopumaan puolelleen. Hänetkin hävitettiin, ja kaikki, jotka olivat liittyneet häneen, hajotettiin. Nyt sanon teille: pysykää erillänne näistä miehistä ja antakaa heidän olla. Jos näet tämä hanke eli tämä teko on ihmisistä, se raukeaa, mutta jos se on Jumalasta, ette voi kukistaa heitä, ettei teitä havaittaisi sotiviksi Jumalaa vastaan." He noudattivat hänen neuvoaan. He kutsuivat apostolit sisään, ruoskivat heitä ja kielsivät heitä puhumasta Jeesuksen nimeen ja päästivät heidät menemään. He lähtivät pois Neuvostosta iloissaan siitä, että heidät oli katsottu arvollisiksi kärsimään häväistystä hänen nimensä tähden. Eivätkä he lakanneet opettamasta joka päivä temppelissä ja kodeissa ja julistamasta evankeliumia Kristuksesta Jeesuksesta. Niinä päivinä, kun opetuslasten lukumäärä kasvoi, syntyi hellenisteissä nurinaa heprealaisia vastaan siitä, että heidän leskiään syrjittiin päivittäisessä palvelussa. Ne kaksitoista kutsuivat kokoon opetuslasten joukon ja sanoivat: "Ei ole sopivaa, että me laiminlyömme Jumalan sanan toimittaaksemme pöytäpalvelusta. Valitkaa sen tähden, veljet, keskuudestanne seitsemän miestä, joista on hyvä todistus ja jotka ovat täynnä Henkeä ja viisautta, niin asetamme heidät tähän tarpeeseen. Mutta me tahdomme omistautua rukoukseen ja sanan palveluun." Se puhe oli koko joukon mieleen. He valitsivat Stefanoksen, miehen, joka oli täynnä uskoa ja Pyhää Henkeä, sekä Filippoksen, Prokoroksen, Nikanorin, Timonin, Parmenaksen ja Nikolaoksen, antiokialaisen käännynnäisen, ja asettivat heidät apostolien eteen, ja nämä rukoilivat ja panivat kätensä heidän päälleen. Jumalan sana menestyi, ja opetuslasten luku lisääntyi suuresti Jerusalemissa. Suuri joukko pappeja tuli uskolle kuuliaisiksi. Stefanos, täynnä armoa ja voimaa, teki suuria ihmeitä ja tunnustekoja kansan keskuudessa. Niin nousi muutamia niin kutsutusta libertiinien, kyreneläisten ja aleksandrialaisten synagogasta sekä niiden joukosta, jotka olivat Kilikiasta ja Aasiasta, väittelemään Stefanoksen kanssa, mutta he eivät kyenneet pitämään puoliaan sitä viisautta ja Henkeä vastaan, jolla hän puhui. Silloin he hankkivat salaa miehiä sanomaan: "Olemme kuulleet hänen puhuvan pilkkasanoja Moosesta ja Jumalaa vastaan." He yllyttivät kansan vanhimmat ja kirjanoppineet ja astuivat esiin, raastoivat hänet mukaansa ja veivät Neuvoston eteen. He toivat esiin vääriä todistajia, jotka sanoivat: "Tämä mies ei lakkaa puhumasta pilkkapuheita tätä pyhää paikkaa vastaan ja lakia vastaan, sillä me olemme kuulleet hänen sanovan, että Jeesus, tuo Nasaretilainen, on hajottava maahan tämän paikan ja muuttava ne säädökset, jotka Mooses on meille antanut." Kaikki, jotka istuivat Neuvostossa, loivat katseensa häneen, ja näkivät, että hänen kasvonsa olivat kuin enkelin kasvot. Ylipappi sanoi: "Onko asia niin?" Stefanos sanoi: "Miehet, veljet ja isät, kuulkaa! Kirkkauden Jumala ilmestyi meidän isällemme Aabrahamille hänen ollessaan Mesopotamiassa, ennen kuin hän oli asettunut asumaan Harraniin, ja sanoi hänelle: 'Lähde maastasi ja suvustasi ja mene siihen maahan, jonka sinulle osoitan.' Silloin hän lähti kaldealaisten maasta ja asettui asumaan Harraniin. Kun hänen isänsä oli kuollut, Jumala siirsi hänet asumaan tähän maahan, jossa te nyt asutte. Eikä hän antanut hänelle siinä perintöosaa, ei jalan leveyttäkään, vaan lupasi Aabrahamin vielä ollessa lapseton antaa sen hänelle ja hänen siemenelleen hänen jälkeensä, kun hänellä ei ollut vielä lasta. Jumala puhui näin: 'Hänen siemenensä tulee olemaan muukalaisina vieraalla maalla, ja siellä heidät tehdään orjiksi ja heitä sorretaan neljäsataa vuotta, mutta sen kansan, jonka orjiksi he tulevat, minä tuomitsen', sanoi Jumala, 'ja sen jälkeen he lähtevät sieltä ja palvelevat minua tässä paikassa.' Hän antoi hänelle ympärileikkauksen liiton. Aabrahamille syntyi Iisak, ja hän ympärileikkasi hänet kahdeksantena päivänä, ja Iisakille syntyi Jaakob, ja Jaakobille kaksitoista kantaisää. Kantaisät kadehtivat Joosefia ja myivät hänet Egyptiin. Mutta Jumala oli hänen kanssaan ja päästi hänet kaikista hänen ahdingoistaan. Hän antoi hänelle armon ja viisauden faraon, Egyptin kuninkaan, edessä. Tämä asetti hänet Egyptin ja kaiken huoneensa haltijaksi. Mutta koko Egyptiin ja Kanaaniin tuli nälänhätä ja suuri ahdinko, eivätkä isämme saaneet mistään ruokaa. Mutta kun Jaakob kuuli Egyptissä olevan vehnää, hän lähetti isämme sinne ensimmäisen kerran. Toisella kerralla Joosef teki itsensä tunnetuksi veljilleen, ja farao sai tietää Joosefin syntyperän. Joosef lähetti kutsumaan luokseen isänsä Jaakobin ja koko sukunsa, seitsemänkymmentä viisi henkeä. Jaakob meni Egyptiin. Sitten hän kuoli, ja myös isämme kuolivat, ja heidät siirrettiin Sikemiin ja pantiin siihen hautaan, jonka Aabraham oli ostanut hopealla Hamorin pojilta Sikemissä. Mutta sitä mukaa kun lähestyi sen lupauksen aika, jonka Jumala oli luvannut valalla Aabrahamille, kansa kasvoi ja lisääntyi Egyptissä, kunnes Egyptiä hallitsemaan nousi toinen kuningas, joka ei tiennyt Joosefista. Tämä kohteli kavalasti sukuamme ja sorti isiämme ja pani heidät jättämään heitteille pienet lapsensa, etteivät ne jäisi eloon. Siihen aikaan syntyi Mooses, ja hän oli Jumalalle otollinen. Häntä elätettiin kolme kuukautta isänsä kodissa. Mutta kun hänet oli pantu heitteille, otti faraon tytär hänet ja kasvatti hänet pojakseen. Mooses kasvatettiin kaikkeen egyptiläiseen viisauteen, ja hän oli voimallinen sanoissa ja teoissa. Mutta kun hän oli täyttänyt neljäkymmentä vuotta, nousi hänen sydämeensä ajatus mennä katsomaan veljiään israelilaisia. Nähdessään eräälle heistä tehtävän vääryyttä hän puolusti häntä ja kosti pahoinpidellyn puolesta ja löi egyptiläisen hengiltä. Hän luuli veljiensä ymmärtävän, että Jumala hänen kätensä kautta oli antava heille pelastuksen, mutta he eivät sitä ymmärtäneet. Seuraavana päivänä hän ilmestyi heidän luokseen heidän riidellessään ja yritti saada heitä sopimaan sanoen: 'Tehän olette veljiä, miehet, miksi teette vääryyttä toisillenne?' Mutta se, joka teki vääryyttä lähimmäiselleen, työnsi hänet pois ja sanoi: 'Kuka sinut on asettanut päämieheksemme ja tuomariksemme? Aiotko tappaa minutkin, kuten tapoit eilen egyptiläisen?' Tämän puheen tähden Mooses pakeni ja oli muukalaisena Midianin maassa, ja siellä hänelle syntyi kaksi poikaa. Kun neljäkymmentä vuotta oli täynnä, hänelle ilmestyi Siinain vuoren erämaassa enkeli palavan orjantappurapensaan liekissä. Kun Mooses näki sen, hän ihmetteli tätä näkyä. Kun hän meni katsomaan tarkemmin, kuului Herran ääni, joka sanoi: 'Minä olen isiesi Jumala, Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin Jumala.' Mooses alkoi vapista eikä rohjennut katsoa sinne. Mutta Herra sanoi hänelle: 'Riisu kengät jaloistasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhää maata. Olen totisesti nähnyt kansani kurjuuden Egyptissä ja kuullut heidän huokauksensa, ja olen astunut alas vapauttamaan heidät. Nyt, tule tänne, lähetän sinut Egyptiin.' Tämän Mooseksen, jonka he kielsivät sanoen: 'Kuka sinut on asettanut päämieheksi ja tuomariksi?', hänet Jumala lähetti päämieheksi ja lunastajaksi sen enkelin kädellä, joka oli ilmestynyt hänelle orjantappurapensaassa. Hän johdatti heidät sieltä pois tehden ihmeitä ja tunnustekoja Egyptin maassa, Punaisella merellä ja erämaassa neljänäkymmenenä vuotena. Tämä on se Mooses, joka sanoi israelilaisille: 'Profeetan Jumala on herättävä teille veljienne joukosta, minun kaltaiseni. Häntä kuulkaa!' Hän oli erämaassa seurakunnassa enkelin kanssa, joka puhui hänelle Siinain vuorella, ja isiemme kanssa. Hän sai eläviä sanoja meille annettaviksi. Mutta häntä isämme eivät tahtoneet totella, vaan työnsivät hänet pois ja kääntyivät sydämessään jälleen Egyptiin, sanoen Aaronille: 'Tee meille jumalia, jotka kulkevat edellämme, sillä emme tiedä, mitä on tapahtunut Moosekselle, hänelle, joka johdatti meidät Egyptin maasta.' He tekivät niinä päivinä vasikan ja toivat uhreja epäjumalalleen ja riemuitsivat kättensä töistä. Mutta Jumala kääntyi heistä pois ja hylkäsi heidät palvelemaan taivaan sotajoukkoa, niin kuin on kirjoitettu Profeettojen kirjassa: 'Toitteko te minulle teurasuhreja ja muita uhreja erämaassa neljänäkymmenenä vuotena, te, Israelin heimo? Te kannoitte Molokin majaa ja Romfa-jumalan tähteä, niitä kuvia, jotka te olitte tehneet kumarrettaviksenne? [Minä] siirrän teidät pois Babylonin toiselle puolelle.' Todistuksen maja oli isillämme erämaassa, niin kuin hän, joka puhui Moosekselle, oli määrännyt sen tehtäväksi, sen mallin mukaan, minkä Mooses oli nähnyt. Isämme ottivat sen perintönä vastaan ja toivat sen Joosuan johdolla maahan, jonka he valtasivat pakanoilta, jotka Jumala karkotti isiemme tieltä. Näin oli Daavidin päiviin asti. Hän löysi armon Jumalan edessä ja anoi, että hän saisi valmistaa majan Jaakobin Jumalalle. Mutta Salomo rakensi hänelle huoneen. Korkein ei kuitenkaan asu käsillä tehdyissä temppeleissä, sillä näin sanoo profeetta: 'Taivas on valtaistuimeni ja maa jalkojeni astinlauta. Millaisen huoneen minulle rakentaisitte, sanoo Herra, tai mikä paikka olisi minun leposijani? Eikö minun käteni ole tehnyt tätä kaikkea?' Te niskurit ja sydämeltä ja korvilta ympärileikkaamattomat, aina te vastustatte Pyhää Henkeä – kuten teidän isänne, niin tekin. Ketä profeetoista teidän isänne eivät vainonneet? He tappoivat ne, jotka ennustivat sen Vanhurskaan tulemista, jonka kavaltajiksi ja murhaajiksi te olette nyt tulleet, te, jotka enkelien toimen kautta saitte lain, mutta ette sitä pitäneet." Mutta kun he tämän kuulivat, viilsi se heidän sydäntään, ja he kiristelivät hampaitaan hänelle. Mutta täynnä Pyhää Henkeä hän loi katseensa taivaaseen ja näki Jumalan kirkkauden ja Jeesuksen seisovan Jumalan oikealla puolella ja sanoi: "Katso, näen taivaat auenneina ja Ihmisen Pojan seisovan Jumalan oikealla puolella." He huusivat suurella äänellä, tukkivat korvansa, ryntäsivät kaikki yhdessä hänen kimppuunsa, ajoivat hänet ulos kaupungista ja kivittivät. Todistajat riisuivat viittansa Saul-nimisen nuorukaisen jalkojen juureen. He kivittivät Stefanoksen, joka rukoili ja sanoi: "Herra Jeesus, ota minun henkeni!" Hän laskeutui polvilleen ja huusi suurella äänellä: "Herra, älä pidätä heille tätä syntiä!" Sen sanottuaan hän nukkui pois. Saul hyväksyi hänen surmaamisensa. Sinä päivänä tuli suuri vaino Jerusalemin seurakuntaa vastaan. Kaikki hajaantuivat ympäri Juudean ja Samarian paikkakuntien, paitsi apostolit. Muutamat jumalaapelkäävät miehet hautasivat Stefanoksen ja pitivät hänelle suuret valittajaiset. Mutta Saul raateli seurakuntaa, kulki talosta taloon, raastoi ulos miehiä ja naisia ja luovutti heitä vankilaan. Ne, jotka olivat siis hajaantuneet, vaelsivat ja julistivat evankeliumin sanaa. Filippos meni Samarian kaupunkiin ja saarnasi heille Kristusta. Kansa otti yksimielisesti vaarin siitä, mitä Filippos puhui, kun he kuulivat hänen sanansa ja näkivät tunnusteot, jotka hän teki. Sillä monista, joissa oli saastaisia henkiä, ne lähtivät huutaen suurella äänellä, ja monia halvaantuneita ja rampoja parani. Syntyi suuri ilo siinä kaupungissa. Mutta ennestään kaupungissa oli eräs mies, nimeltä Simon, joka harjoitti noituutta ja hämmästytti Samarian kansaa sanoen olevansa jokin suuri. Hänen perässään kulkivat kaikki, pienet ja suuret, ja sanoivat: "Tämä mies on suuri Jumalan voima." He kulkivat hänen perässään sen tähden, että hän oli pitkän aikaa hämmästyttänyt heitä noituuksillaan. Mutta kun he uskoivat Filipposta, joka julisti evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen nimestä, kastettiin sekä miehet että naiset. Simon itsekin uskoi, ja kasteen saatuaan hän pysyi Filippoksen seurassa. Nähdessään ihmeitä ja suuria, voimallisia tekoja hän hämmästyi. Mutta kun Jerusalemissa olevat apostolit kuulivat, että Samaria oli ottanut vastaan Jumalan sanan, he lähettivät heidän luokseen Pietarin ja Johanneksen. Tultuaan sinne nämä rukoilivat heidän edestään, että he saisivat Pyhän Hengen, sillä hän ei ollut vielä tullut yhdenkään heidän päälleen, vaan heidät oli ainoastaan kastettu Herran Jeesuksen nimeen. Silloin he panivat kätensä heidän päälleen, ja he saivat Pyhän Hengen. Mutta kun Simon näki, että Henki annettiin sille, jonka päälle apostolit panivat kätensä, hän toi heille rahaa sanoen: "Antakaa minullekin se valta, että kenen päälle panen käteni, se saa Pyhän Hengen." Mutta Pietari sanoi hänelle: "Menkööt rahasi mukanasi kadotukseen, koska luulet Jumalan lahjan olevan rahalla saatavissa. Sinulla ei ole osaa eikä arpaa tähän sanaan, sillä sydämesi ei ole oikea Jumalan edessä. Muuta siis mielesi ja käänny tästä pahuudestasi ja rukoile Herraa – jos ehkä vielä sydämesi ajatus sinulle annetaan anteeksi. Sillä näen sinun olevan täynnä katkeruuden sappea ja sidottuna vääryyden siteisiin." Simon vastasi ja sanoi: "Rukoilkaa te minun edestäni Herraa, ettei minulle tapahtuisi mitään siitä, mitä olette sanoneet." Kun he olivat todistaneet ja puhuneet Herran sanaa, he vaelsivat kohti Jerusalemia ja julistivat evankeliumia monessa Samarian kylässä. Mutta Herran enkeli puhui Filippokselle sanoen: "Nouse ja mene puolipäivään päin sille tielle, joka vie Jerusalemista alas Gassaan ja on autio." Hän nousi ja lähti. Katso, siellä kulki etiopialainen mies, Etiopian kuningattaren Kandaken hoviherra, mahtava mies ja koko hänen aarteistonsa hoitaja. Hän oli tullut Jerusalemiin rukoilemaan ja oli paluumatkalla. Hän istui vaunuissaan ja luki profeetta Jesajaa. Henki sanoi Filippokselle: "Mene noiden vaunujen luo ja pysyttele lähellä niitä." Filippos juoksi luo, kuuli hänen lukevan profeetta Jesajaa ja sanoi: "Ymmärräthän, mitä luet?" Hän sanoi: "Kuinka voisin, ellei kukaan minua opasta?" Hän pyysi Filipposta nousemaan ja istumaan viereensä. Kirjoitus, jota hän luki, oli tämä: "Niin kuin lammas hänet viedään teuraaksi, ja niin kuin karitsa on ääneti keritsijänsä edessä, ei hänkään suutaan avaa. Hänen alentumisensa kautta hänen tuomionsa otetaan pois. Kuka kertoo hänen syntyperänsä? Sillä hänen elämänsä otetaan pois maan päältä." Hoviherra vastasi Filippokselle sanoen: "Pyydän sinua: sano, kenestä profeetta puhuu näin, itsestään vai jostakusta toisesta?" Filippos avasi suunsa ja lähtien tästä kirjoituksesta julisti hänelle evankeliumia Jeesuksesta. Kulkiessaan tietä he tulivat veden ääreen. Hoviherra sanoi: "Katso, tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?" Mutta Filippos sanoi: "Jos sinä uskot kaikesta sydämestäsi, se tapahtukoon. Hän vastasi ja sanoi: "Uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika." Hän käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin veteen, sekä Filippos että hoviherra, ja hän kastoi hänet. Kun he olivat astuneet ylös vedestä, tempasi Herran Henki Filippoksen pois, eikä hoviherra häntä enää nähnyt, ja hän jatkoi matkaansa iloiten. Mutta Filippos tavattiin Asdodissa. Hän julisti evankeliumia vaeltaen kaikissa kaupungeissa, kunnes tuli Kesareaan. Mutta Saul puhisi yhä uhkaa ja murhaa Herran opetuslapsia vastaan ja meni ylipapin luo ja pyysi häneltä kirjeitä Damaskon synagogille, että keitä vain hän löytäisi sillä tiellä olevia, miehiä tai naisia, hän toisi heidät sidottuina Jerusalemiin. Hänen ollessaan matkalla tapahtui, kun hän lähestyi Damaskoa, että yhtäkkiä valo taivaasta leimahti hänen ympärillään. Hän kaatui maahan ja kuuli äänen, joka sanoi hänelle: "Saul, Saul, miksi vainoat minua?" Hän sanoi: "Kuka olet, herra?" Hän vastasi: "Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat. Työlästä sinun on potkia tutkainta vastaan. Mutta nouse ja mene kaupunkiin, niin sinulle sanotaan, mitä sinun pitää tehdä." Miehet, jotka matkustivat hänen kanssaan, seisoivat sanattomina: he kuulivat kyllä ääntä, mutta eivät nähneet ketään. Saul nousi maasta, mutta kun hän avasi silmänsä, hän ei nähnyt mitään, vaan he taluttivat häntä kädestä ja veivät hänet Damaskoon. Hän oli kolme päivää näkemättä mitään, ei syönyt eikä juonut. Damaskossa oli eräs opetuslapsi, nimeltä Ananias. Hänelle Herra sanoi näyssä: "Ananias!" Hän vastasi: "Katso, tässä olen, Herra." Herra sanoi hänelle: "Nouse ja mene sille kadulle, jota sanotaan Suoraksi kaduksi, ja kysy Juudan talosta Saul-nimistä tarsolaista miestä. Sillä katso, hän rukoilee. Hän on nähnyt näyssä Ananias-nimisen miehen tulevan sisälle ja panevan kätensä hänen päälleen, että hän saisi näkönsä takaisin." Mutta Ananias vastasi: "Herra, olen monelta kuullut siitä miehestä, kuinka paljon pahaa hän on tehnyt sinun pyhillesi Jerusalemissa. Täälläkin hänellä on ylipapeilta valtuutus vangita kaikki, jotka huutavat avuksi sinun nimeäsi." Mutta Herra sanoi hänelle: "Mene, sillä hän on minulle valittu työkalu kantamaan nimeäni pakanoiden, kuningasten ja Israelin lasten eteen. Sillä minä tahdon näyttää hänelle, kuinka paljon hänen pitää kärsiä minun nimeni tähden." Ananias meni, astui huoneeseen, pani molemmat kätensä hänen päälleen ja sanoi: "Veljeni Saul, Herra lähetti minut – Jeesus, joka ilmestyi sinulle tiellä, jota tulit – että saisit näkösi takaisin ja tulisit täytetyksi Pyhällä Hengellä." Heti putosivat hänen silmistään ikään kuin suomukset, ja hän sai näkönsä, nousi ja hänet kastettiin. Otettuaan ruokaa hän vahvistui. Hän oli opetuslasten seurassa Damaskossa joitakin päiviä. Heti hän saarnasi synagogissa Jeesusta, että hän on Jumalan Poika. Mutta kaikki, jotka kuulivat, hämmästyivät ja sanoivat: "Eikö tämä ole se, joka Jerusalemissa tuhosi ne, jotka huutavat avuksi tätä nimeä? Eikö hän ole tullut tänne viedäkseen heidät sidottuina ylipapeille?" Mutta Saul sai yhä enemmän voimaa ja saattoi Damaskossa asuvat juutalaiset ymmälle näyttäen toteen, että Jeesus on Kristus. Sitten pitkän ajan kuluttua juutalaiset pitivät keskenään neuvottelun tappaakseen hänet. Mutta heidän salahankkeensa tuli Saulin tietoon. He vartioivat porttejakin yötä päivää tappaakseen hänet. Mutta hänen opetuslapsensa ottivat hänet yöllä, päästivät hänet alas muurilta ja laskivat maahan isossa korissa. Kun hän oli tullut Jerusalemiin, hän yritti liittyä opetuslapsiin, mutta he kaikki pelkäsivät häntä eivätkä uskoneet, että hän oli opetuslapsi. Mutta Barnabas otti hänet turviinsa, vei hänet apostolien luo ja kertoi heille, kuinka Saul tiellä oli nähnyt Herran, ja että Herra oli puhunut hänelle, ja kuinka hän Damaskossa oli rohkeasti julistanut Jeesuksen nimeä. Hän oli heidän keskuudessaan käyden sisälle ja ulos Jerusalemissa ja julistaen rohkeasti Herran nimeä. Hän puhui ja väitteli hellenistien kanssa, mutta he yrittivät tappaa hänet. Kun veljet sen huomasivat, he veivät hänet Kesareaan ja lähettivät hänet sieltä Tarsoon. Niin oli seurakunnilla koko Juudeassa, Galileassa ja Samariassa rauha rakentuen ja vaeltaen Herran pelossa sekä lisääntyen Pyhän Hengen lohduttavasta vaikutuksesta. Tapahtui, että Pietari kiertäessään kaikkien luona tuli myös Lyddassa asuvien pyhien luo. Siellä hän tapasi Aineas-nimisen miehen, joka kahdeksan vuotta oli maannut vuoteessaan ja oli halvautunut. Pietari sanoi hänelle: "Aineas, Jeesus Kristus parantaa sinut, nouse ja sijaa vuoteesi" ja heti hän nousi. Kaikki Lyddan ja Saaronin asukkaat näkivät hänet ja kääntyivät Herran luo. Mutta Joppessa oli naisopetuslapsi, nimeltä Tabita, mikä on käännettynä Dorkas. Hän teki paljon hyviä töitä ja antoi runsaasti almuja. Tapahtui niinä päivinä, että hän sairastui ja kuoli. He pesivät hänet ja panivat yläsaliin. Koska Lydda oli lähellä Joppea, opetuslapset kuultuaan Pietarin olevan siellä lähettivät kaksi miestä hänen luokseen pyytämään: "Tule viipymättä luoksemme." Pietari nousi ja meni heidän kanssaan. Sinne saavuttuaan he veivät hänet yläsaliin, ja kaikki lesket tulivat hänen luokseen itkien ja näyttäen hänelle paitoja ja vaatteita, joita Dorkas oli tehnyt ollessaan heidän kanssaan. Mutta Pietari toimitti kaikki ulos, laskeutui polvilleen ja rukoili. Sitten hän kääntyi ruumiin puoleen ja sanoi: "Tabita, nouse ylös!" Tämä avasi silmänsä, ja nähdessään Pietarin hän nousi istumaan. Pietari ojensi hänelle kätensä, nosti hänet seisomaan, kutsui sisään pyhät ja lesket ja asetti hänet elävänä heidän eteensä. Tapahtuma tuli tietoon koko Joppessa, ja monet uskoivat Herraan. Pietari viipyi Joppessa jonkin aikaa erään nahkuri Simonin luona. Kesareassa oli mies, nimeltä Kornelius, sadanpäällikkö niin sanotusta italialaisesta kohortista. Hän oli hurskas ja jumalaapelkäävä, kuten hänen koko perhekuntansakin. Hän antoi paljon almuja kansalle ja rukoili alati Jumalaa. Hän näki selvästi näyssä, noin yhdeksännellä tunnilla päivästä, Jumalan enkelin, joka tuli sisään hänen luokseen ja sanoi hänelle: "Kornelius!" Tämä loi katseensa häneen ja sanoi pelästyneenä: "Mikä on, herra?" Enkeli sanoi hänelle: "Rukouksesi ja almusi ovat tulleet muistetuiksi Jumalan edessä. Lähetä nyt miehiä Joppeen noutamaan eräs Simon, jota sanotaan Pietariksi. Hän on majoittunut nahkuri Simonin luo, jonka talo on meren rannalla. Hän sanoo sinulle, mitä sinun tulee tehdä." Kun enkeli, joka oli puhunut Korneliukselle, oli mennyt pois, tämä kutsui kaksi palvelijaansa ja erään hurskaan sotilaan niistä, jotka häntä palvelivat ja kertoi heille kaikki ja lähetti heidät Joppeen. Seuraavana päivänä, kun he olivat matkalla ja lähestyivät kaupunkia, Pietari nousi noin kuudennen tunnin vaiheilla katolle rukoilemaan. Tapahtui, että hänen tuli nälkä, ja hän halusi syödä. Mutta ruokaa valmistettaessa hän joutui hurmoksiin. Hän näki taivaan avoinna ja astian kuin suuren liinavaatteen tulevan alas. Liina oli neljästä kulmasta sidottu ja laskettiin alas maahan. Siinä oli kaikkia maan nelijalkaisia eläimiä, matelijoita ja taivaan lintuja. Silloin tuli ääni, joka sanoi hänelle: "Nouse, Pietari, teurasta ja syö." Mutta Pietari sanoi: "En missään tapauksessa, Herra, sillä en ole koskaan syönyt mitään epäpyhää enkä saastaista." Taas ääni sanoi hänelle toisen kerran: "Sitä, minkä Jumala on puhdistanut, älä tee epäpyhäksi." Tämä tapahtui kolme kertaa. Sitten liinavaate otettiin takaisin taivaaseen. Mutta kun Pietari oli epätietoinen siitä, mitä hänen näkemänsä näky merkitsi, katso, miehet, jotka Kornelius oli lähettänyt ja jotka olivat kyselleet Simonin taloa, seisoivat portilla. He tiedustelivat kuuluvalla äänellä, oliko Simon, jota sanottiin Pietariksi, majoitettu sinne. Mutta kun Pietari yhä pohti tuota näkyä, Henki sanoi hänelle: "Katso, kolme miestä etsii sinua. Nouse nyt, mene alas ja lähde empimättä heidän kanssaan, sillä minä olen heidät lähettänyt." Pietari meni alas miesten luo, jotka Kornelius oli lähettänyt hänen luokseen, ja sanoi: "Katso, minä olen se, jota te etsitte. Mitä varten olette tulleet?" He sanoivat: "Sadanpäällikkö Kornelius, vanhurskas ja jumalaapelkäävä mies, josta koko Juudan kansa todistaa hyvää, on pyhältä enkeliltä saanut käskyn hakea sinut kotiinsa ja kuulla, mitä sinulla on sanottavana." Hän kutsui heidät sisään ja piti heitä vierainaan. Seuraavana päivänä Pietari nousi ja lähti heidän kanssaan, ja muutamat veljet Joppesta lähtivät hänen mukaansa. Seuraavana päivänä he saapuivat Kesareaan. Kornelius odotti heitä ja oli kutsunut koolle sukulaisensa ja lähimmät ystävänsä. Tapahtui, kun Pietari oli astumassa sisään, että Kornelius meni häntä vastaan, lankesi hänen jalkojensa juureen ja kumartui maahan. Mutta Pietari nosti hänet ylös sanoen: "Nouse, minäkin olen ihminen." Puhellen hänen kanssaan hän meni sisään ja tapasi monta koolle tulleina. Hän sanoi heille: "Te tiedätte, että juutalainen mies ei saa seurustella vierasheimoisen kanssa tai mennä hänen luokseen, mutta minulle Jumala on osoittanut, etten saa sanoa ketään ihmistä epäpyhäksi enkä saastaiseksi. Sen tähden kun minua haettiin, lähdin vastaansanomatta. Nyt kysyn: "Mitä varten olette minut hakeneet?" Kornelius sanoi: "Neljä päivää sitten tälle tunnille asti paastosin ja rukoilin kodissani tällä yhdeksännellä tunnilla, ja katso, edessäni seisoi mies loistavissa vaatteissa ja sanoi: 'Kornelius, rukouksesi on kuultu, ja almusi ovat tulleet muistoon Jumalan edessä. Siis lähetä nyt [joku] Joppeen ja kutsu luoksesi Simon, jota sanotaan myös Pietariksi. Hän on majoittunut nahkuri Simonin taloon meren rannalle. Hän saapuu puhumaan sinulle.' Sen tähden lähetin heti sinulle sanan, ja sinä teit hyvin, kun tulit. Nyt olemme siis tässä kaikki Jumalan edessä kuullaksemme kaiken, mitä Herra on käskenyt sinun puhua." Pietari avasi suunsa ja sanoi: "Nyt totisesti käsitän, ettei Jumala katso henkilöön, vaan että jokaisessa kansassa se, joka häntä pelkää ja noudattaa vanhurskautta, on hänelle otollinen. Te tiedätte sen sanan, jonka hän lähetti Israelin lapsille julistaen evankeliumia rauhasta Jeesuksessa Kristuksessa, joka on kaikkien Herra. Se sana, joka alkoi Galileasta, on levinnyt koko Juudeaan, sen kasteen jälkeen, jota Johannes saarnasi. Te tiedätte, kuinka Jumala Pyhällä Hengellä ja voimalla oli voidellut Jeesuksen Nasaretilaisen, hänet, joka vaeltaen ympäri teki hyvää ja paransi kaikki perkeleen valtaan joutuneet, sillä Jumala oli hänen kanssaan. Me olemme sen kaiken todistajat, mitä hän teki juutalaisten maassa ja Jerusalemissa. Hänet he ripustivat puuhun ja tappoivat. Hänet Jumala herätti kolmantena päivänä ja antoi hänen ilmestyä, ei kaikelle kansalle, vaan Jumalan ennen valitsemille todistajille, meille, jotka söimme ja joimme hänen kanssaan sen jälkeen, kun hän oli noussut kuolleista. Hän käski meidän saarnata kansalle ja todistaa, että hän on se, jonka Jumala on määrännyt elävien ja kuolleiden tuomariksi. Hänestä kaikki Profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa syntien anteeksiantamuksen hänen nimensä kautta." Pietarin näitä vielä puhuessa laskeutui Pyhä Henki kaikkien päälle, jotka kuulivat puheen. Kaikki ne uskovat, jotka olivat ympärileikattuja ja olivat tulleet Pietarin mukana, hämmästyivät, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin pakanoidenkin päälle, sillä he kuulivat heidän puhuvan kielillä ja ylistävän Jumalaa. Silloin Pietari vastasi: "Eihän kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen kuten mekin?" Hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen. Silloin he pyysivät häntä viipymään siellä joitakin päiviä. Apostolit ja veljet kuulivat kaikkialla Juudeassa, että pakanatkin olivat ottaneet vastaan Jumalan sanan. Kun sitten Pietari tuli Jerusalemiin, ympärileikatut vastustivat häntä sanoen: "Sinä olet käynyt ympärileikkaamattomien miesten luona ja syönyt heidän kanssaan." Niin Pietari selitti heille alusta alkaen asiat järjestyksessä ja sanoi: "Minä olin Joppen kaupungissa ja rukoilin. Silloin näin hurmoksissa näyn: Tuli alas astia kuin suuri liinavaate, joka laskettiin taivaasta neljästä kulmastaan, ja se tuli aivan minun eteeni. Kun katsoin sitä tarkasti, näin siinä maan nelijalkaisia, petoja, matelijoita ja taivaan lintuja. Kuulin myös äänen, joka sanoi minulle: 'Nouse, Pietari, teurasta ja syö.' Mutta sanoin: 'En missään tapauksessa, Herra, sillä koskaan ei ole mitään epäpyhää eikä saastaista tullut suuhuni.' Ääni taivaasta vastasi toistamiseen ja sanoi: 'Sitä, minkä Jumala on puhdistanut, älä sano epäpyhäksi.' Tämä tapahtui kolme kertaa. Sitten kaikki vedettiin takaisin ylös taivaaseen. Katso, samassa seisoi sen talon edessä, jossa olimme, kolme miestä, jotka oli lähetetty Kesareasta luokseni. Niin Henki käski minun mennä epäröimättä heidän mukaansa. Myös nämä kuusi veljeä lähtivät kanssani, ja menimme sen miehen taloon. Hän kertoi meille, kuinka hän oli nähnyt enkelin seisovan huoneessaan ja sanovan: 'Lähetä Joppeen hakemaan Simon, jota sanotaan Pietariksi. Hän puhuu sinulle sanoja, joiden kautta pelastut, sinä ja koko perhekuntasi.' Kun rupesin puhumaan, Pyhä Henki tuli heidän päälleen, niin kuin alussa meidänkin päällemme. Silloin muistin Herran sanan, jonka hän sanoi: 'Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä.' Koska siis Jumala antoi yhtäläisen lahjan heille kuin meillekin, kun olimme uskoneet Herraan Jeesukseen Kristukseen, niin mikä minä olin voidakseni estää Jumalaa?" Tämän kuultuaan he rauhoittuivat ja ylistivät Jumalaa sanoen: "Jumala on siis antanut pakanoillekin mielenmuutoksen elämäksi." Ne, jotka olivat hajaantuneet sen ahdingon vuoksi, joka oli syntynyt Stefanoksen tähden, vaelsivat ympäri Foinikiaan, Kyproon ja Antiokiaan saakka, mutta eivät puhuneet sanaa muille kuin ainoastaan juutalaisille. Heidän joukossaan oli kuitenkin muutamia kyprolaisia ja kyreneläisiä miehiä, jotka tultuaan Antiokiaan puhuivat kreikkalaisillekin ja julistivat evankeliumia Herrasta Jeesuksesta. Herran käsi oli heidän kanssaan, ja suuri oli se joukko, joka uskoi ja kääntyi Herran puoleen. Sitten sanoma heistä tuli Jerusalemin seurakunnan korviin, ja he lähettivät Barnabaan Antiokiaan. Kun hän saapui sinne ja näki Jumalan armon, hän iloitsi ja kehotti kaikkia vakaalla sydämellä pysymään Herrassa. Sillä hän oli hyvä mies ja täynnä Pyhää Henkeä ja uskoa, ja Herralle lisääntyi paljon kansaa. Hän lähti Tarsoon etsimään Saulia, ja kun hän oli hänet löytänyt, hän toi hänet Antiokiaan. Sitten he vaikuttivat yhdessä kokonaisen vuoden seurakunnassa, ja oli suuri joukko, joka sai heiltä opetusta. Antiokiassa ruvettiin opetuslapsia ensiksi nimittämään kristityiksi. Siihen aikaan tuli profeettoja Jerusalemista Antiokiaan. Eräs heistä, nimeltä Agabus, nousi ja antoi Hengen vaikutuksesta tiedoksi, että tulee suuri nälänhätä koko maanpiiriin. Se tulikin Klaudiuksen aikana. Opetuslapset päättivät kukin varojensa mukaan lähettää avustusta Juudeassa asuville veljille. Sen he tekivätkin ja lähettivät sen vanhimmille Barnabaan ja Saulin käden kautta. Siihen aikaan kuningas Herodes otatti muutamia seurakunnasta kiinni kiduttaakseen heitä. Hän mestautti miekalla Jaakobin, Johanneksen veljen. Kun hän näki sen olevan juutalaisille mieleen, hän vangitutti lisäksi Pietarinkin. Silloin olivat happamattoman leivän päivät. Otettuaan hänet kiinni hän pani hänet vankilaan ja jätti neljän nelimiehisen sotilasvartioston vartioitavaksi tahtoen pääsiäisen jälkeen viedä hänet kansan eteen. Pietaria pidettiin siis vankilassa, mutta seurakunta rukoili lakkaamatta Jumalaa hänen edestään. Kun Herodes halusi tuoda hänet oikeuden eteen, Pietari nukkui yöllä kahden sotamiehen välissä sidottuna kaksilla kahleilla, ja vartijat vartioivat oven edessä vankilaa. Katso, hänen edessään seisoi Herran enkeli, huoneessa loisti valo, enkeli sysäsi Pietaria kylkeen ja herätti hänet sanoen: "Nouse nopeasti!" Ja kahleet putosivat hänen käsistään. Sitten enkeli sanoi hänelle: "Vyöttäydy ja sido sandaalit jalkaasi." Hän teki niin. Vielä enkeli sanoi hänelle: "Kiedo viitta yllesi ja seuraa minua." Pietari lähti ja seurasi häntä, mutta ei tiennyt, että se, mikä enkelin vaikutuksesta tapahtui, oli totta, vaan hän luuli näkevänsä näyn. He kulkivat läpi ensimmäisen vartion ja toisen ja tulivat rautaportille, joka vei kaupunkiin. Se aukeni heille itsestään, ja he menivät ulos ja kulkivat eteenpäin erästä katua. Yhtäkkiä enkeli erosi hänestä. Kun Pietari tointui, hän sanoi: "Nyt totisesti tiedän, että Herra on lähettänyt enkelinsä ja pelastanut minut Herodeksen käsistä ja kaikesta, mitä Juudan kansa odotti." Päästyään siitä selville hän kulki kohti Marian, Johanneksen äidin, taloa, sen Johanneksen, jota sanottiin Markukseksi. Siellä oli monta koolla rukoilemassa. Kun Pietari koputti eteisen oveen, tuli siihen palvelustyttö, nimeltä Rode, ottamaan tulijasta selvää. Tunnettuaan Pietarin äänen hän ei iloissaan avannut eteistä, vaan juoksi sisään ja kertoi Pietarin seisovan portilla. He sanoivat hänelle: "Sinä hourit." Mutta hän väitti asian niin olevan. He sanoivat: "Se on hänen enkelinsä." Mutta Pietari koputti yhä. Kun he avasivat, he näkivät hänet ja hämmästyivät. Hän viittasi kädellään heitä vaikenemaan ja kertoi heille, kuinka Herra oli vienyt hänet ulos vankilasta, ja sanoi: "Ilmoittakaa tämä Jaakobille ja veljille." Hän lähti pois ja meni toiseen paikkaan. Mutta kun päivä koitti, tuli sotilaille kova hätä siitä, mihin Pietari oli joutunut. Kun Herodes oli haettanut häntä eikä löytänyt, hän tutki vartijoita ja käski viedä heidät pois. Hän meni Juudeasta Kesareaan ja oleskeli siellä. Herodes oli suuresti vihoissaan tyyrolaisille ja siidonilaisille. Mutta nämä tulivat yksissä neuvoin hänen luokseen, ja suostuteltuaan puolelleen Blastuksen, kuninkaan kamaripalvelijan, he anoivat rauhaa, sillä heidän maakuntansa sai elatuksensa kuninkaan maasta. Herodes pukeutui määrättynä päivänä kuninkaalliseen pukuun, istui istuimelleen ja piti heille virallisen puheen. Mutta kansa huusi: "Jumalan ääni, eikä ihmisen!" Mutta heti häntä löi Herran enkeli, koska hän ei antanut kunniaa Jumalalle, ja madot söivät hänet, ja hän heitti henkensä. Mutta Jumalan sana kasvoi ja levisi. Barnabas ja Saul palasivat Jerusalemista toimitettuaan avustustehtävän ja toivat sieltä mukanaan myös Johanneksen, jota sanottiin Markukseksi. Antiokian seurakunnassa oli profeettoja ja opettajia: Barnabas ja Simeon, jota sanottiin Nigeriksi, ja Lukius, kyreneläinen, ja Manaen, neljännesruhtinas Herodeksen kasvinkumppani, ja Saul. Heidän toimittaessaan palvelusvirkaansa Herralle ja paastotessaan Pyhä Henki sanoi: "Erottakaa minulle Barnabas ja Saul siihen työhön, johon olen heidät kutsunut." Silloin he paastosivat, rukoilivat, panivat kätensä heidän päälleen ja laskivat heidät menemään. Pyhän Hengen lähettäminä he menivät Seleukiaan ja purjehtivat sieltä Kyprokselle. Tultuaan Salamiiseen he julistivat Jumalan sanaa juutalaisten synagogissa, ja heillä oli mukanaan myös Johannes, palvelijana. Kun he olivat vaeltaneet kautta koko saaren Pafoon asti, he tapasivat erään juutalaisen miehen, noidan ja väärän profeetan, jonka nimi oli Barjeesus. Hän oleskeli käskynhaltijan, Sergius Pauluksen, luona, joka oli ymmärtäväinen mies. Tämä kutsui luokseen Barnabaan ja Saulin pyrkien kuulemaan Jumalan sanaa. Mutta Elymas, noita – sillä niin tulkitaan hänen nimensä – vastusti heitä, yrittäen kääntää käskynhaltijan pois uskosta. Saul, myös Paavaliksi kutsuttu, täynnä Pyhää Henkeä loi häneen tiukan katseen ja sanoi: "Voi sinua, joka olet kaikkea vilppiä ja kavaluutta täynnä, sinä perkeleen lapsi, kaiken vanhurskauden vihollinen, etkö lakkaa vääristelemästä Herran suoria teitä? Nyt, katso, Herran käsi on päälläsi, ja tulet sokeaksi etkä näe aurinkoa säädettyyn aikaan asti." Heti lankesi hänen päälleen synkkä pimeys, ja hän kulki ympäriinsä ja etsi taluttajaa. Kun käskynhaltija näki, mitä oli tapahtunut, hän uskoi, ihmetellen Herran oppia. Kun Paavali oli matkatovereineen purjehtinut Pafosta, he tulivat Pamfylian Pergeen. Siellä Johannes erosi heistä ja palasi Jerusalemiin. Mutta he jatkoivat matkaa Pergestä eteenpäin, saapuivat Pisidian Antiokiaan ja menivät synagogaan sapatinpäivänä ja istuutuivat. Kun Lakia ja Profeettoja oli luettu, lähettivät synagogan esimiehet sanomaan heille: "Miehet, veljet, jos teillä on jokin kehotuksen sana kansalle, puhukaa." Paavali nousi ja viittasi kädellään ja sanoi: "Te Israelin miehet ja jumalaapelkäävät, kuulkaa! Tämän Israelin kansan Jumala valitsi isämme, korotti tämän kansan heidän ollessaan muukalaisina Egyptin maassa ja vei heidät sieltä pois kohotetulla käsivarrella. Hän kärsi heidän tapojaan noin neljäkymmentä vuotta erämaassa ja hävitti seitsemän kansaa Kanaanin maasta ja jakoi niiden maan heille perinnöksi. Näin kului noin neljäsataa viisikymmentä vuotta. Sen jälkeen hän antoi heille tuomareita profeetta Samueliin saakka. Sitten he anoivat kuningasta, ja Jumala antoi heille Saulin, Kiisin pojan, miehen Benjaminin sukukunnasta, neljäksikymmeneksi vuodeksi. Mutta hän pani hänet viralta ja herätti heille kuninkaaksi Daavidin, josta hän myös todisti ja sanoi: 'Olen löytänyt Daavidin, Iisain pojan, sydämeni mukaisen miehen, joka on tekevä kaiken tahtoni.' Tämän siemenestä Jumala on lupauksensa mukaan tuonut Jeesuksen Israelille Vapahtajaksi, sitten kun Johannes ennen hänen tuloaan oli saarnannut mielenmuutoksen kastetta koko Israelin kansalle. Mutta kun Johannes oli tuleva juoksunsa päähän, hän sanoi: 'Minä en ole se, joksi minua luulette, mutta katso, minun jälkeeni tulee se, jonka sandaaleja en ole arvollinen jaloista riisumaan.' Miehet, veljet, te Aabrahamin suvun lapset, ja jumalaapelkäävät, meille on lähetetty sana tästä pelastuksesta. Sillä koska Jerusalemin asukkaat ja heidän hallitusmiehensä eivät Jeesusta tunteneet, he hänet tuomitessaan toteuttivat profeettojen sanat, joita joka sapatti luetaan. Vaikka he eivät löytäneet mitään syytä kuolemaan, he anoivat Pilatukselta, että hänet surmattaisiin. Kun he olivat täyttäneet kaiken, mikä hänestä on kirjoitettu, he ottivat hänet alas puusta ja panivat hautaan. Mutta Jumala herätti hänet kuolleista. Hän ilmestyi useina päivinä niille, jotka olivat tulleet hänen kanssaan Galileasta Jerusalemiin ja jotka ovat hänen todistajiaan kansan edessä. Me julistamme teille sen hyvän sanoman, että Jumala on isille annetun lupauksen täyttänyt meille, heidän lapsilleen, herättäen Jeesuksen, niin kuin myös toisessa psalmissa on kirjoitettu: 'Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä olen sinut synnyttänyt.' Siitä, että hän herätti hänet kuolleista, niin ettei hän enää palaa katoavaisuuteen, hän on sanonut näin: 'Annan teille pyhät ja lujat Daavidin armot.' Sen tähden hän myös toisessa paikassa sanoo: 'Sinä et salli Pyhäsi nähdä katoavaisuutta.' Sillä kun Daavid oli aikanaan Jumalan tahtoa palvellut, hän nukkui ja tuli otetuksi isiensä luo ja näki katoavaisuuden. Mutta hän, jonka Jumala herätti, ei nähnyt katoavaisuutta. Olkoon siis teille tiettävä, miehet ja veljet, että hänen kauttaan julistetaan teille syntien anteeksiantamus ja että jokainen, joka uskoo, tulee hänessä vanhurskaaksi, vapaaksi kaikesta, mistä te ette voineet Mooseksen lain kautta tulla vanhurskaiksi. Kavahtakaa siis, ettei teissä täyty se, mikä on puhuttu profeetoissa: 'Katsokaa, te halveksijat, ja ihmetelkää ja hukkukaa, sillä minä teen teidän päivinänne teon, teon, jota ette uskoisi, jos joku kertoisi sen teille.'" Kun he lähtivät ulos juutalaisten synagogasta, pyysivät pakanat heitä puhumaan näitä asioita tulevanakin sapattina. Kun synagogasta hajaannuttiin, seurasivat monet juutalaiset ja jumalaapelkäävät käännynnäiset Paavalia ja Barnabasta, jotka puhuivat heille ja kehottivat heitä pysymään Jumalan armossa. Seuraavana sapattina kokoontui lähes koko kaupunki kuulemaan Jumalan sanaa. Mutta nähdessään kansanjoukot juutalaiset tulivat kiihkoa täyteen ja väittelivät Paavalin puheita vastaan ja pilkkasivat. Silloin Paavali ja Barnabas puhuivat rohkeasti ja sanoivat: "Teille oli Jumalan sana ensiksi puhuttava, mutta koska työnnätte sen luotanne ettekä katso itseänne mahdollisiksi iankaikkiseen elämään, katso, [me] käännymme pakanoiden puoleen. Sillä näin on Herra meitä käskenyt: 'Olen pannut sinut pakanoille valkeudeksi, että sinä olisit pelastukseksi maan ääriin asti.'" Sen kuullessaan pakanat iloitsivat ja ylistivät Herran sanaa ja uskoivat, kaikki ne, jotka olivat säädetyt iankaikkiseen elämään. Herran sanaa levitettiin koko siihen maakuntaan. Mutta juutalaiset yllyttivät jumalaapelkääviä ylhäisiä naisia ja kaupungin ensimmäisiä miehiä ja nostivat vainon Paavalia ja Barnabasta vastaan, ja ajoivat heidät pois alueeltaan. Niin he pudistivat tomun jaloistaan heitä vastaan ja menivät Ikonioniin. Mutta opetuslapset tulivat täytetyiksi ilolla ja Pyhällä Hengellä. Ikonionissa he menivät samoin juutalaisten synagogaan ja puhuivat, niin että suuri joukko sekä juutalaisia että kreikkalaisia uskoi. Mutta epäuskoiset juutalaiset yllyttivät ja kiihdyttivät pakanoiden mieliä veljiä vastaan. He oleskelivat siellä kauan aikaa ja puhuivat rohkeasti luottaen Herraan, joka armonsa sanan todistukseksi antoi tapahtua tunnustekoja ja ihmeitä heidän kättensä kautta. Mutta kaupungin väestö jakaantui: toiset olivat juutalaisten puolella, toiset taas apostolien puolella. Tapahtui, että pakanat ja juutalaiset sekä heidän hallitusmiehensä yrittivät ryhtyä pahoinpitelemään ja kivittämään heitä. Sen huomattuaan he pakenivat Lykaonian kaupunkeihin, Lystraan ja Derbeen, ja niiden ympäristöön. Sielläkin he julistivat evankeliumia. Lystrassa oli mies, joka istui siellä. Hän oli hervoton jaloistaan ja rampa äitinsä kohdusta eikä ollut koskaan kävellyt. Hän kuunteli Paavalin puhetta. Kun Paavali loi katseensa häneen ja näki hänellä olevan uskon, että hän voisi tulla terveeksi, hän sanoi suurella äänellä: "Nouse pystyyn jaloillesi." Hän hyppäsi ylös ja käveli. Kun kansa näki, mitä Paavali oli tehnyt, he korottivat äänensä ja sanoivat lykaonian kielellä: "Jumalat ovat ihmishahmossa astuneet alas luoksemme." He sanoivat Barnabasta Zeukseksi ja Paavalia Hermeeksi, koska hän puhui. Kaupungin edustalla olevan Zeuksen pappi toi härkiä ja seppeleitä porttien eteen ja tahtoi väkijoukon kanssa uhrata. Mutta kun apostolit Barnabas ja Paavali sen kuulivat, he repäisivät vaatteensa, ryntäsivät ulos kansanjoukkoon, huusivat ja sanoivat: "Miehet, miksi näin teette? Mekin olemme ihmisiä, sellaisia kuin tekin, ja julistamme teille evankeliumia, että kääntyisitte noista turhista jumalista elävän Jumalan puoleen, joka on tehnyt taivaan, maan, meren ja kaikki, mitä niissä on. Menneitten sukupolvien aikoina hän on sallinut kaikkien pakanoiden vaeltaa omia teitään. Kuitenkaan hän ei ole ollut antamatta todistusta itsestään, sillä hän on tehnyt teille hyvää antaen teille taivaasta sateita ja hedelmällisiä aikoja ja raviten teidän sydämenne ruualla ja ilolla." Näin puhuen he vaivoin saivat kansan estetyksi uhraamasta heille. Mutta sinne tuli Antiokiasta ja Ikonionista juutalaisia. He suostuttivat kansan puolelleen, kivittivät Paavalia ja raastoivat hänet kaupungin ulkopuolelle, luullen hänet kuolleeksi. Mutta kun opetuslapset olivat kokoontuneet hänen ympärilleen, hän nousi ja meni kaupunkiin. Mutta seuraavana päivänä hän lähti Barnabaan kanssa Derbeen. Julistettuaan evankeliumia siinä kaupungissa ja tehtyään monta opetuslapsiksi he palasivat Lystraan, Ikonioniin ja Antiokiaan. He vahvistivat opetuslasten sieluja ja kehottivat heitä pysymään uskossa ja sanoivat: "Monen ahdistuksen kautta meidän pitää mennä sisälle Jumalan valtakuntaan." Kun he olivat valinneet heille äänestyksellä vanhimmat seurakunnittain, he rukoillen ja paastoten jättivät heidät Herran haltuun, johon he nyt uskoivat. He kulkivat Pisidian halki ja tulivat Pamfyliaan. Julistettuaan sanaa Pergessä he menivät Attaliaan. Sieltä he purjehtivat Antiokiaan, josta olivat lähteneet annettuina Jumalan armon haltuun sitä työtä varten, jonka he olivat suorittaneet. Sinne saavuttuaan he kutsuivat seurakunnan koolle ja kertoivat, kuinka Jumala oli ollut heidän kanssaan, tehnyt suuria ja kuinka hän oli avannut pakanoille uskon oven. He viipyivät siellä pitkän aikaa opetuslasten luona. Juudeasta tuli sinne eräitä, jotka opettivat veljiä: "Ellette ympärileikkauta itseänne Mooseksen säätämällä tavalla, ette voi pelastua." Kun siitä syntyi riita ja kun Paavali ja Barnabas väittelivät kiivaasti heitä vastaan, päätettiin, että Paavalin, Barnabaan ja muutamien muiden heistä tuli mennä tämän riitakysymyksen tähden apostolien ja vanhinten luo Jerusalemiin. Seurakunta lähetti heidät matkalle, ja he kulkivat Foinikian ja Samarian kautta ja kertoivat pakanoiden kääntymyksestä ja ilahduttivat sillä suuresti kaikkia veljiä. Kun he saapuivat Jerusalemiin, seurakunta, apostolit ja vanhimmat ottivat heidät vastaan. He kertoivat, kuinka Jumala oli ollut heidän kanssaan ja tehnyt suuria. Mutta fariseusten lahkosta nousi muutamia, jotka olivat tulleet uskoviksi, ja sanoivat: "Heidät on ympärileikattava ja heitä on käskettävä noudattamaan Mooseksen lakia." Apostolit ja vanhimmat kokoontuivat tutkimaan tätä asiaa. Kun oli paljon väitelty, Pietari nousi ja sanoi heille: "Miehet, veljet, te tiedätte, että Jumala jo kauan sitten teki teidän keskuudessanne sen valinnan, että pakanat minun suustani kuulevat evankeliumin sanan ja uskovat. Jumala, sydänten tuntija, antoi heille todistuksen lahjoittaen heille Pyhän Hengen samoin kuin meillekin, eikä tehnyt mitään erotusta meidän ja heidän välillä, sillä hän puhdisti heidän sydämensä uskolla. Miksi siis nyt kiusaatte Jumalaa ja tahdotte panna opetuslasten niskaan ikeen, jota eivät meidän isämme emmekä mekään ole jaksaneet kantaa? Mutta uskomme Herran Jeesuksen armon kautta pelastuvamme samalla tapaa kuin hekin." Koko joukko hiljeni, ja he kuuntelivat Barnabasta ja Paavalia, jotka kertoivat, kuinka suuria tunnustekoja ja ihmeitä Jumala oli tehnyt pakanoiden keskuudessa heidän kauttaan. Kun he olivat vaienneet, lausui Jaakob: "Miehet, veljet, kuulkaa minua! Simon on kertonut, kuinka Jumala ensi kerran katsoi pakanoiden puoleen ottaakseen heistä kansan omalle nimelleen. Tämän kanssa pitävät yhtä profeettojen sanat, sillä näin on kirjoitettu: 'Sen jälkeen palaan ja rakennan uudestaan Daavidin sortuneen majan, korjaan sen repeämät ja nostan sen jälleen pystyyn, jotta jäljelle jääneet ihmiset etsisivät Herraa, sekä kaikki pakanat, joille minun nimeäni on julistettu, sanoo Herra, joka tämän tekee. Jumalalle ovat tunnettuja kaikki hänen tekonsa iankaikkisuudesta asti.' Sen tähden minä päätän, ettei tule rasittaa niitä, jotka kääntyvät pakanuudesta Jumalan puoleen, vaan heille kirjoitettakoon kirje, että heidän täytyy karttaa epäjumalien saastuttamaa, haureutta ja lihaa, josta veri ei ole laskettu pois, sekä verta. Sillä Mooseksella on monen polven ajan joka kaupungissa julistajansa. Luetaanhan häntä synagogissa joka sapatti." Silloin apostolit, vanhimmat ja koko seurakunta näkivät hyväksi valita keskuudestaan muutamia miehiä ja lähettää heidät Antiokiaan Paavalin ja Barnabaan mukana, nimittäin Juudaan, jota sanottiin Barsabbaaksi, ja Silaan, jotka olivat johtavia miehiä veljien joukossa. He kirjoittivat omakätisesti heidän mukaansa näin kuuluvan kirjeen: "Me apostolit ja vanhimmat, teidän veljenne, lähetämme teille, pakanuudesta kääntyneille veljille Antiokiassa, Syyriassa ja Kilikiassa, tervehdyksen. Koska olemme kuulleet, että muutamat meistä lähteneet ovat puheillaan tehneet teidät levottomiksi ja saattaneet sielunne hämmennyksiin sanoen, että teidän tulee ympärileikkauttaa itsenne ja pitää laki, mistä emme ole käskyä antaneet, niin me olemme yksimielisesti nähneet hyväksi valita miehiä ja lähettää heidät teidän luoksenne rakkaiden veljiemme Barnabaan ja Paavalin kanssa, jotka ovat panneet henkensä alttiiksi meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimen tähden. Lähetämme siis Juudaksen ja Silaan, jotka myös suullisesti ilmoittavat teille saman. Sillä Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän päällenne ole pantava enempää kuormaa kuin nämä välttämättömät: että kartatte epäjumalille uhrattua, verta, lihaa, josta [kaikkea] verta ei ole laskettu pois, ja haureutta. Jos te näitä vältätte, teette hyvin. Jääkää hyvästi!" Niin siis heidät lähetettiin matkaan, ja he tulivat Antiokiaan. Siellä he kutsuivat koolle koko joukon ja antoivat heille kirjeen. Kun nämä olivat lukeneet sen, he iloitsivat tästä lohdutuksesta. Mutta Juudas ja Silas, jotka itsekin olivat profeettoja, kehottivat veljiä monin sanoin ja vahvistivat heitä. Heidän viivyttyään siellä jonkin aikaa veljet päästivät heidät rauhassa palaamaan niiden luo, jotka olivat heidät lähettäneet. Mutta Silas halusi jäädä sinne. Paavali ja Barnabas viipyivät Antiokiassa opettaen ja julistaen useiden muidenkin kanssa Herran sanaa. Mutta muutamien päivien kuluttua Paavali sanoi Barnabaalle: "Lähtekäämme takaisin kaikkiin niihin kaupunkeihin, joissa olemme julistaneet Herran sanaa, katsomaan veljiä, miten heidän on." Barnabas tahtoi ottaa mukaan Johanneksenkin, jota sanottiin Markukseksi. Mutta Paavali katsoi oikeaksi olla ottamatta häntä mukaan, koska hän oli luopunut heistä Pamfyliassa eikä ollut heidän kanssaan lähtenyt työhön. He kiivastuivat niin, että erosivat toisistaan, ja Barnabas otti mukaansa Markuksen ja purjehti Kyprokselle. Mutta Paavali valitsi Silaan, ja veljet jättivät hänet Jumalan armon haltuun, ja hän lähti matkalle. Hän vaelsi Syyrian ja Kilikian halki vahvistaen seurakuntia. Hän saapui myös Derbeen ja Lystraan. Katso, siellä oli eräs opetuslapsi, nimeltä Timoteus, joka oli uskovan juutalaisen naisen poika, mutta isä oli kreikkalainen. Hänestä veljet Lystrasta ja Ikonionista todistivat hyvää. Paavali tahtoi hänen lähtevän mukaansa, otti hänet ja ympärileikkasi hänet juutalaisten tähden, joita oli niillä paikkakunnilla, sillä kaikki tiesivät, että hänen isänsä oli kreikkalainen. Sitä mukaa kuin he vaelsivat kaupungista toiseen, he antoivat heille noudatettaviksi ne säädökset, jotka apostolit ja Jerusalemin vanhimmat olivat hyväksyneet. Seurakunnat vahvistuivat uskossa ja niiden jäsenmäärä kasvoi päivä päivältä. He kulkivat Fryygian ja Galatian maan kautta Pyhän Hengen estettyä heitä julistamasta sanaa Aasian maakunnassa. Tultuaan Mysian kohdalle he yrittivät lähteä Bityniaan, mutta Henki ei sallinut heidän tehdä sitä. He vaelsivat ohi Mysian ja menivät Trooaaseen. Paavalille näytettiin yöllä näky. Makedonialainen mies seisoi ja pyysi häntä sanoen: "Tule yli Makedoniaan ja auta meitä." Kun hän oli nähnyt näyn, tahdoimme heti päästä lähtemään Makedoniaan, sillä käsitimme, että Jumala oli kutsunut meitä julistamaan heille evankeliumia. Kun siis olimme purjehtineet Trooaasta, riensimme suoraan Samotrakeen, ja seuraavana päivänä Neapoliin, ja sieltä Filippiin, joka on ensimmäinen kaupunki siinä osassa Makedoniaa, siirtokunta. Siinä kaupungissa viivyimme muutamia päiviä. Sapatinpäivänä menimme kaupungin portin ulkopuolelle joen rannalle, jossa arvelimme olevan rukouspaikan, istuuduimme ja puhuimme kokoontuneille naisille. Eräs Lyydia-niminen purppuranmyyjä Tyatiran kaupungista, jumalaapelkäävä nainen, oli kuulemassa. Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vastaan sen, mitä Paavali puhui. Kun hänet ja hänen perhekuntansa oli kastettu, hän pyysi meitä sanoen: "Jos te pidätte minua Herraan uskovana, tulkaa kotiini ja majoittukaa sinne." Ja hän vaati meitä. Niin tapahtui mennessämme rukouspaikalle, että meitä vastaan tuli eräs palvelustyttö, jossa oli tietäjähenki ja joka tuotti paljon tuloja isännilleen ennustamisellaan. Hän seurasi Paavalia ja meitä ja huusi sanoen: "Nämä miehet ovat korkeimman Jumalan palvelijoita, jotka julistavat meille pelastuksen tien." Tätä hän teki monta päivää. Mutta se vaivasi Paavalia, ja hän kääntyi ja sanoi hengelle: "Jeesuksen Kristuksen nimessä käsken sinua lähtemään hänestä." Se lähti sillä hetkellä. Mutta kun hänen isäntänsä näkivät, että tulojen toivo oli heiltä kadonnut, he ottivat Paavalin ja Silaan kiinni ja vetivät heidät torille hallitusmiesten eteen. Vietyään heidät päällikköjen eteen he sanoivat: "Nämä miehet häiritsevät kaupunkimme rauhaa. He ovat juutalaisia ja opettavat tapoja, joita meidän ei ole lupa omaksua eikä noudattaa, koska olemme roomalaisia." Kansa nousi heitä vastaan, ja päälliköt repivät heiltä vaatteet ja käskivät lyödä heitä raipoilla. Kun he olivat heitä paljon ruoskineet, heittivät he heidät vankilaan ja käskivät vanginvartijan tarkasti vartioida heitä. Sellaisen käskyn saatuaan tämä heitti heidät sisimpään vankihuoneeseen ja pani heidät jalkapuuhun. Mutta keskiyön aikaan Paavali ja Silas olivat rukouksissa ja veisasivat ylistystä Jumalalle, ja vangit kuuntelivat heitä. Silloin tapahtui yhtäkkiä suuri maanjäristys, niin että vankilan perustukset vapisivat, ja samassa kaikki ovet aukenivat, ja kaikkien kahleet irtosivat. Kun vanginvartija heräsi ja näki vankilan ovien olevan auki, hän veti miekkansa ja aikoi surmata itsensä luullen vankien karanneen. Mutta Paavali huusi suurella äänellä sanoen: "Älä tee itsellesi mitään pahaa, sillä olemme kaikki täällä." Hän pyysi valoa, juoksi sisälle ja lankesi vavisten Paavalin ja Silaan eteen. Hän vei heidät ulos ja sanoi: "Herrat, mitä minun pitää tehdä, että pelastuisin?" He sanoivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, myös perhekuntasi." He puhuivat Jumalan sanaa hänelle sekä kaikille, jotka olivat hänen kodissaan. Hän otti heidät mukaansa samalla yön hetkellä ja pesi heidän haavansa, ja hänet ja kaikki hänen omaisensa kastettiin heti. Hän vei heidät ylös kotiinsa, laittoi heille aterian ja riemuitsi siitä, että hän ja koko hänen perheensä oli tullut Jumalaan uskovaksi. Päivän tultua päälliköt lähettivät oikeudenpalvelijat sanomaan: "Päästä miehet irti." Vanginvartija ilmoitti tämän Paavalille sanoen: "Päälliköt ovat lähettäneet sanan, että teidät on päästettävä vapaiksi. Lähtekää siis nyt ulos ja menkää rauhassa." Mutta Paavali sanoi heille: "He ovat julkisesti, vieläpä ilman tuomiota, ruoskineet meitä, jotka olemme Rooman kansalaisia, ja ovat heittäneet meidät vankilaan, ja nytkö he ajaisivat salaa meidät tiehemme! Ei niin, vaan tulkoot itse viemään meidät ulos." Oikeudenpalvelijat kertoivat sanat päälliköille. Silloin nämä pelästyivät kuullessaan heidän olevan roomalaisia, ja he tulivat, suostuttelivat heitä, veivät heidät ulos ja pyysivät heitä lähtemään pois kaupungista. He lähtivät vankilasta ja menivät Lyydian luo. Nähtyään veljet ja rohkaistuaan heitä he lähtivät pois. Matkustettuaan Amfipolin ja Apollonian kautta he tulivat Tessalonikaan, jossa oli juutalaisten synagoga. Tapansa mukaan Paavali meni sisälle heidän luokseen ja keskusteli kolmena sapattina heidän kanssaan Kirjoituksista, selitti ne ja osoitti, että Kristuksen piti kärsiä ja nousta kuolleista, ja sanoi: "Tämä Jeesus, jota minä teille julistan, on Kristus." Muutamat heistä uskoivat ja liittyivät Paavaliin ja Silaaseen, myös suuri joukko jumalaapelkääviä kreikkalaisia sekä useita ylhäisiä naisia. Mutta epäuskoiset juutalaiset joutuivat kiihkoon ja ottivat avukseen muutamia pahoja miehiä joutoväestä, haalivat kansaa kokoon ja nostivat kaupungissa mellakan. He asettuivat Jaasonin talon edustalle ja etsivät Paavalia ja Silasta viedäkseen heidät kansan eteen. Mutta kun he eivät heitä löytäneet, he raastoivat Jaasonin ja muutamia veljiä kaupungin hallitusmiesten eteen ja huusivat: "Nuo koko maailman villitsijät ovat tulleet tännekin, ja heidät Jaason on ottanut vastaan. Nämä kaikki tekevät vastoin keisarin asetuksia, sanoen erään toisen, Jeesuksen, olevan kuninkaan." Kun kansa ja hallitusmiehet tämän kuulivat, he tulivat levottomiksi. He ottivat takuun Jaasonilta ja muilta ja päästivät heidät. Mutta veljet lähettivät heti yötä myöten Paavalin ja Silaan Bereaan. Kun he olivat saapuneet sinne, he menivät juutalaisten synagogaan. Nämä olivat jalompia kuin Tessalonikan juutalaiset. He ottivat sanan vastaan hyvin halukkaasti ja tutkivat joka päivä Kirjoituksia, oliko asia niin. Monet heistä uskoivat, niin myös useat ylhäiset kreikkalaiset naiset ja miehet. Mutta kun Tessalonikan juutalaiset saivat tietää, että Paavali Bereassakin julisti Jumalan sanaa, he tulivat sinnekin kiihottamaan kansaa. Silloin veljet lähettivät heti Paavalin menemään meren rantaan, mutta sekä Silas että Timoteus jäivät Bereaan. Paavalin saattajat veivät hänet Ateenaan saakka, ja saatuaan vietäväksi Silaalle ja Timoteukselle käskyn mitä pikimmin tulla hänen luokseen, he lähtivät sieltä pois. Mutta Paavalin odottaessa heitä Ateenassa hänen henkensä kiivastui hänessä, kun hän näki, että kaupunki oli täynnä epäjumalankuvia. Hän keskusteli synagogassa juutalaisten ja jumalaapelkäävien kanssa ja torilla joka päivä niiden kanssa, joita hän siellä tapasi. Muutamat epikurolaiset ja stoalaiset filosofit väittelivät hänen kanssaan, ja toiset sanoivat: "Mitähän tuo lavertelija oikein tahtoo sanoa?" Toiset taas sanoivat: "Näkyy olevan vieraiden demonien julistaja", koska hän julisti heille evankeliumia Jeesuksesta ja ylösnousemuksesta. He ottivat hänet ja veivät Areiopagille ja sanoivat: "Voimmeko saada tietää, mikä on se uusi oppi, jota sinä ilmoitat? Sillä outoja asioita tuot korviemme kuultavaksi. Tahdomme siis tietää, mitä ne oikein ovat." Sillä ateenalaisilla ja siellä oleskelevilla muukalaisilla ei ollut kenelläkään aikaa muuhun kuin uutta puhumaan ja uutta kuulemaan. Niin Paavali astui keskelle Areiopagia ja sanoi: "Ateenan miehet, näen kaikesta, että te suuresti kunnioitatte jumalia. Sillä kävellessäni ympäri ja katsellessani pyhiä paikkojanne löysin myös alttarin, johon oli kirjoitettu: 'Tuntemattomalle jumalalle.' Sen, mitä siis tuntemattanne palvelette, minä teille ilmoitan. Jumala, joka on tehnyt maailman ja kaikki, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu käsillä tehdyissä temppeleissä, eikä häntä voida ihmisten käsillä palvella, ikään kuin hän tarvitsisi jotakin, hän, joka itse antaa kaikille elämän, hengen ja kaiken. Hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä verestä asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat, että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää, hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä, sillä hänessä [me] elämme, liikumme ja olemme, niin kuin myös muutamat teidän runoilijoistanne ovat sanoneet: 'Sillä olemme myös hänen sukuaan.' Koska siis olemme Jumalan sukua, emme saa luulla, että jumaluus on samanlainen kuin kulta, hopea tai kivi, kuin inhimillisen taiteen ja ajatuksen kuvaama. Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on muutettava mielensä. Sillä hän on säätänyt päivän, jona hän tuomitsee maanpiirin vanhurskaudessa sen miehen kautta, jonka hän on siihen määrännyt, ja tarjoaa kaikille uskoa herätettyään hänet kuolleista." Kuultuaan kuolleitten ylösnousemuksesta toiset ivasivat, toiset taas sanoivat: "Haluamme kuulla sinulta tästä vielä toistekin." Paavali lähti heidän keskeltään. Mutta muutamat liittyivät häneen ja uskoivat. Niiden joukossa oli Dionysios, Areiopagin jäsen, ja eräs nainen, nimeltä Damaris, sekä muita heidän kanssaan. Sen jälkeen Paavali lähti Ateenasta ja meni Korinttoon. Siellä hän tapasi erään Akylas-nimisen juutalaisen, joka oli syntyisin Pontosta ja tullut hiljan Italiasta, ja hänen vaimonsa Priskillan. Klaudius oli näet käskenyt kaikkien juutalaisten poistua Roomasta. Paavali meni heidän luokseen. Kun hänellä oli sama ammatti kuin heillä, hän jäi heidän luokseen. He tekivät työtä yhdessä, sillä he olivat ammatiltaan teltantekijöitä. Hän keskusteli synagogassa jokaisena sapattina ja vakuutti sekä juutalaiset että kreikkalaiset. Kun Silas ja Timoteus tulivat Makedoniasta, Paavali Hengen kehottamana todisti juutalaisille, että Jeesus on Kristus. Mutta kun he vastustivat ja herjasivat, hän pudisti vaatteitaan ja sanoi heille: "Tulkoon teidän verenne oman päänne päälle! Viaton olen minä, tästedes menen pakanoiden luo." Hän lähti sieltä ja meni erään Justus-nimisen jumalaapelkäävän miehen luo, jonka talo oli aivan synagogan vieressä. Mutta synagogan esimies Krispus ja koko hänen perhekuntansa uskoivat Herraan. Myös monet korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja heidät kastettiin. Herra sanoi yöllä näyssä Paavalille: "Älä pelkää, vaan puhu, äläkä vaikene, sillä minä olen kanssasi, eikä kukaan käy sinuun käsiksi tehdäkseen sinulle pahaa, sillä minulla on paljon kansaa tässä kaupungissa." Hän viipyi siellä vuoden ja kuusi kuukautta opettaen heidän keskuudessaan Jumalan sanaa. Mutta Gallionin ollessa Akaian käskynhaltijana juutalaiset yksimielisesti nousivat Paavalia vastaan ja veivät hänet tuomioistuimen eteen ja sanoivat: "Tämä viettelee ihmisiä palvelemaan Jumalaa lain vastaisella tavalla." Kun Paavali aikoi avata suunsa, Gallion sanoi juutalaisille: "Jos olisi tehty rikos tai häijy ilkityö, olisi syytä, että kärsivällisesti kuuntelisin teitä, juutalaiset. Mutta jos teillä on riitakysymyksiä opista ja nimistä ja teidän laistanne, olkoot ne teidän huolenanne. Niiden tuomari minä en tahdo olla." Hän ajoi heidät pois tuomioistuimen edestä. Kaikki kreikkalaiset ottivat kiinni Soosteneen, synagogan esimiehen, ja löivät häntä tuomioistuimen edessä, eikä Gallion välittänyt mitään siitä. Mutta Paavali viipyi siellä vielä jonkin aikaa. Hän sanoi veljille jäähyväiset ja purjehti Syyriaan mukanaan Priskilla ja Akylas. Hän oli leikkauttanut tukkansa Kenkreassa, sillä hän oli tehnyt lupauksen. He saapuivat Efesoon. Sinne hän jätti heidät. Hän meni synagogaan ja keskusteli juutalaisten kanssa. He pyysivät häntä viipymään luonaan kauemmin, mutta hän ei suostunut, vaan sanoi heille jäähyväiset ja lausui: "Minun pitää joka tapauksessa mennä Jerusalemiin tulevan juhlan aikaan, mutta palaan luoksenne, jos Jumala suo." Ja hän lähti purjehtimaan Efesosta. Tultuaan Kesareaan hän nousi ja tervehti seurakuntaa ja meni sitten alas Antiokiaan. Oltuaan siellä jonkin aikaa hän lähti matkaan ja kulki järjestään Galatian maakunnan ja Fryygian kautta vahvistaen kaikkia opetuslapsia. Efesoon saapui eräs juutalainen, nimeltä Apollo, syntyisin Aleksandriasta, puhetaitoinen mies ja väkevä Kirjoituksissa. Tälle oli opetettu Herran tie, ja hän puhui palavana hengessä ja opetti tarkoin Jeesuksesta, mutta tunsi ainoastaan Johanneksen kasteen. Hän rupesi rohkeasti puhumaan synagogassa. Mutta kun Priskilla ja Akylas olivat häntä kuunnelleet, he ottivat hänet luokseen ja selittivät hänelle tarkemmin Jumalan tien. Kun hän tahtoi mennä Akaiaan, veljet kehottivat häntä siihen ja kirjoittivat opetuslapsille, että nämä ottaisivat hänet vastaan. Sinne saavuttuaan hän oli armon kautta suureksi hyödyksi uskoon tulleille. Sillä hän kumosi suurella voimalla julkisesti juutalaisten väitteet ja näytti Kirjoituksista toteen, että Jeesus on Kristus. Tapahtui Apollon ollessa Korinttossa, että Paavali kuljettuaan läpi ylämaakuntien tuli Efesoon ja tapasi siellä muutamia opetuslapsia. Hän sanoi heille: "Saitteko Pyhän Hengen tullessanne uskoviksi?" Niin he sanoivat hänelle: "Emme ole edes kuulleet, että Pyhä Henki on olemassa." Hän sanoi: "Millä kasteella teidät sitten on kastettu?" He vastasivat: "Johanneksen kasteella." Niin Paavali sanoi: "Johannes kastoi mielenmuutoksen kasteella kehottaen kansaa uskomaan häneen, joka oli tuleva hänen jälkeensä, se on, Jeesukseen." Kun he olivat sen kuulleet, heidät kastettiin Herran Jeesuksen nimeen. Kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, tuli Pyhä Henki heidän päälleen, ja he puhuivat kielillä ja profetoivat. Heitä oli kaikkiaan noin kaksitoista miestä. Hän meni synagogaan, ja kolmen kuukauden ajan hän puhui heidän kanssaan rohkeasti ja vakuuttaen heitä Jumalan valtakunnan asioista. Mutta kun muutamat paaduttivat itsensä eivätkä uskoneet, vaan puhuivat pahaa Herran tiestä kansan edessä, hän meni pois heidän luotaan ja erotti opetuslapset heistä ja piti joka päivä keskusteluja erään Tyrannoksen koulussa. Sitä kesti kaksi vuotta, niin että kaikki Aasian maakunnan asukkaat, sekä juutalaiset että kreikkalaiset, saivat kuulla Herran sanan. Jumala teki hyvin voimallisia tekoja Paavalin kätten kautta, niin että vieläpä hikiliinoja ja esiliinoja vietiin hänen iholtaan sairaiden päälle, ja taudit lähtivät heistä ja pahat henget pakenivat pois. Myös muutamat kiertelevät juutalaiset loitsijat rupesivat lausumaan Herran Jeesuksen nimeä niiden yli, joissa oli pahoja henkiä, sanoen: "Vannotamme teitä sen Jeesuksen kautta, jota Paavali julistaa." Niiden joukossa, jotka näin tekivät, oli myös erään juutalaisen ylipapin, Skeuaan, seitsemän poikaa. Mutta paha henki vastasi heille sanoen: "Jeesuksen tunnen, ja Paavalin tiedän, mutta keitä te olette?" Silloin mies, jossa oli paha henki, karkasi heidän kimppuunsa, voitti heidät toinen toisensa perästä ja runteli heitä, niin että he vähissä vaatteissa ja haavoitettuina pakenivat talosta. Tämän saivat tietää kaikki Efeson asukkaat, sekä juutalaiset että kreikkalaiset. Heidät kaikki valtasi pelko, ja Herran Jeesuksen nimeä ylistettiin suuresti. Monet niistä, jotka olivat tulleet uskoviksi, menivät ja tunnustivat ja ilmoittivat tekonsa. Useat niistä, jotka olivat harjoittaneet taikuutta, kantoivat kirjansa kokoon ja polttivat ne kaikkien nähden. Kun niiden arvo laskettiin yhteen, huomattiin sen olevan viisikymmentä tuhatta hopearahaa. Herran sana kasvoi voimallisesti ja vahvistui. Kun kaikki tämä oli tapahtunut, Paavali päätti Hengessä kulkea Makedonian ja Akaian kautta ja matkustaa Jerusalemiin ja sanoi: "Oltuani siellä minun pitää nähdä myös Rooma." Hän lähetti Makedoniaan kaksi apulaistaan, Timoteuksen ja Erastuksen, mutta jäi itse joksikin aikaa Aasiaan. Tähän aikaan syntyi varsin suuri melu siitä tiestä. Sillä eräs hopeaseppä, nimeltä Demetrios, joka valmisti hopeisia Artemiin temppeleitä, hankki sillä ammattilaisille melkoisia tuloja. Hän kutsui kokoon nämä sekä muut, jotka tekivät sellaista työtä, ja sanoi: "Miehet, te tiedätte, että meillä on hyvä toimeentulo tästä työstä. Mutta nyt näette ja kuulette, että tuo Paavali on, ei ainoastaan Efesossa, vaan melkein koko Aasian maakunnassa, uskotellut ja vietellyt paljon kansaa, sanoen, etteivät ne ole jumalia, jotka käsin tehdään. Nyt on vaarana, ettei ainoastaan tämä elinkeinomme joudu halveksituksi, vaan myös, ettei suuren Artemis-jumalattaren temppeliä pidetä minään ja että hän menettää suuruutensa, hän, jota koko Aasian maakunta ja koko maanpiiri palvelee." Kun he sen kuulivat, he tulivat vihaa täyteen ja huusivat sanoen: "Suuri on efesolaisten Artemis!" Koko kaupunki joutui sekasortoon, ja he ryntäsivät kaikki yhdessä teatteriin ja tempasivat mukaansa Gaiuksen ja Aristarkuksen, kaksi makedonialaista, jotka olivat Paavalin matkatovereita. Kun Paavali tahtoi mennä kansanjoukkoon, opetuslapset eivät sallineet sitä. Myös muutamat Aasian maakunnan hallitusmiehistä, jotka olivat hänen ystäviään, lähettivät hänelle sanan ja pyysivät, ettei hän menisi teatteriin. He huusivat, kuka mitäkin, sillä kokous oli sekasortoinen, ja useimmat eivät tienneet, minkä tähden he olivat tulleet kokoon. Silloin vedettiin joukosta esille Aleksander, jota juutalaiset työnsivät esiin. Niin Aleksander viittoili kädellään merkiksi, että hän tahtoi pitää puolustuspuheen kansan edessä. Mutta havaitessaan hänen olevan juutalainen he huusivat kaikki yhteen ääneen noin kaksi tuntia: "Suuri on efesolaisten Artemis!" Mutta kun kaupungin kansleri oli saanut kansan rauhoittumaan, hän sanoi: "Efeson miehet, onko ketään, joka ei tiedä, että efesolaisten kaupunki on suuren Artemiin temppelin ja hänen taivaasta pudonneen kuvansa vaalija? Koska tämä on kiistatonta, teidän tulee siis pysyä rauhallisina eikä tehdä mitään harkitsematonta. Olette kuitenkin tuoneet tänne nämä miehet, jotka eivät ole temppelin ryöstäjiä eivätkä ole meidän jumalatartamme pilkanneet. Jos siis Demetriuksella ja hänen ammattitovereillaan on riita-asiaa jotakuta vastaan, niin pidetäänhän oikeudenistuntoja ja onhan käskynhaltijoita. Vetäkööt toisensa oikeuteen. Jos teillä on vielä jotakin muuta vaadittavaa, niin ratkaistakoon asia laillisessa kansankokouksessa. Sillä tämänpäiväisen tapahtuman tähden olemme vaarassa joutua syytteeseen kapinasta, vaikkei mitään aihetta olekaan. Silloin emme voi vastata tästä mellakasta." Näin puhuen hän sai kokouksen hajaantumaan. Kun meteli oli asettunut, Paavali kutsui opetuslapset luokseen, hyvästeli heidät ja lähti matkustamaan Makedoniaan. Kuljettuaan niiden paikkakuntien läpi ja puhuttuaan siellä monta kehotuksen sanaa hän tuli Kreikkaan. Siellä hän oleskeli kolme kuukautta. Kun juutalaiset olivat tehneet häntä vastaan salahankkeen hänen aikoessaan lähteä purjehtimaan Syyriaan, hän päätti palata Makedonian kautta. Häntä seurasivat Aasian maakuntaan asti berealainen Soopater, tessalonikalaisista Aristarkus ja Sekundus, derbeläinen Gaius, Timoteus sekä Aasian maakuntalaiset Tykikus ja Trofimus. Nämä menivät edeltä ja odottivat meitä Trooaassa. Me taas purjehdimme happamattoman leivän juhlan jälkeen Filippistä ja tulimme viidentenä päivänä heidän luokseen Trooaaseen ja viivyimme siellä seitsemän päivää. Kun viikon ensimmäisenä päivänä olimme kokoontuneet murtamaan leipää, Paavali, joka seuraavana päivänä aikoi matkustaa pois, keskusteli heidän kanssaan ja pitkitti puhettaan puoliyöhön asti. Monta lamppua oli palamassa yläsalissa, jossa olimme koolla. Eräs nuorukainen, nimeltä Eutykos, istui ikkunalla, ja kun Paavalin puhe kesti niin kauan, hän vaipui sikeään uneen ja putosi uneen vaipuneena kolmannesta kerroksesta alas, ja hänet nostettiin maasta kuolleena. Mutta Paavali meni alas, kumartui hänen ylitseen, kiersi kätensä hänen ympärilleen ja sanoi: "Älkää hätäilkö, sillä hänessä on vielä henki." Hän meni jälleen ylös, mursi leipää ja söi. Hän puhui kauan heidän kanssaan, päivän koittoon asti, ja lähti sitten matkaan. He veivät pojan sieltä elävänä ja tulivat suuresti lohdutetuiksi. Mutta me menimme edeltä ja astuimme laivaan ja purjehdimme Assoon. Sieltä aioimme ottaa Paavalin laivaan, sillä hän oli niin määrännyt aikoen itse kulkea maitse. Kun hän liittyi meihin Assossa, otimme hänet laivaan ja tulimme Mityleneen. Sieltä purjehdimme ja saavuimme seuraavana päivänä Kion kohdalle. Seuraavana päivänä saavuimme Samoon ja viivyttyämme Trogyllionissa tulimme seuraavana päivänä Miletoon. Sillä Paavali oli päättänyt purjehtia Efeson ohi, ettei häneltä kuluisi aikaa Aasiassa. Hän näet piti kiirettä ehtiäkseen, jos mahdollista, helluntaiksi Jerusalemiin. Mutta Miletosta hän lähetti sanan Efesoon ja kutsui luokseen seurakunnan vanhimmat. Kun he saapuivat hänen luokseen, hän sanoi heille: "Te tiedätte ensimmäisestä päivästä asti, kun tulin Aasian maakuntaan, miten olen kaiken aikaa ollut kanssanne, kuinka olen palvellut Herraa kaikella nöyryydellä ja monin kyynelin ja koettelemuksissa, jotka ovat kohdanneet minua juutalaisten salahankkeiden tähden; kuinka en ole vetäytynyt pois julistamasta teille sitä, mikä on hyödyllistä, ja opettamasta teitä julkisesti ja huone huoneelta. Olen todistanut sekä juutalaisille että kreikkalaisille parannusta kääntymyksessä Jumalan puoleen ja uskoa meidän Herraamme Jeesukseen Kristukseen. Nyt, katso, minä matkustan Hengen sitomana Jerusalemiin, enkä tiedä, mikä siellä kohtaa minua. Sen vain tiedän, että Pyhä Henki jokaisessa kaupungissa todistaa minulle ja sanoo, että kahleet ja ahdistukset odottavat minua. En kuitenkaan pidä henkeäni itselleni minkään arvoisena, kunhan vain täytän juoksuni ilolla ja sen viran, jonka olen saanut Herralta Jeesukselta: Jumalan armon evankeliumin todistamisen. Nyt, katso, minä tiedän, ettette enää saa nähdä kasvojani, ei kukaan teistä, joiden keskuudessa olen vaeltanut ja saarnannut Jumalan valtakuntaa. Sen tähden todistan teille tänä päivänä, että minä olen viaton kaikkien vereen. Sillä en ole vetäytynyt pois julistamasta teille Jumalan koko neuvoa. Ottakaa siis vaari itsestänne ja kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on pannut teidät kaitsijoiksi paimentamaan Jumalan seurakuntaa, jonka hän omalla verellään on itselleen ansainnut. Minä tiedän, että lähtöni jälkeen keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä, ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää oppia puhuvat vetääkseen opetuslapset mukaansa. Valvokaa sen tähden ja muistakaa, että olen kolme vuotta lakkaamatta yötä ja päivää kyynelin neuvonut teitä itse kutakin. Nyt uskon teidät, veljet, Jumalan ja hänen armonsa sanan haltuun, hänen, joka on voimallinen rakentamaan teitä ja antamaan teille perintöosan kaikkien pyhitettyjen joukossa. En ole halunnut kenenkään hopeaa, kultaa tai vaatteita. Tiedätte itse, että nämä käteni ovat työllään hankkineet, mitä tovereitteni kanssa olen tarvinnut. Kaikessa olen osoittanut teille, että näin työtä tehden tulee huolehtia heikoista ja muistaa nämä Herran Jeesuksen sanat, jotka hän itse sanoi: 'Autuaampaa on antaa kuin ottaa vastaan.'" Tämän sanottuaan hän polvistui ja rukoili heidän kaikkien kanssa. He ratkesivat kaikki haikeasti itkemään ja lankesivat Paavalin kaulaan ja suutelivat häntä. Eniten heitä suretti se sana, jonka hän oli sanonut, etteivät he enää saisi nähdä hänen kasvojaan. He saattoivat hänet laivaan. Tapahtui, että erosimme heistä ja lähdimme purjehtimaan kiireesti suoraa päätä Koos-saareen, mutta seuraavana päivänä Rodoon ja sieltä Pataraan. Sieltä löysimme Foinikiaan menevän laivan, astuimme siihen ja lähdimme purjehtimaan. Kun Kypros alkoi näkyä ja oli jäänyt vasemmalle, purjehdimme Syyriaan ja laskimme maihin Tyyroon. Siellä laivan oli näet määrä purkaa lastinsa. Tavattuamme opetuslapset viivyimme siellä seitsemän päivää. He sanoivat Hengen vaikutuksesta Paavalille, ettei hän menisi Jerusalemiin. Mutta kun ne päivät olivat kuluneet, lähdimme matkaan, ja kaikki saattoivat vaimoineen ja lapsineen meitä kaupungin ulkopuolelle saakka. Laskeuduimme rannalla polvillemme ja rukoilimme. Sanottuamme jäähyväiset toisillemme astuimme laivaan, ja he palasivat koteihinsa. Tyyrosta me saavuimme Ptolemaihin, ja siihen päättyi purjehduksemme. Tervehdimme veljiä siellä ja viivyimme päivän heidän luonaan. Mutta seuraavana päivänä me, jotka olimme olleet Paavalin mukana, lähdimme sieltä ja tulimme Kesareaan, jossa menimme evankelista Filippoksen taloon, joka oli yksi niistä seitsemästä, ja jäimme hänen luokseen. Hänellä oli neljä tytärtä, neitsyttä, jotka profetoivat. Siellä viivyimme useita päiviä. Sinne tuli Juudeasta eräs profeetta, nimeltä Agabus. Tultuaan luoksemme hän otti Paavalin vyön, sitoi sillä hänen jalkansa ja kätensä ja lausui: "Näin sanoo Pyhä Henki: 'Sen miehen, jonka vyö tämä on, juutalaiset sitovat näin Jerusalemissa ja luovuttavat pakanoiden käsiin.'" Kun sen kuulimme, kehotimme, sekä me että ne, jotka siellä asuivat, ettei hän menisi Jerusalemiin. Silloin Paavali vastasi ja sanoi: "Mitä teette, kun itkette ja särjette sydäntäni? Sillä minä olen valmis, en ainoastaan tulemaan sidotuksi, vaan myös kuolemaan Jerusalemissa Herran Jeesuksen nimen tähden." Mutta kun hän ei taipunut, rauhoituimme ja sanoimme: "Tapahtukoon Herran tahto." Niiden päivien kuluttua valmistauduimme matkaan ja menimme ylös Jerusalemiin. Kanssamme lähti myös opetuslapsia Kesareasta, jotka veivät meidät majapaikkaamme erään vanhan opetuslapsen, kyproslaisen Mnasonin, luo. Saavuttuamme Jerusalemiin veljet ottivat meidät iloiten vastaan. Seuraavana päivänä Paavali meni kanssamme Jaakobin luo, ja kaikki vanhimmat saapuivat sinne. Kun hän oli heitä tervehtinyt, hän kertoi kohta kohdalta kaikki, mitä Jumala hänen palvelusvirkansa kautta oli tehnyt pakanoiden keskuudessa. Sen kuultuaan he ylistivät Jumalaa ja sanoivat Paavalille: "Sinä näet, veli, kuinka monta tuhatta juutalaista on niitä, jotka ovat uskoneet, ja he ovat kaikki lainkiivailijoita. Mutta heille on kerrottu sinusta, että opetat kaikkia pakanoiden keskuudessa asuvia juutalaisia luopumaan Mooseksesta sanoen, etteivät ympärileikkaisi lapsiaan ja vaeltaisi tapojen mukaan. Mitä siis on tehtävä? Varmaankin on suuri joukko kokoontuva, sillä he saavat kuulla sinun tulleen. Tee siis tämä, minkä sinulle sanomme. Meillä on täällä neljä miestä, joilla on lupaus täytettävänä. Ota heidät luoksesi ja puhdistaudu heidän kanssaan ja maksa kulut heidän puolestaan, että he leikkauttaisivat tukkansa. Siitä kaikki huomaavat, ettei ole mitään perää siinä, mitä heille on kerrottu sinusta, vaan että sinäkin vaellat lain mukaan ja noudatat sitä. Mutta pakanoista, jotka ovat uskoneet, me olemme päättäneet ja kirjoittaneet kirjeen, että heidän täytyy karttaa epäjumalille uhrattua, verta ja lihaa, jonka veri ei ole laskettu pois, sekä haureutta." Silloin Paavali otti miehet luokseen, ja kun hän seuraavana päivänä oli puhdistautunut heidän kanssaan, hän meni temppeliin ja ilmoitti, milloin heidän puhdistumispäivänsä tulisivat päättymään, jota ennen heidän oli tuotava uhri itse kunkin edestä. Mutta kun ne seitsemän päivää olivat päättymässä, näkivät Aasian maakunnasta tulleet juutalaiset hänet temppelissä, saattoivat koko kansan kiihdyksiin ja kävivät häneen käsiksi ja huusivat: "Israelin miehet, auttakaa! Tämä on se mies, joka opettaa kaikkialla kaikkia ihmisiä kansaamme, lakiamme ja tätä paikkaa vastaan, onpa vielä tuonut kreikkalaisia temppeliinkin ja saastuttanut tämän pyhän paikan." Sillä he olivat ennen nähneet efesolaisen Trofimoksen kaupungilla hänen kanssaan ja luulivat, että Paavali oli tuonut hänet temppeliin. Koko kaupunki lähti liikkeelle, ja väkeä juoksi kokoon. He ottivat Paavalin kiinni, raastoivat hänet ulos temppelistä, ja heti portit suljettiin. Mutta kun he tahtoivat tappaa hänet, sai sotaväenosaston tuhannenpäällikkö sanan, että koko Jerusalem oli kuohuksissa. Tämä otti heti paikalla mukaansa sotilaita ja sadanpäälliköitä ja juoksi alas heidän luokseen. Kun he näkivät tuhannenpäällikön ja sotilaat, he lakkasivat lyömästä Paavalia. Silloin päällikkö astui esiin, otatti hänet kiinni, käski sitoa hänet kaksilla kahleilla ja kysyi, kuka hän oli ja mitä hän oli tehnyt. Mutta kansanjoukosta huusivat toiset sitä, toiset tätä. Koska hän melun tähden ei voinut saada varmuutta, hän käski viedä hänet kasarmiin. Mutta kun Paavali tuli portaille, täytyi sotamiesten kantaa häntä kansan väkivallan tähden, sillä suuri kansanpaljous seurasi perässä ja huusi: "Vie pois hänet!" Kun oltiin kuljettamassa Paavalia sisälle kasarmiin, hän sanoi tuhannenpäällikölle: "Onko minun lupa sanoa sinulle jotakin?" Niin tämä sanoi: "Osaatko kreikkaa? Etkö sitten olekaan se egyptiläinen, joka hiljan nosti kapinaan ne neljätuhatta murhamiestä ja vei heidät erämaahan?" Paavali sanoi: "Minä olen juutalainen mies, Tarson, huomattavan Kilikian kaupungin, kansalainen. Pyydän sinua, salli minun puhua kansalle." Kun hän sen salli, Paavali, seisoen portailla viittasi kädellään kansalle. Kun oli syntynyt syvä hiljaisuus, hän puhui heille heprean kielellä ja sanoi: "Miehet, veljet ja isät, kuulkaa puolustuspuhettani, jonka nyt teille pidän." Kun he kuulivat hänen puhuvan heille hepreankielellä, syntyi vielä suurempi hiljaisuus. Hän sanoi: "Minä olen juutalainen, syntynyt Kilikian Tarsossa, mutta kasvatettu tässä kaupungissa ja opetettu Gamalielin jalkojen juuressa noudattamaan tarkasti isien lakia. Olin Jumalan puolesta kiivailija, niin kuin te kaikki tänä päivänä olette. Vainosin tätä tietä aina kuolemaan asti, sitoen ja luovuttaen vankiloihin sekä miehiä että naisia, kuten myös ylipappi minusta todistaa, ja koko vanhimmisto. Sain heiltä myös kirjeitä veljille, ja matkustin Damaskoon tuodakseni sidottuina Jerusalemiin rangaistaviksi ne, jotka siellä olivat. Niin tapahtui, kun matkalla ollessani lähestyin Damaskoa, että keskipäivän aikaan leimahti yhtäkkiä taivaasta kirkas valo ympärilläni. Kaaduin maahan ja kuulin äänen sanovan minulle: 'Saul, Saul, miksi vainoat minua?' Minä vastasin: 'Kuka olet, herra?' Hän sanoi minulle: 'Minä olen Jeesus Nasaretilainen, jota sinä vainoat.' Ne, jotka olivat kanssani, näkivät tosin valon, mutta eivät saaneet selvää äänestä, joka minulle puhui. Sanoin: 'Herra, mitä minun pitää tehdä?' Herra sanoi minulle: 'Nouse ja mene Damaskoon, siellä sinulle sanotaan kaikki, mikä sinulle on tehtäväksi asetettu.' Kun valon kirkkaudesta tulin näkemättömäksi, taluttivat toverini minua kädestä, ja saavuin Damaskoon. Eräs mies, hurskas lain mukaan, nimeltä Ananias, josta kaikki siellä asuvat juutalaiset todistivat hyvää, tuli luokseni, astui eteeni ja sanoi minulle: 'Saul, veljeni, näe jälleen.' Siitä hetkestä minä näin hänet. Hän sanoi: 'Isiemme Jumala on valinnut sinut tuntemaan hänen tahtonsa ja näkemään Vanhurskaan ja kuulemaan hänen suunsa äänen, sillä sinä olet oleva hänen todistajansa kaikkien ihmisten edessä, sen, mitä olet nähnyt ja kuullut. Nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi Herran nimeä, ota kaste ja pese pois syntisi.' Kun olin palannut Jerusalemiin, tapahtui rukoillessani temppelissä, että jouduin hurmoksiin ja näin hänet. Hän sanoi minulle: 'Riennä ja lähde pian pois Jerusalemista, sillä he eivät ota vastaan todistustasi minusta.' Minä sanoin: 'Herra, he tietävät itse, että minä panin vankilaan ja ruoskin jokaisessa synagogassa niitä, jotka uskoivat sinuun. Kun Stefanoksen, sinun todistajasi, veri vuodatettiin, olin itsekin läsnä, hyväksyin hänen murhaamisensa ja vartioin hänen surmaajiensa vaatteita.' Mutta hän sanoi minulle: 'Mene, sillä minä lähetän sinut kauas pakanoiden luo.'" Tähän sanaan asti he kuuntelivat häntä. Mutta silloin he korottivat äänensä ja sanoivat: "Pois maan päältä tuollainen! Sillä hänen ei sovi elää." Kun he huusivat ja heittelivät vaatteitaan ja viskelivät tomua ilmaan, käski tuhannenpäällikkö viedä hänet kasarmiin, ja saadakseen tietää, mistä syystä he niin hänelle huusivat, hän määräsi hänet ruoskimalla tutkittavaksi. Mutta kun he olivat oikaisseet hänet ruoskittavaksi, Paavali sanoi siinä seisovalle sadanpäällikölle: "Onko teidän lupa ruoskia Rooman kansalaista, vieläpä ilman tuomiota?" Kun sadanpäällikkö sen kuuli, hän meni ilmoittamaan tuhannenpäällikölle ja sanoi: "Mitä aiot tehdä? Tämä mies on Rooman kansalainen." Niin päällikkö meni Paavalin luo ja sanoi hänelle: "Sano minulle: oletko sinä Rooman kansalainen?" Hän sanoi: "Olen." Niin tuhannenpäällikkö vastasi: "Minä olen paljolla rahalla hankkinut itselleni tämän kansalaisoikeuden." Paavali sanoi: "Mutta minulla se on syntymästäni asti." Silloin ne, jotka aikoivat tutkia häntä, lähtivät heti hänen luotaan. Myös päällikkö pelästyi saatuaan tietää, että Paavali oli Rooman kansalainen, kun oli sitonut hänet. Mutta seuraavana päivänä – koska hän tahtoi saada varman tiedon, mistä juutalaiset häntä syyttivät – hän päästi hänet siteistä ja käski ylipappien ja koko Neuvoston kokoontua, vei Paavalin alas ja asetti hänet heidän eteensä. Paavali loi katseensa Neuvostoon ja sanoi: "Miehet, veljet, minä olen kaikessa hyvällä omallatunnolla vaeltanut Jumalan edessä tähän päivään asti." Mutta ylipappi Ananias käski lähellä seisovia lyömään häntä vasten suuta. Silloin Paavali sanoi hänelle: "Jumala on lyövä sinua, sinä valkeaksi kalkittu seinä. Istutko sinä tuomitsemassa minua lain mukaan ja käsket vastoin lakia lyödä minua?" Niin ne, jotka seisoivat lähellä, sanoivat: "Solvaatko sinä Jumalan ylipappia?" Paavali sanoi: "En tiennyt, veljet, että hän on ylipappi, sillä kirjoitettu on: 'Kansasi ruhtinasta älä kiroa.'" Mutta koska Paavali tiesi osan heistä olevan saddukeuksia ja toisen osan fariseuksia, hän huusi Neuvoston edessä: "Miehet, veljet, minä olen fariseus, fariseuksen poika. Toivon ja kuolleitten ylösnousemuksen tähden minä olen tuomittavana." Kun hän oli tämän sanonut, nousi riita fariseusten ja saddukeusten kesken, ja kokous jakaantui. Sillä saddukeukset sanovat, ettei ylösnousemusta ole, ei enkeliä eikä henkeä, mutta fariseukset tunnustavat kummatkin. Syntyi suuri huuto, ja muutamat kirjanoppineet fariseusten puolueesta nousivat ja väittelivät kiivaasti ja sanoivat: "Emme löydä mitään pahaa tästä miehestä. Entä jos henki tai enkeli on puhunut hänelle? Älkäämme taistelko Jumalaa vastaan." Kun riita yhä kiihtyi, tuhannenpäällikkö pelkäsi, että he repisivät Paavalin kappaleiksi, ja käski sotaväen tulla alas ja temmata hänet heidän keskeltään ja viedä hänet kasarmiin. Mutta seuraavana yönä Herra seisoi Paavalin luona ja sanoi: "Ole turvallisella mielellä, sillä niin kuin olet todistanut minusta Jerusalemissa, niin sinun pitää todistaa minusta myös Roomassa." Mutta päivän tultua juutalaiset tekivät salaliiton ja vannoivat valan, etteivät söisi eivätkä joisi, ennen kuin olivat tappaneet Paavalin. Niitä oli yli neljäkymmentä miestä, jotka tekivät tämän salaliiton. He menivät ylipappien ja vanhinten luo ja sanoivat: "Me olemme kirotuksi tulemisen uhalla vannoneet, ettemme maista mitään, ennen kuin olemme tappaneet Paavalin. Pyytäkää te siis nyt yhdessä Neuvoston kanssa tuhannenpäälliköltä, että hän toisi hänet alas luoksenne, ikään kuin aikoisitte tarkemmin tutkia hänen asiaansa. Mutta me olemme valmiita tappamaan hänet, ennen kuin hän pääsee perille." Paavalin sisarenpoika, joka oli saanut kuulla väijytyksestä, saapui kasarmille, meni sisälle ja ilmoitti sen Paavalille. Niin Paavali kutsui luokseen erään sadanpäällikön ja sanoi: "Vie tämä nuorukainen tuhannenpäällikön luo, sillä hänellä on hänelle jotakin ilmoitettavaa." Hän otti hänet mukaansa, vei hänet tuhannenpäällikön luo ja sanoi: "Vanki Paavali kutsui minut luokseen ja pyysi tuomaan luoksesi tämän nuorukaisen, jolla on jotakin puhuttavaa sinulle." Tuhannenpäällikkö tarttui hänen käteensä, vei hänet erilleen ja kysyi: "Mitä ilmoitettavaa sinulla on minulle?" Hän sanoi: "Juutalaiset ovat päättäneet anoa sinulta, että veisit Paavalin huomenna alas Neuvostoon, ikään kuin aikoisit vielä tarkemmin tutkia hänen asiaansa. Mutta älä sinä suostu siihen, sillä yli neljäkymmentä miestä heidän joukostaan on häntä väijymässä, ja he ovat vannoneet valan, etteivät syö eivätkä juo, ennen kuin ovat tappaneet hänet. Nyt he ovat valmiina ja odottavat suostumustasi." Tuhannenpäällikkö päästi nuorukaisen menemään ja sanoi hänelle: "Älä kerro kenellekään, että olet ilmaissut tämän minulle." Sitten hän kutsui luokseen kaksi sadanpäällikköä ja sanoi heille: "Pitäkää yön kolmannesta hetkestä lähtien kaksisataa sotilasta valmiina lähtemään Kesareaan ja seitsemänkymmentä ratsumiestä ja kaksisataa keihäsmiestä, ja varatkaa ratsuja pannaksenne Paavalin ratsaille ja viedäksenne hänet vahingoittumattomana maaherra Feeliksin luo." Hän kirjoitti kirjeen, joka kuului näin: "Klaudius Lysias lausuu tervehdyksen korkea-arvoiselle maaherra Feeliksille. Tämän miehen ottivat juutalaiset kiinni ja aikoivat tappaa hänet. Tulin paikalle sotaväen kanssa ja pelastin hänet, saatuani tietää, että hän on Rooman kansalainen. Koska tahdoin tietää, mistä asiasta he häntä syyttivät, vein hänet heidän Neuvostoonsa. Havaitsin, että häntä syytettiin heidän lakiaan koskevista riitakysymyksistä, mutta ettei ollut kannetta mistään, mikä ansaitsisi kuoleman tai kahleet. Mutta kun minulle on annettu ilmi, että miestä vastaan on tekeillä salahanke, lähetän hänet nyt heti luoksesi. Olen myös kehottanut hänen syyttäjiään sanomaan sanottavansa häntä vastaan sinun edessäsi." Sotamiehet saamansa käskyn mukaan ottivat Paavalin ja veivät hänet yötä myöten Antipatrikseen. Seuraavana päivänä he antoivat ratsumiesten jatkaa hänen kanssaan matkaa, mutta itse he palasivat kasarmiin. Kun ratsumiehet tulivat Kesareaan, he antoivat kirjeen maaherralle ja veivät myös Paavalin hänen eteensä. Luettuaan kirjeen hän kysyi, mistä maakunnasta Paavali oli. Saatuaan tietää, että hän oli Kilikiasta, hän sanoi: "Kuulustelen sinua, kun syyttäjäsikin saapuvat." Hän käski vartioida häntä Herodeksen linnassa. Viiden päivän kuluttua ylipappi Ananias meni sinne alas vanhinten ja erään asianajajan, Tertulluksen, kanssa, ja he ilmoittivat maaherralle syyttävänsä Paavalia. Kun Paavali oli kutsuttu esille, Tertullus ryhtyi syyttämään ja sanoi: "Runsasta rauhaa olemme saaneet kauttasi nauttia, ja sinun toimestasi on saatu aikaan parannuksia tämän kansan hyväksi, sen kaikin puolin, kaikkialla ja kaikella kiitollisuudella tunnustamme, korkea-arvoinen Feeliks. Mutta etten kauan sinua viivyttäisi, pyydän sinua hetkisen meitä suosiollisesti kuulemaan. Olemme havainneet, että tämä mies on ruttotauti ja kapinannostaja kaikkien koko maanpiirin juutalaisten keskuudessa ja nasaretilaisten lahkon päämies, ja hän on yrittänyt saastuttaa temppelinkin. Sen tähden otimme hänet kiinni ja halusimme tuomita hänet meidän lakimme mukaan. Mutta Lysias, tuhannenpäällikkö, tuli ja vei hänet pois suurta voimaa käyttäen käsistämme ja määräsi hänen syyttäjiensä tulemaan luoksesi. Voit itse häntä tutkimalla saada tietää kaiken, mistä me häntä syytämme." Myös juutalaiset olivat samaa mieltä ja vakuuttivat asian niin olevan. Paavali vastasi, kun maaherra oli nyökännyt, että hän sai puhua: "Koska tiedän sinun monta vuotta olleen tämän kansan tuomarina, puhun luottamuksella asiani puolesta. Niin kuin voit saada tietää, ei ole kuin kaksitoista päivää siitä, kun menin Jerusalemiin rukoilemaan. He eivät tavanneet minua kenenkään kanssa väittelemästä eivätkä väentungoksia aikaansaamasta, ei temppelissä, synagogissa eikä kaupungilla, eivätkä myöskään voi näyttää sinulle toteen sitä, mistä he nyt syyttävät minua. Mutta sen sinulle tunnustan, että sen tien mukaisesti, jota he lahkoksi sanovat, niin palvelen isieni Jumalaa, että uskon kaiken, mitä on kirjoitettuna Laissa ja Profeetoissa, pitäen sen toivon Jumalaan, että on oleva ylösnousemus, jota nämä itsekin odottavat, sekä vanhurskasten että väärien. Sen tähden myös ahkeroin, että minulla olisi aina loukkaamaton omatunto Jumalan ja ihmisten edessä. Mutta nyt useampien vuosien kuluttua tulin tuomaan almuja kansalleni ja toimittamaan uhreja. Näitä toimittaessani muutamat Aasian maakunnasta tulleet juutalaiset tapasivat minut puhdistautuneena temppelissä, eikä ollut mitään väentungosta tai kapinaa. Heidän tulisi nyt olla saapuvilla sinun edessäsi ja syyttää, jos heillä olisi jotakin minua vastaan. Tai sanokoot nämä läsnä olevat, mitä rikollista he minussa huomasivat, kun seisoin Neuvoston edessä, jollei siksi luettane tätä ainoaa lausetta, jonka huusin seisoessani heidän keskellään: 'Kuolleitten ylösnousemuksen tähden minä olen tänään teidän tuomittavananne.'" Mutta Feeliks, jolla oli hyvin tarkka tieto tästä tiestä, lykkäsi heidän asiansa toistaiseksi, sanoen: "Kun tuhannenpäällikkö Lysias tulee tänne, tutkin teidän asianne." Hän käski sadanpäällikön pitää Paavalia vartioituna, mutta lievässä vankeudessa estämättä ketään hänen omaisistaan tekemästä hänelle palvelusta. Muutamien päivien kuluttua Feeliks tuli vaimonsa Drusillan kanssa, joka oli juutalainen, haetti Paavalin ja kuunteli hänen puhettaan uskosta Kristukseen Jeesukseen. Mutta kun Paavali puhui vanhurskaudesta ja itsensähillitsemisestä ja tulevasta tuomiosta, Feeliks pelästyi ja sanoi: "Mene tällä kertaa pois, mutta kun minulle sopii, kutsun sinut taas." Sen lisäksi hän myös toivoi, että Paavali antaisi hänelle rahaa, jotta hän päästäisi hänet vapaaksi. Sen tähden hän useita kertoja haetti hänet luokseen ja puhui hänen kanssaan. Mutta kahden vuoden kuluttua Porkius Festus tuli Feeliksin sijaan. Kun Feeliks tavoitteli juutalaisten suosiota, hän jätti Paavalin kahleisiin. Kun nyt Festus oli astunut maaherran virkaan, hän lähti kolmen päivän kuluttua Kesareasta ylös Jerusalemiin. Ylipapit ja juutalaisten ensimmäiset miehet ilmoittivat hänelle syyttävänsä Paavalia ja pyysivät häneltä ja anoivat suosionosoitusta Paavalia vastaan, että hän lähettäisi hakemaan hänet Jerusalemiin. He näet valmistelivat väijytystä tappaakseen hänet matkalla. Mutta Festus vastasi, että Paavalia pidettiin Kesareassa ja että hän itse aikoi heti lähteä sinne. Hän sanoi: "Tulkoot siis teidän johtajanne mukanani sinne alas, ja jos siinä miehessä on jotakin väärää, syyttäkööt häntä." Viivyttyään heidän luonaan runsaat kymmenen päivää hän meni alas Kesareaan. Seuraavana päivänä hän istui tuomarinistuimelle ja käski tuoda Paavalin eteensä. Kun hän oli saapunut, asettuivat ne juutalaiset, jotka olivat tulleet Jerusalemista, hänen ympärilleen ja tekivät useita ja raskaita syytöksiä, joita he eivät kyenneet näyttämään toteen. Paavali näet torjui syytökset ja sanoi: "En ole rikkonut mitään juutalaisten lakia, temppeliä enkä keisaria vastaan." Festus, joka tavoitteli juutalaisten suosiota, vastasi Paavalille ja sanoi: "Tahdotko lähteä Jerusalemiin ja siellä vastata näihin syytöksiin minun edessäni?" Mutta Paavali sanoi: "Seison keisarin tuomioistuimen edessä, ja sen edessä minut tulee tuomita. Juutalaisia vastaan en ole mitään rikkonut, niin kuin sinä hyvin tiedät. Vaan jos muuten olen rikkonut ja tehnyt jotakin, mikä ansaitsee kuoleman, en pyri pääsemään kuolemasta. Mutta jos ei ole tapahtunut mitään siitä, mistä nämä minua syyttävät, kukaan ei voi luovuttaa minua heille. Vetoan keisariin." Silloin Festus, neuvoteltuaan neuvoskuntansa kanssa, vastasi: "Keisariin olet vedonnut, mene keisarin eteen." Muutamien päivien kuluttua kuningas Agrippa ja Bernike saapuivat Kesareaan tervehtimään Festusta. Kun he viipyivät siellä useampia päiviä, Festus kertoi Paavalin asian kuninkaalle ja sanoi: "Täällä on eräs mies, jonka Feeliks on jättänyt vankeuteen. Käydessäni Jerusalemissa juutalaisten ylipapit ja vanhimmat ilmoittivat syyttävänsä häntä ja pyysivät, että hänet tuomittaisiin. Mutta vastasin heille: 'Roomalaisten tapa ei ole antaa ketään alttiiksi, ennen kuin syytetty on asetettu vastakkain syyttäjiensä kanssa ja on saanut puolustautua syytöstä vastaan.' Kun he olivat kokoontuneet tänne, istuin viivyttelemättä seuraavana päivänä tuomarinistuimelle ja käskin tuoda miehen eteeni. Mutta kun hänen syyttäjänsä seisoivat hänen ympärillään, he eivät syyttäneet häntä mistään sellaisesta rikoksesta, kuin minä olin odottanut, vaan heillä oli häntä vastaan riitaa joistakin heidän uskonasioistaan ja jostakin Jeesuksesta, joka oli kuollut, mutta jonka Paavali väitti elävän. Kun olin epätietoinen, miten tällainen asia oli tutkittava, kysyin, tahtoiko hän mennä Jerusalemiin ja siellä vastata näihin syytöksiin. Mutta kun Paavali vetosi ja vaati, että hänet oli säilytettävä majesteetin tutkittavaksi, käskin vartioida häntä, kunnes lähetän hänet keisarin eteen." Agrippa sanoi Festukselle: "Tahtoisin itsekin kuulla sitä miestä." Tämä sanoi: "Huomenna saat häntä kuulla." Seuraavana päivänä Agrippa ja Bernike saapuivat suurella loistolla ja menivät oikeussaliin tuhannenpäälliköiden ja kaupungin ylhäisten miesten kanssa, ja Paavali tuotiin Festuksen käskystä sinne. Festus sanoi: "Kuningas Agrippa ja kaikki muut, jotka meidän kanssamme olette läsnä, tässä näette sen miehen, jonka tähden koko juutalaisten joukko sekä Jerusalemissa että täällä on ahdistanut minua huutaen, ettei hänen pidä enää saada elää. Minä kuitenkin huomasin, ettei hän ole tehnyt mitään, mikä ansaitsisi kuoleman. Mutta kun hän itse vetosi majesteettiin, päätin lähettää hänet sinne. Mitään varmaa minulla ei kuitenkaan ole, mitä hänestä herralleni kirjoittaisin. Sen vuoksi tuotin hänet teidän eteenne ja varsinkin sinun eteesi, kuningas Agrippa, että minulla tutkinnan tapahduttua olisi, mitä kirjoittaa. Sillä mielettömältä näyttää minusta lähettää vanki, antamatta tietää häntä vastaan tehtyjä syytöksiä." Agrippa sanoi Paavalille: "Sinun on lupa puhua puolestasi." Silloin Paavali ojensi kätensä ja lausui puolustuksekseen: "Pidän itseäni onnellisena, kuningas Agrippa, kun sinun edessäsi saan tänä päivänä puolustautua kaikesta siitä, mistä juutalaiset minua syyttävät, varsinkin, koska sinä tarkkaan tunnet kaikki juutalaisten tavat ja riitakysymykset. Sen tähden pyydän sinua kärsivällisesti kuulemaan minua. Kaikki juutalaiset tuntevat elämäni nuoruudestani asti, koska alusta alkaen olen elänyt kansani keskuudessa ja Jerusalemissa. He tuntevat minut jo entuudestaan, jos tahtovat sen todistaa, että meidän uskontomme ankarimman lahkon mukaan olen elänyt fariseuksena. Nyt seison oikeuden edessä sen tähden, että panen toivoni siihen lupaukseen, jonka Jumala on isillemme antanut ja jonka meidän kaksitoista sukukuntaamme, yötä päivää hartaasti palvellen Jumalaa, toivovat heille toteutuvan. Tämän toivon tähden, kuningas, juutalaiset minua syyttävät. Miksi teistä on uskomatonta, että Jumala herättää kuolleet? Luulin minäkin, että minun tuli paljon taistella Jeesuksen, Nasaretilaisen, nimeä vastaan, ja niin teinkin Jerusalemissa. Paljon pyhiä minä suljin vankiloihin saatuani ylipapeilta siihen valtuuden, ja kun heitä tapettiin, annoin ääneni sen puolesta. Kaikkialla synagogissa usein koetin rankaisemalla pakottaa heitä pilkkaamaan, ja menin niin pitkälle raivossani heitä vastaan, että vainosin heitä aina ulkomaan kaupunkeihin saakka. Kun näissä asioissa matkustin Damaskoon ylipappien valtuudella ja suostumuksella, kuningas, näin tiellä keskellä päivää taivaasta tulevan valon, auringon paistetta kirkkaamman, loistavan minun ja matkatoverieni ympärillä. Me kaaduimme kaikki maahan, ja kuulin äänen sanovan minulle heprean kielellä: 'Saul, Saul, miksi vainoat minua? Työlästä sinun on potkia tutkainta vastaan.' Minä sanoin: 'Kuka olet, herra?' Herra sanoi: 'Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat. Mutta nouse ja seiso jaloillasi, sillä sitä varten olen sinulle ilmestynyt, että asettaisin sinut palvelijakseni ja sen todistajaksi, mitä olet nähnyt, niin myös sen, minkä sinulle ilmoitan. Pelastan sinut sekä oman kansasi että pakanoiden käsistä, joiden luo sinut nyt lähetän avaamaan heidän silmänsä, että he kääntyisivät pimeydestä valkeuteen ja saatanan vallasta Jumalan luo ja ottaisivat vastaan syntien anteeksiantamuksen ja perintöosan pyhitettyjen joukossa uskossa minuun.' Sen tähden, kuningas Agrippa, en voinut olla tottelematta taivaallista näkyä, vaan saarnasin ensin sekä Damaskon että Jerusalemin asukkaille, sitten koko Juudean maalle ja pakanoille mielenmuutosta ja kääntymystä Jumalan puoleen, ja että he tekisivät mielenmuutoksen soveliaita tekoja. Tämän tähden juutalaiset ottivat minut kiinni temppelissä ja yrittivät väkivalloin minut surmata. Mutta Jumalan avulla, jota olen saanut tähän päivään asti, seison todistamassa sekä pienille että suurille, enkä puhu mitään muuta, kuin minkä profeetat ja Mooses ovat sanoneet tulevan tapahtumaan, että nimittäin Kristuksen piti kärsiä ja kuolleitten ylösnousemuksen esikoisena julistaa valoa sekä tälle kansalle että pakanoille." Mutta kun hän näin puolustautui, Festus sanoi suurella äänellä: "Olet hullu, Paavali, suuri oppineisuutesi tekee sinut hulluksi." Mutta hän sanoi: "En ole hullu, korkea-arvoinen Festus, vaan puhun totuuden ja terveellisen opin sanoja. Kuningas kyllä nämä tietää, jonka tähden puhunkin hänelle rohkeasti. Sillä en usko minkään näistä asioista olevan häneltä salassa. Eiväthän nämä ole missään nurkassa tapahtuneet. Uskotko, kuningas Agrippa, profeettoja? Tiedän, että uskot." Niin Agrippa sanoi Paavalille: "Oletpa vähällä vakuuttaa minut kristityksi." Mutta Paavali sanoi: "Rukoilen Jumalaa, että, olipa vähällä tai paljolla, et ainoastaan sinä, vaan myös kaikki te, jotka minua tänään kuulette, tulisitte sellaisiksi, kuin minäkin olen, näitä kahleita lukuun ottamatta." Kuningas nousi, samoin maaherra ja Bernike sekä ne, jotka istuivat heidän kanssaan. Mennessään he puhuivat keskenään sanoen: "Tämä mies ei ole tehnyt mitään, mikä ansaitsisi kuoleman tai kahleet." Agrippa sanoi Festukselle: "Tämän miehen olisi voinut päästää irti, jos hän ei olisi vedonnut keisariin." Kun oli päätetty, että meidän oli purjehdittava Italiaan, luovutettiin Paavali ja muutamia muita vankeja erään Julius-nimisen, keisarilliseen sotilasosastoon kuuluvan sadanpäällikön haltuun. Astuimme adramyttionilaiseen laivaan, jonka oli määrä purjehtia Aasian maakunnan rannikkopaikkoihin, ja lähdimme merelle, ja seurassamme oli makedonialainen Aristarkus Tessalonikasta. Seuraavana päivänä laskimme Siidoniin. Julius kohteli Paavalia ystävällisesti ja salli hänen mennä ystäviensä luo saamaan hoitoa. Sieltä laskeuduttuamme merelle purjehdimme Kyproksen suojaan, koska tuulet olivat vastaiset. Kun olimme sivuuttaneet avomerta purjehtien Kilikian ja Pamfylian, tulimme maihin Lykian Myrassa. Sieltä sadanpäällikkö löysi aleksandrialaisen Italiaan menevän laivan ja siirsi meidät siihen. Monta päivää purjehdimme hitaasti ja pääsimme vaivoin Knidon kohdalle. Mutta kun tuulelta emme päässeet sinne, purjehdimme Salmonen editse Kreetan suojaan. Kuljettuamme vaivalloisesti lähellä sen rantaa saavuimme erääseen paikkaan, jonka nimi oli Kauniit Satamat ja jota lähellä oli Lasaian kaupunki. Mutta koska oli kulunut paljon aikaa ja purjehtiminen oli jo vaarallista, sillä paastokin oli jo ohi, Paavali varoitti heitä ja sanoi: "Miehet, näen, että purjehtimisesta tulee aiheutumaan vahinkoa ja suurta tuhoa, ei ainoastaan lastille ja laivalle, vaan myös hengellemme." Mutta sadanpäällikkö uskoi enemmän perämiestä ja laivan omistajaa kuin Paavalin sanoja. Koska satama oli sopimaton talvehtimiseen, useimmat olivat sitä mieltä, että heidän oli sieltä lähdettävä voidakseen päästä talvehtimaan Foiniksiin, erääseen Kreetan satamaan, joka antaa lounaaseen ja luoteeseen päin. Kun etelätuuli alkoi puhaltaa, he luulivat pääsevänsä perille, nostivat ankkurin ja kulkivat aivan Kreetan läheltä. Mutta ennen pitkää syöksyi saaren yli raju tuuli, niin sanottu koillismyrsky. Kun laiva ryöstäytyi sen mukaan eikä voinut nousta tuuleen, jätimme sen valtoihinsa ja jouduimme tuuliajolle. Päästyämme erään pienen, Klauda-nimisen saaren suojaan töin tuskin saimme laivaveneen talteen. Vedettyään sen ylös he ryhtyivät varokeinoihin ja sitoivat veneen köysillä kiinni, ja kun he pelkäsivät ajautuvansa Syrtteihin, he laskivat ajoankkurin, ja niin he ajelehtivat. Mutta kun rajuilma ahdisti meitä ankarasti, he heittivät seuraavana päivänä lastin mereen, ja kolmantena päivänä omin käsin viskasimme mereen laivan varusteet. Mutta kun ei näkynyt aurinkoa eikä tähtiä moneen päivään ja kova myrsky painoi päälle, meiltä katosi viimein kaikki pelastumisen toivo. Kun oli oltu kauan syömättä, Paavali nousi heidän keskellään ja sanoi: "Miehet, teidän olisi pitänyt totella minua ja olla lähtemättä Kreetalta. Siten olisitte säästyneet tästä vaivasta ja vahingosta. Mutta nyt kehotan teitä olemaan rohkealla mielellä, sillä yksikään teistä ei huku, ainoastaan laiva. Sillä tänä yönä seisoi luonani Jumalan Enkeli, jonka oma olen ja jota myös palvelen, ja sanoi: 'Älä pelkää, Paavali, keisarin edessä sinun pitää seistä. Katso, Jumala on lahjoittanut sinulle kaikki, jotka purjehtivat kanssasi.' Olkaa sen tähden rohkealla mielellä, miehet, sillä minulla on se usko Jumalaan, että niin käy, kuin minulle on puhuttu. Mutta jollekin saarelle meidän täytyy ajautua." Kun tuli neljästoista yö ajelehtiessamme Adrianmerellä, merimiehistä tuntui keskiyön aikaan, että lähestyttiin jotakin maata. Luodattuaan he huomasivat syvyyden olevan kaksikymmentä syltä, ja vähän matkaa kuljettuaan he taas luotasivat ja huomasivat syvyyden viideksitoista syleksi. He pelkäsivät meidän ajautuvan karille, laskivat laivan perästä neljä ankkuria ja toivoivat päivän tulevan. Mutta merimiehet yrittivät paeta laivasta ja laskivat veneen mereen sillä tekosyyllä, että muka aikoivat keulapuolesta laskea ankkureita. Silloin Paavali sanoi sadanpäällikölle ja sotilaille: "Jos nuo eivät pysy laivassa, te ette voi pelastua." Silloin sotamiehet hakkasivat poikki veneen köydet ja antoivat sen pudota. Ennen päivän tuloa Paavali kehotti kaikkia nauttimaan ruokaa, sanoen: "Tänään olette jo neljättätoista päivää odottaneet ja olleet syömättä ettekä ole ottaneet mitään ruokaa. Sen tähden kehotan teitä nauttimaan ruokaa, sillä se on tarpeen pelastuaksenne, sillä yhdeltäkään teistä ei hiuskarvakaan katoa päästä." Tämän sanottuaan hän otti leivän ja kiitti Jumalaa kaikkien nähden, mursi ja alkoi syödä. Silloin kaikki tulivat rohkealle mielelle, ja he ottivat ruokaa. Meitä oli laivassa kaikkiaan kaksisataa seitsemänkymmentä kuusi henkeä. Kun he olivat tulleet ravituiksi, he kevensivät laivaa heittämällä vehnän mereen. Päivän tultua he eivät tunteneet maata, mutta huomasivat lahden, jossa oli sopiva ranta. Siihen he päättivät, jos mahdollista, laskea laivan. Nostettuaan ankkurit he antoivat niiden painua. Samalla he päästivät peräsinten köydet, nostivat keulapurjeen tuuleen ja ohjasivat rantaa kohti. Mutta he joutuivat karille ja laiva törmäsi siihen. Keula tarttui kiinni ja jäi liikkumattomaksi, mutta laivan perä hajosi aaltojen voimasta. Mutta sotilailla oli aikomus tappaa vangit, ettei kukaan karkaisi uimalla. Mutta sadanpäällikkö, joka tahtoi pelastaa Paavalin, esti heitä ja käski uimataitoisten ensiksi heittäytyä veteen ja lähteä maihin ja sitten muiden, kenen laudoilla, kenen laivankappaleilla. Näin tapahtui, ja kaikki pelastuivat maihin. Kun olimme pelastuneet, saimme tietää, että saaren nimi oli Melite. Barbaarit osoittivat meille suurta ystävällisyyttä, sytyttivät nuotion ja ottivat meidät kaikki sen ääreen, kun oli alkanut sataa ja oli kylmä. Mutta Paavali kokosi kasan risuja, ja kun hän pani ne nuotioon, tuli kyy kuumuuden tähden esiin ja kävi kiinni hänen käteensä. Kun asukkaat näkivät elukan riippuvan kiinni hänen kädessään, he sanoivat toisilleen: "Varmaan tuo mies on murhaaja, koska kostotar ei sallinut hänen elää, vaikka hän pelastuikin merestä." Mutta hän pudisti elukan tuleen, eikä hänelle tapahtunut mitään pahaa. He odottivat hänen [kätensä] tulehtuvan tai hänen kaatuvan äkkiä kuolleena maahan. Mutta kun he olivat kauan odottaneet ja näkivät, ettei hänelle tapahtunut mitään pahaa, he muuttivat mielensä ja sanoivat hänen olevan jumala. Lähellä sitä paikkaa oli saaren ensimmäisellä miehellä, jonka nimi oli Publius, maatiloja. Hän otti meidät vastaan ja piti meitä ystävällisesti kolme päivää vierainaan. Mutta tapahtui, että Publiuksen isä makasi sairaana kuumeessa ja punataudissa, ja Paavali meni hänen luokseen, rukoili ja pani kätensä hänen päälleen ja paransi hänet. Kun tämä siis oli tapahtunut, muutkin saarella olevat sairaat tulivat, ja heidät parannettiin. He osoittivat meille myös monin tavoin kunniaa, ja lähtiessämme merelle he panivat mukaan, mitä tarvitsimme. Kolmen kuukauden kuluttua purjehdimme sieltä aleksandrialaisessa laivassa, joka oli talvehtinut saarella ja jolla oli merkkinä Dioskurien kuva. Rantauduimme Syrakuusaan ja viivyimme siellä kolme päivää, ja sieltä kierrettyämme saavuimme Regioniin, ja kun yhden päivän perästä nousi etelätuuli, tulimme seuraavana päivänä Puteoliin. Siellä tapasimme veljiä, jotka pyysivät meitä viipymään luonaan seitsemän päivää. Niin lähdimme Roomaan. Kun veljet siellä saivat kuulla meistä, he tulivat meitä vastaan Forum Appiumiin ja Tres Tabernaen kohdalle saakka. Heidät nähdessään Paavali kiitti Jumalaa ja sai rohkeutta. Kun tulimme Roomaan, sadanpäällikkö luovutti vangit henkivartioston päällikölle. Mutta Paavalin sallittiin asua erikseen häntä vartioivan sotilaan kanssa. Kolmen päivän kuluttua Paavali kutsui kokoon juutalaisten ensimmäiset. Kun he olivat kokoontuneet, hän sanoi heille: "Miehet, veljet! Vaikka en ole tehnyt mitään kansaamme tai isiemme tapoja vastaan, minut annettiin Jerusalemista vankina roomalaisten käsiin. Kun he olivat minua tutkineet, he tahtoivat vapauttaa minut, koska minussa ei ollut mitään kuoleman aihetta. Mutta kun juutalaiset sitä vastustivat, minun oli pakko vedota keisariin – ei kuitenkaan niin, että minulla olisi mitään kannetta kansaani vastaan. Tästä syystä olen nyt kutsunut teidät saadakseni nähdä ja puhutella teitä, sillä Israelin toivon tähden kannan tätä kahletta." He sanoivat hänelle: "Emme ole saaneet kirjeitä sinusta Juudean maalta, eikä kukaan tänne saapunut veli ole ilmoittanut eikä puhunut sinusta pahaa. Katsomme kuitenkin olevan syytä kuulla sinulta, mitä ajattelet. Sillä tästä lahkosta on meillä tiedossamme, että sitä vastaan kaikkialla puhutaan." He määräsivät hänelle päivän, ja silloin tuli heitä vielä useampia hänen luokseen majapaikkaan. Näille hän aamuvarhaisesta iltaan saakka selitti ja todisti Jumalan valtakunnasta, lähtien Mooseksen Laista ja Profeetoista, vakuuttaakseen heidät Jeesuksesta. Se, mitä sanottiin, vakuutti toiset, mutta toiset eivät uskoneet. Kun he olivat keskenään erimielisiä, he erosivat toisistaan. Paavali sanoi ainoastaan yhden sanan: "Oikein on Pyhä Henki puhunut profeetta Jesajan kautta teidän isillenne, sanoessaan: 'Mene tämän kansan luo ja sano: Kuulemalla kuulkaa älkääkä ymmärtäkö, katselemalla katselkaa, älkääkä nähkö. Sillä paatunut on tämän kansan sydän, ja korvillaan he työläästi kuulevat, ja silmänsä he ovat ummistaneet, etteivät näkisi silmillään, eivät kuulisi korvillaan, eivät ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten heitä parantaisi.' Olkoon siis teille tiettävä, että Jumalan pelastus on lähetetty pakanoille, ja he kuulevat sen." Kun hän oli tämän sanonut, juutalaiset lähtivät pois kiistellen paljon keskenään. Paavali asui omassa vuokra-asunnossaan kaksi täyttä vuotta ja otti vastaan kaikki, jotka hänen luokseen tulivat. Hän julisti Jumalan valtakuntaa ja opetti Herraa Jeesusta Kristusta kaikella rohkeudella kenenkään estämättä. Paavali, Jeesuksen Kristuksen palvelija, kutsuttu apostoli, erotettu Jumalan evankeliumia varten, jonka Jumala on edeltä luvannut Profeettojensa kautta Pyhissä Kirjoituksissa, hänen Pojastaan – joka lihan puolesta on syntynyt Daavidin siemenestä ja pyhyyden hengen puolesta kuolleistanousemisen kautta asetettu Jumalan Pojaksi voimassa – Jeesuksesta Kristuksesta, meidän Herrastamme, jonka kautta olemme saaneet armon ja apostolinviran, jotta syntyisi uskon kuuliaisuus hänen nimeään kohtaan kaikissa pakanakansoissa, joihin tekin, Jeesuksen Kristuksen kutsumat, kuulutte: kaikille Roomassa oleville Jumalan rakkaille, kutsutuille pyhille. Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta! Ensiksikin kiitän Jumalaani Jeesuksen Kristuksen kautta teidän kaikkien tähden, koska teidän uskoanne julistetaan kaikessa maailmassa. Sillä Jumala, jota hengessäni palvelen hänen Poikansa evankeliumilla, on todistajani, kuinka teitä lakkaamatta muistan, aina rukouksissani anoen, että jo vihdoinkin, jos Jumala tahtoo, pääsisin tulemaan luoksenne. Sillä ikävöin nähdä teitä voidakseni antaa teille jonkin hengellisen lahjan, että tulisitte lujiksi, se on, että minäkin saisin lohdutusta teidän keskuudessanne yhteisen uskomme kautta, teidän ja minun. Veljet, en tahdo teiltä salata, että jo monta kertaa olen päättänyt tulla luoksenne saadakseni jonkin hedelmän teidänkin keskuudestanne, niin kuin muidenkin pakanoiden, mutta olen ollut estetty tähän asti. Kreikkalaisille ja barbaareille, viisaille ja tyhmille olen velassa. Omasta puolestani siis olen halukas julistamaan evankeliumin teillekin, Roomassa asuville. Sillä en häpeä Kristuksen evankeliumia, sillä se on Jumalan voima, jokaiselle uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle. Sillä Jumalan vanhurskaus ilmoitetaan siinä uskosta tulevana uskoa varten, niin kuin on kirjoitettu: "Vanhurskas on elävä uskosta." Sillä Jumalan viha on ilmestyvä taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa, sen tähden että se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on heillä tiedossa, sillä Jumala on sen heille ilmoittanut. Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissaan katsellaan, maailman luomisesta nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseään puolustaa, koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat tulleet ajatuksiltaan turhanpäiväisiksi, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt. Väittäessään viisaita olevansa he ovat tulleet tyhmiksi ja ovat vaihtaneet katoamattoman Jumalan kirkkauden katoavan ihmisen, lintujen, nelijalkaisten ja matelijoiden kuvan kaltaiseksi. Sen tähden Jumala on heidät heidän sydämensä himoissa hylännyt saastaisuuteen häpäisemään itse omat ruumiinsa, nuo, jotka ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin Luojaa, joka on ylistetty iankaikkisesti, aamen. Sen tähden Jumala on hylännyt heidät häpeällisiin himoihin. Sillä heidän naisensa ovat vaihtaneet luonnollisen yhteyden luonnonvastaiseen. Samoin miehetkin luopuen luonnollisesta yhteydestä naisten kanssa ovat kiimoissaan syttyneet toisiinsa ja harjoittaneet miehet miesten kanssa kauheaa siveettömyyttä ja saaneet eksymyksestään itseensä sen palkan, mikä saada piti. Koska heille ei kelvannut pitää kiinni Jumalan tuntemisesta, Jumala hylkäsi heidät heidän kelvottomaan mieleensä tekemään sopimattomia. He ovat täynnä kaikkea vääryyttä, haureutta, pahuutta, ahneutta, häijyyttä, täynnä kateutta, murhaa, riitaa, petosta, ilkeyttä. He ovat korvaan kuiskuttelijoita, panettelijoita, Jumalaa vihaavia, väkivaltaisia, ylvästelijöitä, kerskureita, kekseliäitä pahassa, vanhemmilleen tottelemattomia, ymmärtämättömiä, epäluotettavia, riitaisia, rakkaudettomia ja armottomia. He tuntevat Jumalan vanhurskaan säädöksen, että ne, jotka sellaista harjoittavat, ovat kuoleman ansainneet. Silti he eivät ainoastaan itse niitä tee, vaan antavat myös hyväksymisensä niille, jotka sellaista harjoittavat. Sen tähden, ihminen, et voi millään itseäsi puolustaa, olitpa kuka hyvänsä, joka tuomitset. Sillä mistä toista tuomitset, siihen sinä tuomitset itsesi syylliseksi, koska sinä, joka tuomitset, teet samoja tekoja. Tiedämme, että Jumalan tuomio on totuuden mukainen niille, jotka sellaista tekevät. Vai luuletko, ihminen, sinä, joka tuomitset niitä, jotka sellaista tekevät, ja itse teet samoja tekoja, että sinä pääset Jumalan tuomiota pakoon? Vai halveksitko hänen hyvyytensä, kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä runsautta, etkä tiedä, että Jumalan hyvyys ajaa sinua mielenmuutokseen? Kovuudellasi ja katumattomalla sydämelläsi sinä kokoat päällesi vihaa vihan ja Jumalan vanhurskaan tuomion ilmestymisen päiväksi, hänen, "joka maksaa kullekin hänen tekojensa mukaan": iankaikkisen elämän niille, jotka hyvässä työssä kestävinä etsivät kirkkautta, kunniaa ja katoamattomuutta, mutta kiivaus ja viha tulevat niiden osaksi, jotka ovat riidanhaluisia eivätkä tottele totuutta, vaan tottelevat vääryyttä. Tuska ja ahdistus jokaisen ihmisen sielulle, joka tekee pahaa, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle, mutta kirkkaus, kunnia ja rauha jokaiselle, joka tekee sitä, mikä on hyvää, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle! Sillä Jumalan edessä ei ole puolueellisuutta. Sillä kaikki ne, jotka ilman lakia ovat syntiä tehneet, myös ilman lakia joutuvat kadotukseen, ja kaikki ne, jotka lain piirissä ollen ovat syntiä tehneet, lain mukaan tuomitaan. Eivät näet lain kuulijat ole vanhurskaita Jumalan edessä, vaan lain noudattajat vanhurskautetaan. Sillä kun pakanat, joilla ei lakia ole, luonnostaan tekevät, mitä laki vaatii, niin he, vaikka heillä ei lakia ole, ovat itse itselleen laki ja osoittavat, että lain teot ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä, kun heidän omatuntonsa yhdessä todistaa ja heidän ajatuksensa keskenään syyttävät tai myös puolustavat heitä – sinä päivänä, jona Jumala on tuomitseva ihmisten salaisuudet Jeesuksen Kristuksen kautta minun evankeliumini mukaan. Katso, sinä sanot itseäsi juutalaiseksi ja luotat lakiin ja kerskut Jumalassa ja tunnet hänen tahtonsa ja laista opetuksen saatuasi tutkit, mikä on parasta, ja luulet kykeneväsi olemaan sokeiden taluttaja, pimeydessä olevien valo, ymmärtämättömien kasvattaja, alaikäisten opettaja, sinulla kun on laissa tiedon ja totuuden muoto: niin sinäkö, joka toista opetat, et itseäsi opeta; joka julistat, ettei saa varastaa, itse varastat; joka sanot, ettei saa tehdä huorin, itse teet huorin; joka kauhistut epäjumalia, kuitenkin olet temppelin ryöstäjä; joka laista kerskaat, häpäiset lainrikkomisella Jumalaa? Sillä "teidän tähtenne Jumalan nimi tulee pilkatuksi pakanoiden keskuudessa", kuten on kirjoitettu. Ympärileikkaus tosin on hyödyllinen, jos noudatat lakia, mutta jos olet lainrikkoja, niin ympärileikkauksesi on tullut ympärileikkaamattomuudeksi. Jos siis ympärileikkaamaton noudattaa lain säädöksiä, eikö hänen ympärileikkaamattomuutensa ole luettava ympärileikkaukseksi? Ja luonnostaan ympärileikkaamaton, joka täyttää lain, on tuomitseva sinut, joka lainkirjaiminesi ja ympärileikkauksinesi olet lainrikkoja. Sillä ei se ole juutalainen, joka vain ulkonaisesti on juutalainen, eikä ympärileikkaus se, joka tapahtuu ulkonaisesti lihassa, vaan se on juutalainen, joka salassa on juutalainen, ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä, ei kirjaimessa, ja hän saa kiitoksensa, ei ihmisiltä, vaan Jumalalta. Mitä etuja siis on juutalaisilla tai mitä hyötyä ympärileikkauksesta? Paljonkin, kaikin tavoin, ennen kaikkea se, että heille on uskottu Jumalan sanat. Mutta kuinka? Jos jotkut ovat olleet epäuskoisia, eihän heidän epäuskonsa ole tekevä Jumalan uskollisuutta tyhjäksi? Ei ikinä! Olkoon Jumala totinen, mutta jokainen ihminen valehtelija, niin kuin kirjoitettu on: "Että sinut julistettaisiin vanhurskaaksi sanoissasi ja että voittaisit, kun kanssasi käydään oikeutta." Mutta jos meidän vääryytemme todistaa Jumalan vanhurskautta, mitä sanomme? Ei kaiketi Jumala ole väärä, kun hän rankaisee vihassaan? Puhun ihmisten tavalla. Ei ikinä! Sillä kuinka Jumala silloin on tuomitseva maailman? Sillä jos Jumalan totuus on minun valheeni kautta tullut runsaammin hänen kirkkaudekseen, miksi sitten minutkin vielä tuomitaan syntisenä? Ja miksi ei ole, niin kuin herjaten syyttävät meidän tekevän ja kuten muutamat väittävät meidän sanovan: "Tehkäämme pahaa, että siitä tulisi hyvää"? Niille tuleva tuomio on oikea. Miten siis on? Olemmeko parempia? Emme suinkaan. Olemme edellä osoittaneet, että kaikki, niin hyvin juutalaiset kuin kreikkalaiset, ovat synnin alla, niin kuin kirjoitettu on: "Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan, ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa. Kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet. Ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvää on, ei yhden yhtäkään. Heidän kurkkunsa on avoin hauta, kielellään he pettävät, kyyn myrkkyä on heidän huultensa alla. Heidän suunsa on täynnä kirousta ja katkeruutta. Heidän jalkansa ovat nopeat vuodattamaan verta. Hävitystä ja kurjuutta on heidän teillään, eivätkä he tunne rauhan tietä. Jumalan pelko ei ole heidän silmiensä edessä." Mutta tiedämme, että kaiken, minkä laki sanoo, sen se puhuu niille, jotka ovat lain alla, että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä, sen tähden, ettei mitään lihaa julisteta hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista, sillä lain kautta tulee synnintunto. Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta Laki ja Profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia, se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat, sillä ei ole yhtään erotusta. Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä osoittaakseen vanhurskautensa, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaakseen vanhurskautensa nykyajassa, sen, että hän itse on vanhurskas ja julistaa vanhurskaaksi sen, jolla on usko Jeesukseen. Missä siis on kerskaaminen? Se on suljettu pois. Minkä lain kautta? Tekojenko lain? Ei, vaan uskon lain kautta. Niin päätämme siis, että ihminen julistetaan vanhurskaaksi uskon kautta, ilman lain tekoja. Vai onko Jumala yksistään juutalaisten Jumala? Eikö pakanoidenkin? On pakanoidenkin, koskapa Jumala on yksi, joka julistaa ympärileikatut vanhurskaiksi uskosta ja ympärileikkaamattomat uskon kautta. Teemmekö siis lain mitättömäksi uskon kautta? Ei ikinä! Vaan vahvistamme lain. Mitä siis sanomme isämme Aabrahamin saavuttaneen lihan mukaan? Sillä jos Aabraham on teoista julistettu vanhurskaaksi, hänellä on kerskaamista, mutta ei Jumalan edessä. Sillä mitä Raamattu sanoo? "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi." Mutta työtä tekevälle ei lueta palkkaa armosta, vaan ansiosta, mutta sille, joka ei tee työtä, vaan uskoo häneen, joka julistaa jumalattoman vanhurskaaksi, luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi. Samoin myös Daavid ylistää autuaaksi sitä ihmistä, jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja: "Autuaita ne, joiden lain rikkomiset ovat anteeksi annetut ja joiden synnit ovat peitetyt! Autuas se mies, jolle Herra ei lue syntiä!" Koskeeko sitten tämä autuaaksi ylistäminen ainoastaan ympärileikattuja vai eikö ympärileikkaamattomiakin? Sanommehan: "Aabrahamille luettiin usko vanhurskaudeksi." Kuinka se sitten siksi luettiin? Hänen ollessaan ympärileikattuna vai ympärileikkaamattomana? Ei ympärileikattuna, vaan ympärileikkaamattomana. Hän sai ympärileikkauksen merkin sinetiksi sille uskon vanhurskaudelle, joka hänellä oli ympärileikkaamattomana, että hän olisi kaikkien isä, jotka uskovat ympärileikkaamattomina, jotta vanhurskaus luettaisiin heillekin, ja että hän olisi myös ympärileikattujen isä, niiden, jotka eivät ainoastaan ole ympärileikattuja, vaan myös vaeltavat sen uskon jälkiä, mikä meidän isällämme Aabrahamilla oli ympärileikkaamattomana. Sillä se lupaus, että Aabraham perii maailman, ei tullut hänelle eikä hänen siemenelleen lain kautta, vaan uskonvanhurskauden kautta. Sillä jos perillisiä ollaan lain nojalla, usko on tyhjäksi tehty ja lupaus on mitätön. Sillä laki saa aikaan vihaa, mutta missä lakia ei ole, siellä ei ole rikkomistakaan. Sen tähden se on uskosta, että se olisi armosta ja että lupaus olisi luja kaikelle siemenelle, ei ainoastaan sille, joka on lain piiristä, vaan myös sille, jolla on Aabrahamin usko, hänen, joka on meidän kaikkien isä – kuten on kirjoitettu: "Monen kansan isäksi olen sinut asettanut" – sen Jumalan edessä, johon hän uskoi ja joka tekee kuolleet eläviksi ja kutsuu olemattomat olemassa olevina. Aabraham uskoi toivon varassa, kun mitään toivoa ei ollut, tulevansa monen kansan isäksi, tämän sanan mukaan: "Niin on siemenesi oleva", eikä hän heikentynyt uskossa, vaikka näki, että hänen ruumiinsa oli kuoleutunut – sillä hän oli jo noin satavuotias – ja että Saaran kohtu oli kuoleutunut, mutta Jumalan lupausta hän ei epäillyt epäuskossa, vaan vahvistui uskossa antaen kunnian Jumalalle, ja oli täysin varma siitä, että minkä Jumala on luvannut, sen hän voi myös tehdä. Sen tähden se luettiinkin hänelle vanhurskaudeksi. Mutta ei ainoastaan hänen tähtensä ole kirjoitettu, että se hänelle luettiin, vaan myös meidän tähtemme, joille se on luettava, meille, jotka uskomme häneen, joka kuolleista herätti Jeesuksen, meidän Herramme, joka on alttiiksi annettu meidän [lain] rikkomisiemme tähden ja kuolleista herätetty meidän vanhurskauttamisemme tähden. Koska meidät on siis uskosta vanhurskaiksi julistettu, meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa seisomme, ja kerskauksenamme on Jumalan kirkkauden toivo eikä vain se, vaan kerskaamme myös ahdistuksissa, sillä tiedämme, että ahdistus saa aikaan kärsivällisyyttä, mutta kärsivällisyys harjaantumista, ja harjaantuminen toivoa, mutta toivo ei saata häpeään, sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu. Sillä meidän vielä ollessamme heikkoja kuoli Kristus oikeaan aikaan jumalattomien edestä. Tuskin näet kukaan kuolee jonkun vanhurskaan edestä. Hyvän edestähän joku mahdollisesti uskaltaakin kuolla. Mutta Jumalan rakkaus meitä kohtaan on siinä, että Kristus, kun vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme. Paljon ennemmin siis nyt, kun olemme julistetut vanhurskaiksi hänen veressään, pelastumme hänen kauttaan vihasta. Sillä jos tulimme sovitetuiksi Jumalan kanssa hänen Poikansa kuoleman kautta, kun vielä olimme vihan alaisia, paljon ennemmin pelastumme hänen elämänsä kautta nyt, kun olemme sovitetut, emmekä ainoastaan sovitetut, vaan vieläpä Jumala on kerskauksemme Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta nyt olemme sovituksen saaneet. Sen tähden, niin kuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, samoin kuolema on tullut kaikkiin ihmisiin, koska kaikki ovat syntiä tehneet – sillä jo ennen lakiakin oli synti maailmassa, mutta syntiä ei lueta, missä lakia ei ole. Kuitenkin kuolema hallitsi Aadamista Moosekseen asti niitäkin, jotka eivät olleet tehneet syntiä samanlaisella rikkomisella kuin Aadam, joka on sen esikuva, joka oli tuleva. Mutta armolahjan laita ei ole samoin kuin rikkomisen, sillä joskin yhden rikkomisen kautta monet ovat kuolleet, niin paljoa ennemmin on Jumalan armo ja lahja yhden ihmisen, Jeesuksen Kristuksen, armon kautta ylenpalttisesti tullut monien osaksi. Eikä lahjan laita ole, niin kuin on sen, mikä tuli yhden synnintekijän kautta, sillä tuomio tuli yhdestä ihmisestä kadotukseksi, mutta armolahja on tullut monien rikkomisista vanhurskauttamiseksi. Ja jos yhden ihmisen lankeamisen tähden kuolema on hallinnut yhden kautta, niin paljoa ennemmin ne, jotka saavat armon ja vanhurskauden lahjan runsauden, tulevat elämässä hallitsemaan yhden, Jeesuksen Kristuksen, kautta. Niinpä siis, samoin kuin yhden ihmisen lankeemus on tullut kaikille ihmisille kadotustuomioksi, niin myös yhden ihmisen vanhurskaus on tullut kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi, sillä niin kuin yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta monet ovat luetut syntisiksi, niin myös yhden kuuliaisuuden kautta monet ovat luetut vanhurskaiksi. Mutta laki tuli väliin, että rikkominen tulisi suureksi; mutta missä synti on tullut suureksi, siinä armo on tullut ylenpalttiseksi, että niin kuin synti on hallinnut kuolemassa, samoin armokin hallitsisi vanhurskauden kautta iankaikkiseksi elämäksi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta. Mitä siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo tulisi suureksi? Ei ikinä! Kuinka me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, vielä eläisimme siinä? Vai ettekö tiedä, että kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut? Olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että kuten Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, mekin samalla tavalla vaeltaisimme uudessa elämässä. Sillä jos olemme hänen kanssaan kasvaneet yhteen yhtäläisessä kuolemassa, samoin olemme myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa, koska tiedämme, että vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, jotta synnin ruumis kukistettaisiin, että me emme enää syntiä palvelisi, sillä se, joka on kuollut, on vanhurskautunut pois synnistä. Mutta jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, uskomme, että tulemme myös elämään hänen kanssaan, tietäen, että Kristus, sitten kun hänet herätettiin kuolleista, ei enää kuole. Kuolemalla ei ole enää valtaa häneen. Sillä minkä hän kuoli, sen hän kerta kaikkiaan kuoli pois synnistä, mutta minkä hän elää, sen hän elää Jumalalle. Samalla tavalla tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa meidän Herrassamme. Älköön siis synti hallitko teidän kuolevaisessa ruumiissanne, niin että olette kuuliaisia sen himoille, älkääkä antako jäseniänne vääryyden aseiksi synnille, vaan antakaa itsenne kuolleista eläviksi tulleina Jumalalle ja jäsenenne vanhurskauden aseiksi Jumalalle. Sillä synti ei ole teitä vallitseva, koska ette ole lain alla, vaan armon alla. Kuinka siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme ole lain alla, vaan armon alla? Ei ikinä! Ettekö tiedä, että kenen orjiksi, ketä tottelemaan, te antaudutte, sen orjia te olette, jota te tottelette, joko synnin orjia kuolemaksi tai kuuliaisuuden vanhurskaudeksi? Mutta kiitos Jumalalle, että te, jotka olitte synnin orjia, nyt olette tulleet sydämestänne kuuliaisiksi sille opin muodolle, jonka johtoon teidät on annettu, ja että te synnistä vapautettuina olette tulleet vanhurskauden orjiksi! Puhun ihmisten tavalla teidän lihanne heikkouden tähden. Sillä niin kuin ennen annoitte jäsenenne saastaisuuden ja laittomuuden orjiksi laittomuuteen, antakaa nyt jäsenenne vanhurskauden orjiksi pyhitykseen. Sillä kun olitte synnin orjia, olitte vapaita vanhurskaudesta. Minkä hedelmän te siitä silloin saitte? Sen, jota nyt häpeätte. Sillä sen loppu on kuolema. Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan orjiksi tulleet, teidän hedelmänne on pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä. Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. Vai ettekö tiedä, veljet – puhun lain tunteville – että laki vallitsee ihmistä koko sen ajan, jonka hän elää? Niinpä laki sitoo naimisissa olevan naisen hänen elossa olevaan mieheensä, mutta jos mies kuolee, vaimo on vapaa tästä miehen laista. Sen tähden hän saa avionrikkojan nimen, jos miehensä eläessä menee toiselle miehelle. Mutta jos mies kuolee, hän on vapaa laista, niin ettei hän ole avionrikkoja, jos menee toiselle miehelle. Niin, veljeni, teidätkin on kuoletettu laista Kristuksen ruumiin kautta tullaksenne toisen omiksi, hänen, joka on kuolleista herätetty, jotta kantaisimme hedelmää Jumalalle. Sillä kun olimme lihan vallassa, niin synnin himot, jotka laki herättää, vaikuttivat jäsenissämme, niin että kannoimme hedelmää kuolemalle, mutta nyt olemme vapaat laista ja kuolleet pois siitä, mikä piti meidät vankeina, niin että palvelemme Jumalaa Hengen uudessa tilassa emmekä kirjaimen vanhassa. Mitä siis sanomme? Onko laki syntiä? Ei ikinä! Mutta syntiä en olisi tullut tuntemaan muuten kuin lain kautta. Sillä en olisi tiennyt himosta, ellei laki olisi sanonut: "Älä himoitse." Mutta kun synti otti käskystä aiheen, se herätti minussa kaikkia himoja, sillä ilman lakia synti on kuollut. Minä taas elin ennen ilman lakia, mutta kun käsky tuli, synti sitä vastoin virkosi, mutta minä kuolin. Kävi ilmi, että käsky, jonka oli määrä olla minulle elämäksi, olikin minulle kuolemaksi. Sillä kun synti otti käskystä aiheen, se petti minut ja kuoletti minut käskyn kautta. Niin, laki on kuitenkin pyhä ja käsky pyhä, vanhurskas ja hyvä. Onko siis hyvä tullut minulle kuolemaksi? Pois se! Vaan synti, jotta se synniksi nähtäisiin, on hyvän kautta tuottanut minulle kuoleman, että synti tulisi ylenmäärin synnilliseksi käskyn kautta. Sillä tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alle. Sillä en tunne omakseni sitä, mitä teen, sillä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä vihaan, sitä teen. Mutta jos teen sitä, mitä en tahdo, niin myönnän, että laki on hyvä. Niin nyt sitä en enää tee minä, vaan synti, joka minussa asuu. Sillä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahtoa minussa on, mutta hyvän toteuttamista en itsestäni löydä, sillä sitä hyvää, mitä tahdon, en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, teen. Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu. Huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha on minussa läsnä, sillä sisäisen ihmiseni puolesta iloitsen Jumalan laista, mutta jäsenissäni näen toisen lain, joka sotii mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka on jäsenissäni. Minä kurja ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Minä siis tällaisena palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia. Nyt ei siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat, niille, jotka eivät vaella lihan mukaan, vaan Hengen mukaan. Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut minut synnin ja kuoleman laista. Sillä mihin laki oli voimaton, koska se oli lihan kautta tullut heikoksi, sen Jumala teki lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsi synnin lihassa, että lain vanhurskaus täytettäisiin meissä, jotka emme vaella lihan mukaan, vaan Hengen mukaan. Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli. Sillä lihan mieli on kuolema, mutta Hengen mieli on elämä ja rauha, sen tähden että lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan. Ne, jotka ovat lihan vallassa, eivät voi olla Jumalalle otollisia. Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki asuu teissä. Mutta se, jolla ei ole Kristuksen Henkeä, ei ole hänen omansa. Mutta jos Kristus on teissä, niin ruumis tosin on kuollut synnin tähden, mutta henki on elämä vanhurskauden tähden. Jos nyt hänen Henkensä, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen, on tekevä eläviksi myös teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta, joka teissä asuu. Niin siis, veljet, olemme nyt velassa, mutta emme lihalle lihan mukaan elääksemme. Sillä jos lihan mukaan elätte, on teidän kuoltava, mutta jos Hengellä kuoletatte ruumiin teot, on teillä oleva elämä. Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia. Sillä ette ole ottaneet vastaan orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette ottaneet vastaan lapseuden Hengen, jossa huudamme: "Abba! Isä!" Henki itse todistaa henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia. Mutta jos olemme lapsia, olemme myös perillisiä, Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä, jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme, että yhdessä myös kirkastuisimme. Sillä päätän, että tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole verrattavissa tulevaan kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin. Sillä luomakunnan harras ikävöiminen odottaa Jumalan lasten ilmestymistä. Sillä luomakunta on alistettu turhuuden alle – ei omasta tahdostaan, vaan alistajan – toivon varaan, koska itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen. Sillä tiedämme, että koko luomakunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa tähän asti, eikä ainoastaan se, vaan myös me, joilla on Hengen esikoislahja, mekin huokaamme sisimmässämme odottaen lapseksi ottamista, ruumiimme lunastusta. Sillä toivossa olemme pelastetut, mutta toivo, jonka näkee täyttyneen, ei ole mikään toivo. Kuinka kukaan toivoo sitä, minkä näkee? Mutta jos toivomme, mitä emme näe, odotamme sitä kärsivällisyydellä. Samoin myös Henki auttaa heikkouksissamme. Sillä emme tiedä, mitä rukoilisimme, kuten pitää, mutta Henki itse rukoilee puolestamme sanomattomin huokauksin. Mutta sydänten tutkija tietää, mikä Hengen mieli on, sillä Henki rukoilee Jumalan tahdon mukaan pyhien edestä. Mutta tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen päätöksensä mukaan ovat kutsutut. Sillä ne, jotka hän on ennalta omikseen tuntenut, hän on myös ennalta määrännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi, että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa. Mutta ne, jotka hän on ennalta määrännyt, hän on myös kutsunut. Ne, jotka hän on kutsunut, hän on myös julistanut vanhurskaiksi, mutta ne, jotka hän on julistanut vanhurskaiksi, hän on myös kirkastanut. Mitä siis tähän sanomme? Jos Jumala on puolellamme, kuka on meitä vastaan? Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestä, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssaan? Kuka on syyttävä Jumalan valittuja? Jumala on se, joka julistaa vanhurskaaksi. Kuka tuomitsee kadotukseen? Kristus Jeesus on se, joka on kuollut, onpa vielä herätettykin, ja hän on Jumalan oikealla puolella, ja hän myös rukoilee meidän edestämme. Mikä erottaa meidät Kristuksen rakkaudesta? Tuska vai ahdistus, vai vaino, vai nälkä, vai alastomuus, vai vaara, vai miekka? Niin kuin kirjoitettu on: "Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää, meitä pidetään teuraslampaina." Mutta näissä kaikissa saamme jalon voiton hänen kauttaan, joka on meitä rakastanut. Sillä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit eivätkä henkivallat, eivät nykyiset eivätkä tulevaiset, eivät voimat, ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu erota meitä Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. Sanon totuuden Kristuksessa, en valehtele – sen todistaa minulle omatuntoni Pyhässä Hengessä – että minulla on suuri murhe ja jatkuva kipu sydämessäni. Sillä minä soisin itse olevani kirottu pois Kristuksesta veljieni hyväksi, jotka ovat sukulaisiani lihan puolesta ja ovat israelilaisia. Heidän on lapseus, kirkkaus, liitot, lain antaminen, jumalanpalvelus ja lupaukset. Heidän ovat isät, ja heistä on Kristus lihan puolesta, hän, joka on yli kaiken, Jumala, ylistetty iankaikkisesti, aamen! Mutta ei niin, että Jumalan sana olisi harhaan mennyt. Sillä eivät kaikki ne, jotka ovat Israelista, ole Israel, eivät kaikki ole lapsia sen tähden, että ovat Aabrahamin siementä, vaan: "Iisakista kutsutaan sinulle siemen." Se on: eivät ne, jotka lihan puolesta ovat lapsia, ole Jumalan lapsia, vaan lupauksen lapset, ne luetaan siemeneksi. Sillä lupauksen sana oli tämä: "Minä palaan tähän aikaan, ja silloin Saaralla on poika." Eikä ainoastaan näin ollut hänellä, vaan samoin Rebekallakin, joka oli tullut raskaaksi yhdestä, meidän isästämme Iisakista. Ennen kuin kaksoset olivat syntyneetkään ja ennen kuin olivat tehneet mitään, hyvää tai pahaa, niin – että Jumalan valinnan mukainen edeltävä päätös pysyisi, ei tekojen tähden, vaan kutsujan tähden – sanottiin hänelle: "Vanhempi on palveleva nuorempaa", niin kuin on kirjoitettu: "Jaakobia minä rakastin, mutta Eesauta minä vihasin." Mitä siis sanomme? Ei kaiketi Jumalassa ole vääryyttä? Ei ikinä! Sillä Moosekselle hän sanoo: "Olen armollinen, kenelle olen armollinen, ja armahdan, ketä armahdan." Se ei siis riipu siitä, joka tahtoo, eikä siitä, joka juoksee, vaan Jumalasta, joka on armollinen. Sillä Raamattu sanoo faraolle: "Juuri sitä varten nostin sinut esiin, että näyttäisin sinussa voimani ja että nimeäni julistettaisiin kaikessa maassa." Hän on siis armollinen, kenelle tahtoo, ja paaduttaa, kenet tahtoo. Sinä kaiketi sanot minulle: "Miksi hän sitten vielä syyttää? Sillä kuka voi vastustaa hänen tahtoaan?" Tosiaan, ihminen, mikä sinä olet väittelemään Jumalaa vastaan? Ei kaiketi saviastia sano valajalleen: "Miksi minusta tällaisen teit?" Vai eikö savenvalajalla ole valta tehdä samasta saviseoksesta toinen astia jaloa, toinen halpaa käyttöä varten? Mutta entä jos Jumala – vaikka tahtookin näyttää vihansa ja tehdä tiettäväksi voimansa – on suurella pitkämielisyydellä kärsinyt vihan astioita, jotka olivat valmiita hävitettäviksi, ja on tehnyt sen saattaakseen kirkkautensa runsauden tiettäväksi laupeuden astioille, jotka hän on valmistanut edeltä kirkkauteen? Sellaisiksi hän on kutsunut meidätkin, ei ainoastaan juutalaisista, vaan myös pakanoista, niin kuin hän myös Hoosean kirjassa sanoo: "Minä olen kutsuva kansakseni sen, joka ei ollut minun kansani, ja rakkaakseni sen, joka ei ollut minun rakkaani. On tapahtuva, että siinä paikassa, jossa heille on sanottu: 'Te ette ole minun kansani', siinä heitä kutsutaan elävän Jumalan lapsiksi." Mutta Jesaja huudahtaa Israelista: "Vaikka Israelin lapsia olisi määrältään kuin meren hiekkaa, pelastuu heistä vain jäännös. Sillä sanansa Herra on toteuttava maan päällä vanhurskaudessa lopullisesti ja äkkiä." Kuten Jesaja on myös ennustanut: "Ellei Herra Sebaot olisi jättänyt meille siementä, meidän olisi käynyt kuin Sodoman, ja olisimme Gomorran kaltaisia." Mitä me siis sanomme? Että pakanat, jotka eivät tavoitelleet vanhurskautta, ottivat vastaan vanhurskauden, mutta sen vanhurskauden, joka tulee uskosta, mutta Israel, joka tavoitteli vanhurskauden lakia, ei vanhurskauden lakia saavuttanut. Minkä tähden? Sen tähden, ettei se tapahtunut uskosta, vaan ikään kuin lain teoista, sillä he loukkaantuivat loukkauskiveen, niin kuin on kirjoitettu: "Katso, panen Siioniin loukkauskiven ja kompastuksen kallion, eikä kukaan, joka häneen uskoo, joudu häpeään." Veljet, minä toivon sydämeni pohjasta ja rukoilen Jumalaa Israelin puolesta, että he pelastuisivat. Sillä todistan heistä, että heillä on kiivaus Jumalan puoleen, mutta ei oikean tiedon mukaan, sillä kun he eivät tunne Jumalan vanhurskautta, vaan yrittävät pystyttää omaa vanhurskauttaan, he eivät ole alistuneet Jumalan vanhurskauden alle. Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo. Kirjoittaahan Mooses siitä vanhurskaudesta, joka tulee laista, että ihminen, joka sen täyttää, on siitä elävä. Mutta se vanhurskaus, joka tulee uskosta, sanoo näin: "Älä sano sydämessäsi: Kuka nousee taivaaseen?" se on: tuomaan Kristusta alas, tai: "Kuka astuu alas syvyyteen?" se on: nostamaan Kristusta kuolleista. Mutta mitä se sanoo? "Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi." Se on se uskon sana, jota saarnaamme. Sillä jos tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, pelastut, sillä sydämellä uskotaan vanhurskaudeksi, mutta suulla tunnustaen pelastutaan. Sanoohan Raamattu: "Ei yksikään, joka uskoo häneen, joudu häpeään." Tässä ei ole erotusta juutalaisen eikä kreikkalaisen välillä, sillä yksi ja sama on kaikkien Herra, rikas antaja kaikille, jotka häntä avuksi huutavat. Sillä "jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu." Kuinka he sitten huutavat avukseen sitä, johon eivät usko? Kuinka he taas voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Mutta kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa? Kuinka he julistavat, ellei heitä lähetetä? Niin kuin on kirjoitettu: "Kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka julistavat rauhaa ja tuovat hyvän sanoman!" Mutta kaikki eivät ole olleet kuuliaisia evankeliumille. Sillä Jesaja sanoo: "Herra, kuka uskoo meidän saarnamme?" Usko tulee siis saarnasta, mutta saarna Jumalan sanasta. Mutta sanon: eivätkö he ole kuulleet? Kyllä ovat: "Heidän äänensä on kulkenut kaikkiin maihin, ja heidän sanansa maanpiirin ääriin." Sanon: eikö Israelilla ole ollut siitä tietoa? Ensiksi jo Mooses sanoo: "Minä herätän teidän kiivautenne kansalla, joka ei ole kansa, ymmärtämättömällä kansalla teitä kiihotan." Jesaja taas sanookin rohkeasti: "Minut ovat löytäneet ne, jotka eivät minua etsineet. Olen ilmestynyt niille, jotka eivät minua kysyneet." Mutta Israelista hän sanoo: "Koko päivän olen ojentanut käsiäni tottelematonta ja vastaan sanovaa kansaa kohden." Sanon siis: ei kai Jumala ole hylännyt kansaansa? Ei ikinä! Sillä olenhan minäkin israelilainen, Aabrahamin siementä, Benjaminin sukukuntaa. Ei Jumala ole hylännyt kansaansa, jonka hän on edeltä tuntenut omakseen. Vai ettekö tiedä, mitä Raamattu sanoo Eliasta puhuessaan, kuinka hän Jumalan edessä syyttää Israelia: "Herra, he ovat tappaneet sinun profeettasi ja hajottaneet sinun alttarisi, ja minä yksin olen jäänyt jäljelle, ja he tavoittelevat minunkin henkeäni"? Mutta mitä sanoo hänelle Jumalan vastaus? "Olen jättänyt itselleni seitsemäntuhatta miestä, jotka eivät ole notkistaneet polvea Baalille." Samoin on nyt tänäkin aikana olemassa jäännös armon valinnan mukaan. Mutta jos valinta on armosta, se ei ole enää teoista, sillä silloin armo ei enää olisi armo. Mutta jos se on teoista, se ei ole armoa, sillä muuten teko ei enää ole teko. Miten siis on? Mitä Israel tavoittelee, sitä se ei ole saavuttanut, mutta valitut ovat sen saavuttaneet. Muut ovat paatuneet, kuten on kirjoitettu: "Jumala on antanut heille uneliaisuuden hengen, silmät, etteivät näkisi, ja korvat, etteivät kuulisi, tähän päivään asti." Ja Daavid sanoo: "Tulkoon heidän pöytänsä heille paulaksi, ansaksi, lankeemukseksi ja kostoksi, tulkoot heidän silmänsä sokeiksi, etteivät näkisi, ja paina aina heidän selkäänsä kumaraan." Sanon siis: eivät he kaiketi ole kompastuneet sitä varten, että lankeaisivat? Ei ikinä! Vaan heidän lankeemuksensa on pakanoille pelastukseksi, jotta he syttyisivät kateuteen. Mutta jos heidän lankeemuksensa on maailmalle rikkaudeksi ja heidän tappionsa pakanoille rikkaudeksi, kuinka paljon enemmän heidän täyteytensä! Teille, pakanoille, sanon: Koska minä olen pakanain apostoli, pidän virkani kunniassa, sytyttääkseni, jos mahdollista, kiivauteen niitä, jotka ovat lihaani, ja pelastaakseni joitakin heistä. Jos näet heidän hylkäämisensä on sovitukseksi maailmalle, mitä heidän armoon ottamisensa on muuta kuin elämä kuolleista? Mutta jos uutisleipä on pyhä, niin on myös koko taikina, ja jos juuri on pyhä, niin ovat myös oksat. Mutta jos muutamat oksista on taitettu pois ja sinä, joka olet metsäöljypuu, olet oksastettu oikeiden oksien joukkoon ja olet päässyt niiden kanssa osalliseksi öljypuun mehevästä juuresta, niin älä ylpeile oksien rinnalla, mutta jos ylpeilet, niin et sinä kuitenkaan kannata juurta, vaan juuri sinua. Ehkäpä sanot: "Nuo oksat taitettiin pois, jotta minut oksastettaisiin." Oikein. Epäuskonsa tähden ne taitettiin pois, mutta sinä pysyt uskosi kautta. Älä ole ylpeä, vaan pelkää. Sillä jos Jumala ei ole säästänyt luonnollisia oksia, hän ei ole säästävä sinuakaan. Katso siis Jumalan hyvyyttä ja ankaruutta: Jumalan ankaruutta langenneita kohtaan, mutta hänen hyvyyttään sinua kohtaan, jos hänen hyvyydessään pysyt. Muuten sinutkin hakataan pois. Mutta nuo toisetkin, jos eivät jää epäuskoonsa, tulevat oksastettaviksi, sillä Jumala on voimallinen oksastamaan ne jälleen. Sillä jos sinut on leikattu luonnollisesta metsäöljypuusta ja vasten luontoa oksastettu jaloon öljypuuhun, kuinka paljoa ennemmin nämä luonnolliset oksat oksastetaan omaan öljypuuhunsa! Sillä en tahdo, veljet – ettette olisi oman viisautenne varassa – pitää teitä tietämättöminä tästä salaisuudesta, että Israelia on kohdannut osaksi paatumus – aina siihen asti, kunnes pakanain täysi luku on tullut sisälle, ja tällä tavalla kaikki Israel on pelastuva, kuten on kirjoitettu: "Siionista on tuleva pelastaja, hän poistaa jumalattoman menon Jaakobista. Tämä on oleva minun liittoni heidän kanssaan, kun otan pois heidän syntinsä." Evankeliumin kannalta he ovat tosin vihollisia teidän tähtenne, mutta valinnan kannalta he ovat rakastettuja isien tähden. Sillä Jumala ei kadu armolahjojaan eikä kutsumistaan. Samoin kuin te ennen olitte Jumalalle tottelemattomia, mutta nyt olette saaneet laupeuden näiden tottelemattomuuden kautta, samoin nämäkin ovat nyt olleet tottelemattomia, että myös he teille tulleen armahtamisen kautta nyt saisivat laupeuden. Sillä Jumala on sulkenut kaikki tottelemattomuuteen, että hän kaikkia armahtaisi. Oi sitä Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon syvyyttä! Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja käsittämättömät hänen tiensä! Sillä kuka on tuntenut Herran mielen? Tai kuka on ollut hänen neuvonantajansa? Tai kuka on ensin antanut hänelle jotakin, joka olisi antajalle korvattava? Sillä hänestä ja hänen kauttaan ja häntä varten on kaikki. Hänelle kunnia iankaikkisesti! Aamen. Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehotan siis teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi. Se olkoon teidän järjellinen jumalanpalveluksenne. Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää, otollista ja täydellistä. Sillä sen armon kautta, mikä minulle on annettu, sanon teille jokaiselle, ettei tule ajatella itsestään enempää, kuin ajatella sopii, vaan ajatella kohtuullisesti sen uskonmäärän mukaan, minkä Jumala on kullekin jakanut. Sillä niin kuin meillä yhdessä ruumiissa on monta jäsentä, mutta kaikilla jäsenillä ei ole sama tehtävä, niin vaikka meitä on monta, olemme yksi ruumis Kristuksessa, mutta itse kukin olemme toistemme jäseniä. Meillä on erilaisia armolahjoja sen armon mukaan, mitä meille on annettu. Jos jollakulla on profetoimisen lahja, käyttäköön sitä uskon mukaisesti; jos virka, pitäköön virastaan vaarin; jos joku opettaa, olkoon uskollinen opettamisessaan; jos kehottaa, kehottamisessaan; joka antaa, antakoon vakaasta sydämestä; joka on johtaja, johtakoon toimellisesti; joka laupeutta harjoittaa, tehköön sen iloiten. Olkoon rakkaus vilpitön, kammotkaa pahaa, riippukaa hyvässä kiinni. Olkaa veljellisessä rakkaudessa helläsydämiset toisianne kohtaan. Kunnioittamisessa asettakaa toinen itsenne edelle. Intoon nähden älkää olko velttoja. Olkaa hengessä palavia, palvelkaa Herraa. Olkaa toivossa iloiset, ahdistuksessa kärsivälliset, rukouksessa kestävät. Pitäkää pyhien tarpeet ominanne. Harrastakaa vieraanvaraisuutta. Siunatkaa vainoojianne, siunatkaa, älkääkä kirotko. Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa. Olkaa keskenänne yksimieliset. Älkää korkeita havitelko, vaan tyytykää alhaisiin oloihin. Älkää olko omasta mielestänne viisaita. Älkää kenellekään pahalla pahaa kostako. Ahkeroikaa sitä, mikä on hyvää kaikkien ihmisten edessä. Jos on mahdollista ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa. Älkää itse kostako, rakkaani, vaan antakaa sijaa vihalle, sillä kirjoitettu on: "Minun on kosto, minä olen maksava, sanoo Herra." Vaan "jos vihamiehelläsi on nälkä, ruoki häntä, jos hänellä on jano, juota häntä, sillä näin tehden sinä kokoat tulisia hiiliä hänen päänsä päälle." Älä anna pahan itseäsi voittaa, vaan voita sinä paha hyvällä. Jokainen sielu olkoon alamainen niille valloille, joiden vallan alla hän on. Sillä ei ole esivaltaa muuten kuin Jumalalta. Vallat, jotka ovat, ovat Jumalan asettamia. Sen tähden se, joka asettuu esivaltaa vastaan, nousee Jumalan säätämystä vastaan, mutta jotka nousevat vastaan, tuottavat itselleen tuomion. Sillä hallitusmiehet eivät ole niiden pelkona, jotka tekevät hyvää, vaan niiden, jotka tekevät pahaa. Jos siis tahdot olla esivaltaa pelkäämättä, tee sitä, mikä on hyvää, ja sinä saat siltä kiitoksen. Sillä se on Jumalan palvelija sinulle hyväksi. Mutta jos pahaa teet, pelkää, sillä se ei kanna miekkaa turhaan, koska se on Jumalan palvelija, kostaja sen rankaisemiseksi, joka pahaa tekee. Siksi tulee olla alamainen, ei ainoastaan rangaistuksen tähden, vaan myös omantunnon tähden. Sen tähden maksakaa myös veroja. Sillä he ovat Jumalan palvelijoita ja tekevät työtään juuri sitä varten. Antakaa kaikille, mitä annettava on: kenelle vero, sille vero, kenelle tulli, sille tulli, kenelle pelko, sille pelko, kenelle kunnia, sille kunnia. Älkää olko kenellekään mitään velkaa, muuta kuin että toisianne rakastatte, sillä se, joka toistansa rakastaa, on lain täyttänyt. Sillä nämä: "Älä tee huorin, älä tapa, älä varasta, älä himoitse", ja mikä muu käsky tahansa, sisältyvät kaikki tähän sanaan: "Rakasta lähimmäistäsi kuin itseäsi." Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sen tähden rakkaus on lain täyttämys. Tehkää tämä, koska tunnette tämän ajan, että on jo hetki teidän nousta unesta. Sillä pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin, kun uskoon tulimme. Yö on pitkälle kulunut, ja päivä on lähellä. Pankaamme sen tähden pois pimeyden teot, ja pukeutukaamme valkeuden aseisiin. Vaeltakaamme säädyllisesti niin kuin päivällä, ei mässäillen ja juopotellen, ei haureudessa ja irstaudessa, ei riidassa ja kateudessa, vaan pukekaa päällenne Herra Jeesus Kristus, älkääkä hellikö lihaanne niin, että himot heräävät. Uskossa heikko ottakaa yhteyteenne väittelemättä mielipiteistä. Joku toinen uskoo saavansa syödä kaikkea, mutta heikko syö vihanneksia. Se, joka syö, älköön halveksiko sitä, joka ei syö, ja se, joka ei syö, älköön tuomitko sitä, joka syö, sillä Jumala on ottanut hänet omakseen. Mikä sinä olet tuomitsemaan toisen palvelijan? Oman isäntänsä edessä hän seisoo tai kaatuu. Mutta hän on pysyvä pystyssä, sillä Herra on voimallinen pitämään hänet pystyssä. Toinen pitää yhden päivän toista parempana, toinen pyhittää kaikki päivät. Olkoon jokainen omassa mielessään täysin varma. Se, joka valikoi päiviä, valikoi Herralle. Se, joka syö, syö Herralle, sillä hän kiittää Jumalaa. Se, joka ei syö, on Herralle syömättä ja kiittää Jumalaa. Sillä ei kukaan meistä elä itselleen, eikä kukaan kuole itselleen. Jos elämme, elämme Herralle, ja jos kuolemme, kuolemme Herralle. Sen tähden, elimme tai kuolimme, olemme Herran omat. Sillä sitä varten Kristus kuoli, heräsi eloon ja nousi kuolleista, että hän olisi sekä kuolleitten että elävien Herra. Mutta sinä, minkä tähden tuomitset veljeäsi? Tai sinä toinen, minkä tähden halveksit veljeäsi? Sillä kaikki meidät asetetaan Jumalan tuomioistuimen eteen. Sillä kirjoitettu on: "Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, minun edessäni on jokainen polvi notkistuva ja jokainen kieli ylistävä Jumalaa." Niin on siis meidän jokaisen tehtävä Jumalalle tili itsestämme. Älkäämme siis enää toisiamme tuomitko, vaan päättäkää pikemmin olla panematta veljenne eteen loukkauskiveä tai pahennusta. Tiedän ja olen varma Herrassa Jeesuksessa, ettei mikään ole epäpyhää itsessään, vaan ainoastaan sille, joka pitää jotakin epäpyhänä, sille se on epäpyhää. Mutta jos veljesi tulee murheelliseksi ruokasi tähden, niin et enää vaella rakkauden mukaan. Älä saata ruuallasi turmioon sitä, jonka edestä Kristus on kuollut. Älkää siis antako sen hyvän, mikä teillä on, tulla häväistyksi, sillä ei Jumalan valtakunta ole syömistä ja juomista, vaan vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä. Se, joka tässä kohden palvelee Kristusta, on Jumalalle otollinen ja ihmisille kelvollinen. Tavoitelkaamme siis sitä, mikä edistää rauhaa ja keskinäistä rakentumista. Älä ruuan tähden turmele Jumalan työtä. Kaikki tosin on puhdasta, mutta sille ihmiselle, joka syö omaatuntoaan loukaten, se on pahaa. Hyvä on olla lihaa syömättä ja viiniä juomatta sekä karttaa sitä, mistä veljesi loukkaantuu tai joutuu lankeemukseen tai tulee heikoksi. Pidä itselläsi Jumalan edessä se usko, mikä sinulla on. Onnellinen on se, joka ei tuomitse itseään siitä, mitä pitää oikeana. Mutta joka epäröi ja kuitenkin syö, on tuomittu, koska se ei tapahdu uskosta, sillä kaikki, mikä ei ole uskosta, on syntiä. Mutta meidän, vahvojen, tulee kantaa heikkojen vajavuuksia, eikä olla itsellemme mieliksi. Olkoon kukin meistä lähimmäiselleen mieliksi hänen parhaakseen, että hän rakentuisi. Sillä ei Kristuskaan elänyt itselleen mieliksi, vaan niin kuin kirjoitettu on: "Niiden solvaukset, jotka sinua parjaavat, ovat sattuneet minuun." Sillä kaikki, mikä ennen on kirjoitettu, on kirjoitettu meille opiksi, että meillä kärsivällisyyden ja Kirjoitusten lohdutuksen kautta olisi toivo. Mutta kärsivällisyyden ja lohdutuksen Jumala suokoon teille, että olisitte yksimieliset keskenänne, Kristuksen Jeesuksen mukaan, niin että yksimielisesti yhdestä suusta ylistäisitte Jumalaa ja meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Isää. Ottakaa sen vuoksi toinen toisenne keskinäiseen yhteyteen, niin kuin Kristuskin on teidät luokseen ottanut, Jumalan kunniaksi. Sillä minä sanon, että Kristus on tullut ympärileikattujen palvelijaksi Jumalan totuuden tähden vahvistaakseen isille annetut lupaukset, mutta että pakanat laupeuden tähden ovat ylistäneet Jumalaa, kuten on kirjoitettu: "Sen tähden ylistän sinua pakanain keskellä ja laulan kiitosta sinun nimellesi." Vielä hän sanoo: "Riemuitkaa, pakanat, hänen kansansa kanssa." Ja taas: "Kiittäkää Herraa, kaikki pakanat, ja ylistäkööt häntä kaikki kansat." Myös Jesaja sanoo: "On tuleva Iisain juurivesa, hän, joka nousee hallitsemaan pakanoita. Häneen pakanat panevat toivonsa." Mutta toivon Jumala täyttäköön teidät uskoessanne kaikella ilolla ja rauhalla, että teillä olisi runsas toivo Pyhän Hengen voimassa. Veljeni, minä itsekin olen varma teistä, että te itse olette täynnä hyvyyttä ja kaikkinaista tietoa, niin että myös kykenette neuvomaan toisianne. Kuitenkin olen paikka paikoin jotenkin rohkeasti teille kirjoittanut muistuttaakseni teille näitä asioita sen armon tähden, jonka Jumala on minulle antanut ollakseni Jeesuksen Kristuksen palvelija pakanoita varten toimittaakseni papillisesti Jumalan evankeliumin palvelusta, niin että pakanoista tulisi otollinen Pyhässä Hengessä pyhitetty uhri. Minulla on siis kerskaukseni Kristuksessa Jeesuksessa palvellessani Jumalaa, sillä minä en rohkene puhua mistään muusta kuin siitä, mitä Kristus on saattaakseen pakanat kuuliaisiksi kauttani vaikuttanut sanalla ja teolla, tunnustekojen ja ihmeiden voimalla, Jumalan Hengen voimalla, niin että minä Jerusalemista ja sen ympäristöstä alkaen Illyrikoniin asti olen suorittanut Kristuksen evankeliumin julistamisen, sillä tavoin, että olen pitänyt kunnianani olla julistamatta evankeliumia siellä, missä Kristuksen nimi on jo mainittu, etten rakentaisi toisen laskemalle perustukselle, vaan kuten on kirjoitettu: "Ne, joille ei ole hänestä kerrottu, saavat nähdä hänet, ja ne, jotka eivät ole kuulleet, tajuavat." Sen tähden olenkin niin usein ollut estetty tulemasta teidän luoksenne. Mutta koska minulla nyt ei ole enää tilaa näissä paikkakunnissa ja kun jo monta vuotta olen halunnut tulla teidän luoksenne, niin jos milloin menen Hispaniaan, tulen luoksenne, sillä toivon sieltä kautta matkustaessani näkeväni teidät ja teidän lähettävän minut sinne, kunhan ensin olen jonkin verran virkistynyt teistä. Mutta nyt menen Jerusalemiin viemään pyhille avustusta. Sillä Makedonia ja Akaia ovat nähneet hyväksi kerätä yhteisen lahjan niille Jerusalemin pyhille, jotka ovat köyhyydessä. Niin he ovat nähneet hyväksi, ja he ovatkin sen heille velkaa, sillä jos pakanat ovat tulleet osallisiksi heidän hengellisistä aarteistaan, he ovat puolestaan velvollisia auttamaan heitä maallisilla. Kun olen tämän suorittanut ja vienyt heille tämän hedelmän perille, lähden teidän kauttanne Hispaniaan. Tiedän, että tullessani luoksenne tulen Kristuksen evankeliumin täydellinen siunaus mukanani. Mutta kehotan teitä, veljet, Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta ja Hengen rakkauden kautta taistelemaan kanssani rukouksissa ja puolestani rukoilemaan Jumalaa, että pelastuisin Juudean epäuskoisilta ja että Jerusalemia varten tuomani avustus olisi pyhille otollinen, niin että jos Jumala tahtoo, ilolla saapuisin luoksenne ja virkistyisin kanssanne. Rauhan Jumala olkoon teidän kaikkien kanssa. Aamen. Suosittelemme teille sisartamme Foibea, joka on Kenkrean seurakunnan palvelija, että otatte hänet vastaan Herrassa, niin kuin pyhien sopii, ja autatte häntä kaikessa, missä hän teitä tarvitsee, sillä hän on ollut monelle avuksi ja jopa minulle. Tervehtikää Priskaa ja Akylasta, työtovereitani Kristuksessa Jeesuksessa. He ovat minun henkeni puolesta panneet oman kaulansa alttiiksi. En ainoastaan minä kiitä heitä, vaan myös kaikki pakanain seurakunnat. Tervehtikää myös seurakuntaa, joka kokoontuu heidän kodissaan. Tervehtikää Epainetosta, rakasta veljeäni, joka on Aasian maakunnan ensi hedelmä Kristukselle. Tervehtikää Mariaa, joka on nähnyt paljon vaivaa teidän hyväksenne. Tervehtikää Andronikosta ja Juniaa, heimolaisiani ja vankeustovereitani, joilla on suuri maine apostolien keskuudessa ja jotka jo ennen minua ovat olleet Kristuksessa. Tervehtikää Ampliatusta, rakasta veljeäni Herrassa. Tervehtikää Urbanusta, työtoveriamme Kristuksessa, ja Stakysta, rakasta veljeäni. Tervehtikää Apelleeta, koetuksen kestänyttä Kristuksessa. Tervehtikää Aristobuloksen perhekuntalaisia. Tervehdys Herodionille, heimolaiselleni. Tervehdys Narkissuksen perhekuntalaisille, jotka ovat Herrassa. Tervehtikää Tryfainaa ja Tryfosaa, jotka ovat nähneet vaivaa Herrassa. Tervehtikää Persistä, rakasta sisarta, joka on nähnyt paljon vaivaa Herrassa. Tervehtikää Rufusta, valittua Herrassa, ja hänen äitiään, joka on kuin äiti minullekin. Tervehtikää Asynkritosta, Flegonia, Hermestä, Patrobasta, Hermasta ja veljiä, jotka ovat heidän kanssaan. Tervehtikää Filologosta ja Juliaa, Nereusta ja hänen sisartaan ja Olympasta ja kaikkia pyhiä, jotka ovat heidän kanssaan. Tervehtikää toisianne pyhällä suudelmalla. Kaikki Kristuksen seurakunnat tervehtivät teitä. Mutta kehotan teitä, veljet, pitämään silmällä niitä, jotka saavat aikaan erimielisyyttä ja pahennusta vastoin sitä oppia, jonka te olette saaneet. Vetäytykää pois heistä. Sillä sellaiset eivät palvele Herraamme Kristusta, vaan omaa vatsaansa, ja he pettävät mielistelevillä sanoilla ja ylistävillä puheilla vilpittömien sydämet. Onhan teidän kuuliaisuutenne tullut kaikkien tietoon. Niinpä iloitsen teistä, mutta tahtoisin teidän olevan viisaita hyvään, mutta puhtaita pahaan nähden. Mutta rauhan Jumala on pian musertava saatanan jalkojenne alle. Herramme Jeesuksen armo olkoon kanssanne. Aamen. Teitä tervehtivät Timoteus, työtoverini, ja heimolaiseni Lukius, Jaason ja Soosipater. Minä Tertius, joka olen kirjoittanut tämän kirjeen, tervehdin teitä Herrassa. Gaius, minun ja koko seurakunnan majoittaja, tervehtii teitä. Erastus, kaupungin varainhoitaja, ja veli Quartus tervehtivät teitä. Herramme Jeesuksen Kristuksen armo olkoon teidän kanssanne. Aamen. Mutta hänen, joka voi teitä vahvistaa minun evankeliumini ja Jeesuksen Kristuksen saarnan mukaan, sen ilmoitetun salaisuuden mukaan, joka kautta ikuisten aikojen on ollut ilmoittamatta, mutta joka nyt on saatettu julki ja profeetallisten Kirjoitusten kautta iankaikkisen Jumalan käskystä tehty tiettäväksi kaikille kansoille uskon kuuliaisuuden aikaansaamiseksi, Jumalan, ainoan viisaan, olkoon kunnia Jeesuksen Kristuksen kautta iankaikkisesti. Aamen. Paavali, Kristuksen Jeesuksen kutsuttu apostoli Jumalan tahdosta, ja veli Soostenes Korinttossa olevalle Jumalan seurakunnalle, Kristuksessa Jeesuksessa pyhitetyille, kutsutuille pyhille, sekä kaikille, jotka huutavat avuksi Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeä kaikissa paikkakunnissa, niin omissaan kuin meidänkin. Armo teille ja rauha Jumalalta, Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta! Kiitän Jumalaani aina teidän tähtenne siitä Jumalan armosta, joka on annettu teille Kristuksessa Jeesuksessa, että kaikessa olette rikastuneet hänessä, kaikessa sanassa ja kaikessa tiedossa, sen mukaan kuin todistus Kristuksesta on vahvistettu teissä, niin ettei teiltä puutu mitään missään armolahjassa teidän odottaessanne Herramme Jeesuksen Kristuksen ilmestymistä. Hän on myös vahvistava teitä loppuun asti, niin että olette nuhteettomat meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen päivänä. Jumala on uskollinen, hän, jonka kautta olette kutsutut hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme yhteyteen. Mutta kehotan teitä, veljet, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeen, että kaikki olisitte puheessa yksimieliset, ettei keskuudessanne olisi eriseuroja, vaan että teillä olisi täysin sama mieli ja sama ajatus. Sillä Kloen perheväeltä olen saanut kuulla teistä, veljeni, että teillä on riitoja keskuudessanne. Tarkoitan sitä, että itse kukin teistä sanoo: "minä olen Paavalin", "minä Apolloksen", "minä Keefaan" tai: "minä Kristuksen". Onko Kristus jaettu? Eihän Paavalia ole ristiinnaulittu teidän edestänne? Vai oletteko te kastetut Paavalin nimeen? Kiitän Jumalaa, etten ole kastanut teistä ketään paitsi Krispuksen ja Gaiuksen, niin ettei kukaan sanoisi, että te olette minun nimeeni kastetut. Kastoinhan myös Stefanaan perhekunnan. Sitten en tiedä, olenko ketään muuta kastanut. Sillä Kristus ei lähettänyt minua kastamaan, vaan evankeliumia julistamaan – ei puheen viisaudella, ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi. Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima. Onhan kirjoitettu: "Hävitän viisaiden viisauden, ja hylkään ymmärtävien ymmärryksen." Missä on viisas? Missä kirjanoppinut? Missä tämän maailman tutkija? Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hullutukseksi? Sillä koska maailma ei oppinut Jumalan viisaudesta viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, Jumala näki hyväksi hullun saarnan kautta pelastaa ne, jotka uskovat, koskapa juutalaiset vaativat merkkiä ja kreikkalaiset etsivät viisautta, me taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille hulluutta, mutta joka niille, jotka ovat kutsutut, olkoot juutalaisia tai kreikkalaisia, on Kristus, Jumalan voima ja Jumalan viisaus. Sillä Jumalan hulluus on viisaampi kuin ihmiset, ja Jumalan heikkous on väkevämpi kuin ihmiset. Sillä katsokaa, veljet, omaa kutsumistanne: ei ole monta viisasta lihan mukaan, ei monta vaikutusvaltaista, ei monta jalosukuista, vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaakseen viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, Jumala valitsi saattaakseen häpeään sen, mikä on vaikutusvaltaista, ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, Jumala valitsi, sen, joka ei ole mitään, tehdäkseen mitättömäksi sen, joka jotakin on, ettei mikään liha kerskuisi Jumalan edessä. Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi, että kävisi, kuten on kirjoitettu: "Se, joka kerskaa, kerskatkoon Herrassa." Tullessani luoksenne, veljet, en tullut suurenmoisella puheella tai viisaudella teille Jumalan todistusta julistamaan. Sillä olin päättänyt olla luonanne tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna. Ja olin luonanne heikkoudessa, pelossa ja vapisin kovin, eikä puheeni ja saarnani ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista, ettei uskonne olisi ihmisten viisaudessa, vaan Jumalan voimassa. Kuitenkin puhumme viisautta täydellisten seurassa, mutta emme tämän maailmanajan viisautta emmekä tämän maailman valtiaiden, jotka kukistuvat, vaan puhumme salattua Jumalan viisautta, sitä kätkettyä, jonka Jumala on edeltämäärännyt ennen maailmanaikoja meidän kirkkaudeksemme, sitä, jota kukaan tämän maailman valtiaista ei ole tuntenut – sillä jos he olisivat sen tunteneet, he eivät olisi kirkkauden Herraa ristiinnaulinneet – vaan kuten on kirjoitettu: "mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat." Mutta meille Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta, sillä Henki tutkii kaiken, Jumalan syvyydetkin. Sillä kuka ihmisistä tietää, mitä ihmisessä on, paitsi ihmisen henki, joka hänessä on? Samoin ei myöskään kukaan tiedä, mitä Jumalassa on, paitsi Jumalan Henki. Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan sen Hengen, joka on Jumalasta, että tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut. Sitä myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Pyhän Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti. Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on. Sillä se on hänelle hulluutta, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska sitä on tutkittava hengellisesti. Hengellinen ihminen sitä vastoin tutkii kaiken, mutta häntä itseään ei tutki kukaan. Sillä: "kuka on tullut tuntemaan Herran mielen, että voisi häntä opettaa?" Mutta meillä on Kristuksen mieli. Niinpä, veljet, minä en voinut puhua teille kuin hengellisille, vaan kuin lihallisille, kuin pienille lapsille Kristuksessa. Maitoa juotin teille, en antanut ruokaa, sillä sitä ette silloin kestäneet, ettekä vielä nytkään kestä, olettehan vielä lihallisia. Sillä kun keskuudessanne on kateutta, riitaa ja erimielisyyttä, ettekö silloin ole lihallisia ja vaella ihmisten tavoin? Kun yksi sanoo: "minä olen Paavalin", ja toinen: "minä olen Apollon", ettekö silloin ole lihallisia? Mikä Paavali sitten on ja mikä taas Apollo? Palvelijoita, joiden kautta te olette tulleet uskoviksi, palvelijoita sen mukaan, mitä Herra on heille kullekin antanut. Minä istutin, Apollo kasteli, mutta Jumala on antanut kasvun. Niin ei siis istuttaja ole mitään, eikä kastelijakaan, vaan Jumala, joka antaa kasvun. Mutta istuttaja ja kastelija ovat yhtä, kuitenkin kumpikin on saava oman palkkansa oman työnsä mukaan. Sillä olemme Jumalan työtovereita. Olette Jumalan viljapelto, Jumalan rakennus. Sen Jumalan armon mukaan, joka on minulle annettu, olen viisaan rakentajan tavoin pannut perustuksen, mutta toinen sille rakentaa. Kuitenkin jokainen katsokoon, kuinka hän sille rakentaa. Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna sen tilalle, mikä on pantu, ja se on Jeesus Kristus. Mutta jos joku rakentaa tälle perustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, niin kunkin teko on tuleva näkyviin. Sillä sen saattaa ilmi se päivä, joka tulessa ilmestyy, ja tuli koettelee, millainen kunkin teko on. Jos jonkun sille tekemä rakennus kestää, hän saa palkan. Mutta jos jonkun tekemä palaa, hän kärsii vahingon. Mutta hän itse pelastuu, kuitenkin kuin tulen läpi. Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä? Jos joku turmelee Jumalan temppelin, Jumala turmelee hänet, sillä Jumalan temppeli on pyhä. Sellaisia te olette. Älköön kukaan pettäkö itseään. Jos joku joukossanne luulee olevansa viisas tässä maailmassa, tulkoon tyhmäksi, että tulisi viisaaksi. Sillä tämän maailman viisaus on hullutusta Jumalan edessä. Sillä kirjoitettu on: "Hän vangitsee viisaat heidän viekkauteensa", ja vielä: "Herra tietää viisasten ajatusten olevan turhia." Älköön siis kukaan kerskatko ihmisistä, sillä kaikki on teidän, olkoon Paavali, Apollo, Keefas, maailma, elämä, kuolema, nykyiset tai tulevaiset, kaikki on teidän. Mutta te olette Kristuksen, ja Kristus on Jumalan. Niin pitäköön jokainen meitä Kristuksen palvelijoina ja Jumalan salaisuuksien huoneenhaltijoina. Mutta huoneenhaltijoilta edellytetään ennen muuta, että heidät havaitaan uskollisiksi. Mutta minulle on pikkuasia, että te minua tuomitsette tai jokin ihmisten tuomiopäivä. En minäkään itseäni tuomitse, sillä minulla ei ole mitään tunnollani, mutta ei minua siitä syystä ole vanhurskaaksi julistettu, vaan minun tuomitsijani on Herra. Älkää sen tähden lausuko mitään tuomiota, ennen kuin aika on, ennen kuin Herra tulee, joka myös on saattava valoon pimeyden kätköt ja tuova julki sydänten ajatukset. Silloin kukin saa kiitoksensa Jumalalta. Tämän olen, veljet, sovittanut itseeni ja Apolloon, teidän tähtenne, että meistä oppisitte tämän: "Ei pidä järkeillä yli sen, mikä on kirjoitettu", ettette pöyhkeillen asettuisi mikä minkin puolelle toista vastaan. Sillä kuka antaa sinulle etusijan? Ja mitä sinulla on, jota et ole saanut lahjaksi? Mutta jos olet sen saanut, niin miksi kerskaat, ikään kuin se ei olisi saatua? Te olette jo ravitut, teistä on jo tullut rikkaita, ilman meitä teistä on tullut kuninkaita! Kunpa teistä olisikin tullut kuninkaita, niin että mekin tulisimme kuninkaiksi teidän kanssanne! Sillä minusta näyttää, että Jumala on asettanut meidät apostolit viimeisiksi, ikään kuin kuolemaan tuomituiksi. Meistä on tullut kaiken maailman katseltava, sekä enkelien että ihmisten, me olemme houkkia Kristuksen tähden, mutta te viisaita Kristuksessa, me olemme heikkoja, mutta te vahvoja. Te olette kunnioitettuja, mutta me halveksittuja. Yhä edelleen me kärsimme sekä nälkää että janoa, olemme vähissä vaatteissa, meitä ruoskitaan, ja kuljemme kodittomina, näemme vaivaa tehden työtä omin käsin. Kun meitä panetellaan, siunaamme. Kun meitä vainotaan, kestämme. Kun meitä pilkataan, puhumme lempeästi. Meistä on tullut kuin maailman tunkio, kaikkien törkykasa, aina tähän asti. En kirjoita tätä häväistäkseni teitä, vaan kuin rakkaita lapsiani neuvoen. Sillä vaikka teillä olisi kymmenentuhatta kasvattajaa Kristuksessa, teillä kuitenkaan ei ole monta isää, sillä Kristuksessa Jeesuksessa minä teidät synnytin evankeliumilla. Kehotan siis teitä: olkaa minun seuraajiani. Sen vuoksi lähetin teille Timoteuksen, joka on minun rakas ja uskollinen lapseni Herrassa. Hän on muistuttava teitä minun teistäni Kristuksessa Jeesuksessa, sen mukaan kuin kaikkialla, joka seurakunnassa, opetan. Muutamat teistä ovat paisuneet pöyhkeiksi, niin kuin minä en olisikaan tulossa luoksenne. Mutta tulen luoksenne pian, jos Herra tahtoo, ja silloin otan selon, en noiden pöyhkeiden sanoista, vaan voimasta. Sillä Jumalan valtakunta ei ole sanoissa, vaan voimassa. Kumman tahdotte? Tulenko luoksenne ruoska kädessä vai sävyisyyden hengessä rakkaudessa? Yleensä kuuluu, että keskuudessanne on haureutta, jopa sellaista haureutta, jota ei ole pakanoidenkaan keskuudessa, että eräskin pitää isänsä vaimoa. Te olette paisuneet pöyhkeiksi! Eikö teidän pikemminkin olisi pitänyt tulla murheellisiksi, että se, joka on tehnyt tuollaisen teon, poistettaisiin keskuudestanne? Sillä minä, joka tosin ruumiillisesti olen poissa, mutta hengessä kuitenkin läsnä, olen jo kuin läsnä ollen puolestani päättänyt, että se, joka tuollaisen teon on tehnyt, on – sitten kun te ja minun henkeni sekä meidän Herramme Jeesuksen voima, olemme tulleet yhteen – Herran Jeesuksen nimessä hylättävä saatanan haltuun lihan turmioksi, että hänen henkensä pelastuisi Herran päivänä. Ei ole hyvä, että kerskaatte. Ettekö tiedä, että vähäinen hapate hapattaa koko taikinan? Peratkaa pois vanha hapantaikina, että olisitte uusi taikina, niin kuin olettekin happamattomat, sillä onhan meidän pääsiäislampaamme, Kristus, teurastettu. Viettäkäämme siis juhlaa, ei vanhassa hapantaikinassa eikä ilkeyden ja pahuuden hapantaikinassa, vaan puhtauden ja totuuden happamattomuudessa. Kirjoitin teille kirjeessäni, ettette seurustelisi huorintekijöiden kanssa. En tarkoittanut yleensä tämän maailman huorintekijöitä, ahneita, anastajia tai epäjumalanpalvelijoita, sillä silloinhan teidän täytyisi lähteä pois maailmasta. Vaan minä kirjoitin teille, että jos joku, jota kutsutaan veljeksi, on huorintekijä, ahne, epäjumalanpalvelija, pilkkaaja, juomari tai anastaja, te ette seurustelisi ettekä söisikään sellaisen kanssa. Sillä onko minun asiani tuomita niitä, jotka ovat ulkopuolella? Ettekö tekin tuomitse vain niitä, jotka ovat sisäpuolella? Mutta ulkopuolella olevat tuomitsee Jumala. "Poistakaa paha keskuudestanne." Rohkeneeko kukaan teistä, jolla on riita-asia toisen kanssa, käydä oikeutta väärien edessä eikä pyhien edessä? Vai ettekö tiedä, että pyhät tulevat tuomitsemaan maailman? Jos te tuomitsette maailman, ettekö kelpaa ratkaisemaan aivan vähäpätöisiä asioita? Ettekö tiedä, että tulemme tuomitsemaan enkeleitä, emmekö sitten maallisia asioita? Jos teillä siis on maallisia asioita ratkaistavina, nekö te asetatte tuomareiksi, jotka ovat halveksittuja seurakunnassa? Teidän häpeäksenne tämän sanon. Eikö teidän joukossanne sitten ole ketään viisasta, joka voisi ratkaista veljien välin? Vaan veli käy oikeutta veljeä vastaan, vieläpä uskosta osattomien edessä! Teille on jo yleensä vaurioksi, että käräjöitte keskenänne. Miksi ette ennemmin salli tehdä vääryyttä itsellenne? Miksi ette ennemmin anna riistää omaanne? Sen sijaan te itse teette vääryyttä ja riistätte toisen omaa, vieläpä veljien. Vai ettekö tiedä, etteivät väärät peri Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, eivät epäjumalanpalvelijat, eivät avionrikkojat, eivät elostelijat eivätkä miehen kanssa makaavat miehet, eivät varkaat, eivät ahneet, eivät juomarit, eivät pilkkaajat eivätkä rosvot peri Jumalan valtakuntaa. Tuollaisia tekin olitte, jotkut teistä. Mutta olette vastaanottaneet pesun, olette pyhitetyt, olette vanhurskaiksi julistetut Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Jumalamme Hengessä. Kaikki on minulle luvallista, mutta kaikki ei ole hyödyksi. Kaikki on minulle luvallista, mutta minä en saa antaa minkään itseäni vallita. Ruuat ovat vatsaa varten ja vatsa ruokia varten, ja Jumala on tekevä lopun niin toisesta kuin toisestakin. Mutta ruumis ei ole haureutta varten, vaan Herraa varten, ja Herra ruumista varten. Jumala, joka herätti kuolleista Herran, on herättävä meidätkin voimallaan. Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne ovat Kristuksen jäseniä? Ottaisinko siis Kristuksen jäsenet ja tekisin ne porton jäseniksi? Ei ikinä! Vai ettekö tiedä, että joka yhtyy porttoon, tulee yhdeksi ruumiiksi hänen kanssaan? Onhan sanottu: "Ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi." Mutta joka yhtyy Herraan, on yksi henki [hänen kanssaan]. Paetkaa haureutta. Kaikki muu synti, mitä ikinä ihminen tekee, on ruumiin ulkopuolella, mutta haureuden harjoittaja tekee syntiä omaa ruumistaan vastaan. Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja joka teillä on Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat? Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne ja hengessänne, jotka ovat Jumalan. Mutta mitä siihen tulee, mistä minulle kirjoititte, niin hyvä on miehen olla menemättä avioon, mutta haureuden välttämiseksi olkoon kullakin miehellä oma vaimonsa ja kullakin naisella aviomiehensä. Täyttäköön mies suosiollisesti aviovelvollisuutensa vaimoaan kohtaan, ja samoin vaimo miestään kohtaan. Vaimon ruumis ei ole hänen omassa, vaan hänen miehensä vallassa. Samoin ei miehenkään ruumis ole hänen omassa, vaan vaimon vallassa. Älkää vetäytykö pois toisistanne, paitsi ehkä keskinäisestä sopimuksesta ajaksi, niin että teillä olisi aikaa rukoukseen ja sitten taas tulisitte yhteen, ettei saatana kiusaisi teitä, kun ette voi itseänne hillitä. Mutta tämän sanon myönnytyksenä, en käskynä. Haluan kaikkien ihmisten olevan niin kuin minäkin, mutta kullakin on oma armolahjansa Jumalalta, yhdellä näin, toisella noin. Mutta naimattomille ja leskille sanon: heille on hyvä, jos pysyvät sellaisina kuin minäkin. Mutta jos eivät voi itseään hillitä, menkööt naimisiin, sillä parempi on avioitua kuin palaa. Mutta naimisissa oleville julistan, en minä, vaan Herra, ettei vaimo saa erota miehestään. Mutta jos hän eroaa, pysyköön naimattomana tai sopikoon miehensä kanssa, eikä mies saa hylätä vaimoaan. Mutta muille sanon minä, ei Herra: jos jollakulla veljellä on vaimo, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, älköön mies hylätkö häntä. Samoin älköön vaimokaan, jos hänellä on mies, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, hylätkö miestään. Sillä mies, joka ei usko, on pyhitetty vaimonsa kautta, ja vaimo, joka ei usko, on pyhitetty miehensä kautta. Muutenhan teidän lapsenne olisivat saastaisia, mutta nyt he ovat pyhiä. Mutta jos se, joka ei usko, eroaa, erotkoon. Veli ja sisar eivät ole sellaisissa tapauksissa orjuutetut, sillä rauhaan on Jumala teidät kutsunut. Sillä mistä tiedät, vaimo, voitko pelastaa miehesi? Tai mistä tiedät, mies, voitko pelastaa vaimosi? Vaeltakoon vain kukin sen mukaan, millaisen osan Herra on hänelle antanut, ja siinä asemassa, missä Jumala on hänet kutsunut. Näin säädän kaikissa seurakunnissa. Jos joku on kutsuttu ympärileikattuna, älköön pyrkikö ympärileikkaamattomaksi. Jos joku on kutsuttu ympärileikkaamattomana, älköön ympärileikkauttako itseään. Ei ympärileikkaus ole mitään, eikä ympärileikkaamattomuus ole mitään, vaan Jumalan käskyjen pitäminen. Pysyköön kukin siinä kutsumuksessa, missä hänet on kutsuttu. Jos olet kutsuttu orjana, älä siitä murehdi. – Mutta jos voit päästä vapaaksi, käytä tilaisuutta ennemmin hyväksesi. – Sillä se, joka on kutsuttu orjana Herrassa, on Herran vapautettu. Samoin vapaana kutsuttu on Kristuksen orja. Te olette kalliisti ostetut, älkää olko ihmisten orjia. Pysyköön kukin, veljet, Jumalan edessä siinä asemassa, missä hänet on kutsuttu. Mutta neitsyistä minulla ei ole Herran käskyä, vaan lausun mielipiteeni niin kuin se, joka on Herralta saanut sen laupeuden, että hän on luotettava. Olen siis sitä mieltä, että lähestyvän ahdingon tähden jokaisen on hyvä pysyä siten kuin on. Jos olet sidottu vaimoon, älä etsi eroa. Jos et ole sidottu vaimoon, älä etsi vaimoa. Mutta jos menetkin naimisiin, et tee syntiä. Jos neitsyt menee naimisiin, hänkään ei tee syntiä. Mutta ne, jotka niin tekevät, joutuvat kärsimään ruumiillista vaivaa, ja siitä minä tahtoisin teidät säästää. Mutta sen sanon, veljet: aika on lyhennetty. Olkoot tästedes nekin, joilla on vaimot, kuin heillä ei heitä olisi, ja ne, jotka itkevät, kuin eivät itkisi, ja ne, jotka iloitsevat, kuin eivät iloitsisi, ja ne, jotka ostavat, kuin eivät omistaisi, ja ne, jotka tätä maailmaa hyödykseen käyttävät, kuin eivät sitä käyttäisi, sillä tämän maailman olemus on katoamassa. Haluan, että olisitte vapaita huolista. Naimaton mies huolehtii siitä, mikä on Herran ja kuinka olisi Herralle mieliksi. Mutta nainut huolehtii ajallisista, kuinka olisi vaimolleen mieliksi. On eroa vaimon ja neitsyen välillä. Vaimo, jolla ei ole enää miestä, ja neitsyt huolehtivat siitä, mikä on Herran, että olisivat pyhät sekä ruumiin että hengen puolesta. Mutta naimisissa oleva huolehtii ajallisista, kuinka olisi miehelleen mieliksi. Tämän sanon teidän omaksi hyödyksenne, en heittääkseni ansaa kaulaanne, vaan sitä varten, että eläisitte säädyllisesti ja pysyisitte häiriintymättä Herrassa. Mutta jos joku arvelee olevansa armoton tytärtään kohtaan, joka on täydessä naimaiässä, ja jos kerran sen pitää tapahtua, niin tehköön, kuten tahtoo. Hän ei tee syntiä. Menkööt naimisiin. Se taas, joka pysyy sydämessään lujana eikä ole minkään pakon alainen, vaan voi noudattaa omaa tahtoaan ja on sydämessään päättänyt pitää tyttärensä naimattomana, tekee hyvin. Siis, joka naittaa tyttärensä, tekee hyvin, ja joka ei naita, tekee paremmin. Vaimo on sidottu lakiin, niin kauan kuin hänen miehensä elää, mutta jos mies nukkuu pois, hän on vapaa menemään naimisiin, kenen kanssa tahtoo, mutta vain Herrassa. Mutta hän on onnellisempi, jos pysyy sillä tavoin kuin on. Se on minun mielipiteeni, ja luulen, että minullakin on Jumalan Henki. Mitä sitten epäjumalille uhrattuun tulee, tiedämme, että meillä kaikilla on tieto. Tieto paisuttaa, mutta rakkaus rakentaa. Jos joku luulee jotakin tietävänsä, hän ei vielä tiedä, kuten tulee tietää. Mutta sen, joka rakastaa Jumalaa, Jumala tuntee. Mitä nyt epäjumalille uhratun syömiseen tulee, tiedämme, ettei maailmassa ole yhtään epäjumalaa ja ettei ole muuta Jumalaa kuin yksi. Sillä vaikka onkin niin sanottuja jumalia, olipa heitä sitten taivaassa tai maan päällä, kuten onkin paljon jumalia ja herroja, meillä on kuitenkin ainoastaan yksi Jumala, Isä, josta kaikki on ja jota varten me olemme, ja yksi Herra, Jeesus Kristus, jonka kautta kaikki on, myös me hänen kauttaan. Mutta kaikilla ei ole tätä tietoa, vaan epäjumalaan sidotulla omallatunnolla muutamat vielä nytkin syövät uhrilihaa pitäen sitä uhrina epäjumalille, ja heidän heikko omatuntonsa tahraantuu siitä. Mutta ruoka ei lähennä meitä Jumalaan. Jos syömme, emme siitä hyödy. Jos olemme syömättä, emme siitä vahingoitu. Katsokaa kuitenkin, ettei tämä valtanne koidu heikoille loukkaukseksi. Sillä jos joku näkee sinun, jolla on tieto, aterioivan epäjumalan huoneessa, eikö hänen omatuntonsa, kun hän on heikko, vahvistu epäjumalille uhratun syömiseen? Sinun tietoosi vedoten turmeltuu heikko veli, jonka tähden Kristus on kuollut. Mutta kun te näin teette syntiä veljiä vastaan ja haavoitatte heidän heikkoa omaatuntoaan, teette syntiä Kristusta vastaan. Sen tähden, jos ruoka on lankeemukseksi veljelleni, en ikinä enää syö lihaa, etten olisi lankeemukseksi veljelleni. Enkö ole apostoli? Enkö ole vapaa? Enkö ole nähnyt Jeesusta Kristusta, meidän Herraamme? Ettekö te ole minun tekoni Herrassa? Jos en olekaan apostoli muille, olen ainakin teille, sillä te olette apostolinvirkani sinetti Herrassa. Tämä on puolustukseni niitä vastaan, jotka asettuvat minua tutkimaan. Eikö meillä ole oikeus syödä ja juoda? Eikö meillä ole oikeus kuljettaa mukanamme vaimoa, sisarta, kuten muillakin apostoleilla, Herran veljillä ja Keefaalla? Vai ainoastaanko minulla ja Barnabaalla ei ole oikeutta olla tekemättä työtä? Kuka tekee koskaan sotapalvelusta omalla kustannuksellaan? Kuka istuttaa viinitarhan, eikä syö sen hedelmää? Tai kuka kaitsee karjaa, eikä nauti karjansa maitoa? Puhunko tätä vain ihmisten tavalla? Eikö lakikin sano samaa? Onhan Mooseksen laissa kirjoitettuna: "Älä sido puivan härän suuta." Eihän Jumala häristä näin huolta pitäne? Eikö hän sano sitä kaiketikin meidän tähtemme? Meidän tähtemmehän on kirjoitettu, että kyntäjän tulee kyntää toivossa ja puivan puida osansa saamisen toivossa. Jos me olemme kylväneet teille hengellistä hyvää, onko paljon, jos me niitämme teiltä aineellista? Jos muilla on teihin tällainen oikeus, eikö paljoa enemmän meillä? Mutta emme ole käyttäneet tätä oikeutta, vaan kestämme kaiken, ettemme panisi mitään estettä Kristuksen evankeliumille. Ettekö tiedä, että ne, jotka hoitavat pyhäkön toimia, saavat ravintonsa pyhäköstä, ja jotka ovat asetetut uhrialttarin palvelukseen, saavat osansa silloin kuin alttarikin? Samoin myös Herra on säätänyt, että evankeliumin julistajien tulee saada evankeliumista elatuksensa. Mutta minä en ole käyttänyt hyväkseni ainoatakaan näistä oikeuksistani. Enkä kirjoitakaan tätä siinä mielessä, että niitä sovitettaisiin minuun, sillä minun olisi parempi mieluummin kuolla, kuin että joku tekisi tyhjäksi kerskaukseni. Sillä jos julistan evankeliumia, minulla ei ole siitä kerskaamista, minun täytyy se tehdä. Voi minua, ellen evankeliumia julista! Sillä jos teen sitä halusta, minulla on palkka. Mutta jos en tee sitä halusta, on huoneenhaltijan virka kuitenkin minulle uskottu. Mikä siis on palkkani? Se, että kun julistan Kristuksen evankeliumia, teen sen ilmaiseksi, niin etten käytä evankeliumin minulle antamaa oikeutta. Sillä vaikka olen riippumaton kaikista, olen tehnyt itseni kaikkien palvelijaksi voittaakseni niin monta kuin suinkin. Olen ollut juutalaisille kuin juutalainen voittaakseni juutalaisia, lain alaisille kuin lain alainen voittaakseni lain alaiset, ilman lakia oleville kuin olisin ilman lakia – vaikka en ole ilman Jumalan lakia, vaan olen Kristuksen laissa – voittaakseni ne, jotka ovat ilman lakia. Heikoille olen ollut heikko voittaakseni heikot. Kaikille olen ollut kaikkea pelastaakseni edes muutamia. Mutta kaiken teen evankeliumin tähden, että minäkin tulisin siitä osalliseksi. Ettekö tiedä, että ne, jotka stadionilla juoksevat, tosin kaikki juoksevat, mutta yksi saa voittopalkinnon? Juoskaa niin kuin se, että sen saavuttaisitte. Mutta jokainen kilpailija noudattaa itsehillintää kaikessa, he saadakseen katoavan seppeleen, mutta me katoamattoman. Minä en siis juokse umpimähkään enkä nyrkkeile kuin ilmaan huitoen, vaan kuritan ruumistani ja orjuutan sitä, etten minä, joka muille saarnaan, itse ehkä joutuisi hylätyksi. En tahdo, veljet, pitää teitä tietämättöminä siitä, että isämme olivat kaikki pilven alla ja kulkivat kaikki meren halki, saivat kaikki kasteen Moosekseen pilvessä ja meressä, söivät kaikki samaa hengellistä ruokaa ja joivat kaikki samaa hengellistä juomaa. Sillä he joivat hengellisestä kalliosta, joka heitä seurasi, ja se kallio oli Kristus. Mutta useimpiin heistä Jumala ei mieltynyt, koska he saivat surmansa erämaassa. Tämä tapahtui varoittavaksi esimerkiksi meille, ettemme himoitsisi pahaa, kuten he himoitsivat. Älkää myöskään olko epäjumalanpalvelijoita kuten muutamat heistä, kuten on kirjoitettu: "Kansa istui syömään ja juomaan, ja he nousivat karkeloimaan." Älkäämme myöskään harjoittako haureutta, niin kuin muutamat heistä harjoittivat haureutta, ja heitä kaatui yhtenä päivänä kaksikymmentä kolme tuhatta. Älkäämme myöskään kiusatko Kristusta, niin kuin muutamat heistä kiusasivat ja saivat käärmeiltä surmansa. Älkääkä napisko, niin kuin muutamat heistä napisivat ja saivat surmansa tuhoojalta. Mutta kaikki nämä, mitä heille tapahtui, ovat esikuvia, ja ne on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille maailmanaikojen loppukausi on tullut. Sen tähden, joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei kaadu. Teitä ei ole kohdannut muu kuin inhimillinen kiusaus. Mutta Jumala on uskollinen: hän ei salli teitä kiusattavan yli voimienne, vaan kiusauksen ohella hän valmistaa myös pääsyn siitä, että voitte sen kestää. Sen tähden, rakkaani, paetkaa epäjumalanpalvelusta. Puhun kuin viisaille. Arvioikaa itse, mitä sanon. Siunauksen malja, jonka siunaamme, eikö se ole osallisuus Kristuksen vereen? Se leipä, jonka murramme, eikö se ole osallisuus Kristuksen ruumiiseen? Koska leipä on yksi, me monet olemme yksi ruumis, sillä olemme kaikki yhdestä leivästä osallisia. Katsokaa Israelia lihan mukaan. Eivätkö ne, jotka syövät uhreja, ole uhrialttarista osallisia? Mitä siis sanon? Niinkö, että epäjumala on jotakin, tai että epäjumalanuhri on jotakin? Ei, vaan että sen, mitä pakanat uhraavat, he uhraavat riivaajille eivätkä Jumalalle, mutta minä en tahdo teidän olevan osallisia riivaajista. Ette voi juoda Herran maljasta ja riivaajien maljasta, ette voi olla osallisia Herran pöydästä ja riivaajien pöydästä. Vai tahdommeko herättää Herran kiivauden? Emme kaiketi ole häntä vahvempia? Kaikki on minulle luvallista, mutta ei kaikki ole hyödyksi. Kaikki on minulle luvallista, mutta ei kaikki rakenna. Älköön kukaan etsikö omaansa, vaan toisen etua. Syökää kaikkea, mitä lihatorilla myydään, kyselemättä mitään omantunnon tähden, sillä: "Herran on maa ja kaikki, mitä siinä on." Jos joku uskosta osaton kutsuu teidät ja haluatte mennä, niin syökää kaikkea, mitä eteenne pannaan, kyselemättä mitään omantunnon tähden. Mutta jos joku sanoo teille: "Tämä on epäjumalanuhria", älkää syökö sitä hänen tähtensä, joka sen ilmaisi, eikä omantunnon tähden. Maa on Herran ja kaikki, mitä siinä on. En puhu sinun itsesi omastatunnosta, vaan tuon toisen, sillä miksi toisen omatunto saisi tuomita minun vapauteni? Jos minä nautin sen kiitoksella, miksi minua pilkataan siitä, mistä minä kiitän? Söittepä siis tai joitte tai teitte mitä hyvänsä, tehkää kaikki Jumalan kunniaksi. Älkää olko pahennukseksi juutalaisille, älkää kreikkalaisille älkääkä Jumalan seurakunnalle, kuten minäkin olen kaikille kaikessa mieliksi enkä etsi omaa hyötyäni, vaan monien hyötyä, että he pelastuisivat. Olkaa minun seuraajiani, kuten minäkin olen Kristuksen seuraaja. Kiitän teitä, että muistatte minua kaikessa ja pidätte kiinni opetuksistani sellaisina, kuin olen ne teille antanut. Mutta tahdon teidän tietävän, että Kristus on jokaisen miehen pää ja että mies on vaimon pää ja että Jumala on Kristuksen pää. Jokainen mies, joka rukoilee tai profetoi pää peitettynä, häpäisee päänsä. Mutta jokainen vaimo, joka rukoilee tai profetoi pää peittämättömänä, häpäisee päänsä, sillä se on aivan sama, kuin jos hänen päänsä olisi ajettu paljaaksi. Sillä jos vaimo ei verhoa päätään, leikatkoon hiuksensakin. Mutta koska on häpeäksi vaimolle leikata tai ajaa hiuksensa, peittäköön päänsä. Miehen ei tule peittää päätään, koska hän on Jumalan kuva ja kunnia. Mutta vaimo on miehen kunnia. Sillä mies ei ole vaimosta, vaan vaimo miehestä, eikä miestä luotu vaimoa varten, vaan vaimo miestä varten. Sen tähden vaimon tulee pitää päässään vallan merkkiä enkelien tähden. Herrassa ei ole kuitenkaan vaimoa ilman miestä eikä miestä ilman vaimoa. Sillä niin kuin vaimo on miehestä, samoin myös mies on vaimon kautta, mutta kaikki on Jumalasta. Päättäkää itse: sopiiko vaimon rukoilla Jumalaa pää peittämättömänä? Eikö itse luontokin opeta teille, että jos miehellä on pitkät hiukset, se on hänelle häpeäksi, ja että jos vaimolla on pitkät hiukset, se on hänelle kunniaksi? Sillä ovathan hiukset annetut hänelle hunnuksi. Mutta jos joku haluaa kiistellä, niin meillä ei ole sellaista tapaa eikä Jumalan seurakunnilla. Mutta tätä käskiessäni en kiitä sitä, että kokoontumisenne ei tee teitä paremmiksi, vaan pahemmiksi. Sillä ensiksikin olen kuullut, että kun kokoonnutte seurakunnassa, teillä on eriseuroja keskuudessanne, ja osittain sen uskonkin. Täytyyhän teidän keskuudessanne olla puolueitakin, että koetuksen kestävät tulisivat ilmi. Kun te näin kokoonnutte yhteen, se ei ole Herran illallisen nauttimista, sillä syömään ruvettaessa kukin rientää ottamaan eteensä oman illallisensa, ja niin toinen on nälissään ja toinen juovuksissa. Eikö teillä sitten ole muita huoneita, niissä syödäksenne ja juodaksenne? Vai halveksitteko Jumalan seurakuntaa ja tahdotteko häväistä niitä, joilla ei ole mitään? Mitä teille sanoisin? Tulisiko minun teitä tästä kiittää? En kiitä. Sillä minä olen saanut Herralta sen, minkä myös olen teille tiedoksi antanut, että Herra Jeesus sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän, kiitti, mursi ja sanoi: "Tämä on minun ruumiini, teidän edestänne murrettu. Tehkää tämä minun muistokseni." Samoin hän otti myös maljan aterian jälkeen ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni. Niin usein kuin te juotte, tehkää se minun muistokseni." Sillä niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tämän maljan, te julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kuin hän tulee. Sen tähden se, joka kelvottomasti syö tätä leipää tai juo Herran maljan, on oleva syyllinen Herran ruumiiseen ja vereen. Koetelkoon siis ihminen itsensä, ja niin syököön tätä leipää ja juokoon tästä maljasta, sillä joka syö ja juo kelvottomasti erottamatta Herran ruumista muusta, syö ja juo itselleen tuomion. Sen tähden onkin teidän joukossanne paljon heikkoja ja sairaita, ja monet ovat nukkuneet [pois]. Mutta jos tutkisimme itseämme, meitä ei tuomittaisi. Mutta kun meitä tuomitaan, se on meille Herran kuritusta, ettei meitä maailman kanssa kadotukseen tuomittaisi. Sen tähden, veljeni, kun kokoonnutte yhdessä aterioimaan, odottakaa toisianne. Jos jollakulla on nälkä, syököön kotonaan, jotta ette kokoontuisi tuomioksenne. Muista seikoista säädän, kun tulen. Mutta hengellisistä lahjoista, veljet, en tahdo pitää teitä tietämättöminä. Te tiedätte, että kun olitte pakanoita, teitä ikään kuin ajamalla vietiin mykkien epäjumalien luo. Sen tähden teen teille tiettäväksi, ettei kukaan, joka puhuu Jumalan Hengessä, sano: "Jeesus olkoon kirottu", ja ettei kukaan voi sanoa: "Jeesus on Herra", paitsi Pyhässä Hengessä. Armolahjat ovat erilaisia, mutta Henki on sama. Palvelusvirat ovat erilaisia, mutta Herra on sama. Voimavaikutukset ovat erilaisia, mutta Jumala, joka kaiken kaikissa vaikuttaa, on sama. Mutta kullekin annetaan Hengen ilmoitus yhteiseksi hyödyksi. Niinpä toiselle annetaan Hengen kautta viisauden sanat, toiselle tiedon sanat saman Hengen mukaan, toiselle usko samassa Hengessä, toiselle taas terveeksi tekemisen armolahjoja siinä yhdessä Hengessä, toiselle voimateot, toiselle profetoiminen, toiselle henkien erottaminen, toiselle eri kielillä puhuminen, toiselle taas kielien selittäminen. Mutta kaiken tämän vaikuttaa yksi ja sama Henki, jakaen kullekin erikseen, niin kuin tahtoo. Sillä niin kuin ruumis on yksi ja siinä on monta jäsentä, mutta kaikki ruumiin jäsenet, vaikka niitä on monta, ovat yksi ruumis, niin on Kristuskin. Sillä me olemme kaikki kastetut yhdessä Hengessä yhdeksi ruumiiksi, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä. Sillä eihän ruumiskaan ole yksi jäsen, vaan monta. Jos jalka sanoisi: "Koska en ole käsi, en kuulu ruumiiseen", se ei silti olisi ruumiiseen kuulumaton. Jos korva sanoisi: "Koska en ole silmä, en kuulu ruumiiseen", se ei silti olisi ruumiiseen kuulumaton. Jos koko ruumis olisi silmänä, missä sitten olisi kuulo? Jos taas kokonaan kuulona, missä silloin hajuaisti? Mutta nyt Jumala on asettanut jäsenet, jokaisen niistä, ruumiiseen, niin kuin on tahtonut. Vaan jos ne kaikki olisivat yhtenä jäsenenä, missä sitten olisi ruumis? Nytpä onkin monta jäsentä, mutta vain yksi ruumis. Silmä ei voi sanoa kädelle: "En tarvitse sinua", eikä myöskään pää jaloille: "En tarvitse teitä." Päinvastoin ne ruumiin jäsenet, jotka näyttävät olevan heikompia, ovat välttämättömiä. Ne ruumiin jäsenet, jotka meistä ovat vähemmän kunniakkaita, verhoamme sitä kunniallisemmin, ja niitä, joita häpeämme, sitä häveliäämmin peitämme, mutta ne, joita emme häpeä, eivät sitä tarvitse. Mutta Jumala on liittänyt ruumiin yhteen niin, että antoi halvempiarvoiselle suuremman kunnian, ettei ruumiissa olisi eripuraa, vaan että jäsenet pitäisivät yhtäläistä huolta toisistaan. Jos yksi jäsen kärsii, kaikki jäsenet kärsivät sen kanssa, tai jos jollekulle jäsenelle annetaan kunnia, kaikki jäsenet iloitsevat sen kanssa. Mutta te olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne hänen jäseniään. Niinpä Jumala asetti seurakuntaan ensiksi apostoleja, toiseksi profeettoja, kolmanneksi opettajia, sitten voimatekoja, sitten armolahjoja parantaa tauteja, avustaa, hallita ja puhua kielillä. Eivät suinkaan kaikki ole apostoleja? Eivät kaikki profeettoja? Eivät kaikki opettajia? Eiväthän kaikki tee voimatekoja? Eihän kaikilla ole parantamisen armolahjoja? Eiväthän kaikki puhu kielillä? Eiväthän kaikki niitä selitä? Pyrkikää osallisiksi parhaimmista armolahjoista. Vielä minä osoitan teille suurenmoisen tien. Jos puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin kumiseva vaski tai helisevä symbaali. Jos minulla olisi profetia ja tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja jos minulla olisi kaikki usko, että voisin siirtää vuoria, mutta minulla ei olisi rakkautta, en olisi mikään. Jos jakelisin kaiken omaisuuteni, ja jos antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, en siitä mitään hyötyisi. Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei ärsyynny, ei muistele pahaa, ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa. Kaikki se kestää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii. Rakkaus ei koskaan häviä. Mutta profetiat loppuvat, ja kielet lakkaavat, ja tieto katoaa. Sillä tietomme on osittaista, ja profetoimisemme on osittaista. Mutta kun tulee se, mikä on täydellistä, katoaa se, mikä on osittaista. Kun olin lapsi, puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja ajattelin kuin lapsi. Kun tulin mieheksi, hylkäsin sen, mikä lapsen on. Sillä nyt näemme kuin kuvastimesta arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin. Nyt minulla on osittainen tieto, mutta silloin minulla on oleva täydellinen tieto, kuten minut itsenikin täysin tunnetaan. Niin pysyvät nyt usko, toivo ja rakkaus, nämä kolme, mutta suurin niistä on rakkaus. Tavoitelkaa rakkautta ja olkaa innokkaita saamaan hengellisiä lahjoja, mutta etenkin profetoimaan. Sillä kielellä puhuva ei puhu ihmisille, vaan Jumalalle. Häntä näet ei kuuntele kukaan, sillä hän puhuu salaisuuksia hengessä. Mutta profetoiva puhuu ihmisille rakennukseksi, kehotukseksi ja lohdutukseksi. Kielellä puhuva rakentaa itseään, mutta profetoiva rakentaa seurakuntaa. Soisin teidän kaikkien puhuvan kielillä, mutta vielä mieluummin soisin teidän profetoivan. Sillä profetoiva on suurempi kuin kielillä puhuva, ellei tämä samalla selitä, niin että seurakunta rakentuu. Jos nyt, veljet, tulisin luoksenne kielillä puhuen, minkä hyödyn sillä toisin, ellen puhuisi teille antaen ilmoituksen, tiedon, profetian tai opetuksen? Niinhän on elottomien soittimienkin laita, huilujen tai sitrojen: kuinka tiedetään, mitä huilulla tai sitralla soitetaan, elleivät ne soi toisistaan erottuvin sävelin? Niin ikään, jos torvi antaa epäselvän äänen, kuka valmistautuu taisteluun? Samoin tekin: jos ette kielellänne saa esiin selvää puhetta, kuinka sellainen puhe tulee ymmärretyksi? Tehän puhutte tuuleen. Maailmassa on monta eri kieltä, mutta mikään ei ole ilman merkitystä. Mutta jos en tiedä sanojen merkitystä, olen puhujalle muukalainen, ja puhuja on minulle muukalainen. Samoin tekin, koska tavoittelette hengellisiä lahjoja, pyrkikää seurakunnan rakennukseksi saamaan niitä runsaasti. Sen tähden rukoilkoon se, joka puhuu kielellä, että hän osaisi selittää. Sillä jos rukoilen kielellä puhuen, henkeni kyllä rukoilee, mutta ymmärrykseni on hedelmätön. Kuinka siis on? Minun on rukoiltava hengelläni, mutta minun on rukoiltava myös ymmärrykselläni. Minun on veisattava kiitosta hengelläni, mutta minun on veisattava myös ymmärrykselläni. Sillä jos ylistät Jumalaa hengessä, kuinka oppimattoman paikalla istuva saattaa sanoa "aamen" sinun kiitokseesi, koska hän ei tiedä, mitä sanot? Sinä tosin kiität hyvin, mutta toinen ei siitä rakennu. Kiitän Jumalaa, että puhun kielillä enemmän kuin kukaan teistä. Mutta seurakunnassa tahdon mieluummin puhua viisi sanaa ymmärrykselläni opettaakseni muitakin kuin kymmenentuhatta sanaa kielillä. Veljet, älkää olko lapsia ymmärrykseltänne, vaan pahuudessa olkaa lapsia, mutta ymmärrykseltä olkaa täysi-ikäisiä. Laissa on kirjoitettuna: "Vieraskielisten kautta ja vieraiden huulilla olen puhuva tälle kansalle, eivätkä he sittenkään minua kuuntele, sanoo Herra." Niinpä kielet eivät ole merkiksi uskoville, vaan uskosta osattomille, mutta profetia ei ole merkiksi uskosta osattomille, vaan uskoville. Jos nyt koko seurakunta kokoontuisi yhteen ja kaikki puhuisivat kielillä ja sinne tulisi opetuksesta tai uskosta osattomia, eivätkö he sanoisi teidän olevan järjiltänne? Mutta jos kaikki profetoisivat ja joku uskosta osaton tai oppimaton tulisi sisään, kaikki nuhtelisivat häntä ja kaikki tutkisivat häntä, ja hänen sydämensä salaisuudet tulisivat ilmi, ja niin hän kasvoilleen langeten rukoilisi Jumalaa ja julistaisi, että Jumala totisesti on teissä. Kuinka siis on, veljet? Kun tulette yhteen, on jokaisella jotakin annettavaa: kenellä on virsi, kenellä opetus, kenellä ilmoitus, kuka puhuu kielellä, kuka selittää. Kaikki tapahtukoon rakennukseksi. Jos joku puhuu kielellä, puhukoon kullakin kertaa vain kaksi tai enintään kolme, ja yksi kerrallaan, ja yksi selittäköön. Mutta jos ei ole selittäjää, niin olkoon vaiti seurakunnassa ja puhukoon itselleen ja Jumalalle. Profeetoista saakoon kaksi tai kolme puhua, ja muut arvioikoot. Mutta jos joku toinen siinä istuva saa ilmoituksen, vaietkoon ensimmäinen. Sillä te voitte kaikki profetoida, toinen toisenne jälkeen, että kaikki saisivat opetusta ja kaikki kehotusta. Profeettojen henget ovat profeetoille alistetut, sillä Jumala ei ole epäjärjestyksen, vaan rauhan Jumala. Niin kuin kaikissa pyhien seurakunnissa, naiset olkoot vaiti teidänkin seurakunnissanne, sillä heidän ei ole lupa puhua, vaan olkoot alamaisia, kuten lakikin sanoo. Mutta jos he tahtovat oppia, kysykööt kotonaan omalta mieheltään, sillä häpeällistä on naisten puhua seurakunnassa. Vai teistäkö Jumalan sana on lähtenyt? Vai ainoastaan teidänkö luoksenne se on tullut? Jos joku luulee olevansa profeetta tai hengellinen, tietäköön, että mitä kirjoitan teille, se on Herran käsky. Mutta jos joku ei sitä ymmärrä, olkoon ymmärtämättä. Sen tähden, veljeni, harrastakaa profetoimista älkääkä estäkö kielillä puhumista. Mutta kaikki tapahtukoon säädyllisesti ja järjestyksessä. Veljet, ilmoitan teille sen evankeliumin, jonka teille julistin, jonka myös otitte vastaan ja jossa myös pysytte ja jonka kautta myös pelastutte, jos pidätte siitä kiinni sen sanan mukaisena, jonka minä teille julistin, ellette ole turhaan uskoneet. Sillä annoin teille ennen kaikkea tiedoksi sen, minkä itse olin saanut: että Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden Kirjoitusten mukaan, ja että hänet haudattiin ja että hän nousi kuolleista kolmantena päivänä Kirjoitusten mukaan, ja että hän ilmestyi Keefaalle, sitten niille kahdelletoista. Sen jälkeen hän ilmestyi yhdellä kertaa yli viidellesadalle veljelle, joista useimmat vielä nytkin ovat elossa, mutta muutamat ovat nukkuneet pois. Sen jälkeen hän ilmestyi Jaakobille, sitten kaikille apostoleille. Mutta kaikkein viimeiseksi hän ilmestyi minullekin, joka olen kuin keskosena syntynyt. Sillä minä olen apostoleista vähäisin enkä ole sen arvoinen, että minua apostoliksi kutsutaan, koska vainosin Jumalan seurakuntaa. Mutta Jumalan armosta olen se, mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole ollut turha, vaan enemmän kuin he kaikki olen työtä tehnyt, en kuitenkaan minä, vaan Jumalan armo, joka on kanssani. Olinpa siis minä tai olivatpa nuo: tällä tavalla saarnaamme, ja näin te olette uskoneet. Mutta jos Kristuksesta saarnataan, että hän on noussut kuolleista, kuinka eräät teistä sanovat, ettei kuolleiden ylösnousemusta ole? Mutta jos ei ole kuolleiden ylösnousemusta, Kristuskaan ei ole noussut ylös. Mutta jos Kristus ei ole noussut ylös, turha on silloin meidän saarnamme, turha myös teidän uskonne. Silloin meidät myös havaitaan vääriksi Jumalan todistajiksi, koska olemme todistaneet Jumalaa vastaan, että hän herätti Kristuksen, jota hän ei ole herättänyt, jos kerran kuolleita ei herätetä. Sillä jos kuolleita ei herätetä, ei Kristustakaan ole herätetty. Mutta jos Kristusta ei ole herätetty, teidän uskonne on turha, ja te olette vielä synneissänne. Silloinhan Kristuksessa nukkuneet olisivat kadotetut. Jos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tätä elämää koskien, olemme kaikkia muita ihmisiä kurjemmat. Mutta nytpä Kristus on noussut kuolleista, ensi hedelmänä kuoloon nukkuneista. Sillä koska kuolema on tullut ihmisen kautta, on myös kuolleiden ylösnousemus tullut ihmisen kautta. Sillä niin kuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa, mutta jokainen vuorollaan: ensi hedelmänä Kristus, sitten Kristuksen omat hänen tulemuksessaan. Sitten tulee loppu, kun hän antaa valtakunnan Jumalalle ja Isälle kukistettuaan kaiken hallituksen, kaiken vallan ja voiman. Sillä hänen pitää hallita "siihen asti, kunnes hän on pannut kaikki viholliset jalkojensa alle." Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema. Sillä: "kaikki hän on alistanut hänen jalkojensa alle." Mutta kun hän sanoo: "kaikki on alistettu", ei tietenkään ole alistettu se, joka on alistanut kaiken hänen alleen. Kun kaikki on alistettu Pojan valtaan, silloin itse Poikakin alistetaan sen valtaan, joka on alistanut hänen valtaansa kaiken, että Jumala olisi kaikki kaikissa. Mitä muuten ne, jotka kastattavat itsensä vainajien yläpuolella, sillä saavat aikaan? Jos kuolleet eivät herää, miksi nämä sitten kastattavat itsensä heidän yläpuolellaan? Miksi mekin olemme joka hetki vaarassa? Joka päivä olen kuoleman vaarassa, niin totta kuin te, veljet, olette minun kerskaukseni Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. Jos ihmisten tavoin olen taistellut petojen kanssa Efesossa, mitä hyötyä minulle siitä on? Jos kuolleita ei herätetä, niin: "syökäämme ja juokaamme, sillä huomenna kuolemme." Älkää eksykö. "Huono seura hyvät tavat turmelee." Raitistukaa oikealla tavalla älkääkä syntiä tehkö, sillä niitä on, joilla ei ole tietoa Jumalasta. Teidän häpeäksenne tämän sanon. Mutta joku ehkä kysyy: "Millä tavoin kuolleet nousevat ylös, ja millaisessa ruumiissa he tulevat?" Sinä typerä, se, minkä kylvät, ei virkoa eloon, ellei se kuole! Kun kylvät, et kylvä koko tulevaa ruumista [kasvia], vaan pelkän jyvän, vehnän jyvän tai muun minkä tahansa. Mutta Jumala antaa sille ruumiin [varren], sellaisen kuin tahtoo, ja kullekin siemenelle sen oman ruumiin [varren]. Ei kaikki liha ole samaa lihaa, vaan toista on ihmisten, toista taas karjan liha, toista on lintujen liha, toista kalojen. On taivaallisia ruumiita [taivaankappaleita] ja maallisia ruumiita. Mutta toinen on taivaallisten kirkkaus, toinen taas maanpäällisten. Toinen on auringon kirkkaus, toinen kuun kirkkaus ja toinen tähtien kirkkaus, ja toinen tähti eroaa toisesta kirkkaudessa. Samalla tavalla on myös kuolleiden ylösnousemus: kylvetään katoavaisuudessa, nousee katoamattomuudessa; kylvetään häpeässä, nousee kunniassa; kylvetään heikkoudessa, nousee voimassa; kylvetään sielullinen ruumis, nousee hengellinen ruumis. Jos kerran on sielullinen ruumis, on myös hengellinen. Näinhän on myös kirjoitettu: "Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli elävä sielu", viimeisestä Aadamista eläväksi tekevä henki. Mutta mikä on hengellistä, se ei ole ensimmäinen, vaan se, mikä on sielullista, on ensimmäinen. Sitten on se, mikä on hengellistä. Ensimmäinen ihminen oli maasta, maan tomusta, toinen ihminen, Herra, on taivaasta. Millaista tomu on, sellaisia ovat myös ne, jotka ovat tomusta, ja millainen taivaallinen on, sellaisia ovat myös taivaalliset. Niin kuin olemme kantaneet itsessämme tomun kuvaa, tulemme myös kantamaan itsessämme taivaallisen kuvaa. Mutta tämän sanon, veljet, ettei liha ja veri voi periä Jumalan valtakuntaa, eikä katoavaisuus peri katoamattomuutta. Katso, sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen torven soidessa. Sillä torvi soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja muutumme. Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutua katoamattomuuteen, ja tämän kuolevaisen pitää pukeutua kuolemattomuuteen. Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, silloin toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: "Kuolema on nielty voitossa." "Kuolema, missä on sinun piikkisi? Helvetti, missä on sinun voittosi?" Mutta kuoleman piikki on synti, ja synnin voima on laki. Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta! Sen tähden, rakkaat veljeni, olkaa lujat, järkähtämättömät ja aina innokkaat Herran työssä tietäen, että vaivannäkönne ei ole turhaa Herrassa. Mitä tulee keräykseen pyhiä varten, tehkää tekin samalla tavoin, kuin määräsin Galatian seurakunnille. Viikon ensimmäisenä päivänä pankoon jokainen teistä kotonaan jotakin talteen menestymisensä mukaan, ettei keräyksiä tehtäisi vasta sitten, kun tulen. Mutta kun olen saapunut, lähetän hyväksymänne henkilöt saatekirjeet mukanaan viemään rakkaudenlahjanne Jerusalemiin, ja jos asia on sen arvoinen, että minäkin lähden, heidän tulee lähteä kanssani. Tulen luoksenne kuljettuani läpi Makedonian, sillä kuljen Makedonian kautta. Mutta teidän luonanne viivyn ehkä jonkin aikaa tai vietän talvenkin, että te sitten varustaisitte minut matkaan, minne matkustankin. Sillä en tahdo nyt vain ohimennen käydä teitä katsomassa, toivon näet saavani viipyä luonanne jonkin aikaa, jos Herra sallii. Mutta Efesossa viivyn helluntaihin asti, sillä minulle on avautunut ovi suureen ja hedelmälliseen työhön, ja vastustajia on paljon. Mutta jos Timoteus saapuu, katsokaa, että hän voi olla luonanne pelkäämättä, sillä Herran työtä hän tekee kuten minäkin. Älköön siis kukaan häntä halveksiko, vaan varustakaa hänet rauhassa matkalle, että hän tulisi luokseni, sillä odotan häntä veljien kanssa. Mitä veli Apolloon tulee, olen kovasti kehottanut häntä lähtemään veljien kanssa luoksenne. Mutta hän ei ole ollenkaan halukas lähtemään nyt, vaan tulee, kun hänelle sopii. Valvokaa, pysykää lujina uskossa, olkaa miehuulliset, olkaa vahvat. Kaikki, mitä teette, tapahtukoon rakkaudessa. Mutta kehotan teitä, veljet: te tunnette Stefanaan perhekunnan ja tiedätte, että se on Akaian ensi hedelmä ja että he ovat antautuneet pyhien palvelukseen. Olkaa tekin kuuliaisia heidän kaltaisilleen ja jokaiselle, joka tekee työtä ja näkee vaivaa heidän kanssaan. Iloitsen Stefanaan, Fortunatoksen ja Akaikoksen tulosta tänne, koska he korvaavat teidän poissaolonne. He ovat virkistäneet minun henkeäni niin kuin teidänkin. Antakaa siis sellaisille tunnustusta. Aasian seurakunnat tervehtivät teitä. Monet tervehdykset Herrassa lähettävät teille Akylas ja Priskilla sekä heidän kodissaan kokoontuva seurakunta. Kaikki veljet lähettävät teille tervehdyksen. Tervehtikää toisianne pyhällä suudelmalla. Tervehdys minulta, Paavalilta, omakätisesti. Jos joku ei rakasta Herraa Kristusta, hän olkoon kirottu! Maran ata. Herran Jeesuksen armo olkoon kanssanne. Rakkauteni on teidän kaikkien kanssa Kristuksessa Jeesuksessa. Paavali, Jumalan tahdosta Kristuksen Jeesuksen apostoli, ja veli Timoteus Korinttossa olevalle Jumalan seurakunnalle sekä kaikille pyhille koko Akaiassa. Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta! Kiitetty olkoon Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, laupeuden Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala, joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme, että sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä itseämme lohduttaa, voisimme lohduttaa niitä, jotka kaikessa ahdistuksessa ovat. Sillä samoin kuin Kristuksen kärsimykset tulevat osaksemme runsaina, samoin on myös lohdutuksemme runsas Kristuksen kautta. Mutta jos olemme ahdistuksessa, se on teille lohdutukseksi ja pelastukseksi sekä vaikuttaa, että kestätte samat kärsimykset, joita mekin kärsimme, ja toivomme teistä on vahva. Jos taas saamme lohdutusta, tapahtuu sekin teille lohdutukseksi, koska tiedämme, että niin kuin olette osallisia kärsimyksistä, olette samoin osallisia myös lohdutuksesta. Sillä emme tahdo, veljet, pitää teitä tietämättöminä siitä ahdistuksesta, jossa olimme Aasiassa, kuinka hyvin suuret, yli voimiemme käyvät, rasituksemme olivat, niin että olimme jo epätoivoisia hengestämmekin, ja itse me jo luulimme olevamme kuolemaan tuomittuja, ettemme luottaisi itseemme, vaan Jumalaan, joka kuolleet herättää. Hän pelasti meidät niin suuresta kuolemanvaarasta, ja yhä pelastaa, ja häneen olemme panneet toivomme, että hän vielä vastakin pelastaa, kun tekin autatte meitä esirukouksillanne, että monien joukosta meidän tähtemme lähtisi runsas kiitos siitä armolahjasta, joka on tullut osaksemme. Sillä kerskauksemme on tämä: omantuntomme todistus siitä, että maailmassa ja varsinkin teidän luonanne olemme vaeltaneet rehellisesti ja Jumalan antamalla puhtaalla mielellä, emme lihallisessa viisaudessa, vaan Jumalan armossa. Sillä eihän siinä, mitä teille kirjoitamme, ole muuta, kuin mikä siinä on luettavana ja minkä te myös ymmärrätte, ja toivon teidän loppuun asti ymmärtävän – niin kuin olette osaksi myös oppineet meitä ymmärtämään – että olemme teidän kerskauksenne, samoin kuin tekin meidän, Herramme Jeesuksen päivänä. Tässä luottamuksessa tahdoin ensin tulla teidän tykönne, että saisitte vielä toisenkin armon suosiostani, ja sitten teidän kauttanne matkustaa Makedoniaan, ja taas Makedoniasta palata teidän tykönne ja lähteä matkalle Juudeaan teidän varustamananne. Kun minulla siis oli tämä aikomus, enhän ole menetellyt kevytmielisesti? Vai päätänkö lihan mukaan, minkä päätän, niin että päätökseni on sekä "on, on", että "ei, ei"? Mutta Jumala on uskollinen, niin ettei puheemme teille ole "on" ja "ei." Sillä Jumalan Poika, Kristus Jeesus, jota me, minä, Silas ja Timoteus, olemme keskellänne saarnanneet, ei tullut ollakseen "on" ja "ei", vaan hänessä tuli "on." Sillä niin monta kuin on Jumalan lupausta, ne ovat hänessä kaikki "on". Sen tähden tulee hänen kauttaan myös niiden "aamen", Jumalalle kunniaksi meidän kauttamme. Mutta se, joka lujittaa meidät yhdessä teidän kanssanne Kristukseen ja joka on voidellut meidät, on Jumala, joka myös on painanut meihin sinettinsä ja antanut Hengen vakuudeksi sydämiimme. Mutta minä kutsun Jumalan sieluni todistajaksi, että teitä säästääkseni en vielä tullut Korinttoon, ei niin, että vallitsemme teidän uskoanne, vaan yhdessä edistämme teidän iloanne, sillä uskossa olette lujat. Mutta olin päättänyt mielessäni, etten taas tulisi luoksenne murhe mukanani. Sillä jos minä teen teidät murheellisiksi, minut voi tehdä iloiseksi vain se, jonka olen murehduttanut. Juuri sen kirjoitin sitä varten, etten tullessani saisi murhetta niistä, joista minun piti saada iloa, koska minulla on teihin kaikkiin se luottamus, että minun iloni on kaikkien teidän ilonne. Sillä suuressa sydämen ahdistuksessa ja hädässä kirjoitin teille monin kyynelin, en sitä varten, että te tulisitte murheellisiksi, vaan että tuntisitte sen suuren rakkauden, joka minulla on teihin. Mutta jos eräs on tuottanut murhetta, hän ei ole tuottanut murhetta minulle, vaan teille kaikille, jossakin määrin, etten liioittelisi. Semmoiselle riittää se rangaistus, jonka hän on useimmilta saanut, niin että teidän ennemmin tulee antaa anteeksi ja lohduttaa, ettei hän ehkä menehtyisi suureen murheeseen. Sen tähden kehotan teitä, että päätätte osoittaa häntä kohtaan rakkautta, sillä sitä varten kirjoitinkin, että saisin tietää koetellun mielenne, oletteko kaikessa kuuliaisia. Mutta kenelle annatte jotakin anteeksi, sille minäkin. Sillä mitä minä olen anteeksi antanut – jos minulla on ollut jotakin anteeksiannettavaa – sen olen antanut anteeksi teidän tähtenne Kristuksen kasvojen edessä, ettei saatana pääsisi meistä voitolle, sillä hänen juonensa eivät ole meille tuntemattomia. Tultuani Trooaaseen julistamaan Kristuksen evankeliumia avautui minulle siihen ovi Herrassa, mutta en saanut lepoa hengessäni, kun en tavannut Tiitusta, veljeäni. Sen tähden hyvästelin heidät ja lähdin Makedoniaan. Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka aina kuljettaa meitä voittosaatossa Kristuksessa ja meidän kauttamme tuo joka paikassa ilmi hänen tuntemisensa tuoksun! Sillä olemme Kristuksen tuoksu Jumalalle sekä pelastuvien että kadotukseen joutuvien joukossa: näille tosin kuoleman haju kuolemaksi, mutta noille elämän tuoksu elämäksi. Ja kuka on tällaiseen kelvollinen? Sillä me emme ole kuin nuo monet, jotka myyskentelevät Jumalan sanaa, vaan puhtaasta mielestä, Jumalasta lähtevänä, Jumalan edessä, Kristuksessa puhumme. Alammeko taas suositella itseämme? Vai tarvitsemmeko, kuten muutamat, suosituskirjeitä teille tai teiltä? Te itse olette kirjeemme, joka on sydämeemme kirjoitettu ja jonka kaikki ihmiset tuntevat ja lukevat. Sillä on selvää, että te olette Kristuksen kirje, palvelusvirkamme aikaansaama. Sitä ei ole kirjoitettu musteella, vaan elävän Jumalan Hengellä, ei kivitauluihin, vaan sydämen lihatauluihin. Tämmöinen luottamus meillä on Kristuksen kautta Jumalaan, ei niin, että meillä itsellämme olisi kykyä ajatella jotakin, ikään kuin se tulisi meistä itsestämme, vaan se kyky, mikä meillä on, on Jumalasta, joka myös on tehnyt meidät kykeneviksi olemaan Uuden liiton palvelijoita, ei kirjaimen, vaan Hengen, sillä kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi. Mutta jos jo kuoleman virka, joka oli kaiverrettu kirjaimin kiviin, ilmeni kirkkaudessa, niin etteivät Israelin lapset voineet katsella Mooseksen kasvoja hänen kasvojensa kirkkauden tähden, joka oli katoavaista, kuinka paljoa enemmän onkaan Hengen virka oleva kirkkaudessa! Sillä jos kadotustuomion virka jo oli kirkkautta, niin on vanhurskauden virka vielä paljon runsaammassa määrin kirkkautta. Sillä se, millä ennen oli kirkkaus, on tämän rinnalla kirkkautta vailla, tämän ylenpalttisen kirkkauden tähden. Jos sillä, mikä on katoavaa, oli kirkkautta, niin vielä paljoa enemmän on sillä, mikä on pysyvää, oleva kirkkautta. Koska meillä on siis tällainen toivo, olemme aivan rohkeat emmekä tee kuten Mooses, joka pani peitteen kasvoilleen, etteivät Israelin lapset näkisi sen loppua, mikä on katoavaa. Mutta heidän mielensä paatuivat, sillä vielä tänäkin päivänä sama peite, Vanhan liiton Kirjoituksia luettaessa, pysyy paikallaan, sillä vasta Kristuksessa se katoaa. Vielä tänäkin päivänä, kun Moosesta luetaan, on peite heidän sydämensä päällä, mutta kun heidän sydämensä kääntyy Herran luo, otetaan peite pois. Sillä Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siinä on vapaus. Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niin kuin muuttaa Herra, joka on Henki. Sen tähden, kun meillä on tämä virka saamamme laupeuden mukaan, emme lannistu, vaan olemme hylänneet häpeälliset salatiet, niin ettemme vaella kavaluudessa emmekä väärennä Jumalan sanaa, vaan tuomalla julki totuuden suositamme itseämme jokaisen ihmisen omalletunnolle Jumalan edessä. Mutta jos meidän evankeliumimme on peitettynä, niin se on peitettynä kadotukseen menevissä, niissä epäuskoisissa, joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut, ettei heille loista valo Kristuksen kirkkauden evankeliumista, hänen, joka on Jumalan kuva. Sillä emme saarnaa itseämme, vaan Kristusta Jeesusta, että hän on Herra, mutta me itse olemme teidän palvelijoitanne Jeesuksen tähden. Sillä Jumala, joka käski valon loistaa pimeydestä, on se, joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoaan. Mutta tämä aarre meillä on saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä olisi lähtöisin meistä. Olemme kaikin tavoin ahdingossa, mutta emme umpikujassa, neuvottomia, mutta emme toivottomia, vainottuja, mutta emme hylättyjä, maahan lyötyjä, mutta emme tuhottuja. Kannamme aina Jeesuksen kuolemaa ruumiissamme, että Jeesuksen elämäkin tulisi ruumiissamme näkyviin. Sillä me, jotka elämme, olemme alati annetut kuolemaan Jeesuksen tähden, että Jeesuksen elämäkin tulisi ilmi kuolevaisessa lihassamme. Niinpä siis kuolema tekee työtään meissä, mutta elämä teissä. Mutta koska meillä on sama uskon Henki, niin kuin kirjoitettu on: "Uskon, sen tähden puhun", niin mekin uskomme, ja sen tähden myös puhumme, tietäen, että hän, joka herätti Herran Jeesuksen, on herättävä meidätkin Jeesuksen kanssa ja asettava esiin yhdessä teidän kanssanne. Sillä kaikki tapahtuu teidän tähtenne, että aina enenevä armo yhä useampien kautta saisi aikaan yhä runsaampaa kiitosta Jumalan kunniaksi. Sen tähden emme lannistu, vaan vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, sisäinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu. Sillä tämä hetken kestävä ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden, ylenpalttisesti, meille, jotka emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä, sillä näkyvät ovat ohimeneviä, mutta näkymättömät iankaikkisia. Sillä tiedämme, että vaikka tämä maallinen majamme tuhotaankin, meillä on asumus Jumalalta, iankaikkinen maja taivaissa, joka ei ole käsin tehty. Sen tähden huokaamme ja ikävöimme pukeutua taivaalliseen majaamme, sillä kun olemme siihen pukeutuneet, meitä ei havaita alastomiksi. Sillä me, jotka olemme tässä telttamajassa, huokaamme raskautettuina, koska emme tahdo riisuutua, vaan pukeutua, että elämä nielisi sen, mikä on kuolevaista. Mutta se, joka on valmistanut meidät juuri tähän, on Jumala, joka on antanut meille Hengen vakuudeksi. Sen tähden olemme aina turvallisella mielellä ja tiedämme, että, niin kauan kuin olemme kotona tässä ruumiissamme, olemme poissa kotoa Herran luota, sillä vaellamme uskossa emmekä näkemisessä. Mutta olemme turvallisella mielellä ja haluamme mieluummin muuttaa pois ruumiista ja tulla kotiin Herran luo. Sen tähden olimmepa kotona tai poissa, ahkeroimme olla hänelle mieliksi. Sillä kaikkien meidän pitää ilmestyä Kristuksen tuomioistuimen eteen, että kukin saisi sen mukaan, kuin hän ruumiissa ollessaan on tehnyt, joko hyvää tai pahaa. Kun siis tiedämme, mitä Herran pelko on, koetamme saada ihmisiä uskomaan, mutta Jumala kyllä meidät tuntee, ja toivon, että tekin omissatunnoissanne meidät tunnette. Emme nyt taas suosittele itseämme teille, vaan tahdomme antaa teille tilaisuuden kerskata meistä, että teillä olisi mitä vastata niille, jotka kerskuvat siitä, mikä näkyy silmään, eivätkä siitä, mikä on sydämessä. Sillä jos olemme olleet suunniltamme, olemme olleet Jumalan tähden. Jos taas maltamme mielemme, teemme sen teidän tähtenne. Sillä Kristuksen rakkaus vaatii meitä, jotka olemme tulleet tähän päätökseen, että yksi on kuollut kaikkien edestä, siis myös kaikki ovat kuolleet, ja hän on kuollut kaikkien edestä, että ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan hänelle, joka heidän edestään on kuollut ja ylösnoussut. Sen tähden me emme tästä lähtien tunne ketään lihan mukaan. Jos olemmekin tunteneet Kristuksen lihan mukaan, emme kuitenkaan nyt enää tunne. Siis, jos joku on Kristuksessa, hän on uusi luomus. Se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, kaikki on uudeksi tullut. Mutta kaikki on Jumalasta, joka sovitti meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antoi meille sovituksen viran. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomisiaan, ja hän asetti keskuuteemme sovituksen sanan. Kristuksen puolesta olemme siis lähettiläinä, ja Jumala kehottaa meidän kauttamme. Pyydämme Kristuksen puolesta: ottakaa vastaan tämä sovinto Jumalan kanssa. Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi. Hänen työtovereinaan myös kehotamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi. Sillä hän sanoo: "Otollisella ajalla olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut." Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä. Missään kohden emme aiheuta pahennusta, ettei palvelusvirkaa moitittaisi, vaan kaikessa suosittelemme itseämme Jumalan palvelijoina: suuressa kärsivällisyydessä, ahdistuksissa, hädissä, ahdingoissa, ruoskittaessa, vankeudessa, meteleissä, vaivannäöissä, valvomisissa, paastoissa, puhtaudessa, tiedossa, pitkämielisyydessä, ystävällisyydessä, Pyhässä Hengessä, vilpittömässä rakkaudessa, totuuden sanassa, Jumalan voimassa, vanhurskauden aseet oikeassa ja vasemmassa kädessä, kunniassa ja häpeässä, pahassa maineessa ja hyvässä, eksyttäjinä ja kuitenkin totta puhuvina, tuntemattomina ja kuitenkin hyvin tunnettuina, kuolemaisillamme, ja katso, [me] elämme, kuritettuina emmekä kuitenkaan tapettuina, murheellisina, mutta aina iloisina, köyhinä, mutta kuitenkin monia rikkaiksi tekevinä, mitään omistamatta, mutta kuitenkin omistaen kaiken. Suumme on auennut puhumaan teille, korinttolaiset, sydämemme on avartunut. Teillä ei ole ahdasta meidän sydämessämme, vaan ahdasta on teidän omassa sydämessänne. Maksakaa samalla mitalla – puhun kuin lapsille – avartukaa tekin. Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä epäuskoisten kanssa, sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja laittomuudella? Tai mitä yhteyttä on valolla ja pimeydellä? Miten sopivat yhteen Kristus ja Belial? Tai mitä yhteistä osaa uskovalla on epäuskoisen kanssa? Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat? Sillä te olette elävän Jumalan temppeli, niin kuin Jumala on sanonut: "[Minä] olen heissä asuva ja vaeltava heidän keskellään ja oleva heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani." Sen tähden: "Lähtekää pois heidän keskeltään ja erotkaa heistä, sanoo Herra, älkääkä koskeko saastaiseen, niin minä otan teidät omikseni ja olen teidän Isänne, ja te olette minun poikiani ja tyttäriäni, sanoo Herra, Kaikkivaltias." Koska meillä siis on nämä lupaukset, rakkaani, puhdistautukaamme kaikesta lihan ja hengen saastaisuudesta vieden pyhityksemme päätökseen Jumalan pelossa. Antakaa meille tilaa sydämessänne. Emme ole tehneet kenellekään vääryyttä, emme ole olleet kenellekään turmioksi emmekä ole tuottaneet kenellekään vahinkoa. En sano tätä tuomitakseni teitä, sillä olenhan jo aikaisemmin sanonut, että olette meidän sydämessämme yhdessä kuollaksemme ja yhdessä elääksemme. Paljon minulla on luottamusta teihin, paljon minulla on kerskattavaa teistä. Olen täynnä lohdutusta, minulla on ylenpalttinen ilo kaikessa ahdingossamme. Sillä Makedoniaan tultuammekaan lihamme ei saanut mitään lepoa, vaan olimme kaikin tavoin ahdistetut: ulkoapäin taisteluita, sisältäpäin pelkoa. Mutta Jumala, joka masentuneita lohduttaa, lohdutti meitä Tiituksen tulolla, eikä ainoastaan hänen tulollaan, vaan myös sillä lohdutuksella, jonka hän oli saanut teistä, sillä hän on kertonut meille teidän ikävöinnistänne, valittelustanne ja innostanne minun hyväkseni, niin että iloitsin vielä enemmän. Sillä vaikka murehdutinkin teitä kirjeelläni, en sitä kadu, ja jos kaduinkin, niin – kun näen, että tuo kirje, vaikka vain vähäksi aikaa, on murehduttanut teitä – nyt iloitsen, en siitä, että tulitte murheellisiksi, vaan siitä, että murheenne oli teille mielenmuutokseksi. Sillä tulitte murheellisiksi Jumalan mielen mukaan, ettei teillä olisi mitään vahinkoa meistä. Sillä Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan mielenmuutoksen, joka koituu pelastukseksi ja jota ei kukaan kadu, mutta maailman murhe tuottaa kuoleman. Sillä katsokaa, kuinka suurta intoa juuri tuo Jumalan mielen mukainen murehtimisenne on saanut teissä aikaan, mitä puolustautumista, mitä paheksumista, mitä pelkoa, ikävöintiä, kiivautta, mitä kurittamista! Olette kaikin tavoin osoittaneet olevanne puhtaita tässä asiassa. Vaikka siis kirjoitinkin teille, en kirjoittanut vääryyttä tehneen enkä vääryyttä kärsineen vuoksi, vaan sen tähden, että intonne hyväksemme tulisi julki keskuudessanne Jumalan edessä. Sen tähden olemme nyt lohdutetut. Mutta tämän lohdutuksemme lisäksi on meitä vielä paljoa enemmän ilahduttanut Tiituksen ilo, sillä hänen henkensä on saanut virvoitusta teiltä kaikilta. Sillä jos olenkin jossakin kohden teitä hänelle kehunut, en ole joutunut häpeään, vaan niin kuin kaikki, mitä olemme teille puhuneet, on totta, niin on myös se, mistä olemme teitä Tiitukselle kehuneet, osoittautunut todeksi. Hänen sydämensä heltyy yhä enemmän teitä kohtaan, kun hän muistelee kaikkien teidän kuuliaisuuttanne, kuinka pelolla ja vavisten otitte hänet vastaan. Minä iloitsen, että kaikessa voin olla teistä turvallisella mielellä. Mutta saatamme tietoonne, veljet, sen Jumalan armon, jonka hän on suonut Makedonian seurakunnissa: että, vaikka he olivat monessa ahdistuksen koetuksessa ja syvässä köyhyydessä, heidän ilonsa ylenpalttisuus vaikutti, että he antoivat alttiisti runsaita lahjoja. Sillä voimiensa mukaan, sen todistan, jopa yli voimiensakin he antoivat omasta halustaan, paljolla pyytämisellä anoen meiltä sitä suosiota, että heidät otettaisiin mukaan pyhien avustamiseen, eivätkä he vain tehneet, kuten olimme toivoneet, vaan antoivat itsensäkin, ensiksi Herralle ja sitten meille Jumalan tahdosta, niin että me kehotimme Tiitusta, niin kuin hän oli jo alkanut, saattamaan keskuudessanne päätökseen tämänkin rakkaudentyön. Mutta niin kuin teillä on ylenpalttisesti kaikkea: uskoa, sanaa, tietoa, kaikkinaista intoa ja meistä teihin tullutta rakkautta, olkaa ylenpalttiset tässäkin rakkaudentyössä. En sano tätä käskynä, vaan viittaamalla muiden intoon koettelen teidänkin rakkautenne vilpittömyyttä. Sillä te tunnette meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armon, että hän, vaikka oli rikas, tuli teidän tähtenne köyhäksi, että te hänen köyhyydestään rikastuisitte. Annan vain neuvon tässä asiassa, sillä se on hyödyksi teille, jotka jo viime vuonna olitte ensimmäiset, ette ainoastaan tekemässä, vaan myös tahtomassa. Saattakaa nyt siis tekonne päätökseen, niin että, yhtä alttiisti kuin olitte sitä halunneet, myös veisitte sen loppuun asti varojenne mukaan. Sillä jos on alttiutta, se on otollista sen mukaan, kuin on varoja, ei sen mukaan, kuin niitä ei ole. Sillä ei ole tarkoitus, että muilla olisi huojennus, teillä rasitus, vaan tasauksen vuoksi tulkoon tätä nykyä teidän yltäkylläisyytenne heidän puutteensa hyväksi, että heidänkin yltäkylläisyytensä tulisi teidän puutteenne hyväksi, että syntyisi tasaus, kuten on kirjoitettu: "Sille, jolla oli paljon, ei jäänyt liikaa, ja siltä, jolla oli vähän, ei puuttunut mitään." Mutta kiitos Jumalalle, joka antaa Tiituksen sydämeen saman innon teidän hyväksenne! Sillä hän otti vastaan kehotukseni innostuen lähtemään omasta halustaan luoksenne. Ja me lähetämme hänen kanssaan veljen, jota kiitetään evankeliumista kaikissa seurakunnissa ja jonka seurakunnat vielä sen lisäksi ovat myös valinneet matkatoveriksemme viemään tätä rakkauden lahjaa, joka on meidän toimitettavanamme itse Herran kunniaksi ja teidän alttiutenne osoitukseksi. Näin vältämme, ettei kukaan pääse moittimaan meitä mistään, mikä koskee tätä runsasta avustusta, joka on meillä toimitettavana. Sillä ahkeroimme sitä, mikä on hyvää, ei ainoastaan Herran, vaan myös ihmisten edessä. Näiden kanssa lähetämme vielä erään veljemme, jonka intoa usein ja monessa asiassa olemme koetelleet ja joka nyt on entistä paljon innokkaampi, koska hänellä on suuri luottamus teihin. Jos siis on puhe Tiituksesta, niin hän on minun toverini ja työkumppanini teidän hyväksenne. Veljemme taas ovat seurakuntien lähettiläitä ja Kristuksen kunnia. Osoittakaa siis heille myös seurakuntien edessä todistus rakkaudestanne ja kerskauksestamme teihin nähden. Pyhien avustamisesta minun on tosin tarpeetonta kirjoittaa teille. Tunnenhan alttiutenne, ja siitä kehun teitä makedonialaisille, että näet Akaia on ollut valmiina viime vuodesta saakka, ja teidän intonne on saanut monia innostumaan. Lähetän nyt kuitenkin nämä veljet, ettei kerskaamisemme teistä tässä kohden näyttäisi olevan turhaa, vaan olisitte valmiita, kuten olen sanonut teidän olevan. Muuten, jos makedonialaisia tulee kanssani ja he havaitsevat teidän olevan valmistautumattomia, me – ettemme sanoisi te – joutuisimme häpeään tässä luottamuksessa, kun teistä kerskaamme. Olen siis katsonut välttämättömäksi kehottaa veljiä lähtemään edeltä luoksenne ja toimittamaan valmiiksi ennen lupaamanne kiitoslahjan, että se olisi valmis runsaana eikä kitsaana. Mutta se, joka niukasti kylvää, myös niukasti niittää, ja se, joka runsaasti kylvää, myös runsaasti niittää. Antakoon kukin, niin kuin hänen sydämensä vaatii, ei surkeillen eikä pakosta, sillä iloista antajaa Jumala rakastaa. Jumala on voimallinen antamaan teille ylenpalttisesti kaikkea armoa, että teillä kaikessa aina olisi kaikkea riittävästi voidaksenne ylenpalttisesti tehdä kaikkea hyvää, niin kuin on kirjoitettu: "Hän sirottelee, hän antaa köyhille, hänen vanhurskautensa pysyy iankaikkisesti." Ja hän, joka antaa siemenen kylväjälle ja leivän ruuaksi, on enentävä kylvönne ja kasvattava vanhurskautenne hedelmät, niin että kaikessa rikastuisitte kaikella vilpittömyydellä, joka meidän kauttamme saa aikaan kiitosta Jumalalle. Sillä tämä avustamispalvelus ei ainoastaan poista pyhien puutteita, vaan tulee vieläkin runsaammaksi Jumalalle annettujen monien kiitosten kautta. Tämä teidän koeteltu mielenne ja palveluksenne osoittaa teidän ylistävän Jumalaa, kun alistuvasti tunnustaudutte Kristuksen evankeliumiin ja olette vilpittömästi ruvenneet yhteyteen heidän kanssaan ja kaikkien kanssa. Hekin rukoilevat teidän edestänne ja ikävöivät teitä hyvin runsaan Jumalan armon tähden teidän keskuudessanne. Kiitos Jumalalle hänen sanomattomasta lahjastaan! Minä, Paavali, itse kehotan teitä Kristuksen laupeuden ja lempeyden kautta, minä, joka olen kuulemma nöyrä kasvokkain kanssanne, mutta poissa ollessani rohkea teitä kohtaan, ja pyydän, ettei minun ollessani luonanne tarvitsisi turvautua siihen lujaan rohkeuteen, jolla aion vastustaa eräitä, jotka ajattelevat meidän vaeltavan lihan mukaan. Vaikka vaellammekin lihassa, emme lihan mukaan sodi. Sillä sota-aseemme eivät ole lihallisia, vaan ne ovat voimakkaita Jumalan edessä hajottamaan maahan linnoituksia. Hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen korkean rakennelman, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle ja olemme valmiita rankaisemaan kaikkea tottelemattomuutta, sitten kun teidän kuuliaisuutenne on tullut täydelliseksi. Katseletteko asioita henkilön mukaan? Jos joku on mielessään varma siitä, että hän on Kristuksen oma, ajatelkoon edelleen mielessään, että samoin kuin hän on Kristuksen, samoin olemme mekin. Ja vaikka jonkin verran enemmänkin kerskaisin siitä vallastamme, jonka Herra on antanut meille rakentaaksemme teitä eikä kukistaaksemme, en häpeään joudu – ettei näyttäisi siltä, kuin pelottelisin teitä kirjeilläni. Sillä hänen kirjeensä ovat, sanotaan, kyllä ankaria ja voimakkaita, mutta ruumiillisesti läsnä ollessaan hän on heikko, ja hänen puheensa on arvotonta. Sellainen tietäköön, että samaa, mitä poissaolevina olemme kirjeissämme sanoissa, samaa olemme läsnä olevina teoissa. Sillä emme rohkene lukeutua emmekä verrata itseämme eräisiin, jotka suosittelevat itseään, mutta ovat ymmärtämättömiä, kun mittaavat itseään omalla itsellään ja vertailevat itseään omaan itseensä. Me taas emme kerskaa rajattomasti, vaan ainoastaan sen vaikutusalan mitan mukaan, minkä Jumala on asettanut meille määräksi ulottuaksemme teihinkin asti. Sillä emme kurota itseämme liiaksi, ikään kuin emme teihin ulottuisikaan, sillä olemmehan ehtineet Kristuksen evankeliumilla teihinkin asti. Emme kerskaa yli määrän muiden vaivannäöistä, mutta meillä on se toivo, että teidän uskonne lisääntyessä oman vaikutusalamme mukaan kasvamme teidän keskuudessanne niin suuriksi, että saamme viedä evankeliumin myös tuolla puolen teitä oleviin seutuihin – tahtomatta kerskata siitä, mikä on valmista toisten vaikutusalalla. Mutta joka kerskaa, kerskatkoon Herrassa. Sillä ei se ole koetuksen kestävä, joka itseään suosittelee, vaan se, jota Herra suosittelee. Jospa kärsisitte minulta hiukan mielettömyyttäkin! Ja niinhän te minua kärsittekin. Sillä kiivailen teidän puolestanne Jumalan kiivaudella. Olenhan kihlannut teidät yhdelle miehelle asettaakseni Kristuksen eteen pyhän neitsyen. Mutta pelkään, että niin kuin käärme kavaluudellaan petti Eevan, samoin teidän mielenne turmeltuu pois vilpittömyydestä, joka teillä on Kristusta kohtaan. Sillä jos joku tulee ja saarnaa jotakin toista Jeesusta, jota emme ole saarnanneet, tai jos te saatte toisen hengen, jota ette ole saaneet, tai toisen evankeliumin, jota ette ole vastaanottaneet, sitä te hyvin siedätte. Mutta en pidä itseäni missään kohden noita hyvin korkeita apostoleja huonompana. Jos olenkin oppimaton puheessa, en kuitenkaan tiedossa. Olenhan tuonut sen teille kaikin tavoin ilmi kaikissa asioissa. Vai olenko tehnyt syntiä siinä, että – alentaessani itseni, jotta te ylenisitte – olen ilmaiseksi julistanut teille Jumalan evankeliumia? Muita seurakuntia riistin, kun otin heiltä palkkaa palvellakseni teitä. Kun olin luonanne ja kärsin puutetta, en rasittanut ketään. Sillä mitä minulta puuttui, sen täyttivät veljet, jotka tulivat Makedoniasta, ja kaikessa pidätyin teitä rasittamasta, ja pidätyn vastakin. Koska Kristuksen totuus on minussa, tätä kerskausta ei riistetä minulta Akaian maakunnassa. Minkä tähden? Senkö tähden, etten rakasta teitä? Jumala tietää. Mutta mitä teen, sen teen vastakin, poistaakseni aiheen niiltä, jotka etsivät aihetta, että heidät siinä, missä kerskuvat, havaittaisiin sellaisiksi kuin mekin. Sillä sellaiset ovat vääriä apostoleja, petollisia työntekijöitä, jotka tekeytyvät Kristuksen apostoleiksi. Eikä ihme, sillä itse saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi. Ei ole siis paljon, jos hänen palvelijansakin tekeytyvät vanhurskauden palvelijoiksi. Heidän loppunsa on oleva heidän tekojensa mukainen. Taas sanon: älköön kukaan ajatelko, että olen mieltä vailla, mutta vaikka olisinkin, ottakaa minut mieltä vailla olevanakin vastaan, että minäkin hiukan kerskaisin. Sitä, mitä nyt puhun, en puhu Herran mielen mukaan, vaan kuin mieltä vailla, kun tässä luottamuksessa kerskaan. Koska monet kerskaavat lihan mukaan, kerskaan minäkin. Te siedätte mielellänne mieltä vailla olevia, kun itse olette viisaita. Tehän suvaitsette, jos joku teitä orjuuttaa, jos joku teitä ryöstää, jos joku saa teidät pauloihinsa, jos joku itsensä korottaa, ja jos joku lyö teitä kasvoihin. Häpeäkseni sanon: tähän kyllä olemme olleet heikkoja. Mutta minkä joku toinen uskaltaa – puhun mieltä vailla – sen uskallan minäkin. He ovat heprealaisia, minä myös. He ovat israelilaisia, minä myös. He ovat Aabrahamin siementä, minä myös. He ovat Kristuksen palvelijoita – puhun mieltä vailla – minä vielä enemmän. Olen nähnyt vaivaa enemmän, minua on ruoskittu ylenmäärin, olen ollut useammin vankiloissa, olen monta kertaa ollut kuoleman vaarassa. Juutalaisilta olen viidesti saanut neljäkymmentä lyöntiä, yhtä vaille, kolme kertaa olen saanut raippoja, kerran minua kivitettiin, kolme kertaa olen joutunut haaksirikkoon, vuorokauden olen meressä ajelehtinut, olen usein ollut matkoilla, vaaroissa virtojen vesillä, vaaroissa rosvojen keskellä, vaaroissa heimoni puolelta, vaaroissa pakanoiden puolelta, vaaroissa kaupungeissa, vaaroissa erämaassa, vaaroissa merellä, vaaroissa valheveljien keskellä, ollut työssä ja vaivannäössä, paljon valvonut, kärsinyt nälkää ja janoa, paljon paastonnut, kärsinyt kylmää ja vaatteiden puutetta. Kaiken muun lisäksi [minulla on ollut] jokapäiväistä tunkeilua luonani, huolta kaikista seurakunnista. Kuka on heikko, etten minäkin olisi heikko? Kuka lankeaa, ettei se minua polttaisi? Jos minun täytyy kerskata, kerskaan heikkoudestani. Herran Jeesuksen Jumala ja Isä, joka on ylistetty iankaikkisesti, tietää, etten valehtele. Damaskossa kuningas Aretaan käskynhaltija vartioi damaskolaisten kaupunkia haluten ottaa minut kiinni, ja minut laskettiin ikkunasta korissa maahan, ja pääsin hänen käsistään. Minun täytyy kerskata. Se tosin ei ole hyödyllistä, mutta siirryn nyt näkyihin ja Herran ilmestyksiin. Tunnen miehen Kristuksessa: neljätoista vuotta sitten hänet temmattiin kolmanteen taivaaseen – oliko hän ruumiissa, en tiedä, vai poissa ruumiista, en tiedä, Jumala tietää. Tiedän, että tämä mies – oliko hän ruumiissa vai poissa ruumiista, en tiedä, Jumala tietää – temmattiin paratiisiin ja kuuli lausumattomia sanoja, joita ihmisen ei ole lupa puhua. Tästä miehestä kerskaan, mutta itsestäni en kerskaa, paitsi heikkoudestani. Sillä jos tahtoisinkin kerskata, en olisi vailla mieltä, sillä puhuisin totta. Mutta pidätyn siitä, ettei kukaan ajattelisi minusta enempää, kuin mitä näkee minun olevan tai mitä hän minusta kuulee. Etten ylenpalttisten ilmestysten tähden ylpeilisi, minulle on annettu pistin lihaan, saatanan enkeli, lyömään minua, etten ylpeilisi. Tämän tähden olen kolmesti rukoillut Herraa, että se jättäisi minut. Hän sanoi minulle: "Minun armossani on sinulle kyllin, sillä voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa." Sen tähden mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan. Sen tähden minä olen mielistynyt heikkouksiin, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin, ahdistuksiin, Kristuksen tähden, sillä kun olen heikko, silloin olen vahva. Olen kerskannut mieltä vailla. Te olette pakottaneet minut siihen. Minunhan olisi pitänyt saada suositusta teiltä, sillä en ole ollut missään noita hyvin korkeita apostoleja huonompi, vaikka en olekaan mitään. Onhan apostolin tunnusteot keskuudessanne tehty kaikella kestävyydellä, tunnusmerkeillä, ihmeillä ja voimateoilla. Sillä missä muussa te olette jääneet muita seurakuntia vähemmälle kuin siinä, etten minä itse rasittanut teitä? Antakaa minulle anteeksi tämä vääryys. Katso, kolmannen kerran olen valmis tulemaan luoksenne, enkä ole oleva teille rasitukseksi, sillä en etsi teidän omaanne, vaan teitä. Eiväthän lapset ole velvollisia kokoamaan tavaraa vanhemmilleen, vaan vanhemmat lapsilleen. Minä olen mielelläni uhraava kaikki, uhraava itsenikin, teidän sielujenne hyväksi, siitä huolimatta, että vaikka rakastan teitä ylenpalttisesti, saan teiltä vähemmän rakkautta. Olkoon niin, etten minä ole rasittanut teitä, mutta entä jos olen ollut viekas ja olen kavaluudella saanut teidät omikseni! Olenkohan kenenkään kautta, joita olen lähettänyt luoksenne, pyrkinyt hyötymään teistä? Kehotin Tiitusta menemään ja lähetin veljen hänen kanssaan. Eihän Tiitus ole pyrkinyt teistä hyötymään? Emmekö ole vaeltaneet samassa hengessä? Emmekö samoja jälkiä? Ajatteletteko taas, että teidän edessänne puolustaudumme? Jumalan edessä, Kristuksessa puhumme, mutta kaikki teille rakennukseksi, rakkaani. Sillä pelkään, että tullessani en ehkä tapaa teitä sellaisina, kuin tahdon, ja että tapaatte minut sellaisena, kuin ette tahdo. Keskuudessanne ehkä on riitaa, kateutta, vihaa, juonia, panetteluja, juoruja, pöyhkeilyä ja eriseuroja. Pelkään, että kun tulen, Jumalani on taas nöyryyttävä minua luonanne, ja että tulen suremaan monen tähden, jotka ennen ovat synnissä eläneet eivätkä ole kääntyneet pois siitä saastaisuudesta, haureudesta ja irstaudesta, jota ovat harjoittaneet. Tämä on kolmas kerta kun tulen luoksenne. Kahden tai kolmen todistajan suulla on jokainen asia vahvistettava. Olen edeltäpäin sanonut ja sanon etukäteen niin kuin toisella kerralla läsnä ollessani ja kirjoitan nyt poissa ollessani niille, jotka ennen ovat syntiä tehneet, ja kaikille muille, että kun taas tulen, en ole heitä säästävä, koska etsitte todistetta siitä, että minussa puhuu Kristus, joka ei ole heikko teitä kohtaan, vaan on teissä voimakas. Sillä vaikka hänet ristiinnaulittiin, kun hän oli heikko, hän elää kuitenkin Jumalan voimasta. Olemmehan mekin hänessä heikot, mutta elämme hänen kanssaan Jumalan voimasta teitä varten. Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa, tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellette, ette kestä koetusta. Toivon teidän tulevan tuntemaan, että me emme ole niitä, jotka eivät kestä koetusta. Mutta rukoilemme Jumalaa, ettette tekisi mitään pahaa, emme sitä varten, että näyttäisi siltä, kuin me olisimme koetuksen kestäviä, vaan että te tekisitte hyvää ja me olisimme ikään kuin ne, jotka eivät koetusta kestä. Sillä emme voi mitään totuutta vastaan, vaan totuuden puolesta. Sillä iloitsemme, kun me olemme heikkoja, mutta te olette vahvoja. Sitä rukoilemmekin, että tulisitte täydellisiksi. Sen tähden kirjoitan tämän poissa ollessani, ettei minun läsnä ollessani tarvitsisi käyttää ankaruutta sen vallan mukaan, minkä Herra on minulle antanut rakentamiseksi, ei kukistamiseksi. Lopuksi, veljet, iloitkaa, tulkaa täydellisiksi, ottakaa vastaan kehotuksia, olkaa yhtä mieltä, eläkää sovussa, ja rakkauden ja rauhan Jumala on oleva kanssanne. Tervehtikää toisianne pyhällä suudelmalla. Kaikki pyhät tervehtivät teitä. Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon teidän kaikkien kanssa. Paavali, apostoli, ei ihmisten toimesta eikä ihmisen kautta, vaan Jeesuksen Kristuksen kautta ja Isän Jumalan, joka on hänet kuolleista herättänyt, ja kaikki veljet, jotka ovat kanssani, Galatian seurakunnille. Armo teille ja rauha Jumalalta, Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta, joka antoi itsensä alttiiksi syntiemme tähden pelastaakseen meidät nykyisestä pahasta maailmanajasta Jumalamme ja Isämme tahdon mukaan! Hänelle kunnia iäisyyksien iäisyyksiin! Aamen. Ihmettelen, että te niin äkkiä käännytte hänestä, joka on kutsunut teidät Kristuksen armossa, pois toiseen evankeliumiin, joka ei ole toinen. On vain eräitä, jotka hämäävät teitä ja tahtovat muuttaa Kristuksen evankeliumin. Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia toisin kuin me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu. Niin kuin olemme ennenkin sanoneet, ja taas nytkin sanon: jos joku julistaa teille evankeliumia vastoin sitä, minkä te olette saaneet, hän olkoon kirottu. Sillä etsinkö nyt ihmisten suosiota vai Jumalan? Vai ihmisillekö pyrin olemaan mieliksi? Jos vielä olen ihmisten mieliksi, en ole Kristuksen palvelija. Sillä teen teille tiettäväksi, veljet, että julistamani evankeliumi ei ole ihmisten mukainen, sillä en olekaan sitä ihmisiltä saanut enkä oppinut, vaan Jeesuksen Kristuksen ilmestyksen kautta. Olettehan kuulleet aikaisemmasta vaelluksestani juutalaisuudessa, että vainosin ylenmäärin Jumalan seurakuntaa ja hävitin sitä ja että edistyin juutalaisuudessa pidemmälle kuin monet samanikäiset heimossani ja kiivailin hyvin innokkaasti isieni perinnäissääntöjen puolesta. Mutta kun hän, joka äitini kohdusta saakka on minut erottanut ja kutsunut armonsa kautta, näki hyväksi ilmoittaa minussa Poikansa, että julistaisin evankeliumia hänestä pakanoiden seassa, niin en ensinkään kysynyt neuvoa lihalta ja vereltä, enkä lähtenyt ylös Jerusalemiin niiden luo, jotka ennen minua olivat apostoleja, vaan menin pois Arabiaan ja palasin taas Damaskoon. Sitten, kolmen vuoden kuluttua, menin ylös Jerusalemiin tutustuakseni Keefaaseen ja viivyin hänen luonaan viisitoista päivää. Mutta ketään toista apostolia en nähnyt paitsi Jaakobin, Herran veljen. Sen, minkä teille kirjoitan, katso, kirjoitan Jumalan edessä, sillä en valehtele. Sitten menin Syyrian ja Kilikian seudulle. Mutta olin kasvoiltani tuntematon Juudean seurakunnille, jotka ovat Kristuksessa. He olivat vain kuulleet: "Meidän entinen vainoojamme julistaa nyt sitä uskoa, jota hän ennen hävitti", ja he ylistivät Jumalaa minun tähteni. Sitten neljäntoista vuoden kuluttua menin taas ylös Jerusalemiin Barnabaan kanssa ja otin mukaani Tiituksenkin. Mutta menin sinne ilmestyksen johdosta ja esitin heille sen evankeliumin, jota julistan pakanoiden keskuudessa. Esitin sen yksityisesti heistä arvostetuimmille, etten ehkä juoksisi tai olisi juossut turhaan. Mutta ei edes Tiitusta, joka oli kanssani ja oli kreikkalainen, pakotettu ympärileikkauttamaan itseään. Noiden sisään tunkeutuneiden valheveljien tähden, jotka orjuuttaakseen meitä olivat tulleet salaa vakoilemaan vapauttamme, mikä meillä on Kristuksessa Jeesuksessa, emme hetkeksikään alistuneet antamaan heille myöden, jotta evankeliumin totuus säilyisi keskuudessanne. Mutta noista arvostetuista – millaisia olivat ennen olleetkin, ei kuulu minulle, Jumala ei katso henkilöön – nuo arvossapidetyt eivät lisänneet siihen mitään, vaan päinvastoin, kun näkivät, että minulle oli uskottu evankeliumin julistaminen ympärileikkaamattomille, samoin kuin Pietarille sen julistaminen ympärileikatuille – sillä hän, joka antoi Pietarille voimaa hänen apostolinvirkaansa ympärileikattujen keskuudessa, antoi minullekin siihen voimaa pakanoiden parissa – ja kun olivat tulleet tuntemaan sen armon, mikä minulle oli annettu, niin Jaakob, Keefas ja Johannes, joita pidettiin pylväinä, antoivat minulle ja Barnabaalle kättä yhteyden merkkinä sopien, että me teemme työtä pakanoille ja he ympärileikatuille. Meidän tuli vain muistaa köyhiä, ja sitä olenkin ahkeroinut tehdä. Mutta kun Keefas tuli Antiokiaan, vastustin häntä julkisesti, koska häntä vastaan oli esitetty syytöksiä. Sillä ennen kuin Jaakobin luota oli tullut muutamia miehiä, hän oli syönyt yhdessä pakanoiden kanssa, mutta heidän tultuaan hän vetäytyi pois ja pysytteli erillään peläten ympärileikattuja, ja hänen kanssaan lankesivat ulkokultaisuuteen muutkin juutalaiset, niin että heidän ulkokultaisuutensa tempasi mukaansa Barnabaankin. Mutta kun näin, etteivät he vaeltaneet suoraan evankeliumin totuuden mukaan, sanoin Keefaalle kaikkien edessä: "Jos sinä, joka olet juutalainen, noudatat pakanoiden tapoja etkä juutalaisten, miksi pakotat pakanoita noudattamaan juutalaisten tapoja?" Me olemme luonnostamme juutalaisia emmekä pakanasyntisiä. Mutta koska tiedämme, ettei ihmistä julisteta vanhurskaaksi lain teoista, vaan uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, mekin olemme uskoneet Kristukseen Jeesukseen, että meidät julistettaisiin vanhurskaiksi uskosta Kristukseen eikä lain teoista, koska mitään lihaa ei julisteta vanhurskaaksi lain teoista. Mutta jos meidät itsemmekin on havaittu syntisiksi tavoitellessamme sitä, että meidät julistetaan vanhurskaiksi Kristuksessa, onko sitten Kristus synnin palvelija? Ei ikinä! Sillä jos uudestaan rakennan sitä, minkä olen hajottanut maahan, osoitan olevani lainrikkoja. Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista, jotta eläisin Jumalalle. Olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, mutta elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa, ja minkä nyt elän lihassa, sen elän uskossa Jumalan Poikaan, häneen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni. En tee mitättömäksi Jumalan armoa, sillä jos vanhurskaus on lain kautta, silloin Kristus on turhaan kuollut. Voi teitä, te typerät galatalaiset! Kuka on lumonnut teidät luottamasta totuuteen, teidät, joiden silmien eteen Jeesus Kristus oli kirjoitettu ristiinnaulittuna? Tahdon saada teiltä tietää vain tämän: lain teoistako saitte Hengen vai uskon saarnasta? Niinkö typeriä olette? Te aloititte Hengessä, lihassako nyt lopetatte? Niin paljonko olette turhaan kärsineet? – jos se on ollut turhaa. Joka siis antaa teille Hengen ja tekee voimatekoja keskuudessanne, saako hän sen aikaan lailla vai uskon saarnalla, samalla tavalla kuin "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi"? Tietäkää siis, että ne, jotka ovat uskosta, ovat Aabrahamin lapsia. Raamatun nähdessä edeltä, että Jumala lukee pakanat vanhurskaiksi uskosta, se julisti Aabrahamille edeltä tämän hyvän sanoman: "Sinussa kaikki kansat tulevat siunatuiksi." Näin ollen ne, jotka ovat uskosta, siunataan uskovan Aabrahamin kanssa. Sillä kaikki, jotka ovat lain teoista, ovat kirouksen alaisia, sillä kirjoitettu on: "Kirottu on jokainen, joka ei pysy kaikessa, mikä on kirjoitettuna lain kirjassa, niin että hän sen tekee." Selvää on, ettei ketään julisteta vanhurskaaksi Jumalan edessä lain kautta, koska "vanhurskas on elävä uskosta." Mutta laki ei ole uskosta, vaan: "Se, joka ne täyttää, on niistä elävä." Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi edestämme – sillä kirjoitettu on: "Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu " – että Aabrahamin siunaus tulisi Jeesuksessa Kristuksessa pakanoiden osaksi ja uskon kautta saisimme luvatun Hengen. Veljet, puhun ihmisten tavalla. Eihän kukaan voi kumota ihmisenkään vahvistettua testamenttia eikä siihen mitään lisätä. Mutta nyt lausuttiin lupaukset Aabrahamille ja hänen siemenelleen. Hän ei sano: "Ja siemenille", ikään kuin monesta, vaan ikään kuin yhdestä: "Ja sinun siemenellesi", joka on Kristus. Tarkoitan tätä: Jumalan ennen vahvistamaa testamenttia ei neljänsadan kolmenkymmenen vuoden perästä tullut laki voi kumota, niin että se tekisi lupauksen mitättömäksi. Sillä jos perintö olisi laista, se ei olisi lupauksesta. Mutta Aabrahamille Jumala on lahjoittanut sen lupauksen kautta. Mitä varten sitten on laki? Se on rikosten tähden perästäpäin lisätty olemaan siihen asti, kunnes oli tuleva se siemen, jolle lupaus oli annettu. Se säädettiin enkelien kautta, välimiehen kädellä. Välimies taas ei ole yhtä varten, mutta Jumala on yksi. Onko sitten laki vastoin Jumalan lupauksia? Ei ikinä! Sillä jos olisi annettu laki, joka voisi tehdä eläväksi, niin vanhurskaus olisi laista. Mutta Raamattu on sulkenut kaikki synnin alle, että lupaus uskosta Jeesukseen Kristukseen annettaisiin niille, jotka uskovat. Mutta ennen kuin usko tuli, vartioitiin meitä lain alle suljettuina tulevaa uskoa varten, joka oli vastedes ilmestyvä. Niin ollen laista on tullut meille kurittaja Kristukseen, että meidät julistettaisiin uskosta vanhurskaiksi. Mutta uskon tultua me emme enää ole kurittajan alaisia. Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa. Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet. Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista, sillä kaikki te olette yksi Kristuksessa Jeesuksessa. Mutta jos te olette Kristuksen omat, olette siis Aabrahamin siementä ja perillisiä lupauksen mukaan. Mutta sanon: niin kauan kuin perillinen on alaikäinen, hän ei missään kohden eroa orjasta, vaikka onkin kaiken herra, vaan hän on holhoojien ja taloudenhoitajien alainen isän määräämään aikaan asti. Samoin mekin, kun olimme alaikäisiä, olimme orjuutetut maailman alkeisvoimien alle. Mutta kun aika täyttyi, Jumala lähetti Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen, lunastamaan lain alaiset, että saisimme lapsen aseman. Mutta koska olette lapsia, Jumala on lähettänyt sydämiinne Poikansa Hengen, joka huutaa: "Abba! Isä!" Niinpä et siis enää ole orja, vaan lapsi. Mutta jos olet lapsi, olet myös perillinen Jumalan kautta. Mutta silloin, kun ette tunteneet Jumalaa, palvelitte jumalia, jotka eivät ole luonnoltaan jumalia. Nyt sitä vastoin, kun olette tulleet tuntemaan Jumalan – paremminkin, kun Jumala tuntee teidät, – kuinka te jälleen käännytte noiden heikkojen ja köyhien alkeisvoimien puoleen, joiden orjiksi tahdotte taas uudestaan tulla? Te otatte vaarin päivistä, kuukausista, juhla-ajoista ja vuosista. Pelkään teidän tähtenne, että olen ehkä nähnyt turhaan teistä vaivaa. Tulkaa kaltaisikseni, koska minäkin olen kuin te, veljet, sitä teiltä pyydän. Ette ole minua millään tavoin loukanneet. Tiedättehän, että lihan heikkouden tähden ensi kerralla julistin teille evankeliumia. Mutta te ette halveksineet ettekä hylkineet minun koetustani lihassa, vaan otitte minut vastaan kuin Jumalan enkelin, jopa kuin Kristuksen Jeesuksen. Kuinka autuaita te silloin olitte? Sillä minä annan teistä sen todistuksen, että te, jos olisi ollut mahdollista, olisitte kaivaneet silmät päästänne ja antaneet minulle. Onko minusta siis tullut teidän vihamiehenne sen tähden, että puhun teille totuuden? Heillä on intoa teidän hyväksenne, mutta ei oikeaa, vaan he tahtovat eristää teidät, että teillä olisi intoa heidän hyväkseen. On hyvä olla innokas aina hyvässä, eikä ainoastaan silloin, kun olen teidän luonanne. Lapsukaiseni, jotka minun täytyy jälleen kivulla synnyttää, kunnes Kristus saa muodon teissä, tahtoisinpa nyt olla teidän luonanne ja äänenikin muuttaa! Sillä olen teistä aivan ymmällä. Sanokaa minulle te, jotka tahdotte olla lain alaisia, ettekö kuule lakia? Onhan kirjoitettu, että Aabrahamilla oli kaksi poikaa, toinen orjattaresta, toinen vapaasta. Mutta orjattaren poika oli syntynyt lihan mukaan, vapaan taas lupauksen kautta. Tämä on kuvaannollista puhetta: naiset ovat kaksi liittoa: toinen on Siinain vuorelta, joka synnyttää orjuuteen, ja se on Haagar. Haagar on näet Siinain vuori Arabiassa ja vastaa nykyistä Jerusalemia, joka elää orjuudessa lapsineen. Mutta se Jerusalem, joka ylhäällä on, on vapaa, ja se on meidän äitimme. Sillä kirjoitettu on: "Iloitse, sinä hedelmätön, joka et synnytä, puhkea riemuun ja huuda sinä, jolla ei ole synnytyskipuja. Sillä yksinäisellä on paljon lapsia, enemmän kuin sillä, jolla on mies." Mutta me, veljet, olemme Iisakin mukaan lupauksen lapsia. Mutta niin kuin lihan mukaan syntynyt silloin vainosi Hengen mukaan syntynyttä, niin nytkin. Mutta mitä sanoo Raamattu? "Aja pois orjatar poikineen, sillä orjattaren poika ei saa periä vapaan vaimon pojan kanssa." Niin siis, veljet, emme ole orjattaren lapsia, vaan vapaan. Vapauteen Kristus siis vapautti meidät. Seisokaa lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen. Katso, minä, Paavali, sanon teille, että jos ympärileikkautatte itsenne, Kristus ei ole teille miksikään hyödyksi. Mutta todistan taas jokaiselle ihmiselle, joka ympärileikkauttaa itsensä, että hän on velvollinen täyttämään koko lain. Olette joutuneet pois Kristuksesta, te, jotka tahdotte lain kautta tulla vanhurskaiksi, olette langenneet pois armosta. Sillä me odotamme Hengessä uskosta vanhurskauden toivoa. Sillä Kristuksessa Jeesuksessa ei auta ympärileikkaus eikä ympärileikkaamattomuus, vaan usko, joka vaikuttaa rakkauden kautta. Te juoksitte hyvin, kuka esti teitä noudattamasta totuutta? Houkutus siihen ei ole hänestä, joka teitä kutsuu. Vähäinen hapate hapattaa koko taikinan. Minulla on teihin se luottamus Herrassa, ettette missään kohden tule ajattelemaan toisin. Mutta teidän eksyttäjänne saa kantaa tuomionsa, olkoon kuka hyvänsä. Mutta jos minä, veljet, vielä saarnaan ympärileikkausta, miksi minua vielä vainotaan? Silloinhan ristin pahennus olisi poistettu. Kunpa teidän kiihottajanne leikkaisivat itsensä pois! Te olette näet kutsutut vapauteen, veljet, älkää vain salliko vapauden tuoda tilaisuutta lihalle, vaan palvelkaa toisianne rakkaudessa. Sillä kaikki laki on täytetty yhdessä sanassa, tässä: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." Mutta jos te purette ja syötte toisianne, katsokaa, ettette toinen toistanne hävitä. Sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä. Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan. Nämä ovat nimittäin toisiaan vastaan, niin ettette tee sitä, mitä tahdotte. Mutta jos olette Hengen kuljetettavina, ette ole lain alla. Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja niitä ovat: aviorikos, haureus, saastaisuus, irstaus, epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateuden teot, vihat, juonet, eriseurat, lahkot, kateus, juomingit, ylensyömiset ja muut sellaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niin kuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka sellaista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa. Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsehillintä. Sellaista vastaan ei ole laki. Mutta ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen. Jos Hengessä elämme, Hengessä myös vaeltakaamme. Älkäämme olko turhan kunnian pyytäjiä, niin että toisiamme ärsytämme, toisiamme kadehdimme. Veljet, jos joku tavataan jostakin rikoksesta, ojentakaa te, hengelliset, häntä sävyisyyden hengessä, ja ole varuillasi, ettet sinäkin joutuisi kiusaukseen. Kantakaa toistenne kuormia, ja niin täytätte Kristuksen lain. Sillä jos joku luulee olevansa jotakin, vaikka ei ole mitään, hän pettää itsensä. Mutta tutkikoon kukin omat tekonsa, ja silloin hänen kerskaamisensa on vain siinä, mitä hän itse on, ei siinä, mitä toinen on, sillä jokaisen on kannettava oma taakkansa. Mutta se, jolle sanaa opetetaan, jakakoon kaikkea hyvää opettajalleen. Älkää eksykö, Jumala ei salli itseään pilkata, sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää. Se, joka lihaansa kylvää, lihasta turmeluksen niittää, mutta se, joka Henkeen kylvää, Hengestä iankaikkisen elämän niittää. Kun hyvää teemme, älkäämme lannistuko, sillä saamme ajan tullen niittää, jos emme väsy. Sen tähden, kun meillä vielä on aikaa, tehkäämme hyvää kaikille, mutta varsinkin uskon perheväelle. Katsokaa, kuinka suurilla kirjaimilla omakätisesti teille kirjoitan! Kaikki ne, jotka pyrkivät lihassa olemaan mieliksi, pakottavat teitä ympärileikkauttamaan itsenne vain siksi, ettei heitä Kristuksen ristin tähden vainottaisi. Eiväthän nekään, jotka ympärileikkauttavat itsensä, itse noudata lakia, vaan he tahtovat teitä ympärileikkauttamaan itsenne saadakseen kerskua lihastanne. Mutta pois se minusta, että minä muusta kerskaan kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä, jonka kautta maailma on ristiinnaulittu minulle, ja minä maailmalle! Sillä Kristuksessa Jeesuksessa ei ympärileikkaus ole mitään eikä ympärileikkaamattomuus, vaan uusi luomus. Kaikille, jotka tämän säännön mukaan vaeltavat, kaikille heille rauha ja laupeus, ja Jumalan Israelille! Tästedes älköön kukaan tuottako minulle vaivoja, sillä minä kannan Jeesuksen arpia ruumiissani. Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armo olkoon teidän henkenne kanssa, veljet. Aamen. Paavali, Jumalan tahdosta Kristuksen Jeesuksen apostoli, pyhille, jotka ovat Efesossa, ja uskoville Kristuksessa Jeesuksessa. Armo teille ja rauha Jumalalta, Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta! Ylistetty olkoon Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä kaikella hengellisellä siunauksella taivaallisissa Kristuksessa, niin kuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhiä ja moitteettomia hänen edessään, rakkaudessa, edeltä määräten meidät lapseuteen hänelle itselleen Jeesuksen Kristuksen kautta, hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan, sen armonsa kirkkauden kiitokseksi, jonka hän on lahjoittanut meille siinä rakastetussa, jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomisten anteeksisaaminen hänen armonsa rikkauden mukaan, jota hän on antanut ylenpalttisesti meitä varten suodakseen kaikkea viisautta ja ymmärrystä, tehden meille tiettäväksi tahtonsa salaisuuden mielisuosionsa mukaan, jonka hän oli säätänyt edeltä itsessään toteutuvaksi, että hän aikojen täytyttyä tapahtuvaa armotaloutta varten yhdistäisi Kristuksessa yhdeksi kaikki, mikä on taivaissa ja mikä maan päällä. Hänessä myös olemme saaneet perintöosan, ollen siihen edeltä määrätyt hänen suunnitelmansa mukaan, hänen, joka vaikuttaa kaiken oman tahtonsa ja päätöksensä mukaan, että me olisimme hänen kirkkautensa kiitokseksi, me, jotka jo edeltä olimme panneet toivomme Kristukseen. Hänessä on teihinkin, sitten kun olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti, sen, joka on meidän perintömme vakuutena, hänen omaisuutensa lunastamista varten hänen kirkkautensa kiitokseksi. Sen tähden, kun kuulin siitä uskosta, joka teillä on Herraan Jeesukseen, ja teidän rakkaudestanne kaikkia pyhiä kohtaan, minäkään en lakkaa kiittämästä teidän tähtenne, kun muistelen teitä rukouksissani, anoen, että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja ilmoituksen Hengen hänen tuntemisessaan ja valaisisi teidän sydämenne silmät, että tietäisitte, mikä on se toivo, johon hän on teidät kutsunut, kuinka suuri hänen perintönsä kirkkauden runsaus hänen pyhissään ja mikä hänen voimansa ylenpalttinen suuruus meitä uskovia kohtaan sen hänen väkevyytensä voiman vaikutuksen mukaan, jonka hän vaikutti Kristuksessa, kun hän herätti hänet kuolleista ja asetti hänet istumaan oikealle puolelleen taivaissa, korkeammalle kaikkea hallitusta, valtaa, voimaa, herruutta ja jokaista nimeä, mikä mainitaan, ei ainoastaan tässä maailmanajassa, vaan myös tulevassa. Kaiken hän on asettanut hänen jalkojensa alle ja antanut hänet kaiken pääksi seurakunnassa, joka on hänen ruumiinsa, sen täyteys, joka kaiken kaikessa täyttää. Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne, joissa te ennen vaelsitte tämän maailman menon mukaan, ilmapiirin hallitsijan, sen hengen hallitsijan, mukaan, joka nyt tekee työtään epäuskon lapsissa, joiden joukossa mekin kaikki ennen vaelsimme lihamme himoissa, noudattaen lihan ja järjen tahtoa, ja olimme luonnostamme vihan lapsia kuten muutkin, mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut, on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa – armosta te olette pelastetut – ja yhdessä hänen kanssaan herättänyt ja yhdessä hänen kanssaan asettanut meidät taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa, osoittaakseen tulevina maailmanaikoina armonsa ylenpalttista runsautta, hyvyydessään meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa. Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta. Se ei ole teistä. Se on Jumalan lahja. Se ei ole teoista, ettei kukaan kerskaisi. Sillä olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, jotta niissä vaeltaisimme. Muistakaa sen tähden, että te ennen, te lihanne puolesta pakanat, jotka olette saaneet ympärileikkaamattomien nimen niiltä, joita lihaan käsillä tehdyn ympärileikkauksen mukaisesti sanotaan ympärileikatuiksi – että te siihen aikaan olitte ilman Kristusta, olitte vailla Israelin kansalaisoikeutta ja vieraat lupauksen liitoille, ilman toivoa ja ilman Jumalaa maailmassa. Mutta nyt, kun olette Kristuksessa Jeesuksessa, olette te, jotka ennen olitte kaukana, tulleet lähelle Kristuksen veressä. Sillä hän on meidän rauhamme, hän, joka teki molemmat yhdeksi ja purki erottavan väliseinän, nimittäin vihollisuuden, kun hän lihassaan teki tehottomaksi käskyjen lain säädöksineen, luodakseen itsessään nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi, tehden rauhan, ja yhdessä ruumiissa sovittaakseen molemmat Jumalan kanssa ristin kautta kuolettaen itsessään vihollisuuden. Ja hän tuli ja julisti rauhaa teille, jotka olitte kaukana, ja rauhaa niille, jotka olitte lähellä, sillä hänen kauttaan meillä molemmilla on pääsy yhdessä Hengessä Isän luo. Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perheväkeä, apostolien ja profeettojen perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus, jossa koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa, ja hänessä tekin yhdessä muitten kanssa rakennutte Jumalan asumukseksi Hengessä. Sen takia minä, Paavali, teidän, pakanoiden, tähden Kristuksen Jeesuksen vanki, notkistan polveni – olettehan kuulleet siitä Jumalan armon taloudenhoidosta, mikä on minulle annettu teitä varten, että näet tämä salaisuus on ilmoituksen kautta tehty minulle tiettäväksi, niin kuin olen siitä edellä lyhyesti kirjoittanut, josta te sitä lukiessanne voitte havaita perehtyneisyyteni Kristuksen salaisuuteen, jota muiden sukupolvien aikana ei ole ihmisten lapsille tiettäväksi tehty, niin kuin se nyt on ilmoitettu Hengessä hänen pyhille apostoleilleen ja profeetoille: että näet pakanatkin ovat kanssaperillisiä ja yhtä ruumista ja osallisia lupaukseen Kristuksessa Jeesuksessa evankeliumin kautta, jonka palvelijaksi olen tullut Jumalan armon lahjan kautta, joka minulle on annettu hänen voimansa vaikutuksesta. Minulle, kaikista pyhistä halvimmalle, on annettu tämä armo: julistaa pakanoiden keskuudessa evankeliumia Kristuksen tutkimattomasta rikkaudesta ja tehdä kaikille selväksi, mitä on sen salaisuuden taloudenhoito, joka ikuisista ajoista asti on ollut kätkettynä Jumalassa, joka on kaiken luonut Jeesuksen Kristuksen kautta, että Jumalan moninainen viisaus seurakunnan kautta nyt tulisi taivaallisten hallitusten ja valtojen tietoon sen iankaikkisen päätöksen mukaisesti, jonka hän oli säätänyt Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme, jossa meillä uskon kautta häneen on rohkeus ja oikeus lähestyä häntä luottamuksella. Siksi pyydän, ettette lannistuisi niiden ahdistusten vuoksi, joita minulla on teidän tähtenne. Ne ovat teidän kunnianne. Sen tähden notkistan polveni Herramme Jeesuksen Kristuksen Isän edessä, josta kaikki, millä isä on, taivaissa ja maan päällä, saa nimensä, että hän kirkkautensa runsauden mukaisesti antaisi teidän, sisäisen ihmisenne puolesta, voimassa vahvistua Henkensä kautta ja Kristuksen asua uskon kautta teidän sydämissänne, jotta rakkauteen juurtuneina ja perustuneina voisitte kaikkien pyhien kanssa käsittää, mikä leveys, pituus, korkeus ja syvyys on, ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka ylittää kaiken tiedon, että tulisitte täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä. Mutta hänelle, joka voi tehdä enemmän, monin verroin enemmän kuin kaikki, mitä anomme tai ymmärrämme, sen voiman mukaan, joka meissä vaikuttaa, hänelle kunnia seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, iankaikkisuuden iankaikkisuuksiin! Aamen. Kehotan siis minä, vanki Herrassa, teitä vaeltamaan kutsumuksenne arvon mukaisesti, kaikessa nöyryydessä ja lempeydessä pitkämielisesti sietäen toinen toistanne rakkaudessa ja pyrkien säilyttämään hengen yhteyden rauhan yhdyssiteellä: yksi ruumis ja yksi henki, kuten olette kutsututkin yhteen ja samaan kutsumuksenne antamaan toivoon; yksi Herra, yksi usko, yksi kaste; yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien, kaikkien kautta ja kaikissa teissä. Mutta itse kullekin meistä on armo annettu Kristuksen lahjan mitan mukaan. Sen tähden on sanottu: "Hän astui ylös korkeuteen, hän otti vankeja saaliikseen, hän antoi lahjoja ihmisille." Mutta että hän astui ylös, mitä se on muuta, kuin että hän oli astunut alaskin, maan alimpiin paikkoihin? Hän, joka on astunut alas, on se, joka myös astui ylös, kaikkia taivaita ylemmäksi, täyttääkseen kaiken. Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, mutta toiset paimeniksi ja opettajiksi, varustaakseen pyhät palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, kunnes kaikki pääsemme uskon yhteyteen ja Jumalan Pojan tuntemiseen, täydelliseksi mieheksi, Kristuksen täyteyden täysi-ikäisyyden määrään, ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa, vaan että totuutta noudattaen rakkaudessa kaikessa kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus, josta koko ruumis yhteen liitettynä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen voiman määrän mukaan, mikä kullakin osalla on. Sen siis sanon ja todistan Herrassa: älkää enää vaeltako, niin kuin muut pakanat vaeltavat mielensä turhuudessa, nuo, jotka pimentyneinä ymmärrykseltään ja vieraantuneina Jumalan elämästä heissä olevan tietämättömyyden tähden ja sydämensä paatumuksen tähden ovat tuntonsa paaduttaneet ja heittäytyneet irstauden valtaan harjoittamaan kaikenlaista saastaisuutta ahneudessa. Mutta näin te ette ole oppineet Kristusta tuntemaan, jos muuten olette hänestä kuulleet ja hänessä opetusta saaneet, niin kuin totuus on Jeesuksessa: että teidän tulee panna pois vanha ihmisenne, jonka mukaan ennen vaelsitte ja joka turmelee itsensä petollisia himoja seuraten, ja uudistua mielenne hengeltä ja pukea päällenne uusi ihminen, joka Jumalan mukaan on luotu totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen. Pankaa sen tähden pois valhe ja puhukaa totta, kukin lähimmäisensä kanssa, sillä olemme toistemme jäseniä. "Vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö." Älkää antako auringon laskea vihanne yli, älkääkä antako perkeleelle sijaa. Joka on varastanut, älköön enää varastako, vaan tehköön ennemmin työtä ja toimittakoon käsillään sitä, mikä hyvää on, että hänellä olisi, mitä antaa tarvitsevalle. Mikään sopimaton puhe älköön lähtekö suustanne, vaan ainoastaan sellainen, mikä rakentaa ja on tarpeellista sekä mieluista niille, jotka kuulevat. Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, jolla teidät on sinetöity lunastuksen päivään asti. Kaikki katkeruus, kiivastus, viha, huuto ja pilkka sekä kaikki pahuus olkoon kaukana teistä. Olkaa sen sijaan toisianne kohtaan ystävällisiä, hyväsydämisiä, anteeksiantavaisia toinen toisellenne, niin kuin Jumalakin on Kristuksessa teille antanut anteeksi. Olkaa siis Jumalan seuraajia, niin kuin rakkaat lapset, ja vaeltakaa rakkaudessa, niin kuin Kristuskin rakasti teitä ja antoi itsensä meidän edestämme lahjaksi ja uhriksi, Jumalalle "suloiseksi tuoksuksi". Mutta haureutta eikä minkäänlaista saastaisuutta tai ahneutta älköön edes mainittako keskuudessanne – niin kuin pyhille sopii – älköön myöskään rivoutta, tyhmyyksiä tai ilvehtimistä, jotka ovat sopimattomia, vaan pikemminkin kiitosta. Sillä sen te tiedätte ja tunnette, ettei yhdelläkään haureellisella eikä saastaisella eikä ahneella – sillä hän on epäjumalanpalvelija – ole perintöosaa Kristuksen ja Jumalan valtakunnassa. Älköön kukaan pettäkö teitä tyhjillä puheilla, sillä niiden tähden Jumalan viha tulee tottelemattomuuden lasten päälle. Älkää siis olko niihin osallisia heidän kanssaan. Ennen te olitte pimeys, mutta nyt olette valkeus Herrassa. Vaeltakaa valkeuden lapsina – sillä kaikki hyvyys, vanhurskaus ja totuus on Hengen hedelmää – ja tutkikaa, mikä on otollista Herralle. Älkää myöskään olko osallisia pimeyden hedelmättömiin tekoihin, vaan päinvastoin nuhdelkaakin niistä. Sillä häpeällistä on sanoakin, mitä he salassa tekevät. Mutta tämä kaikki tulee ilmi, kun valkeus siitä nuhtelee, sillä kaikki, mikä tulee ilmi, on valkeutta. Sen tähden sanotaan: "Herää sinä, joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus sinua valaisee!" Katsokaa siis tarkoin, kuinka vaellatte: ei niin kuin tyhmät, vaan niin kuin viisaat, ja ottakaa vaari oikeasta hetkestä, sillä aika on paha. Älkää sen tähden olko tyhmiä, vaan ymmärtäkää, mikä Herran tahto on. Älkääkä juopuko viinistä, sillä siitä tulee paha meno, vaan täyttykää Hengellä, puhuen keskenänne psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla veisaten ja laulaen sydämessänne Herralle, kiittäen aina Jumalaa ja Isää kaikesta meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä. Ja olkaa toinen toisellenne alamaisia Kristuksen pelossa. Vaimot, olkaa kukin omalle miehellenne alamaisia niin kuin Herralle, sillä mies on vaimon pää, niin kuin myös Kristus on seurakunnan pää, hän, ruumiin vapahtaja. Mutta niin kuin seurakunta on Kristukselle alamainen, samoin olkoot vaimotkin kukin miehelleen kaikessa alamaiset. Miehet, rakastakaa vaimoanne, niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä, että hän sen pyhittäisi puhdistaen sen vesipesussa sanalla saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi pyhä ja nuhteeton. Samalla tavoin tulee myös miesten rakastaa vaimoaan kuin omaa ruumistaan. Se, joka rakastaa vaimoaan, rakastaa itseään. Sillä eihän kukaan koskaan ole vihannut omaa lihaansa, vaan hän ravitsee ja vaalii sitä, niin kuin Kristuskin seurakuntaa, sillä me olemme hänen ruumiinsa jäseniä hänen lihastaan ja hänen luistaan. "Sen tähden mies luopukoon isästään ja äidistään ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi." Tämä salaisuus on suuri. Mutta minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa. Mutta myös teistä kukin kohdaltaan rakastakoon vaimoaan samoin kuin itseään, mutta vaimo pelätköön miestään. Lapset, olkaa vanhemmillenne kuuliaiset Herrassa, sillä se on oikein. "Kunnioita isääsi ja äitiäsi." Tämä on ensimmäinen käsky, jolla on lupaus: "että menestyisit ja kauan eläisit maan päällä." Ja te isät, älkää kiihottako lapsianne vihaan, vaan kasvattakaa heidät Herran opetuksessa ja nuhteessa. Palvelijat, olkaa kuuliaisia maallisille isännillenne pelolla ja vavisten sydämenne yksinkertaisuudessa kuin Kristukselle, ei silmänpalvelijoina, ihmisille mieliksi, vaan Kristuksen palvelijoina, sydämestänne tehden Jumalan tahdon, hyvillä mielin, kuin palvelisitte Herraa ettekä ihmisiä, tietäen, että mitä hyvää kukin tekee, hän saa siitä palkan Herralta, olkoon orja tai vapaa. Ja te isännät, tehkää samoin heille, jättäkää pois uhkailu, sillä tiedättehän, että sekä heidän että teidän Herranne on taivaissa ja ettei hän katso henkilöön. Lopuksi, vahvistukaa Herrassa ja hänen väkevyytensä voimassa. Pukekaa yllenne Jumalan koko sota-asu voidaksenne kestää perkeleen kavalat juonet. Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa. Sen tähden ottakaa päällenne Jumalan koko sota-asu voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaiken suoritettuanne pysyä pystyssä. Seisokaa siis lanteet totuuteen vyötettyinä, ja olkoon pukunanne vanhurskauden haarniska, ja kenkinä jaloissanne alttius rauhan evankeliumille. Kaikessa ottakaa uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa kaikki pahan palavat nuolet, ja ottakaa vastaan pelastuksen kypärä ja Hengen miekka, joka on Jumalan sana. Ja tehkää tämä kaikella rukouksella ja anomisella rukoillen kaiken aikaa Hengessä ja sitä varten valvoen kaikessa kestävyydessä ja anomisessa kaikkien pyhien puolesta, ja minunkin puolestani, että minulle, kun suuni avaan, annettaisiin sana rohkeasti julistaakseni evankeliumin salaisuutta, jonka tähden olen lähettiläänä kahleissa, että puhuisin rohkeasti hänessä, niin kuin minun tulee puhua. Mutta että tekin tietäisitte, kuinka minun on ja mitä teen, niin Tykikus, rakas veljeni ja uskollinen palvelija Herrassa, antaa teille siitä kaikesta tiedon. Lähetän hänet luoksenne juuri sitä varten, että saisitte tietää tilamme ja että hän lohduttaisi sydämiänne. Rauha veljille ja rakkaus, uskon kanssa, Isältä Jumalalta ja Herralta Jeesukselta Kristukselta! Armo olkoon kaikkien kanssa, jotka rakastavat meidän Herraamme Jeesusta Kristusta katoamattomuudessa. Paavali ja Timoteus, Kristuksen Jeesuksen palvelijat, kaikille pyhille Kristuksessa Jeesuksessa, jotka ovat Filipissä, sekä myös seurakunnan kaitsijoille ja diakoneille. Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta! Kiitän Jumalaani joka kerta kun teitä muistelen, aina kaikissa rukouksissani ilolla rukoillen teidän kaikkien puolesta, kiitän siitä, että olette olleet osallisia evankeliumiin sen ensi päivästä alkaen tähän päivään saakka, varmasti luottaen siihen, että hän, joka on alkanut teissä hyvän työn, on sen saattava päätökseen Kristuksen Jeesuksen päivään saakka. Ja oikein onkin minun näin ajatella teistä kaikista, koska olette sydämessäni, te, jotka sekä ollessani kahleissa että evankeliumia puolustaessani ja vahvistaessani olette kaikki kanssani armosta osallisia. Sillä Jumala on todistajani, kuinka teitä kaikkia ikävöin Kristuksen Jeesuksen sydämellisellä rakkaudella ja sitä rukoilen, että teidän rakkautenne tulisi yhä runsaammaksi tiedossa ja kaikessa käsittämisessä voidaksenne tutkia, mikä on parasta, että Kristuksen päivään saakka olisitte puhtaat ettekä kenellekään loukkaukseksi, täynnä vanhurskauden hedelmää Jeesuksen Kristuksen kautta Jumalan kunniaksi ja ylistykseksi. Mutta tahdon teidän tietävän, veljet, että se, mitä minulle on tapahtunut, onkin koitunut evankeliumin menestykseksi, niin että koko henkivartioston ja kaikkien muiden tietoon on tullut, että olen kahleissa Kristuksen tähden, ja että useimmat veljistä saaden Herrassa uskallusta kahleistani rohkenevat yhä enemmän pelkäämättä puhua Jumalan sanaa. Muutamat tosin julistavat Kristusta kateudestakin ja riidan halusta, mutta toiset hyvässä tarkoituksessa. Ne, jotka julistavat Kristusta riidan halusta, eivät tee sitä puhtaasta mielestä ja luulevat tuottavansa minulle murhetta kahleissani. Mutta nämä tekevät sitä rakkaudesta, koska tietävät, että minut on pantu evankeliumia puolustamaan. Vaan mitäpä tuosta, kunhan Kristusta vain tavalla tai toisella julistetaan, joko näön vuoksi tai totuudessa! Ja siitä iloitsen ja vastakin iloitsen. Sillä tiedän, että tämä on päättyvä minulle pelastukseksi teidän rukoustenne kautta ja Jeesuksen Kristuksen Hengen avulla, minun hartaan odotukseni ja toivoni mukaan, etten ole missään joutuva häpeään, vaan että Kristus nytkin, niin kuin aina, tulee ylistetyksi ruumiissani kaikella rohkeudella, joko elämän tai kuoleman kautta. Sillä eläminen on minulle Kristus ja kuoleminen on voitto. Mutta jos eläminen lihassa tuo työlleni hedelmää, en tiedä, minkä valitsen. Ahtaalla olen näiden kahden välissä: halu minulla on päästä täältä pois ja olla Kristuksen kanssa, sillä se olisi monin verroin parempi, mutta teidän tähtenne on lihassa viipymiseni tarpeellisempaa. Ja kun olen tästä varma, tiedän jääväni eloon ja viipyväni kaikkien teidän luonanne teidän edistymiseksenne ja iloksenne uskossa, että teidän kerskaamisenne minusta olisi yhä runsaampaa Kristuksessa Jeesuksessa, kun taas tulen luoksenne. Käyttäytykää vain Kristuksen evankeliumin arvon mukaisesti, että tulenpa sitten luoksenne ja näen teidät tai olen tulematta, saan kuulla teistä, että pysytte samassa hengessä ja yksimielisinä taistelette kanssani evankeliumin uskon puolesta vastustajia missään kohden säikähtämättä. Se on heille kadotuksen, mutta teille pelastuksen merkki. Se on merkki Jumalalta. Sillä teidän on suotu Kristuksen tähden, ei ainoastaan uskoa häneen, vaan myös kärsiä hänen tähtensä, teidän, joilla on sama taistelu, jota olette minulla nähneet ja nyt kuulette minulla olevan. Jos siis on jotakin kehotusta Kristuksessa, jos jotakin rakkauden lohdutusta, jos jotakin Hengen yhteyttä, jos jotakin sydämellisyyttä ja laupeutta, niin tehkää iloni täydelliseksi niin, että ajattelette samoin, että teillä on sama rakkaus, että teillä on sama henki ja että teillä on yksi ja sama ajatus, ettekä tee mitään riidanhalusta tai turhan kunnian pyynnöstä, vaan että nöyryydessä pidätte toista parempana kuin itseänne ja että katsotte, ette vain omaa etuanne, vaan jokainen toistenkin parasta. Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli, joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliikseen olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ottamalla orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olemukseltaan sellaiseksi kuin ihminen. Hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, aina ristin kuolemaan asti. Sen tähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, jotta kaikki polvet notkistuisivat Jeesuksen nimeen, sekä niiden, jotka taivaissa ovat, että niiden, jotka maan päällä ovat, ja niiden, jotka maan alla ovat, ja jokainen kieli tunnustaisi Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra. Siis, rakkaani, samoin kuin aina olette olleet kuuliaisia, niin ahkeroikaa, ei ainoastaan ollessani teidän luonanne, vaan paljoa enemmän nyt ollessani poissa, pelolla ja vavistuksella, että pelastuisitte. Sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi. Tehkää kaikki nurisematta ja järkeilemättä, jotta olisitte moitteettomia ja puhtaita, olisitte tahrattomia Jumalan lapsia kieron ja nurjan sukukunnan keskellä, joiden joukossa te loistatte kuin tähdet maailmassa, tarjolla pitäessänne elämän sanaa minulle kerskaukseksi Kristuksen päivänä siitä, etten ole turhaan juossut enkä turhaan vaivaa nähnyt. Vaikka minut vuodatettaisiin juomauhriksi toimittaessani palvelusta uskonne hyväksi, iloitsen kuitenkin ja iloitsen kaikkien teidän kanssanne. Siitä tekin iloitkaa, ja iloitkaa kanssani! Toivon Herrassa Jeesuksessa pian voivani lähettää Timoteuksen luoksenne, että minäkin tulisin rohkaistuksi, kun saan tietää, kuinka teidän on. Sillä minulla ei ole ketään samanmielistä, joka huolehtisi vilpittömästi tilastanne, sillä kaikki he etsivät omaansa eivätkä sitä, mikä on Kristuksen Jeesuksen. Mutta hänen koetellun mielensä tunnette, että, niin kuin poika isänsä rinnalla hän on palvellut kanssani evankeliumin hyväksi. Hänet siis toivon voivani lähettää heti, kun olen saanut nähdä, miten minun käy. Ja luotan Herrassa, että itsekin olen pian tuleva. Katson kuitenkin välttämättömäksi lähettää luoksenne veljeni, työtoverini ja taistelutoverini Epafroditoksen, teidän lähettinne ja palvelijanne tarpeissani. Sillä hän ikävöi teitä kaikkia ja on kovin levoton siitä, että olitte kuulleet hänen olevan sairaana. Ja hän olikin sairaana, kuoleman kielissä, mutta Jumala armahti häntä, eikä ainoastaan häntä, vaan myös minua, etten saisi murhetta murheen päälle. Lähetän hänet sen tähden mitä kiireimmin, että te hänet nähdessänne taas iloitsisitte ja minäkin olisin murheettomampi. Ottakaa siis hänet vastaan Herrassa kaikella ilolla, ja pitäkää sellaisia kunniassa. Sillä Kristuksen työn tähden hän joutui aivan kuoleman partaalle, kun pani henkensä alttiiksi tehdäkseen minulle sen palveluksen, mikä teiltä puuttui. Sitten vielä, veljeni, iloitkaa Herrassa! Samoista asioista teille kirjoittaminen ei kyllästytä minua, ja teille se on turvaksi. Varokaa noita koiria, varokaa noita pahoja työntekijöitä, varokaa noita leikeltyjä. Sillä me olemme ympärileikattuja, me, jotka Jumalan Hengessä palvelemme Jumalaa ja kerskaamme Kristuksessa Jeesuksessa, emmekä luota lihaan, vaikka minulla on, mihin luottaa lihassakin. Jos kuka muu luulee voivansa luottaa lihaan, niin voin vielä enemmän minä, joka olen ympärileikattu kahdeksanpäiväisenä ja olen Israelin kansaa, Benjaminin sukukuntaa, heprealainen heprealaisista, lakiin nähden fariseus, intoon nähden seurakunnan vainooja, lain vanhurskauteen nähden nuhteeton. Mutta mikä minulle oli voitto, sen olen lukenut tappioksi Kristuksen tähden. Niinpä todella luen kaikki tappioksi tuon hyvin kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaiken ja pidän sen roskana, jotta voittaisin omakseni Kristuksen ja minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitä, joka laista tulee, vaan sen, joka tulee uskon kautta Kristukseen, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskolle, tunteakseni hänet ja hänen ylösnousemisensa voiman ja hänen kärsimystensä osallisuuden tullakseni hänen kuolemansa kaltaiseksi, kunhan jollain tavalla pääsen ylösnousemiseen kuolleista. Ei niin, että jo olisin sen omakseni saanut tai että jo olisin täydellinen, vaan pyrin saamaan sen omakseni, koska Kristus Jeesus on ottanut omakseen minut. Veljet, minä en katso sitä vielä omistavani. Mutta yhden teen: unohtaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessä, minä riennän maaliin saamaan voittopalkinnon, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa. Olkoon siis meillä, niin monta kuin meitä on täydellistä, tämä mieli, ja jos teillä on jossakin kohden toinen mieli, Jumala on teille senkin ilmoittava. Kunhan vain, mihin saakka olemme ehtineetkin, vaellamme säännön mukaan ja ajattelemme samoin! Olkaa minun seuraajiani, veljet, ja katselkaa niitä, jotka näin vaeltavat, niin kuin me olemme teille esikuvana. Sillä monet, joista usein olen sen teille sanonut ja nyt aivan itkien sanon, vaeltavat Kristuksen ristin vihollisina. Heidän loppunsa on kadotus, vatsa on heidän jumalansa, heidän kunnianaan on heidän häpeänsä, ja maallisiin on heidän mielensä. Meidän kansalaisuutemme näet on taivaissa, ja sieltä myös odotamme Vapahtajaa, Herraa Jeesusta Kristusta, joka on muuttava alennustilamme ruumiin olemuksen kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi sillä voimallaan, jolla hän myös voi tehdä kaiken itselleen alamaiseksi. Sen tähden, rakkaat ja ikävöidyt veljeni, te, minun iloni ja kruununi, seisokaa näin lujina Herrassa, rakkaat! Euodiaa kehotan ja Syntykeä kehotan olemaan yksimielisiä Herrassa. Myös sinua, oikea Synsygukseni, pyydän: ole avuksi näille naisille, sillä he ovat taistelleet kanssani evankeliumin hyväksi yhdessä sekä Klemensin että muiden työtoverieni kanssa, joiden nimet ovat elämän kirjassa. Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin sanon: iloitkaa! Tulkoon lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on lähellä. Älkää murehtiko mistään, vaan saattakaa kaikessa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa tietoon Jumalan edessä, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa. Ja vielä, veljet, kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä pyhää, mikä rakastettavaa, millä on hyvä maine, jos on jokin hyve ja jos on jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa. Tehkää sitä, mitä olette myös minulta oppineet, vastaanottaneet, kuulleet ja minussa nähneet, niin rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne. Ilahduin suuresti Herrassa, että olitte vihdoin uudestaan alkaneet pitää minusta huolta, jota olitte ennenkin ajatelleet, mutta teillä ei ollut ollut siihen tilaisuutta. Ei niin, että sanon tämän puutteen vuoksi. Sillä olen oppinut tyytymään oloihini. Osaan elää niukkuudessa, osaan myös elää runsaudessa. Kaikkeen ja kaikenlaisiin oloihin olen tottunut, sekä olemaan ravittuna että näkemään nälkää, elämään sekä runsaudessa että puutteessa. Kaikki voin hänessä, joka minua vahvistaa Kristuksessa. Kuitenkin teitte hyvin, kun otitte osaa ahdinkooni. Tiedättehän tekin, filippiläiset, että evankeliumin alussa, kun lähdin Makedoniasta, mikään muu seurakunta kuin te yksin ei osallistunut kanssani tilinpitoon annetusta ja vastaanotetusta. Sillä Tessalonikaankin minulle kerran, jopa kahdesti, lähetitte, mitä tarvitsin. Ei niin, että haluaisin lahjaa, vaan haluan teidän hyväksenne karttuvaa hedelmää. Olen nyt saanut kaikkea, jopa ylenpalttisesti. Minulla on yllin kyllin saatuani Epafroditukselta lähetyksenne, "suloisen tuoksun", otollisen, Jumalalle mieluisen uhrin. Mutta Jumalani on täyttävä kaikki tarpeenne rikkautensa mukaisesti kirkkaudessa, Kristuksessa Jeesuksessa. Mutta meidän Jumalallemme ja Isällemme kunnia iäisyyksien iäisyyksiin! Aamen. Tervehtikää jokaista pyhää Kristuksessa Jeesuksessa. Tervehdyksen lähettävät teille kanssani olevat veljet. Tervehdyksen lähettävät teille kaikki pyhät, mutta varsinkin ne, jotka ovat keisarin hovista. Herran Jeesuksen Kristuksen armo olkoon teidän henkenne kanssa. Paavali, Jumalan tahdosta Kristuksen Jeesuksen apostoli, ja veli Timoteus Kolossassa asuville pyhille ja uskoville veljille Kristuksessa. Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme! Kiitämme Jumalaa, Herramme Jeesuksen Kristuksen Isää, aina kun rukoilemme teidän edestänne, kuultuamme uskostanne Kristukseen Jeesukseen ja rakkaudesta, mikä teillä on kaikkia pyhiä kohtaan, sen toivon tähden, joka on talletettuna teille taivaissa ja josta jo ennen olette kuulleet sen evankeliumin totuuden sanassa, joka on tullut luoksenne, niin kuin se on myös kaikessa maailmassa ja kantaa hedelmää, samoin kuin teidänkin keskuudessanne siitä päivästä alkaen, jona kuulitte ja opitte tuntemaan Jumalan armon totuudessa, niin kuin te opitte sen Epafraalta, rakkaalta kanssapalvelijaltamme, joka on uskollinen Kristuksen palvelija teidän hyväksenne ja joka myös on kertonut meille rakkaudestanne Hengessä. Sen tähden emme mekään, siitä päivästä alkaen, jona sen kuulimme, ole lakanneet rukoilemasta ja anomasta teidän edestänne, että tulisitte täyteen hänen tahtonsa tuntemista kaikessa hengellisessä viisaudessa ja ymmärtämisessä, vaeltaaksenne Herran edessä arvollisesti, hänelle kaikessa mieliksi, kaikessa hyvässä työssä hedelmää kantaen ja kasvaen Jumalan tuntemiseen, ja hänen kirkkautensa väkevyyden mukaan kaikella voimalla vahvistettuina olemaan kaikessa kestäviä ja pitkämielisiä ilolla kiittäen Isää, joka on tehnyt teidät soveliaiksi pyhien perintöosaan valkeudessa, häntä, joka on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan. Hänessä meillä on lunastus, syntien anteeksiantaminen, ja hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa. Sillä hänessä luotiin kaikki, mitä on taivaissa ja mitä on maan päällä, näkyvät ja näkymättömät, olkoot valtaistuimia, herruuksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttaan ja häntä varten, ja hän on ennen kaikkia, ja kaikki pysyy hänessä voimassa. Ja hän on ruumiin, se on: seurakunnan, pää, hän, joka on alku, kuolleista nousseitten esikoinen, että hän olisi kaikessa ensimmäinen. Sillä Jumala näki hyväksi, että kaikki täyteys hänessä asuisi ja että hän, tehden rauhan hänen ristinsä veren kautta, hänen kauttaan sovittaisi itsensä kanssa kaikki, hänen kauttaan kaikki sekä maan päällä että taivaissa. Teidätkin, jotka ennen olitte vieraantuneet ja mieleltänne hänen vihamiehiään pahoissa teoissanne, hän on nyt sovittanut Poikansa lihan ruumiissa kuoleman kautta, asettaakseen teidät pyhinä, nuhteettomina ja moitteettomina eteensä, jos vain pysytte uskossa, siihen perustuneina ja siinä lujina horjahtamatta pois sen evankeliumin toivosta, jonka olette kuulleet, jota on julistettu kaikessa luomakunnassa taivaan alla ja jonka palvelijaksi minä, Paavali, olen tullut. Nyt iloitsen kärsiessäni teidän tähtenne. Mitä vielä puuttuu Kristuksen ahdistuksista, sen puolestani täytän lihassani hänen ruumiinsa hyväksi, joka on seurakunta. Sen palvelijaksi minä olen tullut Jumalan armotalouden mukaan, joka minulle on annettu teitä varten täydellisesti julistaakseni Jumalan sanan, sen salaisuuden, joka on ollut kätkettynä ikuisista ajoista ja polvesta polveen. Mutta nyt se on ilmoitettu hänen pyhilleen. Heille Jumala tahtoi tehdä tiettäväksi, kuinka suuri pakanoiden keskuudessa on tämän salaisuuden kirkkaus: Kristus teissä, kirkkauden toivo. Häntä me julistamme neuvoen jokaista ihmistä ja opettaen jokaista ihmistä kaikella viisaudella, asettaaksemme esiin jokaisen ihmisen täydellisenä Kristuksessa. Sitä varten näenkin vaivaa taistellen hänen vaikutuksensa mukaan, joka minussa voimallisesti vaikuttaa. Sillä tahdon, että tiedätte, kuinka suuri kilvoittelu minulla on teidän ja laodikealaisten tähden sekä kaikkien tähden, jotka eivät ole nähneet ruumiillisia kasvojani, jotta heidän sydämensä rakkauteen yhdistyneinä saisivat kehotusta täydellisen ymmärryksen kaikkeen rikkauteen tunteakseen Jumalan ja Isän ja Kristuksen salaisuuden, jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä. Tämän sanon, ettei kukaan pettäisi teitä suostuttelevilla puheilla. Sillä jos ruumiillisesti olenkin poissa, olen kuitenkin teidän kanssanne hengessä ja iloitsen nähdessäni järjestyksenne ja lujan uskonne Kristukseen. Niin kuin te siis olette omaksenne ottaneet Kristuksen Jeesuksen, Herran, vaeltakaa hänessä, juurtuneina häneen ja hänessä rakentuen ja uskossa vahvistuen, niin kuin teille on opetettu, ja olkoon teidän kiitoksenne siinä ylitsevuotava. Varokaa, ettei kukaan saa teitä saaliikseen filosofialla ja tyhjällä petoksella ihmisten perinnäissääntöjä ja maailman alkuvoimia seuraten eikä Kristusta. Sillä hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti, ja olette täytetyt hänessä, joka on kaiken hallituksen ja vallan pää, ja hänessä myös olette ympärileikatut, ette käsintehdyllä ympärileikkauksella, vaan syntisen ruumiin poisriisumisella lihassa, Kristuksen ympärileikkauksella: ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa myös olette hänen kanssaan herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet kuolleista. Ja teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja lihanne ympärileikkaamattomuuteen, hän teki eläviksi yhdessä hänen kanssaan antaen teille anteeksi kaikki rikokset, ja pyyhki pois sen kirjoituksen säädöksineen, joka oli meidän vastustajamme. Sen hän otti pois tieltämme ja naulitsi ristiin. Hän riisui aseet hallituksilta ja valloilta ja asetti heidät julkisen häpeän alaisiksi, hän sai heistä hänen kauttaan riemuvoiton. Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta, jotka vain ovat tulevien varjo, mutta ruumis on Kristuksen. Älköön teiltä riistäkö voittopalkintoanne kukaan, joka tahtoo [viedä] teidät nöyryyteen ja enkelien palveluun ja tunkeutua asioihin, joita ei ole nähnyt, ja on lihallisen mielensä turhaan paisuttama eikä pitäydy häneen, joka on pää ja josta koko ruumis nivelten ja jänteiden avulla koossa pysyen ja vahvistuen kasvaa Jumalan antamaa kasvua. Jos siis olette Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkuvoimista, miksi te, ikään kuin eläisitte maailmassa, sallitte määrätä itsellenne säädöksiä: "Älä tartu, älä maista, älä koske!" – sehän on kaikki tarkoitettu katoamaan kuluttamalla – ihmisten käskyjen ja oppien mukaan? Tällä kaikella tosin on viisauden maine omatekoisen jumalanpalveluksen ja nöyryyden vuoksi ja sen tähden, ettei se ruumista säästä. Mutta se on ilman mitään arvoa ja tapahtuu lihan tyydyttämiseksi. Jos siis olette herätetyt Kristuksen kanssa, niin etsikää sitä, mikä on ylhäällä, jossa Kristus on, istuen Jumalan oikealla puolella. Olkoon mielenne siihen, mikä on ylhäällä, älköön siihen, mikä on maan päällä. Sillä olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa. Kun Kristus, meidän elämämme, ilmestyy, silloin tekin ilmestytte hänen kanssaan kirkkaudessa. Kuolettakaa siis maanpäälliset jäsenenne: haureus, saastaisuus, kiihko, paha himo ja ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta, sillä niiden tähden tulee Jumalan viha tottelemattomuuden lapsille, ja niissä tekin ennen vaelsitte, kun niissä elitte. Mutta nyt pankaa tekin pois ne kaikki: viha, kiivastus, pahuus, herjaus ja häpeällinen puhe suustanne. Älkää valehdelko toisillenne, te, jotka olette riisuneet pois vanhan ihmisen tekoineen ja pukeutuneet uuteen, joka uudistuu tietoon, Luojansa kuvan mukaan. Tässä ei ole kreikkalaista eikä juutalaista, ei ympärileikkausta eikä ympärileikkaamattomuutta, ei barbaaria, ei skyyttalaista, ei orjaa, ei vapaata, vaan kaikki ja kaikissa on Kristus. Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen, sietäkää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niin kuin Herrakin on teille antanut anteeksi, niin tekin antakaa. Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, mikä on täydellisyyden side. Ja hallitkoon sydämissänne Jumalan rauha, johon olette kutsututkin yhdessä ruumiissa, ja olkaa kiitollisia. Runsaasti asukoon teidän luonanne Kristuksen sana kaikessa viisaudessa: Opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla veisaten kiitollisesti sydämissänne Herralle. Ja kaikki, minkä teette sanalla tai työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Jumalaa ja Isää hänen kauttaan. Vaimot, olkaa miehillenne alamaisia, niin kuin sopii Herrassa. Miehet, rakastakaa kukin vaimoanne, älkääkä olko heitä kohtaan katkeria. Lapset, olkaa vanhemmillenne kuuliaisia kaikessa, sillä se on otollista Herralle. Isät, älkää kiihottako lapsianne, etteivät he kävisi aroiksi. Palvelijat, olkaa maallisille isännillenne kaikessa kuuliaisia, ei silmänpalvojina, ihmisille mieliksi, vaan sydämen yksinkertaisuudessa peläten Jumalaa. Kaikki, mitä teettekin, tehkää sydämestänne, kuin Herralle eikä ihmisille, tietäen, että te saatte Herralta palkaksi perinnön, palvelette Herraa Kristusta. Sillä se, joka tekee väärin, saa takaisin väärintekonsa mukaan, eikä henkilöön katsota. Isännät, tehkää palvelijoillenne, mitä oikeus ja kohtuus vaatii, sillä tiedätte, että teilläkin on Herra taivaassa. Olkaa kestävät rukouksessa ja siinä kiittäen valvokaa, rukoillen samalla meidänkin edestämme, että Jumala avaisi meille sanan oven puhuaksemme Kristuksen salaisuutta, jonka tähden olen myös sidottuna, jotta sen ilmoittaisin, niin kuin minun tulee puhua. Vaelluksessanne olkaa viisaita ulkopuolella olevia kohtaan, ja ottakaa vaari oikeasta hetkestä. Olkoon puheenne aina suloista, suolalla höystettyä, ja tietäkää, kuinka teidän tulee itse kullekin vastata. Kaikista oloistani antaa teille tiedon Tykikus, rakas veli ja uskollinen palvelija, kanssapalvelijani Herrassa. Lähetän hänet luoksenne juuri sitä varten, että saisitte tietää tilamme ja että hän lohduttaisi sydämiänne, Onesimoksen, uskollisen ja rakkaan veljen kanssa, joka on teikäläisiä. He ilmoittavat teille, kuinka kaikki täällä on. Teille lähettää terveisiä Aristarkus, minun vankitoverini, ja Markus, Barnabaan serkku, josta olette saaneet ohjeita – jos hän tulee luoksenne, ottakaa hänet vastaan – ja Jeesus, jota sanotaan Justukseksi. Nämä ovat ympärileikatuista ainoat, jotka ovat olleet työtovereitani Jumalan valtakunnan hyväksi, ja he ovat olleet minulle lohdutukseksi. Terveisiä lähettää teille teikäläinen Epafras, Kristuksen Jeesuksen palvelija, joka aina taistelee rukouksissaan teidän puolestanne, että pysyisitte täydellisinä ja täysin vahvoina kaikessa, mikä on Jumalan tahto. Sillä annan hänestä sen todistuksen, että hänellä on paljon intoa teidän hyväksenne ja niiden hyväksi, jotka ovat Laodikeassa, sekä niiden, jotka ovat Hierapolissa. Luukas, rakas lääkäri, lähettää teille terveisiä, niin myös Deemas. Terveisiä Laodikeassa oleville veljille ja Nymfalle sekä hänen kodissaan kokoontuvalle seurakunnalle. Ja kun tämä kirje on luettu teille, niin toimittakaa, että se luetaan Laodikeankin seurakunnassa ja että tekin luette Laodikeasta tulevan kirjeen. Ja sanokaa Arkippukselle: "Ota vaari virasta, jonka olet saanut Herrassa, että sen täysin toimitat." Omakätiset terveiset minulta, Paavalilta. Muistakaa kahleitani. Armo olkoon teidän kanssanne. Aamen. Paavali, Silas ja Timoteus tessalonikalaisten seurakunnalle Isässä Jumalassa ja Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa. Armo teille ja rauha! Kiitämme Jumalaa aina kaikkien teidän tähtenne mainiten teitä rukouksissamme lakkaamatta ja muistaen työtänne uskossa ja vaivannäköänne rakkaudessa ja kärsivällisyyttänne toivossa Herraamme Jeesukseen Kristukseen Jumalamme ja Isämme edessä. Tiedämme, Jumalan rakastamat veljet, teidän valitsemisenne: että evankeliumimme tuli luoksenne, ei ainoastaan sanana, vaan myös voimana ja Pyhässä Hengessä ja suurella varmuudella – niin kuin tiedätte, millaisia olimme teidän keskuudessanne, teidän tähtenne – ja teistä tuli meidän seuraajiamme ja Herran, kun suuressa ahdingossa otitte sanan vastaan Pyhän Hengen vaikuttamalla ilolla, niin että teistä on tullut esikuvia kaikille uskoville Makedoniassa ja Akaiassa. Sillä teidän toimestanne Herran sana on kaikunut, ei ainoastaan Makedoniaan ja Akaiaan, vaan kaikkialle uskonne Jumalaan on levinnyt, niin ettei meidän tarvitse puhua siitä mitään. Sillä itse he kertovat meistä, millainen tulomme oli luoksenne ja kuinka te epäjumalista käännyitte Jumalan luo palvelemaan elävää ja oikeaa Jumalaa ja odottamaan taivaista hänen Poikaansa, jonka hän herätti kuolleista, Jeesusta, joka pelastaa meidät tulevasta vihasta. Tiedättehän itsekin, veljet, ettei tulomme teidän luoksenne ollut turha, vaan, vaikka olimme ennen kärsineet, kuten tiedätte, Filipissä ja meitä oli siellä pidelty pahoin, meillä oli kuitenkin Jumalassamme rohkeutta puhua teille Jumalan evankeliumia suuressa kilvoituksessa. Sillä meidän kehotuspuheemme ei lähde eksytyksestä eikä epäpuhtaasta mielestä eikä ole kavaluudessa puhuttua, vaan niin kuin Jumala on katsonut meidät kelvollisiksi siihen, että meille uskottiin evankeliumi, puhumme, emme ollaksemme ihmisille mieliksi, vaan Jumalalle, joka koettelee sydämemme. Sillä emme esiintyneet koskaan mielistelevin puhein, kuten tiedätte, emmekä tekosyillä ahnehtineet. Jumala on todistajamme. Emme ole etsineet kunniaa ihmisiltä, emme teiltä emmekä muilta, vaikka Kristuksen apostoleina olisimme voineet saada teiltä arvonantoa. Olimme sen sijaan keskuudessanne lempeitä kuin imettävä äiti, joka vaalii lapsiaan. Niin mekin teitä hellien halusimme antaa teille, emme ainoastaan Jumalan evankeliumia, vaan oman henkemmekin, sillä olitte meille rakkaita. Muistattehan, veljet, meidän työmme ja rasituksemme: yötä päivää työtä tehden saarnasimme teille Jumalan evankeliumia, niin ettemme ketään teistä rasittaisi. Te olette todistajamme, ja Jumala, kuinka pyhät, vanhurskaat ja nuhteettomat olimme teitä kohtaan, jotka uskotte, samoin kuin tiedätte, kuinka me, niin kuin isä lapsiaan, kehotimme itse kutakin teistä ja rohkaisimme teitä, ja todistimme teille, että teidän tulee vaeltaa arvollisesti Jumalan edessä, hänen, joka kutsuu teitä valtakuntaansa ja kirkkauteensa. Sen tähden me myös kiitämme lakkaamatta Jumalaa siitä, että saatuanne saarnaamamme Jumalan sanan otitte sen vastaan, ette ihmisten sanana, vaan, niin kuin se totisesti on, Jumalan sanana, joka myös vaikuttaa teissä, jotka uskotte. Sillä teistä, veljet, on tullut niiden Kristuksessa Jeesuksessa olevien Jumalan seurakuntien seuraajia, jotka ovat Juudeassa, sillä tekin olette kärsineet omilta heimolaisiltanne samaa kuin he juutalaisilta, jotka tappoivat Herrankin, Jeesuksen, ja omia profeettojaan ja ovat vainonneet meitä, eivätkä ole Jumalalle otollisia, vaan ovat kaikkien ihmisten vihollisia, kun estävät meitä puhumasta pakanoille heidän pelastumisekseen täyttääkseen kaiken aikaa syntiensä mittaa. Viha onkin jo saavuttanut heidät viimeiseen määräänsä asti. Mutta kun meidät nyt, veljet, on hetkeksi aikaa erotettu teistä, kasvoilta, ei sydämeltä, on meille tullut yhä suurempi halu nähdä pian kasvonne. Sen tähden olemme tahtoneet tulla luoksenne, minä, Paavali puolestani kerran ja kahdestikin, mutta saatana on estänyt meitä. Sillä kuka on toivomme, ilomme tai kerskauksemme kruunu? Ettekö tekin, Herramme Jeesuksen edessä hänen tulemuksessaan? Sillä te olette kunniamme ja ilomme. Sen tähden, kun emme enää kestäneet, katsoimme parhaaksi jäädä yksin Ateenaan, ja lähetimme Timoteuksen, veljemme ja Jumalan palvelijan Kristuksen evankeliumissa, vahvistamaan ja rohkaisemaan teitä uskossanne, ettei kukaan horjuisi näissä ahdingoissa. Sillä itse tiedätte, että meidät on sellaisiin pantu. Kun olimme luonanne, sanoimme teille jo edeltäpäin, että joudumme ahdistuksiin, kuten myös tiedätte tapahtuneen. Sen tähden minäkin, kun en enää kestänyt kauempaa, lähetin tiedustelemaan teidän uskoanne, olisiko ehkä kiusaaja vietellyt teidät ja olisiko vaivannäkömme mennyt hukkaan. Mutta nyt, kun Timoteus tuli luoksemme luotanne ja kertoi meille hyviä uutisia uskostanne ja rakkaudestanne ja siitä, että aina säilytätte meistä hyvän muiston ikävöiden nähdä meitä niin kuin mekin teitä: sen tähden olemme saaneet lohdutusta teistä, veljet, kaikkeen ahdistukseemme ja ahdinkoomme. Nyt näet elämme, jos te seisotte lujina Herrassa. Sillä miten voimme kylliksi osoittaa kiitollisuutta Jumalaa kohtaan teidän tähtenne kaikesta siitä ilosta, mikä meillä on teistä Jumalamme edessä! Yötä päivää rukoilemme erittäin paljon saadaksemme nähdä kasvonne ja täyttää sen, mitä uskostanne puuttuu. Mutta hän itse, Jumalamme ja Isämme, ja Herramme Jeesus ohjatkoon tiemme luoksenne. Herra antakoon teille yhä enemmän ja runsaammin rakkautta toisianne kohtaan ja kaikkia kohtaan, niin kuin meilläkin on teitä kohtaan, vahvistaakseen sydämenne nuhteettomiksi pyhyydessä Jumalamme ja Isämme edessä, Herramme Jeesuksen tullessa kaikkien pyhiensä kanssa. Sitten vielä, veljet, pyydämme ja kehotamme teitä Herrassa Jeesuksessa, että kuten olette meiltä oppineet, miten teidän tulee vaeltaa ja olla Jumalalle otollisia, niin kuin vaellattekin, kasvaisitte siinä yhä enemmän. Tiedättehän, mitkä käskyt olemme Herran Jeesuksen kautta teille antaneet. Sillä tämä on Jumalan tahto, teidän pyhityksenne, että pysytte erossa haureudesta, että kukin teistä tietää ottaa itselleen vaimon pyhyydessä ja kunniassa, ei himon kiihkossa kuin pakanat, jotka eivät Jumalaa tunne, ettei kukaan sorra veljeään eikä tuota hänelle vahinkoa missään asiassa. Herra on näet kaiken tämän kostaja, niin kuin myös ennen olemme teille sanoneet ja todistaneet. Sillä Jumala ei ole kutsunut meitä saastaisuuteen, vaan pyhitykseen. Sen tähden, joka nämä hylkää, ei hylkää ihmistä, vaan Jumalan, joka myös antaa Pyhän Henkensä teihin. Veljesrakkaudesta teille ei tarvitse kirjoittaa, sillä Jumala on itse opettanut teidät rakastamaan toisianne. Sillä niin teettekin kaikkia veljiä kohtaan koko Makedoniassa. Mutta kehotamme teitä, veljet, kasvamaan siinä yhä enemmän ja katsomaan kunniaksenne, että elätte hiljaisuudessa ja toimitatte omia tehtäviänne ja teette työtä käsillänne, niin kuin olemme teitä käskeneet, että vaelluksessanne olisitte säädyllisiä ulkopuolella olevia kohtaan ettekä olisi kenenkään avun tarpeessa. Mutta en tahdo pitää teitä, veljet, tietämättöminä siitä, kuinka poisnukkuneiden on, ettette murehtisi niin kuin muut, joilla ei ole toivoa. Sillä jos uskomme, että Jeesus on kuollut ja noussut ylös, niin samoin on Jumalakin Jeesuksen kautta tuova poisnukkuneet esiin yhdessä hänen kanssaan. Sillä sen sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet. Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan torven kuuluessa. Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin, sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan ilmaan, ja niin saamme aina olla Herran kanssa. Näin lohduttakaa toisianne näillä sanoilla. Mutta aikakausista ja määrähetkistä ei ole tarpeen kirjoittaa teille, veljet, sillä hyvin tiedätte, että Herran päivä tulee kuin varas yöllä. Kun he sanovat: "Nyt on rauha ja turvallista", silloin heille tulee yhtäkkiä turmio kuin poltot raskaana olevalle vaimolle, eivätkä he pääse pakoon. Mutta te, veljet, ette ole pimeydessä, niin että se päivä veisi teidät kuin varas. Te kaikki olette nimittäin valkeuden lapsia ja päivän lapsia. Emme ole yön emmekä pimeyden lapsia. Älkäämme siis nukkuko kuten muut, vaan valvokaamme ja olkaamme raittiit. Sillä ne, jotka nukkuvat, yöllä nukkuvat, ja jotka juopuvat, ovat yöllä juovuksissa. Mutta me, jotka olemme päivän lapsia, olkaamme raittiita, ja olkoon pukunamme uskon ja rakkauden haarniska ja kypäränämme pelastuksen toivo. Sillä Jumala ei ole määrännyt meitä vihaan, vaan saamaan omaksemme pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, joka on kuollut meidän edestämme, että olimmepa hereillä tai nukuimme, eläisimme yhdessä hänen kanssaan. Sen tähden kehottakaa toisianne ja rakentakaa toinen toistanne, kuten teettekin. Mutta pyydämme teitä, veljet, antamaan tunnustusta niille, jotka tekevät työtä teidän keskuudessanne ja ovat johtajianne Herrassa ja neuvovat teitä sekä pitämään heitä erityisen rakkaina heidän työnsä tähden. Eläkää rauhassa heidän kanssaan. Kehotamme teitä, veljet: nuhdelkaa kurittomia, rohkaiskaa alakuloisia, holhotkaa heikkoja, olkaa pitkämielisiä kaikkia kohtaan. Katsokaa, ettei kukaan kosta kenellekään pahaa pahalla, vaan pyrkikää aina tekemään hyvää toinen toisellenne ja kaikille. Olkaa aina iloiset. Rukoilkaa lakkaamatta. Kiittäkää joka tilassa. Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa. Henkeä älkää sammuttako, profetoimista älkää halveksiko, mutta koetelkaa kaikki, pitäkää hyvä ja karttakaa kaikkea pahalta näyttävää. Mutta itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonaan, ja säilyköön koko teidän henkenne, sielunne ja ruumiinne nuhteettomana meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tuloon. Hän, joka teitä kutsuu, on uskollinen, ja hän on myös sen tekevä. Veljet, rukoilkaa edestämme. Tervehtikää kaikkia veljiä pyhällä suudelmalla. Minä vannotan teitä Herran kautta, että luetatte tämän kirjeen kaikille veljille. Herramme Jeesuksen Kristuksen armo olkoon teidän kanssanne. Aamen. Paavali, Silas ja Timoteus tessalonikalaisten seurakunnalle Jumalassa, meidän Isässämme, ja Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa. Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta! Olemme aina velvollisia kiittämään Jumalaa teidän tähtenne, veljet, kuten oikein onkin, koska teidän uskonne kasvaa runsaasti ja keskinäinen rakkautenne lisääntyy itse kussakin, kaikissa teissä, niin että me itsekin Jumalan seurakunnissa kerskaamme teistä, teidän kärsivällisyydestänne ja uskostanne kaikissa vainoissanne ja ahdistuksissa, joita teillä on kestettävänä. Ne ovat osoituksena Jumalan vanhurskaasta tuomiosta, että teidät on katsottu arvollisiksi Jumalan valtakuntaan, jonka tähden kärsittekin, koska Jumalan edessä on oikein kostaa ahdistuksella niille, jotka teitä ahdistavat, ja antaa teille, joita ahdistetaan, lepo yhdessä meidän kanssamme, kun Herra Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa liekehtivässä tulessa ja kostaa niille, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä ole kuuliaisia Herramme Jeesuksen Kristuksen evankeliumille. Heitä kohtaa rangaistukseksi iankaikkinen kadotus Herran kasvoista ja hänen voimansa kirkkaudesta, kun hän sinä päivänä tulee, että hänet kirkastettaisiin pyhissään ja hän olisi ihmeteltävä kaikissa uskovissa sinä päivänä, sillä te olette uskoneet meidän todistuksemme. Sitä varten aina rukoilemmekin teidän puolestanne, että meidän Jumalamme katsoisi teidät kutsumisensa arvoisiksi ja tekisi täydelliseksi kaiken halunne hyvään ja uskonne teot voimassa, jotta meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimi kirkastuisi teissä ja te hänessä, meidän Jumalamme ja Herran Jeesuksen Kristuksen armon mukaan. Mutta pyydämme teitä, veljet, mitä tulee Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemiseen ja meidän kokoontumiseemme hänen luokseen, ettette aivan heti anna minkään hengen ettekä sanan ettekä minkään muka meidän lähettämämme kirjeen järkyttää itseänne ja saattaa pois tolaltanne ja pelästyttää itseänne, ikään kuin Herran päivä olisi jo käsillä. Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä hän ei tule, ellei luopumus ensin tapahdu ja ilmesty laittomuuden ihminen, kadotuksen lapsi, tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi sanotaan, niin että hän istuu Jumalan temppeliin, kuin olisi Jumala, ja esiintyy Jumalana. Ettekö muista, että sanoin tämän teille, kun vielä olin luonanne? Ja nyt tiedätte, mikä pidättää, niin että hän vasta ajallaan ilmaantuu. Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa, kunhan vain tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää, niin silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on hävittävä suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulonsa ilmestymisellä, tuo, jonka tulo tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla, tunnusteoilla ja ihmeillä ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sen tähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidakseen pelastua. Sen tähden Jumala lähettää heille voimakkaan eksytyksen, niin että he uskovat valheen, että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan ovat mieltyneet vääryyteen. Mutta me olemme velvollisia aina kiittämään Jumalaa teidän tähtenne, veljet, te Herran rakastetut, sen tähden että Jumala alusta alkaen valitsi teidät pelastukseen Hengen pyhityksessä ja uskossa totuuteen. Siihen hän on myös kutsunut teidät evankeliumillamme omistamaan Herramme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden. Niin seisokaa siis, veljet, lujina ja pitäkää kiinni niistä opetuksista, joita olette oppineet joko puheestamme tai kirjeestämme. Itse Herramme Jeesus Kristus ja Jumala, meidän Isämme, joka on rakastanut meitä ja antanut meille armossa iankaikkisen lohdutuksen ja hyvän toivon, lohduttakoon sydämiänne ja vahvistakoon teitä kaikessa puheessa ja hyvässä työssä. Sitten vielä, veljet, rukoilkaa meidän edestämme, että Herran sana leviäisi nopeasti ja tulisi kirkastetuksi kuten teidänkin keskuudessanne, ja jotta pelastuisimme nurjista ja pahoista ihmisistä, sillä usko ei ole kaikkien. Mutta Herra on uskollinen, ja hän vahvistaa teitä ja varjelee teidät pahasta. Luotamme teihin Herrassa, että te sekä nyt että vasta teette, mitä käskemme. Herra ohjatkoon sydämenne Jumalan rakkauteen ja Kristuksen kärsivällisyyteen. Mutta Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä käskemme teitä, veljet, vetäytymään pois jokaisesta veljestä, joka vaeltaa kurittomasti eikä sen opetuksen mukaan, jonka olette meiltä saaneet. Tiedättehän itse, kuinka tulee seurata meitä, sillä emme ole olleet kurittomia keskuudessanne, emmekä ilmaiseksi syöneet kenenkään leipää, vaan ahkeroimme työtä tehden ja vaivaa nähden yötä päivää, ettemme olisi rasitukseksi kenellekään teistä, – ei niin, ettei meillä olisi siihen valtaa, vaan tahdoimme antaa teille esikuvan seuraamiseemme. Sillä jo silloin, kun olimme luonanne, säädimme teille, että sen, joka ei tahdo tehdä työtä, ei pidä syödäkään. Sillä olemme kuulleet, että muutamat keskuudessanne vaeltavat kurittomasti, eivät tee työtä, vaan puuhailevat heille kuulumattomissa. Sellaisia käskemme ja kehotamme Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa tekemään työtä hiljaisuudessa ja syömään omaa leipäänsä. Mutta te, veljet, älkää väsykö tekemään hyvää. Mutta jos kuka tahansa ei tottele sitä, mitä tässä kirjeessä olemme sanoneet, merkitkää hänet älkääkä seurustelko hänen kanssaan, että hän häpeäisi. Älkää kuitenkaan pitäkö häntä vihollisena, vaan ojentakaa kuin veljeä. Mutta itse rauhan Herra antakoon teille rauhan, aina ja kaikella tavalla. Herra olkoon teidän kaikkien kanssa. Tervehdys minulta, Paavalilta, omakätisesti. Se on merkkinä jokaisessa kirjeessäni. Näin kirjoitan. Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armo olkoon teidän kaikkien kanssa. Aamen. Paavali, Kristuksen Jeesuksen apostoli, Jumalan, meidän vapahtajamme, ja Kristuksen Jeesuksen, meidän toivomme, käskystä, Timoteukselle, oikealle pojalleen uskossa. Armo, laupeus ja rauha Jumalalta Isältämme ja Kristukselta Jeesukselta, Herraltamme! Niin kuin Makedoniaan lähtiessäni kehotin sinua jäämään Efesoon käskeäksesi, etteivät opettaisi muita oppeja eivätkä kiinnittäisi huomiota taruihin ja loputtomiin sukuluetteloihin, jotka saavat aikaan ennemmin riitoja kuin rakentavat Jumalan huonetta uskossa. Mutta käskyn päämäärä on rakkaus, joka tulee puhtaasta sydämestä, hyvästä omastatunnosta ja teeskentelemättömästä uskosta. Muutamat ovat hairahtuneet niistä pois ja kääntyneet puhumaan turhia, tahtoen olla lainopettajia, vaikka eivät ymmärrä, mitä puhuvat ja minkä varmaksi väittävät. Mutta tiedämme, että laki on hyvä, kun sitä lain mukaisesti käytetään ja tiedetään, että lakia ei ole pantu vanhurskaalle, vaan laittomille ja niskoitteleville, jumalattomille ja syntisille, epähurskaille ja epäpyhille, isänsä tappajille ja äitinsä tappajille, murhaajille, haureellisille, miesten kanssa makaaville miehille, ihmiskauppiaille, valehtelijoille, valansa rikkojille ja kaikelle muulle, mikä on tervettä oppia vastaan – autuaan Jumalan kirkkauden evankeliumin mukaisesti, joka on minulle uskottu. Minä kiitän häntä, joka on minulle voimaa antanut, Kristusta Jeesusta, meidän Herraamme, siitä, että hän katsoi minut uskolliseksi ja asetti palvelusvirkaan minut, entisen pilkkaajan, vainoojan ja väkivallantekijän. Mutta sain laupeuden, koska olin tehnyt sitä tietämättömänä, epäuskossa, ja meidän Herramme armo oli ylitsepursuava uskon ja rakkauden kanssa, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan pelastamaan syntisiä, joista minä olen ensimmäinen. Mutta sen tähden sain laupeuden, jotta Jeesus Kristus minussa ennen muita osoittaisi kaiken pitkämielisyytensä esikuvaksi niille, jotka tulevat uskomaan häneen itselleen iankaikkiseksi elämäksi. Mutta iankaikkiselle kuninkaalle, katoamattomalle, näkymättömälle, Jumalalle, ainoalle viisaalle, kunnia ja kirkkaus iäisyyksien iäisyyksiin! Aamen. Tämän käskyn annan sinulle, poikani Timoteus, aikaisempien, sinulle lausuttujen profetioiden mukaisesti, että niiden mukaisesti taistelisit hyvän taistelun, säilyttäen uskon ja hyvän omantunnon, jonka eräät ovat hylänneet ja uskossaan haaksirikkoutuneet. Niitä ovat Hymeneus ja Aleksander, jotka olen antanut saatanan kuritettaviksi, etteivät enää pilkkaisi. Kehotan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuningasten ja kaiken esivallan puolesta, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalanpelossa ja kunniallisuudessa. Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, vapahtajallemme, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden. Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus, joka antoi itsensä lunnaiksi kaikkien edestä ja josta todistus oli annettava ajallaan, ja sitä varten minut on saarnaajaksi ja apostoliksi asetettu – puhun totta, en valehtele – pakanain opettajaksi uskossa ja totuudessa. Tahdon siis, että miehet rukoilevat, joka paikassa kohottaen pyhät kädet ilman vihaa ja epäilystä;. samoin, että naiset ovat säädyllisessä puvussa, kaunistavat itseään kainosti ja kohtuullisesti, ei palmikoiduilla hiuksilla, kullalla, helmillä eikä kallisarvoisilla vaatteilla, vaan hyvillä teoilla, kuten on soveliasta naisille, jotka tunnustautuvat jumalaapelkääviksi. Oppikoon nainen hiljaisuudessa, kaikin puolin alistuvana. Mutta en salli, että nainen opettaa, enkä että hän vallitsee miestä, vaan olkoon hiljaisuudessa. Sillä Aadam luotiin ensin, sitten Eeva, eikä Aadamia petetty, vaan nainen petettiin ja rikkoi. Mutta hän on pelastuva lastensynnyttämisen kautta, jos hän pysyy uskossa, rakkaudessa ja pyhityksessä noudattaen itsehillintää. Varma on tämä sana: jos joku pyrkii kaitsijan virkaan, hän haluaa jaloon toimeen. Kaitsijan tulee siis olla nuhteeton, yhden vaimon mies, raitis, hurskas, kunniallinen, vieraanvarainen, kykenevä opettamaan, ei juomari, ei tappelija, ei häpeällistä voittoa tavoitteleva, vaan lempeä, ei riitaisa, ei rahanahne, vaan oman kotinsa hyvin hallitseva ja kaikella kunniallisuudella lapsensa kuuliaisina pitävä. Sillä jos joku ei osaa hallita omaa kotiaan, kuinka hän huolehtii Jumalan seurakunnasta? Älköön hän olko äsken kääntynyt, ettei paisuisi ja joutuisi perkeleen tuomion alaiseksi. Hänellä tulee myös olla hyvä todistus ulkopuolella olevilta, ettei hän joutuisi perkeleen häväistäväksi ja hänen paulaansa. Samoin diakonien tulee olla arvokkaita, ei kahdella tavalla puhuvia, ei paljon viinin nauttijoita, ei häpeällisen voiton pyytäjiä, sellaisia, jotka pitävät uskon salaisuuden puhtaassa omassatunnossa. Mutta heitäkin koeteltakoon ensin, sitten palvelkoot, jos ovat nuhteettomia. Samoin tulee naistenkin olla arvokkaita, ei panettelijoita, vaan raittiita, uskollisia kaikessa. Diakonit olkoot yhden vaimon miehiä, lapsensa ja oman kotinsa hyvin hallitsevia. Sillä ne, jotka ovat hyvin palvelleet, saavuttavat itselleen kunnioitettavan aseman ja suuren rohkeuden uskossa Kristukseen Jeesukseen. Kirjoitan tämän sinulle – vaikka toivonkin pian pääseväni luoksesi – että, jos viivyn, tietäisit, miten tulee olla Jumalan huoneessa, joka on elävän Jumalan seurakunta, totuuden pylväs ja perustus. Tunnustetusti suuri on jumalanpelon salaisuus: Jumala on ilmestynyt lihassa, vanhurskaaksi julistettu Hengessä, näyttäytynyt enkeleille, saarnattu pakanoiden keskuudessa, uskottu maailmassa, otettu ylös kirkkauteen. Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina monet luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja valheenpuhujien ulkokultaisuuden vaikutuksesta, joiden omatunto on poltinraudalla merkitty. He kieltävät menemästä naimisiin ja nauttimasta ruokia, jotka Jumala on luonut niiden nautittavaksi kiitoksella, jotka uskovat ja ovat tulleet totuuden tuntemaan. Sillä kaikki, minkä Jumala on luonut, on hyvää, eikä mikään ole hylättävää, kun se kiitoksella vastaanotetaan, sillä se pyhitetään Jumalan sanalla ja rukouksella. Kun tätä veljille opetat, olet hyvä Kristuksen Jeesuksen palvelija, joka ravitset itseäsi uskon ja sen hyvän opin sanoilla, jota olet noudattanut. Mutta epäpyhiä akkojen taruja karta ja harjoita itseäsi jumalanpelkoon. Sillä ruumiillisesta harjoituksesta on hyötyä vain vähään, mutta jumalanpelosta on hyötyä kaikkeen, koska sillä on elämän lupaus, sekä nykyisen että tulevan. Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen. Sillä siksi näemme vaivaa ja kilvoittelemme, että olemme panneet toivomme elävään Jumalaan, joka on kaikkien ihmisten vapahtaja, varsinkin uskovien. Tätä käske ja opeta. Älköön kukaan halveksiko nuoruuttasi, vaan ole sinä uskovien esikuva puheessa, vaelluksessa, rakkaudessa, hengessä, uskossa, puhtaudessa. Lue, kehota ja opeta ahkerasti, kunnes tulen. Älä lyö laimin armolahjaa, joka sinussa on ja joka sinulle annettiin profetian kautta vanhinten pannessa kätensä päällesi. Harrasta näitä, elä näissä, jotta edistymisesi olisi kaikkien nähtävissä. Valvo itseäsi ja opetustasi, ole siinä kestävä. Sillä jos sen teet, olet pelastava sekä itsesi että ne, jotka sinua kuulevat. Älä nuhtele kovasti vanhaa miestä, vaan kehota häntä kuin isää, nuorempia kuin veljiä, vanhoja naisia kuin äitejä, nuorempia kuin sisaria, kaikessa puhtaudessa. Kunnioita leskiä, jotka ovat oikeita leskiä. Mutta jos jollakulla leskellä on lapsia tai lapsenlapsia, oppikoot nämä ensin jumalisesti hoitamaan omaa perhekuntaansa ja maksamaan velkansa vanhemmilleen, sillä se on oikein ja otollista Jumalan edessä. Oikea leski ja yksinäiseksi jäänyt panee toivonsa Jumalaan, anoo ja rukoilee alinomaa, yötä päivää. Mutta se, joka haluaa viettää ylellistä elämää, on jo eläessään kuollut. Käske tätäkin, että olisivat nuhteettomia. Mutta jos joku ei pidä huolta omaisistaan ja varsinkaan perhekuntalaisistaan, hän on kieltänyt uskon ja on epäuskoista pahempi. Luetteloon otettakoon ainoastaan sellainen leski, joka ei ole kuuttakymmentä vuotta nuorempi ja joka on ollut yhden miehen vaimo, josta on todistettu, että hän on tehnyt hyviä töitä, on kasvattanut lapsia, holhonnut vieraita, pessyt pyhien jalkoja, auttanut ahdistettuja ja harrastanut kaiken hyvän tekemistä. Mutta nuorehkot lesket hylkää, sillä kun he himokkaiksi käyden vieraantuvat Kristuksesta, he tahtovat mennä naimisiin, ja ovat tuomion alaisia, koska ovat hylänneet ensimmäisen uskonsa. He oppivat taloissa kierrellessään laiskoiksikin, eikä ainoastaan laiskoiksi, vaan myös juoruamaan, sekaantumaan toisten asioihin ja puhumaan sopimattomia. Tahdon sen tähden nuorempien menevän naimisiin, synnyttävän lapsia, hoitavan kotiaan ja etteivät anna vastustajalle mitään aihetta solvaamiseen. Sillä muutamat ovat jo kääntyneet pois seuraamaan saatanaa. Jos jollakulla uskovalla naisella on leskiä, pitäköön heistä huolen, älköönkä seurakuntaa rasitettako, että se voisi pitää huolta oikeista leskistä. Vanhimpia, jotka seurakuntaa hyvin hoitavat, pidettäköön kaksinkertaisen kunnian ansainneina, varsinkin niitä, jotka tekevät työtä sanassa ja opetuksessa. Sillä Raamattu sanoo: "Älä sido puivan härän suuta", ja: "Työmies on palkkansa ansainnut." Älä ota käsiteltäväksi syytöstä vanhinta vastaan, ellei ole kahta tai kolmea todistajaa. Syntiä tekeviä nuhtele kaikkien edessä, että muutkin pelkäisivät. Vannotan sinua Jumalan ja Herran Kristuksen Jeesuksen ja valittujen enkelien edessä, että noudatat tätä tekemättä etukäteen päätöstä ja ketään suosimatta. Älä ole liian hätäinen panemaan käsiäsi kenenkään päälle, äläkä osallistu muiden synteihin. Pidä itsesi puhtaana. Älä enää juo vain vettä, vaan käytä vähän viiniä vatsasi tähden ja usein uudistuvien vaivojesi vuoksi. Muutamien ihmisten synnit ovat ilmeiset ja joutuvat ennen tuomittaviksi, toisten taas seuraavat perästäpäin. Samoin myös hyvät teot ovat ilmeiset, eivätkä nekään, jotka eivät ole sellaisia, voi pysyä salassa. Kaikki, jotka ovat orjina ikeen alla, pitäkööt isäntiään kaiken kunnioituksen arvoisina, jotta Jumalan nimeä ja oppia ei häväistäisi. Mutta ne, joilla on uskovat isännät, älkööt pitäkö heitä vähemmässä arvossa sen tähden, että he ovat veljiä, vaan palvelkoot heitä sitä mieluummin, koska he ovat uskovia ja rakastettuja ja ottavat osaa hyvän tekemiseen. Tätä opeta ja kehota. Jos joku opettaa muuta oppia eikä pitäydy Herramme Jeesuksen Kristuksen terveisiin sanoihin eikä siihen oppiin, joka on jumalanpelon mukainen, hän on ylpistynyt eikä ymmärrä mitään, vaan on riitakysymysten ja sanakiistojen kipeä. Niistä syntyy kateutta, riitaa, herjauksia, pahoja epäluuloja, alituisia kiistoja niiden ihmisten kesken, jotka ovat turmeltuneet mieleltään ja totuuden menettäneet ja jotka pitävät jumalanpelkoa keinona voiton saamiseen. Pysy erossa sellaisista. Mutta suuri voitto onkin jumalanpelko yhdessä tyytyväisyyden kanssa. Sillä emme ole tuoneet mitään maailmaan. Selvää on, ettemme voi myöskään täältä mitään viedä. Mutta kun meillä on elatus ja vaatteet, tyytykäämme niihin. Mutta ne, jotka rikastua tahtovat, lankeavat kiusaukseen ja ansaan sekä moniin mielettömiin ja vahingollisiin himoihin, jotka upottavat ihmiset turmioon ja kadotukseen. Sillä rahan himo on kaiken pahan juuri. Sitä haluten monet ovat eksyneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä monella tuskalla. Mutta sinä, Jumalan ihminen, pakene sellaista ja tavoittele vanhurskautta, jumalanpelkoa, uskoa, rakkautta, kärsivällisyyttä ja hiljaisuutta. Kilvoittele hyvä uskon kilvoitus, tartu kiinni iankaikkiseen elämään, johon olet kutsuttu ja johon olet hyvällä tunnustuksella tunnustautunut monen todistajan edessä. Jumalan edessä, joka kaiken eläväksi tekee, ja Kristuksen Jeesuksen edessä, joka Pontius Pilatuksen edessä todisti, tunnustaen hyvän tunnustuksen, kehotan sinua, että pidät tahrattomasti ja moitteettomasti käskyn meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen ilmestymiseen saakka. Sen on aikanaan antava meidän nähdä autuas ja ainoa valtias, kuningasten Kuningas ja herrojen Herra, jolla ainoalla on kuolemattomuus; joka asuu valkeudessa, mitä kukaan ei voi lähestyä; jota yksikään ihminen ei ole nähnyt eikä voi nähdä – hänen olkoon kunnia ja iankaikkinen valta. Aamen. Kehota niitä, jotka nykyisessä maailmanajassa ovat rikkaita, etteivät ylpeilisi eivätkä panisi toivoaan epävarmaan rikkauteen, vaan elävään Jumalaan, joka antaa meille runsaasti kaikkea nautittavaksemme. Kehota heitä, että tekevät hyvää, hyvissä töissä rikastuvat, ovat anteliaita ja jakavat omastaan, kooten itselleen aarteen, hyvän perustuksen tulevaisuuden varalle, jotta tarttuisivat kiinni iankaikkiseen elämään. Timoteus, talleta se, mikä sinulle on uskottu, ja pysy erossa tiedon nimellä kulkevan valhetiedon epäpyhistä ja tyhjistä puheista ja vastaväitteistä. Siihen tunnustautuen muutamat ovat uskosta hairahtuneet. Armo kanssasi! Aamen. Paavali, Kristuksen Jeesuksen apostoli Jumalan tahdosta sen elämän lupauksen mukaan, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, Timoteukselle, rakkaalle pojalleni. Armo, laupeus ja rauha Jumalalta, Isältä, ja Kristukselta Jeesukselta, Herraltamme! Kiitän Jumalaa, jota esivanhemmistani asti palvelen puhtaalla omallatunnolla – samalla kun lakkaamatta muistan sinua rukouksissani yötä päivää, ja muistaessani kyyneleitäsi haluan nähdä sinut, jotta täyttyisin ilolla – kun mieleeni muistuu se vilpitön usko, joka sinulla on, joka oli ensin isoäidilläsi Looiksella ja äidilläsi Eunikella ja joka, siitä olen varma, on sinullakin. Siitä syystä muistutan sinua virittämään palavaksi Jumalan armolahjan, joka sinussa on suorittamani kättenpäällepanon kautta. Sillä Jumala ei ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman, rakkauden ja maltillisuuden hengen. Älä siis häpeä todistusta Herrastamme äläkä minua, hänen vankiaan, vaan kärsi yhdessä kanssani vaivaa evankeliumin hyväksi, sen mukaan kuin Jumala antaa voimaa. Hän on pelastanut meidät ja kutsunut pyhällä kutsumuksella, ei tekojemme mukaan, vaan oman päätöksensä ja armonsa mukaan, joka on annettu meille Kristuksessa Jeesuksessa ennen ikuisia aikoja, mutta nyt saatettu julki Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen ilmestymisen kautta, joka kukisti kuoleman ja toi valoon elämän ja katoamattomuuden evankeliumin kautta. Minut on asetettu julistajaksi, apostoliksi ja opettajaksi pakanoille. Siitä syystä myös kärsin näitä enkä sitä häpeä. Tunnen näet hänet, johon uskon, ja olen varma siitä, että hän on voimallinen siihen päivään asti säilyttämään sen, mikä on uskottu minulle. Ota esikuvaksi ne terveelliset sanat, jotka olet minulta kuullut, uskossa ja rakkaudessa, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Säilytä se hyvä, mikä on sinulle uskottu Pyhän Hengen kautta, joka meissä asuu. Tiedät, että kaikki ne, jotka ovat Aasian maakunnassa, ovat kääntyneet minusta pois. Niiden joukossa ovat Fygellos ja Hermogenes. Antakoon Herra laupeutta Onesiforoksen huonekunnalle, sillä usein hän on minua virvoittanut eikä ole kahlettani hävennyt, vaan kun hän tuli Roomaan, hän etsi minua ahkerasti ja löysi minut. Suokoon Herra, että hän löytää laupeuden Herran luona sinä päivänä. Ja kuinka suuria olivatkaan ne palvelukset, joita hän teki Efesossa, sinä sen paremmin tiedät. Sinä, poikani, vahvistu siis siinä armossa, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Ja minkä olet kuullut minulta monen todistajan ollessa läsnä, usko se luotettaville miehille, jotka sitten ovat kykeneviä opettamaan muitakin. Kärsi siis kovia kuin jalo Kristuksen Jeesuksen sotilas. Ei kukaan, joka sodassa palvelee, sekaannu elatuksen toimiin, sillä hän tahtoo olla mieliksi sille, joka on hänet palkannut. Eihän sitäkään, joka kilpailee, seppelöidä, ellei hän kilpaile sääntöjen mukaisesti. Viljelijän, joka työn tekee, tulee ensimmäisenä saada osansa hedelmistä. Ajattele, mitä sanon. Herra antakoon sinulle ymmärrystä kaikkeen. Muista Jeesusta Kristusta, joka on kuolleista herätetty ja on Daavidin siementä evankeliumini mukaan. Siinä kärsin kovia kahleisiin asti kuin pahantekijä, mutta Jumalan sana ei ole kahlehdittu. Siitä syystä kestän kaiken valittujen tähden, että hekin saisivat pelastuksen, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, sekä iankaikkisen kirkkauden. Varma on tämä sana. Sillä jos olemme kuolleet yhdessä hänen kanssaan, tulemme myös hänen kanssaan elämään; jos kestämme, tulemme hänen kanssaan myös hallitsemaan; jos kiellämme hänet, hän on kieltävä meidät; jos olemme uskottomia, pysyy kuitenkin hän uskollisena. Itseään hän ei voi kieltää. Muistuta tästä, ja todista heille Herran edessä, etteivät kiistelisi sanoista. Se ei ole miksikään hyödyksi, vaan niiden turmioksi, jotka kuulevat. Ahkeroi osoittautumaan Jumalalle sellaiseksi, joka kestää koetuksen, työntekijäksi, joka ei työtään häpeä, joka jakaa oikein totuuden sanaa. Mutta pysy erilläsi epäpyhistä ja tyhjistä puheista, sillä ne menevät yhä pidemmälle jumalattomuudessa, ja heidän puheensa jäytää ympäristöään kuin syöpä. Niitä ovat Hymenaios ja Filetos, jotka ovat totuudesta eksyneet, kun sanovat, että ylösnousemus on jo tapahtunut, ja he turmelevat eräiden uskon. Kuitenkin Jumalan vahva perustus pysyy lujana, ja siinä on tämä sinetti: "Herra tuntee omansa", ja: "Luopukoon vääryydestä jokainen, joka Kristuksen nimeä mainitsee". Mutta suuressa talossa ei ole ainoastaan kulta- ja hopea-astioita, vaan myös puu- ja saviastioita, ja toiset ovat jaloa, toiset halpaa käyttöä varten. Jos nyt joku puhdistaa itsensä tällaisista, hänestä tulee astia jaloa käyttöä varten, pyhitetty, isännälleen hyödyllinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmis. Pakene nuoruuden himoja, mutta tavoittele vanhurskautta, uskoa, rakkautta, rauhaa niiden kanssa, jotka huutavat avukseen Herraa puhtaasta sydämestä. Mutta vältä typeriä ja taitamattomia väittelyitä tietäen, että ne synnyttävät riitoja. Mutta Herran palvelijan ei sovi riidellä, vaan hänen tulee olla lempeä kaikkia kohtaan, kyetä opettamaan ja pahaa sietämään. Hänen tulee lempeästi ojentaa vastustelijoita. Ehkä Jumala antaa heille mielenmuutoksen, niin että tulevat tuntemaan totuuden ja selviävät perkeleen ansasta, johon hän on vanginnut heidät noudattamaan tahtoaan. Mutta tiedä, että viimeisinä päivinä on vaikeita aikoja. Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskureita, ylpeitä, Jumalaa pilkkaavia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita, rakkaudettomia, liiton rikkojia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvää vihaavia, pettureita, rajuja, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia. Heissä on jumalanpelon ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Sellaisia karta. Sillä niitä ovat ne, jotka tungettelevat taloihin ja kietovat pauloihinsa syntien rasittamia ja monenlaisten himojen heiteltäviä naisparkoja, jotka ovat aina ottamassa opetusta eivätkä koskaan voi tulla totuuden tuntemiseen. Ja niin kuin Jannes ja Jambres vastustivat Moosesta, niin nuokin vastustavat totuutta, nuo mieleltään turmeltuneet ihmiset, jotka eivät uskonkoetusta kestä. Mutta he eivät edisty pitemmälle, sillä heidän mielettömyytensä on käyvä ilmeiseksi kaikille, niin kuin noidenkin mielettömyys kävi ilmi. Mutta sinä olet seurannut minun oppiani, vaellustani, harkintaani, uskoani, pitkämielisyyttäni, rakkauttani ja kärsivällisyyttäni, vainoissa ja kärsimyksissä, samanlaisissa kuin osakseni tuli Antiokiassa, Ikonionissa ja Lystrassa. Millaisia vainoja olenkaan kärsinyt, ja kaikista Herra on minut pelastanut! Mutta kaikki, jotka tahtovat elää jumalanpelossa Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat vainottaviksi. Mutta pahat ihmiset ja petturit menevät yhä pidemmälle pahuudessa eksyttäen ja eksyen. Mutta pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mistä olet varma, koska tiedät, keneltä olet sen oppinut, ja koska jo pienestä pitäen tunnet Pyhät Kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Koko Raamattu on Jumalan Hengen vaikutuksesta syntynyt ja hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi vanhurskaudessa, jotta Jumalan ihminen olisi täydellinen, täysin valmiina kaikkiin hyviin tekoihin. Minä vannotan sinua Jumalan ja Herran Kristuksen Jeesuksen edessä, joka on tuomitseva elävät ja kuolleet ilmestyessään ja valtakunnassaan: saarnaa sanaa, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla, nuhtele, varoita, kehota, kaikella pitkämielisyydellä ja opetuksella. Sillä aika tulee, jolloin he eivät siedä tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan haalivat itselleen opettajia korvasyyhyynsä ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin. Mutta ole sinä raitis kaikessa, kärsi vaivaa, tee evankelistan työ, toimita virkasi täydellisesti. Sillä minut jo uhrataan, ja lähtöni aika on jo tullut. Olen kilvoitellut hyvän kilvoituksen, juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt. Tästedes minulle on talletettuna vanhurskauden seppele, jonka Herra, vanhurskas tuomari, antaa minulle sinä päivänä, eikä ainoastaan minulle, vaan myös kaikille, jotka rakastavat hänen ilmestymistään. Kiirehdi pian tulemaan luokseni. Sillä tähän nykyiseen maailmaan rakastuneena Deemas jätti minut ja matkusti Tessalonikaan, Kreskes meni Galatiaan ja Tiitus Dalmatiaan. Vain Luukas on kanssani. Ota Markus mukaasi ja tuo hänet tänne, sillä hän on minulle hyvin tarpeellinen palvelukseen. Mutta Tykikuksen olen lähettänyt Efesoon. Tuo tullessasi päällysviitta, jonka jätin Trooaaseen Karpoksen luo, ja kirjat, ennen kaikkea pergamentit. Aleksander, vaskiseppä, on tehnyt minulle paljon pahaa. Herra on maksava hänelle hänen tekojensa mukaan. Pysy sinäkin erossa hänestä, sillä hän on kovasti vastustanut sanojamme. Ensi kertaa puolustautuessani kukaan ei tullut avukseni, vaan kaikki jättivät minut. Älköön sitä heille syyksi luettako. Mutta Herra oli tukenani ja vahvisti minua, että sanan julistaminen kauttani tulisi täysin suoritetuksi, ja kaikki pakanat sen kuulisivat, ja pelastuin leijonan kidasta. Herra on vapauttava minut kaikesta ilkivallasta ja pelastava minut taivaalliseen valtakuntaansa. Hänelle kunnia iäisyyksien iäisyyksiin. Aamen. Tervehdys Priskalle, Akylaalle ja Onesiforoksen huonekunnalle. Erastos jäi Korinttoon, mutta Trofimoksen jätin Miletoon sairastamaan. Yritä päästä tulemaan ennen talvea. Tervehdyksen lähettävät sinulle Eubulos, Pudes, Linos, Klaudia ja kaikki veljet. Herra Jeesus Kristus olkoon henkesi kanssa. Armo olkoon kanssanne. Aamen. Paavali, Jumalan palvelija ja Jeesuksen Kristuksen apostoli Jumalan valittujen uskoa ja jumalanpelon mukaista totuuden tuntemista varten, sen iankaikkisen elämän toivon perusteella, jonka Jumala, joka ei valehtele, on luvannut ennen ikuisia aikoja. Mutta hän ilmoitti sanansa omalla ajallaan saarnassa, joka uskottiin minulle Jumalan, meidän vapahtajamme käskyn mukaan: Tiitukselle, oikealle pojalleni yhteisen uskomme mukaan. Armo ja rauha Isältä Jumalalta ja Vapahtajaltamme Kristukselta Jeesukselta! Minä jätin sinut Kreetalle sitä varten, että järjestäisit, mitä vielä jäi järjestämättä, ja että asettaisit, niin kuin minä sinulle määräsin, joka kaupunkiin vanhimmat, jos olisi joku nuhteeton, yhden vaimon mies, jonka lapset ovat uskovia, eivät irstaudesta syytettyjä eivätkä niskoittelevia. Sillä kaitsijan on, niin kuin Jumalan huoneenhaltijan tulee, oltava nuhteeton, ei itserakas, ei äkkipikainen, ei juomari, ei riitelijä, ei häpeällisen voiton pyytäjä, vaan vieraanvarainen, hyvää rakastava, maltillinen, vanhurskas, pyhä, itsensä hillitsevä. Hänen tulee pysyä kiinni opinmukaisessa, luotettavassa sanassa, että olisi kykenevä sekä lohduttamaan terveellä opilla että nuhtelemaan vastaansanojia. Sillä paljon on niskoittelevia, turhanpuhujia ja eksyttäjiä, varsinkin ympärileikatuista. Sellaisilta on suu tukittava, sillä he kääntävät ylösalaisin kokonaisia huonekuntia opettamalla sopimattomia häpeällisen voiton vuoksi. Eräs heistä, heidän oma profeettansa, on sanonut: "Petturi Kreetan mies, peto ilkeä, ahmatti laiska." Tämä todistus on tosi. Sen tähden nuhtele heitä ankarasti, että tulisivat uskossa terveiksi eivätkä kiinnittäisi huomiotaan juutalaisiin taruihin eivätkä totuudesta pois kääntyvien ihmisten käskyihin. Kaikki on puhdasta puhtaille, mutta saastaisille ja uskottomille mikään ei ole puhdasta, vaan heidän sekä mielensä että omatuntonsa on saastainen. He väittävät tuntevansa Jumalan, mutta kieltävät hänet teoillaan, sillä he ovat inhottavia, tottelemattomia ja kaikkiin hyviin tekoihin kelvottomia. Mutta puhu sinä sitä, mikä sopii terveeseen oppiin. Vanhat miehet olkoot raittiita, arvokkaita, hurskaita ja uskossa, rakkaudessa ja kärsivällisyydessä terveitä. Samoin vanhat naiset olkoot käytöksessään kuten pyhien sopii, ei panettelijoita, ei paljon viinin orjia, vaan hyvään opettajia, voidakseen neuvoa nuoria naisia rakastamaan miehiään ja lapsiaan, olemaan itsensä hillitseviä, puhtaita, hyviä kotinsa hoitajia, alamaisia omille miehilleen, ettei Jumalan sana tulisi pilkatuksi. Nuorempia miehiä kehota samoin käyttäytymään itsensä hilliten. Aseta itsesi kaikessa hyvien tekojen esikuvaksi, puhtaassa opissa, arvokkuudessa ja turmeltumattomuudessa. Olkoon puheesi tervettä ja moitteetonta, että vastustaja häpeäisi, kun hänellä ei ole mitään pahaa sanottavana meistä. Kehota palvelijoita olemaan isännilleen kaikessa alamaisia, heille mieliksi, etteivät vastustele, etteivät näpistele, vaan kaikin tavoin osoittavat rehtiä uskollisuutta, että he kaunistaisivat kaikessa Jumalan, meidän vapahtajamme, opin. Sillä Jumalan pelastava armo on ilmestynyt kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, jotta hyläten jumalattomuuden ja maailmalliset himot eläisimme itsemme hilliten vanhurskaasti ja jumalanpelossa nykyisessä maailmanajassa, odottaessamme autuaan toivon täyttymistä ja suuren Jumalamme ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä, hänen, joka antoi itsensä edestämme lunastaakseen meidät kaikesta laittomuudesta ja puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi kansan, joka tekee ahkerasti hyviä tekoja. Puhu tätä, kehota ja nuhtele kaikella käskyvallalla. Älköön kukaan halveksiko sinua. Muistuta heitä olemaan hallituksille ja esivalloille alamaisia ja kuuliaisia sekä kaikkiin hyviin tekoihin valmiita, etteivät ketään herjaa, eivät riitele, vaan ovat lempeitä ja osoittavat kaikkea sävyisyyttä kaikkia ihmisiä kohtaan. Olimmehan mekin ennen ymmärtämättömiä, tottelemattomia, eksyksissä, monien himojen ja nautintojen orjia, elimme pahuudessa ja kateudessa, olimme inhottavia ja vihasimme toisiamme. Mutta kun Jumalan, meidän vapahtajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi, hän pelasti meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen pesun ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta. Tämän Hengen hän runsaasti vuodatti meihin Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, että me vanhurskaiksi julistettuina hänen armonsa kautta tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan. Tämä sana on varma, ja tahdon, että sinä näitä teroitat lujasti mieliin, niin että ne, jotka ovat Jumalaan uskoneet, harjoittaisivat ahkerasti hyviä tekoja. Ne ovat hyviä ja hyödyllisiä ihmisille. Mutta vältä typeriä riitakysymyksiä ja sukuluetteloita sekä kinastelua ja kiistoja laista, sillä ne ovat hyödyttömiä ja turhia. Harhaoppista ihmistä karta, varoitettuasi häntä kerran tai kahdesti, sillä tiedät, että sellainen ihminen on joutunut harhaan ja tekee syntiä itse itsensä tuominneena. Kun lähetän luoksesi Artemaan tai Tykikoksen, tule viipymättä luokseni Nikopoliin, sillä olen päättänyt viettää talven siellä. Varusta huolellisesti matkalle Zeenas, lainoppinut, ja Apollos, ettei heiltä puuttuisi mitään. Oppikoot meikäläisetkin tarpeen vaatiessa harjoittamaan hyviä tekoja, etteivät olisi hedelmättömiä. Tervehdyksen lähettävät sinulle kaikki, jotka ovat kanssani. Sano tervehdys niille, jotka pitävät meitä rakkaina uskossa. Armo olkoon teidän kaikkien kanssa. Aamen. Paavali, Kristuksen Jeesuksen vanki, ja veli Timoteus rakkaalle Filemonille, työtoverillemme, ja Appialle, rakkaalle sisarellemme, ja Arkippokselle, taistelutoverillemme, ja kodissasi kokoontuvalle seurakunnalle. Armo teille ja rauha Jumalalta, Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta! Kiitän Jumalaani aina muistaessani sinua rukouksissani, sillä minä olen kuullut rakkaudestasi ja uskostasi, joka sinulla on Herraan Jeesukseen ja kaikkia pyhiä kohtaan, että uskosi, se usko, joka on meille yhteinen, olisi voimallinen kaiken hyvän tuntemisessa, mikä teillä on Kristuksessa Jeesuksessa. Sillä olemme saaneet paljon iloa ja lohdutusta rakkaudestasi, koska pyhien sydämet ovat virkistyneet kauttasi, veljeni. Sen tähden, vaikka minulla on Kristuksessa paljonkin rohkeutta käskeä sinua tekemään, mitä tulee tehdä, niin rakkauden tähden mieluummin pyydän ollen tämmöinen kuin olen, vanha Paavali, ja nyt myös Kristuksen Jeesuksen vanki – pyydän sinua poikani puolesta, jonka kahleissani synnytin, Onesimoksen puolesta, sinulle ennen hyödyttömän, mutta nyt sekä sinulle että minulle hyödyllisen. Hänet lähetän takaisin, että ottaisit hänet vastaan, se on: oman sydämeni. Minä olisin tahtonut pitää hänet luonani, että hän sinun sijastasi olisi palvellut minua, joka olen evankeliumin tähden kahleissa. Ilman suostumustasi en kuitenkaan tahtonut tehdä mitään, ettei hyvyytesi olisi ikään kuin pakollista, vaan vapaaehtoista. Sillä ehkäpä hänet sen tähden erotettiin sinusta ajaksi, että saisit hänet takaisin iäksi, ei enää orjana, vaan orjaa enempänä: rakkaana veljenä, varsinkin minulle, kuinka paljoa enemmän sitten sinulle, sekä lihassa että Herrassa! Jos siis pidät minua toverinasi, ota hänet luoksesi kuin minut. Mutta jos hän on tehnyt jotakin vääryyttä sinulle tai on sinulle jotakin velkaa, pane se minun laskuuni. Minä, Paavali, kirjoitan omalla kädelläni: "Minä sen korvaan"; sanoisinko sinulle, että olet minulle velkaa oman itsesikin. Niin, veljeni, jospa minä hyötyisin sinusta Herrassa: virkistä sydäntäni Herrassa. Luottaen kuuliaisuuteesi kirjoitan sinulle tietäen, että teet enemmänkin, kuin mitä sanon. Lisäksi vielä: valmista minulle majoitus luonasi. Toivon näet, että minut rukoustenne kautta lahjoitetaan teille. Tervehdyksen lähettävät sinulle Epafras, vankitoverini Kristuksessa Jeesuksessa, Markus, Aristarkus, Deemas ja Luukas, jotka ovat työtovereitani. Herran Jeesuksen Kristuksen armo olkoon teidän henkenne kanssa. Aamen. Kun Jumala oli muinoin puhunut monta kertaa ja monella tapaa isille profeettojen kautta, hän on puhunut näinä viimeisinä päivinä meille Pojan kautta. Hänet hän on asettanut kaiken perilliseksi, jonka kautta hän on myös luonut maailman. Hän on hänen kirkkautensa säteily ja hänen olemuksensa kuva ja kantaa kaiken sanansa voimalla. Toimitettuaan puhdistuksen synneistämme hän on istuutunut Majesteetin oikealle puolelle korkeuksissa ja tullut enkeleitä niin paljon korkeammaksi, kuin hänen perimänsä nimi on jalompi kuin heidän. Sillä kenelle enkeleistä hän on koskaan sanonut: "Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin", ja: "Minä olen oleva hänen Isänsä, ja hän on oleva minun Poikani"? Siitä, kun hän tuo jälleen esikoisensa maailmaan, hän sanoo: "Kumartakoot häntä kaikki Jumalan enkelit." Enkeleistä hän sanoo: "Hän tekee enkelinsä tuuliksi ja palvelijansa liekehtiväksi tuleksi", mutta Pojasta: "Jumala, sinun valtaistuimesi on iankaikkisesta iankaikkiseen, ja sinun valtakuntasi valtikka on oikeuden valtikka. Sinä rakastit vanhurskautta ja vihasit laittomuutta. Sen tähden Jumala, sinun Jumalasi, on voidellut sinua iloöljyllä enemmän kuin tovereitasi." Ja: "Sinä, Herra, olet alussa maan perustanut, ja taivaat ovat kättesi tekoja. Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ja ne vanhenevat kaikki kuin vaate, ja kuin viitan käärit ne, kuin vaatteen, ja ne muuttuvat, mutta sinä olet sama, eivätkä sinun vuotesi lopu." Kenelle enkeleistä hän on koskaan sanonut: "Istu oikealle puolelleni, kunnes panen vihollisesi jalkojesi astinlaudaksi"? Eivätkö he kaikki ole palvelevia henkiä, palvelukseen lähetettyjä niitä varten, jotka perivät autuuden? Sen tähden meidän tulee mitä tarkimmin ottaa vaari siitä, mitä olemme kuulleet, ettemme ajaudu siitä ohi. Sillä jos enkelien kautta puhuttu sana pysyi lujana, ja jokainen rikkominen ja tottelemattomuus sai oikeudenmukaisen palkkansa, kuinka me pääsemme pakoon, jos emme välitä tuosta niin suuresta pelastuksesta, jonka Herra alkuaan julisti ja jonka vahvistivat meille ne, jotka olivat sen kuulleet, kun Jumala yhdessä heidän kanssaan todisti tunnusmerkeillä, ihmeillä ja monilla voimateoilla sekä jakamalla Pyhää Henkeä tahtonsa mukaan? Sillä hän ei alistanut enkelien alle tulevaa maailmaa, josta puhumme. Vaan joku on jossakin todistanut sanoen: "Mikä on ihminen, että häntä muistat, tai Ihmisen Poika, että pidät hänestä huolen? Sinä teit hänet vähäksi aikaa enkeleitä halvemmaksi, kirkkaudella ja kunnialla sinä hänet seppelöit, ja asetit hänet hallitsemaan kättesi tekoja, asetit kaiken hänen jalkojensa alle." Sillä, asettaessaan kaiken hänen valtansa alle, hän ei jättänyt mitään hänen alleen alistamatta. Mutta nyt emme vielä näe kaikkea hänen valtansa alle asetettuna. Mutta hänet, joka vähäksi aikaa oli tehty enkeleitä halvemmaksi, Jeesuksen, me näemme hänen kuolemansa kärsimyksen tähden kirkkaudella ja kunnialla seppelöitynä, että hän Jumalan armosta olisi kaikkien edestä maistanut kuoleman. Sillä hänen, jonka tähden kaikki on ja jonka kautta kaikki on, sopi, saattaessaan paljon lapsia kirkkauteen, kärsimysten kautta tehdä heidän pelastuksensa päämies täydelliseksi. Sillä sekä hän, joka pyhittää, että ne, jotka pyhitetään, ovat kaikki lähtöisin yhdestä. Siitä syystä hän ei häpeä kutsua heitä veljiksi, sanoessaan: "Julistan sinun nimeäsi veljilleni, laulan ylistystä sinulle seurakunnan keskellä", ja taas: "Minä panen uskallukseni häneen", ja taas: "Katso, minä ja lapset, jotka Jumala on minulle antanut!" Koska siis lapsilla on veri ja liha, hänkin tuli niistä yhtäläisellä tavalla osalliseksi kukistaakseen kuoleman kautta sen, jolla oli kuolema vallassaan, se on perkeleen, ja vapauttaakseen kaikki ne, jotka kuoleman pelosta koko elämänsä olivat olleet orjuuden alaisia. Sillä tosiaankaan hän ei ota huostaansa enkeleitä, vaan Aabrahamin siemenen hän ottaa huostaansa. Sen tähden hänen piti tulla kaikessa veljiensä kaltaiseksi, että hän olisi laupias ja uskollinen ylipappi tehtävissään Jumalan edessä sovittaakseen kansan synnit. Sillä sen tähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, hän voi kiusattuja auttaa. Sen tähden, pyhät veljet, jotka olette taivaallisesta kutsumuksesta osallisia, kiinnittäkää mielenne tunnustuksemme apostoliin ja ylipappiin, Jeesukseen, joka on uskollinen asettajalleen, niin kuin Mooseskin oli "uskollinen koko hänen talossaan." Sillä hänen on katsottu ansaitsevan niin paljon Moosesta suuremman kirkkauden, kuin talon rakentajan kunnia on suurempi kuin talon. Sillä jokainen talo on jonkun rakentama, mutta kaiken rakentaja on Jumala. Mooses tosin oli "palvelijana uskollinen koko hänen talossaan", todistukseksi siitä, mitä tullaan puhumaan, mutta Kristus on uskollinen Poikana, hänen talonsa hallitsijana. Hänen talonsa olemme me, jos loppuun asti pidämme vahvana toivon rohkeuden ja kerskauksen. Sen tähden, niin kuin Pyhä Henki sanoo: "Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne, niin kuin teitte vihoittaessanne minut kiusauksen päivänä erämaassa, jossa isänne kiusasivat ja koettelivat minua, vaikka näkivät tekojani neljäkymmentä vuotta. Sen tähden vihastuin tähän sukukuntaan ja sanoin: 'Jatkuvasti he eksyvät sydämessään', mutta he eivät oppineet tuntemaan minun teitäni. Niin vannoin vihassani: 'He eivät pääse lepooni.'" Katsokaa, veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta, vaan kehottakaa toisianne joka päivä, niin kauan kuin sanotaan: "tänä päivänä", ettei teistä kukaan synnin pettämänä paatuisi. Sillä olemme tulleet osallisiksi Kristuksesta, kunhan vain pysymme luottamuksessa, joka meillä oli alussa, vahvoina loppuun asti. Sanotaanhan: "Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne, niin kuin silloin, kun vihoititte hänet". Ketkä sitten, vaikka kuulivat, vihoittivat hänet? Eivätkö kaikki, jotka olivat Mooseksen johdolla lähteneet Egyptistä? Mutta keihin hän oli vihastunut neljäkymmentä vuotta? Eikö niihin, jotka olivat syntiä tehneet, joiden kuolleet ruumiit kaatuivat erämaahan? Keille hän vannoi, etteivät he pääse hänen lepoonsa? Eikö tottelemattomille? Havaitsemme, etteivät he epäuskon tähden voineet siihen päästä. Pelätkäämme siis, koska lupaus päästä hänen lepoonsa vielä pysyy, ettei kenenkään teistä havaittaisi myöhästyneen. Sillä hyvä sanoma on julistettu meille niin kuin heillekin. Mutta heidän kuulemansa sana ei hyödyttänyt heitä, koska se ei uskossa yhdistynyt niihin, jotka sen kuulivat. Sillä pääsemme lepoon, me, jotka olemme uskoneet, niin kuin hän on sanonut: "Niin minä vihassani vannoin: 'He eivät pääse minun lepooni'", vaikka hänen tekonsa ovat olleet valmiina maailman perustamisesta asti. Sillä hän on jossakin sanonut seitsemännestä päivästä näin: "Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikista teoistaan", ja tässä taas: "He eivät pääse minun lepooni." Koska siis pysyy voimassa, että muutamat pääsevät siihen, ja ne, joille evankeliumi ensin julistettiin, eivät päässeet siihen tottelemattomuuden tähden, hän jälleen määrää tietyn päivän, "tämän päivän", sanomalla Daavidin kautta niin pitkän ajan jälkeen, kuten on sanottu: "Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne." Sillä jos Joosua olisi saattanut heidät lepoon, hän ei puhuisi toisesta, sen jälkeisestä päivästä. Niin on sapatinlepo Jumalan kansalle vielä jäljellä. Sillä se, joka on päässyt hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan, hänkin, niin kuin Jumala omista teoistaan. Ahkeroikaamme siis päästä siihen lepoon, ettei kukaan lankeaisi seuraamaan samaa tottelemattomuuden esimerkkiä. Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aikeitten tuomitsija. Mikään luotu ei ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmiensä edessä, jolle meidän on tehtävä tili. Kun meillä siis on suuri ylipappi, läpi taivaitten kulkenut, Jeesus, Jumalan Poika, pitäkäämme kiinni tunnustuksesta. Sillä meillä ei ole sellainen ylipappi, joka ei voi sääliä heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä. Tulkaamme sen tähden rohkeasti armon valtaistuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon avuksemme oikeaan aikaan. Sillä jokainen ihmisten joukosta otettu ylipappi asetetaan ihmisten puolesta toimittamaan sitä, mikä Jumalalle tulee: uhraamaan lahjoja ja uhreja syntien edestä. Hän voi kohdella säälien tietämättömiä ja eksyviä, koska hän on itsekin heikkouden alainen. Tämän heikkoutensa tähden hänen täytyy, samoin kuin kansan puolesta, uhrata itsensäkin puolesta syntien edestä. Kukaan ei ota sitä arvoa itselleen, vaan Jumala kutsuu hänet kuten Aaroninkin. Samoin Kristuskaan ei itse asettanut itseään kunniaan ollakseen ylipappi, vaan hän, joka sanoi hänelle: "Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin", niin kuin hän toisessakin paikassa sanoo: "Sinä olet pappi iankaikkisesti Melkisedekin järjestyksen mukaan." Lihansa päivinä hän väkevällä huudolla ja kyynelillä uhrasi rukouksia ja anomuksia sille, joka voi hänet kuolemasta pelastaa, ja hänen rukouksensa kuultiin hänen jumalanpelkonsa tähden. Vaikka hän oli Poika, hän oppi siitä, mitä hän kärsi, kuuliaisuuden, ja kun oli täydelliseksi tullut, hän tuli iankaikkisen autuuden aikaansaajaksi kaikille, jotka ovat hänelle kuuliaisia, hän, jota Jumala nimittää "ylipapiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan." Tästä meillä on paljon sanottavaa, ja sitä on vaikea selittää, koska olette tulleet hitaiksi kuulemaan. Sillä te, joiden olisi aika olla jo opettajia, olette taas sen tarpeessa, että teille opetetaan Jumalan sanojen ensimmäisiä alkeita, ja olette maitoa tarvitsevia, ette vahvaa ruokaa. Sillä jokainen, joka vielä nauttii maitoa, on kokematon vanhurskauden sanassa, sillä hän on lapsi. Vahva ruoka taas on täysi-ikäisiä varten, niitä varten, joiden aistit ovat harjaantuneet erottamaan hyvän ja pahan. Jättäkäämme sen tähden Kristuksen opin alkeet ja kulkekaamme kohti täydellisyyttä ryhtymättä taas uudestaan laskemaan perustusta: parannusta kuolleista töistä ja uskoa Jumalaan, ja oppia kasteista, sekä kättenpäällepanosta, kuolleitten ylösnousemisesta ja iankaikkisesta tuomiosta. Niin teemmekin, jos vain Jumala sallii. Sillä mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valaistut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja tulleet osallisiksi Pyhästä Hengestä ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailman voimia, ja luopuneet – taas uudistaa parannukseen, he kun jälleen ristiinnaulitsevat itselleen Jumalan Pojan ja julkisesti häpäisevät häntä. Sillä maa, joka imee sisäänsä sen päälle usein tulevan sateen ja kantaa kasvun hyödyksi niille, joita varten sitä viljelläänkin, saa siunauksen Jumalalta. Mutta maa, joka tuottaa orjantappuroita ja ohdakkeita, on kelvoton ja lähellä kirousta, jonka loppu on se, että se poltetaan. Mutta teistä, rakkaat, uskomme sitä, mikä on parempaa ja on pelastukseksi – vaikka puhummekin näin. Sillä Jumala ei ole väärä, että hän unohtaisi työnne ja rakkautenne vaivannäön, jota olette osoittaneet hänen nimeään kohtaan, kun olette palvelleet pyhiä ja yhä palvelette. Mutta me pyrimme siihen, että jokainen teistä osoittaa samaa intoa säilyttääkseen varman toivon loppuun asti, ettette olisi laiskoja, vaan että olisitte niiden seuraajia, jotka uskon ja kärsivällisyyden kautta perivät luvatun. Sillä Jumala oli luvannut Aabrahamille vannoen itsensä kautta, koska ei ollut ketään suurempaa, jonka kautta vannoa, sanoen: "Totisesti, siunaamalla sinut siunaan, ja enentämällä sinut enennän." Näin Aabraham kärsivällisesti odotettuaan sai, mitä oli luvattu. Sillä ihmiset vannovat suurempansa kautta, ja vala on heille asian vahvistus ja tekee lopun kaikista vastaväitteistä. Sen tähden, kun Jumala tahtoi lupauksen perillisille osoittaa vielä vakuuttavammin, että hänen päätöksensä on muuttumaton, hän vakuutti sen valalla, että me näistä kahdesta muuttumattomasta asiasta, joissa Jumala ei ole voinut valehdella, saisimme voimakkaan kehotuksen, me, jotka olemme paenneet pitämään kiinni edessä olevasta toivosta. Se toivo on meille kuin sielun ankkuri, varma ja luja, joka ulottuu esiripun sisäpuolelle asti, jonne Jeesus edeltä juoksijana meidän puolestamme on mennyt tultuaan ylipapiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan, iankaikkisesti. Sillä tämä Melkisedek, Saalemin kuningas, Jumalan, Korkeimman, pappi, meni Aabrahamia vastaan, kun tämä palasi lyötyään kuninkaat, ja siunasi hänet. Hänelle Aabraham myös antoi kymmenykset kaikesta. Kuten hänen nimensäkin merkitsee, hän on ensiksikin "vanhurskauden kuningas" ja sen lisäksi vielä "Saalemin kuningas", se on "rauhan kuningas". Hänellä ei ole isää, äitiä, sukuluetteloa, ei päivien alkua eikä elämän loppua, vaan hän on verrattavissa Jumalan Poikaan, ja pysyy jatkuvasti pappina. Katsokaa, kuinka suuri hän on, jolle itse kantaisä Aabraham antoi kymmenykset saaliistaan. Onhan niillä Leevin pojista, jotka saavat pappeuden, käsky lain mukaan ottaa kymmenyksiä kansalta, se on veljiltään, vaikka nämä ovatkin Aabrahamin lanteista lähteneitä, mutta se, jonka sukua ei johdeta heistä, otti kymmenykset Aabrahamilta ja siunasi sen, jolla oli lupaukset. Onhan kiistatonta, että halvempi saa siunauksen korkeammaltaan. Täällä kuolevaiset ihmiset ottavat kymmenyksiä, mutta siellä se, jonka todistetaan elävän. Aabrahamin kautta, niin sanoakseni, on Leevikin, joka ottaa kymmenyksiä, maksanut kymmenyksiä, sillä hän oli vielä isänsä lanteissa, kun Melkisedek meni Aabrahamia vastaan. Jos siis täydellisyys olisi leeviläisen pappeuden kautta, sillä tähän on kansa laissa sidottu, miksi oli vielä tarpeen, että nousi toinen pappi Melkisedekin järjestyksen mukaan eikä tullut nimitetyksi Aaronin järjestyksen mukaan?. Pappeuden muuttuessa tapahtuu näet välttämättä myös lain muutos. Sillä se, josta tämä sanotaan, oli toista sukukuntaa, josta kukaan ei ole hoitanut alttaria. Onhan selvää, että Herramme on noussut Juudasta, jonka sukukunnan pappeudesta Mooses ei ole puhunut mitään. Tämä tulee vielä paljon selvemmäksi, kun nousee toinen pappi, Melkisedekin kaltainen, joka ei ole pappi lihallisen käskyn lain mukaan, vaan katoamattoman elämän voimasta. Sillä hänestä todistetaan: "Sinä olet pappi iankaikkisesti Melkisedekin järjestyksen mukaan." Täten kyllä edellinen käsky kumotaan, koska se oli heikko ja hyödytön – sillä laki ei tehnyt ketään täydelliseksi, mutta tilalle tulee parempi toivo, jonka kautta lähestymme Jumalaa. Ja niin kuin tämä ei tapahtunut ilman valan vannomista – nuo taas ovat tulleet papeiksi ilman heistä vannottua valaa, mutta tämä sen valalla, joka sanoi hänelle: "Herra on vannonut eikä kadu: 'Sinä olet pappi iankaikkisesti Melkisedekin järjestyksen mukaan'" – Niin on myös parempi se liitto, jonka takaajaksi Jeesus on tullut. Noita toisia pappeja onkin ollut useampia, koska kuolema esti heitä pysymästä, mutta sen tähden että hän pysyy iankaikkisesti, hänellä on pysyvä pappeus. Sen tähden hän myös voi täydellisesti pelastaa ne, jotka hänen kauttaan tulevat Jumalan luo, koska hän aina elää rukoillakseen heidän puolestaan. Sellainen ylipappi meille sopikin: pyhä, viaton, tahraton, syntisistä erotettu ja taivaita korkeampi, jonka ei tarvitse joka päivä, niin kuin ylipappien, ensiksi uhrata omien syntiensä edestä ja sitten kansan, sillä tämän hän teki kerta kaikkiaan uhratessaan itsensä. Sillä laki asettaa ylipapeiksi ihmisiä, jotka ovat heikkoja, mutta valan sana, joka on myöhempi kuin laki, asettaa Pojan, iankaikkisesti täydelliseksi tulleen. Mutta pääasia siinä, mistä puhumme, on: meillä on sellainen ylipappi, joka istuu Majesteetin valtaistuimen oikealla puolella taivaissa, pyhäkön, sen oikean telttamajan palvelijana, jonka on rakentanut Herra eikä ihminen. Sillä jokainen ylipappi asetetaan uhraamaan lahjoja ja uhreja, jonka tähden on välttämätöntä, että tälläkin on uhraamista. Jos hän näet olisi maan päällä, hän ei olisikaan pappi, koska jo ovat olemassa ne papit, jotka lain mukaan kantavat esiin lahjoja, ja jotka palvelevat siinä, mikä on taivaallisten kuva ja varjo, niin kuin ilmoitettiin Moosekselle, kun hänen oli valmistettava maja. Sillä hänelle sanottiin: "Katso, että teet kaiken sen kaavan mukaan, joka näytettiin sinulle vuorella." Mutta tämä taas on saanut niin paljon jalomman viran, kuin hän on myös paremman liiton välimies, liiton, joka on säädetty lailla paremmille lupauksille. Sillä jos ensimmäinen liitto olisi ollut moitteeton, ei olisi etsitty sijaa toiselle. Sillä moittien heitä hän sanoo: "Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin solmin Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton, en sellaista liittoa kuin se, jonka minä tein heidän isiensä kanssa sinä päivänä, kun tartuin heitä kädestä ja vein heidät pois Egyptin maasta. Sillä he eivät pysyneet minun liitossani, enkä minäkään heistä huolinut, sanoo Herra. Sillä tämä on se liitto, jonka teen Israelin heimon kanssa näiden päivien jälkeen, sanoo Herra: Panen lakini heidän mieleensä, ja kirjoitan ne heidän sydämiinsä, ja olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. Silloin kukaan ei enää opeta lähimmäistään eikä veli veljeään sanoen: 'Tunne Herra', sillä he kaikki, pienimmästä suurimpaan, tuntevat minut. Sillä olen armahtavainen heidän vääryyksiään ja syntejään kohtaan enkä enää muista heidän laittomuuksiaan." Sanoessaan "uuden" hän on julistanut ensimmäisen liiton vanhentuneeksi. Mutta se, mikä on tullut vanhaksi ja on yliaikaista, on lähellä häviämistään. Olihan tosin ensimmäiselläkin liitolla jumalanpalvelussäännöt ja maallinen pyhäkkö. Sillä maja oli valmistettu niin, että siinä oli etuosa, jossa oli sekä lampunjalka että pöytä ja näkyleivät, ja sen nimi on "pyhä." Mutta toisen esiripun takana oli se maja, jonka nimi on "kaikkeinpyhin". Siinä oli kultainen suitsutusalttari ja liiton arkki, ympäriinsä kullalla päällystetty, jossa olivat mannaa sisältävä kultaruukku, Aaronin viheriöinyt sauva ja liiton taulut, ja arkin päällä kirkkauden kerubit varjostamassa armoistuinta. Mutta näistä nyt ei ole syytä puhua jokaisesta erikseen. Kun nyt kaikki on näin järjestetty, menevät papit joka kerta etumaiseen majaan jumalanpalvelusta toimittamaan, mutta toiseen majaan menee ainoastaan ylipappi kerran vuodessa, ei ilman verta, jonka hän uhraa itsensä edestä ja kansan tahattomien syntien edestä. Näin Pyhä Henki osoittaa, että tie kaikkeinpyhimpään on vielä ilmoittamatta, niin kauan kuin etumainen maja on vielä pystyssä. Tämä on nykyistä aikaa tarkoittava vertauskuva, ja sen mukaisesti uhrataan lahjoja ja uhreja, jotka eivät kykene tekemään omassatunnossaan täydelliseksi jumalanpalveluksen pitäjää, vaan jotka, niin kuin ruuat ja juomat ja erilaiset pesutkin ja lihaa koskevat säännöt ovat voimassa uuden järjestyksen aikaan asti. Mutta kun Kristus tuli esiin tulevaisen hyvän ylipappina, hän suuremman ja täydellisemmän majan kautta, jota ei ole käsillä tehty, se on: joka ei ole tätä luomakuntaa, meni, ei pukkien ja vasikkain veren kautta, vaan oman verensä kautta kerta kaikkiaan pyhään ja sai aikaan iankaikkisen lunastuksen. Sillä jos pukkien ja härkien veri ja hiehon tuhka saastaisten päälle vihmottuna pyhittää lihanpuhtauteen, kuinka paljoa enemmän on Kristuksen veri, hänen, joka iankaikkisen Hengen kautta uhrasi itsensä viattomana Jumalalle, puhdistava omantuntonne kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa! Sen tähden hän on Uuden liiton välimies, että ne, jotka ovat kutsutut, saisivat luvatun iankaikkisen perinnön, koska hänen kuolemansa on tapahtunut lunastukseksi ensimmäisen liiton aikaisista rikkomisista. Sillä siinä, missä on testamentti, on sen tekijän kuolema näytettävä toteen: vasta kuoleman jälkeen testamentti on näet pitävä, koska se ei ole milloinkaan voimassa testamentintekijän eläessä. Sen tähden ensimmäistä liittoakaan ei vihitty ilman verta. Sillä kun Mooses oli lukenut koko kansalle julki kaikki käskyt, niin kuin ne laissa kuuluvat, hän otti vasikoiden ja pukkien veren sekä vettä, purppuravillaa ja iisopin ja vihmoi sekä itse kirjakäärön että kaiken kansan, sanoen: "Tämä on sen liiton veri, jonka Jumala on teille säätänyt." Samoin hän vihmoi verellä myös majan ja kaikki palvelusesineet. Niin puhdistetaan lain mukaan lähes kaikki verellä, ja ilman verenvuodatusta ei ole anteeksiantamusta. On siis välttämätöntä, että taivaallisten esikuvat puhdistetaan tällä tavalla, mutta että itse taivaalliset puhdistetaan paremmilla uhreilla kuin nämä. Sillä Kristus ei mennyt käsillä tehtyyn kaikkeinpyhimpään, joka on vain oikean kuva, vaan itse taivaaseen, nyt ilmestyäkseen Jumalan kasvojen edessä meidän hyväksemme. Eikä hän mennyt uhratakseen itsensä monta kertaa, niin kuin ylipappi joka vuosi menee kaikkeinpyhimpään vierasta verta mukanaan, sillä muuten hänen olisi pitänyt kärsiä monta kertaa maailman perustamisesta asti, mutta nyt hän on yhden ainoan kerran maailmanaikojen lopulla ilmestynyt poistamaan synnin uhrillaan. Ja samoin kuin ihmisille on määrätty, että heidän on kerran kuoltava, mutta sen jälkeen tulee tuomio, samoin Kristuskin, joka kerran uhrattuna otti pois monien synnit, on toisen kerran ilman syntiä ilmestyvä pelastukseksi niille, jotka häntä odottavat. Sillä koska laissa on vain varjokuva tulevasta hyvästä, ei itse tosiasioiden tarkkaa kuvaa, se ei voi koskaan samoilla jokavuotisilla uhreilla, joita he kantavat toistuvasti esiin, tehdä niiden tuojia täydellisiksi. Sillä eikö niitä muuten olisi lakattu uhraamasta, koska näillä, jotka jumalanpalvelusta toimittavat, kerran puhdistettuina ei enää olisi ollut mitään tuntoa synneistä? Mutta niissä on jokavuotinen muistutus synneistä. Eihän härkien ja pukkien veri voi ottaa pois syntejä. Sen tähden hän maailmaan tullessaan sanoo: "Uhria ja antia et tahtonut, mutta ruumiin minulle valmistit. Polttouhreihin ja syntiuhreihin sinä et mieltynyt. Silloin minä sanoin: 'Katso, minä tulen – kirjakääröön on minusta kirjoitettu – tekemään sinun tahtosi, Jumala.'" Kun hän ensin sanoo: "Uhreja, anteja, polttouhreja ja syntiuhreja et tahtonut etkä niihin mielistynyt", vaikka niitä lain mukaan uhrataankin, hän sitten sanoo: "Katso, minä tulen tekemään sinun tahtosi." Hän poistaa ensimmäisen pystyttääkseen toisen. Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan. Kaikki papit seisovat joka päivä toimittamassa palvelustaan ja usein uhraamassa samoja uhreja, jotka eivät koskaan voi poistaa syntejä, mutta tämä on uhrattuaan yhden uhrin syntien edestä ainiaaksi istuutunut Jumalan oikealle puolelle, ja odottaa nyt vain, kunnes hänen vihollisensa pannaan hänen jalkojensa astinlaudaksi. Sillä hän on yhdellä uhrilla iäksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään. Todistaahan sen meille myös Pyhä Henki, sillä sen jälkeen on edeltä sanottu: "Tämä on se liitto, jonka minä niiden päivien jälkeen teen heidän kanssaan", sanoo Herra: "Minä panen lakini heidän sydämiinsä ja kirjoitan ne heidän mieleensä", ja: "heidän syntejään ja laittomuuksiaan en enää muista." Mutta missä on niiden anteeksiantamus, siihen ei enää sovi uhri synnin edestä. Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään, jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on hänen lihansa, kautta, ja koska meillä on "suuri pappi Jumalan huoneen haltijana", käykäämme esiin vakain sydämin, täydessä uskon varmuudessa, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä; pitäkäämme järkähtämättä kiinni toivon tunnustuksesta, sillä hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen. Valvokaamme toinen toistamme rohkaisuksi rakkauteen ja hyviin tekoihin; älkäämme jättäkö omaa seurakunnan kokoontumistamme, niin kuin muutamien on tapana, vaan kehottakaamme toisiamme, sitä enemmän, mitä enemmän näette tuon päivän lähestyvän. Sillä jos me tahallamme teemme syntiä tultuamme tuntemaan totuuden, ei ole enää jäljellä uhria syntiemme edestä, vaan pelottava tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat. Joka hylkää Mooseksen lain, se kuolee armotta kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla: kuinka paljon ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä! Sillä me tunnemme hänet, joka on sanonut: "Minun on kosto, minä olen maksava, sanoo Herra", ja vielä: "Herra on tuomitseva kansansa." Pelottavaa on langeta elävän Jumalan käsiin. Mutta muistakaa entisiä päiviä, jolloin te tultuanne valaistuiksi kestitte monet kärsimysten kilvoitukset, kun te toisaalta olitte pilkan, ahdistusten ja julkisen häpeän alaisina, toisaalta taas jaoitte niiden osan, joiden kävi samalla tavalla. Sillä kahleitteni kanssa te olette kärsineet ja sietäneet ilolla omaisuutenne ryöstön tietäen, että teillä on taivaassa parempi omaisuus, joka pysyy. Älkää siis heittäkö pois luottamustanne, jonka palkka on suuri. Sillä tarvitsette kestävyyttä tehdäksenne Jumalan tahdon ja saadaksenne sen, mikä on luvattu. Sillä "vähän, aivan vähän aikaa vielä, niin hän, joka tuleva on, tulee eikä viivyttele, mutta vanhurskas on elävä uskosta, ja jos hän vetäytyy pois, minun sieluni ei mielly häneen." Mutta me emme ole niitä, jotka vetäytyvät pois kadotuksekseen, vaan niitä, jotka uskovat sielunsa pelastukseksi. Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, todiste tosiasioista, jotka eivät näy. Sillä sen kautta annettiin todistus vanhoille. Uskon kautta ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole tullut näkyvästä. Uskon kautta Aabel uhrasi Jumalalle paremman uhrin kuin Kain, ja sen kautta hän sai todistuksen, että hän oli vanhurskas, kun Jumala antoi todistuksen hänen uhrilahjoistaan, ja sen kautta hän vielä kuoltuaankin puhuu. Uskon kautta Haanok siirrettiin täältä näkemättä kuolemaa, "eikä häntä löydetty, koska Jumala oli siirtänyt hänet luokseen." Sillä ennen poissiirtämistään hän oli saanut todistuksen, että hän oli otollinen Jumalalle. Mutta ilman uskoa on mahdotonta olla otollinen, sillä sen, joka Jumalan luo tulee, täytyy uskoa, että hän on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät. Uskon kautta valmisti Nooa saatuaan ilmoituksen siitä, mikä ei vielä näkynyt, pyhässä pelossa arkin perhekuntansa pelastukseksi. Ja uskonsa kautta hän tuomitsi maailman, ja hänestä tuli vanhurskauden perillinen uskon mukaan. Uskon kautta Aabraham oli kuuliainen, kun hänet kutsuttiin lähtemään siihen paikkaan, jonka hän oli saava perinnöksi, ja hän lähti tietämättä, minne oli saapuva. Uskon kautta hän oli muukalaisena lupauksen maassa kuin vieraassa maassa asuen teltoissa, kuten Iisak ja Jaakob, jotka olivat saman lupauksen perillisiä. Sillä hän odotti sitä kaupunkia, jolla on perustukset ja jonka suunnittelija ja rakentaja on Jumala. Uskon kautta Saarakin sai voimaa siemenen perustamiseen, ja synnytti yli-ikäisenä, koska hän luotti lupauksen antajaan. Sen tähden syntyikin yhdestä miehestä, vieläpä kuoleutuneesta, niin suuri joukko, kuin on tähtiä taivaalla ja kuin hiekkaa meren rannalla, lukematon määrä. Uskossa nämä kaikki kuolivat eivätkä saavuttaneet luvattua, vaan he olivat nähneet sen kaukaa, siitä iloinneet ja tunnustaneet olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä. Sillä ne, jotka näin puhuvat, ilmaisevat etsivänsä isänmaata. Ja jos he olisivat tarkoittaneet sitä maata, josta olivat lähteneet, olisihan heillä ollut aikaa palata takaisin, mutta nytpä he pyrkivät parempaan, se on taivaalliseen. Sen tähden Jumala ei häpeä heitä, vaan sallii kutsua itseään heidän Jumalakseen, sillä hän on valmistanut heille kaupungin. Uskon kautta Aabraham uhrasi koetukselle pantuna Iisakin, uhrasi ainosyntyisen poikansa, hän, joka oli ottanut vastaan lupaukset ja jolle oli sanottu: "Iisakista on kutsuttava sinulle siemen", sillä hän päätteli, että Jumala on voimallinen herättämään kuolleistakin, minkä vertauskuvana hän saikin hänet takaisin. Uskon kautta Iisak antoi Jaakobille ja Eesaulle siunauksen, joka koski tulevia asioita. Uskon kautta Jaakob siunasi kuollessaan molemmat Joosefin pojat ja rukoili sauvansa päähän nojaten. Uskon kautta Joosef muistutti kuoleman lähestyessä Israelin lasten lähdöstä ja antoi määräyksen luistaan. Uskon kautta Mooseksen vanhemmat pitivät häntä heti hänen syntymänsä jälkeen piilossa kolme kuukautta, sillä he näkivät, että lapsi oli ihana, eivätkä he pelänneet kuninkaan käskyä. Uskon kautta Mooses kieltäytyi suureksi tultuaan siitä, että häntä kutsuttaisiin faraon tyttären pojaksi. Hän valitsi mieluummin vaivan kärsimisen yhdessä Jumalan kansan kanssa kuin saada synnistä lyhytaikaista nautintoa, katsoen Kristuksen pilkan suuremmaksi rikkaudeksi kuin Egyptin aarteet, sillä hän käänsi katseensa palkintoa kohden. Uskon kautta hän jätti Egyptin pelkäämättä kuninkaan vihaa, sillä koska hän ikään kuin näki hänet, joka on näkymätön, hän kesti. Uskon kautta hän pani toimeen pääsiäisen ja verensivelyn, ettei esikoisten surmaaja koskisi heihin. Uskon kautta he kulkivat Punaisen meren yli kuin kuivalla maalla, jota yrittäessään egyptiläiset hukkuivat. Uskon kautta Jerikon muurit kaatuivat, kun niiden ympäri oli kuljettu seitsemän päivää. Uskon kautta portto Raahab pelastui joutumasta tuhoon yhdessä epäuskoisten kanssa, kun oli rauha mielessään ottanut vakoojat luokseen. Ja mitä vielä sanoisin? Sillä minulta loppuisi aika, jos kertoisin Gideonista, Baarakista, ja myös Simsonista, Jeftasta, Daavidista ja Samuelista ja profeetoista, jotka uskon kautta kukistivat valtakuntia, pitivät vanhurskautta voimassa, saivat kokea lupausten toteutumista, tukkivat leijonien kidat, sammuttivat tulen voiman, pääsivät miekanteriä pakoon, voimistuivat heikkoudesta, tulivat voimakkaiksi sodassa, ajoivat pakoon muukalaisten sotajoukkoja. On ollut naisia, jotka ylösnousemuksen kautta saivat kuolleensa takaisin. Toisia kidutettiin, eivätkä he ottaneet vastaan vapautusta, että saisivat paremman ylösnousemuksen. Toiset taas saivat kokea pilkkaa ja ruoskimista, vieläpä kahleita ja vankeutta. Heitä kivitettiin, sahattiin rikki, kiusattiin ja surmattiin miekalla. He kiertelivät ympäri lampaannahoissa ja vuohennahoissa, puutteessa, ahdistettuina ja pahoinpideltyinä. – Maailma ei ollut heidän arvoisensa. – He harhailivat erämaissa, vuorilla, luolissa ja maakuopissa. Ja vaikka nämä kaikki uskon kautta olivat saaneet todistuksen, he eivät kuitenkaan saavuttaneet luvattua. Jumala on näet varannut meitä varten jotakin parempaa, ettei heitä ilman meitä tehtäisi täydellisiksi. Sen tähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa, silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjolla olevan ilon sijasta kärsi ristin häpeästä välittämättä, ja istuutui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle. Ajatelkaa häntä, joka on syntisiltä kärsinyt sellaista vastustusta itseään kohtaan, ettette väsyisi ja lannistuisi. Ette ole vielä verille asti tehneet vastarintaa taistellessanne syntiä vastaan, ja te olette unohtaneet kehotuksen, joka puhuu teille kuin lapsille: "Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta, äläkä lannistu, kun hän sinua nuhtelee, sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa, ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa hoivaansa." Kun te kärsitte kuritusta, Jumala kohtelee teitä kuin lapsia. Sillä mikä on sellainen lapsi, jota isä ei kurita? Mutta jos te olette ilman kuritusta, josta kaikki ovat osallisia, silloinhan te olette äpäriä ettekä lapsia. Ja vielä: meillä oli maalliset isämme kurittajina, ja heitä kavahdimme. Emmekö paljoa ennemmin olisi alamaisia henkien Isälle, että eläisimme? Sillä nuo kurittivat meitä vain muutamia päiviä varten oman ymmärryksensä mukaan, mutta tämä kurittaa meitä parhaaksemme, että tulisimme osallisiksi hänen pyhyydestään. Mikään kuritus ei sillä hetkellä tosin näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta myöhemmin se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän niille, jotka ovat harjoitetut sen kautta. Sen tähden: Ojentakaa hervonneet kätenne ja rauenneet polvenne ja tehkää polut suoriksi jaloillenne, ettei ontuvan jalka vääntyisi, vaan ennemmin parantuisi. Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä kukaan ei ole näkevä Herraa. Pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta, "ettei mikään katkeruuden juuri kasvaisi ja tekisi häiriötä", ja monet sen kautta tulisi saastutetuiksi, ja ettei kukaan olisi haureellinen tai epäpyhä niin kuin Eesau, joka yhdestä ateriasta myi esikoisuutensa. Sillä te tiedätte, että hänet myöhemmin hylättiin, kun hän tahtoi periä siunauksen. Sillä hän ei löytänyt sijaa peruutukselle, vaikka hän sitä kyynelin pyysi. Sillä ette ole tulleet sen vuoren luo, johon voi koskea ja joka palaa tulessa, ettekä synkeyden, ette pimeyden, ette myrskyn, ette torven kaiun ettekä sanojen äänen luo, joka puhui niin, että ne, jotka sen kuulivat, pyysivät, ettei heille enää puhuttaisi, sillä he eivät voineet kestää käskyä: "Koskettakoon vuorta vaikka vain eläinkin, se kivitettäköön tai ammuttakoon kuoliaaksi." Niin hirveä oli näky, että Mooses sanoi: "Olen pelästynyt ja vapisen." Sen sijaan olette tulleet Siionin vuoren luo ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin luo, ja kymmenien tuhansien enkelien luo, taivaissa kirjoitettujen esikoisten juhlajoukon ja seurakunnan luo, ja tuomarin luo, joka on kaikkien Jumala, ja täydellisiksi tulleitten vanhurskasten henkien luo, ja uuden liiton välimiehen, Jeesuksen, luo, ja vihmontaveren luo, joka puhuu parempaa kuin Aabelin veri. Katsokaa, ettette torju luotanne häntä, joka puhuu. Sillä jos nuo, jotka torjuivat luotaan hänet, joka puhui maan päällä, eivät päässeet pakoon, paljoa vähemmän me, jos käännymme pois hänestä, joka puhuu taivaista. Silloin hänen äänensä järisytti maata, mutta nyt hän on luvannut sanoen: "Vielä kerran minä järisytän en ainoastaan maata, vaan taivaankin." Mutta tuo "vielä kerran" osoittaa, että ne, jotka järkkyvät, koska ovat luotuja, tulevat muuttumaan, että ne, jotka eivät järky, pysyisivät. Sen tähden, koska saamme järkkymättömän valtakunnan, omistakaamme armo ja siten palvelkaamme Jumalaa hänelle mieliksi, pyhällä arkuudella ja kunnioituksella, sillä meidän Jumalamme on kuluttava tuli. Pysyköön veljesrakkaus. Älkää unohtako vieraanvaraisuutta, sillä sitä osoittamalla eräät ovat tietämättään saaneet pitää enkeleitä vierainaan. Muistakaa vankeja, niin kuin olisitte itsekin heidän kanssaan vangittuina. Muistakaa pahoinpideltyjä, sillä onhan teillä itsellännekin ruumis. Avioliitto pidettäköön kunniassa kaikkien kesken, ja aviovuode saastuttamattomana, sillä huorintekijät ja avionrikkojat Jumala tuomitsee. Älkää olko vaelluksessanne ahneita. Tyytykää siihen, mitä teillä on, sillä hän on itse sanonut: "En sinua hylkää enkä sinua jätä", niin että turvallisin mielin sanomme: "Herra on minun auttajani. En pelkää. Mitä ihminen voi minulle tehdä?" Muistakaa johtajianne, jotka ovat puhuneet teille Jumalan sanaa. Katsokaa, kuinka heidän vaelluksensa on päättynyt, ja seuratkaa heidän uskoaan. Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Älkää antako monenlaisten ja vieraiden oppien itseänne eksyttää, sillä on hyvä, että sydän saa vahvistusta armosta eikä ruuista. Ne, jotka niissä vaeltavat, eivät ole niistä mitään hyötyneet. Meillä on uhrialttari, josta majassa palvelevilla ei ole valta syödä. Sillä niiden eläinten ruumiit, joiden veren ylipappi syntien sovitukseksi kantaa kaikkeinpyhimpään, poltetaan leirin ulkopuolella. Sen tähden myös Jeesus, pyhittääkseen kansan omalla verellään, kärsi portin ulkopuolella. Menkäämme siis hänen luokseen "leirin ulkopuolelle", hänen pilkkaansa kantaen, sillä meillä ei ole täällä pysyvää kaupunkia, vaan etsimme tulevaa. Uhratkaamme siis hänen kauttaan Jumalalle aina kiitosuhria, se on: niiden huulten hedelmää, jotka tunnustavat hänen nimeään. Mutta älkää unohtako tehdä hyvää ja jakaa omastanne, sillä sellaisiin uhreihin Jumala mieltyy. Olkaa kuuliaisia johtajillenne ja tottelevaisia, sillä he valvovat teidän sielujanne niin kuin ne, joiden on tehtävä tili, että he voisivat tehdä sitä ilolla eikä huokaillen, sillä se ei ole teille hyödyllistä. Rukoilkaa meidän edestämme, sillä olemme varmoja siitä, että meillä on hyvä omatunto ja tahdomme kaikessa vaeltaa oikein. Vielä hartaammin kehotan teitä näin tekemään, että minut sitä pikemmin annettaisiin teille takaisin. Mutta rauhan Jumala, joka on kuolleista nostanut hänet, joka iankaikkisen liiton veren kautta on suuri lammasten paimen, meidän Herramme Jeesuksen, hän tehköön teidät kykeneviksi kaikessa hyvässä teossa tekemään hänen tahtonsa ja vaikuttakoon teissä sen, mikä on hänelle otollista, Jeesuksen Kristuksen kautta. Hänelle kunnia iäisyyksien iäisyyksiin! Aamen. Pyydän teitä, veljet: kestäkää tämä kehotuksen sana. Sillä lyhyesti olen teille kirjoittanut. Tietäkää, että veljemme Timoteus on päästetty vapaaksi. Jos hän pian tulee, näen hänen kanssaan teidät. Tervehdys kaikille johtajillenne ja kaikille pyhille. Teitä tervehtivät ne, jotka ovat Italiasta. Armo olkoon teidän kaikkien kanssa. Aamen. Jaakob, Jumalan ja Herran Jeesuksen Kristuksen palvelija, lähettää tervehdyksen kahdelletoista hajalla asuvalle sukukunnalle. Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona, kun joudutte monenlaisiin kiusauksiin, tietäen, että teidän uskonne koetuksenkestävyys saa aikaan kärsivällisyyttä. Kärsivällisyys tuottakoon täydellisen teon, että olisitte täydelliset ja eheät eikä teiltä puuttuisi mitään. Mutta jos joltakulta teistä puuttuu viisautta, anokoon sitä Jumalalta, joka antaa kaikille auliisti ja syyttelemättä, ja se hänelle annetaan. Mutta anokoon uskossa lainkaan epäilemättä. Sillä joka epäilee, on meren tyrskyn kaltainen, jota tuuli ajaa ja heittelee. Älköön sellainen ihminen odottako Herralta mitään saavansa, kaksiselitteinen mies, horjuva kaikilla teillään. Alhainen veli kerskatkoon ylhäisyydestään, mutta rikas alhaisuudestaan, sillä hän katoaa kuin ruohon kukka. Aurinko nousee helteineen ja kuivaa ruohon, sen kukka varisee, ja sen muodon kauneus häviää. Samoin rikaskin lakastuu matkoillaan. Autuas se mies, joka kiusauksen kestää. Sillä kun hänet on koeteltu, hän saa elämän kruunun, jonka Herra on luvannut niille, jotka häntä rakastavat! Älköön kukaan kiusauksessa ollessaan sanoko: "Jumala minua kiusaa", sillä Jumala ei voi kiusata pahaan eikä hän kiusaa ketään. Vaan jokaista kiusaa hänen oma himonsa, joka vetää ja houkuttelee häntä. Kun sitten himo on tullut raskaaksi, se synnyttää synnin, mutta kun synti on täytetty, se synnyttää kuoleman. Älkää eksykö, rakkaat veljeni. Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja on ylhäältä, valkeuksien Isältä, jonka luona ei ole muutosta tai vaihtelun varjoa. Tahtonsa mukaan hän synnytti meidät totuuden sanalla, että olisimme hänen luotujensa ensi hedelmä. Niinpä, rakkaat veljeni, olkoon jokainen ihminen nopea kuulemaan, hidas puhumaan, hidas vihaan, sillä miehen viha ei tee vanhurskautta Jumalan edessä. Sen tähden pankaa pois kaikki saastaisuus ja kaikki pahan runsaus ja ottakaa hiljaisuudella vastaan sana, joka on teihin istutettu ja joka voi teidän sielunne pelastaa. Mutta olkaa sanan tekijöitä, eikä vain sen kuulijoita pettäen itsenne. Sillä jos joku on sanan kuulija eikä sen tekijä, hän on miehen kaltainen, joka katselee kuvastimesta luonnollisia kasvojaan. Hän katselee itseään, lähtee pois ja unohtaa heti, millainen oli. Mutta se, joka katsoo täydelliseen lakiin, vapauden lakiin, ja pysyy siinä, eikä ole muistamaton kuulija, vaan todellinen tekijä, on oleva autuas tekemisessään. Jos joku luulee palvelevansa Jumalaa, mutta ei hillitse kieltään, vaan pettää sydämensä, hänen jumalanpalvelemisensa on turhaa. Puhdasta ja tahratonta jumalanpalvelusta Jumalan ja Isän edessä on käydä katsomassa orpoja ja leskiä heidän ahdistuksessaan ja varjella itsensä maailman saastutukselta. Veljeni, älköön uskonne kirkkauden Herraamme, Jeesukseen Kristukseen, olko henkilöön katsovaa. Sillä jos kokoukseenne tulee mies, kultasormus sormessa ja loistavassa puvussa, ja tulee myös köyhä ryysyissä, ja te katsotte loistavapukuisen puoleen ja sanotte: "Istu sinä tähän mukavasti", ja köyhälle sanotte: "Seiso sinä tuossa", tai: "Istu tähän alas jalkajakkarani viereen", niin ettekö ole joutuneet ristiriitaan itsenne kanssa, ja eikö teistä ole tullut väärämielisiä tuomareita? Kuulkaa, rakkaat veljeni. Eikö Jumala ole valinnut tämän maailman köyhiä olemaan rikkaita uskossa ja valtakunnan perillisiä, jonka hän on luvannut niille, jotka häntä rakastavat? Mutta te olette häväisseet köyhän. Eivätkö juuri rikkaat teitä sorra, ja eivätkö juuri he vedä teitä tuomioistuinten eteen? Eivätkö juuri he pilkkaa sitä hyvää nimeä, joka on lausuttu teidän ylitsenne? Vaan jos täytätte kuninkaallisen lain Raamatun mukaan: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi", teette hyvin. Jos taas henkilöön katsotte, teette syntiä, ja laki osoittaa teidät lainrikkojiksi. Sillä se, joka pitää koko lain, mutta rikkoo yhtä kohtaa vastaan, on syypää kaikissa kohdin. Sillä hän, joka on sanonut: "Älä tee huorin", on myös sanonut: "Älä tapa". Jos et teekään huorin, mutta tapat, olet lainrikkoja. Puhukaa niin ja tehkää niin kuin ne, jotka vapauden laki on tuomitseva. Sillä tuomio on armoton sille, joka ei ole laupeutta tehnyt, mutta laupeus kerskaa tuomiota vastaan. Mitä hyötyä, veljeni, siitä on, jos joku sanoo itsellään olevan uskon, mutta hänellä ei ole tekoja? Eihän sellainen usko häntä pelasta? Jos veli tai sisar on vähissä vaatteissa ja jokapäiväistä ravintoa vailla ja joku teistä sanoo heille: "Menkää rauhassa, lämmitelkää ja ravitkaa itsenne", mutta ette anna heille ruumiin tarpeita, mitä se hyödyttää? Samoin uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut. Joku ehkä sanoo: "Sinulla on usko, ja minulla on teot." Näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, niin minä teoistani näytän sinulle uskon. Sinä uskot, että Jumala on yksi. Siinä teet oikein. Riivaajatkin sen uskovat ja vapisevat. Mutta tahdotko tietää, sinä turha ihminen, että usko ilman tekoja on kuollut? Eikö Aabrahamia, meidän isäämme, julistettu vanhurskaaksi teoista, kun hän vei poikansa Iisakin uhrialttarille? Sinä näet, että usko vaikutti hänen tekojensa mukana, ja teoista usko tuli täydelliseksi, ja täyttyi Raamattu, joka sanoo: "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi", ja häntä sanottiin Jumalan ystäväksi. Näette siis, että ihminen julistetaan vanhurskaaksi teoista eikä ainoastaan uskosta. Eikö samoin myös portto Raahabia luettu vanhurskaaksi teoista, kun hän otti lähettiläät luokseen ja päästi heidät toista tietä pois? Sillä niin kuin ruumis ilman henkeä on kuollut, samoin usko ilman tekoja on kuollut. Veljeni, älkööt monet tulko opettajiksi, sillä tiedätte, että saamme sitä kovemman tuomion. Sillä monessa kohden kaikki hairahdumme. Jos joku ei hairahdu puheessa, hän on täydellinen mies ja kykenee hallitsemaan myös koko ruumiinsa. Katso, panemme suitset hevosille suihin, että ne meitä tottelisivat, ja voimme ohjata niiden koko ruumiin. Katso, laivojakin, vaikka ovat niin suuria ja kovien tuulten kuljetettavia, ohjataan pienellä peräsimellä, minne vain perämies tahtoo. Samoin kielikin on pieni jäsen ja kerskuu suurista asioista. Katso, miten suuren metsän pieni tuli sytyttää! Myös kieli on tuli, se on vääryyden maailma. Kieli on meidän jäsenistämme se, joka tahraa koko ruumiin, sytyttää tuleen elämän pyörän itse syttyen helvetistä. Sillä kaiken luonnon, sekä petojen että lintujen, sekä matelijoiden että merieläinten luonnon, voi ihmisluonto kesyttää ja onkin kesyttänyt. Mutta kieltä kukaan ihminen ei voi kesyttää. Se on levoton ja paha, täynnä kuolettavaa myrkkyä. Sillä kiitämme Jumalaa ja Isää, ja sillä me kiroamme ihmisiä, Jumalan kaltaisiksi luotuja. Samasta suusta lähtee kiitos ja kirous. Näin ei saa olla, veljeni. Pulppuaako lähde samasta silmästä makeaa ja karvasta vettä? Eihän, veljeni, viikunapuu voi tuottaa oliiveja eikä viiniköynnös viikunoita? Samoin myöskään suolainen lähde ei voi antaa makeaa vettä. Kuka on viisas ja ymmärtäväinen teidän joukossanne? Tuokoon näkyviin tekonsa hyvällä vaelluksellaan viisauden sävyisyydessä. Mutta jos teillä on katkera kiivaus ja riitaisuus sydämessänne, älkää kerskuko älkääkä valehdelko totuutta vastaan. Se ei ole sitä viisautta, joka ylhäältä tulee, vaan se on maallista, sielullista, riivaajien viisautta. Sillä missä on kiivautta ja riitaa, siellä on epäjärjestystä ja kaikenlaista pahaa menoa. Mutta ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdasta, sitten rauhaisaa, lempeää, taipuisaa, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä, puolueetonta ja teeskentelemätöntä. Vanhurskauden hedelmä kylvetään rauhassa rauhan tekijöille. Mistä taistelut ja riidat tulevat keskuuteenne? Eivätkö himoistanne, jotka sotivat jäsenissänne? Himoitsette, eikä teillä kuitenkaan ole. Tapatte ja kiivailette, ettekä voi saavuttaa. Riitelette ja taistelette, mutta teillä ei ole, sen tähden ettette ano. Anotte, ettekä saa, sen tähden että anotte kelvottomasti kuluttaaksenne sen himoissanne. Te avionrikkojat, miehet ja naiset, ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan? Se, joka siis tahtoo olla maailman ystävä, asettuu Jumalan viholliseksi. Vai luuletteko, että Raamattu sanoo turhan päiten: Kateuteen asti hän halajaa henkeä, jonka hän on pannut asumaan meihin? Mutta hän antaa sitä suuremman armon. Sen tähden sanotaan: "Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon." Olkaa siis Jumalalle alamaisia, mutta vastustakaa perkelettä, niin hän teistä pakenee. Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä. Puhdistakaa kätenne, te syntiset, ja tehkää sydämenne puhtaiksi, te kaksiselitteiset. Tuntekaa kurjuutenne, murehtikaa ja itkekää. Naurunne muuttukoon murheeksi ja ilonne suruksi. Nöyrtykää Herran edessä, niin hän teidät korottaa. Älkää panetelko toisianne, veljet. Joka panettelee veljeään tai tuomitsee veljeään, se panettelee lakia ja tuomitsee lain. Mutta jos tuomitset lain, et ole lain noudattaja, vaan sen tuomari. Yksi on lainantaja, hän, joka voi pelastaa ja hukuttaa. Mutta mikä olet sinä, joka toista tuomitset? Kuulkaa nyt, te, jotka sanotte: "Tänään tai huomenna lähdemme siihen ja siihen kaupunkiin ja viivymme siellä vuoden ja teemme kauppaa ja saamme voittoa" – te, jotka ette tunne huomista, sillä mikä on teidän elämänne? Savu te olette, joka hetken näkyy, mutta sitten haihtuu – sen sijaan, että teidän tulisi sanoa: "Jos Herra tahtoo ja me elämme, teemme tämän tai tuon." Mutta nyt te kerskutte ylpeydessänne. Kaikki sellainen kerskuminen on pahaa. Sille, joka siis ymmärtää tehdä hyvää, eikä tee, se on synniksi. Mutta nyt, te rikkaat: itkekää ja vaikeroikaa teille tulevaa kurjuutta. Teidän rikkautenne on mädännyt, ja teidän vaatteenne ovat koinsyömiä. Kultanne ja hopeanne ovat ruostuneet, ja niiden ruoste on oleva todistuksena teitä vastaan ja syövä teidän lihanne kuin tuli. Te olette koonneet aarteita viimeisinä päivinä. Katso, työmiesten palkka, jonka te vainioittenne niittäjiltä olette pidättäneet, huutaa, ja leikkaajien valitukset ovat tulleet Herran Sebaotin korviin. Olette maan päällä herkutelleet ja eläneet ylellisesti, olette ruokkineet sydäntänne kuin teurastuspäivänä. Vanhurskaan te tuomitsitte ja tapoitte. Hän ei vastustanut teitä. Olkaa siis kärsivällisiä, veljet, Herran tulemukseen asti. Katso, viljelijä odottaa maan kallista hedelmää ja on kärsivällinen, kunnes maa saa varhaisen sateen ja myöhäissateen. Olkaa tekin kärsivällisiä, vahvistakaa sydämenne, sillä Herran tulo on lähellä. Älkää huokailko, veljet, toisianne vastaan, ettei teitä tuomittaisi. Katso, tuomari seisoo ovella. Ottakaa, veljet, pahan kestämisen ja kärsivällisyyden esikuvaksi profeetat, jotka ovat puhuneet Herran nimessä. Katso, ylistämme autuaiksi niitä, jotka ovat kestäneet. Jobin kärsivällisyyden te olette kuulleet, ja Herran lopun olette nähneet. Sillä Herra on hyvin laupias ja armollinen. Mutta ennen kaikkea, veljeni, älkää vannoko, älkää taivaan kautta älkääkä maan, älkää mitään muutakaan valaa, vaan "on" olkoon teillä "on", ja "ei" olkoon teillä "ei", ettette joutuisi tuomion alle. Jos joku teistä kärsii pahaa, rukoilkoon. Jos joku on iloisella mielellä, laulakoon kiitosta. Jos joku teistä sairastaa, kutsukoon luokseen seurakunnan vanhimmat, ja he rukoilkoot hänen edestään voidellen häntä öljyllä Herran nimessä. Ja uskon rukous pelastaa sairaan, ja Herra antaa hänen nousta jälleen. Jos hän on syntejä tehnyt, ne annetaan hänelle anteeksi. Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että parantuisitte. Paljon voi vanhurskaan toimellinen rukous. Elia oli ihminen, samojen kärsimysten alainen kuin mekin, ja hän rukoili rukoilemalla, ettei sataisi, eikä maan päällä satanut kolmeen vuoteen ja kuuteen kuukauteen. Ja hän rukoili uudestaan, ja taivas antoi sateen, ja maa tuotti hedelmänsä. Veljeni, jos joku teistä eksyy totuudesta ja hänet joku palauttaa, tietäkää, että se, joka palauttaa syntisen hänen eksymyksensä tieltä, pelastaa hänen sielunsa kuolemasta ja peittää syntien paljouden. Pietari, Jeesuksen Kristuksen apostoli, valituille muukalaisille, jotka asuvat hajallaan Pontossa, Galatiassa, Kappadokiassa, Aasian maakunnassa ja Bityniassa, ja jotka Isän Jumalan edeltämääräämisen mukaan ovat Hengen pyhityksessä valitut kuuliaisuuteen Jeesusta Kristusta kohtaan ja hänen verellään vihmottaviksi. Lisääntyköön teille armo ja rauha! Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä. Hän on suuren laupeutensa mukaan uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta, turmeltumattomaan, saastumattomaan ja katoamattomaan perintöön. Se on taivaissa säilytettynä teitä varten, jotka Jumalan voimasta uskon kautta varjellutte pelastukseen, joka on valmiina ilmoitettavaksi viimeisenä aikana. Siitä [te] riemuitsette, vaikka nyt, jos se on tarpeen, kärsittekin vähän aikaa murhetta monenlaisissa kiusauksissa, että teidän uskonne koetuksenkestävyys havaittaisiin paljoa kallisarvoisemmaksi kuin katoava kulta, joka kuitenkin tulessa koetellaan, ja koituisi kiitokseksi, ylistykseksi ja kunniaksi Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä. Häntä [te] rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen [te] uskotte, vaikka ette häntä nyt näe, ja riemuitsette sanomattomalla ja kirkastuneella ilolla, sillä [te] saavutatte uskonne päämäärän, sielujen pelastuksen. Tätä pelastusta ovat etsineet ja tutkineet profeetat, jotka ovat profetoineet teille tulevasta armosta, ovat tutkineet, mihin tai millaiseen aikaan heissä oleva Kristuksen Henki osoitti todistaessaan edeltäpäin Kristusta kohtaavista kärsimyksistä ja niiden jälkeen tulevasta kunniasta. Heille, koska he eivät palvelleet itseään, vaan meitä, ilmoitettiin se, mikä on nyt teille julistettu niiden kautta, jotka taivaasta lähetetyssä Pyhässä Hengessä ovat teille evankeliumia julistaneet. Sitä enkelitkin haluavat kumartua katsomaan. Vyöttäkää sen tähden mielenne lanteet ja olkaa raittiit. Pankaa täysi toivonne siihen armoon, joka tuodaan teille Jeesuksen Kristuksen ilmestymisessä. Niin kuin kuuliaisten lasten tulee, älkää mukautuko niiden himojen mukaan, joissa elitte ennen tietämättömyydessänne, vaan sen Pyhän mukaan, joka on teidät kutsunut. Olkaa tekin kaikessa vaelluksessanne pyhiä. Sillä kirjoitettu on: "Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä." Ja jos Isänänne huudatte avuksi häntä, joka tuomitsee henkilöön katsomatta jokaisen hänen tekonsa mukaan, niin vaeltakaa pelossa tämä muukalaisuutenne aika. Tietäkää, ettette ole millään katoavalla, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne, vaan Kristuksen kalliilla verellä, niin kuin virheettömän ja tahrattoman karitsan. Hänet oli tosin edeltä tiedetty jo ennen maailman perustamista, mutta vasta viimeisinä aikoina hänet on ilmoitettu teitä varten, jotka uskotte hänen kauttaan Jumalaan, joka herätti hänet kuolleista ja antoi hänelle kirkkauden, niin että uskonne on myös toivo Jumalaan. Puhdistakaa sielunne totuuden kuuliaisuudessa vilpittömään veljesrakkauteen ja rakastakaa toisianne hartaasti puhtaasta sydämestä, te, jotka olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja iäti pysyvän sanan kautta. Sillä: "kaikki liha on kuin ruoho, ja kaikki ihmiskunnia kuin ruohon kukka. Ruoho kuivuu, ja sen kukka varisee, mutta Herran sana pysyy iankaikkisesti." Tämä on se sana, joka on teille ilosanomana julistettu. Pankaa siis pois kaikki pahuus ja kaikki vilppi, teeskentely ja kateus sekä kaikki panettelu, ja halutkaa kuin vastasyntyneet lapset sanan väärentämätöntä maitoa, jotta siitä kasvaisitte, jos "olette maistaneet, että Herra on hyvä". Tulkaa hänen luokseen, elävän kiven luo, jonka ihmiset tosin ovat hylänneet, mutta joka on Jumalan edessä valittu, kallis, ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi rakennukseksi, pyhäksi papistoksi uhraamaan hengellisiä uhreja, jotka Jeesuksen Kristuksen kautta ovat Jumalalle mieluisia. Sillä Raamatussa sanotaan: "Katso, minä lasken Siioniin valitun, kallisarvoisen kulmakiven. Se, joka häneen uskoo, ei joudu häpeään." Teille siis, jotka uskotte, se on kallis, mutta niille, jotka eivät usko, "se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi" ja "kompastuskiveksi ja loukkauskallioksi." He kompastuvat sanaan, koska eivät tottele sitä. Siihen heidät on pantukin. Mutta te olette "valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä kansa ja omaisuuskansa julistaaksenne sen suuria tekoja", joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa; te, jotka ennen "ette olleet kansa", mutta nyt olette "Jumalan kansa", jotka ennen "ette olleet armahdettuja", mutta nyt "olette armahdetut." Rakkaani, kuin vieraita ja muukalaisia minä kehotan teitä pidättymään lihallisista himoista, jotka sotivat sielua vastaan, ja vaeltamaan oikein pakanoiden keskuudessa, että he siitä, mistä he parjaavat teitä kuin pahantekijöitä, teidän hyvien tekojenne tähden niitä katsellessaan, ylistäisivät Jumalaa tilinteon päivänä. Olkaa siis alamaisia kaikelle inhimilliselle järjestykselle Herran tähden, sekä kuninkaalle, joka on ylin, että käskynhaltijoille, jotka hän on lähettänyt pahaa tekeville rangaistukseksi, mutta hyvää tekeville kiitokseksi, koskapa näin on Jumalan tahto, että hyvää tekemällä vaiennatte typerien ihmisten tietämättömyyden – niin kuin vapaat, ei niin kuin ne, joilla vapaus on pahuuden verhona, vaan niin kuin Jumalan orjat. Kunnioittakaa kaikkia, rakastakaa veljiä, pelätkää Jumalaa, kunnioittakaa kuningasta. Palvelijat, olkaa kaikella pelolla isännillenne alamaisia, ei ainoastaan hyville ja lempeille, vaan tylyillekin. Sillä on armoa, että joku omantunnon tähden Jumalan edessä kestää vaivoja syyttömästi kärsien. Sillä mitä kiitettävää siinä on, jos olette kärsivällisiä silloin, kun teitä ruoskitaan syntienne tähden? Mutta jos olette kärsivällisiä, kun hyvien tekojenne tähden kärsitte, se on armoa Jumalan edessä. Sillä siihen [te] olette kutsutut, koska Kristuskin kärsi meidän puolestamme jättäen meille esikuvan, jotta noudattaisitte hänen jälkiään, joka "ei syntiä tehnyt ja jonka suusta ei petosta löytynyt", joka häntä herjattaessa ei herjannut takaisin, joka kärsiessään ei uhannut, vaan jätti asiansa sen haltuun, joka tuomitsee vanhurskaasti, joka "itse kantoi syntimme" ruumiissaan ristinpuulle, jotta me synneistä pois kuolleina eläisimme vanhurskaudelle. Hänen "haavojensa kautta [te] olette parannetut." Sillä [te] olitte "eksyksissä kuin lampaat", mutta nyt olette palanneet sielujenne paimenen ja kaitsijan luo. Samoin, vaimot, olkaa alamaisia omille miehillenne, että nekin, jotka ehkä eivät ole kuuliaisia sanalle, vaimojen vaelluksen kautta ilman sanojakin voitettaisiin, kun he katselevat, kuinka te vaellatte puhtaina ja pelossa. Älköön kaunistuksenne olko ulkonaista: ei hiusten palmikointia, kultakorujen kantamista tai hienoihin vaatteisiin pukeutumista, vaan se olkoon salassa oleva sydämen ihminen, hiljaisen ja rauhaisan hengen katoamattomuudessa. Tämä on Jumalan silmissä kallis. Sillä näin myös ennen pyhät vaimot, jotka panivat toivonsa Jumalaan, kaunistivat itsensä ja olivat omille miehilleen alamaisia. Niinpä Saara oli kuuliainen Aabrahamille kutsuen häntä herraksi. Hänen lapsikseen olette tulleet, kun teette sitä, mikä on hyvää, ettekä anna minkään kauhistavan pelästyttää itseänne. Samoin, miehet, eläkää viisaasti kukin vaimonne kanssa, kuin heikomman astian kanssa, ja osoittakaa heille kunnioitusta, koska he ovat kanssanne elämän armon perillisiä, etteivät rukouksenne estyisi. Lopuksi: olkaa kaikki yksimielisiä, helläsydämisiä, veljiä rakastavia, armahtavia, ystävällisiä. Älkää kostako pahaa pahalla, älkää herjausta herjauksella, vaan sitä vastoin siunatkaa, sillä siihen olette kutsutut, että perisitte siunauksen. Sillä: "joka haluaa rakastaa elämää ja nähdä hyviä päiviä, varjelkoon kielensä pahasta ja huulensa puhumasta vilppiä, kääntyköön pois pahasta ja tehköön hyvää, etsiköön rauhaa ja pyrkiköön siihen. Sillä Herran silmät ovat vanhurskaihin päin ja hänen korvansa heidän rukouksiinsa, mutta Herran kasvot ovat pahantekijöitä vastaan." Ja kuka voi teitä vahingoittaa, jos olette hyvän seuraajia? Vaan vaikka kärsisittekin vanhurskauden tähden, olette autuaita. "Mutta älkää antako heidän pelkonsa pelästyttää itseänne älkääkä hämmentykö", vaan pyhittäkää Herra Jumala sydämissänne ja olkaa aina valmiit vastaamaan lempeydellä ja pelolla jokaiselle, joka pyytää teiltä selkoa toivosta, joka teissä on, pitäen hyvän omantunnon, että ne, jotka parjaavat teidän hyvää vaellustanne Kristuksessa, joutuisivat häpeään siinä, mistä he teitä panettelevat. Sillä parempi on hyvää tehden kärsiä, jos se on Jumalan tahto, kuin pahaa tehden. Sillä myös Kristus kärsi kerran syntien tähden, vanhurskas väärien puolesta johdattaakseen meidät Jumalan luo. Hänet tosin kuoletettiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä, jossa hän myös meni pois ja saarnasi vankeudessa oleville hengille, jotka muinoin eivät olleet kuuliaisia, kun Jumalan pitkämielisyys odotti Nooan päivinä, silloin kun valmistettiin arkkia, jossa vain jotkut, se on kahdeksan sielua, pelastuivat veden kautta. Tämän vertauskuvan mukaan vesi pelastaa meidätkin nyt kasteena – joka ei ole lian poistamista ruumiista, vaan hyvän omantunnon liitto Jumalan kanssa – Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta, hänen, joka on mennyt taivaaseen ja on Jumalan oikealla puolella. Hänen alleen on alistettu enkelit, vallat ja voimat. Koska siis Kristus on kärsinyt edestämme lihassa, niin ottakaa tekin aseeksenne sama mieli – sillä joka lihassa kärsii, se lakkaa synnistä – ettette enää eläisi tätä lihassa vielä elettävää aikaa ihmisten himojen, vaan Jumalan tahdon mukaan. Riittäähän meille, että menneen elämän ajan olette täyttäneet pakanoiden tahtoa vaeltaessanne siveettömyydessä, himoissa, juoppoudessa, ylensyömisissä, juomingeissa ja kauheassa epäjumalien palvelemisessa. Sen tähden he pitävät outona, ettette juokse heidän kanssaan samaan riettauden virtaan, ja herjaavat. Mutta he tulevat tekemään tilin hänelle, joka on valmis tuomitsemaan elävät ja kuolleet. Sillä sitä varten kuolleillekin on julistettu evankeliumi, että he tosin olisivat tuomitut lihassa ihmisten tavalla, mutta että heillä olisi hengessä elämä, kuten Jumala elää. Mutta kaiken loppu on lähellä. Sen tähden olkaa maltillisia ja raittiita rukoilemaan. Ennen kaikkea olkoon teidän rakkautenne toisianne kohtaan harras, sillä "rakkaus peittää syntien paljouden". Olkaa vieraanvaraisia toisianne kohtaan nurisematta. Palvelkaa toisianne, kukin sillä armolahjalla, minkä on saanut, Jumalan monenlaisen armon hyvinä huoneenhaltijoina. Jos joku puhuu, puhukoon kuin Jumalan sanoja. Jos joku palvelee, palvelkoon sen voiman mukaan, minkä Jumala antaa, että Jumala tulisi kaikessa kirkastetuksi Jeesuksen Kristuksen kautta. Hänen on kunnia ja valta iäisyyksien iäisyyksiin. Aamen. Rakkaani, älkää pitäkö outona sitä hellettä, jossa olette ja joka on teille koetukseksi, ikään kuin teille tapahtuisi jotain outoa, vaan iloitkaa, sitä myöten kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä, että te myös iloitsisitte riemuiten hänen kirkkautensa ilmestyessä. Jos teitä solvataan Kristuksen nimen tähden, olette autuaita, sillä kirkkauden ja Jumalan Henki lepää päällänne. Tosin hän tulee noissa pilkatuksi, mutta teissä kirkastetuksi. Älköön näet kukaan teistä kärsikö murhaajana, varkaana, pahantekijänä tai sen tähden, että sekaantuu toisen virkaan. Mutta jos hän kärsii kristittynä, älköön hävetkö, vaan ylistäköön siinä osassaan Jumalaa. Sillä aika on tuomion alkaa Jumalan huoneesta. Mutta jos se alkaa ensiksi meistä, mikä on niiden loppu, jotka eivät ole kuuliaisia Jumalan evankeliumille? Ja "jos vanhurskas vaivoin pelastuu, mihin joutuukaan jumalaton ja syntinen?" Sen tähden, uskokoot myös ne, jotka Jumalan tahdon mukaan kärsivät, sielunsa uskolliselle Luojalle, tehden sitä, mikä on hyvää. Vanhimpia teidän joukossanne siis kehotan, minä, joka myös olen vanhin ja Kristuksen kärsimysten todistaja ja myös osallinen siihen tulevaan kirkkauteen, joka on ilmestyvä: kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa, ei pakosta, vaan vapaaehtoisesti, ei häpeällisen voiton tähden, vaan sydämen halusta, ei herroina halliten niitä, jotka ovat teidän osallenne tulleet, vaan ollen laumalle esikuvina, niin Ylipaimenen ilmestyessä saatte kirkkauden kuihtumattoman seppeleen. Samoin te, nuoremmat, olkaa vanhimmille alamaisia ja olkaa kaikki toinen toisellenne alamaisia, pukeutukaa keskinäiseen nöyryyteen, sillä "Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon." Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, että hän ajallaan teidät korottaisi, ja: "heittäkää kaikki murheenne hänen päälleen, sillä hän pitää teistä huolen". Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri kuin karjuva leijona etsien, kenet nielisi. Vastustakaa häntä lujina uskossa, tietäen, että samat kärsimykset täytyy teidän veljiennekin maailmassa kestää. Mutta kaiken armon Jumala, joka on kutsunut meidät iankaikkiseen kirkkauteensa Kristuksessa Jeesuksessa, vähän aikaa kärsittyänne hän on teitä valmistava, teitä tukeva, vahvistava ja lujittava. Hänen olkoon kunnia ja valta iäisyyksien iäisyyksiin! Aamen. Silaksen, uskollisen veljen, kautta jona häntä pidän, olen kirjoittanut lyhyesti teille, kehottaen teitä ja vakuuttaen, että armo, jossa olette, on Jumalan todellinen armo. Tervehdyksen lähettää teille Babylonissa oleva seurakunta, valittu niin kuin tekin, ja poikani Markus. Tervehtikää toisianne rakkauden suudelmalla. Rauha teille kaikille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa olette! Aamen. Simon Pietari, Jeesuksen Kristuksen orja ja apostoli, niille, jotka ovat saaneet yhtä kalliin uskon kuin mekin Jumalamme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen vanhurskaudessa. Armo ja rauha lisääntyköön teille Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen tuntemisessa! Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mitä elämään ja jumalanpelkoon tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään, joiden kautta hän on lahjoittanut meille mitä suurimmat ja kalliit lupaukset, että niiden kautta olisitte jumalallisesta luonnosta osallisia paeten pois maailmassa olevasta turmeluksesta, joka vallitsee himojen tähden. Niin pyrkikää sen tähden kaikella ahkeruudella osoittamaan uskossanne avuja, avuissa tietoa, tiedossa itsehillintää, itsehillinnässä kärsivällisyyttä, kärsivällisyydessä jumalanpelkoa, jumalanpelossa veljellistä rakkautta ja veljellisessä rakkaudessa yhteistä rakkautta. Sillä jos teillä on nämä ja ne yhä enenevät, ne eivät salli teidän olla toimettomia eivätkä hedelmättömiä Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa. Se, jolla sitä vastoin niitä ei ole, on sokea, likinäköinen, ja on unohtanut puhdistuneensa entisistä synneistään. Pyrkikää sen tähden, veljet, sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi. Jos näet sen teette, ette koskaan lankea, sillä näin teille runsain määrin tarjotaan pääsy Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen iankaikkiseen valtakuntaan. Sen tähden aina muistutan teitä tästä, vaikka sen tiedättekin ja olette vahvistettuja totuudessa, joka teillä on. Ja pidän oikeana, niin kauan kuin olen tässä majassa, näin muistuttamalla saada teidät täysin hereille. Sillä tiedän, että majani paneminen pois tapahtuu nopeasti, niin kuin myös meidän Herramme Jeesus Kristus sanoi minulle selvästi. Mutta ahkeroin, että te minun lähtöni jälkeenkin aina voisitte tämän muistaa. Sillä me emme seuranneet viekkaasti sommiteltuja taruja tehdessämme teille tiettäväksi Herramme Jeesuksen Kristuksen voimaa ja tulemista, vaan olimme hänen valtasuuruutensa silminnäkijöitä. Sillä hän sai Isältä Jumalalta kunnian ja kirkkauden, kun tältä majesteettiselta kirkkaudelta tuli hänelle tämä ääni: "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt." Ja tämän äänen me kuulimme tulevan taivaasta ollessamme hänen kanssaan pyhällä vuorella. Meillä on [sitä] lujempi profeetallinen sana, ja teette hyvin, jos otatte siitä vaarin, kuin pimeässä paikassa loistavasta lampusta, kunnes päivä valkenee ja aamutähti nousee. Sydämissänne tietäkää ennen kaikkea, ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä, sillä mitään profetiaa ei ole koskaan tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta. Mutta myös vääriä profeettoja oli kansan seassa, niin kuin teidänkin keskuudessanne on oleva valheenopettajia, jotka tuovat salaa sisään turmiollisia harhaoppeja, kieltävätpä Herrankin, joka on heidät ostanut, ja tuottavat itselleen äkillisen perikadon. Moni on seuraava heidän turmiollisia teitään, ja heidän tähtensä totuuden tie tulee häväistyksi. Ahneudessaan he valheellisilla sanoilla kiskovat teistä hyötyä, mutta jo ikiajoista heidän tuomionsa valvoo eikä heidän perikatonsa torku. Sillä Jumala ei säästänyt enkeleitä, jotka olivat tehneet syntiä, vaan syöksi heidät pimeyden kahleissa helvettiin ja hylkäsi heidät tuomiota varten säilytettäviksi. Hän ei säästänyt muinaista maailmaa, vaikka varjelikin kahdeksantena Nooan, vanhurskauden saarnaajan, ja antoi vedenpaisumuksen tulla jumalattomien maailman päälle. Hän poltti poroksi Sodoman ja Gomorran kaupungit ja tuomitsi ne hävitettäviksi asettaen ne varoitukseksi niille, jotka vastedes elävät jumalattomasti. Kuitenkin hän pelasti vanhurskaan Lootin, jota vaivasi riettaiden elämä haureudessa. Sillä asuessaan heidän keskuudessaan tämä vanhurskas mies kärsi tuskaa vanhurskaassa sielussaan heidän pahojen tekojensa tähden, joita hän näki ja kuuli joka päivä. Herra tietää pelastaa jumaliset koetuksista, mutta säilyttää tuomiopäivään rangaistuksen alaisina väärät, ja varsinkin ne, jotka lihan mukaan vaeltavat saastaisissa himoissa ja halveksivat herruutta. Nuo uhkarohkeat ja itserakkaat eivät pelkää pilkata mahtavia henkiä, vaikka enkelitkään, jotka ovat väkevyydeltään ja voimaltaan suuremmat, eivät lausu heitä vastaan herjaavaa tuomiota Herran edessä. Mutta niin kuin järjettömät, luonnostaan pyydystettäviksi ja häviämään syntyneet eläimet, nämäkin herjatessaan sitä, mitä eivät tunne, tuhoutuvat omaan turmelukseensa ja saavat vääryyden palkan. He pitävät nautintonaan herkutella päivällä. He ovat tahra- ja häpeäpilkkuja herkutellen petoksillaan pidoissa kanssanne. Heidän silmänsä ovat täynnä haureutta eivätkä saa kyllikseen synnistä. He viettelevät horjuvia sieluja, heillä on ahneuteen harjaantunut sydän. He ovat kirouksen lapsia. Hylätessään suoran tien he ovat eksyneet ja seuranneet Bileamin, Beorin pojan, tietä, hänen, joka rakasti vääryyden palkkaa, mutta sai pahasta teostaan ojennuksen: mykkä juhta puhui ihmisen äänellä ja esti profeetan mielettömyyden. Sellaiset ovat vedettömiä lähteitä ja myrskytuulen ajamia pilviä, joille on varattu pimeyden synkeys iankaikkisesti. Sillä he puhuvat mahtailevia turhuuden sanoja ja viettelevät lihan himoissa haureuksilla niitä, jotka tuskin ovat päässeet eksyksissä vaeltavia pakoon. He lupaavat heille vapautta, vaikka itse ovat turmeluksen orjia. Sillä kenen voittama joku on, sen orja hän on. Sillä jos he Herran ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa ovat päässeetkin maailman saastutuksia pakoon, mutta niihin taas kietoutuneina tulevat voitetuiksi, niin viimeinen on tullut heille ensimmäistä pahemmaksi. Parempi olisi ollut heille, etteivät olisi tulleet tuntemaan vanhurskauden tietä, kuin että sen tunnettuaan kääntyvät pois heille annetusta pyhästä käskystä. Heille on tapahtunut, mitä tosi sananlasku sanoo: "Koira palaa oksennukselleen", ja: "Pesty sika rypee rapakossa." Tämä on jo toinen kirje, jonka kirjoitan teille, rakkaani, ja näissä molemmissa muistuttamalla herätän teidän puhdasta mieltänne, että muistaisitte niitä sanoja, joita pyhät profeetat ovat ennen puhuneet, ja Herran ja Vapahtajan käskyä, jonka olette meiltä, apostoleiltanne, saaneet. Ennen kaikkea tietäkää, että viimeisinä päivinä tulee pilkkaajia, jotka vaeltavat omien himojensa mukaan ja sanovat: "Missä on lupaus hänen tulostaan? Sillä onhan siitä asti, kun isät nukkuivat pois, kaikki pysynyt, niin kuin se on ollut luomakunnan alusta." Sillä tahallaan he eivät halua tietää, että taivaat ja samoin maa, vedestä ja veden kautta rakennettu, olivat vanhastaan olemassa Jumalan sanan voimasta ja että niiden kautta silloinen maailma hukkui vedenpaisumukseen. Mutta nykyiset taivaat ja maa ovat samalla sanalla säilytettyjä tulelle, säästettyjä jumalattomien ihmisten tuomion ja kadotuksen päivään. Mutta tämä yksi älköön olko teiltä, rakkaani, salassa, että yksi päivä on Herran edessä kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin yksi päivä. Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, niin kuin muutamat pitävät sitä viivyttelemisenä, vaan hän on pitkämielinen meitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat mielenmuutokseen. Mutta Herran päivä on tuleva kuin varas, ja silloin taivaat katoavat ryskyen, tähdet kuumuudesta hajoavat, ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat. Kun siis nämä kaikki näin hajoavat, millaisia tuleekaan teidän olla pyhässä vaelluksessa ja jumalanpelossa, teidän, jotka odotatte ja joudutatte Jumalan päivän tuloa, jonka voimasta taivaat hehkuen hajoavat ja tähdet kuumuudesta sulavat! Mutta hänen lupauksensa mukaan odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu. Sen tähden, rakkaani, pyrkikää tätä odottaessanne siihen, että teidät havaittaisiin tahrattomiksi ja nuhteettomiksi rauhassa hänen edessään. Lukekaa meidän Herramme pitkämielisyys pelastukseksi, josta myös meidän rakas veljemme Paavali hänelle annetun viisauden mukaan on teille kirjoittanut. Niin hän tekee kaikissa kirjeissään, kun hän puhuu niissä näistä asioista, vaikka niissä tosin on jonkin verran vaikeatajuista, jota oppimattomat ja vakaantumattomat vääristelevät niin kuin muitakin Kirjoituksia, omaksi kadotuksekseen. Koska te siis, rakkaani, tämän jo edeltäpäin tiedätte, olkaa varuillanne, ettette jumalattomien eksymyksen mukaansa tempaamina lankeaisi pois omalta lujalta pohjaltanne, ja kasvakaa meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Hänen olkoon kunnia sekä nyt että iankaikkisuuden päivään saakka. Aamen. Mikä on ollut alusta, minkä olemme kuulleet, minkä omin silmin nähneet, mitä katselimme ja käsin kosketimme, siitä puhumme: elämän Sanasta – ja elämä ilmestyi, ja olemme nähneet sen ja todistamme siitä ja julistamme teille sen iankaikkisen elämän, joka oli Isän luona ja ilmestyi meille – minkä olemme nähneet ja kuulleet, sen myös julistamme teille, että teilläkin olisi yhteys meidän kanssamme. Meillä on yhteys Isän ja hänen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, kanssa. Tämän kirjoitamme, jotta ilonne olisi täydellinen. Tämä on se sanoma, jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka teille julistamme: että Jumala on valkeus ja ettei hänessä ole mitään pimeyttä. Jos sanomme, että meillä on yhteys hänen kanssaan, mutta vaellamme pimeydessä, valehtelemme emmekä tee totuutta. Mutta jos vaellamme valkeudessa, niin kuin hän on valkeudessa, meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, eksytämme itsemme, eikä totuus ole meissä. Jos tunnustamme syntimme, hän on uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Jos sanomme, ettemme ole tehneet syntiä, teemme hänet valehtelijaksi, eikä hänen sanansa ole meissä. Lapsukaiseni, tämän kirjoitan teille, ettette syntiä tekisi. Mutta jos joku syntiä tekeekin, meillä on puolustaja Isän luona, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas. Hän on meidän syntiemme sovitus, eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien. Siitä tiedämme hänet tuntevamme, että pidämme hänen käskynsä. Joka sanoo: "Tunnen hänet", eikä pidä hänen käskyjään, on valehtelija, ja totuus ei ole hänessä. Mutta siinä, joka pitää hänen sanansa, on Jumalan rakkaus tullut totisesti täydelliseksi. Siitä tiedämme hänessä olevamme. Joka sanoo hänessä pysyvänsä, on velvollinen vaeltamaan, niin kuin hän vaelsi. Veljet, en kirjoita teille uutta käskyä, vaan vanhan käskyn, joka teillä on ollut alusta. Tämä vanha käsky on se sana, jonka olette kuulleet. Kirjoitan teille taas uuden käskyn, sen, mikä on totta hänessä ja teissä, sillä pimeys katoaa, ja todellinen valkeus jo loistaa. Se, joka sanoo valkeudessa olevansa, mutta vihaa veljeään, on yhä vielä pimeydessä. Joka rakastaa veljeään, pysyy valkeudessa, eikä hänessä ole pahennusta. Mutta joka vihaa veljeään, on pimeydessä ja vaeltaa pimeydessä, eikä tiedä, minne menee, sillä pimeys on sokaissut hänen silmänsä. Kirjoitan teille, lapsukaiset, sillä synnit ovat teille anteeksi annetut hänen nimensä tähden. Kirjoitan teille, isät, sillä olette oppineet tuntemaan hänet, joka on alusta. Kirjoitan teille, nuorukaiset, sillä olette voittaneet pahan. Kirjoitan teille, lapsukaiset, sillä olette oppineet tuntemaan Isän. Olen kirjoittanut teille, isät, sillä olette oppineet tuntemaan hänet, joka on alusta. Olen kirjoittanut teille, nuorukaiset, sillä olette voimakkaat, ja Jumalan sana pysyy teissä, ja olette voittaneet pahan. Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä on maailmassa. Jos joku rakastaa maailmaa, Isän rakkaus ei ole hänessä. Sillä mikään siitä, mitä maailmassa on, lihan himo, silmien himo ja mahtaileva elämä, ei ole Isästä, vaan maailmasta. Maailma katoaa ja sen himo, mutta joka tekee Jumalan tahdon, pysyy iankaikkisesti. Lapsukaiset, nyt on viimeinen aika. Ja kuten olette kuulleet, että antikristus tulee, niin onkin nyt monta antikristusta ilmaantunut. Siitä tiedämme, että nyt on viimeinen aika. Meistä he ovat lähteneet, mutta he eivät olleet yhtä meidän kanssamme. Sillä jos he olisivat olleet yhtä kanssamme, he olisivat pysyneet kanssamme. Mutta heissä oli tuleva ilmi, että kaikki eivät ole meistä. Teillä on voitelu Pyhältä, ja tiedätte kaiken. En ole kirjoittanut teille sen tähden, ettette totuutta tiedä, vaan sen tähden, että tiedätte sen ja ettei mikään valhe ole totuudesta. Kuka on valehtelija, ellei se, joka kieltää, että Jeesus on Kristus? Hän on antikristus, se, joka kieltää Isän ja Pojan. Kenelläkään, joka kieltää Pojan, ei ole Isääkään. Joka tunnustaa Pojan, sillä on myös Isä. Minkä olette alusta asti kuulleet, pysyköön teissä. Jos teissä pysyy se, minkä olette alusta asti kuulleet, tekin pysytte Pojassa ja Isässä. Ja tämä on se lupaus, minkä hän on meille luvannut: iankaikkinen elämä. Tämän olen kirjoittanut teille eksyttäjistänne. Teissä pysyy se voitelu, jonka olette saaneet häneltä, ettekä tarvitse kenenkään opetusta. Sitä vastoin niin kuin hänen voitelunsa opettaa teitä kaikesta ja on totta eikä ole valetta, ja kuten se on opettanut teidät, pysykää siinä. Ja nyt, lapsukaiset, pysykää hänessä, että meillä hänen ilmestyessään olisi turva eikä meitä karkotettaisi häpeällä pois hänen luotaan hänen tulemuksessaan. Jos tiedätte, että hän on vanhurskas, niin te ymmärrätte, että jokainen, joka tekee vanhurskauden, on syntynyt hänestä. Katsokaa, millaisen rakkauden Isä on meille antanut, että meitä kutsutaan Jumalan lapsiksi. Sen tähden maailma ei tunne meitä, sillä se ei tunne häntä. Rakkaani, nyt olemme Jumalan lapsia, eikä vielä ole käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Mutta tiedämme, että kun hän ilmestyy, tulemme olemaan hänen kaltaisiaan, sillä tulemme näkemään hänet sellaisena, kuin hän on. Ja jokainen, jolla on häneen tämä toivo, puhdistaa itsensä, niin kuin hän on puhdas. Jokainen, joka tekee synnin, tekee myös laittomuuden, ja synti on laittomuus. Tiedätte, että hän ilmestyi ottamaan pois syntimme, eikä hänessä ole syntiä. Ei kukaan, joka hänessä pysyy, tee syntiä. Kukaan, joka tekee syntiä, ei ole häntä nähnyt eikä häntä tuntenut. Lapsukaiset, älköön kukaan saako teitä eksyttää. Joka vanhurskauden tekee, on vanhurskas, niin kuin hän on vanhurskas. Joka tekee synnin, on perkeleestä, sillä perkele on tehnyt syntiä alusta asti. Sitä varten Jumalan Poika ilmestyi, että tekisi tyhjäksi perkeleen teot. Yksikään Jumalasta syntynyt ei tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä, eikä hän voi tehdä syntiä, sillä hän on Jumalasta syntynyt. Siitä käy ilmi, ketkä ovat Jumalan lapsia ja ketkä perkeleen lapsia. Ei kukaan, joka ei tee vanhurskautta, ole Jumalasta, ei myöskään se, joka ei rakasta veljeään. Sillä tämä on se sanoma, jonka olette kuulleet alusta asti, että meidän tulee rakastaa toisiamme eikä olla Kainin kaltaisia, joka oli pahasta ja tappoi veljensä. Ja minkä tähden hän tappoi hänet? Sen tähden, että hänen tekonsa olivat pahat, mutta hänen veljensä teot vanhurskaat. Älkää ihmetelkö, veljeni, jos maailma teitä vihaa. Me tiedämme siirtyneemme kuolemasta elämään, sillä rakastamme veljiä. Joka ei rakasta veljeä, pysyy kuolemassa. Jokainen, joka vihaa veljeään, on murhaaja, ja tiedätte, ettei kenessäkään murhaajassa ole iankaikkista elämää, joka hänessä pysyisi. Siitä olemme oppineet tuntemaan Jumalan rakkauden, että hän antoi henkensä edestämme. Mekin olemme velvollisia antamaan henkemme veljien edestä. Jos nyt jollakin on aineellista hyvää ja hän näkee veljensä olevan puutteessa, mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus pysyy hänessä? Lapsukaiset, älkäämme rakastako sanalla tai kielellä, vaan teossa ja totuudessa. Siitä tiedämme, että olemme totuudesta, ja rauhoitamme sydämemme hänen edessään sillä, että jos sydämemme syyttää meitä, niin Jumala on suurempi kuin sydämemme ja tietää kaikki. Rakkaani, jos sydämemme ei meitä syytä, meillä on uskallus Jumalaan, ja mitä ikinä anomme, sen saamme häneltä, koska pidämme hänen käskynsä ja teemme sitä, mikä on hänelle otollista. Ja tämä on hänen käskynsä, että meidän tulee uskoa hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimeen ja rakastaa toisiamme, niin kuin hän on meille käskyn antanut. Joka pitää hänen käskynsä, pysyy Jumalassa ja Jumala hänessä. Siitä tiedämme hänen meissä pysyvän, siitä Hengestä, jonka hän on meille antanut. Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta, sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan. Tästä tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta, eikä yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ole Jumalasta. Se on antikristuksen henki, jonka olette kuulleet olevan tulossa ja joka on jo nyt maailmassa. Lapsukaiset, te olette Jumalasta ja olette voittaneet heidät. Sillä hän, joka on teissä, on suurempi kuin se, joka on maailmassa. He ovat maailmasta. Sen tähden he puhuvat sitä, mikä on maailmasta, ja maailma kuulee heitä. Me olemme Jumalasta. Se, joka tuntee Jumalan, kuulee meitä. Joka ei ole Jumalasta, ei kuule meitä. Siitä tunnemme totuuden Hengen ja eksytyksen hengen. Rakkaani, rakastakaamme toinen toistamme, sillä rakkaus on Jumalasta. Jokainen, joka rakastaa, on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan. Joka ei rakasta, ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus. Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainosyntyisen Poikansa maailmaan, että eläisimme hänen kauttaan. Siinä on rakkaus – ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa syntiemme sovitukseksi. Rakkaani, jos Jumala on näin meitä rakastanut, mekin olemme velvollisia rakastamaan toisiamme. Jumalaa ei ole kukaan koskaan nähnyt. Jos rakastamme toisiamme, Jumala pysyy meissä, ja hänen rakkautensa on tullut täydelliseksi meissä. Siitä tiedämme pysyvämme hänessä ja hänen pysyvän meissä, että hän on antanut meille Henkensä. Ja me olemme nähneet ja todistamme, että Isä on lähettänyt Poikansa maailman Vapahtajaksi. Siinä, joka tunnustaa, että Jeesus on Jumalan Poika, Jumala pysyy, ja hän Jumalassa. Ja me olemme oppineet tuntemaan ja uskomme sen rakkauden, mikä Jumalalla on meihin. Jumala on rakkaus, ja se, joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä. Tässä on rakkaus tullut täydelliseksi meissä, jotta meillä olisi turvallinen luottamus tuomiopäivänä. Sillä sellainen kuin hän on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa. Pelkoa rakkaudessa ei ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta. Mutta se, joka pelkää, ei ole tullut täydelliseksi rakkaudessa. Me rakastamme häntä, sillä hän on ensin rakastanut meitä. Jos joku sanoo: "Rakastan Jumalaa", mutta vihaa veljeään, hän on valehtelija. Sillä joka ei rakasta veljeään, jonka hän on nähnyt, ei voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt. Tämä käsky meillä on häneltä, että joka rakastaa Jumalaa, rakastakoon myös veljeään. Jokainen, joka uskoo, että Jeesus on Kristus, on Jumalasta syntynyt. Jokainen, joka rakastaa häntä, joka on synnyttänyt, rakastaa myös sitä, joka on hänestä syntynyt. Siitä tiedämme, että rakastamme Jumalan lapsia, kun rakastamme Jumalaa ja pidämme hänen käskynsä. Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä, eivätkä hänen käskynsä ole raskaat. Sillä kaikki, mikä on syntynyt Jumalasta, voittaa maailman. Ja tämä on se voitto, joka on maailman voittanut, meidän uskomme. Kuka voittaa maailman, ellei se, joka uskoo, että Jeesus on Jumalan Poika? Hän on se, joka on tullut veden ja veren kautta, Jeesus Kristus, ei ainoastaan vedessä, vaan vedessä ja veressä. Ja Henki on se, joka todistaa, sillä Henki on totuus. Sillä kolme on, jotka todistavat taivaassa: Isä ja Sana ja Pyhä Henki. Ja nämä kolme ovat yksi. Ja kolme on, jotka todistavat maan päällä: Henki ja vesi ja veri, ja ne kolme ovat yksi. Jos otamme vastaan ihmisten todistuksen, niin onhan Jumalan todistus suurempi. Ja tämä on Jumalan todistus, sillä hän on todistanut Pojastaan. Joka uskoo Jumalan Poikaan, hänellä on todistus itsessään. Joka ei usko Jumalaa, tekee hänet valehtelijaksi, koska hän ei ole uskonut sitä todistusta, jonka Jumala on todistanut Pojastaan. Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassaan. Jolla on Poika, sillä on elämä. Jolla ei ole Jumalan Poikaa, sillä ei ole elämää. Tämän olen kirjoittanut teille, jotka uskotte Jumalan Pojan nimeen, tietääksenne, että teillä on iankaikkinen elämä. Tämä on se rohkea luottamus, joka meillä on häneen, että jos jotakin anomme hänen tahtonsa mukaan, hän kuulee meitä. Ja jos tiedämme hänen kuulevan meitä, mitä anommekin, tiedämme, että meillä on myös kaikki se, mitä olemme häneltä anoneet. Jos joku näkee veljensä tekevän syntiä, joka ei ole kuolemaksi, rukoilkoon, ja Jumala on antava hänelle elämän, niille nimittäin, jotka eivät tee syntiä kuolemaksi. On syntiä, joka on kuolemaksi. Siitä en sano, että olisi rukoiltava. Kaikki vääryys on syntiä. Ja on syntiä, joka ei ole kuolemaksi. Tiedämme, ettei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä, vaan Jumalasta syntynyt pitää itsestään vaarin, eikä paha koske häneen. Tiedämme, että olemme Jumalasta, ja koko maailma on pahassa. Mutta tiedämme, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen tunteaksemme Todellisen, ja olemme siinä Todellisessa, hänen Pojassaan, Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on tosi Jumala ja iankaikkinen elämä. Lapsukaiset, varokaa epäjumalia. Aamen. Vanhin valitulle rouvalle ja hänen lapsilleen, joita minä totuudessa rakastan – enkä ainoastaan minä, vaan myös kaikki, jotka ovat tulleet tuntemaan totuuden – totuuden tähden, joka meissä pysyy ja on oleva kanssamme iankaikkisesti. Armo, laupeus ja rauha Isältä Jumalalta ja Jeesukselta Kristukselta, Isän Pojalta, on oleva teidän kanssanne, totuudessa ja rakkaudessa. Minua on suuresti ilahduttanut, että olen lastesi joukossa havainnut olevan niitä, jotka vaeltavat totuudessa sen käskyn mukaan, jonka olemme saaneet Isältä. Nyt, rouva, minulla on sinulle pyyntö, ei ikään kuin kirjoittaisin sinulle uuden käskyn, vaan sen, joka meillä on ollut alusta asti, että meidän tulee rakastaa toisiamme. Ja tämä on rakkaus, että vaellamme hänen käskyjensä mukaan. Tämä on käsky, kuten olette alusta kuulleet, että siinä vaellatte. Sillä monta eksyttäjää on lähtenyt maailmaan, jotka eivät tunnusta Jeesusta Kristukseksi, joka oli lihaan tuleva. Sellainen on eksyttäjä ja antikristus. Ottakaa vaari itsestänne, ettette menetä sitä, minkä olemme työllämme aikaansaaneet, vaan että saamme täyden palkan. Kenelläkään, joka rikkoo eikä pysy Kristuksen opissa, ei ole Jumalaa. Sillä, joka pysyy siinä opissa, on sekä Isä että Poika. Jos joku tulee luoksenne eikä tuo mukanaan tätä oppia, älkää ottako häntä huoneeseenne älkääkä lausuko häntä tervetulleeksi. Se näet, joka lausuu hänet tervetulleeksi, tulee osalliseksi hänen pahoihin tekoihinsa. Minulla olisi paljon kirjoitettavaa teille, mutta en tahdo tehdä sitä papyruksella ja musteella, vaan toivon pääseväni luoksenne ja voivani puhua kasvotusten kanssanne, että ilomme olisi täydellinen. Valitun sisaresi lapset lähettävät sinulle terveisiä. Aamen. Vanhin rakkaalle Gaiukselle, jota minä totuudessa rakastan. Rakkaani, rukoilen, että kaikessa menestyt ja pysyt terveenä, niin kuin sielusikin menestyy. Minua ilahdutti suuresti, kun veljet tulivat ja antoivat todistuksen sinun totuudestasi, niin kuin sinä vaellat totuudessa. Minulla ei ole suurempaa iloa kuin se, että kuulen lasteni vaeltavan totuudessa. Rakkaani, sinä toimit uskollisesti kaikessa, mitä teet sekä veljien että vieraiden hyväksi. He ovat seurakunnan edessä antaneet todistuksen rakkaudestasi. Teet hyvin, kun varustat heitä matkaan, kuten Jumalan edessä sopii. Sillä hänen nimensä tähden he ovat lähteneet matkaan eivätkä ota pakanoilta mitään. Me olemme siis velvollisia ottamaan sellaisia vastaan, jotta tekisimme työtä yhdessä totuuden hyväksi. Kirjoitin seurakunnalle, mutta Diotrefes, joka haluaa olla ensimmäinen heidän joukossaan, ei ota meitä vastaan. Sen tähden, jos tulen, muistutan hänen teoistaan, mitä hän tekee, kun juoruaa meistä pahoilla sanoilla. Hän ei tyydy siihenkään: hän ei itse ota veljiä vastaan, vaan estää niitäkin, jotka haluavat sen tehdä, ja työntää heidät pois seurakunnasta. Rakkaani, älä seuraa pahaa, vaan hyvää. Se, joka tekee hyvin, on Jumalasta. Se, joka tekee pahoin, ei ole Jumalaa nähnyt. Demetrius on kaikilta, itse totuudeltakin, saanut hyvän todistuksen, ja mekin todistamme, ja tiedätte, että meidän todistuksemme on tosi. Paljon minulla olisi kirjoittamista sinulle, mutta en tahdo kirjoittaa sinulle musteella ja kynällä, sillä toivon pian näkeväni sinut ja voivamme puhella suullisesti. Rauha sinulle! Ystävät tervehtivät sinua. Tervehdi ystäviä nimeltä. Juuda, Jeesuksen Kristuksen palvelija ja Jaakobin veli, kutsutuille, jotka ovat Isässä Jumalassa pyhitettyjä ja Jeesukselle Kristukselle varjeltuja. Lisääntyköön teille laupeus, rauha ja rakkaus. Rakkaani! Kun minulla on ollut kaikkea halua kirjoittaa teille yhteisestä pelastuksestamme, minulle tuli pakko kirjoittaa ja kehottaa teitä kilvoittelemaan sen uskon puolesta, joka on annettu kerta kaikkiaan pyhille. Sillä teidän keskuuteenne on pujahtanut eräitä ihmisiä, joiden jo aikoja sitten on kirjoitettu tulevan tähän tuomioon, jumalattomia, jotka kääntävät Jumalamme armon riettaudeksi ja kieltävät ainoan Valtiaamme ja Herramme, Jeesuksen Kristuksen. Vaikka jo kerran olette saaneet tietää tämän, tahdon kuitenkin muistuttaa teitä siitä, että Herra, joka oli pelastanut kansan Egyptistä, toisella kertaa hukutti ne, jotka eivät uskoneet; Hän myös pani ne enkelit, jotka eivät säilyttäneet alkutilaansa, vaan jättivät oman asumuksensa, pimeyteen iankaikkisissa kahleissa säilytettäviksi suuren päivän tuomioon. Samoin ovat Sodoma ja Gomorra ja niiden ympärillä olevat kaupungit, jotka harjoittivat haureutta samalla tavalla kuin nekin ja eksyivät vieraan lihan perään, varoittavana esimerkkinä kärsiessään iankaikkisen tulen rangaistusta. Yhtäkaikki nämä uneksijat samoin saastuttavat lihan. He halveksivat herruutta ja herjaavat voimakkaita henkiä. Mutta ylienkeli Miikaelkaan, kun riiteli ja väitteli perkeleen kanssa Mooseksen ruumiista, ei rohjennut lausua herjaavaa tuomiota, vaan sanoi: "Rangaiskoon sinua Herra!" Nämä herjaavat sitä vastoin kaikkea sitä, mitä eivät tunne, mutta minkä he järjettömien eläinten tavoin luonnostaan ymmärtävät ja turmelevat sillä itsensä. Voi heitä, sillä he ovat lähteneet Kainin tielle ja heittäytyneet palkan tähden Bileamin eksytykseen ja hukkuvat kapinoidessaan kuin Koora! He ovat likapilkkuja rakkauden aterioillanne ja kestitsevät itseään arkailematta. He ovat vedettömiä, tuulten ajamia pilviä, paljaita, syksyisiä puita, hedelmättömiä, kahdesti kuolleita, juurineen reväistyjä, rajuja meren aaltoja, jotka vaahtoavat omia häpeitään, harhailevia tähtiä, joille pimeyden synkeys on ikuisesti varattu. Heistäkin Heenok, Aadamista seitsemäs, on ennustanut sanoen: "Katso, Herra tulee kymmenien tuhansien pyhiensä kanssa tuomitsemaan kaikkia ja rankaisemaan kaikkia jumalattomia kaikista heidän jumalattomista teoistaan, joita he ovat tehneet jumalattomuudessaan, ja kaikista kovista sanoista, mitä nuo jumalattomat syntiset ovat puhuneet häntä vastaan." He ovat napisijoita, kohtaloonsa tyytymättömiä ja vaeltavat himojensa mukaan. Heidän suunsa puhuu kopeita sanoja, ja he mielistelevät ihmisiä oman etunsa tähden. Mutta te, rakkaani, muistakaa näitä sanoja, jotka meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen apostolit ovat edeltä puhuneet, sanoen teille: "Viimeisenä aikana on oleva pilkkaajia, jotka vaeltavat jumalattomien himojensa mukaan." Nämä itse aiheuttavat hajaannusta. He ovat sielullisia, Henkeä heillä ei ole. Mutta te, rakkaani, rakentukaa pyhimmän uskonne varaan, rukoilkaa Pyhässä Hengessä ja pysykää Jumalan rakkaudessa odottaessanne meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen laupeutta iankaikkiseksi elämäksi. Ja armahtakaa toisia, niitä, jotka epäilevät. Pelastakaa heidät, tulesta temmaten. Toisia taas armahtakaa pelolla inhoten lihan tahraamaa vaatettakin. Mutta hänelle, joka voi varjella teidät lankeamasta ja asettaa teidät nuhteettomina, riemuitsevina, kirkkautensa eteen, hänelle, ainoalle viisaalle Jumalalle ja Vapahtajallemme, hänelle kunnia, valtasuuruus, voima ja valta sekä nyt että kaikkiin iankaikkisuuksiin! Aamen. Jeesuksen Kristuksen ilmoitus, jonka Jumala antoi hänelle näyttääkseen palvelijoilleen, mitä pitää pian tapahtua, ja minkä hän lähettämänsä enkelin kautta ilmoitti näkyinä palvelijalleen Johannekselle. Hän on todistanut tässä Jumalan sanan ja Jeesuksen Kristuksen todistuksen, kaiken sen, minkä hän näki. Autuas se, joka lukee, ja autuaat ne, jotka kuulevat tämän profetian sanat ja pitävät sen, mitä siihen on kirjoitettu, sillä aika on lähellä! Johannes seitsemälle Aasian maakunnan seurakunnalle: Armo teille ja rauha häneltä, joka on ja joka oli ja joka tuleva on, ja niiltä seitsemältä hengeltä, jotka ovat hänen valtaistuimensa edessä, ja Jeesukselta Kristukselta, uskolliselta todistajalta, häneltä, joka on kuolleitten esikoinen ja maan kuningasten hallitsija! Hänelle, joka meitä rakastaa ja on pessyt meidät synneistämme verellään ja tehnyt meidät kuninkaiksi, papeiksi Jumalalleen ja Isälleen, hänelle [olkoon] kunnia ja voima aina ja iäisyyksien iäisyyksiin! Aamen. Katso, hän tulee pilvissä, ja jokainen silmä tulee näkemään hänet, nekin, jotka hänet lävistivät, ja kaikki maan sukukunnat vaikeroivat hänen tullessaan. Totisesti, aamen. "Minä olen A ja O", alku ja loppu, sanoo Herra Jumala, joka on ja joka oli ja joka tuleva on, Kaikkivaltias. Minä, Johannes, teidän veljenne, joka olen kanssanne osallinen ahdistukseen, valtakuntaan ja Jeesuksen Kristuksen kärsivällisyyteen, olin Jumalan sanan ja Jeesuksen todistuksen tähden saaressa, jonka nimi on Patmos. Olin Hengessä Herran päivänä, ja kuulin takaani suuren äänen, kuin torven äänen, joka sanoi: "Minä olen A ja O, ensimmäinen ja viimeinen. Kirjoita kirjakääröön, mitä näet, ja lähetä niille seitsemälle seurakunnalle Aasian maakunnassa, Efesoon, Smyrnaan, Pergamoon, Tyatiraan, Sardeeseen, Filadelfiaan ja Laodikeaan." Käännyin katsomaan kohti ääntä, joka puhui kanssani, ja kääntyessäni näin seitsemän kultaista lampunjalkaa, ja seitsemän lampunjalan keskellä Ihmisen Pojan muotoisen, pitkäliepeiseen viittaan puetun ja rinnan kohdalta kultaisella vyöllä vyötetyn. Hänen päänsä ja hiuksensa olivat valkoiset kuin valkoinen villa, kuin lumi, ja hänen silmänsä kuin tulen liekki. Hänen jalkansa olivat ahjossa tulella puhdistetun, sulan vasken kaltaiset, ja hänen äänensä oli kuin paljojen vetten ääni. Hänellä oli oikeassa kädessään seitsemän tähteä, ja hänen suustaan lähti kaksiteräinen, terävä miekka, ja hänen kasvonsa olivat kuin aurinko, kun se paistaa voimassaan. Kun näin hänet, kaaduin kuin kuolleena hänen jalkojensa juureen. Mutta hän pani oikean kätensä päälleni sanoen: "Älä pelkää! Minä olen ensimmäinen ja viimeinen, ja elän, ja olin kuollut, ja katso, elän iäisyyksien iäisyyksiin, ja minulla on helvetin ja kuoleman avaimet. Kirjoita, mitä olet nähnyt, mitä nyt on ja mitä tämän jälkeen tapahtuu. Seitsemän tähden salaisuus, jotka näit oikeassa kädessäni, ja seitsemän kultaisen lampunjalan salaisuus on tämä: ne seitsemän tähteä ovat seitsemän seurakunnan enkelit, ja ne seitsemän lampunjalkaa ovat seitsemän seurakuntaa." "Efeson seurakunnan enkelille kirjoita: 'Näin sanoo se, joka pitää seitsemää tähteä oikeassa kädessään, se, joka kulkee seitsemän kultaisen lampunjalan keskellä: Tiedän tekosi, vaivannäkösi ja kärsivällisyytesi, ja ettet voi sietää pahoja. Sinä olet koetellut niitä, jotka väittävät olevansa apostoleja eivätkä ole, ja olet havainnut heidät valehtelijoiksi. Olet kestänyt ja sinulla on kärsivällisyyttä, ja olet tehnyt työtä nimeni tähden, etkä ole uupunut. Mutta se minulla on sinua vastaan, että olet hylännyt ensimmäisen rakkautesi. Muista siis, mistä olet langennut, ja tee parannus, ja tee ensimmäisiä tekoja. Mutta jos et, tulen pian luoksesi ja työnnän lampunjalkasi paikaltaan, ellet tee parannusta. Mutta se sinulla on, että vihaat nikolaiittojen tekoja, joita minäkin vihaan. Jolla on korva, kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo. Sen, joka voittaa, annan syödä elämän puusta, joka on Jumalan paratiisissa.' Smyrnan seurakunnan enkelille kirjoita: 'Näin sanoo ensimmäinen ja viimeinen, joka kuoli ja virkosi eloon: Minä tiedän tekosi, ahdistuksesi ja köyhyytesi – sinä olet kuitenkin rikas – ja tiedän kärsimäsi pilkan niiltä, jotka sanovat olevansa juutalaisia, eivätkä ole, vaan ovat saatanan synagoga. Älä pelkää sitä, mitä tulet kärsimään. Katso, perkele heittää muutamia teistä vankilaan, että teidät pantaisiin koetukselle, ja teillä tulee olemaan ahdistusta kymmenen päivää. Ole uskollinen kuolemaan asti, niin annan sinulle elämän kruunun. Jolla on korva, kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille. Sitä, joka voittaa, toinen kuolema ei vahingoita.' Pergamon seurakunnan enkelille kirjoita: 'Näin sanoo se, jolla on kaksiteräinen, terävä miekka: Tiedän tekosi ja sen, missä asut, nimittäin siellä, missä on saatanan valtaistuin, ja pidät nimestäni kiinni etkä ole kieltänyt uskoa minuun niinäkään päivinä, jolloin Antipas, uskollinen todistajani, tapettiin luonanne, siellä, missä saatana asuu. Mutta minulla on jotakin sinua vastaan: sinulla on siellä niitä, jotka pitävät kiinni Bileamin opista, sen, joka opetti Baalakille Israelin lasten edessä viettelystä syödä epäjumalille uhrattua ja harjoittaa haureutta. Niin myös sinulla on niitä, jotka pitävät kiinni nikolaiittojen opista, jota vihaan. Muuta siis mielesi. Mutta jos et, niin tulen luoksesi pian ja sodin heitä vastaan suuni miekalla. Jolla on korva, kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo. Sille, joka voittaa, annan salattua mannaa ja annan hänelle valkoisen kiven ja kiveen kirjoitetun uuden nimen, jota ei tiedä kukaan muu kuin sen saaja.' Tyatiran seurakunnan enkelille kirjoita: 'Näin sanoo Jumalan Poika, jonka silmät ovat kuin tulen liekki ja jonka jalat ovat kuin kiiltävä vaski: Tiedän tekosi, rakkautesi, palveluksesi, uskosi, kärsivällisyytesi ja että viimeiset tekosi ovat useammat kuin ensimmäiset. Mutta minulla on sinua vastaan jotakin, se, että sallit tuon naisen, Iisebelin, joka sanoo itseään profeetaksi, opettaa ja eksyttää palvelijoitani harjoittamaan haureutta ja syömään epäjumalille uhrattua. Olen antanut hänelle aikaa mielenmuutokseen, mutta hän ei ole tehnyt parannusta haureudestaan. Katso, minä syöksen hänet tautivuoteeseen, ja suureen ahdistukseen ne, jotka hänen kanssaan tekevät huorin, jos eivät muuta mieltään eivätkä luovu hänen teoistaan. Hänen lapsensa surmaan kuolemalla, ja kaikki seurakunnat saavat tuntea, että minä olen se, joka tutkin munuaiset ja sydämet, ja annan teille kullekin tekojenne mukaan. Mutta teille muille Tyatirassa oleville, kaikille, joilla ei ole tätä oppia, teille, jotka ette ole tulleet tuntemaan, niin kuin he sanovat, saatanan syvyyksiä, sanon: en pane päällenne muuta kuormaa. Pitäkää vain se, mitä teillä on, siihen asti kunnes tulen. Sille, joka voittaa ja ottaa loppuun asti vaarin teoistani, annan vallan hallita pakanoita, ja hän on kaitseva heitä rautaisella valtikalla, kuin saviastiat heidät särjetään – kuten minäkin sain siihen Isältäni vallan – ja annan hänelle aamutähden. Jolla on korva, kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo.'" "Sardeen seurakunnan enkelille kirjoita: 'Näin sanoo se, jolla on Jumalan seitsemän henkeä ja seitsemän tähteä: Tiedän tekosi: sinulla on se nimi, että elät, mutta olet kuollut. Herää valvomaan ja vahvista jäljellejääneitä, niitä, jotka ovat olleet kuolemaisillaan, sillä en ole havainnut tekojasi täydellisiksi Jumalani edessä. Muista siis, kuinka olet saanut ja kuullut, ja säilytä se ja muuta mielesi. Jos et valvo, tulen päällesi kuin varas, etkä tiedä, millä hetkellä tulen päällesi. Sinulla on Sardeessakin muutamia harvoja nimiä, jotka eivät ole tahrineet vaatteitaan, ja he tulevat vaeltamaan kanssani valkoisissa vaatteissa, sillä he ovat siihen arvollisia. Joka voittaa, puetaan valkoisiin vaatteisiin, enkä pyyhi pois hänen nimeään elämän kirjasta, ja olen tunnustava hänen nimensä Isäni edessä ja hänen enkeliensä edessä. Jolla on korva, kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo.' Filadelfian seurakunnan enkelille kirjoita: 'Näin sanoo Pyhä ja Tosi, jolla on Daavidin avain, se, joka avaa, eikä kukaan sulje, ja joka sulkee, eikä kukaan avaa: Tiedän tekosi. Katso, olen pannut eteesi avoimen oven, eikä kukaan voi sitä sulkea, sillä voimasi on vähäinen, ja olet pitänyt sanani etkä ole kieltänyt nimeäni. Katso, annan sinulle saatanan synagogasta niitä, jotka sanovat olevansa juutalaisia, eivätkä ole, vaan valehtelevat. Katso, olen pannut heidät tulemaan ja kumartumaan jalkojesi eteen ja tietämään, että minä olen sinua rakastanut. Koska olet pitänyt kärsivällisyyteni sanan, minäkin otan vaarin sinusta ja varjelen sinut koetuksen hetkestä, joka on tuleva yli koko maanpiirin koettelemaan niitä, jotka asuvat maan päällä. Katso, tulen pian. Pidä kiinni siitä, mitä sinulla on, ettei kukaan ottaisi kruunuasi. Sen, joka voittaa, teen pylvääksi Jumalani temppeliin, eikä hän koskaan enää lähde sieltä ulos, ja kirjoitan häneen Jumalani nimen ja Jumalani kaupungin nimen, sen uuden Jerusalemin, joka laskeutuu alas taivaasta Jumalani luota, ja uuden nimeni. Jolla on korva, kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo.' Laodikean seurakunnan enkelille kirjoita: 'Näin sanoo Aamen, uskollinen ja tosi todistaja, Jumalan luomakunnan alku: Tiedän tekosi: et ole kylmä etkä kuuma. Oi, jospa olisit kylmä tai kuuma! Näin ollen, koska olet haalea, etkä kylmä etkä kuuma, oksennan sinut suustani ulos. Sillä sanot: Olen rikas, olen rikastunut enkä tarvitse mitään, etkä tiedä, että sinä olet kurja, säälittävä, köyhä, sokea ja alaston. Neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit, ja valkoiset vaatteet, jotta pukeutuisit niihin eikä alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, jotta näkisit. Kaikkia niitä, joita rakastan, nuhtelen ja kuritan. Ahkeroi siis ja muuta mielesi. Katso, seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee ääneni ja avaa oven, käyn sisälle hänen luokseen ja aterioin hänen kanssaan, ja hän minun kanssani. Sen, joka voittaa, annan istua kanssani valtaistuimellani, niin kuin minäkin olen voittanut ja istunut Isäni kanssa hänen valtaistuimellaan. Jolla on korva, kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille.'" Sen jälkeen näin, ja katso: taivaassa oli ovi avattuna, ja ensimmäinen ääni, jonka olin kuullut puhuvan minulle kuin torven, sanoi: "Nouse ylös tänne, niin näytän sinulle, mitä tämän jälkeen pitää tapahtua." Heti olin Hengessä. Katso, taivaassa oli valtaistuin, ja valtaistuimella oli istuja. Istuja oli näöltään jaspis- ja sardionkiven kaltainen, ja valtaistuimen ympärillä oli sateenkaari, näöltään smaragdin kaltainen. Valtaistuimen ympärillä oli kaksikymmentä neljä valtaistuinta, ja valtaistuimilla istui kaksikymmentä neljä vanhinta, puettuina valkoisiin vaatteisiin, ja heillä oli päässään kultakruunut. Valtaistuimesta lähti salamoita, ukkosen jyrinää ja ääniä, ja valtaistuimen edessä paloi seitsemän tulisoihtua, jotka ovat Jumalan seitsemän henkeä. Valtaistuimen edessä oli lasimeri, kristallin näköinen. Valtaistuimen keskellä ja valtaistuimen ympärillä oli neljä olentoa, täynnä silmiä edestä ja takaa. Ensimmäinen olento oli leijonan näköinen, toinen olento nuoren härän näköinen, kolmannella olennolla oli kuin ihmisen kasvot, ja neljäs olento oli lentävän kotkan näköinen. Niillä neljällä olennolla oli kullakin kuusi siipeä, ja ne olivat ympäriinsä ja sisältä silmiä täynnä. Ne sanoivat lakkaamatta yötä päivää: "Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Jumala, Kaikkivaltias, joka oli ja joka on ja joka tuleva on." Kun olennot antavat ylistyksen, kunnian ja kiitoksen hänelle, joka valtaistuimella istuu, joka elää iäisyyksien iäisyyksiin, kaksikymmentä neljä vanhinta lankeaa hänen eteensä, joka valtaistuimella istuu, ja kumartaen rukoilee häntä, joka elää iäisyyksien iäisyyksiin, ja heittää kruununsa valtaistuimen eteen sanoen: "Sinä, Herra, olet arvollinen saamaan ylistyksen ja kunnian ja voiman, sillä sinä olet luonut kaiken, ja sinun tahdostasi ne ovat olemassa ja ovat luodut." Sitten näin valtaistuimella istuvan oikeassa kädessä kirjakäärön, sisältä ja päältä täyteen kirjoitetun, seitsemällä sinetillä suljetun. Näin väkivahvan enkelin suurella äänellä kuuluttavan: "Kuka on arvollinen avaamaan tämän kirjan ja päästämään sen sinetit?" Eikä kukaan taivaassa, ei maan päällä eikä maan alla voinut avata kirjaa eikä katsoa siihen. Minä itkin kovasti, ettei ketään havaittu arvolliseksi avaamaan kirjaa eikä katsomaan siihen. Mutta yksi vanhimmista sanoi minulle: "Älä itke! Katso, leijona Juudan sukukunnasta, Daavidin juurivesa, on voittanut avatakseen kirjan ja irrottaakseen sen seitsemän sinettiä." Ja näin, että valtaistuimen ja niiden neljän olennon ja vanhinten keskellä seisoi Karitsa, ikään kuin teurastettu. Hänellä oli seitsemän sarvea ja seitsemän silmää, jotka ovat seitsemän Jumalan henkeä, lähetetyt kaikkeen maailmaan. Hän tuli ja otti kirjan valtaistuimella istuvan oikeasta kädestä. Kun hän oli ottanut kirjan, neljä olentoa ja kaksikymmentä neljä vanhinta lankesivat Karitsan eteen. Heillä oli kullakin sitra, ja heillä oli kultamaljat täynnä suitsutuksia, jotka ovat pyhien rukoukset. He veisasivat uutta virttä, sanoen: "Sinä olet arvollinen ottamaan kirjan ja avaamaan sen sinetit, sillä sinut on teurastettu ja olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista, kielistä, [Israelin] kansasta ja pakanoista ja tehnyt meidät Jumalallemme kuninkaiksi ja papeiksi, ja tulemme hallitsemaan maan päällä." [Minä] näin ja kuulin monien enkelien äänen valtaistuimen, olentojen ja vanhinten ympäriltä, ja heidän lukunsa oli kymmenentuhatta kertaa kymmenentuhatta ja tuhat kertaa tuhat, sanovan suurella äänellä: "Karitsa, joka on teurastettu, on arvollinen saamaan voiman, rikkauden, viisauden, väkevyyden, kunnian, kirkkauden ja ylistyksen." Kaikkien luotujen, jotka ovat taivaassa ja maan päällä ja maan alla ja merellä, ja kaikkien niissä olevien kuulin sanovan: "Hänelle, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalle ylistys, kunnia, kirkkaus ja valta iäisyyksien iäisyyksiin!" Ja neljä olentoa sanoi: "Aamen", ja vanhimmat lankesivat kasvoilleen ja kumartaen rukoilivat sitä, joka elää iäisyyksien iäisyyksiin. Sitten näin, kuinka Karitsa avasi yhden sineteistä, ja kuulin yhden neljästä olennosta sanovan kuin ukkosen äänellä: "Tule ja katso!" Näin, ja katso: valkoinen hevonen, ja sen selässä istuvalla oli jousi, ja hänelle annettiin seppele, ja hän lähti voittajana ja voittamaan. Kun Karitsa avasi toisen sinetin, kuulin toisen olennon sanovan: "Tule ja katso!" Niin lähti toinen hevonen, tulipunainen, ja sen selässä istuvalle annettiin valta ottaa pois rauha maasta, että ihmiset surmaisivat toisiaan, ja hänelle annettiin suuri miekka. Kun Karitsa avasi kolmannen sinetin, kuulin kolmannen olennon sanovan: "Tule ja katso!" Ja näin, ja katso: musta hevonen, ja sen selässä istuvalla oli kädessään vaaka. Kuulin ikään kuin äänen neljän olennon keskeltä sanovan: "Koiniks-mitta vehnää yhden denaarin, ja kolme koiniksia ohria yhden denaarin! Mutta älä turmele öljyä äläkä viiniä." Kun Karitsa avasi neljännen sinetin, kuulin neljännen olennon äänen sanovan: "Tule ja katso!" Näin, ja katso: harmahtava hevonen! Sen selässä istuvan nimi oli Kuolema, ja Kadotus seurasi hänen mukanaan, ja heidän valtaansa annettiin neljäs osa maasta, annettiin valta tappaa miekalla, nälällä, rutolla ja maan pedoilla. Kun Karitsa avasi viidennen sinetin, näin alttarin alla niiden sielut, jotka olivat surmatut Jumalan sanan tähden ja sen todistuksen tähden, joka heillä oli. He huusivat suurella äänellä sanoen: "Kuinka kauaksi aikaa sinä, pyhä ja tosi Valtias, jätät tuomitsematta ja kostamatta veremme niille, jotka maan päällä asuvat?" Heille annettiin kullekin pitkä valkoinen viitta, ja heille sanottiin, että pysyisivät levollisina vielä vähän aikaa, kunnes täyttyy myös heidän palvelustovereidensa ja veljiensä luku, jotka tullaan tappamaan niin kuin heidätkin [tapettiin]. Näin, kuinka Karitsa avasi kuudennen sinetin. Tuli suuri maanjäristys, ja aurinko meni mustaksi kuin karvainen säkkipuku, ja kuu tuli kuin vereksi, ja taivaan tähdet putosivat maahan, niin kuin viikunapuu varistaa raakileensa, kun suuri tuuli sitä ravistelee, ja taivas väistyi pois kuin kirjakäärö, joka kääritään kokoon, ja kaikki vuoret ja saaret siirtyivät sijoiltaan. Maan kuninkaat, ylimykset, rikkaat, sotapäälliköt, mahtimiehet, ja kaikki orjat ja vapaat kätkeytyivät luoliin ja vuorten rotkoihin ja sanoivat vuorille ja kallioille: "Langetkaa päällemme ja kätkekää meidät hänen kasvoiltaan, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsan vihalta! Sillä hänen vihansa suuri päivä on tullut, ja kuka voi kestää?" Sen jälkeen näin neljän enkelin seisovan maan neljällä kulmalla ja pitelevän kiinni maan neljää tuulta, ettei tuuli puhaltaisi maan päälle, meren päälle eikä yhteenkään puuhun. Näin erään muun enkelin kohoavan auringonnoususta, ja hänellä oli elävän Jumalan sinetti, ja hän huusi suurella äänellä niille neljälle enkelille, joille oli annettu maan ja meren vahingoittaminen, ja sanoi: "Älkää vahingoittako maata älkääkä merta, älkää myöskään puita, ennen kuin olemme painaneet sinetin Jumalamme palvelijoiden otsaan." Kuulin sinetillä merkittyjen luvun, sata neljäkymmentä neljä tuhatta merkittyä kaikista israelilaisten sukukunnista: Juudan sukukunnasta kaksitoista tuhatta sinetillä merkittyä, Ruubenin sukukunnasta kaksitoista tuhatta sinetillä merkittyä, Gaadin sukukunnasta kaksitoista tuhatta sinetillä merkittyä, Asserin sukukunnasta kaksitoista tuhatta sinetillä merkittyä, Naftalin sukukunnasta kaksitoista tuhatta sinetillä merkittyä, Manassen sukukunnasta kaksitoista tuhatta sinetillä merkittyä, Simeonin sukukunnasta kaksitoista tuhatta sinetillä merkittyä, Leevin sukukunnasta kaksitoista tuhatta sinetillä merkittyä, Isaskarin sukukunnasta kaksitoista tuhatta sinetillä merkittyä, Sebulonin sukukunnasta kaksitoista tuhatta sinetillä merkittyä, Joosefin sukukunnasta kaksitoista tuhatta sinetillä merkittyä ja Benjaminin sukukunnasta kaksitoista tuhatta sinetillä merkittyä. Tämän jälkeen näin, ja katso, oli suuri joukko, jota kukaan ei voinut laskea, kaikista kansanheimoista, sukukunnista, kansakunnista ja kielistä, ja he seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuina pitkiin valkoisiin vaatteisiin palmut käsissään, ja he huusivat suurella äänellä sanoen: "Autuus on Jumalallamme, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalla." Kaikki enkelit seisoivat piirissä valtaistuimen, vanhinten ja neljän olennon ympärillä ja lankesivat kasvoilleen valtaistuimen eteen ja kumartaen rukoilivat Jumalaa, sanoen: "Aamen! Ylistys, kirkkaus, viisaus, kiitos, kunnia, voima ja väkevyys meidän Jumalallemme iäisyyksien iäisyyksiin, aamen!" Niin yksi vanhimmista puhui minulle ja sanoi: "Keitä ovat nämä pitkiin valkoisiin vaatteisiin puetut, ja mistä he ovat tulleet?" Sanoin hänelle: "Herrani, sinä sen tiedät." Ja hän sanoi minulle: "Nämä ovat ne, jotka tulevat suuresta ahdistuksesta, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä. Sen tähden he ovat Jumalan valtaistuimen edessä ja palvelevat häntä yötä päivää hänen temppelissään, ja hän, joka valtaistuimella istuu, on levittävä telttamajansa heidän ylitseen. Heidän ei tule enää nälkä eikä enää jano, eikä aurinko satu heihin, eikä mikään helle, sillä Karitsa, joka on valtaistuimen keskellä, on kaitseva heitä ja johdattava heidät elämän vetten lähteille, ja Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistään." Kun hän avasi seitsemännen sinetin, taivaaseen tuli äänettömyys noin puoleksi tunniksi. Ja näin ne seitsemän enkeliä, jotka seisoivat Jumalan edessä, ja heille annettiin seitsemän torvea. Tuli eräs muu enkeli ja asettui alttarin ääreen pitäen kultaista suitsutusastiaa, ja hänelle annettiin paljon suitsukkeita pantavaksi kaikkien pyhien rukouksiin kultaiselle alttarille, joka oli valtaistuimen edessä. Suitsukkeiden savu nousi pyhien rukousten kanssa enkelin kädestä Jumalan eteen. Sitten enkeli otti suitsutusastian ja täytti sen alttarin tulella ja heitti maan päälle. Silloin syntyi ukkosenjyrinää, ääniä, salamoita ja maanjäristystä. Seitsemän enkeliä, joilla oli seitsemän torvea, valmistautui puhaltamaan torviin. Ensimmäinen enkeli puhalsi torveen. Tuli rakeita ja tulta, verellä sekoitettuja, ja ne heitettiin maan päälle. Ja kolmas osa maata paloi, ja kolmas osa puita paloi, ja kaikki vihertävä ruoho paloi. Toinen enkeli puhalsi torveen. Mereen heitettiin kuin suuri, tulena palava vuori, ja kolmas osa merta muuttui vereksi, ja kolmas osa luoduista, mitä meressä on ja joissa on henki, kuoli, ja kolmas osa laivoista hukkui. Kolmas enkeli puhalsi torveen. Niin taivaasta putosi suuri tähti, palava kuin tulisoihtu, ja se putosi kolmanteen osaan virtoja ja vesilähteisiin. Tähden nimi oli Koiruoho. Kolmas osa vesistä muuttui koiruohoksi, ja paljon ihmisiä kuoli vedestä, koska se oli tullut karvaaksi. Neljäs enkeli puhalsi torveen. Silloin kolmas osa auringosta, kolmas osa kuusta ja kolmas osa tähdistä lyötiin vitsauksella, niin että kolmas osa niistä pimeni ja päivä kolmannelta osaltaan oli valoton ja samoin myös yö. Sitten näin ja kuulin erään enkelin keskitaivaalla sanovan suurella äänellä: "Voi, voi, voi maan päällä asuvia niiden jäljellä olevien torvien äänten tähden, joihin kolme enkeliä vielä puhaltaa!" Viides enkeli puhalsi torveen, ja näin taivaasta maahan pudonneen tähden, ja sille annettiin syvyyden kaivon avain. Se avasi syvyyden kaivon, ja kaivosta nousi savua, kuin savua suuresta pätsistä, ja kaivon savu pimitti auringon ja ilman. Savusta lähti heinäsirkkoja maan päälle, ja niille annettiin valta, niin kuin maan skorpioneilla on valta, ja niille sanottiin, etteivät ne saa vahingoittaa maan ruohoa, mitään vihantaa eivätkä yhtään puuta, vaan ainoastaan niitä ihmisiä, joilla ei ole otsassaan Jumalan sinettiä. Niiden annettiin vaivata heitä viisi kuukautta, mutta ei tappaa heitä, ja ne vaivasivat, niin kuin vaivaa skorpioni, kun se pistää ihmistä. Niinä päivinä ihmiset etsivät kuolemaa, eivätkä sitä löydä. He haluavat kuolla, mutta kuolema pakenee heitä. Heinäsirkat olivat sotaan valmistautuneiden hevosten kaltaisia, ja niillä oli päässään kuin seppeleet, kullan näköiset, ja niiden kasvot olivat kuin ihmisten kasvot. Niiden hiukset olivat kuin naisten hiukset, ja niiden hampaat olivat kuin leijonien hampaat. Niillä oli haarniskat ikään kuin rautahaarniskat, ja niiden siipien kohina oli kuin sotavaunujen ryske monien hevosten juostessa taisteluun. Niillä oli pyrstöt kuin skorpioneilla, ja pyrstöissään niillä oli pistimet. Niillä oli valta vahingoittaa ihmisiä viisi kuukautta. Niillä oli kuninkaanaan syvyyden enkeli, jonka nimi hepreaksi on Abaddon ja kreikaksi nimi on Apollyon. Ensimmäinen "voi!" on mennyt. Katso, tulee vielä kaksi voi-huutoa tämän jälkeen. Kuudes enkeli puhalsi torveen. Kuulin yhden äänen tulevan kultaisen alttarin neljästä sarvesta, Jumalan edestä, ja ääni sanoi kuudennelle enkelille, jolla oli torvi: "Päästä ne neljä enkeliä, jotka ovat sidottuina suurella Eufrat-virralla." Silloin päästettiin neljä enkeliä, jotka hetkelleen, päivälleen, kuukaudelleen ja vuodelleen olivat valmiina tappamaan kolmannen osan ihmisistä. Ratsuväen joukkojen luku oli kaksikymmentä tuhatta kertaa kymmenen tuhatta. Kuulin niiden luvun. Tällaisilta näyttivät minusta hevoset ja niiden selässä istujat näyssä: ratsastajilla oli tulipunaiset, hyasintin väriset ja rikinkeltaiset haarniskat, ja hevosten päät olivat kuin leijonien päät, ja niiden suusta lähti tulta, savua ja rikkiä. Näistä kolmesta sai kolmas osa ihmisiä surmansa: tulesta, savusta ja rikistä, jotka lähtivät niiden suusta. Sillä niiden voima on niiden suussa ja niiden hännässä. Niiden hännät näet ovat käärmeitten kaltaisia, ja niissä on päät, joilla ne vahingoittavat. Jäljelle jääneet ihmiset, ne, joita ei tapettu näillä vitsauksilla, eivät tehneet parannusta kättensä teoista, niin että olisivat lakanneet kumartamasta riivaajia sekä kultaisia, hopeaisia, vaskisia, kivisiä ja puisia epäjumalankuvia, jotka eivät voi nähdä, kuulla eivätkä kävellä. He eivät tehneet parannusta murhistaan, taioistaan, haureudestaan eivätkä varkauksistaan. Näin erään toisen, väkivahvan enkelin tulevan alas taivaasta. Hänellä oli pilvi verhona, ja sateenkaari oli hänen päänsä päällä. Hänen kasvonsa olivat kuin aurinko, ja hänen jalkansa kuin tuliset pilarit. Hänellä oli kädessään avattu pieni kirjakäärö, ja hän laski oikean jalkansa meren päälle ja vasemman maan päälle ja huusi suurella äänellä, niin kuin leijona karjahtelee. Kun hän huusi, antoi seitsemän ukkosenjyrinää ääntensä puhua. Kun seitsemän ukkosenjyrinää oli puhunut, aioin kirjoittaa, mutta kuulin äänen taivaasta sanovan: "Sinetöi, mitä seitsemän ukkosenjyrinää puhui, äläkä sitä kirjoita." Enkeli, jonka näin seisovan meren päällä ja maan päällä, kohotti kätensä taivasta kohti ja vannoi hänen kauttaan, joka elää iäisyyksien iäisyyksiin, hänen, joka on luonut taivaan ja mitä siinä on, ja maan ja mitä siinä on, ja meren ja mitä siinä on, ettei enää ole oleva aikaa, vaan että niinä päivinä, jolloin seitsemännen enkelin ääni kuuluu hänen puhaltaessaan torveen, Jumalan salaisuus käy täytäntöön sen hyvän sanoman mukaan, jonka hän on ilmoittanut palvelijoilleen profeetoille. Sen äänen, jonka olin kuullut taivaasta, kuulin taas puhuvan minulle ja sanovan: "Mene ja ota avattu pieni kirjakäärö, joka on meren ja maan päällä seisovan enkelin kädessä." Lähdin enkelin luo ja pyysin, että hän antaisi minulle pienen kirjakäärön. Hän sanoi minulle: "Ota ja syö se. Se karvastelee vatsassasi, mutta suussasi se on makea kuin hunaja." Otin kirjakäärön enkelin kädestä ja söin sen. Se oli suussani makea kuin hunaja, mutta sen syötyäni vatsaani karvasteli. Minulle sanottiin: "Sinun tulee taas profetoida monista kansakunnista, pakanakansoista, kielistä ja kuninkaista." Minulle annettiin sauvan kaltainen ruoko. Enkeli oli noussut seisomaan ja sanoi: "Nouse ja mittaa Jumalan temppeli ja alttari ja ne, jotka siinä kumartaen rukoilevat. Mutta temppelin ulkopuolella oleva esikartano jätä ulkopuolelle äläkä sitä mittaa, sillä se on annettu pakanoille. He tallaavat pyhää kaupunkia neljäkymmentäkaksi kuukautta. Annan kahdelle todistajalleni toimeksi säkkipukuihin puettuina profetoida tuhannen kahdensadan kuudenkymmenen päivän ajan." Nämä ovat ne kaksi öljypuuta ja ne kaksi lampunjalkaa, jotka seisovat maan Herran edessä. Jos joku tahtoo heitä vahingoittaa, lähtee tuli heidän suustaan ja nielee heidän vihollisensa. Jos joku tahtoo heitä vahingoittaa, hänen täytyy saada surmansa sillä tavalla. Heillä on valta sulkea taivas, niin ettei sadetta tule heidän profetoimisensa päivinä, ja heillä on valta muuttaa vedet vereksi ja lyödä maata kaikilla vitsauksilla, niin usein kuin tahtovat. Kun he ovat lopettaneet todistamisensa, peto, joka nousee syvyydestä, ryhtyy sotaan heitä vastaan, voittaa heidät ja tappaa heidät. Heidän ruumiinsa viruvat sen suuren kaupungin kadulla, jota hengellisesti kutsutaan Sodomaksi ja Egyptiksi ja jossa ristiinnaulittiin myös heidän Herransa. Ihmiset eri kansoista, sukukunnista, kielistä ja pakanakansoista näkevät heidän ruumiinsa kolme ja puoli päivää, eivätkä salli, että heidän ruumiinsa pannaan hautaan. Ne, jotka maan päällä asuvat, iloitsevat heistä ja riemuitsevat. He lähettävät lahjoja toisilleen. Sillä nämä kaksi profeettaa olivat vaivanneet niitä, jotka maan päällä asuvat. Niiden kolmen ja puolen päivän kuluttua tuli Jumalasta elämän henki heidän päälleen, ja he nousivat jaloilleen, ja suuri pelko valtasi ne, jotka näkivät heidät. He kuulivat suuren äänen taivaasta sanovan heille: "Nouskaa tänne!" Niin he nousivat taivaaseen pilvessä, ja heidän vihollisensa näkivät heidät. Sillä hetkellä tapahtui suuri maanjäristys, ja kymmenes osa kaupunkia luhistui, ja maanjäristyksessä sai surmansa seitsemäntuhatta nimeä, ja muut pelästyivät ja antoivat kunnian taivaan Jumalalle. Toinen "voi!" on mennyt. Katso, kolmas "voi!" tulee pian. Seitsemäs enkeli puhalsi torveen. Silloin kuului taivaassa suuria ääniä, jotka sanoivat: "Maailman kuninkuus on tullut Herrallemme ja hänen Voidellulleen, ja hän on hallitseva iäisyyksien iäisyyksiin." Kaksikymmentä neljä vanhinta, jotka istuivat valtaistuimillaan Jumalan edessä, lankesi kasvoilleen ja rukoili kumartaen Jumalaa, sanoen: "Kiitämme sinua, Herra Jumala, Kaikkivaltias, joka olet ja joka olit, siitä, että olet ottanut suuren voimasi ja hallitset. Pakanat olivat pitäneet vihaa, mutta nyt sinun vihasi on tullut, ja on tullut aika tuomita kuolleet ja maksaa palkka palvelijoillesi profeetoille, pyhille ja niille, jotka sinun nimeäsi pelkäävät, pienille ja suurille, ja saattaa turmioon maan turmelijat." Jumalan temppeli taivaassa aukeni, ja hänen liittonsa arkki näkyi hänen temppelissään, ja tuli salamoita, ääniä, ukkosen jyrinää, maanjäristystä ja suuria rakeita. Näkyi suuri merkki taivaassa: vaimo, vaatetettu auringolla, ja kuu hänen jalkojensa alla, ja hänen päässään seppeleenä kaksitoista tähteä. Hän oli raskaana ja huusi synnytyskivuissaan, kun hänen oli tuskallista synnyttää. Näkyi myös toinen merkki taivaassa: katso: suuri, tulipunainen lohikäärme, jolla oli seitsemän päätä ja kymmenen sarvea, ja sen päissä seitsemän kruunua. Sen pyrstö pyyhkäisi pois kolmannen osan taivaan tähtiä ja heitti ne maan päälle. Lohikäärme seisoi synnyttämäisillään olevan vaimon edessä nielläkseen hänen lapsensa, kun hän sen synnyttäisi. Ja vaimo synnytti pojan, joka on kaitseva kaikkia pakanakansoja rautaisella valtikalla, ja hänen lapsensa temmattiin Jumalan luo ja hänen valtaistuimensa luo. Vaimo pakeni erämaahan, jossa hänellä oli Jumalan valmistama paikka, että häntä elätettäisiin siellä tuhat kaksisataa kuusikymmentä päivää. Oli sota taivaassa: Miikael ja hänen enkelinsä sotivat lohikäärmettä vastaan, ja lohikäärme ja hänen enkelinsä sotivat, mutta ne eivät voittaneet, eikä niillä enää ollut sijaa taivaassa. Suuri lohikäärme, se vanha käärme, jota perkeleeksi ja saatanaksi kutsutaan, koko maanpiirin villitsijä, heitettiin maan päälle, ja hänen enkelinsä heitettiin hänen kanssaan. Kuulin suuren äänen taivaassa sanovan: "Nyt on tullut pelastus, voima ja meidän Jumalamme valtakunta ja hänen Voideltunsa valta, sillä meidän veljiemme syyttäjä, joka yötä päivää syytti heitä Jumalamme edessä, on heitetty ulos. He ovat voittaneet hänet Karitsan veren kautta ja todistuksensa sanan kautta, ja olleet rakastamatta henkeään kuolemaan asti. Sen tähden riemuitkaa, taivaat, ja te, jotka niissä asutte! Voi maata ja merta, sillä perkele on astunut alas luoksenne pitäen suurta vihaa, koska tietää, että hänellä on vähän aikaa!" Ja kun lohikäärme näki olevansa heitetty maan päälle, se ajoi takaa vaimoa, joka oli synnyttänyt miehen. Mutta vaimolle annettiin suuren kotkan kaksi siipeä hänen lentääkseen erämaahan sille paikalleen, jossa häntä elätetään aika ja kaksi aikaa ja puoli aikaa poissa käärmeen näkyvistä. Käärme syöksi kidastaan vaimon jälkeen vettä niin kuin virran saattaakseen hänet virran vietäväksi. Mutta maa auttoi vaimoa: maa avasi suunsa ja nieli virran, jonka lohikäärme oli syössyt kidastaan. Lohikäärme vihastui vaimoon, lähti käymään sotaa muita hänen jälkeläisiään vastaan, jotka pitävät Jumalan käskyt ja joilla on Jeesuksen todistus. Seisoin meren hiekalla ja näin merestä nousevan pedon. Sillä oli seitsemän päätä ja kymmenen sarvea, ja sarvissaan kymmenen kruunua, ja päissään pilkkaava nimi. Peto, jonka näin, oli leopardin näköinen. Sen jalat olivat kuin karhun, ja sen kita kuin leijonan kita. Lohikäärme antoi sille voimansa, valtaistuimensa ja suuren vallan. Näin yhden sen päistä olevan kuin kuoliaaksi haavoitetun, mutta sen kuolinhaava parani, ja koko maa seurasi ihmetellen petoa. He kumarsivat lohikäärmettä, koska se oli antanut sellaisen vallan pedolle, ja kumarsivat petoa sanoen: "Kuka on pedon kaltainen, ja kuka voi sotia sitä vastaan?" Sille annettiin suu puhua suuria sanoja ja pilkkapuheita, ja sille annettiin valta tehdä sitä neljäkymmentä kaksi kuukautta. Se avasi suunsa pilkkaamaan Jumalaa pilkatakseen hänen nimeään ja hänen majaansa, niitä, jotka taivaassa asuvat. Sille annettiin valta käydä sotaa pyhiä vastaan ja voittaa heidät, ja sen valtaan annettiin jokainen sukukunta, kieli ja kansa. Kaikki maan päällä asuvat tulevat kumartamaan sitä, jokainen, jonka nimeä ei ole kirjoitettu teurastetun Karitsan elämänkirjaan, aina maailman perustamisesta. Jos kenellä on korva, kuulkoon. Jos joku vie vankeuteen, hän joutuu itse vankeuteen. Jos joku tappaa miekalla, hänet pitää miekalla tappaa. Tässä on pyhien kärsivällisyys ja usko. Näin toisen pedon nousevan maasta, ja sillä oli kaksi sarvea kuin karitsan sarvet, ja se puhui kuin lohikäärme. Se käyttää kaikkea ensimmäisen pedon valtaa sen nähden ja saattaa maan ja siinä asuvat kumartamaan ensimmäistä petoa, sitä, jonka kuolinhaava parani. Se tekee suuria ihmeitä, niin että saa tulenkin taivaasta lankeamaan maahan ihmisten edessä. Se villitsee maan päällä asuvia niillä ihmeillä, joita sen annettiin tehdä pedon edessä. Se saa maan päällä asuvat tekemään sen pedon kuvan, jossa oli miekanhaava ja joka virkosi. Sille annettiin valta antaa pedon kuvalle henki, että pedon kuva myös puhuisi ja saisi aikaan, että ketkä tahansa eivät kumartaneet pedon kuvaa, ne tapettaisiin. Se saa kaikki, pienet ja suuret, sekä rikkaat että köyhät, sekä vapaat että orjat, panemaan merkin oikeaan käteensä tai otsaansa, ettei kukaan muu voisi ostaa eikä myydä kuin se, jossa on merkki: pedon nimi tai sen nimen luku. Tässä on viisaus. Jolla on ymmärrystä, laskekoon pedon luvun, sillä se on ihmisen luku. Sen luku on kuusisataa kuusikymmentä kuusi. Sitten näin, ja katso, Karitsa seisoi Siionin vuorella, ja hänen kanssaan sata neljäkymmentä neljä tuhatta, joiden otsaan oli kirjoitettu hänen Isänsä nimi. [Minä] kuulin äänen taivaasta ikään kuin paljojen vetten kohinan ja ikään kuin suuren ukkosenjyrinän, ja ääni, jonka kuulin, oli kuin sitransoittajien, kun he soittavat sitrojaan. He veisasivat uutta virttä valtaistuimen edessä ja neljän olennon ja vanhinten edessä, eikä kukaan voinut oppia sitä virttä, paitsi kaikki ne sata neljäkymmentä neljä tuhatta, jotka ovat ostetut maasta. Nämä ovat ne, jotka eivät ole saastuttaneet itseään naisten kanssa, sillä he ovat neitsyitä. Nämä ovat ne, jotka seuraavat Karitsaa, mihin ikinä hän menee. Nämä ovat ostetut ihmisistä ensi hedelmänä Jumalalle ja Karitsalle, eikä heidän suussaan ole havaittu petosta. He ovat tahrattomia Jumalan valtaistuimen edessä. Näin keskitaivaalla lentävän erään toisen enkelin, jolla oli iankaikkinen evankeliumi julistettavana maan päällä asuville, jokaiselle kansalle, sukukunnalle, kielelle ja kansakunnalle. Hän sanoi suurella äänellä: "Pelätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut. Kumartakaa häntä, joka on tehnyt taivaan, maan, meren ja vetten lähteet." Seurasi vielä toinen enkeli, joka sanoi: "Kukistunut, kukistunut on suuri Babylon, joka haureutensa vihan viinillä on juottanut kaikkia kansoja." Heitä seurasi kolmas enkeli, joka sanoi suurella äänellä: "Jos joku kumartaa petoa ja sen kuvaa ja ottaa sen merkin otsaansa tai käteensä, niin hänkin on juova Jumalan vihan viiniä, joka sekoittamattomana on kaadettu hänen vihansa maljaan, ja häntä vaivataan tulella ja rikillä pyhien enkelien edessä ja Karitsan edessä. Heidän vaivaamisensa savu on nouseva iäisyyksien iäisyyksiin, eikä niillä ole lepoa päivällä eikä yöllä, jotka kumartavat petoa ja sen kuvaa, eikä kenelläkään, joka ottaa sen nimen merkin. Tässä on pyhien kärsivällisyys. Tässä ovat ne, jotka pitävät Jumalan käskyt ja uskon Jeesukseen." Kuulin äänen taivaasta sanovan: "Kirjoita: Autuaat ovat ne kuolleet, jotka kuolevat Herrassa tästedes. Totisesti – sanoo Henki – he saavat levätä vaivannäöstään, sillä heidän tekonsa seuraavat heitä." Näin, ja katso: valkoinen pilvi, ja pilvellä istui Ihmisen Pojan kaltainen päässään kultakruunu ja kädessään terävä sirppi. Eräs toinen enkeli tuli temppelistä huutaen suurella äänellä pilvellä istuvalle: "Lähetä sirppisi ja leikkaa, sillä leikkuuaika on tullut, ja maan vilja on tuleentunut." Pilvellä istuva heitti sirppinsä maan päälle, ja maa tuli leikatuksi. Eräs toinen enkeli lähti taivaan temppelistä, ja hänelläkin oli terävä sirppi. Alttarilta lähti vielä toinen enkeli, jolla oli tuli vallassaan, ja hän huusi suurella äänellä sille, jolla oli terävä sirppi, sanoen: "Lähetä terävä sirppisi ja korjaa tertut maan viiniköynnöksestä, sillä sen rypäleet ovat kypsyneet." Enkeli heitti sirppinsä alas maahan ja korjasi maan viiniköynnöksen hedelmät ja heitti ne suureen Jumalan vihan kuurnaan. Kuurna poljettiin kaupungin ulkopuolella, ja kuurnasta kuohui veri hevosten kuolaimiin asti, tuhannen kuudensadan stadionin päähän. Näin toisen merkin taivaassa, suuren ja ihmeellisen: seitsemän enkeliä, joilla oli seitsemän viimeistä vitsausta, sillä niissä täyttyy Jumalan viha. Näin kuin lasisen meren, tulella sekoitetun, ja niiden, jotka olivat saaneet voiton pedosta, sen kuvasta, sen merkistä ja sen nimen luvusta, seisovan lasisella merellä, ja heillä oli Jumalan sitrat. He veisasivat Mooseksen, Jumalan palvelijan, virttä ja Karitsan virttä, sanoen: "Suuret ja ihmeelliset ovat tekosi, Herra Jumala, Kaikkivaltias. Vanhurskaat ja todet ovat tiesi, sinä pyhien kuningas. Kuka ei pelkäisi sinua, Herra, ja ylistäisi nimeäsi? Sillä sinä yksin olet Pyhä, sillä kaikki kansat tulevat ja kumartuvat edessäsi, koska vanhurskaat tuomiosi ovat tulleet julki." Sen jälkeen minä näin: todistuksen majan temppeli avattiin taivaassa. Seitsemän enkeliä, joilla oli ne seitsemän vitsausta, lähti temppelistä puettuina puhtaisiin, hohtaviin pellavavaatteisiin ja vyötettyinä rinnoilta kultaisilla vöillä. Yksi neljästä olennosta antoi seitsemälle enkelille seitsemän kultamaljaa täynnä Jumalan vihaa, hänen, joka elää iäisyyksien iäisyyksiin. Temppeli tuli savua täyteen Jumalan kirkkaudesta ja hänen voimastaan, eikä kukaan voinut mennä sisälle temppeliin, ennen kuin seitsemän enkelin seitsemän vitsausta oli käynyt täytäntöön. Kuulin suuren äänen temppelistä sanovan seitsemälle enkelille: "Menkää ja vuodattakaa seitsemän Jumalan vihan maljaa maan päälle." Ensimmäinen lähti ja vuodatti maljansa maan päälle. Tuli pahoja ja kamalia paiseita niihin ihmisiin, joissa oli pedon merkki ja jotka kumarsivat sen kuvaa. Toinen enkeli vuodatti maljansa mereen, ja se tuli vereksi, ikään kuin kuolleen vereksi. Jokainen elävä sielu kuoli, mitä meressä oli. Kolmas enkeli vuodatti maljansa jokiin ja vesilähteisiin, ja ne tulivat vereksi. Kuulin vesien enkelin sanovan: "Vanhurskas olet sinä, joka olet ja joka olit, kun näin olet tuominnut. Sillä pyhien ja profeettojen verta he ovat vuodattaneet, ja verta sinä olet antanut heidän juotavakseen. Sen he ovat ansainneet." Kuulin toisen alttarilta sanovan: "Totisesti, Herra Jumala, Kaikkivaltias, oikeat ja vanhurskaat ovat sinun tuomiosi." Neljäs enkeli vuodatti maljansa aurinkoon, ja sille annettiin valta paahtaa ihmisiä tulella. Ihmiset paahtuivat kovassa helteessä ja pilkkasivat Jumalan nimeä, hänen, jolla on vallassaan nämä vitsaukset, mutta he eivät tehneet parannusta, niin että olisivat antaneet hänelle kunnian. Viides enkeli vuodatti maljansa pedon valtaistuimelle, ja sen valtakunta pimeni. He pureskelivat kielensä rikki tuskissaan ja pilkkasivat taivaan Jumalaa tuskiensa ja paiseittensa tähden, mutta eivät tehneet parannusta teoistaan. Kuudes enkeli vuodatti maljansa suureen Eufrat-virtaan, ja sen vesi kuivui, että tie valmistuisi auringon noususta tuleville kuninkaille. [Minä] näin lohikäärmeen suusta, pedon suusta ja väärän profeetan suusta lähtevän kolme saastaista henkeä, sammakon kaltaista. Sillä ne ovat riivaajien henkiä, jotka tekevät merkkejä. Ne lähtevät maan ja koko maanpiirin kuningasten luo kokoamaan heitä sotaan Jumalan, Kaikkivaltiaan, suurena päivänä. – Katso, minä tulen kuin varas. Autuas joka valvoo ja pitää vaatteistaan vaarin, ettei kulkisi alastomana eikä hänen häpeäänsä nähtäisi! – Ne kokosivat heidät siihen paikkaan, jonka nimi hepreaksi on Harmageddon. Seitsemäs enkeli vuodatti maljansa ilmaan, ja temppelistä, valtaistuimelta, lähti suuri ääni, joka sanoi: "Se on tapahtunut." Tuli salamoita, ääniä ja ukkosenjyrinää. Tuli suuri maanjäristys, niin ankara ja suuri maanjäristys, ettei sellaista ole ollut siitä asti, kun ihmisiä on ollut maan päällä. Se suuri kaupunki meni kolmeen osaan, ja kansojen kaupungit luhistuivat. Suuri Babylon tuli muistetuksi Jumalan edessä, niin että hän antoi sille vihansa kiivauden viinimaljan. Jokainen saari pakeni, eikä vuoria löydetty. Suuria talentin painoisia rakeita satoi taivaalta ihmisten päälle, ja ihmiset pilkkasivat Jumalaa raesateen vitsauksen tähden, sillä vitsaus oli hyvin suuri. Sitten tuli yksi niistä seitsemästä enkelistä, joilla oli seitsemän maljaa, ja puhui minulle sanoen: "Tule, näytän sinulle sen suuren porton tuomion, joka istuu paljojen vetten päällä, hänet, jonka kanssa maan kuninkaat ovat haureutta harjoittaneet ja jonka haureuden viinistä maan asukkaat ovat juopuneet." Hän vei minut Hengessä erämaahan. Siellä näin naisen istuvan helakanpunaisen pedon selässä. Peto oli täynnä pilkkaavia nimiä, ja sillä oli seitsemän päätä ja kymmenen sarvea. Nainen oli puettu purppuraan ja helakanpunaan sekä koristeltu kullalla, jalokivillä ja helmillä ja piti kädessään kultaista maljaa, joka oli täynnä kauhistuksia ja hänen haureutensa saastaa. Hänen otsaansa oli kirjoitettu nimi, salaisuus: "Suuri Babylon, maan porttojen ja kauhistusten äiti." Näin naisen olevan juovuksissa pyhien verestä ja Jeesuksen todistajien verestä. Hänet nähdessäni ihmettelin suuresti. Enkeli sanoi minulle: "Miksi ihmettelet? Sanon sinulle naisen salaisuuden ja sen pedon salaisuuden, joka häntä kantaa ja jolla on seitsemän päätä ja kymmenen sarvea. Peto, jonka näit, on ollut, eikä sitä enää ole, mutta se on nouseva syvyydestä ja menevä kadotukseen. Ne maan päällä asuvat, joiden nimet eivät ole kirjoitettuja elämän kirjaan, aina maailman perustamisesta, ihmettelevät, kun he näkevät pedon, että se on ollut eikä sitä enää ole, vaikka se on. Tässä on ymmärrys, jolla on viisaus: Seitsemän päätä ovat seitsemän vuorta, joiden päällä nainen istuu. Ne ovat myös seitsemän kuningasta. Heistä viisi on kaatunut, yksi on, toinen ei ole vielä tullut, ja kun hän tulee, hänen pitää vähän aikaa pysyä. Peto, joka on ollut ja jota ei enää ole, on itse kahdeksas, ja on yksi noista seitsemästä, ja menee kadotukseen. Kymmenen sarvea, jotka näit, on kymmenen kuningasta, jotka eivät ole vielä saaneet kuninkuutta, mutta saavat vallan niin kuin kuninkaat yhdeksi hetkeksi pedon kanssa. Näillä on yksi ja sama mieli, ja he antavat voimansa ja valtansa pedolle. He sotivat Karitsaa vastaan, mutta Karitsa on voittava heidät, sillä hän on herrojen Herra ja kuningasten Kuningas. Kutsutut, valitut ja uskolliset voittavat hänen kanssaan." Hän sanoi minulle: "Vedet, jotka näit siellä, missä portto istuu, ovat kansakuntia, väkijoukkoja, pakanoita ja kieliä. Kymmenen sarvea, jotka näit, ja peto, ne vihaavat porttoa ja riisuvat hänet paljaaksi ja alastomaksi ja syövät hänen lihansa ja polttavat hänet tulessa. Sillä Jumala on pannut heidän sydämeensä, että he täyttävät hänen ajatuksensa yksimielisesti, ja antavat kuninkuutensa pedolle, kunnes Jumalan sanat täyttyvät. Nainen, jonka näit, on se suuri kaupunki, jolla on maan kuninkaitten kuninkuus." Sen jälkeen näin tulevan taivaasta alas erään toisen enkelin, jolla oli suuri valta, ja maa valkeni hänen kirkkaudestaan. Hän huusi kovaa suurella äänellä sanoen: "Luhistunut, luhistunut on suuri Babylon. Siitä on tullut riivaajien asuinpaikka ja kaikkien saastaisten henkien vankila ja kaikkien saastaisten ja vihattavien lintujen vankila. Sillä hänen haureutensa vihan viiniä ovat kaikki kansat juoneet, ja maan kuninkaat ovat haureutta harjoittaneet hänen kanssaan, ja maan kauppiaat ovat rikastuneet hänen ylellisyytensä voimasta." Sitten kuulin toisen äänen taivaasta sanovan: "Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi osallisiksi hänen synteihinsä ja saisi osaksenne hänen vitsauksiaan. Sillä hänen syntinsä ulottuvat taivaaseen asti, ja Jumala on muistanut hänen rikoksensa. Kostakaa hänelle sen mukaan, kuin hän on tehnyt teille, ja antakaa hänelle kaksinkertaisesti hänen teoistaan. Siihen maljaan, johon hän on kaatanut, kaatakaa te hänelle kaksin verroin. Niin paljon kuin hän on hankkinut itselleen kunniaa ja ylellisyyttä, niin paljon antakaa hänelle vaivaa ja surua. Koska hän sanoo sydämessään: 'Minä istun kuningattarena enkä ole leski enkä ole surua näkevä', sen tähden hänen vitsauksensa tulevat yhtenä päivänä: kuolema, suru ja nälkä, ja hänet poltetaan tulessa, sillä väkivahva on Herra Jumala, joka hänet tuomitsee." Maanpiirin kuninkaat, jotka harjoittivat hänen kanssaan haureutta ja elivät ylellisesti, itkevät ja valittavat häntä, kun näkevät hänen palonsa savun. He seisovat loitolla kauhistuen hänen vaivaansa ja sanovat: "Voi, voi sinua, Babylon, sinä suuri kaupunki, sinä vahva kaupunki, sillä sinun tuomiosi tuli yhdessä hetkessä!" Maanpiirin kauppiaat itkevät ja surevat häntä, kun kukaan ei enää osta heidän tavaraansa, kaupaksi tuotua kultaa, hopeaa, jalokiviä, helmiä, pellavakangasta, purppuraa, silkkiä, helakanpunaa, kaikenlaista hajupuuta, kaikenlaisia norsunluuesineitä, kaikenlaisia kalleimmasta puusta, vaskesta, raudasta ja marmorista tehtyjä esineitä, kanelia, hiusvoidetta, suitsuketta, hajuvoidetta, suitsutuspihkaa, viiniä, öljyä, ydinjauhoja, viljaa, karjaa, lampaita, hevosia, vaunuja, orjia ja ihmissieluja. Hedelmät, joita sielusi himoitsi, ovat sinulta menneet, ja kaikki kalleutesi ja kimalluksesi ovat sinulta hävinneet, etkä löydä niitä enää koskaan. Niiden kauppiaat, ne, jotka rikastuivat tästä kaupungista, seisovat loitolla kauhistuen hänen vaivaansa, itkien ja surren, ja sanovat: "Voi, voi sitä suurta kaupunkia, joka oli puettu pellavaan, purppuraan ja helakanpunaan sekä koristeltu kullalla, jalokivillä ja helmillä, kun sellainen rikkaus tuhoutui yhdessä hetkessä!" Kaikki laivurit, kaikki rannikkopurjehtijat, merimiehet ja kaikki merenkulkijat seisoivat loitolla ja huusivat nähdessään hänen palonsa savun ja sanoivat: "Mikä on tämän suuren kaupungin kaltainen?" He heittivät tomua päänsä päälle ja huusivat itkien ja surren ja sanoivat: "Voi, voi sitä suurta kaupunkia, jonka kalleuksista rikastuivat kaikki, joilla oli laivoja merellä, kun se yhdessä hetkessä tuhoutui!" Riemuitse hänestä, taivas, ja pyhät ja apostolit ja profeetat, sillä Jumala on tuominnut hänet ja kostanut hänelle teidän tuomionne. Väkivahva enkeli otti kiven, kuin suuren myllynkiven, ja heitti sen mereen sanoen: "Näin heitetään vauhdilla pois Babylon, se suuri kaupunki, eikä sitä enää löydetä." Sinussa ei enää kuulla sitransoittajien ja laulajien, huilun- ja torvensoittajien ääntä, sinusta ei enää löydetä minkään ammatin taitajaa eikä sinussa kuulla enää myllyn ääntä. Sinussa ei loista enää lampun valo. Sinussa ei kuulla enää huutoa yljälle eikä huutoa morsiamelle, sillä kauppiaasi olivat maan mahtavia, ja noituutesi eksytti kaikki kansat. Ja hänestä on löydetty profeettojen ja pyhien veri ja kaikkien veri, jotka maan päällä ovat tapetut. Sen jälkeen kuulin kuin kansan paljouden suuren äänen taivaassa sanovan: "Halleluja! Pelastus, kunnia, ylistys ja voima Herralle, Jumalallemme! Sillä oikeat ja vanhurskaat ovat hänen tuomionsa, sillä hän on tuominnut suuren porton, joka turmeli maan haureudellaan, ja on kostanut hänen kätensä vuodattaman palvelijoidensa veren." He sanoivat toisen kerran: "Halleluja!" Hänen savunsa nousee iäisyyksien iäisyyksiin asti. Kaksikymmentä neljä vanhinta ja neljä olentoa lankesivat maahan ja kumartaen rukoilivat Jumalaa, joka valtaistuimella istuu, ja sanoivat: "Aamen, halleluja!" Valtaistuimelta lähti ääni, joka sanoi: "Ylistäkää meidän Jumalaamme, kaikki hänen palvelijansa, te, jotka häntä pelkäätte, sekä pienet että suuret." Kuulin kuin kansan paljouden äänen ja kuin paljojen vetten kohinan ja kuin suurten ukkosen jyrähdysten sanovan: "Halleluja! Sillä Herra, meidän Jumalamme, Kaikkivaltias, on ottanut kuninkuuden. Iloitkaamme ja riemuitkaamme ja antakaamme kunnia hänelle, sillä Karitsan häät ovat tulleet, ja hänen vaimonsa on itsensä valmistanut. Hänen annettiin pukeutua liinavaatteeseen, hohtavaan ja kirkkaaseen: liina on pyhien vanhurskaudet." Hän sanoi minulle: "Kirjoita: Autuaat ne, jotka ovat kutsutut Karitsan hääaterialle!" Vielä hän sanoi minulle: "Nämä sanat ovat todet Jumalan sanat." Silloin lankesin hänen jalkojensa juureen kumartaen rukoillakseni häntä. Mutta hän sanoi minulle: "Varo, ettet tee sitä. Olen sinun ja veljiesi työtoveri, niiden, joilla on Jeesuksen todistus. Kumartaen rukoile Jumalaa. Sillä Jeesuksen todistus on profetian henki." [Minä] näin taivaan avoinna. Ja katso: valkoinen hevonen, ja sen selässä istuvan nimi on Uskollinen ja Tosi, ja hän tuomitsee ja sotii vanhurskaudessa. Hänen silmänsä olivat kuin tulen liekit, ja hänen päässään oli monta kruunua. Hänellä oli kirjoitettuna nimi, jota ei tiedä kukaan muu kuin hän itse, ja hänellä oli yllään vereen kastettu viitta, ja nimi, jolla häntä kutsutaan, on Jumalan Sana. Häntä seurasivat ratsastaen valkoisilla hevosilla taivaassa olevat sotajoukot puettuina valkoiseen ja puhtaaseen pellavaan. Hänen suustaan lähtee terävä miekka hänen sillä lyödäkseen pakanakansoja. Hän on kaitseva heitä rautaisella valtikalla, ja hän polkee kaikkivaltiaan Jumalan vihan kiivauden viinikuurnan. Hänellä on viitassa lanteillaan kirjoitettuna nimi: "Kuningasten Kuningas ja herrojen Herra." Näin enkelin seisovan auringossa, ja hän huusi suurella äänellä sanoen kaikille keskitaivaalla lentäville linnuille: "Tulkaa, kokoontukaa suuren Jumalan aterialle syömään kuningasten lihaa, sotapäälliköiden lihaa, mahtavien lihaa ja hevosten sekä niiden selässä istuvien lihaa ja kaikkien vapaitten ja orjien lihaa, sekä pienten että suurten." Näin pedon, maan kuninkaat ja heidän sotajoukkonsa kokoontuneina sotiakseen hevosen selässä istuvaa vastaan ja hänen sotajoukkoaan vastaan. Peto otettiin kiinni, ja sen kanssa väärä profeetta. Hän oli sen nähden tehnyt ihmetekonsa, joilla hän oli eksyttänyt ne, jotka olivat ottaneet pedon merkin, ja ne, jotka olivat kumartaneet sen kuvaa. Ne molemmat heitettiin tuliseen järveen, joka palaa rikkiä. Muut saivat surmansa hevosen selässä istuvan miekasta, joka lähti hänen suustaan, ja kaikki linnut tulivat ravituiksi heidän lihastaan. Näin tulevan taivaasta alas enkelin, jolla oli syvyyden avain ja suuri kahle kädessään. Hän otti kiinni lohikäärmeen, sen vanhan käärmeen, joka on perkele ja saatana, ja sitoi hänet tuhanneksi vuodeksi ja heitti hänet syvyyteen ja sulki ja lukitsi sen sinetillä hänen jälkeensä, ettei hän enää villitsisi pakanoita, siihen asti kunnes ne tuhat vuotta ovat kuluneet loppuun. Sen jälkeen hänet pitää päästää irti vähäksi aikaa. Näin valtaistuimia, ja he istuivat niillä, ja heille annettiin tuomiovalta. Näin niiden sielut, jotka olivat teloitetut Jeesuksen todistuksen ja Jumalan sanan tähden, ja niiden, jotka eivät olleet kumartaneet petoa, eivät sen kuvaa eivätkä ottaneet sen merkkiä otsaansa eivätkä käteensä. He elivät ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhat vuotta. Muut kuolleet eivät alkaneet elää, ennen niiden tuhannen vuoden päättymistä. Tämä on ensimmäinen ylösnousemus. Autuas ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa. Heihin toisella kuolemalla ei ole valtaa, vaan he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat hänen kanssaan tuhat vuotta. Kun ne tuhat vuotta ovat lopullisesti päättymässä, päästetään saatana vankilastaan, ja hän lähtee villitsemään maan neljällä kulmalla olevia kansoja, Googia ja Maagogia, kootakseen heidät sotaan, ja niiden luku on kuin meren hiekka. He nousevat yli maan avaruuden ja piirittävät pyhien leirin ja sen rakastetun kaupungin. Mutta tuli lankeaa taivaasta ja syö heidät. Perkele, heidän villitsijänsä, heitettiin tuli- ja rikkijärveen, jossa myös peto ja väärä profeetta ovat, ja heitä vaivataan yötä päivää iäisyyksien iäisyyksiin. Näin suuren, valkoisen valtaistuimen ja sillä istuvan, jonka kasvoja maa ja taivas pakenivat, eikä niille löytynyt paikkaa. Näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin, ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja, ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan. Meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja kuolema ja helvetti antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan. Kuolema ja helvetti heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi. Joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, heitettiin tuliseen järveen. Näin uuden taivaan ja uuden maan, sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole. Minä, Johannes, näin pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, laskeutuvan alas taivaasta Jumalan luota, valmistettuna kuin morsian, miehelleen kaunistettuna. Kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: "Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Hän on asuva heidän keskellään, ja he ovat hänen kansojaan, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa. Hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa ole enää oleva, ei murhetta, ei itkua eikä kipua ole enää oleva, sillä entinen on mennyt pois." Valtaistuimella istuva sanoi: "Katso, uudeksi minä teen kaikki." Sitten hän sanoi: "Kirjoita, sillä nämä sanat ovat todet ja luotettavat." Hän sanoi minulle: "Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi. Joka voittaa, on perivä kaiken, ja olen oleva hänelle Jumala, ja hän on oleva minulle poika. Mutta pelkurien, epäuskoisten, saastaisten, murhaajien, huorintekijöiden, noitien, epäjumalanpalvelijoiden ja kaikkien valehtelijoiden osa on oleva siinä järvessä, joka palaa tulta ja rikkiä. Tämä on toinen kuolema." Sitten tuli yksi niistä seitsemästä enkelistä, joilla oli seitsemän maljaa täynnä seitsemää viimeistä vitsausta, ja puhui kanssani sanoen: "Tule, näytän sinulle morsiamen, Karitsan vaimon." Hän vei minut Hengessä suurelle ja korkealle vuorelle ja näytti minulle pyhän kaupungin, Jerusalemin, joka laskeutui alas taivaasta Jumalan luota, ja siinä oli Jumalan kirkkaus. Sen hohto oli kaikkein kalleimman kiven kaltainen, kuin kristallinkirkas jaspiskivi. Sillä oli suuri ja korkea muuri, jossa oli kaksitoista porttia ja porteilla kaksitoista enkeliä, ja niihin oli kirjoitettu nimiä, ja ne ovat Israelin lasten kahdentoista sukukunnan nimet. Idässä oli kolme porttia ja pohjoisessa kolme porttia ja etelässä kolme porttia ja lännessä kolme porttia. Kaupungin muurilla oli kaksitoista perustusta, ja niissä Karitsan kahdentoista apostolin kaksitoista nimeä. Sillä, joka minulle puhui, oli kultainen ruoko mitatakseen kaupungin, sen portit ja sen muurin. Kaupunki oli neliskulmainen, ja sen pituus oli yhtä suuri kuin sen leveys. Hän mittasi mittakepillä kaupungin: se oli kaksitoista tuhatta stadionia. Sen pituus, leveys ja korkeus olivat yhtä suuret. Hän mittasi myös sen muurin: se oli sata neljäkymmentä neljä kyynärää ihmismitan mukaan, joka on enkelinkin mitta. Sen muuri oli rakennettu jaspiksesta, ja kaupunki oli puhdasta kultaa, puhtaan lasin kaltaista. Kaupungin muurin perustukset oli koristeltu kaikenlaisilla kalliilla kivillä. Ensimmäinen perustus oli jaspis, toinen safiiri, kolmas kalkedon, neljäs smaragdi, viides sardonyks, kuudes sardion, seitsemäs krysoliitti, kahdeksas berylli, yhdeksäs topaasi, kymmenes krysoprasi, yhdestoista hyasintti ja kahdestoista ametisti. Kaksitoista porttia oli kaksitoista helmeä. Jokainen portti oli yhdestä helmestä. Kaupungin katu oli puhdasta kultaa, kuin läpinäkyvää lasia. Mutta temppeliä en siinä nähnyt, sillä Herra Jumala, Kaikkivaltias, on sen temppeli, ja Karitsa. Eikä kaupunki tarvitse valokseen aurinkoa eikä kuuta, sillä Jumalan kirkkaus valaisee sen, ja sen lamppu on Karitsa. Autuaat pakanat vaeltavat sen valossa, ja maan kuninkaat vievät sinne kunniansa ja kalleutensa. Sen portteja ei suljeta päivällä, eikä siellä ole yötä, ja sinne viedään kansojen kunnia ja kalleudet. Sinne ei mene mitään epäpyhää, ei ketään kauhistusten eikä valheiden tekijää, vaan ainoastaan ne, jotka ovat kirjoitetut Karitsan elämänkirjaan. Hän näytti minulle elämän veden virran, joka kirkkaana kuin kristalli lähtee Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta. Keskellä sen katua ja virran molemmilla puolilla oli elämän puu, joka kantoi kahdettoista hedelmät, antaen joka kuukausi hedelmänsä, ja puun lehdet ovat kansojen tervehtymistä varten. Eikä mitään kirousta ole enää oleva. Ja Jumalan ja Karitsan valtaistuin on siellä oleva, ja hänen palvelijansa palvelevat häntä ja näkevät hänen kasvonsa, ja hänen nimensä on heidän otsallaan. Eikä siellä ole yötä, eivätkä he tarvitse lampun valoa eivätkä auringon valoa, sillä Herra Jumala on valaiseva heitä, ja he hallitsevat iäisyyksien iäisyyksiin. Hän sanoi minulle: "Nämä sanat ovat luotettavat ja todet, ja Herra, profeettojen henkien Jumala, on lähettänyt enkelinsä näyttämään palvelijoilleen, mitä pian täytyy tapahtua. Katso, minä tulen pian. Autuas se, joka ottaa vaarin tämän kirjan profetian sanoista!" Minä, Johannes, olen se, joka olen tämän nähnyt ja kuullut. Kun olin sen kuullut ja nähnyt, lankesin maahan kumartuakseni sen enkelin jalkojen eteen, joka tämän minulle näytti. Mutta hän sanoi minulle: "Varo, ettet sitä tee. Minä olen sinun ja veljiesi, profeettojen, työtoveri, ja niiden, jotka ottavat tämän kirjan sanoista vaarin. Rukoile kumartaen Jumalaa." Sitten hän sanoi minulle: "Älä sinetöi tämän kirjan profetian sanoja, sillä aika on lähellä. Vääryyden tekijä tehköön edelleen vääryyttä, ja saastainen saastukoon edelleen, ja vanhurskas tehköön edelleen vanhurskautta, ja pyhä pyhittyköön edelleen. Katso, tulen pian, ja palkkani on mukanani maksaakseni kullekin hänen tekojensa mukaan. Minä olen A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu. Autuaat ne, jotka pitävät hänen käskynsä, että heillä olisi valta elämän puuhun ja valta käydä porteista sisälle kaupunkiin! Ulkopuolella ovat koirat, noidat, huorintekijät, murhaajat, epäjumalanpalvelijat ja kaikki, jotka rakastavat ja tekevät valhetta. Minä, Jeesus, lähetin enkelini todistamaan näitä teille seurakunnissa. Minä olen Daavidin juurivesa ja hänen sukuaan, kirkas tähti ja aamutähti. Henki ja morsian sanovat: "Tule!" Joka kuulee, sanokoon: "Tule!" Joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi. Minä todistan jokaiselle, joka tämän kirjan profetian sanat kuulee: Jos joku panee niihin jotakin lisää, Jumala panee hänen päälleen ne vitsaukset, jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan. Jos joku taas ottaa pois jotakin tämän profetian kirjan sanoista, niin Jumala ottaa pois hänen osansa elämän kirjaan, pyhään kaupunkiin ja siihen, mitä tähän kirjaan on kirjoitettu. Hän, joka näitä todistaa, sanoo: "Totisesti, tulen pian." Aamen, niin, tule, Herra Jeesus! Herramme Jeesuksen armo on teidän kaikkien kanssa. Aamen.